60-0626 ELÄVÄN JUMALAN PETTÄMÄTTÖMÄT TODELLISUUDET
(Unfailing Realities Of The Living God, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 26.6.1960

¹          Breedings, Kentucky, minun täytyy olla siellä kello kahdelta hautajaisia varten, Henry Branhamin, joka on serkkuni. Hänen vaimonsa kuoli. Ja hänen viimeinen pyyntönsä oli, että minä pitäisin hänen hautauspalveluksensa. Ja se on Breedingsissä, Kentuckyssa. Se on noin kaksisataa viisikymmentä tai kuusikymmentä mailia, uskoisin, tai jotakin sellaista, alas etelään. Ja minun täytyy lähteä hieman aikaisemmin, voidakseni päästä sinne ajoissa.

²          Ja sitten me tulemme takaisin tänä iltana, ja lähdemme huomenna iltapäivällä. Minun pitäisi olla Tulsassa, Oklahomassa, koko ensi viikon, mutta en tule pääsemään sinne ennen tiistaita. Ja sitten me tulemme takaisin ollaksemme täällä lauantai-iltana.

³          Ja halusin nähdä voisinko olla silloin täällä. Katsokaamme nyt, sehän ei tule olemaan ehtoollisilta, vai onko se? [Veli Neville sanoo: “Ei.”] Ei. Olin täällä viime ehtoollisiltana. Mutta en tule olemaan täällä ajoissa tätä ehtoollista varten. Se tulee olemaan ensi sunnuntai-iltana, eikö niin? [“Kyllä.”] Haluan aina olla mukana siinä, näettehän. Aina, kun te syötte ja juotte tämän, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes Hän tulee uudestaan.

⁴          Niinpä, ensi sunnuntaiaamuna, noin kello kolmelta, me lähdemme länteen, emmekä tule takaisin ennen kuin vasta syksyllä. Otan perheeni, ja tulemme olemaan takaisin johonkin aikaan syksyllä, jos Herra suo. Ja haluan todella pyytää seurakuntaa rukoilemaan puolestani.

⁵          [Veli Neville sanoo: “Veli Branham?”] Niin. [Ilmoittaisitko sisar Edithin syntymäpäivästä; meillä tulee olemaan pieni kokoontuminen siellä ensi perjantai-iltana.”] No niin, se on hienoa. Sisar Edith Wright on tullut päivää nuoremmaksi. Ja heillä tulee olemaan pieni kokoontuminen hänen luonaan ensi perjantai-iltana. No niin, se on mukavaa! Hyvä on. Onko yleisö kutsuttu? [“Kuka tahansa.”] Yleisö on kutsuttu sisar Edithin syntymäpäiville. Hän tulee olemaan noin kahdeksantoista; onko se oikein, sisar Edith?

⁶          Suunnilleen samoin kuin sanoin yhtenä päivänä: “Tiedättekö, olen juuri täyttänyt kaksikymmentäviisi.”

 Ja eräs mies katsoi ympärilleen , sanoen: “Niinkö?”

⁷          Ja minä sanoin: “Toisen kerran.” [Veli Branham nauraa.]

⁸          [Joku sanoo: “Veli Branham?”] Milloin? Hän on oleva kolmekymmentäyhdeksän. Se ei näytä mahdolliselta, eihän? Kolmekymmentäyhdeksän. Minun mielestäni hän on aina vain pieni tyttö, tiedättehän, koska, kun ensi kertaa tulin tuntemaan Edithin, arvelen, että se oli… Edith, uskoisin, että olen tuntenut sinut noin kaksikymmentäviisi-, tai ehkä kaksikymmentäkahdeksan vuotta.

⁹          Katsohan, olen saarnannut noin kolmekymmentäyksi vuotta, ja arvelen, että tunsin sinut välittömästi sen jälkeen, kun aloin saarnaamaan, tutustuessani Wrightin perheeseen. Olen niin kiitollinen, että olen tuntenut nuo ihmiset. He ovat todella olleet inspiraationa elämässäni.

¹⁰     Ja jos Wrightin perhe sattuu menemään Iankaikkisuuteen, ja minä yhä olen elossa, niin en voisi ohittaa tuota paikkaa ottamatta hattua päästäni, ajatellessani niitä suuria asioita, joita Jumala on tehnyt tuon mäensyrjässä siellä! Oi, se on paikka, missä tapahtuu kaikenlaista. Ja olen nähnyt siellä Herran Enkelin vierailevan Georgie Carterin luona. Siellä mäensyrjässä on tuo paikka, jonne Hän johti minut tuona yönä, tuo paikka, jossa kasvaa noita myrkyllisiä muratteja. Ja sitten Hän myöskin kohtasi minut siellä näyssä, ja loisti alas eräästä pensaikosta. Oi, siellä on tapahtunut niin monia asioita.

¹¹     Veli Wrightin maatessa kuolemaisillaan, kaikkien lääkärien luovuttua hänestä. Ja hänen seurakuntansa jäsenet siellä sanoivat hänelle: “Mene ja nouda jumalallinen parantajasi nyt.”

¹²     Minä istumassa siellä mäellä, itkien neljä päivää, rukoillen hänen puolestaan. Herra puhui näyn, sanoen: “Mene, sano hänelle, NÄIN SANOO HERRA: hän tulee hautaamaan tuon kaverin, joka tekee pilaa hänestä.” Ja hän teki sen. Ja kaikki muut asiat.

¹³     Ja se oli siellä missä Pyhä Henki, ensimmäistä kertaa Seurakunnan historiassa, kun koskaan on nähty sellaista tapahtuvan, kun Hän puhui nuo oravat olemassaoloon. Myöskin antoi sisar Hattielle, mitä vain hän halusi pyytää, huolimatta siitä oliko se rahaa tai mitä tahansa, sanottiin: “Se tullaan asettamaan hänen syliinsä juuri nyt.” Hän pyysi kahden poikansa sieluja. Ja Jumala antoi heidät hänelle. Ja on niin monia asioita, joita on tapahtunut siellä mäellä. Jumala siunatkoon heitä, on minun rukoukseni.

¹⁴     Ja pieni Sharon Rose Daulton on täällä sairaana. Missä on Sharon Rose? Hän meni juuri ulos. Ahah. Hyvä on, me tulemme….

¹⁵     [Eräs veli puhuu veli Branhamille.] Mitä sanoit? [Veli puhuu uudestaan.] Hyvä on, tiedättekö mitä, rukoilkaamme heidän puolestaan nyt.

¹⁶     Koska, niin pian kuin kokous on ohitse, haluan lähteä Kentuckyyn…. Ja onko se sataviisikymmentä mailia, en tiedä. Se on Breedingissä Kentuckyssa. Minulla ei ole mitään ajatusta siitä, kuinka kaukana se on. Te menette koko matkan alas tullinpuomille asti, ja sitten siitä sama matka tai hieman enemmänkin, veli Beelerin paikan ohitse ja eteenpäin tuon kaupungin halki, ja toisen kaupungin, ja toisen kaupungin, ja toisen kaupungin, tuohon pieneen kirkkoon, jonka isoisäni rakensi, tuohon pieneen metodistikirkkoon, jossa saarnasin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä vuotta sitten.

¹⁷     Tämä rouva tullaan hautaamaan sieltä. Hän oli sairaanhoitaja. Hän kuoli äkillisesti, ja hänen viimeinen toivomuksensa oli, että minä saarnaisin hänen hautajaisissaan. Ja sitten joitakin sukulaisiani tuli eilen ja pyysi, että menisin tekemään sen, enkä yksinkertaisesti voinut evätä sitä heiltä; hänen miehensä istuessa siellä itkien ja sanoi: “Se oli hänen viimeinen pyyntönsä.” Niinpä olisi ollut vaikeata, tiedättehän. Sanoin vain: “Haluan ensin mennä seurakuntaan ja tavata ihmiset siellä, ja sitten tulen myöskin sinne.” Niinpä minun täytyy pitää kiirettä selvitäkseni siitä, niin kuin ymmärrätte.

¹⁸     Nyt, kun uskon heidän olevan noutamassa veli Daultonia… [Joku sanoo: ‘meni miestenhuoneeseen.’] Oh, hyvä on. Odottakaamme minuutin verran, kunnes…

¹⁹     Tuokaa pikku Janice tänne. Ja kuka tahansa muu, joka haluaa puolestaan rukoiltavan. Ja me tulemme…

²⁰     Mitä kuuluu, Janice? Onpa hieno pikku nainen. Tulehan tänne. Syy siihen, miksi hän on niin sievä; tämä on sisareni lapsi. Ja haluan mennä takaisin tänne mikrofonin taakse, niin että ihmiset voivat kuulla, mitä sanon. Tällä pienellä suloisella tytöllä on terve äiti ja terve isä, mutta jotakin on tapahtunut tälle lapselle. Hän on hento, todella hento, ja pieni ja laiha. Niin suloinen kuin vain voi olla; ja tietenkin, te tiedätte, että ajattelisin niin. Mutta jotakin on aina vialla tällä lapsella. Saatana yrittää ottaa lasta. Ja ehkä Jumalalla on kätensä lapsen yllä, näettehän. Me voimme olla tarkkaavaiset, aina, kun näemme Saatanan työskentelevän. Tarkatkaa vain, siellä on silloin jotakin jossakin. Nyt hän on ollut sairaana muutaman päivän.

²¹     En mennyt heidän kauttaan, koska en tiennyt oliko hän parantunut tai ei. Minun täytyi mennä Floridaan ja ympäri siellä.

²²     Mutta hänellä nousee kuume, eikö niin sisko? Hirvittävä kuume on tullut hänen ylleen, noin neljäkymmentä astetta, joka on noin kolmen asteen kuume. Lääkärit eivät tiedä, mikä se on. Ja he ovat taipuvaiset uskomaan, että se olisi reumaattinen kuume. Jos se on reumaattinen kuume, se voisi jättää hänen sydämensä hirvittävään tilaan, kuten hänen setänsä, joka kuoli siihen. Minä tulen vaatimaan tämän lapsen elämää Jeesukselle Kristukselle.

²³     Te tiedätte kuinka kerran puhuin täällä Daavidista ja Saulista, kuinka Saul halusi antaa hänelle sota-asunsa ja keihään, jolla taistella Goljattia, tuota jättiläistä vastaan. Ja Daavid sanoi: “En minä tiedä mitään noista asioista, mutta antakaa minun pitää tämä linko, jonka olen koetellut.” Näettekö? Ja hän sanoi: “Leijona tuli ja otti yhden isäni lampaista, ja minä menin sen perään tämän lingon kanssa, ja tapoin sen ja toin lampaan takaisin.”

²⁴     No niin, nämä myös ovat karitsoja ja lampaita, Jumalan lampaita. Menkäämme nyt heidän peräänsä tänä aamuna, Jumalan Seurakuntana, ja tuokaamme heidät takaisin. Lääkäri ei nyt tiedä mitä tehdä lapselle.

²⁵     Ja uskon, että veli Edin pienelle tytölle on kehittynyt jonkinlainen astmaattinen tila, tai jotakin sellaista.

²⁶     Mutta uskon Jeesuksen sanoneen tämän: “Minä annan teille valtakunnan avaimen. Mitä tahansa te sidotte maan päällä, on sidottu Taivaassa. Mitä te päästätte maan päällä, tulee olemaan päästetty Taivaassa.” Me uskomme sen, koko sydämellämme. Antakoon Jumala nyt meille uskoa uskoaksemme se koko sydämellämme, kun rukoilemme.

²⁷     Taivaallinen Isämme, minä pidän tässä tätä Weberin perheen pientä, hentoa kukkaa, joka on niin suloinen ja hento. Ja lääkärit, he ovat uskollisesti, kaiken sen mukaan, mitä tietävät, yrittäneet saada selville, mikä lapsella on vikana, mutta he eivät voi saada sitä selville. Ja minä pidän häntä kädestä, enkä usko, että hänellä on mitään reumaattista kuumetta. Uskon, että jos se olisi niin, Sinä sanoisit sen minulle. Minä uskon, että Saatana yrittää ahdistaa tämän lapsen elämää. Ja me vaadimme häntä tänä aamuna Jumalan Valtakuntaa varten.

²⁸     Sinä ihmiselämän vihollinen, sinä Kaikkivaltiaan Jumalan vihollinen, minä tulen tämän lapsen puolesta, ajaakseni sinut ulos hänestä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä tämä pieni lapsi. Sinä voit ehkä päästä pakoon lääkäriä, mutta sinä et voi paeta Jumalaa. Tämä uskon rukous on kohdistettu, Herran Jeesuksen Nimessä, osumaan sinuun tämän lapsen ruumiissa. Ja se on osuva tuohon elintärkeään pisteeseen, missä tahansa oletkin kätkössä, ja sinä tulet olemaan paljastettu ja tuotu ulos. Ja lapsi on elävä ja oleva terve, sillä me tuomme hänet, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, parantumistaan varten. Aamen.

²⁹     Delores, minä en enää murehtisi sitä hitustakaan. Kyllä, Janice on tuleva kuntoon, ja siinä kaikki.

³⁰     Sitten meillä on tässä pieni Daulton. Eivätkö he olekin kultaisia! Mikä suloinen pienokainen! Mutta kyllähän olet raskas! [Veli Branham nauraa.] Eikö hän olekin suloinen, näyttää todella pieneltä irlantilaiselta, sinisine silmineen ja mustine hiuksineen. Ja hänen hengityksensä aivan vinkuu hänen pienissä keuhkoissaan. Hänelle on kehittynyt astma, kurkkuunsa.

³¹     Oi Herra, leijona ja karhu tulivat, sanoi Daavid, ja ottivat jonkun isän karitsoista, ja hän meni niiden perään ja kykeni voittamaan tuon leijonan ja tuon karhun. Ja me tulemme tänä aamuna, (niin kuin Daavidkin oli), uskovaisina Taivaan Jumalaan, joka teki Taivaat ja maan, tämän lapsen puolesta, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

³²     Ja Saatana, sinä, joka olet pannut vaivan tälle lapselle, sinun täytyy päästää hänet vapaaksi, sillä me käskemme sinua päästämään irti lapsesta, niin että hän tulee olemaan terve. Minä nuhtelen sinua Saatana, ja annan sinulle haasteen Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan kautta, Joka saavutti voiton ylitsesi, ja kaikki sinun voimasi turmeltiin. Eikä sinulla ole mitään voimaa. Ja minä saavutan voiton sinun ylitsesi, uskolla Jeesuksen Kristuksen Nimeen, joka on Jumalan Poika, joka uskoi haltuumme tämän Evankeliumin, että Hänen Nimessänsä me ajaisimme sinut ulos; se on tehtävä, jonka Kristus antoi. Sinä tulet jättämään hänet. Sillä me annamme sinulle haasteen, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jättää lapsi, ja hän tulee olemaan terve.

³³     Älä nyt epäile vähääkään, sisar Daulton. Älä enää murehdi enempää. Jumala sanoi niin, se selvittää sen.

³⁴     Kuka se tämä pikku kaveri on? [Joku sanoo: “Lisa Wilson. Hänellä on kasvain.”] Oh, kasvain silmän päällä. Hän on jo melkeinpä nuori nainen. En tiedä voinko nostaa häntä tai en. Mutta hän on hirveän sievä. Hänen nimensä on Wilson. Lela, Lelako? [“Lisa.”] Lisa Wilson. Eikö hän olekin sievä pikkuinen? Hänellä on kasvain silmänsä päällä. Mutta Jeesus parantaa kasvaimia, eikö niin? [“Varmasti parantaa.”] Sen täytyy kuolla. Eihän se ole pahanlaatuinen? [“Se on vain pieni rasvainen kasvain, joka on irrallaan. Se ei ole vielä tehnyt mitään, mutta on kasvamassa nyt.”] Rukoilkaamme.

³⁵     Oi Herra, me tuomme tämän pienen kultaisen tytön Sinulle, Herran Jeesuksen Nimessä, ja pidämme häntä, viatonta lasta, Jumalan Läsnäolossa. Perkele on tehnyt tämän pahan hänelle, ja haluaisi ottaa häneltä silmän, jos voisi, mutta hän ei vedä vertoja Sinulle.

