60-1205 EFESON SEURAKUNTA-AJANJAKSO
(Ephesian Church Age, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 5.12.1960

¹          Herra siunatkoon teitä.

Ajaako täällä joku uutta Dodgea, jonka rekisterinumero on WX-2129, joka on pysäköitynä sinne kadun toiselle puolelle? Hän on jättänyt pitkät valot päälle. Ja jos se on jonkun auto täältä, niin menisitkö sammuttamaan autosi valot. Se on aivan tässä vasemmalla puolella katua, suoraan alas Eight Streetillä. Luulisin, että se on New Albanyn numero, WX-2129. Uusi punainen Dodge. Tai ainakin vuoden ’59 tai ’60 mallia, jotakin sellaista. En tiennyt, oliko se joku täältä tai jostakin muualta. Hyvä on, se oli tääl­tä. Ja niinpä oli hyvä asia mainita siitä. No niin, en sano, että vain naiset unohtaisi­vat sen, koska minäkin teen niin.

²          Nyt, on todella hyvä olla takaisin jälleen tänä iltana palveluksessa, ja olla osallinen tästä hienosta yhdessäolosta Sanan ympärillä. Oletteko te nauttineet siitä? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Oi, todellakin, meillä yksinkertaisesti on ihmeel­listä aikaa. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee auttamaan meitä jatkamaan eteenpäin.

³          Nyt, veljeni hankki tänne taulun, mutta se on vähän matala, se ei ulotu tarpeeksi korkealle. Niinpä huomenna me yritämme asettaa sen tänne ylemmäksi, niin että… Ha­luan piirtää joitakin erilaisia asioita, joita haluan selittää, niin että te voitte… niin että voitte olla varmat että käsitätte sen.

⁴          Eilen illalla, tai eilen, pieni tyttäreni Saara… oli jotenkin huvittava. Äiti ja minä olimme tarkistamassa erästä pientä paperia; hän oli kirjoittamassa muistiinpano­jani. Ja hän oli kirjoittanut kaiken aivan oikein, Jesaja, Matteus ja kaiken muun. Ja aivan tuon paperin alaosassa hänellä oli kirjoitettuna: “Ja kuolemalla… Haudalla ei enää ole mitään voittoa siinä, ja kuolemalta on pistin vedetty ulos.” Hän on noin seitsemänvuotias. Ja sitten hän sen sijaan, että olisi sanonut “Ilmestyskirja” [revelation] sanoi “Vallankumousten kirja” [revolution]. No niin, se osoittaa, että he ovat kiinnostuneet ainakin jostakin, eivätkö olekin? Uskon, että veli Collinsin pieni tyttö on istumassa siellä takana. He kirjoittivat “Revolution”? “Vallankumousten päivä”, niin kuin veli Neville sanoo. Hän ainakin on samaa mieltä Saaran kanssa. Uskon, että meidän kaikkien on oltava.

⁵          No niin, meillä todella on suurta aikaa. Oi, Herra siunaa meitä. Menin tutkimaan huoneeseeni heti sen jälkeen kun sain lapset kouluun tänä aamuna ja tulin ulos vasta hetki sitten; minulla on ollut ihmeellistä aikaa. Myös eilen illalla tutkistelin melko myöhään.

⁶          Ja noin kello puoli kolme aamulla, joitakin ihmisiä tuli pohjoisesta ja he herättivät minut rukoilemaan erään pienen tytön puolesta, joka oli kuolemassa. Ja olen varma, että Herra antaa hänen tulla terveeksi. He vain tulivat koko matkan Bedfordista, Indianasta, ja pyysivät, että tuon pienen tytön puolesta rukoiltaisiin silloin. Kaksi miestä, jotka olivat olleet kokouksessa eilen illalla, ajoivat koko matkan sinne ja sit­ten koko matkan takaisin tänne ja jälleen koko matkan sinne. Heiltä kului luultavasti koko yö ajamiseen. Ja niinpä on hyvä tietää, että ihmisillä on senkaltainen luottamus ja usko Jumalaa.

⁷          Oi, tämä on suuri päivä, jossa me elämme. Ja me odotamme nyt, näistä seurakunta-ajanjaksoista saavamme yhä enemmän ja enemmän.

⁸          Me yritämme nyt aloittaa hieman aikaisemmin kunakin iltana, voidaksemme lopettaa ajoissa. Ettekö pidäkin sitä parempana? Ja se antaa ihmisille, joiden käydä töissä, tilaisuuden päästä ajoissa kotiin, niin että he voivat mennä työhön. Eilen illalla me olimme täältä ulkona noin viisi tai kymmenen minuuttia yli yhdeksän, tai ainakin minä lopetin silloin. Ja me olemme myös iloiset kaikista vierailevista sananpalvelijoista, jotka ovat kanssamme tänä iltana. Näen Junior Jacksonin, veli Carpenterin, veljemme sieltä seurakunnasta. Ja monia toisia on täällä korokkeella ja yleisön joukossa.

⁹          Ja minulle kerrottiin tänään, että eräs hyvin kallis ystäväni, joka oli kanssani lähetyskentillä, veli ja sisar Andrew, kaukaa Kiinan sisäosista, olivat kokouksessa eilen illalla. Mikä ihmeellinen aika meillä olikaan yhdessä Jamaikalla viime vuonna. Meillä oli suurta aikaa, minä olin heidän luonaan. Ja minun… Olisivatko veli ja sisar Andrew läsnä täällä tänä iltana tässä kokouksessa? Kyllä, siellä he istuvat ai­van rakennuksen takaosassa. Voisitteko nousta hetkeksi seisomaan, veli ja sisar Andrew. Herra siunatkoon teitä. Me olemme niin iloiset nähdessämme teidät, veli ja sisar Andrew. Minä annoin heille kutsun tulla viime vuonna ollessani siellä.

¹⁰     En nyt sano sitä heidän läsnä ollessaan (aioin sanoa enemmän, mutta en tule sitä nyt sanomaan), mutta he ovat niitä, joita minä kutsun todellisiksi lähetyssaarnaajiksi. Jos he tulevat tänne huomenillalla, niin pyydämme heitä puhumaan täällä juuri ennen kuin tu­len sisälle. Haluan teidän kuulevan mitä todella lähetyskentällä olo merkitsee, kun he olivat niin kaukana siellä sisämaassa, ettei heillä ollut edes mitään. Uskon heidän olleen siellä vuosia ja vuosia ja vuosia, joiden kuluessa he eivät nähneet edes autoa tai junaa tai mitään sellaista, moniin vuosiin. Ja kuinka sisaren täytyi valmistaa hei­dän leipänsä… Kuinka hän jauhoi sen ja… No niin, sellainen on todellinen lähetys­saarnaaja. Veli Andrewilla oli neula ja lanka ja hän ompeli yhteen heidän vammojansa, joita heillä oli. Ja uskon että kun lapsia syntyi, oli sisar Andrew luultavasti käti­lönä ja veli Andrew lääkärinä. He olivat siellä riippuvaisia heistä.

¹¹     Ja sitten kun lähetystö Englannista, Englannin Helluntai-Lähetystö sanoi, että he olivat “liian vanhoja menemään takaisin kentälle”, (niin sanon teille, etteivät he otta­neet mitään laiskanlinnaa ja istuneet siinä, niin suuresti he ovat lähetyssaarnaajia), niin he menivät suoraan omiensa luo Jamaikalle, ja siellä he nyt tekevät lähetystyötä. Veli Fred Sothmannilla ja minulla oli etuoikeus vierailla siellä heidän kotonaan, ja mi­ten ihastuttavan ajan he antoivatkaan meille; juuri niin suloisia kuin kristityt voivat olla. Minä en sano tätä… Mutta sanon teille, että mieluummin annan pienen ruusun nyt kuin seppeleen sen jälkeen, kun he ovat menneet. Sanon teille, että he ovat todellisia kristittyjä. Ja kerroin vaimolleni, että sisar Andrew oli yksi suloisimmista, mukavimmista kristityistä naishenkilöistä, joita koskaan olen tavannut. Hän on vain… Hänen luonteensa on muovattu Kristukseen; ja samoin myös veli Andrewin. Jos te kaikki näitte heidät, jotka juuri nousivat seisomaan, niin halusin koko tämän seurakunnan puristavan kättä heidän kanssaan ja kuulevan, mitä heillä on sanottavana, ennen kuin he lähtevät pois.

¹²     Nyt, huomenna, jos Herra suo… Huomen illalla me aloitamme tämän toisen seurakun­ta-ajanjakson. Tänä iltana me aloitamme ensimmäisen seurakunta-ajanjakson. Olen varma, että Herralla on siunaus varastossa meitä varten.

¹³     Ja muistakaa, niin kuin aikaisemmin sanoin, joskus näistä asioista puhuttaessa, me saatamme olla eri mieltä niistä, niin pitkälle kuin on kysymys teologiasta. Ja useimmat päiväykset olen ottanut luotettavilta historioitsijoilta, jotka todellisuudessa eivät ole kiinnostuneita ottamaan minkään puolta, vaan kirjoittavat vain tosiasiat, mitä ta­hansa se onkin ollut, mitä seurakunta on tehnyt. Ja minä… Tietenkin, tuo tulkinnan jumalallinen osa, minä yritän asettaa sen itse sinne, parhaan tietoni mukaan. Ja joskus jos puhun hieman karskisti tai äkkipikaisesti sillä tavalla, niin minä en tarkoita sitä sillä tavalla. Jokainen, joka tuntee minut, tietää, etten tarkoita tehdä sitä. Minä vain haluan.. Mutta voidaksemme saada jonkun asian todella pysyvästi… Se on aivan kuin naulan lyömisessä lautaan, jos te vain kevyesti napautatte sen siihen, ei se pidä. Teidän on lyötävä se syvälle ja upotettava kanta, saadaksenne sen pitämään. Ja sitä minä yritän tehdä. Niinpä se ei ole sitä, että yrittäisin olla erimieltä, koska puhun kaikille kirkkokunnille, ja niiden puolesta ja niin edelleen, joten sitä se ei ole.

¹⁴     Minä aina sanoin, että se on aivan kuin karjan polttomerkintää. Muistan vuosia sit­ten kuinka istuin siellä yhtenä päivänä. Heillä oli jokakeväinen karjan kokoaminen, vietäväksi sinne ylös metsään, ja minä autoin karjan ajamisessa sinne, mitä he kutsuivat “erotusaidaksi” siellä missä Hereford-yhdistys laiduntaa Troublesome River Valleyssä. Ja minä istuin siellä jalka satulanupin yli heitettynä, tarkaten tuota metsänvar­tijaa, kun hän oli valvomassa karjan menoa tuon aidan lävitse.

¹⁵     Nyt teillä täytyy olla… kun te menette hallituksen omistamalle maalle… teidän täytyy kyetä kasvattamaan tonni heinää jokaista päätä kohden ennen kuin voitte panna lehmän laitumelle. Ja jokainen karjatila tuottaa niin-ja-niin paljon heinää niin-ja-niin monelle päälle karjaa, ja sitten he voivat saada ne sinne.

¹⁶     Nyt siitä oli menossa kaiken kaltaisilla polttomerkeillä merkittyjä eläimiä. Joil­lakin niistä oli “Bar X”. Herra Grimes, joka oli naapurimme siellä, hänellä oli “Diamond T”, joka on T timanttikuvion päässä. Siellä oli “Lazy K”, aivan siellä Troblesome Riverin alkujuoksulla. Meidän merkkimme oli “Turkey Track” [Kalkkunan jälki”] Ja aivan meidän alapuolellamme oli “Tripod”. Ja siellä oli kaiken kaltaisia polttomerkkejä, jotka kulki­vat lävitse tuosta portista.

¹⁷     Ja panin merkille, ettei tuo metsänvartija koskaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota noihin polttomerkkeihin, hän ei koskaan edes katsonut niitä. Joskus se oli lehmän va­semmassa kyljessä, niin ettei hän voinut edes nähdä tuota polttomerkkiä. Niinpä hän ei tarkannut tuota polttomerkkiä. Mutta yksi asia oli varma, ettei yhtään leh­mää mennyt lävitse, ellei sillä ollut korvaansa kiinnitettynä veren merkkiä. Sen täytyi olla puhdasverinen hereford tai se ei voinut päästä tuohon metsään. Polttomerkillä ei ollut paljon merkitystä, kysymys oli veren merkistä. Ja uskon, että niin se tulee olemaan tuomiolla. Ei tulla kysymään, mikä polttomerkki meillä on, vaan Hän katsoo nähdäkseen Veren merkin. “Kun Minä näen Veren, tulen kulkemaan ohitsenne.” [Veli Branham puhuu veli Genelle, koskien mikrofoni järjestelmää.]

¹⁸     Nyt me yritämme jälleen päästä lähtemään aikaisin tänä iltana, niin että voimme tulla takaisin huomenillalla jatkamaan näitä aikakausia. Ja sanon teille, että minun on vaikea pidättäytyä sanomasta jotakin noista suurista edessäpäin odottavista asiois­ta; minä vain yrittäisin saada sen kaiken ulos yhtenä iltana. Tiedättehän, se on joten­kin luonteenomaista minulle, mutta meidän täytyy pitää vähän siitä takanamme kutakin iltaa varten.

¹⁹     Nyt, juuri ennen kuin alamme avata suurta Kirjaa, voisimmeko nousta seisomaan het­keksi… Saatte muutetuksi asentoanne, kun nousemme seisomaan, ne jotka voivat. Ja kumartakaamme päämme nyt, juhlallisesti, rukousta varten.

²⁰     Taivaallinen Isämme, me olemme jälleen lähestymässä Sinun suurta Pyhää Valtaistuin­tasi, tullen horjumattomassa uskossa ja tullen, koska meitä on pyydetty tulemaan. Me emme voi sanoa tulevamme jonkun tietyn seurakunnan tai kirkkokunnan nimessä, tai tämän seurakunnan nimessä, tai omassa nimessämme, koska emme voisi olla varmat siitä, voisimme­ko saada tätä vastaanottoa Jumalan kanssa tai emme. Mutta kun Jeesus käski meitä sanoen: “Pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä tulen tekemään sen”, silloin me tiedämme, että kun me tulemme Jeesuksen Nimessä. Sinä tulet kuulemaan meitä. Isä.

²¹     Me olemme niin iloiset luettuamme menneiden päivien marttyyreista, kuinka he silloin sinetöivät todistuksensa omalla verellään, Isä, se saa meistä tuntumaan, että me teemme niin vähän tänä päivänä. Ja minä rukoilen Sinua, Herra, että Sinä antaisit anteeksi meidän huolimattomuutemme, niin kuin me olemme sitä, koskien Sinun asioitasi. Ja me ru­koilemme, että Sinä voitelisit meidät uudestaan, kun me luemme Sinun Sanastasi ja näemme ne kärsimykset, jotka ovat olleet menneinä aikoina, muodostamaan tämän suuren elävän Jumalan lunastetun Seurakunnan kaanonin.

²²     Minä rukoilen Sinua, taivaallinen Isä, puhumaan tänä iltana kauttamme, koska me emme tiedä mitä sanoa; me vain odotamme ja pyydämme tämän rukouksen täällä, koska olem­me Jumalan läsnäolossa Hänen Seurakunnassansa, ja me rukoilemme, että Pyhä Henki, joka on näiden ihmisten yllä, yhdistäisi voimansa yhteen tänä iltana ja ravistaisi esiin Evanke­liumin jokaiseen sydämeen, niin että se antaisi meille uuden aseman ja uuden toivon tulossa olevaa ajanjaksoa varten. Suo se, Herra, sillä me näemme viikunapuun työntävän esiin silmujansa, ja Israelin tulevan kansakunnaksi, ja pakanain päivien olevan häipymässä pois ja olevan luetut, ja me odotamme tuon suuren Lunastajan, meidän Herramme Jeesuksen Kris­tuksen, tulemusta.

²³     Kulje keskuudessamme, Herra. Niin kuin sanottiin tänä iltana: “Sinä kuljet kyntti­länjalkojen keskellä, silloin kulje keskuudessamme tänä iltana, Herra. Ja varoita sydämiämme siitä pahasta, joka on edessäpäin ja anna meille Sinun Sanasi ymmärrys, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

²⁴     No niin, niin kuin olen sanonut, yritän kunakin päivänä saada kirjoitetuksi paperil­le niin paljon kuin mahdollisesti voin, ajoista, paikoista ja niin edelleen, koska se on historiallinen tapahtuma, jota me lähestymme. Se on ollut historiaa, ja nyt me tulemme yhdistämään sen ajan kanssa.

²⁵     Sunnuntaina aamulla ja illalla meillä oli ihanaa aikaa. Olen varma, että meillä oli. Minulla itselläni oli. Ja ilmestys….

²⁶     No niin, mitä me olemme tutkimassa? Jeesuksen Kristuksen Ilmestystä. Ja miksi me totesimme Jumalan näyttäneen tuon ilmestyksen ja kuka Hän oli? Ensimmäisenä asiana kaikista ilmestyksistä oli se, että Jumala teki tunnetuksi, kuka Hän oli. Että Jeesus ei ollut mikään kolminaisuuden kolmas persoona, Hän oli kolminaisuus kokonaisuudessaan. Hän oli sekä Isä, Poika että Pyhä Henki. Ja se oli tuo Ilmestys [paljastus]. Neljä kertaa mainittiin samansa luvussa, että Hän oli Kaikkivaltias Jumala; Hän, joka on, joka oli, ja on tuleva; Daavidin Juuri ja Jälkeläinen.

²⁷     Nyt me näemme sitten, että näissä asioissa me tulemme yrittämään selvittääksemme tuon koko asian, koska en tiedä milloin me kuulemme Sen uudestaan, ehkä emme koskaan, siihen asti kun aikaa ei enää ole ja se sulautuu Iankaikkisuuteen. Ja nyt, kuten sa­noin, siellä voi olla monia veljiä, opettajia, jotka ovat paljon pätevämpiä puhumaan tästä kuin minä, ja luultavasti voisivat saada paremman tulkinnan sille, mutta Jumala on las­kenut sydämelleni tehdä sen ja sen vuoksi olisin tekopyhä, jos en sanoisi aivan tarkalleen, mitä ajattelen olevan oikein Ymmärrättehän? Niinpä haluan sen olevan selvää Jumalan edessä, koko ajan, että “minä en ole vältellyt”, niin kuin Paavali sanoi, “varoittamasta teitä päivin ja öin, kyynelin, että seurakunta voisi seistä silloin.” Jos siellä joku on kadotettu, älköön veri olko minun käsissäni, koska minä haluan olla vapaa jokaisen ihmisen verestä tuona aikana. Niinpä, jos olette erimieltä, tehkää se mukavalla ystä­vällisellä tavalla, niin se tulee olemaan hienoa. Mutta ehkäpä Herra tulee paljasta­maan jotakin, mikä tulee auttamaan meitä kaikkia yhdessä.

²⁸     No niin, ensimmäiseksi, me näemme, että Hän paljasti itsensä. Nyt me ymmärrämme, kuka Hän oli.

²⁹     Nyt, eteenpäin, niin kuin sanoin tuosta pirskottelusta ja kasteesta “Isä, Poika, Pyhä Henki” nimessä, että se oli katolinen kaste, eikä protestanttinen tai uusitestamentillinen kaste, ja toivon tehneeni sen selväksi. Ja olen pyytänyt ketä tahansa henkilöä näyttämään Kirjoituksesta tekstin, missä ketään olisi koskaan kastettu Raamatussa aina Nikean kirkolliskokoukseen asti, missä he muodostivat katolisen kirkon, missä ke­tään olisi koskaan kastettu “Isä, Poika, Pyhä Henki” nimessä; olkaa hyvät ja tulkaa näyt­tämään se minulle. Ja minä panen selkääni taulun: “Väärä profeetta”, ja kuljen kaduilla. No niin, minä en sano sitä ollakseni kova, vaan vain osoittaakseni teille, että se on Totuus, ymmärrättekö?

³⁰     Nyt sitten Raamattu paljastaa Hänet tässä Kaikkivaltiaana Jumalana. lihassa kanssamme, Isä, Poika, Pyhä Henki; ei ole kolme jumalaa, tai yksi Jumala kolmeksi jaettuna. Se on yksi Jumala, joka toimi kolmessa tehtävässä: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Se on Jumalan alas tuleminen Eedenin puutarhasta alkaen, yrittäen valmistaa itselleen tien takaisin ihmissydämiin, niin että he eläisivät ja olisivat jälleen Jumalan poikia ja tyttäriä Hänen kanssaan. Se on Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme ja Jumala meissä. Se on siinä erona. Näettehän?

³¹     Nyt Raamattu paljastaa nuo asiat ja sanoo sen kauttaaltaan Ilmestyskirjan 1. luvus­sa, joka on ainoa Kirja Raamatussa, Uudessa Testamentissa, Uuden Testamentin kaanonissa, ainoa Kirja koko Uudessa Testamentissa, johon Jeesus on pannut oman sinettinsä. Ja Hän sanoi sen alussa: “Siunattu on hän, joka lukee, ja hän, joka kuulee.” Ja lopussa Hän sanoi: “Jos joku ottaa pois jonkun osan Siitä, tai lisää jotakin Siihen, häneltä tullaan ottamaan pois hänen osansa Elämän Kirjasta.” Niinpä on kirous kenelle tahansa ottaa mitään pois. Tämä on täydellinen Jeesuksen Kristuksen Ilmestys. Jos me teemme Hänet kolmeksi, niin te tiedätte, mitä on tapahtunut. Näettehän, teidän nimenne otetaan pois.

