59-1220E SAMAISTETTUNA KRISTUKSEN KANSSA
(Identified With Christ)
Jeffersonville, Indiana, USA, 20.12.1959

¹          Paljon kiitoksia. Olen niin iloinen ollessani jälleen täällä Herran Nimessä. Ja olen jo aloittaessani vähän käheä, mutta Herra antaa minun päästä toiselle vaihteelle hetken kuluttua. Minä olen puhunut niin paljon tämän viikon kokouksissa. Ja ne ovat olleet… Moniin kysymyksiin on vastattu. Ja sitten mennä ulos rakennuksesta kuumissaan. Enkä minä ole pahasti kylmettynyt; en ole koskaan elämässäni tuntenut oloani paremmaksi. Niinpä tunnen oloni hienoksi, paitsi kurkkuani, jota on verotettu liikaa. Ja se kyllä tulee kuntoon. Minä haluan kiittää jokaista teistä, kaikesta siitä, mitä olette tehneet.

²          Ajaessani tänne joku minuutti sitten, Billyn ja joidenkin muiden ollessa ulkopuolella, yritin löytää tuon pienen perheen, jolta oli rahat loppuneet, niin etteivät he voineet päästä takaisin kotiin. Jos he yhä ovat täällä, toivon, että kohottaisitte kätenne tai… Haluaisin itsekin olla osallinen siitä. Tuo pieni perhe Michiganista tai jostakin, jolta on loppunut bensiini autosta tai raha, tai jotakin sellaista. Jos te yhä olette täällä kaupungissa… Jos te näette heitä kokouksen jälkeen, pyytäkää heitä poikkeamaan talossani. Katsokaahan, minä myös haluan olla jotenkin osallinen siitä. Sen vuoksi me olemme täällä, ojentaaksemme auttavan käden, kenelle vain voimme. Niinpä nyt, Herra Jeesus siunatkoon meitä, on rukouksemme.

³          Tämä on nyt ollut epätavallinen viikko, ja meillä on ollut joitakin epätavallisia asioita. Mutta voin sanoa, etten ole koskaan nähnyt aikaa, jolloin Pyhä Henki olisi liikkunut vapaammin kuin tämän viikon kokouksissa. Se on ollut todella ihmeellistä minulle. Ja yöaikaan mennessäni nukkumaan, joskus kello on ollut yhden aikaan aamulla ennen kuin olen voinut nukahtaa. Minä vain iloitsen ajatuksissani siitä, kuinka hyvä Herra Jeesus on meille.

⁴          Ja jos jollakin teistä ihmisistä täältä kaupungista tai lähiympäristöstä ei vielä ole kotiseurakuntaa, niin te olette tervetulleita tänne milloin tahansa, tehdäksenne tämän kodiksenne. Muistakaa, meillä ei ole täällä minkäänlaista jäsenyyttä, vaan vain yhdessäoloa kaikille. Meillä on niin kuin Howard Cadlella oli tapana sanoa: “Ei muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu.” Ja te olette aina tervetulleita tässä pienessä tabernaakkelissa, ja jos Herra tahtoo, niin, niin pian kuin me voimme, me tulemme rakentamaan paremman kirkon, tilavamman paikan. Ei liian suurta, sillä me uskomme, että Jeesus tulee pian, ja me emme halua mitään liian taidokasta asiaa, me vain haluamme jotakin… Tämä on melkein hajoamaisillaan. Se on palvellut tarkoitustansa, ja me olemme hyvin kiitolliset siitä.

En koskaan unohda sitä kuinka noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun polvistuin tällä paikalla, missä tämä puhujanpöytä nyt seisoo, sen ollessa vain vanha lammen pohja, jossa ruoho ylettyi pääni yläpuolelle, ja Herra sanoi: “Rakenna kirkkosi tähän.” Me menimme Ingramin luo ja saimme tämän pienen tontin sadalla kuudellakymmenellä dollarilla, jos täyttäisimme sen. Tämä oli lampi, jossa me kaikki luistelimme.

⁵          Veli Jess Spencerin pitäisi muistaa, kuinka tämä oli lampena, hän ja sisar Spencer; arvelen teidän muistavan sen. Hevosvaljakoiden oli tapana kiertää tämä paikka, välttyäkseen joutumasta lampeen. Ollessani pieni poika täällä Ingramvillen koulussa, tämä oli lammikkona. Me kävimme täällä lammella luistelemassa ja pelaamassa. Veli Mike, sinä muistat sen, kun tämä vielä oli lammikkona. Kyllä vaan! Ja veli Roy siellä takana. Ja nyt, missä tämä lampi oli… Meillä on vain osa siitä jäljellä, suoraan tässä takana. Siinä me kastamme ihmisiä vedessä heidän syntiensä anteeksi saamiseksi.

⁶          Ja nyt… Tiedättehän, kun teillä on kysymyksiä jostakin… Kun te haluatte tuoda esiin jotakin, niin se on vaikeata, koska meillä on sekalainen kuulijakunta. Ihmisiä on opetettu yhdellä tai toisella tavalla. Mutta kun te voitte selittää tuon asian ja, vaikka se onkin vastoin sitä, mitä heille on opetettu, te voitte tuntea heidän henkensä lempeyden virtaavan takaisin, niin se on jumalista minusta. En halua mainita mitään määrättyä nimeä, mutta minulla oli juuri tapaaminen siellä huoneessa erään lääkärin kanssa täältä kaupungista. Ja hän sanoi… Vuosikausia hän oli ollut jotenkin sotkeutunut siinä. Hän luki sitä käsittelevän kirjan, vastoin sitä mitä minä olin opettanut, mutta hän sanoi, että sen jälkeen, kun hän oli istunut kokouksessa, ja nähnyt Kirjoituksen tosiasiat paikalleen asetettuina, se selvitti sen ikuisiksi ajoiksi.

⁷          Hetki sitten tapasin siellä huoneessa ihmisiä kaupungin ulkopuolelta, Illinoisista. Ja siellä oli ehkä kolme tai neljä sananpalvelijaa. Ja he sanoivat: “Veli Branham, meille on opetettu vastoin sitä koko elämämme ajan, mutta me olemme käsittäneet sen ja näemme, mikä todella on Totuus. Me olemme ihmetelleet, mitä se oli.” Näettekö?

⁸          Sitä me olemme nyt… Juuri mitä se on, veli… Älkää ajatelko, että se alentaisi mitään kirkkoa tai mitään ihmisiä; se ainoastaan tuo Seurakunnan ylös. Näettekö? Ja sitten, meidän täytyy seistä yhdessä. Kun Jumala jakoi itsensä Helluntaina, hajottaen tuon Tulipatsaan pienen pieniksi Tulipatsaiksi, jotka asettuivat ihmisten ylle, ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen… Jos Jumala jakoi itsensä meidän keskuuteemme… Niin joka kerta, kun joku lisää itsenä meihin, se kasvattaa tuota Tulipatsasta suuremmaksi ja suuremmaksi koko ajan. Ja yhdessä, kun koko suuri Jumalan lunastettu Seurakunta on koottu yhteen, me tulemme tekemään matkan taivaille.

⁹          Minä en ole koskaan yrittänyt erottaa tai kylvää eripuraisuutta veljien keskuuteen. Olen yrittänyt parhaani ollakseni niin ystävällinen kuin vain voin, ymmärtääkseni muita. Jos ne seurakunnat, jotka tukevat kokouksiani eroavatkin toisistaan, niin he kuitenkin rakastavat minua ja tukevat kokouksiani. Varmastikaan en haluaisi sanoa mitään… Herrasmies ei tekisi sitä, vielä vähemmin kristitty. Tietenkään ei. Ja sitten, jos minulla koskaan tulee olemaan telttakokouksia, joita nyt suunnittelen tehdä jonakin päivänä, jos se on Herran tahto… silloin minä tulen… Ennen kuin opetan mitään näistä opeista, tulee ensin olemaan aamukokoukset pastoreiden kanssa useiden päivien aikana, antaaksemme heidän tietää, mistä aion opettaa. Ja sitten, jos tuo veli ei näe sitä, eikä ole samaa mieltä, sanokoot he sitten omalle seurakunnallensa: “Minä en halua teidän kuulevan sitä. Me tulemme pysymään poissa sillä aikaa, kun he opettavat sitä“, me annamme heille vapauden tehdä niin. Me haluamme aina olla sopusoinnussa Jumalan ja Hänen lastensa kanssa, kaikkien kanssa.

¹⁰     Nyt minulla on eräs kysymys vastattavaksi tänä iltana, jos Herra tahtoo. Ja ajattelin, että vastaan tähän kysymykseen juuri ennen kuin… Luulin, että minulla oli täällä toinenkin, mutta se oli eräs uni, jonka joku oli jättänyt ja pyytänyt rukoilemaan tulkintaa sille, missä Herra on ollut niin armollinen meille niin monta kertaa, tekemällä sen.

¹¹     Nyt ennen kuin aloitamme kokouksen, me haluamme teidän tietävän, että te olette kaikki sydämellisesti tervetulleita kokouksiin, milloin tahansa meillä niitä on. Ja teille Louisvillestä, kaupungista, kaupungin ulkopuolelta ja ympäristöstä, näille hienoille saarnaajille Sellersburgista, ja laulajille, (kuka tuo nainen olikin, joka lauloi täällä hetki sitten, ja tuolle pikku miehelle), kiitos siitä teille. Keskustelin eräiden veljien kanssa tuolla takana, eikä minulla ollut tilaisuutta nähdä kuka se oli, mutta varmasti minä kuulin sen. Ja se oli kaunista, ja olen todella kiitollinen vaivannäöstänne.

¹²     En huomannut tätä eilen illalla. Poikani pani sen taskuuni. Joku kallis henkilö oli kirjoittanut sen ja… Muistakaa nyt, näitä kysymyksiä ei ole kysytty vain ollakseen erilaisia. Joskus ne ehkä kuulostavat erilaisilta, mutta se on joku rehellinen sydän, joka yrittää saada tietää sen. Ymmärrättehän? Sillä tavalla me aina lähestymme sitä, uskoen, että se on joltakin todella rehelliseltä henkilöltä, joka yrittää löytää sen, mikä on oikein.

¹³     Jokin aika sitten minä olin täällä eräässä kodissa pitämässä rukouskokousta, ja veli Junior Jackson oli siellä kanssani. Hän oli juuri lopettanut puhumisen. Ja siellä oli eräs saarnaaja eräästä toisesta seurakunnasta; ja olin tuskin päässyt lattialle, kun hän jo hyppäsi ylös ja halusi aloittaa hälinän kanssani. No niin, siellä sattui olemaan ehkä noin viisi saarnaajaa, ja he kaikki halusivat kerralla käydä tämän miehen päälle. Minä sanoin: “Ei. Älkää tehkö sitä. Hän antoi haasteen minulle, joten antakaa hänen ja minun selvittää se keskenämme.”

No niin, hän alkoi sanomalla: “Me puhumme, missä Raamattu puhuu, ja olemme hiljaa, missä Se on hiljaa”, ja niin edelleen. Ja hän jatkoi eteenpäin sillä lailla. Ja muutaman hetken kuluttua… Minä vain merkitsin muistiin Kirjoituksia, joita hän lainasi väärin ja asetti väärille paikoille. Niin sanoi: “Siellä ei ollut kuin nuo kaksitoista apostolia, jotka saivat Pyhän Hengen, se oli vain apostoleille. Ja jumalallinen parantaminen oli annettu vain noille kahdelletoista,” ja niin edespäin. Niinpä te voitte nähdä, että hän ampui maalin ohitse miljoona mailia. Sitten, sen jälkeen, kun hän oli puhunut noin puoli tuntia, minä kysyin häneltä… Ja hän sanoi, että minä olin perkele.

