62-0407 HÄNEN TULEMUKSENSA MERKKEJÄ
(The Signs Of His Coming)
Cleveland, Tennessee, USA, 7.4.1962

¹ Kiitos, veli Littlefield. Voitte istuutua. Tämä on vähän niin kuin palaisi takaisin kotiin, tähän ihanaan rukoushuoneeseen tänä iltana – ja minulla oli suuri ilo ja kunnia vihkiä tämä käyttöön Herran työhön jokin aika sitten – ja olla täällä minun mitä lempeimmän veljeni Littlefieldin ja, hänen laumansa kanssa täällä; ja olla taas vanhassa kunnon Clevelandissa, Tennesseessä, missä saa aina ystävällisen, lämpimän kädenpuristuksen. Se tuntuu todella hyvältä tänä iltana.

Minä soitin, tai otin yhteyttä, veli Littlefieldiin jokin aika sitten ja hän sanoi: ”Veli Branham, mitä, jos tulisit taas tervehtimään meitä tänne?”

Minä sanoin: ”Mikäs siinä, veli Littlefield. Olisi ilo tehdä se. Olen nyt menossa toiseen suuntaan, mutta kun palaan näille kulmille, huhtikuun tienoissa, otan sinuun yhteyttä.”

² Me tulimme Arizonasta, ja sieltä menimme Floridaan ja palasimme hiljattain. Ja minä soitin hänelle sinä iltana; hän, ja hänen suloinen pikku vaimonsa oli jo mennyt maata, mutta minä olen hereillä joka hetki, kuten saarnaajat ovat, ja niinpä minä ajattelin: ”No, ei kai ole liian myöhäistä soittaa saarnaajalle, siis; hänhän on yleensä valmiina milloin vain.” Ja hän oli – Hänen vaimonsa vastasi puhelimeen, ja hän itse oli melkein ”Morfeuksen syleilyssä” – tehän tunnette tämän ylvään unen muodon. Niinpä veli oli… Minä sanoin hänelle, että olisin tulossa, jos Herra suo, tänä lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna, ja olisi suuri ilo ja kunnia palata sinne.

³ Minä haluan ilmaista kiitollisuuteni City View-motellille, ja Lehi-motellille heidän hyväntahtoisesta huomaavaisuudestaan, jota siellä kaupungissa meitä kohtaan osoitettiin, kun meille jopa lahjoitettiin huoneet. Ja ne ihmiset, jotka ovat meidän kanssamme, he saivat huoneista alennusta ja sellaista. Siis, tämä olisi hyvä paikka elää – juuri niin – kun kristittyjä kohdellaan sillä tavalla. Hyvä paikka aloittaa hyvä, vanhanaikainen Jumalan lähettämä helluntailainen herätyskokoussarja, eikö olisikin? Varmasti olisi. Tullessani tänne, ja kun näin tämän Church of Godin [helluntaiseurakunta], päämajan tuolla kadun varressa, vähän matkan päässä, minä huomasin sen oikealla puolella suuren leirintäalueen; ja sellainen on ollut suurenmoinen paikka; joten se olisi hyvä paikka herätyskokouksille.

⁴ Tein aika lailla tutkimusta, kotona – edellissunnuntaina… tästä, kolme sunnuntaita sitten, luulisin, saarnasin yhden tavallisen sunnuntaijumalanpalveluksen – vain noin kuusituntisen – asiasta. Ja sitä se oli: kuusi tuntia – arvelisin; ja niinpä… En päässyt alkuun vasta kuin kolmen tunnin… Ja sitten kun lämpenin, ja pääsin käyntiin, siis, niin sitten en löytänyt mitään paikkaa, mihin pysähtyä; ei ollut paikkaa, missä pysähtyä. Evankeliumissa ei ole kuulkaas jarruja; ei vain löytynyt paikkaa, johon pysähtyä, ja niinpä meillä oli todella hienoa.

Ja sitten, sunnuntaina‚ luulisin, että se oli viime sunnuntaina, me pidimme toisen kolmen tunnin oppitunnin sanasta, siitä, mikä tämä päivä on, jossa me elämme, ja aika, jossa me elämme; ja on ollut valtavaa nähdä, kuinka kirjoitukset puhuvat siitä, missä me nyt olemme: palataan ajassa taaksepäin ja tuodaan esiin jokin profetia ja mitä ihmiset tekivät silloin, ja mitä juuri nyt on ja mikä on ”näin sanoo Herra” koskien tulevaisuutta, mitä on tulossa; näettekö? Ja me tiedämme, että se pitää paikkansa; eikä se voikaan pettää, koska kyse on Sanasta ja sana on aina oikeassa.

⁵ Siis, toivoisin, että meillä olisi suunnilleen muutama ilta aikaa, kahdeksan tai kymmenen iltaa, suunnilleen, tässä ihanassa osavaltiossa ja sitä mainostettaisiin kaikissa seurakunnissa, kumppanuuden, ja kokoontumisen merkeissä; mutta me emme voi tehdä sitä. Minä olen nyt lähdössä täältä suoraan Kanadaan, intiaanien keskuuteen, kauas maan pohjoisiin osiin; todella kauas. Viime syksynä, minä tein pienen lähetysmatkan sinne, ja totesin, että… Hänellä, [Ed Byskal], on viehättävä koti, mutta hänen kätensä, tästä alaspäin ja kaikkialta olivat aivan punaiset. Ja minä kysyin, mistä se oli tullut; ja se johtui kirppujen ja luteiden puremista, koska hän oli ollut intiaanien kanssa siellä. Siis, siellä teidän pitää asua heidän kanssansa.

⁶ Afrikassa, minä söin, kun he… Minä en käsitä, miten minä pystyisin siihen; Jumalan pitää todella auttaa minua, ja sillä selvä; mutta se on vain tehtävä, ymmärrättekö? Ja ihmiset, jotka ovat lähetystyössä joutuvat kokemaan asioita, jotka eivät ole miellyttäviä; mutta meidän pitää olla kaikille kaikkea, jotta voisimme voittaa joitakuita Kristukselle.

Ja minä olin niin pahoillani Eddien ja hänen lapsiensa puolesta, sen takia – pikku Eddie Byskalin ja hänen vaimonsa, tuon ihanan naisen puolesta, joka on kotoisin hyvästä, ihanasta kodista. Hänen isänsä omistaa ison yhtiön ja on sen johtaja ja kaikkea, ja sitten he luopuvat sillä tavalla elämästään. Sellaiseen tarvitaan todella Jumalaa, veli Littlefield. Se on todellista uhrautumista.

⁷ Ja siellä melkein kaikki ovat katolisia, ja niinpä… He toivat päällikön mukanaan ja neljä tai viisi intiaania, ja he tulivat heti leiriin, ja Pyhä Henki laskeutui välittömästi, ja puhui noille ihmisille, ja paransi heidät siinä paikassa. Ja nyt, he ovat sytyttämässä tuon rannikon joka puolelta. Ihmiset ovat siellä ammattikalastajia, ja he ottavat veneensä ja lähtevät merelle – ja ainoa, millä sinne pääsee, on vene – mennään merelle, pitkän matkaa Vancouverin pohjoispuolelle, Victorian saarelta. Ja sitten mennään kohti Alaskaa pitkin rannikkoa pohjoiseen. Sinne me menimme; sitten palasimme Fort St. Johniin, poispäin Alaskan valtatieltä; sitten takaisin.

⁸ Ja sitten, tulimme tänne käymään teidän luonanne, aivan teidän pohjoispuoleltanne tänne Southern Pinesiin. Luulisin, että se on 6:s, 7:s, ja 8:s, 9:s ja 10:s kesäkuuta ja sitten 11:s ja 12:s veli Bigbyn kanssa. Olen varma, että monet teistä tuntevat hänet, Etelä-Carolinasta, Columbiasta; ja sitten sieltä me lähdemme Cow Palaceen, South Gatessa, Los Angelesissa, jonne me odotamme suurta kokousta.

Ja siis olemme… Ja sieltä Kalifornian kautta Oregoniin, Washingtoniin ja sitten Anchorageen, Alaskaan; ja sitten tulemme takaisin, jos Herra suo, täksi syksyksi, ja katsomme, mihin Herra johtaa meitä – ei mitään erityisjohdatusta näihin mihinkään, vain kylvämme siementä, siinä kaikki niin kauan, kunnes tunnemme johdatusta johonkin. Me luotamme siihen, että te rukoilette puolestamme.

