59-0406 UUSI PALVELUSTEHTÄVÄ
(WILLIAM BRANHAM) (New Ministry (William Branham))
Los Angeles, California, USA, 6.4.1959

¹              Hienoa. Siinä kaikki… Kiitoksia. [Seurakunta laulaa ”Paljon onnea, veli Branham ja eräs veli ojentaa veli Branhamille lahjan.]

[Veli Branhamille ojennetaan kuva, jonka nimenä on ”Kristuksen uusi pää.”]

Paljon kiitoksia. Kiitos. Kiitos. Oikein paljon kiitoksia; Jumala siunatkoon teitä. Lämpimät kiitokset teille.

Hän on minun Herrani ja Vapahtajani. Ja jos, minä tulen näkemään vielä uuden syntymäpäivän, tai yhtä monta syntymäpäivää tulevina vuosina kuin on ollut–  haluan käyttää jokaisen hetkeni Hänen palvelemiseen. Aamen. Olen…?… Istuutukaa vain. Lämmin kiitos teille.

²              Kiitos tästä pienestä syntymäpäivästä: ”Paljon onnea vaan.” Olen niin iloinen saadessani tämän kuvan. Ja tänään, hyvä ystäväni, kapteeni– kappalainen Stadsklev ja hänen perheensä olivat huoneessani ja lahjoittivat minulle joitakin mukavia asioita. Ja minun pikkupoikani, Joseph antoi minulle solmion, ja minun pienet tyttäreni solmioneulan. Ja me sovimme vaimoni kanssa; hän sanoi, että minun pitäisi ostaa itselleni tupee, että jos käyttäisin sitä.” Sitten, ajattelin, että siitä tulee… Minä sanoin hänelle: ”Osta sinä se, ja katso käytänkö minä sitä vai en.” Siis, tämä on ollut suurenmoinen päivä.

Totta kai kaikki tietävät, että olen yli 25 vuotias nyt. Synnyin 1909 niin jokainen voi käsittää– ymmärtää, että olen yli 25 vuotias.

³       Siis nyt, tämä kaikki on ollut ihanaa, erityisesti nämä 30 vuotta, joina olen palvellut Herraani. Jos on mitään, mitä kadun, menneisyydessä ja näiden kuluneiden vuosien varrella, on se, etten ole käyttänyt tuota toista kahtakymmentä vuotta Hänen palvelemiseensa. Olen niin onnellinen, että olen ollut nämä vuodet kristitty. Ja minä luotan, että Jumala auttaa minua kulkiessani näitä elämän teitä; että Jumala johdattaa minua Hengellään ja antaa minun tehdä jotakin, mikä osoittaa arvostustani siitä, että juuri sen takia minä olen syntynyt maan päälle.

Tänä aamuna, ennen kuin nousin ylös, juttelin vaimoni kanssa ja sanoin: ”Kulta, tuntuu mahdottomalta, että minä olen näin vanha.” Ja minä sanoin: ”Tuntuu kuin vuodet olisivat vain livahtaneet vikkelästi ohi; mutta minä synnyin tähän maailmaan tiettyä tarkoitusta varten ja uskon, että se on Herran palveleminen”, minä sanoin.” Ja se on minun sydämeni kaipaus.

Se, mitä minä pyydän teiltä on, että rukoilette minun puolestani nukkumaan mennessänne tänä iltana, että Jumala pitäisi minut nöyränä sydämeltäni, ja auttaisi minua ja siunaisi minua niin, että minä voisin olla siunaukseksi teille ihmiset. Olen ymmärtänyt, että elämän suurin siunaus, on että antaa jotakin pois, ei saaminen, vaan pois antaminen. Se, mitä te teette toisille, merkitsee todella paljon. Olin…

⁴              Tämä ilta on… alamme rukoilla sairaitten puolesta. Veli du Plessis antoi meille juuri ihmeellisen sanoman, olin aivan lavan takana, tuolla näyttämön takana kuuntelemassa. Ja minä arvostan kovin tuota sanomaa: ”Jeesuksen korottaminen [/ylentäminen= ”nostaa arvoonsa”].”

Ja tänä iltana, minä haluan aloittaa uuden vaiheen palvelustehtävässäni täällä, sairaitten puolesta rukoilemisessa. Monet teistä, ehkä täällä, ovat olleet kokouksissani alusta lähtien, ja te tiedätte, mitä silloin alussa sanottiin, miten minä tulisin ottamaan ja panemaan käteni ihmisten päälle ja tietäisin, mikä heitä vaivaa.

Ja sitten Hän sanoi minulle, että jos olisin nöyrä ja vilpitön, että tulisi tapahtumaan niin, että saisin selville ihmisten sydänten salaisuudet. Ja niin tapahtui.

⁵              Niin on käynyt ympäri maailman. Herran enkelistä on otettu kuvia kuvien perään. Meillä tuosta otetusta kuvasta on tehty tutkimus, tietääksemme maailman parhaan sormenjälkitutkijan toimesta ja niin edelleen, ja selvitettiin, onko kyse kuvan peukaloinnista, tai että jokin on vialla, tai kuvassa on käytetty kaksoisvalotusta. Sen on joka kerta osoitettu olevan kohdallaan. Se alkoi vuosia sitten. Eikä se tarkoita sitä, että minun palvelustehtäväni, koska se on vähän erikoinen, vähän omituinen verrattuna mitä yleensä on… Olen silti teidän veljenne, Kristuksen palveluksessa– kaikkien teidän. Ja olen iloinen siitä, että Hän antaa minun palvella Häntä. Ehkä, koska minä en ole missään määrin saanut koulutusta, niin siitä syystä, Hän antoi minulle näitä lahjoja, että voin työskennellä Hänelle.

Nelisen vuotta sitten, olin täällä Kaliforniassa. Juuri ennen saapumistani tänne, minulla oli Phoenixissa kokous. Ja siellä monet ihmiset valittivat sitä, että siellä oli… He sanoivat: ”No mutta, veli Oral Robertshan rukoilee 50 ihmisen puolesta siinä ajassa, kun sinä rukoilet viiden.”

Minä sanoin: ”Se on totta. Veli Oral Robertsilla on saanut Jumalalta toimeksiannon, Ja hän rukoilee ihmisten puolesta sillä tavalla, kuin Jumala käskee hänen tehdä. Minun on toimittava samoin.”

⁶              Ja sitten, minä vein sen asian rukoukseen, ja rukoilin aika kauan sen takia, valitin, ettei ihmisillä ole riittävästi aikaa päästä lavalle. Siis todella, sanan varsinaisessa merkityksessä, näin asia on.

⁷              Siis– Amerikan kansaa on otettu– opetettu juutalaisille tavoille, että panna kädet päälle. Se ei ole pakanoiden käytäntö. Juutalaiset… Muistakaa, Jairus sanoi: ”Tule ja pane kätesi tyttäreni päälle, niin hän jää eloon.”

Mutta, pakana sanoi: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano sana, niin minun palvelijani elää.” Siinä se ero on.

Palvelustehtävä ei ole ollut– minun palvelustehtäväni, panna käsiä sairaitten päälle. Se on ollut tuoda Herran Jeesuksen läsnäolo jumalallisen lahjan kautta; henkien erottamisen lahjan kautta, jota Raamatussa nimitetään tiedon lahjaksi. Ja kun niin tehdään, se tuo Hänet julki ihmisten edessä ja sitten he ottavat Hänet vastaan omana parantajanaan. Asia on sillä selvä.

⁸              Minulla em voi mielistellä aikakauslehdillä, niin että niistä voi lukea ihmisten suuria todistuksia, mutta te tulette yllättymään siitä, mitä tapahtuu vaikka yhden[kin] kokouksista jälkeen. Tuhannet… Me voisimme tuoda tarpeeksi todistuksia Jamaikalta jokunen viikko sitten. Veli Arganbright, minä… Hän saattaa olla läsnä, minusta hän käy täällä säännöllisesti, ja sisar Arganbright ja Kristityt liikemiehet… jos me olisimme saaneet napatuksi kaikki nuo sokeat, kuurot, mykät, pyörätuolit, rammat, kumaraiset, me voisimme täyttää aikakauslehdet tuleviksi viikoiksi ja viikoiksi eteenpäin. Mutta, minä sanon aina ihmisille: ”Älkää kertoko tästä mitään; menkää vain ja kertokaa jollekin, kuinka Herra on ollut teille hyvä. Pitäkää se itsellänne.”

Minä en pidä siitä, kun joku sanoo jossain:– ”Veli Branham teki sitä ja tätä.” Minulla ei alun alkaenkaan ole koko asian kanssa mitään tekemistä. Ja jos minä en koske sormellanikaan henkilöä, niin te tiedätte varmasti, ettei minulla ole asian kanssa mitään tekemistä. Herra saa sen aikaan.

⁹              Kuinka tahansa, minä pyysin Herraa Amerikan kokouksissani, antamaan minun kyetä rukoilemaan useampien ihmisten puolesta, koska te olette minun ystäviäni. Te olette Kristuksen verellä tehtyjä ”ostoksia.” Minä haluan tehdä mitä tahansa auttaakseni teitä.

Siis, kuunnelkaa, kun veli Oral Roberts sanoo: ”Koskettakaa jotakin saadaksenne kiintopisteen.”

Siis, nyt, aloin ajatella: ”Mitäs, jos minä itse istuisin siellä ja minulla olisi lapseni, ja se olisi sairas tai jotakin, ja näkisin, että Henki työskentelee jonkun henkilön kautta, ehkä– saattaa olla, että minun uskoni tuon henkilön puolesta saakin hänet panemaan kätensä minun päälleni; että tuo henkilö tekee sen.”

