60-0109 HERRAT, ME HALUAMME NÄHDÄ JEESUKSEN
(Sirs, We Would See Jesus)
Tifton, Gergia, USA, 9.1.1960

¹       Kiitoksia todella paljon, veli Palmer. Hyvää iltaa ystävät! On ilo ja kunnia olla täällä Tiftonissa, Georgiassa taas tänä iltana, mutta… Enpä olisi ikinä tiennyt, että ottaisin joskus tuomarin paikan. Olen… Tänä iltana minä tulen edustamaan tuomaria, taivaallista tuomaria.

Ja, minä ajattelin, tullessani ovesta sisään ja katsoessani näitä ihmisiä, ja sitä, missä tilanteessa he olivat, tiesin, että vielä jonain päivänä tulee hetki, jolloin me tapaamme jälleen. Jos emme tapaa enää, niin me tulemme kohtaamaan toisemme toisessa tuomioistuimessa; ja siellä me tulemme tekemään tiliä siitä, mitä me olemme tehneet ja siitä, mitä me teemme tänä iltana, mitä me sanomme, ja miten toimimme ja voimmeko me ottaa vastaan [/hyväksyä] sen, mitä me kuulemme, ja uskommeko me Pyhän Hengen tekoihin.

Kun tilanne on se, se saa meidät vapisemaan, kun ajattelemme sitä… Mitä mahtaakaan tapahtua sinä päivänä, jos meidän syntimme eivät ole veren alla? Siitä tulee monille hirvittävä päivä ja monille taas upea, kunnian päivä; se tulee olemaan ilon ja riemun päivä niille, jotka ovat ottaneet vastaan meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen. Silloin, kaikki meidän syntimme on pantu hänen päälleen ja hän tulee olemaan meidän puolustusasianajajamme oikeuden edessä. Minä olen niin iloinen, kun voin todistaa tänä iltana, että tiedän, että minä olen tunnustanut kaikki syntini hänelle kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja olen ollut kentällä yrittämässä edustaa ihmisille häntä, todellista, oikeaa asianajajaa, joka voi ajaa asiaamme niin täydellisesti, että Jumala antaa anteeksi jokaisen synnin ja lähettää meille vastineeksi sinetin siitä, että hän on tunnustanut meidät pojikseen ja tyttärikseen, Pyhän Hengen, joka todistaa puolestamme.

²       Ja siis, minä rakastan teidän kaupunkianne. Minä olin ensimmäistä kertaa tänään pienellä kävelyllä kaupungilla, eikä minun ole mikään pakko sanoa tätä, vaan minä haluan sanoa sen. Ihmiset ovat olleet niin ystävällisiä, jopa poliisit, olivat niin ystävällisiä ja mukavia ja kaikki yrittävät auttaa löytämään paikkoja, kun minä etsin erästä tiettyä kauppaa.

Ja sitten, jokin iski minuun, mikä sai sydämeni sykähtämään; eräs mies ylitti kadun voidakseen puristaa kättäni, ja minä ajattelin, että olin nähnyt tämän herrasmiehen aikaisemmin; ja hän esitteli itsensä, ja katsoessani häntä, ajattelin: ”Minä olen kyllä nähnyt hänet jossakin.”

Ja, hän sanoi: ”Te ette ehkä muista minua, veli Branham, mutta… minä toin teidän eteenne yksisilmäisen pikkutytön vuosia sitten. Hänellä oli vain yksi silmä, sillä eräs pikkutyttö oli raapinut pois hänen toisen silmänsä; ja minä soitin teille, johonkin paikkaan Miamin lähellä ja te vastasitte minulle sähkeellä ja sanoitte: ’Tulkaa vain tänne; ottakaa tyttö mukaanne.’”

No, siis, totta kai, siis, millaista meillä kotona on, kaukopuheluja tulee keskimäärin 42 tunnissa, ja ihmiset soittavat ja haluavat että tulisin rukoilemaan heidän sairauksiensa takia. Totta kai, jos he eivät olisi avun tarpeessa, he eivät soittaisi; he eivät käyttäisi rahaa, jos he eivät ajattelisi, että on olemassa jokin tapa saada apua.

³       Ja, minä pyysin häntä tulemaan, ja hän toi tullessaan tuon pikkutytön, jonka silmä oli kynsitty pois. Ja, lääkärit olivat luovuttaneet 1300＄laskun jälkeen. Silmä oli raavittu pois, ja rukoileminen pikkutytön puolesta…

Ja tänään mies otti taskustaan valokuvan nyt suloisesta äidistä ja näytti sitä minulle. Siis, hänen tyttärensä on nyt naimisissa ja hänellä on itsellään pieni tytär. Tyttö oli viisivuotias, kun tämä tapahtui, ja ennen kuin he lähtivät Kentuckysta, ja se sininen [iiris], joka oli kynsitty pois hänen silmästään, alkoi kasvaa takaisin; ja kun he pääsivät kotiin, silmä oli yhtä normaali kuin se toinenkin. Ja tänään hän on niin normaali ja terve kuin vain voi – itse pienen tyttären äiti. Hän lähetti minulle parin kenkiä. Jumala häntä siunatkoon! Ja näitä tapauksia löytyy kaikkialta osavaltiosta.

⁴       Ja minä sanoin eräille vanhoille ystävilleni; sanoin: ”Minkähänlaista mahtaa olla, kun me ylitämme virran, ja tämä… Koko tämä sukupolvi tulee olemaan tuomiolla, ne, joille minä olen saarnannut; ja minun on toimittava todistajana joko heidän puolestaan tai heitä vastaan. Jumala tietää silloin kaiken, ovatko ihmiset ottaneet vastaan vaiko eivät, ja sen, minkä kannan he ovat tähän ottaneet. Millaistahan se tulee silloin olemaan, kun miljoonat ympäri maailman…?”

Onkohan se herrasmies täällä talossa nyt, jonka minä tapasin kadulla tänään iltapäivällä? Se… Kyllä, hän nostaa tuolla kätensä. Nousisitko, veli ylös hetkeksi? Minä luulen, että hän on apulaisseriffi Floridasta. Eikö tämä juttu ollutkin totta? Hän on todistanut siitä; onpa hienoa!

Silloin – millainenhan mahtaa tuhansien tilanne olla tuomiolla, kun me tapaamme siellä tuona päivän

⁵       Minä luulen, että tässä samassa paikassa on tänä iltana kokous. Toivoisinpa, että meillä olisi useampia päiviä, että me voisimme olla täällä vähän kauemmin ja tutustua toisiimme; mutta, minä ajattelin, että ehkä tässä lyhyessä ajassa… Kun tulin tänne tuntematta ketään muuta kuin rakkaat ystäväni veli ja sisar Welch Evansin, joita minä olen oppinut rakastamaan sinä aikana, kun olen tuntenut heidät. Ja ennen lähtöäni ulkomaille, minä soin itselleni tilaisuuden tulla tutustumaan ihmisiin, ja nähdä ovatko kaikki ihmiset täällä kuten Evansit. Minä totesin asian olevan niin, ja minä olen siitä kiitollinen.

Siis, minä käännän nyt esiin joitakin sivuja Raamatusta aiheekseni. Eilisiltana, kun puhuin vähäsen pelastussuunnitelmasta, ja minä haluan tehdä nyt sen selväksi, että jumalallinen parantaminen ei ole Jumalan pääsuunnitelma, emmekä me voi tehdä sivuseikasta koskaan pääasiaa. Mutta, jumalallinen parantaminen kyllä sisältyy Jumalan pelastussuunnitelmaan. ”Sillä, häntä haavoitettiin…” Se oli Kristus, meidän Vapahtajamme, Jumalan Poika. ”Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.”

⁶       Siis, tänä iltana, me aiomme puhua jumalallisesta parantamisesta ja rukoilemme sairaitten puolesta. Siis, minä en ole jumalallinen parantaja, enkä usko, että sellaista ihmistä maailmassa edes on. Minä uskon, että on ihmisiä, jotka saarnaavat ja harjoittavat jumalallista parantamista, mutta en usko, että jumalallista parantajaa on olemassa. Jos asia olisi sillä tavalla, silloin kirjoitukset erehtyvät, sillä Psalmi 103:ssa Daavid sanoo: ”Kiitä Herraa minun sieluni… joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi.”

Ja jos, Jeesusta ”haavoitettiin meidän rikkomustemme takia, ja hänen haavojensa kautta meidät on… oletteko koskaan huomanneet tätä sitaattia? Mennyt aika. ”Haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden… haavojensa kautta meidät on parannettu”; mennessä ajassa – on jo parannettu…

⁷       Siis, asia on siinä, että saadaan ihminen… Jumalallinen parantaminen ei ole teidän pelastuksenne ansiota, tai perustu seurakuntaan kuulumiseen tai siihen, mitä te kannatatte, vaikka se onkin tosi, tosi hienoa. Mutta ansio… Jumalallinen parantuminen on teidän uskonne ansiota; ”jos voit uskoa” [KJV]. Ja jos meillä on riittävästi uskoa siihen, että Jumala voi antaa tämän ruumiin nousta jälleen mitättömästä lusikallisesta maan tomua, niin me voimme taatusti luottaa siihen, että hän parsii meidän ruumiimme elämään elämämme hänelle.

Minä uskon, että juuri sitä me kutsumme nimellä ”vakuus.” Meillä on nyt Pyhä Henki, joka on meidän pelastuksemme vakuutena, meidän ikuinen toivomme. Silloin jumalallinen parantuminen on vakuus, tai käsiraha, joka osoittaa, että ylösnousemus kuuluu meille; se on vakuutena tai etumaksuna ylösnousemisesta; siitä, että meidän ruumiimme tulee nousemaan kuolleista. Kun me näemme jonkun ihmisen laihtuvan varjoksi syövän takia, ja näemme hänen nousevan uutena ihmisenä, vahvana ja terveenä… Näemme ihmisen, joka on syntymästään mykkä ja kuuro, puhuvan ja kuulevan… Ihmisen, joka ei koskaan ole elämässään nähnyt päivänvaloa hypähtävän ilmaan huutaen ja ylistäen Jumalaa siitä, että hän näkee; ja todistaa sen kävelemällä ympäriinsä esittelemässä ihmisille, ja niin edelleen, sitä, että hän näkee, ja hän elää loppuelämänsä näkevänä, niin se osoittaa, että on olemassa ylösnousemus; sillä Jumala, joka voi saada sen aikaan, voi saada aikaan myös ylösnousemuksen.

⁸       Siis, ennen kuin me lähestymme häntä ja kirjoituksia… Minä en kuulu mihinkään kirkkokuntaan tai seurakuntaan. Minä kuuluin ennen lähetysbaptistiseurakuntaan, ja se on ainoa seurakunta, johon minä olen koskaan liittynyt. Ja sitten, tähän palvelustehtävään astuminen, kun se annettiin minulle… Minulla ei ole mitään tuon baptistiyhteisön rakkaita veljiäni vastaan – he ovat hienoja ihmisiä. Mutta, kun minä tulen tähän ja seison tässä sen pienen, Herran minulle antaman vaikutuksen varassa, minä en voi kuulua mihinkään kirkkokuntaan; ja siten minä voin seistä niiden välissä ja työskennellä Jumalan valtakunnan hyväksi. Minulla ei ole mitään itsekkäitä vaikuttimia; en tee muuta kuin vain hankin lapsia ja annan heidän valita itse seurakuntansa. Sillä tavalla minun mielestäni Jumala haluaa meidän toimivan.

⁹       Mutta, kaiken, mitä me teemme tai sanomme, pitää perustua Jumalan sanaan. Koska kellään ihmisellä ei voi olla uskoa, muuten kuin Jumalan sanan kautta. Usko tulee kuulemisesta sanan kuulemisesta. Siis, jos minä kertoisin teille, että sellaista ja sellaista tulee tapahtumaan, niin voi käydä, voi tapahtua; ja jos minä sanoisin teille, että näyttää mahdottomalta, että jokin tapahtuisi, niin… niin voisi kuitenkin tapahtua. Mutta, kun Jumala on luvannut tämän asian, niin te voitte luottaa siihen, että Jumala pitää sanansa. Sen varaan minun uskoni on rakennettu; ei yhtään vähempään kuin ikuisen Jumalan ikuiseen sanaan.

Ja Jumalan on sanansa mittainen. Minä olen sanani mittainen, ja sinä olet sanasi mittainen. Jos minä en voi luottaa siihen, mitä sinä sanot, niin silloin minä… ei edes tarvitse sanoa, etten minä luota sinuun, koska minä en voi. Jo sinä et voi luottaa minun sanaani, niin on turha sanoa minulle, että luotat, koska sinä et voi. Silloin, jos me emme voi tarttua Jumalan sanaan, meillä ei ole luottamusta sitä kohtaan. Mutta, kun Jumala sanoo jotain, ja te uskotte koko sydämestänne, että se koskee teitä, sen pitää tapahtua.

¹⁰   Ja, minä jatkan sanomalla juuri nyt jotain; että minä uskon, että oikea suhtautuminen jokaiseen Jumalan jumalalliseen lupaukseen, saa sen toteutumaan. Ja jos te voitte suhtautua oikealla tavalla tuohon lupaukseen… sillä, lupaus on siemen. Ja siemen menee maahan ja se on hedelmöitetty siemen, siinä on elämää, se tulee synnyttämään kaltaistaan, jos se pannaan kunnolliseen paikkaan. Jos siemen pannaan maahan…

Ja Jeesus sanoi: ”Jumalan sana on siemen, jonka se mies kylvi.” Jeesus oli tuo mies, joka kylvi sen.

Ja sitten, jos Jumalan sana on siemen, ja se siemen pannaan oikeisiin olosuhteisiin, sydämeen, joka on täynnä uskoa, se herättää jokaisen lupauksen eloon, saa aikaan sen, mitä luvattiin. Siksi, ennen kuin me lähestymme hänen sanaansa, puhutaanpa ensin sen kirjoittajalle… ja painetaan päämme.

¹¹   Oi, Herra Jumala, ikuinen Jumala, joka nostit Herran Jeesuksen kuolleista, ja olet tänä iltana esitellyt hänet meille Pyhän Hengen muodossa todisteena Jeesuksen ylösnousemuksesta ja nousemiseensa kuolleista. Parisen tuhatta vuotta on kulunut, mutta tänä iltana, hän on aivan yhtä todellinen kuin silloin, kun hän käveli Galileassa monia, monia vuosia sitten; ja hänen lupauksensa ovat jokaiselle uskovalle yhtä totta kuin ne olivat, kuin oli silloin, kun hän antoi ne Galileassa. Ja me rukoilemme tänä iltana, taivaallinen Isä, että sinun armosi vuodatettaisiin laajalti meidän sydämiimme niin, että me voisimme olisimme yhtä sinun sanasi ääressä ja sinun Hengessäsi. Voikoot tuo suuri Pyhä Henki tulla jokaiseen uskovaan tänä iltana ja ilmaista itsensä ylösnousseena Kristuksena.

Jumala siunatkoon jokaista seurakuntaa, joka on täällä edustettuna; paimenia ja kaikkia seurakuntia kautta koko osavaltion ja lähiseudulla ja niiden jäseniä. Siunaa tätä kaupungin oikeusistuinta, joka on avannut meille ovensa ja antanut meidän käyttöömme yhden oikeussaleistaan; tätä kaupunkia ja sen virkakuntaa; ja saakoon tämä heidän jalomielisyytensä sinun kansaasi kohtaan aikaan laajamittaisen herätyksen kaupungissa ja yhteisön keskuudessa, että täällä ei olisi tulevina vuosina mitään ongelmia. Suo se, Herra.

¹²   Paranna sairaat ja kärsivät; pelasta ne, jotka ovat pelastettavissa. Puhu meille sanasi ja kautta ja tulkoot sinun Henkesi ja tehkööt sanan selväksi; sillä sinun viimeisessä julistuksessasi seurakunnalle on kirjoitettu: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä ja jos he panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä tulevat terveiksi.”

