56-1207 LAHJAT
(Gifts)
New York City, New York, USA,12. 7. 1956

 

1       Voitte istuutua, jos haluatte ihan kohta. Hyvää huomenta, ystävät. Hauska olla täällä tänä iltana taas tervehtimässä teitä meidän ihanan ylösnousseen Herramme nimessä, joka on ylösnousemuksensa kirkkaudessa, ja Hän on läsnä täällä tänä iltana siunatakseen meitä. Hienoa olla täällä ja saada tällainen ilo ja kunnia.

Minun poikani sanoi juuri hetki sitten, kun me olimme tuolla huoneessa odottamassa sisäänpääsyä, kun laulu alkoi: ”Usko ainoastaan” [”Usko se vaan”], hän katsahti minuun ja minä rukoilin. Minä nostin katseeni, ja hän sanoi: ”Isä, kuinka monta kertaa tuo on kutsunut sinut lavalle?” Tuhannet, ympäri maailman ja erilaisilla kielillä.

Minä kuulin kuinka Afrikan alkuasukkaat, noin kuudellatoista eri sanastolla kutsuivat, laulaen kaikki yhtaikaa: ”Usko se vaan.” Ja siellä ihmisiä kohdeltiin; heidät oli erotettu aidoilla heimoittain – heimosotien takia. Ja silti he lauloivat yhdessä ”Usko se vaan.” Mikä ihana…

Minä sanoin: ”Kyllä, jonakin ihanana päivänä, jos minä lähden, ennen kuin Jeesus tulee, ja kun minut pannaan maahan, ihmiset tulevat laulamaan ’Usko se vaan.’” Jos te näette sen sanomalehdissä tai jossakin muualla, kuulette radiossa tai missä vain, joku sanoo teille, pysähtykää hetkeksi ja ajatelkaa tuota laulua ”Usko se vaan.”

Koska minä uskon, että jonakin päivänä, minä tulen ulos sieltä, yhtä varmasti kuin menen sinne.

2       Joku sanoi vähän aikaa sitten, sanoi minulle: ”Veli Branham, minä haluaisin puhua sinulle vakuutuksista.” Siis, vakuutus on ihan hyvä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta minulla ei ole mitään tällaista vakuutusta.

Ja niinpä asiamies tuntui ajattelevan, että minä olen vähän sitä vastaan. Mutta, ehkä olenkin, mutta minua on kohdeltu väärin; isäni oli kerran vakuutuskonttorissa. Hänelle myytiin 20 vuoden sopimus, joka maksettaisiin takaisin tietyn ajan kuluttua. Kun se aika tuli, sen arvon piti olla 500 dollarin arvoinen, ja hän oli lukenut sen väärin. Se teki kaiken kaikkiaan dollarin ja 50 senttiä.

Enkä minä ole ottanut mitään vakuutusta. Niinpä sitten, minä näin, miten vanha isäni oli tehnyt töitä sen takia, ja sitten oli kuin se …?…  minun veljeni ja minä. Ja minä – minä sanoin… eräs ystäväni sanoi: ”No mutta Billy, minä vain haluan myydä sinulle joitakin vakuutuksia.”

Minä sanoin: ”No, Wilmer, minä en halua sitä. Minulla on turva [/vakuutus]”, minä sanoin.

”Ai, onko”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä minulla on vakuutus.”

Ja – ja hän sanoi… ja minun vaimoni katsoi minuun kuin ajattelisi: ”Satuiletkohan sinä nyt?”

Ja minä sanoin: ”Ei, minulla on vakuutus.”

Hän sanoi: ”Mikä vakuutus sinulla on, Billy?”

Minä sanoin: ”Siunattu varmuus, Jeesus on mun.”

Ja niinpä hän sanoi: ”No sehän on hyvä, Billy, mutta sillä ei pääse hautausmaahan.”

Minä sanoin: ”Se toimittaa minut sieltä pois. Sitä minä haluan …?… En ole huolissani sinne pääsemisestä, vaan tulemisesta sieltä pois. Niinpä, minä pidän mieluummin sellaisen, mikä vie minut sinne – siis, pikemminkin: ottaa minut sieltä pois, kuin …panee minut sinne.

Siunattu varmuus, Jeesus on mun;
oi, mikä jumalallisen kirkkauden esimaku!
Pelastuksen perillinen, Jumalan hankkiman,
syntynyt Hänen Hengestään, ja pesty Hänen veressään.

3       Mikä ihana juttu se onkaan. No, siis, tänä iltana minä lupasin Jumalan armosta, että minä päästän teidän pois ajoissa. Olen… siis, minä en saarnaa muistiinpanojen mukaan. Minä en harkitsen edeltä mitään, mitä sanon; tämä perustuu innoitukseen Ja, minä sanon sen niin, kuin miltä minusta tuntuu. Ja niin kauan kuin sitä tulee, minä jatkan puhumista. Niin että, en tiedä – minä en yksinkertaisesti muusta tiedä.

Ja siis, minun pitäisi armahtaa niitä, jotka ovat menossa töihin, kuitenkin, tekemään asioita. Veljeni ja sisareni, minä tosiaankin häpeän sitä, että pidättelen teitä täällä niin pitkään, eikä minulla ole tarkoitus tehdä sitä. Mutta minä – minä ainoastaan rakastan teitä, ja minusta te olette tosi eriomainen, kuunteleva yleisö; ja kelle tahansa saarnaajalle on ilo saarnata sellaiselle yleisölle, jollainen meillä on ollut täällä joka ilta.

Ja minä arvostan sitä. Enkä minä sano tätä kohteliaisuudesta; minä sanon sen siksi, koska se on totta. Ja jos se ei olisi totta, silloin minä en sanoisi mitään, jatkaisin vain; mutta, kyllä, minä mieluummin annan teille pikku ruusunnupun siis, kuin koko kimppua sitten, kun te olette kuolleet. Ymmärrättekö? Se on parasta tehdä juuri nyt; ja se on ollut ilo.

4       Minä olen ollut vähän hermostunut, koska minä – siitä asti, kun olen ollut täällä pohjoisessa enkä minä ole pystynyt pitämään tekstiä mukanani ja niin edelleen ja saarnata niin kuin pitäisi; olen aloittanut jollakin; minun kokoukseni ovat aina olleet pohjalukemissa pitkän aikaa; minä olen pannut sen merkille.

Niinpä minä olen pyytänyt Isää auttamaan minua, ja olen nähnyt postin määrän putoavan 1500:sta päivässä, viiteentoista päivää kohti, koska kukaan ei ole tavoittanut minua. Minä olen ollut jossakin ja odottanut, että Herra kertoisi, mitä minun pitää tehdä ennen kuin teen. [/mikä siirto minun pitää tehdä, ennen kuin minä siirrän.] Eikä silloin kyse ole ollut toimimisesta uskossa, se oli vain odottamista, odottamista, odottamista.

Ja Herra vähän niin kuin otti minusta selvää sillä, minä ajattelin sydämessäni, silloin, että ehkä Hän auttaisi minua, etten minä tekisi väärin; ja juuri kun alkaa tehdä jotakin Jumalalle, niin voi odottaa, että silloin jok’ikinen helvetin pyssy kääntyy kohti. Näettekö?

5       Ja minä sain myrkytyksen yhtenä iltana ja melkein pääsin hengestäni. Olen ollut tosi heikko ja jännittynyt ollessani täällä. Mutta, te – Herra on ollut hyvä minulle; tuntuu paremmalta, ja se on lähtemässä minusta nyt. Olen syönyt mietoja ruokia tai jotakin, koska olen ollut aivan poissa tolaltani. Sain myrkytyksen ja se levisi koko kehooni ja – ja kaikkea.

Ja minä yksinkertaisesti luotan Häneen, ja hän auttaa minua selviämään. Ja minä toivoin teidän rukouksianne, että Hän jatkaisi… Ei, että minä ansaitsisin elää, mutta, siksi että minä haluan elää evankeliumin hyväksi. Se on sitä, että kun hetki tulee, minä haluan yrittää tehdä kaikkeni ja panna elämäni likoon ja tästä eteenpäin, olen mennyt veljien ohi ja…

6       Minun sihteerini soitti ja sanoi: ”Tuo ei ole reilua ihmisiä kohtaan.” Hän sanoi: ”Sinulla on palvelustehtävä. Tässä on… täällä minun kirjoituspöydälläni on Amerikan 400 merkittävää kaupunkia, jotka kutsuvat sinua juuri tällä hetkellä. Melkeinpä jokainen valtio taivaan alla kutsuu; ja täällä sinä vain olet – pujahdat sisään ja livahdat ulos, ja kieltäydyt tästä ja kieltäydyt toisesta ja teet vain jotakin järjestelyjä ja yksinkertaisesti kuljet vain ohi. Kukaan ei tiedä, miten sinut voisi tavoittaa, ymmärrätkö”, hän sanoi.

Sinä olet metsäretkillä tai jossakin, tai tekemässä jotakin tai mennyt jonnekin.” Jotakin siihen tapaan. ”Mutta etkö sinä voisi asettua aloillesi ja mennä eteenpäin?” Ja niinpä minä rukoilin sen takia, ja Herra ilmaisi minulle, että se piti paikkansa. Niinpä Hän aloitti oitis, ja minä rukoilin, että Jumala auttaisi minua, ja antaisi minulle voimia; ja minä olen riippuvainen nyt teistä; teidän kaikkien rukouksista minun puolestani.

7       Siis, tässä on joitakin nenäliinoja, joiden puolesta pitää rukoilla. Ja tänä iltana, minä yritän saarnata, jos vain kykenen, vähäsen, vain vähäinen aihe, josta puhua teille, että voitte tutustua paremmin palvelustehtävääni. Huomisaamuna, on Kristittyjen liikemiesten aamiainen; ja minusta saarnaajien vaimot ja muut on kutsuttu; jokainen, joka haluaa, on kutsuttu. Ja minä… monet teistä veljet, ehkä, olette tämän hienon Kristityt liikemiehet – järjestön* jäseniä. He ovat olleet todella hyviä minua kohtaan. Olen puhunut heidän puolestaan joka puolella. Ja he ovat olleet tosi ystävällisiä. Demos Shakarian, heidän presidenttinsä, Miner Arganbright, varapresidentti, ja monet muut, ja Tommy Nicholson – lehtensä toimittaja… Ja minä olen aina iloinen saadessani auttaa heitä, koska heillä on oikea linja. [*Suom: STELK]

8       Minä itse, kun olin baptisti ja olin tulossa teidän tykönne, täyden evankeliumin ihmiset, ensiksi… Jokainen kirkkokunta halusi tulla mukaan. Minä en tekisi niin, koska jos niin tekee, se vähäinen vaikutus, mikä minulla on, se tulisi yhden kirkkokunnan hyväksi. Olen yrittänyt seistä niiden välissä ja sanoa: ”Me olemme veljiä – me olemme kaikki uskonveljiä.”

Ja minä haluaisin nähdä jokaisessa seurakunnassa yhteistä yritystä Jeesuksen Kristuksen hyväksi. Ja siinä on minun motiivini; pitää asia sellaisena ja vain seistä välissä eikä liittyä mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan; ainoastaan seistä välissä niin, että me voisimme olla veljiä ilman mitään erottautumistunteita, ettemme sano: ”No, siis, hänhän on presbyteriaani”, tai ”hänhän on baptisti”, tai, ”helluntailainen.” Minä olen vain teidän veljenne. Siinä kaikki.

Ja, siis, teidän kirkkokuntanne ovat hyviä; ne ovat hienoja; minä rakastan niitä jokaista, mutta ne eivät vie teitä taivaaseen. Kristus vie teidät taivaaseen – teidän uskonne Kristukseen.

9       Siis nyt, näistä nenäliinoista, melkein suurin palvelustehtävä, jonka Herra on antanut minulle, koskee nenäliinoja. Voi, minä voisin viettää tuntikausia vain kertomalla siitä. Ja me olemme lähettäneet tuhansia tällaista kuukaudessa kaikkialle maailmaan.

Ja on ilo nähdä, että te uskotte Raamattuun. Siis, paljot ihmiset valavat… siis, monet ihmiset – tarkoitin, valavat öljyä ihmisten päälle ja voitelevat heidät. Ei siinä mitään. Se on ihan oikein; se mitä Herra sitten siunaakin, minä kannatan sitä; mutta, jos te tutkitte Kirjoituksia, se ei mennyt niin, että ihmiset – Paavali olisi voidellut ihmisiä. Liinoja otettiin hänen iholtansa, Ap.t. 19, hikiliinoja ja esivaatteita.

Nyt, siis, minä uskon, että Paavali oli fundamentalisti. Uskon, että hän oli hyvin kirjoitustenmukainen siinä, mitä hän teki. Tiedättekö, mistä minä ajattelin hänen saaneen sen? Minä luulen, että hän sai sen sananpaikasta, jossa Elia – kun suunemilainen nainen tuli hänen luoksensa, ja kysyi häneltä hänen lapsestaan. Ja Elia käski Geehasin ottaa hänen sauvansa, ja panna sen tuon lapsen päälle, sillä hän tiesi, että mihin hän koski, se oli siunattu – mikäli nainen uskoisi samalla tavalla.

Niinpä minä luulen, että tämä on se, mistä Paavali sai sen, että otettiin hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtaan. Joka tapauksessa, tässä on joitakin nenäliinoja, jotka edustavat sairaita ihmisiä.

10   Ennen kuin me menemme yhtään pitemmälle, pyydetäänpä Herraa siunaamaan näitä heidän ponnistuksissaan.

Siis, meidän hyvä taivaallinen Isämme. Tänä iltana on ilo ja kunnia saada – kutsua Sinua, ja tietää, että ”Isä” tarkoittaa omistusoikeutta. Ja me – me rakastamme Sinua, koska Sinä omistat meidät, emmekä ole itsemme omat. Sillä meidät on ostettu hinnasta – Herran Jeesuksen veren hinnalla.

Ja siihen me luotamme, ja me kiitämme Sinua, tästä kristitystä maasta, jossa ovet ovat vielä avoinna, ja evankeliumia voi saarnata ilmaisun- ja ajattelunvapaudessa. Ja me kiitämme Sinua siitä.

Ja nyt, tänä iltana, näillä ihmisillä on oikeus tuoda näitä nenäliinoja osoituksena uskostaan. Jossakin kaukana maan toisella puolella, ehkä joku vanha isä on pienessä asunnossaan sokeana tänä iltana. Näitä nenäliinoja menee hänelle, joku äiti vie sellaisen lapselleen, jossa kuume raivoaa. Me emme tiedä, mihin ne menevät, Isä, mutta Sinä tiedät. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit ne. Siunaa niitä ihmisiä, jotka vievät niitä.