³²     Ja ei kukaan, ei kukaan protestantti, eikä alkuseurakunta koskaan uskonut kolmeen jumalaan. Se oli suuri kiistakysymys Nokean kirkolliskokouksessa, ja kumpikin puoli meni harhaan; pois tähän suuntaan, niin sanoaksemme. Kolmiyhteyden ihmiset uskoi­vat kolminaisuuteen, ja muodostivat lopulta katolisen kirkon, he menivät täydelliseen kolminaisuuteen, tehden Jumalan “kolmeksi” henkilöksi. Ja toiset siellä uskoivat, että Jumala oli “yksi”, ja he menivät toiselle puolelle ja tulivat “unitareiksi”, ykseyden kannattajiksi. Molemmat niistä ovat väärässä. Jumala ei voi…

³³     Jeesus ei voinut olla itsensä Isä, eikä myöskään Jeesuksella voi olla isää, niin että olisi kolme jumalaa. Koska, jos Hänellä on isä, ja isä on joku muu kuin Hän, silloin Hänellä oli… Ja jos Pyhä Henki on joku toinen, Hän on avioton lapsi. Raamattu sanoo, että Pyhä Henki oli Hänen Isänsä. Ja jos meillä on Pyhä Henki, silloin se ei ole Pyhä Henki, vaan se on Isä meissä Pyhän Hengen nimessä, käyttäen tehtäväänsä meissä. Koska kerran Se oli eräässä miehessä nimeltä Jeesus, ja tuli takaisin ja on nyt meissä, sama Jehova Jumala. Näettehän?

³⁴     Ei ole mitään kolmea jumalaa. Kolme jumalaa on pakanuutta ja sieltä se on tullut. Ja jos vain haluatte viipyä täällä koko viikon, ettekä ole ennakkoluuloinen, vaan tark­kaatte ja otatte sen historiasta. Ottakaa samat historiat, jotka minäkin, tai mikä muu historia tahansa. Kaikki historiat ovat siitä samaa mieltä. Noilla historioitsijoilla ei ollut mitään tekemistä minkään puolen kanssa, he olivat vain kiinnostuneita esittämään tosiasiat siitä, mitä oli tapahtunut. Ja tarkatkaa, kuinka tuo asia ryömi sisälle Lut­herin kautta ja tuli ulos Wesleyn kautta ja sitten paljastettiin viimeisissä päivissä vesikasteessa “Isä, Poika, Pyhä Henki” nimessä. Tarkatkaa vain, missä se tuli katoliseen kirkkoon pimeissä ajanjaksoissa, tullen mukana Lutherin kautta, ja edelleen Wesleyn kautta, mutta Wesleyn ja Laodikean välissä [lopulla] sen tuli tulla paljastetuksi. Kyllä, ja tämä on kaikki historiaa, eikä vain historiaa, vaan se on Raamattu.

³⁵     Ja nyt tänä iltana me lähestymme Seitsemää Seurakunta-ajanjaksoa, jotka olivat seit­semän seurakuntaa Vähä-Aasiassa kirjan kirjoittamisen aikana. Näillä seurakunnilla tuo­hon aikaan on täytynyt olla tulossa olevien seurakunta-ajanjaksojen luonteenpiirteet, kos­ka siellä oli enemmän seurakuntia kuin ne tuohon aikaan, Kolossan seurakunta ja monia muita, mutta Jumala valitsi nämä seurakunnat niiden ominaisuuksien tähden.

³⁶     Nyt me näemme, että Hän on seisomassa seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä, ja Hänellä oli kädessänsä seitsemän tähteä. Ja Hän sanoi 1. luvun 20. jakeessa, että nuo seitsemän tähteä: “Ne ovat seitsemän enkeliä seitsemälle seurakunnalle.”

³⁷     No niin, Raamatussa he eivät ymmärtäneet tätä Ilmestystä. Koska mitä hyötyä heidän olisi ollut valvoa ja odottaa, jos he olisivat tienneet tuhansia vuosia kuluvan ennen Jeesuksen tuloa? Sitä ei annettu heille.

³⁸     Ja minä sanon tämän teille ihmisille täällä, teille katolilaisille, teille luterilaisille. teille metodisteille, ja niin edelleen, sitä ei oltu annettu Martin Lutherille, sitä Valoa, joka on Sanan päällä tänään. Myöskään sitä ei oltu annettu John Wesleylle, John Wesley saarnasi pyhittämistä, jonka ohi Luther meni. Ja Valo tulee sen mukaan, kuin me Valoa tarvitsemme. Jumala sanoo Sen, eikä sitä ole avattu meille, koska Se on kätket­ty silmiltämme siihen päivään asti, kunnes Jumala voi paljastaa Sen. Ihmettelen, mitä se tulee olemaan meidän lähtömme jälkeen? Kyllä, olen vakuuttunut, että siellä on hyvin hyvin paljon enemmän sellaista, josta me emme tiedä mitään. Niin se on. Siellä ovat Seitsemän Sinettiä, jos vain otamme Ilmestyksen Kirjan täysin, joka on sinetöity Kirjan takana. Sitä ei ole edes kirjoitettuna Kirjassa. Ja noiden Sinettien tulee olla avatut tämän seurakunta-ajanjakson kuluessa, ja noiden Jumalan seitsemän viimeisen salaisuuden tulee olla… ne tehdään tunnetuksi. Ja haluaisin käyttää koko talven Sen läpikäymiseen. Kyllä vaan! Seitsemän Seurakunta-ajanjaksoa.

³⁹     Kun Johannes kuuli noiden seitsemän ukkosenjylinän äänet, häntä kiellettiin kirjoit­tamasta niitä, ja tämä Kirja sinetöitiin kirjan takaa Seitsemällä Sinetillä; mutta näiden Sinettien avaamisen päivissä “Jumalan salaisuus tulee päätökseen.” Toisin sanoen, Juma­la olisi tunnettu Seurakunnallensa; ei kolmena henkilönä, vaan yhtenä Henkilönä. “Jumalan salaisuus tulisi olemaan paljastettu”, ja kun se oli täydellisesti paljastettu, sitten nuo seitsemän salaisuutta avattaisiin Seurakunnalle; koska siellä, Seurakunta eläisi Pyhän Hengen innoituksen alla, Hänen liikkuessaan sisään ja ulos, näyttäen elossa olonsa merkit, ja että Hän on keskuudessamme, eläen keskuudessamme, ja silloin me palvomme elä­vää Kristusta, joka on keskuudessamme.

⁴⁰     Älkää koskaan katsoko suuriin seurakuntiin ja suuriin asioihin. Kun me tulemme helluntaiajanjaksoon, tulette te varmasti näkemään, missä he ovat eksyneet. Itse tuo seurakunnan nimitys Laodikea merkitsee “rikas, ei tarvitse mitään”. Ja on alaston, viheliäinen, sokea ja kurja, eikä tiedä sitä. Näettekö? He menivät pois suuren rahan ja rakennusten ja kaiken muun perään.

⁴¹     Kun taas Seurakunta on aina ollut maailmalle maan tomua, kaikkien ihmisten vihaama, ulos heitetty, asuen kujilla ja kaikkialla missä vain voivat. Lukekaa Hebrealaiskirjeen 11. luku ja ottakaa sen viimeiset kuusi tai kahdeksan jaetta, kuinka “he harhailivat erämaissa ja pukeutuivat lampaan ja vuohen nahkoihin, ja olivat puutteen alaisia ja vaivattuja ja kiusattuja.” Nuo ihmiset siellä, kuinka meidän todistuksemme tulee Tuomio päivänä seisomaan heidän todistuksensa rinnalla? Näettehän, noiden ihmisten rinnalla tuona päivänä.

⁴²     Nyt, tässä seurakunnan aikakaudessa… Meillä on seitsemän seurakuntaa, ja nyt halu­an saada ne paikalleen asetetuiksi. En usko että te voitte nähdä sitä täältä, ehkä jot­kut teistä voivat, epäilen sitä kovasti, mutta yritän tehdä sen, nämä Seitsemän Seura­kunta-ajanjaksoa. Tulen pitämään sitä käsissäni, niin että tulette ymmärtämään. (Tiedän että te kauempana istuvat ette voi nähdä sitä.)

⁴³     Seurakunta alkoi Helluntaina. Voiko kukaan kieltää sitä? Varmastikaan ei! Seurakunta alkoi Helluntaina helluntaisiunauksen kanssa, ja Jeesus Kristus määräsi sen jat­kumaan viimeiseen päivään asti, tuon saman Sanoman kanssa, ja tuon saman siunauksen toi­miessa heissä. Hänen viimeinen tehtävänsä Seurakunnallensa oli: “Menkää kaikkeen maail­maan, saarnatkaa Evankeliumi, ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” No niin, minne? “Kaikkeen maailmaan.” Keille? “Kaikille luoduille.” Mustille, ruskeille, keltaisille, valkoisille, minkälainen luotu se olikin, saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Nyt tänä iltana me aloitamme menemisen siihen, me alamme leikata siitä tänä iltana ja kunakin iltana me leikkaamme siitä pois suuremman ja suuremman palan, kunnes pääsemme omaan seurakunta-ajanjaksoomme. No niin, me näemme, että se oli Hänen antamansa tehtävä.

⁴⁴     Nyt, tuo ensimmäinen seurakunta-ajanjakso oli Efeson seurakunta. Toinen seurakunta-ajanjakso oli Smyrna. Kolmas seurakunta-ajanjakso oli Pergamo. Neljäs seurakunta-ajanjakso oli Tyatira. Viides seurakunta-ajanjakso oli Sardee. Ja kuudes seurakunta-ajanjakso oli Filadelfia. Ja seitsemäs seurakunta-ajanjakso oli Laodikea.

⁴⁵     No niin, ensimmäinen seurakunta-ajanjakso alkoi noin vuonna 53 jKr., kun Paavali perusti Efeson seurakunnan. Lähetysmatkallansa hän perusti seurakunnan Efesossa. Efeson seurakunnan, ja hän oli sen pastorina, kunnes hänet teloitettiin vuonna 66. hän paimensi Efeson seurakuntaa noin 22 vuotta. Ja hänen kuolemansa jälkeen meille sitten kerro­taan, että Pyhä Johannes tuli tuon seurakunnan paimeneksi ja vei sitä eteenpäin tähän ajanjaksoon, ja tuo seurakunta-ajanjakso jatkui vuoteen 170.

⁴⁶     Sitten Efeson Seurakunta-ajanjakson jälkeen, joka oli vuodesta 53 jKr. vuoteen 170 jKr.. alkoi Smyrnan Seurakunta-ajanjakso, joka kesti vuodesta 170 jKr. vuoteen 312 jKr.. Sitten tuli Pergamon Seurakunta-ajanjakso, joka alkoi vuodesta 312 ja kesti vuo­teen 606 jKr. Sitten tuli Tyatiran Seurakunta Ajanjakso, joka alkoi vuodesta 606 ja jatkui vuoteen 1520. Pimeät ajanjaksot. Sitten Sardeen Seurakunta-ajanjakso alkoi vuo­desta 1520 ja kesti vuoteen 1750. Lutherin ajanjakso. Sitten vuodesta 1750 tuli seu­raavaksi Filadelfia, Wesleyn ajanjakso, se alkoi vuodesta 1750 ja kesti vuoteen 1906. Vuonna 1906 alkoi Laodikean Seurakunta-ajanjakso, enkä tiedä, milloin se tulee loppumaan, mutta ennustan, että se on ohitse vuoteen 1977 mennessä. Minä ennustan, ei Herra ole ker­tonut sitä minulle, vaan minä ennustan sen erään näyn mukaisesti, joka näytettiin minulle vuosia sitten, kun viisi noista seitsemästä asiasta on jo tapahtunut.

⁴⁷     Koskien… Kuinka monet täällä seurakunnassa muistavat tuon näyn? Varmasti. Sa­nottiin kuinka Kennedy valittaisiin näissä viime vaaleissa. Kuinka naisten sallittai­siin äänestää. Kuinka Roosevelt veisi maailman sotaan. Että Mussolini menisi Etio­piaan, ensimmäisessä hyökkäyksessään ja valtaisi sen; ja mikä olisi hänen loppunsa, kuinka hän kuolisi sen jälkeen. Kuinka nämä suuret aatteet nousisivat esiin ja kaikki pa­laisivat takaisin kommunismiin. Hitlerin natsismi, Mussolinin fasismi, ja ne kaikki menisivät takaisin kommunismiin. Yksitoista vuotta etukäteen sanottiin: “Me menisimme sotaan Saksan kanssa, ja Saksa tulisi olemaan vallitettuna betonin takana,” Maginot-linja. Se tapahtui juuri sillä tavalla. Sitten sen jälkeen sanottiin, että tapahtuisi niin, että tiede edistyisi niin suuresti, kunnes he keksisivät erään auton, ja autot tuli­sivat koko ajan enemmän “munan” kaltaisiksi. Ja tuo näky kerrottiin juuri täällä van­hassa orpokodissa, jossa nyt seisoo Church of Christ. Charlie Kura, joka mahdollisesti on rakennuksessa tänä iltana, asui tuossa paikassa tuohon aikaan. Yhtenä sunnuntaiaamu­na noin kello seitsemältä se tapahtui. Ja Se sanoi: “Sitten tulee tapahtumaan, että he tulevat keksimään auton, joka ei tarvitse minkäänlaista ohjauspyörää, vaan sitä hallit­taisiin jonkinlaisella voimalla.” Heillä on se nyt. Heillä on se nyt, magneettinen voima, tutkalla hallittuna. He eivät edes, te vain säädätte tutkan sinne minne me­nette ja se vie teidät perille, teidän tarvitsematta ohjata sitä.

⁴⁸     No niin, ja sitten se sanoi siellä, Tuohon aikaan, tulisi joku suuri nainen nouse­maan esiin Yhdysvalloissa. Ja hänet oli puettu kauniisti, mutta sydämessään hän oli julma. Ja minulla on suluissa tuon näyn kohdalla, kirjoitettuna keltaiselle paperille, siellä sanotaan: “Ehkä katolinen kirkko.” Ja naisten sallittaisiin äänestää ja he aut­taisivat valitsemaan väärän henkilön tälle kansakunnalle. Ja sitä he ovat teh­neet. Täsmälleen. No niin, ja sanottiin: “Se tulisi olemaan alku.”

⁴⁹     Nyt toinen asia, sanottiin, että… Sitten välittömästi sen jälkeen, minä näin tä­män kansakunnan tulevan aivan kuin savuavaksi raunioksi, kappaleiksi räjäytettynä. No niin, jos nuo toiset asiat ovat tapahtuneet, niin on tämäkin tapahtuva. Me olemme… Siksi olen täällä tänä iltana yrittäen tuoda tätä ja antaa sen näille ihmisil­le Jeffersonvillessä, koska olen pian jälleen aikeissa lähteä lähetyskentille, enkä tie­dä milloin minut ehkä kutsutaan pois, tai temmataan pois. Minä… me emme tiedä sitä. Ja haluan olla varma, että olen antanut seurakunnan tietää sen hetken, jossa he elävät, koska Kaikkivaltias Jumala on pitävä minut vastuussa siitä.

⁵⁰     Nyt, kullakin näistä seurakunnista siellä, Kirjoituksen mukaan, oli enkeli. Ja tuo enkeli oli… Kuinka monet tietävät, mitä enkeli merkitsee? Se on “sanansaat­taja”, ja siellä olivat seitsemän enkeliä seitsemälle seurakunnalle, merkiten “seitse­mää sanansaattajaa”. No niin, he olivat nuo tähdet Hänen kädessänsä, joiden tuli heijas­taa Hänen Läsnäolonsa Valoa siinä yön kaltaisessa päivässä, jossa me elämme. Aivan niin kuin tähdet heijastavat auringonvalon maahan, valaisten sen niin, että me voimme liikkua yöai­kaan.

⁵¹     Nyt me sitten tulemme näkemään, että tämän ajan kuluessa, kullakin noista enkeleistä oli asemansa ja paikkansa. Ja veljet, tänä iltana me emme mene siihen, koska me tunnem­me tämän ensimmäisen seurakunnan enkelin, mutta se tulee olemaan salaperäinen ja ihmeellinen asia, löytää ja vetää esiin historiasta, teidän edessänne, nuo näiden toisten seu­rakuntien enkelit. Ensimmäisen seurakunnan enkeli oli Pyhä Paavali. Hän perusti sen. tämä Jumalan sanansaattaja. Efeson seurakunnan enkeli oli Pyhä Paavali. Nyt syy siihen, miksi minä…

⁵²     Näistä toisista te saatatte olla erimieltä, mutta minä olen istunut siellä päivä­kausia innoituksen alaisena, kunnes tunsin Pyhän Hengen koskettavan minua ja voitelevan minut sitä varten. Siitä syystä minä tiedän ne. Ja tarkatkaa näitä miehiä, jotka on valittu, jos olette historioitsija, he ovat samat miehet, jotka minulla on täällä, ja tiedän ilmestyksen mukaan, että he olivat enkelit seurakunnalle, heillä oli sama palvelustehtävä kuin täällä alussa. Eikä tuo palvelustehtävä voi muuttua, sen täytyy olla hellun­tai koko matkan lävitse.

⁵³     Nyt, historioitsijat, jotka istuvat täällä, tulevat olemaan eri mieltä kanssani näis­tä miehistä, mutta Smyrnan seurakunnalle, tiedän että Irenaeus oli tuon päivän enkeli. Monet teistä tulette sanomaan, että se mieluumminkin oli Polykarpus, te sanotte, että se oli hän. Mutta Polykarpus nojautui enemmänkin organisaatioon ja tulossa olevaan katoliseen uskontoon päin. Mutta Irenaeus oli mies, joka puhui kielillä ja jolla oli Jumalan voima, ja merkit seurasivat häntä. Hän oli Jumalan enkeli-Valo, joka vei Valon eteenpäin sen jälkeen kun Polykarpus oli murhattu, tai tapettu, ja sitten Irenaeus oli yksi hänen oppilaistaan ja Polykarpus oli Pyhän Paavalin… tai Pyhän Johanneksen oppilas. Ja sitten Iranaeus otti paikkansa, ja hän toi Valon.

⁵⁴     Ja Pergamon Valon enkeli oli suuri Pyhä Martinus. En usko, että maan päällä on koskaan elänyt suurempaa miestä, Jeesuksen Kristuksen lisäksi, kuin Pyhä Martinus. Oliko hänellä voima? Hän uskoi merkkeihin ja ihmeisiin ja helluntaisiunaukseen. Salamurhaajien tul­lessa hänen luokseen lyödäkseen häneltä pään irti, hän veti syrjään vaippansa ja ojensi kaulansa heille. Ja kun tuo salamurhaaja veti esiin miekan lyödäkseen häneltä pään pois, löi Jumalan voima hänet kauaksi hänestä ja hän konttasi polvillaan pyytämään anteeksiantoa häneltä. Aamen. Hän oli enkeli tuolle seurakunnalle.

⁵⁵     Oli muitakin asioita, Tarkatkaa kuinka hän… Yksi hänen veljistään oli hirtetty. ja hän oli matkalla ottamaan selvää, mitä oli tapahtunut. Ja kun hän tuli sinne, olivat he jo hirttäneet hänet. Hän makasi siellä kuolleena ja hänen silmänsä olivat työnty­neet ulos hänen päästään. Hän meni hänen luokseen, lankesi polvilleen ja laski ruumiinsa hänen päälleen tunniksi, rukoillen Jumalaa. Ja Jumalan voima tuli tuon miehen päälle, hän nousi ylös ja otti häntä kädestä ja käveli pois sieltä hänen kanssaan. Se on histo­riaa, aivan niin kuin George Washington, Abraham Lincoln tai kuka tahansa muu. Se on his­toriaa.

⁵⁶     Kyllä vaan! Pyhä Martinus oli enkeli Pergamon seurakunnalle ja avioliitto seurakun­nan ja valtion välillä vei heidät katolilaisuuteen sen jälkeen.

⁵⁷     Tyatiran seurakunnan enkeli oli Columba.

⁵⁸     Sardeen, tuon kuolleen seurakunnan enkeli… Tuo sana “Sardee” merkitsee “kuol­lut”. Se tuli esiin nimen kanssa, joka ei ollut Hänen Nimensä: “Sinulla on nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Tarkatkaa kuinka he toivat mukanaan tuon kasteen tuona päivänä. Näettekö, sieltä se tuli. Sardeen seurakunnan enkeli oli Martin Luther, en­simmäinen uskonpuhdistaja.

⁵⁹     Filadelfian seurakunnan enkeli, sanansaattaja, oli John Wesley.

⁶⁰     Ja Laodikean seurakunnan enkeliä ei vielä tunneta. Se tullaan tuntemaan jonakin päivänä, mutta ehkäpä hän… maan päällä. “Jolla on korva…” [Tyhjä kohta nauhassa.] …tietää, että tämä on se ajanjakso, jossa me elämme. Jumala on oleva sen tuomari.

