57-0324 MIKSI JOTKUT IHMISET EIVÄT PYSTY PITÄMÄÄN KIINNI VOITOSTA
(Why Some People Can’t Keep The Victory)
Oakland, California, USA, 24.3.1957

¹       …ja me keskustelimme siitä, että lähtisimme joko tiistai-iltana tai keskiviikkoaamuna aloittaaksemme Wichitasta, Kansasista perjantaina. Minä kerroin heille, etten päässyt pohjoiseen lumen takia. Ja me ajattelimme kuulevamme tuon laulun, joka alkaa: ”Usko ainoastaan.” Minä katsoin kaveria ja sanoin: ”Valtakunta valtakunnan jälkeen, kansat ovat eri kielillä kutsuneet minut lavalle viimeisten kymmenen, tai useamman vuoden aikana.” Ja minä sanoin: ”Kun… jos minä kuolen, ennen kuin Herra Jeesus tulee, on päätetty, että kun minut pannaan maahan, ihmiset seisovat ja laulavat: ”Usko ainoastaan”, kun minä olen menossa maan poveen. Minä sanoin: ”Toivon, että kun, jos minä pääsen taivaaseen, että me laulaisimme sitä, kun me pääsemme sinne, poisnukkuneiden kanssa.” Sillä se, mihin minä todella uskon, on Jeesus Kristus.

²       Siis, olemme… Nenäliinat ja sellaiset, joiden puolesta rukoillaan… Se on suurenmoinen uskon osoitus; on niin monia asioita, jotka minä voisin mainita, jotka olisivat… Isompi osa minun palvelustehtävästäni, melkein, on näiden nenäliinojen ja muiden lähettämistä, koska minä tapaan monia ihmisiä; ja minulla on… Se on tullut sanotuksi monia kertoja: ”Veli Branham, veli Roberts, tai veli Allen, tai joku noista muista miehistä rukoilevat 500:n puolesta, kun sinä otat kolme – neljä.” No, sehän on ehkä totta; mutta siis, he tekevät sitä, mitä Jumala käskee heidän tehdä, ja minä teen sitä, mitä Jumala käskee minun tehdä. Niinpä minä… Minun palvelustehtäväni on vähän erilainen. Mutta, minä saan kontaktin moniin ihmisiin näiden nenäliinojen, ja liinojen ja pienien kangaspalojen kautta. Ja voitte kernaasti lähettää niitä kotiini milloin vain, jos haluatte, vain: ”Jeffersonville, Indiana, Post Office Box 325; mutta jos laitatte vain Jeffersonville, se tulee kyllä minulle. Ja sitten… Meille on ilo… ja me lähetämme – oi tuhansia niitä viikoittain, ja kaikkialle maailmaan. Ja on ollut menestys, saada ihmiset uskomaan ja uskomaan Jumalaan, jotta he parantuisivat.

³       Ja nyt, me rukoilemme näiden päällä ennen kun lähdemme pois, tänä iltapäivänä, niin te voitte saada ne. Mutta, jos te ette sattuneet panemaan sellaista tänne, kirjoittakaa minulle kotiin. Sellainen lähetetään teille täysin veloituksetta. Ei tule – mistään, mitä meillä on ei tule maksua, ei mistään. Meillä on joitain kirjoja; kaverit kertoivat minulle muutama hetki sitten, että suunnilleen puolikas laatikollinen jäi maanantaille… Me emme myy niitä sunnuntaisin. Ja on kuvia – niitä on joitakin jäljellä maanantaille ja tiistaille; ja sitten… Me ostamme niitä niiltä, jotka painavat niitä; ja me annamme ne 40 senttiä halvemmalla kuin ostamme. Tuokaa ne… Ihmisillä ei ole rahaa, ja he haluavat niitä silti; me annamme niitä heille joka tapauksessa. Jumala hyvittää sen jollakin tavalla. Siis, hintaa ei ole, eikä mitään. Pyytäkää kirjeitse mitä vain, tai mitä vain, millä me voimme auttaa teitä tekemään elämästänne vähän parempaa, tekemään koetuksista vähän helpompia. Sitä minä olen täällä tekemässä. Minä olen täällä tekemässä sitä.

⁴       Minä toivoisin voivani lähteä jokaisen teistä kanssa kotiin, ja keskustella hetkisen. Sen minä haluaisin tehdä, mutta minä en voi tehdä niin. En vain voi, mutta olen varma, että te ymmärrätte sen. Niinpä on yksi asia, jonka te voitte kaikki tehdä minun hyväkseni; se on: rukoilla puolestani, koska se on asia, jota minä tarvitsen enemmän kuin mitään mitä tiedän – rukous.

    Ääneni on tosi käheä, ja olen ollut reisussa niin kauan, kuten sanoin, neljä kuukautta nyt tuskin yhtäkään vapaailtaa, menossa koko ajan, saarnannut, rukoillut sairaitten puolesta. Ja se on… Sitten voi todella puhua, millaista on, kun on saarnannut niin kauan. Te voitte kuvitella, ja sitten parantamiskokoukset ovat minulle kaksi kertaa niin raskaita, kuin mitä saarnaaminen on.

⁵       Niinpä, tänä iltapäivänä jos Herra suo, me olemme valinneet pikku aiheen vain jutellaksemme ihmisten kanssa hetken. Ja sitten, parantamiskokoukset alkavat taas huomenna ja sitä rataa. Me emme tiedä, mitä meidän Herramme tulee tekemään. Hän saattaa ehkä tulla tänä iltapäivänä ja pitää mahtavimman parantamiskokouksen, mitä meillä on koskaan ollut. Sitä ei tiedä. Hän vain – Hän toimii omalla tavallaan; me vain yritämme seurata Hänen johdatustaan.

⁶       Ja nyt, ennen kuin avaamme Hänen siunatun Sanansa niin, että asetamme…?… lukeaksemme, puhukaamme, Hänelle hetki rukoillen, kun painamme päämme. Meidän siunattu taivaallinen Isämme; me kiitämme sinua tästä etuoikeudesta saada tulla tälle ihanalle, suurelle areenalle, tänä iltapäivänä; katos päämme päällä, ja kokoontua sinun Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä. Ja tietoisina siitä, että näinä pimeinä ja pelottavina aikoina, joita me elämme; aikakauden lopussa, että on yhä tuhansia ihmisiä, jotka uskovat sinuun, ja odottavat pikaista tuloasi. Je meistä tuntuu tänään, täällä on valittuja, Oaklandin ja sen ympäristön parhaimmistoa, jotka ovat kokoontuneet kaikkialta yhteen tänne, tänä iltapäivänä. He ovat tulleet yhtä ainoaa tarkoitusta varten: kuulemaan Jumalan Sanaa, ja olemaan keskinäisessä yhteydessä sen äärellä.

⁷       Ja me rukoilemme nöyrästi, Isämme, että ottaisit omiin käsiisi tämän kokouksen, hallintaasi, ja saisit kunnian itsellesi. Pyhitä tämä ääni, jonka pitää puhua; se on todella kokonaan sinun; siinä kaikki, mitä minulla on, mutta minä annan sen sinulle; ja pyhitä ne korvat, jotka kuulevat, ja ottakoot jokainen sydän vastaan; ja ettei sitä ajateltaisi ihmisen sanomana, vaan Jumalalta tulevana; sillä me kuuntelemme ja odotamme kuulevamme kaiken, mitä vain voimme opastukseksi, että me voisimme seistä sinun edessäsi pyhinä ja tahrattomina sillä hetkellä, joka lähestyy kovaa vauhtia. Me pyydämme tätä siunausta Kristuksen nimessä. Aamen.       

⁸       Hesekielin kirjassa, 36. luvussa ja 26:ssa jakeessa, minä luen… pätkän [jokin profetia tuodaan esiin.] Aamen. Kiitos Jumalalle tästä sanasta. Ja se saa meidät aina rohkaistumaan. Nyt, me lauloimme ennen tätä laulua: ”Rohkaistukaamme kaikki, sillä meitä ei ole jätetty yksin.” Niin se on. Herra on täällä. Me uskomme siihen.

 Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle. Hesekiel 36. luku, ja 26. ja 27. jakeet.

Nyt, me haluaisimme puhua tänä iltapäivänä tästä mahtavasta profeetasta Hesekielistä ja hänen profetiastaan. Ja nyt, tehän tiedätte, että Raamatun profeettoja pidettiin Jumalan kotkina.

⁹       Ja siis, kun tutkitaan luontoa se – minä näen, missä Jumalan suuri viisaus ilmeni, oi siinä, miten Hän antoi minun ymmärtää luonnollisia asioita, ja niinpä, ilman koulutusta, minä kykenin ehkä ymmärtämään yliluonnollisuutta. Sillä kaikki asiat yliluonnollisuudessa – siis luonnossa, ovat esikuvia yliluonnollisista. Minä en tiedä, ymmärsittekö te sen vai ette, mutta se on totta. Kaikki maan päällä on tehty jostakin yläpuolelta tulevasta. Ja esikuvat ja sen semmoiset, ovat varjoja. Meidän oma varjomme täällä maan päällä on… Se, mitä me olemme nyt, on vain esikuva siitä, mitä me tulemme olemaan siinä mahtavassa ylösnousemuksessa, kun kaikki synti ja sairaus ja surut ja kuolema ovat mennyttä.

¹⁰   Ja kotka oli profeetan esikuva. Siis, kotka on mahtava lintu. Yksi surullisimmista näyistä, mitä minä olen nähnyt, oli Cincinnatin eläintarhassa. Minun poikani sanoin minulle hetki sitten, että täällä on sellainen, tuolla järven toisella puolella, ja jonkinlainen pieni paikka, jossa on eläimiä, niin kuin pikku eläintarha. Enkä minä edes halunnut nähdä sitä. Jos mitä minä vihaan nähdä, on jokin, mikä on suljettu häkkiin; ja minä vihaan nähdä häkkiin suljettuna kristittyjä. Jos sinä anna kanarialinnullesi kaikkea niin oikeaoppista ruokaa kuin vain pystyt, ja pidät sen häkissä, mitä hyötyä siitä sille on – annat sille hyvää ruokaa, luot sille vahvat siivet, ellet anna sille tilaa lentää? Siis, juuri sillä tavalla minusta kristityt on vangittu. Meidän pitäisi olla vapaita. Jos me tutkimme Sanaa, ja uskomme Sanaa, se suo meille tilaa. Varmasti. Lähdetään ulos, ja aletaan liikkua; harjoitetaan uskoamme.

¹¹   Sitten, minä kiinnitin huomioni, tähän suureen, mahtavaan lintuun, kotkaan, ja kuinka se lähti isoille siivilleen ja hakkasi itseään häkkiä vasten, ja se tipahti alas ja katsoi taivasta; ja se hakkasi taas niin, että kaikki siipien sulat olivat lähteneet ja sen pää oli aivan mukiloitu, ja se makasi selällään. Kun se osui noihin paksuihin kaltereihin ja lennähti taaksepäin, se katsoi ylöspäin; sen silmät, aivan uuvuksissa, katsoi kohti taivasta, koska se on taivaallinen lintu. Se kykenee lentämään korkeammalle kuin mikään muu olemassa oleva lintu. Siis, haukka ei vedä sille vertoja mitenkään. Mikään lintu maan päällä, ei kykene lentämään kotkan mukana; se kulkee korkealla ilmassa; mikään muu lintu ei kestä siellä; sitä ei ole rakennettu tuollaisia korkeuksia varten; se kuolisi jos se menisi niin ylös. Ilma on siellä niin ohutta – se ei pysty hengittämään sitä; se kuolisi ja tipahtaisi maahan. Mutta, kotka on luotu kohoamaan taivaan korkeuksiin.

¹²   Siis, jos te ymmärrätte, mitä minä tarkoitan tänä iltapäivänä, minä haluan tämän olevan oppitunti ihmisille, siten kuin Herra antaa minun puhua. Nähkääs, ”lahjoja on ilman parannuksentekoa” [Room. 11:29]. Me tarvitsemme matkijalintuja; me tarvitsemme peukaloisia; me tarvitsemme kaikkia lintuja ja kotkia. Mutta kotka ei voi itselleen mitään, koska se on kotka; Jumala teki siitä kotkan; eikä millään muulla linnulla ole tarvetta lähteä sen mukaan, koska vain se kykenee menemään niin korkealle; eikä kotka taas pysty olemaan niin vikkelä ja taitava kuin kolibri. Mutta, kaikella on paikkansa. Kaikilla lahjoilla on seurakunnassa paikkansa; juuri, koska yksi on kotka, ja toinen on jotakin muuta, ja joku jotakin muuta – Jumalan suurenmoisessa taloudessa, kaikki toimii yhteiseksi parhaaksi – kaikki. Mutt siis, jos kolibri yrittäisi olla kotka, se tuhoaisi itsensä, ja jos kotka yrittäisi olla kolibri, se tuhoaisi itsensä; näettekö? Ja jos kyyhkynen yrittäisi olla varis, se kuolisi; näettekö? Ja varis ei voi olla kyyhkynen. Siinä se on. Me olemme erilaisia, ja Jumala on luonut meidät siten.

¹³   Mutta kotka… Me puhumme siitä nyt. Jumala vertasi profeettojaan kotkiin. Siis, syy siihen, että vertasi, on se, että mitä korkeammalle mennään, sitä kauemmaksi näkee. Jos te pääsisitte riittävän korkealla maan yläpuolelle, te näkisitte maapallon pyöreyden. Ja mitä korkeammalle mennään, sitä pitemmälle näkee. Ja Jumalalla oli omat profeettansa Vanhassa testamentissa, jotka: ”Jumala puhui monesti, ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja minä… Ja kuten Vanhan testamentin profeetat nousivat korkeuksiin Hengen kautta, todella korkealle, he kykenivät katsomaan kaukaisuuteen ja näkemään asioita, jotka olivat tulossa. Jumala nosti heidät ylös.

