57-0421S SUURI JA MAHTAVA VALLOITTAJA
(The Great And Mighty Conqueror)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.4.1957

¹      Hyvää huomenta. Oikein hyvää pääsiäistä jokaiselle teistä! Tämä on yksi suurimmista päivistä, kun muistetaan Herramme ylösnousemusta. Se on yksi maailmanhistorian suurimmista päivistä. Kyse on ylösnousemuksesta. Ja olemme niin iloisia, että saamme olla täällä tänä aamuna, tänä suurena päivänä. Ja nähdä auringon nousevan ja kukkien nousevan maasta, kaikki puhuu pääsiäisestä.

Ja nyt kumartakaamme hetkeksi päämme.

²      Isä Jumala, sinun Läsnäoloosi me tulemme. Ja me odotamme, että Sinä annat meille tänä aamuna vain pienen ylimääräisen siunauksen Taivaasta, pienen kosketuksen pääsiäisestä omassa sielussamme, niin että kun lähdemme täältä, voisimme sanoa, kuten ne, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eikö sydämemme palanut sisällämme Hänen Läsnäolostaan?”. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

³      Tuolta viimeisestä kirjasta, pyhän Matteuksen evankeliumin 28. luvusta ja 7. jakeesta, haluan lukea tekstiksi, kun aloitamme tämän jumalanpalveluksen.

Ja menkää nopeasti ja kertokaa hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista; ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte nähdä hänet; katso, minä olen sanonut teille.

⁴      Ihmisille ja tämän maan kansoille on annettu monia suuria toimeksiantoja. Mutta koskaan ei ole annettu niin tärkeää toimeksiantoa kuin tämä: ”Menkää ja kertokaa hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista.” Se on suuri toimeksianto. Ja ainoa tapa, miten tämä voitiin antaa, oli se, että ensin piti tapahtua suuri valloitus.

⁵      Meidän päivinämme ja menneinä aikoina ja tämän maailman suuressa historiassa, sen suurilla, laajoilla taistelukentillä, on ollut monia suuria valloittajia, monia suuria asioita, joita on tehty ihmiskunnan hyväksi.

⁶      Ajattelen esimerkiksi, kun tulin alas tänä aamuna, kun heräsin aikaisin enkä ehtinyt tutkia kovinkaan paljon. Koska en tiennyt, eilen illalla, millainen osuus meillä olisi tänään, pastorin ja minun välillä, jumalanpalveluksissa. Mutta matkalla tänne alas satuin miettimään, mikä tänä aamuna olisi parasta, minkä tiedän sanoa Hänen kansalleen, jotta voisin ottaa sen sanomaksi. Ajattelin tätä: ”Menkää kertomaan Hänen opetuslapsilleen”. Hänen opetuslapsensa ovat Hänen ”seuraajiaan”. Opetuslapsi on ”se, joka seuraa”. Ja ajattelin tällaista aihetta: Suuri ja mahtava Valloittaja.

⁷      Ja ajatellen sitä, kuinka monta suurta valloittajaa meillä on ollut tässä maailmassa ja kuinka suuria asioita he ovat tehneet edistääkseen ja parantaakseen ihmisten elämäntapaa. Ajattelin suurta Napoleonia aikoinaan, kuinka hän ei ollut varsinaisesti ranskalainen, mutta hänellä oli jotain mielessään. Ensinnäkin hän halveksi Ranskaa, hän ei pitänyt siitä. Hän oli kotoisin saarilta. Mutta hänellä oli mielessään ajatus, että jonain päivänä hän valloittaisi. Ja syy siihen, että hänellä oli nämä mielessä, oli se, että hänellä piti olla jotain, minkä eteen työskennellä.

⁸      Jokaisella ihmisellä, ennen kuin voit tehdä työtä, sinulla täytyy olla jokin motiivi, jokin vaihtoehto, jotain, jonka eteen työskentelet, jokin työskentelytarkoitus, jokin, jonka mukaisesti työskennellä.

⁹      Ja kuten me kaikki tiedämme, Hitlerin historian perusteella… tai, ei Hitlerin, vaan Napoleonin, että hän kulki kuun ja tähtien vaihtelun mukaan. Hän toimi sillä tavalla, ja odottaen; koska kerran hän teki niin, ja hän voitti. Hän tuli Ranskaan ja hänestä tuli suuri soturi. Hän tappoi useita miehiä, koska he eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Ja hän puhdisti koko maansa kaikesta, mikä oli häntä vastaan. Hän pyyhkäisi sen kokonaan pois, koska hänen oli pakko tehdä niin. Jos hän ei olisi tehnyt niin, jotakin olisi ollut koko ajan häntä ja hänen suurta suunnitelmaansa vastaan, joka hänellä oli mielessään. Hänen oma henkensä olisi vaakalaudalla, joten hänen oli saatava koko valtakuntansa juuri niin täydelliseksi kuin hän saattoi saada sen.

¹⁰   Ajattelen nyt, kun seuraatte minua tässä asiassa, suuresta Valloittajasta, jota ajattelen. Kaiken Hänen valtakunnassaan on oltava Häntä varten. Sydämen, sielun ja ruumiin on oltava Häntä varten. Mikään ei voi olla Häntä vastaan. Kaikki, mikä oli Häntä vastaan, Hänen täytyisi hylätä se. Hänen on saatava ehdottomasti kaikki olemaan Häntä varten. Ja kun…

¹¹   Napoleon tarttui aseisiin, tykkeihin, pyssyihin, musketteihin, miekkoihin. Ja hän lähti liikkeelle tämän yhden ajatuksen kanssa, että hän tulisi valloittamaan maailman. Ja hän käytännössä teki sen kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä. Nuorena miehenä hän oli kieltolain kannattaja. Ja hänen suuri maineensa teki hänestä niin itseriittoisen, ja se kävi hänen hermoilleen, kunnes hän kuoli kolmenkymmenen kolmen vuoden ikäisenä alkoholistina. Hän ei kestänyt suosiotaan. Ajattelen miestä, joka tällä tavoin kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä valloitti maailman ja kuoli alkoholistina maineensa vuoksi ja menetti juuri tuon periaatteen, jonka puolesta hän taisteli. Hän oli – hän oli eräänlainen malli, tai en sanoisi, että hän oli malli, vaan hän oli paholaisen väline. Hän yritti taistella maailmaa vastaan, ja hän epäonnistui kolmekymmentäkolmevuotiaana.

¹²   Mutta, oi, tämä suuri, mahtava soturi, josta puhun, voitti kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä kaiken, mitä oli maan päällä ja helvetissä. Kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä suuri ja mahtava Valloittaja!

¹³   Ajattelen niitä suuria taisteluita, jotka on käyty kentällä. Tiedämme, että Napoleon sai loppunsa Waterloossa. Minulla oli etuoikeus vähän aikaa sitten katsella jäljitelmiä, jotka oli tehty hänen vaunujensa jäänteistä, ratsumiehistä ja miehistä, siitä, miten he olivat taistelukentällä. Ja vaunut oli kasattu yhteen, pyörät rikki, kerätty tasangoille, missä tämä suuri näytös oli tehty.