¹⁴     Ja, kun hän oli lopettanut puhumisen, minä sanoin: “Nyt ensimmäiseksi minä haluan sanoa, veli, että minä annan sen sinulle anteeksi, koska sinä et tarkoittanut sitä. Tiedän ettet tarkoittanut. Sillä, jos sinä olet saarnaaja, ja minä olen saarnaaja, silloin meidän pitäisi olla veljiä.” Näettekö? Ja sitten sanoin: “Mutta ymmärtää väärin toinen toistamme Kirjoituksessa, se on eri asia.”

¹⁵     Niinpä me sitten aloimme ottaa esiin Kirjoitusta, ja tuo mies parka oli hetkessä ymmällä, eikä tiennyt, missä seistä tai mitä tehdä. Hänet oli sidottu niin, ettei hän tiennyt mitä tehdä… Mutta lähtiessään rakennuksesta tuona iltana hän sanoi: “Sanon yhden asian, veli Branham, sinulla on Kristuksen Henki.” Näettekö?

Ja sitten ajattelin: “Muutama minuutti sitten perkele, ja nyt Kristuksen Henki.” Se on ainoa tapa teidän lähestyä sitä, siinä kaikki. Kristus… Jos minä olisin nostanut melua…

¹⁶     Nyt, sen vuoksi mitä hän teki, hirvittäviä asioita tapahtui hänelle, hän melkein kadotti järkensä; hän hyppäsi mielisairaalan ikkunasta ulos ja melkein tappoi itsensä. Ja nyt hän käy eräiden hyvien ystävieni luona. Hän etsii päivittäin Pyhän Hengen kastetta. Hän haluaa tulla minun tyköni, jotta kädet laskettaisiin hänen päälleen Pyhän Hengen saamiseksi, ja hän on erään suuren kirkkokunnallisen seurakunnan saarnaaja. Näettekö?

¹⁷     Niinpä me tulemme rehellisellä sydämellä vastaamaan kysymyksiin, niin kuin vain tiedämme vastata.

¹⁸     Ja nyt minä tulen lukemaan tämän kysymyksen, se on kauniisti kirjoitettu:

1a. Veli Branham, olisitko hyvä ja selittäisit, miksi ihmiset Apostolien tekojen 2:4 puhuivat toisilla kielillä, jopa ennen kuin väkijoukko tuli yhteen Apostolien tekojen 2:6:ssa?

Se on ensimmäinen kysymys; oletan, että se on myös sama henkilö. Kyllä, niin on.

¹⁹     Hyvä on nyt, jos haluat panna merkille, veli tai sisar, kuka sen sitten kirjoittikin, tulemisesta yläkerrasta alas ei ole sanottu sanaakaan. Tuo kuulijakunta ei ollut siellä ylhäällä. Mutta, kun he olivat tulleet alas pihalle, jonne väkijoukko oli kokoontunut, niin silloin he kuulivat heidän puhuvan kielillä. Ymmärrättekö?

²⁰     Nyt te voitte sanoa: “He puhuivat ollessaan siellä ylhäällä.” Ja jos kysymyksessä on väittely, niin teillä olisi aivan yhtä paljon oikeus sanoa, että he eivät puhuneet, ennen kuin he olivat tulleet sinne alas, koska “kun tämä ääni kuului…” Näettekö?

Tässä on nyt eräs toinen asia, joka kuuluu siihen:

1b. Selittäisitkö, kuinka Simon tiesi, että Pyhä Henki oli annettu Apostolien tekojen 8:18:sta? Se oli Samariassa.

²¹     No niin, on yksi asia: hän ei tiennyt, että heillä oli Pyhä Henki siksi, että he olisivat puhuneet kielillä; tai Raamattu ei sano heidän tehneen niin; he olivat vain nähneet tulokset. Kukaan ei voi vastaanottaa Pyhää Henkeä ilman, että jotakin tapahtuisi heille. Se on totta. Mutta ei sanottu, että he olisivat puhuneet kielillä, joten sen on täytynyt olla jotakin muuta, kuin kielilläpuhumista mitä hän näki, koska ei ole mitään mainintaa, että he olisivat puhuneet kielillä.

1c. Ja selitä, kuinka me tiedämme, että jotkut ihmiset Helluntaipäivänä puhuivat galileaa?

²²     Suurin osa heistä oli Galilealaisia. Ja kaikki heistä… Se on niin kuin sanoin tänä aamuna… On kaksi asiaa, kaksi kykyä, puhuminen ja kuuleminen. Minä tulen nyt ottamaan sen puolen, että nuo ihmiset eivät puhuneet kielillä, vaan kieltä, kun he olivat tulleet alas ja alkoivat tavata ihmisiä. Jos haluatte lukea Kirjoitusta… Kuunnelkaa nyt tarkasti:

…eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia?

Ja kuinka me jokainen kuulemme omalla kielellämme, sen mukaan missä olemme syntyneet?

…eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia?

He ovat voineet puhua galileaa, mutta he kuulivat heitä toisella kielellä.

²³     Se on voinut olla, että he puhuivat toista kieltä, heidän omaa kieltään, miten päin tahansa, sillä ei ole merkitystä, se ei vielä tee helluntailaisten käsitystä siitä oikeaksi, koska kuunnelkaahan, tämä on syy miksi. En sanoakseni jotakin erilaista, vaan vain pysyäksemme oikein tosiasioissa. Jos huomaatte… Miksi sitten Pietari nousi puhumaan tuolle koko väkijoukolle, ja jokainen heistä kuuli häntä puhumallaan kielellä, sillä kolmetuhatta vakaata juutalaista kääntyi, jotka olivat niin uskollisia uskonnossaan kuin vain voi olla? Mutta heidän on täytynyt ymmärtää jokainen sana, jonka Pietari saarnasi profeetoista ja niin edelleen, tuoden sen Helluntaihin, koska he huusivat ja sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Näettekö?

Pietari sanoi: “Tehkää parannus, ja ottakaa kaste joka ainoa teistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

²⁴     Sallikaa minun nyt sanoa tämä koko sydämestäni, niin että näette, mitä minä yritän sanoa teille. Minä tietenkin uskon kielillä puhumiseen. Minä uskon, että se on lahja Seurakunnalle. Minä uskon, että on kielilläpuhuminen. Minä olen monta kertaa itsekin puhunut kielillä.

²⁵     Sallikaa minun antaa teille eräs pieni tapaus, josta uskon, että Helluntaina oli jotakin samanlaista. Minä olin Houstonissa, Texasissa, juuri ennen kuin tämä valokuva otettiin (ehkä edellisenä päivänä). Meillä olisi voinut olla kokous Music Hallissa; kokouksissa oli noin kahdeksantuhatta ihmistä. Ihmiset eivät mahtuneet sisälle, joten me menimme sinne Raymond Richeyn tabernaakkeliin… Se oli mammuttimaisen suuri tabernaakkeli. Ja se oli täynnä. Ja minun tuli saarnata ja rukoilla sairaiden puolesta ensin täällä. Ja sillä aikaa, kun he järjestelisivät heitä, minä menisin ja saarnaisin ja rukoilisin heidän puolestansa täällä Raymond Richeyn tabernaakkelissa, joen toisella puolella.

²⁶     Ja sitten, ollessani siellä ja aikeissa palata takaisin Music Halliin, minä… Howard oli juuri antanut minun mennä niin pitkälle kuin vain voin mennä, ennen kuin hän taputti minua olalle. Jos olette huomanneet, siellä huoneessa, kun voitelu on ylläni, he taputtavat minua tällä tavalla, ja se merkitsee, että on aika lopettaa, älä sano enää mitään, lähtekäämme. Ja Howard… Oli tapana minun seistessäni siellä… Hän otti käteni olkapäänsä ylitse ja talutti minut ulos, koska hän tiesi, että olin lopussa.

No niin, kun hän taputti minua, olin aikeissa lähteä puhujanlavalta. Sanoin: “Hyvä on, veli.” Lähtiessäni liikkeelle, eräs pieni tyttö seisoi siellä itkien, pieni meksikolaistyttö, joka näytti noin kaksitoista- tai neljätoistavuotiaalta, teini-ikäiseltä. Katsoin häntä ja sanoin: “Mikä hätänä, kultaseni?” Sanoin: “Hän itkee, Howard.”

Hän sanoi: “Olet saanut tarpeeksesi. Sinulla on toinen ryhmä odottamassa siellä.”

Minä sanoin: “‘Tuo hänet tänne ylös.” Kurottauduin, viittasin kädelläni tällä tavalla, ja hän tuli ylös puhujanlavalle. (Uskon veli Woodin ja joidenkin muiden olleen läsnä tuossa kokouksessa. En tiedä olivatko he tuolla kerralla vai eivät. Veli Wood, onko se niin? Kyllä, sinä olit siellä.) Ja minä sanoin: “Tuo hänet puhujanlavalle.” Sitten sanoin hänelle: “Katsohan kultaseni. Uskotko, että Jumala kykenee kertomaan minulle, mikä sinun vaivasi on?” Ja hän vain piti pientä päätään kumarassa. “Hyvä on”, ajattelin, “hän on ehkä kuuro ja mykkä.”

²⁷     Niinpä katsoin uudestaan; näin, että kysymys oli puheesta. Minä sanoin: “Oi, hän ei osaa puhua englantia.” Hän ei osannut sanaakaan englantia. Hän oli Meksikosta. Niinpä he pyysivät tulkkia tulemaan. Ja minä sanoin: “Uskotko sinä, kultaseni, että Herra Jeesus voi kertoa minulle, mikä sinun vaivasi on?”

Hän vastasi tulkin välityksellä: “Kyllä”, hän uskoi sen.

Ja minä kysyin: “Etkö sinä osaa ollenkaan puhua englantia?” Ja tulkki sanoi sen hänelle.

Hän vastasi: “En!” Hän ei tuntenut yhtään englanninkielistä sanaa; hän oli Meksikosta.

²⁸     Ja sitten alkoi näky. Ja minä sanoin… Katsokaahan, näkyjä ei keskeytetä, koska te silloin puhutte jatkuvasti. Niinpä näkyä ei koskaan tulkita ennen kuin se on ohitse, ja sitten kerrotaan mitä tapahtui. Niinpä silloin, alkaessani puhua; minä näin näyn. Minä sanoin: “Näen pienen, noin kuusivuotiaan tytön. Hänellä on skotti-ruutuinen leninki, hänen mustat hiuksensa, joissa on nauha ruusukkeita, riippuvat alhaalla selässä. Hän istuu vanhanaikaisen lieden ääressä. Siellä on suurikokoinen kattila, josta hän syö keltaista maissia. Niin syö maissia niin paljon, että saa rajun sairauskohtauksen. Hän kaatuu, ja hänen äitinsä laskee hänet vuoteelle, ja hänellä on epileptisiä kohtauksia. Sitä hänelle on tapahtunut.” Näettekö? Minä sanoin: “Sinulla on ollut kaatumatauti siitä lähtien.”

Ja nopeasti, ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, hän katsoi ylös tulkkiin ja sanoi omalla kielellään, “Minä ajattelin, ettei hän osannut puhua espanjaa.” Ja tuo tulkki kysyi: “Puhuitko sinä espanjaa?” Minä sanoin: “En tietenkään! Minä puhuin englantia.” Hän sanoi: “Mutta hän sanoi sinun puhuneen espanjaa.”