11   Ja nyt, Kirjoitukset opettavat meille, että eräänä päivänä, Israel oli ajettu nurkkaan. Ihmiset yrittivät seurata Jumalaa. Suuri tulipatsas, joka johdatti heitä, vei heidät joelle. Ja he olivat johtajansa, Mooseksen kanssa. Ja heidät oli ajettu nurkkaan, vuoret, meri, ja faaraon armeija tulossa – ajoi heitä takaa. He olivat satimessa; heidän luontonsa vapisi. Voi, mikä näky. Mutta juuri sellaisena hetkenä Jumala haluaa tulla näyttämölle.

Eräs kirjoittaja sanoi: ”Hän katsoi tulipatsaasta alas vihaisin silmin Punaista merta, koska se oli katkaissut ihmisten tien luvattuun maahan.” Ja meri pelästyi ja perääntyi ja israelilaiset menivät pitkin sen pohjaa kuivalle maalle, kohti luvattua maata.

Isä, Jumala. Tänä iltana, kun me lähetämme nämä nenäliinat, se on merkkinä meidän uskostamme Kristuksen täytettyyn työhön Golgatalla; ja me kiitämme Sinua siitä, että meillä on tämä usko ja että ihmiset uskovat. Ja nyt, kun ne pannaan sairaiden kehojen päälle, ja ne pääsevät päämääräänsä, johon ne ovat matkalla, me rukoilemme, että nuo sairaudet, joita noissa ruumiissa on, pelästyisivät nähdessään tämän merkin. Ja tulkoot ihmiset vapautetuiksi ja hyväksykööt he tuon lupauksen, jonka Jumala on sanonut Sanassaan: ”toivotan, ennen kaikkea, että menestyt ja pysyt terveenä.” [KJV 3. Joh.1:2.] Suo se, Isä, sillä juuri sitä varten me lähetämme ne; Sinun rakkaan Lapsesi, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

12   Kun luemme tätä siunattua Herran Jeesuksen Sanaa, tänä iltana… Minä niin rakastan Hänen Sanansa lukemista. Ja sunnuntaina, iltapäivällä, minulla on erikoissanoma, jos Herra antaa luvan. Se on… Minä haluan puhua sunnuntai-iltapäivänä tuolla musiikkiakatemiassa aiheesta: ”Miksi Pyhä Henki ei pysy ihmisissä?” Näettekö? Mitä tapahtuu? Ja miksi he eivät saa Sitä, ja millainen on se hetki, jolloin he voivat saada Sen? [epävarma käännös suom. huom.] Ja tuokaa sunnuntai-iltapäivänä kaikki pelastumattomat omaisenne mukananne.

Sunnuntaina iltapäivällä tulee olemaan aivan tavallinen evankelinen sanoma. Sunnuntai-iltana on kokoussarjan tämän osuuden lopetus. Luulisin, että veli Hutchins jatkaa.

Ja nyt, sananpalvelijaveljet, te, jotka olette paikalla, ja te, jotka omissa – haluaisitteko… Minä toivon palaavani joskus. Siis, veli Hutchins, syy, miksi minä olen täällä, tässä yhdessä seurakunnassa on, että veli Hutchins on sydänystäväni, ja hän yritti vuosia saada minut tulemaan tänne; ja minä tulin, en siksi, että työntäisin jotakuta toista pois, vaan rakkaudesta veli Hutchinsia kohtaan. Ja minä toivon, että jonakin päivänä, te minun veljeni, ja te eri seurakuntien ihmiset, joiden paimen ei voi olla täällä tänä iltana, tai muulloinkaan, viekää heille minun rakkaat terveiseni ja kertokaa heille, että jonakin päivänä, minä toivon palaavani suuren yhteisen kokouksen merkeissä, jossa meillä voi olla… tämä on vasta alkusoittoa.

13   Ja sunnuntaina, voisitteko veljet ilmoittaa seurakunnassanne tuon sunnuntai-iltapäivän. Siis, yleensä me päätämme kokoukset sunnuntai-iltaan niin, että seurakunta voi palata omille paikkakunnilleen, – isoissa kampanjoissa.

Mutta, tänä sunnuntai-iltapäivänä, jos teillä ei ole ohjelmaa, voisitteko tuoda syntiset ystävänne ja suostutella heidät tulemaan kokoukseen? Olen todella iloinen, että tulitte; me teemme kaikkemme johdattaaksemme heidät Kristuksen tykö. Nyt…

Ja huomisaamuna on aamiainen kaikille teille, koska minä haluan esittää liikemiehille vähän draamaa, joka perustuu kokoukseen Kristuksessa. Haluaisin teidän – tai siis [aihe on], Kristus kokouksessa. Ja nyt, jos vain pääsette, tulkaa.

14   Siis, Matteuksen evankeliumissa, 12:nnen luvun 24:ssä [42] jakeesta, haluaisin lukea tämän antamaan suuntaa aiheelle:

Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja on sille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, mutta tässä on enemmän kuin Salomo.

Ja antakoon Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Siis, kuinka moni rakastaa Sanaa? Rakastatteko te sitä koko sydämestänne? Oi, juuri siihen meidän uskomme on ankkuroitu – Jumalan Sanaan. Ja siis, uskolla ei ole muuta vakaata ankkuripaikkaa, kuin Herran Sana. Olen niin iloinen.

Siis, te ette voi olla… usko ei voi löytää lepopaikkaa ihmismielen kuvittelemassa, itsetehdyssä teologiassa. Sillä on oltava lepopaikka Jumalan ikuisen Sanan kalliolla. Siihen se on ankkuroitu, koska Jumala sanoi niin. Hän sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa.” Niinpä, me voimme olla varmat siitä, ettei Hänen Sanansa ikinä petä.

15   Nyt, me aiomme puhua tänä iltana lahjoista, ja siitä syystä, minä varasin tämän illan tätä tarkoitusta varten, että me voimme vähäsen selittää, ja minä käytän aikaa – vahdin kelloa, ja käytän aikaa, ja selitän teille, mitä lahjat minun mielestäni ovat.

Siis, ensisijaisesti, Raamattu sanoo, että: ”Lahjat ja kutsuminen ovat ilman katumusta.” [KR38: Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” Room. 11:29] Ne ovat jotain, jonka Jumala on asettanut seurakuntaan ehdottomassa armossaan. Näettekö? Jumala tekee sen itse. Kyse on Jumalan teosta, ja hän määrää ennalta nämä asiat, koska Hän tietää asiat edeltä.

Siis, kuten minä sanoin: ”Jumala ei halua kenenkään hukkuvan”, mutta Jumala tiesi jo aivan alussa, kuka tulisi pelastumaan ja kuka hukkuisi. Hän saa tietää sen edeltätietämisen kautta, jos Hän on ääretön Jumala. No, Hän ei vain voi… Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, mutta hän tiesi alusta pitäen. Hän tunsi [/tiesi] jokaisen kärpäsen, joka kirpun, jokaisen ihmisen, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä. Hän tunsi heidät jo ennen maailman perustamista, koska Hän on ääretön.

16   Ja me tiedämme, että Hän on kaikkialla läsnä, että Hän on kaikkialla. Hän peittää koko avaruuden; Hän on kaikkitietävä; Hän on kaikki viisaus; Hän on kaikkivoipa; Hän on kaikki voima, ja sellaista Jumalaa me palvomme. Hän ei ole mikään pakanallinen epäjumala. Kyse on ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, ja Pyhä Henki on Herran Jeesuksen Henki, joka ulottuu koko maailmaan; ja Hän voi olla joka paikassa; Hän tietää kaikki asiat; Hänellä on kaikki viisaus ja voima. Millainen ihmeellinen Jumala!

Ja tietää ettei… kyse ei ole mistään tekaistusta; ei kenenkään teologiasta, vaan Hän elää meissä; tuo esiin itsensä, ja osoittaa olevansa elossa. Voi, eikö meidän pitäisi olla maailman kaikkein onnellisimpia ihmisiä? Meidän sydäntemme pitäisi alkaa jyskyttää kovasti!

17   Ja matkustaessa ympäri maailman, ja nähdessäni eri kansakuntia jumalineen ja epäjumalineen, ja niin edelleen, ja kaikkine filosofeineen, niin tietää, että se kaikki on pelkkää järjettömyyttä… sellaisia ei ole yhtäkään olemassa, niiden perustajat ovat kuolleet ja haudassa ja edesmenneitä; ja ainoat, jotka voivat osoittaa, että heidän Johtajansa elää ja hallitsee… Siis, me pyydämme teitä nostamaan kätenne, jos te voitte kertoa heille, että te iloitsette – kyllä hekin iloitsevat. Te voitte sanoa, että te pystytte huutamaan – teidän pitäisi nähdä, miten hekin huutavat, ja te voitte sanoa, miten iloisia te olette; teidän pitäisi nähdä, miten iloisia hekin ovat.

Mutta, meidän Jeesuksemme tulee näyttämölle ja tekee samoja asioita, mitä Hän teki ollessaan täällä aikaisemmin. Niinpä, Hän osoittaa olevansa elossa. Hän ei ole kuollut. Hän elää ikuisesti.

18   Älkääkä pelätkö. Hän on… Sillä ei ole väliä, miten monia atomipommeja ihmisillä on, miten monia vetypommeja on, miten paljon ihmiset puhuvat, että sitä ja sitä tulee tapahtumaan. Älkää olko peloissanne. Jumala on ratissa. Hän tietää, miten ohjata. Hän tietää täsmälleen, mitä tuleman pitää; siispä meillä ei ole mitään pelättävää. Ole ainoastaan suloinen [/rakastettava] pieni huoleton lapsi, joka katsoo ylös Isäänsä joka hetki, ja on Hänen johdatuksestaan, ja opastuksestaan riippuvainen, joka vie meidät päämääräämme Armonsa avulla.

Ja kun te rakastatte Häntä sellaisena, te ette halua aiheuttaa mitään harmia Hänelle. No mutta, jos te aiheuttaisitte Hänelle jotakin harmia, niin teidän kuumat katumuksen kyyneleenne tulisivat vuotamaan kaiken yötä, koska te ette haluaisi loukata Isää millään. Voisitteko te… te ette loukkaisi pientä lastanne; te ette millään tekisi sellaista. Te ette millään haluaisi loukata teidän vaimonne tunteita tai aviomiehenne. Miten paljon enemmän Herranne ja Vapahtajanne? Tekisittekö te, jos te rakastatte Häntä…

19   Jos te rakastaisitte vaimoanne, te ette loukkaisi häntä. Jos te rakastaisitte lapsianne, te ette tekisi heille mitään väärää. Entä, miten teidän taivaallisen Isänne suhteen? Niinpä siis: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, ja vaikka minulla olisi kaikki tieto ja viisaus, vaikka minulla olisi vuoria siirtävä usko, eikä minulla olisi rakkautta, en olisi mitään.” Näettekö? ”Kielillä puhuminen lakkaa, profetoiminen katoaa, ja tieto katoaa, ja profetoiminen katoaa ja kaikki nämä asiat. Mutta kun se, mikä on täydellistä tulee, se pysyy ikuisesti.”

Rakas kuoleva Karitsa; sinun kallis veresi
ei koskaan menetä voimaansa.
Kunnes koko lunastettu Jumalan seurakunta
on pelastettu, ollakseen tekemättä enää syntiä (Näettekö)

Siitä asti, kun näin uskossa tuon virran
jonka vuotavat haavasi tarjosivat,
pelastava rakkaus, on ollut aiheenani
ja tulee olemaan kuolemaani asti. 

Se on minun teemani: rakkaus. Laki saa aikaa pelon. Laki on negatiivista; teot ovat negatiivisia, mutta rakkaus on positiivista. Näettekö? Se on ehdottoman positiivista. Sinä voit luottaa keneen tahansa, kun hän rakastaa sinua, ei siksi, että hän pelkää sinua, vaan siksi, että hän rakastaa sinua.

Ja sillä tavalla minä luotan Häneen, koska Hän rakastaa minua. Kyse on rakkaussuhteesta, ei työsuhteesta, tai pelko-, tai jos, tai jos, tai jos, tai jos – asiassa ei ole jossittelua. Jumala on jo tehnyt, ja se siitä. Niin että, siitä syystä, minä rakastan Häntä.

20   Siis, lahjat ja kutsuminen ovat ilman parannuksentekoa. [Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. Room. 11:29] Jumala on kautta aikojen ilmaissut itsensä profeettojensa kautta, kuninkaittensa kautta, ja aina on kyse ollut Jumalan Hengestä. Jos meillä olisi aikaa tänä iltana käydä läpi esimerkiksi Joosef, kaivaa esiin kaikki nuo kultahiput, ja kiillottaa ne. Minä rakastan…

Minä olen *typologi, ja minä rakastan käyttää näitä vanhoja esikuvia. Kun en ole saanut koulutusta, minun on mentävä, koska esikuva… Oi, jos minä näen esikuvan… Jos minä katson varjoani, enkä ole koskaan nähnyt itseäni, ja minä näen, miltä minun varjoni näyttää, minä saan jonkinlaisen käsityksen, miltä minä mahdan näyttää. [*Typologia: oppi, että Vanhan testamentin henkilöillä ja tapahtumilla on vastineensa Uudessa testamentissa.]

Ja juuri Vanha testamentti oli esikuva tulevasta Uudesta testamentista. Ja jos minä näen, kuinka Jumala toimi ihmisten kanssa siellä, minä näen, miten Jumala toimii ihmisten kanssa täällä. Minä näen, millainen palkka tottelemattomuudesta oli, minä tiedän, millainen se tulee olemaan täällä.

Siis, kaikki vanhat asiat olivat varjo näistä uusista, tulevista. Ja miten minä rakastankaan palata Vanhaan testamenttiin ja kaivaa esiin noita vanhoja kultahippuja, näköaloja tulevasta siis, kaivaa niitä esiin, pyyhkiä puhtaaksi ja katsella niitä. Ja kaikki ne viittaavat Golgatalle, loppuun saatettuun työhön. Kaikki Vanhassa testamentissa osoittaa Herran Jeesuksen loppuun saatettuun työhön Golgatalla.

21   Miten täydellinen esikuva Kristuksesta Joosef olikaan. Millainen esikuva Mooses oli. Mooses, tuo lainantaja, pappi… Millainen menestymisen ruhtinas Joosef olikaan; kaikki, mihin hän ryhtyi, kukoisti. Kun hän eli täällä maan päällä, hänet pantiin tyrmään – kaikki menestyi, hänet pantiin faaraon kotiin – kaikki menestyi. Minne hän menikin, hän oli menestyksen ruhtinas.

Ja kun, Hän [Jeesus] palaa kirkkaudessaan, autiomaa tulee kukkimaan kuin ruusu, eikä meillä tule olemaan enää autiomaita; ja kaikki tulee kukoistamaan tuon suuren 1000-vuotisen valtakunnan aikana, kun tuo menestyksen Ruhtinas saapuu. Miten suurenmoista!

