59-1219 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19. 12. 1959

¹       Eilisillan jälkeen, me olemme todella aivan kylläisiä. Olen kuullut tänään monia hyviä kertomuksia niistä, jotka ovat täyttyneet Pyhällä Hengellä. Ja me olemme siitä niin iloisia.

²       Hienoa saada veli Graham tabernaakkelista kanssamme tänne tänä iltana, yksi työtovereistamme täällä, Utican holiness-seurakunnan paimen. Ja veli Jackson, hän oli täällä eilen illalla, uskoisin; tai hän on taas täällä jossakin yleisön seassa nyt, joku sanoi. Kyllä, näen nyt veli Jacksonin takana yleisössä. Ja – ja veli Ruddell, onko hän täällä tänä iltana? Siinä eräs täkäläisistä työtovereistamme ”62:ssa.” Olemmepa iloisia saadessamme heidän tänne. Ja meidän…Oi, Pat veli, ja kaikki nämä muutkin veljet, me olemme – ja tuolla yleisössä. Onpa ilo saada teidät kaikki tänne tänä iltana.

³       Nyt, jos olisin oikeudenmukainen, toisin jonkun noista hyvistä saarnaajista tänne ylös puhumaan teille, koska ääneni on käheä eilen iltaisten hienojen hetkien takia.

⁴       Siis, vaimoni, hän ojentaa minua; tehän tiedätte, veljet, mistä minä puhun. Hän sanoi, että eilen illalla ihmiset eivät takana kuulleet minua, koska puhuin tähän vehkeeseen. Ja nyt, ennen kuin aloitan, meinaan yrittää jotakin. Siis, onkohan tämä parempi? Onko näin nyt parempi sinne taakse? Vai onko näin parempi? Siis, kulta, minä olen nyt aiheuttanut tahran sinun maineellesi. Nyt, ihmiset sanovat, että näin on parempi. Selvä. Voi tavaton! Siinäpä nainen. Tuo on hyvä, sillä siitä on kauan, kun minä olisin tehnyt sellaista. Hän on yleensä oikeassa.

⁵       No, meillä on todella ollut hauskaa näissä kolmessa iltakokouksessa, jotka minä pidin. Ja nyt, nauhat, kaikki – eilisiltaa lukuun ottamatta… Soitin veli Goadille ja pyysin häntä tulemaan ottamaan nauhat tabernaakkelia varten. Mutta sattui niin, että minä ymmärsin, että Billy Paul oli mennyt autollaan, niin minun tietääkseni nauhaa ei tehty. Niinpä me menetimme sen. Haluaisin pitää sen seurakunnassa, seurakunnan takia kun – joku sanoi – mihin me uskomme.

⁶       Nyt tänä iltana, aion puhua Suuresta Konferenssista, mikäli saan käydyksi läpi nämä kysymykset ajallaan. Ja sitten, huomenaamuna on parantamiskokous. Ja me tulemme rukoilemaan sairaitten puolesta. Siksi, emme voi – tai vain mennä sanomaan: ”Nyt minä otan sinut ja sinut ja sinut.” Se ei olisi oikein. Mutta me jaamme ryhmän kortteja, ja joitakin noitten korttien kanssa, minä kutsun esiin muutamia korokkeelle. Ja sitten, jos Pyhä Henki alkaa paljastaa, silloin Se menee läpi yleisön ja valmistaa ihmiset parantamiskokousta varten. Ja sitten huomisaamuna, puhun, jos Herra suo, juuri ennen parantamiskokousta.

⁷       Näen, että vaimoni nauraa. Kulta, kuuletko minua yhtään? Ai, sinä kuulet minua. No, sepä hyvä. Hän istuu tuolla takana ja jos on – ei voi kuulla minua, hän pudistaa päätänsä: ”Sinä et kuule, en kuule sinua.”

⁸       Siispä huomenna – huomisiltana on evankelioiva kokous ja kastekokous. Ja sitten, ja heti, kun minä olen lopettanut saarnan huomeniltana, me vedämme verhot pois edestä ja meillä on täällä kaste huomenna illalla. Jos Herra suo, jos Herra tahtoo, aamulla tahtoisin – tai huomeniltana, haluaisin puhua aiheesta: ”Merkki oli annettu.” Ja sitten, jos me olemme täällä keskiviikkoiltana, jos Herra antaa minulle luvan olla täällä keskiviikkoiltana, haluaisin puhua aiheesta: Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä. Siis, se on täällä juuri ennen jouluaattoiltaa.

⁹       Ja sitten, heti joulun jälkeen on joululomaviikko. Silloin me otamme kaikki nuo kirjeet…Veli Mercier ja muut yleensä saavat niitä. Ja me otamme ne kaikki esille, ja me rukoilemme näiden kirjeitten puolesta ja pyydämme Herraa johtamaan meitä, minne päin pitkin maailmaa me sitten tulemme menemäänkin.

¹⁰   Siis, Kristityillä Liikemiehillä on hieno lista, se tarkoitta menemistä suoraan Floridaan heidän konferenssinsa takia. Sieltä mennään Kingstoniin, sieltä meritse Haitiin, ja Puerto Ricoon, Etelä Amerikkaan, ja takaisin Meksikoon saakka.

¹¹   Mutta Herra näyttää johtavan minua Norjaan. En tiedä miksi. Tunnetteko te pienen kirjasen nimeltä ”Man Sent From God?” [Jumalan lähettämä mies.] Se on suurin uskonnollinen julkaisu Norjassa. Ajatelkaas, mitä Jumala on tehnyt siellä. Ja kun minä olin siellä, minun ei annettu panna käsiä sairaitten päälle. Olin siellä kolme iltaa. Eikä minun annettu panna käsiä sairaitten päälle. Siitä näette, mitä Jumala voi tehdä. Väentungos oli niin suuri, että piti ottaa ratsupoliisit – hevosia, ja ajaa ihmiset pois kaduilta niin, että pääsin siihen paikkaan. Enkä pannut käsiä sairaitten päälle. Rukoilin siellä ihmisten puolesta loppuun asti; annoin heidän panna kädet toinen toisensa päälle.

¹²   Niinpä… [Joku puhuu veli Branhamille] Kyllä, varmasti haluan, sitten. Nyt huomenaamuna… Nyt, tänä iltana, me ehkä pääsemme näihin kysymyksiin, koska meillä on joitakin tosi hyviä. Enkä minä tiedä, kuinka kauan Herra pitää meitä sen kimpussa.

¹³   Nyt, joskus täällä seurakunnassa me tulemme paikkaan, jossa sanotaan: ”No…” Me otamme ulkopaikkakuntalaisia, tuomme heidät ylös… Joku sanoo: ”No mutta, minä en kyllä tiedä, mikä heillä muka on vikana. He ovat ehkä kertoneet jotakin väärää.” Sitten te otatte paikkakuntalaisia; he sanovat: ”Voi, sinä olet voinut tuntea heidät.” Niinpä… Sitten sanotaan – on sanottu: ”No, kuulkaa, juju on noissa rukouskorteissa.” No, entä sitten ne, joilla ei ole olut rukouskortteja. Ja on ollut päiviä päivien jälkeen, jolloin…

Mitä hän sanoi? [Veli Branhamia pyydetään seisomaan mikrofonin takana] Ai, että seisoisin mikin takana? Juu, tiedättehän, minä saarnaan aina keskellä tietä. Siis, ehkä minä teen sen tällä lailla. Onko nyt parempi? On parempi. Hienoa. Kuulkaapa, mistä on kyse. Meidän – meidän äänentoistolaitteistomme on tosi surkea, tosi surkea. Emmekä me yritä nyt hankkia yhtään parempia, sillä me haluamme, että uusi tabernaakkeli rakennetaan mitä pikimmin. Ja sitten, kun meillä on tarpeeksi tilaa (ymmärrättekö?), jos me saamme rakennetuksi vähän enemmän paikkoja, ja varautua kokouksiin sitten, kun meillä on niitä täällä.

¹⁴   Ja nyt, muistakaa, pojat, kaksi tai kolme, tulevat jakamaan korttejamme 8:30 – tai 8:00 ja 8:30 [PM] välissä. Se suo mahdollisuuden jokaiselle päästä istuutumaan. Ja olin puhumassa siitä, kuinka kortit jaetaan, miksi niin tehdään: Jotta järjestys säilyy. Ymmärrättekö? Siis, jos nyt minä tulisin tänne, niin kuin juuri nyt ja sanoisin: ”Antakaa tämän naisen, tämän naisen, ja tämän miehen, ja tämän naisen…?” Tehän ymmärrätte, se olisi aika – se olisi aika kovaa. Ymmärrättehän? Ja sitten, jos te… Usein minä olen tehnyt näin. Ja jos ei ole kovin monia aamulla, minä saatan tehdä saman jutun. Minä sanon: ”Kuinka moni ihminen on kaupungin ulkopuolelta, joilla on jotakin vialla, nousisitteko seisomaan?”

¹⁵   Veli Mercier, sinähän olet tulossa pelastamaan minua. Tuletko sinä auttamaan minua? [Veli Mercier vastaa] Ai, olet tulossa… Hän on tulossa pelastamaan itsensä. Minä puhuin sinun tyttöystäväsi kanssa tänään. Sinun on parasta olla kiltti minulle. Ymmärrätkö? Selvä. Sepä hyvä. Minä – minä ihailen veli Leon rohkeutta. Kun juttu ei mene oikein, pankaamme – pankaamme asia niin hyvin järjestykseen kuin vain kykenemme, niin hyvin kuin osaamme.

¹⁶   Niinpä siis sitten, pyydetään ulkopaikkakuntalaisia nostamaan kätensä, joilla on jotain ongelmaa. Ja sitten vain pitää seistä siinä ja keskittyä yhteen ihmiseen, kunnes Pyhä Henki aloittaa, ja otetaan koko yleisö. Kuinka moni on ollut täällä näkemässä, kun se tapahtuu? Varmasti! Näettekö, näettekö? Niin sillä, miten se menee, ei ole väliä. Se on vain…

¹⁷   Haluan teidän muistavan tämän, ja minä yritän käydä sen läpi taas aamulla. Pakanat, Evankeliumi, joka heille on annettu, on uskon evankeliumi, ei ollenkaan tekojen. Ja niin kuin minä sanoin eilen illalla. Kun Pyhä Henki lankesi helluntaina, kun ihmiset menivät juutalaisten keskuuteen, Ap.t. 19:5, he panivat kätensä ihmisten päälle ja he saivat Sen. Ja kun mentiin samarialaisten keskuuteen, heidän päällensä piti panna kädet. Mutta, kun he tulivat pakanoiden keskuuteen Korneliuksen talossa, ”Kun Pietarin vielä näitä puhui…” Ei kätten päälle panemista.

¹⁸   Kun tuo pieni tyttö kuoli, Jairuksen tytär, pappi sanoi: ”Tule, ja pane kätesi hänen päälleen, ja hän herää henkiin.” Mutta, kun Roomalainen sadanpäämies, pakana, sanoi: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle, sano sana.” Siinä se on. Näettekö?

¹⁹   Syyrofoinikialainen nainen, kreikkalainen hän oikeastaan oli, kun hän – kun Jeesus sanoi hänelle, Hän sanoi: ”Ei ole soveliasta, että ottaa lasten leipää ja antaa penikoille.”

Nainen sanoi: ”Totta, Herra, mutta koirat syövät pöydän alla lasten murusia.”

Hän sanoi: ”Tämän sanan tähden riivaaja on jättänyt tyttäresi.” Sanokaa siis hyviä asioita. Sanokaa jotakin hyvää jostakin. Puhukaa Jeesuksesta. Sanokaa jotakin lojaalia [myötätuntoista], jotakin oikeata. Sillä tavalla riivaajista päästään eroon. Hän ei sanonut – Hän ei rukoillut tytön puolesta. Hän ei sanonut mitään siitä, että hän oli parantunut; Hän vain sanoi: ”Tämän sanan tähden, tämän sanan tähden…”

²⁰   Hattie Wright, tässä yhtenä päivänä, hän ei pyytänyt mitään. Hän vain istui, mutta hän puhui oikein, mikä miellytti Pyhää Henkeä. Ja Pyhä Henki vastasi ja sanoi: ”Hattie, pyydä mitä tahansa, mitä haluat, niin sinä saat mitä tahansa ja haluat. Tutkikaa, onko asia jotakin kunnollista [/puhdasta] vai ei. Pyydä mitä tahansa; hänen ramman pikkusisarensa parantumista, joka istui liikuntakyvyttömänä; kymmentä tuhatta dollaria, että hän pääsisi kuokkimasta noita kumpareita; hänen loppuun ajetun ruumiinsa parantumista; mitä haluatkin pyytää, pyydä sitä juuri nyt. Jos Hän ei tule ja anna sitä sinulle juuri nyt, sitten minä olen väärä profeetta.” Se – se on vasta jotakin, eikö olekin?

²¹   Jeesus sanoi: ”Sanokaa tälle vuorelle…” Ja tehän olette kuulleet – mitä tapahtui; se on palvelustehtävä, johon me olemme astumassa. Me olemme jo nyt matkalla sillä tiellä. Pian on Herran Jeesuksen tulemus. Ja meillä on oltava ylös tempaava usko seurakunnassa, joka voidaan muuttaa silmänräpäyksessä lähtöä varten, tai sitten me emme lähde. Mutta älkää huoliko, se on tulossa. Se on tulossa. Ja kun tämän seurakunnan voima kasvaa, se ottaa veljensä mukaan; tuonkin seurakunnan voima kasvaa, ja ottaa veljensä mukaan; tuonkin seurakunnan voima tuo mukaan muitakin veljiä; silloin tulee yleinen ylösnousemus. Ja me odotamme kovasti sitä.

²²   Siis, älkää unohtako, rukouskortteja aamulla kello 8:sta 8:30:een. Sitten minä pyydän ihmisiä, olipa niitä kuinka paljon tahansa jäljellä, silloin lopettamaan korttien jakelu, ja palaamaan, ja istuutumaan – Näettekö? koska he ovat ehkä jakaneet ne silloin jo kuitenkin, tai niin monta kuin me tulemme niitä sieltä jostakin vetämään. Pojat tulevat ylös, sekoittavat kortit aivan teidän edessänne, sitten, jos haluatte yhden, haluatte yhden, tai ja sen sellaista… Sitten, kun minä tulen paikalle, minä vain… Mistä tahansa Herra pyytää kutsumaan… Ja jos Hän sanoo: ”Älä kutsu ollenkaan”, minä en voi kutsua ihmisiä ollenkaan, näettekö? aivan miten asia sitten onkin.

²³   Ja minä olen… Se palvelustehtävä on heikkenemässä [/katoamassa] joka tapauksessa; jotakin suurempaa on tulossa. Muistakaa, se tarkoittaa sitä, mitä on sanottu tältä lavalta, eikä se ole vielä koskaan mennyt vikaan. Muistatteko tuon palvelustehtävän, joka liittyi käteen? Näettekö mitä se sai aikaan? Sydämen ajatuksen, näettekö mitä se teki? Nyt kuunnelkaas: puhu Sana, ja katso, mitä se saa aikaan. Näettekö? Minä sanoin teille täällä vuosia sitten – seurakunnalle – Puhun nyt tabernaakkelille – vuosia sitten, kolme tai neljä vuotta sitten, jotakin oli tulossa esiin; se oli tapahtumaisillaan. Ja tässä se on nyt, juuri puhkeamaisillaan… Se on saamaisillaan hahmonsa. Nyt, me olemme siitä kiitollisia. Miten kiitollisia me olemmekaan. Kerrassaan iloisia.

²⁴   Siis, meillä on täällä nyt joitakin tosi hankalia kysymyksiä, ja me haluamme päästä heti niihin käsiksi. Joku katseli kaikkia näitä kirjoja mitä minulla on. Sanoin: ”Fiksu mies tarvitsee vain yhden.” Mutta minä en ole fiksu mies. Minulla on oltava useita niitä, joita tutkia. No, tämä on Diaglott [sanakirja], ja tämä on Raamattu, ja tämä on sanakirja. Niinpä se on… Me pyydämme juuri Herraa auttamaa ja neuvomaan meitä vastaamaan näihin kysymyksiin Hänen jumalallisen tahtonsa mukaisesti ja Sanansa.

²⁵   No niin, painetaanpa päämme hetkeksi rukoukseen. Herra, me olemme Sinulle kiitollisia sydämemme syvyyksistä asti siitä, mitä Sinä olet tehnyt meidän puolestamme näinä kolmena viimeisenä iltana. Oi, millaista nähdä saarnaajien tapaavan tuolla takahuoneessa ja puristavan kättä, ja uudistuneen uskon, ja – ja otettavan uutta askelta.

²⁶   Sinä teet asiat meille niin yksinkertaisiksi, koska me olemme yksinkertaisia ihmisiä. Ja me rukoilemme, Jumala, että – että Sinä antaisit tehdä itsestämme aina aivan yksinkertaisia. Sillä se on… Se on ihmistyyppi, joka nöyrtyy, ja korotetaan. Ja maailman viisaus on Jumalalle hulluutta; Jumalaa miellytti saarnauttamalla sen kautta, pelastaa ne, jotka olivat kadotettuja.

²⁷   Ja nyt, Isä, täällä hallussani on useita kysymyksiä, jotka on kysytty hartaasta sydämestä, joka on huolissaan. Ja johonkin niistä väärin vastaaminen, saattaa syöstä tuon ihmisen väärälle tielle, kun tuo väärää valoa tuohon kysymykseen, joka ihmisiä vaivaa. Niinpä Herra Jumala, minä rukoilen, että Sinun Pyhä Henkesi tulisi yllemme ja paljastaisi nämä asiat, sillä Sanassa on kirjoitettuna: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan.” Ja niin me aiomme tehdä nyt, Herra: kolkuttaa Sinun armon ovellesi, seisoen Sinun jumalallisen oikeutesi varjossa, me vetoamme Jumalan Kristuksen vereen ja Pyhään Henkeen.

²⁸   Emmekä me tule tänä iltana tänne vain siksi, että olisimme vapaalla Pyhän Hengen saarnaamisesta nämä kolme iltaa; me tulemme mitä syvimmällä kunnioituksella ja vilpittömyydellä. Me tulemme niin kuin tämä olisi viimeinen iltamme koskaan maan päällä. Me tulemme uskoen, että Sinä vastaat meidän rukouksiimme. Ja Herra, me pyydämme, että Sinä tyydyttäisit meidät ikuisella elämälläsi. Ja vastatessaan Sinun Sanasi mukaisesti, Pyhä Henki… Oi Jumala, niin kuin me ymmärsimme, että Sinä itse olet keskuudessamme, me rukoilemme, että Hän paljastaisi meille nämä asiat, joita toivomme. Ja me toivoimme vain, että meidän sielumme olisi levossa, ja mielemme rauhassa sekä, että meillä olisi luottamus Jumalaan astua esiin vaatimaan tuota siunausta, jonka Hän lupasi. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁹   Siis, minulla on hallussani kaikki minulle annetut kysymykset, yhtä lukuun ottamatta. Ja minä vastasin pikku veli Martinille, joka esitti minulle kysymyksen toissa iltana – vain yhden. Eilen illalla täällä oli monia, mutta ne olivat rukouspyyntöjä. Ja veli Martin kysyi minulta Joh. 3:16 – tai Joh. 3:sta, uskoisin, ”jos ei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi nähdä Valtakuntaa”, ja vertasi sitä nauhaan, jonka minä tein Heprealaiskirjeestä. Ja minä tapasin hänet takahuoneessa täällä eilen illalla, ja – ennen kuin sain tilaisuutta vastata hänelle, ja sitten tein sen siellä, siitä aiheesta.

³⁰   Onko täällä ketään, joka ei ollut täällä eilisiltana, katsotaanpa niiden kädet, jotka eivät olleet täällä eilen illalla. Voi, me – olisittepa te todella olleet kanssamme. Meillä oli todella hienoa. Pyhä Henki…

³¹   Voisin, hetkinen vain… Se ei satu. Tämä nauhoitetaan. Ja jos jotkut sananpalvelijat sattuvan olemaan eri mieltä sen kanssa, mitä aion sanoa, tai vaikka näistä kysymyksistä, pyydän, veli, ettet pidä sitä outona, vaan, että – muista, että tämä nauha on tehty täällä meidän tabernaakkelissamme. Me opetamme meidän väkeämme. Monia eri uskojen saarnaajia istuu joka puolella. Ja minä haluaisin palata asiaan, sillä jotkut meidän väestämme eivät päässeen eilisiltana, joita minä näen täällä tänä iltana. Ja minä haluaisin käydä läpi tuota pikaa, jos sallitte, sitä, mitä puhuin eilen illalla; ja se käsitteli helluntaita, Pyhän Hengen vastaanottamista.

Nyt luen Emphatic Diaglottia kreikan käännöksestä, jossa olin eilisiltana, joka on tässä avonaisena edessäni nyt. Se on alkuperäinen käännös kreikasta englantiin. Se ei käsittele muita käännöksiä, se on – ja muita versioita, se on suoraan kreikasta englantiin. Nyt, englannin sanoilla, on usein merkityksiä niille, niin kuin, vaikka: board. Otetaan sana board. Sinä sanot: ”No hän tarkoitti, että me pitkästytämme häntä.” Ei! ”Hän – hän maksoi ateriansa.” Ei! No, hän…”Se on tuo kyltti talon seinässä.” No, näettekö? Tai joku näistä… On neljä tai viisi eri sanaa, jota voi käyttää; teidän on otettava juuri tuo lause. Sana see  –  [nähdä]. Nähdä tarkoittaa ”ymmärtää”, englannissa sea tarkoittaa ”vesimassa.” See tarkoittaa ”katsoa.” Näettekö? Mutta näissä, käytetty sana, mistä puhuin eilisiltana Ap.t. 2. luvussa, jossa sanotaan: ”Tuliset kielet tulivat heidän päällensä…” Siis, minä haluaisin nyt palata takaisin hetkeksi. Haluaisitteko, hetken, vähän kerrata hetken ennen kuin menemme eteenpäin?

