58-0609 VIESTI LAODIKEAN SEURAKUNNALLE
(The Message To The Laodicean Church)
Dallas, Texas, USA, 9.6.1958
1 Kiitoksia oikein paljon. [Yleisö taputtaa.] Lämmin kiitos. On ilo ja kunnia olla täällä Dallasissa tänä iltana. Minä olen odottanut suuresti jo ennakolta pääseväni taas tänne Texasin osavaltioon. Ja jokin aika sitten, kun olin Waterloossa, olin yhteydessä veli Lindsayyn, joka kutsui minut hänen ”Voice of Healing” [Parantamisen Ääni] –konventtiinsa. Myöhemmin, Chattanoogassa, minä tapasin rakkaan ystävämme, veli David du Plessiksen, joka myös innosti minua tulemaan– ja tulemaan ja ottamaan osaa tähän konventtiin, aivan vain nähdäkseen, onko paikalla…?… ihmisryhmiä… ja niin edelleen. Ja oli oikein hienoa, että he pyysivät minua iltansa puhujaksi näiksi kuudeksi illaksi. Minulta meni yksi niistä ohi, kun en tiennyt vain… Sen piti olla iltapäivällä. Ja olen pahoillani siitä, koska saavuin kaupunkiin liian myöhään edes ehtiäkseni puhumaan iltapäiväksi. Mutta on ilo ja kunnia olla täällä tänä iltana ja olla tekemisissä tämän Voice of Healing-konventin kanssa. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee antamaan ylenpalttisesti, runsain mitoin, ylitsevuotavasti enemmän kuin, mitä me kykenemme…?…
2 Kuuntelin veli Vineyardia, juuri nyt, ajaessamme tänne– ja matkalla Suomeen– luulisin. Se oli loistavaa. Ja minä uskon, että meidän Herramme tulee pian, ja me olemme nyt kokoontumassa, kokoomassa ne, jotka ovat pelastettavissa, ja Jumala on määrännyt ikuisen elämän; me yritämme kerätä heidät kokoon. Ja minä olen niin iloinen tietäessäni, että me elämme yhdessä suurimmista hetkistä, missä ihminen on milloinkaan elänyt; juuri ennen Kuninkaan saapumista.
3 Tämä on minun kolmas käyntini Dallasissa– luulisin. Kerran olin erään pastorin kanssa; olen unohtanut… luulisin, että hänen nimensä oli veli Goff. Hänellä oli siellä pieni seurakunta täällä, luulisin, tarkoitan Dallasissa. Ja sitten minä kävin siellä kerran eräällä stadionilla, tai jossain täällä, tai jossain… Minä unohdin jo mikä sen paikan nimi oli… [Joku mies puhuu veli Branhamille.] Fair Park: se se juuri oli, herra. Ja– ja sitten tämä, minusta, on kolmas kertamme. Ja meille on ilo olla täällä tänä iltana ja palvella perjantaihin asti, jos Herra suo.
4 Mutta, se saa minut todella tuntemaan itseni ulkopuoliseksi, tai vähän pieneksi, kun jokin vanha, niin kuin me etelässä sitä nimitämme: ”sassafras-saarnaajaksi.” [jotakin hyvin maanläheistä– suom.] Kuinka moni tietää, mikä ”sassafras” tarkoittaa? Oi, mistäpäin Kentuckyä sinä olet? Siis, täällä oli… ja olla täällä puhumassa näiden hienojen sananpalvelijoiden edessä ja kun en edes ole mikään puhuja, se saa tuntumaan todella hyvältä. Ja kun ajattelee, että moni näistä miehistä olivat kentällä saarnaamassa, kun minä vielä olin syntispoika, laukkakilpailujen liepeillä, niin, tai jossakin nyrkkeilykehän tienoilla; ja tietäessäni, että he ovat tehneet reitin selväksi niin, että minä saattaisin juosta sileää tietä. Joten, olen kiitollinen veljilleni tänä iltana. Ja minä luotan siihen, että minkälaisen pienen ponnistuksen pystynkin saamaan aikaan, se tulee olemaan kaikille siunaus; että saan syntisen huomaamaan, että hän on syntinen; ja saan pyhän riemuitsemaan Kristuksessa, saan sairaan ymmärtämään, että olemassa on Parantaja; ja saan veljeni innoittumaan, mikä tarkoittaa lähtemistä eteenpäin suurempien odotusten vallassa kuin milloinkaan ennen.
5 Nyt, minä… Totta kai, te tiedätte, etten ole milloinkaan vielä… Minut vihittiin virkaan Lähetysbaptistiseurakunnassa; minulla ei ole koskaan ollut kytköksiä mihinkään seurakuntaan– mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan, koska yritän seistä välittämässä niiden kaikkien välissä ja sanoa, että me olemme veljiä. Ja minä uskon, että on oikein, että me olemme veljiä. Ja siten, siksi, minä en edusta mitään tiettyä kirkkokunnallista seurakuntaa, vaan minä edustan Seurakuntaa, Herran Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Siihen te kaikki kuulutte, tuohon suureen Kristuksen ruumiiseen. Ja me odotamme tuota päivän tulevan, jolloin Hän tempaa seurakuntansa lähtemään kotiin. Ja jos Herra suo, minä haluan puhua tällä viikolla vähän siitä ja aiheista: ”Lähtevän seurakunnan kiinnityspaalu*”, ”Kirjoitus seinällä”, ja ”Yhdistyneenä Jumalan alaisina”, ja joistakin sen tyyppisistä asioista, jos Jumala suo, näissä… tällä tulevalla viikolla. [*puomi, johon hevoset sidotaan kiinni, kun mennään itse sisälle– suom.]
Siis, uskon, että tämä on tosi perustus: Raamattu. Minä uskon, että Jumala tekee monia asioita, joita ei ole Raamatussa. Hän voi tehdä mitä vain, koska Hän on Jumala. Mutta minusta opin pitää perustua Sanaan; se on Jumalan kirja meille.
6 Siis, Vanhassa testamentissa oli kolme tapaa tietää, oliko asia totta vai ei, ja se oli: ihmiset menivät sen luokse, jota kutsuttiin nimellä Uurim, Tummim. Ja se oli… Minulle on kerrottu, että se oli rintakilpi, jollainen Aaronilla oli, jossa oli 12 kiveä. Ja sitten, kun profeetta profetoi tai unennäkijä kertoi unensa ja– ja se ei– yhdistelmä valoja– vilkkui tässä Uurim, Tummimissa, silloin profeetta oli väärä. Ymmärrättehän, Jumalalla on aina ollut tapa vastata yliluonnollisesti – (ymmärrättekö?) ja aina totuus on tiedetty. Niinpä, jos se ei välkkynyt, silloin se mies… se profeetta oli väärä.
7 Ja nyt, kun pappeus lopetettiin… ja meillä on uusi pappeus tänä iltana, Jeesus Kristus on ylipappi, Meillä on uusi Uurim, Tummim, ja se on Raamattu. ”Joka ottaa pois, tai lisää, niin hänet tullaan ottamaan pois Elämänkirjasta.” Niinpä me yritämme parhaamme, Jumalan avulla, pysyä näiden sivujen sisällä. Olen usein sanonut tämän: ”En halua yhtään vähempää, kuin mitä Jumalalla on Raamatussa, mutta minä haluan kaiken, mitä Hänellä on Raamatussa– kaikki nuo lupaukset, jotka ovat meitä varten.
8 Siis, ennen kuin avaamme Hänen Sanansa aiheeksemme, painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen?
Ikuinen ja siunattu Jumala; tänä iltana on suuri ilo ja kunnia, että me voimme seistä Sinun jumalallisessa läsnäolossasi tässä suuressa teltassa, johon Sinun lapsesi ovat kokoontuneet vain ja ainoastaan kuulemaan Sanaa, ja näkemään kun Elävä Jumala liikkuu. Ja me pyytäisimme tänä iltana, että Sinä vuodattaisit siunauksesi meidän päällemme jollakin verrattomalla tavalla. Muuta meidän tapamme ajatella, jos se ovat vääriä, Herra, ja kohdista meidän ajatuksemme Sinun Poikaasi, Herraan Jeesukseen. Tulkoon meidän sydämemme täyteen Sinun läsnäoloasi. Ja kun, me lähdemme täältä kokouksesta, tänä iltana, ja jospa voisimme sanoa kuin nuo, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun Hän puhui meille tiellä?”