Huomatkaa, kuinka Joosefia hänen isänsä rakasti, ja veljet vihasivat; hänet myytiin melkein 30:stä hopearahasta, ja heitettiin kuoppaan kuolemaan, ja nostettiin ylös, ja asetettiin maailman suurimman kaupallisen kaupungin oikealle puolelle. Yksikään ihminen ei päässyt faaraon luo kuin Joosefin kautta.

Jeesus myytiin 30:stä hopearahasta hänen veljiensä toimesta, ja Hänet nostettiin ylös ja pantiin Jumalan oikealle puolelle, eikä yksikään ihminen voi tulla Isän tykö kuin Pojan kautta.

22   Ja kun Joosef ilmaisi itsensä, kun veljet menivät hänen eteensä, annettiin julistus, joka sanoi: ”Polvillenne, sillä Joosef on tulossa!” Oi, jokainen polvi tulee notkistumaan; jokainen kieli tulee tunnustamaan Jeesuksen Kristuksen Herraksi. Joko sinä teet sen nyt, tai sinun tekosi kulkevat sinun edelläsi, mitä ne sitten ovatkin. Jonakin päivänä, sinun on notkistettava polvesi Herran Jeesuksen Kristuksen edessä. Aamen.

Huomatkaa tämä: miten kaunista! Miten Mooses, tuo lainantaja, miten hän oli sekä pappi, että lainantaja, ja miten hän johti kansaa. Siinä oli Jumala Joosefissa; siinä oli Jumala Mooseksessa.

Katsokaapa Daavidia, kun häneltä riisuttiin kruunu, ja häädettiin kaupungistaan, ja hän kiipesi Öljymäkeä, ja oman poikansa hylkäämänä. Ja hänen oma kansansa oli hylännyt hänet, ja kulkiessaan ylös mäkeä, hän kulki itkien ja katsoi taakseen Jerusalemiin, ja itki. Mistä oli kyse? Hänessä oli Kristuksen Henki.

Kun Daavidin Poika tuli suunnilleen 800 vuotta myöhemmin, Hän istui tuolla samalla mäellä omiensa hylkäämänä, ja Hän itki Jerusalemia ja sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa. Mutta te ette ole tahtoneet.” [KR38: Matt. 23:37]

Ja koko Vanha testamentti heijastaa Uutta testamenttia, tulevia asioita.

23   Joku sanoi… Minä olin Afrikassa jokin aika sitten, ja siellä oli aika hauska… Se on…?… asia Amerikassa ja koskee kastetta. Siellä kastetaan kolmella tavalla. Yksi ryhmä kastaa ihmiset kolme kertaa eteenpäin; toinen kastaa kolme kertaa taaksepäin ja yksi kastaa kerran Isälle, yhden Pojalle, ja kerran Pyhälle Hengelle.

Ja niin tehdessään, ihmiset tekevät uskontunnustuksestaan [/opistaan] pakanallisen tunnustuksen. Sellaista ei ole olemassa. Ja kun he… niin se saa juutalaisen ymmälle: Hän kysyy: ”Mikä niistä on teidän Jumalanne? Onko Isä, Jumala teidän Jumalanne, vai Jumala Poika vai onko se Pyhä Henki?” Jokainen, joka tuntee Jumalaa, ja tuntee Hänen Raamattunsa tietää, että nuo kolme ovat yhtä. [/yksi] Ei ole kolmea Jumalaa – yksi Jumala ilmaistuna kolmessa persoonassa. Toisaalta niin, että se, joka ei ymmärrä kovin hyvin, ymmärtäisi. Kyse on saman Jumalan kolmesta virasta [/toimesta /asemasta]. Isä, Jumala on valon muodossa. Kukaan ei voi koskettaa Häntä. Hän tuli alas, alentui ja tuli Pojaksi. Se oli Poika Jumala, sama Jumala: ”Minun Isäni on minussa; Hän on se, joka tekee teot.” [Joh. 14:10]

24   Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. ”Minä tulin Jumalasta”, Kristus sanoi, ”ja menen takaisin Jumalan luo.” [Joh. 16:28] Sen Hän teki. Kyse on koko ajan Jumalasta, mutta kolmessa virassa: isyydessä, poikuudessa ja Pyhän Hengen toimessa. Kyse on aivan samasta Jumalasta.

Jeesus sanoi: ”Ja sinä päivänä, te tulette tietämään, että minä olen Isässä ja Isä minussa ja minä teissä ja te minussa.” Kyse on Jumalasta, joka tulee meissä neitseelliseksi ruumiiksi, neitseestä syntyneenä ja valmisti keinon vuodattaa verensä sovittaakseen monet veljet takaisin itselleen. Jumala inhimillisessä hahmossa [/lihassa]…

25   Näettekö te sitä? Tässä, Jumala Daavidissa; Jumala Joosefissa; Jumala Danielissa. Siellä oli mitallinen Jumala. Mitallinen Jumala. Mutta, kun Hän tuli Kristukseen, Hän tuli koko olemuksensa täyteydessä. ”Hänessä Jumaluuden täyteys asui ruumiillisesti.” Koko Jumalan Henki asuu Hänessä. [Kol. 2:9]

Se on niin kuin tämä; siis… Ja kun, Henki lähtee pois, jokainen höpöttää toinen toisensa kanssa: ”Puhuitko sinä kielillä tai profetoitko sinä? Jos sinä…” Siis, juuri tässä ihmiset saavat lahjat aivan sekaisin. Näettekö?

Yksi sanoo: ”Koska sinä et tee tätä, sinulla ei ole sitä, tai jos et tee tätä sinulla ei ole sitä.” Siis, te olette siinä väärässä. Jumala on kuin suurenmoinen timantti. Kuunnelkaapa, niin te ymmärrätte tämän: Jumala on kuin suurenmoinen timantti, ja jokaisessa timantissa on – timantissa on hiottu kohta, tässä suuressa päätimantissa. Ja pankaapa se valoon, niin siitä hohtaa suurenmoisia säteitä.

Ja ne ovat Jumalan sanansaattajia – lahjat. Ne kaikki ovat peräisin tuosta samasta Jumalasta. Parantamisen lahja, saarnaamisen lahja, ruumiin kaikki hengelliset lahjat ovat juuri noita tuosta samaisesta Jumalasta heijastuneita säteitä.

26   Näettekö te tuon suuren timantin? Nimittäin, yhdelle on annettu tieto, toiselle viisaus, jollekin parantamisen lahja, jollekin profetoinnin lahja, mutta kaikki tuon saman Hengen, suurenmoisen timantin kautta. Ja nuo suuret valonsäteet, joiden me näemme suihkuavan tähän suuntaan, ja tuohon suuntaan ja kaikki julistavat samaa asiaa: on olemassa Jumala, joka elää ja hallitsee! Aamen.

Ja niin kauan kuin te näette noiden asioiden toimivan, te tiedätte, että Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos minä voisin lähteä ulos… Minä saarnasin ennen baptistiseurakunnassa, Milltownissa, Indianassa, ja tulin aina kotiin yöksi. Usein siellä oli satakieli, ja se lauloi.

Ja minä huomasin eräänä myrsky-yönä: se ei laulanut niin kovasti kuin kuutamoöinä. Niinpä, minä aloin vähän tutkia sitä satakieltä, ja sain selville, että se katsoi ylös taivaalle, ja tarkkaili jotakin. Ja heti, kun se näki tähden, se lauloi – koska se tiesi, että jossakin oli ja paistoi aurinko. Voi tavaton, minkä oppitunnin me saimmekaan siitä.

Kun te vain näette Jumalan Hengen toimivan joidenkin näiden pikku valonsäteitten kautta – niin on olemassa Jumala, joka yhä elää ja hallitsee. Tuo satakieli heittää päänsä takakenoon ja alkaa laulaa täyttä kurkkua, kun se näkee yhdenkin tähden, koska sen on pidettävä tähteä silmällä laulaakseen sen rinnalla. Eipä siis mikään ihme, jos se tuottaa meille iloa. Oi, se on pulppuileva lähde.

27   Kun olin riistanvartijana Indianassa, minä kävin eräässä tietyssä paikassa juomassa. Se oli lähde – solisi kaiken aikaa. Minusta se oli onnellisin lähde, minkä koskaan olin eläessäni nähnyt. Se pulputti, pulputti, pulputti, pulputti jatkuvasti.

Niinpä eräänä päivänä, minä istuin sen reunalla ja sanoin: ”Haluaisin puhua sinulle, ’herra Lähde.’ Joka kerran, kun minä tulen tänne, sinä olet niin iloinen; hypit, kuplit, ja teet niin kuin teet. Ehkä se, että eläimet, kauriit, tulevat juomaan sinusta, tekee sinut onnelliseksi”, minä sanoin.

Ei, jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut: ”Ei.”

Minä sanoin: ”No, johtuuko se siitä, että jokin muu eläin juo sinusta?”

”Ei, se ei saa minua kuplimaan.”

No, sitten minä sanoin: ”Ehkä sinä pulputatkin silloin, kun minä käyn täällä – että sinut saa kuplimaan se, että minä juon sinusta.”

Se sanoisi: ”Se ei ole se syy.”

Minä sanoin: ”Mikä sitten saa sinut pulputtamaan, herra Lähde?”

Jos se olisi osannut puhua, se olisi vastannut ja sanonut: ”Siis, herra Branham, minä en kupli itsestäni. Sen saa aikaan jokin minun takanani, joka työntää minua ja saa minut kuplimaan.”

Niin että, niin on Jumalan hengestä uudestisyntyneen seurakunnankin laita. Kyse ei ole niinkään kuplimisesta; kyse on Jostakin, mikä saa sen kuplimaan, kuplimaan ikuista elämää, elämän veden lähteestä, josta tulee tuoretta vettä joka päivä – tuosta ehtymättömästä elämän Lähteestä, joka on Jeesus Kristus, Hän, johon meidät on istutettu Hengen kasteen kautta. Aamen.

28   Siis, meillä on noiden lahjojen Henki, annosteltuna, mutta Kristuksella sitä on ilman määrää. Meillä sitä on mitan mukaan. Jollekin on annettu tietoa, toiselle on annettu viisautta.

Seurakunnassa on viisi tointa: apostolit, tai lähetyssaarnaajat, jompiakumpia, ne ovat sama asia – se sana merkitsee ”lähetetty.” Ja apostoli, profeetat, opettajat, evankelistat ja paimenet – Jumala asettaa heidät seurakuntaan. Mutta, jos yksi haluaisi olla apostoli, niin ei profeetta voi sanoa: ”Sinä et kuulu siihen.” Tai paimen evankelistalle, ja niin edelleen, vaan ne ovat kaikki Jumalan pieniä vaikutusalueita, joita seurakuntaan on asetettu, että pyhät tehtäisiin täydellisiksi.

Ja jokaisessa paikallisessa ryhmässä, on 12 henkeä – siis 9 hengellistä lahjaa; I Kor. 12, yhdeksän hengellistä lahjaa jokaisessa ryhmässä. Ne toimivat erillisinä, mutta ovat samasta Hengestä.

Siis… Mutta Kristuksessa oli täyteys. Siis, jos te näette, että yksi ihminen profetoi ja toinen on paimen, joku evankelista ja joku on opettaja. Siis, te ette voi sanoa, että ”sinä et kuulu siihen”, koska hän on yksi noista Jumalasta lähteneistä säteistä. Ne kaikki viittaavat Jumalaan, tuohon suureen Päätimanttiin. Älkää unohtako sitä.

29   Ja nyt, jos metodisteilla on herätyskokouksia ja he saavat sieluja pelastetuksi ja sinä olet baptisti, älä sano, ettei heillä olisi siellä yhtään valoa, sillä he ovat yhtä lailla valoa kuin sinäkin. Näettekö? Kyse on Jumalasta lähtevästä valosta – suuresta Päätimantista, Hengestä, Pyhästä Hengestä, joka työskentelee ja saa sieluja pelastumaan ja valmiiksi Herran tuloa varten.

Ja nyt siis, Kristuksessa asui Jumalan täydellisyys ruumiillisesti. Hänessä oli koko Jumalan Henki. ”Minä ja Isä olemme yhtä” [/yksi], Jeesus sanoi. [Joh. 10:30] Siitä syystä ihmiset eivät voineet käsittää Häntä. Joskus Hän sanoo jotakin, joka näyttää siltä, että hän tekisi täyskäännöksen ja sanoisi jotakin päinvastaista. Hän puhui ja sitten Isä puhui – näettekö?

He olivat… Eivätkä edes opetuslapset ymmärtäneet Häntä; mutta viimein he sanoivat: ”Katso, nyt sinä puhut suoraan etkä käytä mitään kuvausta; tästä me tiedämme, että sinä tiedät kaikki asiat, etkä tarvitse, että kukaan opettaa sinua.” [RK. Joh. 16:29]

Jeesus sanoi. ”Nyt te uskotte…” [Joh. 14:29-30] Koko sen ajan jälkeen, he eivät kyenneet… Miksi? Koska joskus Hän sanoo niin ja sitten näin. Kyse oli siitä, että Hän ja Isä puhuivat.

30   Nyt, kuunnelkaapa tarkasti. Siis, Jumala asui Kristuksessa ja käytti Hänen ääntään puhuakseen sen kautta. Jeesus sanoi tekemästään ihmeestä, ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen… mitä Hän näkee, että Isä tekee, sitä myös Poika tekee.” Pitääkö paikkansa? Johannes 5:19.

Silloin, Hän ei tehnyt itsessään mitään. Ei yksikään profeetta tehnyt mitään itsessään, ennen kuin Jumala näytti ensin, mitä tehdä. Minkä virheen Mooses tekikään, kun hän lähti ilman Jumalalta saatua näkyä, ja löi kuoliaaksi tuon egyptiläisen, hän ajatteli vapauttavansa ihmiset omin käsin, koska hän ajatteli, että hänellä oli runsaasti uskoa, ja hän pystyisi siihen, koska hänet oli kutsuttu tekemään se työ.

Riippumatta siitä, miten paljon sinut on kutsuttu tekemään työtä, Jumalan on hoidettava johtaminen. Näettekö? Hän epäonnistui huolimatta kaikesta koulutuksestaan ja sotilaallisesta ajattelutavastaan ja suuren egyptiläisen johtajan valmennuksestaan. Mutta silti hän epäonnistui, koska Jumalalla oli suunnitelma, ja meidän pitää toimia Jumalan suunnitelman mukaisesti. Aamen.

Siis, hän epäonnistui ja Jumalan oli pidäteltävä häntä vielä 40 vuotta kouluttaakseen häntä. Se oli sitä, että hänen oli unohdettava, ettei kyse ole hänestä, vaan Jumalasta.

