63-1226 SEURAKUNTAJÄRJESTYS
(Church Order)
Jeffersonville, Indiana, USA, 26.12.1963

¹       Tässä, kuinka se laitetaan päälle? Kyllä, uh-huh…?… [Tyhjä kohta nauhassa.] Olette valmiita laittamaan sen pois päältä. Sitten, kun, nyökäytän päätäni teitä kohtaan, tuolla tavalla. Ymmärsittekö? Ymmärsittekö? Oi, heilautan päätäni teidän suuntaan. Te… [Joku sanoo: “Milloin haluat, että teen sen?” Joku sanoo: “Hän sanoi: ‘Laita se päälle.’”]

Veljet, me olemme kutsuneet tämän kokouksen yhteen täällä tänä iltana sitä tarkoitusta varten, että tietäisimme kuinka elävän Jumalan Seurakunta toimii, tämä Seurakunta, josta me uskomme olevamme osa.

²       Ensiksikin, haluan sanoa, että matkusteltuani ympäri maailman, niin pitkälti kuin tiedän, tämä on yksi kaikkein hengellisimmistä paikoista, jossa te voitte tuntea Jumalan Hengen enemmän kuin missään muussa tuntemassani paikassa. Minulla oli mielessäni kaksi muuta paikkaa, joilla oli tapana olla sellaisia, mutta yksi niistä meni organisaatioon, ja toinen on jotenkin epäonnistunut.

³       Minulle soitettiin eilen ja sanottiin, että te kaikki halusitte kokousta, jotta te voisitte kysyä minulta näitä kysymyksiä, jotka koskevat teidän tehtäviänne tässä seurakunnassa. Ja minä… sitä varten olen täällä tänä iltana… asettaakseni seurakunnan, tai antaakseni teille ne asiat, joiden ajattelen olevan oleellisia, jotta tämä seurakunta voi jatkaa eteenpäin.

⁴       Veljet, olen varma, että te ymmärrätte huomautukseni tämän paikan hengellisyydestä. Se ei ole suurin paikka maailmassa, eikä meillä ole eniten laulamista, eniten kirkumista, eniten huutamista, eikä se ole hengellinen, siksi että meillä olisi eniten kielilläpuhumista ja muuta sellaista, siitä ei ole kysymys, vaan Hengen laadusta, joka toimii täällä, tässä Tabernaakkelissa. Ja minä haluan kommentoida ja kiittää veli Nevillea ja teitä veljiä täällä, luotettuja, diakoneita ja pyhäkoulun ylivalvojaa ja teitä kaikkia kun olette auttaneet pitämään sen tällä tavalla. Pitkään on ollut rukouksenani ja halunani, aina siitä asti kun olin poika, että saisin nähdä seurakunnan pantuna järjestykseen ja pidettynä järjestyksessä.

⁵       Nyt, vihkiessämme kirkon, minä sanoin teille: “Hieman myöhemmin minulla olisi teille jotakin sanottavaa”, siitä kuinka asettaa tämä asia järjestykseen, ja millä tavalla sitä tulisi hoitaa. Ja te aloititte… Lähdettyäni täältä meillä oli sananpalvelijoita ja niin edespäin. Mutta nyt, koska veli Neville oli nuori keskuudessamme, minä ajattelin, että olisi parempi veli Nevillelle, jos hän olisi paremmin vakiintunut Uskossa, ennen kuin esittäisin senkaltaisia asioita, joista nyt aion puhua. Mutta nyt, kun näen, että hän on vakiintumassa hyvin Uskoon ja ymmärtää, mikä Oppi on, ja on osaltaan ollut uskollinen Kristuksen todistaja pitäen kiinni siitä, minkä me uskomme Totuudeksi. Uskon, että nyt olisi hyvä aika puhua siitä hänelle ja teille vanhimmille, asioista täällä seurakunnassa, niin että te ottaisitte nämä säännöt ja muistaisitte ne. Ne ovat parhaan tietoni mukaan Jumalan edessä. Ja sitten odotan teidän tekevän nämä asiat sillä tavalla, kuin minä sanon ne, koska jonkun täytyy olla päänä täällä. Teillä täytyy olla…

⁶       Minä en nyt yritä käyttää arvovaltaa tai jotakin senkaltaista, mutta katsokaahan, mies tai mikä tahansa, jolla on kaksi päätä, ei tiedä mitä tehdä. Jumalalla ei koskaan ole ollut kahta päätä Seurakunnassansa. Hän ei koskaan tehnyt niin, on vain yksi pää. Hän on aina tehnyt niin jokaisessa sukupolvessa, niin kuin me olemme tutkineet sitä kautta Kirjoitusten. Siellä on aina yksi henkilö, jonka kanssa Hän toimii. Koska, kun teillä on kaksi miestä, silloin teillä on kaksi mielipidettä. Täytyy tulla yhteen lopulliseen absoluuttiin, ja minun absoluuttiin on Sana, Raamattu. Ja ollessani pastorina täällä seurakunnassa minun absoluuttini on Sana, ja minä haluan… Minä tiedän veljet, että te jotenkin katsotte minun olevan teidän absoluuttinne, mitä… Niin kauan kuin minä seuraan Jumalaa, niin kuin Paavali sanoi Kirjoituksessa: “Seuratkaa minua, niin kuin minä seuraan Kristusta.”

⁷       Ja sitten odotan, että te veljet, milloin tahansa te näette minun menevän pois tästä Kirjoituksesta, te tulette luokseni yksityisesti ja kerrotte minulle, missä olen väärässä. Minä en välitä siitä, oletteko te luotettu tai siivooja, mikä tahansa te olette, teidän velvollisuutenne minua kohtaan, veljenä Kristuksessa, on kertoa minulle, milloin olen väärässä Kirjoitusten mukaisesti. Ja jos on jokin kysymys, istuutukaamme alas ja selvittäkäämme se yhdessä.

⁸       Ja oletan, että te olette siitä syystä pyytäneet minua tänne tänä iltana, koska minulla on täällä nämä kysymykset, joita teillä on mielessänne. Muistakaa nyt, veljet, minä en tiedä… Mitään nimiä ei ole kirjoitettu yhteenkään näistä papereista, mutta… Enkä minä tiedä, kuka on kirjoittanut ne, mutta ne ovat kysymyksiä, joita on mielessänne, ja minä olen täällä vastatakseni niihin parhaan tietoni mukaan.

⁹       Ja muistakaa, Jumala katsoo minuun nähdäkseen, että minä pysyn Sanassa. Ja minä katson teihin nähdäkseni, että te toimitte Sanan mukaan tässä seurakunnassa. Ja muistakaa, kaikki Saatanan pimeän valtakunnan voimat tulevat kääntymään teitä vastaan, kun te alatte kasvaa Herrassa. Ja teidän täytyy olla sotilaita eikä vain juuri värvättyjä. Te olette nyt ikääntyneitä sotilaita, ja teidät on koulutettu taistelemaan. Ja Saatana on tuleva keskuuteenne ja aiheuttava sen, että teillä on oleva väittelyä keskenänne, jos hän vain voi tehdä niin. Hylätkää hänet välittömästi. Te olette veljiä, ja hän on vihollinen. Ja me olemme täällä pitääksemme tasoa yllä tässä ehtoovalon ajassa, jolloin maailma on pimentynyt, ja koko seurakuntamaailma on menossa Kirkkojen maailmanneuvostoon. Ja hyvin pian he yrittävät iskeä tähän oveen täällä lapun: “Suljettu!” Ja silloin meidän täytyy kokoontua muissa paikoissa, koska he tulevat varmasti sulkemaan tämän kaltaiset seurakunnat, jos me emme ota pedon merkkiä. Ja me luotamme siihen, että pysymme uskollisina Jumalalle, kunnes kuolema meidät vapauttaa, ja niin me aiomme tehdä.

¹⁰   Nyt suoraan asiaan… Ja haluan pyytää, että jos milloin tahansa jostakin näistä asioista tulee kysymys, te soittaisitte ennen kokousta tämän nauhan tämän seurakunnan jäsenten edessä, juuri ennen kuin kokous alkaa. Soittakaa tämä nauha! Ja voikoon seurakunta täällä ymmärtää, että nämä miehet ovat vastuussa Jumalalle lupauksestaan tässä seurakunnassa, että he auttavat ylläpitämään näitä periaatteita. Te voitte olla eri mieltä niiden kanssa, ja jos minä annan teidän hoitaa sen, silloin minä tulen olemaan eri mieltä teidän kansaanne. Meillä täytyy jossain olla joku lähde, kun on tarve lopullisuudesta. Ja parhaan tietoni mukaan, minä annan sen Pyhän Hengen alaisuudessa ja annan Hänen olla oma lopullisuuteni. Ja olkoon tämä ääninauha teidän lopullisuutenne näissä kysymyksissä.

  10a No niin, ensimmäinen kysymys on:

        Kuinka seurakunnan tulisi toimia, kun pyydetään raha-apua ruokaan ja vaatteisiin? Mitä pitäisi seurakunnan tehdä?

¹¹   Nyt me käsitämme, että seurakunta vastaa omistaan, me olemme vastuussa jäsenistämme täällä seurakunnassa, me olemme kokonansa vastuussa niin pitkälle kuin meillä on, millä auttaa heitä. Me olemme vastuullisia omistamme, joita ovat vakaat, tämän Tabernaakkelin uskolliset jäsenet, jotka käyvät täällä ja palvovat kanssamme. Me olemme velvollisuuden sitomat heitä kohtaan, veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka ovat osoittautuneet olevansa jäseniämme, kun kokoonnumme täällä.

¹²   Me käsitämme, että miljoonat ovat tänä iltana ilman ruokaa ja vaatteita, ja me rakastaisimme, jos vain kykenisimme auttamaan heitä kaikkia, me tekisimme kaiken, minkä voisimme, mutta rahallisesti me emme voi tehdä sitä, me emme voi ylläpitää koko maailmaa. Mutta me olemme velvollisuuden sitomia omiamme kohtaan. Ja uskon, että jos meillä sitten on jotakin ylimääräistä, jolla te haluaisitte auttaa ihmisiä, jotka eivät ole tämän seurakunnan jäseniä, jotakin, mitä te haluaisitte annettavan heille, diakonien johtokunnan on selvitettävä se.

¹³   Diakonit ovat niitä, joiden tulee huolehtia tämän kaltaisesta ongelmasta. Koska kun siellä Raamatussa, Apostolien Teoissa, tuli kiistaa ruuasta ja vaatteista, he kysyivät siitä apostoleilta, ja he sanoivat: “Etsikää keskuudestanne seitsemän miestä, joista on annettu hyvä todistus, ja jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä, jotta he voivat huolehtia näistä asioista, sillä me haluamme pitää itsemme jatkuvasti Jumalan Sanassa ja rukouksessa.”

¹⁴   Ja pastorin tehtävä ei ole huolehtia ruuista, ja niin edelleen. Diakonien tulee tehdä se. Se ei kuulu luotetuille, se on diakonien tehtävä. Ja sitten tämän pitäisi olla… Muistakaa Raamatussa, he auttoivat omiansa. Kreikkalaisille ja juutalaisille tuli kiistaa siitä, kun joku sai hieman enemmän kuin toinen, mutta ne olivat ihmisiä, jotka olivat myyneet kaikki tavaransa ja antaneet sen seurakunnan ylläpitämiseksi, ja että se sitten jaettaisiin heidän keskenänsä tasavertaisesti. Ja siellä tuli pieni väittely, ja sieltä me saimme seurakuntaan ensimmäiset diakonimme. Ja yksi heidän velvollisuuksistaan on tehdä niin.

¹⁵   Uskon, että meidän pitäisi huolehtia omistamme. Ja mikä tahansa valitus tulee osoittaa diakonien johtokunnan puheenjohtajalle, ja diakonien tulee sitten yhdessä katsoa, mitä he kykenevät tekemään sille. Ja kaikki nuo asiat, vaatteet, ruoka tai raha-apu tai mitä se onkin, pitäisi tulla diakonien kautta. Sitten kun diakonit ovat päättäneet, mitä asian kanssa tehdään, asia tulee esittää rahastonhoitajalle, jotta nähtäisiin, onko rahastossa sillä hetkellä tätä määrättyä summaa, jotta voidaan ostaa näitä vaatteita, tai mitä se sitten onkin. Mutta diakonien tulee kokoontua sen vuoksi. Se ei kuulu luotetuille eikä pastorille. Se on kokonaisuudessaan diakonien asia.

  15a Sitten kysymys numero kaksi:

        Riittääkö, että sanotaan avoimesti saarnastuolista, että kielet ja tulkitsemiset pitää tehdä ennen kokousta olevassa kokoontumisessa?

Siinä toinen kysymys, joka minulla on täällä tällä pienellä kortilla.

¹⁶   No niin, tämä kuuluu pastorille täällä, näettehän. Koska hän loppujen lopuksi on täällä pää hengellisissä asioissa. Diakonit ovat seurakunnan poliiseja, jotta he pitäisivät yllä järjestystä ja huolehtisivat näistä asioista kuten köyhien ruokkimisesta ja niin edespäin. Luotetuille kuuluvat raha-asiat ja rakennuksen kunnossapito. Niistä heidän tulee huolehtia. Mutta pastorille kuuluu hengellisen puolen valvominen, ja se kuuluu sinulle, veli Neville.

¹⁷   Nyt, jokin aika sitten, kun järjestys asetettiin seurakuntaan. Minä uskon kielilläpuhumiseen ja tulkintaan ja kaikkiin hienoihin hengellisiin lahjoihin, joista Jumala on määrännyt, että ne olisivat seurakunnassa. Mutta me elämme samankaltaisessa ajassa kuin oli Raamatun aikana, jolloin seurakunnat… Nyt, pankaa merkille Paavali, hän perusti seurakunnan Efesokseen, Efesoksen seurakunnan, joka oli hyvin vakiintunut seurakunta. Oletteko panneet sen merkille? Me uskomme Paavalin, niin kuin hän itse sanoi, puhuneen monilla kielillä, ja me tiedämme, että hänellä oli kielilläpuhumisen lahja. Ei niiden, joita hän oli opiskellut, vaan niiden, jotka oli hänelle hengellisesti annettu, koska hän puhuu siitä siellä Korinttolaiskirjeessä. Ja säästääksemme aikaa me emme lue sitä teille Raamatusta, koska silloin me viipyisimme täällä tänä iltana liian pitkään, eikä minulla ole liian paljoa aikaa. Mutta puhukaamme siitä, niin että voitte vapaasti nähdä sen.

¹⁸   Nyt, Paavalin ei koskaan tarvinnut puhua yhtään kertaa Efeson seurakunnalle tai Rooman seurakunnalle, tai millekään noista toisista seurakunnista, heidän hengellisistä lahjoistaan ja siitä, kuinka laittaa ne järjestykseen. Mutta korinttolaisille hänen täytyi puhua siitä jatkuvasti, koska he tekivät niin koko ajan. Ja Paavali sanoi, tullessaan heidän keskuuteensa, jos he huomasivat, että yhdellä oli kielet ja toisella psalmi, niin hän kiitti Herraa kaikista heidän hienoista lahjoistaan ja muusta sellaisesta. Ja jos olette huomanneet niin parissa ensimmäisessä Korinttolaiskirjeen luvussa Paavali osoittaa heille paikan, missä he olivat Kristuksessa, millä paikalla he olivat Kristuksessa.

¹⁹   Sitten kerrottuaan sen heille, hän alkaa isän tavoin heiluttaa piiskaa heidän yllään ja sanoo: “Minä kuulen, että teidän keskuudessanne on kiistoja, ja kuulen, että te juovutte Herran pöydässä.” Hän ei mitätöinyt heidän kristillisyyttään. Älkääkä myöskään te veljet tehkö niin heille, vaan kysymys oli siitä tavasta, miten he käyttäytyivät Jumalan huoneessa. Siitä on kysymys.

²⁰   No niin, minä sanoisin näin, niin kuin Paavali entisaikaan sanoi: “Kun te tulette yhteen, ja yksi puhuu kielillä, niin tulkitkoon toinen. Ja jos ei ole tulkitsijaa, silloin pysykää hiljaa. Mutta jos on tulkitsija…”

²¹   Nyt minä olen tarkkaillut seurakuntaa täällä, ja olen nähnyt teidän kasvavan, ja olen nähnyt monien hengellisten lahjojen toimivan keskuudessanne. Suoraan sanoen, kerran minun täytyi tulla veli Nevillen luo Sanan kanssa Herralta oikaisemaan häntä jostakin, mitä hän oli tekemässä.

²²   Ja jos Pyhä Henki on tehnyt minut lauman valvojaksi, silloin minun velvollisuuteni on kertoa teille Totuus. Ja minä olen hyvin kiitollinen veli Nevillelle, että hän otti vaarin Totuudesta. Minä voin ainoastaan sanoa Sen sillä tavoin, kuin Hän käskee minua.

²³   Nyt, tässä asiassa, teidän seurakuntanne on kasvanut, ja minä olen huomannut sen. Ja seurakunnassa, tällä tavalla meillä oli se alussa, ja tällä tavalla me haluamme sen jälleen olevan.

²⁴   Nyt jos te ette valvo, kun pienet lapset… Ensimmäinen asia, mitä lapsi yrittää tehdä, on puhua, vaikka hän ei osaa puhua. Näettekö? Se ääntelee ja pitää melua ja niin edelleen ja ajattelee kykenevänsä puhumaan paremmin kuin saarnaaja siihen aikaan. No niin, me emme löydä sellaista ainoastaan luonnollisessa elämässä, vaan myöskin hengellisessä elämässä. Se on vasta pienokainen. Jos te yritätte oikaista tuota vauvaa ja lyötte häntä vähän siksi, että hän sanoo “goo goo” ja yrittää puhua, niin te tulette pilaamaan tuon lapsen. Katsokaahan, te tulette vahingoittamaan häntä. Ja on parasta antaa tuon lapsen kasvaa hetken aikaa, kunnes hän todella osaa puhua, ja vasta sitten te sanotte hänelle, milloin hänen tulee puhua. “Ei silloin kun pappa puhuu tai mamma puhuu.” Vaan silloin kun on sovelias aika, hän sanokoon sanottavansa. Ymmärrättekö te minua? No niin, antaa hänen puhua silloin, kun hänen aikansa on puhua.