Silloin käsitin sen. Sanoin: “Pysäyttäkää nauhurit.” Siellä oli paljon, ehkä noin kolmekymmentä nauhuria pyörimässä.

Noina päivinä… Veli Roy Roberson, etkö sinä ollut siellä? Kyllä, veli ja sisar Roberson olivat siellä.

²⁹     Niinpä sanoin: “Pysäyttäkää nauhurit. Soittakaa se meille.” Ja itse asiassa se oli englantia. Mutta katsokaahan, sitten, kun aloin… Niin kauan kuin näky jatkui, minä puhuin englantia, mutta hän kuuli sen espanjaksi. “Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet.” Näettekö? Mutta niin pian kuin minä itse aloin puhua, hän ei kuullut mitään mitä sanoin; mutta innoituksen ollessa ylläni…

³⁰     No niin, soveltakaapa se nyt kerran Helluntaihin. Näettekö? Ystävät, Jumala on tuomarini, se oli Pyhä Henki, joka teki sen. Soveltakaamme se nyt Helluntaihin, nähdäksemme tarkoituksen. Pyhä Henki ei tee mitään vain sanoakseen tehneensä sen; sillä täytyy olla aihe ja syy. Ymmärrättekö?

³¹     Nyt, Helluntaipäivänä… “Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet? Eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?” Kuinka he tiesivät heidän olevan galilealaisia, elleivät he puhuneet galileaa? He olivat kaikki pukeutuneet samalla tavalla. Kuinka he tiesivät, että he olivat galilealaisia? “Eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat ole galilealaisia? Ja kuinka me sitten kuulemme jokainen omalla kielellämme, sen maan kielellä, jossa olemme syntyneet?”

³²     Ja sitten esiin astuu toinen mies, galilealainen, Pietari, ja alkaa saarnata heille. Ja tavalla tai toisella kolmetuhatta sielua ymmärsi häntä, tuosta kansanpaljoudesta, ja tulivat käännytetyiksi ja antoivat elämänsä Kristukselle.

³³     Kuunnelkaa nyt. Sallikaa minun vielä antaa teille yksi raamatunpaikka. Olkaa nyt niin hyvät! Katsokaamme mitä tuo suuri pyhä Paavali sanoo. Ja sitten luemme 1. Kor. 12, ja jatkamme 1. Kor. 13, Paavali puhuu siitä kuinka “korvat eivät voi sanoa nenälle: ‘Minä en tarvitse sinua’”, ja niin edespäin, eri ruumiinjäsenistä. Sitten kuunnelkaapa mitä hän sanoo 13. luvussa.

³⁴     No niin, me tiedämme, että Raamatussa mainitaan kahdet erilaiset kielet. Yksi on maanpäällä puhuttu kieli, ja toinen on tuntematon kieli.

³⁵     Nyt, monet kaikkein kalleimmista ystävistäni. Olen kertonut teille olevani helluntailainen. Useimmat ystävistäni uskovat, että kun he saavat Pyhän Hengen, he nousevat ylös ja puhuvat tuntemattomalla kielellä. Se on tarkalleen vastoin Kirjoitusta, koska silloin ihmiset eivät tiedä, mitä he sanovat. Mutta Helluntaipäivänä, jokainen tiesi, mitä he sanoivat; se oli Evankeliumin meneminen jokaiselle kansakunnalle. Ymmärrättekö? Jeesus sanoi, että Evankeliumi täytyi saarnata koko maailmalle, alkaen Jerusalemissa. Siksi sen täytyi olla sillä tavalla.

Huomatkaa nyt. Paavali sanoi, että jos te puhutte tuntemattomalla kielellä, joka on kielilläpuhumisen lahja, niin ellei sitä tulkita tai paljasteta, siitä ei ole paljoakaan hyötyä. Ja sitten me näemme, kuinka hän 13. luvussa sanoo: “Vaikka minä puhuisin ihmisten (se on maanpäällisillä kielillä) tai Enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” Niinpä te voitte puhua aidoilla ihmisten tai Enkelien kielillä, eikä teillä kuitenkaan vielä ole Pyhää Henkeä.

³⁶     Emmekö me juuri puhuneet siitä Hebrealaiskirje 6:ssa? Sade lankeaa sekä vehnän, että rikkaruohon ylle. Eikö Jeesus sanonutkin, että “sama sade tulee sekä oikeille, että väärille”? Näettekö? Sama sade, joka antaa kasvun vehnälle antaa myös kasvun rikkaruoholle. Mutta se on hedelmä, josta te tunnette sen. Ja Hengen ensihedelmä on rakkaus. Mitä Paavali sanoi: “Vaikka minä puhuisin kaikenlaisilla kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, pitkämielisyyttä, hyvyyttä, uskoa, kärsivällisyyttä, ja niin edelleen, ei se minua mitään hyödyttäisi.” Ymmärrättekö?

³⁷     Ja sitten, huomatkaa tämä lahjoista. Te sanotte: “Oi, siinä vasta on suuri Jumalan mies; oi, kuinka hän tekee ihmeitä.” Se ei vielä tee häntä oikeaksi.

³⁸     “Vaikka minulla olisi ihmeiden tekemisen lahja”, sanoi Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, tai jotakin siihen tyyliin: “Vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria, mutta ei Hengen hedelmää, rakkautta, minä en vielä mitään olisi” (ymmärrättekö?), koska usko tekee mitä tahansa. Siksi aina sanon: “Teidän pelastumisenne ei teitä paranna, vaan teidän uskonne.” “Jos voit uskoa.”

³⁹     No niin. Näettekö sitä? “Vaikka minä puhuisin ihmisten tai Enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta (vaikka se voidaankin tehdä), en minä mitään ole.” Niinpä te näette, että te ette voi sanoa mitään sellaista.

⁴⁰     Nyt haluaisin sanoa kalliille metodistiystävälleni, joista kaksi istuu tässä, ja heitä on kaikkialla. Minulla on heitä täällä monia. Varhaisina, alkukantaisina päivinä metodistikirkossa uskottiin, että kun joku oli tarpeeksi uskonnollinen ja pyhitetty huutaakseen, niin hänellä oli Se. Helluntailaiset sanoivat, kun hän puhui kielillä, hänellä oli Se. Ja nykyään he sanovat, että jos teillä on parantamisen palvelustehtävä, silloin teillä on Se. Mutta ei ole yhtään…

⁴¹     Kuulkaa, ystävät. Älkää yrittäkö olla riippuvaisia sensaatioiden etsinnästä. Sen sijaan, luottakaa tosiasioihin, eikä sensaatioihin. Huutaminen, se kyllä sopii; kielilläpuhuminen, sekin on hyvä; on sopivaa ylistää Herraa; on hyvä, jos on usko ihmeiden tapahtumiseksi, kaikki nuo asiat ja nuo tunteet… Jotkut heistä sanovat: “Oooo, tunsin Sen kuin kohisevan tuulen.”

⁴²     Toinen sanoo: “Minä tunsin tulen sielussani.” Kumpainenkaan niistä ei tee sitä oikeaksi. Kysymys on siitä, mitä te olette sen jälkeen, kun olette vastaanottaneet Sen. Ymmärrättekö? Vain sillä on merkitystä. Näettekö? Niinpä te ette voi osoittaa sitä johonkin määrättyyn tunteeseen.

⁴³     Se on nyt rehellisesti parhaan tietoni mukaan. Voin olla väärässä; jos olen, silloin minä ymmärrän väärin Kirjoituksen. Ja jos se on vastakkaista, niin tarkoitukseni ei ole olla vastakkainen. Ymmärrättehän? Mutta minä vain kerron oman versioni siitä, minkä uskon Totuudeksi.

⁴⁴     Tämä on ottanut paljon aikaa, ennen varsinaisen kokouksen alkamista, mutta me emme puhu näistä asioista liian usein täällä tabernaakkelissa. Uskon, että tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, ehkä vuoteen tai kahteen. Ja sitten, ehkä jotkut ihmisistä tulevat ja sanovat: “Minulla oli kokemus änkyttävistä huulista, ja minä olen tehnyt tätä, ja minä olen tehnyt tuota”, ja minä olen sanonut heille: “Hyvä on. Se on hienoa.”

⁴⁵     Nyt, jos te haluatte puhua tuntemattomalla kielellä, niin uskon, että Jumala on antava teidän tehdä sen. Mutta Kirjoitusten mukaan, te ette vielä ole mitään, ennen kuin Pyhä Henki on tullut. Sitten sen jälkeen, kun Pyhä Henki tulee, te voitte puhua kielillä ja teillä voi olla… Jumala tulee ottamaan sen luonteen, joka teillä on, ja leikkaava sen teille sopivaksi, ja tekee teistä palvelijan siihen, mihin te parhaiten sovellutte. Hän saattaa panna teidät saarnaamaan Evankeliumia; Hän saattaa antaa teille kielilläpuhumisen lahjan; Hän saattaa tehdä teistä profeetan, Hän saattaa antaa teille profetian hengen; on vaikea sanoa, mitä Hänellä on teitä varten; tai Hänellä voi olla ne kaikki teitä varten. Mutta ensimmäinen asia, josta tulee olla varma, on se, että ei sensaatioissa, tunteessa, vaan yhdessä Hengessä me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen. Ja sitten lahjat ovat tuossa Ruumiissa, kielilläpuhuminen ja kaikki muu.

⁴⁶     Mitäs jos… jos joku nasarealainen tulee luokseni… Te voitte sanoa: “Veli Branham, nyt ovat nasarealaiset ja metodistit. He sanoivat saaneensa Pyhän Hengen, kun he huusivat.” Minä en sano, etteivätkö he saaneet Sitä. Mutta tässä on yksi asia, jota tarkkaan, se on heidän hedelmänsä. Kun Totuus on paljastettu, niin jotkut heistä kääntyvät katkerasti sitä vastaan, sanoen: “Se on perkele.” Ja silloin hedelmä osoittaa, mistä se tulee. Ymmärrättekö? Se osoittaa, että he eivät saaneet Sitä. Mutta nuo, jotka ovat halukkaat vaeltamaan Valossa, vastaanottamaan Sanan…

⁴⁷     Minä saarnasin jokin aika sitten täällä Kentuckyssa. Siellä kokouksen jälkeen oli eräs mies, joka kuului seurakuntaan, joka uskoo, että ihmeiden päivät ovat ohitse. Hänellä oli lyhty kädessänsä. Ja hän sanoi: “Odotin sinua, saarnaaja.” (Olin siellä vanhan setäni kanssa, joka nyt on jo nukkunut pois).

Minä sanoin: “Kyllä, herra!”

Hän sanoi: “Minä olen se-ja-se.”

Ja minä puristin hänen kättänsä. Minä sanoin: “Olen todella iloinen tavatessani sinut, veljeni.”

Ja hän sanoi: “Minä vain halusin kertoa sinulle, että uskon sinun olevan täydellisesti väärässä.”

Minä sanoin: “Sinulla on oikeus tehdä niin, koska olet amerikkalainen.”

Hän sanoi: “No niin, katsohan…”

Minä sanoin: “Missä sinä tarkoitat ‘väärässä’, parantumisessako?” Minä kysyin: “Entä miten on tuon pienen paljasjalkaisen tytön kanssa, joka eilen illalla tuli sinne, ja jolla oli tuo pieni vauva?” Hän ei itsekään ollut yli neljäntoista, hän oli paljain jaloin ja puettuna tuollaiseen pieneen puuvilla mekkoon, (minä en tiedä juuri paljoakaan kankaista). Ja hänellä oli tämä pieni vauva käsissään. Hän tuli luokseni. Ja ihmiset olivat siellä kurkkimassa ikkunoista. (Ja tänä tapahtui metodistikirkossa, White Hillin metodisti kirkossa, aivan Burkesvillen ulkopuolella, Kentuckyssa, jossa olen syntynyt.) Ja hänellä oli tänä pieni vauva. Ja minä sanoin: “Sisar…” Olin kysynyt: “Onko joku sairas?”