⁹ Siis, teidän, mitä hyväntahtoisin ja jalomielisin pastorinne on suonut minulle etuoikeuden pitää aamulla pyhäkoulua niin, että ajattelin tänä iltana, että me pohjustaisimme tänä iltana ajatuksen sairaitten puolesta rukoilemisesta, ja rukoilisimme sairaitten puolesta, ja aamulla pitäisimme pyhäkoulutunnin. Siis, on hienoa, kun mies luovuttaa puhujanpöntön kaksi kertaa peräkkäin, kun hänellä on viikonlopun aivan loistava, loistava kristitty veli. Ja me todella odotamme sinua; jos sinulla ei ole virantoimitusta aamulla, mikset vierailisi luonamme? Mutta, minä ajattelin, että tänä iltana olisi hyvä rukoilla sairaitten puolesta, koska täällä voi olla… Meidän seurakuntamme on pieni; hän halusi saada auditorion; veli Littlefield on ollut tosi kiltti, kun hän on tuonut kaikki tänne; ja minä sanoin: ”Veli Littlefield, minä en voi viipyä pitkään, pidetään se vain sinun pienessä rukoushuoneessasi.”

¹⁰ Rukoushuoneessa [kirkossa] on jotakin, joka on pyhää. Minä pidän rukoushuoneista, ettekö tekin? Siis, kun mennään näihin auditorioihin… Me arvostamme kyllä niitä, ne ovat hyviä, ja ihmiset, jotka antavat niitä meidän käyttöömme; johtokunnat ja niin edelleen, mutta katsokaa, mitä niissä on; niissä on kaikkea ruokotonta, maailmallista viihdettä jos jonkinlaista ja siellä pyörii riivaajahenkiä; näettekö? Ne on – pystytetty riivaajien toimesta, ja sitten… Ja kun te menette rukoushuoneeseen, siellä on Pyhä Henki; ymmärrättekö? Ja niin, rukoushuoneeseen tulemisessa on jotakin erilaista.

¹¹ Ajattelin juuri… Minä ajattelin tänään, tai yhtenä päivänä, kirjoitin ylös jotakin Arizonan matkani jälkeen, missä Herra näytti minulle, että jotakin tulisi tapahtumaan; ja minä yleensä kirjoitan jotakin ylös, vaikka en puhu kaikkea ihmisille; minä en voi kertoa kaikkea, mitä Hän näyttää noissa asioissa. Mutta nyt, Pyhä Henki… tässä on Raamattu; tämä on Hänen huoneensa, hän pysyy ja asuu teidän kanssanne täällä, ihmiset, ja hän tietää, että tämä on totta.

¹² Noin 6 viikkoa sitten, yhtenä aamuna, luulisin… minä olin matkalla Arizonaan veljieni Sothmann ja Woodin, kahden meidän Jeffersonvillen tabernaakkelimme johtokunnan jäsenen kanssa, ja minä näin näyn oudosta asiasta. Siinä oli kaksi miestä ja he olivat molemmat huippuunsa trimmattuja miehiä, ja molemmat olivat jonkin sortin taistelijoita. Heillä oli tavalliset vaatteet, mutta he olivat kuitenkin todellisia taistelijoita; he halusivat taistella. Ja heillä oli riitaa keskenään, ja toinen heistä…

He saapuivat, – se näytti olevan New York. Minä saatoin nähdä itseni tulevan paikalle kohti areenaa, ja niin edespäin, jossa saarnasin kovasti. Ja näytti siltä, että siellä oli pikkuinen loukko, tällainen ympyränmuotoinen paikka, johon miehet menivät, ja he alkoivat taistella ja se toinen tappoi sen toisen. Ja minä näin – se näytti vähän joltain kostealta, tai vedeltä. Ja sitten siellä oli – se näytti sellofaani-joltakin, joka oli vedetty sen toisen jalkojen päälle. Kaikki hiljeni aivan, ja oli surullista. Oli tapettu… Toinen oli tappanut toisen tappelussa; ja minä ajattelin: ”No, minä en tiedä tarkasti, mitä tämä merkitsee, Herra.” Minä painoin sen vain mieleeni ja minä…

Tehän kaikki tiedätte, mitä tässä eräänä päivänä tapahtui: kaksi keskisarjan ottelijaa New Yorkissa, taistelivat, ja se toinen tappoi sen toisen. Näettekö? Ja…

¹³ Hän [Herra] on todella hyvä, eikö olekin, kun hän ilmoittaa meille näitä asioita? Tietenkään se ei tarkoita… syy… Se ei tuntunut koskevan seurakuntaa, niinpä minä annoin asian olla. Ihan vähän aikaa sitten… Minä en tajunnut sitä vasta kuin vähän aikaa sitten; ja minä ajattelin: ”Kyllä vain, ja sain sen kirjoitetuksi ylös tähän pieneen kirjaani tässä”, näettekö sen, sen, jonkin.

Minä en tiennyt, mistä siinä oli kyse. Minä näin miesten astelevan alas; tietysti tuohon loukkoon, mihin menivät, ja siinä paikassa oli se kehä, jossa he tappelivat tuon riidan takia, ja toinen tappoi toisen. Sitten, eräs toinen riita, molemmat samassa… Kun urheilu menee tuollaiseen, on aika jättää se. Näin se on. Se on uusi Kainin ja Aabelin tapaus – näettekö? kun näimme veljen tappavan veljen. Mutta, me olemme niin iloisia siitä, kun saamme yrittää palauttaa veljet siihen uskoon, joka kerran annettiin pyhille.

¹⁴ Siis, ihmiset seisovat siellä emmekä me halua pitää heitä täällä kovin pitkään. Ja minulla on eräs sananpaikka täällä, jonka haluan lukea, ja muutama muistiinpano täällä, jotka ovat vähäisiä kommentteja jostakin, ja sananpaikkoja, joita olen kirjoittanut ylös, joista minä haluan puhua hetkisen. Ja, painaisimmeko ensin päämme hetkeksi rukoillaksemme muutaman sanasen?

Ja nyt, niille, jotka ovat läsnä ja haluaisivat tulla muistetuksi rukouksessa, sujauttaisitteko kätenne ylös Jumalan puoleen ja sanoisitteko: ”Siis, muista minua Herra.” Hän näkee kyllä jokaisen käden, näiden nuorten ihmisten, nuorten naisten, poikien, nuorten ja vanhojen. Me kaikki tiedämme, että olemme kohtaamassa ikuisuutta.

¹⁵ Meidän taivaallinen Isämme, me lähestymme taas sinun armoistuintasi, sillä meidän Herramme on pyytänyt meitä tulemaan sanoen: ”Jos te pyydätte Isältä jotakin minun nimessäni, minä teen sen.” Siis, me tiedämme, että nuo sanat ovat totta, ja siksi me tulemme armoistuimen luo, kun se on vielä pirskotettu  Herran Jeesuksen verellä, joka huutaa: ”Isä, anna heille anteeksi.” Sillä, Isä, me todellakin kävelemme ja kompuroimme, kuten sanottu, kun me kuljemme pimeässä maailmassa. Ja ainoa, mitä meillä on, on evankeliumin valo, Pyhä Henki, oppaanamme, muuten me putoamme pimeään iäisyyteen ilman toivoa, ilman Jumalaa.

Mutta, me olemme niin iloisia, että sinä olet valmistanut pääsyn niille, jotka on kutsuttu hääaterialle. Ja mikä ilo ja kunnia on kokoontua tänä iltana yhteen ihmisryhmän kanssa, niiden, jotka ovat läsnä nyt, jotka on kutsuttu hääaterialle, ja he pukeutuvat, valmistautuvat tuleviin häihin. Me olemme niin kiitollisia tästä.

Ja maassa on paljon puutetta tänä iltana, Herra, puutetta seurakunnassa. Sinä olet nähnyt nuo kallisarvoiset kädet ja tiedät, mikä asia noiden käsien takana on, mitä sydämellä on. Jumala, katso alas jokaisen, ihmisen sydämeen, ja vastaa heidän pyyntöihinsä. Se on minun rukoukseni sinulle, Isä.

¹⁶ Me kiitämme sinua tästä seurakunnasta ja sen kunniakkaasta selviämisestä hengissä. Tänä pimeyden aikana, se pysyy kaikesta huolimatta pystyssä, majakkana, ja valona joka on pystytetty kukkulalle, joka loistaa säteitään ympäri maan, että uupuneet, synnistä sairaat ihmiset voisivat tulla sisään ja matkata muukalaisina meidän kanssamme parempaan maahan.

