61-0112 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 12.1. 1961

¹       …monia minun on saatava, mutta minulla on… otin sanahakemistoni [/-kirjani] mukaan. Minun on annettava se Leolle täällä, tai jollekin lähellä istuvalle, joka voisi auttaa minua, jos haluat, saisimmeko me otettua siitä selvän.

²       Siis, jos tämä rouva, joka on täällä ylhäällä, jos on… jos hänellä on… Missä… Kuka on hänen miehensä? Kyllä. No, jos haluat vaimosi tulevan istumaan kanssasi, ei – ei voi, ei voi sanoa mitään veljien kesken, kuin minkä voi sanoa sisarelle, myös. Me todella… tiedättehän. Käykö – käykö se? Siis, sinä saat enemmän kuin mielellään hänet tänne. Onko – onko hänellä lämmin siellä ulkona, Doc? No, ei se mitään, mutta hänellä on vähän yksinäistä siellä.

³       Eikä täällä ole mitään – mitään… joskus syy siihen, että minä sanon: “mies,” koska joskus mies voi kysyä miesten kesken jotakin, johon ei voi vastata, kun naisia on paikalla. Mutta täällä ei ole mitään, mihin ei voisi vastata ihan paikan päällä, tavallisessa kokouksessa, koska useimmiten asia koskee sananpalvelijoita, ja niin edelleen, ja mikä heidän – heidän kutsumuksensa on, ja mitä he tekevät.

⁴       Nyt, uskonisin, että tämä menee ääninauhalle. Jos… En ole varma. Veli Goad, missä se on, meneekö tämä nauhalle nyt? Selvä. Syy siihen, miksi me teemme tämän on, että saisimme jotakin selville, veljet, mikä on pääasia, mikä on se – se osa, se… mitä ihmisen mielessä on, mitä – mitä meidän asiamme ovat.

⁵       Meidän – meidän kaikkien on puhuttava samalla tavalla. Siis, esimerkiksi, joku tulee sisään ja sanoo – ehkä he käyvät veljen seurakunnassa täällä, mikä sinun etunimesi on, veli? Willard. Veli… täällä on kaksi Willardia, minun on annettava sinulle jokin toinen –. Jos minä…  Mikä on sinun toinen nimesi, nyt? Crase – veli Crasen seurakunta, ja veli Crase sanoo tietyn asian. Sitten Sellersburgista tullaan veli Ruddelin luo, veli Ruddellilla olisi jokin muu kuin se. Sitten mennään veli Junien luo – toisenlainen, aivan täysin. Sitten tullaan tabernaakkeliin, ja aivan erilainen. Näettekö? Ihmiset menevät sekaisin.

⁶       Siis, joku sanoo: “No, enpä usko, että sinun… että sinun pitäisi todellakaan saada Pyhää Henkeä. Minä en usko, että se on välttämätöntä. Sanotaan… sanotaanpa, että veli Crase sanoisi niin. Ja sitten tulisit veli Ruddellin tykö, ja hän sanoo: “Kyllä, se on välttämätöntä.” Ja sitten veli Junien tykö, joka sanoo: “No, eipä sillä ole kovin väliä.” Näettekö? Jos me voisimme tulla yhteen edes… Kunpa kaikki Jeffersonvillen – tämän yhteisön – paimenet voisivat kokoontua neuvottelemaan, että me puhuisimme samalla tavalla.

⁷       Ja siksi, varsin usein, diakonit ja johtokunta, heidän on saatava selville, mikä heidän tehtävänsä on. Ja ymmärtääkseni meillä on seurakunnan rahastonhoitaja ja talonmies täällä, niinpä meidän on selvitettävä, mikä heidän tehtävänsä on. Mutta kaiken kaikkiaan näissä on enimmäkseen, täällä, on vain kysymyksiä, joita voitaisiin kysyä missä vain, ja vastata niihin missä vain. Aivan yksinkertaisia kysymyksiä, niin kuin johtokunnan jäsenien tehtävistä, ja tehtäviä… Siis, jos kyse on varsinaisista tehtävistä, minusta se vaatisi johtokunnan tänne nyt, jäsenten tehtävistä, ja mitä heidän pitäisi tehdä. Mutta minusta, ehkä…

⁸       Ja yksi [kysymys] tuli tänne, ja minusta se on hieno, minä vastaan siihen hetken päästä, jos Herra tahtoo meidän pääsevän siihen, on:

Jossakin tietyssä kriisitilanteessa, mitä diakonin pitäisi tehdä? Mitä hänen… Mikä hänen tehtävänsä on, kun tulee jokin kriisi? Miten hänen pitäisi käyttäytyä? Ymmärrättekö? Tai, mikä on johtokunnan jäsenen pitäisi tehdä, mitä paimenen pitäisi tehdä, jotakin tällaista, kun kriisi? Me tiedämme tavalliset rutiinit, mutta jos jotakin tapahtuu rutiinien ulkopuolella, nähkääs, niin mitä heidän pitäisi tehdä?

⁹       Ja mehän tiedämme todella, mihin hyökätä, se on aivan kuin kouluttaisi armeijaa, ja me kaikki tiedämme paikkamme. Nyt, tällainen ryhmä – me voisimme viipyä täällä puolen yötä, me tiedämme sen, mutta se on… Minä en usko, että se on tarpeen. Me vastaamme siihen. Nyt haluan jokaisen…

¹⁰   Siis, näissä ei ole nimiä, joissakin on nimet päällä, mutta minä en haluaisi mainita ihmisten nimiä. Koska mikä – mikä kysymys onkin, minä luen vain kysymyksen. Tässä on suunnilleen kaksi näistä, jossa on nimi päällä. Ja odottakaas, olen saattanut löytää toisenkin. Tiedän, tämä on vanha tohtori Ingleman; minun piti soittaa hänelle etelän puolelle: 4-426 eteläpuoli. Se oli silloin, kun se eräs vanha lääkäri täällä, missä me olimme tänään, Georgetownissa, parani, tai oli tullut sinne oltuaan tajuttomana tosi kauan, ja – ja niin edelleen. Nyt, minusta tämä menee heille, nyt me pääsemme ensimmäisiin kysymyksiimme, joita tutkin ensiksi.

Siis, noustaanpa ylös hetkeksi, olkaa hyvät.

¹¹   Taivaallinen Isämme, me olemme kokoontuneet ryhmänä miehiä, kristittyjä miehiä, jotka rakastavat Sinua, jotka uskovat Sinuun, ja jotka olemme omistaneet elämämme ja palveluksemme Sinun palvelukseesi. Täällä on sananpalvelijoita, nuoria miehiä, keski-ikäisiä miehiä, heillä on seurakuntia; he ovat vastuussa Jumalan edessä. Täällä on diakoneja, jotka vastaavat tehtävästään näissä eri seurakunnissa. On johtokunnan jäseniä – heidän vastuunsa. Paimenia, evankelistoja, mitä vain Herra; me olemme vastuussa Sinulle; ja siksi me kokoonnumme, että voisimme puhua samaa, kuin mitä Sana sanoo, miten pitää tehdä. Meidän on puhuttava yhtäläisesti.

¹²   Ja Isä, me arvelemme, että tällaisessa ryhmässä voi joillakin veljistämme, tai joillakin meistä voi olla pikku eroavaisuuksia käsityksessämme asioista, ja jotkut kysyvät todella vain tietääkseen, mikä on totuus asiasta. Ja me tiedämme, että me olemme vajavaisia, jokainen meistä. Jos minä pyytäisin jonkun näistä muista veljistä tulemaan tänne näiden kysymysten ääreen, ehkä he olisivat yhtä kykeneviä tai enemmänkin kuin minä vastaamaan niihin. Mutta yhdessä me olemme riippuvaisia Sinun ilmestyksestäsi; että Sinä paljastaisit meille Sanan kautta ja… Sinun Henkesi kautta, että se… että me saisimme vastauksen jokaiseen kysymykseen. Että sydämemme… me tulisimme täytetyiksi vastauksilla ja me voisimme lähteä pois tuntien, että olemme paremmin varustettuja Sinun palvelukseesi ja palvelemaan tehtävässämme kuin – kuin mitä me olemme nyt. Siinä syy, miksi me olemme täällä, Isä. Suo se nyt.

¹³   Ja vastaa kysymyksiimme, Isä, kun me odotamme Sinua. Älä anna kenenkään meistä mielessä olla mitään hämmennystä, vaan pysykäämme tuon kysymyksen ääressä, kunnes siihen on vastattu täysin ja me olemme vakuuttuneita Hengen kautta, yksimielisesti samaa mieltä Hänen edessään [/läsnäolossaan]. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹⁴   Minä haluan siteerata Sananpaikkaa, alkajaisiksi. Niin kuin Jesaja sanoi, profeetta sanoi:

Niin tulkaa, selvittäkäämme [Kr. 92/ KJV.] keskenämme, sanoo Herra-…  [Jes. 1:18]

¹⁵   Ja, minusta, sitä varten me olemme täällä tänä iltana: selvittämässä, saadaksemme selville. Ja nyt minä aloittaisin… ja minulla on kirjoitettuna ylös joitakin asioita numerojärjestyksessä ja niin edelleen, niin että olen saanut tämän; veli Wood on napannut: minulla on tämä kirjekuoria, joissa on vastaukset. Ja nyt, minä haluan, että kukin teistä, rakkaat veljeni, tietävän, että– että nämä vastaukset on – annettu minun parhaan tietämykseni mukaisesti; niin hyvin kuin minä vain kykenen ymmärtämään.

¹⁶   Eivätkä nämä vastaukset ole erehtymättömiä, siis, koska Sana on erehtymätön, ja sikäli, kun minä tiedän, ne ovat Sanan kanssa linjassa. Toivon, että se tekee asiasta selkeän. Ja nauha tullaan siis säilyttämään, ja jokainen, joka haluaa sen, siis, voivat sen saada. Mutta siis, minä tiedän, että Sana on erehtymätön, mutta minun vastaukseni eivät ole erehtymättömiä. Siispä olen varma, että jokainen ymmärtää sen. Ja jos ne eivät ole – jos ne eivät ole erehtymättömiä, silloin teillä on oikeus ehkä kysyä minulta, milloin vain.

¹⁷   Jos täällä on jonkun toisenkin kysymys, sen ei tarvitse olla teidän kysymyksenne, mutta se on jonkun toisen kysymys, sinä ehkä et ole koskaan ajatellut sitä, mutta se on jotakin, missä me voimme täällä auttaa. Me olemme täällä – kokoontuneet, koska elämme viimeisiä päivä, ja ne päivät ovat pahoja, ja – ja me haluamme saada valmennusta, koulutusta.

¹⁸   Veli Stricker, sotilas, veli Goad siellä takana, sotilas, ja ehkä veli Ruddell täällä, hän oli sotilas, veli Beeler, ja eri kaverit, jotka ovat olleet armeijaelämässä, te istutte yhdessä, te neuvottelette, te – te tunnette taistelun ennen kuin te lähdette siihen, ja kaikki tuntemanne vihollisen taktiikat, niin, että te voitte kohdata hänet hänen omalla maaperällään.

¹⁹   Kun minä nyrkkeilin, minun vastustajastani otettiin selville millainen hän tulisi olemaan, millaista iskua hän käytti, oliko se uppercut, vasen jab vai isku oikealla ja oliko hän vasen-, vai oikeakätinen ja kuinka vahva hän olisi ja vaihtoiko hän jalkaa ja kuinka hän käytäisi silmiään ja mistä nurkasta hän tulisi ja kaikki eri taktiikat mihin vain pystyimme… Ja sitten otettiin selvää mitä… valmentajat olivat nähneet tuon kaverin ottelevan aiemmin. Niinpä minua pantiin sitten treenaamaan mies täsmälleen niin, kuin tuo mies otteli, jotta me tietäisimme, mitä hän aikoi tehdä.

²⁰   Ja sitä varten me olemme täällä tänä iltana. Me tunnemme vihollisen iskun. Me tiedämme, mikä hänen taktiikkansa on. Ja me olemme täällä tänä iltana Sanan kanssa estämässä häntä, ettei hän voi liikkua, koska vihollinen on joka puolella.

²¹   Veli Roberson, muistelin, minä näin hänet, hänen varmasti pitäisi tietää, mitä sotilaana olo on. Hänellä todella oli ajanjakso sitä! Kuinka monta sotilasta täällä on, katsotaanpa – jotka ovat olleet armeijassa? Katsokaapa tänne, siis, joukko teitä sotilaita. Selvä, nyt, tehän tiedätte mitä se on. Ja sitähän te opiskelette, eikö totta, veli Roy, veli Beeler ja te veteraanit ja niin edelleen? Se on: tutkikaa vihollista: ”Mitä hän aikoo tehdä? Mikä hänen siirtonsa on?” ja sitten tiedetään, miten kohdata hänet.

²²   Ja juuri sitä varten me olemme täällä, opiskelemassa, vihollisen liikkeitä ja – ja oppiaksemme kuinka hänet kohdataan – jotakin, mikä kukistaa hänet.

²³   Ja muistakaa, kuunnelkaapa, veljet, tämä pikku seurakunta on aloittanut täällä lahjojen linjalla, siis, seurakuntaan tulee lahjoja. Mutta, olipa lahjoja tai ei, vaikka ei olisi yhtään lahjaa, minä sanon, että lahjat eivät aina voita vihollista, mutta Sana voittaa. Sana voi kohdata hänet missä vain.

²⁴   Ja Jeesus, kun Hän oli maan päällä, osoitti sen. Hänen… Hän oli lihassa julkituotu Jumala. Mutta Hän ei koskaan käyttänyt yhtäkään hienoista lahjoistaan vihollisen päihittämiseen. Me huomaamme Matteuksessa… uskoisin, se on 2. tai 3. luku Matteuksessa, Hän sanoi… Ei, Matteuksen 2. luku, kun Hän kohtasi vihollisen, Hän kohtasi hänet Sanan maaperällä: ”On kirjoitettu.”

²⁵   Ja Hän sanoi: ”On myös kirjoitettu”, noin vain, niin että Hän löi vihollisen. Ja sitä varten me olemme täällä, kohdataksemme vihollisen sillä välineistöllä, jonka Jumala antoi meille – kohdataksemme sen sillä.

²⁶   Nyt, minulla on suunnilleen neljä kysymystä, jotka ovat… yhdessä – yhdellä paperilapulla, ja olen numeroinut ne: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi… kahdeksan, kymmenen ja sillä lailla eteenpäin. Ja heti, kun saan tämän läpi, niin minä pomppaan noihin siellä. Lukee:

107. Veli Branham, jos nämä kysymykset ovat sopimattomia, niin älä huomioi niitä, se ei tunnu minusta pahalta, sillä tiedän, että Herran käsi ei ollut siinä. Kysymys numero yksi: Veli Branham, olen kuullut sinun… että olisi – olisi palattava… Minä – minä – minä olen kuullut sinun sanovan, että minun pitäisi palata palvelustehtävääni, ja olen itse ajatellut sitä, mutta olen odottanut täsmällistä sanaa Häneltä siitä. Tähän asti sitä ei ole tullut. Nyt, koska tiedän, että loppu on niin lähellä, pitääkö minun yhä odottaa Herran Jeesuksen puhuvan minulle? Vai, voisiko Hän kertoa sinulle, mitä sanoa minulle, sillä tiedän, että sinä olet Hänen puhemiehensä tänään?

²⁷   No, nyt, veli, minä… Minä… tässä minulla on kirjoitettuna vastaukseni siihen. Jumala kutsuu tätä veljeä – kutsu elämässä, siis, tässä on yksi tärkeä juttu, jonka voisimme ottaa aiheeksemme ja saarnata koko illan siitä, siis, tuosta yhdestä asiasta: ”kutsu.” ”Tehkää kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi”, [2. Piet. 1:10] näettehän. Me emme halua vain kummastella, mahdammekohan me olla valittuja. Sinun on oltava valittu, tai sinut lyödään [/kukistetaan]; me käymme taistelua. Näettekö? Ja jos, sinä olet ehdottoman varma, veli, että kutsusi on Jumalasta, ja Jumala on kutsunut sinut tekemään työtä…

²⁸   Nyt, tässä on nyt paha juoni, jolla vihollinen voi jujuttaa sinua. Hän voi saada sinut ajattelemaan, ettei sinua ole kutsuttu, kun sinut on kutsuttu; sitten hän voi kääntää jutun ympäri ja saada sinut uskomaan, että sinut – sinut on kutsuttu, kun sinua ei ole kutsuttu; päinvastoin, kumminkin päin. Ja sinun pitää olla tarkkana.

²⁹   Nyt, tässä on tapa, jolla se tehdään. Ota ensin selvä… Siis, nyt, tämä neuvo, ainoa, mitä voin antaa on tämä neuvo. Näettekö? Mutta tee selväksi, että kutsumisesi tulee Jumalalta, ja tarkista sitten motiivisi ja tavoitteesi [/päämääräsi]. Näettekö? Siis, tiedättehän te, mitä minä sillä tarkoitan. Mikä on motiivisi saarnata. Oliko se vain… Onko se sinusta helpompi homma kuin se, joka sinulla [nyt] on? Silloin sinun on parasta unohtaa se, kyse ei ollut kutsusta.

³⁰   Jumala kutsu palaa sydämessäsi niin kovasti, ettet sinä pysty lepäämään öin, päivin sen takia. Sinä et pääse siitä millään, se vain hiertää sinua lakkaamatta.

³¹   Ja – ja jos sinun pitäisi saarnata… Sinä sanot, no, siis, toinen tavoite: ”Uskoisin, työssäni, jota teen, jos vain voisin olla menestyvä evankelista tai paimen, saada hyvää, sovittua palkkaa, minulla olisi koti, johon voin mennä ja niin edelleen ja asua, sitten minä – minä uskon, että se voi olla hyvä juttu, paljon helpompaa kuin se, mitä minä teen nyt. Ja minä ajattelin todella, että se voisi olla… ” Nyt, näetkö, sinun tarkoituksesi on väärä jo alun perin. Siis, se ei ole oikea [/aito]. Näetkö? Sinä – sinä olet siinä väärässä.

³²   Sitten sinä voit sanoa: ”No, ehkä koska minä olen”… ehkä ajattelet että: ”minusta tulee pidetympi ihmisten keskuudessa.” Näetkö, sinä tulet huomaamaan, että ainoastaan suuri lässähdys on tulossa. Todella, siis!

³³   Mutta, nyt, jos sinun motiivisi on: ”Aivan sama, vaikka minun pitäisi syödä suolakeksejä ja juoda jokivettä, minä saarnaan Evankeliumia joka tapauksessa.” Jotakin, joka todella raastaa sinua: ”Minä joko saarnaan Evankeliumia, tai kuolen!” Näettekö? Sitten sinä menet jonnekin, koska Jumala on tekemisissä kanssasi. Jumala tekee itsensä tiettäväksi sinulle, koska, Jumala ei halua päästää sinua rauhaan. Ja, usein, Jumalan kutsuma mies, ei halua ollenkaan ruveta siihen. Oletko koskaan ajatellut sitä? Kukaan mies…

³⁴   Aivan äskettäin, eräät hyvin rakkaat veljet kysyivät minulta, jotka sanoivat: ”Nyt kun me olemme lähteneet Tielle, veli Branham, nyt, kun olemme löytäneet Herran ja saaneet Pyhän Hengen, pitääkö meidän nyt etsiä lahjoja sitä tehtäväämme varten, jota meidän pitäisi suorittaa?”

³⁵   Minä sanoin: ”Älkää tehkö sitä.” Näettekö? Älkää koskaan neuvoko ihmisiä tekemään mitään sellaista, koska yleensä heppu, joka haluaa tehdä niin, on heppu, joka ei voi tehdä sitä [/ jonka ei pidä tehdä sitä].

³⁶   Juuri sitä kaveria, joka juoksee karkuun, Jumala käyttää. Näettekö? Jos hän yrittää päästä siitä eroon: ”Voi veljet, kuulehan, minä… kyllähän minä sen kutsun tunnen itsessäni… Fiuu! Kuule, ei yhtään huvita kokeilla sitä.” No, siinä sitä sitten ollaan, näettehän. Sitä – sitä on pakoon yrittäminen.

³⁷   Jos hän – jos hän haluaa aivan hirveästi tehdä sen, niin ensiksi, siis, hänestä tulee pullistelija. Niin kuin sitä sanotaan: ”Jumala, anna minulle usko siirtää vuoria, kuulehan, minä tulen tekemään todella jotakin Sinulle, jos annat minulle voiman siirtää vuoria.” Ehei, eipä tule tekemään, kun hän ei kykene ottamaan edes oikeanlaista asennetta, näettehän, niin ei hän tulisi ikinä siirtämään vuoria Jumalan hyväksi.

³⁸   Otetaanpa, esimerkiksi vaikka Paavali. Luuletteko, että Paavali olisi voinut päästä eroon kutsumuksestaan? Voi veljet! Ei olisi voinut. Se vain painoi päälle päivin öin, kunnes hän jätti seurakuntansa hän jätti kaiken ja – ja meni… Aasiaanhan se oli, eikö ollutkin? Ja hän pysyi siellä kolme vuotta, tutki Kirjoituksia saadakseen selville oliko asia niin vai ei, siis, saadakseen selville oliko Jumala todella kutsunut hänet.

³⁹   Siis, jos Jumala kutsuu sinua, veli, ja se vain jäytää sydämessäsi, silloin, sanoisin: ”Pankaa pois jokainen paino, ja synti, joka niin helposti kietoo.” Näettekö te? Jos… mutta jos se ei kaivele teitä, ja sitten, minä – minä – enpä minä välittäisi siitä kovinkaan paljon sitten. Antaa sen löytää oma paikkansa.

Nyt, hän sanoi, tämä veli sanoo tässä:

Veli Branham, pitäisikö… Luuletko, että Jumala puhuisi… (minulle, mitä sanoa hänelle.)

⁴⁰   Minä uskon, että Jumala puhuu suoraan hänelle. Koska, tiedättehän, Jumala… me emme ole kovin isoja, mutta mitä Hän vain voi puhua meille. Ja Hän – Hän – Hän puhuu meille, no niin. Nähkääs, Hän todella… Hän puhuu meille.

⁴¹   Ja kuulkaapa, jos Hän puhuisi minulle, silloinhan tuo veli voisi sanoa: ”No, Hän puhui veli Branhamille, kiitos Jumalalle!”

⁴²   Mutta, näettehän, veli Branham ei ole se, joka kutsuu, vaan se, joka kutsuu, on Herra Jeesus. Hän hoitaa puhumisen. Näettekö? Minä voin puhua teidän korvillenne, mutta kun Kristus kutsuu teitä tehtävään, se tapahtuu sydämessänne. Sinne asioiden pitää ankkuroitua, ettekä te pääse siitä eroon.

Nyt, uskoisin, toisesta kysymyksestä…

⁴³   Nyt, jos on kysymyksiä siitä – yhtään kysymystä siitä, siis, että miehen kutsumuksen pitää olla hänen sydämessään, jos se tulee Jumalalta. Ja – ja eräs toinen veli… Ai, minä tiedänkin, kuka tämä on, joka tämän kirjoitti. Siis, tiedän, kuka sen kirjoitti, kallis, rakas, armollinen veli, jonka todella uskon olevan Jumalan kutsuma. Mutta minä juuri… Minä en tahtonut hänen tekevän sitä minun mukaani; siitä syystä minä vastasinkin, niin kuin tein; siis, että minä sanoin: ”Niin, veli sen ja sen pitäisi mennä tuohon palvelustehtävään.” Näettekö?

⁴⁴   Nyt te sanotte: ”Veli Branham sanoi, että minun pitäisi tehdä se.” Nähkääs, ja ehkä, mitäs jos veli Branhamille tapahtuisi jotakin, saisi surmansa, tai kuolisin, tai – tai minä lähtisinkin pois? Silloin, näettehän, teidän kutsumuksenne olisi silloin ohi. Mutta, jos Jeesus kutsuu sinut, veli, niin kauan kuin ikuisuus on, se yhä soi. Näettekö? Ja silloin sinä tiedät, missä seisot.

Nyt tästä toisesta…

⁴⁵   Tai jotain tällaista: ”Tietoisena siitä, että on viimeinen päivä.” Varmasti minä arvostan sitä, veli. Todellakin minä arvostan sitä, että tuo veli tajuaa, että me elämme viimeistä päivää, ja hänen sydämensä vilpittömyyttä – tahtoa tehdä Kristukselle jotakin.

Seuraava on:

108. Nyt, jos meidän kallis Herramme antaisi minun tehdä Hänelle yhden pikku jutun, pitäisikö minun mennä takaisin niihin yhteisöihin, joissa olen palvellut osittain… erehdyksessä (mistä olen pahoillani)…tässä hänellä on sulkumerkit… ja yrittää kertoa heille totuus? He ovat olleet kovin – he ovat olleet kovin sydämelläni.

⁴⁶   Ei, veli, minusta sinun ei tarvitse mennä takaisin tuohon samaan yhteisöön. Ja minä uskon, veli rakas, kun Herra kutsuu sinut, Hän ei ehkä annakaan sinun mennä siihen yhteisöön, jossa sinä ennen olit, jossa ehkä opetit asioita, tai sinulla oli asioita, jotka eivät olleet… jotka sinä todella nyt näet toisin, siis, jotka sinä kenties näet eri lailla nyt, kuin silloin. Siis, ja Herra, kun Hän kutsui sinut, Hän voi… jos Hän tekee siitä totta, Hän voi lähettää sinun, minne vain. Näetkö? Sinun ei tarvitse mennä mihinkään tiettyyn yhteisöön tai johonkin.

⁴⁷   Kun sinä olit siellä, olit vilpitön, minä tunnen tuon veljen, niin kuin sanoin, joka kirjoitti nämä kysymykset. Mitä syvimmällä vilpittömyydellä, ja todellinen aito kristitty, sinä teit sen, mitä ikinä pystyit, kaikin keinoin, mitä tiesit, ja sitä juuri Jumala vaatii. Näetkö? Nyt, jos Jumala kutsuisi sinut takaisin tuohon yhteisöön, minä palaisin [sinuna] takaisin. Mutta jos Hän ei -, minä – minä  luulisin meneväni sinne, mihin Hän lähettääkin. Onko vielä kysyttävää?

Numero kolme:

109. Kuinka joku tietää oikean paikkansa Kristuksen ruumiissa?

⁴⁸   Tämä on hyvä, oikein hyvä, ”Kuinka joku… ” Tämä voi olla aikamoinen kysymys meidän monien keskuudessa tänä iltana. ”Kuinka sinä oikeasti tiedät?” Nyt, minä otaksun, että tämä veli haluaa tietää: ”Mikä paikka, mikä – Kristuksessa, mitä osaa Kristuksessa minä esitän?”

⁴⁹   Nyt, esimerkiksi, minä sanon näin, veli, antaakseni parhaan vastauksen, mitä minä tiedän. Sinun paikkasi on… sinulle paljastetaan Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta. Ja sitten, jos haluat tietää, onko se Pyhä Henki vai ei, ota selvää siunaako Hän sitä, mitä olet tekemässä vai ei. Ja jos Hän siunaa sitä, silloin kyse on Hänestä. Jos Hän ei siunaa…

⁵⁰   Niin kuin joku sanoi minulle jokin aika sitten, sanoi: ”Herra kutsui minut saarnamaan.”

Minä sanoin: ”No, saarnaa sitten.” Näettekö? Ja niin hän – hän…

⁵¹   Minusta se on todella niin… Saatana – jos hän vain saa jonkun toimimaan niin ja sitten pettää heidät, sitä juuri hän haluaakin tehdä. Silloin koko maailma osoittaa sinne sormellaan. Jonkun mielestä heillä on kielilläpuhumisen lahja ja selittämisen -, jollakin on jumalallinen parantamisen lahja, jollakin on näitä tällaisia… Joskus nuo asiat ymmärretään väärin. Ja joskus taas ajatellaan, ettei niitä ole, kun niitä on. Siis, se on tosi hankalaa.

⁵²   Siis, tehkää aina näin, veljet, aina kun te tunnette, että teidän pitäisi tehdä jokin asia, ottakaa ensiksi selville, onko sen tekeminen teille raamatullista – onko se Kirjoituksissa. Ei kirjoitettu vain yhteen kohtaan, vaan täysin raamatullista läpi Raamatun, kun te teette sen, teidän asemassanne, sanotaan, että olette evankelista, paimen, opettaja, profeetta, mitä vain, mikä Jumala on voinut kutsua teidät olemaan. Ymmärrättekö? Tai, jos teillä on kielilläpuhumisen lahja, selittämisen lahja, minkä – minkälainen lahja tahansa, noista seurakunnan yhdeksästä lahjasta, ja noista neljästä seurakunnan virasta, missä asemassa tahansa, katsokaa ensin, kutsuiko Jumala.

⁵³   Sitten, yleensä, se, miten katselen itseäni, vain… siis minä, minä tarkkailen henkilön luonnetta ja seuraan, millaista lahjaa he tuovat esiin. Näettekö, Jumala toimii luotunsa kanssa siten, kuin Hän on hänet tehnyt. Hän tekee luotunsa…

⁵⁴   Jos te näette hänen olevan tosi häilyvä ja jatkavan, te… ja hän sano: ”Herra kutsui minut siksi ja siksi, paimeneksi.” Nyt, paimen ei voi olla häilyvä persoona. Paimen on luja; vakaa. Näettekö?

⁵⁵   ”Jumala kutsui minut opettajaksi.” Ja tarkatkaa, miten hän tulkitsee Sanaa. Näettekö? Hän saa kaiken täysin solmuun ja kaikkea, niin silloin te pystytte sanomaan. Näettekö?

⁵⁶   Mutta, sitten, se, mitä te teette, teidän asemanne on tiedossa, voitteko te tehdä sitä vai ette.

⁵⁷   Siis, kun Jumala kutsui minut evankelistaksi, minä halusin olla paimen. Ja ajattelin, että kotiin jääminen olisi hienoa. Ja Herra kutsui minut. Ja lopulta ihmiset kokoontuivat… Täällä ei ole yhtään heistä jäljellä tänä iltana – että he itkivät ja menivät tuonne 1717 Spring Streetille. Ja rouva, rouva Hawkins täällä, tuli tapaamaan minua ja sanoi – itkien, oli lama-aika, kun joku naapurustossa teki hernekeittoa, niin me kaikki tulimme ja söimme sitä, ja hän sanoi: ”Minä päästän lapset pöytään, jos sinä vain rakennat rukoushuoneen.” Näettekö?

⁵⁸   Ja minun kutsumukseni oli olla evankelista. Sinä aamuna… Se on täällä kulmakiven päällä, jos me voisimme murtautua sinne tänä iltana, te näkisitte irtosivun Raamatustani, jossa Hän käski minun olla evankelista. Näettekö? Enkä minä ollut menestyvä paimen, enkä tule olemaankaan, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä ja sitä, mitä pitää olla, jotta voi olla paimen. Näettekö? Niinpä, jos minä yrittäisin paimentaa, tulisin olemaan yhtä outolintu, kuin paimen, joka yrittää olla evankelista.

⁵⁹   Näettekö, mitä minä tarkoitan? Te ymmärrätte sen tavan, jolla Herra kutsuu teidät; mikä teidän asemanne Ruumiissa on.

Onko siellä kysymystä?

110. Tulevatko kaikki Pyhällä Hengellä täytetyt ihmiset puhumaan kielillä ennemmin tai myöhemmin?

⁶⁰   Tämä on ensimmäinen kysymys, ”Puhuvatko kaikki Pyhällä Hengellä… ” Silloin, kaikki on samassa kysymyksessä, minulla se on täällä arvottuna kysymykseksi numero neljä. Mutta, minä – minä sanon tämän ensin, ymmärrättehän:

Puhuvatko kaikki Pyhällä Hengellä täytetyt ihmiset kielillä ennemmin tai myöhemmin? Löysin kohdan, jossa Paavali sanoo, että hän puhuu enemmän kielillä kuin kaikki muut.

Selvä. kysymys numero 4: Puhuvatko kaikki kielillä saadessaan… Tai, ei, se sanoo: Puhuvatko kaikki Pyhällä Hengellä täytetyt ennemmin tai myöhemmin?

⁶¹   Nyt, veli, minä… Tämä on syvä kysymys, nyt, siinä, te luultavasti… Minulla luultavasti on tähän vastaus.

⁶²   Pyhä Henki – osa Pyhää Henkeä on vanhurskautus. Se on sitä, kun te ensin… Jumalan täytyy kutsua teidät [/teitä], tai teitä ei koskaan kutsuta. Näettekö, ei ole mitään, mitä te voitte tehdä itse. ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei minun Isäni vedä häntä ensiksi.” Onko näin? Niinpä Pyhä Henki on osa vanhurskautusta.

⁶³   Oletteko kuulleet, kun minä selitin tuolle luterilaiselle dekaanille silloin sen viljapellon? Siis, ”Vilja – mies meni ja kylvi kaksi… kylvi viljapeltonsa. Seuraavana aamuna hän meni ulos, ’ei mitään.’ Hetken päästä hän löysi kaksi pientä lehteä nousevan ylös, hän sanoi: ’Kiitos Jumalalle viljapellostani!” Ja minä sanoin: ”Oliko hänellä viljapelto?”