¹⁰          Siis, minä rukoilin, ja veli Lindsay, monet noista miehistä, sanoivat usein minulle: ”Mikset sinä käytä erottamisen lahjaa kahteen tai kolmeen ja sitten jatkaisit ja ottaisit koko rukousjonon.” Minä en voi todellakaan tehdä sitä. Joka kerran, kun minä aloitan, niin heti, kun tuo Asia iskee minuun, minä todella… Se on syynä siihen, että minua alkaa heikottaa; – minut johdatetaan pois lavalta. Se johtuu siitä, että noiden kahden kolmen näyn jälkeen, minä olen niin loppu, että tuskin edes tiedän, missä olen.

Olen varma, että te teologit ymmärrätte tämän Kirjoitusten valossa, kun se pikkunainen kosketti Herraa Jeesusta, ja Hän tunsi, että Hänestä lähti voimaa. Kun Daniel sai sen näyn ja oli päästään sekaisin monta viikkoa; varmasti me tiedämme, että niin että me varmasti tiedämme mitä silloin tapahtuu.

¹¹          Ja kuten veli du Plessis sanoi hetki sitten: ”Ainoa syy, että minä uskon, että Jumala antaa tämän jatkua siten, kuin nyt tapahtuu, on Hänen lupauksensa: ”Ne teot, joita minä teen, niitä asioita, joita minä teen, tekin tulette tekemään, ja enemmänkin kuin nämä te tulette tekemään, sillä minä menen Isän tykö.” Kyse on Hänen jumalallisesta lupauksestaan. Ei näky ketään koskaan paranna. Näky ainoastaan tuo esiin sen, että yliluonnollinen Olento on läsnä. Ja sitten, näin tehden se antaa ihmisille uskon.

¹²          Ja niinpä, Phoenixissa, Arizonassa, jokin aika sitten, olin erämaassa; veli Moore ja veli Brown ja minä itse; ja minä näin näyn. Ja Herra Jeesus sanoi minulle tuossa näyssä, tai Se, joka puhui minulle, jonka uskon olleen Enkeli… Ja minä olin rukoilemassa muutaman kiven takana, ja Hän sanoi: ”Kun sinä näet näiden tapahtuvan, silloin sinun palvelustehtäväsi tulee muuttumaan.” Ja minä näin naisen, joka oli tulossa lavan poikki pikkuruisen vauvan kanssa ja se oli kuolemaisillaan, ja Herra paransi sen. Ja tuon nainen oli vaalea–, vaaleaihoinen ja tummat silmät, lyhyt tukka– hartioille ulottuva, ja ruskea jakkupuku päällään. Vauva oli kiedottu pikkuiseen huopaan. Ja minulle sanottiin: ”Tästä sinä tiedät.” Ja minun vieressäni seisoi joku lyhyt mies, kaljupäinen, ja pitkä laiha mies.

Neljä vuotta olen odottanut sitä. Kuinka moni on koskaan kuullut minun tuoneen julki, että niin tulisi tapahtumaan, nostaisitteko kätenne? Siis, katsokaahan tänne, heitä on satoja täällä Temppelissä tänään, jotka ovat kuulleet tuon kommentin.

¹³          Neljä vuotta, minä odotin sitä. Uuden Englannin osavaltioissa [Conn. Maine, Mass. N.H. ja Vermont] jokunen… siis, viime keväänä, eräs nainen tuli lavan poikki, melkein vast– vastasi kuvausta. Veli Goad siellä, yksi ”nauhapojista” joka on kanssani täällä, hän sanoi kokouksen jälkeen: ”Eikö se ollutkin se nainen?”

Minä sanoin: ”Ei, veli Gene, ei ollut se nainen. Tämän naisen pitää olla pikemminkin lyhyt, ja tuo nainen oli pitkä; ja tällä oli ruskea tukka ja tällä naisella tuli olla mustat hiukset. Se vauva oli kyllä jotakuinkin sen kokoinen, ja tämä on pikkiriikkinen kaveri. Se ei ollut se nainen, vaikka hänellä olikin ruskea jakkupuku, muttei se ollut hän.”

¹⁴          Ja monet teistä ovat kuulleet siitä suuresta katastrofista Chicagossa, missä… luulisin… katolinen koulu paloi poroksi ja monia lapsia… Kristityt liikemiehet, Täyden evankeliumin kristityt liikemiehet pitivät muistotilaisuuden tuossa samassa asevarastossa, [National Guard Armory; v. 1958 – suom.] jossa noiden kuolleiden lasten muistoksi saarnattiin. Ja minut kutsuttiin sinne heille puhujaksi siksi iltapäiväksi ja pitämään saarna. Ja, kun kokous oli ohi, minä pidin rukouksen ihmisten puolesta ja lähdin huoneeseeni palatakseni saman iltana rukoilemaan sairaitten puolesta.

Ja Rosella Griffin [Griffith?], yksi karmeimmista alkoholisteista, mitä Chicagossa on koskaan ollut, parani siellä yhdessä minun kokouksistani. Ja Herra kertoi, kuka hän oli ja että hän oli huumekauppias… Kuinka moni on koskaan kuullut Rosella Griffinistä? No toki, katsokaapa näitä käsiä joka puolella, todellakin, yksi tunnetuimmista alkoholisteista. Anonyymit alkoholistit [AA-liike] luopunut toivosta hänen suhteensa. Se eräs toinen tyttö, joka oli Fred Astairen tanssipartneri, välitti hänen kanssaan huumeita. Ja heidät mainittiin nimeltä. [kokouksessa] Ja naisen isä nousi ylös närkästyneenä siitä. Nainen sanoi: ”Hetkinen, Isä, tuo mies on oikeassa.”

¹⁵          Ja niinpä, kun kokous oli ohi, Rosella näki jonkun naisen itkemässä ja menevän rakennuksen läpi pikkuvauva sylissään. Rosella sanoi: ”Minä elin niin sen toivossa, että veli Branham ru– rukoilisi lapseni puolesta”, hän sanoi, ”se ei voi elää. Useat, tämän kaupungin kuuluisista lääkäreistä ovat luopuneet toivosta lapseni suhteen. Ja minä ajattelin lujasti, että hän tulisi ja ottaisi sen syliinsä ja rukoilisi vauvan puolesta.”

”No mutta”, nainen sanoi, ”veli tulee kyllä rukoilemaan sairaitten puolesta tänä iltana.”

Nainen vastasi: ”Minä en voi jäädä, kultaseni, koska tänä iltana olen– minun mieheni on lapsenvahtina kahden muun lapsemme kanssa, ja minun pitää palata. Minun pastorini Swedish Covenant seurakunnassa… [Ruotsalainen liitto srk.]

¹⁶          Siis, ihmiset tuntevat Sanan. Eivät he kovin hengellisiä ole, mutta ovat varmoja kannastaan. Ja niinpä hän [pastori] oli sanonut: ”Jos kaikki luopuvat toivosta sinun lapsesi suhteen, mikset sinä ota häntä ja anna veli Branhamin rukoilla sen puolesta. Minä uskon, että Jumala parantaa tuon lapsen.” Se oli aika hienosti Ruotsalaiselta liitolta.

Ja lapsi tuotiin; ja sitten se rouva sanoi: ”Siis, minä en voi jäädä.”

Ja eräs iso ovimies sanoi: ”Minä pitelen lastanne, rouva, jos te haluatte soittaa miehellenne.”

Nainen soitti miehelleen ja hän sanoi: ”Ole hyvä vain, kulta, minä pidän huolen lapsista.”

Sitten, hän sanoi: ”Poika tulee seisomaan ovelle. Seiso vain siinä, kun hän tulee illalla sisään, niin saat rukouskortin. Se on ainoa vaihtoehto. Ilman muuta sinun pitää ottaa riski, sinut joko kutsutaan jonoon tai sitten ei”, hän sanoi.

¹⁷          Sitten, Rosella seisoi naisen kanssa ovella; eikä lapsi kyennyt [edes] itkemään. Jokainen ruoan hitunenkin, joka meni sen suuhun tuli heti läpi, eikä yhtään sitä voitu edes pakottaa pysymään sisällä. Sitä syötettiin suoniin ja niin edelleen ja se [hän] oli todella kuolemassa. Ja niinpä yrityksistä luovuttiin– viisi tai seitsemän lääkäriä oli. Ja tuo pikkukaverilla ei ollut kuin vain jokunen päivä elinaikaa, eikä se pystynyt enää edes itkemään.

Ja kun Billy, minun poikani, tuli sisään, Rosella sanoi: ”Billy jaatko sinä kortteja?”

Hän vastasi: ”Kyllä.”

Nainen sanoi: ”No, annatko tälle rouvalle yhden?”

Billy sanoi: ”En ennen kuin pääsen yleisön eteen ja ne sekoitetaan.” Niinpä hän sekoitti ne, otti yhden ja antoi sen tuolle rouvalle ja jatkoi jakamista.