Ja siis, jos kotka voi nousta niin korkealle, ja sen silmät eivät olisi sen lentokyvyn tasolla, niin silloin siitä ei olisi sille mitään hyötyä – jos se päästyään sinne ylös, olisikin sokea. Mutta sen silmät on tehty vastaamaan sen muuta ruumista. Ja kun, se pääsee ylös, se näkee, ja se pystyy katsomaan todella kauas.

¹⁴   Ja Vanhan testamentin profeetta nousi Hengessä ja nousi korkealle ilmaan, ja näki asioita, jotka tulisivat tapahtumaan. Ja Hesekiel oli yksi Jumalan kotkista – Hänen profeetoistaan. Ja se pääsi korkealle ja pystyi näkemään kauas, ja pystyi  näkemään jopa meidän aikaamme saakka. Suunnilleen 2500 vuoden päähän, hän pystyi näkemään noustuaan ylös Jumalan Hengessä. Ja hän näki tämän ajan, jossa me nyt elämme, ja siksi hän pystyi kirjoittamaan siitä; ja me voimme seurata sitä, mitä tapahtuu. Siitä, mitä Raamatun profeetat sanoivat, tulee joka sana toteutumaan. Joskus me… Joskus meidän on vaikea uskoa sitä, mutta Jumala toteuttaa sen joka tapauksessa, koska kyse on Hänen Sanastaan. Ja Hän on kaikki viisaus; Hän on ääretön; Hän ymmärtää – Hän tietää, mitä on ollut, ja mitä tulee olemaan. Siksi, Hän kykeni määräämään edeltä saadakseen kaiken toimimaan Hänen hyväkseen.

¹⁵   Siis, ihmisellä on moraalinen toimintavapaus [/vapaa tahto] eikä hän voi… Jumala ei voi vain ottaa ihmistä ja sanoa: ”Siis, minä panen sinut tekemään tämän. Minä teen sinusta kadotetun ihmisen; minä teen sinusta pelastetun ihmisen.” Se ei olisi Jumalan luonteelle ominaista. Ei. Hän ei halua, että yksikään joutuu kadotukseen, vaan Hän haluaa, että kaikki kääntyisivät.” [2. Piet. 3:9] Mutta, jos Hän olisi… Kun Hän on ääretön, Hän tiesi kaiken alusta alkaen, kuka joutuisi kadotukseen, ja kuka ei joutuisi kadotukseen, koska Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Siis, Hän ei haluaisi, että asiat olisivat sillä lailla; Hän haluaisi, että kaikki palaisivat Hänen luoksensa, mutta Hän tietää, kuka palaa, kuka ei. Niinpä, siksi, Hän kykeni, ennalta tietämisen kautta; Hän kykenee saamaan kaiken toimimaan täydellisesti Hänen suunnitelmansa mukaisesti. Oi, ettekö te olekin iloisia sellaisesta Isästä?

¹⁶   Ajatelkaapa, jokainen teistä täällä, tänään, jonka nimi on Karitsan elämänkirjassa – te ette ole panneet sitä sinne, eikä teidän seurakuntanne ole pannut sitä sinne, vaan Jumala on pannut sen sinne. Ja milloin Jumala teki sen? Se on kirjoitettuna Karitsan verellä. Kuinka moni uskoo sen? Maailmassa ei ole riittävästi musteenpoistoainetta, tai mitä se onkin, poistamaan sitä sieltä. Katsokaa; Jumala pani teidän nimenne Elämän kirjaan ennen maailman perustamista, sanoo Raamattu. Me emme ole todellakaan mitään. Sinulla ei ole ollut koskaan mitään tekemistä koko asian kanssa; Jumala itse teki sen, kun maailma perustettiin, kun Hän teurasti Karitsan. Hän tiesi edeltätietämisen kautta, että Kristus tulisi olemaan täällä ja Häntä nimitettiin Jumalan Karitsaksi, joka oli teurastettu maailman perustamisesta asti. Ja peto tulee petkuttamaan kaikkia, jotka ovat maan päällä, joiden nimi ei ole ollut kirjoitettuna Karitsan elämän kirjassa maailman perustamisesta lähtien.

¹⁷   Minä toivoisin, että te helluntailaiset tajuaisitte sen. Se on yksi asia, joka teiltä puuttuu. Se juuri aiheuttaa teille pelkoa ja ongelmia. Oi, te sanotte: ”Veli Branham; ikävä kyllä sinähän menet liian pitkälle tuon ikuisen varmuuden ja kaiken kanssa.” Voi ei, sitä teidän ei tarvitse pelätä, jos te pidätte sydämenne Raamatussa, niin ei tapahdu. Näin on. Kyse on Jumalan Sanasta.

Ja eräs mies sanoi: ”Siis, minä olen pelastettu. Minä teen sitä, mitä… ” Minäkin teen aina sitä, mitä haluan; ja jos minä tiedän motiivini olevan väärä, silloin on parasta palata alttarille. Koska Jumala on minussa, minä haluan tehdä ainoastaan niitä asioita, jotka miellyttävät Jumalaa. Ihmisen mielenlaatu on se, mikä saa hänet tekemään sitä, mitä hän tekee. Sitä on mielenlaatu [/luonto].

¹⁸   Ja Jumala tunsi alussa jokaisen henkilön, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä. Hän tunsi jokaisen kärpäsen, jokaisen kirpun, kaiken, mikä koskaan tulisi olemaan olemassa. Hän on ääretön ja Hän tiesi kaiken. Ja niinpä, se ajankohta, jolloin meidän nimemme oli Karitsan elämän kirjassa; ne pantiin siihen ennen maailman perustamista.

Ja evankeliumi, jota saarnataan, ei ole itse asiassa mitään muuta kuin, kaikkien kalojen nuottaamista järvestä, kuten Jeesus sanoi. ”Taivasten valtakunta on… ” Sinä sanot: ”No mitä järkeä saarnaamisessa sitten on?” Saarnaajalla on oma osuutensa. Hänellä on… ”taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka heitettiin mereen ja joka vedettiin takaisin.” Siis, siinä järvessä on niin monia kaloja, ja kun viimeinen on tullut esiin, juttu on ohi. Siis, saarnaaja – hän vain heittää verkon; hän vetää… tuossa suuressa verkossa – Raamattu opettaa – se tuo kaikenlaista; se tuo vesihämähäkkejä, sammakoita, käärmeitä, liskoja, kilpikonnia, nuijapäitä ja kaloja. Siis, minun asiani ei ole määrätä tai tuomita, sanoa, mitkä ovat kaloja ja mitkä nuijapäitä; mutta jos te tarkkailette niitä, jos tarkkailette niitä, niiden luonto osoittaa, mitä ne ovat. Näin asia on. Näin asia ehdottomasti on.

¹⁹   Tarkkailkaa miten evankeliumi etenee; monia kerääntyy alttarin ympärille; toki, verkko tuo heitä; ja hetki vain, niin heistä on tullut ”veli Kilpikonna” joka pistää päänsä esiin ja sanoo: ”En minä alun perinkään uskonut.” Hän oli kilpikonna jo alun perin; siinä kaikki.

Ja käärme sanoo: ”Siis, tuossa hihhulimeiningissä on kyllä jotain, mitä minä en kestä.” Käärme – alun alkaenkin. Näin on. Ja tuo ”vanha” vesihämähäkki aloittaa: ”plop, plop, plop, klunk, klunk, klunk, ja lähtee takaisin – se oli sitä, jo alun pitäen. Kun verkko tuli niiden päälle, ne olivat sitä; se pitää ehdottomasti paikkansa; mutta, kala oli kala, kun verkko tuli senkin päälle. Me nuottaamme kalaa; Jumala on se, joka päättää [/ratkaisee].

²⁰   Ja se on… Jos tämä – tämä kristillinen uskonto aikoo tukeutua tiukasti järkiperäisiin kykyihin, niin silloin me emme tarvitse Pyhää Henkeä. Pitää paikkansa; jos kristillinen usko perustuisi koulutuksellisiin ohjelmiin, kirkkokuntiin ja niin edelleen, ja suurien rakennusten rakentamiseen ja mitä meillä nykyään onkin, niin me emme silloin tarvitse Pyhää Henkeä pyörittämään seurakuntaa. Juuri niin. Se on siinä tapauksessa paras ohjelma, mitä me voimme toteuttaa. Otetaan jokainen ihminen, joka vain pystyy perustamaan kirkkokunnan – tehdään sitten niin. Pannaan pystyyn niin suuria rukoushuoneita, kuin vain voimme; hankitaan mahdollisimman fiksuja saarnaajia; hankitaan miehiä, joilla on korkeimmat oppiarvot; savustetaan köyhät kadulle ja sitä rataa, ja otetaan tilalle niin hyvin pukeutuneita ja parhaassa henkisessä vireessä olevaa väkeä kuin mahdollista – parhaita, mitä älyllisyyteen tulee, mikäli se on sitä, millä seurakuntaa pyöritetään: älyllisyydellä.

²¹   Mutta, veli, tämä suurenmoinen, uusi Henki, josta me puhumme, tätä suurta uutta seurakuntaa, jonka Hesekiel näki täällä, ei tultaisi pyörittämään älyllisyydellä. Sitä tulisi vetämään Pyhä Henki; ja sitten, jos Pyhä Henki pyörittäisi seurakuntaa, me emme tarvitsisi niin paljon vouhottamista kirkkokunnista, ja älyköistä, jotka sanovan: ”Aamen”, ja jotka ovat kauneimpia ja pukeutuvat parhaiten. Sitä me emme tarvitse.

Siis, tehkäämme niin kuin Jeesus käski meidän tehdä. Mennään kaduille ja syrjäkujille, ja annetaan raajarikkoisten, ontuvien, sokeiden, köyhien ja jos minkä, ja otetaan heidät mukaan. Sillä suuri illallinen tullaan valmistamaan lähitulevaisuudessa; me tarvitsemme sitä. Sen tyyppistä uskontoa me tarvitsemme; sitten me ihmettelemme, miten me saavutamme sen.

²²   Siis, meidän ei koskaan käsketty tuottamaan hedelmää; eihän toki; Jumala ei ole todellakaan sanonut, että tuottaisimme hedelmää. Me kannamme hedelmää; ja tuottamisella ja kantamisella on aikamoinen ero. Siis, me tuotamme sivistystä; me tuotamme psykologiaa; me tuotamme älyllisyyttä ulkokohtaisessa muodossa. Mutta kantaa hedelmää – sen pitää tulla sisäpuolelta ulos. Me yritämme sutata ulkopuolta, mutta Jumalan seurakuntaa ei rakenneta sillä tavalla; se tapahtuu sisältä ulospäin. Omena ei tule ulkoapäin puuhun; se tulee sisältä ulos. Puun elämä osoittaa, mikä se on; ja niistä hedelmistä, joita se kantaa, se tunnetaan.

Ja seurakunta tunnetaan nykyään… Se on saanut ulkoisia älyllisiä seminaarikokemuksia; hiotuimpia oppineita, mitä meillä koskaan on ollut. Ja saarnastuolit ovat voimattomampia kuin minään muuna aikana. Näin asia on. Se johtuu siitä, että seurakuntaa yritetään hallita älyllisesti. Jumalan ohjelma ei ole sellainen; ei Jumala niin sitä tarkoittanut.

Siis, kuunnelkaapa; te sanotte: ”Mitä me voimme tehdä, veli Branham? Miten se tehdään?” Minä sanoin tänään iltapäivällä, että tulisin puhumaan aiheesta: ”Miksi jotkut eivät pysty säilyttämään voittoa.”

²³   Siis, huomatkaa; siis, seurakunta ei tarvitse kiillottamista. Se ei tarvitse kasvojenkohotusta. Se tarvitsee syntymän. Se tarvitsee kääntymistä. Jotakin pitää tapahtua; ei, että vahvistetaan rajojamme, ei, että hankitaan uusia jäseniä: herätys ei ole uusien jäsenien hankkimista. Herätys on sen herättämistä, mitä meillä jo on. Juuri sitä me niin kipeästi tarvitsemme.

²⁴   Jokin aika sitten, Chicagossa, minä seisoin tuon kuuluisan suuren, Michiganjärven rannalla. Ja minä näin, kuinka nuo aallot hyppivät ja pomppivat; ja minä ajattelin: ”Voi tavaton, tuolla järvellä on tänään herätys.” Ja minä seisoin siinä; ja minun kanssani seisoi joitakuita.

He sanoivat: ”Anteeksi, veli Branham?”

Minä sanoin: ”Tuolla järvellä on herätys.”

”No mutta, mitä sinä herätyksellä tarkoitat”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Katsokaa, kuinka se hyppelee ja pomppii ja hakkaa aaltojaan sinne tänne ja iskee niitä toisiaan vasten – todella ilakoi.

Ja hän sanoi: ”Siis, mitä tarkoitat – että herätyskö?”

Minä sanoin: ”Sillä on riemun aika; mutta muistakaa, siinä ei ole pisaraakaan enempää vettä kun se pomppii, kuin silloin, kun se on aloillaan”, minä sanoin. Niin se on.

Siis, meidän hyppimisemme ja huutamisemme ja Jumalan ylistys on hienoa, jos meillä on sama määrä vettä jäljellä, kun me tulemme takaisin maan pinnalle. Näin on. Seurakunta ei rakennu riemuitsemisen ja kuplatanssin varaan, vaan se on rakennettu Pyhän Hengen kasteen varaan; Jumalan rakkauden.

²⁵   ”No”, sinä sanot, ”mitä hyvää herätys sitten saa aikaan?” Mikäli huomasitte, joka kerran, kun meressä on herätys – tai siis järvessä, se kirnuaa edes takaisin – se tekee sen heittääkseen roskat pois. Kun herätyksestä on selvitty, kaikki roska lepää rantapenkalla. Se puhdistaa itsensä herätyksessä; ja Jumala tietää, että elävän Jumalan seurakunta tarvitsee herätystä, mutta iso osa sen hölynpölystä pitää tulla myllätyksi pois. Näin asia on.