Ja luterilainen dekaani sanoi: ”Potentiaalisesti.” [/mahdollisesti/ ”niin voi ajatella]

⁶⁴   Minä sanoin: ”Näin on, mahdollisesti hänellä oli.” Mutta minä sanoin: ”Sillä… ” Minä sanoin: ”Se tarkoitti teitä luterilaisia.”

⁶⁵   ”Vähitellen versot kasvoivat, ja siitä tuli kukka. Se oli metodistit. Viljan toinen aste on kukka.”  – Luulisin, että se meni oikein, te maanviljelijäveljet – ”Ja sitten tähkä katselee alas lehteen ja sanoo: ’Höh! Minä olen kukka ja sinä olet vain lehti! Näetkö, minä an tarvitse sinua enää.’ Ja sitten tuo kukka… Siitepölyä tipahtelee tähkästä, lehden päälle taas, lehden on oltava olemassa.”

⁶⁶   ”Ja sitten esiin tulee tähkä. Se oli helluntai, lahjojen palauttaminen, aivan kuin palattaisiin alkuun, takaisin alkuperäiseen. Kun tähkä tuli esiin ja sanoi: ’Minä en tarvitse sinua, kukka. Tai minä en tarvitse sinua, lehti.’”

⁶⁷   Mutta, kumminkin, tuo sama elämä, joka oli – viljan lehdessä, teki kukan. Ja mikä oli lehdessä ja kukassa, muodosti jyvän. Siis, mikä kielillä puhuva Pyhä Henki on? Se on edistynyt vanhurskautus. Näettekö? Mikä helluntaiseurakunta on? Edistynyt luterilainen. Näettekö?

⁶⁸   Mutta nyt, kun edistys on tullut, kysymys kuuluisi: ”Pitääkö minun vain jäädä?” Ei! Ei, vilja on kypsää. Näettekö? Aloittakaa jyvästä. Aloittakaa Sanasta, jyvästä, se tuottaa vanhurskautuksen. Ja pysykää vanhurskautuksessa, kunnes se tuottaa pyhityksen. Pysykää pyhityksessä, kunnes te saatte Pyhän Hengen.

⁶⁹   Nyt, kun te saatte Pyhän Hengen, mitä Se tekee? Mikä on… Vielä on kysymys, eikö olekin? Selvä:

111. Mitä on ”kielillä puhuminen?”

⁷⁰   Kielillä puhuminen on vain Pyhän Hengen kaste, joka vanhurskautti ja pyhitti sinut. Se on niin täyteläistä! Nyt, olen halunnut… halusin tämän kysymyksen. Jumala tietää, etten todellakaan tiennyt, että tuo mies aikoi kysyä, vastausta… tai kysyisi sitä.

⁷¹   Nyt, onko liian… jos täällä tulee liian kuuma, avatkaa ovi, jos rupeaa nukuttamaan tai sellaista. Minä haluan, että te ymmärrätte tämän hyvin ja tiukasti. Koska on – on tosi – aika lämmin, se voi alkaa nukuttaa teitä.

⁷²   Nyt huomatkaa, huomatkaa tämä: vanhurskautus, pyhitys, Pyhän Hengen kaste.

⁷³   Nyt katsokaapa, tässä se on. Minäpä vähän valaisen sitä. Siis, minä olen täällä; olen syntinen, minä kävelen tällä tavalla. Kerran, jonkin ajan kuluttua, jokin puhuu minulle. Eikä mikään voi kääntää minua paitsi Jumala. Onko näin? Minä käännyn näin. Nyt, kun käännyn ympäri, se on vanhurskautukseni.  Onko näin? Nyt, tämä kuva on minun kulkuni päämäärä, nähkääs, Kristuksen kuva.

⁷⁴   Nyt, minä haluan paikkaan, jossa minulla on hyvä olla Hänen lähellään. Siis, olen vanhurskautettu. Nyt minä tulen tähän vaiheeseen tässä, jossa voin puhua Hänelle, koska… Häpesin silti vielä itseäni. Tupakoin, valehtelin vielä, tein vielä vähän salaisia juttuja, joita minun ei olisi pitänyt tehdä, ja jatkuvasti minulla oli ylä-, ja ala, ylä-, ja alamäkiä, mutta minä haluan Hänen puhdistavan minut kaikista noista jutuista, niin että voisin käydä Hänen eteensä ja puhua Hänelle. Näettekö? No selvä, tässä se on, se on pyhi-… pyhityksen vaihe. No, mitä se sai aikaan? Se ryhdisti minut. Näettekö?

⁷⁵   Nyt minä tulen Pyhään Henkeen. Näettekö? Ja kun minä tulen tähän, olen Pyhässä Hengessä kasteen kautta. Onko näin? Mitä Pyhä Henki tekee? Se antaa minulle voiman. Voiman olla saarnaaja, voiman olla laulaja, voiman puhua kielillä, voiman selittää kieliä. Se on täynnä voimaa, sillä Pyhä Henki on Jumalan Voima. Ja se, mikä käänsi ´minut ympäri, oli Jumalan Voima. Jumalan voima pyhitti minut. Nyt, se on Jumalan Voima, joka täytti minut.

⁷⁶   Nyt, tietyssä tilanteessa, minä seison tässä ja yritän sanoa jotakin, ja Jumalan voima tulee päälleni niin valtavalla voimalla, etten voi enää puhua. Ja minä alan änkyttää. Niin kuin yrittäisin sanoa: ”Veljet,” seisoen tässä näin.

⁷⁷   Tässä se on, minä yritän kuvata sitä tällä tavalla. Minä puhun teille, veljet, niin, että te varmasti ymmärrätte sen. ”Miten – miten – miten menee, veli?” Näettehän, olen silti vielä syyllinen. ”Tuota, minä – minä olen todella iloinen, että minä – että olen yhä yksi teistä. Olen – olen – olen niin iloinen, siis.” Selvä. Nyt, hetken päästä – mitä? Minä tiedän, että te katselette minua juuri nyt, ja tiedätte, että teen vielä jotakin, teen vielä asioita, joissa on liikaa maailmallisuutta.

⁷⁸   Hetken päästä, minä puhdistun. Nyt tapahtui jotakin: minä olen pyhittynyt. Voin katsoa teitä suoraan silmiin, olen yksi teistä. Näettekö? ”No niin, veli. Kiitos Jumalalle! On ilo olla tässä Pyhän Hengen joukossa. On ilo olla teidän pyhien veljien keskuudessa.” Miksi? Minua ei voi enää osoitella sormella, minut on puhdistettu. Mutta nyt Jumala ottaa minut käyttöön. Nyt, kyllä vain!

⁷⁹   ”Veli Branham, oliko sinut vanhurskautettu?”

⁸⁰   ”Kyllä! Minä muistan, kun tuskin pystyin katsomaan teihin. Veli, nyt minä voin katsoa teitä silmiin.”

⁸¹   Siis, siinä se on. Nyt, mikä se toinen on? Nyt, aion… Tämä on puhdistettu ja pantu sivuun käyttöön, ja tämä on tulossa käyttöön. Nyt me kaikki tiedämme, että sana pyhittää on kreikan sana, kreikan yhdistelmäsana, joka tarkoittaa: ”puhdistettu ja pantu sivuun käyttöä varten.” Astiat oli puhdistettu ja alttarin kautta, ja pyhitetty alttarin kautta ja pantu sivuun käyttöä varten. Mutta, olla käytössä, tarkoittaa olla täytetty ja otettu käyttöön.

⁸²   Nyt, minä menen ohi tästä ja nyt tullaan käyttöön. Siis, juuri Jumala käänsi minut ympäri ja sanoi: ”Kuuntele. Kuuntele! Kuuntele Minua!” Ja Hän sanoi…

⁸³   Ymmärrättekö te, mitä minä tarkoitan? Näettekö? Ja tässä, [veli Branham kuvailee jonkun puhumista kielillä] Katsokaas tätä, te olette niin täynnä, te… Siinä se. Siinä se on, se on puhumista kielillä.

⁸⁴   Ja siis, minä uskon että: Minä en usko, että kielilläpuhuminen on mikään todiste Pyhästä Hengestä. Ei ole! Koska olen nähnyt noitien, tietäjien, käärmeen käsittelijöiden, riivaajien, kaikkien puhuvan kielillä, eikä se kun puhutaan kielillä, ole Jumalan pettämätön osoitus, että teillä on Pyhä Henki. Mutta muistakaa, Pyhä Henki puhuu kyllä kielillä ja perkele voi imitoida [/matkia] sitä.

⁸⁵   Todiste siitä, että sinulla on Pyhä Henki, on se elämä, jota sinä elät, siis: ”Hedelmistään heidät tunnetaan.” Eikä Hengen hedelmä ole – sitä ei löydy mistään Kirjoituksista – kielilläpuhuminen. Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, usko, pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, kärsivällisyys. [Gal. 5:22] Näettehän, siis, näitä ne hedelmät ovat. Näitä juuri te löydätte puusta, mistä voidaan sanoa, minkälainen puu se on. Näettekö?

⁸⁶   Niitä ihmiset katselevat teissä te saarnaajat, ja te diakonit, ja te johtokunta ja te evankelistat. Te voitte puhua kielillä tuolla ulkona kadulla pitkin päivää, eikä teitä ikinä uskota. Mutta kun elätte sitä, mitä te puhutte, suloisuus tulee teistä esiin, ja kaikki katkeruuden juuret ovat teistä poissa, silloin ihminen kyllä huomaa, että jotakin siinä on.

⁸⁷   ”Kielillä puhuminen.” Siis, minä uskon näin, että joskus joku – että joku, joka on täytetty Hengellä, joka on Jumalan alttarin alla, tulee puhumaan kielillä. Mutta olen nähnyt monen puhuvan kielillä, jotka eivät ole tienneet mitään Jumalasta. Näettekö? He eivät ole tienneet Hänestä ollenkaan mitään, ja silti he puhuvat kielillä. Kaikkia noita lahjoja voi imitoida [/matkia]. Näettekö?

⁸⁸   Mutta Hengen hedelmät osoittavat, mikä henki on sisällä, te kannatte todistetta Jeesuksen Kristuksen elämästä. Sillä, jos omenapuussa on persikkapuun mahlaa, se tuottaa persikoita niin varmasti kuin maailma on. Näin on. Siis, koska se on se elämä siinä sisällä.

⁸⁹   Nyt, se on se sama juttu täällä. Mutta nyt, että saisin tämän teille kaikille, niin että me voisimme kaikki käsittää sen saman asian [/samalla tavalla]. Uskon, että Hengellä täytetty ihminen, joka… Siis, hän tulee Kristukseen kasteen kautta ja… ei ole… Kielillä puhuminen ei ole todiste kasteesta. Näettekö?

⁹⁰   Kaste – te voitte tulla kastetuiksi perkeleen voimaan, ja puhua kielillä perkeleen pettävässä hengessä. Kuinka monta kertaa me olemme nähneet sen tapahtuvan? Kuinka monesti minä olen nähnyt sen tapahtuvan?

⁹¹   Minä jopa tiedän, että jotkut ovat juoneet ihmisen kallosta verta ja puhuvat kielillä.

⁹²   Olen nähnyt käärmetanssijoita erämaassa kietoutuneena isoon käärmeeseen ja puhuvan –mennessään. Siellä noita tuli esiin tällä tavalla, ja he puhuivat kielillä ja selittivät sen.

⁹³   Olen ollut noitaleirissä, jossa laskettiin kynä tällä lailla ja pantiin siihen kirja näin. ja kynä meni ylös alas ja ympäri savupiippua ja soitti ”Shave and a haircut, two bits”, ja kirjoitti tuntemattomia kieliä, ja noita käänsi sen ja kertoi täsmälleen, mitä oli tapahtunut. Minä – minä tiedän sen henkilökohtaisesti. Näettekö? Niinpä minä… Näettehän ei voi…

⁹⁴   Paavali sanoi: ”Missä on kieliä, ne lakkaavat. Missä on profetioita, ne katoavat. Missä on näitä kaikkia lahjoja, ne lakkaavat.” (Meillä on tuo kysymys vähän myöhemmin.) ”Mutta, kun se, mikä on täydellistä tulee, se, mikä on vajaata lakkaa.” [1. Kor. 13:8] Näettekö? Ja me haluamme tuon täydellisen asian, veljet. Näettekö? Me olemme nähneet liikaa valejuttuja ja tulkinneet sen väärin.

⁹⁵   Älkääkä koskaan kohdatko ihmistä ja – ja uskoko, että hänellä on Pyhä Henki, koska hän puhuu kielillä. Näettekö? Mutta uskokaa, että, ihmisillä on Pyhä Henki, heidän kantamiensa hedelmien tähden, sillä Jeesus sanoi: ”Hedelmistään heidän tunnetaan.” Ymmärrättekö? Juuri niin: ”Hedelmistään.”

⁹⁶   Mutta, mutta nyt, eipä mennä kovin kauas siitä nyt, koska minä en halua häpäistä tätä ihanaa lahjaa, jonka Jumala on antanut. Näettekö? Ja uskon, että Hengellä täytetty mies tai nainen tai lapsi, joka elää Jumalan alttarin alla, hänen ei tarvitse elää kovinkaan kauan siellä, ennen kuin hän alkaa puhua kielillä. Näettekö? Uskon, että hän tulee tekemään sen.

⁹⁷   Siis, sinä voit saada Pyhän Hengen ja ehkä et puhunut kielillä, kun sait sen. Näetkö? Mutta jos sinä uskollisesti olet siinä Jumalan edessä kaiken aikaa, kun kaste kasteen jälkeen valtaa sinut, jotakin kyllä tulee tapahtumaan. Näettekö? Sinä täytyt jonakin päivänä niin, ettet kykene puhumaan muuta, siis, sinä – sinä – sinä vai yrität, sano jotakin, etkä pysty sanomaan sitä enää, etkä kykene sanomaan sitä enää. Ja usein, jos ihmiset tajuavat, että kyse oli Pyhästä Hengestä, he jatkavat eteenpäin ja yksinkertaisesti avaavat sydämensä ja antavat Jumalan puhua heille.

⁹⁸   Raamattu sanoo: ”Sopertavin [änkyttävin KJV] huulin ja vierailla kielillä minä puhun tälle kansalle.” Jesaja 28, 28:18. Siis: ”Sopertavin [änkyttävin] huulin ja vierailla kielillä minä puhun.”

⁹⁹   Mitä on ”sopertaa” [änkyttää]? Joku, joka ei pysty puhumaan selvästi, näin [veli Branham kuvaa jotakuta] Sinä vain… soperrat, vain yrität. Näettekö, niin täynnä Henkeä! Hän yrittää sanoa… Niin kuin minä yrittäisin sanoa: ”Veli Ja-Jack-… Ja-… Veli Jack-… Veli Ja-Ja-Jack-Jack-Jackson.” Näettekö, se sillä lailla, te yritätte sano, ettekä voi sanoa sitä. Näettekö, se on, niin täynnä Henkeä! Se…

¹⁰⁰   Minä haluan kysyä teiltä veljet, oletteko koskaan tunteneet Pyhän Hengen ravistelevan teitä niin kovin, että te tuskin pystytte sanomaan mitään, istutte vain hiljaa hetken, istutte vain siinä ja itkette?  Oletteko tehneet sitä? Niin, se on Pyhä Henki. Jos te… Syy, miksi ihmiset eivät puhu kielillä, useinkaan, he eivät tiedä, miten antautua Hengelle ja he etsivät jotakin kaukaista, kun Se on aivan heissä. Näettekö? Siitä syystä ihmiset eivät…

¹⁰¹   Ja sitten, jotkut ihmiset saavat itsensä niin mielenliikutuksen valtaan ja sanovat joukon sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä, eikä heillä silti ole Pyhää Henkeä, ja he yrittävät sanoa, että heillä on, koska he puhuvat kielillä. ”Hedelmistään te tunnette heidät,” siis.

¹⁰²   Nyt, onko siellä kysymystä? [Veli Junior Jackson sanoo: ”Veli Branham…”] Niin, veli. [Veli Jackson: ”Minä olen mielissäni, että tuosta kysytystä kysymyksestämme, koska, varmaankin joku voi ihmetellä, että mitähän minä olen uskonut ja opettanut jo pitkän aikaa. Mutta minä uskon siihen juuri niin, kuin opetinkin.”] Kiitos, veli Jackson. [”Riippumatta siitä, kuinka monta kertaa puhun kielillä, tai mitä tahansa, jos elämäni ei todista sitä, mitä Raamattu sanoo, silloin minä en ole yhtään sen parempi kuin kadun pahainen koira.”] Pitää paikkansa. [”Enkä minä puhunut kielillä, kuin vasta kuusi vuotta sen jälkeen, kun olin saanut kasteeni.”] Jokseenkin sillä tavalla minäkin tein sen, veli Jackson.

¹⁰³   Minä sain Pyhän Hengen kasteen siellä liiterissäni, siis. Ja suunnilleen vuosi sen jälkeen, tai sinne päin, minä olin – olin… puhuin kielillä.

¹⁰⁴   Ja ehkä vuoden, kahden päästä, olin taas saarnaamassa seurakunnassa, ja olin – seisoin lavalla tällä lailla, ja minä… Kun olin nuori, enkä ollut kankea ja vanha, kuten nyt, pääsin liikkumaan vähän paremmin ja saarnasin todella tunteella. Seisoin siinä saarnaamassa ja hyppäsin pöydälle. Se oli baptistiseurakunnassa, Milltownin baptistikirkossa, ja menin siitä käytävälle ja saarnasin niin rajusti kuin vain pystyin. Ja juuri kun lopetin saarnan, jokin sai minut riehaantumaan ja sanoin joitakin sanoja, neljä tai viisi, tai kuusi sanaa, tuntemattomilla kielillä. Ja ennen kuin tiesin, mitä tein, kuulin itseni huutavan: ”Kallio nääntyvässä maassa, Suoja myrskyn aikana.” [Jes. 32:2] Näettekö?

¹⁰⁵   Ja sitten yhtenä päivänä, rautatiekiskoja pitkin, kävelin pitkin rautatiekiskoja, partioimassa Scottsburgin tällä puolella. Tuuli puhalsi kovasti, voi, että, ja radalla oli jäätä, ja minä menin yli, että pystyisin kävelemään pitkin 33:a tuhatta [volttia, sähkölinja – suom.] ; 66 tuhatta meni toista puolta, vähän kuin radan suuntaisesti. Ja minä tulin radalle, ja yhtäkkiä… Minä kävelin eteenpäin siinä, minä lauloin. Olen aina laulanut. Minulla oli monia paikkoja, minne mennä rukoilemaan. Ja minä menin eteenpäin, laulaen, ja yhtäkkiä, huomasin, että minä puhuin kielillä, siis, enkä tiennyt, mitä olin tekemässä.

¹⁰⁶   Kielillä puhuminen tulee sellaisella palolla, että henkilö tuskin tietää mitä tekee, ihmiset eivät tiedä, mitä sanovat. Tulkitseminen menee samalla lailla. Ihmiset eivät tiedä, mitä tulevat sanomaan. Heillä ei ole enempää ajatusta, mitä tulevat sanomaan, koska se on yliluonnollista. Siis, hetki, kun teille tulee siihen luonnollista, silloin te ette… te – te – teillä on luonnollinen, siis. Mutta, jos jokin vain tarttuu teihin ja ottaa teistä otteen, ja te vain teette sitä. Näettekö?

¹⁰⁷   [Veli Neville sanoo: ”Veli Branham, saanko sanoa jotakin tässä?”] Takuulla voit, veli Neville. [”Nyt sanoitko seinä sen sillä tavalla, mitä sinä et tarkoittanut sanoa, silti, että – että, kielten pitäisi olla järjestyksessä jumalanpalveluksessa, jos ihminen ei voi kontrolloida sitä? Koska hän on… Ihminen, jolla on lahja pitäisi hallita sitä.”] Hän hallitsee itsensä. Kyllä. Aivan, kuten… [”Teidän pitäisi olla riittävän tajuissanne, jotta tiedätte, että hän on puhumaisillaan kielillä”] kyllä, pitää paikkansa. [”tai hän on pois järjestyksestä aluna alkaen.”] Juuri niin; hän tuntee sen. Näettekö? Siis, kuten Raamattu sanoo: ”Jos – jos on joku, joka puhuu kielillä eikä ole selittäjää, hän pysyköön hiljaa.” Siis, totta kai.

¹⁰⁸   Sanotaan, esimerkiksi, että minä seison täällä, [tai] kuka vain, kun te olette huutamaisillanne – sama juttu. Oletteko koskaan tunteneet Jumalan Voiman tulevan päällenne, kun alatte huutaa? Kuinka monelle on käynyt niin? No, me kaikki olemme. Näettekö? Te vain istutte siinä, ja tunnette sen tulevan. Nyt, on hetkiä, jolloin te voitte tukahduttaa sen, siis. Te voitte pidättää sitä, siis, se ei ole oikein.

¹⁰⁹   Mitä, jos te seisoisitte, puhumassa Yhdysvaltojen presidentille, te seisoisitte täällä kaupungin pormestarille, ja te puhutte jostakin muusta jollekin, ulkona kadulla täällä, puhutte porukalle, ja äkkiä te vain tunnette, että nyt voisi hyppelehtiä ja huutaa ja huutaa: ”Kunnia! Halleluja!”  ja potkia kaikkea ja kirmailla noin vain pitkin katuja. Teitä sanottaisiin hulluksi. näettekö? Ihmiset sanoisivat: ”Tuo mies on hullu.” Näettekö?

¹¹⁰   No, siis, kyllähän te sen verran ymmärrätte. Te pidättelette sitä, vaikka se kaivelee teissä ja te tuskin voitte pidättää sitä. Te sanotte: ”Kyllä herra. Kyllä herra. Aivan. Aivan, juu. Kyllä herra. Aivan.” Pojat, se kaivelee teidät palasiksi, mutta te kyllä tajuatte pysyä hiljaa silloin. Näettekö?

¹¹¹   Niin kuin oikeudessa täällä vähän aikaa sitten, oli joitakin helluntailaisia, tekemässä jotakin muuta, huutelemassa liian kovaa tai jotakin, mikä oli – he olivat ehdottomasti lainkuuliaisia, siis, mikä on oikein. Mutta joka kerta, kun tuomari rupesi puhumaan tai oli sanomassa jotakin heille, he puhuivat kielillä. Näettekö? Tuomari sanoi: ”Viekää nuo hullut pois täältä.” Näettekö?

¹¹²   Siis, jos siellä olisi ollut sille kielille tulkinta, ja sanottu tuomarille: ”näin sanoo Herra,” niin ja niin, joka olisi ollut totta – ”näin sanoo Herra! Tuomari, miten sinä olet täällä tuomitsemassa minua, kun viime yönä olit prostituoidun kanssa? Hänen nimensä on Sally Jones, hän asuu 44:ssä siinä ja siinä ja siinä paikassa, sinnepäin. Kuinka sinä tuomitset minua? Se on näin sano Herra! Kielläpä se nyt, niin sinä kuolet.” Nyt, voi, veljet! Se olisi jotakin muuta.

¹¹³   Mutta kun te vain seisotte ja puhutte, ja hän [Paavali] sanoi: ”Te olette heille barbaareja. [/”muukalaisia” KR38]” Ymmärrättekö? Siis, tehän tiedätte, milloin olla hiljaa ja milloin tehdä se. Näettekö? Siis, se on… Siis. Olen… Sinä oikaisit minut nyt, tiedäthän, mitä tarkoitan. Näetkö? Näin on. Todella…

¹¹⁴   Meillä on tuo ongelma juuri nyt täällä. Syy, miksi minä pidin sitä tällä tavalla, meillä on tämä sama asia: ”Pitääkö heidän olla hiljaa?” Ymmärrättekö? Siksi minä en vastannut siihen enemmän kuin mitä sinä sanoit. Mutta nyt oli aika vastata siihen nyt, katsokaas, juuri nyt. Ja meillä on se myös tässä kysymyksessä täällä, ja siihen juuri minä viittasin. Ymmärtääkö jokainen tuon kysymyksen kunnolla?

[Veli Fred sanoo: ”Veli Branham.”]

Niin, veli Fred.

[Puhuuko henkilö, jolle Henki antaa sanat suuhun – sanotaanpa, että hän on englantilainen ja hän osaisi puhua englantia – niin antaisiko Henki sen puhuttavaksi?”]

¹¹⁵   Varmasti. Kyllä vain. Siis, koska Pyhä Henki puhuu kaikilla kielillä, mitä taivaan alle on koottu, siis. Puhuuko englantia… Nyt, olen tiennyt tämän aina, Fred veli, itse, että minä… jos ikinä saarnaan saarnan, jossa on yhtään voitelua, Henki antaa sen puhuttavaksi, ymmärräthän. Se on… Näettekö? Niin, että se olisi vierasta kieltä miehelle, joka ei ymmärrä englantia. Mutta silti…

¹¹⁶   Ja aivan niin kuten tuntematon kieli ei ole ”tuntematonta” kieltä, se on… täällä on joku… Niin kuin helluntaipäivänä, kaikkien syntisten sanottiin, sanottiin: ”Miten me kuulemme näiden galilealaisten puhuvan meidän omaa kieltämme?” Siinä ei ollut ollenkaan mitään ”tuntematonta.” Helluntaina sellaista kuin ”tuntemattomat kielet” ei ole olemassa. Nyt, nähkääs, se ei ole ollenkaan raamatullista. Näettekö? Ei siellä ollut tuntematonta…  se ei ollut tuntematonta kieltä, se oli kieltä. ”Kuinka me kukin kuulemme omalla kielellämme?” Näettekö?

¹¹⁷   [Eräs veli sanoo: ”Siinä – siinä on pikku virhe inhimillisen heikkouden takia, ja kun ihmiset eivät pysty ottamaan mitään vastaan, sanovat vain: ’Minä en usko kuitenkaan, kuin Ap.t. 2:4!’” – toim.]

No, jos se meni Ap.t. 2:4 mukaan, he eivät olisi puhuneet tuntemattomilla kielillä.

[Ei, kun kielellä.”]

Aivan. Heidän on täytynyt puhua kieltä, että ihmiset olisivat kuulleet sinua, siis, koska ”kukin kuuli omalla kielellään.”

¹¹⁸   Siis, jos minä saisin Pyhän Hengen juuri nyt …mukaan, minä sanon… Minä uskon, että täällä on yksi veli, joka etsii [/koettaa saada] Pyhää Henkeä, joka on – on – on veli Wood. Pitääkö paikkansa, veli Wood? Minun ei pitänyt kutsua sinua nimeltä, mutta kaikki… mehän olemme veljiä täällä ja haluamme sanoa tämän. Ja hän etsii Pyhän Hengen kastetta siellä, oikealla tavalla, jos hän saisi sen Raamatun mukaisesti, hän nousisi pystyyn siellä, puhuisi, hän puhuisi englanniksi, ja sanoisi: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika on noussut ylös”, hän puhuisi sen tulisen profetian kautta, joka kertoisi sen. ”Minä tiedän, että Hän on, koska Hän tuli juuri minun sydämeeni. Hän on Jumalan Poika! Minun syntini ovat poissa, minulle tapahtui jotakin.” Näettekö? Siinä se on. Sitä on puhuminen…

”Kuinka me kukin kuulemme omaa kieltämme?”

¹¹⁹   Kuulkaas, mitäs jos me Indianan ihmiset puhuisimme eri kieltä kuin Kentuckyn ihmiset, ja Banks-veli on kentuckylainen? Ja he puhuisivat eri kieltä silloin, ja nyt me tiedämme, että hän ei osaa puhua Indianan kieltä. Ja sitten hän nousisi pystyyn puhuen Indianan kieltä ja tiedetään, ettei hän osaa sitä. Näettekö? Ja me kuulemme häntä Indianan kielellä, hänestä hän puhuu Kentuckyn kieltä. Hän juuri todistaa: ”Kiitos Jumalalle! Jeesus on noussut kuolleista. Halleluja!” mutta me kuulisimme häntä Indianan kielellä.

¹²⁰   Sillä tavalla se meni Helluntaipäivänä. Näettekö? ”Kuinka me kukin kuulemme,” siis: ”katso, eivätkö nämä, jotka puhuvat, olekin Galilealaisia,” näettekö, kentuckylaisia? ”Ja kuinka me Indiana-, Ohio- ja Illinois- ja Maine- ja Massachusetts- ja Kalifornialaiset kuulemme häntä omalla kielellämme, sen, jossa olemme syntyneet?” Pääsittekö käsitykseen? Siis, kyse on inspiraatiosta. Näettekö, kyse on heidän innoituksestaan kuulla, se on heille inspiraatio.

¹²¹   Katsokaas, sanoma… se juttu siinä, on todistus Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Siis, juuri niin. Nyt, jos Jumala ei elä tuota elämää sinussa, sillä ei ole väliä, miten paljon sinä todistat siitä, sinulla ei ole sitä. Näettekö? Juuri näin. Kuinka hyvin sinä…

¹²²   Onko siellä vielä kysymystä siis?

[Veli Roy Roberson sanoo: ”No, veli Branham, minusta me olemme nähneet sen tapahtuvat rukousjonossa, tuo espanjalainen tyttö.”]

Kyllä. Tosi hyvä, veli Roy. Se oli – juuri siellä, mihin minä olen menossa nyt, Beaumontissa – Beaumont. Oliko se Beaumont? Kyllä vain.

¹²³   Siis, rukousjono pysähtyi. Pikkuinen espanjalainen tyttö tuli ylös korokkeelle. Siis, rehellisesti sanoen, uskoisin, että minä olin lähdössä pois, enkö ollutkin? Howard oli viemässä minua ulos ja – ja tämä… Minä – minä – minä kuulin jonkun itkevän, se oli pikku espanjalaistyttö, voi, suunnilleen 15 – 16 vuotias, juuri… aivan lapsi. Ja – ja minä katsoin, ja hän olisi ollut seuraava rukouskortti, jos olisin jatkanut. Minulla oli nippu siellä, hän olisi ollut seuraava kortti. Minä sanoin: ”Tuokaa hänet.” Ja niin hänet tuotiin ylös. Minä olin lähdössä toiseen kokoukseen, ja sanoin: ”Tuokaa hänet ylös.”

¹²⁴   Siis, minä selvitin – sanoin hänelle jotakin tällaista: ”Siis, uskotko sinä?” Jos Jeesus auttaa minua kertomaan sinulle, mikä sinussa on vikana, uskotko sinä että – että Hän parantaa sinut?” Ja hän vain piti päätään painettuna. Ajattelin, että hänen täytyy olla kuuro ja mykkä. Näettekö?

¹²⁵   Ja kun minä katsoin häntä uudelleen, sanoin: ”Ei, hän ei puhu englantia.” Niinpä hänelle haettiin sinne tulkki, ja minä sanoin ”Uskotko sinä?” Ja hän liikahti taaksepäin… Silloin hän ymmärsi tulkin kautta, totta kai. Näettekö?

¹²⁶   No, sitten minä sanoin… Ja katsoin ja näin näyn. Sanoin: ”Minä näen sinut istumassa vanhanaikaisen tulisijan ääressä ja siinä roikkuu iso kattila, täynnä keltaisen maissin tähkiä. Sinun pi-… ” Muistatko sinä sen veli Roy? Minä sanoin: ”Sinä söit liikaa tuota maissia. Ja kun teit sen, sairastuit rajusti ja sinun äitisi pani sinut sänkyyn ja silloin alkoivat epilepsiakohtaukset.” Ja minä sanoin: ”Sinulla on ollut niitä siitä lähtien.”

¹²⁷   Ja sitten tyttö kääntyy ympäri tulkin puoleen ja sanoi hänelle omalla kielellään: ”Minä ajattelin, ettei hän puhu englantia… tai espanjaa!”

¹²⁸   Ja hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: ”Sinähän et puhunut espanjaa, ethän?”

¹²⁹   Minä sanoin: ”En.” Niinpä me katsoimme nauhurilta, pysäytimme nauhurit, se oli ehdottomasti englantia.

¹³⁰   Mutta sitten tulkki sanoi: ”Kerro minulle, mitä hän sanoi sitten.” Siis, hänen oli saatava käännös. Hän sanoi: ”Sano minulle, mitä hän sanoi.” Ja tyttö sanoi nuo samat sanat hänelle ja hän kertoi ne.

¹³¹   Siis, tyttö kuuli minun puhuvan sen maan kieltä, jossa oli syntynyt, ja minä puhuinkin englantia. Hän kuuli sen espanjaksi. ”Kuinka me kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?” Ja tuo lapsi parani. Näettekö, siinä se on, ne ovat Jumalan suurenmoisia töitä.

[Eräs veli kysyy: ”Silloin se astia, joka pitää sisällään Pyhän Hengen ei… on vain astia, ja Hän, joka täyttää sen, voi täyttää sen sillä, millä Hän… ?” ]

¹³²   …millä Hän haluaa, näin on. Aivan oikein. Ja sitten kun tutkit, millä se on täytetty, silloin sinä tiedät, onko sinulla Pyhä Henki vai ei – silloin. Näettekö? Katsokaa, millä se on täytetty. Jos – jos astia on täytetty epäpuhtaudella, silloin se ei ole Jumalan astia. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

 [Eräs veli sanoo: ”Ja tuo astia, on aikoja, jolloin astiaa käytetään tietämättä, eikä tiedetä sillä kertaa, mihin, sitä käytettiin?”]

Voi, varmasti.

[Tuo veli todistaa.]

