60-0401M MIKSI?
(Why?)
Tulsa, Oklahoma, USA, 1.4.1960

¹       Kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon.
       Herra, minä uskon, Herra, minä uskon
       Kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon

Painetaan nyt päämme rukoukseen.

Meidän taivaallinen Isämme, sinä tunnet ihmisen sydämen. Ja miten me kiitämmekään Sinua tästä hengellisestä yhteenkuuluvuudesta ja jumalanpalveluksesta näiden rakkaitten ihmisten kanssa, Pyhä Henki on läsnä.

Oi, Jumala, me rukoilemme, että Sinä siunaisit tätä pientä seurakuntaa ja kaikkia, sen jäsenseurakuntia kaikkialla, ja tätä kouluja. Siunaa kansaasi kaikkialla, Isä. Ota kunnia itsellesi ja puhu meille nyt – eteenpäin Sinun Sanaasi. Me pyydämme Jeesuksen nimessä, aamen.

Istukaa.

²       Veljet Williams, molemmat, nuorempi ja vanhempi, veli Osborn ja veljet ja sisaret – älkööt koskaan kuolko. Pysykööt hengissä. Olen tänä aamuna niin iloinen, kun tiedän, palatessani tähän seurakuntaan kaikkien näiden, noin 14 vuoden jälkeen, ja löydän saman loistavan Hengen liikkuvan ihmisten joukossa. Se on kuin jalokivi, todellista Jumalan läsnäoloa. Se on kovin harvinaista. Te – tänä aamuna minä olen varma, että te ette edes tajua miten hyvin teillä menee. Minun silmäni yksinkertaisesti vain lepäävät katsellessani ihmisten kasvoja ja kun näen Jumalan kirkkauden loistavan niistä.

Tommy-veli, ja minä istuimme tuolla vain katselemassa, kun pikkutytöt ja pikkupojat tulevat palvomaan Herraa, ja näimme naisten, nuorien tyttöjen, keski-ikäisten ja kaikkien pestyt ja puhtaat kasvot, ja miehet ilmaisevat sydämestänsä itseään.

Te – olen varma, että se tottuu – te olette tottuneet siihen, koska se on teille jokapäiväistä, mutta minulle se on kuin jalokivi.

³       Kerran, vanha kalastaja oli tulossa mereltä ja eräs mies oli menossa merelle saadakseen levätä. Ja tuo toinen mies oli ollut töissä. Hän oli kuvataiteilija. Ja hän sanoi että hän aikoi pitää lepotauon ja niinpä hän lähti merelle. Hän ei ollut nähnyt sitä milloinkaan aiemmin; hän oli kyllä lukenut siitä, nähnyt kuvia, muttei ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Ja matkalla sinne meren rantaan, sinä aamuna – hän kohtasi tuon merikarhun, tai vanhan merimiehen palaamassa mereltä. Ja hän sanoi: ”Minnekä olet, hyvä mies, menossa?”

Hän vastasi: ”Oi, herra, olen menossa rentoutumaan. Olen lähdössä merelle. Haluan niin kovasti tuntea noitten aaltojen merellisen suolan tuoksun, kun ne liplattavat edestakaisin ja telmivät rannalla. Haluan kuulla kun lokki kirkaisee sen lentäessä yli”, hän sanoi. Ja mies yritti selittää, miten hän oli – mitä hän oli aikonut tehdä.

Ja tuo vanha merikarhu sanoi hänelle: ”Minä en näe siinä mitään puoleensavetävää, mutta olen ollut siellä 40 vuotta. En näe siinä mitään houkuttelevaa.

⁴       Minusta, tästä juuri on kyse. Näettekö? Te ette vain huomaa sitä. Te olette niin siinä sisällä kaiken aikaa – näettekö, mutta se on minulle – se on minulle kuin kukkakimppu taivaasta, joka… Se on jotakin todellista. Näettekö, te voitte tottua mihin tahansa niin, ettei se enää ole kovinkaan puoleensavetävä. Mutta, kun tullaan tilanteeseen, että te olette lukeneet – lukeneet siitä, olette kuulleet siitä, ja sitten te olette tulleet aivan siihen, siinä vain on jotakin, jota te ette – ette – olette – teillä ei ole sanoja ilmaisemaan sitä.

