60-1207 PERGAMON SEURAKUNTAJAKSO
(The Pergamean Church Age)
Jeffersonville, Indiana, USA, 7.12.1960

¹       Hyvä on. Nyt, niin pitkälti kuin minusta on kysymys, olisi parempi kääntää se pois. Hyvä on.

²       Me olemme niin iloisia ollessamme jälleen täällä tänä iltana Herran palveluksessa. Ja eilen illalla minusta todella tuntui siltä kuin Tuhatvuotisvaltakunta olisi alkanut. Ja uskon, että meillä on tässä joitakin kysymyksiä. Panen ne taskuuni niin… Uskon, että tämä on… että sen puolesta rukoiltaisiin. Ja me olemme… Yritän vastata parhaani mukaan.

³       Hei, sanoisitteko Docille, että sammuttaa tuon valon, niin etten ole suoraan sen valokiilassa. Se loistaa päälleni. Tiedättehän, minä en ole tällainen valoheitinten valossa saarnaaja. Niinpä uskon, että on parempi olla ilman sitä. Viime…

⁴       Minä pyysin sitä, Doc. Kadun sitä, että tein niin. Oi, oi, odotahan? Täytyykö sinun kääntää sieltä ylhäältä käyttääksesi sitä? [Veli Branham keskustelee veljensä Doc’in kanssa.] Oi, hyvä on, antaa sen olla. Jätä se rauhaan. Oi, ei! Älä pudota sitä. Nyt se on parempi. Joskus… En pidä siitä, että valo paistaa suoraan kasvoihin, tiedättehän. Nyt se valaisee tänne, niin että voin nähdä paremmin. Kiitos. Olipa siitä vaivaa hänelle.

⁵        Tiedättehän, en voi saada päätökseen näitä seurakunta-ajanjaksoja. Ja tutkiessani tänään tätä ajanjaksoa sanoin vaimolleni: ”Voi hyvänen aika! Minulla on tarpeeksi muistiinpanoja saarnatakseni tästä viisikymmentä saarnaa.” Näettekö? Eikä niin voi mitenkään tehdä, muuten kuin vain kosketellen sen kohokohtia, ja ehkä sitten, kun me kirjoitamme tuon kirjan, me yritämme saada lisättyä siihen enemmän.

⁶       En nähnyt sinua täällä, veli. Miten voit, veli West? Kuulin juuri joitain hyviä uutisia, että viimeinen veli Daultonin perheestä tuli sisälle, toinen poika… toinen tyttö. Se tekee kymmenen, eikö niin? Yhdeksän. Te muistatte, millaista se oli tämän uuden palvelustehtävän alla, kun Herra kertoi hänelle, että hänen perheensä tulee pelastumaan. Olin rukoillut heidän puolestaan seisoen siellä tietämättä mitä sanoin. Pyhä Henki sanoi: ”Minä annan sinulle sinun perheesi.” Näettekö? Ja siinä se nyt on, joka ainoa heistä. Näettekö, kuinka Herra toimii? Katsokaahan, Hänen sanansa ovat täydelliset, ne eivät koskaan, koskaan petä. Mutta nyt me emme halua puhua jumalallisesta parantumisesta vaan yritämme pysytellä tällä toisella puolella, profeetallisella puolella.

⁷       Nyt tänä iltana yritän vain puhua, ja jos voin, me tulemme menemään tämän suuren toisen tai kolmannen seurakunta-ajanjakson historiallisiin osiin, josta me tulemme puhumaan tänä iltana. Nautitteko te siitä? Minä olen nyt aivan täynnä. Ajattelen, kuinka todella ihmeellisesti Herra Jeesus on siunannut meitä ja antaa meille näitä asioita. Ja me arvostamme koko sydämestämme sitä, että Hän antaa meidän tietää ennakolta, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Hän tietää lopun alusta lähtien, ja me olemme siitä iloisia. Niinpä me luotamme, että Herra tulee siunaamaan meitä.

⁸       Ja huomasitteko eilen illalla, että Pyhä Henki antoi meille (sen jälkeen kun kokous oli ohitse) kolme sanomaa ja kolme sielua. Aivan tarkalleen. Ja kun Henki oli puhunut, sitten se tuli uudestaan viimeisen tulkinnan yhteydessä kerraten sen ja sanoi: ”Mitä Henki sanoo seurakunnille…” tai ”Hän, jolla on korva, hän kuulkoon sen, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Aivan… Ja Henki puhuu seurakunnan lahjojen kautta. Oi, voikoon seurakunta kunnioittaa sitä, näettehän, ja arvostaa sitä. Olkaa varovaisia. Saatana on tuleva ja yrittävä ajaa teidät yli laidan sen kanssa. Olkaa varmoja, että se on jokaisella kerralla Pyhä Henki. Ja jos se on Pyhä Henki, Hän on puhuva suoraan jostakin meneillään olevasta. Se tapahtuu seurakunnan rakentamiseksi. Ymmärrättehän? Ja sitten, jos olette kunnioittavia niiden kanssa, silloin Jumala tulee antamaan teille lisää. Katsokaahan, se vain jatkuvasti lisääntyy enemmän ja enemmän. Ja kun…

⁹        Nyt jotkut soittavat ja kysyvät… Ihmiset soittivat tänään ja kysyivät, milloin parantumiskokoukset olisivat. Niin pian kuin nämä kokoukset ovat ohitse, menen pois muutamaksi päiväksi antaakseni kurkkuni hieman levätä, ja sitten seuraavana sunnuntaiaamuna, jos Herra suo, meillä tulee olemaan parantumiskokous. Se on 18. päivänä, sunnuntaiaamuna. Sopiiko se, veli Neville? [Veli Neville vastaa: ”Kyllä.”] Sunnuntaiaamuna, kahdeksantenatoista, rukoillaan sairaiden puolesta.

¹⁰    Ja pastorimme täällä, minulla ei ole tilaisuutta sanoa hänestä kovin paljoa, mutta haluan, että te kaikki yrittäisitte tavata pastoriamme. Hän todella on todellinen veli Kristuksessa. He olemme iloiset veljestä, joka… Hän on kasvanut metodistina, pyhyydessä. Ja me kaikki tunnemme Orman Nevillen. Jokainen täällä ympäristössä tuntee hänet. Kukaan ei voi osoittaa sormella hänen elämäänsä. Hän ei haluaisi minun sanovan sitä, mutta mieluummin annan hänelle pienen ruusunnupun nyt kuin kokonaisen seppeleen sen jälkeen kun hän on mennyt. Näettehän? Nyt on aika tehdä se.

¹¹    Eräänä iltana, kun olin lähdössä ulos kirkosta, joku sanoi: ”Oi veli Branham, minä todella arvostin tuota saarnaa.”

¹²    Ja minä sanoin: ”Kiitoksia.”

¹³    Ja sitten joku seisoi siellä ovella (se oli monia vuosia sitten täällä tabernaakkelissa), eräs saarnaaja sanoi: ”Jumala olkoon siunattu, minä en haluaisi kenenkään sanovan minulle noin.” Näettekö? Hän sanoi: ”Minä haluan kaiken kunnian menevän Jumalalle.”

¹⁴    Ja minä sanoin: ”Mutta, se saa sen aikaan.” Näettekö? Ja minä sanoin: ”Mutta minä itsekin pidän siitä.” Minä sanoin: ”Minä todella pidän siitä.” Ja minä sanoin: ”Minun täytyy olla totuudellinen.”

¹⁵    Ja hän sanoi: ”Mutta minä en pidä siitä, että ihmiset sanovat minusta niin, siunattu olkoon Jumala! ”

¹⁶    Minä sanoin: ”On vain yksi ero minun ja sinun välillä: minä olen rehellinen sen kanssa, ja sinä et ole.”

¹⁷    Kuka tahansa pitää… Jos otatte jonkun pienen lapsen ja kehutte häntä hieman, tulee hän tekemään tehtävänsä paremmin, näettekö, kun te kehutte häntä. Ja Jumala haluaa aina kertoa lapsilleen, milloin he toimivat oikein. Ja Hän haluaa kertoa lapsilleen, milloin he toimivat väärin, joten miksi ei sanottaisi heille, kun he ovat tekemässä oikein? Ymmärrättehän?

¹⁸    Niinpä minä todella kiitän Jumalaa siitä, että veli Neville on tämän lauman pastorina täällä Tabernaakkelissa. Ja kun näkee tuon miehen, jolla on metodistitausta, hidas… On aivan kuin haluaisi syödä väärässä pilttuussa. Mutta näin suuren Pyhän Hengen kautta, ja nyt se on tulossa noihin lahjoihin, ja kuinka sujuvasti Pyhä Henki käyttääkään häntä, kun hän ei käytä omaa mieltään. Tarkatkaa tulkintaa, kuinka se on samassa rytmissä, samat nousut ja laskut, kuten substantiivit ja pronominit, ja niin edelleen, kun hän antaa selityksen.

¹⁹    Ja tämä pieni veli, en usko, että hän… Junior Jackson. Hyvä on, pysyn hiljaa, Junie. Kiitän Jumalaa Junie Jacksonista, veljestä, jolla todella on suuri lahja Herralta.

²⁰    Ja pysykää aina nöyrinä. Jokaisella seurakunnassa on jotakin tehtävänä, mutta älkää koskaan vetäkö sitä sivulle jonkin muun tähden, vaan antakaa sen sulautua muuhun seurakuntaan. Se kuuluu Jumalalle, kaikki nämä asiat. Ymmärrättekö? Älköön jokainen halutko puhua kielillä ja jokainen tulkita.

²¹    Yrittäkää tehdä jotakin hyvää ja jatkakaa vain olemalla hyviä. Älkää olko ilkeitä älkääkä kantako kaunaa, älkää antako minkään katkeruuden tulla. Ei väliä sillä, kuinka paha joku henkilö on, ja kuinka pahasti he puhuvat teistä, älkää te koskaan ajatelko pahaa sydämessänne heistä, koska juuri siinä perkele on tuleva sisälle ja saa aikaan jotakin juuri siinä. Pitäkää vain se kaikki peitettynä jumalallisella rakkaudella, tunnustuksella, tehkää oikein ja tehkää hyvää niille, jotka tekevät pahaa teille. ”Jos te teette hyvää vain niille, jotka tekevät hyvää teille”, sanoi Jeesus, ”niin eivätkö publikaanitkin tee samoin?” Katsokaahan, syntisetkin, kuka tahansa, on hyvä niille, jotka ovat hyviä hänelle. Mutta olkaa hyviä niille, jotka eivät ole hyviä teille. Tehkää jotakin niiden puolesta, jotka eivät tee mitään teidän puolestanne. Sanokaa jotakin hyvää siitä ihmisestä, joka puhuu jotakin pahaa teitä vastaan, ja sillä tavalla te pidätte kaiken katkeruuden poissa sydämestänne, ja silloin te aina rakastatte jokaista, niin kauan kuin pysytte rakkaudessa.

²²    Nyt te sanotte: ”Mutta he tekivät…” Meidän ei tule tuomita, Jumala on Tuomari. Ja ettekä te halua tuon miesparan tulevan poisheitetyksi, ettehän? Tietenkään ette. Ei ole väliä sillä, keitä he ovat. Sitä te ette haluaisi, joten yrittäkää olla ystävällisiä heille. ”Ja rakkaus peittää syntien paljouden.” Kyllä vaan. Rakastakaa juuri niin hyvällä, kristillisellä, jumalallisella rakkaudella.

²³    Jos joku tulee ja kutsuu teitä ”pyhäksi kieriskelijäksi” ja kaiken kaltaisilla nimillä, niin älkää te toimiko sillä tavalla, näettehän. Jos te ette voi toimia oikealla tavalla, kävelkää pois. Mutta sydämessänne teidän pitäisi olla sillä paikalla, että sanotte: ”Hyvä on, se… Ehkäpä, veli, jos ymmärtäisit sen sillä tavalla kuin minä, sinä ajattelisit siitä samalla tavalla.” Näettekö? Ja vain olkaa todella suloisia hänelle ja jatkakaa eteenpäin sillä tavalla. Ja vaikka hän olisi eri mieltä, yhtä kaukana kuin itä on lännestä, niin sillä ei ole mitään merkitystä.

²⁴    Kuten sanoin eräänä iltana, että minulla on veli, hän on isokokoinen mies, Melvin. Hän on pitkä, vaaleapäinen. Me emme näytä samankaltaisilta, ikään kuin emme edes olisi sukulaisia. Ja meidän ruokatottumuksemme ovat erilaiset, ja meidän halumme ovat erilaiset, mutta kuitenkin hänen äitinsä on minun äitini, ja hänen isänsä on minun isäni. Hän on minun veljeni. Ymmärrättekö? Koska me synnyimme samaan perheeseen.

²⁵    No niin, me olemme erilaisia. Melvin ei ole kristitty. Hän pitää pesäpallosta, hevosraveista ja sen kaltaisista asioista. Uskon, että hän myös pitää suklaaleivoksesta, joten sen suhteen minä olen varmasti erilainen. Minä en pidä hevosraveista tai pesäpallosta. Minä pidän kalastuksesta ja metsästyksestä. Näettekö? Ja hän ei koskisi siihen, enkä minäkään näihin toisiin asioihin. Ja sitten, hän pitää suklaapiirakasta, ja minä pidän kirsikkapiirakasta. Niinpä sitten…

²⁶    No niin, minä en nyt vihjaile, ymmärrättehän. Mutta sanoin erään kerran jossakin kokouksessa, että pidin kirsikkapiirakasta, ja seuraavana iltana sain neljä tai viisi kirsikkapiirakkaa, jotka sisaret olivat leiponeet ja tuoneet minulle. Voi pojat! Eikö meillä myös ollutkin riemujuhla tuona iltana! Mutta, minä en tarkoita sitä sillä tavalla. Ymmärrättehän?

²⁷    Niinpä tarkoitukseni on vain osoittaa teille tuon eron, näettehän. Mutta ei ole väliä sillä, millainen hän on, minä rakastan häntä, hän on veljeni. Ja niinpä, hän ei ole kristitty, koska hän näkee asiat toisessa valossa, ja minä näen asiat Kristuksen Valossa, mutta kuitenkaan en voi sanoa, etteikö hän olisi veljeni, koska olemme veljinä syntyneet samaan perheeseen.

²⁸    Nyt eilen illalla sanoin erään lainauksen, tuon viimeisen. Ja muistakaa nyt, ensimmäinen sanoma, joka tuli seurakunnalle niiden jälkeen, joista olette tietoisia, ja sen lisäksi mitä oli siellä alhaalla Kentuckyssa, oli se, että näissä kokouksissa tulisi olemaan salaperäisiä asioita, jotka tulisivat järkyttämään monia. Muistatteko sitä? Se on ääninauhalla. Näettekö? Eilen illalla yksi niistä paljastettiin. Jollakin tavalla se pysähtyi pieneksi hetkeksi, mutta olen varma, että te käsititte sen, koska Pyhä Henki toi sen julki. Se oli: ”Iankaikkinen helvetti; mitään sen kaltaista asiaa ei ole Raamatussa.”

²⁹    Ei ole iankaikkista helvettiä. Jos te palaisitte helvetissä iankaikkisesti, silloin teillä täytyisi olla Iankaikkinen Elämä, jotta voisitte olla siellä, jos olisitte elossa. Ja on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala! Ymmärrättekö? Niinpä sitten Raamattu ei opeta iankaikkisesta helvetistä. Se opettaa ”iäti kestävää” helvettiä. Se saattaa olla kymmenentuhatta miljoonaa vuotta, minä en tiedä, mutta sen täytyy lakata olemasta.

³⁰    Koska minun täytyi mainita se siellä. Minä pidän sen poissa seurakunnilta ja muualta, kunnes… kunnes minun on sanottava se. Ja sitten täällä on useita asioita, jotka ovat minun vastuullani sanoa, ja niinpä sitten kunakin iltana me löydämme ne.

³¹    Mutta nyt, tästä illasta eteenpäin alkakaa käyttämään hengellistä ajatteluanne, näettehän, antakaa vain Pyhän Hengen imeyttää se sisälle. Ja sitten kun kuulette sen ja olette eri mieltä siitä, menkää vain pois ja sanokaa: ”Veli Branham parka, hän totisesti ei tiedä. Minä tulen rukoilemaan hänen puolestaan.” Ja tehkää niin, ja sitten Herra antaa minun tietää, mikä on Totuus, mutta te vain osoittakaa sympatiaa minua kohtaan älkääkä heittäkö minua pois. Niinpä sitten se saattaa myös olla totta, mutta, oi, minulla on niin hienoa aikaa ajatellessani sitä tällä tavalla. Niinpä se saa molemmat päät kohtaamaan toisensa. Ja saatan olla väärässä, mutta siellä voi olla katkos jossakin, josta en tiedä mitään, jonka te ehkä tiedätte, ja rukoilkaa te Herraa, että Hän näyttäisi sen minulle.

³²    Ja nyt, ennen kaikkea jatkakaa rukoilemista toistenne puolesta älkääkä koskaan antako perkeleen näyttää teille mitään katkeruutta missään. Ymmärrättekö? Pitäkää sielunne puhtaina tässä hetkessä, sillä me olemme tämän maailmanhistorian loppuhetkissä. Näettehän? Me olemme lopussa, ystävät, ilman epäilyksen varjoakaan.

³³    Kun seuraamme näitä seurakunta-ajanjaksoja, me tulemme näkemään siitä melko pian, ja ehkä hyvinkin paljon tänä iltana. Me enemmän tai vähemmän taustoitamme sitä, mihin meidän täytyi lopettaa se, ja nyt tänä iltana me tulemme paljastamaan joitakin todella hengellisiä asioita. Muistakaa nyt, minä olen sanonut sen: teidän on alettava ajattelemaan hengellisesti. Mutta tarkatkaa Kirjoituksia, sen täytyy olla Kirjoituksissa, ja sen täytyy mennä lävitse Kirjoitusten. Ymmärrättekö? Muistakaa nyt, pelkkä tieto Sanasta, niin että sanotaan: ”Mutta minä kävin korkeakoulun. Minä kävin raamattukoulun. Minä kävin yliopiston”, se ei kerro mitään. Kaikki fariseukset ja saddukeukset tekivät samoin, eivätkä he tunteneet Jeesusta. Näettekö?

³⁴    Kirjoitukset, Kirjoitusten ilmestys, ”on kätketty viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja on paljastettu pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia.” Niinpä olkaamme, te ja minä, pieniä lapsia, tyhjentäkäämme sydämemme ja sanokaamme: ”Herra, puhu meille, ja me kuuntelemme.” Ja sitten ymmärtäkää sen hengellinen sovellutus. Muistakaa se nyt, käsittäkää niiden sanojen hengellinen sovellutus, jotka tullaan puhumaan tästä illasta eteenpäin, koska olemme tulossa suureen salaperäiseen seurakunta-ajanjaksoon.

³⁵    No niin, uskon, että siinä oli kaikki, mitä halusin sanoa. Nyt, muistakaa huomenillalla, me olemme toisessa seurakunta-ajanjaksossa kunakin iltana. Ja olen varma, että meillä voisi olla huomenna runsaasti aikaa jatkaaksemme tämän kanssa koko pitkän päivän, ja sitten myös huomenillalla. Mutta katsokaahan, monet tulevat olemaan työssä, joten yritän kosketella vain tämän sanoman kohokohtia, kosketella niitä asioita, joista täällä puhutaan, jotta te voisitte ottaa yhden asian niistä ja seurata sitä eteenpäin, kunnes ei voitaisi sanoa, minne se menisi. Näettehän? Ja tutkikaa sitä sitten kotonanne, ja minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne, ja rukoilkaa te minun puolestani, ja Jumala siunaa meitä yhdessä uskovina lapsinaan.

Nyt ennen kuin aloitamme, niin nousisimmeko seisomaan, jos se ei ole liian vaikeata.

³⁶    Ja tiedättekö, miksi haluan seistä ja rukoilla? Jeesus sanoi: ”Kun te seisotte rukoilemassa, rukoilkaa: ‘Isämme, joka olet Taivaassa. Sitten antakaa anteeksi toinen toisillenne.” Näettekö? Ja niin kuin Gideon kerran valitsi sotajoukkoaan, hän valitsi ne, jotka pysyivät pystyssä juodessaan. Näettekö? Ne, jotka lankesivat maahan, jotka olivat heittäytyneet epäjumalankuvien eteen, hän tiesi, etteivät he olleet sopivia lähtemään. Niinpä, ne olivat ne, jotka seisoivat ja olivat tarkkaavaisia koko ajan. Sillä tavalla me teemme, me seisomme ja rukoilemme. No niin, minä myös uskon polvistumiseen ja rukoilemiseen, mutta seistä ja rukoilla, mielestäni sillä on jonkinlainen merkitys meille, jollakin tavalla. Kumartakaamme nyt päämme, ja olkoon myös jokainen sydän kumarrettuna.

³⁷    Armollinen taivaallinen Isä, kun me nyt juhlallisesti lähestymme Sinun oikeuden Valtaistuintasi. Ja me emme tule pyytämään Sinulta oikeutta, koska me kaikki tulisimme tulen kuluttamiksi, vaan me tulemme anoen: ”Ole armahtavainen, oi, Herra!” Vuodata yllemme tänä iltana Sinun Pyhää Henkeäsi, ei siksi, että me olisimme sen arvoisia, vaan koska me olemme arvottomia ja käsitämme sen ja tunnistamme sen emmekä tule omassa nimessämme (koska se ei ole riittävä). Meillä ei ole oikeudenmukaisuutta, ei mitään. Meidän kaikkein paraskin vanhurskautemme on vain likaisia riepuja Sinun silmissäsi. Niinpä me tulemme nöyrästi Herran Jeesuksen Nimessä tuoden Hänet edellämme, Hänen liittonsa Veren, ja kannamme sitä sydäntemme päällä ja sanomme: ”Jumala, ole armahtavainen meille syntisille, jotka anomme laupeutta ahdistuksen hetkessä.” Niin että kun jonakin päivänä viimeinen saarna on saarnattu, me emme tiedä, milloin se tulee tapahtumaan. Viimeisen kerran on huuto menevä ilmojen halki, Raamattu tulee lepäämään suljettuna saarnatuolissa, aseet tulevat olemaan kerättyinä kasoihin, pillit viheltävät, aurinko tulee laskemaan. Oi Jumala! Kätke minut silloin, oi Ikiaikojen Kallio, tuona hetkenä.

