Download PDF

58-0329 VÄKEVÄ VOITTAJA
(The Mighty Conqueror)
Middletown, Ohio, USA, 29.3.1958

 

1       Jäädään vielä seisomaan hetkeksi, kun rukoilemme.

Armollinen Jumalamme, me olemme kiitollisia tänä iltana tästä hetkestä ja mahdollisuudesta kokoontua palvelemaan Sinua. Me emme tiedä, mitä tämä ilta tulee merkitsemään meille, mutta me luotamme siihen, että Sinun armosi täyttää kaikki meidän tarpeemme. Me pyytäisimme, että Sinä olisit laupias niille, jotka tarvitsevat pelastusta tänä iltana. Tulkoot he tuon lähteen äärelle, joka on täytetty Immanuelin suonista otetulla verellä. Tulkoot sairaat ja vaivatut noiden parantavien vesien ääreen ja jättäkööt kainalosauvansa ja paarinsa ja sairautensa ja tautinsa tuolle lammelle tänä iltana. Kuohuta nuo vedet, Herra ja suo armosi kansallesi, jotta he uskoisivat Sinun Sanasi ja Sinun läsnäoloosi.

Ja, kun me lähdemme tänä iltana, sanokaamme, kuten nuo, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun Hän puhui meille tiellä?” – sillä me pyydämme sitä Jeesuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen. Istukaa vain.

2       Pojilla on nyt nauhoja, ja tämä on viimeinen ilta, kun he voivat myydä niitä. Kaikki myynti pitää lopettaa tänä iltana, sillä me emme myy mitään sunnuntaisin. Me vain otamme… Olen aina noudattanut sellaista tapaa, ettemme me myy mitään sunnuntaisin. Kaikki nauhat… Heillä on noin 500 [äänitettyä] sanomaa suurista parantamisjonoista niiltä kerroilta, kun ääneni ei ole ollut käheä.

Herra Mercierillä on niitä tuolla takana tiskin ääressä, missä se nyt sitten onkin. Sanoin, takana – siis edessä, ja te voitte saada niitä. Niitä myydään tosi halvalla.

Minä tilasin yhden nauhan jokin aika sitten eräältä evankelistalta, ja se maksoi melkein 9 dollaria. Pojat myyvät omiaan, kolmella – luulisin. Ja he saavat siitä hädin tuskiin edes niin paljoa, että voivat pysyä mukanani kokouksissa.

Tämä herra Mercier ja herra Goad, toinen heistä oli katolinen ja toinen – minä en tiedä… En usko, että he kuuluivat mihinkään seurakuntaan – Gene. Ja he muodostivat itsestään pikku FBI:n tullakseen tutkimaan, toteutuivatko nuo näyt meillä kotona [Jeffersonvillessä]. Te näette vain yhden puolen. Te näette sen vain yhdeltä pieneltä kantilta täällä. Nuo suuret näyt toteutuvat juuri kotona. Täällä te teette sen omalla uskollanne. Kotona tapahtuu se, mitä Jumala tekee. Jossakin muualla, kun me olemme keskenämme, tai kalassa tai jossakin, kun me olemme vähän viettämässä vapaa-aikaa…

3       Meillä on kirjoja, mutta minä en ole ikinä kirjoittanut yhtäkään, mutta herra Lindsay kirjoittaa niitä, tai siis, kirjoitti – pikemminkin. Herra Stadsklev kirjoitti toisen; mutta ne molemmat ovat loppuneet. Me saamme niitä pian lisää.

Siis, huomenna on sapatti ja täällä on hyviä saarnaajia, jotka uskovat tämän tyyppiseen palvelustehtävään. He sponsoroivat, ja tekevät yhteistyötä tässä kokouksessa. Ja heille on suuri ilo saada sinut seurakuntaansa. Ja minä sanon, että haluaisin, että te kävisitte jossakin näistä hyvistä seurakunnista, huomenna, jos te olette täällä vain käymässä. Olen varma, että te saatte lämpimän vastaanoton, ja ehkä siellä ollaan jo pidetty siitä huolta.

Ja sitten, huomenna iltapäivällä täällä on vielä kokous 14:30. Ja sitten huomisiltana – päätöskokous 19:30. Olisi ilo nähdä teidät taas noina aikoina, ja luotamme ja uskomme että huomisilta, niin kuin aina ennenkin, on sitten suurin ilta, varattu parantamiselle. Kyse on aina suuresta odotuksesta ennalta – joko saadaan nyt tai ei ollenkaan.

4       Yleensä pannaan… Joskus, yleensä, viimeisenä iltana ihmisiä paranee 20 kertaa enemmän, koska he ovat latautuneet ja seuranneet ja odottaneet, ja sitten he panevat – käyttävät uskoaan. Siis, jos teidän seurakunnallanne on kokous huomisiltana, ja te olette sairas, kysykää paimeneltanne; olen varma, että hän antaa teidän tulla, jos te ette pääse tähän jonoon, tai teidän puolestanne ei rukoilla tänä iltana.

Jos Branhamin perheelle pitäisi antaa jotakin kunniaa, se kuuluisi vaimolleni. Hän on se, joka seisoo minun ja yleisön välissä. Minä kävin hakemassa hänet tänään. Ja minä kun kuvittelin olevani ujo; hän on vielä pahempi kuin minä.

Puhuin hänelle siitä, mitä minä sanoin teille eilisiltana, että vaikka synnyin 1909, että olisin suunnilleen 25. Mutta luulen, että minun on muutettava se 27:ksi, koska olen saarnannut 27 vuotta, ja niitä loppuja ei kuitenkaan lasketa; vain ne, joina olen saarnannut ja palvellut Herraa.

Sanoin vaimolleni: ”Kultaseni, voisitko sinä tulla lavalle?”

Hän sanoi: ”Minä pyörtyisin.” Mutta minä aion nyt pyytää häntä nousemaan ylös hetkeksi, ja esitellä teille maailman suloisimman naisen – minun vaimoni, rouva Branham. [Yleisö taputtaa.] Kiitos. Häntä varmasti ujostuttaa. Minä saan kyllä kuulla tästä vielä myöhemmin.

5       Veli Vayle sanoi: ”Haluan pyytää sinut lavalle, sisar Branham.” Vaimoni sanoi jopa pelänneensä ylipäätään tulla kokoukseen, häntä pelotti, että veli Vayle tekisi sen, hän odotti tulevansa yhdessä minun kanssani.

Siis, tänä iltana haluan lukea vähän Kirjoituksista, Ilmestyskirjan 6. luvusta, ja me – aiheekseni. Haluan lukea ensimmäiset kaksi jaetta.

1 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ”Tule!”

2 Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

Haluan ottaa tämän aiheen muutamaksi hetkeksi: ”Väkevä voittaja.”

6       Suunnilleen kolme vuotta sitten minä ja Billy piipahdimme Lissabonissa, Portugalissa ja menimme käymään vanhassa orjuusmuseossa. Ja jotkin kirjoituksista olivat englantia niin, että me pystyimme ymmärtämään. Me näimme siellä paikan, jonka eräs suuri sankari – en muista nyt hänen nimeään – joka valtasi sen. Ja sitten kun turkkilaiset olivat pitäneet sitä hallussaan useita vuosia, tulivat espanjalaiset ja taas uusi sankari astui näyttämölle. Hän otti itselleen sen ja kaiken kunnian. Nuo sankarit ja valloittajat [voittajat], ja sankarit ja valloittajat… Niin on ollut kautta aikojen. Ja yksi… Sana ”valloittaja” [voittaja] tarkoittaa jotakuta, joka on voittanut. Se on suurenmoinen sana, se on – hyvin merkittävä sana.

Ja jokin aika sitten, minä seison siinä paikassa, missä Konstantinus oli matkalla Roomaan; ja häntä huolestutti tuleva taistelu. Ja jotkut hänen sotilaistaan, totta kai, olivat kristittyjä ja he olivat täysin lainsuojattomia Rooman valtakunnassa. Ja tuona iltana, kun Konstantinus nukkui, Herran on täytynyt ilmestyä hänelle. Hän näki unta valkoisesta rististä. Ja ääni puhui hänelle ja sanoi: ”Tässä [merkissä] voitat.”

7       Ensin, kun minä luin sen, se sykähdytti sieluani. ”Tässä merkissä voitat.” Ja hän nostatti kaikki sotilaansa ylös kello 12 yöllä, ja pani heidät maalaamaan valkoisen ristin kilpeensä, sillä tuon ristin kautta he tulisivat voittamaan. Ja he voittivat.

Ja sitten, noin kolme vuotta sitten, minulla oli ilo ja kunnia käydä Belgiassa. Minä pistäydyin siellä, Brysselissä, joka on vähän matkan päässä Waterloosta.

Ja sieltä löysin kirjasen ja luin Napoleonista, kuinka suuri soturi hän oli. Ja oikeastaan hän ei ollut ranskalainen. Hän pohjimmiltaan halveksi ranskalaisia, mutta hän meni sinne kostaakseen heille, ja sitten hänestä tuli suuri soturi ja valloittaja.

