60-0522M LAPSEKSIOTTAMINEN, OSA III
(Adoption #3)
Jeffersonville, Indiana, USA, 22.5.1960

¹          Veli Neville. Hyvää huomenta, luokka. Olemme hyvin onnellisia ollessamme taas takaisin täällä, tervehtiäksemme teitä jälleen tuossa kaikki riittävässä Herran Jeesuksen Nimessä. Luotan siihen, että teillä on ollut suuri Hänen ylistämisensä ja siunaustensa viikko.

²          Juuri tullessani sisään tänä aamuna tapasin pienen pojan, ja hän antoi mi­nulle pienen julisteen suojelusenkelistä vartioimassa kahden pienen lapsen yllä. Enkä tiennyt, että se oli Daltonin pieni poika.

³          Ja tässä muutama viikko sitten, noin kaksi viikkoa sitten, täällä oli eräs isä, kristitty isä, ja hän pyysi teini-ikäisen tyttärensä puolesta, joka ei ollut vielä kristitty. Hänen seistessään rukousjonossa, Pyhä Henki sanoi: “Minä annan sinulle si­nun lapsesi.” Ja täällä tuo tyttö on tänä aamuna, pelastettuna ja kastettuna Herran Jeesuksen Nimessä, istumassa puhujanlavalla, aivan niin kuin Pyhä Henki sanoi. Ja toi­set lapset ovat kaikki istumassa täällä ympärillä. Tiedän että Daltonin perhe on onnellinen.

⁴          Näen siellä tuon nuoren naisen, he pyysivät rukousta pienen lapsen puolesta viime sunnuntaina, jonka ajateltiin kuolevan. Ja näen sen yhä olevan kanssamme tänä aamuna, sisar. He ajattelivat että, sillä oli lihasrappeuma, eikä sillä ole si­tä. Niinpä me olemme siitä hyvin kiitollisia.

⁵          Näen kaikki hyvät ystävämme, muistan kuinka tämä mies tässä tuli luokseni erikoishaastatteluun Chatauquassa erään kerran, uskon sen olleen siellä. Minulla oli aamiai­nen sinun ja vaimosi ja lastesi kanssa, uskoisin, tai sinun ja vaimosi kanssa, tai, kyllä lapset olivat myös mukana. Middletowm, missä me kaikki… Olen unohtanut sen nimen, joten kutsun sitä vain Chatauquaksi. Kyllä, täällä on monia hyviä ystäviäni.

⁶          Veli Charlie Cox ja sisar Nellie tässä, he ovat olleet minulle toinen koti ja ai­van kuin omia lapsiani. Menen sinne, siellä enimmäkseen käyn rentoutumas­sa, heidän luonaan. Hän on paras oravanmetsästäjä Kentuckyssa silloin, kun minä olen Indianas­sa. Ja niinpä Indiana… Ja Charlie, sanon sinulle, että kaipaan niin ja minusta tun­tuu kovasti siltä, että minun tulisi pyydystää muutamia noista juovabasseista, ennen kuin lähden sinne. Minusta vain todella tuntuu siltä, että voisin kestää paljonkin kalastamista.

⁷          Veli Parnell… Arnett, Etelä-Carolinasta. Ja veli… Heitä on yksinkertaisesti täällä niin monia, jotka tulevat eri paikoista, vieraillakseen luonamme tänä aamuna.

⁸          Tiedättehän, meillä ei ole täällä mitään säännöllistä jäsenyyttä. Meillä on vain yhteys toistemme kanssa, kun Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Veri, puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta.

⁹          Meillä on nyt ihmeellistä tutkistelua, suorastaan ihanaa. Ja me, ainakin minä tiedän nauttivani siitä ja tiedän, että myös te kaikki nautitte siitä. Alan joskus päivän mittaan puhumaan tai lukemaan siitä ja otan ehkä kaksi jaetta ja alan käydä lä­pi Kirjoitusten ja ennen pitkää olen käynyt sen lävitse 1. Mooseksen kirjasta Ilmestys­kirjaan ja olen yhä menossa.

¹⁰     Ja tiedättekö, haluaisin ottaa aikaa, jolloin voisimme mennä Hebrealaiskirjeeseen ja ottaa aivan kuin… Ehkä joskus kun oravien metsästyskausi alkaa, kuten elo-, syys-, lokakuussa, tiedättehän, ja käydä sitä lävitse siihen asti, kunnes on aika lähteä meren ylitse, vain jokaisena iltana jatkaen Hebrealaiskirjeen kanssa, tai 2. Mooseksen kirjan kanssa. Kuinka Jumala, 2. Mooseksen kirjassa, tuo kansansa ulos Egyptistä, maastamuuttoon. Se on hyvin kaunis esikuva meidän valmistautumisestamme nyt maastamuuttoomme. Oi, se on niin ihana asia. Koko Kirjoitus vain nivoutuu yhteen ja on yksi suuri Kertomus.

¹¹     Nyt, tänä aamuna me yhä… Tarkoituksemme oli ottaa Efesolaiskirjeen kolme ensimmäistä lukua. Se on Paavalin kirje efesolaisille Efesossa, yrittäen asettaa paikalleen seurakuntaa. Ja juuri ennen kuin lähestymme sitä, voisimmeko varata hetken tai kaksi rukoukseen, juuri ennen kuin teemme sen.

¹²     Oi Herra, meidän Jumalamme, me tulemme Sinun läsnäoloosi nyt, niin arvottomia kuin olemmekin. Kuitenkin me tiedämme, että siellä on odottamassa Veriuhri, puhdistaen meidät kaikesta epäpuhtaudesta ja esittelee meidät Isän edessä nuhteettomina ja virheettöminä. Ei ole mitään, mitä me koskaan voisimme tehdä ansaitaksemme tämän. Mutta, koska Jeesus on tehnyt tämän puolestamme, niin me kumarramme nöyrästi Hänen Läsnäolossansa ja Hänen Nimessänsä pyytäen, että Sinä lähettäisit Pyhiin Hengen tänä aamuna keskellemme. Ja kun en ole teologi enkä tiedä, miten asettaa Kirjoitukset järjes­tykseen, vaan ollen vain innoittunut ja kiitollinen tuntiessani Pyhän Hengen, kun Se liikkuu olemukseni lävitse, voikoon se siunata kaikkia meitä yhdessä, kun me luemme Sinun kir­joitettua Sanaasi, niin että Se voisi tulla meille Iankaikkiseksi Elämäksi. Suo se, Isä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä ja Jeesuksen tähden. Aamen.

¹³     Nyt voisin sanoa tässä ensin, että jos milloin tahansa saatan sanoa jotakin, mikä teistä on epämiellyttävää, joka ei tunnu aivan oikealta ja on ehkä absoluuttisesti vää­rin verrattuna siihen, mitä teille on opetettu, tai jotakin, minkä kanssa te ette voi ol­la samaa mieltä, niin luotan Pyhään Henkeen, että Hän maustaa sen niin makeaksi, ettei siinä ole mitään loukkausta. Näettekö? Että se on oleva rakkauden kautta ja kanssakäy­misessä, että sitä se on, se on tarkoitettu sillä tavalla.

¹⁴     Ja tämä kaikki alkoi tuon viime sunnuntaisen saarnan mukaan, uskon sen olleen, vii­me sunnuntaiaamuna oli aiheenamme Hylätty Kuningas. Onko kenellä­kään siitä vielä ääninauhaa? Luulen, että heillä on niitä, ja voitte saada niitä, jos ha­luatte sen, Hylätyn Kuninkaan.

¹⁵     Nyt vain muutaman päivän kuluttua tulemme aloittamaan siellä Middletownissa, Ohi­ossa. Me haluamme kaikkien, jotka ovat varanneet kesälomansa siihen aikaan, kokoon­tuvan kanssamme siellä, koska me odotamme suurta yhdessäolon aikaa Middletownissa. Ohiossa. Tohtori Sullivan on siellä komitean puheenjohtajana, luulisin. Ja se jatkuu vii­si iltaa, minä tulen saarnaamaan vierailevana puhujana Kirkkokuntienvälisen Kirkon kan­sainvälisessä konventissa. Ja sitten sen jälkeen, omat kokouksemme tulevat jatkumaan siitä eteenpäin. Meillä on se varattuna kahdenteentoista päivään asti, mutta sillä va­rauksella, että voimme jatkaa jopa toisenkin viikon sen jälkeen, riippuu vain siitä, kuin­ka Pyhä Henki johtaa. Me kaikki haluamme olla Pyhän Hengen johtamia; mitä vain Henki käskee tehdä, me sitten teemme sen nopeasti.

¹⁶     Ja muistakaamme totellessamme Henkeä, on yksi suuri opetus, jonka haluamme oppia, ja se on, että emme koskaan hätäile. Näettehän, odottakaa, pitäkää usko. Jos olemme pyytäneet Jumalalta mitä tahansa, niin muistakaa, että Jumala vastaa rukoukseen. Hän tekee sen Hänen ajallaan, parhaalla tavalla, pannen sen toimimaan meille aivan oikein. Ja jos se ei ole niin, mitä me silloin teemme täällä tänä aamuna? Minkä tähden me tunnustamme kristillisyyttä? Jumala… Jos tämä ei ole Jumalan Sana, silloin se ei ole totta, ja silloin me olemme kaikkein viheliäisimpiä ihmisiä.

¹⁷      Olen iloinen liittäessäni sydämeni yhteen monien kanssa täällä, jotka tietävät, et­tä Tämä on erehtymätön Jumalan Sana. Silloin Siinä, jokainen Sana on Totuus, jokainen Sana Siitä, jokainen Sen vaihe. Ja Jumalan armosta, olen ollut etuoikeutettu katsele­maan sitä Maata, jonne me jonakin päivänä matkaamme.

¹⁸      Eilen, ihmiset eivät tiedä, kuinka masentavia aikoja tulee tämän tyyppisen palvelustehtävän mukana. Tulin todella masentuneeksi ja sanoin vaimolle: “Toivoisin vain että voisin vain lähteä pois [kuolla].”

 Hän sanoi: “Miksi sanot niin, Bill?”

 Minä sanoin: “Oi, täällä minulla on vaikeuksia ja asioita.”

¹⁹      Ja silloin näytti aivan kuin Pyhä Henki olisi sanonut: “Yritätkö mennä niiden ohi? Yritätkö sinä välttää niitä?” Näettekö?

²⁰      “Ei”, minä sanoin, “sallikaa minun vain seistä kaiken sen edessä ja kohdata se.” Näettehän, vain… Ymmärrättekö?

²¹      Niin on paljon parempi. Rehellisesti, totisesti, sanon tämän silminnäkijänä, että heti kun tämä elämä on ohitse, me menemme Maahan, joka ylittää kaiken, mitä kukaan osaa ajatella. Ja jos täällä on joitakin vieraita, niin luotan siihen, että te ette… Rukoilen Jumalaa, että ette pitäisi minua fanaatikkona. Jos minä jotakin haluan, niin se on olla rehellinen ja kertoa Totuuden. Ja mitä hyötyä minulle olisi kertoa jotakin väärää, kun täällä on niin paljon sitä, mikä on totta? Me kaikki… Miksi meidän täy­tyisi sanoa Siitä jotakin väärää? Näettehän? Se-Se on vain Totuus.

²²      Ja ei ihme, uskon että se oli Paavali, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen, ja hän näki asioita, joista hänen ei ollut sopivaa puhua. Ja eräänä päivänä hän sanoi: “Silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä se ole tullut ihmisen sydämeen, mitä Jumalalla on varastossa niitä varten, jotka rakastavat Häntä.” Oi, se on yksinkertai­sesti elämistä!

²³      Täällä alhaalla me elämme kaatopaikalla, siinä kaikki, tämä on vain roskaläjä täynnä saastasta kytevää savua. Vaikka me itse emme olekaan sen saastuttamia, me kui­tenkin elämme siinä, missä savu tulee synnin kytevästä hiilloksesta. Yksi kaikkein sai­raammiksi tekevistä asioista, joita voin ajatella, on vanha kaupungin palava kaatopaikka. Oletteko koskaan olleet lähellä sellaista? Tuo hirvittävä, tuo saastunut savun haju, joka nousee kaiken kaltaisen saastan lävitse. Ja henkäys sitä, se yksinkertaisesti kääntää teidät ympäri.

²⁴      Muistan kun minun täytyi mennä New Albanyyn, sinne Kahdeksannentoista kadun ala­päähän, sinne missä tuo vanha kaatopaikka oli, ja minun täytyi siellä periä laskuja ja lukea mittareita. Pelkäsin sitä päivää kun minun täytyi mennä sinne, koska se merkit­si sitä, että minun täytyisi haistaa tuota hirvittävää hajua. Siellä oli kuolleita rottia ja koiria ja kaikenlaista, joka kyti siellä ja jonka lävitse savu nousi.

²⁵      Nyt kuitenkin, siihen tämä elämä on verrattavissa, sen ollessa parhaimmillaan. Se on vain kytevää synnin hajua kaikkialta, näin hengellisesti puhuen. Mutta oi, mis­sä tuuli puhaltaa vapaasti, ja kaikki on suloista ja rauhaa ja iloa ja Iankaikkista Elä­mää, aivan virran takana. Mutta me olemme taistelussa, joten älkäämme vain maatko ja sanoko: “Nouskaamme ja kiirehtikäämme sinne”, vaan tuokaamme jokainen kanssamme, jonka vain voimme tuoda. Kyllä.

²⁶      Ja nyt näiden oppituntien tarkoituksena on ankkuroida ne, jotka jo ovat tulleet ylitse tähän Maahan. Tämän Efesolaiskirjeen tutkistelun tarkoitus on asemallisesti panna seurakunta sille paikalle, missä se absoluuttisesti seisoo Kristuksessa. Sen esikuvana oli Vanhassa Testamentissa Joosuan kirja, missä Joosua jakoi maan. Viime sunnuntaina puhuimme siitä, kuinka Joosua jakoi maan kullekin. Ja hän teki sen innoi­tuksen mukaan.

²⁷      Kuinka Mooses toi kansan ulos Egyptistä, valkosipulin äärestä, ja antoi heille pai­kan, josta Jumala oli antanut lupauksen neljäsataa vuotta aikaisemmin, että Hän toisi heidät paikkaan joka oli hyvä maa, joka vuoti maitoa ja hunajaa. Ja Mooses johti Isra­elin lapset suoraan tuohon maahan, mutta ei vienyt heitä ylitse.

²⁸      Ja Jeesus, hengellisille, niille ihmisille, jotka… Meille on luvattu Pyhä Henki, sen jälkeen kun Jeesus aluksi johti meidät lupaukseen. Mutta Pyhä Henki tuli, niin kuin Joosua, viemään meidät ylitse, ja johtamaan ja opastamaan ja valtaamaan maan, tai otta­maan valtaan seurakunnan. Me näemme sitten että pohjimmaltaan meidän…

²⁹      Nyt tässä on ehkä se, missä ihmiset voivat ajatella, että olen karkea ja yritän olla piittaamatta veljistäni. Sitä en ole! Jumala on tuomarini, en ole. Näettehän? Minä vain yritän osoittaa teille jotakin, mikä on Totuus. Näettekö? Me olemme valinneet joh­tajia miehistä, Pyhän Hengen johtajuuden asemesta. Me olemme halunneet miesten jaka­van meille osamme ja johtavan meitä, kirkkokuntien kuten metodistit, baptistit, presbyteerit, luterilaiset, Kristuksen Kirkko, helluntailaiset ja eri kirkkokunnat, aset­tamaan organisaation esimerkiksi, ja me seuraamme sitä. Mutta me olemme…

³⁰      Missään Raamatussa ei sanota, että meidän tulisi tehdä sen kaltaista. Ei ole yhtään tekstiä Kirjoituksessa, ei koko Jumalan Raamatussa, missä Hän olisi koskaan organisoinut seurakunnan, tai missä Hän koskaan olisi puhunut organisaatiosta, ei yhdessäkään paikassa Raamatussa. Vaan aina vastoin sitä. Hän ei halua meidän muotoutuvan maailman asioiden mukaiseksi. Hän haluaa meidän olevan erikoisia, syrjään asetettuja.

³¹      En nyt tarkoita, että olisimme “hassuja”, niin kuin me sitä kutsumme. Tarkoitan, et­tä olemme uloskutsuttuja ihmisiä, oi, siunattu pyhä kansa, eläen elämää, joka on moit­teen yläpuolella, toimien ja käyttäytyen aivan niin kuin Hän toimisi meissä, sillä me olemme Hänen kättensä tekoa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviin tekoihin.

³²      Nyt monet teistä eivät olleet täällä keskiviikkoiltana, mutta me pääsimme… uskon että se oli 3. jakeeseen… Ei, se oli 5. jakeeseen. Lapseksiottoon, tai ihmisten asettamiseen…

³³      Kuinka Jumala yrittää asettaa paikalleen kansansa. Kun Jumala asettaa paikalleen yhden, silloin, oi, kaikki, koko seurakunta haluaa olla tuon yhden kaltainen, omata samankaltaiset asiat, tehdä saman asian. Heidät on leikattu erilaisiksi, me olemme erilaisia, me olemme eri paikoille asetettuja, kukin erilaista työtä varten; Ehkä yksi on vain pienempään työhön, toinen taas suurempaan työhön. Uskon, että se oli Daavid, tai yksi profeetoista, en nyt muista, joka sanoi: “Mieluummin olen ovimattona Herran Huoneessa, kuin että asustaisin pahojen teltoissa.”