⁶¹     Huomatkaa nyt, ja me tulemme nyt menemään Kirjoituksissa takaisin ensimmäiseen seurakunta-ajanjaksoon. Nyt haluaisin. Minulla on tänne kirjoitettuna joitakin pieniä asioita, joita haluan teidän kuuntelevan tarkasti.

⁶²     Tuo ensimmäinen seurakunta. Efeson seurakunta, tuon seurakunnan teot, mistä Jumala tuomitsi heidät, olivat teot ilman rakkautta. Heidän palkkionsa oli Elämänpuu.

⁶³     Smyrnan seurakunta oli vainottu seurakunta, joka kulki ahdistusten lävitse. Palkkio oli Elämän kruunu.

⁶⁴     Kolmas seurakunta. Pergamo, väärän opin ajanjakso, Saatanan valhe, ja paavillisen vallan perusta, seurakunnan ja valtion avioliitto, Palkkio oli kätketty manna ja val­koinen kivi.

⁶⁵     Tyatiran seurakunta oli paavillisen viettelyksen seurakunta. Pimeät ajanjaksot. Palkkio oli valta ja kansojen hallinta, ja Aamutähti. Tuo pieni vähemmistö, joka meni lävitse.

⁶⁶     Sardeen seurakunta oli uskonpuhdistuksen aikakausi, jolloin heillä oli heidän omat nimensä. Ja palkkio oli valkoinen viitta ja nimi Elämän Kirjassa (joiden täytyy tulla tuomiolle), me puhuimme juuri tuosta Elämän Kirjasta. Teidät tullaan tuomitsemaan Elämän Kirjan mukaan. Pyhät ovat muutetut ja otetut pois ilman tuomiota, he eivät mene siihen.

⁶⁷     Filadelfian Seurakunta-ajanjakso oli veljellisen rakkauden aikakausi, suuren tehtävän ja lähetystyön aikakausi, tuo avoin ovi. Palkkio oli tulla pylvääksi Jumalan temppeliin. Jumalan nimien paljastamisen tuli olla tämän aikakauden lopulla noin vuonna 1906. Hyvä on.

⁶⁸     Laodikean ajanjakso oli haalea, penseä seurakunta, rikas, lisääntynyt tavarassa, tarvitsematta mitään; mutta oli kurja, köyhä, sokea, viheliäinen ja alaston. Ja palk­kio niille, jotka voittivat tuon ajanjakson, oli istua valtaistuimella Herran kanssa.

⁶⁹     Nyt kaivautuaksemme siihen tänä iltana, näyttääksemme teille hieman jotakin tämän illan kokouksessa, me tulemme aloittamaan toisesta luvusta ja otamme ensimmäisen seura­kunta-ajanjakson. Nyt me…

⁷⁰     Hänet on paljastettu, ja me tiedämme, kuka Hän on, Hän on Jumala!

⁷¹     Nyt tämä seurakunnan ajanjakso alkoi, niin kuin sanoin, noin vuonna 53 ja jatkui vuoteen 170. Ja (a) Efeson kaupunki, yksi kolmesta Aasian suuresta kaupungista, jota usein on kutsuttu kristillisen uskon kolmanneksi kaupungiksi (ensimmäinen oli Jerusalem; toinen Antiokia; ja kolmas Efeso), (c) suuren kaupankäynnin ja teollisuuden kaupunki, (e) hallitus oli roomalainen, (f) kielenä oli kreikka. Historioitsijat uskovat, että Johannes, Maria, Pietari, Andre­as ja Filippus ovat kaikki haudattuna siellä. Ja Efeso oli tunnettu kauneudestaan.

⁷²     Kristillisyys oli siellä, missä juutalaiset asuivat Efesossa. Ja se oli perustettu noin vuonna 53 tai 55 jKr. Pyhä Paavali istutti kristinopin sinne. Myöhemmin, Pyhä Paavali viipyi Efesossa kolme vuotta. Paavalin opetuksella oli suuri vaikutus uskovai­siin Efesossa. Seuraavaksi, Timoteus oli ensimmäinen Efeson seurakunnan paimen. Paavali kirjoitti seurakunnalle Efesossa. Paavalin aikana se oli suuri seurakunta.

⁷³     Itse tuo nimi Efeso merkitsee “päästää irti, rentoutua, luopio.” Jumala kutsui sitä “luopioseurakunnaksi”. Jumala antoi ensin tunnustuksen heidän teoilleen, töilleen ja kärsivällisyydelleen. Jumala nuhteli heidän elämäänsä, siitä, että he jätti­vät ensimmäisen rakkautensa, tai tulleet luopioksi ja siitä, että he eivät enää kantaneet Valoa. Efeso ei ollut petetty seurakunta, se epäonnistui itse, koska se ei jatkanut täydellisessä Rakkaudessa.

⁷⁴     Yhteenveto Efeson hedelmistä; ilman rakkautta, joka johti luopumukseen. Lupauksen Paratiisi luvattiin Efeson seurakunnan ajanjakson voittajille, pääsy Elämänpuulle.

⁷⁵     Tässä on eräs kaunis asia. Elämänpuu on mainittu kolme kertaa 1. Mooseksen kirjassa, ja kolme kertaa Ilmestyskirjassa. Ensimmäisen kerran se mainittiin Eedenissä, ja Kristus oli tuo Puu. Kolme kertaa se mainittiin Ilmestyskirjassa, ja se oli Kristus Paratiisissa. Oi, se on rikasta. Herra siunatkoon meitä.

⁷⁶     Nyt me aloitamme 2. luvun 1. jakeesta, Efeson seurakunnasta:

Efeson seurakunnan enkelille kirjoita; nämä asiat sanoo Hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessänsä, joka kävelee seitsemän kultaisen kyntti­länjalan keskellä;

⁷⁷     Johannes on sanansaattaja tuona aikana. Hän, joka käveli näiden seitsemän kultai­sen kynttilänjalan keskellä, oli Jeesus Kristus, Kaikkivaltias Jumala. Mitä Hän on te­kemässä? Hän ei sanonut, että Hän käveli yhdessä kynttilänjalassa, Hän käveli niiden kaikkien keskellä. Mitä se tarkoittaa? Että Hän on sama Jumala eilen, tänään ja iäti, ja jokaisessa seurakunta-ajanjaksossa jokaiselle uskovalle. Hän tulee Pyhän Hengen kautta jokaiselle aikakaudelle ja jokaiselle henkilölle; samana eilen, tänään ja iäti.

⁷⁸     “Pitää oikeassa kädessänsä.” Oikea käsi merkitsee Hänen “arvovaltaansa ja voimaansa”. Hän pitää oikeassa kädessänsä (hallinnan alaisina) noita seitsemää sa­nansaattajaa seitsemälle seurakunta-ajanjaksolle. Oi, minä pidän siitä. Nähdä Hänen kävelevän ympäri lävitse näiden seurakunta-ajanjaksojen, Hänen, Kristuksen tehdessä itsensä tunnetuksi omillensa koko matkan kautta näiden Pimeiden aikakausien, kautta jo­kaisen aikakauden; Sillä aikaa kun seurakunta tuli muodolliseksi ja vetäytyi pois, joi­denkin mennessä yhteen suuntaan ja joidenkin toiseen. Mutta tuo pieni vähemmistöseurakunta yhä piti kiinni, ja Kristus työskenteli heidän kanssaan vahvistaen Sanansa; tuoden Sen suoraan, lävitse.

⁷⁹     On helppoa nähdä, miksi meillä on se, mitä meillä on tänä päivänä, kun te alatte tut­kia tätä. Nyt, alussa… Uskon, että te kaikki voitte nähdä tämän hyvin. [Veli Branham kuvailee asiaa taululla.] Tässä on yksi seurakunta-ajanjakso, se on Helluntai. Toinen seurakunta-ajanjakso, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs seurakunta-ajanjakso. Nyt jos panette tämän merkille hyvin tarkasti, seurakunta alkoi Helluntaina. Kuinka mo­net uskovat sen? Te näette, mitä tapahtui Helluntaina, ja sitten me tarkkaamme seura­kuntaa sen mennessä eteenpäin. Se alkaa häipyä pois, vähän kerrallaan, vähän pidemmälle ja pidemmälle; kunnes sitä on jäljellä vain hyvin vähän tällä tavalla, todellisen aidon seurakunnan vähetessä.

⁸⁰     No niin. Kristus… ei väliä sillä, kuinka pieni Seurakunta on: “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla yhdessä Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään.” Kun he kokoontuvat yhteen missä? Metodistien nimessäkö? Baptistien nimessäkö? Helluntailais­ten nimessäkö? Jeesuksen Nimessä! Helluntailaisteko nimessä? Jeesuksen Nimessä! Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla yhdessä, ei väliä kuinka pieni se on. Ja heidän joukkonsa tulee olemaan niin pieni viimeisissä päivissä, kunnes Hän sanoi, että Hänen täytyisi tulla nopeasti ja lopettaa työ lyhyeen, tai mikään lihaa ei tulisi pelastumaan Ylöstempaukseen. “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni!”

⁸¹     Nyt, ensimmäinen kierros, apostolit. Nyt me näemme, että tämä oli alku, Helluntai. Hän käveli ympäri, tuo sama suuri Jumala, ja samojen suurten merkkien tuli tapahtua ko­ko matkan kaikissa näissä ajanjaksoissa, koska Hän käveli kunkin ajanjakson keskuudessa. Siunaten mitä? Omiansa, jotka olivat kokoontuneet Hänen Nimessänsä.

⁸²     Haluan teidän tarkkaavan tätä tässä, kun käymme seurakunnan lävitse. Tällä seurakunnalla oli Jeesuksen Nimi. Tällä seurakunnalla oli Jeesuksen Nimi. Tällä seurakunnalla oli Jeesuksen Nimi. Ja tämä seurakunta kadotti Sen. Tämä seurakunta tuli ulos Lutherin ajanjaksossa, sen nimen kanssa, että “se eli, mutta oli kuollut.” Ja jatkuu siten tämän ajanjakson loppuun; ja tämän ja tämän ajanjakson väliin on asetettu avoin ovi, tuomaan jälleen takaisin tuo nimi seurakunnalle Tarkatkaa nyt ja nähkää, onko se Totuus, sen jälkeen kun otamme sen täältä Kirjoituksista, se on siellä ajanjaksojen välissä.

⁸³     Nyt huomenillalla yritän saada tämän asetetuksi tänne ylemmäksi, niin että me kaikki voimme nähdä sen. Ja tulen tänne ehkä huomenna iltapäivällä ja piirrän valmiiksi jotakin, josta haluan puhua teille. Ja jos jollakin teistä on historiankirjat, tuokaa ne mukananne. Tai tehkää muistiinpanoja ja menkää tarkistamaan ne jostakin kirjastosta, nähdäksenne historiasta, onko tämä oikein.

⁸⁴     Nyt ensimmäinen jae. Mitä Hän on tekemässä? Tervehtimässä heitä.

 Efeson seurakunnan enkelille (Johannekselle) kirjoita; nämä asiat sanoo Hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessänsä, joka kävelee seitsemän kultaisen kynntilänjalan keskellä; (se on tervehdys)

⁸⁵     Nyt 2. ja 3. jae, Hän kiittää heitä:

Minä tiedän sinun tekosi, ja työskentelysi, ja kärsivällisyytesi, ja kuinka sinä et voi sietää niitä, jotka ovat pahoja: ja sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, ja eivät ole, ja olet todennut heidät va­lehtelijoiksi:

⁸⁶     Katsokaa, tuo luopumus oli jo alkanut tulle sisälle tässä ensimmäisessä ajanjaksos­sa. Se alkoi jo siellä; koska valittu ja todellinen Seurakunta, joka halusi pitää Raamatun ohjeet ja pitää ne Sanat, jotka Jeesus sanoi todistuksessansa. He olivat jo alka­neet vetäytyä pois. Jotakin alkoi tapahtua, siellä nousi esiin vääriä opettajia, ihmi­siä, jotka opettivat väärin, vastoin Kirjoitusta, yrittäen tuoda sisälle jotakin, tai lisätä jotakin.

⁸⁷     Siitä syystä Hän antoi tämän ilmestyksen seurakunnalle ja sanoi: “Kuka tahansa, joka ottaa pois tai lisää Siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.” Sel­lainen on kadotettu, veli! Älkää sekaantuko Jumalan Sanaan! Ei ole väliä sillä, ketä Se loukkaa, tai mitä Se loukkaa, sanokaa Se vain joka tapauksessa. Juuri sillä tavalla kuin Se on kirjoitettuna siellä, sillä tavalla Se on. Me emme tarvitse mitään suurta jotakin muuta, me emme tarvitse ketään pappia tai ketään tulkitsemaan sitä meille. Jumala, Pyhä Henki on tulkitsija. Hän antaa tulkinnan.

⁸⁸     Nyt jos huomaatte, he kääntyivät pois pahoista, jotka he olivat todenneet vääriksi profeetoiksi, sen jälkeen kun heidät oli todistettu vääriksi, ja että heillä oli vain jumalisuuden muoto. Näettekö, kuinka seurakunta alkoi tulla muodolliseksi tuon ajan kulu­essa? He alkoivat jotenkin hajottaa ihmisiä, jotka olivat Pyhän Hengen innoituksen alla, he aiheuttivat sen, että ihmiset tekivät jotenkin pilaa heistä.

⁸⁹     Mutta eikö Jeesus sanonutkin: “Siunattuja olette te, kun teitä vainotaan vanhurskau­den tähden”? Hän ei koskaan käskenyt tulla muodolliseksi. Hän sanoi: “Riemuitkaa ja olkaa ylenpalttisen iloiset, sillä he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä!” Hän sanoi vuorisaarnassa, Matteus 5: “Siunattuja olette te!” Kun ihmiset tekevät teis­tä pilaa siksi, että te rakastatte Herraa Jeesusta, niin se jo on siunaukseksi, että he tekevät sen. He vain… Kun he kiroavat teitä, he tuovat Jumalan siunaukset teidän pääl­lenne. Se kääntyy heitä itseään vastaan, niin kuin Bileamin kohdalla tuohon aikaan. Se kääntyy heitä itseään vastaan. Kun he yrittävät tehdä pilaa siitä, että te olette kristitty, kääntyy se päinvastaiseksi, ja Jumala antaa teille siunauksen koska: “Siunattuja olette te, kun ihmiset vainoavat teitä Minun Nimeni tähden.” Hänen Nimensä tähden. “Siunattuja olette te.”

⁹⁰     Nyt me näemme, että he halusivat aloittaa ja mennä jumalisuuden muotoon.

⁹¹     Nyt voisin pysähtyä juuri tässä ja sanoa jotakin ja uskon tekeväni sen. Huomasit­teko että jokainen herätys… Nyt, te saarnaajaveljet, tarkistakaa tämä. Jokainen herä­tys tuottaa kaksoset, aivan niin kuin Jaakob ja Rebekka tuottivat kaksoset: Eesaun ja Jaakobin. Tarkoitan sanoa että Iisak ja Rebekka tuottivat kaksoset. Isä oli pyhä, äiti oli pyhä, mutta heille syntyi kaksi poikaa: Eesau ja Jaakob.

⁹²     No niin, molemmat heistä olivat uskonnollisia. Mutta Eesau, kun tuli kysymys töistä ja teoista, oli hyvä laintäyttäjä, ja luultavasti hän oli parempi poika kaikin tavoin, kuin mitä Jaakob oli. Tiesittekö te sitä? Jaakob oli vain pieni poika, joka riippui äitinsä ympärillä koko ajan. Mutta Eesau meni ulos ja teki työtä, hän meni metsälle ja sai peuran annettavaksi vanhalle sokealle isälleen, joka oli profeetta. Hän yritti huolehtia isästään. Mutta Jaakobilla oli vain yksi asia mielessänsä, hän halusi tuon esikoisoikeuden! Hän ei välittänyt kuinka kauan hänen täytyisi odotella, tai mitä ta­hansa hänen täytyisi tehdä, pääasia hänen elämässään oli tuo esikoisoikeus! Ja Eesau puolestaan halveksi sitä.

⁹³     Ettekö te nyt näekin tuota luonnollista ihmistä? Kun herätys tulee, tulee esiin kaksi ihmisluokkaa jokaisesta herätyksestä. Siellä on luonnollinen ihminen, joka tulee alttarille ja sanoo: “Kyllä, minä vastaanotan Kristuksen Pelastajanani.” Hän menee pois ja mitä hänelle tapahtuu? Ensimmäiseksi, tiedättehän, hän päätyy johonkin hyvään kylmään muodolliseen kirkkoon, koska hän ajattelee, “Hyvä on, minä liityn seurakuntaan, minä olen aivan yhtä hyvä kuin muutkin. Enkö minä olekin aivan yhtä hyvä kuin se-ja-se? Mitä eroa siinä on, kunhan vain kuulun kirkkoon ja teen tunnustukseni?” Mutta siinä vasta onkin eroa. Teidän täytyy olla syntynyt uudestaan. Teillä täytyy olla esikoisoikeus.

⁹⁴     Ja Jaakob ei välittänyt siitä, kuinka paljon hänelle naurettiin. Hän halusi tuon esikoisoikeuden, eikä hän välittänyt siitä, kuinka hänen täytyisi se saada.

⁹⁵     Nyt monet ihmiset eivät halua saada esikoisoikeutta, koska he ajattelevat, että se on vähän epäsuosittua. He eivät halua mennä polvilleen alttarilla ja itkeä hieman, tai olla ilman muutamaa ateriaa, tai jotakin muuta. He eivät halua tehdä sitä. Monet naisista… Oi, hyvin monet, tiedättehän, he meikkaavat, he ajattelevat, että jos he itke­vät, se voi peseytyä pois, ja heidän täytyy tehdä se uudestaan. Mutta he… Enkä tarkoi­ta sanoa sitä pyhyydenloukkauksena, toivon ettei se kuulosta siltä, mutta se on totuus, he eivät yksinkertaisesti halua sitä. He eivät halua uudestisyntymää, koska uudestisyntymä on vähän sotkuinen juttu. Se on aivan kuin mikä tahansa syntymä. Mikä syntymä tahansa on sotkuinen, enkä välitä, missä se onkin. Olkoonpa se sikalassa tai jossakin tallissa, tai olkoonpa se jossakin vaaleanpunaisessa, koristellussa sairaalahuoneessa, se on sot­kuinen asia.

⁹⁶     Ja niin on uudestisyntymäkin sotkuinen! Aamen! Se on saava teidät tekemään asioita, joita ette luulleet tekevänne; te seisotte jossakin kadunkulmassa, lyöden tamburiinia tai te huudatte: “Kunnia olkoon Jumalalle! Halleluja! Ylistys Jumalalle! Kunnia Jumalalle!” Silloinhan te toimitte kuin joku mielipuoli. Sen se teki apostoleille. Sen se teki neitsyt Marialle, hän käyttäytyi kuin olisi ollut juovuksissa. Hän oli sotku yhteiskunnassa, mutta elämän esiin tulemiseen tarvitaan sekasotkua. Aamen.

⁹⁷     Ennen kuin kaikki on kuollut ja mädäntynyt, ei siitä voi tulla elämää. Ennen kuin ihminen on kuollut ja mädäntynyt omille ajatuksilleen, Kristus voi tulla sisälle hä­nen sydämeensä. Kun te yritätte ajatella itse puolestanne: “No niin, minä menen nyt alttarille ja sanon: ‘Kyllä Herra, minä olen hieno mies, minä tahdon ottaa Sinut pelastajakseni. Minä tulen maksamaan kymmenykseni. Minä teen tämän…” Teidän täytyy kuolla ja mädäntyä juuri siinä omille ajatuksillenne. Antakaa Pyhän Hengen ottaa hallinta ja vain tehdä mitä tahansa Hän haluaa tehdä teidän kanssanne. Tulkaa jotenkin sekasotkuiseksi sen kanssa”. Se kuulostaa hirvittävältä, en sano sitä loukatakseni pyhyyttä, vaan koska se on Totuus. Se on ainoa tapa, jonka tunnen painottaakseni asiaa ja saadakseni teidät ymmärtämään Sen.

⁹⁸     Mikä olisi ollut suurempi sekasotku tuolle arvokkaalle juutalaisten joukolle tuona päivänä, kuin nähdä näiden ihmisten tulevan sinne kadulle änkyttävin huulin? Tiedätte­kö minkälaista änkyttäminen on? [Veli Branham esittää änkyttämistä.] He puhuivat toi­silla kielillä ja toimivat kuin juopuneet. [Veli Branham esittää juopuneen toimintaa.] Sillä tavalla he tarkalleen toimivat. He näyttivät sekasotkulta!

⁹⁹     Ja he sanoivat: “Ovatko nämä kaikki täynnä uutta viiniä?”

¹⁰⁰Mutta sen jälkeen kun yksi heistä tuli jotenkin omaksi itsekseen, hän sanoi: “Ol­koon tämä teille tiettäväksi, ja kuunnelkaa minun sanojani, nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te oletatte asian olevan.” Ja hän meni suoraan Kirjoitukseen: “Tämä on se, josta on puhuttu profeetta Joelin kautta: ‘Ja on tapahtuva viimeisenä päivänä’, sa­noo Jumala, ‘Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle.’”

