57-0828 HEBREALAISKIRJE 2. LUKU, OSA III
(Hebrews Chapter 2, #III)
Jeffersonville, Indiana, USA, 28.8.1957
217 Seitsemäs, kahdeksas, yhdeksäs, ja kymmenes luku, siitä eteenpäin, oi. Pitäkää kynät ja paperit ja kaikki valmiina, sillä uskon, että Herra tulee antamaan meille suuren ajan.
218 Nyt me olemme puhuneet siitä, kuinka Paavali korottaa ja asettaa asemaansa Herran Jeesuksen. No niin, jos me pääsemme tämän lävitse tänä iltana, niin sunnuntaiaamuna… Tämä kaikki tulee sulautumaan yhteen sunnuntaiaamun sanoman kanssa, koska se erottaa Sapatin. Se on suuri kysymys sapatin kannattajien keskuudessa tänään. Ja annan teille kaikille kutsun tulla sunnuntaiaamuna. Saadaksenne tietää kumpi on oikein: palvoako lauantaina tai sunnuntaina? Mitä Raamattu sanoo siitä? Niinpä sitten, tämä Kirja erottelee lain ja armon ja asettaa kunkin niistä omalle paikalleen. Heprealaiset oli kasvatettu lain mukaan, ja Paavali kertoi heille, mitä osaa armo näytteli lain kanssa.
219 No niin, ottakaamme hieman taustaa nyt. Me menemme taaksepäin aloittaaksemme…
220 Asiasta toiseen, minulla on lukulasit. Jos tarvitsen niitä tänä iltana, niin minulla on ne. Tiedättekö olen vain kaksi vuotta vajaa viidestäkymmenestä, enkä näe niin kuin minulla oli tapana, en voi lukea läheltä. Kun aloin huomata lukiessani sanojen hämärtyvän, ajattelin tulevani sokeaksi. Menin silmätarkastukseen, ja lääkäri sanoi: “Ei, sinä olet vain yli neljänkymmenen, poikaseni.” Ja hän sanoi, että jos eläisin tarpeeksi vanhaksi, voisi näköni ehkä tulla takaisin uudestaan, ja voisin jälleen lukea läheltä. Hän sanoi: “Sinähän voit lukea Raamattuasi nyt vain työntämällä sen etäämmälle itsestäsi?”
221 Minä sanoin: “Kyllä.”
222 Hän sanoi: “Jonkun ajan kuluttua käsivartesi ei tule riittämään.”
223 Ja niinpä minä nyt toivon, että tässä tutkistelussa… Tässä pienessä Collins Raamatussa on hyvänkokoinen teksti. Voin nähdä sen melko hyvin. Mutta, kun tulemme suurempiin ja syvällisempiin asioihin, joissa meidän täytyy ottaa sekä Uusi, että Vanha Testamentti, ja sekoittaa ne yhteen, niin sitä varten minulla on pieni Scofield Raamattu. Ja minä olen tottunut Scofield Raamattuun; sen merkintöihin. En kuitenkaan lue Scofieldin merkintöjä, koska en ole samaa mieltä Scofieldin kanssa monista hänen teorioistaan. Mutta pidän sen tekstin asettelusta, koska olen lukenut sitä niin paljon. Ja minulla on ollut se niin kauan aikaa, jollakin tavalla tiedän kuinka löytää aiheeni.
224 Tämä on kaikki uutta minulle, tämä opettaminen, enkä ole mikään erikoinen opettaja. Mutta kärsikää minua vähän aikaa, ja tulen kertomaan teille Totuuden, ainakin niin pitkälle kuin tiedän Sen.
225 Nyt, tämä Hebrealaiskirje on… Paavali, muistattehan, minkä me totesimme hänen olleen? Hän oli alusta pitäen suuri opettaja, suuri oppinut. Ja hänet oli koulutettu Vanhaan Testamentiin. Voiko kukaan nyt sanoa minulle, kenen me totesimme olleen hänen opettajansa? [Seurakunta sanoo: “Gamaliel.”] Gamalielin, yhden tuon päivän merkittävimmistä opettajista.
226 Sitten Paavali, me näemme, että yhtenä päivänä häntä kutsuttiin… Voiko kukaan sanoa mikä hänen nimensä oli? [Seurakunta sanoo: “Saul.”] Saul. Ja hänellä oli suuret valtuudet Jerusalemissa; uskonnolliset valtuudet. Ja hän oli kasvanut todella koulutettuna, uskonnollisena miehenä. Hän osasi puhua neljää tai viittä eri kieltä ja hän oli hyvin terävä-älyinen mies. Mutta auttoiko hänen koulutuksensa ja älykkyytensä häntä? Ei. Hän sanoi, että hänen täytyi unohtaa kaikki mitä hän tiesi, voidakseen oppia tuntemaan Kristuksen.
227 Niinpä me sitten näemme, että siihen ei tarvita älykästä tai koulutettua miestä. Siihen tarvitaan mies, joka on halukas nöyryyttämään itsensä Jumalan edessä, huolimatta siitä kuinka…
228 Tiesittekö, että Dwight Moody oli niin kouluttamaton, ja hänen kirjoituksensa niin kehnoa, että heidän täytyi korjailla hänen sanomisiaan koko ajan. Hän oli niin huono kirjoittamaan, niin kouluttamaton.
229 Tiesittekö, että Pietari ja Johannes Raamatussa olivat niin kouluttamattomia, etteivät osanneet kirjoittaa edes omaa nimeään; eivätkä olisi tunteneet sitä, vaikka se olisi ollut heidän silmiensä edessä? Apostoli Pietari, jolla oli Valtakunnan avaimet, ei tuntenut nimeään, vaikka se olisi ollut kirjoitettuna hänen edessään. Ajatelkaa sitä. Raamattu sanoo, että hän oli tietämätön ja oppimaton. Niinpä se antaa minulle mahdollisuuden. Aamen. Kyllä vaan, tekee niin hyvää nähdä, että Jumala voi tehdä sen jollekin miehelle.