³⁴      Nyt tulemme pysähtymään sekunniksi tähän lapseksiottoon, 5. jakeeseen, ja yritäm­me päästä siinä eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista. Muistakaa nyt tämä aihe, se koskee kokonaisuudessaan paikalleen asettamista. Kuinka monet ymmärtävät sen? Sano­kaamme se yhteen ääneen. “Asettaen” [Seurakunta sanoo: “Asettaen.”] Jeesuksen Kristuksen [“Jeesuksen Kristuksen”] Ruumiin [“Ruumiin”] paikalleen [“paikalleen”] Kristuksessa [“Kristuksessa”], jossa Pyhä Henki [“jossa Pyhä Henki”] johtaa meitä [“johtaa meitä].” Siinä se on teillä, nyt me käsitämme sen, näettehän. Meidän paikalleen asettamisemme, Efesolaiskirje on tekevä sen.

³⁵      Ja tarkatkaa tätä mestariopettajaa, Paavalia. Ensimmäinen asia, jonka hän tekee, on lyödä pois kaikki ajatuskin pois lankeamisesta. Se lyö pois kaikki sen kaltaiset ajatukset kuin “olla kristitty tänään ja huomenna, ja huomenna olen poissa, ja seuraava­na päivänä Jumala tuomitsee minut, ja seuraavana päivänä olen jälleen takaisin.” Se on hölynpölyä! Tämä on nyt… Tätä Efesolaiskirje ei ole osoitettu evankelistiseen opetukseen, evankelistisiin saarnoihin. Me emme… En koske tähän asiaan kentillä. Tuon tämän seurakunnalle, sillä Paavali osoitti sen pyhille, niille jotka ovat kutsu­tut ja varjellut ja ovat täytetyt ja ovat syrjään asetetut ja ovat Pyhässä Hengessä, ovat jo Kanaanin Maassa. Hän yrittää sanoa heille, että ensimmäiseksi: pankaa pois mielestänne, että tulisitte olemaan kadotettuja ja pelkäisitte, että teille voisi käydä niin. Älkää olko peloissanne mistään, sillä hän yrittää sanoa teille, missä te olette, keitä te olette, ja kuinka te seisotte.

³⁶      No niin, te voitte tehdä asioita, jotka ovat väärin, ja joka kerta kun mikä tahan­sa menee vikaan, te tulette maksamaan siitä. Kyllä vaan, te niitätte mitä kylvätte! Mutta sillä ei ole yhtään mitään tekemistä teidän pelastuksenne kanssa. Kun te olette syntyneet Jumalan Hengestä, teillä on Iankaikkinen Elämä, ettekä te voi sen enempää kuolla kuin Jumalakaan. Te olette osa Jumalasta, te olette Jumalan poika.

³⁷      Minä synnyin Branhamina. Te voitte antaa minulle jonkun toisen nimen, mutta se ei tee minua yhtään vähemmäksi, olen yhä Branham. Minä synnyin Branhamina ja tulen ai­na olemaan Branham. Jonakin päivänä voin olla niin nivelreuman vääristämä, minul­la voi olla auto-onnettomuus ja olen niin revitty, että näytän aivan eläimeltä, mutta tulen yhä olemaan Branham! Miksi? Branhamin veri on sisäpuolellani.

³⁸      Sitä te olette. Ja kunhan Jumala on tehnyt teidät… Muistakaa nyt, minä en puhu noille Kristuksen ulkopuolella oleville, minä puhun niille, jotka ovat Kristuk­sessa. Kuinka te pääsette Kristukseen? “Yhden Hengen kautta!” Suurella kirjaimella H-e-n-g-e-l-… joka merkitsee: “Yhden Pyhän Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen.” Kuinka me pääsemme sisälle? Vesikasteellako? Kuinka olenkaan siitä eri mieltä teidän baptistien ja Kristuksen Kirkon kanssa. Ei vedellä, ei missään tapauksessa! 1. Kor. 12 sanotaan: “Yhden Hengen kautta, Pyhän Hengen kautta, me olemme kas­tetut sisälle tuohon Ruumiiseen.” Te olette aivan yhtä turvassa, kuin tuo Ruumis on turvassa. Jumala on luvannut sen.

³⁹      Kuinka voisi Jumala tuomita Hänet uudestaan, kun Hän jo meni Golgatalle? Mennen Golgatalle, Häntä oli lyöty, runneltu, Hän ei voinut parantaa, Hän tuskin voi puhua sanaakaan. Minkä tähden? Hänellä oli maailman synnit yllään. Ei siksi, että Hän oli syntinen, vaan “Hänet oli tehty synniksi” minun puolestani ja teidän puolestanne. Kaikki maailman synnit aina Adamista alkaen Hänen tulemukseensa asti, lepäsivät Hänen harteillaan. Eikä Jumala rangaissut Poikaansa, Hän rankaisi syntiä. Näettekö kuinka hirvittävä asia se oli? Hän teki sovituksen. Hän valmisti pakotien kaikille niille, joiden Jumala ennalta tietämisellään tiesi tulevan. Me tulemme menemään sii­hen muutaman minuutin kuluttua.

⁴⁰      Nyt sitten, kun me olemme “yhden Hengen kautta kastetut tuohon Ruumiiseen, yhteen ruumiiseen, joka on Kristus”, niin me olemme turvassa ainiaan.

⁴¹      No niin, siinä on se, miltä näyttää niin oudolta erikoisesti armeenialaisuuden uskovista, joiden täytyy tehdä jotakin, ansaitakseen itse jotakin. Kuinka se voisi olla kahdella tavalla samanaikaisesti? Se on joko armosta, tai teoista, joko tahi. Se ei voi olla kahdesta eri asiasta samanaikaisesti, sen täytyy olla yhdestä.

⁴²      Minä en yksinkertaisesti voi nähdä mitään muuta kuin Jumalan armon. Se on minun asenteeni. Olen aina uskonut armoon. Olen yltä päältä vain armoa, siinä kaikki. Jopa elämässäni, kun olin poika, en voinut nähdä mitään muuta kuin vain armon, armon.

 He sanovat: “Raaputa sinä minun selkääni, niin minä raaputan sinun selkääsi.” No niin, kauhea ilmaus. Mutta minä en välitä raaputatteko te minun selkääni tai ette, jos tei­dän selkänne tarvitsee raaputtamista, niin minä raaputan teitä joka tapauksessa. Näet­tekö, se on armo. Kyllä. Katsokaahan, armo työskentelee rakkaudesta. Jos te tarvitsette sitä! Huolimatta siitä oletteko te koskaan tehneet mitään minulle, tai onko mi­nulla koskaan ollut mitään tekemistä teidän kanssanne, jos te tarvitsette sitä, tulen tekemään sen joka tapauksessa. Armo! Koska te tarvitsette sitä!

⁴³      Minä tarvitsin pelastusta. Mikään ei voinut pelastaa minua. Ei ollut mitään, mitä itse olisin voinut tehdä. Mutta tarvitsin pelastusta, koska uskoin Jumalaan. Ja Jumala lähetti Poikansa, syntisen lihan kaltaiseksi tehtynä, kärsimään minun sijastani ja minä pelastuin, yksin armosta minä pelastuin. Yhtään asiaa en voinut tehdä, ettekä te­kään, pelastaaksenne itsenne. Ja ne jotka Hän ennalta tiesi ennen maailman perustamista…

⁴⁴      Me koskettelimme sitä viime keskiviikkona, viikolla, kuvaten Jumalan Elah, Elohimina, ja osoitimme että Hän oli Yksin-olemassa-oleva. Mutta Hänen sisäpuolellaan oli olla Isä ja nämä erilaiset asiat, kuten olla Pelastaja ja olla Parantaja. Se oli kaik­ki Jumalassa, ja Jumala oli Yksin-olemassa-oleva. Mutta koska Hän oli Pelastaja, Hän oli Isä… Hänellä ei ollut Enkeleitä, Hänellä ei ollut mitään. Siellä ei ollut mitään muuta kuin Hän Itse. Hän oli Yksin-olemassa-oleva. Mitään muuta ei ollut olemassa kuin Jumala.

⁴⁵      Mutta koska Hän oli Jumala, silloin täytyi olla jotakin palvomaan Häntä, koska Hän rakasti palvontaa. Ja Hänen oma Olemuksensa loi luomukset palvomaan Häntä. Koske­telkaamme sitä nyt uudestaan hetkellisesti, me emme tule menemään koko asian lävitse, mutta saatte sen ääninauhalla. Mutta sitten, koska Hän oli Jumala, Hän teki Enke­lit, ja Enkelit palvoivat Häntä. Enkelit yhä palvovat Häntä. Näillä Enkeleillä, jotka ovat Jumalan Läsnäolossa, on kuusi siipeä. Kaksi siipeä kasvojensa päällä, kaksi jal­kojensa päällä ja lentäen kahdella, Hänen Läsnäolossansa, huutaen päivin ja öin: “Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias.” Sitä Kirjoitus sanoo. He palvovat Hän­tä. Nyt oli luotu jotakin palvomaan Häntä.

⁴⁶      Sitten Hänen sisäpuolellaan oli ominaisuus olla Pelastaja.. Kuinka yksi noista luomuksista olisi tarvinnut pelastusta, kun ei ollut mitään syntiä, ei ajatustakaan synnistä, kuinka yksi niistä olisi voinut olla kadotettu? Niin ei voinut olla. Niin­pä täytyi tehdä jotakin, joka voisi olla kadotettu, niin että Hän voisi olla Pelastaja. Hänen sisäpuolellaan oli Parantaja. Uskotteko että Hän on Pelastaja? Uskotteko, että Hän on Parantaja? No niin, mitä jos ei olisi mitään pelastettavaksi tai parannettavak­si? Näettekö, jotakin täytyi olla tehty sillä tavalla.

⁴⁷      Mutta Hän ei koskaan tehnyt sitä sillä tavalla, vaan Hän pani ihmisen vapaan va­linnan perustalle: “Jos otat Tämän sinä elät, jos otat tuon sinä kuolet.” Ja jokainen, joka maailmaan tulee, on yhä asetettu tuolle samalle perustalle. Jumala, ennalta tietämisellänsä, tiesi kuka tahtoisi ja kuka ei tahtoisi. Jos Jumala ollen…

⁴⁸      Tuo kysymys kysyttiin minulta eilen, sen kysyi eräs teologi, joka on osallistunut kokouksiin tai on kuullut ääninauhan, hän sanoi: “Minulla on eräs kysymys!” Hän sanoi: “Onko Jumala sitten kaikkialla läsnä oleva?” Sitten hän sanoi: “Voiko Hän olla kaikkialla?”

⁴⁹      Minä sanoin: “Hän ei ole kaikkialla läsnä oleva sillä tavalla kuin tuo sana kaikki­alla läsnä oleva sen sanoo. Hän ei voi olla Olento ja sitten olla kaikkialla läsnä oleva. Jos Hän on kaikkialla läsnä oleva, niin miksi te sitten rukoilette Pyhää Henkeä? Jos Hän on kaikkialla läsnä oleva, Hän täyttää jokaisen raon, nurkan, syvennyksen, jokaisen solun ja säikeen ja kaiken muun mitä on olemassa.” Minä sanoin: “Miksi Hän etsi Moo­sesta, jos Hän on kaikkialla läsnä oleva? Miksi Hän kulki edes takaisin Eedenin Puutar­hassa, huutaen: ‘Adam, Adam, missä sinä olet?’ jos Hän on kaikkialla läsnä oleva?”

⁵⁰      Hän on kaikkialla läsnä oleva, koska Hän on kaikkitietävä. Hän tietää kaiken, koska Hän on ääretön. Ollen ääretön, se tekee Hänet kaikkialla läsnä olevaksi. Ollen ääretön,

 Hän sitten on kaikkialla läsnä oleva. Sitten Hän istuu Taivaissa, Hänellä on asuinpaik­kansa, koska Hän on Olento.

⁵¹      Mutta, ollen ääretön, Hän sitten tietää kaikki asiat. Hän tietää jokaisen kerran, kun hyttynen räpäyttää silmäänsä. Hän tietää jokaisen kimalaisen, ja minne se menee noutamaan hunajaansa. Hän tietää jokaisen varpusen, joka istuu puussa. Hän tietää jokai­sen mielessänne olevan ajatuksen, koska Hän on ääretön ja kaikkitietävä. Se on, Hän ei ole vain ääretön, Hän on kaikkitietävä, Hän tietää kaiken. Mutta Hän on Olento, Jumala on Olento, ja tästä Olennosta alkoivat tulla esiin nämä asiat.

⁵²      Ja synti, niin kuin edellisellä kerralla sanoin, ei ole luotua. Mitään muuta ei ole luotu kuin se, mikä on täydellistä. Jumala loi kaikki asiat hyviksi. Syntiä ei ole luotu. On sanonta: “Se on itse synnin luomus.” Te olette kuulleet sen. Mutta se on erhe. Synti. On vain yksi Luoja, ja se on Jumala. Jumala ei voinut luoda syntiä, koska Hän on pyhä, eikä Hänessä ole mitään tekemään sitä. Synti on vääristeltyä; ei luo­tua, vaan vääristeltyä. Aviorikos on vanhurskas teko vääristeltynä. Valhe on totuus väärin kerrottuna. Mikä tahansa synti on vanhurskaus vääristeltynä.

⁵³      Sen vuoksi nyt Jumala, Hän on jo julkituonut itsensä, että Hän on Jumala. Hän on jo julkituonut itsensä Pelastajana, ihminen oli kadotettu ja Hän pelasti hänet. Hän on jo julkituonut itsensä Parantajana. Ei merkitse mitään se, mitä ihmiset sanovat Hänen olevan; Hän on se, mikä on joka tapauksessa, kaikesta huolimatta. Hän on Parantaja, Hän on Pelastaja, Hän on Jumala, Hän on Iankaikkinen. Ja Hänellä on tarkoitus. Ja alussa Hänen tarkoituksensa oli tehdä luomukset, jotka rakastaisivat Häntä ja palvoisivat Häntä.

⁵⁴      Ja Hän teki luomukset, ja luomukset lankesivat. Ja sitten Jumala, äärettömyydes­sään, katsoi alas ajan virran lävitse ja näki jokaisen, joka pelastuisi, jokaisen ihmi­sen, Hän tiesi sen ennalta tietämisellään. Sen vuoksi Hän, ennalta tietämällä, tiesi, ku­ka haluaisi pelastua ja kuka ei haluaisi pelastua, ja Hän voi ennalta määrätä. Tuo sa­na ei loppujen lopuksi olekaan niin paha sana, vai onko? Hän voi ennalta määrätä, koska Hän tiesi, kuka haluaisi ja kuka ei haluaisi. Sen vuoksi, voidakseen tavoittaa ne, jot­ka haluaisivat, Hänen täytyi valmistaa sovitus heidän syntiensä edestä. Oi, jos voi­simme, haluaisimme mennä siihen, vain muutamia jakeita edempänä. Hän ennalta määräsi meidät Iankaikkiseen Elämään, tietäen, että he tulisivat laskemaan syrjään kaiken, ei­kä väliä, kuinka erilaiselta se näyttäisi maailman lapsista, heille se ei merkitsisi mitään, koska he olivat Jumalan lapsia. Ja Hän kutsui heidät.

⁵⁵      Ja Hän lähetti Jeesuksen, niin että Hänen Verensä voisi olla sovituksena, Verissovitus, tekemään sovituksen, tai hyväksymisen, tai puhdistuksen. Puhdistamispro­sessin jatkuvasti… ei vain kerran herätyksessä, vaan “aina eläen, suorittaen esiru­kousta”, niin että kristitty on pidetty puhtaana päivin ja öin. Siellä on Jeesuksen Kristuksen Veri, joka aikaansaa hyväksymisen ristillä… tai Jumalan Läsnäolossa, joka puhdistaa jatkuvasti, päivin ja öin, kaikista synneistä. Ja me olemme turvallisesti sisälle peiteltynä. Miten peiteltynä sisälle? Pyhällä Hengellä, sisälle Herran Jeesuksen Ruumiiseen ja olemme turvassa. “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomi­olle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Ei enää tuomiota! Kristitty ei koskaan mene tuomiolle. Kristus meni hänen puolestaan. Minun Asianajajani otti minun paikka­ni. Hän puolusti minun asiaani, että olin tietämätön. Hän sanoi Isälle, että en ollut sen arvoinen, että olin tietämätön. Mutta Hän rakasti minua ja otti paikkani ja ajoi asiani ja tänään olen vapaa! Kyllä. Ja Hän vuodatti Verensä, uhratakseen siellä syntiemme puolesta.

⁵⁶      Muistakaa viime keskiviikkoiltaa, kristityt tekevät syntiä, mutta syntinen ei voi tehdä syntiä. Syntinen ei tee syntiä, koska hän on syntinen. Hän on vain syntinen alusta alkaen, ja siinä kaikki. Tässä, ottakaa tämän kirjan takakansi, se on musta. Kuinka paljon siitä on mustaa? Se on kokonaan musta. Siinä ei ole yhtään valkoista, se on musta. Te sanotte: “Tämän verran täällä…” Ei, niin ei ole, koko asia on musta. Se on kokonaan musta. Sillä tavalla syntinen on. Hän vain on alusta pitäen tuomittu. “Mutta”, te sanotte, “entä jos hän tekee aviorikoksen? Mitä jos hän raiskaa jonkun nai­sen? Mitä jos hän pelaa uhkapeliä? Mitä jos hän ampuu jonkun?” Se ei ole meidän asiamme, meillä on täällä lait huolehtimaan siitä. Me emme ole uudistajia, me olemme Evankeliumin saarnaajia. Me emme tuomitse häntä siitä, mitä hän on tehnyt, me emme tuo­mitse häntä aviorikoksesta. Me tuomitsemme hänet, koska hän on syntinen! Jos hän on kristitty, hän ei tekisi sitä. Ja se on oikein. Jos hän on muuttunut, hän ei tekisi sitä. Mutta koska hän on syntinen, niin se saa hänet tekemään sen.

