56-0916 AZUSAKADUN RIEMUJUHLA
(Azusa Jubilee)
Los Angeles, California, USA, 12. 7. 1956

¹       Kiitos, veli…?… Kiitos oikein paljon…?…. Kiitos oikein…?…

Suurkiitos. On todellinen ilo ja kunnia olla täällä ihanassa Angelus-temppelissä tänä iltapäivänä täällä Azusakadulla, Pyhän Hengen vuodatuksen juhlassa. Näen todella monien kokoontuneen tänne yhä kilvoitellakseen sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille. Ja me luotamme siihen, että tämän tulevan viikon suurenmoisten hetkien aikana, kun monet voidellut puhujat tulevat puhumaan, että Jumala tulee tekemään meille monin verroin sen, että Hän tulee olemaan läsnä jokaisessa kokouksessa. Ja minä luotan siihen, että tästä kokoontumisesta tulee vanhanaikainen helluntaikokous, joka pyyhkäisee yli maailman ennen Herran Jeesuksen tuloa.

²       Ja nyt, minä tiedän, että on kuuma, ja me menemme heti suoraan Sanaan, ja luemme Luukkaan evankeliumista, 4:stä luvusta, 14. jakeesta alkaen näin:

Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:

”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen…

Ja antakoon Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

³       Mikä ilo ja kunnia olla täällä Los Angelesissa tänään, tietoisena siitä, että monia vuosia sitten, kun espanjalaiset purjehtivat pitkin tätä länsirannikkoa, ja löysivät tämän ihanan paikan täällä, että tämä… Vähänpä he tiesivät siitä, että tämä suuri kaupunki tulisi olemaan jonakin päivänä tässä.

Ja sitten, olla tänään täällä Angelus-temppelissä, joka on huomattava, täyden evankeliumin ajanjakson muistomerkki, ja olla juhlistamassa sitä suurta Pyhän Hengen vuodatusta Azusakadulla, 50 vuotta sitten… minä katselin tästä paperista ja näin kuvan vanhasta Azusakadun evankelioimistilaisuudesta. Ja aivan siinä alla, oli kuva tästä kauniista Angelus-temppelistä, joka on… aika pitkän matkan seurakunta on tullut siitä päivästä alkaen tähän asti, vanhasta kunnon herätyksestä tähän paikkaan.

⁴       Ja, kun ajatellaan yhdistyksen valinneen ihanan paikan pitääkseen tämän tilaisuuden, koska tämä temppeli seisoo tänään muistomerkkinä eräästä pikkuäidistä, joka tunsi sydämessään, että Jeesus Kristus elää ja hallitsee yhä – rouva McPhersonista. Hän nukkuu metsässä nurmen alla tänään – hänen ruumiinsa, mutta hänen jalo sydämensä lepää rauhassa Jumalan kanssa; ja on jättänyt taakseen eroamiset, ja jäljet ajan hiekassa.

Olla täällä temppelissä veli McPhersonin, hänen poikansa kanssa, ja veli Teefordin ja monen muun henkilökunnasta, ja työntekijöiden, ja nähdä tämän suuren veljeskokouksen jäseniä maan joka kolkalta ottaakseen osaa tähän suureen kampanjaan… Olen kiitollinen saadessani mahdollisuuden puhua juuri teille näinä kahtena iltana tai kahtena kertana kokouksessa. Ja me haluamme kaikki liittää sydämemme yhteen rukouksessa uskoaksemme ja luottaaksemme, että Jumala suo uuden vuodatuksen. Jumala on sama; Hän ei petä. Eikä tarkasti ottaen ole kyse Azusakadun juhlasta, kyse on siitä, kun Jeesuksen saarnaama otollinen juhlavuosi vuodatettiin helluntaina, ja se on ollut sitä siitä lähtien. Ja me ainoastaan jatkamme tuota suurta juhlaa, joka alkoi noin 1900 vuotta sitten, Helluntaina.

⁵       Minä olen niin iloinen tänään, kun olen saanut Pyhän Hengen kasteen ja olen kanssapalvoja tuossa samassa uskossa, jota te kaikki edustatte tänään. Tuntuu siltä, kuin olisin vähän jälkijunassa, koska on niin monia, jotka ovat saarnanneet evankeliumia ennen kuin minä olen syntynyt. Kun tiedän, että se tapahtui luullakseni 1906, jolloin tämä suuri vuodatus tuli Kaliforniaan; se tapahtui vuotta ennen kuin minä synnyin. Täällä istuu ihmisiä, jotka muistavat sen, monet heistä olivat mukana palvomassa silloin; nuo uskonsankarit, jotka vanhenevat – hiukset harmaantuvat, mutta minä sanon, veljeni, että tuonpuoleisessa on suuri palkinto odottamassa sinä päivänä, kun me lähdemme täältä. Kun näen, mitä se on maksanut näiden vuosien aikana, kuinka olen puhunut ihmisille, miten he ovat olleet öitä ulkona kastumassa, kävelleet ratakiskoja pitkin, poimineet maissintähkiä ja pilkkoneet niitä ja antaneet lapsilleen, eläneet kovaa elämää nähdäkseen tämän suurenmoisen seurakunnan menestyvän ja kehittyvän.

Jonakin mahtavana päivänä, minä toivon tapaavani heidät toisessa suurenmoisessa juhlassa, kun kaikkien aikojen lunastetut voivat seistä tämän maapallon rannalla laulamassa laulua lunastuksesta, kun enkelit kokoontuvat maan ympärille painaen päänsä, eivätkä edes tiedä, mistä me puhumme. Ne eivät tarvitse lunastusta, mutta meidät, kadotetut syntisparat lunastettiin Hänen armonsa kautta, ja me tiedämme, mitä on laulaa kertomusta ja laulua lunastuksesta. Millainen hetki se tuleekaan olemaan, kun me kruunaamme Hänet kuninkaiden Kuninkaaksi ja herrojen Herraksi.