31   Siis, huomatkaa, monesti ihmiset käsittävät väärin. Siis, minun on tuotava tämä tänne vertaillakseni ihan vertailun vuoksi. Ja minä toivon, ettette te – ette ajattele sen olevan lihallista jäljittelyä, koska minä en tarkoita sitä tällä operaatiolla tai jollakin, sitä mitä minä teen tai te teette. Mutta se saattaa lisätä teidän uskoanne siihen, että Jeesus on noussut kuolleista ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti; ja Hän tuo itsensä julki samalla tavalla täällä omassa seurakunnassaan, kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Voi, minä toivon, että näette sen.

Siis, Hänessä asui täyteys. Hän oli itse tuo Timantti. Huomatkaa, kun Jumala halusi käyttää lahjaansa Hän puhui Herralle Jeesukselle silloin, kun Martalla ja Marialla oli hätä, kun Lasarus tuli sairastumaan.

Siis, muistakaa, kun Jeesukselta kysyttiin, Hän sanoi, ettei Hän tee mitään, ennen kuin Isä ensin näyttää, mitä tehdä. Pitäkää se tallessa. Siis, se on Jumalan ikuinen Sana. Ja jos, Jeesus olisi sanonut jotakin, joka ei pidä paikkaansa, Hän ei olisi Messias. Niinpä tämän pitää lyödä totuus lukkoon.

32   Kun eräs mies sanoi vähän aikaa sitten, että hän uskoo, että perkele kykenee parantamaan, sillä perusteella, mitä hän oli nähnyt, minä sanoin: ”Jeesus sanoi, ettei hän voi parantaa.” Niinpä asia on sillä selvä. Jos saatana voi ajaa ulos saatanan, hänen valtakuntansa on jakautunut. Niinpä, jos Jeesus sanoi, ettei se voi parantaa; asia on selvä. Meidän on uskottava Jumalan Ikuiseen Sanaan. Huolimatta siitä, miltä asiat näyttävät, me uskomme joka tapauksessa. Me emme katso olosuhteisiin.

Mitä, jos Aabraham olisi katsonut olosuhteisiin? Iisak ei olisi ikinä syntynyt. Mutta ”Aabraham kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.” [Room. 4:17] Ja jos me olemme Aabrahamin siementä, meillä on samanlainen usko Jumalan lupaukseen. Asiat, jotka ovat Jumalan lupausta vastaan, me emme näe niitä ja sivuutamme ne. Aamen.

33   Veli, tätä on usko, joka kerran annettiin pyhille: uskoa Jumalan Sana olosuhteista riippumatta. Ne eivät vaikuta asiaan mitenkään.

Aabraham kutsui olemattomat… Ja kun, hän vanheni, näytti siltä, kuin tuo lupauksen täyttymys olisi ollut vain kauempana ja kauempana. Aabraham vahvistui koko ajan, ja antoi enemmän kiitosta Jumalalle tuosta ihmeestä. Kun Jumala sanoi hänelle, että hän tulisi saamaan lapsen, voin kuvitella, että hän laittoi vaipat ja hakaneulat ja kaiken valmiiksi. Mutta, kun ensimmäinen kuukausi oli kulunut, mitään ei ollut tapahtunut: ”Kuinka voit, Saara?”

”Ei mitään uutta.”

Aabraham sanoi: ”Kunnia Jumalalle, se tulee joka tapauksessa.” Jumala oli sanonut niin. Asia on sillä selvä. Varmasti.

Toinenkin kuu kului: ”Kuinka voit, Saara?”

”Ei mitään uutta.”

”Kunnia, me saamme sen, joka tapauksessa.” Ensimmäinen vuosi meni, ei mitään, ”Halleluja, me saamme sen joka tapauksessa.”  10 vuotta meni: ”Kunnia Jumalalle, me tulemme saamaan sen joka tapauksessa.” Hän vanheni koko ajan.

34   Sinä – me väitämme olevamme Aabrahamin siementä; mutta jos, Jumala ei vastaa saman tien, niin me: ”No, eipä siinä tainnut olla mitään.” Aabrahamin siemen: häpeä. Pidä Jumalan lupauksista kiinni! Nimitä kaikkea muuta valheeksi. Pidä Jumalan lupauksista…?… Siinä se.

Kun hän oli satavuotias, hän yhä sanoi: ”Me tulemme saamaan sen joka tapauksessa.” Ja hän sai. Varmasti, koska se oli Jumalan lupaus. Niin Aabrahamin siemen toimii. Ja jos, me olemme kuolleita Kristuksessa, me hyväksymme ja olemme lupauksen mukaan perillisiä. Millainen henki sinussa pitäisikään olla?

Minä pelkään, ystävät, kun keskustelin erään paimenen kanssa tänään, että paimenet omaksuvat seurakunnan hengen, Jumalan Hengen sijasta. Pitää paikkansa. Me emme tarvitse toinen toisemme henkeä; sille ei ole mitään tarvetta. Me tarvitsemme Jumalan Hengen. Se on… Kun käyt seurakunnassa, tarkkaile, kuinka paimen käyttäytyy. Sinä näet, että seurakunta käyttäytyy samalla tavalla.

35   Siinä on syy… Siis, Raamattu sanoo: ”Minä annan teille uuden hengen ja sitten minä annan teille minun Henkeni.” Ja monet ihmiset saavat tuon uuden hengen ja yrittävät elää oikein, ja toimia oikein, eivätkä koskaan saa Pyhää Henkeä, ja [kuitenkin] yrittävät toimia sen mukaan. Ja juuri sillä tavalla siitä tulee ongelmia. Juuri niin.

Uusi henki; se on uusi elämä. Sillä ei ole mitään… Se on hyvä, mutta Jumalan on annettava sinulle uusi henki niin, että me voimme tulla toimeen Hänen Henkensä kanssa. Sinun vanha henkesi, sinä et tule toimeen sillä edes itsesi kanssa, puhumattakaan Jumalan Hengestä. Niinpä Hän antaa sinulle uuden Hengen. Ja te näette ihmisten…

Siinä on syy, ystävät… Ja se mitä minä evankelistana teen, on pitää kiinni Sanasta, niin että te saatte uuden, Sanan Hengen, joka ei perustu jonkun ihmisen teologialle, vaan näin sanoo herraan. Minun on vastattava siitä tuonpuoleisessa kaikkien teidän ollessa läsnä tuomiopäivänä. Teidän on otettava Jumalan Henki vastaan.

36   Tuo Aabrahamin henki – Aabrahamin siemen, joka on Pyhä Henki; me olemme kuolleita Kristuksessa, saamme Aabrahamin siemenen ja olemme perillisiä lupauksen mukaan. Meillä on samanlainen usko kuin Aabrahamilla ja kutsumme kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, niin kuin sitä ei olisi olemassakaan. Jumala antoi lupauksen – minä otan sen vastaan. Sillä selvä. Siinä kaikki.

Välittämättä siitä, miltä minusta tuntuu, miltä tilanne näyttää, tai mistään muustakaan; Jumala sanoi niin, ja asia on selvä. Sellaisia ovat Aabrahamin lapset, jotka ovat perillisiä lupauksen mukaan.

37   Siis, pankaapa merkille, kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi: ’”Minä en tee mitään ennen kuin Isä näyttää minulle.” Hän saattoi katsoa yleisön taakse, ja kun Isä osoitti Hänelle jotakuta, Hän saattoi sanoa ihmisille: ”Sinun verenvuotosi… sinä kosketit viittaani, verenvuoto tyrehtyi.” Hän saattoi tehdä tällaisia asioita.

Joku saattoi tulla Hänen luoksensa ja seistä Hänen edessään, niin Hän sanoi: ”Siis, sinä olet kunnon mies. Sinä olet rehellinen mies.”

”Miten sinä rabbi, tunsit minut?”

”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olet puun alla, minä näin sinut rukoilemassa.”

Eräässä luvussa, Pietari tuli Hänen tykönsä; Jeesus sanoi: ”Sinun nimesi on Simon; sinä olet Joonaan poika”, Hän sanoi. Minä annan sinulle uuden nimen, ja sanon sinua Pietariksi,” Hän sanoi. Mistä Hän hänet tunsi; mistä hän oli kotoisin, kuka hän oli? Isä oli näyttänyt Hänelle. Hän sanoi niin. Kaiken sen, mitä Hän teki, Isä oli näyttänyt sen Hänelle.

38   Siis, kuunnelkaa: kun Jumala aikoi käyttää omaa lahjaansa, Hän tiesi, missä se sijaitsi. Kristus oli Jumalan Lahja. Siis, minä puhun Jeesuksesta, ruumiista, Pojasta siis. Ja kun, Hän halusi käyttää omaa lahjaansa, Hän kutsui Hänet pois Lasaruksen luota. Ja ihmiset lähettivät Hänen luokseen… sanoivat: ”Tule paikalle ja rukoile Lasaruksen puolesta”, nuo ihmiset, jotka olivat lähteneet pois huomattavasta, oikeaoppisesta seurakunnastaan – ja joita nimitettiin kiihkoilijoiksi, hihhuleiksi. Juuri niin Häntä nimiteltiin.

Ja kaikkia varhaiskristittyjä nimitettiin harhaoppisiksi. Hullua. Näettekö? Heitä kaikkia nimiteltiin sillä lailla, ja he olivat lähteneet pois seurakunnasta seuratakseen Häntä. Ja Hän eli heidän kanssaan.

Ja sitten, kun Häntä lähdettiin hakemaan rukoilemaan heidän [Martan & Marian] rakkaansa puolesta, joka oli kuolemansairas, Hän kieltäytyi tulemasta. Mitä te tekisitte paimenellenne? ”Ai, minä liitynkin metodisteihin; niin minä teen; jos metodistit tekevät samoin, minä liityn takaisin presbyteriaaneihin.” Siitä syystä…

Jos te saatte hyvän Jumalan miehen, ja hän on hyvä palvelija, pysykää hänen rinnallaan. Mutta, jos hän ei ole Jumalan palvelija, hankkiutukaa hänestä eroon; ottakaa joku, joka on. Se on ainoa tapa hoitaa asia. Ja luottakaa paimeneenne. Tosiaankin. Silloin te tulette näkemään Jumalan ihmeiden tapahtuvan, jos te luotatte Häneen. Mutta, hän voi auttaa teitä, jos teillä on usko Häneen, että uskoisitte.

39   Siis, Lasarus oli kuolemaisillaan. He lähettivät uudelleen – Jeesus vain jatkoi. Miksi? Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Silloin, kun nuo päivät, jotka Isä oli näyttänyt Hänelle – joista Hän oli sanonut: ”Minä en tee mitään ennen kuin Hän näyttää…” ja sitten, kun Hän näki, että nuo päivät olivat kuluneet, Hän kääntyi ja sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus nukkuu.”

No, ihmiset ajattelivat, että hän lepäsi ja sanoivat: ”No, hän on kunnossa.”

Jeesus sanoi; Hän puhui heidän tavallaan, Hän sanoi: ”Hän on kuollut; ja teidän tähtenne, minä olen iloinen, etten ollut paikalla”, koska ihmiset olisivat suostutelleet Hänet rukoilemaan hänen puolestaan, ja tekemään juuri sen, minkä Jumala kielsi tekemästä. Näettekö?

Jumala sanoi: ”Odota nyt täällä niin kauan, että hän on kuollut ja haudassa neljättä päivää, ja tule takaisin ja sitten, nosta hänet kuolleista.” Ja Jeesuksen piti antaa olla ja totella Isää. Siis, uskotteko te sen? Raamattu sanoo: ”Hän ei tehnyt mitään ennen kuin Isä ensin näytti Hänelle.” Ja juuri niin Hän teki. Näettekö te sen?

40   Ja Hän ymmärsi silloin, kun nuo päivät olivat täyttyneet; Hän tiesi, että jos, Hän olisi jäänyt sinne, ihmiset olisivat jatkaneet pyytämistä: ”Oi, Jeesus, tarkoitatko sinä sanoa, että aiot antaa kaverisi kuolla noin vain? Lääkärit ovat jo hylänneet hänet.” Historioitsijat sanovat, että hän kuoli keuhkoverenvuotoon ja niin edelleen. Siis, jos – jos hän kuoli… ”Aiotko sinä antaa ystäväsi kuolla; ja tarkoitatko sinä, ettet edes aio rukoilla hänen puolestaan?”

”Ei, minä en aio rukoilla hänen puolestaan!” Näettekö?

Hän sanoi: ”Minä olen iloinen teidän puolestanne, etten ollut siellä, mutta minä menen herättämään hänet.” Katsokaa, kun Hän meni haudalle; kun Hän tuli haudalle, Hän sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet jo kuullut minua; mutta näiden takia, jotka seisovat ovat katsomassa, minä sanon sen.” Hän tiesi, mitä tapahtuisi. Hän ja Isä olivat jo keskustelleet asian selväksi; Hän oli näyttänyt Hänelle, koska Hän sanoi, ettei tekisi mitään ilman, että Isä ensin näyttäisi Hänelle.

Hän sanoi: ”Minä rukoilin vain esimerkin vuoksi. Näiden takia, jotka ovat katsomassa minä sanon.” Sitten Hän sanoi: ”Lasarus, tule ulos!” Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, oli Hänen jalkojensa juuressa ja taas hengissä. Aamen.

41   Eräs nainen sanoi minulle hiljattain; jokunen vuosi tai kaksi sitten; hän sanoi: ”Pastori Branham”, hän sanoi, ”te kehutte aivan liikaa Jeesusta.”

Minä sanoin: ”Voi, ei; ei, ei, en.”

Hän sanoi: ”Kyllä vain; ”Te kehutte aivan liikaa Jeesusta; te yritätte tehdä Hänestä jumalolennon.”

Sanoin: ”Hän oli jumalolento.”

Hän sanoi: ”Jos minä osoitan Raamatulla, että Hän ei ollut muuta kuin ihminen, uskotteko te sen?”

Minä sanoin: ”Jos Raamattu niin sanoo.”

No, hän sanoi: ”Minä osoitan. Johanneksen 11:nnessätoista luvussa, kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Raamattu sanoo, että Hän itki.”

No, minä sanoin: ”Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä?”

No, hän sanoi: ”Ei Hän voinut olla jumalolento ja itkeä.”

Minä sanoin: ”Te ette pysty näkemään kuka Hän oli. Hän oli sekä Jumala että ihminen.” Se, joka itki, oli ihminen. Mutta, kun Hän seisoi haudalla, oikaistessaan pienen hahmonsa, Hän oli ainut ihminen, joka kykeni sanomaan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän elää. Ja joka elää, ja uskoo minuun, ei koskaan kuole.” Hän sanoi Martalle: ”Uskotko sinä sen?”