Aivan. Aivan. Tuo on täsmälleen totta, takuulla. Voi, me kaikki, me näemme sen. Olen nähnyt sen monia kertoja. Kyllä vain. Kyllä vain. Me kaikki… Me tiedämme, että nuo jutut ovat meille tuttuja.

Uskoisin, että se oli numero neljä: Puhuvatko kaikki – puhuvatko kaikki Pyhällä Hengellä täytetyt ihmiset kielillä ennemmin tai myöhemmin? Löysin kohdan, jossa Paavali sanoo, että hän puhuu enemmän kielillä kuin kaikki muut.”

Nyt, mitä minä nyt ajattelen, on saattaa loppuun veljen kysymys:

Paavali, puhuu kielillä enemmän, kuin kaikki muut.

¹³³   Paavali oli fiksu mies, hän osasi monia kieliä, itse. Hän osasi… hän… Muistan, kun hän joutui oikeuteen, hän osasi puhua tämän kaltaista kieltä tai sen kaltaista kieltä, tai mitä se sitten olikin. Ja se on tuntematonta kieltä ihmisille, mutta se ei ollut innoitettua. Se oli kielien puhumista, ymmärrättehän. Mutta… ja…

¹³⁴   Mutta minä uskon, että Hengellä täytetty ihminen, joka elää Jumalan alttarin alla, epäilemättä, ennemmin tai myöhemmin, tulee saamaan kielillä puhumisen kokemuksen, koska se on yksi vähäisimmistä ja pienimmistä asioista mitä on Paavalin kuvauksen mukaan. Jos ne pannaan järjestykseen, se on viimeisin juttu lahjojen rivissä, siis, kielilläpuhuminen on.

¹³⁵   Mutta nyt, ensiksi, sinut on kastettu… [Sovitaan niin, että…] te kaikki täällä olette lahjoja. Minä olen ulkopuolella. Siis, ”Yhden oven kautta, yhden Hengen,” tähän huoneeseen johtaa yksi ovi. Onko näin?  Siis, minä en voi tulla tuolta, en voi tulla täältä ja tuolta takaa. Näettekö? Miten minä pääsen tänne? Roy Robersonin kauttako? Ei, herra. No, sanotko veli Leo? Että hän olisi kielillä puhumisen lahja, siis, pääsenkö sisään Leon kautta? Ei herra. Ei-ei. No, miten minä pääsen sisälle? ”Yhden oven kautta, yhden Hengen kautta.” Henki ei todella tarkoita kaikkia kieliä. Ei. Näettekö? Siis: ”Yhden Hengen kautta minut on kastettu tähän Ruumiiseen.”

¹³⁶   Siis, tämä on Henki, te olette lahjoja. Te sanotte: ”No, Jumala siunatkoon!” Minä menen sinne, kuulkaas, veli – veli Wood on siellä, hän tekee ihmeitä. Näettekö? ”Voi, minä tein ihmeen. Minä tiedän, että minulla on Pyhä Henki, koska tein ihmeen.” Ei: ”yhden ’ihmeen’ kautta, meidät kaikki on kastettu yhteen ruumiiseen.”

¹³⁷   Mennäänpä veli Junien tykö sitten, hänellä on tieto. ”No, siis, minähän tunnen Raamattua! Voi, sen takia minä tiedän taatusti pojat, että minulla on Pyhä Henki.” Ei, sekään ei ole tie sisälle.

¹³⁸   No niin. Ei Leo veljen kautta, ei veli Woodin kautta, ei – ei veli Junien kautta. Näettekö? Ei. Vaan minkä kautta? [Seurakunta sanoo: ”Hengen!”] Selvä. Minut on kastettu tähän ruumiiseen, nyt minä olen siinä, siis, mihinhän Isä tulee minua käyttämään? Näettekö? Leo sattui istumaan lähellä ovea. Epäilemättä, tämä on yksi ensimmäisistä asioista, joka tapahtuu. Mutta voi myös olla olematta. Minä voin olla paljon rikkaampi Hengessä, niin, että voin mennä tästä suoraan veli Woodin tykö, ohittaa kaikki muut. Te ette voi sanoa minulle nyt, että minulla ei ole Pyhää Henkeä koska minä olen tässä Ruumiissa kasteen kautta. Mutta, Jumala ei todella ole tuonut minua tänne sanomaan: ”No, Jumala siunatkoon, minä luulen, että istahdan nyt, otan rennosti, olen matkalla taivaaseen.” Höh! Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

¹³⁹   Mutta, voin mennä suoraan täältä ja taas takaisin tänne. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Voin mennä yhdestä äärilaidasta toiseen, tai voin mennä keskeltä, tai mihin vain. Mutta jotakin tapahtuu, jotakin tulee tapahtumaan. Ja mitä se on? Henkikaste osoittaa minulle, että minä kuulun Ruumiiseen: ”Yhden Hengen kautta.” Tajusitko sen, veli, tässä? Selvä! Oliko se siinä? Hyvä.

112 Missä järjestyksessä kieliä ja profetioita pitäisi käyttää kokouksen aikana… (Ei pitäisi käyttää ollenkaan kokouksen aikana! Ymmärrättekö?)… Jumalan ylistykseksi… (ei ollenkaan!)… ja rakentamaan seurakuntaa? Tiedän, että ihmiset sanovat, että profeetan… Tiedän, että… Ti – tiedän että… (p-… tuon arvasin… Ei, anteeksi, se on ollut ” B-i-b-l-e,” [Raamattu – suom.]. Aloitin p-e-p-l-e tai jotakin sellaista. Ei)… R – Raamattu sanoo: ”Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset.” (täsmälleen)

¹⁴⁰   Hengellisesti, kielillä puhumisen ja profetoinnin on tarkoitus rakentaa seurakuntaa, mutta sillä on oma jumalanpalveluksensa. Näettekö? Sen ei ole tarkoitus häiritä koska seurakunnan profeetta on… kokous on järjestyksessä. Näettekö? Sen ei pidä koskaan keskeyttää kokousta.

¹⁴¹   Siis, nyt, ”profeettojen henget.” Me – meillä on toinenkin kysymys nyt, annetaan sen olla hetki. Siis, todellinen oikea tapa näiden… käyttää näitä lahjoja… Tämä vastaa moniin lahjoihin, nähkääs. Kun me pääsemme niihin, me sanomme, että vastasimme niihin tässä ensimmäisessä, tälle henkilölle täällä. Näettekö? Tämä on numero viisi:

Pitäisikö kieliä ja profetioita käyttää kokousten aikana Jumalan ylistykseksi?*

¹⁴²   Ymmärräthän, nyt, sananpalvelija… jos sananpalvelija on Jumalan voitelema, ja seurakunta on pantu ojennukseen, nyt, oikea tapa… Monet teistä tietävät, miten olen puhunut teille ”ojennukseen panemisesta.” Näiden lahjojen pitäisi… Siis, tällä tavalla me teemme tabernaakkelissa, jos Herra suo. Nyt, katselen tässä, näen jotakin, ja jätän veli Nevillen ja muutkin veljet ojennukseen. Nyt te olette… Ja kun monet näistä veljistä ovat nuoria veljiä.

¹⁴³   Nyt, minä olen – olen teille vanha veteraani tällä tiellä. Olen ollut tässä 31 vuotta. Noin 30 vuotta sitten panin tuon kiven sinne. Minun on ollut kohdattava kaikki, mitä piti kohdata, ja on parasta tietää, mistä puhutte, myös, kun sille tullaan. Ei riitä, että teidän itsenne on parasta tietää, vaan Jumalan on parasta olla asian takana, kun te viette – kun te viette sen loppuun.

¹⁴⁴   Siis, hyödyllisin tapa tehdä se nyt, [kielillä puhuminen] että teillä voisi olla erityinen kokous. Minä uskon, että sillä tavalla tehtiin siellä I Kor. 14:ssä, ”Jotakin paljastetaan toiselle vieressä istuvalle, pysyköön toinen silloin hiljaa.” Minä uskon, että se oli ” lahjoille tarkoitettu kokous”, mikä olisi hyvä juttu. Jos silloin haluttiin erityinen kokous, jossa ne, joilla oli lahjoja, tapasivat kerran viikossa, niin jos ne, joilla oli lahjoja [täällä], tulisivat seurakuntaan kerran viikossa, se olisi hienoa. Antaa heidän pitää sellainen kokous, siellä ei olisi… ei olisi saarnaa, se olisi tarkoitettu Hengen lahjoille.

¹⁴⁵   Sitä ei olisi tarkoitettu ulkopuolisille eikä epäuskoisille. Tultaisiin sisään, istuudutaan, sanotaan… Yksi nousee, ja alkaa: ”aa-haa”, puhuu kielillä, toinen sanoo: ”uaa-haa.” ”Mitä ihmettä!” Missä laulu on? Missä se muu on?” Tajuatteko?

¹⁴⁶   Mutta, nyt, nämä, jotka puhuvat kielillä, monet – ja selitys ja niin edelleen – ovat vauvoja Evankeliumin suhteen. Näettekö? Älkää – älkää loukatko heitä, antaa heidän – antaa heidän kasvaa, kunnes tuo lahja… Osa siitä, te voitte nähdä, miten saatana yrittää luikerrella joihinkuihin. Koska, veteraanit, me – me – me olemme nähneet sen. Siis, me ymmärrämme sen, ja teidän pitää pitää sitä silmällä.

¹⁴⁷   Vähän aikaa sitten täällä, eräs sananpalvelija, joka istuu juuri nyt täällä, tuli luokseni ja sanoi minulle ja vei kotiinsa – oikein rakas veli.

¹⁴⁸   Minä en sano sitä siksi, että hän istuu täällä, mutta te kaikki olette rakkaita veljiä. Jos minä en olisi ajatellut niin, olisin sanonut teille: ”Selvitetäänpä tämä juttu sinun ja minun välilläni, ensin.” Näettekö? Näin on. Näettekö? Minä rakastan teitä kaikkia, ja olen täällä ainoastaan Raamatun vastustuskyvyn hengessä, näettehän, auttamassa. Näettekö?

¹⁴⁹   Tämä veli vei minut kotiinsa… tietty nainen, ja tuo nainen oli väärässä. Ja tämä… En ole koskaan nähnyt tuota naista, mutta kuulin nauhalta hänen antavan kielten selityksen, ja sanovan jotakin. Te voitte poimia sen sieltä sitten.

¹⁵⁰   Yhtenä päivänä, toiselle sananpalvelijalle – ja minä, samalle henkilölle, me istuimme kannon päässä oravametsällä, ja juttelimme siitä. Ja molemmat sananpalvelijat – läsnä nyt – tietävät, miten se meni. Siis, todella, kuunnelkaapa.

¹⁵¹   Kun te sananpalvelijat ojennatte jotakuta, jonkin lahjan takia, kun te ojennatte häntä, ojennatte Raamatullisesti, ja he suuttuvat, muistakaa, kyse ei ollut Jumalan Hengestä, koska Jumalan Henki ei voi suuttua Sanalleen. Hän tulee Sanansa luo. Näettekö, hän on aina halukas. Jumalan oikea pyhä pysyy aina ruodussa. Kyllä vain.

¹⁵²   Minä haluan, että minua ojennetaan. Haluan Pyhän Hengen ojentavan minua asioissa, joissa teen väärin. En halua mitään korviketta. Minä – minä haluan aidon asian, tai sitten en mitään, antakaa minun olla; älkää – älkää tuoko yhtään mitään muuta. Näettekö? Koska minä teen niin mieluummin, kuin aiheutan Kristukselle häpeää.

¹⁵³   Minä en halua opettaa mitään enkä halua sanoa mitään, ellei Sana…

¹⁵⁴   Ja jos joku veli – jos joku kristitty veli näkee minun opettavan jotakin väärää, minä arvosta sitä, että te pyydätte minut sivuun kokouksen jälkeen ja sanotte: ”Veli Branham, haluaisin tulla huoneeseesi puhumaan, siitä. Sinä olet erehtynyt jostakin.” Näettekö? Minä – minä arvostaisin sitä suuresti, veli, koska minä haluan olla oikeassa. Haluan sitä.

¹⁵⁵   Siis, kaikki me haluamme olla oikeassa, siksi me haluamme – me haluamme puhua näistä asioista. Ja ne pitää pystyä viemään läpi Kirjoitusten, nähkääs, saada Kirjoitukset yhdistymään toisiinsa.

¹⁵⁶   Siis, kielilläpuhumisen pitäisi olla… Siis, vähän myöhemmin… Nyt, annetaan mennä nyt hetki. Siis, minä neuvoisin teitä antamaan mennä ja antamaan sen olla. Teille sananpalvelijat nyt, te paimenet, antaa sen mennä, kunnes nämä pienet vauvat kasvavat vähän isommiksi. Nyt, ehkä, ennemmin tai myöhemmin, jos kyse on vihollisesta, joka yrittää pettää tuota ihmistä, se tulee ilmi. Me emme voi olla varmoja.

¹⁵⁷   Siis, tämän jälkeen, ennen kuin aloitatte tämän, hankkikaa vähän viisauden henkeä siinä; vähän henkien erottamista, nähkääs, tutkiaksenne. Ensimmäiseksi, siis, te alatte huomata, että joku alkaa nähdä, että jotakin on pielessä, se on erottamista. Sitten – ja te hemmottelette sitä hetken. Näettekö? Sitten, kun te näette, että erottaminen menee pieleen, korjatkaa se. Ja jos se juttu… jos kyse on Jumalasta, hän kestää ojentamisen Sanalla. Näettekö?

¹⁵⁸   Sanotaan, esimerkiksi, minä aion sanoa, että me puhumme kielillä, joku, olemme… tämä on lahjakas miesjoukko [/ – jolla on lahjoja]. Ja Leo nousisi ylös, ja puhuisi kielillä. Silloin, ja, veli täällä, Willard, antaa selityksen. Selvä. Nyt, haluan sanoa, että veli Neville ja veli Junie ja veli Willard Collins olisivat erottajia, siis. Nyt, koska Leo puhui… Nyt, me olemme täällä aivan kuin pienessä pyhien kokouksessa, lahjakokouksessa, ja Leo puhuisi ja Willard antaisi selityksen ja hän sanoisi: ”näin sanoo Herra! Keskiviikkoiltana joku nainen tulee tänne ja hän tulee olemaan väkivaltainen. Sanokaa veli Branhamille, ettei nuhtele häntä, koska hän on mielenvikainen. Mutta sanokaa veljelle, että vie naisen nurkan taakse, koska juuri jossakin nurkassa tuo nainen teki jonkun syntisen jutun kerran ja tietty asia tapahtui.” Näettekö? Tämähän kuulostaa oikein hyvältä, eikö? Näettekö? No niin. näin sanoo Herra.

¹⁵⁹   Siis, mutta ensiksi, tiedättehän, Vanhoissa Kirjoituksissa, huolimatta siitä, mitä profeetta sanoi tai mitä joku muu sanoi, se tutkittiin Uurimilla ja Tummimilla, ensin. Näettekö, vedottiin Sanaan. Ja jos nuo valot eivät välkkyneet, juttu jäi siihen. Näettekö?

¹⁶⁰   Ja ensiksi, siis, verrataan asiaa Sanaan. Siis, tämä mies puhui kielillä, kuulosti hyvältä. Tämä tulkkasi sen, kuulosti hyvältä. Mutta Sana sanoo: ”Arvostelkoon kaksi tai kolme tuomaria ensin.” Viedään asia Uurimin ja Tummimin eteen.

¹⁶¹   Siis, ensiksikin, Willard Collins sanoo: ”Se oli Jumalasta.” Junie sanoo: ”Se oli Herra – Herrasta.” Se on kaksi kolmesta. Selvä, pannaan se paperille, näin se puhuttiin tässä seurakunnassa. Silloin, kun ihminen, joka näkee sen luetun ennen kuin se tapahtuu, ja sitten näkee sen tapahtuvan, hän sanoo: ”Veljet kyse on Jumalasta. Näettekö, se on Jumala!”

¹⁶²   Mutta, mitä, jos ei tapahdukaan, mitä sitten tapahtuu? Ymmärrättekö? Nyt me otamme toisenkin asian, jota voin kosketella juuri tässä, ”Onko kaikki profetia täysin… kaikki selitykset ja sanomat profetiaa?” Siis, odottakaas hetki. Siis, jos niin ei tapahdukaan? Silloin Leo on puhunut väärässä hengessä. Hän on antanut väärän selityksen, ja te olette arvostelleet väärin. Silloin, ajakaa tuo juttu pois itsestänne. Me emme halua sitä. Se on väärä. Jättäkää se. Se on perkele. Näettekö? [Tyhjä kohta nauhassa – toim.] ”Minä en ole saarnaaja, mutta olen – olen selittäjä. Siis, minä olen selittäjä, Herra, minä en ole saarnaaja. Minä… ” Leo veli sanoo: ”Herra, minä en ole saarnaaja, mutta minulla on kielten lahja ja perkele sotki minut siinä. Herra, ota tuo juttu pois minusta.” Sinä sanot: ”Herra, sinä annoit minulle arvostelemisen hengen, ja olen nähnyt Sinun tekevät sen niin monesti, mitenhän se tapahtui? Isä, puhdista minut! Mitä oikein tapahtui?” Näettehän, tässä se on, silloin se menee oikein.

¹⁶³   Siis, se on säännöllinen pyhien kokous. Minusta se on sitä, mitä Raamatussa on, koska Paavali sanoi: ”Jos yksi profetoi ja jotakin profetoidaan, jotakin… ja istuvalle paljastetaan jotakin; pysyköön hän hiljaa, kunnes tämä puhuu ensin, ja sitten hän voi puhua. Ja te kaikki voitte profetoida yksi kerrallaan.” Siis, se ei voinut tapahtua tavallisessa kokouksessa, tiedättehän, ei jokainen olisi voinut antaa –.

¹⁶⁴   Nyt, varmistuaksemme, että kyse on Jumalasta, siis, koska, jos asia on aivan päätöntä, kyse ei ole Jumalasta. Jos sitä ei tapahdu, se ei ole Jumalasta. Näettekö? Sen pitää tapahtua. Ja – ja siksi meidän seurakunnissamme, näettehän, veli, meillä on yhtenäinen seurakunta silloin, siis, jossa kukaan ei voi sanoa, että mitään ei ole koskaan sanottu tai tehty…

¹⁶⁵   Katsokaa, minkä eteen tämä minut pistää, kun minä olen siinä yleisön edessä. Katsokaapa sitä!  Mitäs, jos tulee yksikin virhe? Näettekö? Koska minä luotan Häneen, Näettekö? Minä luotan Häneen. Joku sanoo nyt: ”Pelkäätkö sinä virheitä, veli Branham?” En, en, ehei, minä en pelkää virheitä. Minä uskon Häntä. Hän on minun turvani. Minut on määrätty tekemään tämä, niinpä minä pysyn paikallani.

¹⁶⁶   Jos Jumala on määrännyt sinut tekemään jotakin, silloin Hän on sinun turvasi. Siis, Hän suojelee sinua. Jos Hän lähettää sinut, Hän vahvistaa sinun sanasi. Sinä olet silloin edustaja. Olet lähettiläs, jolla on kielten lahja, lähettiläs, jolla on selittämisen lahja, olet lähettiläs, jolla on erottamisen lahja – te kolme. Näettekö, mitä tarkoitan? Mitä te silloin saatte? Te saatte yhtenäisen seurakunnan. Teitä ei pelota. Seisomassa, kyllä, niin hiljattain kuin eilen…

¹⁶⁷   Täällä, minä olin täällä kokouksessa. Pikkuinen englantilaispoika Englannista, tuli tänne, hän yritti itsemurhaa. Banks-veli tuli tänne ja sanoi: ”Hän on ollut täällä neljä – viisi päivää.” Minulla oli kovasti tekemistä, mutta hän sanoi: ”Se poika tekee itsemurhan.” Waterview Hotellista minulle kerrottiin, missä tilassa tuo poika oli.

¹⁶⁸   Ja minä menin huoneeseen rukoilemaan hänen puolestaan. Tulin ulos, ja sanoin: ”Nyt Banks-veli, minä en ole milloinkaan nähnyt tuota miestä enkä tiedä hänestä mitään, mutta sanon sinulle, mikä hänessä on vialla ennen kuin pääsen sinne.” Onko näin, Banks-veli? Ja kun pääsin sinne, Pyhä Henki laskeutui ja sanoi hänelle, mikä sen oli saanut aikaan ja kaiken hänestä, ja missä hän oli ollut ja kaiken hänen elämästään. Hän kerta kaikkiaan tipahti, lähes.

¹⁶⁹   ”Pelkäätkö sinä virheitä, veli Branham, kun sinä sanot jollekin ihmiselle sellaista?” No mitenkä lavalla sitten, kun kertoo miehelle, että hän pettää vaimoaan, hänellä on lapsi toisen naisen kanssa? Hän saattaa sinut rangaistuslaitokseen. Teidän on parasta olla oikeassa!  Näettekö? Näettekö? Älkää pelätkö; kyse on Jumalasta. Mutta jos sinä et pelkää… Jos – jos sinä et tiedä, onko kyse Jumalasta, ole hiljaa, kunnes tiedät, että se on Jumala. Pitääkö paikkansa? Varmistu, että olet oikeassa ja sitten anna mennä.

¹⁷⁰   Nyt, tämä on kovaa opetusta, veli, mutta te olette minun veljiäni. Olette – olette – olette nuoria sananpalvelijoita, jotka jatkatte ja minä olen vanha mies; minä lopetan jonakin päivänä. Näettekö? Siispä varmistu siitä, että se – menee oikein.

¹⁷¹   Kun tullaan ulos huoneesta… Ehkä minä otan tämän vähän myöhemmin tässä. Eräs poika… No, minä sanon osan siitä nyt. Eilen, Banks veli ja minä tosi kiire, oli – voi tavaton – niin lujaa kuin voin, ja minä – minä ajattelin tehdä tässä kokouksessa. Leo ja Gene ja joukko muita olimme menossa sinne, ja veljet, ja olimmepa menossa porsasjahtiin, metsästämään sikoja. Arizonassa on viiden päivän pekarinmetsästys, sen jälkeen, kun kokous on ohi, kokouksemme loppuu. Me lähdemme Phoenixiin yhdeksi päiväksi, ja meidän pitää odottaa viisi päivää ennen kuin meillä on seuraava, neljä päivää ennen kuin meillä on muita kokouksia missään. Meidän pitää olla todella siellä Arizonassa. No, se sattuu olemaan silloin, kun pekarin pyyntikausi alkaa.

¹⁷²   Ja niin halusin ampua kiväärini sisään ja kokeilla, että kaikki oli kunnossa. Banks tuli mukaani. Aloitimme portin viereltä – aloitimme portin viereltä; ja siihen tulee joku mies ja kävelee suoraan sisään, tuon kyltin yli siis, ja [Banks – suom.] sanoo: ”Olkaa kiltti, älkää kysykö veli Branhamia.”

¹⁷³   Siis, syy, miksi niin tehdään… [/matka] ei ole tarkoitettu ihmisille, jotka ovat sairaita. Voi, ja tuo talo, Banksilta kysytään, hän asuu naapurissani. Ihmiset tulevat päivin ja öin ja kaikkea, sairaitten ihmisten kanssa – kaikkea. Me emme koskaan käännytä sellaista ihmistä pois. Mutta…

¹⁷⁴   Ja he kutsuivat minua, Leo ja muut, sieltä, perävaunun luo, ja Jim ja muut. ”Täällä on joku sairaan lapsen kanssa. Ja mies, jolla on syöpä.” Me jätimme kaiken ja menimme hänen luokseen.

¹⁷⁵   Viime yönä minut kutsuttiin erääseen huoneeseen sairaalassa, josta joku soitti minulle, eikä se mies edes antanut minun tulla sisään, kun minä menin sinne. Siis, joku muu oli innostunut. Mutta ei se mitään, menin kuitenkin. Näettekö? Koska minulla on velvollisuus mennä, siis, ja yrittää auttaa jotakuta.

¹⁷⁶   No, sitä varten se merkki on.  Mutta tämä mies juuri, kun me olimme menossa autoon, ja Banks-veli tietää, että minun oli… minä odotin tuossa talossa jotenkin. Joku tuli sisään veli Banksille, joka pidätteli häntä. Ja tuota pikaa pääsi sinne, ja minua pidäteltiin. Ja samassa, kun me otimme kiväärit ja aloimme mennä autoon, tulee tuo mies ja kävelee suoraan sisään. Ja hän käveli siihen.

¹⁷⁷   Ja juuri, kun olin valmistautumassa sanomaan hänelle, että menee soittamaan tuohon numeroon siellä, Butler 2-1519, tuossa kyltissä. [Puhelinnumero on muuttunut.] Sanoin: ”Meillä on kiire.”

Hän sanoi: ”Minä oletinkin, että teillä on kiire, herra.”

Sanoin: ”Nimeni… ”

¹⁷⁸   Ensin kävelin siihen, hän sanoi: ”Hyvää päivää.” Ja näin, ettei hän tiennyt, kuka olin.

Sanoin: ”Nimeni on Branham.”

Hän sanoi: ”Tekö olette veli Branham?”

Sanoin: ”Olen.”

¹⁷⁹   Ja hän sanoi: ”Olen – olen… halusin tavata teidät, veli Branham.” Hän sanoi: ”Huomaan, että te olette lähdössä.”

Minä sanoin: ”Kyllä. Olen.”

Hän sanoi: ”Tiedän, että teillä on kiire.”

Sanoin: ”On, juuri nyt, herra.”

¹⁸⁰   Ja hän sanoi: ”No, minä vain halusin puhua teidän kanssanne hetkisen.”

¹⁸¹   Ja minä olin juuri sanomassa hänelle; ja Pyhä Henki sanoi: ”Vie hänet sisään, sinä voit auttaa häntä.” Siis, siinä. Se muutti kaiken. Pyssy jäi siihen, ja kaikki muu, Jumalan työ on etusijalla. Näettekö? Ja hän sanoi…

¹⁸²   Sanoin: ”Tule, mukaani”, sanoin: ”Tulen hetken päästä takaisin, Banks-veli.”

Hän sanoi: ”Kyse on minun sielustani, veli Branham.”

Sanoin: ”Selvä, tule sisään.”

Menimme talon läpi, Meda sanoi: ”Etkö sinä olekaan vielä lähtenyt?”

¹⁸³   Sanoin: ”Ei, ei, ei, täällä ulkona on joku.” Sanoin: ”Pidä lapset toisessa huoneessa.” Vein hänet pieneen soppeeni, ja istuuduin. Ja heti kun istuin…

¹⁸⁴   Tuo mies oli rukoushuoneella eilen illalla. Vai oliko, Banks? Olitko… Juu, no, hänen piti tulla eilen illalla. Hän oli vain…

¹⁸⁵   Ensiksi, Pyhä Henki alkoi kertoa, kuka hän oli, mitä hän oli tehnyt, mitä hänen elämässään oli tapahtunut, kaiken siitä, siis, aivan suoraan, kertoi hänelle kaiken. Banks voi todistaa. Hän ei avannut suutaan, vaan sanoin suunnilleen pari sanaa minulle; ja Se tuli kertomaan hänelle, sanoi: ”Sinä olet ollut kulkuri, todellisuudessa sinä asut Madisonissa. Tulit juuri Evansvillesta, Indianasta. Sinä olet ollut täällä raamattukoulussa; oli jokin kultti, ja menit aivan sekaisin. Tulit Louisvilleen aivan muutama minuutti sitten. Tapasit jonkun miehen, ja tuo mies sanoi sinulle – jonka seurassa sinä istuit syömässä –kehotti sinua tulemaan tänne tapaamaan minua ja ’hän tulisi päästämään sinut pulasta.’” Minä sanoin: ”Se on näin sanoo Herra!”

¹⁸⁶   Tuo mies istui siinä silmiään räpytellen, katsoi minua, sanoi: ”Kyllä, herra!”

Sanoin: ”Tämä järkytti sinua, eikö järkyttänytkin?

Hän sanoi: ”Järkytti.”

Minä sanoin: ”Uskotko Pyhää Henkeä?”

Hän sanoi: ”Minä haluaisin, herra.”

¹⁸⁷   Ja minä sanoin: ”Haluatko, että sanon sinulle, mitä sinä ajattelet?”

¹⁸⁸   Hän sanoi: ”Kyllä, herra.” Ja minä kerroin hänelle. Hän sanoi: ”Ja, veli, se on totta.”

Ja minä sanoin: ”Muuta ajatuksesi.”

Hän sanoi: ”Selvä; minun täytyy.”

Minä sanoin: ”Tämä on se, mitä sinä ajattelit.”

Hän sanoi: ” Juuri niin! Aivan oikein!”

¹⁸⁹   Sanoin: ”Siis, sinä et tarvitse näkyä, sinä tarvitset oikaisua.” Ja minä kerroin hänelle jotakin siinä, mitä te ette haluaisi minun kertovan; jos se koskisi teitä, te ette haluaisi. Se on eräs paha juttu, joka oli hirveä, ja niin te ette haluaisi minun kertovan sitä, jos kyse olisi teistä. Enkä minä kerro, mitä Herra minulle näyttää ihmisistä. Niinpä minä vain sanoin: ”No niin, teetkö sinä sen?”

Hän sanoi: ”Teen.”

Sanoin: ”Menehän sitten.”

¹⁹⁰   Me emme olleet siellä kymmentä minuuttiakaan, emmehän, Banks-veli? Jotain seitsemän kymmenen minuutin välissä. Kävelimme takaisin ulos, takaisin tielle ja menimme pitkin tietä, hän ja minä ja Banks ja minun pikku poikani, Joe, uskoisin, että hän se oli, menimme yhdessä, takaisin puomille. Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: ”Herra, haluan kysyä sinulta.”

Sanoin: ”Selvä.”

¹⁹¹   Hän sanoin: ”Minä olen vähän hämmentynyt.” Hän sanoi: ”Miten sinä tiesit kaiken tuon homman minusta?” Näettekö? Banks istui siinä.

¹⁹²   Ja minä sanoin: ”Herra, ettekö ole koskaan kuullut näyistäni ja palvelustehtävästäni?”

¹⁹³   Hän sanoi: ”Minä en todella tiennyt nimeänne ennen kuin tunti sitten. Joku kertoi minulle, sanoi vain siellä Louivillessa, käski minun tulla tänne, ja minä kävelin sillan yli.”

Eikö ole näin, Banks?

Hän sanoi: ”En edes tiennyt nimeänne, tiennyt kuka te olitte.”

¹⁹⁴   Minä sanoin: ”Palvelustehtävässäni, se on Jumalan lahja, jonka Hän lähetti.”

¹⁹⁵   Hän sanoi: ”Silloin, jos se – jos se menee sillä lailla”, – sanoi, ”nyt, olen… ” Hän sanoi: ”Olen, minulla… minulla on kaikki kunnossa,” hän sanoi, ”kaikki on mennyttä.” Näettekö? Hän sanoi: ”Tässä on kyse Jumalasta, joka puhuu teidän kauttanne minulle.”

Sanoin: ”Juuri niin.”

¹⁹⁶   Hän sanoi: ”Nyt minä ymmärrän, Raamatussa kun… Kerran luin Raamatusta ja, sanoi, Jeesus puhui opetuslapsilleen” mitä hän tarkoitti ”kansalla”, siis. Sanoi: ”Puhui opetuslapsilleen ja kertoi heille ne asiat, mitä he ajattelivat.” Siis, ”ymmärsi heidän ajatuksensa” oli se mihin hän pyrki. Hän sanoi: ”Ja Hän sanoi, että Hänen Isänsä puhui Hänen kauttaan.”

Sanoin: ”Aivan oikein.”

¹⁹⁷   Hän sanoi: ”Nyt, nyt, silloinhan Isä käytti juuri sinua puhumaan sinun kauttasi minulle, sanomaan nuo asiat, että minä uskoisin, että se mitä sanoit, on totta.”

Minä sanoin: ”Oliko se totta?”

Hän sanoi: ”Kyllä.” Ja sanoi: ”Sitten sen pitää olla Jumala.”

¹⁹⁸   Ja minä sanoin: ”Veli, nyt sinä ymmärrät enemmän siitä” – minä ja Banks sanoimme – ”kuin jotkut, jotka ovat käyneet kokouksissa kymmenen vuotta eivätkä silti ymmärrä.” Siis tuo – tuo mies! Siis, sellaista se on. Näettekö?

*Ja Henki, (hyvässä järjestyksessä) – kielissä on profetiaa, voidaanko käyttää kokouksen aikana?

¹⁹⁹   Ei. Sitä pitää käyttää tällä tavalla ja sitten kertoa kokouksessa. Mutta tällä kertaa, toistaiseksi, antaa ihmisten puhua. Nyt, jos homma alkaa lähteä käsistä, sitten ei, teidän tulee tarkkailla sitä. Siis, joskus se voi olla Jumala. Ja kuten nuo pikkukaverit, aivan kuten pikkulapsi yrittää kävellä, siis, jos hän kaatuu neljä viisi kertaa… Siis, olen nähnyt tätä siitä asti, kun olen ollut seurakunnassa, ja – ja, no, minun taidan jättää tämän tähän. Ymmärrättekö? Ja, mutta, siis, mutta, jos siitä, sanotteko te sitten: ”Veli Branham, miksi sinä et oikaise tätä?” Ei, ei.