Ja hän tuli sinne, hieman ujona, pää painuksissa; ja hän sanoi: “Kyllä, herra, minun vauvani.” Ja tuo pienokainen [Veli Branham esittää.] nyki sillä tavalla.

Minä sanoin: “Mikä, sillä on vikana, sisar?”

Hän sanoi: “Se nytkähtelee.”

Ja minä sanoin: “Nytkähtelee?”

“Kyllä, herra!”

Minä kysyin: “Kuinka kauan, sillä on ollut tämä nyintä?”

Hän sanoi: “Siitä asti, kun se syntyi, ja se on nyt lähes vuoden vanha.”

Ja minä kysyin: “Olisitko sinä halukas antamaan tuon lapsen minulle?” Siellä vuoristossa teidän on oltava varovaisia sen kanssa.

Ja hän sanoi: “Kyllä, herra!” Ja hän antoi tuon pienokaisen käsivarsilleni.

⁴⁸     Ja sydämessäni… Minä vain seisoin hiljaa minuutin verran. Minä sanoin: “Jumala, jos Sinä sallit minun voittaa nämä ihmiset, tee silloin jotakin puolestani nyt.” Ja pitäessäni sitä käsissäni, tuo nytkähtely lakkasi. Katsoin sitä; istutin sen käsivarrelleni ja leikin sen kanssa. Ja se virnisteli ja nauroi minulle. Katsoin tuota tyttöä. Hänen pieni päänsä oli kumarassa, hiukset olivat jakauksella ja palmikot riippuivat selässä. Hän kohotti päänsä ja kyyneleet valuivat alas hänen poskiltaan. Karkeita miehiä seisoi siellä pitkine partaisine kasvoineen, ja kyyneleet vierivät alas heidän poskiaan. Katsoin ympärilleni ja sanoin: “Tässä on vauvasi, sisar. Jeesus Kristus tekee sen terveeksi.” Ja nuo vanhat naiset alkoivat pyörtyä ja kaatua lattialle. Ja he kaatoivat vettä heidän kasvoilleen ja tuulettivat heitä.

Minä kysyin: “Mikä sen teki?”

Hän vastasi, “Herra Branham, minä en voi hyväksyä mitään ennen kuin todella näen sen.”

Sanoin: “No niin, se on hyvä idea, luulisin, mutta”, minä kysyin, “haluaisin kysyä sinulta, missä sinä asut?”

Hän sanoi: “Tämän vuoren takana tuolla päin. Tule kanssani päivälliselle tänä iltana, ja minä tulen antamaan sinulle kirnupiimää ja maissileipää.”

Sanoin: “Haluaisin tulla mukaasi, ja olen todella nälkäinenkin, mutta en voi tehdä sitä. Minun täytyy mennä kotiin setäni kanssa.”

Kysyin häneltä, “Kuinka sinä tiedät pääseväsi kotiisi?”

Hän sanoi: “Minä vain kävelen tuon vuoren ylitse.

Kysyin, “Voitko nähdä kotiasi?”

Hän sanoi: “En!”

Sanoin: “Mistä sinä sitten tiedät pääseväsi sinne?”

Hän sanoi: “Siellä on polku, joka johtaa sinne.”

Minä sanoin: “Mutta sinä et kuitenkaan näe sitä, ja sinä kerroit minulle juuri, ettet voisi hyväksyä mitään, jota et todella näkisi.”

“Oi”, hän sanoi, “minulla on valo, ja minä kävelen valon kanssa.”

Minä sanoin: “Se on juuri se, mitä minä yritän saada sinut tekemään. Aivan samoin kuin lyhty antaa valoa, sinä vaellat Valossa, niin kuin Hän on Valossa.” Silloin me pääsemme perille. Vaikka en näekään sitä selvästi, minä kuitenkin tiedän, että se tulee olemaan siellä.

⁴⁹     Rukoilkaamme nyt. Taivaallinen Isä, me olemme kiitolliset Sinulle Jeesuksen Kristuksen hyvyydestä, joka on rakkauden keskipiste. Ja minulla oli tapana ajatella, että Jumala oli vihainen minulle, mutta Jeesus rakasti minua; mutta nyt minä näen, että juuri Jeesus on Jumalan sydän. Niinpä minä tiedän, että Sinä rakastit minua ja kärsit puolestani.

⁵⁰     Ja Isä Jumala, minä rukoilen tämän maailman puolesta tänään, ja meidän maamme puolesta. Minä rukoilen Herra, anteeksiantamusta omille virheilleni ja niiden ihmisten virheille, jotka Sinä olet antanut minun paimennettavikseni. Ja rukoilen, että siunaisit jokaista, joka on ollut tässä pienessä kokouksessa ja, joka on kysynyt kysymyksiä… Tai ehkä olen sanonut jotakin vastoin sitä, mitä he uskovat. Herra, en osaa selittää sitä itse, olen kykenemätön siihen. Etkö Sinä antaisi heidän tietää mitä sydämessäni tarkoitan? Ole hyvä ja tee se, minä rukoilen. Siunaa heitä yhdessä.

⁵¹     Siunaa meitä nyt, kun odotamme Sinun Sanaasi, muutamia hetkiä ennen kastetilaisuutta. Auta meitä puhumaan sitä, mikä on oikein. Auta meitä tässä sanomassa tänä iltana. Kurkkuni ollessa hieman käheä, minä rukoilen, että Sinä tulet auttamaan minua, rakas Jumala, ja tulet parantamaan sairaat ja ahdistetut, jotka ovat ihmisten keskellä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁵²     Nyt, jos haluatte, niin menkäämme muutamaksi hetkeksi Roomalaiskirjeen kuudenteen lukuun.

Hetkinen vain. Uskon, että minulla on… Uskon, että minulla on niitä paljon lisää. Mitä, jos vastaisin niihin keskiviikkoiltana, jos se sopii. Nyt on jo myöhä, enkä huomannut näitä täällä kuin juuri nyt.

Lukekaamme nyt Roomalaisten 6. luvusta:

Mitä siis sanomme? Tuleeko meidän jatkaa synnissä, että armo voisi lisääntyä?

Pois se! Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, eläisimme yhtään pidempään siinä?

Ettekö te tiedä, että niin monet meistä, jotka olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa?

Sen vuoksi me olemme kasteella haudatut hänen kanssaan kuolemaan: että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkaudella, niin myös meidän pitää vaeltaa elämän uutuudessa.

Sillä, jos me olemme istutetut yhdessä hänen kuolemansa kaltaisuudessa, meidän tulee myös olla hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa.

⁵³     Ja haluaisin ottaa tekstikseni tänä iltana noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi: Tuntomerkki, Samaistettuna Kristuksen kanssa.

⁵⁴     Te tiedätte, että maassa on tänään niin monia tyytymättömiä ihmisiä. Ja se on hämmästyttävää, kun te kuljette ympäri ja löydätte niin paljon tyytymättömyyttä. Ihmiset tuskin tietävät, mitä he tahtovat tehdä. He ajavat seitsemää tai kahdeksaakymmentä mailia kolmenkymmenen mailin rajoitusalueella, vinguttavat jarruja ja kääntyvät nurkan ympäri ja lähtevät ajamaan sellaisella vauhdilla, että polttavat puoliksi renkaansa, vain kaupunkikorttelin mitan, istuakseen ja keskustellakseen hetken jonkun kansaa. Näyttää siltä kuin ihmiset eivät tietäisi, mitä he tahtovat.

⁵⁵     Jotkut heistä häiriintyvät niin pahoin, että menevät lääkekauppaan ja ostavat itselleen pullon arsenikkia tai jotakin muuta ja tekevät itsemurhan. Heidät löydetään kuolleina. Jotkut heistä avaavat kaasuhanan huoneessa ja toiset istuvat autoissaan, jonne he pakoputkesta johtavat letkulla hiilidioksidikaasua, päästäkseen pois elämästä. Jotkut kiipeävät jollekin sillalle, kirjoittavat pienen kirjeen, jonka kiinnittävät vaatteisiinsa, jotka he jättävät sinne, ja heittäytyvät alas kuollakseen joessa; he hyppivät alas vuorilta ja korkeista torneista. Jotkut ottavat pistoolin ja todella täräyttävät aivonsa ulos. He ovat vain tyytymättömiä.

⁵⁶     Sairaalat ovat täynnä tyytymättömiä ihmisiä. Mielisairaalat ovat ylitäynnä. Ihmiset ovat tyytymättömiä, he eivät tiedä, mitä he tahtovat. Näyttää kuin olisi jotakin, mitä he yrittävät tavoittaa, mutta eivät koskaan saavuta sitä.

⁵⁷     Ja myös me näemme, että kodit, jotka ovat kansakunnan selkäranka sekä seurakunnat, me näemme kotien rikkoutuvan, ja avioero-oikeudet ovat tulvillaan avioero asioita. Ja nuorisorikolliset äidit jättävät pienet lapsensa lastenhoitajille ja menevät töihin jonnekin, vaikka heidän miehillään on hyvät työpaikat, mutta he eivät yksinkertaisesti tyydy olemaan äitinä ja pysymään kotona. He eivät tyydy pukeutumaan naisten tavalla, vaan he haluavat pukeutua kuten miehet. Miehet haluavat olla kuten naiset. Ja näyttää kuin jotakin olisi jossakin vialla. Ihmiset tavoittelevat jotakin eivätkä löydä sitä. On säälittävää olla sellaisessa tilassa.

⁵⁸     Ihmiset ovat etsineet kaikkialta löytääkseen jotakin, saadakseen itsellensä esimerkin. Ottakaamme, vaikka meidän päivämme naiset; he katselevat televisiota, kunnes näkevät kuinka joku määrätty elokuvatähti on pukeutunut; ja kaikki naiset tahtovat pukeutua hänen tavallaan tai toimia hänen tavallaan, tehden hänet esimerkiksensä. Jotkut kauniit tytöt, elämänsä kukoistuksessa, yrittävät ottaa esimerkkiä jostakin filmitähdestä, ja lopulta löytävät itsensä niin synnin kietomina, etteivät voi päästä ulos siitä. Mikä vahinko. Kun näkee, kuinka he tulevat kokouksiin, ja kyyneleet virtaavat heidän poskiltaan… Mutta he yrittävät löytää jotakin.

⁵⁹     Ottakaamme miehet. Te näette kuinka vanhat miehet kaduilla ja liike-elämässä tahtovat olla kuin teini-ikäiset. He leikkaavat hiuksensa tasaisiksi päälaelta ja niskassa heillä on jonkinlainen ankanpyrstö. Hän haluaa olla teini-ikäinen. Teini-ikäinen taas haluaa olla kuin joku näistä rock’n’roll kuninkaista. Mihin he päätyvät? Syntiin ja häpeään.

⁶⁰     Ihminen näyttää olevan tyytymätön. Hän juoksee kaikkialle. He kuuntelevat radiota kuullakseen vitsejä, joita nämä vitsinikkarit veistelevät. Ja he yrittävät matkia tai toimia niin kuin nuo ihmiset tekevät.

