59-1120 MOOSEKSEN KALTAINEN PROFEETTA
(A Prophet Like Unto Moses)
San José, California, USA, 20.11.1959
1 …palattuaan takaisin, siinä kokouksessa oli niin monia minulle merkittäviä asioita… Yksi niistä oli kaikkien paimenten hieno yhteistyö, hyvä tunne siitä, että oli tervetullut – lavalla oli niin helppoa työskennellä ihmisten kanssa, sairaitten, kaikki olivat yksimielisiä. Ja sitten, ihmiset, jotka olivat yleisössä, miten he reagoivatkaan nopeasti Henkeen, kun Pyhä Henki liikkui heidän keskellään…
Ja minä todella ajattelin, että nuo muutamat kolme iltaa olivat aivan liian lyhyt aika tällaisen ihanan ihmisjoukon kanssa; ja tuo teidän sydämellinen toivotuksenne olla tervetullut palaamaan taas palvelemaan teitä on minulle todella ilo ja kunnia tänä iltana.
Ja minä olen erinomaisen iloinen monista asioista, joita Herra on tehnyt meille sen jälkeen, kun minä tapasin teidät viimeksi. Ja pian, ehkä viikon ensimmäisenä, tai ehkä jo ennen, minä haluaisin varata yhden illan selittääkseni jotakin siitä, mitä Herra teki meille. Ja me odotamme innolla, että se tulisi esiin kaikessa täyteydessään tämän kokouksen aikana.
2 Eilen sananpalvelijoiden ryhmä kutsui minut kanssaan juhlaillallisille tänne kaupunkiin, rukoushuoneelle, ja me nautimme todellakin siitä ihanasta yhteenkuuluvuuden hetkestä: se oli suurenmoista; yksi mieli, yksi sydän, yksi päämäärä, yksi asia: ylistää Jeesusta Kristusta. Ja te kokoonnutte, organisoitte teidän ryhmänne ja sillä lailla, nyt suurin odotuksin – siis, on Jumalan hetki esitellä väkevä kätensä. Ja minä olen yhtä varma kuin että minä seison tässä, että Hän tulee tekemään sen, sillä Hän ei voi pettää. On yksi asia, mitä Jumala ei pysty tekemään; se on pettää [/epäonnistua]. Hänen pitää olla aina tilanteen tasalla, Hänen on pidettävä jokainen lupauksensa. Hän ei voi pettää. Siihen me luotamme.
3 Siis, nyt, olkaa rukouksessa tämän takia – jäljellä olevien kokouksien vuoksi. Minä ajattelin käydä Kristittyjen liikemiesten luona, Maderassa – se luullakseni oli, tai jossain tuolla Kalifornian eteläisemmissä osissa, tai siis, kun mennään tätä tietä vähän eteenpäin. Minä en tiedä näitä suuntia täällä kovin hyvin; ja minä ymmärsin eilisiltana, se oli kai veli Troy, jonka luo menisin aamiaiselle heidän kanssaan siellä; enkä minä tiedä, tulenko olemaan aamiaisella täällä. Täällä… juuri täällähän se oli. No, hyvä niin; ja minä olen iloinen tuosta mahdollisuudesta.
4 Tämä täyden Evankeliumin liikemiehet, ovat olleet minun suuria tukijoitani, auttamassa minua täyttämään sitä tarkoitusta, jota avustamaan Herra on minut lähettänyt: se on Jeesuksen Kristuksen ruumiin saattaminen yhteen. Minun tarkoitukseni on tehdä se. Se juuri on minun sydämelläni – nähdä Jumalan lasten kulkevan eteenpäin sopusoinnussa, yksimielisinä, yhdestä sydämestä. Sitten, minä uskon, että kun se tapahtuu, työ tulee olemaan jokseenkin ohi; 1000-vuotinen valtakunta [millennium] alkaa. Ylöstempaus tulee; ja me todella rukoilemme ja valvomme ja odotamme tuota hetkeä.
Ja kun, me näemme kuinka kello tikittää ympäri – Jumalan aikarauta – ja kaikkien profetioiden täyttyvän ja tulevat nyt esiin silmiemme edessä, Messiaan tulon takia, me olemme todella iloista kansaa, ja pitäisikin olla sitä; sillä me odotamme innolla tuota suurinta asiaa, joka koskaan on inhimillisen historian aikana tapahtunut tai tulee tapahtumaan: kun Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tulee toisen kerran, sieppaamaan seurakunnan itselleen, ja ottamaan morsiamen itselleen. Miten mahtava hetki se tuleekaan olemaan! Maailmassa on ollut monia suuria tapahtumia, monia isoja asioita, muttei mitään sen kaltaista.
5 Ja nyt, me huomaamme, että itse luontokin huutaa tuota päivää; luonto valittaa – kaikki tuntuu olevan sijoiltaan; aurinko ei enää paista kuten ennen, tiede kertoo, että maapallo on pullistunut niin monta jalanmittaa keskeltä, joka tekee meren keskeltä matalaksi ja syvemmäksi pohjois-, ja etelänapojen kohdalta – ja mikään ei ole hyvin. Tähdet eivät ole sillä radallaan, jolla niiden pitäisi, ja kaikki näyttää olevan pois tolaltaan. Kaikki huokailee ja odottaa tuota täydellistämisen päivää, kun Meidän Herramme, Jeesus tulee ja tekee täydelliseksi kaiken, mikä on epätäydellistä.
Ja jopa seurakuntakin, joka on nyt epätäydellinen, tulee täydelliseksi Kristuksen voiman ja rakkauden kautta niin, että itsellään kuolemallakaan ei enää ole valtaa seurakuntaan. Ne, jotka ovat kuolleet matkan varrella, vahtivuorojen, ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen aikana, kuolivat odottaen tätä. Heidän kuolemansa ei voi estää heitä iloitsemasta siitä, koska ”Jumalan pasuuna soi, ja kuolleet nousevat ylös ensin.” Voi millaisena aikana me elämme!
6 Olen usein miettinyt, mitä Paavali tekisi – tai Pietari, tai jotkut apostoleista tekisi, jos he voisivat herätä unestaan ja katsoa maapalloa ja näkisivät nuo asiat, joista Pyhä Henki puhui heidän kauttaan silloin, kun he olivat täällä inhimillisessä lihassa, ja näkisivät kaiken tapahtuvan. He karjuisivat päivin ja öin katujen kulmista ja kaikkialla: ”Valmistautukaa kohtaamaan Jumala!”, sillä, juuri sitä seurakunta odottaa.
Maailma, totta kai, se on aina ollut synnissä; ainoa, mistä se on tietoinen, on synti, ja se ainoastaan odottaa nähdäkseen, kuka on seuraava presidentti tai jonkin uuden elokuvatähden ilmestyvän, tai uuden televisio-ohjelman, tai jotain. Mutta me odotamme Herran tuloa; kyllä vain! Ne, jotka odottavat Häntä, uudistuvat voimiltaan – kun me odotamme. Sen lupauksen Jumala on antanut meille, ja me odotamme ilolla sitä: meidän voimamme tulisi uudistumaan päivä päivältä siten, kuin Jumala varustaa meidät.
7 Siis, jokaisena iltana, jos Herra suo, me rukoilemme sairaitten ihmisten puolesta, puhumme Sanasta, ja esitämme alttarikutsun; ja ne syntiset, jotka ovat täällä, jotka eivät tunne Jumalaa, minä sanon sinulle: syntinen ystäväni, riennä Kallion tykö niin pikaisesti kuin pääset. Ja te täällä, jotka ette ole saaneet Pyhää Henkeä pelastumisenne jälkeen, älkää lähtekö tästä talosta tänä iltana, ennen kuin te olette sen saaneet. Sillä lupaus on: joka tahtoo, hän tulkoon. Jokainen tässä rakennuksessa oleva, voi saada tänä iltana Pyhän Hengen; ei ole mitään syytä, miksi te ette saisi, koska Hän on ollut maan päällä 2000 vuotta helluntaipäivästä lähtien, ja on täällä tänä iltana kastaakseen jokaisen uskovan.
Ei ole mitään syytä siihen, että jonkun tarvitsisi lähteä tänä iltana tästä talosta sairaana, sillä Suuri Lääkäri on läsnä – Jeesus Kristus. Kenenkään ei tarvitse kävellä ulos kainalosauvoilla, tai kelata ulos pyörätuolissa, poistua sairaana, koska Suuri Lääkäri, Jeesus Kristus, on läsnä; hinta on maksettu, kaikki on järjestyksessä aivan sitä varten, että jotakin tapahtuisi, että minä puhuisin siitä, mitä Hän on luvannut, ja että odottaisin sitä, että Hän toteuttaa sen.
8 Ajatelkaapa, maailmassa ei ole mitään muuta uskontoa, joka pystyisi lausumaan tällaista; ei buddhismi, muhamettilaisuus, ei mikään maailman uskonnoista voi esittää tämmöistä väitettä. Niiden perustajat kuolivat, haudattiin, häipyivät, mutta meidän Herramme kuoli meidän syntiemme tähden Golgatalla ja Jumala nosti Hänet kuolleista kolmantena päivänä, ja Hän elää keskellämme tänään, tuo sama Jeesus, ja esittää, tekee ”samoja tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” Hänen lupauksensa ovat totta: menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia, parantakaa sairaat, puhdistakaa spitaaliset, herättäkää kuolleet.” Kaikkia niitä ihmeitä, jotka Hän lupasi tapahtuu nyt.
Oi, joku arvostelija saattaa sanoa: ”Sellaista kuin jumalallinen parantaminen, ei ole olemassa; sellaista kuin Pyhän Hengen kaste, ei ole olemassa.” He eivät usko, koska he ovat uskottomia. Se on niitä varten, jotka uskovat. Kun Jeesus, Jumalan Poika, tuli ensimmäistä kertaa maan päälle, Hän tuli niitä varten, jotka odottivat nähdäkseen Hänet. Monet porteilla ja monet ympäri kaupunkia ja monet ympäri maata, eivät odottaneet Häntä. He olivat kyllä kuulleet siitä vain jonakin fanatismina, ja kulkivat sen ohi. Mutta ne, jotka odottivat Häntä, niiden sydämet olivat täynnä iloa – ovat täynnä iloa tänä iltana, ja he tulevat elämään ikuisesti Hänen kanssaan.