Ja jokunen maili siitä, missä minä seisoin, oli osa siitä vanhasta muinaisjäänteestä. Ja minä luin hänen elämästään. Miten hän kaipasi ja himoitsi tehdä jotakin suurta. Ja hän kulki kuun merkkien ja tähtien mukaan. Ja, kun hän oli nuori mies, hän oli kieltolain kannattaja.

8       Ja 33 ikäisenä hän oli valloittanut maailman. Ja koska hänellä ei ollut enää mitään valloitettavaa, hän istui maahan ja itki. Eikä ollut enää ollut ketään, jonka voittaa, hän oli saanut maailmanvoitetuksi. Ja hän oli voittanut kansat niin, ettei hänen nimeään voinut mainita ilman, etteivät ihmiset olisi pyörtyneet.

Häntä pelättiin niin, että kun äidit panivat lapsiaan nukkumaan iltaisin, niin sen sijaan, että olisivat sanoneet: ”Jos et ole kiltti, niin mörkö tulee nappaamaan sinut,” he sanoivat: ”Jos sinä et ole kiltti, Napoleon tulee nappaamaan sinut.” Ja lapset hautasivat päänsä peiton alle tosi vikkelästi. Hän halusi kaikkien pelkäävän itseään. Mutta sellainen – ja oikeaa asiaa ei koskaan voiteta pelolla.

9       Minä ajattelen erästä suurta sankaria, jonka meidän lukijamme unohtavat liian usein. Monet teistä minun ikäisistäni miehistä ja naisista voitte muistaa hänet. Se tapahtui Sveitsissä monia vuosia sitten.

Sveitsi koostui joistakin germaaneista, jotka olivat menneet vuorille. He eivät halunneet yhtään sotaa. He olivat menneet sinne ylös ollakseen rauhaa rakastava kansa. Ja he ovat yhä rauhaa rakastava kansa.

Ja eräänä päivänä, kun muukalaiset tunkeutuivat maahan, ja he aikoivat ottaa sveitsiläisten maan heiltä, sveitsiläiset jättivät kotinsa ja laskeutuivat laaksoihin kohdatakseen lähestyvän armeijan.

Ja voi, sen on täytynyt olla mitä surkein näky tuona päivänä, kun kourallinen pikkuisia sveitsiläisiä oli ahdistettu selkä vuoria vasten, taistelemaan nuijien ja seipäitten ja – ja kivien kanssa, ja viikatteen terien kanssa.

Ja heitä tuli vastaan niin suuri armeija ja niin täydellisesti harjoitettu, että se näytti aivan tiiliskiviltä seinässä: joka mies täysin haarniskoiden peitossa, pitkät koulutetut keihäsmiehet edellä, joka mies aivan yhtä jalkaa.

10   Ja siinä nuo sveitsiläiset seisovat tietämättä, mitä tehdä. Ja lopulta eräs nuori mies, Arnold von Winkelried astui esiin; ja hän sanoi: ”Sveitsin miehet. Tänään minä aion antaa henkeni kansani puolesta.” Hän sanoi: ”Tulin tänä aamuna vuorten yli, suutelin viimeisen kerran vaimoani ja kolmea lastani hyvästiksi. En tule enää koskaan näkemään heitä. Haluan, että te kaikki pidätte heistä huolta, mutta tänään, minun on annettava elämäni Sveitsin edestä,” hän sanoi.

Hänelle sanottiin: ”Arnold von Winkelried, mitä sinä aiot tehdä?”

Hän sanoi: ”Seuratkaa te minua ja taistelkaa kaikella, mitä teillä on.” Ja hän katsoi ympärilleen niin, että löysi kohdan, jossa keihäitä oli tiheimmillään. Ja hän nosti kätensä kohti taivasta ja huusi täysin palkein: ”Tietä vapaudelle.” Ja hän alkoi juosta; ja hän huusi uudestaan: ”Tietä vapaudelle!”

Ja, kun hän ryntäsi armeijaa kohti kädet ylhäällä, ja rinta suojattomana keihäitä vastaan, enemmän kuin sata keihästä kurotti häntä kohti. Ja hän kaappasi ne syliinsä ja syöksi ne rintaansa ja kuoli siihen nuo keihäät rinnassaan.

Sellainen jalo näytös ajoi muukalaiset pakosalle ja hajotti heidät alkutekijöihinsä. Ja Sveitsin armeija rynnisti nuijineen ja seipäineen ja pieksi armeijan ulos maasta, eikä siellä ole sen koommin ollut sotaa. Se oli oikea voitto, tosi valloitus. Sellaiselle harvoin on koskaan löytynyt vertaa eikä mikään koskaan ylitä tuota sankaruuden osoitusta.

11   Ja tänään, kun ihmiset pitävät kovin sankaruudesta puhumisesta, ja miten mielellään sankareita palvotaan… Ja me arvostamme kovin sitä, mutta, voi veljet, milloinkaan ei ole ollut Herran Jeesuksen vertaista sankaria.

Eräänä päivänä, kun Aadamin suku oli ajettu nurkkaan, perkeleen voimien ahdistamana, kaikenlaiset suuret hengelliset joukot ja kaikenlaiset ismit olivat ajaneet Aadamin suvun nurkkaan. Sairaudet, taudit, ja kaikki ihmissuvun viholliset olivat ahdistaneet Aadamin suvun nurkkaan. Mutta oli Yksi, joka puhui taivaassa ja sanoi: ”Minä lähden alas maan päälle antamaan elämäni Aadamin suvun puolesta.” Ja Hän tuli maan päälle ja hän löysi paikan, jossa keihäitä oli tiheimmillään: kuoleman. Hän ryntäsi sinne ja kahmaisi kuoleman keihään kallisarvoiseen sydämeensä Golgatalla. Hän voitti kuoleman.

12   Ja, kun Hän palasi kirkkauteen, Hän lähetti Pyhän Hengen kasteen alas alamaisilleen ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja taistelkaa kaikin voimin.”

Oi, veljet, miksi ihminen yrittää ottaa jotakin muuta? Otetaan se, minkä Kristus lähetti meille ja taistelkaamme kaikella sillä, mitä meissä on. Ei meidän tarvitse olla treenattuja miehiä. Ei meidän tarvitse olla harjaantunutta kansaa. Meidän pitää olla halukasta kansaa. Jumala haluaa halukkaita työntekijöitä.

Napoleon oli istunut maahan ja itkenyt 35 ikäisenä, ja hän oli alkoholisti, lyöty, ja hänen kuningaskuntansa meni menojaan. Mutta, Jeesus oli voittanut kuoleman ja helvetin ja haudan 35 vuotiaana. Voi, Hän oli Väkevä Voittaja. Kun Hän oli täällä maan päällä, Aadamin suku kohtasi sairauden silmästä silmään.

Ja eräänä päivänä pian Hänen palvelustehtävänsä alkamisen jälkeen, Hän tuli Simon Pietarin kotiin. Ja hänen anoppinsa makasi sairaana, kuumeessa. Hän hädin tuskin kosketti naisen kättä ja tuo Väkevä Voittaja oli voittanut kuumeen, ja se lähti naisesta.

13   Eräänä päivänä joukko perkeleitä kohtasi Hänet, eräässä miehessä nimeltä Leegio. Ja ne [riivaajat] olivat tottuneet voittamaan jokaisen, niin että kukaan ei voinut edes mennä heidän ohitseen. Ne tulivat esiin ja olivat saaneet tuon miehen haltuunsa niin, että hän pystyi hakkaamaan ja murtamaan kahleensa kahtia. Eikä viranomainenkaan voinut hänelle mitään. Ja kun, nuo riivaajat tulivat hänen päälleen, hän pystyi särkemään kahleensa, koska se riivaaja antoi hänelle sellaiset voimat.

Minä mietin tänä iltana, teitä paareilla ja pyörätuoleissa, että jos ihminen on niin riivaajien voitelema, että hän saa kolmin- nelinkertaiset voimat omiin inhimillisiin voimiinsa nähden, mihin ihminen pystyisikään Pyhän Hengen voitelemana? Hän kykenisi…?… sidottu pyörätuoleihinsa ja lähtevät siitä Jumalan kunniaksi, jos Elävän Jumalan Hengen voitelu tulee hänen päälleen.

Ja tämä legioona, joka oli ottanut tuon miehen valtaansa… ”Sanotko sinä, veli Branham sitten, että on legioonia, jotka tulevat vanhurskaiden tykö?”