Jumala siunatkoon sen paimenta, meidän rakasta veljeämme; ja me rukoilemme tämän johtokunnan puolesta, diakonikunnan, ja jokaisen jäsenen, ja jokaisen ihmisen, joka elää muukalaisena näiden ihmisten kanssa; näiden suurien seurakuntien, ympäri tätä maata täällä, Church of Godia, sekä sen kansainvälisen tehtävän; niiden molempien puolesta. Ja Jumala, me uskomme, että jonain päivänä tulee aika, kun me tulemme olemaan yhtä, liittyneenä yhteen Pyhän Hengen voimassa. Suo se, Herra. Istuta siemenet nyt tässä syyssateessa, että kun kevätsade alkaa, se saisi aikaan tuleentuneet evankeliumin siemenet. Suo se, Herra.

Siunaa meitä tänä iltana, sinun hyödytöntä palvelijaasi, kun me yritämme puhua muutaman hetken näistä sanoista, jotka ovat tässä edessämme. Me pyydämme, että sinä antaisit meille viitekehyksen tästä tekstistä. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.

¹⁷ Nyt, me haluaisimme… Tässä, puheessa, tänä iltana, minä yritän rakentaa evankeliumin, tämän ajan valon perustukselle, tänä aikana, jona me elämme, jumalallista parantamista silmällä pitäen, sillä minä uskon, että Jumala on vuodattanut Henkensä, ja tämä on se vapautuksen hetki niille, jotka sitä etsivät. Jeremian kirjassa, 10:ssä luvussa, ja 2:ssa jakeessa:

Näin sanoo Herra : ”Älkää opetelko muiden kansojen [”pakanain” KR33]  tapoja älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, vaikka pakanat kauhistuvatkin niitä.

”Älkää opetelko muiden kansojen tapoja…” nyt… ”älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, vaikka pakanat kauhistuvatkin niitä.”

Nyt, me haluamme puhua aiheesta ”Hänen tulemuksensa merkkejä.”

¹⁸ Te olette tulleet erityisesti minun mieleeni, Church of Godin ihmiset täällä, Clevelandissa ja ympäristössä, – luulisin, että nämä ovat sen seurakuntia, joita minä näen katujen varsilla – kun ajattelen tätä aihetta: ”Olkaa valmiita, Jeesus Kristus tulee pian.” Minä luulisin, että se on iskulauseena niiden keskuudessa.

Siis, nyt, me tiedämme, että Jumalalla on kaikkina aikoina ollut aina… Ennen, kuin hän tekee mitään, hän varoittaa ihmisiä ja antaa heille merkin lähestyvistä, tulevista asioista. Itse luonto tekee niin. Ilmat lämpenevät ennen kevättä, ja viilenevät ennen talvea ja oi, me voisimme jatkaa aina vain sen sanomista, että koko luonto…Siksi, luonnon Luojan pitää myös lähettää ihme, tai merkki jostakin, mikä tulee tapahtumaan. Se tekee hänen tuomioistaan oikeudenmukaisia, koska hän on varoittanut edeltä.

¹⁹ Siis, jos kaveri ajaa liikennevaloista läpi, ja hän siinä on ennakkovaroitus ja valo muuttuu punaiseksi, niin kyllä hän tietää, mitä tekee. Siis, jos varoitusta ei ole, niin silloin se on kaupungin vika, tai kenen hyvänsä, jonka olisi pitänyt asettaa se sinne.

Mutta, Jumala antaa aina varoituksen merkin, näettekö, ennen kuin jotakin tapahtuu. Ja minä uskon kaikesta sydämestäni, kun olen kaivanut tänä kuluvana vuonna enemmän kuin koskaan Kristuksen lähestymistä; Herran tulemusta… Siis, se joko on totta, tai sitten se ei ole totta; Raamattu joko on oikeassa, tai ei ole oikeassa; ja tiedän… minä todellakin uskon Raamattuun.

²⁰ Siis, Jumalan on jonain päivänä tuomittava maailma, jonkin perusteella, ja jos hän aikoo tuomita sen jonkin seurakunnan mukaan, niin minkä seurakunnan mukaan hän sen tuomitsee?

Katolinen kirkko sanoo: ”Me olemme se.” Luterilaiset sanovat ”Me olemme se.” Helluntailaiset sanovat: ”Me olemme se.” Ja niitä on 30 – 40, tai kenties 50 erilaista ”se:ä” – ymmärrättekö, eri haaroja. Siis kuka tuo ”se” on?

Siis, sekaannusta on niin paljon, eikä ihminen voi perustaa minkäänlaista uskoa sekaannukseen. Jos teille on epäselvää, onko se tyttö, jonka kanssa te olette menossa naimisiin, lady vai ei, on parempi jättää hänet rauhaan; sama koskee miestä. Teillä pitää olla jotakin, jonka varaan te voitte perustaa uskonne.

²¹ Vähän aikaa sitten, jutellessani erään papin kanssa, hän sanoi: ”Siis” – hän sanoi… minä olin puhumassa hänelle… hän… Eräs minun seurakunnassani käyvä nainen – minä olin kastanut hänen tyttärensä. Ja tytär oli naitu katoliseen sukuun ja hän halusi tulla katoliseksi; ja hänet oli kastettu aiemmin. Siispä pappi kysyi minulta olinko kastanut tytön. 

Ja minä sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Vihmoitko hänet?”

Minä: ”Minä annoin hänelle kristillisen kasteen”, näettekö, ”upottamalla.”

Hän: ”Siis, katolinen kirkko teki ennen niin.”

Minä: ”Niinkö?”

Hän: ”Siis, Jeesus Kristus ja apostolit.”

Minä: ”Sanotko sinä, että se oli katolinen kirkko?”

Hän: ”Kyllä vain.”

Minä sanoin: ”Osoita minulle historiasta, että katolinen kirkko olisi ollut olemassa aikaisemmin kuin kuusiasataa [600 jKr.] vuotta viimeisen apostolin jälkeen. Sanoin: ”Täällä ovat ’Nikealaiset isät, Esi-nikealaiset, Jälki-nikealaiset, Pembersin ’Varhaiset ajat’. Hislopin ’Kaksi Babylonia’, Foxen ’Marttyyrien kirja’, oi, Broadbendin ’Varhainen seurakunta’ kaikki nämä pyhät kertomukset, joita minä tiedän, minulla on täällä. Näytä minulle yksikin sivu, ihan milloin vain”, näettekö?

²² Hän sanoi: ”Sinä yrität esittää väitteesi kirjoitusten näkökulmasta. Me emme paljoa piittaa niistä. Jumala on seurakunnassaan [/kirkossaan]; me olemme seurakunta.”

Minä sanoin: ”Jos te olette pyhä seurakunta, niin miksi te ette pitäydy siinä, mitä Raamattu sanoo? Jos te sanotte että apostolit panivat seurakunnan järjestykseen, niin sitten te olette muuttaneet sitä.”

Hän: ”Meillä on oikeus muuttaa seurakunnan järjestystä; Jumala antoi meille oikeuden.”

Minä sanoin: ”Silloin, jos nuo apostolit olivat katolisia… sanoit heidän olleen; ja sitten he tekivät asiat niin kuin tekivät silloisen järjestyksen mukaisesti, teidän on parasta palata tuohon järjestykseen.” Niin se on.

Hän sanoi: ”Jumala on seurakunnassaan, herra.”

Minä sanoin: ”Jumala on sanassaan; eikä vain sanassaan, vaan hän on Sana. Jumala on Sana.

²³ ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Täsmälleen täällä, meidän keskellämme, Jumalan Sana, puhuttu siemen, Edenin puutarhasta, jossa ”jokainen siemen tuottakoon itsensä kaltaisia.” Näin on. Kun Eeva tuli saastutetuksi, ja hän kuunteli perkeleen valhetta, ja otti väärän siemenen sydämensä kohtuun, ja uskoi yhden vääristellyn sanan…

Teidän ei pidä väännellä yhtäkään Jumalan sanaa. Sanokaa ainoastaan se, mitä Raamattu sanoo. Raamattu sanoo, että tämä – mikään profetia ei ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Miksi? Profetia tuotiin esiin profeetan kautta ja Jumalan sana tuli profeetoille. Ihmiset tulkitsivat sen juuri niin kuin se oli. Siihen ei ole mitään vastaan sanomista.

²⁴ Sitten, Ilmestyskirja 21:ssä me näemme, että Jumala sanoi – siis 22:ssa luulisin, että Hän sanoi: ”Jos joku ottaa niistä jotakin pois, tai panee lisää tämän kirjan profetioihin…” [Ilm. 22:18] Siis, tämä on kertakaikkisesti Jumalan sanaa, ja maailma tullaan tuomitsemaan tämän sanan perusteella. Siispä, meidän ei pidä väännellä sitä. Meidän ei pidä panna sitä sanomaan mitään enempää, tai mitään vähempää; sanokaa vain niin kuin se on, ja uskokaa se sellaisenaan. Minä olen huomannut, että se tuottaa täsmälleen… koska jokainen siemen tuottaa kaltaistaan.

