58-0619E SAAMMEKO NÄHDÄ JEESUKSEN?
(Can We See Jesus?)
Greenville, South Carolina, USA, 19.6.1958

¹       Painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen? Ikuinen Jumala, on jälleen ilo ja kunnia kumartaa sinun edessäsi ja pyytää taas sinun armoasi tietoisena siitä, että sinä et torju meitä, sillä on sanottu, ja se on kirjoituksissa: ”Pyytäkää Isältä mitä tahansa minun nimessäni, niin se annetaan.” Niinpä, me tiedämme, että sinä kuulet meitä, kun me lähestymme Hänen kaikkiriittävässä nimessään. Ja me rukoilemme, että sinä vierailisit luonamme tänä iltana jollain aivan erityisellä tavalla, ja vuodattaisit sinun läsnäolosi jokaiseen sydämeen ja tuomitsisit syntisen ja saisit hänet häpeämään ja katumaan ja rohkaisisit matkamiestä, parantaisit sairaat ja kärsivät, ja ota kunnia omalle nimellesi, sillä me pyydämme tätä sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Voitte istuutua.

²       Tänä aamuna, saarnaajien aamiaisella, minä esitin tähän konventtiin osallistuville saarnaajille kysymyksen: ”Pitäisikö minun lopettaa saarnaaminen ja rukoilla seuraavat kaksi iltaa sairaitten puolesta?” Ja yksimielinen äänestyksen tulos oli, että minun pitäisi rukoilla sairaitten puolesta. Niin minä teen aina; minä en alun perin ollutkaan saarnaaja joten, nyt minä sen tiedän – varmasti.

Mutta, minusta on etuoikeus toimia missä tahansa palvelustehtävässä, jossa hän päättää minun palvelevan, Jumalan ylivertaisen voiman jumalallisen voitelun alla. Minä palvelen todella niin hyvin kuin vain voin kaikella sillä, millä minun pitää palvella. Ja minä luotan siihen, että jonain päivänä, kun kaikki on ohi, hän sanoo: ”Hyvin tehty.” Sillä vähäisellä määrällä, mitä minulla oli, minä tein parhaani. Siis, minä luotan siihen, että hän ymmärtää ja sanoo: ”Hyvin tehty”; se on minun toiveeni.

³       Ja nyt, tänä iltana, kun olemme vähän myöhässä, veli Joseph sanoi minulle, että kokous viivästyy vähän, ja minä seisoin hetki sitten portailla, rukouksessa – ja minun piti tavata täällä kokouksessa, eräs hyvä ystäväni, veli Hall, Chattanoogan läheltä, ja muita sananpalvelijoita, ja kätellä heitä ja keskustella heidän kanssaan. Minä kuulin teidän laulavan noita hienoja vanhoja gospellauluja, ja se saa aikaan ihmisessä todella jotain – kun noita hyviä, vanhanaikaisia lauluja kuulee.

Ja nyt, tänä iltana, minä todella… Ennen kuin voin alkaa rukoilla sairaitten puolesta, minun on tuotava esiin vähän taustaa, miten vaihtaa ajatusmaailma evankeliumityyppisestä jumalanpalveluksesta, toisentyyppiseen evankeliumiin, joka on sairaitten parantaminen. Ja minä haluan tuoda esiin asian, sanomalla että jumalallisesta parantamisesta on puhuttu usein varsin karkeasti, ja se johtuu siitä, että sitä on käsitelty niin monella tavalla; mutta jumalallinen parantaminen on osa evankeliumia, sillä se sisältyy sovitukseen. Jos tuo vanha sovitus piti sisällään parantumisen, varmasti, jumalallinen parantuminen sisältyy tähän parempaankin sovitukseen. Raamattu sanoo: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja hänen haavojensa kautta meidät oli parannettu.”

⁴       Siis, minä en usko, että jumalallinen tämä parantaminen merkitsee sitä, että toisella ihmisellä on voima parantaa toinen. Siis, minä haluan, että te yritätte nyt kuunnella tarkasti. Tiedän, että täällä on kuuma, mutta yritetään kärsiä muutama hetki, että me saamme kiinni tästä sanomasta. Ja jos, me emme tiedä, miten lähestyä tätä aihetta, niin meidän olisi parasta jättää se rauhaan, sillä älkää koskaan yrittäkö tehdä jotakin vain puolittain. Jos te saatte asian tehdyksi edes osittain, niin tehkää se, minkä teette oikein, tarkasti ja kokonaan, sillä jos te ette – jos te ette tiedä, mistä syystä te lähestytte Kristusta ja miten lähestyä häntä, niin te epäonnistutte siinä.

Siis, jumalallinen parantaminen on jotain, mitä kuka tahansa ei pysty tekemään. Jumalallinen parantaminen on uskomista valmiiseen työhön, jonka Kristus teki valmiiksi Golgatalla. Yhdelläkään ihmisellä ei ole voimaa parantaa; edes Jeesuksella ei ollut voimaa parantaa. Me kaikki tiedämme sen. Hän sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja, vaan Isä, joka minussa asuu, tekee teot.” Niinpä, jos Jumalan Pojalla ei ollut voimaa parantaa umpimähkään – tai hän itsessään… ”Poika ei voi tehdä mitään itsestään”, hän sanoi. Ja jos, hän ei ottanut kunniaa sairaiden parantamisesta, niin mitenkä paljon ennemmin kenen tahansa ihmisen nykyaikana, tai minään muunakaan aikana, pitäisi kieltäytyä ihmisten kunnianosoituksista, ja sanomasta, että hän muka parantaisi sairaita. Se on ehdottomasti erehdys. Jos minä kykenisin parantamaan teidät, minä voisin myös pelastaa teidät, koska se sisältyy siihen samaan sovitukseen, jonka meidän siunattu Herramme saattoi loppuun Golgatalla. Kyse on teidän henkilökohtaisesta uskostanne tuohon Kristuksen valmiiksi tekemään työhön Golgatalla, joka tuottaa sekä pelastuksen että parantumisen.

⁵       Minä voisin tässä sano näin: ”Kuinka moni ihminen on parantunut 5 vuotta sitten?” Useita käsiä kohosi. ”Kuinka moni on parantunut, tai pelastunut 25 vuotta sitten?” Monia käsiä nousisi. ”Kuinka moni pelastui vuosi sitten? – käsiä nousisi. Siis, toisaalta se meni oikein, toisaalta väärin. Te ette parantuneet 25 vuotta sitten, vuosi sitten, vaan te paranitte 1900 vuotta sitten. Kun Jeesus kuoli Golgatalla, hän ratkaisi syntikysymyksen ja kysymyksen sairaudesta; sillä siellä hänet haavoitettiin meidän pahojen tekojemme tähden, hänen haavojensa kautta meidän parannettiin, ja koko juttu saatettiin loppuun silloin.

Ja sitten, teidän henkilökohtainen uskonne tuohon loppuun saatettuun työhön vetää puoleensa tuon palkkion siitä, mitä hän teki teidän hyväksenne Golgatalla. Niinpä, te pelastuitte 2000 vuotta sitten, mutta otitte vastaan pelastuksenne 25 vuotta sitten, vuosi sitten, viisi minuuttia sitten. Te parannuitte 2000 vuotta sitten; te otitte sen vastaan juuri nyt.

⁶       Siis, minun palvelustehtäväni ei ole toiminut ollenkaan tehokkaasti Yhdysvalloissa, koska ihmisille on opetettu tuota vanhaa juutalaista traditiota että pannaan kädet ihmisten päälle. Sitä ei tarkoitettu ollenkaan pakanoille, ja Amerikan kansalle on opetettu sitä; käsien panemista sairaiden päälle.

Kun Jairuksen tytär oli kuollut, Jairus sanoi Jeesukselle, juutalaisena: ”Tule ja pane kätesi tyttäreni päälle, niin hän jää eloon.” Mutta, kun sen pakanan poika oli sairas, hän sen sijaan sanoi: ”En ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle. Sano vain sana, niin palvelijani jää henkiin.” Jeesus kääntyi juutalaisten puoleen ja sanoi: ”En ole Israelistakaan löytänyt näin suurta uskoa.”

Nähkääs, pakanoiden tapa on ottaa hänen sanansa vastaan ja tämä on Jumalan sana; ja minä uskon jokaisen sanan hippusenkin Jumalan sanasta. Ja minä uskon, että Jumala pystyy tekemään asioita, joita hän ei ole kirjoittanut sanaan, mutta minusta… On runsaasti asioita, joiden kanssa, minun on oltava tekemisissä, jotka hän vain lupasi. Siis, minä en halua mitään vähemmän tai enemmän, vaan kaiken, mitä hän lupasi, sillä hän kuoli siksi, että minä saisin ne. Niinpä, parantuminen on yksi hänen lupauksistaan.

⁷       Vanhassa testamentissa, monet teistä oppineista, jotka olette täällä nyt, tietävät, että oli eräs tapa, jolla saatiin selville, puhuiko profeetta totta vai ei, tai unennäkijä, oliko uni Jumalasta. Hänet vietiin temppeliin uurimin ja tummimin eteen, joka oli se rintakilpi, jota Aaron käytti, jossa olivat nuo 12 kiveä. Ja sitten, kun profeetta profetoi, huolimatta siitä, kuinka oikealta se kuulosti, jos tuo yliluonnollinen valo ei vilkkunut, tuo noiden kaikkien kivien muodostelma ei vilkkunut, niin se profeetta oli väärässä. Huolimatta siitä, miten hyvältä asia tuntuikin, se oli väärä, ja unennäkijä oli väärässä.

Ja jos se… Vaikka se ei papista tuntunut oikealta, niin siitä huolimatta, Jumala vahvisti sen oikeaksi näiden yliluonnollisten valojen vilkkumisella, niin se oli, ja se tuli Jumalalta; kaikki te oppineet tiedätte sen. No, sitten, vanhassa testamentissa… ja tuo pappeus päättyi; uurim ja tummim lakkasivat olemasta olemassa tuon pappeuden mukana. Mutta, Jumalalla on sille pappeudelle toinen uurim ja tummim, ja se on hänen Raamattunsa. Ja jos, saarnaaja saarnaa, profeetta profetoi, unennäkijä tulkitsee unen, minkä tahansa, joka on vastoin Jumalan sanaa, se on väärä. Mutta, jos asia on sanassa, se on totta. ”Jos joku ottaa mitään pois tästä kirjasta, tai lisää tähän kirjaan jotain…” Siksi, minä en halua mitään, mitä se ei opeta, vaan minä haluan kaiken, mitä se opettaa.

⁸       Siis, sellaista jumalallinen parantaminen on. Se ei perustu mihinkään tunteeseen, ei vapisemiseen tai johonkin sen tyyppiseen, ei mihinkään muuhun, kuin sen ottamiseen vastaan, minkä Jumala on luvannut sinulle, ja jonka takia tähden Jeesus kuoli, että sinä voisit saada sen. Ei kukaan voi saarnata asiallisesti ja kirkkaasti evankeliumia ilman jumalallisen parantamisen saarnaamista. Ei niin voi tehdä, sillä sairaus on synnille ominainen asia, eikä sairautta voi käsitellä ilman, että käsittelee syntiä, sillä sairaudet tulivat syntiin kuuluvana ominaisuutena. Ennen syntiä meillä ei ollut yhtään sairautta. Mutta, kun synti tuli, sitä seurasi sairaus. Niitä pitää käsitellä yhdessä.

Minä sanoisin tämän näin: Jos jonkun ison eläimen käpälä olisi minun kyljessäni repimässä kylkiluitani irti; sen eläimen muu osa ei huolettaisi minua, vaan juuri se tassu, ja se kylkiluitteni repiminen. Mutta minun ei kannattaisi hakea puukkoa ja leikata sen käpälää poikki; sitä vain kolautetaan päähän, ja se tappaa tuon koko eläimen.

No, sama koskee syntiä; kun sinä tuhoat synnin, niin sinä tapat kaikki sitä seuraavat ominaisuudet. Siis, se ei tarkoita sitä, että sinä olisit tehnyt syntiä, vaan sinun vanhempiesi heikkous ja sinun vanhempiesi vanhempien… synti on monessa tapauksessa perinnöllistä, ja jokaisesta sukupolvesta tulee toinen toistaan heikompi ja viisaampi, kuten Sana sanoo. Siksi, meidän pitää käsitellä sairautta ja syntiä saman sovituksen pohjalta.

⁹       Siis, monet ihmiset ovat kritisoineet minun kokouksiani, koska minä en rukoile kovin monien puolesta, enkä pane käsiä ihmisten päälle, tai tee jotain kouriintuntuvaa. Minun ei tarvitse panna käsiä kenenkään päälle, tai teidän ei tarvitse panna käsiänne minun päälleni. Tarpeellista, on, että te panette kädet Hänen päälleen; hän on tuo Yksi; sillä, minä olen teidän veljenne, hän on teidän Herranne. Niinpä, pankaa kätenne hänen päälleen, ja niin tekemällä te saatte otteen hänen sanastaan, ja sanokaa: ”Herra, minä uskon sen.”

