60-0108 NEUVOTTELU JUMALAN KANSSA
(Conference With God)
Tifton, Georgia, USA, 8.1.1960

¹       On todellakin suuri ilo ja kunnia olla tänä iltana täällä asti, Tiftonissa, Georgiassa. Mutta… Enpä tiennyt, että minulla oli mahdollisuus tulla tänne tähän seurakuntaan, mutta meille on ilo olla täällä. Saavuin aivan hetki sitten, ja me näimme, että paikka oli aika täynnä väkeä sekä sisä- että ulkopuolelta.

Siis, me ajattelimme, että tänä iltana meillä olisi hiukan aikaa tutustua toisiimme, että vähän ymmärtäisimme toisiamme, koska meillä on vielä kahtena tulevana iltana kokous. Tämä on luullakseni ensimmäinen kerta sikäli, kun minä tiedän, saada puristaa veli Perryn, pastorin kättä. Ja me tulimme erään suopean ystävämme, veli Evansin kutsun perusteella.

²       Ja meillä oli tällä kertaa vähän vapaata aikaa tänne tullessamme. Me olemme lähdössä ulkomaille, moniin maailman kolkkiin tässä lähikuukausien aikana. Olemme… heti tämän jälkeen, me lähdemme Karibian saarille, ja sieltä Etelä-Afrikkaan, sitten Sveitsiin, Hollantiin, Englantiin, pohjoiseen Norjaan, sitten palaamme Australiaan, Mel – Sydneyyn ja Melbourneen ja sitten taas Intiaan, ja sitä reittiä me palaamme pyhän maan kautta, jos Herra suo, tänä tulevana vuonna. Niinpä, meillä olisi aikaa matkustaa ja vierailla ehkä ihmisten luona, joita me emme ole vielä koskaan tavanneet.

Ja veli Welch Evans, rakkaana veljenä, on pyytänyt monta kertaa minua käymään… Ja minä olinkin täällä vähän aikaa sitten vierailulla hänen kodissaan. Ja minä yritin saada napattua yhden tai kaksi teidän kaloistanne täällä, mutta en tiedä kuinka hyvin onnistuin siinä; enpä usko, että kovinkaan hyvin. Mutta, minä halusin tulla takaisin tapaamaan kristittyjä ja minä ajattelin, että tämä olisi oiva tilaisuus viettää nämä kaksi – kolme päivää teidän kanssanne, ihmiset.

³       Enimmäkseen, minun palvelustehtäväni on sairaiden puolesta rukoilemista; minä… tietenkin, mitä sanoma- ja aikakauslehtien kautta te olette kuulleet Herran Jeesuksen hyvyydestä, miten hän on parantanut sairaita ja tehnyt suuria tunnustekoja ja ihmeitä.

Tänä tulevana iltana, meistä näyttää melkeinpä täysin mahdottomalta saada täällä muodostetuksi rukousjono; ihmisiä on yhtä paljon tuolla ulkopuolella kuin täällä sisällä. Huomenna saadaan auditorio tai yritetään saada – lukiorakennus tai semmoinen – teille kyllä ilmoitetaan siitä. Luulisin, että ihmiset saadaan kerätyksi yhteen siis, että heidät saadaan jonoon, niin me voimme järjestää rukousjonoja ja rukoilla sairaitten puolesta – tulevissa kokouksissa, huomisillasta alkaen. Missä kokous sitten onkin, me yritämme rientää paikalle ja jakaa vähän rukouskortteja ja saada ihmiset jonoon niin, että teidät voidaan kutsua numeron perusteella niin kuin me olemme kokouksissa aina menetelleet.

Sitten, siitä ilmoitetaan huomenna, kenties, ja sinne, missä kokoukset pidetään, pannaan ilmoitus… mikä auditorio se tulee huomisiltana olemaan.

Ja, jos te tulette tänne, tuonne ulos pannaan siitä ilmoitus. Jos me jatkamme täällä, no, tulkaa vain paikalle noin kello kuusi tai seitsemän, milloin se sitten onkin; 6:30, seitsemän, niin me jaamme kortit. Ja sitten, jos meidän pitää perua ja aloittaa jossain muualla, no, me järjestämme ihmiset jonoon siellä, missä heidän puolestaan voidaan rukoilla. Niin kuin nyt, se on aika vaikeaa, mutta me huolehdimme siitä jotenkin.

⁴       Siis, kuinka monta sananpalvelijaa täällä on? Saisinko nähdä – nostaisitteko kätenne? Oikein hienoa; siis, tervehdys vain teille kaikille rakkaat ystäväni Kristuksessa.

Siis, kun puhutaan… Siellä on ehkä nuorin saarnaaja, jonka koskaan olen nähnyt. Täällä on eräs, noin kaksivuotias, joka nosti kätensä. Minä luulin että pikku David Walker olisi nuorin, jonka koskaan olen nähnyt, mutta tämä löi hänet nyt laudalta. No tuo on tosi mahtavaa, poika! Minulla on yksi suunnilleen tuollainen kotona, joka väittää, että hänestä tulee saarnaaja, mutta jos niin käy, hänen pitää muuttua valtavasti.

Hän oli todella tuhma tässä yhtenä päivänä; hän teki jotain… pani molemmat siskonsa tuoliin. Te vanhemmat tiedätte, mitä minä tarkoitan. Minä sanoin: ”Poika, sinä lupailit minulle kauan sitten, että olisit kiltti. Milloin sinä rupeat olemaan kiltti?”

Hän vastasi: ”Kun minusta tulee saarnaaja.”

Hänen äitinsä sanoi: ”Sinun on lopetettava tuollainen, tai sinusta ei tule saarnaajaa.” Aika sydämeenkäyviä nuo nokkelat pikku jutut, joita heiltä tulee.

⁵       Siis, tänä iltana ulkona on tosi koleaa – minusta. Ajattelin tulla tänne ilman kenkiä, mutta huomasin, että olisin jäätynyt, jos olisin tehnyt sen. Noin moni seisoo tuolla ulkona, joka puolella taloa, ja niin edelleen… Monet – jotkut ovat autossa, ja autoja tulee koko ajan lisää. No, me yritämme olla pitämättä teitä täällä kovin pitkään, puhun vain teille ja yritän kohottaa teidän uskoanne, että kun aika rukoilla sairaiden puolesta tulee, niin te voisitte olla vastaanottavaisia. Minusta, sairaiden puolesta rukoileminen on asia, jota pitää lähestyä kunnioittaen, terveesti, koska se on Jumala työtä. Siis, Jumala ei voi koskaan toimia omia lakejaan ja määräyksiään vastaan; hän toimii aina sääntöjensä mukaisesti.

Aivan samoin kuin jos te – olen sanonut tämän monia kertoja: jos me – teillä on tässä mäellä hyvä arteesinen lähde, josta vesi pulppuaa ilmaan, ja jos teillä on täällä toisessa paikassa mäki, ja siellä kasvaa laiho ja se vilja tarvitsee palavasti vettä, niin te voitte seistä tällä mäellä, ja huhuilla sille vedelle: ”Tulehan tänne; tule tänne kastelemaan tämä laiho”, niin siitä ei tule yhtään mitään; ei varmasti. Mutta, jos te toimitte painovoiman mukaisesti, te pystytte tuomaan veden tuolle mäelle, ja kastelemaan laihonne. Mutta, teidän pitää tehdä se lain mukaan onnistuaksenne, niin se toimii täysin joka kerta.

⁶       Jos te olisitte tuolla ulkona kentällä tänä iltana, ja olisi pimeää, niin kuin nyt on, te sanoisitte: ”Minä olen tieteilijä, ja minä tiedän, että ilmassa on niin paljon sähköä että se voi valaista tämän pellon, ja sillä minä näkisin, miten päästä täältä pois. Oi, suuri Sähkö, minä tiedän, että sinä olet täällä; tieteelliset tutkimukset osoittavat, että sinä olet todella täällä, tässä ilmassa” – jos erotetaan kylmä ja kuuma ilma toisistaan, ja yhdistetään ne jälleen, niin saadaan aikaan sähköä – ”ja nyt, valaise tie, koska minä olen eksyksissä.” Te voisitte kiljua äänenne käheäksi, eikä valoa koskaan tulisi. Mutta jos te toimitte sähkön lakien mukaan, tie tulee valaistuksi; ymmärrättekö?