⁶¹     Ottakaa pienet pojat kaduilla, kuinka hänen täytyy olla kuin joku Paladin tai Hopalong Cassidy tai… Ja kaupallinen maailma on ottanut sen ja tekee siitä miljoonia dollareita. Heidän täytyy olla kuin joku Roy Rogers tai herra Dillon tai joku jostakin televisio-ohjelmasta. He yrittävät jäljitellä tuota henkilöä. He ovat asettaneet heidät esimerkiksensä. He ovat ottaneet heidät elämänsä mittapuuksi. Ja mitä he löytävät tien päästä? Noista pikkumiehistä tulee gangstereita ja rosvoja. Naiset tulevat prostituoiduiksi, katutytöiksi, ja rikollisiksi. Ja miehet tulevat uhkapelureiksi ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. Seurakunnat yrittävät jäljitellä jotakin toista, suurempaa seurakuntaa.

⁶²     Näyttää siltä kuin ihmisten keskuudessa ei olisi mitään tyytyväisyyttä. Mikä saa heidät tekemään sen? Se on jotakin varten; se on heidän luonteensa. Jumala antoi heille tuon luonteen. Heillä on luonne, joka saa aikaan sen, että he tahtovat samaistaa itsensä jonkun kanssa. Heillä täytyy olla jotakin minkä kaltaisia he tahtovat olla, jokin tavoite elämässä. He tahtovat olla filmitähtiä tai karjapaimenia tai jotakin muuta sen kaltaista.

⁶³     Ollessani matkalla kotiin kuuntelin radiosta eräästä suuresta italialaisesta miehestä Denveristä, joka yritti leikkiä Hopalong Cassidya, tai jotakin sellaista, ladatulla aseella; sen sijaan hän tulee olemaan rampa lopun elämäänsä, hän ampui pois polvilumpionsa. Siinä se on teille.

⁶⁴     Mutta he tahtovat löytää jotakin, jonka kanssa samaistaa itsensä. Ja syy, miksi he tekevät niin, on se, että heissä on jotakin, Jumala on tehnyt heidät sellaisiksi. Mutta Jumala myös antoi esimerkin, jonka kanssa samaistua, ja se oli, kun Hän teki Jeesuksen Kristuksen teidän Pelastajaksenne. Se on tuo Esimerkki. Sitä ihmisten pitäisi haluta, olla samaistettu Jeesuksen kanssa, olla Hänen kaltaisensa.

⁶⁵     Jos kaikki pienet pojat, jotka tahtovat olla Hopalong Cassidyja, ja nämä pienet tytöt, jotka haluavat olla kuten Annie Oakley ja niin edelleen; jos he vain haluaisivat olla Jeesuksen kaltaisia sillä tavalla kuin he haluavat sitä, niin pyhäkoulut olisivat täynnä kaikkialla. Jos naiset, jotka tahtovat olla niin kuin joku filmitähti, haluaisivat olla kuten Jeesus… Niin seurakunnassa ei koskaan tarvitsisi kerätä uhria. Varmasti ei!

⁶⁶     Jumala antoi ihmiselle halun seurata esimerkkiä, ja Hän antoi hänelle Esimerkin. Tuo Esimerkki on Jeesus Kristus, jonka kanssa samaistua.

⁶⁷     Jos me nyt haluaisimme olla enemmän Hänen kaltaisiaan, silloin ei maailmassa olisi niin paljon suuria johtajia; maailmassa ei olisi yhtään nälkäistä lasta; ei olisi mitään viskin juomista tai uhkapeliä. Jumala antoi meille Esimerkin minkälaisia olla, mutta me kieltäydymme olemasta sitä. Se on vikana maailman kanssa. Heillä on halu, Jumala on antanut sen heille, mutta he ovat kohdistaneet sen väärään suuntaan. On aika palata takaisin ja ottaa oikea suunta, olla kasvotusten Golgatan kanssa. Luonto todistaa sen.

⁶⁸     Jos nyt tämän päivän ihmiset, joilla on näin suuret halut olla jonkun esikuvan kaltaisia, ottaisivat Kristuksen esimerkiksensä, silloin meillä ei olisi työtä yhdellekään poliisille koko maassa. Jokainen olisi vaatimaton ja nöyrä; jokaisella olisi veljellinen rakkaus toistaan kohtaan; eikä olisi enää yhtään avioero-oikeudenkäyntiä koko maassa. Ei olisi koskaan enää mitään sairautta; kaikki sairaalat jäisivät työttömiksi, jos jokainen yrittäisi pitää Jeesusta Kristusta Esimerkkinään. Meillä ei olisi tarvetta mistään muusta.

⁶⁹     Niinpä tuo luonne on ihmisessä, mutta hän kohdistaa sen väärään asiaan. Hän tekee jostakin ihmisestä… Ja te tiedätte Raamatun sanovan, että me olemme kirottuja, jos pitäydymme lihaan, tai panemme luottamuksemme lihaan. Kuinka hyvin minä sen tiedänkään; on niin helppo tehdä niin.

⁷⁰     Se mikä aiheuttaa niin paljon siitä, on meidän lehtikojumme, jotka ovat täynnä karkeita viikkolehtiä; kotimme ovat täynnä pin-up-kuvia; uutislähetyksiämme ei sensuroida, kaikki on täysin vapaata, voidaan veistellä minkä kaltaisia vitsejä tahansa, tai tehdä kaikenlaisia hirvittäviä asioita. Keskuudessamme ei enää ole mitään puhtautta. Tiedän teidän ajattelevan, että olen hirvittävän kova siinä asiassa, mutta jonkun on oltava kova siinä. Se yksinkertaisesti täytyy tehdä.

⁷¹     Kun olin pieni poika, minä luin kirjan “Tarzan ja apinat”. Äidillä oli vanha turkismatto pukeutumispöydän edessä, jonka rouva Wathen oli antanut hänelle. Minä leikkasin sen palasiksi ja tein siitä itselleni tarzan-asun, ja nukuin puussa viikon ajan. Halusin olla Tarzan. Sitten, kun luin kirjan “Yksinäisen tähden ratsastaja”, minä ratsastin luudanvarrella kuin puuhevosella, yrittäen olla “Yksinäisen tähden ratsastaja”.

⁷²     Kyse on vain siitä, mitä ihmiset haluavat tehdä; siitä mitä te luette ja musiikista mitä te kuuntelette. Menkää ravintolaan, ja heti siellä on tämä vanha rock’n’roll… Ei ihme, että ihmiset tulevat hulluiksi. Se riittää tekemään inhimillisen olennon hulluksi.

⁷³     Mutta oi, olen oleva kiitollinen koko iankaikkisuuden siitä päivästä, kun luin Jeesuksesta! Se tyydytti minut. Minä haluan olla Hänen, kaltaisensa. Se on minun haluni, olla kykenevä kääntämään toinen poski tai kulkemaan toinen maili, olla kykenevä antamaan anteeksi, kun kaikki on teitä vastaan, niin ettei sydämessä ole mitään ketään vastaan, vaikka he kohtelevatkin teitä väärin teidän oikeiden tekojenne vuoksi, vaan te yhä rakastatte heitä. Sillä tavalla minä haluan olla. Minä haluan olla sen kaltainen henkilö. Haluan olla kykenevä, kun minua parjataan, olemaan parjaamatta takaisin. Senkaltaisen Esimerkin Jumala antoi meille Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän tulisi olla samaistuneita Hänen kanssaan.

⁷⁴     “Kuinka te sitten samaistutte Hänen kanssaan?” te kysytte. Ei pukeutumalla Hollywoodin tähtien tavalla ja tekemällä näitä muita asioita. Vaan kuinka te samaistutte Jeesuksen Kristuksen kanssa? Ensimmäiseksi, te kadutte menneitä tekojanne. Ja sitten, te samaistutte Hänen kanssaan täällä kastealtaassa. Ja ilman epäilystä monet tulevat samaistumaan Hänen kanssaan muutaman minuutin kuluttua. Te samaistutte Hänen kanssaan kasteessa, sillä, jos me olemme haudatut Kristuksessa, me olemme samaistetut Hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemukseensa. Siksi meidät kastetaan. Me menemme veteen ja nousemme sieltä todistaaksemme, että me uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Ja jos me olemme istutetut Hänen kaltaisuudessansa, Hänen kuolemassansa, silloin Jumala on antanut meille lupauksen: me tulemme olemaan Hänen kaltaisiaan ylösnousemuksessa!

⁷⁵     Samaistakaapa itsenne jonkun filmitähden kanssa ja katsokaa, missä te tulette olemaan. Samaistakaa itsenne jonkun karjapaimenen tai teini-ikäisen kanssa, ja nähkää missä tulette olemaan. Ja minä annan teille haasteen tänä iltana: samaistakaa itsenne Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen kuolemassaan ja Hänen ylösnousemuksessaan, ja nähkää missä te tulette olemaan ylösnousemuksessa. “Sillä, jos me kärsimme Hänen kanssaan, me myös olemme hallitseva Hänen kanssaan.” Jumala on antanut meille lupauksen. Minun koko haluni on olla Hänen kaltaisensa. Ota minut, Herra, muovaa minut ja valmista minut, muotoile minut uudestaan. Särje minut niin kuin saviastia särjetään ja muovaa minut uudestaan.

⁷⁶     Vanhassa Testamentissa, kun joku halusi samaistua Jumalan huoneessa, hän otti kaikkein viattomimman asian, mitä hän voi löytää, karitsan. Hän tiesi, että tuo karitsa oli vapaa synnistä, koska se ei tiennyt mitään synnistä. Hän otti karitsan, laski kätensä sen pään päälle ja tunnusti syntinsä; ja uskon kautta hän siirsi syntinsä tuon karitsan päälle, ja tuon karitsan viattomuuden itsensä päälle. Ja sitten tuo karitsa kuoli, koska se oli syntinen. Ja tuo mies eli uskon teon kautta tottelemalla sitä, mitä Jumala oli sanonut. Mutta mitä hän teki? Hän lähti ulos temppelistä saman halun kanssa, joka hänellä oli ollut sisään tullessaan, koska tuossa veressä ollut karitsan elämä, ei voinut tulla takaisin inhimilliseen elämään, koska se oli eläimen elämä. Tuo mies lähti ulos saman halun kanssa, joka hänellä oli ollut, ja sen vuoksi hän jatkuvasti teki jälleen syntiä.

⁷⁷     Mutta tuli aika, jolloin Jumala valmisti Esimerkin, ja Hän antoi meille Herran Jeesuksen. Ja, kun syntinen laskee kätensä Hänen jalon päänsä päälle ja tunnustaa syntinsä, silloin synti siirtyy syntisestä Jeesukselle, ja Hänen, Jeesuksen, viattomuus siirtyy Pyhällä Hengellä tuohon henkilöön, ja hän on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Sen kanssa minä haluan olla samaistettu. Raamattu sanoo: “Hän tietämättä mitään synnistä, oli tehty synniksi meidän edestämme.” Syy, miksi Hän kärsi, oli meidän syntiemme edestä. Ja meidän velvollisuutemme on katsoa näitä asioita ja nähdä, että Jumala on pannut meihin nämä halut, saadakseen meidät haluamaan olla Hänen kaltaisiaan.

⁷⁸     Ja nyt, jos te voitte nähdä sen uskon kautta, ennen kuin todellinen halu iskee teihin, tulkaa ja olkaa samaistetut Hänen kanssaan kasteessa. Ja sitten, kun teidät on istutettu Hänen kuolemansa kaltaisuudessa, te myös tulette olemaan osalliset Hänen kaltaisuudestaan ylösnousemuksessa. Sillä, kun Hän tuli haudasta, Hän oli sama Jeesus, joka meni hautaan. Ja jos me olemme Kristuksessa (ja kuinka me pääsemme sisälle? Pyhän Hengen kasteella.), me olemme tuona päivänä tuleva esiin ja oleva osalliset Hänen ylösnousemuksestansa.