Ja nyt, Isä, me rukoilemme, että Pyhä Henki ottaisi nämä muutamat sanat, jotka luetaan, ja vuodattaisi niiden sisällön jokaiseen sydämeen. Suo se, Herra. Auta minua, Isä, kun seison täällä, että minun sieluni voisi iloita Sinun siunatussa läsnäolossasi, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.
9 Tänä iltana, aloittaessani puheosuuteni tässä konventissa, minä olen valinnut pienen tekstin, joka on Ilmestyskirjassa, jos haluatte merkata sen, Ilmestyskirjan 3:ssa luvussa ja 20:ssä jakeessa. Haluaisin lukea tämän palan Sanasta:
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.
Tämä Ilmestyskirjan teksti tässä, on viesti Laodikean seurakunnalle; josta minä uskon että– minä en ole ajanjaksouskon* kannattaja, täsmälleen ottaen, mutta silti minä uskon, että me olemme pakanoiden ajanjakson lopussa, josta tässä puhutaan. Ja minä uskon, että Laodikean seurakunnan ajanjakso, olisi viimeinen seurakuntajakso. Ja minusta siinä me juuri olemme tänä iltana; ja siitä syystä minä olen ottanut sen aiheekseni.
[*dispensationalism = Protestanttinen liike, joka perustui John Nelson Darbyn kirjoituksiin– suom.]
Ja joku saattaa sanoa: ”No mutta, veli Branham, eikö tuo ole aika lyhyt teksti tämän kokoiselle ihmisjoukolle ja tämän kaliiperin konventille [kokous/ kokoussarja– suom.], kun sinä vain luet muutaman sanan lyhyestä Kirjoitusten jakeesta?” Mutta, ymmärrättehän te, että ei kyse ole sanapaikan koosta; kyse ei ole luetun pätkän koosta; se, mitä siinä on, on tärkeää.
10 Jokin aika sitten, Louisvillessa, Kentuckyssa, eräs pikky ystäväni oli käymässä vintillä, vanhassa ullakkohuoneessa kotonaan. Hän hapuili sinne tänne, pieni poika, ja hän kompastui vanhaan matka-arkkuun. Ja sieltä matka-arkusta hän löysi vanhan postimerkin, sellaisen puolentoista neliötuuman kokoisen. Ja hän ajatteli, ehkä, tämä merkki mielessään, että hän voisi saada tällä postimerkillä jäätelön, ja sanoi eräälle ystävälleen: ”Minä löysin vanhan, kellastuneen postimerkin. Se on aika vanha, mutta mietin, mahtaakohan tämä merkki olla minkään arvoinen.”
Ja postimerkkien keräilijä pani lasit päähänsä ja katsoi sitä vähän, ja sanoi heti: ”Minä annan tämänlaisesta merkistä dollarin.” Ja, totta kai, pikkukaveri, joka ei ollut odottanut siitä viittä senttiä enempää… Kauppa tehtiin nopeasti, koska dollari tarkoitti useita jäätelötötteröitä. Ja jonkin ajan kuluttua, hän… Pari viikkoa siitä, tämä keräilijä myi tuon tietynlaisen merkin 2500 dollarilla. Ja kuutisen kuukautta siitä, se myytiin 500 000 dollarilla. Ja tehän ymmärrätte, että kyse ei ollut tuosta pienestä merkistä, pienestä paperinpalasesta; kyse oli siitä, että mitä siihen oli kirjoitettu. Oli tärkeää.
Ja samoin on minun tekstini laita tänä iltana: kyse ei ole tästä paperista, jolle se on kirjoitettu, eikä tekstin pituudesta, vaan siitä, mitä siihen on kirjoitettu. Tämä on elävän Jumalan Sanaa. Se on aivan olennaista; että kaikki taivaat ja maa katoavat, mutta se ei katoa koskaan. Ymmärrättekö? Jumala huomaa jokaisen pikkusanan, jonka me luemme. Jumala tuntee jokaisen pienen ajatuksenkin, joka kulkee mielemme läpi –jokaisen pienenkin teon, jonka me teemme.
11 Ja minä vähän epäilen, että seurakunta, kaikessa hillittömyydessään, tulee tehneeksi asioita ja ajatelleeksi asioita– ja ottaneeksi asioita semmoisenaan, kun meidän pitäisi punnita se, mitä me teemme ja sanomme. Meidän pitäisi ajatella ennen kuin me puhumme.
Minun etelävaltiolainen äitini tapasi sanoa minulle: ”Ajattele kahdesti, tee ’yhdesti’.” Usein kyse on niistä pienistä asioista, joita me jätämme tekemättä, joilla on niin paljon merkitystä. Meillä on niin kiire, että ryntäämme asioiden yli tässä ajassa, jossa me nyt elämme. Meidän tulisi– Jumalan seurakuntana– tänä iltana, pysähtyä ja odottaa hetkinen ja katsoa, missä me olemme.
12 Jokin aika sitten, minä olin Vancouverissa, Brittiläisessä Kolumbiassa, ja kuningas George [Yrjö] oli tulossa vierailemaan Kanadaan. Ja hän oli menossa vaunuissa pitkin katuja, ja hänen kuningattarensa istui hänen vieressään… Ja herra Baxter, yksi virkaveljistäni, hän itki, koska– hän sanoi: ”Ajattele, veli Branham, meidän kuninkaamme kulkee tästä ohi.”
Ja minä ajattelin: ”Jos kanadalaisen saa itkemään se, että kuningas George, kunnioitettu kuningas, kulkee ohi, millaista se tulee olemaan, kun Jeesus kulkee ohi– Hänhän on kuningasten Kuningas– mauniin morsiamensa– seurakunnan kanssa?”
13 Ja siis, kaikki koulut lähtivät liikkeelle. Ja opettajat antoivat oppilaille pienen Britannian lipun, jota huiskutettiin uskollisuuden merkiksi kuninkaalle, kun hän kulki ohi. Ja kun, kuningas oli mennyt ohi, oli eräs tietty koulu, jonka oppilas, pieni tyttö ei palannutkaan paikalleen takaisin, Ja opettaja– hätääntyneenä, ryntäsi pitkin katuja selvittääkseen, mitä tuolla lapselle pikein oli tapahtunut. Ja kun, hän etsi katseelleen pitkin katua, hän näki tuon pienen tytön seisovan puhelinpylvään vieressä itkemässä sydäntäsärkevästi. Niinpä opettaja meni tytön luo ja sanoo: ”Kultaseni, miksi sinä itket noin kovasti? No, pystyitkö sinä huiskuttamaan lippuasi kuninkaalle?” hän sanoi.
Ja hän vastasi: ”Kyllä opettaja, minä huiskutin lippuani kuninkaalle.”
”No”, hän sanoi, ”pystyitkö huutamaan: ’Terve, kuningas?’”
Hän vastasi: Opettaja, kyllä minä huusin: ’Terve kuningas.’”
”No,” sanoi opettaja, ”näitkö sinä kuninkaan?”
Hän vastasi: ”Opettaja, kyllä minä näin kuninkaan.”
Hän sanoi: ”No miksi sitten, miksi sinä sitten itket, kultaseni?”
Tyttö vastasi: ”Opettaja, siis, minä näin kuninkaan, mutta minä olen niin pieni, ettei kuningas nähnyt minua.”
Miten eri lailla asia on Jeesuksen suhteen. Sinun ei tarvitse olla ”Kuka kukin on.” Sinun nimesi ei tarvitse olla jossakin tietynlaisessa, huomattavassa kirjassa. Riippumatta siitä, kuka sinä olet, Jeesus näkee sinut ja Hän tietää jokaisen teon, jonka me teemme. Jokaisen pikkujutun, jonka sinä teet Hänelle, jokaisen pienkin liikkeen, jonka teet, Hän säilyttää sen kirjassaan. Hän tietää kaiken meistä olemmepa me tälle maailmalle tärkeitä tai emme. Me kaikki olemme tärkeitä Hänen valtakunnalleen, olemmepa me rikkaita, köyhiä, tai keskinkertaisia.
Siis, tämä on myös anteeksiantamus. Pienille ryhmille; minä olen lukenut tarpeeksi paljon Sanaa tänä iltana, niin että kaikki kapakat Dallasissa pantaisiin kiinni, että kaikki seurakunnat, jotka ovat toinen toisensa kurkussa kiinni, pantaisiin oikopäätä taas pitämään yhteyttä, toinen toistensa kanssa niin kuin ennen ja herätykseen. Sen se tekisi.