Minulla oli pienet juhlat, siis jokunen viikko sitten veli Outlaw’n seurakunnassa Arizonassa. Minä – minä en ymmärtänyt – olin mennyt – työskentelemään ihmisten keskuuteen… Ja yritin käydä joka organisaatiossa, kirkkokunnassa ja yritin tehdä työtä parhaani mukaan, ja olla välittäjänä ihmisten keskellä. Kävellessäni sinne tuoja päivänä ja katselin tuota joukkoa ja kuulin kuinka kuoro laulaa niin kuin tänäkin aamuna, ja näin nuo nuoret miehet ja nuoret naiset siellä seisomassa, aivan – kasvot loistaen… ja katselin, kuinka eräs vanha ihminen istui siellä, – ihmisten silmät kirkkaina kuin… Jumalan voima – käänsin yksinkertaisesti vain kaulukseni ala, ja heitin takkini pois ja…

Ja sitten törmään siihen taas tänä aamuna. Ehkä, ehkä minulla on – mennä sinne viettämään vielä toinenkin viikko, siltä näyttää. Siinä on vähäsen… tosi hyvää…

⁵       Veli Williams, olkoon Jumala sinun ja sinun poikasi kanssa aina – tässä suurenmoisessa työssä, veli, täällä – lähetystyössä ja sen semmoisissa… Miten minä arvostankaan tätä. Älkää koskaan, koskaan lähtekö pois siitä, ystävät. Pysykää siinä. Pysykää siinä. Näettekö? Älkää antako koskaan tuon palvonnan hengen ja tuon puhtaan pyhyyden kuolla keskuudestanne. Antakaa tuon valon palaa, sillä se on seurakunnan elinehto. Niin on. Se on Kristus seurakunnassaan.

Minä voisin vain seistä ja puhua teille pitkän aikaa, mutta minulla on toinenkin kokous tulossa aivan pian ja minun… Yleensä, ennen näitä parantamiskokouksia minä haluan pysyä hetken Jumalan kasvojen edessä, ja mennä ja rukoilla ja tarkkailla niin kauan, kunnes tunnen, että Hän on läsnä. Ja tänään iltapäivällä on tarkoitus ottaa rukousjono, luulisin.

⁶       En – en voi aivan luvata sitä, mutta luulisin, että kun mennään läpi… Minulla on teidän osoitteenne täällä nyt. Minä en tiennyt, missä te olitte. Ajan aika usein tämän moottoritien kautta mennessäni länteen. Jos satun tulemaan tätä kautta jonakin kokousiltana, tulen käymään, jos te vain laulatte minulla tällä tavalla. Se – se elähdyttää todella… Niin sitä pitää.

Siis, en ole eläissäni osannut laulaa. En pysy mitenkään äänessä, vaikka mikä olisi, mutta siis, jonakin päivänä, kun te kaikki pääsette suureen Kotiin tuolla vuorten takana, tiedättehän, niin siellä on pieni mökki, joka on minun, metsän laidassa siellä, ja niin… Jonain aamuna te saatatte astua kuistillenne ja katsella mäenrinteiden yli ja nähdä aamutähtien laulavan yhdessä, ja syvältä metsästä te kuulette laulun: ”Ihmeellinen armo! Miten ihana ääni se onkaan.” [Armo, suuri ihmeinen.]

Te sanotte: ”Siis, kiitos Jumalalle, vanha veli Branham selvisi. Tuolla hän on. Hän on tuolla ja laulaa täysin palkein, ja se tulee olemaan ”Ihmeinen armo.” No niin, kun minä pääsen sinne. Niinpä minä – olen niin kiitollinen Hänen siunauksistaan.

⁷       Haluaisin kiinnittää teidän huomionne tänä aamuna Jeremian 8. lukuun, 22. jakeeseen.

Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?