9 Tämä meidän iltamme tulee huomenna olemaan historiaa, jos huominen tulee. Meidän suhtautumisemme Kristukseen tänä iltana saattaa määrätä sen, millainen meidän historiamme on huomenna. Niinpä, aloittakaamme tämän iltainen kokous asettumalla todella aloillemme, ja panemalla pois kaikki, mikä painaa ja kietoo meidät niin helposti, että voisimme kestävinä juosta kilpailussa, joka on edessämme. Panostakaamme sydämemme, pyrkimyksemme ja kaikki, mitä meillä on tähän kokoukseen, koska te näette kaikkien teidän seurakuntienne olevan edustettuna. Ja me – me yritämme kovasti, kuten minä sanoin saarnaajille tässä eilisiltana, ettemme toisi mitään uutta, emme pystytä uutta seurakuntaa, vaan me rakennamme perustalle, jonka nämä miehet ovat laskeneet, jonka Jeesus Kristus ja apostolit laskivat, hankimme jäseniä välittämällä heille evankeliumin jumalallisen lahjan kautta, että, että he saisivat nauttia Jumalan siunauksesta. Kaikki ne etuoikeudet, joiden takia Kristus kuoli, ovat teidän; ne ovat teidän henkilökohtaista omaisuuttanne; ja me olemme täällä yhdistääksemme voimamme näiden veljien kanssa auttaaksemme kaikessa, missä vain voimme tehdäksemme tästä paremman yhteisön elää, vaikeammaksi tehdä väärin ja helpommaksi tehdä oikein. Se on meidän tavoitteemme täällä.
Siis, te pääsette heti mukaan, rukoilkaa, soittakaa puhelimella, tuokaa sairaat esiin, ottakaa heidät mukaan, rohkaiskaa heitä olemaan kärsivällisiä nyt, sillä me emme halua tehdä tätä sillä tavalla, kuin me teimme eilisiltana. Me haluamme lähestyä sitä niin, että me tiedämme saaneemme – siihen asti että Kristus sanoo, että ”nyt riittää.” Me haluamme viipyä täällä ja rukoilla sairaitten kanssa ja jos jotakin ihmeellistä tapahtuu, me olemme täällä teitä auttaaksemme – sananpalvelijat, jotka ovat harjaantuneet ja tietävät, mitä sanoa teille. Me luotamme siihen, että saamme hyvän kokouksen; uskotteko te samoin? Aamen. Siis, ennen kuin me luemme Sanaa, painetaan päämme rukoukseen.
10 Herra, me olemme sinulle kiitollisia sydämemme syvyyksistä näistä jälleen suurenmoisista puitteista, joiden keskellä me saamme olla, tässä kauniissa kaupungissa, ja San Jose-nimisessä laaksossa, kaikkine ympäröivine sisarkaupunkeineen; ja meistä tuntuu siltä tämän kokouksen takia; tämä on keskipisteenä tällä kertaa, johon monet seurakunnat tämän kaupungin ulkopuolelta ovat tulleet, ja keskittäneet ponnistuksensa, ja tehneet kovasti työtä, ja mainostaneet saadakseen asiat kuntoon kokousta varten. Ja Jumala, me olemme kerääntyneet tähän yhteen paikkaan, yksimielisinä odottamaan Pyhän Hengen liikkumista. Hän tulee mahtavine voimineen, että tästä tulisi kokous, joka tullaan muistamaan pitkään.
Ja kun, maailman tekojen kirjat tullaan sulkemaan, kun ne ovat lopussa, ja me seisomme tuomiolla, tulkoon nyt sanotuksi, että kun tästä kokouksesta luetaan tuona suurena päivänä, jolloin kirjaimellisesti sadat, kyllä, tuhannet, nostavat kätensä ilosävelien mukaan, että juuri tämä oli se kokous, jolloin minä kohtasin Jeesuksen Pelastajanani. Jyrähtäköön silloin miljoonista seisovista ihmisistä: Juuri siellä minun vääntynyt jalkani parani; minun sokeat silmäni avattiin!”, sanoo toinen. Suo se, Herra.
11 Levitköön se kaikkialle Jumalan taloudenpidon mahtavien pyörien kautta, että jokainen seurakunta saisi herätyksen, ja lyököön ylösnousseen Kristuksen voiman aalto yli jokaisen seurakunnan, ja jokaisen jäsenen, niin, että joka puolelle tulee herätys ylös ja alas pitkin näitä laaksoja. Tulkoot se jälleen niin kuin se tuli vuosia sitten, Herra; tuokoon esiin kevätsateen ja syyssateen yhdessä [/varhais-, ja myöhäis-]. Ja tulkoot kansasi, joka on nimetty sinun nimesi mukaan, herätetyksi jälleen. Tuo meille takaisin vanhanaikaiset helluntaikokoukset, Herra, joissa Pyhä Henki saa etuajo-oikeuden. Pankaamme sivuun kaikki, mitä me olemme oppineet, ja olkaamme vain yksinkertaisia ihmisiä, joita Pyhä Henki johtaa; sillä me ymmärrämme, että tapa, miten Hän johtaa on yksinkertaisuus. Suo se, Isä.
12 Puhu palvelijasi kautta; siunaa paimenia, jotka ovat nähneet vaivaa istuakseen täällä seurakuntansa edessä tänä iltana, ja kaikkia, jotka ovat läsnä. Herra, vuodata heidän päälleen jokin erityinen siunaus. Saakoon tämä kokous nostettua heidän palvelustehtävänsä korkeammalle; tulkoot he niin innoitetuiksi, Herra. Innoittukoot heidän seurakuntiensa nuoret miehet ja nuoret naiset lähtemään lähetyskentille ja kiirehtimään Herran tuloa viemällä evankeliumin jokaiselle luodulle. Suo se, Isä.
Ja sanokaamme tuona suurena päivänä, kun me seisomme sinun edessäsi pää nöyrästi painettuna, ettei kyse ollut meistä, vaan Pyhästä Hengestä, joka liikkui keskellämme. Suo se, Herra, sillä me pyydämme tätä sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme nimessä. Aamen.
13 Minä toivoisin, että te joilla on tänä iltana Raamattunne mukana, että käännätte esiin Markuksen evankeliumin 6. luvun, paikaksi, jonka luemme, luottaen, että jo pelkkä Sanan lukeminen on suuri siunaus teille kaikille; ja olkaa mukana, kun me luemme.
Minä luulen, että yksi merkittävä seikka kristittyjen keskuudessa on, ettei Sanaa lueta riittävästi. Minusta joka kodissa pitäisi olla Raamattu, jota luetaan kaksi, kolme kertaa päivässä.
Minä muistan, kun hiljattain ollessani Italiassa, siellä eräällä hurskaalla, kunnon isällä oli pöydässä Raamattu, ja ennen kuin yhtään syötiin, seistiin toinen – vasen käsi pöydällä, ja oikea oli valmiina kohoamaan Jumalan puoleen… ja se hurskas, kunnon isä luki katkelman Sanasta, ja ihmiset painoivat päänsä ja rukoilivat, nostivat kätensä ja kiittivät Jumalaa leivästä, joka oli pöydässä. Oi, Pyhä Henki herkuttelee Sanalla! ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä , vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja tämä on Jumala Sana. Oppikaa ottamaan Raamattu mukaan, ja lukekaa sitä meidän kanssamme.
14 Markuksen evankeliumi 6 ja alkaen 45:stä jakeesta:
Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan. Hyvästeltyään väen hän lähti vuorelle rukoilemaan.
Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli maissa yksin. Hän näki soutajien olevan vaikeuksissa, sillä tuuli oli heille vastainen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli heidän luokseen kävellen veden päällä ja aikoi mennä heidän ohitseen. Mutta kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. He kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhui heille ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen. Älkää pelätkö!”
Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. He olivat hämmästyksestä suunniltaan, sillä ei edes se, mitä oli tapahtunut leiville, ollut avannut heidän ymmärrystään. Niin paatunut heidän sydämensä oli.
Ylitettyään järven he tulivat Gennesaretiin ja laskivat siellä maihin. Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat heti Jeesuksen. He kiersivät juosten koko seudun ja alkoivat kantaa vuoteilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. Minne tahansa hän menikin, kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle, he asettivat sairaat toreille ja pyysivät häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.
Suokoon Jumala siunauksen Sanalleen.
15 Luulisin, että se oli noin tunti ennen auringonlaskua, kun tuo iso kalastaja valtavine hartioineen alkoi kiskoa pientä venettä rannasta järvelle, ja kun, hän lopulta oli ähkäisemässä viimeistä kertaa ja sai tyrkättyä pikku paattinsa vesille, astui sisään ja istuutui veljensä Andreaan viereen, otti airon ja auttoi kääntämään veneen. Ja kun, he lähtivät rannasta ja kuulivat ihmisten huiskuttavan hyvästejä, ja kun he olivat niin etäällä, etteivät enää kuulleet kansanjoukkoja, minä saatan nähdä kuinka he katsoivat toinen toisiaan hämmästyksissään, hiljaisina jonkin aikaa.
16 Sen on pitänyt olla nuori Johannes, joka aloittaa keskustelun – tähän tapaan: ”Minä muistan, kun olin pikkupoika, miten minun äitini minulle luki pyhiä kirjoituksia, ja miten minä nautin siitä kertomuksesta, kun Jumala toi kansansa tähän siunattuun maahan – oli kutsunut sen omalle nimelleen ja se erotti heidät uskottomista egyptiläisistä ja ajoi heidät erämaahan – tai siis pikemminkin johdatti heidät erämaahan, jossa ei ollut mitään syötävää, ei kunnollista paikkaa kasvillisuudelle, mutta antoi heille lupauksen, että Hän elättäisi heidät, jos he vain kulkisivat Hänen teitään ja pitäisivät kaikki Hänen käskynsä.”
Ja minä kuulen, kuinka Johannes sanoo: ”Yksi niistä tuon retken ihmeellisimmistä kertomuksista oli se, että sen jälkeen, kun äiti oli siellä pannut pienet lapset makuulle, ja rukoukset oli rukoiltu ja oli menty maata – Jumala oli antanut enkeleilleen tehtävän, ja ne lähtivät kaikkialle taivaaseen, ja ottivat leipää ja murskasivat sen pieneksi ja sirottelivat sitä kaikkialle, missä maa oli pehmeää. Miten hämmästyneitä lapset seuraavana aamuna olivatkaan noustessaan vanhempiensa kanssa ylös ja katsoessaan ulos ja näkivät, mitä Jehovan käsi oli tehnyt – että heidän jokapäiväinen leipänsä oli ripoteltu maahan. Sitä ei tarvinnut kypsentää – tai siis, nostattaa, tai sotkea vaan, se oli jo kypsää, ja valmistettu ja asetettu maahan heitä varten.