Martta sanoi: ”Kyllä Herra, minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.” Ajatelkaapa tapausta. Martta olisi voinut torua Häntä, mutta kun hän kuuli…

42   Martta oli vähän viivytellyt, mutta nyt hän osoitti, ”mistä hän todella oli kotoisin.” Hän ryntäsi suoraa päätä Hänen luoksensa, sivuutti kaiken arvostelemisen, ja ryntäsi ja heittäytyi Hänen eteensä. Siis, jos tilanne olisi sama tänään, hän sanoisi: ”Pastori, kuulkaa. Miksi te jätitte meidät tällaiseen jamaan? Siis, minun veliparkani on maannut tuolla kuolleena neljä päivää.” Näettekö? Tästä syystä Jumala ei voi tehdä mitään oppineiden ihmisten kautta, jotka tietävät niin paljon. Näettekö?

”Voi, tehän tiedätte, miten asia hoidetaan. Tehän tiedätte, miten kaiken pitää olla”, mutta Martta osasi rynnätä Hänen luoksensa. Kuunnelkaapa; hän heittäytyi Hänen…?… Hän sanoi: ”Herra…” Juuri se Hän oli – ”Herra…” Aamen. Luulen, että Martta oli lukenut suunemilaisesta naisesta, joka meni profeetan luo; hän tiesi, että Jumala oli tuossa profeetassa. Jos nainen vain pääsisi sen profeetan luo, hänelle selviäisi, miksi hänen lapsensa kuoli.

Siksi juuri nainen sanoi, kun hän pääsi profeetan luo… – profeetta sanoi: ”Jumala sai tämän aikaan, minä en tiedä mistä sinä olet huolissasi”, ja hän sanoi: ”Voiko miehesi hyvin; voiko lapsi hyvin?”

Nainen sanoi: ”Kaikki hyvin.” Aamen. Niin sitä pitää! Hän oli asian ytimessä. Aamen.

43   Martta sanoi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.” Jeesus sanoi: ”Sinun veljesi tulee nousemaan ylös.”

Martta sanoi: ”Niin, Herra. Minä tiedän, että hän tulee nousemaan ylös viimeisenä päivänä.” Hän oli hyvä poika. Juutalaiset uskoivat yleiseen ylösnousemukseen viimeisenä päivänä; eritoten fariseukset.

Martta sanoi: ”Minä tiedän, että hän tulee nousemaan viimeisinä päivinä.”

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.”

Martta sanoi: ”Minä tiedän, että mitä… Hän on kuollut ja haudassa. Hän on mätänemässä haudassa; hän haisee jo”, mutta hän sanoi: ”Mutta minä tiedän nytkin, että mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

Voi tavaton; jotakin pitää tapahtua: ”mutta nytkin, Herra, mutta nytkin, vaikka hän on kuollut, vaikka hän on haudassa, vaikka hän haisee; mutta minä tiedän tarkalleen, että sinä olet juuri se, mikä sinä sanoit olevasi.” Katuva sielu Luojan edessä. Pyörät ovat asettumassa kohdalleen; jotakin pitää tapahtua; usko Sanaan oli vapauttanut Martan: ”Mutta nytkin, minä tiedän, Herra, että mitä tahansa sinä pyydät Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

44   Ehkä sinä olet ollut sairaalassa. Ehkä lääkäri sanoo, että sinä kuolet – ”Mutta nytkin, Herra…” Voitko sinä puhua Hänelle? Hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee sinun tunnustuksesi mukaisesti. ”Lääkäri sanoi, että minä kuolen, mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

Sinä sanot: ”Minulle sanottiin, etten tule näkemään enää koskaan. Olen sokea, mutta nytkin, Herra, mitä tahansa Sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.” Hän on teidän tunnustuksenne ylimmäinen pappi, joka istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee sen mukaan, mitä te tunnustatte. Ja teillä on oikeus tunnustaa mikä tahansa lunastava [/pelastava] siunaus, jonka takia Hän kuoli. Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta, meidät on parannettu.

”Mutta nytkin, Herra, minä en välitä siitä, mitä lääkäri sanoo – mitä tiede sanoo; mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydätkin Häneltä, Hän antaa sen sinulle.” Uskotteko te sen? Mutta nytkin, mitä tahansa Sinä pyydät Häneltä, Hän tekee sen. Jotakin on tapahduttava.

45   Paikalla oli sydän uskoa täynnä, joka katsoi – tuo kaunis tyttö – kyynelten valuessa poskille sekoittuen hänen hiuksiinsa, hän sanoi: ”Mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

[Jeesus] sanoi: ”Mihin te haudanneet hänet?” Aamen.

Hän meni haudalle ja itki. Juuri niin. Hän oli ihminen, kun Hän itki, mutta kun Hän puhui ihmiselle, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, hänen sielunsa oli ollut neljän päivän matkalla – minä en tiedä, missä se oli, ettekä tekään, mutta missä se sitten olikin, mätäneminen tunsi Luojansa, ja sielu tunsi Tekijänsä. Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, oli Hänen jalkojensa juuressa, ja oli taas hengissä – siinä oli jotain enemmän kuin ihminen. Paikalla oli jumalallinen taivaan Jumala, joka puhui Poikansa kautta.

46   Hän oli ihminen tullessaan alas vuorilta, nälkäisenä, ja tutki katseellaan erästä puuta löytääkseen jotain syötävää; Hän oli nälkäinen ihminen, mutta kun Hän otti viisi leipää ja kaksi kalan palaa ja ruokki 5000, siinä oli enemmän kuin ihminen. Siinä oli Jumala, joka puhui ihmisen kautta. Hän oli tuo Päätimantti.

Hän oli ihminen, kun Hän makasi, voimat lopussa, tuossa veneessä sinä yönä, saarnattuaan ja parannettuaan koko päivän, ja 10 000 meren riivaajaa vannoi hukuttavansa Hänet. Ja tuo pikkuinen vene – kuin pullonkorkki – keskellä merta, perkele sanoi: ”Me saimme Hänet.” Peräsin särkyi, purjeet poissa ja airot menneet menojaan. Ja Hänet herätettiin – Hän oli ihminen nukkuessaan. Mutta kun Hän asetti jalkansa vetoköydelle, katsoi ylös, ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa”, ja tuuli ja aallot tottelivat, siinä puhui enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala, joka puhui Poikansa kautta. Hän oli jumaluus.

47   Kun Hän kuoli Golgatalla anoen armoa, Hän oli ihminen, joka pyysi apua; mutta pääsiäisaamuna, kun kuoleman sinetit ja hauta oli murrettu, Hän nousi ylös; Hän osoitti olevansa Jumala.

Eipä siis ihme, että ihmiset sanovat:
Eläessään, Hän rakasti minua, ja kuollessaan Hän pelasti minut.
Haudattuna, Hän kantoi syntini pois
Noustessaan kuolleista, Hän vanhurskautti ikuisiksi ajoiksi.
Jonakin päivänä Hän tulee – oi tuota ihanaa päivää!

Ne miehet tai naiset, jotka koskaan ovat uskoneet Hänen olevan jumalallinen, ovat olleet todella vähäpätöisiä. Varmasti. Kysykää runoilijalta; kysykää profeetalta; kysykää Abraham Lincolnilta; kysykää George Washingtonilta, kysykää sokealta Fanny Crosbyltä: ”Mitä Hän merkitsee sinulle?” Hän vastasi:

Älä kulje ohitseni, oi lempeä Vapahtajani,
kuule vaatimaton rukoukseni. Kun kutsut toisiakin,
älä mene minunkaan ohitseni.

Sinä, joka olet kaiken lohdutukseni virta,
merkitset minulle enemmän kuin elämä.
Kenet minä omistan maan päällä Sinun lisäksesi,
tai taivaassa kuin Sinut? 

Aamen.

48   Siinä Hän on. Hän on jumalallinen. Hän oli Immanuel, Jumala oman Poikansa persoonassa. Jumala saattoi käyttää Hänen lahjaansa. Hän ei valittanut, tai ollut heikko, kun Jumala käytti Hänen lahjaansa. Mutta se pikku nainen, aivan heti sen jälkeen, heti ennen sitä, hän halusi käyttää Jumalan lahjaa. Niinpä, hän nousi ja hän sanoi: ”Minä uskon, että Hän on jumalallinen. Minä uskon, että Hän on sitä, mitä sanoo olevansa: Jumalan Poika.” Ja niin nainen sanoi: ”Minulla on ollut tämä verenvuoto jo useita vuosia…” Suunnilleen 18 vuotta – luulisin, että Sana sanoo niin – erehdyin, se oli 12 vuotta. Hän sanoi, että hänellä oli ollut tuo verenvuoto 12 vuotta. Lääkärit olivat epäonnistuneet.

Ja sinä aamuna arvostelijat seisoivat vieressä, ja paimenet ja diakonit. Ja tässä tulee tuo pikku nainen ja tunkeutuu joukon läpi. ”Siis, et kai sinä aio kertoa, että sinusta on tulossa hihhuli? No mutta, otahan vähän takaisinpäin.” Nainen vain pyyhkäisee kaverin sivuun. Hän halusi kiihkeästi vain kohdata Jeesuksen.

Hän pyyhki tieltään kaiken, mikä oli sitä vastaan. Hän pääsi sinne, missä Jeesus oli; hän kosketti Hänen viittaansa, kääntyi ja käveli takaisin. Jeesus pysähtyi, sanoi: ”Kuka kosketti minua? Minä en tiedä, kuka minua kosketti”, Hän sanoi. Mistä oli kyse?

Jumala ei ollut näyttänyt Hänelle mitään. Juuri niin. Mutta tuon naisen usko oli koskettanut tuota lahjaa. Hän sanoi…

49   Mutta, Pietari nuhteli Häntä ja sanoi: ”Kaikkihan sinua koskevat.”

Jeesus sanoi: ”Mutta, minua alkoi heikottaa. Minusta lähti voimaa; joku koski minua.” Ja Hän katsoi ympärillensä, että mistä tuo heikotus tuli; pieni hengen virran noro osoitti, missä nainen oli istumassa. Miten todellista. ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

Siis, teille ihmiset, jotka ette usko jumalalliseen parantamiseen; kreikan sana, jota tässä käytetään, on ”sozo” – ”pelastettu” fyysisesti pelastettu. Joka kerran on tuo sama; se on käännetty samoin: fyysinen tai hengellinen –. Hän parani verenvuodostaan. ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.” [KR92: Matt. 9:22]

Mistä siinä oli kyse? Nainen, uskollaan, oli saanut yhteyden Jumalaan, Jumalan Pojan kautta, ja oli vetänyt Jumalan Pojasta sen, mitä kaipasi. Nainen käytti Jumalan lahjaa.

Lavalla, Jumala – pyhästi – antaa jonkin näyn. Siis, te sanotte, että siinä tilanteessa Hän sanoi: ”Minua alkoi heikottaa.” Mutta, miten paljon merkittävämpi ihme se oli, kun Jumala käytti omaa Lahjaansa? Tässä se on. Se on kuin…

50   Kun me olimme poikia, me kävimme karnevaaleilla, tai sirkus se oli. Ja, kuulkaapas, esimerkiksi, minä olin vähän teitä pitempi. Ja siellä ylhäällä oli semmoinen reikä, josta me saatoimme tirkistellä. Sinä et pystynyt näkemään, vaikka olit vahvempi minua. Jumala teki meistä erilaisia.

Ja ehkä pystyi seisomaan varpaillaan, ja saamaan kiinni aidan ylälaidasta, ja kiskomaan tosi kovaa, ja minä olen… Nyt teiltä tulee varmaan joitakin kysymyksiä.

”Veli Branham, miten nuo asiat oikein tapahtuvat? Miten sinä pystyt sanomaan tälle ihmiselle täällä…?” Siis, kuten Sana sanoo, Jeesus teki samalla tavalla. Se en ole minä; se on Hän.

Ja jos teillä ei ole uskoa kurottamaan ja ottamaan sitä vastaan, mitään ei ikinä tule tapahtumaan. Kyse on teidän uskostanne. Jos te tulette milloinkaan saamaan mitään Jumalalta, se ei tule tapahtumaan saarnaajan eikä papin kautta. Se tulee tapahtumaan teidän yksilöllisen uskonne Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön Golgatalla kautta.

Jumalallinen parantaminen ei ole minkään toteemipaalun koskettamista, tai…?…. tai jotakin muuta. Kyse on teidän ehdottomasta uskostanne Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön. Varmasti; kyse on Kristuksesta. Kaikki on täytetty. Kyse on teidän uskostanne.

51   Jumala antaa näitä asioita Sanansa saarnaamisen jälkeen; Hän lähettää saarnaajia. Hän asettaa lahjat. Hän ei tahdo yhdenkään sielun hukkuvan. Hän haluaa teidän menestyvän. Hän haluaa teidän olevan terveitä. Hän kuoli sen takia, ja Hän haluaa teidän näkevän sen. Hän on tehnyt kaiken, mitä on, ja jopa ilmestyi itse osoittaakseen sen teille. Ja silti ihmiset vielä epäröivät ja sanovat: ”No, sehän on telepatiaa. Se on ajatustenlukua. Se on perkeleestä.”

Ja juutalaiset sanoivat sitä samaa. Kun he näkivät sen tapahtuvan, he sanoivat… Se nainen siellä kaivolla – Jeesus kertoi hänelle hänen synneistään, tai synnistä, jota hän harjoitti. Kun Hän kertoi Filippukselle silloin nähneensä hänet siellä puun alla, kun Hän – ennen kuin hän oli tullut paikalle; juutalaiset sanoivat: ”Hän on Beelsebul.”

Jeesus sanoi: ”Minä annan teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee ja tekee samaa, sanakin sitä vastaan, eikä sitä anneta koskaan teille anteeksi.” Hän profetoi, että Pyhä Henki tulisi, koska Hän tulisi nousemaan kuolleista, ja Hän on täällä Pyhän Hengen muodossa – tuo sama Jeesus.

52   ”Niitä asioita, joita minä teen, tulette tekin tekemään. Minä tulen olemaan teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Jumala on teissä. Teidän uskonne katsoo Häneen. Ja Hänellä on lahjoja ja niin edelleen seurakunnassaan, joka koskettaa sitä. Siksi sellaisia tapahtuu jatkuvasti lavalla hetkittäin.

Se on ole minä, ymmärrättekö? Se on se fyysinen puoli. Se on se puoli, jonka te teette. Jumala valitsi lahjan, ja se valitsi – siis, paikan – mennä paikkoihin – sinne mennään… Minä menen Denveriin, ja te kaikki luette lehdestä salaperäisistä asioista, joita kadulla tapahtuu. Minä olin siellä, Siitä oli kyse. Näettekö?