Mikä herätyksen saa aikaan? Mikä saa järven myllertämään? Se, että alkaa tuulla. Pitää paikkansa. Taivaasta tulee tuuli ja saa herätyksen aikaan; se saa aikaan seurakunnan. Kun ”väkevä tuulispää” tuli kerran taivaasta helluntain herätys syttyi. Sitä me tarvitsemme tänään – lisää väkevää tuulispäätä helluntaiseurakuntaan, että se pääsee eroon näistä mitättömistä ismeistä ja erimielisyyksistä niin, että Jumalan rakkaus saa oikeuden kulkea. Kaikki roska heitetään pois rantapenkoille ja puhdistetaan se perusteellisesti ja aloitetaan alusta.

²⁶   Raamatun aikoina, kun kullan hakkaaja oli… Kulta, ennen kuin oli sulattoja, niin hakkaaja hakkasi sitä, käänsi ympäri, hakkasi niin että kuona saatiin siitä pois. Ja se, mistä hän tiesi, että siitä oli tullut hyvää kultaa, että kaikki pyriitti ja katinkulta ja niin edelleen oli tullut hakatuksi pois, hakkaaja näki oman peilikuvansa siinä. Silloin hän tiesi sen olevan puhdasta. Kuunnelkaapa rakkaat ystäväni, tänään, kun Pyhä Henki – joka on se hakkaaja, hakkaa seurakuntaa evankeliumilla niin kauan, että se näkee Jeesuksen Kristuksen peilikuvan siitä; silloin se on jälleen puhdas. Pitää paikkansa; mutta meissä on vielä aivan liikaa pyriittiä ja kuparia ja muita aineita. Se pitää ottaa pois ja ainoastaan Hakkaaja voi tehdä sen. Herätys on sitä, mitä me tarvitsemme.

²⁷   Siis, tästä upouudesta Pyhän Hengen kasteesta ei voi viedä viestiä kuivalle, muodolliselle uskontunnustukselliselle seurakunnalle. Ei yksinkertaisesti vain voi. Ja nyt… Siis, muistakaa, minä rakastan teitä koko sydämestäni ja toivon, että Jumala tekee asian teille tiettäväksi; mutta, minulla on kotona pieni poika, joka täyttää pian kaksi vuotta. Jos minä näen hänen tekevän jotakin väärää, enkä oikaisisi häntä, minä en rakastaisi häntä. Niin se on. Te, teidän lastanne…

Ja minä haluan sanoa tämän; että tämä meidän seurakuntamme mahtava liike on jakautunut kahteen ryhmäkuntaan; toisesta on tulossa jäykkä ja muodollinen ja älyllinen; toinen on menossa päistikkaa toisen ääripään syvyyksiin. Se on täsmälleen totuus, veli. Näin on. Menee päistikkaa fanaattiselle puolelle… Keskitietä ei ole.

²⁸   Minä sanoin tästä hiljattain, ja eräs minun hyvä ystäväni, Roy Weed, Indianan osavaltion Assemblies of Godin vanhin [/presbyteeri], hän sanoi: ”Siis, tuohan ei ole eettisesti oikein; mies, joka kulkee keskitietä, tulee yliajetuksi.” Minä vastasin hänelle: ”Mutta, kuuntelehan, rakas veli, sinä ajattelet niin kovasti maailman asioita, että sinä voit ainoastaan arvostella asioita sen perusteella, miltä ne näyttävät.”

Tämä on yksisuuntainen katu. Kukaan ei tule takaisinpäin; sinä joko menet eteenpäin tai menet hunningolle. Niin se on. Joko toiseen tai toiseen suuntaan, joko sinusta tulee jäykkä, muodollinen, menet toiseen äärilaitaan, tai sitten jatkat Kristuksen kanssa. Sinä et voi kääntyä ja palata takaisin; paluuta ei ole. Sinä liikut joka tapauksessa; paluuta kummastakaan ei ole.

²⁹   Siis, katsohan, ystävä, me tarvitsemme uuden, todella vihkiytyneiden ihmisten porukan; sitä me tarvitsemme. Siis, tämän päivän sanoma, jos me voisimme… Jos presidentti tulisi tähän kaupunkiin, hän saattaisi sanoa viitisen sanaa jostakin; ”Teidän pitää repiä tämä järvi täältä pois”, tai jotakin sen tapaista, ja ihmiset alkaisivat valuttaa vettä järvestä siitä syystä, että presidentti sanoi niin. ”Tänne pitää tehdä alikulkutunneli”, tai jotakin sen tapaista. Ihmisten pitäisi tehdä niin, ainoastaan siksi, että presidentti sanoi niin.

Mutta, veljet, me luemme tänään kirjaa, joka on mahtavampi kuin minkään presidentin sana. Se on… Se, että presidenttimme huolehtii… Minä rakastan meidän presidenttiämme, minusta hän on hieno mies. Hän tekee sen kaltaisia asioita, vaan – siis kansallisia juttuja. Mutta se, mistä minä puhun; minä en puhu kaupungin virkamiehille kaupungin asioista huolehtimisesta, minä puhun Jumalan seurakunnalle, Jumalan Sanan kautta. Tähän me tarvitsemme muutoksen.

³⁰   Siis, sanoma tuskin menee perille edes vanhanmallisille uskoville. Jeesus puhui siitä kauan sitten Raamatussa; Hän sanoi: ”Uutta viiniä ei voi panna vanhoihin leileihin.” Minä olen usein miettinyt, mitä Hän tarkoitti; mitä meidän Herramme tarkoitti, kun sanoi: ”Pantaisiinko uutta viiniä vanhoihin leileihin [pulloihin]?” No, minä ajattelin, että mitä merkitystä sillä on; koska nykyään meillä on vain lasisia ”leilejä”; ja sillä, onko se uusi vai vanha, ei ole mitään merkitystä. Mutta, kun kävin itämailla – orientissa, huomasin, että sen ajan pullot oli tehty eläinten nahasta; ja sitten, kun eläimen nahka oli tuoretta, ja uusi nahka oli… tai kun se vanheni ja kuivui ja kovettui, ja jos otettiin uutta, vähänkäynyttä viiniä, jossa vielä oli ”elämän itu” ja pantiin sitä niihin; ja kun se alkoi käydä, no, vanhat pullothan ovat niin kovia ja jäykkiä, tapahtui purkaus. Se ei kyennyt pitämään sitä sisällään, ja se repesi. Ja te… Viini tuhoutui ja pullo tuhoutui.

³¹   Siis, sillä tavalla asiat ovat tänään. Tätä uutta taivaassa syntynyttä, helluntailaista viiniä ei voi ottaa, ja sekoittaa noiden vanhanaikaisten kaikenlaisten kaavoihinsa kangistuneiden piintyneiden uskomusten kanssa. No, jos sen tekee ja menee saarnaamaan Pyhän Hengen kastetta, jumalallista parantamista, ja ihmeitä ja merkkejä, tuo vanha nahka yrittää venyä, ja sitten hajoaa: ”Ihmeiden aika on ohi; minä en kestä tätä enää yhtään; en edes tätä saarnaa loppuun.” ”Bäng” ja ulos ovesta. Niin se on. Ei sitä voi tehdä. Mutta, uutta helluntaiviiniä varten täytyy olla uusia pulloja; näin, ja uusi leili on uutta nahkaa – siinä on vielä eläimen rasvaa, ja se uusi nahka venyy. Ja kun, alkaa saarnata Pyhän Hengen kastetta, Jumalan rakkautta, jumalallista parantumista, ihmeitä ja merkkejä, uusi nahka… Kun Raamattu sanoo: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”, uusi nahka sanoo: ”Aamen!” Pitää paikkansa. Se venyy.

Vanha nahka sanoo: ”Tohtori Jones ei – ei opeta tuolla tavalla.” Näettekö? Siinä sitä ollaan. Eroa on. Me tarvitsemme tänään todellakin uusia helluntailaisia vuotia. Juuri niin. Saarnataksensa helluntain sanomaa…

³²   Siis, helluntai ei ole teidän seurakuntanne, siis, helluntai on kokemus. Se ei ole kirkkokunta; helluntai on jotakin, mitä te otatte vastaan [/saatte]. Pitää paikkansa. Se on yhtä hyvin metodisteja, baptisteja, luterilaisia kuin helluntailaisia varten, ja joskus vielä enemmänkin kuin niille, jotka nimittävät itseään helluntailaisiksi. Juuri niin. Kyse on kokemuksesta, silloin, kun te pystytte ottamaan sen vastaan. Oi, kun tuo uusi elämä alkaa toimia, ja te luette Raamattua, joka sanoo: ”Minä olen Herra, joka parannan sinun sairautesi.”

Silloin uusi nahka, kun elämä alkaa astua sisään, venyy ja sanoo: ”Aamen, minä uskon, Herra!”

³³   Mutta, siis, jos teidän mieliinne on iskostunut kaikki tämä palsamointiaine, jota teihin on pumpattu, niin ensimmäinen asia, siis, no… Siis, minä olen aina ollut pahoillani kuolleen ihmisen puolesta. Minä käyn joskus ruumishuoneilla ja katselen; minusta ihminen on kuollut, kun hänet viedään sinne, ja sitten häneen ruiskutetaan nestettä, että hän varmasti pysyy kuolleena. Ja sillä tavalla asiat ovat joissakin näistä ympäri Amerikkaa olevissa seurakunnissa. Ne ovat alun perinkin kuolleita, ja kun, te menette sinne, teidät pumpataan täyteen jotakin heidän surkeaa älyllistä palsamointiainettaan, ja varmistetaan, että te pysytte samanlaisena.

Se, mitä me tarvitsemme tänään, on vanhanaikainen Pyhän Hengen helluntailainen voima. Näin asia on. Meidän pitää saada kasvavaa tuskaa, minkä takia meidän on kurotettava kohti Herraa. Siis, minä en halua pitää kouristuksenomaisesti kiinni sellaisesta paikasta jossa, ei edes ”Aamen” voi sanoa, tai te: ”Öhöm, öhöm! [yskäisy] Se käy minun hermoilleni.

³⁴   Jokin aika sitten Kentuckyssa, oli metodistiseurakunta, jolla todella oli Henki… Ja eräs nuori aviopari siirsi kirjansa Louisvilleen ja heidät pantiin suureen keskikaupungin seurakuntaan, jossa ihmiset olivat (siis, en tiedä) todella muodollisia ja seremoniallisia.

Ja eräänä päivänä tuo kentuckylainen äiti tuli käymään poikansa ja miniänsä luona. Ja totta kai, he kävivät seurakunnassa vain silloin tällöin.  He pysyttelivät kotosalla ja katselivat televisiota kuten muutkin, eivätkä käyneet rukouskokouksissa, ihan niin kuin liian monet tavalliset, Amerikan nimelliset kristityt tekevät tänään – metodistit, baptistit, helluntailaiset ja kaikki muut. Se on totta; pitää ehdottomasti paikkansa. Me jäämme kotiin katsoaksemme ”tätä” ja tehdäksemme ”sitä” tai lähdemme ajelulle – on liian kuuma mennä kokoukseen, tai jotakin sen tapaista. Se ei todella tunnu minusta hyvältä. Jonakin päivänä teistä tuntuu paljon pahemmalta, kun teidät tuomitaan tuomioistuimessa. Näin on.

³⁵   Ja siellä… Tämä pikkuäiti, siis, hän halusi käydä kokouksessa. Hän sanoi: ”Siis, rakas, missä te käytte kokouksissa?”

No, he sanoivat: ”Me käymme suuressa Trinity Metodistiseurakunnassa, tuolla kadunkulmassa.”

”Ai”, hän sanoi, ”minun on päästävä kokoukseen aamulla – on sapatti, ja minun on päästävä”, hän sanoi.

Ja sitten, kun sunnuntaiaamu tuli, pikkuäiti vietiin sinne, ja hänellä oli kokomekko kaulaan asti ja pitkät hihat. Ja kun, hän käveli sisään, ovimiehet ottivat vähän taaksepäin kuin sanoakseen: ”Siis, mistähän tämä on tipahtanut? Mistähän antiikkikaupasta hänet on tuotu?” Ja hän käveli sisään; tukka kammattuna taakse ja kasvot sileinä kuin sipuli; ja hän kävelee paikalleen.

³⁶   Sananpalvelija nousi ylös hännystakissaan, siis, ja myllynkivikauluksessaan. Ja hän pääsi ylös, ja sanoo: ”Nyt, rakas seurakuntani, meidän on nyt siirryttävä palvontaan”, hän sanoo.

Ja tuo pikkurouva sanoo: ”Hienoa, ylistys!” Jokainen katsoo ympärilleen; kurottavat kaulaansa niin kuin kanadanhanhiparvi ja katsoo ympärilleen, mitä oikein tapahtui; ihmiset ihmettelevät, mitä tapahtui.

Ja saarnaaja sanoo… [veli B. Selvittää kurkkuaan] Hän sanoo: ”Minä otan uudestaan.” Ja hän sanoo: ”Siis, nyt, naiset ja herrat, me uskomme tänään, että Jeesus Kristus on suuri ykseys, joka on keskellämme.”

Nainen sanoo: ”No, kunnia Jumalalle. Aamen!” Ja hänen poikansa istuu pää painettuna, ja tyttö pää alas painettuna. He eivät ymmärrä, mitä oikein tapahtui.

Ja hän sanoo… Vahtimestari tulee paikalle ja sanoo: ”Madame, te häiritsette saarnaajaa. Hän ei pysty saarnaamaan.”

³⁷   Hänessä ja minussa on vissi ero. Jos ihmiset eivät huuda ”aamen”, minä en pysty saarnaamaan. Se on ainoa, mistä minä tiedän; minä en tiedä, mihin perustan tämän; minusta minä pidän ”aamenen” kuulemisesta; se tarkoittaa: ”Niin se on.” Sana saa otteen ja menee sydämeen; ja tiedättekö, minä mietin… Naisella ei ehkä ollut… Hänen nimensä ei ehkä ollut niin merkittävä, että se olisi ollut ”Kuka kukin on” – kirjassa, mutta minä uskoisin, että se on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. Minä haluan sen mieluummin sinne, kuin kaikkiin maailman ”Kuka kukin on” – kirjoihin. Aivan. Kyllä. Minä haluan sen mieluummin Karitsan elämänkirjaan. Kyllä. Sinne se pitää saada.