17 Ja sitten hän käänsi nuorekkaat kasvonsa vanhempien veljiinsä päin ja sanoo: ”Tänään me olemme todistaneet jotain suurempaa, sillä se ei tapahtunut yöllä; me näimme omin silmin, mitä Hän teki ottaessaan nuo tuon pienen pojan pikkuleivät ja kalat ja murtaessaan ja ruokki 5000 meidän omien silmiemme edessä. Minä en ikinä elämässäni ajatellut näkeväni Jehova Jumalan toimivan samalla tavalla kuin Hän toimi silloin vuosia sitten; en todella, veljet”, hän on hyvin voinut sanoa näin: ”että Jumala ei ikinä tulisi pienemmäksi tai yhtään heikommaksi – Hän tulisi aina olemaan Jumala. Miten minun pikkuinen sydämeni ihmettelikään, mistä Jumala sai tuon kaiken leivän; ja se on aina kummastuttanut, mistä Hän tuon kaiken leivän sai, ja minä olen yhä ihmeissäni siitä, miten Hän ei tuottanut ainoastaan leipää, vaan hän tuotti paistettua kalaa ja syötti 5000 aivan meidän silmiemme edessä. Minä uskon todellakin, että Hän on Jumalan Poika.” Jotain tällaista Johannes on saattanut sanoa.
”Ja panitteko te merkille ihmisten hämmästyksen, ja näittekö te, miltä Hänen kasvonsa näyttivät, kun Hän nosti leivän ylös taivaallista Isäänsä kohti ja siunasi sen? Miten tuo Jumalalle puhuminen sai tuollaisen ilmeen aikaan. Me emme voi todellakaan enää epäillä”, saattoi nuori Johannes sanoa.
18 Ja nuo isot kalastajat istuvat siinä ja soutaminen saa heidät hikoilemaan, sillä tuuli on alkanut puhaltaa. Ja hän kääntyy ja sanoo Johannekselle ja muille: ”Muistan, kun olin vielä poika; minun isäni oli fariseus ja tiukka meidän uskonnostamme. Ja hän usein luki minulle Kirjoituksia ja sanoi, että Mooses antoi meille lupauksen, ettemme olisi koskaan yksin, vaan Herra, meidän Jumalamme nostaisi meidän keskuudestamme hänen kaltaisensa profeetan; ja se tulisi olemaan Hän, joka kutsuisi Israelin takaisin Jumalan tykö. Ja kun Andreas, veljeni joka on täällä, tuli ja kertoi että hän uskoi, että tämä nasaretilainen puuseppä oli Hän, minun oli vaikea uskoa että se tapahtuisi minun päivinäni. Mutta, kun minä kävelin Hänen eteensä ja Hän katsoi minua elämäni ensimmäisen kerran ja sanoi: ’Sinun nimesi on Simon…’ eikä hän unohtanut minun hurskasta, vanhaa isääni, sillä Hän sanoi: ’Sinä olet Joonan poika’, niin silloin minä tiesin, että tuon pitää olla se profeetta, joka oli tulossa maailmaan. Siitä lähtien, asia oli minulle selvä ikuisesti. Minä uskon Häneen kaikella, mitä minussa on. Minä uskon Häneen.”
19 Ja kun, keskustelu eteni, ja puhuttiin vaikutelmista, sen on täytynyt olla Filippus, joka sanoi: ”Sinun olisi pitänyt olla veljemme Natanaelin kanssa, kun minä kuulin Mestarimme sanovan hänelle, missä hän oli silloin, kun minä löysin hänet puun alta. Voi, totta kai, kun minä löysin veli Natanaelin, häntä ensin vähän epäilytti se, mistä minä puhuin. Kun minä kerroin hänelle, että olimme löytäneet Jeesus Nasaretilaisen, joka oli tuo profeetta, jonka Mooses sanoi olevan tulossa, hän suhtautui vähän kriittisesti, koska minä saatoin ymmärtää, että tuo pieni hymynkare hänen kasvoillaan ikään kuin sanoi: ’Siis, Filippus, mitähän tarinaa sinä nyt yrität syöttää minulle?’ Mutta kun, hän astui Hänen eteensä ja Hän sanoi: ’Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä’, hänen muotonsa muuttui täysin. Ja sitten, kun hän kysyi Jeesukselta [Häneltä], mistä Hän hänet tunsi, Hän sanoi: ’Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.’” Ilmeeseen tuli palvontaa; tuo arvosteleva hymynkare oli lähtenyt hänen kasvoiltaan ja hän lankesi polvilleen meidän Herramme eteen ja sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika; Sinä olet Israelin Kuningas.” Silloin, kun me näemme Hänen tekevän ihmeitään, tulee muutos.
20 Ja sitten, joku heistä saattoi sanoa Johannekselle: ”Entä sinä päivänä, kun me annoimme Hänelle sen veneen ja Hän sanoi, että me heittäisimme syvyyteen… tai siis, lähdimme vesille ja kalastimme siellä koko yön? Ja me tiesimme, että kalaa ei ollut noissa vesissä; kuitenkin Hän sanoi ’Laskekaa verkko niin saatte saalista.’” Ja kun me saimme kierretyksi tuon ison kalaparven, Simon sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies”, miten mahtava Hän [Jeesus] olikaan.
21 Ja sitten joku sanoi – ehkä se oli Bartolomeus, joka sanoi näin: ”Emmekö me kaikki olleetkin hämmästyneitä silloin palattuamme Samariasta sinä päivänä? Huomasin tuon nuoren naisen tulevat ylös mäkeä kasvoillaan surullinen ja pelokas ilme, ja kun meille kieltäydyttiin antamasta leipää, ja kun me lähdimme takaisin ja olimme ihmeissämme, kun Hän puhutteli tuota naista… Ja hän kysyi Jeesukselta jotakin uskonnostamme; ja kun Hän sanoi tälle nuorelle naiselle: ’Mene, ja hae miehesi ja tule tänne’, ja nainen vastasi: ’Ei minulla ole miestä’, ja Jeesus sanoi: ’Totta puhuit; viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa sinä elät, ei ole sinun miehesi.’ Nainen sanoi: ’Herra, minä näen, että sinä olet (se) profeetta, ja me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän ilmoittaa meille kaiken’, ja meidän Mestarimme sanoi: ’Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi.’ Mikä ilmaus – millainen muutos tuon naisen kasvoilla, kun hän kääntyi ja lähti kaupunkiin sanomaan ihmisille: ’Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt; eihän se vain liene se, jonka Mooses sanoi olevan tulossa?’”
”Ja huomasitteko myös, että meiltä meni jalat niin alta, ettei kukaan meistä uskaltanut kysyä enää mitään siitä, miksi Hän keskusteli tämän naisen kanssa. Me pysyimme hiljaa, koska olimme niin ihmeissämme Jumalan voimasta, joka toimi ihmisen kautta.”
22 Oi, olisi hyvä, tänä iltana, jos me helluntailaiset ja kaikkien seurakuntien ihmiset, tuntisimme samalla tavalla sitä kohtaan. Jos me seisoisimme ällistyneinä Pyhän Hengen töiden takia, joita Hän tekee näinä päivinä, se yhä saisi meidät mykistymään. Minä luulen, että tässä on se, että me olemme nähneet tehtävän sitä niin paljon, että siitä on tullut meille jokapäiväinen juttu.
Kuten se eräs kertomus, jonka kerran kuulin, että eräs mies oli menossa meren äärelle saadakseen levätä, nähdäkseen aaltoja, haistaakseen suolan tuoksua; ja hän kohtasi jonkun merimiehen ja hän sanoi: ”Mihin sinä olet menossa?”
Hän vastasi: ”Meren äärelle lepäämään. Minä olen lukenut siitä, ja olen kaivannut nähdä sen; mutta minä en ole koskaan nähnyt sitä, ja minun sydämeni sykähteleekään tietäessäni, että olen meren lähellä. Ja hetkisen kuluttua niin minä pystyn näkemään sen, mistä olen lukenut, mistä olen haaveillut. Ja miten rentouttavaa se tuleekaan olemaan!”
Ja tuo vanha merimies sanoi miehelle: ”Minä synnyin merellä; olen elänyt sen äärellä monia vuosia enkä näe siinä mitään sykähdyttävää ja kiinnostavaa.” Näettekö, hän oli elänyt aina siinä niin kauan, että siitä oli tullut jokapäiväinen juttu.
23 Minä pelkään, että me, ihmiset, olemme nähneet Jumalan laskeutuvan alas voimassaan ja pelastavan kadotetut ja täyttävän Pyhällä Hengellä ne, jotka etsivät, ja parantavan sairaat niin, että asiasta on tullut meille jokapäiväinen juttu. Meiltä jää saamatta nuo kauniit Pyhän Hengen osoitukset, kun Hän suo voimansa meidän keskuuteemme, ja me näemme, Hänen kauneutensa katsellessamme Hänen työskentelyään, ja tietäen, että, siinä on meidän sielujemme Pelastaja, tuo ainoa todellinen, aito asia maailmassa, johon me voimme luottaa. Ja kaikki muut perustukset tullaan hävittämään; kaikki valtakunnat sortuvat, mutta Hänen Valtakuntansa kestää ikuisesti. Jos meidän maassamme tapahtuisi jotakin, mikä sykähdyttäisi meitä – vaikka, että meidän verojamme tullaan alentamaan, tai jotain sen kaltaista, siitä puhuttaisiin joka puolella, mutta Kristus, kun tulee ja pelastaa sielut ja antaa heille ikuisen elämän, niin me lähdemme pois niin kuin se olisi ihan tavallinen juttu; parantaa sairaat, niin meistä se on ihan tavanomaista.
24 Ja kun, keskustelu eteni, sen täytyi olla saatana, joka katseli alas pilvien välistä ja sanoi: ”Sainpa minä yllätettyä ne yksinään; Hän ei ole heidän kanssaan; nyt minä tasoitan tilit heidän kanssaan.” Sillä tavalla saatana liikkuu; sillä tavalla hän väijyy; juuri tuollaista tilaisuutta hän odottaa – että me lähdemme ”viettämään vähän seuraelämää” kuten siitä puhutaan, pelaamaan korttia, tai osallistumaan johonkin tilaisuuteen/ kokoukseen, joka ei ole Jumalan mielen mukainen. Saatana odottaa erottaakseen teidät varjeluksesta, ja odottaa että pääsee tilanteeseen, jossa seurakunnasta on tullut haalea, sillä on liian kiire tehdä jotakin toisarvoista, silloin se iskee.
”Hän [Jeesus] on kaukana heistä, ja nyt on minun tilaisuuteni iskeä.” Minä pelkään, että se juuri meidän seurakunnissamme on vialla. Me olemme saaneet pienen tuulahduksen menestyksestä viimeisten 20 tai useamman vuoden aikana, runsaasti rahaa; ja on tullut isoja rakennusprojekteja; no, ei siinä mitään. Ja on tullut muitakin asioita, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Koulutus, ja kiristetään vähän koulutuksellisia vaatimuksia ja rakennetaan seminaareistamme vähän käytännöllisempiä, ja otetaan sinne ihmisiä, jotka ovat ehkä vähän fiksumpia kuin se vanha rovasti [/dekaani] ja – ja joitain sen kaltaisia asioita… jotka voivat olla ihan hyviä, mutta me huomaamme, että olemme lähteneet liikkeelle ilman vanhanaikaisia ”odottelukokouksia”* vanhanaikaista helluntaisiunausta, joka tapasi ennen langeta meidän keskellemme. Ja saatana nappaa teidät suojattomina; sellaiseen tilaan hän haluaa teidät: suojattomaksi. [*Viittaa yläsalissa odottamiseen – suom.]