³²   Nyt, kääntäkääs, teidän King Jamesissanne [kuningas Jaakon käännös], tai mistä käännöksestä te luettekin… Ja minä haluaisin lukea sen. Ja kuunnelkaa oikein tarkasti nyt. Älkää käsittäkö väärin. Monet nykyään, jopa sisareni, monet kutsuvat, sanovat…rouva Morgan…Monet heistä olivat eilisiltana. Rouva Morgan on yksi sisaristamme, jonka suhteen luovuttiin toivosta; ja hän oli kuolevien listalla Louisvillessä kuusitoista, seitsemäntoista vuotta sitten, syövän takia. Uskoisin, että hän istuu täällä takana taas tänään. Hän sanoi, ettei hän ei voinut kuulla, koska minä puhuin niin suoraan mikrofoniin. Ja heidän takiaan, minä haluan käydä tätä hetken läpi.

³³   Nyt, minä luen tämän sananpaikan Ap.t. 2 [1]:

…kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisinä koolla… (Siis, minä pidän tästä enemmän kuin ”sopusoinnussa,” koska te voitte olla sopusoinnussa melkein mistä tahansa asiasta, mutta tässä heidän mielensä olivat yhtä.) …yksimielisinä ja samassa paikassa.

…Jakautuneita Kieliä… (K-i-e-l-i-ä kieliä. Jakautunut tarkoittaa ”erotettu”) …he näkivät Kieliä, kuin tulta, ja yksi… (”yksi” yksikössä) …jäi itse kunkin päälle.

Ja he kaikki tulivat täytetyiksi… (”ja” – konjunktio.) …Pyhällä Hengellä, ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan kuin Henki heille puhuttavaksi antoi.

Siis, Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.

Kun tämä ja tämä viesti oli levinnyt, kansaa kokoontui, ja olivat hämmästyksissään, sillä jokainen kuuli – hänelle puhuttavan hänen omaa kieltänsä.

³⁴   Nyt huomatkaa! Kun tuli tuli, se tuli kielinä; kun ihmiset puhuivat, se oli kieltä. Nyt kielen ja kielen välillä on ero. Meille se on sama. Mutta kreikassa, ”kieli” tarkoittaa tätä. [Veli Branham esittää] Korva on tämä. Ymmärrättekö? Se ei tarkoita kieltä. Jos huomasitte, se on käännetty tulisiksi kieliksi, mikä tarkoittaa ”ikään kuin kielet”, aivan kuten tulen nuolaisu, pitkä tulen lieska. Siis, tarkatkaapa painotusta nyt; ja jokaista näistä paikoista nyt, älkää unohtako sitä.

³⁵   Nyt, me esitämme pikku draaman tänä iltana. Ja minä jätän asian teidän harkintaanne. Siis, muistakaa, jos teistä jokin on toisin, päättäkää itse. Mutta ainoa tapa, jolla kukaan voi saada Jumalalta mitään, tapahtuu uskon kautta. Ja ennen kuin voitte…

³⁶   Minun on tiedettävä, mitä olen tekemässä, ennen kuin minulla voi olla usko [/luottamus] siihen, mitä minä teen. Miksi sinä nait vaimosi? Sinä uskoit [/luotit] häneen. Sinä olit koetellut häntä, tarkkaillut häntä, nähnyt, mistä hän on kotoisin, kuka hän on. Näin se menee Sanan kanssa, Jumalan kanssa. Tämä saa aikaan nämä näyt, tämän Tulipatsaan, kaikki nämä asiat, sillä Jumala lupasi sen. Jumala sanoi niin. Minä olen testannut Hänet Hänen Sanallaan ja tiedän, että Se on totuus. Ja te noudatatte Hänen Sanaansa. Sitten, jos on jotakin pientä hämminkiä jossakin, silloin jotakin on pielessä jossain. Sillä Jumala – kuunnelkaa – Jumala ei koskaan toiminut eikä tule toimimaan oman – tai vastoin omia lakejaan. Talvi ei tule kesällä, eikä kesä tule talvella. Lehdet eivät putoa keväällä ja kehity taas syksyllä. Niin ei vain käy.

³⁷   Ja niin kuin minä sanoin eilen arteesisesta kaivosta, joka kastelee viljelyskasvinne. Tai, jos seisotte keskellä peltoa, ja on sysipimeää, ja sanotte: ”Oi, suuri sähkö, minä tiedän, että olet tässä pellossa. Minä olen nyt eksyksissä, enkä tiedä, mihin kulkea. Anna valoa, niin että näen kävellä! Sähköähän on [olemassa] riittävästi sytyttämään koko pelto palamaan.” Totta. Kyllä vain! Tässä huoneessa on riittävästi sähköä valaisemaan sen jopa ilman noita lamppuja, ilman niitä. Mutta sitä täytyy hallita. Nyt, te voitte karjua sille niin kauan, että ette enää voi kiljua, se ei vain syty. Mutta jos teette työtä sähkön lakien mukaisesti, silloin te saatte valoa.

³⁸   Siis, samoin on Jumalan laita. Jumala on tuo suuri taivaiden ja maan Luoja, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on yhä Jumala. Mutta Hän toimii vain, kun sinä noudatat Hänen lakejaan ja määräyksiään. Ystävät, kuulkaa: minä en ole koskaan nähnyt tämän pettävän, eikä tule pettämäänkään.

³⁹   Nyt, meidän pitää huomata: Jeesus, Luukas 24:49:ssä oli valtuuttanut apostolit sen jälkeen, kun he olivat pelastuneet ja pyhittyneet, Sanan mukaan; vanhurskautuneet uskon kautta Herraan Jeesukseen; pyhittyneet Joh, 17:17 kun Jeesus sanoi: ”Pyhitä heidät Isä, totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Ja Hän oli Sana.

⁴⁰   Siis, antoi heille voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia, herättää kuolleita; ja he palasivat iloiten. Ja heidän nimensä olivat Karitsan Elämän Kirjassa. Te varmaan muistatte, kuinka kävimme sen läpi siis. Mutta he eivät vielä olleet edes kääntyneitä. Jeesus sanoi Pietarille ristiinnaulitsemisensa yönä; Hän sanoi: ”Sitten, kun olet kääntynyt, vahvista veljiäsi.” [Luuk. 22:32]

⁴¹   Pyhä Henki mitä… Te uskotte ikuiseen elämään, mutta kun Pyhä Henki tulee, Se on Ikuinen Elämä. Te uskotte… Te olette saaneet Hengen pyhityksessä, mutta ette ole syntyneitä Hengestä, ennen kuin Pyhä Henki tulee teihin [sisään]. Näin on. Vauvalla on elämä jo äidin kohdussa, pikku lihakset värisevät: se on elämää. Mutta elämä on erilaista, kun elämän henkäys hengitetään sen sieraimiin. Se on erilaista. Sellaista se on, se…

⁴²   Rakas metodistiveljeni, ja Pilgrim Holiness, ja Nasarealainen, Pyhän Hengen kaste eroaa pyhityksestä. Pyhitys on puhdistusta, joka on valmistamista Elämään. Mutta, kun Pyhä Henki tulee, Se on Elämä. Valmistaminen on astian puhdistamista; Pyhän Hengen kaste on astian täyttämistä. Pyhitys tarkoittaa ”puhdistettu ja pantu syrjään käyttöä varten.” Pyhä Henki ottaa sen käyttöön. Sinä olet astia, jonka Jumala on puhdistanut.

⁴³   Ja me huomaamme, että Pyhä Henki on Jumala itse – sinussa. Jumala oli yläpuolellasi Tulipatsaana Mooseksen kanssa. Jumala oli sinun kanssasi Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt Jumala on sinussa Pyhässä Hengessä [/Pyhänä Henkenä]. Ei kolmea jumalaa, yksi Jumala, joka toimii kolmessa virassa.

⁴⁴   Alentuva Jumala, tuli alas ihmisen yläpuolelta. Hän ei voinut koskea [/olla yhteydessä] häneen, koska ihminen oli tehnyt syntiä Eedenin puutarhassa ja erotti itsensä Hänen yhteydestään. Mitä sitten tapahtui? Hänen oli oltava hänen yläpuolellaan. Härkien ja vuohien veri ei tuonut takaisin Hänen mahdollisuuttaan olla yhteydessä ihmisen kanssa; mutta lain ja määräysten kautta, enteillen tätä tulevaa aikaa, härkien ja sellaisten ja lampaiden uhraamisella… Sitten, kun Jumala tuli alas ja asui pyhitetyssä ruumiissa, neitseestä syntyneessä, jossa Jumala itse… Tiedättekö mitä Jumala teki? Hän – hän ei tehnyt muuta kuin… Hän pystytti telttansa meidän sekaamme. Jumala asui teltassa nimeltä Jeesus Kristus. Hän viritti telttansa keskuuteemme, tuli… Minä – saarnaan siitä aamulla, niinpä annetaan sen olla. Nyt, se – kuinka Jumala teltta – tai asui luonamme…

⁴⁵   Ja nyt Jumala on meissä. Jeesus sanoi Joh. 14:ssa: ”Sinä päivänä te tiedätte, että minä olen Isässä; Isä minussa, ja minä teissä, ja te minussa.” Jumala meissä. Mikä Hänellä oli tarkoituksena? Toteuttaa suunnitelmansa.

⁴⁶   Jumalalla oli suunnitelma. Hän halusi työskennellä ihmisten keskuudessa, ja Hän toi tulipatsaan, joka oli tuo salaperäinen tuli, joka leijui Israelin lasten yllä. Sitten tuo sama tuli tuotiin julki Jeesuksen ruumiissa. Ja Hän sanoi olevansa tuo tuli: ”Ennen kuin Aabraham oli, Minä Olen.” Hän oli tuo Tuli. Hän sanoi: ”Minä tulin Jumalan tyköä, ja minä menen takaisin Jumala tykö.” Ja Hänen kuolemansa, hautauksensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, Paavali kohtasi Hänet tiellä – kun hänen nimensä vielä oli Saulus – Damaskon tiellä, ja Hän oli tullut taas tulipatsaaksi. Valo sokaisi hänen silmänsä. Juuri niin.

⁴⁷   Ja Hän on tänään täällä, sama tulipatsas, sama Jumala, joka tekee samoja merkkejä ja tekoja. Miksi? Hän työskentelee kansansa keskuudessa. Hän on meissä. Minä… Hän on sinun kanssasi nyt, ”mutta minä olen teissä. Minä olen teidän kanssanne täydellistämisen päätökseen asti”, maailman loppuun. Hän tulisi olemaan kanssamme.

⁴⁸   Nyt, huomatkaa: Jeesus oli käskenyt heitä menemään ylös Jerusalemiin ja odottamaan. Sana viipyä tarkoittaa ”odottaa,” se ei tarkoita rukoilla, se tarkoittaa ”odottaa.” He eivät olleet soveliaita vielä saarnaamaan, koska he tunsivat vain Hänen ylösnousemuksensa Hänen persoonansa perusteella, nähtyään Hänet ulkoapäin. Hän – Hän käski heidän lopettaa saarnaamisen – etteivät he tekisi mitään, ennen kuin heidät olisi varustettu voimalla korkeudesta.

Minä en usko, että kukaan saarnaaja on Jumalan lähettämä tai voi olla oikein vihitty… Sillä Jumala on ääretön. Ja mitä Hän tekee kerran, sitä Hän tekee koko ajan. Nyt, jos Jumala ei antanut heidän saarnata, ennen kuin he olivat päässeet helluntaihin ja saaneet helluntaikokemuksen… niin kellään, ei vain jostakin omasta sisäisestä halustaan tai jos joku organisaatio on valtuuttanut hänet, ei ole valtuuksia astua puhujanpönttöön, ennen kuin hänet on täytetty Pyhällä Hengellä. Näin on ehdottomasti. Sillä hän [saarnaaja] johtaa ihmisiä jonkin organisaation, älyyn perustuvan käsityksen perusteella, siihen asti, kunnes hänet on täytetty Pyhällä Hengellä; ja sitten, hän syöttää ihmisille kyyhkysen ruokaa; ”Karitsa ja Kyyhkynen,” kuten me puhuimme eilisiltana.

⁴⁹   Pankaa merkille: Hän sanoi: ”Menkää Jerusalemiin ja jääkää sinne; ainoastaan odottakaa siellä, kunnes minä lähetän, sen mitä Isä lupasi.” Ja sitten, mitä he tekivät? Heitä oli 120, miehiä ja naisia. He menivät yläsaliin temppelissä.

Nyt, helluntaipäivä oli lähestymässä, pyhäkön puhdistuksesta, pääsiäislampaan tappamisesta – helluntain tuloon, joka oli sadon ensihedelmä, juhla, helluntaijuhla. Ja taloissa…

⁵⁰   Siis, minä olen ollut maissa… Itämaisissa maissa portaikko on harvoin sisällä. Portaat olivat ulkopuolella. Temppelin ulkopuolella, meille on kerrottu, siellä oli portaikko, joka johti ylös pieneen huoneeseen jonkin matkan päässä; mentiin ylös, ja ylös, ja ylös, kunnes päästiin ylös sinne pieneen huoneeseen, se oli jonkinlainen varastohuone temppelin huipulla, jonkin sortin pikkuhuone, ylähuone. Ja raamattu sanoo, että he olivat siellä, ja ovet oli lukittu, koska he pelkäsivät juutalaisia, koska heidät oli erotettu Herran Jeesuksen palvomisen takia, kun Kaifas, ylipappi, ja Pontius Pilatus, ja he, olivat ottaneet Hänet hengiltä. Siis he aikoivat päästä eroon kaikista niin sanotuista kristityistä. Ja ovet oli lukittu, ja ihmiset odottivat.

⁵¹   Siis, noissa tuollaisissa huoneissa, ei ole ikkunoita. Ikkunat olivat pieniä, joissa ovien kaltaiset ristikkojutut, jotka vedettiin auki. Noissa huoneissa on pieniä rasvalamppuja, jotka riippuivat ja paloivat… Jos olette koskaan olleet Kaliforniassa, Cliftonin kahvilassa, menkää alakertaan, niin te löydätte sieltä samanlaisen, kuin yläsali. Oletteko te koskaan olleet siellä? Kuinka moni on ollut siellä? Näen ihmisten nyökyttelevän päätään. No, te tiedätte, mistä minä puhun. Selvä. Menkääpä sinne, niin te kohtaatte Getsemanen puutarhan; ennen kuin teette sen, menkää johonkin noista itämaisista huoneista. Aivan totta. Siellä te löydätte pienen lampun – oliiviöljyä täynnä ja siinä palaa sellainen pikkuinen villalankainen sydän.

⁵²   Siis, sanotaan, että he olivat siellä ylhäällä, kiipesivät pitkin tätä ulkosivua. He menivät sinne ylös ja piiloutuivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Jeesus ei käskenyt heidän mennä yläsaliin. Hän vain sanoi: ”Odottakaa Jerusalemissa.” Jos he olisivat olleet täällä alhaalla jossakin talossa, on vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut. Ihmiset olisivat tulleet sisään, ja vieneet heidät. Niinpä he menivät vanhaan pikku huoneeseen siellä yläkerrassa, ylhäällä siellä ullakolla, ja siellä, telkesivät sen huoneen, etteivät juutalaiset päässeet heihin käsiksi. Ja he istuivat siellä ja odottivat kymmenen päivää.

⁵³   Nyt, siis me olemme Ap.t. 1:ssä. Siis, kuunnelkaapa nyt tarkasti. Saitteko kuvan? Rakennuksen ulkopuolella, pienet portaan menivät ylös, ja he menivät tähän pieneen huoneeseen. Alla temppelissä vietettiin helluntaijuhlaa. Oi, siellä oli suurenmoista. Nyt, kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yksimielisiä, yhtä mieltä, ja uskoivat, että Jumala tulisi lähettämään sen, mitä oli luvattu. Ja jospa jokainen ihminen täällä tulisi tuolle samalle mielelle tänä iltana niin katsotaan, mitä tapahtuu. Sen täytyy tapahtua uudestaan. Se on lupaus, yhtä hyvin kuin mitä heilläkin oli. Ymmärrättekö?

⁵⁴   Mitä he tekivät? Noudattivat ohjeita, noudattivat Jumalan lakeja: ”Odottakaa, kunnes…”

⁵⁵   Siis, he pelkäsivät juutalaisia. Nyt, muistakaa se. He pelkäsivät juutalaisia. Siis, yhtäkkiä, tuli väkevän tuulispään ääni. Se ei ollut tuulispää; se oli kuin tuulispää. Minäpä luen selitykset aivan heti kielenkääntäjästä. Se oli kuin kohiseva tuuli. Toisin sanoen, se oli yliluonnollinen tuuli, oi! jotakin, mitä voitiin tuntea. Tuuli oli heissä sisällä. Tuli kohiseva tuuli, kuin kohiseva tuuli. Tuuli ei kohissut, mutta se kuulosti kohisevalta tuulelta, kuin jotakin menisi [Veli Branham tekee tuulen ääntä] Oletteko koskaan tunteneet sitä? Voi tavaton! Kuin kohiseva tuuli. Katsokaapa nyt; ja se täytti… Nyt, tässä sanotaan: ”kaikki,” mutta kreikassa sanotaan: ”Koko – isolla: K-o-k-o, koko huone”, kaikkialla siellä. Jokainen halkeama, nurkka, ja rako näytti olevan täynnä sitä. Ei sanottu: ”Voi, veljet, tunnetteko te, mitä minä tunnen?” Ei! Se oli kaikkialla, kuin kohiseva tuuli. Nyt katsokaa. ”Tuli mahtavan tuulispään ääni ja…” – konjunktio. Tarkatkaa näitä ”ja-sanoja.” Jos ette, te saatte siinä lukemaan jotakin, mitä siinä ei lue. Ymmärrättekö? – ja, kuin – tämä oli se, mitä tapahtui ensin: ääni, jotakin – kohiseva tuuli tuli heidän yllensä – ja muistattehan, eilisiltana minä kävin kaupassa ja ostin leivän ja vähän lihaa. Tämä on jotakin samanlaista. Leipä on yksi juttu, liha on toinen. Ja ääni oli yksi juttu, joka kohtasi heitä – ja heille näyttäytyi, heidän edessään, kieliä – jakaantuneita kieliä.”

⁵⁶   Näkikö kukaan täällä koskaan Cecil DeMillen Kymmenen käskyä? Panitteko merkille, kun ne käskyt kirjoitettiin? Miten hän sellaisen oli käsittänyt, minä en tiedä. Siinä oli kaksi tai kolme juttua, joista minä pidin nähtyäni ne. Ensimmäinen juttu on tuo smaragdinvihreä valo, siltä Se juuri näyttää. Ymmärrättekö? Toinen juttu oli, kun käskyt kirjoitettiin, ja kun se oli ohi, huomasitteko kun tuosta Tulipatsaasta lähti, siinä oli pieniä tulisia lieskoja, jotka lähtivät siitä. Huomasitteko sen? Siis, sellaista minä uskon, että helluntaina oli. Ja heille ilmestyi… Niin he voivat nähdä Sen. Ei sanota: ”heihin tuli”, vaan lieskat ilmestyivät heille, joiksi niitä nimitetään, kielet, kuin kieli, tämä kieli täällä, [Veli Branham demonstroi.], kielen muotoinen, tulen lieska. Nyt, korva – kuten sanoin: korva on korva; sormi on sormi. Sormi ei tarkoita sitä, että te tunnette sen; se tarkoittaa, että se näyttää sormelta. Ja jos se olisi ollut korva – se ei tarkoita, että he kuulivat sen; se näyttää korvalta. Tämä oli tulta, joka näytti kieleltä, ei että joku puhui, tulta, joka näytti kieleltä.

⁵⁷   Siis, kuunnelkaas. Katsokaapa, miten se lukee kreikaksi.

Ja äkkiä tuli Ääni…kuin kohiseva mahtava Tuuli… – 3. jae.

Ja he näkivät Jakautuneita kieliä… ei: jakautuneet kielet olivat heissä, tai: he puhuivat jakautuneilla kielillä, se oli: he näkivät jakautuneita kieliä. Katsokaapa nyt. Se ei ollut heidän päällään vielä. Se oli huoneessa, ja kierteli ympäri kuin tässä tuulessa …he näkivät, kuin tulta – he näkivät jakautuneita kieliä… Se on: heidän edessään… kuin tulta… kuin tulisia kieliä… ja yksi… yksikkö …jäi jokaisen heistä päälle. Ei: meni heihin; vaan jäi heidän päälleen.

⁵⁸   Siis, katsokaapa, kuinka King James heittäisi sen pois: ”Ja halkinaisia kieliä tuli heidän päälleen”, tai jäi… miten siellä lukikaan, siellä King Jamesissa – ”asettui heidän päälleen.” Ymmärrättekö? Siis, ei Se voinut nousta sinne ja asettua. Me tiedämme sen. Mutta alkuperäisteos sanoo: ”Se jäi heidän päälleen”, sen minä uskon; eikö niin olekin? Antakaa minun panna se aivan kohdalleen. Kyllä! ”…jäi jokaisen heistä päälle.” Yksi tulikieli jäi jokaisen heistä päälle. Näettekö? Ymmärsittekö? Se oli toinen asia, joka tapahtui. Ensimmäinen oli tuuli, sitten ilmestyivät tulikielet.