Siis, sillä tavalla asia on Jumalan suhteen. Jumalallista parantamista on käytetty väärin niin monta kertaa, näettehän, mutta on kyllä tie; Todellista jumalallista parantamista on, mutta teidän täytyy toimia Jumalan lakien ja käskyjen mukaisesti että te saatte aikaan jumalallista parantumista; sitä on kyllä olemassa.

⁷       Joskus, te mietitte, miksi joku parantuu ja muut eivät. No, se johtuu siitä, että joku voi kulkea sääntöjen tietä, ja toinen yrittää tehdä oikotien. Mutta, Jumalalla ei ole mitään oikoteitä; me kaikki kuljemme samaa reittiä; Jumala ei katso henkilöön.

No, tänä iltana minä ajattelin vain vähän puhua teille, jotta tutustuisin teihin; ja minä olen vasta tullut, ettekä te tunne minua, mutta silti, me emme ole muukalaisia toisillemme; me olemme kalliita veljiä ja sisaria Kristuksessa Jeesuksessa. Me olemme täällä outoja pyhiinvaeltajia; me elämme täällä kaikki muukalaisina, ja odotamme sitä ”kaupunkia, jonka rakentaja ja luoja on Jumala”, jossa me haluaisimme olla, ja me matkaamme yhdessä tuota tietä.

⁸       Siis, ennen kuin minä luen pätkän kirjoituksista, jakeen tai sellaista, painaisimmeko, rakkaat, päämme hetkeksi, täällä sisällä ja ulkona, kun me puhumme rakkaalle Herrallemme?

Meidän armollinen taivaallinen Isämme; on todella suuri ilo ja kunnia tulla tänä iltana, ja kutsua sinua meidän Isäksemme. Tietäessämme, että me olemme siirtyneet kuolemasta elämään, koska: ”Niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Ja me olemme niin iloisia, Herra, tänä iltana, että me olemme osallisia hänen armostaan ja ikuisesta elämästään. Mikään, mitä me olemme tehneet, tai mikään mitä me pystyisimme tekemään, ei oikeuttaisi sellaiseen siunaukseen, vaan se tulee Jumalan ylivertaisen armon kautta. Ja me otamme nöyrästi vastaan sen ja uskomme siihen, ja kerromme halukkaasti Jumalan tiestä toisille, ja tarjotusta pääsytiestä paeta Jumalan vihaa tuomiopäivänä, ja olla Jumalan ystävä, ja tulla hänen eteensä [/läsnäoloonsa] puhdistetuin sieluin, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veren kautta.

⁹       Meitä on myös opetettu sinun, mitä armollisimman sanasi kautta, Herra, että ”häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Oi, tänä iltana kun me ajattelemme sitä, kun Daavid huudahti ja sanoi: ”Ylistä Herraa, minun sieluni ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Hän antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi.” [Ps. 103] Miten onnellisia me olemmekaan tänä iltana, Herra, kun tiedämme, tämän siunatun varmuuden kautta, että on osinkoja, joita voidaan jakaa tämän vakuutuskirjan perusteella.

Ja me rukoilemme tänä iltana, Herra, että sinä siunaisit meitä jollakin erityisen suurenmoisella tavalla. Kun minä katselen ikkunasta, kun ihmisiä tulee autojonoittain ja nähdessäni kalliita nälkäisiä sydämiä, jotka seisovat tuolla ulkona pää painettuna ja odottavan Jumalan siunausta, tai kuullakseen jotakin, joka puhuisi rauhaa heille, tai rohkaisisi heitä matkallaan, me pyydämme, että sinä siunaisit heitä ja noita, jotka seisovat kaikkialla ja lattialla ja seinänvierustoilla ja käytävillä, ja toisia, jotka istuvat autossa. Oi Herra, älköön täällä olko yhtäkään nälkäistä sielua, joka lähtisi ilman, että jokainen heidän toiveistaan tulisi täytetyksi, jota varten he ovat tulleet tänne. Suo se, Herra!

Jos täällä, jumalallisuuden läsnäolossa, on yhtään sairasta ja puutteen alaista, lähtekööt he tästä kokouksesta, tänä iltana, terveenä. Jos täällä on joku, jolla ei ole toivoa, ilman Jumalaa, ilman Kristusta, lähtekööt he astia kukkuroillaan iloa siitä, että he ovat löytäneet Jeesuksen, tuon ehtymättömän ikuisen elämän lähteen. Suo se Herra. Kuule meidän rukouksemme ja puhu meille sanasi kautta, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä; aamen.

¹⁰   Täällä Jesajan kirjassa, josta minä haluan lukea hetken, palasen kirjoituksista. Minä otan 1:sestä luvusta ja 18:nnesta jakeesta. Me kaikki tunnemme sen, mutta haluan silti lukea sen.

Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villanvalkoisiksi. [KR92&33]

¹¹   Tämä on hyvin tuttu raamatunpaikka; ja minä ajattelin sitä tänne tullessani. Minä ajattelin, tuota vaikuttavaa asiaa: kun Jumala, taivaan ja maan Luoja, kutsuu luotunsa, ihmisen, selvittämään asioita kanssaan. Mikä kunnia onkaan saada Jumalan antama kutsu. Siis, hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä, vaan hän teki sen silti. Ja hän kutsui: ”joka tahtoo, tulkoon.” Hän ei valinnut jotakin tiettyä henkilöä tai tiettyä ryhmää, tai tiettyä kirkkokuntaa, tai tiettyä ihonväriä. Hän sanoi: ”Joka tahtoo, tulkoon.”

Ja sitten, olen varma siitä, että se tarkoittaa sitä, että jokaisella meistä, on oikeus. Se, että sana sanoo: ”Tulkoon William Branham”, saa minusta tuntumaan paremmalta tänä iltana. Kun Hän sanoo: ”Joka tahtoo”, minä tiedän, että minutkin luetaan mukaan, ja sinutkin luetaan mukaan, ja meillä kaikilla on oikeus elämän puuhun.

¹²   On monia asioita, joilla meitä kohtaan voidaan osoittaa kunnioitusta. Jokin tietty sananpalvelija voi pyytää meitä tiettyyn seurakuntaan, ja se olisi suuri kunnia. Jokin kaupungin tietty yhteisö saattaa kutsua meidät omiin tiloihinsa ja se olisi suuri kunnia, tai voisinpa sanoa, että, mitä, jos meidän rakas presidenttimme, Dwight Eisenhower kutsuisi parhaan demokraatin, mitä Tiftonissa on, vierailulle luokseen?  Vaikka hän olisi politiikasta eri mieltä, se olisi suuri kunnia hänelle, koska presidentti Eisenhower, olisi kutsuja.

Voisin sanoa näin: jos hän tekisi niin, me leuhkisimme ympäri osavaltioita, että ”presidentti Eisenhower kutsui meidät vierailulle Valkoiseen Taloon keskustelemaan ongelmista hänen kanssaan.”  No, sanomalehdet kertoisivat siitä; radio olisi täynnä sitä; televisio tuuttaisi sitä joka paikassa, koska presidentti Eisenhower kutsui meidät Valkoiseen Taloon keskustelemaan asioista hänen kanssaan. Mikä kunnia! Me emme varmasti kieltäytyisi siitä.

¹³   Mutta, ajatelkaapa, että Jumala kutsui meidät. Taivaan Jumala kutsui sinut ja minut, onnettomat rajalliset ihmiset, käymään luonaan ja keskustelemaan ikuisesta elämästä: ”vaikka syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi.” Minulle on aivan mahdotonta kuvitella, että Jumala yrittää neuvotella luotunsa kanssa, jonka hän itse teki, mutta hän pyysi meitä tulemaan.

Ja todellakin moni ihminen on kieltäytynyt siitä, ja jos me hylkäämme sellaisen kutsun, niin, me emme voi odottaa tulevamme siunatuiksi viimeisellä tuomiolla, kun Herra tulee.