Kukaan ei tiennyt sitä, vaan minun käskettiin mennä sinne – moniin paikkoihin. Ne, jotka seuraavat minua ja muut, tiesivät siitä. Hän käskee minun menne johonkin, seistä kadulla tiettynä hetkenä; siellä tulee tapahtumaan jokin tietty asia. Se tulee tapahtumaan juuri sillä tavalla. Kukaan ei tiedä, mistä se tulee, mistä – mitään siitä. Kukaan ei tiedä. Minä vain annan mennä ja teen sen, mitä Hän käskee tehdä.

Siis, se ei vaivaa minua. Mutta, juuri täällä, lavalla, vain yksi ainoa näky saa elämän pakenemaan minusta. Mistä siinä on kyse? Teistä.

53   Katsokaapa Lasarusta. Jeesus ei sanonut: ”Minua alkoi heikottaa, kun nostin Lasaruksen kuolleista.” Mutta, kun tuo nainen kosketti Hänen viittaansa verenvuodon takia, Häntä alkoi heikottaa – kun ihminen herätettiin kuolleista, kun hän oli ollut kuolleena neljä päivää, niin Jeesus ei tullut heikoksi. Mikä siinä kiikasti? Jumala käytti Jeesuksen lahjaa – ja henkilö käytti Jumalan lahjaa. Se saa sen aikaan. Siitä syystä Jeesus kykeni havaitsemaan sen. Naisen usko liikutti ja…

Aivan kuten täällä, Jeesus oli, oi, meren kaikki vesi. Lahja on vain lusikallinen siitä. Mutta jos, se on tuon meren vettä, siinä lusikallisessa on nuo samat kemikaalit, joita on tuossa koko täydessä meressä. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Sama laatu…

Mitä varten se on? Että korotetaan jotakuta seurakunnan ihmistäkö? Ei todella. Se on korottamassa Jeesusta Kristusta. Jos sillä korotetaan jotakin muuta, Jumala panee teidät vastaamaan siitä tuomiopäivänä. Minä en sano, että tarvitaan lahjoja, sillä niitä on ilman kääntymystä – lahjoja ja kutsumuksia.

54   Mutta huomatkaa nyt; siis, me olemme karnevaaleilla; ehkä olin… Me olemme kaikki täällä nyt – me olemme karnevaaleissa. Ja kukaan teistä ei näe näkyjä – en tiedä. Ehkä te olette – teillä on jotakin muuta, koska me olemme yhtä suurta ruumista.

Täällä istuu useita paimenia, hyviä saarnaajia. Minä en osaa saarnata. Minua ei kutsuttu saarnaajaksi. Nuo osaavat opettaa; minä en ole opettaja, näettekö? Minut opetan konventtia [?].

No, minä olen ehkä täällä – me sanomme asian niin, että te ymmärrätte. Täällä seisoo eräs lyhyt, vahva mies. Hän on sellainen. Hän pystyisi nostamaan jotakin suurta ja lähtemään sen kanssa kävelemään. Minä olen pitkä ja laiha. Minä en kykenisi siihen. Näettekö?

Mutta, Jumala loi hänet sellaiseksi hänen työnsä takia. Hän teki minusta tällaisen tätä työtä varten. Nyt, me koetamme katsoa ajan esiripun taakse. Siis, ehkä minä olen se, joka tekee sen. Siis, mitä minä teen? Minä hyppään korkealle, ja tarraan kiinni. Ja tämä pieni, lyhyt kaveri, hän ei pysty siihen, enkä minä pystyisi nostamaan hänen taakkaansa. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

Ehkä sinä saarnaat; ehkä olet paimen, ehkä olet opettaja, ehkä olet evankelista. Sinä et näe näkyjä. Minä näen näkyjä ja olen – en ole mitään noista. Näettekö? Mutta, Jumala on asettanut kaikki nämä asiat täydellistääkseen koko ruumiin. Pysyttekö te mukana?

55   Siis, minä hyppään korkealle, koska olen pisin. Minä saan siitä otteen… Siis, tässä lavalla. Minä kiskaisen todella kovaa; katson reiän läpi; ”Mitä sinä näet, veli Branham?”

”Kirahvin.” Fiuh [Vihellys] Tavaton, kuinka uuvuttaa!

”Ai, kirahvin?”

”Kyllä.”

”Näetkö sinä mitään muuta, veli Branham?”

”No, en.”

”Katso vielä.”

Minä hyppään vielä korkeammalle, ja saan otteen ja punnerran kovaa.

”Mitä näet?”

”Näen kamelin.” Fiuh.

”Mitä muuta näet, veli Branham.”

Voi tavaton. Ymmärrättekö? Siis näin se tapahtuu. Te vedätte. Teillä on… Tässä lavalla on joku henkilö. Mitä tapahtuu? Me seisomme täällä; minä antaudun; Isä juuri… Näettekö? Minä vain antaudun.

Ja te istutte siellä yleisössä, ja te sanotte: ”Jumala antoi hänen puhua minulle. Hän puhukoon minulle. Minä tiedän, että minussa on jotakin vialla; en tiedä, mitä se on, mutta minä tiedän missä minun ongelmani sijaitsee. Jos hän puhuisi minulle, minä uskoisin sen. Minä uskon, että sinä [Herra] olet sama. Jos veli tuntee minut, silloin minä tiedän, ettei ihminen voi tuntea minua, silloin tiedän, että kyse on sinusta [Herra].”

Mitä minä teen? Kyllä, se rouva, joka istuu siellä, hänellä on sitä ja sitä. Hän rukoili juuri… Näettekö, mitä minä tarkoitan?

56   Mutta siis, näin tapahtuu kokouksessa. Mutta kun olin kotona; tulee kaksi ”poikaa” jotka muodostivat FBI:n ryhmän, joka tuli seuraamaan minua, nähdäkseen että kaikki meni oikein – nämä kaksi poikaa istuvat täällä. Pitää paikkansa. Kysykää heiltä, mitä tapahtui. No, kotona on enemmän näkyjä kuin kokouksissa. Jumala antaa lahjaansa silloin.

Mutta, ollessanne täällä, te käytätte Hänen lahjaansa. Minä vain antaudun sille, ja te olette se, joka sitä käyttää. Näettekö? Minä vain antaudun Hengelle. Siitä syystä tuo kuva otettiin. Siitä syystä se roikkuu tänä iltana siellä Washington DC:ssä, uskonnollisten asioiden salissa.

Ainoana yliluonnollisena olentona, mikä koskaan on osoitettu tieteellisesti kuvatun. Ihmisillä on paljon väärennöksiä, mutta tästä on FBI:n George J. Lacyn kirjallinen todistus. Hän sanoi: ”Valo on osunut linssiin. Se oli olemassa.” Siinä kaikki.

57   Ja Hän on täällä nyt. Näettekö? Ja siis, ainoa asia, mitä tiedän, kun tiedän että Hän on lähellä, minä vain antaudun, ja sitten te – te vedätte. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

Mutta nyt kun Jumala… Sanotaanpa nyt, että Jumala aikoo käyttää lahjaansa, jos minä nyt puhuisin tästä nyt kuin tivolista – nyt tähän ilmaantuu tirehtööri, ja sanoo: ”Mikä hätänä?”

Minä sanon: ”No, minä katselin aidan yli.”

Hän sanoo: ”No, sinähän olet aika pitkä kaveri; minä nostan sinua.” Ja kun hän tekee sen, hän tempaa minut käsissään ylös, tällä lailla, tukanrajasta, niskasta ja sanoo… Näettekö, tässä tulee tivoli täältä, ja tuolla on koko sirkus; ja se tulee menemään tästä ohi, ja menee tuonne, ja tulee taas takaisin. Minä en ole yhtään väsynyt, kun se on ohi. Minä en ole yhtään väsynyt, kun se on ohi. Hän näytti minulle koko jutun. Näettekö?

Minä en ole väsynyt. Hän nosti minut ylös. Sitten, kun minä poistun näistä näyistä, mikään ei vaivaa minua. Mutta, kun te alatte vetää, te vedätte tuosta voimasta [minussa]. Ymmärrättekö te nyt, mitä minä tarkoitan?

58   Siis, niin juuri se nainen teki.  Syy siihen, miksi Jeesus tunsi itsensä heikoksi oli, että tuo nainen veti Jumalasta niitä asioita, joita hän halusi Kristukselta. Siis – pikaisesti nyt, me pääsemme kohta asian ytimeen.

Lahjoja ja kutsumuksia on asetettu seurakuntaan, jotta ne korottaisivat, ja valmistaisi ihmisiä. Siis, olen pääsemässä aiheeseeni. Minä kiersin sitä, mutta vain viisi minuuttia nyt, ja sitten otan aiheen. Siis, kuunnelkaa tarkasti.

Siis, Jumala antoi erään lahjan Salomon aikana. Ja Salomolla oli viisauden lahja. Hän oli fiksu, Jumalan lahjan ansiosta, ei itsensä, vaan Jumalan -. Hän pyysi Jumalalta sitä, ja Jumala antoi sitä hänelle.

Ja jos mikä tahansa Jumalan lahja tullaan havaitsemaan todelliseksi… Ja kaikki, jotka kävivät siellä, tajusivat, että tuo puheet siitä, ja…?… Lukekaa 2. Aik. 9. luku, kun pääsette kotiin.

Ja sitten, kaukana Sabassa, kuningatar, ihana nainen… kuunnelkaapa tarkasti nyt. Kaikki, kenties, tulivat sanomaan hänelle: ”Sinun pitäisi lähteä Palestiinaan, suuri taivaan Jumala…” Siis, kuningatar ei ollut… hän oli pakana.

59   ”No, suuri taivaan Jumala on siunannut erästä miestä ja antanut hänelle lahjan; ja hänen nimestä on Salomo. Sinun pitäisi nähdä tuon hänen Israelin Jumalalta saamansa Lahjan voima.” Monet ihmiset sanoivat hänelle – tiedättekö, te minkä kautta usko tulee? Kuulemisen.

Kaikki tulivat sinne; joku matkailija kulkee Saban läpi, no mutta, hänhän kuuli siitä: ”Oi, me tulimme Palestiinan läpi. Se on suurenmoinen. Jumala on antanut sinne suurenmoisen lahjan.”

Sitä kesti niin kauan, kunnes kuningatar sanoi: ”Tiedättekö mitä? Minä taidan itse lähteä katsomaan.” Oli monia tapoja tehdä se.

Älkää pysytelkö sivussa ja sano: ”Minä en usko.”

Näettekö, ja missä kuningattaren nimi on tänä iltana? – kuolematon; hän pelastui. Mutta, se, miten hän toimi – Minkä? – Jumalan lahjan suhteen… Juuri sen takia Martta sai takaisin veljensä; hänen sielunsa takaisin elämään: hänen uskonsa takia ja sen, miten hän toimi Jumalan lahjan suhteen. Juuri sen takia tuo naisen verenvuoto parani: hänen uskonsa takia Jumalan lahjaan.

60   Ja Saban kuningatar, hän sanoi: ”Siis, minä saatan olla väärässä, mutta jos tämä kaikki, mitä minä kuulen, on totta, sen täytyy olla uskomatonta; niinpä minä lähden!”

Panitteko te merkille, mitä tuon naisen piti tehdä? Hän oli vähintään kolme kuukautta erämaassa – nainen – ei missään ilmastoidussa tilassa, vaan istuen kamelin selässä, Huomasitteko, millainen uhraus?

Ja me kun kuulemme Jumalan lahjasta, niin emme edes kävele kadun yli. Eipä ihme, että hän tulee nousemaan kuolleista ja tuomitsemaan tämän sukupolven. Mutta hän halusi kokea. Se merkitsi hänelle enemmän kuin elämä. Siis, hän otti rikkauksia ja lahjoja antaakseen ne, jos kaikki piti paikkansa. Siis, tämä pikkunainen lähti liikkeelle näitä kaikkia rikkauksia mukanaan – mausteita ja talenttikaupalla kultaa ja kaikkea annettavaksi Jumalan asialle, jos se piti paikkansa. Hän ei tiennyt pitikö. Hän oli vain kuullut. Siis, usko tulee kuulemisesta. Niinpä hän lähti kokoukseen ottamaan asiasta selvän. Katsokaa, millainen riski hänen oli otettava.

61   Noihin aikoihin erämaa oli täynnä ismaelilaisia ja ryöväreitä. No, he olisivat repineet tuon pienen vartioston kappaleiksi ja ottaneet kaiken kullan ja muut. Mutta, jos te etsitte todella Jumalaa, Jumala pitää huolen, että te pääsette perille, jos te olette vilpittömiä. Näettekö? Siinä se. Hän oli. Hän sanoi: ”Minä haluan nähdä sen itse.” Hän lähtee pienen karavaanin kanssa, ilta illan jälkeen, päivä päivän jälkeen, puurtamista erämaassa, kamelien voihkimista, palvelijoiden valituksia, kuuma paahtava aurinko – tuon Arabian auringon kohtisuoraan tulevien säteiden alla tuolla – Afrikan aurinko polttaa teidät yksinkertaisesti poroksi.

Ja hän vain ratsastaa – kuningatar, kaikkine ylenpalttisuuksineen. Hän ei välittänyt siitä, kuinka kauan siihen meni aikaa. Hän halusi nähdä omin silmin. Oi, jos kansakuntien ihmiset, kun he kuulevat, että Jumala on tehnyt jotakin, jospa he vain tulisivat ja olisivat vilpittömiä; jospa te tulisitte itse paikalle ja näkisitte itse – ymmärsittekö te?

62   Siis, kun hän tuli, hän tuli Salomon luo. Hän ei tullut vain ollakseen siellä yhden yön. Hän aikoi nähdä koko jutun läpikotaisin. Sillä tavalla asia pitää hoitaa. Pitäkää siitä kiinni. Hän aikoi testata sen, ja koetella sen.

Ja vihdoin tuli hänen vuoronsa. Ja kun, hän seisoi Salomon edessä, Salomo paljasti hänelle kaiken, mitä naisella oli sydämellään. Miten todellista. Jumalan lahja toimii aina oikein. Salomo kertoi hänelle ne asiat, joita hänellä oli sydämellään – Raamatun mukaan – sanoi jokaisen kysymyksen, joka hänellä oli sydämellään – Jumala toimi lahjansa kautta.

Ja kun, kuningatar oli valmis palaamaan, mitä hän sanoikaan – kun hän antoi kaikki nuo lahjat Salomolle? Hän sanoi: ”Ne asiat, joista minä olin kuullut, pitivät paikkansa ja olivat vielä suurenmoisempia, mitä olin ikinä edes kuullut. Siunattu olkoon Salomon Jumala, joka antoi hänelle kaiken tämän viisauden, ja nämä asiat”, hän sanoi.