⁵⁹   Tässä pienessä huoneessa täällä, pienten rasvalamppujen palaessa. Kuvitelkaa heitä istumassa siellä ylhäällä. Joku sanoo: ”Oi!” Hän katselee kaikkialle rakennuksessa; sitä oli kaikkialla rakennuksessa. Sitten he sanoivat: ”Katsokaa!” Tulikielet alkoivat tulla pyörien ympäri rakennusta. Katsokaa nyt. Ja siinä nuo tulikielet ilmestyivät.

Katsokaapa seuraavaa:

”Ja…” toinen konjunktio; jotain muutakin tapahtui 2…he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä…” Toinen asia, joka tapahtui.

⁶⁰   Nyt katsokaa, me haluamme muuttaa tuon yleisen sanonnan: ”Heillä oli tulikieliä, ja tässä pälpätetään ympäriinsä; ja sitten mentiin ulos ja alettiin puhua tuntemattomalla kielellä.” Sellaista ei ole Kirjoituksissa, ystävä. Jokainen, joka puhuu tuntemattomalla kielellä heti saadessaan Pyhän Hengen, tekee sen vastoin Raamattua. Ja minä näytän teille hetken päästä ja todistan, että uskon puhumiseen tuntemattomilla kielillä puhumiseen, mutta en, kun Pyhä Henki saadaan. Se on Pyhän Hengen lahja. Pyhä Henki on Henki.

⁶¹   Katsokaas nyt. Nämä kielet olivat huoneessa kuin tuli, ja se asettui kullekin. Sitten heidät täytettiin Pyhällä Hengellä (toinen juttu), ja sitten kun heidät oli täytetty Pyhällä Hengellä, puhuivat kielillä [tongues], ei kielillä, vaan kielillä [languages – mahdotonta kääntää]. Huomasitteko sen? He alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki heille antoi puhuttavaksi. Nyt siitä se huhu levisi.

⁶²   Katsokaas nyt. Siis, otetaanpa taas esimerkki, ettette te unohda sitä nyt. Sanan mukaan, yläsalissa, odottamassa, yhtäkkiä: kohisevan tuulen ääni, joka oli heidän yllään; se oli Pyhä Henki. Kuinka moni uskoo, että kyse oli Pyhän Hengen ilmestymisestä? Kuin tuuli, yliluonnollinen tuuli. Sitten he havaitsivat. Ja siellä oli pieniä tulikieliä, sata kaksikymmentä sellaista, ja ne alkoivat laskeutua ja asettua kunkin heistä päälle. Mitä se oli? Mistä oli kyse? Tulipatsas, joka oli Jumala itse jakamassa itseänsä kansansa keskuuteen, tulemassa ihmisiin. Jeesuksella oli se koko juttu; Hänellä oli Henkeä ilman määrää; me saamme Sitä mitan mukaan. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? – koska me olemme adoptoituja lapsia. Hänen Elämänsä – Hänen ikuinen Elämänsä oli tulossa sisään. Siis, mitä tapahtui? Sitten he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä.

⁶³   Nyt, haluan kysyä teiltä jotakin. Mistä tuo huhu sai alkunsa? Jos heidän oli tultava ulos tuolta yläsalista, ja laskeutua nuo portaan ja tultava palatsin pihaan – tai ulos temppelin – temppelin pihaan, joka oli ehkä kerrostalo kaupungissa, missä he olivat, yläkertaan ja alas, ulos pihaan, jossa ihmisiä oli kokoontuneena…Ja he tulivat kuin humalaiset, Hengessä. Sillä ihmiset sanoivat: ”Nuo miehet ovat täynnä uutta viiniä.” He eivät olleet koskaan nähneet sellaista.

⁶⁴   Ja jokainen yritti kertoa: ”Pyhä Henki on tullut. Jumalan lupaus on ylläni. Minä – minä olen täytetty Hengellä.” Ja hän, joka oli galilealainen, mies, jolla hän puhui, tai arabi tai persialainen, kuuli häntä omalla kielellään.

⁶⁵   ”Kuinka me kuulemme – ei tuntematonta kieltä – kuinka me kuulemme jokainen, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet. Eivätkö nämä, jotka puhuvat, ole galilealaisia?” Ja he ehkä puhuivat ”galileaa”… Mutta kun, he kuulivat sitä, se oli sitä kieltä, jota puhuviksi, he olivat syntyneet. Jos niin ei ollut, minä kysyn itseltäni – esitän itselleni kysymyksen: Kuinka, kun Pietari nousi ylös, ja puhui ”galileaksi”, niin koko joukko kuuli, mitä hän puhui? Kolme tuhatta sielua tuli Kristukselle siinä paikassa, ja Pietari puhui yhtä kieltä. Varmasti! Jumala teki ihmeen. Pietari, samalle yleisölle, joka koostui mesopotamialaisista ja muukalaisista, ja käännynnäisistä ja kaikenlaisista joka puolelta maailmasta seisoi siellä… Ja Pietari seisoi saarnaamassa yhdellä kielellä, ja jokainen kuuli häntä, sillä kolme tuhatta teki parannuksen ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen siinä paikassa. Miten se on mahdollista?

⁶⁶   Katsokaa, ystävät, en voi olettaa kirkkokunnallisen, helluntailaisen veljeni hyväksyvän tätä juuri nyt. Mutta jäljittäkää tätä läpi koko Raamatun, ja kertokaa minulle, yksikin kerta, kun ihmiset saivat Pyhän Hengen ja puhuivat kielellä, josta he eivät ymmärtäneet, mitä puhuivat. Ja jos se oli se tapa, jolla he saivat Sen siellä, yksinvaltias Jumala… Sen täytyy tapahtua joka kerta samalla tavalla.

⁶⁷   Nyt, minä en voi… Siis, Korneliuksen talo-… Mehän muistamme, kun kävimme Samariassa, eilisiltana, saimme selville, ettei siitä ollut yhtään merkintää, että he olisivat kuulleet toista kieltä, ei sanaakaan sanottu siitä. Mutta, kun ihmiset menivät Korneliuksen taloon, jossa oli ihmisiä kolmesta eri kansakunnasta, he puhuivat kielillä. Ja kun niin tapahtui, jos tapahtui, he saivat Sen, Pietari sanoi, samalla tavalla kuin alussa. Ja he tiesivät, että pakanat olivat saaneet Jumalalta armon, koska he olivat saaneet Pyhän Hengen, aivan kuten hekin alussa. Minulla on täällä kysymys, jotakin sitä koskien, hetken päästä. Halusin laskea perustan, että ymmärrätte, mistä on kyse.

⁶⁸   Siis, minä en voi edellyttää ihmisiltä, joille on opetettu toisin… Ja kuunnelkaa minua, minun rakkaat helluntailaisveljeni. Minä en opettaisi tätä ulkopuolella. Tämä on… Minä en tekisi mitään aiheuttaakseni kiistaa. Mutta, jos me emme saa [/ota vastaan /ymmärrä]      totuutta, milloin me sitten pääsemme alkuun? Meille on tapahduttava täällä jotakin, mikä saa meidät parantamaan tapamme. Meidän on saatava ylös tempaava armo täällä, nyt. Totuuden on tultava esiin.

⁶⁹   Mitä mies tekisi, jos hän olisi kuuro ja mykkä, eikä voisi puhua ollenkaan? Voisiko hän saada Pyhän Hengen? Mitäpä, jos hänellä ei ensinnäkään olisi kieltä, ja tämä kaveriparka haluaisi tulla pelastetuksi? Ymmärrättekö? Kyse on Pyhästä Hengestä, joka on kaste. Ja sitten, kaikki nämä lahjat, kuten kielilläpuhuminen, kielien selittäminen, ne tulevat sitten, kun te tulette Ruumiiseen Pyhän Hengen kasteen kautta. Sillä nuo lahjat ovat Kristuksen ruumiissa.

⁷⁰   Siis, syy, minä sanoisin… Nyt, kuunnelkaapa tätä; voitteko te odottaa katolisen kirkon, joka oli maailman ensimmäinen organisoitu seurakunta apostolien jälkeen… Sitten katolinen kirkko organisoitui [/järjestäytyi], oi, joitakin satoja vuosia viimeisen apostolin kuoleman jälkeen – jotain kuusisataa ja – vuotta apostolien jälkeen, heti Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, missä nikealaiset isät kokoontuivat ja organisoituivat; sitten pantiin pystyyn maailmanlaajuinen seurakunta, joka oli katolinen kirkko. Siellä muodostettiin maailmakirkko. Ja sana katolinen tarkoittaa ”yleinen”; se on kaikkialla. He… Roomalainen – pakanallinen Rooma oli muuntunut paavilliseksi Roomaksi. Ja paavi asetettiin olemaan pää ja ottamaan Pietarin paikka, jolle Jeesuksen uskottiin ja sanottiin antaneen Valtakunnan avaimet. Ja tuo paavi oli erehtymätön, ja on vieläkin katoliselle kirkolle nykyään. Se… hänen sanansa ovat laki ja järjestys. Hän on erehtymätön paavi. Sellainen meni läpi.

⁷¹   Ja sitten, koska jotkut eivät olleet yhtä mieltä tämän katolisen opin kanssa, heidät tuomittiin kuolemaan, poltettiin paalussa, ja kaikkea sellaista. Me kaikki tiedämme, että Josefuksen pyhien kirjoitusten mukaan, ja Foxin ” Book of the Martyrs” [Marttyyrien kirja], ja monien muiden pyhien… Hislopin ”Two Babylons” [2 Babylonia], ja suurien historioiden. Sitten, se – tuhannen viidensadan vuoden, jotka me tunnemme, pimeinä aikoina, Raamattu otettiin pois ihmisiltä. Ja se oli – erään pienen munkin kätkemänä, ja niin edelleen, ymmärtääksemme.

⁷²   Ja sen jälkeen alkoi ensimmäinen uudistus, joka oli Martin Luther. Ja hän poikkesi ruodusta ja sanoi, että ehtoollinen, jota katoliset kutsuivat ruumiiksi – kirjaimelliseksi Kristuksen ruumiiksi, että se ainoastaan edusti Kristuksen ruumista. Ja hän suisti ehtoollisen alttarin raiteilta, tai portailta, ja kieltäytyi kutsumasta sitä kirjaimelliseksi Kristuksen ruumiiksi ja saarnasi: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Siis, te ette voi odottaa katolisen kirkon olevan hänen kanssaan yhtä mieltä, ette todellakaan, kun heidän erehtymätön päänsä kieltää heitä. Selvä.

⁷³   Sitten Martin Lutherin jälkeen, joka saarnasi vanhurskautusta, John Wesley ilmestyi, ja saarnasi pyhitystä. Ja hän saarnasi, että ihminen, sen jälkeen, kun hänet oli vanhurskautettu, – se on ihan oikein – mutta meidät tuli tulla [myös] pyhitetyiksi, puhdistetuiksi, että pahan juuri oli otettu pois Jeesuksen verellä. Siis, te ette voi odottaa luterilaisten saarnaavan pyhitystä, koska he eivät aio tehdä sitä.

⁷⁴   Kun Wesley oli saarnannut pyhitystä, ja monet siitä erkaantuneet pikku ryhmät, joista tuli, wesleyläisiä metodisteja, ja nasarealaisia ja niin edelleen, jotka pitivät tulta yllä koko aikakautensa ajan, sitten ilmestyivät helluntailaiset ja sanoivat: ”No, Pyhä Henki on kaste, ja me puhumme kielillä, kun saamme Sen.” Takuulla. Sitten, kun se ilmestyi, te ette olisi voinut odottaa nasarealaisten, ja wesleyläisten metodistien, ja niin edelleen uskovan sitä. Sitä he eivät olisi tehneet. He kutsuivat sitä perkeleeksi. Selvä. Mitä tapahtui? He alkoivat sortua; ja helluntailaiset alkoivat nousta. Nyt on noustu niin korkealle paikalle, että helluntailiike on alkanut tutista. Se organisoitui ja jätti paikkansa, eikä hyväksynyt mitään lisää. He saivat omat sääntönsä ja määräyksensä, ja se siitä.

⁷⁵   Nyt, kun Pyhä Henki tulee, ja paljastaa totuuden mistä tahansa ja osoittaa sen omalla läsnäolollaan ja Sanallaan, te ette voi odottaa helluntailaisten sanovan: ”Olen samaa mieltä.” Teidän on seistävä yksin, kuten Luther teki, kuten Wesley teki, ja kaikki muutkin tekivät. Teidän on pitäydyttävä siinä, koska hetki on tullut. Ja se juuri tekee minusta ruman ankanpoikasen. Se tekee minusta erilaisen.

⁷⁶   Enkä minä voi aloittaa niin kuin rakas veljeni Oral Roberts ja Tommy Osborne, Tommy Hicks, ja muut, koska seurakunnat eivät ole kanssani yhtä mieltä. Ne sanovat: ”Hän uskoo ikuiseen varmuuteen. Hän on baptisti. Hän ei usko kielilläpuhumiseen alkuperäisenä merkkinä Pyhästä Hengestä. Pysykää kaukana tuosta kaverista!” Näettekö?

⁷⁷   Mutta, tulkaa ja kohdatkaa tilanne kasvoista kasvoihin. Kohdatkaa se. Ihmiset voivat kohdata luterilaiset, – siis metodistit voivat. Helluntailaiset voivat kohdata metodistit. Minä voin kohdata helluntailaiset asianne kanssa. Täsmälleen näin on. Totta. Miksi niin? Me vaellamme Valossa, niin kuin Hän on Valossa. Näettekö? Me etenemme ylöspäin Kuninkaan Valtatietä, ja mitä lähemmäksi se tulee, armoa annetaan lisää, voimaa annetaan lisää: ja siinä se on. Tämä on se hetki, jona Pyhä Henki on tullut alas Valon muodossa, niin kuin Hän oli alussa, Tulipatsas, ja on tuonut itsensä julki tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan maan päällä. Ja Jeesus sanoi: ”Mistä te tiedätte ovatko ihmiset oikeassa vai eivät? Hedelmistään te tunnette heidät. Se, joka uskoo minuun, hän myös tekee sanoja tekoja, joita minä teen. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

⁷⁸   Nyt, minun helluntailaiset veljeni. Minä olen kanssanne. Olen yksi teistä. Minulla on Pyhä Henki. Olen puhunut kielillä, mutta minä en saanut sitä heti vastaanottaessani Pyhän Hengen. Minä sain Pyhän Hengen kasteen; minä olen puhunut kielillä, olen profetoinut, minulla on ollut tiedon lahja, viisauden, selittämisen, ja kaikkea on tapahtunut. Mutta minä olen valmis kaikkiin noihin asioihin, koska olen nyt Jumalan lapsi. Voima, Jumalan tuli on sielussani; tuo tulinen kieli, joka laskeutui – tuli sisimpäni päälle ja poltti pois kaiken, joka oli vastoin Jumalaa, ja nyt Hänen Henkensä johtaa minua. Hän voi sanoa: ”Mene tänne,” ja minä menen. ”Mene tänne”; minä menen. ”Puhu täällä”; minä puhun. Ja tee tämä, tämä ja tuo.” Siinä sitä ollaan, aivan kuin… Sinä olet Hengen johdossa. Se tarkoittaa: Jumala sinussa, toteuttaen tahtoaan. Sanoipa Hän mitä tahansa, Hän toteuttaa tahtoaan.

⁷⁹   Kuunnelkaapa nyt. Katsotaanpa, luen täältä ennen kuin aloitamme kysymykset, täältä sanakirjasta täällä. Siis, Vatican Translation, [Vatikaanin käännös.] 7. painos 190 – 1205:

”On vaikeaa ratkaista oliko kyse noiden ihmisten äänestä vieraalla kielellä; vai kertomuksesta tai huhusta tuosta tapahtumasta, kun yliluonnollinen tuuli kohisi, mikä innosti väkeä.”

Ihmiset eivät voineet ymmärtää. Kuunnelkaapa; oliko se tuo kansa…

⁸⁰   Minä kuvitan hieman. Tässä on joukko surkeita, rähjäisiä galilealaisia. Ja täällä he ovat, ulkona kadulla. Sellaista ei vielä koskaan ollut nähty: kädet ilmassa, tulemassa tuosta yläsalista, alas portaita, sinne, juuri täyttyneinä; eivät olleet vielä koskaan puhuneet. Ymmärrättekö? Täältä he tulevat alas aivan sinne. Ja nyt, sanotaanpa, siellä he olivat, hoiperrellen ympäriinsä, tässä sisällä. Ja ihmiset sanoivat…Joku kreikkalainen juoksee luokseni, sanoo, minä puhun galileaa.

Te riennätte hänen luokseen ja sanotte: ”No mikä sinulla on, poika?”

⁸¹   ”Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä. Jumalan voima lankesi tuolla huoneessa. Jotakin tapahtui minulle. Oi, kunnia Jumalalle!”

Ja toinen täällä, hän puhuu arabille, ja hän, galilealainen, puhuu arabia – arabin kieltä.

⁸²   Siis, ei voida sanoa, oliko se tuo kohiseva tuuli, joka sai ihmiset yhteen, kun väkijoukko kokoontui, vai oliko se vieras kieli, jota ihmiset puhuivat. Siis, Raamattu ei täsmälleen… Teillä on kaksi asiaa, joita voidaan katsoa. Se oli se… Ulkopuolinen sanoi: ”Kuinka me kuulemme jokainen sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?” Minä en sanonut, että he puhuivat sitä, mutta he kuulivat sitä.

⁸³   Sitten se sama ryhmä, samat ihmiset, selittivät sen. Pietari pomppasi jonkin päälle ja sanoi: ”Te Galilean miehet, ja te, jotka asutte Jerusalemissa, tulkoon tämä teille tiettäväksi – ihmiset sanoivat, etteivät he tajunneet ’Galilean kieltä’ – ”tulkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa sanojani” – millä – millä kielellä hän puhui kaikille heille? ”siis, eivät nämä ole juovuksissa kuten luulette, näettehän, että on vasta kolmas hetki päivästä, vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat’” Hän meni aina vain eteenpäin ja sanoi: ”Te, pahojen käsien kautta, olette ristiinnaulinneet viattoman Jumalan Pojan. Daavid sanoo Hänestä… et hylkää Hänen sieluaan tuonelaan, etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” Ja hän sanoi: ”Tulkoon teille tiettäväksi, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte sekä Herraksi että Kristukseksi. Ja kun he kuulivat tämän…” Aamen! Kuka? Joka ihminen taivaan alla. Mitä oli tapahtumassa? Hän ei sanonut: ”Nyt, minä puhun galileaa; minä puhun nyt tällä; ja puhun tällä kielellä…?…”

⁸⁴   Kun Pietari puhui näitä sanoja, ihmiset sanoivat: ”Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?” Ja Pietari antoi heille uuden reseptin. Sillä tavalla se aina tapahtuu. Näettekö?

⁸⁵   Siirrytään eteenpäin, jatketaan sitkeästi kohti Jumalaa, kuljetaan lähellä. Mistä sen tietää? No, nyt, kun Luther sai vanhurskautuksen, hän kutsui sitä Pyhäksi Hengeksi. Se oli. Jumala antoi pisaran Sitä. Sitten, Hän sanoi mitä? Wesley sai pyhityksen, ja sanoi: ”Voi pojat, kun sinä huudat, sinulle on se.” Mutta monet huusivat, eikä heillä ollut sitä. Kun helluntailaiset puhuivat kielillä – tuntemattomilla kielillä, sanottiin: ”Voi pojat, sinulla on se.” Mutta monilla heistä ei ollut sitä.

Sellaista kuin merkit, joista sen voi nähdä, ei ole. ”Ainoa tapa tuntea puu”, Jeesus sanoi, ”on sen kantamista hedelmistä.” Hengen teot, Hengen hedelmät. Sitten, kun te näette ihmisen, joka on täytetty voimalla, se on: täytetty Pyhällä Hengellä, silloin te näette elämän, joka on muuttunut. Te näette näiden merkkien seuraavan niitä, jotka uskovat: ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä. Jos käärme puree heitä, se ei vahingoita heitä. Jos he ottavat jotakin kuolettavaa – juovat – se ei tapa heitä. He panevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.” Oi! Tällaiset merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Mutta miten siihen päästään? Nämä lahjat ovat Ruumiissa. Miten tähän ruumiiseen päästään? Ei puhumalla itsenne sisälle; vaan tulemalla kastetuksi yhteen ruumiiseen (I Kor. 12:13). Yhden Hengen kautta meidät on kaikki kastettu tuohon ruumiiseen ja alttiiksi kaikille lahjoille. Herra siunatkoon teitä.

⁸⁶   Nyt, jos joku kuulisi tämän nauhan tai joku täällä olisi eri mieltä muista, tee se ystävällisesti, veli, sillä minä rakastan sinua.

93. Tämän illan ensimmäinen kysymys: Veli Branham, minusta televisio on maailmalle kirous. Mitä sinä ajattelet siitä?

⁸⁷   No, kuka tämän kirjoittikin, minä olen kanssasi samaa mieltä. Siitä on tullut maailmalle kirous. Se olisi voinut olla maailmalle siunaus, mutta siitä on tehty kirous. Mikä tahansa, tuollainen, rakas kansani, riippuu siitä, miten te itse katsotte sitä. Jos televisio on kirous, niin silloin sanomalehtikin on kirous, silloin radio on kirous, ja usein puhelin on sitä. Näettekö, näettekö, näettekö, näettekö? Se riippuu siitä, minkä se teette siitä. Mutta, kuten eräs veli sanoi yhtenä iltana, että televisiossa on tuskin enää mitään ohjelmia; rahaa on liikaa. Köyhillä saarnaajilla, jotka saarnaavat täyttä Evankeliumia, ei ole varaa kustantaa ohjelmaa televisioon. Niinpä, siksi… Eräs veli sanoi yhtenä iltana. luulisin, tai jossain sanottiin: ”Pyyhkikää pölyt radiostanne”, tai joku – tai: ”Ottakaa se pois nurkasta, ja kuunnelkaa näitä ohjelmia.” Pitää paikkansa.

