60-0110 SABAN KUNINGATAR
(Queen Of Sheba)
Tifton Georgia, USA, 10.1.1960

¹       Painetaan päämme nyt hetkeksi rukoukseen ennen kuin me jatkamme pitemmälle kokousta.

Meidän taivaallinen Isämme, me olemme todella kiitollisia tästä suuresta ilosta ja kunniasta saada kokoontua yhteen tänä suurenmoisena sapatin iltana palvomaan sinua, ja antamaan sinulle kiitoksen ja ylistyksen kaikesta siitä, mitä sinä olet tehnyt meidän hyväksemme. Me muistelemme oman elämämme polkua ja näemme monia asioita, joita sinun hyvyytesi on suonut meille, sinun armollinen kätesi ahdingon hetkellä; ja me kiitämme sinua siitä.

Ja me rukoilemme, Herra, että sinä ottaisit vastaan meidän kiitoksemme tänä iltana, ja me olemme tulossa näiden kolmen illan kokousten päätökseen; me haluamme kiittää sinua kaikesta siitä, mitä sinä olet tehnyt meidän hyväksemme, sinun läsnäolosi suurenmoisuudesta, Pyhän Hengen julkitulosta, ja sinun lastesi janosta ja nälästä. Herra, on kirjoitettu, että jos me pyydämme leipää, meille ei tulla antamaan kiveä. Jos me pyydämme kalaa, me emme saa käärmettä. Sinä olet suonut meille sen, että meillä on elämän leivän nälkä ja jano. Oi, Herra, ruoki meidät sinun hyvyydelläsi ja armollasi. Anna meidän syntimme anteeksi ja rikkomuksemme sinua vastaan.

²       Ja me rukoilemme, Herra, että tästä pikkuisesta kokouksesta seuraisi valtava jano tässä kaupungissa, ja lähiympäristössä, niin että siitä puhkeaisi, vanhanaikainen kunnon herätys ympäri valtakuntaa. Suo se, Herra. Kuule meidän rukouksemme, kun me luemme sinun sanaasi, ja puhumme Herrasta Jeesuksesta. Me rukoilemme, että sinä avaisit jokaisen sydämen.

Me emme unohda niitä, jotka ovat sairaita ja kärsiviä ja ovat niin sinun parantavan voimasi avun tarpeessa tänä iltana, Herra. Jotkut heistä, sinun rakkaista lääkäreistäsi täällä maan päällä, ovat tehneet kaikkensa heidän hyväkseen; ja ihmiset ovat tiensä päässä, niin sanotusti. Mutta, sinä, oi Herra, sinä olet meidän tukemme. Sinä olet meidän turvamme, auttajamme hädän hetkellä. Meillä on Jumalan antama oikeus ja etuoikeus kutsua sinua tänä iltana; ja me rukoilemme, että sinä parantaisit sairaat tänä iltana. Sairaaloissa olevien toipilaiden puolesta, me rukoilemme, että sinä parantaisit heidätkin, Isä. Ota sinä kunnia itsellesi.

Ja kun, me lähdemme kokouksesta tänä iltana, voikaamme sanoa, kuten nuo, jotka olivat tulossa Emmauksesta: ”Eikö meidän sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä…?” Me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä, aamen, Voitte istuutua.

³       Yhdestä asiasta, minä olen pahoillani tänä iltana, että tämä on tämän pienen kokoussarjan viimeinen jumalanpalvelus. Mutta saattaa olla Herran tahto ja ihmisten toive, että minä pääsisin tulemaan taas joskus Tiftoniin, pitämään kokousta, kun meillä on aikaa jäädä vähän pitemmäksi aikaa.

Haluan sanoa, että ne ihmiset, joita minä olen tavannut täällä oloni aikana, ovat olleet yksiä ihanimpia ihmisiä, joita minä olen koskaan elämässäni tavannut. Minä en sano sitä imarrellakseni, minä sanon sen siksi, että se tulee minun sydämestäni, ja on totta. Ihania, hienoja ihmisiä…

Siis, minä tiedän, että nuhruisen sinisen, ehkä vähän paikatun paidan alla, sykkii yksi uskollisimmista sydämistä. Mutta sellaisten sisältä löytyvät kunnon miehet. Minä olen niin iloinen saadessani tavata sellaisia ihmisiä.

⁴       Minä haluan kiittää jokaista teistä teidän ystävällisyydestänne ja yhteistyöstänne. On yksi asia, josta minä olen ihmisten kanssa eri mieltä, se on se, että minulle kerättiin eilisiltana uhri. Ja kokoon saatiin sata ja joitakin dollareita päälle, 17 – 117 dollaria tai jotakin, tuotiin minulle. Minä en tiedä, miten minä maksaisin sen teille takaisin, ymmärrättekö? Minä en todellakaan tullut sen takia. En ole ikinä ottanut vastaan uhria; rahasta tässä ei ole kysymys; kyse on teidän sielustanne; siitä, mitä hyvää me voimme tehdä.

Olen ollut palveluksessa 30 vuotta; minä olen vanha mies, enkä minä ole vielä ottanut ensimmäistäkään uhria vastaan, ja jos minä olisin ottanut uhreja vastaan, olisin ottanut ihmisten rahoja… Herra Arkelian, Mission Bell Wineryn [eräs viinitila Kaliforniassa] omistaja tarjosi kerran minulle yhteensä puoltatoista miljoonaa dollaria, kun hänen vaimonsa parani syövästä. Minä kieltäydyin edes katsomasta tuohon shekkiin tai maksumääräykseen. Mitä minä tekisin puolellatoista miljoonalla dollarilla? Ainoa, mitä minä sillä voisin tehdä, olisi antaa se pois. Ja jos minä olisin ottanut sen, se on verotettavaa tuloa, hallitus, ottaisi siitä suurimman osan, ennen kuin minä voisin antaa sen pois.

⁵       Niinpä, siis, jos me emme halua rahaa, me vain haluamme teidän uskovan Jumalaan. Uskokaa Raamattuun ja eläkää oikein; sillä kaikki, mitä me täällä maan päällä omistamme, me joudumme panemaan pois, ja jättämään jonain päivänä. Vain ikuisilla asioilla on merkitystä, siispä…

Mutta, kun on annettu tuo 117 ja jotain dollaria, joista veljet kertoivat minulle, kiitos niistä rakkaat ystäväni. Minä vien ne saman tien lähetyskentille ruokkiakseni joitain nälkäisiä lapsia; kun olen nähnyt heitä makaamassa kaduilla vatsat turvoksissa nälästä… Teen kaikkeni ottaakseni niistä kaiken hyödyn irti.

Ja tuona päivänä, kun palkkiot jaetaan, te tulette näkemään, mihin ne menivät. Siunatkoon Jumala teitä aina. Se oli osa teidän ansioistanne, jonka te jaoitte toisten kanssa.

⁶       Minä haluan kiittää sananpalvelijoita, minä luulisin, tämä tässä on heidän rivinsä, missä he sitten ovatkin, heidän erinomaisesta yhteistyöstään, näinä kolmena päivänä ja aivan lähes huomaamattomasti. Minulla on kokouksia kolme, neljä, viisi vielä, pikkupaikkoja ennen kuin lähden ulkomaille, maailmanlaajuiselle matkalle: Afrikkaan, ja Aasiaan, ja Eurooppaan ja ympäri maailmaa. Kiitos teille, veljeni, teidän erinomaisesta yhteistyöstänne.

Jos joskus tulen takaisin, me tulemme ja keskustelemme asiasta ensin kaikkien teidän kanssanne, veljet ja otamme selvää, milloin teillä itsellänne ei ole meneillään kokouksia, ja ehkä pystytämme teltan kaupungin ulkopuolelle, tai jotakin sen tapaista niin, että voimme viipyä pitemmän aikaa, ja me kaikki, yhdessä, työskentelemme yhdessä yhden suuren päämäärän hyväksi: Herran Jeesuksen hyväksi.

Se on ainoa tapa, jolla me voimme koskaan saada… Me menemme kaupunkeihin, sen pitää olla yhteistoimintaa kaikkien seurakuntien kanssa, metodistien, baptistien, presbyteerien, helluntailaisten, nasarealaisten; te voitte todellakin koota voimanne herätyskokousten järjestämiseksi, sielujen pelastamiseksi. Ja minä uskon, että me pystymme siihen, jos me todella rukoilemme ja pyydämme sitä Herralta.

⁷       Sitten, minä haluan kiittää tuomioistuinta tästä paikasta, meidän piti vain pistäytyä ja lähteä maaseudulle täältä, niin joku kallis veli, joka olisi antanut seurakuntansa meidän käyttöömme, ja ihmiset olisivat seisseet kylmässä: ja paikka vaihdettiin lähes heti, ja kokous tuotiin tänne. Ja tänä iltana, minä huomasin, että autoja oli siellä täällä pitkin katuja, ja niissä oli ihmisiä, ja ihmiset seisoivat ulkona vieri vieressä, käytävillä, eivätkä mahtuneet sisään. Ja siksi me olemme kiitollisia tälle tuomioistuimelle, heidän erinomaisesta tuestaan.

Joku tänään sanoi; minä siteeraan nyt jotakuta toista; että eräs tuomari oli tullut sanomaan: ”No, tehän kaipaatte lisää tilaa, te saatatte tarvita tätä minun toimipaikkaani; tässä on avain.”

Minä ripustin juuri takkini tuomarin toimistoon; Jumala sitä miestä siunatkoon. Minä rukoilen, että hänen tuomioistuimensa saa kehittyä. Ja kohdeltakoon häntä niin hyvin, että sinä päivänä, jolloin hänen on astuttava maan ja taivaan Tuomarin eteen, ja miehen oikeudenistuntonsa näytetään hänelle, että Mestari, tuo suuri tuomari, tulee sanomaan: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani.”

⁸       Siunatkoon Herra teitä kaikkia. Todistuksien kuuleminen… eilisiltana minä todistin eräästä veljestä, jonka tapasin kadulla… joka kertoi minulle pienestä tyttärestään, jonka silmä oli raavittu päästä; ja minä toistin sen täällä eilisiltana aivan hänen takanaan tietämättäni että hän oli kertonut asiasta [tulostaan].

Billy kertoi, luulisin, jostakin pariskunnasta, jonka hän oli tavannut, jotka omistivat täällä Assembly of Godin koulun. [Helluntaiseurakunta]. Poikani meni Waxahackien Assembly of Godin kouluun, Teksasiin; Waxahackieen, Teksasiin.

Tämä tyttö sanoi vuosia sitten, siis nainen, pojan, siis saarnaajan vaimo, että kun nainen oli pikkutyttö, vain pikkuinen, pikkunapero, että hänet tuotiin Pensacolaan, muistelisin, että se oli se, jossa meillä oli kokous. Ja minä rukoilin niin kauan, etten kyennyt enää seisomaan; usein minä uuvun niin. Näyt haihtuvat, ja minun vain pitää seistä ja saarnaajat kohottavat kättäni ja panevat sen ihmisten päälle, kun he kulkevat ohi.

⁹       Ja nainen sanoi, että hänellä on useita vatsahaavoja, niin ajateltiin ettei hän voinut jäädä henkiin. Ja hänen äitinsä toi hänet viereeni, otti hänen kätensä ja pani sen minun käteni päälle; he menivät ohi, vatsahaavat häipyivät, ja hän on nyt täysin terve.

Siis, minun käteni ei saanut sitä aikaan. Sillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Kyse oli äidin uskosta, hänen uskostaan Jumalaan.

Jeesus sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja, vaan Isä, joka asuu minussa tekee ne teot.”

Ja te saatte Jumalalta vain niitä asioita, joita te odotatte saavanne Jumalalta, ja sen tavan mukaisesti, jolla te lähestytte Jumalaa. Teidän on lähestyttävä kunnioittaen, uskoen, ja joka sana on tosi.

¹⁰   Täällä on nenäliinoja; minä haluan rukoilla niiden puolesta. Siis, monet teistä tuntevat sananpaikan siitä, saarnaajat voitelevat nenäliinoja öljyllä ja lähettävät ne ihmisille. Ei siinä mitään; minä uskon, että kaikkea sitä, mitä Herra Jeesus siunaa, minä kannatan.

Mutta, kirjoitusten mukaisesti, Raamatussa, Paavali ei voidellut nenäliinoja. Hänen päältään otettiin hikiliinoja ja vaatteita. Paavali oli fundamentalisti; tiedättekö te, mistä hän minusta otti tuon sananpaikan? Kun Elisa lähetti, siis Elia lähetti sen sauvan palvelijansa mukana; Gehasin, ja sanoi: ”Pane se lapsen päälle.”

Elia tiesi, että kaikki, mihin hän koski, oli siunattu, ja siten se sauvakin, jonka kanssa hän kulki. Hän sanoi: ”Pane se lapsen päälle.”

Mutta sen naisen usko ei kohdistunut tuohon sauvaan; se kohdistui profeettaan. Niinpä nainen ei halunnut lähteä ennen kuin profeetta oli itse mennyt tuon lapsen päälle, ja lapsi heräsi henkiin. Kaikki riippuu siitä, mihin teidän uskonne kohdistuu. Mutta, nenäliinat…

¹¹   Minä muistan, kuinka viime matkallani Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa; minä olin siellä, ja uskoakseni siellä oli 10 tai 14 säkillistä nenäliinoja ja kirjeitä näissä isoissa ruohosäkeissä; juuttisäkeissä. Ja lehdessä kirjoitettiin: ”Veli Branham on taikauskoinen. Hän rukoilee nenäliinojen puolesta”; tuntematta tuota sananpaikkaa, luonnollisestikaan.

Mutta me rukoilemme todella mielellämme näiden puolesta, ja jos te ette – jos teillä ei ole sellaista, ja te olette jossain talon ulkopuolella tai missä vain, jos te haluaisitte minun rukoilevan sellaisen puolesta, kirjoittakaa minulle. Minä en yritä tavoitella teidän osoitteitanne; me emme myy mitään, meillä ei ole radio-ohjelmaa, ei mitään; kaikki on täysin ilmaista. Ainoastaan, mitä tahansa me voimme tehdä auttaaksemme teitä ja tehdä teidän elämästä vähän parempaa, me valmistamme tien, ”teemme louhikoista vähän tasaisempaa maata.” Aivan sitä varten me olemme täällä. Kirjoittakaa toki meille: Jeffersonville, Indiana, me lähetämme sen teille niin pian kuin vain kykenemme.

¹²   Siis, jos olen unohtanut jotakin – se nuori veli, joka soitti musiikkia, ja muut, ja pastorit: Herra teitä siunatkoon runsaasti teidän ystävällisyytenne ja kaiken takia. Jos unohdin jonkun, niin en tarkoittanut sitä. Olkoon Herra teidän kaikkien kanssa!

Minä pyydän teiltä yhtä palvelusta; se on – Afrikassa ja Intiassa, kun me seisomme siellä, missä on noitatohtoreita 20 kertaa niin paljon, kuin täällä rakennuksessa tänä iltana; ja he koettavat noitua teitä ja kaikkea, niin teidän on parasta tietää, mistä te puhutte; teidän on parasta olla varma siitä, että hän [Herra] on lähettänyt teidät.

Mutta, kun tuulet puhaltavat voimakkaasti ja kuumasti, kun minulla on kovasti paineita, voisinko minä ajatella, että Tiftonissa, Georgiassa ihmiset rukoilevat minun puolestani? Tekisittekö te sen? Kiitos!

¹³   Rakas taivaallinen Isä, minä rukoilen, että sinä auttaisit meitä, kun me vaellamme yhdessä. Monia ihmisistä täällä tänä iltana, minä en tule enää koskaan tapaamaan. Jos pääsen tulemaan taas kuuden kuukauden päästä, tällaisessa ihmisjoukossa on vanhoja ihmisiä, myös nuoria, jotka saattavat kuolla jossain onnettomuudessa; joku puuttuu täältä; minä en tapaa heitä enää ennen kuin viimeisellä tuomiolla; minä rukoilen, Herra, ettei yhtäkään tulisi puuttumaan, että kaikki tulisivat olemaan paikalla, Herran Jeesuksen veren alla, valmiina astumaan Herran kanssa ikuiseen elämään, ikuisiksi ajoiksi.