Siis, monta kertaa jumalallisesta parantamisesta on saatu enemmän tai vähemmän järkiperäinen käsitys. Te ette kuuna päivänä tule paranemaan minkään järkiperäisen käsityksen jumalallisesta parantamisesta avulla. Teitä saattaa liikuttaa jokin kristillisen tieteen kaltainen tunne, mutta kyse ei ole ajatuksesta, kyse on persoonasta. Jumalallinen parantumisen pitää tulla ilmestyksestä Jeesuksen Kristuksen kuolemasta Golgatalla, ja hänen haavojensa kautta, meidät parannettiin. Jumala ilmoittaa sen teille teidän sydämenne kautta, ei teidän päänne – teidän sydämenne kautta; ja sitten mikään ei saa teitä irrotettua siitä.

Se, että ihmiset kulkevat rukousjonosta toiseen osoittaa, että juttu perustuu järkeen, ja kun seuraava evankelista tulee kaupunkiin, ihmiset kulkevat hänen rukousjononsa läpi; aivan kuin ihmiset yrittäisivät koskettaa jotain toteemipaalua; se ei teitä paranna. Pysykää paikoillanne; katsokaa ylös, kuunnelkaa Sanaa ja sanokaa: ”Jumala, tämä oli minulle.” Sillä tavalla se saavutetaan.

¹⁰   Siis nyt, minun palvelustehtäväni… Ehkä täällä on joitakuita, jotka eivät ole olleet yhdessäkään minun parantamiskokouksistani. Minun tehtäväni ei ole koskettaa ihmisiä, vaan saada ihmiset ymmärtämään, että Jeesus Kristus on kaikkialla läsnäoleva, että hän on täällä, nyt. Hän, joka antoi lupauksen, on nyt läsnä, ja jos hän, joka elää 1900 vuoden jälkeen, on nyt paikalla, hän tietää todellakin, miten pitää sanansa, ja hän tulee pitämään sanansa, jos te uskotte sen.

Siis, me lähestymme aihetta hetken kuluttua, pienen rituaalin kautta, ja yritämme osoittaa, että se, mitä me opetamme, ei ole mikään mielikuvituksellinen keksintö, tai jotain mystistä jotakin. Se on jotain, jonka Jumala lupasi Raamatussa. Nyt, luetaanpa jotain hänen sanastaan. Ja johdattavana sanomana ihmisille, minä haluan lukea Johanneksen evankeliumin 12:20 ja Heprealaiskirjeen 13:8 ja tällä tavalla tässä lukee:

Juhlaan rukoilemaan tulleiden joukossa oli muutamia kreikkalaisia. Nämä menivät tapaamaan Filippusta, joka oli Galilean Beetsaidasta. He sanoivat hänelle: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.”

Ja heprealaiskirjeen 13:8:ssa on kirjoitettu:

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

¹¹   Siis, minä haluaisin esittää tämän kysymyksen; ja minä olen niin lyhytsanainen kuin vain mahdollista. Minun vaimoni sanoi minulle eilen illalla, että ääni kiersi täällä niin, ettei sitä tahtonut kuulla. Mahdatteko te, siellä takana kuulla tämän hyvin? Jos kuulette, nostaisitteko kätenne? Ylhäällä parvilla, nostakaa kätenne, jos te kuulette: Hyvä, hienoa!

Siis, Jumala, auta meitä lähestymään tätä tervejärkisesti ja kunnioittaen ja kirjoitusten mukaisesti. Siis, sana sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Siis, Jeesus sanoi: ”Pyhiä kirjoituksia ei voi tehdä tyhjäksi.” Uskotteko te, että se pitää paikkansa? Jos se on totta, niin hänen on oltava sama eilen, tänään ja ikuisesti.

¹²   Ja nämä kreikkalaiset esittivät tuon kysymyksen, kun he olivat tulleet juhlimaan; he sanoivat saarnaaja Filippukselle: ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.” Eivät nähdäkseen hänen töitään, eivät nähdäkseen hänen parantamisvoimansa; me yksimertaisesti haluamme nähdä Jeesuksen.  Ja minusta se kuvaa hyvin jokaisen ihmisen mielialaa täällä tänä iltana; ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.”

Ja jos Raamattu sano, että he, nuo kreikkalaiset saivat sen, mitä kaipasivat, koska heidät vietiin hänen luokseen, ja he näkivät hänet… Silloin, jos hän on sama, ja meidän kaipuumme on sama kuin heidän, niin miksemme me voi tavata Jeesusta? Siis, tämä kuulosta kiihkomieliseltä, mutta minä vain siteeraan sitä, mitä sana sanoo. Ja jos, Jumala ei pidä sanaansa, se ei silloin ole Jumalan sanaa.

Siis, Raamattuun ei voi suhtautua kevyesti, ja sanoa: ”Se on historiallinen kirja ja ihmeiden aika on ohi.” Mitä hyötyä on yrittää lämmittää jotakuta maalatulla tulella; maalattu tuli ei lämmitä häntä; hänen on saatava tulta lämmetäkseen. Mitä hyötyä on historiallisesta Jumalasta, jos hän ei ole tänään tuo sama Jumala? Mitä hyötyä on Mooseksen Jumalasta, ellei hän ole sama tänään? Mitä hyötyä on Jumalasta, joka käyskenteli Galileassa, ja paransi sairaita ja teki suuria ihmeitä, jos hän ei ole tuo sama Jumala tänään? Mitä hyötyä on helluntain Jumalasta, jos hän ei ole tuo sama Jumala tänään? Mitä hyötyä on, että syötät kanarialinnullesi A ja B-vitamiinia, jotta se saa vahvat siivet, etkä sinä päästä sitä ikinä lentoon? Siis, hänen on oltava Jumala preesensissä, jos hän ylipäätään on Jumala; sillä hänen lupauksensa ovat ”niin.”

¹³   Siis, ihmiset sanoivat: ”Saammeko me nähdä Jeesuksen?” Siitä minun mieleeni muistuu eräs pikkutarina pojasta meidän kaupungistamme. Hänen piti mennä pyhäkouluun, kuten kaikkien normaalien nappuloiden pitäisi tehdä. Ja hän kuuli saarnaajan saarnaavan siitä, miten suuri Jumala oli, ja pojan pikku sydän sykähti. Ja yhtenä päivänä, hän meni äitinsä luo ja sanoi: ”Voiko kukaan nähdä Jumalaa?”

Äiti vastasi: ”Mitä, jos kysyisit sinun pyhäkoulunopettajaltasi?”

Ja pyhäkoulunopettaja sanoi: ”En osaa sanoa, kysy pastorilta.”

Ja pastori sanoi: ”Poika, tietenkään kukaan ei näe Jumalaa. Yksikään ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä henkiin.”

No, se ei oikein tyydyttänyt tuota pikkukaveria. Ja me asumme Ohiojoen varressa, ja hänellä oli tapana käydä paikassa, jota me nimitimme ”Six Miles Islandiksi” Louisvillen lähellä, erään vanhan kalastajan kanssa, joka kävi minun seurakunnassani; ja hänellä oli valkoinen parta ja poika kävi kalastamassa siellä tuon vanhan kalastajan kanssa. Ja yhtenä päivänä, kun he olivat siellä, tuli myrsky, ja… Kun myrsky oli ohi… He olivat vetäytyneet pensaiden suojaan myrskyltä; ha palasivat joelle, ja saivat kunnon saaliin kalastajan verkoista; ja sateenkaari ilmestyi idän puolelle, kun he liikkuivat kohti länttä.

¹⁴   Ja kun tuo vanha kalastaja, souti pikkupojan pitäessä perää, hän huomasi kyynelten tipahtelevan miehen harmaantuvalle parralle; ja poika innostui ja syöksähti keskelle venettä ja kalastajan syliin ja sanoi: ”Herra, minä haluan kysyä sinulta jotain, johon pastori, pyhäkoulunopettaja, äiti, eikä ilmeisesti kukaan osannut vastata minulle. Se Jumala, joka loi tuon sateenkaaren, ja se Jumala, joka loi kaikki asiat, mitä on olemassa – voiko kukaan ihminen nähdä häntä?”

Ja tuo vanha kalastaja, joka joutui aivan tunteittensa valtaan sen, takia, mitä poika sanoi, veti hänet syliinsä ja suorastaan peitti pojan kyynelillään ja sanoi: ”Jumala sinua siunatkoon, rakas, kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten 40 vuoden aikana, on ollut Jumalaa.”

Kuinka niin? Teillä on oltava Jumala sisällänne, ennen kuin te voitte nähdä hänet ulkopuolella, ja on monia ihmisiä, jotka eivät tunnu ymmärtävän, mitä Jumala on.

Mutta hänen täytyy tulla sisälle, ja katsoa sinun silmiesi kautta, käyttää sinun silmiäsi ja sinun mieltäsi, sinun ajatteluasi, ja sinun näköaistiasi, sinun tunteitasi, kaiken pitää olla täysin Jumalan hallinnassa. Ja, kuten minä sanoin ensimmäisenä iltana täällä: ovi ovessa; hänen pitää olla Herra. Siis, jos Jumala on todellakin sisällä, hän voi ilmaista itseään jossakin kuvassa, jossakin – sateenkaaressa ja kaikessa, jossa hänet voi nähdä.

¹⁵   Eräs nainen, Louisvillessä, Kentuckyssa, muutama viikko sitten – koko halpahalli oli järkyttynyt tunteenpurkauksesta siellä; se nainen tuli halpahalliin, ja hänellä oli, siis luulisin, että noin kaksivuotias poika sylissään, tai ehkä hän oli vähän vanhempi; ja nainen kulki myyntipöydältä toiselle, ja nosteli erilaisia tavaroita ja sanoi: ”Katso, kultaseni, katso tätä, kultaseni”, mutta tuo poika vain istui ja tuijotti.

Ja hän meni toisen pöydän luo ja otti siitä jotain ja sanoi: ”Katso, kulta”, ja ihmiset siellä halpahallissa alkoivat kiinnittää huomiota tuohon naiseen; ja hän tuli koko ajan hysteerisemmäksi, ja lopulta, hän tuli jonkin tietyn helyn luo, ja se kalisi, ja nainen otti sen ja sen olisi pitänyt herättää sen ikäisen pojan mielenkiinto. Ja nainen helisytti sitä pojan kasvojen edessä; nainen sanoi: ”Katso kulta”, mutta tuo pikkupoika vain istui ja tuijotti; ja nainen tuupertui lopen uupuneena helykasan päälle, kassan viereen.

Ja jotkut, jotka seisoivat siinä vieressä, ryntäsivät auttamaan häntä ja kysyivät: ”Rouva, mikä hätänä?”

Nainen sanoi: ”Oh, ei, hän ei ole yhtään paremmassa kunnossa.”

Ihmiset sanoivat: ”Mitä te tarkoitatte sillä, ettei hän ole yhtään paremmassa kunnossa?”

Nainen sanoi: ”Lääkäri sanoi niin hetki sitten; hänestä poika oli terveempi.” Nainen sanoi: ”Siis, tämä on minun poikani, ja hän… Lääkärin mukaan, hän oli normaali lapsi, mutta hän tuli sellaiseksi, ettei hän kiinnittänyt huomiotaan tuon ikäisiä kiinnostaviin asioihin; ja hän vain tuijottaa ihan kuin hänen mielensä olisi halvaantunut. Hän ei ole yhtään terveempi; hän ei ole yhtään paremmassa kunnossa”, nainen sanoi.

¹⁶   Ja minä mietin, että eikö seurakunta mahdakin olla tänä iltana juuri tuossa tilassa. Että Jumala… Te olette kristittyjä ihmisiä; te olette ihmisiä, jotka väittävät tuntevansa Herran Jeesuksen; ja hän helistelee kaikkia mahdollisia lahjoja teidän edessänne; ja tämän Amerikan Yhdysvaltojen pitäisi olla kristitty kansakunta; ja suuria miehiä on kulkenut ristiin rastiin tässä maassa: Billy Graham ja Oral Roberts ja A. A. Allen ja monet suuret sananpalvelijat, joilla on suurenmoisia lahjoja, ja he ovat ravistelleet niitä ihmisten silmien edessä ja he vain istuvat aivan kuin olisivat halvaantuneita, hengellisesti halvaantuneita. Mitähän Jumala mahtaa ajatella lapsistaan, kun hän ei pysty ilmaisemaan jumalallista läsnäoloaan, ja ihmiset sanovat: ”No, minä odottelen että veli Allen tulee paikalle tai veli Roberts tai veli Branham.”

Älkää odotelko, että he tulevat paikalle; he ovat ihmisiä; Jeesus on täällä tänään ja näyttäytyy teille elävänä Jumalana; ja seurakunta on yksimertaisesti alkanut tuijottaa: ”No, kyllähän me uskomme, oh, me kyllä uskomme”, mutta asia on tullut ihmisille liian arkipäiväiseksi. Siis, minulla ei ole aikaa puhua teille paljoa, mutta Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja silloin hänen on oltava sama.