¹⁸          Ja sinä iltana, kun minä tulin sisään, kun esitin kutsun, tuo nainen oli suunnilleen neljäntenä jonossa. Kukaan ei tiennyt siitä vielä. Ja joka kerran, kun ihmisen tulevat, niin minä sanon heille: ”Me emme ole ennen tavanneet, emmehän?”, aivan vain tehdäkseni selväksi. Kun minä näin naisen tulevan lavalle… Siitä näystä oli noin neljä vuotta; mutta hyvin viehättävä nuori rouva, kantoi lasta ja minä ajattelin: ”Minä– minä… ihan niin kuin olisin tuntenut tuon naisen.” Ja hän käveli lähemmäksi, hän kantoi sitä pikkuistaan. Ja minä sanoin: ”Hyvää päivää.”

Ja hän vastasi: ”Päivää.”

Ja näky tuli; ja minä sanoin: ”Teidän nimenne on se ja se”, mikä se sitten olikin. Ja minä sanoin: ”Sinun pastorisi on neuvonut sinua tuomaan lapsen, koska se on kuolemaisillaan.”

Hän vastasi: ”Pitää paikkansa, herra.”

Ja minä sanoin: ”Se lapsi on 6 kuukauden ikäinen ja painaa kolme paunaa [1,4 kg].

Hän vastasi: ”Pitää paikkansa.”

Ja minä sanoin, ja mitä sinä saat pakotettua lapsen sisään, se ei pysy sisällä; eivätkö lääkärit saa selville mistä on kyse.”

Hän vastasi: ”Pitää paikkansa, herra.”

Ja minä olin nähnyt lapsen nauravan ja hyppivän ja leikkivän– pienen lapsen. Minä sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA, Herra on parantanut teidän lapsenne.”

¹⁹          Hän romahti itkien lattialle. Ajattelin, että tuossa naisessa oli jotakin kummaa; ja Pyhä Henki puhui ja sanoi minulle: ”Etkö sinä muista häntä– tuota ruskeaa takkia?” Siinä se oli. Palvelustehtävän muutos, siinä paikassa.

Etsin katseellani vaimoani enkä kyennyt näkemään häntä tuossa sankassa ihmisjoukossa. Etsin Billy Paulia; en löytänyt häntä. Gene, Leo, en nähnyt ketään kertoakseni asiasta. Niinpä, kun lähdin pois sinä iltana kokouksesta, tuo asia alkoi siinä paikassa. Minä kykenin näkemään näkyjä, pääsin siitä irti ja jatkoin rukoilemista koko jonon läpi. Ja sitten, kenties joku muu voi tulla; ihan niin kuin Herra tuntui johtavan ja tilanne muuttui juuri siinä paikassa, tuolla lavalla, tuona samaisena hetkenä.

²⁰          Nyt, minulla on menetelmä– aivan kuten saan itseni näkemään näyn– minä pääsen siitä ulos– ihan yhtä helposti kuin pääsen siihen sisään. Niin nyt, minä kykenen rukoilemaan koko rukousjonollisen ihmisiä puolesta, eikä minulla tarvitse käyttää sitä. Ja sitten, jos Herra näkee joidenkin elämässä syntiä tai jotakin, se pitää tuoda esiin, tai jos on joku, jonka usko on heikko– tai jotakin sen kaltaista; silloin Hän pysäyttää tuon ihmisen ja sanoo hänelle sitä ja sitä, ja niin ja niin eteenpäin, napsauttaa sen esiin taas, ja jatkaa eteenpäin. Ja minä voin vain seistä ja seistä ja seistä rukousjonossa noin vain.

Minä olen niin kiitollinen Jumalalle siitä. Ja se on saanut aikaan todella jotakin minun palvelustehtävälleni Amerikassa. Ja sitten, näyt jatkuvat aina vain.

Näettekö te, Jumalan ylivertaisuuden– kuinka Hän haluaa täyttää ihmisten pyynnöt? Niin kuin veli Oral Roberts on usein ilmaissut: Jumala on hyvä Jumala. Se pitää paikkansa.

²¹          Se mies saattaa olla täällä, hetki vain. Minä käytän paljon– enemmän aikaa. En nyt aio saarnata. Kutsun kohta rukousjonon koolle hetken päästä.

Minulla on joitakin hyviä ystäviä, monia, satoja hyviä ystäviä Kaliforniassa. Täällä on eräs kunnon pikkukaveri, joka– ja hänen vaimonsa– on eräs minun merkittävä ystäväni; se on Miner Arganbright ja hänen vaimonsa. He ovat todella herttaisia ihmisiä. Olen tässä katsellut ympärilleni, ennen kuin sanoin tämän, olisivatko he täällä. Enpä usko, että hän on täällä; niinpä minä voin sanoa sen. Hänen kotinsa on ollut aina minun kotini; olen ollut niin tervetullut kuin olla voi. Ja me olemme olleet yhdessä ulkomailla ja vuorilla yhdessä. Minusta hän on hieno mies.

²²          Olen asunut hänen kotonaan, kun olin täällä Kaliforniassa muutamia kuukausia sitten; olin Angelus-temppelissä sinä iltana. Ja seuraavana aamuna, luulisin, että se oli veli Vickin seurakunta, ja minä pidin siellä pienen yhden illan pikakokouksen, tuolla Länsirannan toisella puolella. Ja sitten puhelin soi ja tietenkin…

Ja tällaista, ystävät, se on. Ihmiset soittavat yksityis-… Siis, kokouksissa, meillä on tietty ajankohta, yleensä, ihmisille, joilla on ongelmia, joita he eivät pysty ratkaisemaan. He tulevat käymään, ja me rukoilemme. Silloin Herra näyttää näyn. Ihmiset eivät kerro, mikä on hätänä. Ja sitten Herra paljastaa ja kertoo heille ja saa heidän panemaan asiansa kuntoon. Sitä varten nuo lahjat ovat. Siis, meillä on yleensä varattuna niille aika, kokouksissa, että voimme ottaa näitä asioita.

²³          Mutta, tällä kertaa, minä vain ryntäilin ja säntäilin. Me emme voineet lähteä ulkopuolelle ottamaan henkilökohtaisia kutsuja vastaan, koska se ei ole reilua toisia kohtaan. Ja sitten ihmiset tekevät niin, etteivät tuo ihmisiä kokoukseen ja niin edelleen. Ymmärrättehän, miten se menee. Ja toiset ihmiset ajattelevat, että no, että kun me olemme uskoltamme helluntailaisia, että se saastuttaa heidän– heidän maineensa, kun tuovat ihmisiä helluntaiseurakuntaan.

Jos heistä tuntuu siltä, Herra puhuu heille, jos minä pääsen jotenkin paikan päälle. Siis, teidän– teidän pitää nöyrtyä ja haluta tulla sinne, missä sitten Jumala onkin ja kohdata Hänet siellä. Te tulette tapaamaan kosolti helluntailaisia taivaassa, niinpä teidän on parasta alkaa olla heidän kanssaan tekemisissä jo nyt.

²⁴          Ja sitten, kun puhelin soi, ja veli Arganbright sattui olemaan ulkona talosta, tai poissa siitä huoneesta. Ja minä otin sen vastaan ja vastasin. Ja puhelimesta kuului mitä herttaisin ääni ja se sanoi: ”Herra Arganbright.”

Minä sanoin: ”Hän ei ole juuri nyt paikalla.”

Hän sanoi: ”Voisitteko kertoa onko veli Branham asumassa siellä?”

Minä sanoin: ”Minä olen veli Branham.”

Hän sanoi: ”Kiitos Jumalalle.”

Ja minä ajattelin: ”Siis, mitähän tämä on?”

Hän sanoi: ”Veli Branham, olen…” Hän kertoi minulle, kuka oli. Ja hän sanoi: ”Minun pieni poikani on kuolemaisillaan. Syöpä on tuhonnut hänet kokonaan, ja hän on aivan lähes…” Luulisin, että kolmekuukautinen tai neljä kuukautta vanha. ”Hän ei ole niellyt edes yhtäkään suupalaa ruokaa, tai siis, maitoa tai mitään. Syöpä on kuluttanut hänet loppuun. Tulisiko sinä rukoilemaan hänen puolestaan? Herra puhui minulle aivan muutama päivä sitten kun– ja sanoi: ’hae veli Branham’” Ja sanoi: ”Olen… hän on lähetystyössä Meksikossa, mutta asuu La Crescentassa.” Ja hän sanoi: ”Herra sanoi minulle, että pitää hakea sinut; mutta minä kuulin sinun kuolleen Afrikassa, Etelä-Afrikassa hiljattain.” Hän sanoi: ”Ajattelin, että miksi Herra käskee minua hakemaan sinut, jos sinä olet kuollut ja poissa. Sitten minä kuulin, että sinä olit aivan täällä La Crescentassa. Tämän täytyy olla Herra”, hän sanoi.

No, aivan kuten hän sanoi, Herra puhui minulle ja sanoi: ”Mene hänen kanssaan.”

Minä sanoin: ”Hetkinen, minä soitan veli Arganbrightille ja otan selvää, missä tämä sairaala on.

²⁵          Los Angeles on suuri; minun piti saada joku viemään minut sinne täältä, missä asuin. En– en yksinkertaisesti löydä täällä mihinkään. Ja nämä moottoritiet sitten, joilla on ainoastaan vauhdikkaita tai kuolleita, ja ne, jotka kuolevat, kuolevat vauhdikkaasti… Meno on niin, niin vauhdikasta, minä– minä olen pahainen hidas etelävaltiolainen. Ja minä– minä en pääse pois tieltä tarpeeksi vauhdikkaasti. Niinpä– niinpä, ajattelin, että siitä tulisi…

²⁶          [Joltakin veljeltä tulee profetia.] Aamen. Kiitos Jumalalle. Kuulkaa, mitä Henki sanoi seurakunnille. Olkaa valmiita.