⁶       Ja tänään, minun raamatunpaikkani on Kristuksesta, kun Hän tuli temppeliin ja sanoi, että Hän saarnaisi otollista vuotta. Ja Herran voitelu oli Hänen päällään; Hän luki kirjaa ja istuutui. Sanottiin, että ”Hänen huuliltaan lähti kallisarvoisia armon sanoja.”

Vanhassa testamentissa siellä oli vuosi, jonka nimi oli juhlavuosi. Se oli vuosi, jolloin kaikki vangit piti vapauttaa. Jokainen ihminen, joka oli ollut vankeudessa, saattoi päästä vapaaksi. Sillä, mistä se oli esikuva, on tänään suuri merkitys.

Nyt, nykyisin se… monet sadat vuodet ovat kuluneet, mutta sama Jumala, joka lähetti riemujuhlat noina aikoina, on sama Jumala, joka lähettää riemujuhlat tänään. Ja ihmisille, jotka oli otettu kiinni, ja he olivat vankeina, tuli ”otollinen vuosi”, kun pasuuna soi. Niiden kaikkien, jotka olivat vankeina, ei tarvinnut maksaa mitään hintaa, he saattoivat päästä täysin vapaaksi. He saattoivat pudottaa kuokkansa, jos he olivat kuokkimassa, tai mitä sitten tekivätkään – millä välineellä he sitten työskentelivätkään, ja saattoivat lähteä, ja olla vapaita. Sen pystyi valitsemaan. Jos he eivät halunneet päästä vapaaksi, silloin heidät pyydettiin temppeliin ja heidän – heidän isäntänsä otti naskalin ja pisti korvaan, mikä merkitsi heidät palvelemaan tätä isäntää iankaikkisesti. Ja miten se ilmentääkään tätä päivää; ja miten se kuvasikaan aikaa 50 vuotta sitten, kun Pyhä Henki lankesi ensikerran tuossa ladossa tuolla, josta minulle kerrottiin, että se oli navetta. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran maan päälle ihmisen muodossa, Jumala, Hän syntyi seimeen. Ja kun, Hän tuli Los Angelesiin, Hän tuli taas navettaan. Se on Jumalan vaatimattomuutta, ja Hän tuli alhaiseksi lunastaakseen meidät synnistä.

⁷       Sitten, tämä henkilö, joka oli – joka ei halunnut päästä vapaaksi saattoi – hänet piti sinetöidä – mikä esikuva nykyajalle Jumalan sinetöinnistä tai pedon merkistä, joka on aiheuttanut niin paljon väittelyä siitä, mikä se on. Nyt, ”usko tulee kuulemisesta; kuuleminen Jumalan Sanan kautta.” Ja kun, me kuulemme, että olemme vapaita ja kieltäydymme toimimasta vapautemme mukaisesti, meidät sinetöidään. Minun mielestäni, Jumalasta pois sinetöinti tarkoittaa pedon merkin ottamista; sillä kuuleminen, on ottamista vastaan, ja kun me kuulemme, että olemme vapaita, niin me voimme ottaa sen vastaan ja olla vapaita.

Nyt, kun kuulija kuuli juhlasoiton, eikä hän halunnut olla vapaa, silloin hänet piti sinetöidä. Ja niin se on tänäänkin niin, että kun miehet ja naiset kuulevat tätä ihmeellistä Herran Jeesuksen evankeliumia, ja Pyhän Hengen kasteesta, te olette kohdassa, jossa teidän pitää tehdä valinta. Sitä ei voi kuulla, ja olla enää sama. Jos sen ottaa vastaan, ottaa vastaan Kristuksen. Jos siitä kieltäytyy, on sinetöity pois Kristuksesta; ja se muuttaa teidän asenteenne Sanan kuulemiseen.

⁸       Ja minä puhuin tänä aamuna eräässä ihanassa paikassa, täällä kaupungissa, rukoushuoneessa, ja puhuin juuri aiheesta, että Jumala haluaa seurakuntansa olevan vapaa. Monia asioita on tapahtunut näiden 50 vuoden aikana, maailma on ottanut monet ihmiset, uskovat, kiinni ja pannut vankeuteen. Monet ihmiset, seurakunnalliset raja-aidat, ovat joskus rikkoneet yhteenkuuluvuuden, ja on piirretty raja-aitoja.

Ajattelin tässä vähän aikaa sitten; joku kysyi minulta ja sanoi: ”Veli Branham, mihin seurakuntaan sinä kuulut?”

Sanoin: ”Olemassa on vain yksi seurakunta; seurakunta merkitsee ’uloskutsutut.’”

Hän sanoi: ”Mutta, tarkoitan, mihin kirkkokuntaan sinä kuulut?”

Sanoin: ”En mihinkään tällä hetkellä, ja silti niihin kaikkiin.”

⁹       Veli Shakarian sanoi tässä eräänä aamuna, joka jäi mieleeni, hän sanoi: ”Helluntai ei ole uskontokunta; se ei ole organisaatio. Se on kokemus Jumalan kanssa, jonka miehet ja naiset saavat osakseen.” Jumala… metodistit, baptistit, presbyteerit ja kaikki voivat saada tämän kokemuksen, kun he kuulevat Sanan ja päättävät toimia sen mukaan. Pyhä Henki on ollut maan päällä melkein 2000 vuotta, ja kuka tahansa voi tulla siitä osalliseksi. Ja jokainen, joka on vangittu, voi olla vapaa kuullessaan Sanaa. Nyt, jos kieltäydyt, niin olet vanki.