Auta meitä, kun me avaamme sanan. Me ymmärrämme, että tämä sana on sinun sanasi, eikä sille ole yksityisiä tulkintoja. Pyhä Henki kirjoitti Raamatun. Siksi, me rukoilemme, että Pyhä Henki selittäisi kirjoitusten merkityksen sellaisella tavalla, että Herra voisi istuttaa Raamatun siemenen jokaiseen sydämeen niin, että kun tämä jumalanpalvelus loppuu, että jokainen ihminen saisi sen, mitä varten hän on tullut, sillä me pyydämme sitä Herran Jeesuksen nimessä, aamen.

¹⁴   Minä olen pahoillani siitä, että ihmiset joutuvat seisomaan; kun ei ole paikkaa istua kuuntelemaan; silloin olisi parempi olla ja kokouksesta saisi totta kai enemmän irti. Mutta, teille, joilla on Raamattu, ja jotka haluatte pysyä raamatunpaikoissa mukana, ottakaa esiin Matteuksen evankeliumin 12 luku niin me aloitamme 12:nnen luvun 38:nnesta jakeesta, vain pienen katkelman.

Silloin muutamat kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, me haluamme nähdä sinulta merkin.”

Hän vastasi heille: ”Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.

Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin myös Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja ovat sille tuomioksi, koska he kääntyivät Joonan saarnan vaikutuksesta. Mutta tässä on enemmän kuin Joona!

Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja on sille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta. Mutta tässä on enemmän kuin Salomo!”

Suokoon Herra siunauksen sanansa lukemiselle.

¹⁵   Me löydämme Jeesuksen tänä iltana, kun me astumme tämän kansalle pidetyn saarnan ja puheen tapahtumapaikalle. Häntä oli vähän häirinnyt ihmisten käytös kaupungeissa, joissa hän oli ollut saarnaamassa ja näyttänyt ihmisille merkin messiaanisuudestaan ja miten ihmiset olivat siihen suhtautuneet.

Eilisiltana, me puhuimme siitä, mikä Messiaan merkki on. Millainen merkki se mahtaisi olla? Miten ihmiset ymmärtäisivät sen, ja miten hän osoittaisi merkin juutalaisille ja siitä, miten niillä, jotka sen ottivat vastaan, olisi ikuinen elämä… ne, jotka hylkäsivät sen, tuomittaisiin ikuiseen eroon Jumalan läsnäolosta.

¹⁶   Sitten, me näemme, että Jeesus meni Samariaan, ja samarialaiset ottivat merkin vastaan, kun hän puhui sille naiselle ja kertoi hänelle, missä tilassa hän oli. Ja samarialaiset uskoivat naisen todistuksen. Jeesus ei tehnyt Samariassa yhtään ihmettä, koska me näemme, että myöhemmin Filippus meni helluntain jälkeen sinne, ja hän paransi siellä sairaita. Jeesus teki esityön sille.

Ja mikäli huomasitte, että tämäniltaisessa edeltävässä tekstissä oli aika outo juttu. Kun Jeesus siteerasi profeetta  Jesajaa – kuinka Jesaja sanoi, että Herra [hän] tulisi olemaan pakanoiden valo.

Se oli todella silmiinpistävää, sillä se merkki, jonka hän näytti, oli erilainen… Tohtori Scofield, omassa Raamatussaan, sen alaviitteessä, ennustaa, että pakanat tulisivat ottamaan päivien lopulla vastaan Messiaan merkin. Kristusta, Messiaana, ei otettu vastaan omana aikanaan. Olisipa meillä yksi päivä teologialle…

Kun tulemme Lutherin uskonpuhdistukseen; protestantit… ja katoliset ilmaantuivat noin 600 vuotta, tai siis, 300 vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen. He epäonnistuivat ottamaan vastaan Messiaan merkin. Tietenkin, he olivat roomalaisia ja anglosakseja, ja nyt…

¹⁷   Mutta tässä, Jesaja sanoi, että viimeisinä päivinä pakanat saisivat sen [merkin], mutta Jeesus nuhteli näitä ihmisiä, koska he olivat kieltäytyneet ymmärtämästä kirjoituksia kaikkine suurenmoisine seurakuntineen ja suurine johtajineen, oppineineen, tiettyä linjaa edustavine pappeineen, pyhine miehineen, joiden elämässä, tai moraalissa ei ollut kenelläkään mitään sanomista.

Mutta, silti, kaikesta huolimatta, he eivät nähneet tuota varsinaista asiaa. Jos hyvyys ja armo, jos pyhitys ja vanhurskas elämä miellyttävät Jumalaa, niin silloin hänen olisi pitänyt hyväksyä fariseukset.

Mutta, siis, rakas ystäväni, synti ei ole moraalittomasti elämistä; synti ei ole viskin juomista; synti ei ole aviorikoksen tekemistä. Sinä teet sellaista, koska et ole uskova. Ne ovat synnin ominaisuuksia [/tunnusmerkkejä]. Sinä teet sellaista, koska et ole uskova, mutta jos olet uskova, sinä et tee näitä asioita. Siis, on vain yksi alkuperäinen synti ja se on epäusko. Kirjoitukset sanovat: ”Joka ei usko, on jo tuomittu.”

¹⁸   Sinä et ole päässyt vielä edes ykköspesälle. Sinut on tuomittu ennen, kuin olet edes aloittanut, jos et ole jokaiseen Jumalan sanaan uskova. Jos Pyhä Henki on sinussa, sinä olet uskova, ja Pyhä Henki, joka kirjoitti Raamatun, sanoisi ”aamen”, jokaiseen lupaukseen –  Kaikkeen, mitä Jumala sanoo hän vastaa aamenella.

Mutta jos sinussa ei ole Pyhää Henkeä, ja olet vain perehtynyt järjen mukaisesti asiaan… jota vastaan minulla ei ole mitään… älyperäinen perehtyminen, opiskelu, korkeakoulu, ne ovat hieno juttu, jos sinulla on Pyhä Henki, joka tukee kaikkea sitä, mitä sinä puhut; ymmärrättekö? Mutta, kuten kirjoitukset sanovat, että päivien lopulla, on ”jumalisuuden ulkokuori, mutta kielletään sen voima…”, näettekö?

¹⁹   Siis, Jeesus kohtasi tämän tyyppisiä ihmisiä, ja heillekin annettiin merkki, ja he luokittelivat sen riivaajien teoiksi. He sanoivat: ”Tämä mieshän on Beelsebuli”, sanotaan siinä samassa luvussa, jonka juuri luin. ”Tämä mies tekee tätä, hänhän on povaaja [ennustaja].”

Beelsebul oli riivaaja, ja jokainenhan tietää, että povaaminen on Paholaisesta, mutta siis, se on henki, ja Raamattu opettaa, että viimeisinä aikoina nämä henget tulevat olemaan niin lähellä toisiaan, että valitutkin tulisivat eksytetyiksi, jos mahdollista. Mutta tarkastelkaa niitä niiden tuottamien hedelmien perusteella. Povaajat ovat tuolla kadulla ja ansaitsevat rahaa ennustamisellaan, ja he arvaavat, ja käyttävät telepatiaa ja sielullista psykologiaa.

Mutta, Jumalan voima saarnaa evankeliumia, ja varoittaa, että teillä on helvetti edessänne, ja taivas, johon voi päästä, ja kutsuu synnintekijöitä tekemään parannuksen, ja parantaa sairaita ja tekee hyviä asioita. Hedelmistään heidät tunnetaan.

²⁰   Mutta, nämä miehet eivät kyenneet antamaan seurakunnalleen vastausta. Teko oli tehty, ja siinä oli jotakin ”väärää”, ja heidän tuli ottaa siihen kantaa. Niinpä he eivät pitäneet koko asiaa minään ja sanoivat: ”No mutta, hänhän on kaikkien riivaajien päämies.”

Jeesus sanoi: ”Minä annan teille anteeksi, tuon, mitä te sanoitte minua, Ihmisen Poikaa vastaan, mutta kun Pyhä Henki tulee”, hän viittasi Jesajan kirjoituksiin pakanoista lopun aikoina”, niin sanakin häntä vastaan, eikä sitä anneta anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa.”

Meidän pitäisi, näinä viimeisinä aikoina, kun me näemme outoja asioita, pitää varamme. Sovittakaa asia kirjoituksiin, ja jos Jumala on sanonut sillä tavalla, uskokaa se. Jos hän ei ole sanonut niin, olkaa varovaisia, jos asiaa ei löydy Raamatusta ja Jumalan lupauksista.

²¹   Siis, Jumala, kaikkien sukupolvien aikana, ei ole ollut vailla todistajaa. Hänellä on aina ollut jossain päin todistaja, vaikka joskus se on tarkoittanut vain yhtä ihmistä; mutta Jumalalla on aina ollut ja tulee aina olemaan todistaja, joku, jonka kanssa hän voi olla tekemisissä, ja Jeesus oli hänen todistajansa siihen aikaan. Ja tänään, Pyhä Henki on hänen todistajansa; Jumala on maanpäällinen todistaja.

Siis, me näemme, että ihmiset torjuivat Jeesuksen, ja Jeesus puhui siitä, kuinka ihmiset olivat torjuneet muutkin todistajat ja ennusti, että ihmiset tulisivat torjumaan todistajan tulevinakin aikoina, mutta tulisi olemaan joitakuita, jotka hyväksyisivät sen. ”Portti on ahdas, ja tie on kaita, ja harvat tulevat löytämään sen; sillä tie on lavea, joka vie kadotukseen ja monet tulevat kulkemaan sitä.” [Matt. 7:13]

²²   Me näemme, että hän viittasi ihmisiin, jotka Jumala oli lähettänyt hänen edellään. Ja Jeesus puhui Joonasta, minkä me luimme hetki sitten. Minä olen niin pahoillani Joonan puolesta, koska niin monet ihmiset tuomitsevat tuon profeetan. Hän ei ansaitse tulla niin tuomituksi. Hän oli Herran profeetta ja toimi täsmälleen niin, kuin Jumala johdatti häntä toimimaan.

Minä luin kerran siitä, että hänet lähetettiin Niniveen, ja hän nousi laivaan, joka meni Tarsiiseen, ja joutui merellä pulaan ja hänet heitettiin laivasta. Kädet ja jalat sidottuina, hänet heitettiin mereen ja valas nielaisi hänet… Ja sanottiin, että kun valas laskeutui merenpohjaan levätäkseen… Sillä tavalla kala tekee, kun se syö. Syöttäkääpä pikkuisia kultakalojanne ja tarkkailkaa niitä; ne menevät pohjalle lepäämään.

²³   Ja tämä iso valas oli kuljeskellut saalistamassa pitkin vesiä, ja näki tämän profeetan vajoavan vetten halki, ja se poimi hänet isoon, valtavaan suuhunsa, ja nielaisi hänet.

Tiedemiehet eivät joskus halua uskoa tätä, mutta Jumala oli valmistanut tuota kalaa siihen. Se oli erilainen valas. Jumala oli valmistellut tätä yksilöä nielaisemaan saarnaajan. Niinpä hän… Se oli poikkeuksellinen kala.

Ja pankaapa merkille, tietäen, että Joonan kädet ja jalat olivat sidotut, ja hän oli siellä valaan mahassa, meren pohjalla, ja yläpuolella meri myrskysi… Siis, jotkut ihmiset katsovat oireisiinsa.

”Minun paimeneni rukoili puolestani eilisiltana, mutta käteni ei ole yhtään parempi.” Se ei merkitse mitään. Jos sinä olet oikea uskova, sinä et edes vilkaise siihen; asia on ratkaistu ikuisiksi ajoiksi; Jumala paransi sinut.

Mitä, jos Aabraham olisi odottanut vain seuraavaan kuukauteen nähdäkseen tulisiko Saara saamaan sen lapsen? Hänelle ei tullut se mieleenkään. Hänen mielessään oli vain se, mitä Jumala oli sanonut, ja jokainen todellinen kristitty katsoo lupaukseen, ei siihen, millaisia oireita on ympärillä; he katsovat siihen, mitä Jumala on sanonut.

²⁴   Ja Joona oli siellä, valaan vatsassa, oksennuksessa – oireista puheen ollen, hänellä olisi ollut oikeus niihin. Jos hän katsoi tähän suuntaan, siellä oli valaan vatsaa; hän katsoi taakseen, siellä oli valaan vatsaa. Kaikkialla hänen ympärillään oli vain valaan vatsaa.

Mutta mitä hän sanoikaan? Hän ei uskonut yhteenkään niistä. Hän kääntyi valaan sisässä ja sanoi: ”Herra Jumala; vielä tämän kerran, minä katson kohti sinun pyhää temppeliäsi”; ei oireisiinsa, ei tilanteeseen, ei siihen, kuinka surkealla tavalla kaikki toivo oli mennyttä, vaan hän sanoi: ”Minä katson kohti sinun temppeliäsi.”

Sillä, Salomo oli vihkinyt tuon temppelin sanoen:”Herra, jos sinun kansasi, on, milloin vain, pulassa, ja katsoo kohti tätä pyhää paikkaa ja rukoilee, niin kuule taivaastasi.”

Ja Joona uskoi, että Jumala oli kuullut Salomon rukouksen; ja Joona, noissa olosuhteissa… Kenenkään meistä täällä olosuhteet, eivät ole tuollaiset, niin hankalat. Mutta, noissa olosuhteissa, hän kykeni kieltäytymään katsomasta oireisiinsa. Ja niinpä: ”Minä katson kohti temppeliä”, tuota luonnollista temppeliä, jonka ihminen oli rakentanut, syntinen ihminen,  konkreettinen ihminen, joka oli vain syntinen ihminen, joka myöhemmin lankesi, mutta kykeni uskomaan, että Jumala kuuli sen rukouksen… Miten paljon ennemmin sinun ja minun pitäisi näissä olosuhteissa katsoa kohti taivasta, jossa Jeesus istuu, Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme, sen mukaan, mitä me tunnustamme. Me kieltäydymme näkemästä oireita; emme halua olla niiden kanssa missään tekemisissä.

²⁵   Minä haluan oikaista sen, mitä te ajattelette Joonasta. Niniven ihmiset, jos tutkitte historiaa, olivat kalastajia – todella pahoja. Ja he palvoivat epäjumalia. Jumala tietää, miten asiat pitää tehdä. Seuratkaa vain Hengen johdatusta.

Joonan piti mennä tuohon laivaan, koska hänet johdatettiin siihen. Ja sitten, kolmen päivän ja kolmen yön jälkeen, hän oli valaan vatsassa. Niniven kansa palvoi epäjumalia, ja heidän merenjumalansa, jonka varassa heidän elantonsa oli, oli tuo valas.

Ja nyt, ja ihmiset olivat merellä kalastamassa kalastusveneissään. Ja siinä tulee heidän jumalansa, ja pistää kielen ulos suustaan, ja profeetta kävelee ulos tuota kieltä pitkin, kuin lankonkia konsanaan, ja hänellä on viesti parannuksenteosta, ja ihmeistä. Jumala tekee aina ihmeitä, kun hän on paikalla. Ihmiset uskoivat takuuvarmasti. Tuo jumala sylki profeetan suustaan. Takuulla, ja ihmiset tekivät parannuksen Joonan saarnan ansiosta.

²⁶   Ja Jeesus sanoi, että tässä on enemmän kuin Joona. Hän sanoi: ”Nuo ihmiset, jotka eivät tienneet kumpi on oikea, kumpi vasen, tulevat nousemaan tuomiolle ja tuomitsemaan tämän sukupolven”, koska nuo ihmiset tekivät parannuksen Joonan saarnan takia. Mitään sen kaltaista Raamatussa ei ole milloinkaan sanottu; mutta he tekivät sen.  Mutta, tässä on Jeesus, I Mooseksen kirjasta alkaen hänen oli ennustettu tulevan Messiaana, ja hän tulisi olemaan Jumalaprofeetta, eivätkä ihmiset tiedostaneet sitä. Hän sanoi, että he tulisivat nousemaan tuomiolle ja tuomitsemaan sen sukupolven. Vielä yksi pikku sitaatti Joonaa koskien, ennen kuin menemme toiseen asiaan.