Sen jälkeen, Jumalan sanan mukaan, joka ei voi erehtyä, sinut otettiin taivaaseen. Ja opetuslapset lähtivät kaikkialle ja saarnasivat sanaa ja merkit seurasivat heitä. Ja me rukoilemme, Herra, että nuo merkit, joiden sinä sanoit seuraavan maailman loppuun asti, ja kaikille luoduille… Auta meitä ottamaan siitä kiinni, Herra, ja auta meitä kaikkia  iloitsemaan yhdessä ylösnousemuksen siunauksista tänä iltana. Me pyydämme sitä Jeesuksen, sinun Poikasi nimessä, aamen.

¹³   Te, jotka seuraatte kirjoituksista, minä haluan teidän ottavan esiin Raamatusta hetkeksi Johanneksen evankeliumin 12:nnen luvun. Ja me haluamme lukea 20 ja 21 jakeen – Johanneksen 12:nnesta luvusta:

Niiden joukossa, jotka tulivat ylös juhlille palvomaan Jumalaa, oli muutamia kreikkalaisia. Nämä menivät Filippoksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häneltä: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.”

Ja aiheekseni minä haluan lukea Heprealaiskirjeen 7 ja 8 jakeen.

Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Pankaa merkille, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Lisätköön Herra siunauksensa sanansa lukemiselle.

¹⁴   Siis, nämä kreikkalaiset, luullakseni, ilmaisivat kaikkien meidän tunteemme, ja jokaisen ihmisen sydämen huuto kautta kaikkien aikojen on ollut: nähdä Jumala. Jopa Job, Vanhassa testamentissa, halusi tietää, missä Jumala elää. Hän halusi mennä Jumalan ovelle ja kolkuttaa sitä, ja niin sanoakseni, hän halusi ”keskustella asioista Jumalan kanssa.”

Ja kreikkalaiset, oppineina, ymmärsivät paljon tuon ajan sanoista ja teologiasta, olivat kuulleet, että Jeesus oli Jumalan Poika; ja he ajattelivat, että järkevintä, mitä voi tehdä tavatakseen hänet, oli löytää joku noista hänen palvelijoistaan, jotka voisivat esitellä Jeesuksen heille. Se on oikea lähestymistapa. Ja kun, me noudatamme sitä – tuota oikeaa lähestymistapaa, olen varma, että Jumala pitää lopusta huolen.

Ja miten heidän sydämensä onkaan täytynyt olla yhtä nälkäinen, kuin meidän tänä iltana. Minä en usko, että täällä on yhtään ihmistä, joka kuultuaan Jeesuksen nimen, ei olisi nälkäinen ja janoaisi tavata häntä.

¹⁵   Minä uskon, että jos minä sanoisin tässä oikeussalissa tänä iltana: ”Kuinka moni täällä haluaisi nähdä hänet”, jokainen käsi nousisi, koska me haluamme kohdata hänet. Ihmisluonto yksinkertaisesti tietää, että verhojen takana on jotakin, ja me haluaisimme nähdä, mitä se on. Mistä se johtuu? Ja jos, meidän Raamattumme sanoo, että meidän nimemme on pantu Karitsan elämänkirjaan ennen maailman perustamista, niin on ollut Joku, joka tiesi asian ennen kuin maailmaa oli olemassa. Kuka tuo henkilö on?

Muslimit sanoisivat, että sehän on Mohammed; buddhalainen sanoisi, että sehän on Buddha. Sikhit… ja jainalaiset ja muiden uskontojen edustajat sanoisivat, että se on heidän jumalansa.

Ja minulla on ollut suuri kunnia seistä 20 tai 30 eri uskonnon edustajien edessä, pitää kädessäni heidän kirjaansa toisessa ja Raamattua toisessa kädessä ja sanoa: ”Toisen näistä pitää olla väärässä, ja toisen pitää olla oikeassa.”

¹⁶   Minä sanon näin, koska tämä on kristitty valtio, tai sitä nimitetään kristityksi, että kristinusko on ainoa oikea. Se on ainoa, joka voi todistaa, että sen perustaja elää yhä. Mohammedin haudalla on seissyt valkoinen ratsu kaksituhatta vuotta, ja vartijoita vaihdetaan neljän tunnin välein. Buddha kuoli noin 2300 vuotta sitten, ja monet muut ovat kuolleet ja haudassa, mutta Jeesus elää. Hauta ei voinut pitää häntä; hän nousi kuolleista ja elää ikuisesti.

Ja sitten, jos hän elää, ja kirjoitukset sanovat, että elää, niin silloin, jos hän elää, kirjoitukset ovat totta, kun niissä sanotaan, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Siis, ei jotakin hänen kaltaistaan, vaan tuo sama, sama elämä, sama Jeesus.

Meillä on oikeus pyytää Jumalalta tänä iltana, tai Pyhältä Hengeltä, joka on hänen todistajansa. Meillä on ihan yhtä suuri oikeus pyytää häneltä tänä iltana: ”Herra, me haluaisimme nähdä Jeesuksen”, kuin noilla kreikkalaisilla, jos hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti; sama oikeus. Ja minä olen varma siitä, ettemme me pety häneen, koska hänen sanansa sanoo, että hän on sama, ja minä uskon sen. Jos niin ei olisi, minä en olisi täällä tänä iltana.

¹⁷   Äskettäin, joku sanoi minulle: ”Mitä sitten, jos Jeesusta ei olekaan, kun maailma loppuu? Mitä, jos se ei olekaan totta?

Minä sanoin: ”Herra, se pitää paikkansa. Minä tiedän, että se on totta.”

Hän sanoi: ”Entä, jos se ei olekaan?”

Minä sanoin: ”Minä otan nyt sinun kantasi: jos se ei pidä paikkaansa, silti oli eräs, joka antoi elämänsä tehdäkseen maailmasta paremman paikan elää ja antoi meille ihmiskunnan, ja kodit ja lapset ja rakkauden ja ruuan ja vaatteet… Minä olen hänelle velkaa elämäni joka tapauksessa. Minä antaisin sen hänelle joka tapauksessa, ja jos hän hylkää minut tieni päässä, hän olisi silti oikeudenmukainen. Jos hän sanoisi: ”Mene pois luotani Paholaisen helvettiin”, niin jonkin pitäisi muuttaa minun henkeni, tai minä rakastaisin häntä helvetissä; missä sitten olenkin, minä tiedän, että minulle on tapahtunut jotakin.”

Me olemme hänelle elämämme velkaa; olemme velkaa kaiken, sen mitä me olemme. Kaikki hyvät asiat ovat tulleet hänen kauttaan, eikä ole mitään hyvää, mikä ei olisi tullut hänen kauttaan. ”Herra, me haluamme tavata Jeesuksen.”

¹⁸   Se tuo mieleeni pikku kertomuksen, johon minä usein viittaan. Olen elänyt Ohiojoen rannalla. Ja siellä eli eräs pikkupoika, joka kävi tietyssä seurakunnassa siellä kotikaupungissani, ja hän oli hyvin innokas pieni poika. Ja tuo pikkukaverin mielestä hän ei kuullut tarpeeksi Jumalasta… eikä hän sitten enää käynyt tuossa seurakunnassa; hän lähti toiseen seurakuntaan.

Ja yhtenä päivänä hän meni äitinsä luo, hän sanoi: ”Äiti…” – hän oli luullakseni noin 10-vuotias, aika pieni kvaveri ikäisekseen, ja hän sanoi: ”Minä haluan kysyä sinulta jotakin.”

Äiti sanoi: ”Juniori, kysy vain.”

Poika: ”Jos tämä Jumala, josta sinä puhut, ja paimen puhuu saarnastuolista, ja pyhäkoulunopettaja kertoo pyhäkoulussa, jos Hän on niin mahtava Jumala, miksi minä en näe häntä?” Siinäpä varsin järkeenkäypä kysymys!

Ja äiti sanoi: ”Poikaseni, minä en kykene vastaamaan tuohon kysymykseen; kysy pyhäkoulunopettajaltasi.”

Ja pikkukaveri, kysyi, seuraavana sapattina, pyhäkoulunopettajaltaan; ja hän vastasi: ”Minä en kykene vastaamaan. Mene tapaamaan paimenta.”

Ja poika meni tapaamaan paimenta, ja paimen sanoi: ”Rakas poikaseni, minä pidän sinun innokkuudestasi, mutta minun pitää sanoa sinulle, että kukaan ei voi nähdä Jumalaa.”

Sehän tuotti tuolle pikkukaverille pettymyksen. ”Miten ikinä minä voisin oikeasti ymmärtää sen, että hän loi maan ja taivaat ja kaikki nämä suurenmoiset asiat, ja kuitenkaan en voi nähdä häntä?”

¹⁹   Hän tapasi käydä joella erään vanhan kalastajan kanssa… joka kalasti ammatikseen. Ja he lähtivät kokemaan verkkojaan Six Mile-saaren lähellä, Louisvillen pohjoispuolella. Ja paluumatkalla alkoi sataa, ja he joutuivat menemään pensaikon suojaan välttyäkseen kastumasta täysin sateessa ja myrskyssä. Kun myrsky oli ohi, aurinko tuli esiin; vanha kalastaja äyskäröi veneen tyhjäksi, lähti rannasta alas jokea ja pani pikkupojan pitämään perää.

Ja kun hän löi airoja aaltoja vastaan, niin rytmikkäästi kuin vain oikea soutaja voi, aurinko oli laskemassa länteen. Ja idässä, jota kohti hän kiskoi venettään, ilmestyi sateenkaari. Ja tuo pikkumies istui hetken hiljaa, hän huomasi vanhan kalastajan haukkovan henkeään, ja nyyhkivän; ja hetken päästä, hän huomasi suurten kimaltavien kyynelten valuvan pitkin hänen harmaata partaansa ja tipahtelevan hänen syliinsä.

Ja pikkumiehen tunteet nousivat pintaan; hän innostui. Ja hän irrotti peräsimestä ja tuli keskituhdolle ja sanoi… lankesi polvilleen ja sanoi: ”Herra, minä haluan kysyä teiltä jotakin. Minun äitini, tai pyhäkoulunopettajani, eikä paimeneni pysty vastaamaan minulle. Minä näin sinun katsovat tuota sateenkaarta, ja niin kuin minä ymmärrän kirjoituksista, Jumala asetti sen merkiksi. Ja jos Jumala on niin suuri, miksemme me voi nähdä häntä?” hän sanoi.

Ja vanha mies, joka oli hiukan hämillään pikkumiehen innostuksesta; laski airot ja otti pojan syliinsä ja katsoi häntä kasvoihin; pyyhkäisi hiukset hänen kasvoiltaan, katsoi häntä ja sanoi: ”Poikaseni, kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten 40 vuodan aikana, on ollut Jumalaa.

Tuossa vanhassa kalastajassa oli niin paljon: ainoa tapa nähdä Jumala, on saada hänet sisälleen, niin että hän voi käyttää teidän silmiänne; silloin te näette hänet. Mutta jos häntä yrittää nähdä sillä, että on jokin älyllinen käsitys hänen sanastaan, tai tunteiden nostatuksen kautta, se ei onnistu. Hänen on oltava sinussa.

²⁰   Silloin sinä itket, kun aurinko laskee tai nousee. Tarkkailepa tulevana syksynä; ennen kuin pakkaset tulevat, tai kylmät viimat alkavat kurittaa maata, puiden mahla lähtee lehdistä ja kulkeutuu piiloon juuriin, koska jos se jäisi lehtiin, talvi tappaisi puun.

Sitten, minä esitän kysymyksen: ”Millainen äly saa mahlan puusta sen juuriin talveksi?” Oi, uskottomalta menee pohja pois. Mutta, kun Jumala tulee sinuun, sinä huomaat hänet kaikessa.

Minun mielestäni, seurakunta, nykyään… ja kun sanon ”seurakunta”, minä en tarkoita mitään kirkkokuntaa, minä tarkoitan koko seurakuntaa yhdessä. On olemassa yksi Seurakunta; minä olen ollut Branhamin suvussa 50 vuotta, eivätkä minua ole koskaan pyydetty liittymään perheeseen. Miksei? Minä synnyin Branhamiksi; minä synnyin sukuun.

Siitä syystä me olemme… Miten me pääsemme seurakuntaan? Me synnymme seurakuntaan yhden Hengen kautta. Meidät on tuotu Jumalan Pojan yhteyteen ja meistä on tehty osallisia hänen armostaan ja kirkkaudestaan, ja meidän sisällämme on ikuinen elämä.

²¹   Louisvillessä, yhdessä halpahallissa, oli eräs rouva, joka kiinnitti ihmisten huomion. Hän piti parivuotiasta poikaa olallaan, ja meni tiskiltä tiskille ja poimi sieltä tavaroita.

Joku sanoo: ”Katso kultaseni, katso tuota lasta.”

Ja nainen hermostui koko ajan enemmän.  Tiskiltä tiskille ja nosteli tavaroita nähdäkseen, mistä tuo lapsi… nosteli esineitä, saadakseen lapsen kiinnittämään niihin huomiota – mihin tuon ikäisen lapsen pitäisi kiinnittää huomiota.

Ja lopulta hän tuli pikkuisen kellon viereen ja otti sen kellon, ja kilisti hermostuneesti sitä ja sanoi: ”Katso kulta; katsopa äidin sydänkäpynen, katso”, mutta pikkumies vain tuijotti.

Sitten hän romahti tiskin päälle ja voihki: ”Ei, ei, ei se voi olla niin.”

Ihmiset ryntäsivät hänen luokseen katsomaan, mikä oli hätänä. Nainen sanoi; ”Minä käytin lastani lääkärissä; poika vajosi koomaan jokunen viikko sitten; oli tokkurainen. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään, minkä olisi pitänyt saada tuon ikäisen lapsen huomion heräämään. Hänessä on jotain vikaa; lääkäri sanoi, että hänen tilansa oli parantunut, mutta se ei ole”, nainen sanoi.

Minä mietin, mahtaakohan seurakunnan tila olla samanlainen tänä iltana? Kahdentuhannen vuoden jälkeen, Jumala on näyttänyt seurakunnan silmien edessä kaikenlaista, mikä sen olisi pitänyt tämän ikäisenä tunnistaa; meillä on ollut Billy Graham, Oral Roberts, Jack Shuler, Tommy Hicks; Pyhä Henki on liikkunut, näyttänyt ihmeitä ja merkkejä Jeesuksen tulemuksesta, mutta seurakunta tuntuu olevan tokkurassa eikä huomaa… Oi, kunpa me vain voisimme tajuta; jospa me voisimme tulla tuntoihimme ja herätä siihen, että kyse on Jumalan kädestä.

²²   Suurin yleisö, jolle minun on ollut kunnia saarnata, oli Mumbaissa, Intiassa, kolmisen vuotta sitten – 500 000. Ja kun pääsimme sinne, luin lehdestä – ja monet piispat ja sen sellaiset tulivat lentokentälle tervehtimään meitä, ja oli seppeleitä, tehän tiedätte sellaiset, tervehdyksenä; ja minä luin lehdestä: ”No, maanjäristyksen täytyy olla tulossa.”

Jokunen päivä ennen sitä, jotakin mystistä tapahtui. Kaikki pikkulinnut, jotka asuivat isojen kiviaitojen koloissa ja isojen tornien… Siellä ei ole sellaisia aitoja, joita meillä on täällä. Ihmiset ovat köyhiä – keräävät pellolta kiviä – Intiassa asuu 417 miljoonaa ihmistä, ja ehkä yli 2/3-osa heistä on kerjäläisiä; ihmiset keräävät kiviä ja tekevät niistä aitoja. Ja pikkulinnut tekevät pesänsä ja elävät niiden kivien välissä. Ja kun tulee ilta, ja tropiikin aurinko on kuuma, karja seisoo näiden aitojen vierillä päästäkseen varjoon; sitten tapahtui jotain outoa.