³⁸   Olin jokin aika sitten pohjoisessa Brittiläisessä Kolumbiassa ja siellä silmieni eteen tuli näky, joka sai minut haltioihini. Ensiksi, olin jahdannut ratsain vanhaa harmaakarhua. Ja se vanha veikko oli päättänyt, etten minä tulisi saamaan siitä valokuvaa. Mutta, minä ajattelin, että saisin. Mutta, minä en päässyt kyllin lähelle sitä. Ja pienen, oi, kolmivuotiaan hevoseni selässä, joka oli vastikään kesytetty, se teki kaikkensa heittääkseen minut selästään; ja niin sitä mentiin rotkojen yli, minä yritin tukkia sen vanhan karhun tien; ja minun piti kääntyä ympäri; luulin, etten pystyisi, mutta pystyinkin.

Niinpä minä käännyin ympäri ja siten yö pääsi yllättämään minut; ja minä nousin korkealle mäelle, ja aloin tähystää ympärilleni, ja ajattelin: ”Mitähän tietä minä tulin?”Siis, tiedättehän, siellä ylhäällä ei todellakaan halua joutua kääntymään takaisin, koska joutuu kulkemaan ilman tietä tai mitään; niinpä minä sanoin: ”Mitähän tietä mahdoin… ” Ja oli aika pilvistä; ja oli vähän sumua, ja siksi minun oli päästävä aivan lähelle sitä vanhaa kaveria saadakseni siitä kuvan, ja – minä katselin ympärilleni; ajattelin: ”No, olen varma, että tämä on oikea suunta.” Ratsastin hetken, ja sumu hälveni ja kuu tuli esiin; ja minä ajattelin: ”No, minä näen ratsastaa ihan hyvin. Jos menee oikein huonosti, minä teen tulet ja yövyn sitten.

³⁹   Sitten, kuljettuani hetkisen, ja minun pikkuhevoseni oli aivan vaahdossa. Minä sidoin sen kiinni, ja tulin tuulenkaadon luo – se oli pikemminkin metsäpalon kaatama. Ja olihan se myös tuulenkaato, koska puut kaatuvat, kun ne ovat palaneet – elämä on lähtenyt niistä; monet niistä vain keikahtavat toinen toisensa päälle, kun tuuli puhaltaa. Sitten, minä pysähdyin siihen ja annoin [hevo]sen levätä – jätin sen ja istuuduin hetkiseksi, ja – taivas, kuin kirnupiimää, suuria valkeita palleropilviä, ja kuu paistoi niiden läpi kun ne liikkuivat.

Ja minä ajattelin: ”Tässäpä paikka, mihin pysähtyä. Ja tuuli puhalsi, ja oli puhaltanut sumun pois. Ja, minä rupesin kuulemaan valittavinta ääntä, mitä koskaan olen kuullut – ja minä ajattelin: ”Mikä tuo ääni on?” Ja hetken päästä, minä kuulin sen taas. ”Hmmm!” Miten aavemainen paikka.” Ja juuri silloin, kuu tuli esiin, ja siinä oli valtavia, vanhoja kuolleita mäntyjä ja ne olivat haalistuneet aivan valkoisiksi: ja se kuu paistoi niihin ja ne näyttivät aivan hautakiviltä – ja se oli väsähtänein ääni, mitä koskaan olen kuullut – ja minä ajattelin: ”Onpa tämä pysähdyspaikka!” Siis, minä ajattelin: ”Herra, haluatko sinä, että minä jään tähän?”

⁴⁰   Hevoseni oli sidottu kiinni, ja minä istuin ja aloin miettiä; ajattelin: ”Siis, mikä saa nuo vanhat puut noin valittamaan, se saa tästä läpi kulkevan ihmisen niin alakuloiseksi? Voi, jokainen tästä kulkeva matkamies alkaa pelätä”, minä ajattelin. Ja minä istuin siinä hetken ja katselin meneillään olevaa näytelmää. Ja hetken päästä, minä huomasin, että taas ryöpsähti tuulenpuuska, ja nuo vanhat puut vain valittivat ja voihkivat. Minä ajattelin: ”Mitähän tämä nyt tarkoittaa?” Ja lyhyt sananpaikka Jooelin kirjasta tuli mieleeni: ”Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi tuhosirkka; mitä tuhosirkalta jäi, sen söi heinäsirkka”, ja kaikki nämä hyönteiset. Minä ajattelin sitä, että jokainen noista hyönteisistä, ovat sama hyönteinen; ne ovat vain eri vaiheessa. Se lähtee jonakin, ja palaa toisenlaisena. Kalvajasirkka, tuhosirkka, ja heinäsirkka, ovat sama hyönteinen, ja siten sama hyönteinen eri elämänvaiheessa.

⁴¹   Ja minä ajattelin: ”Kyllä; niin se on. No, siis, [nyt] minä ymmärrän, miksi Herra pysäytti minut tänne.” Nämä valtavat, vanhat puut olivat kerran oikeita puita; ja se tuo minulle mieleen nuo jotkut suuret, muodolliset seurakunnat – tiedättehän. Ne kohoavat korkeuksiin niin kuin ei mitään; voi tavaton, kuinka niiden tornit rakennetaan niin, että ne pistävät silmään mistä tahansa kaupunkia katsottuna ja voi; lähes yhtä kuolleina kuin nuo puut olivat. Oi, olivathan ne joskus puita – varmasti; ne olivat kerran täytetty Pyhällä Hengellä kauan sitten luterilaisten ja metodistien ja niin edelleen, aikakautena . Mutta mitä luterilaisilta jäi, sen söivät metodistit; mitä metodisteilta jäi, sen saivat baptistit, ja mitä baptisteilta jäi, sen saivat helluntailaiset; ja voi, koko puuparka oli syöty kokonaan. Siinä se lähestulkoon oli.

⁴²   Alussa, tuo puu, Jumalalta peritty, joka ammoin oli Hänen viinipuunsa – se oli uusi seurakunta; ihmisillä oli keskinäinen yhteys ja rakkaus. Heidän oppinsa oli Raamattu. Heillä kaikki oli kohdallaan; ja sitten tuli jokin hyönteinen ja söi tämän pois ja toinen tuli ja söi tuon pois, niin että jäljellä oli vain jättimäinen, tyhjä, aavemainen paikka. Se on jokseenkin näin.

Ja, joka kerta, kun tuuli puhaltaa, ne valittavat. Ja minä sanoin: ”Näin on. Joka kerta, kun Jumala toistaa helluntaikokemuksen, ainoa, mitä nuo suuret, vanhat ruumishuoneet kykenevät tekemään, on vain seistä ja sanoa: ’Mmmm –  ihmeiden aika on ohi. Mmmm – ei sellaista ole olemassa’” juuri niin aavemaisesti, kuin voi ajaakseen ihmiset pois sellaisesta.

⁴³   Minä ajattelin: ”No, silloin, miksi sinä lähetät sen tuulen, Herra? Miksi sinä lähetät sen ylipäätään?” Ne ovat lopussa; ne ovat mennyttä; ne eivät tule ikinä ottamaan sitä vastaan. Niin kuin nuo entiset lehmännahkat olivat kuivia ja kovia; ei ole mitään keinoa sanoa niille enää mitään, koska ne eivät tule ikinä uskomaan. Ne ovat kovettuneita, ja känsäisiä, rutikuivia, ja siinä kaikki. Mutta, minä ajattelin: ”Miksi sinä sitten lähetät sen tuulen?”

Mutta, muistakaa, mitä Job – mitä Jooel sanoi: ”Mutta, minä korvaan, sanoo Herra; minä hyvitän teille ne vuodet, jotka tuhosirkka söi, ja heinäsirkka söi.”

Minä ajattelin: ”Missä se tulee tapahtumaan, Herra?” Ja minä huomasin, niiden puiden alapuolella oli nousemassa tukku aluskasvillisuutta; pikkuinen pehko puita. Ne olivat vihreitä; se oli totta; seurakunta saattaa toimia kuin pieni ja vihreä [kokematon], mutta veli, se taipuu Jumalan tuulissa sen puhaltaessa. Aina, kun tuuli puhaltaa, nuo pienet puut vain nauravat ja hyppivät ja iloitsevat. Voi pojat, minä sanoin: ”Jos tuo ei ole vanhanaikaista helluntaiherätystä, niin minä en ole ikinä sellaista nähnytkään.” Pitää paikkansa; todella; varmasti.

⁴⁴   Oi, nuo pikkupuut, kun tuulee, ne ovat joustavia.

Ne [vanhat] sanovat: ”Minä en siihen kokoukseen mene; minä olen presbyteriaani; minä kuulun Assembliesiin; minä… Siis, minä en tee yhteistyötä ollenkaan tuollaisen kanssa.” Te vanhat, kangistuneet, muodolliset, puolikuolleet… Mikä on vikana? Se, mitä me tänään Jumalan seurakunnissa tarvitsemme, on alkuperäinen, murtava kokemus. Minä ajattelin: ”Herra tekisitkö sinä sen?”

Olen nähnyt että tuon pikkuisen jälkijättöisen porukan – joksi meitä nimitetään, siis, vaan…?… tai valuvikaisten… mutta… Te sanotte: ”Ne ovat aivan vihreitä [kokemattomia].” Saattavat olla vihreitä, mutta ne taipuvat tuulen mukaan.  Ne saattavat antaa periksi, mutta niissä on siitä huolimatta runsaasti elämää. Se on yksi hyvä juttu.

Minä ajattelin: ”Mistä syystä niitä ravistellaan niin kovasti?” Joka kerta, kun puuta ravistellaan, se irrottaa juuriaan niin, että se voi kasvaa syvemmälle ja saada paremman otteen. Ja joka kerta, kun me avaamme sydämemme, ja annamme Pyhän Hengen tulla itsemme, se vain ravistelee juuriamme irti niin, että me voimme kasvaa alaspäin ja saada paremman otteen Kristuksesta.

Ankkuroitu kallioon, joka ei anna periksi,
perustuneet viimein turvallisesti Vapahtajan rakkauteen.

⁴⁵   Seurakunta tarvitsee tänään avautumista ja vihreäksi tulemista. Älkää yrittäkö olla… ”Olen filosofian tohtori; minun paimeneni on…” Mitä sillä ylipäätään on merkitystä? ”TT [teol. Tri.] Te sanotte: ”TT” Raamatussa TT merkitsee: ”Turhuuksien Turhuus”, ja minä luulen, ettei se ole sen koommin kovinkaan paljoa muuttunut. Juuri niin. Veli, mitä – me emme tarvitse TT:tä. Elävän Jumalan seurakunnassa, me tarvitsemme Pyhän Hengen kokemuksen. Te tiedätte, että se on totta; meidän pitää tulla kokemattomiksi, sitten mennä eteenpäin ja saavuttaa Elämä. Juuri niin.

Pelastusköyttä ei ole katkaistu. Tuhosirkka [toukka] ei ole syönyt; oi, veli, tässä jonakin päivänä, Jumala tulee alas hyönteismyrkkyineen; hän ruiskuttaa tuon vanhan kannon ja se alkaa kasvaa vuorenvarmasti; sen se tulee tekemään. Kyllä vain; ja Jumala hyvittää kaikki ne vuodet, jotka heinäsirkka ja sen toukat söivät.

⁴⁶   Siis, helluntaipäivänä, oli 120 uutta lampaannahkaista leiliä koolla. Näin on. Ei vuohennahkaista, vaan lampaannahkaista – siitä tulee parasta. Kyllä vain. Ja 120 kokematonta oli asetettu yläsaliin, ja jokainen venyi ja jokainen sai kasvukipuja; heidän sydämensä olivat avoinna ottamaan vastaan kaiken, mitä Jumala vuodattaisi. Kyllä vain. Me sanomme tänään: ”Minä menen kyllä sinne, mutta kuulkaa, minä en usko. Minä en välitä siitä, miten paljon hän tuo asioita esiin Raamatusta, minä en todellakaan usko siihen.” No, sinä vanha lehmännahka ja vuohennahka! Mikä sinua oikein vaivaa?

⁴⁷   Me tarvitsemme jotakin, mitä työstää [/jotakin tekemistä]. Ennen kuin Pyhä Henki voi ollenkaan alkaa työskennellä, Hänellä pitää olla jotakin, jonka kanssa tehdä työtä. Te tiedätte, että se on totta. Voi tätä farisealaista aikaa, jossa me elämme: ”Kuulkaa, tuollainen pölkkypää ei minua ala opettaa. Minä olen sieltä ja sieltä kotoisin; minä olen saanut korkeakoulussa oppini.” Mutta, sinulla ei ehkä ole riittävästi kykyä hallita sitä. Se tarkoittaisi aika lailla jotakin muuta, veli. Kuulehan, Paavali oli myös saanut oppia, mutta hän sanoi, että unohtaisi kaiken, mitä oli koskaan tiennyt, löytääkseen Kristuksen. Siinä on ongelma – seurakunta tarvitsee tänään –  meidän on heitettävä pois koko lailla tavaraa, että me voisimme täyttyä uudelleen.

Tässä istuivat ne 120 kokematonta leiliä. Ja yhtäkkiä taivaasta tuli uutta viiniä kuin väkevä tuulispää; se täytti nuo pikkuiset kokemattomat leilit niin, että niille tuli kasvukipuja ja ne ponnahtivat siitä kaikkialle maahan ja sanoivat: ”Tämä on sitä!” Veli, jos tämä ei ole sitä, niin minä pidän tästä kiinni niin kauan, kun Sitä tulee. Se on varma juttu.