⁸⁸   Mutta, rakas ihminen, kuka oletkin, minä olen todella samaa mieltä kanssasi. Siitä on tullut yksi kaikkein ihmiskunnan sietämättömimmistä jutuista. Siellä otetaan kaikki tämä raha täältä, jonka pitäisi mennä hallitukselle veroina, ja se pannaan mainostamaan kaikkia näitä tupakka- ja viskiohjelmia ja sellaisia juttuja, ja jätetään se pois hallituksen veroista; ja sitten kierrellään ympäriinsä ja otetaan kiinni saarnaajia, vedetään heidät tuomioistuimen läpi, jotta heiltä saadaan hiukan rahaa. Olen samaa mieltä kanssasi, se on hirveä kapine. Siis, se ei ole… Tiedättehän, se on jotakin, mitä sinä totesit. Kiitos, sisar, veli, kuka oletkin, joka kysyit tätä.

94. Siis, tässä on hyvä. Kysymys: Raamatussa on paikkoja kuten Samuel 18:10, jossa sanotaan, että Jumalalta tullut paha henki tekee asioita. Minä en ymmärrä ”Jumalalta tullutta pahaa henkeä.” Selittäisitkö sen.

⁸⁹   Siis, ehkä Herran avulla, minä kykenen. Se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi paha henki. Mutta jokainen, minkä tahansa henki, on Jumalalle alamainen. Ja Hän panee kaiken toimimaan oman tahtonsa mukaisesti. Ymmärrättekö?

⁹⁰   Nyt, kysymyksessäsi, sinä puhut pahasta hengestä, joka lähti Jumalan luota piinaamaan Saulia. Hän oli synkässä, hermoheikossa kunnossa – tilassa, koska, ensiksikin, hän oli luopio. Ja kun te luovutte, paha henki – Jumala antaa pahan hengen piinata teitä.

⁹¹   Haluaisin lukea teille kohta jotakin. Minulla on toinenkin ajatus täällä siitä. Näettekö? Jokaisen hengen on oltava Jumalalle alamainen. Näettekö? Muistatteko, kun Joosafat ja Aahab olivat lähdössä sotaan? Ja ensimmäinen asia, tiedättehän, oli – he asettuivat porttiin. Ja Joosafat oli vanhurskas mies, ja hän sanoi – nuo kaksi kuningasta istuivat siellä, ja he yhdistivät joukkonsa – ja niin hän sanoi: ”Kysytäänpä neuvoa Herralta, mennäänkö vai eikö mennä.”

⁹²   Ja Aahab meni ja otti 400 profeettaa, jotka hänellä oli, kaikki – piti heidän syötettyinä ja lihotettuina ja kaikkea; he olivat hyvässä vedossa. Ja he tulivat sinne, ja he kaikki profetoivat yksimielisesti, sanoen, ”Mene vain, ja Jumala antaa sinulle voiton. Mene vain Gileadin Raamotiin ja siellä Jumala valloittaa sinulle sen.” Yksi heistä teki itselleen sarvet ja esitti niillä kuvaelman ja alkoi juoksennella ympäriinsä, ja sanoi: ”Näillä rautaisilla sarvilla, sinä työnnät heidät suoraan pois maasta; se kuuluu sinulle.”

⁹³   Mutta, tiedättekö, Jumalan miehessä, joka ei mene mihinkään tuollaiseen. Ymmärrättekö? Jos se ei soi Kirjoitusten kanssa, siinä on jotakin vikaa. Jokainen todellinen uskova…Niinpä Joosafat sanoi: ”No, nuo 400 näyttävät hyvältä. He näyttävät hyviltä miehiltä.

”Voi, kyllä ovat,” Aahab ehkä sanoo.

Mutta Joosafat sanoo: ”Eikö sinulla ole yhtään muuta?” Miksi vielä yksi, kun teillä on 400 yksimielistä? Koska hän tiesi, ettei aivan kaikki siinä kuulostanut oikealta. Näettekö?

Hän sanoi: ”Kyllä, meillä on vielä yksi, Jimlan poika, täällä,” hän sanoo, ”mutta minä vihaan häntä.” Takuulla. Sinä sulkisit hänen seurakuntansa heti kun mahdollista. Sinä ajaisit hänet ulos maasta. Näettekö? Varmasti. ”Minä vihaan häntä.”

”Miksi sinä vihaat häntä?”

”Hän profetoi aina pahaa minua vastaan.” Silloin Joosafat tajusi siinä paikassa, että kaikki – jotakin oli vialla.

Niinpä hän sanoi: ”Menkää hakemaan Miika.”

Niin he menivät hakemaan häntä, ja siinä hän tulee…Kun he menivät, he lähettivät sanansaattajan ja sanoivat: ”Hetkinen. Nyt siellä on neljäsataa teologian tohtoria. He ovat maan parhaat, on FilT:t ja LaT:t* ja kaikki.” He sanoivat: ”Siis, tiedätkös, sinä surkea oppimaton pikkumies, sinä et sitten tule olemaan eri mieltä koko tuon papiston kanssa.” *[fil. ja lakitiet. tri.]

⁹⁴   Jimla sanoi näin – tai tarkoitan, Miika sanoi näin: ”Minä en sano mitään, ennen kuin Jumala panee jotakin minun suuhuni, ja sitten sanon täsmälleen sen, mitä Hän sanoo.” Tästä minä pidän! Toisin sanoen: ”Minä pitäydyn Sanassa.” Mitä siitä, mitä muut sanovat. Hänelle sanottiin: ”No”, sanottiin, ”Kuulehan, jos sinä et halua tulla heitetyksi ulos, sinun on parasta sanoa samoin.”

Niinpä hän [Aahab] meni paikalle: ja hän sanoi: ”Menenkö minä sinne?” [1. Kun. 22:15-17 & 2. Aik. 18: 12-16]

Hän [Miika] sanoi: ”Mene vain.” Hän sanoi: ”Antakaa aikaa tämä yö. Antakaa minun puhua siitä Herran kanssa.” Tästä minä pidän. Niin sinä yönä Herra ilmestyi hänelle, ja seuraavana päivänä hän lähti sinne. Ja hän sanoi, mennessään sinne, hän sanoi: ”Mene vain; mutta minä näen Israelin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, hajallaan vuorilla.” Oi että! Se otti hänestä turhat luulot pois.

Ja hän sanoi: ”Enkös minä sanonut sinulle? Minä tiesin sen. Juuri tällä tavalla hän tekee aika, sanoo jotakin pahaa minua vastaan.”

⁹⁵   Miksi? Hän piti kiinni Sanasta. Miksi? Profeetta, ennen häntä, Elialta tullut Jumalan Sana, todelliselta profeetalta, hän sanoi: ”Koska sinä vuodatit viattoman Naabotin verta, koirat tulevat nuolemaan myös sinun vertasi.” Ja hän ennusti hänelle pahaa. Elisa oli jo mennyt taivaaseen. Mutta hän tiesi, että Elisalla oli Jumalan Sana, niinpä hän piti kiinni Sanasta. Tästä minä pidän. Pitäkää kiinni Sanasta.

⁹⁶   Jos Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; Hänen voimansa on yhä sama; Pyhä Henki on sille, joka tahtoo, antakaa hänen tulla, pitäkää kiinni Sanasta. Kyllä vain! Mitä siitä, mitä muut sanovat. Miten hyvin ruokittuja ja miten monta koulua käyneitä, sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Sitten hän sanoi… Tämä merkittävä, suuri mies, suuret sarvet päässään, puskee sitä – tuota valtiota ulos, kuninkaan takaa hän meni ja läimäytti häntä päin suuta, tätä pikku saarnaajaa. Hän tiesi, että hän oli vain pikku hihhuli; niinpä siitä ei kukaan sanoisi mitään, ja niin hän läimäytti häntä suulle. Hän sanoi: ”Minäpä kysyn sinulta jotakin.” Hän sanoi: ”Mitä tietä Jumalan Henki meni, kun Se tuli minusta ulos, jos sinulla on se?”

⁹⁷   Hän sanoi: ”Sinä tiedät sen silloin, kun istut vankina tuolla häkissä.” Hän sanoi: ”Minä näin Jumalan istumassa valtaistuimella – aamen! Nyt kuunnelkaa! – ja taivaan joukot olivat kokoontuneet Hänen ympärilleen.” Mikä oli vialla? Hänen profeettansa oli jo sanonut, mitä Aahabille tulisi tapahtumaan. Jumala… Se ei ollut Elia, joka sanoi sen; se oli voideltu profeetta. Se oli Jumalan Sana, näin sanoo Herra. Ja Miika sanoi: ”Minä näin taivaan joukot kokoontuneena Jumalan ympärille suureen konferenssiin. Ja he keskustelivat keskenään. Ja Herra sanoi: ’Kenet Me saisimme menemään alas, kuka teistä voi mennä alas ja petkuttaa Ahabia, ja saada hänet lähtemään täyttämään Jumalan Sanan, ja saada hänet ammutuksi? Kenet Me saamme menemään?’”

⁹⁸   No, yksi sanoi sitä ja toinen tätä. Hetken päästä, eräs paha henki, valehteleva henki alhaalta tuli ja sanoi: ”Jos annat luvan – minä olen valehteleva henki. Minä menen alas, ja saan nuo saarnaajat, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä; ja minä saan heidät – he ovat ainoastaan koulussa opetettuja poikia – ja minä menen alas, ja menen kaikkiin heihin, ja petän heidät, ja saan heidät profetoimaan valheen.” Eikö sanonutkin? Ja hän sanoi: ”Sillä tavalla me petkutamme.” Ja niin hän meni alas.

Hän sanoi – Jumala sanoi: ”Saat minulta luvan mennä.”

⁹⁹   Ja hän meni alas, ja meni noihin vääriin profeettoihin, koulutettuihin pappeihin, ja sai heidät profetoimaan valheen. Siinä oli valehteleva henki, joka teki Jumalan tahdon mukaista työtä. Antakaas… Vähän jotakin muutakin te voisitte nähdä, hetkinen vain. Katsokaas tätä. Kääntäkääpä kanssani I Kor. 5. luku, 1. jae, hetki vain. I Korinttolainen… Katsokaapa tätä, jos haluatte nähdä jotakin, Jumalasta, joka tekee jotakin – kuinka nuo pahat henget, kuinka ne – kuinka ne liikkuvat… Selvä, Paavali sanoo:

Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole… pakanainkaan keskuudessa… (Mitä te ajattelette tällaisesta seurakunnan keskuudessa?) …että eräskin pitää isänsä vaimoa.

Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän… (Katsotaanpa. Taidan olla kääntänyt kaksi sivua ker…) …te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että… (Siis, odottakaas hetkinen. Olenkos minä…Kyllä, näin on. Juu.) te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän… pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?

¹⁰⁰   Minun –  en tiedä. Minä en usko, että kukaan ajattelisi näin tai väittäisi vastaan, mutta minä vain puolustan sitä, mihin uskon: Jos ihminen on kerran täytetty Pyhällä Hengellä, hän ei voi kadottaa sitä. Näettekö, näettekö?

Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on

– sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen –

Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

¹⁰¹   Jumala, kertoo pyhälle seurakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa täällä maan päällä, että – siis, tämä menee Vanhan Testamentin mukaan, Uudessa-, kertoo jollekin miehelle kansan keskuudessa, joka oli niin saastainen ja likainen, että hän elää oman isänsä vaimon kanssa: Hän sanoo: ”Sellainen Kristuksen ruumiissa… te, seurakunta, antakaa hänet saatanan haltuun turmioksi…” Ymmärrättekö? Jumala sallii…  Ja, kun Hänellä on jotakin, jonka Hän haluaa nähdä tehtävän, annettavan piiskaa jollekin, hän päästää pahan hengen valloilleen heidän kimppuunsa, että ne kiusaavat tuota ihmistä ja – ja tuovat heidät takaisin. Nyt me tajuamme, että tämä mies myöhemmin…

¹⁰²   Se juuri on vialla seurakunnissa nykyään. Kun ihminen tulee Kristuksen ruumiiseen ja hänestä tulee yksi sen jäsenistä ja hän alkaa tehdä pahaa, sen sijaan, että te kaikki kokoontuisitte ja tekisitte samalla tavalla… Ja te, Branham tabernaakkeli, tehkää se. Sillä niin kauan, kuin te pidätte tuota ihmistä pystyssä, hän on veren alla. Ja hän vain tekee tuota samaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen aina vain. Te kokoonnutte ja luovutatte hänet saatanan haltuun, lihan turmioksi, että hänen henkensä on – siis– voisi pelastua Herran päivänä. Ja katsokaa, kuinka Jumalan ruoska ilmaantuu. Katsokaa, kuinka saatana ottaa hänestä kiinni. Sitä se on, kun paha henki saa hänet.

¹⁰³   Ja tämä poika täällä tulee ojennetuksi. Hän palaa takaisin. Se selviää II Korinttolaiskirjeestä, jossa hän todella on puhdistettu Jumalan edessä.

¹⁰⁴   Katsokaa Jobia, täydellinen mies, hurskas mies. Ja Jumala salli pahan riivaajan tulla hänen päälleen ja kurittaa häntä, ja kaikkea muuta tehdäkseen hänen henkensä täydelliseksi. Näettekö? Niin pahalla hengellä on… Jumala käyttää usein pahoja henkiä tekemään työtä toteuttaakseen oman suunnitelmansa ja Hänen tahtonsa.

95. Siis, tässä on eräs, joka on todella hankala kysymys. Kysymys – minusta tämä on sama ihminen, koska se näyttää samalta käsialalta: Jos ihmisellä on oltava Pyhä Henki, että hän olisi kääntynyt ja että hän pääsisi ylöstempaukseen, niin mikä tulee olemaan lasten asema, jotka ovat kuolleet ennen vastuullista ikää? Ja milloin he nousevat ylös?

¹⁰⁵   Nyt, veljeni, sisareni, minä en voi sanoa sitä sinulle. Raamatussa ei ole siitä sananpaikkaa, sikäli, kun minä voin mistään löytää. Mutta minä voin ilmaista ajatukseni. Siis, tämä vahvistaa teitä, jotka uskotte Jumalan armoon. Tehän näette, että tämä ihminen haluaa tietää – mikä on oikein hyvä kysymys. Näettekö? Ihminen haluaa tietää, mikä ylösnousemus – mitä tapahtuu lapselle [/vauvalle], että jos hänellä on oltava Pyhä Henki päästäkseen ylöstempaukseen… Kuten olen sanonut, se pitää paikkansa. Se on Raamatun mukaista. Näin Sana opettaa. Ei, ei taivaaseen menosta… Koska Pyhällä Hengellä täytetyt, ovat ensimmäinen ylösnousemus, valitut. Ja niiden jäännös… Loput kuolleet eivät elä tuhanteen vuoteen. Millenniumin [1000 v.] jälkeen, silloin toisessa ylösnousemuksessa, tapahtuu suuri valkoisen valtaistuimen tuomio [/oikeudenkäynti]. Näettekö? Tämä on tarkasti Raamatun järjestys. Mutta tämä henkilö haluaa tietää, miten näiden lasten laita on. He… toisin sanoen, onko heillä Pyhä Henki ennen kuin he ovat syntyneet? Ovatko he saaneet Sen. Siis, minä en pysty sanomaan sitä teille.

¹⁰⁶   Mutta nyt, sanotaanpa näin: Mehän tiedämme, että lapset, jotka kuolevat, vanhemmistaan riippumatta, ovat pelastuneita. Siis minä olen eri mieltä profeettakoulun kanssa siitä. He sanovat, että jos se on – kuollut ja sillä on syntinen vanhempi, se lapsi menee helvettiin, mätänee; eikä hänestä sen enempää. No, Jeesus… Johannes sanoi, kun Jeesus tuli: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ja jos tuo vauva on ihmisolento, jonka on tultava Jumalan tuomioiden eteen, ja Jeesus kuoli ottaakseen pois synnin, kaikki synti oli poistettu Jumalan edestä, kun Jeesus kuoli siitä syystä. Sinun syntisi olivat anteeksi annetut. Minun syntini olivat anteeksi annetut. Ja ainoa tapa saada anteeksianto, on ottaa vastaan Hänen anteeksiantonsa. Nyt, vauva ei voi ottaa anteeksiantoansa vastaan, niinpä se ei ole tehnyt mitään. Se ei ole tehnyt yhtään mitään. Niinpä se voi täysin vapaasti mennä taivaaseen.

¹⁰⁷   Mutta sinä sanot: ”Pääsevätkö he ylöstempaukseen?” Siis – siis, tämä on minun oma sanani; tämä on minun oma ajatukseni nyt. Älkää… Minä en voi todistaa tätä Raamatulla. Mutta katsokaapa, jos Jumala, ennen maailman perustamista, tunsi jokaisen ihmisolennon, joka tulisi olemaan maan päällä… Uskotteko sen? Hän tunsi jokaisen hyttysen, joka kirpun, jokaisen kärpäsen, Hän tunsi kaiken, mitä maan päällä koskaan tulisi olemaan. Jos hän tiesi sen…

¹⁰⁸   Katsokaas. Otetaanpa nyt esimerkiksi Mooses. Kun Mooses syntyi, hän oli profeetta. Ennen kuin Jeremia… Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin sinut muovattiin äitisi kohdussa, ennen kuin sinut edes oli muovattu kohdussa, minä tunsin sinut, ja pyhitin sinut, ja vihin sinut kansojen profeetaksi.” Johannes Kastaja, 712 vuotta aikaisemmin, kuin hän syntyi, Jesaja näki hänet näyssä, ja sanoi: ”Hän on huutavan ääni erämaassa.”

¹⁰⁹   Jumalan ennalta määrääminen tai ennalta tietäminen, tietää kaiken pienistä vauvoista – ymmärrättekö? –  mitä he tulisivat tekemään. Ja Hän tiesi, että ne kuolisivat. Hän tiesi. Mitään ei voi tapahtua ilman, että Jumala tietää siitä. Ei mitään voi tapahtua… Aivan kuten Hyvä Paimen, kuinka Hän menee sisään… Nyt, Kirjoituksien mukaan, minä en voi sanoa, että Sana sanoo niin ja niin. Tämä menee nyt minun oman ajatukseni mukaan.

96. Nyt, tämä seuraava kysymys on ehkä siitä, mitä minä sanoin eräänä iltana. Selittäisitkö sen, että vaimo pelastuu lasten synnyttämisen kautta.

¹¹⁰   Vaimo ei pelastu lasten synnyttämisen kautta. Mutta, käännetäänpä esiin I Tim. 2:8, hetki vain. Ja otetaanpa selville, mitä Raamattu sanoo lapsesta. Siis, minä ymmärrän, että tämä on katolinen opinkappale, että katoliset sanovat, että nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta, synnyttämällä lapsen. Mutta älkäämme… Minä en usko sitä. I Tim. 2. luku, ja aloitetaanpa 8. jakeesta, ja luetaan hetki nyt. Selvä, kuunnelkaas.

…niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa… Meidän ei pitäisi kysyä tätä, eihän? Kuunnelkaas tätä: kaunistavat itseään kainosti… (Fiu!) …ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla; veljet, minä autan teitä täällä, toivoakseni. Siis, että on uusi ”myssy” joka päivä, tai joka kolmas päivä. Näettekö? Se ei ole muuttunut kristillisyydeksi.

…vaan hyvillä teoilla, (niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi).

Oppikoon naiset hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee…miestänsä, vaan eläköön hän hiljaa.

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;

eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos… (siis, nyt hän ei puhu nyt maailman naisille, lasten synnyttämisestä) …jos hän jatkaa uskossa… (näettekö? Jos hän jatkaa. Hän on jo… Tämä on se nainen, jolle hän puhuu, nainen, joka jo on pelastunut. Näettekö?) …ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

¹¹¹   Ei lastensynnyttäminen tee hänestä pelastettua, mutta kun hän kasvattaa lapsia, tekee velvollisuutensa, ei kasvata kissoja, koiria, ja mitä vielä, mikä vie lasten paikan, niin kuin nykyään tehdään, ja antaa niille äidinrakkautensa niin, että hän voi käydä ulkona ja juosta ympäri yöt läpeensä. Jotkut ihmiset tekevät niin. Anteeksi, mutta niin he tekevät. He eivät halua, että lapsi sitoo heidät itseensä. Mutta, lapsen synnyttämisessä, jos hän jatkaa uskossa, pyhyydessä, ja kaikessa siveydessä, hän pelastuu. Mutta jos tarkoittaa te pelastutte myös, jos te olette uudesti syntyneitä. Te tulette, te voitte parantua, jos te uskotte. Te voitta saada Pyhän Hengen, jos te uskotte Siihen, ja valmistaudutte siihen, jos te olette valmiita siihen. Ja nainen pelastuu, jos hän jatkaa näiden asioiden tekemistä, näettekö? mutta ei siksi, että hän on nainen. Siis, näin on, veli, sisar. Tämä ei ole ollenkaan katolista oppia. Nyt minä haluan… Tässä on toinen, joka on oikein hankala. Sitten meillä on vielä yksi. Minusta meillä on ehkä aikaa sille. Minä vähän käytin meidän aikaamme. Siis, tämä on juuri – tämä on juuri herätyksen jälkivaikutuksia. Tämä on kokouksen jälkivaikutuksia, nämä kysymykset.