Tämä on tavattoman lyhyt teksti, mutta, kyse ei ole siitä, kuinka lyhyt teksti on, vaan kyse on sen sisältämästä arvosta. Monet ihmiset menevät määrän mukaan, mutta se, mistä me puhumme, on laatu.

⁸       Minä kerroin täällä eräästä pikkupojasta jokin aika sitten, keksi, että ullakolla (joen vastarannalla, siitä missä minä asun)… Hän löysi vanhan postimerkin, joka oli jo keltainen. Ja pojalla oli jäätelö mielessään, ja niinpä hän lähti kadulle ja haki käsiinsä erään postimerkkien keräilijän. Ja poika kysyi häneltä: ”Mitä sinä annat minulle tästä postimerkistä?”

”Voi”, hän sanoi, ”annan sinulle siitä dollarin.”

No mutta, poika ajatteli saavansa siitä viisisenttisen, ja niinpä hän myi sen dollarista.

Ja vähän ajan päästä tuo postimerkkienkeräilijä myi sen saman postimerkin sadasta dollarista. Myöhemmin se nousi tuhanteen dollariin. Enkä minä tiedä, mikä sen arvo nyt on.

⁹       Siis, kyse ei ollut tuosta vähäpätöisestä keltaisesta paperipalasta, koska sehän ei ollut edes lattialta nostamisen arvoinen. Sillä on merkitystä, mitä tuossa paperissa oli.

Ja siitä tässäkin on kyse; siitä, mitä tässä paperissa on. Veli Kidson osti tämä Raamatun. Hänen – veli Kidson antoi minulle tämän Raamatun nelisenkymmentä vuotta sitten Houstonissa, Texasissa, jossa minulla oli yksi ensimmäisistä kokouksistani ja siitä lähtien minä olen saarnannut sen mukaan.

Raamattu maksaa noin 20 dollaria, mutta ne sanat, joita minä luin, niissä on ikuinen elämä jokaiselle, joka uskoo. Se on – se on Jumalan Sana.

¹⁰   Haluan ottaa vain yhden – yhden sanan aiheekseni: ”Miksi.” ”Miksi?”

Siis, jos Jumala tekee pakotien kansalleen eikä se kelpaa ihmisille, Hän haluaa tietää, miksei. Miksi ihmiset tekevät niin? Miksi… Ja meistä jokainen tulee tekemään siitä tiliä. Kun Jumala tekee ihmisille keinon parantua, eivätkä ihmiset ota sitä vastaan, niin Hän kysyy: ”Miksi?” Hänellä on oikeus kysyä: miksi. Hänellä on oikeus kysyä: ”Miksi”, jos me emme ota vastaan sitä, minkä Hän on antanut meille.

Kerran, Raamatussa, oli kuningas. Ja hän oli Israelin kuningas. Hän oli Ahabin ja Iisebelin poika. Ja eräänä päivänä, kun hän käveli kuistinsa kattoristikon päällä, hän – hän tipahti siitä läpi kuistille ja loukkaantui. Hän tuli tosi vakavasti sairaaksi. Ja sitten hän kutsui luokseen kaksi miestänsä ja lähetti heidät Ekroniin ottamaan selvää sen maan suurelta jumalalta, Beelsebulilta, kysymään neuvoa, tulisiko hän elämään vai kuolemaan.

Ja jossakin matkan vaiheessa joen rantatörmällä, pienessä savimajassa, asui [oli] profeetta Elia. Ja Jumala puhui Elialle, ja hän meni seisomaan tielle. Ja hän pysäytti nämä kaksi sanansaattajaa ja hän sanoi: ”Palatkaa takaisin ja sanokaa kuninkaalle: ’Miksi hän lähettää pyytämään tätä jumalaa?  Miksi hän lähettää pyytämään neuvoa tältä jumalalta, vieraalta jumalalta? Siksikö, ettei Israelissa ole Jumalaa? Siksikö, ettei Israelissa ole profeettaa, jolta pyytää neuvoa näissä asioissa? Miksi, sitten, hän lähettää sinne?’”