⁴⁸   Tämä ihmeellinen mahtava Jeesuksen Kristuksen, ylösnousemuksen Pyhän Hengen kokemus; Hänen persoonansa ja olemuksensa tekee työtään meissä, meidän kauttamme, kaikkialla – millainen asia; miten suurenmoinen asia se on; siinä itsessään on Elämä. Elävän Jumalan seurakunta on täynnä elämää; se on käymätöntä viiniä. Se on silti täynnä ”bakteerien” ituja, jotka kasvavat siinä, ja työntää sitä ja tuo sitä esiin. Sitä juuri Jumala tekee. Kristuksen kokemus…

⁴⁹   Riistanvartijana, minä tapasin kävellä erääseen rakkaaseen paikkaan, jossa minusta oli iloisin lähde, jonka olen elämässäni nähnyt. Tuo vanha kunnon lähde vain pulputteli ja hyppeli kaiken aikaa. Ja niin eräänä päivänä kun olin kävelemässä siitä, minä istuuduin. Minä sanoin: ”Pikkulähde, mikä saa sinut noin iloiseksi? Miksi sinä jatkuvasti pulputat? Johtuuko se siitä, että kauriit juovat sinusta”, minä sanoin.

Jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut: ”Ei, veli Branham, ehei.”

Minä sanoin: ”Ehkä se, että karhut juovat sinusta saa sinut iloiseksi.”

Se sanoi: ”Ei, veli Branham, se ei johdu siitä.”

Minä sanoin: ”No, ehkä sitten siitä, että minä juon sinusta.”

Se olisi sanonut: ”Ei. Se ei johdu siitä.”

”No, mikä sitten saa sinut pulputtamaan?”

Jos se olisi voinut puhua, se olisi sanonut: ”Veli Branham, minä en ole se, joka pulputtaa; se on jokin minun takanani, mikä työntää minua ja saa minut pulputtamaan.” Ja niin on jokaisen uudestisyntyneen Jumalan pojan ja tyttären laita. Kyse ei ole sinun tunteistasi; kyse on jostakin, mikä työntää sinussa, ja aiheuttaa kuplimisen. Juuri. Totta.

⁵⁰   Kyllä. Sitä juuri me tarvitsemme tänään – uuden syntymän kokemuksen. Siis, minä haluan, että te tarkkailette tapaa, jolla Hesekiel toi sen esiin. Hän sanoi: ”Minä annan teille uuden sydämen ja minä annan teille uuden hengen, ja minä panen teihin minun Henkeni.” Minä haluan, että te huomaisitte sen; siinä on luku kolme. Uusi sydän. ”Minä otan sen kivisydämen pois.” Se on se teidän vanha, erilainen sydämenne. ”Ja minä annan teille uuden hengen.” Siis, monta kertaa – ja se on ollut hirveä virhe; ihmiset ovat joskus ajatelleet, että tuo ”uusi henki” on Pyhä Henki. Mutta se ei ole. Se on uusi henki. Jumala antaa teille… No siis, te ette tulleet toimeen edes itsenne kanssa sen vanhan hengen kanssa; miten te voisitte tulla toimeen Pyhän Hengen kanssa? Jumalan on annettava teille uusi henki niin, että te tulette toimeen Hänen Henkensä kanssa. Ja joskus ihmiset… ”Uuden sydämen, lihasydämen, niin te saatte sen; sitten uusi henki, tuossa sydämessä, ja sitten minä panen minun Henkeni siihen.” Ymmärsittekö? Uusi sydän, uusi henki, ja ”Henkeni”, kolme asiaa, josta Hän puhui.

⁵¹   Siis, monta kertaa me yritämme tehdä sen asian tarkoittamaan… No, heti, kun te saatte tuon uuden hengen, te lakkaatte varastamasta, lakkaatte valehtelemasta, tekemästä sellaisia asioita. Te sanotte: ”Halleluja, minä sain sen.” Ja huomaatte, että kun ensimmäisen kerran joku asettuu vähän poikkiteloin teidän tiellenne, Herra armahda, mikä muutos. Varmasti. Te räjähdätte kuin haulipatruunan syönyt sammakko. Kuule veli: siinä on se syy, miksi sinä et koskaan saa Jumalan Henkeä. Totta. ”No”, sinä sanot, ”hän astui minun varpailleni; enhän minä nyt sellaista siedä.” Selvä. Siitä näkee, mitä sinun sisälläsi on. Niin se on. ”Minä panen teihin uuden hengen, ja sitten minä panen teihin oman Henkeni.”

Siis, sydän on inhimillisen olennon tunteiden keskus. Sinun sydämesi on sinun keskelläsi. Se on täsmälleen niin. Sitten Jumala panee vanhan ihmisen keskelle uuden sydämen, sitten Hän panee uuden hengen, uuden hengen… ei kun uuden sydämen keskelle, ja sitten panee Hänen Henkensä uuden hengen keskelle.

⁵²   Siis, kyse on ikään kuin sen erään tunnetun rannekellon vetojousesta. Ymmärrättekö? Siinä toimii sellainen pikku tikittäjä – pieni tikitys toimii tässä. Siinä pyörii pieniä pyöriä, mutta vetojousi hallitsee sitä. Siis, teillä voi olla…

Tämän päivän ongelma on se, että me olemme jättäneet tuon vetojousen pois, veli. Me olemme yrittäneet tehdä itsestämme metodisteja, baptisteja, presbyteriaaneja – rakentaneet suuria rukoushuoneita ja sanomme: ”Katsokaapa, miten hieno kello minulla on. Katsokaa, miten hieno vetonuppi siinä on. Katsokaa sen kellotaulua; kas, siinä on rubiineja; siinä on jalokiviä.” Se ei ole minkään arvoinen, jos se ei pysy ajassa. Aivan.

Se juuri on vialla tänään. Me yritämme muodostaa metodisteja, ja baptisteja ja presbyteriaaneja ja helluntailaisia; ja me yritämme hankkia kauneimman rukoushuoneen, parhaan paimenen, fiksuimman miehen ja kaikkea sellaista, ja meidän seurakuntamme ei pysy Jumalan Raamatun ajassa. Siitä kiikastaa. Näettekö? Hänen henkensä on jätetty pois.

⁵³   Eikö Jeesus sanonutkin: ”Oletteko te kuulleet, että siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi”? Todellakin: vetojousi…

Siis, kun kellossa on vetojousi, ja tämä kello ei ole itsevetävä – se on Jumalan vetämä kello. Ja ainoa, mitä teidän pitää tehdä itsevetävälle kellolle, ainoa, mitä te teette, on, että tiedän tunteenne vetävät sen. Ja se, mitä te tunnette Jumalan Sanaa kohtaan, on se, mikä vetää sen Pyhän Hengen avulla, mikäli te otatte Jumalan Sanan vastaan. Siinä se on, se uusi kello.

⁵⁴   Siis, Hesekiel näki sen. Ja hän, tämä sama profeetta, näki tämän ilmassa pyörivänä pyöränä, pyörän keskellä, Siis se pyörä… Ensiksi, on kehys; rengas, ja sitten kehys, sitten pienat ja sitten napa [/keskiö].

Siis, kun Luther aloitti – ”vanhurskas on elävä uskosta”, vanhurskautuksesta, hän pani renkaan sen ympärille. Kyllä. No niin; se ei ollut vielä pyörä. Selvä; sitten tulevat metodistit pyhityksineen, pantiin rengas sen päälle – vanne sen päälle; sitten tuli helluntailaisuus. Ja he opettivat pyhitystä – Luther, tai siis, metodistit. Luther opetti vanhurskautusta, joka oli rengas siinä ulkopuolella; ja vanne olivat metodistit pyhityksineen. Ja sitten mukaan tulivat helluntailaiset, ja he asettivat pienan siihen: puhumisen kielillä.

⁵⁵   No, kuulkaa veljet, se ei koostu vain niistä. Siitä syystä me kompuroimme ja törmäilemme pitkin matkaa juuri niin kuin nyt tapahtuu. Meillä ei ole siinä pienaa, vaan meillä on siinä seurakunnassa yhdeksän hengellistä lahjaa – ei vain yksi! Kaikki ne ovat hyviä. Rengas on hyvä, vanne on hyvä; pienat on hyvä, mutta niin kuin värillinen ihminen syö vesimelonia: ”Sitä on enemmän.” Ja sitä minä tänään ajan takaa: sitä on enemmän. Tässä pyörässä on yhdeksän hengellistä pienaa. Ja sitä pyörittää pyörä pyörän keskellä, ja kaikki ovat kytketty napaan – oi miten minusta tuntuu uskonnolliselta; todellakin tuntuu.

Kyllä, veli: hyvä juttu, riippumatta siitä, mitä me teemme, miten te sen teette, te huidotte ilmaan, koska Jumala sanoi: ”Minä hyvitän, sanoo Herra.” Sen on tultava.

Siis napa on se, mistä käsin se kaikki pyörii. Ja vetojousi on se, mistä koko kellon toiminta on peräisin. [nauhassa on tyhjä paikka] Vetojousi, se saa sen tikittämään, huolehtii jokaisesta siunauksen täysin kohdalleen.

⁵⁶   Siis, nämä lahjat… Teidän kielien lahjanne – hienoa; vanhurskaus uskon kautta – loistavaa, pyhitys – loistavaa; kielilläpuhuminen – suurenmoista, tulkinta – hienoa; viestit Jumalalta – suurenmoista; profetointi – hyvä… Veli, jos teillä ei ole keskiötä, mitä se tulee näyttämään? Teidän viisarinne menevät ristiin. Ne menevät ristiin, sotkeutuvat, tappelevat, eristäytyvät ja purevat ja syövät toinen toistansa. Se on vikana.

Me tarvitsemme Vetojousta. Mitä hyötyä on, jos meillä on pikkiriikkisiä jousia, ja pikkiriikkisiä vehkeitä täällä, ja jousia, ja hälyttimiä, ja kellotauluja ja isot viisarit ja kaikkia tällaisia asioita, jos siinä ei ole mitään, mikä saa sen toimimaan?

⁵⁷   Minä uskon, että helluntaiseurakunta on saanut Pyhän Hengen kasteen. Minä uskon, että teillä muillakin on, jotka väitätte niin. Minä uskon, että teidän kielilläpuhumisenne on oikeaa. Minä uskon, että teidän profetointinne on oikeaa. Minä hyväksyn teidän …?… olla baptisteja; minä uskon siihen; varmasti uskon, mutta on eräs juttu, veli: kyse on siitä, että se ei näytä oikeaa aikaa. Sitä minä yritän tässä sanoa. Se vaatii sen, että Pyhän Hengen kaste tulee ihmissydämeen, että se saadaan käymään oikeaa aikaa.

Jumalan rakkaus – Jumala on rakkaus, ja ellei jokaista näistä lahjoista ole pantu aivan rakkauden keskipisteeseen, niitä käytetään itsekkäästi ja välinpitämättömästi, ja ne irrotetaan itse asiasta, ja saavat aikaan eristäytymistä, ja ristiriitoja ja sekaannusta ja sotkua. Mutta, kun ne on ankkuroitu juuri rakkauden keskipisteeseen, ne saavat aikaan yhteyden kaikkialla. Ja niin se on. Sitä juuri me tarvitsemme. Seurakunta tarvitsee kuollakseen rakkautta, veli.

⁵⁸   Meidän lahjamme ovat hyviä; seurakuntamme ovat hyviä – ei mitään niitä vastaan, mutta me keskitämme toivomme seurakuntaamme [/kirkkokuntaamme]. Te keskitätte kaiken toivonne lahjoihin; kuten Jeesus sanoi: ”Monet tulevat luokseni sinä päivänä ja sanovat: ’Herra, emmekö me sinun nimesi kautta profetoineet, ajaneet ulos riivaajia sinun nimessäsi, tehneet suuria tekoja?’”

Hän sanoo: ”Menkää pois luotani te laittomuuden tekijät. Minä en ole koskaan tuntenut teitä.”

Paavali sanoo: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä eikä minulla olisi rakkautta, en olisi mitään.” Vaikka minä ymmärtäisin Raamattua ja minulla olisi filosofian tohtorin tutkinto; lakitieteen tuplatohtorintutkinto; minä tietäisin kaikki Jumalan salaisuudet, enkä olisi kiinnittynyt siihen rakkauden keskiöön [kellossa] se ei pysy ajassa. Se…?… Näettekö? Ei vain pysy.

⁵⁹   Siis, tohtori, minulla ei ole mitään… Minä toivoisin, että minulla olisi tohtorintutkinto  –  joku halusi antaa minulle sellaisen tässä yhtenä päivänä; minä sanoin, ”Minä olen liian fiksu siihen.” Pitää paikkansa. Sanoin: ”Olen vain – minusta on kasvanut liian fiksu ollakseni tohtori. Minun kelpo kentuckylainen, etelän maalaispuhetapani: [kääntäjä ei valitettavasti pysty suomentamaan näitä ilmaisuja] ja niin edelleen…” Ihmiset ovat liian älyllisiä. Minä en halua olla ulkokultainen. Olisin iloinen, jos minulla olisi yksi [tutkinto], mutta en ota sellaista niillä ehdoilla. Minä olen mieluummin sitä, mitä olen ja palvelen Jumalaa, varmasti, todellakin, ja olen rehellinen ihmisille ja Jumalalle. Jos te ette ole rehellinen ihmisille, te ette voi olla rehellinen Jumalalle.

⁶⁰   Me tarvitsemme Jumalan rakkautta. Se hallitsee koko vehjettä. Siis, teidän kellonne on kunnossa; vetojousi ja muut jouset ovat kunnossa; pikku sekuntiviisarinne on kunnossa; teidän pienet lahjanne ja kaikki ovat kunnossa, mutta veli, pannaanpa Vetojousi siihen takaisin. Voi tavaton, se juuri saa kaikki nuo pienet asiat…

Siis, katsokaa, kuinka vetojousi toimii, kun rakkaus alkaa tehdä työtä. Tiedättekö, mitä tapahtuu? Metodistit sanovat: ”Antaa tulla baptistit; heilutaan yhdessä.” No niin. ”Antaa tulla presbyteriaanit, te helluntailaiset, liitytään yhteen ja pidetään koko kaupunginlaajuiset herätyskokoukset!” Siinä se. Jousi on alkanut vaikuttaa; Pyhä Henki on alkanut liikkua. Silloin baptistit eivät valita teidän kielilläpuhumisestanne, eikä se ryöstäydy myöskään teidän käsistänne; ja presbyteriaanit, metodistit, baptistit, luterilaiset, kaikki toimivat yhdessä, yhtenä suurena elävän Jumalan seurakunnan yksikkönä. Ja se pysyy täsmälleen Raamatun kanssa ajassa.