230 Nyt, ja me näemme, että niin pian kuin Paavalilla oli suuri kokemus… Haluan kysyä teiltä: Onko kokemus tulla Kristuksen luo? Onko jokaisella kokemus? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Kyllä! Kyllä vaan, se on syntymä. Se on kokemus.
231 Ja sitten me olimme täällä Luther Collegessa äskettäin. Ja minulla oli etuoikeus syödä päivällistä tänään Tom Hairen kanssa. Minun piti olla siellä kello kaksitoista päivällisellä, mutta olin myöhässä. Kuinka moni on kuullut hänestä, tuosta kuuluisasta, irlantilaisesta rukoussoturista? Ja hän on ollut tämän veli Eppin kanssa hänen ohjelmissaan, ja on esiintynyt monissa paikoissa täällä Amerikassa. Ja minä söin päivällistä hänen kanssaan tänään. Ja me olimme… Olin vain noin kolme tuntia myöhässä; se oli noin puoli neljä, viisitoista vaille neljä, kun me sen söimme. Mutta ei sillä väliä. Ja me keskustelimme näistä asioista, kuinka Jeesus Kristus on kaikkien asioiden Pää.
232 Nyt, kun Paavalilla oli tämä kokemus. Ja sitten ennen kuin hän saattoi hyväksyä tämän kokemuksen, hänen täytyi viedä se takaisin Raamattuun. Ja me näemme, että hän lähti ja meni toiseen maahan, ja viipyi siellä kolme vuotta, tutkien tarkoin Kirjoitusta, nähdäkseen oliko hänen kokemuksensa oikein.
233 Me käsitämme, että hänellä oli suuri asia edessään. Hänen täytyi tulla takaisin ja kertoa seurakunnalleen ja kaikille ihmisille, että juuri ne asiat, joita hän oli vainonnut, olivat oikein.
234 Täytyikö teidän tehdä jotakin sen kaltaista? Tietenkin, lähes kaikki meistä ovat tehneet niin; meidän on täytynyt mennä takaisin ja sanoa: “Olen tullut näkemään, että nuo ihmiset joita kutsutaan pyhiksi kieriskelijöiksi, olivat oikeassa.” Näettekö? Siinä se on. Meidän täytyi kääntyä ympäri. Ja niitä asioita, joita me kerran vihasimme, me nyt rakastamme. Se on kääntymys; outo asia.
235 Ah! Sanoin äsken pyhä kieriskelijä. Mitään sen kaltaista asiaa ei ole. Mutta he vain kutsuvat ihmisiä siten, pyhitys-ihmisiä. Mutta ei ole olemassa mitään pyhiä kieriskelijöitä. Mitään sellaista ei ole. Ei ole mitään tilastotietoa, että mitään seurakuntaa olisi koskaan rekisteröity sillä tavalla, vaikka onkin yli 960 erilaista kirkkokuntaa. Ei ole mitään sellaista kirkkokuntaa kuin pyhät kieriskelijät. Se on vain nimi, jonka Perkele on kiinnittänyt seurakuntaan.
236 Mutta noina päivinä he kutsuivat heitä… Kuinka moni tietää, miksi he kutsuivat heitä Paavalin aikana? Harhaoppiseksi. Tiedättekö, mitä harhaoppinen merkitsee? “Hullu.” Se merkitsi hulluja ihmisiä. Niinpä minua voidaan aivan yhtä hyvin kutsua pyhäksi kieriskelijäksi kuin harhaoppiseksi. Eikö teitäkin? Niinpä, jos heitä kutsuttiin siksi ja he iloitsivat… Mitä Jeesus käski meitä tekemään siinä tapauksessa? Hän sanoi: “Riemuitkaa, ja olkaa ylenpalttisen iloiset, sillä suuri on teidän palkkanne Taivaassa, sillä niin he vainosivat profeettoja ennen teitä.” He tekivät sen.
237 Hän sanoi: “Olkaa ylenpalttisen iloiset. Kaikki ylenpalttinen on “kohotettu ylen korkealle”, todella onnellisia. Ja nuo opetuslapset, kun heidät oli katsottu arvollisiksi kantamaan Jeesuksen Nimen häväistystä, he iloitsivat suuresti siitä, että saattoivat kantaa Hänen Nimensä häpeää.
238 Ja monet ihmiset tänään, jos he sattuvat kutsumaan heitä pyhiksi kieriskelijöiksi, he lannistuvat: “Voi, ehkä minä olin alusta alkaen väärässä.”
Mutta he olivat iloisia siitä: “Oi, kantaa tuota Nimeä!”
239 Sitten, toisella vuosisadalla, he kutsuivat heitä “ristiseliksi”. Ja se johtui siitä, että kristityillä oli tapana kantaa ristiä selässään, osoittaakseen, että he olivat ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa. He kutsuivat heitä ristiselkäisiksi. No niin, minä tiedän katolisten kutsuvan itseään siksi, mutta se ei ollut mikään katolinen kirkko. Se oli protestanttinen kirkko ennen kuin sitä kutsuttiin protestanttiseksi kirkoksi. Se ei protestoinut mitään muuta kuin syntiä vastaan. Syy, miksi sitä kutsutaan protestanttiseksi kirkoksi tänään, on se, että se protestoi katolisia opinkappaleita vastaan. Mutta se ei vielä siihen aikaan ollut mikään uskonlahko, kun heitä kutsuttiin ristiselkäisiksi.
240 Ottakaa vain Josephuksen ja muiden kirjoittajien historiankirjoja, Hislopin kaksi Babylonia, ja niin edelleen, ja tulette näkemään sen olevan oikein; he eivät olleet mikään kirkko. Ensimmäinen milloinkaan organisoitunut kirkko oli katolinen kirkko, noin kolmesataa vuotta viimeisistä apostoleista. Noin kolmesataa vuotta myöhemmin organisoitiin katolinen kirkko. Ja vainoaminen alkoi, ihmisiä pakotettiin katoliseen kirkkoon, ja sitten he yhdistivät kirkon ja valtion.