²³   Silloin kukaan ei tiennyt, mistä se johtui; yhtenä päivänä kaikki pikkulinnut lähtivät kivien välistä; ne menivät puihin ja karja pakeni aitojen vieriltä ja seisoi peltojen keskellä; eivätkä ne tulleet takaisin. Kului tunteja; eikä tiedetty, mikä tuon tunteen niissä sai aikaan. Silloin iski maanjäristys; se hajotti maahan nuo aidat. Jos nuo pikkulinnut olisivat olleet siellä, ne olisivat kuolleet. Jos karja olisi seissyt siellä, ne olisivat kuolleet.

Jos nuo eläimet, tuon saman vaistonsa avulla, joka niillä oli Nooan aikana… Jumalan Henki, vaiston avulla, sai ne pakenemaan vaaraa, miten paljon ennemmin Pyhällä Hengellä täytetyn seurakunnan pitäisikään paeta tulevaa vihaa turvalliseen paikkaan Kristukseen? ”Herrat, me haluamme tavata Jeesuksen.”

²⁴   Oi, me voisimme viipyä tunteja tässä aiheessa, mutta: asiaan. Ainut oikea tapa… Jos minä sanoisin kaikille baptisteille täällä tänä iltana: ”Uskotteko te, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti…?”

”Kyllä.”

Metodistit, presbyteriaanit, luterilaiset, helluntailaiset, kaikki eri seurakunnat sanoisivat: ”Kyllä. Me uskomme sen.”

Silloin, minä esittäisin teille tällaisen kysymyksen: ”Jos, hän on sama, niin miksi me emme voi nähdä häntä samalla tavalla?”

Siis, se on kyllä aika kova väite, mutta minä en esitä sitä muuten kuin, että Jumalan sana sanoo niin. Minä sanon ainoastaan sen, mitä Jumala sanoi. Minun asiani ei ole osoittaa sitä todeksi; hänen asiansa on pitää oma sanansa, hänen asiansa. Se on hänen käsissään, ei meidän.

Siis, minä haluan teidän kuuntelevan tarkasti hetkisen; ainoa kunnon tapa, jolla me voimme uskoa sen, on katsoa hänen mennyttä elämäänsä, ja ottaa selvää siitä, mitä hän eilen oli, niin siitä me näemme, mitä hän on tänään. Ja jos, hän ei ole sama tänään kuin hän oli eilen, niin silloin hän ei ole sama. [ylipäätään]

²⁵   Siis, me tiedämme, että alussa, kun hän tuli maan päälle, ihmiset odottivat Messiasta. Mutta, oli tuhansia ihmisiä, jotka eivät tunteneet tämän Messiaan luontoa, koska he eivät olleet tutkineet sanaa. He olivat tutkineet asiaa oman uskonoppinsa, tai kirkkokuntansa, tai lahkonsa mukaisesti; he olivat tutkineet asiaa sen mukaisesti, mutteivät sen mukaisesti, mitä Jumala oli sanonut.

Mutta, mikä huomaatte, Jumala sanoi Moosekselle 5. Moos. 18:15, että ”Herra, sinun Jumalasi antaa nousta profeetan teidän keskuudestanne, minun kaltaiseni; ja jokaisen, joka ei kuule minun sanojani, jotka hän puhuu minun nimessäni, minä vaadin tilille.” [Minä annan nousta heille sinun kaltaisesi profeetan heidän veljiensä keskuudesta ja panen sanani hänen suuhunsa. Hän puhuu heille kaiken, mitä minä käsken hänen puhua. Ja jokaisen, joka ei kuule minun sanojani, jotka hän puhuu minun nimessäni, minä vaadin tilille.” 5. Moos. 18: 18-19]

Todelliset uskovat odottivat tulevaksi Jumala-profeettaa. Siis, palataanpa takaisin: minä uskon, että se lukee Johanneksen evankeliumissa; mikä tahansa sanan paikka käy, mutta me tutkimme sitä Johanneksen evankeliumista; aloitamme 12:nnesta luvusta; palataanpa Johanneksen evankeliumin alkuun ja tutkitaan sitä hetki. Me tiedämme, että hän on…

Meillä oli juuri loma Jeesuksen syntymäjuhlan takia ja niin edelleen, miten hän tuli. Siis, hän astui palvelustehtäväänsä Joh. 1:ssä. Vesikasteensa jälkeen, jotta kaikki vanhurskaus tulisi täytetyksi…

Hänen ei tarvinnut tulla kastetuksi, koska hän oli syntynyt Jumalan Pojaksi. Minä haluan kysyä teiltä jotakin; jos pelkkä hyvyys on sitä, mitä te tarvitsette – hyvä, puhdas elämä, miksi Jeesuksen oli mentävä Jordanille kastettavaksi vedessä, ja saatava Pyhä Henki? Kun hän… Hänessä kaikki oli jumalallista; hän oli syntynyt neitsyen kohdusta, mutta silti hänen oli mentävä Jordanille kastettavaksi. Ja Johannes todisti nähdessään Pyhän Hengen kyyhkysen muodossa laskeutuvan… Ääni sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani…” Hänen piti täyttää koko vanhurskaus.

Minä en karju teille; minä tiedän, että tämä on pieni huone, mutta minä olen tottunut puhumaan paljolti ulkosalla.

²⁶   Huomatkaa, ensimmäinen, mitä hän teki palattuaan erämaasta koetuksensa jälkeen, hän ilmestyi voideltuna Messiaana, Messiaana, Kristuksena; ”Kristus” tarkoittaa voideltua. Hän syntyi Jeesukseksi, ihmiseksi, mutta kun Pyhä Henki tuli häneen, hän tuli voidelluksi Messiaaksi. Raamattu sanoo: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” Jumala asui hänessä; ”Hänessä oli jumaluuden koko täyteys.” Jumala vuodatti kaiken, mitä hän oli Kristukseen; Kristus vuodatti kaiken, mitä hän oli, seurakuntaan.

Helluntaipäivänä, kun oltiin kokoonnuttu yhteen, kun tulipatsas laskeutui, se jakautui kieliksi ja asettui itse kunkin päälle osoittaen, että Jumala jakoi itsensä kansansa keskuuteen. Juuri siitä syystä minä seison tänään seurakuntien välissä; meidän on keräännyttävä yhteen. Mitä enemmän me olemme yhdessä, sitä enemmän Jumala on läsnä.  Siis, minä en ole kirkkokuntia vastaan tai sen semmoisia, mutta älkää tehkö muureja; raja-aitoja. Me olemme kaikki Jumalan lapsia uudestisyntymisen kautta.

²⁷   Siis, kun Jeesus otti vastaan maallisen palvelustehtävänsä, niin seurataanpa häntä hetki, ja tarkastellaan, mitä hän teki osoittaaksensa olevansa Messias; ja tarkkailkaa ihmisten suhtautumista. Siis, minäpä toistan vielä sen, en ollakseni karkea, vaan että te ymmärrätte varmasti, että se on kaksinkertainen väite, jonka esitän; sama väite, toiseen kertaan: katsotaanpa, mitä Jeesus teki tuolloin todistaakseen, että hän oli Messias; ja samaa mitä hän teki silloin osoittaaksensa olevansa Messias, hän tekee tänäänkin; näettekö?

Ja muistakaa, hän ei vieraillut pakanoiden luona ja kielsi seurakuntaansa tekemästä sitä – vain juutalaisten ja samarialaisten luona. Ja samarialaiset olivat puoleksi juutalaisia, puoleksi pakanoita; ja maan päällä on ainoastaan kolmenlaisia ihmisiä, miltä tahansa katsantokannalta: Seem, Haam ja Jaafetin kansa; se tarkoittaa: juutalaiset, pakanat ja samarialaiset. Siinä ovat maailman kolme heimoa, vedenpaisumuksen jälkeen; Nooan lapsia; me kaikki polveudumme heistä. Paikat, jossa me elimme, muutti meidän värimme; valkoiseksi, mustaksi, ruskeaksi, keltaiseksi, miksi hyvänsä, mutta yhtä kaikki me olemme yhtä ihmisrotua; toinen voi antaa toisellensa verta, ja jäädä henkiin.

²⁸   Siis, huomatkaa, sitten Jeesus, ensimmäiseksi hän… Me löydämme hänet Johanneksen evankeliumin 1:stä luvusta; siinä on eräs mies, jonka nimi oli Andreas, joka näki Jeesuksen ja uskoi hänen olevan Messias, ja meni kiireesti hakemaan veljensä, Simonin. Ja kun Simon, jolle annettiin myöhemmin nimi Pietari, Keefas, joka on käännettynä, kivi, pikkukivi…

Kun Andreas löysi Pietarin, hän sanoi: ”Tule nyt, lähde mukaani.” Ja hän vei hänet Jeesuksen luo. Ja me saamme tietää, että Pietari oli oppimaton ja koulua käymätön mies, minä arvelen, että hän tuskin osasi nimeään kirjoittaa; Raamattu sanoo, että hän oli sekä oppimaton että koulua käymätön; miksi meillä siis pitää olla niin paljon opiskelua? Minä haluan esittää aivan yksinkertaisen kysymyksen teille sananpalvelijat: minä en tiedä, millä puolella te olette; minä esitän teille kysymyksen.

²⁹   Kun Paavali kääntyi, varmasti koko Jerusalem sanoi: ”Nyt meillä on mies, joka pystyy olemaan tasavertainen viisaudessa näiden fariseusten kanssa. Hän on fiksu, hän on älykäs. Nyt meillä on tuo mies”, sitten kun Paavali oli pelastunut, ”ja me lähetämme tämän oppimattoman kalastajan, [Pietarin] joka on nyt Jerusalemin seurakunnan johtaja – me lähetämme hänet oppimattomien keskuuteen.”

Huomaatteko, mitä Jumala teki? Hän otti Paavalin, tuon oppineen, ja lähetti hänet oppimattomien keskuuteen ja otti oppimattoman ja lähetti hänet oppineiden tykö. Näettekö, Jumala tekee asioita omalla tavallaan. Jumalaan uskotaan yksikertaisella uskolla; sitä siihen vaaditaan.

Mutta heti, kun Jeesus loi katseensa tähän mieheen, Pietariin, hän sanoi: ”Sinun nimesi on Simon, ja sinun isäsi nimi on Johannes.” Miten sen on pitänyt koskettaa häntä. ”Sinun nimesi on Simon” eikä hän ollut milloinkaan elämässään aikaisemmin tavannut häntä; ”ja sinun isäsi nimi on Johannes.”

Ja sekös kosketti Simonia. Tämän täytyy olla profeetta.” Ja hän otti Jeesuksen vastaan Pelastajanaan, ja tuli helluntaipäivänä täytetyksi Pyhällä Hengellä ja hänestä tuli seurakunnan johtaja, koska hän oli tunnistanut Messiaan merkin.

³⁰   Jeesus jatkoi vähän eteenpäin, ja hän löysi erään Filippos-nimisen, ja Jeesus sanoi: ”Seuraa minua Filippos. Filippos, seuraa minua.”

Ja Filippos lähti ystävänsä Natanaelin luo. Siis, jos te olette koskaan olleet Palestiinassa, missä Jeesus rukoili sairaitten puolesta, paikka, josta hän tapasi Natanaelin, oli 15 mailin päässä vuoren toisella puolella.

Käytetäänpä tässä vähän draamaa, niin, että lapset voivat saada kiinni tästä.

Minä voin nähdä hänet menossa Filippoksen luo ja koputtamassa oveen; ja hänen vaimonsa sanoo: ”Natanael, Filippos ei nyt ole paikalla” – tai siis minä tarkoitan, ”Natanael ei nyt ole paikalla” – anteeksi. Ja hän sanoi: ”Hän lähti juuri tuosta oliivipuiden välistä aivan hetki sitten. Hänellä on ollut taakka sydämellään muutamia päiviä.”

Tehän tiedätte, kun teidän sydämellenne tulee taakka, jotain on tapahtumassa. Minä toivon, että meille kaikille tulee taakka sydämelle tänä iltana tämän kadotetun kansakunnan ja kadotetun maailman takia, jonka puolesta Jeesus kuoli.

³¹   Ja Filippos meni puutarhaan ja puiden välitse ja kohotteli oksia; ja hetken kuluttua, voin kuvitella, että hän kuuli jonkun rukoilevan: ”Oi Jehova, Jumala, minä olen odottanut sinun Vanhurskaasi tuloa jo monena päivänä, että sinun pyhän lupauksesi meille toteutuisi.”

Ja tietenkin Filippos, kristittynä herrasmiehenä… Jeesuksen tapaaminen tekee teistä herrasmiehiä; Natanael seisahti rukouksen ajaksi ja painoi päänsä. Kun rukous oli loppu, hän nousi ja pudisti tomun viitastaan.

Oi, huomatkaa tämä: hän ei sanonut: ”Mitä kuuluu, Filippos; miten sinun hedelmäsi pärjäävät?” Hänellä oli viesti, ja se oli tärkeä. Veljet, meillä ei ole näinä aikoina aikaa hullutuksiin; jäätelökekkereihin ja kanakeittokutsuihin. Viesti on tärkeä: ”Lopetetaan sellainen!”

Filippos sanoi heti: ”Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet!” Oi, kun te löydätte Jeesuksen – minä voin sanoa näin – että siinä on silloin jotain, mikä ei salli teidän pysyä hiljaa; teidän on lähdettävä kertomaan jollekulle. ”Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet: Jeesus Nasaretilaisen, Joosefin pojan.”

³²   Siis, totta kai, tämä järkkymätön israelilainen, Sanhedrinin jäsen sanoi: ”Hetkinen, Filippos; siis, nyt sinä olet… sinä olet seonnut” – tehän tiedätte millä tavalla ihmiset puhuvat. ”Minä olen tuntenut sinut hyvänä ja rehellisenä miehenä, ja tasapainoisena, ja miehenä, joka ajattelee selkeästi, tuomitsee hyvin, jonka oppi on terve, ja nyt sinä tulet kertomaan minulle, että Messias putkahtaa Nasaretista. No mutta, jos Messias tulisi Nasaretista, tuolta puusepänverstaasta… Ei se niin voi olla. Jos hän olisi tullut, hän olisi astellut pitkin kirkkauden kultaisia käytäviä, ja olisi tullut tapaamaan ylipappi Kaifasta.”

Me ajattelemme nykyään, että hän olisi tultava helluntaiseurakuntaan, tai sitten ei ollenkaan.

Te sanotte: ”Ei, kun hänen on tultava baptistiseurakuntaan tai presbyteriaanien tai Rooman paavin luo tai Canterburyn arkkipiispan luo.”

Kuulkaapa, Jumala tulee sinne, mihin hän haluaa tulla. Meidän asiamme on seurata, eikä kyseenalaistaa häntä.

³³   Ja hän sanoi: ”Siis, tiedäthän, että sellaista ei voi tapahtua; miksi sinä sitten kerrot minulle tuollaisia?”

Siis, tällaista hyvää ja tervettä teologia, jota Natanael käytti, teidänkin pitäisi käyttää. Se osoitti niin hyvää, tervettä järkeä; hän sanoi: ”Tule katsomaan itse!” Se oli hyvää, tervettä ajatuksenjuoksua. ”Älä tuomitse ennakolta; tule katsomaan itse.”

Seurataanpa miesten keskustelua tiellä. Saatan nähdä kuinka Natanael hyvästelee vaimonsa ja sanoo: ”Minä lähden nyt tämän kaverin kanssa; minusta hän on vähän tohkeissaan. Palaan parin päivän päästä.” ”Selvä; anna mennä Filippos.”

Voin kuulla kuinka hän [matkalla] sanoo: ”Hei, minun pitää kertoa sinulle jotain; tiedätkö, että me olemme odottaneet aina Mooseksen ajoista lähtien; ja kun hän antoi meille lain, ja lain piti olla voimassa siihen saakka. Ja sitten Jumala tulisi herättämään keskuudestamme profeetan.”

”Kyllä”, Natanael sanoo, ”olen usein lukenut 5:ttä Mooseksen kirjaa.”