²⁰⁰   Kun Billy Paul joskus silloin alkoi kävellä, hän oli pystyssä ja nurin, ja nurin enemmän kuin pystyssä. Mutta hän ei osannut kävellä. Mutta minä luulen, että hänellä oli kävelemisen lahja. Näettekö? Minä annoin hänen kävellä hetken; ja sitten kun hän kompastui isoihin jalkoihinsa, minä sanoin hänelle siitä siis. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Näettekö? [Hän] menee ja etsii jotakin ja pumpsahtaa ja sillä lailla, minä sanon: ”Nostelepa vähän jalkoja, poika; missäs sitä nyt taas ollaan?” Näettekö? Siis, se on – se on eri juttu, näettehän.

²⁰¹   Siis, annetaan kompuroida – antaa kompuroida ja antaa ihmisten törmäillä vähän aikaa. Nyt, kun teidän sitten pitää ojentaa heitä, jos he suuttuvat sitten, te tiedätte, ettei kyse ollut Jumalasta. Koska Jumalan Henki on alamainen. Ja tässä siitä vähäsen: ”Profetian henki on alamainen profeetalle.” Näettekö? Näin on.

[Veli Stricker sanoo: ”Veli Branham, minä haluaisin vähän oikaisua/ korjausta.”]

Anna tulla, veli.

[Usein, istuessani kokouksessa ja olen kuullut puhumista kielillä ja selitystä, ja useimmiten se on tuntunut tosi pahalta. Ja minä menen kotiin ja minusta tuntuu kuin olisin katunut koko matkan. Johtuiko se, että tunsin siten, ettei se ollut Jumalasta, vai siitä, että se tapahtui epäjärjestyksessä?”]

²⁰²   Se on voinut olla, veli se on voinut olla jompaakumpaa. Näetkö? Sinä voit sanoa… Nyt, tämä on – tämä on veli Branhamia, siis; vasta, kun pääsen Sanaan, no, se on silti minä, ymmärrättehän. Nyt, minä sanoisin tämän, veli Stricker, että se voi olla jompaakumpaa. Voi olla sitä, että se ei tapahtunut järjestyksessä; voi olla, että sinussa on jotakin vialla. Voi olla, että tuossa ihmisessä oli jotakin vialla, tuossa sanomassa oli jotakin vialla tai mitä tahansa, mikä sai sinusta tuntumaan pahalta.

²⁰³   Nyt, nyt, minäpä autan sinua vähäsen, veli Stricker, tässä. Aina… Älä koskaan arvostele mitään sen perusteella, miltä se tuntuu, näethän. Arvostele sen ominaisuuksien perusteella, ymmärräthän? Minkälaisia hedelmiä se kantaa, näethän. Koska joskus…

²⁰⁴   Koska, me tajuamme, että on asioita – tuntee, tuon kaamean tunteen. Menen itseeni, ja, pojat, alan lähteä poispäin hyvin – hyvin vikkelästi, tiedättehän. Mutta, en sano mitään, annan asian vain olla, koska en tiedä, mitä se on, siis, kunnes minä tiedän, mistä on kyse.

²⁰⁵   Nyt, kuten monet ihmiset sanovat: ”Fiuu! Veljet, minä tiedän, että sain Pyhän Hengen! Halleluja! Kiitos Jumalalle!” Ja heillä ei silti ole Pyhää Henkeä. He voivat puhua kielillä ja kaikkea muuta, ja huutaa ja tanssia Hengessä, eikä heillä silti ole Pyhää Henkeä. Koska sade lankeaa niin vanhurskaille kuin väärillekin. Ei tunteiden, vaan hedelmien perusteella.

²⁰⁶   No mutta on… Muistatteko minun näkyni siitä? Miten tuo… Hebr. 6. siis, ”Sade, joka tulee maan päälle kastellakseen sen, jota varten se on, vaan orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka ovat lähellä kirousta, joiden loppu on, että ne poltetaan.”

²⁰⁷   Suokaa anteeksi, minä päästän vähän ilmaa tänne sisään, tiedän, että te olette menossa nukkumaan ja väsähdätte. Siis nyt, odottakaa, minun pitää rientää näiden läpi vähän nopeammin tai minä en saa niitä otetuksi. Tällä on… Me olemme lähes perustuksissa, tämän kaiken, juuri tässä nipussa täällä; mutta ne… Siis…

²⁰⁸   Tässä on pelto, täynnä vehnää. Ja tähän peltoon on kylvetty hulluruohoa, sappiruohoa ja mitä vain, rikkaruohoja.  Niin, on kuivaa. Eikö sappiruoholle ja hulluruoholle tule yhtä jano kuin vehnällekin? Ja minkälainen sade on… että vehnälle lankeaa eri sade ja sitten sappiruoholle lankeaa eri sade? Näinkö on? Ei, sille lankeaa sama sade. Onko näin? Sama Henki lankeaa niin teeskentelijän kuin kristitynkin päälle, sama juttu. Mutta: ”hedelmistään”! Meneekö perille, veljet?

²⁰⁹   Todiste Pyhästä Hengestä on Sen hedelmät, Hengen hedelmät. No, se… Siis, se… No, nyt te sanotte: ”Minä olen varsi, olen sappiruoho. Minä olen yhtä varmasti varsi kuin vehnällä on varsi.” Mutta, millaista elämää sinussa on? Elämää, joka kantaa piikkejä; aina aiheuttamassa hämminkiä ja pelleilemässä ja: ”törähdys”; paha ja ilkeä ja kaikkea. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Röyhkeä, siis – se ei ole Hengen hedelmä. Hengen hedelmä on sävyisyys, kärsivällisyys, lempeys, näettehän, kaikki se. Näettekö?

²¹⁰   Hän voi sanoa: ”No, voin huutaa niin kovasti, kun pystyn. Jumala siunatkoon, Pyhä Henki lankeaa minun päälleni!” Joka hitunen voi olla totta, mutta se elämä, jota hän elää, ei tue sitä, mistä hän puhuu. Näettekö? Hän oli rikkaruoho, hän oli alun alkaenkin rikkaruoho.

²¹¹   Siis, meille tulee nyt yksi suuri kysymys, nähkääs, valinnasta, näettehän. Niin se on… Teidän on oltava sitä. Senhän te ymmärrätte.

²¹²   He olivat sappiruohoa alun alkaen. Hän oli vehnää alun alkaen. Kuivuus tuli. Sade lankesi väärien ja vanhurskaiden päälle. Hyvä, ymmärsittekö?

[Eräs veli kysyy: ”Mitenkä on saarnaajan hedelmien laita, olisiko se… se on Sanan saarnaamistako?” – toim.]

²¹³   Se, saarnaaja, jos hän seisoisi saarnaamassa Sanaa kuin arkkienkeli, siis, ymmärtäisi kaikki Raamatun salaisuudet, ja paimentaisi oikein hyvin, menee katsomaan ihmisiä ja sellaista, hän voi olla kadotettu. Näettekö? Aina on kyse hedelmistä, veli. Näetkö? Hän, huolimatta siitä kuinka hyvä hän on tai mikä hän on, hänellä on oltava Pyhä Henki elämässänsä. Näettekö?

²¹⁴   Siis, eikö Jeesus sanonutkin: ”Monet tulevat minun tyköni tuona päivänä ja sanovat: ’Herra, emmekö me profetoineet – saarnanneet – Sinun Nimessäsi ja tehneet ihmeitä Sinun Nimessäsi?’” Hän oli puhunut kielillä, hän oli tehnyt ihmeitä, selittänyt, Jumalan mysteerijuttuja ja kaikkia niitä asioita siellä. Hän sanoi: ”Lähtekää luotani, te laittomuuden tekijät, minä en ole koskaan tuntenut teitä.” Näettekö, mitä tarkoitan?

[Veli Taylor kysyy: ”Mitenkä se miehen laita, joka tuo väärän sanoman? Siis, hän – hänestähän hän oli oikeassa, mutta saarnasi vääryyttä.” – toim.]

²¹⁵   No, uskoisin, että tuo mies oli vilpitön, niin kuin tuo veli, joka istui täällä ja halusi palata takaisin hänen… johdatettiin takaisin noihin asioihin. Jos tuo mies on Jumalan valitsema, eikä häntä ole koskaan vielä tuotu totuuden eteen, hän – hän kyllä tulee tunnistamaan sen. Siis, ”Minun lampaani tuntevat minun ääneni.” Ymmärrä – … Näethän, mitä tarkoitan, veli Taylor? Eikö tämä ole se, mistä me puhumme? Näetkö?

²¹⁶   Siis, esimerkiksi, sanotaan veli Crase – Crase – Crase, sanotaan, että hän olisi baptistisaarnaaja eikä hän olisi tiennyt mitään Pyhän Hengen kasteesta, eikä tiennyt mitään näistä Hengen asioista, ja hän olisi hyvä, uskollinen baptistisaarnaaja. Näettekö? Mutta, ensiksi, siis, Tämä tulee hänen eteensä. Ja minä uskon, että jokaista Jumalan lasta tullaan… joka ajanjaksona tullaan nuottaamaan, kunnes Hän saa hänet. Valtakunta ei voi tulla, ennen kuin Jumalan tahto on tapahtunut. Näin on. Eikä yksikään huku, nähkääs. Nyt, siis, näin se menee.

²¹⁷   Ja taivasten valtakunta on kuin mies, joka heittää verkkoa mereen ja veti sen näkyviin. Ja näin tehdessään, siinä oli kaikkia lajeja. Hän piti kalat, ja kilpikonnat ja suokilpikonnat menivät takaisin veteen. Hän heitti sen taas, sai vähän lisää, sai ehkä yhden kalan. Mutta hän jatkoi nuottausta, kunnes kaikki oli nuotattu loppuun. Näettekö, mitä minä nyt tarkoitan?

²¹⁸   Mutta tuo kala oli kala jo alussa. Se pantiin Mestarin käyttöön, siinä kaikki, hänet pantiin toiseen lampeen, joka oli parempi, kirkkaampi. Mutta Hän vain jatkoi nuottausta tässä sammakkolammessa niin, että Hän saa kaikki ahvenet pois siitä. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Sinä ymmärsit, mitä minä tarkoitan, veli Taylor. Sinun pitäisi tietää omiesi siellä perusteella.

No niin, siis:

113. Hallitseeko hän… Hallitseeko hän aina Henkeä, että miten ja milloin toimia?

²¹⁹   Kyllä vain. Kyllä vain, Pyhä Henki kontrolloi. Kyllä vain. Se hallitsee sinua ja sinä kontrolloit sitä, eikä se koskaan pane sinua tekemään mitään Kirjoitusten vastaista. Se tekee… ”Henki ei koskaan käyttäydy sopimattomasti.” Näin on. Hyvä.

²²⁰   ”Eräältä, joka rakastaa sinua… ” Kyllä, se on – se on tässä paikassa. Selvä, nyt me hyppäämme toiseen ja katsomme missä mennään.

²²¹   Nyt, mielestäni sillä oli perusta. Siis – nyt, kun minä sanon näitä nyt, jos on kysymys… Oliko siellä vielä kysymystä tästä? Ymmärrämmekö me kaikki? Ymmärrämmekö me, kuinka me uskomme sen nyt?

²²²   [Eräs veli sanoo: ”Minulla on kysymys.”]

Anna mennä. Tästäkö vielä? Okei.

[Kyllä, siitä siellä. Minä vähän epäröin, mutta…]

Älä epäröi, älä epäröi, tämä on… on

[Sinä puhuit siitä miehestä, joka ei saarnaa sanomaa, jonka Kristus toi esiin, ja välittämättä, mitä hänen palvelustehtävälleen tapahtuu.  Kun hän kohtaa totuuden ja hän hylkää sen, mitä tapahtuu?”]

Hän on kadotettu. Anteeksi, hetkinen vain…

[”Minä viittasin ennalta määräämiseen tai ennalta säätämiseen ennen maailman perustamista.”]

Pitää paikkansa. Juuri niin. Ymmärrättekö?

[Silloinhan, hänen ei pitänytkään tehdä sillä tavalla, niin kuin se meni?”]

Ei pitänyt tehdä sillä tavalla alun perinkään, siis. ”He lähtivät meistä, koska eivät olleet yhtä kanssamme.”

²²³   Esimerkiksi, siis näin, sama juttu Hebr. 6. Näettekö? Ihmiset selittävät tuon kohdan niin väärin, ajatellaan, että se on ”mahdotonta.” Hän sanoi; ”Mahdotonta on niitä, jotka olivat kerran valistettuja ja tulivat osallisiksi Pyhästä Hengestä, jos he sitten luopuvat.” Näettekö, he yksinkertaisesti eivät vain ymmärrä sitä. Hän sanoi: ” Mahdotonta on niitä, jotka olivat kerran valistettuja ja tulivat osallisiksi Pyhästä Hengestä, nähdä että he luopuisivat, uudistaa heidät parannukseen, nähdä, että he naulitsevat itsellensä Jumalan Pojan uudelleen ja Häpäisevät häntä julkisesti, pitävät liiton verta, epäpyhänä, jonka kautta Hänet ristiinnaulittiin, ja pilkkaavat armon työtä.”

²²⁴   Siis, minulle kyse on ilmestyksestä. Varmasti. Aivan kuten Ap.t. 2:38 ja Ap.t.… ja Matteus 28:19. Teidän pitää käsittää se, siis.

²²⁵   Katsokaapa, tässä se on, sama juttu. No, nyt, hän puhuu heprealaisille. Näettekö? Luetaanpa edelleen kappale läpi, pitemmälle kunnes sanotaan: ”On hirmuista langeta – langeta elävän Jumalan käsiin.” Siis, tässä on mies, aivan kuin tuo rajatapaususkovainen. Tässä, tässä on… Tässä, tuo sama juttu oli tässä, täydellinen esimerkki, jonka näen mielessäni.

²²⁶   Jumala kutsui Israelin pois Egyptistä. Kaikki nämä ihmiset tulivat esiin, jokainen heistä oli vapautettu, he menivät yli Punaisen Meren erämaahan. Onko näin? Punainen Meri… Kun he olivat valmiita, kuuntelivat Mooseksen sanomaa, kääntyivät ympäri, alkoivat kulkea, vanhurskautus, aloittivat tästä.

²²⁷   He tulivat Punaiselle Merelle, veri, ja menivät Punaisen Meren läpi, ja heidän takanaan makasivat kaikki työnjohtajat kuolleina. He olivat silloin aivan vain noin kolmen päivän päässä luvatusta maasta. Aivan siinä he olivat, vähemmän kuin neljänkymmenen mailin päässä, siis. Ja siinä sitä ollaan, kahdessa päivässä he olisivat päässeet sinne hyvään.

²²⁸   Siitä minä aion saarnata Phoenixissa muutaman päivän päästä, liikemiesten kokouksessa, Pysykää tällä vuorella. Hän piti heitä siellä neljäkymmentä vuotta, koska he… Kyllä! Näettekö?

²²⁹   Niin he tulivat tähän ja katsoivat taaksepäin, heidät pyhitettiin: ”Oi, helleluja! Kiitos Jumalalle! Kunnia Jumalalle. Halleluja! Siinä lepää tuo vanha juttu, joka joskus vaivasi minua, kuolleena. Vanhat tupakat, joita poltin ennen, ovat poissa. Vanha viina, jota ennen join, on kokonaan Jeesuksen Kristuksen Punaisessa Meressä. Oi, kunnia Jumalalle! Halleluja!”

²³⁰   He kaikki tulivat tänne, he kohtasivat Kanaanin maan, siis, ylittivät Jordanin. Hän otti edustajan joka heimosta. Onko näin? Ja lähetti heidät sinne. No, jotkut sanoivat: ”Voi, voi, voi, me emme kykene siihen. Ei, se – se… No mutta, mehän näytämme heinäsirkoilta heidän rinnallaan!” Näettekö?

²³¹   ”Siis, millaiselle seurakunnalle minä saarnaisin, jos opettaisin tuota Pyhää Henkeä ja tuollaista juttua? Penkithän olisivat tyhjillään. Minun metodistini kävelisivät ulos, baptisti-ihmiseni, presbyteerini.” Antaa niiden kävellä ulos. He olivat vuohia jo alun perin. Sinähän haluat lampaita, näethän. Näettekö? Sinähän et paimenna vuohia. Paimenna lampaita! Mitä hyötyä on vuohien paimentamisesta, kun…?… kun on myös lampaita, joita paimentaa? Ymmärrättekö? Ja tässä – tässä te olette, täällä, siis. Minä olen aina sanonut saarnaavani pelkille neljälle seinälle, mutta saarnaavani totuutta seurakunnalle. Kyllä vain, tulkaa vain tänne.

²³²   Mutta katsokaa nyt, mitä tehtiin? Ihmiset palasivat takaisin, ja Joosua ja Kaaleb, kaksi prosenttia, tai jotakin sellaista – prosenttia… kaksi… kaksi kahdestatoista, kaksi kahdestoistaosaa heistä uskoi sen. He menisivät suoraa päätä luvattuun maahan sanoen: ”Pojat, tämäpä hyvä paikka olla.” Vanha Joosua ja Kaaleb, pojat, he luottivat Sanaan. Jumala antoi sen heille ja sanoi: ”Tämä on teidän.” He menivät sinne ja keräsivät ison tertun viinirypäleitä, ja siinä sitä tullaan kantaen selässä sitä tällä lailla. ”No niin, kaverit! Tämäpä ihana paikka! Ottakaas haukku”, näettekö, rypäleitä, näin isoja ympärysmitaltaan.

²³³   Ja, voi, pojat, ihmiset näkivät ne, ja sanoivat: ”Emmehän me kykene siihen.” Kun he palasivat, he sanoivat: ”Ei, veljet, tähän Mooses sai meidät tuotua erämaassa”, tähän Pyhän Hengen ääreen, näettehän, jota hän edusti: ”sai meidät tuotua erämaahan. Ja tässä sitä ollaan, palvelustehtävämme on pilalla, emmekä me voi tehdä tuollaista.”

²³⁴   ”Palata”, siis, ”ne, jotka kerran tulivat valistetuiksi, vanhurskaiksi uskon kautta, pyhitetyiksi.” Näettekö, he tulivat tämän toisen alttarin ääreen ja katsoivat siitä luvattuun maahan. ”Me, jotka kerran tulivat valistetuiksi, ja jotka olemme olleet… olemme maistaneet taivaallisia Lahjoja.” Siis. ”maistoivat” Sitä. ”Me näemme, että niin se on. Me tosiaankin näemme sen.” ”Maistaneet taivaallisia lahjoja ja tulleet tästä Jutusta osallisiksi, siis, tästä Pyhästä Hengestä, tulleet Siitä osallisiksi.”

²³⁵   ”Hienoa, voi pojat, katsokaapa tuota – tuota miestä. No mutta, minä tiedän, että hän oli sokea, nyt hän näkee. Katsokaas tuota vanhaa… Pojat, mitä tuolle vanhalle hepulle oikein tapahtui? Kuka olisi ikinä ajatellut, että tuo tenava, ilman mitään koulutusta… tuolla hän vain seisoo maailmalla Tuli mukanaan.” Ymmärrättekö? Näettekö? Näettekö?

²³⁶   Ja sitten luopuvat, siis, ja heitä… uudistua taas parannukseen, saarnata parannusta, sen sijaan, mitä Hän sanoi ensin, lasketaan… olkaamme… Siis, perustuksen laskemista kuolleista töistä, parannukseen, ja niin edelleen. Me, teemme, jos Jumala suo, siis. Siis, niin me teemme. Me palaamme ja laskemme taas tämän perustuksen sitten, vaan palaavat itse katumukseen siitä, että koskaan olivat olleet siellä ylhäällä. ”Olen pahoillani, että olen koskaan ollut siellä.” ja pitävät liiton verta, jolla heidät pyhitettiin epäpyhänä, ja pilkkaavat armon työtä.” Hän on mennyttä, veljet! Siinä se. Mennyttä miestä. Näettekö?

²³⁷   Siis, no, nähkääs, valitulle lapselle sellainen on mahdotonta. Hän ei tule tekemään sitä. ”Minun lampaani tuntevat minun ääneni.” Vaikka se kuuluisi Kanaanista tai mistä tahansa, sinne mennään. Näettekö? ”Minun lampaani tuntevat minun ääneni.”

[Joku veli kysyy: ”Eikö ihmisten pidäkin uskoa Ap.t. 2:38, eikö pidäkin?”]

²³⁸   Sen se vaatii, Sanan joka hitunen, omaksua se kaikki. Näin ehdottomasti on, veli.

114. Onko kaksi, onko olemassa kahta eri tyyppistä Raamatun kieltä? Onko kielellä, jota puhutaan yksityisessä rukouksessa ja seurakunnassa, jossa vaaditaan selitys, eroa? Helluntaipäivänä miehet eri kansakunnista ymmärsivät, mutta I Kor. 14:2, tuntematonta kieltä puhutaan Jumalalle, ei ihmiselle. I Korinttolaiskirje 13:1 osoittaa, että sellainen on ihmiselle…(K-o-r, luulen, että se on Kor. 13, missä… )… sellainen on ihmiselle ja muille enkeleille.

²³⁹   Kyllä vain. Näettehän? Siis, se… Nyt, veli, kuka sitten oletkin, sinä vastasit itse tässä. Ymmärrätkö? Siis:

Onko kahta eri kieltä? (On monia erilaisia kieliä. Ymmärrätkö?) onko Raamatussa kahta eri kieltä, kahta eri kieltä?

²⁴⁰   Helluntaipäivänä, jokainen kansakunta auringon alla, oli paikalla kielien kautta. Näettekö? No niin.

Ja, onko kielellä, jota puhutaan yksityisessä rukouksessa ja seurakunnassa, jossa vaaditaan selitys, eroa?

Kyllä.

²⁴¹   Paavali puhuu täällä myös korinttolaiskirjeessä, jota sinä kysyit tässä, ja hän sanoi: ”On enkelien kieltä, ja ihmisten -.” Nyt, enkelien kielestä on kyse, kun ihminen rukoilee itselleen – itselleen ja Jumalalle, yksin. Mutta, kun hän puhuu kieltä, joka pitää tulkita seurakunnassa, seurakunnan rakennukseksi. ”Se, joka puhuu tuntematonta kieltä, rakentaa itseään, mutta hän, joka puhuu… se, joka profetoi, rakentaa seurakuntaa.” Niinpä hän sanoikin: ”Puhuisin mieluummin viisi sanaa ymmärryksellä, kuin kymmenen tuhatta tuntemattomalla kielellä, paitsi, ellei ole selittäjää.” Silloin sitä – sitä puhutaan profetian kautta, joka rakentaa. Näettekö, mitä tarkoitan?

²⁴²   Siis… Siis, on kahta eri kieltä: ihmisten ja enkelien. Näettekö? Paavali sanoi: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä,” siis, molempia, ihmisten ja enkelien, molempia noista kielistä, joita ei voi…

²⁴³   Nyt, siinä helluntailaiset, ”kielet-ovat-todiste-ihmiset,” jotka sanovat, sanoivat minulle, hän sanoi: ”Siis, veli Branham, sinä olet aivan sekaisin.”

²⁴⁴   Sanoin, sanoin: ”No, jos otetaan se Ap.t. 2:4 mukaan, silloin kaikki kuulisivat sinun puhuvan kieltä, jota sinä synnyit puhumaan.”

”Voi!” hän sanoi. Ja: ”Ei! Ei!” hän sanoi.

Minä sanoin: ”Takuulla. Kyllä vain.”

²⁴⁵   Hän sanoi: ”Siis, veli Branham, sinä olet aivan sekaisin.” Hän sanoi: ”Sinä puhut… ” Sanoi: ”On ’enkelien’ kieltä. Se on Pyhän Hengen enkeli, joka tulee alas ja puhuu sinun kauttasi.”

²⁴⁶   Siis, se kuulostaa hyvältä, siis, kuulostaa aivan kuin siinä voisi olla paljon totuutta, mutta se ei ole koko totuus. Kun saatana sanoi Eevalle: ”ette te varmaankaan kuole”, se oli… hän kertoi Eevalle paljon totuutta, mutta se ei ollut totuus. Näettekö?

²⁴⁷   Siis, hän sanoi: ”’Ihmisten ja enkelien,’ ja enkelit, joista hän puhui, olivat… ”

²⁴⁸   Nyt, katsotaanpa, miten ei natsaa Kirjoituksiin. Näettekö? Siis, se ei ”toimi yhdessä,” halusin sanoa – anteeksi, minä en tarkoittanut sanoa ”natsaa” Kirjoituksiin. Tarkoitin ”toimi yhdessä” Kirjoitusten kanssa, tai noudata -, ole sopusoinnussa Kirjoitusten kanssa, on paras sana.

²⁴⁹   ”Siis, tuo enkelien kieltä puhuva mies”, hän sanoo: ”se on Pyhän Hengen kieltä se,” hän sanoi, ”siis, kun sinä, me, kun he vastaanottivat Pyhän Hengen.”

Minä sanoin: ”Siis… Milloin, missä sinä vastaanotit sen?”

²⁵⁰   No, hän kertoi täsmällisen paikan minuutin ja tunnin. En epäile sitä, mitä hän teki. Näettekö? Minulla ei ole… Minä en ole hänen tuomarinsa. Näettekö? Hän sanoi: ”Siellä minä puhuin sitä.” Hän tiesi täsmälleen paikan. Hän sanoi: ”Jotakin tapahtui minulle.”

²⁵¹   Minä sanoin: ”Uskon sen. Näettekö. Mutta silti se ei ollut todiste Pyhästä Hengestä sinussa, poika.”

”Kyllä on!” Hän sanoi: ”Sitä se oli!”

Ja: ”Ei.”

Hän sanoi: ”Kuuntelehan, minä haluan kertoa sinulle jotakin, veli.”

²⁵²   Sanoin: ”Kuulivatko ihmiset siellä Indianapolisissa, missä sinä otit Sen vastaan, sinun puhuvan englanniksi, ja kertovan heille ylösnousemuksesta ja Jumalan voimasta ja kaikkea?”

Hän sanoi: ”No mutta, ei!” Minä puhuin tuntematonta kieltä.”

²⁵³   Minä sanoin: ”[Silloin] sinä et todella saanut sitä Ap.t. 2:4 mukaan, koska jokainen… yksikään sana ei ollut vieras: ’Me kaikki kuulemme omaa kieltämme.’”

²⁵⁴   ”Voi,” hän sanoi, ”Veli Branham, minä näen minkä sinä olet sotkenut.” Hän sanoi: ”Ymmärräthän”, hän sanoi, ”on kieliä, jotka ovat enkelien kieltä, kun otat Pyhän Hengen vastaan”, sanoi, ”silloin sinä puhut kielillä, eikä kenenkään tarvitse tulkata sitä, siinä – siinä Pyhä Henki puhuu. Näetkö? Mutta, sitten on myös kielien lahja, ja se pitää tulkata.”

²⁵⁵   Minä sanoin: ”Silloin sinulla on kärryt hevosen edessä. Helluntaipäivänä hevonen oli kärryjen edessä. Ennen kuin Pyhä Henki saadaan, tuntematonta kieltä, puhuttiin kieltä, joka ymmärrettiin.” Näetkö? Se todella…

²⁵⁶   On kahta erilaista kieltä. Enkelien kieltä, se on sitä, mitä ihminen puhuu Jumalalle rukouksessa jossakin, enkelien kielillä. Voisin kertoa teille nyt eräästä tapauksesta, mutta minulla ei ole aikaa. Tehän muistatte, kun tuo nainen tuli siellä tohtori Alexander Doviesin auditorioon, Zionista. Muistatteko minut siellä? Ja Billy tuli etsimään minua hakeakseen minut kokoukseen, ja minä sanoin: ”Billy, mene vain takaisin.” Ja minä…

Hän sanoin: ”Miksi sinä itket? Onko joku ollut täällä?”

²⁵⁷   Sanoin: ”Ei ole. Mene takaisin; käske veli Baxterin saarnata tänään.”

²⁵⁸   Ja minä laskeuduin lattialle ja sanoin: ”Herra, mikä minua vaivaa?”

²⁵⁹   Ja yhtäkkiä, minä kuulin, että joku oli ovella ja puhui toisia kieliä. Ajattelin… Että se oli saksaa. Ajattelin: ”No, kaveri tulee ylös hakemaan hänet… ” Lopetin, siis, rukoilemisen, kuuntelin häntä, seisoen näin. Ja ajattelin: ”Oho, mitenkä tuo kaveri voi ollenkaan ymmärtää tuota.” Koska tunsin tuon miehen, joka piti motellia, viiden mailin päässä kaupungista, tiedättehän. Minun oli päästävä pois sieltä – niin paljon ihmisiä ympärillä –, pikkukaupunki. Sanoin: ”Onpa kummaa. Hmm.” Sitten sanoin: ”Siinä… pojat, oletteko koskaan kuulleet… mitä… Tuo kaveri ei edes vedä henkeä, tuskin.” Siis, minä ajattelin, että, vaikka hän puhui niin kovasti! No, minä sanoin, no mutta, sehän olin minä!” Niinpä pysyttelin aivan hiljaa, siis, sanomatta yhtään… olin aivan hiljaa. Hetken päästä Hän tuli puheen läpi, ja kun niin tapahtui, tunsin kuin olisin voinut juosta sotajoukon läpi ja hypätä yli muurin.

²⁶⁰   Ja minä menin ulos, ja Billy oli menossa ulos portista ja huusin hänelle: ”Odota!”

²⁶¹   Hän palasi, hän oli ollut juomassa limsaa. Ja hän sanoi: ”Isi, mikä hätänä?”

²⁶²   Sanoin: ”Odota, odota, minä tulen mukaan.”

²⁶³   Aloin huuhdella naamaani tosi ripeästi. Hän sanoi: ”Mikä hätänä?” Hän kyllä tiesi, ettei puhuisi minulle matkalla kokoukseen. Hän kysyi: ”Mikä hätänä?”

²⁶⁴   Sanoin: ”Ei mikään, ei mikään, ei todella mikään. Mennään vain kokoukseen.”

²⁶⁵   Me menimme kokoukseen, veli Baxter istui siellä soittamassa: ”Ei mitään sieluni ja Vapahtajani välissä. ”Hän tuli sisään, hän sanoi: ”Huh! Ajattelin, ettet sinä tulisikaan!”

²⁶⁶   Kun pääsin loppuun; kun sain saarnan vedetyksi läpi ajoissa, no, pojat, joku tahtoi ottaa salin takaosan haltuunsa. Käytti jotakin tehomikkiä siellä takana, ja siellä takana oli joku nainen, joka käveli käytäviä edes takaisin ja huusi niin kovaa kuin vain pystyi.

²⁶⁷   Sain selville, että hänellä oli tuberkuloosi, ja hän oli lähtenyt Twin Citiesistä, Saint Paulista, ambulanssi ei ollut ottanut häntä, koska pelättiin, että hänen keuhkonsa puhkeaisivat. Lääkäri sanoi: ”Hänen keuhkonsa ovat kuin mehiläiskenno,” – sanoi: ”jos ne puhkeavat, hän kuolee ja se on sitten siinä.” Ja jotkut pyhät ottivat vanhan 38 Chevrolet auton, ja ottivat takapenkin ja laittoivat sen kuntoon, panivat naisen sinne ja lähtivät menemään. Ja he ajoivat pikku pomppuun tai semmoiseen siinä, ja hän sai verenvuodon, ja häneltä alkoi purskuta verta… ja hän… sitä tuli nenän kautta ja kaikkea. Hän tuli heikommaksi ja heikommaksi, ja lopulta… Hän ei halunnut kuolla autoon, hän pyysi pysäyttämään ja panemaan hänet nurmikolle.

²⁶⁸   Hänet tuotiin ulos. Ja ihmiset seisoivat hänen ympärillään, rukoilivat, ja aivan yhtäkkiä – hän sanoi – jokin iski häneen ja ylös vain! Ja ei muuta kuin pois vain, ja huusi niin kovaa kuin pystyi. Siinä hän nyt oli, kirkossa, ja todella käveli edestakaisin noita käytäviä.

²⁶⁹   Minä sanoin: ”Sisar, mihin aikaan se tapahtui?” Ja aivan samaan aikaan kun Pyhä Henki puhui minun kauttani. Mistä oli kyse? Lahjoista.

²⁷⁰   Entä se – se vanha opossumi, joka makasi siellä portilla rukoiltavana? Sivistymätön eläin, ei edes sielua, ei tiedä oikeaa ja väärää, siis eikä sillä ole sielua – henki sillä on – ei edes sielua.

²⁷¹   Mitä se oli? Pyhä Henki, joka rukoili jonkun puolesta.  Jumala lähetti maan päälle lahjan, eikä Pyhä Henki vain voinut enää odottaa, ja niin Hän tuli ja valtasi minut ja alkoi puhua itselleen noin vain, Itselleen, esirukoilee itse. Ja kun me tarkistimme ajan, sillä samalla hetkellä, jolla nainen… hänet laskettiin siihen maatilkulle – haluttiin nähdä… Koska ihmiset tiesivät, että hän kuolee, heidän piti sanoa mihin aikaan hän kuoli. Se oli juuri tuo hetki, kun Pyhä Henki lankesi päälleni siellä ylhäällä, ja alkoi rukoilla naisen puolesta, ilmaista sanoja, minä en ymmärtänyt niitä, siis, niin kuin, annettiin puhuttavaksi. Sitä on, kun Pyhä Henki puhuu.