241 Se oli sen jälkeen, mitä kutsuttiin Konstantinuksen kääntymyksestä pakanuudesta katolisuuteen. Mutta, jos joku koskaan on lukenut historiaa hänestä; osoittavat ne asiat, joita hän teki, että hän ei ollut käännytetty. Hyvänen aika! Ainoa uskonnollinen asia, mitä hän koskaan teki, oli se, että hän pani ristin Pyhän Sofian kirkkoon. Se oli ainoa hänen koskaan tekemänsä uskonnollisuuteen viittaava teko. Hän oli kelpaamaton. Mutta he kutsuvat sitä “hänen kääntymyksekseen”. Se on suunnilleen verrattavissa joidenkin näiden niin kutsuttujen kääntymysten kanssa tänä päivänä.
242 Mutta me näemme, kun Paavali käännytettiin, ja hänellä oli tämä suuri kokemus, oli hänet ehdottomasti käännetty ympäri. Ja te tiedätte, että kääntymys merkitsee olla “käännetty ympäri”. Te olette menossa tähän suuntaan ja te käännytte ja alatte mennä takaisin tähän suuntaan. Kyllä, se on kääntyminen ympäri; täyskäännös.
243 Ja Paavali, niin pian kuin hänet oli käännytetty, ennen kuin hän sattoi koskaan puhua kokemuksestaan… No niin, hänellä oli ihmeellinen kokemus. Minä uskon, että kun te vastaanotatte Kristuksen omana henkilökohtaisena Pelastajananne, niin se on kokemus.
Minä uskon, että ilo siitä, että syntinne ovat anteeksiannetut, yksinkertaisesti kiihottaa sydäntänne koko ajan.
244 Mutta sitten, kun siunattu Pyhä Henki tulee alas, se on kokemus, tuo uusi syntymä, jota te ette tule koskaan unohtamaan. Te tulette Jumalan Lapseksi. Ja tässä on se, mikä tekee sen.
“Kuinka sinä sen tiedät, veli Branham?”
245 No niin, nämä ovat opetustunteja. Monet ihmiset… Metodistit yrittävät sanoa: “He huusivat, kun he saivat Sen.” No niin, se kyllä sopii. Jos teillä on Se, ja te huusitte, niin hyvä on! Mutta se, että te huusitte, ei ollut merkki, että teillä oli Se, koska monet huusivat, eikä heillä ollut Sitä.
246 Helluntailaiset sanoivat: “Kun he puhuivat kielillä, heillä oli Se.” Se kyllä sopii. Jos te puhuitte kielillä, ja saitte Sen, niin hyvä on. Mutta te voitte puhua kielillä, eikä teillä silti ole Sitä.
247 Niinpä te näette, että loppujen lopuksi se on kokemus siirtymisestä kuolemasta Elämään; kun kaikki vanhat asiat kuolevat, ja kaikki asiat tulevat uusiksi; Kristus tulee todelliseksi, vanhat asiat tippuvat pois. Kaikki vanhat lihallisuuden juuret… Tiedättekö kuinka juuret kaivetaan ulos? Meillä oli tapana ottaa puutarhakuokka ja kaivaa, kunnes siitä ei ollut jäljellä mitään. Ja he sanoivat: “Jos teissä versoaa esiin mitään katkeruuden juuria, kaivakaa ne ulos!” Ja se on totta. Sitä Pyhä Henki tekee, kaivaa ulos kaikki juuret. Kaivakaa ne ulos; kootkaa ne kasaan; polttakaa ne; hävittäkää ne. Te saatte silloin hyvän sadon, jos me teemme sen.
248 No niin, Paavali tiesi, että jotakin oli tapahtunut, joten hän meni alas Arabiaan, ja siellä hän tutki kolme vuotta kaikkia Vanhan Testamentin profeettoja, kuinka he olivat profetoineet. Ja hän tuli toteamaan, että se oli ehdottomasti Totuus.
249 Verratkaa sitä nyt tämän päivän kanssa, tähän kokemukseen, joka meillä oli täällä tässä pienessä seurakunnassa; Aamutähden ilmestymisestä siellä; tuon suuren Valon, joka tulee alas ja kertoo ennalta ja näyttää tulevat tapahtumat. Tiedättekö, se oli ihmeellistä, mutta minun saarnaajaveljeni kertoi minulle, että se oli Perkele. Ja minä en voinut ymmärtää sitä.
250 Niinpä, minä en sanonut siitä mitään, kunnes sitten yhtenä yönä siellä ylhäällä Green’s Millillä tapahtui tuo kokemus; kun Herran Enkeli käveli yli lattian ja seisoi siellä, ja todisti sen Kirjoituksella. Silloin se sytytti tulen. Silloin se alkoi mennä.
251 Ei sen pidemmällä kuin viime sunnuntaina, me näimme erehtymättömät Jeesuksen Kristuksen merkit, joka kykenee ottamaan miehen, joka ei ollut kävellyt, ja joka ei edes… Hänen tasapainohermonsa olivat menneet, kun Mayon parhaat lääkärit sanoivat: “Se on lopussa ikuisiksi ajoiksi; ja siellä hän istui sokeana. Me näimme hänen nousevan ylös ja kävelevän ulos rakennuksesta työntäen pyörätuoliansa alas portaita; kyeten kävelemään ja näkemään aivan niin kuin kuka tahansa muukin. Se osoittaa, että se on ylösnousseen Herran Jeesuksen Voima. Siinä se on: Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
252 Niinpä emmekö me ole onnellinen ryhmä tänä iltana, tietäessämme, että Jumala on vahvistanut tämän suuren kokemuksen, joka meillä on, olevan verrattavissa Hänen Raamattunsa ja lupaustensa kanssa? Sen vuoksi meidän tulisi olla ylenpalttisen iloisia. Ja me käsitämme sitten 2. luvusta, että “meidän ei pitäisi antaa näiden asioiden… Meidän ei pitäisi laiminlyödä näitä asioita.” Meidän täytyy pitää lujasti kiinni noista asioista.
Ja kuinka me pääsisimme pakoon, jos me laiminlyömme senkaltaisen suuren Pelastuksen?