Huomasitteko, että ihmiset sanoivat: ”Herra, me vaadimme sinulta merkkiä.” Ja että, joku arvostelija saisi siitä kiinni, niin ilkeitä ja pahoja ihmisiä… Avionrikkojasukupolvi tavoittelee merkkejä. Jos milloinkaan tuo ennustus täyttyisi, niin se täyttyisi tänään. Tuomioistuimet ovat pullollaan avioero-oikeudenkäyntejä, avioidutaan, erotaan, ”mennään naimisiin ja naitetaan”; sellainen Jeesus sanoi tilanteen tulevan olemaan. Reno, Nevadassa, näyttää ihmisille tietä;  avioidutaan neljä – viisi kertaa, jätetään vaimo, ja naidaan toinen; jätetään aviomies ja naidaan toinen. Aivan kuten… pahempaa kuin eläimillä. Milloin olisi ollut olemassa pahempi ja uskottomampi sukupolvi?

²⁷   Jeesus sanoi: ”Ihmiset tavoittelevat merkkiä ja tulevat saamaan sellaisen.” Katsokaapa kirjoituksia; hän sanoi: ”He tulevat saamaan merkin, sillä niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja yötä, niin Ihmisen Poikakin tulee olemaan meripedon vatsassa kolme päivää ja yötä.”

Millaisen merkin tuo paha ja avion rikkova sukupolvi sai? Ylösnousemuksen merkin; Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se on merkki, joka heille oli luvattu; Jumala pitää sanansa. Ihmiset saavat, ja ihmiset saivat sen, ylösnousemuksen merkin, Herra Jeesus ilmaisee itsensä ihmisten keskellä, samoja tunnustekoja ja ihmeitä, joita hän teki ollessaan maan päällä. Ihmiset tulevat saamaan merkin.

²⁸   Sitten Jeesus sanoi: ”Etelän kuningatar tulee olemaan tämän sukupolven kanssa tuomiolla, ja tulee tuomitsemaan sen, sillä hän tuli silloin tunnetun maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta.”

Siis, nyt te puhutte Salomon ajasta; siis, kuka tahansa teologi, raamatunlukija, tietää, että kyse oli melkein 1000-vuotisesta valtakunnasta – juutalaisille. Silloin Israel menestyi, ja suuria ihmeitä tehtiin, ja suuria tunnustekoja ja niin edelleen tapahtui. Ja Salomon, joka oli Daavidin poika, hallituskaudella rakennettiin temppeli; esikuva Herrasta Jeesuksesta . Ja se oli kaikki… Daavid oli voittanut kansat niin, että kaikki pelkäsivät Israelia. Ja järjestääkseen ihmisille kulta-ajan, Jumala lähetti kansan keskuuteen lahjan.

²⁹   Kun Jumala lähettää ihmisille lahjan, ja he tunnistavat sen, on aina kultakausi. Mutta, kun he torjuvat sen, tuolla sukupolvella ei ole muuta jäljellä kuin kaaos. Siis, kuunnelkaapa tarkasti; jos Jumala olisi lähettänyt tänä aikana merkiksi Pyhän Hengen, ja me hylkäisimme sen, ei muuta jää jäljelle kuin tuho; ja jos me hylkäämme sen, meidät pamautetaan pois maapallolta. Atomipommit roikkuvat nyt valmiina, ja jokainen pelkää että liipaisinta vedetään.

Mutta, jonain päivänä, otetaan vähän liikaa votkaa, ja painetaan liipaisinta. Ja kun – pommi ohittaa tutkajärjestelmän, ääni… kun se pääsee läpi, toisia tulee toista kautta, ja tiedättekö, mitä sitten tapahtuu? Maailma ei kestä sitä. Evankeliumi on saarnattu, ja Kristus on ilmaistu ihmisille, juuri ennen tempausta, kun seurakunta otetaan pois. Ennen kuin se voi tapahtua, seurakunnan pitää olla poissa.

Ja jos, me tiedämme, että se voi tapahtua ennen aamua… Ja ennen kuin se tapahtuu, seurakunta tulee olemaan poissa. Ennen kuin yksikään sadepisara oli tipahtanut, Nooa oli jo arkissa. Ennen kuin tulen hitunenkaan oli tipahtanut taivaasta, Loot oli lähtenyt Sodomasta. Ennen kuin tuo atomipommi pyyhkäisee kansakuntia, seurakunta on lähtenyt kirkkauteen. Ja kuten Nooan aikoina oli, ja Lootin… Ymmärrättekö te sen valmistelut, josta me puhuimme eilisiltana? Tässä me nyt olemme.

³⁰   Ja ihmiset olivat koolla,  yksimielisinä sen suurenmoisen lahjan ympärillä, jonka Jumala oli antanut Salomolle. Joka ikinen uskoi siihen.  Mitä, jos me kaikki uskoisimme siihen tänään? Kukaan ei voisi valloittaa tätä kansakuntaa; mitä, jos seurakunnat uskoisivat Pyhään Henkeen ja kerääntyisivät Pyhän Hengen ympärille samalla tavoin kuin he kerääntyivät Salomon ympärille? Ja kumpi on suurempi: Salomo, vai Pyhä Henki? Enemmän kuin Salomo on nyt tässä, eivätkä ihmiset halua uskoa sitä.

Tämä vähän niin kuin repii maailmallisen arvostuksen kappaleiksi… Pyhä Henki saa tekemään asioita, joita te ette olisi ajatelleetkaan tekevänne. Mutta: me menemme kouluun ja meistä tulee korkeasti koulutettuja, ja meistä tuntuu kuin meidän[kin] olisi noudatettava tuota suuntausta. Ja Pyhä Henki tulee, ja toimii vaatimattoman piskuisen ihmisjoukon kautta.

Ja sitten, joku, joka on vähän korkeampi, tai joka on vähän edistyneempi, jolla on suurempi nimi, alkaa sanoa: ”Oi-voi, nuohan ovat pelkkiä moukkia; oh, jotain jälkimaininkia.”

³¹   Se tuo minulle mieleen pienen tyttäreni. Minulla on kaksi tytärtä, ja toisen, vanhemman nimi on Rebekah. Toisen nimi on Sarah, pikkuinen, lyhyt tyllerö, ja he ovat molemmat isin omia pikkutyttöjä.

Ja jokin aika sitten, minä olin ollut kokouksessa, ja äiti ja tytöt odottivat minua kotiin. Ja minä olin tulossa kotiin aika myöhään, noin kello kolmelta aamulla. Ja tytöt hyppäsivät pikku pyjamiinsa ja menivät nukkumaan; isiä odotellessa heidän silmäluomiansa alkoi painaa ja heidän oli mentävä nukkumaan. Minä tulin kotiin, ja olin väsyksissä pitkän kampanjan takia. Nukuin hetken ja nousin varhain ja olin istumassa tuolissani.

³²   Ja hetken päästä, minä kuulin ääniä tyttöjen makuuhuoneesta; tyynyt ja peitot vain lentelivät; tehän tiedätte, mitä minä tarkoitan. Ja tytöt kiistelivät siitä, oliko isi jo tullut kotiin, koska oli jo valoisaa. Ja he pyyhälsivät lattian poikki ja minä istuin tuolissani, olohuoneessa. Ja Rebekalla oli pitemmät sääret kuin Sarahilla, ja hän pääsi kovempaa ja voitti. Hän on suunnilleen 4 vuotta vanhempi.

Ja hän ryntää niin kovaa kuin pääsee ja hyppää ratsastamaan polvelleni, ja kietoo molemmat kätensä kaulalleni ja sanoo: ”Isi, on tosi ihana nähdä sinut kotona.” Voi, tehän tiedätte, mitä sellainen saa sydämen tuntemaan. Ja sieltä, hänen takaansa, tulee hänen pikkusiskonsa, liian pitkine pyjamanlahkeineen… hänellä oli Beckyn vanha pyjama. Ja siis, tehän tiedätte tuon, kun perheissä käytetään isomman vanhoja vaatteita; ja hänellä oli Beckyn pyjama, joka oli hänelle liian iso, ja hän kompuroi ja kaatuu. Becky voitti hänet, ja loikkaa ja polvelleni – ja hänen jalkansa ovat niin pitkät, että hän ylettyy niillä lattiaan.

Ja Becky saa itsensä tasapainoon, ja kietoo molemmat kätensä kaulalleni ja sanoo – katsoo viereensä ja sanoo: ”Sarah, sisareni, kuulehan sinä: isi on kokonaan minun, eikä sinulle jäänyt mitään.”

Siis, juuri sillä tavalla jotkut ihmiset yrittivät tehdä pitkän aikaa, kauan sitten, seurakuntien alkuaikoina, ja ajattelivat, että he omistavat sen kokonaan, koska ovat olleet maan päällä vähän kauemmin.

³³   Mutta, pikku Sarah parka; minä olin niin pahoillani hänen puolestaan. Hänen katseensa painuu – pikkuinen huuli alkaa mennä mutkalle‚ silmänsä alkoivat täyttyä kyynelistä. Hän aikoo kääntyä pois, koska hänen isosiskonsa omistaa isän kokonaan. Ja Becky nojaa päätään olkaani vasten ja halaa minua, koska hän omistaa koko isin. Katson Sarahia ja näen hänen koko ilmeensä venähtävän. Hän alkaa itkeä; minä vinkkaan hänelle, ja osoitan sormellani ja ojennan toisen polveni. Hän tulee niin kovaa kuin pääsee ja hypähtää polvelleni.

Hänen jalkansa ovat kovin lyhyet; hän on siis nuori seurakunta. Hän ei ole… Hän on ihan sekaisin ja huutaa ja hihkuu – minä en tiedä, missä hän… Mutta, siis, minä tiesin, että hän voi tipahtaa polveltani, ja otin hänestä molemmin käsin kiinni, koska pelkäsin, että hän tipahtaa.

Minä halaan häntä, ja hän nojaa rintaani ja kääntyy sisarensa puoleen ja sanoo näin: ”Siis, Rebekah, sisareni, kuulepas” hän sanoo, ”voihan olla totta”, hän sanoo, ”että sinä omistat isin kokonaan, mutta minä haluan sinun tietävän, että isi omistaa kokonaan minut.”

Sillä lailla asia on. Eikö olekin… Minä haluan, että hän omistaa minut kokonaan; Jumalan pitää vallata minut kokonaan; tunsinpa minä aakkoset tai en, pystyisinkö minä kilpailemaan muiden kanssa – älkää yrittäkö, luovuttakaa itsenne ja antakaa Jumalan saada teidät kokonaan valtaansa. Niin meidän pitää tehdä. Ota minut kokonaan, Jumala!

³⁴   Jumala oli saanut seurakuntansa yhdistetyksi Salomon aikana samalla tavalla, kuin hän teki helluntaina; hänellä oli silloin vain yksi kansakunta. Mitä tänä iltana tapahtuisikaan, jos koko kansakunta lyöttäytyisi yhteen Pyhässä Hengessä? No mutta, sehän olisi paras pommisuoja, joka ihmisillä voi tänään olla.

Minä sanoin kerran joskus, että minulla on pommisuoja. Sitä ei ollut tehty teräksestä, vaan se oli tehty höyhenistä: hänen siipiensä alla; paras pommisuoja, minkä minä tiedän, on hänen varjeluksensa.

³⁵   Ja kaikki tulivat käymään; muukalaiset kulkivat Israelin läpi matkalla Jerusalemiin. He olivat kuulleet tuosta suurenmoisesta lahjasta, joka siellä oli toiminnassa; ja niinpä ihmiset tulivat katsomaan. Eikä kukaan voi nähdä, kun Jumalan lahja toimii ilman, että se saa jonkin hänessä sykähtämään, mikäli hänessä on yhtään mitään Jumalalta.

Nuo ihmiset olivat kerääntyneet kaikkialta maailmasta. Kaikki, ympäri maailman, alkoivat kuulla Jumalasta, joka toimii kansansa kanssa; ja suuresta lahjasta, jonka hän oli lähettänyt.

Siis, sama juttu on tänään, jos me vain lyöttäydymme yhteen hänessä. Mutta se, mitä me tänään teemme on, että me vedämme mukaamme pienen joukon ja sanomme: ”Minä olen presbyteeri; minä olen metodisti; minä olen helluntailainen; minä olen nasarealainen.”

Voi tavaton! Tehän yritätte lyöttäytyä… Siis, kirkkokunnissa ei ole mitään vikaa. Ne ovat hyviä kaikki, mutta se niissä on, että te yritätte muodostaa oman kirkkokuntanne: tehkää Kristuksesta keskipisteenne: teidän kirkkokuntanne ovat hyviä, mutta tehkää Kristuksesta keskipisteenne. Kun te teette sen, kaikki ihmiset ovat teidän veljiänne, joilla on tuo sama kallisarvoinen usko[nto], joka uskoo Jumalaan; teissä on tilaa Jumalalle. Älkää ikinä päättäkö oppianne pisteeseen; päättäkää se pilkkuun: ”Me uskomme tähän, ja sen lisäksi siihen, mitä Jumala tulee meille näyttämään.” Ymmärrättekö? Jatkakaa vain matkaanne.

³⁶   Siis, silloin kaikki on kohdallaan, mutta kun te sanotte: ”Näin asia on; sen pitää olla täsmälleen tällä tavalla. Siihen me uskomme…”, niin te teette väärin. Näettekö? Jumala tulee kuvaan, ja kaataa nuo pikkuiset omenakärryt, ja osoittaa, että meressä on muitakin kaloja. Siis, niin Jumala tekee; hän tekee niin aina. Sillä lailla hän teki fariseuksille – Hän otti kaukalossa syntyneen lapsen, joka oli aviottoman lapsen maineessa, ja vuodatti koko täyteytensä häneen. Hän teki tunnustekoja ja ihmeitä, joita uskovat olivat odottaneet, ja he tiesivät, että hän oli Messias.

Siis, kuunnelkaapa hetki. Lopulta sana [Salomosta] tuli maailman ääriin, etelän kuningattarelle, Saba oli se paikka. Ja siis, tätä kuningatarta tultiin tapaamaan kaikkialta. Silloin ei ollut televisiota eikä radiota eikä lehtiä, niinpä sana kulki suusta suuhun. Ja niin, lopulta sana tuli perille kuningattarelle, että Israelissa oli suurenmoinen Jumalan lahja ja se toimi. Jumala oli näyttänyt suuren merkin sille sukupolvelle.

³⁷   Usko tulee kuulemisesta; sillä tavalla tulee ymmärrys – kun te kuulette. Ja silloin kaikki puhuivat siitä, ja se sai tuon pikku kuningattaren sydämen nälkäiseksi.

Kaikki tulivat sanomaan: ”Oi, teidän pitäisi käydä tuolla hovissa, kun Salomo, tuo Israelin Jumalan palvelija on paikalla; sellaista ymmärryksen lahjaa ei ole ennen nähty, se ylittää kaiken.” Siis, jos teissä on yhtään vetoa Jumalan puoleen, niin tuollaisesta tulee nälkä. Ja lopulta kuningatar teki päätöksen tulla katsomaan itse. Hän ei uskonut vain jonkun toisen sanaan, hän tuli paikalle, katsomaan itse. Niin se pitää tehdä; tulla katsomaan.

³⁸   Voin kuvitella, miten kuningatar toi esiin kaikki heprealaiset Raamatut, mitä vain löysi ja luki kaiken, millainen suuri Jehova oli, koska hän oli pakana.

Siis, jotta hän pystyi lähtemään ottamaan selvää, oliko tuo Jumalan merkki aito, hänen piti saada seurakunnaltaan lupa. Minä voin kuvitella kuinka hän menee rukoushuoneelle ja sanoo pakanapapille: ”Isä, minä olen kuullut, että Israelissa on elävä Jumala, ja hän on ottanut yhden palvelijoistaan, ja tuo itsensä julki tuon seurakunnan kautta.”

Oi, voin kuulla, miten pakanapappi vastaa: ”Siis, hetkinen vain, tytär. Jos mitään yliluonnollista tapahtuu, sen pitää tulla meidän seurakuntamme kautta”, näettekö?– ”älä usko tuollaisiin juttuihin.”

Mutta, siis, kun te menette tapaamaan Jumalaa, riivaajat tulevat heittämään teidän tiellenne mitä tahansa voivat heittää tiellenne. Se on hänen velvollisuutensa; ja hän tulee estämään teitä kaikin tavoin, mutta jos te olette päättäväinen, Jumala avaa teille tien. Mennäänpä mukaan heidän keskustelunsa, kuningattaren ja papin.