⁵⁷      Se lyö tuet pois lakiin perustavien alta. Kyllä vaan. Veli, salli minun sa­noa sinulle: “Ei teoista, vaan armosta me olemme pelastetut, ja uskon kaut­ta.” Kyllä. No niin, en tuomitse lakiin perustavia veljiä, he ovat veljiäni. Ja he tulevat olemaan siellä aivan samoin kuin ketkä tahansa muut heistä tulevat olemaan siellä, koska Jumala ennalta määräsi Seurakuntansa olemaan siellä. Mutta on yksi asia, te pidätte ihmiset niin hajotettuina, etteivät he tiedä mitä tehdä. “Tänään, ehkä jos minä…” Antakaa heidän vain tietää asia; niin kauan kuin heillä on maailman nälkä, eivät he alusta alkaenkaan ole siellä.

⁵⁸      Minä en elä uskollisena vaimolleni siksi, että ajattelisin hänen eroavan minusta. Minä elän uskollisena vaimolleni, koska rakastan häntä. Se on laillinen asema, jonka me olemme ottaneet, että me rakastamme toisiamme. Ensinnäkin, ennen kuin sitä voi olla, täytyy olla rakkaus. Minä rakastan häntä. Vaikka uskonkin, että jos olisin tehnyt jotakin väärää, hän antaisi minulle anteeksi, niin kuitenkaan en missään tapauksessa te­kisi sitä. Minä rakastan häntä.

⁵⁹      Sillä tavalla se on Kristuksen kanssa. Olen viidenkymmenen, ja jos eläisin ollak­seni yhdeksänkymmenen tai satavuotias, ja minulla olisi toiset viisikymmentä vuotta saarnatakseni; enkä koskaan kertaakaan saarnaisi, vaan menisin ja istuisin virran ran­nalla, olisin pelastunut joka tapauksessa. Jumala pelasti minut armostansa riippu­matta siitä, mitä minä koskaan voisin tehdä, tai mistään muusta. Minä saarnaan, koska rakastan Häntä ja rakastan Hänen kansaansa. Siksi tiedän siirtyneeni kuole­masta Elämään, koska rakastan heitä ja menen heidän peräänsä. Huolimatta siitä missä tilassa he ovat, menen heidän peräänsä joka tapauksessa. Menen hakemaan heitä joka ta­pauksessa, vetääkseni heidät kaikesta huolimatta. Jos saarnaajat ovat erimieltä, ja muut ovat eri mieltä ja kirkkokunnat ovat erimieltä, niin se ei pysäytä minua. Siinä on jotakin! Se ei pysäyttänyt Häntä! Hän tuli suoraan tuon epäuskon keskelle, eikä se pysäyttänyt Häntä, Hän liikkui suoraan eteenpäin joka tapauksessa. Sen me teemme, menemme ulos ja noudamme heidät, pyydystämme heidät joka tapauksessa. Ei mitään vä­liä, me kurottaudumme ja tartumme heihin, pidämme kiinni kaikella voimallamme. Te ette tiedä, keitä he ovat. Pelastakaa heidät. Te teette sen rakkaudesta. Ei siksi, että minun täytyy, vaan koska minä rakastan, koska te rakastatte.

⁶⁰      Sanotaan: “Minun tulisi mennä ja tehdä se selväksi tuolle naisella, mutta sanon teille juuri nyt, mielestäni, koska käyn kirkossa, minun tulisi mennä oikaisemaan se.” Ei, te olette se, jonka tulee oikaistua ensin. Ymmärrättekö? Jos teillä ei ole Juma­lan rakkautta sydämessänne, niin jokin antaa teidän tietää, että olette väärässä, ja silloin te menette ja oikaisette sen Jumalan kanssa. Vasta sitten te menette ja oikai­sette asian naapurinne kanssa.

⁶¹      Jeesus opetti samaa asiaa. Hän sanoi: “Jos te tulette alttarille ja muistatte että naapurillanne, tai veljellänne on jotakin teitä vastaan, niin menkää ja oikaiskaa se hänen kanssaan ensin.”

⁶²      Nyt, ajanjaksoissa joiden täytyy tulla… Meillä oli keskiviikkoiltana “julkituleminen”. Me jatkamme siitä jälleen tänä aamuna, aiheesta “Jumalan pojat julkituo­tuina”, kun Jumala on odottamassa. Ja sitten lopun ajalla, kun me kaikki seisomme Hä­nen edessään, Enkelit eivät olleet kadotettuja. He eivät tiedä, kuinka nauttia siuna­uksista niin kuin me, he eivät koskaan olleet kadotettuja. Mutta minä tiedän mistä tulen, tiedän mistä kalliosta minut on hakattu irti, syntisenä. Nyt kun olemme löyde­tyt, niin me voimme seistä Jumalan edessä. Oi, mikä päivä se tuleekaan olemaan!

⁶³      Sitten lapseksiotto, asettaminen. No niin, Jumalan hyvyyden tulisi toimia. Ja nyt saadakseni tämän teille, me sitten aloitamme suoraan 5. jakeesta, haluan lukea sen.

 Ollen ennalta määrännyt meidät lapsiksi otettaviksi Jeesuksen Kristuksen kaut­ta itsellensä, hänen tahtonsa hyvän mielisuosion mukaan,

⁶⁴      Se on Jumalan nautinto tehdä tahtonsa, lapseksi ottaa, asettaa paikalleen. Mitä Hän nyt tekee? Asettaa seurakuntansa. Ensin, Hän kutsui seurakuntansa, metodistit, presbyteerit, luterilaiset, baptistit, kutsuen heidät. Mitä Hän sitten teki? Lä­hetti esiin Pyhän Hengen ja antoi heille Pyhän Hengen kasteen.

⁶⁵      Haluan teidän helluntailaisten panevan tämän pois sydämestänne. Helluntai ei ole mikään kirkkokunta, Helluntai on kokemus. Se on Pyhä Henki. Se ei ole mikään organisaatio. Te ette voisi organisoida Pyhää Henkeä, Hän ei sietäisi sitä. Teil­lä on nyt organisaatio, jota te kutsutte siksi, mutta Pyhä Henki siirtyy suoraan ulos ja jättää teidät istumaan juuri sinne missä te olette ja vain jatkaa menemistä eteen­päin. Näettekö? Helluntai ei ole mikään organisaatio. Helluntai on kokemus.

⁶⁶      Ja sitten Jumala antoi lapsillensa uuden syntymän, Pyhän Hengen kasteella. He tu­livat aivan lähelle Sitä, kun he puhdistivat itsensä, nasarealaisten, Pyhyyden Pyhiin­vaeltajien kautta. Sitten tultiin helluntainkokemukseen Pyhän Hengen kasteesta, lah­jojen ennalleen asettamiseen. He lähtivät liikkeelle puhuen kielillä ja tulkiten kie­liä ja heille annettiin parantamisen ja ihmeiden tekemisen lahjoja, ja merkit ja ihmeet alkoivat seurata heitä. Nyt he ovat lapsia, he ovat Jumalan lapsia. He ovat paikal­laan Kristuksessa, he tulivat lapsiksi syntymällä. Ja uusi syntymä ja kääntymys on itse Pyhä Henki.

⁶⁷      Te ette ole edes kääntynyt ennen kuin saatte Pyhän Hengen. Sitä Kirjoitus sanoo. Jeesus sanoi Pietarille, kysykää keneltä tahansa, lukekaa Kirjoitustanne, hän oli vanhurskautettu uskomalla Herraan Jeesukseen, tuli seuraajaksi, apostoliksi. Jeesus antoi hänelle valtakunnan avaimet. Ja Johannes 17:17, Hän pyhitti heidät, antoi heille voiman, lähetti heidät ulos, ja he ajoivat ulos perkeleitä ja tekivät asioita, Hän pyhitti heidät. “Pyhitä heidät Isä, Totuutesi kautta. Sinun Sanasi on Totuus. Minä pyhitän itseni heidän tähtensä.”

⁶⁸      Se on yksi suloisimmista sanoista, mitä koskaan olen kuullut. “Isä, Minä pyhitän itseni heidän tähtensä.” Tiedättekö, että Hänellä oli oikeus kotiin? Hän oli ihminen. Tiedättekö että Hänellä oli oikeus vaimoon? Hän oli mies. Hänellä oli oikeus kaik­kiin näihin asioihin, mutta Hän sanoi: “Isä, Minä pyhitän itseni heidän tähtensä. Minä pyhitän Itseni.”

⁶⁹      Puhuin erään nuoren saarnaajan kanssa eilen, tulen saarnaamaan hänen seurakunnas­saan muutaman illan kuluttua täällä valtatiellä. Ja kysyin häneltä erästä tiettyä asi­aa ja hän sanoi: “Kyllä, veli Branham, mutta useimmat sukulaiseni eivät usko siihen.”

 Minä sanoin: “Ovatko he kaikki lakiin perustavia?”

⁷⁰      “Kyllä.” Veli ei usko siihen. “Mutta”, hän sanoi, “heidän tähtensä!” Oi, olisin halunnut halata häntä. “Heidän tähtensä”, näettekö, “Minä pyhitän itseni heidän tähtensä.”

⁷¹      Oi, Jeesus koulutti kaksitoista miestä, niin että noiden kahdentoista miehen kaut­ta Evankeliumi vietäisiin maailmalle. Ja Hän sanoi: “Heidän tähtensä Minä pyhitän it­seni.” Tehkää itsenne lähimmäisenne tähden, jonkun muun tähden. “Älkää käyttäkö va­pauttanne verhona”, sanoi Paavali, “vaan pyhittäkää itsenne!” Käyttäytykää oikein naa­puristossa, niin kuin todellisen kristityn tulee. Olkoon vaelluksenne niin että tavatessanne vihollisenne, te pyhitätte itsenne hänen tähtensä, tietämättä mitä voitte tehdä.

⁷²      Nyt, pojan asettaminen. Ensimmäiseksi sen jälkeen, kun poika oli sisällä, hän tuli pojaksi, mutta sitten me näemme, että hänen käyttäytymisensä asettaa hänet lapseksiottoon, riippuen siitä onko hän käyttäytynyt oikein tai ei.

⁷³      Ja se on helluntailaiset… Sallikaa minun nyt osoittaa teille, että helluntai ei ole mikään kirkkokunta. Kuinka monta täällä on baptistia, jotka olivat baptisteja, jot­ka saivat Pyhän Hengen, antakaapa meidän nähdä kätenne. Näettekö? Kuinka monta täällä on metodistia, jotka saivat Pyhän Hengen, kohottakaa kätenne. Kuinka monta täällä on nasarealaista, jotka saivat Pyhän Hengen, näettekö, lutherilaista, toisista kirk­kokunnista, jotka eivät ensinkään kuuluneet helluntailaisiin, vain kuuluivat johonkin kirkkokuntaa ja saivat Pyhän Hengen, antakaapa meidän nähdä kätenne. Näettekö? Niinpä sitten helluntai ei ole mikään kirkkokunta, se on kokemus.

⁷⁴      No niin, Jumala otti teidät Kristuksen Ruumiiseen. Mitä Hän nyt tekee? Sen jälkeen, kun olette todistaneet mitä olette, pyhittäneet itsenne hyvällä käytöksellänne, kuuliaisena Pyhälle Hengelle, ei väliä, mitä maailma sanoo.

⁷⁵      Tulen hiertämään tätä todella kovasti, näettehän, koska en tarkoita olla karkea. Minä… olkaa hyvät, en todellakaan, näettehän. Älkää ajatelko, että olisin ilkeä. En halua olla. Minua väsyttää ottaa ihmiset ja saarnata heille tätä Jumalan lähettämää Totuutta, ja he kääntyvät suoraan takaisin ympäri ja jatkavat saman asian tekemistä ja sanovat, että heillä on Pyhä Henki. Se melkein saa teidät raunioksi, näettehän. Mikä on vikana? He menevät suoraan takaisin tuohon samaan asiaan, aivan niin kuin Is­raelin lapset, he halusivat kuninkaan, niin että tämä kuningas hallitsisi heitä ja saisi heidät toimimaan niin kuin amorilaiset ja amalekilaiset ja filistealaiset.

⁷⁶      Tiedättekö te, naiset, että on väärin käyttää pitkiä housuja? Tiedättekö te si­tä? Tiedättekö, että on väärin leikata hiustenne kiharat pois? Tiedätkö, että on väärin, hyvä herra, sinun jatkaa tupakoimista ja toimimista sillä tavalla kuin teet? Tiedätkö, että on väärin, ettet ole aviomies talossasi, niin että, kun vaimosi saa pienen kiukun puuskan ja potkaisee sinut ulos ovesta, sinä sanot: “Kyllä, siunattu olkoon sydämesi, kulta. Tulen heti takaisin”? Tiedätkö… Kuinka voisit olla Jumalan Huo­neen haltija, kun et voi edes hallita omaa huonettasi? Se on tarkalleen totta. Tie­dätkö sisar, että aviomiehesi ei ole ainoastaan aviomiehesi, vaan hän on sinun hallit­sijasi? Jumala sanoi niin. Koska aviomiestä ei petetty, vaan nainen petettiin. Ja te saarnaajat vain haluatte jatkaa naisten tekemistä pastoreiksi ja saarnaajiksi seurakunnissanne, tietäen että Jumalan Sana tuomitsee sen.

⁷⁷      Te haluatte jatkuvasti käyttää tuota nimeä “Isä, Poika, Pyhä Henki” kastamiseenne, vaikka Raamatussa ei ole täplääkään Kirjoituksesta sen puolesta. Haluan jonkun arkkipiispan tai jonkun muun osoittavan minulle, missä ketään Raamatussa olisi koskaan kastettu nimessä “Isä, Poika, Pyhä Henki”. Haluan jonkun osoittavan minulle, että ke­tään olisi koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Nimessä. Mutta Johanneksen kaste ei ollut… Heidät kastettiin uskoen, että Hän tulisi, mutta he eivät tienneet, kuka Hän oli. Mutta niin pian kuin he sen tunnistivat, täytyi heidän tulla uudestaan kastettavaksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Haluan jonkun tulevan ja osoit­tavan sen minulle. Olen kysynyt helluntailaisilta ja toisilta saarnaajilta, baptisteilta ja presbyteereiltä ja kaikilta, eivätkä he halua, he eivät halua puhua siitä. Minä haluan nähdä Kirjoituksen.

⁷⁸      Ja olenko sitten “fanaatikko”, hah, olenko “hullu”, olenko järjiltäni, olenko “mielipuoli”, vain siksi, että yritän kertoa teille Totuuden? No niin, niin se on re­hellisesti sanottuna, veljet. Jos mies on myyty Jumalalle, kaikkinensa. Te te, teidät on asetettu syrjään, te olette erilainen luomus.

⁷⁹      Monet ovat kutsuttuja, harvat ovat valittuja. Kyllä, monet ihmiset ovat kutsut­tuja, te saatte kutsun sydämeenne: “Kyllä, uskon Jumalan rakastavan minua. Uskon että Hän tekee niin.”

⁸⁰      Mutta veli, te olette oleva aivan yhtä pitkälle kadotettu kuin muutkin heistä, koska he ovat tuleva sinne tuona päivänä ja sanovat jopa: “Herra, olen ajanut ulos perkeleitä Sinun Nimessäsi. Olen tehnyt kaikkea muuta Sinun Nimessäsi. Minulla on ollut parantamiskokouksia. Olen saarnannut Evankeliumia. Olen ajanut ulos perkeleitä.”

⁸¹      Ja Jeesus sanoo: “Mene pois täältä, Minä en edes tuntenut sinua, tekopyhä. Se on hän, joka tekee Minun Isäni tahdon!” Miksi eivät ihmiset näe sitä? No niin, tiedän sen hiertävän kipeästi. Enkä tarkoita loukata, en tarkoita sitä sillä tavalla, mutta veli, minä…

⁸²      Minusta näyttää, että me olemme lopun ajalla, ja Jumala on lapseksi ottamassa, aset­tamassa paikalleen seurakunnassa, Kristuksen Ruumiissa, ne jotka ovat Hänen. No niin, ei tule olemaan liian monia, jotka Hän tulee panemaan sinne, sanon sen teille alusta alkaen. Te sanotte: “Oi, mutta tulee olemaan niin suuri joukko!” Mutta Hänellä on myös ollut kuusituhatta vuotta aikaa vetää heidät ulos. Muistakaa, ylöstempaus tulee, ja meidät temmataan ylös heidän kanssaan. Heitä on vain muutamia, näettehän. Etsikää oma pelastuksenne, nopeasti. Tutkikaa itseänne ja nähkää, mikä on mennyt vikaan Näettekö? Nähdäksenne, missä on vika. Minä tiedän, että se on kovaa, mutta veli, se on Totuus. Se on Jumalan Totuus. Lapseksi ottaminen!