253 Mitä me tulemme tekemään Jumalan Sanan valossa, kun seisomme tuomiolla? Te ette voi sanoa: “Minä en tiennyt sitä.” Oi, kyllä te tiesitte! “Mutta veli Branham olisi voinut olla väärässä.” Se on totta. Mutta Jumala ei ole väärässä. Hänen Sanansa ei ole väärässä. Ja ajatelkaa vain, että tuo sama asia Raamatussa, joka kerran eli apostoleissa, elää jälleen. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi.
254 Kun ajattelen, että olen 48-vuotias, lähes viidenkymmenen, ja nuoruuteni päivät ovat menneet ja niin edelleen; ja tietää pienestä pojasta alkaen, että minulla oli tämä siunattu Lupaus; ja olen julistanut Sen veljilleni ja sisarilleni; ja nähdä kirjaimellisesti tuhansia niitä, jotka ovat tulleet ulos pimeydestä; tietää, että olemme menossa Iankaikkiseen Kotiimme, Siunatun luo. Ja, jos tämä maallinen maja hajotetaan ennen kuin olen lopettanut saarnaamistani, niin siellä on jo yksi odottamassa. Halleluja! Tietää, että täällä istuu tusinoittain ihmisiä, jotka ennen kuin he voivat saada heidän ruumiitaan hautausurakoitsijalle, ovat tuossa ihmeellisessä ruumiissa siellä toisella puolella, riemuiten niiden Jumalan Pyhien kanssa, jotka jo ovat Jumalan läsnäolossa, elääkseen ikuisesti Täydellisen kanssa. Ehdoton vahvistus, että se on niin. Aamen.
255 Oi, se saisi presbyteerin huutamaan. Se sai viime sunnuntaina, eikö saanutkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nuo ihmiset olivat presbyteerejä. Tietenkin se sai ajattelemaan. Oi, ei ihme, että ihmiset tulevat tunteellisiksi. Tulevathan he tunteellisiksi palloa lyötäessä tai koriin heitettäessäkin, kuinka paljon enemmän se tekee teidät tunteellisiksi tietäessänne, että olette siirtyneet kuolemasta Elämään; että olette uusi luomus Kristuksessa. Te tiedätte sen siitä tavasta, kuinka teidän henkenne johtaa teitä pois ilkeydestä, vilpistä, vihollisuudesta, ja kaikista maailman asioista; ja teidän sydämenne on keskitettynä Kristukseen. Se on teidän vaikuttimenne. Se on kaikki, mitä te ajattelette mielessänne, sydämessänne, koko päivän ja yön. Kun te menette vuoteeseen illalla ja panette kätenne niskan taakse tällä tavalla, ja vain makaatte siellä ja ylistätte Häntä, kunnes nukahdatte. Te heräätte aamulla, yhä ylistäen Häntä. Aamen. Oi!
256 Olen yrittänyt ylistää Häntä… Joka aamu me olemme nousseet kello neljä, veli Woods ja minä, ja menneet ulos varhain aamulla mennäksemme metsästämään oravia. Minä ylistän Häntä jokaisen puun alla, uskoisin, jonka luo tulen. En voi nähdä puuta ylistämättä Häntä; ajatellessani, että Hän kasvatti tuon puun. Nähdessäni pienen heinäsirkan hyppäävän ilmaan; Hän tuntee tuon heinäsirkan. “Oi”, te sanotte, “hölynpölyä, veli Bill.” Oi, ei. Sitä se ei ole! Hän tietää, missä jokainen orava on. Hän tietää, missä jokainen lintu lentää.
257 Kerrankin Hän tarvitsi vähän rahaa, ja Hän sanoi Pietarille: “Pietari, siellä on eräs kala, joka hetki sitten nieli kolikon, juuri tarpeeksi siihen mitä me tarvitsemme. Mene ja heitä onki järveen. Minä lähetän sen sinne. Ota tuo kolikko sen suusta, koska se itse ei voi käyttää sitä. Mene ja maksa miehelle meidän kymmenyksemme ja veromme.” Aamen!
258 Ja muutamia viikkoja sitten näin pienen kalan makaamassa tapettuna vedessä. Te kaikki olette kuulleet kertomuksen siitä. Siellä ovat veli Wood ja hänen veljensä, ja he siellä todistamassa siitä. Ja tuo pieni kala oli maannut kuolleena siellä vedessä puoli tuntia, sisälmykset suusta ulos vedettyinä. Ja suuri Pyhä Henki pyyhkäisi alas sen jälkeen, kun Hän päivää aikaisemmin oli sanonut: “Sinä tulet näkemään pienen eläimen ylösnousemuksen. Ja seuraavana aamuna, suunnilleen vähän auringonnousun jälkeen, me näimme tuon pienen kalan, joka ei ollut tätä pidempi, kun Herran Henki tuli alas ja sanoi: “Pieni kala, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi!” Ja tuo kuollut kala, joka oli kellunut veden pinnalla melkein puoli tuntia, tuli elämään ja ui pois niin lujaa kuin osasi. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi! Kuinka ihmeellinen Hän onkaan.
259 Ei ihme, että Paavali saattoi sanoa, että “Hän oli Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Hän oli Melkisedek. Melkisedekillä ei ollut päivien alkua. Hänellä ei ollut vuosien loppua. Hänellä ei ollut elämän alkua tai elämän loppua. Hänellä ei ollut isää eikä äitiä. Niinpä Hän ei olisi voinut olla kukaan muu. Kuka hän sitten olikin, Hän on elossa tänä iltana. Niinpä Hän oli vain Iankaikkisen Elämän esikuva, ja se kuuluu Jumalalle.
260 Eilen illalla keskustellessamme, eräs veli ei voinut ymmärtää Jumalan kolminaisuutta, niin kuin me siitä puhumme. Sitä kuinka Jeesus seisoi siellä noin 30-vuotiaana miehenä ja…
He sanoivat: “Oi, mutta meidän isämme söivät mannaa erämaassa.”