³⁶     Me annamme haasteen sinulle, Saatana, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, joka saavutti voiton sinun ylitsesi, ja kaikkien niiden vaivojen ylitse, joita sinä panet ihmisten päälle. Me käskemme sinua, Hänen Nimessänsä, sen tehtävän mukaisesti, jonka Jumalalta lähetetty Enkeli antoi, että sinä lähdet tästä lapsesta, ja hän tulee terveeksi, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

³⁷     Jumala siunatkoon sinua pikku Lisa. Älä enää ollenkaan epäile. Vain usko, että se tulee olemaan kunnossa.

³⁸     Hyvä on, sisar Bruce. Nyt nämä naiset, jotka seisovat täällä, ettekö siirtyisi hieman lähemmäksi tänne eteen, niin että ihmiset voivat päästä sisälle. Veli Neville, tahtoisitko tulla voitelemaan heidät öljyllä. [Veli Branham puhuu niiden kanssa, jotka tulevat rukoiltavaksi. Tyhjä paikka nauhassa.] Sinä olet sairas. Ihmiset tietävät sen.

³⁹     Tietenkin voin nähdä, että sisaremme tässä on rampa. Se on nivelreuma, eikö niin sisar? [Joku sanoo: “Murtunut lonkka, ja hänellä oli halvaus.”] Murtunut lonkka ja hänellä oli halvaus.

⁴⁰     Tällä naisella tässä on paino päänsä takaosassa, aivan niin kuin jonkun käsi painaisi sitä.

⁴¹     Sisar Bruce on loukannut jalkansa, ja hän on myös… [Sisar Bruce puhuu veli Branhamille.] Hän on yhä sairaalahoidossa. Kaaduitko sinä tai jotakin sellaista? [“Minut tönäistiin pois liukuportailta…?…”] Se on yksi sisaristamme täällä seurakunnassa. Hänet tönäistiin pois liukuportailta, ja todellisuudessa hän on sairaalassa. Onko se murtunut? [Sisar Bruce vastaa.] Oi, jänteet ja verisuonet ja niin edelleen. Sitten hän seisoo jonkun rakkaansa puolesta.

⁴²     Ja nämä naiset tässä seisovat rakkaittensa puolesta, niin että tiedämme, kun rukoilemme. Kumartakaamme nyt päämme, jokainen.

⁴³     Oi Herra Jeesus, nämä pyynnöt on tehty tunnetuksi. Ja Raamattu on sanonut: “Tehkää pyyntönne tunnetuksi pyhien seurakunnassa.” Täällä on niitä, jotka rukoilevat rakkaittensa puolesta, jotka ovat vakavasti sairaita, jotkut mieleltään sairaita, kieltäen, että on elävä Jumala, ja muut tapaukset. Täällä on sisaremme nyrjähtäneen jalan kanssa, vakavassa tilassa, ja on juuri tullut sairaalasta tänne tänä aamuna. Eräällä sisarella on niin kova paino päänsä takaosassa. Ja eräällä sisarella on murtunut lonkka ja halvaus. He ovat kaikki täällä Herra, esittämässä pyyntöjään ja seisovat Jumalan alttarin edessä; voiteluöljyn kiiltäessä heidän päissään, esittäen Pyhää Henkeä. Minä seison sen tiedon yksinkertaisuudessa, että minulla on Jeesus Kristus ja Hänen Sanansa, ja minä pyydän heidän jokaisen puolesta.

⁴⁴     Jumala, kun lasken käteni heidän päälleen, voikoon heidän pyyntönsä olla annetut heille. Suo se, oi, Jumala, Jeesuksen Nimessä. Voikoon olla niin, Isä, sisarellemme Gertielle, Jeesuksen Nimessä. Myöskin sisar Brucelle, Herra, voikoon olla niin, koskien hänen pyyntöään, ja hänen jalkaansa. Sisarellemme, jolla on tämä tila päänsä takaosassa; voikoon olla niin, Herra, Jeesuksen Nimessä, että hän vapautuu siitä. Ottakoon Saatana kätensä pois tästä. Suo se. Ja sisaremme, joka on sekä halvaantunut, ja hänellä on murtunut lonkka.

⁴⁵     Herra, jotkut näistä voivat näyttää hyvin vähäisiltä, ja jotkut niistä hyvin suurilta, mutta yksikään niistä ei ole Sinulle liian pieni tai liian suuri. Sinä olet Jumala, yli kaiken. Ja minä rukoilen ja vapautan heidät uskon rukouksella, jokaisen heistä; Herra, Sinun palvelijanasi, murtaakseni epäilyksen tai minkä tahansa muun voimat. Minä annan heille heidän vapautuksensa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Voikoon jokainen vastaanottaa tarkalleen sen, mitä he ovat pyytäneet. Ja kun tämä seurakunta, Sinun Ruumiisi yksikkönä, on nyt rukouksessa, me vapautamme heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Voikoot he saada sen nyt, Sinun kunniaksesi. Aamen.

⁴⁶     Jumala siunatkoon teitä. Vastaanottakaa Se. Menkää, vastaanottakaa parantumisenne ja siunauksenne.

⁴⁷     Mielissämme ei nyt ole mitään epäilystä. Eihän? Ei yhtäkään epäilystä. Jumala tulee tekemään sen. Uskooko jokainen sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala on tekevä sen. Hän ei ole jättävä mitään tekemättä. Hän on tekevä tarkalleen sen, mitä me pyysimme Häntä tekemään. Koska Hän ei voi tehdä mitään muuta, ja pysyä Jumalana, näettehän. Jos me emme epäile, Hän tulee antamaan sen meille.

⁴⁸     Älkää nyt unohtako rukoilla jonkun puolesta, joka todella tarvitsee rukousta. Te kaikki tiedätte, kuka se on, eikö niin? Se olen minä. Kyllä, minä olen se, joka tarvitsee rukousta. Minä seison nyt välissä, suuriin ja pitkiin kokoussarjoihin lähdössä, kautta Kalifornian, Oregonin, Washingtonin, ja ympäri Oklahomassa ja eri paikoissa. Ihmisiä on tuleva Kanadasta ja kaikkialta. Ja minun täytyy seistä saarnaajien mielipiteiden ja Perkeleen voimien välillä; ja loppu, lopunaika lähestyy.

⁴⁹     Ja joku juuri sanoi yhtenä päivänä, joku, joka tuli kotiini. Se oli eräs nainen, joka lensi Saksasta, ja eräs toinen henkilö tuli sieltä-ja-sieltä, ja Herra käski heitä tulemaan, ja heillä oli sitä ja tätä ja jotakin muuta. Ja joku tuli vastaan kadulla ja sanoi: “Kuinka sinä kestät sitä?” Näettekö?

 Sanoin: “Oi, se on Hänen armonsa.” Aamen.

⁵⁰     Sitten minun täytyi hypätä suoraan lentokoneeseen, lentääkseni koko yön jonnekin Kaliforniassa, tai Floridassa, tai Arizonassa. Ja tullessamme takaisin jouduimme myrskyyn. Perkele yritti pysäyttää meitä, tiedättehän. Ja Herra toi meidät perille. Sitten seuraavana aamuna, eilen, minun olisi pitänyt lähteä Bakersfieldiin, Kaliforniaan, erään saarnaajan hätätapauksen vuoksi. Enkä yksinkertaisesti voinut tehdä sitä, siinä kaikki. Ja katsokaahan, sitten, kun te tulette jonkun luo, te ette tiedä minne mennä sieltä, näettehän. Täällä olisi tämä, ja tämä, ja tämä, ja tämä, tiedättehän mitä tarkoitan; mikä niistä tulisi ottaa? Ja se loukkaa jotakin, jos ette mene tapaamaan heitä kaikkia, näettehän. Ja te ette voi tavata heitä kaikkia. Niinpä teidän vain täytyy odottaa, minne päin tunnette johdatusta mennä, ja sitten te vain menette.

⁵¹     Halusin sanoa hyvän kohteliaisuuden pastoristamme. Viime yönä sairaalassa oli hätätapaus, se oli myöhään yöllä. Siellä eräs nainen makasi kuolemassa, ja hänen sisarensa olivat siellä. Hän oli tajuton hetken, heräsi ja vastaanotti Herran Jeesuksen. Minun täytyy johtaa eräs toinen mies, syntinen, Herralle Jeesukselle, siellä Floridassa. Ja jokaisena tuntina yöstä on hätätapauksia ja kaikenlaista, teidän täytyisi seurata jotakin sananpalvelijaa joskus tietääksenne. Ja kuulin mitä hienoimpia lausuntoja sairaalassa meidän pastoristamme, kuinka hän tulee sinne ja vierailee ihmisten luona ja rukoilee sairaiden puolesta, ollen uskollisesti palveluspaikallaan. Minä arvostan sitä niin paljon, että tämän pienen lauman johtajana on Herran palvelija, joka on uskollisesti palveluspaikallaan. Varmasti te arvostatte häntä, mutta me… Mutta täytyy olla jokin tapa meidän ilmaista se paremmin, uskolliselle Herran palvelijalle.

⁵²     Viimeisessä kokouksessamme, äskettäin Chatauquassa, joku kysyi minulta: “Veli Branham, kuinka sinä jaksat sillä tavalla?”

⁵³     Minä sanoin: “Tässä on Gene Goad, Pat Tyler, ja koko joukko heidän kaltaisiaan miehiä täällä, jotka ollessani noissa kokouksissa, makaavat kasvoillaan ja paastoavat päivä kausia, ja ovat syömättä ja rukoilevat minun puolestani.” Se vie minut eteenpäin, näettehän. Se on voima. Heidän apunsa tulee Herralta. Veli Daulton, oi, on niin monia heitä, ystäviä, jotka paastoavat ja rukoilevat. Kieltäytyvät aterioistaan ja paastoavat ja rukoilevat.

⁵⁴     Nyt, jos veli Gene siellä takana on valmis äänittämään, niin haluan puhua vain vähän aikaa, ja veli Neville tulee sitten jatkamaan.

⁵⁵     Nyt, jos vain mahdollisesti voin päästä takaisin, Edith, kultaseni, kuultuani syntymäpäiväjuhlastasi perjantai-iltana, jos vain pääsen ajoissa takaisin Oklahomasta, niin tulen olemaan siellä perjantai-iltana, jos vain mahdollisesti voin.

⁵⁶     Ja nyt ollessamme poissa, rukoilkaa te kaikki puolestamme. Ja Raamatussa sanotaan: “Herra valvokoon teidän ja minun välillämme, ollessamme erillämme.” Ja voikoot Hän tehdä sen, ja suojella ja siunata teitä, ja suojella ja siunata minua, ja auttaa meitä kaikkia elämään parhaamme mukaan Hänen palvelustaan varten, siihen asti kunnes jälleen tapaamme. Ja minä tulen olemaan riippuvainen teidän rukouksistanne ollessani siellä ulkona kentällä, kasvotusten vihollisen kanssa. Niinpä rukoilkaa puolestamme. Kaikki te saarnaaja veljet, veli Humes ja veli Beeler, ja niin monet muut teistä täällä, rukoilkaa puolestani. Te ymmärrätte.

⁵⁷     Nyt me haluamme mennä Johanneksen Evankeliumin 4. lukuun. Ja haluan puhua tänä aamuna, jos Herra suo, aiheesta: Elävän Jumalan pettämättömät todellisuudet.

⁵⁸     Haluan lukea lähtien 14. Jakeesta, 23 mukaan lukien, Johanneksen 4. luvusta. Me menemme mukaan keskusteluun, jossa Jeesus puhuu naisen kanssa kaivolla: Johannes, 4. luku, mukaan lukien 23 jae.

Mutta kuka tahansa juo vedestä, jonka minä hänelle annan, ei koskaan janoa; vaan vesi, jonka minä olen antava hänelle, on oleva hänessä veden lähde pulputen iätikestävään elämään.

⁵⁹     Nyt tuo sana siellä ei todellisuudessa ole iankaikkinen, jos teillä on Kuningas Jaakon Raamattu, te näette siellä pienen merkin. Alkuperäisessä sanotaan: “Iankaikkiseen Elämään.” Iätikestävä, on vain hetkinen. Iankaikkinen on aina.

… pulputen Iankaikkiseen Elämään.

Nainen sanoi hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, niin etten janoa, enkä tule tänne noutamaan.

Jeesus sanoi hänelle: Mene, kutsu aviomiehesi, ja tule tänne.

Nainen vastasi ja sanoi: Minulla ei ole aviomiestä. Jeesus sanoi hänelle: Sinä sanoit oikein, Minulla ei ole aviomiestä:

Sillä sinulla on ollut viisi aviomiestä; ja hän, joka sinulla nyt on, ei ole sinun aviomiehesi: siinä sinä sanoit totuuden.

Nainen sanoi hänelle: Herra, minä tajuan, että sinä olet profeetta.

Heidän isämme palvoivat tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on paikka, jossa ihmisten tulisi palvoa.

Jeesus sanoi hänelle: Nainen, usko minua, hetki tulee, kun te ette tällä vuorella, ettekä Jerusalemissa, palvo Isää.

Te ette tiedä mitä te palvotte: me tiedämme mitä me palvomme : sillä pelastus on juutalaisista.

Mutta hetki tulee, ja nyt on, jolloin totiset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa: sillä Isä etsii sellaisia palvomaan häntä.

⁶⁰     Nasaretilaisen Jeesuksen päivinä, kun Hän oli täällä maan päällä, vaeltaen lihassa, Hän löysi ihmisiä, jotka Hänen päivinään etsivät jotakin uskontoa, joka toisi heille vapautuksen. He halusivat uskonnon, joka vapauttaisi heidät kaikista heidän pahoista asioistaan ja vihollisestaan. Ja kristillisyys täytti jokaisen haasteen, mitä he pyysivät. Kristillisyys täytti kaiken sen, mitä he tarvitsivat ja mitä he pyysivät. Se oli haaste jokaista heidän tarvettaan varten, mutta he eivät halunneet vastaanottaa Sitä.

⁶¹     Ja suunnilleen samoin on tänäänkin. Me löydämme tänään ihmisiä, niin kuin silloinkin, jotka etsivät jotakin uskontoa, joka tulisi tekemään jotakin heidän puolestaan, joka toisi vähän todellisuutta heille. Todellinen, totinen kristillisyys täyttää jokaisen noista haasteista, mutta he eivät halua vastaanottaa Sitä. He eivät yksinkertaisesti halua Sitä. Se on ihmisten luonne tänään. Minä en puhu uudestisyntyneestä Seurakunnasta. Minä puhun kansakunnasta ja maasta, kokonaisuutena. He eivät näytä haluavan Sitä.

⁶²     Jos te haluatte jotakin, te ette yksinkertaisesti voi levätä ennen kuin olette saaneet sen. Jeesus sanoi Autuaaksi-julistamisissaan: “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät täytetään.” Jos he isoavat ja janoavat!

⁶³     Mutta, kun me tänään yritämme antaa ihmisille jotakin, mitä he todella tarvitsevat, he eivät halua vastaanottaa Sitä. He yksinkertaisesti eivät halua Sitä. Eikä ihmisten asenne ole muuttunut. Ja kuitenkin se on tarkalleen se, mitä maailma tarvitsee tänään, se on Jeesuksen Kristuksen uskonto, vapautus niistä asioista, joita he pelkäävät, ja joista heidän on tarve olla vapautetut.

⁶⁴     Päivinä, jolloin Hän oli täällä maan päällä, niin yksi niistä syistä, miksi he eivät voineet vastaanottaa Nasaretin Jeesusta, ja uskoa Häneen ja saada vapautustansa, oli se, että se oli liian epätavallista heille. Sitä se oli. Hän toi Vapautuksensa. Jumala oli lähettänyt heille vapautuksen. Ja se oli heistä niin epätavallista, että he eivät halunneet hyväksyä sitä, koska se ei tullut juuri sillä tavalla kuin he olivat tottuneet saamaan uskonnon.

⁶⁵     Ja hyvin silmiinpistävästi sama tilanne on juuri tänään, on hyvin erikoista nähdä sen rinnakkaisuus. Tämän päivän ihmiset ihmettelevät: “Missä on Jumala, joka avasi Punaisen Meren? Missä on Jumala, joka paransi pitaaliset? Missä on Jumala, joka vapautti vangitut?” Ja kuitenkin se on suoraan heidän edessään, eivätkä he halua vastaanottaa Sitä. Miksi? Samasta syystä kuin hekin silloin. Se on liian vastakkaista. Se on niin epätavallista.