Toisin sanoen, Jumala sanoo jotakin tähän tapaan: ”Tule, ja käydään istumaan ja keskustellaan asiasta.” Tällaisesta minä pidän.

¹⁴   Phoenixissa, Arizonassa, muutama intiaanityttö tuli kokoukseen ja lauloi siellä stadionilla erään laulun, jossa sanotaan: ”Minä haluan keskustella Jeesuksen kanssa, ja kertoa hänelle hänen laupeudestaan.” Ja minä ajattelin tuota laulua ja tätä sanapaikkaa: ”Haluan keskustella hänen kanssaan.”

Siitä minulle tulee mieleen eräs vanha värillinen mies, kerran, joka lauloi erästä laulua; ja juuri ennen, kuin hän pääsi asiaan, tai siis alkoi laulaa; hän sanoi: ”Siis, sanoin Herralle kauan sitten, että kun minun lähtöni aika tulee, etten halua siellä joella ongelmia. Jos jotakin on vinossa, keskustellaan siitä nyt.” Ja minusta se oli melkein niin hyvä ilmaus kuin ikinä voi keksiä. ”Minä en halua ongelmia joella.” Se tulee olemaan synkkä aamu. Kun tuo paatti lähtee rannasta, minä haluan pitää matkalipun kädessäni, ja tietää, että se on maksettu, tietää, että kaikki on kunnossa, sillä silloin ei enää tule olemaan aikaa keskustella asiasta. Parasta puhua asia selväksi nyt.

¹⁵   Jumala sanoi: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on.” Selvittäkäämme… Jos sinä olet sairas, selvitetään asia Jumalan kanssa. Jos lääkäri sanoi, että sinä et voi parantua, niin viedään asia Jumalan eteen, istutaan alas ja selvitetään asia hänen kanssaan: ”Herra, minä olen tehnyt väärin, mutta jos sinä annat minun parantua, minä palvelen sinua koko elämäni.” Ihan vain keskustelkaa asiasta hänen kanssaan. Ja minusta on hyvä jos, me teemme sen ennen huomisiltaista kokousta; pitäkää pikku ”asiastakeskustelu” Kristuksen kanssa.

Toisin sanoen, Jumala sanoo: ”Tule, pidetään konferenssi yhdessä, tavataan kokouksen merkeissä, ja keskustellaan asia selväksi.”

¹⁶   Yleensä, me nykyään kuulemme, että konferensseja on pidetty kaikkialla; ja mikä konferenssi sitten on?

Me kuulimme täällä, jokin aika sitten – monet teistä minun ikäisistä muistavat II maailmansodan; silloin pidettiin sellainen, jota nimitettiin ”neljän suuren” konferenssiksi, jossa nuo maailman neljä vapaata voimatekijää kohtasivat Ja sitten on ollut Geneven konferenssi. Sitten oli Pariisin konferenssi; herra Eisenhower kävi juuri konferenssissa vapaassa maailmassa.

Ja Jumala kutsuu pitämään konferenssin. Ja nämä suurenmoiset, Jumalan sanan kalliit asiat… Se, että me tiedämme, että Jumala on kutsunut meidät keskustelemaan asioista hänen kanssaan, ennen [lopun] aikaa, tekee meistä rikkaita ihmisiä.

¹⁷   Jokin aika sitten, täällä Valloissa, oli eräs köyhyyteen joutunut nainen,. Ja hänen taloudellinen tilansa oli niin kehno, että piti kutsua kunta päästämään hänet pinteestä. Ja kun, tarkastajat tulivat paikalle ja sanoivat tälle naiselle: ”Miten on mahdollista, että te olette niin köyhä, että teidän piti pyytää kuntaa avuksenne?” Ja nainen kertoi, että hänen miehensä oli kuollut ja hän jäi yksin yhden poikalapsen kanssa. Ja tästä pojasta tuli liikemies ja hän lähti pois, Intiaan; eikä nainen ollut saanut pojalta penniäkään moneen vuoteen, mutta nainen oli saanut häneltä, mitä ihanimpia koskaan lukemiaan kirjeitä. Nainen sanoi: ”Ehkä hän on sellaisessa jamassa, ettei hän ole pystynyt auttamaan minua, ja… hän on niin ihana poika. Minä en halunnut pyytää häneltä mitään”, nainen sanoi.

Tarkastajat sanoivat: ”Tarkoitatteko te, että teidän poikanne, liikemies, on lähettänyt teille ainoastaan kirjeitä; siinäkö kaikki, mitä hän on lähettänyt?”

Ja tuo siunattu vanha äiti otti pienet silmälasinsa ja pani ne nenälleen ja sanoi: ”Ei, kyllä hän lähetti ihanimpia kuvia, joita koskaan olen nähnyt. Ja hän meni Raamattunsa ääreen ja selaa Raamattuaan hetken, ja poimii valtavan nipun pikku paperilappusia ja laskee ne tarkastajien eteen, ja sanoo: ”Katsokaapa, miten hienoja kuvia.” Ja kun, tarkastajat lukevat niitä – ne olivat pankkivekseleitä. Hänellä oli tuhansia dollareita, mutta hän ei tiennyt sitä.

¹⁸   Asia on samalla tavalla tänä iltana useimpien ihmisten kanssa. Jospa me vain selaisimme Jumalan Raamatun lupauksia, me olisimme enemmän kuin hänen armonsa rikkauksien miljonäärejä; vaikka, me olisimme tehneet mitä: ”Tule, selvitetään asia yhdessä”, sanoo Jumala.

Hän on antanut lupauksensa, mutta me ajattelemme, että Raamattu on jotakin, jota vain saarnaajien pitäisi lukea, tai että vain tietyillä ihmisillä on käsitys siitä. Se on kaikkia varten, jotka haluavat. Jokainen sen lupaus on tänään yhtä käypä kuin silloin, kun se kirjoitettiin Raamattuun.

Jumala kutsuu kansaansa neuvonpitoon… Mitä varten neuvonpito on? Miksi se pidetään? Silloin, kun hätätilanne on kehittymässä. Silloin, kansakunnat, joilla on yhteinen pohja, tulevat koolle. Ne uskovat tiettyyn asiaan ja kokoontuvat tietyn yhteisen sopimuksen mukaisesti; ja sitten valitaan tietty paikka, jossa tämä konferenssi pidetään, yleensä jokin kaunis paikka, jossa kaikki voivat yhdessä tuntea olonsa vapautuneeksi, koska jokaisen pitää olla parhaimmillaan, kun tämä sopimus tehdään. Sitten, kun sopimukset on tehty, niin sitten ihmiset… no, sitten sen sopimuksenteon jälkeen mennään ja toteutetaan se.

¹⁹   Ja sillä samalla tavalla Jumala pitää neuvottelunsa. Palataanpa taaksepäin ja ajatellaan muutamia neuvotteluja, joita Jumala on pitänyt ennen tätä tämäniltaista. Ensimmäistä neuvottelua, josta haluan nyt puhua hetkisen, me voimme nimittää ”Eedenin konferenssiksi.”

Taivaaseen oli juuri tullut sana, että Jumalan lapsi oli langennut pois armosta. Hän oli tehnyt syntiä. Oli julistettu hätätila. Jumalan oli tultava taivaasta ja ottaa enkelit mukaansa, koska hänen oma lapsensa oli langennut ja rikkonut hänen lakejansa. Ja näiden lakien rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus. Jumalan oli tultava taivaasta koska oli hätätila, jollaisessa kaikki konferenssit pidetään.

Jotakin piti tehdä tai kaikki olisi joutunut kaaokseen – hänen oma luomakuntansa. Ja Jumala valitsi tietyn puun, ja hän kutsui Aadamin ja Eevan koolle; toi heidät eteensä, ja piti heidän kanssaan neuvottelun. Ja kun hän oli tullut johtopäätökseen, hän järjesti kuolevaisilleen pakotien ja sanoi: ”Sinun siemenesi tulee murskaamaan käärmeen pään ja sen pää tulee iskemään sinua kantapäähän.”