97. Siis: Veli Branham (tämä on kirjoitettu koneella), onko sille Sananpaikkaa, kun joku puhuu kielillä ja selittää oman sanomansa? Jos on, selittäisitkö I Kor. Tai Kor. 14:19 sekä Kor. 14:27.

¹¹²   Selvä, mennäänpä tuohon Sananpaikkaan ja katsotaan, mitä se sanoo. Ja silloin me näemme, pysyykö tämä Sanan mukaisena. Me haluamme olla aina Sanan mukaisia. Ja Kor. 14. Siis, tämä henkilö haluaa tietää, onko se, että ihminen selittää itse oman kielillä puhumansa sanoman. ”Jos niin on, selitä Kor. 14:19.” Katsotaanpa, 14 ja 19. Selvä, tässä se on.

mutta seurakunnissa minä… tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta… kielillä.

Nyt, seuraava on 27:sä jakeessa, joka halutaan tietää.

Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;

¹¹³   Nyt, minä otan nyt sen mihin tämä henkilö pyrkii (jonka tahtoisin – luen teille jotakin hetken päästä). Mutta ajattelen, mihin tämä veli tai sisar pyrkii: ”Onko oikein, että henkilö, joka puhuu kielillä, myös selittää itse sanoman, jonka hän puhui.?” Siis, rakas, rakastettava ystäväni, jos vain luet 13. jakeen samasta luvusta, se kertoo sinulle.

Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.

¹¹⁴   Takuulla. Hän voi selittää oman sanomansa. Nyt, jos me vain… Me vain… No, te… Lukekaapa se kokonaan täältä, niin kykenette ymmärtämään Sen… Yksinkertaisesti lukekaa koko luku. Se on oikein hyvä, siitä se selviää.

¹¹⁵   Siis, puhuminen kielillä… Nyt, kun nyt olemme siinä, ja tämä nauhoitetaan, haluan sanoa, että uskon yhtä paljon kielilläpuhumiseen kuin uskon jumalalliseen parantamiseenkin, ja Pyhän Hengen kasteeseen, Kristuksen toiseen tulemiseen, ja tulevan maailman voimaan; minä uskon aivan yhtä paljon siihen, kuin uskon, mutta minä uskon, että kielilläpuhumisella on oma paikkansa, niin kuin Kristuksen tulemisellakin on paikkansa; jumalallisella parantamisella on paikkansa; kaikella on paikkansa.

¹¹⁶   Siis, teille, ihmiset, minulla on nyt tilaisuus sanoa tämä nyt, ja minä haluaisin selittää sen. Ja jos loukkaan jotakin, en tarkoita sitä. En halua aiheuttaa sekaannusta. Mutta kuunnelkaapa. Mikä kielilläpuhumisessa on ollut vialla, helluntailaisilla – joka itsekin olen; minä olen helluntailainen. Ymmärrättekö? …siis, se mikä on ollut vialla, on tämä: sitä ei kunnioiteta. Ja toinen juttu, sen annetaan mennä umpimähkäisesti. Ihmiset eivät ole palanneet takaisin Sanaan.

¹¹⁷   Nyt kuunnelkaas. Näin se menee – antakaa – näin seurakunta on rakennettu. Siis, helluntaiseurakunnassa, minä olin paimenena siinä seurakunnassa, minä kerron, kuinka minä olisin rakentanut sen, näettekö? jos minä olisin – olisin ollut täällä paimentamassa sitä. Olisin allekirjoittanut jokaisen Raamatun lahjan; käskenyt noita uskovia ensin tulemaan kastetuksi Pyhään Henkeen; ja sitten, jokainen lahja I Korinttolaiskirje 12:sta olisi tullut toimimaan minun seurakunnassani, jos olisin saanut ihmiset siihen, saanut koko ruumiin toimimaan.

¹¹⁸   Nyt, jos huomasitte… Minä en nyt ole tässä huomauttelemassa; ja muistakaa, en sanoisi yhtään sanaa vastaan – minä saattaisin pilkata Pyhää Henkeä. Ja Jumala tietää, etten halua sanoa väärin. Ymmärrättekö? Mutta minä sanon tämän ainoastaan yrittääkseni antaa teille kuvan tuosta Sananpaikasta, sen jälkeen, kun me olemme opiskelleet sitä melkein kaksikymmentä vuotta. Minä olen saarnannut melkein kolmekymmentä vuotta, ja olen tarkkaan käynyt läpi kaiken, auttanut selviämään; te voitte vain kuvitella, minkälaista se on ollut; ja pitänyt silmällä joka ihmistä, ja hänen opetustansa, kaikkialla maailmassa. Ja tehnyt sitä, koska se on minun oma etuni. Se on ihmiskunnan etu minun lisäkseni. Minun on jätettävä juttu tähän. Teidän on jätettävä se tähän. Ja jos minä kuljen vääränä profeettana, minä menetän oman sieluni ja menetän myös teidän, omani lisäksi. Kyse on enemmästä kuin – on enemmästä, kuin jokapäiväisestä leivästä; enemmästä kuin suosiosta; enemmästä mitä mikään muu; se on minulle elämä. Ymmärrättekö? Ja minä haluan suhtautua asioihin aina mitä syvimmällä vilpittömyydellä.

¹¹⁹   Nyt, kun menette helluntaiseurakuntaan, ensimmäiseksi… en nyt tarkoita niitä kaikkia; jotkut ovat… Useimmiten, mennessänne seurakuntaan ja alatte saarnata; saarnatessanne, joku nousee ylös ja puhuu kielillä. Nyt, tuo rakas ihminen voi olla kerta kaikkiaan täytetty Pyhällä Hengellä, ja voi olla, että Pyhä Henki puhuu tuon ihmisen kautta, mutta se juttu siinä on, että ihmiset ovat harjaantumattomia. Jos palvelustehtävä, lavalla, on innoituksen vaikutuksesta puhuttua, profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia. Ymmärrättekö? ”Tehtäköön kaikki…” Siis, mennäänpä tänne Paavaliin, miksi hän sanoo tuon: ”kun yksi puhuu, ja niin edelleen…”kun hän tulee paikalle, siellä on todellinen sekasorto.”

¹²⁰   Siis, minä olen antanut alttarikutsun, ja joku nousee ylös, ja puhuu kielillä; se vain… siis, te voisitte yhtä hyvin olla antamatta alttarikutsua. Se pysäyttää tilanteen. Näettekö?

¹²¹   Ja sitten, toinen juttu: tosi usein ihmiset nousevat ylös, ja puhuvat kielillä, ja ihmiset istuvat ja jauhavat purukumia, katselevat ympärilleen. Jos Jumala puhuu, pysykää aloillanne, kuunnelkaa! Jos siinä on totuus, jos Pyhä Henki puhuu tuossa ihmisessä, istukaa aloillanne ja kuunnelkaa, olkaa kunnioittavia. Te saatatte saada selityksen. Siis, jos ei ole selittäjää, seurakunnassa, silloin heidän pitäisi pysyä hiljaa – ruumiissa.

¹²²   Ja sitten, kun puhutaan tuntemattomalla kielellä, Raamattu sanoo, puhukoot itselleen ja Jumalalle. Se, joka puhuu tuntemattomalla kielellä, rakentaa itseänsä. Siis, se koskee tuntemattomia kieliä; murteita, kieli sinänsä, on eri asia. ”Eivät ole mitään”, hän sanoo…Mutta mikä antaa äänelle merkityksen. Mutta te… Jos pasuuna soi, teidän pitää tietää, miltä se kuulostaa …puhaltakaa vain siihen – tai ette tule tietämään, miten valmistautua taisteluun. Jos joku puhuu kielillä, ja vain ”tööttää”; ja siinä kaikki, kuinka kukaan tietää, mitä tehdä. Mutta, jos se aloittaa aamusoiton, se tarkoittaa: ”nouskaa ylös!” Jos se soittaa iltasoiton, se tarkoittaa: ”menkää maata.” Ymmärrättekö? Jos se soittaa hyökkäykseen, se tarkoittaa: ”hyökkäykseen.” Sen täytyy antaa merkitys, eikä vain puhua itsekseen. Sillä lailla seurakunnassa on, jos ei ole selittäjää, mutta jos on selittäjä, silloin kielet ovat sitä, mikä kuuluu seurakuntaan.

¹²³   Nyt, minun kysymykseesi, rakas ystävä, joka sanoo: ”Puhuisin mieluummin viisi tuhatta… viisi sanaa, niin, että ihmiset ymmärtävät minua, kuin viisi tuhatta, tai mitenkä siinä sanotaankin, tuntemattomalla kielellä.” Juuri niin. Mutta luetaanpa eteenpäin: ”…ellen puhuisi ilmestyksen sanoja tai selitystä rakennukseksi.” Näettekö? Rakennukseksi.

¹²⁴   Siis, minä tavallaan annan teille ajatuksen, mitä, jos – mitä… Jos minun olisi paimennettava tätä tulevaa seurakuntaa, jos Jumala kutsui minut paimentamaan sitä, minä panisin sen menemään tällä tavalla: minä yrittäisin löytää jokaisen ihmisen sieltä, jolla on lahja. Ja minä ottaisin nuo ihmiset koolle tuntia ennen, kuin kokous on alkanut, huoneeseen keskenään. Antaa heidän asettua Hengen alle. Ja ensiksi, siis, yksi astuu esiin, hänellä on kielilläpuhumisen lahja. Hän puhuu kielillä. Kaikki istuvat aloillaan. Ja sitten toinen nousee ja selittää, mitä hän sanoo. Nyt, ennen, kuin se voidaan antaa seurakunnalle, Raamattu sanoo sen, se on arvosteltava kahden tai kolmen todistajan nojalla. Siis, se tarkoittaa ihmistä, jolla on erottamisen [/arvostelun] lahja, näettekö? sillä useasti pahat voimat pääsevät paikalle. Paavali puhui siitä. Mutta sitten, Jumalan voima on myös läsnä. Sanokaa minulle yksikin seurakunta, jossa paha ei istuisi. Kertokaa minulle, mihin Jumalan pojat ovat kokoontuneet, missä saatana ei olisi heidän keskellään. Se on kaikessa. Älkää siis rypistelkö otsaanne. Ymmärrättekö? Saatana on kaikkialla. Siis, tässä sitä ollaan. Joku puhuu kielillä; nyt, siellä istuu kolme, jolla on erottamisen henki; ja joku puhuu kielillä ja tuo sanoman. Nyt, se ei voi olla Kirjoitusten siteeraamista, koska Jumalan ei käytä turhia toistoja, ja Hän käski, ettemme mekään käyttäisi. Näettekö? Se ei ole sitä. Se on sanoma [/viesti] seurakunnalle.

¹²⁵   Meillä on ollut näissä kokouksissa tähän asti kaksi juttua. Kuunnelkaa, mitä ne olivat – varmasti, aivan täsmälleen – ymmärrättekö?  Niitä on tullut. Yksi mies nousee ja puhuu kielillä, ja antaa selityksen, ja pyörähtää ympäri, ja vahvistaa sanoman, joka juuri tuli esiin. Joku toinen nousee, toisena iltana, ja sanoo – profetian innoituksen alaisena, ja sanoo jotakin, tietämättä mitä puhui; ja sitten lopulta hän sanoo: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Nimessä.” Nopeasti jokin iski minuun aivan äkisti ja sanoo: ”Toisin sanoen, siunattu olkoon hän, joka uskoo, että tämä tarkoittaa, että Herra on ilmestynyt.”

¹²⁶   Näettekö, selit – sitten Pyhä Henki laskeutui rakennukseen eilen illalla. Näettekö? Se tapahtuu rakennukseksi. Minä seisoin yrittämässä kertoa ihmisille, että heidän pitää saada Pyhä Henki. Ja perkele oli tullut sisään ihmisten keskuuteen ja sanoi: ”Älkää kuunnelko; istukaa aloillanne.”

Minun sisareni sanoi: ”Bill, olin niin iloinen, kun sinä saarnasit; tuntui kuin olisin voinut nousta pystyyn ja pompata seinän läpi.”

Minä sanoin: ”Nouse pystyyn ja pomppaa.” Siinä kaikki.

Ja hän sanoi: ”Mutta, kun sinä menet tekemään sen,” ja jatkoi: ”ihmiset alkoivat huutaa”, hän sanoi: ”silloin minä tunsin olevani vanha ei mikään.”

¹²⁷   Minä sanoin: ”Se on perkele. Se on saatana; kun se tulee ja tekee tuollaista”; minä sanoin: ”Sinun olisi ollut noustava kaikesta huolimatta!” Me olemme Jumalan pappeja, ja uhraamme hengellisiä uhreja – uhreja, huultemme hedelmää, ylistäen Hänen nimeään. [Hepr. 13:15] Ymmärrättekö?

¹²⁸   Nyt, siis, näin se tapahtui; Silloin Pyhä Henki lankesi, koska oli vain… ”Siunattu olkoon hän, joka uskoo.” Kaksi, kolme iltaa peräkkäin minä yritin saada asian kohdalleen; ja sitten, Pyhä Henki puhui, ja sanoi – innoituksen alaisena – ja sanoi: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Nimessä.” Ja ennen kuin minä kykenin sanomaan mitään, olin sanonut sen uudestaan. ”Siunattu olkoon hän, joka uskoo, että Herra on ilmestynyt tässä.” Ymmärrättekö? Ja minä olin juuri puhunut tätä, Pyhä Henki on Jumala itse sinussa. Näettekö? Ja ihmiset tajusivat sen. Näettekö? Ja silloin Pyhä Henki lankesi ihmisten keskuuteen. Näettekö, miten Se – Se rakentaa, profetoi?

¹²⁹   Siis, profetian ja profeetan välillä on ero. Profetointi menee toiselta toiselle, mutta profeetta on syntynyt kehdosta lähtien profeetaksi. Heillä on näin sanoo Herra! Heitä ei arvostella. Heitä ei nähdä Jesajan edessä, tai Jeremian, kenenkään noista profeetoista, sillä heillä on näin sanoo Herra! Mutta profetian henki ihmisten keskuudessa; sitä pitää pitää silmällä, sillä saatana voi pujahtaa sekaan. Näettekö? Nyt. Mutta asia pitää arvostella.

¹³⁰   Siis, me – me aiomme pitää herätyskokouksia. Siis, kuunnelkaapa tätä todella tarkasti nyt, te sananpalvelijat. Me valmistelemme herätyskokouksia. Selvä. Tai ehkä sitten meillä on normaali jumalanpalvelus. Seurakunta on tulessa. Sen olisi oltava kaiken aikaa. No, meillä on ehkä viisi tai kuusi ihmistä, joilla on lahja; yksi puhuu kielillä; kaksi tai kolme ehkä puhuu kielillä, neljä tai viisi kielillä – joilla on kielten lahja, jotka puhuvat tuntemattomilla kielillä. Kaksi tai kolme heistä osaa selittää. Ehkä heistä on yksi – kaksi, tai kolme, joilla on viisauden lahja. Selvä. He kaikki tapaavat, nuo lahjakkaat ihmiset… Te… noita lahjoja ei ole annettu leikkimistä varten, ei että sanotaan: ”Kunnia Jumalalle, minä puhun kielillä! Halleluja!” Te – te – te halvennatte itseänne. Ne on annettu työskentelyä varten. Ja teidän roolinne seurakunnassa on, tulla ennen kuin pääkokous alkaa, koska keskuudessamme tulee olemaan oppimattomia.

¹³¹   Te tulette huoneeseen sisään, ja istutte siellä, te ihmiset yhdessä, koska te olette Evankeliumin työtovereita. Sitten te istutte siellä. ”Herra, onko mitään, mitä Sinä haluat meidän tänä iltana tietävän? Puhu meille, oi, taivaallinen Isä,” uhrirukous, rukoukset, laulujen laulaminen… Henki tulee alas, lankeaa jonkun päälle, puhuu kielillä. Toinen nousee ja sanoo: ”näin sanoo Herra.” Mitä se tarkoittaa? Kuunnelkaa. ”Mene sanomaan veli Jonesille, että hän muuttaisi pois siitä paikasta, jossa hän asuu, sillä huomenna iltapäivällä, pyörremyrsky tulee ja kulkee tuon maan yli; ja se ottaa hänen talonsa. Ottakoon tavaransa ja lähteköön pois!” näin sanoo Herra

¹³²   Siis, tämä – tämä kuulostaa hyvältä. Mutta odottakaas hetki. Siellä pitää olla kolme ihmistä, joilla on henkien erottamisen lahja. Yksi heistä sanoo: ”Se oli Herra.” Toinen sanoo: ”Se oli Herrasta.” Se on kaksi kolmea vastaan – kaksi tai kolme todistajaa. Selvä. He kirjoittavat sen paperilapulle. Näin Henki sanoi. No niin. He palaavat rukoukseen, ja kiittävät Jumalaa.

¹³³   Hetken päästä: ” näin sanoo Herra, profeetta nousee ylös, näin sanoo Herra, tänä iltana, New York Citystä tulee nainen; hän on paareilla; hän tulee rakennukseen paareilla. Hänellä on vihreä liina päänsä ympärillä. Hän on kuolemassa syöpään. Mikä on saanut hänet tähän tilaan, mitä Herralla on häntä vastaan – hän on kerran varastanut rahaa seurakunnaltaan, kun hän oli kuudentoista vanha. Sanokaa, että veli Branham kertoisi hänelle noista asioista. näin sanoo Herra, jos hän panee asian kuntoon, hän paranee.” Odottakaas! Tämähän kuulostaa kauhean hyvältä, mutta odottakaapa; Sinä olet panemassa nimesi tähän paperiin, erottaja? Panetko sinä siihen nimesi?

¹³⁴   ”Se oli Herra.” Yksi sanoo: ”Se oli Herra.” Sitten – sitten sinä kirjoitat sen ylös: ” näin sanoo Herra, tänä iltana, eräs nainen on tulossa sisään, sellaisessa ja sellaisessa jutussa.” Se, jolla on erottamisen henki, kaksi tai kolme kirjoittaa nimensä siihen. Kaikki sanomat on annettu. No niin.

¹³⁵   Sitten hetken päästä, he kuulevat, kun kello soittaa. Seurakunta on ryhtynyt laulamaan. Silloin nämä sanomat tuodaan, ja laitetaan tänne puhujanpöydälle. Tässä juuri on se paikka, johon ne pitäisi laittaa. Minä olen jossakin poissa tutkistelemassa, rukoilemassa. Hetken kuluttua minä tulen ulos, kun laulut on laulettu. Seurakunta on täysin järjestyksessä, ihmiset tulevat, istuutuvat, mietiskelevät, rukoilevat; niin juuri teidän pitäisi tehdä. Ei tulla seurakuntaan juttelemaan toinen toistenne kanssa, – tulla seurakuntaan puhumaan Jumalan kanssa. Seurustelkaa toistenne kanssa tuolla ulkopuolella. Ymmärrättekö? Me seurustelemme Jumalan kanssa nyt. Ja me tulemme tänne keskustelemaan, kaikessa hiljaisuudessa, kunnioittaen, ja Henki liikkuu. Pianisti tulee pianon ääreen noin viittä minuuttia ennen kuin laulupalvelus aloittaa todella ihanasti:

Ristillä, jolla minun Vapahtajani kuoli,
Juuri siellä huusin puhdistusta synneistäni…

tai joku hyvä ihana vanha, todella hiljaisesti. Se tuo Pyhän Hengen läsnäolon kokoukseen. Näettekö? Selvä.

¹³⁶   Ihmiset istuvat siellä. Jotkut ovat tosissaan – alkavat itkeä ja tulevat alttarille, tekevät parannusta ennen kuin kokous on vielä alkanut. Pyhä Henki on läsnä. Ymmärrättekö? Seurakunta on taakoitettu. Kristityt rukoilevat; he ovat omalla paikallaan. He eivät istu siellä jauhamassa purukumia, sanomassa: ”Hei Liddie, antaisitko vähän huulirasvaasi; haluaisin… tiedäthän; mä tarvitsisin… siis, yhtenä päivänä, kun olin shoppailemassa, kuule, minä tallasin melkein sinun varpaillesi. Olenkohan milloinkaan nähnyt semmoista… Mitäs sä siitä ajattelet?” Voi, armoa! Ja sitä nimitetään muka Jumalan huoneeksi. Kuulkaa, se on häpeä! Kristuksen ruumis on koolla. Ja siinä me istumme.

Vieressä istuva mies: ”Kuule, tiedätkö, kun me mentiin sinne, tämä se ja se, ja se ja se ja se… ” Se käy kyllä ulkopuolella, mutta tämä on Jumalan huone.

¹³⁷   Tulkaa sisään rukoillen; menkää paikoillenne. Minä puhun nyt, en teidän seurakunnallenne, veljet. Minä en tiedä, mitä te teette; minä puhun tälle tabernaakkelille. Puhun nyt omalle takaovelleni. Juuri niin.

¹³⁸   Siis, kun te tulette sisään, siis, niin ensimmäinen asia on, tiedättehän, että pastori tulee esiin. Hän on valmis. Hänen ei tarvitse vastata kaikenlaisiin juttuihin. Hän on tulossa suorittamaan palvelustehtävänsä kasteen alta. Hän on ollut Pyhän Hengen voiman alla. Hän kävelee suoraan sinne, missä useat tulikielet ovat kokoontuneina yhteen. Nyt se on jo melkein patsas, näettekö? hän kulkee joka puolella. Hän kävelee esiin tänne, ottaa tämän. ”Sanoma seurakunnalta: ”näin sanoo Herra: Veli Jonesin tulee siirtyä pois talostansa. Huomenna iltapäivällä, pyörremyrsky pyyhkii yli tämän maan. Ota tavarasi, ja poistu.’” Veli Jones saa sen. Selvä.