14 Jokin aika sitten, tuon mitä jaloimman Abraham Lincolnin aikana, sanottiin, että eräässä leirissä oli joku vanki, joka oli saanut kuolemantuomion, jostakin tekemästään rikoksesta liittovaltiota vastaan. Ja joku vanha, hyvä mies meni ja kysyi presidentiltä: ”Armahtaisitteko te, tämän tietyn miehen?” (Ja Abraham Lincoln oli tunnettu kristittynä…) Mies sanoi: ”Tiedättekö te, että tällä miehellä on kuolevainen sielu, tai siis, kuolematon sielu, jonka te aiotte ottaa pois hänen ruumiistaan? Ja, otatteko te hänen elämänsä, ja hän pyytää armoa?”
Herra Lincoln, joka oli juuri nousemassa vaunuihinsa, kirjoitti pienen lapun ja sanoi: ”Minä armahdan tämän miehen. Abraham Lincoln.”
Ja tuo mies syöksyi tuota pikaa vankityrmään ja sanoi: ”Herra, minulla on sinun armahduksesi Yhdysvaltojen presidentiltä.”
Ja tuo mies vain katsahti häntä ja sanoi: ”Voi, jos tuo olisi oikea armahdus, se olisi kirjoitettu suurelle paperille ja sinetin kanssa, ja siinä olisi kaikenlaisia– kultakirjaimia, jos se olisi presidentiltä.” Ja hän sanoi: ”Miksi sinä pidät minua pilkkanasi tietäen, että minut ammutaan aamunkoitteessa?”
Hän vastasi: ”En minä pilkkaa sinua, herra. Tässä on Abraham Lincolnin allekirjoitus.”
”Voi”, mies sanoi, ”johan tämä riittääkin minulle, että uskon sen.” Ja hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan ja hänet ammuttiin seuraavana aamuna.”
15 Anteeksianto on siis olemassa, ylipäätään [joka tapauksessa], Abraham Lincolnin kirjoittamana, että tuo tietty henkilö armahdettaisiin tänä päivänä, ja teloitusryhmä tappoi hänet seuraavana päivänä. Siitä käytiin oikeutta liittovaltion tuomioistuimessa, ja tämä oli päätös: armahdus ei ole armahdus, ellei sitä oteta armahduksena vastaan.
Ja tämä on Jumalan Sanaa, jota me juuri luimme. Se on armahdus niille, jotka haluavat ottaa sen armahduksena vastaan, ja se on parantuminen niille, jotka haluavat ottaa sen parantumisena vastaan. Ja se koskee mitä tahansa suurenmoista siunausta, jonka Jumala on luvannut, jos me vain uskomme siihen, ja otamme sen vastaan (Ymmärrättekö?) riippumatta siitä, minkä kokoinen se on, minkälaiseen kirjaan se on kirjoitettu, kunhan se on Jumalan ikuista Sanaa…
16 On hyvin outoa, että Kirjoituksissa on sellainen juttu, kun eräs Mies koputtaa oveen. Minä unohdin sen taiteilijan– tai siis, hänen nimensä, joka maalasi tuon tunnetun kuvan Jeesuksesta koputtamassa oveen. En muista hänen nimeään. Hän on kreikkalainen taitelija, luulisin. Ja kun… Kaikki merkittävät kuvat, ennen kuin ne voidaan ripustaa taidehalliin, niiden pitää ensin läpäistä kriitikoiden ”halli.”
Ja sitten, se muistuttaa minua seurakunnasta. Ennen kuin seurakunta voidaan ylipäätään ottaa kirkkauteen, sen pitää mennä– tämän kriitikoiden maailman läpi. Ja joskus me yritämme vältellä, vetäytyä pois arvostelun tieltä. No, nehän ovat vain testausta. Se on– nehän ovat kultahippuja sinulle. Se on sitä, mitä Jumala on sinulle luvannut, koettelemukseksi ja tekemään sinusta 100% kultaa, joka kiiltää. ”Kaikki, jotka elävät Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi”, sanoo Sana. [2. Tim. 3:12] Niinpä arvostelu– me toivotamme sen tarvetulleeksi, koska juuri sitä meidän pitää saada, jotta pääsemme tulisten koetusten läpi.
17 Siis, tämä taiteilija, kun tuo kuva oli menossa arvostelijoiden ”hallissa”, eräs kriitikko sanoi: ”Herra, minusta sinun kuvasi on kaunis; ja seisomassa ovella– ja tuo varuillaan olo ja odotus, että joku tulisi avaamaan, mutta eräs juttu siinä on väärin– ettei siinä [ovessa] ole ollenkaan kahvaa, että Hän pääsisi sisään”, hän sanoi.
Ja taiteilija sanoi: ”Ai, sellaiseksi minä sen maalasin. Ymmärrättehän, tässä tapauksessa minä maalasin sen sisäpuolelle. Kristus koputtaa. Sinun pitää avata. Sillä tavalla on jokaisen ihmisen laita tänä iltana täällä, jotka etsivät Jumalaa, jonkin takia. Hän kolkuttaa oveen, mutta sinun on avattava. Jos sinä kaipaat pelastusta, jos Hän koputtaa, hyväksy se, avaa ovi. Jos tarvitset parantumista, avaa ovi. Siinä kaikki, mitä sinun pitää tehdä. Ja silloin, Hän tulee sisään.
18 Silloin, jos ymmärrätte, joku ihminen koputtaa oveen ja pyrkii sisään. Ja varmasti– yksikään ihminen ei kolkuttaisi kenenkään ovea, jos hänellä ei olisi jotakin tärkeää, tai jotakin, josta hän ajattelee olevan tärkeätä keskustella tuon toisen ihmisen kanssa. Ja suuret ihmiset ovat kolkutelleet ovelle kautta aikojen.
Esimerkiksi, Rooman aikoina… Mitä olisikaan tapahtunut, jos suuri keisari Augustus Caesar, olisi mennyt jonkun talonpojan ovelle; kun hän olisi nähnyt, kuka tuo suuri keisari on, hän olisi heittäytynyt kasvoilleen maahan ja sanonut: ”Suuri mies, suuri Augustus Caesar, tulkaa huoneeseeni.” Mikä kunnia olisikaan ollut köyhälle miehelle saada Rooman keisari ovelleen. Se olisi ollut suuri kunnia.
Edesmenneen suuren Adolf Hitlerin aikaan; mitäpä, jos Aadolf Hitler olisi mennyt jonkin talonpojan ovelle, tai saksalaisen jalkamiehen, vähäpätöisen sotilaan ovelle, ja kolkuttanut hänen oveaan. Ja kun, noina aikoina, tämä sotilas olisi avannut oven ja nähnyt tuon suuren, Saksan Führerin seisovan ovellaan, hän olisi ottanut asennon ja tervehtinyt ja sanonut: ”Oi, Hitler, tulkaa huoneeseeni. Kaikki tässä talossa, mitä te haluatte, on teidän.” Kuinka niin? Hitler oli omana aikanaan merkkimies, erityisesti saksalaiselle, noina aikoina, kun hän oli Saksan diktaattori.
19 Tai, jos minä sanoisin tämän: ”Mitäpä, jos meidän suuri presidenttimme Dwight Eisenhower, olisi tullut tänä iltana Dallasiin, ja olisi voinut tulla Dallasin parhaimman demokraatin luo, se olisi teille kunnia. Varmasti. Te olisitte saattaneet olla hänen kanssaan eri mieltä politiikasta, mutta Dwight Eisenhower on Yhdysvaltain presidentti. Hän on suuri mies. Kyse on sen henkilön tärkeydestä, joka kolkuttaa ovelle– millä on merkitystä. Tosiaankin.
Ja vaikka hän olisi tullut ja kolkuttanut teidän oveanne ja sinä olisit ollut hänen kanssaan eri mieltä, ja sanonut… sinä et olisi sanonut: ”Siis, hetkinen, herra Eisenhower, antakaas kalppia siitä minun oveltani. Minä olen demokraatti.” Ei todella. Sinä olisit kutsunut hänet sisälle; ja mitä sitten olisikaan tapahtunut? Huomenna, no siis, Dwight Eisenhower olisi nöyrtynyt (minä uskon hänen olevan suuri presidentti) ja jos hän olisi nöyrtynyt tulemaan sinun, aivan tavallisen ihmisen ovelle, no mutta, televisio olisi esittänyt sen. Ja kautta koko maailman tiedettäisiin, että Dwight Eisenhower tuli Dallasissa jonkun vaatimattoman ihmisen luo; miten hän nöyryyttikään itsensä niin tehdessään.