¹⁴   Ja millainen kontrasti se onkaan: havaita tuo mies kolmenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä ja sellainen häpeä, joka makasi siellä hänen suuren taistelunsa ja valloituksensa muistomerkkinä, ja sitten mennä Jerusalemiin ja katsoa tyhjää hautaa suuren ja mahtavan Valloittajan muistomerkkinä.

¹⁵   Jotenkin toisaalta, valloittamisessa on jotain. Jos meillä on jotakin, jonka puolesta taistelemme, jos ruumiissamme on sairaus ja taistelemme kuoleman ja elämän välillä, millainen voitto se onkaan, kun näemme, että se on voitettu. Jos taistelemme jotain suurta tapaa tai jotain suurta asiaa vastaan, joka ahdistaa meitä, kun lopultakin suuret liput liehuvat ja olemme voittaneet sen, millaisen tunteen se antaakaan meille, sisällämme, koska silloin voimme olla valloittaja.

¹⁶   Nyt ajattelen viimeisintä sotaa ja sitä, miten Hitler oli valloittanut Varsovan. Ja saksalaiset ajattelivat, että se oli yksi suurimmista voitoista, mitä voi olla, koska heidän suuri pääkapteeninsa, Adolf Hitler, oli kerralla upottanut kaiken Varsovassa, repinyt sillat alas, ja suuri silta romahti. Lehdissä oli upeita kuvia sillan romahtamisesta. Saksalaiset marssivat kaduilla, ja he hakkasivat rumpuja ja puhalsivat pillejä, ja tuhannet lentokoneet lensivät hänen ohitseen, kun hän saavutti ensimmäisen suuren voittonsa. Hän lähti kuin Aleksanteri Suuri tai Napoleon valloittamaan maailmaa, mutta mihin hän päätyi? Häpeään. Varmasti, niin hänelle kävi.

¹⁷   Voin muistaa, kun he rakensivat suuren Burman solan. Siellä täytyy olla… jos he ylittivät vuoren. Ehkä jotkut pojista istuvat täällä tänä aamuna, jotka menivät tämän suuren solan yli. Millainen tehtävä se olikaan! Kuinka paljon työtä se vaatikaan, ja kuinka hyvää työtä he tekivätkään! Ja kuinka paljon rahaa Burman solan rakentaminen maksoi, miljoonia dollareita! Pojat, jotka menettivät henkensä sitä tehdessään! Mutta lopulta, ja jonkin ajan kuluttua, kun viimeinenkin maili oli kuljettu ja kun sola oli saatu valmiiksi, kuinka voitonhuudot nousivat ihmisten suusta! Heillä oli sola, jonka avulla he saattoivat ylittää vuoret ja saavuttaa voiton.

¹⁸   Ajattelen erästä toista läpimenoa, joka maksoi eräänä päivänä siunatun Herramme hengen. Se ei ollut vain tie maan päällä, vaan se oli valtatie, jota kutsuttiin nimellä ”pyhyyden valtatie”, jonka läpi ei saa kulkea saastaiset, vaan ainoastaan ne, jotka on merkitty. Vain ne, jotka ovat sillä puolella, jolla Hän on, saavat kulkea tätä valtatietä.

¹⁹   Suuria voittoja on voitettu. Monet meistä nykyään muistavat hyvin ensimmäisen maailmansodan. Muistan, kun olin aivan pieni poika, saatoin kuulla pillien soivan, ja jopa maanviljelijät pysäyttivät hevosensa pellolla ja heiluttivat hattujaan. He kiljuivat. He huusivat. Mitä oli tapahtunut? Sota oli ohi. Voitto oli saavutettu. Suuri talous, jonka puolesta taistelimme, lopultakin olimme voittaneet.

²⁰   Ajattelen tätä viimeistä maailmansotaa. Asuin kadun toisella puolella. Ja kun pillit alkoivat soida, ihmiset juoksivat pihoille; naiset, joilla oli esiliinat päällä, ottivat ne pois ja heiluttivat niitä ilmassa. Luodit lensivät puiden läpi. Pillit puhalsivat. Autot kaahasivat kaduilla. Ihmiset lankesivat polvilleen ja nostivat kätensä ylös. He huusivat. He itkivät. Miksi? Koska sota oli ohi. Ja siunatut, rakkaat pojat, jotka olivat meren takana, purjehtisivat pian takaisin kotiin heidän luokseen. Millainen voitto! Millainen aika, ja millainen jännitys jokaisen sydämelle! Millainen riemuvuosi! Sinä iltana kaikki olivat niin hyvällä tuulella, että olisit voinut mennä ravintolaan syömään ja lähteä sieltä maksamatta, ja se olisi sopinut. Olisit voinut käyttää naapurin autoa, ja se olisi sopinut. Olisit voinut pyytää, mitä halusit, ja olisit luultavasti saanut sen. Minkä tähden? Voitto oli saatu. Pojat olivat tulossa kotiin. Kaikki oli ohi.

²¹   Ja minä ajattelen, veljeni, on sääli, että tuollaiset tunteet eivät voi jatkua koko ajan. Mutta, kristittyjen kohdalla, tänä aamuna, voitto on saatu. Ilokellot soivat. Sota on ohi, Jumalan ja ihmisen välillä. Voitto on saatu.

²²   Ennen kuin mitään voittoa voidaan saavuttaa, on maksettava suuri hinta. Oi, millaisia hintoja! Ja joskus ne ovat hyvin syviä, ja ne tekevät suuria arpia, repivät alas. Mutta, saadaksemme vuoren, meidän on saatava laakso. Ennen kuin meillä voi olla auringonpaistetta, meillä täytyy olla sadetta. Ennen kuin meillä voi olla valoa, meillä on oltava yö. Ennen kuin meillä voi olla oikeaa, on oltava väärää, tai ette olisi koskaan tienneet, mitä väärä oli.

²³   Mutta voidakseen voittaa ja voittaakseen suurimman taistelun, joka on koskaan voitettu, Eräs astui ulos Kirkkaudesta, monta vuotta sitten. Eikä Hän ottanut itselleen enkelin muotoa. Hän ei tullut jonain suurena henkilönä. Mutta Hän oli tulossa osoittamaan, ettei sodan voittamiseen tarvita musketteja ja luoteja eikä atomipommeja. Hän pukeutui nöyryyteen, kuin pieni vauva, ja syntyi seimeen. Ei ollut edes paikkaa, mihin Hän olisi voinut syntyä, kun Hän tuli. Haluan, että katsotte erilaisia sodankäynnin materiaaleja, joita Hän käytti.

²⁴   Nyt, Aadamin suku oli kokonaan orjuudessa. Siellä he olivat ilman toivoa, ilman Jumalaa, ilman mahdollisuuksia, ilman armoa, ilman mitään, mikä voisi auttaa heitä. Suuret viholliset, alempien alueiden kadotetut, olivat sulkeneet heidät pimeyteen. Sieltä ei ollut ulospääsyä. Kukaan ei voinut auttaa. Mitään ei voitu tehdä. Se näytti totaaliselta, täydelliseltä tappiolta.