Raamattu sanoo, että ”Jumalan enkeli asettuu niiden ympärille, jotka rakastavat Häntä.” [Ps. 34:7/8]

14   Eräänä päivänä Dootanissa, eräs vanha Elisa‑niminen profeetta. Ja Geehasi, hänen palvelijansa heräsi eräänä aamuna ja koko Syyrian armeija oli hänen ympärillään. Ja hän sanoi: ”Isäni, koko Syyrian on leiriytynyt meidän ympärillemme.” Ja se vanha profeetta heräsi niin tyynenä kuin vain voi, katseli ympärilleen noita kymmeniä tuhansia sotilaita. Ja hän sanoi: ”No mutta, meidän kanssammehan on enemmän [väkeä] kuin mitä noiden kanssa on.” Eikä tuo nuori kaveri voinut ymmärtää sitä.

Hän [Elisa] sanoi: ”Jumala, avaa hänen silmänsä niin, että hän näkee.” Ja, kun Jumala avasi hänen silmänsä, vuori oli tulessa – tulisia vaunuja oli tuon vanhan profeetan ympärillä.

Ja Jumalan Henki, on tässä rakennuksessa vapauttaakseen ja antaakseen vapauden. Sillä tuo Väkevä Voittaja on maksanut hinnan ja ihmisillä on vapaus tulla terveiksi ja tulla vapaiksi. Oi, miten kallis Hänen Sanansa onkaan meille! Riivaajat oli voitettu. Sairaus oli voitettu.

Eräänä yönä, myrskyävällä järvellä, kun kaikki toivo oli mennyttä, ja se pikkuinen vene oli uppoamaisillaan, ja opetuslapset näkivät Jeesuksen tulevan veden päällä, ja he pelästyivät, koska he ajattelivat Hänen olevan henki. Eikö se ole samanlaista kuin tänäänkin? Hän oli ainut, mikä pystyi auttamaan heitä. Siinä oli heidän ainut toivonsa. Ja silti he pelkäsivät Häntä.

15   Ja tänään… voi kuunnelkaa nyt. Ainut toivo mikä tänään on, on juuri se asia, jota ihmiset pelkäävät. Se on vanhanaikainen apostoli Paavalin herätys, ja Raamatun Pyhän Hengen paluu. Älkää ajatelko, että se saa teidät käyttäytymään sopimattomasti. Perkeleen työ on huolehtia siitä, että sinä yhä vain pelkäät Kristusta. Mutta kansakunnan ainoa jäljellä oleva pelastus on Herra Jeesus ja Hänen ylösnousemusvoimansa, mutta ihmiset pelkäävät sitä.

Mutta panitteko merkille, että huolimatta siitä, kuinka paljon ihmiset rukoilivat, kuinka hyvin heidät on järjestetty soutamaan venettään, kuinka hyvin he osaavat säätää purjeet – sillä he olivat purjehtijoita ja kalastajia – mutta, kun tuo Väkevä Voittaja astui paattiin, tuulet ja aallot asettuivat välittömästi.

16   Jokin muuttuu, kun Hän tulee paikalle. Sinä et ole enää sama, kun Hän tulee paikalle. Et ole koskaan ennen tuntenut mitään sellaista, mikä voisi korvata sen. Mikään maailmallinen nautinto eikä mikään voi ottaa tuon Väkevän Valloittajan paikkaa.

Minä uskon, että Anonyymit Alkoholistit on paikallaan, mutta se ei voi koskaan ottaa Jeesuksen Kristuksen paikkaa. Uskon, että lääkärit ja sairaalat ovat hyviä. Lääkkeet ovat hyviä, mutta ne eivät voi koskaan ottaa Jeesuksen Kristuksen paikkaa. Minä uskon, että seurakunnat ja kirkkokunnat ovat hyviä, mutta ne eivät voi koskaan korvata Pyhän Hengen kastetta. Se ei yksinkertaisesti vain käy, koska niissä ei ole itsessään mitään, millä toimia; ihmiset toimivat omassa voimassaan. Me tarvitsemme tuon siunatun Pyhän Hengen toimiaksemme.

17   Kun Hän oli maan päällä, Hän oli suuri Voittaja. Ja sitten Hän voitti jotakin muuta. Se oli risti. Ja risti oli kuolema. Se oli julkisen teloituksen symboli. Ja sinne Hän vain meni. Katsellaanpa Häntä hetki. Ja voi, ystäväiseni, tänä iltana, sinä, joka seisot täällä niin, että jalkoja alkaa pakottaa, sinä, joka olet istunut täällä neljä tuntia, katsellaanpa hieman.

Tässä Hän on menossa Golgatalle. Kadulla metelöidään. Kuulen, kuinka jotkut ihmiset sanovat: ”Siinä se uskonnollinen fanaatikko nyt menee. Sillä lailla käy sille, joka oli hajottamassa meidän seurakuntiamme.” Kuunnelkaa nyt heitä! Saatan nähdä kuinka Hän [Jeesus] nousee ylös tuota mäkeä, ja Hänen kalpeat kasvoparkansa aivan turvoksissa, pilkaten syljettyjä räkäklimppejä pitkin partaa; orjantappurakruunu pantuna Hänen päähänsä ja verta ja kuumia surun kyyneleitä valuu pitkin Hänen poskiaan. Melkoinen tapa voittaa eikö vain?

18   Miehet ja naiset eivät halua kärsiä, että voittaisivat. Mutta vain kärsimyksen kautta voi voittaa.

Ja siinä Hän menee. Joka kerran, kun risti kolahtaa mukulakiveen, Hänen olkapäähänsä koskee. Ja minä näen, että Hänen vaatteissaan on yltympäri pieniä punaisia täpliä. Ja mitä ylemmäs mäkeä hän nousee, nuo täplät vain suurenevat ja suurenevat. Vähän ajan päästä ne ovat yhtä suurta veristä läikkää. Ja Hänen taakkansa hakkaa vasten Hänen jalkojaan… Ja kuoleman mehiläinen on alkanut surista Hänen ympärillään. Hänen täytyy maistaa kuoleman pistosta. Ja kun, tuo mehiläinen alkaa surista Hänen ympärillään, Hän tiesi, että kuolema oli aivan Hänen edessään. Mutta Hänen on voitettava. Se oli syy siihen, mitä varten Hän syntyi – voittamaan, ei atomipommilla, vaan Jehova-Jumalalle uhratulla elämällä.

Ja niin Hän nousee mäelle, ja tuo mehiläinen surisee yhä kovemmin ja kovemmin. Ja lopulta se upottaa pistimensä kallisarvoisimpaan lihaan, joka koskaan on elänyt maan päällä. Hän oli Jumala, ystävät. Kun mehiläinen tai jokin hyönteinen, jolla on piikki – jos mehiläinen pistää riittävän syvälle, ja se vetää piikkinsä ulos, niin se ei enää kykene pistämään.

19   Ja siitä syystä Jumala tuli lihaksi. Jeesus Kristus oli enemmän kuin vain profeetta. Hän oli ihmiseksi tullut [/lihassa ilmestynyt] Jumala, ja kuoleman pistin oli jäänyt Hänen lihaansa ja Hän kiskaisi tuon pistimen pois kuolemalta, kuolemalla Golgatalla. Kuolemalla ei enää ole pistintä uskovan varalle, sillä tuo Väkevä Voittaja voitti kuoleman Golgatalla.

Kolmekymmentä ja jotakin vuotta sen jälkeen, Hän sanoi, naulan kantaan, koskien kuolemaansa: ”Oi kuolema, missä on sinun pistimiesi? Mihin sinun pistimesi on pistetty?” Hän otti pistimen pois kuolemalta. Hän voitti tuon pistimen Golgatalla. Olkoon Hänen pyhä nimensä siunattu! Hän poisti kuoleman pistimen sinun ja minun takiani. Se ei enää pysty pistämään meitä Hänen kuolemassaan eikä meidän kuolemassamme.

Oi, se voi pöristä ja saada aikaan suurta hämminkiä, mutta sillä ei enää ole pistintä. Sen pistin… Minä voin osoittaa kohti Golgataa ja sanoa: ”Tuolla sinun pistimesi voitettiin, Herran Jeesuksen lihassa.” Oi miten minä rakastankaan Häntä. Siellä Hän voitti kuoleman. Häntä ei tapettu.

Hänen ruumiinsa otettiin pistimineen ja pantiin Joosefin [Arimatialaisen] hautaan. Mutta Raamattu sanoo, että Hänen sielunsa laskeutui tuonelaan. Hänellä oli vielä voitettavaa. Ja Hän meni ja saarnasi niille vankilassa oleville sieluille, jotka eivät tehneet parannusta Nooan päivinä.

20   Seuratkaamme Häntä, sinä ja minä, hetken aikaa. Siis, nyt te saatte kuvan siitä, mitä Hän oli. Me näemme Hänen voittaneen kuoleman Golgatalla. Tässä Hänen sielunsa menee kadotettujen – miesten ja naisten paikkaan. Hän avaa tuon mustan vankilan oven, ja siellä on noita kauniita nuoria naisia, jotka tanssivat itsensä tuohon paikkaan. Siellä on saarnaajia, jotka hylkäsivät Jumalan sanoman. Siellä on seurakuntalaisia, ateisteja, pakanoita ja juutalaisia, kaikki tuossa vankilassa, jotka kieltäytyivät kuulemasta tuon vanhurskaan miehen sanomaa.

