60-0807 VÄITTELY KIELILLÄPUHUMISESTA
(Debate On Tongues)
Yakima, Washington, USA, 7.8.1960

¹       Aihe – tästä puhumisesta kielillä; se on helluntailaisille ongelma. Se oli minulle aikamoinen juttu. Minä en – en tee ongelmia asioista lavalla, koska olen – eri ryhmät minua sponsoroivat minua; ja kristittynä herrasmiehenä, minä en halua loukata ketään. Minä… jos ihmiset ovat sen verran kristittyjä, että ottavat minut luoksensa ja ihmiset istuvat paikalla, minä haluan olla sen verran veli, etten minä sano asiasta mitään. Näettekö? Ja minä vain saarnaan Pyhän Hengen kastetta, ja – ja kun ihmiset… kun… annan heidän tehdä mitä he haluavat siellä.

Siis, minä uskon, että Hengellä täytetyt ihmiset – nähkääs – joskus tulevat niin täyteen Pyhää Henkeä, että he eivät enää hallitse omaa kieltään. Siihen minä uskon. Joskus niin tapahtuu joillekin, sitä tapahtuu minulle, ja sitä tapahtuu muille ja… mutta, tehän ymmärrätte, kyse on siitä, että Pyhän Hengen on oltava paikalla. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Sen on oltava ensin. Näettekö? Kielilläpuhuminen on ikään kuin Pyhän Hengen lahja.

²       Siis, jos minä olisin poika, ja olisin isäni ja äitini holhouksen alla, ja te haluaisitte adoptoida minut, ja minä antaisin teille veitseni; siis te olisitte saanut minun lahjani, mutta ette minua. Näettekö? Siis, kielet ovat Pyhän Hengen lahja. Raamatussa ei ole sananpaikkaa, joka sanoisi, että se on [sama kuin] Pyhä Henki. Se on Pyhän Hengen lahja. Siis, kuunnelkaapa; Ap.t. 3:38: ”Tehkää parannus, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, sillä ihmiset ihmettelivät, koska olivat kuulleet kunkin puhuvan sen maan kieltä, jossa he olivat syntyneet. Näettekö? Ja hän sanoi, että jos te teette parannuksen, te tulisitte saamaan Pyhän Hengen lahjan.

Siis, William Branhamin lahja, ei ole William Branham – ymmärrättekö? Siis, mikäli huomaatte, sanotaan: ”Siis, Jumalan lahja on Pyhä Henki. Pyhä Henki on Jumala.” Näettekö, miten te voisitte… ette voi käyttää sitä siinä paikassa. Siis, kaiken, mistä minä puhun, pitää olla linjassa Sanan kanssa; [muuten] en ottaisi sitä vastaan. Siis, minä otan sen vastaan ainoastaan silloin, kun Hän käskee; sitten Hän aina selvittää asian Kirjoituksilla. Jos ei, minä en uskoisi sitä – vaikka kuinka paljon Hän on sanonutkin asioita matkan varrella, jos Hän sanoisi jotakin, mikä ei olisi Kirjoitusten mukaista, se ei olisi oikein, koska Kirjoitukset ovat meidän ehdoton perustuksemme. Me emme voi perustaa pelastustamme tunnekuohujen varaan, tai toisten kokemusten–, tai omien kokemustemme. Sen pitää perustua Jumalan Sanaan – näettekö – koska se on aito, tosi merkki.

³       Siis, kun minä aloitan tätä keskustelua, jonka veli Leo varmaan haluaisi kuumeisesti saada nauhalle, luulisin… minä näen, että valo vilkkuu; minä luulen, että se on käynnissä. Minä en halua, veli Leo, että sinä käytät tätä kenenkään loukkaamiseen, vaan aivan… minä tiedän, ettet sinä käytä.

Enkä minä sanoisi teille, veljet, jos ihminen puhuu kielillä, ei siinä mitään, mutta jos hän ei puhu kielillä, se ei silti ole merkki siitä, ettei hänellä ole sitä. Ja jos hän… Olen nähnyt monien ihmisten puhuvan kielillä niin kuin kaataisi herneitä kuivalle lehmänvuodalle, niin pontevasti kuin ikinä vain voi, ja silti elävän toisen miehen vaimon kanssa. Näettekö?

Olen nähnyt kuinka noidat juovat verta ihmisen pääkallosta, ja kutsuvan perkelettä ja puhuvat kielillä. Olen nähnyt kuinka noidat ja intiaanivelhot, kun härkätanssi alkaa, kun muodostetaan tällainen iso rinki, ja siitä yritetään pois ja tehdään näitä kaikkia tällaisia taikoja, ja paholaistohtori tulee, ja ihmiset kiertävät häntä ympäri ja ympäri, ja hyppelevät sinne ja tänne, ja kiljuvat ja hakkaavat tom-tomeja ja noitatohtori astuu esiin ja puhuu kielillä ja tulkkaa sen ihmisille. Näettekö? Olen ollut noitien leirillä, käynyt itse siellä, ja se on niin… te… se on…

Minä en neuvoisi käymään sellaisessa, mutta sananpalvelijana, minun pitää tietää, mistä minä puhun, en luota jonkun muun sanaan, koska se on… Minun on tiedettävä se itse, henkilökohtaisesti. Näettekö; koska minä en voi sanoa, että veli Jones sanoi näin, tai minä luin siitä jostain kirjasta. Minun on tiedettävä, mistä puhun, koska niin monet ihmiset kuuntelevat minua, enkä minä todellakaan halua, että viimeisenä päivänä minun syykseni tulee se, että monet ihmiset ovat joutuneet kadotukseen. Minun on tiedettävä ehdottomasti, että ennen kuin minä sanon mitään, sen on oltava totta.

Ja minusta jokainen saarnaaja on velkaa omalle seurakunnalleen sen, että mitä ja mistä hän sitten saarnaakin, hänen on tiedettävä, että hän tietää, mistä puhuu, ennen kuin hän sanoo mitään.