63   Ja Jeesus, koska kuningatar teki sen, pakanana, ja tuli paikalle, ja tuli sovitetuksi Jumalan kanssa sen kautta, että hän oli nähnyt Jumalan lahjan toimivan täydellisesti, hänestä tuli Jumalaan uskova, Jeesus sanoi: ”Te, porukka sivistyneitä, tekopyhiä seurakunnassakävijöitä; Kuningatar tulee nousemaan ylös tuomiopäivänä, ja tuomitsemaan teidät, koska hän tuli silloin tunnetun maailman ääristä näkemään Salomon viisautta, ja minä sanon vielä teille, että tässä on enemmän kuin Salomo”, Hän sanoi. [Matt. 12:42]

Ja minä sanon sinulle tänä iltana veli ja sisar, että Saban kuningatar tulee tuomitsemaan Amerikan Yhdysvallat. Hän tulee tuomitsemaan niin kutsutun kristityn maailman, koska Jumala on antanut teille jotakin, mikä on ihme.

Ja niin kutsutut seurakuntalaiset tulevat olemaan sivustaseuraajia, henkilökohtaisen ihmisten palvonnan takia tai ihmistekoisen arvoaseman, itsetehtyjen asioittensa takia; he arvostelevat Pyhää Henkeä ja Pyhän Hengen töitä ja nimittävät sitä hurmahenkisyydeksi ja pyrkivät ajamaan sen pois. Ja juuri nuo tämänpäiväiset sanat kongressin edessä, on tarkoitettu lopettamaan tällaiset kokoukset.

Vain tämän minä kykenen siitä sanomaan. Ja minä sanon sen Jumalan palvelijana. Minä sanon näin: että se ei ole yhtään mitään muuta kuin silkkaa kateutta. Juuri niin.

64   Kun Pietari, Jaakob ja Johannes olivat saaneet voiman – Jeesus antoi heille voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia, herättää kuolleita; minä voin näyttää teille paikan, missä Jumala antoi tuon voiman seurakunnalle. Ja te, jotka ette usko jumalalliseen parantamiseen tai ihmeisiin, näyttäkääpä minulle, missä se otettiin pois seurakunnalta. Mutta kun, he saivat tämän…

Nykyinen seurakunta ei ole voiman tarpeessa. Se tarvitsee uskoa käyttää sitä voimaa, joka sillä on. Teihin on lykätty niin paljon sellaista palsamoivaa nestettä, että ”ihmeiden aika on ohi”, ja [seurakunta on] kuin jonkin kylmän -70°C-asteisen ruumishuone, jossa vain hengelliset jääpuikot roikkuvat… Ja siellä joku pumppaa teihin kuolettavaa nestettä, että te varmasti pysytte kuolleina…

65   Nyt ollaan tultu sellaiseen paikkaan, että Jumalan Henki on murehdutettu, ja mikä tahansa seurakunta, joka kieltää yliluonnollisen, se tulee kuolemaan yhtä varmasti kuin minä seison täällä korokkeella. Se, joka on Jumalasta, pitää uskoa, että Hän on, ja palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.* Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti jokaisen periaatteensa, ja elävän Kristuksen …?…  suhteen. [*Hebr. 11:6]

Kun nämä opetuslapset olivat ottaneet vastaan tuon voiman, katsokaa sitä – se on nyt juuri ihmisessä. Voi, he ajattelivat, että heitä kunnioitettaisiin. Ja he lähtivät oitis liikkeelle löytääkseen muutaman päivän päästä itsensä avuttomina epilepsian edestä. He eivät kyenneet ajamaan sitä riivaajaa ulos.

Ja Jeesus tuli paikalla ja sanoi heille: ”Voi teitä te epäuskoinen sukupolvi. Kuinka kauan minun pitää kärsiä teitä. Tuokaa hänet tänne.” Voi veli, kun hänet tuotiin tuon todellisen Timantin eteen, Hän ajoi riivaajan pois hänestä.

Ja opetuslapset tulivat Hänen luokseen; he sanoivat: ”Herra, otitko sinä voimasi pois?”

Jeesus ei sanonut: ”Teillä ei ole voimaa.”

He sanoivat: ”Miksi me emme pystyneet siihen?”

Jeesus ei sanonut: ”No, koska te menetitte voimanne.”

Hän sanoi: ”Teidän epäuskonne takia.”

66   Jokin päivä sen jälkeen, he tapasivat jonkun miehen, joka ei ollut opetuslapsi, ajamassa ulos riivaajia. Ja se mies sai hoidettua homman. Hän tosiaankin pystyi siihen. Hän ajoi ulos riivaajia. Hän oli ollut paikalla, kun Jeesus sanoi: ”Se, joka tahtoo…”

Mies sanoi: ”Minä olen se.” Ja niin sitä lähdettiin; ja hän pystyi siihen. Juuri niin.

Ja opetuslapset olivat kateellisia, koska ei eivät pystyneet siihen, ja he kantelivat Jeesukselle, ja sanoivat: ”Me kielsimme häntä.”

Jeesus sanoi: ”Älkää kieltäkö häntä, sillä se, joka ei ole meidän kanssamme, hajottaa. Kukaan, joka tekee ihmeen minun nimessäni, ei voi kohta puhua minusta pahaa.” [Mark. 9:39] Ja nykyään, kyse ei ole mistään muusta kuin leikkimisestä, lapsellisesta, keskenkasvuisesta mustasukkaisuudesta korkeakirkollisten keskuudessa, jotka eivät suostu alentumaan ottamaan Pyhän Hengen kastetta vastaan ja toteuttamaan käytännössä jumalallista parantamista ja Pyhän Hengen voimia seurakunnissa. Aamen. Täsmälleen…?… Pitää paikkansa.

67   Jeesus Kristus, Jumalan Poika on noussut kuolleista. Joko se on totta, tai sitten tämä Raamattu on väärässä. Minä tiedän, että se pitää paikkansa. Hän elää; Hän ei ole kuollut.

Ja jos, Hän ei tee itsestään samanlaista kuin Hän oli menneinä aikoina, silloin hän ei ole elossa, sillä Hän lupasi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään; suurempiakin kuin ne ovat, sillä minä menen Isän tykö.” [Joh. 14:12]

Ja maailmalla on Raamattu, se lukee Raamattua ja sanoo: ”Jos te opettajat kykenette tuottamaan sellaista, me uskomme, että Hän nousi. Jopa islamilaiset samalla lailla kuin kaikki muutkin – buddhistit ja muut. Mutta, kiitos Jumalalle, Jeesus elää. Hän on tullut eläväksi kuolleista. Ja se ei ole mikään kaunokirjallinen keksintö. Kyse ei ole mistään ihmistekoisesta, kotikutoisesta teologiasta.

68    Ne ihmiset, jotka sanovat, että ihmeiden aika on ohi – heidän väitteensä on ohuempi kuin nälkään kuolleen kanan varjosta tehty liemi. Heillä ei ole mitään tukea, tai sananpaikkaa, minkä varassa seistä.

Kuka tahansa, joka pystyy saarnaamaa syntiä vastaan, on tunnustettava, että sairaudet ovat synnille luonteenomaisia ominaisuuksia – on pakko. Minä tarkoitan tätä koko sydämestäni. Syntiä ei voi käsitellä ilman, että käsitellään sen ominaisuuksia.

Jos käärmeellä oli… Jos sinulla on jonkin ison eläimen käpälät ympärilläsi, ethän sinä leikkaa niitä käpäliä pois. Sinä kolautat sitä päähän – sillä ne käpälätkin hoituvat.

Ja kun Kristus kuoli synnin takia, Hän kolautti sairautta päähän, ja kaikkea mitä sen mukana tuli, jopa itse kuolemaa. Me emme ole kuolleita, vaan olemme eläviä. ”Joka kuulee minun sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, ei ikinä kuole.”

Hän voitti synnin, tuonelan, haudan. Paavali sanoi, kun hänelle tuli hauta mieleen: ”Oi kuolema, missä on sinun pistimesi? Oi hauta, missä on sinun voittosi? Vaan kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Hän elää.

69   Maailmalla on nälkä, mutta puhujankorokkeet ovat voimattomia. Meillä on parhaita lääkäreitä, mitä koskaan on ollut. Meillä on parhaat sairaalat, mitä koskaan on ollut. Meillä on parhaita lääkkeitä, joita koskaan on käytetty ja meillä on enemmän sairautta kuin meillä koskaan on ollut. Miksi? Puhujanpöntöt ovat surkeimpia ja voimattomimpia, mitä meillä ikinä on ollut, vaikka meidän seurakuntamme ovat parhaimpia, ja ihmiset koulutetuimpia, mitä koskaan on ollut. Mutta meidän seurakuntamme ovat heikoimpia, mitä koskaan on ollut. Meillä on enemmän syntiä, mistä maailma on koskaan tiennyt – epäuskoa. Mitä muuta synti on, kuin epäuskoa?

”Joka ei usko, on jo tuomittu.” Juuri niin. Siinä se teidän syntinne on. Ei tupakointi, juopottelu – ne ovat synnin tuntomerkkejä [/ominaisuuksia]. Sinä olet syntinen, koska sinä et usko.

70   Kun Jeesukselta kysyttiin, Hän sanoi: ”Kun minä tulen maan päälle…” Hän ei sanonut: ”Löydänkö minä seurakuntia? Löytänenkö vilpittömyyttä? Löytänenkö opettajia? Löytänenkö Raamattuopetusta? Löytänenkö toimimista?” Hän sanoi: ”Löytänenkö uskoa?”

Teillä on voima. Te tarvitsette uskoa. Kun, te tiedätte asemanne Kristuksessa, teidän pitää vain antautua. Halleluja! Älkää nyt ajatelko, että minä olen järjiltäni…?… Jos olenkin, antakaa minun olla. Minä olen onnellisempi tällaisena, kuin muunlaisena. Juuri niin. Minä en ole hullu. Pitää paikkansa. Minä vain tunnen… Minä tiedän, että minun Lunastajani elää. Minä tiedän, että Hän elää. Kyllä. Oi, minä näen, kun Hän liikkuu ja kävelee.

Minä tiedän, että Hän on täällä rakennuksessa juuri nyt. Minä tunnen, että Hän on läsnä, ”missä kaksi tai kolme on koolla, minä olen siellä heidän keskellänsä.”

71   Luulisin, ettei poikani ole jakanut yhtään… Minä luulen, ettei tänään ole jaettu rukouskortteja. Pyysin, ettei hän jakaisi, koska ajattelin saarnata. Mutta, minä tunnen, että Pyhä Henki on niin lähellä tällä hetkellä; minä luulen, että me rukoilemme joka tapauksessa sairaitten puolesta. Luulen, että me teemme sen.

Minä näin Hänen tulevan lavalle pyytämään minua hetken – että odottaisin hetken. Teidän ei tarvitse olla täällä ylhäällä rukouskortteinenne. Olkaa siellä, missä olette. Uskokaa siihen asiaan, joka täällä on tänä iltana saarnattu, niin te tulette näkemään, että Jeesus Kristus tulee näyttämölle.

Ei tarvita rukouskortteja, kun Pyhän Hengen voitelu on läsnä. Hän on paikalla parantamassa. Hän on paikalla antaakseen, mitä sitten antaakin. Aivan niin. Kuunnelkaapa.

72   Kerran, kun saarnattiin siellä – Jeesus oli matkalla, ylösnousemuksen jälkeen; kaksi ihmistä oli matkalla toiseen paikkaan nimeltä Emmaus. Ja heidän matkallaan sinne, Jeesus asteli tietä pitkin ja käveli heidän kanssaan koko päivän; eivätkä he tunnistaneet Häntä. Pitääkö paikkansa? He eivät tunnistaneet Häntä.

Ja Hän keskusteli heidän kanssaan. Ja monet teistä ihmisistä, jotka käytte seurakunnassa, Jeesus on auttanut teitä useasti, ettekä te ole tunnistaneet Häntä. Hän on auttanut teitä; Hän on siunannut teitä; Hän on varjellut teitä vaikeuksilta, ettekä te ole tunnistaneet Häntä.

Sitten, kun Hän sai heidät erääseen huoneeseen, missä Hän saattoi kokoontua heidän kanssaan, ja sulki oven, Hän teki jotakin sellaista, mihin ihminen ei kykene. Ja kun, Hän teki sellaista, mitä teki, kun Hän… ennen kuin Hänet naulittiin ristiin, he tunnistivat Hänet Herraksi. Hän pakeni, lähti heidän näkyvistään.

He juoksivat Jerusalemiin kevein sydämin ja sanoivat: ”Todellakin, Herra on noussut!” Jos se on tuo sama Jeesus, joka on täällä tänä iltana, ehkä Hän tekee tänä iltana jotakin sellaista, mitä teki ollessaan täällä maan päällä.

73   Jos te voisitte olla tuo verenvuototautinen nainen, tai mitä teillä sitten onkin, jospa te voisitte katsoa, ja antautua hengessänne Hänelle, ilman mitään epäselvyyttä, ilman rukouskorttia; ilman, että pääsette tänne ylös. Mutta, jos te voitte antautua Hänelle, ja minä kykenen antautumaan Hänelle, ja rukoilemaan: ”Herra Jeesus, kun me tiedämme, että minun on kohdattava nämä ihmiset tuomiopäivänä, ja seistä täällä tämän sinun Sanasi varassa: että Sinä olet noussut kuolleista…” Nähkää, etteikö Hän kutsukin teitä. Nähkää, etteikö Hän pystyisi puhumaan niin, kuin Hän on aina puhunut. Jos te uskotte – se on ainoa, mitä te voitte tehdä – pitää usko Jumalaan. Hän sanoi: ”Jos te uskotte…” [Mark. 9:23]

Nyt, painetaan päämme hetkeksi. Minä pyydän urkurilta, voisitteko, nuori neiti, voisitteko ottaa ”Usko se vaan” sointuja, kun me rukoilemme? Minä haluaisin, että kaikki olivat nyt todella hiljaa.

Minä en tiedä, mutta minä pyydän Häneltä. Jos teillä on jokin tarve, esitettävänä Jumalalle, olkaa niin kunnioittavia kuin voitte ja uskokaa. Ja jos, Hän tulee tänä iltana tänne kokoukseen, tämän sanoman jälkeen… Teidän on vastattava tähän sanomaan. Teidän ei ehkä olisi pitänyt vastata siitä, jos te ette olisi tulleet rukoushuoneelle tänä iltana, mutta, kyllä, nyt teidän pitää vastata siitä. Se on teidän käsissänne. Teidän on joko pestävä kätenne siitä, niin kuin Pilatus, tai sitten ottaa se vastaan.