²⁵   Mutta meidän Sankarimme, joka laskeutui alas Kirkkauden portaaleista, alentuen alas!

²⁶   Sillä ei ollut ketään ihmistä maan päällä, joka olisi voinut tehdä tämän työn. He olivat kaikki, maallisesta näkökulmasta katsottuna, samassa veneessä. Me olimme kaikki ”syntyneet synnissä, muotoutuneet vääryydessä, tulleet maailmaan valheita puhuen”. Eikä kukaan meistä voinut auttaa toisiamme. Seisoimme avuttomina, lyötyinä, joka puolella kaaos, kaikki epäyhtenäisinä. Emme pystyneet noudattamaan lakeja ja seremonioita, löytäen niiden heikkoudet ja niin edelleen, emme pystyneet siihen. Ja näytti siltä, että koko ihmiskunta oli tuhoutunut.

²⁷   Ja sitten Hän tuli, Hän tuli alas. Koska ”Hän oli alussa”, Raamattu sanoo, ”Hän oli Sana”. Hän oli Logos, joka lähti Jumalasta. Ja Logos, alussa, oli Sana. Ja Hänestä tuli Sana. Sitten kun Hän nousi ylös tuona loistavana Pääsiäispäivänä, Hänestä ei tullut vain Sana, vaan Hänestä tuli oman Sanansa Ylimmäinen Pappi. Oi, kuinka suurenmoinen asia, veli Neville! Ajatelkaa vain! Hän ei ole vain Sana, vaan Hän on oman Sanansa Ylimmäinen Pappi. Kuinka voisimme epäillä sitä? Miten voisimme kävellä Hänen luokseen emmekä uskoisi, että saamme sen, mitä pyydämme? Sillä Hän on Sana ja Sanan Esirukoilija! Logos tuli Sanaksi, ja Sana tuli lihaksi; ja sama liha, joka oli Sana, otettiin ylös Kirkkauteen, ja nyt hän on Ylimmäinen Pappi, joka esirukoilee, itsensä kautta, Sanansa puolesta.

²⁸   Sitä se vaatii! Se on se materiaali, joka Seurakunnalla on. Millainen ase! Sellaista ei ole koskaan ollut. Hän oli Sana. Ja kun Hän tuli, Hän syntyi seimeen. Hän tuli käyttämään r-a-k-k-a-u-d-e-n asetta, rakkauden, valloittaakseen maailman; ei armeijan luodeilla, ei konekivääreillä ja panssarivaunuilla. Mutta Hän tuli toisella tavalla. Hän tuli rakkauden muodossa. Hän oli Jumalan rakkaus.

²⁹   Kerran, pienenä poikana, ajattelin, että Kristus rakasti minua ja Jumala vihasi minua, koska Kristus kuoli puolestani, mutta Jumalalla oli jotain minua vastaan. Mutta olen tullut huomaamaan, että Kristus on Jumalan sydän. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

³⁰   Nyt Hän on tullut, ensinnäkin, valloittamaan. Ja se asia, jonka paholainen oli laittanut maailmaan, oli viha. Ja Hän tuli voittamaan vihan.

Kun me voitamme taistelujamme ja niin edelleen, maailman taisteluissa, se jättää jälkeensä aina jatkuvasti vihaa, koska tuonkaltaiset taistelut ovat vihollisen taisteluita. Mutta Kristus tuli rakkauden kanssa voittamaan vihan, rakastamaan niitä, jotka eivät olleet rakastettavia. Hän tuli toisenlaisen aseen kanssa. Ja Hän nöyrtyi, ” tehtiin vähän alemmaksi kuin enkelit”, kärsiäkseen kuoleman ja antaakseen esimerkin. Ja kun Hän oli täällä maan päällä, Hän käveli ihmisten keskellä.

³¹   Hän todisti sota-aseensa, kun hän paransi sairaita. Kun hän otti viisi pientä keksiä ja kaksi kalanpalaa ja ruokki viisituhatta ihmistä, hän osoitti, että hänellä oli valta jokaisen atomin yli, joka oli olemassa. Hän ei ainoastaan kasvattanut kaloja, vaan Hän kasvatti myös keitettyjä kaloja. Hän ei ainoastaan tuottanut vehnää noihin kekseihin, vaan Hän tuotti myös keitetyn vehnän noihin kekseihin. Se osoitti, että Hän oli tuo suuri ja mahtava Valloittaja! Hän ei ainoastaan saanut vettä kaivosta, vaan Hän teki tuosta kaivon vedestä viiniä. Hän osoitti, että Hänellä oli Voima valloittaa. Ja Hän rakasti, ja Hänen aseensa oli rakkaus. Nyt huomatkaa.

³²   Sitten, kun hän teki sen, kun hän eräänä päivänä seisoi Lasaruksen haudan vieressä, ja siellä oli mies, joka oli kuollut ja ollut haudattuna neljä päivää. Jopa ne, jotka olivat vieressä, sanoivat: ” Hän jo nyt haisee.” Hänen nenänsä oli painunut sisään, ihomadot olivat ryömineet hänen lävitseen. Ja Jeesus seisoi siinä, mahtavana Valloittajana, kun Hän sanoi Martalle ja Marialle, kun Hän seisoi siinä: ”Enkö minä sanonut teille: ’Jos te vain uskoisitte, niin näkisitte Jumalan kirkkauden’?”. Hän oli juuri lopettanut sanomisen (kun he sanoivat: ”Meidän veljemme on kuollut” ja niin edelleen), Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä!”. Joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Ja joka elää ja uskoo Minuun, ei ikinä kuole. Enkö ole juuri kertonut teille, että tuo Iankaikkinen, siunattu Voima asuu minussa?” Hän ei koskaan vain antanut lausuntoa, Hän pystyi toteuttamaan kaiken, mitä Hän sanoi, sillä Hän oli mahtava Valloittaja.

³³   Hänessä asui, pidättyneenä, verhoutuneena ihmislihaan, ihmisenä, mutta Hänen sisällään ei asunut kukaan muu kuin Kaikkivaltias Jumala, tuo suuri ja mahtava. Hän saattoi luoda uudelleen. Hän pystyi luomaan uutta. Hän pystyi puhumaan, ja se, mitä hän pyysi, annettaisiin sillä sekunnilla. Mutta Hän nöyrtyi, Hän pysyi matalana. Hän halusi antaa esimerkin. Hän halusi olla oikeanlainen Valloittaja, ja hän olikin sellainen. Nyt Hän osoitti olevansa sellainen.

³⁴   Kuten olen usein sanonut kokouksissani, ehkä se todistaisi tänä aamuna, tässä ihmisryhmässä, tänä kauniina Pääsiäisaamuna. Eräs nainen, joka kuuluu tiettyyn kirkkoon, joka ei usko Herran Jeesuksen Veren vastaanottamiseen. ”Ilman veren vuodattamista ei ole syntien anteeksiantoa.” Hän sanoi minulle, että Mies oli vain profeetta, ihmeellinen Mies, ja minä tein Hänestä Jumaluuden. Sanoin: ”Hän oli Jumaluus. Hän oli Jumala.”

Hän sanoi: ” Sinä yrität tehdä Hänestä liian suuren.”