³⁸           Ja me näemme, että nyt ei ole olemassa minkäänlaista pakotietä, ei ole muuta kuin Sinun kauttasi. Me näemme kansakuntien hajoavan. Me näemme Raamatun täyttyvän. Me näemme Israelin heräävän. Me näemme Sanoman seurakunnalle, ja tuo hetki on kohta ohitse aikana, jona suuret asiat tulevat paljastetuiksi, ja nuo Seitsemän Sinettiä avataan.

³⁹    Jumala, Jumala, oi Jumala, ole meille laupias, me anomme laupeutta. Ja Sinun palvelijanasi minä anon laupeutta jokaiselle, joka tänä iltana on Jumalallisessa Läsnäolossa.

Jumala, älköön keskuudessamme olko yhtään henkilöä, jolla on syntiä sielussansa, vaan voikoot he olla puhdistettuina juuri nyt Herran Jeesuksen Verellä, niin että me kaikki voimme tavata toisemme tuossa siunauksellisessa paikassa taivaan takana.

⁴⁰    Ja kun minä lähestyn tätä Kirjoitusta tänä iltana, Isä, oi, minä olen niin riittämätön. Jumala, kukaan meistä ei ole riittävä. Me myönnämme, että me emme tiedä mitään, Isä, mutta me olemme täysin riippuvaisia Pyhästä Hengestä, mitä Hän voi paljastaa meille. Kun me avaamme historian järjellisen tietomme kautta, jonka Sinä olet meille antanut, niin voikoon Pyhä Henki antaa siitä hengellisen sovellutuksen meidän sydämillemme. Suo se, Isä, sillä me odotamme Sinua Jeesuksen, Sinun Poikasi, Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua)

⁴¹   Ilmestyskirjan 2. luvussa, toinen… kolmas seurakunta-ajanjakso. Aloittakaamme… [Eräs sisar puhuu vieraalla kielellä.] Suokaa anteeksi.

⁴²    Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi. Tulkoon Sinun Valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä niin kuin se tapahtuu Taivaassa. Me pyydämme Sinua olemaan kanssamme, Isä, ja siunaamaan meitä ja auttamaan meitä olemaan viisaita ja mestarirakentajia tässä suuressa kansojen välisessä ahdistuksen hetkessä. Kun on hämminkiä ja kaikenlaista tapahtuu, auta meitä olemaan parhaamme mukaisesti, Herra, Sinun palvelijoitasi Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

⁴³    No niin, sanoin sen ensin, niin että voisitte tietää. Panitteko merkille, ettei tulkintaa tullut tuolle Sanalle? Sisaremme oli epäilemättä voideltu Pyhällä Hengellä, mutta hän antoi tuon sanoman vasta sen jälkeen, kun oli jo tultu Sanaan, näettehän. Se on vähän poissa asioiden järjestyksestä. No niin, ei sillä väliä, kallis sisar, kuka olitkin. Kun Pyhä Henki on yllänne, niin tiedän kyllä, että on hyvin vaikea pidätellä sitä. Se on aivan kuin… Tai kun te sanotte jotakin… Näettehän, mutta sillä ei ole väliä. Tunsit luultavasti sen jo ennen kuin me edes aloitimme. Ja siitä syystä, näettehän, se tulee takaisin, kun Henki työskentelee. Profetoivien henget ovat alamaiset profeetoille, näettehän. Se tarkoittaa sinua.

⁴⁴    Nyt, ehkäpä Pyhä Henki voitelee sinut uudestaan, näethän, (toivon, että Hän tekee sen), heti sen jälkeen, kun palvelus on ohitse. Ja silloin tarkatkaa, kuinka tulkinta tulee, koska silloin sen pitäisi olla järjestyksessä, näettehän, mutta nyt me olemme täällä juuri lähestymässä Sanaa. Niinpä se todella oli Jumala, se todella oli. Uskon ja tunnen sen koko sydämestäni, koska tunsin sen tulevan takaisin siihen, näettehän. Mutta Pyhä Henki… Ei ollut sen aika. Hänellä on sanoma sisaren kautta seurakuntaa varten, mutta täällä Hän toimii Sanomassansa nyt. Katsokaahan, Hän ei aiheuta sekaannusta, Hän tuo kaikki asiat esiin järjestyksessä. Olen varma, että jokainen ymmärtää, että se on juuri niin.

⁴⁵    Nyt, Ilmestyskirjan toisessa luvussa, ja alkakaamme tänä iltana Pergamon ajanjaksosta, jakeesta 12. Eilen illalla lopetimme 11. jakeeseen.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille: häntä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.

⁴⁶    No niin, me näemme, että nikolaiitat alkoivat ensimmäisessä ajanjaksossa. Jumala paljasti itsensä… Jeesus paljasti itsensä Kaikkivaltiaana Jumalana, ei minään muuna, ei osina, ei Jumalan paloina. Hän yksin oli Jumala.

⁴⁷    Nyt eilen iltaisessa seurakunta-ajanjaksossa me totesimme, että Hän seisoi ovella ja Hän kirjoitti nämä asiat seurakunnalle ja kertoi heille heidän köyhyydestään. Mutta Hän sanoi, että he olivat… että Hän vihasi näitä nikolaiittoja ja niin edelleen.

⁴⁸    Eilen illalla he kantoivat marttyyrien kruunua. Hän käski heitä olemaan pelkäämättä kuolemaan asti, että Hän tulisi olemaan heidän kanssaan. Ja sitten lopuksi Hän sanoi: ”Joka voittaa! Häntä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.”

⁴⁹    No niin, jos on olemassa ensimmäinen kuolema, ja me olemme tietoiset siitä, silloin jossakin on oltava toinen kuolema, koska ensimmäinen kuolema oli kuolla täällä lihassa, ja toisessa kuolemassa me kuolemme hengessä, sielu kuolee. Ja ”sielu, joka syntiä tekee, on varmasti kuoleva.” Kuolla on absoluuttisesti ulkopuolella kaiken. Katsokaahan, te olette… Kuolema merkitsee olla otettu pois, viety pois, kätketty pois. Sitten kun meidän rakkaamme kuolevat, he ovat poissa olemassaolosta, niin pitkälti kuin me olemme tietoisia siitä. He kutsumme sitä kuolemaksi.

⁵⁰    Mutta kristitty ei kuole. Ei ole olemassa mitään Kirjoitusta, joka sanoisi, että kristitty kuolee, koska hänellä on Iankaikkinen Elämä. Kun syntinen kuolee, hän on tullut loppuunsa, ja hänen sielunsa tulee lopulta kuolemaan. Mutta kun kristitty kuolee, hän vain odottaa palatakseen jälleen takaisin Jeesuksen kanssa. Oi, toivon, että minulla on aikaa mennä siihen tämän näyn lopulla tänä iltana, siihen kuinka me tulemme takaisin. Ja te olette näkevä, kuinka se tuo sisälle tuon saman asian toisesta kuolemasta. Tämä sama luku, jota käsittelemme tänä iltana, tuo esiin tuon saman asian, ja se sopii niin kauniisti tänne.

⁵¹    Nyt tänä iltana, me tulemme lukemaan hyvin nopeasti tämän kirjeen Pergamon seurakunnalle, koska minulla on joitakin historiallisia tietoja, joihin haluamme mennä ensin ja yritämme olla pidättelemättä teitä liian pitkään. Nyt sen jälkeen, kun nämä kokoukset ovat ohitse. Milloin tahansa luen tästä liian nopeasti, jos haluatte saada sen sovellutuksen, veli Mercierillä täällä on se kaikki. Minä annan muistiinpanot hänelle, koska hän kirjoittaa sen kirjaan. Hän antaa teille mitä tahansa te vain haluatte tietää siitä. Se kyllä sopii hyvin, veli Mercier.

⁵²    12. jae…

Ja seurakunnan enkelille Pergamossa kirjoita: nämä asiat sanoo hän, jolla on terävä kaksiteräinen miekka.

Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut, siellä, missä Saatanan istuin on; ja sinä pidät lujasti kiinni minun nimestäni etkä ole kieltänyt minun uskoani edes niinä päivinä, jolloin Antipas, minun uskollinen marttyyrini, sur­mattiin keskuudessanne, siellä missä Saatana asuu.

Mutta minulla on muutamia asioita sinua vastaan, koska sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, joka opetti Baalakia heittämään kompastuskiven Israelin lasten eteen, niin että he söisivät epäjumalille uhrattua ja harjoittaisivat haureutta.

Niin on sinulla myös niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista… (ne olivat tekoja aikaisemmin täällä Efesossa, mutta nyt niistä on tullut ”oppi”) …nikolaiittain opin…(Muistatteko, mitä sanoin aikaisemmin, kuinka se oli tullut siihen? Se oli tekoina Efesossa ja nyt se on ”oppi”) …nikolaiittain opin, jota asiaa minä vihaan.

Tee parannus, tai muuten minä tulen sinun tykösi nopeasti ja taistelen heitä vastaan… (ei todellista Seurakuntaa vastaa) …heitä vastaan suuni miekalla.

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille: hänen, joka voittaa, annan syödä kätketystä mannasta, ja tulen antamaan hänelle valkoisen kiven, ja siinä kivessä kirjoitettuna uuden nimen, jota ei kukaan ihminen tiedä paitsi hän, joka saa sen.

 Lisätköön Herra nyt siunauksensa tälle ja auttakoon meitä nyt, kun yritämme selvittää tätä.

⁵³   Ottakaamme nyt tämän seurakunnan tausta. Se on kolmas seurakunta-ajanjakso, nimeltä Pergamo. Ja tämä seurakunta-ajanjakso alkoi vuodesta 312 jKr. 312 vuoteen 606.

⁵⁴    Tämä ajanjakso oli: väärä oppi, Saatanan valhe, paavillisen vallan perustus, kirkon ja valtion avioliitto.

⁵⁵    Palkkio oli: kätketty manna, valkoinen kivi.

⁵⁶    Ja tuo tähti, tämän seurakunnan enkeli, kaiken sen mukaisesti, mitä Pyhä Henki antaa minun tehdä, olen valinnut Pyhän Martinuksen. Se on tuo ilmestys, joka minulle annettiin siitä, kun luin toisista pyhistä tuona aikana. Valitsin Pyhän Martinuksen, koska hän oli jumalinen mies, minun mielestäni hän oli kymmen kertaa enemmän apostoli, kuin mitä Pyhä Patrik oli.

⁵⁷    No niin, Pyhä Patrik oli Pyhän Martinuksen sisarenpoika. Pyhän Martinuksen sisar oli Pyhän Patrikin äiti. Ja Pyhä Martinus tietenkin oli Pyhän Patrikin setä.

⁵⁸    Hän eli vuodesta 315 jKr. vuoteen 399. Tämä on nyt syynä siihen, miksi valitsin hänet ennen toisia tuon päivän pyhiä, tuon tavan takia, kuinka hän käyttäytyi. Ja Jumalan inspiraation alla minä en usko, että…

⁵⁹    No niin, katolinen kirkko ei julistanut häntä pyhimykseksi, he eivät tunnustaneet häntä, ja se on toinen syy, miksi valitsin hänet. Uh-huh, uh-huh. Ja me näemme, että kaikki nämä, joilla oli hengellinen palvelustehtävä, tulivat tuon varhaisen seurakunnan hylkäämiksi. Nikolaiittain seurakunta hylkäsi heidät siitä syystä, että he olivat hengellisiä. Ja niin kuin olen piirtänyt tänne, tuo Seurakunta oli puristettu ulos ja nikolaiittain oppi oli enemmistönä, todellinen Seurakunta oli vähemmistönä, niin kuin se on aina ollut.

⁶⁰    Ja niin kuin alussa sanoin, Jeesus sanoi: ”Älä pelkää, pieni lauma, teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Kuningaskunta.” Siksi sovellan tuon kuningaskunnan hengelliseksi Kuningaskunnaksi. Meillä on hengellinen Kuningaskunta, ja meillä on Kuningas tässä Kuningaskunnassa, ja siitä me olemme niin onnellisia. Muistakaa, Hän on pyhien (pyhitettyjen) Kuningas, Hän on heidän Kuninkaansa, joka johtaa heitä.

⁶¹    Pyhän Martinuksen elämä oli yksi suurimmista ihmeiden täyttämästä elämästä seurakunnan ajanjaksoissa. Koko matkan Pyhästä Paavalista alkaen hän oli yksi kaikkein hengellisimmistä miehistä. Hän oli…

⁶²    Yksi hänen ensimmäisistä ihmeistään oli… Uskon, että hän oli alun perin sotilas. Ja sitten yhtenä päivänä ollessaan liikkeellä, siellä oli eräs mies kylmissään ja vapisi, eivätkä kukaan ihmisistä, jotka olisivat kyenneet auttamaan tuota miestä, halunneet tehdä sitä, vaan kulkivat hänen ohitseen, aivan samoin kuin tuo pappi ja leeviläinen tekivät tuossa kertomuksessa ”hyvästä samarialaisesta”. Mutta kun Pyhä Martinus kulki ohitse, hän käsitti velvollisuutensa kristittynä uskovana. Hänellä oli vain yksi päällystakki verhonaan, mutta hän leikkasi sen kahdeksi kappaleeksi miekallaan ja antoi puolikkaan siitä tuolle kerjäläiselle ja piti itse toisen puolen. Ja tuo iltana alkoi hänen elämänuransa, sillä Jeesus Kristus ilmestyi hänelle näyssä kietoutuneena tuohon samaan vaipan puolikkaaseen, jonka hän oli leikannut kahdeksi, ja joka täytti tuon Kirjoituksen: ”Sen, minkä te olette tehneet yhdelle näistä, sen te olette tehneet Minulle.”

⁶³    Niinpä ottakaa siitä opiksenne. Mitä tahansa te teette jollekin, sen te teette Kristukselle. Vain muistakaa se. Sanokaamme se nyt yhdessä [Veli Branham ja seurakunta lausuvat yhteen ääneen.] ”Mitä te teette toisille, sen te olette tehneet Kristukselle.” Niinpä ei ole väliä sillä, mitä tuo toinen teistä ajattelee, vaan kysymys on siitä, mitä te ajattelette hänestä, näettehän, se tuo siunauksen.

⁶⁴    Se oli hänen ensimmäinen ihmeensä ja hänen palvelustehtävänsä alku. Siitä olisi niin paljon puhuttavaa, mutta minulla ei nyt ole aikaa. Koska haluan teidän tulevan takaisin huomenillalla ja joka ilta, niin en halua pitää teitä liian pitkään.

⁶⁵   Hyvä on, seuraava ihme, josta valitsin puhua tänä iltana.

⁶⁶    Hän ehdottomasti hävitti pakanuutta ja oli lujasti Rooman kirkkoa vastaan. Hän oli absoluuttisesti eri mieltä kaikkien ensimmäisen Rooman kirkon piispojen kanssa. He olivat tulossa maailmallisiksi ja niin edelleen, sillä tavalla, ja hän vastusti heitä. Hän oli aivan varmasti heitä vastaan. Oli jo ihme, että hän oli edes elossa tuon kaltaisina aikoina.

⁶⁷    Hän oli hävittämässä erästä pakanallista lehtoa eräänä päivänä ja repimässä maahan pakanallista alttaria, ja siellä tuon pakanallisen alttarin vieressä seisoi pyhä puu. Hän oli hakkaamassa maahan tätä puuta, ja monet ympärillä seisovista panivat sen pahakseen. Hän sanoi: ”Jos minä olen Jumalan mies, niin sitokaa minut sille puolelle puuta, minne se on kallellaan ja antakaa puun kaatua minun päälleni. Jos minä en ole Jumalan mies, tulee puu tappamaan minut. Jos minä olen Jumalan mies, voi minun Jumalani kääntää tuon puun jonnekin muualle.” Melkoinen haaste! Niin he alkoivat hakata tuota puuta nurin, ja kun tuo puu alkoi kaatua, se kääntyi ympäri ja tappoi joukon katselijoita. Jumala käänsi sen kaatumaan ylämäkeen. Mikä ihme! Oi, hänen kokouksissaan oli ihmeitä koko ajan.

⁶⁸    Eräs toinen ihme, josta ajattelin puhua, oli eräs kuollut lapsi, jonka päälle hän laski ruumiinsa. Ja se heräsi takaisin elämään sen jälkeen, kun hän oli rukoillut jonkin aikaa tämän lapsen puolesta.

⁶⁹    Eräs toinen, minusta hyvin huomattava ihme oli tuo keisari, joka aikoi tappaa joitakin Jumalan Pyhän Hengen täyttämiä ihmisiä. Ja tietenkin hän oli ensimmäisen Rooman kirkon piispan oikea käsi tuohon aikaan, ja hän itse asiassa oli paavi, ennen kuin häntä kutsuttiin paaviksi. Hänen nimensä oli D-a-m-a-s-u-r, ja hän tappoi kaikki kristityt, jotka vain pystyi saamaan käsiinsä tapettavaksi. Ja tämän keisarin vaimo, eräs pakana, jonka sydämen päällä oli pimeys…

⁷⁰    Ja kun tämä pyhitetty Pyhä Martinus tuli toimiakseen välittäjänä, hänen vaimonsa järjesti niin, että hän saattoi yrittää sovitella näiden kristittyjen puolesta, ettei heitä tapettaisi. Mutta tietenkään, kun hän lopulta pääsi tapaamaan häntä, siitä ei ollut mitään hyötyä, koska hän oli tämän paavin oikeankäden mies, ja hän tappoi noita Pyhällä Hengellä täytettyjä kristittyjä joka tapauksessa.

⁷¹    Mutta Pyhä Martinus halusi haastattelun hänen kanssaan, ja vartijat pysäyttivät hänet portilla. No niin, Pyhä Martinus lankesi kasvoilleen ja makasi siellä ja rukoili, kunnes Jumala näytti hänelle, että hänen tuli mennä sisälle. Kun hän nousi sieltä ylös ja käveli noille lukituille oville, ne avautuivat itsestään, ja hän käveli suoraan eteenpäin.

⁷²    Tämä on nyt historiaa, tämä ei ole vain sitä, mitä joku on kirjoittanut hänestä, jotakin pientä… Jos niin olisi, he olisivat ennakkoluuloisia, jos se olisi jonkun kirkon puhetta, tai voisin sanoa vielä vähemmän, erikoisesti kun kysymyksessä on paavillinen kirkko. He eivät haluaisi mainita noita asioita. Mutta katsokaahan, historia kertoo totuuden. Näettekö?

⁷³    Ja tämä mies, Pyhä Martin, hän käveli suoraan eteenpäin jokaisen vartijan ja kaiken muiden ohitse ja käveli suoraan tämän keisarin eteen. Eikä tuo keisari halunnut kunnioittaa Jumalan palvelijaa. Tiedättehän, sellainen ei ole oikeaa käytöstä. Niinpä hän vain käänsi päänsä pois eikä halunnut edes kunnioittaa häntä. Tiedättekö, mitä Jumala teki? Hän yritti puhua hänelle, ja hän vain piti päänsä käännettynä, ja Jumala halusi saada tämän pakanan arvostamaan Hänen palvelijaansa. Niinpä Hän vain sytytti hänen istuimensa tuleen, ja se kärvensi hänet pois istuimeltaan, nosti hänet ylös ja sai hänet seisomaan.

⁷⁴    Nyt, se on nyt Raamatun historiaa, Nikean Neuvostossa. Hänen täytyi kunnioittaa Jumalan palvelijaa, Hän pani hänet seisomaan. Se jopa kärvensi sen istuimen, jolla hän istui. Tuli meni hänen ruumiinsa lävitse ja kärvensi hänen tuolinsa istuimen, niin että hänen täytyi hypätä siitä ylös. Jumalalla on keinonsa tehdä asioita, tiedättehän. Näettekö? ”Jumala on kykenevä näistä kivistä nostamaan lapsia Abrahamille.” Ja muistakaa, tuo sama Jumala asuu keskuudessamme tänä iltana. Se on sama Jumala. Hyvä on.

⁷⁵    Ja sitten eräs toinen, jonka haluan mainita, ja sitten lopetan siihen. Minulla on täällä joitakin, mutta… Tämä on nyt eräs tapaus, josta pidän hyvin paljon, kun hän eräänä päivänä oli odottamassa seurakuntansa puolesta rukoillen työhuoneessaan.

⁷⁶    Ja hän oli suuri mies ja hän kuljetti tämän Pyhän Hengen täyttämän Seurakunnan ja repi… Oi, hän sai heidät kaikki täyttymään Pyhällä Hengellä, koko seurakuntansa. Ja kaikkialla ympäri maata kristityt tekivät ihmeitä ja merkkejä ja ihmeellisiä tekoja.

⁷⁷    Näettekö, Jumala puhuu sanansaattajalleen, ja sanansaattaja puhuu maallikoille. Ja sitten niin tapahtuu, näettehän, Jumala pitää maallikot ja samoin hänet Jumalassa, näettekö, Pyhä Henki virtaa heidän ryhmänsä lävitse.

⁷⁸    Monta kertaa, kun heitä tapettiin marttyyreina, he nostivat saarnaajan joukostansa, ja he tappoivat heidät kaikki samalla kertaa sillä tavalla. Ja miten pahoin he kohtelivatkaan noita ihmisiä! He polttivat heitä. He ottivat miehiä ja naulasivat heidät puunrunkoihin ja päästivät villikoiria irti, tai… ja antoivat niiden syödä tuon henkilön takaapäin ja vetää heidän suolensa ulos ennen kuin he edes kuolivat. He ottivat naisia ja leikkasivat heiltä rinnat pois ja antoivat heidän seistä siellä sydänten sykkiessä, kunnes he kaatuivat maahan kuolleena, sillä tavalla. He riistivät lapset odottavilta äideiltä ja syöttivät ne sioille ja antoivat äitien seistä katselemassa sitä. Ja he tekivät kaikkea sellaista!

⁷⁹    No niin, te ette uskoisi, että ihmiset, jotka tunnustautuvat kristityiksi, tekisivät niin. Mutta kuulkaahan, Jeesus sanoi: ”On tapahtuva, että he tulevat tappamaan teitä ja ajattelevat tekevänsä Jumalalle palveluksen.” Muistakaa, tuo sama Jeesus, joka sanoi sen saman Hengen kautta, ennusti sen jälleen tapahtuvan lopun aikana. Sen on tapahduttava. Jos nämä toiset osuivat täydellisesti yhteen Kirjoitusten kanssa, niin tarkatkaa ja nähkää, eikö se käykin yhteen samaan aikaan tarkalleen läpi Kirjoituksen ja läpi historian. Jumala sanoi, että niin tulisi tapahtumaan, ja täällä historia sanoo sen tapahtuneen. Jumala sanoi, että se tapahtuisi täällä, ja tässä se tapahtui. Näettekö, aivan tarkalleen. Mitä me sitten tulemme tekemään, kun pääsemme Laodikean seura­kunta-ajanjaksoon (nähdessämme, missä olemme nyt), ja kun nuo voi-huudot ja asiat lausutaan sitä vastaan?