20 Tai, mitäpä, jos kuningatar tulisi tänne vierailulle? Hän meni Kanadaan– Englannin kuningatar. Ja hän tulisi tänne Yhdysvaltoihin. Mitäs, jos hän tulisi jonkun teistä ovelle, te naiset täällä? Ehkä te olisitte katsonut häneen ja sanonut: ”Minä en käsitä, kuka te olette.”
Ja hän sanoisi: ”Minä olen Englannin kuningatar.”
Vaikka te ette olisikaan hänen alamaisensa, niin silti teille olisi ollut kunnia saada Englannin kuningatar ovellenne; kelle tahansa olisi ollut, koska hän on tärkeä nainen. Hän on merkittävin kuningatar maan päällä, suurimpien yläpuolella… Merkittävin tunnettu kuningatar maan päällä on Englannin kuningatar. No mutta, te olisitte sanonut: ”Tulkaa sisään kuningatar ja tarkastelkaapa vähän kotiani. Ja jos täällä on mitään, mitä te haluatte, te saatte sen.”
Ja jos sinulla olisi ollut jokin pieni koru hyllyssäsi, jota sinun isoäitisi oli säästänyt antaakseen sen sinulle, ja kuningatar pyytäisi sitä sinulta, sinä antaisit sen hänelle hänen merkittävyytensä takia. Hän on merkittävä nainen. Olisi ollut suuri kunnia luovuttaa tämä pieni aarre Englannin kuningattarelle (todellakin) hänen painoarvonsa takia.
Mutta, voi veli, sisko, tätä minä olen täällä sanomassa teille: Kuka on merkittävämpi ovelle kolkuttaja, kuin Jeesus? Ja kuka on torjutumpi kuin Jeesus? Hän on kaikkia koko maailman presidenttejä, diktaattoreita ja kuninkaita torjutumpi. Jeesus on torjutumpi. Kuningatar, diktaattori olisivat saattaneet tuoda sinulle jotakin tai siis, ottanut sinulta jotakin [sananmuk: ottanut sinulle jotakin– suom.] , mutta kun Jeesus tulee sinun ovellesi, haluaa antaa sinulle jotakin: parhaan asian, jonka sinä… jonka ikinä voit saada: ikuisen elämän…?… torjutaan ovelta. Voi miten traagista. Jos mies tai nainen pysähtyisi ja ajattelisi hetken, että Herran Kuningas, Elämän Kuningas, ikuisen Jumalan Poika kolkuttaa kuolevaisen sydämellä antaakseen hänelle jotakin hyvää, ja Hänet käännytetään pois.
21 Jokainen Raamatun lupaus on teidän tänä iltana. Joka Jumalan usko kolkuttaa sinun sydämelläsi, silloin sinä voit saada sen. Miksi me olemme niin tuskastuneita? Miksi me yritämme sano: ”No, minä pelkään, ettei niin tapahdu”? Miten me voimme edes miettiä sitä [sananmuk: ”ymmärtää”] mielessämme, että Kirkkauden Kuningas on sen luvannut, Jeesus Kristus, Jumalan Poika? ”Minä seison ovella ja kolkutan. Ja jos joku kuulee minua ja avaa oven, minä tulen sisään ja illastan hänen kanssaan.”
Siis, ”illastaa” tarkoittaa ”olla läheisessä kosketuksessa” tai ”olla yhdessä” [=”kaveerata”]. Jeesus haluaa yhdessäoloa. Sitä Jumalan sydän kaipaa tänä iltana. Hän kaipaa sitä Dallasissa ja joka paikassa maailmassa; epäluulojen romuttamista, puhujanpöntöstä aloitettavaa perusteellista perkausta, joka ulottuu pohjaan asti, ja vanhanmallista herätystä, joka ravistelee kirkkokunnat yhteen ja täyttää elävän Jumalan todellisen seurakunnan. Puristakaa holiness-ihmisten kanssa kättä, baptistien, metodistien, helluntailaisten, nasarealaisten… Hän kaipaa päästä sisään ja olla yhdessä [”kaveerata”] kansassaan, tulla sisälle olemaan lähellä ja tuomaan teille jotakin hyvää, mutta seurakunta ja kansa pysyttäytyy Hänestä erossa… päästämättä Häntä sisään, koska te sanotte: ”No siis, tuo porukka ei usko samalla tavalla kuin minä.” Mitä merkitystä sillä on? Sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Me olemme kristittyjä, uudestisyntyneitä samaan perheeseen, pyhiinvaeltajien joukko. Me emme koskaan tapaa toisiamme silmästä silmään ennen kuin me näemme Hänet kasvoista kasvoihin ja muutumme ja tulemme Hänen oman ihanan ruumiinsa kaltaisiksi.
22 Meidän pitää murtua, tarvitsemme alkajaisiksi perusteellisen puhdistuksen, suursiivouksen, todellisen herätyksen, kun lahjat ja voimat ja Pyhä Henki voivat ilmestyä seurakuntaan ja tuoda esiin suuria ihmeitä ja merkkejä. Miten Jumala voisi tehdä sen jollekin jakaantuneelle joukolle? Siitä ei tule mitään. Jumala rakastaa kansaansa ja meidän kaikkien pitää tulla yhteen, suuriin massakokouksiin ja unohtaa olevamme baptisteja ja presbyteerejä ja niin edespäin.
23 Niinpä, Hän kolkuttaa jokaisen kuolevaisen ovella. Se on Hänen tehtävänsä; se on Hänen… juuri sitä varten Hän on täällä. Ketään ei ohiteta; kaikki on kutsuttu: rammat, ontuvat, sokeat… te istutte… Dallasissa tänä iltana; ja jokainen seurakunta täällä, metodistit, baptistit-, helluntailaiset, nasarealaiset, Pilgrim holinesslaiset, ykseysläiset, kakseuslaiset, kolminaisuuslaiset, kaikki te olette, ja revitte alas kaikki nuo pikku erimielisyytenne ja kokoonnutte; ja se saa kaikki seudun sairaalat tyhjenemään ja …?… Voi, se aiheuttaa jotakin, josta sanomalehdet saavat otsikoita. Televisio lähettää sen ympäri maan, kun Kristus tulee tuhansiin koteihin. Sen se tekisi, ystävät.
Juuri sitä varten näitä kokouksia on. Se on ajatuksena siinä, että sananpalvelijat istuvat täällä lavalla. Sitä varten minä olen täällä– kertomassa teille, että Kristus rakastaa kansaansa. Ja meidän pitää toimia yhdessä. [/kokoontua.] että Pyhä Henki voisi liikkua ja seurakunnan ylöstempaus voisi tapahtua. Jos Jumala suo, minä otan sen esiin tällä viikolla.
24 Te sanotte nyt: ”Herra Branham, minä haluaisin sinun tietävän, että minä päästin Jeesuksen sisälle jo kauan sitten.” Siis, minä olen kiitollinen siitä, että sinä päästit Hänet sisään. Mutta, nyt, on paljon muutakin kuin vain päästää Hänet sisälle– eli antaa Hänen tehdä niin kuin haluaa sen jälkeen, kun Hän on päässyt sisälle.
Jos sinä kutsut minut kotiisi, ja minä kolkutan sinun oveasi, ja minä uskon, että sinä rakastat minua tarpeeksi paljon, ja sinä sanoisit: ”Tule sisälle, veli Branham”, ja puristaisit kättäni ja sanoisit: ”Tervetuloa.” No, jos sinä sanoisit, että minä olen tervetullut, minussa on niin paljon kentuckylaista, uskoakseni, että minä olen tervetullut mihin tahansa talossa. Minä menen ja otan kenkäni pois, oikaisen itseni sängylle ja lepään. Jos tulee nälkä, menen jääkaapille ja teen voileivän, varmasti. Minä tuntisin itseni tervetulleeksi, jos sinä sanoit, että minä olen tervetullut.