¹⁰   Tässä jokin aika sitten, minä kävin ratsastamassa vähän karjatilalla Coloradossa. Ja me laidunsimme karjaa Arapaho Forestissa. Ja ihminen, joka on voinut – omistanut karjatilan tuossa laaksossa, joka tuottaa tonneittain heinää, voi panna lehmän sinne kesäksi laitumelle. Karjanomistaja laski karjan, kun ne kulkivat ohi. Minä olin monta kertaa noiden pienten laumojen mukana, kun ne menivät sinne ylös, kun karja vietiin metsiin vuodeksi.

Ja minä panin niistä merkille, kun ne kulkivat ohi, että niillä oli erilaisia polttomerkkejä, mutta mikään muu, kuin rekisteröity Hereford, ei päässyt siitä portista.

Minä luulen, että tien päässä meillekin käy niin; Jumala ei ota huomioon vain sitä, millainen merkki meillä on vaan, että jokainen ihminen, joka pääsee läpi, on syntynyt uudesti Jumalan Hengestä. Sillä, mitä polttomerkkiä sinä käytät, ei ole väliä, kunhan sinä olet aito uskova, Hengestä syntynyt Jumalan pyhä, sinä tulet pääsemään läpi tuosta portista sinä päivänä yhtä varmasti kuin maailma on. Miten ihana kuva.

¹¹   Sitten, me huomasimme noissa karjanomistajan paikoissa siellä, että joskus, kun karja oli suuressa metsässä laiduntamassa, niin siellä otettiin käyttöön liikuteltavia aitoja. Jotkut valittiin menemään tiettyihin laaksoihin laitumelle; ja sinne pantiin liikuteltavia aitoja, että eläimet saatiin tiettyyn paikkaan; mutta sitten kauden lopussa, nämä aidat otettiin pois ja koko karja pääsi yhteen viettämään tuota suurta riemujuhlaa. Ne olivat kaikki Herefordeja niin, että niillä kaikilla oli oikeus viettää tuota juhlaa.

Ja minä rukoilen Jumalaa, että tänä tulevana viikkona, kaikki tuollaiset kirkkokuntien aidat revitään maahan, ja kaikki uudestisyntyneet Jumalan lapset, kootaan yhteen valtavaan Pyhän Hengen juhlakokoukseen, jossa ollaan taas yhdessä.

¹²   Aikakausien saatossa, viimeisten 50 vuoden aikana, seurakunnissa on tapahtunut monia asioita. Monet ihmiset ovat luopuneet; sitä on ikävä sanoa; Mutta tänään, tässä satumaisessa temppelissä, kuinka kaunis se onkaan, me niin kiitämme siitä Jumalaa. Mutta olen varma tänään, että jokainen uskova veli McPhersonin ohella ja kaikki te, että te luopuisitte kaikesta, mitä meillä on ja panisitte sen Jumalan alttarille sellaisesta vanhanaikaisesta Pyhän Hengen vuodatuksesta, kuin alussa oli. Se, mitä me tarvitsemme tänään, kristitty ystäväni, on riemujuhla.

Nyt, perkele on ottanut monet kristityt vangiksi tänä aikana; esimerkiksi, kylmyys, maailmallisuus on pujahtanut seurakuntaan. Nyt, me voimme ottaa toisenkin aiheen, mutta minä ajattelen, yhtenä teistä, että se asia, miksi me olemme täällä, on pitää vanhanaikaisia herätyskokouksia, joita meillä oli ennen, joista me kuulemme isiemme puhuvan, miten enkelit tulivat alas, ja lauloivat kokouksissa, ja Jumalan voima otti komennon, ja pyhät syntyivät uudesti ja suuria asioita tapahtui; ja sellainen seurasi vanhanaikaista, takametsien, taivaansinistä synnintappavaa saarnaamista. Ja vanhat ”änkyrätyyppiset”, ehkä, miehet, jotka eivät tunteneet edes kirjaimia, mutta he tunsivat Kristuksen ja heillä oli Pyhän Hengen kaste. Sellaisen nälkä meillä on tänään, vanhanaikaisen Pyhän Hengen kasteen ja Jumalan siunauksen vuodatuksen. Takaisin vanhalle linjalle.

¹³   Monta kertaa, me päästämme maailman livahtamaan sisälle. Se, meidän seurakunnissamme, on vikana nykyään; me annamme vähän periksi sieltä, ja periksi täältä. Perkele on tullut seurakuntaan sieltä täältä; ottanut vähän sieltä, livahtanut tänne, vähän tähän paikkaan ja vähän tähän paikkaan. Ja sitten, siis, se on saanut koko asian sekaisin. Mutta, se mitä minä rukoilen Jumalaa, tämän vanhanaikaisen kampanjan aikana, on se että meillä olisi täällä sellaista, että ihmiset unohtaisivat kaikki vanhat tapansa, kaikki ne asiat, jotka ovat olleet esteenä, ja pankaamme pois kaikki, mikä painaa, ja palatkaamme vanhanaikaisiin kokouksiin, joissa ihmiset syntyivät uudesti. Minä rukoilen, että Jumala antaisi meille alttarin ääreen satoja Hengellä täytettyjä ihmisiä rukoilemaan Jumalaa loppuun asti syntisten ja niiden asioiden puolesta, joita näiden kokousten aikana tulee esiin. Voi, millainen ero –.

Nyt, ihmiset, minä rakastan teitä kaikkia; te otitte minut vastaan veljenänne, silloin kun tulin ”sopimattomalla ajalla” syntyneenä, mutta; olen silti vastuuhenkilö; ja minä uskon, että me olemme lähestymässä Herran Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta. Minä uskon, että me olemme aikojen lopussa.

¹⁴   Nyt, Jeesus saarnasi otollista vuotta. Hänen saarnansa jälkeen tulee riemujuhla. Meillä oli suuri vuodatus täällä, näinä viimeisinä päivinä; Jumala on antanut meille suuria vanhanaikaisia kokouksia kaikkialla maassa, ja minä uskon, että se on ohi. Minä uskon, että me olemme tien päässä odottamassa Herran Jeesuksen tuloa. Minä luulen, että seuraava asia, jota me odotamme tulevaksi on, että kaikki Jumalan ihmiset, jotka ovat olleet eksyksissä, ja eri asioiden vankina, kootaan yhteen.