⁴       Ja minä olen ollut sellaisilla leireillä, joilla spiritualistit – ja jossa on puolen tonnin painoinen piano nostetaan ylös lattialta ja huoneessa oleva kitara alkaa soida ja kaikkea sellaista; ja seinällä roikkuva takki tulee ja istuutuu tuoliin sinun viereesi, ja veitsiä ja haarukoita tulee, ja niiden näkee – noita panee pöydälle paperin ja panee sen päälle kynän, ja nähdään kuinka tämä henki tulee ja menee ylös savupiipusta ja tulee takaisin ja soittaa “Shave and a Haircut-Two Bits”, ja kirjoittaa tuntemattomilla kielillä ja tämä meedio venyttää itsensä ja vetää taas kasaan noin vain ja tulkkaa nämä kielet mennen tullen ja kertoo – ja tulkkaa nämä kielet ja kertoo, mitä siinä sanottiin. Niinpä, kielilläpuhumisesta ei voi sanoa, että sinulla on Pyhä Henki. Näettekö? Sen verran minä kyllä tiedän.

⁵       Siis, jos huomaatte – toimitaan nyt järkevästi; näettekö? – niin, että te ymmärrätte, ja niin minä haluan tehdä tämän, koska minä ymmärrän puhuvani älykkäille miehille. No, Sanassa, I Kor. 12 sanotaan, että oli – on yhdeksän hengellistä lahjaa. No, sitten, kielet olivat yksi noista Kristuksen ruumiin lahjoista.

No, näytetäänpä se esimerkin kautta, ja tehdään asia helpommaksi. Minä tiedän, että te tajuatte, mutta koetetaan varmistaa, että saatte siitä kiinni. Tämä – tämä huone on Kristuksen ruumis ja meidät on kastettu tähän huoneeseen yhden Hengen kautta, ja tässä huoneessa on yksi lahjaksi saatu tuoli rentoutumista varten. Täällä on valon lahja. Täällä on lämmityksen lahja. Täällä on keinutuolin lahja. Täällä on aulan lahja, maton lahja. Täällä on valokuvan lahja. Ymmärrättekö te, mitä minä ajan takaa?

⁶       Täällä on lahjoja, mutta miten te pääsette sisälle tähän ruumiiseen? Meidät on kastettu yhden Hengen kautta yhteen ruumiiseen, ja siten alttiina mille tahansa näistä lahjoista. Näettekö? Niinpä, puhuminen kielillä siten, on todiste Pyhästä Hengestä – kaikkien näiden muidenkin asioiden on oltava todisteena Pyhästä Hengestä. Teidän on tehtävä myös kaikkia näitä muitakin asioita, näitä: profetointi, tulkinta, käyttää viisautta ja tietoa. Mutta, sitten Paavali jatkaa ja järjestää asian. Näettekö? Hän sanoo: ”Eiväthän kaikki puhu kielillä?” Eivät. ”Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?” mutta, Jumala on asettanut seurakuntaan useita…” Näettekö? Hän pani näin asian järjestykseen.

⁷       Sitten, 12. luvussa… Siis, jos te menette siihen, mistä minä aloitin keskustelun ottaakseni… Alkuperäinen todiste Pyhästä Hengestä – minusta se on rakkaus; ja muut ihmiset käsittävät sen olevan kielilläpuhuminen – näettekö? – se, että on kielet, on todiste.

Siis, Paavali sanoi niin I Kor. 13:ssa, seuraavaksi, hän nyt sanoo, että: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä – kumpaakin – eikä minulla olisi rakkautta, en olisi mitään. Vaikka minulla olisi viisautta…” Siis, hän puhuu näistä lahjoista tässä ruumiissa – näettekö, näettekö? – että on lahjoja ilman Antajaa – näettekö – rakkautta. Ymmärrättekö? Vaikka minulla olisi viisautta ja ymmärtäisin kaiken Jumalan tiedon, ja Kirjoitukset ja voisin yhdistellä niitä niin kuin kuka tahansa suuri teologi, eikä minulla olisi rakkautta – joka on Pyhä Henki, en ole mitään.”

Siis, me tiedämme, että Pyhä Henki on Jumala. Se meidän on myönnettävä. Näettekö? Hän on Jumala. No sitten, Jumala on rakkaus. Niinpä, teillä voi olla mikä tahansa näistä Jumalan lahjoista ilman Jumalaa. Jumala on rakkaus, ja saatana pystyy matkimaan mitä tahansa näistä lahjoista; näettekö? Nähkääs, hän kykenee jäljittelemään lähes mitä tahansa, sillä hän vääristelee. Synti on vääristeltyä vanhurskautta.

⁸       Niinpä, siinä väittelyssä, se hyvä veli, hän – vierailijana, minä sanoin: ”Siis, minä olen kyllä halukas keskustelemaan tästä sinun kanssasi, jos sinä pitäydyt tiukasti Kirjoituksissa, etkä unohda Kirjoituksia”, ja minä sanoin ”ja että sitten keskustelun jälkeen, sinä voit puristaa minun kättäni ja me voimme silti vielä tuntea veljiksi toinen toisellemme; koska, jos et, niin sitten minä en ryhdy siihen” – näettekö? – ”koska… koska, ehkä, kun se on ohi, sinusta tuntuu samanlaiselta kuin sinusta, ja minustakin”, minä sanoin.

Mutta, kun meillä – on täällä valantehneet puheenjohtajat [/(keskustelun) moderaattorit], liikemiehiä siis, ja niin edelleen, niin että he todella… He eivät siis ole kiinnostuneita kummastakaan puolesta; he hyväksyvät vain tosiasiat. Sillä, mikä heidän päätöksensä on, ei ole väliä, kyse on vain siitä, että 5 – 6 miestä käsittelee tiettyä sananpaikkaa – tapaa, jolla Sana on annettu, kuka sellaisen hyväksyy? Se, joka todella loi siihen valoa; se on se, jolla on väliä. Ymmärrättekö?