⁶⁶     Tuona päivänä, jos Hän olisi tuonut heille uskontunnustuksia, tai jonkinlaisen muodon, jota heidän olisi tullut noudattaa, jotakin rituaaleja ja niin edelleen, niin he olisivat ilolla vastaanottaneet sen. Mutta koska Hän toi Sen sillä tavalla kuin Hän sen teki, eivät ihmiset halunneet vastaanottaa sitä siinä muodossa kuin Hän Sen toi.

⁶⁷     Samalla tavalla se on tänään, tarkalleen samoin. He, he haluavat Sitä, mutta he eivät halua vastaanottaa Sitä sillä tasolla, jolla Jumala tuo Sen. Ja se on ainoa tapa, joka Jumalalla on tuoda Se. Me emme voi tuoda Jumalaa alas omalle ajatustasollemme. Meidän täytyy kohottaa itsemme Hänen ajatustasolleen, ja kohdata Hänet siltä perustalta, jonka Hän on antanut meille kohdata Hänet. Ymmärrättekö? He tahtovat vapautusta.

⁶⁸     Heillä oli kaikki kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa, ja farisealaiset ja saddukeukset ja herodilaiset, ja mitä kaikkea, kaikkia erilaisia muotoja ja uskonnollisia lahkoja. Yhdellä oli omansa, eikä hän uskonut mihinkään ylösnousemukseen, tai mihinkään Enkeliin tai henkeen. Toinen taas uskoi sekä kuolleiden ylösnousemukseen, että Enkeliin ja henkeen. Ja yksi taas uskoi kätten pesemiseen määrätyllä tavalla, ja mitä te teette, aivan niin kuin se on tänään.

⁶⁹     Jos nyt Kristus voisi tulla jossakin sen sorttisessa asiassa, silloin ihmiset tulisivat ilolla vastaanottamaan sen.

⁷⁰     Mutta, kun Hän tulee Ylösnousemuksensa Voimassa, saaden ihmiset elämään ja toimimaan ja käyttäytymään oikein, muuttaen heidän asenteensa, muuttaen heidän tapansa, muuttaen heidän elämänsä, silloin he eivät halua olla missään tekemisessä sen kanssa.

⁷¹     He tahtovat elää juuri sillä tavalla kuin he tahtovat elää. Ja he tahtovat jatkaa elämäänsä juuri sillä tavalla kuin he aina ovat eläneet, mutta kuitenkin olla hyvin uskonnollisia, ja mennä kirkkoon ja olla sen jäsen, niin että he voivat mennä sinne sunnuntaiaamuisin, tai milloin se onkin; ja kuunneltuaan viidentoista minuutin saarnan pastorilta; he lähtevät sieltä jotenkin puoliksi tyydytettyinä, että ovat täyttäneet sen viikon velvollisuutensa uskonnolleen. Se selvittää sen, ja sitten he menevät ja tekevät mitä tahansa tahtovat lopun viikkoa.

⁷²     No niin, Jumala lupasi mitä Hän tulisi tekemään näissä päivissä. Ja haluaisin kysyä keneltä tahansa saarnaajalta missä tahansa, että onko yhtään Jumalan Seurakunnalle antamaa lupausta, ja mitä Hän sanoi, että he tulisivat tekemään, ja mitä todellinen Seurakunta ei tekisi nyt. Mutta he eivät tahdo sitä. He eivät halua sitä.

⁷³     Jeesus toi Jumalan ihmisten elämään. Jumala oli tehty ihmiseksi. Kun Jeesus syntyi, tuli Jumala mieheksi, voidakseen seurustella miesten kanssa miehenä. Miksi? Saavuttaakseen yhden tarkoituksen, ja se on, tuoda ihmisille se, mitä Jumala on; ei mitä joku kirkko on, vaan mitä Jumala on. Jeesus tuli voidakseen esitellä Jumalan ihmisille. Ja ihmiset eivät halunneet sitä.

⁷⁴     Pyhä Henki tulee tänään, samanlaisella tavalla, esitelläkseen Jumalan ihmisille; mutta ihmiset tahtovat käydä kirkossa. Se hukuttaa heidän omat ajatuksensa. He eivät kykene luotaamaan Sitä. Ja meidän täytyy oppia, ettei Jumalaa tunneta järkiperäisellä käsityksellä. Jumala tunnetaan uudella syntymällä, Pyhästä Hengestä, eikä millään muulla tavalla. Raamattu selvästi sanoo meille: “Ei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, kuin vain Pyhässä Hengessä.” Ja jos te ette ole koskaan saaneet Pyhää Henkeä, te ette tiedä, että Hän on Kristus, koska se on ainoa tapa, miten Hän paljastaa itsensä.

⁷⁵     Te ette ole kääntyneitä ennen kuin olette saaneet Pyhän Hengen. Raamattu sanoo niin. Sen jälkeen kun Pietari oli sekä pelastunut, että pyhitetty, ja saanut voiman ajaa ulos saastaisia henkiä ja saarnata Evankeliumia; Jeesus selvästi sanoi hänelle, ettei hän ollut kääntynyt, ennen kuin hän olisi saanut Pyhän Hengen. Hän sanoi: “Sen jälkeen, kun olet kääntynyt, vahvista silloin veljiäsi?” Se oli sinä yönä, jolloin Hänet kavallettiin, kun Pietari ei vielä ollut kääntynyt. Eikä kukaan ole todella käännytetty ennen kuin hänet on muutettu, kun hän on kuollut itsellensä, ja hän on Pyhän Hengen hallinnassa. He eivät halua tehdä sitä.

⁷⁶     Pyhä Henki ei nyt käyttäydy väärin yhdessä henkilössä ja oikein toisessa. Se saa jokaisen henkilön tulemaan Sen luonteen laadun mukaiseksi, näettehän, koska se on Henki, joka johtaa teitä. Se tuo ja saattaa teidät alamaisiksi Sen luonteelle. Te ette tee sitä alamaiseksi luonteellenne; vaan se tekee teidät alamaisiksi Sen luonteelle. Ja Pyhä Henki saa teidät elämään, ja te rakastatte tehdä sen. Oi, kuinka te rakastattekaan luopua maailman asioista, kun Pyhä Henki tulee sisälle! Kuinka Se puhdistaakaan teidät ja pesee teidät ja panee teihin halun seurata Häntä, ja janoamaan ja isoamaan lisää Siitä, te yksinkertaisesti kylvetätte itsenne Siinä. Se tuo teille todellisuuden.

⁷⁷     Nyt, kun Jumala asetti miehen tänne, ja niin kuin oli Herran Jeesuksen päivissä, Hän antoi miehelle todellisen tiekartan Voimaansa.

⁷⁸     Tiekartta on jotakin, mikä kertoo teille minne päin mennä, jos haluatte mennä jonnekin. Kun me lähdemme muutaman seuraavan päivän kuluttua… Olen kulkenut tätä maata niin paljon, että vaimoni ja minä olimme hämmästyneitä ajatellessamme sitä. Voitte sanoa minne haluatte mennä, ja voin sanoa teille, mitkä tiet johtavat sinne, ja voin sanoa viidentoista minuutin tarkkuudella ajan, milloin te saavutte perille, täältä Kaliforniaan. En ole erehtynyt siinä kertaakaan, en tiedä… Joskus se on ollut aivan minuutilleen, kun olen laskenut ajoaikani keskinopeuteni mukaan. Olen ollut niin paljon edes takaisin ja ylös ja alas, että olen lopulta tullut tuntemaan sen.

⁷⁹     Sillä tavalla Jumala haluaa meidän tuntevan Sanansa. Me tunnemme Sen. Me olemme kulkeneet Sen. Me olemme koetelleet Sen. Me olemme kokeilleet Sitä, ja te tiedätte, minne Se johtaa. No niin, tämä Tiekartta on Hänen Raamattunsa. Raamattu on se tiekartta, joka johtaa Jumalan Voimaan; usko johtaa teidät Voimaan. Voima tuottaa lupauksen.

 Me tarvitsemme Voiman.

⁸⁰     Muutama päivä sitten, kun sisar Wood, ja vaimoni ja minä, istuimme puhumassa kasteesta. Me olemme kiitolliset Jumalalle, että meillä on täällä niin monia kalliita veljiämme, joille Jumala on antanut Pyhän Hengen, kuten veli Willard Collins siellä takana, ja uskon, että veli Hickerson on siellä myös, sekä heidän vaimonsa, ja veli Charlie Cox ja hänen vaimonsa, ja veli Mike Egan siellä takana, ja, oi, kuinka monia lisää, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen. Ja siitä alkaa tulla puheenaihe keskuudessamme. Oi, voikoon Se elvyttää meidät siihen pisteeseen, että me alamme etsimään ja janoamaan Jumalan todellisuuksia. Jumala on todellisuus.

⁸¹     No niin, mitä tiekartta osoittaa meille? Heidän olisi tullut tietää. Niinä päivinä, jolloin Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Te tekopyhät! Hyvin te osaatte erottaa taivaat, kun sanotte, pilvien ollessa matalalla ja punaiset, että huomenna tulee ruma ilma; ja jos se on kaunista, niin te erotatte sen taivaalta; mutta ajan merkkejä te ette erota. Jos te olisitte tunteneet Minut, te olisitte tunteneet Minun päiväni.”

⁸²     Eikö Raamattu sanonut, että nämä asiat tapahtuisivat, kun Hän tulisi? Eikö profeetta Jesaja profetoinut siitä? Eikö myös Jeremia, Hesekiel ja kaikki vähäisemmät profeetat puhuneet siitä? Kaikki puhuivat siitä, tuo tiekartta osoitti suoraan tuohon määränpäähän! Ja, kun Hän tuli, heidän seurakuntansa olivat niin uskontunnustuksissaan ja muissa asioissaan, että he epäonnistuivat näkemään sitä todellisuutta, mitä varten Hän tuli; tuomaan Jumalan mieheen, tekemään Jumalan mieheksi, liittämään heidät jälleen yhteen.

⁸³     Jopa Job, ahdistuksensa päivissä, huusi: “Oi, jospa vain voisin nähdä Hänet!” Toisin sanoen: “Jospa voisin mennä Hänen asunnollensa ja kolkuttaa Hänen ovellensa! Jospa voisin löytää jonkun, joka voisi seistä välillämme minun puolestani!” Hän sanoi: “Tiedän etten ole tehnyt syntiä. Tiedän olevani vanhurskas, sillä seison polttouhrin perustalla.” Mutta kuitenkin häneltä puuttui todellisuus. Hänellä oli muoto, mutta häneltä puuttui todellisuus. Hän sanoi: “Oi, jospa vain voisin löytää Yhden, joka voisi laskea kätensä syntisen miehen päälle ja pyhän Jumalan päälle”, ja tehdä sen todelliseksi hänelle! Hän oli profeetta ja Hengessä, ja istuessaan raapimassa paiseitaan, Herran Henki tuli hänen päälleen, salamat välähtelivät ja ukkoset julisivät, ja hän huusi: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisissä päivissä Hän tulee seisomaan tämän maan päällä; ja, vaikka ihomadot ovat hävittäneet tämän ruumiin, olen minä kuitenkin lihassani näkevä Jumalani.” Siinä se on teille, todellisuus! “Hän on tuleva jonakin päivänä.” Nuo vanhat patriarkat siellä aikaisemmin, he odottivat sitä!

⁸⁴     Ja Jeesus sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Minut, te olisitte tunteneet Minun päiväni.” Hän tuli liittääkseen Jumalan ja miehen yhteen. Hän itse tuli, tuo Yksi ainoa. Joku enkeli ei olisi voinut tehdä sitä. Kukaan ei olisi voinut tehdä sitä, paitsi Hän. Hän tuli tekemään Jumalan ja miehen yhdeksi.

⁸⁵     Hän sanoi: “Tuona päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa; Minä teissä, ja te Minussa.” Hän tuli tuodakseen Jumalan ja miehen yhteen. Mies oli tehty Jumalan avustajaksi, ja hän itse tuli maan jumalaksi. Se on totta. Mutta hän kadotti alkuperäisen asemansa, synnin kautta, eikä härkien ja vuohien veri voinut aikaansaada sovitusta tälle synnille. Mutta Jeesuksen Kristuksen Veri voi tehdä sen!

⁸⁶     Näettekö, Hän osoittaa tiekarttaa. Hän todisti Sen. Tiekartta johti suoraan siihen. “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet myöskin Minut. Jos te vain olisitte tunteneet Sanan!”

⁸⁷     Kun Saatana kohtasi Hänet, Saatana yritti löytää kiertotietä Hänen ohitseen. Saatanalla oli tiekartta ja hän sanoi: “Katsohan, täällä sanotaan näin.”

 Hän sanoi: “Mutta on myös kirjoitettu…”

⁸⁸     Oi, siellä on niin paljon ohikulku-paikkoja, sitä, tätä tai jotakin muuta, “Oi, niin kauan kuin vain teet näin.” Sitä se ei ole! Teidän täytyy löytää Jumala henkilökohtaisella suhteella ja kokemuksella. Jos te väitätte, että teillä on se, ja yhä elätte maailmalle, silloin siinä on jotakin väärin. Perkele on ohjannut teidät sivuun väärällä Kirjoituksella.

⁸⁹     Jos me seuraamme tiekarttaa, siinä sanotaan: “Käänny valtatie numero sille-ja-sille tässä”, me käännymme sille tielle! Jos Apt. 2:38 sanoo: “Tehkää parannus, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntien anteeksi saamiseksi”, niin te ette käänny vasemmalle, vaan teidän täytyy kääntyä Sen suuntaan. En välitä mitä se on, teidän täytyy seurata tuota Tietä. Jos Hän sanoo: “Lupaus on teille ja teidän lapsillenne”, ei se tarkoittanut jotakin mennyttä ajanjaksoa. Vaan Siinä sanotaan: “Niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu!” Se on Jumalan tiekartta. Meidän täytyy seurata Sitä. Tie on hyvin merkitty.

 Te sanotte: “Kuinka tulen tietämään, että olen sillä?”

⁹⁰     Herran Jeesuksen veriset jalanjäljet ovat valmistaneet tien, ja opetuslapset laskivat tuolle samalle perustukselle. Pyhä Henki ohjasi heitä. Seuratkaa tuota tiekarttaa.

⁹¹     Ja muutama ilta sitten, joku sanoi: “Erottamisen alla, veli Branham on kunnossa, mutta kun tulee kysymys hänen teologiastaan, on hän kokonaan väärässä.” Kuka tahansa tietää Raamatun opettavan, että tuo sana profeetta merkitsee “Sanan erottaja”. Nämä merkit ovat ainoastaan lisäystä. Mutta kun te näette jotakin yliluonnollista tulevan ja erottavan sillä tavalla, niin se vain todistaa asian oikeaksi. Se on Jumalan Sana.

⁹²     Kun Jeesus Nasaretista, oli täällä maan päällä, seurasivat ihmiset monasti Häntä vain kalojen ja leipien tähden, ja niin edelleen, ja mitä he voisivat saada hyötyä Hänestä. Hän antoi heidän jatkaa niin. Hänen suosionsa alkoi kohota korkealle. Ja sitten yhtenä päivänä, väenpaljouden ollessa yhdessä, Hän ruokki viisituhatta ja meni järven toiselle puolelle. Ja kun tuo joukko oli tullut Hänen peräänsä, Hän sanoi: “Miksi te olette tulleet? Ei ihmeen tähden, vaan te olette tulleet kalojen ja leipien tähden.” Oi, jotkut heistä ajattelivat menettävänsä jotakin, tiedättehän, jos he eivät menneet katsomaan, mitä Hän teki. Mutta koskeako Siihen? Ei koskaan!

⁹³     Sitten Jeesus, tuossa samassa Johanneksen 6. luvussa, alkoi tuoda esiin Evankeliumia, ja he loukkaantuivat Häneen. Ja siitä hetkestä alkaen Hänen suosionsa alkoi vähetä, painua alas, silloin Hän ei enää ollut sama heille.

⁹⁴     Ja on aivan niin kuin jonkun nykyaikaisen saarnaajan kohdalla, jos he sanovat: “Hei, odotapa hetkinen, sinä loukkaat ihmisiä saarnaamisellasi. Sinun ei pitäisi tehdä sitä.” Nyt joku nykyaikainen saarnaaja sanoisi: “Uh, hyvä on, ehkä minun on parasta katsoa, mitä uskontunnustus sanoo.” Näettekö? “Ehkä minun on parasta katsoa, nähdäkseni, mitä seurakunta sanoo siitä, koska he voivat potkaista minut ulos.”