Tässä; tässä sitaatissa, minä sanon teille tuon pastorin nimen, hetkinen vain. Me… minä lähdin. Veli Arganbright vei minut sinne sairaalaan, lastensairaalaan täällä. Olen kyllä nähnyt monia surkeita näkyjä, mutten usko nähneeni mitään sen kaltaista. Se iski minuun todella.

Kun tapasin hänet… se mies saattaa istua täällä nyt kuuntelemassa minua; ehkä on. Ja hän soitti minulle hetki sitten ja minä kerroin hänelle tuon todistuksen. Ja… Ei näkyä, jokin vain sanoi: ”Mene.” Ja sitten, kun näin hänet Hän oli meksikolainen, ja hänen vaimonsa oli sievä ruotsalainen, vaaleatukkainen– ihana pikku pariskunta. Ja nainen istui pikku farmariautossaan.

²⁷          Ja me menimme sinne, hän ja minä, lastensairaalaan rukoilemaan tämän pikkuisen puolesta. Ja kun kävelimme sisään sairaalaan, se oli todella surkeaa. Tuo pieni vauva, sillä oli syöpä kurkussa ja leuoissa. Ja lääkäri oli leikannut sen pikkuista suuta ja pikkuruista kurkkuaan sieltä täältä aivan turvoksissa ja isoja tikkejä täällä ja sitten niin kuin rypistynyt kasaan. Ja sekös oli vain kiihdyttänyt tuota syöpä-nimistä riivaajaa niin, että se oli saanut vauvan kielen tunkeutumaan ulos suusta ja muuttanut sen mustaksi. Eikä se saanut sitä… Ja se esti sitä hengittämästä nenänsä kautta ja suunsa kautta ja yritti tukehduttaa sen kuoliaaksi. Ja uskolliset lääkärit työskentelivät ankarasti ja olivat leikanneet reiän sen kurkkuun tähän kohtaan ja panneet siihen sellaisen pienen… pienen… en tiedä, miksi sitä nimitetään, se näytti vähän sellaiselta pilliltä– sen kurkkuun. Ja hänen pienet kätensä piti lastoittaa ja niiden päät törröttivät näin– hän oli vain kolmen kuukauden ikäinen. Ja hänen päänsä oli takakenossa. Ja voi sitä viheltävää ääntä, kun tuo pikkuinen yritti hengittää: ja minä katselin siinä sitä. Ja hoitajan piti ottaa tuota letkua irti tuosta syöpäkasvaimesta tai se olisi juuttunut siihen aukkoon, josta se tuli ulos.

²⁸          Ja tuo kallis, kunnon isäparka käveli siellä sinne tänne ja kosketti hänen päätään, ja sanoi: ”Ricky, isin pieni lapsi, isin rakas kullannuppu; isi tällä. Minä toin veli Branhamin rukoilemaan sinun puolestasi.” Tuo kolmikuukautinen vauva; ja minä näin kyyneliä hänen silmissään, kun hän taputti tuota pikkuisen päätä, ja se tunnisti isäntä. Ja vihellys alkoi kuulua tosi kovaa– hengitys siis, tällä lailla, ja se ojensi pieniä käsiään.

Kuule ystävä, minusta lähti jotakin. Olen kyllä nähnyt jos jonkinlaista näkymää, mutta minullakin on lapsia. Ja tässä pieni lapsi kärsi. Minä käännyin toiseen suuntaan; isä yritti pitää sen hiljaisena ja sanoi: ”Isin pieni poika. Isin pieni poika.”

²⁹          Ja minä käänsin ja– pääni tällä tavalla. Ajattelin: ”Herra Jeesus, minä tiedän, ettei tämä voi olla Sinun tahtosi, että pieni viaton lapsi kärsii tuolla tavalla. Minä en todellakaan voi uskoa, että se on Sinun tahtosi; ja, mitä Sinä tekisit, jos seisoisit täällä? Mitä… Miten Sinä suhtautuisit tähän? Minä toivon, etten ole mikään hurmahenki ja enkä esittäisi väärässä valossa mitään.” Jumala tietää olenko vai en.

Jokin sanoi minulle, ei ääneen, vaan jokin sisälläni sanoi: ”Minä odotan nähdäkseni, mitä sinä teet.” Ja minä käännyin aivan kuin minulle olisi puhuttu se ja ajattelin: ”Niin se on. Sinun annoit seurakunnallesi tehtäväksi jatkaa Sinun työtäsi.” Niinpä minä kurkotin ja otin sen pienen lastoitetun käden, pidin sen pieniä sormia tällä tavalla; sanoin: ”Taivaallinen Isä, tämä kosketta niin syvältä, etten yksinkertaisesti kestä sitä enempää. Ja kuule minun rukoukseni, oi Jumala, ja Jumalan valtuutuksen nojalla, joka annettiin enkelin kautta minulle, minä tuomitsen tämän syöpäriivaajan, jonka takia lääkärit taistelevat niin ankarasti pelastaakseen tämän lapsen hengen. Minä asetan Jeesuksen Veren tämän lapsen ja tämän syövän väliin.”

³⁰          Ja minä vain kävelin pois. Ja isä taputti hänen päätään ja käveli ulos eikä sanonut enää mitään, käveli kadun poikki. Minä sanoin: ”Älä tuskaile enää lapsen takia.”

Isä soitti minulle silloin iltapäivällä. Muutaman tunnin päästä; turvotus oli lähtenyt lapsesta, sen kieli meni takaisin suuhun normaalisti. Seuraavana aamuna lapsi nieli elämänsä ensimmäisen suupalan. Lapsi on nyt kotona täysin terveenä ja parantuneena… Ja nuo riivaajavoimat ovat päästäneet siitä irti.

³¹          Miehen nimi on pastori D – isolla, D-u-p-o-n-s-t-a. Hänen puhelinnumeronsa on C-H- Churchill 9-2658 La Crescentassa. Tämä pikkuinen Ricky elää tänä iltana, 9 kuukauden ikäisenä, ja saa nauttia jälleen hyvästä ja täydellisestä terveydestä, koska Jeesus Kristus elää. Miten ihmeellinen meidän Herramme… Minä luulen, että soitan tälle veljelle huomenna, ja siitä tulee mukavaa ja jonakin näistä illoista minä tuon tuon pienen Rickyn tänne. Haluaisitteko te nähdä hänet ja kuulla tuon saman todistuksen? Jos tämä sananpalvelija on täällä, se pastori, jonka nimen minä luin, nostaisitko kätesi, herra? En… tuo mies on paikalla nyt. Nousisitko seisomaan. Eikö sinulla ole tuota Rickyä mukanasi? Ai, toisitko hänet tänne jonakin iltana antamaan todistuksensa? Kiitos Herralle siitä. Sepä hyvä, Annetaan Jumalalle erittäin suuri kiitos ja sanotaan: ”Ylistys Herralle.”

³²          Nyt rukoillaanpa yhdessä. Herra, Raamattu sanoo, että kun tuo eräs mies seisoi paikalla, häntä vastaan ei voisi olla mitään. Jumalan armosta, Sinä olet pelastanut tuon pienen Rickyn. Ja me olemme niin iloisia tietäessämme sen tänä iltana. Ja me rukoilemme, Herra, että tämä pikku todistus saisi aikaan satojen ihmisten pelastumisen. Ja me vaadimme häntä, Herra, evankeliumin voitonmerkiksi [trofee] Jos huominen tulee, ja hänen kallis isänsä tulee niin vanhaksi, ettei enää pysty saarnaamaan, suo Rickyn ottaa tuo miekka vastaan, Herra. Eläköön hän niin vanhaksi, että tulee näkemään sen, kun hänen isänsä ottaa Sanan miekan, ja ojentaa sen Rickyn käteen, ja anna Sinä hänelle Henki. Saarnatkoon hän… Jeesuksen Kristuksen suurten rikkauksien kera sille aikakaudelle, jossa hän tulee elämään.

Suo tänä iltana, Herra Jumala, että ihmiset tietäisivät, että tuo sama Jumala, joka pelasti pienen Rickyn, on täällä, ja kykenee pelastamaan jokaisen kärsivän tässä rakennuksessa tänä iltana. Suo se, Herra ja anna suuren nimesi tulla tunnetuksi ja ylistetyksi– Jeesuksen Kristuksen kautta, me pyydämme tätä. Aamen.

³³          Me pyydämme rukouskortit esiin. A:t? Rukouskortti A:t, muodostakaa jono tälle puolelle alkaen numerosta 1. Rukouskortti A, numero 1; kellä se on? Oletko varma, että ne olivat A:t? Rukouskortti A, numero 1. Kellä se on? Ai, täällä. Tulkaa tänne, rouva. Numero 2, numero 3, numero 4, numero 5, numero 6, numero 7, numero 8. kaikki ne; tehkää jono yksi kerrallaan numeroittenne mukaisesti ja joku voisi mennä sinne ja auttaa ihmisiä muodostamaan jonon. Jokainen, jolla on rukouskortti A, tehkää jono tälle puolelle. Meillä on ilo palvella; ja ne, jotkut, jotka eivät pääse rukousjonoon, joilla on näitä rukouskortteja, minä pyydän ovimiehiä saattamaan heidät tänne eteen niin, että me voimme rukoilla heidän puolestaan.

Ja kaikki ne, joilla ei ole rukouskorttia, ja ovat sairaita, ja haluaisivat Jeesuksen parantavan teidät, nostakaa kätenne missä sitten olettekin täällä rakennuksessa.