¹⁷   Ja siis, luulisin, että minä sanoin eilisiltana, että kun Jumala tekee jonkin päätöksen, se on ikuinen päätös. Hän ei voi muuttua, ja tapa… Jos minä sanoisin, että jos syntinen tulisi Jumalan luo ja katuisi syntejään ja Jumala antaisi syntiselle anteeksi, ja toinen syntinen tulisi, Jumalan olisi tehtävä samoin tai hän olisi toiminut väärin silloin ensimmäisellä kerralla, kun hän pelasti tuon ensimmäisen syntisen. Silloin, jos Kristus näyttäytyi juutalaisten ajanjakson lopulla… siis, kuunnelkaapa tarkasti …sillä tavalla, kuin hän toimi ilmaistessa itsensä juutalaisille, sillä he odottivat hänen tuloaan, eivätkä he tunnistaneet häntä… pitääkö se paikkansa? Siis, pakanat eivät odottaneet hänen tuloaan, me olimme pakanoita noihin aikoihin, ja palvoimme epäjumalia, mutta juutalaisten ajanjakson lopussa, kun he olivat hyljänneet hänet, sillä tavalla, jolla hän ilmaisi itsensä juutalaisten ajanjakson lopulla, hänen on toimittava samoin pakanoiden ajanjakson lopulla, tai sitten hän toimi väärin ilmaistessaan itsensä juutalaisille voimassaan, juutalaisten aikakauden lopussa, ja tulee toimimaan samoin pakanoiden kanssa; ymmärrättekö tämän selkeästi?

¹⁸   Siis, eräs profeetta sanoi: ”Tulee päivä, joka ei ole päivä eikä yö, mutta illalla on valoisaa.” Siis, mitä meillä on ollut? Maantieteellisesti, aurinko nousee idästä – sivilisaatio syntyi idässä, ja se on kulkenut länttä kohti; ja nyt ollaan läntisellä rannalla – itä ja länsi ovat kohdanneet. Minä olen saarnannut siitä joskus evankelisissa kokouksissani – siis idän ja lännen kohtaamisesta.

Siis, nyt, huomatkaa, se sama aurinko, joka nousee idästä, on sama aurinko, joka laskee lännessä. Ja me olemme, saaneet raamatunopetusta 2000 vuotta siis, seurakunnat, mikä on oikein hyvä juttu. Me olemme saaneet vähän valoa, se ei ole ollut täyttä päivänvaloa, koska päivä on ollut hämärä, kuin sumuinen päivä. Meillä on ollut sen verran valoa, että olemme uskoneet, että Jeesus on Jumalan Poika, ottaneet hänet vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanamme; rakentaneet seurakuntia, muodostaneet organisaatioita, mutta valo ei loistanut sillä tavalla kuin alussa.

Mutta, on ilta, ja valo on laskemassa länsimaisille ihmisille; juutalaiset olivat itäisiä ihmisiä; pakanat ovat läntisiä ihmisiä; ja tuo sama Poika, ei eri Poika, tuo sama Jumalan Poika, joka nousi kuolleista, käsittelee tänään pakanoita samalla tavalla kuin hän teki juutalaisille, Pyhän Hengen kasteella ja ilmaisee itsensä seurakuntansa kautta – ei eri [Poika], vaan sama.

¹⁹   Siis, kun hän oli täällä maan päällä, hän sanoi: ”Minä olen viiniköynnös, te olette oksia.” Siis, viiniköynnös ei kanna hedelmää, tiesittekö te sitä? Jos te menette katsomaan kurpitsaköynnöstä, se tuottaa kurpitsoita, jos se on hedelmöittynyt; vesimeloni tuottaa vesimeloneja; jos menette katsomaan viiniköynnöstä, se tuottaa viinirypäleitä.

Tässä se on: Kun te menette seurakuntaan, teidän pitäisi löytää Kristus, mutta mitä siellä hänen viiniköynnöksessään tapahtuu? Te löydätte kirkkokunnan; hössötystä, tappelua, väittelyä, kaikkea muuta kuin Kristuksen hedelmiä. Jeesus sanoi: ”Tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään; vähän aikaa vielä, eikä maailma – kosmos – maailmanjärjestys – näe minua enää; silti te näette minut, sillä minä – ”minä” on persoonapronomini – tulen olemaan teidän kanssanne, teissä maailman loppuun asti.” Raamattu sanoo, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

²⁰   On ainoastaan kolme ihmisrotua, me kaikki tiedämme sen. Ne ovat: juutalaiset, pakanat ja samarialaiset; ja samarialainen on puoleksi juutalainen, puoleksi pakana; ne ovat: Seemin, Haamin ja Jaafetin kansat, nuo Nooan kolme poikaa, joista ihmissuku sai alkunsa vedenpaisumuksen tuhon jälkeen.

Siis, huomatkaa, molemmat, sekä juutalaiset että samarialaiset, jotka olivat puoleksi juutalaisia ja pakanoita, odottivat Messiaan tuloa, mutta pakanat eivät; he olivat roomalaisia uskottomia ja niin edelleen, mutta nuo odottivat Messiaan tuloa. Siis, jos Messias olisi tullut heidän aikanaan, ja tuonut itsensä julki tietyllä tavalla, hänen on tehtävä samoin pakanoille, tai hän teki väärin ilmaistessaan silloin itsensä tuolla tavalla. Jos hän antaa meidän jatkaa tästä ikuisuuteen ilmaisematta itseään samalla tavalla kuin silloin ennen, ja me sanoisimme vain: ”No, koska me olemme seurakunta; me olemme tätä; me olemme kaikkein armoitetuin seurakunta; me olemme voimakkain seurakunta, me olemme kaikkein raamatullisin seurakunta…” tai tällaisia asioita, ja hän antaisi meidän lähteä ikuisuuteen ilmaisematta itseään, niin…

²¹   Näitä samoja asioita oli silloinkin: fariseuksia, saddukeuksia, herodilaisia ja niin edelleen, mutta hän tuli eikä asettunut kenenkään niistä puolelle; hän sanoi: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko minua, mutta jos minä teen Isäni tekoja, uskokaa niitä tekoja.” Ja katsokaa, kuinka hän lähti: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Ja Isä, joka hänet lähetti, kulki hänen kanssaan ja oli hänessä; ja Kristus, joka lähettää ihmisen, kulkee hänen kanssaan ja on hänessä: Jeesus Kristus seurakunnassaan; hänen oksansa, joille hän antaa energiaa, ja saa ne tuottamaan samoja hedelmiä, joita hän itse tuotti ollessaan täällä maan päällä. Viimeisinä päivinä, kun hän on tullut seurakuntaansa, hän tulee Pojan valon täyteydessä.

²²   Siis, on vain yksi oikeanlainen tapa, jolla me voimme selittää sen. Jos minä kysyn: ”Te, metodistit, mitä te ajattelette hänestä?”

”Totta kai hän on sama eilen, mutta siis, me emme usko tähän, emmekä me usko tuohon…”

Te presbyteriaanit, entä te? Sama juttu. Baptistit, entä te? Sama juttu; helluntailaiset, entäpä te? Sama juttu. Presbyteriaanit sanovat: ”No, me pidämme Kristuksen sanan, sillä selvä.”

Hyvä on, ”Entä Pyhän Hengen kaste?”

”Oh, me emme usko siihen, se koski toista aikaa.”

Entä te, baptistit? ”Me uskomme, että meidät tulee kastaa upottamalla. ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Sinun ja sinun huonekuntasi pitäisi pelastua ja tulla upotetuksi.’”

”Entä Pyhä Henki?”

”Me saamme Pyhän Hengen sillä hetkellä, kun uskomme.”

Paavali oli eri mieltä; hän sanoi: ”Saitteko Pyhän Hengen kun tulitte uskoon?” Ja minä olen baptisti, mutta minä olenkin helluntailaisbaptisti.

No, mitä te helluntailaiset sanotte? ”Oi, olkoon Jumala siunattu, veli Branham, me saamme täyteyden, kun me puhumme kielillä.”

Ette saaneet. Täsmälleen niin. Katsokaa asiaa suoraan silmiin; se ei ole se tapa, jolla Hän ilmaisi tuolloin itsensä seurakunnalle. Vaikka hän puhuukin kielien kautta – minä uskon kielilläpuhumiseen ja kielien tulkintaan, mutta se ei ole kaikki; juuri niin. Jos olisi aikaa, minä haluaisin saarnata pojaksi asettamisesta, ja selvittää, pitääkö se kirjoitusten mukaan paikkansa.

²³   Kuulkaa, mitä Jeesus teki silloin menneinä aikoina? Siis, on vain yksi tapa toimia: ei hyväksyä sitä, mitä baptistit sanovat, mitä helluntailaiset sanovat, tai mitä metodistit sanovat, vaan hyväksyä se, mitä Jumala sanoo. Sen pitäisi ratkaista asia. Siis, me luemme Joh. 12:sta; palataanpa Johanneksen evankeliumin ensimmäiseen lukuun, ja tutkitaan, mitä Jeesus teki. Ja jos, me saamme selville, millainen hän oli eilen, hänen on oltava sama tänään.

Siis, muistakaa, hän ilmaisi itsensä juutalaisille. Pitäkää se mielessänne – juutalaisille, ei pakanoille: hän ei tullut pakanoiden luo, ja kielsi opetuslapsiaan menemästä pakanoiden luo, muistatteko te sen?

Miksei? Tämä on meidän aikakautemme, se oli heidän aikakautensa. Pakanat eivät odottaneet häntä; juutalaiset odottivat. Siis, me puhumme juutalaisista. Siis, tässä Jeesus on, Johanneksen 1. luvussa. Me huomaamme, että kun hänet voideltiin ja hän aloitti maallisen palvelustehtävänsä, hän alkoi rukoilla sairaitten puolesta. Ja hän löysi Andreas-nimisen miehen; ja Andreas lähti kiireesti hakemaan veljeään, joka oli Pietari, joka tunnettiin nimellä Simon.

Ja kun, hän toi Simonin paikalle… siis, muistakaa, tämä Simon oli kalastaja. Raamattu sanoo, että hän oli koulunkäymätön ja oppimaton. Veljet, tämä täräyttää kaikkia teidän seminaarejanne ja koulujanne sumeilematta päähän, ymmärrättekö? Ja tälle miehelle annettiin Jumalan valtakunnan avaimet – koulunkäymättömälle ja oppimattomalle.

²⁴   Siis, minä en yritä edistää oppimattomuutta, vaan yritän sanoa teille: koulutukseen ja teologiaan panostetaan aivan liikaa, eikä Jumalaan ja hänen läsnäoloonsa ja voimaansa. Raamattu sanoo, että tämä mies oli koulunkäymätön ja oppimaton. Historialliset kirjoittajat sanovat, ettei hän olisi tunnistanut edes silmiensä edessä kirjoitettua omaa nimeään, ja silti, Jumalaa miellytti ottaa jotakin, mikä ei ollut mitään ja tehdä siitä jotain, ja hän antoi tuolle miehelle avaimet taivaanvaltakuntaan.

Siis, kun Andreas meni hakemaan veljeään ja sanoi: ”Tule katsomaan, me olemme löytäneet Messiaan.” Huomatkaa siinä oli, ei mikään suuri, Kaifaan kaltainen teologi, tai joku pappi, sellaiseen he eivät ollenkaan uskoneet, vaan sieltä tulikin oppimaton mies, ja hän käveli Jeesuksen eteen. Siis, huomatkaa, mitä Jeesus sanoi, kun hän näki tämän miehen – juutalaisen, tuon oppimattoman miehen; ja hän sanoi: ”Sinun nimesi on Pietari”, tai Keefas, ”ja sinun isäsi nimi on Johannes.”

²⁵   Mitä arvelette tuon oppimattoman miehen ajatelleen, kun siinä oli mies, joka ei ollut koskaan elämässään tavannut häntä – se lukee Johanneksen 1:ssä – kun tämä oppimaton kalastaja tuli Jeesuksen Kristuksen eteen, ja Jeesus kertoi hänelle, mikä hänen nimensä oli ja mikä hänen isänsä nimi oli? Kertooko Raamattu sen? Onko kukaan koskaan lukenut sitä? Mitä te ajattelette miehen sanoneen? Siis, sellainen Jeesus oli eilen; sillä lailla Jeesus ilmaisi itsensä juutalaisille.

Ja myöhemmin Pietarille annettiin valtakunnan avaimet. Silloin eräs Filippus-niminen heppu tuli kääntymykseen – tuona samaisena päivänä. No, hän oli niin innoissaan, että käveli vuoren ympäri, 15 mailia, vuoren toiselle puolelle; niin pitkä se matka minusta oli, niin minulle on kerrottu; ja hän saapui eräälle talolle… dramatisoidaanpa tätä vähän niin, että lapsetkin saavat tästä kiinni.

²⁶   Hän saapuu ystävänsä talolle. Se on hyvä merkki; hän oli tullut kääntymykseen; hän halusi kertoa siitä ystävälleen. Mies tai nainen, tyttö tai poika, joka joskus todella kääntyy – se on ykkössijalla elämässä; kaikki, mitä ihmisellä on mielessään, on Jeesus Kristus. Tästä minä olen vähän ihmeissäni – seurakunnan tilasta tänään – me olemme halvaantuneet noille asioille. Meidän pitäisi olla liekeissä, innostuneita, tulessa – ensimmäinen asia aamulla, viimeinen asia illalla; minun sydämessäni, mielessäni kaiken päivää!