³⁵   Minä sanoin: ”Ei ole sanoja, jotka voisivat kuvata Hänen suuruuttaan!” Ihmiskieli ei ole koskaan löytänyt sellaista ilmaisua!

³⁶   Puhuin hiljattain erään miehen kanssa, joka oli diplomaatti Washington DC:stä, ja hän sanoi pienen todistuksen yhteydessä aamiaisella, jossa olimme yhdessä, hän sanoi: ”Veli Branham, olen ollut luterilainen koko ikäni. Mutta”, hän sanoi, ”eräänä päivänä osallistuessani vanhanaikaiseen herätyskokoukseen”, hän sanoi, ”polvistuin alttarin ääreen ja halusin saada kokemuksen Jumalan kanssa.” Hän sanoi: ”Ja kun olin siellä polvillani…” Tämä on washingtonilainen diplomaatti, joka palveli jopa presidentti Cooledgen alaisuudessa. Ja kun hän ”katsoi ylös”, hän sanoi: ”Näin näyn Jeesuksesta.” Hän sanoi: ”Pystyn puhumaan yhdeksää eri kieltä sujuvasti.” Hän sanoi: ”Mutta en löytänyt yhtään sanaa, mitä sanoa, kaikista noista yhdeksästä kielestä.” Hän sanoi: ”Niinpä nostin vain käteni ylös, ja Hän antoi minulle uuden, jolla puhua.” Hän sanoi: ”Olen juuri nähnyt Hänen kasvojensa Kirkkauden.”

³⁷   Tämä nainen sanoi minulle: ”Veli Branham, Jeesus ei ollut muuta kuin ihminen, vain profeetta”.

Minä sanoin: ”Hän oli Jumala, sisareni.”

³⁸   Hän sanoi: ” Sinä teet Hänestä Jumaluuden, mutta Hän ei ole sellainen”. Niinpä hän sanoi: ”Matkalla alas, rullalle… makasi, Lasaruksen haudalle, Raamattu sanoo: ’Hän itki.'”

³⁹   Varmasti, Hän oli Jumalan todellinen sydän. Hän kärsi niin kuin me kärsimme. Hän oli lihaa niin kuin me olemme lihaa. Hän kantoi ruumiissaan samoja haluja ja asioita kuin me. Silti tullakseen täydelliseksi uhriksi Hänen täytyi tehdä niin. Hän teki sen. Mutta minä sanoin…

Hän sanoi: ”Hän itki laskeutuessaan Lasaruksen haudalle.”

⁴⁰   Minä sanoin: ”Mutta, oi, rouva, se on aivan oikein. Hän oli ihminen, kun Hän itki. Mutta kun Hän seisoi siinä haudan vieressä, jossa makasi äänetön kuollut, jossa makasi mädäntynyt ruumis, joka oli peitetty liinalla, kun Hän sanoi: ’Ottakaa kivi pois’. Hän veti pienen kehonsa kasaan ja sanoi: ’Lasarus, tule esiin!’ Ja mies, joka oli ollut kuollut, neljä päivää, nousi jaloilleen.””

⁴¹   Mistä oli kyse? Turmeltuneisuus tunsi Luojansa. Sielu tunsi Mestarinsa. Ja tuo suuri ja mahtava Valloittaja osoitti siellä, että Hänellä on Valta yli kuoleman, helvetin ja haudan.

⁴²   Varmasti, se sykähdyttää sydäntämme! Puhutte tiskipannujen hakkaamisesta ja torvien puhaltamisesta? Maailman pitäisi olla tänä aamuna riemujuhlassa, jollaisessa se ei ole koskaan ollut, Hänen kansansa huutojen ja kiljahdusten keskellä, koska tämä on muistopäivä siitä, kun Hän voitti viimeisen vihollisen ja vapautti meidät vangitut.

⁴³   Kyllä, hän oli ihminen. Aivan oikein. Hän osoitti olevansa ihminen ja Hän osoitti olevansa Jumala.

⁴⁴   Eräänä yönä, kun suuri, raivoava meri, joka on vaatinut tuhansia ihmishenkiä… Ehkä jotkut teistä äideistä täällä tänä aamuna, teidän poikanne kuolivat tuolla raivoavalla merellä, he ovat ehkä uponnet aaltojen alle tämän maailman laajoilla taistelukentillä. Joku rakkaistanne makaa tuolla, ehkä meren alla.

⁴⁵   Mutta eräänä yönä, kun hän makasi pienessä veneessä, ja aallot pomppivat merellä kuin pullonkorkki. Hän nousi ylös ja laittoi jalkansa veneen laidalle. Hän katsoi ylös taivasta kohti ja sanoi: ”Rauha.” Ja aalloille hän sanoi: ”Olkaa hiljaa!” Ja tuo mahtava meri rauhoittui, kunnes siinä ei ollut pienintäkään ryppyä. Varmasti, Hän oli!

⁴⁶   On totta, että hänellä oli nälkä kuten miehellä on. Kun Hän tuli alas vuorelta ja Hän oli nälkäinen, Hän etsi puusta jotain syötävää, Hän oli Ihminen. Mutta kun Hän otti ne viisi keksiä ja muutaman kalan ja ruokki viisituhatta, Hän oli enemmän kuin ihminen.

⁴⁷   Kun Hän kuoli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, toissa päivänä, roikkuen ristillä ja huutaen armoa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Hän kuoli kuin ihminen. Mutta tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, tänä aamuna, Hän osoitti, kuka Hän oli! Hän antoi viimeisen sinetin messiaanisuudestaan, kun Hän katkaisi kuoleman ja helvetin siteet ja nousi haudasta, voitonriemuisesti: ”Minä elän iankaikkisesti!”. Ja koska minä elän, niin myös te elätte!”

⁴⁸   Siinä on Valloittaja! Puhutteko te esiliinojen nykimisestä ja heiluttamisesta? Ihmiset sanovat, että olemme hulluja, koska huudamme ja juoksemme, kiljumme ja huudamme. He eivät ole koskaan tunteneet Taivaan voittoisaa värähtelyä, että ”Taistelu on ohi!”. Suuri, mahtava Valloittajamme on voittanut jokaisen voiton! Hän seisoo tänä aamuna yksin, koskemattomana!

⁴⁹   Kun hän tuli maan päälle, he antoivat hänelle alhaisimman mahdollisen nimen: ”fanaatikko”. He kutsuivat Häntä Beelsebubiksi, ”paholaisten ruhtinaaksi”. Aivan oikein. Hän meni maan alimpaan kaupunkiin, Jerikoon, ja kaupungin pienimmän miehen täytyi katsoa alaspäin nähdäkseen Hänet. Mutta kun Jumala tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten nosti Hänet ylös! Näin ihminen teki Hänelle. Mutta rakkauden aseella Hän voitti jokaisen paholaisen.