³⁹   Oletetaan nyt, että he sanoivat näin; pappi sanoi: ”Siis, älä nyt sotke itseäsi mihinkään hurmahenkisyyteen.” Näettekö? ”Ole varovainen sen kanssa, mitä teet, koska minä olen kuullut, noiden israelilaisten kiljuvan ja hihkuvan siellä jonkin arkun ympärillä. Siis, älä sotke itseäsi siihen, lapseni, koska sinä olet arvovaltainen henkilö; olet kuningatar.”

Kuningatar sanoi: ”Mutta, isä, minun sydämessäni palaa jokin; minun on lähdettävä.”

”No”, pappi sanoi, ”sinun pitäisi ehkä tulla tunnustamaan väärintekosi, tai jotakin; ja siis, sinun ei pitäisi tehdä sitä, koska, meillä täällä raamatussamme on kertomus meidän omasta jumalastamme.”

Ja minä saatan kuulla, kuinka nainen vastaa hänelle jotain tällaista: ”Kyllä, isoäitini oli kuullut siitä; minun äitini oli kuullut siitä; minä olen kuullut siitä lapsesta asti. Teillä on kyllä sanoja, teillä on kirjoitelmia, mutta heillä siellä on elävä Jumala. Minä haluan nähdä jotakin, mikä on todellista, jotakin joka elää. Meillä on kyllä kaikenlaisia tekstejä, mutta minä haluan nähdä sen, joka osaa kirjoittaa, ja sitten toteuttaa sen.”

Niin minäkin! Minä en halua palvella Jumalaa, joka vain kirjoitti jotakin, häipyi ja kuoli. Minä palvelen ilomielin tänä iltana Jumalaa, joka osaa kirjoittaa ja sitten palaa täyttämään sen, mitä hän sanoi tekevänsä. Vaikka hänet tapettiin, hauta ei voinut pitää häntä; hän nousi kuolleista; hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti!

⁴⁰   Ja sitten, no, kuningatar käänsi papille selkänsä, ja käveli ulos. Jos te päätätte löytää Jeesuksen, päästä Jumalan luo, Jumala tulee valmistamaan teille tien.

Siis, kuningatar istuutuu miettimään asiaa: ”Sinne on pitkä matka. No siis, jos minä menen sinne, ja se onkin aitoa? Ja jos se on sitä, mitä minulle on kerrottu; että se heidän jumalansa onkin Jumala? Hänellä ei ole pelkkiä kirjoitelmia, vaan hän on näyttänyt ne kirjoitukset toteen. Hän on toteuttanut lupauksensa, ja niin Jumalan Henki toimii. Ja jos niin on, niin minä olen hänelle velkaa kaiken, mitä minulla on.”

Pitää täsmälleen paikkansa. Jos Jumala on Jumala, me olemme hänelle elämämme velkaa; Me olemme kaikkemme hänelle velkaa; me olemme hänelle velkaa kaiken.

Niinpä kuningatar sanoo: ”Jos asia on näin, minä annan sille tukeni.”

Ja niin hän kuormasi kamelit kullalla ja mausteilla ja parfyymeillä; monenlaisilla rikkauksilla. Hän ajatteli näin: ”Jos tämä on Jumalasta, minä tuen sitä; jos se ei ole Jumalasta, minä voin tuoda lahjani takaisin.” Siinäpä hyvää, tervettä järkeä! ”Minä teen valmistelut; jos se on sitä, minä olen varautunut siihen.”

Siis, hänen oli matkattava kaiken tämän kullan kanssa… Merkatkaapa reitti karttaanne Jerusalemista Sabaan. Matkanteko kestäisi kolme kuukautta; ei missään ilmastoidussa Cadillacissa tai matkustajavaunussa tai lentokoneessa, vaan kamelin selässä. Eipä ihme, että Jeesus sanoi, että hän tulisi olemaan paikalla tuomiopäivänä, ja tuomitsemaan tämän sukupolven. Jotkut eivät ylitä edes katua kuuntelemaan; katsomaan Jumalan lahjaa. Ihmiset nostavat nokkansa ja kävelevät tiehensä.

⁴¹   Mutta, hän oli päättäväinen. Ei ihme, että Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla, ellei minun Isäni vedä häntä.” ”Jokainen, jonka Isä antaa, tulee minun luokseni.”

Siis… ja toinen juttu, jos kuningattarella oli nuo kaikki rikkaudet mukanaan, niin eikö hän kerta kaikkiaan ollut saalis Ismaelin jälkeläisille, jotka olivat erämaan rosvoja noina aikoina? Heidän nopsajalkaiset hevosensa – no, hehän olisivat käyneet tuon hänen pikku karavaaninsa kimppuun ja murhanneet hänet ja se olisi ollut… No, sehän olisi – he olisivat ottaneet kaiken, mitä hänellä oli, kaikki kullat ja kapineet.

Mutta, siis, siihen liittyy jotakin, kun te haluatte kohdata Jumalan, mikään ei voi asettua teidän tiellenne! Te menette joka tapauksessa; te olette sokeita vaaroille; te olette sokeita arvostelulle; te olette sokeita kaikelle muulle. Jumala on teidän ainoa motiivinne, ja te aiotte löytää hänet.

Olkoon jokainen henkilö täällä, tänä iltana, joka hakee Pyhän Hengen kastetta, yhtä päättäväinen. Älä välitä, mitä joku muu sanoo. Sinä otat siitä selvää, joka tapauksessa.  Jokainen, täällä, joka on sairas, älä välitä siitä, mitä joku sanoo. Sinä tulet paranemaan joka tapauksessa. Katso, mitä tulee tapahtumaan; se on siinä, ystävä.

⁴²   Kuningatar oli päättäväinen. Hän ei ajatellut vaaroja ollenkaan. Ainoa, mitä hänellä oli mielessä, oli päästä Jumalan luo; ja hän kuormasi kamelinsa ja otti mukaan ruhtinaansa – henkivartijansa, sankarihenkivartijat, jotka saattoivat häntä. Ja heidän on täytynyt matkata yöaikaan, kolme kuukautta nähdäkseen Jumalan lahjan.

Mietin, mahtaakohan nykymaailmassa olla noin paljoa vilpittömyyttä, ja Jeesus sanoi, että kuningatar tulisi olemaan läsnä viimeisellä tuomiolla.

Mitähän hänen todistuksensa mahtaakaan tehdä Yhdysvalloille tuona päivänä? Millainen painoarvo hänen todistuksellansa mahtaakaan olla Amerikkaa vastaan, kun meillä on ollut tuhansien vuosien ajan todistus Jumalasta kaikissa kouluissa ja seurakunnissa ja sellaisissa? Mikä painoarvo kuningattaren todistuksella tuleekaan olemaan Amerikkaa vastaan, joka on paheksunut tätä ja nimitellyt perkeleeksi, ja kävellyt tiehensä? ”Mutta tässä on enemmän kuin Salomo – Pyhä Henki on täällä.” Ihmiset eivät halua kävellä edes kadun yli, vaan vain nauravat tälle. Heitä on monia, tuhansia, miljoonia…

⁴³   Mutta, kuningatarpa raivasi tiensä autiomaan poikki, eikä ajatellut vaikeuksia, vaan raivasi tiensä. Lopulta hän saapui palatsin pihaan. Saatan nähdä, kuinka hän purkaa teltat kamelien selästä, pystyttää telttansa ja niin edelleen. He olivat siis hovissa, ja seuraavana päivänä, kuningatar halusi osallistua yhteen heidän kokouksistaan nähdäkseen, millaista se olisi. Hän – lopulta, kolmen kuukauden matkustamisen jälkeen, kuultuaan ehkä vuoden – tai pitemmän aikaa asiasta, hän lopulta tuli perille. Ja hän pääsi palatsiin, hänen ehkä myös piti seistä.

Mutta sinä aamuna, kun Salomo, Herran palvelija, tuotiin esiin, ja vanhemmisto kokoontui, niin kuningatar sanoi: ”Siis, minä en tullut arvostelemaan; aion istua ja katsella oman itseni takia, ja verrata tätä kirjoituksiin ja todistuksiin, joita olen kuullut.”

Ja, kun ylistyslauluja laulettiin ja niin edelleen, ja kokous alkoi, Salomo tuotiin esiin; hän näytti aivan tavalliselta mieheltä, sellainen hän vain oli. Mutta, hänessä oli sinä aamuna jotakin, joka ei tullut hänestä itsestään. Jumala astui alas. Eikä koskaan ennen ollut nähty sellaista erottamista; miten jokaisen tapauksen kohdalla, hän onnistui täydellisesti.

Kuningatar sanoi: ”Ihminen ei voi olla noin täydellinen; ei yksinkertaisesti vain voi olla. Tässä on nyt jotakin.”

⁴⁴   Ja niin sitä lähdettiin ulos teltasta. Minä voin kuvitella, kuinka hän käytti koko yön lukeakseen nuo hepreankieliset kirjakääröt uudelleen. Seuraavana aamuna hän tulee takaisin. Hän ei tullut sanomaan: ”Minä istun nyt viideksi minuutiksi; jos en tykkää siitä, mitä hän puhuu, minä nousen ja lähden pois.” Sellainen on amerikkalainen asenne.

Hän tuli istuakseen siihen asti, että vakuuttuisi; hän halusi tutkia asian, ja pitää siitä kiinni. Hän oli valmistautunut siihen. Sitten, seuraavana päivänä, ja ehkä – seuraavana päivänä, ja monena päivänä…

No, siis, ei tietenkään hänellä ollut, mutta sanotaan nyt, että hänellä oli rukouskortti ja hän odotti. Lopulta hänen vuoronsa tuli, tulla Salomon eteen; siis, hän sanoi… Siis, hän oli tarkkailut niin monia muita siellä, minkä takia hän sanoi: ”Minä uskon, että kaikki tulee järjestymään.”

Ja kun, hän pääsi Jumalan lahjan eteen, joka oli Salomossa; no, Salomo kertoi hänelle kaiken, Raamattu sanoo; sanoo, ettei Jumala evännyt häneltä mitään, vaan kertoi kaiken, mitä nainen sydämessään oli halunnut.

Ja kun hän oli nähnyt sen tapahtuvan itselleen, hän kääntyi ja sanoi yleisölle – siis pakana sanoi: ”Kaikki mitä minä olen kuullut, piti paikkansa, ja enemmänkin, kuin mitä olin kuullut. Totisesti, Jumala on teidän kanssanne. Onnellisia ovat ne miehet, jotka saavat nähdä näitä asioita päivittäin. Siunattu se kansa, ja siunattu on Jumala, jota te palvelette, joka antaa näitä suurenmoisia asioita todisteeksi”, hän sanoi.

⁴⁵   Hän uskoi. Oli hirveän rankkaa, päästä sinne hänen iässään. Sitä Jumalalla oli tarjota hänelle hänen iässään. Hän uskoi siihen.

Ja ihmiset seisoivat siellä katselemassa suurempia asioita, mitä Salomo oli silloin tehnyt; eivätkä he silti uskoneet ja nimittivät perkeleeksi. Hän sanoi: ”Kuningatar tulee heräämään tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tulee sille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä nähdäkseen erottamisen hengen. Ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo!”

Minä sanon, tänä iltana, ystävät, Jeesuksen Kristuksen kautta, joka oli Jumalan Poika, joka oli siellä, missä oli, häntä ei vielä ollut kirkastettu [nauhassa tyhjä kohta] Häntä ei vielä ollut koeteltu. Hänellä oli Getsemanessa tilaisuus kieltäytyä; mutta Jumala ei ollut vielä koetellut häntä. Mutta tänään, Jumala on koetellut hänet. Hän kuoli ja haudattiin ja nousi ylös. Ja kahdentuhannen vuoden päästä, hän on hengissä tänä iltana – suurempi merkki, kuin täällä vaeltaessaan. Tässä on enemmän kuin Salomo.

⁴⁶   Voi tavaton; minä uskon, että vilpitön sydän haluaa nähdä jotakin todellista. Sanat ovat kyllä hyviä, mutta toimiiko tuo sana? Jos Jumala lupasi parantumisen, tapahtuuko se? Jos hän antoi nämä lupaukset, toimivatko ne?

Jos hän sanoi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään, ja enemmänkin, koska minä menen Isäni tykö”, toteutuuko se? Minä tiedän, että King James sanoo ”suurempia”, mutta mikään ei voi olla – jos te tutkitte sen alkuperäisen, siinä sanotaan ”enemmän.” Hän pysäytti luonnon, hän herätti kuolleita; te ette voi tehdä suurempia tekoja, mutta enemmän te voitte kyllä tehdä. Hän oli yhdessä henkilössä silloin, hänen Pojassaan; Jumala oli; Jeesuksessa. Ja nyt hän on maailmanlaajuisessa seurakunnassaan, ympäri maailmaa. ”Te tulette tekemään enemmän kuin tämä, sillä minä menen Isäni tykö.”

⁴⁷   Te, todelliset, vilpitönsydämiset ihmiset, te georgialaiset, minä uskon, että te olette rehellisiä ja vilpittömiä, vilpitönsydämisiä. Siksi te olette täällä. Nyt, vaikka minä tuomitsen jonkun inhimillisen seurakunnan; ne ovat kaikki hyviä; me olemme veljiä. Mutta nyt on tullut hetki, kun meidän on noustava meidän kirkkokunnallisten tuntemustemme yläpuolelle ja oltava veljiä. Me olemme veljiä toinen toistemme kanssa ja Kristuksen kanssa, ja sitä varten näitä asioita on; Jumala on lähettänyt jotakin todellista vetääkseen rehelliset sydämet puoleensa.

Minä olen metsämies, kuten monet teistä tietävät. Minä olen metsästellyt pohjoisen metsissä. Ja, minä kävin metsällä erään Bert Call -nimisen miehen kanssa, erään parhaista ampujista, joiden kanssa olen käynyt metsällä. Ja minä olen ollut oppaana monien osavaltioiden alueella – lisensoituna oppaana.

Minun äitini on puoleksi intiaani. Hän lähti pois reservaatista – siis, hänen äitinsä lähti. Isäni on irlantilainen. Verenperintö, joka sai minut olemaan pitkään ulkopuolinen… Minä haluaisin saarnata teille joskus kokemuksistani, miten minä löysin Jumalan luonnosta. Jumala elää luonnossa.

⁴⁸   Ja minä kävin pohjoisessa metsällä hänen kanssaan, koska koskaan ei tarvinnut pelätä, että Bert eksyisi. Hän tiesi, missä ollaan ja hän oli hyvä ampuja. Mutta, hän oli yksi ilkeimpiä miehiä, mitä koskaan olen tavannut. Hän oli todella julma.

Ja yhtenä vuonna, minä menin sinne; ja hänellä oli tapana ampua pieniä kauriinvasoja ihan vain saadakseen minusta tuntumaan pahalta. Ja, minä sanoin: ”Bert, ei sinun tarvitse tehdä noin; kauriinvasoja ei ole mitään tarvetta ampua. Meillä on kyllä runsaasti aikaa; ammu kauris, sellainen, joka on vanha.”

”Oi”, hän sanoi, ”Sinä olet jänishousu, saarnaaja. Se teissä saarnaajaporukoissa on vialla. Te olette pelkkiä jänishousuja”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Bert!”

Hän sanoi: ”Minä pidin sinua metsämiehenä.”

Minä sanoin: ”Minä olen metsämies, en tappaja. Tuo on väärin. Minä olin riistanvartijana seitsemän vuotta ennen saarnaajantointani; minä olen luonnonsuojelija, minä en usko tuollaiseen”, minä sanoin.” Vaikka yhden vasan ampuminen olikin laillista; muttei tusinan.

⁴⁹   Mutta, hän teki sen ilkeyttään ja pahoittaakseen minun mieleni. Siis, sellaisia ihmisiä on maailmassa; jotka vain pilkkaavat sinua pahoittaakseen mielesi; sanovat jotain pahaa sinusta. Ei kyse ole tuosta henkilöstä; kyse on riivaajasta tuossa ihmisessä; siinä kaikki. Tuo ihminen rakastaa vaimoaan ihan kuten sinä rakastat omaasi, ja niin edespäin, pitää syömisestä, nukkumisesta ja juomisesta ja on seurallinen ja sen semmoista… Mutta he tekevät sellaista, koska Paholainen hallitsee heitä.