Mutta, ajatelkaa, me harjoitamme uskontoamme silloin tällöin, kun joku evankelista tulee kaupunkiin, ja me menemme rukoushuoneelle, ja kenties sunnuntaiaamuna, jos televisiossa ei ole mikään hyvä show meneillään, no, me lähdemme pyhäkouluun ja… Siis, asia ei ole enää meidän sydämessämme; tuli on sammunut. Ja mikäli joku tietää, Rooman temppelissä, Avestassa, kun tuli sammui, ihmiset lähtivät kotiin. Minun mielestäni, kun Jumalan alttarin tuli sammuu, on aika sulkea rukoushuone ja palata alkuun ja aloittaa jälleen alusta.

²⁷   Ja huomatkaa, tämä mies oli niin innoissaan, niin että kiersi vuoren. Saatan nähdä kuinka hän koputtaa oveen; ja vaimo tulee avaamaan ja mies sanoo: ”Onko Natanael kotona?”

”Oh”, vaimo sanoo, ”Onpa ilo nähdä sinua, Filippus, hän lähti pikku kävelylle puutarhaan.”

Ja saman tien puutarhaan ja hän kuulee, että pensaiden seassa on jotain tekeillä. Hän luikahtaa varovasti paikalle, ja siinä hänen ystävänsä Natanael on rukoilemassa: ”Oi, Jehova, tule ja ole armollinen meille ja lähetä meille vapauttaja.” Näen, kuinka Filippus seisoo siinä, kristittynä herrasmiehenä, hän ei tietenkään halua keskeyttää rukousta, puree kynsiään ja sanoo: ”Eikö hän nyt voisi panna töpinäksi? En pysty odottamaan, että saan kerrottua hänelle siitä.”

Sellainen seurakunnan pitäisi olla; sillä lailla seurakunnan pitäisi vain odottaa tilaisuutta, mutta nykyään, me pakoilemme: ”Se on saarnaajan homma.” Se on teidän hommanne; se on jokaisen homma!

²⁸   Ja hän odottaa. Hetken päästä Natanael sanoo: ”Aamen”, nousee ja alkaa putsata pölyä vaatteistaan, ja hän kääntyy ja sanoo: ”Filippus, hieno nähdä sinua!”

Hän ei vastannut: ”Hei Natanael”, vaan hän sanoo: ”Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet.” Tässä se on: ei ole aikaa tervehtiä vaan: ”Tule katsomaan, kenet minä olen löytänyt,” Ongelma on siinä, että meillä pitää olla jokin yhteinen illanvietto ja saarnaajayhdistyksen kokous ja… Oi että; viesti on: ”Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet.” Ja minä saatan nähdä kuinka Natanael katsoo häntä vähän ällistyneenä. ”…Jeesus Joosefin pojan Nasaretista; tule katsomaan”, hän sanoo.

Saatan nähdä, kuinka Natanael, tuo järkkymätön heprealainen, presbyteriaaniseurakunnasta, tai siis jostain sen aikaisesta seurakunnasta. Hän sanoo: ”Hetkinen, Natanael, minä tiedän sinut vanhurskaaksi mieheksi, etköhän sinä nyt ole, poika, innostunut vähän liikaa.” Kaikista, jotka löytävät Kristuksen, ihmiset ajattelevat että hän on seonnut. ”Sinä olet nyt innostunut vähän liikaa, poika. Mikä sinua vaivaa? Et kai sinä tarkoita, että tämä galilealainen heppu, josta sinä puhut, on kotoisin Nasaretista? Siis, jos Messias tulisi, hän tulisi tapaamaan Kaifasta, meidän ylipappiamme, ja hän sanoisi: ’Kaifas, minä olen Jumalan Poika; minä olen Logos; minä olen Kristus’, ja sitten ylipappi kutsuisi kokoon kaikki muut papit ja sanoisi: ’Se, jota te etsitte, on nyt paikalla.’ Sillä lailla sen pitäisi mennä.”

²⁹   Niin te presbyteriaanit ajattelette. Niin te katoliset ajattelette, ja niin te helluntailaiset ajattelette. Te katoliset ajattelette, että jos Kristus tulisi ilmaisemaan itsensä nykyään, hänen pitäisi mennä paavin luo. Ja joidenkin teidän presbyteriaanien mielestä, että hänen pitäisi mennä teidän piispanne luo, ja teidän helluntailaisten mielestä, että hänen pitäisi mennä teidän aluevanhimpanne luo. Mutta, Jumala menee, kenen luo haluaa, eikä se kuulu kenellekään muulle; hän vain tuo julki itsensä.

”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” hän sanoo. ”Sinunhan on pitänyt mennä… sinä olet nyt vain sotkeutunut johonkin; voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Minusta hän antoi parhaan vastauksen, mitä kukaan ihminen voi antaa: ”Tule katsomaan.” Älkää jääkö kotiin kritisoimaan siksi, että teidän seurakuntanne ei tee yhteistyötä, vaan tulkaa itse katsomaan! Mikä tahansa selviää sillä tavalla. Tulkaa, ottakaa itse selvää.

³⁰   Matkalla ympäri… toivoisin, että meillä olisi aikaa paneutua tähän vähäksi aikaa; mutta, siis matkalla, kun nuo kaksi miestä kävelevät, saatan kuulla kuinka Natanael sanoo: ”Siis, hetkinen, Filippus, missä sinä…”

Kuulen, kuinka Filippus sanoo: ”Hei, Natanael, kuulehan; muistatko, kun sinä ostit kalaa siellä joella, siltä kaverilta, jonka nimi on Simon?”

”Kyllä muistan.”

”No, tuo kaveri ei osannut edes kuittia kirjoittaa ihmisille.”

”Niin.”

”Tiedätkö, kun hän tuli Herran eteen, ja Jeesus sanoi hänelle, että hänen nimensä on Simon, ja muistatko, kun hänen isänsä, joka istui siellä sen pöllin päällä, jonka hän esitteli sinulle – hänen nimensä oli Johannes?”

”Kyllä minä muistan sen.”

”No, kun tämä Simon tuli Jeesuksen eteen, Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä olet Simon, ja sinun isäsi nimi on Johannes.’ Siis, Natanael, enpä olisi yllättynyt, kun jos sinä menisit hänen eteensä, että hän kykenisi sanomaan myös sinulle, että sinun nimesi on Natanael.”

”Siis, hetkinen, Filippus, siis älä nyt yritä sotkea minua tuohon hurmahenkisyyteen.”

”En minä sinua ole sotkemassa mihinkään hurmahenkisyyteen; siis, tutki kirjoituksia, ja näe, etteikö Messiaan pitänytkin tulla juuri tuolla tavalla, ja etteikö sen pitänytkin mennä niin.”

³¹   Hetken päästä he tulevat lähemmäksi, ja siellä Jeesus seisoo, jonossa – rukousjonossa, hän rukoilee sairaitten puolesta. Siis, sellainen oli eilisen Jeesus. Yleisössä tai rukousjonossa, missä tahansa, ihmisen ei tarvitse olla rukousjonossa, hän saattaa olla vain yleisössä. Joka tapauksessa, Jeesus näki hänet; hän sanoi: ”Katso israelilainen, jossa ei ole vilppiä!”

Siis muistakaa – te sanotte: ”Hän tiesi sen siitä, miten hän oli pukeutunut.” Oh, ei, kaikki itämailla pukeutuivat samalla tavalla. Hän olisi voinut olla kreikkalainen, hän olisi voinut olla arabi, he kaikki käyttivät samalla tavalla turbaania ja pitkiä viittoja, heillä oli tumma hipiä, mutta Jeesus sanoi: ”Sinä olet israelilainen, etkä ainoastaan israelilainen, vaan sinussa ei ole vilppiä.”

Ja se hämmästytti tuota juutalaista; kuunnelkaapa tuota juutalaista, hän sanoi: ”Rabbi”, mikä tarkoittaa opettajaa, ”Rabbi, milloin sinä olet minut aikaisemmin tavannut? Mistä sinä tiedät, että minä olen israelilainen ja rehellinen mies?”

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.” Millä silmillä? Pitääkö se paikkansa?

³²   Sellainen Jeesus oli eilen, ilmoittaessaan itsensä juutalaisille. Jos se on se tapa, jolla hän ilmoittaa itsensä juutalaisille, hän on velvollinen toimimaan samalla tavalla. Jos pitää tehdä päätös, ja hän tekee sen tietyllä tavalla, hänen on toimittava seuraavalla kerralla samoin, koska Jumala on ääretön eikä voi muuttua; hänen on tehtävä niin. Siis, muistakaa, niin ei ole tehty pakanalle, vaan juutalaiselle.

Ja nyt tämä mies, jolle tuo ihme tehtiin… Te sanotte: ”Oliko se ihme?” Paljon suurempi, kuin pyörätuolissa istuvan parantaminen. Ihminen voi tunnekuohun vallassa pompata ylös pyörätuolista, mutta tuollaista ei voi tapahtua ilman hengellistä voimaa.

Hän sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika.”

Mistä hän tiesi, että hän oli Jumalan Poika?” Hän oli teologi; hän odotti häntä; hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”

Jeesus sanoi: ”Uskotko sinä siksi, että minä kerroin sinulle, että näin sinut sen puun alla? Silloin, sinä saat nähdä suurempia kuin nämä. Tule ja seuraa minua.”

³³   Hän oli uskovainen, mutta totta kai, hän ei ollut ainoa ortodoksi, paikalla oli noita suuria baptisteja, presbyteriaaneja, luterilaisia ja helluntailaisia, kaikkine oppiarvoineen seisomassa. No, heidän piti tyynnytellä seurakuntaansa jollain tapaa; he sanoivat: ”Tämä mies on Beelsebuli; hän on ennustaja.” Heidän piti yhdistää se johonkin; he eivät ymmärtäneet; heidän piti luokitella se jotenkin, ja he sanoivat: ”Tämä mies käyttää telepatiaa, hän on povari, ja hän saa tämän aikaan perkeleen hengen avulla.”

Jeesus kääntyi ja sanoi: ”Tuon te sanoitte minua vastaan; minä annan sen teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee ja tekee näitä samoja asioita, niin yksikin sana vastaan, niin sitä ei anneta anteeksi tässä maailmassa, eikä tulevassa.” Mitä te siihen sanotte? Hän profetoi, että Pyhä Henki tulisi, ja tekisi samaa, ja sanakin sitä vastaan… eipä siis ihme, että me olemme valmiina tuomiolle. Kun Pyhä Henki tulee tekemään samoja asioita – edes yhtä sanaa ei anneta anteeksi tässä maailmassa, tai tulevassa.

³⁴   Sitten, minä haluan ottaa vielä yhden henkilön. Oli toinenkin kansallisuus, samarialaiset; ja tiesikö kukaan, että samarialaiset pitivät kiinni juutalaisesta uskonnosta; tiesittekö te sitä? Todella; Johannes – minä olen nyt Johanneksen 3:nnessa luvussa; menen Johanneksen 4:nteen. Joh. 4:nnessä Jeesuksen piti kulkea Samarian läpi; hän oli väsynyt matkasta; hän istahti eräälle kaivolle – tässä on pikku kuvaelma. Jos joku on joskus ollut tuolla Samariassa ja nähnyt tuon kaivon; se on yleinen kaivo, tai lähde, jonne ihmiset tulevat kaupungista hakemaan vettä. Hän istuutui. Kello oli noin 11 päivällä, tai 12. Hän lähetti opetuslapsensa kaupunkiin hankkimaan vähän syötävää.

Siinä istuessaan ja levätessään, väsynyt ja uuvuksissa, kun oli – siis, huomatkaa, hänen oli kuljettava sitä kautta, ja Johannes 4:ssä, hän istui tällä kaivolla, ja eräs nainen ilmestyi. Sanotaan nyt vaikka, että hän oli kaunis nainen, nuori, kaksissakymmenissä, oikein kaunis, miellyttävän näköinen ihminen; ja hän tuli paikalle. Hän oli valinnut väärän tien; hän oli elänyt haureudessa, jollaista me nimitämme nykyään prostituutioksi; ja hän tuli kaivolle hakemaan vettä. Ehkä se johtui siitä, että hän oli nukkunut koko aamun valvottuaan koko yön; tai kenties, tosiasia on, ettei hän voinut liikkua siellä, missä oli kunnollisia naisia, hän oli hylkiö. Noihin aikoihin sellaiset merkittiin. Entäpä, jos sellaiset merkittäisiin tänäänkin? Te varmasti tulisitte näkemään suuren segregaation.

³⁵   Niinpä, kun ihmiset… Nainen tuli hakemaan vettä, hän otti… Jos te olette koskaan olleet orientissa, siellä kannettiin – se oli vähän sellainen kannu, minusta se näyttää – siinä oli sellainen pitkulainen kaula ja kaksi tällaista ripustuskoukkua kahta puolta. Minä olen nähnyt kun naiset tulevat kaivolle, panevat pienen narun, pieneen koukkun, ja vinssaavat sen alas, ottavat tällaisen ison ruukun, 5:n gallonan, ottavat kolme niitä, asettavat päänsä päälle ja kaksi lanteille… Puoli tusinaa naista kulkee katua jutellen ja nauraen hypistellen hiuksiansa, niin kuin naiset vain voivat, siis; kävelevät siinä noin vain, eikä pisaraakaan läiky; kävelevät ja juttelevat…

Ja tämä nainen tulee; ja hän laskee ruukkunsa maahan ottaakseen vettä; ja kuulee äänen, joka sanoo: ”Nainen, anna minulle juoda.” Nainen katselee ympärilleen ja näkee juutalaisen istuvan siinä. Siis, muistakaa, siihen aikaan vallitsi rotuerottelu.