⁹       Ja niin hän aloitti, kuten tavallista, Ap.t. 2 ja 4, siis, että ihmiset olivat täytettyjä Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua kielillä, sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. No, minä… sitten hän meni siitä Ap.t. 10:49:een, [Ap.t. 10:44] ”kun Pietari vielä näitä puhui, Pyhä Henki tuli kaikkien päälle, jotka kuulivat puheen.” No, sitten… ja sitten hän meni Ap.t. 19:5:nteen ”ja Paavali pani kätensä heidän päälleen ja Pyhä Henki tuli heidän päälleen; he puhuivat kielillä.”

No, se vei suurimman osan hänen ajastaan, ja sitten oli minun vuoroni. Me olimme siellä suunnilleen, kello 19:stä noin 2:een aamulla. Näettekö? Se kestikin pitkään. Sitten, kun hän palasi, hän käytti siihen noin 30 – 45 minuuttia. Sitten ihmisten annettiin levätä; sitten minun annettiin taas puhua – annettiin puhua. Minä en unohtanut yhtään hänen sananpaikkaansa; minä pidin niistä hänen sananpaikoistaan kiinni. Se on ainoa tapa, jolla te voitte oikein, ja järkevästi… Minä olen yhtä vilpitön tietämään totuuden kuin kuka muu tahansa.

¹⁰   Minä en todellakaan halua käsittää väärin; ja minun on parasta ollakin oikeassa tässä paikassa, sillä, kun minä pääsen tuonpuoleiseen, se on sitten myöhäistä. Ymmärrättekö? Te haluatte… niin kuin eräs värillinen veli sanoo: ”Minä en halua mitään ikävyyksia virran rannalla.” Näin asia on. Minä haluan… Se tulee olemaan sumuinen aamu ja sitä paitsi hirveää aikaa, ja minä todellakin haluan sen matkalipun käteeni asianmukaisesti leimattuna, sillä en halua… Silloin, se on myöhäistä. Näettekö?

Niinpä, ja minä… keskustellaanpa mistä tahansa, minä otan sen oppiakseni jotakin. Minä haluan olla perillä, ja jos minä olen väärässä, minä todellakin haluan tietää olevani väärässä, näettekö? – niin, että minä voisin olla oikeassa. Minä toivoisin, että voisin olla näistä asioista samaa mieltä, ja tuntea samalla tavalla kuin muut, mutta minä – minä olen todella… Jos asia on väärin, se on väärin. Te… Ei ole mustaa valkoista lintua eikä humalainen mies voi olla selvä. Näettekö? Asia on joko oikein, tai väärin. Asia on joko totta, tai erhe. Näettekö? Tehän uskotte sen, ettekö uskokin, veljet? Ja todellakin, jos Kirjoitukset ovat totta, pitäytykäämme Kirjoituksissa. Ja jos seurakunta [kirkko] on oikeassa, silloin… Sen minä sanon papeille; minä sanoin: ”Jos kirkko on oikeassa, nojautukaa kirkkoon” [/olkaa uskollisia kirkolle].

[Eräs pappi] sanoi; ”No, kirkkohan on oikeassa.”

Minä sanoin: ”Silloin, sinä sanoit, että kirkko… että… että tämä Raamattu on ensimmäisen kirkon historiaa. No, jos niin on, että se on erehtymätön, miksi te olette muuttaneet niin paljon, ymmärrättehän…?…”

¹¹   Se heitti siinä paikassa hänen perustelunsa menemään, näettekö? Minä sanoin: ”Te sanotte, että Jeesus järjesti katolisen kirkon.” Näettekö? ”Jos Hän järjesti katolisen kirkon, ja jos apostoli Pietari ja kaikki silloin, olivat ensimmäisiä katolisia, no, silloin minäkin olen katolinen. Minä sanon nyt täsmälleen, mitä he silloin sanoivat; siis, te olette niin kaukana siitä, ymmärrättekö?” ”No, Pietari sanoi, tuo ensimmäinen paavi – sanoi, ettei Jumalan ja ihmisen välillä, ole mitään muuta välittäjää, kuin Kristus Jeesus, tuo ainoa Välittäjä, ja nyt teillä on niitä tuhansia. No, mikä… onko tuo ensimmäinen paavi oikeassa, vai tämänhetkinen paavi; kumpi on oikeassa”, minä sanoin. Näettekö?

Hän sanoi: ”No, siis, katolisella kirkolla on valta.”

Minä sanoin: ”Silloin, milloin ensimmäinen katolinen sanoi – kirjoitettuna, sanoi, että vaikka enkeli taivaasta tulisi saarnaamaan mitään muuta evankeliumia, hän olisi kirottu, olisipa se paavi, tai joku pappi tai olipa mitä tahansa, ja joka ottaa pois jotakin tai lisää tähän kirjaan, sama tullaan ottamaan…” [Ilm. 22:19] Minä sanoin: ”Te olette sotkeneet jotakin, jossakin kohtaa, herra. Joko, teidän ensimmäinen kirkkonne oli oikeassa, tai sitten tämä on oikeassa. Ja jos, ensimmäinen oli oikeassa, tämänhetkinen on väärässä.” Näettekö? ”Minä pidän kiinni ensimmäisistä katolisista, näettekö? sillä tavalla, jolla he olivat katolisia”, minä sanoin. Siis, teidän pitää toimia oikein.

¹²   Me ainoastaan… pitääksemme keskustelutilaisuuden, on palattava johonkin perustavaa laatua olevaan, jonka päälle voi laskea kätensä, koska teillä on yhtäläinen oikeus uskomuksiinne, miten te uskotte, kuin kellä tahansa. Mutta, meidän on palattava takaisin. Jossakin pitää olla paikka, josta aloittaa – jossain, josta voi sanoa: ”Tässä se on”, muuten te ette voi pitää keskustelua, toisin sanoen. Näettekö? Jos me molemmat… minä sanoin: ”Siis, Branham tabernaakkeli on oikeassa”, ja te sanoitte… hän sanoi… te sanotte: ”Anglikaanikirkko on oikeassa Englannissa ja – ja…”

[Joku veli yleisössä, puhuu veli Branhamille] Mitä sanoitte? Kyllä, hän voi olla arminiolainen, ja niin edelleen, siis, ja kyse on hollantilaisesta reformistiliikkeestä. No, siis, mihin me olemme matkalla? Siis, on oltava jokin paikka. No, te voitte mennä ajassa taaksepäin, ja siteerata omaa katekismustanne ja kaikkia ja niin edelleen – mutta silloin se johtaa ainoastaan seurakuntaan, perustajiimme, jolloin meidät [seurakuntamme] perustettiin, mutta siinä meidän perustuksemme on; näettekö? Eikö jossakin pidäkin olla kohta, joka on se oikea?