²⁰   Ja toinen hetki, jonka minä muistan, jolloin Jumala kutsui koolle konferenssin, ja me voisimme nimetä sen ”Palavan pensaan konferenssiksi.” Jumala muisti, että hän oli luvannut Aabrahamille, eikä vain Aabrahamille, vaan hänen siemenelleen hänen jälkeensä. Ja me olemme Aabrahamin siementä [/jälkeläisiä], kuolleita Kristuksessa, meidät on hyväksytty Aabrahamin siemeneksi ja perillisiä lupauksen mukaan. Jumala muisti, että oli antanut lupauksen, että tuo siemen tulisi olemaan muukalaisena vieraalla maalla 400 vuotta, mutta hän tulisi vapauttamaan sen.

Ja profeetta, jonka Jumala oli valinnut ja synnyttänyt profeetaksi maailmaan, hän, sen sijaan, että olisi valinnut Jumala tien, kulki älyperäistä tietä. Hän oli mennyt Egyptiin ja oli saanut koulutuksen ja hän oli hyvin oppinut, oppinut kaikenlaisia sodankäyntitaitoja, ja hän sitten yritti tehdä tuon valtauksen omin neuvoin.

On vain kaksi tapaa tehdä mitään asiaa, ja toinen on oikea tapa ja toinen väärä; ja ne ovat meidän tapamme, ja Jumalan tapa. Meidän tapamme tulee olemaan ikuisesti väärä; Jumala tapa tulee aina olemaan oikea. Huolimatta siitä, miten hullulta jokin meistä näyttää, miten yksinkertainen se onkin, Jumala seisoo sen takana, eikä mikään voi pysäyttää sitä. Jumala puhuu siitä laeissaan, ja hänen keinonsa toimivat täydellisesti.

Sitten, me näemme Jumalan kutsuvan Moosesta – tai siis, että hän näkee Mooseksen, tuon karanneen profeetan. Mooses ajatteli varmasti olevansa kyllin voimakas, ja että hänellä oli kyllin sotilaallisesti asennoitunut kyetäkseen vapauttamaan israelilaiset.

²¹   Siis, minä haluan teidän käsittävän jotakin tässä; Jumala, kun hän loi ihmisen, antoi hänelle viisi aistia, ja nuo viisi aistia ovat: näkö, maku, tunto, haju ja kuulo sikäli, kun me tiedämme. Noita viittä aistia ei annettu johdattamaan ihmistä. Ihminen sai ne ollakseen kosketuksissa maalliseen olinpaikkaansa, näkö, maku, tunto, haju ja kuulo, ja ne ovat viisi sinun maallista aistiasi, eikä niitä määrätty sinua johdattamaan, vaan Jumala lähetti Pyhän Hengen ja hän on teidän oppaanne: kuudes aisti. Se saa teidät uskomaan, joita te ette näe, maista, tunne, haista tai kuule. Tuo kuudes aisti on jotakin, joka herätti teidät, ja ainoa ihmistyyppi, jolla on kuudes aisti; se on: uskovaiset… Hepr. 11 sanoo: ”Uskon kautta… eikä ilman uskoa, oli mahdollista olla otollinen…” Niinpä, Jumala, anna ihmiselle uskoa! Ja usko on kuudes aisti, joka saa sinut kieltämään minkä tahansa, mikä on vastoin Jumalan sanaa.

²²   Hän antoi Moosekselle [Aabrahamille?] tuon uskon, tuon 6. aistin, kun hän oli 75-vuotias ja Saara 65, hänen kohtunsa oli kuoleutunut. Hän oli elänyt hänen kanssaan 17-vuotiaasta lähtien, lapsettomana. Hän oli 75-vuotias ja käytännöllisesti katsoen kuoleutunut, ja Jumala sanoi hänelle, että hän tulisi saamaan lapsen. Ja Aabraham piti kaikkea sen vastaista olemattomana, sillä hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kykeni pitämään jokaisen sanansa, jonka hän oli sanonut. Aabraham ei odottanut vain yöstä toiseen, vaan hän odotti 25 vuotta ennen kuin se tapahtui, mutta hän ei menettänyt uskoaan; hän ei epäuskossa epäillyt tuota lupausta, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle. Hänellä oli ote tuosta kuudennesta aistista. Hän ei pitänyt minään mitään, mikä oli vastoin sitä, mitä Jumala oli sanonut. Se, mitä Jumala sanoi, oli totta, ja 25:n vuoden jälkeen, lapsi syntyi.

Oi, minä tiedän ihmismieli pitää sellaista järjettömältä, voitteko te kuvitella jotakin vanhaa miestä täällä Tiftonissa, 100-vuotiasta miestä ja 90-vuotiasta naista menemässä lääkäriin ja tekevän valmisteluja vauvan syntymistä varten? No, lääkärihän sanoisi: ”Se vanha mies on lievästi hullu; jotakin on nyt vinossa.” Näin on. Aabraham otti tässä tapauksessa Jumalaa kiinni hänen sanastaan, ja sellainenhan on aina mieletöntä lihalliselle mielelle.

²³   Siis, se, että Jumala voi käyttää jotakuta, on Jumalan mielen ja Jumalan sydämen kallis aarre. Siihen asti, kun me pääsemme tuohon tilaan, ettemme me luota näihin meidän viiteen aistiimme – joilla on yhteys tähän maalliseen ympäristöömme – ja kuljemme uskon varassa… ”sillä, vanhurskas on elävä uskosta…”

Mooses tarvitsi tuota kosketusta; hän koetti suoriutua järjen avulla. Se juuri vaivaa meidän aikamme seurakuntia. Me yritämme tehdä asioita koulujen avulla; me yritämme suoriutua kirkkokuntien avulla; me yritämme tehdä asioita koulutuksen ja uudistusten kautta. Se, mitä seurakunta tänään tarvitsee, on uudestisyntyminen, Pyhän Hengen kaste, kuudennen aistin kosketus, joka sytyttää sielun tuleen Jumalan hyväksi; kosketus, joka tuo seurakunnan ulos tuosta mä…

Kun me alamme sanoa: ”Ihmeiden aika on ohi eikä sellaista kuin jumalallinen parantaminen ole olemassa”, Jumalan pitää koskettaa tuollaista seurakuntaa, kutsua se neuvotteluun. Miksi me epäilisimme hänen sanaansa?

²⁴   Sitten, Jumala kutsui Mooseksen neuvonpitoon ja hän valitsi siihen paikan – palavan pensaan. Ja tuo palava pensas puhui Moosekselle ja sanoi: ”Minä muistan lupaukseni ja lähetän sinut sinne, missä sinä teit sen epäonnistuneen yrityksen. Minä lähetän sinut juuri sinne takaisin, missä sinä jätit työn kesken, mutta tällä kertaa se tulee menemään toisella tavalla.” Mooses, pelkuri, pakeni Jumalaa…

Joskus, kun sinä joudut kosketuksiin Jumalan kanssa ja neuvotteluun hänen kanssaan, ja Jumala koskettaa sinua ja tuo mukanaan tuon kuudennen aistin, tuon voiman, se saa sinut tekemään asioita, joiden takia ihmiset pitävät sinua järjettöminä.

Katsokaapa, mikä ero. Pelkuri pakenee pensaiden taakse paimentamaan Jetron lampaita, eräänä päivänä, hän kohtaa neuvottelussa Jumalan palavassa pensaassa, ja seuraavana päivänä, hän jo lähtee Egyptiin – vanha mies, 80-vuotias valkoisine hiuksineen ja kasvot valkoisen parran peitossa, keppi kädessään, ja vaimo istuu muulin selässä lapsi sylissään… ”Mihin sinä olet menossa, Mooses?” ”Menen Egyptiin valloittamaan sen.”

Yhden miehen invaasio, mutta syy, miksi hän sen kykeni tekemään, oli se konferenssi Jumalan kanssa. Ja Mooses oli saanut kosketuksen joltakin, mikä muutti hänen mielensä. Hän unohti jumaluusoppinsa ja otti kiinni Jumalan sanasta, ja sanoi: ”Me lähdemme valloitusretkelle.”

²⁵   Mutta, aivan kuin yksittäinen mies lähtisi voittamaan Venäjää, maailman suurinta armeijaa, vaan Mooses teki sen, koska hän oli ollut neuvottelussa, ja keskustellut asiasta Kristuksen kanssa.