Siis, Eeva… siis, ei hän ollut uskomatta, hän tavoitteli viisautta, ja perkele yrittää aina lisätä jonkin vähäisen oman tulkintansa, pikkuisen viisautta sanaan; ”se tarkoittaa tätä; se tarkoittaa sitä.” Se tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä Jumala sanoi sen tarkoittavan, ja sanotaan se vain sillä tavalla, ja sillä selvä. Sillä tavalla minä siihen uskon, ja tiedän, että se on totta, koska Jumala on ilmoittanut sen ja osoittaa sen olevan totta; ymmärrättekö?

²⁵ Siis, jos yksi pikkuinen Jumalan sanan vääntö sai aikaan jokaisen kuoleman, jokaisen surun, jokaisen sydänsurun, kaiken – ongelmat, joita me olemme kokeneet; vain yksi pikkuinen Jumalan sanan vääntö, ja ihmiset olivat pääsemättömissä…

Se sai aikaan 6000 vuoden sydänsurut ja jopa Jumalan Pojan piti tulla maan päälle ja kuolla lunastaakseen ihmislajin. Jokainen sota, jokainen sydänsuru, jokainen naimaton äiti, kaikki väärä, mitä maailmassa koskaan on tapahtunut, johtui siitä, että yksi ihminen ei uskonut; 99,99 % Jumalan sanaa, ja vain vähäsen lopusta väännettiin, niin se aiheutti kaiken tämän. Siten, pikkuinen mutka, missä kohdassa tahansa… Älkää kuvitelko selviävänne vähemmällä kuin koko Jumalan sanalla; uskokaa se; pitäytykää siinä järkähtämättä; meidän on sanottava niin, kuin se sanoo.

²⁶ Siis, Jumala lähestyy kansaansa merkein ja ihmein. Siis: ”Älkää opetelko muiden kansojen [pakanoiden] tapoja.”  Siis, ”pakana” oikeastaan tulkitaan ”uskomaton” [/uskosta osaton] ymmärrättekö? Älkää opetelko pakanan tapoja, uskomattoman. Pysykää erossa hänestä. Ymmärrättekö? Älkää olko semmoisen kanssa missään tekemisissä. Hän on uskomaton; pidetään hänet merkittynä uskomattomaksi. Voiko pimeys… Voivatko valo ja pimeys olla olemassa yhtä aikaa?  Voiko olla pimeää, kun aurinko paistaa? Ei ikinä. Kumpi on voimakkaampi? Voiko pimeys sammuttaa auringon? Ei toki. Aurinko, valo, syrjäyttää pimeyden, näettekö? Siinä ovat vääryys ja totuus [/oikeus]. Vääryys ei voi mitenkään olla olemassa oikeuden kanssa, eikä valhe voi olla olemassa totuuden edessä. Totuus on aina sama. Valhe mutkittelee kyllä joka suuntaan, mutta silti se on valetta. Ymmärrättekö? Siis todellakin, se pitää paikkansa.

²⁷ Älkääkä opetelko uskomattomien tavoille. Siis, jos ihminen on uskosta osaton, antaa hänen olla sitä, mitä hän haluaa olla, mutta olkaa te uskova. Pakana tarkoittaa ”uskomaton”, sellainen, joka ei usko – mihin? Sanot: ”Minä uskon Jumalaan.” Jos sinä et usko Jumalan sanaa, niin sinä et usko Jumalaan. Näin se on.

”Joka sanoo rakastavansa minua, eikä pidä minun käskyjäni, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.” [1. Joh. 2:4] Siis, sitten meidän on uskottava Jumalan sanaa. Se, että me uskomme hänen sanansa osoittaa, että me rakastamme Jumalaa. Jos sinä sanot rakastavasi minua, etkä tee niin kuin minä sanon, tai pidä minun sanaani; tai, jos minä sanon rakastavani sinua, ja päinvastoin, no, ymmärrättekö, se osoittaa, ettemme rakasta. Silloin, me emme luota toisiimme; siis, luodun pitää luottaa Luojaan ja sitä kautta syntyy liitto.

²⁸ On kuin ottaisi johdon ja kytkisi sen dynamoon, jossa on virtaa, tai ottaisi johdon ja tökkäisi sen pistorasiaan, jossa ei ole virtaa. Näettekö, siinä on ero; johto on kylmä, vaikka se olisi kuinka paljon pistorasiassa, se on silti… Jos siinä ei ole virtaa, se on kylmä johto. Ja niin kauan kuin me yritämme kytkeytyä johonkin, jossa ei ole yhtään elämää, tai totuutta, se on kuin ukkosenjyrinä ilman salamaa. Näin on, mutta meidän pitää olla kytkettynä sanaan, Jumalan sanaan. Siinä on Jumalan totuus.

²⁹ Ja Jumala sanoi, että älkää nojatko – älkää opetelko muiden kansojen tapoja; pysykää loitolla heistä; pysykää loitolla heistä, älkääkä tyrmistykö, vaikka he tyrmistyvät. Tyrmistyä tulee sanasta lamaantua; mitä se on? Epäuskoinen on lamautunut; mikä sai lamaantumaan? Taivaan merkit. Ne saavat uskomattoman nyrpistelemään nenäänsä, kun heille puhuu merkeistä ja ihmeistä ja niin edelleen. Eivät he sellaiseen usko. Jos puhut heille jumalallisesta parantamisesta, he sanovat: ”Ai, ei meidän seurakuntamme vaan sellaista opeta. Me kyllä pysymme erossa sellaisesta.” Pyhän Hengen kaste: ”Ai, sehän koski ainoastaan apostoleja.” Näettekö? Älkää opetelko heidän tavoilleen; pysykää loitolla heistä; opetelkaa Sanaa ja pitäytykää Sanassa. Sana on totuus. 

Älkää opetelko heidän tavoilleen, koska heitä taivaanmerkit pelottavat. Juuri täsmälleen niin Raamatussa Jeremian kirjan 10:ssä luvussa, 2:ssa jakeessa sanotaan, sen viimeisessä lauseessa; se sanoo: ”He pelkäävät niitä.”Ne saavat heidät lamaantumaan. Ne todella… saavat heidät lamaantumaan.

³⁰ Siis, jos ne saavat ihmiset lannistumaan, merkit lamauttavat heidät ja pelottavat heitä, niin ne rohkaisevat uskovaa; näin asia on. Mitä… Jotakuta ne rohkaisevat; miten? Hän uskoo Sanaan; ne rohkaisevat uskovaa kirjoitusten mukaisella totuudella. Merkit… siis, muistakaa, minä puhun nyt Herran ilmestymisen merkeistä tämän sukupolven aikana. Siis, jos me voimme näyttää sen täältä kirjoituksista, että tämä on se sukupolvi, joka tulee näkemään Herran tulemuksen, niin… tai me… mitä…?

”No”, te sanotte, ”oletko sinä varma siitä?”

Siis, minä… Katsotaanpa, mihin nuo merkit viittaavat, näettekö, niin näemme, miten lähellä me olemme. Jos liikennemerkki sanoo, että me olemme lähestymässä, vain muutama maili vielä, on parasta alkaa valmistautua, koska se saattaa olla muutaman tunnin päässä; ymmärrättekö? Hän sanoi meille, mitä tulisi tapahtumaan juuri ennen sitä hetkeä, ja sitä me aiomme tässä tutkia.

³¹ Siis, mitä uskosta osattomaan tulee – hän pelkää Jumalan taivaan merkkejä. Ne saavat hänet lannistumaan; hän ei halua ajatella sitä; hän ei halua opettaa sellaista seurakunnassaan; hän ei halua antaa väkensä uskoa siihen; ymmärrättekö? Häntä kauhistuttaa. Hän ei halua olla sellaisten asioiden lähelläkään; hän ei anna saarnaajien, jotka ovat hänen puhujanpöntössään, uskoa sellaiseen. Näin se on.

Eräs helluntailaisryhmä torjui viime viikolla minut – heille oli tullut tuhansia kirjeitä ja kaikenlaista koska ihmiset olivat peloissaan. Näin on; helluntailaiset, ei siis presbyteerit, siis; helluntailaiset, he ovat kauhuissaan, se pelotti heitä, taivaan merkkien, ihmeiden ilmestyminen – ovat kauhuissaan.