Aivan, sama periaate, kun parlamentissa puhutaan. Sinulla on oltava jotakin, mikä on totta. On oltava – on oltava jotakin, minkä voi tuoda esiin ja näyttää se ihmisille. On oltava kohta, josta aloittaa. No, sillä meidän pitää toimia Raamatun kanssa.

¹³   Nyt, minä palaan hänen kysymykseensä kysymykseen Ap.t. 2 koskien. Minä sanoin: ”Siis, sinä sanot, että Ap.t. 2 on kohta, paikka, johon sinä nojaat.” Siis, minun piti antaa hänelle jotakin, saadakseni hänet pois, pois radaltaan niin, että hän voisi… minä voisin puhua hänelle, siis, ja saada riisuttua hänet aseista.

Minä sanoin: ”Siis, me – me periaatteessa… jos haluat…” – kiitos, veli – ”jospa sinä pitäytyisit Kirjoituksissa…”, minä sanoin. ”Siis, veli, minä ihailen sinun kantaasi.” Näettekö? Ja minä sanoin: ”Sinä sanoit, että heidät oli täytetty Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Ihmiset oleskelivat Jerusalemissa, juutalaiset, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansoista, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, koolle tuli paljon väkeä, sillä kukin kuuli puhuttavan omaa kieltään – sen maan kieltä, jossa me olemme syntyneet.”

Minun oli johdatettava häntä vähäsen sivupolulle; minä sanoin: ”Siis, veli, minä haluaisin kysyä sinulta tätä; siis muista, Raamattu sanoo, että he olivat uskosta osattomia… Minä en siis sanonut, että nämä ihmiset – näettekö? täällä, jotka olivat tulleet alas tuosta tornista – sieltä rakennuksen yläsalista: tässä sanottiin, että heidät oli täytetty Pyhällä Hengellä, ja nämä, siellä ulkopuolella, jotka kuulivat heitä heidän syntymämaansa kielellä, näettekö? He kuulivat heitä, jokainen. Näettekö? Syntiset kuulivat sen maan kieltä, jossa he olivat syntyneet – uskottomat, siis.” Ja minä sanoin: ”Jos, teidän, helluntailainen tulkintanne on oikea –ymmärrättekö? – se teidän tapanne…” Siis, minä sanoin: ”Silloin joko Ap. t. 2:ssa, tai teidän tulkinnassanne on jotakin vikaa.”

¹⁴   Sanoin: ”Minä haluan, veli, kysyä sinulta jotakin, milloin sinä sait Pyhän Hengen? Hän kertoi minulle minuutin, tunnin, ja hetken – tuo hyvä mies. Ja hän oli hieman ylimielinen, siis, aika kiihdyksissä ja hiessä. Ei siihen ollut mitään syytä; näettekö?

Jos minä olen sulkenut jäniksen aitaukseen, pellolla, eikä sillä ole mitään tietä päästä ulos, minä seison portilla; sen on palattava takaisin, koska se ei pääse ulos. Sen takia ei tarvitse hikoilla. Sinä tiedät täsmälleen… Sinä tiedä, että missään ei ole aukkoa, josta se pääsisi ulos. Siispä, sinä pidät vain kiinni mistä tahansa Sananpaikasta, mistä haluat. Hänen on tultava takaisin sen luo. Niinpä, hän ei pääse mihinkään. Häntä ei tarvitse jahdata ympäri peltoa. Sinä vain seisot paikallasi ja odotat, että hän palaa sinun luoksesi.

¹⁵   Sitten, minä sanoin: ”Herra, siis, miten sinä käyttäydyit silloin, kun sinä sait Pyhän Hengen?” minä sanoin.

Kiitos Jumalalle, minä puhuin muilla kielillä sitä, mitä Henki antoi puhuttavaksi.”

Minä sanoin: ”Selvä, keitä muita oli paikalla?”

Hän sanoi: ”Noin 150 ihmistä.”

”Sinä siis, olit rukoushuoneella [/seurakunnassa]?”

”Kyllä vain.”

”Ja olivatko kaikki englanninkielisiä ihmisiä?”

”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Miten sinä sitten puhuit?”

Ja hän sanoi: ”Puhuin kielillä.”

Minä sanoin: ”Ja puhumalla, sinä siis annoit todistuksen Pyhästä Hengestä?”

”Kyllä, kyllä.”

”…siitä, että sinä olit saanut Pyhän Hengen?”

”Kyllä.”

”Ymmärsikö seurakunta sinua?”

Hän sanoi, ”No mutta, ei.”

Minä sanoin: ”No, silloin se ei mennyt Apt. 2:4 mukaisesti – ymmärrättekö? – koska kaikki kuulivat sen maan kieltä, jossa he olivat syntyneet. Yksikään sana ei ollut silloin epäselvä. Joka mies kuuli sen maan kieltä, jossa he olivat syntyneet. Silloin, sinä et saanut sitä Ap.t. 2:4:n mukaisesti”, minä sanoin. Se pudotti sen Sananpaikan hänen altaan, jonka puheenjohtaja minulle antoi – siinä paikassa, näettekö?

¹⁶   Minä sanoin: ”Siis, helluntaipäivänä jokainen kuuli omaa kieltään. Aivan selkeästi.”