Vuosia sitten meillä oli tapana laulaa erästä pientä laulua.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Kautta koko elämän matkan Maanpäältä Kirkkauteen,
Pyydän vain olla kuin Hän.
Beetlehemin seimestä tuli esiin Muukalainen;

Muukalainen maailmalle.

Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Kautta koko elämän matkan Maanpäältä Kirkkauteen
Pyydän vain olla kuin Hän.

⁷⁹     Olemalla osalliset Hänen nöyryydestään, te myös tulette olemaan osalliset Hänen voimastaan. Olemalla osalliset Hänen tottelevaisuudestaan, te tulette myös olemaan osalliset Hänen ylösnousemuksestaan. Tehkää niin kuin Jumala käskee tekemään. Suurin asia, mitä voin sydämessäni ajatella, on olla Jeesuksen Kristuksen kaltainen, olla samaistettuna Hänen kanssaan. Siksi minä kastan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, koska Hän on meidän tuntomerkkimme. Me kuljetamme mukanamme tuntomerkkiä. “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se Jeesuksen Kristuksen Nimessä, antaen siitä ylistyksen Jumalalle.” Ja me samaistumme Hänen kanssaan kasteessa.

⁸⁰     Tänä iltana, me tulemme kastamaan, muutaman minuutin kuluttua. Täällä on ihmisiä, jotka haluavat tulla kastetuiksi, ja jos teidän sydämessänne on mitä tahansa maailmallista halua tai kunnianhimoa, katukaa niitä juuri nyt. Kertokaa Jumalalle, että te vain janoatte olla Jeesuksen kaltainen. Tulkaa nöyrästi. Ja sitten, kun te laskette kätenne Hänen päänsä päälle, ja uskon kautta tunnustatte syntinne, sanokaa: “Herra, olen pahoillani, että olen tehnyt sen.” Mitä silloin tulee tapahtumaan? Jumala tulee siirtämään kaiken teidän syyllisyytenne Hänen päälleen, ja ottamaan Hänen viattomuutensa ja panemaan sen teihin, ja sitten te seisotte vanhurskautettuina Jumalan läsnäolossa, koska te olette uskoneet Jeesukseen Kristukseen, Hänen Poikaansa. Mikä pelastussuunnitelma! Sitten te tulette olemaan osalliset Hänen kirkkaudestaan. Jumalan hyvyys on tuleva sydämeenne. Hänen ylösnousemuksensa voima tulee tekemään teidät uudeksi henkilöksi. Se tulee tyydyttämään jokaisen kaipauksen.

⁸¹     Kun olin poika, minä tein kaikkea mitä olin tarpeeksi suuri tekemään, ja myös paljon asioita, joiden tekemiseen en ollut tarpeeksi suuri. Minä yritin. Minä rakastan metsästämistä. Ajattelin: “Se oli sitä.” Ajattelin sitä, kuinka isäni oli ratsastaja. Ja minä ajattelin: “Jospa vain pääsisin länteen… “

Sitten veli, erään kerran siellä kaukana Arizonan vuorilla, tuodessamme alas karjalaumaa, minä istuin siellä, ja eräällä pojalle, jonka nimi oli Slim. Hänellä oli vanha kampa ja palanen paperia, ja hän soitti; eräs toinen mies Texasista istui siellä kitaran kanssa, näppäillen sitä, ja sitten he tulivat erääseen hymniin. Minä olin ottanut satulan hevoseni selästä ja käytin sitä tyynynäni, makasin siellä huopa vedettynä päälleni ja saappaat jaloissani, kannusten pitäessä jalkojani ylhäällä maasta. Ja hän alkoi näppäillä:

Alhaalla ristillä missä Pelastajani kuoli,
Siellä alhaalla, puhdistuakseni synnistä minä itkin,
Siellä minun sydämeeni verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

⁸²     Yritin vetää huopaa ylöspäin, tukkiakseni korvani. Katsoin ylös ja näin, kuinka tähdet riippuivat matalalla. Ja näytti kuin kuiskaavat männyt siellä vuorilla olisivat huutaneet: “Adam, missä sinä olet?” Oi, karjankasvatus jäi toiselle sijalle; minä halusin löytää Jumalan. Siellä kaukana, jalat kohollaan kannusten varassa, minä sanoin: “Jumala, minä en tiedä, kuka Sinä olet, mutta älä rankaise minua, ennen kuin löydän todellisen asian.”

⁸³     Muutama päivä sen jälkeen olin alhaalla kaupungissa ja istuin puistossa eräällä vanhalla pienellä penkillä. Eräs pieni espanjalaistyttö kulki ohitse. Minä istuin siellä ajatellen Jumalaa ja mitä se voisi olla. Minä olin silloin noin kahdeksantoistavuotias poika. Ja tämä tyttö kulki ohitse; pudotti nenäliinansa ja kulki ohitse. Minä sanoin: “Nainen, sinä pudotit nenäliinasi.” Ja vain Jumalan ajatteleminen oli muuttanut haluni. Irlantilainen sydänparka oli nälkäinen. Halusin jotakin, jotakin tyydyttävää.

⁸⁴     Jumala on antanut minulle etuoikeuden metsästää ympäri maailman, Afrikassa, Intiassa, ja Kanadan vuorilla, joillakin suurimmista metsästysmatkoista olen saanut saaliiksi maailman ennätyksiä. Se on kaikki hienoa, mutta ei ole mitään, mikä voisi korvata elävän Jumalan voimaa sielussanne, mikään ei voi ottaa sen paikkaa.

⁸⁵     Kun menen sinne… Minä rakastan vuoria; minä rakastan auringon laskuja. Minä viivyn joskus vuorilla pari päivää vain katsellakseni auringon nousua ja laskua ja kuullakseni kotkan huutavan. Se on hienoa; minä rakastan olla siellä. Mutta veli, sydämeni alkaa jyskyttää ja lyödä, kun ajattelen tuota: “Saastainen, saastainen, pahat henget repivät häntä. Kaikki on hyvin, kun Jeesus tulee jäädäkseen.” Minä alan ajatella sairaita ihmisiä ja tuota kutsua… Ja jokin sisimmässäni huutaa: “Minun on päästävä alas näiltä vuorilta nopeasti! Minun on mentävä ihmisten tykö.” Minä haluan samaistaa itseni Hänen palvelijanansa Hänen perheväkensä keskuudessa. Oi, kuinka minä rakastankaan samaistaa itseni Hänen kanssaan. Sitten Hän tulee keskuuteemme ja samaistaa itsensä meidän kanssamme. Hän on täällä tänä iltana, ystävät.

⁸⁶     Noin kymmenen minuutin kuluttua on aika aloittaa kastepalvelus, ja haluan sanoa yhden asian ennen kuin aloitamme sen. Jeesus Kristus, Jumalan Poika on samaistanut itsensä Sanassansa. Jeesus Kristus, Jumalan Poika samaisti itsensä tänä aamuna antamalla erottamisen. Hän samaistaa itsensä tuomalla syntisen uuteen elämään, uudeksi luomukseksi. Hän ottaa alhaisimman naisen tai alhaisimman miehen, juopon, alkoholistin, ja mitä tahansa se onkin, ojentaa ja puhdistaa heidät, ja tekee heistä herrasmiehiä ja hienoja naisia. Sellainen on minun Herrani. Hän ottaa sairaan ja vaivatun, jolla ei enää ole mitään toivoa ja nostaa hänet jälleen uuteen elämään, ja samaistaa itsensä samana Jeesuksena tuntien jopa sydäntemme ajatukset. Hän seisoo keskellämme omissansa, Jumala ihmisissä, samaistaen itsensä. Hän on täällä nyt, tuo sama Pyhä Henki.

⁸⁷     Ennen kuin rupeamme kastamaan (sillä aikaa, kun veljet tekevät valmisteluja), onkohan täällä sairaita, joiden puolesta ei rukoiltu tänä aamuna, voisitteko kohottaa kätenne. Kohottakaa kätenne, jos olette sairas ja teillä on tarve, eikä puolestanne rukoiltu tänä aamuna. Te, joilla ei ole mitään rukouskortteja, mutta olette sairaita ja ahdistettuja. Hyvä on. Kumartakaamme päämme hetkeksi.

⁸⁸     Herra, tämän kipeän kurkun kanssa ja karhealla äänellä, oi, minä rukoilen, että Sinä upottaisit ihmisten sydämiin sen, että meidän täytyy olla samaistettuja Sinun kanssasi. Sillä eräs vanha sananlasku täällä maan päällä sanoo: “Lintu tunnetaan höyhenistään ja mies seurastaan.” Ja rakas taivaallinen Isä, me rukoilemme, että Sinä olisit meidän seuramme. Herra salli meillä olla Sinut, vaikka se maksaisi kaiken, mitä meillä tämän maan päällä on. Salli meidän olla samaistettuja niin, että “joka todella rakastaa Jumalaa, hänen seuransa on Jumala.”

⁸⁹     Voikoon olla sanottu niin kuin Pietarin ja Johanneksen kohdalla, heidän kulkiessaan siellä portin kautta, jota kutsuttiin Kauniiksi. Pietari sanoi: “Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sen minä annan sinulle.” Ja tuo rampa mies parani. Ja sitten oikeuden edessä; ihmiset tiesivät heidän olevan tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he ymmärsivät heidän olleen samaistettuja oikean kaltaisen Seuran kanssa; he olivat olleet Jeesuksen kansaa. Ja Jumala, se on minun sydämeni halu, olla samaistettu Sinun kanssasi, yhtenä Sinun palvelijoistasi, joka rakastaa Sinua ja, joka on uskollinen Sinulle, ja pitää Sinun Kirjasi sanat, ja tekee kaiken, minkä tietää tehdä oikein.

⁹⁰     Nyt Isä, tulisitko jälleen tänä iltana samaistamaan itsesi keskuudessamme, että ihmiset voisivat tietää, että tämä ei ole vain jotakin… Herra, tulkoon tiettäväksi tänä iltana, että Sinä olet sama Jumala, joka oli täällä tänä aamuna. Sinulla on sama voima. Ja Sinä voit jälleen tänä iltana tehdä samoja asioita, joita Sinä teit tänä aamuna. Sinä lupasit, että niin tulisi olemaan viimeisinä päivinä.

⁹¹     Ja monet täällä eivät voineet saada tarpeeksi uskoa. Me rukoilemme, että Sinä antaisit heille uskon nyt. Ja antaisit Sinun Henkesi olla samaistettuna keskuudessamme, sillä Sinä sanoit: “Niitä tekoja, joita Minä teen, on myös hän tekevä, joka uskoo Minuun.” Niinpä minä rukoilen Jumala, että Sinä todistaisit olevasi täällä kanssamme tänä iltana ja että Sinä yhä rakastat meitä. Ja Sinä haluat jokaisen henkilön täällä, jota ei ole kastettu, tulemaan ja olemaan samaistettu kanssasi, niin että he myös voivat olla osalliset tästä ihmeellisestä armosta, joka voi siirtää meidän syyllisyytemme Hänelle ja Hänen armonsa meille. Suo se, Herra. Kuule rukouksiamme, kun me pyydämme Jeesuksen,

⁹²     Me seisomme Jumalan oikeudenmukaisen tuomion varjossa. Joka kerta, kun kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Hän lupasi, että Hän tulisi olemaan heidän keskellään.