³⁶   Nainen katsoo häntä, ja näkee hänen olevan juutalainen. Siis, hän oli 30, suunnilleen 32-vuotias, mutta sana sanoo, että hän näytti 50-vuotiaalta. Kuinka moni tietää sen? Johannes 6:ssa sanotaan: ”Olet nähnyt Aabrahamin etkä vielä ole edes vielä 50-vuotias? Nyt me tiedämme, että sinussa on riivaaja.” Näettekö?

Hän sanoi: ”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen.” Siis, hänen toimintansa, kenties, oli vienyt häneltä hänen nuoruutensa; ehkä oli vähän harmaantunut, mutta hän istui siinä nojaten pumppuun – tai siis, seinään, jota pitkin kasvoi viiniköynnöksiä. Ja nainen sanoi: ”Herra, sinä olet juutalainen ja minä olen samarialainen nainen; me emme seurustele toistemme kanssa; eihän sellainen ole tapana, että sinä pyydät minulta jotain.”

Jeesus sanoi: ”Nainen, jos sinä tietäisit, kenen kanssa keskustelet, sinä pyytäisit minulta juotavaa; ja minä annan sinulle juotavaa, jollaista sinä et tullut täältä hakemaan.” Siis, mitä Jeesus teki? Hän koetti koskettaa hänen henkeään.

Ja nainen sanoi: ”Siis, te sanotte, että Jerusalem on palvonnan paikka, ja meidän isämme, Aabraham… Sanotko sinä olevasi suurempi, kuin meidän isämme Jaakob? Näettekö, hän nimitti Jaakobia isäkseen, samoin kuin juutalaiset. ”Meidän isämme Jaakob kaivoi tämän kaivon; hän joi siitä, hänen sukunsa joi siitä, hänen karjansa joi siitä ja sinullako on parempaa vettä kuin tämä?”

Jeesus: ”No, se vesi, jota minä annan, on sisäistä, ja pulppuaa ulos.”

³⁷   Ja keskustelu jatkui, kunnes Jeesus löysi, missä naisen ongelma oli. Siis, muistakaa, Jeesus eilen – samarialaisille, jotka odottivat Messiaan tulos. Nuo hylkiöt…

Siis, mitä tapahtui? Kun nainen taas katsahti, niin Jeesus sanoi: ”Mene hakemaan aviomiehesi ja tule tänne.”

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Pitää paikkansa. Sinulla on ollut viisi aviomiestä, ja se, jonka kanssa sinä nyt elät, ei ole sinun miehesi; oikein sinä sanoit.”

Mitä nainen sanoi? ”Tämä mies on Beelsebuli; tässä miehessä on paha henki; hän on povari”? Ei. Hän ymmärsi Jumalasta enemmän, vaikka oli prostituoitu, kuin puolet tämän kaupungin saarnaajista; juuri niin; aivan. Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta;

³⁸   Siis jos te palaatte sanan lähtökohtaan, Messias tarkoittaa profeettaa; ”Herra sinun Jumalasi herättää minun kaltaiseni profeetan”, Mooses sanoi.

Nainen sanoi: ”Minä huomaan, että sinä olet profeetta. Me…” Kuunnelkaapa: ”Me samarialaiset, me tiedämme, että kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille kaikki.” Nainen tiesi, että se oli Messiaan merkki. Hän sanoi: ”Mutta, kuka sinä olet? Sinun täytyy olla hänen profeettansa, sillä me tiedämme, että kun Messias tulee, hän kertoo meille näitä asioita; mutta kuka sinä olet?”

Jeesus sanoi: ”Minä olen se, joka puhun sinun kanssasi.”

Nainen pudotti vesiastiansa ja saman tien kaupunkiin; ja hän sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt; eihän se vain liene Messias?”

Jos Messias oli sellainen eilen – Messiaan tunnusmerkki – niin hän on sama tänään; merkki on pakanaseurakunnalle sama. Hän ei anna meidän päästä kuin koira veräjästä vain teologian ja seurakuntaan liittymisen avulla. Hänen on ilmaistava itsensä pakanoiden aikakauden päättyessä samoin kuin juutalaisten ja samarialaisten aikakaudella, tai niiden  jotka odottivat häntä. Me olemme saaneet 2000 vuotta opetusta; meidän aikakautemme on päättymässä. Kuinka moni on samaa mieltä, että pakanoiden aika on päättymässä?

³⁹   Jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti; jos hän ilmaisi itsensä sekä juutalaisille että samarialaisille eikä kertaakaan pakanoille… tutkikaa kirjoituksia; ja koko 2000:n vuoden aikana, näin ei ole tapahtunut, ennen näitä viimeisiä muutamia vuosia. Miksi? Aurinko on laskemassa; Messias on palannut seurakuntaansa ja antaa teille Pyhän Hengen kasteen ja siunaa teitä ja yrittää saada teidät katsomaan ylös, sillä teidän lunastuksenne hetki on lähestymässä; ja seurakunta…

Jumala viskaa lahjojaan seurakunnan eteen, ja seurakunta sanoo – istuu kuin tuo pikkupoika, halvaantuneena. Oi Jumala, armahda meidän syntisiä sielujamme. Jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti… Muistatteko, mitä Herra sanoi? Minä haluan siteerata vielä tätä yhtä sananpaikkaa: Johannes 5:19:ää, älkää unohtako Joh. 5:19:ää. Jeesus meni Betesdan lammikolle. Siellä makasi rampoja ihmisiä, massoittain, tuhansia, enemmän, kuin mitä täällä istuu tänä iltana, raajarikkoisia, sokeita, ontuvia ja näivetystautisia. Jeesus meni suoraan lammelle eikä koskenutkaan ketään, ja katseli ympärilleen, kunnes löysi tuon miehen, joka makasi täkin päällä. Siis, te etelävaltiolaiset tiedätte, mikä täkki on, minut kasvatettiin sellaisen päällä, pienen täkin päällä, oven lähellä.

⁴⁰   Ja tämä mies makasi täkin päällä. Hän ei ollut halvaantunut; hän ei ollut ontuva, eikä hän ollut raajarikko. Hänellä saattoi olla eturauhasvaiva; on saattanut olla tuberkuloosi. Se oli kroonista; hänellä oli ollut se 38 vuotta; se ei ollut viemässä hänen henkeään; ja Jeesus sanoi hänelle: ”Tahdotko tulla terveeksi?”

Miksei joku ihminen täällä? Miksei tämä henkilö täällä, joka on halvaantunut? Miksei… Ja mies sanoi: ”Minulla ei ole ketään, joka veisi minut veteen. En voi juosta kovin hyvin; joku tulee ja juoksee minun edelleni ja pääsee veteen.”

Jeesus sanoi: ”Ota vuoteesi ja lähde kotiisi.”

Mies ei jäänyt keskustelemaan, hän kokosi vuoteensa, pani sen olkapäälleen ja lähti kävelemään pois. Juutalaiset kuulustelivat häntä; ihmiset kuulustelevat nykyäänkin. Seurakunta kuulustelee nykyään. Kuunnelkaapa, mitä Jeesus sanoi, Johannes 5:19:ssä; älkää unohtako Johannes 5:19:ää ”Totisesti, totisesti”, se tarkoittaa: ’ehdottomasti, ehdottomasti’, ”minä sanon teille, Poika ei voi itsestään tehdä mitään; Hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän.” Ei, mitä hän kuuli Isän tekevän, ei, mikä ilmaisi Isän tahdon, vaan, mitä hän näki isän tekevän. Kirjoitukset eivät voi raueta tyhjiin. Jeesus joko puhui totta, tai kertoi sadun. Hän sanoi, ettei tee mitään, ennen kuin Isä näyttäisi hänelle näyn kautta ensiksi, mitä tehdä. Jos, hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, hänen on toimittava samoin, kuin hän toimi ennen. Uskotteko te sen?

⁴¹   Minä luulen, että Billy sanoi jakaneensa nipun rukouskortteja. Jotkut teistä eivät tule pääsemään lavalle. Siis, me valmistaudumme kutsumaan noita kortteja lavalle. Te olette olleet pitkän aikaa – jo varhaisesta. Te kävitte ennen tansseissa ja olitte siellä koko illan, ja oli tätä paljon kuumempi; jos te joudutte joskus helvettiin, te toivotte, että olisi ollut jokin mahdollisuus istua tällaisessa, kuumassa paikassa; siellä ei ole mitään tuulettimia eikä ilmastointia.

Kuunnelkaa, minä haluan tässä sanoa jotain. Kerran oli eräs pikkunainen, joka uskoi että Herran [hänen] olevan sitä, mitä hän sanoi olevansa. Ja nainen luikahti väkijoukon läpi ja kosketti hänen viittaansa, ja lähti, ja istuutui – tai nousi seisomaan, tai mitä tahansa tekikin, ja Jeesus pysähtyi. Siis, kuunnelkaapa tarkasti; Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kuka koski minua?”

No, Pietarihan nuhteli häntä. Minä saatan kuulla, kun Pietari sanoo jotain tällaista: ”Herra, katso silmiini, mikä sinua vaivaa? Kuka sinua muka koski, kun vähintään tuhannet ihmiset taputtelevat sinua selkään ja puristavat kättäsi; mikä sinussa on mennyt vinoon; mikä nyt on, että ’kuka, koski minua’?”

Mutta Jeesus sanoi: ”Minä huomaan, että alkoi heikottaa; minusta lähti ’avua’”, kuningas Jaakko [Raamattu] sanoo, ”avu”, joka tarkoittaa tässä ”voima.” ”Minua alkoi heikottaa; minusta lähti jotakin.”

⁴²   Voi veljet, lopettakaa sen ajattelu, että sinä kuulut Church of Godiin, Assemblies of Godiin, ykseysläisiin, kakseuslaisiin, kolminaisuuslaisiin, tai riippumattomiin, tai baptisteihin tai metodisteihin; kosketa häntä samalla tavalla kuin tuo nainen!

Ja nainen kosketti häntä; Hän sanoi: ”Minua alkoi heikottaa.”  Sellaisella kosketuksella häntä pitää koskettaa te, Etelä-Karolinalaiset. ”Minua alkoi heikottaa.” Ja hän katseli ympärilleen eikä saanut sitä selville. Näettekö, tuo nainen – hänen uskonsa, veti puoleensa. Jeesus katsoi yleisöä ja kertoi naiselle, mikä hänen sairautensa oli; häntä vaivasi verenvuoto, ja sanoi: ”Sinun uskosi on parantanut sinut.” Pitääkö se paikkansa? Se oli Jeesus eilen.

⁴³   Kuinka moni täällä, teistä raamatunlukijoista, tietää, että Uuden testamentin kirje heprealaisille sanoo, että Jeesus Kristus, juuri nyt, tällä hetkellä on ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla. No, jos hän on ylipappi, jota voi koskettaa heikkouden tunnolla, ja tuo sama ylipappi, joka hän oli ennen; eikö hän toimisi samalla tavalla kuin ennen, osoittaakseen, että hän on tuo sama ylipappi? Jos hän olisi toiminut eri tavalla, hän olisi eri ylipappi, mutta, jos hän on sama, hänen on toimittava samalla tavalla. Onko asia näin?

Siis, jos hän tulisi tänne yleisön sekaan tänä iltana, se tulisi ilmi 10 – 15 minuutin sisällä. Jos hän tulisi tänne yleisön sekaan ja osoittaisi olevansa läsnä, tuo sama Jeesus, kuinka moni teistä, joka ei ole tuntenut häntä aiemmin sanoisi: ”Minä otan hänet vastaan omana pelastajanani”, ja te, jotka tunnette hänet sanoisivat: ”Minä rakastan häntä enemmän, jos vain on mahdollista rakastaa häntä enemmän”… [Nauhassa tyhjä kohta.] nostaisitteko kätenne?

⁴⁴   Rukoillaan; Herra Jumala, on kuuma ja hiostavaa, mutta sinä menit kerran pätsiin ilmaistaksesi noille kolmelle miehelle, että sinä olet Jumalan Poika. Sinä et ikinä petä; sinä olet Jumala, ja minä rukoilen, Isä, tänä iltana, että sinä palkitsisit tämän uskollisen joukon ihmisiä, joka istuu täällä kuumassa rakennuksessa ja leyhyttelevät. Heidän lapsensa valuvat hikeä ja he pyyhkivät heidän kulmiaan, ja hikeä valuvat kunnon isät ja äidit makaavat täällä sairaana. Lapset – he odottavat Herraa, koska jokin sanoo heille, että apu on täällä heidän edessään. He puskevat tiensä erämaan läpi juomapaikalle.

”Sillä niin, on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan voisi löytää elämän veden lähteen lahjana.”