Sitä juuri me tarvitsemme tänä iltana. Helluntaiseurakunta, tänä iltana, tarvitsee konferenssin, kutsun kokoontumaan, keskustelemaan Jumalan kanssa vanhanaikaisen helluntain voiman, Pyhän Hengen lähettämisestä takaisin seurakuntaan, ja elähdyttämään uskon, ja antamaan kokouksia, joita oli ennen.

²⁶   Se oli aikamoinen konferenssi, mutta kun hän… On myös toisentyyppisiä neuvotteluja.  Kun ihminen oli suorittanut Jumalan antaman tehtävän, kuten Mooses teki, ja toi israelilaiset pois Egyptistä, ja oli matkalla luvattuun maahan juuri sitä reittiä, jota Jumala oli käskenyt mennä, ja sitten hän törmäsi esteeseen…

Juuri niin seurakunnalle on tapahtunut tänä iltana. Sillä tavalla monille meistä on tapahtunut meidän elämässämme; me olemme törmänneet johonkin. Mutta jos me olemme lupauksen tiellä, ja jos jokin on lupauksen esteenä, meillä on oikeus pitää neuvottelu.

Tässä Israel on, Mooseksen johdolla, ja tulipatsas kulkee heidän edellään, ja tässä on Punainen meri ja sulkee heidän tiensä ”Palestiinaan.” Suoraan siunausten reitille, ilmaantuu Punainen meri, ja faaraon armeija on takana, ja vuoristo molemmin puolin. Jopa luonto olisi huutanut armoa.

”Voih”, Israel sanoo, ”jospa Herra olisi lyönyt meidät kuoliaiksi ollessamme vielä Egyptin lihapatojen ääressä, niin olisimme kuolleet saman tien, kuin että me tulimme tänne faaraon teurastettaviksi.”

Mutta, Mooseksella, tuolla suurella johtajalla… oli jo ennen ollut neuvottelu Jumalan kanssa, ja tiesi, mitä on olla tiukassa paikassa.

²⁷   Monet ihmiset ovat syntyneet vain puoleksi, syntyneet ”vähän matkaa”… lapsenlapsia. Kuten David du Plessis tässä yhtenä iltana sanoi: ”Jumalalla ei ole lapsenlapsia. Hänellä on ainoastaan poikia ja tyttäriä.” Mutta, kun tullaan tilanteeseen, että lapsenlapsi, joka on tuotu – koska hänen äitinsä oli helluntailainen, tai isänsä oli helluntailainen, että hänestäkin tulisi seurakunnan osa… Ei todellakaan. Hänen on synnyttävä kuten hänen isänsä, koska Jumalalla ei ole lapsenlapsia. Hänellä on oltava tuo kokemus. Hän ei voi käyttää isänsä kokemusta tai äidin kokemusta; teidän on saatava oma kokemuksenne. Heillä oli oma syntymänsä, ja tiedätkö: sinulla myös pitää olla syntymä.

Jumala ei hyväksy lapsenlapsia. Hänellä ei ole niitä. Kaikki ovat poikia ja tyttäriä. Sinä sanot: ”No, minähän synnyin… ja minun äitini ja isäni olivat metodisteja ja minut liitettiin metodistiseurakuntaan.” Ei siinä mitään, mutta sinä olet lapsenlapsi siihen asti, kunnes olet syntynyt Jumalan Hengestä; silloin sinä et enää ole lapsenlapsi.

²⁸   Siis, Jumala muisti lupauksensa ja hän oli lähettänyt Mooseksen, ja he olivat johdattaneet israelilaiset juuri tähän paikkaan. Ja juuri toimittaessa tehtäväänsä johdattaa israelilaiset, matkaan tuli este.

Sinä, joka olet ulkopuolella tänä iltana, monet teistä ovat sairaita. Ehkä sinä olet todellinen Kristuksen palvelija ja olet elänyt oikein, parhaan tietämyksesi mukaan, mutta syöpä asettui reitillesi poikkiteloin, kasvain, sokeus, kuurous, rampuus, jokin tuli tiellesi toimittaessasi palvelustehtävääsi. Silloin on aika kutsua koolle konferenssi. On hetki tehdä asialle jotakin.

Mooses menee kallion taakse ja pysyttelee siellä, kunnes saa marssikäskyn. ”Mitä sinä aiot; hyökätä faaraon kimppuun, vai?”

Jumala sanoi: ”Sano israelilaisille, että lähtevät eteenpäin.” Jumala armeija marssii aina eteenpäin; se ei koskaan peräänny. Jumalan armeijassa ei peräännytä; hän ei tunne sellaista; me kuljemme eteenpäin.

²⁹   Mooses kävelee Punaisen meren rantaan, ja hän kohottaa Jumalan sauvan kohti Punaista merta, ja meri aukenee, ja ihmiset siitä kävelevät yli kuivalle maalle. Jumala järjestää pakotien. ”Monta on vanhurskaalla ahdistusta, mutta Jumala rakastaa vapauttaa hänet niistä kaikista…” ja ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” Neuvottelu pidettiin; käskyt jaettiin, ja kansa lähti marssimaan eteenpäin.

Oli myös eräs konferenssi. Me voisimme mainita niitä useitakin, mutta ihmisparat seisovat tuolla ulkona värjöttelemässä. Kuunnelkaapa: oli vielä eräs konferenssi, joka kutsuttiin koolle. Se tapahtui Getsemanessa, yhtenä yönä. Kun Kristus oli ollut mieleen Jumalalle siinä määrin, että Jumala kutsui neuvottelun koolle ja sanoi jotain tämän tapaista: ”Haluatko saattaa tehtävän päätökseen vai peräännytkö sinä?” Ja päätös tuli: ”Ei minun tahtoni, vaan tapahtukoon sinun.” Millainen konferenssi!  ”Ei minun tahtoni, vaan tapahtukoon sinun.”

³⁰   Myös Golgatalla pidettiin neuvottelu. Myös Pilatuksen saliin kutsuttiin koolle konferenssi antamaan tuomio: ”Kuka kestää kääntää selkänsä päin ruoskaa?”, sillä profeetta sanoo: ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänen haavojensa kautta, meidät on parannettu.” Konferenssi kutsuttiin koolle, ja Jeesus otti tuon paikan, koska hän oli ainoa, joka pystyi tuon paikan ottamaan; kukaan muu ei siihen kyennyt, ja hän teki sen siksi, että hän rakasti meitä. Hän on halukas keskustelemaan tänä iltana meidän kanssamme kaikesta siitä mitä varten hän kärsi, sillä hän otti meidän paikkamme. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha; hänen haavoissaan, meidät parannettiin; huomatkaa, imperfekti. Hän haluaa keskustella meidän kanssamme asiasta.

Minä haluan vielä puhua lyhyesti vielä eräästä konferenssista. Vielä eräs konferenssi kutsuttiin koolle. Millainen seurakunta tämä uudenlainen, kristillinen seurakunta, pitäisi olla? Pitäisikö meidän vetää [/pyörittää] sitä sillä ja sillä tavalla, vai, pitäisikö meidän… Miten meidän pitäisi menetellä? Millainen seurakunta sen pitäisi olla? Pitäisikö sen olla kirkkokunnallinen [kuulua näihin suuriin ryhmittymiin; baptistit, luterilaiset jne.] vai pitäisikö sen olla yhteenliittymä [?], vai pitäisikö sen olla sitä tai tätä, vai pitäisikö ihmiset valita jollakin perusteella?

Sitten, taivaassa pidettiin konferenssi.

Aina, kun pidetään konferenssi, koko maailma vain istuu ja odottaa.