25 Ja sitten hän alkaa puhallella myrkkyhenkäyksiään järven ylle ja se saa järven kouristelemaan – saatanan henkäys: ”Minä upotan ne!” Ja järvi sekoaa myrkkyhenkäyksistä niin, että paatti alkaa keikkua sinne ja tänne. Näytti siltä, että kaikki toivo oli mennyttä; opetuslapset olivat valmiit luovuttamaan, ja antamaan vain mennä. Mutta Kristus ei ollut jättänyt heitä, vaikka he olivat jättäneet Hänet – siis, Hänet kannattaa ottaa mukaan kaikkialle, mihin me menemme; mutta hyvä puoli asiassa on, että vaikka me emme -, Hän kyllä seuraa meitä.
Hän kiipesi korkeimman mäen päälle, minkä löysi niin, että näki koko meren, tai pikku järven yli; sillä Hän halusi pitää heitä silmällä, että jos jotain ongelmaa tulisi, Hän voisi olla ”apu hädässä aivan vahva.” Sillä Hänen Sanansa sanoo Hänen tekevän niin. ”Herra [Jumala] on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.” [KR33: Ps. 46:1] Ja huolimatta siitä, mitä me teemme, Hän pitää lupauksensa; ja Hän piti heitä silmällä; hän näki heidän rehkivän airojen kanssa vastatuuleen, mutta Hänen silmänsä tarkkailivat heitä.
26 Minä hämmästelin erästä ystävääni nimeltä E. Howard Cadle, Cadle tabernaakkelista, Indianapolisista. Hän oli kuuluisa laulaja – vähän niin kuin minä. Hän ei pysynyt vähääkään äänessä, mutta silti yritti aina laulaa tätä: ”Hänen pitää silmällä varpusta, ja tiedän, että hän vartioi minua.” [His eye is on the sparrow, and I know he watches me.”] Se oli hänen lempikappaleensa. Hän yritti ja yritti sitä, ja jopa radiossa, ja kaikki nauroivat, koska hänellä ei ollut ääntä laulaa sitä, mutta se oli hänen sydämessään. Ehkä jossain päin, kirkkaudessa tänä iltana, hän on jo lähtenyt ikuiseen määränpäähänsä, tuo Silmä yhä vartioi häntä.
Minä olen aina halunnut laulaa, mutta en osaa laulaa edes niin hyvin kuin hän. Lempilauluni on ”Armo suuri ihmeinen”, koska juuri tuo ”ihmeinen armo” pelasti minut. Olen sanonut usein ystävilleni: ”Kun te pääsette tuolle puolen, suurenmoiseen palatsiinne, ja jonakin aamuna te kävelette kuistinne edustalla, ja kuulette kuinka metsän reunassa, pienessä mökissä joku laulaa ”Armo suuri ihmeinen, miten suloinen onkaan tuo ääni, joka pelasti minunlaiseni kurjan”, sanokaa: ”Kiitos Jumalalle, vanha kunnon veli Branham selvisi – tuolla hän on; se on hän, joka lopultakin osaa laulaa tuon ”armo suuri ihmeinen.” Juuri sitä minä uskon Jumalan ihmeisen armon olevan, joka pelasti tällaisen kurjan, otti minut yhteyteen itsensä, ja seurakuntansa, ja kansansa ja Jumalan Hengen kanssa. Sitä on ”Ihmeinen armo.”
27 Eikö ollut ”ihmeistä”, kun heidän hätänsä oli niin kova – saatana yrittää puhallella heidän päälleen ja upottaa heidät järveen, että täältä tulee Jeesus kävellen veden päällä, kävelee suoraan veneeseen todellisen ”aivan vahvana apuna hädässä” auttamaan opetuslapsia, mutta outoa oli se, että vaikka he olivat hädässä, he pelkäsivät Häntä. He pitivät häntä henkenä, tai, niin kuin nykyään sanottaisiin, kummituksena, tai jonakin epäilyttävänä. He näkivät Hänet kävelemässä ja pelkäsivät Häntä.
Ja tänään, tilanne on melkein sama. Hän ei ole jättänyt seurakuntaansa; no, Hän kiipesi niin korkealle noustuaan ylös haudastaan, niin korkealle taivaissa, että Hänen on katsottava alas nähdäkseen taivaan. Hän on korkeammalla kuin yksikään enkeli, yksikään arkkienkeli, ja hän vartioi meitä. Hän tuntee meidän vaikeutemme.
28 Kun opetuslapset olivat istuneet keskustelemassa Jeesuksen ihmeistä, niin puolessa tunnissa he jo olivat unohtaneet ne. He olivat nähneet Hänen toimivan suunnilleen puolitoista vuotta, tai kauemmin, ja olivat unohtaneet ne Hänen ihmeensä. Ja kun, he näkivät sen ainoan asian, joka pystyisi auttamaan heitä, he parkuivat, että se oli jotakin kummittelua. Heitä pelotti ajatella – siinä oli heidän Herransa, joka oli tulossa auttamaan heitä, ja he pelkäsivät Häntä.
Meillä on ollut enemmän aikaa ajatella tätä, kuin opetuslapsilla oli, sillä me olemme lukeneet siitä Hänen kirjastaan Hänen ihmeistään ja lupauksistaan siitä, mitä Hän tulisi tekemään, ja profeetat ovat profetoineet, että tänä lopunaikana, Hän tulisi tekemään näitä asioita jotka ovat häivähdyksiä ja merkkejä Hänen tulostaan. Monet katsovat tätä ja sanovat: ”Sen täytyy olla spiritualismia; sen täytyy olla telepatiaa.” Ja ihmiset pelkäävät taivaan Jumalaa luettuansa Hänen kirjaansa; ja he opettavat meidän seminaareissamme ja puhuvat eri ihmisille Hänen hyvyydestään ja armostaan, ja siitä, mitä Hän teki; ja ihmiset tietävät, että Hän lupasi tehdä sen saman uudestaan, tietävät, että Hän sanoi: ”…myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut. …sillä minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.” [Joh. 14:18; Matt. 28:20]
29 Tänä hetkenä, jona me elämme, hätä on joka kädessä, ei ole paikkaa, minne mennä. Sairauksia tungeksii niin ankarasti vastustamaan meidän tieteellistä tutkimustamme, että kohta ei ole lääkkeitä, joilla olisi vaikutusta tauteihin. Ja ydinaseiden kilpavarustelu, ohjuskisa – maailma vapisee – seurakunta on siinä tilassa, missä on, ja Jeesus tulee kävellen veden päällä aivan meille antamansa lupauksen mukaan. Tuo sama Jeesus, joka käveli sinä yönä tuolla järvellä, kävelee sisään – suoraan Raamatusta seurakuntaan. [/kokoukseen]. Te nimitätte minua hihhuliksi joka tapauksessa, mutta minusta on hienoa huutaa; kyllä vain. Raamatun Kristus, historian Jumala kävelee aivan suoraan kokoukseen lupauksensa nousta kuolleista mukaisesti… Hauta ei voinut pidätellä Häntä; kuolema ei kyennyt pitämään Häntä hallussaan; tuonela ei voinut pitää Häntä. Hän katkoi siteet ja käveli pois, ja tänään Hän sanoo: ”Koska minä elän, tekin saatte elää; minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti; ja niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”, ja kävelee sisään lupauksensa mukaisesti.
30 Ja seurakunta älähtää: ”Voi, onkohan hän metodisti, onkohan hän baptisti, onkohan hän tämän…” Kristus on Kristus, Hän on kaikkien Jumala. Hän rakastaa teitä kaikkia: metodisteja, baptisteja, helluntailaisia ja kaikkia. Älkää pelätkö Häntä; ainoa, mitä pitää tehdä, on tehdä samalla tavalla kuin ihmiset silloin: ha alkoivat puhua Hänelle; sillä tavalla se onnistuu. Alkakaa puhua, sanokaa: ”Herra, minä olen lukenut, että sinä olet luvannut se; olen lukenut, että sinä teit näin; oletko se sinä?”
Hän vastaa kyllä kuten ihmisille silloin; tällaisia sanoja Hän sanoo sinulle, jotakin tähän tapaan: ”Ole turvallisella mielellä; minä se olen; minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Rukoilemme.
31 Herra, sama eilen, tänään ja ikuisesti, sinä olet Kristus aina; aina kansasi kanssa. Me puhumme sinulle niin kuin ihmiset silloin; älkäämme pelätkö, vaan pitäkäämme sydämemme avoinna… [Nauhassa tyhjä kohta.]
Hän tulee nostamaan meidät tomusta ja me tulemme saamaan samanlaisen ruumiin kuin hänen kirkastettu ruumiinsa on. Kävele kansasi sydämiin tänä iltana, Herra, lupaustesi kautta. Ja me toivomme, että saisimme nähdä sinun voimallisen kätesi liikkuvan keskellämme, emmekä me pelkää. Mutta me kohotamme sydämemme sinun puoleesi kiitollisina ja iloisina, ja ylistämme taivaan Jumalaa, joka lähetti meille pelastuksen Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Me jätämme itsemme sinun haltuusi, Herra.
Ottakoon Pyhä Henki nyt tämän sanoman, joka on saarnattu ja upottakoon sen ihmisten sydämeen; ja voikoot he nähdä, Jumalan kävelevän myrskyävän järven päällä, kun saatanan myrkyllinen henkäys sotkee vesiä. Herra, meidän valtavan hyvinvointimme keskellä, saatana on puhallellut jälleen myrkkyhenkäyksiään ja hän sanoo: ”Ihmeiden aika on ohi; sellaista, kuin Pyhä Henki, ei ole olemassa; uudestisyntymistä ei ole olemassa.” Herra Jumala, kävele tänne niin kuin olen luvannut, ja osoita ihmisille, että sinä elät yhä, ja pelastat ihmiset saatanan henkäykseltä; me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.