⁹⁵     Niin ei ollut meidän Herramme. Meidän Herramme tuli tekemään Jumalan tahdon! Hän seurasi Sanaa. Ja kuka tahansa, jolla on Jumala itsessään, tulee seuraamaan samaa tietä. Pysäyttikö se Hänet? Ei. Kuitenkin Hänen suosionsa alkoi vähetä koko ajan. Monet eivät enää vaeltaneet Hänen kanssaan. He menivät pois Hänen luotaan. Seuraavassa luvussa, lisää heistä meni pois. Ja seuraavassa luvussa, jälleen lisää kääntyi pois. Missä Hän oli? Matkalla Golgatalle! Mutta pysähtyikö Hän koskaan? Ei. Hän ei koskaan tehnyt minkäänlaista kompromissia Jumalan Sanan kanssa. Hän kulki suoraan eteenpäin valtatietä. Hän kulki tiekartan mukaisesti. Siellä oli tie asetettuna Hänen eteensä, ja sitä tietä Hänen täytyi astua.

⁹⁶     Jokaisen uudestisyntyneen kristityn eteen on asetettu tie. Teidän täytyy seurata tuota tietä. Jumala on merkinnyt sen teille. Se on merkitty Verellä. Ja Henki elää aina Veressä, koska Veren kautta tulee Elämä; Verisolu on Elämänsolu. Nyt me sitten seuraamme Häntä, ja me näemme kuinka tiekartta opastaa meitä, osoittaen minne päin olemme menossa. Niin on aina ollut. Se on Jumalan valmistama tie meitä varten. Sana on Jumalan valmistama tie.

⁹⁷     Kun joku mies tulee sille paikalle, että hän näkee Kirjoituksen, ja sitten suosion tähden, jonkun seurakunnan yhteyden tähden, hän ei tee sitä, koska hänen seurakuntansa ei salli hänen saarnaavan sitä, sellainen mies ei tule koskaan menemään eteenpäin Jumalan kanssa. Teidän täytyy tulla takaisin ja ottaa Sana, välittämättä siitä, mitä se on. Jos ette tee sitä, olette te jollakin sivupolulla jossakin, joka on uppoava synnin upottavassa savessa. Minä haastan kenet tahansa osoittamaan jotakin muuta.

⁹⁸     Ja siellä kirjahyllyssäni, meillä on kaikki vanhat historiankirjoitukset, joista olen tietoinen: Esi-Nikean isät, Josephuksen vanhat kirjoitukset, Hislopin Kaksi Babylonia, Foxin Marttyyrien kirja, ja monia, monia muita vanhoja kirjoituksia. Eikä siellä ole koskaan ollut sellaista aikaa, että Jumala olisi koskaan nostanut jotakin seurakuntaa uudestaan ylös, sen jälkeen, kun se oli pysähtynyt johonkin uskontunnustukseen. Juuri siellä se upposi saviliejuun. Se on totta. Se ei koskaan mennyt eteenpäin hengellisesti, eikä se enää koskaan tulekaan tekemään sitä. Se ei ole Jumalan ohjelma.

⁹⁹     Jumalan ohjelma on Pyhä Henki. Se on Jumalan valmistama tie tehdä asiat. Huomatkaa nyt tämä. Nooan päivissä… Jumalan ohjelma on aina vainottu tie. Siksi ihmiset eivät halua Sitä.

¹⁰⁰Nooan päivissä heillä oli uskontonsa. Heillä oli ollut se kaksituhatta vuotta, niin kuin meillä on ollut kristillisyys. Ja siellä oli arvostelijoita, aivan niin kuin nytkin. Ja mitä tapahtui Nooan päivissä? Me näemme Nooan seisseen tuolla yhdellä ja ainoalla arkin ovella. Ja hän rakensi arkin, joka oli vastoin kaikkia inhimillisiä kuvitelmia. Ei ollut koskaan satanut, koskaan ei oltu nähty pilveä taivaalla. Mutta Jumala sanoi, että tulisi satamaan. Se oli Jumalan Sana. Jumala sanoi: “Valmista arkki.” Ja Nooa valmisti arkin ja seisoi se ainoalla ovella saarnaten pelastusta. Ja se oli ainoa lääke pelastusta varten.

¹⁰¹Mikä esikuva se onkaan tästä päivästä! On vain yksi Ovi, joka johtaa Jumalan luo, ja tuo Ovi on Kristus. Kristus on Pyhä Henki, joka elää meissä. Ja me seisomme Pyhällä Hengellä, Jumalan arkin ovella ja saarnaamme: “Tämä on tie”, sama kartta, jonka mukaan muut heistä tulivat.

¹⁰²Nooa oli Jumalan valmistama tie. Egyptistä vapautuksen päivinä, Mooses oli Jumalan tie, näettekö, yliluonnollinen palvelustehtävä, tie. Katsokaa, Nooalla oli jotakin, mikä oli erilaista. Nooalla oli uskonto, joka erosi kaikista muista; hänellä oli Jumalan Sana. Ja ihmiset eivät olleet tottuneet Jumalan Sanaan. Heillä oli omat uskontunnustuksensa, heillä oli mitä he halusivat. Niinpä he kuuntelivat uskontunnustuksia eivätkä Sanaa. Mutta Nooalla oli Sana.

¹⁰³Mooseksella oli Sana. Ei ollut väliä, mitä muilla heistä oli, Mooseksella oli NÄIN SANOO HERRA. Katsokaa, mikä vahvisti sen, hän teki merkkejä ja ihmeitä, ja jokaisella merkillä ja ihmeellä oli ääni. Jumala sanoi: “Jos he eivät halua kuulla ensimmäisen merkin ääntä, he tulevat kuulemaan toisen merkin ääntä.”

¹⁰⁴Nyt ihmiset tänään, niin kuin he olivat Jeesuksen päivissä, he seuraavat ihmettä. “Ohoh, Hän voi tehdä jotakin erilaista. Katsokaamme voiko Hän erottaa tämän. Katsokaamme voiko Hän tehdä sen.” He seurasivat vain kalojen ja leipien tähden, näettehän? Mutta, kun tulee kysymys parannuksen tekemisestä, ja kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta, niin he eivät halua koskea Siihen sormellaankaan. Niin se on. Ja sitten he tuomitsevat teidät.

¹⁰⁵Ja he tuomitsivat Jeesuksen, sanomalla: “Sinähän saarnaat vastoin näitä.” Se ei pysäyttänyt Häntä. Hän jatkoi suoraan eteenpäin.

¹⁰⁶Yhtenä päivänä eräs suuri saarnaaja laski kätensä päälleni ja sanoi: “Minä tulen rukoilemaan puolestasi, veli Branham, että sinä et enää koskaan sanoisi mitään sitä tapaa vastaan, miten nämä ihmiset elävät näissä seurakunnissa.” Hän sanoi: “Veli Branham, sinä saat kaikki heidät vihastumaan itseesi.”

¹⁰⁷Sanoin: “Kuinka voisin pidättäytyä siitä, kun kaikkein sisin Henkeni ja sieluni huutaa sitä vastaan?”

 Hän sanoi: “Mutta minä en sano mitään sitä vastaan.”

¹⁰⁸Minä sanoin: “Sinä et voi sanoa. Sinulla on miljoonien dollarien ohjelma, ja sinun täytyy saada heidän dollarinsa. Mutta sinulla ei tarvitse olla sitä.”

¹⁰⁹Ainoa asia, jonka tarvitsen, on Herran Jumalan ylösnousemuksen Voima. Se on kaikki, mitä me tarvitsemme, Hengen. Seiskää Totuudella! Minä en välitä, kuinka monet kirkkokunnat ovat sitä vastaan, Se on yhä Jumalan Sana. “Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa. Kuka tahansa ottaa pois tai lisää jotakin tähän Kirjaan, se tullaan ottamaan häneltä pois Elämän Kirjasta.” Minä uskon Sen juuri sillä tavalla kuin Kartta sanoo sen. Siinä se on, se on Jumalan tie!

 Mooseksella oli merkit. Hän todisti, että hän oli Jumalan palvelija.

¹¹⁰Jumala haluaa aina työskennellä miehen kautta. Se on Jumalan ohjelma työskennellä miehen kautta. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Jumala työskentelee miehen kautta. Hän teki miehen apulaisekseen maan päällä. Hän teki hänet itseään vähäisemmäksi jumalaksi.

¹¹¹Me olemme käyneet sen lävitse viime aikoina opettaessamme 1. Mooseksen kirja 1:26:sta, kun Hän oli El, Elah, Elohim, kaikkiriittävä, itsestään olemassa oleva. Ja silloin Hänessä oli ominaisuuksia olla Isä, Poika, Pyhä Henki; jotka eivät ole kolme jumalaa, vaan Hänen tehtäviään, joissa Hänen tuli elää noissa ajanjaksoissa. Hän oli Pelastaja, Hän oli Kuningas, Hän oli Jumala. Kaikki nuo asiat esiintoivat itsensä. Ne ovat Jumalan ominaisuuksia, näettehän, jotka olivat Hänessä alussa.

¹¹²Ja kun Jumala teki miehen omaksi kuvaksensa, pani Hän hänet maan päälle vähäisempänä jumalana. Jeesus ilmaisi sen, kun Hän sanoi: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettu, että te olette jumalia? Ja jos he kutsuivat niitä jumaliksi, joille Jumalan Sana tuli”, (jotka olivat profeettoja), “niin kuinka te voitte tuomita Minut, kun sanon, että Minä olen Jumalan Poika?” Hän sanoi sen, näettehän? He eivät yksinkertaisesti voineet ymmärtää sitä. Mutta mies oli pantu tänne hallitsemaan maata. Kaikki oli alistettu hänen hallintaansa.

¹¹³Sen mitä Adam oli kadottanut, Jeesus todisti ennallistaneensa. Hän pysäytti luonnon. Hän herätti kuolleen. Hän teki kaikkea. “Ja maailma voihkii tänään”, sanoo Raamattu, “odottaen Jumalan poikien julkitulemista”, sitä, että Jumala tulee jälleen lapsiinsa todellisuudessa, tehdäkseen asiat todelliseksi. Ja ihmiset kompastuvat siihen.

¹¹⁴Jos Saatana ei voi salata Totuutta heiltä, hän tekee heistä fanaatikkoja; heitellen heitä tälle puolelle ja tuolle puolelle, ja he saavat kaikenlaisia asioita, veriä ja öljyjä, ja tunneaistimuksia, jotka eivät ole edes Kirjoituksen mukaisia.

¹¹⁵Mutta pysykää kartalla! Pysykää valtatiellä! Pysykää Kirjoituksen kanssa. Älkää jättäkö Sitä. Siksi Jeesus tuli, että ihmisiä ei petettäisi, ja etteivät he menisi laidan yli, vaan pysyisivät oikein Sanan kanssa. Suuri Pyhä Paavali sanoi: “ Jos Enkeli Taivaasta tulee ja saarnaa teille jotakin muuta Evankeliumia kuin tätä, mikä teille on saarnattu, olkoon hän teille kirottu.” Kyllä vaan.

¹¹⁶Tulihan Saatana Eedenin puutarhassakin valon enkelinä, ja saarnasi Eevalle. Hän ei koskaan kieltänyt Sitä, hän sanoi: “Hyvä on, se on hienoa. Aivan varmasti Jumala on sanonut sen; mutta tiedätkö, teillä tulee olemaan enemmän Valoa.” Meillä on niin monia Eevan valoja tänään, ja Saatanan valoja. Ja Raamattu sanoo: “Viimeisissä päivissä Perkele tulisi tekemään itsensä valon enkeliksi.” Niin kuin kaikki nämä uskontunnustukset ja kirkkokunnat ja kaikki tämä hölynpöly, jota tapahtuu, jossa tuskin puolessakaan on mitään Kirjoituksesta. Se on totta.

¹¹⁷Pysykää valtatiellä. Pysykää tiekartalla. Kulkekaa sitä tietä, jota opetuslapset kulkivat, kulkekaa Sana, jonka he saarnasivat. Eläkää Se! Todistakaa Siitä: “Minä tiedän, että Se on Totuus!” Merkit viimeisissä päivissä, Jumala eläen miehessä. Se on Jumalan ohjelma.

¹¹⁸Jumalan täytyy löytää joku, johon Hän voi luottaa, joku, johon Hänellä voi olla luottamus; ja jolla voi olla luottamus Jumalaan, ja voi uskoa Häntä. Te uskotte sen, ettekö uskokin? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Varmasti. Jumalan täytyy löytää joku, johon Hän voi panna luottamuksensa. Ja sitten, kun Hän löytää sellaisen miehen, johon Hän voi panna luottamuksensa ja Voimansa, miehen, joka tulee seuraamaan tietä, joka tulee pysymään kartalla, näettekö, joka menee suoraan eteenpäin kunnes hän tulee Voiman paikalle. Usko tulee johtamaan hänet siihen, koska hänellä on usko Sanaan. Se tulee johtamaan hänet lupaukseen. Hän on johtava hänet Voimaan, ja Voima tulee johtamaan hänet lupaukseen. Ja sitten, kun hän saa lupauksen ja alkaa tuoda sitä julki, niin mitä se tekee? Se sokaisee silmät uskomattomalta, penseältä, uskontunnustusta palvelevalta veljeltä. Niin se on.

¹¹⁹Sen Se teki siellä aikaisemmin Jeesuksen päivissä. Hän sanoi: “Jos Minä en olisi tullut, te ette olisi tulleet tuntemaan syntiä. Mutta nyt, kun Minä olen täällä…” Aamen! “Nyt, kun Minä olen täällä, teillä ei ole mitään puolustusta.”

¹²⁰Ja tänään, jos Jumala antoi lupauksensa, että Hän lähettäisi Pyhän Hengen viimeisissä päivissä, ja, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan, niin te olisitte voineet epäillä sitä; mutta nyt, kun Hän on tullut ja tekee Sen, ei maailmalla ole mitään puolustusta. Se on jylissyt yli kansakunnan toisensa jälkeen, ja paikasta paikkaan, kunnes Se on peittänyt koko maan. Niin se on. Heillä ei ole mitään puolustusta. He eivät olisi tienneet Sitä, jos Jumala ei olisi tullut ja tuonut Sitä. Mutta Hän on tuonut Sen meille nyt, Sanan seuraamisen todellisuudet. Seuratkaa Totuutta! Pysykää Sen kanssa!

¹²¹Oi, jos menen tänne baptistiseurakuntaa, sanovat he: “Meillä on Totuus.” Metodistit sanovat: “Meillä on Totuus.” Kumpi se niistä on? Te eroatte toisistanne, kummalla on Totuus? Menkää seitsemännen päivän adventistien luo, he sanovat: “Meillä on Totuus.” Menkää Kristuksen kirkkoon, he sanovat: “Meillä on Totuus.”

¹²²No niin, on vain yksi Totuus, se on pysykää Sanan kanssa. Joku on mennyt pois Sanasta jossakin. Heillä on osa Totuudesta, ja sitten he menevät ja tekevät Siitä kiertotien. He osuivat valtatielle, mutta lähtivät kiertämään. Pysykää Sanan kanssa!

¹²³Puhukaa heille kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, he sanovat: “Oi, ei, sillä ole merkitystä.”

¹²⁴Sillä on merkitystä! Paavali sanoi käskeneensä ihmisiä uudelleen kastettaviksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja hän sanoi: “Jos, vaikka Enkeli sanoisi jotakin muuta, olkoon hän kirottu.” Sillä on merkitystä!

¹²⁵Mitä jos Mooses olisi sanonut: “Minä otan pois hattuni kenkieni sijasta. Kenkiä on niin vaikeaa riisua, joten minä otan pois hattuni, osoittaakseni kunnioitusta”? Jumala sanoi: “Kengät!” Ja Jumala vaati kenkien riisumista eikä hatun pois ottamista; Hän sanoi kengät.

¹²⁶Jumala käskee täyttämään jokaisen Sanansa kirjaimellisesti. Sen täytyy olla. Teidän täytyy tehdä se, mitä Hän sanoo, sillä ei yhtä pilkkua tai kirjaimen osaakaan tule koskaan katoamaan Siitä. “Taivas ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät koskaan petä.” Sen täytyy pysyä. Vähäinenkään osanen Siitä ei tule katoamaan pois, Se kaikki täytyy täyttää.