³¹   Jokin aika sitten, täällä, eräs saarnaaja kertoi minulle: ”Kun Mussolini piti konferenssia toisen maailmasodan aikana, niin koko maailma, joka ikinen ihminen, oli huolissaan. Jotkut hermoilivat, koska he eivät saaneet tarpeeksi sokeria kahviinsa, ja toiset taas kuolivat taistelukentällä.” Me olemme kiittämätön kansa. Ja tämä saarnaaja kävelee huoneessaan tietämättä, mitä tehdä. Kuuntelee ja seuraa tätä Mussolinin lähetystä, mistä hän puhuu, miten hän oli aikeissa hyökätä ja niin edelleen; ja joku koputtaa oveen; ja mies menee ovelle ja hän kertoi: ”Siellä seisoo joku muodikas pitkätukkainen ja partanaamainen ’beatnikki’ ja sanoo: ’Minä haluan, että sinä lähdet kaupungille edistämään minun runojeni myyntiä; kukaan ei halua keskustella niistä.’”

Saarnaaja sanoo: ”Hyvä mies, tulehan sisälle ja istu hetkeksi. Olen vähän varattu, täällä on eräs konferenssi meneillään ja minä odotan kuullakseni, mikä sen lopputulos on, koska sillä on suuri merkitys meidän maallemme ja meidän nuorille miehillemme, joiden pitää kuolla taistelukentällä. Minua kiinnostaa kuulla, mikä tämän konferenssin lopputulos on”, hän sanoi.

Ja ’beatnikki’ ryntää radion ja miehen väliin ja jatkaa jankuttamista, ”minun runoni ovat paljon tärkeämpiä.” Voi tavaton. Saarnaaja ottaa miestä käsivarresta ja taluttaa hänet ovelle.

³²   Kun me odotamme neuvottelua… Tänä iltana meidän pitäisi odottaa neuvottelua, että Jumala päättää, mitä Tiftonissa tulee tapahtumaan tänä iltana – ”kuka uskoo meidän julistuksemme”, mitä seuraavien kahden päivän aikana Tiftonissa tulee tapahtumaan?

Kun – nuo ihmiset menivät yläsaliin, nuo 120, ja Maria ja Simon Pietari ja kaikki muut, menivät yläsaliin; pieneen varastohuoneeseen, jossa pikkuiset rasvalamput paloivat; ja sieltä temppelistä johtivat pienet portaat temppelin ulkopuolelle, sillä Jeesus oli käskenyt heitä: ”Odottakaa Jerusalemissa siksi kun te saatte voiman korkeudesta; minä lähden kirkkauteen, ja me tulemme pitämään konferenssin ja minä kerron sitten, miten seurakuntaa pitää hoitaa.”

Ja kun ihmiset olivat kokoontuneet yhteen paikkaan, yksimielisinä, ja mietittiin, millaisenhan toimeksiannon he tulisivat saamaan, lähteäkseen kertomaan koko maailmalle, että kaikilla kansoilla tuli olla kristillinen seurakunta, ja keskinäinen yhteys, jollaisen se saisi aikaan… Kun oltiin kokoonnuttu yhteen, pieneen paikkaan, pienempään kuin tämä täällä – suunnilleen 120 ihmistä, niin yhtäkkiä taivaasta tuli humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

Konferenssi oli pidetty; ratkaisu oli tullut.

³³   Veljet, sisaret, älkää ymmärtäkö minua väärin. Täsmälleen sillä tavalla kristillinen seurakunta pitää järjestää, jos kyse on kristillisestä seurakunnasta. Jumalan konferenssi on tehnyt päätöksen ja helluntaipäivänä Pyhä Henki tuli, ja niin nuo ihmiset alkoivat hoippua Jumalan voimasta niin, että he lopulta hoipertelivat kuin humaltuneet miehet ja naiset. Se oli sen konferenssin tulos.

Kun ihmiset olivat tulleet täyteen voimaa ja täyteen iloa, Pietari nousi heidän keskellään ylös ja sanoi: ”Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette, onhan nyt vasta päivän kolmas tunti; tämä on kirjoitusten mukaista; tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Jooelin kautta.” Olen usein sanonut, että jos tämä ei ole juuri sitä, minä pidän tästä kiinni niin kauan, kunnes se tulee. ”Tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Jooelin kautta, mikä tulee tapahtumaan viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat… myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä vuodatan Henkeni… Minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja alhaalla maan päällä… tulta ja savupatsaita.”

³⁴   Kyllä; sellainen oli se konferenssi; ja sitten muutaman päivän kuluttua, suunnilleen 10 päivää sen jälkeen, kaksi miestä, Pietari ja Johannes kulkivat erään portin, niin kutsutun Kauniin portin läpi, ja siellä makasi eräs rampa mies, tai siis, hän oli ollut halvaantunut äitinsä kohdusta saakka. Ja tämä todistaa, etteivät miehet olleet helluntaisaarnaajia, he sanoivat: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole. Yhtään rahaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on… ”

Juuri sitä helluntailaiset tarvitsevat nykyään: tuota, mitä heillä oli. Siitä seurakunnalla on tänään puute; ei vain helluntailaisilla, vaan baptisteilla ja presbyteriaaneilla ja metodisteilla; meillä kaikilla on sama puute.

”Mitä minulla on, sitä minä sinulle annan; Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen nimessä, nouse ja kävele”, ja miestä otettiin kädestä, ja voima palasi häneen ja alkoi hypellä ja ylistää Jumalaa tullessaan temppeliin.

³⁵   Fariseukset astuivat esiin ja sanoivat: ”Ei kaupungissamme tuollaisia kokouksia voi pitää, koska siitä seuraa jotain pahaa.” Sitten heidät vietiin Sanhedrinin eteen ja piestiin armotta, ja asetettiin Sanhedrinin oikeusistuimen tuomariston eteen. Ja kun miehet seisoivat siinä oikeudessa, niin heille sanottiin: ”Me näemme, he ovat molemmat oppimattomia ja koulunkäymättömiä”, heidän kokemuksensa ei ollut mistään seminaarista peräisin, ”mutta me olemme havainneet, että he ovat olleet Jeesuksen kanssa”, sillä he tekivät samoja asioita kuin Jeesus; ”sen kyllä huomaa, että he ovat olleet Jeesuksen kanssa.”

Oi, seurakunta tänään tarvitsee juuri tuota; sellaista voimaa, että huomataan ihmisten olleen Jeesuksen kanssa. Minun sydämesi toive on, elää sellaista elämää, että ihmiset tietävät, että Kristus asuu meissä.

³⁶   Oi, millainen hetki. Sitten, kun heidät päästettiin menemään pieksemisen jälkeen, ja kun heitä oli käsketty olemaan enää saarnaamatta Jeesuksen nimessä – heitä uhkailtiin entistä ankarammin ja sitten heidät päästettiin menemään. Ja päästyään vapaaksi, miehet menivät oman pikkuisen joukkonsa tykö. Kun taas kokoonnuttiin, miehet tulivat paikalle ja sanoivat: ”Me jouduimme kärsimään aika tavalla, mitä meidän pitää tehdä?” – ja niin pidettiin konferenssi. Sillä tavalla asiat pitää hoitaa. Tämä on hyvää, tervettä järkeä: ”Meitä on uhkailtu ja muuta, ja meitä on piesty. Nyt pidetään konferenssi.”

Ja, yhtenä päivänä kokoonnuttiin yhteen, ja tässä konferenssissa ihmiset kävivät polvilleen ja rukoilivat yksimielisinä ja sanoivat: ”Sinä, Jumala, sanassa on kirjoitettu: ’Miksi pakanat raivoavat ja kansat tyhjiä haaveilevat’. Anna palvelijoillesi uskallus puhua ja voima ojentaa sinun pyhän Poikasi Jeesuksen käsi ja osoittaa merkkejä ja ihmeitä ja parantamista!”

Ja kun, tuo neuvottelu oli loppu, tuli ohjeita, ja koko rakennus, johon oli kokoonnuttu, vapisi Pyhän Hengen voimasta. Ja he lähtivät saarnaamaan sanaa kaikkialle rohkeasti ja ojensivat uskossa Jeesuksen Kristuksen käden ja paransivat sairaat.

³⁷   Jumala haluaa keskustella meidän kanssamme tästä, tänä iltana. Mikä kiikastaa? Me olemme menettäneet jotakin, jossakin, jos nämä asiat eivät enää toimi. Jumala haluaa pitää meidän kanssamme konferenssin, keskustella asiasta. Siis, minä olen täällä osallistumassa teidän kanssanne tähän konferenssiin.