32 Yleensä, minä kutsun alttarille tässä vaiheessa, mutta nyt minä annan sen odottaa vielä hetken. Täällä, meidän keskellämme, voi olla joitakuita vieraita, jotka eivät vielä tunne meidän Herraamme, jotka eivät vielä ole ottaneet Häntä Pelastajanaan vastaan. He ovat lukeneet siitä kirjoista, ja he ovat lukeneet, mitä muut ovat sanoneet ja niin edelleen, mutta että tietäisimme, että Hän todella on sitä, katsotaanpa osoittaako Hän tänä iltana tämän saarnan olevan totta, että Hän yhä on Jeesus, että tämä kertomus ei ole satu siitä, että Hän muka kuoli, ja Hänen ruumiinsa varastettiin ja sitten vain sanottiin, että Hän nousi kuolleista. Jos asia on niin, meidän uskontomme ei ole sen enempää kuin islam tai nämä muut. Mutta, meidän Kristuksemme elää tänä iltana ja vahvistaa todeksi jokaisen sanan, jonka Hän sanoi olevan totta.
33 Siis, me emme ole Kristus, me olemme vain Hänen palvelijoitaan. Puhuessani eilisiltana, minä puhuin profeetoista, mitenkä he saivat Pyhän Hengen voitelun, ja että he puhuivat aivan kuin kyse olisi heistä; kuten Daavid voihkaisi: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Se ei ollut Daavid, häntä ei ollut hylätty, vaan kyse oli Kristuksen Hengestä hänessä, joka huusi. Siinä oli Kristus, joka huusi Daavidista, Jumala ilmaisi itsensä noiden profeettojen kautta.
Ja miten se tapahtui? Hiehon tai karitsan vuodatetun veren alla. Jos Hän pystyi voitelemaan ihmiset tuon karitsoiden ja hiehojen sovituksen veren alla, ja sai heidät puhumaan ehdottomasti totta, ja ilmaisemaan oman tahtonsa, miten paljon enemmän Hän voi tehdä oman Lapsensa, Jeesus Kristuksen vuodatetun veren alla, ottaa pyhitetyn seurakunnan, ja kietoa sen Henkeensä niin, että Pyhä Henki ottaa kokouksen täydelliseen hallintaansa ja toteuttaa Jumalan täyden tahdon? Tehdään se tänä iltana palvoessamme Häntä, veljet, sisaret.
34 Minä en ole jumalallinen parantaja; olen teidän veljenne. Minä uskon, että Jumala pitää lupauksensa osoittaakseen, että Hän elää, ja sitten, että meidän uskontomme ei ole jotakin turhaa… Siis, syy siihen, että minä uskon tämä seurakunta – on Pyhän Hengen seurakunta, koska Jeesuksen pitäisi tietää, miten seurakunta pystytetään. Ja Jeesus sanoi, että niitä tekoja, joita Hän teki, sellainen seurakunta, joka uskoo Häneen, tulee tekemän niitä samoja tekoja.
Paavali sanoi: ”Jos teidän joukkoonne tulee joku, ja te kaikki puhutte kielillä eikä ole tulkkausta, uskosta osaton sanoisi, että te olette järjiltänne. Mutta, jos joku puhuu profetoiden, ja paljastaa sydänten salaisuuksia, silloin ihmiset lankeaisivat kasvoilleen, ja sanoisivat, että Jumala on teissä”, hän sanoi. Kristuksen seurakunnan järjestys, ei ole uskonnollisia seremonioita, vaan ylösnousseen Kristuksen elävää läsnäoloa. Sitä elävän Jumalan seurakunta on – Jumalan elämistä omassa seurakunnassaan, elämistä omaa elämäänsä, ja toimimista seurakuntansa kautta, itsensä ilmaisemista palvelijoittensa kautta samalla tavalla kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä.
Me voimme antaa todella sydämemme tulla kiedotuksi Häneen ja oman henkemme tulla niin hallintaan, että Hän voi tulla sisäämme ja ottaa oman ajattelumme meistä pois, ja hoitaa itse meidän ajattelemisemme, ja vahvistaa Sanansa todeksi. Silloin me voimme lähteä pois sanoen: ”Totisesti, Jumala on meidän kanssamme.” Rukoillaan taas.
35 Herra, nyt, tämä kokous – Sana tuli, koska sinä olet sen kirjoittanut, ja sitä pitää saarnata kaikkialla maailmassa todistukseksi. Ja Herra, jos tämä on sinun Sanasi, minkä me pyhästi uskomme, sinä teet jokaisen lupauksen todeksi, jonka olet luvannut.
Ja minä rukoilen sinua tänä iltana, Herra, että syntisten takia, joita täällä on, jotka eivät tunne sinua, avatkoon hän sydämensä omassa hätätilassaan, koska nyt ”väsyneelle ei ole levähdyspaikkaa”, sanoo Jumala. Syntinen on kuin kuohuva meri; hänellä ei ole lepopaikkaa. Perkele puhaltaa henkäystään päivän jokaisena hetkenä, eikä syntisellä ole minne mennä syntisessä tilassaan. Mutta on Joku, joka voi puhua aalloille ja tyynnyttää ja puhaltaa takaisin jokaisen saatanan pahan henkäyksen, ja voi tehdä tälle henkilölle selväksi, että Jumalan rakkaus sitoi Jeesuksen niin tiukasti, että Hän tuli maan päälle kuolemaan pelastaakseen tuon syntisen naisen tai miehen. Voikoot he ottaa sen vastaan tänä iltana, Herra.
Voikoot syntiset uskoa sinuun yksimielisesti. Voikoot sokeat nähdä, kuurot kuulla, mykät puhua, rammat kävellä, ja tulkoot Jumala korotetuksi. Siunaa näitä saarnaajaveljiä, jotka istuvat täällä. Herra, jotka ovat palvelleet vuosia juuri tämän päämäärän hyväksi, ovat raivanneet tietä, asentaneet katukiviä, ja päällystäneet sen. Siis, voikoon Pyhä Henki kävellä pitkin tätä tietä ja vahvistaa todeksi sen, mitä nämä miehet ovat luvanneet Sanan kautta – tulkoot se osoitetuksi meille, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.
36 Me tulemme tällä viikolla, jos Jumala antaa luvan… Minä todellakin odotan suurta muutosta omassa palvelustehtävässäni pikimmiten. Ja siihen asti että se tulee… Se on tapahtunut jo kerran – ja siihen asti, kun se tapahtuu, minä tulen pysyttäytymään normaalissa palvelustehtävässäni. Mutta, voi, jos se tapahtuu tämän viikon aikana, koko tätä maata tullaan todella ravistelemaan, minä lupaan sen teille, että te ette ole sellaista edes voinee kuvitella. Ja Jumalan lunastettu seurakunta tulee ottamaan askeleen eteenpäin. Muistakaa, minä sanon sen näin sanoo Herrana. Jos se siis todella tapahtuu…
Kun minun palvelustehtäväni oli sitä, että minä otin ihmisiä kädestä kiinni ja pidin mieleni lepotilassa siihen asti, että Hän puhui… Se tapahtui Queens Cityssä, Reginassa, Saskatchevanissa. Yhtenä iltana, kun joku mies käveli lavan poikki ja Pyhä Henki puhui oli luvannut, että Hän paljastaisi sydänten salaisuudet… Kuinka moni tunsi minut, kun minulla oli se ensimmäinen palvelustehtäväni, täällä pitkin tätä länsirannikkoa? Kuinka moni näistä samoista kohottaisi kätensä, ja sanoisi kuulleensa minun sanoneen, että Pyhä Henki kertoi minulle, että niin tulisi tapahtumaan, jos minä olisin vilpitön, enkä rahanahne, enkä yrittäisi olla mikään suuri persoona, vaan nöyrä ja pysymään vaatimattomana, että Hän tulisi antamaan minulle lahjan tuntea sydänten salaisuudet? Kuinka moni tietää, että minä sanoin niin tulevan tapahtumaan? Ja niin tapahtui. Siis, Hän lupasi minulle: ”Pysy nöyränä, niin minä tulen tekemään ylen runsain määrin…” Ja sillä tavalla se on toteutettava siinä, mitä minä nyt teen. Se toi tapahtua hetkellä millä hyvänsä.
37 Me tulemme kutsumaan kokoon rukousjonon. Minä luulen, että Billy sanoi minulle, että hän on jakanut vähän rukouskortteja. Me jaamme niitä joka ilta kunnes me – jotakin tapahtuu. Älkää olko yhtenäkään iltana poissa; pysykää täällä. Ja jos te ette ole kristitty, tulkaa kristityksi tänä iltana. Jos teille ei ole Pyhää Henkeä, ottakaa se vastaan tänä iltana niin, että te voitte liittyä joukkoomme. Sen enempää teidän ei tarvitse tehdä.
38 Nyt, me emme voi kutsua näitä jonoja, joita me nimitämme ”erottamiseksi.” Kuinka monella ei ole rukouskorttia? Näyttäkääpä kätenne – ja olette sairas – teillä ei ole rukouskorttia, mutta te olette sairas, nostakaa kätenne – kaikkialla täällä rakennuksessa. Selvä. Te ette tarvitse mitään rukouskorttia. Siis, muistakaa tämä tämän illan sanoma; minä luulen, etten minä päässyt ihan siihen asti, mutta, se paikka, kun se nainen kosketti Jeesuksen viitan lievettä, sen jälkeen kun Hän oli saapunut sieltä järven toiselta puolelta. Nainen kosketti Hänen viittaansa, ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Kuka kosketti minua?” Ja Hän katseli ympärilleen ja siellä – kaikki koskivat Häneen, mutta Hän sanoi: ”Minä havaitsin, että tulin heikoksi, minusta lähti voimaa.” Ja hän etsi yleisöstä, kunnes keksi tuon pikkunaisen, ja paljasti hänelle hänen vaivansa, ja kertoi hänelle, että hänen uskonsa oli pelastanut hänet. Siis, tuo sama Jeesus on sama.
Jos tuo Henki, joka tällä helluntailiikkeellä on, tai tällä myöhemmän ajan liikkeellä, jos se ei tee samoja tekoja, mitä Hän teki, silloin kyse ei ole Kristuksen Hengestä. Jos nämä miehet ja asiat ovat vain bluffia, ja se onkin vain innostusta, koska ihmiset tulevat iloisiksi ja puhuvat kielillä ja niin edelleen – jos se on vain bluffia, niin se sitten siitä. Mutta, jos kyse on Kristuksen Hengestä, Hän tuo itsensä julki, että hän on Uuden testamentin Kristus.
39 Me emme voi pyytää kovin monia yhdellä kertaa; niinpä minä uskon, että Billy sanoi aloittaneensa rukouskortista A-1, A-50:een, tai 100:aan, minä en muista, mutta joka tapauksessa, aloitetaan ensimmäisestä kortista, rukouskortti numero 1. Jos pystyt nousemaan seisomaan, tulisitko tänne puolelle. Se herrasmies siellä… Numero 2. Jos voit nousta seisaallesi, rukouskortti numero 2. Minä luulen, että se oli A, A, numero 2 aivan täällä, se on se rouva. Numero 3. Numero 4. Hyvä.