⁸³      Meidän pitäisi olla niin palavia Jumalan puolesta, meidän pitäisi olla menossa päivin ja öin. Minkään ei pitäisi kyetä pysäyttämään meitä ja meidän pitäisi olla niin suloisia ja miellyttäviä ja niin ystävällisiä ja niin Kristuksen kaltaisia elämäs­sämme. Siihen tarvitaan jokapäiväinen elämä. Jeesus sanoi: “Ajatelkaa kedon liljaa, kuinka se kasvaa, raataa ja kehrää; kuitenkin sanon teille, ettei Salomo kaikessa lois­tossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.” Salomo oli puettu ihaniin silkkiviittoihin, neuletöillä koristeltuihin… Mutta se ei ollut se, mistä Hän puhui. Jot­ta lilja voisi kasvaa, täytyy sen uurastaa päivin ja öin. Miksi te haluaisitte vetää lyhyen korren? Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin missä tulee olemaan syntinen (se on uskomaton) ja jumalaton, se on ihminen, joka kuulee Sanan ja kieltäytyy vaeltamasta Siinä? Mitä me nyt aiomme tehdä. Näettekö?

⁸⁴      Tämä on nyt meidän seurakuntamme. Meillä on ehkä neljä tai viisi vierasta joukos­samme. Mutta se on tämä seurakunta, minä opetan teitä. Tämä menee ääninauhoille. Haluan ihmisten, jotka kuuntelevat ääninauhoja, muistavan, että tämä on minun seurakun­nalleni. Ulkopuolella ihmisten joukossa, yritän olla tarpeeksi herrasmiestä ollakseni sanomatta heille sitä, vain jotenkin pysytelläkseni heidän lapsille antaman vähäpätöi­sen kuoritun maidon ajatuksen mukaisena. Mutta kun tulee kysymys todella Totuuden esiin tuomisesta, niin tuokaamme Se esiin.

⁸⁵      Lapseksiotto, asettaminen asemaansa! Missä he ovat? Näyttäkää minulle, missä he ovat? Jumala kutsuu lapsensa syrjään julkitulemisella. Heidän ei tarvitse sanoa sanaakaan siitä, te näette että jotakin on tapahtunut. Asettaen poikansa asemaansa, pannen hänet järjestykseen aivan tarkalleen noiden sanojen asioiden mukaisesti. Hänel­lä on aivan yhtä paljon arvovaltaa, hänen sanansa on aivan yhtä hyvä kuin Arkkienkelin ja parempikin. Poika oli lapseksi otettu, pantu korkeammalle paikalle, asetettu sinne ulos, hänen viittansa muutettiin, hänen värinsä muutettiin. Isällä oli juhlamenot, hän sanoi: “Tämä on minun poikani, tästedes hän on hallitseva. Hän on hallitsija. Hän on yli kaiken perintöosani. Kaikki, mitä siinä on, kuuluu hänelle.” Kyllä. Silloin me voimme mennä takaisin tuohon Elah, Elah, Elohim, Elohim, näettekö, missä Hän on Yksin-olemassoleva. Ja sitten tulla takaisin Jehovan kautta, joka teki jotakin, Hän antoi miehelle vallan yli maan. Mitä me oikein odotamme? Julkitulemista. Maa vai­keroi. Menkäämme ja lukekaamme se. Hyvä on.

…ennalta määrännyt… lapsiksi otettaviksi… itsellensä, hänen tahtonsa hyvän mielisuosion mukaan, Hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi…

⁸⁶      Mikä on Hänen armonsa? Aikaisemmin alussa, kun Hän ei ollut Isä; Hänen armonsa on rakkaus, Hän teki itsellensä lapsen, että me voisimme olla ennalta määrätyt lapseksi ottoon, Hänen armonsa ylistykseen. Näettekö?

…jossa Hän on tehnyt meidät hyväksytyiksi rakastetussa, (persoona), joka on Kristus.

⁸⁷      Tehnyt meidät hyväksytyiksi kuinka? Hänen kauttaan. Kuinka me pääsemme Häneen? Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut Häneen. Kuunnelkaa.

 Jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, syntien anteeksiantaminen… s-y-n-t-i-e-n…

⁸⁸      Kuinka te voitte saarnata Jumalan ennalta määräämistä ja asettamista, ellei siellä ole synnin sovitusta jossakin? Miksi te joka päivä teette virheitä ja joka päivä te teette väärin? Mutta jos olette uudestisyntynyt, mies tai nainen, niin pian kuin te teette virheen, Jumala tietää, että te olette pahoillanne siitä. Te voitte seistä pre­sidentti Rooseveltin tai kenen tahansa muun edessä ja sanoa: “Olen väärässä, Jumala anna minulle anteeksi tämä asia.” Miksi? Ja siinä tämä Veri sovitus…

⁸⁹      Pankaa merkille tuo “s-y-n-t-i-e-n”. Syntinen on syntinen, hän ei tee syntejä. Mutta seurakunta tekee syntejä, tekee väärin, saa vääriä ajatuksia, vääriä vaikutelmia, aiheuttaa riitoja, kävellä lyllertää kuin pieni lapsi, yrittäen opetella kävelemään. Hän ei yksinkertaisesti vielä tiedä kuinka kävellä hyvin, koska hän on pieni poika. Mutta meillä on Käsi, joka ojentautuu alas, jos me… tarttuu meihin, tukee meitä sanoen: “Ota tämä askel tällä tavalla, poikani.” Hän ei nosta meitä ylös ja läimäytä meitä, koska olemme tehneet virheen, Hän ei hakkaa meitä kuoliaaksi, koska yritämme kä­vellä. Hän rakastaa meitä niin kuin me rakastamme lapsiamme.

⁹⁰      Todella todellinen isä ei anna selkäsaunaa lapselleen, jos hän kaatuu lattialle yrittäessään kävellä. Hän ojentaa alas suuren vahvan kätensä ja nostaa hänet ylös, ottaa hänestä kiinni molemmin käsin, sanoen: “Näin se tehdään, poikani, kävele tällä tavalla.”

⁹¹      Sillä tavalla Jumala tekee seurakunnalleen! Kurottautuu alas ja nostaa hänet kä­sivarrelleen, poimii hänet ylös ja sanoo: “Vaella tällä tavalla, poikani. Kuu­lehan, älä sano sitä sillä tavalla, puhu se näin. Ei väliä, mitä seurakunta sanoo, mitä tämä, tai tuo sanoo, sano sinä se näin. Tällä tavalla, tä­mä on Se! Jos Minun Sanani saarnaa sen, pysy sinä sen mukana, vaella sen mukaan. Pysy tarkkaan Sen kanssa. Älä välitä, mitä joku muu sanoo, pysy sinä Sen mukaisena. Vaella Tällä tavalla. Tällä tavalla sinun tulee ottaa askeleesi.”

⁹²      Syntiemme sovitus, rakkaus syntiemme puolesta, tai meillä ei koskaan olisi mitään mahdollisuutta. Kuinka me voimme vain ankkuroitua noihin Sanoihin!

…hänen armonsa rikkauden mukaan;

Jossa hän on ollut ylenpalttinen…

⁹³      Mitä on “olla ylenpalttinen”? Oi! Missä Hän on ollut ylenpalttinen, Hän on antanut “kukkuroittain siitä”.

…hän on ollut ylenpalttinen meitä kohtaan kaikessa viisaudessa ja harkitsevaisuudessa;

⁹⁴      “Harkitsevaisuudessa, kaikessa viisaudessa Hän on ollut ylenpalttinen meitä koh­taan.” Kaikessa “viisaudessa”, ei maailmallisessa. Maailman viisaus on typeryyttä Hä­nelle, ja Jumalan viisaus on typeryyttä maailmalle. Aivan kuin päivä ja yö, yksi ei so­vi olemaan toisen kanssa. Kun aurinko alkaa nousta ja päivä tulee, hajoaa yö paikasta paikkaan. Ja kun Evankeliumin Valo alkaa tulla sisälle, silloin kaikki maailman asiat alkavat häipyä pois. Ja mitä se tekee? Hän lähettää ylenpalttisesti Pojanvaloa las­tensa ylle, vaeltamaan Hengessä, olemaan Jumalan Hengen johtamia, ollen ylenpalttinen armossansa, kaikella harkitsevaisuudella ja viisaudella, ymmärryksellä ja terävyydellä tietää kuinka vaeltaa. Kun te näette että se on väärin, olkaa silloin varovaisia mitä teette, kuinka… Jos se on väärin, olkaa varovaisia jopa siinä kuinka lähestytte sitä. Harkitsevaisia! Olkaa todella tarkkaavaisia, todella varmoja, että tiedätte kuinka lähestyä sitä. “Viisas kuin käärme, vaaraton kuin kyyhkynen.” Sitä Jeesus sanoi.

⁹⁵      Oi, nämä ovat kultakimpaleita, ystävät! Me voisimme vain viipyä siinä päivästä päivään. Eivätkö ne olekin ihmeellisiä asioita? Harkitsevaisuus, viisaus, Hän on ol­lut ylenpalttinen meitä kohtaan, kaatamalla! Ei antaen sitä meille vain lusikalla, vaan kauhakuormaajalla, jatkuvasti vain kaataen sisälle sillä tavalla. Ylenpalttinen meitä kohtaa, Hänen armonsa viisaudessa ja harkitsevaisuudessa! Oi, hämmästyttävä armo, kuinka suloinen sen sointu!

 Jossa hän on ollut ylenpalttinen meitä kohtaan kaikessa viisaudessa ja harkitsevaisuudessa;

 Tehtyään tunnetuksi meille tahtonsa salaisuuden…

⁹⁶      Kenelle Hän on puhumassa? Kirkkokunnilleko? Olkaa hyvät, veljeni, älkää ajatel­ko minun painavan alas kirkkokuntaanne, sitä en tee. Minä yritän sanoa teille, että se oli väärin alusta alkaen. Jeesus sanoi: “Menkää ja saarnatkaa Evankeliumi”, ja me menimme ja teimme kirkkokuntia. Siksi meillä ei ole sitä, me vaellamme ih­misviisauden mukaan. Jospa Calvin voisi nousta ylös!

⁹⁷      Seisoin äskettäin erään suuren miehen, suuren uskonpuhdistajan haudalla ja ajat­telin, että mikä suuri mies hän olikaan ollut! Sitä hän oli! Ja se… en halua… Se oli John Wesley. Ja ajattelin, että jos John Wesley voisi nousta tästä haudasta tänään ja nähdä kirkkonsa tilan, häpeäisi hän nimeään. John Wesley oli jumalinen mies, tu­lesta temmattu kekäle, niin kuin hän sitä kutsui. John Wesley oli pyhä mies, joka us­koi Jumalaan ja vaelsi Hänen jäljessään askel askeleelta. Mutta John Wesleyn kuole­man jälkeen he sanoivat: “Me teemme kirkon Johnille, niin että meillä on kirkko ja me kutsumme sitä metodisti Kirkoksi [method = menetelmä], koska hänen pyhittämismenetelmänsä on toinen armon teko.”

⁹⁸      Sitten he tekivät kirkon, ja tänään nuo kirkonmiehet kieltävät kaiken sen, minkä puoles­ta John Wesley seisoi. John Wesley saarnasi Jumalallista parantamista. John Wesley uskoi Pyhän Hengen kasteeseen. John Wesley uskoi kaikkien lahjojen ennalleen asettami­seen. John Wesley, Martin Luther, monet noista suurista miehistä puhuivat kielillä ja tulkitsivat niitä. Ja tänään, jos puhuisitte kielillä metodistikirkossa, tai luterilaisessa kirkossa, he potkaisisivat teidät ulos ovesta. Mikä on vikana? Juuri aikana, jolloin meillä tulisi olla pojiksi asettaminen, mikä on vikana? He ovat omaksu­neet jotakin muuta, koska he eivät tiedä Jumalan salaisuutta. Eivätkä he tule kos­kaan tietämään sitä minkään seminaarin kautta!

⁹⁹      Sallikaa minun lukea tässä jotakin. Sopiiko se? Hyvä on. Menkäämme nyt minulla on tänne kirjoitettuna jotakin. Katsokaamme kuinka Paavali… Tässä on nyt täman Sanoman opettaja. Menkäämme hetkeksi Apt. 9:5. [Tyhjä kohta nauhassa.] …Anta­kaa minun tietää milloin olen poissa…?…

Ja Saul, yhä puuskuen uhkauksia ja… (Oi, tuo pieni kyömynenäinen, äkkipi­kainen, ilkeä juutalainen) …teurastusta herran opetuslapsia vastaan, meni ylipapin luo,

Ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että jos hän löytäisi ke-…

¹⁰⁰ “Minä menen etsimään heitä! Jos vain löydän heitä, niin pojat, mitä tulenkaan tekemään heille! Mutta hän oli ennalta määrätty!

¹⁰¹ Kuinka te tietäisitte, vaikka tuo vanha pirtutrokari täällä olisi ennalta määrätty Elämään? Kuinka te tietäisitte, vaikka tuo vanha katutyttö, jolle te ette haluaisi edes puhua, kuinka te tietäisitte, vaikka pieni kädenpuristus ja hänen kutsumisensa kirkkoon tekisi hänestä Jumalan pyhän siellä Kirkkaudessa? Kuinka te tietäisitte, et­tei hän ole sitä? Sitä me emme tiedä. Mutta se on velvollisuutemme. Aivan kuin kalastaja heittäessään verkon mereen ja vetäessään sen ylös, saa sammakoita, ka­loja, liskoja, vesihämähäkkejä ja kaikkea muuta, mutta jotkut niistä ovat kaloja. Hän ei tiedä, hän vain heittää verkon. Sitä me teemme. Tarkatkaa Paavalia.

…pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että jos hän löytäisi ke­tään tämän tien kulkijoista, olivat he joko miehiä tai naisia, hän voisi tuoda heidät sidottuna Jerusalemiin. (Hän sitoisi heidät ja toisi Jerusale­miin. Veli, hän oli todella karski!)

 Ja kun hän oli matkalla, hän tuli lähelle Damaskoa: ja äkkiä siellä loisti hänen ympärillään…

¹⁰² Siellä tuli tiellä vastaan pappi, tohtori F. F. Jones, ja sanoi hänelle: “Sinä tarvitset nyt seminaarikokemuksen, poikaseni ja uskon että Jumala voi käyttää sinua”? Eikö se olisi hirvittävän näköinen Kirjoitus, jos siellä lukisi sillä tavalla? Siinä on nyt aivan yhtä paljon järkeä kuin… En sano sitä miksikään vitsiksi. Siinä olisi aivan yhtä paljon järkeä kuin mitä me saamme siitä ulos tänään. “Tiedäthän, äitisi oli hyvä nainen, uskon, että sinusta tulisi hyvä saarnaaja.” Tarkatkaa mitä tapahtui.

Ja kun hän oli matkalla, hän tuli lähelle Damaskoa: ja äkkiä siellä loisti hänen ympärillään valo… (whew, alku on yliluonnollinen) …valo taivaasta:

Ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan hänelle: Saul, Saul, miksi sinä vainoat minua?

Ja hän sanoi: Kuka sinä olet, Herra? Ja Herra sanoi: Minä olen Jeesus jota sinä vainoat: on vaikeata sinun potkia tutkainta [häränpistintä] vas­taan.

Ja hän vavisten ja hämmästyneenä sanoi: Herra, mitä sinä tahdot minun teke­vän? Ja Herra sanoi hänelle: Nouse, ja mene kaupunkiin, ja sinulle sano­taan, mitä sinun täytyy tehdä.

¹⁰³ Ja hän matkasi eteenpäin niiden miesten kanssa, jotka olivat hänen kanssaan ja he löysivät erään miehen. Ananias siellä näki näyn. Kaikki oli yliluonnollista! Ja tuo Saul, tuo ilkeä kaveri! Tämä Ananias näki näyn talossansa. Hän oli profeetta ja oli kotonaan rukoilemassa ja hän näki näyn. Herra puhui hänelle ja sanoi: “Siellä on eräs mies tulossa tiellä, niin sokeana kuin lepakko, ja hänen nimensä on Saul, hän on Saul Tarsolainen.”

¹⁰⁴ Hän sanoi: “Herra, olen kuullut suuria asioita, älä lähetä minua, minä olen vä­häpätöinen mies. Älä lähetä minua hänen peräänsä.”

¹⁰⁵ Hän sanoi: “Mutta katsohan, ollessaan tulossa tiellä, Minä näytin hänelle näyn. Ilmestyin hänelle Tulipatsaassa. Löin hänet niin sokeaksi kuin olla voi. Minun täytyi sokaista hänet ja repiä hänet ennen kuin voin tehdä hänestä mitään. Katsohan, Minun täytyi repiä kaikki hänen teologiansa. Tiedäthän, hän oli suuri mies yhdessä noista kirkoista siellä. Hänellä oli kaiken kaltaisia arvonimiä, häneltä ei puuttunut mitään, mutta”, Hän sanoi, “se mitä Minun täytyi tehdä, oli ottaa se kaikki ulos hänestä.”

¹⁰⁶ Siinä koko asia. Ei saada enemmän häneen, vaan ottaa se pois hänestä.

 Uskon että se on vikana niin monilla meidän papistostamme tänään, se pitäisi ottaa ulos heistä, niin että Jumala voi panna heihin Pyhän Hengen. Ottaa ulos!

¹⁰⁷ Ja Ananias sanoi: “Herra, mutta tämä mies on kauhea mies.”

¹⁰⁸ Hän sanoi: “Mutta katso, hän rukoilee. Mene nyt alas tätä tiettyä katua niin tulet eräälle lähteelle. Mene tuon lähteen ohitse vasemmalta ja jatka eteenpäin. Siellä tulee olemaan valkoinen talo, mene ja kolkuta ovelle. Hän vain makaa siel­lä hallissa, se on niin pitkälle kuin he koskaan saivat hänet vietyä. Laske kätesi hänen päälleen ja vie hänet tänne alas Damaskon virralla ja kasta hänet Jeesuksen Ni­messä. Koska, sanon sinulle mitä tulen tekemään, hän tulee kärsimään monia asioita Minun tähteni, sillä hän on sanansaattajani pakanoille.” Aamen!