Hän sanoi: ”No, minä näen, minkä sinä olet sotkenut, veli Branham. Siis, silloin, kun Pyhä Henki tuli ensimmäistä kertaa, siellä… me puhumme enkelien kieltä, ymmärrätkö”, hän sanoi. Sitä ei voi tulkata, mutta sitten, kun saadaan tulkinta, silloin kyse on kielestä, joka voidaan selittää – jotkut niistä, kuten Paavali sanoi”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Aivan niin, tuon minä ymmärrän. Silloin sinä väität, herra, että kun me saamme Pyhän Hengen, sitä kieltä ei kukaan ymmärrä, näettekö? – kun me puhumme kielillä, saadessamme Pyhän Hengen?”

Hän sanoi: ”Juuri niin.”

”Ja sitten, kun meidät on kastettu yhteen ruumiiseen, silloin me saamme kielen, joka voidaan tulkita. Näetkö, niinkö se on?”

”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Silloin sinulla on kärryt hevosen edessä.” Näettekö? ”Silloin sinä päädyt…” minä sanoin – ymmärsittekö? Sanoin: ”Silloin helluntaipäivänä, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen, he saivat sen eri tavalla kuin kaikki muut.” Sanoin: ”Te kaikki saatte sen, eikä kukaan ymmärrä sitä. Kun se saatiin silloin, jokainen ymmärsi sen. Joko näillä kavereilla oli lahja selittää…” minä sanoin. Näettekö?

¹⁷   Ja minä sanoin: ”Silloin, jos sinä annat heille selittämisen lahjan, silloin heilläkin on Pyhä Henki, koska he pystyivät tulkitsemaan ihan niin kuin sinulla on se puhumisen lahja. Ja silti heille virnuiltiin ja heitä pilkattiin. Näettekö? Näettekö? Sille ei ole nyt perustetta. Ja sitten minä sanoin: ”Mitä, jos minä sanoisin sinulle, että Jumala teki jotakin näille miehille niin, että he… nämä… että jokainen kuuli heitä omalla kielellään?”

Mies sanoi: ”Mutta, he puhuivat kielillä.”

Minä sanoin: ”Hetkinen vain, veli. Uskosta osattomat siellä silloin sanoivat: ’Eivätkö nämä olekin galilealaisia, jotka puhuvat, ja joiden me jokainen kuulemme puhuvan sen maan kieltä, jossa me olemme syntyneet?” Nämä, jotka puhuvat ovat galilealaisia, puhuvat galileaa, mutta me kuulemme heitä omalla kielellämme, [maan], jossa me olemme syntyneet.’” Mies ei enää voinut nojata mihinkään silloin. Näettekö? Minä sanoin: ”Nyt…” Hän sanoi… Siis, minä sanoin: ”Olen… niin se on saattanut mennä.” Minä sanoin: ”Olen nähnyt tällaisen tapahtuvan.”

¹⁸   Kerran, eräs espanjalainen tyttö, minä olen puhunut siitä. Luulisin, että he olivat kuulleet siitä nauhalta. Ja minä sanoin: ”Siis, me… minä puhuin silloin aivan, kuten minä puhun nyt, ja tyttö kuunteli minua, ja juuri sillä hetkellä… Ja hän sanoi tulkille, ’Minä luulin, ettei hän puhu espanjaa.’ No, me kuuntelimme nauhan uudelleen, ja se oli englantia, mutta innoitus oli päällä – tyttö kuuli sen espanjaksi, ja hän ei kuullut yhtään – siis, hän ei ymmärtänyt sanaakaan englantia. Ymmärrättekö?”

Se tapahtui hänen takiaan, kerroin hänelle, mikä hänellä oli – oli syönyt liikaa ja sairastui rajusti, ja joutui vuoteeseen, ja sai epileptisen kohtauksen. Hänellä ei ole ollut niitä sen koommin. Näettekö? Siitä asti, hän oli parantunut.

Ja niin mies sanoi: ”No, hetkinen vain… he olivat… minä näen, mihin…” hän sanoi.

¹⁹   Ja minä sanoin: ”Minä vain ihmettelen, veli, miten, kun sinulle esitettiin tämä kysymys… Sinä puhuit Ap.t. 2:sta ja 4:stä, ja sitten sinä menit Ap.t. 10:49:ään. Miten sinä jätit Ap.t. 8 pois, sen kun samarialaiset saivat Pyhän Hengen? Ei ole sananpaikkaa, joka sanoisi, että he olisivat puhuneet kielillä”, minä sanoin. Näettekö? No, sanoin että: ”Mikäli huomasit, että Jerusalemissa, johon oltiin kokoonnuttu… minä otan nyt tässä sinun kantasi, näetkö? Heitä oli kokoontuneina kaikista kansoista; mennään eteenpäin ja kerrottiin meedialaisille ja persialaisille ja käännynnäisille ja muukalaisille ja makedonialaisille; voi siis, ja kaikille, joita siellä oli”, minä sanoin. ”Siis, he kaikki olivat… kaikki olivat siellä ja he kuulivat mitä sanottiin joka mies, omalla kielellään”, minä sanoin.

Ja minä sanoin: ”Siis Korneliuksen kotona…” Siis, minä sanoin: ”Kun he puhuivat siellä kielillä, ihmiset kuulivat heitä omalla kielellään samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, koska Pietari sanoi: ’Ei kai voida kieltää kastamasta vedellä, kun näemme näiden saaneen Pyhän Hengen kuten mekin alussa saimme. Jumala ei muuta ikinä omaa suunnitelmaansa. Jos te pidätte tiukasti kiinni Ap.t. 2:sta, kun Pyhä Henki lankesi ensimmäisen kerran, se toimii yhdessä tämän muunkin kanssa”, minä sanoin.

²⁰   Minä sanoin: ”Siis, jos se on niin oleellista, mikseivät samarialaiset puhuneet kielillä saatuaan Pyhän Hengen? Koska he puhuivat kaikki juudan kieltä; näetkö? Siis, he kaikki puhuivat juudan kieltä. Ei ollut mitään tarvetta käyttää toista kieltä, koska he todistivat siitä, että Pyhä Henki oli tullut. Jokainen heistä puhui omaa kieltään ja jokainen… eikä sille ollut mitään tarvetta, minä sanoin; ”siis, on kolme eri joukkoa, näettekö? – juutalaiset, samarialaiset ja pakanat. Nyt, pakanat, jos muistatte, Kornelius oli sadan miehen päällikkö, italialaisen joukko-osaston. Ja silloin oli ympärileikkaus – ja roomalaiset ja italialaiset ja kaikki, ja kuitenkin oli – hän puhui, koska aivan, kuten alussa tapahtui, siis… ’Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen, niin kuin mekin alussa?’ Niinpä, te näette, että sen piti mennä samalla tavalla kuin alussa, ja jokainen kuuli omaa kieltään”, minä sanoin.