25 Mutta, päästettyään Jeesuksen sisälle, ihmiset ottavat toisen asenteen. Sinä sanot: ”Jeesus, minä en halua, että Sinä päästät minut nyt helvettiin. Siis, minä laskin sinut sisälle, mutta pysyttele siellä oven suussa. Nyt siis, ihmissydämessä, kun Hän [Jeesus] on saapunut ensimmäiselle ovelle, siellä on vielä useita pikku ovia ympäriinsä. Puhutaanpa joistakin niistä. En loukatakseni teidän tunteitanne, vaan puhutaanpa niistä muutama hetki.
Ensimmäinen ovi, jonka avaat, oikealla puolella, kun tullaan sisään, siis, se on ovi yksityiselämään. Nyt sinä sanot: ”Jeesus, Sinä voit kyllä tulla sisään ja pelastaa minut joutumasta helvettiin, mutta älä nyt sotkeudu minun yksityiselämääni. Jos sen teet, minä en–en voi jatkaa kanssasi yhtään pitemmälle.” Siitä syystä me emme ikinä pääse mihinkään. Sinä hyväksyt jonkin sortin kasteen, joitakin seurakunnan rituaaleja, mutta kun Kristus alkaa tulla peremmälle ja sanoa, että sinun on pantava pois synti, jota leirissä on: nyt sinä et voi enää pelata korttia etkä voi jäädä joka aamu kotiin, kun on rukouskokous, ja kuunnella Arthur Godfreyta, tuota lurjusta, tai kuunnella Elviksen rock and rollia talossasi; et voi laittautua takapihallesi ottamaan aurinkoa; te diakonit ja seurakunnan jäsenet, jotka poltatte tupakkaa ja semmoista. Ihmekös tuo, että te… Eipä ihme, ettei kristityillä ole sydämessään oikea suunta.
26 Minä en halua loukata teidän tunteitanne; mutta mitä tämän helluntaiseurakunnan moraalille on tapahtunut? Ennen oli väärin, että naiset leikkasivat hiuksensa; minä muistan sen. Mutta… Ja nyt sinä sanot: ”Saarnaaja, siinä se nyt sitten oli. Siihen sinä siis tähtäsit.” No niin. Huomaatteko, missä se teidän yksityiselämänne on? Raamattu on sitä vastaan. Jos Raamattu sanoi isoäidin aikaan, että se on väärin, se on tänä iltana sama Raamattu. Raamattu sanoo, että jos vaimo leikkaa hiuksensa, hänen aviomiehensä voi ottaa hänestä eron; nainen häpäisee päänsä. Siis, se pitää paikkansa. Niin Sana sanoo. Siis, jossakin on jokin vika, joko penkissä tai puhujanpöntössä– yksi. Siis se on totta.
Siis, huomatkaa; enne oli väärin, että te leidit piditte hameita, jossa vyötärö oli alhaalla lanteilla edestä ja ylhäällä näin, mutta nyt ne… [? Hankala kohta–suom.] helluntailaisnaiset ovat siirtyneet shortseihin. Siis, se on totta. Miksi te teette niin? Siis, te sanotte: ”En minä niitä käytä. Minulla on pitkät housut.” Vielä pahempi. Siis, Raamattuhan sanoo, että Jumalan silmissä on kauhistus, jos nainen käyttää vaatetta, joka kuuluu miehelle.
27 Miksei meillä voi olla parantamiskokousta ja suurta herätystä? Puolustakaa sitä. Synti on ovella; siellä juuri se on. Te sanotte: ”Siis, minä kuulun tähän ja minä…” Sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Jeesus kolkuttaa sydämen ovelle Sanansa kautta. Se on totta.
Jotkut näistä siivottoman näköisistä vastenmielisitä vaatekappaleista, joita naiset käyttävät… ”No”, te sanotte minulle, ”veli Branham, vain sellaisia myydään.” Mutta vielä myydään ompelukoneita ja kankaita…?… sopivat teille. Siis, minäpä kysyn teiltä jotakin, sisaret. Tiedättekö te, mihin teidät todetaan syyllisiksi tuomiopäivänä? Haureuden harjoittamiseen synnintekijöiden kanssa. Raamattu sanoo, Jeesus, meidän siunattu Herramme sanoo: ”Joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt hänen kanssaan huorin.” Ja jos te esittelette itseänne tuolla tavalla– te saatatte olla miehellenne puhdas kuin lilja, tai poikaystävällenne, mutta Jeesus sanoi, että te olette tehnyt huorin sen synnintekijän kanssa, jolle te olette näyttänyt itseänne. Siis, Jeesus sanoi niin. Kuka on syyllinen? Te näytitte itseänne noin.
28 Nyt, te sanotte: ”Veli Branham, sinä ahdistat naisia.” Selvä, te miehet; jokainen mies, joka antaa vaimonsa polttaa tupakkaa ja pitää tuollaisia vaatteita, se vain osoittaa mistä teidät on tehty. Teidän pitäisi olla herra [hallitsija] talossa. Mitä on tapahtunut? Ei sillä lailla amerikkalaisia koteja rakenneta. Ihmekös tuo, että meillä on nuorisorikollisuutta– meillä on ”vanhemmuusrikollisuutta.” Meillä on ”seurakuntarikollisuutta.” Varmasti on. Se on totta. En loukatakseni teitä, mutta minä puhun teille totta, meidän tulee panna asiat kuntoon [/tehdä suursiivous.] Meidän pitää saada herätys, ja puhdistaa kaikki pöpöt ulos, ennen kuin me… Jumala voi ikinä tulla sisään.
Te seisotte ovella ja sanotte: ”Sinä häiritset minun yksityiselämääni.” Siinä sitä ollaan. Siis, silloin, teillä on pikku… toinen pikku ovi, nimeltään ”Ylpeys.” Tavaton! ”Älä sinä siihen kajoa. Siis, katsos, veli Branham, tänään on tänään.” No, selvä. Onhan se yksityiselämääsi. Sinä sanot: ”Ei sinulla ole oikeutta ”ratsata” yksityiselämääni.” Sen sinä sanot Kristukselle. Minä puhun Sanasta käsin. Sana puhuu itse puolestaan. Näin on.
29 Yksityiselämä… ”Vain minä, ja Jonesit…” tiedättehän. Ymmärrättekö? ”Minä ja minun kirkkokuntani.” Veljeydessä ei ole oikeutta vetää kirkkokunnallisia rajoja. Näin on. Ei opeissa ja niin edelleen, niin kovin suuria eroja ole, ei siinä minusta mitään ole. (Minä syön kirsikkapiirakkaa ja toinen syö omena-; mutta piirakkaa me yhtä lailla molemmat syömme.) Ei meillä ole oikeutta vetää rajoja, jos ystävä ei usko samoin kuin sinä. Sinä olet…?… kirkkokunnan kanssa, niinpä minä jätän…?… Kuulkaa, minä en kyllä kulje noiden hihhulien matkassa.” Jos sinä ikinä pääset taivaaseen, sinä tulet kulkemaan heidän kanssaan…?… monien heistä kanssa.
No siis, minä olen presbyteeri enkä käy…” No, ei sitten. Siinä sitä ollaan. Katsos, sinähän päästit Hänet sisään. Sinä annat Hänen pelastaa sinut helvetistä, mutta et anna Hänen olla sinun Herrasi. ”Herra” tarkoittaa hallitsemista. ”Herra” tarkoittaa omistusoikeutta. Kun Hän tulee sisään, antakaa Hänen olla Herra.
30 Tämä suuri evankelista, Billy Graham, oli aamiaisella Louisvillessa, hänen suuressa kokouksessaan siellä. Kun kuulin– mies [Grahamin] nousi seisomaan ja hän otti Raamatun ja sanoi: ”Tämä on esimerkki”, mikä on täsmälleen oikein. Hän sanoi: ”Kun Paavali meni johonkin kaupunkiin ja hän piti siellä kokoussarjan, hän palasi sinne noin vuoden kuluttua, ja se yksi kaveri, joka silloin pelastui, hän oli saanut 30 muuta pelastettua. Kun minä menen johonkin kaupunkiin ja pidän kokouksia ja 20000 pelastuu ja palaan sinne 6 viikon kuluttua, enkä löydä edes kahtakymmentä”, hän sanoi.