40 [Nauhassa tyhjä kohta.] … ei ole kutsuttu seurakunnan perusteella, tai sinne päin, heidät on Jumala valinnut: apostolit, toiseksi: profeetat, kolmanneksi (minä en ehkä saa näitä oikeaan järjestykseen) kolmanneksi, minusta se oli: opettajat ja evankelistat ja paimenet. Viisi hengellistä seurakunnan virkaa että seurakunta saadaan kuntoon: apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, paimenet, nämä ovat Jumalan nimeämiä tehtäviä. Silloin, paikallisessa seurakunnassa on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka toimivat ihmisten keskuudessa.
Siis, näistä lahjoista ja paikoista – te kuulette apostolia – hänen tehtävänsä kautta; te kuulette profeettaa hänen tehtävänsä kautta, evankelistaa hänen tehtävänsä kautta, opettajaa, pastoria. Jokaisella on erillinen palvelustehtävänsä, ja heidän tehtävänsä on Jumalalta. Jumala on asettanut heidät seurakuntaan tätä tarkoitusta varten.
Silloin, Jumala laskeutuu Pyhän Hengen muodossa seurakuntansa keskelle, puhuu kielillä – toinen tulkkaa ja kertoo jollekin tietylle ihmiselle, mitä tehdä, ja se sitten tapahtuu sillä tavalla. Ehkä sellaista tulee olemaan joskus, kun sille tulee tarve; silloin seurakuntaan tulevat viisauden, tiedon, tulkinnan [/selittämisen] ja kaikenlaiset lahjat. Mutta, tämän kaiken pitää ensiksi tulla Sanan kautta; Sanan.
41 Siis, jos minä kykenisin parantamaan tämän jonon ihmiset, tai nuo ihmiset tuolla ulkopuolella, minä varmasti tekisin sen, mutta minä en pysty; syy siihen, että minä en pysty, on se, että heidät on jo parannettu. He ovat olleet terveistä siitä asti, kun Jeesus kuoli heidän parantamiseksensa. Siis, ainoa, mitä me voimme tehdä näiden palvelustehtävien kautta on tuoda Kristus esiin, että te näette, että Hän on Sanassaan ja pitää lupauksensa. Ja sitten, teidän oman uskonne kautta, te otatte Jeesuksen vastaan omana parantajananne, niin te olette parantunut. Sillä tavalla se toimii. Pitääkö paikkansa, veljet? Minä uskon, että joka ihminen [näistä] voi todistaa sen. Nämä miehet saarnaavat evankeliumia. Te uskotte sen, hyväksytte sen, se on yhtä hyvää kuin – se on parasta. Tai opettajat, paimenet, evankelistat, apostolit, profeetat, mikä sitten ovatkin, kaikki ovat Pyhän Hengen työtä Hänen kansansa keskuudessa.
42 Siis, minä en ole mikään saarnaaja. Minä en ole mitenkään oppinut; minä en voisi ottaa näiden paikkaa. He ovat opettajia, paimenia ja niin edelleen, mutta Herra on antanut minulle erottamisen [/näkemisen] lahjan; profetoinnin lahjan, joka minulla on ollut enemmän tai vähemmän pikkupojasta lähtien, ja lähetti… raamattutietämyksen sijasta – siitä syystä, minä en saarnaa oppia teidän keskuudessanne; minä en ehkä tiedä siitä tarpeeksi. Minä tiedän, että olen pelastettu. Voin kertoa kuinka minä pelastuin; sitten, minä pyydän teidän paimenianne tekemään loput. Ja, minä tiedän, että Hän parantaa ja minä tiedän, että Hän täyttää Pyhällä Hengellä; minä voin todistaa kaikista noista asioista, ja se on sitä, mistä minä voin totuuden mukaisesti sanoa teille, että se on totta. Ja sen verran, te voitte tästä saada, sitten teidän paimenenne hoitaa teidät siitä eteenpäin.
43 Siis, täällä rukousjonossa seisoo ihmisiä; sikäli, kuin minä tiedän, jokainen heistä on minulle vieras. Kuinka moni täällä rakennuksessa tietää, etten minä tunne teitä, tai tiedä teistä mitään – tiedä ongelmistanne, sairauksistanne tai mistään, nostaisitteko kätenne – kaikkialla rakennuksessa – kaikkialla. No siis, luulisin, että noin 100%. No, silloin, minä en tunne teitä. No, mikä ihme on? Ihme on jotakin, mitä ei voi käsittää. Pitääkö paikkansa? Se on jotakin, mitä me emme kykene käsittämään. Tiede ei voi osoittaa sitä todeksi.
44 No sitten, jos Jeesus Kristus – josta me saarnasimme eilisiltana, ja apostoleista siellä veneessä keskustelemassa siitä, mitä Hän oli tehnyt, ja oli luvannut seurakunnalleen, että nämä merkit tulisivat kulkemaan edelleen seurakunnan mukana siihen asti, kunnes Hän palaisi – jos Hän on seurakunnassaan, jos me todella edustamme Hänen seurakuntaansa, emmekä joukkoa kirkkokuntia [/seurakuntia], vaan Hänen Seurakuntanaan, niin Hän tulee tekemään samaa meidän keskellämme tänä iltana, kuin Hän teki silloin ennen. Pitääkö tämä paikkansa? Hän ei ole koskaan käskenyt minua kysymään kirkkokuntaa. Hän kertoo ihmisille, mistä seurakunnasta [/kirkkokunnasta] he ovat ja niin edelleen, mutta Hän ei ole ikinä sanonut ovatko ihmiset väärässä vai oikeassa. Oletteko koskaan kuulleet sellaista? Ei ikinä; ei. Te olette uskovaisia; jos sinä olet uskovainen, sinä olet uskovainen. Jos ei ole uskova, et yksinkertaisesti ole uskova. Vain sitä Jumala vaatii – oletko sinä uskova, vai et. [Nauhassa tyhjä kohta.] …pelastuu, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Mark 16:16]
45 Siis, me aloitamme tämän rukousjonon [/otamme jonon ylös]. Minä luulen, että kaikki siinä kohottivat kätensä, että he ovat [minulle] tuntemattomia. Siis, jos Pyhä Henki toimii näiden ihmisten kautta, ja te siellä ulkona, joilla ei ole rukouskorttia, tai mitään, ja [Hän] paljastaa täällä – juuri samalla tavalla, kun apostolit keskustelivat siinä saarnassa tänä iltana, kuinka moni teistä uskoo Häneen ja ottaa Hänet vastaan, ja sanoo, että se on totta, ja lähtee uskoen – näyttäkääpä sydämenne Jumalalle. Herra teitä siunatkoon.
46 Isä, siis sinun käsiisi me luovutamme tämän kokouksen; koko tämän maan kamaralla ei ole yhtäkään ihmistä, Herra, ei ketään joka pystyisi tähän. Sinä tulet olemaan se! Ja niin kuin me olemme puhuneet siitä, että muinaiset profeetat olivat niin voideltuja tuolla sovituksella, että he näkivät näkyjä… Ja Jeesus itse sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja; se on Isä, joka asuu minussa. Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Häntä. Totisesti minä sanon teille, itse minä en voi tehdä mitään, vaan, mitä minä näen Isän tekevän, sitä myös Poika tekee.” Suo sen olla tämä ilta, Herra, että ihmiset näkevät Jumalan tekojen tulevan julki Hänen seurakuntansa kautta. Ja voikaamme me antautua ja olla niin vihkiytyneitä sinulle, että meidän henkemme alkaa huutaa ja puhuu niitä sanoja, joita sinä haluat meidän puhuvan. Me pyydämme tätä sinun kunniaksesi; ja tulkoon jokainen syntinen ja uskoton pelastetuksi tänä iltana ja vihityksi sinulle sen tähden, ja jokainen sairas terveeksi Jeesuksen nimessä; aamen.
47 No niin, te voitte, veljet istua, missä te haluatte; se sopii; jos haluatte tulla tänne ylös. Minä haluan teidän olevan niin kunnioittavia kuin mahdollista. Istukaa todella ääneti, kuunnelkaa, ja ainoastaan vihkiytykää Jumalalle.
Siis, muistakaa nyt tämä: jos Pyhä Henki tulee tänne ja näyttää näitä asioita, niin te varmaankin haluatte olla valmiita ottamaan vastaan – onko näin, sanooko sydämenne niin, onko se juuri sitä, mitä te haluatte? Haluatko sinä Kristuksen elämääsi? Siinä tapauksessa tämä yksinkertainen Sana opettaa meille, miten se tehdään: uskokaa siihen; ottakaa se vastaan, niin se tulee tapahtumaan.
48 Siis, kuka tahansa täällä tietää, ettei ihmisessä ole voimaa, joka voisi tehdä tälle miehelle sitä, mistä minä luin tänä iltana Sanasta, ellei Jumala itse tule tekemään sitä. Siis, älkää unohtako tätä oppituntia, joka nyt on meneillään. Opetuslapset olivat unohtaneet; Raamattu sanoo, että heidän sydämensä oli paatunut ja he olivat unohtaneet nuo kalat ja leivät. Siis, jos sinulla on jokin tarve, älä unohda tätä sitä saarnaa. Muista, Hän pysyy samana Kristuksena, joka Hän oli silloin.
Siis, tämän iltaisesta sanomastamme, me löydämme apostoli Pietarin, jonka me tiedämme olevan – jonka nimi oli Simon, kutsumanimeltä Pietari – pikkukivi Jeesuksen mukaan, mies, jonka Jeesus kohtasi – hän kohtasi Jeesuksen ja Hän kertoi Pietarille hänen elämästään, hänen nimensä ja niin edelleen ja Pietari uskoi Häneen – pitääkö paikkansa? Jeesus kertoi tuolle naiselle kaivolla hänen synneistään – ja nainen uskoi Häneen; ja Hän kertoi eri asioita – ihmisten sairaudet, ja he paranivat uskonsa kautta. Pitääkö se paikkansa? – sillä Jeesus kertoi ihmisille; ja aivan lopuksi, Hänen opetuslapsensa – lopulta heidän silmänsä avautuivat ja he sanoivat: ”Katso, nyt me uskomme, että sinä tiedät kaiken, ja tästedes me uskomme, että sinä olet Hän.”
Jeesus sanoi: ”Uskotteko te nyt?” Kaiken tuon ajan, jonka he olivat vaeltaneet Hänen kanssaan ja niin poispäin, se oli salattu.