¹²⁷Ja nyt, mies oli Jumalan alainen. Mies on se, jonka kautta Jumala työskentelee.

¹²⁸Ja sitten, kun mies saa Totuuden, osuu oikealle tielle ja alkaa liikkua eteenpäin, ja löytää nämä todellisuudet, ja kulkee edelleen, niin mitä se vaikuttaa? Veli, joka ei usko, tulee katsomaan häntä, eikä voi vastaanottaa Sitä. Jos hän tekisi sen, hänen täytyisi jättää seurakuntansa. Ja jos hän jättää seurakuntansa, hän seisoo yksinään.

¹²⁹Eräs saarnaaja sanoi minulle heti tuon haastattelun jälkeen siellä, hän sanoi: “Katsohan nyt…”

¹³⁰Sanoin heille ollessani puhujanlavalla, sanoin: “Silloin, jos olen niin väärässä, ja täällä on teitä satoja saarnaajia, niin tulkoon joku ja opettakoon minulle mikä on oikein.” Te ette nähneet yhdenkään tulevan, vai näittekö? Ettekä tule näkemäänkään, koska sitä ei ole Raamatussa.

¹³¹Yksi huomattava saarnaaja, en sano hänen nimeänsä. Hän on kallis veli. Hän tuli ja sanoi: “Veli Branham, sinun palvelustehtäväsi, tietenkin sinä voit mennä ja tehdä niin. Mutta, jos me vastaanottaisimme Sen, niin seurakuntamme hylkäisi meidät, ja minne me silloin voisimme mennä?”

¹³²Minä sanoin: “Kaikkiriittävään kätköpaikkaan, Jeesukseen Kristukseen! Sinne te menette. Menkää Kristukseen.”

 “Mutta”, hän sanoi: “miten on palvelustehtävämme?”

¹³³Minä sanoin: “Teidän palvelustehtävänne on aivan yhtä hyvä kuin kenen tahansa, jos se on Kristuksesta, huolimatta siitä, minne teidän täytyy mennä.”

¹³⁴Hän sanoi: “Mutta, jos minä kastaisin sillä tavalla, he potkaisisivat minut ulos seurakunnastani.”

Minä sanoin: “He tekivät niin minulle. Niinpä mitä merkitystä sillä sitten on?”

¹³⁵Vain pysykää valtatiellä. Seuratkaa vain karttaa. Tietenkin, pysykää vain Sen kanssa, huolimatta siitä, mitä heillä on.

¹³⁶Saulilla oli koulutettu sotajoukko. Saulilla oli suuri älyllinen sotajoukko, eivätkä he halunneet Samuelia; niin kuin saarnasin jokin aika sitten jossakin. Heillä oli tuo suuri sotajoukko. Oi, varmasti oli! Samuel kokosi heidät yhteen ja sanoi heille, ennen kuin he valitsivat tämän kuninkaan, että Jumala oli heidän Kuninkaansa.

¹³⁷Ja Jumala on meidän Kuninkaamme! Miksi me tahtoisimme jotakin muuta Jumalan lisäksi? Miksi joku kristitty haluaisi jonkun muun johtavan häntä kuin pyhän Hengen? En tiedä. En voi ymmärtää sitä.

¹³⁸Ja Samuel kokosi heidät yhteen ja sanoi: “Haluan kysyä teiltä jotakin. Olenko koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, niin, ettei sitä olisi tapahtunut?”

 “Et ole.”

¹³⁹“Olenko koskaan ottanut teiltä yhtään rahaa. Olenko koskaan kerjännyt teiltä rahaa?”

¹⁴⁰“Ei, et sinä ole kerjännyt meiltä mitään rahaa. Ja mitä sinä sanoit, Herra on saattanut sen tapahtumaan. Me tiedämme sen.”

¹⁴¹Hän sanoi: “Miksi te sitten hylkäätte Jumalan, ja tahdotte kuninkaan? Tehän haluatte toimia kuin maailma.”

¹⁴²Ja sitä helluntailaiset tekevät tänään. He tahtovat valmistaa järjen jättiläisiä. Helluntailiike haluaa ottaa Voiman pois seurakunnasta. Se haluaa kirkkokunnan kasvavan, ja haluaa tuoda lisää jäseniä sisälle. Se on mieletöntä! Ja, kun te sidotte jonkun miehen uskontunnustukseen, te tehdessänne niin otatte Pyhän Hengen pois häneltä. Hänen täytyy antaa periksi jossakin. Pyhä Henki tulee liikkumaan eteenpäin, mutta tuo mies ei voi tehdä sitä, uskontunnustuksensa tähden.

¹⁴³Ja sitten Saul tietenkin koulutti sotajoukkonsa. Hän opetti noille israelilaisille tarkoin millä tavalla lyödä keihäs sivulle, tai mitä muuta tehdä. Mutta yhtenä päivänä siellä tuli tuo vanha Goljat antamaan haasteen, ja veli, silloin tarvittiin jotakin muilta kuin järjellistä koulutusta.

¹⁴⁴Tarvittiin erästä miestä, joka tiesi jotakin yliluonnollisesta. Mutta Jumalalla oli sen kaltainen mies valmiina. Kiittäkää Herraa siitä. Jumalalla on aina ollut joku. Hänellä aina on. Hänellä oli eräs mies, jonka päälle Hän voi laskea kätensä. Vähäinen punakka kaveri, joka ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon, mutta, joka tuli sinne ja sanoi: “Tarkoitatteko kertoa minulle, että annatte tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen uhmata sotajoukkoanne?” Ja siellä oli vanha Saul, päätään ja olkapäitään yläpuolella muiden. Kaikesta hänen järjellisestä koulutuksestaan ei ollut mitään hyötyä.

¹⁴⁵Nyt seurakunnat ovat tehneet sen. He ovat menneet pois Pyhästä Hengestä. He ovat menneet pois Jumalan Voimasta. He ovat menneet pois Hengen johdosta. Ja meillä on myös Kiisin poikia. Eräs muhamettilainen juuri eräänä päivänä täällä Afrikassa, antoi haasteen eräälle meidän suurista jättiläisistämme, koskien Kirjoitusta. Mitä tapahtui? Ei mitään tuota veljeä vastaan, mutta hän teki aivan niin kuin eräs toinenkin Kiisin poika.

¹⁴⁶Mutta heillä oli eräs mies, joka tiesi, että Jumala voi vapauttaa. He toivat tuon pienen Daavidin sinne, ja tämä sanoi: “Minä en tiedä mitään teidän keihäistänne, teidän järjellisestä koulutuksestanne. Mutta yhden asian minä tiedän, lähdin kerran lampaan jälkeen, jonka vihollinen oli ottanut, ja Jumala antoi minun tuoda sen takaisin.” Hän sanoi: “Kuinka paljon enemmän Hän on antava käsiini tämän ympärileikkaamattoman filistealaisen!”

¹⁴⁷Mitä me tarvitsemme tänään, on miehiä ja naisia, jotka tahtovat todellisuutta. Halleluja! Ei jotakin uskontunnustusta; vaan todellisuus on se, mitä maailma tarvitsee tänään! Ei uskontunnustuksia ja muoteja; me tarvitsemme todellisuuksia Jumalassa! Maailma ei halua Sitä. Maailma ei halua Sitä. He eivät halua vastaanottaa Sitä. Mutta Seurakunnalla täytyy olla Se. Jumala haluaa, että teillä on Se. Hän on todellisuuden Jumala. Kyllä vaan.

¹⁴⁸Eräänä iltana, menin joidenkin ystävieni kanssa, jotka nyt ovat läsnä täällä, katsomaan tätä Cecil B. DeMillen tuottamaa elokuvaa Simson ja Delila. Olin kuullut niin paljon siitä. Ajattelin, että ajaisin katsomaan, miltä se näytti. Kun olin nähnyt sen, aloin ihmetellä, mitä Jumala koskaan oli nähnyt Simsonin kaltaisessa kaverissa, silloin tuomarien päivinä.

¹⁴⁹Katsokaahan, Jumala käyttää miehiä. Uskotteko te sitä? Mutta Hän voi vain… Mutta Hän voi käyttää miestä vain, kun Hän löytää jonkun, jota Hän voi käyttää. Siellä oli jakso tuomarien päivinä, jolloin Hän ei voinut löytää ketään miestä. Ainoa asia, mitä Hän voi tehdä, oli nostaa esiin yksi, joka sitten meni jonkin matkaa; ja sitten nostaa esiin toinen, joka jälleen meni jonkin matkaa. Hänellä ei ollut ketään, johon Hän olisi voinut korostetusti panna luottamuksensa.

¹⁵⁰Ja minä ihmettelin, että mitä Hän oli nähnyt tässä Simsonissa? Simson oli niin kuin monet meidän johtajistamme tänään, naisten mies, joka juoksi paikasta toiseen naisten perässä. Niin kuin monet meidän johtajistamme tänään tekevät, monet, jotka tekevät kompromisseja Sanassa, ja antavat naisen johtaa heitä, tekevät heistä saarnaajia ja muuta sellaista. Voi hyvänen aika!

¹⁵¹Pyydän ketä tahansa miestä tuomaan esiin Kirjoituksen nais-saarnaajan puolesta. Minä voin todistaa teille, miten se oli Vanhassa Testamentissa, ja niin kuin Paavali sanoi: “Niin kuin Lakikin sanoo.” Katselin eilen Vanhaa Testamenttia, ja löysin paikan, jossa heillä oli erikoiset järjestysmiehet, estämässä naisia tulemasta edes toiselle tai kolmannelle pihalle, puhumattakaan saarnatuolista. Heillä oli siellä Temppelissä erikoispoliisit pitämässä pakanat ulkona sieltä, ja naiset seuraavaksi, ja sitten tulivat leeviläiset, ja sitten pyhistä Pyhin. Naiset eivät voineet tulla edes toiselle pihalle. Niin se oli tarkalleen. Ja tänään me olemme tehneet naisista epäjumalamme. Liian monet johtajistamme antavat sievien naisten ja sen kaltaisten asioiden vaikuttaa itseensä, ja vaikuttaa hengellisen naisen, seurakunnan, kauneuteen.

¹⁵²Tehän tiedätte, että nainen on esikuva Seurakunnasta. Me olemme Morsian. Seurakunta on Morsian.

¹⁵³Mutta on niin paljon morsiamia. Ja he antavat noiden naisten houkutella itsensä. Saarnaajat tänään antavat seurakuntien vetää heidät pois Totuudesta. Ja mitä nainen (seurakunta) tekee? Leikkaa hiuksensa, leikkaa pois voimansa, pitää oman päänsä.

¹⁵⁴Ei ollakseni vastaan sisariani. Jos Jumala olisi voinut antaa miehelle jotakin parempaa kuin vaimon, Hän olisi antanut sen hänelle.

¹⁵⁵Mutta eivät kaikki naiset ole vaimoja, eivät kaikki naiset ole sitä. Eivät kaikki naispuoliset ole äitejä. Eivät kaikki, joilla on lapsia, ole äitejä. Olen nähnyt joidenkin arvostavan enemmän jotakin koiraa; ja vievän lapsensa ulos kadulle. Ihmiset tulevat ulos nämä pienet vaatteet yllään ja moraalittomasti pukeutuneina.

¹⁵⁶Eilen menin kaupungille jostakin syystä, ja näin siellä erään miehen, sievän nuoren vaimonsa kanssa kävelevän alas katua, nämä pienet vaatteet yllään, se näytti kauhistuttavalta. Sellainen ei ole mikään mies; se on mammanpoika. Kuka tahansa, joka antaa vaimonsa pukeutua sillä tavalla, ei ole paljoakaan mies. Oi, hänellä kyllä voi olla lihakset kuin… Se on eläimellistä, se on eläin.

¹⁵⁷Mies on luonteenominaisuus. Jeesus, suurin Mies, joka koskaan on elänyt, Hän oli vain vähäinen kaveri, “ilman kauneutta, jota me olisimme Häneltä halunneet”, mutta sellaista luonteen ominaisuutta ei ole koskaan esiintynyt maan päällä, kuin oli Jeesuksella Kristuksella.

¹⁵⁸Olen nähnyt joitakin yli satakiloisia miehiä, joissa ei ole ollut grammaakaan miestä itsessään. Kun tulee kysymys… [Tyhjä paikka nauhassa.]… olisivat yhtä voimakkaita kuin hevonen. Mutta joskus heillä ei ole edes hevosen aistia, hevosen järkeä asioista. Hevonenkin tietäisi paremmin. Ja se on totuus. Jos yrittäisitte antaa uros hevosen yrittää raiskata naarasta, niin näkisitte mitä tapahtuu. Hevosella on parempi järki. Näettekö? Ja miehillä ei ole niin paljon järkeä kuin hevosella, kun on kysymys paljosta siitä miten eletään.

¹⁵⁹Ja me kutsumme vanhaa naarassikaa emakoksi ja vanhaa naaraskoiraa nartuksi. Ja monet näistä sievä-kasvoisista naisista ovat paljon alhaisempia Jumalan silmissä, kymmenen miljoonaa kertaa alhaisempi kuin joku vanha narttu tai emakko. Niin se on!

¹⁶⁰Se kuulostaa suorasukaiselta, ja siksi ihmiset eivät pidä Siitä. Samoin kuin silloin, kun Jeesus kertoi heille Totuuden ja he kääntyivät pois Hänestä. Mutta hetki on tullut, ja nyt on, jolloin Isä haluaa jotakin palvomaan Häntä Hengessä, ja vaeltamaan Hengessä, ja elämään Hengessä, ja kertomaan Totuuden.

¹⁶¹Totuus aina vapauttaa tai sitoo. Jos olette sidottu, silloin ette ole vapaa. Jos olette vapaa, silloin ette halua elää sillä tavalla.

¹⁶²Te sanotte: “Mutta minulla on Pyhä Henki”, ja sitten yhäkö te elätte niin kuin teette? Jotakin on tapahtunut teille. Te ette koskaan saaneet sitä Pyhää Henkeä, joka tuli Helluntaipäivänä: Se teki teidät erilaisiksi.

¹⁶³“Minä en usko kielilläpuhumiseen. Minä en usko Jumalalliseen parantamiseen. Minä en usko näitä asioita.” Silloin ette ole koskaan saaneet sitä Pyhää Henkeä, joka lankesi Helluntaina. Varmasti ette!

¹⁶⁴Kuinka teidät on kastettu? Sanotte: “Minut on kastettu!” Kuinka? Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessäkö? Ei ihme, että toimitte sillä tavalla kuin teette! Näettekö?

¹⁶⁵Paavali sanoi: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulitte uskoon?”

¹⁶⁶He sanoivat: “Me olemme jo uskoneet. Me olemme baptisteja.” Apostolien tekojen 19, nähkää onko se niin. “Me olemme baptisteja! Johannes on kastanut meidät, sama mies, joka kastoi Jeesuksenkin.”

¹⁶⁷Hän sanoi: “Se ei toimi.” Hän sanoi: “Teidän täytyy tulla uudelleen kastettaviksi, jos te koskaan haluatte saada Pyhän Hengen. Te voitte saada jotakin, mikä näyttää Sen kaltaiselta, jotakin mikä toimii Sen tavalla, hieman sinnepäin; mutta se ei ole todellinen Asia; koska teidän täytyy tulla ja olla kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Ja, kun he olivat tehneet sen, hän laski kätensä heidän päälleen, ja silloin vasta Pyhä Henki tuli heidän päälleen. He olivat ajatelleet, että heillä oli Se.

¹⁶⁸Ja haluan tuon veljen täällä seurakunnassa, tai missä se olikin, joka sanoi alkuperäisen kreikkalaisen tekstin sanovan: “Te saatte Pyhän Hengen, kun uskotte”, haluan hänen tietävän, ettei kreikkalainen teksti sano sitä. Haluan sinun tietävän, että se on väärin. Se on erehdys; niin ei sanota kreikkalaisessa, eikä heprealaisessa, eikä edes araminkielisessä. Siinä sanotaan: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoitte?” Ei silloin, kun te uskotte. Niinpä kuka tahansa se oli, joka sanoi niin, sinä et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut, veli. Näettekö? Ei koskaan. Te saatte Pyhän Hengen sen jälkeen kun te uskotte, ei silloin, kun te uskotte.