¹⁰⁹ “Mutta, hetkinen nyt, Herra! Mihin kouluun minun tulisi neuvoa hänet?” Sanonpa teille, mitä teemme, lukekaamme Galatalaiskirjeestä, nähdäksemme sen. Se on heti ennen Efesolaiskirjettä. Katsokaamme Galatalaiskirje 1, ja aloittakaamme 10. jakeesta, nähdäksem­me, mihin kouluun Paavali meni, tai mihin seminaariin ja kenen kädet laskettiin hänen päälleen, ja mitä kaikkea tapahtui. Galatalaiskirje 1. luku ja säästääksemme aikaa aloittakaamme hänen kääntymyksestään, 10. jakeesta.

 Sillä suostuttelenko minä nyt ihmisiä, tai Jumalaa? tai tavoittelenko olla mieliksi ihmisille, sillä jos minä vielä miellyttäisin ihmisiä, minä en olisi Kristuksen palvelija.

¹¹⁰ Voi hyvänen aika! Voisinko sanoa vähän jotakin, ennen kuin menemme tähän Galat­alaisten 1. luvun 8. jakeeseen. Kuinka monet tietävät, että se oli Paavali, joka pani nuo ihmiset menemään kasteelle uudestaan Jeesuksen Nimessä, Apt. 19? Varmasti hän teki sen. Ottakaamme tästä vähän alempaa, 8. jae.

 Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta, saarnaisi mitään toista evankeliumia teille kuin se, minkä me olemme saarnanneet teille, hän olkoon kirottu.

¹¹¹ Ymmärrättekö sen? Mistä sinä olet saanut tämän Evankeliumin, Paavali? 9. jae.

Niin kuin me sanoimme edellä, niin sanon nyt uudestaan, jos kuka tahansa saarnaa mitään toista evankeliumia teille kuin se, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

¹¹²Olkoonpa hän arkkienkeli, olkoonpa hän piispa, olkoonpa hän aluevalvoja, olkoonpa hän tohtori se-ja-se, kuka tahansa hän onkin, jos hän ei saarnaa vesikastetta Jee­suksen Kristuksen Nimessä, Pyhän Hengen kastetta, jos hän ei saarnaa lahjojen ennal­leen asettamista, Kristuksen Tulemusta ja kaikkia näitä asioita, hän olkoon kirottu! Jos hän yrittää ottaa mitään Sanaa pois täältä ja sanoo, että se oli toista aikaa var­ten ja asettaa sen tilalle jotakin uutta mielikuvituksellista ajatusta, jonka olemme oppineet jostakin seminaarista, hän olkoon kirottu!

¹¹³ Lukekaamme eteenpäin, nähdäksemme kuinka Paavali sai sen, nähdäksemme kuinka, mitä minä yritän sanoa teille tänä aamuna.

 Sillä suostuttelenko minä nyt ihmisiä, tai Jumalaa? Tai tavoittelenko olla mieliksi ihmisille, sillä jos minä vielä miellyttäisin ihmisiä, minä en olisi Kristuksen palvelija.

¹¹⁴ Kuinka voin odottaa mitään muuta, kuinka voi kukaan mies, joka rakastaa Jumalaa, ja erikoisesti kukaan saarnaaja, odottaa mitään muuta kuin olla ihmisten vihaama? Ih­miset tulevat vihaamaan teitä. Jeesus sanoi: “Jos he kutsuvat Minua, talon Isäntää… Minä olen Isäntä, suurin teistä kaikista. Minä voin tehdä enemmän ihmeitä ja enemmän Pyhän Hengellä kuin kaikki te, koska Minulla on koko täyteys Itsessäni. Ja jos he kutsuvat Minua Beelsebuliksi, niin kuinka paljon enemmän he tulevatkaan kutsumaan teitä?” Mutta Hän sanoi: “Älkää ajatelko mitä tulette sanomaan, sillä se ette ole te, joka puhuu, vaan Isä, joka asuu teissä, on puhuva tuohon aikaan. Pysykää vain Sanan mukaisena.” Ja Hän, kun Hän oli lopettanut Kirjan kirjoittamisen, Hän sanoi: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tästä Kirjasta, tai lisää yhden sanan Siihen, sama tullaan ottamaan pois häneltä Elämän Kirjasta.” Jumala auttakoon meitä pysymään oikein Sen kanssa!

¹¹⁵ Sallikaa minun nyt lukea seuraava jae, lukekaamme nyt nopeasti.

Mutta minä todistan… (se on, otan teidät tuomariksi) …minä todistan teille, veljet, että minun saarnaamani evankeliumi ei ole ihmisen mukaista. (En ole metodisti, baptisti, presbyteeri, tai helluntailainen; se ei myöskään ollut ihmisen mukaista.)

Sillä minä en saanut sitä ihmiseltä, eikä minulle ollut opetettu sitä, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta [paljastamisen kautta].

¹¹⁶ “Minä en koskaan saanut sitä ihmiseltä, mistään seminaarista, miltään jumaluus­ opin tohtorilta, mistään koulusta. Minä en koskaan saanut sitä sillä tavalla, minulle ei koskaan opetettu sitä sillä tavalla, en koskaan löytänyt sitä sillä tavalla, se ei koskaan tullut minulle sillä tavalla.” Kuinka se sitten tuli, Paavali?”

…opetettu sitä, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.

¹¹⁷ “Kun Kristus paljasti itsensä minulle, että Hän oli Jumalan Poika, kun tuo Tuli­patsas lankesi ylleni tuona päivänä ja minä kysyin: “Kuka Sinä olet, Herra?’ ja Hän sanoi, ‘Minä olen Jeesus.”

¹¹⁸ Sallikaa minun nyt näyttää teille, mitä tapahtui hänelle. No niin, juuri nyt, jos miehellä on ollut kokemus, he haluavat hänen opiskelevan kymmenen vuotta kreikkaa ja sitten opiskelevan kymmenen vuotta jotakin muuta ja siihen mennessä hän on mennyttä. Kuulkaahan.

…en saanut sitä ihmiseltä, eikä minulle ollut opetettu sitä, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.

Sillä te olette kuulleet minun vaelluksestani menneenä aikana juutalaisten uskonnossa…

¹¹⁹ “Olin suuri tohtori, pojat. Minulla oli se.” Hänet oli opetettu Gamalielin alai­sena, joka oli korkein opettaja, mitä heillä maassa oli. Kuinka monet tietävät että Gamaliel oli yksi suurimmista opettajista? Kyllä vaan. “Juutalainen uskontoni, pojat, minulla oli se itsessäni; tiesin, kaiken siitä miten lausua Apostolien Uskontunnustus ja kaikki nuo asiat, näettehän. Tiesin kuinka sanoa kaikki aamurukoukset ja siunauk­set ihmisille.” Näettekö?

…kuinka minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa, ja hävitin sitä: (Kuinka minä yritin lakkauttaa tuota pyhien kieriskelijöiden joukkoa. Näettekö?)

Ja menestyin juutalaisten uskonnossa…

¹²⁰ “Olin suuri mies. Pojat, minä todella… Minä menestyin, minä näytin heille, kuin­ka voin murskata heidät maahan, koska tapoin Stefanuksen ja tein paljon muita asioita. Näettekö kuinka tein!” Kuinka hän ylen määrin vainosi heitä!

…edistyin juutalaisten uskonnossa pidemmälle kuin monet ikäiseni omassa kansassani, kiivaillen innokkaammin isieni perinteiden puolesta.

¹²¹ Muistakaa nyt, ei Jumalan Sanan puolesta, vaan “isiensä perinteiden puolesta”, toisin sanoen, seurakunnan perinteiden puolesta. “Olin ytimiäni myöden metodisti, olin ytimiäni myöden baptisti, olin ytimiäni myöden helluntailainen.” Oi, niinkö? Minä haluan olla Jumalan ytimiäni myöden. Kyllä, niin se on. Näettekö? Hyvä on.

 …isieni perinteiden puolesta.

 Mutta kun se miellytti Jumalaa… (Oho, Paavali, tässä sinä tulet) …joka erotti minut äitini kohdusta saakka, (joka toi minut tähän maailmaan) ... ja kutsui minut armostansa,

 Paljastaa Poikansa minussa…

¹²² Kuinka se tapahtuu? “Pyhä Henki minussa! Jumalaa miellytti ottaa minut ja erot­taa minut kohdusta asti ja antaa minulle Pojan, joka on Pyhä Henki Hengen muodossa, minussa, paljastaakseen itsensä minussa.” Oi! Oi! Whew! Uskon että haluaisin huutaa.

¹²³ Kuulkaahan, salli minun sanoa sinulle, veli. Kun se miellytti Jumalaa! Oi, halle­luja! Kun se miellytti Jumalaa! Juoppo isä. Äiti… Jumala siunatkoon sinua, mamma, en sano mitään sinua vastaan. Mutta äiti, joka ei tiennyt enempää Jumalasta kuin kani lumikengistä. Ja isä, joka makasi juovuksissa kaduilla. Ja ei edes kenkiä mennä kou­luun, hiusten riippuessa pitkinä niskassani, ja jokainen vihasi minua, koska olin ken­tuckylainen täällä Indianassa. Ja oi, kuinka se olikaan löyhkäävä näky. Mutta se miellytti Jumalaa! Aamen! Se miellytti Jumalaa, joka erotti minut äitini kohdusta saakka, että Hän voisi paljastaa Poikansa minussa, tekemällä minusta Sanan palvelijan, joka pysyisi tarkalleen Sen kanssa, joka näkisi näkyjä, ja olisi merkkejä ja ihmeitä ja voimallisia tekoja. Ja, oi niin!

¹²⁴ Näettekö, mistä hän puhuu? Se miellytti Jumalaa tehdä se! Kuinka? Kuunnelkaa tarkasti. Ottakaamme 16. jae nyt. Paljastaa Poikansa minussa, että minä voisin saarnata häntä pakanain keskuudessa; välittömästi minä en neuvotellut seurakunnan kanssa:

¹²⁵ “Minä en mennyt minkään piispan tykö, kysyäkseni häneltä, mitä minun pitäisi tehdä. Minä en mennyt minkään lihan ja veren tykö, mihinkään organisaatioon tai mihinkään muuhun. Minulla ei koskaan ollut mitään tekemistä niiden kanssa. Minä en koskaan neuvotellut lihan ja veren kanssa. Enkä myöskään mennyt Jerusalemiin kaikkien suurten pyhien pappien ja pyhien isien ja kaikkien niiden tykö ja sanonut: ‘Tiedättekö, minulla oli nyt näky, mitä minun täytyy tehdä sen kanssa? Näin siunatun Herran Jeesuksen nä­yssä. ‘ He olisivat sanoneet: ‘Painu ulos täältä, sinä, sinä pyhä kieriskelijä! Mitä sinulle oikein on tapahtunut?’ Ei, minulla jo alun pitäen oli kaikki heidän ar­vonsa, minulla oli…”

¹²⁶  Ja Paavali sanoi täällä, voin näyttää teille tuon Kirjoituksen, hän sanoi, että hänen täytyi unohtaa kaikki, mitä hän koskaan oli oppinut, ja pitää sitä tyhjänpäiväise­nä, niin että hän voisi tuntea Kristuksen. Oi!

 Myöskään en mennyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka olivat apostoleja ennen minua; vaan menin Arabiaan, ja palasin taas takaisin Damaskoon.

 Sitten kolmen vuoden kuluttua menin ylös Jerusalemiin tapaamaan Pietaria ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.

¹²⁷ Ja lukiessamme edelleen, me näemme, etteivät hän ja apostoli Pietari olleet kos­kaan elämässään tavanneet toisiaan, eivät koskaan tunteneet toisiaan, eivät koskaan nähneet toisiaan, mutta kun he tulivat yhteen he totesivat saarnaavansa samaa Evanke­liumia. Jumalalla on koulunsa. Kyllä!

¹²⁸ Täällä Pietari astui esiin Helluntaipäivänä ja sanoi: “Katukaa, jokainen teistä, ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

¹²⁹ Filippus sanoi: “Oi, kuinka tämä onkaan ihanaa! Minun täytyy myös tehdä jotakin. Minulla on kutsu mennä Samariaan.” Ja hän meni sinne ja alkoi todistaa kadulla. Ja ensimmäiseksi joku sairas henkilö tuli hänen luokseen, ja hän laski kätensä hänen päälleen, ja hän alkoi hyppiä ja huutaa: “Kunnia Jumalalle.” Ja hänellä oli suuri ko­kous, hän sanoi: “Te kaikki tarvitsette Pyhän Hengen.” Hän sanoi: “Se, mitä teidän tulee tehdä, on ottaa kaste Jeesuksen nimessä. Niin hän vei heidät jokaisen sinne ulos ja kastoi heidät Jeesuksen Nimessä. Hän sanoi: “Tulehan nyt, Pietari, ja laske kätesi heidän päälleen.” Ja he saivat Pyhän Hengen. Samoin oli myös Pietari Korneliuksen talossa.

¹³⁰ Paavali ei ollut edes koskaan nähnyt häntä, tai kuullut hänestä mitään. Mutta hän kulki Efeson ylärannikon kautta ja löysi sieltä tiettyjä opetuslapsia. Hän löysi sieltä erään baptistisaarnaajan, joka oli Apollos, kääntynyt lakimies, loistavan äly­käs mies, joka otti Vanhan Testamentin ja todisti sillä, että Jeesus oli Jumalan Poika. Kyllä vaan, hän oli älykäs mies. Ja he huusivat ja heillä oli suuri ilo. Raamattu sa­noo niin. Lukekaa Apostolien Tekojen 18. ja 19 luku ja nähkää eikö se ole oikein. He iloitsivat, he tanssivat Hengessä ja juoksivat ympäri, tiedättehän. Paavali sanoi: “Mutta oletteko te saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun tulitte uskoon?”

¹³¹ Ja teille baptistiveljille, jotka yritätte työntää ihmisten kurkusta alas sitä, että alkuperäinen kreikkalainen teksti sanoisi: “Saitteko Pyhän Hengen kun tulitte uskoon?” Minä annan teille haasteen tuoda minulle kreikkalainen [käännös]! Minä omistan alku­peräisen kreikkalaisen [käännöksen] ja minulla on myös araminkielinen ja myös hebreankielinen. Ja jokainen niistä sanoo: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun tu­litte uskoon?”

¹³² Uskosta te olette pelastetut, se on teidän uskonne Jumalaan. Veri pitää teidät puhtaana synnistä, koska se tekee uhrin. Veri ei pelasta teitä, Veri pitää teidät puhtaana. Kuinka te sanotte pelastuneenne? Uskon kautta te olette pelastetut, ja se on Jumalan ennalta tietämisen mukaan, kutsuen teidät. Te olette pelastetut ja Veri suo­rittaa sovituksen, jatkuvasti pitäen teidät puhtaana. Ja sitten yhden Hengen kautta tei­dät on kastettu Pyhään Henkeen, uskovaisten yhteyteen ja Pyhän Hengen yhteyteen, olemaan Pyhän Hengen johtamia, tekemään merkkejä ja ihmeitä.

¹³³ Odottakaa, on vielä jotakin, vain pieni hetki, ja me saamme sen, ainakin toivon niin. Sanoin teille, että huomauttaisitte minulle ajasta, eikö niin? Satuin juuri katsomaan sitä. Vain sana tai kaksi lisää, vain pieni hetki vielä.

¹³⁴ Kuinka pitkään tämä pelastus kestää, kuinka pitkään? Minkä kaltainen pelastus se on? Seurakunnasta seurakuntaanko? Menkäämme hetkeksi Hebrealaiskirjeeseen 9:11, katsoaksemme muutaman minuutin ajan, kuinka pitkään. Menkäämme Hebrealaiskirjeeseen ja ottakaamme selville, kuinka pitkään tänä pelastus kestää. Nähdäksemme minkä kaltainen pelastus se on, lukekaamme nyt Hebrealaiskirje 9:11.

Mutta Kristus tultuaan tulevien hyvien asioiden ylipapiksi, suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsintehty, se on, joka ei ole tästä luomakunnasta; (tämä on nyt sama opettaja, Paavali, näettehän)

Ei myöskään vuohien ja vasikoiden veren kautta, vaan oman verensä kautta hän meni sisälle kerran (Kuinka monta kertaa? Kerran!) …pyhään paikkaan, saavutettuaan… (Pelastuksen viikoksi, tai seuraavaan herätykseen asti? Miksi ajaksi?) …iankaikkisen lunastuksen meitä varten.

¹³⁵ Mitä tuo sana “Iankaikkinen” merkitsee? Kristuksessa, sen jälkeen kun olen usko­nut… Ei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi kuin vain Pyhässä Hengessä. Sen vuoksi on kolme ihmisluokkaa: uskomattomat, tekouskovaiset ja uskovaiset. Mutta ne, jotka ovat uskoneet Iankaikkiseksi Elämäksi, ovat menneet sisäpihalle.