³⁴          Antakaa minun, kun nämä panevat näitä ihmisiä jonoon, minä kysyn teiltä jotakin. Ja kuunnelkaa oikein tarkasti. Kirjoituksissa, Heprealaiskirjeessä on kirjoitettu, että Jeesus Kristus on ylipappi… Oletteko… jota voi koskettaa meidän heikkouksiemme tunnolla [”ylipappi, joka voi sääliä meidän heikkouksiamme”; Hepr. 4:15 KR38 & KR92] Uskotteko te, että se on totta? Sekä, sama Heprealaiskirje 13:8 sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Siis, joka Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, Hän on tuo sama Ylipappi. Ja jos Häntä saattoi koskettaa eilen meidän heikkoutemme tunnolla, kun Hän oli täällä maan päällä, ja Hän istuu Jumalan oikealla puolella tänä iltana Ylipappina, ja rukoilee meidän puolestamme meidän tunnustuksemme sen mukaan mitä me tunnustamme; ja jos me kosketamme tätä samaa Ylipappia tänä iltana, Hän tulee toimimaan samalla tavalla kuin Hän teki silloin, kun Hän oli täällä maan päällä, eikö vain toimikin?

³⁵   Raamatussa on eräs nainen, ja Hän tuli Jeesuksen luokse kuulemansa perusteella. ”Usko tulee kuulemisesta.” Hän sairasti verenvuotoa. [Luuk. 8:43. KR38/92] Ja hän, kuultuaan Jeesuksesta… eräänä aamuna, sanotaanpa että kello oli noin 9. Meri oli myrskynnyt.

Minä vain puhun saadakseni teidän huomionne pysymään, kun te järjestätte ihmisiä jonoon.

Ja siis, yöllä meri oli myrskynnyt. Pikkuinen paatti oli heittelehtinyt sinne tänne, kun pikkukalastajat ja soutajat tulivat järven poikki. Galileanmeri myrskysi. Ja noin aamulla, kello 9, rantapajukko jakautui kahtia ja tuo pieni puski rantaan. Ja ihmiset alkoivat sanoa: ”Siinä se profeetta tulee.” Toiset sanoivat: ”Se huijari.”

³⁶          Siellä, missä Kristus on, on aina sekalaista väkeä. Hän– Hän valitsi 12 ja yksi niistä oli Juudas. Kun Mooses lähti Egyptistä, hänen mukaansa lähti sekakansaa. Missä tapahtuu yliluonnollisia, ollaan aina oltu puolesta ja vastaan.

Siis kertomuksessa, eräs vähäpätöinen nainen tuli mäkeä ylös. Hän oli kenties käyttänyt kaiken omaisuutensa lääkäreihin saadakseen tuohon verenvuotoon parannuskeinon. Hänellä oli ollut se jo useita vuosia. Ja niinpä, hän sanoi itsekseen nähdessään Hänen tulevan: ”Väliäkö sillä, mitä ihmiset sanovat, minä uskon, että tuo mies on Jumalan Poika.” Ja hän raivasi tiensä väkijoukon läpi, heikkona ja aneemisena, ja heikentyneenä, hän lopulta pääsi sinne, missä Jeesus oli, ja naisen piti ehkä ahtautua ihmisten välistä raivatessaan tietään.

Ja jos sinä koskaan pääset Jeesuksen luo, sinun pitää raivata tiesi Hänen lähelleen, koska tulee olemaan kaikenlaisia ihmisiä, jotka yrittävät estää sen.

³⁷          Mutta, nainen oli päättäväinen. Ja niin hän raivasi tiensä niin että pääsi koskettamaan Hänen viittansa helmaa. Ja kosketettuaan Häntä, hän perääntyi yleisön sekaan, missä oli ihmisiä, ja jäi paikalleen. Ja Jeesus, kun hän tunsi tuon kosketuksen, Hän kääntyi ja Hän sanoi: ”Kuka kosketti minua?” Ja kaikki kielsivät. Nainenkin kielsi. Hän kielsi, koska häntä pelotti.

Ja Pietari halusi nuhdella Häntä ja sanoi: ”Miksi sinä tuollaista sanot? No, koko ihmisjoukkohan koskettaa Sinua, tungeksii päällesi.

Mutta, Hän sanoi: ”Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Hänen voimansa oli lähtenyt ja tuli heikoksi. Ja Hän katseli ympärilleen väkijoukossa, kunnes havaitsi, missä tuo nainen oli. Ja Hän kertoi hänelle mikä hänen tilansa oli– että hänen uskonsa oli pelastanut hänet.

³⁸          Siis, sillä tavalla Ylipappi toimi entisaikaan ollessaan täällä maan päällä. Jos Hän on tuo sama Ylipappi tänä iltana, ainoa, mitä teidän tarvitsee tehdä, on koskettaa Häntä, niin Hän toimii samalla tavalla kuin toimi silloin; jos te kosketatte Häntä tuon kaltaisella kosketuksella. Uskotteko te silloin? Todellakin toimii.

Siis, tämä sai sen aikaan. Siis, meillä on Henkeä mitan mukaan. Kristuksella oli mittaamattomasti. Me… Aivan kuin ottaisimme lusikallisen valtamerestä– Hänellä on koko valtameri. Mutta noita samoja kemikaaleja, joita valtameressä on, on tuossa lusikallisessa, vaan ei yhtä paljon.

Niin on kristitynkin laita. Me emme ole mitään verrattuna Häneen. Mutta meillä on annos Hänen Henkeään itsessämme, ja Se toimii kuin Hän. Se, mikä saa meidät rakastamaan ihmisiä ja auttamaan ihmisiä ja tekemään hyvää, on Kristuksen Henki meissä.

³⁹          Siis, kun Jumala halusi käyttää lahjaansa, Hän vei Jeesuksen syrjään, ja sanoi: ”Poika…” samaan tapaan kuin: ”Lasarus, sinun ystäväsi tulee sairaaksi ja kuolee. Minä aion nostaa hänet kuolleista sinun kauttasi; haluan sinun lähtevän pois ja pysyvän poissa neljä päivää.”

Jeesus ei maininnut asiasta mitään, kun Hän palasi ja nosti Lasaruksen kuolleista. Ei puhunut mitään tulemisesta heikoksi, eihän? Ja Hän nosti miehen kuolleista, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Miksi? Jumala käytti omaa voimaansa.

Mutta tuo verenvuotatautinen nainen kosketti Häntä ja Hän sanoi: ”Minua alkoi heikottaa.” Mistä siinä oli kyse? Siinä tuo nainen käytti Jumalan lahjaa. Ymmärrättekö, Jeesus ei saanut näkyä naisesta, kun hän kosketti Häntä, mutta Hän tiesi, että jotakin tapahtui. Hän tiesi, että jotakin tapahtui. Siis, tuo nainen veti Jumalan voimaa Jumalan Pojan kautta. Siksi Häntä alkoi heikottaa tuon pienen parantamisen takia. Mutta, nuo suuret ihmeet, joita Isä oli näyttänyt Hänelle, eivät saaneet Häntä heikoksi, koska Jumala käytti omaa lahjaansa. Nainen käytti Jeesuksen lahjaa; siinä se ero oli.

⁴⁰          Siis, uskokaa Jumalaan älkää epäilkö mitään, vaan uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen, jokainen teistä. Ja te, joilla ei ole rukouskorttia, katsokaa tännepäin ja sanokaa: ”Herra, minä en pääse rukousjonoon tänä iltana, Mutta jos, Sinä sallit minun koskettaa viittaasi, ja annat… Jos se on Sinun äänesi, joka puhuu tuon miehen, tuolla ylhäällä kautta, minä tiedän, ettei hän tunne minua. Ja jos, se olet Sinä, Herra, niin suo hänen kääntyä ympäri ja kertoa minulle, mikä minun ongelmani on.” Ja sitten, nähkää, etteikö Hän vain olekin tuo Ylipappi.

Siis, pitkin jonoa, me emme pelaa– tai saarnaa, tai puhu näyistä. Teidän pitää jokaisen muistaa se, että Herran enkeli, silloin alussa, tuli tapaamaan minua, se… Näky ei ole ihmisten parantamista varten. Hän sanoi, että minä olen syntynyt rukoillakseni sairaitten ihmisten puolesta. ”Jos sinä saat heidän uskomaan itseesi, ja olet vilpitön, mikään ei voi kestää sinun rukoustesi edessä.” Kuinka moni on lukenut siitä– kuullut siitä? Toimeksianto oli rukoileminen ihmisten puolesta.

⁴¹          Minä en ollenkaan pitänyt noista vanhoista pikajonoista, panit vain kätesi ihmisten päälle ja vain hyppelit heidät läpi noin vain. Minä en ymmärrä sitä. Se ei ole ihmisten puolesta rukoilemista. Rukoile ihmisten puolesta!

⁴²          Siis, ja sitten jos Pyhän Hengen voitelu on läsnä, ja sitten me rukoilemme ja anomme Jumalalta, ja sitten panemme kädet sinun päällesi, kun sinä kuljet ohi, uskotko sinä parantuvasi?  Uskotteko te, kaikki rukousjonossa; uskotteko te sen? Nostakaa kätenne, jos te haluatte ottaa sen vastaan nyt.