¹⁶⁹Pyhä Henki on Jumalan lahja, joka tulee yllenne, ja joka muuttaa teidät ja tekee teidät kokonaan erilaisiksi kuin mitä maailma on, ja mitä muut ihmiset ovat. Te olette erilainen! Teidän ei tarvitse pukeutua eri tavalla, teidän ei tarvitse käyttää ympäri käännettyä kaulusta ja pitkää viittaa. Te elätte eri tavalla. Te toimitte eri tavalla. Jumalan Voima on kanssanne. Ihmiset tuntevat teidät. Te olette merkittyjä minne tahansa te menette. Hyvä on. Jumala tuntee omansa. Hän merkitsee omansa. Siinä kaikki. Mutta teidän täytyy tulla Totuuteen.

¹⁷⁰Ajatelkaa, mitä oli Simsonissa, ajoiko hän takaa naisia? Varmasti. Hän oli röyhkeä, tottelematon isälleen ja äidilleen. He käskivät häntä olemaan menemättä sinne tämän naisen luo, tämän Iisebelin luo, mutta hän ei halunnut kuunnella heitä. Mutta mitä se oli? Simsonilla oli voima. Kuunnelkaa nyt. Simson oli halukas alistamaan voimansa. Simson antoi voimansa Jumalalle, mutta sydämensä hän antoi Delilalle.

¹⁷¹Ja sillä tavalla se on tänään. Kuinka monet miehet tulevatkaan menemään seminaareihin, opiskellakseen järjen jättiläiseksi, ja oppiakseen kaiken kreikankielestä ja muusta; mutta, kun tulee kysymys Totuudesta, on hän antava voimansa ja koulutuksensa Herralle, kyllä, mutta sydämensä hän antaa kirkollensa eikä Jumalalle. Se on vikana ihmisten kanssa tänään, he tahtovat seurata uskontunnustuksiaan.

¹⁷²He eivät halua Pyhän Hengen todellisuutta. He eivät halua toimia eri tavalla kuin mitä he aina ovat tehneet. Mutta, kun te tulette kristityksi, te olette omituinen henkilö, kuninkaallinen papisto, outo kansa, omituisia ihmisiä, jotka tekevät omituisia ja vieraita asioita, jotka eivät sovi maailmalle. Ja kun te olette maailmassa, te olette sopimaton Jumalalle. Yksi on vastakkainen toiselle. Toinen saa teidät toimimaan samoin kuin he tekevät Taivaassa, ja toinen saa teidät tekemään niin kuin he tekevät maan päällä.

¹⁷³Ja jos te tahdotte toimia samalla tavoin kuin he tekevät maan päällä, ja sitten sanotte, että he ovat menossa Taivaaseen, niin mikä pettymys se tuleekaan olemaan. Jeesus sanoi: “Siellä on moni tuleva tyköni tuona päivänä. Heitä tulee olemaan kymmeniä miljoonia, jotka sanovat: ‘Minä kuuluin tähän, ja minä tein näin.’” Hän on sanova: “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryyden tekijät, te palvelitte uskontunnustusta.”

¹⁷⁴Mutta, jos teitä johti Henki! Kaikkia Jumalan poikia ja tyttäriä johtaa Jumalan Henki. He liikkuvat Hengen mukaan, ollen omituisia ja outoja. He pysyvät oikein, ja heidän jokainen toimintansa on Raamatun mukaan. Kaikki heidän oppinsa ovat oikein Raamatun mukaisesti. He eivät vaihtele yhdessäkään asiassa. Missä Raamattu sanoo sen, tulevat he menemään siihen. Jos he seisahtuvat hetkeksi, yrittävät he tutkia ja nähdä mihin suuntaan mennä, ja sitten Pyhä Henki paljastaa sen, ja hän menee eteenpäin. Ja hän tekee samoja asioita, seuraa samoja sääntöjä, lepää samalla perustuksella, ja sama Jumala tulee hänen päälleen, ja samat ihmeet ja samat merkit seuraavat häntä, jotka seurasivat Jeesusta.

¹⁷⁵Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa Minua, koska olen Mies, niin uskokaa ne teot, joita minä teen. Uskokaa Minua. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua.” Näettekö, teot kulkevat käsi kädessä tämän uskon kanssa. “Näyttäkää minulle uskonne ilman tekoja, niin minä tulen teoillani näyttämään teille uskoni”, sanoi Paavali.

¹⁷⁶No niin, mitä teki Simson? Hän ei halunnut luovuttaa sydäntään.

¹⁷⁷Tänään ihmiset pitävät enemmän arvossa uskontunnustustaan. No niin, minä en sano mitään kirkkoja vastaan.

¹⁷⁸Minä puhun helluntaisuudesta! Ja tämä seurakunta nojaa helluntailaisuutta kohden. Se ei ole helluntaiorganisaatio. Me emme kuulu mihinkään organisaatioon, emmekä koskaan tarkoitakaan kuulua. Me kuulumme Kristukselle. Oikein. Mutta helluntai ei ole mikään organisaatio. Helluntai on kokemus, jonka ihmiset saavat. Metodistit saavat Sen. Katoliset saavat Sen, baptistit saavat Sen. Kuka tahansa voi saada Sen, mutta Se on kokemus.

¹⁷⁹Ja Hän on saanut liikkeelle tuhansia ja tuhansia, jotka kutsuvat itseään helluntailaisiksi, mutta jotka eivät edes tiedä, mikä ensimmäinen helluntaisanoma on. Ennen kuin te voitte alkaa oikein, teidän täytyy päästä oikealle perustukselle. Teidän täytyy päästä helluntain perustukselle. Mikä on helluntain perustus?

¹⁸⁰Kun Seurakunnalla oli virkaan asettamisensa Helluntaipäivänä, he näkivät heidän puhuvan kielillä, ja siellä oli myöskin neitsyt Maria kaikkien muiden mukana, toimien sillä tavalla kuin olisi ollut juovuksissa, horjuen ympäri sillä tavalla, he sanoivat: “Mitä? Mitä tämä on? Ovatko nämä kaikki juovuksissa?”

¹⁸¹Pietari sanoi: “Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, koska onhan nyt vasta kolmas hetki päivästä, vaan tämä on se, mistä täällä maantiekartassa on puhuttu. Joel sanoi, että me tulisimme tälle paikalle, tähän tienhaaraan. “On tapahtuva viimeisissä päivissä, viimeisessä kahdessa päivässä, viimeisessä kahdessatuhannessa vuodessa, sanoo Jumala, että tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja myöskin palvelijoideni ja palvelijattarieni päälle tulen vuodattamaan Henkeni, ja nuoret miehenne tulevat näkemään näkyjä, ja vanhat miehenne tulevat uneksumaan unia. Tulen näyttämään merkkejä ja ihmeitä taivaalla”, ja muuta sellaista.

 He kysyivät: “Mitä me voimme tehdä saadaksemme Tämän?”

¹⁸²Minkä kaltaisen perustuksen sinä tulet laskemaan, Pietari? Sinulla on avaimet Taivaaseen. Hän sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te olette saava saman Pyhän Hengen. Sillä tämä lupaus on jokaiselle myöhemmin tulevalle sukupolvelle, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Siinä on tuo perustus.

¹⁸³Näettekö, he tulevat ja antavat. He menevät kouluun. Pojat menevät kouluun oppiakseen olemaan sanapalvelija. Mikä kyllä sopii, eikä ole mitään sitä vastaan, opiskella sananpalvelijaksi; mutta te ette voi oppia sitä. Sananpalvelijan lahja on lahja Jumalalta. Nuo apostolit eivät olleet älykkäitä ja korkeasti koulutettuja, eikä Jeesus antanut heidän saarnata, ennen kuin he olivat saaneet Pyhän Hengen. Ja kun he olivat saaneet Pyhän Hengen… Nyt jos te menette seminaariin, ja se sama kokemus, jonka he saivat Helluntaina tulee yllenne, niin aamen. Mutta, jos te vain tulette sieltä järkiperäisen käsityksen kanssa, kuten arvosanan kanssa kreikankielessä, tai taiteessa, tai filosofian kandidaatin arvon kanssa, ja jos te tulette sieltä vain näiden arvojen kanssa, niin silloin te annatte Hänelle ainoastaan voimanne ja koulutuksenne. Te ette anna sydäntänne Jumalalle. Jumala haluaa teidän sydämenne. Kyllä vaan.

¹⁸⁴ Jumala voi käyttää ainoastaan sitä, mitä me annamme Hänelle. Nyt on paljon teitä, jotka sanotte: “Minä tulen antamaan viisitoista minuuttia sunnuntaiaamuna, ja veli, jos saarnaat pidempään kuin se, niin minun täytyy nousta ja lähteä kotiin.” Silloin te annatte Jumalalle vain nuo viisitoista minuuttia sunnuntaiaamuna. Joku toinen sanoo: “Minä voisin ehkä kärsiä puolisen tuntia, enkä oikein tiedä kuinka voin sen tehdä.” No niin, sitä te saatte, viisitoista minuuttia tai puoli tuntia. Näettekö?

¹⁸⁵Mitä te voitte antaa? Jumala tulee vastaanottamaan sen, mitä te tulette antamaan, mutta Jumala haluaa kaiken teistä. Hän haluaa jokaisen hitusenkin teistä, Hän haluaa kaiken. Hän haluaa kaiken sen, mitä te olette. Hän haluaa teidän elämänne. Hän haluaa teidän todistuksenne. Hän haluaa jokaisen minuutin, jonka te elätte. Hän haluaa teidän elävän oikein, toimivan oikein, puhuvan oikein, tekevän oikein. Hän haluaa kaiken täydellisesti luovutettuna Hänelle, niin että Hän voi johtaa teitä ja opastaa teitä, ja panna teidät paikkoihin, jonne Hän haluaa teidän menevän. Silloin te olette Hengen johtamia!

¹⁸⁶Mutta ihmiset tänään sanovat: “Hei, mitä tämä on”, jos pastori saarnaa yli kaksikymmentä minuuttia.

¹⁸⁷Olen kuullut sen monta kertaa. Olen nähnyt hyviä pastoreita käännytettävän pois seurakunnista, koska diakonilautakunta sanoo: “Katsohan nyt, saarnaaja, me palkkasimme sinut tänne. Emmekä me palkanneet sinua tulemaan tänne ja moittimaan meitä koko aamua. Me olemme asettaneet saarnan rajaksi kaksikymmentä minuuttia; kun kello soi, on sinun parasta lopettaa!”

¹⁸⁸Tiedättekö, minä haluaisin saarnata sellaisessa seurakunnassa kerran. Haluaisin saada etuoikeuden kertoa heille, mitä ajattelen heistä, ja mitä Sana sanoo heistä. Kyllä. Jumala haluaa täydellistä antautumista. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala haluaa antautumista. Kuinka voi Jumala näyttää teille todellisuudet ennen kuin te luovutatte itsenne Hänelle? Teidän täytyy antautua. Kuulkaahan.

¹⁸⁹Te luovutatte kaiken! Te laulatte tuota laulua: “Luovutan kaiken, luovutan kaiken.” Entä miten on savukkeiden kanssa? Miten on pukeutumisenne kanssa? Miten on äkkipikaisuutenne kanssa? Entä nuo muut asiat, jotka kuuluvat siihen? Miten on sen pienen luonteenominaisuuden kanssa, joka teillä on? Entä tuo pieni ilkeä ajatus? Miten on sen sellaisen nuhtelu, joka kastaa Jeesuksen Nimessä?

¹⁹⁰Kun ei Raamatussa ole yhtään paikkaa, missä ketään olisi koskaan kastettu millään toisella tavalla. Minä haastan kenet tahansa näyttämään minulle, missä ketään koskaan käytti nimeä Isä, Poika, Pyhä Henki kastaessaan, ennen katolisen kirkon alkua, kolme sataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen. Tulkaa ja näyttäkää minulle se Kirjoituksesta tai historiasta. Se on katolinen uskontunnustus! Se ei ole protestanttista. Voin näyttää teille Raamatusta, missä Raamattu ennustaa, että he tulisivat käyttämään Hänen Nimeänsä tuohon aikaan asti, ja sitten he tulisivat ulos väärällä nimellä, että he elävät, vaikka ovat kuolleita. Voin osoittaa sen teille historialla. Raamattu sanoi, että he tulisivat tekemään niin.

¹⁹¹Täällä Se on tuotu suoraan heidän kasvojensa eteen. Miksi eivät ihmiset ota Sitä? He tekivät tarkalleen samoin Jeesuksen päivissä. He eivät halua todellisuutta. He haluavat uskontunnustuksen. He haluavat jotakin mitä noudattaa ja voidakseen sanoa: “Minä kuulun tähän. Minä kuulun tähän seurakuntaan. Minä kuulun.”

¹⁹²Mitä? Te tahdotte kuulua Taivaaseen! Siinä teidän kiintymyksenne tulisi olla, ylhäällä olevissa asioissa. Jeesus sanoi: “Pankaa kiintymyksenne ylhäällä oleviin asioihin, eikä maallisiin asioihin. Ne tulevat pettämään.” Pysykää Jumalan kanssa. Pysykää todellisuuden kanssa. Jumala on todellisuuden Jumala. Hän on aina ollut, kaikissa ajanjaksoissa. Milloin tahansa, kun ihmiset vaelsivat Jumalan kanssa, tuli Jumala todellisuudeksi ja teki merkkejä ja ihmeitä kansansa kanssa. Jumalan tarkoitus on tehdä niin. Luovuttakaa kaikkenne.

¹⁹³Juuri täällä Louisvillessä, Kentuckyssa, siellä oli äskettäin eräs hyvin mukava perhe. Heillä oli sairas lapsi. He pyysivät rukoilemaan sen puolesta. Lääkäri tuli ulos sairashuoneesta. He kysyivät: “Miten lapsi voi?”

¹⁹⁴Hän sanoi: “Tuo lapsi on kuolemassa. Sen puolesta ei voida tehdä mitään muuta. Se on leukemia, ja lapsen täytyy kuolla.”

¹⁹⁵Ajattelin: “Oi, Jumala, Sinä et ole sanonut sitä vielä. Sinä et todistanut sitä.” Menin ja puhuin vanhemmille, jotka itkivät ja nyyhkyttivät. Heidän lapsensa oli mennyttä, niin pitkälle kuin he tiesivät. Mutta mitä he tekivät?

¹⁹⁶Tuo lääkäri oli oikeassa. Hän oli tehnyt kaiken sen, mitä tiesi tehdä. Leukemia on tappaja, eikä mikään voi pysäyttää sitä. Hän sanoi: “Lapsi tulee kuolemaan.”

¹⁹⁷Tuon lapsen vanha isoisä. Te kaikki tunnette tuon tapauksen. Ja tuon lapsen vanha isoisä tuli, ja kun hän kuuli minun puhuvan Pyhän Hengen kasteesta, hän sanoi: “Muistan vuosia sitten, kun eräs vanha saarnaaja sanoi, että tulisi olemaan aika, jolloin ihmiset jälleen saisivat Pyhän Hengen. Ja merkkejä ja ihmeitä tultaisiin tekemään.” Hän meni yksinään erääseen pieneen huoneeseen. Hän ei halunnut olla pidempään poikansa ja miniänsä kanssa. Hän pysyi siellä huoneessa, itkien ja rukoillen. Kun sitten tämä pikkumies käveli sieltä ulos, helmeili hiki hänen otsallaan ja hänen silmänsä kimalsivat. Hän sanoi: “Tuo lapsi tulee elämään.”

 He sanoivat: “Mitä!”

¹⁹⁸Hän sanoi: “Tohtori, minä arvostan sinua tiedemiehenä. Minä arvostan sinua ja sitä, mitä olet oppinut lääketieteellisen tutkimuksen kautta. Mutta minä rukoilin ja rukoilin ja rukoilin ja rukoilin kunnes olin luovuttanut kaiken, mitä minun täytyi luovuttaa, ja Pyhä Henki sanoi: ‘Lapsi tulee elämään.’” Ja se eli. Miksi? Hän luovutti kaiken, mitä hänellä oli.

¹⁹⁹Jumala sai otteen hänestä ja saattoi puhua hänelle, kun hän oli halukas luovuttamaan kaikkensa. Sitä meiltä puuttuu. Te ette halua luopua omista tavoistanne. Te ette halua luopua seurapiireistänne. Te ette halua luopua siitä pienestä ryhmästä, johon kuulutte. Te ette halua luovuttaa yhtään aikaanne, vaan teidän täytyy tehdä sitä ja tätä, rukoilemisen asemesta. Te ette halua luovuttaa asioita Jumalalle. Jumala haluaa teidän antautumistanne! Lopettaessani, haluaisin sanoa tämän. Haluaisin sanoa paljon enemmänkin, mutta minulla ei ole aikaa. Jumala haluaa täydellisen antautumisen. Kun te luovutatte kaikkenne, silloin te tulette näkemään, että se mistä minä puhun, on Totuus.