¹³⁶ Ottakaa tuo vanha telttamaja, mikä oli ensimmäinen asia, mitä he tekivät? Meni­vät sisään pihalle, pakanat. Seuraavana oli vaskinen meri, jossa he pesivät uhrin. Seu­raavana oli uhrin tappaminen ja veren pirskotteleminen alttarille. Sitten kerran vuo­dessa, Aaron voideltuna (millä?) Saaronin Ruusun tuoksulla, kalliilla öljyllä, jossa oli hajuvesi itsessänsä, he kaatoivat sen hänen päähänsä, ja se valui suoraan alas hänen helmoihinsa. Tarkatkaa kuinka tämän miehen täytyi mennä tuon verhon taakse kerran vuodessa, kuljettaen edellään verta Armoistuimelle. Ja hän vei sauvansa sinne eräänä vuotena ja unohti sen. Ja kun he menivät noutamaan sitä, oli se silmuilla ja kukki. Tuo vanha keppi, jota hän oli kuljettanut mukanaan erämaassa ehkä neljäkymmentä vuotta, oltuaan sisällä siellä Pyhässä Paikassa! Tarkatkaa, kun he veivät sisälle liiton ve­ren, veren, hän oli voideltu. Ja hänen vaatteessaan oli pieniä kulkusia, kelloja, vuorotellen, kranaattiomena ja kello. Ja tuon miehen täytyi kävellä sillä tavalla, että joka kerta, kun hän liikutti jalkaansa, liikkuen sillä tavalla, otti askeleen, ne soittivat: “Pyhä, pyhä, pyhä Herralle. Pyhä, pyhä, pyhä Herralle. Pyhä, pyhä, pyhä Her­ralle.” Oi!

¹³⁷ Mistä olen puhumassa? Kuulkaa Se, Branham Tabernaakkeli! Teillä on ollut tilai­suutenne. Kun mies kerran on voideltu Pyhällä Hengellä, tullakseen otetuksi Jumalan perheeseen, tullakseen Isän asemaan asettamaksi, ja asetetuksi palvelukseen täällä ul­kona ja elämänsä tarkoitukseen, tai mihin Jumala on hänet kutsunut, hänen vaelluksensa täytyy olla: “Pyhä, pyhä, pyhä Herralle. Pyhä, pyhä, pyhä!”

 “Oi, sinun täytyy tulla tänne ja olla…”

 “Pyhä, Pyhä, pyhä, Herralle.”

 “Teidän täytyy uskoa kaikki tämä, mitä vanhin sanoo.”

¹³⁸ “Pyhä, pyhä, pyhä Herralle.” Olkoon Hänen Sanansa ensimmäinen, olkoon se kaik­ki, mitä on olemassa ja asettuneena sydämeenne! Teidän vaelluksenne täytyy olla Sanas­sa. “Pyhä, pyhä, pyhä Herralle.”

¹³⁹ “Oi, jos vain tulet tänne, niin sanon sinulle, mitä teemme, me organisoidumme, panemme sinut organisaatioomme, ja tulet olemaan suuri mies.”

¹⁴⁰ “Pyhä, pyhä, pyhä Herralle. Pyhä, pyhä, pyhä Herralle”, liikkuen eteenpäin. Ei merkitse mitään se, mitä kuka tahansa sanoo!

¹⁴¹ “Kutsu takaisin nämä ääninauhat! Tee tämä, tee tämä, tee tuo.”

¹⁴² “Pyhä, pyhä, pyhä Herralle.” Teidän silmänne ovat kohdistetut Golgatalle, eikä ole mitään, mikä tulisi pysäyttämään teitä! Itse teidän elämänne vaellus, te vaellatte Kuninkaan Valtatietä, voideltuna kalliilla voiteluöljyllä, mennen sisälle Kaikkein Pyhimpään. Whew! Aamen. Hyvä on.

¹⁴³ Paavali sanoi, ettei hän saanut Tätä ihmiseltä. Sitä hän nyt sanoo näille Galatalaisille. Meidän oppituntimme: “Tehtyään tunnetuksi meille tahtonsa salai­suuden.” Mikä on Hänen tahtonsa? “Tehnyt tunnetuksi tahtonsa salaisuudet.” Te, jotka teette muistiinpanoja, se on 9. jae. Nyt tulen todella kiirehtimään, saadakseni tämän annettua ulos, koska olemme myöhässä.

¹⁴⁴ Oi, jokainen Sana on niin… Oi, jokainen Sana on kultakimpale. Voin vain ottaa Sen ja jatkaa Sen kiillottamista. Te voitte kaivaa, minä voin… Voitte ottaa yhden noista Sanoista sieltä ja viedä sen 1. Mooseksen kirjaan ja kiillottaa Sitä, viedä Sen seuraavaan Mooseksen kirjaan ja jälleen kiillottaa Sitä, viedä Sen 3. Mooseksen Kirjaan ja uudestaan kiillottaa sitä, ja kun te pääsette Sen kanssa Ilmestyskirjaan, on Siitä jokainen hitunenkin Jeesus! Aamen. Te voitte vain kiillotella sitä niin paljon kuin haluatte, ja Se tulee olemaan Jeesus, kun pääsette Sen kanssa Ilmestyskir­jaan. Sillä Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka oli, joka on, ja on tuleva. Minä olen Daavidin Juuri ja Jälkeläinen, Aamutähti. Minä olen Alpha ja Omega.” Ne ovat A ja O kreikkalaisissa aakkosissa. “Minä olen A:sta O:hon. MINÄ OLEN! Minä olen Kaikki-kaikessa.” Niin se on. “Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja on elossa aina ja iankaikkisesti, Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet.” Oi! Te voitte alkaa kiillottamaan jokaista täältä löytämäänne kultakimpaletta ja se on kiillottuva suoraan Jeesukseksi.

¹⁴⁵ Nyt vain vähän pidempään ja sitten lopetamme. Kyllä. Mitä me sitten odotamme? Miksi te olette täällä kokouksessa? Mikä on sen tarkoitus? Mitä maailma voihkien odot­taa? Mitä varten atomipommi roikkuu siellä, miksi nämä molekyylit ja atomit? Ja oi, mitä se kaikki oikein on?

¹⁴⁶ Menkäämme Roomalaiskirjeen 8:een hetkeksi. Mitä se on odottamassa? Minkä tähden kaikki tämä odottaminen? Mikä aika on? Roomalaiskirjeen 8. luku ja aloittakaamme luke­minen täältä 19. jakeesta, tehdäksemme sen todella selväksi. Kyllä. Roomalaiskirje 8. Kyllä, uskon että minulla on se tässä nyt. Kyllä vaan. 8. luku, ja aloittakaamme tääl­tä noin 18. jakeesta. Ei vaan aloittakaamme 14. jakeesta.

Sillä niin monet, jotka ovat Jumalan Hengen johtamia, he ovat Jumalan poikia.

Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä jälleen pelätäksenne;…

¹⁴⁷ “Ooh, ihmettelenpä jaksanko. Oooo, jos vain voin pitää kiinni nyt!” Ei ole mi­tään kiinnipitämistä! Kysymys ei ole siitä, pidinkö minä kiinni, vaan pitikö Hän. Mi­nä olen Hänessä nyt, näettehän.

¹⁴⁸ Sitten te sanotte: “Mutta minähän olen Hänessä!” Nyt te presbyteerit sanotte: “Ah, mutta mehän olemme aina uskoneet sen.” Mutta teidän elämänne todistaa että te ette ole Hänessä, ellette vaella sen kaltaista elämää kuin Hän vaelsi, ellette usko samaa Evankeliumia, jota Hän saarnasi.

¹⁴⁹ Te baptistit sanotte: “Varmasti, minä uskon Iankaikkiseen varmuuteen.” Ja sit­ten te menette tänne ulos ja poltatte sikaria ja juoksette tansseissa, ja naiset leikkaavat hiuksensa ja maalaavat kasvonsa ja toimivat niin kuin en-tiedä-miten? Tei­dän hedelmänne todistavat, että te ette usko Sitä.

 Kun minä kysyn: “Uskotko Jumalalliseen parantamiseen?”

 “Oi, tohtori Jones sanoi, että se oli niin menneinä päivinä.”

¹⁵⁰ Te tekopyhät! Mikä teillä on vikana? Sinä harhaan viety lapsi. Te olette niin kaukana Evankeliumista, että oikein säälittää. Teidät on ohjattu sivuraiteille, jon­nekin kuraiselle tielle, jonnekin palavalle kaatopaikalle. Ettekö näe, mitä Hän on täällä sanonut? Että jokainen henki, joka ei tunnusta sitä, että Jeesus on tullut lihas­sa juuri nyt, on väärä henki. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan. Mitä Hän sanoi silloin, niin Hän on nyt ja tulee aina olemaan sillä tavalla. Kuunnelkaapa vain.

 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä jälleen pelätäksenne; vaan te olette saaneet… [Seurakunta sanoo: “Lapseksioton Hengen.”]

¹⁵¹ Nyt, sen jälkeen kun teidät on lapseksi otettu. Te olette asetetut paikallenne. Sitten te ymmärrätte, sen jälkeen kun seremonia on lausuttu, ja teidät on pantu Ruumiiseen oikealla tavalla. Te olette poika, tai tytär, varmasti, kun olette syntyneet uu­destaan, te olette sitä, se on teidän syntymänne. Mutta nyt te olette asetetut asemaanne. Me emme ole saaneet pelon henkeä.

…vaan te olette saaneet lapseksioton Hengen, jossa ne huudamme, Abba, Isä. (Joka tarkoittaa: “Jumalani.” Hyvä on)

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

¹⁵² Kuinka Se sen tekee? Niinkö että te sanotte: “Kunnia Jumalalle! Halleluja! Se ei vaivaa minua, minä olen Jumalan lapsi”, ja menette ulos ja teette niitä asioita joita teette? Jumalan Henki tekee Jumalan tekoja.

¹⁵³ Jeesus sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen.” Näettekö? Ymmärrättekö?

¹⁵⁴ Jos viinipuu kasvaa ja tuottaa viinirypäleitä, ja seuraava kasvaa ja tuottaa kur­pitsoja, niin jokin on vialla. Näettekö? Se on oksastettu seurakunta, oksastettu viinipuu, oksastettu henkilö. Ja jos henkilö jossakin kirkkokunnassa, kuuluu kirkko­kuntaan, jossa he kutsuvat itseään kristityiksi, eikä hänellä ole pyhää Henkeä ja Ju­malan Voimaa ja kaikkia näitä asioita…

¹⁵⁵ No niin, jos te menette tänne ulos, ja toimitte niin kuin joukko näitä, jotka oli­vat juovuksissa, vain koska olette puhuneet kielillä, olen nähnyt perkeleiden puhuvan kielillä. Kyllä, olen nähnyt heidän tanssivan Hengessä ja vaahtoavan suustaan ja kaik­kea muuta, kaikkea sen kaltaista. Olen nähnyt sitä. Minä en ole puhumassa siitä. Minä puhun Jumalan Hengestä.

 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

 Ja jos lapsia, silloin perillisiä; Jumalan perillisiä, ja kanssaperillisiä Kristuksen kanssa; jos niin on, että me kärsimme hänen kanssaan, niin että voimme olla myös kirkastetut yhdessä. Sillä minä lasken, että…

¹⁵⁶ Vain kuunnelkaa tätä. Oi, jos tämä ei olekin kaunista!

Sillä minä lasken, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole arvolliset verrattavaksi, joka on oleva paljastettu meissä. (Meissä!)

Sillä luomakunnan harras toive…

¹⁵⁷ Siellä tuo pieni sana, pieni alaviitta, “luomakunta”, on oikein, kreikkalaisessa.

…luomakunnan harras toive odottaa Jumalan poikien julkitulemista.

¹⁵⁸ Mitä kaikki on odottamassa? Mitä koko luomakunta odottaa? Jumalan poikien julkitulemista. Se odottaa seurakunnan tulemista asemaansa. Kuka oli Jumalan poika kun Adam, missä olivat hänen tiluksensa? Se oli maa, hänellä oli tiluksensa maan päällä. Onko se oikein? Silloin Hän ei ollut Elah, Elah, Elohim, Hän oli Jehova. Näettekö? Se on, “Minä olen Jumala, ja olen tehnyt joitakin vähäisempiä, jotka ovat alaisiani, ja olen antanut heille yliherruuden. Ja heidän valta-alueensa, jonka ylitse he hallitsevat, on maa.” Miehellä oli valta yli maan. Ja koko luomakunta odottaa Jumalan poikien julkitulemista.

Me tarkkaamme tuon iloisen tuhatvuotispäivän tuloa,
Kun siunattu Herramme on tuleva ja tempaava, odottavan Morsiamensa pois;
Oi, maa vaikeroi, itkee, tuon päivän suloista vapautusta,
Kun Pelastajamme on jälleen tuleva takaisin maan päälle.

¹⁵⁹ Eikö olekin niin? Odottaa. Jumala yrittää asettaa Seurakuntaansa paikalleen, julkituodakseen itsensä, saadakseen yhden, jonka kanssa Hän voi työskennellä tällä ta­valla ja sanoa: “Siellä Minun Henkeni virtaa vapaasti. Siellä Se on. Tässä voin toimia.” Sitten saada toisen täältä ja asettaa hänet: “Hänet voin asettaa paikalleen.’ Lapseksiottaminen, asettaminen, julkituominen, viedä hänet tänne ulos ja lausua seremonia hänen ylitseen, vierailla hänen luonaan Enkelin kanssa, kertoa hänelle jota­kin. Nyt, jos hän on kertonut totuuden! Mutta jos hän vain keksii jotakin, ei se onnistu. Ei, ei, se ei käy päinsä, meillä on ollut paljon sitä. Vaan tarkoitan Jumalan poikien julkitulemista, kun Jumala julkituo itsensä ja lähettää hänet. Ja sitten hän astuu esiin ja mitä hän sanoo, se on Totuus. Mitä hän tekee on Totuus. Mitä hän tekee julkituo Kristuksen. Mistä te voitte tietää, että hän on se? Siitä tavasta, miten hän pysyy Sanan kanssa, tarkalleen Sanan mukaisena. “Jos he eivät puhu Sanan mukaisesti, ei heissä ole Elämää”, sanoo Raamattu. Ymmärrättekö? Jättäkää heidät.

¹⁶⁰ Lukekaamme nyt ja sitten meidän täytyy lopettaa, koska aikamme on mennyt. Hyvä on, 10. jae, tai mieluumminkin 9. jae.

Tehtyään tunnetuksi meille tahtonsa salaisuuden, (lapseksi ottaa meidät) hyvän halunsa mukaisesti, jonka hän oli tarkoittanut itsessänsä:

¹⁶¹ Niin tarkoitti tämän itsessänsä ennen maailman perustamista. Kuinka monet ymmärtä­vät sen?

Että sallimuksen säätämien aikojen täyttyessä…

¹⁶² Oi, tässä se jälleen tulee! Näettekö? Mutta menkäämme sen ohitse nyt

…sallimuksen säätämien aikojen täyttyessä…

¹⁶³ Uskotteko te sallimuksen säädöksiin? Raamattu sanoo niin: “Sallimuksen säätämän ajan täyttyessä.” Mikä on tuo ajan täyteys? On ollut sallimuksen säätämä Mooseksen lain aika. Oli sallimuksen säätämä Johannes Kastajan aika. Oli sallimuksen säätämä Kristuksen aika. Oli sallimuksen säätämä kirkko-organisaation aika. Oli sallimuksen säätämä Pyhän Hengen vuodattamisen aika. Nyt on sen sallimuksen säätämän lapseksioton aika, jota maailma odottaa ja vaikeroi. Ja kun tämä sallimuksen säätämä ajan täyte­ys tulee. Mikä on tuo ajan täyteys? Kun kuolleet nousevat ylös, kun sairaudet lak­kaavat, kun koko maa lakkaa vaikeroimasta. Se on sallimuksen säätämän ajan täyteys.
Tarkatkaa tätä.

…sallimuksen säätämän ajan täyttyessä hän voisi koota yhteen yhdessä kaikki asiat Kristuksessa…

¹⁶⁴ Ettekö olekin iloiset siitä? Kuinka Hän tulee tekemään sen? Kokoaa yhteen kaikki asiat Kenessä? [Seurakunta sanoo: “Kristuksessa.”] Kuinka me pääsemme Kristukseen? [“Yhden Hengen kautta.”] Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut [“Yhteen Ruumiiseen.”] yhteen ruumiiseen. Ja tuo Ruumis on kenen Ruumis? [“Kristuksen.”] Joka on jo tuomittu. [“Aamen.”] Hän otti meidän tuomiomme. Mitä me sitten olemme? “Kun Minä näen [“Veren.”] Veren, tulen kulkemaan ohitsenne.” Joka kerta Hänen katsoessaan tuota Ruumista, niin siellä Se on istumassa, verisenä. Minä olen siellä minkä kautta? Pyhän Hengen. Hän kulkee ohitseni. Oi!

 Että sallimuksen säätämien aikojen täyttyessä hän voisi koota yhteen… Kaikki asiat Kristuksessa, molemmat, jotka ovat taivaassa…

¹⁶⁵Nyt jos te haluatte puhua nimestä, niin alkakaamme puhua siitä juuri nyt hetkeksi. Koko perhe Taivaassa on nimetty miksi? [Seurakunta sanoo: “Jeesus Kristus.”] Koko perhe maan päällä on nimeltään mikä? [“Jeesus Kristus.”]

¹⁶⁶ Täällä on joitakin todella hienoja naisia, mutta siellä on yksi rouva Branham. Rouva William Branham, hän on vaimoni. Hän menee kotiin kanssani. Näettekö, muut teistä menevät oman miehensä kanssa.

¹⁶⁷ On yksi suuri elävän Jumalan elävä Seurakunta, joka kantaa Hänen Nimeään. Joka on täytetty Hänen Hengellään. Se on totta. En sano…

¹⁶⁸ En tuomitse hyviä tekoja, en tuomitse heidän sairaaloitaan ja niitä hyviä asioi­ta, joita he tekevät. Mielestäni se on hienoa, ja se on Jumalan siunaus kurjalle, kär­sivälle ihmiskunnalle. En tuomitse kaikkia näitä muita asioita, joita he tekevät. Ne ovat hienoja ja oikein. Ja heidän suuret organisaationsa ja miljoonat dollarinsa, aivan varmasti haluan mieluummin nähdä niitä kuin näitä alkoholinmyyntipaikkoja kadunkulmissa, koska tahansa. Varmasti kunnioitan heitä, kun saarnaajat seisovat saarnatuolissa.