¹¹   Minä ihmettelen tänään, joskus, näissä meidän seurakunnissamme, kun me – niin kun me haluamme tulla tänne, tänä aamuna – miksi mies mahtaa haluta mennä kapakkaan? Miksi joku nuori nainen haluaa tanssilattialle? Miksi nämä ihmiset haluavat juoda viskiä, lievittääkseen särkevää sydäntänsä, kun kaikki nämä siunaukset ja Jumalan voima on täällä meitä varten? Miksi me haluamme allekirjoittaa jonkin kirkkokunnallisen uskontunnustuksen, kun Pyhän Hengen voima on täällä tekemässä meidät onnellisiksi ja vapaiksi? Miksi me haluamme tehdä sen?

Se tuo minulle mieleen erään miehen, joka kuoli lääkärin kynnykselle sellaiseen sairauteen, johon lääkärillä olisi ollut lääke. Siis, jos – lääkärillä on lääke ja tuolla miehellä on se sairaus, ja tuo mies haluaa tulla lääkärin kuistille asti ja koska hän kieltäytyy lääkärin lääkkeestä ja kuolee sinne kuistille, no, eihän hän voi silloin mitenkään puolustella itseään. Ei todellakaan.

Jos – jos tuolla lääkärillä on lääkettä tuohon sairauteen, joka miehellä on, ja hänellä on runsain mitoin tuota seerumia – ”myrkkyä” rokottamaan tuo mies tuota sairautta vastaan, ja se mies kuolee lääkärin kynnykselle, ei se ole sen lääkärin vika. Eikä se ole sen vastamyrkynkään vika. Se johtuu siitä, että tuo mies ei suostu ottamaan sitä myrkkyä. Ehdottomasti näin. Hän kuolee siitä syystä, että kieltäytyy ottamasta myrkkyä. Siitä syystä hän kuolee.

¹²   Syy siihen, että tänäänkin, että ihmiset kuolevat synteihinsä seurakunnan penkkeihin on, että he kieltäytyvät ottamasta ”myrkkyä,” jota Jumala on antanut lää – lääkkeeksi parantamaan ihmisten sydänsurut, sairaudet ja taudit, sairaudet sydämessä, sielussa ja mielessä. Ihmiset yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä sitä. He sanovat: ”Nuo ovat pelkkä hihhuliporukka. Helluntalaisporukka.” Ja ihmiset jatkavat eteenpäin ja yrittävät vaimentaa tuon siunatun asian, jonka Jumala on heille antanut.

Oletko koskaan ajatellut, miksi joku mies juo? Miksi mies… Miksi naiset, nuoret tytöt lähtevät ulos ja – ja näyttävät pääsiäisnoidilta [”Mardi Gras” – karnevaalihahmoja laskiaisena] ja lähtevät ulos näihin peliluoliin ja semmoisiin? Se johtuu siitä, että heidän sydämessään on paikka, joka janoaa jotakin. Ja Jumala loi heidät janoamaan, janoamaan Häntä. Ja ihmiset yrittävät vaientaa tuon siunatun, pyhän janon maailman asioilla. No, sinähän käytät väärin juuri sitä asiaa, jonka Jumala on antanut ihmiselle, jotta hän janoaisi Häntä. Sinä yrität tyydyttää sen maailman asioilla. Se ei tule ikinä onnistumaan. Se ei tule ikinä onnistumaan.

Ja sitten, jos perkele saa sinut tekemään niin, se saa sinut ainoastaan panemaan nimesi seurakunnan kirjoihin ja sitten nimität itseäsi kristityksi. Se yrittää tyydyttää sen sillä. Mutta tyydytystä ei tule ennen kuin Jumalan itse tulee sydämeen ottamaan vallan ja tyydyttämään ihmiset ja siunaamaan heitä ja antamaan heille niitä asioita, jotka Hän loi heidän sydämeensä. Hän haluaa täyttää tuon tilan. Mikään muu maailmassa ei tule täyttämään sitä. Älkää kukaan unohtako sitä.