³² Mutta, uskovalle ne ovat Jumalan sanan totuuden vahvistuksia, jotka kertovat tulevista merkeistä; aamen. Ne osoittavat Jumalan sanan olevan totta; siis uskovalle; aamen. Uskosta osaton – hän on peloissaan, kauhuissaan, lamaantunut. ”Oi, minkä näköisiä”, hän sanoo, ”et kai sinä kuulu tuollaiseen?” Se saa hänet yksinkertaisesti lamaantumaan. Mutta, uskovalle, oi, se on hunajaa kalliosta; se on vahvistus.

³³ Minä luin erään pikku artikkelin vähän aikaa sitten eräästä miehestä, joka lähti… Hän piti mustarastaista, ja hänellä oli pelto, mansikoita täynnä, mustarastaat pitävät mansikoista; ja miehestä oli mukava katsella, kun linnut tulivat joka kevät sinne pohjoiseen; meillä on täällä maamme pohjoisosissa hienoja mansikoita.

Ja sitten, mies lähti ja antoi tuon tilan pois. Ja naapurit tulivat paikalle, ja he ajattelivat pitää linnut poissa, ja saada itse nuo mansikat, koska tuo vanha mies ei ollut enää palaamassa takaisin sinne. Ja nuo ihmiset asettivat ison variksenpelättimen sinne pellolle; ja heidän hämmästyksekseen, kävellessään tietä…

³⁴ Kun mustarastaat palasivat ja ajattelivat saavansa itsensä täyteen mansikoita; jotkut istuskelivat puissa ja livertelivät ja kieppuivat siellä; jotkut istuutuivat puhelinlangoille; nekin livertelivät, jotkut istuivat aidantolpilla livertelemässä. Mistä oli kyse? Kaikki tuo hälinä, ja se, mistä ne visersivät… Se ei johtunut siitä, ettei siellä olisi ollut mansikoita; mansikoita oli runsain mitoin; mahtava sato, mutta linnut pelkäsivät tuota variksenpelätintä; siinä kaikki.

Ja minä ajattelin: ”Melkein sama taitaa koskea ihmisiä. Paholainen asettaa jonkin surkean variksenpelättimen ja pelottaa kaikki seudun kyyhkyset pois, jos hän voisi, tai jokaisen kotkan, sanoisin, jos se olisi mahdollista. Kyllä vain. Hän valmistaa jonkun surkean pelätin ja saa kaikki pelkäämään. Ymmärrättekö? Ja…

³⁵ Mutta, yllätyksekseni, tuon variksenpelättimen oikean käden päällä, istui kaksi isoa, hyvinvoivaa lintua ja söi mansikoita, niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan. Näettekö? Minä ajattelin, Niin sitä pitää, niitä ei tuomita, jotka ovat jo palstalla.” Se on yksi varma asia; kyllä vain; ne… Siis, ne eivät kiinnittäneet mitään huomiota siihen pelättimeen tai muuhunkaan. Ne vain istuivat siinä ja söivät kaikesta huolimatta, koska oli mansikoita, ja ne olivat niitä varten.

Ja Jumala siunatkoon tuota miestä tai naista, joka pystyy ohittamaan kaikki epäuskon variksenpelättimet, jotka yrittävät osoittaa jotakin siellä tai täällä; he painuvat suoraan palstalle, koska siellä on hyvä sato, aamen, juuri oikeaan aikaan. Menkää oitis palstalle nyt; niitä isoja lintuja ei tuomita, jotka pystyvät menemään muitta mutkitta sinne eivätkä pelkää variksenpelätintä.

³⁶ Osoitus siitä, että Jumalan sana on totta… Jumala osoittaa sanansa todeksi merkkiensä kautta. Jumalan sana on siemen, ja tuon siemenen on tuotettava itsensä kaltaisia, 1. Moos. 1:11, jokainen siemen on sen itsensä kaltainen. Ja Jeesus sanoi, että Jumalan sana on siemen, jonka kylväjä kylvi. Niinpä sitten, jokainen Raamatun lupaus tuottaa itsensä kaltaista [hedelmää]; aamen.

Siis, miten sen voi ohittaa? Kun ihmiset sanovat, ettei sellaista kuin Pyhä Henki ole nykyään edes olemassa, että se annettiin vain apostoleille, kun Pietari sanoi helluntaipäivänä, kun ihmiset olivat kaikki saaneet Pyhän Hengen… Siis, katsokaa, mitä ihmiset tekevät, Jesajan mukaan, ja kaikkien profeettojen – jotka profetoivat Pyhän hengen tulevan vuodatetuksi… Siis, tässä on mies, joka sanoi Pyhän Hengen innoittamana; hän sanoi: ”Lupaus on teille ja teidän lapsillenne, ja kaikille jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.” Siis, jos te pelkäätte variksenpelättimiä, te ette tule ikinä saavuttamaan sitä; ymmärrättekö? Mutta, jos te ette pelkää, tulkaa oitis sieltä variksenpelättimen takaa. Samantekevää, mitä kaikkea on tehty, sillä ei ole mitään tekemistä teidän, tai Jumalan sanan kanssa. Pitäkää kiinni sanasta.

³⁷ Siis, merkit ovat aidon Sanan varmennus. Jumala on kaikkina aikoina sanonut niin. Siis, jotkut teistä ehkä haluavat kirjoittaa ylös näitä raamatunpaikkoja; jos on niin, niin pankaa ylös sinne Hepr. 2:4. Te näette, että Jumala on osoittanut sanansaattajansa oikeiksi. ”Jumala puhui monesti ja monin tavoin” – heprealaiskirje alkaa, ”puhui isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Näettekö? Ja kun me näemme, että evankeliumia saarnattiin ihmisille jo kauan sitten, ja oli ihmeitä ja tunnustekoja, jotka osoittivat, että se oli totta; niin kuinka paljon ennemmin meidän pitäisi pitää siitä kiinni, kun Jumala on osoittanut sen monin Pyhän Hengen tunnusteoin ja ihmein ja lahjoin? Oi, monin tunnusteoin, tunnusteoin, joilla Jeesus Kristus osoitti, ollessaan täällä maan päällä, kuka hän oli ja mitä hän oli ja mitä tarkoitusta varten hän oli täällä.

³⁸ Eipä siis mikään ihme, että hän sanoi: ”Taivaan ilmiöitä te kyllä osaatte arvioida, mutta kuinka ette osaa arvioida tätä aikaa? Jos te olisitte tunteneet minut, te olisitte tunteneet minun päiväni.” Näettekö? Siitä tänään on kyse. Ihmiset eivät tunnista sitä aikaa, jossa me elämme, ”näinhän asioiden pitääkin olla, mikään ei ole pielessä, kaikki sujuu täydellisesti.”

³⁹ Minä saarnasin vähän aikaa sitten aiheesta, Heprealaiskirje, anteeksi, Matteus 11:6 se on… minä annoin sille nimen muistaakseni: ”Piilotettu kauneus.” Siinä Jeesus puhui silloin, kun Johanneksen opetuslapset tulivat hänen luokseen, siis, ja sanoivat…

Johannes vähän pelkäsi silloin, koska hän oli saarnannut, että Kristus olisi tulossa – siis, tämä olisi hyväksi helluntailaisveljille – että Kristus olisi tulossa. Johannes seisoi siinä kirves pantuna puun juurelle, ja käärmeet vain luikertelivat; niinhän hän opetti. Hän eli erämaassa; hänellä ei ollut mitään kokemusta seminaarista. Siis, ainoa, mistä hän tiesi, oli kirves erämaassa ja tukku käärmeitä, ja juuri siitä hän opetti, mitä hän oli nähnyt erämaassa, näettekö? Ja siitä hän tiesi, että käärmeen oli paettava, kun sitä ajettiin.

⁴⁰ Ja sitten hän sanoi fariseuksille: ”Te kyykäärmeiden sukupolvi, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?” Näettekö? Hän astui esiin ja sanoi: ”Hän tulee puhdistamaan puimatantereensa; hän kokoaa vehnän aittaansa ja hän tulee lakaisemaan puhtaaksi, ja hän tulee polttamaan ruumenet sammumattomassa tulessa; ja kirves on jo pantu puun juurelle.” Voi tavaton; millainen Messiaan saapuminen!

Mutta sitten, kun Hän saapui sinne, pikkuinen, sävyisä, lempeä kaveri, hartiat kumarassa; Raamattu sanoo: ”Ei ollut hänellä hahmoa, johon me olisimme mielistyneet; kipujen mies ja sairauden tuttava.”