261 Hän sanoi: “Ja he ovat joka ainoa kuolleita.” Mutta Hän sanoi: “Minä olen se Elämän Leipä, joka tulee Jumalan luota Taivaasta, jota ihminen syö eikä kuole.”
262 “Ohoh”, he sanoivat, “meidän isämme joivat kalliosta erämaassa.”
263 Hän sanoi: “Minä olen Se Kallio.” 30-vuotias mies. Hän sanoi: “Abraham iloitsi nähdessään Minun päiväni.”
264 “Mitä”, he sanoivat, “tarkoitatko kertoa meille, että olet yhtä vanha kuin Abraham, vaikka et ole vielä viittäkymmentä, ja tarkoitatko sanoa, että olet nähnyt Abrahamin, joka on ollut kuolleena 800 vuotta? Nyt me tiedämme, että sinussa on perkele. Sinä olet hullu!” Sitä perkele merkitsee, “hullu henkilö”. He sanoivat: “Sinussa on perkele ja sinä olet hullu.”
265 Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.”
266 Se Hän oli. Hän ei ollut vain joku mies, eikä Hän ollut vain profeetta. Hän oli Jumala; Jumala asuen maan päällä lihan ruumiissa, jota kutsuttiin nimellä “Jeesus”, ruumiillistunut Jumalan Poika. Se tarkalleen Hän oli.
267 Nyt me näemme Hänet täällä 2. luvun loppuosassa, johon halusin tulla; alkaen 16. jakeesta… tai 15. jakeesta:
Ja vapauttaa ne, jotka kuoleman pelon kautta olivat koko elämänsä ajan orjuuden alaisia.
Sitä hän sanoi Jeesuksen tehneen; että Hän tuli vapauttamaan orjuudesta heidät, jotka olivat pelänneet kuolemaa koko elämänsä ajan.
268 No niin, ei ole mitään tarvetta pelätä kuolemaa. Nyt tietenkin me teemme niin… me… Kukaan meistä ei halua, niin kuin me sitä kutsumme, kuolla. Mutta tiedättekö, että jos henkilö on uudestisyntynyt, niin hän ei voi kuolla? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka meillä voisi olla Iankaikkinen Elämä ja sitten me kuolisimme? Hän ei voi tehdä sitä. Ainoa asia, mitä kuolema… Tuo sana kuolema merkitsee “eroamista”. Hän voi nyt erota meidän näkyvistämme, mutta hän on aina Jumalan Läsnäolossa, ja tulee aina olemaan. Niinpä kuolema ei ole mikään vaikea asia. Kuolema on ihana asia. Kuolema on se, joka vie meidät Jumalan Läsnäoloon.
269 Mutta nyt tietenkin me, ollen ihmisolentoja, jotka vaellamme näissä pimeissä elementeissä täällä, me emme ymmärrä sitä niin kuin meidän tulisi. Ja tietenkin, kun tukahduttavat kuoleman kivut tulevat, saa se kaikkein pyhimmänkin meistä pelkäämään ja arastelemaan. Se sai Jumalan Pojan sanomaan: “Voisiko tämä malja mennä ohitseni?” Se on kauhistuttava asia, älkää käsittäkö sitä väärin, koska me… Se on synnin palkka, kuolema, ja sen täytyy olla kauhistuttava.
Mutta, jos me vain voimme katsoa esiripun taakse, sinne se siirtyy. Siunattu olkoon Herra! Vain esiripun taakse. Sinne ihminen haluaa katsoa tänä iltana. Pienellä Anna Mae Snellingillä ja heillä muilla oli tapana laulaa erästä laulua täällä: “Herra, salli minun katsoa ohi ajan esiripun”. Jokainen haluaa nähdä sen.
270 No niin, nyt me olemme täällä 16. jakeessa:
Sillä totisesti hän ei ottanut ylleen enkelien kaltaisuutta; vaan hän otti yllensä Abrahamin siemenen.
271 Oi, me haluamme pysähtyä siihen nyt uudestaan. Me olemme nyt tulossa tähän kolmanteen lukuun, jonka loppuosa sulautuu yhteen sen kanssa, mikä on Tuo päivä Sapattia varten, josta puhumme tänä tulevana sunnuntaina.
272 Tarkatkaa nyt:
…hän ei ottanut ylleen enkelien kaltaisuutta…
Kuka on nyt tämä “hän”, josta hän on puhumassa? Kristus. Kuka on Kristus? Jumala! Jumalan Logos.
273 No niin, sallikaa minun selittää tämä uudestaan, niin että voitte olla varmoja. Jumala ei ole kolme Jumalaa. Jumalan kolminaisuus on Yksi. Isä, Poika, Pyhä Henki, se ei merkitse, että olisi kolmea eri Jumalaa. Jos niin on, niin me olisimme pakanoita. Se on syynä miksi juutalaiset eivät voi ymmärtää. Sitä ei milloinkaan opetettu Raamatussa. Sitä on nyt opetettu katolisessa kirkossa, niin se on; siitä tuo kolminainen kaste on tullut.
274 Afrikassa he kastavat teidät kolme kertaa kasvot eteenpäin: kerran Isä Jumalalle; kerran Poika Jumalalle; ja kerran Pyhä Henki Jumalalle. Se on nyt erehdys. Mitään sellaista opetusta ei ole Raamatussa. Näettekö?
275 Ja nyt, sitä katolinen kirkko opetti. Se tuli Lutherin kautta Wesleyhin ja muihin ajanjaksoihin ajan vieriessä eteenpäin. Mutta se ei koskaan ollut Raamatun opetus. Se on aina ollut erhe, siitä asti, kun se alkoi.
276 Nyt, no niin, Jumala oli alussa. Ennen kuin oli mitään valoa, ennen kuin oli edes atomia, ennen kuin oli yhtään tähteä, ennen kuin oli olemassa mitään näkyvää asiaa, täytti Jumala koko avaruuden. Ja siinä ei ollut mitään muuta kuin puhtautta: puhdasta rakkautta, puhdasta pyhyyttä, puhdasta vanhurskautta. Se oli Henki. Hän täytti koko avaruuden Iankaikkisuudesta, jota me emme voi mitata. Se menee ohi kaiken sen, mitä me voimme kuvitella.