¹³   Nuoret naiset, nämä pikkutytöt täällä, kauniit pikkuolennot; teidät on tuotu tänne pitämään pitkiä hiuksia ja pukeutumaan oikein, mutta teistä tulee saatanan maalitauluja. Pitäkää Jumalan voima yllänne kaiken aikaa. Älkää koskaan antako sen lähteä. Se suurenmoinen, kallisarvoinen jalokivi, että Jumala on tullut teidän sydämeenne Pyhän Hengen kasteen kautta, tuo ilon ja nautinnon.

Poikasena, lapsena, yritin kaikenlaista, mihin olin tarpeeksi iso ja kaikenlaisia juttuja mihin en ollut tarpeeksi iso. Minä yritin kuitenkin, mutta en koskaan löytänyt mitään, mikä olisi tyydyttänyt, siihen asti, kunnes Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä ja pani sydämeeni tuon jonkin, joka toi täyden tyydytyksen. Kyllä.

¹⁴   Tiedättekö, miten ihmiset tekevätkään töitä löytääkseen johonkin tautiin ”myrkyn”… Profeetta kysyy: ”Eikö ole palsamia” – joka on siis myrkkyä – ”eikö Gileadissa ole palsamia? Eikö täällä ole lääkäriä?” Eikö täällä ole lääkäriä tai ”myrkkyä.” Niin, miksei silloin minun kansani tytärten terveys palautunut? Mikä on vikana? Mikä saa sen aikaan? Sitä ei voi puolustella millään.

Siis, miten ”myrkky” löydetään? Se, mitä ensiksi tehdään – tiede ahertaa erilaisten kemikaalien kimpussa, ja niitä sekoitetaan keskenään laboratoriossa. Sitten bakteereja pannaan kokeeseen ja kaadetaan tätä ”myrkkyä” päälle. Ja sitten otetaan hyvä bakteeri ja paha bakteeri ja tehdään töitä yhdessä niin kauan, kunnes löydetään jokin joka tappaa sen pahan bakteerin – jos se ei ole antibiootti, ja – ja hyvä bakteeri säilytetään.

Siis, kun ihmisten mielestä siitä on tullut täydellinen, sitä seerumia otetaan ja annetaan koekaniinille ja selvitetään jääkö se koekaniini henkiin, vai kuoleeko se.

Siis, joskus se ei toimi inhimillisten olentojen kanssa. Eikä lääkkeestä voida olla varmoja, koska joskus lääke, joka auttaa toista, tappaa toisen. Ja työn alla on jonkinlainen lääke – tai semmoinen, jolla syöpä yritetään parantaa.

¹⁵   Tässä yhtenä päivänä, kun se kommunisti kohotti sen pullon ja heristi sitä maailman edessä ja sanoi: ”Meillä on – meillä on jotakin, joka vie halvaantuneen ihmisen, halvaantumisensa jälkeen – lihastoiminnot ovat lakanneet – ja palauttaa nuo lihakset.” Se on häpeäksi seurakunnalle. Vapautusta ei annettu kommunismille. Vapautus annettiin seurakunnalle. Näin on – elävän Jumalan seurakunnalle.

Ja kuunnelkaapa, sen sijaan, että me muistelemme tuota ajatusta, seurakunnan pitäisi olla liikkeellä eteenpäin Jumalan voimassa, ja ottaa vastaan tämä suurenmoinen voima, joka meillä on keskellämme eikä…

Meistä on erittäin hienoa puhaltaa pilliin… näitä… minä todella rakastan… Sen verran minussa on vielä lasta. Minusta on hienoa kuulla, kun pilli viheltää, mutta silti, höyryä pitää olla niin runsaasti, että myös kone käy, tiedättehän, kun se [veturi] kulkee kiskoilla. Jos me vain löytäisimme sen, mistä tämä suuri voima, jonka Jumala on antanut meille, joka parantaa sairaudet, se paljastaa sydämen ajatukset, se herättää kuolleet, se tekee suuria ja mahtavia asioita, jos me vain pysymme oikealla kaistalla.