Se on pantuna ylös. ” näin sanoo Herra, sen ja sen niminen nainen tulee sisään tänä iltana, ja se on – hän on tehnyt sitä ja sitä. Kuten äsken juuri sanoin, näettekö, sillä lailla. Selvä, se on käsitelty. Se siitä. Nyt ne ovat jo saaneet paikkansa seurakunnassa. Selvä.

¹³⁹   Sitten hän ottaa sanoman. Ja ensimmäiseksi, tiedättehän, hän alkaa saarnata. Mikään ei keskeytä; asia on jo käsitelty. Nyt, mennään eteenpäin, ja sanoma saarnataan.

¹⁴⁰   Hetken päästä, kun… Heti, kun sanoma on päättynyt, parantamisjono aloitetaan. Ja eräs nainen tulee täältä. Joku puhuu kielillä ja kertoo, että hän oli tulossa. Näettekö? Jokainen meistä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki meistä tietävät sen. Näettekö, kuinka usko alkaa rakentua tulisten kielien avulla, jotka ovat nyt päällänne. Se alkaa kerääntyä yhteen. Katsokaas, kyse on täytetystä työstä; siinä kaikki.

Tuo nainen…Sanon: ”Rouva se-ja-se, New York Citystä, istuu täällä…” Näettekö?

”Oi, aivan oikein, mistä te tiesitte sen?”

”Se oli Herran sanomassa seurakunnalle. Kun sinä olit kuusitoistavuotias, etkö ollutkin siinä ja siinä paikassa ja teit – otit vähän rahaa seurakunnaltasi, ja varastit sen, lähdit, ja sait sillä uusia vaatteita?”

”Oi, aivan oikein. Pitää paikkansa.”

”Niin juuri Jumala sanoi meille tänä iltana veli sen-ja-sen kautta, puhuttuna kielillä; veli se ja se selitti; veli se ja se sanoi, erottamiseksi, sanoi, että se oli Herralta. Ja tämä on totta.

”Kyllä.”

”Silloin: ”näin sanoo Herra”, pane asia kuntoon, niin sinä pääset siitä syövästä.”

¹⁴¹   Veli Jones menee kotiinsa, ottaa kärryjä, väistyy, ottaa kalusteensa sieltä. Kello 2 huomenna iltapäivällä [Veli Branham tekee ääntä kuvataksensa.] koko juttu menee menojaan. Näettekö? Silloin seurakunta ylistää… ”Kiitos Jeesus hyvyydestäsi.” Siis, tästä on kyse, seurakunnan rakentamista.

¹⁴²   Siis, mitä – jos se ei tapahdukaan, niin kuin sanottiin? Silloin teillä on paha henki keskuudessanne. Sitä te ette tahdo. Miksi tahtoa jotakin pahaa, kun – taivaat ovat täynnä helluntain aitoa? Älkää hyväksykö perkeleen vanhaa korviketta. Hankkikaa jotakin aitoa. Jumalalla on sitä teille. Sitten älkää enää pitäkö kokouksia, ja panko mitään tänne ylös, ennen kuin Jumala vahvistaa, että te olette kunnossa, koska te olette seurakunnan auttaja, joka työskentelee Evankeliumin hyväksi. Siis ymmärrättekö, mistä on kyse?

¹⁴³   Ja kielet, tuntemattomat kielet… Ei kukaan, hän – ei tiedä, mistä puhuu. Hän puhuu; mutta jokaisella äänellä on merkitys. [Veli Branham läimäyttää käsiään.] ”Gluck, gluck, gluck!” Sillä on – se on – se on jotain kieltä jossakin.

¹⁴⁴   Kun minä olin Afrikassa, en olisi uskonut, mutta kaikelle, mikä piti ääntä, oli jokin merkitys. Raamattu sanoo, ettei ole olemassa ääntä ilman merkitystä, ilman että sillä on tarkoitus. Raamattu sanoo, ettei ole olemassa ääntä, joka ei olisi ymmärrettävissä. Jokaisella tehdyllä äänellä on merkitys jollekin. No mutta, olen kuullut ihmisten sanovan… Sanoisin, ”Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”

¹⁴⁵   Yksi sanoo [Veli Branham matkii afrikkalaisen tulkin ääntä.] Toinen sanoo: [Veli Branham matkii taas.] Ja se tarkoitti: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika.” Näettekö? Sillä oli… Eikä se tarkoita minun mielestäni mitään, mutta heille se oli kieltä aivan samoin, kuin minä puhun teille. Kun zulun, xhosan, basuton [afr. kieliä] ja minkä tahansa tulkit tulevat mukaan, kaikki, jotka mainitsin, ymmärsivät. Ja kaikki asiat, jotka teistä kuulostavat vain mutinalta, ja te ajattelette että ”onpa melkoista papatusta”; se tarkoittaa jotakin. Niinpä meidän pitäisi kunnioittaa sitä, panna se omalle paikalleen.

¹⁴⁶   Siis, ehkä ei ole tullut mitään sanomaa. Siis, kokous on ohi; ja alttarikutsu on annettu. Hetken päästä joku – mitään sanomaa ei ole aikaisemmin tullut – joku nousee ylös heti, kun tulee tilaisuus. Pyhä Henki… Siis, Raamattu sanoo: ”Jos ei ole selittäjää, pysykööt hiljaa.” Vaikka puhuttaisi kuinka kovasti, pysykää hiljaa.

¹⁴⁷   Sanokaa: ”En voi tehdä sitä.” Raamattu sanoo, että voitte. Ymmärrättekö? Se on sillä – sillä selvä. Hän pysyköön hiljaa.

¹⁴⁸   Sitten, kun se, tilaisuus tulee, kun kaikki on kohdallaan, silloin, jos Pyhä Henki hypähtää hänen päälleen antaakseen sanoman, silloin antakaa se. Juuri näin teidän pitäisi tehdä. Sitten tulee selitys, ja sanoo: ”Täällä on eräs nainen, jonka nimi on Sally Jones, – toivottavasti sen nimistä naista ei ole nyt täällä – mutta… Sally Jones. Näettekö? Kertokaa hänelle, että tämä on viimeinen ilta, kun häntä kutsutaan. Pane asiasi Jumalan kanssa kuntoon, sillä hän on täällä enää vain lyhyen aikaa.” Nyt, Sally Jones ryntää niin vikkelästi alttarille kuin vain pääsee, näettekö? koska se on hänen viimeinen alttarikutsunsa. Näettekö? Se on sanoman antamista, tai vahvistuksen, tai semmoisen.

¹⁴⁹   Sitä on toimiva helluntaiseurakunta. Pahoilla hengillä ei ole mahdollisuutta livahtaa sisään, koska se on jo… Raamattu sanoo täsmälleen: ”Puhuttakoon kukin vuorollaan, kolme kerrallaan; ja kaksi tai useampi arvostelee.” [I Kor. 14:27] Sitä on seurakunta. Mutta missä se menee niin nykyään? Hypitään, hömpötetään turhia, naureskellaan ja vain jatketaan, kun joku puhuu kielillä; toinen katselee, puhuu jostakin muusta ja parveillaan ympäriinsä; ja paimen tekee jotakin; tai jotkut kerääntyvät ympärille. No, sehän ei ole oikein. Ehkä paimen saarnaa, ja joku nousee ja keskeyttää hänet… Ehkä – lukee Raamattua ja joku… lukemassa Raamattua, ja joku puhuu taustalla kielillä. Voi ei! Näettekö? Saarnaaja saarnaa ylhäällä pöntössä, joku nousee ja keskeyttää hänet puhuen kielillä. Ei siinä mitään. Minä en sano ettekö se olisi Pyhä Henki, mutta teidän pitäisi tietää kuinka käyttää Pyhää Henkeä, näettekö? käyttää Sitä.

Nyt minä – minä otan… Onko täällä sijaa vielä yhdelle [kysymykselle]? Sitten, huomenna on sunnuntai. Silloin me… otetaan vain… Tässä on yksi. Minusta se on kaikkein hienoin. Ja nyt, kestäisittekö te minun kanssani vielä muutaman hetken, pyytäisin? Ja sitten, minä… Minä haluan teidän – haluan että te saatte tämän. Säästin tämän tarkoituksella. Tämä on viimeiseni.

Nyt, ensin, luen kaksi asiaa, joita tämä henkilö kysyi. Tämä on mitätön paperinpala, kirjoitettuna kauniilla käsialalla. Ei aavistustakaan, kuka se olisi, ei nimeä alla – kirjoitettuna yhteenkään näistä.

98. Veli Branham, onko oikein, että sananpalvelijat tekevät pitkiä vedätyksiä kokouksissaan saadakseen rahaa, ja kertovat, että Jumala on sanonut heille, että niin ja niin monen yleisössä olisi annettava niin ja niin paljon. Onko se oikein? Haluaisin tietää. Tai, jos se on väärin, haluan tietää sen. Se on häirinnyt kamalasti minua.

¹⁵⁰   Siis, ymmärräthän ystävä, sanon sinulle, aion sano sinulle mitä ajattelen. Näetkö? Siis, se ei mene minusta oikein. Minusta se on kauheaa.

¹⁵¹   Siis, minä ajattelen näin. Jumala lähetti minut kentälle. Olen nähnyt ajan, jolloin näytin aivan, olisin vähintään… Minul – minulla ei ollut rahaa lainkaan. Ja sanoin: ”Annetaan vain kolehtilautasen olla.”

Ja manageri tule sanomaan: ”Hei, Billy me olemme tänä iltana viisi tuhatta dollaria miinuksella, poika. Onko sinulla Jeffersonvillessä rahaa maksaa se?”

¹⁵²   Minä sanoin: ”Ei se mitään. Jumala lähetti minut tänne, tai en olisi tullut. (Näettekö?) Annetaan vain kolehtilautasen olla.

Ja ennen kuin kokous oli ohi, joku sanoi: ”Tiedätkö, Herra pani minun sydämelleni, että antaisin viisi tuhatta dollaria tähän.” Näettekö, näettekö? Ensimmäiseksi, pitää tulla johdetuksi tekemään sitä.

¹⁵³   Minä en usko vedätykseen, enkä kerjäämiseen, enkä rahan pummaamiseen. Minusta se on väärin. Nyt veli, jos sinä teet niin, älä anna minun loukata tunteitasi. Ymmärrätkö? Sinä – sinä olet saattanut saada etuajo-oikeuden Jumalalta tehdä niin. Mutta puhun vain omasta puolestani. Minä en usko siihen.

¹⁵⁴   Siis, olen jopa tuntenut saarnaajia, jotka menevät sanomaan… Olin aivan, vähän aikaa sitten… siis, ei ole kyse helluntailaisista, tämä on… no, kyse on seurakunnista, – ymmärrättehän? muista seurakunnista. Oli suuri telttakokous. Gertie, sinähän olit kanssani, ja muitakin oli läsnä. Ja koko iltapäivän, eräässä tunnetussa seurakunnassa – kaksi tai kolme yhdessä – se on normaalia tavallisissa seurakunnissa, niin kuin meidän moderneissa seurakunnissamme täällä kaupungissa, ja niin edespäin – suuren kokoussarjan aikana – ja siellä käytettiin koko iltapäivä, seisottiin lavalla – ja peloteltiin, että Jumala tuhoaa ihmisten sadon, ja aiheuttaa polion heidän lapsilleen, ja sen sellaista, jos he eivät panosta tuohon kokoukseen. Tämä on varmasti totta, tämä Raamattu edessäni. Minä sanoin: ”Mikä häpeä Jumalalle ja Hänen seuraajilleen.” Jos Jumala lähettää teidät, hän pitää teistä huolen. Jos Hän ei ole lähettänyt teitä, antaa sitten kirkkokunnan pitää teistä huolta. Mutta – mutta te… Jos Jumala lähettää teidät. Hän pitää teistä huolen.

99. Mitä sanot joulunäytelmästä Pyhän Hengen seurakunnassa?

¹⁵⁵   No, jos se kertoo Kristuksesta, niin ehkä, minun puolestani. Mutta jos se käsittelee joulupukkia, minä en usko häneen. Minä – minä olen kasvanut – minä olen kasvanut siitä ulos. Minä en usko joulupukkiin ollenkaan. Ymmärrättekö? Ja kaikkiin noihin pikku joulujuttuihin mitä ihmisillä on, minusta se on naurettavaa. Ja… Vaan, minusta joulusta on otettu pois kaikki Kristus ja pantu joulupukki tilalle.

¹⁵⁶   Ja Santa Claus on satukertomus. Minä en ole loukkaamassa kenenkään tunteita, toivoisin, tarkoitan lapsia; mutta, kuulkaapa. Vähän aikaa sitten täällä, noin 25, 30 vuotta sitten, kun pastori tästä kaupungista, erään tietyn suuren seurakunnan pastori, jonka tunsin oikein hyvin, minun sydänystäväni, hän tuli luokseni. Ja Charlie Bohannon – Mike veli, sinähän muistat hyvän ystäväni Charlie Bohannonin… istui täällä toimistossa ja sanoi: ”Minä en ole käskenyt lapsiani, tai ole käskenyt lastenlapsiani olemaan valehtelematta.” Hän sanoi: ”Minun pikku poikani käveli tyköni, kun hän oli tullut noin 12-vuotiaaksi, puhumaan joulupukista…” Ja hän sanoi: ”No…rakas, minulla on sinulle jotakin kerrottavaa,” hän sanoi: ”Äiti…” Siis, ja jatkoi kertomustaan siitä, mitä oli tehnyt…

Sitten hän palasi, ja sanoi: ”Silloin, isi, onko Jeesuskin sama juttu?”

¹⁵⁷   Kertokaa totuus. Santa Claus on katolinen tarina kaverista nimeltä, Kriss Kringle tai pyhä Nikolaus, joka on vanha saksalainen katolinen pyhimys monia vuosia sitten, joka vaelsi ympäriinsä ja teki hyvää lapsille. Ja siitä seurasi se perinne. Mutta Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hän on todellinen ja Hän elää.

Nyt, tässä on kysymys, viimeinen, joka on tosi…

¹⁵⁸   Nyt katsokaa. Te voitte olla kanssani eri mieltä tästä. Mutta jos te olette eri mieltä, muistaisitteko, että te tekisitte sen ystävällisesti, teettehän? Minä rakastan teitä, enkä halua – enkä halua loukata teitä. Minä vain, haluan olla rehellinen. Jos minä en kykene… jos minä valehtelen pojalleni, silloin olen valehtelija. Ymmärrättekö? Minä haluan kertoa hänelle totuuden.

¹⁵⁹   Siis, minä kerron hänelle joulupukista, sanon: ”Joo, takuulla, joulupukki on olemassa. Seuraapa isiä jouluyönä.” Ymmärrättekö? Kyllä.

¹⁶⁰   Tiedättekö, yhtenä päivänä, olin liikkeellä ja testasin tätä erääseen pikkutyttöön ihan vain, että näkisin. Ja se kostettiin minulle toissa päivänä. Olin sisällä, ja me seisoimme siellä, täällä Quaker Maidissa [kauppa] ja minä menin sinne hakemaan ruokaa. Ja niin me, minä ja vaimoni olimme siellä. Ja siellä oli joku pikkutyttö, hän ei ollut kahdeksaatoista kuukautta vanhempi, ja hän oli siinä, meni ja lauloi: ”Kulkuset, kulkuset…” Ja minä sanoin…ja hän oli siinä pienellä korokkeellaan, tiedättekö, istui pienten ostoskärryn päällä.

Minä sanoin: ”Odotteletko sinä joulupukkia?”

Hän sanoi: ”Se on minun iskäni, herra.”

Minä sanoin: ”Herra siunatkoon sinua kulta. Oletpa sinä viisas.”

Siis, tässä on todella kova pähkinä purtavaksi, ystävät. Ja tässä… sitten minä lopetan. Oi, se on – se on hieno sananpaikka, mutta se on kova pähkinä jokaiselle, jolle se näyttää olevan. Ja se hämmensi minua vuosia; ja vain Jumalan armosta… Ja minun rakas vaimoni, joka istuu juuri tuolla takana nyt, kun hän kuuli, että minulla on tuo kysymys tänään iltapäivällä, hän sanoi: ”Bill, mitenkä sinä vastaat siihen?” Hän sanoi: ”Olen aina ihmetellyt sitä itse.” Hän sanoi: ”Minä en ole koskaan tajunnut sitä.” Hän sanoi…

Minä sanoin: ”Tule mukaan tänä iltana, kultaseni. Minä teen Jumalan avulla parhaani.”

100. Veli Branham, ole kiltti, selittäisitkö Hebr. 6:4- 6.

¹⁶¹   Tämä kerran todella… Nähkääs, teidän täytyy nyt tarkastella uskoamme, armoamme uskovaisten turvaa, pyhien kestyvyyttä – kestäväisyyttä, pikemminkin. Hebr. 6. luku, 4- 6.

Nyt, heti, kun se… lopetan tämän, minä toivon, että Jumala auttaa sitä tulemaan todella selväksi meille. Olen pahoillani, minä – minulla on sanoma täksi illaksi; ehkä saarnaan saman asian aamulla kokouksessa. Sitten minä lähden.

¹⁶²   Siis, tämä on todella kova pähkinä. Ymmärrättekö? Siis, teidän täytyy seurata. Muistakaa nyt, me uskomme ja opetamme tässä seurakunnassa, että ei kaikki, mikä tulee esiin ja huutaa, kaikilla, mikä puhuu kielillä, kaikilla, mikä kättelee saarnaajaa, on ikuinen elämä. Mutta me uskomme, että jos sinulla on ikuinen elämä, jos Jumala on antanut sinulle ikuisen elämän, sinulla on se iankaikkisesti. Sillä katsokaa, jos niin ei ole, Jeesuksesta tulee väärä opettaja. Joh. 5:24, Hän sanoi: ”Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, on ikuinen elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Siis, väitelkää Hänen kanssaan. ”Kaikki, jotka Isä on antanut minulle… ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä häntä”– minä lainaan Kirjoituksia – ”Kaikki, jotka tulevat… ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä ensin vedä häntä: ja kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Näettekö? ”Ja kaikille, jotka tulevat minun luokseni, minä annan ikuisen elämän”. Joh. 6, ”ja herätän hänet viimeisinä päivinä.” Nämä ovat Hänen sanojaan.

¹⁶³   Katsokaapa. Jos palaatte Efesolaiskirjeeseen 1. lukuun, Paavali saarnaa… Siis korinttolaisilla – jokaisella – oli kieli tai psalmi. Tehän huomaatte, että muilla seurakunnilla ei ollut tuota ongelmaa. Hän ei sanonut mitään siitä. Mainitsiko hän mitään kielistä Efeson seurakunnassa, Rooman seurakunnassa? Ei! Heillä oli kielet ja kaikki, niin kuin korinttolaisillakin, mutta ne oli pantu järjestykseen. Korinttolaiset eivät kyenneet pysymään järjestyksessä. Näettekö? Mutta Paavali meni sinne ja pani seurakunnan järjestykseen.

Nyt hän…Uskon, niin kuin Oral Roberts sanoo: ”Jumala on hyvä Jumala.” Ettekö tekin usko sen?

¹⁶⁴   Ja te sanotte: ”No mitenkä on helluntailaisten laita sitten, kielien kanssa, veli Branham?” Minusta heillä on Pyhä Henki. Varmasti on. No, miten niin? Katsokaapa. Tehän uskotte, että Hän on hyvä Jumala? Tuomas sanoi kerran: ”Tiedätkö Herra…”

Kaikki muut uskoivat Häneen. Ja sanoivat: ”Voi, me tiedämme, että Hän on todellinen!”

”Voi”, Tuomas sanoi: ”ei, ei, minä en usko sitä. Ainut, millä uskon sen, että saan joitakin todisteita. Minun on pantava sormeni Hänen kylkeensä ja naulanjälkiin Hänen käsissään.”

Hän on hyvä Jumala. Hän sanoi: ”No niin Tuomas, ole hyvä.”

”Oi,” Tuomas sanoi, ”nyt minä uskon.”

¹⁶⁵   Hän sanoi: ”Kyllä Tuomas, sen jälkeen, kun sinä näit minut ja tunsit minut, ja panit käteni… kätesi kylkeeni, sinä uskot. Mutta kuinka paljon suurempi on niiden palkinto, jotka eivät koskaan ole nähneet, ja silti uskovat.” Hän on hyvä Jumala. Hän antaa teille, mitä sydämenne kaipaa, totta kai. Uskotaan vain Häntä. Se on – se on – se on kuolinisku saatanalle. Kun ihminen ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan, veli, se tappaa saatanan joka kerta. Se on pahin osuma, jonka saatana voi saada, kun ihminen haluaa ottaa Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan. Niin kuin sanoin: ”Ihminen ei elä ainoastaan”, Jeesus, eräänä iltana, ”vaan joka Sanasta, joka lähtee…”

¹⁶⁶   Pankaapa tämä merkille. Nyt aloitan ensimmäisestä jakeesta:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…

Siis, ensimmäinen, mitä haluan teidän tietävän: Kelle Paavali tässä puhuu? Heprealaisille. Siinä sanotaan: ”Heprealaisille,” Heprealaiskirjeen päällä. Onko näin? Juutalaiset olivat hyljänneet Jeesuksen…Ymmärrättekö te nyt? Hän puhuu juutalaisille, ja näyttää heille, että lain varjo on Kristuksen esikuva. Ja kaikki vanhat asiat ovat uusien esikuvia. Nyt tarkkana.)