⁴⁵   Oi Herra, lähetä hänet meidän keskuuteemme tänä iltana, kallioksi, nääntyvän maan keskellä, turvapaikaksi myrskyssä. Sen Jeesuksen, joka oli eilen, ja joka on sama tänään ja tulee olemaan ikuisesti. Herra, nämä ovat sinun oksiasi‚ anna energiaa Henkesi kautta tänä iltana, koska sinä olet tuo viiniköynnös. Tule ihmisten keskelle; Herra, tule luokseni ja auta minua!

Ja, tuo lahja, jonka sinä olet antanut, tuo se ihmisten eteen, kun minä luovutan itseni. Eikä sillä, miten paljon sinä toimit minun kauttani, ole mitään merkitystä; jos ihmiset eivät usko siihen, se ei tule ikinä toimimaan. Sillä kun Jeesus tuli omaan kaupunkiinsa, hän ei voinut tehdä kovinkaan monia tekoja ihmisten epäuskon takia. Jumala, älköön niin olko Greenvillessä. Nähköön tämä vähäinen, kourallinen ihmisiä, joka on kokoontunut tänne, Herran Jeesuksen voimassaan ja ylösnousemuksessaan.

Ja kun, he lähtevät tästä rakennuksesta tänä iltana, voikoot ihmiset sanoa kotimatkallaan, kuten nuo, jotka olivat palaamassa Emmauksessa… Jeesus oli ollut kuolleena, kyllä, mutta hän nousi kuolleista. Hän jutteli heidän kanssaan koko päivän eivätkä he tunteneet häntä. Mutta sinä iltana, kun hän jäi heidän kanssaan kahden kesken ja sulki oven, hän teki jotain, mitä kukaan muu ihminen ei olisi voinut tehdä. Hän teki ihmeen heidän edessään, samalla tavalla, kuin teki ennen naulitsemistaan ristiin – he tunnistivat hänet samaksi Jeesukseksi. Ja he palasivat sydän ja jalat keveinä toisten opetuslasten luo ja sanoivat: ”Herra Jeesus on todellakin noussut kuolleista; eikö meidän sydämemme ollutkin meissä palava, kun hän puhui meille tiellä?”

⁴⁶   Herra, olkoon tämä jokaisen ihmisen tarina tänä iltana. Kun me lähdemme tästä rakennuksesta, voikaamme sanoa: ”Eikö meidän sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä?”

Ja, tee jotakin tänä iltana, Herra, tänä pakanoiden aikana, täällä ja nyt, samalla tavalla kuin sinä teit juutalaisten ja samarialaisten ajanjakson lopulla. Minä olen todella, Herra, toiminut parhaalla tietämälläni tavalla, kaikesta sydämestäni, selittääkseni ihmisille, että aika on loppu. He ymmärtävät, ettei kyse ole jostain, jonkun keksinnöstä, vaan Jumalan lupauksesta; ja suo Herra, että ihmisten mieli olisi halvaantunut sille tosiasialle, että sinä olisit jossain muualla, etkä ole olemassa, vaan suo ihmisten ymmärtää, että sinä olet sama ja parantaminen on jo suoritettu Golgatalla; ja jos sinä pidät yhden lupauksen, sinä pidät ne kaikki. Suo Herra, että suuria asioita tulisi tapahtumaan, sillä me anomme Jeesuksen nimessä, aamen.

⁴⁷   Kiitos, teidän kiltteydestänne, kun olette istuneet täällä koko ajan, kun minä olen käyttänyt melkein 45 minuuttia, tai enemmän, selittääkseni tätä, parhaan tietämykseni mukaan; palkitkoon Jumala sen teille.

Jos minä voisin tehdä sen, että voisin kävellä sinne ja parantaa jonkun sairaan ihmisen, minä tekisin sen; uskotteko te sen? Varmasti tekisin.

Monet ihmiset ajattelevat, että minä olen eristäytymisen kannattaja, kun en ole ihmisten kanssa. Ystävät, ei voi olla ihmisten palvelija ja Jumalan palvelija samaan aikaan. Minun on pidettävä itseni erillään ihmisistä ollakseni teidän palvelijanne voidakseni rakastaa ja palvella teitä. Me tulemme viettämään paljon aikaa keskenämme ylitettyämme joen tuonpuoleiseen. Kaikki aikakaudet tulevat olemaan yhdessä. Siis, kun valot ovat päällä, minun on taisteltava ja liikkua jokaisena hetkenä, jona voin liikkua, jotta voin olla avuksi; ja minun on pysyteltävä itsekseni rukoillakseni ja ollakseni valmis, kun astun sisään.

Yleensä managerimme on mukana, hän pitää huolen saarnaamisesta. Minä tulen lavalle suoraan huoneestani, siten kokoukset ovat paljon tehokkaampia. Kukaan ei voi ottaa minun paikkaani, minä otan sen itse selittääkseni asioita parhaani mukaan, ja minä olen surkea opettaja selittämään, mutta sen minkä minä tiedän, sen minä tiedän.

⁴⁸   Joku on sanonut: ”Miten paljon sinä kävit koulua?”

Vain seitsemänteen luokkaan, mutta minä olen lukenut paljon 7:nnen luokka-asteen kirjoja, näettekö? Minkä tiedän, sen tiedän; minä tiedän että Herra nousi, kuolleista; minä tiedän, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Minä en ehkä kykene purkamaan kreikankielen sanoja osiin, ja niin edelleen, mutta minä tiedän, että hän tuli maan päälle ja pelasti minut, ja sen minä haluan teidän ymmärtävän. Jos te uskotte sen verran, teidän ei tarvitse tuntea kreikankielen sanoja, ja niin edespäin; te vain uskotte häntä.

⁴⁹   Oliko se ykkösestä sataan, ja minkä kirjaimen? K, K–ykkösestä sataan. Me emme voi pyytää kaikkia kerralla; me rupeamme kutsumaan jostain paikasta; aloitetaanpa numerosta 1; kellä on K, numero 1, nostakaa kätenne oikein ripeästi, Jos ette pysty… Siis, tarkkailkaa ihmisiä, joilla on rukouskortti, koska jotkut ihmiset ovat kuuroja, jotkut mykkiä, jotkut halvaantuneita, eivätkä voi liikkua; meillä on järjestysmiehiä, jotka tuovat ihmiset tänne, kun heidän numeronsa sanotaan.

K – numero 1, oletko varma, että se oli se? No, sitten me aloitamme jotakin muusta paikasta. Mitä; mitä sinä sanoit? Oh, olen pahoillani; no niin. K – numero 1; tulkaa tänne puolelle, jos voitte; onko se tämä mies, joka on tulossa tänne? K, numero 1. Numero 2; kellä on numero 2, nostaisitteko… numero 2; täällä. Numero 3; numero 3 nostaisitteko kätenne? Numero 4, K, numero 4, nostaisitteko… tämä nainenko? Numero 5. Me emme saaneet areenaa; tämä ei ole areena, tämä on rukoushuone; sitä on käytetty siihen.

⁵⁰   K – 1, 2, 3, 4; kellä on K, numero 5? Numero 5, nostaisitteko kätenne? Ylhäällä parvellako?  On jo, täällä; K, numero 5. Numero 6; numero 7 – 7; selvä. Numero 8, numero 9 – 9, 10. Auttaisitko minua, Joseph? 11, 12, minä hukkasin sen; K, numero 12, numero 12… Katsokaa siitä vierustoveriltanne; se saattaa olla… Onko teillä se, rouva? Selvä. 13 – katsokaa, se saattaa olla joku kuuro, joka ei kuule numeroaan kutsuttavan; numero 13, 14, 15 – 15; selvä, 16 – 16, 17, 18, 19 – näyttää siltä; minä en näe pyörätuoleja tai ketään, näyttää siltä, että kaikki kykenevät kävelemään; 19, 20. Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Koska on kuuma, me emme ota kovin monia tänne seisomaan yhtä aikaa. Nyt, jos me saamme tämän tehtyä, te pääsette pyörähtämään takaisin tuonne alas.

⁵¹   Siis, minä pyydän teitä vetämään syvään henkeä, ja istumaan nyt todella kunnioittaen muutaman hetken; älkää liikuskelko; olkaa todella kunnioittavia; muutama hetki.

[Joku sanoo: ”Täällä on kaukopuhelu pastori T. C. Perkinsille, siellä aivan takana; alakerrassa. Jos pastori T. C. Perkins on paikalla, tulisitteko tänne.”]

Kyllä vain; pastori T. C. Perkinsiä pyydetään puhelimeen. Selvä; no niin.

Siis, kun ihmiset muodostavat jonoa, minä haluan pyytää kaikkia ihmisiä antamaan jakamattoman huomionsa hetkeksi. Kuinka moni täällä on kristitty, nostaisitteko kätenne? Ei ole väliä, mihin seurakuntaan te kuulutte; siis, minä en ole ikinä pitänyt ihmisten luokittelemisesta, ja tehän tiedätte…

⁵²   Kaikki, jotka tuntevat minut; minä olin ennen karjapaimen; olen ratsastanut paljon, ja kun me kokosimme karjaa yhteen, ja veimme Arapahometsään, Coloradossa, meidän polttomerkkimme oli Kolmijalka; herra Grimesillä oli Timantti T; ja meillä oli useita merkkejä, ja me käytimme siirrettäviä aitauksia. Tietääkö kukaan, millainen siirrettävä aitaus on? Se estää karjaa ajautumasta takaisin, pois metsästä.

Siis, kun… Herefordyhdistys laidunsi laaksossa; Troublesomejoen laaksossa, ja me olimme aivan joen latvoilla. Siis, kun te pystytte kasvattamaan tonnin heinää, te voitte pitää karjaa metsässä, jos se on polttomerkitty, ja kauppakamari on hyväksynyt teidän brändinne.

⁵³   Ja tarkastaja kävi siellä laskemassa karjan, kun ne kulkivat ohi; jokainen tarkastaja. Minä panin merkille; istuessani siellä, jalat satulanupin yli heitettynä; tarkkailin heitä; kun karja meni ohi, tarkastaja seisoi tarkastamassa karjaa; hän ei koskaan kiinnittänyt huomiotaan niinkään polttomerkkiin, vaan hän katsoi veritunnistetta. Jokainen nauta, joka meni tuolla laitumella, oli rekisteröitävä Herefordiksi, tai sitä ei päässyt sisään.

Sillä lailla se menee tuomiolla. Sillä, mikä polttomerkki sinulla on, metodistin, baptistin, minkä tahansa, veritunniste on se, jolla tulee olemaan merkitystä. Mikään muu, kuin aito, uudestisyntynyt kristitty, ei pääse sisään. Sillä, mihin seurakuntaan sinä kuulut, ei ole merkitystä, brändillä on niin vähän asian kanssa tekemistä, ettei sitä oteta huomioon vaan, mikä sinun syntyperäsi on.

⁵⁴   Siis, on monia…

Selvä, saatiinko kaikki ihmiset jonoon? Onko koko ryhmä jonossa?

Siis, kuunnelkaapa hetkinen, ja pyydän, olkaa kaikki kunnioittavia ja istukaa aloillanne. Kuinka moni siellä on sairas – parvilla ja kaikkialla, ja jolla ei ole rukouskorttia, ja joka haluaisi, että Jumala parantaisi hänet, nostaisitteko kätenne? Selvä. Hyvä. Minä näen, että oli viisautta pitää parantamiskokous. Kuinka monella siellä ei ole rukouskorttia, joka haluaisi Jumalan parantavan hänet, nostakaa nyt kätenne? Minä haluan saada kokonaiskäsityksen – se ei ole mahdollista – joka puolella. Selvä.

Siis, teitä ei kutsuta tänne ylös; rukouskortilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä; niitä on siksi, että ihmiset saadaan jonoon – Pyhä Henki saadaan liikkumaan yleisössä. Siis, jos Pyhä Henki tulee ja tekee täsmälleen samoja asioita, joita hän teki ollessaan täällä eilen, Jeesuksen Kristuksen muodossa, niin kuinka moni uskoo häneen?

⁵⁵   Kuinka moni on nähnyt tuon kuvan Herran enkelistä? Minä luulisin… Onko Genellä, Leolla, sitä siellä? Onko? Kuinka moni on nähnyt sen; näyttäkääpä kätenne? Kuinka moni uskoo, että se on se sama tulipatsas, joka johdatti Israelilaisia, nyt? Uskotteko te, että Jeesus on muuttunut tulipatsaaksi nyt? Minä haluan nähdä, kuinka hyvin teitä on opetettu; näyttäkääpä minulle. Kun hän…

Kuinka moni tietää, että hän oli Herran enkeli; tulipatsas, joka johdatti israelilaisia, nostaisitteko kätenne? Selvä. ”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen.” [ollut; KR38]. Silloin, Jumala ilmaisi itsensä lihassa. Uskotteko te, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa? Selvä. Hän sanoi: ”Minä tulin Jumalan luota ja menen Jumalan luo.” Pitääkö se paikkansa? ”Minä tulin Jumalan luota ja menen Jumalan luo.” Silloin, jos hän tuli tulipatsaasta, hän myös palasi tulipatsaaksi.