²⁷²   Minä en tiennyt siitä. Siis, en. Se oli naisen… ehkä se oli hänen enkelinsä. Me pääsemme siihen hetken päästä, siis, joka tuli siihen ja toi tuon sanoman, ymmärrättehän.

²⁷³   Nyt – nyt, näin se on. On kaksi erilaista kieltä, toinen on olemassa…

²⁷⁴   Onko vielä jotakin kysymystä? Selvä, yritän ymmärtää, mitä Jumala sanoo, nähkääs. Siis, sanoisin – sanoisin, veli Stricker, siinä, siihen nähden, yritä olla ajattelematta sitä, siis. Anna Hengen vain puhua Itse. Älä yritä ymmärtää sitä, siis, koska antaudu vain pitemmälle Henkeen. Ymmärrätkö? Koska sinä yrität sanoa: ”Hei, mitä sinä nyt oikein sanot?” Näetkö? ”Hei, puhutko mulle?  Mitä?” Ymmärrättehän, hän… hän yrittää.

115. Nyt. Onko oikein, että henkilö puhuu kielillä, kun toisten puolesta rukoillaan alttarilla [Tyhjä kohta nauhassa – toim.] jos ei selitetä? [Tyhjä kohta nauhassa.]

²⁷⁵   Katsotaanpa, mitä minä panin ylös siitä, täytyypä katsoa. Jos ei ole tulkkia, pysykööt hiljaa. I Korinttolaiskirjeessä, 1. luku… 14 luku ja 28 jae. Kenellä on Raamattu? [Joku veli lukee seuraavan sananpaikan.]

…jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa…

²⁷⁶   No niin. Siis jos ei ole selittäjää, aina seurakunnassa, missä tahansa seurakunnassa pysykää hiljaa, jos ei ole selittäjää.

²⁷⁷   Alttarilla, ainoa asia, jonka joku… Usein te kuulette ihmisten menevät alttarille. Olen kuullut erään kalliin veljen hiljattain alttarilla, vain menevän ja ravistelevan jotakuta selästä ja sitten puhuvan kielillä itse, puhuen aivan kuin selittäen heille, mitä pitäisi tehdä. Näettekö, tuo on vähän keinotekoista Pyhän Hengen tuomista – sen yrittämistä – ihmisille. Älkää tehkö sitä. Näettekö? Se, mitä pitää tehdä, on vain antaa tuon ihmisen olla. Antaa ihmisten nostaa kätensä ylös, kunnes Pyhä Henki tulee sisään, ymmärrättehän. Näettekö? Siis se – se – se on väärin. Ei; seurakunnassa pitäisi pysyä hiljaa, näettehän.

²⁷⁸   [Joku veli kysyy: ”Veli Branham?”] Niin, veli. [Sanotaan, että joku ihminen olisi jumalanpalveluksessa ja – ja kokouksen lopussa, yleensä, kun sanoma on tullut, tuolla ihmisellä, jolla oli lahja, olisiko mahdollista sanoa, tai voiko kyetä sanomaan mikä ero on enkelin… enkelin kielen ja sanoman, joka tulee sen [kielen] kautta?”]

²⁷⁹   Siis, katsotaanpa. Nyt… [Tyhjä kohta nauhassa] …kunhan ihmiset tulevat ja kirjoittavat tuon asian ylös, pankaa se minun pöydälleni, – näettekö? – niin minä luen sen tästä näin. Mutta, kun minä kävelin siihen huoneeseen, veli, kaikki oli siinä. Näettekö?

²⁸⁰   Ja ennen kuin tänne tullaan sisään, ihmiset seisovat tuolla takana ja jokainen niin hiljaa kuin pystyy. Ja sisar olisi täällä, sisar Irene, alttarilla, ja soittaa siellä, soittaa Ristinsä juurelle pakenin. Me emme… Ovimiehet kävelisivät edes ja taas. Jos he näkevät jonkun puhuvan, he sanovat: ”Shh, shh, shh.” Ja jos lapset tulevat… He istuvat tosi herttaisesti ja sitten sanotaan: ”Herran huone, kultaseni. Sinä et saa. Sinun pitäisi olla siivosti Herran huoneessa.”

²⁸¹   Ja mies ja vaimo, ja kaikki, heidän annetaan panna takkinsa naulaan ja sen semmoista. Joku täällä ovella ottaa ihmiset vastaan heti, kun ovi aukeaa. Se… ja kaikki valmiina alkamaan, siis, laitettu talo kuntoon. Kaikki saavat heiltä paikan ja he katsovat, että kaikki istuutuvat.

²⁸²   Ja minä olen sisällä, rukoilemassa, ollut siellä ehkä kahdesta – kolmesta sinä iltapäivänä. Kukaan ei häiritse minua. Olen mennyt sinne sanomani kanssa.

²⁸³   Ja sitten, juuri aloitushetkellä, laulunjohtaja aloittaa laulun: ”Otetaanpa laulu se ja se,” esimerkiksi Ristillä, jolla minun Vapahtajani kuoli, jotakin sellaista, siis, ja sai aloitettua sillä lailla. Sitten, kun joku laulaa parisen laulua… Me emme käytä kovin paljon aikaa laulamiseen, kyse on Sanasta. Jos on yhteislaulua, sitähän on, tämän tavallisen yhteislaulun takia. Me – me olemme… Sana on se pääasia, jonka takia ihmiset tulevat, tämä on ojennuksen paikka.

²⁸⁴   Ja voi olla, että apupaimen, vaikka veli George, veli George De Ark, nousee ja rukoilee ääneen. Ja sitten on erityinen laulu, niin kuin soolo tai semmoinen. Ja sitten onkin aika – joku ilmoittaa minulle, että on aika tulla esiin. Jos kaikki on kunnossa, minä tulen esiin tuoreen voitelun alla. Näettekö?

²⁸⁵   Siis, ehkä sillä viikolla on jossakin ollut kokous jossakin seurakunnassa, ihmisillä on ollut oma kokous. Ehkä ennen kuin jumalanpalvelus alkoi silloin illalla, on ollut kokous. Ja tässä se oli… Se on minulla täällä, ja sanon: ”Tässä paperissa on kirjoitettuna, että on tulossa tietty myrsky seuraavalla viikolla,” tai jokin, juttu, siis, jotain sen tapaista tapahtuu. Se on kirjoitettuna, puhuttu kielillä ja kaksi pyhää on selittänyt sen täällä, veli Se ja se ja veli Se ja se. Kaksi todistajaa todisti sen puolesta, heidän nimensä ovat täällä kirjoitettuina, että sen todistettiin olevan Jumalasta, se ja se ja se ja se.” Tämä on ensimmäinen osuuteni.

²⁸⁶   Sitten minä sanon: ”No niin, me varaudumme tähän, olkaa kaikki rukouksessa. Näettekö? Onko jollakin erityistä pyyntöä, te kaikki?” Tiedättehän. ”Rukoillaan.” Seistään ja rukoillaan. Siitä paikasta Sanaan, suoraan Sanaan.

²⁸⁷   Sitten heti, kun kokous on ohi, tehtäisiin alttarikutsu. Näettekö? Alttarikutsu on se, johon me panostamme, alttarikutsuun – saada ihmiset alttarille. Ja sitten, kun alttarikutsu olisi ohi, ehkä sitten minä rukoilisin sairaitten puolesta, siis, tai sitä rataa.

²⁸⁸   Kokous on hallinnassa, koska profeettojen henki on alamainen profeetalle.

²⁸⁹   Tällaista minä ajattelin… Muistatteko sen illan, kun minä näin näyn, kun enkeli tuli kävellen luokseni? Minä olin istumassa huoneessa, ajattelemassa. Sitä, no, yömyöhällä, sanoin: ”’Profeettojen henki on… ’Miten se voi olla niin?’” Katsoin tuota välähtelevää valoa, ja siinä hän tuli läpi kävellen suoraan sinne, missä minä olin. Näettekö? Silloin Hän antoi minulle tehtäväksi, juuri siinä paikassa, siis, pitää nämä kokoukset.

²⁹⁰   Nyt, ei, kyse on henkilöstä, joka tuo sanoman. Se, on se sinun kysymyksesi, luulisin: ”Henkilö, joka tuo sanoman, tietääkö hän… on – on se henkilö, joka tuo sanoman, tietääkö hän onko kyse Herran enkelistä vai ei?”

²⁹¹    [Veli sanoo: ”Siis, se kysymys oli, on, sanoit, että on enkelien kieltä… ” Tyhjä kohta nauhassa.] Enpä usko, että voi. Sillä tavalla meillä on se nyt. Mutta, katsokaas, kun me pääsemme siihen, miten meidän pitäisi olla, kun on säännöllisiä kokouksia sille, antakaa…

²⁹²   Jokainen niistä on virka [/palvelustehtävä]. Sanotaan, että sinä puhut kielillä, hän selittää, ja hän puhuu kielillä, hän profetoi. Te olette vain maallikoita täällä, seurakunnassa, mutta, kun teillä on virka, niin silloin teillä on jotakin. Te yritätte auttaa Jumalan valtakuntaa, tehdä jotakin sen hyväksi, nähkääs, ja te veljet kokoonnutte. Siitä syystä pastorit, kuten tämä, me kokoonnumme, meillä on jotakin yhteistä. Te veljet tulette yhteen, opiskelette Kirjoituksia ja puhutte kielillä ja selitätte, ja tuotte sanomia, näettehän.

²⁹³   Mutta, nyt, jos tämä mies sitten, jos hän huomaa… Hän on ollut kokouksessa, hänellä on kielten lahja. No, hän tulee kokoukseen, hän puhuu kielillä, mutta ei anneta selitystä, selittäjä ei ymmärrä sitä.

[Joku veli kysyy: ”Sanoisitko, että nuo ihmiset rakentavat ruumista, mutta virat, kuten paimenet, opettajat, ja se, täydellistävätkö ne ruumiin?”]

²⁹⁴   Kyllä, sitä varten se on [/ne ovat], täydellistämistä -. Ne on annettu täydellistämistä varten, ymmärrättehän. Minä uskon, että Henget on annettu seurakunnan täydelliseksi tekemistä varten.

²⁹⁵   Nyt, ne, ihmiset, jotka puhuvat, ovat Hengellä täytettyjä, epäilemättä. Siis, tässä on mies, ehkä hän puhuu täällä kokouksessa, ja hän tuo… Nyt, hän on aivan selittäjien edessä, siis, ja silti kukaan ei saa selitystä, jotakin on nyt pielessä. Selittäjä ei voi sille mitään, nähkääs. Hän – hänen on selitettävä innoituksen perusteella saman-, jolla se toinen sen puhuu. Ja hänellä voi olla oikea kielilläpuhumisen lahja, mutta hänellä ei ole kielillä puhumisen lahjaa, kieltä. Siis, hän…

²⁹⁶   Ja se, mitä hänen pitää tehdä on, kun hän käyttää tätä kieltä, silloin hän ymmärtää… Siis, mitä hän – hän ei yritä… Jos hän yrittää taas pullistella, hän on pullistelija. Hän ei ole… Hän tekee väärin jo alun perin, siis hän ei tule pääsemään mihinkään. Näettehän, te ajattelette: ”No, kiitos Jumalalle, tuo kaveri ei vain halua selittää minun kieltäni. No, se siitä.” Nyt, nähkääs, hän toimii väärin jo alun perin. Kerta kaikkiaan hänellä on väärä motiivi, väärä päämäärä. Näettekö?

²⁹⁷   Mutta, jos hän on lempeä ja nöyrä, ja sanoo: ”No, ehkä Herra ei halua käyttää minua palvelukseensa. Mutta silti minä… Hän vain siunaa sieluani. Hän haluaa rakentaa minua, ymmärtämään, että olen lähellä Häntä, kun puhun kielillä. Siispä minä kenen omenatarhaan: ’Oi Jumala!’ Ja voima alkaa virrata päälleni ja minä alan puhua kielillä. Minä virkistyn.” Näettekö? ”Ja, Herra, tänään minun pitää puhua tuolle miehelle. Anna minulle se anteeksi, Herra, minä – minä – minä olen ohittanut jotakin, mitä ei olisi pitänyt. Isä anna minulle anteeksi.” Ja, niin sitä mentiin suoraan pois kieliä puhuen. ”Ah, huh, nyt tuntuu paremmalta sen suhteen!”

²⁹⁸   Siis, sehän käy. Siis, teidän – teidän lahjanne ei ole tarkoitettu käytettäväksi seurakunnassa, vaan se on teidän rakentumistanne varten. ”Se, joka puhuu tuntematonta kieltä, rakentaa itseänsä.” Näettekö? Siinä se. Niinpä hän ei tunne itseänsä. Hän vain… Mutta hän tietää, milloin hän on kärryillä.

Nyt, nyt tämän pitää vain antaa mennä yhteen, nähkääs, se on ainut, minkä voi tehdä, ennen kuin se saadaan erotettua. Se on syy, miksi minusta…

116. Selitä I Kor 14:5

²⁹⁹   Kenellä on se aivan pikaisesti? Onko jollain teistä? [Tyhjä kohta nauhassa. Joku veli lukee I Kor 14:5 – toim.]:

… kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.

³⁰⁰   Selvä. ”Soisin mieluummin… soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” Paavali yritti sanoa… Niin kuin seurakunta, te – te olette minun seurakuntani. Jotkut Paavalin seurakunnista eivät olleet näin isoja eikä niin monta jäsentä kuin minulla on täällä. Näin on, joskus kymmenen tai kaksitoista. Näettekö? Näettekö? Nyt, nyt, hän sanoi: ”Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” Löikö tämä ällikällä?

³⁰¹   Nähkääs, kun seurakunta että… Ap.t. 19:ssä, luulisin, siinä oli suunnilleen 12 jäsentä. Näettekö? Hyvin pieniä, lähetysasemia, näettehän. Aina on oltu vähemmistössä, siis. Ja minusta täällä sanotaan, että niin monta oli: tusina miestä ja naista, näettehän, siinä.

³⁰²   Nyt, jos te – jos te ymmärrätte tämän, hän sanoi: ”Haluaisin, että te kaikki puhuisitte kielillä. Minä – minä toivoisin teidän kaikkien puhuvan, kaikkien puhuvan kielillä, tulevan niin täyteen Pyhää Henkeä, että te vain puhuisitte kielillä. Mutta,” sanoo hän, ”soisin mieluummin, että te profetoisitte; ellei sitä tehdä selitettäväksi – ellei ole selitystä.”

³⁰³   Mitä tässä lukee? Joka… Onko teillä se, oikea…?… Luetaanpa se uudelleen. Nyt kuunnelkaapa.

³⁰⁴    [Joku veljistä lukee I Kor. 14:5: ”Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä… ”] Hei odotapa hetkinen, ”Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” [”… mieluummin, että te profetoisitte… ”] ”Soisin teidän kaikkien profetoivan.” [”…sillä profetoiva on suurempi kuin se, joka puhuu kielillä… ”] Odottakaapa hetki.

³⁰⁵   Siis, mitä tarkoittaa: ”Suurempi on se, joka profetoi”? Profetoi? Tähänkö sinä haluaisit minun pysähtyvän? [Joku veli sanoo: ”Olin juuri sanomassa: ’Se on eri…?…’”] Kyllä. Ymmärrättekö? Kyllä. Näettekö? Nyt, tässä on…

³⁰⁶   Nyt, sanotaanpa esimerkiksi, nyt, meillä olisi pari oppimatonta miestä keskellämme tänä iltana. He eivät tiedä mitään tästä, ja minä tulen ja te kaikki olette… me aloitamme tässä kokouksessa, ja – ja te alatte heti puhua kielillä, jokainen, ja vain puhutte kielillä, aina vain puhutte kielillä, ja puhutte kielillä. Ja, no, mistä on kyse?  Näettekö, oppimaton sanoo: ”Ai! Nämähän ovat hulluja!” Näettekö? Mutta, jos joku profetoi, siis, hän sanoo silloin jotakin, minkä hän ymmärtää.

³⁰⁷   Siis, anna mennä ja lue se loppu nyt. [Veli jatkaa: ”… ellei tämä selitä… ”] Siinä se. Siis: ”ellei,” näettehän. Minä – minä… Ne, jotka – ne, jotka profetoivat, ovat suurempia kuin se, joka puhuu kielillä, ellei tämä selitä. Nyt, jatka vain, siis. [”… että seurakunta siitä rakentuu.”] Siinä se, siis, seurakunta rakentuu.

³⁰⁸   Nyt, toisin sanoen, no, seurakunta, tämä kaveri; täällä – täällä – näin moni täällä on oppimaton, te istutte meidän keskellämme tänä iltana; meillä on kokous. Me kaikki täällä etsimme meidän… haluamme tietää jotakin Herrasta, jokainen teistä alkaa puhua kielillä. ”Minä haluan… Minä… Se olisi hienoa,” Paavali sanoi. ”Te kaikki puhuisitte kielillä, se olisi hienoa.” Mutta mitäs, jos joku teistä profetoisi, nousisi ylös ja sanoisi: ”näin sanoo Herra: ’Täällä istuu mies, ja hän on vieras meille. Hänen nimensä on Matti Meikäläinen. Hän on siitä ja siitä paikasta. Hänellä on siellä vaimo ja neljä lasta. Hän on täällä tänä iltana, koska hän hakee apua. Hän oli lääkärin luona tänään Memphisissä, Tennesseessä. Ja hän sanoi… Lääkäri sanoi hänelle, että hänellä on syöpä keuhkoissa. Hän kuolee”?

³⁰⁹   Hän sanoi: ”Jos kaikki puhuisivat kielillä ja oppimaton tulee joukkoonne, hän sanoisi… silloin hän sanoo: ’Hullujako vai mielettömiäkö te kaikki olette?’ Mutta, jos yksi profetoi ja paljastaa sydämen salaisuudet, he lankeaisivat kasvoilleen, sanoisivat: ”Totisesti, Jumala on kanssanne!’” Siinä, näettekö?

³¹⁰   No, siis, täällä. Nyt sinä puhut kielillä, mutta joku antaa selityksen, sanoen: ”näin sanoo Herra,” selityksen alaisena: ”Keskellämme istuu mies, lähti vaimonsa luota, oli Nashvillessa tänään,’” tai Memphisissä, tai mikä se sitten olisikaan, ”’ja hänellä on keuhkosyöpä. Tuli tänne, ja hänen nimensä on Matti Meikäläinen’” Se ja se tai sinnepäin. Näettekö?

³¹¹   ”Ellei tämä samalla selitä”, tai, siis, silloin se rakentaa. Silloin sanottaisiin… Silloin tuo kaveri menisi ulos, sanomaan: ”Hei kuulkaapa, älkää väittäkö, ettei Jumala olisi noitten ihmisten kanssa. Takuulla! Ne ihmiset eivät tunteneet minua ollenkaan.” Näettekö?

³¹²   Siis, me haluamme profetian lahjoja plus kielilläpuhumisen lahjoja. Mutta, kielillä puhumiseen, siis, täytyy olla selitys. Ja sitten, kun se on selitetty, se on profetia. Näettekö? Se on profetointia. Nyt, minulla on täällä kysymys heti kohta, niinpä, minä – minä otan sen niin nopeasti kuin mahdollista. [Tyhjä kohta nauhassa.]

117. Matteus 18:10.

[Joku veli lukee Matteus 18:10.]

… ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

³¹³   No niin. Nyt, tuo veli, kuka oletkin, koska näissä ei ole nimiä, vain pikku lappuja, nähkääs, joka sanoit tämän. Olen varma, minä…

³¹⁴   Nyt, tämän voi ottaa kahdella tavalla, nähkääs. Mutta minusta tulkinta, jos minua pyydetään: ”Selitä tämä”, tämän tulkinta on tämä:

³¹⁵   Siis, kääntäkääs II Korinttolainen, joku, 5:1, sanotaan näin: ”Jos tämä maallinen majamme hajotetaan… ” Tehän tiedätte, mitä se on, siis. ”Jos tämä maallinen majamme hajotetaan, meillä on vielä toinen”, siis, ”odottamassa.” Selvä.

³¹⁶   Nyt, nythän Hän voisi… Jos huomasitte, Matteus 18:10:ssä, Hän puhuu pienistä ”lapsista.” He olivat pikkulapsia, pikku tenavia, kolme-, tai neljävuotiaita, nosti heidät. ”Hänen tykönsä tuotiin lapsia, lapsi.” Lapset tulee sanasta ”lapsi.” Lapsi on vain pikkuinen – pikkuinen vesseli, ei vauva, vaan aivan sen ja teini-ikäisen välistä. Näettekö? Se ei vielä vastaa itsestään.

³¹⁷   Nyt, Hän sanoi: ”Katsokaa, ettette halveksu.” Jos otetaan todella tuon sanan tulkinta, se on ”kohdella huonosti.” Siis: ”Kohtelette huonosti yhtä noista.” Kohdella kaltoin lasta, ei pitäisi koskaan tehdä sitä. He ovat lapsia, he eivät ymmärrä. Näettekö?

³¹⁸   Ja nyt, huomatkaa, sanottiin: ”Koska heidän… heidän enkelinsä näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa”, ymmärrättehän. Toisin sanoen: ”Heidän enkelinsä, heidän – heidän sanansaattajansa, heidän ruumiinsa, enkeliruumiinsa, johon he menevät, jos he kuolevat, ovat aina minun Isäni kasvojen edessä taivaissa.” Ymmärrättekö?

³¹⁹   Nyt, ”Jos tämä maallinen maja hajotetaan, meillä on toinen vielä odottamassa.” Onko näin? Se on ruumis.

³²⁰   Kuunnelkaapa. Olisipa minulla vain aikaa käydä nämä läpi! Koska, tiedän, minulla ei ole sitä. Mutta, täällä, minäpä tuon sen teille niin, että se on nauhalla, niin te saatte sen joka tapauksessa.

³²¹   Katsokaa, yhtenä iltana Pietari oli vankilassa. Johannes Markuksen talossa oli rukouskokous, siis. Ja niin Herran enkeli tuli sisään, tuo tulipatsas, valo laskeutui, ja Pietari kuvitteli uneksuvansa nähdessään tämän valon tulevan luokseen. Raamattu sanoi: ”Se oli valo.” Näettekö? Ja minä uskon, että tuo sama on meidän kanssamme, siis, Hän tulee alas. Ja meille tulee tuo sama ongelma – ehkä tuo sama juttu tapahtuu. Näettekö? Ja tuli sinne, ja niin hän sanoi: ”Tule, lähde mukaani.”

³²²   Ja Pietari ajatteli: ”Nyt näen unta, katsotaanpa, mitä tämä uni merkitsee.” Ja niin hän käveli vain eteenpäin vartijoiden kanssa ja ajatteli: ”No niin. Nyt jatketaan eteenpäin, ovi vain aukeni itsestään.” Mentiin seuraavalle ovelle, se aukeni itsestään. Mentiin kaupungin portin läpi, ja se aukeni itsestään. Ja vieläkin hän kuvitteli näkevänsä unta. Ja kun, hän seisoi siinä ulkona, ja sanoi: ”No niin, minähän olen vapaa, niinpä menenkin Johannes Markuksen kotiin tapaamaan vähän ihmisiä.”

³²³   Ihmiset olivat vielä paikalla: ”Oi, Herra, lähetä enkelisi vapauttamaan Pietari.”

³²⁴   Ja suunnilleen noihin aikoihin jokin meni [veli Branham koputtaa]. Pikku palvelijatar meni ovelle ja sanoi: ”Kuka siellä?” Hän nousi pienelle ristikolle ja sanoi: ”Oho, sehän on Pietari!” Ja niin hän palasi, sanoi: ”Hei, te – te voitte lopettaa rukoilemisen nyt, Pietari on täällä.”

Pietari sanoi: ”No, mutta! Menehän nyt”, sanoi: ”Sinä olet – olet – olet… ” Näettekö?

³²⁵   [Veli Branham koputtaa taas.] [Pietari] sanoi: ”Avaa nyt! Minä tulisin sisään.” Ja niin hän sanoi…

Ja niin hän palasi, sanoen: ”Ei, Pietari on tuolla ovella.”

³²⁶   ”Voi”, ihmiset sanoivat: ”hänen päänsähän katkaistiin jo, ovella on hänen enkelinsä. Siis, hänen taivaallinen majansa, hänet oli pantu vastaanottamaan se, että se maallinen – oli hajotettu, koska se oli odottamassa taivaassa, hänen tuloaan.”

³²⁷   Mitä minä näin silloin eräänä päivänä näyssä, siis, menin yli. ”Jos tämä maallinen maja hajotetaan, meillä on toinen jäljellä.”

³²⁸   Ja nämä pikku vesselit, jotka eivät ole tehneet syntiä vielä, tehän ymmärrätte… Näettehän?

³²⁹   Kun vauva on – vauva on muotoutunut äidin kohdussa, heti, kun se on pantu sinne… Näettekö? Näettekö? Mutta se on ensin henki. Ja tuo henki alkaa ensin ottaa päällensä lihaa, ja hetki, kun se tipahtaa… Siis, kohdussa, on pieniä, väriseviä, nytkähteleviä lihaksia. Sen me tiedämme. Se on soluja. Aivan kuin ottaisit hevosen jouhen ja panisit sen veteen, se tulee yli ja se liikkuu ja kun kosket sitä, se hyppää. Niin se vauva tekee.

³³⁰   Mutta, heti, kun se on syntynyt tähän maailmaan ja vetää ensimmäisen henkäyksensä, siitä tulee elävä sielu. Näettekö? Sillä heti, kun sen maallinen ruumis syntyy maailmaan, tulee taivaallinen -, tai hengellinen ruumis ottaa siitä otteen. Ja heti, kun tämä maallinen ruumis tipahtaa, taivaallinen maja on odottamassa. ”Vaikka tämä maallinen hajotetaan, taivaallinen maja on odottamassa sitä.” Heti, kun vauva tipahtaa maailmaan ilmielävänä [/lihassa], taivaallinen ruumis on odottamassa vastaanottamista. Ja heti, kun hengellinen ruumis… luonnollinen ruumis hajotetaan, tuolla puolella odottaa hengellinen ruumis. Näettekö? Me kutsumme sitä ”teofaniaksi”, siis, ”teofania.”

[Joku veli kysyy: ”Siis, no, tämä ruumisko on tuo… onko se väliaikainen, odottamassa tämän ruumiin nousemista ylös?” – toim.]

Kyllä. Ymmärrätkö? Kyllä vain.

[Sekö on siis tila, jossa me tulemme elämään ylösnousemukseen saakka?”]

Juuri niin. Näettekö? Ymmärrättekö?

³³¹   Sitä ei ole vielä ilmaistu ihmisen pojille. Uskoisin… Minä – minä tiedän, että minä näin sen. Ymmärrättekö? Mutta minä en tiedä minkälainen ruumis se on, mutta minä tunsin ne aivan, kuten tunnen teidän kätenne, tai minkä tahansa. Koska, tämä on nauhalla, ja te ehkä soitatte sitä vuosia sen jälkeen, kun minä olen poissa. Ymmärrättekö? Mutta… Ja se, mitä se olikin, siis, minä – minä pitelin noita ihmisiä ja pidin kiinni, ja se oli yhtä todellista kuin – kuin te olette todellisia, eikä se vielä ollut… Siellä ei syödä eikä juoda. Siellä ei ole eilistä eikä huomista. Nähkääs, se oli ikuisuutta.

³³²   Ja kun tuo maja… ihmiset menivät sinne tuossa ruumiissa, sieltä tullaan takaisin maan päälle, ja sellaisessa ruumiissa he ovat saaneet kuolemattomuuden. Maan tomu kasattuna tuohon teofaniaan jotenkin, ja heistä tulee taas ihmisiä, on syötävä niin kuin Eedenin puutarhassa. Näettekö? ”Mutta, jos tämä maallinen maja hajotetaankin, toinen on odottamassa.”

³³³   Siis, nämä pienet lapset, joilla ei ole syntiä, siis, eivät ole tehneet vielä, heidän enkelinsä, heidän ”ruumiinsa”, se, jossa Pietarin oli tultava takaisin… nähkääs, odotti. ”Näkevät aina Isän kasvot taivaassa”, se on aina Hänen edessään. ”He tietävät sen.” Siinä se on.

³³⁴    [Joku veli sanoo: ”Mutta se on vähän vaikeaa siinä, kun Jeesus sanoi, Hänen ylösnousemuksensa ensimmäisessä osassa, Hän sanoi: ’Älä koske minuun’, Hän ei ollut vielä noussut ylös. Ja kun Hän tuli siihen huoneeseen, missä Tuomas oli, Hän sanoi: ’Tule ja pane kätesi kylkeeni; pane sormesi.’”]

Se on totta, Hän ei ollut vielä noussut ylös.

[Ja niiden kahden ero on, se missä Hän – Hän sanoi, etteivät koskisi Häntä, ja siinä Hän käski Tuomasta tulemaan sinne.”]

Hän ei ollut vielä ollenkaan noussut ylös, nähkääs. Hän…

[”Sillä minä en ole vielä noussut Isäni tykö.”]

³³⁵   Näin on, siis, Häntä ei saanut koskea ennen kuin Hän… ylösnousemuksensa jälkeen. Hän oli tullut pois maasta, ymmärrättehän. Hän tuli pois maasta ja käveli ihmisten keskuudessa, mutta Hän ei ollut vielä astunut taivaaseen. Hän sanoi… Hän sanoi Marialle: ”Älä koske minua.”

Maria sanoi: ”Rabbuuni.”

³³⁶   Jeesus sanoi: ”Koske… Älä koske minua, sillä minä en ole vielä astunut Isän tykö. Mutta minä astun Jumalani ja sinun Jumalasi tykö, minun Isäni ja sinun Isäsi tykö.”

³³⁷   Ja silloin sinä yönä, sen jälkeen, kun Hän meni Jumalan eteen, ja oli noussut kuolleista, ja mennyt Jumalan eteen – tultuaan takaisin, Hän kutsui Tuomaan koskemaan kylkeensä. Näettehän, Hän oli astunut ylös Jumalan eteen. Näin on. Selvä.

118. Siis.I Kor. 14:ssä, ”Tavoitelkaa – tavoitelkaa rakkautta, ja halutkaa hengellisiä lahjoja, mutta mieluiten, että voisitte profetoida.” Webster sanoo: ”profetoida: kertoa ennalta tulevaisuuden tapahtumia, eritoten jumalallisen innoituksen kautta.” Voiko sanoma… Siis he… näin – näin Webster sanoo ja mitä tämä – tämä veli kysyy. Voidaanko sanomaa, joka ei ennusta tulevia tapahtumia, kutsua ”profetoinniksi”?

Eihän toki. Profetoida on ”kertoa edeltä.” Selvä.

119. Nyt.I Kor. 14:27, minä uskon, että kaikki sanomat pitäisi tulkita, eikä enempää kuin kolme sanomaa kielillä saisi tuoda ainakaan yhden kokouksen aikana.

³³⁸   Niin Sana sanoo. Minä olen kirjoittanut sen tänne. Koska me emme ole… Me tunnemme sen ja tiedämme sen, näettehän. Se on… Kyllä, vain, se on… Se on I Korinttolaiskirje 14:ssä, myös. Näettekö? Näin on, ”kolme kerrallaan.” Pitäkää sitä silmällä kokouksissanne, veljet. Nyt, tulette – tulette huomaamaan, että se tulee esiin, te tulette huomaamaan, että monet ihmiset tulevat innostumaan. Enkä minä sano, ettei heillä olisi Pyhää Henkeä, siis. Mutta, ymmärrättehän, Paavali meni panemaan Korinton seurakunnan järjestykseen. Mehän kaikki tiedämme sen, emmekö tiedäkin? Hänen oli pantava se järjestykseen. Ja hän sanoi: ”Kaikki asiat on tehtävä kunnollisesti ja järjestyksessä.”

³³⁹   Nyt, mikäli huomasitte, Paavali, mennessään, hänellä oli aina ongelmia Korinton seurakunnan kanssa. Häntä ei nähdä sillä lailla… Hän ei todellakaan sanonut sitä Efeson seurakunnalle. Heille hän pystyi opettamaan ikuista varmuutta. Ikuisesta varmuudesta ei ole mitään Korinton seurakunnassa. He olivat joka tapauksessa vauvoja, yrittämässä: ”Yhdellä kieli, toisella psalmi.” Eikö totta? Näettekö? Ja jos te annatte seurakuntanne aloittaa sen…

³⁴⁰   Kuten Martin Luther, hän tuli niin täyteen Henkeä, että puhui kielillä. Hän sanoi päiväkirjassaan, hän sanoi: ”Minä puhuin kielillä”, mutta, jos opetan sitä kansalleni”, hän sanoi, ”niin sitten he tavoittelevat lahjaa Antajan sijasta.” Se oli oikein, siis, ihmiset olisivat tavoitelleet lahjaa Antajan sijasta.

³⁴¹   Ja sellaisiksi ihmiset tulevat, ja he menevät aivan sekaisin ja pöyhistyvät kun heidän annetaan puhua kielillä tai sillä tavalla. Ja jo se ei ole Jumalasta, silloin se ei ole… silloin se on pahasta. Mutta me…

³⁴²   Nyt, modernit seurakunnat työntävät koko asian pois, mutta me emme. Me uskomme, että se on Jumalan lahja ja Jumalan Henki voi asettaa sen sinne. Mitäs sanot, veli Roy? Juuri niin.  Kyllä vain. Asettaa seurakuntaan! Se kuuluu seurakuntaan. Kielilläpuhumisen lahja kuuluu sinne, Jumalan Seurakuntaan.