²¹   Minä sanoin: ”Minä myönnän, että Raamatussa oli eräs hetki, jolloin jokainen puhui kielillä.” Hän oli hyvin pois tolaltaan, siis, ja hän sanoi: ”Halleluja, siis nyt sinä olet tiellä,” Sanoin: ”Kyllä vain, ja se tapahtui Baabelissa. Kukaan ei ymmärtänyt, mitä toinen sanoi.” Sanoin: ”Helluntaina kaikki ymmärsivät, mitä kukin sanoi. Se oli Pyhän Hengen vuodattamista, ymmärrätkö? Baabelissa, kaikki puhuivat tuntemattomilla kielillä, kuten helluntailaiset tekevät nykyään. Kukaan ei ymmärrä, mitä toinen sanoo; yksi höpöttää sitä, toinen höpöttää tätä eikä ymmärrä mitään, ja sellaista Baabel oli.” Näettekö? Mutta minä sanoin: ”Helluntaina jokainen ymmärsi omaa kieltään, jota puhumaan hän oli syntynyt.”

Ja mies sanoi: ”No siis, minä… olet… minä uskon silti.” Hän sanoi: ”Kiitos Jumalalle, minä olen saanut sen; halleluja, se vahvistaa seurakuntaa.” Ja minä sanoin: ”Siis, odotahan, siitä me emme puhu. Me puhumme Raamatun opista. Näetkö? Me pidämme kiinni täällä Sanasta. Näetkö?”

²²   Ja sitten, kun me jatkoimme, hän sanoi: ”Siis; oi, minä uskon, että he olivat kaikki innoitettuja puhuessaan kielillä. Minä en usko, että he kuulivat sen tulkkauksen kautta. Uskon, että he olivat innoitettuja puhuessaan kielillä”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Olen kanssasi samaa mieltä, ja me päätämme keskustelumme siihen – näettekö? – että ihmiset olivat kaikki innoitettuja ja puhuivat kielillä. Nyt, näetkö, samalla tavalla kuin me olemme koolla Jeffersonvillessä”, minä sanoin. Me olemme kaikki koolla täällä Yakimassa. ”Helluntaijuhla on meneillään. Nyt me sanomme, että te olette sveitsiläisiä, te olette saksalaisia ja te olette ranskalaisia, näettekö? Ja me olemme kaikki täällä, ja jokainen teistä on oma ihmisryhmänsä”, minä sanoin.

²³   Siis, sanotaanpa, että minä itse, ja veli Borders ja veli Gene, jotka istuvat täällä – ja me kaikki olemme amerikkalaisia. Näettekö? Ja teillä on oma ryhmänne ja teillä on oma ryhmänne, ja teillä on oma ryhmänne, koska silloin se meni sillä tavalla. Sinne oli kokoontunut meedialaisia, persialaisia ja vaikka mitä vielä.

Ja minä sanoin: ”Siis, me olemme – olemme kaikki täällä, ja äkkiä taivaasta tuleekin kuin tuulispään ääni. Se täyttää koko talon täällä, ei ulkopuolella. Ja täällä, me kaikki tulemme täytetyksi Pyhällä Hengellä, ja lähdemme ulos, ja ensi töiksemme, siis, minä olen englanninkielinen, ja lähden ja puhun englantia, sitä, mitä minä opin ensimmäiseksi, ja sinä ymmärrät sen ’sveitsiksi’”, näettekö?

”No, ei, ei, ei”, hän sanoi, ”nyt sinä, anteeksi vain, sinä puhut ’eurooppaa.’”

Minä sanoin: ”No, jos niin oli, niin se, mitä minä puhun ihmiselle Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta, ja Pyhän Hengen tulemisesta…” näettekö, ”minä puhun ’sveitsiksi’, kun Gene puhuu sinulle saksaa, ja Roy puhuu sinulle ranskaa.” Ymmärsittekö? Ja hän sanoi… minä sanoin: ”Silloin…”

Hän sanoi: ”Nyt sinä olet todella lähellä.”

Minä sanoin: ”Lähelläkö? Näinhän juuri Sana sanoo. ’Me kaikki kuulemme sen maan kieltä, jossa me olemme syntyneet,” minä sanoin. Näettekö?

Hän sanoi: ”Ai…” Ja puheenjohtajat…  Minä näin sen. Minä sain ”kirjoitetuksi asian liitutaululle”, jokaisen nähtäväksi, tähän asti – siis. Siispä minä sanoin: ”Nyt me päätämme jutun…” Ja hän sanoi… Ja – ja minä sanoin: ”Silloin, he kaikki puhuivat ja ymmärsivät toinen toistaan. Sen minä halusinkin tuoda esiin alun pitäenkin. Ihmisten piti ymmärtää toisten kieltä. Näettekö? Baabel oli se hetki, jolloin ihmiset eivät ymmärtäneet. Helluntaina ihmiset ymmärsivät, jokainen.”

²⁴    Se… evankeliumin pitää mennä kaikkeen maailmaan, Jerusalemista alkaen, ja se iski koko maailmaa silloin, tuntemaamme maailmaa, sillä hetkellä. Näettekö? Sen piti mennä sillä tavalla, koska – näettekö? – kaikki kansakunnat taivaan kannen alla, olivat siellä koolla – uskonnolliset kansakunnat; sitä oli helluntai. Näettekö? Niinpä siitä piti todistaa ylösnousseen Kristuksen kielellä. Niinpä se lähti koko maailmaan siitä paikasta. Näettekö? Ja nämä viejät, ne ihmiset silloin, palvojat, palasivat omaan maahansa.