On vielä yksi konferenssi, josta minä haluan puhua aivan ennen kuin lopetan, ja se on tämä: viimeisen tuomion konferenssi. Ehkä te ette ole osallistuneet YK:n kokouksiin. Te ette ehkä ole olleet Kansainliiton konferensseissa. Te ette ehkä ole osallistuneet Assemblies of God:in yleiskokouksiin tai Church of Godin kokouksiin tai Metodistien yleiskokouksiin tai mihin tahansa kokouksiin… Ette ehkä kuulu noihin ”Neljään Suureen”.  [Jalta 1945]; ette ehkä ole olleet Genevessä, mutta yksi asia on varma, te tulette osallistumaan tähän viimeiseen. Me tulemme kaikki olemaan siellä läsnä, ja tulemme tekemään tiliä kaikesta, mitä me olemme tehneet. Ja kun tämä sananpaikka tulee meidän eteemme: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat olemaan lumivalkoisia… Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra…” Mitä me tulemme sillä hetkellä sanomaan?

³⁸   No, joku saattaa sanoa näin… Minä haluan sanoa tämän ihmisille täällä sisällä ja ulkopuolella; saatat sanoa: ”Mutta saarnaaja, minähän olen vain surkea ihmisparka. Ei Jumala minua mihinkään tarvitse.” Kyllä vain tarvitsee! Eräs laulu sanoo: ”Jumalan sydämessä on pikkuinen paikka”, vaikka se ole laulua kummempi, se on silti totta, ”jota kukaan muu, kuin sinä, ei voi ottaa.” Jumala puhuu sinulle: ”Kyse on sinusta, sinä olet se ainoa, joka voi täyttää tuon paikan Jumalan sydämessä. Hän odottaa sinua. Hän haluaa keskustella asiasta sinun kanssasi; hän haluaa pitää konferenssin sinun kanssasi; tule ja selvitetään asia yhdessä ennen kuin sinun pitää tulla tälle viimeiselle tuomiolle, sillä siinä tapauksessa siellä tulee olemaan hirveää; etkä sinä enää silloin voi keskustella asiasta; se on silloin myöhäistä.

Sinä sanot: ”Minähän olen pelkkä pummi.” Aivan sama, mikä sinä olet. ”Minä olen juoppo; minä olen siveetön nainen, olen tehnyt väärin, saarnaaja; olen pettänyt aviolupaukseni, tai tehnyt moraalittomia asioita; minä olen juopotellut, olen pelannut, olen varastanut, olen valehdellut.”

Minä en välitä siitä, mitä sinä olet tehnyt. Jumala kutsui sinut, ja sanoi: ”Tule, selvitetään asia. Sinun syntisi voivat olla verenpunaiset; ne tulevat lumivalkoisiksi. Jos sinä vain tulet, niin me keskustelemme asiasta hieman. Me kaipaamme [/tarvitsemme] sinua.”

³⁹   Jokin aika sitten, eräässä kaupungissa… no, parempi, etten minä sano sen nimeä, mutta siellä eli eräs onneton pummi, näytti pahaiselta kadun kulkurilta, ja auto ajoi hänen päällensä. Voi, häneltä murtui luita; hänen käsivartensa murtui ja hänen kasvonsa olivat aivan murskana ja verta vain valui. Hän oli mennyt tajuttomaksi. No, viranomaiset kutsuivat ambulanssin ja hänet kiidätettiin erääseen tiettyyn isoon sairaalaan. Ja hätäkello soi ja lääkärit… se tarkoitti: ”hätätilanne, nyt pitää rientää saliin ja vikkelästi. Ja kun, lääkärit pitivät yhdessä palaverin; he katselivat tuota paareilla makaavaa; silmistä, nenästä, suusta ja korvista valui verta. Vanha mies vaikutti tajuttomalta. He ravistelivat häntä ja tutkivat hiukan, ja sanoivat; ”Oi voi, jalat ovat murtuneet, kädet murtuneet, kylkiluut murtuneet. On pidettävä pieni konferenssi; keskustellaan asiasta”, he sanoivat. Ja neuvottelun aikana, tuo vanha mies tuli tajuihinsa; ja lääkärit pitivät neuvotteluaan ja sanoivat: ”Hänhän on pelkkä pummi; ei meidän kannata tuhlata aikaamme häneen.” Ja kun he palasivat, paikalle, he sanoivat: ”Pankaa vain pakettiin.”

Vanha kaveri käännähti ja sanoi: ”Kyllä minä olen sentään jonkin arvoinen! Jumala rakasti minua niin paljon, että hän antoi ainokaisen Poikansa, että minulla voisi olla iankaikkinen elämä, ja aivan varmasti minä olen sen arvoinen, että te käyttäisitte minuun aikaanne”, hän sanoi. ”Minä olen saarnannut kaduilla evankeliumia ja kaikkialla 50 vuotta. Minä olen kyllä sen arvoinen, että te paikkaatte minun jalkani ja panette ne paikoilleen tai jotakin. Jumala rakasti minua ja hän antoi Poikansa minun takiani, ja minä olen sentään jonkin arvoinen”, hän sanoi. Ja teillä on sielu, joka on kymmenen tuhannen maailman arvoinen.

⁴⁰   Keskustele sinä Hänen kanssaan tänä iltana, ystävä. Muutama sana voi merkitä niin paljon. Painetaan päämme hetkeksi nyt. Minä haluan teidän jokaisen ajattelevan sydämessään: ”Olenkohan minä minkään arvoinen?” Totta kai olet. Jumala rakastaa sinua; katso, mitä hän on antanut sinulle.

No, miten minä sen tiedän, että hän ottaa sinut vastaan? Se, että sinä ajattelet eläneesi väärin, on osoitus siitä, että Kristus käsittelee sinua. Hän sanoi: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä (ensin).” Hän haluaa pitää sinun kanssasi pienen palaverin siinä, sinun penkilläsi, tai seistessäsi jossakin käytävällä, seinän vierellä, jos nojaat rakennukseen jossain päin, tai ulkona, autossa. Pyhä Henki… voi, minä tiedän, että tämä tuntuu vähän yksinkertaiselta; minä olen kuullut sen ennenkin, muilta ennen sinua, mutta tämä on totta. Hän haluaa pitää pienen konferenssin sinun kanssasi ja todella keskustella asian selväksi sinun kanssasi.

⁴¹   Jotkut teistä ovat ehkä sairaita ja haluaisivat Jumalan parantavan heidät; te sanotte: ”Voi Jumala, mikä minussa on vikana?” Jumala haluaa keskustella siitä teidän kanssanne. Siis, tutkikaa sydämenne, mikä on vialla.

Kun päämme ovat painettuna, kuinkahan moni teistä, jotka minä näen… Teidän ei tarvitse nähdä; Jumala näkee teidät. Jos te olette autossanne, siellä ulkona, tai sisällä rakennuksessa, nostaisitteko kätenne hiljaisesti nyt, kun päänne on painettu ja silmänne kiinni, ja sanoisitteko: ”Jumala, minä haluan keskustella sinun kanssasi tänä iltana”? Jumala teitä siunatkoon. ”Oi, minä haluaisin…” Kaikki, joka puolella, missä te olettekin: ”Minä haluan todella keskustella asian selväksi, Herra.” Jumala teitä siunatkoon.

Sisällä, noin 20 tai 30 kättä pystyssä. Minä en näe pimeyden läpi, ulos, tai autojen sisälle, mutta Jumala tuntee teistä jokaisen. Te haluaisitte keskustella asiasta. Siis, kutsutaan koolle konferenssi juuri nyt, sillä Jeesus sanoi: ”Jos koolla on kaksikin tai kolme minun nimessäni, minä olen heidän keskellään”, ja täällä sisällä on kolmisenkymmentä. ”Minä olen heidän keskellään ja sitten me selvitämme asian.”