⁹³     Nyt, arvelen, että joillakin teistä voi yhä olla rukouskortit, ja monilla teistä ei niitä ole. Ei ole väliä onko teillä vai ei. Jos olette sairas, ja jos tämä Jumala, joka kirjoitti tämän Raamatun… Uskotteko te vakavissanne Häneen? Jos Hän palaa keskuuteemme ja todistaa Sanan saarnaamisen lisäksi, että Hän on täällä, saaden syntiset vakuuttuneeksi siitä, että Hän on täällä, jos Hän on täällä parantaakseen sairaat, ja paljastaa sen aiheuttajan, niin kuin Hän teki, kun Hän oli täällä maan päällä, niin tuletteko te ilolla vastaanottamaan parantumisenne? Haluaisitteko kohottaa kätenne… Missään tapauksessa me emme tule ottamaan… Minä en tiedä, mitä rukouskortteja hän jakoi, ja me emme tule käyttämään rukouskortteja. Vain rukoilkaa; ja uskokaa.

⁹⁴     Ja jos Hän on tekevä niin, että Hän tulee samaistamaan itsensä, niin silloin teidän tulee hävetä, jos ette samaista itseänne Hänen kanssaan. Teidän pitäisi tehdä se. Tämä on nyt suora haaste: Tämänaamuisessa kokouksessa me jaoimme rukouskortteja ja kutsuimme heidät alttarille ja rukoilimme heidän puolestaan. Ja Pyhä Henki ravisteli niin valtavalla tavalla, kunnes minä tunsin itseäni vedettävän syrjään; oli aika lopettaa, koska olin tullut niin heikoksi. Ja nyt, minä sanon teille täällä kuulijakunnassa, joilla ei ole rukouskortteja, te haastatte, minä haastan teidät uskomaan, että se, mitä olen kertonut teille Jeesuksesta Kristuksesta, on Totuus. Ja rukoilkaa, jos olette sairas. Eikä ole väliä…

⁹⁵     Tänä aamuna yritin löytää vain ihmisiä, jotka eivät kuuluneet tähän tabernaakkeliin. Tänä iltana, en välitä mistä te olette. Vain rukoilkaa. Ja sitten, jos tuo Jumalan suuri Pyhä Henki, josta meillä on täällä valokuva, jos Hän tulee keskellemme… Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä niin paljon, että Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään näitä asioita, joita Hän teki ollessaan maan päällä, kun Hän tulisi takaisin meidän lihaamme, ja tekisi samoja asioita.

⁹⁶     Nyt, jos olet sairas, rukoile. Anna haaste Jumalalle. Sano: “Jumala, veli Branham ei tunne minua; hän ei tiedä minusta mitään. Mutta, jos Sinä annat hänen kääntyä minun puoleeni, ja sallit minun koskettaa Sinun viittaasi, ja sitten, kun Sinä puhut… minä tulen tietämään, että Sinä olet kosketuksessa tämän Seurakunnan kanssa. (Seurakunta on uskovaiset) Silloin minä tulen tietämään, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaiken.” Ja rukoilkaa nyt.

⁹⁷     Tunnen vain johdatusta tehdä sen. En tiedä miksi, mutta tunnen johdatusta tehdä se.

Kohottaisitteko nyt kätenne?

⁹⁸     Juuri tässä katsoen minuun on eräs pieni nainen, jolla oli käsi ylhäällä tällä tavalla ja joka rukoili juuri muutama minuutti sitten. Ja hän rukoilee jonkun muun puolesta itsensä lisäksi. Sikäli, kun tiedän, en ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Hän on minulle täysin vieras. Mutta hän rukoilee tyttärensä puolesta, koskien leikkausta. Sinä et edes ole tästä osasta maata; sinä olet Texasista. Se on NÄIN SANOO HERRA. Onko sinulla rukouskorttia? Eikö sinulla ole? Hyvä on, sinä et tarvitse sitä. Usko koko sydämelläsi.

⁹⁹     Kuinka minä tiesin, mitä sinä rukoilit? Ettekö te voi nähdä, että Taivaan Jumala paljastaa sydämen salaisuudet. Eikö Daniel sanonut niin päivinänsä? Jumala paljastaa sydämen salaisuudet.

¹⁰⁰Siellä istuu eräs nainen sinun vieressäsi. Hän oli niin onnellinen siitä. Hänellä oli sydänvaiva, ja hän haluaa, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Niinpä, laskisitko sinä kätesi hänen päälleen. Hyvä on. Mene nyt takaisin Chicagoon ja ole terve. Aamen! Myöskään tuota naista en tunne, en tiedä mitään hänestä. Mutta Jumala tuntee teidät! Katsokaahan, Hän samaistaa itsensä kanssamme. “Jos voit uskoa, silloin kaikki asiat ovat mahdollisia.”

¹⁰¹Tämä pieni juutalaisnainen, joka istuu tässä; hän myös rukoilee. Se on totta. Sinä rukoilit, että minä sanoisin jotakin sinulle. Minä näin sinun vaivasi tänä aamuna, mutta en nimennyt sitä. Mutta nuo jalat, jotka ovat vaivanneet sinua, se tulee paranemaan; niinpä älä yhtään murehdi siitä.

¹⁰²Uskotko sinä myös, tämä pieni nainen, joka istuu tässä.? Uskotko sinä minun olevan Hänen profeettansa, Hänen palvelijansa? Minä en tunne sinua; Jumala tuntee minut. Mutta, jos Hän on Jumalan Henki kanssanne, silloin Hän tulee tekemään niin kuin Jeesus teki. Sinä rukoilit, ja näytti, kuin joku olisi vetänyt huomioni sinuun.

Siellä on Herran Enkeli hänen vierellään. Jos tulet uskomaan, sinun sydänvaivasi tulee lakkaamaan ja samoin nivelreumasi. Sinun nimesi on rouva Wisdom. Näin on. Mene takaisin ja ole terve, rouva Wisdom. Minä en koskaan elämässäni ole nähnyt tuota naista. Mutta Hän on Jumala, jos vain haluatte uskoa sen.

¹⁰³Tässä! Katsokaapa tänne. Näettekö tuon pienen naisen, joka istuu siellä käsi tällä tavalla suunsa edessä? Ettekö te voi nähdä tuota Valoa, joka riippuu suoraan tuon naisen yläpuolella siellä? Katsokaa nyt! Se tulee suoraan alas häntä kohden. Näen sen hajoavan. Hänellä on ongelma maksan kanssa, hänellä on maksavaiva. Se on sappirakkovaiva. Sinä olet rouva Palmer. Kyllä, muistan nyt kuka… Minä en… Katsokaahan, se on vain näky. Näen sinun istuvan veli Palmerin vieressä. Näin se on, sisar. Mene, ole terve ja usko koko sydämelläsi.

¹⁰⁴Siellä hänen takanaan istuu eräs pieni nainen, joka näytti jotenkin hämmästyvän, suoraan hänen takanaan. Uskotko, että nielurisavaiva tulee jättämään nuo kaksi lasta, ja myös sinut? Silloin mene kotiisi, ole iloinen ja onnellinen. Pane kätesi molempien noiden lasten päälle, joilla on tuo vaiva; ja myös oma vaivasi on jättänyt sinut. Te olette kaikki parantuneet Herran Jeesuksen Nimessä. Te tulette olemaan terveitä.

¹⁰⁵Voitteko te nähdä, että Elävä Jumala elää tänään? Hän on aivan yhtä suuri kaikkialla, eikä olekin? Ettekö te halua olla samaistuneet Hänen kanssaan? Tietenkin te haluatte. Varmasti te haluatte.

¹⁰⁶Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi ennen kuin minä… Se heikentää minua niin paljon. Kuinka moni haluaisi olla muistettu rukouksessa? Juuri nyt, sanoen: “Jumala ole armollinen minulle. Minä nyt haluan uskoa Herraan Jeesukseen. Haluan kaikki ongelmani oikaistuiksi nyt.” Jumala olkoon kanssanne.

¹⁰⁷Herra, joka toit jälleen Jeesuksen kuolleista, Taivaan Jumala, minä rukoilen Sinua heidän puolestansa, että tämä on oleva se hetki, jolloin he tulevat uskomaan, tulemalla esiin, jos he eivät koskaan aikaisemmin ole tehneet sitä, ja olemalla samaistetut Jeesuksen Kristuksen kanssa täällä altaassa tänä iltana. Sillä Kirjoitus sanoi, että jos me olemme haudatut Hänen kanssaan kasteessa, ja olemme osalliset Hänen kanssaan Hänen kuolemassansa, silloin me myös olemme osalliset ylösnousemuksessa Hänen kanssaan. Se on lupaus. Ja suuri pyhä Pietari käski meitä tekemään parannuksen ja olemaan kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja me olemme saava Pyhän Hengen lahjan.

¹⁰⁸Tässä istuu miniäni, Herra, pieni Loyce, isoten ja janoten ja paastoten ja odottaen. Siellä takana istuu sisareni, isoten ja janoten ja paastoten ja odottaen. Oi Herra, lähetä Pyhä Henki juuri nyt jollakin tavalla tähän rakennukseen, ja iske heidän sieluihinsa ylösnousemuksen voiman kanssa; ja voikoot he nousta seisomaan ylösnousemuksen voimassansa ja olla samaistetut Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen ylösnousemuksessansa. Suo se, Herra.

¹⁰⁹Anna anteeksi jokainen synti. Poista kaikki, mikä on väärin, Isä, ja anna meille Sinun armosi, kun me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

¹¹⁰Paranna kaikki sairaat ja vaivatut. Herra, Sinä olet täällä; Sinä olet Jumala. Sinä olet todistanut itsesi Jumalaksi. Ja me rukoilemme että, tuntien Sinun Henkesi luonteen, kuinka Sinä teit joitakin asioita ja sitten hävisit heidän näkyvistään, ja olit jossakin muualla toisessa kaupungissa, ja jälleen olit poissa. Mutta Sinä jätit jälkeesi merkin siitä, että Elävä Jumala eli. Ja minä rukoilen, Herra Jeesus, että tämä on painunut ihmisten sydämiin niin, etteivät he tule koskaan unohtamaan sitä, että Pyhä Henki on läsnä parantaakseen, pelastaakseen ja täyttääkseen Hänen hyvyydellään. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹¹¹No niin, kuinka monen täällä tuli tulla kastetuksi? Kohottaisitteko kätenne te, joilla kaikki asiat ovat valmiit? Te voitte sitten valmistautua vettä varten muutaman minuutin kuluttua. Ja nyt, odottaessamme Pyhää Henkeä muutaman hetken, kuinka monet täällä eivät vielä ole saaneet Pyhää Henkeä, ja, jotka haluaisivat ja rukoilevat hartaasti, saadakseen Pyhän Hengen?

Teddy, tai joku teistä, haluaisitko mennä pianon ääreen juuri nyt. Me tulemme laulamaan joitakin lauluja, sillä aikaa, kun naiset valmistautuvat kastetta varten menemällä tähän huoneeseen ja miehet tänne toiseen. Ja me valmistaudumme sillä aikaa tätä tapahtumaa varten.

¹¹²Ja sitten me tulemme odottamaan Pyhää Henkeä tulemaan ja paljastamaan meille ne asiat, jotka Hän haluaa meidän tekevän. Sitten, me tulemme sammuttamaan valot salista. Saarnaaja tulee olemaan täällä vedessä, ja sitten meillä tulee olemaan kasteseremonia.