¹⁰¹Sillä tavalla Seurakunta ensin syntyi. Kuinka monet uskovat, että Jumala on ääre­tön? Silloin Hän ei voi muuttua. Ja jos se oli Hänen ajatuksensa Seurakunnasta alussa, niin sen kaltainen Seurakunta Hänellä tulee olemaan lopussa. Hän ei voi muuttua. Niin kuinka te voitte korvata sen kädenpuristuksella, tai pirskottelulla, tai jollakin muul­la asialla, jota ei tapahtunut siellä alussa? Jokainen apostoli meni suoraan takaisin siihen.

¹⁰²Kun he olivat tehneet kaikkia näitä asioita, kun Pyhä Henki oli langennut heidän päälleen, Pietari sanoi: “Voimmeko me kieltää vettä, koska nämä ovat saaneet Pyhän Hen­gen, aivan niin kuin mekin alussa?” Ja hän käski heidät kastettavaksi Herran Jeesuksen Nimessä. Kyllä.

¹⁰³Paavali löysi joukon ihmisiä, jotka huusivat ja joilla oli suurta aikaa, joukon baptisteja, jotka ylistivät Jumalaa, ja hän sanoi heille Apostolien tekojen 19. luvussa: “Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun tulitte uskoon?”

¹⁰⁴He sanoivat: “Me emme tiedä onko mitään Pyhää Henkeä.”

¹⁰⁵Hän kysyi: “Kuinka teidät on kastettu?”

¹⁰⁶He sanoivat: “Meidät on kastanut sama mies, joka kastoi Jeesuksen, Johannes Kas­taja.”

¹⁰⁷Hän sanoi: “Niinkö, mutta se ei enää kelpaa.” Näettekö? Pietari oli jo pitänyt siitä huolen Helluntaipäivänä. Hänellä oli tuo avain, näettehän.

¹⁰⁸Hän sanoi: “Se ei enää kelpaa, teidät täytyy kastaa uudestaan. Niinpä hän kastoi heidät uudestaan, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Laski kätensä heidän päälleen, ja heidän kohdallaan tulokset olivat samat kuin heillä oli ollut siellä alussa. Pyhä Henki lankesi heidän päälleen. He alkoivat puhua kielillä ja profetoida.

¹⁰⁹No niin, se on ollut tuo Seurakunta koko matkan kautta seurakunnan ajan. Se al­koi aivan täällä alussa.

¹¹⁰“Minä tiedän sinun kärsivällisyytesi. Te olette kauhean pitkämielisiä, Minä tie­dän sen. Muistakaa nyt, Minä olen Hän, joka kulkee kynttilänjalkojen keskuudessa. Minä tiedän teidän kärsivällisyytenne, ja teidän tekonne, ja teidän työskentelynne, ja teidän rakkautenne, ja niin edelleen. Minä tiedän kaiken, mitä te olette tehneet. Ja Minä tiedän, että te olette koetelleet näitä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ‘profeetoiksi, apostoleiksi’, ja todenneet heidät valehtelijoiksi.” Oi, se on kovin suorasukaista, eikö olekin? Minä en ole siitä vastuussa vaan Hän. Hän sanoi, että he olivat valehte­lijoita.

¹¹¹Mutta Raamattu sanoo: “Koetelkaa hänet. Jos keskuudessanne on joku, joka on hen­gellinen, tai profeetta, tai sanoo olevansa, niin Minä Herra teen itseni tunnetuksi hä­nelle. Minä puhun hänelle näyissä, ja unissa. Ja jos se, mitä hän sanoo, tapahtuu, sil­loin kuulkaa häntä; älkää pelätkö häntä, näettehän, koska Minä olen hänen kanssaan. Mut­ta jos se ei tapahdu, silloin älkää kuulko häntä, hänellä ei ole Minun Sanaani.” Katso­kaahan, jos se on Hänen Sanansa, se tulee tapahtumaan.

¹¹²No niin, he totesivat, että nämä miehet eivät toimineet Raamatun mukaisesti. Katso­kaahan, he yrittivät aikaansaada jotakin muuta. (Haluan teidän nyt pitävän ajatuksenne selvinä, kun pääsemme näihin kultahiukkasiin muutaman minuutin kuluttua.) Niinpä Hän nyt sanoi: “Minä näen, mitä te olette… että te olette olleet pitkämielisiä ja kärsivälli­siä heidän kanssaan. Te olette koetelleet heidät ja todenneet, etteivät he ole aposto­leja. He eivät ole.”

¹¹³Nyt, niin kuin aluksi sanoin, ennen kuin aloitamme tämän kanssa eteenpäin, jokainen herätys tuottaa kaksoset. Yksi on hengellinen ihminen; toinen on luonnollinen maan ih­minen. “Minä liityin seurakuntaan. Minä olen aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa.” Ja sen tämä herätys tuotti. Sen jokainen herätys tuottaa. Sen Luther tuotti, sen Irenaeus tuotti, sen Pyhä Martinus tuotti, sen Columba tuotti, sen Wesley tuotti, ja sen Helluntaiherätys tuotti. Aivan tarkal­leen.

¹¹⁴Näettekö, kuinka he ovat jääneet paikalleen? He rakensivat kirkkojaan ja menivät pois, suuria hienoja rakennuksia (voi hyvänen aika), ja nousevat seisomaan ja lausuvat Apostolien uskontunnustuksen. “Minä uskon Pyhään Rooman katoliseen kirkkoon, ja pyhien yhteydessä oloon.” Jokainen, joka uskoo yhteydessä oloon pyhien kanssa, on spiritisti. Mi­kä tahansa, joka on yhteydessä kuolleiden kanssa, on perkeleestä. Se on täsmälleen oikein. Meillä on vain yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ja se on mies Jeesus Kristus. Oikein. Sen Pietari sanoi. Ja te kalliit katoliset kutsutte häntä ensimmäiseksi paaviksi ja sanotte, että hän oli ensimmäinen paavi, joka vaelsi Jeesuksen kanssa.

¹¹⁵Ja sitten hän sanoi: “Ei ole toista välimiestä Jumalan ja ihmisen välillä.” Ja teillä on niitä kymmenentuhatta nykypäivinä. Miksi se on muuttunut niin paljon, jos kirkko on erehtymätön, eikä muutu? Ja messunne te lausutte kaikki latinaksi, niin et­teivät ne muuttuisi. Mitä on tapahtunut? Mistä te koskaan löydätte Apostolien uskon­tunnustusta Raamatussa? Jos apostoleilla oli mitään uskontunnustusta, oli se: “Tehkää parannus ja ottakaa joka ainoa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.” Mitään toista uskontunnustusta en ole koskaan kuullut heidän tunteneen, tai koskaan lukeneen ääneen mitään muuta.

¹¹⁶Mutta kun siitä on tullut “Pyhä Rooman kirkko”, ja kaikki nämä muut asiat, kuten “Jumala Isä Kaikkivaltias, joka loi taivaat ja maan.” Se on hölynpölyä. Oikein. Sellais­ta uskontunnustusta ei ole Raamatussa. Sen kaltaista asiaa kuin se ei ole Kirjoituksessa. Se on tekaistu uskontunnustus, jonka he itse ovat tehneet. Kaikki nämä rukoukset ja kaikki, ne ovat ihmistekoisia.

¹¹⁷Me voimme nähdä tänä päivänä, että meidän protestanttimme, kun me pääsemme siihen tässä, menivät suoraan pois heidän mukanaan. On aivan niin kuin Billy Graham sanoi sunnuntaina: “Nämä ihmiset ovat olleet väärässä niin paljon, kunnes he ajattelevat ole­vansa oikeassa, ollessaan väärässä.” Se on totta. Se on totuus. Olen iloinen, että olen… Tietenkin tiedän Billy Grahamin saaneen Pyhän Hengen George Jefferiesin joh­dolla siellä, mutta jonakin näistä päivistä hän on tuleva ulos siitä. Jumala käyttää häntä siellä juuri nyt, koska hän voi ravistella tuota kuningaskuntaa, johon kukaan muu mahdollisesti ei pääsisi sisälle. Mutta te voitte nähdä hänen saarnaamisestaan, että sen takana on jotakin, se on joidenkin näiden kättä-puristavien baptistien tähden täällä, Kyllä vaan!

¹¹⁸Nyt:

Minä tiedän sinun tekosi… ja kärsivällisyytesi… kuinka sinä et voi…

¹¹⁹Katsokaamme nyt, minulla on…

Minä tiedän sinun tekosi, ja työskentelysi, ja kärsivällisyytesi, ja kuinka sinä et voi sietää niitä, jotka ovat pahoja: ja sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, ja eivät ole, ja olet todennut heidät valehtelijoiksi.

¹²⁰Hän totesi heidän olevan valehtelijoita. Kuinka he voivat tietää sen? He eivät siteeranneet Sanan mukaisesti.

¹²¹No niin, jos joku mies sanoo, että “tämä Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeessä 13:8: ‘Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iäti’”; ja toinen sanoo: “Ah, ihmeiden päivät ovat ohitse”, silloin tuo mies on valehtelija.

¹²²Jos Raamattu sanoo: “Tehkää parannus, ja olkoon jokainen teistä kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi,” ja joka paikassa Raamattu sanoo saman asian ja jokainen, joka koskaan kastettiin Raamatun aikana, kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä; ja kun joku mies käskee kastamaan heitä pirskottelemalla, tai jotakin muuta sen kaltaista, silloin tuo mies on valehtelija, ja hänet on todettu vääräksi profeetaksi.

¹²³Toivon etten loukkaa tunteita, mutta minä… Veli, me emme enää voi hemmotella tätä, on aika riisua silkkikäsineet ja käsitellä Evankeliumia. Ymmärrättekö? Se on Totuus,

¹²⁴Näyttäkää nyt minulle sen olevan toisin. Näyttäkää minulle, missä yhtään henkilöä oli koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Nimessä, näettekö, ulkopuo­lella katolisen kirkon. Niinpä jos teidät on kastettu sillä tavalla, silloin te ette kuulu kristilliseen Seurakuntaan, vaan katoliseen kirkkoon, koska teidät on kastettu heidän kasteellaan. Heidän oma lehtensä “Sunnuntai Vieras”, siellä oli kysymys: “Tulee­ko yhtään protestanteista pelastumaan?” Ja he vastasivat: “Monia heistä, koska heillä on meidän kasteemme ja monia senkaltaisia asioita.” He sanoivat: “He väittävät uskovan­sa Raamattuun, ja Raamattu sanoo: ‘Kastakaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mutta me poistimme sen ja panimme tilalle ‘Isä, Poika, ja Pyhä Henki’, ja he ovat alistuneet sii­hen.” Tietenkin. Näettekö? Se ei ole mikään kristillinen kaste, se on katolinen kaste.

¹²⁵Kuulitteko minun kysyvän yhtenä iltana: “Onko teitä koskaan kastettu kristillisellä kasteella?” Kristillinen kaste on Jeesuksen Kristuksen Nimessä eikä joissakin titteleissä.

¹²⁶No niin, 3. jae nyt. Hyvä on, se oli 2. ja nyt otamme 3. jakeen:

Ja olet kantanut, ja ollut kärsivällinen, ja Minun nimeni tähden olet työtä tehnyt, etkä ole heikentynyt.

¹²⁷“Minun Nimeni tähden.” Panitteko merkille, että heillä oli kärsivällisyyttä? Min­kä tähden he tekivät työtä? Hänen Nimensä tähden. Näettekö tuon Nimen pitämisen tuos­sa seurakunnassa? Tarkatkaa nyt sitä, mennessämme eteenpäin viikon aikana, kuinka se häipyy pois ja muuttuu toiseksi nimeksi. Näettekö? “Sinulla on ollut kärsivällisyyt­tä ja olet tehnyt työtä, ja niin edelleen, Minun Nimeni tähden.” He tekivät työtä Hä­nen Nimensä puolesta.

¹²⁸Pitää Jeesuksen Kristuksen Nimi yläpuolella minkään kirkon, yläpuolella kaiken muun, olkoon se ensimmäinen. “Mitä tahansa…” Raamattu sanoo. “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Onko se oikein? “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa.” Jos te vihitte jonkun henkilön; jos ette voi tehdä sitä, jos heidän avioliittoasiansa ovat kokonaan sekaisin, niin älkää ollen­kaan vihkikö heitä. Ymmärrättekö? Jos ette voi vapaasti sanoa: “Minä julistan teidät mieheksi ja vaimoksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, niin jättäkää heidät rauhaan. Hyvä on. Jos haluatte kastaa heidät, kastakaa heidät Jeesuksen Nimessä.

¹²⁹Jos teidän täytyy tehdä jotakin, jota ette voi tehdä Jeesuksen Nimessä, niin jättäkää se rauhaan. Joku sanoo: “Ota ryyppy.” Te ette voi tehdä sitä Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää se rauhaan! Joku sanoo: “Pelataan vähän korttia.” Te ette voi tehdä sitä Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää se rauhaan! Jokin pieni likainen vitsi korttiseurassanne, te ette voi kertoa sitä Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää se rauhaan! Näettekö? Te ette voi käyttää shortseja Jeesuksen Nimessä, joten jättäkää ne rauhaan! Voisin jatkaa sen kanssa, mutta te tiedätte, mistä puhun. Hyvä on. Te ette voi tehdä sitä. Mitä ette voi tehdä Hänen Nimessänsä, jättäkää se tekemättä! Kos­ka Hän sanoi: “Mitä tahansa te teette sanassa tai teossa, tehkää se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Hyvä on nyt.

¹³⁰No niin, aluksi hän kiitti heitä siitä, ja nyt me tulemme puhumaan siitä, mistä Hän moitti heitä 4. jakeessa.

Siitä huolimatta, Minulla on jotakin sinua vastaan, koska olet jättänyt ensimmäisen rakkautesi.

Oi! “Minulla on jotakin sinua vastaan.”

¹³¹“Sinä olet ollut kärsivällinen, sinä olet pitänyt kiinni Minun Nimestäni.” Eikö juuri se olisi hyvä asia sanottavaksi tästä tabernaakkelista tänä päivänä? Kyllä vaan! “Te olette olleet hyvin, teillä on ollut paljon kärsivällisyyttä ja olette kantaneet pitkän aikaa. Te olette tehneet työtä Minun Nimeni puolesta. Minä arvostan sitä. Minä kiitän teitä siitä, se on kaikki oikein. Ja olen nähnyt, että te olette koetelleet nii­tä, jotka sanovat olevansa apostoleja ja niin edelleen, ja olette todenneet heidät valeh­telijoiksi, he eivät siteeraa Sanan mukaisesti. Minä arvostan sitä kaikkea. Mutta Mi­nulla on jotakin teitä vastaan, ja se on se, että te olette jättäneet ensimmäisen rakkauten­ne. Te olette jättäneet sen rakkautenne, joka teillä kerran oli hyviin, vanhanaikaisiin Pyhän Hengen kokouksiin, ja olette jotenkin alkaneet luisua taaksepäin tuohon muodol­liseen ‘Isä meidän…’” Hölynpölyä! Näettekö?

¹³²Oi, tämä seuraelämä täällä, heillä on oltava pitkät viitat yllään, laulaakseen kuorossa, tiedättehän, ja hiukset laitettuna ja kaikkea ja paljon make-uppia kasvoil­laan, ja sitten he laulavat kuin… En tiedä mihin verrata.

¹³³Täällä äskettäin, jos se ei olisi ollut Oral Robertsin kokous, niin olisin varmas­ti sanonut siitä heille. Olin liikemiesten konventissa ja se pidettiin… meillä ei ollut… tuona iltana minun tuli puhua. He eivät voineet pitää sitä siellä hotellissa, ja he veivät minut Oral Robertsin rakennukseen. Ja istuessani Oralin työhuoneessa. siellä oli joukko helluntailaislapsia (oi, nuoria miehiä ja naisia, kuusitoista-, seitsemäntoista-, kahdeksantoistavuotiaita.) he kaikki seisoivat siellä; noin kolme- tai neljäkymmentä heistä, laulaakseen jonkinlaisen pienen… Se kuulosti minusta joltakin sen kaltaiselta, joista Becky puhuu, Tsaikovskin tai jonkun sen kaltaisen alkusoitolta: en tiedä, jotakin senkaltaista, klassillista laulua. Ja siellä he olivat, veljet ai­koivat kerätä uhrin kokouksessa, ja jokainen näistä meni mukaan, ja heillä oli pienet ku­pit, ja he toimivat kuin olisivat olleet sokeita ja vitsailivat ja hälisivät, niin että ette ole koskaan kuulleet sellaista, nuo pojat ja tytöt keskenään, puhellen kaikenlaista. Ja noilla tytöillä oli tarpeeksi maalia yllään, niin että sillä olisi melkein voinut maalata tuon Oralin rakennuksen. Ja siellä he olivat sillä tavalla, kutsuen itseään “helluntailaisiksi”. He olivat kadottaneet ensimmäisen rakkautensa!

¹³⁴Olen varmasti samaa mieltä David du Plessisin kanssa siitä, että “Jumalalla ei ole mitään lastenlapsia.” Ei koskaan! Meillä on metodistien lastenlapsia. Meillä on baptistien lastenlapsia, Meillä on helluntailaisten lastenlapsia. Mutta Jumalalla ei ole mitään lastenlapsia. Te olette poikia ja tyttäriä. Te ette voi tulla sisälle sillä perusteella, että isänne ja äitinne olivat hyviä miehiä ja naisia, teidän täytyy maksaa sama hinta, jonka hekin maksoivat. Teidän täytyy syntyä uudestaan aivan niin kuin heidänkin. Jumalalla ei ole minkäänlaisia lastenlapsia. Te olette poika tai tytär, ette mi­kään pojanpoika, se ainakin on varma asia.

¹³⁵Menin siellä erääseen kokoukseen, erääseen hienoon Assemblyn helluntaiseurakuntaan. Pojat, teidän olisi pitänyt nähdä noiden naisten hajaantuvan, kun he näkivät mi­nun tulevan sisälle; noissa lyhyissä leikatuissa hiuksissaan, puolipukeissaan, tiedätte­hän, puettuina aivan kuin makkarankuoreen, sen kaltaisiin pukuihin. Helluntailaisnaiset, puettuina niin seksikkäästi.

¹³⁶Teidän täytyy vastata siitä Tuomiopäivänä. Te tulette olemaan syyllisiä aviorikokseen. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämes­sään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Ja jos te esittelette itseänne miehelle sillä tavalla, niin kuka on syyllinen? Te vaiko tuo mies? Olkaa oikein! Karttakaa pahalta näyttävääkin! Ymmärrättekö? Niinpä siinä se on teille.

¹³⁷Mitä he ovat tehneet? Kadottaneet ensimmäisen rakkautensa. Oi, te ette saisi heitä johonkin kadunkulmaan lyömään tamburiinia ja taputtamaan käsiään ja ylistämään Jumalaa. Oi, ei! He tahtovat laulaa jonkinlaista klassillista jotakin, vii­tat päällään. Näettekö, he ovat kadottaneet ensimmäisen rakkautensa. Se oli vikana tuolla ensimmäisellä seurakunnalla. Näettekö?

¹³⁸Heidän yksinkertaisesti täytyy toimia maailman tavalla. Heidän täytyy pukeutua kuin maailma, näyttää maailman kaltaiselta, toimia maailman tavalla. Ja heillä on suo­sikki televisiotähtensä, tiedättehän, jota he yksinkertaisesti eivät voi jättää näkemät­tä. “Me rakastamme Susieta”, tai jotakin muuta, tiedättehän, heidän täytyy nähdä se. He jäävät kotiin rukouskokouksesta ja kaikesta muusta nähdäkseen sen. Ja jos he eivät, antavat he pastorinsa kuulla kunniansa siksi, ettei päästänyt heitä lähtemään kotiin ai­kaisemmin, nähdäkseen tuon ohjelman. Heillä on enemmän maailman rakkautta kuin Jumalan rakkautta!

¹³⁹Oi, he ovat liian muodollisia, he eivät enää voi sanoa “aamen”. Hyvänen aika, sehän rikkoisi heidän make-uppinsa. Näettekö? Heillä ei ole Sitä. Ei, se on helluntailaiset joista puhun. Ne eivät ole baptisteja. Heillä ei alun alkaenkaan koskaan ollut Sitä, samoin kuin presbyteereilläkään. Minä puhun helluntailaisista. Oikein. Minä tie­dän sen olevan hirvittävän inhottavaa, veli, mutta me haluamme syntyä ulos tästä asias­ta; kuoleman täytyy tulla ennen kuin teillä voi olla syntyminen. Näettekö? Se on To­tuus. Mutta siinä se on teille, te olette jättäneet ensimmäisen rakkautenne.

¹⁴⁰Jos Jumalalla oli se tuota seurakuntaa vastaan, silloin Hänellä on se myös tätä vastaan! “Koska olet jättänyt ensimmäisen rakkautesi, se Minulla on sinua vastaan. Minulla on jotakin sinua vastaan, se on valitukseni. Teillä kerran oli suurta aikaa, mutta te annoitte maailman hiipiä sisälle, ja aloitte toimia hieman muodollisesti. Te yhä pidätte Minun Nimeni ja te yhä teette asioita, jotka ovat oikein, ja teillä on paljon kär­sivällisyyttä ja niin edespäin, ja te teette työtä, te olette aivan kuin muulit, te vain teette työtä ja tekoja.”