277 Kuten kaukoputken lävitse me voimme nähdä noin sadan miljoonan valovuoden päähän. Ajatelkaa sitä! Sata miljoonaa valovuotta. Ja valo kulkee noin 8 000 mailia sekunnissa. Ja kun valo kulkee sata miljoonaa vuotta… Vain ajatelkaa, kuinka monia miljoonia maileja se olisi. Teillä ei riittäisi edes numeroita siihen. Te voisitte panna yhdeksikköjä jonoon, joka ulottuisi läpi Jeffersonvillen, ettekä te vielä olisi saaneet selville, kuinka paljon maileja se on. Ajatelkaa sitä! Ja sen takana on yhä tähtiä ja planeettoja. Ja Jumala, ennen kuin yksikään niistä oli, Hän oli! Näettekö?
278 Ja nyt tuo Logos, joka lähti Jumalasta, joka oli Logos, kaikki tämä alkoi muodostua ruumiin muotoon. Ja oppineet opettajat ovat kutsuneet tätä ruumis-muotoa nimellä “Logos”. Logos, joka lähti Jumalasta. Toisin sanoen, parempi sana sille olisi se, mitä me kutsumme theophanyksi. Theophany on ihmisruumis, joka on kirkastettu. Ei kuitenkaan lihan ja veren kanssa, niin kuin se tulee olemaan kirkastetussa tilassansa, vaan se on ihmisruumiin muodossa, joka ei syö eikä juo, mutta se on ruumis. Se on se ruumis, joka odottaa meitä niin pian kuin jätämme tämän, ja me menemme tuohon ruumiiseen. Ja se on senkaltainen ruumis, joka Jumala oli. Sillä Hän sanoi: “Tehkäämme mies omaksi kuvaksemme ja kaltaiseksemme.”
279 Nyt, kun mies tuli tuohon ruumiiseen, hänellä oli valta kaikkien kalojen, lintujen ja kedon eläinten ylitse. Ja sitten siellä ei ollut mitään miestä maata viljelemään, l. Mooseksen kirja 2. Hän oli tehnyt miespuolisen ja naispuolisen, mutta siellä ei ollut miestä viljelemään maata.
Sitten Jumala teki miehen maan tomusta. Hän antoi hänelle kädet kuin simpanssilla. Hän antoi hänelle jalat kuin karhulla. Hän teki hänet, niin kuin tämä maallinen ruumis on, eläimellisen elämän kuvana, ja se on valmistettu samankaltaisista materiaaleista. Teidän ruumiinne on tehty aivan samankaltaisista materiaaleista kuin hevosen, tai koiran, tai jonkin sellaisen. Se on tehty kalsiumista, kalsiumkarbonaatista, vuoriöljystä, kosmisesta valosta. Kaikki liha ei kuitenkaan ole samaa lihaa, se on eri lihaa, mutta se on tehty maan tomusta, mistä se tuli.
Mutta ero ihmisen ja eläimen välillä on se, että Jumala pani ihmiseen sielun, eikä Hän pannut sitä eläimeen, koska se sielu, joka oli tuossa miehessä, on tuo theophany.
Oi, minä en pääse koskaan tähän opetukseen, mutta minun täytyy ottaa tämä asia.
280 Katsokaahan! Ettekö te muista sitä, kun Pietari oli vankilassa, ja Herran Enkeli tuli ja avasi ovet?
281 Me kuljimme täällä tavaratalossa yhtenä päivänä, ja kun ovi avautui itsestään edessämme, minä sanoin: “Tiedätkö, se tapahtui Raamatussa ensin.” Näettekö?
282 Nyt, tuo ovi avautui itsestänsä. Ja kun Pietari tuli ulos, kävellen näiden vartijaan ohitse, olivat he sokaistut hänelle. Hän ohitti sisimmät vartijat, uloimmat vartijat, tuli ulos pihalle ja kulki muurien läpi kadulle. Kukaan heistä ei tiennyt, kuka hän oli, he ajattelivat hänen olevan vain jonkun toisen vartijan tai jotakin sellaista. Hän vain kulki heidän ohitseen, ja ovet avautuivat itsestään hänen edessään ja sulkeutuivat hänen takanaan. Ja kun hän tuli sinne ulos, ajatteli hän, että hänellä oli ollut uni. Ja hän meni Johannes Markuksen taloon, jossa heillä oli rukouskokous, ja hän kolkutti… [Veli Branham koputtaa saarnastuolia. Tyhjä paikka nauhassa.] …ollakseen heidän kanssaan.
283 Oi, Hän on niin ihmeellinen; Hän on ihmeellinen.
Nyt, oi, Häntä ei tehty Enkelin muotoon, vaan Hän otti ylleen Abrahamin Siemenen. Jumala tuli Abrahamin Siemeneksi.
284 Jos meillä nyt olisi aikaa mennä takaisinpäin ja osoittaa, kuinka Hän teki sen Liitossa, niin kuin te olette kuulleet minun saarnaavan siitä monta kertaa: kuinka hän otti nuo eläimet ja halkaisi ne, ja lisäksi nuo kyyhkyset. Sitten hän katsoi ja huomasi pienen mustan kauhistuksen savun, kuoleman. Seuraavaksi, palava pätsi, helvetti. Mutta sen takana liikkui pieni valkoinen valo. Ja tuo pieni valkoinen liikkui noiden uhripalasten välissä, osoittaen, mitä Hän tulisi tekemään. Ja tehdessään sen, Hän vannoi valan, ja Hän kirjoitti Liiton osoittaen, mitä Hän tekisi.
285 Ja Hän, Jeesus Kristus, tuli maan päälle; Jumala, Immanuel, Jumala lihassa. Ja Golgatalla Hänet revittiin palasiksi. Ja Hänen Henkensä tuli takaisin Seurakunnan ylle. Ja Hänen Ruumiinsa nostettiin ylös ja asetettiin Jumalan Valtaistuimelle.