²⁵   Nyt, jos minulla koskaan on ollut mitään, mikä on ollut kuin piikkinä lihassani, on se ollut se, kun ulkopuolisissa kokouksissa joku nousee ylös ollessani puhumassa ja antaa sanoman kielillä ja rikkoo Hengen. Olen juuri tullut kokouksista New Yorkissa ja eri paikoissa, joissa saarnaajat sallivat sen tapahtua kerta toisensa jälkeen, ja se ei saa aikaan muuta kuin epäjärjestystä. Katsokaahan, kun Jumala on toimimassa yhden ajatuslinjan mukaisesti, Hän kumoaisi oman tarkoituksensa, jos Hän tekisi niin silloin, kun Hän on yrittämässä saada jotakin ajatusta teille, seurakunnalle, tai olisi antamassa alttarikutsua, ja jokin keskeyttää sen.

²⁶   Esimerkiksi tällä tavalla. Me istumme pöydässä ja puhumme Herrasta. Sitten nuorimmainen tulee sisään ja vetää kaiken mielenkiinnon pois siitä, mitä me olemme tekemässä hänen kirkuessa ja huutaessa: “Isä! Äiti! Minä tein juuri “kunnarin” pallopelissä! Ja me olemme tehneet sitä-ja-tätä-ja…!” Ja juuri silloin kun me olemme todella syvällisessä aiheessa. No niin, hänen juoksunsa pallopelissä on kyllä hienoa asia, mutta hän on poissa järjestyksestä, kun hän tekee sen kesken sanoman, josta me olemme puhumassa. Hän odottakoon, kunnes hänen aikansa tulee, ja kertokoon sitten meille, mitä hän teki pallopelissä.

²⁷   Me huomaamme tänään tuon saman asian lahjojen kanssa. Siksi Jumala ei voi uskoa ihmisille liian monia hengellisiä lahjoja, kun he eivät tiedä, kuinka hallita niitä. Se on vikana tänään ja on syynä siihen, miksi meillä ei ole niitä enempää kuin mitä meillä on.

²⁸   Sitten me näemme, että on olemassa niin paljon hengellisten lahjojen jäljittelyä. Mutta en usko, että sitä olisi täällä meidän seurakunnassamme. Minä olen kiitollinen siitä. Minä en usko sen olevan mitään jäljittelyä. Minä uskon, että meillä on aitoja lahjoja, mutta meidän täytyy tietää, miten hallita noita lahjoja.

²⁹   Ja sitten kun te teette jotakin hyvin… Aivan samalla tavoin, kun työskennellessänne työnantajallenne, te alussa, ensimmäisessä tehtävässänne, olette halukaita ottamaan vastaan määräyksiä. Silloin teidän pomollanne on luottamus teihin ja hän korottaa jatkuvasti teitä ylempään ja ylempään virkaan, koko ajan.

³⁰   Nyt uskon, että tuo aika on tullut Branham Tabernaakkelille, jotta tiedettäisiin, kuinka käyttää Jumalan meille antamia lahjoja, niin että Jumala voi luottaa meille jotakin vielä suurempaa kuin, mitä meillä on. Mutta me emme voi jatkaa… Ja te näette, kuinka joillekin täytyy aina olla sanomassa… Ja muistakaa: “Profeetan henki on alamainen profeetalle”, niin sanovat Kirjoitukset. Kun te näette miehen tai naisen, jota teidän täytyy oikaista, ja kun tuo henkilö menee pois järjestyksestä, ja te sanotte hänelle Kirjoituksen Totuuden, ja siitä huolimatta hän tekee sen, se silloin osoittaa, että heidän yllään oleva henki ei ole Jumalasta. Koska Raamattu sanoo: “Profeettojen henget”, tai, “profetoimisen henget”, se tarkoittaa todistamista, saarnaamista, kielilläpuhumista, tai mitä se onkin, koska kielilläpuhuminen tulkittuna on profetia. Niinpä se on alamainen profeetalle, ja Sana on tuo profeetta. Niinpä me näemme, että ollaan pois järjestyksestä, jos mies tai nainen hyppää ylös ja antaa sanoman, ei ole väliä sillä, kuinka paljon he haluaisivatkaan tehdä niin, kun saarnaaja on puhetyössään.

³¹   Nyt, minä ehdotan Branham Tabernaakkelille, koska meillä on lahjoja… Ja meillä on joitakin hyvin hienoja, lahjakkaita ihmisiä täällä. No niin, jokaisella noista lahjoista on oma palvelutehtävänsä. Ne ovat lahjoja, aivan niin kuin saarnaaminen on lahja, aivan niin kuin parantaminen on lahja ja aivan niin kuin nämä muut asiat ovat lahjoja, niin nämäkin ovat lahjoja, ne ovat palvelutehtäviä itsessänsä. Ja jokaista on käsketty odottamaan omaa palvelutehtäväänsä.

³²   Sen vuoksi toimikoon Branham Tabernaakkeli näin, ja erikoisesti tänä aikana, kun meillä on niin paljon (en haluaisi sanoa tätä mutta), niin paljon tekouskoa. Me emme halua tekouskoa. Jos meillä ei voi olla todellista uskoa, älköön meillä silloin olko ollenkaan. Odottakaamme, kunnes me saamme todellista. No niin, minä uskon, että te miehet olette samaa mieltä sen kanssa. Me emme halua minkäänlaista tekouskoa. Veljet, ne emme voi aloittaa tekouskon kanssa ja jättää tätä maailmaa. Meillä täytyy olla sellaista, joka on todellista ja aitoa. Jos meillä ei ole sellaista, odottakaamme, kunnes me saamme sellaista, ja vasta sitten sanokaamme jotakin siitä. Ymmärrättekö?

³³   Nyt haluaisin sanoa, että antakaamme kaikkien näiden miesten ja naisten, jotka puhuvat kielillä ja profetoivat ja antavat sanomia… Ja minä uskon teidän kanssanne, että ne ovat aitoja. Nyt, Raamattu sanoo: “Koetelkaa kaikki asiat ja pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää.” “Sillä änkyttävin huulin ja vieraalla kielellä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tämä on se lepo, josta puhuin, että heidän tulisi mennä sisälle siihen”, sanotaan Jesajan kirjassa.

³⁴   Nyt haluan ehdottaa, että pyhäkössä palvelisi vain yksi lahja kerrallaan, ja se palauttaa meidät jälleen takaisin siihen sääntöön, josta yritän puhua: jos yksi puhuu, olkoot profeettojen henget alamaiset profeetoille. Ymmärrättekö te? Nyt nuo, joilla on palvelustehtävä Kristuksen Ruumista varten… Ja nyt kun Se on sanottu, tehtäköön niin. Antaa niiden, joilla on palvelustehtävä Kristuksen Ruumista varten, odottaa palvelutehtäväänsä, koska se on palvelustehtävä Kristukselta seurakuntaa varten. Mutta te ette voi kaikki suorittaa palvelusta samanaikaisesti, täytyy toimia yksi kerrallaan.

³⁵   Branham Tabernaakkelissa on oleva tällä tavalla. Antaa niiden, jotka puhuvat kielillä, ja niiden, jotka tulkitsevat kieliä, ja niiden, joilla on profetia, joka tulee antaa seurakunnalle, tulla aikaisemmin yhteen keskenään ennen kokouksen alkua ja kokoontua johonkin määrättyyn huoneeseen ja odottaa palvelustehtävässänsä Herraa.

³⁶   Aivan niin kuin pastorin itsensäkin täytyy tehdä ennen kuin hän tulee kuulijakunnan eteen. Hänen täytyy ottaa Raamattu, tutkia sitä huoneensa hiljaisuudessa Hengessä ja olla voideltu voidakseen tulla kuulijakunnan eteen puhumaan. Jos hän ei tee niin, hän tulee olemaan sekaisin tulessaan sinne. (Jokainen mies ja jokainen nainen, jolla on hengellinen lahja, tulkoon hän Herran eteen.) Ja koska pastorilla on yksi palvelustehtävä, hän on profeetta. Tuo englantilainen sana, “saarnaaja”, merkitsee “profeettaa”, hän on Sanan esiintuoja.

³⁷   Nuo, joilla on palvelustehtävä, jonka täytyy olla osa jonkun toisen palvelustehtävästä, kuten yhden puhuessa kielillä ja toisen tulkitessa, he odottakoot he yhdessä palvelustehtäväänsä. He eivät voi viipyä erikseen omissa huoneissaan ja puhua kielillä ja sitten tulla ja kertoa, mitä he ovat sanoneet, koska tarvitaan sekä kielilläpuhuminen että tulkinta. Ymmärrättekö? Nyt, jos hänellä on se, niin hyvä on, me haluamme vastaanottaa sen sillä tavalla. Ja me haluamme seurakunnan hyötyvän näistä lahjoista, joita seurakunnassamme on. Jumala lähetti ne meille ja… Me haluamme seurakunnan hyötyvän näistä hengellisistä lahjoista. Niinpä ne, jotka puhuvat kielillä, ja ne, jotka tulkitsevat, ja ne, jotka profetoivat, tulkoot he yhteen ennen kuin seurakunta kokoontuu. Kokoontukoot he keskenään huoneessa ja odottakoot palvelustehtäväänsä Herralta seurakunnalle. Onko se ymmärretty?

³⁸   Ja sitten, sallikaa minun sanoa tämä. Jos veli Collins puhuu kielillä ja veli Hickerson antaa tulkinnan, silloin heillä on yhteinen palvelustehtävä seurakuntaa varten. No niin, se ei ole veli Nevillen palvelustehtävä, se on teidän palvelus tehtävänne seurakunnalle. Minä annan tämän esimerkkinä. Silloin teidän veljien tulisi olla aivan yhtä kiinnostuneita saamaan oma palvelutehtävänne paikalleen Jumalan huoneessa, kuin pastorikin on kiinnostunut saamaan omansa. On ehdottoman välttämätöntä teidän tehdä se. Mutta te ette voi tehdä sitä oman huoneenne yksinäisyydessä, jos sinä puhut kielillä, ja sinä taas tulkitset, silloin teidän on pakko tulla yhteen. No niin, tulkaa yhteen seurakunnassa, johonkin huoneeseen keskenänne, koska teillä on henkilökohtainen palvelustehtävä. Se ei ole avoin palvelustehtävä, vaan se on tehtävä, jonka tulee auttaa seurakuntaa. Ymmärrättekö? Se tehtävä on jollain tavoin auttaa seurakuntaa, mutta sitä ei tule tehdä koko seurakunnan keskellä, vaan ainoastaan siten kuin minä tulen sen sanomaan teille, kuinka se tulee tehdä. Ymmärrättekö? Sitten esimerkiksi, jos veli Collins puhuu kielillä ja veli Hickerson antaa tulkinnan, niin kirjoittakoon sitten joku toinen veli muistiin se, mitä on sanottu. Ja sitten jos se tulee…

³⁹   No niin, me kaikki tiedämme, että Herra on tulossa, me olemme tietoisia siitä. Ja jos veli Neville sanoisi joka ilta: “Katso, Herra on tulossa! Katso, Herra tulee”, niin se olisi aivan oikein, näettehän, koska hän sanoisi sen pastorina puhujanlavalta, sillä hänellä on Herran Sana siitä. Ja jos hän on pastori seurakunnalle, hänen tulee tutkia Herran Sanaa ja kertoa teille, mitä Herran tulemuksesta on kirjoitettuna Herran Sanassa, ja hän varoittaa teitä sillä. Muussa tapauksessa palvelustehtävät (seurakunnalle), joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovat kielilläpuhuminen, kielten tulkinta (jotka yhdessä ovat profetia). Tai sitten profeetta puhuu, joka on jotakin, jota ei ole kirjoitettuna Sanassa. Sen, mitä on kirjoitettuna Sanassa, pastori puhuu, mutta te sanotte sen, mitä ei ole kirjoitettuna Sanassa. Kuten esimerkiksi: “Sanokaa veli Wheelerille: NÄIN SANOO HERRA: ‘Huomenna hänen ei tule mennä sorakuopallensa, koska siellä tulee kaatumaan kuorma-auto’” tai jotakin sen kaltaista, ja se täytyy tehdä. Ja sinä olet puhunut sen, ja hän on tulkinnut sen, ja sitten kirjoittakaa se muistiin ja asettakaa puhujanpöydälle, sen jälkeen kun palveluksenne on päättynyt. Sitten seurakunta kokoontuu ja he alkavat laulamaan, ja niin edespäin, jos palvelustehtävänne on silloin päättynyt, tulkoot he esiin sen profetian kanssa, joka on annettu.

⁴⁰   Ja minä en usko, että meillä on… Tai jos teillä on, sisällyttäkää tämä siihen. Kun nämä ihmiset tulevat yhteen, tulkoot ensin ne, joilla on viisaus. Koska, katsokaahan, jos yksi puhuu kielillä ja antaa tulkinnan Kirjoituksen mukaisesti, sitä ei voida vastaanottaa, ellei kaksi tai kolme muuta ihmistä ole todistanut, että he uskovat sen olevan Herran Sanan. Koska… Ja joskus näissä vähäisemmissä palvelutehtävissä, aivan niin kuin missä tahansa palvelutehtävässä, te saatte henkiä, jotka ovat vääriä, näettehän, ne tulevat sisälle siinä yhteydessä. Emmekä me halua sitä. Ei. Me haluamme, että nämä palvelustehtävät ovat valmiina koeteltaviksi, jos ne tulee koetella, koska mikä tahansa, joka on Jumalasta, voi… Teidän ei tarvitse olla huolissaan sen koettelemisesta, sillä se kestää koetuksen, jos se on Jumalasta.

⁴¹   Aivan kuten pastorikin, jos joku antaa hänelle haasteen Sanassa, hänen ei tarvitse perääntyä siinä, hän tietää tarkalleen, mistä hän puhuu. Hän voi sanoa: “Tulehan tänne puhumaan asiasta.” Näettekö? Ja samoin myös näiden toisten palvelutehtävien täytyy olla samalla tavalla.

⁴²   Nyt jos yksi puhuu kielillä ja antaa sanoman… Jotkut ihmiset puhuvat kielillä vain “rakentaen itseään”, niin kuin Raamattu sanoo. Heillä vain on hienoa aikaa. He puhuvat kielillä, kun he tuntevat. Ja he puhuvat kielillä, he itse asiassa puhuvat kielillä, ja se on Henki, joka tekee sen. Mutta jos kielilläpuhuminen tapahtuu siellä kuulijakunnassa, he vain rakentavat itseänsä, eikä se silloin ole hyödyllinen asia seurakunnan kannalta. Tuo mies tai nainen rakentaa itseänsä. Näettekö?

⁴³   Kielilläpuhuminen on Jumalan lahja rakennukseksi, sanoo Paavali Kirjoituksessa, ja sen tulee rakentaa seurakuntaa. Niinpä sen täytyy olla suora sanoma Jumalalta seurakunnalle, sen ulkopuolelta, mitä on kirjoitettuna täällä Raamatussa. Ymmärrättekö?

⁴⁴   Te voisitte kysyä minulta: “Veli Branham, miten minun täytyy olla kastettu?” Minä voin sanoa sen teille nopeasti. Teidän ei tarvitse puhua kielillä sanoaksenne sitä minulle. Näettehän? Teidän ei tarvitse kysyä siitä mitään, niin että joku puhuisi kielillä ja kertoisi sen teille. Katsokaahan, se on jo kirjoitettu.

⁴⁵   Mutta jos te sanotte, veli Branham, mitä minun pitäisi tehdä? Minun on tehtävä ratkaisu kuulunko minä tähän seurakuntaan vai menenkö minä toiseen seurakuntaan”, tai jotakin sen kaltaista. Tai: “Tulisiko minun tehdä tätä tai tuota?” No niin, sen täytyy tulla Jumalalta. Katsokaahan, Jumalan täytyy kertoa se meille. Mutta sen täytyy tulla jonkun toisen palvelutehtävän kautta, koska Sana ei sano: “Orman Nevillen tulee jättää Branham Tabernaakkeli ja mennä Fort Waynen Evankeliumin Tabernaakkeliin.” Katsokaahan, sitä ei sanota täällä Sanassa, joten sitä varten ovat nämä lahjat.

⁴⁶   Kuten jos joku tulisi tänne ja kysyisi: “Uskotteko te Jumalalliseen parantumiseen?” Me saarnaamme sitä, me uskomme sen, samoin kuin me uskomme sairaan voitelemiseen öljyllä.

⁴⁷   Mutta kun joku sanoo: “En pääse lävitse, missä on vika?” Silloin tarvitaan Jumalaa, kielten ja niiden tulkitsemisen kautta, profetian kautta tai jollakin tavalla, kaivamaan tuon miehen elämästä esiin se, mitä hän on tehnyt, ja kertomaan hänelle siitä. Se on palvelustehtävä, joka ei kuulu pastorille, vaan näille palveleville lahjoille, mutta niitä asioita ei tule tehdä siellä kuulijakunnan keskellä. Ymmärrättekö?

⁴⁸   Paavalin ei koskaan tarvinnut kertaakaan sanoa siitä Efeson seurakunnalle. He olivat järjestyksessä. Eikä myöskään Rooman seurakunnalle tai noille muille seurakunnille, ainoastaan Korintin seurakunnalle, jotka eivät koskaan voineet saada itseänsä… No niin, Paavali uskoi kielilläpuhumiseen. Hänellä oli kielilläpuhumista Efeson seurakunnassa aivan samalla tavoin kuin oli Korintin seurakunnassa, mutta efesolaisille hän saattoi puhua suuremmista asioista kuin vain kielilläpuhumisesta ja kielten tulkitsemisesta.

⁴⁹   No niin, sitten jos joku on kirjoittanut muistiin sanoman, joka on annettu kielillä tai annettu profetiassa, ja asettanut sen tänne puhujanpöydälle, silloin pastorin täytyy lukea se ennen kokouksen alkamista NÄIN SANOO HERRAna näiltä ihmisiltä, jotka puhuivat ja tulkitsivat sen. Ja jos se tapahtuu tarkalleen sillä tavalla kuin tulkinnassa on sanottu, silloin me kohotamme kätemme ja kiitämme Jumalaa, sillä Hänen Henkensä on keskuudessamme. Jos niin ei tapahdu, silloin älkää enää tehkö sitä, ennen kuin tuo paha henki on lähtenyt ulos teistä. Jumala ei valehtele, Hän on aina totuus.

⁵⁰   Sitten te näette, että te olette nyt tarpeeksi vanhoja toimiaksenne niin kuin miehet eikä niin kuin lapset (“goo, goo, goo”). Teillä täytyy olla sitä varten jokin tarkoitus.

⁵¹   Tulkoon seurakunta nyt, kun se on tulossa järjestykseen, tähän järjestykseen. Jos yksi profetoi… Jos teidän keskuuteenne tulee joku oppimaton, ja te puhutte kielillä, silloin te olette hänelle muukalainen, hän ei tiedä, mistä te puhutte. Ja tosiaankin näinä päivinä sen suhteen on ollut niin paljon sekaannusta, siitä on tullut kompastuskivi. Mutta puhukoon yksi kielillä ja toinen tulkitkoon sen ja antakoon sanoman ja luettakoon sitten täältä puhujanlavalta, mitä tulee tapahtumaan, ja sitten tapahtukoon se, niin te tulette näkemään, mitä tapahtuu. Sanokaa heille, että “huomenna määrättyyn aikaan tai ensi viikolla määrättyyn aikaan, tulee eräs määrätty asia tapahtumaan”, ja kuunnelkoon silloin siellä oleva uskomaton sitä ja nähköön, kuinka se on kerrottu ennakolta, ennen kuin se tapahtuu. Silloin he tulevat tietämään, minkä kaltainen henki teidän keskuudessanne on, että se on Jumalan Henki. Sitä Paavali puhui: “Sitten kun yksi profetoi ja paljastaa salatut asiat, eikö uskomaton silloin lankea maahan ja sano: ‘Jumala on teidän keskellänne’?” Näettekö? Koska se ei voi olla…

⁵²   Mutta me emme nyt halua… “Kun minä olin lapsi”, sanoi Paavali, “minä toimin kuin lapsi.” Hän sanoi sen näille korinttolaisille siellä: “Minä puhuin kuin lapsi.” Hänellä oli lapsen mieli. “Mutta kun minä tulin aikuiseksi, minä panin lapselliset asiat pois.”

⁵³   Minä sanon sen nyt teille kaikille, näettehän. Muutama vuosi sitten te olitte lapsia näiden lahjojen kanssa ja leikkitte niillä sinne ja tänne. Mutta te olette nyt olleet pitkään koulussa, ja on aika olla miehiä, eikä käyttää näitä vain leikkimiseen. Lahjat ovat pyhiä, ne ovat Jumalasta, ettekä te leiki niiden kanssa. Antakaamme Jumalan käyttää niitä. Sellaista teidän palveluksenne tulee olla, ja se on tapa, miten Branham Tabernaakkeli asetetaan palvelukseen. Jos tämä asetetaan kyseenalaiseksi milloin tahansa, soitettakoon tätä nauhaa todistukseksi siitä, että tällä tavalla sen tulee tapahtua Branham Tabernaakkelissa.

⁵⁴   Sitten saattaa joku vieras tulla sisälle. Tietenkin teillä on niitä koko ajan, koska tämä on kirkkokuntien välinen tabernaakkeli. Tänne tulee ihmisiä, joilla ei ole tätä hyvää koulutusta, eivätkä he tiedä asiaa paremmin. Heidän oma pastorinsa antaa heidän hypätä ylös ja keskeyttää sanomansa ja hajottaa alttarikutsu puhumalla kielillä, ja kaikkea muuta sellaista. Mutta teillä on parempi koulutus. Näettehän? Sitten kokouksen jälkeen, jos hän raivostuu, silloin diakonin tehtävä on mennä heidän tykönsä. Älkää pakottako pastorianne tekemään sitä, ellei sitten ole niin, ettei paikanpäällä ole yhtään diakonia, mutta diakonin tulee vastata siitä. Ymmärrättekö?

⁵⁵   Sitten kokouksen jälkeen… Jos joku henkilö nousee ylös ja antaa sanoman, ja pastori haluaa pysähtyä hetkeksi ja jatkaa sen jälkeen, niin hyvä on, katsokaahan, se riippuu pastorista. Mutta menköön sitten diakoni välittömästi, ennen kuin tuo henkilö lähtee rakennuksesta, ja vieköön heidät sivummalle ja puhukoon heille siitä.

Ja jos on jotakin kysyttävää, niin vedotkaa tähän nauhaan ja sanokaa: “Tämä on se mitä, piispa tai seurakunnan ylivalvoja…” Ja mikä tahansa ylivalvoja on piispa. Katsokaahan, sellaiseksi sitä kutsuttiin Raamatussa, “piispanviraksi”, näettehän, se on seurakunnan ylivalvoja. “Nämä ovat säännöt, ja tällä tavalla meidän seurakuntamme tekee sen. Me rakastamme, kun te tulette ja annatte sanoman. Mutta jos teillä on sanoma Herralta, ja se tulee antaa, niin tuokaa se tänne puhujanlavalle ja meidän saarnaajamme tulee lukemaan sanoman tälle seurakunnalle.”

Mutta se ei saa olla Kirjoitusten toistamista tai sen kaltaista. Sen täytyy olla suora sanoma ihmisille, joka koskee jotakin, mitä on tulossa tapahtumaan, tai jotakin, mitä heidän pitäisi tehdä. Onko asia ymmärretty? Hyvä on.

 55a Onko mitään parempaa tapaa pitää järjestystä seurakunnassa, kuin se että diakonit jatkuvasti muistuttavat ihmisiä sen mukaisesti?

Ei. Minä juuri selitin sen. Se on kysymys numero kolme.

⁵⁶   Diakonit, teidän tehtävänne on pitää järjestys seurakunnassa, hyväntahtoisesti ja ystävällisesti. Ja teidän oletetaan tekevän niin, jos joku menee pois järjestyksestä seurakunnassa, tai jos tänne tulee joku humalainen.

⁵⁷   Niin kuin he ampuivat tuon saarnaajan puhujanlavalta siellä eräänä iltana. Te olette kuulleet siitä, kuinka tuo humalainen tuli sinne kaksipiippuisen haulikon kanssa. Hän huusi vaimoansa, hän halusi löytää vaimonsa ja meni pastoria kohden. Ja tuo pastori osoitti hänelle hänen vaimoansa, joka istui siellä, mutta hänen aikomuksensa oli ampua hänet siellä kirkossa, ja tuo pastori alkoi toimia. Ja sen sijaan että… Tuo mies haulikon kanssa kääntyi ympäri ja ampui pastorin saarnastuolista, ja sitten hän ampui vaimonsa ja sitten itsensä.

⁵⁸   Nyt jos siellä olisi ollut joukko diakoneita silloin, kun tuo mies tuli sisään ovesta haulikon kanssa, he olisivat tarttuneet häneen ja ottaneet tuon haulikon pois häneltä. Näettekö? Katsokaahan, diakonit ovat järjestysmiehiä. Ja nyt, kun nämä asiat ovat menneet sellaisiksi, mitä he tekevät nyt, te voitte odottaa mitä tahansa. Mutta muistakaa, diakonit ovat Jumalan poliiseja Jumalan huoneessa huolimatta siitä, mitä kuka tahansa muu ajattelee. Joskus poliisi ei halua mennä suorittamaan pidätystä, kun se ehkä on yksi hänen ystävistään, mutta hän on vannonut virkavalansa ja hänen täytyy tehdä se joka tapauksessa. Hänen velvollisuutensa kaupunkiansa kohtaan on tehdä se. Ymmärrättekö?

⁵⁹   Se on diakonin velvollisuus seurakunnassa. Ja jos joku hyppää ylös ja keskeyttää pastorin hänen tuodessa sanomaansa, tai jotakin muuta senkaltaista, silloin tulee kahden tai kolmen diakonin mennä hänen luokseen ja sanoa: “Voisimmeko me puhua sinulle, veli?” Näettekö? Tuokaa hänet ulos kirkosta tänne toimistoon täällä tai johonkin muuhun huoneeseen ja puhukaa hänelle siitä ja sanokaa, ettei hänen tule aiheuttaa keskeytystä. Tehän tiedätte, että laki määrää suuren sakon jumalanpalveluksen keskeyttämisestä. Mutta jotkut ihmiset, kuten joku rikollinen tai joku uskonnollinen fanaatikko, tulevat keskuuteenne ja alkavat huudella kaikenlaista, silloin diakonit… Ja jos näyttää siltä, etteivät diakonit kykene hillitsemään sitä, silloin luotetut, tai kuka tahansa seurakunnasta, voi astua esiin antamaan apua. Te tiedätte sen.

⁶⁰   Ja sallikaa minun lukea tuo kysymys uudestaan.

Onko mitään parempaa tapaa pitää järjestystä seurakunnassa kuin se, että diakonit jatkuvasti muistuttavat ihmisiä siitä?

⁶¹   Kyllä, joskus. Uskoisin, että pastori aina määräajoin… Tai soittakaa tämä ääninauha ja antakaa sen olla todistajana. Diakonit ovat poliiseja, ja heidän sanansa on laki ja järjestys. Ymmärrättekö? Ja heillä on valtuudet seurakunnalta, ja myös lain mukaan, pitää huolta siitä, että Jumalan huoneessa säilyy järjestys. Ja diakonin vastustamisesta laki määrää kahdesta kymmeneen vuotta vankeutta. Jos te käskette heitä lähtemään, eivätkä he tee sitä, tai jotakin sen kaltaista, tai jos joku käyttäytyy häiritsevästi, hän ei silloin tiedä, mitä hän on tekemässä… Hänhän asettaa itsensä alttiiksi kaiken kaltaisille sakoille ynnä muulle.

⁶²   Ja sitten jos joku sattuu… Nyt kuten… Ja jos joku hyppää ylös ja käyttäytyy häiritsevästi… Mutta jos joku vain puhuu kielillä tai jotakin sellaista, niin minä en puuttuisi siihen. Katsokaahan, antaa heidän mennä, koska he ovat vieraita. Jos he ovat meidän omiamme, Ottakaa silloin te diakonit seuraavana iltana tämä ääninauha ja sanokaa: “Me soitamme nyt seurakunnan säännöt ennekuin me aloitamme kokouksen. Me haluamme, että jokainen ymmärtää sen.” Ja te pastorit ja te kaikki voitte toimia yhdessä sillä tavalla.

^62a Nyt, veli Branham, miten on pyhäkoulun kanssa? veli Branham, miten on pyhäkoulun kanssa (hyvä on), pitäisikö sen olla ennen kokouksessa saarnaamista?

⁶³   Kyllä, meillä on aina ollut se sillä tavalla. Se antaa mahdollisuuden, että nämä pienemmät voivat osallistua pyhäkouluun. Jos heidän ensin täytyisi kuunnella saarnaamista, jota he eivät ymmärrä, ja sitten osallistua pyhäkouluun, he olisivat liian väsyneitä. Olkoon pyhäkoulu ensin määrättynä aikana. Pyhäkoulun ylivalvojan tulee pitää huoli siitä, että pyhäkoulu alkaa määrättynä aikana, ja että se päättyy määrättynä aikana. Pyhäkoulun kestoajalle on asetettu jokin määrätty aika.

^63a Pitäisikö jonkun muun olla opettajana aikuisten luokassa kuin pastorin?

⁶⁴   Jos niin on sovittu. Jos pastori haluaa opettaa pyhäkoulua ja sitten saarnata myöhemmin, niin se on hienoa, jos hän haluaa pitää kaksoispalvelun. Mutta jos hän ei halua sitä, hankkikaa itsellenne aikuisten opettaja aikuisten luokkaa varten. Sitten jos pastorilla on joku muu mielessänsä, ja tuo henkilö haluaa tehdä sen, käyttäkää silloin kolmekymmentä, kolmekymmentäviisi, neljäkymmentä minuuttia pyhäkoulua varten, mitä tahansa se onkin.

⁶⁵   Ja sitten tänne tulisi asettaa kello. Ja kun tuota kelloa helistetään, se merkitsee, että on aika lopettaa pyhäkoulu, tai mahdollisesti soitetaan kirkonkelloa. Ja kun kello soi, se merkitsee sitä, että kaikki on valmiina alkamaan.

⁶⁶   Siellä on varattu niin ja niin paljon aikaa laululle tai kahdelle, mitä sitten haluattekin laulaa. Ei kuitenkaan liian kauaa, ettette väsytä ihmisiä pitämällä heitä liian pitkään. Soittakaa kelloa, laulakaa laulu, tai mitä teettekin, ja sen jälkeen lähettäkää luokkanne sisälle. Ja heti kun tuo aika on tullut, sanokaamme, että se on kello kymmeneltä tai viisitoista minuuttia yli, mitä se sitten onkin, soittakaa kelloa, ja jokainen opettaja päästää luokkansa ulos ja liittymään yhteen kuulijakunnan kanssa täällä. Ja sitten antakaa pyhäkouluilmoituksenne, ja jokainen, joka haluaa, voi jäädä seuraavaksi kuuntelemaan saarnaa. Katsokaahan, silloin se on järjestyksessä.

^66a Onko kysyttävää? [Joku kysyy veli Branhamilta: “Toisin sanoen, silloin meillä on jaettu luokka?”]

⁶⁷   Kyllä, niin teillä pitäisi ollakin. Kolmevuotias ei voi ymmärtää sitä, mitä neljätoistavuotias ymmärtää. Uskon, että minulla se on hieman myöhemmin.

^67a Kuinka monta luokkaa pitäisi olla?

⁶⁸   Teidän pitäisi jakaa luokkanne… Kuten aivan pienten luokka, joka haluaa flanellitaulun, ja on liikaa vaadittu neljätoistavuotiaalta pojalta tai tytöltä, että hän olisi mukana siinä. Teillä pitäisi olla joku, joka huolehtisi noista aivan pienistä, joku vanhempi äiti tai joku joka, tietää kuinka huolehtia heistä. Muille luokille uskoisin tarvittavan jonkun, joka on kykenevä tuomaan esiin Sanaa. Ymmärrättehän? Ja täytyy olla eri luokkia, sanokaamme nyt, vähintään kolme luokkaa.

⁶⁹   Tulisi olla yksi aivan pienille, viisivuotiaasta ylöspäin. Ja kaikki, jotka ovat sen alle, niiden tulisi pysyä äitinsä kanssa, joka voi viedä heidät hoitohuoneeseen, jos he alkavat itkeä saarnaamisen aikana. Siitä syystä meillä on tämä lastenhoitohuone. Se on sitä varten.

⁷⁰   Ja uskon, että luokkien tulisi olla siten, että olisi yksi viisi- tai kuusivuotiaasta ylöspäin, kahdeksaan, yhdeksään, kymmeneen, jotenkin sillä tavalla. Ja sitten kymmenestä viiteentoista vuotiaille pitäisi olla teini-ikäisten luokka. Ja sitten aikuistenluokka yli viisitoistavuotiaille, koska he… Jos he ovat tarpeeksi vanhoja… Nykyään kun he menevät töihin ja tahtovat jo melkeinpä äänestääkin siinä iässä, ja heidän pitäisi olla kykeneviä kuulemaan Sanaa, mutta tulkaa auditorioon sitä varten.

^70a Kenen pitäisi olla opettajina?

⁷¹   Riippuu teistä itsestänne, ketä te äänestätte itsellenne opettajiksi. Ja teidän tulisi tehdä se, asettaa heidät sinne, hankkia joku. Pitäkää seurakunnankokous ja kysykää: “Onko täällä joku, joka tuntee Herran johdatusta tehdä sitä?” Ja sitten hankkikaa pätevä opettaja. Tehkää se, sen täytyy olla ehdoton liikeasia, veljet. Jos opettaja ei ole pätevä siihen, silloin vaihtakaa opettajia.

⁷²   Kun aika tulee, Jumalan alaisuudessa, että minusta tuntuu siltä, ettei Orman Neville ole enää pätevä olemaan pastorina täällä, silloin minä tulen mainitsemaan siitä seurakunnalle. Jos minä huomaan täällä, että joku teistä diakoneista ei jotenkin ole pätevä diakoniksi, minä tulen sanomaan seurakunnalle: “Olen havainnut, että siellä on eräs määrätty diakoni, joka tekee jotakin, jota hänen ei pitäisi tehdä, eikä hän täytä velvollisuuksiansa.” Ja niin edespäin sillä tavalla tai luotettu tai kuka se onkin. Minä en voi äänestää häntä sisään enkä ulos, seurakunnan täytyy tehdä se, mutta varmasti minä tulen esittämään asian seurakunnan edessä. Katsokaahan, sillä tavalla se pitäisi tehdä. Niin minun tulee toimia ylivalvojana, minun oletetaan pitävän silmällä tapahtuvia asioita. Me olemme menossa Taivaaseen emmekä mihinkään ralliin täällä ulkona emmekä johonkin pitääksemme hauskaa ja hyppiäksemme toistemme ylitse ja pelataksemme pesäpalloa. Meillä on kaikkein hienoin asia, mitä maan päällä on, ja se on Jumalan Sana, joten meidän tulee toimittaa se jumalallisessa järjestyksessä.

^72a Kenen pitäisi olla opettajina?

⁷³   On teidän asianne valita heidät. Mutta pienille lapsille minä ottaisin vanhemman naisen, jonkun, joka osaa tehdä sen. Teini-ikäisille minä ottaisin opettajan, joka on hyvin tarkka, ei niin että mentäisiin jonnekin syömään nakkeja. Se kyllä sopii, jos he haluavat tehdä sen, mutta että koko asia olisi sitä… Pankaa pääpaino Sanalle. Olkoon hän joku, joka kykenee pitämään esillä Sanaa. Ja sen on oltava sitä, minkä puolesta tämä seurakunta seisoo… Nakinsyönti kyllä sopii, niin kuin pienet huviretketkin, jos haluatte yhdessäoloa, se on hienoa, ja niin teidän pitäisikin tuottaa iloa lapsille. Mutta tässä paikassa täällä, se on Jumalan Sana. Nakit ovat hyviä silloin, kun te tulette yhteen jossakin, tai jotakin muuta senkaltaista, mutta ei tässä Jumalan huoneessa. Ja te tietenkin tiedätte, että me emme usko näihin hullutuksiin, kuten kutsujen pitämiseen täällä… Te tiedätte asian paremmin.

^73a Kenen pitäisi valvoa pyhäkoulua ja pitää se järjestyksessä?

⁷⁴   Pyhäkoulun ylivalvojan. Ja se on hänen asiansa. Hänellä ei tule olla mitään tekemistä diakonien, luotettujen, pastorien tai kenenkään muunkaan kanssa, hänellä on oma virkansa. Kuka tahansa teidän pyhäkoulun opettajanne on, minä en tiedä sitä. Mutta pyhäkoulun opettajan tulee valvoa, että jokainen luokka on omalla paikallansa, ja että jokainen opettaja on läsnä, tai sitten opettajan sijainen, jos tuo opettaja ei ole siellä tuona päivänä.

⁷⁵   Sitten oppituntien aikana pyhäkoulun ylivalvoja kiertää luokissa keräämässä uhrit, joita heillä on siellä (pyhäkoulukeräykset) ja ilmoitukset siitä, kuinka monta oli läsnä, ja kuinka monta Raamattua heillä oli kussakin luokassa, ja hän tekee niistä raportin. Ja sitten ennen saarnan alkamista, kun siihen annetaan tilaisuus pyhäkoulun päätyttyä, luetaan pyhäkouluselostus, kuinka monia opettajia oli, ja kuinka monet olivat läsnä, ja kuinka paljon oli kaiken kaikkiaan pyhäkoulussa, kuinka paljon oli uhrien yhteissumma, ja niin edespäin sillä tavalla. Diakonien, luotettujen tai pastorien ei pidä tehdä sitä, heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se on pyhäkoulun ylivalvojan tehtävä.

⁷⁶   Ja sitten jos hän huomaa, että pyhäkoulu tarvitsee jotakin määrättyä asiaa, hänen tulee esittää se luotetuille, jotka sitten ensin pitävät sen johdosta kokouksen. Ja jos he huomaavat, että heillä on siihen riittävät varat, ja niin edelleen, he ilmoittavat siitä rahastonhoitajalle, ja sitten se voidaan ostaa. Jos hän haluaa jotakin lisäkirjallisuutta tai joitakin Raamattuja, tiedättehän, jos he tahtovat ostaa Raamatun jollekin, joka löytää eniten sanoja tai muistaa eniten raamatunpaikkoja, jonkinlaisena palkinnon tapaisena tai lahjan hänelle, ja he tahtovat ostaa sen seurakunnan kautta, esitettäköön se silloin luotetuille, ja he katsovat, onko rahastossa siihen tarvittavat varat.

⁷⁷   Ja uskon, että siinä on vastaus näihin viiteen kysymykseen siitä aiheesta.

^77a Seuraava kysymys on: Veli Branham, seurakuntajärjestyksestä, me olemme yrittäneet tehdä sen mukaisesti kuin olemme ymmärtäneet, millaiset säännöt annettiin uuden kirkon vihkimiskokouksessa. Ja kun olemme tehneet niin, jotkut ovat suuttuneet ja jättäneet seurakunnan. Ja toiset eivät halua kuunnella mitään, mitä me sanomme, erikoisesti lapset. Me olemme puhuneet lapsista heidän vanhemmilleen, eivätkä he huolehdi heistä. Olemmeko me nyt ymmärtäneet asian väärin? Vai olemmeko me tekemässä sitä väärällä tavalla? Kiitos.

^77b Sallikaa minun nyt vastata tähän järjestyksessä:

Seurakuntajärjestyksestä, me olemme yrittäneet tehdä sen mukaisesti kuin olemme ymmärtäneet, millaiset säännöt annettiin uuden kirkon vihkimiskokouksessa .

⁷⁸   No niin, se on oikein, te teette oikein. Oletan, että nämä ovat diakoneja, koska se koskee heidän tehtäviään. Hyvä on.

^78a Ja kun olemme tehneet niin, jotkut ovat suuttuneet .

⁷⁹   He suuttuvat myös minulle! He tekevät niin kenelle tahansa. Ymmärrättekö? Ja henkilö, joka tekee niin, hänessä on jotakin vialla. He eivät ole oikeissa suhteessa Jumalan kanssa, sillä Kristuksen Henki on alamainen Kristuksen opetukselle, Kristuksen huoneessa, Kristuksen säännön mukaisesti. Ymmärrättekö? Ja kuka tahansa mies tai nainen, henkilö tai lapsi, joka suuttuu jumaliseen diakoniin, joka käskee heitä olemaan… tai jos heidän vanhempansa suuttuvat diakoniin… Me todella haluamme jokaisen tähän seurakuntaan, jonka vain voimme saada, mutta jos se vain tuottaa vaikeuksia jossakin muualla, se on piikkinä, tai niin kuin meillä oli tapana sanoa “kaniinina puukasassa”. Sellainen henkilö ei ole oikea.

⁸⁰   Jos he lähtevät, silloin on vain yksi asia tehtävänä: antakaa heidän mennä ja rukoilkaa heidän puolestansa. Ymmärrättekö? Sitten jotkut diakoneista voivat ehkä mennä heidän kotiinsa joskus nähdäkseen, mistä syystä he lähtivät, ja kysyäkseen heiltä, missä oli vika, nähdäkseen voisitteko sopia, niin että he tulisivat takaisin. Ja jos ette voi, ottakaa silloin kaksi tai kolme todistajaa mukaanne, että he voisivat ymmärtää. Sitten jos he eivät voi ymmärtää, kerrottakoon se seurakunnan edessä, jos he ovat jäseniä täällä seurakunnassa. Sitten he ovat…

⁸¹   Ja sitten, jos he eivät ole tämän seurakunnan jäseniä, heidät pitää panna noudattamaan sääntöjä. Katsokaahan, heidän täytyy kuunnella meidän sääntöjämme täällä, koska nämä ovat seurakunnan säännöt. Nämä ovat asioita, joita me emme halua tehdä, asioita, joita minä en halua tehdä, mutta ne ovat asioita, jotka täytyy tehdä. Ja minä panen alttiiksi itseni sanomalla sen tässä nauhalla, se olen minä, he voivat kuunnella minun puhuvan ja tietävät, että se olen minä, ettekä te miehet. Te olette kysyneet minulta nämä kysymykset, ja minä vastaan siihen parhaan tietoni mukaan Jumalan Sanasta.

⁸²   Nyt jos nuo ihmiset vihastuvat ja lähtevät pois: “Mitä Kirjoitukset sanovat siitä, veli Branham?”

⁸³   “He lähtivät ulos meistä, koska he eivät olleet meistä.” Ja se selvittää sen. He “jättivät seurakunnan”, he tekivät niin. Hyvä on.

^83a Toiset eivät halua kuunnella mitään, mitä me sanomme, erikoisesti lapset.

⁸⁴   Lasten oletetaan saavan kuritusta, heidän pitäisi saada sitä kotona. Mutta vaikka ne olisivat minun lapsiani, ja jos he koska tahansa käyttäytyvät täällä sääntöjen vastaisesti, niin minä en halua teidän tekevän mitään erotusta. Saara, Rebekka, Joseph, Billy, kuka tahansa heistä, te kerrotte sen minulle, ja minä tulen huolehtimaan siitä. Jos he eivät voi käyttäytyä oikein, silloin he pysyvät poissa kirkosta, kunnes he oppivat käyttäytymään oikein. Tämä ei ole mikään areena, tämä on Jumalan huone. Tämä ei ole mikään leikkipaikka, jossa rullaluistellaan ja kirjoitellaan lappusia ja nauretaan ja leikellään papereita. Tämä on Jumalan huone, ja kaiken toiminnan tulee olla jumalista.

⁸⁵   Te tulette tänne palvoaksenne ettekä vierailemaan. Tämä ei ole mikään huvipuisto, eikä tämä ole mikään kyläpaikka. Tämä on Pyhän Hengen vierailupaikka, jossa kuunnellaan sitä, mitä Hänellä on sanottavana, eikä mitä toinen toisilla on sanottavana keskenään. Me emme tule tänne ollaksemme yhdessä toistemme kanssa, vaan me tulemme tänne ollaksemme yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä on palvonnan huone. Ja lasten täytyy saada kuritusta vanhemmiltaan. Tehtäköön se tiettäväksi! Että jos nämä diakonit… Jos näiden lasten vanhemmat eivät halua kuunnella sitä, mitä nämä diakonit sanovat, silloin sellaisten vanhempien pitäisi itsensä tulla oikaistuksi.

^85a Me olemme puhuneet lapsista heidän vanhemmilleen, eivätkä he huolehdi heistä.

⁸⁶   Jos he ovat tämän seurakunnan jäseniä, silloin teidän tulee ottaa kaksi tai kolme mukaanne ja kutsua nuo vanhemmat yksityiseen keskusteluun yhdessä näistä toimistoista täällä. Minä en välitä siitä, kuka se on, jos se olen minä tai veli Neville, jos on kysymys Billy Paulista ja hänen pienestä pojastansa tai veli Collinsista ja yhdestä hänen lapsistansa tai kenestä tahansa teistä. Me rakastamme toisiamme, mutta me olemme velvollisuuden sitomia Jumalaa kohtaan ja Hänen Sanaansa kohtaan. Jos se on Doc, tai kuka tahansa, meidän tulee kutsua toisen toisemme keskustelemaan asiasta ja olla rehellisiä toistemme kanssa. Kuinka voi Jumala koskaan toimia kanssamme, jos me emme ole rehellisiä toistemme kanssa? Kuinka me silloin voimme olla rehellisiä Hänen kanssaan?

⁸⁷   Tämä on järjestys, joka meidän täytyy pitää Jumalan huoneessa! Ja diakonien tulee tietää, kuinka tehdä se. Ymmärrättekö? Ja siitä syystä minä kerron teille nyt, kuinka pitää nämä asiat järjestyksessä. Ja nyt tässä asiassa, jos te sanotte siitä vanhemmille, eivätkä he halua kuulla teitä, silloin ottakaa mukaanne toinen diakoni, yksi luotetuista tai joku hyvä henkilö tästä seurakunnasta ja menkää hänen luokseen. Kutsukaa diakonit yhteen ja sanokaa: “Veli Jones, veli Henderson, veli Jackson”, tai kuka tahansa se onkin, “heidän lapsensa käyttäytyvät sopimattomasti, ja me olemme sanoneet kaksi tai kolme kertaa heille heidän lapsistaan, eivätkä he halua kuunnella.”

⁸⁸   Sitten antakaa kutsu veli Jonesille, tai kuka se sitten onkin, ja sanokaa: “Veli Jones, me olemme kutsuneet sinut tänne neuvottelua varten. Me rakastamme sinua, ja sinä olet osa meistä, sinä olet yksi meistä. Salli meidän soittaa tämä nauha ja kuunnelkaamme, mitä veli Branham sanoo siitä. Me olemme pyytäneet noita lapsia käyttäytymään oikein kirkossa. Jos he eivät halua käyttäytyä, ja jos sinä et saa heitä käyttäytymään niin kuin kirkossa tulee käyttäytyä, niin jätä heidät jonkun kanssa siksi aikaa, kun tulet kirkkoon, kunnes he oppivat, kuinka Jumalan huoneessa tulee käyttäytyä.” Ymmärrättekö? Mutta tämä on määräys, ja sen mukaan pitää toimia!

^88a Nyt, kysymys jatkuu.

Olemmeko me nyt ymmärtäneet asian väärin?

⁸⁹   Ei missään tapauksessa. Te ette ole ymmärtäneet sitä väärin, se on oikein. Minä sanon sen jälleen, ne ovat määräyksiä. Armeijassa he eivät pyydä teitä: “Haluaisitko sinä tehdä jonkun määrätyn asian?” Jos te olette armeijassa, te olette pakotettuja tekemään se. Näettekö? Ja sillä tavalla se on… Minä olen pakotettu saarnaamaan Evankeliumia. Minä olen pakotettu seisomaan Tämän puolesta huolimatta siitä, mitä joku toinen mies, ja veljet, ja niin edespäin, sanovat Siitä. Minä olen pakotettu tekemään tämän. Minun täytyy loukata tunteita ja leikellä ihmisiä palasiksi, mutta jos minä…

⁹⁰   Te ette halua olla kuten tämä Oswald. Näettekö? Jos te ette voi olla eri mieltä jonkun kanssa asioista ja sitten puristaa hänen kättään ja yhä tuntea häntä kohtaan samalla tavoin kuin ennenkin, silloin teidän kohdallanne on jotakin vialla. Jos minä en voi olla eri mieltä jonkun miehen kanssa (katkerasti, laidasta toiseen) ja yhä ajatella hänestä aivan samalla tavoin kuin Kristuskin ajattelisi, silloin jotakin on vialla minun henkeni kanssa, silloin minulla ei ole Kristuksen Henkeä. Ymmärrättekö?

⁹¹   Jos hän sanoo: “Hyvä on, veli Branham, minä uskon, että sinun opetuksesi on sitä tai tätä.”

⁹²   “Hyvä on, veli, tulkaamme yhteen ja pohtikaamme sitä, sinä ja minä. Menkäämme kahden kesken tänne huoneeseen ja keskustelkaamme siitä.” Ja sitten hän leikkelee minua kappaleiksi, ja minun täytyy sanoa asioita takaisin hänelle. Jos minä en sydämessäni voi tuntea samalla tavoin häntä kohtaan, että “hän yhä on veljeni, ja minä yritän auttaa häntä”, silloin minä en koskaan tule olemaan hänelle avuksi. Ei ole mitään tapaa, miten voisi olla hänelle avuksi. Jos minä en rakasta häntä, mitä hyötyä on silloin tehdä niin? Sanokaa hänelle: “Ensimmäinen asia ensimmäiseksi, veli, minä en rakasta sinua, ja anna minun saada se pois sydämestäni täällä, ennen kuin me menemme sinne sisälle, koska minä en voi auttaa sinua, ennekuin rakastan sinua.”

⁹³   Ja se on oikein, sillä tavalla se on, te olette tehneet tarkalleen oikein, sillä tavalla sen pitää olla. Te ette ole ymmärtäneet sitä väärin.

^93a Olemmeko me tekemässä sitä väärällä tavalla?

⁹⁴   Ei, se on oikea tapa tehdä se. Järjestys tulee pitää! Koska se on jatkuvasti… Pienet lapset ja äidit, pienet vauvat, ne itkevät, ja jos ne itkevät liikaa häiriten pastorianne siellä puhujanlavalla, niin muistakaa, te olette hänen henkivartijansa, te olette Evankeliumin henkivartijoita. Ymmärrättekö? Ja jos se keskeyttää sanoman Herralta, niin mitä teidän silloin diakoneina tulee tehdä? Aivan kuten mies, joka puhuu kielillä, hän on velvollisuuden sitoma, ja kun mies saarnaa, hän on velvollisuuden sitoma Sanalle. Jokainen teistä on velvollisuuden sitoma virkaansa nähden, koska niin me itse kukin täällä toimimme.

⁹⁵   No niin, me emme halua käyttää liiaksi aikaa. Tiedän, että minulla on tapaaminen muutaman minuutin kuluttua, joten yritän kiirehtiä niin nopeasti kuin voin.

^95a Veli Branham…

Tällä kortilla on kaksi kysymystä.

Veli Branham, miten meidän pitäisi suhtautua uhrien keräämiseen seurakunnassa ihmisille? Kuinka se pitäisi tehdä?

⁹⁶   Minun mielestäni uhrin keräämistä seurakunnassa ei pitäisi tehdä, ellei se ole pastorianne varten. Ja uskon, että jos joku tulee hyväntekeväisyyden tai jonkin muun senkaltaisen vuoksi… Tai jos jollakin on kova tarve, kuten jollakin jäsenistämme täällä, sanokaamme, että jos yhdellä veljistämme täällä on vaikeuksia. Uskon silloin, että se tulisi ilmoittaa puhujanlavalta, ja pastori tehköön sen. Mielestäni hänen velvollisuutensa on tehdä se. Jos joku veli on tarpeessa, esitelköön hän sen seurakunnalle, jos se halutaan tehdä sillä tavalla.

⁹⁷   Jos joku on tarpeessa, ettekä te halua kerätä uhria tuolle tarpeessa olevalle henkilölle, kokoontukoon silloin johtokunta yhteen ja päättäköön jostakin määrätystä summasta, jonka he haluavat yhteisestä kassasta antaa tälle henkilölle. Mutta jos kassa on vähissä tuohon aikaan, niin ettei sitä voida tehdä, keskustelkoon johtokunta siitä ja antakoon ohjeet pastorille, joka sitten ilmoittaa tästä määrätystä asiasta ja sanoo: “Meidän veljeämme Jonesia on kohdannut hirvittävä onnettomuus, hänen talonsa on palanut. Ja tänä iltana kristittyinä me tulemme yhdessä, jokainen meistä tulee tekemään lupauksen siitä, mitä me voimme tehdä auttaaksemme veli Jonesia saamaan talonsa takaisin.” Tai mistä sitten onkin kysymys. Katsokaahan, me teemme niin. Sanottakoon se puhujanlavalta. Sillä tavalla se tulee tehdä. Ja sitten kun lupaukset täytetään, antakaa ne seurakunnan rahastonhoitajalle. Ja nämä lupaukset tulee maksaa seurakunnan rahastonhoitajan kautta, joka antaa ne heille. Ja hän antaa jokaiselle henkilölle siitä kuitin, koska en tiedä, ovatko ne verovähennyskelvollisia vai eivät. Luulisin, että jotkut niistä ovat.

⁹⁸   Mutta kun kysymys on jostakin vieraasta. Joku tulee ja sanoo: “Tiedättekö mitä? Minä olen matkalla ja minulta räjähti rengas. Minä haluan uuden renkaan. Kootkaa minulle uhri tänä iltana uutta rengasta varten.” No niin, niin ei tule tehdä. Ei, niin ei tulisi toimia. Mutta jos se näyttää sen arvoiselta, että teette sen jollekin, jonka te tunnette, tulkoon silloin johtokunta yhteen ja nimetköön rahastosta jonkun määräsumman tuolle miehelle renkaan ostamista varten, tai mitä se onkin. Tai jos seurakunnan kassa on vähissä, ja johtokunta on päättänyt, että… Pastorilla ei saa olla mitään tekemistä tämän kanssa, diakonien pitää tehdä tämä tai johtokunnan. Ja jos niin on sovittu, ja se jätetty pastorin tehtäväksi, silloin pastori kerää uhrin. Mutta huomatkaa, jos se on joku vieras, ja on hätätilanne, joku tarvitsee vähän rahaa, ja teistä tuntuu, että se menee oikeata asiaa varten (tämä on nyt minun mielipiteeni), jos se menee todella oikeaa asiaa varten, ja te tiedätte sen olevan niin…

⁹⁹   Nyt, ensinnäkin, jos te menette ja katsotte minun kirjoistani talossani, niin te näette, kuinka ihmiset ovat tulleet luokseni ja sanoneet: “Minä olen saarnaaja se-ja-se jostakin määrätystä seurakunnasta, ja minulla oli vähän vaikeuksia täällä tiellä ja tarvitsisin uudet renkaat autooni”, tietoisena, että olin juuri tullut kokouksesta, jossa minulle oli kerätty uhri, tai jotakin senkaltaista, ja minä olen saattanut antaa sen lähes kokonaan hänelle uusien renkaiden ostamista varten. Ja sitten tarkastettuanne yksityiskohdat, sellaista saarnaajaa ei ole koskaan asunut sellaisessa paikassa. Ja siellä on kirjoissa kymmenen tai kaksikymmentätuhatta dollaria näiltä vuosilta, jotka olen antanut sillä tavalla tietämättä koskaan, mistä he ovat. Olen tullut näkemään, miten muutkin saarnaajat sanovat: “Hän petkutti minulta niin-ja-niin paljon ja niin-ja-niin paljon.”

¹⁰⁰   No niin, seurakunta ei ole vastuussa muista kuin omistansa. Se on oikein. He ovat vastuussa omistansa.

¹⁰¹   Mutta jos asia näyttää sen arvoiselta, ja jos luotetut voivat sanoa: “Hetkinen vain. Tässä on hänen autonsa. Se on tapahtunut. Hän ei ole seurakunnastamme, mutta se on totta.” Sitten jos he tahtovat tehdä sen sillä tavalla ja he sanovat jotakin erikoista ulkopuolisesta…

¹⁰²   Nyt ei ole kysymys meikäläisistä, näettehän, meikäläisistä huolehditaan täällä omien kesken, sen tekevät heidän veljensä täällä, näettehän.

¹⁰³   Mutta jos se on joku ulkopuolinen, joku joka sanoo olevansa nälkäinen… Ja jos joku haluaa avata kukkaronsa ja antaa hyväntekeväisyyteen, niin se riippuu teistä itsestänne, mutta minä puhun seurakunnasta. Ja sitten jos seurakuntalaisia pyydetään tekemään lahjoitus, silloin…

¹⁰⁴   Nyt jos teillä on evankelista täällä saarnaamassa, silloin te tietenkin keräätte… Sehän on selvää, ennen kuin hän tulee, tiedättehän, että te tulette antamaan hänelle uhrin tai maksamaan hänelle palkan, tai miten hän haluaa sen tehtäväksi.

¹⁰⁵   Mutta sitten, jos täällä on sellainen henkilö, ja asia on oikea, ja johtokunta on sitä mieltä ja sanoo pastorille siitä, sanokoon silloin pastori: “Eräs se-ja-se henkilö, jota me emme tunne, on tullut ja sanonut, että hänen lapsensa ovat nälkäisiä, eikä meillä ole aikaa tutkia tuota väitettä.” Näettekö?

¹⁰⁶   Jos mitään sen kaltaista on, meidän… Jos meikäläisten keskuudessa on sellaista, meidän omat diakonimme menevät ja tutkivat väitteen todenperäisyyden. Näettekö? Ja sitten, jos se on sen arvoinen, tehkää se. Jos se ei ole sen arvoista, älkää tehkö sitä, teidän ei ole pakko tehdä sitä. Mutta jos sellainen mies on täällä, antakaa pastorin sanoa: “Luotettujen johtokunta on sanonut minulle, että he eivät tunne tätä henkilöä. Mutta tämä mies istuu täällä ja sanoo, että hänen nimensä on Jim Jones”, tai mikä se sitten onkin, “ja hän istuu täällä. Haluaisitko nousta seisomaan, herra Jones? Nyt, herra Jones, kun kokous on päättynyt, asetu seisomaan sinne uloskäynnin viereen mennessäsi ulos. Ja jos joku tuntee sydämessään, että hän haluaa antaa jotakin tälle miehelle, antakaa se hänelle mennessänne ulos.” Onko se nyt ymmärretty?

¹⁰⁷   Saitteko te sen nauhalle? Ne, jotka nauhoittavat… Ja yksi… Veli Collins ei saanut sitä nauhallensa. Haluan sanoa sen uudestaan, koska hän on yksi diakoneista.

¹⁰⁸   Jos joku tuntematon tulee, ja on hätätilanne, ja halutaan ottaa uhri seurakunnalta, neuvotelkoot luotetut ja diakonit yhdessä siitä ja he tehköön päätöksensä ja sanokoon sitten pastorille, että se voidaan tehdä tällä tavalla. Sanokoon pastori, että “tämä määrätty mies”, kutsuen häntä nimeltä, “jota me emme tunne. Ja meidän käytäntömme täällä on tutkia asia, kun kysymys on meikäläisistä, ennen kuin me keräämme uhreja ihmisille. Mutta tämä mies tässä sanoo, että hän on rahaton. Hänellä on hätätilanne, koska hänen lapsensa ovat sairaita, ja hän yrittää saada lääkehoitoa lapsillensa”, tai mikä hätätilanne sitten onkin. “Hän on nyt täällä. Haluaisitko nousta seisomaan, herra?” Näettekö, pyytäkää häntä nousemaan ylös. Ja sanokaa: “Nyt te ihmiset näette, kuka hän on, ja kun kokous on päättynyt, tulee tämä mies seisomaan siellä uloskäynnin vieressä, ja jos ihmiset ulos mennessään tuntevat, että he tahtovat antaa tähän tarkoitukseen, niin teillä on vapaus tehdä se. Me ainoastaan ilmoitamme siitä seurakunnassa.” Te ette anna sille hyväksymistänne, te ainoastaan ilmoitatte siitä. Katsokaahan, se on vieraanvaraisuutta muukalaista kohtaan. Näettekö? Ymmärrättekö sen nyt? Hyvä on.

¹⁰⁹   Uskon sen selvittävän sen kysymyksen.

^109a Mitä ääninauhoista? Nyt, kun… Mitä ääninauhoista? Siinä on kysymysmerkki. Koska monet kirjoittavat toimistoon ja syyttävät sinua toiminnasta, joka koskee ääninauhoja. Myös, miten on muiden kohdalla seurakunnassa, jotka myyvät ääninauhoja, jos herra Maquiren täytyy maksaa niistä tekijänpalkkio?

¹¹⁰   Hyvä on. Ääninauhat perustuvat sopimukseen. Enkä minä tiedä tarkalleen, milloin sopimus päättyy, mutta luotetut, tämä asia kuuluu luotetuille, ei diakoneille vaan luotetuille, ei pastorille vaan luotetuille. Luotetut aina määrä ajoin kirjoittavat sopimuksen, niin kuin minä se olen ymmärtänyt. Ja jos tämä on väärin, oikaiskoot silloin luotetut sen. Luotetuilla on sopimus tämän henkilön kanssa, joka valmistaa ääninauhoja, ja ääninauhat perustuvat toimilupaan [franchise].

¹¹¹   Kukaan muu ei voi valmistaa nauhoja, ellei tuo henkilö, jolla on toimilupa, anna siihen lupaa, eikä niitä voida myydä ilman hänen antamaansa lupaa, koska se on laki, näettehän, se on toimilupaa koskeva laki. Jos henkilö, jolla on toimilupa, haluaa antaa sen-ja-sen valmistaa ääninauhoja, niin se on hänen asiansa. Myöskin, jos hän haluaa antaa kenen tahansa valmistaa nauhoja, sekin on hänen asiansa. Jos hän haluaa, että kuka tahansa voi myydä ääninauhoja, niin se on tuon henkilön asia, jolla on toimilupa. Hänellä tulee olla pieni allekirjoitettu paperi toimiluvan omistajalta voidakseen valmistaa ja myydä nauhoja, koska laki vaatii sen, sillä jos hän ei tee niin, niin tuo mies, jolla on toimilupa siihen… Te panette itsenne alttiiksi… (Jos tuo henkilö on inhottava ja haluaa aiheuttaa vaikeuksia, hän voi todella tehdä sen.) Jos te ylitätte tuon toimiluvan… Koska on aivan samalla tavoin kuin on tekijänoikeudenkin kanssa, näettehän, se on sama asia, teillä ei ole lupaa tehdä sitä. Sen tekemisestä tulee suuri sakko.

¹¹²   Niinpä jos ihmiset valmistavat ääninauhoja, niin heillä ehkä on lupa herra Maquirelta, joka ottaa nauhoista tekijänpalkkion. Minä en tiedä siitä, koska en ole täällä tarpeeksi kanssanne ollakseni tietoinen näistä asioista ja tietääkseni, kenestä on kysymys, mutta oletan, että herra Maquirella on se yhä. Koska ollessani siellä Arizonassa ymmärsin, että he yhä ostavat nauhat Kaliforniasta. Veli Sothmann, herra Maquiren appi, on veljemme täällä seurakunnassa. Ja uskon, että herra Maquirella yhä on tekijänoikeus siihen.

¹¹³   Ja valituksia on ollut koko ajan, jotka koskevat ääninauhojen valmistamista. Nyt kun on minkä tahansa valituksen kanssa, joka koskee tämän seurakunnan raha-asioita, luotettujen velvollisuus on huolehtia siitä, että asia selvitetään. Ymmärrättekö? Missään tapauksessa ei pitäisi olla mitään valituksia.

^113a Te näette, että tällä kortilla sanotaan:

He kirjoittavat toimistoon ja syyttävät sinua.

¹¹⁴   Suoraan sanoen, minulle on tullut monia kirjeitä sen johdosta. He haluavat tietää, miksi he eivät voi saada nauhojansa. Te tiedätte sopimuksenne hänen kanssaan, jolla on toimilupa ääninauhoihin. Minä itse en halua olla missään tekemisissä sen kanssa, jos joku voi käyttää ääninauhoja Evankeliumin eteenpäinviemiseksi, niin: “Aamen!”

¹¹⁵   Mutta aluksi veli Roberson ja muut alkoivat valmistamaan niitä, veli Beeler ja useat muut alkoivat niiden valmistamisen. Ja sitten kaksi poikaa, veli Mercier ja veli Goad, valmistivat niitä monia vuosia. Ja tietenkin, kuka tahansa niitä onkin valmistanut, jokaisesta on tullut valituksia. Mutta näyttää siltä, kuin lähiaikoina olisi kovasti valitettu sitä, etteivät he saa nauhojansa. Ihmiset ovat soittaneet minulle ympäri maata. Ja sitten koska on käytetty uudelleen kopioituja nauhoja, ne soittavat yhtä asiaa minuutin verran, ja sitten menevät takaisin johonkin toiseen, ja silloin te ette voi edes ymmärtää, mistä on kysymys.

¹¹⁶   Nämä ihmiset maksavat näistä ääninauhoista ja silloin heidän tulisi saada alkuperäinen nauha. Minä en välitä siitä, miten paljon on vaivaa saada niitä, me haluamme nähdä asiakkaamme ja veljemme (ja he ovat asiakkaitamme ja veljiämme), saavan “A1” tason nauhan. Huolehtikaa te luotetut siitä, että nämä ihmiset ovat tyytyväisiä. Jos he eivät ole tyytyväisiä, heidän rahansa täytyy palauttaa heille välittömästi.

¹¹⁷   Ja joku soitti minulle ja sanoi, että he olivat odottaneet nauhoja kuukausia. Minä en nyt tiedä, miten veli Maquire hoitaa sen. Minä en tiedä siitä, minä en tiedä yhtään mitään siitä. Minun asiani ei ole tietää siitä mitään. Se on hänen ja näiden luotettujen välinen asia. Minä en halua puuttua siihen, mutta sanon teille vain, mitä laki sanoo tästä asiasta. Ymmärrättekö? Laki sanoo, että nämä nauhat tulee olla lähetettyinä päivän tai parin, kolmen tai neljän, viiden päivän kuluttua tilauksesta. Niiden täytyy olla postitettuna, tai tilaus voidaan peruuttaa milloin tahansa, ellei näitä sääntöjä noudateta. Ymmärrättekö?

¹¹⁸   Ja joka kuudes kuukausi, tai kerran vuodessa, pitäisi tämä sopimus uusia. Teidän tulee kokoontua sinä määrättynä päivänä, jolloin tämä toimilupa erääntyy. Ja silloin teidän tulee myös kutsua sinne muut ihmiset, jotka ovat kyselleet nauhojen valmistamista, ja tulla heidän sopimuksiensa kanssa ja istua alas keskustella asiasta.

¹¹⁹   Nyt, näitä sääntöjä täytyy noudattaa! Ymmärrättekö? Ja se täytyy tehdä oikein, koska siitä on valitettu. He valittivat Leon ja Genen kanssa, he valittivat joka ainoan kanssa, ja he valittavat veli Maquiren kanssa, ja he tulevat valittamaan jonkun muun kanssa, mutta ottakaamme selvää siitä, mistä he valittavat.

¹²⁰   Mutta kun nauhoja alkaa kasaantua, laatikoittain, valituskirjeitä tulee tusinoittain, ja he… Katsokaahan, he eivät syytä nauhojen valmistajaa vaan minua. He haukkuvat aina minua siitä. No niin, minun velvollisuuteni kristittynä on huolehtia siitä, että ihmiset saavat sen, mistä he maksavat, ja minä haluan luotettujen valvovan, että he saavat sen. Vaikka ne maksaisivatkin enemmän, hankkikaa paremmat nauhat, hankkikaa parempi kopiokone, me haluamme nauhoja valmistavan jonkun, joka tekee sen oikein. Meidän on huolehdittava siitä. Nauha täytyy olla oikein valmistettu! Ja asiakkaan täytyy olla tyytyväinen, tai lopettakaa sitten koko asia, emmekä me enää tee sitä, vaan valmistakoon niitä kuka tahansa haluaa. Mutta jos niistä tullaan laskuttamaan, huolehtikaa siitä, että he saavat sen, mistä he maksavat, koska sitä kristillisyys on. Se ei ole sen enempää, kuin jos te…

¹²¹   Ja kun he tulevat tänne kuuntelemaan Evankeliumia, minä haluan antaa sen heille parhaani mukaan, ja kun he tulevat tänne, minä haluan teidän huolehtivan siitä, että kaikki toimitetaan oikein. Siksi minä puhun teille diakoneille, luotetuille ja pastoreille täällä tänä iltana siitä, että teidän täytyy huolehtia tästä kirjaimellisesti, koska ihmiset tulevat tänne löytääkseen Jumalan, ja meillä täytyy olla nämä asiat järjestyksessä.

¹²²   Ja myöskin ääninauhat täytyy panna omalle paikallensa. Jos teidän täytyy laskuttaa siitä enemmän, jos he käyttävät kakkosluokan nauhoja, hankkikaa silloin paremmat nauhat. Jos teidän täytyy laskuttaa niistä enemmän, silloin laskuttakaa enemmän, mutta saakoot ihmiset, sen mistä heitä laskutetaan.

¹²³   Minä en ole hiukkaakaan kiinnostunut tekijänpalkkiosta, en penniäkään, eikä myöskään Tabernaakkeli ole kiinnostunut siitä, minä en halua, että te olette. Älkää olko kiinnostuneita tekijänpalkkioista. Jos he tahtovat maksaa siitä hieman, niin oletan, että teidän täytyy ottaa hieman tekijänpalkkioita, koska ne valmistetaan täällä. Uskon, että se on jotakin, mitä sanottiin herra Millerille ja heille koskien lakia, että meidän täytyy ottaa määrätty tekijänpalkkio. Teidän kaikkien asianne on valvoa sitä. Minulla ei tule olla mitään tekemistä sen kanssa, vaan te kaikki huolehditte siitä. Minä en voi huolehtia siitä kaikesta, minä vain sanon teille, millä tavalla sen pitäisi olla ja miten toimia. Ja te ymmärrätte minun sanoneen: “Se täytyy tehdä!” Niinpä tehkäämme tämä oikein.

¹²⁴   Ja jos teillä täytyy olla parempi kone sitä varten, niin hankkikaa parempi kone. Minä olen sanonut heille: “Jokaiselle lähetysmatkalle lähtiessäni minä ennen lähtöäni ilmoitan teille, mitkä saarnat tulen saarnaamaan siellä, jotakin, mitä olen jo saarnannut.” Ja olen luvannut teille kaikille, samalla tavoin kuin tulen jälleen nauhoittamaan sunnuntai-iltana, että “ennen kuin saarnaan mitään uutta sanomaa, se ensin saarnataan tässä Tabernaakkelissa, koska näyttää siltä, että täällä saadaan tehtyä paremmat äänitykset.” Muistatteko te sitä? Sitten kun olen saarnannut täällä sanomiani, minä kentälle lähtiessäni ilmoitan siitä nauhojen valmistajille. He kysyvät minulta: “Mitä niistä sinä tulet saarnaamaan?” Minä sanon hänelle: “Tänä iltana tulen puhumaan siitä-ja-siitä, ja tänä iltana siitä-ja-siitä”, niin että he voivat valmistaa niitä valmiiksi asiakkaita varten ja tuoda niitä sinne. Parempia nauhoja kuin, mitä he saisivat noista kokouksista, koska ne on valmistettu täällä Tabernaakkelissa, missä akustiikka on hyvä. Näettehän?

¹²⁵   Nyt kun olen lähdössä tälle suurelle evankelistiselle kierrokselle meren yli, ja niin edespäin, minä en voi luvata sitä. Minä en voi luvata, että tulen saarnaamaan sen ensin täällä. Koska kun te saarnaatte kaikkialla sanomianne, teillä täytyy olla jotakin, mitä… Se vanhenee ja tulee väljähtäneeksi niille, jotka kuuntelevat sitä. Teidän on tehtävä jotakin erilaista, näettehän, ja tuotava se juuri niin kuin Sanoma on siellä. Mutta ottakoot he mukaansa sinne kentälle hyvän koneen, joka tulee tallettamaan nämä nauhat täydellisesti.

¹²⁶   Ja valmistakaa täydelliset nauhoja. Soittakaa jokainen nauha uudestaan ja tarkistakaa se, ennen kuin se lähetetään, tai muussa tapauksessa lopettakaa koko asia. Älkää silloin olko missään tekemisissä sen kanssa. Antakaa jokaisen valmistaa omat nauhansa. Ymmärrättekö? Mutta tehkää se oikein, ymmärrättekö, niin että nämä valitukset loppuvat. Me emme halua minkäänlaisia valituksia. Jos tulee valitus, huolehtikaamme siitä, ja sitten se on selvä.

¹²⁷   Nyt tulen kiirehtimään niin nopeasti kuin voin. Billyllä on täällä ehkä vielä kaksi tai kolme kysymystä, ja sitten lopetamme.

^127a Kuinka pitkälle, veli Branham, voi tai pitää diakonin mennä pitääkseen järjestyksen seurakunnassa? Tuleeko meidän pitää järjestys tai odottaa, kunnes veli Neville sanoo meille, mitä meidän pitäisi tehdä?

¹²⁸   Se ei ole veli Nevillen tehtävä, se on teidän tehtävänne. Näettehän? Te ette sano veli Nevillelle, mistä aiheesta saarnata, tai kuinka saarnata siitä. Näettehän, se on teidän diakonien tehtävä, teidän odotetaan tekevän se. Te huolehditte siitä. Sillä oi ole mitään tekemistä veli Nevillen kanssa. Se on teidän tehtävänne. Ymmärrättehän?

¹²⁹   Jos nyt poliisimies täällä kadulla näkee jonkun varastavan jotakin jonkun auton tavarasäiliöstä, pitäisikö hänen kutsua kaupunginjohtaja ja sanoa hänelle: “Herra kaupunginjohtaja, teidän korkeutenne, minä työskentelen alaisuudessasi täällä poliisivoimissa ja viime yönä näin erään miehen täällä kadulla varastavan muutamia renkaita eräästä autosta. Mitähän sinä mahtaisit siitä ajatella?” Huh! Katsokaahan, se ei olisi edes järkevää, eihän? Ei, vaan jos hän oli tekemässä jotakin väärää, pidätä hänet.

¹³⁰   Ja jos joku tekee jotakin väärää täällä kirkossa, kuka tahansa, pysäyttäkää heidät ja puhukaa heille. Älkää olko röyhkeitä. Mutta jos he eivät halua kuunnella, puhukaa tavalla, josta he tietävät, mitä te sanotte. Ymmärrättekö? Kuten jos te sanotte lapselle, sanokaa: “Mene tuonne taakse”, jos hän käyttäytyy sopimattomasti. Diakonit, pitäkää paikkanne! Teitä on neljä, pysyköön kaksi edessä ja kaksi takana, neljässä nurkassa, tai jossakin sillä tavalla. Ja valvokaa todella tarkkaavaisesti, sillä rikollisia ja kaikkea muuta tulee sisälle, näettehän. Ja olkaa varuillanne, menkää palveluspaikallenne ja pysykää siellä, omalla istuimellanne, tai seiskää aivan seinän vieressä ja tarkatkaa jokaista, joka tulee sisälle.

¹³¹   Diakoni huolehtii Jumalan huoneesta. Kun joku tulee sisälle, puhukaa heille. Olkaa siellä toivottamassa heidät tervetulleiksi, puristakaa heidän käsiään. Koska te olette poliiseja. “Voimmeko me näyttää teille vaatesäilön?” tai “Haluaisitteko mennä istumaan?” tai “Me haluamme teidän nauttivan täällä olostanne, ja me olemme iloiset siitä, että olette täällä kanssamme tänä iltana.” Johdattakaa heidät paikoilleen ja sanokaa: “Haluaisitteko te olla lähempänä tai haluaisitteko olla täällä takana?” tai mitä tahansa sellaista. Se on vieraanvaraisuutta.

¹³²   Poliisi (tai diakoni) on armeijan sotapoliisi, kohteliaasti, mutta kuitenkin arvovaltaisesti. Ymmärrättekö? Tehän tiedätte, millainen sotapoliisi itse asiassa on, jos hän toimii niin kuin pitää, minun mielestäni hän on aivan samanlainen kuin on kappalainen. Näettehän? Kaikin puolin kohteliaasti, mutta kuitenkin hänellä on arvovaltaa. Katsokaahan, teidän täytyy pitää hänet mielessänne. Siellä on rikollisia ja humalaisia, ja hän panee heidät omille paikoilleen. Ja niin tulee diakoninkin panna heidät omille paikoilleen.

¹³³   Muistakaa nyt, diakoni on poliisi, ja itse asiassa diakonin virka on vaativampi kuin muut seurakunnan virat. Minä en tiedä mitään vaativampaa virkaa kuin diakonin virka. Se on totta, koska hänellä on todellinen työ, ja hän on Jumalan mies. Hän on Jumalan mies aivan yhtä paljon kuin pastorikin on. Varmasti hän on. Hän on Jumalan palvelija.

¹³⁴   Nyt luotetut, Jumala on pannut heidät velvollisiksi tarkkaamaan ja huolehtimaan raha-asioista ja muusta senkaltaisesta. Olen sanonut teille noista nauhoista ja muista asioista, joita täällä tapahtuu, kuten rakennuksen korjauksesta ja asioiden rahoituksesta ja muusta sellaisesta, heille on luotettu, että he huolehtivat omaisuudesta ja raha-asioista. Eikä luotetulla myöskään ole mitään tekemistä diakonin viran kanssa.

¹³⁵   Nyt jos diakoni haluaa pyytää luotetulta apua johonkin, tai luotettu diakonilta, ja te kaikki toimitte yhdessä… Matta ne ovat teidän velvollisuuksianne, henkilökohtaisesti. Ymmärrättekö? Hyvä on.

¹³⁶   No niin, älkää kysykö veli Nevilleltä. Jos veli Neville pyytää teitä tekemään jotakin, silloin se on teidän pastorinne, kohteliaasti ja rakkaudella ja… Jos hän sanoo: “Veli Collins, veli Hickerson, veli Tony, tai joku muu, etkö katsoisi mikä on vikana tuolla takanurkassa.” Silloin te täytätte velvollisuutenne, tiedättehän, niin kuin todellinen Jumalan mies.

¹³⁷   Muistakaa, te ette työskentele Branham Tabernaakkelille, ettekä te työskentele veli Nevillelle tai minulle, te työskentelette Jeesukselle Kristukselle. Ymmärrättekö? Hänelle te teette sen. Ja Hän kunnioittaa teidän uskollisuuttanne aivan samalla tavoin kuin pastorinkin tai jonkun muun. Hän odottaa teiltä uskollisuutta! Ja me haluamme osoittaa uskollisuuttamme.

¹³⁸   Nyt, joskus siitä tulee vaikeaa. Minun on vaikeata kentällä nähdä joku saarnaaja siellä, jota rakastan koko sydämestäni, ja yksinkertaisesti minun on pakko sanoa hänelle, näettehän, mutta rakkaudellisesti, minun käteni on ojennettuna auttaakseni häntä. Näettehän? Ja he tulevat luokseni ja sanovat: “Veli Branham, sinä olet niin hieno henkilö, miksi et tekisi vain pientä kompromissia tuossa kasteessa ja tuossa varmuudessa ja käärmeen siemenessä, ja yhdessä ja toisessa?”

¹³⁹   Minä sanon: “Veli, minä rakastan sinua, mutta ottakaamme Kirjoitukset ja katsokaamme, kuka on oikeassa tai väärässä. Katsohan, minun täytyy kyetä…”

¹⁴⁰   “Oi, nyt, veli Branham, minä voin kertoa sinulle, että sinä olet kokonaan väärässä.” Näettehän, kuinka se leimahtaa.

¹⁴¹   “Oi”, minä sanon, “ehkäpä olen. Sitten jos olen, niin varmasti sinä voit kertoa minulle… Sinä tiedät, missä minä olen väärässä, osoita silloin minulle, missä olen väärässä, ja minä haluan ottaa sen.”

¹⁴²   Sama asia: “Hei, sinulla ei ole mitään oikeutta käskeä tuota lasta istumaan.” No niin, diakoni on Jumalan huoneen vartija. Ymmärrättekö? Hän huolehtii Jumalan huoneesta ja pitää sen järjestyksessä. No niin, niin Kirjoitus sanoo, ja jos teidän mielestänne on jotakin muuta, mitä diakonin pitäisi tehdä, niin tulkaa ja kertokaa se minulle. Katsokaahan, se on sama asia, teidän velvollisuutenne tehdä se.

¹⁴³   Eikä teidän pidä kysyä keneltäkään, se vain on teidän velvollisuutenne. Veli Neville ei kysy keneltäkään. Luotettujen ei tarvitse kysyä veli Nevilleltä haluaisiko hän, että Tabernaakkelin katto uusitaan. Näettekö? Ei, ei, se ei kuulu mitenkään veli Nevillelle eikä myöskään minulle, se kuuluu teille. Diakonien ei tarvitse…

¹⁴⁴   Samoin on pastorin kanssa. “Mistä sinä tulet saarnaamaan? Minä en halua sinun tekevän tätä.” Heillä ei ole mitään asiaa sanoa sitä. Hän on Jumalan alaisuudessa, näettehän, hän on heidän pastorinsa. Ja sitten, veli Neville, hän saarnaa sanoman, jonka Herra on antanut meille, ja me olemme kaikki yhdessä tässä. Ja jos minä sanon veli Nevillelle jotakin väärää, Jumala pitää minua vastuussa siitä. Se on totta. Ymmärrättekö? Niinpä Jumala on kaiken sen Päällikkö. Ja me vain työskentelemme Hänen lähettiläinänsä, näettehän, täällä alhaalla näissä viroissa.

^144a Ole hyvä…

Seuraava kysymys, ja uskon, että sen jälkeen on vielä yksi, ja sitten me lopetamme.

Ole hyvä ja selitä, kuinka kielilläpuhumisen lahjojen tulee toimia seurakunnassamme? Tein sen juuri. Milloin voidaan seurakunta panna järjestykseen… tai missä lahjojen tulee toimia? Me olemme juuri selittäneet sen.

144b Kuinka monta j-o-u-l-u…Voitko nähdä mitä se on? [Billy Paul vastaa veli Branhamille: “Soittimia.”] Oi, soittimia. Kuinka monta soitinta meillä tulisi olla kirkossa urkujen ja pianon lisäksi?

¹⁴⁵   No niin, riippuu siitä, onko teillä kielisoitinyhtye, tai mitä teillä on, näettehän. Minä en tiedä, mitä teillä on, tai mitä tämä merkitsee, minä en ymmärrä sitä. Mutta urut ja piano ovat kirkon omaisuutta. Nyt jos laulunjohtaja haluaa trumpetteja ja kornetteja, ja niin edelleen sillä tavalla, ja seurakunnassa käy joitakin, jotka soittavat näitä instrumentteja… Ja he ovat soittokunnassa, niin silloin tietenkin se on luotettujen asia. Neuvotelkaa siitä luotettujen kanssa nähdäksenne, onko rahaa ostaa heille instrumentteja ja niin edelleen, mitä se sitten onkin. Arvelen, että sitä heidän kysymyksensä merkitsee.

¹⁴⁶   Mutta jos heillä on omat instrumenttinsa, niin se on hienoa. Jos heillä ei ole omia instrumentteja, ja he ovat täällä soittokunnan jäseniä, eikä vain niin, että jotkut henkilöt, jotka soittavat vain silloin tällöin ja lähtevät pois. Sen täytyy olla joku seurakunnan soittokuntaan kuuluva. Seurakunta ei ostaisi trumpettia kenellekään, joka soittaa sitä täällä ja huomenillalla jossakin muualla ja sitten taas jossakin muualla ja sitten tulee taas tänne silloin tällöin ja soittaa hieman. Ei, sen täytyy olla soittokunnassa täällä, järjestäytyneessä soittokunnassa täällä seurakunnassa, jolla on johtaja, ja sitten te voitte puhua heille instrumenttien ostamisesta.

^146a Ole hyvä ja selitä, kuinka me… kuinka me diakonit voimme pitää ihmiset pyhäkössä ennen tai jälkeen… Ole hyvä ja selitä. [Billy Paul lukee kysymyksen veli Branhamille: “Kuinka me pidämme ihmiset vaiti pyhäkössä ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen?”] Oi, hyvä on.

¹⁴⁷   Minä ehdottaisin tätä, veljet. No niin, siinä on suuri asia, ja toivoisin, että meillä olisi enemmän aikaa siihen, sillä se todella merkitsee jotakin meille, ymmärrättehän. Seurakunta ei ole…

¹⁴⁸   Jos te haluatte… Jos te haluatte soittaa tämän nauhan joinakin iltoina ennen kokouksia, niin että ihmiset tulevat ymmärtämään sen. Soitettakoon tämä, jos ei enempää niin vain tämä osa nauhasta. Tai te haluatte soittaa minkä tahansa osan tästä jotakin määrättyä asiaa varten, etsikää se kohta ja sitten soittakaa se. Näettehän, koska ne ovat kysymyksiä.

¹⁴⁹   Seurakunnan diakonit, kuten olen sanonut, ovat seurakunnan poliiseja. Mutta seurakunta ei ole mikään julkinen kohtaamispaikka yhdessäoloa, ystävyyttä ja ilonpitoa varten. Tämä kirkko on Jumalan pyhäkkö! Me tulemme tänne… Nyt, jos me haluamme tavata toisiamme, niin antakaa minun tulla teidän kotiinne, tai tulkaa te minun kotiini tai menkää toistenne koteihin tavataksenne toisianne. Mutta kujeilla kirkossa ja puhella ja muuta sellaista, se ei ole oikein, veljet. Tullessamme tänne me panemme kaikki sellaiset asiat pois mielestämme.

¹⁵⁰   Katsokaa, miten meillä oli tapana tehdä se vuosia sitten. Sisar Gertie oli pianistina. Kun minä olin pastorina täällä, minun täytyi olla pastori, diakoni, luotettu ja kaikkea muuta samanaikaisesti, näettehän, mutta minun oli pakko tehdä se. Nyt teidän ei tarvitse tehdä sitä sillä tavalla, koska teillä on miehiä tekemään sen. Mutta minulla oli paikannäyttäjät, veli Seward ja muut siellä ovella. Heillä oli siellä ovella kasattuna kirjoja, ja he istuivat tuolissa tai jotakin sellaista. Ja kun joku tuli sisälle, he näyttivät, minne he saattoivat ripustaa päällysvaatteensa, ohjasivat heidät istumaan ja antoivat heille laulukirjan ja pyysivät heitä “olemaan rukouksessa”. Ja sitten jokainen istui paikallaan hiljaa rukoillen aloittamisen aikaan asti. Näettekö? Sitten kun tuli aika aloittaa, meni pianisti, sisar Gertie, sinne ja alkoi soittaa, kun ihmiset vielä olivat tulossa.

¹⁵¹   Minä ehdottaisin, että teidän urkurinne menisi sinne ja soittaisi jotakin todella hienoa musiikkia. Ja jos hän ei voi olla täällä, pankaa se nauhalle ja soittakaa sitä, jotakin todella hienoa pehmeätä musiikkia. Ja jos ihmiset alkavat puhella ja muuta sellaista, tulkoon yksi diakoneista tänne puhujanpöydän mikrofooniin ja sanokoon: “Sh, sh, sh”, sillä tavalla. Ja sanokoon: “Täällä Tabernaakkelissa me haluamme teidän tulevan palvomaan. Älkäämme nyt melutko. Kuunnelkaa musiikkia. Istukaa alas. Olkaa kunnioittavia, näettekö, rukoilkaa tai lukekaa Raamattua. Tämä täällä on pyhäkkö, jossa Herra asuu. Ja me haluanne, että jokainen on todella kunnioittava ja palvoo eikä juoksentele ympäri ja puhele ennen kokousta. Kokoontuessanne yhteen te tulette tänne puhumaan Herralle. Ymmärrättekö? Olkaa joko hiljaisessa rukouksessa tai lukekaa Raamattuanne.”

¹⁵²   Minä menin sinne Norman Vincent Pealen Marble-kirkkoon. Te olette kuulleet hänestä. Hän on suuri psykologi ja opettaja, tiedättehän. Ja minä menin hänen kirkkoonsa ja ajattelin, että “toivoisinpa, että minun Tabernaakkelissani tehtäisiin myös niin.” Nuo diakonit seisoivat siellä ovella heti sisään tullessanne. Ja tietenkin he ojentavat teille pyhäkoululipukkeenne ja vievät teidät suoraan paikallenne. Kirkko täytyi tyhjentää kolme kertaa, tiedättehän, sinne mahtuu vain neljä tai viisisataa ihmistä kerrallaan, ja New York on iso paikka, ja hän on suosittu mies. Ja uskon, että heillä oli yksi luokka kello kymmeneltä ja yksi yhdeltätoista, sama saarna uudestaan, tarkalleen sama kokous, sama paperi. Mutta kun he lopettivat, uskoisin, että seurakunnalla oli vain viisi minuuttia tarkalleen aikaa poistua. Kukaan ei voinut tulla sisälle, ennen kuin he olivat menneet ulos, ja vasta sitten diakonit avasivat ovet, jotta toiset saattoivat täyttää kirkon. Siellä olivat nuo vanhanaikaiset laatikkopenkit, tiedättehän, se on hyvin vanhanaikainen. Tuo Marble-kirkko on seissyt siellä noin kaksisataa vuotta, arvelisin.

¹⁵³   Ja te olisitte voineet kuulla neulan tipahtavan missä tahansa tuossa kirkossa. Ja jokainen oli rukouksessa vähintään kolmekymmentä minuuttia ennen kuin edes ensimmäistä säveltä alkusoitosta soitettiin uruilla. Ja jokainen oli vain rukouksessa. Minä ajattelin: “Kuinka ihmeellistä se onkaan.” Sitten uskon, että he soittivat alkusoitoksi noin kolme tai viisi minuuttia tuota “On Herra suuri”, tai jotakin sen kaltaista. Ja kun he tekivät niin, jokainen lopetti rukoilemisen ja kuunteli alkusoittoa. Katsokaahan, se saa aikaan muutoksen rukouksesta alkusoittoon. Ja sen jälkeen kuoronjohtaja johti kuoroa. Ja sitten heillä oli yhteislaulu ja kuoro. Sen jälkeen he olivat valmiita pyhäkoulua varten. Näettekö? Ja kun se oli ohitse, siellä ei tapahtunut mitään muuta kuin jumalallista palvontaa, ja sen vuoksi me tulemme sinne.

¹⁵⁴   Ja minä uskon, että se olisi hyvä asia, jos seurakunta… Ja minä sanon vain tämän, me tulemme tekemään sen. Ymmärrättekö? Tehkäämme se. Uskon, että se olisi hyvä asia. Emmekä me halua panna pois mitään hyvää asiaa, vaan me teemme sen joka tapauksessa. Näettekö? Kun he aloittavat aamulla, jos ihmiset ovat kiireisiä, niin menköön joku diakoneista tai joku sinne ja sanokoon: “Meillä täällä Tabernaakkelissa on sääntönä…”

¹⁵⁵   En tiedä, tekevätkö he niin, ehkä he tekevätkin. Minä en ole koskaan silloin täällä, näettehän. Minä en tiedä. Minä en ole koskaan täällä ennen kokouksia.

¹⁵⁶   Ja kun he tulevat ja alkavat puhua, tulkoon joku tänne ja sanokoon: “Sh, sh, sh, hetkinen vain.” Ymmärrättekö? Hankkikaa joku pikku sisar sinne soittamaan. Jos ette, niin nauhoittakaa urkumusiikkia ja soittakaa sitä. Sanokaa: “Tabernaakkelissa on uusi sääntö. Kun ihmiset tulevat tänne, meidän ei tule kuiskailla eikä puhua vaan palvoa. Jumalanpalvelus tulee alkamaan muutaman minuutin kuluttua ja siihen asti lukekaa joko Raamattuanne tai kumartakaa päänne äänettömässä rukouksessa.” Ja vain muutama kerta sillä tavalla, ja he tulevat kaikki oppimaan sen. Ymmärrättekö?

¹⁵⁷   Muutama kerta sillä tavalla, ja kuullessanne jonkun puhuvan, kun kukaan muu ei puhu, tulkoon silloin yksi diakoneista tänne ja sanokoon: “Me haluamme teidän palvovan kokouksen aikana.” Näettekö? Katsokaahan, se ei ole mikään keskusteluhuone, se on palvonnan huone. Ymmärrättekö?

Uskon siinä olleen kaikki. Ole hyvä ja selitä… Kyllä. Katsokaamme nyt. Ole hyvä ja selitä, kuinka… diakonien pitäisi… olla pyhäkössä? Kyllä, siinä oli kaikki. Se on oikein, siinä se on.

^157a Hyvä on, tässä on nyt viimeinen:

Veli Branham, kun meillä on ollut mahdollisuuksia kokouksen alussa… Minä valit… Ei… Meillä on ollut valituksia…

Siinä lukee todella pienellä. Ja ollut “valituksia”, vai mitä? [Billy Paul vastaa: “Uh-huh”, ja jatkaa auttaen veli Branhamia lukemaan pientä kirjoitusta.] …ollut valituksia kokouksen alussa. Meillä on… Katsokaamme nyt. Meillä on lauluja, todistuksia, ja rukouksia ja rukouspyyntöjä, lauluesityksiä, ja me pääsemme sanomaan noin kello yhdeltä tai ehkä vähän myöhemmin, mutta meillä ei ole liiaksi aikaa Sanaa varten. Jotkut ihmiset tulevat rauhattomiksi ja heidän täytyy lähteä, ennen kuin saarna on ohitse. Ole hyvä ja selitä, kuinka monta laulua tulisi olla, ja mihin aikaan aloittaa sanoma. Ja joskus meillä on rukouspyyntöjä, ja se kaikki päättyy todistuskokoukseksi, jotkut asiat eivät oikein näytä oikeilta silloin.

¹⁵⁸   No niin, toivon että olen ymmärtänyt sen. Billy yrittää auttaa minua täällä. Joku joka ehkä kuuntelee nauhaa, voi ihmetellä mitä tämä oli, se on Billy joka yrittää auttaa minua lukemaan sitä, koska se on kirjoitettu hyvin hyvin pienellä käsialalla, enkä minä saanut siitä selvää. Sain yleiskäsityksen siitä, että se on, “Kuinka monta laulua pitäisi laulaa ennen kokouksen alkua, ja mihin aikaan pitäisi kokouksen alkaa?”

¹⁵⁹   Nyt ensimmäinen asia, minkä haluan sanoa tässä, on tehdä tunnustus. Silloin kun olen väärässä, haluan myöntää: “Olen väärässä.” Ja minä tunnustan tässä, että “olen jonkinlainen sen johtaja.” Koska minä olen ollut se, joka on pitänyt näitä pitkiä kokouksia, ja se on johtanut seurakunnan tekemään niin, mutta niin ei pitäisi olla. Ja muistakaa nyt, mitä minä sanoin teille kaikille sunnuntai-iltana: “Jos Herra tahtoo, minä yritän tästedes pitää saarnani kolmekymmentä tai korkeintaan neljäkymmentä minuuttisina, vaikka minun sitten täytyisi viipyä täällä ylimääräinen viikko.”

¹⁶⁰   Koska olen huomannut tämän, että kokous, joka on… Se kestää, ja sanoma on annettu voimassa. Jos te menette liian pitkälle, te väsytätte ihmiset loppuun, eivätkä he käsitä sitä. Syy, miksi olen tehnyt sen… Olen tiennyt sen koko ajan. Ymmärrättekö? Kaikkein menestyksekkäimmät puhujat ovat niitä, jotka… Jeesus puhui vain harvoja sanoja. Tarkatkaa Hänen saarnojansa. Tarkatkaa Pietarin saarnaa Helluntaipäivänä, häneltä kului siihen mahdollisesti viisitoista minuuttia. Siinä oli jotakin iskevää, joka lähetti kolmetuhatta sielua Jumalan Valtakuntaan. Katsokaahan, se oli vain suoraan asian ytimeen.

¹⁶¹   Ja minä olen syyllinen. Koska syy siihen, miksi teen näin, ei ole se, etten tietäisi asiaa paremmin, vaan minä valmistan näitä ääninauhoja, näettekö, ja näitä nauhoja tullaan soittamaan taloissa tunteja ja tunteja ja tunteja. Mutta niin kuin tulette näkemään tulevana sunnuntaina… Saatan sanoa sen juuri nyt nauhalla. Syy siihen, miksi olen tehnyt sen, on se, että minun päälläni on valtava paino tämän hetken Sanoman puolesta saadakseni Se ulos. Nyt kun Sanoma on ulkona, tulen käyttämään vain noin kolmekymmentä minuuttia vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen niissä kokouksissa kaikkialla, minne minä menen ja yritän jopa asettaa kelloni kolmeenkymmeneen minuuttiin tai korkeintaan neljänkymmeneen. Isken Sanomaan ja annan alttarikutsun tai kutsun rukousjonon tai mitä sitten tulenkin tekemään enkä enää käytä niin paljon alkaa, koska te väsytätte ihmiset loppuun sillä tavalla. Minä tiedän sen.

¹⁶²   Mutta katsokaapa tänne. Arvelisin, ettei meillä vuoden aikana ole edes tusinaakaan ihmistä kävellyt ulos, ja joskus minä pidän heitä täällä kaksi ja kolme tuntia. Ymmärrättekö? Koska se johtuu näiden ääninauhojen tekemisestä, jotka menevät kaikkialle ympäri maailman, ja ihmiset siellä tulevat istumaan tuntikausia ja kuuntelemaan Sitä, ja saarnaajat ja niin edelleen, Saksassa, Sveitsissä, Afrikassa, Aasiassa ja kaikkialla, he kuuntelevat Sitä.

¹⁶³   Mutta katsokaahan, pyhäkössä, seurakuntaa varten… Ja se kyllä sopii. Jos te olette täällä valmistamassa ääninauhaa ja teillä on kahden tunnin nauha, pankaa kahden tunnin sanoma siihen, mutta jos ette valmista nauhaa, silloin lyhentäkää sanomaa.

¹⁶⁴   Ja monasti me pilaamme kokoukset pitkään venyvillä todistuksilla, joiden tekemiseen tiedän olevani syyllinen. Ja teille tapahtuu, niin kuin meillä oli tapana tapahtua katu-kokouksissa, te pyydätte jotakin vanhaa veljeä rukoilemaan, ja hän tulee rukoilemaan kaupungin pormestarin puolesta, valtion kuvernöörin puolesta, Yhdysvaltain presidentin puolesta ja jokaisen puolesta sillä tavalla ja kaikkien ympäristössä olevien pastorien puolesta, tiedättehän, jokaisen puolesta yksitellen, ja sisar Jonesin puolesta, joka on sairaalassa ja muuta sellaista. Ja ohikulkevat ihmiset siellä katukokouksessa yksinkertaisesti jatkoivat kävelyään. Hän yksinkertaisesti väsytti heidät loppuun.

¹⁶⁵   Katsokaahan, teidän pääasiallinen rukouksenne, pitkä rukouksenne, sen tulee tapahtua salassa. Menkää salaiseen kammioonne ja sulkekaa ovi. Siinä te rukoilette kaiken päivää, kaiken yötä tai kaksi tuntia, rukoilkaa se siellä. Mutta täällä, kun ihmisten mielenkiinto on kohdistunut teihin, rukoilkaa lyhyesti, tehkää se nopeasti. Ja käyttäkää suurin osa kokouksen ajasta Sanaan. Se on pääasia! Iskekää Sana ulos juuri niin voimakkaasti kuin osaatte, antakaa Sana ihmisille.

¹⁶⁶   Nyt, tässä on minun ehdotukseni. Muistakaa nyt, minä olen tunnustanut olevani syyllinen tähän. Mutta sitten olen myös kertonut teille, miksi olen tehnyt sen. Olen valmistanut näitä kahden tunnin nauhoja Sanomasta lähetettäväksi kaikkialle meren ylitse, näettehän. Mutta seurakunnan ei pitäisi tehdä sen mallin mukaisesti, (saarnat täällä tabemaakkelissa), ei ottaa esimerkkiä noista kahden tunnin nauhoista, jotka menevät kaikkialle.

¹⁶⁷   Sallikaa minun nyt antaa teille esimerkki. Sopisiko se, antaa ehdotus? Sanoisin, että kirkon ovet pitäisi avata määrättynä aikana ja antaa seurakunnan tulla sisälle, ja soitettakoon silloin lauluja. Ja tulkoon jokainen palvoakseen, ei vieraillakseen. Älkääkä antako heidän seurustella jäljestäpäin. Sanokaa heille: Menkää ulos älkääkä seurustelko. Jos haluatte seurustella, siellä on paljon tilaa ulkopuolella. Mutta tämä on pyhäkkö, pidettäköön tämä puhtaana.” Nyt jos Herran Henki toimii täällä, pitäkäämme se Herran Hengessä. Ymmärrättekö? Ja Se tulee jatkamaan liikkumista. Jos ette, niin muistakaa sanani, se tulee kukistumaan, aivan varmasti. Joten pitäkäämme se, se on velvollisuutemme, siksi me olemme täällä tänä iltana. Pitäkäämme tämä asia linjassa näiden sääntöjen kanssa.

¹⁶⁸   Katsokaahan nyt, haluaisin sanoa tämän. Tavallisesti, ellemme ole erikoisesti ilmoittaneet… Sanokaa heille, että te tulette nauhoittamaan sanoman. Ymmärrättekö? Nyt, jos veli Nevillellä on täällä sanoma, jonka hän haluaa antaa ihmisille, että se tulee nauhalle, sanokaa: “Ensi sunnuntai-iltana me tulemme nauhoittamaan kahden tunnin nauhan”, kolmen tunnin nauhan tai miten tahansa. “Me tulemme nauhoittamaan kahden- tai kolmen tunnin nauhan ensi sunnuntai-iltana”, tai mitä se sitten onkin. Ja kun he tulevat sisälle, sanokaa: “Me tulemme nyt tänä iltana nauhoittamaan sanoman, koska minulla on sanoma, jonka haluan nauhoittaa ja lähettää ulos. Tunnen johdatusta lähettää tämä sanoma ulos. Ja sen nauhoittaminen saattaa kestää kaksi tuntia”, kolme tuntia, tai mitä se sitten onkin, sanokaa se.

¹⁶⁹   Mutta tavallisesti, niin kuin minä teen mennessäni paikkoihin kuten Liikemiesten kokouksiin tai omiin kokouksiini siellä rukoillakseni sairaiden puolesta, jos minä saarnaisin siellä kolmen tunnin sanoman illan aikana ennen parantamiskokousta, niin näettekö mihin se minut panisi? Ymmärrättekö? Seuraavana iltana ihmisiä olisi vain puolet siitä, mitä oli aikaisemmin. Näettehän? Koska he eivät yksinkertaisesti voi tehdä sitä, kun heidän täytyy mennä töihin ja kaikkea muuta.

¹⁷⁰   Minä ehdottaisin tätä, että tavallisesti… Minä pidin silmällä veli Nevilleä eilen illalla, kun hän saamasi. Minä tiedän, että me kaikki… Se oli hätkähdyttävä sanoma. Minä tein muistiinpanoja, ja ne ovat täällä taskussani. Voin käyttää niitä muissa sanomissani. Kyllä. Pakotie, se oli ihmeellinen sanoma. Huomasitteko kuinka nopeasti hän pääsi sen lävitse? Noin kolmekymmentäviisi minuuttia, ja se oli ohitse. Näettekö? No niin, se oli hienoa. Ja tavallisesti veli Nevillen sanomat ovat sen kaltaisia. Näettehän, se ei ole liian pitkä. Mutta se, mikä tappaa kokouksenne, on kaikki nuo pitkään venyvät asiat, ennen kuin te tulette sanomaan. Ymmärrättekö?

¹⁷¹   No niin, minä tiedän, ja katsokaahan nyt. Minä en sano tätä epäkunnioituksesta teitä luotettuja, diakoneita ja pastoria kohtaan, mutta minä vain sanon teille: nähkää, mikä on Totuus, ja tällä tavoin sen täytyy olla. Sen aiheuttaa se, että te kaikki olette hyväluontoisia, jokainen teistä miehistä on hyväluontoinen. Jos niin ei olisi, minä sanoisin: “Kaikki muut paitsi veli se-ja-se, hän ei ole hyväluontoinen. Rukoilkaamme kaikki hänen puolestaan.” Mutta teillä on hyvä luonne, ja te olette kärsivällisiä, lempeitä, hiljaisen sorttisia miehiä. Se on hienoa, mutta älkää olko pelkureita sen kanssa.

¹⁷²   Jeesus myöskin oli hyväluontoinen, mutta kun tuli aika sanoa asiat: “On kirjoitettu: ‘Minun Isäni huone on valmistettu rukoushuoneeksi’, ja te teette siitä ryövärien luolan.” Näettekö? Hän tiesi, milloin puhua ja milloin ei. Niin meidän täytyy tehdä. Ymmärrättekö? Koskaan ei ole ollut Jeesuksen kaltaista henkilöä. Hän oli Jumala. Ja muistakaa, puhukaapa seurakunnan diakonista, Hän todella oli sitä! Hän punoi köysiä yhteen eikä odottanut, että he olisivat lempeästi kävelleet ulos, vaan Hän pieksi heidät ulos Jumalan huoneesta. Ja Hän näytteli diakonin osaa esimerkkinä teille diakoneille. Katsokaahan, Hän oli teidän esimerkkinne. “On kirjoitettu: ‘Minun Isäni huone on tehty rukoushuoneeksi.’” Muistakaa nyt, Jeesus oli siellä diakoni. Te tiedätte, että Jeesus otti diakonin osan.

¹⁷³   Kun Hän tuli pastorin osaan, mitä Hän sanoi? “Te sokeat fariseukset, sokeiden johtajat!” Katsokaa, silloin Hän otti pastorin osan.

¹⁷⁴   Ja kun Hän kertoi heille, mitä tulisi tapahtumaan, Hän oli ottanut profeetan osan. Näettekö?

¹⁷⁵   Ja kun he vaativat veroa maksettavaksi, Hän otti luotetun osan: “Pietari, mene ja heitä onki veteen, ja ensimmäisellä saamallasi kalalla on kolikko suussaan. Maksa heille.” Näettekö, maksakaa oikeudenmukaiset velkanne. Hän myöskin sanoi: “Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”

¹⁷⁶   Hän oli kaikkea, sekä pastori, profeetta, luotettu että diakoni. Varmasti oli! Niinpä sitten te näette, miten Hän toimi, joten antakaa sen olla esimerkkinänne täällä Branham Tabernaakkelissa, jonka me haluamme olevan huoneen, jossa Hän tulee kaikessa kunnioitetuksi, jokaisessa virassa, jokaisessa asiassa, niin että ei ole mitään periksi antamista. Siellä tulee olla rakkautta, hyvyyttä ja lempeyttä, mutta ollen aivan suorassa linjassa, jokainen mies omalla palveluspaikallansa. Näettekö? Sillä tavalla Hän haluaa sen. Hän ei milloinkaan puhunut pahaa. Kun tuli aika sanoa asiat asiana, Hän sanoi sen. Kun tuli aika osoittaa lempeyttä, Hän osoitti lempeyttä. Hän oli hyvä, lempeä, ymmärtäväinen, mutta luja, ja kaikki oli kohdallaan Hänen kanssaan, ja Hän teki sen ollen esimerkkinä teille. No niin, Pyhä Henki juuri antoi sen minulle. Minä en koskaan aikaisemmin ajatellut sitä, että Hän olisi ollut diakoni, mutta Hän oli. Ymmärrättekö? Hän toimi kuten diakoni.

¹⁷⁷   Nyt sanoisin, että jos teidän kokouksenne alkavat puoli kahdeksan, niin avatkaa kirkko puolta tuntia aikaisemmin, kello seitsemältä. Antakaa pianistin… Sanokaa urkurille… Maksatteko te hänelle? Maksatteko te urkurille? Maksetaanko hänelle tai pianistille? Hän tekee sen vapaaehtoisesti. Pyytäkää häntä lempeästi. Jopa jos hän haluaa palkkaa siitä, antakaa hänelle jotakin siitä, mutta sanokaa hänelle, että me haluamme hänen tulevan puolta tuntia ennen kokousta. Ja jos hän sanoo, ettei hän voi tehdä sitä, niin antakaa hänen tulla tänne, ja valmistakaa nauha jostakin miellyttävästä urkumusiikista. Näettehän? Soittakaa sitä. Hänen ei tarvitse olla täällä joka kerta, soittakaa silloin nauhaanne. Antakaa yhden diakoneista tai luotetuista, tai kuka sitten avaakin ovet, panna tuo nauha päälle ja soittaa sitä sillä aikaa, kun ihmiset tulevat sisälle. Jos diakonit eivät ole silloin täällä, niin olkoon täällä joku ja tehköön sen, ja soittakoot he sitten sitä puoli tuntia.

¹⁷⁸   Mutta tarkalleen puoli kahdeksan antakaa tuon kellon rakennuksen huipulla soida. Ymmärrättekö? Onhan teillä vielä kellonne siellä? Kyllä. Hyvä on, antakaa kellonne soida puoli kahdeksan, ja se merkitsee sitä, että meidän ei tule kävellä ylös ja alas kirkossa ja puristaa käsiä Jonesien kanssa, ja kaikkea sellaista. Olkoon laulunjohtaja työssään! Jos siellä ei ole laulunjohtajaa, pitäköön joku diakoneista huolen siitä, että joku on aloittamassa laulun, kun tuo kello alkaa soida. “Laulakaamme laulu numero se-ja-se.” Näettekö? Tapahtukoon se tarkalleen puoli kahdeksan.

¹⁷⁹   Hyvä on, sitten laulakaa yleinen laulu ja ehkä toinenkin ja antakaa jonkun, jolle on jo puhuttu siitä, jos niin vain voidaan tehdä, johtaa rukoukseen. No niin, pastorin ei pitäisi olla siellä, laulunjohtajan pitäisi tehdä se. Uskoisin, että se on veli Capps. Katsokaahan, hän tietää, mitä toimia, ja olkoon hänellä joku, jolle hän on puhunut siitä, tai sitten hän itse johtaa rukoukseen. Antakaa seurakunnan nousta seisomaan rukouksessa ja antakaa jonkun johtaa rukousta. Nyt, jos te ette valvo…

¹⁸⁰   No niin, me uskomme, että jokaisen pitäisi tulla Jumalan huoneeseen ja rukoilla. Se on rukouksen paikka. Mutta ollessanne pyhäkössä pitäkää huoli ajastanne. Näettekö? Jos te kutsutte heidät kaikki alttarin ympärille, niin te tulette näkemään, että joku tulee olemaan siellä viisitoista, kaksikymmentä minuuttia, ja silloin teille varattu aika on lopussa.

¹⁸¹   Rukoilkaa kotonanne. Jeesus sanoi: “Kun te rukoilette, älkää seiskö siellä niin kuin tekopyhät tekevät, jotka pitävät pitkiä rukouksia, sanoen sitä ja tätä ja jotakin muuta, ja kaikkea sellaista vain tullakseen nähdyiksi.” Ymmärrättehän? Hän sanoi: “Kun te rukoilette, menkää salaiseen kammioonne ja sulkekaa ovi takananne, rukoilkaa Isää, joka näkee salassa, ja Hän tulee palkitsemaan avoimesti.” No niin, sillä tavalla tulee rukoilla salassa, niin Hän käski tehdä.

¹⁸²   Mutta kun te olette tulleet sisälle, ja laulunjohtaja ehkä sanoo: “Hyvä on… Ensimmäisen laulun jälkeen rukoilkoon joku, kuka se onkin, vain lyhyen rukouksen. Älkää seiskö ja rukoilko kaikkien kuvernöörien puolesta, ja niin edelleen, sillä tavoin. Jos on joitakin rukouspyyntöjä, kirjoittakaa ne paperille ja sanokaa: “Tänä iltana rukoillessamme me muistamme sisar sitä-ja-sitä, veli sitä-ja-sitä sairaalassa, sitä-ja-sitä ja sitä-ja-sitä. Muistakaa heitä rukouksissanne, kun rukoilette. Veli Jones, johtaisitko meidät rukoukseen? Nouskaamme seisomaan.” Näettekö? Asetettakoon ne puhujalavalle. Sanokaa heille ja antakaa heidän tottua siihen: “Jos teillä on rukouspyyntöjä, asettakaa ne tänne puhujanpöydälle.” [Veli Branham kopauttaa saarnastuolia.] Älkää kysykö: “Onko jollakin rukouspyyntöä, jonka hän haluaisi tehdä tiettäväksi?” Ja sitten ensimmäiseksi joku nousee ylös ja sanoo: “Kunnia Jumalalle! Tiedättekö te…” Hän aloittaa sillä tavalla, ja ensimmäinen asia, mitä tiedätte, on se, että puoli tuntia on mennyt, ennen kuin he joidenkin tapausten kohdalla lopettavat. Ymmärrättehän?

¹⁸³   Me olemme vastuussa tästä seurakunnasta, emme muista, tämä on meidän velvollisuutemme Jumalalle. Nämä virat ovat teidän velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Ymmärrättekö? Syy, miksi minä seison täällä tänä iltana ja kerron teille kaiken tämän, on se, että se on minun velvollisuuteni Jumalaa kohtaan, teidän velvollisuutenne on toimia sen mukaan. Ymmärrättekö ?

¹⁸⁴   No niin, johtakoon joku heidät rukoukseen sillä tavalla, ja sen jälkeen antakaa heidän istuutua.

¹⁸⁵   Ja jos teillä on joku erikoisnumero… No niin, minä en sanoisi tätä, minä en kannata… Ja jos joku haluaa laulaa laulun, ilmoittakaa siitä seurakunnassa. Sanokaa: “Jos jollakin on jokin erikoisnumero, jotakin, mitä hän haluaa laulaa, sopikoon siitä laulunjohtajan kanssa ennen kokouksen alkamista.” Ja pitäkää se sillä tavalla. Sanokaa: “Olen pahoillani veli, haluaisin varmasti tehdä sen, mutta minulla on jo erikoisnumero täksi illaksi. Ehkä jos sinä haluat olla täällä määrättynä iltana, niin minä voin panna sen ohjelmaan sinua varten. Katsohan, minulla on ohjelmani kirjoitettuna tässä.”

¹⁸⁶   Veli Capps, tai kuka sitten onkin, laulujen johtaja… Ja teillä tulee olla laulunjohtaja, ei ole väliä sillä, kuka hän on. Ja älkää antako heidän seistä siellä puhumassa paljoa, niin kuin olisivat saarnaajia. Seiskööt he siellä johtamassa lauluja, se on heidän tehtävänsä.

¹⁸⁷   Pastorin asia on saarnata, näettehän, ei johtaa lauluja. Hänen ei tule johtaa lauluja, sen tekee laulunjohtaja. Pastorilla on vastuu, ja hänen tulee tulla tuoreen Pyhän Hengen voitelun alaisena sieltä huoneesta jostakin, kun hänen aikansa on tulla. Hänen ei edes tarvitse olla puhujanlavalla näiden asioiden tapahtuessa. Pysyköön hän siellä huoneessaan tai täällä takana, tai missä se onkin, ja kovaäänisten kautta hän tietää, milloin hänen aikansa on tulla sisälle. Kun hän kuulee tuon viimeisen yksinlaulun tai kaksinlaulun, tai jotakin, mitä teillä on kolmantena lauluna. Ymmärrättekö?

¹⁸⁸   Kun teillä on ollut kaksi yleistä laulua, rukous, ja uhrin kerääminen, jos te keräätte sen. Ja olkoon jokainen mies paikallansa. Sanokaa: “Sillä aikaa kun laulamme tätä viimeistä laulua, voisivatko paikannäyttäjät tulla ja kerätä iltauhrin.” Ja kun he lopettavat tuon laulun, tässä on joku, joka sanoo: “Rukoilkaamme nyt”, ja sitten he rukoilevat. “Me haluamme muistaa sitä-ja-sitä tässä ja sitä-ja-sitä”, ja hän lukee rukouspyynnöt sillä tavalla. “Hyvä on, nouskaamme seisomaan. Veli, johtaisitko sinä meidät rukoukseen.” Sitten se on kaikki ohitse.

¹⁸⁹   Ja sitten heidän laulaessaan toista laulua, kerätkää uhri, jos sen tulette tekemään. Minä tekisin sen ensimmäisen laulun aikana, ja sitten te voitte jatkaa toisella laululla ja niin edelleen. Olkoon teidän viimeinen laulunne kutsu pastorille. Ja niin pian kuin tuo viimeinen laulu on laulettu, alkakoon urut alkusoiton kanssa pastorinne tullessa esiin. Katsokaahan, silloin on kaikki järjestyksessä, jokainen on hiljaa. Ei ole enää mitään muuta sanottavaa. Jokainen diakoni on paikallansa, ja pastori seisoo siellä.

¹⁹⁰   Hän tulee ulos, tervehtii kuulijoita, kääntyy kirjaansa ja sanoo: “Tänä iltana me luemme Raamatusta.” Katsokaahan, joskus on hyvä asia, jos te sanotte: “Kunnioituksesta Jumalan Sanaa kohtaan nouskaamme seisomaan siksi aikaa, kun luemme Sanaa.” Sitten: “Tänä iltana, minä luen Psalmeista”, tai mitä se onkin. Tai sitten antaa jonkun muun lukea se, laulunjohtajan tai jonkun, joka on kanssanne, antaa hänen lukea se, mutta parasta olisi, jos te itse lukisitte sen, jos vain voitte. Sitten lukekaa se ja menkää aiheeseenne. Ja siihen mennessä teiltä on kulunut noin kolmekymmentä minuuttia, ja kello on silloin noin kahdeksan.

¹⁹¹   Sitten kahdeksasta noin viittätoista vaille yhdeksään, kolmekymmennen tai neljänkymmenenviiden minuutin ajan tuokaa esiin Sana, juuri niin kuin Pyhä Henki antaa sen teille, juuri niin, antakaa se juuri sillä tavalla, kuin Hän käskee voitelun alla sanoa sen.

¹⁹²   Sitten antakaa alttarikutsunne ja sanokaa: “Onko täällä joku, joka haluaisi vastaanottaa Kristuksen Pelastajanaan? Me pyydämme teitä seisomaan ja annamme teille kutsun tulla alttarille juuri nyt.”

¹⁹³   Ja jos ei kukaan nouse seisomaan, sanokaa: “Onko täällä joku, joka olisi valmis kastettavaksi, joku, joka on jo tehnyt parannuksen ja haluaisi tulla kastetuksi vedessä syntien anteeksi saamiseksi? Jos he tahtovat tulla, niin me annamme heille tilaisuuden nyt. Tahtoisitteko tulla sillä aikaa, kun urkuja soitetaan?”

¹⁹⁴   Jos kukaan ei tule, sanokaa silloin: “Onko täällä joku, joka ei vielä ole vastaanottanut Pyhän Hengen kastetta ja haluaisi tehdä sen tänä iltana, joku, joka haluaisi meidän rukoilevan hänen puolestaan?” Ja jos joku tulee, laskekoon silloin kaksi tai kolme kätensä hänen päälleen ja rukoilkoon hänen puolestaan. Sitten lähettäkää heidät suoraan yhteen näistä huoneista täällä, ja joku heidän kanssaan sinne opettamaan heille, kuinka tulla lävitse Pyhän Hengen kasteen kanssa. He ovat siellä kokonaan poissa seurakunnasta.

¹⁹⁵   Jos joku tulee alttarille rukoiltavaksi ja haluaa ottaa vastaan Kristuksen, rukoiltakoon heidän puolestaan, ja tehdessänne niin sanokaa: “Kumartaisitteko päänne nyt, kun me tulemme rukoilemaan.” Ja kysykää: “Uskotteko te?”

¹⁹⁶   Jos on jotakin pientä asiaa, joka viivästyttäisi seurakuntaa millä tavalla tahansa, lähettäkää heidät suoraan sinne rukoushuoneeseen ja menkää sinne heidän kanssaan tai lähettäkää joku sinne heidän kanssaan. Ja antakaa seurakunnan jatkaa suoraan eteenpäin sillä tavalla, niin silloin ette ole millään tavalla pidättele heitä.

¹⁹⁷   Ja sitten muutaman minuutin kuluttua te sanotte… Jos kukaan ei tule, sanokaa silloin: “Olisiko täällä joku sairas, joka haluaisi tulla voidelluksi öljyllä tänä iltana. Me rukoilemme sairaiden puolesta täällä.”

¹⁹⁸   “Minä haluaisin tavata sinua yksityisesti, veli Neville.” “Hyvä on, tule tapaamaan minua toimistoon. Kysy joltakin diakonilta, he tulevat auttamaan sinua.” “Minulla on jotakin, jota haluaisin sanoa sinulle, veli.” “Hyvä on, yksi diakoneista täällä tulee opastamaan sinut toimistoon, ja minä tapaan sinut välittömästi kokouksen jälkeen.”.

¹⁹⁹   “Nouskaamme nyt seisomaan lopettaessamme.” Katsokaahan, koko asia ei ottanut teiltä kuin tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Näettehän, noin puolitoista tuntia ja kokouksenne on ohi. Te olette antaneet pienen, nopean iskun. Te olette tehneet sen, ja jokainen on tyytyväinen ja menee kotiin tuntien olonsa hyväksi. Näettehän? Jos ette, vaan annatte… Katsokaahan, te tarkoitatte hyvää, mutta…

²⁰⁰   Te tiedätte, että minulle tämä on kolmaskymmeneskolmas vuosi puhujanlavalla, kolmekymmentäkolme vuotta ja maailman ympäri. Siinä ajassa te opitte jotakin pientä, aivan varmasti. Näettehän? Jos ette, silloin teidän on parasta lopettaa. Niinpä sitten, minä olen huomannut tämän. Nyt, jos te toimitte vain pelkästään pyhien kanssa, te voitte viipyä koko yön, jos te haluatte. Mutta katsokaahan, te ette tarkkaan ottaen työskentele vain heidän kanssaan, te yritätte saada näitä, jotka ovat täällä ulkona. Täällä ovat ne, joita te haluatte saada, ja teidän täytyy työskennellä heidän alueellaan. Ymmärrättekö? Tuokaa heidät tänne, ja sitten tulkoon Sana esiin, ja katsokaa, ettei mistään voida valittaa. Jos on jotakin asiaa, jonka vuoksi he tahtovat tavata teitä, niin hyvä on, se on hienoa. Viekää heidät suoraan toimistoon sillä tavalla, mutta älkää pidätelkö seurakuntaa.

²⁰¹   Sitten, tehän tiedätte, kuinka ihmiset nousevat ylös ja sanovat: “Eikö meillä voisi olla hyvä todistuskokous?” Näettekö? No niin, tarkoitukseni ei ole arvostella sitä, minun tarkoitukseni on vain kertoa teille Totuus. Näettehän? Tarkoitukseni on vain kertoa teille Totuus. Olen tullut huomaamaan, että todistuskokouksista on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Niin se todellakin on.

²⁰²   Nyt, jos joku haluaa antaa jonkun todella kuuman todistuksen herätyksen aikana, tiedättehän, kun teillä on herätyskokoukset meneillään, ja joku on pelastunut ja haluaa sanoa sanan, niin hyvä on, antakaa hänen purkaa sieluansa. Jos hän haluaa tehdä sen jonkun herätyksen aikana ja sanoa: “Minä vain haluan sanoa: ‘Kiitos Herralle siitä, mitä Hän on tehnyt minulle.’ Hän pelasti minut viime viikolla, ja sydämeni palaa Jumalan kunniaksi. Kiitos Jumalalle.’” ja istuutuu alas. Aamen! Se on hienoa, jatkakaa vain. Näettehän, se kyllä sopii.

²⁰³   Mutta kun te sanotte: “No niin, kuka on seuraava? Kuka on seuraava? Antakaahan meidän kuulla todistuksen sana.” Nyt jos teillä on kokous erikoisesti sitä varten, jonakin määrättynä iltana… Te sanotte: “Ensi keskiviikkoiltana rukouskokouksen sijasta tulee olemaan todistamiskokous. Me haluamme kaikkien tulevan, ja se tulee olemaan todistuskokous.” Ja sitten kun he kokoontuvat antamaan todistuksia, lukekaa Sanaa, rukoilkaa ja sitten sanokaa: “Me olemme ilmoittaneet, että tänä iltana on todistusilta.” Niinpä antakaa ihmisille tilaisuus todistaa tuon tunnin, neljänkymmenenviiden minuutin ajaksi, puolen tunnin ajaksi, tai mitä se onkin, tehkää se sillä tavalla. Näettekö, mitä tarkoitan? Ja minä uskon, että se tulee auttamaan seurakuntaanne kokonaisuudessaan, jos teette sen sillä tavalla.

²⁰⁴   Nyt on tulossa myöhäinen… Veljet, nämä ovat parhaan tietoni mukaan. Minä näen, mitä teidän sydämellänne on, tämä on parhaan tietoni mukaan vastattu niihin kysymyksiin, joita olette kysyneet. Nyt, tästedes te tiedätte. Ja jos jotakin on mielessänne, palatkaa tähän nauhaan. Kuunnelkaa tätä nauhaa. Jos kysymyksessä on diakonit, luotetut, tai mitä se onkin, kuunneltakoon tämä nauha. Soitettakoon se seurakunnalle, jos he tahtovat kuulla sen. Hyvä on. Ja se on parhaan tietoni mukaan siitä, mikä on Jumalan tahto tätä Tabernaakkelia varten täällä 8. ja Penn katujen kulmassa. Ja tällä tavalla minä annan teille veljille tehtäväksi tämän Pyhän Hengen johtajuuden alaisuudessa, lempeydellä ja rakkaudella, osoittaa ihmisten edessä olevanne kristittyjä. Ja kristitty ei merkitse pientä vauvaa, jota voidaan töniä minne tahansa. Se merkitsee “miestä, joka on aivan yhtä paljon täynnä rakkautta Jumalaa kuin seurakuntaakin kohtaan.” Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

²⁰⁵   Onko jotakin kysyttävää? Nauha on loppumassa täällä, ja siellä minua on joku odottamassa. Mihin aikaan minun pitäisi olla siellä? [Billy Paul vastaa: “Juuri nyt.”] Juuri nyt. Tuleeko hän itse sinne? [Billy Paul vastaa: “Minä menen noutamaan hänet.”] Hyvä on. Hyvä on sitten.

²⁰⁶   Uskon, että lopetamme nyt, jos ei ole enää mitään enempää kysyttävää. Kyllä. Niin, veli Collins? [Veli Collins sanoo: “Voisi olla parempi, jos sitä ei nauhoitettaisi.”] Hyvä on. [Tyhjä kohta nauhassa.]

²⁰⁷   Hyvä on, veljet, olen arvostanut täälläoloa kanssanne tänä iltana, veli Neville ja diakonit ja luotetut ja pyhäkoulun ylivalvoja ja te kaikki. Me luotamme nyt siihen, että Herra tulee auttamaan teitä toimimaan näiden ohjeiden mukaisesti Jumalan Valtakunnan puolesta. Syy siihen, miksi olen sanonut tämän, on se, että uskon teidän kasvaneen lapsista aikuisiksi. Kun te olitte lapsia, te puhuitte kuin lapset ja ymmärsitte kuin lapsi. Mutta nyt te olette miehiä, niinpä toimikaamme kuin aikuiset Jumalan huoneessa käyttäytyen oikein ja pitäen kaikkia virkojamme kunniassa. Jokainen lahja, jonka Jumala on antanut meille, pankaamme se järjestykseen, niin että tuotamme kunniaa Jumalalle lahjoillamme ja viroillamme.

Rukoilkaamme:

²⁰⁸   Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tänä iltana tästä miesten yhteen kokoontumisesta, jotka on asetettu täällä näihin virkoihin tekemään Herran työtä täällä Jeffersonvillessä tässä seurakunnassa. Jumala, olkoon Sinun kätesi heidän yllään, auta heitä ja siunaa heitä. Voikoot seurakunta ja ihmiset ymmärtää ja tietää, että tämä on Jumalan Valtakunnan parhaaksi, että me voisimme tulla ymmärtäväisiksi miehiksi ja tuntisimme Jumalan Hengen ja tietäisimme mitä tehdä. Suo se, Isä. Lähetä nyt meidät pois siunaustesi kanssa, ja voikoon Pyhä Henki valvoa ja opastaa meitä ja suojella meitä, ja olkoon niin, että meidät aina löydetään uskollisina palveluspaikaltamme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.