¹⁶⁹ Mutta kun tulee kokoaminen yhteen sallimuksen säätämän ajan lopulla, odottaa se Jumalan poikien julkitulemista. Tuossa säädetyssä ajassa, että Hän voisi koota kaikki yhteen, kaikki ne, jotka ovat tuodut Kristukseen. Mikä on Kristus? Kuinka me pääsemme Häneen? 1. Kor. 12: “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen, joka on Kristuksen Ruumis, ja olemme tehdyt osallisiksi jokaisesta lahjasta ja jokai­sesta hyvästä asiasta, mitä Hänellä on.” Onko se oikein? “Ja koko maa vaikeroi, huu­taa, odottaen sen julkitulemista, kun Kristus ja Hänen Seurakuntansa tulevat liittymään yhteen.

Että sallimuksen säätämien aikojen täyttyessä hän voisi koota yhteen yhdessä kaikki Kristuksessa, molemmat, jotka ovat taivaassa, ja jotka ovat maan päällä; hänessä:

Jossa me myös olemme saaneet perinnön…

¹⁷⁰ Oi, veli Neville, suo anteeksi, että olen käyttänyt näin paljon aikaa, minä… Tuo sana “perintö”. Oi! Tiedän, että se oli sukulais-veli. Minä en… Toivon etten ole hullu, minä vain… en usko että olen. Mutta oi! Mikä se on? “Perintö.” Me olem­me saaneet perinnön. Joku on jättänyt teille jotakin. Jumala, ennen maailman perus­tamista, jätti teille jotakin. Nimenne kirjoitettuna Kirjaan, niin että kun Karitsa olisi teurastettu, te olisitte samastetut Sen kanssa. Oi! Säästäkäämme se täksi illaksi. Lukekaamme vain eteenpäin hieman. Kuinka me aiomme päästä 3. lukuun tänä iltana…?… emme ole saaneet tästä vielä kuin neljä tai viisi jaetta. Nyt me kuitenkin valmistaudumme lopettamaan, ja minun täytyy vain lukea se ja jättää silleen.

Jossa me olemme saaneet perinnön, ollen…

¹⁷¹ Mitä? Kuinka me saamme tämän perinnön tässä? Kuinka me saimme sen? Siksikö että vaelsimme rehellisesti? Kuinka me saamme tämän perinnön? Koska olimme ennalta määrätyt. Aamen. Whew! Armenialaiset veljeni, tiedän että se on hirvittävän kovaa, enkä tarkoita loukata, mutta se tekee minulle niin hyvää tietää, että se… että teillä on se, teillä on se, veli. Hyvä on. Te ette vain näe sitä, mutta teillä on se joka tapauksessa. Ymmärättekö? Teillä on kaikki kunnossa, näettehän. Mutta te… Näettekö? Oi, mutta tekee niin hyvää katsoa sitä. Kyllä. Aivan niin kuin se, mitä veli Neville sanoi tuosta holvikäytävästä kerran: “Ottakaa vain tikkaat ja käykää ympäri ja nähkää, mitä teillä on.” Kyllä vaan, sitä Tämä on. Jumalan Pyhä Henki on meidän tikkaamme kertomaan meille, mitä meillä on. Näettekö?

¹⁷² Näettehän, perintö. Oi! Ollen minkä kaltainen perintö?

… ollen ennalta määrätyt hänen tarkoituksensa mukaan, joka tekee kaikki asiat oman tahtonsa neuvon mukaan:

¹⁷³ Kun Hän, ennen kuin Hän oli Pappi, ennen kuin Hän oli Jumala, ennen kuin Hän oli Pelastaja, ennen kuin Hän oli Parantaja, ennen kuin Hän oli kaikkea tätä, Hän ennalta määräsi, pani Karitsan Nimen Kirjaan, katsoi ajan lävitse ennalta tietämisellään ja näki teidän nimenne ja pani myös sen sinne. Mitä se on? Jonkin ajan kuluttua me tulimme maailmaan, syntyneenä syntisistä vanhemmista; ja me vaellamme ympäri maailmassa, tiedättehän. Ennen pitkää, niin kuin tuo kyömynenäinen juutalainen, Paavali, joka kul­ki repimässä seurakuntaa ja ennen pitkää Jokin sanoi teille: “Tänne, tänne, tänne, tän­ne!” Ja te sanoitte: “Oi, Abba, Isä!”

¹⁷⁴ Ja täällä me alamme tulla, näettehän. Hän ennalta määräsi meidät perintöömme Hä­nessä, joka oli ennalta määrätty meille, ja me perimme sen ennen maailman perustamista. Näettekö? Oi! Hänen oma tarkoituksensa oli työskennellä oma hyvä tahtonsa, aivan tarkalleen, ollakseen Jumala ja Pelastaja. Johon te myös luotitte, sen jälkeen kun te kuulitte totuuden sanan…

¹⁷⁵ Ja kuka on Totuus? Jeesus on Totuus, Evankeliumin Totuus. Nyt, minkä Evankeliumin? On vain yksi Evankeliumi. Galatalaiskirje 1, sanotaan: “Vaikka Enkeli saarnaisi jotakin toista Evankeliumia, olkoon hän kirottu. Tämä on se Evankeliumi, teidän pelas­tuksenne Evankeliumi; ei mikään toinen, ei ole olemassa mitään toista.” “Ei ole mitään toista Nimeä annettu Taivaan alla, jonka kautta teidän täytyy pelastua.” Vain missä Nimessä? [Seurakunta sanoo: “Herran Jeesuksen Kristuksen.”] Oi!

…jossa…sen jälkeen kun te uskoitte, teidät sinetöitiin…

¹⁷⁶ Oi, “Sen jälkeen kun te uskoitte!” Kuinka voisimme mennä sen yli kiireesti, veli? Jättäkäämme se vain täksi illaksi, tai mitä te siihen sanotte? Oi! En yksinkertai­sesti voi mennä yhtään pidemmälle. Jättäkäämme se täksi illaksi. En voi jättää menemät­tä tuohon sanaan “sinetöitiin”, kuinka te pääsette siihen, näettehän.

¹⁷⁷ Perintö ennalta määräämisellä. Minä perin jotakin. Mikä on perintö? Jonkun on täytynyt jättää minulle perintö. Te sanotte: “Mutta Jeesushan jätti sinulle perinnön. Anteeksi kuinka? Jeesus ei koskaan jättänyt minulle perintöä, Jeesus ei koskaan jättänyt teille perintöä; Hän tuli vain alas ja maksoi teidän perinnöstänne, osti teille teidän perintönne. Mutta teidän nimenne oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan ennen maail­man perustamista. Jumala antoi teille perintönne. Teidän perintönne oli ensin. Jee­sus vain tuli… Tässä on se, mitä monet yrittävät tehdä siitä: “Jumala sanoi: ‘Hyvä on, monet ihmiset ovat kadotettuja ja haluan heidän pelastuvan, joten lähetän Jeesuksen sinne alas ja ehkä joku tuntee olevansa pahoillaan ja tietää, mitä olen tehnyt, ja ha­luaa pelastua.’” Voi hyvänen aika! Minä en hoitaisi virkaani sillä tavalla, niin huono kuin siinä joskus olenkin. Minä en tekisi sitä sillä tavalla. Entä sitten Jumala?

¹⁷⁸ Jumala? ennalta tietämisellänsä, näki tarkalleen, kuka haluaisi olla pelastunut ja kuka ei haluaisi olla pelastunut, ja Hän lähetti Jeesuksen pelastamaan ne, jotka Hän jo oli valinnut. Eikö Paavali sanonut viisi jaetta aikaisemmin, että “Hän valitsi meidät Hänessä ennen kuin maailmaa edes oli”? Se on meidän perintömme. Jumala valitsi meidät ja antoi Jeesuksen tulla ja maksaa hinnan. Miten? Vuodattamalla Verensä, niin ettei mitään syntiä luettaisi meille. Ei mitään, mitä te teette. Mutta jos te…

¹⁷⁹ “Hänelle, joka tahallaan tekee syntiä saatuaan tiedon Totuudesta, ei ole enää mitään uhria.”

¹⁸⁰ No niin, siinä on jälleen se, missä te nousette ylös ja sanotte: “Mitä sinä siihen sanot, veli Branham?”

¹⁸¹ Mutta muistakaa vain mitä sanottiin: “Joka on saanut tiedon Totuudesta.” He eivät koskaan vastaanottaneet Totuutta, he vain saivat tiedon Siitä, näettehän. Se on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut ja tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä ja maistaneet hyvän Sanan voimaa. Ne ovat nuo rajalinjauskovaiset siellä. Niin monet kirjoittivat siitä minulle kirjeitä.

¹⁸² Nuo rajalinjauskovaiset tulivat suoraan sinne rajalle, Joosua ja Kaaleb menivät ylitse. Miksi? Nyt me tulemme kutsumaan tuota maata siellä Pyhäksi Hengeksi. Tässä he ovat täällä takaisin. Se on täällä, sanokaamme, että tämä on Pyhä Henki, ja he ovat siellä. Näettehän. Lupaus on siellä. No niin, he sanoivat: “Lähettäkäämme vakoojat, yksi kustakin sukukunnasta, niin että kaikki sukukuntamme voivat tietää, mikä perintömme on, minne meidät tullaan asettamaan siellä, missä on paikkamme, niinpä me lähetämme sinne joitakin vakoojia.”

¹⁸³ He menivät kaikki sinne ja: “Voi hyvänen aika! Meitähän tullaan kutsumaan pyhiksi kieriskelijöiksi…?… Ei, ei, me emme voi tehdä sitä.” Näettekö?

¹⁸⁴ Joosua ja Kaaleb sanoivat: “Katsokaamme, miltä se näyttää.” Ja he menivät sinne ja katselivat ympärilleen ja leikkasivat sieltä mukaansa suuren viinirypäletertun ja toivat sen mukanaan takaisin. He sanoivat: “Pojat, se on hieno maa, kerta kaikkiaan hieno! Tässä, maistakaa vähän näitä, ne ovat todella hyviä!”

¹⁸⁵ “Oi, se on hyvää, mutta, oh, katsokaa noita suuria… Oi me emme voisi tehdä si­tä. Seistä kaikkia noita suuria kirkkokuntia vastaan, kaikkia noita suuria asioita vastaan. Paha juttu, mutta me emme voi tehdä sitä. Ei koskaan! Ei, ei, me emme voi. Ei koskaan.” Ja he alkoivat sanoa: “Menkäämme takaisin Egyptin lihapatojen ääreen. Me olisimme aivan yhtä hyvin voineet jäädä sinne. Me emme voi tehdä sitä, tämä tie on liian kaita. Oi, me emme voi tehdä tätä, me emme voi tehdä tuota.”

¹⁸⁶ Vanha Kaaleb sanoi: “Pysykää hiljaa, te kaikki!” Joosua sanoi: “Suu kiinni, jo­kainen teistä! Antakaa minun sanoa teille jotakin.”

¹⁸⁷ “Oi, voi, voi, voi, me emme voi tehdä sitä! Oi, me emme voi. Minunhan täytyy lo­pettaa kortinpeluuni, veli Branham! Jos minun täytyy antaa hiusteni kasvaa niin kuin jollakin vanhalla naisella, niin en tiedä mitä tekisin. Jos minun täytyy riisua pois pienet shortsini, jos minun täytyy lakata käyttämästä niitä. Ja jos minun täytyy luo­pua sikareistani, jos minun täytyy tehdä niin!” Te olette kehno esimerkki. Kyllä. “En yksinkertaisesti voi tehdä sitä.”

¹⁸⁸ Joosua sanoi: “Oi, se on hyvä maa. Halleluja! Me voimme vallata sen.” Mitä se oli? He katsoivat noita suuria muurien ympäröimiä kaupunkeja. Ja Joosua ja Kaaleb katsoivat Jumalan antamaan lupaukseen. Pysykää Sanan kanssa, ei väliä sillä kuka olette. Pysykää Sanan kanssa!

¹⁸⁹ Sillä Pietari sanoi: “Katukaa, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kris­tuksen Nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, sillä tämä lupaus on teille”, (mikä, luvattu maako?) “ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

¹⁹⁰ Älkää antako tämän loukata, olkaa niin hyvät, nyt lopettaessamme. Näettekö, sii­nä te pyhyyden pyhiinvaeltajat ja nasarealaiset tulitte pyhittämiseen, tulitte tänne sille paikalle, mistä te voitte jopa nähdä nämä viinirypäleet ja sitten te käännyitte ympäri ja menitte takaisin. Näettekö mitä tapahtui? Siinä on vika, te ette koskaan menneet ylitse tuohon maahan. Näyttäkää minulle yksi nasarealainen, tai pyhyyden pyhiinvaeltaja, tai joku heistä maassa tänään, jolla olisi suuria parantamiskampanjoita merkkeineen ja ihmeineen. Näyttäkää minulle yksi. Te olette asettautuneet Egyptiin, menneet takaisin valkosipulipatojen luo. Te pysähdyitte Kades-Barneaan. Niin se on.

¹⁹¹ Tarketkaa, ja sallikaa minun antaa teille eräs paikka Hebrealaiskirjeen 6. luvusta. “Sillä on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut”, te tiedätte asian parem­min. Jos ette ole tienneet, niin nyt te ainakin tiedätte. Näettekö? “Ja olivat teh­dyt osallisiksi ja maistaneet Taivaallista lahjaa.”

¹⁹² Maistaneet, näettehän. Ihmiset menevät kirkkoon ja istuvat siellä ja sanovat: “Tiedättekö, he voivat olla oikeassa. Se, se voisi olla oikein. Se voisi joka tapaukses­sa olla niin, mutta sanon teille, pojat, siihen tarvitaan paljon uskoa tekemään se.”

¹⁹³Te olette maistaneet Taivaallista lahjaa ja pitäneet sitä liiton Verta, jossa tei­dät oli pyhitetty ‘epäpyhänä asiana’.

¹⁹⁴Kuten eräs saarnaaja, hänen äitinsä lähetti hänet kouluun. Hän sanoi: “Minulla on kutsu olla Herran palvelija.”

¹⁹⁵ “Hyvä on. Silloin minun täytyy alkaa pestä pyykkiä laudalla, kulta, tulen lähet­tämään sinut johonkin kouluun.” Se oli pahinta, mitä hän koskaan oli tehnyt. Oikein. He ottavat hänestä pois kaiken sen, mitä Jumala yrittää panna häneen. Niin se on. Tar­katkaa nyt.

¹⁹⁶ “Sillä jos me teemme syntiä tahallamme, tahallamme teemme syntiä sen jälkeen kun olemme saaneet tiedon Totuudesta, tiedon. Näemme sen Kirjoituksessa ja tiedämme, että Raamattu sanoo Hänen olevan saman eilen, tänään ja ainiaan. Nähdä Se, se on tieto Totuudesta. Nähtyämme sen, me käännymme pois ja pidämme liiton Verta…”

¹⁹⁷ Joku mies sanoo: “Oi, uskon Jumalaan.” Hyvä on, te otatte ensimmäisen askeleen.

¹⁹⁸ “Varmasti, minä uskon pyhittämiseen.” Silloin te olette tulleet rajalinjalle, aivan tänne rajalle, ja olette valmis vastaanottamaan Pyhän Hengen. Mutta te katsotte yli rajan ja sanotte: “Enpä oikein tiedä siitä. Jos minun täytyy toimia kuin… Ei. En tiedä. Tiedättehän, miksi he kutsuvat noita ihmisiä? Aha, en tiedä voinko tehdä sitä tai en. Ei, uskon että vain menen ja liityn…?…” Näettekö?

¹⁹⁹ Ja tiedättekö, mitä tapahtuu? Hän sanoi: “On mahdotonta heidän koskaan mennä sisälle.” He ovat tehneet syntiä, menettäen armon päivänsä. Raamattu sanoo niin. Minä tiedän että se on karkeata, mutta Raamattu sanoi: “He ovat maistaneet Taivaallis­ta lahjaa ja pitäneet liiton Verta, jolla…”

²⁰⁰ He sanovat: “Minä uskon pyhittäytymiseen, hyvään, puhtaaseen, pyhään elämään.”

²⁰¹ Varmasti, mutta te, nähtyänne Pyhän Hengen kasteen ja vesikasteen ja kaikki, nämä toiset asiat Raamatussa, mitä te olette tehneet? Te olette pitäneet liiton Verta, jolla teidät oli pyhitetty “epäpyhänä asiana”. Mikä maailmassa toi teidät siihen pisteeseen, miehet? Mikä esti teitä olemasta alhainen syntinen? Mikä otti synnin pois elämästänne ja tupakoinnin ja juomisen ja naiset ja muut asiat pois elämästänne, ne asiat, joita ei siellä tullut olla? Mikä sen teki? Liiton Veri! Sitten te tulit­te tarpeeksi lähelle maistaaksenne tämän toisen Maan viinirypäleitä ja häpesitte Evan­keliumia, pelkäsitte kirkkokuntaanne! Jumala olkoon armollinen! Kyllä vaan. “Joka on pitänyt liiton Verta epäpyhänä asiana, ja halveksinut armon tekoja, hänen on mahdotonta koskaan mennä sisälle tuohon maahan.”