”Selvä, ja silloin tämä profeetta tulisi olemaan Jumalaprofeetta, erilainen kuin muut profeetat. Hän tulisi olemaan Jumalan Poika, Jesaja sanoi.”

”Kyllä, minä muistan tuon kaiken.”

”No, tiedätkö, mitä tässä yhtenä päivänä tapahtui? Muistatko ne kalat, jotka sinä ostit tuolta ”vanhalta” Simon-nimiseltä mieheltä, joka oli niin oppimaton, ettei osannut kirjoittaa sinulle kuittia.”

”Kyllä minä hänet muistan.”

”No, hän käveli tämän, ”erään” editse, jonka me tiedämme olevan Messias ja hän sanoi: ’Sinun nimesi on Simon ja sinä olet erään Johannekseksi kutsutun poika’, ja Simon uskoi. Voi, Natanael, minä en yhtään hämmästyisi vaikka Hän kutsuisi sinua nimeltä, kun me tulemme paikalle.”

Voi siinäpä kunnon valmistautumista! Sitten Natanael sanoo: ”Hei, hetkinen vain; tuota minä en kyllä pysty uskomaan.”

³⁴   Sitten, lopulta he, ehkä seuraavana päivänä, saapuivat tapahtumapaikalle, kun Jeesus rukoili sairaitten puolesta. Minähän en tiedä, en ollut paikalla, mutta ehkä Natanael tuli paikalle yleisön läpi, ja seisoi sillä tavalla kuin te, tai ehkä hän ehkä istuutui, tai ehkä hän meni rukousjonoon – minä en tiedä. Ehkä rukousjono kulki Jeesuksen ohi ja hän rukoili ihmisten puolesta ja pani kätensä heidän päälleen. Noin 86% hänen palvelustehtävästään oli sairaitten puolesta rukoilua.

Sitten, kun Jeesus päästi ihmisiä ohitseen, toinen toisensa perään, lopulta hän näki Natanaelin tulevan, ja hän huudahti: ”Katsokaa, tosi israelilainen, jossa ei ole vilppiä.” Toisin sanoen, rehellinen mies, hyvä mies. No mutta, hän hölmistyi; eikä hän pyytänyt Filippusta puhumaan puolestaan, vaan hän puhui itse puolestaan.

Hän sanoi: ”Herra, mistä sinä minut tunnet? Enhän minä ole eläissäni sinua tavannut. Mistä sinä tiesit, että minä olen rehellinen mies?” Ei hänen vaatteidensa perusteella. Paikalla oli kreikkalaisia ja arabeja ja kaikki itämaiset ihmiset pukeutuivat samalla tavalla; ei vaatteista tummiin pukeutumisesta, tai hänen ihonsa, ei vaatteista, van jostakin sisäisestä: Jumalasta, joka oli hänessä.

Jeesus sanoi: Sinä olet…’Katsokaa, tosi israelilainen, jossa ei ole vilppiä.’”

Hän sanoi: ”Mistä sinä minut tunnet, herra?”

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla.” Ai… oli nähnyt hänet? Millä silmillä? Viidentoista mailin päästä vuoren toiselta puolelta. ”Minä näin sinut, kun sinä olit viikunapuun alla.”

Natanael tunsi kirjoitukset. Hän syöksähti eteenpäin ja sanoi: ”Rabbi – (se tarkoittaa ’opettaja’) sinä olet Jumalan Poika; sinä olet Israelin kuningas!” Voi, siinä se. Mitä Jeesus teki siinä? Hän ilmoitti itsensä juutalaiselle rodulle. Se oli Messiaan tunnusmerkki.

Jeesus käännähti ja sanoi: ”Koska minä sanoin sen sinulle, ja sinä uskoit, sinä tulet näkemään suurempia asioita kuin tämä.” Koska hän uskoi ja hyväksyi asian…

³⁵   Mutta, totta kai siellä oli niitäkin, jotka katselivat sivusta, eivätkä uskoneet. Monia rabbeja, oppineita, hyviä miehiä, rehellisiä miehiä, pyhiä miehiä – kädet ristissä selän takana, jotka eivät pystyneet antamaan asiasta vastausta omalle seurakunnalleen. Oli tehty ihme, kirjoitukset olivat täyttyneet, eivätkä he kyenneet antamaan vastausta seurakunnalleen. Niinpä he sanoivat: ”Hän on ajatustenlukija, riivaaja, mehän kaikki tiedämme, että tuo on Paholaisesta; ennustaja.” Hyvä sana: ennustaja. ”Hän on Paholaisesta, Beelsebulista. Hän on kaikkien riivaajien ruhtinas.”

Mitä Jeesus sanoi? Minä sanon tämän teidän parhaaksenne; tällä tavalla niin, että te ymmärrätte; Jeesus sanoi: ”Jos te puhutte Ihmisen Poikaa vastaan, minä annan teille anteeksi. Tulee aika, kun Pyhä Henki tulee, ja te teette tuon saman; yksikin sana häntä vastaan, eikä sitä anneta anteeksi tässä maailmassa, eikä tulevassa.” Pitäkää te se mielessänne.

³⁶   Se oli ilman muuta Jeesuksen tapa ilmoittaa itsensä omalle, juutalaiselle kansalleen. Me voisimme jatkaa tästä Betesdaan, ja moniin muihin paikkoihin ja asioihin joita hän teki osoittaakseen juutalaisille, että hän oli Jumalan Poika.

Mutta, oli myös samarialainen kansa. Siis, hänen oli mentävä Samarian läpi. Miksihän? Jeesuksen oli annettava todistus messiuudestaan, niinpä hän… Luonnollisesti, Isä oli käskenyt häntä.

Niinpä, hän sanoi, Joh. 5:19:ssä: ”Totisesti, totisesti, minä sanon teille, Poika” – ihminen, liha, lapsi, poika, mies – Jeesus Kristus – ”Poika ei voi tehdä itsestään mitään, vaan sen, mitä hän näkee Isän tekevän, hän tekee samoin.” Toisin sanoen: ”Isä näyttää minulle näyn kautta, mitä pitää tehdä, enkä minä tee mitään muuta.” Ymmärrättekö?

Siis, sanat… me tiedämme, että kaikki tämä on innoitettua. Siis, Jeesus ei tehnyt mitään muuta, etteivät kirjoitukset vääristy. ”Totisesti, totisesti” – se tarkoittaa:  ehdottomasti, ehdottomasti – ”minä sanon teille, Poika” – se tarkoittaa Jeesusta ruumiillisesti, Marian poikaa – ”Poika ei voi tehdä mitään itsessään, vaan sen, mitä hän näkee” – ei: kuulee –  ”Isän tekevän, Poika tekee myös.” Messiaan merkki… ”Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Isää.” Ymmärrättekö?

³⁷   Siis, Jeesuksen oli mentävä Samariaan, (minun täytyy pitää kiirettä), ja hän lähetti opetuslapsensa ostamaan jotakin syötävää, ja he menivät kaupunkiin, ja yrittivät ostaa ruokaa. Ja kun Jeesus istui… Juutalaismies, vain noin kolmissakymmenissä, suunnilleen 32-vuotias, mutta hänen on täytynyt näyttää vanhemmalta. Siis, fariseukset ja muut pitivät häntä viisikymmenvuotiaana. Kenties, hänen toimintansa oli – hänen fyysinen kehonsa oli vähän harmaantunut, tai hänen hartiansa olivat menneet kasaan.

Hänelle sanottiin: ”Sinä sanot nähneesi Aabrahamin, vaikka sinä et ole edes viittäkymmentä vuotta. Me tiedämme, että sinussa on riivaaja.”

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Abraham syntyi, minä olin.” [minä olen; ASUT] Ja ”minä olen” oli palavassa pensaassa. Mooses, kuten me puhuimme eilisiltana…

³⁸   Mutta, Hän istui tässä meidän pikku panoraamassamme; mikäli te olette koskaan nähneet itämaisia kaivoja, yleisiä kaivoja, josta ihmiset käyvät hakemassa vettä… Jeesus istui tässä, ehkä lepäämässä, sillä Raamattu sanoo: ”Hän oli väsynyt matkastaan”, ja odotti opetuslapsiensa paluuta.

Siis, minä teen tässä pienen havaintoesityksen. Tämä voi olla vähän erilainen, jos te olette käyneet itämailla. Mutta sanotaan nyt vaikka, että siellä oli kaunis, nuori nainen, sanotaan, että hän oli 25-vuotias. Oli noin keskipäivä, kenties 11 ja 12 välissä. Opetuslapset olivat hankkimassa lounasta. Ja tällä sievällä, nuorella naisella oli vesiastia päänsä päällä. Se on itämainen… Minä olen nähnyt, kun siellä pannaan 5:n gallonan ruukku pään päälle ja toinen käsi tällä tavalla, lanteilla, ja sitten kävellään ja jutellaan niin kuin naiset vain voivat, eikä vettä läiky tippaakaan. Kävellään ja jutellaan jotakin pää käännettynä toinen toistaan kohti, se on uskomatonta… Ja hän… koska siihen on harjaannuttu. Millaista… Hollywoodissa pannaan kirja pään päälle, että ihmiset saadaan kävelemään suorana. Me tarvitsemme päämme päälle Pyhän Hengen voiman; se saa meidät kävelemään oikein. Kyse ei ole kirjasta; tämä kirja on julistus, se muuttaa teidän kävelynne täysin.

³⁹   Ja tässä hän kävelee kaivolle vesiastian kanssa. Hän laskee sen alas ja istuutuu, laittaa pienen koukun siihen, että saa sen vinssatuksi veteen. Ja kun hän vähäsen hankaa ruukkua, tai… se on saviruukku; se ei ole metallia; se on savea, siinä on kahvat, niin kuin kannussa. Sitä tehdessään hän katselee ympärilleen, ja näkee miehen, joka puhuu hänelle ja sanoo: ”Nainen, anna minulle juotavaa.”

Katsokaa… Siis, Jeesus on Samariassa. Mitähän hän aikoo tehdä, että ihmiset käsittäisivät Messiaan merkin? Hän ei voi antaa merkkiä vain toiselle kansakunnalle ja toiselle ei, koska Jumala on rajaton; hänen on oltava sama.

Sitten, Jeesus sanoo: ”Nainen, annan minulle juotavaa.”

Ja nainen sanoo: ”Herra, on epätavallista, että sinä pyydät minulta tuollaista.” Silloin harjoitettiin rotuerottelua. ”Ei ole oikein, että sinä kysyt minulta tuollaista. Minä olen samarialainen nainen, ja sinä olet juutalainen emmekä me ole tekemisissä toistemme kanssa.” Samarialaisia hyljeksittiin. Te saarnaajat varmasti muistatte, kun Bileam opetti ihmisiä –, ja niin edelleen; ja se sai aikaan tuon ihmisryhmän, ja heitä hyljeksittiin. Juutalaiset tavoittelivat pyhää verilinjaa pysyäkseen puhtaana eivätkä he halunneet olla tekemisissä toisten kansakuntien kanssa; olipa kyse vaikka puoliverisistä, he eivät halunneet olla heidän kanssaan tekemisissä.

Ja kun Jeesus sanoi: ”Annan minulle juotavaa”, nainen sanoi: ”ei teidän ole tapana pytää tuollaista.”

Jeesus sanoi: ”Jospa sinä tuntisit hänet, jolle puhut, sinä pyytäisit minulta juotavaa; ja minä annan sinulle vettä, jota sinä et tullut täältä hakemaan: ikuisen elämän, sanomattoman riemun, joka kuplii sielussa.”

⁴⁰   ”Oi”, nainen sanoi, ”kaivo on syvä, eikä sinulla ole millä ammentaa. Millä sinä aiot saada sitä vettä?”

Ja Jeesus alkoi keskustella naisen kanssa. Mitä hän teki? Nyt teidän täytyy luottaa minun sanaani: Jeesus yritti tavoittaa hänen henkensä. Katsokaa, mitä… Isä oli käskenyt Jeesusta menemään Samariaan, mutta nyt hänen piti odottaa näkyä. Minä sanoisin näin: Jumala lähetti meidän tänne tänä iltana; nyt me odotamme näkyä nähdäksemme, mitä Isä sanoisi. Jeesus odotti; hän piti keskustelua yllä, alkoi puhua hänen kanssaan.

Ja nainen sanoi: ”Mutta te sanotte, että Jerusalemissa palvotaan ja me sanomme, että tällä vuorella.”

Ja Jeesus sanoi hänelle: ”Ei tällä vuorella eikä Jerusalemissa, vaan Jumala on Henki, ja ne, jotka palvovat häntä, pitää palvoa Hengessä ja totuudessa.”

Mitä Jeesus oli tekemässä? Koskettamassa hänen henkeään saadakseen selville, mikä naisen ongelma oli; ja kun hän löysi sen – me kaikki tiedämme, mikä se oli – Jeesus ei sanonut mitään täsmällistä hänen ongelmastaan. Hän sanoi: ”Hae miehesi ja tule tänne.”

”Miksi”, nainen vastasi, ”ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Oikein sinä sanoit, sillä viisi miestä sinulla on ollut, eikä se, jonka kanssa sinä nyt elät, ole miehesi; niinpä, oikein sinä sanoit.”

⁴¹   Kuulkaa, katsokaa tuota prostituoitua! Hän tunsi Raamatun paremmin kuin monet sananpalvelijat nykyään; tunsi, tunsi. Hän sanoi… hän ei todellakaan nimittänyt Jeesusta riivaajaksi; hän vastasi Jeesukselle rehellisesti. Hän sanoi: ”Herra, me” samarialaiset, ”me tiedämme, että joku on tulossa; sinun täytyy olla profeetta.” Huomatkaa: ”Sinun täytyy olla profeetta.” Jos te luette [Raamattunne] reunahuomautuksia, te tulette samaan johtopäätökseen. Profeetta.

Mutta, Jeesus sanoi…

”Sinun täytyy olla profeetta.” Ei Beelsebul, niin kuin seurakunnassa oli hänelle sanottu, ei riivaaja, riivattu ihminen… vaan: ”Sinun täytyy olla profeetta, ja me kaikki tiedämme, että kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille kaiken, Messias, jota nimitetään Kristukseksi.”

Kuunnelkaa näitä jokaista sanaa: Jeesus sanoi: ”Minä olen se, joka puhun kanssasi.” Nainen  tunnisti välittömästi Messiaan merkin, että se oli Messiaan tunnusmerkki. Jos se oli silloin Messiaan merkki, niin se on sitä tänäänkin, mikäli Jeesus on sama tänään, eilen ja ikuisesti.

⁴²   Jeesus sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä…” Siis, älkää nyt ajatelko sitä; Pyhä Henki on persoona. ”Minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti. [Matt. 28:20; Joh 14:17] Ja niitä tekoja, joita minä teen, ”Johannes 14:12” tulette tekin tekemään.” Ajatelkaapa sitä. Juutalaiset, samarialaiset…

Ja nainen riensi kaupunkiin, kun opetuslapset ilmestyivät paikalle, ja meni kertomaan kaupungin ihmisille; hän sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle, mitä minä olen tehnyt. Ettei hän vain olisi Messias?”

Oi, voi tavaton, nyt kyllä tuntuu uskonnolliselta! Miksei maailma voi nähdä sitä tänään? Koska ihmiset ovat sokaistuja. Paholainen ei ikinä ota henkeään pois maan päältä; yksilöt voi kyllä ottaa, ihmiset. Ihmiset. Jumala ei ikinä ota Henkeään pois; hän ottaa ihmisensä. Jumala otti Elian pois, ja Elian henki tuli Elisan päälle. Sitten, 800 vuotta myöhemmin, Johannes Kastajan – ja on ennustettu, että myös päivien lopulla. Jumala otti pois Poikansa, Jeesuksen, mutta hänen Henkensä palasi. Meilläkin on arvostelijoita; meillä on fariseuksia, meilläkin on uskovia. Teidän pitää tehdä päätös. ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.”