Aivan, kuten pikku Ricky teki. Miten tuo pikkukaveri voisi tietää mitään näyistä? Hänen isänsä ei ollenkaan pyytänyt näkyä; Hän ei pyytänyt yhtään mitään. Minä en kertonut hänelle mitään. Minä vain menin ja panin käteni Rickyn päälle. Näin asia on, eikö olekin, veli? Pitää paikkansa. Ja Ricky parani, koska Jeesus Kristus arvosti isän uskoa lähettää meidän rukouksemme matkaan, ja paransi hänen pienen poikansa ja antoi hänet takaisin elävänä. Kiitos Jumalalle siitä. No niin.

⁴³          Tulisitko, Billy, tänne ylös, ja auta ihmisiä tänne. Siis, jos he ovat liian rampoja pääsemään tänne ja heillä on rukouskortti, me panemme heidät tänne, niin että voimme päästä heidän luokseen.

Nyt, minä haluan jokaisen– älkää pitäkö mitään kiirettä nyt; me olemme palvelemassa Herraa [/jumalanpalveluksessa]. Siis, on niin vaikeaa, joskus, kun lähden rukoilemaan sairaitten ihmisten puolesta auditorioissa ja semmoisissa, he… Siis, minut vain kutsutaan lavalle puhumaan. Ja jos, minä lähden pois ennen kello 12 ihmiset kokevat tulleensa petetyiksi. Mutta, kun minä tulen tänne Kaliforniaan, minä olen ymmärtänyt, että te kaikki lähdette kotiin kello 8:30 [20:30] Siispä, koettakaa kestää hetki.

⁴⁴          Paavali saarnasi tätä samaa evankeliumia koko yön, ja joku tipahti yläkerrasta ja sai surmansa ja Paavali asettui makaamaan hänen päälleen; hän heräsi taas henkiin.

Monet meistä istuvat iltaa katsomassa myöhäisillan ohjelmia ja me käymme tansseissa ja juhlissa ja viivymme koko yön, ”Mutta, jos saarna kestää yli 20 minuuttia, niin minä en ikinä enää sinne uudestaan.” Näettekö sen? Sydämemme ei ole oikeassa suhteessa Jumalaan. Meidän– meidän sieluamme ruokitaan jollakin muulla kuin Jumalalla.

⁴⁵          Siis, täällä on eräs rouva alkajaisiksi. Nyt, ennen kuin me käynnistämme rukousjonon, sanotaan nyt tämä. Siis, jos teidän elämässämme on syntiä, tässä rukousjonossa…Syy siihen, miksi minä ruodin tarkasti jokaisen henkilön elämän, koska jokainenhan tietää, että te voitte ottaa lahjan käyttöön, ja saattaa sillä itsensä pulaan. Me kaikki olemme siitä tietoisia. Mooses teki täsmälleen sen, mitä Jumala kielsi tekemästä, mutta hän teki sen silti. Hän… Jumala käski hänen mennä ja puhua tuolle kalliolle, ja hän löikin kalliota: mutta hän joutui ikävyyksiin Jumalan kanssa.

En ikinä tullut ajatelleeksi [/ollut uskoa], että kyse oli Pyhästä Hengestä, kun ne lapset kiusasivat siitä, että tuo nuori profeetta oli kaljupäinen, Elia [Elisa] ja sanoivat: ”Vanha kaljupää, vanha kaljupää, mikset sinä lähde ylös?” [2. Kun. 2:23] Ja hän kääntyi ja kirosi nuo lapset Herran nimeen, ja kaksi naaraskarhua tuli ja tappoi 42 lientä viatonta lasta. Pitääkö tämä paikkansa? Se ei kuulosta Pyhän Hengen luonteen mukaiselta; mutta kyse oli vihaisesta profeetasta. Näettekö? Olkaa varuillanne.

⁴⁶          Siksi mitäs, jos Jumala on sallinut perkeleen panna sinuun jonkin sairauden kurittaakseen sinua, ja sitten jokin lahja tulee paikalle ja sinun päällesi kaadetaan öljyä ja ajetaan tuo juttu pois sinusta. Silloin ollaan jouduttu ikävyyksiin Jumalan kanssa. Näettekö?

Niinpä, muistakaa, jos teillä on tunnustamatonta syntiä siinä jonossa, astukaa ulos siitä, sillä te tulette vain pahemmaksi kuin olitte, ennen tuloanne. Nyt, minä panen tämän nyt teidän kontollenne, ymmärrättekö? Se on teidän asianne. Jos te tulette lavalle tekemättä sitä– koska minä en nyt tule näkemään näkyjä: minä aion rukoilla siten, kuin te kaikki haluatte minun tekevän. Eikö seurakunnan tahto ole, että rukoilen ja panen kädet sairaitten päälle, mikä…?… Sitten myöhemmin tämän viikon aikana, minä palaan takaisin siihen toisentyyppiseen jonoon ilman muuta. Se on kyllä olemassa koko ajan.

⁴⁷   Kadulla… Kuinka moni tietää, että… tavannut ihmisiä kadulla, kaikkialla siviilielämässä ja kaikkea ja nähnyt, että näkyjä tulee ja kuullut minun sanovan noita asioita, nostaisitteko kätenne kaikkialla rakennuksessa, jotka tietävät tämän? Varmasti. Näettekö? Sitä ei tapahdu ainoastaan seurakunnassa; myös kotona, kadulla, kaikkialla.

Mennään katua pitkin, ja Herra sanoo: ”Älä tee sitä, käänny tästä toisesta kadunkulmasta. Mies, jolla on sinien puku, seisoo siellä ja itkee; mene hänen kotiinsa, hänen vaimonsa on lähellä kuolemaa. Mene panemaan kätesi hänen päälleen.

Minä sanoin ihmisille autossa: ”Mies, jolla sininen puku tulee olemaan jossakin täällä; hänen vaimonsa on vuoteessa. Kun mennään sisälle taloon, seinällä roikkuu tietynlainen kuva.” Se on aina täydellistä. Näettekö? Sitä tapahtuu missä tahansa.

⁴⁸   Nyt, jotta te ymmärrätte, että Pyhä Henki on läsnä– tämä nainen on minulle vieras. Pitääkö se paikkansa, rouva? Me emme tunne toisiamme; mutta Jumala tuntee meidät molemmat, Siis, haluan teidän huomionne hetkeksi. Jos Pyhä Henki paljastaa minulle, miksi te seisotte täällä, uskotteko te, että tässä on kyse Jumalasta? Siis uskotte.

Kuinka moni yleisöstä uskoo? Ja te muut, te ette tarvitse edes– että pyydän näkyä, te uskotte joka tapauksessa. Nyt, uskokaa.

⁴⁹   Siis, tämä rouva… minä… hän on… Olemme ehkä syntyneet vuosien päässä toisistamme mailien päässä toisistamme, enkä minä– minä ole tavannut häntä koskaan aikaisemmin, ja luulisin, että tämä on meidän ensimmäinen kertamme kokouksessa, ja siinä on kaikki mitä on. Me vain seisomme tässä. Mutta, Herra Jeesus sanoo ehkä teille jotakin. Minä en tiedä, mitä hän tulee sanomaan, mutta jotakin sellaista, josta te tiedätte, etten minä tiedä siitä mitään; jotakin, mitä te olette tehnyt tai jotakin, mitä te olette suunnitellut tehdä tai jokin sairaus tai jokin ongelma, joka teillä on. Jos Hän paljastaa sen minulle, te tiedätte, että sen täytyy tulla jonkin voiman kautta.

Haluatteko te olla niin kuin nykyaikaiset seurakunnat Jeesuksen aikaan, jotka sanoivat, että kyse on Beelsebulista, vai haluatteko te olla niin kuin tuo nainen kaivolla, joka sanoi: ”Minä näen, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän kertoo meille näitä asioita.” Uskotteko te, että kyse on Herrasta, koska tämä on Hänen lupauksensa?

⁵⁰   Tämä nainen vaikuttaa olevan kristitty, Tämä on hänen hengelleen mieluista. Jos yleisö yhä kuulee minun ääneni– naisen ja minun väliini tulee Valo. Näky on tulossa. Nainen odottaa jotakin operaatiota. Se on totta. Uskotteko te, että Jumala voi kertoa minulle, millainen leikkaus se tulee olemaan? Se on sappikivileikkaus. Se on totta. Pitää paikkansa. Ja te olette iloinen– olitte iloinen jostakin, kävellessänne tänne. Te olitte iloinen, koska teidät tultaisiin kutsumaan rukousjonoon tänä iltana. Näin on; sillä te rukoilitte tämän iltapäivän ennen tuloanne, että tämä olisi teidän iltanne, se, jolloin teidän kutsuttaisiin. Pitääkö paikkansa?

Nyt, siis, te tiedätte, että minä en ollut siellä huoneessa teidän kanssanne. Ja minäpä kerron teille syyn: tämä on viimeinen ilta, kun te voitte olla täällä. Te ette voi palata. Näin on. Häiritseekö teitä, jos minä kertoisin yleisölle miksi? Se johtuu bussimaksusta. Näin on. Te ette voisi tulla takaisin. Jeesus Kristus parantaa teidät. Nyt, menkää kotiin; ja Herra Jumala suo meidän sisarellemme sen, mitä hän pyysi. Jumala sinua siunatkoon, sisar.

⁵¹   Uskotko sinä Herraan Jeesuksen Kristukseen, Jumalan Poikaan? Nyt, olkaa kunnioittavia niin me rukoilemme. Minä en halua tietää mikä sinun ongelmasi on. Haluan ainoastaan, että tulet niin, että voin rukoilla sinun puolestasi. Rakas Herra, paranna meidän sisaremme ja tee hänet terveeksi, tai mikä sitten onkin vikana. Pyhän Hengen ollessa läsnä, minä panen käteni hänen päälleen Jeesuksen nimessä. Aamen. Nyt, lähde iloiten, kiittäen Herraa.