²⁰⁰Ja te sanotte nyt: “He panisivat minut ulos seurakunnastani. He eivät antaisi minun saarnata.” Mitä merkitystä sillä olisi? Se on vain tieteellinen organisaatio. Mutta se, mistä me puhumme, on vaeltaa Hengessä. Jumala on todellisuus.

²⁰¹Mitä jos Mooses olisi sanonut: “Hetkinen vaan. Minä olen oppinut kaiken egyptiläisen viisauden ja niin edelleen. Minä voin opettaa noille egyptiläisille joitakin temppuja. Voin opettaa heille psykologiaa. Voin opettaa heille etiikkaa ja monia asioita. Minä olen mestari siinä.” Mutta hänen täytyi unohtaa kaikki se, mitä hän koskaan oli oppinut. Jumala yksinkertaisesti repi kaiken sen ulos hänestä; ja kesti neljäkymmentä vuotta Hänen tehdä se. Mutta kun hän oli kohdannut Jumalan, kasvoista kasvoihin, silloin hän tiesi, että oli olemassa elävä Jumala. Hän oli nähnyt Hänet palavassa pensaassa ja puhunut Hänelle. Hän meni Egyptiin ja teki työn yksinään; hän ei tarvinnut mitään sotajoukkoa. Hän meni yksin Jumalan kanssa. Hän seurasi tiekarttaa. Hänellä oli Jumalan voima. Hänellä oli Jumalan lupaus. Hänellä oli Jumalan Henki. Hän ei tarvinnut etiikkaansa ja koulutustaan.

²⁰²Kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hänen täytyi jälleen etsiä löytääkseen jonkun. Hän meni kaikkein ylhäisimpien ja koulutettujen älyniekkojen luo, ja saattoiko Hän löytää ketään? Ei. He kutsuivat Häntä Belsebuliksi, Perkeleeksi. Hän ei voinut löytää yhtäkään, joka olisi seurannut Häntä. Mitä Hän teki? Hänen täytyi ottaa parasta mitä Hän voi saada. Eikö se olekin sääli?

²⁰³Olen usein ajatellut tätä. Ja lopettaessamme, seurakunta, kuunnelkaa näitä huomautuksia. Olen usein ajatellut sitä, kuinka me olemme riistäneet itseltämme, ja kuinka me olemme ryöstäneet Jumalalta Hänen suunnitelmansa, olemalla luovuttamatta elämäämme täydellisesti Hänelle, kaikkea sitä, mitä meillä on Hänelle. Kuinka me olemme estäneet Hänen ohjelmaansa. Kuinka me olemme viivytelleet, ja antaneet Hänen odottaa ja odottaa ja odottaa, yrittäen löytää jotakuta, jonka kautta Hän voisi työskennellä, yrittäen löytää jotakin miestä jossakin, johon Hän voisi panna luottamuksensa, jotakin miestä, joka haluaisi luovuttaa kaiken.

²⁰⁴Joka tulisi järkevällä tavalla Jumalan luo ja sanoisi: “Isä, tässä minä olen. Minä en välitä mistään muusta, minä tulen seuraamaan Kirjoitusta, tiekarttaa. Minä en välitä, mitä joku muu sanoo, minä tulen pysymään Sen kanssa”, ja todella tarkoittaen sitä. “Minä en välitä, mitä se minulle maksaa, Herra. Alusta alkaenkaan minä en ole mitään, mutta haluan Sinun johtavan minua. Ja salli Pyhän Hengen, joka kirjoitti tämän Raamatun ja antoi nämä lupaukset, vahvistaa ne minun elämäni kautta. Minä tunnen, että Sinä johdatat minua siihen suuntaan.”

²⁰⁵“Tässä minä olen, lähetä minut”, sanoi Jesaja temppelissä, kun hän oli nähnyt nuo kerubit, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa ja kahdella jalkansa ja kahdella lensivät. Ja Hän otti tulisen hiilen ja puhdisti hänen suunsa, ja sitten Jumalan Henki tuli hänen ylleen. Miksi emme me voi tehdä sitä? Jumala ei voi löytää sen kaltaista miestä.

²⁰⁶Kun Hän etsi opetuslapsiansa: “Hän tuli omiensa tykö, eivätkä Hänen omansa vastaanottaneet Häntä.” Hän ei voinut löytää ketään, vaikka he odottivat Sitä.

²⁰⁷Tänään maailma odottaa Jumalallista parantamista, mutta ei väliä kuinka paljon Jumalallista parantamista te teette, kuitenkaan he eivät tule uskomaan teitä.

²⁰⁸Jopa heti, kun nuo seitsemänkymmentä olivat hylänneet Jeesuksen ja menneet pois, Hän kääntyi opetuslapsiinsa kysyen: “Tahdotteko myös te mennä pois?”

²⁰⁹He sanoivat: “Minne me menisimme?” Se oli Pietari, joka sanoi: “Sinulla on Iankaikkisen Elämän Sanat.”

²¹⁰Ja Hänen kulkiessaan, siellä oli eräs mies, jolla ei ollut edes silmämunia kuopissaan. Ja Hän otti vähän savea ja muurasi hänen silmiinsä, ja käski häntä: “Mene ja pese Siiloon lammikossa.” Ja kun hän teki sen, palasi hän takaisin näkevänä.

²¹¹Muuttiko se heitä? Nousiko Hänen kansansuosionsa? Ei. Se vain meni alemmaksi, alemmaksi ja alemmaksi. Miksi? Hän pysyi tiellä. Hän pysyi tiekartalla.

²¹²Samoin on tänäänkin. Nämä merkit ja ihmeet ja kaikki, mitä on tehty, he vain sanovat: “Aaah, eihän siinä ole mitään. Se olisi tapahtunut joka tapauksessa.” Näettekö?

²¹³Kun Hän herätti Lasaruksen haudasta, näytti kuin sen olisi tullut ravistella koko kansaa. Raamattu sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Se oli merkki, jota olisi tullut seurata. Hän seisoi tuon samarialaisen naisen edessä siellä ja sanoi: “Sinulla on viisi aviomiestä.” Sen olisi tullut ravistella koko maailmaa.

²¹⁴Ja Hän on tänään ihmisissään, ja te näette Sen kerta kerran jälkeen tekevän saman asian. Ja he sanovat: “Ah! Ah-hah. Eihän siinä mitään vikaa ollut.” Näettekö, he ovat yksinkertaisesti välinpitämättömiä, ei ole mitään antautumista. Oi, he kyllä uhraavat vähän aikaa, käydäkseen silloin tällöin kirkossa, ja jotakin sen kaltaista. Mutta kun tulee kysymys antautumisesta, niin ei, he eivät halua tehdä sitä, he eivät halua antautua. He eivät halua Sitä.

²¹⁵Kun Jeesus kutsui opetuslapsensa, niin mitä Hänen täytyi tehdä? Ottaa kaikkein oppimattomimmat, monia, jotka eivät osanneet kirjoittaa edes omaa nimeään. “Pietari ja Johannes”, Raamattu sanoo, “olivat tietämättömiä ja oppimattomia.” Heidät Hänen täytyi ottaa.

²¹⁶Mutta jos älyniekat eivät halunneet kuulla Häntä silloin, eivät he halua kuulla Häntä nytkään. Heillä on omat ratansa. Heillä on oma tiensä, ja sitä he seuraavat, koska heitä on opetettu sillä tavalla, koska heidän pastorinsa, heidän piispansa, heidän kardinaalinsa ja paavinsa, ja ketkä vielä, ovat opastaneet heidät tuolle tielle.

²¹⁷Mutta Pyhä Henki tulee tuomaan teidät takaisin helluntaihin joka kerta ja antamaan Kirjoituksen jokaiselle, joka tahtoo tässä päivässä. Se on tuova teidät takaisin tuohon todellisuuteen. Se on tuova teidät takaisin Hengen Voiman kasteeseen, joka tulee johtamaan teitä, eikä tule koskaan ottamaan yhtään Sanaa pois Raamatusta. Se pysyy suoraan Raamatussa. Kun Raamattu sanoo tämän, tulee Se seuraamaan Sen lävitse. Pyhä Henki on tekevä sen. Se tuo todellisuuden.

²¹⁸Mitä Jeesus teki? Hänen täytyi ottaa nämä tietämättömät kalastajat, joilla ei edes ollut vaatteita, vaan jonkinlainen kangas kiedottuna ympärilleen, kala-esiliinana.

 Jotka olivat niin tietämättömiä, etteivät osanneet kirjoittaa edes omaa nimeään; he olivat oppimattomia, ilman koulutusta. Mutta Hän löysi jonkun. Hänen täytyi saada joku. Hän löysi senkaltaisessa tilassa olevia miehiä, jotka olivat halukkaat antautumaan, ja olivat halukkaita. Heillä ei ollut mitään muuta, mistä pitää kiinni. Heillä ei ollut mitään kirkkoja eikä mitään kirkkokuntia. He olivat vain tietämättömiä kalastajia, tai lammaspaimenia; jotka eivät tienneet kuinka kirjoittaa tai lukea. Mutta heillä ei ollut mitään menetettävänä, ja Hän pääsi heidän luokseen, ja he luovuttivat sen, mitä heillä oli. He sanoivat: “Mitä tahansa Sinä sanot Herra, sen me tulemme tekemään. Me tulemme seuraamaan Sinua.”

²¹⁹Mutta kun he olivat täydellisesti antautuneet ja antaneet itsensä Jumalan valtaan, antoi Jumala heille helluntai-todellisuuden. Hän johti heidät Helluntaihin, ja antoi heille Pyhän Hengen. Ja siellä he olivat Jumalan Hengen alla, tehden kaiken kaltaisia typeriä merkkejä ihmisille, änkyttäen ja änkyttäen ja yrittäen… niin kuin Raamattu sanoo. Millä he olivat? He olivat valtatiellä.

²²⁰Raamattu oli sanonut: “Änkyttävin huulin ja toisilla kielillä tulen Minä puhumaan tälle kansalle, ja tämä on sielun Lepo. Tämä on se, mikä on tuleva.” Jesaja 28:18, lukekaa se. “Änkyttävin huulin ja muilla kielillä tulen Minä puhumaan tälle kansalle. Tämä on Lepo.” Mikään sunnuntai ei ole lepopäivä. Pyhä Henki on lepopäivä. Adventistiveljet; ei mikään seitsemännen päivän sapatti ole lepo. Pyhä Henki on Lepo! “Änkyttävin huulin ja muilla kielillä tulen Minä puhumaan tälle kansalle. Ja tämä on Sapatti. Tämä se on!” Sapatti merkitsee lepo. Tämä on Lepo, sielulle, teillä on Iankaikkinen Lepo.

²²¹Kuten Jumala, kun Hän teki maailman. Hän sen jälkeen lepäsi seitsemäntenä päivänä. Hän lepäsi, Hän otti levon.

²²²Kun me menemme sisälle Jumalaan, me lepäämme koko ajan; ei vain sunnuntaista toiseen. Me lepäämme, iankaikkisesti. Teillä on Iankaikkinen Elämä. Pyhä Henki antaa teille Levon.

²²³Heillä oli nyt helluntaikokemus, Jumalan todellisuus. He olivat löytäneet jotakin.

²²⁴Sallikaa minun sanoa vielä yksi asia. Uskontunnustukset eivät tyydytä nälkäistä sydäntä. Uskontunnustukset eivät anna tyydytystä. Jos miehellä on nälkä Jumalaan, niin sanokaapa hänelle vaikka: “Lausu Apostolien uskontunnustus, liity kirkkoon, pane nimesi tänne, anna pirskotella tai upottaa itsesi”, tai mitä tahansa haluatte, niin se ei tule tyydyttämään nälkäistä sielua. Koska he olivat Jumalan ennalta määräämät etsimään Elämää. He olivat kerran niitä enkeleitä, jotka eivät langenneet. Kaksi kolmasosaa Taivaan enkeleistä lankesi; ne ovat nämä pahat henget, jotka työskentelevät ihmisten keskuudessa, ja ovat hyvin uskonnollisia. Te tiedätte Raamatun sanovan sen. Te ette vain ole aina olleet täällä. Te olitte kerran jossakin muualla.

²²⁵Muistakaa, synti ei alkanut maan päällä. Synti alkoi Taivaassa, kun Lucifer alkoi sen. Hän sanoi: “Minä haluan kirkkokunnan, haluan tehdä jonkun suuren asian”, ja meni pohjoiseen maahan ja pystytti suuremman asian kuin mitä Miikaelilla oli. Ja hänet potkaistiin ulos Taivaasta.

²²⁶Ja nuo enkelit siellä alussa, nuo henget. Siksi: “Kun tämä maallinen maja on hajotettu, meillä on toinen jo odottamassa.” Ymmärrättekö? Ja siksi: “Meidän nimemme oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista.” Sillä: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle.”

²²⁷Kuinka te voisitte? “Teillä on silmät, ettekä voi nähdä; korvat, ettekä voi kuulla.” Ei ihme, näettehän. Siellä ovat kaikki nämä asiat, joita Jumala lupasi siellä aikaisemmin, siinä kaikki.

²²⁸Jeesus sanoi, että tuo eläin [peto], joka tuli maan päälle, tulisi olemaan hyvin uskonnollinen, “niin lähellä, että se pettäisi jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Se on antikristus. Kuinka tuo suuri organisaatio tulisi alkamaan, ja että heillä tulisi olemaan muita organisaatioita. Tuo vanha äitiportto; ja hänestä lähti pieniä tyttäriä, jotka olivat porttoja, organisaatioita. Hän sanoi: “Ja he tulevat pettämään melkein koko maailman, ja pettäisivät jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.”

²²⁹Mutta se ei ole mahdollista; sillä heidän nimensä oli pantu Karitsaan. “Ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, ne Hän on kutsunut; ne, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut; ja ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on kirkastanut.” Niinpä siinä ei ole sen enempää, näettehän. “Se ei ole hän, joka tahtoo tai hän, joka juoksee; se on Jumala, joka osoittaa laupeutta.” Niin se on. Sitä Kirjoitus sanoo.

²³⁰Niinpä, he eivät halua kuulla Sitä. Miksi? He ovat pimeydessä. He tahtovat seurata uskontunnustusta. “Minä olen aivan yhtä hyvä kuin tekin olette.” Siellä ei ole sanottu mitään hyvyydestä. Kukaan ei ole hyvä. Vain Jumala on hyvä, näettehän. Mutta oletteko te halukkaat antautumaan Hänelle? Sitä ajattelen. Oletteko valmiit antautumaan? ymmärrättekö? Se ei tyydyttäisi nälkäistä sielua. Kuulkaahan.

²³¹Kun Paavali… kuinka moni tietää, että hän oli teologi? [Seurakunta sanoo: “Aamen”] Hän oli järjen jättiläinen. Varmasti oli, häntä oli opetettu Gamalielin alaisuudessa, joka oli yksi tuon päivän parhaista teologeista. Mutta mitä hän sanoi, kun hän tuli Seurakunnalle? Lukekaa 2. Kor. 2:4. Hän sanoi: “ Minä en tullut tykönne lumoavin sanoin, tämän maailman ihmisviisaudella; sillä, jos olisin tehnyt sen, teidän luottamuksenne lepäisi jonkun miehen, jonkun organisaation, jonkun kirkkokunnan viisaudessa. Mutta minä tulin luoksenne julkituoden Pyhän Hengen Voiman. Julkituoden mitä? Näyttäen Pyhän Hengen merkit ja ihmeet niin, ettei teidän luottamuksenne, teidän uskonne lepäisi jonkun suuren kirkkokunnan tai seurakunnan viisaudella, vaan että se lepäisi Pyhän Hengen Voimassa ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksessa.” Suurin koskaan elänyt teologi sanoi, että hänen täytyi unohtaa kaikki se, mitä hän tiesi, voidakseen löytää Kristuksen. Hän sanoi: “Minä en saarnaa järkiperäisiä asioita. Minä saarnaan Pyhän Hengen johdatuksen yksinkertaisuutta. Ja minä tulin luoksenne saarnaten Sitä.” Hän sanoi: “Minä voisin saarnata toisellakin tavalla, mutta”, hän sanoi, “minun tehtävänäni ei ole saarnata sillä tavalla.”