Tuo gerasalainen raivohullu; hän rakasti ja kaikenlaista, mutta hän oli Paholaisen hallinnassa kunnes – Paholainen käytti hänen kieltään puhuakseen: ”Me tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä; miksi sinä tulit kiusaamaan meitä?” Se ei ollut tuo mies; se oli Paholainen, joka käytti hänen ääntään.

Ja ihminen voi myös olla niin täynnä Jumalaa, että Jumala voi käyttää hänen ääntään. Oletteko koskaan huomanneet, että tuon mielipuolen pitelemiseen tarvittiin useita miehiä; hän oli niin voimakas, koska Paholaisella oli hänestä niin väkevä ote. Se mies pystyi katkomaan kahleita. Jos perkele voi antaa ihmiselle niin paljon voimaa, miten paljon enemmän Jumala voi antaa voimaa nousta pystyyn teille, jotka olette niissä pyörätuoleissa – hänen Henkensä voimaa nousta?  Pyörätuoli, eikä mikään, voi pitää teitä hallussaan, jos Jumala saa todella otteen – ei: kun saarnaaja saa teistä otteen, vaan, kun Jumala saa otteen, jotakin tapahtuu. Siis, en minä ole nyt pois tolaltani; minä kyllä tiedän, missä olen, mutta minusta tuntuu nyt vain niin uskonnolliselta!

Jos Jumala voi todella saada otteen tästä seurakunnasta tänä iltana, mitä tulisikaan tapahtumaan? Hän on täällä; hänen Henkensä on täällä; hän haluaa tehdä sen; hän kaipaa tehdä sen, jos me vain annamme hänelle luvan. ”Minä voin, jos sinä tahdot.”

⁵⁰   Siis huomatkaa: eräänä vuonna minä menin taas metsälle pohjoiseen Bertin kanssa, ja me rupesimme metsästämään.

 Hän sanoi: ”Minä haluan näyttää sinulle jotakin, Billy.”

Sanoin: ”Hyvä on.”

Hän kurkotti taskuunsa, ja hänen silmänsä näyttivät ihan liskon silmiltä, ja hän katsoi minuun noilla liskonsilmillään; ja hän puhalsi tämmöiseen pikku pilliin, ja se kuulosti aivan pieneltä vasalta, joka parkuu maitoa emoltaan.

Minä sanoin: ”Bert, et kai sinä tee sitä?”

Hän sanoi: ”Voi saarnaaja, tule nyt järkiisi; totta kai minä aion tehdä sen. Minä aion tehdä ja ripustaa helminauhan noista vasoista tämän huoneen seinille ihan vain esitelläkseni niitä sinulle”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Oletpa sinä ilkeä, Bert. Mikset rupeaisi kristityksi”, sanoin, ”niin tuollaiset jutut loppuisivat.”

Hän sanoi: ”Hei, älä viitsi, Billy.”

⁵¹   Me lähdimme metsälle tuona päivänä; ja silloin maassa oli noin 6 tuumaa lunta, juuri sopivasti jäljestämiseen. Metsästyskausi oli melkein ohi… Ja siis, minun piti tehdä töitä aika pitkään niin, etten päässyt sinne pohjoiseen lomani aikana.

Ja me lähdimme ylös White-vuorille; poispäin valtatie kakkoselta, joka kulkee New Hampshiren läpi, Berliinistä lähtien, ja menee Lancasteriin, Presidential-vuorijonon kautta kulkee vain yksi tie. Me olimme menossa Mount Washingtonia kohti. Ilma oli vähän kolea.

 Me jäljitimme koko aamun; kauriita oli todella niukalti – niitä oli jo metsästetty. Ja siellä oli… Nuo pikkuotukset, kun pyssy pamahtaa, ne hakeutuvat suojaan. Niitä ei näe kuin vasta seuraavana keväänä; ja ne olivat piiloutuneet. Me saalistimme koko aamun, emmekä löytäneet yksiäkään jälkiä.

⁵²   Ja me saavuimme pienelle aukealle, johon oli kinostunut lunta. Tuuli oli puhaltanut ja lunta oli kinostunut, no, kolme – neljä jalkaa. Ja Bert, vähän kyykistyi, kuten me sitä nimitämme, ja kopeloi rintataskuaan. Kello oli noin 11. Meillä oli aina termospullollinen kaakaota mukanamme, että kun tuli oikein kylmä, tai jotain, me joimme sitä kuumaa kaakaota. Vähän niin kuin… karamellia, sen makeus vähän niin kuin lämmittää. Ja ehkä voileipää…

No, minä ajattelin, että Bertille oli tullut nälkä, ja me ehkä ottaisimme voileipää. Ja hän vähän kyyristyi ja kurkotteli kädellään poveaan, mutta kun hän veti sen pois, siinä oli pikkuinen pilli. Ja me olimme sellaisella pienellä metsäaukiolla, noin kolme tai neljä kertaa tämän oikeussalin kokoisella. Ja hän katsahti minua noilla liskonsilmillään; ja naurahti itsekseen.

Minä sanoin: ”Bert, tuota sinä et tee.”

Ja hän puhalsi siihen; ja minun yllätyksekseni, aukean toisella puolelta nousi suuri naaraskauris, emä. Siis, se oli erikoista; Oi, että oli kaunis eläin. Siis naaraskauris on emä. Ja siinä se seisoi; minä olin sitä niin lähellä, että saatoin nähdä sen isojen, kauniiden korvien nousevan pystyyn.

Ja niin, Bert katsoi taas minuun noilla liskonsilmillään, ja hän puhalsi siihen uudelleen. Siis, on erikoista, että kauris nousee ylös siihen aikaan päivästä. Mutta se oli kuullut vasan huudon. Ja Bert puhalsi siihen; ja kauris käveli aukealle. Siis, ne eivät ikinä tee sitä. Ne eivät ikinä tee sillä lailla, koska jos ne vain edes nousisivat ylös, ne pysyttelisivät suojassa, mutta se käveli saman tien aukealle.

⁵³   Ja Bert katsoi minuun ja minä ajattelin: ”Oi, Bert; sinä et voi tehdä sitä.”

Kuulin, kuinka lukko kilahti kun hän vetäisi tuon 30-06:n patruunan piippuun, ja sulki lukon. Hän oli huippuampuja. Hän kohdisti luodikon; minä ajattelin: ”Armoa… ” Kauris ei ottanut askeltakaan; ja se kuuli tuon luodikon napsauksen.

Ja kun, se katseli, nuo isot korvat pystyssä, ja – ja isot ruskeat silmät… Se oli nähnyt metsästäjän; siis, yleensä, ne lähtevät kuin salama, mutta ei se, se oli emo, äiti. Vasa oli pulassa; vaikka se merkitsi kuolemaa, sen poikanen oli pulassa. Se ei voinut sille mitään; se ei yrittänyt olla jotakin; se ei ollut tekouskova; sen sisällä oli jotakin. Se oli syntynyt ollakseen äiti, ja sen pienokainen kutsui sitä. Kuolema tai ei, se katsoi metsästäjää. Näin kuinka hänen teräksiset käsivartensa laskeutuivat kiväärin mukana.

⁵⁴   Minä ajattelin: ”Voi Bert, miten sinä voit tehdä tuon.” Tuon velvollisuudentuntoisen emon sydän pamppailee oman pienokaisensa puolesta; vielä hetki, niin sinä puristat liipaisinta kun hiusristikko on sen kohdalla, ja täräytät sen villin sydämen sen ruumiin läpi.” Noin läheltä; minä olin 30 jaardin päässä kauriista; ajattelin: ”Sen sydämestä ei ole murustakaan jäljellä sen sisällä, tuosta sydämestä, joka sykkii uskollisena kuin äidin sydän; miten sinä voit, Bert?” Minä en voinut katsella sitä; käänsin pääni pois; sanoin, itsekseni: ”Taivaallinen Isä… älä anna tehdä sitä; älä… miten hän saattaa tehdä noin, kun näkee tuollaisen äidin; jotakin on sen sisällä, jolle se ei voi mitään – se on äiti.”

Minä jatkoin kuuntelua, eikä kivääri lauennut. Odotin jokusen sekunnin, eikä pyssy lauennut vieläkään. Käännyin ja katsoin, ja kiväärinpiippu teki tällä tavalla, näin; Bertin katse haki minua ja hän heitti pyssyn maahan ja tempaisi kiinni housunlahkeestani ja sanoi: ”Saarnaaja, nyt riitti! Johdata minut tuon Jeesuksen luo, josta sinä puhut; minä haluan tuntea hänet.”

⁵⁵   Mistä siinä oli kyse? Hän oli käynyt seurakunnassa koko elämänsä; oli nähnyt teeskentelijöitä ja kaikkea muuta. Nyt hän näki jotakin todellista; hän oli nähnyt jotakin, mikä ei ollut teeskenneltyä; hän oli nähnyt jotakin oikeasti jumalallista, ja tuo kunnon kaurisemo osoitti sellaista äidillistä uskollisuutta, mikä johdatti tuon kovasydämisen metsämiehen Jumalan tykö tuossa paikassa, siinä lumihangessa.

Hän päästi kiväärinsä vireestä ja sanoi: ”Minä en ikinä enää ammu yhtään vasaa elämässäni .” Hän on nyt diakonina eräässä baptistiseurakunnassa New Hampshiressa. Mitä tapahtui?

Veli, sisar, haluaisitko sinä olla kristitty, yhtä kristitty kuin se kauris oli äiti? Haluaisitko sinä osoittaa uskollisuuttasi ja uskoasi Kristukselle huolimatta siitä, mitä se sinulle maksaa, astua esiin, niin, että sinulla on sisälläsi jotakin?  Sinä et kykene siihen ennen, kuin se on syntynyt sinun sisällesi. Jos sinulta puuttuu tuo kokemus, jokin, joka tekee sinusta jotakin, mikä on todellista niin että sinä… Ei siksi, että sinä kuulut johonkin seurakuntaan vaan, koska Kristus on sinussa – jokin, joka on todellista.

Haluaisitteko te sen? Kuinka moni täällä nyt, kun ihmisillä on vielä pää ylhäällä, nostaisi kätensä ja sanoisi: ”Veli, minä haluaisin olla sydämessäni yhtä paljon kristitty ja osoittaa uskollisuutta Kristukselle, kuin tuo kunnon kaurisemo oli äiti?” Nostaisitteko kätenne; Jumala teitä siunatkoon. Rukoillaan.

⁵⁶   Herra, etelän kuningatar, seisoi ihmisten keskellä kuten tuo kaurisemo, ja tunnusti ja sanoi: ” Totisesti, tämä tuli Jumalalta!” Hänelle oli tapahtunut jotakin. Jumala oli puhunut hänen sydämelleen; ja sinä sait meidät vakuuttumaan siitä, ettei hän ole kuollut, vaan tulee olemaan ylösnousemuksessa, ja tulee tuomitsemaan ne, jotka kieltäytyivät kuulemasta sinua.

Minä rukoilen tänä iltana, Herra, sinun Poikasi Jeesuksen nimessä, että sinä antaisit Pyhän Hengen ottaa vastaan jokaisen käden, joka nousi tänä iltana, ja ne, joiden olisi pitänyt nostaa kätensä, ja minut mukaan lukien, Herra, ja luo meihin tuo uskollisuus, tuo todellisuus, sellainen todellinen, uuden syntymän, Jumalan Hengestä syntymisen kokemus niin, että me voisimme näyttää maailman ja ihmisten edessä, että me olemme toimineet ja olleet tekemisissä… osoittaa todellista kristillisyyttä. Suo se, Herra. Sinä tunnet jokaisen sydämen täällä, ja sen nälän. Tyydytä se, Herra, sinun rikkauksiesi ja armosi mukaisesti. Minä luovutan heidät sinulle.

⁵⁷   Ja nyt, Herra, minä rukoilen, että sinä kävelisit tälle näyttämölle tänä iltana. Tule Herra ratsastaen aalloilla; laskeudu tuulispäässä; tule tulipatsaana niin, että ihmiset tietäisivät, että nämä asiat – että sinä olet myös lähettänyt Pyhän Hengen todistajaksi tänään, kuten olet sanonut tekeväsi. Ja olkoon jokainen ihminen täällä niin täynnä sinun Henkeäsi niin, ettei täällä keskuudessamme olisi yhtään heikkoa ihmistä, kun tämä kokous on ohi.

Tulkoon jokainen, joka ei ole kristitty, kristityksi. Ne, jotka ovat ottaneet sinut vastaan pelastajanaan, jotka eivät vielä ole syntyneet Hengestä, eivätkä täyttyneet Pyhällä Hengellä, me rukoilemme heidän puolestaan, että he saisivat sen tänä iltana. Ja ne, jotka ovat sairaita ja kärsiviä, kävelisivät pois täältä niin, että heidän sydämessään lepäisi varmuus, jokin, mikä saisi heidät kestämään koetukset, kun perkele yrittää ottaa sen pois heiltä. Voikoot he siitä huolimatta sanoa: ”On kirjoitettu: ’hänen haavojensa kautta minut on parannettu.’”

⁵⁸   Monet eivät tule olemaan rukousjonossa; ulkona seisoo monia, jotka toivovat parantumista; Herra, anna heidän tajuta, että sinä olet jokaisen ulottuvilla, ja sinä kykenet antamaan ja haluat antaa heille voiman, ja uskon, joka kestää huolimatta olosuhteista ja heidän kunnostaan ja siitä, miltä heidän fyysinen olemuksensa näyttää; että he tulisivat silti uskomaan ja tunnustamaan sitä; ja sinä saisit sen tapahtumaan. Ja se kulmakunta, jossa he asuvat tulisi näkemään, että on jotakin todellista – että Pyhä Henki on tullut heidän päälleen.

Syntiset, juopot, ne, jotka ovat eläneet moraalittomasti, rikkoneet valansa vaimolleen tai aviomiehelleen, rakkaat, jotka ovat olleet uskottomia, anna heidän nähdä, Herra, että tarvitaan Jumala tekemään heistä sellaisia, jollaisia heidän pitäisi olla, seisomaan rohkeina tänä iltana ja tunnustamaan sinulle, ja tulemaan täytetyksi Jumalan Hengellä, ja lähtemään täältä uljaina kuin entisajan kristityt, yhtä uljaina kuin miten tuo minun kertomani kaurisemo oli äiti. Suo se, Isä; me ylistämme sinua; sillä me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä, aamen.

⁵⁹   Minä tiedän, että te olette väsyneet seisomisesta ja minä olen saarnannut kauan, kello on melkein 9, mutta enää muutama hetki… Siis, vain näitä pieniä… Minä en ole saarnaaja; te tiedätte sen. Minun lahjani on aivan jotain muuta. Teillä on täällä sananpalvelijoita, jotka ovat koulutettuja. Minä olen kouluttamaton, eikä minun kehnolla, seitsemän luokan sivistykselläni päästä kovin pitkälle; minä… mutta minä rakastan kertoa siitä, mitä minä tiedän; minä rakastan jakaa sen jonkun toisen kanssa, mutta minun palvelustehtäväni on sairaita varten, ja sairaiden kautta, me tavoitamme syntiset.

Panen mielelläni syöttejä koukkuun. Ei kaloille näytetä koukkua; sille näytetään syöttiä. Se nappaa syötin ja saakin koukun. Samalla tavalla saarnataan evankeliumia. Parantaminen tuo esiin – tuo esiin Kristuksen, ja sillä hän saa teistä otteen, ja johdattaa teitä, ja opastaa teitä, ja vetää teidät pois saastuneesta vedestä, jossa te kuolisitte, kun saatte kiduksiinne sahanjauhoa ja hän laskee teidät ikuisen elämän vesiin, jossa te voitte uida vapaana. Hän vain yrittää tehdä teille jotakin hyvää.

⁶⁰   Siis, minun… Maailmassa ei ole yhtään ihmistä, joka kykenisi parantamaan toisen ihmisen . Me tiedämme sen. Eivät lääkärit kykene siihen; ei ole mitään lääkettä, joka pystyisi siihen. Mikään lääke ei ole koskaan parantanut ketään eikä koskaan tulekaan, eikä ole täysjärkistä lääkäriä, joka sanoisi, että niin olisi. Jos sanoo, hän tarvitsee mielensä tervehdyttämistä.