⁵²   Veljeni, uskotko sinä, että Herra parantaa sinut? Eikö se ole suurenmoista? Ei näyn varjoakaan. Siis, se häipyi täysin; se on poissa. Kuinka moni tietää, etten voinut tehdä tätä aikaisemmin, nostakaa kätenne? Te olette olleet kokouksissani ennen– en todellakaan [voinut]. Ei merkkiäkään näystä. Ymmärrättekö?

Minä rukoilen, että Jumala parantaisi hänet– tämän minun veljeni, kun minä panen käteni hänen päälleen tietoisena siitä, että veli seisoo Jumalan edessä, ei veljensä, vaan Jumalan edessä. Minä pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, veli.

⁵³   Rakas Jumala; minä panen käteni veljeni päälle ja rukoilen, että Sinä parantaisit hänen ruumiinsa ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Nyt, lähde riemuiten.

Kaikki, kun te lähdette täältä, jos te olette– jos te olette parantuneet, toimikaa niin kuin oisitte parantuneet. Jos te uskotte siihen, toimikaa niin kuin olisitte. Menkää ja sanokaa: ”Kiitos Herra, työ on loppuunsaatettu, se on ohi.” Siis, te sanotte: ”Se koski vain tuota tapausta– ainoastaan tuota yhtä henkilöä, joka…” Ei ole niin. Selvä.

⁵⁴   Tässä, on– onko se tämä rouva? No niin, rouva. Te ja minä olemme tuntemattomia toisillemme, emmekö olekin? Selvä. Te olette nähnyt minut aikaisemmin, mutta minä en tunne teitä; ei ole aavistustakaan kuka te olette, mitä te olette, tai mitä te teette täällä. Näin asia on. Pitääkö paikkansa? Uskotteko te, että Jeesus Kristus voi kertoa minulle teidän ongelmanne? Ensimmäiseksi haluan sanoa, että teidät on jo aiemmin parannettu. Näin on. Te olette naissaarnaaja. Ja teitä vaivaa nyt heikkous, levottomuus, naistenvaiva, ja jotkin komplikaatiot. [jälkitila, esim. leikkauksen] Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Ja niin kuin te paranitte edelliskerralla, te paranette nytkin. Lähtekää lavalta, ja tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen nimessä.

⁵⁵   Tule sisar. Herra, Jumala, meidän taivaallinen Isämme, minä rukoilen, että sinä siunaisit tätä kallista sielua ja parantaisit hänet, kun minä asetan kelvottomat käteni hänen päälleen pyhän Poikasi, Jeesuksen nimessä, aamen. Lähde uskoen aivan kuten se isä teki tuolle Rickylle, ja te tulette paranemaan.

Uskotteko te? Uskotteko se, että minä olen Hänen palvelijansa? Uskotteko te, että Jumala voi paljastaa minulle teidän ongelmanne? Se on jännittyneisyys [/hermostuneisuus]. Uskotteko te koko sydämestänne, että Hän parantaa teidät? Selvä, herra; silloin te voitte palata takaisin Oregoniin ja olla terve– kotiinne. Näin asia on. Jatkakaa tietänne iloiten, Jumala siunatkoon teitä.

⁵⁶   Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä siunaisit tätä kallista naista ja parantaisit hänet Jeesuksen nimen kautta. Aamen.

Rakas Jumala, minä rukoilen tämän nuoren naisen takia, että Sinä parantaisit hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala sinua, veljemme, siunatkoon, ja minä panen käteni hänen päälleen, ja pyydän hänen parantumistaan Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

Uskotteko te siellä? Jokainen, Jumalan suosiossa nyt, suosiossa, uskoen; älkää epäilkö, vaan uskokaa koko sydämestänne. Nyt, olkaa paikoillanne, olkaa kunnioittavia. Kuinka monella siellä ei ole rukouskorttia, ja haluat Jumalan parantavan sinut; nostakaa kätenne? Siinä se. Jatkakaa rukoilemista.

⁵⁷   Uskotteko te, rouva? Uskotteko te, että Jumala voi sanoa minulle, mikä teidän ongelmanne on? Jos minä sanon teille teidän ongelmanne, saisiko se teidän olonne vähän paremmaksi? Hetken aikaa vain, tämän naishenkilön kanssa niin että te– te ihmiset vakuuttuisitte siitä, että Jumalan Henki on läsnä, ja saa nämä asiat aikaan.

⁵⁸   Tällä naishenkilöllä on ongelmia suolistonsa kanssa. Näin on. Te olette ollut leikkauksessa ettekö olekin? Jos Jumala sanoo minulle, kuka te olette, uskotteko te minua? Selvä. Neiti Snyder– menkää kotiin ja olkaa terve Herran Jeesuksen nimessä…?… Aamen. Jos te uskotte.

Siis, uskokaa Jumalaan nyt. Älkää elämöikö tämän kanssa. Uskokaa ainoastaan, että Jumala on täällä.

Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän naishenkilön ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen nimessä. Suo se Herra.

Tule, veli. Oi Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

⁵⁹   Hyvää päivää. Minä panen käteni tämän päälle– sisareni, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumisekseen. Aamen.

[Joku veljistä ojentaa veli Branhamille lasin vettä.] Oikein hienoa, veli.

Rakas Jumala, minä rukoilen veljeni puolesta, että Sinä antaisit hänelle sen, mitä hän toivoo; paranna hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

Tulisitko, sisar. Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit meidän sisaremme ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Tule suoraan tänne, sisar. Usko nyt. Olkaa kaikki rukouksessa. Herra, minä rukoilen sisaremme puolesta, että Sinä parantaisit hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

⁶⁰   Tule nyt, uskoen. Herra, minä rukoilen, että Sinä parantaisit sisaremme ja tekisit hänet terveeksi Jeesuksen nimessä. Aamen.

Uskotko sinä, että Jumala parantaa hänet? Herra, minä panen käteni hänen päällensä ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon veljeämme ja parantakoon hänet Jeesuksen nimessä. Aamen.

Uskotteko te? Näettekö, te ymmärrätte sen, ystävät. Siis, te ymmärrätte, miksi minun palvelustehtäväni, veli David… Sinä ymmärsit sen. Nähkääs, jos sinä… Jos nämä ihmiset ymmärtävät, he iloitsevat yhtä paljon, kun kädet pannaan päälle kuin olisivat iloinneet, jos olisi ollut näky. Ei näyllä ole tämän kanssa mitään tekemistä. Nuo toiset ihmiset… no, se on… jos minä en ajattelisi, että ihmiset saisivat siitä kiinni, minä– minä pysäyttäisin heidät. Näettekö? On todella rankkaa, (näettekö?) vaihtaa toiseen suuntaan. Siis, jos… minä uskon, että jos olisin nähnyt Herran ja olisin sairas ja kävelisin lavan poikki joidenkin… ja ymmärtänyt siis, että Herra on läsnä, joku rukoilisi puolestani Sanan mukaisesti, minä sanoisin: ”Kiitos, Herra. Aamen. Se on ohi.” Siinä olisi kaikki. Lähtisin pois riemuiten ja niin onnellisena kuin vain voi. Voi, miten valtavaa!

⁶¹   Puhutteko englantia? Uskotteko te minun olevan Hänen palvelijansa? Jos Jumala paljastaa minulle, mikä teitä vaivaa, uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa?

Se värillinen naishenkilö, joka istuu siellä takana, jolla on korkea verenpaine, joka katsoo minuun, uskotko sinä, sisar, että Herra Jeesus parantaa sinut? Sinä– sinulla ei ole rukouskorttia, eihän? Onko– onko sinulla rukouskortti? Ei. Sinä et tarvitse sitä. Sinun uskosi on parantanut sinut. Ymmärrätkö?

⁶²   Näettekö te, mitä tämä oli? Näettekö, tämä rouva… Näin toisenkin rouvan seisomassa täällä ja tämä naishenkilö on, ehkä, espanjankielinen. Ja siellä joku värillinen naishenkilö näytti ilmestyvän koko ajan minulle, isompi, pitempi nainen. Ja minä vain näin hänet, hänellä oli se jokin käsivarrellaan. Ja minä hain häntä katseellaan, missä hän oli ja ajattelin: ”Missähän hän on?” Ja minä näin tuon Valon enkelin olevan aivan tuon naisen päällä, ja minä sanoin sen ääneen. Niin se meni. Mitä hän kosketti? Mitä hän kosketti? Minä en ole eläissäni tavannut tätä naista. Hän istuu siellä ilman rukouskorttia, että hänet voitaisiin kutsua rukousjonoon, mutta hän rukoili. Jos se pitää se paikkansa, rouva, heiluttakaa kättänne–tuo naishenkilö parani juuri. Heiluttakaa kättänne, jos se pitää paikkansa– joka istutte siellä rukoillen. Pitää paikkansa. Näettekö? Te uskotte. Uskokaa.

⁶³   Täällä, se käynnisti ketjureaktion. Täällä on toinenkin värillinen naishenkilö aivan täällä minun edessäni tuon rivin päässä, juuri siellä, joka myös rukoilee. Kyllä, rouva. Uskotteko, että se vatsavaiva on ohi, ja sydänvaiva on ohi? Teillä oli sydänvaiva ja vatsavaiva. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne. Te myös rukoilette. Te olette parantunut. Onko teillä rukouskortti? Teillä ei siis ole rukouskorttia. Ei, herra, te ette tarvitse sellaista! Teidän uskonne parantaa teidät.