Esimerkiksi, jotkin seurakuntiemme siveellisyyskäsitykset – vuosia sitten, kun rouva McPherson seisoi tässä puhujakorokkeella ja toiset siellä täällä, ja tämä yksisilmäinen värillinen mies, täällä Azusakadulla, he saarnasivat vanhanaikaista evankeliumia ja miehet ja naiset elivät hurskasta elämää, suuria asioita tapahtui ja nykyään, me olemme madaltaneet aidat.

Esimerkiksi, en lyödäkseni – minä en usko semmoiseen, mutta veli, minä uskon, että me olemme täällä tänään, ja Pyhä Henki on näiden runsaan viidentuhannen täällä istuvan ihmisen keskellä ja me, yhdessä tässä yhdessä kokouksessa täällä, jospa me vain antaisimme Jumalan toimia mielensä mukaan jokaisen sydämen suhteen, se käynnistäisi sellaisen herätyksen, että sanomalehdet levittäisivät sitä rannikolta rannikolle; takaisin oikealle linjalle!

¹⁵   Perkele on ottanut liian monia meistä vangiksi. Naiset, teidän hiustenne leikkaaminen oli synti. Mutta nykyään helluntailaisnaiset näyttävät aivan kadun naisilta; ei voi sanoa olevan mitään eroa. Juuri niin. Se oli – ennen vanhaan naisten oli synti käyttää meikkiä. Ja nykyään ei pysty erottamaan syntistä pyhästä.  Mikä on vialla? Takaisin vanhalle linjalle; takaisin aitoon helluntailaisuuteen, takaisin vanhaan kunnon Azusakokemukseen, takaisin… Aivan niin.

Ja sitten, jotkut teistä saarnaajista, jotka madallatte aitoja, ja jotkut teistä miehet, no, siis, minä häpeän puolestanne. Kuka tahansa mies, joka – joka nimittää itseään uudestisyntyneeksi Jumalan lapseksi, joka antaa vaimonsa käyttäytyä ja tehdä niin kuin helluntailaiset nykyään antavat naisten käyttäytyä, se osoittaa, että on todella – ettei teissä ole paljoa miestä. Se on ehdottomasti totta. Se, mitä me tarvitsemme tänään, veli, on kutsu palata vanhanaikaiseen Pyhän Hengen kasteeseen, niin ihmiset ovat taas kotona. Aamen. Se on totuus veli. Tämä ehkä korventaa hieman, mutta minä olen mieluummin korvennettavana, kuin palan.

Perkele on ottanut teidät vangiksi – on riemujuhlan aika; on aika palata uudelleen tuohon vanhaan kokemukseen, takaisin vanhanaikaiseen Raamattuun, takaisin paikkaan, jossa me voimme tuntea Jumalan voiman virtaavan täysin, mikä kutsuu miehet ja naiset alttarille. Se saa heidät viipymään siellä koko yön ja rukoilemaan Jumalaa ja etsimään vapautusta. Aamen; millainen hetki!

¹⁶   Minäpä kerron teille: rouva McPherson on poissa; monet noista konkareista ovat poissa, mutta jos he voisivat jotenkin katsoa kirkkauden porraskaiteiden takaa, he huudahtaisivat: ”Aamen” sille yhtä varmasti kuin minä seison tässä. Näin on; takaisin vanhaan malliin: takaisin helluntaihin.

Meidän pitää hankkiutua eroon kaikenlaisesta hölynpölystä ja palata Raamatun ääreen, ja vanhanaikaiseen Pyhään Henkeen ja takaisin siihen, että miehet ja naiset näyttävät ja käyttäytyvät ja vaeltavat kuin kristityt. Aamen. Te saatatte ajatella, että minä olen nyt vähän kiihdyksissä; minä olen vähän hullu, mutta kuulkaa, minä rakastan olla tällainen.

Jokin aika sitten, kuljeskellessani katuja täällä, Los Angelesissa, minä näin miehen, jolla oli kyltti, jonka etupuolella luki: ”Minä olen Kristuksen narri”, ja sen takapuolella luki: ”Kenen narri sinä olet?” Niinpä, minä olen milloin vain mieluummin Kristuksen narri kuin perkeleen narri.

¹⁷   Se, mitä me tarvitsemme tänään, saarnaajat, mitä me tarvitsemme tänään, veljet ja sisaret, on tämä yksi asia: perkele on päässyt seurakuntaamme ja tehnyt meistä muodollisia, välinpitämättömiä; se, mitä me tarvitsemme, on takaisinkutsu. Se, mitä me tarvitsemme, on vanhanaikaiset yhteiset kokoukset, riemujuhlan pauhu, Pyhän Hengen vuodatus, Pyhän Hengen ilmestyminen. Aamen. On taatusti syytä palata vanhoihin rukouskokouksiin.

Se on totta; me olemme nyt alkaneet käyttäytyä maailman mukaisesti; tehdä samoja asioita, joita maailma tekee. Syy siihen, johtuu paljosta Hollywood-evankeliumista, ja paljosta television katsomisesta, ja jäämisestä kotiin illaksi katselemaan televisiosta ”Kuka rakastaa Lucya”, ja sen semmoisesta, sen sijaan, että menisimme rukouskokoukseen ja siitä, että me pidämme itsemme etäällä Jumalan Sanasta ja poissa seurakunnasta. Ja kuuntelehan veljeni: siinä se syy on. Te tiedätte, että se on totta. Jumala auttakoon meitä palaamaan vanhanaikaiseen Pyhän Hengen kasteen helluntaikokemukseen.