Mikä on vialla? Tässä se on: Ihmiset innostuvat evankelioinnista ja iso joukko ihmisiä. Siinä kaikki. Täsmälleen näin. Ja helluntailaisten laita alkaa olla samalla tavalla. Se, mitä me tarvitsemme on, että Kristus saa olla Herra…?… Hänen eteensä ja sanomme: ”Herra, tule sisälle.”
31 Siis, Hän sanoo täällä, että on myös ovi, nimeltään ”usko.” Toivoisinpa, että meillä olisi aikaa avata kaikki nämä ovet, mutta haluan avata… katsokaapa tätä pikku uskon ovea. Siis, te sanotte: ”Siis, veli Branham, kyllä minulla on uskoa, minä päästin Jeesuksen tulemaan sydämeeni.” Sinä että se on Hänelle kunnianosoitus. Sillä tavalla te usein käyttäydytte. Voi, miten suurenmoisen teon te teittekään, kun päästitte Jeesuksen ovellenne ja annoitte Hänen seistä siellä. Hän ei tule seisomaan siellä kovin kauaa; älkää huoliko. Minä en viipyisi kovin kauaa. Te ette viipyisi kauaa minun kotonani, jos minä sanoisin: ”Tule, ja seiso vain tässä. Älä liiku; äläkä sitten pelleile mitään muuta täällä.” Silloin sinä tietäisit, ettet ollutkaan tervetullut. Juuri siitä syystä kahdestakymmenestä tuhannesta oli jäljellä vain kaksi.
Siis, meidän täytyy päästää Hänet sisälle, ja kun Hän tulee sisään, palvoa Häntä ja sanoa: ”Käy sisään Herra. Ole minun Pelastajani [/Vapahtajani]. Ole minun Jumalani. Ole minun Hallitsijani. Ole minun Parantajani. Ole minun… Ole kaikki se, mitä minä haluan elämässä tietää. Ole minun Herrani. Ota kaikki, mitä minulla on, Herra, ja hallitse sitä. Ota minun tunteeni. Minä en enää aio hävetä. Ota minun ylpeyteni. Astu sisään ja vaateta minut, Herra, sinun Sanallasi.” Tulette näkemään, että silloin herätys alkaa. ”Pysy yksityiselämässäni, Herra. Tee minusta se, mitä Sinä haluaisit minun olevan. Älä anna minun käyttää omia ajatuksiani, vaan Sinun -, Jumala. Johdata minua, oi Herra.” Hän ei koskaan vie teitä pois Sanasta [elämästä Sanan mukaisesti]. Hän pitää teidät visusti Sanassaan. Te ette usko siihen siksi, että baptistit tekevät niin, että helluntailaiset tekevät niin, vaan koska Jumalan Sana sanoo niin.
32 Ihminen, joka on joskus syntynyt Jumalan Hengestä, kohtaa jotakin, jota ei tulla koskaan hänestä pois. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta saarnata evankeliumia ennen kuin hän on ollut pyhien käsien käsittelyssä” erämaan tuolla puolen.” [2. Moos. 3:1] Tässä maailmassa on fiksuja ja taitavia teologeja, jotka voivat selittää kaiken tyhjiin– ottamaan kaiken pois, jopa koko Raamatun. He saavat väännetyksi teidän mielenne ympäri ja kaikkea muuta, mutta jos olette todella antaneet Jumalan tulla täydellisesti sydämeenne ja saaneet tuon ”erämaan tuolla puolen” kokemuksen, niin silloin, veli, kaikki helvetin riivaajatkaan eivät pääse tuolle maaperälle, jossa te…?… Se on jotakin, joka on todellista.
Sitten on pikkuinen uskon ovi. ”Voi saarnaaja; minä tiedän, että te ihmiset uskotte jumalalliseen parantamiseen, mutta minun uskoni ei opeta sellaista”, sinä sanot. Silloin sinulla on vääränlainen usko. Näettekö? Jos sinä päästät Jeesuksen sisään, et silloin enää sano: ”Ihmeiden aika on ohi.” Jeesus on sisällä, ja Hän on itse ihme. Hän on Ihmeidentekijä. Ja Hän on ihme, joka on todella sinun sydämessäsi, yhtä läsnä kuin kävellessään siellä Galileassa. Hän on siellä.
33 Ja juuri siitä syystä ihmiset eivät päästä Häntä sisälle. Antavat Hänen seistä ovella, yhden kerran. Käyttäkää Jumalan uskoa; se on sinun. Jos sinä olet syntynyt uudesti ja päästänyt Kristuksen oven sisäpuolelle, Hän seisoo ovella ja sanoo: ”Minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Näin on. Jokainen sana, jonka minä sanoin on osa Häntä. ”Minä en ole… minä seison tässä. Minä olen sinun kuninkaasi. Minä olen sinun parantajasi. Minä olen sinun ilosi. Minä olen elämän lähde. Minä olen A ja O. Minä olen sinun aamuinen ylösnoususi sängystä. Minä olen sinun nukkumaanmenosi illalla.”
Kuten Daavid sanoi: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa [/kuolemanlaaksossa] minä en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Jos tekisin vuoteeni tuonelaan, Sinä olet siellä.” [Ps. 23:4; 139:8] Mitä… Me tarvitsemme vanhanaikaisen herätyksen. Miten totta.
34 Nyt, pankaa merkille, eräs toinen juttu. Hän sanoi tässä tälle Laodikean seurakunnan aikakaudelle, jossa me nyt elämme, Hän sanoi: ”Minä neuvon sinua tulemaan ostamaan minulta hienoa kultaa.” [Ilm. 3:18] Hän sanoo: ”Sinä sanot olevasi rikas…” Siis, kuinka rikas seurakunta tänään onkaan? Suurimpia rakennuksia, mitä milloinkaan on ollut enemmän rahaa kuin sillä milloinkaan on ollut. ”Sinä sanot: ’Minä olen rikas enkä tarvitse mitään.’ Ja sinä et tiedä olevasi alaston, kurja, sokea ja viheliäinen, etkä tiedä sitä.” Mitä se tarkoittaa? ”Minä…” etkä tiedä sitä.
Siis, jos te näette miehen, joka on ”viheliäinen, alaston, sokea” tulevan pitkin katua, niin te voisitte rynnätä hänen luokseen ja sanoa: ”Herra, te olette alasti.”
”Ai, olenko, herra?” No, hän sanoisi: ”Minä… auttaisitteko te minua?”
”Minulla on teille tässä apu, joka tulee tuota pikaa; antakaa minun pukea teidät.” No, jos… Jos hän olisi… Jos hän kuuntelisi teitä, niin selvän teki. Mutta, entäpä jos mies on siinä kunnossa eikä tajuakaan sitä? Ja Raamattu sanoo, että tänä viimeisenä seurakuntajaksona asia on sillä lailla.
35 Ja te, helluntailaiset, teillä on paremmat rukoushuoneet mitä koskaan on ollut. Ja teidän olisi parempi pitää lähetyskokouksia… täällä kadulla, pikkuisen 10 sentin kattilan kanssa, rummuttamassa, tai jotakin sen tapaista, ja kutsua syntisiä tekemään parannusta, kuin olla näissä valtavissa rukoushuoneissa, joita teillä on, joista on tullut ruumishuoneita. Te tiedätte, että tämä on totta.
Siis, että… Minä en halua loukata teidän tunteitanne; olen teidän veljenne; ja minä puhun teille totta. Niinpä, Laodikean seurakunta… Juuri siitä syystä, minä sanoin teille naiset siitä itsenne laittamisesta, te helluntailaisnaiset, jotka käytätte tuota ”manikyyriä” pitkin kasvojanne, siis… Siis, tuota tavaraa, mitä se sitten lieneekin. Ette te tarvitse sitä. Ette varmasti. Se on perkeleestä.
Siis, kuulkaapa, Raamatussa on yksi ainut nainen, joka oli sillä lailla maalannut kasvonsa ja hänen nimensä oli Iisebel. Ja Jumala syötti hänet sioille ja koirille. Siis, on koiranruokaa maalata kasvonsa sillä tavalla. En tarkoittanut tätä vitsiksi. Tämä ei ole vitsailun paikka, ystävä. Minä puhun teille totta. Se on pakanallinen tapa. Mitä on tapahtunut?
Siis, siinä sanottiin: ”Kurja, viheliäinen, sokea, eikä tiedä sitä.”