⁴²   Täällä ei ole kyllin tilaa alttarikutsulle; tulemaan alttarille, mutta siinä, missä Jumala puhui sinulle, on juuri se paikka, missä hän puhuu sinulle, juuri siinä paikassa hän haluaa puhua sinulle sinun synneistäsi, tai sinun epäuskostasi, joka on synti…

On vain yksi synti, se on epäusko. Sinä valehtelet, varastat, juot, koska et usko. Jos sinä olisit uskova, sinä et tekisi sellaista. Siis, on vain yksi synti, ja se on epäusko. Ehkä sinä kuulut johonkin seurakuntaan, joka ei usko koko Raamattuun; se on silti synti. ”Joka ei usko, on jo tuomittu”, sanoo hän, meidän Herramme.

Keskustellaanpa asiasta nyt hänen kanssaan. Painetaan – pidetään vielä päämme painettuna ja te rukoilette ihan siinä, missä olette; sanokaa: ”Herra, minä olen tehnyt sitä ja sitä, sellaista ja sellaista, mutta sinä lupasit minulle…” Hän sanoo teille, kuten Moosekselle: ”Minä muistan lupaukseni ja minä tulen vapauttamaan teidät.”

Jos kyse on sairaudesta, sano: ”Herra, minä olen ehkä tehnyt väärin. Jos missään… oi, kyllä, minä muistan tietyn asian, jonka tein, Herra. Minä menen oikaisemaan sen.” Keskustellaan asiasta Jumalan kanssa; silloin ”hänen haavojensa kautta sinut on parannettu.”

⁴³   Siis, taivaallinen Isä, kun sääriin sattuu ja jalkoja pakottaa, ja koko keho hytisee tässä kylmässä säässä ja minä olen puhunut pitkään, mutta minä ajattelen, Herra, sydänsurua hyytävänkylmällä Jordanilla, joka meidän pitää ylittää jonain päivänä, kun me tulemme elämäntaipaleemme päähän. Se tulee olemaan hirveä hetki.

Minä ajattelen sairaita ihmisiä, joita ehkä seisoo joka puolella – sydänvaivoja, ja tuberkuloosia ja monia muita vaivoja; ehkä syöpää ja… Voi, ihmiset ovat sairaita ja puutteessa ja he ovat istuneet kuuntelemassa; mutta heillä on pieni konferenssi meneillään sinun kanssasi nyt.

⁴⁴   Täällä on ehkä monia, jotka eivät ole ottaneet sinua vastaan, ja he ovat tehneet syntiä ja eläneet väärin, ja he eivät ole uskoneet evankeliumia, tai ehkä he ovat käyneet seurakunnassa ja tehneet julkisen tunnustuksen, mutta eivät ole syntyneet uudesti Hengestä, koska he ovat ajatelleet siitä: ”No, se on jokin nimitys, jota fanaatikot käyttävät Kristuksesta.”

Jumala, minä rukoilen, että sinä keskustelisit heidän kanssaan. Puhu heidän sydämelleen, mikä heidän tarpeensa sitten onkin. He ovat nostaneet kätensä ja sinä sanoit omassa sanassasi, että: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä häntä vedä.” Ja sitten, sinä sanoit myös: ”Kaikki, jotka Isä on antanut minulle… ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Sinä lupasit sen, Herra. Johannes 5:24:ssä sinä sanoit: ”Sillä, joka kuulee minun ääneni ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Se on sinun lupauksesi; kirjoituksiin on kirjoitettu: ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden; rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta, meidät on parannettu.” Herra, muista oma lupauksesi tänä iltana, kun me pidämme tätä pikku konferenssia.

Voikoon Pyhä Henki, joka nosti Jeesuksen haudasta; voikoon hän tulla jokaiseen ihmiseen, joka janoaa tänä iltana. Ja voikoon tämä pieni puhe riittää, Herra, kohottaa heidät uuteen terveyteen. Anna sokeille näkö, sekä fyysinen että hengellinen. Suo kurjille, voimattomille vapiseville ruumille terveys, oi Pyhä Henki. Anna rauha ja lohdutus levottomille sieluille ja anteeksianto synneistä niille, jotka ovat poissa tieltä. Suo se, Isä, ja sinun nimesi tulkoon ylistetyksi sen ansiosta, sillä nyt me voimme tuoda heidät sinun eteesi; heidän pyynnöstään. Ja nyt me jätämme heidät sinun haltuusi tämän sanoman ja kokouksen voitonmerkeiksi. Me annamme heidät sinulle Jeesuksen Kristuksen, sinun poikasi nimessä.

⁴⁵   Kun päämme ovat nyt painettuna, miettikää asiaa. Puhukaa vähän hänen kanssaan, te täällä sisällä ja ulkona: ”Herra, olen tehnyt syntiä; olen tehnyt väärin, ja minä olen jonkin arvoinen: minä olen niin arvokas, että sinä lähetit Jeesuksen ja hän kuoli, että minä voisin pelastua ja että minä voisin parantua, ja että minulla voisi olla hyvä terveys; ja sinä sanoit Raamatussasi,”Rakkaani, toivon, että sinä menestyt kaikessa ja pysyt terveenä”, ja minulla on siihen oikeus, Isä, ja minä haluan keskustella siitä sinun kanssasi.” Sisällä ja ulkona… ja minä pyydän Jumalaa tekemään näitä asioita teille ja olen varma, että hän tekee sen.

Hän on täällä nyt tehdäkseen teidät terveeksi ja vapauttamaan teidät teidän synneistänne ja ottaakseen teistä kaiken vääryyden ja pyyhkiäkseen pois kaiken laittomuuden teistä ja parantaakseen teidät kaikista teidän sairauksistanne ja taudeistanne ja tehdäkseen teistä terveen. Antakaa hänen tehdä se.

⁴⁶   Kun päämme on painettuna ja me odotamme häntä täyttämään jokaisen lupauksen, kun te seisotte nyt palavan pensaan ääressä, minä haluan, seurakunta, että te pidätte päänne painettuna täällä sisällä ja ulkona, ja että laulaisimme erään laulun, ja että Pyhä Henki tulisi ihmisten päälle.

…on yksi, jonka me kaikki tunnemme: ”Minä rakastan häntä, minä rakastan häntä, koska hän rakasti ensin minua.” Me olemme varmoja, että te osaatte tuon laulun. Lauletaanpa se hiljaa yhdessä nyt; voisimmeko me ehkä tehdä sen ilman säestystä, sisar?

Minä rakastan häntä; minä rakastan häntä, koska hän rakasti… (oi)
hankki pelastukseni… (se koskee parantumista tai syntiä – pelastukseni)
Minä rakastan häntä (ajatelkaa hänen hyvyyttään), koska hän rakasti ensin
ja hankki pelastukseni Golgatan puulla.

⁴⁷   [Veli Branham hyräilee] Kun hänen suloisuutensa on ympärillänne, jatkakaa vain laulamista, uskotteko te, että hänen läsnäolonsa on teidän kanssanne? Jos uskotte, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Tästä illasta lähtien, minä sitoudun uudelleen nyt. Minä otan parantumisen vastaan; minä myönnän, että anon pelastusta”, sisällä ja ulkona.  ”Minä uskon, että Kristus, Jumalan Poika, pitää nyt huolta kaikesta siitä, mitä minä tarvitsen.” Voisitteko kohottaa kätenne, kun me laulamme hiljaisesti, uudelleen, päät painettuna?

Minä…

Minä uskon, että hän täyttää jokaisen minun tarpeeni nyt, kun tämä konferenssi on meneillään. Ulkona autossa, jos sinä olet sairas, rampa, nouse ylös.

…rakasti…

Jos sinä olet sokea, käännä pääsi taivasta koti ja katso valoon. Jos olet toisesta korvastasi kuuro, pane sormesi siihen kuulevaan…

…pelastukseni Golgatan puulla…

Oi tuota siunattua suloisuutta, joka tulee nyt Pensaan läheltä; tunnen pensaan tulen vaikutuksen: Pyhä Henki lämmittää meidän sieluamme että uskomme.

…ja hankki pelastukseni Golgatan puulla. Minä…

Jos sinun elämässäsi on syntiä, tunnusta se synniksi, kerro Jumalalle, että sinä olet siitä pahoillasi. Hän ottaa sinut vastaan nyt. Tunnetteko te hänen läsnäolonsa – pensaan läsnäolon, kun te olette polvistuneina, uskossa hänen edessään?

…ja hankki pelastukseni…