49 Minä luulisin, että te, herra, nostitte kätenne merkiksi, ettemme me tunne toisiamme. Kyllä vain olemme. Selvä. Siis tämä tässä seisova mies on minulle tuntematon, ja minä olen hänelle vieras. Me emme ole eläissämme tavanneet toisiamme; tämä on ensi kerta. Eräs juttu; joku, Gene, Leo, Billy tai joku teistä, on antanut hänelle rukouskortin; hänen numeronsa sanotaan ja hän on nyt täällä lavalla. Siis, minä en tiedä mistä syystä hän täällä on; minulla ei ole sen enempää aavistustakaan asiasta, kuin täysin vieraalla on. Minä en tiedä; Jumala tietää. Me myönnämme kaikki, että Jumala tietää. Ja sitten, jos Jumala tahtoo… Jos minä vain voin antautua niin täysin Jumalalle, että Hän puhuu tälle miehelle minun kauttani; kyse on aika lailla samasta Hengestä – se ei ollut Daavid, joka huusi, ”Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, vaan se oli Kristus Daavidin kautta: ”Miksi minut hylkäsit?” Ymmärrättekö sen?
50 Siis, kuinka moni täällä olevista, ei ole koskaan ennen ollut minun kokouksissani – nostaisitteko kätenne – ette koskaan ole ollut ennen kokouksessa? Monia käsiä. Herra teitä siunatkoon. Minä luotan siihen, että tämä tulee vakuuttamaan teidät. Ja jos, te olette täällä ensimmäistä kertaa ja teillä on Jumalan kaipuu, tehkää kuten se nainen teki, kuulkaa: hän meni väkijoukon läpi ja kosketti Hänen viittansa tupsua. Nyt te voitte koskettaa Hänen viittaansa tänä iltana. Uskotteko te sen? Te voitte koskettaa Hänen viittaansa, koska Hän on ylipappi, juuri nyt, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla. […jota meidän heikkoutemme ei koskettaisi; Hepr. 4:15] Pitääkö se paikkansa? No sitten, jos Hän on tuo Ylipappi, sama Ylipappi, Hän toimii samalla tavalla kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä; sama eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö se paikkansa? Hän toimisi samalla tavalla. Niinpä, ilman rukouskorttia, katsokaa tähän suuntaan ja uskokaa koko sydämestänne.
51 Nyt, herra, vähän puhun kanssanne. En ole tavannut teitä koskaan, en tunne teitä, mutta Herra Jeesus tuntee meidät molemmat. Ja me olemme [minä olen] täällä sitä varten, että yritämme tuoda Kristuksen meille, yhdistämään [Häneen]. Jos minä kykenisin tekemään jotakin, enkä tekisi, olisin aika raaka ihminen; mutta jos minä pystyisin, niin minä tekisin. Ja ainoa, millä minä pystyn tekemään jotakin, tapahtuu jumalallisen lahjan kautta – minä vain luovutan itseni Hänelle ja katson, mitä Hän sanoo teille. Silloin kyse on Hänen hyvyydestään, joka toimii minun kauttani Hänen palvelijanaan – Hän kutsui minut sitä tarkoitusta varten.
Tätä miestä varjostaa kuolema. Teillä on syöpä; te tiedätte sen. Syöpä on keuhkoissa, hyvin pien, jos Jumala ei auta, se on sitten siinä. Siis se, että Hän on hyvä, ja että minä tiesin sen, että Hän kertoi sen minulle, osoittaa, Jumalan Sanan todeksi, eikö osoitakin? Se osoittaa Hänen Sanansa todeksi. Minä haluan kysyä teiltä jotakin; otatteko te Hänet vastaan henkilökohtaisena Pelastajananne nyt? Te olette syntinen ja te tarvitsette Hänet Pelastajaksenne, koska pahempi pimeys kuin tuo syöpä on päällänne; ja minä haluan saada tuon varjon pois meiltä. Otatteko te Hänet vastaan Pelastajananne nyt – Pelastajaksenne? Nostakaa kätenne Hänen puoleensa, jos hyväksytte Hänet. Te olette Sacramentosta; pitää paikkansa, eikö pidäkin? Uskotteko te, että Jumala tietää, kuka te olette? Herra Keith, palatkaa nyt kotiin ja parantukaa. Teidät on pelastettu kuolemalta ja olkoon Jumala kanssanne, veljeni.
52 Uskotteko te Herraan? Siis, älkää antako tämän mennä ohitsenne. Huokaiskaa Hänen puoleensa: ”Herra lähetä hyvyytesi minulle, anna minun olla sinun kanssasi, Herra.” Jeesus pelastaa, ja Jeesus parantaa. Uskotteko te sen? Älkää antako sanoman tuossa pikku veneessä, lähteä teiltä nyt; älkää antako sydämenne kovettua [/paatua]. Onko selvä?
53 No niin, rouva; kerran oli eräs nainen, joka tuli Herran tykö, ja Hän puhui rouvalle hetken ja sai selville, mikä hänellä oli vikana. Ja jos, te kävelette Hänen luoksensa tänä iltana, jos Hän olisi täällä maan päällä fyysisessä ruumiissa ja te menisitte Hänen luoksensa ja puhuisitte Hänen kanssaan hetkisen, Hän todella tietäisi mikä teissä on vikana aivan, kuten Hän tiesi tuon naisen ongelmat. Ja Hän kykenisi kertomaan teille ongelmanne. Se olisi merkki siitä, että Hän on paikalla. Mutta, jos te olette sairas, Hän ei pystyisi parantamaan teitä, jos te ette uskoisi siihen. Siis, Hän sanoi: ”Hetki vielä, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut”; siis, miten Hän sen ilmaisikaan? ”Minä tulen olemaan teidän kassanne – teissä.”
Siis, jos minä tosiaan edustin Häntä sitä kautta, mitä Hän on sanonut, niin sitten, Hän tulee vahvistamaan, että se, mitä minä sanoin, on totta. Silloin Hän kertoo teille, mikä teitä vaivaa käyttäen minun huuliani; siitä juuri on kyse; kyse ei ole minusta; sen on oltava Hän, koska minä en tunne teitä.
Te olette erittäin jännittynyt; ja sitten jokin tutkimus on osoittanut, että teillä on munuaisvika; ja teillä on vikaa myös sapessa. Pitää paikkansa. Minä näen kahden sairaan lapsen ilmestyvän; te rukoilette heidän puolestaan; te olette rukoillut heidän puolestaan jo jonkin aikaa. Jos Jeesus ottaa minun ääneni, ja sanoo, mikä noilla lapsilla on, uskotteko heidän että he paranevat? Toisella heistä on anemia, ja toisella on silmissä jotakin vikaa; noita silmiä on leikattu ja nyt odotetaan toista leikkausta noiden silmien takia. Uskotteko te? No sitten, menkää ja ottakaa paraneminen vastaan itsellenne ja lapsillenne Herran Jeesuksen nimessä.
Uskokaa ainoastaan. Avatkaa ainoastaan sydämenne nyt, palvoen, ja uskokaa Häneen ja ottakaa Hänet vastaan.
54 Hyvää päivää. Teillä on suolistovaiva, joka kiusaa teitä. Ja teissä on jotakin hyvin outoa, sillä minä tapaan teidät toista kertaa; se tapahtui minun rukousjonossani, ja teitä varjosti kuolema leukemian takia, ja Jumala paransi teidät. Rouva White, palatkaa kotiin niin, teidän suolistovaivanne on parantunut. Jumala teitä siunatkoon; Jumala sinua, sisar siunatkoon.
55 Hyvää päivää! Herra Jeesus on todella armollinen meille, ja me palvomme Häntä, ja Hänen suurenmoinen Henkensä on läsnä. Siis, näyssä tästä naisesta, minun eteeni tulee vanhempi henkilö – se on hänen äitinsä. Nainen seisoo täällä äitinsä puolesta; ja hänen äitinsä potee jotain, mikä rampauttaa – se on niveltulehdus. Ja sen lisäksi, hänellä on ollut sydänkohtaus; ja hän ei ole pelastettu; hänen päällään on musta henki; ja hän asuu Tennesseessä; pitää paikkansa, ja te seisotte täällä hänen puolestaan. Menkää, uskokaa, niin hän pelastuu; Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, uskokaa.
Siis, muistakaa se sanoma; avatkaa sydämenne Hänelle siinä pienessä veneessänne seilatessanne elämän ankaralla merellä. Haluatteko te Hänet pikku veneeseenne tänä iltana saamaan teidän pelkonne asettumaan? Älkää pelätkö Häntä; ainoastaan, uskokaa Häntä.
56 Hyvää päivää. Minä luulen, että tämä riitti; ihmiset uskovat tällä hetkellä; heitä on parantunut joka puolella. Esimerkiksi, tämä nainen täällä, hänellä on jokin yhteys tämän naisen kanssa täällä; hän istuu siellä. Te olitte jo silloin iloinen, kun hänet kutsuttiin tänne. Pitää paikkansa. Siis, te ajattelitte, että pääsette itse jonain toisena kertana, mutta ei teidän tarvitse. Se vatsahaava lähtee teistä; uskokaa; tyrä. Uskokaa kaikesta sydämestänne – te voitte lähteä kotiin ja olla terve.
Mitä hän koskettikaan? Ketä hän kosketti? Ylipappia, elävää Jeesusta.
57 Tämä sisar on ollut ahdingossa; syvässä ahdingossa; leikkauksessa; kuoleman leikkauksessa; syöpä. Ja se jätti teidät luhistumispisteeseen; jännittämistä, unettomuutta, ja teidän silmänne vaivaavat teitä – ja komplikaatioita. Te olette Floridasta, todella lämpimältä seudulta. Ruth, palatkaa Floridaan; tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä.
Uskotteko te kaikki kaikesta sydämestänne? ”Jos uskot…”
58 Siis, uskotteko te, että teidän selkävaivanne lähti teiltä, kun te nousitte tänne lavalle? Selvä; siinä tapauksessa jatkakaa eteenpäin ja sanokaa: ”Kiitos Herralle”, ja uskokaa koko sydämestänne ja tulkaa terveeksi.
Miksi te taputatte käsiänne? Rakastatteko te Häntä? No, silloin se sinun eturauhasvaivasi on lähtenyt sinulta, veli. Nouse ylös ja anna Jumalalle kiitos.
Sinun selkä-, ja munuaisvaivasi on lähtenyt sinulta, sisar, jatka tietäsi eteenpäin riemuiten ja sano: ”Kiitos Herra!” Ole terve. Voi, nyt… nyt te kaikki uskotte; nyt Pyhä Henki…
Naistenvaiva, naisten vaiva. Uskokaa koko sydämestänne, menkää ja olkaa terve Herran Jeesuksen nimessä.
59 Herra parantaa diabeteksen ja parantaa ihmiset; uskotteko te sen? Menkää, uskokaa kaikesta sydämestänne ja olkaa terve, Herran Jeesuksen nimessä.
Hän parantaa myös vatsavaivan. Menkää, syökää; olkaa terve; uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen koko sydämestänne.
Hän parantaa myös sydänvaivan. Ainoastaan jatkakaa vain tietänne eteenpäin ja sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus.”