²³²“Katsokaamme voisimmeko saada miljoonan lisää vuonna ’34”, tai ’44, miten tuo heidän iskulauseensa olikaan. “Me saamme niin-ja-niin monta jäsentä liittymään tänä vuonna!”

²³³Paavali sanoi: “Minä voisin tehdä sen. Minulla oli se niin kauan, mutta olen jättänyt sen pois. Minä en ole tullut teidän tykönne jonkun teologin kiehtovilla ja tyylikkäillä sanoilla. Vaan minä tulin teidän tykönne Pyhän Hengen Voiman julkitulemisessa, että teidän uskonne olisi rakennettu Pyhän Hengen varaan, eikä jonkun miehen viisauden varaan.”

²³⁴Jumala etsii senkaltaista miestä. Jumala etsii tänään miehiä, joista Hän voi saada otteen sillä tavalla.

²³⁵Olin äskettäin pienellä kävelyllä Lontoossa Englannissa. Ja Englanti, Brittiläiset saaret, ovat niin täynnä ihmisiä! Te tuskin löydätte sieltä paikkaa, jossa ei olisi taloa, ja jossa he eivät kasvattaisi… Kuten Saksassa, ja niin edelleen, ne ovat vanhoja maita, ja maa on niin loppuun käytetty. Ja Saksassa ja muualla heillä on pieniä puutarhoja, te ette löydä sieltä takapihoilta mitään tasaisia nurmikoita ja paljoa puita.

 Te löydätte sieltä tomaatteja, papuja, perunoita, jotakin syötävää. Heidän täytyy kasvattaa niitä. Maa on kaikki niin varattua.

²³⁶Eräs pieni brittiläinen sotilas oli kuljettamassa minua ympäri, ja me menimme erään mäen ylitse, veli Baxter, minä ja tämä poika. Me tulimme erääseen hyvin kauniiseen paikkaan. Siellä oli puita ja vihreätä nurmea ja kaikkea. Minä ajattelin: “Kylläpä on kaunis paikka”, ja sanoin tälle britille. “Haluaisin kysyä jotakin. Näen kuinka saarenne on niin kansoitettu. Joten miksi te olette jättäneet tämänkaltaisen kauniin paikan, puineen ja laaksoineen, useita hehtaareita, miksi kukaan ei ole rakentanut taloa tänne?”

²³⁷Hän sanoi: “Saarnaaja, noin kaksisataa vuotta sitten, kun täällä Englannissa pääsi valloilleen mustanveden kuume [falciparum malaria] epidemia. Heillä ei ollut mitään seerumia, joten ihmiset kuolivat kuin kärpäset. Ja he ovat kertoneet minulle, kuinka he kuljettivat kuolleita vankkureille päivin ja öin. He eivät voineet edes haudata heitä. Jotkut papit vain tulivat tänne kauemmaksi silloin tällöin, kohottivat kätensä ja rukoilivat ja menivät pois. He heittivät heidät kaikki tähän laaksoon täällä.” Hän sanoi: “He eivät voineet edes haudata heitä, sillä heitä kuoli tuhansia ja tuhansia, lapsia, aikuisia ja teini-ikäisiä. Ja he vain kuljettivat heidät tänne, ja kun vitsaus oli lakannut, he vain levittivät multaa heidän päälleen.”

²³⁸Ja hän sanoi: “Tiedätkö mitä? Tuosta päivästä tähän päivään asti, voit olla varma, ettei kukaan englantilainen laskisi rakennuksensa perustusta tuonkaltaisen asian päälle kuin, mitä täällä kerran oli. Hän ei rakentaisi taloansa paikkaan, jossa on kuolleita sillä tavalla.” Seisoin hetken ja ajattelin. Ei ollut mitään tarvetta sanoa hänelle mitään, hän ei kuitenkaan olisi ymmärtänyt.

²³⁹Mutta kuinka maailmassa joku pelkää, että kaksisataa vuotta aikaisemmin ollut musta kuume vielä olisi maassa. Te olette niin epäluuloisia ja huolissanne siitä, että voisitte saada tartunnan, että ette rakentaisi taloanne sinne, koska haluaisitte elää hieman pidempään. Ja sitten te kuitenkin perustatte iankaikkisen päämääränne jonkun satoja vuosia sitten kuolleen miehen perustamalle uskontunnustukselle, tai jonkun kirkon teologialle, joka on maannut hyllyllä satoja vuosia; ilman, että niissä olisi ollut pienintäkään Jumalan liikettä. Ja te panette nimenne sinne ja otatte jonkun uskontunnustuksen ja jatkatte elämistä niin kuin ennenkin. Kuulehan ystävä, älä tee sitä.

²⁴⁰“Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa. Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Katso, Minä olen teidän kanssanne, ja teissä, aina maailman loppuun asti; Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäisesti.”

²⁴¹Jumala on todellisuuden Jumala. Älkää ottako vain jotakin uskontunnustusta. Älkää ottako vain jotakin tunnekokemusta. Ottakaa todellisuus! Ottakaa todellinen Jumala, jotakin mitä Jumala on, Jumala on todellisuus. Se antaa teille varmuuden. Se antaa teille toivon, Se antaa teille uskon. Se antaa teille Hengen. Se antaa teille merkit. Se antaa teille ihmeet. Se tekee teissä samoin kuin Se teki Kristuksessa. Koska se oli Hänen tulonsa tarkoitus, tuoda Jumala ihmisille, ja tehdä Jumala ja ihminen yhdeksi.

²⁴²Mutta me otimme kirkkokunnat ja uskontunnustukset, ja olemme menneet sivuteille. Mutta siellä on todella totinen valtatie, ja tie valtatiessä.

²⁴³Nyt te nasarealaiset veljet, te, jotka sanotte: “Siunattu vanha valtatie.” Haluaisin sanoa teille jotakin.

²⁴⁴Mutta se ei ollut tuo valtatie, jos haluatte panna merkille. Siellä sanotaan: “Siellä on valtatie, ja”, ja on konjunktio, “ja tie.” Ja tuo tie on valtatiessä. Eivät kaikki, jotka ovat tuolla valtatiellä, tule menemään perille, vaan kaikki, jotka ovat tuolla tiellä. Näettekö? “Siellä on valtatie, ja…” Lukekaa Jesaja 35, “Siellä on valtatie, ja tie.” Näettekö? Valtatiellä on keskus, ja se on keskellä tietä. Ja keskitie on korkeammalla. Ja sitten, kun sade tulee, se pesee kaikki roskat tien sivuun.

²⁴⁵Tarkatkaa nyt. Kun mies on kääntynyt, hän kiinnittää katseensa suoraan Kristukseen. Mutta nyt, jos ette ole tarkkaavaisia, on niin kuin saarnasin eräänä iltana….

²⁴⁶Kun Jaakob ja Esau olivat syntyneet, he olivat molemmat syntyneet pyhästä isästä ja pyhästä äidistä, mutta he olivat kaksoset. Yksi oli lihallinen mies, uskonnollinen, joka kävi kirkossa ja oli hyvä mies, erittäin hyvä mies. Jaakob taas oli pieni konna, mutta hänellä oli vain yksi asia mielessään. Tuo esikoisoikeus merkitsi hänelle kaikkea, eikä merkinnyt mitään mitä hänen täytyi tehdä saadakseen sen. Koska Raamattu sanoi, että Hänet oli valittu ennen maailman perustamista, etsimään sitä.

²⁴⁷Ja tänä päivänä on olemassa ihmisiä, joille suosion menetys ei merkitse mitään, eikä se kuinka paljon heidän täytyy menettää ja mitä heidän täytyy tehdä, sillä ei ole mitään merkitystä heille, jos heitä kutsutaan vanhanaikaisiksi tai miksi tahansa, heillä on silmänsä Kristuksessa, koska heidät oli valittu Iankaikkiseen Elämään. Ja siinä he pysyvät. Jos se veisi heiltä kaiken sen, mitä heillä on, pysyvät he siinä.

²⁴⁸Toinen on nimellinen, joka käy kirkossa ja kotiin mennessään tuntee olevansa yhtä hyvä kuin muutkin. Hän on Eesaun asemassa. Toinen on Jaakobin asemassa. Siinä nyt ovat teille molemmat puolet.

²⁴⁹Laskekaa perustuksenne Jeesuksen Kristuksen päälle! Olkaa varmat, että se on Hänessä. Kuinka te pääsette Häneen? Kädenpuristuksellako, pirskoittelullako, millä te pääsette? “Yhdellä Hengellä,” 1. Kor. 12: “Yhden Pyhän Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhteen Ruumiiseen.” Meidät on kastettu Ruumiiseen, jossa on yhdeksän hengellistä lahjaa ja neljä hengellistä virkaa tuossa yhdessä Ruumiissa. Siellä Jumala on asettanut Seurakuntaan apostolit, profeetat ja niin edelleen. Siellä ovat nämä parantamisen lahjat, ihmeet, kielilläpuhumiset, viisaus, tieto ja muut asiat, osoittamassa, että merkit seuraavat uskovaista.

²⁵⁰Minä en voi ymmärtää, miksi ihmiset tahtovat saada joitakin vanhoja kirkollisia rikkaruohoja, kun Kallio on täynnä hunajaa. Ei, sitä minä en saata ymmärtää.

²⁵¹Kumartakaamme päämme. Jos haluatte tulla muistetuksi rukouksessa, sanokaa: “Jumala, anna minulle sydämeni kaipaus. Minä rakastan Herraa Jeesusta.”

²⁵²Taivaallinen Isämme, joskus kokouksen jälkeen, minä ihmettelen. Miksi Pyhä Henki aina jatkuvasti pommittaa seurakuntaa? Miksi Hän tekee sen? Kuitenkaan, mies, joka on Hengen voitelema, ei voi sanoa mitä hän haluaisi sanoa, vaan hänen täytyy sanoa se, mitä Henki käskee sanomaan. Ja me näemme, että Vanhan Raamatun aikana, kultaa hakattiin, käännettiin ympäri ja hakattiin jälleen, kunnes kaikki kuona-aine oli poissa siitä; ja hän hakkasi sitä niin kauan, kunnes hän näki oman kuvansa heijastuvan tuosta kullasta, ja tiesi, että se oli puhdasta. Samoin hakkaa Pyhä Henki Seurakuntaa, kääntää ympäri ja tuomitsee sen tästä ja tuosta, kunnes Hän saa kaiken kuonan siitä ulos, kunnes todellinen Jeesuksen Kristuksen heijastus heijastuu Hänen ihmisissään; että heillä on sama Elämä, samat merkit, ja sanat ihmeet, joita Hänkin teki, Pyhän Hengen heijastuessa ihmisissä.

²⁵³Jumala, ota minun sydämeni. Hakkaa minua, käännä minut ympäri, minne päin vain tahdot, Herra, mutta salli minun heijastaa Jeesusta. Salli minun heijastaa Häntä, Herra. Anna kaikkien ihmisten täällä tänään, Herra, anna meidän kaikkien heijastaa Sinua; Sinun rakastavaa elämääsi, Sinun tottelevaisuuttasi Isälle.

²⁵⁴Me olemme juuri kertoneet heille, kuinka Sinun suosiosi laski. Kun menit ja paransit sairaita, varmasti, Sinä olit suuri, ja ihmiset tulivat katsomaan Sinua. Mutta miksi? Leipien ja kalojen tähden. Ja kun Sinä kerroit heille Sanan Totuuden, he olivat haluttomia vaeltamaan Siinä, ja silloin Sinun suosiosi alkoi jatkuvasti laskea. Sinä jatkoit edelleen tehden ihmeitä, mutta Sinun suosiosi laski.

²⁵⁵Sinä olet todellisuuden Jumala. Sinä olet aina ollut sillä tavalla. Sinä et muutu. Minä rukoilen, Isä, että seurakunta, ja kaikki ihmiset täällä, jotka nostivat kätensä, tulisivat saamaan siitä näyn tänään. Anna heidän nähdä, Herra, että se ei ole mies. Jos me seuraamme miestä, silloin me olemme viheliäisiä. Mutta, jos me vain seuraamme Pyhää Henkeä, Hän tulee johtamaan meidät jokaiseen Raamatun lupaukseen. Voikoon kaikki olla täyttynyt ihmisten elämässä täällä tänään.

²⁵⁶Pidän käsissäni näitä pienten lasten vaatteita, pieniä puseroita, nenäliinoja ja pieniä kääröjä. Meille on opetettu Raamatussa, että he ottivat Pyhän Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja; ja saastaiset henget lähtivät ulos ihmisistä, ja taudit parantuivat. Ihmiset tänään yhä näkevät tuon saman Jumalan. Me emme nyt ole mikään Pyhä Paavali, mutta Sinä olet yhä Jeesus. Eikä se ollut Pyhä Paavali; se oli Pyhän Paavalin Kristukselle Jeesukselle luovutettu elämä. “Herra teki erikoisia ihmeitä”, ei Paavali; Herra!

²⁵⁷Nyt, Isä Jumala, me uskomme, että emme tiedä mitään, ja monta kertaa meitä on arvosteltu; jalkojenpesusta, kastamisesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, naissaarnaajien kieltämisestä, sielun iankaikkiseen varmuuteen uskomisesta, niin kuin Paavali opetti. Hän sanoi efesolaisille, että he olivat ennalta määrätyt ennen maailman perustamista Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Hän sanoi korinttolaisille, että Jumala vihasi Eesauta ja rakasti Jaakobia, ennen kuin he olivat edes syntyneet, ja ennen kuin heillä oli edes tilaisuutta erottaa oikeaa väärästä, Hänen ennalta määräämisensä tähden. Hänen ennalta tietämisensä saattoi Hänet tietämään. Ja Isä, miksi he riitelevät sellaisista asioista kuin Pyhän Hengen kaste, jota seuraa merkit ja ihmeet, niin kuin Sinä olet luvannut, ja Raamattu sanoo: “Sinä olet sama eilen, tänään ja iäisesti.” Isä, tarkoituksemme ei ole olla erimieltä. Mutta voidaksemme olla Sinun palvelijoitasi, meidän täytyy seurata Sinun Sanaasi. Minä rukoilen Isä, että Sinä antaisit ihmisten nähdä, ettei ollaksemme erilaisia, tai ollaksemme itsekkäitä, tai yrittääksemme olla joku, jota me emme ole. Me ainoastaan yritämme pitää kiinni Sinun Sanastasi. Salli jokaisen nähdä se, Isä.

²⁵⁸Ja, kun lähetän nämä liinat sairaille, voikoon jokainen heistä olla parantunut, Herra. Voikoon Sinun Pyhä Henkesi nähdä tämän uskon ilmauksen, ja voikoot he mennä ja olla parantuneet. Suo se, Herra.

²⁵⁹Siunaa veli Nevilleä. Siunaa seurakuntaa kokonaisuudessaan. Siunaa pyhäkoulua, ja sen opettajia. Siunaa kaikkia pastoreita täällä. Siunaa vierailijoita keskellämme.

²⁶⁰Herra, auta minua. Minun täytyy nyt ajaa nopeasti, ollakseni siellä ajoissa, ja lohduttaakseni sydämessään murtunutta perhettä. Sinne on sataviisikymmentä mailia ja ehkä enemmänkin, ja vain vähän aikaa suoriutuakseni siitä. Ole kanssamme, Herra. Auta minua. Milloinkaan, milloinkaan en halua puhua poismenneen henkilön haudalla, ennen kuin olen antanut elossa oleville mahdollisuuden vastaanottaa Sinut. Jumala, suo se minulle, että monia noista köyhistä kentuckylaisista tulisi nöyrästi alttarille siellä metodistikirkossa, ja antaisi sydämensä Sinulle. Suo se, Herra. Ole nyt armollinen.

²⁶¹Siunaa meitä yhdessä. Paranna sairaat ja pelasta kadotetut. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶²    Pyydän nyt veli Nevilleä pitämään huolen kokouksen jatkosta, enkä tiedä, mitä hän nyt tällä kerralla tulee tekemään. Rukoilkaa te kaikki minun puolestani, ja tulen tapaamaan teidät myöhemmin. Jumala siunatkoon sinua, veli Neville. Olen pahoillani, että joudun menemään.