¹⁸   Ja suurelta osin syynä on – kun paimenet myös madaltavat aidan; se on täsmälleen maallistumista. Kyllä vain. Me tarvitsemme tänään harvennusta, ulos kutsumista, riemujuhlan aloittamista; vanhanaikaista herätystä me tarvitsemme; juuri niin; että syntiset itkevät tiensä loppuun asti Golgatalle…

Täällä, jokin aika sitten, eräs erään suuren seurakunnan jäsen, tietyn helluntaiseurakunnan, mies halusi liittyä seurakuntaan eikä halunnut tehdä sitä julkisesti, ja diakonit ottivat hänet seurakuntaan verhojen takana. Hänet olisi pitänyt potkaista ulos verhoista alttarille, ja sitä me tarvitsemme tänään – takaisinkutsu todelliseen helluntaikokemukseen. Me tarvitsemme sitä jälleen. Me emme tarvitse uutta Angelustemppeliä. Me emme tarvitse uusia seurakuntia.  Meillä on tänään mitä hienoimpia rukoushuoneita mitä maa päällään kantaa; me emme tarvitse uutta Angelustemppeliä. Se, mitä me tarvitsemme, on herätys Angelustemppelissä. Se, mitä me tarvitsemme, on helluntailiikkeen herätys.

¹⁹   Me emme tarvitse uutta helluntaiseurakuntaa. Emme todellakaan, Luoja varjelkoon! Me emme tarvitse uutta seurakuntaa, vaan me tarvitsemme sen uudistamista, minkä me olemme kirkkokunnallistaneet.  Sitä juuri me tarvitsemme – hyvää vanhanaikaista herätystä. Jumala tietää, että se on totta.

Silloin, te tulette näkemään Jumalan voiman tulevan alas vielä kerran. Ja mulperipuista tulee kuulumaan ääni, kun Pyhä Henki liikkuu Hengellä täytettyjen ihmisten ja sanomien edellä, kun he lähtevät maailmaan saarnaamaan evankeliumia. Me olemme kiitollisia siitä, mitä Hän on tehnyt; me olemme todella kiitollisia näistä asioista.

Mutta, veli, sisar, se mitä minä tarkoitan tänään: me tarvitsemme uudelleen omistautumista. Me tarvitsemme uudelleenvuodatusta; ja millainen ihana hetki tästä iltapäivästä tulisikaan, kun tuhannet ihmiset ovat kokoontuneet tähän temppeliin… ja millaista olisi, jos me vihimme elämämme uudelleen ja päätämme sydämessämme, että me olemme menossa kotiin, pesemme kasvomme, puhdistamme – ei ainoastaan kasvojamme, vaan sielumme eikä vain Los Angelesin vesissä, vaan Jeesuksen Kristuksen veressä ja Jumalan voimassa, ja aloitamme uuden elämän vielä kerran. Sitä me tänään tarvitsemme; pesua Karitsan veressä. Kyllä vain.

²⁰   Millainen kuva, millainen hetki, millainen… No, minä en halua pidätellä teitä pitkään, mutta kuulkaa, ystävät: se, mitä me tarvitsemme tänään, on: hyviä vanhanaikaisia, kokouksia, joissa viivytään pitkään. No, vanhoina aikoina kun, – minä luin kirjan vanhoista helluntailaisajoista – saarnattiin koko yö, rukoiltiin koko yö. Millaista silloin olikaan! Ja kun, me olemme luopuneet; Jumala haluaa vuodattaa Pyhän Henkensä kuulijoiden päälle tänään, niin kuin Hän teki muinakin aikoina, kautta aikojen. Jumalan sadevesitynnyrit ovat täynnä, jos meillä vain on sydän ottaa vastaan. Pitää paikkansa. Aamen.

Me olemme nähneet ihmeitä ja merkkejä. Minä kiitän Jumalaa kaikista Pyhän Hengen ilmauksista. Minä kiitän Jumalaa jokaisesta ihmisestä, joka puhuu kielillä; minä kiitän Jumalaa jokaisesta ihmisestä, joka tulkkaa, jokaisesta parantamisen lahjasta, jokaisesta profetiasta, kaikesta, mitä Jumala on tehnyt; jokaisesta paimenesta, jokaisesta evankelistasta, jokaisesta Hänen ruumiinsa jäsenestä; minä kiitän Jumalaa niistä. Mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, on uudelleen vihkiytyminen, tuleminen koolle, paluu vanhalle polulle. Ja veli, jos me emme tee sitä, seuraavan 50 vuoden, tai… Hän ei odota niin kauaa. Mutta, jos me kestämme vielä 10 vuotta, mitä tuleekaan tapahtumaan, jos me emme pääse yksimielisyyteen pikaisesti, ja pääse takaisin vanhoille linjoille? Palatkaa takaisin vanhanaikaiseen Azusakadun helluntaiherätykseen. Se meidän pitää saada.

Jospa me vain voisimme ajatella, miten ihana Herra Jeesus Kristus meille on, mitä Hän on tehnyt meille; miten pitkämielinen Hän on ollut, eikä tahdo, että yksikään joutuu kadotukseen vaan, että kaikki tekisivät parannuksen.

²¹   Jokin aika sitten, eräässä pikkukaupungissa, jossa minä olin pitämässä kokouksia; minun oli pakko pysyä siellä. Ja kun… minä kävin syömässä eräässä viehättävässä pikkupaikassa; ajattelin sitä. Tuli sunnuntai, ja paikat suljettiin ja ihmiset menivät kokoukseen. He olivat Dunkard veljeskuntaa. Ja sinä iltapäivänä, tai heti lounasajan jälkeen, minulle tuli vähän nälkä ja ajattelin mennä syömään voileivän. Astuin kadun yli mennäkseni erääseen tavalliseen pikku ravintolaan, ja olipa häpeä astua sisään; siellä seisoi poliiseja pelaamassa peliautomaatteja, vaikka uhkapeli on osavaltiossa kielletty; mutta, virkavalta pelaamassa rahapeliä…

Nyt, siitä voi nähdä, miten sellainen halventaa meidän kansakuntamme lakeja; miten sen näkeminen pistikään silmääni. Se laki, jota me kunnioitamme, ja jota meidän pitäisi pitää yllä, ja sitten näkee, kun virkavalta itse kääntää kaiken päälaelleen ja pelaa rahapelejä. Sama tapahtuu, kun uskosta osaton näkee kristityn käyttäytyvän kuten maailma. Se antaa heille samanlaisen vaikutelman.