Ja minä saatan nähdä, kun Hän kolkuttaa oveen ja sanoo: ”Minä olen Se, josta Eenok puhui ja sanoi, että minä tulisin. Minä olen neitseestä syntynyt Jumalan Poika. Minä kuolin juuri maan päällä ja minun on todistettava teille, että minä olen Jumalan Sanan täyttymys.”

21   Enää armoa ei voitu antaa ja ovet olivat kiinni. Hänen sielunsa laskeutui tuohon pohjattomaan hornan kuiluun. Ja ovelle koputettiin. Ja perkele tuli avaamaan ovea, ja hän sanoo: ”Voi, siinähän Sinä oletkin. Minä ajattelin, että sain Sinut, kun Aabel tapettiin. Olin varma, että sain Sinut, kun sain nuo profeetat kiikkiin, ja kun sain Johanneksen pään katkaistuksi, olin melkein varma. Mutta, lopulta, Sinä olet saapunut.”

Saatan kuulla, kuinka Jeesus sanoo: ”Saatana, sinä olet bluffannut nyt viimeisen kerran. Minä olen Voittaja. Minun vereni on yhä kuumana Golgatan ristillä. Sinä et hämää enää ihmisiä. Minä tulin alas sanomaan, että maksoin heidän syntiensä ja sairauksiensa hinnan. Sillä profeetta on sanonut, että minut tultaisiin haavoittamaan ihmisten rikkomusten tähden, ja minun haavojeni kautta he parantuisivat. Minä tulin sanomaan sinulle, että sinä olet hävinnyt taistelun. Velka on maksettu.” Hän otti kuoleman ja tuonelan avaimet saatanan kupeelta ja potkaisi hänet takaisin pätsiin, jonne hän kuuluu…

22   Joku muukin odottaa. On paikka nimeltä paratiisi, jossa on vähän lisää ihmisiä. Ja he ovat ihmisiä, jotka ovat kuolleet hyvässä uskossa. He rakastivat Jumalaa, mutta he eivät vielä voineet mennä Jumalan eteen, koska oltiin eläinuhrien alaisia, eikä eläimen veri voinut sovittaa ihmisverta.

Näettekö, kun elämä on muodostunut, se on verisolussa oleva henki. Ja, kun palvoja uhrasi karitsan veren ja tuo solu murtui, se oli vain näyttelemistä – todellisen sijasta. Silloin, kun palvoja pani kätensä pikkuisen karitsan päälle ja sen kurkku viillettiin auki, ja palvojan kädet kastuivat punaisiksi, tuon pikkukaritsan potkiessa, kuollessa, ja lopulta se oikeni ja kuoli, ja palvoja lähti takaisin saman halun kanssa tehdä aviorikos, valehdella, varastaa, joka hänellä oli aina ollut. Miksi? Kun tuo verisolu murtui, sen elämä oli eläimen elämää. Se ei voi palata ihmisen elämään.

Mutta, kun Jumalan Poika, kun tuo verisolu murtui, Pyhä Henki, joka oli Hänessä, tulee palvojan päälle eikä tuntoa synneistä/ halua syntiin enää ole. Hän on puhdistunut täydellisesti ja päästetty vapaaksi. Ja Jeesus [Hän] sanoi: ”Saatana, minä olen voittanut.”

23   Ja sitten Hän nousee paratiisiin. Katsellaanpa Häntä hetki. Hänen on vielä valloitettava paratiisi. Aabraham, Iisak ja Jaakob juoksentelevat ympäri paratiisia. Ja hetken päästä, ovelta kuuluu outo koputus. Aabraham avaa oven ja seisoo ällistyneenä. Hän sanoo: ”Saara, tulisitko hetkeksi tänne. Tiedätkö, kuka täällä seisoo?

”No mutta”, Saara sanoo, ”Aabraham, herrani, sehän on se sama mies, joka tuli sinne teltalle tuona päivänä, joka oli kääntyneenä selin minuun, ja minä naurahdin sydämessäni ja Hän kääntyi ja sanoi minulle, että olin nauranut.”

Voi tavaton. Juuri sillä hetkellä Danielin uteliaisuus voitti. Hän ryntää esiin; hän katsoo Saaran olkapään yli; hän sanoo: ”Siinä on se Kivi, jonka minä näin irtautuvan vuoresta ’ei ihmiskäden voimasta.’”

24   Hesekiel ei kestänyt enää; hän sanoo: ”Mitäs täällä on tekeillä, veljet?” Ja hän katsoo Danielin olkapään yli. Hän sanoo: ”Veljet, siinä on se pyörä, pyörän keskellä, jonka minä näin pyörimässä korkealla ilmassa.

Hän [Jeesus] sanoo: ”Minä olen voittanut. Lähdetään pois. Seuraava voitto, joka minun on saatava, on hauta. Tulkaa minun mukaani, lapseni.”

Voin kuulla, kuinka Aabraham sanoo: ”Voimmeko me vähän pysähtyä hetkiseksi?”

Kyllä, minä aion puhua opetuslapsilleni 40 päivän ajan.”

Pääsiäisaamuna Hän rikkoi roomalaisten sinetin. Hän voitti Joosefin haudan. Hän mursi sinetin ja tuhosi mätänemisen ja Hän nousi – voittoisana.

25   Tässä Hän lähtee yläilmoihin opetuslastensa kanssa, Vanhan testamentin pyhien kanssa, menee kuun ohi, tähtien tuolle puolelle, maailmojen ja maailmojen tuolle puolelle. Ja hetken päästä he tulevat näköetäisyyden päähän kaupungista. Mitä te ajattelette, että tapahtui?

Katsotaanpa Raamatusta, niin nähdään, mitä sitten tapahtui. Minä siteeraan Daavidin profetiaa. Kun Vanhan testamentin pyhät näkivät tuon kaupungin silmissään, ja Jeesuksen marssimassa armeijan kärjessä – Vanhan testamentin pyhät huutavat: ”Nostakaa päänne te ikuiset portit, nostakaa päänne, ja antakaa kunnian Kuninkaan tulla sisälle.” Ja kaikki enkelit alkavat kokoontua rakennuksen harjalle.

Siis, sanotaan että kun [keisari] Nero oli valloittanut kaupungin, ihmiset pyörtyilivät ja kiljuivat ja nimittivät häntä jumalaksi. Kun Aadolf Hitler meni Ranskaan, hän seisoi riemukaaren alla ja tuntikausia, taivas oli mustanaan lentokoneita, ja sotilaat vetivät preussilaista paraatimarssia…

Ja, kun Stalin tuli Saksaan, kun Venäjä oli voittanut, kymmenet tuhannet venäläiset sotilaat marssien jalat ristissä tehden voitontervehdystä Stalinin seisoessa tuntikausia. Oi, sen on täytynyt olla iso juttu.

26   Jokin aika sitten, minä keskustelin erään sotilaan kanssa. Hän sanoi: ”Billy, kun olin taistellut niin pitkän aikaa, ja kun meidän laivamme saapui New Yorkin satamaan…” hän sanoi: ”Olin ollut vuosia ulkomailla, ja kaikki mitä olin nähnyt, oli helvettiä ja kuolemaa; jotkut sotilaista olivat rampoja, joillakin ei ollut jalkoja, joillakin ei käsiä; meidät kaikki kerättiin kannelle”, hän sanoi.

Hän sanoi: ”Kun minä näin Vapaudenpatsaan seisovan siinä ja tiesin, että olin menossa sen syliin… Aivan sen takana oli kaikki, mikä oli minulle rakasta: äitini, isäni, vaimoni, lapseni. Sotilaat lankesivat itkien kannelle”, hän sanoi.

Ja, jos se saa neljä vuotta sotaa käyneen miehen käyttäytymään kotiin palatessaan sillä lailla, millaista tuleekaan olemaan silloin, kun me kuljemme vanhan ristin alitse, kun viimeinen taistelu on käyty, ja me olemme voittaneet? Voi, millainen hetki se tuleekaan olemaan!

27   Ja kun, enkelit vastaava heille: ”Kuka on tuo kunnian kuningas?”…

Ja Vanhan testamentin pyhät huutavat: ”Herra Sebaot, voimallinen sodassa.” Tehän tunnette Kirjoitukset. Tuon suuren enkelin, Gabrielin, on täytynyt painaa nappia. Nuo suuren suuret ovet avautuvat. Ja aivan vanhan rosoisen ristin muotoisen holvin alta, Jeesus ja Vanhan testamentin soturit kulkevat. He kulkevat läpi Jerusalemin katujen enkelien kanssa huutaen ja laulaen – mikä tervetulotoivotus kotiin, se onkaan – suoraan valkoisen valtaistuimen tykö. Ja Jeesus (Hän) sanoo: ”Isä, tässä ovat ne, jotka uskoivat Sinuun. Minä olen voittanut sekä kuoleman, että tuonelan, että haudan.