Kun Johannes joutui vankilaan, hän rupesi ajattelemaan kaikkea sitä, mitä… mutta hän sanoi: ”Kyllä minä näin ihan oikean merkin; siis, nyt, Herra sanoi minulle erämaassa, että kenen päälle minä näen Hengen laskeutuvan, ja jäävän, hän on se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä. Minä näin sen merkin. Minä voin todistaa, että se on totta. Hän on Jumalan Poika, mutta ehkä hän… kaverissa, joka käyttäytyy sillä tavalla, täytyy olla jotakin vialla. Minun on otettava siitä selvää”, ja hän lähetti jotkut opetuslapsistaan matkaan.

⁴¹ Jeesus ei sanonut: ”Siis, hetkinen vain, minäpä lähetän Johannekselle kirjan, jonka me saimme juuri seminaarista, että miten pitää käyttäytyä vankilassa, jotta olisit vanhurskas.” Ei hän ei todellakaan sanonut: ”Kertokaa hänelle, että hänen pitää opiskella vielä pari vuotta lukiossa, kuten hänen isänsä.” Hän ei alun alkaenkaan käynyt lukiota, eikä koskaan käynyt koulua.

Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat hänen ollessaan vasta poikanen. Hän lähti erämaahan 9-vuotiaana, koska hänellä oli Jumalalta sanoma, ei mikään ihmistekoinen uskonoppi; ja hänen aikansa oli aivan liian tärkeä vain hölmöillä jonkin seminaarikokemuksen takia, kuten hänen isänsä, koska hän oli pappi. Eikä hän käynyt isänsä koulua; hän lähti erämaahan ja siten hän saattoi päästä Jumalan kouluun.

⁴² Jumala sanoi hänelle selkeästi: ”Siis, tämä ei voi olla virhe, Johannes; sinun on odotettava tätä merkkiä. Kun näet tämän merkin ilmestyvän, Pyhän Hengen laskeutuvan tulipilven lailla ja kyyhkysen siipien laskeutuvan, se on Hän.” Johannes sanoi: ”Minä kyllä näin hänet, mutta hän ei käyttäytynyt sillä tavalla; siis, menkää ottamaan selvää.”

Sitten, Jeesus sanoi: ”Kuulkaa, älkää palatko vielä, älkääkä ottako mukaanne mitään kirjaa eikä mitään. Odottakaa aloillanne, kunnes palvelus on loppu; odota, kunnes illan jumalanpalvelus on loppu”, hän sanoi. Sitten miehet palasivat; Jeesus sanoi: ”Menkää näyttämään Johannekselle”, aamen, ”että minä olen täysin aikataulussa. Minä en ole myöhässä ja kaikki on aivan kunnossa.” Aamen; ymmärrättekö?

Sillä tavalla me ajattelemme tänään; meidän mielestämme, jotain on vialla. Ei ole. Hän on täysin aikataulussa, aamen, ei yhtään myöhässä. Kaikki sujuu täsmälleen niin kuin pitääkin, aivan ajallaan. ”Menkää osoittamaan Johannekselle, mitä täällä tapahtuu, ja sanokaa hänelle: ”Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.” Sitten, kun hän oli lähtenyt…

⁴³ Tuosta kommentista minä pidän; näettekö, Johannes oli esittänyt Jeesuksesta yhden alhaisimmista kommenteista, siis kysynyt häneltä: ”Mahdatko sinä olla se…” näettekö, mutta, Jeesus tiesi, missä kunnossa Johannes oli, kuinka hän oli kärsinyt ja makasi siellä sellissä. Ja kuten Pember sanoi: ”Hänen kotkansilmiinsä oli tullut kelmu päälle.” Niinpä, luulisin, kun hän makasi siellä, hänen profeetan lahjansa ei toiminut kunnolla; lojuessaan siellä sellissä tietoisena siitä, että hänen kaulansa tultaisiin hetken päästä katkaisemaan, ja…

Mutta, Jeesus kääntyi ympäri, ja esitti suurenmoisimman kohteliaisuuden, mitä kukaan olisi voinut esittää hänelle; hän sanoi: ”Mitä te menitte katsomaan? Niin; mitä te menitte katselemaan? Ruohonkorttako, jota tuuli heiluttelee? Ei Johannes; ei, ei, Jeesus sanoi: Menittekö te katsomaan miestä, joka oli tullut pappiskoulusta frakissa, ja myllynkivikauluksessa, siis?” Hän sanoi: ”Niiden, jotka sellaisia vaatteita käyttävät, kuuluu suukotella lapsia, ja tiedättehän, vihkiä nuoria pareja ja haudata kuolleita. Sellaiset maleksivat kuninkaiden palatsien liepeillä ja TT:t F:t ja OT:t ja QU:t siis ja kaikki tuollaiset, siis; ja näettekö sen tyyppiset; ”– mutta mitä te menitte katsomaan? Profeettaako?” Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille; hän oli enemmän kuin profeetta.” Kyllä vain.

Hän sanoi: ”Jos tahdotte ottaa vastaan, tämä on sitä, josta sanottiin” Malakia 3, ’Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edestä raivaamaan tien minun eteeni’; se on hän.” Siis näettekö, oli kyllä merkki; hän odotti tuota merkkiä; siis.

⁴⁴ Siis, Jumala on kaikkina aikoina antanut ihmisille merkkejä; osoittanut niillä; 5. Moos. 18:22 sekä 13:1, jos haluatte panna näitä sananpaikkoja ylös. Jumala antoi Israelille taatun merkin; hän sanoi… siis Jumala lähettää sanansa profeettojensa kautta. Pitääkö tämä paikkansa? Täsmälleen niin Raamattu sanoo. Jumalan sana tulee profeetoille.

Hän sanoi, että tällainen on profeetan testi: jos profeetta profetoi, ja se, mitä hän sanoo, tapahtuu, niin kuunnelkaa häntä. Mutta, jos niin ei tapahdu, niin Jumala ei ole puhunut. Näin on. ”Jos keskuudessanne on (hengellinen tai) profeetta, minä, Herra Jumala ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänelle unessa. … ja jos se ei tapahdu, niin silloin minä en ole puhunut.” [4. Moos. 12: 6 & 5. Moos 18:22] Todellakaan, Jumala ei valehtele. Siis, hän ei pysty valehtelemaan, hänessä ei ole mitään, millä valehdella. Hän on puhtauden ja totuuden lähde… on Jumala. Siis, Jumalalta ei voi tulla mitään valhetta, hän on täydellinen, puhdas.

⁴⁵ Ja jos kyse on Jumalan sanasta, ne ovat hänen ennalta harkittuja ajatuksiaan; aamen. Siksi me saamme ikuisen elämän, sillä Jumala loi sen puhumalla, emme seurakuntaan liittymällä, vaan syntymällä uudesti sanasta, alkuperäisestä siemenestä; Jumala sanoi: ”Tulkoon…” ja se tuli; aamen. Sillä tavalla Jumala synnyttää lapsensa tänään; sanallaan, heidän omassa sydämessään, ja hänen sanansa kasvattaa juuret ja se kasvaa. Miten inhimillisessä sydämessä oleva henki voisi sanoa, että se on peräisin Jumalasta, ja sitten kieltää tämän hänen sanansa  …kun Sanajumalan itsensä pitäisi olla ihmisen sydämessä?  – aamen, ja jos ei ole, siellä on jokin muu kuin Pyhä Henki. Selvä.

⁴⁶ Siis, Herran profeetat ovat tarjonneet joka sukupolvelle merkkejä ja ihmeitä. Profeetat, todelliset profeetat, joilla on todellinen Jumalan sana hallussaan, ovat osoittaneet raamatullisia merkkejä. Siis, muistakaa… Siis, me haluamme nyt tässä erottaa väärän ja oikean toisistaan, koska muistakaa, että Raamatussa, Matteus 24:ssä sanotaan, että tämän päivän henget, jotka ovat tulossa lähiaikoina, ovat niin lähellä toisiaan, että ne saattaisivat johtaa valitutkin harhaan, jos se vain olisi mahdollista. Minä olen niin iloinen, että sanottiin ”jos se olisi mahdollista.” Valitut… Mutta Jumala on tuntenut ennalta ne, jotka on valittu. ”…ne, jotka hän on ennalta tuntenut, hän on myös kutsunut; ne jotka hän on kutsunut, hän on vanhurskauttanut; jotka hän on vanhurskauttanut, hän on jo kirkastanut.” [Room. 8: 29, 30] Se on lukkoon lyöty tosiasia. Kyllä vain. Ja sitten, ymmärrättekö, valittuja ei voi mitenkään eksyttää, vaikka asia näyttäisi miten todelliselta hyvänsä. Selvä.