⁸⁰    Niinpä hän sitten oli siellä rukoilemassa, ja seurakunta odotti. Ja siellä tuli eräs kerjäläinen hänen ovelleen ja kolkutti ovelle, ja hän avasi sen (ja hän oli kiireinen), ja hän kertoi hänelle haluavansa vaatteet. Hän oli alasti, hänellä ei ollut vaatteita, ja oli kylmää, ja hän sanoi… Hän lähetti hänet tapaamaan diakonien johtajaa. Ja tuo diakonien johtaja oli kärttyinen hänelle ja ajoi hänet ulos. Sen tapahduttua hän tuli takaisin ja kertoi Pyhälle Martinukselle, että tuo diakoni oli ajanut hänet ulos.

⁸¹    Ja niinpä sitten, suunnilleen tuohon aikaan, tämä diakonien johtaja tuli sisälle ja sanoi hänelle jotenkin terävästi, että ”sinun seurakuntasi odottaa sinua! Sinä annat heidän odottaa!” Mutta hän oli rukouksessa. Oli parempi, että hän pysyi rukouksessa, kunnes tuntisi Jumalan johdatuksen astua esiin.

⁸²    Ja tämä kerjäläinen tuli takaisin ovelle. Pyhä Martinus otti oman hyvän vaatteensa ja antoi sen kerjäläiselle ja käski diakonien johtajaa menemään ja noutamaan toisen ja tuomaan sen hänelle. Niinpä hänen täytyi noutaa vaate joka tapauksessa pukeakseen se Pyhän Martinuksen päälle. Ja hän käytti tätä vähäisempää vaatekappaletta siellä seurakunnan edessä oman hyvän vaatteensa asemesta.

⁸³    Näettekö, mistä se kertoo: antakaa parhaanne, mitä teillä on, antakaa elämänne, antakaa aikanne, antakaa kaikkenne Kristukselle. Ja kun tuo sama Henki, joka eli Kristuksessa, elää teissä, teidän vaikutuksenne naapureihinne ja ihmisiin, joiden kanssa joudutte tekemisiin, tulee olemaan niin paljon Kristuksen kaltainen, kunnes se saa aikaan saman asian, mitä Kristus teki.

⁸⁴    Lopulta tapahtui, että ihmiset makasivat varjossa ja parantuivat. Kyllä, heillä oli niin paljon rakkauden voimaa ympärillään. Ja he sanoivat, että ”kun Pyhä Martinus saarnasi, sen jälkeen kun hän oli tullut sinne vähemmän arvokkaassa viitassaan, koko seurakunta pani merkille Valon hehkun kaikkialla hänen ympärillään.” Uh-huh. Näettekö? Koska hän oli tehnyt oikean asian.

⁸⁵    Tehkää aina oikein, se on teidän velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Ajatelkaa oikein, se on teidän velvollisuutenne itseänne kohtaan. Ja kaikki on päättyvä oikein kohdallanne. Se on totta, niin yksinkertaisesti on tapahduttava.

⁸⁶    Nyt haluamme aloittaa tämän tänä iltana sarjana selityksiä, koska Se käsittelee sitä täällä hyvin voimakkaasti.

Ja seurakunnan enkelille Pergamossa kirjoita: Nämä asiat sanoo hän, jolla on terävä kaksiteräinen miekka.

⁸⁷    Nyt haluan teidän huomaavan, kuinka Hän jälleen tänä iltana esittelee itsensä Jumaluudessa. Jokainen seurakunta oli yksi Hänen kirkastetusta tilastaan. Hän, jolla oli ”seitsemän tähteä kädessään, Hän, jolla oli terävä kaksiteräinen miekka”, näettehän, tai jotakin muuta, ”Hän, jolla on jalat messingistä, ja silmät kuin tulenliekit.” Hän esittelee itsensä takaisin Jumaluutena.

⁸⁸    Nyt te sanotte: ”Missä tässä on Jumaluus: ‘Hänellä on terävä, kaksiteräisen miekka, joka tulee Hänen suustaan’?”

⁸⁹    No niin, tuo miekka on ”Sana”. Heprealaiskirje 4, me puhuimme siitä aluksi, kun tarkkasimme Hänen Jumaluuttaan. Tuo miekka, me totesimme Hebr. 4:12, että se oli ”Jumalan Sana, joka on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka.” Onko se oikein? Se oli Jumalan Sana. Eikö niin? Tarkatkaa nyt… ottakaamme nämä tulkinnat. Seuratkaa nyt tuota Sanaa, Johannes 1: ”Alussa”, (kauan sitten) ”oli Sana, joka loi taivaat ja maan.” Onko se oikein? ”Ja Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumaluus. Ja Jumaluus oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Onko se oikein? ”Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

⁹⁰    Ja tässä Hän nyt seisoo, tuo Yksi, joka oli alussa, ja sanoo: ”Sano tämä Pergamon seurakunnan enkelille. Sano hänelle: ‘Minä olen Jumalan Sana.’” Oi, sitten me näemme Ilmestyskirjan lopussa, kuinka Hän tulee vaippa vereen kastettuna, kruunu päässään ja ratsastaa valkoisella hevosella, ja Hänen reiteensä oli kirjoitettu ”Jumalan Sana”. Oi, minä pidän siitä. Hän on Sana, Jumalan Sana. Niinpä me sitten näemme tästä Jumaluudesta, kun Hän aluksi esittelee itsensä, että Hän on Jumalan Sana.

⁹¹    No niin, jos Hän on elävä Sana, silloin tämä, mikä on kirjoitettuna Raamattuun, on osa Hänestä. Sitten, jos te voitte vastaanottaa Tämän, joka on Sana, (Hänet), tämä Sana tulee teihin uskon kautta tehden Sen eläväksi, koska… Oi! Käsitättekö Sitä! Sana tulee teihin. Jos Pyhä Henki on siellä, se on elossa niin pian kuin se tulee sisälle, ja jokainen lupaus on totta. Ei mikään… ”Sen vuoksi, jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne.” Minkä tähden? Te olette Jumaluus puhumassa. Uskotteko sen? Raamattu sanoo niin. Ja mitä tahansa te sanotte, se tapahtuu, jos te ette epäile. Jos voitte saada kaiken maailman ulos itsestänne ja annatte Pyhän Hengen tehdä teidät täysin Jumalan pojaksi tai tyttäreksi, niin ettei ole maailmaa, ei tuomiota, ei epäilystä. Mitä se silloin on? Se ette enää ole te, se on Jumala teissä. Silloin te otatte Hänen Sanansa, lupauksen, ja sanotte: ”Isä, se on Sinun lupauksesi.” ”Saatana…” Jonkin on väistyttävä. Näettekö?

⁹²    Nyt, te ette voi tehdä sitä, ennen kuin Jumala on paljastanut teille, mitä tuossa tapauksessa tulee olla. Näettekö? Sitten kun te tiedätte, minkälainen tapaus se on oleva, silloin te voitte sanoa samalla tavoin kuin Jeesus sanoi. Hän oli Sana. Onko se oikein? Ja kuitenkin Jeesus, tuo mies, tuo maja, sanoi: ”Minä en tee mitään, ellei Isä näytä minulle ensin.”

⁹³    Silloin se ei ole Sanaa, ennen kuin se on paljastettu teille. Käsitättekö sitä? Ei ole mikään ihme, että ihmiset sanovat: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse”, Sanaa ei ole paljastettu heille. Ei ihme, etteivät he voi uskoa Pyhään Henkeen. Sanaa ei ole paljastettu heille. Ei ihme, etteivät he voi nähdä ilmestystä kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sanaa ei ole paljastettu heille. Vaikka heillä ei olekaan olemassa yhtään Kirjoitusta, yhtään paikkaa, mihin viitata, missä ketään olisi koskaan kastettu jollakin toisella tavalla.

⁹⁴    Pyhästä Hengestä Raamattu sanoo, että ”kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi paitsi Pyhässä Hengessä”, ja sitten ihmiset sanovat, etteivät he usko, että Pyhä Henki on oikein. Näettekö? Katsokaahan, se ei ole heitä varten. Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Isä häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut (mennyt aikamuoto) Minulle, ovat tuleva Minun luokseni.” Oi, eikö se olekin kaunista! ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni. Yksikään heistä ei tule kadotetuksi paitsi kadotuksen poika, ja Minä tulen… (hän oli syntynyt sitä tarkoitusta varten), ja Minä nostan hänet ylös jälleen viimeisenä päivänä.”

⁹⁵    Oi! Silloin meidän nimemme pantiin Karitsan Elämänkirjaan, maailman perustamisesta lähtien. Eikö se olekin ihanaa! Kuinka me voisimme epäillä?

⁹⁶    Oi Jumala, ota epäilys pois keskuudestamme, ympärileikkaa inhimilliset sydänparkamme, kunnes keskuudessamme ei ole minkäänlaista epäilystä. Se on minun rukoukseni. Vieritä pois jokainen epäilys, Herra. Salli minun elää suloisesti, nöyrästi ja vaeltaa kuin Jumalan karitsa maan päällä. Salli minun vaeltaa, niin kuin Hän vaelsi. Salli minun puhua, niin kuin Hän puhui. Olkoon minun vaikuttimeni samalaiset kuin Hänen vaikuttimensa. Nähkööt muut Jeesuksen minussa. Salli minun kadottaa itseni ja löytää se, Herra, Sinussa. Siinä se on, salli minun vain kadottaa itseni ja löytää itseni Sinussa vain niin käärittynä Kristukseen, ettei siellä ole mitään tilaa epäilykselle, vain se, mitä Hän sanoo.

⁹⁷    Älkää nyt lähtekö täältä ja sanoko: ”Kunnia Jumalalle! Halleluja! Ylistys Jumalalle! Näettekö mitä voin tehdä? Kunnia Jumalalle!” Silloin teillä ei sitä vielä ole. Hän ei toiminut silla tavalla, ei, Hän ei lyönyt rintaansa ja sanonut: ”Näettekö, mitä voin tehdä? Kyllä vaan. Minä olen poika!” Ei. Hän ei koskaan ottanut kunniaa itselleen, Hän antoi sen Jumalalle. Hän vaelsi nöyrästi ja suloisesti ympärillään sellainen ilmapiiri, että ihmiset yksinkertaisesti rakastivat olla Hänen lähellään. Vain Hänen vihollisensa… Hän rakasti heitä niin paljon, että Hän jopa rukoili heidän puolestaan jatkuvasti, koko ajan. Ja siinä on teidän esimerkkinne, minun esimerkkini, tehdä toisille niin kuin Hän teki meille.

⁹⁸    No niin, me haluamme nyt kiinnittää huomiomme tähän seuraavaan jakeeseen, joka on kolmastoista:

Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut, siellä missä Saatanan istuin on, ja sinä pidät lujasti kiinni minun nimestäni etkä ole kieltänyt minun uskoani…

⁹⁹    Näettekö, he asuvat siellä, missä Saatanan istuin on, ja yhä he pitävät Jeesuksen Nimestä kiinni. Näettekö. ”Etkä ole kieltänyt Minun uskoani.” Minkä kaltaisen uskon Hän antoi heille? Helluntaiuskon, alussa. Heillä oli siellä nikolaiittain usko, kirkko-organisaatio ja niin edelleen, jota he rakensivat, seurakunta tuli organisaation alaisuuteen. Mutta Hän sanoi: ”Sinä menit siitä pois, sinä vihasit sitä, ja niin teen Minäkin. Etkä sinä ole kieltänyt Minun Nimeäni. Sinä et mennyt heidän pienten kulttiensa ja asioittensa perässä, vaan pysyit tarkasti Minun Nimessäni. Ja sinulla yhä on Minun uskoni niin kuin oli alussa.” Oi, minä pidän siitä!

…etkä ole kieltänyt minun uskoani edes niinä päivinä, jolloin Antipas, minun uskollinen marttyyrini, surmattiin keskuudessanne, siellä, missä Saatana asuu.

¹⁰⁰    Tulen pysähtymään siihen hetkeksi. ”Saatanan istuin.” Me haluamme vähän kerrata näitä asioita. Haluan teidän käsittävän sen. Olkaa varmoja, että teette niin nyt. ”Saatanan istuin.” No niin, Jumala sanoi siellä 1. Mooseksen kirjassa, missä Saatanan istuin oli, ja se oli Babylonissa. Se on aina ollut Saatanan istuin, ja Ilmestyskirjassa se on sama asia. Mutta jos huomaatte, Babylon muutti itsensä pakanallisesta ”paavilliseksi”.

¹⁰¹    Ja nyt edellisinä muutamana vuotena, tai juuri ennen kuin tämä tapahtui, Saatanan istuin rakensi suuren… Luulisin, että häntä voitaisiin kutsua kaldealaisten kuningas-papiksi. Babylonin hierarkia muutti istuimensa, kun persialaiset ajoivat häntä takaa, ja hän jätti Babylonin. Hänen nimensä oli A-t-t- a-l-u-s, Attalus, Babylonin suuri kuningas-pappi. Kun persialaiset tulivat ja valloittivat Babylonin ja ajoivat ulos kaldealaiset. Attalus, heidän kuningas- pappinsa, pakeni ja siirsi istuimensa Pergamoon. ”Saatanan istuin on siellä, missä te asutte.” Ymmärrättekö sen?

¹⁰²    Sen takia menen taaksepäin ottaakseni tämän historian seurakunnan historiasta, jotta näkisimme, mistä siinä oli kysymys, kun Hän sanoi: ”Sinä asut siellä, missä Saatanan istuin on.”

¹⁰³    Minä ajattelin: ”No niin, missähän se voisi olla, jokin tietty asia kuten ’Saatanan istuin’ on?” Sitten tulin näkemään, että tämä suuri kuningas sen jälkeen, kun hän pakeni Babylonista, persialaisten vallattua sen (Danielin näyn mukaisesti), hän tuli tähän Pergamon kaupunkiin, Roomassa, ja valmisti sinne päämajansa. Saatana siirsi päämajansa Babylonista Pergamoon, jossa hän tulevaisuudessa tulisi aloittamaan uuden Babylonin. Oi! Nyt te saatte taustan sille, missä me olemme. Hyvä on.

¹⁰⁴    No niin, ja siellä tämä hieno veli, Antipas, tapettiin marttyyrina.

¹⁰⁵    Sitten hän muutti tekniikkaansa. Ensin hän oli kristittyjen vainooja. Kuinka hän vihasikaan kristillisyyttä. Ja hän itse oli kuningas-pappi ja tietenkin luonnostaan pakana. Sitten hän muutti asennettaan ja yhdistyi Konstantinuksen kanssa.

¹⁰⁶    Konstantinusta on paavilaisuus aina, kuten tänäänkin, pitänyt Kolumbuksen Ritarikunnan perustajana, sen, joka vannoi tuon verisen valan. Mutta Konstantinus, (sanon tämän kunnioituksella), sen mukaisesti, mitä olen historiasta lukenut, ei koskaan tullut kääntymykseen.

¹⁰⁷    Hän näki unen eräänä yönä, että jos hän… Hän oli nähnyt ristin, ja sanottiin, että sen avulla hän tulisi voittamaan taistelun. Ja sen vuoksi hän lupasi helpotusta kristityille, jos he rukoilisivat hänen puolestaan, niin että hän voittaisi tuon taistelun. Ja minä seisoin siellä tuon sillan päässä, missä hän nukkuessaan sillan toisessa päässä näki tämän unen, ja herättyään hän maalasi valkoisen ristin omaansa ja kaikkien sotureittensa kilpiin. Ja siellä perustettiin Kolumbuksen Ritarikunta, joka on roomalaiskatolisen hallinnan alla. Mutta hän ei koskaan tehnyt yhtään uskonnollista asiaa. Ainoa asia, mitä hän koskaan teki, sen mukaan mitä on kirjoitettuna historiassa, ja mitä voin koskaan nähdä hänen tehneen, oli se, että hän pani ristin Pyhän Sofian kirkon katolle. (Huh!) Mutta hän oli poliitikko ja hänen ollessaan Rooman keisarina tuohon aikaan, hän ja hänen pakanapappinsa, yhdessä lujittivat asemansa ja toivat sisälle haalean [penseän] seurakunnan, jota kutsuttiin tuohon aikaan nikolaiittalaisuudeksi (kristillisyys, joka kallistui pappeutta kohden), ja halusivat sen seurakuntaan. Ja me olemme jo tutkineet noita nikolaiittoja Efeson ja Smyrnan seurakuntien yhteydessä.

¹⁰⁸    Nyt nikolaiitat olivat tulleet… se ei enää ollut ”tekoja” niin kuin täällä alussa, vaan täällä se on ”oppi”. Täällä se oli ”teot”, he vain yrittivät saada sen tuoduksi sisälle, mutta täällä kolmannessa seurakunta-ajanjaksossa siitä on tullut ”oppi” ylipappeineen ja suurine miehineen. Heitä ei nyt vielä kutsuttu paaveiksi, mutta heitä kutsuttiin arkkipiispoina, he olivat suuria miehiä, tiedättehän, he olivat kuuluisia miehiä. Ja heidän oppinsa, se oli muodollista.

¹⁰⁹    He olivat menossa pois tuosta Hengellä täytetystä, Pyhän Hengen  johtamasta Seurakunnasta. He antoivat heidän mennä pois vähemmistöksi ja kutsuivat heitä ”harhaoppisiksi”, koska he eivät olleet yhtä mieltä heidän kanssaan siitä, että heillä tulisi olla näitä suuria kirkkokuntia. Mutta Seurakunta halusi pysyä vapaana Pyhän Hengen tuomiovallan ja voiman alla, niin kuin Kristus oli luvannut heille, että Hän tulisi olemaan heidän kanssaan, ja se oli heidän Kuninkaansa, oi, heidän Kuninkaansa!

¹¹⁰      Todellinen Seurakunta ei ole koskaan muuttanut asennettaan. Se ei halua olla minkään lautakunnan hallitsema, tai miksi te heitä kutsutte, kardinaaleiksi ja piispoiksi ja paaveiksi ja erehtymättömiksi. Me uskomme, että on vain yksi Erehtymätön, Hän on meidän Kuninkaamme, Hän on Jeesus Kristus, joka on kanssamme nyt Pyhän Hengen muodossa, Jumala meissä, eläen keskuudessamme, johtaen meitä ja opastaen meitä Elämän vetten tykö. Tehden itsensä tunnetuksi, osoittaen, niin kuin Hän teki noiden alkuajan pyhien ja marttyyrien keskuudessa, että Hän oli luomakunnan Herra Jumala parantaen sairaita, herättäen kuolleita, näyttäen näkyjä, ajaen ulos perkeleitä.

¹¹¹    En voi osoittaa yhtään kertaa, milloin kukaan noista nikolaiittain seurakunnan piispoista, jotka muodostivat paavin kanssa Rooman hierarkian, ei ole yhtään tilastotietoa historiassa, että kukaan piispa olisi koskaan herättänyt kuollutta tai mitään sen kaltaista, koska Kristus (ylösnousemus) ei ollut heidän sydämissään. He olivat lujittaneet asemansa ja menneet ja muodostaneet kirkkokunnan, myyneet esikoisoikeutensa. Mutta elävän Jumalan Seurakunnalla oli Kristuksen voima. Muilla seurakunnilla taas oli arvohenkilöt. Kuitenkin todellinen Seurakunta pysyi Hengen mukana. Ymmärrättekö te sitä? Hyvä on.

¹¹²    Nyt sitten Konstantinus hitsatakseen imperiuminsa yhteen, tässä on mitä hän teki, hän otti nuo nikolaiitat ja liittyi heihin (joka oli vain kristillisyyden muoto). Ymmärrättekö sen selvästi? He olivat kristittyjä, niin kutsuttuja tunnustuksellisia kristittyjä ilman Pyhää Henkeä. Oi, toivoisin se uppoavan niin syvälle, että ette koskaan anna sen unohtua. Ymmärrättekö? He olivat kristittyjä, kirkkokunnallisia kristittyjä, ilman Pyhää Henkeä. He olivat nimellisiä kristittyjä, he olivat kristittyjä yhteen kokoontumisensa perusteella, he nauttivat ehtoollista ja he pitivät käskyt, mutta hylkäsivät Pyhän Hengen johtajuuden. Heillä ei ollut mitään merkkejä eikä ihmeitä keskuu­dessaan. He väittivät, että nuo asiat kuuluivat menneisiin päiviin, ja että he olivat pystyttäneet seurakunnan hallitsemaan. Me tulemme menemään hetken kuluttua siihen, minkä kaltainen hallinto se on.

¹¹³    No niin, niinpä sitten Pyhän Hengen Seurakunnan täytyi pitää itsensä erossa sen kaltaisista asioista. Mutta Pergamossa, se oli kaikki osoitettu Pergamon seurakunnan enkelille. Näettehän, koska hänen velvollisuutensa oli nyt tehdä tämä.

¹¹⁴    Mutta Konstantinus ei ollut kiinnostunut kristillisyydestä, hän halusi tuoda mukaan pakanalliset esi-isänsä, pakanallisen kirkkonsa. Ja nikolaiitat, jotka olivat juurtuneet ja perustuneet Roomaan, olivat tehneet siitä suuren näytöksen, ja monet ihmiset olivat kristittyjä, muodollisia, niin kutsuttuja uskovaisia. Ja todellinen Seurakunta oli vähemmistönä. Se on aina ollut ja aina on oleva sellainen! Odotan pienen hetken antaakseni sen imeytyä todella syvälle, ymmärrättekö.

¹¹⁵    Muistakaa, tuo todellinen Seurakunta on aina ollut aivan vähäinen pieni ryhmä, joka on työnnetty ulos toisista seurakunnista. Todellinen Seurakunta ei ole koskaan organisoitunut, koska se ei ole mikään organismi, vaan se on Jeesuksen Kristuksen salaperäinen Ruumis, joka elää maan päällä Pyhän Hengen liikkuessa sen jäsenissä. Niinpä te ette voi organisoida Kristusta, te ette voi tehdä sitä. Haluan teidän pitävän sen mielessänne, kun tulemme Laodikean ajanjaksoon. Ja muistakaa ja pitäkää se, koska jokainen Sana, jonka puhun, on tällä ääninauhalla.