Oi, ajan merkit; me elämme viimeistä päivää. Seurakunnan [sen] on pysyttävä Raamatun kanssa ajassa. Tämä on… Ja siis, silloin tällöin, jos se puhe alkaa käydä vähän kuivaksi, Jumala antaa teille öljypisaran taivaasta. Ja Hän öljyää sen perusteellisesti, ja niin se tulee käymään oikein hyvin sen jälkeen. Kyllä vain; jos se kelpaa teille.

⁶¹   Siis, huomatkaa, uusi sydän, uusi henki, ja sitten, ”minä panen minun Henkeni teihin. Siis, ja te pidätte kaikki minun käskyni ja noudatatte minun oikeuksiani.” Kun vetojousi alkaa tikittää, kun kivi, joka hyljättiin, kun Jumalan rakkaus tuodaan takaisin Jumalan kansan keskuuteen, niin silloin te rupeatte näkemään Jumalan seurakunnan ja olla yhtä kaikkien kanssa ilman mitään kitkaa.

Siis, muistakaahan, kun palvelijat, Raamatussa, sanoivat: ”Herramme tulo viipyy”, he alkoivat purra ja syödä toinen toistaan ja hälistä ja kiukutella. Ja Herra tuli ja tapasi heidät siinä tilassa; heillä oli kyllä lamput, muttei öljyä niissä. Näettekö? Ja sen käytöksen takia, heidät heitettiin ulos pimeyteen.

Veli, miksi ottaa korvike, kun täällä on aitoa tarjona? Miksi ottaisitte jotakin muuta, kun todellista on täällä tarjona?

Silloin, kun tuo Vetojousi alkaa tehdä työtä teissä, Kristus, Jumalan rakkaus – sydämessänne, työskentelee teissä, silloin se alkaa tuoda esiin tällaista tikitystä: ”Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, sävyisyys, ystävällisyys, kärsivällisyys, usko, armo, voi tavaton! Se tikittää näitä.

⁶²   Siis, tiedättekö mitä?  Se ies, jota te kannatte yhdessä Kristuksen kanssa, ei hankaa niskaanne enää; se ei ole raskas kantaa. Silloin te vain menette… Siinä on höyheniä; se on kevyt; taakkoja on vähän; ja te tiedätte, miten käsitellä niitä. Kun joku on kääntyy ja sanoo: ”Hei, olitko sinä siinä hihhulikokouksessa? Minusta, minä näin sinut siellä.” No, hmm, kuule…” Näettekö? Se hiertää teitä vähän, koska vetojousi ei toimi. Juuri niin. Mutta, kun Vetojousi alkaa toimia… Kun se henkilö sanoo: ”Minä kuulin Liddy, että sinusta on tullut hihhuli; sinä et varmaan enää tule meidän tupakkijuhliimme.”

Siis, jos teillä ei ole Vetojousta te [vain] sanotte: ”Kuule, John, minä heitin pois ne kaikki vanhat tupakit. Minä tiesin sen; kuulin radiosta, että…”

⁶³   Minä tässä eräänä päivään, että Amerikassa kuoli kurkkusyöpään tupakanpolton takia tänä vuonna enemmän ihmisiä, kuin kuoli neljän vuoden aikana viime maailmansodan aikana. Useampi kuolee Yhdysvalloissa kuin [silloin] kummallakin puolella. Kuulitteko sen radiolähetyksen eilen, joka kertoi syövästä? Se, että tupakanpoltto aiheuttaa syöpää, on ehdottomasti todistettu. Eikä enää… Miksei sitä estetä? Mikä siinä kiikastaa? Televisio ja kaikki muukin on täynnä tuota katkua ja kaikenlaista sellaista sotkua – saastaa. Se johtuu siitä, että korppikotkat haluavat sitä. Se pitää täysin paikkansa. Aivan täysin. Ei korppikotkille voi puhua minkään kuolemisesta, koska sitä juuri se syö. Pitää paikkansa; muuttakaa sen luonto kerran, niin se tulee pysymään siitä erossa. Ehdottomasti.

Oi, te ajattelette, että minä olen kova; minä en ole tarkoituksella kova; minä rakastan teitä, mutta veli, sinut pitää murskata, ennen kuin sinut voidaan valaa uudelleen. Se pitää täsmälleen paikkansa. Meidän pitää saada tietää totuus. Minä siteeraan teille Sanaa. Todellakin.

⁶⁴   Jumala, silloin… Silloin tuo vanha ies, jota te kannoitte Kristuksen kanssa – jos tuo Vetojousi toimii, Jumalan rakkaus virtaa teidän sydämestänne, ja joku sanoo: ”Hei, minä olen kuullut, että sinä olet hihhuli – et enää juo; et enää polta.”

”Pitää, sisar, paikkansa. Minä olen löytänyt aarteen. Se tekee niin hyvää minun sydämelleni. Kunpa minä voisin kertoa sinulle siitä.” Voi, se peittää ristin kokonaan höyhenillä. Se todella saa sen…

Tiedättekö te mitä tehdä? Nuo taakat, jotka on sälytetty teidän päällenne, te kannatte ne kaikki… Se on kuin Simson noiden Gazan vaskiporttien kanssa. Siis, hän vei ne erään tietyn mäen päälle ja laski maahan. Ja kun, te saatte tuon Vetojousen toimimaan sydämessänne, ja Jumalan rakkaus virtaa ulos, niin ihmiset voivat nimitellä teitä miksi tahansa, niin he eivät saa sanomisestaan mitään iloa. Te viette ne eräälle tietylle, Golgata-nimiselle mäelle, ja siellä te laskette ne maahan ja rukoilette tuon ihmisen puolesta. Niin se on. Te ette jää rähisemään ja  känisemään semmoisista ja tämmöisistä asioista.

⁶⁵   No, jos teistä tulee todellinen Jumalan lapsi, siis, vanhat asiat ovat mennyttä. Teidät on iestetty, ja voi millainen nautinto onkaan kantaa Kristuksen iestä Hänen kanssaan tietäen, että teidät on iestetty yhteen taivaan valtakunnan kansalaisten kanssa, ja te olette Hänen kanssaperillisiään taivaassa. Se on helppoa.

Siis, mitä me teemme, kun se tulee meihin – kun tämä rakkaus tulee meihin? Minä uskon, että saarnasin täällä tässä yhtenä iltana, miten tuo rakkaus heijastetaan, miten nuo taakat tuntuvat keveiltä, miten tuo rakkaus karkottaa pelon. Te ette pelkää, jos tuo rakkaus on teissä. Ja – ja Raamattu sanoo, että te voitte parantua jos te otatte Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan. Te ette välitä enää mistään kunhan vain rakkaus on teissä, ja saa kaikki nämä asiat liikkumaan. Jos asiat eivät mene kohdalleen, sillä ei ole merkitystä; teillä on silti rakkaus. Se pitää teitä hallussaan.

⁶⁶   Apostoli halusi osoittaa meille voiman, joka tulee tämän rakkauden kautta, tämän Vetojousen. Katsokaa Jeesukseen; Hän vei meidät hautaan. Katsokaa Jeesusta, joka makaa siellä; kasvot arvilla, kuolemankalpeana; kaikki veri on vuotanut pois Hänen ruumiistaan; kädet naulojen lävistämät ja repimät, jalat revityt. Siinä Hän makaa siellä, kylmänä, kuolleena kolme päivää. Sitten, katsokaa – yhtäkkiä, minä näen kuinka sotilasjoukko ryntäilee vauhkona toinen toisensa yli. Mistä on kyse? Sitten minä näen kuinka Hänen huulensa alkavat saada väriä. Mitä Jumala tekee? Hän näyttää tuon rakkauden voimaa; Hän nostaa hänet kuolleista; tässä Hän seisoo haudalla ja laulaa: ”Kaikki ylistys, ja valta!”

Katsokaa, kun Hän lähtee liikkeelle. Muutaman päivän päästä, kun Hän on koonnut opetuslapsensa joen penkalle, Hän saarnaa heille. Ja viimeiseksi työkseen, Hänen kauniit huulensa tuovat esiin sanoja, ja ne lankeavat: ”Menkää kaikkeen maailmaan; saarnatkaa evankeliumia jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat…”

⁶⁷   Ja kun Hän alkaa puhua, minä rupean näkemään, kun päivänvaloa alkaa tulla Hänen jalkojensa alta. Mistä on kyse? Jumala osoittaa voimaansa; Hän alkaa nousta ylös – mitä Hän… Hän uhmaa kaikkia painovoiman lakeja; Hänet nostetaan ylös; miksi? Hän on painovoiman luoja. Ja tässä Hän on; Hän nousee ylös, kunnes saavuttaa korkeuden; ja Hän istuutuu rauhallisesti Hänen Majesteettinsa jalkojen juureen. Ylistys Jumalalle. Siinä Hän on, kaikki taivaan ja maan voima käsissään. Ei edes valtameren pieni laine voi liikkua ilman Hänen lupaansa. Siinä Hänen voimansa on. [Nauhassa on tyhjä kohta.]

Halleluja! Ja tuo sama voima toimii meissä ja tekee meistä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa… Voi veljet, siitä se voima tulee, kun meidän uskomme saa sen tulemaan alas – meidän uskomme, joka on rakkaus – se karkottaa kaiken pelon, siitä, ettei Jumala pitäisi Sanaansa. Kun, minä näen että Kristus on armo ja rakkaus, se tuo Hänet ihan alas meille. Tuo mahtava Jumalan voima alkaa tunkeutua seurakuntaan – voittava rakkaus; kuulkaapa, rakkaus on maailman kaikkein voimakkain asia. Mikään ei ole sen vertainen: rakkaus.

⁶⁸   Jokin aika sitten, eräs pikkutyttö lähti lukioon ja hän palasi ja toi mukanaan toisen pienen tytön, pikkuisen ”rakkikoiran.” Ja kun, hän tuli perille, hän oli nousemassa junasta ja hänen vanha äitinsä oli seisomassa siellä. Ulkona. Ja se pikkutyttö, joka hänellä oli mukanaan sanoi: ”Kukas tuo vanha surkeannäköinen ressukka on?

Ja tyttö oli häpeissään: ”Ai”, hän sanoi, ”en minä tiedä.”

Ja kun, hän pääsi alas junasta, tuo suloinen, kunnon äiti ryntäsi hänen luokseen ja sanoi: ”Kultaseni, onpa ihana nähdä…” sanoi … hän käänsi selkänsä.

Ja konduktööri, joka seisoi siinä, sanoi: ”Mary, minä kysyn sinulta, miten sinä voit olla noin piittaamaton kun olet ollut siellä opinahjossasi? Tuollaistako sinä siellä ”intellektuaallissasi” opit?” hän sanoi.

⁶⁹   Ja ikävä kyllä, sellaista me olemme oppineet, ja korvanneet rakkauden älyllä. Juuri. Mies sanoi: ”Mary, se on totta.” Minäkin olen vanha mies; minä tiedän, miksi sinun äitisi on tänään ruma. Syy, että äitisi on ruma on, että kerran sinä olit yläkerrassa, ja äiti oli panemassa pyykkiä kuivumaan takapihalla. Kun hän ripusti siellä vaatteita, talossa syttyi tulipalo, ja joku juoksi kertomaan siitä hänelle. Sinä olit liekkien saartamana siellä pienessä huoneessa. Kaikki huusivat: ’Älä mene sinne!’ mutta hän ei halunnut. Hän nykäisi esiliinan päältään ja suoraan läpi liekkien, ja nappasi sinut ja kietoi vaatteisiinsa, ja hän pääsi läpi ja hän paloi ja sai nuo arvet, ja siksi hän on nyt niin ruma”, mies sanoi. ”Ja sinä olet kaunis siksi, että hän on ruma; hänestä tuli ruma, että sinä voisit olla kaunis; ja tarkoitatko sinä sanoa, että sinä häpeät omaa äitiäsi”, mies sanoi.

⁷⁰   Ja minä ajattelen tänään, veli, että vaadittiin yksi asia, ei älyperäisyyttä, vaan tarvittiin Jumalan rakkautta lähettämään Kristus ristille ja kuolemaan kunniattomuudessa ja häpeässä. Ja tarkoitatteko te, helluntaiseurakunta, tai mikä muu seurakunta tahansa, kertoa minulle, että te torjutte todellisen Jumalan rakkauden? ”Minä en häpeä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Se on Jumalan voima, pelastukseksi…” Jos te mieluummin sanotte: ”Hihhuli”, niin toimikaamme niin kuin sellainen niin kauan, kuin Jumalan rakkaus on minun sydämessäni. Sillä on todellakin väliä.

Voi, veli, Jumala antoi Pyhän Hengen, että Jumalan rakkaus, hallitsisi [/johtaisi, /ohjaisi] seurakuntaa; ei fiksut ja älykkäät, vaan rakkaus. Seurakuntaan tulevat myös lahjat, mutta ne eivät hallitse seurakuntaa. Rakkaus hallitsee seurakuntaa. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa…” Hänen rakkautensa pakotti Hänet tekemään sen. Ja kun, rakkaus on pakottavaa, ylin, kuninkaallinen armo heijastuu sen kohteeseen. Minäpä sanon sen uudelleen: kun jumalallinen rakkaus heijastuu, armo saa aikaan sen kohteen. Ja Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että ylin, ehdoton armo heijasti Vapahtajan maailmalle. Kyllä, todellakin. Ja kun, te rakastatte Jumalaa niin paljon, tuo ehdoton armo heijastaa teihin Pyhän Hengen kasteen, ja saa teidät elämään ja rakastamaan, ja olemaan todellinen kristitty.