Jumalan Valtaistuimelleko? Yksi, joka on Valtaistuimella, on Tuomari. Me tiedämme sen. No niin, missä on tuomio? Isä on antanut… Hän ei tuomitse ketään, vaan Isä on jättänyt kaiken tuomiovallan Pojalle. Niinpä Hän on… Ja Hänen Elämänsä on Ylipappi; istuen siellä oman ruumiinsa kanssa, uhrina, ajaakseen meidän asiaamme, tunnustettuamme syyllisyytemme. Aamen! Veli, se panee teihin Jotakin.
286 Huomatkaa, Hän otti ylleen Abrahamin Siemenen. Hän tuli mieheksi. Jumala oli tehty lihaksi keskuudessamme lunastamaan meidät. Toisin sanoen, Jumala tuli synniksi, että me syntiset voisimme tulla osallisiksi Hänestä. Ja kun me olemme osalliset Hänestä, me olemme osalliset Hänen… Me olemme ajallisia ihmisiä, meidän aikamme on kuusikymmentä ja kymmenen vuotta. Ja Jumala tuli alas ja tuli yhdeksi meistä, kuudestakymmenestä ja kymmenestä, Hänen määräämästään ajasta, että me voisimme olla osalliset Hänen Iankaikkisesta Elämästään. Ja kun me olemme syntyneet uudestaan, me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja meillä on Iankaikkinen Elämä emmekä tule koskaan kuolemaan.
Oi, mikä siunattu Pelastaja! Oi, ei ole mitään tapaa kirjoittaa sitä! Ei ole mitään tapaa selittää sitä. Se on selittämättömissä. Kukaan ei voi selittää, kuinka suuri Se on. Ja tuo Kuinka suuri Sinä olet! Kuinka suuri Sinä olet!, on oikein!
Sen vuoksi kaikissa asioissa oli soveliasta hänen olla tehty veljiensä kaltaiseksi, (ajatelkaa sitä) …että hän voisi olla laupias ja uskollinen ylipappi Jumalalle kuuluvissa asioissa… (kuunnelkaa tätä) …tehdäkseen sovituksen kansan syntien puolesta.
Sovittaakseen, nyt, Jumala, tuntien oikeuden, täytyi tulla epävanhurskaudeksi, tunteakseen, mitä oli olla syntinen, mennäkseen takaisin sovittamaan ja sovituksen kautta ollakseen laupias ihmisille.
287 Seuraava jae; kuunnelkaa sitä tässä:
Sillä siksi, että hän itse oli kärsinyt…
288 Jumala ei voinut kärsiä Hengessä, Hänen täytyi tulla lihaksi tunteakseen sairauden kivun, tunteakseen himon kiusauksen, tunteakseen halun kiusauksen, tunteakseen nälän kiusauksen, tunteakseen kuoleman voiman. Että Hän voisi ottaa sen yllensä seistäkseen Suuren Hengen Läsnäolossa, Jehovan Läsnäolossa, Hengen, ei ihmisen, Hengen, suorittaakseen esirukousta tämän elämän puolesta. Ja Jeesus otti sen yllensä suorittaakseen esirukousta meidän puolestamme, sillä Hän tietää, miltä se tuntuu. Kun te sairastutte, Hän tietää, miltä teistä tuntuu. Kun te olette kiusattuja, Hän tietää, miltä teistä tuntuu.
289 Oletteko te koskaan panneet merkille, että kun me äänestämme presidenttiä, niin jokainen maanviljelijä äänestää presidenttiä, joka on ollut maanviljelijä; sillä hän tuntee vaikeimman osan maanviljelijän elämästä. Näettekö? Hän haluaa sinne miehen, joka ymmärtää.
290 Ja ennen kuin Jumala voi koskaan ymmärtää, Hän ollen Tuo Suuri Pyhyys. Kuinka Hän koskaan voi ymmärtää sitä, sen jälkeen, kun Hän oli tuominnut miehen. Pyhyytensä mukaan, Hän tuomitsi miehen. Ja ainoa tie Hänen koskaan tietää, kuinka vanhurskauttaa ihminen, on tulla ihmiseksi.
291 Ja Jumala varjosi neitsyen, ja tämä synnytti ruumiin, joka ei ollut juutalaista verta, eikä pakanan verta, vaan Hänen omaa Vertansa: Jumala loi tuon Veren, ilman, että siinä oli mitään sukupuolista; ei sukupuolista halua. Ja tästä Verisolusta, joka luotiin tämän naisen kohtuun, syntyi Poika. Ja, kun Johannes Kastaja oli kastanut Hänet, Johannes sanoi: “Minä todistan nähneeni Jumalan Hengen tulevan alas kuin kyyhkysen, ja jäävän Hänen ylleen.”
292 Ei ihme, että Jeesus voi sanoa, että “kaikki voimat Taivaassa ja maassa on annettu Minun käteeni.” Jumala ja mies tulivat Yhdeksi. Taivaat ja maa syleilivät toisiansa, ja Hän oli Se, joka voi antaa sovituksen meidän syntiemme puolesta. Siksi Hänen Nimessänsä tapahtuu parantuminen. Hän tuntee teidän kipunne.
293 Oletteko koskaan kuulleet tätä pientä vanhaa laulua?
Jeesus tietää kivun, jonka tunnette, Hän voi pelastaa ja Hän voi parantaa,
Viekää taakkanne Herralle ja jättäkää se sinne.
Kyllä. Hän tietää.
Kun ruumiimme on kivun piinaama, ja terveyttämme emme voi saada takaisin,
Muistakaa vain, että Jumala Taivaassa vastaa rukoukseen;
Jeesus tietää kivun, jonka tunnette. Hän voi pelastaa ja Hän voi parantaa,
Vain viekää taakkanne Herralle ja jättäkää se sinne.
294 Se on kaikki mitä Hän pyytää. “Vain jättäkää se sinne.” Miksi? Hän on meidän Ylipappimme, joka seisoo täällä ja tietää, miltä teistä tuntuu. Ja Hän tietää, kuinka sovittaa teidät takaisin armoon, ja kuinka tuoda teidät takaisin terveyteenne. Hän tietää kaiken siitä; Hän kärsi. Kun teillä ei ole paikkaa, minne laskea päätänne, Hänellä oli samoin. Kun teillä on vain yksi vaatekerta, Hänellä oli samoin. Kun teistä tehdään pilaa, teitä vainotaan,; Hänellä oli samoin.