Kuten silloin muutaman päivän päästä, se etiopialainen, joka oli matkalla, ja Filippus oli Samariassa, ja se etiopialainen – eunukki – oli paluumatkalla Afrikkaan. Ja Pyhä Henki hälytti Filippuksen sieltä isosta kokouksesta, ja pani hänet seisomaan sinne erämaahan. Eunukki luki Jesajan kirjaa. Filippus kysyi: ”Mitä sinä luet?”

Hän sanoi: ”Miten minä voisin tietää, jos kukaan ei opeta minua?” Hän luki, ja kysyi: ”Kuka hän on; kenestä profeetta tässä puhuu? Itsestäänkö vai…?” Hän oli ollut helluntaina jumalanpalveluksissa. Näettekö? Ja niin, hänet kastetiin siinä paikassa Jeesuksen nimeen, ja hän lähti Etiopiaan iloiten, ja vei sanoman Etiopiaan. Sinne sen pitikin mennä. Siis. tässä tulee… Näin se meni. Näettekö?

²⁵   Sitten, minä sanoin: ”Näettehän, herra, että jopa vaikka puheenjohtajat olivat jo ”kirjoittaneet taululle”, että ihmiset puhuivat kieliä, joita jokainen ymmärsi. Asia oli selvä. Näetkö? Niinpä, tuo sinun versiosi helluntaista on jo tuomittu kelvottomaksi”, näettekö, ”koska sinun pitää asettaa tuo sinun versiosi Baabeliin, koska et voi yhdistää sitä Apt.t.  2:een ja 4:ään. ”…koska, jokainen kuuli omaa, sen maan kieltä, jossa he olivat syntyneet, ja Baabelissa kukaan ei ymmärtänyt mitään. Siispä, näethän, että sinun helluntaiversiosi on palannut I Mooseksen kirjaan, Babyloniin. Ymmärrätkö? Sinä et enää ole täällä helluntaissa.” Ja minä sanoin: Mutta, viedään asia vähän pitemmälle; näetkö? kun se on jo annettu meille tässä”, näettekö? Siispä, mihin paikkaan Raamatussa me menemmekin, sen on toimittava samalla tavalla kuin alussa. Jumala on ääretön eikä voi muuttua.”

²⁶   Mies sanoi: ”No, he…” Sitten hän aloitti taas siitä muusta; hän sanoi: ”Siis, myönnäthän sinä, silti, veli Branham, että nämä ihmiset tässä tapauksessa, eivät olleet metodistien ja baptistien kaltaisia.” Näettekö, että… Hän käänsi asian baptisteihini; näettekö? Hän sanoi: ”Eivät he… he olivat saaneet ja puhuivat innoitettuina.”

Minä sanoin: ”Kyllä vain. Olen samaa mieltä.” Se merkittiin muistiin: ”Olen samaa mieltä siitä että, sen, mitä ihmiset sanoivat, he ihmiset puhuivat innoitettuna.” Minä sanoin: ”Aina, kun minä saarnaan, minä saarnaan samalla tavalla, etkö sinäkin? Englannilla, siis, innoitettuna.” Se selvitti…?… Se sai minut… minä sanoin: ”Joka kerta, kun minä saarnaan tai profetoin, se ei ole tuntematonta kieltä. Paavali sanoi, että jos ei ole tulkkia [/selittäjää] se ei ole mitään – [puhuja on] kuin muukalainen. Se on tarkoitettu rakennukseksi ja niin edelleen; näetkö?” Se löi hänet laudalta. Näettekö?

²⁷   Minä sanoin… siis, hän sanoi… ja minä sanoin: ”No, minä olen samaa mieltä siitä, että tuo kaikki tapahtui innoitettuna.” Siis, tällä lailla, jotkut nyt… kuten me olemme… ne, jotka puhuivat kielillä ”galileaksi” galilealaisille, olivat innoitettuja, eivätkö olleetkin? – niin kuin me olemme kaikki englanninkielisiä”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Kukaan noista galilea…”

Minä sanoin: ”Oltiin Galileassa, ja ne, jotka puhuivat, olivat galilealaisia. Galilealaiset kuuntelivat heitä, koska oltiin Galileassa; se oli kansallinen kieli. Silloin tämä mies ilmestyi ja hän puhui galilealaisille heidän omaa kieltänsä, ja hän oli galilealainen, aivan, kuten minä olen englanninkielinen, ja puhun englanninkielisille englantia, eikä hänellä ollut…?…”, minä sanoin. Ymmärrättekö?

No, hän sanoi: ”Sen on pitänyt langeta yhden päälle, ja sitten toisen… se yksinkertaisesti jaettiin. Ehkä tämä henkilö täällä, puhui ihmisille hetken…”

Minä sanoin: ”Sen jälkeen, kun galilealaisparat eivät kuulleet mitään; hän ei ollut innoitettu silloin, kun hän puhui heille ylösnousemuksesta – sama juttu”, minä sanoin. Silloin ei ollut enää mitään, mistä pitää kiinni, siis.

Ja me vain jatkoimme sitä rataa, kunnes olimme haravoineet Kirjoitukset läpikotaisin, aivan tarkkaan ja sillä lailla; näettekö? On palattava alkuperäiseen, ensimmäiseen, näettekö?

Nähkääs… kyse ei ole tuntemattoman kielen puhumisesta; kyse on innoituksesta, näettekö? Aivan, kuin jos minä saan Pyhän Hengen täällä, tänä aamuna teidän kaikkien joukossa, minä olisin innoituksessa, kertoisin teille innoitettuna ylösnousemuksesta – että ylösnoussut Pyhä Henki on tullut minuun.

²⁸   Siis, nähkääs, kielet eivät ole Pyhä Henki, näettekö? Sitten se mies sanoi: ”Sinä siis, et usko puhumiseen kielillä?”