⁵⁰   Ja Jumala nosti Hänet niin korkealle ja antoi Hänelle Nimen, joka on suurempi kaikkia nimiä, joita taivaissa ja maan päällä on annettu. Jokainen nimi taivaassa kumartaa Jeesuksen Nimelle! Jokainen enkeli, jokainen hallitsija, kaikki kumartavat ”Jeesuksen” Nimelle! Jokainen kieli tunnustaa Hänet, jokainen polvi on kumartava Hänen edessään. Ja Hän on noussut niin korkealle, että Hänen on jopa katsottava alaspäin nähdäkseen Taivaat. Sellainen on mahtava Valloittaja! Hän on se, joka teki sen! Kun Hän lähti maan päältä, sen jälkeen, kun meillä oli ollut viimeinen yö, Hänellä oli kuoleman ja helvetin avaimet sivullaan, aamen, ”Älkää pelätkö, Minä olen Hän, joka oli kuollut ja joka on elossa iankaikkisesti”. Ja” (ja on yhdyssana) ”Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet, jotka roikkuvat tässä.” Siinäpä vasta Valloittaja! ”Ja koska Minä valloitin, Minä vain tein teille valtatien kulkemista varten.”

⁵¹   Taivaasta torjuttiin ihminen, valtatiet suljettiin. Valtateitä ei ollut. Mutta sinne, missä ei ollut valtateitä, Hän tuli tekemään sellaisen. Oi, sentään! Ensimmäinen linja oli epäilyksen demonit, seuraava oli ennakkoluulot, seuraava oli itsekkyys; tämä maa oli peitetty demonivoimien linjoilla; sitten tulivat sairaudet, taudit. Mutta kun Hän alkoi nousta ylös Taivaaseen! Eilisiltana näimme Hänen tulevan ulos helvetistä, kuoleman ja helvetin avaimet Hänen sivullaan. Tänä aamuna me otamme Hänet ylös. Halleluja! Kun Hän nousi ylös, Hänellä oli… Hän oli voitonriemu. Ja kun Hän nousi ylös, Hän murskasi jokaisen paholaisen vallan, joka hallitsee ihmistä. Hän nousi korkeuksiin ja antoi ihmisille lahjoja, Pyhän Hengen lahjoja. Mahtava Valloittaja! Hän seisoo yksin tänä aamuna! Hänen ja jokaisen uskovan välissä on pyhyyden siunattu vanha valtatie, jota vanhurskaat saavat kulkea. Ei ole olemassa pakotietä. On vain yksi linja, joka on leikattu alas kirkkaudesta. Hän jätti veriset jalanjäljet kävellessään demonivoimien käytävien läpi ja teki meille valtatien, koko matkan loppuun asti. Hän istuu korkealla, tänä aamuna, mahtavana Valloittajana!

⁵²   Hänen kansansa viettää riemuvuotta. Kymmenet tuhannet heistä ympäri maailmaa huutavat voittoa.

⁵³   Olen tarkkaillut tätä vanhaa, kylmää ja muodollista seurakuntaan liittymistä. Voin kuvitella jonkun sanovan: … Näytän teille sen hylkäämisen.

⁵⁴   Tässä, heti kun Ensimmäinen Maailmansota oli ohi, viesti tuli tätä tietä pitkin, se tuli Greyhound bussin luo. Sanottiin: ”Mitä tämä meteli on? Mistä on kyse?”

⁵⁵   Eräs heistä sanoi: ” Katsokaa, tässä on lehti. Sota on juuri päättynyt.” Ja kaikki itkivät ja huusivat.

⁵⁶   Mutta eräs nainen sanoi: ” Oi sentään, miksi sen piti päättyä juuri näin?”. Hän sanoi: ”Jos se olisi kestänyt vain muutaman päivän pidempään”, ja sanoi: ”Johnilla ja minulla olisi ollut hyvät olot.” Hän sanoi: ”Meillä olisi ollut.”

⁵⁷   Eräs mies seisoi bussin takapenkillä; hän tarttui tuohon naiseen ja melkein heitti hänet ovesta ulos. Ja kun poliisi pidätti miehen, hän sanoi: ”Syy, miksi tein sen”, hän sanoi, ”sillä naisella ei ollut siellä ketään, josta hän olisi ollut huolissaan”. Mutta minulla on siellä kaksi poikaa.” Hän sanoi: ”En pystynyt hillitsemään tunteitani.”

⁵⁸   Oi, veli! Minulla on isä toisella puolella. Minulla on rakkaita toisella puolella. Minulle se merkitsee jotain, kun Jeesus voitti. Minulla on vaimo. Minulla on lapsi. Minulla on rakkaita. Tuo suuri, mahtava Valloittaja! Voitte kutsua minua ” pyhäksi kieriskelijäksi” tai ”uskonnolliseksi fanaatikoksi” , miksi haluatte. Mutta kun ajattelen, että suuri sota on ratkaistu, hinta on maksettu, voitto on saavutettu. Jeesus nousi kuolleista, lopullinen sinetti Hänen messiaanisuudelleen, että kaikki on ohi. Hän on elossa, tänä aamuna, ja hänellä on kuoleman ja helvetin avaimet. Minulla on rakkaita, jotka ovat tuolla rajan toisella puolella. Olen tällä vanhalla suurella valtatiellä kävelemässä ylös tapaamaan heitä. Älkää pitäkö minua hulluna. Oi, mutta olen niin onnellinen, että kaikki on selvitetty! Kyseessä on valmis työ.

Elävänä hän rakasti minua,
kuollessaan hän pelasti minut,
haudattuna hän kantoi syntini kauas,
noustessaan hän vanhurskautti minut iankaikkisesti,
jonain päivänä hän tulee, oi suurenmoinen päivä!

⁵⁹   Tämä siunattu vanha Pyhän Hengen kaste, joka opastaa meitä tätä ihmeellistä vanhaa tietä pitkin, oi, kuinka ihana se onkaan! Kuinka voisin koskaan hävetä sitä? Seison tänä aamuna pyhän Paavalin kanssa sanomassa näin: ”En häpeä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi.” Se on Voima sairauksien yli. Se on voima kuoleman yli. Se on voima haudan yli.

⁶⁰   Kun tuo vanha, ankara apostoli tuli tiensä päähän, ja hänen hautaansa kaivettiin siellä, ja kuolema kohtasi hänet kasvoista kasvoihin, hän nauroi suoraan päin naamaa. Hän sanoi: ”Kuolema, missä on pistimesi? Hauta, missä on voittosi?” Sitten hän huusi Jumalan ylistystä: ”Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!”

⁶¹   Mahtavin Valloittaja, joka on koskaan elänyt, mahtavin Valloittaja, joka on koskaan kuollut, sillä Hän oli Ainoa, joka pystyi voittamaan, kuolemaan ja voittamaan itse kuoleman ja nousemaan voitokkaana ylös!”. Hän osoitti, kuka Hän oli. Se oli Hänen messiaanisuutensa viimeinen sinetti.