Saatan kuulla, kuinka Isä sanoo: ”Istu minun valtaistuimelleni tänne, Poika, siihen asti, kunnes minä olen tehnyt viimeisestäkin vihollisestasi sinun astinlautasi.” Ja Jeesus kiipeää taivaan Jumalan oikealle puolelle, Hänen valtaistuimelleen korkeuksissa. Siellä Hän seisoo tänä iltana. Hetki sitten:

Katso Kipujen miestä
Katso ja näe Hänet selkeästi
Mutta tässä seisoo Hän – Väkevä Voittaja,
siitä lähtien, kun Hän repäisi verhon kahtia

28   Hän veti verhon syrjään niin, että me voimme katsoa ajan verhon toiselle puolelle. Hän veti pois edestä jokaisen perkeleen petoksen, maksoi täyden hinnan, ja tänä iltana, Hän on Voittaja. Ja Raamattu sanoo, että me olemme enemmän kuin voittajia Hänen kauttaan, joka rakasti meitä.

Niinpä, kristityillä on tänä iltana, täällä koko asia täysin hallinnassa. Me olemme voittaneet synnin; me olemme voittaneet kuoleman; me olemme voittaneet tuonelan; me olemme voittaneet haudan; me olemme voittaneet sairauden, koska Jeesus on meidän Väkevä Voittajamme.

Tämä Sana, on anteeksiantamus. Tämä Sana on kirjoitettu armahdukseksi. Tieto siitä, että Hän on Väkevä Voittaja, on armahdus teille jokaiselle, jos te otatte sen anteeksiantona vastaan.

Jokin aika sitten, eräs mies aiottiin ampua. Hän oli tehnyt sotarikoksen. Ja hän – hänet oli tuomittu kuolemaan. Eräs hyvä ystävä meni Aabraham Lincolnin luo, joka oli tuolloin Yhdysvaltojen presidentti, ja hän anoi armoa ystävälleen.

Ja herra Lincoln, jolla oli melko kiire, hän nappasi paperilappusen ja sulkakynän, ja kirjoitti: ”Minä, Aabraham Lincoln, armahdan tämän miehen.”  Ja mies kiitti häntä ja riensi takaisin vankilaan.

29   Hän [tuomittu] sanoi: ”Oi, minä tätä usko tätä. Tuo ei näytä oikealta. Sen pitäisi tulla jossakin hienossa klassisessa jutussa – sen pitäisi tulla kultaiset sinetit päällä. Minä en usko, että tuo on armahdus.” Eikä ystävä saanut miestä taivuteltua uskomaan. Hän ei voinut uskoa siihen.

Ja seuraavana aamuna hän kuoli teloitusryhmän edessä. Ja sitten, tässä on kuollut mies ja paperi, johon on edellisenä päivänä allekirjoitettu presidentin nimi, ja jolla hänet armahdetaan. Korkein oikeus käsitteli asian. Ja tässä on päätös: Armahdus ei ole armahdus, jos sitä ei oteta armahduksena vastaan.                                                          

Ja Pyhä Henki – Se ei ehkä tule mihinkään sovinnaisiin paikkoihin; Se ei ehkä tule suurten kirkkokuntien kautta; Se ei ehkä tule koulutettujen ja hienostuneiden saarnaajien kautta; mutta Se on armahdus. Se on pelastus, joka tarkoittaa vapautusta synnistä. Se on matkalippu taivaaseen. Se tarkoittaa sairaitten parantumista niille, jotka ottavat Sen armahduksena vastaan.

30   Siis, jos et ole milloinkaan tehnyt sitä, haluaisin, että ajattelisit sitä seuraavien hetkien aikana, kun me painamme kunnioittaen päämme Jumalan edessä.

Oletteko te, minun hämmentyneet ystäväni, oletteko koskaan maistaneet Herran hyvyyttä teitä kohtaan? Ettekö tienneet, että se on jotakin sellaista, mitä te ette voi tehdä itse? Jos pelastus tulisi tekojen kautta, silloin Jeesus kuoli turhan takia.

Te voitte kuulua Ohion hienoimpaan seurakuntaan ja olla silti yhtä kaukana Jumalasta kuin baarin lattialla retkottava juoppo – pelkkä uskonnollinen syntinen. Ja mitä sana ”synti” tarkoittaa? ”Epäusko.” ”Se, joka ei usko, on jo tuomittu.”

31   Te saatatte seistä aivan Pyhän Hengen edessä ja sanoa: ”Se on hihhuliporukka; voi, jos siinä olisi vähänkään mitään Jumalalta, se tulisi katolisten tai presbyteerien tai metodistien tai baptistien tai jonkin suuren kirkkokunnan kautta.” No niin. Kyse on sinun armahduksestasi ja parantumisestasi, jos sinä haluat uskoa siihen. Se on Jumalan, Isän lähettämä. Ja saatanalta on riisuttu kaikki voimat, mitä sillä on koskaan ollut. Kaikki kuuluu sinulle tänä iltana. Etkö ottaisi sitä vastaan?

Siis, meillä ei ole täällä tilaa tehdä alttarikutsua, mutta haluaisin tietää, kun kaikki päät ovat painettuina, jokainen silmä suljettu, että sydämissänne… Kun kristityt rukoilevat, te, jotka tiedätte, etteivät teidän asianne ole kunnossa Jumalan kanssa, nostaisitteko kätenne Jumalalle, ja sanokaa samalla: ”Jumala, ole minulle armollinen. Minä haluan, että Sinä armahdat minut nyt. Ja minä ota vastaan Sinut oman elämäni, syntieni ja tottelemattomuuteni Voittajana”?

32   Jumala sinua siunatkoon, nuori neiti. Siunausta, nuori kaveri. Jumala siunatkoon teitä, herra, siellä takana. Onko vielä muita lattiatasossa? Siellä kaukana, kyllä, teitä on monia siellä, 8 tai 10 kättä. Siellä vasemmalla… Kyllä, Jumala teitä, herra siunatkoon; sinua siellä. Ja vielä siellä kaukana takana… Kyllä. Ja parvelle, ensimmäisellä parvella vasemmalla puolellani, kuinka moni teistä sanoo: ”Veli Branham, tiedän, että elän väärin. No siis, minä rakastan vieläkin maailmaa yhtä paljon kuin aina ennenkin. Minä rakastan vieläkin maailman asioita.” Silloin, Raamattu sanoo, ystäväni: ”Jumalan rakkaus ei edes ole sinussa.”

”Mutta, veli Branham, minä kuulun seurakuntaan.” Yhdentekevää. Saatanakin kuului, suurimpaan sellaiseen, joka oli olemassa.

Juudas kuului aitoon organisaatioon, aitoon seurakuntaan. Hän oli Herran Jeesuksen Kristuksen seurakunnan rahastonhoitaja. Mutta hänen sydämensä asiat eivät olleet kunnossa Jumalan kanssa. Miksei hän tunnustanut syntiään? Koska saatana oli saanut hänet voitetuksi.

33   Oletko sinä siinä tilassa tänä iltana, loppuun kulunut ystäväni? Nostaisitko kätesi ja sanoisit: ”Jumala, ole minulle armollinen”; siellä vasemmalla puolellani, parvella. Jumala sinua siunatkoon. Siellä kaukana, korkealla, yläparvella. Jumala teitä kaikkia siellä päin siunatkoon. Oikein. Nostakaa ainoastaan kätenne; ymmärtäkää sen merkitys. Jumala puhuu teille. Älkää – älkää torjuko Hänen Henkeään. Jumala sinua siunatkoon. Tuo oli oikein. Kolmisen- tai nelisenkymmentä siellä…

Parvet, siellä takana, sekä ylä- että alaparvi, nostaisitteko kätenne, kun jokainen on rukouksessa? Sanokaa: ”Jumala, ole armollinen.” Jumala teitä siunatkoon. Oikein. Siellä kaukana ylhäällä – se on oikein. Jumala näkee teidän kätenne jopa siellä varjossa, kaukana takana.

No niin, parvi täällä oikealla, molemmat, ylä- ja ala- nostaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Jumala, ole armollinen”? Jumala teitä siunatkoon täällä aivan ylhäällä. Oikein. Jumala siunatkoon, siellä pitkin sitä riviä siellä. ”Tiedän, että asiani eivät ole kunnossa, veli Branham, ja Jumala tuntee sydämeni. Minä en elä oikein, ja siksi pyydän Jumalaa olemaan armollinen minulle.”

34   Te, jotka seisotte siellä aulassa ja te siellä käytävillä siellä aivan takana, nostaisitteko te kätenne ja sanoisitte… Jumala teitä siunatkoon; oikein hyvä. Tuo on oikein. Kaukana ulkopuolella, Jumala näkee teidät, vaikka siellä rakennuksen ulkopuolella – Hän näkee teidät. Minun ei tarvitse nähdä teitä, mutta Hän näkee. ”Nyt minä otan vastaan armahdukseni.”