Siis, minä puhuin; kyse on ihmisestä. Mutta minä puhuin Hänen Sanaansa. Siis, Hän on Jumala. Hän tulee vahvistamaan Sanansa todeksi. Uskokaamme vain…?… Jumalaan.

74   Nyt, taivaallinen Isä, sinä, joka tiedät kaiken, että sinun Sanasi tulisi täytetyksi… Täällä on vierasta yleisöä. Minä en tunne heistä ketään, mutta sinä tunnet heidät. Ja sinä, joka istuit siellä kaivon vieressä… Se nainen tuli sinun luoksesi; Sinä puhuit hänen kanssaan hetken, ja sinä kerroit hänelle, ja sanoit: ”Hae miehesi.”

Hän sanoi: ”Ei minulla ole mitään miestä.”

Sinä sanoi: ”Sinulla on viisi.”

Hän sanoi: ”Minä näen, että sinä olet profeetta, mutta me tiedämme, että kun Messias tulee – Messias – Hän tule tekemään tällaisia asioita. Hän tulee näyttämään meillä näitä asioita.”

Ja sinä sanoit hänelle: ”Minä olen se.” Jos se oli Messiaan merkki silloin, se on Messiaan merkki tänäänkin siitä, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Me ymmärrämme sen, Herra.

Kun tuo uskollinen, rehellinen israelilainen, nimeltään Natanael tuli, ja sinä kerroit hänelle, kuka hän oli, kerroit, mistä hän oli kotoisin, hän sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin kuningas.”

75   Mutta, epäuskoiset, monet heistä olivat hyvin uskonnollisia, sanoivat: ”Siinä on Beelsebul. Ennustaja [/povari].”

Ja sinä sanoit, jos te nimitätte Pyhää Henkeä sellaiseksi, sitä ei anneta koskaan anteeksi, ei tässä maailmassa, eikä tulevassa.”

Ja sinä sanoit: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” [Joh 14:12] Sinä tiesit sen, kun tuolla kalalla oli kolikko suussaan; Sinä tiesit ne kaksi muulia, jotka seisoivat kiinnitettyinä siellä, mistä ne kaksi tietä erkanivat. Oi, Jumala, Sinä tiesit, kun Isä näytti sen sinulle. Ja sinä sanoit: ”Niitä tekoja, joita minä teen”, ja samalla tavalla, saman Jumalan kautta, tietenkin, ”tullaan tekemään maailman loppuun asti. Vähän aikaa, ja maailma (epäuskoiset) ei näe minua enää, mutta te näette sillä minä…” persoonapronomini, oi Jumala. Sinä sanoit: ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun saakka. Minä tulen olemaan teissä”, ja teemme samoja tekoja, ja jatkamme sinun palvelustehtävääsi.

Sinä sanoit: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Siis, antautukaa ja tuottakaa hedelmää, niin minä puhdistan teidät, että te tuottaisitte hedelmää.” Ja Isä, minä antaudun Sinulle, Pyhän Hengen mahtavan käden alle, ja pyydän, että sinä auttaisit minua ja siunaisit minut, että minä toisin esiin sinun ylösnousemuksesi tälle väelle niin, että me ylistäisimme sinua; Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

76   Kun te nostatte päänne, niin minä haluan, että te olisitte kunnioittavia ja rukoilisitte, että minä tuntisin, että Hänen on täällä läsnä [/Läsnäolonsa on täällä]. Siis, te olette kaukana minusta.* Syy siihen, miksi minä sanon tämän on, että minun on odotettava Häntä. Ja kun Hän voitelee, ja jos Hän vaikuttaa sitten teihin, niin minä pyydän, että teillä on silloin jokin toive sydämellänne. [*hieman epäselvä kohta. suom.]

Jos Jeesus Kristus nousi kuolleista, ja on täällä voimassaan, ja te olette liikkeellä jonkin tarpeen takia, niin kuin tuo nainen koskettaessaan Hän viittaansa, ja sanoi: ”Sinä…”

Nyt, te sanotte: ”Siis, veli Branham, voinko minä tulla sinne ylös ja koskettaa sinua? Ei, se on sitä, että koskettaa minua. Se ei hyödytä mitään, vaan, te haluatte koskettaa Häntä.

Miten Häntä kosketetaan? Raamattu sanoo, että Hän on ylipappi, joka rukoilee meidän puolestamme.* Hän on ylimmäinen pappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla.** Pitääkö se paikkansa? [*Room. 8:34; **KJV Hebr. 4:15.]

Jos teillä on jokin heikkous, rukoilkaa Häntä, ja pyytäkää, ja ottakaa selvää, etteikö Jumala koskettaisi, ja antaisi teidän koskettaa, jos te vain uskotte. [Joku puhuu kielillä] Olkaa kunnioittavia. Olkaa rukouksessa. Katso ja elä; ainoastaan rukoilkaa.

77   Siis te olette minulle täysin vieraita. Minä en tunne teistä ketään; te tiedätte sen, mutta nyt, rukoilkaa te ja sanokaa sydämessänne näin: ”Jumala, minä en tunne tätä miestä, eikä hän tunne minua, mutta sinä tiedät, mitä minä haluan, ja sinä tunnet minun sydämeni. Ja minä haluaisin, että sinä olisit minulle armollinen.” Ja jos, te teette sen, minä uskon, että Hän… Minä antaudun nähdäkseni, mitä Hän sanoo, nähdäkseni, mitä Hän tekee, nähdäkseni, miten Hän sen tekee. Se on Hänen asiansa. Suokoon Hän, on minun rukoukseni.

Siis, minä näen Valon – joka lähti täältä nyt, ja on erään rouvan yläpuolella. Hän rukoilee. Ja eräs rouva istuu aivan takana, vasemmalla puolella, täällä; hänellä on valkoinen pikku myssy, ja hänellä on vähän harmahtava myssy; se on harmahtavan leningin kanssa ja hän rukoilee. Hän istuu siinä aivan sen värillisen rouvan takana.

Hän liikautti vartaloaan juuri sillä hetkellä. Hän käyttää silmälaseja. Hänellä on huimauskohtauksia. Jos se pitää paikkansa, rouva, nostaisitteko kätenne? Aivan sen…?… takana – te juuri täällä, te aivan siellä.

Siis, teillä ei enää ole sitä, rouva. Teidän uskonne on koskettanut Häntä. Jos voit uskoa… Se johtuu hermovaivasta, sisar. Varjo, joka oli teidän ympärillänne, on poissa. Siis, olkaa kunnioittavia. Te olette Hänen edessään, joka on elämä.

78   Täällä istuu rouva mustassa hatussaan, katsoo minuun, aivan tässä. Ja Valo on aivan hänen päällään. Rouvalla on ruudullinen mekko, ja hän käyttää silmälaseja. Ja se on… Hän kärsii jostakin, mikä on vialla hänen päässään. Se on poskiontelo-ongelma. Hänellä on ongelma hermojen kanssa. Uskotteko te, ja otatteko vastaan sen, uskotte, että Jumala parantaa teidät ja te paranette? Uskotte? Koko sydämestänne? Jos, niin te saatte sen.

Olkaa rukouksessa. Mitä te ajattelette herra? Näyttää siltä, että te ette…?…  Näen vähän niin kuin miehen, joka katsoo minuun tuolta ja itkee [/huutaa] hermostuneena, ja katsoo sitä; antakaa, kun puhun teidän kanssanne hetken, te, joka istutte siinä sinisessä puvussa.

Uskotteko te koko sydämestänne? Mustatukkainen; istutte parrakkaan miehen vieressä. Uskotteko te koko sydämestänne? Kyllä, te, jolle minä puhun. Ehkä mikrofoni ei välitä minun ääntäni; kun voitelu osuu minuun, minä en tiedä miksi – mitä minä sanon.

79   Mutta te vaikutatte vilpittömältä ja te liikutatte itseänne sinne tänne jatkuvasti [/te matkustelette jatkuvasti.] Te–te uskotteko te koko sydämestänne? Te haluatte Jumalalta sitä, että haluatte tehdä Jumalalle jotakin, ja te haluatte, että minä paljastaisin, mitä te haluatte; uskotteko te koko sydämestänne, että Jumala antaa sen teille? Siis uskotte? Selvä.

Te katsotte tähän suuntaan ettekä te katso veljeänne, vaan te katsotte Kristukseen. Ja Hän parantaa teidät tuosta reumatismista, joka teillä on, eikö parannakin? Teillä on reumatismi, eikö olekin? Kyllä vain. Ja teillä on bursiitti [/limapussin tulehdus] myös, eikö olekin? Juuri niin. Pitää paikkansa.

Teillä on lisäksi joku, jonka puolesta te rukoilette, eikö olekin? Kyllä. Se on vaimo. Vaimo ei ole täällä; mutta hän joutui auto-onnettomuuteen ja loukkaantui. Hän loukkasi jalkansa ja kehonsa, ja hän on aivan järkyttynyt. Se on näin sanoo herra. Se on totta, eikö olekin? Nostakaa kätenne, jos se on totta. Uskotteko te, että Hän nousi kuolleista – parantaakseen teidät, minä en kyennyt. Näettekö? Mutta, kyse onkin Hänestä. Hän on parantaja. Minä en ole mitään.

80   Älkää olko huolissanne, pikkuäiti, joka istutte; minä näen teidän kätenne ylhäällä tällä tavalla. Älkää pelästykö. Ja te, jonka käsi on näin. Uskokaa ainoastaan. Uskotteko te, että Jumala voi parantaa teidän sydänvaivanne, tehdä teistä terveen?  Uskotteko te siihen? Uskotteko? Teillä on sydänvaiva, eikö olekin, se pikkurouva siellä, sinisessä leningissään, jolla on tukka kammattuna taaksepäin?

Teillä on sydänhermovika, vähän kuin sydän tukossa. Kun te menette levolle illalla, se heikkenee, ja se saa teidät tukehtumaan. Pitikö se paikkansa? Jos se piti paikkansa, nostakaa kätenne. Selvä. Siis, te voitte lähteä kotiin ja olla terve. Teidän uskonne kosketti Hänen viittaansa.

Uskotteko te koko…?… Kuinka moni täällä puolella uskoo, joku täällä puolella? Vaikea ylettyä parvekkeille, mutta, uskokaa vain.

81   Minä näen pienen tytön, joka istuu pää painuksissa, istuu aivan täällä. Katsoisitko, kultaseni tännepäin; sinä olet vain lapsi, pieni tyttö, jolla on pinkki pusero. Hän itkee, sen takia, mitä on tapahtunut. Se Valo liikahti hänen päälleen juuri samalla hetkellä. Seisoi siinä lähellä.

Kultaseni, onko sinulla rukouskorttia? Ei – eikö ole? Eikö sinulla ole rukouskorttia? Selvä, siinä tapauksessa, sinua ei olisi ikinä kutsuttu tänne ylös, kuitenkaan. Uskotko sinä, että minä olen Jumalan profeetta? Uskotko sinä, että Jeesus on noussut kuolleista? Lapsen äiti istuu hänen vieressään. Uskotteko te siihen, rouva? Uskotko, sisar?

Syy, miksi te olette täällä tänä iltana: te rukoilette teidän silmienne takia. Juuri niin. Se pitää paikkansa. Eikö pidäkin paikkansa? Varmasti. Ja minäpä sanon teille, että te saatatte tietää, että minä olen Jumalan profeetta. Teillä on vaikeaa kotona. Kyse on teidän aviomiehestänne, joka ei ole pelastettu ihminen. Pitää paikkansa, eikö pidäkin, rouva? Hän ei ylipäänsä halunnut teidän tulevan. Pitää paikkansa. Minä en lue teidän ajatuksianne; mutta Jeesus on noussut kuolleista. Aamen. Hän elää; Hän hallitsee.

82   Rouva siinä teidän takananne, värillinen rouva siellä; teillä on vatsavaivaa, eikö olekin, rouva? Se on niin. Te ette ole tästä kaupungista. Te olette kotoisin paikasta nimeltä Albany. Te asutte 80:nnellä kadulla, ettekö asukin? Teidän numeronne on 80 ja te asutte Ensimmäisellä kadulla. Kyllä.

Se rouva, siinä teidän vieressänne, on teidän naapurinne. Pitää paikkansa. Hän asuu 64:nnessä; numero 64, Ensimmäinen katu, New Albanyssa. Hänellä on kasvain, eikö olekin? Minä tarkoitan Rouva Buzbya, siinä teidän vieressänne. Uskotteko te? Mistä minä tunnen teidät? Minä en tunne teitä, taivaallinen Isä tuntee teidät. Uskotteko te nyt koko sydämestänne? Otatteko te vastaan parantumisenne?

83   Uskotteko te kaikkialla täällä rakennuksessa tällä hetkellä? Onko tämä samaa, jota Hän teki ollessaan täällä maan päällä?  Siinä tapauksessa parantaminen ei koskaan muutu. Kyse on Hänestä. Uskotteko te nyt? Siinä tapauksessa – sitten, uskokaa!

Rukoillaan yhdessä: meidän taivaallinen Isämme, lähteköön kaikki taikausko näistä ihmisistä. Perkele haluaa pitää heidät pimennossa. Ja heidät todella on suunniteltu ja muovattu olemaan Aabrahamin siementä.

Ja minä pyydän, että sinä lähtisit, lähettäisit pois sen pahan, tai antaisit minulle voiman hengen.

Saatana, minä haluan puhua sinulle: sinä näet, että sinut on paljastettu – sinun aikasi on melkein ohi – ja oi, tuomiosi sinä päivänä. Minä seison tässä Jumalan palvelijana. Et sinä minua pelkää, vaan sinä pelkäät Häntä.

Mutta, minä edustan tässä Häntä, Hänen kuolemaansa, hautaustaan ja ylösnousemustaan. Nämä ihmiset edustavat Häntä. Ja sinä olet saanut riivaajasi sidotuksi näihin ihmisiin; ja sinä ajattelet voivasi hallita näitä ihmisiä, ja sinä ajattelet voivasi pitää heidät hallussasi, mutta sinä olet pelkkää bluffia. Sinut on riisuttu kaikista etuoikeuksista, mitä sinä omistat. Sinulla ei ole laillista oikeutta. Jeesus riisui sinulta Golgatalla jokaisen voiman, mitä sinulla on. Ja sinä et ole mitään muuta kuin bluffi; etkä sinä bluffaa enää. Jeesus on täällä, ja sinua – sinua on nuhdeltu. Epäilyksen henki, tule ulos näistä ihmisistä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Lähde näistä ihmisistä ja lähde ulos tästä rakennuksesta ja voikoon jokainen ihminen tulla parannetuksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ja jos te aiotte ikinä uskoa, uskokaa juuri nyt. Nouskaa ja tulkaa parannetuiksi, antakaa Jumalalle kiitos ja kunnia ja parantukaa Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä!