58-0406E TODISTE YLÖSNOUSEMUKSESTA
(The Evidence Of The Resurrection)
Jeffersonville, Indiana, USA, 6.4.1958

¹       [Veli Orman Neville lukee Luukas 24:1-32]

1. Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen varhain aamulla naiset tulivat haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. 2. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta. 3. Kun he menivät siihen sisälle, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. 4. Heidän ollessaan tästä ymmällä heidän edessään seisoi kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. 5. He pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? 6. Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, että ollessaan vielä Galileassa hän 7. sanoi: ’Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös’.” 8. Silloin he muistivat hänen sanansa. 9. Naiset palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. 10. He olivat Magdalan Maria, Johanna, Maria Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssaan. 11. Näiden puheet olivat kuitenkin heidän mielestään turhia, eivätkä he uskoneet heitä. 12. Pietari nousi kuitenkin ja juoksi haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki siellä vain käärinliinat. Hän lähti pois ihmetellen itsekseen, mitä oli tapahtunut.

13. Kaksi heistä oli sinä päivänä menossa Emmaus-nimiseen kylään, joka on 60 stadionin päässä Jerusalemista. 14. He puhelivat keskenään kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. 15. Heidän keskustellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. 16. Heidän silmänsä olivat kuitenkin pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. 17. Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te siinä kävellessänne keskustelette?” He pysähtyivät murheellisina. 18. Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi: ”Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et tiedä, mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?” 19. Hän kysyi: ”Mitä?” He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä. 20. Meidän ylipappimme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 21. Me olimme toivoneet hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Onhan kaiken lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. 22. Ovatpa muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyneiksi. He kävivät aamulla varhain haudalla 23. eivätkä löytäneet hänen ruumistaan. He tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. 24. Muutamat meidän kanssamme olevista menivät haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta Jeesusta he eivät nähneet.” Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet? 26. Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä tätä ja sitten mennä kirkkauteensa?” 27. Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa. Heidän lähestyessään kylää, johon he olivat menossa, Jeesus oli aikovinaan kulkea edemmäksi. 29. He pyysivät häntä kuitenkin hartaasti ja sanoivat: ”Jää luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 30. Ollessaan aterialla heidän kanssaan Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. 31. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Hän katosi heidän näkyvistään. 32. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoituksia?”

²       Kiitos, veli Neville, ja hyvää iltaa teille kaikille.

³       Tämä on ollut minulle suuri päivä; se on ollut suuri monella tapaa. Minä olen vähän vanhempi tänään, niin että se jo tekee tästä vähän suuremman, ja minä olen saavuttamassa suuremman iän. Mutta, minä… Se on ollut suuri päivä, koska on pääsiäinen; ja sitten suuri päivä, koska minulle on tapahduttava jotakin tänään, jota minä en koskaan unohtaisi. Se oli toive, joka tuli sydämelleni; että minä…

⁴       Olen koko ikäni miettinyt asioita ja sitä, mitä varten minä tähän maailmaan synnyin.

⁵       Sitten, tänä aamuna, minä ajattelin, puhuessani Mooseksesta; ja hän, mitä hänen mieleensä pitikään tulla, kun sai tietää, että hän oli heprealainen. Miten Jumala ollenkaan saattoi antaa hänen tulla kasvatetuksi faraon palatsissa ja sitten ottaa omakseen tuon paikan tuolla erämaan perukoilla saadakseen selville, mitä hänen pitäisi elämässään tehdä?

⁶       Ja, olen usein pohtinut, poikana, miten Jumala, muinoin, puhui minulle. Sitten, minä pohdin, miksi hän salli ottaa tuon valokuvan. Pohdin, miksi hän toimi niin Saksassa ja Suomessa; olen pohtinut, miksi näitä asioita on tapahtunut. Minä en vain voi uskoa, että ne tapahtuivat siksi, että… Koska, minä en ole saarnaaja; minulla ei ole koulutusta; minulla ei ole ollut kykyä olla saarnaaja; minun täytyy olla jotakin muuta. Minä uskon, että Jumalan kansa on vankeudessa; minä uskon, että se on vankeudessa ihmisten perinnäissääntöjen takia; ja nykyään kymmenet tuhannet kuolevat päivittäin sairauksiin, johon lääketiede ei pysty kajoamaan, ja he ovat Jumalan lapsia. Ja, minä uskon… Minä en ehkä elä siihen asti, että näen sen, mutta uskon, että tulossa on hetki, ja se voi olla piankin käsillä, että Jumala tulee tekemään jotakin tällä tavalla osoittaakseen, että hän on yhä Jumala Kaikkivaltias. Niin minä uskon. Minä olen sen nähnyt jossain mitassa, mutta uskon, että se oli vielä pientä siihen verrattuna, mitä me tulemme näkemään.

Nyt, minä ajattelin lähteä aamulla pitääkseni pienen lepotauon.

⁷       Jonka takia, minä, tänään, tuolla vedessä… Minä olen kastanut monia kertoja, mutta kylmetyin tänään pahemmin kuin koskaan vielä elämässäni; minulle tuli niin kylmä, että tuskin pystyin puhumaan. Se johtui siitä, että olen ihan poikki. Olen ollut liikkeellä joulusta asti, tai heti joulun jälkeen, lähes ilman yhtäkään vapaailtaa. En ole kovin vilustunut, mutta väsynyt ja poikki.

⁸       Aion lähteä järville huomenna, jos Herra suo, lepäämään joksikin päiväksi. Palaan, jos Herra suo, jonkin päivän kuluttua, ja me tapaamme sitten taas, ennen kuin lähden palvelukseen muualle, jos Herra suo, mikä tapahtuu noin 10 – 20 päivän päästä tästä.

⁹       Sitten minä palaan kokonaiseksi kuukaudeksi Uuden Englannin maakuntiin. Palaan… Se olisi koko toukokuu; pari päivää – kaksi tai kolme päivää vapaata.

¹⁰   Ja sieltä – minulla on tuskin viittä päivää enempää, kun lähden Afrikkaan. Se kestää koko kesäkuun.

¹¹   Ja tulee olemaan raskasta; minä tulen olemaan riippuvainen tästä pienestä seurakunnasta, näistä ihmisistä, jotka rukoilevat puolestani. Minä tarvitsen sitä todella kovasti!

¹²   Ja nyt, kukaan ei mitenkään voi tietää, kirkkauden tällä puolen, mitä tämä on ollut, ja millaisia taisteluita minä olen käynyt. Minä en kerro siitä ihmisille; siitä ei ole mitään syytä kertoa ihmisille; he eivät ymmärtäisi sitä; enkä minäkään ymmärrä. Se on jotakin, jota yksinkertaisesti vain pitää jatkaa‚ mennä eteenpäin.

¹³   Nyt, ettei seisovien ihmisten tarvitsisi seistä liian pitkään, olen valinnut tämän illan sanapaikaksi, kuten veli Neville juuri luki, Luukas 24:n ylösnousemuksen. Minun aiheeni tänä iltana on: Todiste ylösnousemuksesta. Ja nyt, kun hän luki, oli useita asioita, joista Herra tässä puhui, joihin haluan viitata; ja ne ovat; ensiksi, nämä kaksi, jotka menivät aamulla ensimmäisinä haudalle.

¹⁴   Nyt, huolimatta siitä, kuinka paljon Jeesus kuoli ja kuinka surkea hänen kuolemansa oli, jos ylösnousemusta ei ollut, hän oli vain joku mies, joka kuoli, näettekö?

¹⁵   Meidän maailmassamme on ollut monia merkittäviä miehiä, jotka ovat esittäneet suuria väitteitä.

¹⁶   Esimerkiksi Kungfutse, tuo suuri kiinalainen filosofi, joka kuoli noin 2300 vuotta sitten.

¹⁷   Buddha, tuo suuri, Japanin profeetta-jumala, joka myös kuoli noin 2300 vuotta sitten, joka esitti suuria julkilausumia, mutta hän kuoli, ja hän pysyy haudassa.

¹⁸   On Mohammed – minulla on ollut kunnia käydä hänen haudallaan, jolla, noin 2000 vuotta on seissyt valkoinen hevonen, hänen haudallaan on vaihdettu vartijoita neljän tunnin välein, ja odotetaan hänen jonakin päivänä nousevan, ja ratsastavan maailman kumoon ja valloittavan sen. Islaminusko, on maailman suurin uskonto lukumääräisesti; se lyö laudalta määrällisesti kaikki kristityt – katoliset yhteensä, mutta silti, Mohammed on haudassaan.

¹⁹   Ja kaikki nämä uskonnot, kun me sanomme, että Jeesus nousi haudasta, ihmiset sanovat: ”Todista se”; ja me sanomme: ”No, hän on meidän sydämessämme”, he sanovat, että heidän uskontonsa perustaja on heidän sydämessään.

²⁰   Mutta, minä olen todella iloinen siitä, että Jeesus jätti meille vakaan perustan omasta ylösnousemuksestaan. Meidän ei tarvitse pohtia sitä; se on totuus. Uskomaton asia on, ettei moni ihminen näe sitä, ja minä olen kummastellut sitä; ja tänä iltana, minä aion lähestyä asiaa kirjoitusten näkökulmasta.

²¹   Nyt, jos huomasitte, nämä ihmiset siellä haudalla, aikaisin aamulla; he kohtasivat siellä kaksi miestä, jotka olivat enkeleitä hohtavissa vaatteissa, jotka sanoivat heille, että Jeesus oli… ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta?” He olivat menneet haudalle, ja todenneet, ettei hän ollut siellä, ja enkelit esittivät tämän huomionarvoisen kysymyksen: ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ja Jeesushan sanoi, kun… hänhän kertoi teille näistä asioista vielä ollessaan Galileassa.”

²²   Nyt, ehkä te olette lukenut siitä liikaakin, mutta tutkitaanpa sitä silti hetki. Hän sanoi: ”Hänhän kertoi teille näistä asioista ollessaan vielä Galileassa,” Mikseivät he käsittäneet sitä? Mikseivät he tajunneet sitä?

²³   Tässä on toinen tärkeä, merkittävä seikka, että nämä jotka sanoivat heille sen, opetuslapsille, olivat haudalla. Heidän oli ollut oltava hänen kanssa myös Galileassa, sillä he tiesivät, mitä Jeesus oli sanonut ennen naulitsemistaan ristiin. Voi, miten siunattu juttu!  Nyt, nuo opetuslapset eivät tienneet, että enkelit olivat olleet siellä, mutta he selvästi olivat olleet paikalla, koska sanoivat: ”Eikö hän kertonutkin teille tästä ollessaan vielä Galileassa?”

²⁴   Ja se täyttää sen, mitä kirjoitukset sanovat, että ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka Häntä pelkäävät…”

²⁵   Ja miten valtavaa on tietää, että, tänä iltana, aivan tässä rakennuksessa on Jumalan enkeleitä jotka seisovat asennossa, ja he ovat tietoisia jokaisesta sanasta, jonka me sanomme ja kaikesta, mitä me teemme.

²⁶   Ja tässä on kirjoitusten mukainen todiste siitä; joka sanoo: ””Eikö hän kertonutkin teille tästä ollessaan vielä Galileassa? Muistakaa, että hän puhui näistä asioista”, hän sanoi. Tuo sana ”muistakaa”, on ihana sana.

²⁷   Ja oi, miten surullinen juttu tuleekaan olemaan, kun kadotetut, jotka ovat sinetöineet tuomionsa, ja kun he ovat kuulleet viimeisen saarnansa, ja ovat perkeleen helvetissä, kadotettuina, ilman mahdollisuutta katua, muistavat ne mahdollisuudet, jotka he hylkäsivät.

²⁸   Sitten, te sanotte minulle: ”Saarnaaja, voiko helvetissä muistaa?” Jeesus sanoi, että voi. Hän sanoi, että tuo rikas mies, joka nosti tuonelassa katseensa ja näki Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan; ”Aabraham sanoi: ’Muista, eläessäsi…’” Muisti toimii siellä.

²⁹   Ja miten, kadotetut, miten kauheaa tuleekaan olemaan, kun tietää, että noissa suurissa kokouksissa, joissa he olivat istuneet ja kuulleet Jumalan voideltujen saarnaajien väkeviä saarnoja, eikä vain sitä, vaan olivat nähneet noita voideltuja tunnustekoja ja ihmeitä, joita Jumala teki ihmisten keskellä, ja sitten he muistavat kaikki nuo varoitukset, ja ovat silti kadotettuja. Oi; se tulee vaivaamaan heitä iäisyyden.

³⁰   Raamattu kertoo meille, että Jeesuksen kuoleman jälkeen, ”hän meni saarnamaan vankeudessa oleville sieluille, jotka eivät olleet tehneet parannusta Nooan pitkämielisyyden päivinä.” Ja muistutti heitä siitä, että Nooa ja Eenok ja suuret profeetat omina aikoinaan todistivat, että Messias oli tuleva, ja ihmiset hylkäsivät tuon sanoman.

³¹   Voi, sinulla tulee olemaan sinä päivänä hirveää muistaa, oi kadotettu ystäväni. Kun sinä kuolet, täällä, sinun tekosi seuraavat sinua; ja ne tulevat vainoamaan sinua läpi iäisyyden, tai siunaamaan sinua iäisyyden.

³²   Mutta, muista, miten ihanaa, ja ilo tuleekaan olemaan, niille, jotka ovat pelastettuja ja voivat kohdata nuo tosiasiat, kasvoista kasvoihin nämä enkelit, jotka ovat täällä rakennuksessa tänä iltana, ja muistuttavat silloin näistä suurista kokouksista ja suurenmoisista hetkistä ja suuresta ilosta, jota me yhdessä koimme. Millainen hetki onkaan kummankin ryhmän edessä, pelastettujen ja pelastumattomien!

³³   Jumala on hyvä Jumala; hän on niin pitkämielinen; hän on niin täynnä ystävällisyyttä ja lempeyttä ja kärsivällisyyttä. ”Hän ei halua, että yksikään joutuu kadotukseen.”  Ja hän on tehnyt kaiken, mitä tehdä voi etteivät ihmiset joutuisi kadotukseen; mutta he joutuvat siitä huolimatta, koska he eivät usko.

³⁴   Nyt, me aloitamme oppituntimme tänä iltana, ja näemme nämä kaksi miestä, ylösnousemuksen jälkeen. Ja monet olivat tulleet kertomaan tyhjästä haudasta – he olivat sanoneet, ettei Jeesuksen ruumis ollut siellä; ja jotkut naiset olivat kertoneet, että hän oli noussut kuolleista; ja näistä viesteistä huolimatta, nämä ihmiset eivät uskoneet ja olivat masennuksissa palatessaan kotiin.

³⁵   Ja kun ajattelee ensimmäistä pääsiäistä, tuota ensimmäistä, kaunista pääsiäisen kevätaamua; Jeesus oli elävänä ihmisten joukossa, mutta nämä olivat matkalla masentuneina, kävellen tietä pitkin surullisin sydämin ja he olivat järkyttyneitä ristiinnaulitsemisen takia. Ja kun he kävelivät siinä, me huomaamme, että pientareelta astui esiin joku, ja alkoi kävellä heidän rinnallaan; eivätkä miehet tienneet, kuka se oli, koska kirjoitukset sanovat, että heidän silmänsä olivat pimitetyt.

³⁶   Oi, tämän minä haluan teidän näkevän. Se ei ollut vain jotakin, joka tapahtui, vaan se oli profetia, ja varjo jostakin, mikä tulisi tapahtumaan.

³⁷   Nyt, meidän siunattu Herramme ei tehnyt milloinkaan mitään vain jotain tehdäkseen. Kaikki, mitä hän teki, oli ikuista; se ei ikinä kuollut; jokainen siirto, jokainen liike, jokainen sana. Oi, minä olen siitä niin iloinen. Siitä voi aina pitää kiinni, kaikella, mitä teissä on ja se tulee tulemaan ilmi.

³⁸   Ja kun he kävelivät siinä tiellä, joku outo mies astui esiin; ja he – hän sanoi heille: ”Miksi te olette niin surullisia?” Heidän olisi pitänyt olla iloisia; mies sanoi: ”Miksi te olette niin surullisia; ja mikä se keskustelunaihe oli, josta te puhuitte?” Ja hän sanoi…

³⁹   He vastasivat hänelle: ”Oletko sinä muukalainen täällä Jerusalemissa; etkö sinä tiedä, mitä täällä on meneillään? Meillä oli profeetta, jonka nimi oli Jeesus Nasaretilainen, ja me toivoimme, että hän olisi ollut Vapahtaja, mutta nyt on jo kolmas päivä, ja meikäläiset naulitsivat hänet ristiin.”

⁴⁰   Ja he alkoivat kertoa tarinaa siitä, mitä oli tapahtunut, miten Jeesus oli ollut kuollut; miten hänen odotettiin olevan tuo suuri Vapahtaja, mutta kuinka tämä kaikkein korkeimman Jumalan profeetta saattoi kestää sellaista häpeää; sylkeä kasvoillaan ja antaa sotilaiden kietoa rätin hänen päähänsä ja sokaista hänen silmänsä, ja lyödä häntä kepillä päähän ja sanoa: ”No, profetoipa nyt, ja sano, kuka sinua löi, niin me uskomme sinuun.” Se oli enemmän, mitä ihmiset kykenivät ymmärtämään. Messiaan uskottiin tulevan olemaan jotakin aivan muuta.

⁴¹   Eikö se olekin myös kuva tästä päivästä? Ihmiset odottavat Jumalan valtakunnan olevan muuta, kuin mitä se on. Sen odotetaan sen tulevan loisteliaasti; sen luullaan elävän Vatikaanissa, tai jossain suuressa katedraalissa, mutta koska Herra tuo sen pahaisten, lukutaidottomien nöyräsydämisten ihmisten keskuuteen; se sokaisee viisaiden ja älykkäiden silmät.

⁴²   Millaista häpeää saikaan osakseen tuo nainen, joka pesi Jeesuksen jalat hiuksillaan, kuten tuo tosi uskova teki. Millaista häpeää tunsi, kun näki Jeesuksen roikkuvan siellä, kädet naulattuina ristiin, ja kuulla ylipapin sanovan: ”Nyt, jos sinä olet Jumalan Poika, näytäpä ihme; repäise kätesi irti ja tule alas ristiltä, niin me uskomme sinuun.”

⁴³   Nyt, luonnollisen ihmisen mielessä; lihallisen ihmisen, seurakuntaihmisen, tekouskovan… Koska jokaisessa seurakunnassa on kolmenlaisia ihmisiä; ne ovat: tosiuskova, tekouskova ja uskoton. Niitä on kaikissa seurakunnissa.

⁴⁴   Ja kun ajattelee tätä miestä, joka oli avannut sokeiden silmät, avasi kuurojen korvat, herätti ihmisen kuolleista, joka oli ollut neljä päivää kuolleena, ja kykeni sanomaan sellaisia asioita, kuin sanoi; ja sitten hän riippuu siellä, sylkeä kasvoillaan, ja sallii ylipapin kiusata häntä ja sanoa sellaisia asioita, eikä hän avannut suutaan hiukkaakaan ja sanonut sanaakaan väittääkseen vastaan; sillä hän sanoi: ”Minä teen aina sitä, mikä on Jumalalle mieluista.” Ja Jumalalle mieluista oli antaa juuri sen tapahtua.

⁴⁵   Nyt, tarkastellaanpa häntä hetki. Nyt, nämä opetuslapset; he eivät ymmärtäneet, miksi sellaisen piti tapahtua. Ja, kun he jatkoivat kävelyään ja alkoivat vuodattaa tuota kertomusta, niin Jeesus pysäytti heidät. Nyt, hän ilmestyi heille, kun he olivat keskustelemassa juuri hänestä.

⁴⁶   Ja siitä syystä hän ei ilmesty kovin monelle seurakuntalaiselle nykyään, kun he eivät keskustele hänestä riittävästi. Seurakunta puhuu aina joistakin isoista meneillään olevista tapahtumista, joistakin tulevista juhlista tai piknikeistä, tai joistakin uusista jutuista, joita ihmiset ovat aikoneet tehdä, ja joistakin yhteisöistä. Seurakuntaa rasittaa itseään niin paljon seurapiirien  asioilla, ettei sillä ole enää tilaa Kristukselle.

⁴⁷   Todellinen seurakunta on aina täysin irrallaan näistä seurapiirien asioista, ja kääntää kaikki asiat rukouskokoukseksi niiden hyväksi, nyt ne, jotka tuntevat Herran ja rakastavat häntä.

⁴⁸   Ja siinä hän oli; opetuslapset puhuivat hänestä, kun hän ilmestyi.

⁴⁹   Jos me lakkaisimme puhumasta naapureistamme, ja lopetamme puhumisen seurakuntamme tekopyhistä, ja puhuisimme enemmän Jeesuksesta, me saisimme enemmän Jeesuksen ilmestymistä – [lopettaisimme] puhumisen saarnaajan puutteista ja jonkun toisen vioista, ja puhuisimme todella Jeesuksesta, enemmän asioita tapahtuisi.

Nyt, ja kun he juttelivat, Jeesus ilmestyi.

⁵⁰   Ja sitten, huomatkaa, kun hän ilmestyy, hän ei ala olla teidän puolellanne: ”Juu, näin se on; tuo pitää heittää ulos; ja tästä pitää tulla uusi paimen”, tai: ”tämä naapuri on tehnyt väärin.”

⁵¹   Heti ilmestyttyään, hän alkoi saarnata sanaa. Oikea Jumalan palvelija menee aina sanaan; hän sanoi: ”Te ymmärtämättömät, ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat sanoneet Kristuksesta.” Näettekö te, mitä hän toi esiin? ”Oletteko te niin ymmärtämättömiä, ettette uskoneet, mitä profeetat sanoivat?”

⁵²   Mitä jos hän ilmestyisi tänä iltana? Tämän minä haluan kysyä; mitä Branham tabernaakkeli tekisi tänä iltana? Oletteko te niin hitaita sydämeltänne?

⁵³   Mitä hän mahtaisi tehdä tänä iltana Jeffersonvillessä, jossa evankeliumia on saarnattu 25 vuotta – ihmeitä ja tunnustekoja ja kiistämättömiä asioita…? Asioita, joita ei ole tehty Jeesuksen maailmasta lähdön jälkeen, tehdään päivittäin; sairaat parantuvat, ihmeitä ja tunnustekoja tapahtuu; suuria profetioita tehty, jotka eivät ole koskaan jääneet toteutumatta; evankeliumia on saarnattu ilman kompromisseja, ja silti Jeffersonvillen baarit ja kapakat ovat tänä iltana täpötäynnä. Miten me pääsisimme pakoon Jumalan vihaa?

⁵⁴   Olen sanonut tämän monta kertaa ja sanon tänäkin iltana; jos Jumala antaa meidän päästä pälkähästä ilman rangaistusta, hän olisi epäoikeudenmukainen Jumala; hänen olisi herätettävä henkiin Sodoma ja Gomorra ja pyydettävä niiltä anteeksi sitä, että hukutti ne, samojen asioiden tekemisen takia, joita me teemme joka päivä; ja tilanne vain pahenee. Sodomalaiset olivat sentään vain pakanaporukka, mutta heidän pitäisi olla kristitty kansakunta.

⁵⁵   Ja kun Jeesus keskusteli heidän kanssaan ja alkoi selittää heille kirjoituksia, eikä hän vain paijannut heitä, ja tarjonnut heille jotain joutavaa vauvojen oppia, vaan hän nuhteli heitä ja sanoi: ”Te ymmärtämättömät, ja hidassydämiset; miksi te epäilette sitä, mitä profeetat sanoivat?” Näettekö, mihin Jeesus meni? Suoraa päätä kirjoituksiin.

⁵⁶   Ja opetuslapset alkoivat kuunnella; Jeesus sanoi: ”Eikö Kristuksen pitänyt nousta kuolleista kolmantena päivänä ja astua kirkkauteensa?” Ja vaikka Jeesus kulki heidän kanssaan koko päivän, ja puhui, niin silti he eivät tunteneet häntä, koska heidän silmänsä estettiin näkemästä; ne olivat kuin kiinni niin, etteivät he kyenneet näkemään häntä, tai ymmärtämään häntä.

⁵⁷   Nyt, tämä on se kohta, jonka haluan teidän ymmärtävän. Se oli ensimmäinen viesti ylösnousemuksen jälkeen; ja vaikka hän käveli heidän kanssaan koko päivän, he eivät tunteneet häntä; silti, hän oli heidän kanssaan, mutta hän itse oli sulkenut heidän silmänsä. Mutta kun mentiin eteenpäin, aurinko laski, niin Jeesus oli aikovinaan kulkea edemmäksi.

⁵⁸   Eikö se ole juuri samaa, mitä hän on tekemässä näinä viimeisinä päivinä, kun aurinko on laskemassa? Huomasitteko te, mitä hän oli antanut seurakunnalle päivän mittaan? Hän saarnasi sanaa. Hän ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa eikä ihmettä. Hän ei sanonut muuta kuin vain saarnasi sanaa ylösnousemuksesta, siitä mitä profeetat olivat sanoneet. Juuri sitä hän on tehnyt lähtemisensä ajasta, tähän viimeiseen aikaan asti. Mutta nyt, oi, siunattu olkoon hänen nimensä, aurinko on laskemassa ja hän on aikovinaan olla pysähtymättä.

⁵⁹   Oi, voin ajatella Fanny Crosbya, kun hän huudahti: ”Jeesus, ällös ohi käy!”

⁶⁰   Ja nämä opetuslapset sanoivat: ”Tule ja jää. Jää luoksemme pimeän ajaksi, sillä alkaa olla myöhä. Ja hän oli jatkavinaan matkaa, mutta he vaativat häntä. Toisin sanoen, he anelivat häntä. Voi, olisipa meillä enemmän anelevia ihmisiä!

⁶¹   Sisar, veli, tiesitkö sinä, että Raamattu sanoo, että Pyhä Henki merkkaa ne, jotka huokaavat ja valittavat iljettävyyksiä, joita kaupungissa tehdään? Nyt, minä haluan esittää teille kysymyksen: uskonnolliset ideat kuohuttavat kovasti tunteitamme, mutta kuka Jeffersonvillen kaupungissa on se, joka tänä viimeisenä aikana olisi niin huolissaan kadotetusta maailmasta, että hän viettäisi edes 30 minuuttia iltaisin rukouksessa kaupungin syntien tähden? Mutta, kirjoitusten mukaan, Jumalan enkeli sinetöi ainoastaan ne, jotka huokasivat ja valittivat iljetysten tähden.

⁶²   Meitä ei enää kiinnosta. Me haluamme ainoastaan tietää, että voimme pitää hauskaa. Me haluamme tietää, että meillä on seurakunnassamme oma pikku yhteisö. Me haluamme tietää, että äänestys on tulossa, ja kun se tulee, on aika valita seuraava paimen. Me haluamme, että seurakuntamme näyttää vähän paremmalta kuin naapuriseurakunta. Sellainen on tämän päivän maailman tuuma. Kukaan ei ano: ”Oi, Herra, käänny puoleeni pian, tai minä kuolen; voi, älä kulje ohitseni, oi Vapahtaja; sinä olet kaikkivoipa; sinä, joka olet kaikkialla läsnä, tule ja asu sydämessäni, oi Herra!” On todella vaikea jopa saada joku mies tai nainen nostamaan kätensä ottaakseen Herran Jeesuksen vastaan Pelastajanaan. Tuo vanhanaikainen murehtijoiden katumuspenkki on poistettu. Ei enää itketä. Alttarilla ei ole enää itkua.

⁶³   Ajattelin juuri, kuinka Charles G. Finney, pelkkä evankeliumin saarnaaja, mitätön kääntynyt lakimies, pikkuruinen, kuivakas heppu, testasi paikan akustiikkaa; ja hän sanoi: ”Käänny tai kuole!” Ja eräs mies, joka istui parvella, pyörtyi ja tipahti lattialle. Finney seisoi Uudessa Englannissa erään rakennuksen parvella ja saarnasi kadotetuille helvettiä; ja kun hän parkaisi: ”Te kuolette, ellette tee parannusta”, miehiä pyörtyi ja naisia ja kaatui kadulla.

⁶⁴   Mutta, nykyään voi saarnata parannuksentekoa ja helvetin tulta ja tulikiveä ja ihmiset vain nauravat sille. Missä on vika? Meidän sydämemme ovat kylmiä; me olemme välinpitämättömiä; meillä on liikaa kaikkea. Me tarvitsemme vähemmän maailmaa ja enemmän Jumalaa; meidän sydämemme on kylmä; meitä kiinnostavat tunnekuohut. Meitä on alkanut kiinnostaa ”jos me alamme tanssia; jos me alamme huutaa, niin minä uskon; jos me puhumme kielillä, niin minä uskon. Minäkin uskon kaikkeen tuohon, mutta jos meillä on sitä, muttei tuskailua, itkua, murtunutta henkeä, Jumala ei voi mitenkään käyttää meitä. Me olemme panneet pääasian syrjään, ja ottaneet toisarvoisia tilalle eikä pikkuasioista voi ikinä tulla pääasia. Me kyllä ymmärrämme sen.

⁶⁵   Jopa meidän omissa kokouksissamme; meidän omissa kokouksissamme, jumalallisella parantamisella on liikaa painoarvoa, sielun parantamisen sijasta. Veljet, me tarvitsemme tänään herätystä – murtumisherätystä; että sielut ovat tulessa Jumalan vuoksi. Mitä minä tarkoitan tällä ”tulessa” on, että ollaan alttarilla kyyneleet valuen pitkin poskia. Ei viittä minuuttia ja sitten noustaan ylös, ja unohdetaan koko juttu, vaan että yritetään voittaa kadotetut takaisin Kristukselle; että sielussa on taakka.

⁶⁶   ”Jumala, ota pois kaikki maailman nautinnot, ja kaikki sen lieveilmiöt ja kaikki sen ilonpito, ja pane minun sydämelleni taakka kadotetuista”, on minun rukoukseni.

⁶⁷   Opetuslapset vaativat häntä: ”Oi, herra, me emme tiedä, kuka sinä olet, mutta me rakastamme sinun saarnaamistasi; tule sisään ja ole kanssamme tämä yö”, ja Jeesus meni sisään. He olivat kävelleet hänen kanssaan, mutta eivät tunnistaneet häntä. Ja kun hän kerran pääsee sisään… se saattaa olla vain pikkuinen mökki, mutta mikään ei ole hänelle liian vaatimatonta.

⁶⁸   Saatatte sanoa: ”Mutta, veli Branham, minä olen vanha mies.” Sillä, kuinka vanha sinä olet, ei ole mitään merkitystä. ”Olen vasta lapsi” – ei ole väliä, kuinka nuori sinä olet. ”Minä olen liian köyhä; minulla on vain haalarit päällä.” Vaikka sinulla olisi juuttisäkki köytettynä ympärillesi, sillä ei ole Jumalan kannalta mitään merkitystä. Pyydä häneltä; sinä olet tärkeä Jumalan silmissä. Ehkä sinä et ole eturivin ihminen, mutta sinä olet tärkeä  Jumalan silmissä. Sinä olet yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan.

”Tule sisään, ja jää luoksemme.”

⁶⁹   ”Voi, enhän minä voi häntä pyytää sisälleni; minä olen ollut juoppo; olen ollut uhkapeluri.” Aivan sama, mitä sinä olet ollut; pyydä häneltä ja kokeile. Hän tulee sinun kutsustasi; hän ei ole milloinkaan ylenkatsonut ketään, eikä hän tule ikinä ketään ylenkatsomaankaan. Hän kaipaa ja yrittää päästä sydämiin. Ehkä sanot: ”Olen ollut portto.” Aivan sama, mikä sinä olet ollut, Jumala yrittää raivata väylän sinun sydämeesi.

Sano ainoastaan: ”Astu sisään, Herra, ja jää luokseni.”

⁷⁰   Ja huomatkaa, koko päivän, hän toi esiin sanaa, muttei tunnustekoja. Kun hän sai opetuslapset sisälle ja sulki oven ja istuutui, voi veljet, silloin hän toi esiin ylösnousemuksensa. Aamusta alkaen, kun hän tapasi heidät, auringonlaskuun, hän ei tehnyt sitä kertaakaan. Hän ei tehnyt yhtäkään sellaista asiaa, jota teki eläessään; ainoastaan sanaa. Mutta, pankaapa merkille, illalla, illalla, hän osoitti ylösnousemuksensa todeksi.

⁷¹   Minä sanon tämän nöyrästi; minä sanon tämän murtuneella äänellä, mutta myös murtuneella sydämellä: nyt on ilta. Raamattu sanoo: ”Illalla tulee olemaan valoisaa. Tulee päivä, joka ei tule olemaan päivä eikä yö”, profeetta sanoi. Tulee olemaan vain sanan kuulemista, ei merkkiä, vain hämärä, sumuinen päivä. Mutta illalla valo tulee taas loistamaan. Tulee valoisaa. Ja tänä iltahetkenä, jona me nyt elämme, vaikka Kristus, saarnaajiensa kautta on julistanut evankeliumia 2000 vuotta, mutta nyt on illan valon aika. Illan valot toivat ylösnousemuksen julki.

⁷²   Milloin? Opetuslapset eivät tienneet, että hän oli noussut kuolleista. He rakastivat häntä silti yhä; he uskoivat häneen, mutta eivät tienneet, että hän oli noussut kuolleista. He olivat väittäneet sitä vastaan, ja nyt tässä se on; illan valossa; hän aikoo ilmoittaa itsensä, että hän on noussut kuolleista. Miten hän sen teki? Ei saarnaamalla sanaa; sen hän oli jo tehnyt, eivätkä ihmiset uskoneet.

⁷³   Ja 2000 vuotta sanan saarnaamista, eikä seurakunta vieläkään usko, mutta illan valo on saapunut, ylösnousemuksen ilmitulo.

⁷⁴   Ja Jeesus päästi opetuslapset sisään, ja hän teki ihmeen, tai teki sellaisen asian, jonka hän oli tehnyt ennen naulitsemistaan ristiin. He tajusivat, että se oli hän. Heidän silmänsä aukesivat.

⁷⁵   Ja hän hävisi, yhtäkkiä. Huomatkaa, se oli lyhyt viesti. Se ei ollut kovin pitkä; hän ei viipynyt heidän luonaan kovin pitkään; hän vain ilmaisi itsensä ja katosi heidän näkyvistään; ja heidän silmänsä aukesivat, ja he tiesivät, että se oli hän.

⁷⁶   Ja he sanoivat: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä?”

⁷⁷   Ja voi veljet, sisaret, kuinka meidän sydämemme olisi pitänytkään palaa näiden vuosien aikana! Minä olen ollut nyt kristitty noin 27 vuotta; ei noin 29 vuotta; olen ollut saarnaaja 27 vuotta, ja koko ajan, kun minä luen hänen sanaansa, kun hän puhuu minulle, se on ihanaa; minun sydämeni palaa halusta kuulla sanaa.

⁷⁸   Mutta, nyt illan valot ovat saapuneet. Aurinko on laskemassa; ihmiskunta on mennyttä; maailma on lopussa. Nyt, Jeesus on ilmestynyt ja tehnyt jotakin keskellämme ilmaistakseen itsensä ylösnousseena Kristuksena. Meidän silmämme ovat – voivat avautua. Meidän on mahdollista nähdä, että hän on elossa, ikuisesti. Ja tulokset osoittavat, että hän on noussut kuolleista. Jos Jeesus lupasi – Raamattu nyt: ”Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti”, ja jos hän ei osoita sitä todeksi, kirjoitukset erehtyivät. Meille on vuosien varrella opetettu kirjoituksia, mutta, nyt on osoitusten hetki – ylösnousemuksen todeksi osoittamisen hetki.

⁷⁹   Mitä opetuslapset tekivät? Kun heidän silmänsä aukesivat, he sanoivat: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava?” Ja he ryntäsivät joutuin takaisin tapaamaan omiaan. He eivät vain tallustelleet takaisin tietä pitkin ja sanoneet jotain tämän tapaista: ”No, nyt, se kyllä saattoi olla jotakin muuta”, vaan he olivat ehdottoman vakuuttuneita, ja he riensivät omiensa tykö ja sanoivat: ”Herra on todellakin noussut oikeasti! Me tiedämme, että hän on noussut.” He eivät ruvenneet väittelemään uskonnosta; he vain menivät, koska heidän silmänsä olivat auenneet. He olivat nähneet hänet ylösnousseena.

⁸⁰   Ja mikä voisikaan olla kauniimpaa tänä iltana, ystäväni? Mikä olisikaan upeampaa tänä pääsiäispäivän iltana? Nähdä tuon saman Jeesuksen, joka nousi kuolleista, tulevan tähän vaatimattomaan, pikkuiseen rukoushuoneeseen, joka ei maksanut meille kolmeatuhatta dollaria enempää 20 vuotta sitten. Mitä olisikaan nähdä hänen tulevan tähän pieneen vaatimattomaan paikkaan ja tekevä samoja asioita, joita hän teki ennen naulitsemistaan ristiin, ja osoittavan nousseensa kuolleista?

⁸¹   Sellaista hän ei ole tehnyt ennen näitä viimeisiä päiviä. Nyt hän tekee sitä, koska hän on luvannut tekevänsä sitä. On ilta. Valot loistavat; Jumala aukaisee lastensa silmiä. He, kevein sydämin, rynnistävät takaisin: ”Voi, hän on noussut ylös, todellakin!”

⁸²   Nyt, täällä talossa on ihmisiä tänä iltana, jotka ovat ehkä Virginiasta, ja kaikkialta maasta. Ja, välittämättä siitä, mistä te olette kotoisin, te voitte lähteä takaisin kevein sydämin tänä pääsiäispäivänä, jos Jeesus ilmestyisi teille kuten hän teki noille silloin.

⁸³   Ehkä sinä olet vaeltanut hänen kanssaan pitkän aikaa. Olet ehkä ollut vuosia kristitty, mutta et ole vielä koskaan nähnyt hänen ylösnousemusvoimansa tulevan julki. Oi, jos hän tekisi sen tänä iltana, ottaisitko sinä hänet vastaan ylösnousseena Herrana?

⁸⁴   Ajatelkaa sitä nyt samalla, kun me painamme hetkeksi päämme rukoukseen. Kuinka moni haluaisi tulla muistetuksi tässä rukouksessa? Nosta kätesi Jumalan puoleen; Jumala teitä siunatkoon.

⁸⁵   Nyt, Herra, Jumala, ihmiset seisovat, ja heidän jäsenensä ovat krampissa; mutta, oi, he rakastavat sinua. He ovat tulleet tänä ylösnousemuksen päivänä. He ovat tulleet, kenties vanhalta tyhjältä haudalta jostakin, jossa on saarnattu tyhjää evankeliumia ja sanottu: ”Nyt, ihmeiden aika on ohi.” He löysivät tuon haudan sellaisena, koska Jeesus ei ollut siellä; hän oli noussut kuolleista.

⁸⁶   Mutta Kleopaan ja hänen ystävänsä kanssa on monia kanssakulkijoita, tänä iltana, jotka ovat keskustelleet asiasta matkalla, mutta voi Herra Jeesus, näinä illan hetkinä, minä rukoilen, että sinä toisit ylösnousemuksesi julki tälle pikkuseurakunnalle tänä iltana. Osoita todeksi näille, jotka seisovat tässä lähellä, että sinä olet vaatimaton; se tarkoittaa sitä, että jos… Ettei sillä, miten vaatimatonta tämä on, sinä kyllä tulet mihin tahansa paikkaan, johon sinä olet tervetullut, jossa sinä olet toivottu;

⁸⁷   ja täällä on monia, Herra, jotka ovat avun tarpeessa. Monet ovat sairaita ja monet kärsivät. Monet ovat ilman sinua, ilman Kristusta, ilman Jumalaa, ja he haluavat apua. Minä rukoilen, Isä, että sinä toisit itsesi julki tänä iltana tälle pienelle tabernaakkelille, taas.

⁸⁸   Oi, Herra, Jumala, sinä olet ollut hyvä palvelijallesi. Monta vuotta sitten, tästä päivästä taaksepäin, pienessä karussa hirsimökissä, jossa minun nuori, noin 15-vuotias äitini avasi ikkunan aikaisin eräänä aamuna, minä parkaisin ensi kerran. Oi, Herra, Jumala, minä kiitän sinua jokaisesta vuodesta. Minä häpeän monia vääriä asioita, joita olen tehnyt; minä rukoilen, annan minulle anteeksi. Ja eräs suuri katumukseni aihe, Herra, on, etten minä palvellut sinua pikkupoikana; auta minua Herra!

⁸⁹   Oi Herra, jos minä olen saanut armon sinun silmissäsi, vahvista tätä heiveröistä ruumista. Uudista minun voimani. Palauta minun nuoruuteni voima, kuten sinä teet kotkille, ja nosta minun pääni korkealle, Herra, ja laske minun sydämeni matalalle, että minä pystyn kävelemään, Herra, vielä, ja osoita rakkautesi kansallesi. Anna minulle syvempi rakkaus, enemmän, syvempää pyhyyttä, täynnä elämää, täysipainoisempi elämä, että minä voisin palvella sinua.

⁹⁰   Herra, ilmaise voimaasi tänä iltana ihmisten keskellä parantamalla sairaat ja kärsivät, ja anna todiste ylösnousemuksestasi, niin me annamme sinulle kiitoksen; Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä, aamen.

⁹¹   Tuosta minä pidän sisar Gertie. Kuinka moni tuntee tämän: Pyhä, pyhä, pyhä, Herra, Jumala, Kaikkivaltias”? Hyräilläänpä vähän sitä yhdessä, ihan kerran vain. Minä rakastan… Kuinka moni rakastaa näitä vanhanaikaisia lauluja? Oi, te voitte kyllä ottaa näitä kaikkia surkeita typistettyjä Elvis Presleyn boogie woogieita, kristillisyyden nimissä, ottakaa vain niitä; minulle näitä vanhanaikaisia, sydäntä sävähdyttäviä, evankelisia rakkauslauluja; kyllä vain!

Pyhä, pyhä pyhä, sotajoukkojen Jumalalle
taivas ja maa ovat sinua täynnä
taivas ja maa ylistävät sinua
Oi Herra, Korkein.

⁹²   Saako tämä teissä aikaan jotakin? Palvokaa nyt, todella yhdessä, kun me laulamme sen uudestaan, nyt; palvokaa todella nyt, Jumalaa, kytkekää jotenkin itsenne pois päältä, ja palvokaa nyt, kun me laulamme:

Pyhä, pyhä pyhä, sotajoukkojen Jumalalle
taivas ja maa ovat sinua täynnä
taivas ja maa ylistävät sinua
Oi Herra, Korkein.

⁹³   Herra Jumala, Korkein, sinä asetit auringon radalleen; sinä asetit kuun, tähdet; sinä mittasit maapallon kämmenelläsi ja pyyhkäisit tähdet pois; sinä olet Jumala. Sinä herätit Jeesuksen kuolleista 1900 vuotta sitten, ja näytit, että hän on elossa antaaksesi meille tuon siunatun varmuuden, niin että me odotamme nyt hänen tulemustaan, hänen, joka tulee istumaan Daavidin valtaistuimella ja hallitsemaan maata, rauhassa ja vanhurskaudessa. ”Me emme enää sodi milloinkaan”, nälkää ei enää ole eikä murhetta. Surua ei enää ole, eikä kuolemaa; kaikki entinen on mennyt menojaan, ja oi Jumala, se on nyt niin lähellä!

⁹⁴   Vahvista lastesi sydäntä, anna meille, tänä iltana se, mitä me kaipaamme, ei meidän takiamme, Herra, vaan että meillä voisi olla tuore todiste hänen ylösnousemuksestaan sydämellämme. Minä nöyryytän sydämeni ja pyydän sinua auttamaan minua, ja yleisö nöyryyttää sydämensä ja pyytää auttama itseään, että me voisimme nähdä yhdessä ylösnousseen Herran!

⁹⁵   Tule meidän keskellemme, Herra; pyhitä tämä seurakunta. Minä pyydän Jumalan armoa , älä tuomitse meitä; me emme pyydä tuomiota, me pyydämme armoa, oi ikuinen Jumala, ja tuo esiin rakkautesi ja läsnäolosi meille, sillä me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä, aamen.

⁹⁶   Oi, tämä tuntuu minusta yhä enemmän palvomiselta; sydämeni on aivan täysi! Mikä varmuus, Jeesus on noussut kuolleista!

⁹⁷   Se ei ole mikään joulupukkitarina. Jos minä sanon jotakin väärää sinun lastesi edessä, anna minulle anteeksi, minä en tarkoittanut sitä, vaan minä uskon siihen, että lapsille kerrotaan totuus. Näettehän?

⁹⁸   Minä haluan tietää totuuden. Ihmiset kertoivat minulle Jeesuksesta; jos hän ei ole noussut kuolleista, niin se on [vain] jokin mystinen tarina. Jos hän ei ole sama eilen, tänään ja ikuisesti, niin sekin on [vain] hämärä tarina. Siinä tapauksessa, hän saattaa olla kuollut, ellei hän ole osoittanut olevansa ylösnoussut Jumala.

⁹⁹   Mutta minä olen niin iloinen tietäessäni, että hän on noussut kuolleista ja hän elää nyt. Hän on täällä. Ja nuo pyhät kädet, joista minä puhuin tänä aamuna, kukaan ei ikinä voi viedä sitä sinun sydämeltäsi. Avatkoon Jumala sinun silmäsi tänä iltana; pyhiinvaeltaja, ja antakoon nähdä, että hänen Poikansa on noussut kuolleista ja on täällä ilmaistakseen itsensä.

¹⁰⁰ Nyt, minä kysyin Billyltä, kuinka monen puolesta pitää rukoilla, eikä hän tiennyt. Kuinka moni täällä, haluaa rukousta, sairas keho, nostaisitteko kätenne – kaikkialla rakennuksessa. Kaikkialla rakennuksessa on niitä, jotka haluavat sitä. Se on liikaa, se on yli… Kaksi kolmasosaa yleisöstä. Se on liikaa, että voisi hoitaa koko rukousjonon; me emme pysty siihen. Minä käskin jakaa rukouskortteja, ja me koetamme koota ihmiset jonoon ja viedä tästä läpi niin monta kuin vain kykenemme. Minä luulen… jaoitko sinä sata? Selvä. Kyllä, hän on jakanut 100 korttia, eikä taloon mahdu enempää kuin 150, luulisin, tai jotain sinne päin. Nyt, kenties monia täällä…

¹⁰¹ Kuinka monella ei ole rukouskorttia, ja haluaisit Jumalan parantavan sinut? Nostakaa kätenne, missä tahansa täällä talossa, jolla ei ole rukouskorttia; melkein puolella ihmisistä. Selvä. Nyt, on vain yksi oikea tapa, millä me voimme tehdä sen.

¹⁰² Minulla on jotain mielessä; minulla on jotain sydämelläni. En voi sanoa sitä ennen, kuin tiedän, mistä minä puhun. Minä rukoilen; pidän kiinni Jumalasta. Minä palaan erämaan perukoille; minun on kohdattava Jumala uudelleen; jotain todella kyllä on. Minun on päästävä noille ”hiekoille”, joilla minä olin jokunen vuosi sitten. Minä haluan puhua hänelle; olen nähnyt hänet kaksi kertaa näyssä. Minä toivon tapaavani hänet taas, ennen kuin lähden. Minä löysin kirjoituksista jotakin; en tiedä… Se on ollut sydämelläni. Joka kerran, kun minä puhun siitä, jotain tapahtuu, ja olen… olen… minä olen sellaisella paikalla, etten tiedä, mitä tehdä. Minä uskon tähän palvelustehtävään, joka on nyt katoamassa, että jotakin suurempaa on tulossa tilalle. Tämän tulevan viikon, tai kahden päästä, minä olen lähdössä ”pyhille hiekoille”, jos vain pääsen, erämaan perukoille nähdäkseni, saanko yhteyden Herraani. En saa rauhaa, en voi olla rauhassa ennen kuin minä löydän hänet, ennen kuin saan selville, mistä tässä kaikessa on kyse. Minä en ymmärrä sitä. Hän ei ole vielä koskaan torjunut minua, enkä usko, että torjuu tälläkään kertaa, kehun minä. Minä rukoilen, että hän auttaisi minua.

¹⁰³ Ei, että minä haluaisin sitä. Tavaton, minä voisin palata tänne ja saarnata ja vain jatkaa eteenpäin, nyt. Luulisin, että minulla on tarpeeksi paljon ystäviä, jotka voisivat hieman auttaa; pitää minusta huolta. Siitä ei ole kyse; ratkaisu ei ole siinä. Minä voisin jatkaa tässä palvelustehtävässä, joka minulla on, jos Jumala olisi minun kanssani; voisin kyllä jatkaa.

¹⁰⁴ Mutta minun sydämeni ei ole tyytyväinen. Syvyys siellä huutaa syvyydelle; jokin liikkuu. Näyttää siltä kuin minä pystyisin koskettamaan sitä, mutta: ”Missä se on, Herra?” Se ei ole minua varten; se on hänen kansalleen; se on Jumalan lapsille. Minusta tulee uhri.

¹⁰⁵ Minä olen vanha mies; päiväni ovat luetut. Nuoruuden päiväni ovat menneet. 49-vuotias mies ei enää ole pikkupoika; me tiedämme sen. Vielä vuosi, niin olen 50; en ole mikään poika. Minulla on lapsia kasvatettavana; se on totta.

¹⁰⁶ Mutta, veljet, minun täytyy tehdä työtä Jumalalle – ennen kaikkea. Minun on tiedettävä, mitä tämä jano minussa merkitsee. Minun on edettävä kunnes saan sen selville. Minun on löydettävä jostain Hänet. Minun on saatava tietää.

¹⁰⁷ Minä luulisin, että täällä on joitakuita, jotka istuivat täällä noin 10 tai 12 vuotta sitten, kun minä kerran totesin tuon saman asian; kuinka moni muistaa sen? Voi näitä vanhoja käsiä, jotka ovat jäljellä! ”Täällä on nyt jotain”, sanoin, ”jotain, melkein käsin kosketeltavaa; se on aivan käsillä.” Vähänpä ymmärsin, sen jälkeen, kun tuo enkeli oli puhunut taivaasta tuolla joella, teidän kaikkien edessä, ja sanoi: ”Kuten Johannes lähetettiin ennen ensimmäistä tulemusta tienraivaajaksi, sinä tulet lähettämään sanoman kaikkeen maailmaan.” Niin on tapahtunut. Jokaisessa kansakunnassa, ympäri maailman, on nyt meneillään parantamiskokouksia, jopa Venäjällä. Kyllä vain. Kaikkialla; parantamiskokouksia on meneillään, jossa ne ovat hiipuneet.

¹⁰⁸ Nyt liikkeellä on jotakin suurempaa. On… Minä odotan kuulevani ”väkevän tuulispään äänen balsamipuissa”. Minä aion jatkaa; rukoilkaa puolestani.

¹⁰⁹ Nyt, minulla on tämä palvelustehtävä, tämä Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen julistamistehtävä. Jos hän on elossa, hän pitää jokaisen lupauksensa. Kuka on pitänyt hänet hengissä nämä 2000 vuotta? Kuka on pitänyt tuon ikuisen tulen palamassa?  Nyt on ilta – hän teki sen saman opetuslasten nähden, mitä hän teki ennen naulitsemistaan ristiin; hänen opetuslapsensa tajusivat heti, että se oli hän. Nyt hän tekee samoin.

¹¹⁰ Kuinka moni on ollut minun muissa kokouksissani? Näyttäkääpä kätenne – kaikkialla täällä rakennuksessa. Luulisin että 100%, niinpä minun ei tarvitse käydä sitä läpi. Te tiedätte, mitä on odotettavissa.

¹¹¹ Kuinka moni toivoo ja odottaa näkevänsä hänet jälleen tänä iltana, kävelevän näyttämölle: ”Oletko sinä ylösnoussut Jeesus?” Jumala teitä siunatkoon! Nyt, jotta nähdään, että hän elää-

¹¹² Mikä se oli?  [Joku sanoo: ”X”] X:kö? Selvä; me vain… Me emme voi pyytää kovin monia kerrallaan. Me selviämme, ehkä neljästä – viidestä kerrallaan, tai sinne päin. Selvä.

¹¹³ Aloitetaan nyt rukouskorteista, ja otetaan niitä tänne ylös. Otetaanpa numero 1; kellä se on? Katsokaa sitä korttianne; numero 1; yksi. [joku sanoo: ”täällä Bill-veli”] Ai, olen pahoillani; no niin, rouva. Yksi. Numero 2; numero 3, pääsettekö te ylös; kellä on numero 3? Numero 4, numero 5, numero 6 – minä en näe numeroa 6. Yksi, 2, 3, 4, 5, numero 6. Selvä; numero 7 – numero 7, pyydän – täällä. Nyt, 8 – numero 8, numero 9. Selvä, herra, numero 10, takana… Katsotaanpa, montako me… [Tuolla on 10.”] Selvä. Aloitetaanpa siitä, niin me näemme, ehkä me voimme ottaa vielä muutaman.

¹¹⁴ Kuinka moni täällä talossa ei tunne minua? – enkä minä tunne teitä, ja te haluatte Jumalan parantavan teidät, nostakaapa kätenne. Kaikki, jotka tietävät, etten minä tunne heitä. Selvä. Olkaa aivan kunnioittavia.

¹¹⁵ Nyt, meidän Herramme Jeesus, kun hän käveli maan päällä… samalla, kun jonoa järjestetään – meidän Herramme Jeesus, kun hän käyskenteli maan päällä, hän ei väittänyt ensinkään olevansa parantaja; kuinka moni tietää sen? Hän sanoi: ”Se on minun Isäni, joka minussa asuu.” Kuinka moni tietää, että hän sanoi: ”Minä en voi tehdä itse mitään, vaan, sen, minkä minä näen Isän tekevän, sitä myös minä teen.”

¹¹⁶ Nyt, kun hän löysi erään miehen… Ja hän ilmoitti itsensä juutalaiselle rodulle. Hän teki ihmeen kertomalla sille eräälle miehelle, mikä hän oli, ja mitä hän oli tehnyt, ja ihmiset uskoivat häntä.

¹¹⁷ Kun hän ilmoitti itsensä samarialaiselle rodulle, hän sanoi sille naiselle, mikä hänen salaisuutensa oli, ja nainen uskoi häntä, ja tuo koko rotu. Onko asia niin?

¹¹⁸ Mutta, muistakaa, mitään sellaista hän ei koskaan tehnyt kellekään pakanalle – ei koskaan pakanan ollessa läsnä, koska… Kuinka moni tietää, että tämä on ollut pakanoiden aikakautta? Mutta, illan valo on nyt tullut. Millainen sellainen valo on, joka loistaa; millainen on se valo, joka loistaa auringon [Pojan*] laskiessa? Tuo sama aurinko [Poika], joka paistoi idässä sen noustessa. Uskotteko te sen? Onko se se sama aurinko [Poika], joka kulki maapallon toiselta puolelta toiselle? Sama aurinko [Poika] joka pilkahti ja näytti valoa silloin ennen. Ja koko päivän oli pimeää, se oli utuinen päivä, ja sitten, juuri ennen kuin aurinko [Poika] laski, se paistoi jälleen. Sen pitää olla samaa valoa, joka paistoi silloin siellä; se paistoi samarialaisille ja juutalaisille, silloin, eikä pakanoille; silloin Pojan pitää paistaa samaa valoa pakanoille ollakseen sama eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö paikkansa? Nyt te uskotte. *[Engl: sun – son; suom: aurinko – poika]

Nyt, sisar Gertie, aivan hiljaa, vain hetken aikaa.

¹¹⁹ Nyt, teitä on monia tässä rukousjonossa, luulisin, joita minä en tunne. Kuinka moni teistä siinä, joista minä en tiedä, mikä teissä on vialla, tai mitään teistä? Te tiedätte sen. Nostakaa kätenne, te, jotka olette rukousjonossa, jotka tietävät, etten minä tiedä teistä mitään.

¹²⁰ Kuinka moni yleisössä tietää, etten minä tiedä teistä mitään; ei ole väliä, oletteko te täältä nyt – minä en tiedä teistä mitään. Selvä, no niin. Uskokaa ainoastaan.

¹²¹ Nyt, meidän Herramme oli kerran matkalla nostamaan kuolleista erästä kuollutta pikkutyttöä, ja eräs nainen kosketti Herran viittaa; ja hän kääntyi ja sanoi: ”Kuka minua koski?” Kaikki pysyivät vaiti; ihmiset kielsivät koskeneensa häntä, mutta hän katseli ympärilleen…

¹²² Ja joku heistä nuhteli Jeesusta, Pietari, ja sanoi: ”Herra, kuinka sinä voit sanoa ’kuka koski’ sinua, kun koko väkijoukko koskee sinuun?”

¹²³ Hän sanoi: ”Mutta minä… minusta lähti voimaa”, (se tarkoittaa voimaa).

¹²⁴ Ja hän katseli ympärilleen, kunnes huomasi kuka se… miten hän tiesi, kuka se nainen oli? Se johtui naisen uskosta; koska hän sanoi: ”Uskosi on sinut pelastanut. Verenvuoto, joka sinulla oli, on ohi. Sinun uskosi on parantanut sinut.”

¹²⁵ Jeesus Kristus tänään, on sama kuin oli eilen; jos hän pystyy tekemään tuon saman tänään, niin hän osoittaa olevansa sama.

¹²⁶ Vaikutta siltä, kuin minun pitäisi tuntea tämä nainen täällä; oletteko te ensimmäinen henkilö? Oletteko te… minä saatan tuntea teidät – en muista teitä; teidän kasvonne tuntuvat tutuilta; en tiedä, mutta miten sitten onkin, nouskaa, ja tulkaa tänne hetkeksi. Haluan sanoa, että jos minä en tunne teitä… ehkä en. En tiedä teidän nimeänne, mutta aivan kuin minä olisin tavannut teidät, ja ehkä olenkin. Mutta, minä en tiedä sitä, miksi te olette täällä; minulla ei ole aavistustakaan, miksi te olette täällä; enkä tietääkseni tunne teitä. Mutta, on kuin… te näytätte tutulta – teidän kasvonne. Tunnenko minä teidät? Te – te, ehkä minä en tunne teitä. No niin, silloin te olette vieras. Hänen kasvonsa tuntuivat minusta tutuilta; en tiennyt; minä halusin olla varma.

¹²⁷ Nyt, jokainen on tietoinen – jos sinä olet vähänkään hengellinen, että jotakin on tapahtumassa juuri nyt. Oi, tunnetteko – tunnetteko… teidän ei pitäisi tuntea sitä, mutta te kyllä tunnette sen; minä tiedän, että Jumalan enkeli on aivan tässä, tämän pöydän ääressä. Oletteko te nähnyt kuvan siitä valosta? Tuo valo on aivan tässä, nyt.

Ehkä sanotte: ”Minä en näe sitä.”

¹²⁸ Eivät hekään nähneet noita enkeleitä, jotka sanoivat heille: ”Hän puhui tästä teille Galileassa.” Ne olivat siellä.

¹²⁹ Ja hän on täällä; hän on Kristus, tuo Ylösnoussut. Kuinka moni tietää, että Kristus on tänään valon muodossa? Varmasti; Raamattu sanoo, että on.

¹³⁰ Nyt, olkaa nyt kunnioittavia. Älkää kuljeksiko ympäriinsä. Missä te sitten olettekin, ainoastaan rukoilkaa.

¹³¹ Nyt, jos me olemme toisillemme vieraita… Ja Herra Jumala, jos hän… Jos te olette sairas, ja jos minä voisin parantaa teidät, minä tekisin sen, mutta, minä en kykene; minä en pysty tekemään sitä, koska se on jo tehty; Jeesus teki sen, kun hän kuoli Golgatalla – nousemalla, hän osoitti sen todeksi. Ja nyt, jos hän paljastaa minulle, mitä varten te olette täällä…

¹³² Nyt, jos hän seisoisi tässä, tämä puku päällään, hän saattaisi tietää, kuka te olette. Hän saattaisi tietää, jos Jumala paljastaisi sen hänelle. Hän sanoi: ”Minä en tee mitään ennen kuin Isä näyttää minulle, mitä tehdä.” Ja, jos hän olisi täällä ja hän paljastaisi teille, ehkä, kuka te olette, mistä olette kotoisin, mikä teidän nimenne on, mitä te teitte ennen kokoukseen tuloanne, tai mitä teillä on sydämellänne, tai jotain sen tapaista; mutta: parantamisesta – se on loppuun saatettu teko; se on jo suoritettu. Nyt, jos hän tekee sen saman, uskoisitteko te, että te saatte sen, mitä te pyydätte?

¹³³ Kohottaisiko yleisö kätensä Jumalan puoleen merkiksi, että tekin uskotte, jos hän ilmestyy tälle naiselle? Antaa hänen olla tuomarina.

¹³⁴ Nyt, jos joku haluaa tulla ottamaan tämän paikan, niin tervetuloa!

¹³⁵ Nyt, juuri tässä tilanteessa minut tullaan toteamaan, joko valehtelijaksi, ja että Jumalan sana on valetta tai, että minä puhun totta ja hänen sanansa on tosi. Täsmälleen; siinä kaikki. Ei ole ketään – tästä ei pääse yli eikä ympäri; tämä ; tämä osoittaa sen; sen se tekee.

¹³⁶ Nyt, jos tämä nainen on sairas, ja minä panen käteni hänen päälleen sanoen: ”Sinä tulet paranemaan, sisar”, hänellä on ainoastaan minun sanani asiasta. Mutta, jos Pyhä Henki paljastaa jotain, mitä hänen elämässään on ollut, menneisyydessä, hän tietää, pitääkö se paikkansa vai ei – jotain, mitä on tapahtunut. Jos Jumala tietää, mitä on ollut, hän epäilemättä tietää, mitä tuleman pitää. Uskottehan te sen?

¹³⁷ Nyt, suokoon Jumala sen sinulle, sisareni. Koko yleisö on sanonut, että hekin uskovat.

Nyt, olkaa todella kunnioittavia.

¹³⁸ Ja te ja minä olemme vieraita toisillemme, ja tapaamme ainoastaan tämän kerran; te seisotte siellä, jokin on vialla; minä en tiedä, mikä se on; minä en tiedä. Koska, minä en tunne teitä, niin miten minä tietäisin, mitä varten te täällä olette, mikä teitä vaivaa? Mutta, Jumala tietää, mikä teillä on.

Nyt, nyt olkaa todella kunnioittavia.

¹³⁹ Nyt, tämä nainen ei ole täällä itsensä takia, ollenkaan. Te olette täällä jonkun toisen takia; se on pienokainen, ja häntä vaivaa… se on todella levoton. Se on pojan/ tyttärenpoikanne, uskoakseni. On jotain kummallista; minä näen, tuon lapsen kaupungissa, se ei ole tämä kaupunki; se näyttää ihan New Albanylta. Juuri niin; ja lasta vaivaa jokin hermostollinen; hänellä on jotain vikaa maksassa, niin ihmiset sanovat. Se oksentelee paljon; juuri niin. Se on huolestuttanut teitä, ja te olette täällä hänen takiaan. Se on näin sanoo Herra.

¹⁴⁰ Olkaa te tuomari. Pitävätkö nämä asiat paikkansa? [Sisar sanoo: ”Aamen.”] Minä en tiedä, mitä minä olen teille sanonut; ääninauha tietää. Hän tietää; hän kertoo minulle. Nyt, se oli jollekulle muulle, jollain tapaa. Pankaa se nenäliina, joka teillä oli kädessänne, kun voitelu oli teidän päällänne, jonkun toisen päälle, älkääkä epäilkö, niin te saatte sen, mitä te pyysitte. Jos Jumala tietää, mistä oli kyse, hän tietää, mitä tuleman pitää. Älä epäile; lähde uskoen.

¹⁴¹ Hyvää päivää, herra. [Veli sanoo: ”Kiitos Jumalalle.”] Minä luulisin, että me emme tunne toisiamme. [Mies: ”Ehdottomasti.”] Olemme vieraita toisillemme.

¹⁴² Hän sanoi, ettemme ole koskaan aiemmin elämässämme tavanneet tätä aamua ennen. Nyt, jokainen nyt todella kunnioittava, voitelu on jo parhaillaan tulossa päälleni, nimittäin; voisinpa minä selittää tätä.

¹⁴³ Mutta, Jumala tuntee teidät, herra, ja jos Herra Jumala näyttää minulle, mikä teidän ongelmanne on, otatteko te hänet vastaan omana parantajananne, tai Vapahtajananne, tai mikä tarve teillä sitten onkin; otatteko? [Veli vastaa: ”Varmasti otan.”] Nyt, kun näky tulee, todella kuunnelkaa sitä.

¹⁴⁴ Te yritätte mennä lattian poikki, ja teidän polvessanne on jotakin. Se on niveltulehdus; polvessanne. Teillä on vikaa myös silmissänne; ne ovat heikkenemässä; ja teillä on myös vikaa korvassa; ja teillä on myös vatsavaiva. Pitää paikkansa. Te ette ole tästä kaupungista; te olette Somersetista, Kentuckysta; teidän nimenne on herra Hudson. Nyt, palatkaa ja uskokaa kaikesta sydämestänne, niin te parannutte. Uskokaa siihen koko sydämestänne.

¹⁴⁵ Uskovatko kaikki koko sydämestään, jokainen? Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö, vaan uskokaa ainoastaan.

¹⁴⁶ Herra tuntee teidät, sisar. Uskotko sinä, että hän pystyy näyttämään minulle, mistä syystä sinä olet täällä? [Sisar sanoo: ”Uskon. Minä tiedän sen.”] Jos hän tekee sen, otatteko te sen vastaan? [”Kyllä.”]

¹⁴⁷ Tämä iso kaveri, joka istuu tässä, kyllä, uskoisin, että me emme tunne toisiamme, herra. [Veli sanoo: ”Kyllä, herra.”]  Mutta hetki sitten, kun minä puhuin sen miehen kanssa, teille tapahtui jotakin. Te sanoitte sydämessänne: ”Minä uskon tuon.” Se on totta, eikö olekin? [”Aamen.”] Jos Herra Jumala paljastaa minulle, mistä te haluatte parantua, otatteko te sen vastaan?” [”Kyllä.”] Teillä on jonkinlaista yskää, mikä kiusaa teitä; juuri niin. Nostakaa kätenne. Selvä. Jos te uskotte, teillä ei tule enää ikinä olemaan sitä; se lähtee teistä. Uskokaa se.

¹⁴⁸ Mitä hän kosketti; mitä hän teki? Hän kosketti Ylipappia, ei minua. Se voi… minä en ole koskaan tavannut tätä miestä, en tiedä hänestä mitään.

¹⁴⁹ Uskotteko te ylösnousseeseen Jeesukseen? Eikö tämä olekin samaa, mitä hän teki ylösnousemuksensa jälkeen osoittaakseen olevansa tuo sama? Joku sanoi: ”Mikä henki tuo on?” Henki todistaa aina itsestään, se… Me olemme oksia, hän on viiniköynnös. Kurpitsan versot tuottavat kurpitsoita; viiniköynnös tuottaa viinirypäleitä; omenapuu tuottaa omenia. Kristillinen elämä tuottaa Kristusta. Ei se ole sen kummempaa.

¹⁵⁰ Teidän silmänne ovat heikentymässä, ja te haluatte rukousta silmänne takia. Pitää paikkansa, eikö pidäkin? Pitää paikkansa. Nostakaa kätenne. Nyt, minä en tunne teitä, mutta Jumala tuntee; mutta elämäänne te ette voi pitää piilossa.

¹⁵¹ Tässä; minä näen jotain muutakin – sairaalan. Nyt, hetkinen vain, se ei ole silmätutkimus; ei ole. Se on leikkaus; se ette ole te; se on teidän ystävänne, jolla oli se leikkaus; ja se on jokin – tyräleikkaus, ja te olette huolissanne siitä, koska te tiedätte, että kyse on jostakin muusta kuin tyrästä. Juuri niin. Se tapahtui Corydonissa, Indianassa; juuri niin. Uskotteko te nyt koko sydämestänne? [Sisar sanoo: ”Varmasi uskon.] Menkää ja ottakaa vastaan se, mitä te pyysitte Herran Jeesuksen nimessä.

¹⁵² Teidän kasvonne ovat tutut. Ellen ereh… koska, tämä on voitelua, nähkääs. Mutta, sikäli kuin minä muistan, ettekö te olekin saarnaaja? Nyt, minä halusin tietää niin, että seurakunta ymmärtäisi, ettei kyse ole mistään… ettei siinä ole mitään, kun tunnen jonkun – minä tunnen ihmisen; mutta sitä, miksi te olette täällä, minä en tiedä; mutta minä tiedän, että te olette saarnaaja, jostakin päin Blackiston Hilliä, tai jostakin sieltä päin; koska te olette käynyt kerran kotonani, luulisin, että rukoilisin jonkun lapsen puolesta, tai jotain… kyllä. Se on jotain, mikä koski jotakuta lasta; kyllä.

¹⁵³ Mutta teillä on jokin suolistovaiva; minäpä kerron teille jotain, niin te tiedätte, olenko minä Jumalan palvelija. Teillä on sydämellänne joku, jonka puolesta rukoillaan, ja se on joku rampa tyttö. Hän ei ole täällä, hän on tuolla joen toisella puolella; hän on Kentuckyssa. Uskokaa nyt kaikesta sydämestänne, niin te voitte saada sen, mitä pyysitte, aamen.

¹⁵⁴ Uskotteko te? Jos voi uskoa, voi saada. Älkää epäilkö. Entä te yleisö, siellä takana? Uskotteko te?

¹⁵⁵ Siellä kaukana, värillisellä rouvalla, joka istuu siellä vasemmalla puolella, on alkava naistenvaiva – joka istuu siinä vasemmalla. Jos te uskotte koko sydämestänne, rouva, te voitte ottaa vastaan parantumisenne. Uskotteko te siihen? Oikein; värillinen nainen, joka istuu siellä tolpan vieressä, sen miehen vieressä… hän on kohottanut nyt kätensä. Teillä on naistenvaiva; Selvä, Herra Jumala on parantanut teidät, sisar. Teidän uskonne on parantanut teidät.

¹⁵⁶ Näettekö te tuon valon joka leijuu siellä, tämän naisen päällä? Katsokaa sinne.

¹⁵⁷ Oi, miten valtavaa! Herra Jumala ei epäonnistu koskaan. Olkaa kunnioittavia; minä olen todella iloinen siitä, että hän elää; hän elää sydämessämme.

¹⁵⁸ ”Jos voit uskoa, kaikki on mahdollista.” [Mark. 9:23]

¹⁵⁹ Oletan, että me emme tunne toisiamme. Minä en tunne teitä; en ole koskaan tavannut teitä, mutta Jumala tuntee teidät. Jos olenkin joskus nähnyt teidät jossain, en ole siitä tietoinen. Mutta, jos Herra paljastaa minulle, mistä syystä te olette täällä, uskotteko te, että minä olen hänen palvelijansa, uskotte, että hän on noussut kuolleista? Jos me olemme vieraita toisillemme, on oltava jokin voima, joka ilmoittaa minulle, miksi te olette täällä. Te olette täällä suonikohjujen takia, minkä takia te rukoilette. Aivan niin.

¹⁶⁰ Nyt, rukoilkaa jonkun toisen puolesta, ja ottakaa selvää, olenko minä Jumalan palvelija; todella, rukoilkaa jonkun toisen puolesta, ja katsokaa, paljastaako Jumala jotain.

Uskotteko te siihen?

¹⁶¹ Nyt, hän on levoton ja hermostunut, hänellä on munuaisvaiva, ja hän asuu Corydonissa. Näin se on, eikö olekin? Nyt, uskotteko te? Menkää nyt ja ottakaa vastaan se, mitä te olette pyytänyt.

¹⁶² Minä pyydän teiltä; minä haastan teidän uskonne uskomaan; kaikkialla tässä talossa, ei ole väliä, missä te olette, uskokaa ainoastaan.

¹⁶³ Siellä aivan takana, seisoo nuori mies ja rukoilee Fort Waynessa olevan ystävänsä puolesta, joka on sokea. Uskotko sinä, että Jumala parantaa hänet? [Veli sanoo: ”Aamen.”] Selvä, silloin sinä voit saada sen.

¹⁶⁴ Te muut, siellä takana, uskokaa: siellä aivan kaukana, takana – uskokaa. Haastakaa, haastakaa tämä; Jumala olkoon armollinen.

¹⁶⁵ Se värillinen nainen, joka istuu siellä alhaalla, te, jolla on kasvain, uskotteko te, että Herra parantaa teidät, rouva, aivan siellä takapenkissä, siellä ihan takana, jolla on pikkuinen pillerihattu päässä, jolla on käsi koholla? Uskotteko te, että Jumala parantaa teidät tuosta kasvaimesta? Jos uskotte, nostakaa kätenne, ja heiluttakaa sitä hänelle. Selvä; silloin, lähtekää kotiin ja tulkaa terveeksi.

Oi, Herra on suurenmoinen!

¹⁶⁶ Täällä edessä istuu eräs rouva, joka istuu siinä keskellä, vähän takana, hän rukoilee; Herran enkeli seisoo hänen vierellään; ja se, hänen ystävänsä, joka rukoilee… hän rukoilee – hän ei asu täällä; pikkukaupungissa, jonka ympärillä kasvaa paljon mäntyjä. Se on Henryville, Indianassa, ja nainen rukoilee kälynsä puolesta, jolla on sydänvaiva. Uskotteko te siihen? Jos voitte uskoa – te, joka istutte siellä takana – uskokaa Jumalaan ja ottakaa vastaan. Selvä.

¹⁶⁷ No niin, rouva. Te olette minulle vieras; minä en tunne teitä, mutta Jumala tuntee teidät. Jos te uskotte, kohottakaa kätenne, rouva; se rouva, jolla on silmälasit. Selvä; siinä se.

¹⁶⁸ Mitä te ajattelette? ”Herra, meidän Jumalamme, hän on Jumala!” Hän ei ole kuollut; hän ei ole kuollut, vaan hän elää. Hän ei vain elä, vaan hän on täällä läsnä.

Onko tämä se… [Joku sanoo: ”Kyllä.”]

¹⁶⁹ Olemmeko me vieraita toisillemme – luulisin niin. Tämä on meidän ensimmäinen kokouksemme, luulisin, mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Mitä te niin kovin pelkäätte? Ja lopettakaa niiden hajujen ja parfyymien ajatteleminen ja niin edelleen; hankkiutukaa niistä eroon. Ainoastaan, uskokaa Jumalaan; painakaa se mieleenne; palatkaa kotiin, ja olkaa terve, jos te uskotte siihen.

¹⁷⁰ Teillä on ollut joitakin ongelmia. Näen teidän menevän sisään ja lähtevän pois sairaalasta; yksi, kaksi, kolme kertaa – leikkaus; paksusuolessa on ollut; kasvaimen tapaisia, paksusuolessa; ja te ette ole tästä kaupungista, te olette kentuckylainen, ja te olette kaupungista, jossa minä olen käynyt, Cambersvillestä. Rouva Vaughn, palatkaa ja uskokaa siihen – te voitte saada sen, mitä pyydätte.

¹⁷¹ Uskotteko te kaikesta sydämestänne?

¹⁷² Haluaisitteko te lähteä syödä illallista ja päästä tuosta vatsavaivasta? Selvä, jatkakaa vain; te uskotte Jumalaan.

¹⁷³ Haluatteko te voittaa tuon niveltulehduksen ja tulla terveeksi? Jatkakaa vain tietänne eteenpäin‚ uskokaa siihen.

¹⁷⁴ Uskotteko te, että Jumala parantaa tuon sydänvaivan? [Joku veli sanoo: ”Varmasti.”] Jatkakaa vain tietänne; uskokaa siihen.

¹⁷⁵ Tämä mies, joka istuu siellä takana, siinä päässä, jolla on valkoinen paita; ei, se on veli Funk; aivan siinä hänen takanaan. Te tahdotte Pyhän Hengen kasteen, ettekö tahdokin? Selvä; jos te uskotte siihen, te tulette saamaan sen; aamen.

¹⁷⁶ Mitä te arvekette, pikkurouva, joka istutte siellä, jolla on niveltulehdus, te, joka katsotte minua kasvoihin. Te olette Middletownista, Ohiosta. Haluatteko te uskoa? Tuo on oivallista uskoa, ihmiseltä, joka ei edes ole kristitty. Te ette tunnustaudu kristityksi; juuri niin. Otatteko te Jeesuksen vastaa Pelastajananne? Uskotteko te häneen ja otatteko te ylösnousseen Herran vastaan Pelastajananne [/Vapahtajananne]. Minä en tunne teitä; en ole ikinä tavannut teitä, aivan niin, mutta jos te otatte hänen vastaan ylösnousseena, Herrana, juuri nyt sydämeenne, teidän syntinne ovat annetut anteeksi, ja Jumala parantaa teidät. Nostakaa kätenne hänen puoleensa ja uskokaa häneen. No niin, jatkakaa vain tietänne, ja iloitkaa.

Minä haastan teidän uskonne; minä haastan teidät uskomaan tähän.

¹⁷⁷ Me olemme vieraita toisillemme, mutta Jumala tuntee teidät. [Veli sanoo: ”Minä tunnen teidät, mutta te ette tunne minua.”] Te tunnette minut, mutta minä en tunne teitä; niinkö se oli? Uskotteko te, että Jumala voi näyttää minulle, miksi te olette täällä? ”Aamen”]

¹⁷⁸ Selvä, kuinka moni uskoo sen?

¹⁷⁹ Voi, miten te voitte olla uskomatta? Eikö Jumala voi… onko Jumala ollenkaan avannut teidän silmiänne? Monet ihmiset täällä tuntevat minut. Minä olen kasvanut täällä teidän keskellänne. Miten minä voisin… Katsokaa elämääni taaksepäin, ja tutkikaa, olenko minä ikinä sanonut mitään, mikä ei olisi toteutunut täydellisesti ja ollut totta? Tutkikaa, ja nähkää, pitääkö se paikkansa.

¹⁸⁰ Nyt, mitä minä tässä kerron teille? [Että] Jeesus Kristus on noussut kuolleista; hän elää, hän on täällä. Nyt on pääsiäinen, ja pääsiäisiä on ollut 2000 vuotta, mutta nyt illan valot loistavat. Ennen loisti idässä ja nyt loistaa lännessä.

¹⁸¹ Herra, tämä voisi jatkua neljä tuntia, jos tämä mies sanoo, etten minä tunne häntä… hän on ehkä nähnyt minut jossakin kokouksessa, tai jossakin paikassa, en tiedä. Jumala tietää, minä en. En tiedä, missä olisin häntä ollenkaan nähnyt; en tiedä koskaan nähneeni häntä, mutta hän sanoi nähneensä minut. Jos Jumala paljastaa tälle miehelle jotakin, mitä hän tietää, kuten Filippus meni ja haki Natanaelin, ja toi hänet, niin kuinka moni sanoisi: ”Tämä ratkaisi asian lopullisesti minun kohdaltani”?

¹⁸² Pitäisittekö kättänne merkiksi, etten minä tunne teitä; nostakaa vain kätenne, jos minä en tunne teitä, enkä tiedä teistä mitään. Minä en tiedä teistä mitään, en ole koskaan elämässäni nähnyt teitä sikäli, kun minä tiedän.

¹⁸³ Nyt, jos Jumala suo tämän, kuinka moni sanoo: ”Minä otan hänet vastaan nyt heti ylösnousseena Herrana, ja Pelastajanani?

¹⁸⁴ Parantamaan, minä en kykene, herra. Minulla ei ole voimaa parantaa. Ainoa, mitä minulla on, on lahja, että Jumala antaa minulle luvan toimia.

¹⁸⁵ Ja nyt, väsyneenä ja heikkona, nämä näyt lähestulkoon tappavat minut. Se on pahempaa, se on raskaampaa kuin saarnaaminen, tai lammessa seisominen; se on raskasta, mutta, Jumala on hyvä.

¹⁸⁶ Teillä on jotakin vikaa selkärangassanne; ja se on kasvain, teille on kerrottu, että se on selkärangassa. Se pitää täsmälleen paikkansa. Nyt, uskotteko te nyt?

¹⁸⁷ Nyt, katsokaa, mitä enemmän minä puhutan tätä miestä, sitä enemmän tulee sanottua. Minä haluan pyytää teiltä nyt; olkaa kunnioittavia; olkaa kunnioittavia. Te rukoilette jonkun puolesta, ja katsotaanpa, paljastaako Jumala sen. Minä vaadin ketä tahansa teistä tekemään tämä sama, keskittykää nyt.

¹⁸⁸ No, nyt, minussa ei ole mitään; minä en pysty teitä auttamaan; minä olen ihminen.

¹⁸⁹ Ja – mutta Jeesus on Jumala, ja hän on läsnä. Ettekö voi… onko teidän silmänne auki nähdäksenne sen? Katsotteko te verhon läpi, jotta näkisitte? Kaksituhatta vuotta, hän on ollut täällä; hän on puhunut teille sanassa; hän on puhunut teille saarnoissa, koko ajan, ja hän on nyt täällä, ja ilmaisee itseään.

¹⁹⁰ Minä yritän pitää teidän sydämelläni, [Veli sanoo: ”Minun selkäni vaivaa minua.”] Kyllä, minä näen kuinka teitä tutkitaan; se on selkärangassanne; se on kasvain; ja te rukoilette vaimonne puolesta. Jos Jumala näyttää minulle, mikä teidän vaimoanne vaivaa, uskotteko te, että minä olen hänen profeettansa? Hänen korvissaan, eikä vain ne, vaan minä näen nuoren miehen ilmestyvän; se on teidän poikanne. Jos Jumala paljastaa minulle mikä teidän poikaanne vaivaa, uskotteko te minun olevan Jumalan profeetta? Uskooko yleisö? Poika, tässä; hänen hermonsa vaivaavat häntä, ja ihosairaus. Se pitää täsmälleen paikkansa. Se on näin sanoo Herra. Uskotteko te, että saatte sen, mitä pyydätte? [Veli sanoo: ”Aamen.”] Siinä tapauksessa, jatkakaa tietänne ja riemuitkaa.

¹⁹¹ Kuinka moni uskoo kaikesta sydämestään?

¹⁹² Nyt, minä haluan, että te teette minulle palveluksen; pankaa kätenne toinen toistenne päälle, ihan hetkeksi; juuri siinä, missä te olette – pankaa kätenne toinen toistenne päälle.

¹⁹³ Voi mikä hetki! näettekö te sen, ystävät? Ymmärrättekö te, että tässä ei ole kyse minusta?

¹⁹⁴ Kyllä, se pikkurouva siellä, jolla on silmälasit, jolla on naistenvaiva, joka vuotaa. Älkää huoliko siitä – te, joka istutte siellä. Se on ohi; tulee valoa, se on lähtenyt teistä.

¹⁹⁵ Jokin on läsnä; jokin, joka on yliluonnollinen, jokin, joka on todellinen. Hän tietää ja tuntee teidän syntinne; hän tietää teistä kaiken; eikö hän olekin Herra Jeesus? Silloin, minä sanon teille… jos minä olen sanonut teille, että se on totta, ja hän on osoittanut sen olevan totta, niin minä puhun teille nyt totta. Jokainen teistä voi juuri nyt parantua, jos te vain otatte vastaan tämän, ei päällänne, vaan sydämellänne. Jos te päätätte asian nyt, kun te olette kaikkivoivan Jumalan edessä, yhdenkään raihnaisen henkilön ei tarvitse kävellä ulos tästä talosta; jokainen meistä voi lähteä täältä täysin terveenä, jos te vain uskotte. Jos hän kuulee minun rukoukseni täältä, hän kuulee minun rukoukseni sieltä, eikä hän kuule vain minun rukoukseni, hän kuulee teidänkin rukouksenne,

¹⁹⁶ Nyt, Raamattu sanoo; ”Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hän on osoittanut sen todeksi; Raamattu sanoo: ”Hän on noussut kuolleista”; hän on osoittanut senkin todeksi. Pitääkö se paikkansa?

¹⁹⁷ Nyt, minä haluan pyytää teiltä jotakin. Jeesus sanoi näin; hänen viimeiset sanansa, ennen kuin hän lähti maan päältä: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kuinka moni täällä, on uskova? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Te olette nyt niitä uskovia; ”nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaiden päälle, nämä parantuvat.” Onko tuo lupaus tosi? No, te olette uskovia; teidän kätenne ovat toinen toistenne päällä. Silloin Raamattu on oikeassa.

¹⁹⁸ Nyt, rukoilkaa jokainen toinen toistenne puolesta, aivan samalla tavalla kuin te rukoilette omassa seurakunnassanne. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle ja rukoilkaa toinen toistenne puolesta pannessanne kätenne toistenne päälle nyt. Todella, rukoilkaa toistenne puolesta, kun me rukoilemme.

¹⁹⁹ Oi, Herra, jos sinä tulet tänä iltana ja otat seurakuntasi, meillä ei ole mitään verukkeita. Sinä olet täällä. Kuten tämä tulipatsas, joka johdatti Israelin kansaa, jonka kuva roikkuu tuolla seinällä, sinä yhä olet sama Jumala tänäkin iltana, jolla on sama voima ja joka osoitat sen samalla tavalla. Sinä olet noussut kuolleista, ja tämä on todiste siitä, että sinä olet noussut kuolleista. Nyt, Herra Jumala, tee suurenmoisia tekoja ihmisten sydämissä. Anna anteeksi jokainen synti ja paranna jokainen sairaus. Vastaa ihmisten rukouksiin, herra; ja kuule nyt palvelijasi rukous.

²⁰⁰ Minä tuomitsen nyt jokaisen sairauden, jokaisen riivaajan, jokaisen kiusaajan voiman ja sanon kiusaajalle: ”Tule ulos näistä ihmisistä; tule ulos heistä Jeesuksen Kristuksen nimessä; lähde heistä, heillä on kädet toinen toistensa päällä, he ovat Jumalan palvelijoita. Tule ulos, saatana; minä vannotan sinua Jeesuksen nimessä. Tule ulos ja tule heitetyksi ulos pimeyteen, äläkä vaivaa ihmisiä enää, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

²⁰¹ Kuinka moni teistä uskoo, että Jumala on parantanut hänet juuri nyt? Nouskaa ylös; jos sinä olet rampa, nouse siitä huolimatta; siinä kaikki. Enkö minä sanonut teille, että te tulette näkemään Jumalan kirkkauden? Jos täällä on yhtään rampaa, joka ei pysty kävelemään, kävele käytävää edestakaisin; jos on joku, jonka toinen korva oli kuuro, pane sormesi kuulevaan korvaasi ja ala kuulla sillä huonolla. Jos on joku, joka kärsi joka ei pystynyt nostamaan kättään; nouse ylös; Kristus… katso noita käsiä, jotka nousevat ylös, niiden, joiden käsi oli kipeä; aamen. Minä sanon, että hän [Herra] on täällä.

²⁰² No niin, Gertie-sisar.

Nyt hän, elää, mun Kristus Herrani
hän kävelee ja puhelee mun kanssain iäti.
Hän elää; hän elää suo pelastuksensa
sä kysyt, kuinka tiedän sen; hän elää minussa!

²⁰³ Uudestaan kaikki!

Nyt hän, elää, mun Kristus Herrani
hän kävelee ja puhelee mun kanssain iäti.
Hän elää; hän elää suo pelastuksensa
sä kysyt, kuinka tiedän sen; hän elää minussa!

²⁰⁴ Sanokoon tämä suuri yleisö, sanokaa: ”Halleluja!” [Seurakunta sanoo: ”Halleluja.”] Herra elää; Herra elää! Ylistäkää hänen nimeään; ylistäkää hänen nimeään; halleluja, halleluja!

Hän elää, hän elää

Heilutetaan käsiämme hänelle.

…mun Kristus Herrani.
hän kävelee ja puhelee mun kanssain iäti.
Hän elää; hän elää suo pelastuksensa
sä kysyt, kuinka tiedän sen; hän elää minussa!

²⁰⁵ Kuinka moni rakastaa tätä vanhaa laulua, sanokoon: ”Aamen”? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Puristakaa viereisen henkilön kättä, sanokaa ”Kiitos Jumalalle; ylistys Jumalalle; kiitos Jumalalle; ylistys Jumalalle”!

Selvä: Uskoni katsoo vaan, Golgatan Karitsaan. Oi, miten…

Uskoni katsoo vaan
Golgatan Karitsaan, Pelastajaan.
Rukoilen sinua, synnistä puhdista
Omasi tahdon olla kokonaan

²⁰⁶ Painetaanpa päämme nyt, kunnioittaen, kaikkivoivan, ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Suokoon Jumala siunauksensa jokaiselle; siunatkoon Herra teitä jokaista, runsaasti, antakoon teille parasta, mitä on olemassa. Levätköön hänen armonsa teidän yllänne, jokaisen, joka nosti kätensä parantuaksensa. Älkää ikinä kieltäkö sitä. Monet pelastuivat; monet ottivat Kristuksen vastaan; Kristus paljasti sydänten salaisuuksia.

²⁰⁷ Me kutsumme teidät uudelleen; vieraat, tabernaakkeliimme palvomaan kanssamme.

²⁰⁸ Minä lauloin hetki sitten niin, että voitelu vähän lähti hetkeksi niin, että pystyin puhumaan. Olen iloinen, että te olitte täällä. On ollut suurenmoista viettää tämä päivä teidän kanssanne; Jumala teitä siunatkoon-

²⁰⁹ Tabernaakkelille: ensi sunnuntaina on ehtoollinen, jalkojenpesu. Jokainen teistä naapureistamme, pysähtykää, ja tulkaa katsomaan meitä. Rukoilkaa meidän puolestamme siihen asti, kun taas tapaamme.

²¹⁰ Painetaan päämme nyt; me pyydämme pastoria, tulemaan lopettamaan kokous, tai sanomaan, mitä hänellä on mielessä.