Sinä sanot: ”Mitä hyötyä siitä on, että minä pidän kättäni ylhäällä?” Voi, ystäväni, tämä Herran Jeesuksen uskonto on otettu liian kevyesti. Jos sinä tarkoitit sitä todella sydämestäsi, sinä olet nyt siirtynyt kuolemasta elämään.

Sallikaa minun siteerata Sanaa. Jeesus sanoo: ”Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on lähettänyt minut, on iankaikkinen elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Sitä se tarkoittaa.

35   Olisiko siellä vielä joku, joka nostaisi kätensä? Jumala teitä, herra, siunatkoon. Jumala siunatkoon sinua. Se on hyvä. Kyllä, joku, joka ei vielä… Jumala siunatkoon teitä siellä ylhäällä parvella vielä. Oikein hyvä. ”Ole minulle syntiselle armollinen, Jumala.” Minä otan nyt Kristuksen vastaan. Hän on tuo Voittaja. Minä en siihen kykene. Minulla on tottumuksia ja asioita, joita minä en kykene voittamaan, mutta minä odotan Hänen tekevän sen minun puolestani.” Hän kyllä tekee sen. Antakaa todella Hänelle mahdollisuus. Nostaisitko kätesi? Jumala sinua siellä kaukana siunatkoon. Tosiaan. Yksi, kaksi, kolme, neljä vielä siellä takana.

Kuinka monella siellä on todella… Sinä olet saanut Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksesi, mutta et ole vielä kyennyt voittamaan lihaa. Nostaisitko kätesi ja sano: ”Jumala, ole minulle armollinen.” Oikein. Jumala sinua siunatkoon. Voi, kyllä. Ryhmä käsiä joka puolella. Jumala näkee jokaisen. Jos Hän tuntee yhden varpusen, joka tipahtaa mereen, kuinka paljon paremmin Hän tietää, että sinä nostat kätesi.

Kuinka moni ei ole vielä saanut Pyhää Henkeä ja haluaisi saada Sen tänä iltana, nostaisitko kätesi Hänelle ja sano: ”Jumala, ole minulle armollinen”? Kyllä, satoja joka puolella. Rukoilkaamme nyt.

36   Armollinen Jumala, minä tuon nyt Sinulle, Jumalan enkelien, ja tämän joukon ollessa läsnä, liioittelematta, nämä tuhannet kädet, jotka ovat puutteenalaisia tänä iltana – monet heistä ottavat Kristuksen vastaan ensimmäistä kertaa. Monet heistä, jotka ovat kuuluneet seurakuntaan, mutteivät ole vielä koskaan onnistuneet voittamaan, tai naulitsemaan ristiin lihaa, ja tarvitsevat Hengen kastetta, heitä on täällä monia.

Minä rukoilen, Jumala, että sinä antaisit heille kaiken, mitä he tarvitsevat. Minä olen vain Sinun palvelijasi ja luovutan heidät nyt Sinulle, Herra. Sinä tunnet heidät jokaisen. Anna heille heidän syntinsä anteeksi. Täytä heidät Sinun Hengelläsi.

Ja nyt, avautukoot heidän kalliit silmänsä näkemään tuon Kipujen Miehen. Näkemään Hänet täysin selkeästi. Hän on nyt Väkevä Voittaja. Hän on voittanut ajan. Hän on voittanut kuoleman ja on yhä elossa ja tulee olemaan ikuisesti. Kyetkööt he näkemään Hänet Hänen ylösnousemusvoimassaan, seisomassa kirkkaudessaan ja majesteettiudessaan, niin kuin Hän teki Galileassa. Tehkööt Hän kaikkia niitä asioita, joita Hän teki silloin, vuosia sitten.

37   Oi, Herra Jumala, maan ja taivaan Luoja. Ikuisen elämän Tekijä, ja jokaisen hyvän lahjan Antaja, lähetä tänä iltana meille ja tälle kuolevalle aikakaudelle ja kuolevalle kansakunnalle Elämän Leipä, jotta ihmiset näkisivät, että Sinä yhä elät ja olet yhä Väkevä Voittaja. Suo se, Herra.

Ja nyt, he ovat tämän sanoman hedelmiä ja Sinä annat heidät Pojallesi rakkaudenlahjana. Yksikään ihminen ei pysty vetämään heitä pois Sinun kädestäsi. Löytäkööt he kunnon seurakunnan ja ottakoot kristillisen kasteen, ja sitten eläkööt uskollisesti Sinulle siihen asti, kunnes he kohtaavat Sinut tuolla puolen siinä suuressa Kristuksen tulemuksessa. Suo se, Isä; he ovat nyt Sinun. Sinun Poikasi Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

Rakastan Häntä…?… Kohottakaa äänenne.
Rakastan Häntä, Rakastan Häntä,
koska Hän rakasti ensin minua
ja hankki pelastukseni Golgatan puulla.

Oi, eikö tämä saakin teissä jotakin aikaan? Tehdään se uudestaan ja nostetaan kätemme, kaikki nyt, jokainen.

Rakastan Häntä  (Katsokaa sitä) Rakastan Häntä
koska Hän rakasti ensin minua
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Kun päämme ovat painettuna, kaikki yhdessä Herran rukous.

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi; tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa: anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet; äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, kunnia iankaikkisesti. Aamen. [Matt. 6: 9-13; Luuk. 11: 1-4.]

38   [Nauhassa on tyhjä kohta.] …MINÄ OLEN, tuo Tulipatsas, joka oli palavassa pensaassa. Ja jos Hän tuli siitä ja palasi siihen, tuli Jumalasta ja tuli lihaksi voittaakseen kuoleman lihassa, ja sitten Hän palasi Jumalan luo, Hän palaa Tulipatsaana. Kuinka moni tietää sen? Onko Raamattu näyttänyt sen toteen?

Kun Paavali oli matkalla Damaskokseen, mikä hänen silmiensä eteen pantiinkaan? Valo, joka loisti kuin aurinko kaikessa kirkkaudessaan – kuinka moni tietää sen? Eikä Paavali tiennyt kuka se oli; hän sanoi: ”Kuka sinä olet?”

Ja mitä Hän vastasi? ”Minä olen Jeesus.” Onko se totta? Silloin, Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. ”Mistä sinä tiedät, veli Branham, että voit olla siitä niin varma?” Jos se olisi Henki, jonka me tiedämme sen olevan, – siis, minulle se on… Jos se on Henki, se tuottaa Kristuksen elämää. Jos ei, niin kyse ei ole Kristuksen elämästä. Se tekee Jeesuksesta saman eilen, tänään ja… Kuinka moni tietää, että Jeesus sanoi: ”Minä en tee mitään, ellei Isä näytä sitä minulle ensin”?

39   Tulkaa, rouva. Siis, te, siellä yleisössä, joilla ei ole rukouskorttia, rukoilisitteko ja uskoisitteko te nyt? Kuinka moni teistä siellä tietää, että Raamattu – Uusi testamentti – sanoo, että Jeesus Kristus on Ylipappi ja Häntä voi koskettaa heikkoutemme tunnolla? Selvä. Jos Hän sanoi niin, ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti… Milloin Hän sen teki? Ymmärrättekö? Eräs nainen kosketti Hänen viittaansa ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Kuka” – kysymys – kuka kosketti minua?” Eikä kukaan sanonut mitään. Mutta, Jeesus löysi hänet ja kertoi hänen ongelmastaan, ja sanoi, että naisen usko oli pelastanut hänet. Pitääkö tämä paikkansa? Hän on sama tänään: Ylipappi. Hänen on toimittava samalla tavalla, jos Hän on sama. Siinä tapauksessa, rukoilkaa. Kaikki te siellä ulkona, istukaa rauhassa ja olkaa kunnioittavia.

Siis, tässä on pikku nainen, suunnilleen minun äitini ikäinen, luulisin. Ja sikäli, kun minä tiedän, en ole nähnyt tätä naista koskaan elämässäni. Emmehän me tunne toisiamme, rouva? Emme. Me emme tunne toisiamme.

Siis, tämä on taas kuva Johannes 4:stä; mies ja nainen tapaavat ensi kertaa. Siis, jos tämä Raamattu on Jumalan Sana, joka sanoo: ”Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”, Hän sanoi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” Ja Hän ilmoitti itsensä juutalaisille kertomalla sen, missä Natanael oli – tai Natanael oli ollut siellä puun alla silloin, kun Filippus kutsui hänet. Hän ilmoitti sen Pietarille tietämällä, kuka tämä oli ja mikä hänen nimensä oli ja mikä hänen isänsä nimi oli. Hän ilmoitti sen sille naiselle kaivolla, kertomalla hänelle, – hän oli samarialainen –että hänellä oli ollut viisi aviomiestä. Ja kun, nainen lähti kaupunkiin ja sanoi: ”Ettei tämä vain olisi Messias – Kristus?” Mutta Jeesus ei koskaan tehnyt sitä pakanoille – kertaakaan. Miksei? Pakanoiden rikkomusten malja ei vielä ollut täynnä. Nyt on pakanoiden aika.