¹⁶   Siis, sanotaan, että sydänsairaus on tappaja numero yksi. Olen eri mieltä. Tappaja numero yksi on synti; se on kansakunnan tappaja; se on syntisairaus. Synti on epäusko. Se pääsee seurakuntaan, kietoo ihmiset jonkin ihmistekoisen teologiaan, kimppuun oppeja. [/uskontunnustusten kimppuun]. Ja ensimmäiseksi siis, tuosta ihmisestä tulee epäuskova, mutta kuitenkin uskonnollinen, mutta epäuskova [uskoton].

Uskonnon parissa työskentely on erikoinen juttu, koska antikristus on niin lähellä aitoa asiaa, että se petkuttaisi valitutkin, jos se olisi mahdollista. Kain uhrasi uhrin, aivan samoin kuin Aabelkin: rakensi alttarin, polvistui, palvoi, pani uhrinsa alttarille. Hän teki kaiken yhtä uskonnollisesti kuin Aabel, mutta hän tuli väärää tietä. Jumala ei voinut ottaa sitä vastaan.

¹⁷   Ja Jeesus sanoi: ”Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” Meidän pitää päästä oikeille raiteille. Minä sanon tämän, että ihminen ei ikinä kykene tulemaan Jumalan tykö, ennen kuin me pääsemme Jumalan vankoille raiteille, joka johtaa oikeaan paikkaan. Meidän on saatava tapetuksi juuri oikea sairaus.

Meidän on löydettävä juuri se oikea sairaus, se sairaus, joka pitää saada tapetuksi, on syntisairaus: epäusko. Ja siihen me emme pääse, ennen kuin me saamme oikeaa myrkkyä. Ja sitä oikeaa myrkkyä on jossakin Jumalan taloudessa, tai sitten Hän ei ole ikinä sitä reseptiä edes kirjoittanut. Näin on. Sitä ei ikinä tule tapahtumaan, ennen kuin me pääsemme tuohon pisteeseen, pääsemme tuohon paikkaan.

Etsitäänpä sitä ja katsotaan, missä se on, jos sellainen resepti yleensä on olemassa, ja katsotaan, mitä tuo myrkky on. Silloin, kun me löydämme sen, niin silloin meillä on todellinen tappaja.

¹⁸   Siis, jotkut ihmiset sanovat: ”Siis, nyt, hetkinen vain. Siis, minä en todellakaan pysty lopettamaan tupakanpolttoa. Mi – minä kyllä olen seurakunnan jäsen, mutta en yksinkertaisesti pysty olemaan polttamatta.”

”Käyn tansseissa, en – enkä yksikertaisesti voi olla käymättä niissä.”

Tiedättekö, mikä on vinossa? Te ette ole vielä ottanut tuota myrkkyä. Ihmisiä ei ole vielä rokotettu, koska tuota myrkkyä ei ole vielä kokeiltu koekaniiniin. Jumala ei ikinä pistä sitä mihinkään koekaniiniin. Hän pisti sitä itseensä ja hän testasi sitä itseensä nähdäkseen, miten se toimisi.

¹⁹   Siis, kerran oli aika, jolloin myrkky ei ollut kovin hyvää, koska sitä pistettiin lampaisiin ja vuohiin ja hiehoihin ja niin edelleen, mutta nyt sitä on testattu Häneen itseensä. Hän oli Se, joka tuli ottaakseen tuota myrkkyä.

Jordanin rannalla, Hänet rokotettiin, kun taivas aukeni ja Jumalan Henki laskeutui asuakseen Hänessä. Hänet rokotettiin. Hän käveli pitkin Jordanin rantoja. Hän ajoi ulos riivaajia. Häntä syljettiin kasvoihin ja Hän vain käänsi toisen poskensa. Hänen partaansa revittiin tukoittain. Sitä testattiin jokaiselle mahdollisella tavalla ja se osoittautui aidoksi. Hän ei todellakaan pyytänyt mitään koekaniinia ottamaan sitä. Hän otti sitä itse. Se oli ihmisen kokoinen urakka.