Hän parantaa myös tuon ihosairauden, teidän, joka istutte tiellä, jos te uskotte sen. Se pitkä tukeva mies, joka istuu ja rukoilee siellä, jonka puolesta hänen rakkaansa ovat rukoilleet – uskotteko te sen, veli? Nostakaa kätenne ja ottakaa Hänet vastaan. Lähtekää, olkaa terve.
Uskotteko te siellä yleisössä? Uskotteko te kaikki? Oi, nyt on se hetki. Pyhä Henki… Mitä nyt voisikaan tapahtua? Selvä.
60 Täällä; yleisöstä tulee tykytys, tästä pojasta. Minä en tunne sinua, poika; Jumala tuntee sinut. Sinä olet täällä astmaattisen yskän takia. Aivan niin. Totta. Sinä olet tullut tänne Arizonasta. Kyllä. Isä ja äiti istuvat tuolla ulkona; he olivat pettyneitä, koska eivät saaneet rukous… Heillä onkin rukouskortti, mutta sitä ei kutsuttu. Jos Jumala voi kertoa minulle, mikä äidilläsi ja isälläsi on, menisitkö sinä ja panet kätesi heidän päälleen, niin he paranevat? Äitiä vaivaa hänen niskansa; isällä on tyrä. Mene ja pane kätesi heidän päälleen, poika, Herran Jeesuksen nimessä.
61 Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Jos te uskotte, nouskaa ylös juuri nyt, jokainen; täällä, te sinä rukousjonossa, tehkää te se sama, kaikki te. Juuri nyt on se hetki. Mene, pane kätesi heidän päälleen, kultaseni, niin, että he paranevat. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle.
Herra Jeesus, minä rukoilen nyt vakavasti, kunnioittaen, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä parantaisit jokaisen sairaan ihmisen, joka on täällä. Anna sen Jumalan voiman, joka nosti Jeesuksen kuolleista, että Hän tulisi todella meidän veneeseemme tänä iltana, taltuttaisi aallot, ajaisi pois tuon saatanan pahan henkäyksen, joka sanoo, ettei Jeesus ole enää sama. Hän on sama; pohjimmiltaan sama, sama voimassa, sama kirkkaudessa, sama kaikelta osin, sama Jeesus. Minä rukoilen tämän uskonrukouksen tämän yleisön puolesta ihmisten parantumiseksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.
Siis, teille, jotka otitte parantumisenne vastaan, nostaisitteko kätenne? Siis, te, täällä rukousjonossa, voitteko tekin ottaa sen samalla tavalla vastaan? Voitteko te ottaa sen vastaan samalla perusteella – te täällä jonossa? Nostakaa kätenne.
62 Siis, minä haluan, että jokainen syntinen täällä, joka ei ole syntynyt uudesti Jumalan Hengestä, tulisitteko tänne hetkeksi ja seiskää tässä; ja rukoillaan hetki teidän puolestanne. Joka ihminen täällä, joka ei ole kristitty, tulisitteko te tänne Jumalan eteen [/läsnäoloon]? Astuisitteko te tänne ja luovuttaisitteko elämänne meidän Herrallemme, Jeesukselle? Minä lupaan teille tämän: te ette tule ikinä olemaan lähempänä Häntä, ennen kuin te kohtaatte Hänet kasvoista kasvoihin, sillä tämä on Hänen Henkensä. Jumala siunatkoon niitä kahta miestä, jotka tulevat nyt – näitä muitakin, jotka tulevat. Jumala teitä siunatkoon teitä, kun te olette kävelemässä tänne; hetkiseksi.
Tulkaa ja kuulkaa; tulkaa ja uskokaa Herraan. Kävelkää tänne, kun Hän on nyt läsnä te, jotka ette ole vielä ottaneet Häntä vastaan ja haluatte Hänet henkilökohtaiseksi Pelastajaksenne; haluatte kokemuksen; te haluatte tietää olevanne pelastettu. Tulkaa tänne nyt. Ettekö tulisi? Minä kutsun teidät juuri nyt Jumalan eteen [/läsnäoloon], Pyhä Hengen kutsun kautta, joka sanoi minulle juuri äsken: ”Tee alttarikutsu, sillä täällä on joitakuita, joita minä kutsun.” Jos minä olen Hänen palvelijansa, jos minun henkeni on Hänen, joka puhuu, silloin kyse on Hänen Hengestään, joka kutsuu teitä, ja tuo teidät tänne. Onko täällä vielä muita, jotka haluaisivat tulla tällä hetkellä? Onko vielä joku, joka haluaisi tulla? Ja kaikki – tänne, samalla kun me uhraamme rukouksen teidän puolestanne.
63 Onko täällä joku, joka ei ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, joka haluasi tulla ja seistä hetkisen tässä minun sivullani? Kiitos. Jumala teitä siunatkoon! Onko vielä muita, jotka haluaisivat saada Pyhän Hengen juuri nyt? Ymmärrättekö? Tulkaa seisomaan tänne.
Ja jos, sinä et ole kristitty ja haluat pelastua, tule seisomaan aivan tänne. No niin. Te, jotka haluatte Pyhän Hengen, tulkaa seisomaan tänne pianon viereen. Te, jotka haluatte Kristuksen Pelastajaksenne, tulkaa seisomaan tänne. Aivan tänne näin, tämä on – seiskää juuri tässä; aivan oikein, veljet, aivan tässä. Oletko sinä tässä, sielusi pelastukseksi, veli? Selvä, seiskää aivan tässä, herra, aivan tässä; juuri niin. Siis, ne, jotka etsivät pelastusta sielullensa, tulkaa ja seiskää tässä aivan minun edessäni. Ne, jotka etsivät Pyhän Hengen kastetta, tulkaa ja seiskää siellä hetki.
64 Muistakaa, minä puhun Jeesuksen Kristuksen nimessä, joka osoitti Sanansa todeksi. Hän on täällä teidän kanssanne. Se on… Kuinka moni uskoo, että se Henki, joka on teidän keskellänne, on sama, joka oli Kristuksessa Jeesuksessa, joka käveli Galileassa, joka otettiin taivaisiin, ja Jeesus itse, Jeesuksen ruumis, Jumalan rukoushuone, on Jumalan kanssa valtaistuimen oikealla puolella? Kuinka moni uskoo sen? Jeesus, Ihminen, on oikealla puolella, mutta Pyhä Henki on täällä meissä, Jeesuksen kuoleman kautta pyhittääkseen meidät, että Hän voisi toteuttaa Hänen tahtonsa seurakunnan kautta. Uskotteko te sen? Silloin, kyse on Pyhästä Hengestä, joka tekee samoja asioita, joita Jeesus tekisi, jos Hän seisoisi täällä henkilökohtaisesti. Hänen armonsa on pyhittänyt Hänen seurakuntansa ja tuonut meidät tähän. Tulisitteko?
Yksi tietty laulu, voisitko, sisar? Eräs laulu, yksi säkeistö siitä laulusta; ”Lähes vakuuttunut.” Antaisitko sen soinnut siitä? Ja minä haluan nyt pyytää uudestaan, tulisitteko te ilman suostuttelua, samalla, kun vain sitä yhtä säkeistöä… Jos sinä olet syntinen, tule, seisomaan tähän minun eteeni. Jos sinä tavoittelet Pyhää Henkeä, tule seisomaan tähän. Samalla, kun me laulamme tätä säkeistöä, tulisitteko te nyt?
Lähes vakuuttunut, nyt…
65 Näettekö, mitä Pyhä Henki teki? Tuli aivan tänne ja teki tämän… Mitä enää enempää, Hän voisi tehdä? Miten Hän voisi vielä enemmän suostutella? Suostuttelee; tulisiko, sinä syntinen ystävä? Tulisitko, sinä, jota Pyhä Henki on etsinyt jo pitkän aikaa?
…ottaaksesi vastaan. (Etkö tulisi esiin nyt?)
…nyt, jokin sielu (Jumala siunatkoon sinua, nuori neiti.)
Mene, Henki… (Voitteko te torjua Hänet?)
Vähän vielä soveliasta… (Otollinen päiväkö? Miten tämä voisi olla vielä otollisempi?) Sinua minä…
66 Mitä, jos sinä löytäisitkin sinulle otollisen päivän, eikä Hän olisikaan paikalla? Hän on paikalla nyt. Eikö nyt olisi sinun otollinen hetkesi? Siis, tämä on nyt pelastuksen hetki; nyt on hetki ottaa Hänet vastaan; tämä on hetki täyttyä Pyhällä Hengellä, kun Pyhä Henki on läsnä, paikalla – erehtymätön todiste siitä Hänen Sanastaan, että Hän elää. Ja koska Hän elää, Hän haluaa, että sinä elät myös. Miehet ja naiset, jotka seisotte täällä nyt, katuvaisina, Jeesus sanoo: ”sitä, joka tulee minun luokseni, sitä minä en ikinä heitä pois”, ja Hän sanoo: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä (ensin).” [Joh. 6: 36 & 44]
Ymmärrättekö te, mitä tänä iltana tapahtui? Suuri, taivaan Isä Jumala on – siunannut meitä ylhäisellä läsnäolollaan, ja voidellut meidät ja näyttäytynyt meidän keskellämme elävänä. Ja Hän puhui teille – yksilöinä, ja toi teidät tänne, että te voisitte tulla pelastetuiksi ja uskoa Häneen, että Hän tekisi teille jotakin, mitä mikään muu ei kykene tekemään; pelastaa teidät ja viedä teidät kirkkauteen, niin te tulette elämään läpi kaikkien tulevien, ikuisten aikojen. Teillä on ikuinen elämä. Siunattu olkoon se, joka kuulee Jumalan äänen, ja ottaa siitä varteen.
67 Ja teille, täällä, jotka olette saaneet Hänet pelastajananne, ja te haluatte tulla täytetyksi Hänen läsnäolonsa voimalla, että Hän voisi puhua ja toimia teidän kauttanne muiden pelastamiseksi… Sitä varten Pyhä Henki on – toimiakseen teidän kauttanne toisten pelastamiseksi, seurakunnan rakennukseksi. Lupaus oli teille; Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi…” ja niin te olette tehneet, ”niin te saatte Pyhän Hengen lahjan; sillä teille lupaus kuuluu ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.” Se lupaus koskee meitä. Ja siis: lupaus on teille. Sen täytyy olla.
Siis, nyt minä pyydän teitä, saarnaajaveljet, jos voisitte tulla aivan näiden katuvaisten ympärille, tänne, sieltä lavalta, tänne alas, kun muut pysyvät vielä rakennuksessa ja istutte paikoillanne vielä hetken. Siis, juuri… Ai, onko heitä varten tilat? Parempi. Tilat näille, tällä puolella. Olen pahoillani, minä unohdin sen. Menkää te…