¹⁴¹Voi hyvänen aika! Näettekö, te olette jättäneet armon ja uskon ja voiman ja vaihtaneet sen työn tekemiseen ja tekoihin. “Mutta sanon sinulle: “Veli Branham, minä autan jokaista leskinaista jota voin.” Se on hyvä asia, siitä minä kiitän teitä. Mutta mis­sä on se ensimmäinen rakkaus, joka teillä kerran oli? Missä on tuo ilo, joka teillä oli tapana olla? Niin kuin Daavid kerran huusi: “Oi Herra, palauta minulle minun pelastukse­ni ilo.” Missä ovat nuo kokoöiset rukouskokoukset ja kyyneleet poskillanne? Hyvänen aika. Raamattu on jopa niin pölyinen, että siinä on hämähäkinseittejä. Te luette kaikenlaisia rakkauskertomuksia ja uutisia ja asioita ja asioita, joita ei edes tulisi sallii julkaistavan ja heitätte ne roskapönttöön, ja me helluntailaiset otamme ne, yksinkertai­sesti ahmimme niitä kuin kärpäset roskapöntössä. Se on oikein. Olkoon Jumala laupias! Mitä me tarvitsemme on: takaisin ensimmäiseen rakkauteemme! Takaisin Helluntaihin! Oi, minun on parasta jättää se asia. Hyvä on. Mutta te ymmärrätte: “Me olemme jättä­neet tuon ensimmäisen rakkauden.”

¹⁴²Se oli neljäs jae, ja otamme nyt viidennen. 5. jae, varoitus: “Muista ja tee parannus!” Näettekö?

Muista sen vuoksi mistä olet langennut…

Mistä olet tullut? Sinä olet langennut Helluntaista siihen luopiotilaan jossa nyt olet.

…ja tee pa­rannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja;

Mene takaisin jälleen helluntaihin.

…tai muuten minä tulen tykösi nopeasti, ja siirrän kynttilänjalkasi pois hä­nen…

Hänen [His], näettekö kuka se on, ettekö näekin? [“His” miespuolinen “hän”.]

…hänen paikaltaan, ellet tee parannusta.

¹⁴³Toisin sanoen, jos teillä on Jumalan-täyttämä pastori, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, ja te yritätte pitää häntä peukalonne alla ja sanoa: “Jos hän sanoo jotakin siitä, että meidän kuorolaisillamme on viitat, ja jos hän sanoo jotakin make-uppin käy­töstämme, niin me tulemme erottamaan hänet.” Älkää huolehtiko, Jumala tulee tekemään sen, ennen teillä on siihen tilaisuutta. Hän tulee lähtemään ulos ja saarnaa katukiville, ennen kuin tekee kompromissia sen kaltaisien asioiden kanssa. Jos teillä on pas­tori, joka todella kertoo teille Totuuden, silloin teidän tulisi kunnioittaa Jumalaa ja pysyä Hengessä, ja palvoa Jumalaa, käsittäen, että te tulette olemaan kadotettu, jos ette tee sitä. Näettekö?

¹⁴⁴Mutta ihmiset elävät tänä päivänä, niin kuin tämä olisi ainoa asia, mitä on: “Elää täällä maan päällä, ja siinä kaikki.” Te ette käsitä, että teillä on sielu, joka tulee lähtemään täältä ja menemään jonnekin. Ja te sinetöitte oman määränpäänne juuri tällä tavalla, jolla elätte, millä tavalla te teette, kantaen kaunaa ja ollen ilkeitä ja kaik­kea muuta, ja sitten juoksette kirkkoon. Oi, laupeutta! Whew! Häpeä teille.

¹⁴⁵Te tuotte häpeän Kristuksen asian ylle. Eikö se olekin oikein? Emmekö me teekin sitä? Alkoholin salapolttajat eivät vahingoita Seurakuntaa. Sitä se ei ole. Se ei ole prostituoitu, joka vahingoittaa Seurakuntaa. Me tiedämme, mikä pirtutrokari on, ja mikä prostituoitu on. Mutta kun sisaremme pukeutuvat kuin prostituoidut, silloin se on eri juttu, se vahingoittaa Seurakuntaa. Kun joku mies ryyppää niin kuin joku pir­tutrokari, silloin se vahingoittaa Seurakuntaa. He tunnustautuvat kristityik­si ja tekevät sitä. Ihmiset katsovat teitä, jotka mainitsette… “Joka edes mainitsee Jeesuksen Kristuksen Nimen, hän erotkoon synnistä.” Näettekö? Älkää tehkö sitä.

¹⁴⁶Oi, me olemme niin puutteellisia siinä, veljet ja sisaret. Minä, te, me kaikki, meiltä puuttuu niin paljon siitä, mitä Kristus haluaa meidän olevan. Ja juuri täällä tänä päivänä on aika laskea syrjään jokainen synti, joka helposti meitä kietoo, ja juoskaamme kärsivällisesti se kilpajuoksu, joka on asetettu eteemme. Saarnaajat, se on oikein, veljet. Se on tarkalleen oikein.

¹⁴⁷“Muista ja tee parannus, tai Minä tulen siirtämään tuon tähden Valon pois hänen paikaltaan.” Missä on hänen paikkansa? Seurakunnassa. “Mutta jos sinä et tee parannus­ta ja mene takaisin sille paikalle, jossa olit aluksi, niin Minä otan sinun pastorisi pois sinulta ja siirrän hänet pois hänen paikaltaan; Minä tulen panemaan hänet jonnekin muualle, missä hänen… minne tulen heijastamaan Valoni, joka tulee loistamaan.” Ah! Eikö se ollutkin vakava varoitus?

¹⁴⁸On aika seurakuntien tehdä parannus. On aika helluntailaisten panna paljon pieniä hiottuja oppineita ulos saarnatuoleista, ja hankitte sinne jonkun vanhanaikaisen saarnaa­jan, joka kertoo teille Totuuden; joka ei taputa teitä olalle ja käytä seurakuntaa vain ruokalippuna, nostaakseen suurta palkkaa, tai jotakin sellaista, eikä käytä psykologiaa, ja järjestä joitakin hevoskilpailuja ja soppapäivällisiä ja kaikkea muuta. On aika mennä takaisin Evankeliumiin. En välitä siitä, kuinka pieni ryhmä te olette: “Missä kaksi tai kolme on koolla, siellä Minä tulen olemaan heidän keskellään.”

¹⁴⁹“Tehkää parannus, etten Minä tule ja siirrä kynttilänjalkaa pois; lähetä häntä pois, jonnekin muualle loistamaan valoaan.”

¹⁵⁰Nyt 6. jae. Nyt tämän jakeen kanssa meillä tulee olemaan vaikeuksia. No niin, el­lette te tee parannusta, on Hän tuleva ja siirtävä pastorin pois. “Mutta tämä sinulla on…”

¹⁵¹No niin, muistakaa. Oi, älkää nyt kadottako tätä. Tämä tulee lukitsemaan loput siitä yhteen suoraan eteenpäin tähän ajanjaksoon asti, jossa me nyt olemme. Tuntuuko jokaisesta hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Onko teillä kiirettä? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Hyvä on sitten. Hyvä on, kestäkää sitten vielä vähän aikaa. [Eräs veli seurakunnasta sanoo: “Viivy koko yö.”] No niin, kiitos teille.

Mutta tämä sinulla on…

Heillä oli silloin jotakin, eikö ollutkin? No niin, mitä heillä oli?

 …että sinä vihaat nikolaittain tekoja, joita Minä myös vihaan.

¹⁵²“Sinä vihaat noita nikolaittain tekoja.” Istuessani siellä työhuoneessani tä­nään, kirjoitin tänne jotakin sitä koskevaa, parille sivulle ja haluan teidän nyt kuun­televan tarkasti. 6. jae, kiitos ja yksimielisyys; se on että Jumala ja seurakunta oli­vat yhtä mieltä koskien yhtä asiaa, että he “vihasivat nikolaittain tekoja”; se oli tuo todellinen Viinipuu, todellinen Seurakunta, joka oli tässä Efeson seurakunnassa.

¹⁵³No niin, muistakaa, jokaisella seurakunnalla on muodollisensa ja jokaisella seu­rakunnalla on hengellisensä. Ne ovat nuo kaksoset, jotka syntyvät jokaisesta herätyk­sestä ja elävät jokaisessa seurakunnassa. Ne alkoivat tässä ensimmäisessä ajanjaksos­sa, ja se päättyy täällä viimeisessä ajanjaksossa. Ja lopulta nämä muodolliset ottivat hallinnan Tyatiran ajanjaksossa, ja Luther veti sen jälleen ulos. Ja nyt se on heilahtamassa suoraan takaisin uudestaan. Voitteko te nähdä tuon muodollisen uskonnon? Ei ole mitään eroa sen ja katolilaisuuden välillä. Se on kaikki sama asia. Jokainen organisaatio on teurastettu suoraan siihen. Jumala ei koskaan organisoinut Seurakuntaan­sa. Se on täsmälleen se, mitä he yrittivät tehdä täällä, alussa. Tarkatkaa ja nähkää nyt onko se oikein, niin se osoittaa teille, kuinka kirottu organisaatio on. Se oli vieras asia tuolle uudelle Seurakunnalle, Uuden Testamentin Seurakunnalle. Näettehän?

Mutta tämä sinulla on, että sinä vihaat nikolaittain tekoja, joita Minä myös vihaan.

¹⁵⁴Tuo todellinen Viinipuu vihasi nikolaittain muodollisia tekoja, niin myös Jumala. Ne mitkä olivat tekoja Efeson seurakunnassa, Efesolaiskirje seurakunnassa, tulivat opiksi Pergamon seurakunnassa. Efesossa, ensimmäisessä seurakunnassa se oli teko, seuraavassa seurakunnassa siitä tuli oppi. Voitteko kuulla Sen? Voitteko ymmärtää Sen nyt? Se oli teko Efesossa, ja tarkatkaa, täällä Pergamossa se tuli opiksi. Se vain alkoi tääl­lä ensin pienen vastasyntyneen lapsen muodossa. Nyt, hetken kuluttua me tulemme näke­mään, mitä ne olivat. Tässä ovat nuo Paavalin sudet “nikolaittain teot”.

¹⁵⁵Tarkastelkaamme nyt tuota sanaa ja nähkäämme, mitä meillä on, ennen kuin menemme yh­tään pidemmälle. Tuo sana “nikolaitta”, nikolaitta on jotenkin vierasperäi­nen sana minulle. Minulla on jokainen kreikkalainen sanakirja, jonka saatoin löytää. “Nikolaitane” tulee sanasta nicko, n-i-c-k-o. Hetkinen, uskon kirjoittaneeni sen tän­ne. N-i-c-k-o, nicko, joka merkitsee “valloittaa, tai syöstä vallasta.” Nicolaitanes, “syöstä vallasta, ja valloittaa maallikot.” Mitä he yrittivät teh­dä täällä, oli yrittää ottaa valtaansa seurakunta, jossa Jumalalla oli pastorit, ja Juma­lan Henki liikkui lahjojen kautta elävän Jumalan Seurakunnassa, ja he panivat alulle opin, että heillä tulisi olla joitakin pappeja, ja piispoja, ja paaveja ja niin edelleen. Sitä Jumala sanoi vihaavansa! Hän vihaa sitä yhä tänäkin päivänä. Nicolai­tansa, nicko, “voittaa” tai “syöstä vallasta maallikot.” Juuri maal­likot ovat “seurakunta”. Kuinka moni tietää, että maallikot on seurakunta? Hyvä on, “syöstä vallasta, tai voittaa, tai ottaa maallikkojen paikka.”

¹⁵⁶Toisin sanoen, ottaa kaikki pyhyys pois seurakunnalta ja antaa se papeille; “antaa seurakunnan elää miten tahtoo, mutta pappi on pyhä.” He ottivat Pyhän Hengen pois ihmisiltä, joita merkit ja ihmeet seurasivat, ja he ottivat sen pois ja antoivat ihmiset pyhän papiston valtaan. He ottivat pois Pyhän Hengen ja vaihtoivat Sen papistoon. Näettekö te, mitä se oli? Se oli… Lopulta se tuli… Tässä ensimmäisessä seura­kunnassa täällä, se oli teot; ja tässä seurakunnassa siitä tuli oppi; ja Tyatirassa se otti vallan. Ja kun Luther tuli ulos, ei se voinut pysyä sillä tavalla, vaan se meni suoraan takaisin ja vallan ottivat jälleen piispat, kardinaalit ja arkkipiispat. Kuka maailmassa voisi olla Jumalan Seurakunnan pää kuin Hän itse? Aamen! Whew! Nyt minusta tuntuu uskonnolliselta. Pyhä Hehki lähetettiin hallitsemaan Seurakuntaa; ei vain jotakin saarnaajaa, vaan koko seurakuntaa! Eikä vain saarnaaja ole pyhä, vaan, koko Seurakunnalla on Pyhä Henki.

¹⁵⁷Ja Sen sijaan, sen sijaan, että heillä olisi Henki tekemään sen, he ovat ottaneet pienen vohvelin ja suolakeksin, ja hieman viiniä ja kutsuvat sitä nimellä “pyhä eukaristia”, joka merkitsee ‘Pyhä Henki.’” Kuinka maailmassa voisi joku keksinpala tai viini olla henki? Nyt jos se olisi sillä tavalla, täytyisi teidän lukea Apostolien tekojen 2 näin: “Kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, tässä tuli roomalainen pappi tietä pitkin ja sanoi: ‘Työnnä kielesi ulos’, ja hän pani hänen kielelleen vohvelin ja joi viinin ja sanoi: ‘Nyt sinulla on Pyhä Henki.’” Nyt meidän mielestämme se on hir­vittävää. Sitä se on.

¹⁵⁸Menkäämme nyt eteenpäin. “Minut asetettiin virkaan baptistiseurakunnassa.” Otta­kaamme meidät baptistit. Näettekö? Metodistit, mitä me teemme? “Jos sinä tunnustat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, olet pelastunut.” Perkele uskoo, että Hän on Jumalan Poika, ja vapisee Sen edessä; mahdollisesti hän uskoo siihen enemmän kuin monet seurakunnan jäsenistä. Perkele uskoo tuon saman asian ja vapisee, koska hän tietää olevansa tuomittu.

¹⁵⁹Nyt me otamme sen metodistien muodossa; he sanovat, että “Johannes ei kastanut”, vaan että, “hän pirskotteli”. He sanovat: “Sillä seudulla oli paljon maaoravia, jotka kaivoivat reikiä maahan ja vesi kerääntyi näihin paikkoihin. Ja hänellä oli simpukan kuori, jolla hän otti sitä maaoravan reiästä.” Ja he itse asiassa saarnaavat sitä. “Ja hän otti tällä simpukankuorella vettä tästä maaoravan kaivamasta kuopasta ja pirskotteli ihmiset.” Hölynpölyä! Oi, veli!

¹⁶⁰Täällä me sitten otamme sen siinä muodossa, että “kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, he tulivat kaikki yhteen paikkaan, yksimielisesti. Ja pastori tuli ja saar­nasi hienon saarnan ja sanoi: ‘Antakaa minulle yhteyden oikea käsi, ja me panemme nimen­ne kirjaan.”’ Se ei kuulosta oikealta, eihän? Te ette löydä sitä edes almanakasta, he tiesivät asian paremmin. Tuo vanha “Rouvien Syntymäpäivä Almanakka” on oikeammassa kuin se.

¹⁶¹No niin, mikä sen nyt sitten on saanut aikaan? Nuo nikolaitat, jotka toivat sisäl­le joukon miehiä vääntämään Kirjoitusta ja tekemään kirkkokunnan, joka ei voi antaa Ju­malan Hengen liikkua itsessään. Se kuolee juuri siihen! Sitten Hän sanoi täällä myö­hemmin: “Sinä olet kuollut! Sinulla on se nimi, että elät, mutta olet kuollut!” Monet niistä ovat kuolleita eivätkä tiedä sitä.

¹⁶²Minä ja veljeni olimme kalastamassa täällä, ollessamme pieniä poikia. Sain onkeeni näykkäävän kilpikonnan ja leikkasin siltä pään pois, saadakseni sen irti siimasta, en halunnut leikitellä sen kanssa; ja heitin sen sinne joen penkalle. Ja pikkuveljeni tuli ja kysyi: “Mitä sinä sait hetki sitten?”

Minä sanoin: “Kilpikonnan.”

Hän sanoi: “Mitä sinä teit sille?”

¹⁶³Sanoin: “Tuolla se on ja samoin sen pää.”

¹⁶⁴Ja hän meni katsomaan sitä ja sanoi: “Onko se kuollut?”

¹⁶⁵Minä sanoin: “Varmasti! Irrotin siltä pään ruumiista, sen täytyy olla kuollut.”

¹⁶⁶Niinpä hän otti kepin ja aikoi sillä heittää tämän kilpikonnan pään takaisin jokeen. Ja kun hän teki sen, tuo vanha kilpikonna pureutui siihen kiinni. Tehän tiedätte, kuinka ne nappaavat kiinni tunniksi tai kahdeksi. Veljeni hypähti taaksepäin ja sanoi: “Hei! Minä luulin sinun sanoneen, että se oli kuollut?”

Minä sanoin: “Se on kuollut.”

Hän sanoi: “Mutta se ei tiedä sitä.”

¹⁶⁷Niinpä sillä tavalla monet ihmiset ovat: kuolleita eivätkä tiedä sitä! Nikolaitat! Voi hyvänen aika! Hän sanoi: “Te vihaatte sitä.” He ottavat pois Pyhän Hengen ja asettavat tilalle pyhät papit, pyhän kardinaalin, pyhän piispan.

¹⁶⁸Ja jotkut teistä helluntailaisista. “Tuo suuri aluevalvoja, tulkoon hän tänne. Ylivalvoja tulee sanomaan teille, voitteko pitää täällä parantamiskokousta tai ette.” Halleluja! Pyhä Henki on se, joka voi sanoa pitääkö tai ei, Jumalan Iankaikkinen Sana.

¹⁶⁹“Kyllä, veli Branham, me uskomme että Raamattu opettaa ‘kastamaan Jeesuksen Nimes­sä”, mutta alueen ylivalvoja sanoo, että jos me aloitamme sen seurakunnassamme, hän tulee potkaisemaan meidät kaikki ulos.” Jatkakaa vain edelleen. Niin se on. Minä olen mie­luummin potkaistu ulos täällä, kuin potkaistu ulos Siellä. Niinpä jos te otatte jotakin pois Sanasta täällä, tullaan teidät potkaisemaan ulos Siellä joka tapauksessa, niinpä te voitte aivan yhtä hyvin tulla potkaistuksi ulos täällä. Jos ylivalvoja potkai­see teidät ulos täällä, tullaan teidät potkaisemaan sisälle Sinne. Niinpä se on yhden­tekevää, pysykää vain tiukasti Sen kanssa.

¹⁷⁰Me haluamme olla oikein. Oi, se on vakava asia, veli. Meidän täytyy oikaista tämä asia. Meillä ei koskaan kykene olemaan Seurakuntaa, ennen kuin Jumala saa lasketuksi perustuksen sille. Hän ei koskaan tule rakentamaan Seurakuntaansa jollekin hölynpölylle. Hänen täytyy tulla Sanallensa, tai sitten Hän ei tule ollenkaan; suoraan Hänen Sanalleen.

¹⁷¹Joku täällä äskettäin sanoi: “Veli Branham, tule Chatauquaan.” Kuinka monet oli­vat Chatauquassa? Katsokaa tätä, kolmannes seurakunnasta tai enemmänkin oli siellä. No niin, tuo mies nousi puhumaan siellä tuona iltapäivänä tietämättä, että minä tietäi­sin siitä, ja te kaikki kuulitte hänen puhuvan. Jumala voi paljastaa minulle siellä huoneessani, mitä he puhuvat siellä, ja Hän teki sen. Hän nousi puhumaan, sanoen: “Nyt, veli Branham, oi, hän on Herran palvelija. Kun Henki on hänen päällään, hän on voidel­tu profeetta, hän varmasti tietää asiat, Jumala kertoo hänelle, mitä on ja mitä tulee olemaan; mutta hänen teologiansa, älkää kuunnelko sitä.”

¹⁷²Mikä sekava ajatus! Kuinka joku mies voi sanoa sen? Minulla ei ole… Mutta jos te ette erota halkaistuja papuja kahvinporoista, te–te tiedätte sen paremmin. Kuin­ka te koskaan voisitte ajatella jotakin sen kaltaista asiaa? Miten te voitte…?… Herran Sana tuli profeetalle. Minä en koskaan sanonut olevani profeetta, he sanoivat sen. Mutta siinä se on teille. Näettehän?

¹⁷³Kuinka joku mies… Pitääkseen yllä jotakin pientä seurakunnan oppia jossakin sen vuoksi, ettei heidän organisaationsa ole samaa mieltä Sen kanssa. Sinä myyt esikoisoikeutesi hernerokasta, Eesau, sinä viheliäinen tekopyhä! Se on totta. Te myytte esikoisoikeutenne kirkkokunnan sopasta, organisaation sopasta, jota Jumala vihaa. Vain muistakaa, te sanotte: “Organisaationko?” Jumala vihaa sitä! Se on asia, joka on erotta­nut veljet ja särkenyt… On monia metodisteja, baptisteja ja presbyteerejä tänä ilta­na, jotka haluaisivat olla yhdessä Jumalan pöydän ympärillä. Mutta jos he tekevät sen, heidät potkaistaisiin suoraan ulos ensi kerrasta alkaessaan mennä Siihen. Se on täs­mällinen totuus.