¹¹⁶   Ja muistakaa se nyt, pitäkää se mielessänne: Jumalan todellinen Seurakunta ei ole koskaan organisoitunut. Katolinen kirkko on ensimmäinen organisaatio, mitä koskaan on tunnettu maailmassa. Koskaan aikaisemmin ei ollut olemassa mitään organisaatiota, ja se on ”seurakunnan äiti”, niin kuin katolilaiset sanovat sen olevan. He kutsuvat sitä ”äitikirkoksi”. Se on organisoitujen seurakuntien äiti. Raamattu sanoo sen olevan, joten te ette voi kiistää sitä. Kun he sanovat, että se on ”äitikirkko”, silloin se on ”äitikirkko”. Se kuvataan Ilmestyskirjan 17. luvussa, johon tulemme kohta menemään. Hyvä on.

¹¹⁷    No niin, Konstantinus, pitäen tämän mielessään, lujittaakseen imperiuminsa (niin kuin Rooma aina on tehnyt pitääkseen käsissään avaimet maailmaan), hänen täytyi tuoda pakanalliset ajatuksensa ja ottaa kristilliset ajatukset ja jollakin tavalla yhdistää ne toisiinsa voidakseen uuttaa ne yhteen, tehdäkseen itselleen imperiumin, joka ei jäisi toiseksi minkään kanssa. Näettekö? Sillä, koska hän oli… Se tekisi kuitenkin hänestä, Konstantinuksesta, suurimman hallitsijan maailmassa.

¹¹⁸    Ja niin pitkälti kuin on kysymys hänen kääntymyksestään: hän oli poliitikko, mutta ei ollut mikään Jumalan pyhä (joksi jotkut heistä yrittävät hänet tehdä). Sitä hän ei ollut! Milloinkaan hän ei tehnyt yhtään asiaa, joka minusta olisi edes kuulostanut kristilliseltä. Niinpä yhteen näistä nikolaiittain kirkoista hän pani ristin, ja kaikesta muusta mitä hän teki, se näytti eniten kristillisyydeltä, vaikka minä en sellaiseksi sitä koskaan nähnyt, ellei sitten oteta huomioon sitä yötä, jolloin hän maalasi ne kilpiin, koska hänellä oli ollut uni, että kristityt rukoilisivat hänen puolestaan, niin että hän voittaisi taistelun.

¹¹⁹    No niin, silloin se vahvistaisi hänen imperiuminsa. Ja sitten tehdäkseen tämän, hän toi sisälle pakanalliset seremoniat tähän nikolaiittain kristilliseen seurakuntaan. Kutsun sitä muodostumassa olevaksi muodolliseksi kirkkokunnalliseksi seurakunnaksi. Hän toi pakanalliset seremoniat tähän nikolaiittain seurakuntaa, ja siinä tapahtui katolisuuden syntyminen.

¹²⁰      Nyt veli, minä lainaan historiaa. Minulla on tuhansia katolilaisia ystäviä, ja he ovat aivan yhtä paljon ystäviäni kuin protestantitkin ovat. Mutta protestantit eivät voi huutaa mitään, odottakaa vain, kunnes tämä ilta on ohitse, näettehän. Te tulette näkemään, että he tekivät aivan saman asian. Pata ei voi kutsua kattilaa ”mustaksi”. Näettehän, koska se on aivan sama asia, tuo sama henki on tullut suoraan heidän keskuuteensa. Ja sitten te tulette huomaamaan, miksi minä aina tuomitsen tuon asian. Koska se on väärin! Se on itse Henki minussa, jokin minussa huutaa, en yksinkertaisesti voi pysyä hiljaa siitä, se on tehnyt sen aina. He kutsuvat…

¹²¹    Suuret miehet, suuret uskonnolliset miehet ovat sanoneet minulle: ”Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi, veli Branham, kun teet noita asioita.” He sanovat: ”Sinun asiasi ei ole tehdä niin. Jumala kutsui sinut rukoilemaan sairaiden puolesta.”

¹²²    Jumala kutsui minut tekemään enemmän kuin vain rukoilemaan sairaiden puolesta. Sairaat ovat vain yksi asia, johon saan ihmisten huomion kiintymään, siinä kaikki. Sairaat, sairaiden puolesta rukoileminen on vähäisempi asia. Ymmärrättekö? Tämä Sanoma on se, josta me puhumme. Nuo asiat ovat väliaikaisia. Sairas voi parantua ja kuitenkin kuolla, mutta hänellä, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, on Iankaikkinen Elämä. Niinpä Jumala ei vain käy ympäri parantaen sairaita sillä tavalla. Tuo lahja on suoraan seurakunnan paikallista ruumista varten. Se on yksi niistä, ja sitten on toinen ja sitten on toinen ja sitten on toinen. Näettekö? Nuo lahjat, ne kuuluvat kaikkialle seurakuntaan. Mutta Se on enemmän kuin se, ja toivon, että käsitätte Sen. Hyvä on.

¹²³      Katolisuuden syntyminen… Voidakseen tehdä tämän, saadakseen kristittyjen katseet samoin kuin pakanainkin katseet siihen, uuttaakseen heidät yhteen ja tehdäkseen yhden seurakunnan.

¹²⁴    Toivoisin, että minulla juuri nyt olisi tuo paperinpalanen, jonka joku oli laskenut tänne toisena iltana. Aioin tuoda sen mukanani, mutta unohdin ottaa sen, kun niin monia asioita lojuu siellä ympäri huonetta. He tekevät tuon saman asian juuri nyt, ja te aloititte sen, kun valitsitte tämän viimeisen miehen, jonka valitsitte presidentiksi. He työskentelevät nyt jopa saadakseen aikaan Raamatun, joka ei loukkaa katolilaista eikä juutalaista eikä protestanttia. He tulevat tekemään itselleen Raamatun, joka sopii tuolle koko asialle. Ettekö te voi nähdä tämän toisen Konstantiinuksen viekkautta? Historia vain toistaa itseään. Katsokaahan nyt, ja minulla on … Te kuulitte minun lukevan sen yhtenä iltana, ettekö kuulleetkin? Ja minulla on se kotonani, ja he ovat työskennelleet sen kimpussa pitkän aikaa.

¹²⁵    Nyt he sanovat, että ”vuonna ’62 he tulevat…” Ja huomatkaa, että Paavi Johannes XXII on pyytänyt kaikkia pieniä tytärkirkkoja tulemaan takaisin kotiin äidin tykö. Älkää murehtiko, niin tulee tapahtumaan. He tulevat tekemään sen! He ovat itse asiassa jo menneet takaisin. Heidän ei tarvitse mennä takaisin, he ovat jo siellä nyt.

¹²⁶    Aivan niin kuin sanoin: ”Tämä maa sanoo: ’Hyvä on, jos herra Kennedy valitaan, silloin katolilaiset ottavat vallan.’” Ottavat vallanko? He ovat jo tehneet sen pitkän aikaa sitten, ettekä te tienneet siitä mitään. Kuka maksaa heidän opettajansa? Kuinka he saavat nämä asiat käydäkseen omissa kouluissaan ja opettaakseen katolisuutta heti koulussa? Ja te veronmaksajat olette ne, jotka maksatte sen. Oi, se tapahtuu aivan nenänne alla, näettehän, sillä tavalla. Voi hyvänen aika, kuinka hän työskenteleekään. Ja Raamattu sanoo, että hän saisi sen aikaan imartelulla, ja hän teki sen, näettehän, niin se on, näettehän, he eivät maksa veroja mistään. On niin paljon mitä voitaisiin sanoa tästä. Minun on lopetettava puhuminen niistä ja mentävä jälleen taaksepäin ja aloitettava sieltä.

¹²⁷    Voidakseen saada tämän asian toimimaan Konstantinus järjesti paljon maailmallista huvitusta kiinnittääkseen sekä pakanain että kristittyjen huomion tuohon kirkkoon. Oletteko hengellisiä? Ajatteletteko te sitä? Eikö se olekin tämän hetken sanoma? Kirkolla on bingopelejä, kutsuja, lahjoitetaan autoja ja vain saadakseen heidät sekoittumaan yhteen. He yhdistävät tuon voiman jälleen, kunnes saavat sen iskuvalmiiksi. Juuri täällä nyt.

¹²⁸    No niin, se on historiaa, kenelläkään ei ole mitään kanaa kynittävänä, he vain kertovat, mitä tapahtui. Mutta Konstantiinus teki sen, uutti seurakunnan yhteen maailmallisilla huvituksilla tuodakseen yhteen nikolaiittain seurakunnan. Nyt muistakaa yksi asia, hän ei voinut koskea tuohon uudestisyntyneeseen Seurakuntaan Ei, ei yhteenkään heistä. Mutta tuo muodollinen nikolaiittain seurakunta lankesi siihen.

¹²⁹    Ja mitä meillä on meidän protestanttisissa seurakunnissamme? Päivällisiä, huveja, luistelua, (voi hyvänen aika) vanhojen vaatteiden myyjäisiä, ja kaikkea muuta. No niin, te tiedätte, että se on totuus. Mutta jos Jumalan Sana sanoo niin, ystävät, se on Totuus. Ja kaikki protestanttiset kirkot ovat syyllisiä! Näettekö?

¹³⁰    Koskaan ei ole ollut Jumalan suunnitelmassa, että pidetään päivällisiä ja tansseja pohjakerroksessa ja kaikkea tuota touhua, jotta voitaisiin maksaa pastorille ja muuta sellaista. Jos ihmisiä vain opetettaisiin maksamaan kymmenyksensä, niin siinä olisi kaikki mitä siihen tarvittaisiin. Se on Jumalan ohjelma. Jumalalla on suunnitelma, mutta ihminen haluaa tehdä oman suunnitelmansa risteyttämällä Jumalan suunnitelman. Hyvä on.

¹³¹    Nyt, tekemällä tämän he lujittivat… Ja myöhemmin he muodostivat siitä ensimmäisen katolisen kirkon. Sitten tuossa ensimmäisessä suuressa Nikean Neuvostossa… Kun luin sen, lankesin yksinkertaisesti polvilleni. Tuo suuri Nikean kirkolliskokous oli vuonna 325 jKr., Heidät kaikki oli tuotu yhteen, piispat ja kristillisen uskon isät oli tuotu yhteen Nikeassa. Siksi sitä nimitetään Nikean kirkolliskokoukseksi, se oli vuonna 325 jKr.. Ja tähän neuvonpitoon tuli noin tuhat viisisataa valtuutettua, ja valtuuskunnassa oli maallikkoja viisi kertaa enemmän kuin piispoja, mutta kuitenkin nikolaiittain kautta, noiden kylmien, muodollisten kautta, ja Konsatantiinuksen poliittisen suunnitelman mukaisesti, he voittivat äänestyksessä todellisen Seurakunnan ja saavuttivat voiton ja asettivat piispoja (ihmistekoisen pyhän järjestyksen), ja ottivat Pyhän Hengen pois seurakunnasta ja asettivat sen sijalle piispat ja kardinaalit ja paavit ja niin edelleen.

¹³²    Sama kiero peli, jota demokraattinen puolue pelasi näissä viimeisissä vaaleissa! Se on nyt oikein. No niin, me emme nyt… minä… Ja republikaanit olisivat aivan yhtä alhaisia. Mutta puhun eräästä asiasta, jonka he todistivat (Edgar Hoover) tapahtuneen Kaliforniassa ja monissa muissa paikoissa. He olivat säätäneet nuo äänestyskoneet, niin että äänestäessänne herra Nixonia, te myös äänestitte Kennedyä samanaikaisesti. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta. No niin, nyt kun he ovat todistaneet sen olleen ”väärin”, niin miksi he eivät sitten tee mitään sille? Me elämme tuossa hetkessä, se on, me olemme lopussa. He tietävät sen, he todistivat heidän olleen kieroja, ja nyt he eivät halua tehdä sille mitään.

¹³³    Se oli kiero porukka siellä alussa, ja täällä se on syntynyt jälleen, saadakseen asetetuksi sisälle tietyn miehen, saadakseen annetuksi tietyn opin; nikolaiittain opin, joka kerran oli vain tekoja, mutta josta nyt on tullut ”oppi”. Al Smithin päivinä se oli tekoja, mutta nyt se on ”oppi”. Kyllä. A-ha. Nyt se on täällä, se on yllämme. ”Oi, hän on oleva niin siro presidentti”, siitä ei mielessäni ole epäilystäkään, tietenkin, tuota seuraavaa kautta varten, kunnes hän saa nämä pakanat ja muodolliset kristityt liitetyiksi yhteen.

¹³⁴    He työskentelevät Raamattujen kanssa yrittäen tuoda sitä yhteen, paavit ja kardinaalit. Englannin arkkipiispa, Canterburyn arkkipiispa, tapasin hänet, puristin hänen kättään ja puhuin itse hänelle, kun olin Englannissa. Hänellä oli säärystimet, jotka ulottuivat melkein hänen vyötäisilleen, ja hän oli jotenkin hassunkurisesti pukeutunut mies. Mutta hän meni vierailulle paavin luo, se oli ensimmäinen vierailu satoihin vuosiin. Mitä se on? Me olemme viimeisessä hetkessä!

¹³⁵    Siksi seison täällä tänä iltana sen sijaan, että olisin jossakin täällä ulkopuolella puhujanlavalla yrittäen saarnata ja rukoilla sairaiden puolesta. Enkä voi saarnata näitä sanomia uudestaan ja uudestaan puhujanlavoilta, ja siitä syystä me otamme sen ääninauhoille ja lähetämme sen maailmalle, niin että heitä on varoitettu tulemaan takaisin uskoon.

¹³⁶    Jopa aivan kristillisen aikakauden lopulla, ennen kuin Ilmestyskirja kirjoitettiin, Juudan Kirjeessä. Pyhä Juuda, jonka oletetaan olleen Jeesuksen kasvatusveljen, sanoi: ”Minä haluan teidän tosissanne taistelevan sen Uskon puolesta, joka kerran pyhille annettiin.” He alkoivat mennä pois siitä silloin Herran Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ja kuinka kaukana se onkaan poissa siitä tänä iltana! Näettekö?

¹³⁷    No niin, tämä ensimmäinen Nikean kirkolliskokous oli vuonna 330-325 jKr. Noin tuhat viisisataa valtuutettua ja piispaa osallistui tuohon kokoukseen, mutta he äänestivät sen nurin. Mikä myrskyinen neuvottelu se olikaan. Ja he voittivat heidät ja äänestivät nikolaiitat ottamaan vallan koko seurakunnan ylitse ja panemaan sen paavien ja piispojen ja senkaltaisten hallintaan ja ottivat vallan pois seurakunnalta ja antoivat sen piispoille, joiden tuli hallita seurakuntaa, ja jotka olivat ainoat, joilla olisi mitään sanottavaa seurakunnassa.

¹³⁸    Oletteko huomanneet, mitä katolinen kirkko sanoo tänään? ”Te ette voi lukea Raamattua. Teidän asianne ei ole tulkita sitä. Se kuuluu piispalle.” Näettekö mistä se tulee? Nyt te voitte nähdä, mitä nikolaiittalaisuus todella oli, ennen kuin se alkoi vinkua ja kontata. Se syntyi juuri siellä. Se on totta. Ja se oli kristillisyyden muoto, ja se on yhä sitä!

¹³⁹    Ja sitten protestantit ottavat mallia siitä. Raamattu kutsuu heitä Ilmestyskirjan 17. luvussa ”äidiksi ja tyttäriksi”. Me tulemme siihen jonkin ajan kuluttua, jos Herra suo. Nyt te huomaatte, että se on sama asia tänä päivänä, he ovat ottaneet vallan. No niin, Konstantinus käytti Bileamin sotajuonta.

¹⁴⁰    Nyt haluan, että yritätte kuunnella niin tarkasti kuin osaatte. Hän sanoi täällä Raamatussa: ”Pidä lujasti kiinni minun uskostani.” No niin:

…minulla on muutamia asioita sinua vastaan, koska sinulla on siellä niitä… (Eivät nämä täällä alussa, vaan siellä. Heillä oli heitä, ”sinulla on heitä Pergamon seurakunnassa”, näettekö)... jotka pitävät kiinni Bileamin opista, joka opetti Baalakia heittämään kompastuskiven Israelin lasten eteen, niin että he söisivät epäjumalille uhrattua, ja harjoittaisivat haureutta.

¹⁴¹    Konstantinus käytti samaa sotajuonta kuin Bileamkin. Heillä oli kokous tämän kirkolliskokouksen jälkeen ja he asettivat piispoja seurakuntien johtoon ja niin edelleen, hallitsemaan sitä ja ottivat kaikki vallan pois maallikoilta. ”Eikä heillä tullut olla mitään omia ajatuksia, eikä heillä myöskään ollut mitään oikeutta tulkita Kirjoituksia”. Se kaikki kuului papeille, heidän tuli tehdä Kirjoitusten tulkitseminen.

¹⁴²    Lopulta, jonkin ajan kuluttua, he asettivat opettaja-papin, kirkkoherran, joka oli paavi. Nyt he olivat tulleet siihen pisteeseen, että he julistivat: ”Kaikki ymmärtäminen kuuluu papille, eikä seurakunnan tarvitse lukea Raamattua, heidän ei tarvitse tehdä mitään.” Ja suoraan sanoen, Raamattu pidettiin poissa heidän ulottuviltaan. Nyt he olivat ottaneet sen kaiken itselleen, ja se tuli sisään äänestyksellä, koska se näytti hyvältä.

¹⁴³    Se näytti hyvältä, koska he olivat rikkaita ja niin edelleen, ja hän antoi… Tässä suuressa kokouksessa, jonka hän kutsui koolle, Konstantinus antoi piispoille mukavia rakennuksia. Hän käytti rahaa, ja kaikki nämä suuret rakennukset, hän antoi ne seurakunnalle, niin että he voisivat käyttää niitä kirkkorakennuksina. Oi, ne olivat hienoja rakennuksia, kaikki kaunistettuina ja niin edelleen, joten hän antoi ne seurakunnalle.

¹⁴⁴    Sen lisäksi hän puetti nämä piispat suuriin viittoihin ja alushameisiin, jotka olivat niiden alla. Sen lisäksi hän rakensi korkeamman paikan ja pani heidät sinne ylös aivan kuin jonkun epäjumalan. Ja alemmaksi, heidän alapuolelleen hän valmisti marmorialttarit. Hän teki kaiken tämän muuttamalla pakanallisesta ajatuksesta ja liittämällä siihen kristillisyyden, ottamalla heidän piispansa. Näettekö, he vain ottivat alas epäjumalan kuvan ja asettivat sen tilalle piispan. Näettekö, tekivät hänelle alttarin, tuon saman asian, ja tekivät hänestä jumalan. He asettivat piispan, jolla oli kaikki sanavalta, pukivat hänet saadakseen hänet näyttämään kuin jumalalta. Sen sijaan että olisivat tehneet hänestä omien pakanajumaliensa kaltaisen, he panivat hänen ylleen sen kaltaisen viitan, jota Jeesus käytti. Näettekö? Ja he valmistivat hänet näyttämään aivan epäjumalankuvalta hänen istuessaan siellä.

¹⁴⁵    Oi, te voitte kuvitella, kuinka nuo pakanat sanoivat: ”Tuon minä voin hyväksyä, siinä on jotakin, joka voi vastata ja puhua meille. Me olemme puhuneet epäjumalankuvalle, mutta tämä mies voi vastata meille.”

¹⁴⁶    Kuinka kristityt ajattelivat: ”Sehän on hienoa. Nyt me voimme tehdä mitä tahdomme, koska siinä on meidän jumalamme. Me voimme puhua hänelle, ja hän voi sanoa meille, mitä meidän tulisi tehdä. Jos me teemme syntiä, me kerromme sen hänelle ja annamme vähän jotakin, teemme pienen novenan tai jotakin, ja sitten on kaikki hyvin, ja me voimme mennä ja tuntea olevamme jälleen vapaat. Meidän ei tarvitse olla huolissamme mistään.”

¹⁴⁷    Oi, se näytti hyvältä. Varmasti! Se yhä näyttää hyvältä lihallisesta mielestä, mutta te ette voi työntää sitä alas uudestisyntyneen Jumalan lapsen kurkusta. Siihen te ette koskaan kykene, sillä hän tietää keneen hän uskoo ja on vakuuttunut, että Hän on kykenevä pitämään sen, mikä on jätetty Hänelle tuon päivän varalle. Ja unohtaen asiat, jotka ovat menneisyydessä, me ponnistelemme korkean kutsumuksemme päämäärää kohden Kristuksessa.” Aamen Oi, kuinka kiitollinen minä olenkaan!

¹⁴⁸    Marmorialttari allaan, istuen siellä ylhäällä todella puettuna, hieno kirkko… Voi pojat, kaikki oli nyt kohdallaan. Hyvä on. Ja tämä marmorinen alttari oli päällystetty, se oli kaunis. Teidän tulisi nähdä ne, se on yhä sama asia. Tämä alttari oli kaunis! Se oli päällystetty kullalla ja koristettu jalokivillä. Se oli hyvin sopiva näille nikolaiitoille ja näille pakanoille. Näettekö, mitä hän teki? Hän otti pakanalliset seremoniat, pakanalliset ajatukset, ja otti kristillisyyden, nuo kylmät muodolliset, jotka eivät tienneet mistään paremmasta, ja joilla ei ollut Pyhää Henkeä johtamassa heitä toisella tavalla, ja hän valmista heille jumalan täällä maan päällä ja teki heitä varten alttarin ja jumalan istumaan siellä antamaan anteeksi heidän syntinsä. Oletteko hengellisiä? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Näettekö mitä se on? Synnit ohittava anteeksianto maan päällä.

Minä en nyt sano sitä omasta päästäni, se on historiaa. Voin antaa teille historiankirjasta sivunumeron aivan samalla tavoin kuin puhuessani George Washingtonista, Abraham Lincolnista ja Gettysburgin taistelusta ja niin edelleen. Kaikki nuo asiat, joita lainaan täällä, ovat varmaa historiaa.

¹⁴⁹    No niin, se sopi heille hyvin, mutta ei tälle uudestisyntyneelle Seurakunnalle. Ei koskaan! Mutta he panivat sinne miehen olemaan johtava piispa, lausumaan seremonioita, ja tietenkin se ajoi täyden evankeliumin suoraan ulos siitä. Se tekee niin yhä tänä päivänä. Nuo ajanjaksot ovat vain kulkeutuneet mukana, liittyneet toisiinsa, näettehän, vain toisessa muodossa, toisessa ajanjaksossa. Oi, he asettivat sinne arvohenkilön kuin jumalaksi, joka lausuisi joitakin seremonioita.