⁶²   Ja nyt, jos tässä rakennuksessa olisi tänä aamuna sattumalta joku, joka on haalea seurakunnan jäsen eikä tunne iloa siitä, että taistelu on ohi. Ihmiset huutavat, ihmiset iloitsevat, ihmiset itkevät! Sinä sanot: ”Mikä heitä vaivaa?” He tietävät, että se on päättynyt. Kaikki on ohi! Se on ohi! Me [Veli Branham taputtaa käsiään – toim.] lyömme tahtia. Me huudatamme pasuunoita, ja evankeliumi on lähdössä ulos. Jumalan kirkkaus ja voima on tullut tunnetuksi. Ja se on valmis työ, sopimus on allekirjoitettu; kunnia Jumalalle, Kristus allekirjoitti sen omalla Verellään! Taistelu on ohi. Voitto on saavutettu. Minä en koskaan voittanut sitä; Hän voitti sen! Olen vain iloinen siitä. Oi sentään!

⁶³   Kun jotkut noista pojista tulivat takaisin merten takaa, he kertoivat minulle, että kun laiva tuli New Yorkiin, juuri kun se tuli satamaan, he vilkaisivat tuonne ja näkivät Vapaudenpatsaan. Se oli ensimmäinen asia, jonka te näette kohoavan. He nousivat, jotkut heistä rampoja veteraaneja, laivan kannelle, jotta he pystyivät näkemään sen. Ja kun he alkoivat näkemään Vapaudenpatsaan, he alkoivat kyynelehtiä. He itkivät. He eivät voineet sille mitään. Suuri iso mies seisoi siellä, iso karkeakätinen mies, täristen ja vapisten. He eivät voineet pidätellä tunteitaan. Miksi? Se oli vapauden merkki. Juuri tuon Vapaudenpatsaan takana olivat isä, äiti, läheiset, rakas, vaimo, vaimo, vauva, kaikki, mikä oli heille rakasta, olivat sen takana. Ja juuri ennen kuin he tulivat sisään, he tunnistivat, että se oli vapaiden maa ja rohkeiden koti. Varmasti se ravisteli tunteita, kun vanha lippu liehui. Ajatelkaa sitä, kun taistelujen runtelema veteraani saapuu satamaan! Varmasti, se oli ihanaa aikaa.

⁶⁴   Mutta, oi veli, jonain aamuna, kun vanha Siionin laiva puhaltaa ja näen tuon tunnusmerkin seisovan siellä, vanhan karun Ristin! Kun tuulet heiluttavat sen vanhoja harmaita lippuja, kun se kulkee kuoleman sumun läpi. Millainen voitto se onkaan! Ei ihme, ettemme voi hillitä tunteitamme! Jotain on tapahtunut; meistä on tullut kanssakansalaisia. Asia on loppuun käsitelty.

⁶⁵   Kun he tekivät suuren sillan Pohjois- ja Etelä-Australian ja – ja Etelä-Australian välillä, Sidneystä Etelä-Sidneyhin. Kuinka jokainen mies otti… He kiersivät ympäri maata yrittäen löytää miehiä, jotka voisivat tehdä sen. Se työ oli niin suuri, että he sanoivat, ettei kukaan suostuisi siihen. Lopulta eräs mies Englannista sanoi: ”Minä teen sen työn.” Ja kun hän tuli sinne tekemään sen työn, hän testasi jokaisen pultin, joka laitettiin siltaan. Hänen maineensa oli vaakalaudalla. Hän testasi kaiken mudan ja kaiken, mikä meni alas. Hän hankki ympärilleen parhaat mahdolliset mekaanikot, parhaat mahdolliset kemistit ja kaiken mahdollisen, minkä hän pystyi löytämään. Ja lopulta, kun silta oli valmis ja koitti päivä, jolloin se piti testata.

⁶⁶   Kriitikot seisoivat sivulla ja sanoivat: ”Se ei tule kestämään. Se tulee sortumaan. Siellä alhaalla on liikaa hiekkaa.”

⁶⁷   Mutta hän kaivoi syvälle, syvälle, syvälle, syvälle. Hänellä oli luottamusta. Hän tiesi, että kaikki oli testattu. Ja hän sanoi: ”Teen itse ensimmäisen matkan yli.” Ja kun hän käveli sillan yli, pormestarin edessä, sen takana tuolla tavalla; ja isot junat, noin kuusi rinnakkain, tulivat sillan yli, tärisyttäen siltaa. Tuo suuri mies, joka sen teki, käveli tämän kulkueen edellä, näin: ”Jos se sortuu, minä menen sen mukana.” Mutta hänellä oli luottamusta.

⁶⁸   Sillä tavoin meidän siunattu Herramme teki, kun Hän perusti seurakuntansa! Hän testaa jokaisen pultin, kaiken, mikä siihen laitetaan, sillä sen on oltava Verellä pesty! Ja eräs kriitikoista seisoi sivussa ja sanoi: ”Tuo joukko pyhiä kieriskelijöitä, he eivät tule onnistumaan.” Mutta jonain näistä loistavista päivistä! Tämä suuri, mahtava Valloittaja kulkee edellämme tänään, voittosaatossa!

Antakaa sen värähdellä, tehköön mitä haluaa, Hän… Siellä ei tule olemaan yhtään lipsahdusta, ei missään, sillä Hän on tehnyt tien ja saattanut sen päätökseen. Varmasti!

⁶⁹   Me ajattelemme tänään ihmisten ehdoilla, saamme mielemme maailman asioihin. Mutta anna minun kertoa sinulle jotain, veli, älä koskaan anna minun hävetä Evankeliumia! Oi, veli, minä olen vain vanhanaikainen, uudestisyntynyt, Pyhästä Hengestä syntynyt, Jumalan Hengestä. Synnyin sellaiseksi, siinä kaikki, mitä olen, ja kaikki, mitä minä koskaan haluan olla.

⁷⁰   Erään kerran, vähän aikaa sitten, eräs tyttö oli lähtenyt opiskelemaan. Ja hän oli ihana, pieni tyttö. Ja kun hän palasi kotiin, hän toi mukanaan joitakin ajatuksiaan yliopistosta.

⁷¹   Ja ehkä tänä aamuna joillakin teistä oli mukanaan joitakin ulkopuolisia ajatuksia. Ehkä te olette tuoneet seurakuntaan mukananne paljon ideoitanne. No, hankkiutukaa niistä eroon, on paras asia, jonka tiedän tehdä.

⁷²   Sitten tämä tyttö, kun juna pysähtyi edustalle. Hän toi mukanaan pikkutytön, sellaisen pienen ilkikurisen, tiedättehän, sellaisen kuten Elvis Presley. Ja kun hän seisoi junassa, hänen äitinsä oli ulkopuolella, vanha nainen, joka seisoi siinä, kasvoiltaan arpisena, pienet, kyyristyneet hartiat, pieni caliko-mekko päällänsä, pieni huivi olkapäillä. Ja tämä pieni ilkikurinen, joka oli hänen kanssaan, tämä toinen tyttö, katsoi alas ja sanoi: ”No, kukahan on tuo kurja, ruman näköinen vanha raukka?”.

⁷³   No, tiedättekö, se nolotti tyttöä niin paljon, että hän sanoi: ”En tiedä”, koska hän oli niin hienosteleva ja hänellä oli niin paljon maallisia ajatuksia päässään. Ja se oli hänen oma äitinsä.