Te sanotte: ”Saarnaaja, ei kirjoituksissa ole tuollaista.” Ei. Tuo tarkoittaa sitä, ettette te tunne kirjoituksia. Kun Paavali oli matkalla Damaskokseen, mikä hänet iskikään maahan? Voimakas valo, joka jopa sokaisi hänen silmänsä. Ne, jotka seisoivat vieressä, eivät nähneet valoa, mutta Paavali näki sen; se oli hänelle niin todellinen, että se sokaisi hänen silmänsä. Ja valo sanoi: ”Saul, Saul, työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.”

Paavali sanoi: ”Herra, kuka sinä olet?” Siis, mitä hän vastasi?

”Minä olen Jeesus”, tuo valo, ”minä tulin Jumalan luota; minä palaan Jumalan luo”, pitääkö se paikkansa?

⁵⁶   Kun Pietari oli vankilassa, ja Herran enkeli tuli sinne, millainen se oli? Valo. Tulipatsas. Nyt, kuunnelkaa; kun juutalaisten aikakausi lakkasi olemasta, se [tulipatsas] ”lakkasi” sen myötä. Nyt on pakanoiden aikakauden päättymishetki. Sama tulipatsas, jonka kuva tiedemaailmalla on, on tullut. Kuva otettiin Saksassa; kun se laskeutui, voiteli, ja palasi takaisin; Sveitsissä siitä on kuva, Amerikassa on kuva; se roikkuu Washington DC:ssä, uskonnollisen taiteen museossa, copyrightilla suojattuna: maailman ainoa yliluonnollinen olento, josta on valokuva. Mitä FBI:n johtaja George J. Lacy, sanoikaan? Hän sanoi: ”Herra Branham, tuo kuva ei merkitse teidän elinaikananne paljoakaan, koska se saa ihmiset palvomaan, mutta jonain päivänä sitä tullaan myymään halpahalleissa, muttei teidän elinaikananne.” Näettekö? Pitää paikkansa; ei tule merkitsemään; Herra ei anna tämän tulla tunnetuksi.

⁵⁷   Ihmiset eivät todellakaan tunnistaneet Eliaa. Minä en tee itsestäni Eliaa, siis, ymmärtäkää se. Ihmiset eivät tunnistaneet Johannes Kastajaa. [Hän sanoi:] ”Kyse ei ole minusta, kyse on Hänestä.” Mutta tänään hän on täällä. Siis, kuunnelkaa, jos hän on viiniköynnös, ja tuo valo osoittaa tiedemaailmalle, että hän on tuo sama Logos, joka johdatti israelilaiset erämaan halki. Ja seurakunnassa, tänä iltana, jos me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. Ja Herran enkeli on täällä läsnä, se saa aikaan saman elämän, jonka se sai aikaan Jeesuksessa, tai sitten se ei tuo sama Herra. Jos kyse on samasta Logoksesta, samasta hengestä, samasta Jumalasta, joka oli Jeesuksessa, jos se on kuva hänestä, ja hän liikkuu täällä, meissä, se saa aikaan samoja hedelmiä, koska hän sanoi: ”Minä olen viiniköynnös, te olette sen oksia.” Onko selkeää?

Siis, nyt se osoitetaan todeksi; sikäli, kun tiedän, kaikki ihmiset täällä ovat minulle vieraita. Jos minä tunnen jonkun, kun sanon etten tunne ketään, niin sanon sen reilusti; minä tunnen tämän miehen, hän on joidenkin lähetyssaarnaaja – arabien – mutta minä… Te olette ollut kotonani… te olette arabimaiden lähetyssaarnaaja. Se lisäksi, joku… luulisin, jos en erehdy, tämä on veli Lynn Jones, Australiasta, joka istuu täällä ja minä keskustelin hänen kanssaan tänään iltapäivällä kokouksista Australiassa; ja minä tunnen tämän miehen, joka istuu viimeisellä penkillä, mutten muista hänen nimeään; mutta joka tapauksessa, veli Jones, oletko sinä, tai tämä mies, minä en tiedä, mikä sinua vaivaa enhän tiedä?

⁵⁸   Kuinka moni tässä yleisössä, ulkona yleisössä, näissä riveissä ja siellä ylhäällä tietää, etten minä tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne? Siinä tapauksessa, jos minulle jotain paljastetaan, sen täytyy tulla jonkin yliluonnollisen voiman kautta. Siis, jos Hän on ylipappi, ja te olette sairaita… Jos teillä ei nyt ole rukouskorttia, katsokaa ylös tähän Ylipappiin, ja sanokaa: ”Herra, Jumala, toimi sinä tänä iltana; minä uskon, että minulla on sama usko, joka tuolla naisella, joka kosketti sinun viittaasi, oli. Siis tämä mies on osoittanut sen todeksi sanan avulla, mutta asian ydin on, että mistä minä sen tiedän? Nyt, anna minun koskettaa sinun viittaasi ja asia on ratkaistu ikuisiksi ajoiksi. Anna tämän miehen kääntyä ja käytä sinä hänen ääntään puhuaksesi aivan, kuten sinä käytit Jeesuksen ääntä puhuaksesi; silloin asia on ratkaistu ikuisesti minun kohdaltani.”

Tässä on nyt haaste, Jeesuksen nimessä koetella Jumalaa ja katsoa, onko hän todellinen. Tuo on oiva tapa tehdä se, veli – usko ainoastaan Jumalaan.

Älkää liikuskelko, istukaa aivan aloillanne. Tajuatteko te, missä asemassa minä olen? Kaikki, mitä minä sanoin Hänestä, on hienoa, mutta toimiiko se? Jos joku haluaa tulla tänne ylös ja ottaa minun paikkani, olet tervetullut.

No niin; miksi minä näin sanoin? Koska kyse on toimeksiannosta; koska Jumala on luvannut tämän. Kaikkialla maailmassa, missä minä olen ollut, hän ei ole ikinä jättänyt minua pulaan; hän ei tule jättämään nytkään; hän… se on hänen lupauksensa. Kykenisinkö minä parantamaan jonkun? Varmasti en. Ainoa, mitä lahja saa aikaan on, että se tuo Jeesuksen julki. Ihminen, joka on hyvä saarnaamaan, voi tuoda häntä julki saarnaamalla sanaa. Ihminen, joka on hyvä opettaja, voi tehdä sen opettamalla, mutta tämä tuo hänet julki hänen ylösnousemuksessaan. Silloin, hän, joka kirjoitti sanan, on läsnä, ilmaistakseen läsnäolonsa; joka kirjoitti sanan ristiinnaulituksi tulemisensa jälkeen 2000 vuotta sitten, niin varmasti te voitte luottaa joka sanaan, jonka hän sanoi.

⁵⁹   Onko tämä se potilas – tai se henkilö? Me olemme vieraita toisillemme. Siis, kuulevatko kaikki minua? Ja, nyt, teknikko sai tämän… Näyssä, minä en koskaan tiedä… minä en tiedä, missä olen, ymmärrättekö, ja tämä on todella, se on toisesta maailmasta. Siis, nosta äänenvoimakkuutta vähän, jos on tarvis.

Siis, tässä on kaunis kuva Johannes 4:stä, josta juuri saarnasin. Siis, jos Jeesus pysyy samana eilen, tänään ja ikuisesti… Tässä on nainen, jota minä en ole tavannut koskaan, kuten siellä kaivolla tapahtui. En ole ikinä tavannut häntä; hän saattaa olla kristitty, hän voi olla teeskentelijä, hän voi olla prostituoitu, hän voi olla hyveellinen nainen, hän saattaa olla sairas; hän saattaa olla täällä jonkun toisen puolesta; kyse voi olla taloudellisista ongelmista. Jumala tietää, etten minä tiedä hänestä mitään, en ole koskaan tavannut häntä, emmekä me täällä… emme vanno, mutta siksi, että ihmiset tietäisivät, nostetaan molemmat kätemme merkiksi, että emme ole ennen tavanneet, emmekä me… Minä en tunne teitä; nostakaa kätenne; en koskaan ole tuntenut; en tiedä hänestä mitään.

⁶⁰   Siis, jos tässä nyt ovat mies ja nainen, kuten tapahtui – naiselle kaivolla… Kuinka moni myöntää, että tähän saakka on totta? Siis, jos tässä naisessa on jotain; jos tämän naisen elämässä on jotain, jota hän kaipaa, tai jotain hänestä… jos hän on sairas, jos Jumala sanoo, että hän on, olkoon nainen tuomari; minä en tiedä. Mutta, jos Jumala haluaa minun osoittavan jotain – että jonkinlainen yliluonnollinen voima on läsnä ja paljastaa sen, käykö se teille? Siis, mitä tämä teidän mielestänne on? Te voitte ottaa fariseusten asenteen ja sanoa, että tämä mies on perkeleestä, mutta minä olisin sen kanssa varovainen. Kun te nimitätte Jumalan Henkeä saastaiseksi toiminnaksi, se on anteeksiantamaton synti. Ymmärrättekö? Älkää sanoko niin. Jos te ette ymmärrä, sanokaa: ”Minä en ymmärrä”, ja lähtekää pois.

Mutta te, jotka uskotte, että kyse on Jeesus Kristuksesta, te tulette saamaan hänen palkkansa. Jos te pidätte tätä perkeleenä, te tulette saamaan hänen palkkansa; se on teistä kiinni. Minä vastaan ainoastaan sanasta ja toimeksiannosta. Nyt, olkaa rukouksessa.

⁶¹   Tapaamatta tätä naista koskaan aikaisemmin… vain saarnannut, nyt on jotain… Siis, kaikki tämä sana, jonka olen teille puhunut Jeesuksesta ja lopunajasta, ja kaikki, mitä olen saarnannut, tullaan nyt toteamaan paikkansa pitäväksi tai valheeksi; siis älkää pelätkö panna Jumalaa näytön paikkaan; hän on mahtava taistelussa. Tämä nainen saattaa vain teeskennellä, jos on näin, tarkkailkaa, mitä tapahtuu. Kuinka moni on ollut kokouksissa ja nähnyt, kun jotkut teeskentelijät tulevat lavalle, ja kaatuvat saman tien lavalle halvaantuneena ja heidät on pitänyt kantaa pois, ja he ovat yhä halvaantuneita. Jotkut ovat menettäneet järkensä ja tulleet täysin hulluiksi ja heidät on pantu mielisairaalaan kuolemaan. Ymmärrättekö? Kaikki riippuu siitä, mitä Pyhä Henki sanoo. Kirous, jonka Jumala ihmisille langettaa, pysyy ikuisesti, ymmärrättekö? Siis, tarkkailkaa nyt ja ottakaa selvää, onko tämä aitoa.

⁶²   Siis, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani, hänen kunniakseen.

Minä en tunne teitä, en tiedä teistä mitään; siksi, jos Herra Jeesus paljastaa minulle, minkä takia te olette täällä, tai jotain siitä, jollain tapaa, te tiedätte, pitääkö se paikkansa, vai ei. Ja jos hän tekee sen, uskotteko te häneen ja otatteko hänet vastaan häneltä sen, mitä te toivotte? Te tiedätte, etten minä tunne teitä, mutta hän tuntee.

Nyt, jos yleisö kuulee minun ääneni; tämä nainen on tietoinen siitä, että jotakin on meneillään, hän… Siis, jos te kykenette näkemään, juuri nyt tämän naisen ja minun välissäni on tuo valo. Nainen loittonee minusta, ja hän on tietoinen siitä, että jotain tapahtuu; hänet ympäröi suloinen, nöyrä tuntemus. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne.

Siis, te tiedätte, että minun edessäni seisominen ei saa sitä aikaan; kyse on Hänestä. Siinä on se syy, että minä voin puhua hänestä; minä tiedän, että hän on todellinen.

⁶³   Kyllä, tämä rouva on täällä itsensä takia; hän haluaa minun rukoilevan hänen silmiensä tähden, koska hän on menettämässä näkönsä. Se on totta; pitää paikkansa, eikö pidäkin? Siis, te saatatte sanoa: ”Nainenhan käyttää silmälaseja; siitä syystä hän sanoi, että ’hänen silmänsä.’” Pitää paikkansa, mutta se, mitä on meneillään, ovat hänen silmänsä; ehkä Hän sanoo jotain muutakin.

Kun on ensimmäinen ilta – kuinka moni täällä, ei ole ollut yhdessäkään minun kokouksistani aikaisemmin, näyttäkääpä kätenne. Selvä; mutta te uskotte, mitä minä kerroin teille Jeesus Kristuksesta, ja juuri tällaista, hän teki – nostakaa kätenne. Siis, me käytämme vähän aikaa; jos me emme saa otetuksi ketään, niin me käytämme vähän aikaa.

⁶⁴   Kyllä, rouva, teidän silmänne ovat sokeutumassa; koska, se johtuu hermoviasta; silmähermo on kuoleutumassa; teillä on myös sydämentykytystä; se tulee useimmiten illalla, kun te olette menossa makuulle; se johtuu kaasusta teidän vatsassanne, eikä sydämestä. Se on totta; siis se pitää paikkansa; toisekseen, uskotteko te minun olevan Jumalan profeetta, tai hänen palvelijansa? Teillä on joku muukin sydämellänne, jonka puolesta te rukoilette; se on nainen, ja hän on kuolemaisillaan; hänen yllään on nyt tumma varjo; hän ei ole täällä; hän on teidän sukulaisenne; hän on teidän kälynne; hän asuu Ohiossa; se on näin sanoo Herra.