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…

¹⁶⁷   Siis hän on puhunut heille opeista. Otetaanpa ja puhutaan täydelliseksi tehdyistä asioista. Nyt, teidät on tehty täydellisiksi Jumalassa, kun teidät on sinetöity Pyhällä Hengellä lunastuksenne päivään saakka. ”Se, joka on syntynyt Jumalasta”, I Joh. ”ei tee syntiä; sillä hän ei voi tehdä syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.”

¹⁶⁸   Ihminen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, ei ajattele, että hänet on täytetty, mutta hän, joka on syntynyt Jumalan Hengestä ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen on hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä. Sanooko Raamattu niin? Niinpä, siinä se on. Te olette… Ei se, mitä te teette, mikä, on mitä – ei se, mitä maailma ajattelee teistä, vaan, mitä Jumala ajattelee teistä. Näettekö, näettekö? Te ette voi… Kuinka minulla voisi olla kaupunginjohtajan kirjoittama lupa, että voin ajaa neljäkymmentä mailia tunnissa kaupungin läpi, eikä yksikään poliisi pidätä minua? En voi. Kuinka voisin tehdä syntiä, kun veriuhri on pysyvästi Jumalan edessä, jolloin Hän ei edes näe minua, kun minun ja Jumalan välissä – on puskuri, verikilpi; sillä me olemme kuolleita, ja meidän elämämme on kätketty Kristuksessa Jumalan kautta, sinetöitynä Pyhällä Hengellä. Miten maailmassa, te voisitte väärää Jumalan silmissä. ”Jos me teemme syntiä tahallamme”, Hebr. 10 ”päästyämme totuuden tuntoon, synnin edestä ei enää ole uhria.” Tässä tapauksessa on mahdotonta  – ymmärrättekö? – tehdä tahallaan syntiä.

¹⁶⁹   Nyt, mennäänpä eteenpäin ja luetaan. No niin:

…täydellisyyteen; ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta parannusta kuolleista töistä ja… uskoa Jumalaan,

oppia kasteista… kätten päällepanemisesta kuolleiden ylösnousemuksesta, ja… iankaikkisesta tuomiosta.

Ja niin… tehdä, jos Jumala sallii.

Siis, tästä haluttiin aloittaa, 4:stä jakeesta.

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

¹⁷⁰   Nyt, siis, tämä näyttää aivan siltä, miltä kantilta te luette sen siinä, että ihminen voi saada Pyhän Hengen, ja sitten langeta takaisin ja joutua kadotukseen. Mutta hänelle on mahdotonta tehdä niin. Ymmärrättekö? Hän ei voi tehdä sitä. Jos hän voisi, Kristus valehteli. Ymmärrättekö? Niille, jotka ovat kerran tulleet valistetuiksi. Siis, katsokaas tätä: keille hän puhuu? Hän puhuu juutalaisille rajatapauksille. Hän ei sanonut ollenkaan, että Pyhällä Hengellä täytetty ihminen; hän sanoi: ”Jos hän on maistanut Jumalan Sanaa.”

¹⁷¹   Minäpä tuon sen vertauskuvana, että voitte ymmärtää ettekä menetä sitä nyt. Siis, hän kirjoittaa näille juutalaisille. Jotkut heistä ovat ”melkein – uskovaisia.” [/rajatapaus-] Ymmärsittekö? Hän sanoi: ”Siis, nyt me jätämme nämä työt ja jatkamme puhumalla täydellisyydestä.” Hän sanoi: ”Nyt me puhumme kasteista, ja kuolleiden ylösnousemisesta, ja kätten päällepanemisesta, ja kaikesta; mutta mennäänpä eteenpäin ja puhutaan täydellisyydestä. Siis, me puhumme siitä, milloin sinä tulet Pyhään Henkeen. Siis, sinä olet pyörinyt kokouksissa jo jonkin aikaa…”

¹⁷²   Ja tehän olette nähneet noita ihmisiä. He roikkuvat mukana; he eivät mene sisään eivätkä ulos. He kyllä arvostavat Pyhää Henkeä. He tulevat pistäytymään. Ja ehkä Pyhä Henki tekeekin jotakin ja, miehet, he nousevat ylös ja hihkuvat, ja hyppelevät ympäri lattiaa sen vuoksi, mutta he eivät halua ottaa Sitä vastaan – itsellensä. Ehei! Näettekö? Ja he sanovat: ”Voi, kyllä; on se hienoa… voi, mutta enpä nyt kyllä taida…” Näettekö, näettekö, näettekö? Rajatapaus-uskovia. Niin lähellä, että he voivat maistaa Sitä, mutta he eivät ota sitä vastaan. Ymmärrättekö? He norkoilevat noin vain mukana jonkin aikaa, kunnes hetken päästä ajelehtivat kokonaan pois. Voisin luetella monien nimet tabernaakkelissa, jotka ovat tehneet saman jutun. Lankeavat kokonaan pois taas, että voisivat uudistua parannukseen, heille ei ole parannusta. He ovat murehduttaneet Hengen pois itseltään. He ovat olleen niin lähellä että…

¹⁷³   Täällä, jospa käännätte kanssani – teillä ei ole aikaa, tiedän, siis – mutta jospa kääntäisitte 5. Moos. 1. luvun, ja luetaan se, te löydätte saman asian. Pankaa se ylös nyt, 5. Moos. 1. luku. Siis, alkaen 19. jakeesta ja luetaan 26:en. 5. Mooseksen kirja… Te näette… Katsokaapa nyt. Koko Israel… mitä nuo ihmiset tekivätkään, tultuaan Kades-Barneaan. Voi, minä näen jotakin! Tämä tabernaakkeli, tämä helluntailainen maailma, on Kades-Barneassa juuri nyt. Ehdottomasti näin on, veli Neville. Me olemme Kades-Barneassa, maailman tuomioistuimen ääressä – se oli tuomioistuin.

¹⁷⁴   Ja vakoojat lähtivät. Joosua sanoi täällä: ”Nyt, minä lähetän vakoojia,” tai Mooses pikemminkin, ”Minä lähetän vakoojia, kaksitoista, yksi, yksi jokaisesta heimosta. Minä lähetän heidän vakoilemaan maata ja tuomaan raportin.” Onko näin?

Ja kun he palasivat, yhdeksän noista kahdestatoista sanoi: ”Voi, kyllä se on hyvä maa, mutta voi, armoa, me emme kykene ottamaan sitä. Voi tavaton! Siellä on amorilaisia, ja me näytimme heinäsirkoilta heidän rinnallaan. He ovat aseistettuja miehiä. Heidän muurinsa ovat suuria. Voi, se on liian… no, kunpa me olisimme kuolleet Egyptissä, sen sijaan että sinä toit meidät pois sieltä tänne.”

¹⁷⁵   No niin, vanhat kunnon Kaaleb ja Joosua pomppasivat ylös ja hiljensivät heidät; sanoen: ”Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan sen.” Kyllä vain! Siinä se juttu on. Katsokaapa. Mitä tapahtui? Kaaleb ja Joosua tiesivät, että Jumala antoi siitä lupauksen: ”Minä en välitä, kuinka iso se on, minkälaisia ovat esteet, kuinka korkeita ne ovat, kuinka suuria ne ovat, sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Jumala sanoi niin, ja me kykenemme ottamaan sen.” Ja tiedättekö, he olivat vain kaksi ihmistä siitä, noista, kahdesta ja puolesta miljoonasta, jotka koskaan menivät yli tuohon maahan? Sillä he pitivät uskonsa siihen, minkä Jumala sanoi olevan totta. Aamen!

¹⁷⁶   Tabernaakkeli, juuri nyt, seisoo Kaades-Barneassa. Katsokaa, nuo ihmiset olivat niin lähellä, että maistoivat tuon maan viinirypäleitä. He söivät noita rypäleitä. Kun Kaaleb ja nuo menivät yli ja toivat rypäleitä, nuo kaverit ottivat muutaman ja söivät ne. ”Voi, ovatpa hyviä, mutta me emme kykene tekemään sitä.” ”Ne, jotka ovat maistaneet Jumalan hyvää työtä, ja maistaneet Pyhää Henkeä, nähneet Sen hyvyyden, ovat maistaneet Jumalan Sanaa…” Näettekö tämän? Ei yksikään noista miehistä, ei yksikään heistä saanut lupaa mennä yli. He kuolivat omassa maassaan, täällä erämaassa. He eivät päässeen toiselle puolelle, vaikka olivat riittävän lähellä maistamaan Sitä, mutteivät riittävän armossa ja uskossa ottamaan Sitä. Siitä on kyse.

¹⁷⁷   Nyt kuuntelehan tätä rakas henkilö sinä, joka kirjoitit tämän kirjeen. Luetaanpa vain seuraava jae. Odottakaas hetki. Kuunnelkaa Paavalia. Luetaanpa nyt 7:

Sillä maa…särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

¹⁷⁸   Siis, ymmärrättekö te, mitä hän sanoo? Siis katsokaa. Tässä oli tämä kysymys, ja sitten me lopetamme… Vuosikausia tämä juttu melkein näännytti minut kuoliaaksi.

¹⁷⁹   Minä kävin eräässä kokouksessa kerran, jossa ihmiset puhuivat kielillä, Mishawakassa, Idianassa. Siis, minä olen nyt omieni joukossa. Tehän olette kuulleet ihmisten… kuulleet minun kertovan elämänkertani, ja tuosta värillisestä miehestä, joka sanoi: ”Tässä hän on. Tässä hän on.” Minähän kerroin siitä.

¹⁸⁰   Mutta sen loppuosa: minä näin kaksi miestä. He olivat… Toinen esitti sanoman, toinen selitti sen. Toinen toi sanoman, ja toinen selitti sen. Ja veljet, se meni aivan oikein. Juuri tämä… Minä ajattelin: ”Hyvä tavaton! En ollut koskaan nähnyt mitään… Toinen puhui ja toinen…

¹⁸¹   Ja minä istuin siellä takana, kuin mikäkin ikivanha saarnaaja, tiedättehän. [Tyhjä paikka nauhassa – toim.] …molemmat miehet jonkin kerran, ja puristivat heidän kättään. En ollut milloinkaan nähnyt sellaisia miehiä eläissäni. Sanoma puhuttiin ja toisen piti selittää se. Ja oi, voi! Se oli loistavaa! Toinen puhui ja toinen selitti. Molemmat… Ja he tulivat liidunvalkoisiksi nostaessaan kätensä pystyyn. Minä ajattelin: ”Voi tavaton – että, missä minä olen ollut koko elämäni. Tämä on sitä!” Minä sanoin: ”Kyllä, helluntailaiset ovat oikeassa.” [/edustavat totuutta] Täsmälleen näin on.

¹⁸²   En nähnyt koskaan muuta, kuin mikä oli oikeaa [/aitoa /oikeanlaista] täällä näissä piireissä, joissa… Ehkä jossakin oli pari naista lähetystehtävissä. Ja sitten nousi meteli; ja toinen nimittelee toistaan ”korppikotkan pesäksi”, ja tiedättehän, sen semmoista, sellaista toisen toisensa sättimistä. En tarkoita mitään halveksuntaa näitä naisia kohtaan siis, tai mitään, mutta vain… Se – se edustaa pohjanoteerausta. Jos jotkut teistä… Muistatko sinä, veli Graham? Sinä olit vasta pikkupoika siihen aikaan. Ja niin, sillä lailla se meni.

Ja minä kuuntelin sitä, ja ajattelin: ”Voi, tavatonta, taisin törmätä enkeleihin.”

¹⁸³   Yhtenä päivänä tullessani talon nurkalta, noin seuraavana päivänä, tapasin toisen miehistä. Sanoin: ”Hyvää päivää herra!”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää.” Hän sanoi: ”Oletko… mikä teidän nimenne on?”

Ja minä sanoin: ”Branham.”

Hän sanoi: ”Oletteko te täältä?”

Ja minä sanoin: ”En, olen Jeffersonvillestä.”

Hän sanoi: ”Sepä hienoa. Oletteko helluntailainen?”

Minä sanoin: ”En herra, en ole.” Sanoin: ”Minä en hyväksy helluntailaisten tapaa saada Pyhä Henki”, sanoin, ”siitä huolimatta, minä olen täällä oppimassa.”

¹⁸⁴   Hän sanoi: ”Sepä tavattoman hienoa.” Ja puhuessani hänen kanssaan, sain kiinni hänen hengestään – kuten se nainen kaivolla – mies oli tosi kristitty. Veli, tarkoitan, että hänessä oli hieno sointi. Hän oli hyvä. Siis, kaikki te… Kuinka moni on ollut kokouksissani, ja nähnyt, kun noita asioita tapahtuu? Näettekö? Ja tuossa miehessä oli kaikki täysin kunnossa. Niinpä sitten, minä – minä ajattelin: ”Siinä se! Oi, kuinka hienoa!”

¹⁸⁵   Ehkä samana iltana, jonakin iltapäivänä, tapasin sen toisen. Minä sanoin: ”Hyvää päivää herra!”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää. Mikä teidän nimenne on?” Ja minä kerroin hänelle. Ja hän sanoi: ”Onko… oletteko te helluntailainen?”

Minä sanoin: ”En, herra, en ihan helluntailainen – enpä usko.” Sanoin: ”Minä olen täällä ihan oppimassa.”

Hän sanoi… minä sanoin… hän sanoi: ”Oletteko te saanut Pyhän Hengen?”

Minä sanoin: ”En – en tiedä.” Minä sanoin: ”Sen mukaan, mitä teillä kaikilla on, luulen, etten ole saanut.”

Ja hän sanoi: ”Oletteko puhunut koskaan kielillä?” Minä sanoin: ”En, herra!”

Hän sanoi: ”Silloin teillä ei ole Sitä.”

¹⁸⁶   Ja minä sanoin: ”No, minä – minä luulen, että näin on.” Minä sanoin: ”En tiedä. Minä olen saarnannut vasta noin kaksi vuotta, tai vähemmän,” ja minä sanoin: ”En tiedä asiasta juuri mitään”…sanoin: ”Ehkä en tiedä”…sanoin: ”Minä en ymmärrä…” Sillä, minä yritin pidätellä häntä siinä – ymmärrättekö? saadakseni otteen. Ja kun sain, niin jos olen koskaan tavannut teeskentelijää, siinä oli yksi niistä. Hänen vaimonsa oli tummatukkainen; ja hän asui vaaleatukkaisen naisen kanssa, hänellä oli kaksi lasta hänen kanssaan; ja hän puhui kielillä, ja selitti sen niin täydellisesti kuin vain voi. Ja minä sanoin: ”Herra, mihin minä olenkaan tullut?” Enkeleiden luota, en tiennyt mihin olin päätynyt. Minä sanoin: ”Olen – minä olen – olen fundamentalisti; asian pitää mennä Raamatun mukaan. Sen pitää mennä oikein. Jotain on vialla jossakin. Herra, miten tämä näin voi olla?”

¹⁸⁷   Minä menin kokoukseen saman iltana, ja Henki lankesi; ja veljet, Sen voi tuntea, että Se oli Pyhä henki. Kyllä vain! Jos ei ollut, minä todistan omalla hengelläni, että Se oli Pyhä Henki. Ja minä olin vain nuori saarnaaja, enkä tiennyt paljoakaan hengen erottamisesta. Mutta minä istuin siellä. Ja minä tiedän, että sama Jumala, joka pelasti minut, se oli tuo sama tunne… Minä tunsin kuin olisin ollut menossa katon läpi, rakennuksessa oli niin ihmeellinen tunnelma. Ja minä ajattelin…

¹⁸⁸   Ihmisiä oli noin 1500 siellä. Ja minä ajattelin: ”Oi, oi että!” Kaksi tai kolme ryhmää oli tavannut toisensa. Ja minä ajattelin: ”Jopas nyt, että! Miten tämä näin on? Siis, tuo suurenmoinen Henki tässä rakennuksessa lankeaa tällä tavalla; ja tässä, kun katsoo tätä nousua täällä, nuo kaverit puhuvat kielillä, selittävät, tuovat sanoman virheettömästi – ja toinen heistä on teeskentelijä ja toinen oikea Jumalan mies.” Ja minä ajattelin: ”Siis, nyt olen ymmällä. En tiedä, mitä tehdä.”

¹⁸⁹   No, välittömästi sen jälkeen, hyvä ystäväni, veli Davis, tiedättehän, alkoi sanoa, että minä olen vain nukke. Se tarkoittaa tyttöjen lelua, tiedättehän. Ja siis, minä olin naimaton, ja niinpä minä… Hän alkoi kiukutella minulle, ja sitten vain jatkoi, vähän kiusoitteli minua.

¹⁹⁰   Ja meillä oli pikku… Ja teidän äidillänne ja meillä oli pikku kokouksia eri paikoissa. Tabernaakkeli ei ollut – ollut toiminnassa silloin, ja me pidimme pikku kokouksia eri paikoissa. Ja lopulta, eräänä päivänä, kun tabernaakkeli oli rakennettu, monia vuosia myöhemmin, menin Green’s Millin luolaani rukoilemaan, koska veli Davis oli sanonut joitakin kauheita asioita minusta sanomalehdessänsä. Minä rakastin häntä. En halunnut, että mitään tapahtuisi ja minä – minä menin sinne rukoilemaan hänen puolestaan. Ja minä menin sinne, ja pääsin luolalle. Ja viivyin siellä parisen päivää. Ja minä sanoin: ”Herra, anna hänelle anteeksi. Hän – hän ei tarkoittanut – tarkoittanut sitä.” Ja ajattelin, ”Tiedättehän…” Satuin vain ajattelemaan Kirjoituksia.

¹⁹¹   Ja minä menin ulos. Ja siellä oli sellainen pölkky – se pölkky on siellä vieläkin, istuin sen päällä vähän aikaa sitten, vähän vuorelta alaspäin, se makaa poikittain pienellä polulla, joka tulee puron läheltä. Ja minä istuin pölkyllä hajareisin, ja katselin vuorille sinne – sinne päin, ja panin Raamattuni eteeni näin. Minä ajattelin: ”Tiedäthän…” Ajattelin erästä Sanapaikkaa: ”Kupariseppä on tehnyt paljon pahaa, ja sanonut asioita.” Tiedättehän… Ajattelin: ”Luulenpa, että luen juuri sen.” Avasin Raamatun, ja sanoin: ”Siis…” Pyyhin kasvoni, ja tuuli puhalsi, ja Heprealaiskirje 6 kääntyi esiin. ”No,” minä ajattelin, eihän se ole siinä.” Ja minä panin sen takaisin, näin. Ja tuuli puhalsi taas ja käänsi sen taas takaisin. Minä ajattelin: ”Onpa kummaa, tuuli puhaltaa sen noin vain takaisin.” Niinpä ajattelin: ”No, minäpä luen sen.” Se sanoo:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut… Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan…sanaa ja tulevan maailmanajan voimia

Minä ajattelin: ”No niin, minä en näe tässä mitään.” Luin eteenpäin, luvun loppuun. Eikä mitään. Sanoin: ”No, se sitten siitä.” Ja minä – minä näin sen tällä tavalla, ja taas se palasi. Ja minä otin sen ylös, ja ajattelin: ”Siis, mitähän tämä on?” Ja minä luin sen ja luin sen, ja luin sen, ja sanoin: ”Minä en ymmärrä.” Sitten jatkoin… ja minä luin sitä läpi

…mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut…

Ja se tultiin paikkaan, jossa sanottiin

Sillä maa…särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja… lähellä kirousta, ja sen tuomio on, että se poltetaan.

¹⁹²   Minä sanoin: ”Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa?” Minä melkein… Minä en ajatellut mitään siellä ylhäällä. Ajattelin vain tätä. Ja sillä hetkellä, minä vain istuin siellä, ja ajattelin Jumalan antavan minulle näyn veli Davisista ja muista siellä olevista. Ja minä istuin siinä; ja katselin, ja näin jonkin ilmestyvän onkaloon edessäni. Ja se oli pyörivä maapallo. Ja minä näin, että se oli aivan murtunut, kokonaan kynnetty. Ja joku Mies meni, tosi suuri vehje edessään täynnä siemeniä, ja mennessään, hän heitteli siemeniä kaikkialle maapallolle. Ja hän meni ympäri maan piirin ja katosi näköpiiristäni. Ja heti, kun Hän oli mennyt silmistäni, täältä tuli joku mies, tosi luihun näköinen, mustissa vaatteissa, ja meni ympäriinsä tällä lailla, meni [veli Branham tekee kuvaavia ääniä.] kylvämään huonoja siemeniä. Ja minä katselin sitä, ja maailma vain jatkoi pyörimistään ympäri…

¹⁹³   Hetken päästä vehnä tuli esiin. Ja kun vehnä tuli esiin, esiin tuli myös orjantappuroita, ja ohdakkeita, piikkipensaita ja hulluruohoa, ja kaikenlaista kasvoi esiin, silkkiyrttiä, ja kaikenlaista kasvoi vehnän seassa. Ja ne kaikki kasvoivat yhdessä. Ja sitten tulee todella paha kuivuus, ja pikku vehnällä on pää ylhäällä tällä tavalla, ja pienellä orjantappuralla, ja ohdakkeella, piikkipensaalle, niillä on pää tällä tavalla ylhäällä. Joka ruoho vain [veli Branham matkii huohotusta] hengittää näin. Sen voi oikein kuulla. Ja ne kutsuvat sadetta, sadetta.

¹⁹⁴   Ja hetken päästä, tulee oikein iso suuri pilvi, ja vesi oikein purskahtaa alas. Ja kun se lankeaa niiden päälle, vehnä pomppaa ylös ja alkaa huutaa: ”Kunnia, halleluja, ylistys Jumalalle!” Ja pikku hulluruoho pomppaa pystyyn ja huutaa: ”Kunnia, ylistys Jumalalle, helleluja!” Piikkipensaat ja ne kaikki, tanssivat pitkin peltoa huutaen: ”Kunnia, helleluja, ylistys Jumalalle”!