⁴³   Siis, huomatkaa tämä; hän ei mennyt ensinkään pakanoiden keskuuteen ja kielsi seurakuntaansakin menemästä. Siis, hetkinen vain nyt; minä haluan kysyä teiltä jotakin. Kun Jeesus puhui tulemuksestaan… Muistakaa, ettei hän mennyt pakanoiden keskuuteen. Miksei? He eivät odottaneet häntä; me pakanat, anglosaksit, kuljeskelimme ympäriinsä nuija kourassa 2000 vuotta sitten, olimme lähinnä luolamiehiä. Me emme odottaneet Messiasta, ja niinpä hän tuli niiden tykö, jotka odottivat häntä. Haluatteko te tavata hänet? Etsittekö te häntä? Sillä tavalla hän tulee: kun te etsitte häntä.

Joku saarnaaja sanoi minulle jokin aika sitten: ”Minä en usko jumalalliseen parantamiseen.”

Minä sanoin: ”No, todisteita sinua vastaan on aivan liikaa, herra; Raamattu – ja todisteet; minä voi tuoda niitä esiin tuhansia ja tuhansia tapauksia, kymmeniätuhansia…

Hän sanoi: ”Aivan sama; minä en usko siihen.”

Minä sanoin: ”Sitä ei lähetettykään epäuskoisille; se oli niitä varten, jotka uskovat. Sitä ei ole tarkoitettu uskottomille.”

”Joka uskoo…” Ei uskottomille. Se oli hänelle kompastuskivi; uskovalle porraskivi. Kun se osuu paikkaan…

⁴⁴   Ennen kuin Jeesus lähti, hän ennusti pakanamaailman lopun. Hän sanoi: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva.”

[Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä… mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Luuk. 17: 29-30]

Antakaa minulle anteeksi, te rakkaat, jotka seisotte parvella ja käytävillä ja seinänvierustoilla. Minä en haluaisi ahdistaa teitä, mutta, en tiedä, me emme ehkä enää koskaan näe toisiamme joen tällä puolella; haluaisin että se istuisitte… varmistukaa siitä, että te ymmärrätte kirjoitusten mukaisesti sen, mistä minä puhun teille. Se ei ole mitään, minkä minä olisin vain itse keksinyt; se on sitä, mitä Raamattu on puhunut ja luvannut.

Siis, katsotaanpa; me kaikki tiedämme, että Jeesus sanoi näin Luukkaassa: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva, kun Ihmisen Poika tulee.”

⁴⁵   Panitteko merkille? Ihmiset oli jaoteltu kolmeen eri luokkaan; oli sodomiitit; moni raamatunlukija tietää, mitä se tarkoittaa: perversiota. Ja minä luen sen; lähdin San Josésta jokunen viikko sitten, ja me pidimme siellä markkinapaikalla kokouksia; ja homoseksuaalisuus on lisääntymässä yli 30% tai ylikin Los Angelesissa; miehet miesten kanssa, on harhauduttu elämän normaalilta kurssilta – lopun ajan merkkejä. Washington on sitä täynnä, kansakunta on sitä täynnä, beatnikeja, kaikenlaista; ”niin kuin oli Sodoman päivinä”, Jeesus sanoi, että sillä tolalla asiat ovat juuri ennen kuin Jumalan Poika tulee.

⁴⁶   Kuinka maailma onkaan vääristynyt; sensuroimattomia TV-ohjelmia, ihmiset jäävät kotiinsa katsomaan televisiota sen sijaan, että menisivät kokoukseen. Mikä häpeä! Teillä on jonkin nälkä, te janoatte jotakin; Jumala loi tuon janon; sellaiseksi hän loi teidät. Miten te kehtaatte… Teillä ei ole oikeutta yrittää vaientaa tuota pyhää janoa maailman asioilla. Kun teidän pitäisi janota Jumalaa, niin hän tyydyttää tuon janon Pyhällä Hengellä. Teillä ei ole oikeutta antaa tuota kallista janoa, jolle Jumala, Luoja loi paikan teidän sydämeenne, jotta te janoaisitte jotakin, ja te yritätte tyydyttää sen maailman asioilla: synnillä, juopottelulla, uhkapeleillä, syntisellä pelehtimisellä. Teillä ei ole siihen oikeutta; Jumala, ole armollinen tälle ja muilla kansakunnille!

Niin kuin oli Sodoman päivinä… Silloin oli kolmenlaista; yksi oli sodomalaiset, se tarkoittaa maailmaa; toinen oli Loot, nimellinen seurakunta, joka käy kokouksissa ja sanoo: ”Minä…”, kuten minä puhuin eilisiltana [Jumalan] lapsenlapsista, siteeraten David du Plessistä, ; otetaan seurakuntaan, koska se…

”No, äiti kuului metodistiseurakuntaan, baptistiseurakuntaan, helluntaiseurakuntaan. Minä olen luonnostani baptisti, tai presbyteriaani.” Se on lapsenlapseutta. Jumalalla ei ole lapsenlapsia; ihmiset ovat kaikki poikia ja tyttäriä. Sinun pitää syntyä uudesti samalla tavalla kuin isäsi ja äitisi, tai sinä et ole Jumalan lapsi; hänellä ei ole lapsenlapsia. Jos sinä olet metodisti ja Jumalan lapsi, tai baptisti ja Jumalan lapsi tai helluntailainen Jumalan lapsi, niin Jumala siunatkoon sinua, kunhan sinä olet Jumalan lapsi, sillä, mihin seurakuntaan sinä kuulut, ei ole väliä.

⁴⁷   Oli Loot, tuo haalea ja oli Aabraham, kolmas ryhmä. Siis, muistakaa, Aabraham erotti itsensä. ”Seurakunta” tarkoittaa uloskutsuttua, ymmärrättekö? Aabraham ei halunnut mitään Sodomasta ja Gomorrasta; hän ei välittänyt millaista niissä oli; hän valitsi tien, epätasaisen, karun tien elääkseen lähellä Jumalaa.

Mahdatteko te Tiftonin naiset ja miehet olla valmiita siihen? Siis, meille on sanottu, että ihmisen pitää olla miljonääri ja omistaa armada Cadillaceja ennen kuin voi olla hengellinen. Miten se eroaakaan helluntaista. Helluntaina ihmiset myivät sen, mitä omistivat ja asettivat hinnan apostolien jalkojen juureen; eikä silloin pyydetty helppoa tietä, he valitsivat rankan tien ja olivat iloisia ja riemuitsivat siitä, että saivat kantaa häpeää Herran nimen takia.

Me olemme nykyään kovin toisenlaisia, kovin toisenlaisia. Me haluamme kaiken helposti. ”Jos sinä Herra lupaat, että minä tulen saamaan kaiken helposti…” Jumala ei tuollaisia lupauksia anna. Minä niin pidän siitä vanhasta seurakunnan laulusta: ”Minä valitsen Herran harvojen halveksittujen tien.” Aabraham teki niin; tyynynä kivi, kuten Jaakobilla oli. Mitä sitten tuleekin, se on se tie, jota meidän pitää tulla.

⁴⁸   Siis, Aabraham oli erottautunut; se tarkoittaa hengellistä seurakuntaa; Loot edusti nimellistä seurakuntaa ja Sodoma maailmaa. Juuri täsmälleen sellaisessa tilanteessa me olemme tänään. On kieroutunut maailma, on nimellinen seurakunta ja on hengellinen seurakunta.

Kuunnelkaapa, kun Aabraham istui siellä tammensa alla, paikalle ilmestyi kolme miestä. Aabraham ei tuntenut keitä he olivat eivätkä he näyttäneet tuntevan Aabrahamia. Ehkä heillä oli pölyä vaatteissaan, mutta Aabrahamissa oli jotain; hän halusi kuulla heitä.

Hän sanoi: ”Poikkeaisitteko luokseni hetkeksi ja istuutuisitte tähän tammen alle? Minä haen vähän vettä ja pesen teidän jalkanne.”

⁴⁹   Siis, muistakaa, Jeesus sanoi: ”Tällä tavalla asiat tulevat olemaan juuri ennen Ihmisen Pojan tuloa.” Me näemme seurakuntien ja olosuhteiden olevan juuri sellaiset; maailma on kaaoksessa; on nimellinen seurakunta ja on hengellinen seurakunta.

Huomatkaa, kun he istuutuivat, Aabraham… heti, kun hän alkoi tarkastella noita kolmea saarnaajaa, hän alkoi tuntea, että tässä oli nyt jotakin kihelmöivää, kun: ”Minun lampaani tuntevat minun ääneni.” Aabraham sanoi: ”Siis…” Syöksyi telttaan, riensi ulos teltan taakse karjaan, otti yhden lihavan vasikan, teurasti sen ja sanoi: ”Ota ja valmista tämä kiireesti.” Hän riensi sisälle ja sanoi 90-vuotiaalle vaimolleen, Saaralle: ”Tee vähän lettusia”, kuten me etelässä sanomme, sotke jauhot hyvin, ja valmista ne; ja tuo minulle karjasta pian vähän maitoa.”

Ja hän palasi ja sanoi: ”Siis, odottakaa; minä haen palasen leipää ja levätkää te; sitten voitte jatkaa matkaanne”, hän sanoi.

⁵⁰   Siinä nuo kolme miestä istuivat, vaatteet pölyssä; he näyttivät ihmisiltä, ja he olivat kuin olivatkin miehiä; he istuivat siinä, ja kun ateria oli valmis, niin Aabraham livahti, tai siis palvelija toi sen; ja minä saatan nähdä, kuinka ottaa kärpäshuiska –

– kuinka moni teistä eteläisistä tietää, mikä kärpäshuiska on? Minä käytin sellaista huiskiakseni kärpäsiä pöydältä, kun yhtiöltä tultiin käymään, siis, ennen kuin oli verkko-ovia, kauan sitten Kentuckyssa, kun me vielä elimme vaatimattomasti; pikku mökkipahasessa mäensyrjällä; 75 centtiä päivässä, tukkien raahaamisesta. Se oli rankkaa. Ei vaatteita…

⁵¹   Ja Aabraham seisoo ja palvelija tarjoilee aterian ja miehet istuutuvat ja syövät. Voitteko te kuvitella, kuka siinä söi? Hetken päästä tuo ”eräs”, joka oli puhunut Aabrahamin kanssa, jota Aabraham kutsui nimellä Elohim, joka oli Jehova, Jumala, Elohim, Jumala ihmishahmossa. Hän istui siinä ja söi vasikan lihaa, vasikanpaistia, joi maitoa ja söi leipää. Jumala itse, Luoja…

Joku sanoi tässä hiljattain: ”Saarnaaja, et kai sinä tarkoita, että hän oli Jumala?”

Hän oli Jumala; Raamattu sanoo, että oli. Aabraham sanoi, että oli; kyllä hän tiesi, hän oli paikalla. Ajatelkaa, eikö meidän Jumalamme olekaan niin suuri? Hänen piti vain kurkottaa ja ottaa kourallinen kalsiumia ja potaskaa ja maaöljyä ja kosmista valoa ja: Fiuh! – puhaltaa ja sanoa: ”Tule tänne Gabriel; astu tänne.” Hän ottaa toisen kourallisen ja sanoo: ”No niin Koiruoho, sinä astut tämän sisään”, ja hän itse astuu yhteen niistä [ruumiista]. Hän on Luoja. Aabraham kutsui häntä nimellä ”Herra näkee” – Herra hankkii, mitä tahansa hän tarvitseekin. Hän voi hankkia saarnaajan; hän voi hankkia mitä tahansa.

⁵²   Siis, huomatkaa; kaksi miehistä katseli Sodomaan päin. Siis, minä sanon tämän kunnioittaen, ja arvostaen: pannanpa nykyajan Jack Shuler tai Billy Graham menemään Sodomaan, maailmaan, muodollisen seurakunnan keskuuteen saarnaamaan evankeliumia: ”Lähtekää tästä paikasta, sillä tämä paikka tulee palamaan.”

Ja Loot, luopiokristitty, uskova, haalea, joka yritti puhua ihmisille, mutta he vain nauroivat hänelle: ”Äh, roskaa!” Sen siitä saa.

Mutta miehet eivät tehneet mitään ihmeitä, ainoastaan iskivät joitakin miehiä sokeudella, ja evankeliumin saarnaaminen sokaisee uskottoman. Mutta, tarkkailkaapa häntä, joka jäi Aabrahamin luo. Siis, lopetellaan – me lopetamme aivan pian.

⁵³   Tarkatkaa Jeesusta, mitä hän sanoi, millaista päivien lopulla tulisi olemaan. Nimellinen, muodollinen seurakunta saa oman sanomansa, sillä Billy Graham ja monet noista suurmiehistä ovat kuuranneet sillä maailmaa. Hengellisen seurakunnan on saatava viimeisinä aikoina oma sanomansa, sillä Jeesus sanoi: ”Niin kuin oli silloin, niin tulee olemaan…” Tarkkailkaapa tätä enkeliä, miten hän toimii, tai tämä mies. Hän oli selkä käännettynä telttaan päin ja hän sanoi: ”Aabraham, missä sinun vaimosi Saara on?”

Naiset eivät olleet siihen aikaan sellaisia kuin tänään: käyvät ulkona ja ottavat miehensä paikan ja puuttuvat kaikkeen, mitä mies sanoo. Naiset pysyivät teltassa; hän… Herra ei ollut nähnyt häntä

Herra sanoi: ”Missä…” Mistä Herra tiesi – että hänellä oli vaimo, jos hän oli pelkkä ihminen; mistä hän tiesi, että hänen nimensä oli Saara?

”Ai”, Aabraham sanoi, minä… hän on teltassa sinun takanasi”; ja Saara oli sisällä teltassa.

Herra sanoi: ”Aabraham, koska näen, että sinä perit maailman, minä en salaa sinulta tätä. Minä tulen käymään luonasi ensi vuonna tähän aikaan.”

⁵⁴   Me olemme sekalainen yleisö ja tehän tiedätte, mitä se tarkoittaa naisen suhteen. Häneltä olivat lakanneet… Siis, noin 40 – 50 vuotiaana kun lakkaa – kun naiselta… ja niinpä Saara tulisi olemaan seuraavana vuonna samaan aikaan…

Ja Saara, joka oli teltassa Herran takana, naurahti itsekseen. Hän sanoi: ”Hmm – hmph”, hän sanoi: ”Minäkö, tällainen vanha nainen, ja minun herrani 100-vuotias ja minä 90; ja voisiko meillä olla vielä halua miehenä ja vaimona”, ja hän naurahti.

Ja enkeli sanoi selkä kääntyneenä telttaan päin: ”Miksi Saara nauroi?”

Jeesus sanoi, että tuo sama sanoma tulisi juuri ennen Jumalan Pojan tulemusta.

Herrat, me haluamme tavata Jeesuksen; Hän sanoi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.”

⁵⁵   Juuri sillä tavalla hän teki itsensä tunnetuksi juutalaisille; sillä tavalla hän teki itsensä tunnetuksi samarialaisille. Siis, jos hän sallisi pakanoiden tulla tuomiolle ilman, että hän tekisi itsensä samalla tavalla tunnetuksi silloin, niin hän olisi epäoikeudenmukainen. Jos me joutuisimme tuomioistuimen eteen kirkkaudessa, jonkin teknisen teologian varassa, hän ei kohtelisi meitä niin kuin hän kohteli heitä. Hän toi esiin messiaanisen merkin ja ihmiset… monet eivät ymmärtäneet sitä; monet ymmärsivät ja hyväksyivät sen, ja Jeesus sanoi, että juuri ennen hänen tulemustaan, sellainen tulisi toistumaan. Sellaista ei ole tapahtunut sen koommin, mutta niin tulisi tapahtumaan illan valon aikana.

Vielä yksi sananpaikka, sitten minä lopetan: profeetta sanoi, että tulisi olemaan päivä, joka ei olisi päivä eikä yö, mutta illalla tulisi olemaan valoisaa. [Sak. 14:6-7] Kaikki profetiat ovat innoitettuja.