Siis, kysykää siltä rouvalta. Se rouva parani juuri nyt. Eihän teillä ole rukouskorttia, eihän, rouva? Te ette tarvitse rukouskorttia. Te juuri istuitte siellä rukoilemassa että: ”Herra, suo sen olla minä.”

Siinä se. Ja siinä hän on parantuneena. Mitä hän koskettikaan? Ylipappia. Herran nimi olkoon siunattu ihmisille, jotka haluavat uskoa.

⁶⁴   Nyt, otetaanpa tämä pikkurouva täältä, sitten annetaan loppujen ihmisten tulla tästä ohi, koska te voitte tuntea, että vaikutus [/efekti] alkaa tulla liian kovaksi. Te näette, nyt tämä alkaa lähteä liikkeelle.

Siellä istuu eräs rouva ja katsellee minuun, kädet kasvoillaan siinä edessä, hänellä on keuhkoputkentulehdus, jos hän uskoo… Onko– onko teillä rukouskortti, rouva? Te ette ole rukousjonossa. Nouskaa ylös, jos te ette ole rukousjonossa. Nouskaa ylös. Teillä oli keuhkoputkentulehdus, eikö ollutkin? Selvä. Menkää kotiin ja uskokaa nyt. Jeesus Kristus parantaa teidät. Näin asia on.

⁶⁵   Kosketti Hänen viittansa helmaa. Tämä naishenkilö ei todellakaan koskettanut minua. Ei kukaan näistä ihmisistä koskettanut minua. Mitä he koskettivat? He koskettivat Ylipappia, Jeesus Kristusta! Ja Hän toimii aivan samalla tavalla kuin silloin ennen, nyt vain seurakuntansa kanavien kautta. Hänen uskonsa on tulossa ihmisiin. He katsovat tähän suuntaan, sitten Hän puhuu– käyttää minun ääntäni. Minä en voi kertoa, mitä minä sanoin ihmisille. En tiedä. Minulla ei ole mitään keinoa tietää, vain nauhojen ja sellaisten kautta. Mutta, kyse on Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka todistaa, että Hänen tulonsa on lähellä. Se lähestyy nyt. Ihmisten pitää panna asiansa kuntoon Jumalan kanssa; rikkoa jakavat muurit [/väliseinät]. Asiat kuntoon ja uskokaa Jumalaan. Meidän aikamme kuluu nopeasti.

⁶⁶   Nyt, tämä herttainen rouva täällä, tässä täällä kerran… Minä tein hänen seisomisestaan vähän näytöksen; ja olin aikeissa puhua hänelle joka tapauksessa, Jos minä en sanoisi teille mitään enää koskaan, te uskoisitte joka tapauksessa, ettekö uskoisikin? Selvä. Mutta, kun tämä toinen rouva, joka on värillinen nainen, etiopialainen, ilmestyi teidän, espanjaa puhuvan rouvan eteen, niin hänen uskonsa käänsi tilanteen tähän pisteeseen, niin minä puhun teille hetken niin, se auttaa espanjaa puhuvaa kansaa. On ollut anglosakseja siis, niin että… ja nyt, te olette espanjankielinen. Se tuo mahdollisesti koko seurakunnan tänne uskomaan.

Minä en tunne teitä. En ole eläissäni nähnyt teitä. Me emme tunne toisiamme. Pitääkö se paikkansa? Jos on, nostaisitteko kätenne. Siis, tämä on teille espanjankielisille. Tämä on teille etiopialaisille ja muille, jotka ette ole anglosakseja, näitä täällä, valkoihoisia. Jumala ei katso rotuun tai kansaan. Ei todella. Me olemme syntyisin samasta verestä. Olemmepa me valkoisia, mustia, keltaisia, ruskeita, me voimme antaa toinen toisillemme verensiirron, koska olemme peräisin samasta verestä. Asia on näin. Niillä mailla, joissa me asumme, mikä muuttaa meidän värimme, ei ole mitään tekemistä veremme ja elämämme kanssa eikä meidän Luojamme. Mutta, siksi, että te näkisitte, ettei Jumala katso kansaan tai kansakuntaan, kansallisuuteen tai väriin…

⁶⁷   Te odotatte toimenpidettä. Siitä tulee isompi kuin vain leikkaus. Teille on tulossa lapsi. Siis, syy, miksi minä sanoin sen, on, että joku voi ajatella, että kyse on kasvaimesta. Ei ole. Mutta, teille on tulossa toinenkin operaatio, se koskee tyrää. Se pitää paikkansa, eikö pidäkin? Ja teille syntyy lapsi, ja se tapahtuu keisarinleikkauksen kautta. Onko se totta? Nostakaa kätenne. Menkää, Jumala tulee siunaamaan teitä ja kaikki tulee menemään hyvin. Jumala siunatkoon sisartamme.

Uskotteko te kaikesta sydämestänne nyt? Siis, olkaa todella rukouksessa sillä aikaa, kun me rukoilemme loppujen ihmisten puolesta.

⁶⁸   Rakas Isä, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän naisen, ja antaisit hänen palata seurakuntaansa riemuiten [Nauhassa on tyhjä kohta.] Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala, minä rukoilen tämän naisen puolesta ja tämän pienen pojan pannessani käteni heidän päälleen ja pyydän Sinua parantamaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala teitä molempia siunatkoon.

Jumala, minä rukoilen tämän pikkurouvan puolesta, että Sinä parantaisit hänet ja ottaisit nämä kohtaukset häneltä pois, ja älköön hän saako niitä enää koskaan– Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala meidän veljeämme siunatkoon, ja minä rukoilen, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänestä terveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tästä on kyse, veli.

⁶⁹   Minä rukoilen veljemme puolesta, ja pyydän, että sinä parantaisit hänet, Herra, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Tulkaa herra. Minä rukoilen teidän puolestanne, rakas veljemme, ja panen käteni teidän päällenne Jumalan Sanan mukaan. Minä pyydän Jeesuksen nimessä teidän parantumistanne. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja panen käteni sinun päällesi Pyhän Hengen voitelun kautta, joka on nyt todella lähellä. Minä pyydän sinun parantumistasi Jeesuksen nimessä.

Minä panen käteni tämän, minun veljeni päälle ja pyydän, että Jeesuksen Kristuksen nimessä hän parannettaisiin. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja panen käteni päällenne ja pyydän sitä Jeesuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

⁷⁰   Minä rukoilen sinun puolestasi, rakas sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä tulisit terveeksi.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että Jumala parantaisi sinut.

Minä rukoilen sinun puolestasi, veljeni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan.

⁷¹   Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, minä pyydän, että Jeesus parantaa sinut. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä Hän parantaisi sinut. Aamen. Näin sen pitää mennä.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan…?… Herra…

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinä paranisit. Siis, usko nyt.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän, että Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan  nimen kautta, että sinä paranisit.

⁷²   Uskotteko te? Jumalan Raamatun valtuutuksella, Pyhän Hengen todistuksen kautta, joka on nyt läsnä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka nyt rukoilee minun kanssani näiden sairaiden ihmisten puolesta… Elävän Jumalan seurakuntana, me haastamme epäuskon henget lähtemään jokaisesta henkilöstä niin, että he paranisivat– tämä nainen paranisi nyt Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän, että Herran Jeesuksen nimessä sinut parannetaan.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja rukoilen, että Jeesuksen Kristuksen nimessä sinut parannettaisiin. Jumala sinua siunatkoon, sisar.

Minä rukoilen, että Kaikkivaltias Jumala, parantaisi sinut Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa kautta. Aamen.

Minä rukoilen sinun puolestasi sisar, ja pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, ja pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että sinut parannetaan.

⁷³   Ja minä pysähdyn nyt ja sanon Rickyn isälle, joka on tuolla; silloin tuskin oli muuta rukousta kuin tämä. Pitääkö se paikkansa, veli? Vain vähäpätöinen rukous. Se johtui siitä, että tämä isä uskoi. Tapa, jolla Jumala teki sen oli, että minun piti olla se joku, joka rukoilisi Rickyn puolesta. Näettehän, että sillä tavalla teidän pitäisi uskoa tänä iltana. Te ette tule tänne siksi, että teidät nähtäisiin. Te olette kuolemaisillanne– jotkut teistä. Teidän pitää uskoa, että Jumala tekee sen. Jumala on se, joka sen tekee.

⁷⁴   Sisar, minä rukoilen sinun puolestasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä tule parannetuksi.

Minä rukoilen sinun puolestasi, sisareni, kun panen käteni pannessani käteni sinun päällesi ja pyydän Jeesuksen nimessä sinun parantumistasi.

Ja sinun puolestasi, veljeni, minä rukoilen, että Jeesus Kristus parantaisi sinut. Aamen.

Ja sinun puolestasi, sisareni, minä rukoilen, että Jeesus Kristus parantaisi sinut. Aamen.

⁷⁵   Nyt, Jumalan ollessa läsnä, tämän seurueen edessä– tämän ihmisjoukon-, ja kaikkien, jotka eivät ole vielä olleet rukoiltavana, eivätkä ehkä pääse palaamaan, te olette täällä, olette sairauden siteissä, minä rukoilen, että taivaan Jumala parantaisi teidät. Jos te vain uskotte kaiken sen, mitä olette nähneet ja uskotte olevan…