²²   Minä huomasin tuolla kadunkulmassa, nuoren naisen, joka oli pukeutunut siivottomasti. Ja kun hän tuli odottelemaan pöytien ääreen, niin pojat – miten he käyttäytyivätkään…

Näin oikealla puolellani istuvan vanhemman rouvan, hän olisi voinut olla isoäitini, ja hän istui ruokottomissa vaatteissa, oli semmoista – semmoista sinistä huulipunaa. Nyt, jokainenhan tietää, ettei normaalilla ihmisellä ole sinisiä huulia; mutta hänellä oli sinistä huulipunaa ja manikyyriä, tai miksi sitä sitten nimitetäänkin, joka puolella silmissä. Ja – ja hän istui siellä kahden vanhan miehen kanssa; ja minä ajattelin: ”Oi, Jumalani, miten Sinä pystyt katselemaan tuollaista?”

Ja Herra kutsui minut oven taakse, ja minä näin näyn; minä näin maailman ja se pyöri. Minä näin, että minun omat syntini ja toisten synnit menivät siinä – minä ajattelin: ”Jumala, mikset Sinä yksinkertaisesti pamauta koko paikkaa ilmaan? Miten Sinä voit sietää tätä?”

²³   Mutta sitten, minä näin purppuranpunaisten säteiden virran maapallon ympärillä. Näin Herran Jeesuksen seisovan ja katsovan alas maan päälle täynnä sääliä. Ja minä näin omat syntini, jotka menivät Häntä kohti, mutta Hänen verensä toimi Jumalan edessä niin kuin puskuri. Ne eivät tulleet Hänen luokseen. Ja minä näin joka kerran, kun minä tein jotakin väärää; Hänen verensä oli minun ja Jumalan tuomion välissä. Minä kävelin Hänen luokseen näyssä ja sanoin: ”Herra, saavatko minun syntini tuon aikaan”, minä sanoin: ”Anna silloin Jumala, minulle anteeksi; minä en tarkoittanut sitä”, minä sanoin.

Ja Hän pani kätensä kupeelleen, ja otti käteensä pienen kirjan, jonka päälle oli kirjoitettu minun nimeni – se oli täynnä syntiä, ja Hän kirjoitti sen yli: ”Anteeksiannettu” ja heitti sen taaksensa unohduksen mereen. Hän sanoi: ”Nyt, minä annan sinun syntisi anteeksi, mutta mitä sinä sanoitkaan tuosta naisesta?”

Kun minä pääsin näystä ulos, menin hänen luoksensa, ja istuuduin; sanoin: ”Rouva, oletteko te ollut joskus kristitty?”

Hän sanoi: ”Miksi te sellaista minulta kysytte?”

²⁴   Minä aloin puhua hänelle, ja hän kertoi minulle sydäntäsärkevän tarinan, kuinka seurakuntaan ilmaantui joitakin asioita, ja hänet – hän lähti seurakunnasta. Hän oli valinnut väärän tien; hänellä oli kaksi tytärtä ja he olivat mukavia nuoria naisia – ja miten hän oli siellä noiden juopuneiden miesten kanssa siellä sinä iltapäivänä… Minä kerroin hänelle, mitä Herra Jeesus oli minulle näyttänyt, että Hän rakasti häntä. Minä kurkotin pöydän yli ja otin häntä kädestä kiinni ja sanoin: ”Rouva, minä en välitä siitä, mitä te olette tehnyt; Kristus rakastaa teitä yhä.”

Aivan siitä pöydän takaa hän meni keskelle lattiaa; poliisi otti hatun päästään ja kaikki muutkin; ja meillä oli siinä sellainen vanhanaikainen rukouskokous; ja nainen tuli vapautetuksi ja tuli takaisin Kristuksen luo. Se oli riemujuhla, ystävät; riemujuhla on meneillään; naisten ja miesten on nyt aika tulla takaisin Kristuksen luo.

²⁵   Tässä jokin aika sitten Sveitsissä; olin Alppien vuoristossa ja ajattelin Arnold von Winkelriediä; monet teistä tuntevatkin tarinan. Millainen urhea sankari hän olikaan, monia vuosia sitten, Sveitsissä; ja kuinka eräs mahtava armeija oli hyökännyt Sveitsin valtakuntaan, ja kaupunkeja oli vallattu. Ja Sveitsin kansan urhea suku kerääntyi vuorilta laaksoon, vain vähäisine aseineen, joilla ihmiset saattoivat puolustaa itseään.

Ja kun he seisoivat siellä kentällä, ja lähestyessään heitä, he katselivat ja lähestyessään tuota suurta armeijaa, niin se oli viisikymmenkertainen heihin verrattuna. Ja he olivat… he eivät olleet mitään sotureita; heitä ei ollut koulutettu – he eivät tienneet, mitä tehdä. Mutta tuo hyökkäävä armeija oli hyvin koulutettu, joka mies kuin tiiliseinä ja tulossa kohti.

²⁶   Ja kun he seisoivat siinä keihäineen, ja tulivat kohti… Eräs, suuri mies, Arnold Winkelried, astui esiin. Ja kun, hän astui sinne eteen, ihmiset olivat epätoivoisia; kaikki, oli menetetty – heidän mielestään. Heidän yksinkertaisesti oli antauduttava, ja heidän kotinsa olisivat mennyttä; perheet tapettaisiin, isänmaa tultaisiin tuhoamaan. He eivät voineet tehdä mitään; se oli toivotonta.