⁷⁴   Kun tyttö nousi junasta, pieni vanha äiti juoksi hänen luokseen ja heitti kätensä hänen ympärilleen. Hän sanoi: ”Oi, kultaseni, Jumala siunatkoon pikku sydäntäsi.” Sitten tyttö käänsi selkänsä ja lähti kävelemään pois, aivan kuin hän ei olisi tuntenut häntä. Häntä nolotti, koska hänen äitinsä oli niin ruma.

⁷⁵   Ja sattumalta junan konduktööri tiesi tarinan. Hän käveli sinne ja laittoi kätensä tytön olkapäälle, käänsi hänet ympäri yleisön edessä ja sanoi: ”Häpeäisit! Häpeäisit!” Hän sanoi: ”Olen nähnyt sen ajan, kun äitisi oli kymmenen kertaa niin kaunis kuin sinä olet.” Hän sanoi: ”Hän oli… Asuin naapurustossa.” Ja hän sanoi: ”Olit pieni vauva ja olit yläkerrassa pinnasängyssäsi. Ja äitisi ripusti vaatteita takapihalla.” Ja hän sanoi: ”Yhtäkkiä uuni syttyi tuleen, ja koko talo oli ilmiliekeissä. Ja kun pikku äitisi juoksi paikalle ja tiesi, että sinä olit yläkerrassa, tuolla ylhäällä.” Hän sanoi: ”He huusivat ja yrittivät tarttua häneen. Mutta hän irrotti kaiken, mitä hänellä oli, ja juoksi niiden liekkien läpi yläkertaan, ja veti vaatteensa pois ja kääri sinut niihin. Ja tässä hän tuli takaisin liekkimeren läpi, kantaen sinua. Ja hän pyörtyi pihalla, sinä sylissään.” Ja sanoi: ”Hän otti sen, mikä olisi suojellut häntä, ja suojasi sinua.” Ja hän sanoi: ” Sen takia sinä olet kaunis tänään, sen takia hän on ruma. Ja aiotko kertoa minulle, että sinä häpeät noita arpia äidissäsi?”

Ajattelen tänään:

Jos Jeesus yksin kantoi ristin
ja koko maailma pääsi vapaaksi?
Jokaiselle on oma ristinsä,
ja minulle on oma ristini.

⁷⁶   Jos tämä maailma piti Jeesusta ”Beelsebubina”, Hänelle naurettiin ja Häntä pilkattiin, Hänet ripustettiin ristille, Hänet tehtiin häpeäksi minun tähteni, olen enemmän kuin mielelläni valmis kantamaan Hänen pyhyytensä häpeän. Kyllä, herra. Kutsukaa, ”Pyhäksi kieriskelijäksi!” Kutsukaa, miksi haluatte kutsua, millaisen huomautuksen tahansa haluatte tehdä. Se ei tule pysäyttämään sitä vähääkään. Olen tänä aamuna vain iloinen siitä, että sydämessäni asuu ja hallitsee ylösnoussut Kristus. Olen yksi Hänen alamaisistaan. Luotan siihen, että tekin olette.

⁷⁷   Meidän aikamme on nyt ohi. Kello on tasan seitsemän, kun me sanoimme, että lähtisimme. Seuraavat kokoukset alkavat noin kahden tunnin kuluttua, nyt, puoli kymmeneltä.

Kumartakaamme hetkeksi päämme rukoukseen.

⁷⁸   Siunattu Taivaallinen Isä, neljäkymmentäviisi minuuttia on kulunut, Sana on julistettu. Sydämemme ovat onnellisia. Riemuvuosi on alkanut; ei vain yhden päivän riemuvuosi, vaan Ikuisuuden riemuvuosi! Enkelit laulavat kirkkaudessa. Oi Jumala, Seurakunta, riemuvoitto, se laulaa. Ilokellot soivat. Sielut, jotka kerran olivat tuomittuja kuolemaan, ja kuolemaan ja menemään paholaisen hautaan; paholainen on voitettu! Kuolema on voitettu. Hauta on voitettu. Sairaus on voitettu. Taikausko on voitettu. Ilkeys on voitettu. Viha on voitettu. Välinpitämättömyys on voitettu. Jäykkyys on voitettu. Itsekeskeisyys on voitettu. Kaikki on voitettu. Kristus on suuri Valloittaja!

Katso, katsokaa mahtavaa Valloittajaa, (sanoi runoilija)
katsokaa, katsokaa Häntä avoimesti,
Sillä Hän on mahtava Valloittaja,
sillä Hän repi verhon kahtia.

⁷⁹   Hän repi sen verhon, joka kätki ihmisen Jumalalta, ja nyt Jumala asuu ihmisten keskellä. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalaa parantamasta. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalaa antamasta siunausta. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalan ilon. Hän repi sen verhon, joka esti Jumalan rauhan. Nyt verho on revennyt kahtia. Oman Verensä turvin Hän käveli Valloittajana! Taistelu on ohi, hän todisti sen meille ylösnousemuksellaan. Ja nyt Pyhä Henki on todistaja, joka on lähetetty ohjaamaan meitä.

⁸⁰   Oi iankaikkinen Jumala, jos täällä on tänä aamuna joku, joka on vain kulkenut pitkin valtatietä, sisään ja ulos, jäänyt tien varrelle; eikä ole koskaan pystynyt kävelemään suoraan keskellä, suurten sankareiden kanssa, suurten sankareiden kanssa, jotka ovat kulkeneet keskellä valtatietä; me rukoilemme tänä aamuna, että he luovuttaisivat kaiken Sinulle ja tulisivat ulos nauttimaan tästä suuresta voitosta, jonka on voittanut ylösnoussut Herramme. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä.

⁸¹   Ja sillä aikaa, kun meidän päämme ovat kumartuneina. Mietin tässä hetkessä, että jos nostaisitte kätenne Kristuksen puoleen ja sanoisitte: ”Kristus, minä arvostan, en enää koskaan häpeä Sinua. Olen vain ollut hiukan arka.” Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua. Oi, käsiä kaikkialla! ”Olen ollut hiukan arka. Olen ollut jotenkin häpeissäni. Ja nyt ymmärrän asemani. Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä. Minun olisi pitänyt nousta esiin ja antaa todistukseni! Minun pitäisi olla juuri sellainen. Minun pitäisi kertoa kaikille: ”Olen uudestisyntynyt. Minun pitäisi kertoa kaikille: ”Olen saanut Pyhän Hengen. En häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan Voima pelastukseksi. Haluan olla todellinen eteenpäin menevä kristitty. En ole ollut. Mutta Jumalan avulla tästä Pääsiäisaamusta lähtien tulen olemaan. Minä tulen olemaan.” Nostaisiko joku muu nyt kätensä ylös, ennen kuin rukoilemme? Jumala siunatkoon sinua, sinua, sinua.

⁸²   Oi, katsokaa näitä päätöksiä! Ainakin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä, jotka istuvat tässä pienessä ihmisryhmässä tänä aamuna, on tehnyt päätöksen. Tästä suuresta riemuvoiton aamusta lähtien he tulevat Jumalan armosta astumaan esiin eivätkä tule häpeämään Evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi.