¹⁵⁰    Ja huomatkaa, että nuo pakanat rukoilivat kuolleita esi-isiään. Ja sitten joku protestanttinen kirkko voi sanoa: ”Minä uskon Pyhään roomalaiskatoliseen kirkkoon ja kanssakäymiseen pyhimysten kanssa.” Te metodistit, kätkekää kasvonne, presbyteerit ja luterilaiset. Mikä tahansa, mikä on yhteydessä kuolleen kanssa, on spiritismiä! Varmasti. Mutta protestantti ei voi nauraa katoliselle. Hän tekee itse samoin tekemällä tämän kaikki riittävän uskontunnustuksen, että hän uskoo tuon saman asian. He ovat kastetut suoraan takaisin katoliseen kirkkoon, katolisen kirkon vesikasteella, hyläten ja tehden pilaa ihmisistä, jotka yrittävät elää sen oikein. He käyvät jossakin kirkossa ja näkevät ihmisten huutavan Jumalan voiman alla, ja sitten he seisovat ulkopuolella ja tekevät pilaa siitä.

¹⁵¹    Katsokaahan, henget eivät kuole. Ihmiset kuolevat, mutta eivät henget. Ymmärrättekö? Pyhä Henki ei voi kuolla. Se oli Jeesuksen yllä, ja nyt Se on Hänen Seurakunnassansa (ja on aina oleva siihen asti, kunnes Hän tulee ottamaan pois Seurakuntansa, koska Se on osa Hänestä.) Näettekö? Nuo vainoojat, he tekivät heistä pilaa siellä tuohon aikaan, ja he yhä elävät täällä tänä päivänä. Jumala ottaa miehensä pois maan päältä, mutta ei Henkeänsä. Perkele ottaa miehensä pois maan päältä, mutta ei koskaan henkeään.

¹⁵²    Nuo papit, jotka antoivat hyväksymisensä Jeesuksen tappamiselle, jotka sanoivat, että Hän oli ”ennustaja” tai ”perkele”, nuo miehet olivat niin uskonnollisia kuin vain olla voi. He tunsivat Kirjoitukset kirjaimellisesti, mutta he eivät tunteneet sen todellista tulkintaa. Heillä oli omat ajatuksensa, eivätkä he halunneet kuunnella mitään muuta. Ja sitten he näkivät Jeesuksen ja tiesivät… Kuinka heiltä saattoi jäädä näkemättä, että Jeesus täytti kaiken, mitä jokainen profeetta oli koskaan sanonut Hänestä? Mutta he olivat sokeita. Ja Jumala sanoi sokaisseensa heidän silmänsä sen takia, että meillä voisi olla mahdollisuus pelastua.

¹⁵³    Nyt Raamattu on jälleen ennustanut, että me olemme tässä helluntai-ajanjaksossa, joka on ”alaston, viheliäinen ja sokea, eikä tiedä sitä.” Siellä on seurakunnan tila, Filadelfia. Oi, te muodolliset baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset! Näettekö, siinä se on teille. Joskus en tarkoita sitä teille, jotka istutte täällä. Tämä menee ääninauhalle, näettehän, ja tiedän, minne se menee. Tehkää parannus! Tulkaa takaa takaisin Raamattuun! Tulkaa takaisin Kristukseen!

¹⁵⁴    Hyvä on, mutta niin tapahtui, täysi evankeliumi työnnettiin ulos. Merkit ja ihmeet seurakunnassa oli karkotettuja, kun tuo Pyhän Hengen ryhmä oli erotettu muiden joukosta. Silloin he kielsivät Sen ja sanoivat, ettei ollut Sen aika. Ja he yhä tekevät tuon saman asian tänä päivänä! Niin se on tarkalleen, voitteko te nähdä sen hengen? Kuten sanoin teille alussa, sytyttäkää hengellinen ajattelunne ja antakaa Jumalan avata sydämenne. Älkää olko ennakkoluuloisia, istukaa ja kuunnelkaa. Sanokaa: ”Pyhä Henki, paljasta se minulle. Minä näen sen, siinä se on.”

¹⁵⁵    Seremoniat. Missä? Baptisteilla, presbyteereillä, jopa helluntailaisilla, siitä kaikesta on tullut vain uskonnollista seremoniaa. Ainoa asia, mitä he tekevät on, että he hakkaavat pianolla jotakin ja hyppivät ylös ja alas jonkin aikaa. Ja niin pian kuin piano lakkaa soimasta, oi. He menevät ulos, varastavat, valehtelevat ja tekevät kaikkea muuta. Ja ovat tarpeeksi kiukkuisia tapellakseen sirkelin kanssa, puhuvat jokaisesta ja tekevät kaikkea muuta. Näettekö? Siinä se on teille. Sellaisia ei ole ainoastaan metodistit, baptistit, presbyteerit, katoliset, vaan myös helluntaikirkko on täällä Laodikean ajan­jaksossa.

¹⁵⁶    Oi, miksi ette mene takaisin siihen, mitä esi-isillänne oli? Miksi emme tule takaisin todelliseen helluntaihin, joka pyhittää ja täyttää Pyhällä Hengellä ja tuo Kristuksen luoksemme? Sitä me tarvitsemme. Hyvä on. No niin, samoin on tänä päivänä.

¹⁵⁷    Nyt, tuo sana Pergamos merkitsee ”naimisissa”. Itse tuo sana Pergamos merkitsee ”naimisissa”. Kristillisyys (se on tuo nikolaiittain puoli, tuo muodollinen puoli) on naimisissa valtion kanssa pakanallisine seremonioineen, pakanallisille seremonioineen! Se oli katolisen kirkon syntymäpäivä.

¹⁵⁸    Nyt, kuka tahansa tietää, että katolinen kirkko luotiin Nikean kirkolliskokouksessa. Sitä ennen Jumala kutsui sitä ”nikolaiittalaisuudeksi”, joka merkitsee ”niko”, valloittaa, voittaa ja syöstä vallasta maallikot. Ja kun he tekivät sen, he eivät halunneet Pyhää Henkeä ihmisten keskuuteen eikä pastoreita, mikä merkitsee ”paimenia” antaakseen Pyhän Hengen….

¹⁵⁹    Te sanotte: ”Mutta eikö pappi voi olla paimen?” Minkä kaltaista ruokaa hän teille ruokkii? Saatteko te samat tulokset, kuin mitä he saivat helluntaipäivänä? ”Terve Maria”, kuka koskaan näki sellaista helluntaina? Tietenkään ei! Novenat, kaikki tämä pirskoittelu ja valelu, kolminaisen Jumalan käyttämistä (”Isä, Poika, Pyhä Henki”). Mistä te löydätte sen helluntaipäivänä? Jeesus sanoi: ”Tietäköön koko Israelin huone varmuudella, että Jumala on tehnyt tämän saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte sekä Herraksi että Kristukseksi.” Oikein. Mistä me saamme nuo asiat? Se on alunperin nikolaiittasuutta, joka muodostui katolilaisuudeksi.

¹⁶⁰    Nyt te sanotte: ”Hyvä on, minä olen totisesti iloinen, etten ole heidän joukossaan.” Älkää nyt olko niin varmoja siitä. Näettehän. Muistakaa nyt: kristillisyys, nikolaiittasuus. Käsitättekö te nyt asian? Kuunnelkaa tarkasti ennen kuin menemme yhtään pidemmälle. Haluan teidän käsittävän sen, vaikka meidän pitäisi viipyä täällä puoliyöhön. Katsokaahan… Koska veli, kysymyksessä on sinun sielusi! Te ette voi sanoa: ”Mutta minä kuulun…” Siitä ei ole kysymys. Jos sinulla ei ole Pyhää Henkeä, veli, niin en välitä, kuinka moneen seurakuntaa tai kirkkoon kuulut, sinä olet kadotettu. Jos et ole uudestisyntynyt Jumalan Hengestä Pyhän Hengen kasteella, sinä olet kadotettu, koska sinulla ei ole Iankaikkista Elämää, ja Iankaikkinen Elämä on ainoa, minkä Jumala tulee nostamaan ylös, koska se on ainoa elämä, joka on jäljellä.

¹⁶¹      Jos vehnänjyvä… Niin kuin olen lainannut täällä, tuota ”Maataloustuntia”. Kuinka monet muistavat vanhan veli Spurgeonin, tuon metodistisaarnaajan täällä Henryvillessä? Hieno vanha henkilö. Me olimme syömässä jäätelöä Red Fumish’ssä eräänä päivänä ja me keskustelimme siitä kokouksesta, joka minulla oli siellä, ja ”Maataloustunnin” lähetys oli meneillään. Redillä oli siellä radio ja pieni kovaääninen. Ja he olivat puhumassa… Tietenkin tuo lähetys tuli Louisvillestä. Mutta 4H-kerholla oli kone, joka voi valmistaa maissinjyvän, johon he voivat panna kalsiumia ja vuoriöljyä ja kaikkea, ja saada sen näyttämään aivan tarkalleen niin kuin olisi…

¹⁶²    4H:lla oli se, tiede oli tehnyt sen niin täydelliseksi. Maissi näytti niin todelliselta, että te saatoitte ottaa kourallisen säkistä, jossa on pellolla kasvanutta maissia, ja ottaa kourallisen säkistä, jossa on tämän koneen tekemää maissia, ja valmistaa niistä samankaltaisia maissihiutaleita ja maissileipää. Ja itse asiassa te voitte viedä ne laboratorioon, avata nuo jyvät, ettekä te voisi sanoa kumpi on kumpi. Niissä oli aivan sama määrä vuoriöljyä, sama määrä kalsiumia, sama määrä kosteutta. Kaikki mitä oli toisessa, oli toisessakin jyvässä.

¹⁶³    Hän sanoi: ”Ainoa ehdoton tapa tietää, mikä oli kasvanut pellolla, ja mikä oli koneen tekemää, oli peittää molemmat kouralliset maahan. Ne molemmat mätänisivät, mutta se, minkä kone oli tehnyt, ei tulisi nousemaan jälleen ylös. Ainoastaan se, jonka Jumala oli kasvattanut, eläisi jälleen. Miksi? Koska sitä ei oltu hedelmöitetty.

¹⁶⁴    Ja te saatatte näyttää aivan kristityltä, voitte toimia kuin kristitty ja tehdä kaikkia hyviä tekoja, mitä vain voidaan tehdä ja elää uskollisena kirkollenne, mutta ellette te ole hedelmöitettv Pyhällä Hengellä, Jumalan Elämällä, niin että Iankaikkinen Elämä tulee teihin, ei tunnustuksen kautta tai jonkin Pyhän Hengen lahjan kautta… Kuinka te saatte Sen? Tuo tohtori, joka kirjoitti tämän lääkemääräyksen, sanoi helluntaipäivänä: ”Tehkää parannus ja ottakoon jokainen jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, Pyhän Hengen lahjan, joka on Iankaikkinen Elämä. Se on ainoa asia, jonka Jumala tulee nostamaan ylös. Hän voi nostaa ylös vain sen, jossa on Elämä. Näettekö Ainoastaan sen. Toivon, että se on tullut selväksi. Suokoon Jumala, että se olisi selvää.

¹⁶⁵    Nyt, nämä nikolaiitat sitten olivat tuo muodollinen puoli ja he olivat naimisissa pakanallisen seurakunnan kanssa ja toivat sisälle pakanalliset alttarit ja tekivät niistä kristillisiä alttareita ja toivat sisälle pakanallisen jumalan ja saivat sen puhumaan piispan muodossa, joka istui siellä viitassaan ja sai sen näyttämään aivan jumalalta. Näettekö? Kysymys ei ole ulkopuolesta, vaan siitä mitä on sisäpuolella. Nuo kaksi maissinjyvää näyttivät samanlaisilta. Ei ollut kysymys ulkopuolesta, vaan siitä, mitä oli sisäpuolella. näettekö, Elämä on sisäpuolella.

¹⁶⁶   No niin, siellä oli alkuajan katolisen kirkon syntymäpaikka, joka on kaikkien kirkkokuntien äiti.

¹⁶⁷    Nyt te sanotte: ”Hyvä on, veli Branham, silloinhan kaikki on hyvin, kunhan en vain ole katolilainen.”

 Hetkinen nyt vain, pysähtykäämme tähän. Menkäämme Ilmestyskirjan lukuun hetkeksi. Mistä tämä on ilmestys? Jeesuksesta Kristuksesta Hänen Seurakunnilleen. Kuunnelkaa tarkasti, kun luen:

Ja siellä tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, ja hän puhui kanssani ja sanoi: Tule tänne, minä näytän sinulle sen suuren huoran tuomion, joka istuu monien vesien päällä.

¹⁶⁸    Nyt, niin että voin todistaa sen, kuinka monet tietävät, että nainen Raama­tussa, joka kerta, kun se on mainitaan symbolina, merkitsee ”seurakuntaa”? Hyvä on. Kuinka monet tietävät, että tuo suuri ”huora” täällä tässä samassa luvussa, on tuo ”kaupunki, joka istuu seitsemällä kukkulalla”? Hyvä on.

¹⁶⁹    Ja kuinka monet nyt tietävät, mitä Raamattu sanoo näiden ”vesien” tarkoittavan? Täällä hän istuu ”monien vesien” päällä. ”Vedet” merkitsevät ihmisjoukkoja.” Ottakaa 15. jae niin voitte nähdä sen täällä:

Ja hän sanoi minulle: Nuo vedet, jotka sinä näit, siellä missä tuo huora istuu, ovat kansoja, väkijoukkoja, kansakuntia ja kieliä. (Näettekö?)

¹⁷⁰    No niin, tämä nainen oli luopio. Eikö ollutkin? Tämä on nyt opettamista, joten teidän täytyy nyt panna ajattelunne syrjään. Ymmärrättekö? Kutsuttiinko tuota likaista naista ”huoraksi”? Se on nainen, joka on uskoton avioliittolupaukselleen. Nyt tuo seurakunta, katolinen kirkko, väittää olevansa Morsian ja Kristuksen Vaimo. Nunnat jopa leikkaavat pois hiuksensa, eikä heillä ole mitään kiintymyksiä, ”heidän kaikki rakkautensa kuuluu Kristukselle.” Onko se oikein? Varmasti. Kuka tahansa…

¹⁷¹    Minulla on katolinen tausta, näettehän. Minulla on tuo heidän ”Uskomme tosiasiat” ja heidän kirjojaan. Ja teidän protestanttien ja baptistien, ja mitä tahansa te uskottekin, ne ovat siellä työhuoneessani. Minä tutkin niitä, niin että jos joku sanoo jotain, voin osoittaa sen omista kirjoistanne. Näettekö? Niinpä, tuo hetki on tullut, että tämä tulee julki.

¹⁷²    Nyt, ensimmäiseksi, Jumalan täytyi liikkua yli kansakunnan ja näyttää merkkejä ja ihmeitä, niin että ihmiset voisivat olla tietoisia. Jumalan lampaat tuntevat Hänen äänensä, he tietävät, he tuntevat tarkalleen. Teidän täytyy ensin löytää… Jos te menette ulkopuolelle olematta tietoisia, silloin te vain… Mitä te teette? Te teette enemmän harmia kuin koskaan. Antakaa Jumalan huolehtia siitä. Näettekö?

¹⁷³    ”Minä näytän sinulle sen suuren huoran tuomion.” No niin, jos hän oli sitä, silloin hän oli nainen, joka tunnusti olevansa jotakin mitä… Hän teki aviorikoksen! Onko se oikein? Hyvä on, sitten, jos se oli seurakunta, hän harjoitti haureutta Jumalaa vastaan. Onko se oikein? Sitten tämä aviorikos, se olisi haureutta, hengellistä haureutta. Hän opettaisi ihmisille jotakin, mikä ei ole Jumalan Sana. Onko se oikein? Hän opettaa jotakin, mikä ei ole totta. Se on nikolaiitasuutta. Näettekö sen tulevan täällä? He asettavat paaveja ja pappeja ja ottavat pois Pyhän Hengen ja sanovat: ”Ilmeiden päivät ovat ohitse”, vaikka Raamattu sanoo: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti.” Raamattu sanoo: ”Tehkää parannus ja ottakoon jokainen teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.” Hän sanoo: ”Pirskoitelkaa tai valelkaa nimessä ’Isä, Poika, Pyhä Henki.’” Voi hyvänen aika! Näettekö?

¹⁷⁴    Tarkatkaa nyt, mitä tämä nainen teki:

Jonka kanssa maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta, ja maan asukkaat ovat juopuneet hänen haureutensa viinistä.

 ”Juovuksissa!” He tappavat tai ampuvat teidät, tai mitä tahansa muuta, veli. He ovat absoluuttisesti juovuksissa siitä. Näettekö?

¹⁷⁵    ”Tuo viini.” Sitä hän antoi ihmisille, näettekö, haureuksiensa viiniä. ”Annahan kun sanon sinulle jotakin! Minun äitini oli katolilainen ja minä…” Hyvä on.

¹⁷⁶    Nyt te sanotte: ”Se on hirvittävää.” Odottakaapa hetkinen, te protestantit. Huh! (Minä puhun näille ääninauhoille, näettehän.)

¹⁷⁷   Niin hän kuljetti minut pois hengessä erämaahan, ja minä näin naisen istumassa helakanpunaisen eläimen (pedon) selässä…

¹⁷⁸    No niin, mitä merkitsee tuo ”helakanpunainen”? Se ilmoittaa ”kuninkaallisuuden”. Tarkoitan, että se merkitsee kuninkaallista, näettehän, kuten kuninkaat ja niin edelleen.

Joka oli täynnä pilkkaavia nimiä, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

¹⁷⁹    Nyt nuo seitsemän päätä ovat ne seitsemän ”vuorta”, joiden päällä kaupunki lepää. Ja tämä nainen on tuo kaupunki, sen me tiedämme.

Ja tuo nainen oli puettu purppuraan…

¹⁸⁰    ”Nainen.” Tuo eläin oli helakanpunainen, mutta tämä nainen oli puettu purppuraan. No niin, enkö juuri äskettäin varoittanut teitä siitä, että on olemassa kolme esirippua? En tiedä kuinka kauan tulen elämään, mutta muistakaa tämä. Niin kuin käskin teitä monta vuotta sitten tekemään. ”Tarkatkaa Venäjää.” On kolme esirippua, muistakaa tämä. On rauta-esirippu, on bambu-esirippu (Punainen Kiina ja niin edespäin), ja on purppura-esirippu. Tarkatkaa sitä, se on pettäjä. Niin paljon…

¹⁸¹   …nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä... (Muistatteko kuinka aikaisemmin puhuin tuosta nikolaiittain ensimmäisestä alttarista? Näettekö? Ja nainen on ”seurakunta”.) …kädessään kultainen malja… (Muistatteko? Tuo kullalla päällystetty alttari, malja, jonka hän antoi ihmisille) …joka oli täynnä hänen haureutensa kauhistuksia ja saastaa…

¹⁸²    Sitä hän antoi ihmisille, ja he nielivät sen. Varmasti. He ovat juovuksissa siitä! He ovat yksinkertaisesti juovuksissa! Koko tuo irlantilaisten ja ranskalaisten joukko ja niin edelleen, he leikkaavat teiltä kurkun poikki, jos sanotte yhdenkin asian tuota kirkkoa vastaan. Varmasti he tekisivät niin. Näettekö?

Ja hänen otsassaan oli kirjoitettuna nimi: SALAISUUS, SUURI BABYLON…

¹⁸³      No niin, mistä ja minne Babylon muutti? Babylonista Pergamoon, ja tuli… Saatana siirsi sinne istuimensa. Oi, toivoisin voivani käydä koko Ilmestyskirjan lävitse, niin että voisitte nähdä sen.

…SUURI BABYLON, PORTTOJEN JA MAAN KAUHITUSTEN ÄITI.

 Mitä hän oli? Porttojen äiti. Ne eivät olleet poikia. Vai olivatko?

¹⁸⁴    [Tyhjä kohta nauhassa] …heidän kirkkonsa. Kyllä vaan. Sanottiin: ”Eikö kirkkoa kutsuta Raamatussa ‘Babyloniksi’?” Näettekö, heidän omassa kirjassaan. Hyvä on.

¹⁸⁵   No niin, jos hän oli prostituoitu, huora ja porttojen äiti, silloin hänellä täytyi olla tyttäriä. Ja jos he olivat tyttäriä, tyttöjä, silloin ne olivat kirkkoja. Nyt mistä protestanttinen kirkko tulee? Onko se oikein? Mikä ero on huoran ja porton välillä? Ne ovat sama asia.

¹⁸⁶   Martin Luther tuli ulos antaakseen todelliselle Seurakunnalle mahdollisuuden. Wesley ja edelleen helluntailaiset ja joka ainoa niistä meni suoraan takaisin tuohon nikolaiittain organosointi-ajatukseen ylivalvojineen ja kaikkine muine aluevalvojineen ja menivät suoraan takaisin tuon saman kasteen kanssa, jolla heidät oli kastettu. Heillä on sama kastemuoto, samat seremoniat, ja monilla heistä on jopa katkismus ja ”terve Maria”. Ei ”terve Maria”, vaan mikä se nyt olikaan, joka on suunnilleen sama asia? Tuo Apostolien uskontunnustus. Näytä minulle, missä Raamatussa on Apostolien uskontunnustus, veli. Jos heillä oli joku uskontunnustus, oli se Apostolien tekojen 2:38, jonka he käskivät jokaista tekemään. Missä te koskaan kuulette jonkun apostolin tehneen uskontunnustuksen ja sanoneen: ”Minä uskon Pyhään roomalaiskatoliseen kirkkoon. Minä uskon kanssakäymiseen pyhien kanssa”? [Pyhien yhteyteen]

¹⁸⁷    Kun Pietari, hän, jolla oli avaimet, sanoi: ”Ei ole muuta välimiestä Jumalan ja ihmisen välillä kuin Kristus Jeesus.”

¹⁸⁸    Mutta katsokaa protestanttisia kirkkoja. Mitä ne tekivät? He eivät voineet olla tyytyväisiä. Jokainen niistä, joka tuli ulos, tuli ulos helluntaisiunauksen kanssa. Se on täsmälleen oikein. Jopa Martin Luther puhui kielillä. Se on totta. Hän pyysi sitä anteeksi ja sanoi: ”Jumala, nämä hirvittävät sanat, joita mutisen, enkä edes tiedä mitä sanon.” Näettekö? Varmasti, hän uskoi siihen. Tietenkin hän teki niin.