Arnold von Winkelried astui esiin ja sanoi: ”Sveitsiläisveljet, tänään minä annan elämäni Sveitsille ja kotimaalle.”

(Hän sanoi: ”Mitä sinä aiot tehdä?”)

Hän sanoi: ”Tuolla laaksossa, on ihana pikkukoti, jossa minun vaimoni ja pienet lapseni odottavat, että minä palaan takaisin; mutta he eivät tule näkemään minua enää koskaan, sillä tänään, minä annan elämäni maani edestä.”

Ja kun hän oli sen sanonut, ihmiset sanoivat: ”Mitä sinä aiot tehdä?”

Ja hän sanoi: ”Nyt jokainen teistä, jolla on aseita, tulkoon ja seuratkoon minua ja tehköön, mitä vain voi. Taistelkaa kaikella sillä, mitä teillä on. Tehkää kaikki, mitä voitte sillä, mitä teillä on.”

²⁷   Ja hän karjaisi, tempaisi aseensa koholle ja sanoi: ”Tietä vapaudelle!” Ja hän lähti kohti tuota armeijaa; ja hän meni suoraan kohti keihäiden tiheikköä; ja päästessään sinne – sadat kiiltelevät keihäät olivat valmiit iskemään häneen, kun hän tuli; hän tempaisi kätensä pystyyn ja sanoi: ”Tietä vapaudelle!” Ja hän kaappasi sylillisen noita keihäitä ja syöksi ne rintaansa, ja jokainen noista sveitsiläissotilaista seurasi hänen takanaan. Hän mursi vihollisen rivistöt ja saatiin sellainen voitto, jollaista ei koskaan ennen ollut saatu.

Ja tänään, hänen nimensä voi mainita Sveitsissä, ja ihmisten silmät värjäytyvät kyynelistä, ja poskille nousee puna heidän sankarinsa takia. Minun mielestäni hän on ollut yksi suurimmista armeijaelämän sankareista. Mutta se on pikkujuttu, vain pikkujuttu; eräänä päivänä Aadamin pojat oli voitettu; laki, profeetat ja kaikki olivat epäonnistuneet; jokainen tekemämme lähestymisyritys oli epäonnistunut täysin. Ja tuolla puolen, kirkkaudessa, oli eräs, joka astui esiin, jota nimitettiin Jumalan Pojaksi, ja enkelit sanoivat: ”Mitä sinä aiot tehdä?”

Hän sanoi: ”Minä menen alas, ja annan elämäni; ja sillä tavalla minä lunastan nuo langenneet Aadamin pojat.”

²⁸   Ja Hän tuli Golgatalle, keihäiden tiheikköön. Hän kulki kuolemanvarjon laakson läpi, ja kaappasi jok’ikisen perkeleen keihään ja vetäisi sen omaan rintaansa, ja kutsui seurakuntaa ottamaan kaiken, mitä sillä oli ja tekemään kaiken, minkä voi. Ylistys Jumalalle, helluntaipäivänä lankesi humaus, kuin väkevän tuulispään ääni ylhäältä taivaasta ja varusti joka ihmisen aseilla.

Ja minä sanon tänään veljet, että jokainen ihminen – mitä sinulla sitten onkin, tehdään yhdessä kaikki, minkä vain voimme sillä, mitä meillä on ja taistellaan viimeiseen mieheen, koska vihollisen rivit ovat murtuneet. Kristus voitti saatanan, riisui häneltä kaiken, mitä hänellä oli eikä hän ole tänään enää muuta kuin petkuttaja. Kun hän sanoo teille, ettei meillä voi olla vanhanaikaista Pyhän Hengen vuodatusta, niin meillähän voi olla sellainen tänään, koska vihollisen rivit ovat murtuneet ja Jumala hallitsee ja vallitsee tänään; halleluja! Minä olen niin iloinen vanhanaikaisesta elävän Jumalan, Pyhän Hengen kokemuksesta.

²⁹   Miten tämä suurenmoinen Kristus-soturi mursi meille tien ja ajoi vihollisen pakoon; ja nuo veljet, helluntaipäivänä, kun numero 50… Viidessäkymmenessä on jotakin, mikä tuo riemujuhlan tullessaan; ja kun vihollisen rivit murrettiin silloin, ne kaadettiin esimerkiksi niin, että sinä ja minä voimme saada jälleen vanhanaikaisen helluntaiherätyksen.

Veljet ja sisaret, hetki on myöhäinen; on myöhäisempää kuin ajattelemmekaan. Kuten veli Moore sanoi kerran Suomessa, kun me olimme sodan jälkeen siellä pohjoisessa. Siellä työskenneltiin päivin ja öin; naiset pellolla haran kanssa; aikaa maan äestämiseen ei ollut; haraa vain piti vetää, jotta maa saatiin rikottua. Talvi oli tulossa ja he, pienet lapset työskentelivät päivin ja öin. Ja yöllä isän ja äidin edessä kannettiin lyhtyä, kun he vetivät haraa. Maanpinta piti saada rikottua niin hyvin kuin vain pystyi, että siemen saatiin sinne. Jos siementä ei olisi saatu maahan – lumi oli tulossa, ja talvi olisi saavuttanut heidät – ja he kaikki olisivat kuolleet seuraavana vuonna nälkään. Siemen piti saada maahan.