Niinpä Jumala tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ottaakseen tuon myrkyn päälleen. Hän oli Se, joka tutki sen. Hän oli Se, joka kokeili sitä itseensä. Hän ei pyytänyt ketään toista ottamaan sitä; Hän otti sen itse, omaan ruumiiseensa.

²⁰   Sitten, me huomaamme, tuona päivänä, kun Hän kohtasi kuoleman, myrkky toimi. Myrkky oli aitoa; se oli oikeaa. Ihmiset huomasivat sen, sylkiessään Häntä, Hän kykeni silti rukoilemaan heidän puolestaan. Kun Hänen käsiinsä lyötiin nauloja, Hän sanoi: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” Hän – Hän pani täytäntöön sen, mitä saarnasi. Täsmälleen niin, koska se myrkky, jolla Hänet oli rokotettu, piti pintansa.

Eräs kysyi minulta kerran: ”Saako minun poikani istua Sinun oikealla ja vasemmalla puolellasi?”

Hän sanoi: ”Ei minun asiani ole sellaista antaa mutta, kykenettekö te ottamaan saman rokotuksen, jolla minut on rokotettu?” Voitteko te ottaa Jumalan rokotuksen?

Sitten, Golgatalla tuli osoitetuksi, että se toimi. Se oli hyvää. Siis, näyttö tulee tässä: nostaako se kuolleet? Mutta, pääsiäisaamuna, rokotus piti yhä pintansa, sillä haudan sinetit murtuivat. Ja Herran enkeli laskeutui, ja kivi vieritettiin pois, ja Jumalan Poika, joka oli haudassa, keskellemme ihmiseksi tullut Jumala, Hän tuli esiin ja osoitti, että tuo rokote pitäisi pintansa kiusauksissa, sairauksissa sekä ylösnousemuksessa – se pitää yhä.

²¹   Miksi minun kansani tyttäret ovat sairaita? Eikö Gileadissa ole palsamia? Sitä on runsain mitoin. Hän vuodatti sitä korkeuksista. Kun opetuslapset näkivät, ja ihmiset, jotka oli kutsuttu ikuiseen elämään näkivät, että tuo rokote, joka pystyi saamaan kääntämään poskensa tänne puolelle ja tänne puolelle, – Hän, joka kykeni kohtaamaan kuoleman kasvoista kasvoihin, jolla oli varmuus siitä Kirjoitukset pitivät paikkansa… Kun ihminen on rokotettu Jumalan rokotteella, joka on Pyhä Henki, on yhtä mieltä jokaisen Sanan kanssa, jonka Jumala on sanonut. Ne ihmiset eivät veistele Raamattua saadakseen tehdyksi siitä jonkin ihmistekoisen teologian. Hän ottaa vastaan jokaisen Sanan, jonka Jumala kirjoitti. Hän sanoo: ”Se on totta. Se on totta.”

²²   Jeesuksella oli totuus, sillä Jumala oli sanonut profeettansa kautta: ”Minä en salli Pyhäni nähdä katoavaisuutta, enkä anna Hänen sielunsa menne helvettiin.” Se juuri oli neula, joka oli täräytetty Hänen suoniinsa, mutta pääsiäisaamuna Hän tiesi tulevansa ulos sieltä, koska Raamattu sanoi niin. Ja mätäneminen alkaa 72:ssa tunnissa, kolmessa päivässä ja yössä. Hänen oli noustava kuolleista, tai sitten Kirjoitukset olisivat rauenneet tyhjiin. Ne eivät voi raueta tyhjiin. Jumala oli luvannut sen. Eläkää kirjaimelleen sen mukaan.

²³   Eräänä päivänä oli 120 muuta, jotka halusivat tuon rokotuksen. He olivat nähneet Hänet. Oi, kiitos Jumalalle. Jeesus sanoi: ”Jos te haluatte tuon rokotuksen, menkää ylös Jerusalemiin ja odottakaa. Älkää ruvetko intoilemaan. Odottakaa ainoastaan. Minä lähetän sen. Meillä on yläkerrassa sen täysi resepti.”