³⁴³   Nyt, katsotaanpa mikä tämä kysymys täsmälleen oli. Siinä sanottiin, että:

Uskon, että kaikki sanomat… (juuri niin)… pitäisi selittää, ja vain kolme kerrallaan.

³⁴⁴   Näin on, siis, koska jos te annatte… Siis, sanotaan, esimerkiksi, jos teillä olisi kokous, ja me istuisimme täällä ja – ja… Nyt, mitä hyötyä olisi antaa hänen puhua kielillä, ja hänen puhua kielillä, hänen puhua kielillä, hänen? No mutta, me menisimme kaikki sekaisin, ettemme tietäisi mitä olemme tekemässä. Näettekö? Mutta tuo kolme kerrallaan, antaa… kuten, Hollin, hän puhuu kielillä, jos hän puhuu kielillä…

³⁴⁵   Ja on oltava myös selittäjä. Voi olla yksi selittäjä, ellette te selitä omaa kieltänne. Siis, te… ”Se, joka puhuu vierailla kielillä, rukoilkoon, että hän myös voisi selittää.” Hän voi selittää omat kielensä, mikä on aivan – aivan yhtä luvallista kuin, että olisi joku selittäjä. Mutta yksi selittäjä pitää olla, ennen kuin kielet voivat olla… Jos joukko ihmisiä puhuu kielillä, eikä ole selittäjää, rukoile silloin itse, että voisit itse selittää sen, mitä – mitä sanot.

³⁴⁶   Nyt, älkää tehkö sitä pöyhkeilläksenne, koska te vain rakennatte itseänne silloin, näettehän. Älkää tehkö sitä. Vaan puhukaa kielillä niin, että te voisitte ylentää Jumalaa – ylentää [/rakentaa] seurakuntaa. Ymmärrättehän, että tuo kaikki tapahtuu yhdestä suuresta syystä, veli. Nämä lahjat on tarkoitettu ylentämään Jumalaa; rakentamaan seurakuntaa, tuomaan ihmisiä sisään, Jumalalle, ilmaisemaan heille, että Jumala on meidän kanssamme. Hän ei ole kuollut jumala, Hän on elävä Jumala, joka toimii keskellämme. Näettekö?

³⁴⁷   Ja meidän on pidettävä sitä tosi tarkasti silmällä, koska, pojat, perkele vihaa sitä, jos mitä, nähkääs – nähdä todellisia, aitoja lahjoja.  Koska lahjat ovat heikkoja [/haavoittuvia?], niin hän voi todella tehdä työtä noiden lahjojen kautta.  Ystävä, voi, ystävä, hän kykenee imitoimaan niitä jokaista. Se on syynä siis…

³⁴⁸   Nyt, kuunnelkaapa, profetoinnin ja profeetan ero, on miljoonan mailin ero. Ennen kuin profetia… Miehelle [/ihmiselle], jolla on profetian lahja, voidaan sanoa seurakunnan edessä, kahden tai kolmen on arvioitava se ja sanottava: ”tuo on totta.” Juuri niin. Ei profeetalle. Ymmärrättekö? Profeetta on virka [/toimi /asema]. Profetian lahja on lahja. Profeetta on syntynyt, hänellä on: näin sanoo Herra, veljet, aina ja aina vain. Siinä ei ole mitään, näettehän. Sitä on profeetta. Mutta profetian lahja, se on lahja, näettehän. Toisella on Jumalan virka, toisella Jumalan lahja. Siinä se ero on.

³⁴⁹   Nyt, sanomat, sanotaan, nyt, esimerkiksi, tällä tavalla sen pitäisi olla. Siis, sanotaanpa, vaikka että veli Junie, tänä iltana, hän selittää. Mehän tiedämme, että hän on selittäjä. Veli Neville on selittäjä, siis, selittää kieliä. Me tiedämme sen. Siis, mitä, jos me istuisimme, no, Jumalan Henki yrittää todella murtautua puhumaan. ”Hyvä tavaton! Emmekä me ole… meidän on… meidän on… Odottakaas, jumalanpalvelus alkaa hetken päästä.” Näettekö, me kokoonnuimme juuri ennen jumalanpalvelusta.  Minä panen sen järjestykseen sen mukaan, kuin mitä tulee esiin täällä.

³⁵⁰   No, sitten, ensiksi, siis, veli Ruddell pomppaa pystyyn ja puhuu kielillä. Odotetaan hetki. Näettekö? Junie pomppaa ylös: ”näin sanoo Herra, ’semmoinen ja semmoinen juttu.’” No niin, joku täällä, kirjurit ottavat sen ylös täällä, siis, mitä tahansa sanottiinkaan, kyllä, otetaan se heti, koska se… otetaan tuoreeltaan, oitis, mitä hän sanoi. No niin, he… Jos – jos se torjutaan, silloin se – se on parasta antaa mennä, siis, revitään palasiksi. Mutta jos sitä ei torjuta, kaksi ihmistä hyväksyy sen, silloin se kirjoitetaan ylös tänne, ja heidän nimensä kirjoitetaan siihen. Näettekö? Se – se – se on teidän seurakunnallenne. Se… Minä sanon tämän teidän hyväksenne, näettehän, minä en tiedä, tehtiinkö alussa niin vai ei.

³⁵¹   Ja ensimmäiseksi, siis, Hollin pomppaa ylös, puhuu kielillä. Nyt, selittäjä voi pyöräyttää saman sanoman, siis, se voi olla sama juttu, tietty asia tapahtuu, profetia, siis, jokin, mikä tulee tapahtumaan, tai jotain, mitä teidän pitää tehdä. Ja takaa pystyyn pomppaa veli Roberson, puhuu kielillä. Selvä. Se voi vielä olla sama sanoma, ja tuoda saman selityksen, tai voi olla kolme sanomaa.

³⁵²   Siis, Jumala ei tule antamaan viittätoista sanomaa yhden illan aikana. Sen me tiedämme, koska te – te ette ehdi ottaa niitä. Ymmärrättekö? Mutta, mikä tahansa seurakuntaa ahdistaakin, kuten… tai jotakin, mitä se tekee, se tapahtuu seurakunnan rakennukseksi. Näettekö? Sitten minä – minä – minä en sallisi enempää kuin sen, koska on sanottu: ”Kolme kerrallaan.” Näettekö?

³⁵³   Vain kolme kerrallaan, sitten – sitten, sanoisin: ”Antaa mennä, kirjoitetaan ne ylös, ja pannaan ne tänne ylös puhujanpönttöön.” Näettekö? Sitten, me tapaamme taas huomisiltana. Näettekö? Ja jos jotakin on tapahtumassa tämän päivän ja huomisillan välissä, Jumala kertoo sen joissakin noissa sanomista. Näettekö, mitä tarkoitan? Tapahtukoon se kolme kerrallaan. Ja minusta nyt, Webster sanoo, profetian voivan …

Voiko kysy-… sanomaa kutsua profetiaksi, joka ei ennusta tulevaisuutta?

³⁵⁴   Ei. Jos kyse on profetiasta, se profetoi, ennustaa jotakin, mikä tulee tapahtumaan. Tämä on tosi, myös.

³⁵⁵   No niin, ja minusta… Nyt, tämä on viimeinen ennen kuin pääsemme näihin täällä.

120. Veli Branham, min – minkä tahansa näistä… Veli Branham, minkä tahansa näistä kysymyksistä…Se on kirjoitettu kirjoituskoneella ja se on melkein hankautunut pois. Minkä tahansa näistä kysy-… Veli Branham, minkä tahansa näistä kysymyksistä voi, joihin sinä et tunne johdatusta vastata tai tehdä… kommentoida (kyllä) kommentoida, jättää pois, se ei tunnu minusta yhtään pahalta. Mitkä ovat diakonin täydet velvollisuudet Kirjoitusten mukaan?

³⁵⁶   No, us – uskoisin, että se on siellä. Jos se on… Tiedän, että tämä on yhdeltä seurakuntamme diakoneista. Uskoisin, että meillä on siitä sääntö siellä. Meidän pitäisi ottaa siitä muutama kopio lisää ja antaa jokaiselle diakoneistamme, ellemme ole ottaneet niitä. Mahtaisimmekohan saada siitä kopiota, Gene, yksi… tai, sinä tai veli Leo, tai joku, suunnilleen… ota suunnilleen kuusi tai kahdeksan niitä ja anna diakoneillemme. Se luettelee velvollisuudet Kirjoitusten mukaan, mitä diakonin pitää tehdä.

121. Siltä varalta, että meille tulisi profetia tai sanoma kielillä epäjärjestyksessä, miten meidän pitäisi oikaista se?

³⁵⁷   Siis, tuo on hyvä hätätapaus, siis. Näettekö? Nyt, siunausta sinulle diakoni, joka mainitsit tästä, koska tämä on hyvä juttu. Sitä täytyy käsitellä kumihansikkain. Siis, jos te annatte… Jos joku tulee seurakuntaamme tänne ja tuo sanoman tai profetian vastoin sääntöjä, ei ole oikein mitään, mitä te voitte tehdä sille, jos ihmiset ovat lattialla. Näettekö? Te vain… He tietävät, että toimivat vastoin sääntöjä, ja se – se… voi pilata kokouksen. Näettekö? Mutta, jos niin tapahtuu, paras juttu, mitä diakonit voivat tehdä on, pysyä vain hiljaa. Koska profeetta korokkeella, on ainoa, joka on… Te olette hänen turvanaan, te olette hänen poliisinsa, siis, te olette vartijoina ympärillämme. Näettekö?

³⁵⁸   Nyt, jos kyse on jostakusta meidän seura-… Jos hän on meidän seurakunnastamme, se henkilö on harjaantumaton, siis, heitä ei ole koulutettu. Sitä me yritämme täällä saada aikaan, siis, että me – me tietäisimme mitä tehdä. Me tiedämme, miten valmentaa ihmisiämme. Mutta, jos se tulee – se tulee meidän seurakunnastamme, niin, me emme tiedä, miten tuota ihmisparkaa on valmennettu.

³⁵⁹   Esimerkiksi, niin kuin… Billy muistaa tämän, Costa Mesassa, Kaliforniassa.  Joka kerran, kun minä laittauduin tekemään alttarikutsua, eräs nainen pomppaa ylös, ja ryntäilee sinne tänne pitkin käytävää, ja puhuu kielillä, ja tuhoaa alttarikutsun täysin. Ja minun oli vain käveltävä pois. Ja silloin voi nähdä, että Jumalan Henki oli saatettu murheelliseksi, näettehän. Ei mikään murehduta Jumalan Henkeä, jos se on sääntöjen mukaista. Näettekö? [Tyhjä kohta nauhassa.] …juuri ennen, hän laittautui lähtövalmiiksi, kuinka hän laittautuikaan valmiiksi, koska minä katsoin häntä. Kuka tahansa sananpalvelija tekee sen, kun näkee jotakin epäjärjestystä. Sitten tämä nainen oli siellä takana ja sanoi Billylle, ja Billy kertoi minulle, kun minä olin tulossa sinä iltana, [Billy – suom.] sanoi: ”Isä, tiedätkö tuon naisen, joka rikkoi nuo – nuo alttarikutsut, kahtena iltana?

”Juu.”

³⁶⁰   Hän sanoi: ”Se nainen istui tuolla ulkona,” ”hän sanoi: ’kiitos Jumalalle, Billy, olipa minulla sanomia tänä iltana!’”

³⁶¹   No, siis, näettehän, minä katselin häntä yleisössä. Siellä oli tuhansia ihmisiä. Se oli silloin, kun Valitut Palat kirjoitti Donny Mortonin paranemisesta, tiedättehän, Donny Mortonin parantumisihme. Niinpä minä tarkkailin tuota naista, ja juuri, kun aloin tehdä alttarikutsua, hän…  Nyt, hän oli harjaantumaton, epäilemättä, hyvä nainen. Mutta hän katsoi ympärilleen, alkoi laittaa tukkaansa; hänellä oli polkkatukka, siis. Ja siis, nähkääs, hän kuului Assembliesiin tai johonkin semmoiseen seurakuntaan, joka – joka salli sen. Hän laittoi tukkansa kuntoon. Kurotteli alas ja veti sukkansa ylös, ja laittautui sillä lailla valmiiksi. Ja juuri sillä hetkellä, kun minä aloitin alttari… Sanoin: ”Nyt, kuinka moni siellä… kuinka moni läsnäolija haluaisi tulla eteen ja – ja antaa sydämensä Jeesukselle?”

³⁶²   Hän pomppasi ylös. Minä sanoin: ”Istukaa alas.” Hän aloitti uudestaan. Minä sanoin: ”Istukaa alas!” Näettekö? Ja, voi pojat, kaikki… Minä vain lopetin. Hän käyttäytyi kuin ei olisi kuullut minua, ja minä parkaisin uudelleen. Tällä kerralla hän kuuli minua, koska minä halusin todella järisyttää koko taloa tuon ison mikrofonin kautta, joka oli siinä. Ja hän istui alas.

³⁶³   Minä sanoin: ”Siis, kuten sanoin, kuinka moni haluaa, tulle alttarille ja antaa sydämensä Jumalalle?” Ja jatkoin kokousta, siis.

³⁶⁴   Ja tuona iltana, kun minä lähdin autolle, minut piiritettiin. Ja siellä se naisjoukko, niin kuin kanalauma, tiedättehän, ”Sinä pilkkasit Pyhää Henkeä.”

³⁶⁵   Minä sanoin: ”Pilkkasinko?” Sanoin: ”Kuinka minä voin pilkata Pyhää Henkeä noudattamalla Sanan mää-… ilmoitusta?” Näettekö?

³⁶⁶   Ja tämä nainen sanoi: ”Minulla oli sanoma suoraan Jumalalta.”

³⁶⁷   Minä sanoin: ”Mutta sinä toit sen väärään aikaan, sisar.” Sanoin: ”En ole…”

”Sanotko, että se ei – se ei ollut Jumalalta?”

³⁶⁸   Minä sanoin: ”En voi sanoa, rouva.” Sanoin: ”Minä – minä – minä uskon, että oli, näethän.” Sanoin: ”Minä sanon tämän sinun parhaaksesi, että – minä sanon, että uskon, että kyllä se oli. Ja uskon, että sinä olet hyvä nainen, mutta sinä olet epäasiallinen.

³⁶⁹   Ja siellä oli myös naisen pastori. Minä tiesin, että hän oli naisen paimen, nähkääs. Ja minä sanoin – sanoin: ”Voin sanoa vain yhden asian; että sinä joko toimit lihan mukaan, tai sinulla on paimen, joka ei tiedä mitään Kirjoituksista, ja joka ei ole kouluttanut sinua. Hänen pitäisi tulla vähän keskustelemaan meidän kanssamme Kirjoituksista. Se oli väärin, sinä toimit sopimattomasti. Hukkasit monia sieluja toissa iltana ja monia taas eilisiltana, ja olisit tehnyt sen saman tänä iltanakin.”

³⁷⁰   Ja tämä mies sanoi: ”Veli Branham,” sanoin: ” anteeksi kuinka?”

Sanoin: ”Mitä tarkoitatte?”

³⁷¹   Hän sanoi: ”Hänellä oli oikeus tuoda tuo sanoma, sinähän olit lopettanut.”

³⁷²   Sanoin: ”Minä olin lavalla, ja profeettojen henget ovat alamaiset profeetalle. Olin vielä lavalla.”

Ja hän sanoi: ”Niin no…”

³⁷³   Minä sanoin: ”Minulla oli vielä sanomaa. Olin tekemässä alttarikutsua, kalastamassa. Heitin verkkoni, ja vedän sitä nyt. Älä heitä sinne piikkilankaa tai mitään, mikä sotkee, nimittäin.” Sanoin: ”Minä olin vielä vetämässä verkkoani.” Ja – ja, sanoin, ”Se nainen keskeytti – sielujen kokoamisen. Se… mitä hyötyä olisi ollut minkään muun saarnaamisesta, ellei syntisiä kutsuta tulemaan esiin? Ymmärrätkö?”

³⁷⁴   Ja mies sanoi: ”No, hänen sanomansa oli uudempi kuin sinun. Hänen tuli lavan ulkopuolelta… se hänen tuli aivan suoraan Jumalalta.”

³⁷⁵   Minä sanoin: ”Jos joku luulee olevansa hengellinen tai profeetta, hän tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Mutta, jos joku ei sitä ei ymmärrä, olkoon ymmärtämättä. Meillä ei ole sellaista tapaa, eikä Jumalan seurakunnalla,”… Paavalia lainaten, tiedättehän. Sanoin: ”Ei, herra, ei ollenkaan uudempi! Hän… Jeesus sanoi: ’Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, ja minun totta.’ Paavali sanoi: ’Vaikka enkeli taivaasta toisi jotakin muuta, hän olkoon kirottu.’” Sanoin: ”Herra, te olette tukevasti poissa rivistä.” Sanoin: ”Millainen seurakunta teillä onkaan? Veikkaan, että se on iso kasa sekasortoa. Jos te annatte ihmisten tehdä tuota, miten te voitte ikinä tehdä alttarikutsua? Naisella on virka, kaikilla on virka, mutta teidän palvelustehtävillänne on vuorot, näettekö, jotka annetaan heille.”

³⁷⁶   Niinpä, näin se on. Ei, ja nyt sitä tapahtuu meidän seurakunnassamme, noin vain, joidenkin veljiemme tai sisarten toimesta täällä seurakunnassa, jotka puhuvat kielillä, siis, diakonien ryhmän, jumalanpalveluksen jälkeen, pitäisi tavata heitä ja sanoa: ”Sallitko, että kehotan tutustumaan hetkisen nauhaan, ymmärrättehän?” Siis, te vain… Tai – tai paimen, sanoo: ”Pastori varmaankin haluaa puhua kanssanne. Tulisitteko tapaamaan meitä hetkeksi ja saamaan vähän oppia, siis veli?” Ja kun, niin menkää sinne ja puhukaa kauniisti. Ymmärrättekö? Ja sanokaa…

³⁷⁷   Mutta, nyt, jos kaikki rupeavat rikkomaan sääntöjä ja häiritsevät paimentanne, siis, jos – jos paimentanne häiritään, silloin vanhimpien pitää kävellä hänen luokseen ja sanoa: ”Hetkinen.” Ja jos paimen antaa merkin keskeyttää heidät, silloin häneen on osunut hengessä siellä ylhäällä, että se on… että he ovat rikkoneet kokouksen hengen, siis.

³⁷⁸   Siis, jos paimen lopettaa ja kumartaa päänsä kunnioittaen, älkää sanoko mitään; antakaa paimenen –. Mutta tarkatkaa paimentanne. Jos hän antaa merkin teille näin, että teidän pitää lopettaa se, kävelkää sinne kristillisessä rakkaudessa, sanokaa: ”Veljeni, sisareni,” kumpi se onkin, ”luulen, että sinä teet väärin, koska sinä häiritset profeettaa, ymmärräthän. Hänellä on sanoma Jumalalta. Kun hän saa sanomansa loppuun, katsotaan sitä sitten myöhemmin.” Nähkääs, jos se häiritsee häntä.

³⁷⁹   Mutta, jos kyse on ulkopuolisesta, ja paimen – kaikella kunnioituksella – vain pysähtyy ja odottaa hetken, silloin hän…  ehkä hän aloittaa uudestaan, ymmärrättehän. Niinpä… Ja mikäli huomasitte, 90 prosenttia sellaisista tapauksista, keskeytyksistä: aina siteerataan jotakin sananpaikkaa tai jotakin sellaista, mikä on luultavasti lihasta, täysin. Ymmärrättehän, mitä minä tarkoitan sillä? Näettekö? Selvä.

122. Onko enemmän kuin yhden sallittua puhua sanoma kielillä ilman selitystä?

³⁸⁰   Ei. Niiden täytyy tulla yksi kerrallaan. Näettekö? Yksi tuo… Yksi puhuu, ja sitten annetaan selitys. Näettekö? Ja sitten, jos toinen puhuu, selityksen, koska jos ei, selittäjä ei voi tietää, mitä tekee, koska kaksi tai kolme sanomaa kerralla tärähtää hänelle, siis, ja se saattaa sekoittaa hänet. Ja Jumala ei ole sekaannuksen luoja, ymmärrättehän. Niinpä, yksi puhukoon ja toinen selittää. Näettekö? Ja sitten… Tuokaa kolme sanomaa, mutta jokainen sanoma selitettäköön.

³⁸¹   Sitten meillä on… Kuten, jos veli Ruddell puhuisi ja veli Neville antaisi selityksen, Fred veli pysyköön hiljaa. Siis, saa sen selityksen. Ensiksi, se pitää ensin arvostella, jotta nähdään, onko se Jumalasta vai ei, ensiksi. Näettekö? Ja kaikki kunnossa. Nyt, jos veli Ruddell puhuu, veli Beeler puhuu, veli Neville puhuu, selittäjäparalla on kolme sanomaa jonossa. Mitä – mitä, mistä hän tietää, mitä tehdä? Näettekö? Jättäkää hänet rauhaan. Tuokaa sanoma, ja sitten pysykää hiljaa, odottakaa ainoastaan. Odottakaa, että jotakin ilmaistaan vieressä istuvalle, hän pysyköön vaiti, istukoon hiljaa. Näettekö? Ja sitten selityksen annetaan tulla.

³⁸²   Sitten, kun se tulee, kirjoittakaa se ylös sitten, katsokaa, mitä arvostelijat sanovat. Näettekö? Jos he sanovat: ”No niin, se on Jumalasta.” Selvä. Siinä on sanoma, siis, pankaa se ylös. Sitten vain odottakaa hetki. Ja ensiksi, siis, no, sitten kun Henki menee hänen päälleen, hän puhuu. Sitten selittäjä odottaa hetken, katsoo, mitä Pyhä Henki aikoo sanoa. Hän tuo esiin sen sanoman, ymmärrättehän. Ja sitten hän kirjoittaa sen ylös, siis. Ja tehtäköön se kolme yhdellä kerralla.

123. Veli Branham, me tiedämme, että sinä olet tämän seurakuntajakson Jumalan lähettämä sanansaattaja. Noiden samojen merkkien, jotka seurasivat Jeesusta, me näemme seuraavan sinua, ja me olemme… ymmärrämme, miksi joku, joka tuntee sinut paremmin, ajattelee, että sinä olet Messias. Selittäisitkö mikä ero on sinun suhteellasi Jumalaan ja Kristuksen[suhteella Jumalaan]?

³⁸³   No niin, minä tiedän, veljet, se on totta. Siis, mutta odottakaapa, minulla on kirjoitettuna ylös jotakin täällä, hetkinen vain. Siis, monta kertaa tämä on ymmärretty väärin. Näettekö? Mutta, joskus, henkilössä, joskus… Ja haluaisin jonkun kääntävän kanssani esiin Luukas 3. luku ja 15. jae. Sillä aikaa, minä voisin sanoa teille… Kun te saatte sen, että ollaan Luukas 3:ssa, se on… voi… se on… Antakaas kun minä… Minä en aio sulkea ovea, koska siellä ei ole ketään. An – antakaas kun tuon tämä teille, veljet. Te olette kuulleet sen, siitä on kaikkialla. Mutta antakaas, kun minä kerron teille, siis. sen täytyy mennä sillä tavalla. Sen täytyy tulla sitä tietä. Jos ei se menisi niin, minä katuisin sanomaani.

³⁸⁴   Kuunnelkaapa, veljet, minä vannotan teitä Kristuksen edessä, että te – te – te pysytte tästä osasta hiljaa, mutta jos te olette hengellisiä, te ymmärrätte. Näettekö? Ettekö tiedäkin, mitä Hän sanoi siellä joella? Ettekö muista, mitä Hän sanoi? ”Kuten Johannes Kastaja lähetettiin edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinut on lähetetty tämän Sanoman kanssa, tulee edeltämään Kristuksen toista tulemusta.” Niin Herran enkeli sanoi.

³⁸⁵   Nyt, siis huomatkaa. Siis: ”Kuten Johannes Kastaja… ” Nyt, te kaikki olette kuulleet sen. Olette lukeneet siitä kirjoista ja kuulleet ihmisiltä, jotka olivat siellä ja kuulivat sen, ja kaikkea sellaista, kun tuo enkeli itse puhui tuon sanoman: ”Kuten Johannes Kastaja lähetettiin edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinut lähetettiin Sanoman kanssa edeltämään Kristuksen toista tulemusta.” ” Siis: ”Sanoma.”

³⁸⁶   Nyt, jos huomaatte, ja minä… Pikku Willie silloin pani minun nimeni sen tähden alle siinä, ja siitä syystä minä ohitin sen, katsokaas, koska minusta… Siis, minä aion olla niin rehellinen [/vilpitön] kuin vain voin; minusta minulla ei ole mitään tekemistä tuon sanansaattajan kanssa, siis. Juuri niin. Minä uskon, että minut on lähetetty johonkin osaan Hänen seurakunnassaan, auttamaan kehittämään tuota sanomaa siihen pisteeseen, missä sen pitäisi olla, kun se edelläkävijä tulee, että hän tulee.

³⁸⁷   Mutta, minä uskon, kun olen, mitä olen, olen… uskon, että minulla on tämän päivän sanoma. Minä uskon, että tämä on päivän valo, ja uskon, että se viittaa tuohon tulevaan aikaan, nähkääs, uskon, että tuo sanoma, josta hän puhui, ”se Sanoma, joka sinulla on.” Nyt, mikäli huomaatte, tuon Tähden, joka nousi silloin, oli…

³⁸⁸   Minäpä teen sen… Tiedän, että nipistän tässä omaa aikaani, ja minulla on näitä muitakin, niin hyviä kysymyksiä. En halua… Kello – kello on yli kymmenen nyt, niin, ja tiedän, että te haluaisitte mennä kotiin. Näettekö? Mutta, kuulkaas. Minäpä näytän jotakin. Annatteko minulle vain – vain muutaman lisähetken? Selvä. Selvä.

³⁸⁹   Kuunnelkaapa, niin kerron teille. Nyt, veljet, pitäkää tämä keskinäisenä asiana. Ymmärrättekö? Siis, pitäkää tämä keskinäisenä juttuna. Minun on selitettävä tämä teille, koska te olette paimeneni… te olette minun paimeniani ja semmoisia, nähkääs, ja minun – minun on tehtävä tämä. Ja te olette minun veljiäni, ja työskentelette tässä sanomassa. Ymmärrättekö?

³⁹⁰   Siis, mitä minuun itseeni tulee, ihmisenä, minä olen teidän kaltaisenne ja pahempi kuin te. Minä – minä – minä… Monilla teistä on kristillinen tausta ja sillä lailla. ”Minä olen syntisistä suurin”, niin kuin se sanottiin silloin kerran, ”keskuudessanne.” Kurjinta elämää, luulisin, mitä elää voi; minä olin uskoton ja epäilijä.

³⁹¹   Mutta lapsesta saakka, tiesin aina, että Jumala oli olemassa, ja tiesin, että elämässäni tapahtui jotakin. Ja siitä ei ole epäilystäkään, veljeni. Näettekö? Mutta kuulkaapa, että on tulossa – on tulossa sanoma, ja sanansaattaja on tulossa. Minä uskon, että, jos se tulee olemaan ihminen, se – se on joku minun jälkeeni. Näettekö? Tulee… Mutta tämä sanoma, jota minä saarnaan, on tämän päivän tosi sanoma, ja se on viimeinen sanoma. Ymmärrättekö, mitä minä teen? Minä panen teidät samaan asemaan, jossa itse olen, koska te olette yhtä kiinni siinä kuin minä. Te olette tämän saman sanoman sanansaattajia.

³⁹²   Kuunnelkaapa, minulla on esimerkki. Minä luulisin, että pystyn tekemään sen paremmin kuvituksen avulla. Minäpä suljen nyt osittain tämän oven hetkeksi. Tämä on Jeesus, ja tuo on Jeesus; siis, minä panen tämän tänne, Getsemaneen, ja tämän tänne ja tänne. Nyt ei voi… Minä en sanoisi tätä edes tuolle ulkopuoliselle seurakunnalle. Nyt, muistakaa, minkälainen valo – tähti – johti tuota miestä, joka etsi viisautta, ”opastamaan meitä Sinun täydelliseen valoosi”?

³⁹³   Nyt minä pysähdyn tähän hetkeksi ja kerron teille jotakin. Nyhtäistäänpä tämä juttu pois… jonka Willie on tehnyt tuonne, ja sanotaanpa, että se pitää paikkansa. Sanotaan, että se pitää paikkansa. Minä en voi sanoa sitä, veljet. Se olisi pullistelua. Se, en voisi… Vaikka uskoisinkin sen, minä en sanoisi sitä. Näettekö? Jos joku muu sanoo sen, se on sitten hän.

³⁹⁴   Mutta, tässä, aivan tässä minulta kysyttiin, joku pojista kysyi, voisivatko he niin kuin todistaa asioista, joita on tapahtunut. Minä en halua mennä puhujanpönttöön ja todistaa jostakin, mitä on tapahtunut kokouksessa. Antaa managerin tai jonkun muun tehdä se, joku muu tekee sen. Minä en halua tehdä sitä.

³⁹⁵    [Joku veljistä sanoo: ”Johninkin luo tultiin ja sanottiin: ’Oletko sinä Kristus?’”]

Jep, juuri niin; tähän olin pyrkimässä.

[”’Oletko sinä tuo Profeetta?’”]

Hän kielsi sen.

[Ei sanonut olevansa kumpikaan, hän sanoi: ’Olen vain huutavan ääni erämaassa.’”]

”Huutavan ääni erämaassa.” Hän asetti itsensä paikalleen.

³⁹⁶    [Toinen veli sanoo: ”Häneltä kysyttiin, oliko hän tuo profeetta, hän sanoi: ’En ole.’”]

Kyllä. Nyt… Sillä tuo Profeetta oli Se, josta Mooses puhui. Näettekö, siinä oli tuo Profeetta, näettehän. Ymmärrättekö? Mutta hän tiesi, kuka oli, siis. Mutta hän sanoi, nyt, että… Hän sanoi heille, siis, ja sanoi: ”Minä olen tuon erään ääni… ” Hän se oli. Hän – hän sanoi, mitä hän oli. Näettekö? Mutta hän oli…

³⁹⁷   Anna mennä.

[Eräs veli sanoo: ”Kun Kristus sitten tuli, Johanneksen perässä, Hänen luokseen tultiin, ja sanottiin: ’Meitä on opetettu uskomaan, että Elia tulisi ennen Messiasta.’ Hän sanoi: ’jos voitte vastaanottaa sen.’”]

Se oli hän. Pitää paikkansa, pitää paikkansa. Ja Johannes jatkoi sanoen: ”Minä en ole mitään! En ole mitään! En ole arvollinen edes päästämään Hänen kengänpaulaansa!”

³⁹⁸   Mutta, mitä sanotte siitä, mitä Jeesus sanoi hänestä? Hän sanoi: ”Kenet te menitte katsomaan?” Kyllä. ”Menittekö te katsomaan ruokoa, jota tuuli heiluttaa? Vai, mitä te menitte katsomaan – hienoihin vaatteisiin ja luksusvehkeisiin puettua miestäkö?” Hän sanoi: ”Sellaisia on kuninkaiden palatseissa; vaan menittekö katsomaan profeettaa? Minä sanon: kyllä, ja enemmän kuin profeetta.” Hän oli enemmän kuin profeetta, hän oli liiton sanansaattaja. Sitä hän oli. Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän [Jeesus] sanoi: ”Naisesta syntyneiden ihmisten joukossa ei näihin aikoihin saakka ole ollut suurempaa kuin mitä hän on.” Näettekö?

³⁹⁹   Sitä se oli, siis, hän oli liiton sanansaattaja. Hän oli tuo, joka esitteli ja sanoi: ”Tämä on Hän.” Kaikki muut profeetat puhuivat Hänestä, mutta Johannes sanoi, tämä on Hän.” Näettekö?

⁴⁰⁰   Nyt katsokaa. Nyt huomatkaa. Viisaat miehet seurasivat tähteä. Minä otan taaksepäin ihan pikkuisen, siis. Viisaat miehet seurasivat tähteä, kysellen: ”Missä on Hän, tuo syntynyt juutalaisten Kuningas? ”Olettehan kuulleet tuon laulun: ”Olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.” Olette varmaan kuulleet, ja lukeneet Sanasta. Siis:

Johtaen länteen, jatkaen matkaa.
Opasta meidät Täydellisen Valosi luo.

⁴⁰¹   Näettekö, tuo tähti johdatti ”Täydelliseen Valoon”, koska tähti ainoastaan heijasti valoa. Tämä meillä jo olikin täällä yhtenä päivänä. Näettekö? Kuinka moni oli täällä sunnuntaina näkemässä? Siis, juuri käytiin se läpi saarnassa. Shekina-loiste kuvastui tuohon tähteen, ja tähti heijastaa sitä. Herran enkeli seisoi täällä lavalla ja heijasti Sitä sieltä, Shekina kirkkaudesta. Aivan sama juttu. Siinä se oli aivan täsmälleen. Täällä katsottiin sitä oikeaa todellista, ja – katsottiin sieltä, ja Se heijastettiin tuohon noin sivulle. Näettekö?