Huomatkaa, sama aurinko, joka nousee idästä, kulkee horisontin yli ja laskee länteen. Ei mikään eri aurinko – tuo sama aurinko. Ja kun Pyhä Henki lankesi, ja Jeesus tuli, se lankesi itämaiden kansojen päälle.

Jeesus sanoi, että kun Pyhä Henki on tullut, hän tulisi opettamaan noita asioita; muistuttaisi niistä asioista, joita hän oli sanonut, ja näyttäisi tulevia asioita, ja niin hän on tehnyt.

⁵⁶   Siis, siis opetuslasten ensimmäisen, tai toisen sukupolven jälkeen tuli ensimmäinen uskonpuhdistus [reformaatio]… Vuonna 66 jKr. ”Nikean isien historian” mukaan, katolinen kirkko… minusta, sitten muodostettiin katolinen kirkko, joka tarkoittaa ”yleismaailmallinen seurakunta; maailmanlaajuinen rukoilijakunta.” Tuhannen viidensadan vuoden pimeän ajanjakson jälkeen, tuli Martin Luther; Jumala vuodatti taas hiukan Henkeä seurakuntaansa. Sitten tuli metodistien aika, pyhitys, ja he olivat vielä vähemmistö, sitten tulivat helluntailaiset.

Näettekö, mistä on kyse? Se on… Jumala täyttää seurakuntaansa. Ja siis, kun minun kädestäni tulee varjo seinälle, se on etäällä himmeä, mutta mitä lähemmäksi käsi tulee, sitä selvemmäksi se tulee. Luterilaiset – vanhurskautettuja, metodistit – pyhitettyjä, helluntailaiset – täytettyjä Pyhällä Hengellä.

⁵⁷   Kuten maissinjyvä joutuu maahan, nousee ja saa kaksi sirkkalehteä; te sanotte: ”Kiitos Jumalalle sadosta!” Sitä ei vielä ole saatu, mutta te olette saaneet sitä potentiaalisesti; luterilaiset ovat sitä.

Sitten tulee röyhy, ja röyhy katselee alaspäin lehtiä ja sanoo: ”Minä en yhtään tarvitse sinua . Me olemme metodisteja, meillä on jotakin, mitä teillä ei ole.” Mutta, jospa te vain ymmärtäisitte, röyhyyn tarvittiin sama elämä, kuin mikä lehdessä oli.

Sitten röyhy poksahtaa ja siitepöly joutuu [emin] luotille ja se siis ennen kaikkea, se tuottaa maissintähkän, sen jyvät – helluntai, sama juttu, joka joutui sinne maahan: alkuperäinen jyvä on palannut. Sitten, helluntailaiset sanovat: ”Hmm, me emme tarvitse teistä ketään.” Mutta, se sama elämä, joka on teissä molemmissa sai sinut aikaan. Todellakin.

⁵⁸   Siis, helluntai ravistelee, ja se on tulossa aivan varmasti. Mikä helluntai oli? Mikä se tähkä on? Se on palauttamista sellaiseksi, mitä oli alussa. Samaa Pyhää Henkeä vain vähän enemmän, että lahjat palautuvat ennalleen. Siis, julkitulo, 40 vuotta, on ollut jumalallista parantumista tunnustekoja ja ihmeitä ja niin edelleen. Mutta siis, viimeinen merkki, joka Messiasta odottavalle seurakunnalle annettiin, – messiaaninen annettiin; juutalaisille ja samarialaisille, ja nyt on ilta, on eletty tuota synkkää aikaa.

Siis, valoa on sen verran, että nähdään liikkua, liittyä seurakuntaan ja olla hyvä ihminen. Mutta, illalla, tulee valoa. Pilvet ovat vierineet pois; tuo sama Jeesus, sama Pyhä Henki, joka tuli idän kansoille, on nyt tulossa lännen kansoille.  Sama Pyhä Henki, samat tunnusteot, samat ihmeet, sama Jeesus – sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, joka saa aikaan samoja tuloksia, samanlaisia arvostelijoita; sama epäusko astuu kehiin. Mutta Jeesus tulee pitämään pintansa; se tulee kulkemaan eteenpäin.

⁵⁹   ”Herrat, me haluamme tavata Jeesuksen.” Mistä me tiedämme että se on Jeesus? Jos kyse on Jeesuksesta, hän toimii samalla tavalla kuin toimi eilen; hän kyllä toimii tänään. Haluatteko te nähdä hänet? Uskotteko te, että hän elää yhä ja hallitsee? Jos hän tulisi tähän rakennukseen ja näyttää ja tekee samoja asioita, kuin hän teki eilen, uskoisitteko te häneen? Vahvistaisiko se teidän uskoanne, uskovat?

Siis, muistakaa, jumalallista parantamista ei saa aikaan ihminen; jumalallinen parantaminen on valmis tuote. Ainoa, mitä saarnaaja voi tehdä, on saarnata sanaa. Sen pitäisi riittää; sen pitäisi ratkaista asia. Aabrahamin siemen [jälkeläinen] uskoo sen. Aabraham…

Jos sinä olet Aabrahamin jälkeläinen, sinä uskot sen. Aabraham uskoi siihen, ja piti siitä kiinni 25 vuotta(!) Kun hän oli 75-vuotias, ja hänen piti saada lapsi, hän uskoi Jumalaa. Kun hän oli 90-vuotias, hän uskoi yhä Jumalaa; kun hän oli 100-vuotias, hän yhä uskoi häneen ja Jumala vahvisti sen.

⁶⁰   Mutta, me nimitämme itseämme Aabrahamin siemeneksi, emmekä pysty luottamaan Häneen pätkääkään. Meidän on otettava kiinni Jumalan lupauksesta; se on ikuinen. Meidän sisällämme on aisti, joka kieltää kaikki viisi [muuta] aistia. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei näe, maista, tunne, maista tai kuule. Se on jotakin, jonka uskoo Jumalan panneen sisällemme; se on Pyhä Henki, ja Jumalan Pyhä Henki sanoo ”aamen”, jokaiseen Raamatun sanaan, sillä hän kirjoitti Raamatun.

Siis, Jeesus lupasi tulevansa päivien lopulla ja näyttävänsä ja tekevänsä viimeisen tunnusteon juuri ennen tulemustaan, niin kuin tapahtui Sodoman aikoina. Painetaan päämme hetkeksi.

⁶¹   Taivaallinen Isä, kun minä tunnen väsyneiden, jomottavien jalkojen, ja puristuksen raajoissa, Pyhä Henki vaatii minua lopettamaan juuri nyt puhumisen; ja minä pyydän sinulta, oi Jumala, ilmesty, Herra. Yksi sana sinulta merkitsee enemmän kuin kenen tahansa ihmisen puhumat miljoona sanaa; vain yksi sana sinulta! Ihmiset voivat saarnata ja sanoa, mitä huvittaa, mutta jos he puhuvat totta, Jumala, sinä olet velvollinen vahvistamaan sen, koska kyse on sinun sanastasi, ja sinä lupasit tehdä sen ja sinä teet sen, koska sinä lupasit.

Aivan ilmeisesti täällä istuu sairaita ja vaivattuja ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Suo heidän nähdä Herra, että minä olen vielä – ymmärtävän vaistollaan, hengellään sen verran kun sinä… Jos sinä voit johdattaa lintuja ja karjaa, sinä kykenet johdattamaan miehiä ja naisia. Suo heidän paeta ristin luo tänä iltana, heittää pois kaiken epäuskon ja riippua kiinni ristissä niin kauan, että he saavat sen siunauksen, jota he pyytävät. Suo se, Herra.

⁶²   Siis, aivan sama, mitä sinä teet täällä lavalla… Sinä menit omaan kaupunkiisi, ja olisit voinut tehdä monia voimallisia tekoja, muttet voinut ihmisten epäuskon takia, ja sinä olit ihmeissäsi. Älköön niin olko tänä iltana Tiftonissa; tule sinä Herra, kun minä, sinun palvelijasi antaudun sinulle käyttääkseni huulia, suuta, silmiä, sielua, kehoa, henkeä. Tehköön jokainen sinun ruumiisi jäsen samoin, että me saisimme nähdä Jumalan, joka osoittaa sen, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja että me voisimme tavata hänet hänen ylösnousemuksensa voimassa, kuten ihmiset saivat helluntaipäivänä ja kun nuo kreikkalaiset pyysivät saada tavata häntä.

Me ymmärrämme, että ainoa ero on, että hänen fyysinen ruumiinsa istuu nyt Isän, Jumalan oikealla puolella. Mutta hänen Henkensä, joka oli hänessä, on palannut seurakuntaan, ja elää hänen seurakunnassaan tuottaakseen poikia ja tyttäriä Jumalalle.

⁶³   Ilmaise itsesi tänä iltana, Herra. Jos minä olen puhunut ihmisille totta – kuten tiedän asian olevan – sinun sanasi kautta, niin puhu sinä silloin, ja vahvista, että minä olen puhunut totta. Suo se, Herra. Ja olkoon kaikki ylistys sinun, koskei kukaan ihminen pysty tekemään mitään; siihen tarvitaan Jumalaa.

Ja sitten, kun me lopuksi lähdemme tästä rakennuksesta tänä iltana, tästä oikeussalista, ja lähdemme omiin koteihimme katuja pitkin, voikoot ihmiset sanoa kuten nuo opetuslapset, jotka tulivat silloin Emmauksesta Jeesuksen kuoleman ja hautauksen jälkeen… kun Jeesus oli saanut heidät erikseen sisälle ja sulki oven… Hän oli puhunut heidän kanssaan koko päivän eivätkä he tunnistaneet häntä, mutta kun hän sai otetuksi heidät erikseen, hän sulki oven ja hän teki jotakin samanlaista, kuin oli tehnyt ennen kuolemaansa ja hautaustaan; silloin he tunnistivat, että hän oli sama Jeesus.

Oi, Jumala, tälle saastuneelle pakanamaalle ja pakanasukupolvelle, astu esiin Herra Jeesus, ja näytä heille tuo sama, minkä sinä teit juutalaisille, kävellessäsi Galileassa, sama, mitä teit samarialaisille ja moni heistä uskoi sinuun, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen tähden, aamen.

⁶⁴   Siis, nyt on hetki, että jotakin on tapahduttava; kyllä saarnaaminenkin käy, mutta toimiiko se? Se kyllä toimii, jos Kristus tulee paikalle sillä hänen sanansa velvoittaa häntä.

Minä luulisin, ettei täällä ole yhtään henkilöä, jonka minä tuntisin lukuun ottamatta veli Welchiä, joka istuu täällä vaimonsa kanssa; ja minulla on kaksi hyvää veljeä täällä: veli Leo Mercier – hän on täällä talossa jossakin, ja veli Gene Goad istuu täällä; nuo rakkaat pojat, jotka kulkevat minun kanssani minne sitten menenkin, ja tekevät nauhoja ja niin edelleen; ja jos te haluatte nauhoja, menkää tapaamaan veli Mercieriä, hän ottaa mielellään asian hoitaakseen. Veli Goad nauhoittaa ja veli Mercier myy niitä, mikä kattaa töin tuskin kulut niin, että he pärjäävät juuri ja juuri. Kaksi kallista poikaa…

⁶⁵   Oma poikani on täällä jossakin, tässä hän onkin, istuu täällä; ovella seisoo, ovella seisoo kolme tai neljä miestä, jotka minä tunnen, veli Collins, metodistisaarnaaja, joka on juuri saanut Pyhän Hengen; toinen veli Kentuckysta ja yksi seurakunnan johtokunnan jäsenistä, ja yksi veli Kanadasta, kaksi heitä on. Minä luulen, että näin täällä jonkun, jonka tunnen hetki sitten tällä puolella, mutta kadotin heidät silmistäni. Ai, kyllä, veli Palmer, täällä… Näiden lisäksi, en näe täällä ketään muuta, jonka tuntisin. Mutta, muistakaa, Jeesus tuntee jokaisen teistä.

Siis, pojat tulkaa tänne… Syy siihen, miksi me jaamme rukouskortteja, on, että ei katsottaisi henkilöön. Poika tulee ja ottaa korttinipun, sata, sekoittaa ne täysin ennen teitä. Jokainen, joka haluaa rukouskortin, vain ottaa sellaisen. Kuka sinä oletkin, joka haluat sen, saat sellaisen. Siinä on numero: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 sitä rataa; ja joskus me aloitamme jostakin paikasta ja joskus toisesta paikasta; minä saatan tulla… koska kukaan ei tiedä, mistä numerosta rukousjono alkaa; poika sekoittaa ne hyvin, eikä hän tiedä; ja mitä hyötyä olisikaan kenenkään tietää sitä?

⁶⁶   Sitten, kun minä tulen paikalle, sanon: ”Siis, me aloitamme 50:stä; me aloitamme 20:stä, me aloitamme… mistä Herra sitten laskee sydämelleni.

Siksi, me otamme vain muutamia ihmisiä jonoon; Pyhä Henki alkaa liikkua, joten minä voin puhua ihmisten kanssa kuten Jeesus teki siellä kaivolla. Siis, muistakaa; kyse ei ole minusta; minä olen vain savea. Minä olen yhtä paljon… Tämä mikrofoni, jonka kautta te kuulette minun puhuvan, on mykkä, ellei sen takana ole jotakin, joka tuottaa ääntä. Se ei ollenkaan tuota yhtään ääntä itse, ja sellainen ihminen on; hän ei ole mitään. Hän on maan kuolevainen, mutta jonkin pitää motivoida häntä. Jos hän on paha, häntä motivoi Paholainen; jos se on Jumalan Henki, Jumala motivoi häntä, ja te tunnistatte ihmiset heidän hedelmistään…

⁶⁷   Jeesus sanoi: ”Jos te ette usko minun olevan Jumala ihmisenä, uskokaa niitä tekoja, joita minä teen. Jos minä en tee Isäni tekoja, silloin Isä ei ole lähettänyt minua..”

Jos minä sanoisin, että minussa on Al Caponen henki, te odottaisitte minulla olevan täällä isoja pyssyjä, ja olisi vaarallista olla minun lähelläni. Jos minä sanoisin teille, että minulla on taiteilijan henki, te odottaisitte minun maalaavan tauluja niin kuin taidemaalari. Jos me väitämme, että meillä on Kristuksen Henki, meidän pitäisi tehdä Kristuksen tekoja. Hän itse sanoi niin.

Nyt, veli Collins, tai Billy, mikä… mitä sanoit? Rukouskortti numero A-1:stä sataan. Selvä, me emme pysty ottamaan niitä kaikkia tänä iltana; me saamme otetuksi joitakin tänä iltana. Huomisiltana, me aloitamme jostakin toisesta paikasta, mihin me jäimme, tai ehkä jostakin muualta, minä en tiedä miten se tulee menemään, koska minä ehkä haluan lopettaa sieltä – siis, aloittaa siitä, mihin minä lopetin; en tiedä, miten me tulemme tekemään. Katsotaan ja odotetaan, mitä Pyhä Henki tekee.

⁶⁸   Siis, entä ne ihmiset, jotka ovat sairaita, ja joilla ei ole rukouskorttia? Onko heillä mitään toivoa? Ilman muuta, ihan samoin kuin niillä, joilla on rukouskortti, teidän uskonne. Siis, jos teillä on… Kuinka monella ei ole rukouskorttia? Nostaisitteko kätenne; olette sairas. No, teitä on joka puolella.

Jos teillä ei ole rukouskorttia, niin te sanotte: ”Veli Branham, mitä minun pitää tehdä?”

No, minäpä annan teille sananpaikan, koska minä olen sanonut, että kaikki pitää tehdä, tai sanoa sanan mukaisesti. Jeesus sanoi, yhtenä päivänä, kulkiessaan kansajoukon läpi – Ja me vain nyt sanomme näin, mutta se ei mennyt näin –, mutta erästä naista vaivasi verenvuoto, eikä hänellä ollut rukouskorttia; nainen ei päässyt Jeesuksen luo. Niinpä hän sanoi: ”Minä uskon, että hän on pyhä mies; minä uskon, että hän on Jumalan Poika, ja jos minä saan kosketettua hänen viittansa tupsua, minä paranen.” Muistatteko te tämän kertomuksen?