¹⁸⁹    No niin, kautta aikakauden heillä oli Pyhä Henki, mutta he aina vetäytyivät pois ja muodostivat organisaatioita, sen jälkeen kun heidän ensimmäiset perustajansa olivat poistuneet. Jos te olisitte antaneet luterilaisen kirkon mennä eteenpäin organisoimatta sitä, olisi se ollut helluntailainen. Mikä on helluntaikirkko? Tarkoitan todellista helluntaita. En tuota kirkkokuntaa, se on vain niin kuin ”pata ja kattila” jälleen. Ymmärrättekö? He tekivät saman asian luterilaisessa kirkossa. He veivät heidät suoraan takaisin tuohon nikolaiittasuuteen ja tekivät aivan niin kuin hekin tekivät alussa. Kuinka monet näkevät sen? Sanokaa ”aamen”. [Seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Se on totta. No niin, halusin vain kuulla teidän sanovan, että te…

¹⁹⁰    Näettekö, prostituoitujen äiti… Jos he ovat prostituoituja, niin kuinka heistä tuli prostituoituja? Harjoittamalla haureuksia Jumalan Sanaa vastan. Jos Jumalan Sana sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, ja jokainen henkilö siellä oli kastettu Jeesuksen Nimessä, ja sitten te otatte ”Isä. Poika. Pyhä Henki” muodon, niin se on prostituutiota! Onko se oikein? Ja jos raamatullinen kaste (niin kuin tuo kreikkalainen sana baptizo merkitsee) upottamalla, niin mistä te sitten saatte pirskottelun ja valelun? Mistä se tulee? Jos te korvaatte Pyhän Hengen käden puristuksella tai ottamalla vohvelin suuhunne ja nielemällä sen, tai jollakin muulla sen kaltaisella, vaikka Pyhä Henki tuli kuin kohiseva mahtava tuuli ja täytti ihmiset ja sai heidät puhumaan kielillä ja huutamaan ja toimimaan kuin juopu­neet, ja te korvaatte sen kätten puristuksella tai panemalla nimenne kirkon kirjaan, tai jotakin sen kaltaista, kuinka te silloin koskaan voisitte välttää tekemästä hengellistä haureutta?

¹⁹¹    No niin, kysykää vain sitä itseltänne. Ravistakaa mieltänne ja avatkaa sydämenne ja olkaa rehellisiä, veljet. Me olemme tien päässä. Näitä kokouksia ei pidetä täällä turhaan, ne ovat Jumalan määräämät. Minä uskon sen aivan yhtä varmasti, kuin te uskotte minun olevan Hänen palvelijansa. Ja minä sanon Jeesuksen Nimessä, että Jumala laski sydämelleni tulla tänne. Minä en saa penniäkään sen tekemisestä. Minä voisin olla jossakin täällä ulkona rukoilemassa sairaiden puolesta, tai jotakin sen kaltaista. Tai minä voisin olla jossakin kalastamassa ja nostaa palkkani seurakunnalta aivan samalla tavalla. Mutta Jumala laski Sen sydämelleni. En voinut paeta Sitä, se vain jatkui, ja teen nyt kaiken mitä voin. Olen täällä Herran Nimessä tehdäkseni kaiken mitä vain osaan. Älkää antako Sen mennä ohitsenne.

¹⁹²    No niin, protestantit, näettekö mitä tarkoitan katolisella ja protestanttisella kirkolla? Vain… Yksi on aivan sama kuin toinenkin. Se on täsmällinen totuus.

¹⁹³    Nyt, tuo sana Pergamos merkitsee ”naitettu” [liitetty yhteen].

¹⁹⁴    Ottakaamme nyt tuo, mitä Hän sanoi: ”Sinulla on keskuudessasi niitä, joilla on Bileamin oppi.” Ottakaamme nyt se.

¹⁹⁵    Onko meillä aikaa? Kiirehdin niin nopeasti kuin osaan. Tai haluaisitteko te mieluummin odottaa ja katsoa voisimmeko tulla takaisin aamulla? Kuinka moni haluaisi, että jatkamme vielä vähän pidempään? Hyvä on. Tiedän, että täällä on kuuma. Ja jos teillä on kuuma istuessanne hiljaa, niin millaista te ajattelette täällä ylhäällä olevan? Näettekö? Mutta oi, me haluamme päästä pakoon tuota paikkaa, joka todella on kuuma. Näettehän, ja sitä se on, mutta tietenkään ei iankaikkinen.

¹⁹⁶    Nyt tietenkin, kun he asettivat sen kaltaisen seurakunnan, niin mitä tapahtui? Kuunnelkaa nyt tarkasti, lapseni. Mitä tapahtui? Se tietenkin otti Pyhän Hengen suoraan ulos seurakunnasta. Ei ole ihme, ettei yksikään näistä piispoista herättänyt kuolleita tai tehnyt ihmeitä. Ja sitten he sanovat joidenkin näistä pyhistä kuuluneen heidän kirkkoonsa. He protestoivat tuota asiaa vastaan, mutta he väittävät heidän kuuluneen heihin.

¹⁹⁷    Katsokaa Jeanne d’Arc’ia, tuota nuorta tyttöä. Kysyn teiltä katolilaisilta, tai teiltä protestanteilta, keneltä tahansa teistä. Jeanne d’Arc aikana ei Ranskassa ollut mitään muuta paitsi katolinen kirkko, joka yksinkertaisesti tukahdutti pyhät. Mutta Jumala liikkui tuon tytön yllä, ja hänellä oli Pyhä Henki. Ja mitä hän teki? Hän pystyi ennustamaan asioita, Herra antoi hänelle näkyjä, ja hän ennalta kertoi ne. Hän rukoili sairaiden puolesta. Hän rukoili erään pienen kuolleen lapsen puolesta, ja se palasi takaisin elämään. Sellainen on helluntailainen. Näettekö? Ja mitä katolinen kirkko teki hänelle, koska hän protestoi katolista kirkkoa vastaan? He kutsuivat hänet oikeudenkäyntiin ja polttivat hänet paalussa ”noitana”.

¹⁹⁸    Ja nyt te sanotte, että hän oli ”pyhä Jeanne d’Arc.” Noin kaksisataa vuotta myöhemmin kun tuo’ kirkko näki, mitä he olivat tehneet, ja että hän oli pyhä, niin tietenkin he suorittivat katumusharjoituksen sen vuoksi ja kaivoivat ylös noiden pappien ruumiit, jotka olivat antaneet hyväksymisensä hänen tappamiselleen ja heittivät ne virtaan. Luuletteko, että se koskaan voisi pestä tuota verta pois sen käsistä? Raamattu sanoo: ”Marttyyrien veri löytyi hänessä.” Sitä Herran enkeli sanoi, että Babylonista löytyi ”jokaisen Kristuksen pyhän veri, joka koskaan on kuollut marttyyrina, alkaen täältä nikolaiittain ajanjaksosta loppuun asti, se löytyi hänestä.” Ajatelkaa sitä. Ajatelkaahan nyt sitä.

¹⁹⁹    Nyt vain vähän pidemmälle vielä. Kristillinen seurakunta naitettiin Babylonille. Pergamos merkitsee ”naittamista”.

²⁰⁰    Nyt, ”Bileamin oppi”. ”Sinulla on keskuudessasi niitä, joilla on Bileamin oppi.”

²⁰¹    Oi, minä yksinkertaisesti rakastan näitä asioita. Jos me vain voisimme viipyä hieman pidempään kussakin, näettehän, mutta me emme… Me haluamme teidän näkevän sen ja sitten siirrymme eteenpäin johonkin muuhun, koska se on aivan täynnä näitä kultakimpaleita. Minä olen kullanetsijä. Minä pidän näiden kultakimpaleiden esiin kaivamisesta ja kiillottamisesta tällä tavalla. Ja sitten katsoessani niitä, joka ainoa niistä heijastaa Jeesusta Kristusta. Joka ainoa niistä, näettehän. Jokainen niistä heijastaa Jeesusta Kristusta. Hän on Alpha ja Omega, jokainen kultakaraatti tässä kultakimpaleessa. Siksi Hän on Jumaluus tehtynä lihaksi keskuudessamme.

²⁰²    Nyt, saadaksemme… Minä en tule käyttämään aikaa tähän, koska näen, että kello on jo yhdeksän, ja minulla on eräs toinen asia, johon haluan päästä tänä iltana, jos Herra suo. Ja haluan teidän merkitsevän tämän muistiin ja lukevan sen huomenna, se on 4. Mooseksen kirja 22-25. Haluan teidän lukevan sen nyt, niin että voitte seurata perässäni. Se on 4. Mooseksen kirja 22-25.

²⁰³    Me tiedämme, että Israel oli valittu Jumalan kansa. Onko se oikein? He olivat helluntailaisia. Heillä oli Henki keskuudessaan. Muistatteko eilen iltaista sanomaa? Kun Mooses oli ylittänyt Punaisen Meren ja näki takanaan Punaisessa Meressä kaikkien orjapiiskureitten veren, jotka koskaan olivat lyöneet häntä ja Israelin lapsia, Mooses kohotti kätensä ja lauloi Hengessä. Oi, jokainen meistä voi olla Mooses, kun katsomme taaksepäin punaista Herran Jeesuksen Verta ja näemme kaikki humalaiset, jokaisen pullon, jokaisen rahvaanomaisen naisen ja jokaisen likaisen asian, mitä koskaan elämämme aikana olemme tehneet, kaikki kuolleina Herran Jeesuksen Veressä. Se saa meidät laulamaan Hengessä! Savukkeet, tupakka, huonot tavat ja kaikki muu, kuolleena Herran Jeesuksen Veressä. Silloin me voimme kohottaa kätemme ja laulaa Hengessä. Näettekö?

²⁰⁴    Katsokaa, mitä Mirjam, tuo profetissa, teki. Muistakaa nyt, hän oli profetissa. Hän otti tamburiinin ja alkoi lyödä sitä ja tanssia Hengessä, ja Israelin tyttäret seurasivat häntä siellä rannalla lyöden tamburiinejansa ja tanssien Hengessä. Todellisia helluntailaisia!

²⁰⁵    Ja sitten jos huomaatte, kun he tulivat Mooabiin. Nyt me menemme takaisin… Me olemme tuossa Kirjoituksessa nyt, tuossa ”Bileamin opissa”. Ja Mooab oli Israelin veli. Kuinka monet tietävät, mistä Mooab tuli. Hyvä on. Mooab oli sellainen, jota minä kutsun risteytykseksi, koska Mooab sai alkunsa Lootin tyttärestä. Lootilla oli lapsi omasta tyttärestään, hänellä oli kaksi lasta. Ja Mooab oli yksi niistä, ja hän muodosti Mooabin kansan, sukukunnan. Ja itse asiassa Loot oli Abrahamin veljenpoika ja tuli tuosta samasta sukulinjasta. Me tiedämme sen. Haluan teidän huomaavan, etteivät he olleet mitään pakanoita, niin kuin eräs näytelmistämme äskettäin haluaisi antaa teidän ymmärtää. Muistakaa, he olivat uskovaisia. Nyt kun Israel tässä tuli matkalla luvattuun maahan seuraten velvollisuuttaan, oli heidän tiellään Mooab. He lähettivät sanansaattajat Mooabille ja sanoivat: ”Antakaa meidän kulkea maanne halki, me olemme teidän veljiänne.”

²⁰⁶    Nyt, Mooab esitti näitä nikolaiittoja. Te näette sen hetken kuluttua. Israel edusti todellista Seurakuntaa. Ja Bileam oli yksi piispoista, paaveista (tarkatkaa ja nähkää nyt) edustaen lihallista kristillisyyttä. Me näemme, että tällä miehellä oli lahja, siitä ei ole epäilystäkään. Monet heistä ovat hienoja puhujia, filosofian tohtoreita ja suuria miehiä. Te ette voi kieltää sitä. Mutta ”heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman.”

²⁰⁷    Menkää takaisin tuohon alkuperäiseen helluntaihin! Älkää jättäkö sitä. Jos niin teette, te olette kadotettu. Pysykää tuon siunauksen kanssa. Se on Se. siunauksen Siunaaja.

²⁰⁸    Huomatkaa nyt, kun he tekivät matkaa. He tulivat tämän muodollisen risteytetyn seurakunnan luo ja sanoivat: ”Me olemme menossa herätykseen. Me olemme menossa luvattuun maahan. Annatteko meidän kulkea maanne halki. Jos karjamme syö ruohoanne tai juo vettänne, me tulemme maksamaan siitä teille.”

²⁰⁹    Sitten mitä teki kuningas Baalak. Hän joutui kiihdyksiin eikä halunnut mitään sen kaltaista kokousta seurakunnassaan tai maassaan. Niinpä mitä hän teki? Hän lähetti lähetystön paavin tykö, tai piispa Bileamin, tuon palkkaprofeetan tykö, joka rakasti rahaa enemmän kuin Jumalaa. Ja Kuningas Baalak sanoi hänelle: ”Jos tulet tänne ja kiroat tämän kansan, tulen minä tekemään sinusta suuren henkilön.” Ja Jumala puhui Bileamille… Ihmettelenpä kuinka monia Bileameja on maailmassa tänä iltana? Metodistisaarnaajat, baptistisaarnaajat, katolilaiset papit (jumala olkoon armollinen), jotka tietävät että Jumala… Jos te luette tätä samaa historiaa ja tätä samaa Kirjaa, jota minäkin luen. ”Bileam!”

²¹⁰    Huomatkaa nyt. Hän sanoi: ”Tule alas ja kiroa tämä kansa.”

Ja Bileam sanoi: ”Minä kysyn Jumalalta.”

Jumala sanoi: ”Älä sinä mene!”

²¹¹    Seuraavana aamuna hän meni ja kertoi sen tälle papille tai tälle kuninkaalle.

²¹²    Ja hän tuli uudestaan ja sanoi: ”Oi, minä tulen tekemään sinusta suuren miehen.”

²¹³    Niinpä Bileam jatkoi kysymistä, ja Jumala sanoi: ”Mene sitten, mene vaan.”

²¹⁴    Näettekö, jos te ette halua seurata Totuutta… Luuletteko nikolaiittojen… että Jumala on puolellanne, kun teette sillä tavalla… Siinä on alkuperäinen Totuus! Te ainoastaan otatte Jumalan sallivan tahdon. Te sanotte: ”Jumala antaa meille Pyhän Hengen. Ja Hän siunaa meitä, vaikka olemmekin kastetut ‘Isän, Pojan, Pyhän Hengen’ nimessä. ” Sinä bileamilainen! Näettekö Bileamin opin? Jumala sanoi hänelle sen jälkeen, kun hän oli ollut niin röyhkeä, että menköön ja hirttäköön itse itsensä. Teidän on tultava takaisin Totuuteen, perus-Totuuteen. Takaisin Raamattuun. ”Oi, Hän siunaa meitä! Ja…” Minä tiedän sen. Hän teki niin.

²¹⁵    Hän sanoi Bileamille: ”Mene vaan, jos kerran haluat mennä, jos haluat ottaa sen suunnan ja haluat ottaa organisaatiosi tien. Ota se, mene vaan.”

²¹⁶    Silloin Bileam hyppäsi aasinsa selkään ja lähti. Ja ensimmäinen asia, tiedättehän, Herran enkeli seisoi hänen tiellään. Ja tiedättekö, tuo profeetta, tuo paavi, piispa, kardinaali, tai mikä hän olikin, oli niin sokaistu hengellisille asioille, että hän ajatteli saavansa virkaylennyksen, koska hän asui siellä Eufrat virran rannalla. Arvaan hänen ajatelleen, että se oli jonkinlainen perintö kuten ”tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, Pietari”, tai jollekin kalliolle, joka oli Roomassa tai jotakin sellaista. Mutta kun hän tuli tuolle paikalle, seisoi siellä enkeli esiin vedetyn miekan kanssa, ja hän oli niin sokaistu, ettei voinut nähdä sitä. Ja tuo aasi murskasi hänen jalkansa muuria vasten. Ja sitten hän ratsasti eteenpäin, ja tuo enkeli seisoi tiellä uudestaan. Jumala tulee sulkemaan jokaisen oven! Ja kun aasi yhä kääntyi ympäri, hän hyppäsi alas ja alkoi läimäytellä sitä kepillään. Tämä pieni aasi makasi siellä päähän hakattuna.

²¹⁷    Ja tulen osoittamaan teille sen, mikä muutti hänet, mikä kiinnitti hänen huomionsa, tai sanoi hänelle, missä hän oli väärässä: Jumala antoi tuon aasin puhua kielillä. Se ei ollut mikään muuli vaan aasi! Älkää sanoko, että se oli ”muuli”. Muuli ei olisi voinut tehdä sitä, se on risteytys. Katsokaahan, tuo aasi oli alkuperäinen siemen.

²¹⁸    Mooabilla oli: ”Merkit ovat ohitse, kaikki nämä asiat ovat ohitse.” Israelia seurasivat merkit.

²¹⁹    Mutta tämä pieni aasi kääntyi ympäri ja sanoi: ”Enkö minä ole ollut sinun aasisi? Olenko minä koskaan…” Tuo sokaistun piispan yhä hakatessa siellä tuota aasia, tuo aasi alkoi puhumaan hänelle aasille tuntemattomalla kielellä.

²²⁰    Ja hän sanoi: ”Kyllä, sinä olet minun aasini.”

²²¹    ”Ja enkö minä ole aina kuljettanut sinua tai olenko minä koskaan pettänyt sinua?”

²²²    ”Ei, et ole. Mutta jos minulla olisi miekka, minä tappaisin sinut, minä lopettaisin tämän kokouksen. Olen matkalla sinne estääkseni tuon pyhien kieriskelijöiden joukon tulemasta tämän maan halki.” Näettekö?

²²³    Ja tiedättekö, sitten hän sattui katsomaan ympärilleen ja ajatteli: ”Mutta tämähän on hassunkurista. Voin kuulla tuon aasin puhuvan.”

²²⁴    Oi Bileam! Oi! Jumala on aina puhunut ihmisille tuntemattomilla kielillä. Hän teki niin… Te sanotte: ”Se oli vain helluntailaisille.” Oi, ei. Ei, ei. Beltsassarin pidoissa Hän puhui kielillä, kirjoitti Sen seinälle. Heillä oli siellä eräs mies, jolla oli tulkitsemisen lahja, joten hän tulkitsi sen heille, kertoi heille, mitä se tarkoitti. Samoin on tänä päivänä.

²²⁵    Niinpä, koska ei ollut ketään tulkitsijaa Sille, Jumala vain antoi tämän vanhan Bileamin herätä (tämän kardinaalin) ja käsittää, mitä Se oli. Ja tiesittekö, että tämä sokea mies jatkoi suoraan eteenpäin kaikesta huolimatta? Sillä tavalla he tekevät sen tänä päivänä, saman asian; mooabilaiset, nikolaiitat, he jatkavat suoraan eteenpäin. Varmasti. Ja hän meni sinne… Tarkatkaa nyt, jos Jumalan täytyisi ottaa huomioon fundamentalismi, olisi Hän velvollinen siunaamaan Mooabia; koska, pankaa merkille, Bileam rakensi seitsemän alttaria. Tarkalleen.

²²⁶    Tuo numero seitsemän, seitsemän seurakunta ajanjaksoa. Näettekö, mikä on sen hengellinen sovellutus? No niin, pitäkää mielessänne nyt: hengellinen sovellutus. Olen tuleva siihen hetken kuluttua vaikeassa tilanteessa. Näettekö, tuo hengellinen sovellutus. Seitsemän alttaria, seitsemän härkää (puhtaita eläimiä) ja seitsemän oinasta, jotka puhuvat Kristuksen tulemisesta satoja vuosia ennen kuin Hän tuli.

²²⁷   Mutta he uskoivat. Mitä he uskoivat, nämä mooabilaiset? He uskoivat Jehova Jumalaan. Mitä muuta he uskoivat? He uskoivat, että tuli uhrata puhdas uhri. Oikein. Ja he väittivät uskovansa, että Messias tulisi, koska he uhrasivat urospuolisen lampaan, joka oli oinas. Onko se oikein?

²²⁸   Menkää nyt kerran baptistien yhteyteen ja nähkää tekevätkö he samoin. Se on tarkalleen oikein.

²²⁹    Mutta mitä heillä nyt on eroa? Täällä on Israel laaksossa uhraten saman uhrin, jonka he uhraavat täällä kukkulalla, ja rukoilevat samaa Jumalaa. Ettekö te voi nähdä nikolaiittoja, tuota risteytystä? Näettekö sitä? Ettekö te näe tuota todellista hengellistä? Mitä heillä oli eroa? Yhdellä heistä oli merkit seuraamassa! Toisella oli vain muoto, toista seurasivat merkit.

²³⁰    Se on sama asia, joka tapahtui täällä Nikean kirkolliskokouksessa, nikolaiitat, muodollinen kristillisyys. Ja Pyhä Henki sanoi: ”Sinulla on Bileamin oppi keskuudessasi.” Näettekö? ”Ja Minä vihaan noita nikolaiittain tekoja, noita oppeja, joita heillä on, koska Bileamin oppi opetti Israelin lapset kompastumaan.” Kuinka hän teki sen?

²³¹    Sitten kun hän meni kirotakseen tuon kansan, Jumala sanoi: ”Minä tulen sitomaan sinun kielesi. Sinä et voi sanoa mitään sen enempää, kuin mitä Minä sanon sinulle. Sinä et voi kirota sitä, minkä Minä olen siunannut.” Niinpä hän katsoi sinne laaksoon.

²³²    Ja katsokaa tätä tekopyhää! Oi, kuinka me voisimmekaan seurata sitä eteenpäin. Katsokaa tätä Kuningas Baalakia, kaiken sen päätä, kuinka hän sanoi tälle väärälle profeetalle: ”Mene sinne ja katso vain heidän takaosaansa.”

²³³    Sillä tavalla nämä suuret kirkot haluavat puhua Jumalan pienestä vähemmistöstä. ”Tiedättekö mitä? Minä tunsin yhden heistä. Pojat! Tiedättekö mitä hän teki? Hän teki tämän ja hän teki tuon. Sellaisia helluntailaiset ovat. Varmasti.” Oi, mutta jospa te vain tietäisitte totuuden heistä itsestään, mutta siitä sanomalehdet ja muut tiedotusvälineet pysyvät vaiti. Mutta antakaapa jonkun pienen helluntailaisen mennä jossain asiassa pois oikeasta, niin pankaa merkille, kuinka koko tienoo puhuu siitä. Varmasti. Kyllä.