Jos Hän ilmaisi itsensä sekä juutalaisille että samarialaisille sillä tavalla, Hänen on tehtävä samoin pakanoille, tai sitten Hän ei ole sama. Nyt, muistakaa, silloin se tapahtuu Kristuksen läsnäolon kautta. Olkaa kunnioittavia, rukoilkaa. Jumala teitä nyt siunatkoon.

Nyt, te rukousjonossa täällä, jokainen teistä jota minä en tunne – nostaisitteko kätenne kaikki, joita minä en tunne – rukousjonossa. Selvä. Ja te kaikki siellä, olkaa todella rukouksessa. Uskokaa.

40   Taivaallinen Isä, nyt Sinun täytyy vetää kokouksen loppuosa jumalallisella voimallasi. Sinun palvelijasi ei voi sanoa itsessään mitään, mutta minä olen riippuvainen Sinun Hengestäsi, Herra, niin kuin nämä ihmiset ovat saaneet Sen tänä iltana. Nämä pienet lapset täällä, jotka ovat juuri syntyneet valtakuntaan, kymmenet, anna heidän tietää, että Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika, etkä Sinä ole kuollut. Sinä voitit kuoleman. Sinä olet Väkevä Voittaja, joka yhä seisoo keskellämme – sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ei mikään valtakunta, ei keisari, ei Hitler, ei Napoleon, ei kukaan heistä voi pysyä pystyssä. He voittivat synnin keinoin ja he kuolivat ja menehtyivät, mutta Sinä voitit vanhurskaudella ja Sinä olet voittanut kuoleman elääksesi ikuisesti. Koska Sinä elät, me elämme myös. Anna meille varmuus tänä iltana, Herra siitä, että Sinä olet tuo Suuri ja mahtava Voittaja, joka on elossa näiden kahden tuhannen vuoden jälkeen. Sinä olet yhä sama ja toimit samoin ja teet samoja asioita, joita olet aina tehnyt.

Minä luovutan itseni Sinulle ja otan jokaisen hengen täällä hallintaani Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

41   Jos Herra, meidän Jumalamme, sisar, paljastaa minulle sen, miksi sinä olet täällä, tai jotakin sellaista, josta sinä tiedät, etten minä tiedä sitä, saisiko se sinut uskomaan koko sydämestäsi, että sinä saat sen, mitä pyydät? Siis, sinä voisit olla kuka tahansa. Minä… jos Hän kertoo minulle jotakin, josta sinä tiedät, etten minä tiedä siitä mitään… Koska minä en tunne sinua, niinpä minä en voi tietää mitään. Jos minä sanoisin: ”Sinä olet sairas”, se olisi arvaus: voi olla. Ja sitten, kun minä panisin käteni sinun päällesi ja sanoisin: ”Sinä paranet”, sinun olisi otettava siitä minun sanani. Mutta, jos Hän kertoo sinulle, mitä sinä olet ollut tai mikä on vialla, olet – silloin sinä tiedät, pitääkö se paikkansa. Se olisi Hän. Ja jos, Hän tietää mitä on ollut, miten paljon paremmin Hän tietääkään, mitä tuleman pitää? Näetkö? Silloin asiassa ei ole epäilyksen häivääkään. Jumala armahtakoon, että minä seisoisin täällä lavalla ja vain esittäisin Kristuksen palvelijaa, sanoisin jotakin muuta kuin mikä auttaisi sinua. Ja ainoa, millä minä voin sinua auttaa pitää tulla Hänen kauttaan.

Siis, jos yleisö kuulee yhä minun ääneni, kun olen puhunut tälle naiselle, – hän näyttää loittonevan luotani. Hän kärsii. Hän on poissa tolaltaan ahdistuneisuuden takia. Sitten, hänellä on myös ongelmia rinnassa, sellaisia ahdistuskohtauksia rinnassa. Minä näen hänet polvillaan, ja hän on vanhan tuolin lähellä ja hän sanoo näin: [Nauhassa on lyhyt tyhjä kohta.] ”Herra, antaisitko Sinä minulle Pyhän Hengen?” NÄIN SANOO HERRA. Tämä on totta. Nosta kätesi merkiksi, että se on totta. Kuka muu kuin Jumala yksin tietää, mitä sinä olet, ja mitä sinä haluat? Uskotko sinä, että sinä saat sen, mitä pyysit? Rukoillaan yhdessä.

Rakas Jumala, kun näen hänen pienten heikkojen käsiensä nousevan ilmaan, minä rukoilen, että Sinä olisit armollinen hänelle ja antaisit hänelle nuo asiat, joita hän toivoo. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä pyydän sitä. Aamen. Jumala sinua, sisareni, siunatkoon. Ota vastaan nyt – sinä saat, sen mitä olet pyytänyt.

42   Minä luulisin, ettemme me tunne toisiamme te ja minä. Ensimmäinen kerta, kun tapaamme, mutta Herra Jumala tuntee meidät molemmat. Me, te ja minä, tulemme seisomaan jonakin päivänä Kristuksen tuomioistuimen edessä vastaamassa elämästämme. Tehän olette siitä tietoinen, ettekö olekin? Te olette kristitty, koska teidän henkenne vaikuttaa vastaanottavaiselta. Ja te kärsitte ahdistuneisuudesta. Näin on. Ja minä näen teidän yrittävän lähteä jostakin huoneesta tai portaalta, ja teiltä menee helposti jalat alta. Se on niveltulehdus. Teillä on niveltulehdus. Ja silmiini tulee jatkuvasti joku; se on vanhempi henkilö: todella ahdistunut. Se on teidän äitinne. Ja hän on äärettömän ahdistunut, ja hänellä on sydänongelma. Ja näyttää – näen joen, tai jotakin. Ai, hän on lähellä Covington-nimistä kaupunkia, Kentuckyssa, jossakin siellä, missä hän on ollut. Jumala suo teille sen, mitä te sydämestänne haluatte. Siis, jatkakaa tietänne ja riemuitkaa ja te tulette saamaan täsmälleen sen, mitä te pyysitte.

Uskotteko te Herraan Jumalaan? Uskotteko te, että Hän kykenee antamaan teille ne asiat, joita te pyydätte? Te olette täällä jonkun toisen puolesta. Hän on kuolemaisillaan. Se on joku… Minä näen kaksi pikkulasta. Pikkutyttöjä. Oi, siinä on teidän sisarenne, teidän sisarenne, jonka puolesta te olette täällä, jonka kanssa te joskus ennen leikitte, te piditte toisianne kädestä ja hypitte yhdessä narua. Näin on. Sitten, minä näen… Voi, hän on sairaalassa täällä, ja kuolema varjostaa häntä: kaksinkertainen kuolema. Fyysinen kuolema varjostaa häntä, se on syöpäleikkaus, joka hänellä juuri on ollut, eikä hän ole pelastettu. Hän tarvitsee Kristusta Pelastajakseen. Uskotteko te, että Jumala suo teille sen – ne asiat, joita te olette pyytänyt? Rukoillaan yhdessä. Oi ikuinen ja armollinen Jehova, suo tälle naiselle ne asiat, joita hän on pyytänyt. Suo se, Herra. Levätköön Sinun siunauksesi suuresti hänen päällään; Jeesuksen nimessä. Aamen. Jumala teitä siunatkoon, rouva.

43   Uskotteko te? Uskokaa Jumalaan. Se lapsi… Nyt tämä aukenee uudestaan. Siinä on mies istumassa aivan täällä rivin edessä, rukoilemassa, hänellä on korkea verenpaine. Mies, jolla on harmaa puku päällään, vähän semmoinen pikkuinen solmio, te rukoilitte, herra, että Jumala antaisi minun puhua teille. Jos se pitää paikkansa, nouskaa seisomaan. Selvä. Teidän korkea verenpaineenne on lähtenyt teistä. Te olette nyt parantunut; jatkakaa tietänne ja olkaa terve. Minä – minä en tunne tuota miestä; en ole koskaan nähnyt häntä. Jos me emme tunne toisiamme, nouskaa vielä seisomaan, herra, jos me emme tunne toisiamme. Minä en tunne teitä – näin on: heiluttakaa tällä lailla kättänne. Jokin kosketti teitä. Mitä te kosketitte? Ylipappia. Menkää nyt, te olette terve. Teidän uskonne on pelastanut teidät.

Jos te voitte uskoa, kaikki on mahdollista. Uskokaa ainoastaan.

Ymmärtääkseni, me emme tunne toisiamme. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme. Jumala tuntee meidät molemmat. Siis, olkaa kaikki kunnioittavia. Voi, eikö ole ihanaa? Eikö olekin… Voi, minä en kykene ilmaisemaan sitä. Olla Herran Jeesuksen Läsnäolossa, ja ajatella, että A ja O on läsnä, Aamutähti, Väkevä Voittaja. Jos sinä voit uskoa.