Oho, minä ajattelin: ”Tätä minä en ymmärrä.”

¹⁹⁵   Ja näky lähti pois; silloin tulin takaisin asiaan: ”Orjantappuroita, jotka ovat lähellä hylkäystä.” Silloin minä tajusin sen. Jeesus sanoi: ”Sade lankeaa niin vanhurskaille, kuin väärillekin.” Ihminen voi istua kokouksessa, voi puhua kielillä, voi huutaa ja käyttäytyä aivan kuten muutkin, joilla on aito Pyhä Henki ja silti hän ei ole Jumalan valtakunnassa. Juuri näin se on. Eikö Jeesus sanonutkin: ”Moni seisoo tuona päivänä sanoen: ’Herra, enkö minä ajanutkin ulos riivaajia sinun Nimessäsi; enkö ole profetoinut – saarnannut – sinun Nimessäsi; enkö ole tehnyt monta voimallista tekoa sinun nimessäsi?” Jeesus sanoi: ”Menkää pois minun luotani te laittomuuden tekijät, en ole koskaan teitä tuntenut.” Mitä tähän sanotte?

¹⁹⁶   Tätä se juuri tässä tarkoittaa. Ymmärrättekö? He ovat maistaneet hyvää taivaan sadetta; mutta he olivat väärässä alun pitäen. Alun alkaenkin heidän tavoitteensa eivät olleet oikeita; heidän motiivinsa eivät olleet oikeanlaisia. Niin, ettei voi sanoa;  Siis, sadonkorjuun aikaan hän sanoi: ”Menenkö kiskomaan ne kaikki ylös?”

¹⁹⁷   Hän vastasi: ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä, ja sinä päivänä orjantappurat ja ohdakkeet poltetaan yhdessä, ja vehnä kootaan aittaan.” Siis, mistä te tiedätte, mikä on orjantappura tai mikä on ohdake, tai mikä on vehnää? ”Hedelmistään te tunnette heidät.” Näetkö, veli, sisar, hyvä puu ei voi tuottaa huonoa hedelmää. Huolimatta, jossakin matkan varrella, sinut tullaan ottamaan kiinni. Niinpä, sinä, joka etsit Pyhän Hengen kastetta… Minä olen mielissäni, kuka sitten sen kirjoittikin. Ymmärrättekö?

¹⁹⁸   Siis, nuo rajatapaus-uskovat silloin, he olivat aivan heidän mukanaan. Heidät oli ympärileikattu ympärileikkauksella. He menivät kyllä maahan, jonka Jumala oli luvannut, aivan rajalle saakka. Monet menevät tuolle rajalle asti. Hän tulee menemään Pyhän Hengen kasteelle asti ja hylkää sen. Hän ei halua heittää kesken. Hän menee Sanan mukaiselle kasteelle Jeesuksen Kristuksen Nimeen, ja kääntää selkänsä, ja hylkää sen ja on näkemättä sitä.

¹⁹⁹   Raamatussa ei ole yhtään Sananpaikkaa, jossa kukaan olisi koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, ei yhtäkään Sananpaikkaa. Katolinen kirkko aloitti sen, se tuli esiin Lutherissa, Wesleyyn asti, ja on tullut sieltä saakka tänne. Varmasti näin on. Mutta raamatullinen määräys on: Jeesuksen Kristuksen nimeen. Se on apostolinen kaste. Te ette voi tehdä niin ja pysyä kirkkokunnassa. Näin on.

²⁰⁰   Ymmärrättekö nämä asiat? Pyhän Hengen kaste, Hengen lahjat, asiat, jotka Jumala synnyttää… Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, pitkämielisyys – no, sinä sanot: ”Mutta veli Branham, Jumalan kiitos, minähän olen pitkämielinen.” Siltä näyttääkin. Minä kävin Ohiossa jokin aika sitten, ja joku kysyi minulta, kirjoitti kirjeen tänne, ja kysyi, kastoinko minä ihmisiä Jeesuksen Kristuksen nimeen. En ollut sanonut sanaakaan. Se tuli esiin joka tapauksessa, ja kuusitoista yhteistyötä tekevää saarnaajaa vetäytyi pois. Se on sitä pitkämielisyyttä eikö vain? – pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, kärsivällisyys, ja Pyhä Henki. Näettekö?

²⁰¹   Oi, veli, sisar, me olemme Kades-Barneassa. Te olette nyt maistelemassa. Eilen illalla Pyhä Henki lankesi päällemme, tuli meihin, sisään, kuin väkevä tuulispää. Se jäi monen teistä päälle. Sananpalvelijat ovat nyt käyneet kodeissa siellä täällä, panneet kätensä päälle ja rukoilleet niiden puolesta, jotka etsivät Pyhää Henkeä. Älkää hyväksykö korviketta. Älkää hyväksykö jotakin meteliä. Älkää hyväksykö mitään tunnekuohua.  Odottakaa, kunnes Jumala on muovannut teidät, ja tehnyt teistä uuden luomuksen, tehnyt teistä uuden henkilön. Te olette maistamassa Sitä nyt, juuri maistamassa Sitä, mutta antakaa Kyyhkysen johtaa teidät suoraan pöytään, ja – ja Karitsan ja Kyyhkysen asettua yhdessä paikalleen, ja juhlia ikuisesti Jumalan Sanaa. Sillä Se tulee jäämään, kun taivasta ei enää ole eikä maata; Jumalan Sana pysyy. Juuri niin.

²⁰²   Älkää pitäkö minua äärimmäisyysmiehenä. Jos olenkin ollut, minä en tarkoittanut sitä. Jos minä… Toivon, että olen vastannut näihin kysymyksiin; olen, parhaan tietoni mukaan.

²⁰³   Ja siksi, Hebr. 6:ssa, ymmärrättekö, Paavali puhuu Heprealaisille, jotka sanoivat: ”No, me olemme mukanasi näin pitkälle.” He tulevat nousemaan maasta. Ymmärrättekö? He sanoivat: ”Nyt, sinä olet…” …nämä, jotka nousevat maasta ja ovat maistaneet…

²⁰⁴   Satuin juuri muistelemaan tämän talon menneisyyttä. [Haluan] esittää teille todisteen elävästä Jumalasta… Minä toivon, ettei tämä saa kiinnittämään liikaa huomiota tähän ihmiseen. Tulin eräästä kokouksesta vähän aikaa sitten, ja tulin tänne, ja ilmoitin teille, että hyvästä ystävästäni, henkilökohtainen kumppanini, metsästyskaverini, mies, joka on ollut hyvä minulle, mies, joka on ollut seurakunnassani; ja on ollut veljeni; minä kutsun häntä Bustyksi. Hänen nimensä on Everett Rodgers, asuu Milltownissa. Kuinka moni muistaa minun ilmoittaneen siitä? Hän makasi täällä sairaalassa; ja lääkärit operoivat häntä, avasivat hänet, ja hän oli niin täynnä syöpää, että hänet vain ommeltiin kiinni, ja sanottiin: ”Hän haipuu kohta pois; hän kuolee muutamassa viikossa; eikä siitä sitten sen enempää. Hän on loppu, siinä kaikki.”

²⁰⁵   Muistatteko, kun minä seisoin täällä korokkeella ja rukoilin hänen puolestaan? Menin sinne, ja menin sisään, ja jokin kalvoi sydämessäni. Menin huoneeseen, heti saatuani kaikki ulos sieltä, että voin… siinä veli Everett makasi. Ja tehän muistanette tämän. Menin sisään; minä sanoin: ”Veli – Veli Busty.” Kutsuin häntä Bustyksi.

²⁰⁶   Kauan sitten, kun minulla oli lehtimajakokouksia, ja kaikki nuo metodistit sieltä kukkuloilta – Gertie yhtenä heistä, liukastelivat ympäriinsä, kurkistelivat sinne viinilehtoon nähdäkseen, mitä sanomista minulla on, ja sillä lailla, pelkäsivät, että metodistiseurakunta erottaisi heidät. Ja sitten, menin ja sain näyn siellä, ja näin ruokaa täyteen ahdetun purkin. Otin nipun kaloja ja ripustin ne, ja panin – panin ne lankaan ja sidoin langan päät. Ja kun katsoin… ja se kaikki oli vain näkyä; minä jätin – jätin sinä yönä ihmisjoukon seisomaan lehtimajan alle ja menin veli Wrightin tykö kukkulan huipulle. Eikä minua löydetty seuraavana aamuna. Minä sanoin: ”Älkää kukaan teistä…”

²⁰⁷   Kun seisoin siinä saarnaamassa, niin valo tuli; Tulipatsas oli siinä edessäni ja sanoi: ”Lähde täältä; mene metsään; puhun sinulle.” Se oli samana päivänä, seuraavana päivänä siitä, kun ihmiset olivat löytäneet minut sieltä kukkulalta. Olin ollut siellä ylhäällä; piilotin autoni ruohon sekaan, ja olin ollut vuorella rukoilemassa koko yön ja koko seuraavan päivän. Jotkut tulivat sinne ylös, löysivät auton ja tulivat sinne… se oli se päivä, kun veli Graham Snelling täältä, sai Pyhän Hengen ja kutsun palvelukseen.

²⁰⁸   Siellä ylhäällä mäenrinteellä, jossa olin maannut siellä, ja Hän – Hän käski minun tehdä eri asioita ja mitä keskusteluja meillä oli yhdessä ollut. Hän antoi minulle näyn nähdä nuo kalat langassa, ja sanoi: ”Tässä on sinun Milltownin seurakuntasi.”

Ja neljä tai viisi niistä mätkähti alas; ja minä sanoin: ”Kuka tuo on?”

Sanottiin: ”Yksi niistä on Guy Spencer ja hänen vaimonsa. Toinen on eräs toinen Spencer sieltä, ja heidän…” Ja Hän kertoi eri ihmisistä, jotka tipahtaisivat pois.

²⁰⁹   Minä sanoin heille: ”Älkää kukaan teistä syökö.” Vaimoni ja minä emme olleet… Se oli ennen naimisiinmenoamme; ja hän meni kotiin koko yöksi sisar Spencerin kanssa, ihana nainen. Ihana mies, Guy Spencer on mukavimpia miehiä, joka on nahkakengissä seissyt. Ja hän – ja hän meni sinne, ja Opal sanoi: ”Katsos nyt…” Medalle hän sanoi: ”: Siis, Meda, minä luotan Bill-veljeen.” Hän sanoi: ”Mutta, kun Opalille tulee nälkä, hänen on saatava kinkkua ja munia.” Niinpä Meda menee ja paistaa hänelle kinkkua ja munia, ja hän asettuu syömään niitä, ja alkaa siunata, ja kumartuu pöydän yli, ja itkee, eikä voinut koskea siihen. Sitten he tulevat metsästämästä.

²¹⁰   Ja ylhäällä kukkulalla, sinä päivänä, Hän kertoo minulle täsmällisesti, mitä tulisi tapahtumaan. Hän sanoi: ”Nämä lähtevät, ja nämä lähtevät.” Mutta Hänellä oli suuri määrä purkitettua ruokaa. Hän sanoi: ”Säilytä tämä myöhempään käyttöön Milltownin väkeä varten.” Ja eräänä toisena iltana, kun kuuntelin veli Creechiä… Hän istui täällä eilisiltana. En… veli Creech, oletko täällä tänä iltana? Kun veli Creech tuli luokseni, soitti minulle, ja sisar Creech, itki; hänen isänsä makasi siinä. Hän sanoi: ”Bill-veli, älä kerro hänelle; hän kuolee.” Hän sanoi: ”Syöpä on kalunnut hänet aivan loppuun; lääkärit avasivat hänet, ja hän on niin täynnä syöpää kuin vain voi.” Ja Will Hall – ja tehän kaikki muistatte hänet, kun tuo sama lääkäri avasi hänet ja hän oli niin täynnä syöpää… Lähdin metsästämään oravia tuona aamuna, ja näin noiden omenien riippuvan huoneessa. Muistattehan sen tarinan siitä? Ja tuo mies elelee tänäkin päivänä. Se oli vuosia sitten. Hän ja veli Busty olivat ystäviä.

²¹¹   Ja minä menin sairaalaan, siihen uuteen sairaalaan – minä unohdin mikä sen nimi on, siellä New Albanyssä, uusi sairaala. Ja lähdin ulos katsomaan Bustyä; ja kun menin huoneeseen, sanoin: ”veli Busty.”

Hän vastasi: ”Bill-veli.” Otti kädestäni kiinni; puristi vanhalla kunnon tavalla; ensimmäisen maailmansodan veteraani, minä en sano sitä hänen ollessaan läsnä, mutta hänen sydämensä on yksi hienoimmista, joka koskaan on lyönyt vanhan sinisen paidan alla. Hän tarttui käteeni. Olin ollut hänen kotonaan; syönyt hänen kotonaan; nukkunut hänen kotonaan, aivan kuin olisi hänen veljensä. Hänen lapsensa ja me kaikki olemme tosi veriveljiä. Hieno mies.

²¹²   Ja hän… Mutta hän ei koskaan tullut oikein syvästi Herran yhteyteen. Hän… minä kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mutta päivänä, jolloin tuo metodistisaarnaaja sanoi: ”Jokainen, joka on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, lähtekää ulos teltastani.” Se oli selvä. George Wright ja muut, kävelivät ulos. Sinä iltapäivänä, minä menin sinne Totten’s Fordiin kastamaan Jeesuksen Kristuksen nimeen. Hänen koko seurakuntansa käveli veteen ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Niinpä minä vain jatkoin. Kaikki meni hyvin. Jos Jumala on teidän kanssanne, kuka voi olla teitä vastaan? En edes tiedä, mihin tuo mies meni, mitä hänelle tapahtui.

²¹³   Kuinka tahansa, kävelin sisään sairaalaan. Busty makasi siinä, aivan täynnä syöpää, lääkärit eivät edes tehneet mitään kuin vain panivat hänet taas kasaan. Busty sanoin minulle; hän sanoi: ”Bill-veli, tällä on jokin tarkoitus. Jotakin tapahtui.”

Vastasin: ”Kyllä, Busty.” Aloin tuntea Hengen, kuin tuo tuulispää, josta olen puhunut, tiedättehän, saapuvan.

Hän sanoi… Kun minä tulin tänne, tuossa nurkassa oli sateenkaari, asettunut tuohon nurkkaan. Sateenkaari on liitto; Jumalan liitto. Jumala teki liiton minun kanssani tuolla vuorella tuona päivänä. Panin käteni Bustyn päälle ja rukoilin hänen puolestaan.

Lääkärit sanovat: ”Hän haipuu pois. Hän vain heikentyy. Sille ei voi mitään… Hän lähtee muutaman päivän sisällä.” Ja Busty Rodgers… Se oli viikkoja ja viikkoja sitten, ja Busty Rodgers, istuu taas täällä seurakunnassa, terveempänä ja vankempana kuin olen koskaan elämässäni nähnyt hänet. Nousepa ylös, veli Busty. Siinä hän on. Annetaanpa Jumalalle kiitos, jokainen.

He olivat kokoontuneet yläsaliin,
Rukoillen kaikki Hänen nimessään.
Kastettuina Pyhällä Hengellä,
Ja voima saapui palvelukseen.
Siis, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tekee saman teille.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Vaikka näitä ihmisiä ei voi väittää maallisen maineikkaiksi,
Tai kehua olevan sitä,
He kaikki saivat helluntainsa,
Ja ovat kaikki kastettuja Jeesuksen nimeen.
Ja he kertovat nyt joka puolella,
Että Hänen voimansa on vielä sama.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;

Siis, tule veljeni, etsi tätä siunausta,
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan,
Ja pitää sielun tulessa.
Oi, se palaa nyt sielussani,
Oi, kunnia Hänen nimelleen.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Nyt lauletaan!)

Oi, yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Kuinka moni on yksi heistä, nostakaa kätenne? Oi, että! Oi, kuinka iloinen olenkaan, että olen yksi heistä.)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”
He olivat kokoontuneet yläsaliin,
Rukoillen kaikki Hänen nimessään.

Kastettuina Pyhällä Hengellä,
Ja voima saapui palvelukseen.
Siis, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tekee saman teille.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.” (Halleluja!)
Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

Nyt, samalla, kun laulamme kertosäkeen uudelleen, haluaisin jokaisen teistä kääntyvät ympäri ja puristavan jonkun kanssa kättä ja sanovan: ”Oletko sinä yksi heistä?” No niin.

Yksi heistä, (tiedä, että olet, veli…?…
Tiedän, että olet, veli…?… [Veli Branham puristaa lähellään olevien kättä] …yksi heistä.
Oi, yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

²¹⁴   Oi, ettekö olekin onnellisia, että olette yksi heistä. Kuinka moni haluaisi olla yksi, nostakaapa kätenne? Selvä. Nyt minä laulan tämän teille:

Siis, tule veljeni, etsi tätä siunausta,
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan,
Ja pitää sielun tulessa.
Oi, se palaa nyt sielussani,
Oi, kunnia Hänen Nimelleen.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Nyt lauletaan!)

Sillä, olen yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Halleluja!)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

²¹⁵   Muistakaapa, mitä tuo pieni tyttö sanoi Pietarille: ”Etkö sinä olekin yksi heistä?” Olen niin iloinen, ettekö tekin? Tiedättehän, Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Tämä on sitä!” Nyt, olen aina sanonut: ”Jos Tämä ei ole sitä, olen iloinen saatuani tämän, odottaessani sen tulemista.” Näin on. Olen iloinen tästä.

Sillä, olen yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

(Halleluja!)

Yksi heistä, yksi heistä;
Olen niin onnellinen, että voin sanoa: ”Olen yksi heistä.”

²¹⁶   Oi, eikö ole ihanaa istua yhdessä taivaallisissa paikoissa Jeesuksessa Kristuksessa, olla kosketuksissa Hengen kanssa, kosketuksissa Sanan kanssa, puhuen tulevista hyvistä asioista. Se on niin suloista. Minä olen niin onnellinen, kun tiedän, ettekö tekin? Ettekö olekin onnellisia, että olette kristittyjä? Ettekö olekin onnellisia, että syntinne ovat Veren alla? Hän tulee jonakin päivänä, ja me lähdemme Hänen kanssaan. Sitten, ajatelkaas, kaikki vanha aika lähtee meistä pois; kaikki sairaus, kaikki vaiva, koko kuolevainen elämä muuttuu. Voi tavaton! Minä voin todella ajatella noita vanhoja rakkaita veljiäni, jotka seisoivat täällä. Muistan… Kuinka moni muistaa rabbi Lawsonin? Oi, melkein kaikki. Voin nähdä hänen pitävän tuota vanhaa keppiään juuri täällä. Ja minä olen istumassa tuolla. Hän laulaa tätä pientä lauluaan… hetkinen vain Teddy, veli. Minäpä yritän, voinkohan saada sen sävelestä kiinni. En tiedä.

Minua odottaa hyvä huominen,
Kun helmiportit avautuvat selkoselälleen,
Ja kun menen tämän murheen verhon lävitse,
Lepään tuolla puolen.

Eräänä päivänä kuolevaisen suvun tavoittamattomissa,
Eräänä päivänä, vain Jumala tietää täsmälleen missä ja milloin,
Kuolevaisen elämän pyörät pysähtyvät,
Silloin tulen asumaan Siionin vuorella.

²¹⁷   Nämä pikkuiset pyörät, jotka pyörivät meissä – näkö, maku, tunto, haju, ja kuulo, nämä pikkuiset aistit ja pyörät, jotka pyörivät tässä kuolevaisessa elämässä pysähtyvät. Silloin, minä, itse, ja sinä, me tulemme asumaan Siionin vuorella. Oi, minä rakastan tätä, ettekö tekin? Minä tiedän, että meillä on tuo siunattu varmuus. Selvä. Kuinka moni tuntee meidän vanhan kastelaulumme? Nyt, me muutamme sen. Otetaanpa meidän erolaulumme:

Jeesus Nimi ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Ota se mukaasi minne menetkin.

Ottakaa Jeesus Nimi mukaanne. Tehkää juuri niin, kun lähdette. Selvä, kaikki yhdessä. Älkää unohtako, kello 8 aamulla jaetaan kokousta varten. Kokous alkaa 9:30. Saarnaan 10:ltä. Rukouskokous sairaille alkaa noin kello 11.

Huomenna iltapäivällä, huomeniltana on tabernaakkelissa evankelioiva sanoma. Ja huomisiltana, kaikki te, jotka olette katuneet syntejänne, eikä teitä ole koskaan kastettu, on… allas on avoinna; me olemme kastaneet ihmisiä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kaikki yhdessä nyt, kun me laulamme parhaimmalla äänellämme. Veli Busty, sinä et tiedä, miten iloinen olen ja kiitollinen Jumalalle. Tiedätkö, hän meni lääkäriin. Ja minulle kerrottiin, että lääkäri katsoi häntä eikä tiennyt mitä ajatella. Hän ei uskonut, että se oli sama heppu. Oi, se, mitä Jumala voi tehdä, ei ole salaisuus. Eikö ole näin? Selvä.

Jeesus Nimi (antakaa sen raikua!)  ota myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
Se antaa sinulle ilon ja lohdun,
Siis, ota se mukaasi minne menetkin.

Kallis Nimi, (Kallis Nimi!), oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo;
Kallis Nimi (Oi, kallis Nimi!), oi kuinka suloinen!
Maailman toivo ja taivaan ilo.

No niin. Annan nyt kokouksen paimenelle. Hänellä on muutama sana, tai puhuu joillekin, ja lähettää meidät menemään, mitä hänellä onkin mielessään.