⁴⁰²   Nyt, huomatkaa tämä, nyt, tuo tähti nousi idästä. Onko näin? Se oli iso tähti. Selvä. Ja kuka oli varsinainen maallinen tähti noina Jeesuksen tulemisen aikoina? No, Johannes. Hän oli se, joka johdatti ihmiset täydelliseen valoon. Onko näin? Se tapahtui Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä. Ja nyt, ja monet tähdet kulkevat horisontin yli ennen kuin tullaan iltatähteen.

⁴⁰³   Ja iltatähti loistaa illalla. Aamutähti loistaa aamulla. Ja ne molemmat ovat saman kokoisia ja samanlaisia tähtiä. Nyt, pankaa kaksi plus kaksi yhteen ja te saatte sen. Näettekö, siinä se on. Niin, se ei ole… Tähti ei ole Messias, hän vain heijastaa Messiasta.

⁴⁰⁴   Nyt, tähti ei heijasta omaa valoansa. Tähti heijastaa auringon valoa. Onko näin?

[Joku veli sanoo: ”Ei.”]

Kuinka?

[Tavallaan. Kuu tekee niin. Tähdet heijastavat omaa valoaan.”]

Kyllä. Kyllä, kuu, kyllä, hei-… Tarkoitan, että kuu heijastaa tätä valoa. Kyllä. Juu. Nyt, jos tähti heijastaa omaa valoansa, silloin sen valon pitää tulla… Jumalalta, koska se on jäätikkö, jonkinlainen. Eikö olekin?

[Veli: ”Aurinko.”]

Kuinka? Oma aurinkonsa, poissa auringosta.

[Auringot ovat paljon kauempana kuin meidän aurinkomme.”]

Kyllä. Ja ne… Meille on sanottu, että nuo auringot tuleva yhdestä isosta auringosta. Aurinko lähetti nuo ohjukset matkaan ja ne ovat pieniä palavia ohjuksia, auringon kaltaisia. Ne ovat amatööriaurinkoja meille. Onko näin? Amatöörivaloja.

[Jotkut ovat… useimmat ovat isompia kuin aurinkomme.]

Tarkoitan meille, meille, näethän. Me puhumme meistä itsestämme täällä. Selvä.

⁴⁰⁵   Nyt, jos ne ovat meille aurinkoja, tai valonantajia, ne ovat osa pääantajasta. Näettekö? Iso aurinko antaa isoa valoa, täydellistä valoa. Pienet auringot, tai pienet tähdet, joita voimme nähdä ryhmissä, ne voivat olla paljon tuon paistavan auringon tuolla puolen, mutta meille ne voivat heijastaa vain pienempää valoa. Mutta ne vain todistavat valosta. Pitääkö paikkansa? Sitten, kun iso aurinko nousee, pieni aurinko lähtee. Onko näin? Ne eivät ole aurinkoja meille, ne ovat auringon kaltaisia heijastajia. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

⁴⁰⁶   Nyt, niistä suurin – aamulla – joka ilmoittaa auringon tulon, auringon laskemisen ja auringon tulon, ovat aamutähti ja iltatähti. Onko näin? Kaksi suurimmista tähdistä, itäinen tähti ja läntinen tähti.

⁴⁰⁷   Siis, ymmärrättekö nyt mistä on kyse? Elia oli sanansaattaja, joka tervehti – ilmoitti itäisen tähden tulosta, ja [hänen] on ennustettu olevan läntisen tähden airut, tai uuden päivän koiton, kun tämä päivä on mennyt. Näettekö nyt, mitä se on?

⁴⁰⁸   Itä, ”Valoisaa on ehtooll’ oleva… ” Näettekö? Juuri ennen, kun Auringon ilmoitettiin tulevan maan päälle, aamutähti tuo todistuksensa, että ”Aurinko tulee.” Onko niin? Näettekö, se tuo aamutähden esiin. No, kun aamutähti ja iltatähti ovat samantyyppisiä tähtiä, ja ympärillä on pieniä tähtiä. Ymmärrättehän, mitä tarkoitan? Sanansaattajia.

⁴⁰⁹   No, sitten, Häntä pidetään Alfana ja Oomegana, Alkuna ja loppuna, Jaspis- ja Sardionkivinä. Näettekö, mitä tarkoitan? Nyt, Kristuksen tulemus lähestyy, on käsillä, silloin Sanoma, jonka Elian piti saarnata viimeisinä päivinä, jos historian toistoa on olemassa… Aivan kuten aamutähti ilmoittaa tulon silloin, iltatähti ilmoittaa uuden päivän tulon, toisen päivän. Tämä on auringon tulo tuolloin – joka ilmoittaa pois – lähdön – joka meillä oli ja uuden auringon tulon, nähkääs, uuden kauden, uuden ajan alkamisen.

⁴¹⁰   Nyt, kuunnelkaapa: Silloin, jos Johannes toi esiin sanomansa ja ilmoitti Kristuksen ensimmäisen tulemisen, ja Elia tulee viimeisenä päivänä, profeetta sanoo: ”Ehtoolla on oleva valoisaa.” Toisin sanoen, illalla tulisi olemaan valoa.

⁴¹¹   Ehtoovalo, suurin illan valo mikä meillä on, on iltatähti, suurin valo mikä on. No, sitten, sen on ilmoitettava sama sanoma, joka tuo toinenkin tähti oli. Se ilmoittaa auringon tulon, puhuu auringosta.

⁴¹²   Siis, nyt on ilta, illan valot ovat tulleet. Tämä aikakausi on katoamassa. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Tämä päivä on mennyt ohi, ja seuraavan Päivän tuloa ilmoitetaan jo.

⁴¹³   Sillä, siis, se on oikeastaan… Jos joku olisi lännessä ja katsoisi taaksepäin tuota tähteä, se olisi idässä. Ja sitten, nähkääs, ”me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä”, mutta he olivat oikeastaan… he olivat – olivat idässä katsoen länteen tähteen päin. Onko näin? Viisaat miehet olivat lännessä… idässä katsoen taaksepäin läntistä tähteä. Näettekö, mitä tarkoitan? Mutta se oli itäinen tähti niille, jotka olivat lännessä.

⁴¹⁴   Näettekö, kuten sanoimme… Minä sanon aina: ”Alas on ylös.” Mistä te tiedätte, että se on todellakin totta? Me olemme ikuisuudessa niin, että etelänapa voi olla ylhäällä pohjoisessa ja pohjoisnapa etelässä. Emme me tiedä. Näettekö, tie ylös on alas. Näettekö? Me olemme… Jätämme tämän, sitten kun menemme ikuisuuteen. Se tervehtii, ilmoittaa ikuisuuden tulosta, erilaisen päivän, ja kerta kaikkiaan.

⁴¹⁵   Nyt on ilta. Sen me uskomme. Me uskomme, että Herran tulemus on käsillä. Selvä. Siis, jos on niin, silloin ehtoovalon pitää olla nyt täällä. Ja ehtoovalon, Malakia 4:n mukaan, pitäisi ”kääntää lasten sydämet isien puoleen”, takaisin alkuun.

⁴¹⁶   Mutta, kun hän tuli ensi kertaa, hän käänsi isien sydämet lasten puoleen. Hän keräsi juuri lapset ympärilleen. Hänen piti tuoda lapset… isien sydämet – vanhojen, muinaisten oikeaoppisten isien – takaisin tähän valoon, jonka tulon hän täällä ilmoitti.

⁴¹⁷   Mutta kun hän palaa, hän kääntyy täysin ympäri, huomasitteko, ennen kuin maailma tuhottaisiin, ”suuri ja peljättävä Herran päivä”, ja ”kääntää lasten sydämet isien puoleen”, ilta – iltatähti, joka oli tuohon aikaan aamutähti. Aamen.

⁴¹⁸   Minä toivon – toivon, että toin sen oikein esiin, siis. Iltatähti, joka oli aamutähti, sillä se on sama tähti. Me olemme lännessä, katsoen itään. Silloin oltiin idässä ja katsottiin länteen. Kyse on täsmälleen samasta tähdestä. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Se riippuu siitä, missä te olette [/sijaitsette]. Siis, onko se itäinen tähti vai läntinen tähti? Ymmärrättehän mitä minä tarkoitan? Selvä.

⁴¹⁹   Nyt, se tuo… toinen tuo isien uskon lapsille. Tänä aikana se on ”lapsien usko isille.” Me olemme kiertäneet ympäri, ja tulemassa taas samaan paikkaan. Näettehän, mitä minä tarkoitan? Näettekö, mitä tarkoitan? Kyse on samasta tähdestä aina vain. Sama juttu, sama sanoma. Päivä on mennyt ohi.

⁴²⁰   Ja mistä me tiedämme, mitä tietä olemme kulkemassa? Uskon, että tulee hetki, jolloin saadaan selville, että maapallo ei edes liiku. Uskon siihen koko sydämestäni. En usko… miten paljon se todistetaankin tieteellisesti tai muuta. Kovasti on todisteluja, jotka joudutaan ottamaan takaisin. Jumala sanoi, että maapallo pysähtyi… aurinko. Tarkoitan, että aurinko pysähtyi eikä maapallo. Siis, aurinko. Minä – minä – minä en usko, että aurinko tekee sitä, mitä sen sanotaan tekevän. Tiedän, että kuu kulkee, ja minä uskon, että aurinko liikkuu myös. Näettekö?

⁴²¹   Mutta jotkut sanovat: ”Hän katsoi Joosuan tietämättömyyteen, siis, ja” sanotaan, että ”Hän pysäytti…  sanoi, se… ” No, hän sanoi: ”Hän pysäytti maapallon.”

⁴²²   Minä sanoin: ”Sitten te sanoitte minulle: ’Jos – jos maa koskaan pysähtyy, se sinkoutuisi kuin komeetta avaruuteen.’ Sanoin: ”Niin, mitä sitten tapahtui?”

⁴²³   Puhuin Herra Thiessille siellä, lukion raamatunopettajalle. Te tiedätte, kuka hän oli, mutta hän sanoi niin. Sanoin: ”Minä uskon, sen, mitä Raamattu sanoo: että maapallo pysähtyi… ” Minä sanoin: ”Tarkoitan, että ’aurinko pysähtyi.’ Joosua sanoi auringolle: ’Seiso alallasi!’ ja se seisahtui siihen.”

⁴²⁴   Hän sanoi: ”No, Hän pysäytti maapallon, Hän näki, että Joosua oli ymmärtämätön.”

Minä sanoin: ”No, sinä teet sen saman älylläsi, sitten.” Näettekö?

⁴²⁵    [Joku veli sanoo: ”Minä luulen, että se, kuinka kauan aurinko oli paikallaan, voidaan osoittaa tieteellisesti.”]

Kyllä, siinä… Olen kuullut siitä myös. Kyllä, väitetään… Kuulin erään astrologin puhuvan jokin aika sitten täällä siitä, että se voidaan todistaa. Ja samaan aikaan, että… jotakin sellaista tapahtui ilmakehässä, että voitiin nähdä, kun jotakin tapahtui taivaassa, ja se aukaisi Punaisen meren siihen aikaan siinä. Se kaikki on todistettu. No, pojat, kuulkaas, kaukaiset tähdet muualta, jotka ovat tehneet jotakin sellaista tuolloin. Joka tapauksessa, se on meille liian vaikeatajuista.

⁴²⁶   Siis, nyt, syy, että tätä sanomaa… on katsottava tältä kannalta, todistuksena, että näin on. Nyt, mehän tiedämme, veljet, ette ihminen voi olla jumala. Ihminen, silti hän on jumala, jokainen teistä on jumala. Teidät luotiin olemaan jumala, muttei tässä elämässä. Näettekö? Jeesus oli ihminen, aivan kuten mekin, mutta Jumala oli Hänessä. Jumalan täyteys oli Hänessä. Meillä on Henkeä mitan mukaan.

⁴²⁷   Mutta, että tuo valo on tullut ja jos se on todellista valoa, se ilmoittaa sanoman, jota Johannes Kastaja ilmoitti, niin kuin Hän sanoi tuolla joella silloin… Ja katsokaapa vain, miten se voisi olla – mitä muuta se voisi olla? Katsokaa minua, siis, ei edes peruskoulusivistystä. Kun Hän sanoi minulle asioita, joita tapahtuisi, ei yksikään niistä ole pettänyt. Ei yksikään niistä ole pettänyt. Katsokaa, mitä Hän on tehnyt. Katsokaa, Hänellä jopa…

⁴²⁸   Ja minä sanoin veljille silloin, vuosia sitten, en tiedä, kuka on meistä vanhin, mutta sanoin heille näistä asioista, että näin tuon valon ja minkä värinen se oli ja kaikkea. Nyt tuo valokuva osoittaa, että se on aito. Kaikki nämä eri asiat osoittautuivat tosiksi. Pitääkö paikkansa? No, silloin, jos se on totta… Ja se on se Valo.

⁴²⁹   Nyt, aletaan suunnilleen neljä… [Tyhjä kohta nauhassa] …35. jakeen yläpuolelta, tai tarkoitan… Aletaan noin 14. jakeesta, veli. Kellä on se auki? Selvä. Aloita noin 14. jakeesta, 3. luvun siitä Luukkaasta. [Joku veljistä lukee Luukas 3:14-16:]

Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne.”

Mutta kun kansa yhä odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän itse ehkä ollut Kristus, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

⁴³⁰   No niin. Mistä oli kyse? Ihmiset olivat niin suuren Messiaan ilmestymisen odotuksen vallassa, kun he näkivät tämän suurenmoisen, voidellun palvelustehtävän – miehen tulevan erämaasta ja pitävän kampanjansa ja palaavan erämaahan; Monet miehet, jotka olivat hänen omia seuraajiaan, sanoivat: ”Hän on Messias.” Sitä odotettiin, nähkääs.

⁴³¹   Silloin, jos tämä on aito Jumalan sanoma, joka edeltää Johannes Kastajan tuloa, sama… melkein sama juttu; Elian Sanoma, siitä pitäisi ajatella samalla tavalla. Näettekö? Siis, tämä vastaa tuohon kysymykseen, minusta, täsmälleen.

⁴³²    [Joku veli kysyy: ”Onko mitään, minkä tekemisestä me vastaamme, auttaaksemme jokaista, joka – joka joutuu tuollaiseen konfliktiin. Tai, mitä me voisimme tehdä?]

Ei oikein mitään, ei ole mitään, mitä voi tehdä.

[Turmeltunut mieli… voiko siitä kehittyä turmeltunut mieli?”]

No, siitä voi kehittyä turmeltunut mieli, jos tullaan tähän: jos tuo mies, josta oli puhe, todistaisi olevansa Messias, silloin me tiedämme, että hän on väärä kristus. Näettekö?

⁴³³   Näettekö, niin kauan kuin mies itse pysyy asemassaan, nähkääs. Niin kuin Johannekselle sanottiin, Johannes ei… Minä en sano mitään siitä, että hän olisi sanonut mitään ihmisistä. He olivat – olivat ihmisiä, ihania kristittyjä, jotka…  tai uskovaisia, jotka uskoivat Johannekseen.

⁴³⁴   He sanoivat: ”Tämä mies on todella Jumalan profeetta, ei epäilystäkään.” He sanoivat: ”Et – etkö – etkö – etkö – etkö sinä olekin tuo profeetta?”

Hän sanoi: ”En.”

⁴³⁵   Hän sanoi, ”No mutta, olet – olet – etkö olekin Messias?” Siis, he ajattelivat, että hän todella oli. Näettekö?

Hän sanoi: ”En.” Näettekö?

”Etkö – etkö – etkö olekin? Kuka – kuka sinä sitten olet?”

Hän sanoi: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa.”

⁴³⁶   Ja sitten Raamattu sanoo: ”Ihmiset olivat odotuksen vallassa.” Keitä ne olivat? Hänen kuulijoitaan, kuuntelijoitaan, hänen seuraajiansa, hänen veljiään. Näettekö? Eivät he halunneet loukata häntä, he eivät yrittäneet loukata häntä. Mutta, siis, mutta he – he todella ajattelivat, että hän oli Messias.

⁴³⁷   No, nyt, historia toistaa itseään joka tilanteessa. Senhän me tiedämme. Sen on toistettava itseään.

⁴³⁸   Ottakaakin esiin Matteus 3, siinä sanotaan: ”Että tulisi täytetyksi profeetan sana: ’Egyptistä minä kutsuin poikani.’” Nyt, se ei ollut… Siinä puhuttiin Jeesuksesta, Pojasta. Mutta verratkaa, se tarkoitta Jaakobia, poikaa, myös. Näettekö? Näettekö? Sillä on kerroksellinen merkitys.

⁴³⁹   Siis, jos se… jos – jos tuollainen ei nouse, minä sanoisin, että se tulisi nousemaan tulevaisuudessa, koska tiedän, että tämä sanoma tulee Jumalalta ja se edeltää Kristusta, ja se on Elian Henki ja voima, sillä sen pitäisi herättää henkiin lasten sydämet. Kaikki vahvistaa sen, ja niin siitä pitäisi kehkeytyä aikamoinen juttu, oikeiden ihmisten kautta, jotka – jotka todella uskovat, ja veljien ja ystävien -.

⁴⁴⁰   Siis, minulla oli… Minulla on täällä kaupungissa lääkäri. Voin kertoa teille lääkäristä… En kerro kuka hän on, ystäväni, joka halasi minua ja sanoi: ”Billy, minun olisi helppoa sanoa sinulle, että sinä olet Jumalan viimeinen Messias.’” Näettekö?

Minä sanoin: ”Doc, älä sano noin.”

⁴⁴¹   Hän sanoi: ”En näe ketään maailmassa, jolla on ollut, ja joka on sanonut ja tehnyt asioita, joita sinä teet Billy.” Tämä on auttanut häntä kovasti. Hän sanoi: ”Käyn näissä seurakunnissa ja näen näitä saarnaajia ja asioita”, hän sanoi: ”sinä olet erilainen kuin ne ja minä tiedän, ettei sinulla ole minkäänlaista koulutusta.” Näettekö? ”Ja tiedän, ettet sinä ole mikään psykologi, koska sinä… psykologia ei saa aikaan noita asioita.” Näettekö?

Ja minä sanoin: ”Se on totta, Doc.”

⁴⁴²   Hänelle ei hyödyttänyt puhua mitään, koska hän ei tajunnut; sinä et olisi päässyt edes ykköspesälle hänen kanssaan, siis, koska hän ei tiennyt, mitä tekee. Mutta niin se on, näettehän.

⁴⁴³   Minä tunnen erään värillisen naisen, joka asuu tuolla korttelin päässä meistä, ja hän työskentelee toiselle miehelle, jonka tunnen, ja tämän miehen vaimo soitti ja sanoi: ”Tuo nainen varmasti palvoo sinua Jumalana, koska hän oli kuolemassa syöpään ja sinä panit kädet tuon naisen päälle ja sanoit, että hän on…” Tämä nainen, jolle hän työskentelee, hänen miehelleen, ja tämä tietty lääkäri (ei se lääkäri, josta puhuin, toinen lääkäri) pelaa golfia ja sellaista yhdessä ja lääkäri oli jo luovuttanut. Ja nainen oli hänen kaverinsa kotiapulainen, ja oli jo luovuttanut hänet kuolemalle, ja nainen parani täysin. Ja lääkäri ei löytänyt häivääkään siitä, syövästä. Ja, siis, nainen sanoi…

⁴⁴⁴   Siis, ihmiset eivät tarkoita sitä siinä mielessä, jossa he sen sanovat, tai miten me sen otamme. Näettekö? He tarkoittavat, että he – he… He tarkoittavat, että he uskovat Jumalan olevan kanssamme, meissä, työskentelevän kauttamme; ei niin, että joku olisi Jumala, ymmärrättehän. Siis, he tiesivät, että Johannes oli vain ihminen.

⁴⁴⁵   Ja niin Jeesuskin oli vain ihminen. Jeesus oli vain mies, Hän syntyi naisesta, hänen täytyi kuolla. Onko niin? Hän oli ihminen, Hänen piti syödä ja juoda, ja – tuli nälkä, Hän itki, Hänen tuli jano ja kaikkea, aivan yhtä ihminen kuin sinä olet, yhtä ihminen kuin minä olen. Mutta Jumalan Henki oli Hänessä, täyteydessä, ilman määrää. Hänen voimansa oli kaikkivoipa.

⁴⁴⁶   Kun taas, Elia oli vain osa tuota Henkeä, ehkä vähän veljiensä yläpuolella voitelussa, mutta hän oli vain osa Henkeä. Mutta ihmiset etsivät Messiasta. Ja he olivat nähneet tuon osan veljiensä yläpuolella, ja sanoivat: ”Voi, että, tämän on oltava Hän!”

⁴⁴⁷   Mutta kun Hän alkoi loistaa, Johanneksen pikku valo sammui. Näettekö?

⁴⁴⁸   Ja nämä pienet valot tulevat sammumaan, kun Hän, tuo suuri taivaan Kristus, tulee idästä länteen. Ja… ja… Näettekö? Hän ei tule olemaan maan päällä nyt, Messias ei tule olemaan maan päällä ennen kuin millennium [1000 vvk] tulee. Näettekö? Näettekö? Sillä seurakunta: ”meidät temmataan yhdessä ylös, kohtaamaan Herraa ilmassa.” Hän ei todellakaan tule maan päälle. Hän ottaa morsiamensa pois.

⁴⁴⁹   Hän ottaa tikkaat, siis, kuin… Mikäs se näytelmä olikaan Leo, kun se mies pani tikkaat talon seinälle? Romeo ja Julia. Näin se oli, pani tikkaat seinää vasten ja varasti pois morsiamensa.

⁴⁵⁰   Nyt Hän on juuri tulossa alas Jaakobin tikkaita ja sanoo: ”Psst, Kulta, tulehan tänne.” Näettekö, me olemme menossa kohtaamaan Häntä.

⁴⁵¹   [Joku veli kysyy: ”Veli Branham, sopisiko tämä yhteen sen kanssa? Nämä ihmiset tulivat Johannes Kastajan luo ja halusivat kutsua häntä Messiaaksi. Ja minä kuulin sinun kerran sanovan, että juutalainen uskoo, että Messias olisi Jumala.]

Mitä sanoit?

[Sanoin, että nämä ihmiset tulivat Johannes Kastajan luo uskoen, että hän oli Messias, Kristus. Kuulin sinun sanovan kerran, että Messias tulee olemaan Jumala, juutalaiselle.”]

Kyllä vain. Juuri niin, se rabbi.

⁴⁵²    [Eräs veli sanoo: ”Niin, Johannes nuhteli ihmisiä, ja sanoi, että hän ei ole se Kristus, joka oli tulossa.” – toim.]

Näin on.

[”Mutta onko totta, että opetuslapset kutsuivat Jeesusta ’Herraksi’? Ja Jeesus myönsi sen ja sanoi: ’Te kutsutte minua ”Herraksi” ja se minä olen.’”]

Kyllä.

[Joh. Joh. 13:ssa, missä Hän pesi…?… ” Kyllä, Hän myönsi sen.

[Hän hyväksyi sen.”]

Kyllä. Mutta, siis, Jeesus oli Herra, kun Häneltä kysyttiin, oliko Hän, Hän sanoi: ”Kyllä vain. Minä olen sinun Herrasi ja Mestarisi. Te kutsutte minua siksi, ja hyvin te sanotte, sillä se minä olen.” Mutta…

[”Mutta koskaan ei ole ollut toista olentoa, joka kykenisi, siihen…”]

…voisi sanoa niin. Ei.

⁴⁵³   Niin kuin se… Jos joku sanoisi, että minä olisin Jumala, siis, minä sanon teille Herran Jeesuksen Nimessä, että: ”Se on erehdys!” Näettekö? Minä olen armosta pelastettu syntinen, jolla on sanoma Jumalalta. Näettekö? Näettekö?

124. Pitäisikö, vaiko ei pitäisi huolehtia omistaan, omista – omista paikallisista (omista) velvoitteistaan ennen vieraiden tarpeista muissa maissa?  Joka tapauksessa, kun se… sen… täytettyään sen tarpeet, onko Sananmukaista, että paikallisseurakunta auttaa lähetystyötä, jos se kykenee?

⁴⁵⁴   Kyllä. Oikein. ”Jokainen on itseään lähinnä,” ymmärrättehän. Me – me – me huolehdimme omista tarpeistamme täällä, koska meillä olisi… tämä on Jumalan seurakunta, tai yhä, teidän pikku seurakuntanne, Jumalan seurakunta. Nyt, jos teillä ei ole maksaa edes paimenellenne, teillä ei ole ostaa laulukirjoja ja semmoisia, teidän ei pitäisi lähettää niitä minnekään muualle. Näettekö? Mutta, kun te saatte kirkkonne [/rukoushuoneenne /seurakuntanne] maksetuksi, ja sellaista, velkanne maksetuksi ja kaiken, järjestetyksi ja valmiiksi ja jatkatte, sitten auttakaa sitä toista veljeä, joka tarvitsee vähän apua ulkopuolella, ymmärrättehän. Kerätkää vähän…

⁴⁵⁵   Minä uskon, kun… jos te lyhennätte seurakuntanne velkaa, minulla on myös pikku rahasto jossakin, lähetystyölle uhrattavaksi, jos ihmiset tuntevat, että haluavat antaa lähetystyölle. Koska monet ihmiset antavat lähetystyölle, vaikka eivät anna kotiseurakunnalle ja sellaiselle. Siis, jos he eivät lahjoita lähetystyölle, se käytetään johonkin muuhun. Niinpä, sanon, että pitäkää pikku lähetyslipas, ja minä… Sillä tavalla me yritämme tehdä.

125. Luukas 1:17, selittäisitkö Johanneksen tulon ”Eliaan hengessä.”

⁴⁵⁶   Niin, minusta me juuri otimme Luukas – Luukas 1:17, kyllä, tuli ”Elian hengessä.”

⁴⁵⁷    [Joku veli kysyy: ”Onko tämä se, josta jälleensyntymisihmiset ottava oppinsa?” – toim.] Anteeksi?

[”Onko tämä se, josta ihmisten, jotka uskovat jälleensyntymiseen, teoria saa alkunsa?”]

Täytyy olla. [Siis, he uskovat, että hän palaa… ”]

Kyllä.

[”… hän palaa toisessa ruumiissa]

Kyllä, nähkääs, on totta, ettei henki koskaan kuole. Totta. Jumala ottaa miehensä, muttei koskaan Henkeään.

[”Sanotaan että jos on ollut hyvä, palaa jonakin hyvänä kaverina.”] Kyllä. Kyllä.

[”’Jos olet ollut paha, palaat takaisin koirana.’”] Kyllä, heillä on… Kyllä.

⁴⁵⁸   458            Niin, nyt, kuten Intiassa, lattialla oli eräs ryhmä; tepastelivat pikkuisten muurahaisten päällä tai semmoisten, se voi olla joku sukulainen tai sellainen. Näettehän, ei sellaista voi tehdä. Mutta, ymmärrättehän, se on pakanuutta. Ymmärrättekö? Se on pakanuutta, Näin on.

126. Paavali sanoi… Paavali sanoi: ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaita lahjoja, ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” Selittäisitkö mikä tuo ”verraton tie” on.

⁴⁵⁹   Rakkaus, I Korinttolaiskirje 13, siis. ”Tavoitelkaa… ” Ota Ensimmäinen… Nyt, ota I Kor. 13 sieltä, veli. I Kor. 13. luku, ja nyt lue sen viimeiset kolme jaetta. I Kor 13 viime… suunnilleen viimeiset kolme jaetta, luvusta – luvu-… [Joku veli lukee I Kor. 13: 11-13 – toim.]

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin… minä… minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Kyllä-kyllä, rakkaus, näettekö?

127. Kuinka pitäisi tuomita veli, jonka heikkoutena on ottaa seurakunnassa paikka, ilman, että häntä on siihen pyydetty?

Voi tavaton! Siis, kärsikää hänen kanssaan, luulisin, Näettekö?

Kuinka pitäisi tuomita veli… ei häntä pidä tuomita! …jonka heikkoutena on ottaa seurakunnassa paikka, ilman, että häntä on siihen pyydetty?

⁴⁶⁰   Esimerkiksi, jos hän haluaisi olla diakoni. Näettekö? Ja häntä ei ole siihen pyydetty, silti hän haluaisi jotenkin olla diakoni, siis. No, jos sellaisella henkilöllä, hänellä on vähän jotakin, tiedättehän, heikkoutta jossakin, jotenkin, ja niin minä suhtautuisin häneen rakkaudella.

⁴⁶¹   Ja; koska, tehän ette todella tahtoisi tehdä sellaista, ellette te todella tiedä. Pankaa paras mies henkilökunnassa, jonka tunnette asialle, ja sitä rataa. Veli, älä koskaan pane siihen ketään, joka… Testatkaa se mies, ensin. Diakonilla on enemmän vastuuta, kuin paimenella on. Hänen on oltava moitteeton, diakoni on. Näettekö?

128. Ehtoolliskokouksessa, eräs mies tuli rukoilemaan alttarille. Veli Branham seisoi takana ehtoollisvälineiden kanssa, siten kuin ne oli asetettu, hän sanoi, ettei ”voi jättää niitä rukoillakseen miehen kanssa alttarilla.” Selittäisitkö.

⁴⁶²   Minä lähetin työtoverin, nähkääs, veli Nevillen. Muistan tuon illan, kun se tapahtui. Minun pitäisi pysyä tuon ehtoollispöydän ääressä, siis, vaikka, kun… Kuunnelkaapa. Minulla ei ole aikaa mennä tähän. Joku, joka istuu täällä, kysyi, totta kai. Tätä se on, veli. Kun – kun teillä on ehtoollinen, se edustaa Jeesuksen Kristuksen ruumista. Se voisi olla… Sen pitäisi olla vartioitu koko ajan.

⁴⁶³   Katsokaa, kun Elia sanoi Geehasille: ”Ota sauvani” – hän oli siunannut tuon sauvan – hän sanoi ”mene tietäsi. Ja jos joku tervehtii sinua älä vastaa. Jatka vain, ja pane se sauva lapsen päälle. ”Pitääkö paikkansa? ”Pysy sen sauvan luona!” Näettekö? Ja juuri sen minä tein.

⁴⁶⁴   Nyt, jos siinä ei olisi ollut toista paimenta täällä, seisomassa… Minun piti viedä saarna loppuun. Muistan, milloin se oli. Ja minä… jos he… jos veli Neville ei olisi seissyt täällä, tai joku, auttamassa tuota miestä alttarilla…

⁴⁶⁵   Mitäs, jos ihmiset olisivat tulleet alttarille ja veli Neville olisi ollut palveluksessaan, ja olisi saarnannut? Minä olisin mennyt sen miehen kanssa alttarille, jos hänet olisi keskeytetty saarnatessaan, olisin mennyt alttarille. Olisin nähnyt, että veljelläni oli… että hänellä oli Hengen voitelu. Hän oli palveluksessa. Hän oli palvelija… hän oli palveluksessa, sananpalvelija tehtävässään.

⁴⁶⁶   Eikä ihmisten pitäisi todellakaan antaa puhua kielillä, keskeyttäkää, tai joka tapauksessa, sananpalvelija tehtävässään. Silti, jos Pyhä Henki puhuu joillekin ja he ryntäisivät alttarille pelastumaan, sananpalvelija jatkakoon tehtäväänsä, menköön paimen, diakoni, työtoveri, jos työtoveria on tai joku muu sananpalvelija, ottakoon hän tuon henkilön mahdollisimman nopeasti. Älkääkä häiritkö sanapalvelijaa tehtävässään. Näettekö?

⁴⁶⁷   Ja minä seisoin korokkeen takana tehtävässäni, jakamassa ehtoollista. Ja työtoverini, veli Neville, seisoi vieressäni. Ja mies ryntäsi alttarille, sanoin: ”Mene alas hänen luokseen, veli Neville.” Ja veli Neville meni alas hänen luokseen. Siitä syystä minä en mennyt.

⁴⁶⁸   Nyt, jos täällä ei olisi ollut työtoveria, eikä kukaan muu olisi mennyt miehen luokse, olisin astunut sivuun ja keskeyttänyt ehtoollisen, ja mennyt alas ja – ja pitänyt huolen, että tuo sielu olisi pelastunut. Näettekö? Mutta kun siellä oli joku, jonka lähettää, se olisi vetänyt minut pois tehtävästäni, joka oli ehtoollisen jako.

129. Mitä henkilö voi tehdä… Mitä henkilö voi tehdä yksityisenä työntekijänä ihmiselle, joka etsii Pyhää Henkeä, ja pitäytyä Kirjoitusten mukaisena?

⁴⁶⁹   No niin. Siteeraa vain hänelle Sanaa, se on parasta mitä voi tehdä. Sanassa on Valo. Sano vain: ”Veli, Jeesus lupasi sen. Muista, kyse on Hänen lupauksestaan.”

⁴⁷⁰   Älä ravistele häntä, painosta häntä, tai kuljettele ympäriinsä, tai sellaista. Älä todellakaan yritä… ei, älä yritä antaa sitä hänelle, koska sinä et pysty tekemään sitä. Näettekö? Ymmärrättekö? Te… Jumala antaa sen hänelle. Jatka vain lupauksen siteeraamista hänelle. Pysy lujana siteeraten tuota lupausta. ”Taivaan Jumala, minä rukoilen veljeni puolesta. Sinä lupasit antaa hänelle Pyhän Henkesi.”