36 Minä kasvoin Kentuckyssa pienessä päreillä vuoratussa talopahasessa. Ja äiti pani meidät kaikki pikkubranhamit samaan sänkyyn; noin kolme päätyyn ja kolme jalkopäähän ja kolme– neljä poikittain keskelle. Ja äiti… Ja meillä oli vain vähäinen telttakankaan pala, joka pantiin sängyn päälle pitämään lumi ja sade poissa meidän silmistämme. Ja siitä veti läpi ja… Öisin, kun kylmä tuuli tuli läpi, joskus– äiti nimitti sitä rähmäksi me saimme kylmää silmiimme ja se liimasi silmäluomemme yhteen; ja minä olin vanhin ja äiti sanoi: ”Billy, tulehan alas.”
Minä sanoin: ”Äiti, minä en näe. Minun silmäni ovat liimautuneet kiinni.”
Ja minun pikkuveljeni, Edward sanoi: ”Minäkään en näe, äiti.”
Meidän silmämme olivat, nähkääs, kylmettyneet; ja ne tulehtuivat ja se meidän silmäluomemme olivat liimautuneet yhteen. Ja minun isoisäni oli pesukarhunmetsästäjä ja metsästi pesukarhuja, ja suolisti ne ja otti niistä rasvat pois. Ja äiti otti vanhan kattilansa ja pani sen hellalle, sen pesukarhunrasvan. Hän teki siitä oikein hyvää ja kuumaa ja tuli sinne ylös ja hieroi sitä meidän silmiimme ja… Ja sitten se– hetken päästä ne aukesivat. Minä en tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta se jotenkin pehmitti sen– sen rähmän meidän silmissämme ja me kykenimme taas näkemään.
37 Kuule veli, seurakunnassa on ollut kylmettymisen puuska. Ja helluntaiseurakunta on saanut jostakin kylmää tosi pahasti. Ja tarvitaan enemmän kuin vain pesukarhun rasvaa avaamaan sen silmät…?… ”Minä annan teille vähän silmävoidetta.” Ja tuo silmävoide kyllä avaa teidän silmänne. Ja jos, Sanan saarnaaminen ei saa sitä aikaan, minä en tiedä mitään muuta silmävoidetta. Pyhä Henki lämmittää Sanan ja tänä iltana yli koko seurakunnan… Ja seurakunta rakastaa Sanaa. Varmasti. Ja Se aukaisee silmät. Silloin me voimme nähdä, että seurakunnassa on ollut vähän vetoista. Minusta, meidän täytyy lopettaa sanominen: ”Minä olen sitä ja minä olen tätä.” Minä mietin, että mitä me ylipäätään olemme. Voi, jospa sinä vain ymmärtäisit, ystävä: te olette Jumalan poikia ja tyttäriä, joita Jumala yrittää saada… Teidän silmänne vain rähmivät. Siinä kaikki. Jumala levittää vähän salvaa; ja sitä me haluamme näiden kokousten aikana täällä: saada silmät aukenemaan.
38 Katsokaa ympärillenne. Nähkää, kuinka hyvä Jumala on ollut meitä kohtaan. ”Minä seison ovella ja kolkutan ja jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä tulen sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan. Jos baptistit kuulevat minua, jos metodistit kuulevat minua, jos helluntailaiset kuulevat; jos nasarealaiset, Pilgrim Holiness [myös: kansainvälinen apostolinen pyhitysseurakunta IAHC], niin minä tulen sisään. Minä panen vähän rasvaa teidän silmillenne ja avaan silmänne, jotta te näkisitte, mikä tilanne on.”
Voi, siis helluntaikirkolla on ollut herätys. Kun tämä pikku saarnaaja hetki sitten, tämä pikkuinen juutalaisveli täällä, joka esitteli minut herätyksen kärkimiehenä, meillä on ollut ihmeellinen, loistava herätys. Minä en tiedä, milloin historiassa on ollut tämänkaltainen herätys tänä helluntailaisena aikana. Pitää paikkansa. Herätyksen tulet palavat joka kansakunnassa taivaan alla tänä iltana. Näin on. Me olemme lopun ajassa. Se on loistavaa. Ja me… Kuulkaa ihmiset, täällä Dallasissa, näiden suurien kirkkokuntien päämajassa, näiden suurenmoisten ihmisten… Siis, ei minusta tunnu pahalta, että sanon näitä asioita, joita olen sanonut. Sanon sen teidän hyväksenne ja evankeliumin hyväksi, ystävät.
39 Siis, kuunnelkaapa, sitten meillä on mahdollista saada todellinen parantamiskokous. Silloin, meille voi tapahtua jotakin todellista, kun me revimme alas pikku muurimme, ja selvitämme asiamme, ja pesemme kasvomme ja ravistelemme itseämme tullaksemme…?… Näin asia on. Silloin, Jumala alkaa siunata meitä. Siionin virret– nuo vanhanaikaiset siunaukset, mitä me olemme kaivanneet, palaavat. Jumalalla on… Helluntaitaivaat ovat niitä pullollaan. Miksi me kelpuutamme korvikkeen, kun oikeakin asia on saatavilla? Ei ole tarvetta. Mutta, mitäs te? Me olemme nähneet niin paljon, että sen, mitä me olemme saaneet, on menettänyt arvonsa.
40 Kerran oli mies, joka lähti meren rantaan. Hän halusi vähän lepoa. Hän ei ollut koskaan nähnyt merta. Hän oli kasvanut enemmänkin sellaisessa autiomaan tapaisessa maassa, ja hän oli nyt matkalla meren rantaan. Ja hän sanoi: ”Minä lähden… kaipaan niin tuntea suolaisen ilman tuoksun, ja nähdä noita suuria suolaisia aaltoja, kun ne hypähtävät ilmaan ja murtuvat; ja taivas on sininen ja heijastuu suolaiseen veteen ja tekee siitä sinisen; kuulla lokkien hurjat kirkaisut niiden kierrellessä meren yllä. Minä ikävöin kuulla sitä ja nähdä sen. Se olisi minulle rauhoittavaa, sillä olen kuullut, että sellaista on olemassa.”
Ja niinpä hän valmistautui lähtemään rannikolle. Juuri, kun hän oli saapumaisillaan rantaan, hän kohtasi vanhan merikarhun, (se tarkoittaa merimiestä) joka oli paluumatkalla. Mies sanoi: ”Minne matka, kuomaseni?”
Hän virkkoi: ”Olen matkalla meren rantaan, herra. Menen katsomaan noita suuria aaltoja”, hän sanoi ja selitti, kuinka hänen sydämensä tulisi sykähtelemään, kunhan hän vain näkisi noita asioita.
Ja merikarhu sanoi: ”No, minä olen syntynyt meren äärellä. Synnyin eräässä laivassa. Ja minä olen katsellut 40 vuotta noita aaltoja ja kuunnellut noiden lokkien huutoa. Minusta siinä ei ole mitään jännittävää”, hän sanoi. Siis, hän oli nähnyt sitä niin paljon, että siitä oli tullut arkipäiväistä. Silla tavalla on jumalallisen parantamisenkin laita.
41 Joku kertoi minulle, että eräs pikku saarnaaja rukoili erään pikkutytön puolesta eilen, ja hänen jalkansa kasvoi kaksi tai kolme tuumaa. Armoa, sen pitäisi sytyttää tämä paikka tuleen, sen pitäisi! Kuningas on täällä. Suuri ja mahtava Jumalan Kristus, joka hallitsee taivaita ja maata on läsnä ja voi tehdä suuria ja mahtavia asioita, jos me vain uskomme Häntä. Uskotteko te sen? Varmasti; jos me vain uskomme Häntä, meillä on uskoa ja sanomme: ”Jumala, jospa Sinä todella avaisit meidän silmämme tänä iltana; anna meidän nähdä kunniasi, Isä, Jumala, silloin me teemme… me näemme suuria asioita, mutta miten Sinä voit tehdä niitä, elleivät meidän silmämme ole avoimina?” Onko asia näin? Meillä pitää olla se. Ja me näemme niin monien ihmeiden tapahtuvan, että… Me näemme, ihmisten huutavan ja: ”Ylistys Jumalalle”, ja silti me emme onnistu katsomaan sitä kohti. Pitääkö tämä paikkansa? Totta. Suuri ja Mahtava liikkuu; siitä tulee meille tavanomaista– niin tavanomaista, ettemme me kiinnitä siihen mitään huomiota.