295 Kuunnelkaa nyt viimeistä jaetta. Hyvä on:
…hän on kykenevä auttamaan niitä, jotka ovat kiusattuja.
Tai toisin sanoen: Hän on kykenevä turvaamaan ne; auttamaan niitä; Hän voi tuntea myötätuntoa heitä kohtaan, koska Jumala itse tuli mieheksi tunteakseen sen.
296 Muistatteko kuinka me toisena iltana opetimme siitä? Kuinka kuolemalla oli pistin, jota he pelkäsivät. “Ja heidän päivänsä olivat tämän kuoleman orjuuttamat.” Ja sitten Jeesus tuli, voidakseen ottaa tuon kuoleman pistimen pois.
Ja te muistatte, kuinka me kuvailimme sitä, kuinka Hän oli menossa vuorta ylös? Kuinka nuo pienet punaiset pisteet Hänen vaatteissaan lopulta kaikki tulivat yhdeksi suureksi pisteeksi, ja Veri roiskui Hänen ympärillään. “Hänen pieni, hento ruumiinsa; Hän ei voinut mennä enää pidemmälle ja Hän kaatui ja Simon Kyreneläinen auttoi Häntä kantamaan ristiä ylös mäkeä.
Ja he naulasivat Hänet ristiin, ja Hän huusi vettä. Kuka tahansa, joka vuotaa verta, tarvitsee vettä.
297 Muistatteko, kuinka minä yhtenä iltana saarnasin aiheesta “Niin kuin peura janoaa vesipuroille, niin minun sieluni läähättää Sinun perääsi, oi, Jumala.” Kuinka peura haavoitettuna ja eläen, menettäen verta, kuinka sen täytyy päästä veden ääreen, tai se tulee kuolemaan.
298 Minua ammuttiin siellä pellolla, ollessani 14-vuotias. Ja minä makasin siellä, jalkani olivat ammutut hajalle kuin hampurilaiset, kaksitoista kaliiberisella haulikolla. Ja minä huusin vettä; “Oi, anna minulle juotavaa!” Olin tunnoton; huuleni olivat tunnottomat.
299 Toverini juoksi eräälle vanhalle lammikolle; suolävelle, jossa oli kaikenlaisia eliöitä. Minä en välittänyt, mitä se oli. Hän otti lakkinsa täyteen vettä, ja minä pidin suutani auki, ja hän puristi vettä lakkinsa läpi suuhuni sillä tavalla. Teidän täytyi saada vettä!
300 Hän vuoti verta. Hän sanoi: “Antakaa Minulle juotavaa!” Ja he antoivat Hänelle etikkaa sienessä, ja Hän eväsi sen ja kieltäytyi siitä. Hän oli Jumalan Karitsa, joka kuoli meidän sijastamme tuodakseen sovituksen ihmisolennolle. Mikä se oli? Taivaan Jumala!
301 Billy Sunday sanoi kerran, että “jokaisessa pensaassa istui Enkeli, sanoen: ‘Vain vedä kätesi irti ja osoita sormellasi, ja me tulemme muuttamaan tilanteen.’”
302 Tuo uskonnollisten fanaatikkojen joukko, joita kutsuttiin suuriksi koulutetuiksi oppineiksi, D.D., Ph.D., kävelivät Hänen ohitseen ja sanoivat: “Jos sinä nyt olet Jumalan Poika! Sinä pelastit muita. Itseäsi et voi pelastaa. Tule alas ristiltä, ja me tulemme uskomaan sinuun.”
303 He eivät tienneet lausuneensa Hänelle kohteliaisuuden. Hän olisi voinut pelastaa itsensä. Mutta, jos Hän pelasti itsensä, Hän ei olisi voinut pelastaa muita. Niinpä Hän antoi itsensä. Siunattu olkoon Hänen Nimensä! Hän antoi itsensä, jotta minä ja te voisimme pelastua. Oi, mikä vertaamaton rakkaus!
304 Hänen ei tarvinnut olla sairas; tuon kalliin neitseestäsyntyneen ruumiin ei tarvinnut olla sairas. Mutta Hän tuli sairaaksi, että Hän voisi tietää, kuinka olla välittäjänä minun puolestani, kun minä olin sairas.
305 Hänen ei tarvinnut väsyä, mutta hän väsyi. Luin siitä kerran pienen historian, enkä tiedä voiko siihen luottaa tai ei. “Kun Hän oli herättänyt tuon pojan kuolleista, Nainin kaupungista, Hän istui kivelle ja voihki päänsärkyä”; koska Hänen täytyi kantaa meidän sairautemme.
306 Hänen täytyi kantaa meidän syntimme, ja siellä Hän kuoli. Ja kun tuo kuoleman mehiläinen siellä Golgatalla ankkuroi pistimensä, ja jokainen tietää, että kun mehiläinen ankkuroi pistimensä, ei se enää voi pistää. Kun mehiläinen lentää pois, tai mikä tahansa hyönteinen, joka pistää, siltä jää pistin. Se on yhä mehiläinen, mutta sillä ei ole pistintä. Ainoa asia, mitä se voi tehdä, on surista ja aikaansaada paljon melua.
307 Se on ainoa asia, mitä kuolema voi tehdä uskovalle, aikaansaada paljon melua. Mutta halleluja, siunattu olkoon Herran Nimi, Hän ankkuroi tuon kuoleman pistimen omaan lihaansa. Immanuel teki sen. Ja Hän nousi ylös jälleen kolmantena päivänä, ravisti tuon pistimen pois, ja on Kuolematon tänä iltana. Ja Hänen Henkensä on tässä rakennuksessa. Ja Hän todistaa itsensä elävän keskuudessamme. Se on meidän Messiaamme. Se on meidän siunattu Pelastajamme.