²³⁴    Mutta huomatkaa nyt, hän sanoi: ”Katso vain selkäpuolta, sen huonointa puolta.” Bileam sanoi: ”Kyllä, tulen katsomaan vain selkäpuolta, tuota pahinta osaa siitä, mitä he tekevät. Sen tulen tekemään, katson vain heidän alhaisuuttaan, heidän pahuuttaan.” Koska, jos hän katsoisi vain heidän pahuuttaan… Oikein, he olivat tehneet kaikki synnit mitä vain voi tehdä. Mutta häneltä jäi näkemättä, hän ei nähnyt tuota lyötyä Kalliota, tuota Vaskiäärmettä, tuota Kuninkaan iloa heidän keskuudessaan, parantumisia, merkkejä ja ihmeitä ja tuota Tulipatsasta heidän yllään.

²³⁵    Tuo sokaistui profeetta ei voinut nähdä sitä. Ei. Mutta hän näytti heidän likaisen osansa: ”Minä tiedän erään, joka karkasi toisen miehen vaimon kanssa. Minä tiedän tämän. Hän varasti rahaa.” Kyllä, se on totta, myönnän sen, mutta heidän krskuudessaan tapahtuu samaa, eivätkä he sano siitä mitään. Näettekö? Niinpä hän vain näyttää hänen pahimman puolensa.

²³⁶    Mutta Jumala sanoi: ”Sano sinä vain se, mitä Minä sanon.” Ja Bileam meni Henkeen, lankesi transsitilaan, ja sen sijaan että olisi kironnut Israelin, hän siunasi sen. Aamen! Siinä sitä oltiin.

²³⁷    Nyt, jos Jumala kunnioittaisi fundamentaalisuutta, näitä suuria kouluja, näitä korkeakouluja ja suuria seminaareja ja yliopistoja ja Ph.D:tä ja D.L.D:tä, ja oi, kaiken kaltaisia D.D.:tä… Jos Hän arvostaisi noita asioita, silloin Hänen täytyisi arvostaa heitä. Näettekö? Mutta Hän oli jo arvostanut ja siunannut tämän kansan siunauksella, koska Henki, Kuningas… He sanoivat, että siellä oli ”Kuninkaan huuto leirissä”. Minkä Kuninkaan? ”Pyhien Kuninkaan.” He huusivat ilosta! Iloiten mistä? Toisesta Kuningaskunnasta.

²³⁸    Tulen todistamaan teille, etteivät he olleet kirkkokunnallisia. Haluatteko minun tekevän sen? Uskon, että olen kirjoittanut tänne raamatunpaikan sitä varten. Kyllä, sallikaa minun todistaa teille, ettei Israel ollut… Menkäämme takaisin 4. Mooseksen kirjaan, niin että näette, etteivät he olleet sitä. Mutta, Mooab oli suuri kirkkokunta. Me menemme 4. Mooseksen kirjaan 23:9. Tulen aloittamaan 8. jakeesta:

Kuinka minä kiroaisin sen, jota Jumala ei ole kironnut? (Kysyi Bileam) tai kuinka minä uhmaisin sitä, jota HERRA ei ole uhmannut? (Uhuh)

²³⁹    Kuunnelkaa nyt, mitä Hän sanoi:

Sillä kallioita minä näen hänet… (Se on Jumala. Ei alhaalta laaksosta, vaan kallioilta. Oi! ”Hänen silmänsä on varpusessa, ja minä tiedän että Hän tarkkaa minua”)
…kallioilta minä näen hänet…(Aamen! Ei takaapäin jostakin laaksosta, niin että näette heidän selkäpuolensa. ”Minä näin koko asian”, sanoi Jumala)
…kallioilta minä näen hänet, ja kukkuloilta minä katson häntä, katso, kansa, joka asuu yksin, ja jota ei lueta kansakuntien joukkoon. (Hallelujaa.)

²⁴⁰    Se selvitti sen, eikö niin? He eivät olleet mikään kirkkokunta, ”kansakunta”. Oi, he olivat harhailijoita, teltoissa, kujilla, pienissä kadunkulmassa olevissa lähetyksissä. Kun he eivät saa vuokria maksettua, he potkaisevat heidät ulos, kun Jumala haluaa, että he menisivät jonnekin muualle, näettekö. Vaeltajia!

²⁴¹    Ollessani äskettäin Jamaikalla, siellä oli eräs hieno helluntailainen jumaluusopin tohtori. Ja minä sanoin: ”Oi, kuinka Herra siunasikaan tuota alkuajan helluntaiseurakuntaa; heillä ei ollut mitään.” Minä sanoin: ”He olivat vain harhailijoita, jotka kulkivat ympäri.”

²⁴²    Hän sanoi: ”Mutta veli Branham?”

²⁴³    Minä sanoin: ”Kyllä veli.” (Rakastan häntä; hän on hieno veli.)

²⁴⁴    Ja hän sanoi: ”Minä vain haluaisin näyttää sinulle, missä olet väärässä.”

²⁴⁵    Minä sanoin: ”Oi, olen niin iloinen siitä. Haluan aina tietää missä olen väärässä, koska Jumala tietää, että en halua olla väärässä.” Minä sanoin: ”Sillä, jos olen väärässä, haluan varmasti tietää sen, veli. Kiitos sinulle.”

²⁴⁶    Hän sanoi: ”Sinä jatkuvasti kehut noita helluntain aikaisia ihmisiä.”

²⁴⁷    Minä sanoin: ”Jep!”

²⁴⁸    Hän sanoi: ”He tekivät hirvittävimmän virheen mitä he koskaan tekivät, kun he myivät omaisuutensa.” Hän sanoi: ”Kun vaino tuli, heillä ei ollut edes kotia, minne mennä. Heillä ei ollut mitään paikkaa minne mennä ja he vain kuljeskelivat ympäri.”

²⁴⁹    Minä sanoin: ”Aivan tarkalleen Jumalan tahdon mukaisesti.”

²⁵⁰    Hän sanoi: ”Kuinka niin?”

²⁵¹    Jos heillä olisi ollut koti, olisivat he menneet sinne takaisin, mutta heidän täytyi mennä sinne ja tänne levittäen kaikkialle uutista, että Pyhä Henki oli tullut.”

²⁵²    Älkää sanoko minulle, että Jumala tekisi virhettä. Hän ei koskaan tee virhettä. Hän tietää miten se tehdään. He myivät omaisuutensa ja tulivat kulkureiksi ja levittivät uutista kaikkialle. Ja kerrotaan, että tuo uutinen levitettiin kaikkialle koko silloiseen tunnettuun maailmaan näiden kulkijoiden mukana, jotka luopuivat kaikesta saadakseen Pyhän Hengen. Ihmiset eivät kuuluneet mihinkään kirkkokuntaan. Näettekö?

²⁵³    Muistakaa nyt, kirkkokunta on se, mitä Jumala kutsuu ”sisään ruiskutetuksi Bileamin opiksi”. Sitten kun hän ei voinut saada heitä tähän kirkkokuntaan, niin tiedättekö, mitä Bileam teki? Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun olemme tulleet melkein loppuun. Nyt Bileam teki juuri tuon saman asian, jonka he tekivät täällä Nikean kirkolliskokouksessa. Siitä syystä Hän sanoi: ”Sinulla on Bileamin oppi ja nuo nikolaiitat.”

²⁵⁴    No niin, nikolaiitat olivat niitä ihmisiä, jotka vetäytyivät pois ja halusivat tehdä organisaatioita ja niin edelleen. Joka lopulta… Kuinka monet tietävät, että se on Totuus? Ne ovat organisaatiot. Se on täsmällinen Jumalan Totuus. Ja lopulta he organisoivat tuon suurimman organisaation maailmassa. Ja millaiseksi he tekivät sen? Katoliseksi. Ja mitä tuo sana katolinen merkitsee? ”Yleismaailmallinen.” Organisaatio, maailmanlaajuinen, organisoitu. ”Kaikkien näiden pienten täytyy tulla yhteen kirkkoon.” No niin, jos panette merkille. Oi, minä…

²⁵⁵    Kuulkaahan! Mikä oli Babylon? Kuka perusti Babylonin? Nimrod. Mitä hän teki? Hän valmisti yhden suuren tornin ja suuren kaupungin ja pani kaikki pienemmät kaupungit maksamaan veroa tälle kaupungille. Organisaatio! Siinä on sen tausta. Varmasti. Se tuli suoraan tänne seurakunta ajanjaksoon ja organisoitui jälleen ja toi koko maailman kansakunnat siihen. Ja juuri täällä sanotaan, että ”tuo huora sai kaikki kansakunnat juomaan haureuksiensa viiniä”. Hänen tekemänsä aviorikos oli se, että hän, väittäessään olevansa ‘kristillinen’, kuitenkin antoi ulos sen kaltaisti asioita kuin katekismuksia, rukouskirjoja ja kaikkea muuta. Ja protestantit tulivat mukaan ja tekivät aivan saman asian vain seuratakseen hänen askelissaan.

²⁵⁶    Hyvä on, menkäämme nyt hieman pidemmälle. Hyvä on. Hän sanoi nyt, että ”nämä olivat Bileamin oppeja”.

²⁵⁷    No niin, mitä Bileam teki, kun hän näki, ettei voinut kirota Israelia? Hän kertoi Baalakille, että silloin olisi hyvä ajatus, että hän kutsuisi nämä ihmiset jumalan juhlaan. Heillä oli siellä suuri juhla, jota he aikoivat viettää. Tuota juhlaa kutsuttiin nimellä ”Baal-p-e-o-r-i-n, Baal-peorin juhla”. Se oli palvonnan juhla.

²⁵⁸    Ja Bileam sanoi: ”Nyt minä kerron sinulle jotakin, Baalak. Annan sinulle hyvän ajatuksen. Jos sinä vain… Jumala ei tule kiroamaan heitä, ja siinä kaikki, joten minäpä kerron sinulle, mitä tulemme tekemään. Me emme voi päästä eroon heistä, mutta jos sinä vain antaisit heille kutsun tänne, silloin saisit tuon koko asian käännetyksi omaan suuntaiseksi.”

²⁵⁹    Näettekö, se on aivan tarkalleen se, mitä Konstantinus teki. Täydellisesti! Siitä syystä sitä kutsutaan ”Bileamin opiksi”.

²⁶⁰    Mitä he tekivät? Bileamin opetus tuli Israelin keskuuteen. Ja he antoivat kaikille israelilaisille kutsun tulla tähän suureen juhlaan, joka heillä oli. Ja millaiset suuret kutsut heillä olikaan. Ja kun he tulivat sinne, alkoivat nämä israelilaiset nähdä nämä sievät, seksikkäästi pukeutuneet mooabilaisnaiset. Kyllä, he eivät olleet sellaisia kuin heidän tavalliset tyttönsä siellä alhaalla olivat. ”Oli, he näyttivät niin sieviltä. Kuinka he olivatkaan ehostettuja, ja kuinka he osasivat näytellä itseään.” Ja he lankesivat siihen ja alkoivat harjoittaa aviorikosta. Ja Bileam tiesi, että jos Jumala ei kiroaisi heitä, ja jos hän saisi heidät tälle kirkkokunnalliselle puolelle, saisi se aikaan sen, että Jumalan viha tappaisi heidät joka tapauksessa. Hän antaisi Jumalan itsensä tappaa heidät, jos hän vain voisi saada heidät pois Totuuden tieltä.

²⁶¹    Ja niin pian kuin te menette ja liitytte johonkin kirkkoon sen sijaan, että vastaanottaisitte Pyhän Hengen kasteen, te olette kuollut! Annan sen imeytyä sisälle vähän aikaa. Kuollut! ”Sinulla on nimi”, sanottiin Lutherille täällä Sardeen ajanjaksossa. Tuo sana Sardes merkitsee ”kuollut”. ”Sinulla on se nimi, että olet elossa, mutta sinä olet kuollut!” Niin Jumala sanoi. Kyllä. Näettekö?

²⁶²    Ja kun he harjoittivat hengellistä haureutta siellä, kun seurakunta jätti Pyhän Hengen ja meni naimisiin kirkkokunnan kanssa, he kuolivat. Siinä se on teille. Niin Raamattu sanoo, niin Jumala sanoo puhuessaan seurakunnille.

²⁶³    Nyt haluan tässä lukea teille jotakin, jonka minä…

²⁶⁴    Ja Jumala, mitä Hän teki? Nyt, kun he tekivät tämän pahan asian ja olivat aviorikoksessa, tappoi Jumala heistä neljäkymmentä kaksituhatta yhdellä kertaa, neljäkymmentä kaksi tuhatta, aviorikoksen tekemisestä. Ja mistä se puhuu täällä seurakunnassa? Hengellisestä aviorikoksesta. Kun te tunnustaudutte ”kristityksi” ja elätte yhä niin kuin maailma elää. Oi veli, vastaanota Pyhä Henki! Jätä nämä vanhat uskontunnustukset ja asiat. Ne ovat kuolleita (Apostolisen uskontunnustuksen lausuminen tai jonkin kaltaisen uskontunnustuksen ja muutamien rukouskirjaan kirjoitettujen rukouksien lukeminen tai jotakin sen kaltaista.) Jeesus ei koskaan käskenyt omiaan lukemaan tai lausumaan rukouksia. Hän sanoi: ”Rukoilkaa!” Rukoilkaa! Hyvä on.

²⁶⁵    Nyt Konstantinuksen juhla oli aivan samanlainen kuin Bileamilla oli. Tarkatkaa nyt. Aivan samalla tavoin kuin Bileamin oli pakanallinen juhla, Konstantinuksella oli pakanallinen juhla. Hyvä on. Pergamo oli kutsuttu. Ja huomatkaa nyt tämä…

²⁶⁶    Minulla on jotakin muistiinpanoja kirjoitettuna tänne, mutta jätän sen rauhaan juuri nyt. Hyvä on. Minä vain yritin löytää tämän muistiinpanon täältä, jotakin minkä olin kirjoittanut.

²⁶⁷    Pergamo oli kutsuttu. Hyvä on. Heidät oli kutsuttu juhlaan Nikean kirkolliskokouksen jälkeen. Heidät kutsuttiin talvipäivänseisauksen juhlaan, joka merkitsee aurinkoa, auringon palvontaa, joka oli pakanallinen jumala. Ja se osui joulukuun 21. päivälle vuoden lyhimmälle päivälle. Ja tuo sama asia jatkuu muuttumattomana aina joulukuun 25. päivään asti. Kaikki pakanat juhlivat sitä aurinkojumalan syntymäpäivänä. Aurinkojumalan syntymäpäivä oli vuoden lyhin päivä, joulukuun 21. Ja jokainen, joka koskaan on lukenut seurakuntien historiaa, tietää pakanain palvoneen tuona päivänä. Se oli juhlanviettoa.

²⁶⁸    Roomalaisilla oli silloin suuria kilpailuja, Rooman sirkus. Kuinka monet katsoivat tämän, mitä se nyt olikaan, mikä heillä oli täällä äskettäin, Ben Hur’in? Tuo Rooman sirkus, sellainen roomalaisilla oli tuona auringon päivänä aurinkojumalan syntymäpäivän muistoksi. Näettekö?

²⁶⁹    Ja nyt… Ja he valmistivat siellä suuret pidot ja kutsuivat sinne nämä nikolaiitat. Oi! Eikö se olekin täydellistä? ”Tuo Bileamin oppi, joka teillä on itsessänne.” Näettekö, kertoen mitä heillä Pergamossa oli, nuo suuret kilpailut. He ajattelivat että… Nämä nikolaiitat ajattelivat: ”Hyvä on, se on hienoa. Juhlitaanko tätä suurta juhlaa vuosittain? Kyllä.” Niinpä sitten, sinne meni tämä niin kutsuttu arkkipiispa tai mikä tahansa hän silloin olikin ja kaikki muut ja he tekivät siitä toistuvan asian ja toivat sisälle haureudet, toivat aviorikoksen ja muodostivat katolisen kirkon, jonka jäseniä jokainen kirkkokunnallinen organisaatio on. Jumalalla ei ole minkäänlaista organisaatiota. Hän vihaa jo sen nimeäkin. Raamattu sanoo niin.

²⁷⁰    Ja kun he tekivät sen, mitä tapahtui? Heillä täytyi olla jonkinlainen hengellinen sovellutus, joten he siirsivät (Herran Jeesuksen) Jumalan P-o-j-a- n syntymäpäivän huhtikuulta (niin kuin kaikki hyvät oppineet tietävät ja niin kuin jokainen, jolla on hengellinen ilmestys tietää, että Hän syntyi luonnon ajan mukaisesti, niin kuin karitsat ja kaikki muut: huhtikuussa) pitkälle taaksepäin joulukuun 25. päivään. Ja yhä he palvovat joulua, nyt se on Santa Claus [Suomessa ”joulupukki”]. Näettekö? Yhä enemmän pakanallisia pitoja on lisätty siihen. Sellaista se kaikki on. Siinä se on teille. ”Sinulla on Bileamin oppi keskuudessasi.” Siinä se on. (Oi Jumala, paljasta se, Isä.) Ymmärrättekö? He siirsivät Hänen syntymäpäivänsä huhtikuulta…

²⁷¹    No niin, historioitsijat sanovat että, ”kaikki todisteaineisto osoittaa, että Jeesus syntyi huhtikuussa, jolloin kaikki muukin elämä tulee esiin.” Mutta he ovat muuttaneet sen taaksepäin joulukuun 25. päivään (näettekö?) tuon pakanajumalan mukaan, niin että he saattoivat yhdistää seremoniansa yhteen, pakanuuden ja kristillisyyden. Ja katolisuus ei ole mitään muuta maailmassa kuin joukko pakanallisia taikauskoja ja jätteitä kristillisyydestä yhteen pantuna. Oikein. Se on totta. Ja protestantit, jotka alistuvat siihen, ovat vain tarkalleen äiti-prostituoidun tytär. Niin on tarkalleen.

²⁷²       Auttakoon Jumala meitä olemaan todellisia protestoijia kaikkea sitä vastaan, mikä ei ole jumalista. Näettekö? Oi!

²⁷³    Ja antaakseen sille hengellisen sovellutuksen, tiedättekö, mitä tuo piispa sanoi? Tuo piispa sanoi: ”Meillä on oikeus tehdä tämä, koska Hän on ‘Vanhurskauden Aurinko’.” Oi! He kyllä löytävät ampuma-aukon, aivan niin kuin he tekivät tuossa Matteus 28:19 tapauksessa, aivan tarkalleen sama asia. Varmasti, heillä on ampuma-aukkonsa, heillä täytyy olla jonkinlainen hengellinen sovellutus, näettehän. Mutta se ei…

²⁷⁴      Raamattu sanoo: ”Kahden tai kolmen todistajan suulla jokainen sana tulee vahvistaa.” Jumala sanoi sen. Hän sanoo sen kolme kertaa. Kun Jumala halusi jotakin vahvistettavan, Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Kaikelle, mitä Hän teki, Hänellä oli kaksi tai kolme todistajaa vahvistaakseen kaiken sen, mitä Hän teki, kautta koko Kirjoitusten matkan.

²⁷⁵    Mutta katsokaahan, noiden pienten asioiden täytyy tulla sinne, niin että he saattoivat poimia sen esiin, jotta niin olisi. Jumala tiesi sen ennen maailman perustamista. Siellä heillä oli se, tuo hengellinen sovellutus: ”Koska Hän on Jumalan Poika [S-o-n], niin me otamme pakanallisen auringon [s-u-n] syntymäpäivän ja teemme siitä Pojan [S-o-n] syntymäpäivän, koska Hän on ’Vanhurskauden Aurinko’.” Tiedättekö, että protestantit yhä lankeavat siihen, johonkin sen kaltaiseen. Varmasti, he ottavat sen suoraan pois Kirjoituksista ja asettavat jonnekin muualle. Voi hyvänen aika! Pysähtykäämme tähän nyt hetkeksi. Hyvä on.

²⁷⁶    Tässä on eräs pieni asia, johon haluaisin mennä. Ottakaamme nopeasti tuo viimeinen osa tästä jakeesta ja käsitelkäämme sen kohokohtia. Hyvä on. Missä me nyt olimmekaan?

Mutta minulla on muutamia asioita sinua vastaan… Bileamin opin… (kyllä, kävin jo sen lävitse)

Niin on sinulla myös niitä, jotka pitävät nikolaiittain opin….

Tee parannus, tai muuten minä tulen sinun tykösi nopeasti ja taistelen heitä vastaan suuni miekalla.

Hän, jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

²⁷⁷    Oi! Tässä kun Konstantinus teki tämän, se oli… Kun he järjestivät tämän suuren festivaalin. Minä vain… Minä aloin mennä pois siitä. Tulen odottamaan ennen kuin luen sen, koska Pyhä Henki jatkuvasti palaa siihen takaisin. Siitä syystä tein niin kuin tein silloin. Hän sanoi: ”Älä jätä sitä sanomatta.” Tässä se tulee! U-huh, u-huh. Hyvä on. Syy miksi…

²⁷⁸    Kun he järjestivät tämän suuren asian, (haluan kertoa teille mitä tapahtui, niin että te tulette ymmärtämään sen), syntyi postmilleanismi. Koska seurakunnasta oli tullut rikas, se oli niin rikas kuin olla voi. Ja millainen se oli? Voimallinen. Se hallitsi valtiota. Valtio ja kirkko olivat yhdessä.

²⁷⁹    No niin, onko Jumalalla maallista kuningaskuntaa? Eikö Saatana kertonutkin Jeesukselle, että kaikki nämä valtakunnat olivat hänen, kun hän näytti Hänelle maailman valtakunnat ja sanoi: ”Jokainen niistä on minun. Minä teen niiden kanssa mitä minä haluan.” Ja sitten voidaanko Jumala ja perkele yhdistää? Oi, te ette voi tehdä sitä! Tietenkään te ette voi. Siitä syystä valtio on organisoitunut. Jumalalla ei ole näitä organisaatioita. Tietenkään ei, te ette voi tehdä niin.

²⁸⁰    Mutta heillä oli se silloin, heillä oli seurakuntansa, jota kutsuttiin kristillisyydeksi. Heillä oli se yhdistettynä kansakunnan kanssa. Kaikki olivat siinä, Rooman keisari ja kaikki. Tuo suuri piispa oli sen kaiken johdossa, joka oli… Jonkin ajan kuluttua he alkoivat kutsua häntä paaviksi, mutta silloin hän vielä oli piispa. Ja Bonifatius III oli se, josta tuli ensimmäinen paavi.