⁸³   Oi Jumala, kun nämä kädet ovat nousseet ylös, ja musiikki kaikuu suloisesti takaisin tiellä, kun olemme siirtyneet kuolemasta Elämään, sillä Sinä olet sanonut: ”Joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” He ovat siirtyneet kuolemasta Elämään, koska Sinä tulit kuolemaksi, jotta heistä voisi tulla Elämä Sinun ylösnousemuksesi kautta. Sinut tehtiin enkeleitä alhaisemmaksi, tulit alas ihmiseksi, tulit tuonpuoleisesta tuolta suuresta Teofaniasta, joka tuli lihaksi ja jossa oli Veri, ja vuodatit tuon Veren, jotta voisit tehdä meille kaikille pakotien. Sitten et ainoastaan tehnyt sitä (luemme sen Raamatusta), vaan Sinä todistit sen erehtymättömästi nousemalla kuolleista ja herättämällä kuolleet, kun olit täällä maan päällä; et ainoastaan tehnyt sitä, vaan annoit, annoit siitä kaksinkertaisen todisteen, kuten teit Aabrahamille; nyt sen lisäksi lähetit Pyhän Hengen takaisin todistajaksi. Ja meidän kanssamme ja meissä on Hänen siunattu Läsnäolonsa, joka opastaa meitä ja johdattaa meidät kaikkeen Totuuteen ja Valoon.

⁸⁴   Me kiitämme Sinua näistä monista käsistä, jotka tänä aamuna nousivat ylös ja sanoivat: ”Minä vastaanotan nyt Kristuksen omakseni.” Oi Jumala, jos heitä ei ole koskaan kastettu vedessä, joka kuvaa heidän siunatun Herransa suurta kuolemaa, hautaamista ja ylösnousemusta, tulkoot he tänä aamuna kokoukseen, tuokoot vaatteensa mukanaan ja olkoot valmiita laskeutumaan tähän jäiseen altaaseen. Suo se, Isä.

⁸⁵   Siunaa meitä. Anna meille syntimme anteeksi. Me annamme Sinulle ylistyksen, kautta tulevien aikojen. Kun taistelu on ohi, kun savu on kadonnut ja ilo on loppunut, näistä maallisista huulista, joilla ylistämme Sinua kaikella, mitä meillä on, meidän on saatava uudet äänet, uudet olemukset, ylistääksemme Sinua. Voikaamme silloin astua sisään iloisin mielin. Sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä. Aamen!

⁸⁶   Nouskaamme nyt seisomaan …?… Älkää unohtako kokouksia, puoli kymmeneltä. Menkää kotiin, syökää aamiaisenne. Tulkaa takaisin, odotamme teitä nyt. Ja sitten tänä iltana, muistakaa. Minun on päästävä pois iltapäivällä, opiskelemaan ja rukoilemaan.

⁸⁷   Sillä minä sanon teille: Kristus elää, Hän ei ole kuollut. Ja uskon koko sydämestäni, että Hän on tänä iltana juuri tässä rakennuksessa näyttääkseen, että Hän on elossa, tehdäkseen samoja asioita, joita Hän teki tuona ensimmäisenä Pääsiäisaamuna ja koko elämänsä matkan ajan. Jos näin ei ole, olen ollut väärä profeetta. Olen niin iloinen tietäessäni, että tänä suurena pimeänä hetkenä, jota nyt elämme, kun kaikki toivo on näennäisesti kadonnut; Kristus, tuo luja kallio, jolla voimme seistä, kaikki muut perustukset ovat uppoavaa hiekkaa. Hyvä on.

⁸⁸   Pieni, läksiäislaulumme: Jeesus Nimi ota myötäs. Kaikki yhdessä nyt.

Jeesus nimi ota myötäs, surun ja murheen lapsi;
Se tuo iloa ja…

⁸⁹   Kääntykää ympäri, kätelkää ja sanokaa: ” Ylistys Herralle”, jonkun vieressänne olevan kanssa. No, ylistys Herralle…??…

Maan toivo ja taivaan ilo;
kallisarvoinen nimi, oi kuinka suloinen!
Maan toivo ja taivaan ilo.

⁹⁰   Nyt kaikki katsokaa tännepäin? Ylistetään Häntä. Nostakaamme kädet ylös ja sanokaamme: ”Kiitos, Herra, että pelastit sieluni.” Hyvä on, kaikki!

Kiitos, Herra, että pelastit sieluni.
Kiitos, Herra, että teit minusta kokonaisen.
Kiitos, Herra, että annoit minulle,
Sinun suuren pelastuksesi, joka on niin täysi ja ilmainen.

⁹¹   Kuinka siunattu asia! Rakastatteko Häntä? Sanokaa: ”Aamen.” Oi… Kaikki on nyt valmista, lapset. Kaikki on ohi, ei ole enää taistelua, ei ole enää sodankäyntiä, teidän ei tarvitse tehdä mitään, se on jo tehty. Me vain iloitsemme! Oi, sentään! Me olemme täydellisiä Hänessä!

…nojaten,
Turvassa ja suojassa kaikelta vaaralta; nojaten, nojaten,
Ikuiseen käsivarteen nojaten.
Oi, kuinka ihanaa on kulkea tätä pyhiinvaellustietä,
nojaten ikuiseen Käsivarteen;
Oi, kuinka kirkas polku kasvaa päivä päivältä,
nojaten ikuiseen Käsivarteen.
Nojaten, nojaten,
turvassa kaikelta vaaralta; nojaten, nojaten,
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

Sinä, jolla on nenäliina, ota se esiin.

… oi, nojaten,
turvassa kaikelta vaaralta, nojaten, nojaten
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

Nyt Raamattunne!

Nojaten, nojaten,
Turvassa kaikelta vaaralta, nojaten, nojaten
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

⁹²   Mikä se on? Turvassa ja suojassa, kaikki on ohi, kaikki on ohi, taistelu on ohi, viimeinen sinetti on murrettu, Hän on noussut ylös. Halleluja!

Nojaten, nojaten,
Turvassa kaikelta vaaralta, nojaten,
nojaten ikuiseen Käsivarteen.

⁹³   Nyt kumartakaamme päämme kohti tomua, mistä Jumala otti meidät, josta me jonakin päivänä tulemme nousemaan ylös maan tomusta. Sillä meidän Herramme, joka tuotiin tomusta, meni tomuun antaakseen meille kuolemattoman Henkensä, Hän nousi tomusta, ja kaikki ne, jotka ovat Hänessä, tulevat jonakin päivänä nousemaan Hänen kanssaan siunattujen paikkoihin.

⁹⁴   Kun meidän päämme on kumartuneena. Näen, että veli Smith on keskuudessamme tänä aamuna, Jumalan kirkon pastori; hän kävi luonani eilen illalla. Veli Smith, voisitko astua esiin? Mietin nyt, että jos veli Smith päästäisi meidät pois rukouksen sanalla. Kun te sitten kiiruhdatte koteihinne ja nautitte aamiaisenne. Tulkaa takaisin pyhäkoulun jumalanpalvelukseen ja kastejumalanpalvelukseen, joka alkaa heti puoli kymmeneltä. Kumartakaamme päämme, kun veli Smith päästää meidät pois rukouksella.