²⁰² Mitä tapahtui? Kysyn teiltä. No niin, minä opetan esikuvia ja kuka tahansa tie­tää, että Raamattu opettaa esikuvin. Pääsikö kukaan noista miehistä koskaan sinne lu­vattuun maahan? Ketkä niin tekivät, ketkä sinne pääsivät? He, jotka menivät yli ensin ja tulivat takaisin sanoen: “Me voimme vallata sen, me voimme vastaanottaa Pyhän Hengen, koska Jumala sanoi niin. Pietari sanoi Helluntaipäivänä, että jos minä katuisin ja ot­taisin kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin minun pitäisi saada Pyhä Henki, tuo lupaus on minulle. Olen halukas tekemään sen. Se on minun, tuo lupaus on minun.” Käsi­tättekö te sitä? “Nyt tuo lupaus on minun. Minä vastaanotan sen, se on minun. Tässä se on.” He olivat ainoat, jotka menivät luvattuun maahan.

²⁰³ “Oi”, te sanotte, “mutta, veli Branham, ylösnousemuksessa!” He eivät tule ole­maan siellä. “Oi, eivätkö?” Eivät. Jeesus sanoi niin.

²⁰⁴ He sanoivat: “Ja Sinäkö teet itsestäsi yhtä suuren kuin Mooses, ja sanotko Sinä nähneesi Abrahamin?” Ja he sanoivat: “Ja Abraham on ollut kauan kuolleena! Ethän Sinä ole yli viidenkymmenen ja sanotko Sinä nähneesi Abrahamin?”

²⁰⁵ Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Oi! Tuo “MINÄ OLEN,” Aina-läsnä-oleva, Iankaikkinen Jumala. Ei eilen, ei huomenna, vaan “MINÄ OLEN.” Näettekö? Aina-läsnä-oleva Jumala, Elohim, “MINÄ OLEN.” Sil­loin he poimivat ylös kiviä ja aikoivat tappaa Hänet.

²⁰⁶ He sanoivat: “Mutta meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta. Jumala antoi leivän sataa alas Taivaasta ja ruokki heitä. He menivät kirkkoon ja oli­vat hyviä kirkon jäseniä neljäkymmentä vuotta. Minun vanha äitini kuoli kirkon jäsenenä ja kaikkea sen kaltaista. “Isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta.”

²⁰⁷ Ja Jeesus sanoi: “Ja he ovat joka ainoa kuolleita.” Kuollut merkitsee, että he ovat “iankaikkisesti erotetut”. “He ovat joka ainoa kuolleita. Mutta Minä sanon teille, että Minä olen se Elämän Leipä, joka on tullut Jumalalta Taivaasta. Joka syö tästä Hengen Leivästä, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän kuole. Ja Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.” Oi veli, eikö Hän olekin ihmeellinen?

Eikö Hän olekin ihmeellinen, ihmeellinen, ihmeellinen?
Eikö Jeesus meidän Herramme olekin ihmeellinen?
 Silmät ovat nähneet, korvat ovat kuulleet, mitä on talletettuna muistiin Jumalan Sanassa;
Eikö Jeesus meidän Herramme olekin ihmeellinen?

²⁰⁸ Eikö olekin niin? Me näemme Hänen erottavan Henkensä käyvän keskitsemme. Me näemme Hänen tekevän ihmeitä ja merkkejä ja ihmetekoja. Me kuulemme, kuinka Se on kir­joitettuna täällä Sanassa, ja sitten me näemme Sen vahvistettuna täällä. Oi! “Silmät ovat nähneet, korvat ovat kuulleet, mitä on talletettuna muistiin Jumalan Sanassa; eikö Jeesus minun Herrani olekin ihmeellinen?”

²⁰⁹ Vielä kaksi tai kolme minuuttia ja täällä tullaan toimittamaan kastepalvelu. Ja nyt ne, jotka tulevat kastettaviksi, menkööt naiset tänne ja miehet tälle puo­lelle. Miehet tänne minun vasemmalle puolelleni. Ja naiset tälle puolelle. Siellä on sisaret kastevaatteet valmiina teitä varten. Ja jos joku mies tai nainen täällä tänä aamuna on vakuuttunut siitä, että te uskotte Jumalan Sanan ja uskotte, että Jumala pitää lupauksensa, jos ihminen vain tahtoo perin pohjin katua kaikkia synte­jään! Nyt, Veri ei vielä ole tehnyt sitä. Ei, se on vain teidän uskonne Jumalaan. Ja Jumala kutsuu teitä. Sitä Hän on tekemässä nyt. “Minua ei vielä ole kastettu.” “Jos vain voin aloittaa ja tehdä eri tavalla.” Siinä se on, aloittakaa ja sitten te olette erilainen sen jälkeen kun olette aloittaneet. Näettekö? Teidän täytyy tehdä täyskäännös, ja aloittaa, näettehän.

 Te sanotte: “Mutta, en ole koskaan nähnyt sitä juuri sillä tavalla.”

²¹⁰ Mutta rakas veli, haluan sinun näyttävän minulle yhden Kirjoituksen missä ketään olisi… Olen tehnyt tämän tarjouksen kolmenkymmenen yhden palvelustehtäväni vuoden ajan ympäri maailman, piispojen ja muiden edessä, missä yksikin henkilö olisi koskaan kastettu millään toisella tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja jokaisen, jota ei ollut kastettu Jeesuksen Nimessä, täytyi tulla uudelleen kastettavaksi tuossa Nimessä.

²¹¹ Jumalalla on vain yksi Nimi, ja Hänen Nimensä on Jeesus. Se oli Hänen Poikansa. Hän otti Poikansa Nimen. Jumala! Nyt Jeesus, tuo ruumis, se oli ihminen. Sen me tiedämme, Se oli Jumalan Poika, joka syntyi kun Maria varjostettiin. Me emme usko sitä ykseyden tavalla, näiden ihmisten tavalla, jotka sanovat että Jumala on kuin teidän sormenne. Me uskomme, että on kolme Jumalan ominaisuutta. Jumalan kolme ominaisuutta, joissa Jumala on julkituotu. Mutta on vain yksi Jumala. Näettekö? Niin on. Me emme usko… Me uskomme… Sallikaa minun sanoa se tällä tavalla: me uskomme, että Jumala eli kolmessa virassa. Hänellä oli tehtävä maan päällä erään kerran.

²¹² No niin, te jotka valmistaudutte kastettaviksi, te naiset menkää tälle puo­lelle ja te miehet tälle puolelle. Ja he ovat valmistautumassa nyt kastamaan.

²¹³ Ja nyt, Jumalalla oli kolme tehtävää. Yhtä niistä kutsuttiin Isyydeksi, tai Isänä olon ajaksi; toisessa Hän oli Poikana, ja kolmannessa Häntä kutsutaan Pyhäksi Hengek­si. Ja missä tehtävässä Isä työskentelee tänään? [Seurakunta sanoo: “Pyhänä Henkenä.”]

 Pyhänä Henkenä. Mikä Hän oli edeltävinä päivinä? [“Jeesus.”] Jeesus. Mikä Hän oli sitä ennen? [“Isä.”] Niinpä on vain yksi Jumala! Eikö niin? Hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ne ovat nuo kolme yhden Jumalan virkaa. On yksi Jumala!

²¹⁴ Mutta nyt, Isä ei ole mikään nimi, eikö niin? Haluan kysyä sitä teiltä. Haluan nyt antaa teille Matteus 28:19, missä Jeesus sanoi: “Menkää sen vuoksi ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät Nimessä,” (N-i-m-e-s-s-ä) “Nimessä Isän…”

²¹⁵ Nyt haluan nähdä, kuinka hyvin te tunnette Kirjoituksenne. Sanokaa minulle, kun menen pois linjasta. Ja Hän sanoi heille: “Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi kaikille luoduille. Hän, joka uskoo ja kastetaan, on pelastuva. Hän, joka ei usko, on oleva tuomittu. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet”, (onko se kaikki totta?), “puhuvat uusilla kielillä, ottavat ylös käärmeitä.” Nyt tulen lainaamaan teille Matteuksen…

²¹⁶ Kuunnelkaa nyt. Kysyn keneltä tahansa historioitsijalta. Tämä on nyt ääninau­halla, tämä menee kaikkialle maailmaan. Pyydän ketä tahansa historioitsijaa tulemaan luokseni ja tuomaan minulle yhdenkin tekstin Kirjoituksesta, tai historiasta, minkä tahansa paikan historiasta, joka osoittaisi että ketään protestanttia, että ketään oli­si koskaan kastettu nimessä “Isä, Poika, Pyhä Henki”, ennen kuin katolinen kirkko sääti sen Nikean kirkolliskokouksessa. Se on nyt ääninauhalla ja se menee ympäri maailman, niitä käännetään kolmellekymmenelle seitsemälle eri kielelle. Maksan matkanne valtame­ren yli. Kyllä. “Isä, Poika, Pyhä Henki” on väärä, katolinen valhe-opinkappale, eikä mikään kristillinen kaste. Oikein! Luther toi sen katolisesta kirkosta, katekismuk­sen kanssa, Wesley omaksui sen, ja se siirtyi edelleen. Mutta tämä on Jumalan poikien julkitulemisen päivä, jolloin ne salaisuudet, jotka ovat olleet kätketyt maailman pe­rustamisesta asti, tulee tehdä tunnetuksi. Tämä on se hetki. Varmasti.

²¹⁷ Muistakaa, koskaan Raamatussa ei ollut ketään henkilöä, jota koskaan olisi kas­tettu nimessä “Isä, Poika, Pyhä Henki”. Kolmeensataan vuoteen viimeisen apostolin kuoleman jälkeen, ei ketään koskaan kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä. Olen lukenut “Esi-Nikealaiset Isät”, “Nikean Neuvosto” ja siellä he organisoivat sen, mitä he kutsuvat “kristillinen yleismaailmallinen kirkko” ja tekivät siitä organisaation, pakottaen kaikki ihmiset siihen, joka on katolinen kirkko. Itse tuo sana “katolinen” merkitsee “yleismaailmallinen”, yleismaailmallinen kristillinen kirkko, maailmanlaajuinen, yhden kirkon kattaessa maailman tässä kristillisyydessä. He pakot­tivat ihmiset siihen ja siellä he sen omaksuivat. He ottivat alas Venuksen ja panivat tilalle Marian. He ottivat alas Jupiterin ja panivat tilalle Paavalin. Se on yhä pa­kanallinen! Oikein. Sieltä syntyi katolinen kirkko ja viidensadan vuoden jälkeen…

²¹⁸ Heillä on täällä Louisvillessä nyt meneillään elokuva, Ben Hur. Heillä oli äskettäin siellä Kymmenen käskyä. Toivon, että he joskus tekisivät elokuvan, jos vain voisivat, tuosta tuhannen viidensadan vuoden pimeästä ajanjaksosta. Toivoisin, että he tekisivät sen. Tuhatviisisataa vuotta pakanallista vainoa, kun he pakottivat jokaista ja tappoivat heitä, murhasivat heitä, hirttivät heitä. Sitoivat heidät kahden härän väliin ja sitten he panivat heidät joko suutelemaan ristiinnauli­tun kuvaa, tai sitten yksi härkä vetäisi tähän suuntaan ja toinen toiseen. Olen omin käsin koskenut Sveitsissä niitä pylväitä, joissa he seisoivat sidottuina, kun he leik­kasivat heiltä pois kielet ja kutsuivat heitä noidiksi ja kaikeksi muuksi. Se on tar­kalleen totta.. Oikein!

²¹⁹ Ja tuo sama henki on olemassa tänään. Se on vain laki, joka pitää sitä aloillaan. Odottakaa, kunnes se saa vapautensa. Raamattu sanoo niin. Vain odottakaa, kunnes se näyttää värinsä, kun se saa tilaisuuden siihen. Te voitte äänestää sen sisälle hyvin­kin pian, en osaa sanoa. Näettekö? Se on tuleva. Ei ole mitään tapaa estää sitä tu­lemasta. Sen täytyy tulla. Oikein. Sen on tultava, se on tulossa. Niinpä kun se sen tekee, tarkatkaa. Mutta veli, teidän tulee olla tietoiset tästä yhdestä asiasta, “Tie­dän kehen olen uskonut.” Aamen. Marssien suoraan eteenpäin Näettekö? Siinä se.

²²⁰ On aika kun, sanoin Lamsa-Raamatun kirjoittajalle, kun hän katsoi ja näki tuon muinaisen Jumalan merkin, aivan tarkalleen se, kolme pientä pistettä siinä… Minä sanoin: “Mitä nuo ovat?”

Hän sanoi: “Se on Jumala kolmessa ominaisuudessa.”

Minä sanoin: “Sen kaltaisissako kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki?”

Hän katsoi minuun, hän sanoi: “Uskotko sinä sen?”

Ja minä sanoin: “Kyllä uskon.”

²²¹ Hän sanoi: “Näin tuon erottamisen tässä toisena iltana ja ajattelin sinun olevan Herran profeetan.” Hän sanoi: “Jumala siunatkoon sydäntäsi.” Hän pani käsivartensa ympärilleni ja sanoi: “Nyt tiedän, että se on niin.” Hän sanoi: “Nämä amerikkalaiset eivät edes tiedä siitä mitään.” Hän sanoi: “He ottavat itämaisen kirjan ja tekevät siitä länsimaisen kirjan. He eivät edes tunne Raamattuaan.” Hän sanoi: “Ei ole toista Nimeä annettu Taivaan alla, ei toista Nimeä, sillä jokainen oli aina kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin kolme persoonaa yhdessä Jumalassa.” Ja se oli veli Lamsa, tohtori Lamsa, Lamsa-Raamatun kääntäjä, joka on Eisenhowerin ja kaikkien maailman diplomaattien hyvä ystävä ja muuta sellaista, ja hän pani kätensä ympärilleni ja sanoi: “Jonakin päivänä he tulevat ampumaan sinut sen vuoksi. Mutta”, hän sanoi, “muista, kaikki nuo ihmiset kuolivat asian puolesta.”

²²² Haluaisin olla niin kuin entinen Pietari, istuessaan vankilassa. Siellä oli eräs nuori poika, joka oli kokonaan hermostunut. Ja hän kysyi: “Mikä on hätänä?”

Poika sanoi: “Tiedätkö että sinut tullaan teloittamaan?”

Pietari sanoi: “Jep.”

Hän sanoi: “Mutta, sinähän tulet kuolemaan tänään.”

Hän sanoi: “Jep.”

“Mutta etkö sinä ole peloissasi?”

Hän sanoi: “Sinun täytyy olla yksi noista, joita he kutsuvat kristityiksi.” Hän sanoi: “Jep.” Hän kysyi: “Mitä tapahtui?”

²²³ Ja hän kertoi hänelle, hän istuutui ja kertoi asian hänelle. Ja kertomuksen lopussa hän sanoi: “Ja olisin voinut olla vapaa tänä aamuna. Olisin voinut mennä ja liittyä johonkin heidän kirkkokunnistaan ja elää edelleen. Olisin voinut olla vapaa. Mutta ollessani lähdössä ulos kaupungin portista, näin Erään olevan tulossa kaupunkiin. Tiesin, kuka Hän oli. Minä sanoin: ‘Herra, minne olet menossa?’ Hän sanoi: ‘Olen menossa takaisin, tullakseni uudelleen ristiinnaulituksi.’” Hän sanoi: “Tulen suoraan perässäsi.”

Juuri silloin he sanoivat: “Kenen nimi on Simon Pietari?”

Hän sanoi: “Tässä olen!”

He sanoivat: “Me olemme valmiit sinua varten.”

Hän sanoi: “Olen odottanut teitä.” Käveli suoraan ulos.

Tuo poika kosketti häntä olkapäästä ja sanoi: “Odota hetkinen, Simon; minä myös hyväksyn tuon Jumalan. Ja nyt en ole peloissani; olkoon minun vuoroni seuraavaksi.” Se on oikein. Halleluja!

Jatkaa… Se tippuu verta, se tippuu verta,
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi tippuu verta
Opetuslasten veri, jotka kuolivat Totuuden tähden
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi tippuu verta.
Ensimmäinen, joka kuoli tämän Pyhän Hengen suunnitelman puolesta
Oli Johannes Kastaja, mutta hän kuoli kuin mies
Sitten tuli Herra Jeesus, he ristiinnaulitsivat Hänet
Hän saarnasi, että Henki olisi tuleva pelastamaan ihmiset synnistä
Siellä ova Pietari ja Paavali, ja pyhä Johannes.
He antoivat elämänsä, jotta tämä Evankeliumi voisi loistaa.
He sekoittivat verensä kuten vanhan ajan profeetat
Niin että todellinen Jumalan Sanan voisi tulla rehellisesti kerrottua.
Alttarin alla on sieluja huutaen: “Kuinka pitkään?”
Sillä Herra rankaisee niitä, jotka ovat tehneet väärin (Kuunnelkaa!)
Mutta on oleva useampia, jotka tulevat luovuttamaan elämänsä veren
Sillä tämä Pyhän Hengen Evankeliumi ja sen purppuranpunainen virta
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi tippuu verta
Opetuslasten veri, jotka kuolivat Totuuden tähden
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi tippuu verta.

Vielä yksi Kirjoitus ennen kuin menemme:

…Ja he sanoivat Pietarille ja… heille muille: Miehet ja veljet, mitä meidän pitäisi tehdä?

Pietari sanoi heille: Tehkää parannus, jokainen teistä ja tulkaa kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te tulette vastaanottamaan Pyhän Hengen lahjan.

Sillä lupaus on teille, teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, jokaiselle, jonka Herra Jumala on kutsuva.

Herra siunatkoon teitä nyt. Sillä aikaa kun me pääsemme pois tieltä. Te voitte katsoa kastetta sillä aikaa, kun me…?…