Ja nainen tunkeutui väkijoukon läpi, kunnes löysi – pääsi läpi, ja hän kosketti hänen viittaansa. Siis, Jeesus ei voinut tuntea sitä fyysisesti, koska palestiinalaiset vaatteet olivat väljiä, ja hänellä oli myös alusviitta. Sitten hän… Jeesus ei voinut tuntea sitä, mutta hän tunsi naisen uskon kosketuksen, ja Jeesus kääntyi ympäri tutkiakseen asian.

Hän sanoi: ”Kuka kosketti minua?” Siis, hän ei tiennyt – ”Kuka kosketti minua?” Kukaan ei sanonut mitään, ja hän etsi katseellaan. Mutta Jeesuksessa oli Jumalan Henki ja tuo nainen oli se, jolla oli tuo usko. Jeesus katseli ympärilleen, kunnes keksi naisen väkijoukosta, ja Jeesus sanoi hänelle, että hänen verenvuotonsa oli lakannut, koska hän oli uskonut: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

⁶⁹   Jotkut, jotka eivät usko jumalalliseen parantamiseen, te tartutte tuohon sanaan ”pelastaa” – ”sozo”, fyysisesti on sama, kuin hengellisessä mielessä – kreikan sana. ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

Siis, jos hän… Jos teidän uskonne pelastaa… siis, te sanotte: ”Veli Branham, en minä voi häntä koskettaa!”

Voi, kyllä; sana sanoo, että voit. Heprealaiskirjeessä on kirjoitettu: ”Hän on juuri nyt ylipappi, joka istuu Jumalan oikealla puolella, ja rukoilee teidän puolestanne, tunnustuksenne mukaisesti.” Uskotteko te sen? *”Ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla…” – Pitääkö se paikkansa? *[Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, joka ei voisi sääliä meidän heikkouksiamme… RK]

Siis, jos hän on tuo sama ylipappi, eikö hän toimisi samalla tavalla, kuin hän toimi ollessaan täällä maan päällä? Siis, jos sinulla on sama usko, kuin tuolla naisella, Jeesuksella on voima ja Henki toimia samalla tavalla. Ylipappi, jota voi koskettaa meidän… Niinpä, istukaa vain aloillanne ja kunnioittaen; uskokaa; katsotaan, mitä Pyhä Henki sanoo meille.

⁷⁰   No, mistä me aloitamme? Sanotaanpa, numerosta 1. Kellä on numero 1? Jos hän ei kykene nostamaan, tai siis, nousemaan ylös, tai jotakin, niin rukous… Selvä, tulkaa tänne, herra. Numero 2; kellä on numero 2? Jos te ette pysty nousemaan ylös, tai olette rampa, kun teidän numeroanne kutsutaan, kertokaa meille, niin me kannamme teidän tänne…

Luulen, että minun on parempi seistä juuri tässä; ymmärrättekö? – seisoa tässä, niin… Annetaan ihmisten juuri tuolla.

Numero 2; kellä on numero 2? Numero 2? Numero 3, rukouskortti numero 3. Saisinko nähdä henkilön käden, ripeästi nyt niin, että me emme…? Onko se tällä rouvalla, joka tulee tänne, onko hänellä rukouskortti numero 2?  Numero 3, voisitteko… Katsokaa teidän naapurinne rukouskorttia, tai – onko teillä numero 3, rouva? Numero 4, kellä se on? Nostakaa kätenne; numero 4? Se rouvako? Selvä. Numero 5? Tällä miehellä täällä. Ihmisiä on joka puolella taloa siis, luulisin; numero 6, kellä on…? Rouva siellä; numero 7? Joku – numero 7, rukouskortti numero 7? Ehkä on lähtenyt; vilkaiskaa, se voi olla joku, joka on kuuro, vaikkapa, eikä hän kuule, joku rampa eikä pysty nousemaan pystyyn. Joku, katselkaa ympärillenne.

⁷¹   Täällä on pikkupoika pyörätuolissa; täällä on rouva pyörätuolissa; katsokaa heidän rukouskorttiaan; onko teillä rukouskortit?  Ei, ei ole. Te ette tarvitsekaan sitä nyt, ette te tarvitse.  Ainoastaan, katsokaa tännepäin ja uskokaa joka tapauksessa. Jos te ette saaneet rukouskorttia, sillä ei ole mitään merkitystä, ymmärrättekö? Usko ainoastaan koko sydämestäsi, poika ja te sisar, niin te nousette ylös ja tulette kävelemään täältä pois ja olemaan terve ja ylistämään Jumalaa.

Durbanissa, Etelä-Afrikassa, kun Pyhä Henki oli tullut lavalle, me esitimme yhden kutsun ja rukoilimme kerran… kuinka moni on tuntenut F. F. Bosworthin? Tuo pyhä, jumalinen vanha pyhitetty mies – on arveltu, että 25 000 ihmettä tapahtui yhdellä kertaa. Seuraavana aamuna minä kuulin joidenkin laulavan ”Usko ainoastaan.” Minä katsoin ulos ja siellä tuli seitsemän pakettiautollista, isoa avopakettiautollista kainalosauvoja ja pyörätuoleja ja lankkuja ja kaikkea, joita niihin oli lastattu, kulkivat pitkin katua, ja ihmiset, jotka olivat tulleet niissä päivällä, aikaisemmin, kulkivat pitkin Durbanin katuja laulaen ”Usko ainoastaan; kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.” 30 000 sivistymätöntä pakanaa antoi samalla kertaa elämänsä Jeesus Kristukselle. Se oli 10 kertaa enemmän kuin helluntaina. Herra on täällä, ystävät!

⁷²   Selvä, 7, 8, 9, 10; siirtykää tänne, jos voitte, jos te kävelette; 10, 11, 12, 13, 14, neljätoista, missä se on? Minä en näe sitä… Neljätoista, rukouskortti 14? – täällä, selvä. Viisitoista, minä haluan ottaa jokaisen, koska en halua, että te menetätte vuoronne. Selvä: 14, 15 – viisitoista, 16, 17, 18, 19, 20. Yksi kaksi, kolme neljä, viisi… – kaksikymmentä, 21, kaksikymmentä… Kuinka monta teillä on? Siis, sali on nyt täysi. Meidän pitää rukoilla näiden kanssa ja sitten me voimme hetken päästä ottaa vähän lisää.

No niin, kuuletteko te minua kunnolla tämän mikrofonin kautta, näin? Joskus, kun Pyhä Henki voitelee, minä en tiedä, kuinka kovaa minä puhun; puhun – tai kuinka hiljaa minä puhun, niin minä…

⁷³   Siis, minä haluan sanoa teille: Jos hän tekee… jos Pyhä Henki… Tässä se tapaus nyt on, juuri tässä paikassa, meidän pitää sanoa… se on… Jumalan on tunnustettava, että hänen sanansa, joka on julistettu, on joko totta tai sitten se on harhaa, ja jos Raamattu on harhakuvitelma, Jumalaa ei ole.

Ymmärrättekö te kristityt, millä paikalla minä seison? Siis, minä en seiso ainoastaan tässä kahdensadan, arviolta noin 200:n ihmisen –, vaan maailmassa 40 ja 50 000, sadantuhannen, 500 000 pakanan edessä ja miljoonan… Miljoonat kaikissa kansakunnissa, tulevat kuulemaan, mitä tapahtuu. Seisoa siinä noitatohtorien edessä ja he haastavat minun jokaisen liikkeeni; on parasta tietää, mistä puhuu.

Mutta, Elian Jumala elää tänään. ”Koetelkaa minua”, sanoo Jumala. Aivan niin. Hän ei ole muuttunut. Jos olisi, hän olisi kuolevainen kuten minä, ja vain elää vähän kauemmin. Mutta, Jumala on ääretön; uskotteko te sen? – kaikkivoipa, kaikkialla läsnäoleva, halleluja! Hallelujan huutamisessa ei ole mitään hävettävää. Halleluja tarkoittaa ylistys meidän  Jumalallemme ja hän ansaitsee kaiken ylistyksen!

⁷⁴   No niin, siis, jos joku vahtimestareista tulisi eteen… Siis, hetkinen vain. Siis, minä otan jokaisen sielun täällä Pyhän Hengen hallintaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Vaikka mitä tapahtuisi, istukaa aloillanne. Siis joskus tapahtuu jotain aika outoa – jos joku on ollut minun kokouksissani. Siis, olkaa kunnioittavia, istukaa paikoillanne; tapahtuipa mitä tahansa, istukaa aloillanne. Pyhä Henki on vastuussa. Antautukaa Jumalalle; luovuttakaa henkenne Jumalalle.

Ja te siellä yleisössä, nyt, jotka ette ole tässä rukousjonossa, aloittakaa tällä tavalla, sanokaa ”Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja; lähetä siunauksesi minun ylleni, sinun palvelijasi ylle ja auta minua, ja anna minun koskettaa sinun viittaasi. Auta minua ja ota pois minun epäuskoni. Jos Saatana tulee ja ympäröi minut epäuskolla, ota se pois, Jumala. Minä aion kuunnella niitä sanoja, joita saarnataan, koska minä uskon, että ne ovat kirjoitusten mukaisia. Minä panen syrjään oman seurakuntani opin hetkeksi ja aion kävellä suoraan sinun tykösi, Jumala, ja sanon näin: ’tämä on Raamatun totuus’”, mikäli te uskotte niin.

Seuratkaa kirjoituksia, ja tutkikaa, ovatko nämä totta; lupaukset, Pyhän Hengen teot… ”Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.”

⁷⁵   Ja siis, muistakaa, huomisillan kokous; tulkaa ajoissa. Me otamme huomisiltana vielä joitakin rukouskortteja; ehkä me otamme vielä joitakuita tänä iltana. Rukouskorteilla ei ole merkitystä; rukouskorteilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä – ymmärrättekö? – ei yhtään mitään. Ainoastaan joku, jolle puhua, pitää saada tänne ylös saarnan jälkeen. Minä pysyttelen tuolla sisällä ja olen Herran edessä siihen asti, että tunnen hänen läsnäolonsa ja näen valon.

Kuinka moni on nähnyt kuvan siitä? Meillä on täällä yksi… Täällä se on; näettekö? Se on osoitettu tieteellisesti oikeaksi. Jos minä kuolen tänä iltana, miljoonat ympäri maailmaa… Enemmän kuin 10 – 20 miljoonaa, arvelisin, joille olen saarnannut suoraan tai epäsuorasti, tietävät sen olevan niin. Tiedemaailma on ottanut siitä valokuvan useita kertoja; se roikkuu Washington DC:ssä, näettekö? Se on totta; minun todistukseni on totuus Jeesuksesta Kristuksesta, jos minä poistun tänä iltana.

⁷⁶   Siis, olkaa kunnioittavia; jokainen kunnioittavana nyt; älkääkä ottako kuvia, tai siis, kuvia salamavalolla, tässä tapauksessa, sillä… Pyhä Henki on valo. Kuinka moni tietää sen? Kuinka moni tietää, että se enkeli, joka johdatti Mooseksen erämaan läpi, oli Kristus, Liiton enkeli? Varmasti oli.

Jeesus sanoi: ”Minä tulin Jumala tyköä ja palaan Jumalan tykö.” Siksi hän sanoi: ”Ennen kuin Aabraham syntyi, Minä Olen.” [Joh 8:58 ASUT]. Siinä puhui Jumala.

Ja kun, Paavali oli matkalla Damaskokseen, niin mikä häneen iski? Valo, joka sokaisi hänen silmänsä. ”Minä tulin Jumalan tyköä; minä menen Jumalan tykö.”  Sama elämä seurakunnassa, synnyttää samaa valoa, jota oli silloin; samoja tekoja, samoja merkkejä ja ihmeitä ja voimatekoja, samoja asioita; Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Olkoon Jumala siunattu iankaikkisesti!

⁷⁷   Te, ystäväni, joita minä en enää tämän jälkeen tapaa, tuomiopäivänä me tulemme tapaamaan; siinä kokouksessa me tulemme olemaan paikalla. Kristus, Jumala Poika, Hänen Henkensä on tulossa tähän huoneeseen.

Luulisin, että tämä mies ja minä, olemme ehkä syntyneet mailien päässä toisistamme, vuosien päässä, en ole koskaan tavannut häntä; ensimmäinen kerta koskaan, kun tapaamme, sikäli, kun minä tiedän. Me olemme toisillemme vieraita. Pitääkö se paikkansa, herra? Jos pitää, nostaisitteko kätenne, niin ihmiset näkevät? Me emme ole tavanneet koskaan ennen elämässä. Nyt… Voitte laskea kätenne. Selvä. Minä en tunne häntä; en ole tavannut häntä koskaan. Hän on vain ihminen, ja minä olen ihminen. Hän seisoo tässä ja itkee ja kiittää Jeesusta; päättelen siitä, että hän on kristitty; minä en tiedä. Monet ihmiset sanovat: ”Kiitos Jeesus.” Se ei tarkoita että olisi kristitty. Sade lankeaa sekä vanhurskaille että väärille. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.

Hän saattaa olla täällä jonkin sairauden takia. Jos minä voisin parantaa hänet, enkä tekisi sitä, minä en ansaitsisi seistä tässä saarnaajana. Jos minä voisin auttaa tätä miestä jollain tavalla, jos hän on sairas, minä – minä… Jos minä en tekisi sitä, olisin teeskentelijä; jos tunnustaisin Kristusta, eikä minussa olisi niin paljoa miestä, että yrittäisin auttaa tätä miestä, jonka Jumala lähetti minun luokseni saamaan apua. Mutta, minä en kykene parantamaan häntä. Jos hän on sairas, Jumala on jo parantanut hänet, kun hän kuoli Golgatalla. Te… Kuinka…

Jos kysyisin: ”Pelastuitko sinä eilisiltana?” En.

Jos sanoisin: ”Kymmenen vuottako sitten?” Ei, ei, veljeni; sinä pelastuit 1900 vuotta sitten. Kun Jeesus kuoli Golgatalla, sinut pelastettiin; sinä vain otit sen vastaan. Sinä hyväksyit sen silloin, näettekö? Reitti paranemiseen ja pelastukseen on jo maksettu; sinä vain… Teidän uskonne… vain otitte sen vastaan. Siis, hänen julistamisensa tuo Pyhän Hengen läsnäolon tänne parantamaan, ja te voitte nähdä hänen toimivan seurakuntansa kautta, aivan kuten hän teki.

⁷⁸   Siis, otetaanpa yksi sananpaikka, josta minä puhuin tänä iltana. Simon Pietari, ensimmäinen, oli ihminen; hän tuli Jeesuksen luo; Jeesus sanoi: ”Sinä olet Simon, sinä olet Johanneksen poika”, ja niin edelleen, hän alkoi keskustella hänen kanssaan.

Siis, jos hän on tuo sama Jeesus, jos tämä mies tässä, on täällä itsensä vuoksi, sairauden; ehkä kyse on taloudellisista vaikeuksista; ehkä kotiongelmista… Minä en tiedä. Hän saattaa olla joku petkuttaja, joka seisoo tuossa. Jos niin on, pitäkääpä silmällä, mitä hänelle tapahtuu, näettekö? Jos hän vain esittää, on tässä vain olevinaan jotakin, tarkkailkaapa, mitä tapahtuu; näettekö?  Katsokaa, eikö vain hänet viedäkin täältä kohta ulos; näettekö? Siis…

Mutta, siis… Nyt ei ystävät leikitä seurakuntaa. Tämä on seurakunta. Tämä on nyt Jumalan huone; siis onhan tämä toki oikeussali – Jumalan oikeuden. Siis, Jumalan sana on nyt pelissä, ei minun – hänen sanansa.