¹⁷⁴“Äitini kuului siihen”, ja he ovat vain lastenlapsia alusta alkaen. Oi! Minä en välitä siitä, mihin äiti kuului, äiti eli kaikessa siinä Valossa, joka hänellä aikanaan oli, te elätte toisessa ajassa.

¹⁷⁵Tiede erään kerran todisti, noin kolmesataa vuotta sitten, pyörittämällä palloa maassa, ja he sanoivat: “Jos mikään ajoneuvo koskaan saavuttaa niin hirvittävän nopeuden kuin kolmekymmentä mailia tunnissa, niin keskipakoisvoima nostaa sen irti maasta ja vie sen ulos avaruuteen.” Luuletteko te tieteen tänä päivänä uskovan sitä? Nyt he liik­kuvat tuhannen yhdeksänsadan mailin tuntinopeudella. He eivät katso taaksepäin nähdäkseen, mitä ovat sanoneet, he katsovat nähdäkseen, mitä voivat nähdä tulevassa.

¹⁷⁶Mutta seurakunta haluaa aina katsoa taaksepäin nähdäkseen, mitä Wesley sanoi, mitä Moody sanoi, mitä Sankey sanoi. “Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat”, katsokaamme eteenpäin! Ainoa asia Raamatussa, joka katsoi taaksepäin… Tiedättekö, min­kä kaltainen eläin aina katsoo taakseen? Alhaisin elämänmuoto mitä on. Kuinka monet tietävät, mikä on eläinkunnan alhaisin elämänmuoto? Sammakko. Sammakko on alhaisin eläinkunnan muoto, mitä on, ja ihminen on korkein muoto, mitä on olemassa. Ja sammakko katsoo taaksepäin. Minä en pidä tuosta vanhasta alhaisesta elämästä. Minä haluan katsoa eteenpäin, uskoen, luottaen, vaeltaen Valossa, niin kuin Hän on Valossa, aamen, niin kuin Hän, näyttää Valoa.

¹⁷⁷Kerran ollessani pitämässä kokousta Kentuckyssa, eräs mies tuli ja sanoi: “Minä en usko tuohon parantamiseen.”

¹⁷⁸Ja minä sanoin: “Ei se mitään, sinähän olet amerikkalainen.”

Hän sanoi: “Minä en usko mitään ennen kuin näen sen.”

Minä sanoin: “Hyvä on, kyllä se käy päinsä.”

¹⁷⁹Hän sanoi: “Minulla ei nyt ole mitään sinua vastaan, mutta minä en usko sitä, mitä sinä sanot.” Minä sanoin: “Se on sinun etuoikeutesi amerikkalaisena, sinun ei ole pakko uskoa.”

¹⁸⁰Hän sanoi: “Minä en koskaan hyväksy mitään ellen voi nähdä sitä selvästi.”

¹⁸¹Minä sanoin: “Hyvä on, sinun täytyy olla kotoisin Missourista.”

¹⁸²Hän sanoi: “Ei, minä olen kentuckylainen.” Näettekö?

¹⁸³“Se ei kuulosta oikein hyvältä ollakseen Kentuckysta”, minä sanoin. “Mutta joka tapauksessa, jos ajattelet sillä tavalla, niin jatka vain edelleen.” Ja hän sanoi… Minä sanoin: “Kuinka sinä menet kotiin?”

¹⁸⁴Hän sanoi: “Menen tästä kukkulan ylitse, asun sen toisella… Mutta, etkö tulisi kotiin kanssani.“ Mukava mies. Hän sanoi: “Tule kanssani ja viivy koko yön, veli Branham.’

¹⁸⁵Minä sanoin: “Toivoisin voivani, veli. Mutta”, minä sanoin, “minä menen tänne se­täni luo yöksi.” Ja minä sanoin: “Haluatko kyydin kotiin?”

¹⁸⁶Hän sanoi: “En, minun täytyy mennä tämän mäen yli, ylös tätä kautta, sitten alas notkelmaa ja jälleen ylös”, tehän tiedätte, kuinka se on siellä.

¹⁸⁷Ja minä sanoin: “Hyvä on, kuinka sinä aiot päästä sinne?”

¹⁸⁸Hän sanoi: “Minä menen sinne polkua pitkin.”

¹⁸⁹“Mutta”, minä sanoin, “ethän voi nähdä edes kättäsi edessäsi.” Minä sanoin: “Kuin­ka aiot päästä sinne perille?”

¹⁹⁰Hän sanoi: “Minulla on lyhty!”

¹⁹¹Ja minä sanoin: “Mutta kuinka sinä… Mitä sinä teet, sytytätkö lyhdyn ja sitten kävelet sen kanssa?”

¹⁹²Hän sanoi: “Juuri niin.”

¹⁹³Minä sanoin: “Kun sytytät lyhtysi, niin voisitko pitää sitä korkealla tällä tavalla? Minä haluaisin nähdä talosi.”

¹⁹⁴Hän sanoi: “Et sinä voi nähdä sitä täältä.”

¹⁹⁵Minä sanoin: “Kuinka sinä sitten aiot päästä sinne?”

¹⁹⁶“Oi”, hän sanoi, “minä vain sytytän lyhtyni ja kun kävelen, se… Minä vain käve­len sen mukaan kuin valo…”

¹⁹⁷Minä sanoin: “Juuri siinä se on. Aamen, vain kävellä Valossa.”

¹⁹⁸Jatkakaa vain kävelyä! Älkää pysähtykö paikallenne, tai muuten ette koskaan pää­se minnekään. Jos olette pelastunut, kävelkää eteenpäin pyhittämiseen. Te sanotte: “Kuinka sinne pääsee?” Jatkakaa vain kävelyä. “Onko Pyhän Hengen kaste pyhittämisen jäl­keen? Kuinka minä saan sen?” Jatkakaa vain vaellusta Valossa. “Ovatko merkit, ihmeet ja tunnusteot…” Jatkakaa vain vaellusta Valossa. Näettekö? Vain jatkakaa eteenpäin! Joka kerta otteessanne askeleen, siirtyy Valo hieman edellenne, koska Hän on aina edel­länne. Hän ei työnnä. Hän johtaa. Hän on tuo Valo. Oi, minä olen niin iloinen siitä. Ettekö tekin? Hän on tuo Valo, Hänessä ei ole mitään pimeyttä.

¹⁹⁹“Sinä vihaat nikolaittain tekoja.” Siitä tuli oppi. Katsokaamme nyt mitä Paava­li… Kuka nyt perusti tämän Efeson seurakunnan? Paavali.

²⁰⁰Menkäämme nyt hetkeksi Apostolien tekojen 20. lukuun, ja nähkäämme, mitä Paavali… Uskotteko, et­tä Paavali oli profeetta? Varmasti hän oli. Tietenkin hän oli. Muistatteko tuota yöllistä näkyä myrskyisellä merellä ja niin edespäin? No niin, Apostolien teot 20. luku, ja aloit­takaamme suunnilleen 27. jakeesta ja kuunnelkaa nyt tarkasti, kun luemme. Tämä on nyt Paavali, profeetta, ennustaen, mitä tulisi tapahtumaan.

Sillä minä en ole kaihtanut julistaa teille koko Jumalan neuvoa.

²⁰¹Tuo siunattu mies! Oi, haluan seistä siellä tuona päivänä ja katsella tuon marttyyrinkruunun panemista hänen päähänsä. Jos siellä on mahdollista minun itkeä, niin sil­loin tulen itkemään. Tulen huutamaan, nähdessäni Paavalin. Nähdä Pyhä Paavali, tuo suuri apostoli, kirkkaassa ja kauniissa viitassaan, Ja olen varma, että siellä on oleva vähän huutoa, kun me kaikki tulemme sinne. Ettekö tekin?

²⁰²No niin: “…minä en ole kaihtanut julistaa teille koko Jumalan neuvoa.”

²⁰³Onko se oikein? Nyt, kristityt, katsokaapa tännepäin, minä tulen kysymään teiltä jotakin. Kuka oli se, joka käski niitä, jotka olivat kastetut toisella tavalla kuin Jee­suksen Kristuksen Nimessä, tulemaan uudestaan kastettavaksi? [Seurakunta sanoo: “Paavali.”] Hän saarnasi koko Jumalan neuvon. Onko se oikein? Mitä te sanotte? Ja mitä Paavali sanoi… Uskoisin että se on… En ole varma, nyt oliko se Tessalonikalaiskirjeen 1. luvun 8. jae: “Jos me tai enkeli Taivaasta saarnaa jotakin toista Evankeliumia, jos vaikka enke­li tulisi alas Taivaasta ja saarnaisi jotakin toista Evankeliumia kuin tätä”, (sitä Evankeliumia, jota Paavali saarnasi, että ihmisten käskettiin ottamaan kaste uudestaan Jee­suksen Kristuksen Nimessä). “Jos vaikka enkeli Taivaasta” (puhumattakaan jostakin piispasta, tai kardinaalista, tai ylialuevalvojasta, tai pastorista tai mistään muusta). “Jos enkeli tulee alas Taivaasta ja saarnaa toista Evankeliumia Tämän lisäksi, olkoon hän kirottu.” Kyllä. Onko se oikein? Sitä hän sanoi, se on Galatalaiskirje 1:8. Se tuli juuri mieleeni. Hyvä on, se on Galatalaiskirje 1:8, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, nähdäksen­ne, mitä Paavali sanoi.

²⁰⁴No niin, täällä hän sanoo… Uskon että se oli 27. jae:

Sillä minä en ole kaihtanut julistamasta teille koko Jumalan neuvoa.

²⁰⁵Kuunnelkaa nyt tätä, tämä on profetia:

Ottakaa sen vuoksi vaari itsestänne, ja koko laumasta, jonka ylitse Pyhä Henki on tehnyt teidät valvojiksi, ruokkimaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän on ostanut omalla verellänsä.

²⁰⁶Kuka on ostanut? Kenen veri se oli? Raamattu sanoo, että se oli Jumalan Veri. Jumala omalla Verellänsä. Onko se oikein? Ruokkimaan Jumalan seurakuntaa, jonka Hän on ostanut omalla verellänsä.

²⁰⁷Raamattu sanoo että me olemme pelastetut Jumalan Verellä. Tiesittekö sitä? Tie­tenkin, Raamattu sanoo sen. Hyvä on:

… ostanut omalla verellänsä.

Sillä minä tiedän tämän, että minun lähtöni jälkeen on teidän keskuuteenne tuleva sisälle julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.

Myös teistä itsestänne on nouseva miehiä …

Tarkatkaa, kuinka tuo mies voi katsoa eteenpäin ja nähdä tuon asian olevan tulossa.

…teistä itsestänne on nouseva miehiä, puhuen pahantapaisia asioita, vetääkseen pois opetuslapsia seuraamaan heitä [tai  “peräänsä”].

²⁰⁸[Tyhjä kohta nauhassa.] Vuosia myöhemmin… joukko miehiä halusi tehdä organi­saation ja ottaa pyhyyden ja Pyhän Hengen pois seurakunnalta, ja panna sen piispoihin ja paaveihin ja pappeihin, niin että he olisivat pyhiä, ja seurakunta eläisi millä ta­valla vain tahtoo. Ja he maksaisivat papeille, ja pappi rukoilisi heidät pois helvetistä ja kaikkea muuta sellaista. Ja ne ovat nikolaittain tekoja! Jumala sanoi: “Minä vihaan sitä!” Kuunnelkaa nyt.

²⁰⁹“Näytähän missä se on, kun sinä sanot Jumalan sanoneen, että ‘Hän vihasi sitä’?”

²¹⁰No niin, katsokaamme sanoiko Hän sen:

Mutta tämä sinulla on, että sinä vihaat nikolaittain tekoja, joita Minä myös vihaan.

²¹¹Jumala vihaa organisaatiota. Onko se oikein? Nyt te näette tarkalleen, mitä he tulisivat tekemään, ja mitä he myös tekivät. Tarkatkaa eteenpäin lävitse seurakunnan, tekivätkö he sen. Hän vihaa organisaatiota!

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille; …

²¹²No niin, Paavalin sudet olivat tulleet “nikolaitoiksi”. He yrittivät muo­dostaa pappeutta, leeviläisen pappeuden kaltaista, joka oli vierasta Uuden Testamentin opille. Aamen! Tuo kreikkalainen sana nicko merkitsee “valloittaa, voittaa”. Voittaa mikä? Maallikot, Pyhä Henki. Ottaa pois seurakunnasta ylösnoussut Herra Jeesus merkkeineen ja ihmeineen, pois uskovaisten keskuudesta ja panna sen tilalle mies, joka on äänestetty paaviksi, tai joku lihallinen kardinaali tai ylivalvoja, joka yrittää ottaa Pyhän Hengen pois maallikoilta ja antaa sen joillekin pyhille miehille asettaen heidät maallikkoja korkeampaan arvoon; niin etteivät he kutsuisi heitä pasto­reiksi, joka merkitsee “paimenia”, vaan isäksi, josta Jeesus sanoi: “Älkää kutsuko ketään miestä isäksi tämän maan päällä.” Näettekö tuon pahan asian? Ja mitä me teimme?

²¹³Oi, jos me voisimme pysähtyä tässä. Toivoisin, etteivät kaikki nämä illat olisi näin nipussa tällä tavalla, sillä haluaisin huomenillalla ottaa Ilmestyskirjan 12. lu­vun ja näyttää teille tuon vanhan prostituoidun naisen istumassa siellä, tuon huoran. Ja hän oli sitä siksi, että hän oli harjoittanut haureutta Jumalaa kohtaan, ja kutsui itse­ään leskeksi ja oli myös porttojen äiti. Eikö niin? No niin, me tiedämme, että se oli Rooma, koska hän istui seitsemällä kukkulalla ja kaikki muu ilmaisee sen aivan tarkal­leen, mies hänessä ja tuo pedon luku ja niin edelleen. Me kaikki olemme tietoisia sii­tä aikaisemman opetuksen pohjalta, kuka se oli. Mutta surullinen asia on se, että hän oli porttojen äiti. Tämä on hänen alkunsa juuri tässä, sen alkoivat Roomassa joukko niin kutsuttuja kristittyjä.

²¹⁴Kuulkaahan! Auttakoon Jumala minua tekemään sen todelliseksi teille! Se oli joukko kristittyjä tämän kaltaisessa seurakunnassa. He tulivat muodollisiksi ja välinpi­tämättömiksi ja vetäytyivät pois ja pystyttivät itselleen organisaation. Ja sitten he yhdistivät sen Pimeässä ajanjaksossa valtion kanssa. Ja valtiosta ja seurakunnasta tuli mikä? Kristillinen kirkko, sitä kutsuttiin nimellä “Pyhä katolinen kirkko”, (tuo sana katolinen merkitsee “yleismaailmallinen”), “suuri yleismaailmallinen kristillinen seurakunta.” Ja he kutsuivat ihmisiä, jotka puhuivat kielillä, huusivat ja paransivat sairaita ja niin edelleen, “harhaoppisiksi”. Ja lopulta he tekivät sen niin pakottavaksi, että jokainen, joka tavattiin palvomassa sillä tavalla, heitettiin leijonien luolaan, jos he eivät vastaanottaneet katolisuutta. Sitä jatkui kaikki nämä sadat vainon vuodet. Eikä tuo todellinen Seurakunta koskaan kuollut. Te ette voi tappaa Sitä. Jumala sanoi, että Se tulisi elämään loppuun asti, ja sitten Hän antaisi sille Elämän kruunun. Se on tullut noiden vainon aikakausien lävitse.

²¹⁵Sitten mukaan tuli Martin Luther jatkamaan tuota aikakautta ja hän käänsi seura­kunnan ulos vanhurskauttamisen alla. Mitä tapahtui, kun Luther kuoli? He organisoivat sen, tekivät siitä luterilaisen kirkon; he saivat opin. Kun he organisoivat sen, niin mitä tapahtui? Se synnytti sen jälleen takaisin roomalaisuuteen.

²¹⁶Sitten Pyhä Henki liikkui siitä ulos, ja Wesley näki Sen. Wesley ja Whitfield, George Witfield, ja monet muut, Asbury ja monet heistä olivat suuria herättäjiä. He pe­lastivat maailman tuona aikana. Heillä oli herätys tuossa Filadelfian ajanjaksossa, jo­ka pelasti Englannin ja myös Yhdysvallat. Heillä oli kokouksia, ja heidät potkaistiin ulos ja heitä kutsuttiin “pyhiksi kieriskelijöiksi”. Te metodistit teitte niin; he kaatuivat lattialle Jumalan voiman alla, ja he heittivät vettä heidän kasvoilleen ja ley­hyttelivät heitä. Ja he nytkivät niin voimakkaasti sen alla, että he sanoivat “heidän saaneen sätkyn”. Siellä oli ihmisiä, jotka nytkähtelivät ja vapisivat Pyhän Hengen voi­man alla. Se on metodistien historiaa. Sieltä tulivat kveekarit ja niin edelleen.

²¹⁷Mutta nyt kun he organisoivat sen, he tekivät siitä näitä metodisteja, pri­mitiivisiä metodisteja, ja tämän kaltaisia metodisteja, ja tuon kaltaisia metodisteja, kunnes se tuli niin alhaiseksi, että metodistit halusivat ottaa “Veren” pois laulukirjoistaan.

²¹⁸Täällä eräänä iltana televisio ohjelmassa, (äitini soitti minulle), heillä oli eräs metodisti pastori täällä Indianassa, joka opetti rock‘n’rollia kirkossa. Hän sanoi: “On häpeä, että emme ole nähneet tämän kauniin taiteen kuuluvan kirkkoon.”

²¹⁹Se on perkele väärässä profeetassa! Oikein! En halua loukata tunteitanne, mutta veli, se on Jumalan Totuus. Mieluummin teen teidät tällä tavalla vähän vihaisiksi ja saan teidät tutkimaan Kirjoitusta ja ehkä oikaisemaan välinne Jumalan kanssa, kuin että tulisitte kadotetuiksi lopussa. Te ette ehkä pidä minusta nyt, mutta eräänä päivänä te panette käsivartenne ympärilleni ja sanotte: “Veli Branham, se on Totuus.” Täällä se on juuri täällä, ja he menevät siihen. Siinä he… Se on juuri siinä. Raamattu sanoi, että he tulisivat tekemään sen.

²²⁰Sitten Wesleystä, Wesleyn sitten tehtyä sen, tulivat mukaan helluntailaiset. Ja he saivat lahjojen ennalleen asettamisen ja alkoivat puhua kielillä, Pyhän Hengen kaste.

²²¹Aivan niin kuin jyvän alkaessa kasvaa maasta. Ensimmäiseksi, se mätänee. Sitten se tuo esiin pari lehteä, joka oli luterilaiset. Sitten se kasvaa ja muodostaa tähkän. Mikä se oli? Metodistit; siitepöly, veljellinen rakkaus, evankeliointi, siitepölyn lentäessä muualle.

²²²Jopa luonto julkituo nämä seurakunta-ajanjaksot. Metodistit tulivat ulos kaaok­sesta, tai tarkoitan, luterilaiset tulivat ulos kaaoksesta. Metodistit levittivät veljellistä rakkautta, se oli evankeliumin saarnaamisen ja lähetyssaarnaajien aikaa. Suurin lähetyssaarnaajien aika, jonka maailma koskaan on tuntenut, oli metodistien aika. Kyllä, se ravisteli pois siitepölynsä.

²²³Mitä sitten tapahtui? Tuosta siitepölystä alkoi tähkän täyttyminen, helluntailai­set. Jyvä, aivan samankaltainen, joka meni maahan. Ei lehti, ei tähkä vaan jyvä. Ja nyt helluntailaisilla tuo jyvä on kokonaan homeen peitossa, niin että jyvää tuskin ol­lenkaan voi nähdä. On aika puhdistaa se pois! Aamen! Mitä he tekivät? Saman asian kuin metodistitkin. Yksi joukko organisoi itsensä, ja he sanoivat: “Me olemme Assemblies of God.” Toinen joukko sanoi: “Me olemme Pyhyyden helluntailaisia.” Toinen sanoi: “Me olemme Ykseys.” “Me olemme Kakseus.” Ja heitä on sitä ja tätä, niin monia. Hyvänen aika! On kuin yksikyttyräinen kameli, kaksikyttyräinen, kolmekyttyräinen, kaikenlaista. Heitä on kolme-, tai neljäkymmentä erilaista organisaatiota.

²²⁴Mitä he tekivät? Heittivät sen suoraan takaisin roomalaisuuteen uudestaan, kas­taen roomalaiskatolisen kirkon kasteella. Pyydän ketä tahansa helluntailaista näyttämään minulle, missä ketään Raamatussa kastettiin nimessä “Isä, Poika, ja Pyhä Henki”. Pyydän ketä tahansa piispaa, kardinaalia, tai ketä tahansa opettajaa näyttämään minulle, missä niin koskaan tehtiin katolisen kirkon ulkopuolella. Ja Luther toi sen mukanaan, hän toi katkismuksen ja kaikkea muuta mukanaan sieltä. Metodistit jatkoivat sen kanssa. Helluntailaiset, teidän tulisi hävetä! Puhdistautukaa! Menkää takaisin Sanaan! Tehkää parannus, tai Jumala ottaa teiltä pois kynttilänjalan, sen Valon, joka teillä on. Aamen.

²²⁵Hyvä on. He ottivat Pyhältä Hengeltä pois johtajuuden ja antoivat heille pyhien miesten ritarikunnan ja asettivat heidät olemaan maallikkojen ylitse. Eikä heidän tul­lut kutsua heitä “pastoriksi, paimeniksi”, (vaikka meitä tulisi kutsua pasto­reiksi, “paimeniksi”, jota tuo sana pastori merkitsee), vaan “isäksi, kardinaalik­si, arkkipiispaksi, tai aluevalvojaksi”. Nuo todelliset vihasivat tätä asiaa! Ja Jumala kannatti heitä siinä ja sanoi: “Myös Minä vihaan sitä!” Koska Hänen itsensä tu­lisi olla aluevalvoja, arkkipiispa, paavi. Hän työskentelee kunkin yksilön kanssa; ei jonkun organisaation kanssa, vaan henkilön kanssa.

²²⁶No niin, on outo asia… Kuunnelkaa, kun tulemme lopettamaan. Meillä on vain yksi jae lisää.

²²⁷Tässä meillä on katolilaisuuden opinkappaleen alku, apostolinen perimysjärjestys. Kuinka monet tietävät sen? Apostolinen… Nyt katoliset sanovat, että paavi tänä päivä­nä on Pietarin seuraaja. Mitään sen kaltaista asiaa ei ole. Kuinka on teidän lihallinen sukupuolinen halunne… Kuinka oli niin, että Eesau ja Jaakob, molemmat syntyivät pyhäs­tä isästä ja pyhästä äidistä, ja kuitenkin yksi heistä oli kristitty ja toinen perkele? Näettekö? Kuinka niin voi olla? Koska synti on syntiä ja seksi on seksiä, mutta Jumala antaa syntymän.

²²⁸Jumala valitsee meidät maailman perustamisesta alkaen. Tiesittekö sitä? Odottakaa kunnes alamme lukea näitä historioitsijoita, ja tarkatkaa kuinka Irenaeus… Kuinka hän ylistää Jumalaa siitä, että tämä on valinnut hänet ennen maailman perustamista; ja kuin­ka Pyhä Martinus ja kaikki heistä antavat Hänelle ylistyksen; ylistävät Jumalaa, sanoen: “Koska…” Ja ihmiset puhuessaan hänestä, sanoivat: “Hänet oli valittu ennen maailman perustamista.” Se on Kirjoitus. Nuo veljet olivat linjassa Jumalan kanssa. Mutta tämä vanha musta kirkko tulee noiden tuhannen viidensadan Pimeän ajanjakson vuoden lävitse, tukahduttaen koko asian, kuin savuava lamppu, pimittäen Valot. “Mutta on oleva Valo ehtoo ajassa”, sanoi Herra.

²²⁹Apostolinen perimysjärjestys, yksi toisensa jälkeen; yksi paavi, ja täytyy olla paavillista sukuperää, ennen kuin voi olla paavi. Voi hyvänen aika! Se on hölynpölyä. Maal­likot… he eivät ole pyhiä, vaan antaa pappien rukoilla heidän puolestaan ja tuoda heidät ulos synneistään, antaen anteeksi heidän syntinsä, kun he maksavat rahaa tunnus­tuksesta.

²³⁰Protestantit tekevät samoin! He yrittävät olla… Taputtavat pastoriaan olalle ja elävät niin kuin muukin maailma. Ja te ette tiedä sen enempää Jumalasta kuin hänkään… Kun hän antaa heidän pysyä seurakunnassaan, ja kutsuu heitä seurakuntansa jäseniksi ja antaa heidän olla siellä ja vakuuttaa heille, että he ovat pelastuneet. Kuinka he tulevatkaan pettymään tuona päivänä, jos eivät ole syntyneet uudestaan! Ilman Pyhää Henkeä te olette kadotettu. Ei kukaan voi sanoa: “Jeesus on Kristus”, ainoastaan Pyhänä Hen­gellä.

²³¹Todellista Seurakuntaa Efesossa ei petetty näillä hiotuilla, älykkäillä puheilla. He vihasivat sitä. Heitä ei petetty, he tiesivät; tuota todellista Seurakuntaa ei pe­tetty.

²³²Väärät ilmestykset, joita näillä miehillä oli, joita kutsuttiin nikolaitoiksi, eivät olleet yhtäpitäviä Jumalan Sanan kanssa. Kertokaa mistä te koskaan löydätte “papille ripittäytymistä” täältä Raamatusta. Missä te näette “pirskottelua” opetetta­van täällä Raamatussa syntien anteeksi saamiseksi? Missä te koskaan näette ketään kas­tetun “Isä, Poika, ja Pyhä Henki” nimessä, heidän syntiensä anteeksi saamiseksi? Mis­sä on se jae, jossa sanotaan: “Antakaa oikea kätenne yhteyden merkiksi ja pankaa nimenne seurakunnan kirjaan.” Missä te koskaan näette kaikkia sen kaltaisia asioita Raamatus­sa? Missä se on? Sen tekee papisto, joka ei ole oikein Sanan mukaisesti, ja he ovat nikolaittoja, ja Jumala sanoi: “Minä vihaan heitä!” Menkää takaisin Sanaan. Oi, tie­dän, että se on vahvaa, veljet, mutta minä en ole siitä vastuussa, tapelkaa siitä Hänen kanssaan.

²³³Heillä oli väärä ilmestys, joka ei ollut Sanan mukainen, heitä kutsuttiin “valehtelijoiksi, vääriksi apostoleiksi, vääriksi profeetoiksi”. Mutta todellinen Seurakunta piti kiinni Pyhän Paavalin opetuksesta, Pyhän Hengen kasteesta, merkkien seuratessa ja vahvistaessa sen Sanan, jota Paavali opetti. Aamen! Näyttäkää minulle, missä Jumala koskaan vahvistaa sanan pirskottelusta. Näyttäkää minulle, missä Jumala koskaan tu­lee vahvistamaan ja tuo kielilläpuhumiset ja suuret asiat vain sillä, että puristatte kättä pastorin kanssa jossakin ja panette nimenne kirjaan; yhä tupakoiden ja ryypäten ja valehdellen ja pelaten korttia ja pitämällä vähän hauskaa, menemällä… Oi, laupe­utta! He ovat lihallisia, vääriä profeettoja, ystävä. Kyllä vaan.

²³⁴Jumalan tie on pyhyys. Olkoon tämä tiedoksi jokaiselle Kristuksen Ruumiin jäse­nelle täällä: ellette te elä pyhää elämää, kieltäytyy Jumala uhristanne. Uhri täytyy uhrata pyhin käsin. Se on ehdoton totuus. Ylipapin täytyi olla pyhä, ja virkaan asetet­tu ja voideltu, ja hänen täytyi käyttää hajuvettä ja kaikkea muuta, ennen kuin hän voi edes tulla Jumalan läsnäoloon uhraamaan uhria. Onko se oikein? Silloin kuinka te voit­te mennä tänne ulos ja pettää ja varastaa ja riidellä ja tapella naapurinne kanssa ja kaikkea muuta ja touhuta sillä tavalla kuin teette ja sitten tulla sisälle ja sanoa: “Oi Herra Jumala! Ylistys Jeesukselle! Halleluja!”?

²³⁵Ihmiset sanovat. “Minä näen heidän puhuvan kielillä.” Se ei vielä merkitse sitä, että heillä on Pyhä Henki. “Minä kuulen heidän huutavan.” Se ei vielä merkitse sitä, että heillä on Pyhä Henki. Pyhä Henki on Elämä.

²³⁶Raamattu sanoo: “Sade tulee usein valmistamaan sen, mitä varten se on valmis­tettu”, (Hebrealaiskirje 6), “…mutta orjantappurat ja ohdakkeet, jotka ovat lähellä hyl­käämistä, joiden loppu on olla poltettu.”

²³⁷“Aurinko paistaa oikeille ja väärille. Sade lankeaa oikeille ja väärille.” Sa­de tulee tuottamaan vehnäsadon (joksi me sitä kutsumme), ja kasvattaa myös jokaisen pellolla olevan rikkaruohon. Jos vehnä on janoinen, silloin myös rikkaruoho on janoi­nen. Ja sama sade, joka kastelee vehnän, kastelee myös rikkaruohot. Vehnä kohottaa pään­sä ja huutaa: “Ylistys Herralle! Halleluja! Halleluja! Olen niin iloinen saadessani tämän sateen!” Rikkaruoho tulee huutamaan: “Kunnia Jumalalle! Ylistys Jumalalle! Hallelu­ja! “Olen iloinen saadessani Sen.”

²³⁸“Mutta heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Se on totta. “Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”

²³⁹7. jae ja sitten lopetamme, tämä on viimeinen jae tästä seurakunta-ajanjaksosta. Me tulemme olemaan noin viisi tai kymmenen minuuttia myöhässä.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille; hänelle, joka voittaa, annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisin keskellä.

²⁴⁰Kuulkaahan nyt, ystävät, tällä tavalla te voitatte. Ensin teidän täytyy voittaa, ja sitten voitte syödä hedelmän. Se on voittajalle. Te muistatte eilen iltaisen ope­tuksemme, ettekö muistakin? Johanneksen täytyi mennä Henkeen, ennen kuin hän näki mitään. Ja kuinka te voitte istua sanoen: “Jos hän ei ole baptisti, en tule kuuntelemaan häntä”? “Jos hän ei ole presbyteeri, en tule kuuntelemaan häntä”? “Jos hän ei opeta aivan tar­kalleen niin kuin minun seurakuntani opettaa, minä…” Silloin te ette tule voittamaan, te ette vielä ole Hengessä. Te olette kokonaan poissa järjestyksestä.

²⁴¹Menkää Henkeen, sanokaa. “Herra Jeesus, minä rakastan Sinua. Paljasta nyt minulle, mitä näet sopivaksi ja vain anna se minulle.” Silloin te tulette saamaan. Oikein.

²⁴²Huomatkaa, Raamatussa puhutaan kolme kertaa Elämänpuusta 1. Mooseksen kirjassa ja kolme kertaa Ilmestyskirjassa. Me puhuimme siitä toisena päivänä. Muistatteko? Sun­nuntaina, eilen. Ainoa… Perkele vihaa jokaista Kirjoituksen osaa, mitä on olemassa, mutta eniten hän vihaa l. Mooseksen kirjaa ja Ilmestyskirjaa. Hän hyökkää 1. Mooseksen kirjan luo­tettavuutta vastaan, koska hän haluaa saada ihmiset uskomaan, että Se ei ollut niin; “Genesis [1. Mooseksen kirja, suomeksi “alku”] ei ollut sillä tavalla kuin Jumala sanoi sen tapahtuneen, vaan jokin muu sai aikaan tämän luomakunnan ja asiat.” Hän hyökkää sitä vastaan sillä tavalla. Ja hän vie ihmiset pois Ilmestyskirjasta, koska Se paljastaa, että Jeesus on Jumala, ja että hän, ollen perkele, on tuomittu, ja paljastaa pyhitetyn Seurakunnan ihanuuden, joka menee kotiin Jumalan tykö; ja väärän profeetan tuomion ja kaikki nuo val­heet, ja kuinka ne kaikki tullaan heittämään tulijärveen. Ei ihme, että hän pitää heidät poissa Siitä. Mutta muistakaa, niissä kummassakin puhutaan Elämänpuusta Paratiisissa.

²⁴³Ottakaamme nyt hetkeksi tämä “Puu”. Pyhän Johanneksen 6. luvussa, jos haluatte mer­kitä sen muistiin, Jeesus sanoo: “Minä olen Elämän Leipä.” Muistakaa nyt.

²⁴⁴Nyt me tulemme ottamaan nämä kaksi pylvästä täällä vertauskuvaksi. Tehkäämme se juuri nyt ennen kuin lopetamme. Nyt tämä oikealla puolellani oleva on se puu, jota Puutarhassa kutsuttiin “Elämänpuuksi”, ja vasemmalla puolellani oleva on se puu, jota Puutarhassa kutsuttiin “tiedon puuksi”. Kuinka moni tietää Raamatun sanovan, että siellä oli Elämänpuu ja tiedon puu? Nyt ihmisen tuli elää tästä Elämänpuusta, eikä koskea tiedon puuhun. Onko se oikein? Ja ensi kertaa koskiessaan siihen, hän erotti itsensä Luojastansa. Hän kadotti yhteytensä Jumalaan, kun hän otti ensimmäisen suullisensa tiedosta. Ajatelkaa nyt kovasti. Ja te jotka teette muistiinpanoja, annan teille aikaa niin, että saatte sen kirjoitetuksi ylös, koska en halua teidän menevän tämän ohi.

²⁴⁵Jeesus, Pyhän Johanneksen 6. luvussa. He olivat juomassa eräästä lähteestä ja kohottivat käsiään, matkien sitä kuinka heidän isänsä joivat tuosta hengellisestä Kal­liosta ja niin edelleen. Hän sanoi: “Minä olen tuo Kallio, joka oli erämaassa.”

²⁴⁶Ja he sanoivat: “Tässä sinä sanot, että ‘olit ennen Abrahamia’, etkä ole vielä yli viidenkymmenen. Ja sanotko sinä, että ‘näit Abrahamin’? Nyt me tiedämme, että sinä olet hullu, sinä olet perkele.” Näettekö?

²⁴⁷Hän sanoi. “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” MINÄ OLEN oli palavassa pensaassa Mooseksen kanssa; tuo palavan pensaan MINÄ OLEN. “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN”; ei “Minä olin.”

²⁴⁸Nyt te ihmiset, jotka sanotte, että ihmeiden päivät ovat ohitse, teidän täytyisi saada tuo Kirjoitus sanomaan: “Minä olin tuo suuri minä olin.” Näettekö?

²⁴⁹Ei “Minä olin”, tai “Minä tulen olemaan”; vaan “MINÄ OLEN”, se on olla koko ajan. Hän on Iankaikkinen. Tuo sana “MINÄ OLEN” on Iankaikkinen, kaik­kina heidän aikoinaan, koko ajan, kaikissa seitsemässä kynttilänjalassa, jokaisessa seurakunnassa joka paikassa, jokaisessa sydämessä. “MINÄ OLEN.” (ei “Minä olin”, tai “Minä tulen olemaan”) “Minä olen juuri nyt niin kuin Minä aina olin.” Näettekö? “Aina, MINÄ OLEN.”

²⁵⁰He sanoivat: “Meidän isämme… Me emme tunne sinua. Me tiedämme, että sinä olet perkele.” He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, neljänkymmenen vuoden ajan.”

²⁵¹Jeesus sanoi: “Ja he ovat kaikki kuolleita.” Onko se oikein? “He ovat kaikki kuolleita. Mutta Minä…” Oh! “Minä olen Elämän Leipä, joka tulee Jumalalta Taivaas­ta. Jos… Elämän Leipä. Jos ihminen syö tätä Leipää, ei hän ole koskaan kuoleva.”

²⁵²“Tahtooko tämä mies antaa ruumiinsa meille syödä? Nyt hän on hullu, aivan var­masti.”

²⁵³Elämän Leipä oli Elämänpuusta, josta he söivät Eedenin Puutarhassa. Hän oli tuo Elämänpuu. Nyt jos tuo Elämänpuu oli Henkilö, silloin oli myös tiedon puu henkilö. Sanokaa nyt, ettei käärmeellä ollut siementä! Jos Elämä tulee Miehestä, kuolema tulee naisesta. Hyvä on, nainen oli tuo kuoleman puu.

²⁵⁴Niin pian kuin tämä yksi oli tahrannut hänet, (niin kuin tuo käärme teki), nainen sanoi: “Käärme petti minut.” Oikein. Ei mikään matelija; hän oli kaikkein terävin kaikista eläimistä, hän oli simpanssin ja miehen välimuoto. Eläimen siemen ei risteydy naisen kanssa, sitä se ei tee; mutta tämän miehen siemen teki sen, hän oli tuo rengas siinä välillä. Ja Jumala pani kirouksen hänen päälleen, pani hänet suoraan vatsalleen, ilman jalkoja ja otti jokaisen luun hänessä ja muutti ne niin, ettei niillä ole mitään yhteistä ihmisen luuston kanssa. Tiedemiehet yrittävät kaivaa niitä esiin. Se on kät­kettynä Jumalan salaisuuksissa, keskellä Jumalan Paratiisia. Siinä on teille ilmestys.

²⁵⁵Hän synnytti ensimmäisen poikansa, joka oli Kain (onko se oikein?) Saatanan poika. Jos niin ei ollut, niin mistä tuo paha tuli? Adamistako, joka oli Jumalan poika? Se tuli perkeleestä, hänen isästänsä. Ja hän oli murhaaja; ensimmäinen murhaaja oli Perkele, perkeleen poika.

²⁵⁶Tarkatkaa, mitä sen jälkeen tapahtui, tarkatkaa Kainin sukuperää. Sukupolvissa, jotka seurasivat Kainin jälkeen, kaikki olivat tiedemiehiä ja suuria miehiä. Lukekaa siitä Raamatusta. He rakensivat taloja, työstivät metalleja ja olivat tiedemiehiä. Mutta jokainen, joka tuli Seetistä, (Abel kuoli, ollen esikuva Jeesuksesta, joka kuoli, ja Seet otti hänen paikkansa: kuolema hautaaminen ja ylösnousemus), hänen kauttansa tulivat nöyrät maalaiset ja lammaspaimenet.

²⁵⁷Nyt Jeesus sanoi: “Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja he ovat kaikki kuol­leita. Mutta Minä olen se Elämän Leipä,” (Mikä Elämän Leipä? Elämän Leipä Eedenistä!), niin että ihminen voi syödä tästä Leivästä eikä koskaan kuole.” No niin, Jumala pani Enkelit Elämänpuun ympärille, vartioimaan sitä, ettei kukaan voisi koskea siihen, et­teivät he söisi tuosta Puusta ja eläisi iäti. Onko se oikein?

²⁵⁸Koska, heidän täytyi jatkua tästä puusta ja kuolla. Onko se oikein? Sillä niin kauaa kuin heidän täytyi syödä siitä, he kuolivat. Ja aivan ylitä varmasti kuin te kuolette syötyänne tuosta tiedon puusta… No niin, katsokaamme nyt tuota tiedon puu­ta. Katsokaa, mitä se on aikaansaanut. Katsokaamme nyt, mitä se saa aikaan. Ensinnäkin, me voimme nähdä heidän keksineen ruudin. Se tappaa tovereitamme. Oikein, he tappavat toisiaan ruudilla, joka on tiedon puusta. Seuraavaksi me olemme keksineet autot, jotka ovat tuosta tiedon puusta. Se tappaa enemmän kuin ruuti. Oi, kyllä! Ja nyt meillä on vetypommi. Jumala ei tuhoa mitään, ihminen tuhoaa itsensä tiedollaan.

²⁵⁹Mutta kaiken, mikä kuuluu Jumalalle, sen Jumala tulee nostamaan jälleen ylös; Ju­mala ei kadota mitään. Jeesus sanoi niin, kyllä: “Hänellä, joka syö tästä Leivästä, on Iankaikkinen Elämä, ja Minä tulen nostamaan hänet jälleen ylös viimeisenä päivänä.” Se on Hänen lupauksensa. Nyt, Jumala…

²⁶⁰He ovat pitkällä syöden tiedon puusta ja kuollen. Mutta niin pian kuin he pääsisi­vät tälle Puulle, he eläisivät iäti.

²⁶¹Niinpä nyt sen sijaan, että Enkeli oli siellä pitämässä heitä poissa tältä Puulta, ne ovat siellä ajamassa heitä tämän Puun tykö; nämä seurakuntien enkelit sanoen: “Se on jokaiselle henkilölle”, tuoden heidät takaisin Jeesuksen Kristuksen Nimeen, joka on se Elämänpuu, joka seisoo Jumalan Paratiisissa. Whew! Oi! Toivon teidän ymmärtävän sen. Tuo Elämänpuu seisoo Jumalan Paratiisissa, että te voisitte olla osalliset Hänestä ja tulla Jumalan pojaksi ja tyttäreksi ja elää ikuisesti. “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

²⁶²Veli, sisar, nyt olen… minä… Varmasti olen… olen leikannut teitä, olen lou­kannut teitä. En tarkoittanut tehdä sitä sillä tavalla. Ymmärrättekö? Jumala tietää sen, mutta minun täytyy tehdä se tällä tavalla, antaakseni teidän nähdä, missä me olemme. En usko, että meillä on kovin paljon aikaa jäljellä täällä. Minä en yritä mitätöidä kristillisyyttänne, koska te kuulutte johonkin organisaatioon. Sitä se ei ole. Ihmiset ovat olosuhteiden uhrina. He eivät tiedä mitä tehdä; kaikki mitä heidän vanhempansa aina ovat tehneet, on käydä kirkossa ja sillä tavalla.