³⁰   Veljeni, sisareni, jos me emme saa maata rikotuksi pian, ja saa tätä Jumalan siementä maahan, millainen sadonkorjuusta tuleekaan? Meidän pitää saada uusi vanhanaikainen Pyhän Hengen vuodatus ja miesten ja naisten on palattava Jumalan tykö, tai tämä maa ja tämä seurakunta ja helluntailiike ovat mennyttä – ellemme me palaa siemeneen ja uudelleen Jumalan Sanaan ja vanhanaikaiseen herätykseen. Uskotteko te siihen tänään? Uskotteko te, että Jumala tulee antamaan vuodatuksen?

Voi tavaton! Minä tunnen tänään, sielussani johdatusta tehdä tämän ehdotuksen ihmisille: minä uskon, että jos jokainen tässä rakennuksessa vihkii elämänsä uudelleen Jumalalle, ja… kuten Herra käski Jaakobin pestä… hänen joukkonsa puhdistaa itsensä, ja ilmestyä Herran eteen; minä uskon, että jos me puhdistamme itsemme kaikesta pahasta ajattelusta, itsekkyydestämme, kaikesta panettelusta kaikista tämän elämän teoista, ja tulemme rohkeasti Jumalan valtaistuimen eteen, minä uskon, että vanhanaikainen herätys tulee puhkeamaan viipymättä täällä Angelustemppelissä niin, ettei se jää tähän yhteen viikkoon. Juuri niin; se vain jatkaa kulkuaan. Uskotteko te siihen?

³¹   Noustaanpa ylös hetkiseksi. Alttarikutsua ei voi tehdä tällaisessa paikassa; sille ei ole tilaa, mutta teidän sydämenne on alttari. Teidän sydämenne on paikka, jossa Jumala elää. Mahtaakohan täällä seistä yhtään ihmistä, joka ei ole vielä ottanut Pyhää Henkeä vastaan? Te olette kuulleet kaikista näistä tapahtuneista suurista asioista, mutta te ette vielä koskaan ole saaneet sitä. Nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen ja sanoisitte: ”Minä haluan Pyhän Hengen kasteen”? Nostaisitteko kätenne, kaikkialla täällä, parvilla, kaikkialla? Jumala teitä siunatkoon.

Kuinka moni täällä ei ole vielä ottanut vastaan Kristusta henkilökohtaisena vapahtajanaan – nostaisitteko kätenne? Oletteko riittävän huolissanne ikuisesta määränpäästänne niin, että nostatte kätenne Jumalan puoleen? Tekisittekö sen? Jumala teitä siunatkoon!

³²   Kuinka moni täällä on ottanut vastaan Pyhän Hengen ja haluaa vihkiä uudelleen elämänsä Kristukselle? Nostakaa kätenne. Herra teitä siunatkoon. Minä uskon, että Herran otollisen vuoden saarnaamisen jälkeen, kun helluntaina kokoonnuttiin temppeliin, ihmiset olivat uskovia; he olivat yhdessä paikassa, yksimielisinä; ja miten otollinen tämä kokous tänä iltapäivänä onkaan, kun uskovat, joka puolelta maata, ovat kokoontuneet taas temppeliin – kaikki, yhteen paikkaan, yksimielisinä. Millainen hetki Pyhän Hengen vuodatuksen laskeutumiselle keskuuteemme, se tuleekaan olemaan, kuultuamme näitä sanomia, jotka hetki sitten tuotiin esiin!

Jos Jumala antaa teille sanoman puhuttavaksi kielillä, tehkää se. Jos Jumala on antanut – antaa teidän hoidettavaksenne tulkita se, tehkää se. Jos Jumala antaa tehtäväksenne todistaa, tehkää se. Jos Jumala antaa teidän tehtäväksenne saarnata, tehkää se. Sen, mitä teillä on, antakaa mennä. Kristus mursi rivistöt, niin menkäämme ottamaan voitto Herran Jeesuksen Kristuksen hyväksi. Nostetaan kätemme Jumalan puoleen ja kiitetään ja ylistetään Häntä!

³³   Meidän taivaallinen Isämme; me kiitämme Sinua tänään Pyhän Hengen vuodatuksesta. Me odotamme Herra, suurenmoista kokousta; suurenmoista liikettä ihmisten keskellä. Minä pyydän Sinulta tänään, että suot nämä siunaukset, Jumala, ja tulkoot ihmiset kokemaan suurenmoisia yhdessäolon hetkiä …?… Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jumala kuule kansaasi …?…

Yleisö radioiden ääressä, teidän pitäisi olla täällä näkemässä nämä yli 5000 ihmistä kädet kohotettuina ja ylistämässä Herraa Jeesusta. Me vietämme vanhanaikaista riemujuhlaa. Tulkaa ja liittykää meihin, kaikki ylistävät Herraa, kiittävät tästä uudesta, vanhanajan uskonnosta; tässä nykyaikaisessa maailmassa, jossa elämme, kun ihmiset ovat vääristyneitä, heidän mielensä ajattelevat pahaa; nuorisorikollisuutta kasapäin joka puolella, silti kaiken sen keskellä, Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä, päivä toisensa jälkeen, ilta illan jälkeen, ja ainoastaan – juuri tänä iltapäivänä Angelustemppelissä, Pyhä Henki on täällä. Miten Jumala onkaan täällä siunaamassa kansaa!

Jos teidät on määrätty saamaan ja te todellakin haluatte sen… Mutta, teillä täytyy olla jano ja nälkä siihen ennen kuin te voitte saada sen; sillä Raamattu sanoo: ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”

³⁴   [Radio KSFG:n ilmoitus.] …ja Sinun valtakuntasi, taivaallinen Isä, kun me lopetamme radiolähetyksen, me rukoilemme, että Pyhä Henki syttyy tuleen täällä kaupungissa, ja kaikkialla maassamme ja tuo meille jälleen tuon vanhanaikaisen herätyksen niin, että Jumalan voima lankeaa kokouksiin. Paranna kaikki sairaat ja vaivatut kaikkialla, Herra, ja saa kunnia näistä jumalanpalveluksista, Jeesuksen nimen kautta…