⁷⁹   Siis, jos minä kääntyisin nyt sanomaan jotain tälle miehelle, ja kertoisin hänelle jotakin sellaista hänestä, josta hän tietää, etten minä voi tietää sitä, niin jollakin tavalla, minun on täytynyt saada se selville. Pitääkö se paikkansa? Sen pitää olla jotakin hengellistä, koska me emme ole koskaan aiemmin tavanneet. Siis, silläkö tavalla Jeesus toimi omana aikanaan osoittaakseen olevansa Messias? Siispä, jos hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, annetaan hänen suorittaa työnsä nyt. Silloin, te kaikki uskotte, jos hän… uskotteko te?

Siis, minä en voi sanoa, että hän tulee toimimaan; minä en sano, että hän toimii. Jos ei, minää vain puhuttelen tätä miestä. Jos Jeesus ei toimi, ainoa, mitä minä voin tehdä, on rukoilla   miehen puolesta, panna käteni hänen päälleen, ja päästän hänet menemään. Siinä kaikki, mihin minä kykenen. Silloin, te muut, uskokaa kaikesta sydämestänne! Me luotamme siihen, että Jumala toimii.

⁸⁰   Siis, Herra, tästä eteenpäin, tämä on nyt sinun asiasi, Isä. Se on ihmisen ulottumattomissa. Minä olen saarnannut sinun sanaasi niin puhtaana kuin osaan. Nyt, tästä eteenpäin Isä, Jumala, tilanne on sinun. Minä luovutan itseni sinulle sinun palvelijanasi: toimi, puhu, tee mitä tahansa sinä haluat, Herra, sinun palvelijasi kautta tässä, ja kaikkien läsnä olevien palvelijoittesi kautta. Ilmaise itsesi meidän keskuudessamme, sillä me olemme sinun kansaasi ja me rakastamme sinua!

Ja me olemme varmoja siitä, että sinä nousit kuolleista; Jumala nosti sinut ja sinä olet elossa tänä iltana Pyhän Hengen muodossa, ja asut meissä ja teet samoja asioita kuin teit 1900 vuotta sitten, kun sinä vaelsit Galileassa; se oli sinun lupauksesi. Anna pakanoiden nähdä, että sinun sanasi ovat totta: Ja niin kuin kävi Lootin päivinä… samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy; Jeesuksen tähden, aamen.

⁸¹   Ainoastaan, minä pyydän vain yhtä asiaa, teiltä, herra, että te puhutte, tai vastaatte kun minä puhun teille, ja te toimitte tuomarina. Jos Jumala tietää, mikä te olette ollut, tai jotakin, jonka te muistatte, niin jos, se pitää paikkansa, te olette sen tuomari. Silloin, jos hän tietää, miten asiat ovat olleet, niin varmasti hän kykenee myös sanomaan, miten asiat tulevat olemaan, ja te voitte luottaa siihen. Sitä ainoastaan… mutta nyt…

Lopettakaa tuollaisen ajatteleminen; minä en yritä lukea tämän miehen ajatuksia, ymmärrättekö? Siis, se tuli minulle; minä en saa sitä aikaan. Ymmärrättekö? Raamattu sanoo: ”Hän on elävämpi ja… terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, niveliin ja ytimiin saakka, ja mielen ajatusten paljastaja.” Jeesus tiesi ihmisten ajatukset. Sellainen on Jumalan Henki.

Tällä miehellä on vikaa jaloissa, ja hän haluaisi tulla rukoilluksi hänen jalkojensa kipujen takia. Se on näin sanoo Herra. Onko totta? Se on totta. Selvä, siis, uskotteko te?

⁸²   Te sanotte, veli Branham, sinä arvasit sen.” En. En todellakaan. Keskustellaanpa miehen kanssa vielä vähäsen. Siis, minä en tiedä, mitä Herra sanoi, mutta mitä sitten… näettekö, se on… Minä katson teitä ja näen teidät jossakin muualla; Ymmärrättekö? Se on näky. Jeesus sanoi: ”Minä voin tehdä ainoastaan sitä, mitä Isä näyttää minulle.” Kyllä, minä näen miehen jaloissa jotakin; hänen käsivarsissaan on jotakin, tai siis kehossaan; se on syöpää, ihosyöpä. Minä näen jonkun naisen ilmestyvän tähän; se on hänen vaimonsa; hän on täällä kokouksessa. Hänkin on sairas. Uskotteko te, että Jumala voi kertoa, mikä vaimoa vaivaa? Uskotteko te sitten sen? Sappikivet. Pitää täysin paikkansa. Uskotteko te, että Jumala tietää, kuka te olette? Herra Gregory, palatkaa kotiinne ja olkaa parantunut; Jeesus Kristus parantaa teidät ja tekee teidät terveeksi.

⁸³   Uskotteko te? Se on Pyhä Henki; siis kyse on Pyhästä Hengestä sisaret ja veljet. Minä en ole eläissäni nähnyt tuota miestä. Katsotaanpa tätä rukousjonoa; minä luulen, ettei tässä ole ketään, jonka tuntisin. Mutta Jumalan hyvyys… Siis, se mies, missä hän nyt sitten olikin tuon pienen lapsen kanssa, joka sai näkönsä ja nyt hän on naimisissa oleva nainen ja hänellä on lapsi; sillä tavalla se tapahtui, näettekö? Syövän vaivaamat, sokeat, kuurot, mykät, sillä lailla se tapahtuu. Pyhä Henki teki sen, Jumalan Pyhä Henki.

Paikassa, jossa se mies istui, on nainen, joka nousi ylös ja antoi miehelle hänen paikkansa. Uskotteko te, että Jumala voi parantaa teidät, sisar? Siinä, sen miehen edessä, istuitte siinä; nousitte ylös ja annoitte hänelle hänen paikkansa. Teidän ei tarvitse tulla tänne; pysykää ihan siellä. Menkää kotiin, se syöpä lähtee teistä, aamen. Teidän uskonne paransi teidät. Näettekö, se tuolle miehelle tullut siunaus paransi myös teidät, kun te menitte siitä ohi.

Mitä hän kosketti? Kertokaa minulle, mitä hän kosketti. Hän kosketti Ylipappia, ei minua; minä olen 30 jalan päässä naisesta, mutta hän rukoili. Uskokaa. Jumalan läsnäolo…

⁸⁴   Siis, rouva, uskotteko te kaikesta sydämestänne? Siis, tässä on toinen, samanlainen kuva kuin oli Raamatun päivinä, kun meidän Herramme kohtasi erään naisen, naisen siellä kaivolla. Siis, me olemme kaksi inhimillistä olentoa, aivan kuten he, mutta aivan erilaisia inhimillisiä olentoja, mutta Jumalan Henki pysyy samanlaisena; hän ei muutu.

Uskotteko te, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, hän, joka keskusteli sen naisen kanssa – että hänen Henkensä on täällä nyt? Selvä. Siis, jos Jumala on sama, ja minä en tiedä, minkä takia te olette täällä – niin hän tietää. Ja jos hän paljastaa, miksi te olette täällä, niin uskotteko te häneen ja otatte hänet vastaan parantajananne? Hermot reistaavat, ja teillä on kasvain oikeassa kyljessänne. Juuri niin. Teillä on sydämen laajentuma ja teillä on pään kanssa myös ongelmia. Joku ilmestyy teidän rinnallenne; se on teidän miehenne. Hän on nyt täällä. Jos Jumala pystyy kertomaan, mikä häntä vaivaa, uskotteko te minua? Hän… Siis, mies on hermona, yksi juttu, mutta hänellä on sydänvaivoja ja vatsavaiva. Juuri niin. Rouva Colvert, täältä, Otheliasta, Georgiasta; palatkaa kotiinne. Te olette molemmat terveitä; te voitte lähteä ja olla terveitä, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

⁸⁵   Mitä mies kosketti? Hän oli yhteydessä vaimonsa kautta, joka uskoi. Uskokaa. Uskotteko te kaikesta sydämestänne?  ”Jos voit, kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Minä tiedän, että joidenkin teistä mielestä nämä ihmiset metelöivät vähän liikaa; jos sinut olisi parannettu, sinäkin metelöisit. Ymmärrättekö? Ainoastaan, uskokaa Herraan!

Siis, tämä nainen, joka seisoo tässä, on minulle täysin vieras. En ole eläissäni tavannut häntä. Me olemme toisillemme täysin vieraita, luulisin, rouva; eikö niin? Mutta, uskotteko te, että Herra Jeesus voi paljastaa minulle, minkä takia te olette täällä – teidän ongelmanne, tai jotakin sen tapaista? Uskoisitteko te häneen? Te olette hyvin sairas. Teillä on maksavaiva, jota nimitetään maksakirroosiksi. Pitää paikkansa. Saako se teidän uskomaan? Jos Jumala kertoo minulle, kuka te olette, saisiko se teidät uskomaan, neiti Hollis?

Jollakin on suhde tähän naiseen; minä näen pienen tytön leikkimässä jonkin kanssa, joka näyttää… vähän sukulaisuutta… te olette jokin… Te olette Welch Evansin sisar. Se on täsmälleen totta.

Missä Evans on? Jossakin; juuri niin. Missä sitten oletkin… Lähtekää, tulkaa terveeksi, sisar, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.

⁸⁶   Siis, minä en ole eläissäni nähnyt tätä naista, mutta minä näen pienen pojan; hän ottaa jotakin naisen kädestä, seisovat puun alla – juuri niin, vuosia sitten. Uskokaa kaikesta sydämestänne nyt.

Tulkaa, sisar rakas. Tässä seisoo kallis vanha äiti; en ole koskaan tavannut häntä… suunnilleen minun äitini ikäinen kotopuolessa. Petkuttaisinko minä tätä naisparkaa, tällaista jumalista, koko olemukseltaan pyhitettyä vanhaa äitiä, joka seisoo tässä, ja minulle tulee mieleen oma äitini kotipuolessa. Äiti, jos minä voisin tehdä teidän hyväksenne, minä tekisin, mutta, minä en pysty. Olen ihminen, mutta te seisotte, ette minun, vaan Pyhän Hengen edessä. Minä haluan kysyä teiltä jotakin; tehän tiedostatte, että jotakin on meneillään. Haluan kysyä teiltä jotakin, sisarenani Kristuksessa – on todella suloinen nöyrä tunne, eikö olekin? Sillä, se valo, on asettunut… jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne niin, että yleisö näkee.

⁸⁷   Siis, tämä nainen, hän ei ole täällä itsensä takia, hän on tässä jonkun toisen puolesta. Se on hänen poikansa. Hänellä on vaivaa päässä, sydänvaiva, munuaisvaiva; hän on ollut leikkauksessa: juuri niin, ja te olette huolissanne hänen hengellisestä tilastaan. Tämä on näin sanoo Herra; aamen. Uskokaa nyt kaikesta sydämestänne.

Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, ikuisen elämän antaja ja kaikkien hyvien lahjojen antaja, lähetä siunauksesi tälle naiselle, jota minä siunaan Jeesuksen nimessä. Kohdatkoot hän asiat siten, kuin hän on uskonut, aamen.

Lähtekää, palatkaa nyt iloisena ja riemuiten ja uskoen kaikesta sydämestänne. Jumala teitä siunatkoon, sisar. Uskokaa kaikella, mitä teissä on.

Uskotteko te? Uskokaa Jumalaan. Jeesus sanoi: ”Pitäkää Uskokaa Jumalaan.”

⁸⁸   Uskotteko te? Siellä on vähän pettymystä siitä, ettei ole päästy jonoon; teidän ei tarvitse olla jonossa. Te tunsitte myötätuntoa jotakuta täällä olevaa kohtaan; ajattelitte, kuinka valtavaa se olikaan. Juuri niin. Siis, jos te uskotte kaikesta sydämestänne, teidän paimenenne tulee kuntoon. Te rukoilette paimenenne puolesta. Hänen hermonsa reistaavat; se on näin sanoo Herra. Kyllä. Se pikkurouva teidän vieressänne; häntä kosketettiin vähän oudolla tavalla, koska hänkin rukoilee jonkun puolesta – ystävän, joka kärsii hermoistaan. Näin se on; jos on, nostaisitteko kätenne? Menkää kotiin, te molemmat, ja kun te saavutte kotiin, te löydätte asiat semmoisina kuin te uskoitte.

Mitä nämä koskettivatkaan? Minä haluan kysyä teiltä, ihmiset, mitä täällä tapahtuu? Kyse on Pyhästä Hengestä!

⁸⁹   Me olemme toisillemme vieraita, herra. [Nauhassa tyhjä kohta.] Mutta, pitää paikkansa, me olemme vieraita; mutta Herra Jeesus tuntee meidät molemmat. Jos Herra, Jumala kertoo minulle näyn kautta jotakin, jostakin sellaisesta, mistä minä en tiedä mitään, uskotteko te kaikesta sydämestänne?

Uskooko yleisö kaikesta sydämestään, kun meillä on molemmilla kädet päällä… [nauhassa tyhjä kohta] …myös, istuu siellä. Henkistä hermoheikkoutta, sen lisäksi, nuo lapset tuolla, te toitte heidät. Yksi heistä on poika, jolla on kierot silmät. Toinen, isompi poika änkyttää. Se on näin sanoo Herra. Uskokaa kaikesta sydämestänne ja lähtekää kotiin ja olkaa terveitä.

Jeesuksen Kristuksen nimessä, olkoon niin, aamen.

Jumala teitä siunatkoon.

Uskotteko te Herraan Jeesukseen. Uskokaa Jumalaan; älkää epäilkö; uskokaa Herraan Jeesukseen, niin kaikki tulee järjestymään.

Rouva, joka istuu täällä, katsoo minuun, rukoilee: ”Herra…” Punakka, katsoo minuun sieltä takaa; hänellä on sappikivet; jos se pitää paikkansa, nouskaa seisomaan. Hän seisoo siellä ja rukoilee Jumalaa parantamaan hänet. Menkää kotiin, se on lähtenyt teiltä. Jeesus Kristus parantaa teidät.

Mitä te, sisar, ajattelette, joka istutte siinä hänen vieressään? Te olitte iloinen siitä, ettekö…? Valo on myös teidän päällänne; minä en pysty parantamaan teitä; mutta te ette nyt pysty pitämään elämäänne kätkössä vaikka haluaisitte. Te haluatte rukousta jonkin rauhasvaivan takia. Jos se pitää paikkansa, nouskaa seisomaan. Menkää kotiin ja ottakaa parantuminen vastaan; Jeesus Kristus parantaa teidät!

Uskotteko te? Kuunnelkaa rouva; uskotteko te, että se epilepsia tulee lähtemään, ja hän tulee olemaan terve? Viekää hänet takaisin kotiin ja jatkakaa eteenpäin.

Teillä on se jalassanne; teillä niveltulehdus; uskotteko te, että te paranette? Selvä, kääntykää ja lähtekää tuohon suuntaan, ja menkää kotiin, ja olkaa parannettu.

Teillä on sama juttu; uskokaa kaikesta sydämestänne, lähtekää kotiin ja olkaa terve.

Teidän pitää uskoa, rouva, teidän syöpänne takia. Jos te uskotte koko sydämestänne, kääntykää tähän suuntaan; lähtekää kotiin kiittäen Jumalaa. Hän parantaa sairaat ja vaivatut.

Tämä pikku rouvaparka täällä, katsokaa häntä; naistenvaiva, ollut jonkin aikaa, teillä on myös sydänvaiva. Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Kääntykää tännepäin ja lähtekää kotiin kiittäen Jumalaa, ja tulkaa terveeksi.

Uskotteko te? Uskotteko… paranette? Viekää hänet kotiin ja uskokaa kaikesta sydämestänne…?… Jumala olkoon ylistetty.

Alatteko te jo uskoa kaikesta sydämestänne nyt? – ja tulkaa terveiksi. Niveltulehdus, jatkakaa kävelemistä joka puolella Herran nimessä ja tulkaa…