Olen keskustellut Mayon klinikalla, ja siellä sanottiin: ”Emme me väitä olevamme parantajia, saarnaaja Branham, me avustamme luontoa. On vain yksi parantaja, ja hän on Jumala.” Näettekö? Jumala on ainoa parantaja, ja mitä Jumala tekee parantaakseen? Hän on jo tehnyt valmistelut sitä varten. Ainoa, mitä teidän pitää tehdä, on ottaa se vastaan. Kuulkaa, minä pelkään, että se ei ole sujunut kovin hyvin.

⁶¹   Mitä, jos minä veivaisin autoa käyntiin, tai teen jotakin, ja murran käteni, ja kiiruhtaisin lääkärin luo ja sanoisin: ”Tohtori, parantakaa se; te olette parantaja.”

Hän sanoisi: ”Veli Branham, sinä tarvitset pääsi parantamista.” Ja se pitää paikkansa.

Siis, hän voi laittaa sen paikoilleen, mutta Jumalan pitää parantaa se. Hän voi vetää hampaan pois, mutta Jumalan on parannettava paikka, josta hammas tuli pois. Hän voi poistaa umpilisäkkeen, mutta Jumalan pitää parantaa.

Joku sanoo: ”No, mutta entä penisilliini pahaan flunssaan?”

No, penisilliini on sama kuin sinulla olisi talo, täynnä rottia, jotka jyrsivät taloon reikiä. Sinä voit panna sinne rotanmyrkkyä; se tappaa rotat, muttei paikkaa reikiä. Penisilliini tappaa pöpöt, mutta Jumalan täytyy palauttaa ennalleen ne paikat, joita rotat söivät. Todellakin. Muuta parantajaa ei ole kuin Jumala.

⁶²   Jos minä leikkaan käteeni veitsellä, ja kaadun tähän kuolleena, maailmassa ei ole lääkettä, joka voisi parantaa minun käteni. Lääke, joka parantaisi minun käteni – viillon kädessäni, parantaisi viillon minun takissani.

No sinä sanot: ”Eihän sitä ollut tehty takkia varten, veli Branham, se oli ihmiskehoa varten.”

No selvä, jos minä kaatuisin kuolleena maahan ja minut vietäisiin ruumishuoneelle, ja minun ruumiini palsamoitaisiin tietyllä nesteellä, ja minut saataisiin näyttämään 50 vuotta luonnolliselta; jos minulle annettaisiin penisilliinipiikki joka päivä; lääkärit tulisivat ja pukisivat ruumiin ja ompelisivat sen kasaan. Viisikymmentä vuotta tästä päivästä eteenpäin, se näyttäisi täsmälleen siltä millainen se oli, kun haava tuli.

No, sinä sanot: ”Totta kai, elämä on lähtenyt sinusta.”

No, kumpi siis on parantaja, tuo lääke vai elämä? Kertokaa minulle, mitä elämä on, niin minä kerron teille, kuka Jumala on. Näettekö? Ymmärrättekö? Jumala on se parantaja.

Siis, ei se tee tyhjäksi lääkettä. Lääke saa aikaan hyvää: ”Ja iloinen sydän on lääke…” [terveydeksi RK] Näettekö? Siis… mutta Jumala on ainoa parantaja.

⁶³   Siis, ainoa, mitä voidaan tehdä, jos lääkäri on tehnyt kaiken voitavansa – Jumala on täällä parantaakseen sinut. Kun sinä tulet niin täyteen hänen henkeään ja voimaansa ja uskoa, että sinä kykenet nostamaan itsesi uskomaan, että sinä pystyt kävelemään ulos jonkin todellisen varassa – Jumalan, niin silloin sinä tulet kävelemään, elämään ja olemaan kunnossa. Hän ei tule hoitamaan toista ja toista ei. Hän hoitaa kaikki.

Siis, minun palvelustehtäväni, on palvelustehtävä, jota Herra Jeesus käytti täällä maan päällä, kun Jumala käytti häntä näkemään ihmisten asiat. Me kävimme sen läpi eilisiltana; luulisin, että useimmat teistä olivat täällä eilisiltana.

Siis, me jaamme rukouskortteja joka päivä aina uudestaan, koska me uskomme, että joku ja kaikki tullaan parantamaan.

⁶⁴   Siis, muistakaa todella, paimenet, eilisillan kokous, monet ihmiset, jotka istuivat täällä, jotka eivät olleet rukousjonossa, paranivat; sen minä voin sanoa.

Poikani sanoi, ja minun veljeni, että kun me lähdimme noista ovista ulos, he sanoivat: ”Sinä viivyit vähän liian kauan.”

Minä sanoin: ”Minä tiedän sen, mutta miten olisin voinut sille mitään, kun nuo kalliit ihmiset istuivat odottamassa, ja minä yksinkertaisesti vain jäin; siinä se.”

Tänään, minä vain olen makoillut koko päivän, koska minä tunsin sen vaikutuksen.

Siis, ymmärrättehän, kyse on teidän uskostanne. Kyse on teidän uskostanne Jumalaan, teidän jokaisen yksilöllisestä uskosta. Jos, minä kykenisin parantamaan teidät, minä tekisin sen varmasti. Tekisin sen oikein mielelläni, mutta minä en kykene. Mutta, jumalallisen lahjan avulla – ensiksi, usko tulee kuulemisesta, sanan kuulemisesta. Silloin, kun usko tulee, ja te kuulette sanaa – jos se ei toimi… Sikäli, kun te, tai minä ymmärrämme, jos ihmiset eivät usko meidän sanaamme, asia on selvä, muttei Jumalan osalta.

Kun hän oli saattanut loppuun sanan, niin hän lähetti seurakuntiin ensimmäiset apostolinsa, profeetat, evankelistat ja paimenet ja niin edelleen, seurakuntaansa, tekemään seurakunnasta täydellisen. Siis, nämä ovat lahjoja, jotka Jumala asetti seurakuntaan.

⁶⁵   Siis, minä unohdin, että Billy kertoi minulle, että hän jakoi rukouskortit, mutta, minä sanon teille… B. Hmm, kiitos; 1:stä 100:aanko? 1:stä 100:aan?  Selvä, mistä me aloitimme eilisiltana?  Ykkösestäkö? Aloitetaan jostakin muusta tänä iltana. Aloitetaanpa tänä iltana 25:stä. B-25, rukouskortti B-25, kuka? Onko se sillä rouvalla? Tulkaa tänne. B-26 – siinä on B ja sitten numero 26. Poika tulee sinne, joku pojista sekoittaa kortit ja antaa niitä jokaiselle, joka vain haluaa niitä. Näettekö, te voitte saada sen, siinä olevan numeron takia, että se kutsuttaisiin.

Teillä ei tarvitse olla rukouskorttia. Kun täällä lavalla parantuu yksi, siellä parantuu 25. Todellakin. Kyse on teidän uskostanne.

Kuinka moni oli täällä eilisiltana ja näki, mitä tapahtui, nostaisitteko kätenne? Kaikkialla yleisössä; ei ole väliä missä te olette…

⁶⁶   Katsotaanpa. Mistä me aloitimme? B – mikä? Kaksikymmentä – 25, 26? 27 – B-27, 28, 29, 30, 31? Näinkö minä 31:n – B-31, 31, 32? Syy siihen, miksi me teemme näin on, ettette te kaikki ryntää yhtaikaa. Kyse ei ole stadionista; tämä on nyt seurakunta. Näettehän, pidetään kaikki asiallisena ja järjestyksessä. Kuinka moni ymmärtää, että niin sen pitää olla? Se on ainoa tapa tehdä tämä.

Mitä, jos minä sanoisin; ”Kuinka moni täällä haluaa rukousta puolestaan? Kuinka moni haluaa; nostaisitteko kätenne? Siis, kuka on ensimmäinen?” Me emme saisi otettua kovin monia, se olisi varma juttu, koska sellainen tappaisi minut, näettekö?

Ja on – jokaiselle täällä on, ja tuolla ulkonakin on joku, joka voi saada sen, ymmärrättekö?

⁶⁷   Miten pitkälle me pääsimmekään, veli…?… Mitä sanoit? B-32. B-32? Ai, teillä on se. B-33, 34, B-34, 35, 36, näinkö minä 36:n – pyydän? B-36, 37, 38, 39 – 39; nostaisitteko kätenne, se, kellä se onkin, pyydän? 40 – 40? Selvä; riittääkö se? Onko teillä lisätilaa siellä? Lisätilaa? Selvä. 41, 42?  Mikä numero on – 42, kellä se on? Nouseeko sieltä 42? B-43, rukouskortti B-43, 44, 45 – 45 – sieltähän se tuleekin. 46, B-46, 47 – 47? Katsokaa joku toinen, etsikää sitä. Minä näen, että rouvalla siellä on rukous… Mitä sanoitte; 47… siis, otetaan niitä 50:een, kerätään heitä johonkin; 47, 48… kellä on 48, 49 – 49? Siellä kaukana takana, aivan takana; selvä. Niitä on jaettu joka puolelle rakennusta. 49, tulkoon se rouva sieltä. 50 – kellä on B-50? Rukouskortti B-50, voisitteko… eikö ole täällä? Anteeksi. Siellä takana, mistä ihmiset tulevat… B-50– odotellaan. Täällä on jo koko joukko seisomassa…

⁶⁸   Ja nyt, pannaan ihmiset jonoon, se ylettyy ulos hallista ja portaita alas; ja nyt, minä haluan pyytää, ketä tahansa… Olitteko te täällä ylhäällä, herra… Selvä, tulkaa vain; no niin.

Siis, keskeytetäänpä vielä vähän; siis, kuinka moni täällä on ilman rukouskorttia, ja te haluaisitte, että Jumala parantaisi teidät – nostaisitteko kätenne? Siis, käytännöllisesti katsottuna joka puolella. Selvä; Jeesus sanoi…

Jos täällä on joku, joka ei ollut täällä eilisiltana, kun ohjeet käytiin läpi… sillä aikaa, kun ihmisiä järjestetään jonoon?

⁶⁹   Jeesus sanoi sanassa, tai Raamattu sanoo, ei siis Jeesus, että kun hän käveli ihmisjoukon läpi, no – kulki tietyn alueen läpi, ja siellä ihmiset ympäröivät hänet joka puolelta, ja tervehtivät häntä; ja siellä oli eräs nainen, joka sairasti verenvuotoa, ja hän tunkeutui joukon läpi, ja kosketti hänen viittansa helmaa. Nainen sanoi: ”Jos minä vain kosketan jotain kohtaa hänen vaatteissaan, minä paranen” – kuinka moni muistaa sen kertomuksen? – ja Jeesus tunsi sen välittömästi. Me havainnollistimme sitä eilisiltana. Tässä oli se viitta, Mestarin ympärillä, ja alusviitta. Hän ei tuntenut sitä fyysisesti, sillä nainen kosketti tätä kohtaa, mutta hän tunsi sen sisäisesti-

Ja Jeesus sanoi: ”Kuka kosketti minua?”

Ja Simon Pietari vähän torui häntä siitä ja sanoi: ”Miksi sinä noin sanoit? Kaikkihan sinua koskettivat.”

Jeesus sanoi: ”Mutta, minä tunsin, että minua alkoi heikottaa. Minusta lähti voimaa.”

Ja hän etsi katseellaan, yleisön joukosta, kunnes huomasi tuon henkilön; hän sanoi – siis, kertoi naiselle hänen verenvuodostaan – että hänen uskonsa oli parantanut hänet.

⁷⁰   Siis, Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti; se on totta. Ja näille pastorismiehille, ja teille, siellä takana, että, eikö sana opetakin meille – siis Uusi testamentti, että hän on ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla? [RK: ”sääliä meidän heikkouksiamme”] No, jos hän on sama ylipappi, sama eilen, tänään ja ikuisesti… Ja jos häntä koskettaa, hän toimii samalla tavalla kuin hän toimi eilen, koska hän ei voi tehdä toisin. Hän on sama ylipappi.

Ja muistakaa tämä, ystävät, kun me saamme ihmiset valmiiksi… Minä haluan jättää tämän teille: Jos joku joskus kysyy teiltä tästä, uskotteko te, että Jumala on ääretön. Silloin, jos Jumala kutsutaan näyttämölle, kun jokin kriisi iskee, ja jos Jumala kutsutaan näyttämölle toimimaan, niin Jumalan on toimittava ikuisesti samalla tavalla, kuin hän toimi ensimmäisellä kerralla. Jos ei toimi, hän toimi väärin silloin ensimmäisellä kerralla.

Jos syntinen kutsuu häntä pelastuakseen, Jumalan on pelastettava tuo syntinen, jos hän pelasti sen ensimmäisenkin syntisen, joka kutsui häntä. Näin on. Jos hänet kutsuttiin paikalle sairauden takia, ja hän paransi tuon ensimmäisen ihmisen, uskon kautta, hänen on parannettava tuo seuraavakin ihminen, ja jokainen muukin ihminen, joka tulee hänen luoksensa, tai jos ei, hän toimi silloin ensimmäisellä kerralla väärin, kun hän paransi sen ensimmäisen, koska Jumala on ääretön.

⁷¹   Siis, minä saatan sanoa jotakin, joka minun pitää ottaa takaisin, koska minä olen vain ihminen. Te voitte sanoa jotakin hyvää tarkoittavaa, mutta monta kertaa, teidän pitää perua puheenne. Te olette rajallisia [äärellisiä]; te olette vain ihmisiä, mutta hän on Jumala. Hän ei tiedä… Hän ei ole tänään yhtään fiksumpi kuin hän oli alussa – hän on täydellinen alusta loppuun asti; hän on sama. Niinpä hänen päätöksensä ovat aina samoja, täydellisesti. Siis, se Jumala, jota me palvelemme – siis muistakaa tämä; pitäkää tämä mielessänne: se Jumala, jota me palvelemme, on… on aina ollut Jumala, ja tulee olemaan Jumala aina; hän ei voi muuttua, ja hän ilmaisi itsensä Israelin edessä, ja osoittaakseen, että hän oli Messias, ja tuossa juutalaisten ajanjaksossa, hän toi esiin tuon merkin nähdä asioita, kuten hän teki Filippukselle. Kun hän meni ja haki Natanaelin ja toi hänet paikalle, Jeesus sanoi hänelle: ”Minä näin, missä sinä olit; sinä olet oikea israelilainen; näin sinut viikunapuun alla ennen, kuin sinä tulit kokoukseen.”

⁷²   Kun, Jeesus meni kutsumaan Simon Pietaria, ja toi hänet, hän sanoi: ”Sinun nimesi on Simon, sinun isäsi on Johannes” – voi tavaton, sepä osui maaliin!

Ja kun Jeesus sanoi Natanaelille, hän sanoi: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Natanael sanoi: ”Rabbi”, siis, pastori, saarnaaja, opettaja, tuo sana todella tarkoittaa ’opettaja’, ”mistä sinä minut tunnet? Et ole ikinä eläessäsi minua nähnyt. Miten sinä sen tiesit, että minä olen vanhurskas mies ja heprealainen?”

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun sinä olit sen puun alla, minä näin sinut.”

Hän sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika; sinä olet Israelin kuningas.”

 Siinä oli todellinen, oikea juutalainen. Nuo suuret, muodolliset juutalaiset sanoivat, että Jeesus oli perkeleestä, että hän oli ennustaja; ja sitten Jeesus sanoi sen, mistä minä vähän aikaa sitten puhuin.

⁷³   Sitten hänen oli lähdettävä Samariaan; muistakaa, että on olemassa vain kolmenlaisia ihmisiä: Seemin, Haamin ja Jaafetin kansa. Kuinka moni muistaa, että Jeesus antoi Pietarille Valtakunnan avaimet? Me tiedämme kaikki sen; ja helluntaipäivänä – kuka avasikaan Jumalan valtakunnan? Matteusko? Markusko? Johannesko? – Pietari.

Filippus kävi kastamassa samarialaisia; mutta silti, Pyhä Henki oli tullut heidän päälleen, ei heihin, ja he lähettivät hakemaan paikalle miehen, jolla oli avaimet. Hän tuli paikalle, pani kätensä heidän päälleen, ja avasi ajanjakson samarialaisille… Pietari meni Corneliuksen kotiin, ja siitä lähtien asia on ollut kelle tahansa, jokaiselle; näettekö? Sen koommin avaimia ei ole tarvittu, koska valtakunta oli aukaistu.