42 Jokin aika sitten. Louisianassa, tai luulisin, että se oli Georgiassa, eräs värillinen saarnaaja, jonka tunsin… Hän oli suurenmoinen vanha mies, suuri sielu. Mutta, hänellä oli joku vanha mies, joka meni… Hänen vaimonsa kävi seurakunnassa, ja hän oli jumalinen, hurskas vanha nainen. Hän sanoi rukoilleensa aviomiehensä puolesta pitkän aikaa, mutta… miehen nimi oli Gabriel, mutta häntä kutsuttiin Gabeksi– lyhennettynä. Siis, Gabea ei saatu panemaan asioitansa kuntoon. He eivät vain saaneet millään keinolla häntä selvittämään asioitaan Jumalan ja seurakunnan kanssa. Ja niinpä, tämä vanha värillinen saarnaaja vei Gabea useita kertoja metsästämään, ja sitten he menivät metsälle. Ja niin, eräänä päivänä he olivat olleet metsällä ja olivat paluumatkalla, oi, heillä molemmilla oli jäniksiä ja lintuja riippui heillä joka puolelta niin, etteivät he pystyneet edes kunnolla kävelemään, roppakaupalla niitä oli. He olivat tulossa erästä tuttua polkua pitkin ja kävelivät tätä polkua pitkin, ja pastori katseli usein taakse länteen, ja aurinko oli laskemassa.
Ja veljet, kuulkaa, seurakunnan pitäisi tietää, milloin on auringonlaskun aika. Aurinko menee mailleen. Mitä ovat nämä siunaukset, joita me näemme? Mitä se profeetta sanoi? ”Illalla [ehtoolla] on oleva valoisata.” [Sak. 14:7] Minkälaista valoa? Miten aurinko kulkeekaan? Se nousee nopeasti idästä ja laskee länteen. Ja sivilisaatio nousi idästä ja kulkee kohti länttä. Itä ja länsi ovat kohdanneet. Minä tulen saarnaamaan siitä tällä viikolla, jos Herra suo.
43 Siis, huomatkaa, tuo sama valo; kun aurinko nousee ja paistaa idässä, se sama aurinko paistaa idässä. Ymmärsittekö? Raamattu sanoo… tai siis, profeetta sanoi, että tulisi olemaan päivä, joka ei olisi päivä eikä yö; synkkää aikaa– todella synkkä hetki. Meillä on riittävästi valoa, että voimme liittyä seurakunnan jäseneksi, ja rakentaa usean seurakunnan järjestelmän [organisaation]. Meillä on ollut sitä [aikaa] 2000 vuotta, mutta Jumala lupasi, että illalla tulisi olemaan valoisaa. Ja mitä se on? Tuo sama valo, joka lankesi itämaiden ylle, sama Pyhä Henki, joka lankesi helluntaina, tuottaen samoja tuloksia, lankeaa länsimaalaisten päälle tänään ja tuottaa samoja tuloksia, kuin tuotti silloin. Valo tulee.
44 Ja kun, hän katseli länttä kohti, tuo vanha värillinen veli käveli siinä: ja mies kosketti pastorin olkapäätä. Saarnaaja katsoi ympärilleen ja näki Gaben. Ja kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan ja hän sanoi: ”Pastori, tänään on lauantai, ja huomenaamuna te tulette löytämään minut katumuspenkistä. Ja minä aion ottaa paikkani vaimoni vierestä, kun palaamme seurakuntaan. Siellä minä tulen pysymään siihen asti, kunnes Jumala ottaa minun elämäni.
Pastori oli tosi iloinen kuullessaan sen. Hän sanoi: ”Gabe, tiedätkö että minä arvostan tuota. Minusta on niin ihanaa kuulla, kun sanot noin, Gabe, mutta mikä sai tuon äkkimuutoksen aikaan? Oliko se jokin minun saarnaamani saarna? Oliko se jokin niistä asioista, Jumalan hyvyydestä, joista minä olen sinulle puhunut?
Hän vastasi: ”Ei, pastori, kun me tulimme tuon mutkan takaa tuolla, minä tunsin jonkin kolkuttavan sydäntäni.” Hän sanoi: ”Tiedäthän, pastori, minä–minä en osuisi edes ladon seinään. Olen maan huonoin ampuja; ja silti, siis katsokaa, miten paljon minulla on; jäniksiä ja lintuja, jotka olen itselleni saanut. Hänen [Jumalan] pitää rakastaa minua, muuten Hän ei olisi antanut niitä minulle”, hän sanoi. Pieni, yksinkertainen tuon kaltainen juttu, ja niin Kristus kolkuttaa sydäntä. ”Gabe, Minä olin sinun tähtäimesi tänään.”
45 Miten on sinun laitasi tänä iltana? Entä te, jotka ajoitte tänne mukavilla autoillanne? Entä sinä, joka käyt hienoissa seurakunnissa? Miten sinun laitasi, joka istut täällä täysin terveenä etkä ollenkaan siten, kuin tämä pieni lapsi, joka makaa täällä, käpristyneenä paareillansa? Miten on sinun laitasi, nuori neiti, joka istut siellä terveenä, verrattuna keneen tahansa sairaaseen tyttöön täällä rakennuksessa, tuohon pieneen tyttöön, joka näyttää kouristelevan… Etkö ymmärrä, että Jumala kolkuttaa sillä sydäntäsi sanoakseen: ”Ilo nähdä sinut [täällä].” Kyse on Hänen hyvyydestään: te saitte syödä sunnuntailounaanne eilen.
46 Olin joitakin kuukausia sitten Bombayssa [nyk: Mumbai], Intiassa, jossa olin saarnaamassa melkein puolelle miljoonalle sielulle, ja näin nuo pikkuäidit ja heidän sairaat lapsensa, vatsa turvoksissa, kuolemaisillaan nälkään. …?… tuota roskaa, jota he kaapivat säilykepurkeista ruokkiakseen heitä. Ettekö tiedä, että siinä kyse on Jumalasta, joka kolkuttaa teidän sydäntänne? Ja täällä te sanotte: ”No, minä kyllä kuulun seurakuntaan, veli Branham…” Epäluuloa, välinpitämättömyyttä– ovi on kiinni. Voi, jos tämä koko noin tuhannen ihmisen ryhmä täällä, tänä iltana…?… niin suuri määrä, jos te aukaisisitte jokaisen oven Jeesukselle Kristukselle tänä iltana, niin herätys puhkeaisi näiden muutamien iltojen aikana, ja saisi aikaan otsikoita sanomalehdissä…?… Kristus tulisi.
Sitä Hän haluaa. On Jumalan halu ennen kaikkea, tänä iltana, saada seurakuntansa yhdistymään. Hän kolkuttaa ovellanne. Hienot sananpalvelijat, hienoine vaatteineen, hienoine autoineen, hienoine työpaikkoineen, eikä ihana Kristus seisokaan ovella. Miksi te ette päästä Häntä sisälle? Antakaa Hänen tulla sisään. Painetaan yhdessä päämme hetkeksi.
47 Pitäisittekö silmänne suljettuna. Minä ajattelin, tässä aivan ennen rukousta, olisiko täällä joku, joka kohottaisi kätensä ja sanoisi: ”Veli Branham, minä en nosta kättäni sinulle. Minä nostan sen Jumalalle, koska minä olen tuntenut näiden viime päivien aikana, että jokin kolkuttaa oveani. Olen tuntenut heikon kolkutuksen ovellani. Minä en ole elänyt sellaista elämää, kuin minun olisi pitänyt, veli Branham. Olen ollut epäluuloinen. Olen seurakunnan jäsen. Minun olisi pitänyt toimia paremmin; minä tiedän, että olisi. Olen riidellyt naapurieni kanssa. Olen kinastellut useiden seurakuntien kanssa heidän opeistaan. Olen– olen huijannut… Olen– en ole elänyt sillä tavalla kuin pitäisi. Minä– minä tiedän, ettei minun olisi pitänyt tehdä niitä asioita, joita olen tehnyt, mutta Jumalan armosta, minä aion pitää oveni auki tänä iltana. Minä aion pitää Hänet Herranani tästä hetkestä lähtien. Minä kohotan käteni Kristukselle. Minä tulen, Herra.” Ja minä rukoilen teidän puolestanne. Hiljaisesti nyt, kun kaikki ovat rukouksessa. Nostaisitteko kätenne; kaikkialla rakennuksessa…?… ja siinä se on. Istukaa hiljaa.