⁷¹   Ja jonain päivänä… Vain eräs ajatus; monia tuhansia vuosia sitten, kun tämä vanha maapallo ei vielä ollut muuta kuin iso vulkaaninen purkaus, siinä ei ollut häivääkään elämästä; se ei vielä ollut ollut muuta kuin vulkaaninen purkaus. Jumala, tuo suuri Pyhä Henki, Logos, lähti Jumalasta. Me nimitämme sitä Pyhäksi Hengeksi. Ja lähdettyään Jumalasta, se tuli maan päälle.

Kuunnelkaa ja istukaa rauhassa hetki, se aika, voisitteko te, kun minä lopetan hetken päästä? Minä haluaisin teidän ajattelevan, avoimesti, vilpittömästi nyt. Älykö saa kaiken aikaan? Ajatelkaapa; saako teidän kirkkokuntanne kaiken aikaan; saako teidän luonteenne kaiken aikaan, vai saako Pyhä Henki kaiken aikaan?

⁷²   Minä haluan kysyä teiltä jotakin. Kun täällä oli se suuri kaaos, täällä ei ollut mitään, ei mitään, paitsi pelkkiä kiviä, kun tämä vulkaanisuus oli jäähtynyt; ja siinä se vain lepäsi, ja Pyhä Henki ilmestyi kuin kana pesälleen, ja se alkoi hautoa maapalloa. Ja se alkoi hautoa, tai… suo sana ”hautoa” on se sana, tai ”kujertaa” tai ”pitää hyvänä”, kotkottaa niin kuin kana poikasilleen – poikueelleen. Ja sitten Hän alkoi puhua: ”Tulkoon… tulkoon… ja minä saatan nähdä, että vain meidän kehomme olivat maan päällä.

Meille on opetettu, että meidän ruumiimme tulivat maasta. Meidät on rakennettu 16:sta eri alkutekijästä. Se tarkoittaa: maaöljystä, kosmisesta valosta, ja no, kaliumista ja kalsiumista ja niin edelleen – 16:sta alkuaineesta. Sitä ruumis on. Miten meidät rakennetaan niistä? Me syömme ruokaa; joka päivä, kun me ammennamme jotakin sisäämme, jokin kuoli. Jos te tänään syötte, jonkin oli kuoltava siksi, että me voisimme elää. Joka kerta… Sen vuoksi, että sinä elät – jonkin on kuoltava että sinä eläisit. Jos sinä syöt nautaa, lehmän oli kuoltava; jos syöt lampaanlihaa, lampaan oli kuoltava; jos syöt kalaa, kalan oli kuoltava; jos sinä syöt leipää, vehnän oli kuoltava; jos syöt perunaa, perunoiden oli kuoltava; jos syöt papuja, papujen oli kuoltava. Mitä se sitten onkin, kyse on elämästä; ja me pysymme hengissä ainoastaan kuolleen aineen avulla.

⁷³   Ja nyt, veljeni, minä haluan kysyä sinulta jotakin; jos jonkin on kuoltava, jotta saadaan aikaan elämää, kuinka paljon ennemmin jonkin pitää kuolla niin, että me heräämme henkiin, kuolemattomina? Miten paljon ennemmin sen on saatava sen aikaan? Ei niin kuin fiksu saarnaaja, katolinen pappi, ei rabbi – vaan tarvitaan Herran Jeesuksen elämä, jotta Hänen elämänsä niin kuin…?… Pyhän Hengen lähettämiseksi takaisin, että me voimme virota henkiin. Kristus sanoi: ”Koska minä elän, tekin saatte elää.” Minä haluan, että te ajattelette sitä.  Huomatkaa, jonkin piti kuolla että te elätte, päivittäin. Jonkin piti kuolla, jotta te voitte elää ikuisesti. Ei järjen perusteella, ei minkään, mitä te voitte asialle tehdä, vaan ottamalla vastaan se ikuinen elämä, jonka Jumala antoi.

⁷⁴   Katsokaa nyt Pyhää Henkeä, kun se hautoo, tai, kujertaa kuin kyyhkynen. Tässä Hän nyt kujertaa maan yli. Ensimmäiseksi siis, minä saatan havaita, kun vähän maaöljyä alkaa muodostua. Mitä siinä tapahtuu? Katsotaanpa; maaöljy, vähän kalsiumia yhdistyy – rautaa; mitä tapahtuu? Kaunis pääsiäislilja nostaa itsensä maasta. Mitä se oli? Pyhä Henki hautoo; kujertaa: ”Kaikki te työtätekevät…” Tuo pikkuinen lilja, se…

Isä katsoo sitä ja sanoo: ”Onpa kaunista; jatka vain kujerrusta.” Ja hetken päästä ilmestyy ruohoa; hetken päästä tulee esiin puita; hetken päästä tomusta lennähtää lintuja; hetken päästä tomusta tulee esiin eläimiä. Mitä sitten tapahtuu? Ihminen ilmestyy. Mitä se on? Pyhän Hengen hautomista – ei seurakunnan – Pyhän Hengen.

Ja tässä ilmestyy ihminen. Jumala sanoo: ”Hän ei nyt näytä oikeanlaiselta.” Niinpä…  Nainen ei ollut alkuperäisessä luomisessa; hän on miehen oheistuote. Niinpä, Jumala laskee työvälineensä työpöydälle ja ottaa luun miehen kyljestä ja tekee hänelle pikku sydänkäpysen. Ja Eeva ja Aadam – käsivarret kiedottuina toinen toisensa ympärille; lähtevät kävelemään. Ja ensi töiksi, tulee voimakas tuulenpuuska; ja Eeva sanoo: ”Voi, rakkaani, tuo tuuli…”

Aadam sanoo: ”Vaikene!” Ja se tottelee häntä; hän oli Jumalan poika. Oi, halleluja!

⁷⁵   Voi, minä ehkä käyttäydyn nyt järjettömästi; minusta, minä en kyllä ole sitä; mutta, katso, veli, minussa on jotakin, kun minä ajattelen näitä asioita… Voi tavaton! Kun minä ajattelen sitä, mitä väliä vanhuudella on? Mitä mikään nyt merkitsee tähän verrattuna?

Pankaa tämä merkille: hetken kuluttua alkaa valtava karjunta; Eeva ei ole peloissaan. Kukas se on? Leo leijona. Aadam sanoo: ”Tulehan tänne Leo”, ja hän taputtaa sitä kuin kissanpentua. Gepardi ilmestyy – tiikeri. He tuntevat kaiken… Voi, silloin se oli suurenmoinen paratiisi.

Hetken päästä Aadam sanoo: ”Nyt ei ole aika napsauttaa televisiota päälle, vaan rakkaani, aurinko on laskemassa; nyt on jumalanpalveluksen aika.” Oi, Jumala! ”Nyt meidän on aika käydä palvomaan Jumalaa.” Ei: ”Nyt me lähdemme kuuntelemaan tohtori Jonesia”, ja ”me lähdemme kuuntelemaan William Branhamia”, tai jotakuta muuta. Vaan: ”Me lähdemme palvomaan!” Ei mihinkään isolle spiraalinmuotoiselle paikalle, vaan he menivät puiden alle. Ja sitten laskeutuu todella pehmeä valo – Logos, Pyhä Henki – Kristus, voitelu laskeutuu. Ja sinä [Jumala] sanot: ”Lapset, oletteko nauttineet olostanne täällä maan päällä, johon Herra, teidän Jumalanne on teidät asettanut?”

”Kyllä, Isä; me annamme sinulle kunnian.” Ja Hän laskeutuu, ja suutelee heitä poskelle, ja Hän laittaa heidät makuulle, kun he ovat rukoilleet.

⁷⁶   Te varmasti olette huomanneet, miten ihana on mennä illalla omaan makuuhuoneeseenne… Minä teen sitä omalle pienelle pojalleni, ja olen siellä pikku Josephini ja vaimoni kanssa, ja me suukottelemme häntä poskelta toiselle pannessamme häntä nukkumaan. Ja minä sanon: ”Äiti, hänellä on ihan samanlaiset silmät kuin sinulla.”

Ja hän sanoo: ”Kyllä, ja hänen suunsa muodosta tulee ihan sinä mieleen, ja niin edelleen.” Kyse on pyhän avioliiton kautta tulleesta yhdennäköisyydestä.

Ja kun, Jumala katsoi Aadamia ja Eevaa ja näki, että he muistuttivat Häntä, sillä heidät oli tehty Hänen kuvakseen, miten hän suutelikaan heitä ja mitä Hänen suuren sydämensä on täytynytkään tuntea.

⁷⁷   Mitään harmeja ei voinut tulla. Tiikeri makasi aloillaan; Leo leijona makasi aloillaan; mikään ei voinut tuottaa vahinkoa. Sitten synti tuli kuvaan, veli. Se pilasi tuon kauniin kuvan. Eeva ei olisi ikinä tullut tarvitsemaan Max Factoria laittamaan hänen kosmeettisia kasvojaan. Ei todella; Jumala sai sen aikaan – tuo ikuisen elämän kaunis poskipuna teki hänestä kauniin. Hän ei olisi ikinä tullut tarvitsemaan ”manikyyriä” ja kaikkea sellaista, kuten nykyään tarvitaan. Synti sai teidät siihen tilaan.

Veljet, kuulkaa, kun kerron, kaikki miehet ja naiset… että kun me syömme, me uudistamme elämäämme. Ja sitten kun, me onnistumme saamaan… Minä kysyin eräältä lääkäriltä; sanoin: ”Tohtori, joka kerran, kun minä syön, niin uudistanko minä siten elämääni?”

Hän sanoi: ”Aivan oikein, veli Branham.”

Minä sanoin: ”Miksi se on niin sitten, että kun minä syön samaa, mitä söin 16-vuotiaana –  kun olin 16, kun minä söin, minusta tuli vahvempi aina vain; kun minä syön tuota samaa ruokaa nyt, niin minä vain vanhenen ja heikkenen koko ajan? Sano, miksi se on niin.” Minä sanoin: ”Minä kaadan vettä kannusta lasiin ja se täyttyy, ja aivan yhtäkkiä, mitä enemmän vettä minä kaadan, sitä tyhjemmäksi se tulee. Selitä se minulle tieteellisesti.”

Hän sanoi: ”Pastori Branham, ei sitä voi tehdä.”

Minä sanoin: ”Kyllä vain voi, tohtori. Anteeksi, mutta Raamattu sanoo niin. ’Ihmisen osa on…’, ja ihminen tulee saamaan sen osakseen.” Mutta, veljet, siunatussa ylösnousemuksessa, jokainen ryppy ja kaikki vanhuuden merkit tulevat poistumaan; ne ovat synnin jälkiä, ja kaikki nämä synnin…?…   tullaan poistamaan. Halleluja! Silloin me tulemme olemaan nuoria ikuisesti.

⁷⁸   Minun vaimoni sanoi tässä eräänä päivänä minulle, kun minä olin kampaamassa niitä harvoja hiuksiani, joita on jäljellä; vaimo sanoi minulle: ”Billy, sinusta on tulossa kalju.”

Minä  sanoin: ”Rakkaani, minä en ole menettänyt niistä yhtäkään.”

Hän sanoi: ”Mitäs tuo on, rakas?”

Minä sanoin: ”En ole menettänyt niistä yhtäkään.”

Hän sanoi: ”Missä ne sitten ovat?”

Minä sanoin: ”Kultaseni, minäpä kysyn sinulta yhtä asiaa; vastaa minulle, niin minä vastaan sinulle.”

Hän sanoi: ”Selvä, rakas.”

Minä sanoin: ”Missä ne olivat ennen kuin minä sain ne? Jossain ne olivat. Missä ne sitten olivatkin ennen kuin minä sain ne, siellä ne ovat odottamassa minun ylösnousemustani.” Halleluja! Ainoastaan… Kyllä vain, veljet; kyllä veljet.

⁷⁹   Siis, kuunnelkaapa; minä haluan kysyä teiltä jotakin. Jos tarvitaan Pyhä Henki hautomaan teidät pois maasta, ja siitä maasta, mistä te olette tulleet, ja täällä te nyt olette, ajattelevana olentona; ja nyt, ilman mitään valintaa, Pyhä Henki teki teistä sen, mitä te nyt olette tänään, niin miten paljon ennemmin Hän, joka toi teidät alun alkaen esiin maasta, voi nostaa teidät kuolleista viimeisinä päivinä, vaikka teidän ruumiinne olisi siroteltu idästä länteen?

Muistakaa, teidän kehonne olivat täällä, kun Pyhä Henki alkoi alussa hautoa. Jos ei -, mistä se sitten tuli? Te olette kalsiumia, potaskaa, ja kosmista valoa, ja maaöljyä – tämä elämä täällä maan päällä… Jumala yhdisti ne; eikä kukaan muu olisi voinut tehdä sitä. Sinä et pysty tekemään ihmistä yhdistämällä potaskaa ja kalsiumia. Jumalan elämän Hengen tarvitsee tulla ihmiseen tekemään hänestä se, mitä hän on.

⁸⁰   Ystävät, älkää antako pettää itseänne; Jumala ei pyöritä seurakuntaansa järjellä; Pyhän Hengen tekee sen; Hän kysyy: ”Rakastatko sinä minua? Uskotko sinä minua?” Ja jos Hän sai minut sellaiseksi kuin olen, ilman, että minulla oli – mitään osuutta, miten paljon ennemmin Hän antaa minulle elämäni takaisin, ikuisen Elämän myötä. Jos sinä vastaat Hänen huolenpitoonsa, sano: ”Kyllä, Pyhä Henki, minä en välitä, mitä maailma sanoo, minä rakastan sinua; minä rakastan sinua, minä rakastan Sinua.” Miten paljon ennemmin Hän tulee pitämään silmällä tätä kalsiumia ja potaskaa tuona suurena päivänä. Hän puhuu, ja tämä ruumis palaa ajassa taaksepäin; jokainen hius päässä, jokainen voiman hippunenkin, joka oli minun ruumiissani, kun kuolematon Elämä jälleen ilmestyy. Kyllä, veli; Jumala antoi Pyhälle Hengelle työksi pitää huolta seurakunnasta.