⁷⁴   Siis, kun Jeesus tuli ja teki itsensä tunnetuksi juutalaisille, koska he odottivat että nousisi jumalaprofeetta, joka tulisi olemaan Messias… Kuinka moni ymmärtää sen?

5. Mooseksen kirja 18:5, [15, 17-18] Jumala sanoi: ”Minä nostan veljiesi joukosta, ja jokainen, joka ei kuule tätä profeettaa, tulee hävittää kansasta.” [hänet minä vaadin tilille KR33] Ja ihmiset odottivat profeettaa, jumalaprofeettaa, ihmistä, Immanuelia.

Jumala puhui Jesajalle ja sanoi, kuinka se… ”Minä annan teille ikuisen merkin, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen, ja hän tulee olemaan Immanuel”, Jumala meidän kanssamme, Jumala julkituotuna – ruumiillisesti.

Siis, kaikessa tässä on kyse Jumalasta, joka alentui‚ Jumala pyhä, synnin yläpuolella. Syntiä ei vielä ollut tuomittu. Siispä, tehdäkseen itsestään ylösnousemuksen lain, hänen piti olla lähin laillinen sukulunastaja, kuten Booas, Ruut ja Naomi… Jumala teki itselleen ruumiin, Poikansa, loi hänet Marian kohtuun, verisolun. Uskotteko te sen? Ja Jeesus syntyi ilman seksuaalista halua; hän syntyi neitseellisesti; se verisolu oli Jehova Jumalan luoma.

⁷⁵   Sitten, kun hänet oli kastettu vedessä, Johannes näki Jumalan Hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen ja tulevan hänen päälleen, ja ääni sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, (näin se olisi oikein) jossa minä olen mielistynyt asumaan.”

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Jeesus sanoi, ”Minä en tee näitä asioita, se on minun Isäni. Poika ei voi tehdä itsestään mitään, vaan sen, mitä hän näkee Isän tekevän.”

Ja sitten, Jumala oli meidän kanssamme, Jumala, meidän yläpuolellamme, Jumala meidän kanssamme Kristuksessa, Immanuelina, Jumala, meidän kanssamme, ja sitten, kun tuo verisolu särkyi Golgatalla, ja veri vuodatettiin, Henki… Vanhan ajanjakson aikana, synti ainoastaan peitettiin, sitä ei annettu anteeksi – se peitettiin, koska vuohien ja härkien veri, ei voinut poistaa syntiä, se vain peitti sen.

Mutta, kun elämä, joka oli eläimessä, kuoli, se elämä ei voinut palata ja olla henki, inhimillisessä olennossa, koska se oli eläimellinen elämä ilman sielua. Mutta, kun Jeesus kuoli, kyse oli Jumalan sielusta, ja kun se solu rikkoutui, se pyhitti seurakunnan, jotta Pyhä Henki saattoi elää meissä, jotka olimme syntyneet seksuaalisuuden kautta. Silloin: Jumala yläpuolellamme, Jumala meidän kanssamme, nyt Jumala meissä.

”Vielä vähän aikaa, eikä maailma näe minua enää”, Jeesus sanoi; se tarkoittaa kosmosta – maailmanjärjestystä. ”Se ei näe minua enää, mutta te näette minut”, siis ’te’ – seurakunta, uskovat, ja minä, ja kuka tahansa, peruskoulun oppimäärällä tietää, että ’te’ on persoonapronomini, ”minä olen teidän kanssanne, jopa teissä‚ maailman loppuun asti” Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

⁷⁶   Siis, jos tuo ensimmäinen ihmisjoukko… Hän on viinipuu – Joh. 15, ja me olemme sen oksat. Siis, viinipuu ei tuota hedelmää; oksat tuottavat hedelmää, ja se saa energiansa viinipuusta. Ja jos,ensimmäinen viinipuun oksa tuotti seurakunnan, joka kirjoitti Apostolien teot, toinen oksa tulee tekemään samoin. Jokainen oksa, joka on peräisin tuosta viinipuusta, tulee saamaan energiansa tuosta samasta elämästä, joka on tuossa viinipuussa. Aamen.

Haluaisin joskus tulla tänne ja keskustella tästä teidän kanssanne. Ei ole salaisuus, mitä Jumala kykenee tekemään, jos hän vain tavoittaa ihmisiä, jotka uskovat häntä.

Siis, on… Minä toivon, ettei täältä lähde kukaan pettyneenä; sille ei ole mitään syytä. Joillakin teistä täällä on sydänvaiva, hän ei ehkä elä enää kuin hetken; toisilla, joilla on syöpä, eivät elä enää kuin hetken. Teidän lääkärinne on tehnyt kaiken, mitä osaa; tässä sitä ollaan, kaksi tai kolme ihmistä pyörätuolissa. Te saatatte elää normaalin, pitkän elämän, mutta ette tule ikinä nousemaan tuosta pyörätuolista, ellei Jumala auta teitä. Näettekö? Näin asia on.

⁷⁷   Mutta, yleensä, kun otetaan esimerkiksi henkilö, joka on pyörätuolissa, he ajattelevat: ”No, minähän olen toivoton tapaus.” Ei. Et ole. Jumalalle sinun parantamisesi ei ole yhtään vaikeampaa kuin hammassäryn poisto. Hän on ääretön Jumala. Teidän pitää vain antaa hänen ottaa ohjat, ja sitten sijoittaa uskonne tähän [ehkä veli B. osoittaa jotakin kohtaa], ja asia toimii. Ehkä te ette näe välittömästi tapahtuvan mitään, mutta muistatteko te Mark. 12:24:n? Jeesus meni sen puun ohi; siinä ei ollut viikunoita. Hän sanoi: ”Älköön yksikään ihminen enää syökö sinusta”, ja jatkoi matkaansa. Siinä puussa ei nähty mitään muutosta, mutta maan alla, juurista, se alkoi kuolla. Ja 24:n tunnin sisällä, kun sen ohi taas kuljettiin, se oli alkanut kuihtua.

Tuo sama tapahtuu syövälle. Kun Jumalan Henki kiroaa sen, te saatatte vielä palata lääkäriin, ja se tilanne näyttää aivan samanlaiselta. Mutta, syvällä, sisällä, se on kuolemassa. Näettekö? Syvällä teidän sisällänne, jos te olette ottanut vastaan Jeesuksen parantajananne, te ehkä pystytte liikuttamaan sormeanne vähän, hieman enemmän. Jumala on asialla. ”Uskokaa, että se, mitä te sanotte, tapahtuu, niin se on teidän.” [Mark. 11:24] Jos se ei ole totta, niin silloin Jumala ei ole totta; silloin Raamattu ei ole totta.

⁷⁸   Siis, mitä Jumala tekee? Siis, hän ei anna ihmiselle voimaa parantaa, eikä pelastaa. Yksikään ihminen ei voi antaa teidän syntejänne anteeksi; ne on jo annettu anteeksi. Teidän vain pitää ottaa armahduksenne vastaan. Ei kukaan pysty parantamaan teitä, vaan Jumala on jo tehnyt sen; teidän vain pitää vastaanottaa se; siinä kaikki. Ehkä sinulla on vain sinapinsiemenusko, aivan pikkiriikkinen; mutta, jos sinulla on sinapinsiemenusko, pidä siitä kiinni. Sinapinsiemen ei sekoitu minkään muun kanssa, ja jos sinulla on todellista uskoa, se ei sekoitu epäuskon kanssa. Pidä siitä kiinni, niin se vie sinut mutkien läpi, ja huomaat, ettet ole luolassa, vaan valossa. Yksinkertaisesti, pidä siitä kiinni, näettekö? Pidä siitä kiinni.

Kuten Aabraham, hän piti todistuksensa puhtaana 25 vuotta. Hän ei epäillyt yhtään, ja kaiken aikaa, hän vanheni ja ajat tulivat yhä mahdottomammiksi, mutta sen sijaan, että hän olisi tullut heikommaksi uskossaan, ja sanonut: ”No, luultavasti minä en tule saamaan sitä”, hän oli vahva, ja antoi Jumalalle kunnian.

”Jos sitä ei tapahtunut, kun olin 75, se tapahtuu, kun olen 80. Jos ei tapahdu, kun olen 85,  se tulee olemaan hienompaa, kuin jos se olisi tapahtunut kun olin 75.” Mentiin vielä 100-vuotiaaksi, niin Jumala teki sen ihmeen, teki hänestä taas nuoren miehen, siis hänestä ja Saarasta nuoren naisen… Ja he kasvattivat lapsia, ja sitten, sen jälkeen, 25:n vuoden päästä, Aabraham sai vielä seitsemän poikaa lisää. Jumala on Jumala. Kyllä vain. Muutti hänet nuoreksi mieheksi, ja Saaran nuoreksi naiseksi…

⁷⁹   Te olette ehkä lukeneet minun kirjoitukseni siitä; Jumala teki täsmälleen niin. Miksi – miksi Gerarin ruhtinas olisi etsiessään mielitiettyä itselleen, rakastunut Saaraan, vaivaiseen mummoon, satavuotiaaseen? Hän oli kaunis nainen; Jumala teki hänestä nuoren naisen näyttääkseen, teille mitä hän voi tehdä Abrahamin siemenelle.

Vielä jonakin päivänä, äidit, rypyt lähtevät teidän kasvoistanne; isät, harmaat hiukset putoavat pois; Aabrahamin Jumala tulee. Silloin asiat muuttuvat. Me tulemme palaamaan sekunnin…

Sanokaapa minulle; vastatkaa tähän: mistä johtuu, että te syötte ruokaa – samaa ruokaa, kuin silloin, kun olitte 15-vuotias, niin silloin teidän elämänne vain uudistui? Joka kerran, kun te työnsitte ruokaa kehoonne, te uudistitte eläviä verisolujanne; te vahvistuitte vahvistumistanne 25-vuotiaaksi asti; ja nyt, riippumatta siitä, miten paljon te syötte, te vain taannutte. Selittäkääpä se minulle.

⁸⁰   Kaatakaa kannuun, tai lasiin vettä; se täyttyy puoleen väliin, sitten, mitä enemmän te kaadatte, vedenpinta vain laskee. Sellainen sopimus teillä on Jumalan kanssa. Te myös tulette kohtaamaan sen. Pitää tarkalleen paikkansa. Kyllä vain, mutta muistakaa: te uskotte häneen.

”Joka kuulee minun sanani, ja uskoo minuun – häneen, joka on lähettänyt minut, sillä on ikuinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” [Joh. 5:24, 6:40] Juuri niin, ja minä herätän hänet… Jumala menettää… eikä silloin tule nousemaan yhtäkään vanhaa ihmistä; he tulevat olemaan nuoria ikuisesti; täsmälleen näin.

Ylös… tai, ei… kristillisyys ei perustu korvaamiseen, uudelleensyntymiseen, vaan ylösnousemukseen. Sama yksilö, joka meni alas, nousee ylös, mutta loistossa ja kuolemattomuudessa, ja tehtynä hänen oman kirkastetun ruumiinsa kaltaiseksi. Hän tulee kykenemään alistamaan kaiken valtaansa. Se tulee saamaan baptistit hihkumaan; kyllä vain tulee. Se on… Oi, se on todellista, todellista, todellista, se on…

Ja kun ajatellaan, ettei teidän tarvitse arvailla, miten asia on… Jumala, joka on antanut tuon lupauksen, on täällä tänä iltana, näyttäytyäkseen meidän keskellämme; ollen kuolleista ylösnousseena, jo 2000 vuotta, ja on yhä elossa tänä iltana. Sitten, tuo ikuinen elämä, joka lepää sinussa, on nyt yhtä elävä kuin se oli, sillä se on ollut elävä aina. Ja se on saanut sinut hallintaansa – ja minä tulen nousemaan kuolleista viimeisenä päivänä. Jumala on todellinen. Eikö hän ole ihmeellinen?

⁸¹   No niin, nyt me voimme aloittaa rukousjonon. Onko tämä…

Kuinka moni täällä on minulle vieras – jota minä en tunne, tai tiedä sinusta mitään? Nostaisitteko kätenne. Koko rukousjono – jokainen teistäkö? Kuinka monta te olette saaneet tänne nyt – 50? Tulee olemaan vaikeaa saada otetuksi heitä kaikkia. Me emme pysähdy nyt jokaisen kanssa käyttämään näkemisen lahjaa. [erottaminen], mutta ihmiset varmaan ymmärtävät – tietävät. Ymmärrättekö? Me käymme läpi niin monta kuin ikinä pystymme.

Rukoilkaa te siellä, siis, ottakaa huolenne ja semmoiset ja heittäkää ne syrjään. Tämä on se hetki, ystävät, jota varten te olette seisseet ja odottaneet. Siis, minun pitää keskeyttää nyt, koska, tästä eteenpäin, ei voi olla kyse enää minusta.

⁸²   Mitä, jos Jeesus seisoisi tässä, puku päällä, jonka veli Palmer antoi minulle? Mitä, jos Jeesuksella olisi tämä puku päällään, ja tämä nainen seisoisi tässä hänen edessään, ja sanoisi; ”Herra, minä olen sairas, parantaisitteko te minut?”

Tiedättekö te, mikä Jeesuksen vastaus olisi? ”Lapsi, minä tein sen jo, kun kuolin silloin sinun puolestasi ristillä.” Pitääkö paikkansa?

No, ainoa, mitä hän voisi tehdä, olisi antaa jokin merkki, että hän tietäisi – sanoisi naiselle jotakin, josta hän ymmärtäisi, että kyse on hänestä. Pitääkö paikkansa? Siis, minä en tiedä mitään tästä naisesta, mutta, sen lahjan avulla, minä luovutan itseni Herralle, ja hän puhuu minun huulieni kautta. Jumalalla ei ole muita huulia kuin sinun ja minun. Hänellä ei ole muita korvia tai silmiä kuin minun ja sinun. Tiesittekö te sitä? Me olemme oksat; hän on viinipuu. Viinipuu ei kanna hedelmää, vaan oksat; näettekö? Hän on paikalla Hengen muodossa. Hän tulee jonakin päivänä fyysisessä ruumiissa, mutta nyt hän on Henkenä seurakunnassaan.

”Ja sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja minä teissä”, ja niin edelleen… näettekö? ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että se olin minä, Isässäni, joka toimii teissä”, näettekö? Jumala meissä…

⁸³   Siis, jos hän on sama kuin hän oli silloin esittäessään viimeisen kutsunsa pakanoille… muistakaa, että hän päätti juutalaisten aikakauden; sen jälkeen, kun heillä oli ollut vuosikausia teologiaa ja opetusta. Nyt seurakunta on saanut sitä vuosikausia pakanoina. Nyt ollaan tulossa loppuun.

Siis, tänä iltana, tässä on eräs tapaus, aivan kuten Johanneksen evankeliumin 4:ssä luvussa: eräs mies ja nainen kohtaavat, ja Jumala haluaa osoittaa samarialaisille, että hän on Jumala ja tässä on hänen Messiaansa.

Siis, Pyhä Henki on Messias, en minä; siis ymmärtäkää se. Minä olen ihminen aivan kuten tekin, mutta Messias, on hän, joka on täällä, tuo Yliluonnollinen. Teissä jokaisessa on osa häntä, näettekö? Kyse on Messiaasta. Siis, sen on tultava esiin jollakin tavalla, lahjan kautta.

⁸⁴   Siis, jos hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja tämä nainen seisoo tässä, ja hänellä on tarve… Minä en tiedä; hänen tarpeensa ei ehkä ole sama kuin tuon naisen silloin. Minä en tiedä, mitä hän tarvitsee, mutta, jos Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja hän haluaa teidän kaikkien uskovan häneen ja tietävän, että hän on sama, kuten hän halusi, että samarialaiset tiesivät, hän tekisi samoja asioita, kuin hän teki silloin. Onko järkeenkäypää? Onko se… Ja se ei ole ainoastaan järkeenkäypää, vaan, se on sitä, mitä kirjoitukset sanoivat hänen tekevän.