²⁸¹    Sitten me näemme, että täällä hän istui itse asiassa aivan kuin paavi, heillä oli jumala inhimillisessä muodossa. Heillä oli suuri alttari. Heillä oli hienoja rikkauksia. Heillä oli suuri, voimallinen marmorialttari päällystettynä kullalla ja koristettuna jalokivillä ja niin edelleen. Ja heillä oli suuria kirkkoja. He hallitsivat valtiota. Ja tiedättekö mitä? Sana lähti kiertämään, että se oli tuhatvuotisvaltakunta, että kaikki lupaukset noille juutalaisille, Jumala oli hylännyt heidä (vaikka Hän sanoi, ettei Hän koskaan voisi tehdä sitä). Ja he yrittivät tuoda sisälle tuhatvuotisvaltakunnan ennen Herran Jeesuksen tulemista. Kun Jeesus tulee, silloin alkaa tuhatvuotisvaltakunta.

²⁸²    Se oli postmilleanismin syntymäpaikka. Ja siitä syystä katolinen kirkko ei tähän päivään mennessä ole opettanut Jeesuksen tulemusta. ”Se kaikki on kirkossa. Tämä on tuhatvuotisvaltakunta. Kirkko omistaa kaiken. Tämä se on.” Näettekö, tuhatvuotisvaltakunta, oi, ilman Jeesuksen Kristuksen paluuta. Tämä jatkui Konstantinuksen salamurhaan asti ja käsitti ajan vuosien 312 ja 606 jKr. välillä. Sitten Bonifatius III:sta tehtiin yleismaailmallinen piispa tai paavi, joka johti koko maailmanlaajuista seurakuntaa.

²⁸³    Uskon, että päätämme tämän jakeen ja sitten otamme sen. Ylistys Jumalalle. Näettehän? Minä vain pidätin sitä hetken. 17. jae:

Hän, jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille: hänen, joka voittaa, annan syödä kätketystä mannasta, ja tulen antamaan hänelle valkoisen kiven, ja siinä kivessä on kirjoitettuna uuden nimen, jota ei tiedä kukaan ihminen paitsi hän, joka saa sen.

²⁸⁴    Tahtoisitteko te mieluummin odottaa huomisiltaan, tai otammeko sen nyt? [Seurakunta vastaa: ”Nyt!”] Hyvä on.

²⁸⁵    Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä antaisit ihmisten ymmärtää nyt, Herran Jeesuksen Nimessä, että he voisivat ymmärtää kaikkialla, minne nämä ääninauhat menevät, että he voisivat tietää, että sanon tämän, koska Se on jumalallinen tulkinta sille, jonka Sinä olet antanut minulle. Aamen.

²⁸⁶   …hän, joka voittaa…

Ensimmäinen asia, jonka haluan teidän muistavan: jokainen näistä sanomista on osoitettu, ei seurakunnalle, vaan seurakunnan enkelille. Katsokaa taaksepäin ensimmäistä Efeson seurakuntaa…

Efeson seurakunnan enkelille… (Onko se oikein?)

²⁸⁷    Hyvä on, seuraava seurakunta-ajanjakso, 8. jae:

Seurakunnan enkelille Smymassa…

²⁸⁸    Hyvä on, ja 12.jae:

Seurakunnan enkelille Pergamossa… (Onko se oikein?)

²⁸⁹    Sanoma on osoitettu seurakunnan johtajalle. Jumala auttakoon sitä henkilöä, joka vetäytyy pois Sanomasta! Mutta se annettiin enkelille, joka oli Hänen oikean kätensä alla. Hänen omassa hallinnassaan antaen menestyvän voiman Häneltä, Hänen oikeasta kädestään. He ovat Hänen oikea kätensä, näin on, heillä on ylin valta ollessaan täällä maan päällä, koska he ovat Valoja Häneltä, jotka antavat Valon tuolle seurakunta-ajanjaksolle. Näettekö, ”seurakunnan enkelille”. Se on osoitettu tuon ajanjakson tähdelle, joka on vastuussa. Seurakunnan enkeli on vastuussa siitä, jos hän ei saarnaa Sanaa oikein. Ja tuon enkelin on vastattava tuomiolla.

²⁹⁰    Kuinka monet muistavat tuon näyn täällä äskettäin koskien… Kuulkaahan. Kun makasin siellä vuoteella, ja Pyhä Henki tuli, ja kun katsoin taakseni, vaimoni oli siellä. Ja siellä minä makasin ja menin ylös sinne Läsnäoloon ja näin kaikki nuo ihmiset. Muistatteko minun kertoneen sen? Te kaikki muistatte sen. Näettekö?

²⁹¹    Ja minä sanoin: ”Ovatko he…?”

²⁹²    Hän sanoi: ”He ovat sinun.”

²⁹³    Ja minä sanoin: ”Ovatko he kaikki Branhameita?”

²⁹⁴    Hän sanoi: ”Eivät.” Siellä oli heitä miljoonia.

²⁹⁵   Hän sanoi: ”He ovat sinun käännynnäisiäsi. ”

²⁹⁶    Ja minä sanoin: ”Käännynnäisiäkö?”

²⁹⁷    ”Näetkö tuon nuoren ja kauniin naisen, jota niin ihailit?” Hän sanoi: ”Hän oli yli yhdeksänkymmenen, kun johdit hänet Kristukselle.”

²⁹⁸    Ja minä sanoin: ”Oi!” Minä sanoin: ”Tätäkö minä sitten pelkäsin?”

²⁹⁹    Ja hän sanoi: ”Me olemme täällä odottamassa Herran tulemusta.”

³⁰⁰   Minä sanoin: ”Minä haluan nähdä Hänet.”

³⁰¹    Hän sanoi: ”Sinä et voi nähdä Häntä nyt, mutta pian Hän on tuleva. Me odotamme Häntä, mutta kun Hän tulee, Hän on tuleva sinun tykösi ensin, ja sinut tullaan tuomitsemaan sen Evankeliumin mukaan, jota saarnasit, ja me tulemme olemaan sinun alaisiasi.”

³⁰²   ”Hyvä on”, minä sanoin, ”tarkoitatko, että minä olen vastuussa kaikista näistä?”

”Kaikista meistä!”

Minä sanoin: ”Hyvä on, tuleeko jokainen…?”

Hän sanoi: ”Sinä synnyit johtajaksi.”

Ja minä sanoin: ”Hyvä on, tuleeko jokainen olemaan vastuussa?”

Hän sanoi: ”Jokainen johtaja.”

Minä sanoin: ”Miten on Pyhän Paavalin kanssa?”

Hän sanoi: ”Hän on oleva vastuussa hänen ajanjaksostaan.”

”Hyvä on”, minä sanoin, ”minä saarnasin samaa Evankeliumia kuin hänkin.”

 Ja miljoonat kohottivat äänensä ja sanoivat: ”Me lepäämme sen varassa!” Näettekö? [Seurakunta iloitsee: ”Aamen!”] Siinä se on teille, ”lepäämme”.

 Niinpä tuo Jumalan enkeli, sanansaattaja seurakunnalle, on vastuussa ,jos hän ei saarnaa Sanaa. Hyvä on.

³⁰³    ”Kätketty manna.” Antakaamme selitys parhaamme mukaan. Mitä ”katkettu manna” kuvaa? Kätketty manna oli näkyleipä Raamatussa, joka oli vain pappia varten. Kuinka monet tietävät sen? No niin, se ei ollut… Heillä oli leipä seurakuntaa varten, mutta siellä oli erikoisleipä pappia varten. Onko se oikein?

³⁰⁴    Tämä on erikoinen leipä, erikoisleipä, kätketty manna. Mikä se on? Kuka on meidän Mannamme? Kristus. Hyvä on, Pyhän Johanneksen 6. luku, jakeet 48 – 50, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Jeesus sanoi, että Hän oli ”Elämän Leipä, joka oli tullut Jumalan luota Taivaasta”, Manna.

³⁰⁵    Mutta, mikä on tuo ”kätketty manna”? Manna, jota ei anneta koko seurakunnalle. Ilmestys on vuodatettu seurakunnan enkelin ylle, Sanan ilmestys. Näettekö? Sanan ilmestys on annettu tuon ajanjakson enkelille, sillä se on kätketty kaikkialta ja on paljastettu jälleen (tämä kätketty manna). Se on osoitettu seurakunnan enkelille. Ymmärrättekö? Käsitättekö sen? Se on vähän suurempi ilmestys siitä, mitä Kristus on, ehkä vähän korkeampi kutsumus.

³⁰⁶    Ihmettelenpä, tunnistiko Luther sen? Tai josko Wesley tunnisti sen aikanaan? Oi! Ihmettelenpä, tunnistiko Pyhä Martinus sen? Tai Irenaeus? Tiedättekö, kirkko ei edes julistanut pyhimykseksi noita miehiä. Heistä he eivät olleet pyhiä, mutta he olivat niitä, joita merkit seurasivat. Kirkko otti omat piispansa ja niin edelleen, jotka he julistivat pyhiksi.

³⁰⁷      Täällä äskettäin eräs nainen meni noutamaan kirjaa ”Pyhän Martinuksen elämä” eräästä englantilaisesta kirjakaupasta. Ja kun hän sanoi ”Pyhä Martinus”…

³⁰⁸    Ja tuo henkilö siellä kaupassa sanoi: ”Hän ei ole kovinkaan tunnettu henkilö historiassa, häntä ei ole julistettu pyhimykseksi.” Näettekö? Ei vielä tänäkään päivänä, mutta Jumalalla on hänen nimensä. Jumala tietää, kuka hän on.

³⁰⁹    Näettekö, siinä on ero. Jotkut haluavat nimensä olevan jossakin suuressa jossakin, mutta Jumalan ihminen haluaa karttaa sen kaltaista asiaa. He eivät halua suuria valtavia asioita tai olla jokin suuri. He tahtovat olla nöyriä, se on nöyryyttä. Tie ylös on alas. ”Joka nöyryyttää itsensä, tullaan korottamaan; ja joka korottaa itsensä, tullaan alentamaan.” Nöyryyttäkää itsenne. Älkää yrittäkö olla jotakin suurta, vaan olkaa se, mikä te olette. Näettekö? Olkaa vähäisiä Jumalan silmissä, olkaa vähäisiä omissa silmissänne, niin että jokainen muu on teidän yläpuolellanne. ”Olkoon hän, joka on suurin keskuudessanne, kaikkien palvelija.”

³¹⁰      Kuka voisi olla suurempi kuin Jeesus Kristus, joka vyötti itsensä ja pesi opetuslasten jalat? Hän tuli jalkojenpesu-palvelijaksi. Taivaan Jumala, taivaiden ja maan Luoja, pesi kalastajien likaiset jalat. (Oi!) Jalat, joissa oli lantaa ja tiestä tullutta tomua, ne Hän pesi. Hän oli palvelija, joka pesi jalkoja. Ja sitten me ajattelemme olevamme joku, meidän täytyy olla ”tohtori, Ph.D., se-ja-se.” Hyvänen aika! Sellainen ei ole Kristus. Se ei tuo esiin ihanaa Jeesusta Kristusta. Hän tuli kaikkien palvelijaksi. Se on totta. Hän opetti meille esimerkin, että me tekisimme toisillemme, niin kuin Hän teki meille. Oi, sellainen on minun Herrani. Hänet tekee suureksi se, että Hän teki itsensä vähäiseksi. Näettekö, se teki Hänet siksi, mikä Hän on.

³¹¹    Minulla on ollut etuoikeus tavata joitakin suuria miehiä elämässäni ja minulla on ollut jonkinlainen etuoikeus tavata miehiä, jotka luulivat olevansa suuria. Todellinen suuri mies yrittää saada teidät ajattelemaan, että te olette suuri, eikä hän ole mitään. Näettekö? Olen tavannut kuninkaita ja niin edelleen, miehiä, jotka todella ovat suuria miehiä. Olen tavannut todella luotettavia kristittyjä, paikatuissa vaatteissa ja niin edelleen, kun taas jotkut tulevat saarnatuoliin kuin soittokunnan aitioon. Ja sitten… Näettekö? Voi hyvänen aika! No niin, kunhan… Hyvä on.

³¹²    ”Kätketty manna”, vähän jotakin erikoista. Mitä on tuo erikoinen? Ei jotakin… Pyhän Hengen siunauksiako? Oi, ei, se on koko seurakuntaa varten. Mutta ”kätketty manna” oli erikoinen ilmestys, koska hänen täytyi opettaa muita. Näettekö? Hänellä oli vähän enemmän tietoa Kirjoituksista, niin että hän saattoi opettaa muita. Hänellä tulisi olla. Onko se oikein. Te ette voi koskaan elää yhtään korkeammalla kuin pastorinne. Muistakaa se, ymmärrättekö. Ja niinpä… Koska hän on paimen, joka ruokkii teitä. Jos hän on paimen, hänen täytyy tietää, missä manna on, ruokkiakseen lampaita. Onko se oikein? No niin, vähän jotakin erikoista. Ja tarkatkaa tätä

³¹³    Nyt, ”valkoinen kivi, hänellä on oleva valkoinen kivi.” Tällä enkelillä on oleva valkoinen kivi. Se on kivi, eikö olekin? Ja… Se on ”puhtautta”.

³¹⁴    Hän tapasi erään kerran miehen, jonka nimi oli Simon, ja Hän muutti hänen nimensä Kiveksi, ”Pietariksi”. Miksi? Hänellä oli avaimet. Onko se oikein? Hän muutti hänen nimensä ja teki hänestä kiven. Onko se oikein? Pietarilla oli avaimet, hän oli se, jolla oli avaimet Valtakuntaan.

³¹⁵    ”Uusi nimi, uusi nimi kirjoitettuna tässä kivessä, jota kukaan muu ei tiennyt paitsi hän itse.” Hän tietää kuka hän on, mutta hän ei voi kertoa sitä muille. Näettekö? Ymmärrättekö? Kukaan muu ei tiedä kuin hän itse. Näettekö? Pietari tiesi, että hänellä oli avaimet, mutta te ette kuulleet hänen kerskuvan siitä. Näettekö? Nämä kaverit, jotka kerskuvat siitä mitä he ovat, eivät tavallisesti ole yhtään mitään. ”Valkoinen kivi, ja siinä uusi nimi.” Ei hänen omaa nimeänsä, vaan hän on joku muu (näettekö?), jonka ainoastaan hän itse tietää (hän, jolla on tuo kivi, tuo nimi). Näettehän, erikoinen manna ruokkia seurakuntaa, muistakaa.

³¹⁶    Muistakaa, kun tämä tapahtui tälle seurakunnalle, kyseessä oli sama ajanjakso (sama aika, jona tämä paljastettiin), jossa nikolaiitat olivat asettaneet itselleen oman seurakuntansa johtajan, paavin, ja antaneet hänelle valkoisen kivialttarin hänen alapuolelleen, marmorisen alttarin. Onko se oikein? Ja he olivat päällystäneet sen kullalla ja koristelleet jalokivillä, jotka olivat kalliita hänelle.

³¹⁷    Mutta tämä Herran enkeli tiesi, kuka hän oli, Jumalan poika, Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.

³¹⁸    Ja kun nikolaiitat asettivat oman johtajansa ja pystyttivät valkoisen kiven hänen jalkojensa juureen (näettekö?), asetti Jumala Hänen Hengellään täytetyn johtajan Hänen Hengellä täytettyä ryhmäänsä varten, Hänen enkelinsä, ja se asetti hänen ylleen nimen sinetin, mutta hän ei saanut paljastaa sitä. Hänen täytyi pitää se omana tietonaan, näettekö. ”Sitä ei kukaan muu ihminen tiedä paitsi hän itse.”

³¹⁹    ”Kätketty manna, kivi, uusi nimi, jota kukaan muu ihminen ei tiedä paitsi hän itse”, ja se oli osoitettu seurakunnan enkelille. Ihmettelenpä josko Luther tiesi sen? Ihmettelenpä josko Wesley tiesi sen? Ihmettelenpä josko toiset suuret enkelit tiesivät?

³²⁰    Ja ihmettelenpä tänä päivänä, jos… Tullessaan maailmaan pian tuo suuri Valon enkeli, joka on tuleva luoksemme, on johtava meidät ulos, suuri Pyhä Henki, joka tulee voimassa ja johtaa meidät Herran Jeesuksen Kristuksen luo. Hän mahdollisesti ei tule tietämään sitä, mutta hän on oleva täällä jonakin näistä päivistä. Hän on tekevä… Jumala tulee tekemään hänet tunnetuksi. Jumala tulee todistamaan omansa. Niin Hän sanoi, kun Jeesus oli täällä, eivätkä he tunteneet Häntä, näettekö. Hän sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua, mutta jos Minä teen Isäni tekoja, ettekä te voi uskoa Minua, uskokaa silloin noita tekoja.” Eikö niin?

³²¹    Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Ilmestyksen [Paljastuksen] Kirja. No niin, näettekö te, missä seurakunnat ovat? Näettekö, kuinka heidät on työnnetty ulos? Näettekö, mihin seurakunta meni täällä? No niin, tämä ajanjakso, johon tulemme huomenillalla, jos Herra suo.

³²²    Olen pahoillani, että pidin teitä niin pitkään, mutta toivon teidän oppineen jotakin, ja minulla on täällä joitakin muistiinpanoja lisää, noin kolme tai neljä sivua, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa mennä siihen, koska on tulossa myöhä, ja kello on nyt noin seitsemäntoista minuuttia vaille. Mutta me tulemme panemaan sen tuohon kirjaan joka tapauksessa, ja niin me tulemme saamaan sen.

³²³    Kuinka monet nyt rakastavat Häntä koko sydämestään? Kuinka monet uskovat Häneen koko sydämestään? Oi! Luuletteko te, että minä nyt seisoisin täällä vain siksi, että me emme ole organisaatoissa, ja että me emme ole organisaatio, ja sanoisin nuo asiat? Ymmärrättekö te nyt, veljet, miksi minä koko elämäni ajan olen taistellut tuota asiaa vastaan? Näettekö, se oli Pyhä Henki. Minä en voinut itsekään ymmärtää sitä, ennen kuin vasta muutamia päiviä sitten. Näettekö? En tiennyt mikä sai minut tekemään sen. En tiennyt miksi minä aina huusin sitä vastaan, että naiset elivät väärin ja tekivät näitä asioita. En tiennyt sitä, mutta nyt tiedän. Ymmärrättekö?

³²⁴    No niin, Herra tietää, että nämä asiat ovat vääriä. Täällä me otamme ne esiin historiasta ja voimme… Raamattu sanoi… Kuulkaahan nyt, Raamattu sanoi etukäteen että nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Nyt me tiedämme sen, emmekö tiedäkin? Sitten me otamme tuon ajanjakson historian ja näemme sen tapahtuneen aivan tarkalleen sillä tavalla, miten Raamattu sanoi sen. Onko se oikein? Niinpä sitten, kun pääsemme tänne meidän ajanjaksoomme ja siihen, mitä Hän ennustaa meidän seurakunta-ajanjaksoamme varten, se on tapahtuva aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Jumala sanoi sen tulevan tapahtumaan. Uskotteko te sitä? Oi! Ettekö te haluaisi…

Oi, haluan nähdä Hänet, katsoa kasvojaan,
Siellä iäti laulaakseni Hänen pelastusarmostaan,
Kirkkauden kaduilla korotan ääneni;
Huolet kaikki takana, vihdoinkin kotona, iäti iloitakseni.

Oi, haluan nähdä Hänet, katsoa kasvojaan,
Siellä iäti laulaakseni Hänen pelastusarmostaan,
Kirkkauden kaduilla korotan ääneni;
Huolet kaikki takana, vihdoinkin kotona, iäti iloitakseni.

³²⁵    Nyt kun puristatte käsiä toistenne kanssa, edessänne, takananne, ympärillänne, kaikkien metodistien, baptistien ja presbyteerien kanssa, ketä tahansa he ovatkin:

Kun matkustan tämän maan halki, laulaen kulkeissain.
Oi. osoittaen sielut Gol.. (ei kirkkoon) Golgatalle, karmiininpuna virtaan,
Monet nuolet lävistävät sieluni ulkoa päin ja sisältä;
Mutta Herrani johtaa minua eteenpäin.
Hänessä minun tävtyy riippua kiinni.

³²⁶    Nouskaamme nyt seisomaan:

Oi, haluan nähdä Hänet, katsoa kasvojaan,
Siellä iäti laulaakseni Hänen pelastusarmostaan,
Kirkkauden kaduilla korotan ääneni;
Huolet kaikki takana, vihdoinkin kotona, iäti iloitakseni.

³²⁷    Oi, kuinka minä rakastan Häntä! Kuinka minä rakastan Häntä! Ihmeellistä! Ihmeellistä!

Ihmeellinen, ihmeellinen Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen!
Kerran olin kadotettu, nyt olen löytynyt, vapaa tuomiosta;
Jeesus antaa vapauden ja täyden pelastuksen;
Pelastaa minut, varjelee minut, kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen

³²⁸   Jokainen nyt, todella kovaäänisesti.

Ihmeellinen, ihmeellinen Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen!

³²⁹   Oi kuinka ihmeellistä!

Ihmeellinen, ihmeellinen Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikelta synniltä ja häpeältä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen!

³³⁰    Sanokaamme yhdessä: ”Ylistys Hänen Nimelleen!” [Veli Branham ja seurakunta sanovat yhteen ääneen] ”Ylistys Hänen Nimelleen!” Minun Lunastajani! Muistakaa huomenillalla kello seitsemältä. Siihen asti, kunnes tulette jälleen takaisin, tehkää tämä:

Jeesus Nimi ota myötäs.
Murheen laakson matkamies
Tee sen turvissas sun työtäs (…?… ollakseen teidän veljien kanssa, Jumala…)
Ohjaatkoon se kaikki ties.
Kallis oi (kallis oi) nimi soi (nimi soi)
Ilo taivaan, autuus maan.
Kallis oi (kallis oi) nimi soi (nimi soi)
Ilo taivaan, autuus maan.

Kumartakaamme nyt päämme viimeisen säkeistön ajaksi:

Jeesuksen Nimeä kumartaen,
Kasvoilleen langeten Hänen jalkoihinsa (Herra Jumala, paranna nämä, Herra)
…tulemme kruunaamaan Hänet,
Kun matkamme on suoritettu loppuun.