¹¹³Heidän valmistautuessaan, minä haluaisin tässä lukea vähän Kirjoitusta. Kuinka moni uskoo, että Jumala on ääretön? Varmasti, Hän on täällä juuri nyt. Ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä vastaanottaaksenne Pyhän Hengen, on nousta ylös ja vastaanottaa Hänet. Hänen voimansahan on todistanut, että Hän on täällä. Kuinka meillä voisi olla epäilyksen varjoakaan? Hänen siunattu, pyhä Läsnäolonsa yksinkertaisesti kylvettää sielujamme. Minusta tuntuu aivan kuin voisin kirkua koko voimallani, Hänen hyvyydestään ja laupeudestaan, joka kestää aina ja iankaikkisesti. Hän on täällä. Minun sydämeni palaa ja on täytetty ilolla ja ylenpalttisella riemulla Hänen Läsnäolonsa vuoksi.

¹¹⁴Ennen kuin valot sammutetaan, minä haluan lukea Apostolien tekojen toisesta luvusta. Ja minä uskon, että jokainen mies, saarnaaja, evankelista tai mikä hän sitten onkin, on yhtä mieltä siitä, että Jumala on ääretön. Jumala ei voi tehdä jotakin asiaa yhdellä tavalla ja sitten kääntyä ympäri ja tehdä sitä toisella tavalla. Hänen on pakko tehdä se samalla tavalla joka kerta, eikö olekin? Tämä on se julistus, joka lähti Jumalalta:

Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat; Jeesuksen Nasaretista, miehen, jonka Jumala vahvisti keskuudessanne voimallisilla teoilla, ihmeillä ja merkeillä, jotka Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse myös tiedätte

 Minkä kaltaisia merkkejä Hän teki vahvistaakseen Hänet Messiaaksi? Hän vahvisti sen tietämällä heidän sydäntensä ajatukset. Onko se oikein? Pietarihan sanoi: “Merkein ja ihmein Jumala vahvisti sen, että Hän oli Hänen kanssaan.”

Hänet, joka teille luovutettiin Jumalan neuvopäätöksen ja edeltätietämisen mukaisesti, te olette ottaneet, ja pahoilla käsillä ristiinnaulinneet ja tappaneet:

Jonka Jumala on nostanut ylös, päästäen kuoleman kivuista, koska ei ollut mahdollista, että se olisi voinut häntä pitää.

Sillä Daavid puhuu koskien häntä: Minä näin ennalta Herran aina kasvojeni edessä, sillä hän on minun oikealla kädelläni, niin ettei minua voida liikuttaa:

Sen vuoksi minun sydämeni iloitsi, ja kieleni oli iloinen; sen lisäksi myös minun lihani on lepäävä toivossa:

Koska sinä et ole jättävä minun sieluani helvettiin, etkä sinä salli Pyhäsi nähdä turmeltumista.

Sinä olet tehnyt tunnetuksi minulle elämän tiet; sinä olet täyttävä minut ilolla sinun hyväksymisesi kanssa.

Miehet, veljet, antakaa minun vapaasti puhua teille patriarkka Daavidista, että hän on sekä kuollut, että haudattu, ja hänen hautansa on kanssamme tähän päivään asti.

Sen vuoksi ollen profeetta, ja tietäen, että Jumala oli valalla vannonut hänelle, että hänen kupeittensa hedelmästä, lihan mukaan, hän tulisi nostamaan esiin Kristuksen istumaan hänen valtaistuimellensa;

Hän nähden tämän edeltä puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, että hänen sieluansa ei jätetty helvettiin, eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista.

Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, josta me kaikki olemme todistajia.

Sen vuoksi ollen Jumalan oikealla kädellä korotettu, ja saatuaan Isältä Pyhän Hengen lupauksen, hän on vuodattanut tämän, jonka te nyt näette ja kuulette.

Oi, se yksinkertaisesti sävähdyttää minua. Me yhä olemme Hänen todistajiansa. Hänet nostettiin ylös kuolleista; ja Hän elää tänä iltana.

Sillä Daavid ei ole astunut ylös taivaisiin; vaan hän sanoo itse: HERRA sanoi minun Herralleni, Istu sinä minun oikealle kädelleni, kunnes minä teen sinun vihollisesi sinun astinlaudaksesi.

Sen vuoksi tietäköön varmasti koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te olette ristiinnaulinneet, sekä Herraksi, että Kristukseksi.

Nyt, kun he kuulivat tämän, tunsivat he piston sydämissään, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?

No niin, mitä kieltä hän nyt oli puhumassa, kun kaikki nuo maailman eri kieliset kuulivat häntä? Hetki sitten he pitivät heitä hulluina. Ja nyt tämän mahtavan saarnan jälkeen, joka puhuttiin kaikista kansoista oleville, jotka seisoivat siellä, he kysyivät: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä?” Sitten annettiin resepti.

Silloin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus, ja ottakoon joka ainoa teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te olette saava Pyhän Hengen lahjan.

Sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja kaikille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Ja monilla muilla sanoilla hän todisti ja kehoitti, sanoen, Pelastakaa itsenne tästä onnettomasta sukupolvesta.

Jos ei se olekin aivan sama Evankeliumi, jota me saarnaamme tänään: “Pelastakaa itsenne tästä onnettomasta sukupolvesta.” Monia merkkejä ja ihmeitä on tehty. Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo osoittaa Hänen itsensä olevan elossa, ja sama kaste, joka oli asetettu tässä, on sama, joka on saarnattu täältä saarnastuolista tänä iltana.

Sitten heidät, jotka iloiten vastaanottivat hänen sanansa, kastettiin: ja tuona samana päivänä heihin lisättiin siellä noin kolmetuhatta sielua.

¹¹⁵Rakas Jumala, huoneet ovat täynnä seisovia ihmisiä, jotka tulevat samaistetuksi kasteessa Sinun kanssasi. Minä rukoilen Sinua Herra, heidän sijastansa, että Sinä tulisit olemaan niin hyvä, Herra, että hetkellä, jolloin he tulevat vedestä, voikoon heille tapahtua jotakin, niin että heidän sielunsa tulevat täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Voikoot he vedestä tultuaan mennä julkituomaan Sinua, saarnaamalla Evankeliumia; opettamalla pyhäkoulussa; puhumalla kielillä; selittämällä kieliä; tekemällä merkkejä ja voimallisia tekoja ja ihmeitä; ja ennen kaikkea, palakoon Jumalan rakkaus heidän sieluissansa nöyryydessä, lempeydessä ja kärsivällisyydessä.

¹¹⁶Herra minä jätän heidät Sinulle. He ovat tämän herätyksen voitonmerkkejä. Ja minä rukoilen, että sinä pitäisit heidät hoivissasi. Ja jonakin päivänä, niin kuin minä nyt seison täällä rukoilemassa Sinun Raamattusi ylitse, sen jälkeen, kun olen saarnannut Siitä, ja julistanut koko sydämestäni sen minkä uskon Totuudeksi, niin kuin Sinä sen minulle paljastat…

¹¹⁷Ja Herra, me odotamme heidän kastamistansa, aivan niin kuin me kaikki täällä kuulijakunnassa odotamme ylösnousemusta. Ja jonakin päivänä, Herra, seistessämme yhdessä taivaallisissa paikoissa, voikoon siellä tulla ääni Taivaasta; pasuuna tulee soimaan ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Voikaamme me olla temmatut ylös Hänen kanssaan kohdataksemme Herran ilmassa ja ollaksemme iankaiken Hänen kanssaan. Suo se Isä.

¹¹⁸Pidä meidät terveinä ja onnellisina ja täynnä intoa. Me emme pyydä saada rahaa. Me emme pyydä helppoja asioita. Me vain pyydämme olla Jeesuksen kaltaisia. Me haluamme olla samaistettu Hänen kanssaan, senkaltaisen Hengellä, joka Hänessä oli, nöyrästi ja lempeästi, aina toimittaen Isän asioita.

¹¹⁹Herra, tämän herätyksen loppuhetkessä, näiden monien kalliiden ihmisten tullessa samaistetuiksi, jatka itsesi samaistamista heidän kanssaan, antamalla heille Pyhän Hengen. Suo se, Isä.

¹²⁰Siunaa tätä pientä tabernaakkelia. Siunaa jokaista saarnaajaa, jokaista henkilöä, joka on ollut läsnä täällä jokaisesta seurakunnasta.

¹²¹Herra, minä rukoilen, että Sinä lähettäisit herätyksen jokaiseen seurakuntaan kautta koko maailman. Ja me tulemme näkemään heidän tulevan yhteen yksisydämisesti ja yksimielisesti Jeesuksen Kristuksen ylöstempaus armoa varten, joka tullaan antamaan keskuuteemme. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹²²Nyt, valot tulevat olemaan pois päältä auditoriossa hetken aikaa. Näiden nenäliinojen puolesta on rukoiltu. Ja nyt, valot tulevat olemaan poissa hetken aikaa ja sitten… Ja silloin olkaa vian hiljaa, ja sananpalvelija kastaa yhden toisensa, kunnes me saamme heidät kaikki kastettua.

Nyt, jos jokainen voi nähdä… Nyt… Tuo mikrofoni, vetäkää tuo mikrofoni alas taaksenne…?… Meneekö tämä nauhuriin? Hyvä on. Hän on pitänyt huolen siitä.

Halusin tehdä tämän itse tänä iltana. Olen niin kuumissani. Ja veli Neville on ollut lepäämässä, joten hän halusi, että myös pastorilla olisi jotain tekemistä tämän kanssa. Hyvin hieno veli. Hetkinen vain ja valot menevät pois päältä pääauditoriosta, jolloin te voitte nähdä suuresta peilistä, joka roikkuu takana, se on suunnattuna suoraan altaaseen, missä heidät tullaan kastamaan. Ja jos he saavat heidät valmiiksi… Sitten, jos joka kerta kun heitä kastetaan, vanhimmat vetävät verhon eteen niin, että naiset voivat nousta vedestä. Ja sitten he tulevat yksi toisensa jälkeen. Te tulette…?… ketä he ovat ja kastavat heidät Jeesuksen Nimessä…?…

¹²³Nyt, muistakaa, kuten sananpalvelija on vastuussa Jumalan Sanasta, joka on luovutettu minulle…?… Minä suosittelen jokaiselle, joka ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että he tulevat uudelleen kastetuiksi. Näin Paavali sanoi. Hän sanoi jopa, että jos he ovat olleet kastetut yhdellä tavalla, heidän tulisi…?… hän sanoi, että heidän täytyi tulla kastetuksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän sanoi, jos enkeli koskaan opettaisi jotain muuta, hän olkoon kirottu. Se löytyy Galatalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta ja kahdeksannesta jakeesta. “Vaikka me tai enkeli taivaasta julistaa mitään muuta Evankeliumia, hän olkoon kirottu.” Nyt, juuri ennen kuin seremonia alkaa, voivatko kaikki nähdä?

[Veli Neville kastaa ihmisiä. Tyhjä kohta nauhassa.]

Sanat…?… Evankeliumin sananpalvelijan…?… [Tyhjä kohta nauhassa.]

[Veli Branham puhuu erästä henkilökohtaista ystäväänsä koskien.] Hyvin henkilökohtainen ystäväni. Tämä leidi on Oral Robertsin hyvin henkilökohtainen ystävä, hän ja hänen aviomiehensä…?… toinen…?… Jumalan sielujenvoittaja…?… Veli Oral Roberts, yksi rakkaista ystävistäni…?…

[Veli Neville kastaa lisää ihmisiä. Tämä kastekokous kestää noin puoli tuntia, jonka aikana veli Branham kommentoi ja laulaa. Muutamia näistä kommenteista on kirjoitettu ylös. Useissa paikoissa on merkintä: Tyhjä kohta nauhassa.] Kyllä. Suo se, Herra.