Siis, minä en ole koskaan elämässäni tavannut tätä naista. Jos olen, en tiedä tuntevani häntä. Ja minä luulisin, että tämä on meidän ensimmäinen tapaamisemme. Te ette tunne minua.  Nainen sanoo, ettei tunne – ei tunne, mutta hän oli tuolla takana, perjantai-illan kokouksessa tuolla. Tietenkään, minä en kiinnitä erityistä huomiota keneenkään, joka istuu kokouksessa, takana. Minä en tiedä hänestä mitään. En ole koskaan nähnyt, eikä ole aavistustakaan… Hänellä saattaa olla ongelmia kotona, hän ei ehkä ole edes naimisissa. Hän saattaa olla…  Hän saattaa seistä tässä huijaamassa, näettekö? Hän saattaa olla tässä ihan…

⁸⁵   Hän sanoo: ”Kiitos Jeesus”‚ se ei merkitse, että hän olisi kristitty. Minä olen kuullut teeskentelijöiden sanovan niin. Monta kertaa, käydään juhlimassa ja otetaan jonkun toisen miehen vaimo mukaan; ymmärrättekö? – tehdään äkkikäännös, ja sanotaan: ”Kiitos Jeesus.” Todellakin. Sillä ei ole mitään merkitystä. Teidän pitää olla syntyneitä Jumalan Pyhästä Hengestä, teillä pitää olla täällä jotakin, joka tekee teistä kristityn.

Hän saattaa seistä tässä jonkun toisen puolesta. Kuka hän on? Mistä hän on kotoisin? Minä en tiedä. Jumala tietää sen; minä en tiedä. Mutta nyt, jos Pyhä Henki on täällä, kuten minä sanoin hänen olevan… Minä haluan, että te kuuntelette tätä, äiti, nuori rouva, että te kaikki kuuntelette. Kuulkaa; jos Jeesus Kristus on noussut kuolleista, ja minä voin osoittaa että hän elää, niin silloin hänen jokainen lupauksensa voi täyttyä teidän kohdallanne yhtä paljon, kuin ihmisille silloin Galileassa; ymmärrättekö? Aivan kuten… Mutta, elääkö hän? Se on seuraava asia.

⁸⁶   Siis, Jeesus sanoi, että se sukupolvi tulisi saamaan Joonan merkin, ylösnousemuksesta. Siis, elääkö Jeesus? Onko tämä Jeesus, josta me puhumme; me tiedämme, että hänet naulittiin ristiin, hän kuoli, ja hänet haudattiin. Juutalaiset sanoivat, että hänet varastettiin, mutta elääkö hän? Hän sanoi, että eläisi. Hän on palannut Pyhän Hengen muodossa, ja on kanssamme, ja tekee samoja tekoja, ja työskentelisi meidän kauttamme aikakauden päättymiseen asti.  Siis, jos hän on elossa, hän toimii samalla tavalla; hän ei voisi tehdä mitään erilaista. Siis, ainoa, mitä minä voin tehdä, on antautua tuolle lahjalle… ja sitten katsoa, mitä hän sanoo.

Siis, jos hän tekee niin, sekä minä, että tämä rouva, kädet ylhäällä, ja Raamattu tässä, me emme ole koskaan elämässämme tavanneet… Ja, monet teistä siellä, epäilemättä, Jumala tulee teidän luoksenne tänä iltana, jos te uskotte. Hän sanoo… Tehkää te näin, sanokaa: ”Herra Jeesus, minulla on tarve sydämessäni; minä tiedän, ettei tämä saarnaaja tunne minua.”

⁸⁷   Tässä, yhtenä päivänä – juuri eilisiltana, joku sanoi minulle, ohi kulkiessaan: ”Minä tiedän, ettei tuo mies tunne minua”, näettekö, ”hän ei voinut mitenkään tuntea minua.” En todellakaan.

Mutta, Jumala tuntee teidät. Hän tunsi teidät jo ennen kuin maailma oli vielä edes perustettu; hän tunsi teidät. Hän tunsi jokaisen kärpäsen, joka tulisi olemaan maan päällä ja montako kertaa se tulisi räpäyttämään silmiään; hän on ääretön, näettekö? Hän tunsi lopun jo alussa. Siis, hän ei tule toimimaan eri tavalla; hänen on toimittava samalla tavalla.

Te sanotte: ”Veli Branham, sinä viivyttelet jostain syystä.” Niin teenkin. Pitää täsmälleen paikkansa. Jos Herra ei tule, minun vain pitää lähteä täältä, sillä se… Minä vain rukoilisin sairaitten puolesta. Minä olen täysin avuton. Minun pitää odottaa häntä.

⁸⁸   Siis, kuinka moni on nähnyt sen kuvan siitä? Washington DC:ssä on siitä kuva.

Siis, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä otan Pyhässä Hengessä, jokaisen sielun, joka täällä paikalla istuu, Jumalan valtakunnalle. Noudattakaa sitä, mitä teille sanotaan. Tästä eteenpäin, kyseessä on Hän. Tietäköön yleisö tämän, jos minä en tapaa teitä ennen ylösnousemusta, Henki, elämä, tulipatsas, sama, joka johdatti israelilaisia, jonka te näette siinä kuvassa, tulee tekemään samoja tunnustekoja. Se oli Jeesus. Jumala [hän] oli hänessä, tulipatsas. Kuinka moni tietää sen?

”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen.* ”Minä olen”, palavassa pensaassa. [*ASUI]. Jos hän toimi niin sillä tavalla kun Hän oli ihminen – hän on täällä nyt. Tuo sama Tulipatsas on juuri nyt vain kahden jalan päässä tästä, missä minä seison; ja se on totta. Siis, mitä hän tulee tekemään, minä en tiedä. Jumala teitä siunatkoon. Joskus se saa minut aivan tajuttomaksi, lähes – jos minä yritän saada otetuksi tämän koko rukousjonon.

Mutta, jos te ette näe minua virran tällä rannalla, minä tapaan teidät toisella puolella jonakin päivänä. Jumala teitä siunatkoon; Jumala kanssanne!

⁸⁹   Meidän taivaallinen Isämme, me luovutamme itsemme sinulle. Kiitos, että tulit. Me tiedämme, että kokous on kokonaan nyt sinun hallinnassasi; ja minä rukoilen, että sinä ottaisit vastaan halvan palvelijasi, minut, sinun palvelijasi käyttääksesi minun silmiäni ja huuliani; sinun palvelijoitasi tuolla korvineen ja sydämineen kuulemaan ja ottamaan vastaan. Ottakoon Jumalan voima täyden hallinnan tässä kokouksessa, meidän kaikkien kauttamme yhdessä, kun me toimimme yhdessä. Älköön yksikään syntinen kyetkö lähtemään tästä rakennuksesta tulematta pelastetuksi. Älköön yksikään, jolla ei ole Pyhää Henkeä – tulkoot he täytetyiksi tänä iltana sinun Hengelläsi. Tulkoon kaikista seurakunnista ja kirkkokunnista jokainen sairas ja kärsivä ihminen terveeksi. Me jätämme tämä nyt sinun haltuusi. Puhu sinä tästä eteenpäin Herra, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

Olkaa niin kunnioittavia kuin vain pystytte. Siis, minä puhun nyt tämän naisen kanssa. Meidän Herramme tapasi sen naisen siellä kaivolla, ja minä teen nyt sen saman täällä, minkä hän teki siellä. Hän keskusteli hänen kanssaan hetken, josta minä olen saarnannut. Mitä Jeesus pyrki tekemään? Isä oli lähettänyt hänet sinne; hänen oli mentävä Samarian kautta; hän ei tehnyt mitään ennen kuin Isä näytti hänelle, Joh. 5:19. Sitten hän lähti Samariaan. Sen jälkeen, hän ei tiennyt, mitä tehdä. Se nainen ilmestyi; Jeesus vain odotti; hän alkoi keskustella naisen kanssa, hän sanoi: ”Nainen, tuo minulle juotavaa.”

Nainen sanoi: ”Juutalaisten ei ole tapana pyytää tuollaista samarialaisilta; sinähän olet juutalainen.”

Jeesus sanoi: ”Mutta, jos sinä tietäisit, kenen kanssa sinä puhut, sinä pyytäisit minulta juotavaa.”

⁹⁰   Keskustelu eteni, kunnes Jeesus sai selville mikä naisen ongelma oli. Sama, mitä minä yritän tehdä Hänen Henkensä avulla, näettekö? – mikä täällä on vialla, mitä varten te seisotte täällä. Olkaa te tuomari, pitääkö se paikkansa, vai ei. Näettekö? Minä voin… Minä en tiedä, mutta jos Herra sanoo minulle; te tiedätte, pitääkö se paikkansa vai ei.

Ja sitten, kun Jeesus löysi hänen ongelmansa… hänen ongelmansa oli moraalittomuus.

Jeesus sanoi: ”Hae miehesi, ja tule tänne.”

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Oikein sinä sanoit. Viisi sinulla on ollut; se, jonka kanssa sinä nyt elät, ei ole miehesi.”

Nainen sanoi: ”Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Me, samarialaiset, tiedämme, että kun Messias tulee, hän kertoo meille tällaisia asioita; mutta minä en tiedä, kuka sinä olet.”

Jeesus sanoi: ”Minä olen hän.”

⁹¹   Siis, jos te olette yhdysvaltalainen nainen, uskotteko te, että Messias tulisi tekemään näitä samoja asioita tänään? Onko teitä opetettu uskomaan se, ja uskotteko te, että hän tekisi samaa? Minä uskon siihen.

Siis, te olette tietoinen siitä, että jotakin on meneillään. Herran enkeli on tulossa teidän ja minun väliin, ja asettuen teihin. Tämä nainen kärsii jostakin, joka on hänen rinnassaan. Todellakin. Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Siis, te varmasti ymmärrätte, että sitä ei näe. Siis, uskotteko te? Se on hänen Henkensä.

Siis, tämä nainen on ihana ihminen; hän on kristitty, oikea kristitty. Siis, hänen kanssaan on ihana olla tekemisissä. Puhutaanpa naisen kanssa hetki, niin nähdään, mitä Pyhä Henki sanoo. Sitten seuraava tapaus, me vain rukoilemme niin, että saamme koko jonon käytyä läpi.

⁹²   Sitten, alkakaa rukoilla siellä, jokainen, jolla on tarpeita. Alkakaa vain rukoilla. Ymmärrättekö? Sanokaa: ”Jumala, tämä mies ei tunne minua, mutta anna minun koskettaa sinun viittaasi, ja käytä sinä miehen huulia ja vastaa minulle, niin minä varmistun siitä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti ja on antamassa uloskutsutulle pakanaseurakunnalle, erillään olevalle joukolle, kuten Aabrahamille ja hänen joukolleen, viimeisen, ratkaisevan merkin.”

Nyt, sisar, minä en tiedä, mitä minä sanoin, ymmärrätkö? Mitä se olikin, se on nyt tuolla nauhalla, näettekö? Mitä se sitten olikin, se piti paikkansa, eikö pitänytkin? Minä en voi millään keinolla tuntea teitä; minä en tunne teitä sen paremmin kuin ketään muutakaan; mutta niin se vain on. Täällä on jokin yliluonnollinen, joka tuntee teidät, eikö vain? Te olette siitä tietoinen. Luuletteko, että se on Herra Jeesus? Uskotteko te, että tässä hänen Henkensä puhuu minun – ymmärrättekö – hänen palvelijansa kautta? Siis uskotte? Kiitos!

⁹³   Kyllä, minä näen. Se koskee tätä naista; vaiva, minä näen sen palaavan nyt. Se on – hänen rintansa. Juuri niin. Ja hänellä on vaiva kyljessään; pitää paikkansa. Teillä on sydänvaiva, vaivaa kurkussa; se on totta, eikö olekin? Enhän minä arvannut sitä? Pyhä Henki on läsnä; ymmärrättekö, paljastaen sen. Ei, nainen tietää pitikö se paikkansa. Hän nosti kätensä: oliko se totta?

Siis, tehän tiedätte, että täällä on jotakin, jokin henki, joka tuntee tämän naisen, Henki, joka on peräisin Raamatusta, Jumalan lupaus. Eikö Hän olekin suurenmoinen? Uskotteko te häneen nyt? Siis, antakaa sen nyt asettua paikoilleen teissä.

Minä en tunne teitä. Jumala tuntee. Mitä, jos Jumala sanoo minulle, kuka te olette? Hän tunsi Simon Pietarin; hän tunsi Filippuksen. Uskotteko te, että hän tuntee teidät? Mikä auttaisi teitä? Rouva Taylor, lähtekää kotiin, te olette päässyt sairaudestanne; Jeesus Kristus parantaa teidät.

⁹⁴   Laaksojen Lilja, Aamutähti, Saaronin kukka, Laaksojen Lilja, hän, joka oli, joka on, ja on tuleva, Daavidin juurivesa, oi, Hänen majesteettinsa, Hänen armonsa, Hänen hyvyytensä, Jumalan Pyhä Henki – täällä puhujankorokkeella.

Lapsenne takia? Monilla on tuo sama tauti. Uskotteko te, että hänen pikku sydämensä paranee ja kaikki tulee järjestymään? Uskotteko te? Isä, Jumala, tämä lapsi on liian pieni uskomaan. Voikoon hän parantua Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Älkää epäilkö. Lapsi tulee jäämään henkiin. Lähtekää kotiin ja olkaa nyt kiitollinen Jumalalle.

Tulkaa sisar; hyvää iltaa. Me olemme täysin vieraita toisillemme. Siis, minä tunnen, että jostakin tulee sellaista, että minä luen ihmisten ajatukset. Älkää tehkö sitä; te haittaatte kokousta. Tässä, pankaa kätenne minun käteeni, sisar. Siis, kuulkaa, jos Jumala näyttää minulle, mikä teidän vaivanne on, nostakaa kätenne, jos se menee oikein. Teillä on naistenvaiva. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne – tämä rouva tässä. Rouva… siis onko tämä ajatustenlukua? Te olette parantunut nyt, sisar. Te voitte lähteä kotiin, Jumala parantaa…?…

⁹⁵   Teidän ei tarvitse tulla tänne, se niveltulehdus on parannettu…?…

Hänellä on selkävaiva. Siis, kääntykää ympäri ja lähtekää saman tien kotiin, ja sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus, että paransit minut.”

Jos te uskotte [/voitte uskoa]… Uskotteko te? Uskokaa nyt; älkää epäilkö. No niin…

Minä en tunne teitä. Minä olen teille vieras, mutta, jos Jumala kertoo minulle teistä… Tämä on meidän ensimmäinen tapaamisemme, mutta jos Jumala kertoisi minulle teistä, uskoisitteko te? Hermostunut; teillä on tyrä, pastori Orris; lähtekää kotiin ja olkaa terve. Jumala kanssanne!

Teidän sydänvaivanne on lähtenyt kokonaan. Jatkakaa vain eteenpäin.

Niveltulehdus tulee lähtemään teiltä, jos te uskotte. Uskotteko te sen? Perkele haluaa teistä sänkypotilaan, valkoisen kepin kanssa. Jatkakaa tästä kotiin; uskokaa kaikesta sydämestänne; olkaa terve.

Se teidän munuaisvaivanne, [te siellä] takana, menkää kotiin. Se tulee väistymään. Te tulette paranemaan.

⁹⁶   Uskotteko te kaikesta sydämestänne? No, se iänikuinen diabetes ei tule vaivaamaan teitä enää ikinä, jos te uskotte. Lähtekää kotiin. Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Ainoastaan uskokaa Jumalaan. Uskokaa, älkää epäilkö. Pitäkää usko Jumalaan.

No niin. Uskotteko te? Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Haluaisitteko te, joka seisotte  siellä? Uskotteko te, että Jumala voi puhua minulle teistä, joka seisotte siellä? Minä käännän pääni toiseen suuntaan, koska tuolla on rukoilevia ihmisiä. Minä yritin löytää katseellani missä se [valo] menee. Minä haluan puhua teidän kanssanne hetken. Jos Jumala kertoo minulle, mikä teidän ongelmanne on, tai jotakin, uskotteko te kaikesta sydämestänne? Vaivaako teitä hermostuneisuus? Sydänvaiva; juuri niin. Teidän silmässänne on jotakin vikaa; kasvain iiriksessä. Näin on. Haluatteko että teidät parannetaan? Rouva …?… lähtekää kotiin ja olkaa terve…