Siis, mutta, oikeat profeetat toivat esiin oikeita, aidon sanan mukaisia merkkejä – pitääkö paikkansa? Minä mainitsen tässä muutaman – siis yhden niistä, aivan tässä, ennen kuin menemme eteenpäin; miten valhe voi näyttää ihan totuudelta – pauhaanko minä vähän liian kovaa? Onko tämä liian kovalla? Siis, kuuletteko te minua kunnolla siellä takana? Ai, hienoa – Siis, miten todelliselta – miten läheisesti valhe ja totuus saattavat muistuttaa toisiaan. Se, mitä saatana sanoi Eevalle, oli melkein täysin totta.

⁴⁷ Siis, kun Joosafatin ja Ahabin aikana… Ahab oli jättänyt itselleen 400 israelilaista profeettaa. Siis, he olivat kyllä profeettoja, israelilaisia profeettoja, juutalaisia, ja totuuden linjoilla – profeettoja. Heitä oli 400, jotka hän oli kouluttanut, ja joista hän piti huolta.

Ja sitten, Joosafat solmi liiton Ahabin kanssa; ja kun se oli tehty, hän sanoi: ”Lähdetäänkö Gileadin Raamotiin, ja valloitetaan maa?” No, he keskustelivat profeettojen kanssa; muistakaapa, miten totuudelliselta se näytti.

Nuo profeetat sanoivat: ”Mene vain. Herra on teidän kanssanne.” Miksi? Mihin he sen perustivat? He perustivat sen tosiasian varaan, että se maa kuului heille. Näin on. Kun Joosua jakoi maan, Jumala antoi Gileadin Raamotin Israelilaisille, ja vihollinen oli saanut heidät vetäytymään maasta, ja he miehittivät maata itse.

Siis, katsokaa helluntailaiset veljeni; näettekö? Näin asia on. Maa kyllä kuuluu, mutta vihollinen voi valloittaa sen, ja pitää hallussaan niin kauan, kunnes asiat pannaan kuntoon. Palatkaa Sanaan. Ymmärrättekö? Sillä, mitä me vaadimme, ei ole mitään merkitystä, meidän on palattava, ja noudatettava sanaa, koska sillä tavalla Jumala on asian järjestänyt. Meidän on palattava – oikaistava suuntamme Jumalan ja hänen sanansa mukaiseksi, silloin jutun täytyy onnistua.

⁴⁸ Mutta, nämä profeetat sanoivat: ”Menkää sinne; Herra on teidän kanssanne.” No, yksi heistä, Sidkia, se oli hän, luulisin, oli tehnyt itselleen sarvet, ja hän sanoi: ”Sinä tulet ottamaan nämä sarvet ja puskemaan vihollisen pois maasta.”

Mutta, siis, todellinen, hengellinen ihminen… – minä toivon, että tämä talo on täynnä sellaisia tänä iltana, näettekö? Joosafatin mielestä, se ei kuulostanut oikealta, koska hän oli hyvä mies.

Neljäsataa, ehkä kaksi kertaa sen verran, kuin meitä täällä tänä iltana istuu – kaikki profetoivat yksimielisesti. Ahab sanoi: ”Siis, siinä se on; siinä se on; tuo on meidän merkkimme”, hän sanoi.

Ja se profeetta sanoi: ”Minä näytän teille merkin”, hän otti kaksi sarvea ja sanoi: ”Ottakaa nämä, niin te tulette puskemaan heidät oikopäätä pois; se on ”näin sanoo Herra.”

⁴⁹ Mutta Joosafat sanoi: ”Tässä on nyt jotakin vikaa; minä en pysty osoittamaan sitä, mutta jotakin vikaa tässä nyt on. Onko teillä vielä joku”, hän sanoi. Ahab sanoi:”Kyllä vain; me voimme pyytää tänne yhden. Hän on eräs hihhuli, pikkumies jonka nimi on Miika, mutta minä vihaan häntä; hän kun profetoi jatkuvasti minulle jotain pahaa”, hän sanoi.

”Ai”, Joosafat sanoi, ”älköön kuningas noin puhuko; kuullaanpa häntäkin.”

Ja niin johtokunta lähetettiin sinne, diakonit, ja sanottiin: ”Siis, katsokaas, siis sinusta saatettaisiin tehdä osavaltion presbyteeri [vanhin] tai jotakin, jos sinä vain olet nyt näiden kanssa samoilla linjoilla; sano sinäkin samaa kuin he.”

Ja, voi, voitteko te kuvitella puhuvanne Jumalan miehelle sillä tavalla? Miika sanoi: ”Niin totta kuin Herra Jumala elää, minä pitäydyn siinä, mitä hän käskee minun sanoa.”

⁵⁰ Se siitä; sillä tavalla asia on; kyllä vain, näettekö? Mikä Miika oli? Hän oli merkki. Hän oli juuri sen hetken merkki: jotain tulisi tapahtumaan; jokin tulisi täyttämään Jumalan sanan, koska hän oli jo sanonut oikealle Jumalan profeetalle, Elialle, miten molemmille, Ahabille ja Iisebelille tulisi käymään heidän pahuutensa takia; ja miten Jumala voisi siunata jotakin pahaa, josta ei ole tehty parannusta?

Miten hän voisi tehdä näitä asioita seurakunnassa, kun se on tänään tuollaisessa turmeluksen tilassa: välinpitämätön ja itsekäs ja kieltää Sanan; jolla on jumalisuuden ulkokuori mutta kieltää Jumalan sanan voiman? Miten hän voisi panna siunauksensa sellaisen päälle? Hän ei voi; eikä tee sitä. Meidän on palattava todellisen, aidon asian ääreen.

Ja, hän sanoi: ”Anna minulle tämä ilta aikaa” – ja Herra ilmestyi hänelle, ja tehän tiedätte, mikä se profetia oli; ja se oli täysin totta; merkki.

⁵¹ Siis, jos on oikeita profetioita… Siis, tämän jälkeen, me huomaamme, että Matteus 24:ssä – me tiedämme, että on molempia, oikeita ja vääriä; sen me tiedämme. Aina kun te näette oikean, väärä on myös paikalla; muistakaa.

Siis, mikä valhe on? Se on vääristelty totuus. Se oli ensin totta, ja sitten joku siteerasi sitä väärin ja siitä tuli valhe. Mitä on väärä asia? Se on vääristelty oikea; ymmärrättekö? Kaikki… perkele ei pysty luomaan mitään; ja kaikki, väärä – perkele vääristi sen, mikä oli oikeaa tehdäkseen siitä väärää. Ja jos on olemassa aito Jumalan sana – on myös olemassa niin kutsuttu Jumalan sana, joka on epäaito [/väärennetty]. Näin asia on. Jos on olemassa oikea profeetta… Matteus 24:ssä, Jeesus sanoo, että varokaa vääriä profeettoja, siis vääriä profeettoja on, aivan kuten on oikeitakin profeettoja.

⁵² Mutta, oikea profeetta – se, miten te erotatte hänet on, että hän pitäytyy Jumalan sanaan. Juuri niin Miika teki. Hän piti täsmälleen kiinni Herran sanasta, koska Herran sana… Hän tiesi, että kyse oli Sanasta; se tulee profeetoille. Siis, nyt minusta tuntuu uskonnolliselta; näettekö, näettekö? Herran sana, se pysyy oli mitä tahansa meneillään. Seurakuntia nousee, kaatuu, ihmisiä nousee, kaatuu, kaikkea nousee ja kaatuu, mutta Jumalan sana ei tule ikinä kaatumaan, sillä se on Jumala. Se on Jumala painetussa muodossa. Näin se on.

Juuri siitä syystä teillä on ikuinen elämä. Kaikki, millä on alku, on loppu. Jos teillä on alku, teillä on myös loppu. Siitä syystä tämän kehon on kuoltava; sillä oli alkunsa, mutta sielu, joka on teissä… Jos kyse on Jumalasta, Pyhästä Hengestä teissä, niin mitä se on? Se on Jumalan ennalta ajattelema ajatus. Mikä sana on? Se on ilmaistu ajatus; näettekö? Ja Jumalalla, ennen kuin maailmaa oli, oli sinut mielessään; aamen. Hänellä oli mielessään seurakunta. Varmasti, näettekö?

⁵³ Ja sitten, kun te olette syntyneet uudestaan – Jeesus sanoi, että hän antaisi sellaiselle ikuisen elämän, ja kreikan sana ”Zoe” tarkoittaa Jumalan omaa elämää. Sinä olet osa Jumalaa, etkä tule ikinä kuolemaan. Ja ”Minä nostan hänet viimeisenä päivänä kuolleista”, se ei voi kuolla, koska se on ikuista; se ei alkanut koskaan; se ei alkanut, joten se ei voi koskaan loppua. Sinä olit Jumalan ajatuksissa ennen kuin hän ilmaisi sen sanana; sitten siitä tuli sana, ja sitten se tuli lihaksi.