²⁶³Mutta veli, yksi asia ennen kuin lähdemme, sallikaa minun antaa vielä yksi lainaus lisää. Profeetta sanoi… Uskotteko te profeettoja? Raamattu käskee kuunnella heitä. Tuo profeetta sanoi: “Tulisi aika, jolloin ei olisi päivä eikä yö, vaan se olisi jonkin lainen synkkä päivä. Mutta ehtooajassa, juuri ennen auringonlaskua, tulisi olemaan Valo.” Onko se oikein?

²⁶⁴Nyt katsokaa, mitä meillä on ollut. Katsokaamme nyt sitä. Kuinka aurinko… Missä aurinko nousee, maantieteellisesti? Idässä. Onko se oikein? Se laskee lännessä. Toi­voisin että minulla olisi… Tulen ottamaan huomenillalla kartan ja näytän sen teille. Kun Pyhä Henki lankesi Jerusalemissa, Se kulki täydellisessä kahdeksikon muodossa. Se menee suoraan yli Irlantiin, suoraan takaisin ympäri, suoraan ylitse, ja tulee Länsiran­nikolle, ja kääntyy jälleen suoraan takaisin: se muodostaa täydellisen kahdeksikon nume­ron kuinka Evankeliumi kulki. No niin, sivilisaatio on kulkenut auringon mukana. Kuinka moni tietää sen? Vanhin sivilisaatio, mitä meillä on, on Kiina, ja sieltä se tuli suo­raan yli Itämaiden. Ja kun Pyhä Henki, ei s-u-n [aurinko], vaan S-o-n [Poika]…

²⁶⁵Kun aurinko alkaa paistaa sumun ja yön lävitse, niin ei väliä sillä, missä siemen on, se tulee elämään; koska kaikki kasvielämä saa elämänsä auringosta. Me tiedämme sen. Te voitte kaataa betonia ruohikolle, ja missä seuraavana keväänä ruoho on tiheintä? Aivan betonin reunassa. Miksi? Se on tuo elämä sen alla, te ette voi kätkeä todellista elämää. Tuo pieni elämä, niin pian kuin se tietää auringon paistavan siellä, se ryömii tiensä melkeinpä puolen korttelin mitalta, päästäkseen esiin tuon betonin alta, kunnes se voi työntää päänsä ilmaan ja alkaa ylistää Jumalaa.

²⁶⁶Ettekä te voi kätkeä Elämää. Joka on oikea Elämä. Kun te olette syntyneet uudes­taan, te ette voi kätkeä Sitä. Jonkin täytyy antaa äänensä kuulua, kun teillä on Elämä…

²⁶⁷Kaikki asiat ovat kuolleita nyt, pienet siemenet ovat purskahtaneet auki, sen mas­sa on juossut ulos ja se on kuollut, mutta elämä on yhä siellä. Nyt kun aurinko alkaa paistaa keväällä, pienet kukat tulevat esiin, ja kaikki ne työntävät päänsä jälleen ulos, kaikkialta kivien ja puunrunkojen alta, ne nousevat jälleen ylös ja elävät uudestaan. Onko se oikein? Koska aurinko (s-u-n) paistaa.

²⁶⁸Nyt, jonakin päivänä tulee Poika (S-o-n) paistamaan, joka on Iankaikkisen Elämän Alkuunpanija, ja kaikki, jotka ovat hedelmöittyneet Hänelle Iankaikkista Elämää var­ten, tulevat nousemaan ylös viimeisissä päivissä. Jos he hautaavat teidät mereen, polttavat ruumiinne ja sirottelevat tuhkan maan neljälle tuulelle, niin Jumala tulee nostamaan sen ylös viimeisenä päivänä. Jos teidän täytyy täyttää jonkun nälkäisen lei­jonan vatsa, tai mennä liekehtivään tuleen, joka ottaa kaikki kuusitoista alkuainetta, vuoriöljyn ja kosmiset valot ja kaiken ulos teistä, Jumala tulee nostamaan sen ylös. “Jopa päänne hiuksetkin ovat luetut.” Aamen! Jumala tulee nostamaan sen ylös.

²⁶⁹No niin, kuulkaahan. Nyt jos kaikki kuolevat naisen kautta, silloin kaikki elävät Miehen kautta. Kun te olette osalliset naisesta sen kaltaisessa elämässä, te tiedätte kuolevanne. Ei ole mitään tietä ulos siitä, te tulette kuolemaan. Ja aivan yhtä var­masti kuin te otatte Tästä, te tulette elämään; ei ole mitään tietä ulos siitä, tei­dän täytyy elää. Aamen! Jos tuo tuottaa positiivisen kuoleman, niin Tämä tuottaa po­sitiivisen Elämän. Ainoa tapa teidän saada se on, että teillä on Elämä.

²⁷⁰Nyt tuo profeetta sanoi, että “on oleva Valo ehtoo ajassa”. Kuulkaahan nyt. Hän sanoi että siellä olisi päivä, joka olisi synkkä, sitä ei voitaisi kutsua päiväksi eikä yöksi. Se olisi jotenkin pilvinen, sumuinen, kylmä päivä, mutta kuitenkin Poika antaisi Valoa. Kaukana yläpuolella sumujen ja pilvien ja niin edelleen, Poika antaa Valoa. Se antaa tarpeeksi Valoa, niin että näette liikkua ja niin edelleen, mutta päivä ei vielä ole kirkas ja kaunis. Näettekö? No niin, tuskin mikään voi elää tuona päivänä.

²⁷¹Te voitte istuttaa mitä tahansa paikkaan, johon aurinko ei osu, ja se on kitukas­vuinen. Onko se oikein? Te maanviljelijät tiedätte sen. Jos te kylvätte viljan jonne­kin varjoon ja tarkkaatte sitä, niin siitä tulee kitukasvuista. Fred, sinun tulisi tie­tää se, kun kasvatat vehnää. Kun kylvät sen, ja jos tulee huono kesä, kylmä ja sateinen, se jää kitukasvuiseksi.

²⁷²No niin, se on vikana seurakuntien suhteen kautta näiden ajanjaksojen, se on kitukasvuinen. Kirkkokunnat ovat aikaansaaneet kituliaan kasvun: “Pane nimesi kirjaan. Meillä on tarpeeksi Valoa tietääksemme, että on olemassa Jumala.” Minä olen iloinen siitä. “Meillä on tarpeeksi Valoa tietää, että on olemassa Kristus ja tuleva tuomio.” Meillä on ollut tarpeeksi Valoa, niin että olemme panneet nimet kirjoihin ja puristaneet kättä pastorin kanssa ja niin edelleen ja me olemme tehneet sen. Hyvä on, mutta nyt on ehtooaika.

²⁷³No niin, sivilisaatio tuli idästä länteen, ja nyt olemme Länsirannikolla. Me em­me voi mennä yhtään pidemmälle, jos ylitämme meren, olemme jälleen takaisin Idässä. Me emme voi mennä yhtään pidemmälle, me olemme Länsirannikolla.

²⁷⁴Nyt, Raamattu sanoi: “Ehtooajassa Valo olisi tuleva.” Minkälainen aurinko nyt paistaa ehtoolla? Onko se erilainen aurinko kuin se, joka nousee aamulla? Se on sama aurinko. Hyvä on, mitä Jumala sitten lupasi? Nyt kun tulemme tähän, niin asetta­kaa se juuri tänne tähän ajanjaksoon. Raamattu sanoi niin, ja tulen todista­maan sen näissä seurakunta-ajanjaksoissa, kun menemme eteenpäin, että “ehtooajassa tulisi Valo esiin Lännessä, joka toisi takaisin vanhurskauden Pojan, parantuminen siivissänsä. Ja samat merkit ja samat ihmeet, jotka tapahtuivat täällä Idässä, tulisivat tehdyksi täällä Lännessä, toisella Pyhän Hengen vuodatuksella viimeisessä päivässä.”

On oleva Valo ehtooajassa,
Polun Kirkkauteen tulette varmasti löytämään;
Tuossa veden tiessä, on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Ehtoovalot ovat tulleet,
Se on tosiasia että Jumala ja Kristus ovat yksi.
Oi, on oleva Valo ehtooajassa,
Tuon polun Kirkkauteen te tulette varmasti löytämään;
Tässä veden tiessä on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Nuo ehtoovalot ovat tulleet.

²⁷⁵Sama asia jonka Pietari sanoi: “Olkoon se tiettäväksi teille, että Jumala on teh­nyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, sekä Herraksi että Kristuksek­si. Tehkää parannus, jokainen teistä”, hän sanoi, “ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuk­sen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

²⁷⁶Sallikaa minun sanoa teille jotakin. Aloin puhua aikaisemmin tuosta tohto­rin lääkemääräyksestä. Ihmiset eivät halua tuota lääkärin anta­maa lääkemääräystä. Jos hänellä on parannuskeino, joka parantaa teidän sairautenne, ja te kieltäydytte ottamasta sitä, niin se ei ole lääkärin vika, että te kuolette. Ei. Se on teidän vikanne, koska te kieltäydytte ottamasta sitä.

²⁷⁷Ja nyt, jos lääkäri kirjoittaa lääkemääräyksen, ja te viette sen jollekin puoska­rille, joka panee siihen jotakin, mitä siinä ei tulisi olla, tulee se myös tappamaan tei­dät. Onko se oikein? Tuo lääkäri on suorittanut tutkimuksen ja tietää, että tuossa lää­kemääräyksessä on juuri tarpeeksi myrkkyä tappamaan ne basillit, jotka ruumiissanne ovat; ja siinä on tarpeeksi vastamyrkkyä sen myrkyn vastineeksi, niin että se ei tule tappamaan teitä. Ja niiden täytyy olla tasapainossa. Jos te panette siihen liiaksi vastamyrkkyä, ei se auta potilasta; jos te panette liian paljon myrkkyä, se tulee tappamaan hänet. Se täytyy olla tasapainotettu.

²⁷⁸Tuo kysymys oli: “Eikö ole Balsamia Gileadissa? Eikö siellä ole lääkäriä“, sanoi tuo profeetta. “Miksi sitten ei Minun tyttäreni tautia ole parannettu?” Mikä on vi­kana seurakunnalla? Mikä on vikana, että meillä on niin monia vanhoja sairaita seura­kuntia? Koska meillä on ollut puoskareita, jotka ovat antaneet Lääkemääräyksen väärin sekoitettuna. Se on totta. Pietari ei sanonut: “Isä, Poika, Pyhä Henki.”

²⁷⁹Mitä Lääkemääräys sanoi? Tässä on Pietari. Kuinka monet tietävät, että hänellä oli­vat avaimet Valtakuntaan? Jeesus sanoi niin. Mitä hän tulisi sanomaan. Toisin sano­en, hänellä on mustekynä kirjoittaakseen Lääkemääräyksen.

²⁸⁰Kun he kuulivat kaiken tämän melun, kun he kirkuivat, huusivat ja puhuivat kielil­lä ja iloitsivat, he sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä.”

²⁸¹Pietari sanoi: “Eivät nämä ole täynnä uutta viiniä, niin kuin te oletatte, koska on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mistä puhuttiin profeetta Joelin kaut­ta: ‘On tapahtuva viimeisissä päivissä’, sanoo Jumala, ‘että Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne tulevat profetoimaan, ja palvelijattarieni ja palvelijoitteni päälle Minä tulen vuodattamaan Hengestäni, ja he profetoivat. Ja Minä olen näyttävä merkkejä taivaissa ylhäällä ja maassa alhaalla; tulta, savua ja höyryä ja on tapahtuva, että kuka tahansa huutaa avukseen Herran Nimeä, on pelastuva.’”

²⁸²Ja sen lisäksi hän puhui Daavidista sanoen: “Patriarkka Daavid näki sen ennalta, ja hän sanoi: ‘Lisäksi Minun lihani on lepäävä toivossa, koska Hän ei ole jättävä Minun sieluani helvettiin eikä salli Pyhänsä nähdä turmeltumista. Sallikaa minun vapaasti puhua teille veljet, patriarkka Daavidista. Hän on sekä kuollut että haudattu ja hä­nen hautansa on kanssamme tänä päivänä. Katsokaahan, mutta hän ollen profeetta, näki Kristuksen ylösnousemuksen. Olkoon se tiettäväksi teille, että tämän Jeesuksen, jonka te olette pahoin käsin ristiinnaulinneet, Hänet on Jumala tehnyt sekä Herraksi että Kristukseksi.’”

²⁸³Kun he kuulivat tämän, he tunsivat piston sydämissään ja sanoivat: “Miehet ja vel­jet”, tai, “tohtori Simon Pietari, kirjoita meille Lääkemääräys. Kuinka me voimme saada Tämän? Me haluamme parannuskeinon synnille.” Oi!

²⁸⁴Tarkatkaa nyt häntä, mitä hän sanoi. Nyt te näette, missä nämä kirkot menivät pois raiteilta. Hän sanoi: “Hetkinen! Minä kirjoitan Lääkemääräyksen, ja se tulee olemaan Iankaikkinen Lääkemääräys. Se on teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, ja jopa niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

²⁸⁵Mitä hän sanoi? Minkälaisen Lääkemääräyksen hän antoi? Sellaisenko kuin se on katolilaisilla? Sellaisenko kuin baptisteilla? Sellaisenko kuin metodisteillä? Joka ainoa on lisännyt tai ottanut pois jotakin Siitä. Sellaisenko kuin helluntailaisilla on? He ovat lisänneet ja ottaneet pois. Mutta mitä hän sanoi? “Tehkää parannus, jo­kainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saami­seksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Se on Iankaikkinen Lääkemääräys! “Se on teitä ja teidän lapsianne varten; tämä tulee kestämään kautta jokaisen seurakunta-ajanjakson, antakaa Se joka ainoalle heistä.”

²⁸⁶Oi Jumala, puhdista minun käteni. Puhdista minun sydämeni, Herra. Vaikka se veisi minulta jokaisen ystäväni, salli minun ahtaa tämä Lääkemääräys sillä tavalla kuin Tohtori käski Sen antaa.

²⁸⁷Siksi heillä on niin monia kuolleita seurakuntia, kuolleine jäsenineen. Te lisäätte ja otatte Siitä niin paljon vastamyrkkyä pois, kunnes tämä Lääkemääräys ei enää ollenkaan ole oma itsensä, se ei edes paranna mitään; käden puristusta, seurakun­taan liittymistä ja pirskottelua, Jumala olkoon armollinen, se ei ole tuo Lääkemäärä­ys, se on kuolemaksi. Jos haluatte Elämän ja haluatte Pyhän Hengen, seuratkaa sitä, mitä Jumala käski tehdä. Nauttikaa tämä Lääkemääräys! Se on tarkalleen sillä tavalla kuin hän sanoi: “Älkää lisätkö Siihen, tai ottako pois Siitä.” Sitten täällä Ilmes­tyskirjan lopussa sanotaan jälleen, “Kuka tahansa lisää tai ottaa pois jotakin, häneltä otetaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Oi, niin sanoo yli Lääkäri. Oi, minä rakastan Häntä. Ettekö tekin?

²⁸⁸Oi, tuossa suuressa ajassa, Efeson Ajanjaksossa, kun tämä harhaoppi alkoi hiipiä sisälle, muodostaakseen organisaatioita, kun kardinaalit, piispat, paavit ja seurakun­nan aluevalvojat sanoivat pyhälle Hengelle, sanoivat Seurakunnalle: “Teillä ei nyt voi olla sitä täällä!” Kuka oikeastaan on pomo?

²⁸⁹Pietarilta kysyttiin sitä erään kerran. He sanoivat: “Sinä et saa enää saarnata Jeesuksen Nimessä. Sinä voit saarnata jos haluat, mutta ei Jeesuksen Nimessä.” Oi, perkele vihaa tuota Nimeä!

²⁹⁰Pietari sanoi: “Onko oikein minun…” Raamattu sanoi: “Pietari ollen täynnä… (kirkkokuntaako?) …Pyhää Henkeä.” Sanoiko hän: “Hetkinen, minä menen ja kysyn alu­evalvojalta nähdäkseni, mitä hän käskee minun tehdä Tämän kanssa”?

²⁹¹Sallikaa minun kertoa teille eräs asia. Tiesittekö, että Asseblies of Godin hel­luntaiseurakunnalla on psykiatri, joka ratkaisee asian, he vievät lähetyssaarnaajat psy­kiatrin tykö, nähdäkseen onko mies henkisesti kykenevä olemaan lähetyssaarnaaja? Helluntailaisella Assemblies of Godilla. Kuinka monet ovat kuulleet siitä? Varmasti, se on kaikkialla, jokainen tietää sen. Näettekö? Kenen tulee tarkastaa lähetyssaarnaa­ja ja olla tuomarina, psykiatrinko tai Pyhän Hengen? Näettekö, sitä te saatte, kun teillä on ihmisjohto, ihmistekoiset teoriat, ihmistekoiset opit. Odottakaa, kunnes me pääsemme tuohon helluntailaisten ajanjaksoon! Jumala on polttava tuon asian, aivan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Kyllä vaan! Kyllä, todellakin. Ja te näette sen syttyvän tuleen koko matkalta. Näettekö? Täsmälleen.

²⁹²Mutta eräänä ihanana päivänä Hän on tuleva. Ja muistakaa, kuunnelkaa, on seitsemän seurakunta-ajanjaksoa. Onko se oikein? On seitsemän seurakunta-ajanjaksoa. Ja muista­kaa, kun he menivät ulos kohtaamaan Ylkää, jotkut nukkuivat pois ensimmäisellä vartiol­la (onko se oikein?), toisella vartiolla, (kuulkaahan, he eivät kuolleet, he nukkuivat), kolmannella vartiolla, neljännellä vartiolla, viidennellä vartiolla, kuudennella vartiol­la; ja seitsemännellä vartiolla tuli ääni: “Katso, Ylkä tulee! Menkää ulos kohtaamaan Häntä!” Mitä tapahtui? Kaikki nuo neitsyet, jotka nukkuivat, heräsivät.

Tuona kirkkaana ja pilvettömänä aamuna kun Kristuksessa kuolleet heräävät, (on pilvetöntä, ehtoovalot loistavat)
Ja aamu aukee Iankaikkinen, kirkas ja kaunis;
Kun maasta pelastetut kokoontuvat koteihinsa taivaan taa,
Kun siel’ on nimenhuuto, silloin olen siell’.
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto, silloin olen siel’
Työskennelkäämme me Mestarille aamusta auringonlaskuun
Puhukaamme kaikesta Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan ja huolenpidostaan;
Sitten kun kaikki elämä on ohitse ja työmme maan päällä on tehty,
Kun siel’ on nimenhuuto…

²⁹³Jokainen Jumalan lapsi kohottakoon kätensä nyt:

Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto,
Kun siel’ on nimenhuuto, olen siel’ (Oi!)
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

²⁹⁴Rakastatteko te näitä seurakunnan vanhoja lauluja? Oi!

Anteliaalle Isällemme ylhäällä,
Me uhraamme ylistyksen,
Hänen rakkautensa ihanasta lahjasta
Ja siunauksista jotka pyhittävät päivämme.
Siellä suloisessa paikassa
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

²⁹⁵Puristakaa nyt käsiä kaikkien ympärillänne olevien kanssa sillä tavalla, hienoa.

Siellä suloisessa paikassa, (sanokaa “Tulen kohtaamaan sinut veli.”)
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.
Me olemme laulava tuolla kauniilla rannalla
Sointuisan laulun… (jokainen laulaa nyt)
Ja henkemme ei enää ole murehtiva,
Ei huokaava, siunaustemme levon tähden.

²⁹⁶Jokainen kädet kohotettuina:

Siellä suloisessa paikassa,
Oi, me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

²⁹⁷Päämme kumarrettuina nyt, lausukaamme tämä: “Herra Jeesus [Seurakunta sanoo: “Herra Jeesus”], minä rakastan Sinua. [“minä rakastan sinua.”] Minä uskon [“Minä uskon”] että Jee­sus Kristus [“että Jeesus Kristus”] on Jumalan Poika [“on Jumalan Poika”], Jumala julkituotuna [“Jumala julkituotuna”] lihassa [“lihassa”] ottamaan pois minun syntini. [“ottamaan pois syntini.”] En luota omiin ansioihini [“En luota omiin ansioihini”], niitä minulla ei ole [“niitä minulla ei ole”], vaan luotan lujasti [“vaan luotan lujasti”] Jeesuksen Kristuk­sen ansioihin [“Jeesuksen Kristuksen ansioihin”], joka on minun Pelastajani [“joka on minun pelastajani”], minun Jumalani [“minun Jumalani”], minun Kuninkaani. [“minun Kuninkaani.”] Minä rakastan Häntä [“Minä rakastan Häntä.”]. Aamen. [“Aamen.”]”

²⁹⁸Huomen illalla kello seitsemältä, jos Herra suo, tulemme ottamaan Smyrnan seura­kunnan.

Siellä suloisessa… (päämme nyt kumarrettuina) …paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla;
Siellä suloisessa paikassa,
Me kohtaamme tuolla kauniilla rannalla.

²⁹⁹Nyt jokainen, pehmeästi, suloisesti:

Oi, anteliaalle Isällemme ylhäällä,
Me uhraamme ylistyksen,
Hänen rakkautensa ihanasta lahjasta,

³⁰⁰[Veli Branham lähtee seurakunnan jatkaessa laulua.]