⁸¹   Kuunnelkaapa; Raamattu sanoo: ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeksii autioilla paikoilla. Kun se palaa, se tapaa sen muuttuneena.” Tämä on se, mikä on vialla. Kun tuo saastainen henki palaa vanhaan paikkaansa…

Kuunnelkaapa, nyt; minä saatan nyt olla vähän pitkäpiimäinen, mutta onhan teillä vielä runsaasti aikaa. Kuunnelkaas, minä haluan kysyä teiltä jotakin. Te kävitte ennen tansseissa ja esityksissä ja istumassa yöt läpeensä. Kuunnelkaapa: tämä on ikuista elämää.

⁸²   Syy siihen, että teillä on ylä – ja alamäkiä, kun saastainen henki lähtee; niin pitkälle te pääsette; te saatte uuden sydämen, tai jotakin. Te voitte näyttää kasvonne; te olette saaneet jotakin ulkoista, mitä näytellä. Ja kun henki tulee takaisin, se löytää sinut yhä elelemästä vanhalta törkyiseltä syrjäkujalta, äkkipikaisena, kuten ennen ja välinpitämättömänä ja kaikkea. Mutta, kun Pyhä Henki muuttaa sinne, Jumala lähettää puskutraktorinsa alas taivaasta sinne, ja kääntää koko paikan ylös-alaisin, kaapii kaiken pois, ja tekee siitä terassin. Ja, tiedättekö, koska Hän on paikalla, siellä ei ole enää säilykepurkkeja; siellä ei enää ole vihaa, siellä ei enää ole pahuutta. Ja se löytää suuren kartanon, jossa Pyhä Henki asuu; ja koska Hän on siellä, Hänen läsnäolonsa on paikalla, ja tuo kauniita kukkasia kaikkialle tuolle terassille – rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden ja sävyisyyden hyvyyden kukkasia. Se ei ole enää mikään sikolätti; se on paikka, jossa Pyhä henki asuu. Halleluja!

Voi, minun on lopetettava, veljet, minusta tuntuu, että olen vasta pääsemässä saarnaamaan; minusta tuntuu hyvältä. Juuri niin.

⁸³   Veljet, minäpä kerron teille jotakin; tämä seurakunta tänään tarvitsee sitä, että palataan takaisin oikeaan jumalalliseen tilaan, jossa Pyhä Henki voi hallita rakkauden ja keskinäisen yhteyden syntymistä. Kuunnelkaapa; sitä maailma tarvitsee, sen minä vain sanon. Hetkinen vain, niin me lopetamme, jos Jumala suo.

⁸⁴   Minä olen metsästäjä: siis, minä rakastan luontoa. Minulla oli vuosia sitten tapana käydä metsällä pohjoisen metsissä. Minä käyn siellä joskus vieläkin. Minä tapasin erään ystävän siellä, se mies saattaa istua täällä talossa tänään, Bert Call – mainio mies. Hän oli pätevä metsästäjä; minä pidin hänen kanssaan metsästämisestä, koska hän oli vahva ja vanttera. Me pystyimme kiipeämään vuorilla ja ylittämään eri paikkoja. Hänellä oli hyvä, tarkka katse, hän pystyi pitämään riistaa silmällä; ja minä nautin hänen kanssaan metsästämisestä. Häntä ei kovin helposti saanut eksymään; hän ei juuri joutunut kääntymään ympäri. Hän tunsi joka puun ja merkit ja jutut, ja minne piti mennä. Ja kerran, kun me olimme taas siellä, minä lähdin ylöspäin… hän oli hyvä mies – hyvä metsämies, mutta raaka ihminen sydämeltään. Voi, hän oli niin ilkeä sydämeltään. Ja hän saattoi tappaa pikkuisia kauriinvasoja ollakseen – ihan huvikseen, koska hän tiesi, että minä olin saarnamies. Minä sanoin: ”Bert: eikö sinua yhtään hävetä tehdä tuollaista?”

”No”, hän sanoi, ”älä nyt viitsi, saarnamies; varsinainen jänishousu.”

Minä sanoin: ”Bert, älä tee sitä.”

Siis, Herra – jos hän antaa sinulle luvan ottaa vasan, ei siinä mitään; se on sinun asiasi. Aabraham otti vasikan ja syötti sen Jumalalle. Juuri niin; eikä siinä mitään, mutta tappaa niitä joukoittain…

⁸⁵   Ja hän oli tosi paha. Niinpä, yhtenä vuotena, kun me taas menimme sinne, hänellä oli sellainen pikkuinen pilli. Ja hän osasi töötätä sillä ja vinkua kuin pikku kauriin vasa. En ole eläissäni kuullut sellaista matkimista, tai imitoimista. Ja minä sanoin: ”Bert, et kai sinä aio käyttää sitä, ethän?”

Hän sanoi: ”Äh, älä nyt viitsi, saarnamies; teissä on se vika, että te olette niin jänishousuja”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Bert, saisit hävetä; et sinä sitä tee.”

Me lähdimme metsään, ja metsästimme käytännöllisesti katsottuna puoli päivää tai pitempään; emme nähneet jälkiä tai mitään. Ja me pysähdyimme; siinä oli pieni aukea; ja minä huomasin, että hän kurkotti kättään taskuunsa ja otti pikku pillinsä. Minä ajattelin: ”Voi ei, ethän sinä vain tee sitä.” Ja hän päästi pienen parahduksen, se kuulosti pikkuisen vasan äännähdykseltä; ja samassa, aukean toiselta puolelta iso, komea, kaunis vaadin – se on äitikauris – nousi. Se nousi pystyyn; minä näin nuo isot, viehättävät korvat, isot ruskeat silmät. Se ei ollut kuin 30 jaardin päässä minusta. Bert katsoi minuun ja hymyili; ja minä ajattelin: ”Voi, Bert, älä tee sitä; ethän sinä tee sitä.”

⁸⁶   Minä näin sen kävelevän sieltä pää pystyssä, kaunis eläin. Mistä siinä oli kyse? Mikä sen sai kävelemään sieltä esille? Jokin siinä – äidinrakkaus; vauva oli itkenyt. Se käveli aukealle; se ei olisi tehnyt sitä mistään muusta syystä; mutta mitä se oli? Sille tuli paine.  Se oli äiti; se ei voinut sille mitään, ja lapsi itki, ja äidinvaisto ajoi sen esiin. Se yritti löytää tuon vauvan. Minä näin Bertin vetävän liikkuvat taakse, vetävän patruunan piippuun, suuntasi luodikkonsa; voi, hän oli todella tarkka. Minä ajattelin: ”Voi, Jumala, älä anna hänen tehdä sitä.” Oi, tuo äiti on siinä osoittamassa tuolla tavalla rakkauttaan – miten hän voi tehdä sen? Ja kun – kun vipu oli naksahtanut – pulttilukon vipu meni alas, minä näin hänen tähtäävän, kiikaritähtäimen hiusristikko aivan keskellä tuon äidin sydäntä. Minä tiesin, että sekunnissa hän pamauttaisi tuon sydämen sen rinnasta ulos.

Ja minä ajattelin: ”Miten hän saattaa tehdä sen? Oi, sitä minä en halua nähdä”, minä ajattelin.

⁸⁷   Ja hetken päästä,  siinä samassa tuo kaurisemo äkkäsi metsästäjän. Se hätkähti; nosti ison. Päänsä. Entä, pakeniko se? Ei. Miksei? Jossain oli vauva pulassa. Sen täytyi löytää se vauva. Vaikka sen sydän oltaisiin paukauttamassa kappaleiksi, sen täytyi löytää tuo vauva – se oli pulassa. Miksi [sen täytyi löytää se]? Kyse ei ollut mistään, mitä se yritti esittää, kuten seurakunta yrittää tehdä. Se oli jotain sen sisällä. Se oli äiti. Sen täytyi löytää tuo vauva. Se alkoi kävellä kohti; katse tuossa metsästäjässä; ja minä näin aseen piipun laskevan, ja minä ajattelin: ”Oi, Jumala…” Minä käänsin vähän päätäni; en kuullut kiväärin pamahtavan. Ajattelin: ”Mikä nyt on?” Ihmettelin, mitä oli sattunut.” Käännyin katsoakseni ja niin minä näin kiväärin piipun menevän tällä lailla…

Bert kääntyi ja katsoi minuun; hän viskasi kiväärin maahan, tarrasi kiinni käteeni, ja sanoi: ”Billy, nyt minä sain tarpeekseni; en kestä enää. Billy, rukoile minun puolestani, että Jumala antaisi minulle sellaisen kristityn sydämen, joka sinulla on. Minä en halua olla tällainen”, hän sanoi. Ja aivan siinä paikassa, minä johdatin tuon kylmäsydämisen miehen rakastavan Jeesuksen Kristuksen Hengen tykö. Mitä tapahtui? Mitä tapahtui? Miksi? Siitä syystä, että se oli…?…  Hän oli nähnyt. Mitä tapahtui? Hän oli nähnyt osoituksen todellisesta rakkaudesta.

Ja, veljet ja sisaret, seurakunta tänään tarvitsee juuri osoitusta, ei teeskentelyä; ei älyllistä sivistystä, vaan osoitusta siitä, että Jumala rakkaus on sydämessämme.

⁸⁸   Painetaanpa päämme hetkeksi, kun me ajattelemme toista…?… Mistä siinä on kyse? Ehkä sinä olet ollut jo pitkän aikaa seurakunnan jäsen, mutta onko sinulla todella… Sanotko sinä vain: ”Minä olen lopettanut sen? Minun pitää tehdä näin?” Juuri sillä tavallako sinä toimit? Se on järjen mukaista; mutta onko sinulla jotakin, oikea Jumalan rakkaus sydämessäsi? Jos ei ole, mikset sinä ottaisi sitä vastaan tänään? Miksi ottaisit vastan korvikkeen? Onko kaikki, mitä sinä haluat tietää kristittynä olemisesta, että sinä kuulut johonkin seurakuntaan?  Onko kaikki, mitä sinä haluat tietää kristittynä olemisesta sitä, että sinä olet huutanut?  Onko kaikki, mitä sinä haluat tietää kristittynä olemisesta, että sinä olet puhunut kielillä? Minä kyllä uskon kaikkiin näihin, mutta olen [myös] nähnyt noitien ja velhojen puhuvan kielillä. Onko kaikki, mihin sinun pitää uskoa… Ehkä sinun käsiisi tulee öljyä, tai kasvosi verisiksi tai jotakin sellaista, josta voi päätellä, että sinä olet kristitty. Onko siinä kaikki, mitä sinulla on? Veli, oletpa sinä surkuteltava. Kyllä. Mikset sinä ottaisi todellista… Miksi ottaa korviketta, kun helluntaitaivaat ovat pullollaan todellista?

⁸⁹   ”Kielilläpuhuminen lakkaa; ihmeet katoavat; tieto katoaa; profetoiminen, se katoaa; tieto katoaa, mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, joka on rakkaus, tulee, se tulee kestämään.” Se on kestänyt ikuisuuksiin pyhien ja enkelien lauluissa. Runoilijat voivat kirjoittaa siitä. Ei ole mitään keinoa selittää sitä.

⁹⁰   Siis, nyt, kun te harkitsette sitä, haluaisitteko te todellisen Jumalan rakkauden sydämeenne, eikä teillä ole sitä? Nyt, olkaa rehellisiä Jumalan edessä. Ja Jumalan palvelijana, minä tuon teidät Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikkivaltiaan Jumalan eteen [/läsnäoloon]. Ja jos, teissä on hitunenkaan vilpittömyyttä, minä rukoilen, että Jumala ilmaisisi asian teille tänä iltapäivänä. Tiedättekö te todella olevanne tuota kokemusta vailla? Nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen, ja sanoisitte: ”Jumala, Kristuksen nimessä, anna se minun sydämeeni.” Jumala teitä siunatkoon; hienoa, oi, aivan kaikkialla…”

”Minä haluan että tuo kristillinen rakkaus tulesi esiin kuten, tuo kauris osoitti äidinrakkautta. Minä haluan, että kristillinen rakkauteni tulisi esiin siten, että se voittaa puolelleen toisia – ei minun tunteeni, vaan kristillinen rakkaus.

Oi rakkaus, puhdas ja suur’
väkevä mittaamaton!
Se iankaiken kestää juur’
lauluni aihe on!

⁹¹   Haluatteko te sitä todella? Jos te uskotte minun olevan Jumalan palvelija, jos teillä on… Ei väliä oletteko te parvella tai missä olettekin, älä ajattele kelloa, veli; älä ajattele, että kello on jo neljä, tai vähän yli – älä sitä ajattele. Ajattele sitä, mitä ikuisuus on, Jos sinulla ei ole sitä, ja sinä uskot, että Jumala kuulee minun rukoukseni ja saa rammat kävelemään ja sokeat näkemään – se on vain rukous, siinä kaikki. Mutta, jos sinä uskot minun olevan… Auttaisiko se teitä uskomaan, että minä olen Jumalan palvelija, ja te haluaisitte tuollaisen kokemuksen… Varmaankin noin 200 tai enemmän käsiä nousi. Minä haluan, että te tulette aivan tänne ja olette täällä minun kanssani. Minä haluan puristaa teidän kättänne ja rukoilla teidän kanssanne. Tulkaa samalla, kun me laulamme; ”Juur niin kuin olen”, tulisitteko. Selvä.

Juuri sellaisena kuin olen (voi, juuri sillä tavalla) otat vastaan,
toivotat tervetulleeksi, annat anteeksi (tulkaa aivan sieltä parvelta…)
puhdistat, vapautat;
koska minä luotan lupaukseesi
oi Jumalan Karitsa, minä tulen, minä tulen!

Sinun lupauksesi takia, minä uskon,
oi Jumalan Karitsa, minä tulen, minä tulen.

Saadakseni sieluni vapaaksi tummasta tahrasta
sinun luoksesi, jonka veri voi puhdistaa jokaisen tahran…