Minä sanoin: ”Varmasti uskon. Minä uskon kielilläpuhumiseen. Se on vähäisin lahjoista – sen mukaan, miten Raamattu sen ilmaisee, koska se on viimeinen lahja. Ja kaveri voi kyllä puhua kielillä, mutta hänellä on ensin oltava Pyhä Henki, ennen kuin hän puhuu kielillä. Jos ei ole, hän vain jäljittelee. Silloin hän voi puhua kielillä, kuten sinä sanoit, ihmisten ja enkelien kieltä, eikä hänellä silti ole Pyhää Henkeä; sillä Paavali sanoo: ’Vaikka minä puhuisin (vaikka kykenen puhumaan) ihmisten ja enkelien kieltä, mutta minulla ei ole rakkautta, en olisi mitään. Vaikka minä tietäisin kaiken tiedon ja voisin tulkita Kirjoitukset täydellisen oikein, ilman tätä kastetta, en olisi mitään; ja antaisin kaiken omaisuuteni köyhien ravinnoksi, ja ruumiini polttouhriksi, ja minulla olisi vuoria siirtävä usko, en olisi mitään. Minä en olisi vielä edes aloittanut’, näettekö? Siis, minulla on koko tämä usko”, minä sanoin. [kappaleessa on ”minä sanoin” useita kertoja välissä – suom.]

Minä sanoin: ”Siis, se vastaa, kuten tohtori Hegre silloin kerran, tiedättehän, se luterilainen dekaani, siis; ja minä sanoin hänelle…” Muistatteko te sen väittelyn, joka meillä oli, siis, siellä… hän kertoi minulle siitä naisnoidasta, siis, joka rukoili sairaitten puolesta, ja he paranivat, ja hän sanoi, ettei Jumala voinut parantaa – tehän olette kuulleet sen tarinan; näettekö? Te tarkoitatte… näettekö? Minä sanoin: ”Varmasti.”

²⁹   Näitä miehiä ilmestyy nykyään, jotka sanovat: ”Veli, minulla on käsissäni parantamisen lahja. Wau! Tunnetteko te sen?” Heillä ei ole, mutta ihmiset paranivat kuitenkin, koska asia perustuu uskoon, ja se kaveri ajattelee siten lähestyvänsä Jumalaa.

Ja minä uskon, että monet näistä ihmisistä saavat Pyhän Hengen, kun ke alkavat puhua kielillä; näettekö? Minä uskon, että kyse on Pyhästä Hengestä, mutta se ei ole todiste siitä, että heillä on Sitä. Heidän elämänsä pitää osoittaa se.”

Jotkut ihmiset ovat kertoneet siitä ja… Tehän olette kuulleet minun näystäni; luulisin, että te olette kuulleet nauhoiltani, kuinka minä menin Mishawakaan silloin, ja ne ihmiset tulivat sinne, siis, ja se värillinen poika sanoi: ”Täällä hän on, täällä hän on…” siis, tuli sinne, siis… No, varmaan muistatte, että siellä oli mies, joka puhui kielillä ja se toinen tulkkasi; en ollut koskaan ennen elämässäni kuullut sellaista; näettekö? Ja nyt, jos minä kertoisin siitä, te keskeyttäisitte minut; näettekö?

³⁰   Ja sitten… mutta tämä kaveri hävisi tuon väittelyn siis, koska on paljon muuta, mutta tehän ymmärrätte sen, mitä minä täällä siitä puhun; näettehän? Palatkaa aivan alkuun, aivan alkuun – ymmärrättehän?

[Joku seurakunnan veljistä sanoo: ”Monet niistä ihmisistä, jotka puhuvat kielillä, ja tuntevat että heillä on [Hengen] kaste, mutta heillä ei kuitenkaan ole.]

Heillä ei ole. [”…he ovat tunnustaneet…”] Kyllä. Heillä ei ole. Näettekö? Kun todellinen Pyhä Henki tulee, se on Kristuksen elämä, näettekö? joka elää kuolevaisessa, inhimillisessä olennossa. Näettekö? Eikä koskaan ole sanottu, että Jeesus olisi puhunut kielillä, kun Hän sai Pyhän Hengen.

Siis, mitä ajattelette Johannes kastajasta? Hän sai Pyhän Hengen äitinsä kohdussa, kuusi kuukautta ennen syntymäänsä. Mitenkä hän puhui kielillä?

[Entä kuuromykät?]

Niin. Miten he voisivat puhua kielillä, jos he eivät ylipäätään puhu, eivätkä kuule? Entäpä, miten oli Elisabetin laita, ja Marian, kun he… Elisabet, Johanneksen äiti täytettiin Pyhällä Hengellä ja hän profetoi ja sanoi, ei kielillä puhuen. Näettekö?

³¹   Siis, heillä ei ollut jalkoja… minä puhuin eräiden heidän johtajistaan kanssa, ja johtokunta – fiksut ihmiset myönsivät sen – näettekö? mutta he… mutta se, mitä he sanoivat, on kokonaan… Siis, se on seurakunnan oppi, näettekö? Se on… mitä sille voi tehdä? No, siinä sitä ollaan, näettekö? Siis, mitä… jos sen yrittäisi nyt muuttaa, ne ihmiset erotettaisiin järjestöstä, näettekö? Siis, se on ehdottomasti…

Minä pystyn pysymään vapaana, minulla ei ole pakko olla mitään järjestöä [/organisaatiota], näettekö? Olen vapaana syntynyt kansalainen, ja minulla on vapaus puhua ja mitä tahansa, minä haluankin sanoa. vapaus puhua… Minä olen virkaan vihitty sananpalvelija, ja niinpä minua ei voi estää vihkimästä avioliittoon, hautaamasta tai saarnaamasta evankeliumia – näettekö? Niin kauan, kuin me olemme demokratia, meidän ei tarvitse kuulua mihinkään järjestöön – näettekö? Ja nyt me – me sanomme tämän kuin… siinä – siinä… Ymmärrättekö te nyt? Oletteko te läpikotaisin vakuuttuneita? [Joku veljistä sanoo: ”Kyllä me olimme vakuuttuneita jo kauan sitten.”] Kyllä, se on…?…  minusta on joitakin asioita, jotka voivat – voivat näyttää oikein, oikein hyvältä, mutta ovat vain …?… kaiken kaikkiaan…