Mutta, te ette asu Ohiossa; te olette jostakin suuresta kaupungista, joka on järven rannalla; se on Chicago. Uskotteko te? Lähtekää kotiin ja todetkaa asian olevan niin kuin te olette uskonut; Jumala suo sen teille, Poikansa, Jeesuksen nimessä.

⁶⁵   Olkaa todella kunnioittavia; olkaa nyt todella kunnioittavia; älkää liikkuko ympäriinsä; olkaa todella kunnioittavia. Kuinka moni uskoo? Kiitos. Silloin, te tulette näkemään suurempia asioita kuin tämä. Te lupasitte uskoa.

Herra, me emme tunne toisiamme. Sikäli, kun minä tiedän, minä en ole koskaan tavannut teitä; me olemme vieraita; pitää paikkansa, mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Tässä on kuva: uskoakseni tämä edellinen henkilö oli nainen; se oli kuva, josta minä saarnasin, siitä naisesta kaivolla. Siis, tässä tulee mies, kuin Natanael, joka tuli, koska Filippus pyysi häntä. Kaksi miestä, nyt ensimmäistä kertaa.

Siis, jokainen, nyt kunnioitusta – pyydän. Siis, juuri sillä hetkellä yleisössä tapahtui jotakin. Te, herra, olette tietoinen, olette tietoinen siitä, että jotain on tapahtumassa. Minä olen teidän veljenne; te olette kristitty, sillä teidän henkenne toivottaa tervetulleeksi; te olette uskova kristitty; ja te kärsitte – teidän vaivanne on päässä, minkä puolesta te haluatte minun rukoilevan. Juuri niin; nostakaa kätenne, jos se on totta.

Siis, se ei ollut arvaus; lopettakaa tuollaisen ajattelu. Siis, muistakaa, ettette te voi nyt piilottaa ajatuksianne; Herra on täällä, hän, joka tuntee teidän ajatuksenne ja havaitsee teidän ajatuksenne. Se, mitä hän sanoi, on totta, eikö olekin?

Oh, minä näen, mistä on kyse: eräs nainen tulee teidän viereenne, teidän lähellenne; se on teidän vaimonne. Hän myös on täällä. Kun minä sanoin sen teille, se kohotti hänen uskoaan. Uskotteko te, että Jumala voi kertoa, mikä teidän vaimoanne vaivaa? Jos minä, voin Jumalan armosta ja voimasta – otatteko te vastaan myös vaimonne parantumisen? Hänellä on turvonnut, se on… oh, se on limapussintulehdus, ja hänellä on myös sivuontelotulehdus; juuri niin. Siis, ette ole ainoastaan kristitty, vaan te olette saarnaaja; teidän nimenne on pastori, herra Carter. Palatkaa kotiinne; Jeesus Kristus on vastannut teidän rukoukseenne ja parantanut teidät Jeesuksen nimessä.

⁶⁶   Uskotteko te? Uskokaa Jumalaan; jos hän pitää tuon lupauksen, hän pitää jokaisen lupauksen; nyt olkaa kunnioittavia. Teille ihmiset, jotka rakastatte häntä, kyse on teidän Herrastanne. Uskotteko te, että minä olen teidän veljenne, muistakaa: tämä on hänen jumalallinen lupauksensa, jonka hän lupasi; hän ei ole kuollut, hän elää ja tekee samoja tunnustekoja pakanaseurakunnassa.

Hyvää päivää, rouva. Siis, me enne tunne toisiamme; oletan. Herra Jeesus tuntee meidät molemmat; siis, olkaa todella kunnioittavia siellä yleisössä. Siis, rukoilkaa; joku siellä rukoilee nyt; sinun uskosi tekee siellä suuria asioita; mutta, jatkakaa pyytämistä Jumalalta: ”Herra, anna tuon miehen puhua minulle”; olkaa todella kunnioittavia. Olen pahoillani; kyse on tuosta valosta; ja minun täytyy seurata valoa, kun minä näen sen.

⁶⁷    Mies ja nainen, jälleen, uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Jos minä olen hänen palvelijansa, niin minä puhun silloin minun Herrani totuutta. Ja jos, minä puhun Herrani totuutta, minun Herrani on pakko pitää huolta sanastaan, sillä se on totuus. Hän antoi lupauksen – me elämme sitä päivää.

Te ette ole täällä itsenne takia; te olette täällä jonkun muun takia, ja tuo joku muu on teidän sukulaisenne – kälynne; eivätkä nämä ihmiset ole täällä, tässä kaupungissa; ja he ovat kaukana täältä – meren rannikolla. He ovat Kaliforniassa, sairaalassa – jotain on vialla, hänen jalassaan – se on nilkka; nilkassa on haavauma, ja lääkäri sanoo olevansa poistamassa tuota jalkaterää; se on totta, ja se, miksi te olette täällä… minä näen teidän seisovan; ja minä seison teidän lähellänne; teidän yllänne on musta varjo; te olette ollut yhdessä minun kokouksistani, jossain muualla ja teillä on syöpä; kuoleman varjostamana, ja se parantui.

Ja teillä on sydämellänne taakka erään miehen takia, ja se on teidän isänne, ja te rukoilette hänen puolestaan, että hän lopettaisi tupakoinnin. Se on näin sanoo Herra.

⁶⁸   Uskotteko te Jeesukseen Kristukseen, ystävät? Siis, älkää liikkuko; olkaa kunnioittavia.

Hyvää päivää. Me olemme toisillemme vieraita; minä en tunne teitä; Jumala tuntee teidät. Musta varjo jatkaa kulkuaan tässä rakennuksessa, ja täällä on joku, joka rukoilee; enkä minä tällä kertaa löydä sitä. Olkaa todella kunnioittavia. Herra Jeesus tietää kaiken, eikö tiedäkin? Hän tietää, mikä on ja mikä ei ole, mutta jos Herra Jeesus paljastaa minulle, miksi te olette täällä, uskotteko te minun olevan hänen palvelijansa? Silloin, jos hän… Siis, jos minä sanoisin: ”Te olette sairas”, panisin käteni teidän päällenne ja sanoisin: ”Kiitos, Herralle, te tulette paranemaan”, se kyllä kävisi päinsä; teillä olisi oikeus uskoa siihen, mutta, jos hän palaa teidän menneisyyteenne ja löytää jotain, josta te tiedätte, etten minä voi tietää sitä; jos hän tietää täsmälleen, mitä on ollut ennen, hän tietää varmasti, mitä on tulossa. Ja olkaa te tuomari sen suhteen, mitä on tapahtunut; pitääkö se paikkansa. Silloin, se, mitä tuleman pitää, menee sen mukaan, mitä te uskotte. Uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa?

⁶⁹   Te kärsitte levottomuudesta; se on pikemminkin psyykkistä hermostuneisuutta, huolestuneisuutta, sisäänpäin kääntynyttä ajattelua, te ylitätte siltoja ennen kuin edes pääsette niiden luo. Siitä syystä, teillä on vaiva peräsuolessa, jota nimitetään pukamiksi. Teillä on myös suonikohjuja raajoissanne; se on totta.

Tämä tuntuu teistä erikoiselta, eikö tunnukin? Jos te uskotte, että minä olen Herran profeetta, teillä on poika, jonka puolesta te rukoilette, joka saa epilepsiakohtauksia; uskotteko te, että minä olen hänen profeettansa? Lähtekää kotiin ja todetkaa siellä, että asiat ovat sillä tolalla, kuin te uskotte niiden olevan; ne tulevat olemaan juuri sillä tavalla, Herran Jeesuksen nimessä. Uskokaa Jumalaan.

Näettekö te tuon? Tuon naisen päällä tuolla, on valo; te sairastatte syöpää; rouva Cay, minä en ole eläissäni tavannut teitä, enhän ole? Minä en tiedä teistä mitään; mutta te istuitte siellä rukoilemassa, koska teidän pitää, tai – te kuolette. Mitä te kosketitte? Te kosketitte Häntä. Te ette ole tästä kaupungista; te olette kaupungista nimeltä Spartanburg; näin on. Nostakaa kätenne, jos nämä asiat pitävät paikkansa; lähtekää kotiin; teidän uskonne parantaa teidät, Herran Jeesuksen nimessä.

Uskokaa Jumalaan; uskotteko te?

⁷⁰   Hyvää iltaa. Me emme tunne toisiamme, poika. Sikäli, kun minä tiedän, me tapaamme nyt ensimmäistä kertaa elämässämme. Jonain päivänä me tulemme tapaamaan Jeesuksen Kristuksen edessä silloin me tulemme vastaamaan kaikesta, mitä me olemme tehneet; me olemme nyt hänen kunnioitettavassa läsnäolossaan. Jos Herra Jumala tulee paljastamaan sen, miksi sinä olet täällä, uskotko sinä, että Jeesus Kristus elää ja sanoo sinulle totuuden?

Sinä olet huolissasi hengellisestä sairaudesta näin asia on; eikä siinä kaikki, sinä olet saarnaaja; sinä olet nuori saarnaaja, ja joku toinen saarnaaja lähetti sinut, ja se saarnaaja on baptistisaarnaaja, Macomista, Georgiasta. Ja hän on saanut hermoromahduksen; todella hermostunut. Muuten, tuo saarnaaja maksoi sinun matkasi tänne, että tulisit tänne minun eteeni ja rukoilisit hänen puolestaan; näin se on. Palaa takaisin, teidät molemmat on parannettu. Vie uutiset hänelle, ja kerro, että kaikkivaltias Jumala paransi sinut.

⁷¹   Uskotko sinä, joka istut siellä, että se diabetes lähti sinusta? Siinä tapauksessa, jatka matkaasi iloiten; aamen. Uskokaa ainoastaan.

Uskotteko te, että se teidän sydänvaivanne lähti juuri äsken? Jatkakaa tietänne ja riemuitkaa ja sanokaa: ”Ole kiitetty Herra!”

Siellä istuu vanha mies, jolla on kaksoistyrä uskotteko te, että hän parantaa teidät, herra? Uskotteko te, että Jumala paransi teidät? Onko teillä rukouskortti? Eikö teillä ole rukouskorttia, mutta te rukoilitte, ettekö rukoillutkin, herra? Teillä on kaksoistyrä; uskotteko te, että Jumala paransi teidät? Nostakaa kätenne; selvä, te voitte saada sen, jos te uskotte; aamen.

Mitä hän kosketti? Minä haastan teidän uskonne uskomaan; ”jos voit uskoa…”

Eräs vanha rouva istuu siellä; keski-ikäinen nainen, pikemminkin, katsoo minuun. Hänellä on kasvain nenässään; minä en näe sitä täältä asti; kyllä vain; mutta te rukoilette; te olitte menossa rukousjonoon hetki sitten, mutta teidän käännytettiin pois, koska teidän rukouskorttinne ei käynyt. Mutta, jos te uskotte kaikesta sydämestänne – te ette tiedä, mikä se on, se on ihosyöpä, mutta jos te uskotte kaikesta sydämestänne, Jumala parantaa sen. Uskotteko te siihen? Ottakaa se sitten vastaan, lähtekää kotiin ja olkaa terve.

Uskokaa Jumalaan. ”Jos te voitte uskoa.”

⁷²   Entä te, joka istutte siellä, se mies, joka katsoo minuun? Teillä on vatsavaiva, herra; se mies, jolla on valkoinen paita; ohut tukka. Onko teillä rukouskortti? Teillä ei ole rukouskorttia; minä en tunne teitä, enhän tunne? Mutta, te istutte siellä ja rukoilette; teillä on happovaiva mahassanne; se, mitä te syötte, hapantuu vatsassanne. Menkää ja syökää se hampurilaisenne, Jeesus Kristus parantaa teidät.

Minä haastan teidän uskonne.

Te, joka istutte siellä takana, toisena päädystä laskien; te sairastatte syöpää; onko… onko teillä rukouskortti? Eikö ole? Te ette tarvitse sitä; Jeesus Kristus parantaa teidät: lähtekää kotiin ja uskokaa siihen. Jos te ette epäile, te voitte kokea sen.

Mitä mieltä te olette, rouva? Haluaisitteko te lähteä illalliselle? Samalla hetkellä, kuin se mies, jolla oli vatsavaiva parani; teillä on se sama; jatkakaa elämäänne ja riemuitkaa; syökää ja olkaa iloinen; ylistäkää Herraa.

Mitä te ajattelette, herra; uskotteko te, että te paranitte? Kävelkää pois lavalta ja huutakaa ja ylistäkää herraa!

⁷³   Hän on täällä läsnä. Herra Jeesus, Jumalan Poika ei ole kuollut! Hän on täällä; hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Rakastatteko te häntä? Uskotteko te häneen? Kuinka monta uskovaa täällä on? Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: he panevat kätensä sairaiden päälle; he paranevat.” Pankaa sitten kätenne toinen toistenne päälle. Jos Kristus pitää lupauksensa yhdellä tapaa, hän pitää sen kaikilla tavoilla. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle samalla, kun me rukoilemme.

Herra Jumala, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä käsken jokaista riivaajavaltaa päästämään nämä ihmiset vapaaksi. Tule ulos, saatana, sinut on lyöty, päästä heidän menemään, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Nouskaa ja ylistäkää häntä, jokainen.