⁴⁷¹   Sitten, jos yrität rohkaista häntä… Hän sanoo: ”Voi veli, pastori, veli,” kuka sitten onkin hänen lähellään, ”Minä – minä haluan Pyhän Hengen.”

⁴⁷²   ”Veli, se on lupaus. Jumala antoi lupauksen siitä. Uskotko sinä, että Hän lupasi? Siis, älä epäile sitä. Jos sinä uskot tuon lupauksen, Pyhä Henki tulee luoksesi millä hetkenä hyvänsä. Jatka sen odottamista. Luovuta kaikki Hänelle ja sano: ’Herra, minä pidän kiinni lupauksestasi.’”

⁴⁷³   Nyt, jatka vain siteeraamista. Siis, tee sinun – sinun – sinun – sinun, siis, pane hänet lopettamaan… Siteeraa vain. Sano, siis: ”Kerro Jumalalle. Siis, oletko sinä tehnyt parannuksen [/katunut]?”

”Kyllä.”

⁴⁷⁴   ”Sano nyt: ’Herra, Sinä sanoit, että jos minä katuisin, sinä antaisit anteeksi. Sinä sanoit, että jos minä katuisin ja tulisin kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimeen syntieni anteeksi saamiseksi, minä saisin Pyhän Hengen. Nyt, Herra, minä olen tehnyt sen. Olen tehnyt sen, Herra. Minä olen tehnyt sen. Minä odotan, Herra. Sinä lupasit sen.’”

⁴⁷⁵   Näettekö, tämä on se tapa, jatka vain hänen rohkaisemistaan. Pidä hänet Sanan mukaisena. Jos se on koskaan tapahtuakseen, se tapahtuu silloin.

130. Onko saarnaajalla tai kristityllä kaikki kohdallaan, joka ei usko…Ei: Onko saarnaajalla tai kristityllä kaikki kohdallaan, joka ei usko ikuiseen varmuuteen?

⁴⁷⁶   Siis, katsotaanpa. Kuvittelisin ”… kohdallaan… ” Katsoisitko luetko sinä sen samoin kuin minä. Lukisitko sen. [Joku veli lukee kysymyksen: ”Onko saarnaajalla tai kristityllä kaikki kohdallaan, joka ei usko ikuiseen varmuuteen?”]

Ajattelinkin että olisin ymmärtänyt sen oikein. Nyt, siis, minä…

Onko saarnaajalla tai kristityllä kaikki kohdallaan, joka ei usko ikuiseen varmuuteen?

⁴⁷⁷   Uskoisin, että tuolla saarnaajalla olisi… jos hän ei tietäisi mitään ikuisesta varmuudesta. Mutta jos hän tietää ja tietää sen totuudeksi eikä sitten saarnaa sitä, hänen pitäisi hävetä itseään, näin on, tai kuka tahansa kristitty. Siis, kristitty, nyt, sanoisin, kristitylle, joka ei ymmärrä sitä kovin hyvin…

⁴⁷⁸   [Veli kysyy: ”Eihän se ole kiistaton oppi, onko, veli Branham, saarnattavaksi ihmisille, jotka eivät koskaan ole…?”]

Ei – ei – ei. Siihen minä olin juuri tulossa. Kyllä Näettekö? Näettekö?

⁴⁷⁹   Siis, muistatteko, mitä minä sanoin viime sunnuntaina? Jos olet saarnaaja, hanki puhujanpönttö. Jos et ole, elä saarnasi. Siis, se on paras tapa tehdä se: elää saarna. Jos olet saarnaaja, hanki puhujankoroke, ja rupea saarnaamaan. Jos et ole, elä todella saarnasi, annan elämäsi olla puhujanpönttö. Näetkö? Minusta se aika lailla hoitaa sen asian, eikö teistäkin? Näettekö? Näettekö? Koska monta kertaa me huomaamme… Ja veljet, tehkää se seurakunnissanne.

⁴⁸⁰   Muistakaa, teidän maallikkonne joskus yrittävät selittää asioita ja tehdä asioita, parasta, kun neuvotte heitä olemaan tekemättä sitä. Ja jos joku haluaa tietää jotakin, he voivat tulla yhden… sen tykö, joka heitä oli neuvonut.  Ymmärrättekö?

⁴⁸¹   Kuulkaas, siis, niin kuin joku voisi sanoa: ”Hei, kuule… Minulle sanottiin, sinusta, että sinun seurakuntasi uskoo ikuiseen varmuuteen.”

⁴⁸²   Siis, parasta olla varovainen. Sinä joudut ehkä pahempaan liemeen missä vielä olet ollut, näethän, ja saattaa hänet pahemmaksi kuin koskaan. Sano: ”Kuule, mitäs jos tulisit uudestaan ja kysyisit paimeneltamme, siis. Mene – mene puhumaan hänen kanssaan, siis. Me… Se on totta, tiedän, että paimenemme uskoo siihen. Minä uskon myös, mutta en kykene tukemaan… Minä en ole saarnaaja. Minä vain uskon sen, siinä kaikki mitä minä tiedän. Minä uskon sen, koska olen kuullut hänen selittävän sen sillä tavalla Raamatusta, minulle siinä ei ole epäilyksen häivääkään.” Näetkö?

⁴⁸³   Mutta antakaa – parempi antaa maallikoiden puhua paimenelle siitä. Ja paimen, olkaa varmoja, että hän tietää, miten vastata siihen, myös. Tutkikaa se todella hyvin, koska usein te joudutte kiipeliin siinä, nähkääs. Mitä…

⁴⁸⁴    [Joku veli sanoo: ”Veli Branham.” – toim.]

Anteeksi.

[Minä olen tullut vakuuttuneeksi ja olen tehnyt valitsemisestani varmaksi.”]

Kyllä-kyllä.

 [”Sinä juuri sanoit, että jos olet saarnaaja, sinulla pitää olla puhujanpönttö.”]

Kyllä vain. Näin on.

[Minä en ole saarnaaja, olen evankelista.”]

Kyllä.

[Mutta kaikkien saarnapöntöt ovat minun.]

Näin on.

[Mutta juuri nyt, minä teen fyysistä työtä. Se ei ole raskasta, mutta teen työtä eikä minulla ole puhujanpönttöä. Ja minä uskon, että tämä työskentelyjakso, jossa olen, on Jumalan tahtoma. Hän käski minua tekemään niin, Sanan ja Hengen todistuksen kautta. Ja uskon, myöhemmin, että saarnastuolit avautuvat.”]

Varmasti, näin on.

[Onko näin?]

Näin se on, veli.

⁴⁸⁵   Veli, nyt, jos nyt menet tuonne ja otat vanhan seurakunnan pääkirjan, sinä näet, että paimensin tätä seurakuntaa seitsemäntoista vuotta, ja saarnasin joka päivä, saarnasin joka päivä ja tein työtä joka päivä. Näetkö?

[Joku veljistä sanoo; ”Jos teet työtä, se on hyvä merkki siitä, että sinut on kutsuttu.”]

Kyllä. Paavali teki, eikö tehnytkin? Paavali teki telttoja.

[Minulla on taipumus lannistua, koska, niin kuin sanoit, jos olen saarnaaja, pitäisi olla saarnastuoli. Olen… Minä voisin lannistua, mutta tiedän, että Jumala kutsui minut ottamaan työn, väliaikaisesti.”]

Varmasti. Paavali meni tekemään telttoja, eikö vain? Työskenteli omin käsin, niin ettei olisi tarvinnut… Ehdottomasti. Varmasti.

[Kyllä, voi, no, siitähän minä sen sain, Paavalilta.”]

Kyllä. Näin on. Näetkö? John Wesley sanoi: ”Maailma on minun seurakuntani.” Niinpä saarnastuolisi on yhä avoinna, veli. Evankelista menee kaikkeen maailmaan. Eikö ole näin? ”Menkää kaikkeen maailmaan.” Näin, sinun saarnastuolisi on koko maailma. Kyllä vain.

131. Onko voimassa, v-o-i-m-a-… onko se voimassa, että diakonin tai valtuutetun pitää pitäytyä seurakuntansa oppiin?Kyllä. Näin on.Onko se luvallista, että he lisäävät tai ottavat opista pois, johtuen heidän omasta mielipiteestään tai ilmestyksestään? Ei toki. Ei.

⁴⁸⁶   Diakonin tai vastaavan [/taloudesta t. omaisuudesta ym. maallikko] pitää olla täydellisessä sopusoinnussa oman seurakuntansa opin kanssa. Heidän on pitäydyttävä täysin seurakuntansa Kirjoitusten tulkinnassa, koska, jos he eivät, he taistelevat koko asiaa vastaan. He – he vahingoittavat itseänsä. Näettekö? Te taistelette…

⁴⁸⁷   Se on, toisin sanoen, niin kuin, jos – jos – jos minä sanoisin, että rakastan perhettäni ja yrittäisin syöttää heille myrkkyä. Siis, sama asia. Siis, ei niin voi tehdä, te…

⁴⁸⁸   Vastaava tai diakoni, ottaessaan toimensa vastaan, tai mikä tahansa toimihenkilö, joka edustaa tiettyä seurakuntaruumista, siis, joka edustaa seurakuntaa.

⁴⁸⁹   Siitä syystä, minä kävelin ulos baptistiseurakunnasta, nähkääs, silloin ensimmäisellä kerralla. Minä olin ollut siellä vähän aikaa ja minua pyydettiin vihkimään joitakin naissaarnaajia. No, minä en voinut olla siellä. Sanoin: ”Minä – minä kieltäydyn tekemästä sitä.”

⁴⁹⁰   Ja paimen näpäytti minua. ”Mitäs tämä nyt on? Sinähän olet vanhemmistossa!”

⁴⁹¹   Minä sanoin: ”Tohtori Davis, kaikella kunnioituksella baptistiuskoa kohtaan, ja kaikkea sitä, mihin minut on vihitty, minä en tiennyt, että baptistikirkon oppeihin kuuluu vihkiä naisia. Se on yksi syy, miksi jättäydyin siitä pois.”

Ja hän sanoi: ”Se on tämän seurakunnan oppi.”

⁴⁹²   Minä sanoin: ”Herra, annetaanko minun puolustautua tänä iltana, vai vastaatteko te joihinkin kysymyksiini?” Näettekö?

⁴⁹³   Hän sanoi: ”Minä vastaan kysymyksiisi.” Hän sanoi: ”Sinun tehtäväsi on olla täällä tänä iltana.”

⁴⁹⁴   Minä sanoin: ”Aivan, herra. Näin on. Minun pitää osata ennakoida kaikki, mitä tämä seurakunta tekee. Tämä kuuluu tehtäviini, olen yksi seurakunnan vanhimmista.” Ja hän sanoi… Minä sanoin: ”Voisitteko selittää minulle, mitä se Korinttolaiskirjeen 14 tai 15, jossa Paavali sanoo: ’Naiset olkoot hiljaa seurakunnassa, heillä ei ole lupa puhua.’”

⁴⁹⁵   Ja hän sanoi: ”No, mutta totta kai!” Hän sanoi: ”Jos… minä voin vastata tuohon.” Hän sanoi: ”Ymmärräthän sinä, mistä oli kyse,” sanoi: ”Paavali sanoi… Kaikki – kaikki naiset istuivat takanurkissa, pomppivat pystyyn, niin kuin joskus tuppaavat tekemään. Hän sanoi: ”’Älkää antako heidän tehdä sitä.’ Näetkö?”

⁴⁹⁶   Ja minä sanoin: ”Selittäkää minulle sitten 2. Timoteus, jossa Paavali myös sanoi, sama kirjanoppinut, sama apostoli, sanoi: ’En salli naisen opettaa tai vallitsee miestänsä, siis, vaan olkoon kuuliainen. Sillä Aadam luotiin ensin, ja sitten Eeva, eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin.’ Hänet petettiin. Siis, minä en sano, että hän haluaisi tehdä jotakin väärää, mutta hänet tosiaankin petettiin siinä. Naisen ei tulisi olla opettaja.”

Hän [Davis] sanoi: ”Onko tuo sinun omakohtainen mielipiteesi?”

⁴⁹⁷   Minä sanoin: ”Se on Kirjoitusten mielipide, niin kuin minä sen ymmärrän. Niin Raamattu sanoo.”

⁴⁹⁸   Hän sanoi: ”Nuori mies, sinulta voidaan ottaa tuon takia lisenssisi pois.”

⁴⁹⁹   Sanoin: ”Minä säästän teiltä sen vaivan. Minä kyllä annan sen, tohtori Davis. Sanoin: ”Halveksimatta yhtään teitä… ” Eikä hän halunnut viedä sitä, loppuun. Hän antoi asian olla, antoi sen mennä sillä lailla.

⁵⁰⁰   Sitten hän sanoi, että hän pitäisi kanssani siitä avoimen väittelyn. Ja minä sanoin: ”Selvä, aivan milloin vain.” Mutta hän ei tehnyt sitä.

⁵⁰¹   Sitten, vähän myöhemmin, silloin, kun Herra puhui minulle, ja tuosta Herran enkelin tulosta, silloin – silloin hän vain teki siitä pilaa, näettehän. Ja sitten, minä sanoin siitä hänelle, sanoin: ”No, tohtori Davis, on parasta, että minä hankkiudun tästä eroon, siis. Sanoin: ”Siitä on tulossa taakka. Minut oli aivan vasta vihitty, kuitenkin, tästä tulee minulle taakka, ja minä voin yhtä hyvin hankkiutua siitä eroon juuri nyt.”

⁵⁰²   Niinpä, jos… minä en voinut jäädä baptistiseurakuntaan ja opettaa baptistien oppia enkä alkaa harjoittaa baptistiuskoa… jos minä olisin tehnyt sen – jos olisin tehnyt sen vain siksi, että oli kyse seurakunnasta, silloin minä olen väärässä; siis, minä salailen jotakin.

Ja jos olen rehellinen itselleni, minä menen baptistien luo ja paimeneni tai että joku voi selittää asian minulle ja sitten pyytää antamaan elämän sanan; jos hän pystyy asianmukaisesti osoittamaan, missä se Kirjoituksissa on, ja se tyydyttää minun tunteeni, niin minä sanon asian, niin kuin hekin sen sanovat, siis, ja olen baptisti.

⁵⁰³   Siitä syystä minä olen riippumaton. Siitä syystä minä en kuulu organisaatioihin, koska minä en usko organisaatioihin. Ja minä uskon, että on Kirjoitusten vastaista, olla, organisaatio.

⁵⁰⁴   Siksi, minä ei voisi kuulua mihinkään organisaatioon ja tuntea olevani vanhurskas, kun teen niin. Näettekö? Siksi, minä en ota vastaan ihmisiä ja tee heistä jäseniä, ja sitä rataa, koska, minä uskon, että me olemme syntyneet jäseniksi, me olemme syntyneet elävän Jumalan seurakuntaan. Näettekö?

⁵⁰⁵   Me emme poista ihmisten nimiä kirjoista ja erota heitä, eikä mitään sellaista, koska, uskon, ettei se ole – kuulu meidän tehtäviimme. Uskon, että Jumala tekee tuon erottamisen. Näettekö? Mutta minä uskon, että seurakunta, jos on joku veli, joka tekee jotakin väärin…

⁵⁰⁶   Esimerkiksi, jos – jos veli Neville, tai Junior veli, tai veli… joku veli täältä, joku diakoneista, valtuutetuista [/toimihenkilöistä] tai jokin muu, tekee jotakin väärää, minä uskon, että se, mitä seurakunnan pitää tehdä, on kokoontua ja rukoilla tämän veljen puolesta. Jos hän ei sittenkään oikaise elämäänsä, annetaan parin ihmisen mennä hänen tykönsä, mennä veljen luo tekemään sovintoa. Ja jos he sitten eivät saavuta sitä, silloin on sitten koko seurakunnan aika – siis, se on paimenen, vanhemmiston ja muiden työ tehdä se. Minä en usko, että keillään diakoneilla on oikeutta heittää ketään ulos seurakunnasta tai valtuustolla tai paimenella, ole oikeutta tehdä sitä.

⁵⁰⁷   Jos joku pitää sulkea yhteisön ulkopuolelle, se tapahtuisi moraalittoman elämän tai jonkin sellaisen takia, ettei hän ollut oikeanlainen henkilö, vaikka joku mies, joka tulee tänne turmelemaan tyttöjämme tai – tai loukkaamaan naisiamme, tai jotain sellaisia juttuja, ja vielä väittää olevansa yksi meistä täällä. Näettekö? Siis, jos hän tulee jostakin ulkopuolelta tänne, no mutta, pitäähän meidän tehdä sille jotakin, mutta, mitä tulee sellaiseen henkilöön, moraalittomaan henkilöön, joka yrittää vaikka heilastella vaimojemme kanssa – tai loukata tyttäriämme, tiedättehän, tai jotakin muuta sellaista, tai tekee jotain moraalitonta hänen lähellään, tai ottaa pikku poikiamme ja tekee heistä perverssejä, tai jotakin.

⁵⁰⁸   Sellaisiin asioihin pitää puuttua, ja sitten tuo kaveri pitäisi erottaa yhteydestä eikä hänen tule sallia ottaa ehtoollista, koska meidän ei pitäisi tehdä sitä. Ei pitäisi. ”Jos joku syö epäkunnioittavasti, on syypää Herran Vereen ja ruumiiseen,” tuolle henkilölle.

⁵⁰⁹   Mutta minä uskon, jos vaikka joku kaveri sanoo: ”No, siis, hän – hän on sitä, tätä.” Rukoilkaa hänen puolestaan. Näin.

⁵¹⁰   Minä en ikinä unohda, Tukholmassa, Ruotsissa, veli. Lewi Pethrusta, suurta Jumalan miestä. Me istuimme pöydän ääressä, vain muutama hetki ennen paluutamme Amerikkaan. Meillä oli siellä hienoja kokouksia. Ja hän sanoi, Gordon Lindsey sanoi: ”Kuka on tämän suuren joukon ylivalvoja?” Veljet se lyö laudalta Assemblies of Godin miljoonalla maililla, nähkääs. Hän sanoi: ”Kuka on sen ylivalvoja?”

Ja Lewi Pethrus on herrasmies, ja hän sanoi: ”Jeesus.”

Hän sanoi: ”Ketkä ovat teidän vanhimpanne?”

Hän sanoi: ”Jeesus.”

⁵¹¹   Hän sanoi: ”Minä tiedän, että asia on näin”, – sanoi: ”me uskomme saman meidän Assemblies of Godistamme.” Hän sanoi: ”Näin on.” ”Mutta,” hän sanoi, ”sano, esimerkiksi, että jos joku veli tekee jotain väärin, kellä on lupa pistää hänet pihalle?” hän sanoi.

Hän sanoi: ”Me emme pane häntä pihalle.”

”No,” hän sanoi, ”mitäs te sitten teette?”

⁵¹²   Hän sanoi: ”Me rukoilemme hänen puolestaan.” Minusta se oli tosi suloista! Sepä vasta kuulosti minusta kristilliseltä: ”Me rukoilemme hänen puolestaan.” Kukaan ei pane häntä pihalle; hänen puolestaan rukoillaan.

⁵¹³   [Joku] sanoi: ”No, entä, mitä sitten, jos jotkin veljet ovat samaa mieltä [kuin hän]”, ja hän jatkoi: ”ja jotkut eivät enää halua olla hänen kanssaan? Siis, ottaa hänet vastaan, kuin kyse olisi paimenesta, no siinähän sitten annettaisiin naisten miehen olla… Ymmärrättehän, mitä minä tarkoitan, ja sitä rataa, ja jotkut paimenet eivät halua sellaisia seurakuntaansa. Mitä te kukin tekisitte, heittäisittekö te hänet ulos organisaatiostanne?”

⁵¹⁴   ”Ei”, hän sanoi, ”Me annamme hänen olla ja rukoilemme hänen puolestaan.” Hän sanoi: ”Me emme ole vielä koskaan menettäneet yhtään ihmistä. Ihmiset tulevat aina takaisin, tavalla tai toisella.”

⁵¹⁵   Hän sanoi: ”No”, siis, ”nyt, mitäs jos…” hän sanoi: ”Mitä, jos joku sanoisi, että haluaa hänet takaisin ja toiset eivät halua häntä? No, mitä sitten tapahtuu?”

⁵¹⁶   Hän sanoi: ”Ne, jotka haluavat hänet, ottavat hänet, niiden, jotka eivät halua, ei tarvitsekaan ottaa.”

⁵¹⁷   Siis – siis minusta se on hyvä tapa hoitaa se, eikö teistäkin, veljet? Ja sillä tavalla me olemme veljiä.

⁵¹⁸   Siis veljet, minä toivon, että nämä asiat olisivat tuoneet vähän jonkinlaisen esityksen vastauksiksi tai sinne päin, niin että meidän kokouksemme täällä tänä iltana olisi – olisi antanut meille jotakin. Minä olen lähdössä nyt hetkeksi, menen kokouksiin länteen. Minä toivon nöyrästi teidän rukouksianne.

⁵¹⁹   Jotkut minun vastauksistani, ehkä monetkaan niistä, ehkei yksikään niistä, mennyt oikein. En tiedä. Mutta se on kyllä parasta, mitä minä sain kasatuksi omasta mielestäni, nähkääs, selittääkseni asian. Ehkä nämä viimeiset, eritoten, jotka tulivat viimeiseksi, minulla ei ollut aikaa tarkistaa niitä. Enkä minä… ne olivat… Mitä minä siis tarkoitan – me kävimme läpi Kirjoituksia jokaisen kohdalla, päivä päivältä täällä seurakunnassa. Minä ajattelin, että tästä olisi tullut jokin hyvin vaativa juttu, joka olisi pannut meidät uppoutumaan syvälle päästäksemme johonkin suureen, mutta tämä on pikemminkin ollut vähän sellaista seurakuntien esittämiä kysymyksiä.

⁵²⁰   Minä olen iloinen nähdessäni, että te pysytte noin aloillanne, täällä ei ole ollut mitään levottomuutta, eikä tyytymättömyyttä, tai sekaannusta. Eikä yhdestäkään kysymyksestä ole väitelty ja sanottu: ”tuo on väärin, tämä on väärin, me emme ota tätä.” Täällä oli vain veljiä, jotka halusivat tietää jotakin, joka vahvistaisi heidän otetaan, siinä kaikki. Joka… vahvistaisi, kiristäisi – kiristäisi sota-asun vähän tiukemmalle, vetäisisi yhden pykälän vyössä lisää. Toivoisin, että me saisimme kokoontua vielä monta kertaa näin, ja pukea yllemme sota-asua.

⁵²¹   Ja muistakaa, veljet, minun sota-asuni tarvitsee myös kohentamista. Rukoilkaa siis puolestani, että Jumala auttaisi minua ja vetäisi sota-asuni vähän tiukemmalle, että minä… ettei sen osat höllenisi. Ja se elämä, jota elän ja asiat, joita teen, että tekisin niitä enemmän nöyryyden hengessä, että olisin halukkaampi tekemään niin. Ja Jumala antakoon minulle sydämen tehdä enemmän kuin koskaan ennen olen tehnyt. Minä rukoilen samaa asiaa teille kaikille. Jumala siunatkoon teitä.

⁵²²   Minä olen pitänyt teitä täällä pitkään, ja kello on jo viittä minuuttia vaille yksitoista.

⁵²³   Ja nyt, veli Neville, minä – minä ehkä… Siis, minä huomasin, sinne on noin yhdeksänsataa ja jotain mailia, minä en lähde ennen maanantaiaamua. Mutta haluan olla täällä pyhäkoulun takia, minä tulen vierailemaan ja kuuntelemaan saarnaasi, siis, sunnuntaina. Näetkö? Mutta… No, veli… kyllä, veli. Veli Neville, tämä on syy, veli. Olen… minä rakastan sinua ja sinä olet aina ollut niin hienotunteinen ja tarjonnut minulle puhujanpaikkaa aivan kuin olisin… aivan kuin olisin vanhempi vanhemmistoveli sinulle, tai jotakin. Mutta minusta ei ole tuntunut siltä koskaan., veli Neville. Minä olen tuntenut, että olemme veljiä.

⁵²⁴   Veli Ruddell ja veli Junie, ja, voi, te kaikki veljet ja kaikki teistä, me – me olemme veljiä keskenämme, nähkääs.

⁵²⁵   Mutta mitä… Syy siihen on, minulla on vähän kurkku käheänä nyt, nähkääs, ja minulla on ollut kuusi viikkoa yhtä mittaa jatkuva taistelu, nähkääs. Ja minä – minä haluan ehkä aloittaa, jos voin, ajattelin, tämän kokouksen jälkeen, tänä iltana, jolloin saan levätä perjantain, lauantain ja sunnuntain, ennen kuin aloitan ne kokoukset siellä.

⁵²⁶   Ja veli Junie, heti kun palaan, tulen kerran sisälle asti käymään tapaamaan sinua uudestaan, haluan, että mennään ulos syömään. Menin pikku rukoushuoneesi ohi siellä, eilen – luulisin. Vaimoni sanoi: ”Minusta… ” Eikö se ole siinä radan varressa Glenellen Parkin vieressä? Haluaisin tulla sinne ja puhua noille Sellersburgin väellä. Hyvä.

⁵²⁷   Veli Ruddell, siunausta sinulle. Minä haluaisin tulla sinne teille; teillä on hieno porukka siellä. Olet istunut siellä tänä iltana kuunnellen kuin olisit vanha vanhemmistoveli ja ottanut vastaan kaiken.

⁵²⁸   Veli Beeler, siellä, on yksi meidän evankelistaveljistämme. Toivon, että me voisimme tavata joskus jossakin sinun kokouksistasi, veli, voisin vaikuttaa jotenkin, sanoa jotakin, jolla vähän vahvistaa sinua. Minulla on ollut aina hyvää sanottavaa sinusta kelle vain, sinusta ja veli Strickeristä täällä, ja evankelistoista.

⁵²⁹   Veli Collins täällä, jonka uskon olevan jonakin päivänä täyttä päivää tekevä sananpalvelija.

⁵³⁰   Te miehet, jotka olette jaloja miehiä, urhoollisia miehiä, todellisia uskon miehiä, Jumala olkoon teidän kaikkien teidän kanssa, ja teidän, diakonienne, johtokunnan, ja veljien -.

⁵³¹   Minusta te olette… Tuo veli täällä, en muista hänen nimeään. Sinä olet… [Veli Caldwell sanoo: ”Veli Caldwell.”]

Caldwell. Sinä olet todella…  Sinä olet yksi vanhemmistosta tai jotain, etkö olekin, tai vain… [”Sananpalvelija.”] Sananpalvelija.

[Caldwell: ”Minä olen sananpalvelija. Kuuluin Church of Godiin, minä en voinut saarnata täyttä Evankeliumia ja pysyä siellä. En voinut saarnata kastetta Herran Jeesuksen nimeen ja pysyä siellä. Minulla oli korkeimman asteen saarnalisenssi, mitä voidaan antaa, mutta minä luovuin siitä. Sen jälkeen, kun kuulin sinun saarnaavan nuo merkittävät sanomat, minä lopetin, lähdin ulos organisaatiosta. Nyt haluan olla yksi sinun miehistäsi.”]

⁵³²   Kiitos veli. Me toivotamme sinut tervetulleeksi seuraamme. Ja meidän – meidän suosituskirjeemme tulee ylhäältä. Meidän elämämme on suosituskirjeemme, nähkääs. Siinä suosituskirjeemme. ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko minua.” Näettekö? Juuri niin. Siinä suosituskirjeemme. Niin kuin vanha… Kuten Howard Cadle sanoi: ”Meillä ei ole muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu, ei – eikä – eikä muuta uskontunnustusta kuin Kristus.” Juuri niin. ”Ei muuta lakia kuin rakkaus, uskontunnustusta kuin Kristus, kirjaa kuin Raamattu.”

⁵³³   Ja me – millä on, veli Cadwell, ilo pitää sinua täällä. Sinä lähdit pois isosta organisaatiosta. Andersonin Church of Godista, luulisin. [Caldwell: ”Clevelandista.”] Tai Clevelandin seurakunnasta, Helluntai – Church of Godista. [Ja minä olin paimenena…  ?… ”] Kyllä-kyllä. Kyllä-kyllä, olen ollut siellä. Luulisin, että olin siellä veli Nevillen kanssa… tai veli Woodin, kerran, jonkun koira tai ajokoira meni sinne sinun seurakuntaasi siellä. Ja minä seisoin siellä portailla juttelemassa ja ihmiset puhuivat sinusta. Siis, ole varma… [Minun rukoushuoneellani.”] Kuka? [”Burns.”] Näin on, veli Burns. Näin on [Veli Caldwell selostaa tapahtumaa.] Niinkö? Kyllä. No, Bertha, näin on. Onpa ihmeellistä.

⁵³⁴   Veli Rook siellä, hänestä on nyt tullut paimen tai evankelista. Luulisin. Onko näin? Oletko paimenena? [Veli Rook sanoo: ”Vain evankelista.”] Evankelista. Minä haluaisin sanoa sinulle jotakin, veli Rook. Olen kuullut siitä suurenmoisesta työstä, jota teet Herralle. Sinä… Kuulin, että menit Indianapolisiin tai olit menossa Indianapolisiin, pidit kokouksia ja voitit sieluja Kristukselle. Jumala olkoon kanssasi, veli Rook. On tosi ilo nähdä sinua. Minä olen nähnyt sinut täällä vanhassa traktorissasi, pyörimässä täällä, lannoittamassa tuolla pihaasi. No, nähnyt sinut tuolla ulkona yrittämässä tehdä jotakin Herralle. Hauskaa, että Hän kutsui sinut palvelukseensa, pidä Hänet aina edessäsi, veli. Jumala siunatkoon sinua. Älä tee kompromisseja minkään kanssa, mutta tee se herttaisimmassa hengessä kuin vain voit. Olkoon – olkoon sanomasi aina maustettu Pyhän Hengen herttaisuudella.

⁵³⁵   Ja veli Stricker…

[Joku veli sanoo: ”Me toivomme teiltä kaikilta rukousta. Me – me yritämme käynnistää seurakuntaa North Vernonissa.”

Minä Uskon, että te onnistutte. Me rukoilemme puolestanne.

[On mennyt toistaiseksi hyvin.”]

Oikein!

Billy, milloin sinä aloitat paimentamisen?

⁵³⁶   Tohtori Goad ja tohtori Mercier täällä, minä – minä – minä toivon… että me kehotamme toinen toistamme siihen. Ja veli Goad on päässyt paikkaan niin että minä… hän todella ansaitsee tittelin, hän voi nyt ladata patruunoita. Kyllä. Ja veli Leo, luulisin, että me voimme antaa hänen vain mennä tuolla tavalla ja kutsua häntä… antaa hänen pitää tohtorintittelinsä.

⁵³⁷   No, ”tohtori” Branham, siellä takana pitäkääpä hänet tohtoroimassa tosi hyvin, ja hänen valonsa palamassa todella hyvin. Ja – ja kuulkaapa, kun meillä on erityinen kokous, minä puhun johtokunnalle ja katson, voivatko he antaa sinulle vähän ekstra-aikaa sitä varten, erikoistyötä varten, kun pitää niin kovasti siivota ja tuoda asioita sisään ja ulos, ja sekös saa teidät iloisiksi.

⁵³⁸   Tohtori Wood. Minä kutsun häntä tohtoriksi, luulisin, että te ihmettelette miksi. Minä en nimitä häntä väärin, hän teurastaa puita kappaleiksi, niin kuin tiedätte. Herra kasvattaa sievän puun, ja hän hakkaa sen maahan ja tekee siitä talon. En ole milloinkaan ennen nähnyt sellaista. Siksi minun pitää kutsua häntä tohtoriksi.

⁵³⁹   Veli Taylor, sinä olet vielä uskollisesti siellä ovella antaaksesi jollekin kaverille paikan. Minä luulisin, että sinä pidät tästä: ”Olisin mieluummin Herran huoneen ovimattona, kuin asuisin pahojen teltoissa.” Pitää paikkansa, herra.

⁵⁴⁰   Veli Hickerson, sinä vasta aloitit Tiellä ylöspäin – tulit mukaan. Toivoin sinun… minä… Sinä vasta aloitit tiellä, ja olet mukana, minä vain ihailen sinun vilpittömyyttäsi ja kaikkea, mitä teet Herralle Jeesukselle. Jumala siunatkoon sinua aina ja tehköön sinusta tosi diakonin, veli, mitä uskon sinun olevankin, ja sinun kotisi alamaiseksi ja kaikki asiat, niin kuin olet ollutkin.

⁵⁴¹   Veli Fred, sinähän et ole ollutkaan kanssamme kovin kauaa. Tulit Kanadasta. Meistä sinä et vaikuta enää kanadalaiselta, meistä sinä olet ”pyhiinvaeltaja outo” samoin kuin me, ja johtokunnan jäsen. Sinä ja veli Wood, ja te, jotka palvelette toimistossanne hyvin veli Robersonin kanssa, ja kaikki muutkin, veli Egan, hän ei ole täällä tänä iltana.

⁵⁴²   Ja veli Roberson, olet ollut minulle todellinen apu, veli Roberson muiden muassa, tässä verojutussa, joka meni tutkintaan.