Teillä on naisten ongelma; se on naistenvaiva. Ja se saa teidät hyvin hermostuneeksi. Se naistenvaiva on kasvain. Se on naisrauhasissa. Te ette ole tästä kaupungista. Te olette suuren joen lähellä olevasta kaupungista. Se on Cincinnati. Siellä on joku muukin, josta te myös olette kiinnostunut, jonka puolesta te rukoilette. Se on lapsi. Pikkuvauva, jolla on jotakin vikaa ruuan kulkemisen kanssa. Sitä on leikattu. Se lapsi on teidän sukulaisenne; serkkunne. Lapsen vanhemmat rukoilevat myös, mutta he eivät rukoile niin kuin te; heillä on rukousnauha kädessään; he ovat katolisia. Neiti Judy Brown, te – palatkaa – se on teidän nimenne – palatkaa takaisin Cincinnatiin ja ottakaa vastaan se, mitä te olette pyytäneet; Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Uskokaa Jumalaan.

44   Me emme tunne toisiamme, luulisin. Jos voit uskoa nyt, kaikki on mahdollista. Olkaa kunnioittavia. Eräs rouva istuu rukoillen täällä; hänellä on vatsavaiva; te uskotte, että Herra Jumala tekee teidät terveeksi, rouva. Teidän aviomiehenne on aivan siinä takana. Hän rukoilee jonkun ramman miehen puolesta. Uskotteko te koko sydämestänne, että te saatte sen, mitä te pyysitte? Jos uskotte siihen vaimonne kanssa, silloin te saatte sen, mitä te pyysitte. Rouva siinä aivan takana rukoilee myös… Voi, hänellä on diabetes, josta hän haluaa parantua. Uskotteko te, että Herra parantaa teidät? Te, ruudullisessa mekossa, nostakaa kätenne ylös asti, että ihmiset näkevät. Selvä, te voitte lähteä kotiin tänä iltana. Uskokaa koko sydämestänne; te saatte sen, mitä pyysitte. Mitä te kosketittekaan? Te olette todella kaukana minusta, 30, 40 jalan [9-12 m.] päässä minusta, mutta te olette koskettanut Ylipappia, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla. Jos voit uskoa, kaikki on mahdollista. Minä haastan teidät uskomaan.

45   Minä luulisin, että me emme tunne toisiamme. Minun on yksinkertaisesti vain seurattava tuota Valoa, niin kuin se menee. Anteeksi, että joudun pitämään teitä seisomassa siinä, mutta minun on vain seurattava sitä. Näettekö? Joku rukoilee. Voi, mitä voisikaan tapahtua, jos ihmiset vain – vain uskoisivat, edes kerran.

Siis, tämä rouva täällä on halvaantunut. Hän tulee minun eteeni. [kuvana] Jos teillä on tarpeeksi uskoa, rouva, te voitte nousta noilta paareilta ja mennä kotiin. Ymmärrättekö? Uskokaa siis nyt. Nyt pimenee, pimenee, pimenee. Älkää tehkö tuota; pitäkää… antakaa tulla valoisaa.

Jos Herra Jumala kertoo minulle, miksi te olette täällä, uskoisitteko te sen? Te tiedätte, onko se totta vai ei. Silloin, te tiedätte, että jonkin yliluonnollisen on kerrottava se minulle. Uskotteko te, kuten tuo fariseus, että kyse on Beelsebulista? Silloin te saatte hänen palkkansa. Jos te uskotte, että kyse on Kristuksesta, silloin te saatte Kristuksen palkan. Mutta, se on nyt teistä kiinni. Te ette ole tästä kaupungista. Te olette Hamiltonista. Näin on. Teillä on naisten vaiva. Haavauma kohdussa. Näin asia on. Jos Jumala kertoo minulle, kuka te olette, saisiko se teidät riemuitsemaan todella? Patty Bratt. Näin on. Palatkaa tietänne ja riemuitkaa ja olkaa iloinen. Älkää epäilkö; uskokaa koko sydämestänne. Uskotteko te?

46   Jos Herra Jumala paljastaa minulle, mikä teidän ongelmanne on, uskotteko te sen? Te olette ahdistunut. Ja teillä on ongelmaa silmienne kanssa; ne ovat sammumassa – tulossa sokeiksi. Ja ette te tietäisitte, että minä olen Herran Jumalan palvelija, teillä on kehossanne kasvain, jota ei näytetä minulle. Se on kasvain vasemmassa kainalossanne. Jos se on totta, nostakaa kätenne. Menkää nyt ja uskokaa. Te tulette saamaan. Aamen.

Pankaa kätenne minun käteeni, rouva. Jos Jumala paljastaa minulle, mikä teidän ongelmanne on, uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Teidän selkänne. Jatkakaa tietänne nyt; teidän selkävaivanne on lähtenyt. Aamen.

”Jos sinä voit uskoa.” Uskotteko te, rouva? Jos Jumala paljastaa teidän vaivanne, uskotteko te silloin, että minä olen Hänen palvelijansa? Sydämenne. Jatkakaa tietänne iloiten; tulkaa terveeksi.

Jos Jumala paljastaa minulle, mikä sinua vaivaa, uskotko sinä, sisar? Sinä yskit, astmaattinen vaiva. Jatka tietäsi ja ole terve.

Uskotteko te, rouva? Jos Jumala paljastaa, mikä teitä vaivaa, uskotteko te Häneen koko sydämestänne? Silloin, tuo syöpä ei tapa teitä ollenkaan ja te tulette terveeksi. Uskotteko te siihen? Jatkakaa tietänne ja iloitkaa.

Sydänvaiva lähti teistä, kun te istuitte tuolla penkillä. Jatkakaa vain kulkuanne ja iloiten, ja onnellisena.

Niveltulehdus lähtee teistä, jos te vain jatkatte iloitsemista uskoen Häneen koko sydämestänne.

47   Uskotteko te? Hetkinen vain – uskokaa nyt. Aivan täällä yleisössä tapahtui jotakin. ”Jos voit uskoa.” Jotakin tapahtui. Minulla on…?… Pyydän, älkää ajatelko, että tämä on jotakin esittämistä, vaan jokin heikkous valtasi minut aivan äkkiä ja jotakin tapahtui. Olen ehdottoman varma. Pikkurouva täällä, joka katsoo minuun… Kyllä, rouva; teillä on tyrä. Teillä on peräpukamat. Se on juuri näin. Te katsoitte ja uskoitte. Nouskaa hetkeksi seisomaan. Minähän olen teille vieras? Enhän minä tunne teitä? Jos se pitää paikkansa, kohottaisitteko kätenne? …mutta te rukoilitte. Mikä tuo on, joka katsoo suoraan teihin – pikkutyttökö? Teidänkö? Katsokaa minuun. Te uskotte, että minä olen Hänen [Jumalan] palvelijansa. Te haluatte rukousta myös tuon lapsen puolesta. Jos Jumala paljastaa minulle, mikä tuota lasta vaivaa, uskotteko te minun olevan Hänen palvelijansa? Tuo pieni lapsi kärsii ahdistuneisuushäiriöstä. Minäpä kerron, miten hän käyttäytyy: minä näen, kuinka te yritätte pakottaa hänet syömään. Hän ei halua syödä. Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko te kätenne? Pankaa kätenne hänen päälleen; uskokaa Jumalaan – ja se on parasta piristyslääke, mitä tyttö on koskaan ottanut. Tästlähin hän syö. Herran Jeesuksen nimessä.

Rouva, eikö ole kummaa, kun minä puhuin tuon lapsen syömisestä; te tunsitte tosi oudon tunteen menevän päältänne, kun minä mainitsin tuosta lapsesta, koska teillä on vatsavaiva. Näin on. Nostaisitteko kätenne, jos se pitää paikkansa? Teidänkin – on lähtenyt, ja niinpä te voitte sekä lähteä kotiin että olla terve.

Uskotteko te…?… uskotteko? Siis, mitä te ajattelette siitä täällä? Mitä te ajattelette täällä kenttävuoteella – paareilla? Kuinka monia teitä on täällä, jotka haluaisitte uskoa koko sydämestänne? Onko – onko Hän yhä Väkevä Voittaja? Onko Hän hengissä tänä iltana – sama eilen, tänään ja ikuisesti? Siis, te kaikki olette enemmän kuin voittajia Hänessä. Uskotteko te sen? Siinä tapauksessa, pankaa kätenne toinen toisenne päälle ja rukoilkaa toinen toistenne puolesta niin te tulette nousemaan kenttävuoteiltanne… Jotkut teistä saarnaajista, menkää sinne…?… Herra Jeesus, me nuhtelemme jokaista…?… voimaa. Tule ulos, saatana. Sinut on voitettu; Väkevä Voittaja on voittanut sinut. Sinä olet…?… ja… [nauha päättyy]