Ja siitä syystä Jeesuksen ei tarvinnut rukoilla. Minun täytyy rukoilla, sinun täytyy rukoilla, koska me olemme tulleet turmelluiksi seksuaalisen suhteen takia. Isä ja äiti ovat tehneet meistä vääristyneen olennon. Me emme ole alkuperäisessä muodossa. Jumala ei alussa sanonut: ”Nainen, sinä synnytät miehen.” Hän loi miehen sanallaan, ja siksi Jeesus oli Sana. Miehellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, eikä naisellakaan. Ei ollenkaan.

⁵⁴ Hän oli todella… Hän [Jumala] ei ollut mitään siitepölyä Eevalle; se lyö teidän katolisen näkemyksenne miljoonan mailin päähän. Asialla ei ollut mitään tekemistä Marian kanssa; Maria oli ainoastaan hautomakone, siinä kaikki. Jeesus ei koskaan kutsunut Mariaa äidikseen; näyttäkää minulle yksikin kohta, jossa hän olisi nimittänyt häntä äidiksi. Hän sanoi: ”Nainen.” Aamen. Siinä kaikki, mikä Maria oli, nainen, jota Jumala käytti – juuri niin – ei jumalatar. ”Jumalan äiti” – millaista soopaa; Jumalanko äiti? Kuka voi saada Jumalan omistamaan äidin? No, kuka sitten oli Jumalan äidin äiti? Tavaton sentään!

Entäpä puhe ikuisesta poikuudesta? Pojalla on alku; ikuinen ei voi alkaa, saada alkua; ja se… se on ollut aina; miten se voisi alkaa? Miten silloin voisi olla ikuinen poika? Voi tavaton. Miten… minä olen toope, mutta kyllä minäkin nyt sen verran tajuan; takuulla.

Hän oli ilmaistu Jumalan kuva, koska hän oli Jumalan sanalla ilmaistu ajatus. Jumala sanoi: ”Tulkoon…”, ja se tuli. Jumala varjosi Marian. Maria kyllä imetti Jeesuksen; todellakin, ja te teette sitä samaa tänä iltana, te ruokitte häntä kun te ylistätte ja kiitätte – näin se on – kommunikoitte Jumalan kanssa.

⁵⁵ Siis, kuunnelkaapa. Hän oli Sana. Nähkääs, Jeesus, hän sanoi asioita, koska hän oli Sana mutta me, meidän on lähestyttävä Jumalaa hänen sanansa kautta; ymmärrättekö? Sana tuli profeetoille; he eivät ole sana. Vanhassa testamentissa, siis… Elia ja Mooses ja kaikki nuo suuret profeetat – he eivät olleet sana. He olivat – he olivat turmeltuja ruumiita, joille Jumalan sana tuli. Raamattu sanoo, että Jumalan sana tulee profeetoille; he eivät olleet sana, mutta Jeesus oli Sana; aamen, aamen, oi, minä niin rakastan tätä. Selvä.

⁵⁶ Siis, miksei hän koskaan epäonnistunut pitäytymään sanassa? Saatana yritti kyllä vääristellä sitä, kuten hän teki Eevalle, hän sanoi: ”On kirjoitettu, että sinä… hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.”

Hän sanoi: ”On myös kirjoitettu…” Näettekö? Hän sysäsi asian saman tien takaisin saatanalle. Sitten, hän sanoi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta…”, jokaisesta, ei: vähän sieltä ja vähän täältä, ja sekoitetaan siihen vähän jotain ja maailmassa valmistettua, ihmismielisten ihmisten teologiaa, vaan ” ihminen elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Jokaisesta sanasta, jokaisesta Jumalan sanasta ihminen elää. Siitä me elämme; Jeesus sanoi niin, ja Hän oli Sana.

⁵⁷ Siis, jos nyt sitten oikea profeetta pitää kiinni sanasta, ja te näette, miten tuo sana julistettiin, kuten Miika teki, kuten Mooses teki, kuten kaikki he tekivät, niin silloin väärä profeetta on sellainen, joka saa teidät – joka yrittää saada teidät kauhistumaan Jumalan sanan merkkejä. Sellainen on väärä profeetta. Jeesus käski varoa sellaisia ja he saattaisivat huijata tai pettää jopa valitutkin, jos mahdollista. Näettekö, he tulevat paikalle ja väittävät olevansa jotain muuta, mutta he eivät todellakaan… Kun he poikkeavat sanasta, poiketkaa te myös heistä. Ottakaa etäisyyttä heihin, pitäytykää sanassa.

⁵⁸ Me olemme lähestymässä ajankohtaa, luulisin, jota nimitetään suureksi paastoksi. Suuri paasto, siis mikä? Minä luulen, että sellaiseksi sitä nimitetään, jotain sinne päin. Siinä ei ole mitään vikaa. Jos ihmiset haluavat… Minä voin mennä mukaan tuohon asti, mutta siis: ”älä juo, älä polta, ja älä sitä ja sitä” – protestantit, katoliset, kaikki yhdessä; ei siinä mitään. Kuitenkaan, minä en siihen usko – takuulla minä irtisanoudun niistä, mutta 40 päivän jälkeen, te lähdette toiseen suuntaan; minä tulen kyllä teidän kanssanne siihen asti, mutta sitten te palaatte takaisin sinne mutaan. Minä en halua palata; jatketaan matkaa. Jos se toimii 40 päivän ajan, niin jatketaan siitä eteenpäin ja eteenpäin, ymmärrättekö? Pitäkää kiinni sanasta; pitäkää kiinni ikuisesta elämästä; pysykää Kristuksessa. Jos se toimii 40 päivää, se toimii koko teidän loppuelämänne. Varmasti, koska sana on ikuista. No niin.

⁵⁹ Väärät profeetat, tai uskomattomat pakanat, miksi sitten heitä halutaankin nimittää, koska, kaikki, jotka eivät usko sanaa, ovat täsmälleen pakanoita, ja he ovat peloissaan, ja he antavat sanasta väärän todistuksen; he sanovat, ettei sana tarkoita tätä. Se tarkoittaa juuri täsmälleen sitä, mitä se sanoo. He sanovat, että se koski vain apostoleja; se oli… Siis, kuinka silloin voi saarnata, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti? ”No siis, onhan hän tavallaan sama.” Hän on kaikin tavoin aivan sama. Kyllä vain. Kyllä; varmasti; kyllä vain.

⁶⁰ Väärät profeetat, tai uskosta osattomat pakanat tuovat esiin vääriä merkkejä. Millaisia merkkejä he sitten esittävät? Siis, muistakaa, he tulevat olemaan… He eivät ole kommunisteja; he ovat uskonnollisia. Eihän kommunisti pysty huijaamaan ketään; ei varmasti, mutta nämä tällaiset eksyttäisivät jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista, näettekö? Mitä he sitten sanovat? Ei: ”Tulkaa ja syntykää”, vaan ”tulkaa ja liittykää.” Näettekö? Sellaisia valeprofeetat ovat. Näettekö? ”Tulkaa ja liittykää uudesti.” Mutta teidän ei pidä liittyä uudesti, vaan syntyä uudesti. Vääriä merkkejä…

He sanovat myös, ihmisille: ”Älkää uskoko noita merkkejä”, koska heitä ne pelottavat. Sellaisia Raamattu sanoo heidän olevan; näettekö? He ovat kauhuissaan Jumalan merkeistä, taivaan merkeistä.

⁶¹ Jumala lähettää sanansa merkkejä taivaasta ja ihmiset, pakanat sanovat: ”Älkää omaksuko heidän opetustaan; pysykää erossa heidän opeistaan.”Siis, pakanat ovat oppineita. Älkää opetelko heidän tavoilleen; heillä on seminaarien tapoja ja kaikkia sen kaltaisia tapoja; pysykää niistä erossa; pitäkää kiinni sanasta, ymmärrättekö? Pysykää erossa heistä, koska he tulevat saamaan aikaan vääriä merkkejä, sillä Jeesus Markuksen 16. luvussa: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kyllä vain; näin asia on. Niinpä jos nuo merkit eivät seuraa, ja joku sanoo: ”No, ei sellainen ole enää nykypäivänä tarpeellista”, niin lähtekää yksinkertaisesti pois.  No, ihan niin kuin – voi tavaton – pysykää etäällä sellaisesta, niin kuin itsensä polttanut lapsi uunista. Vetäytykää pois sellaisesta, mahdollisimman kauas. Lähtekää saman tien pois.

He sanovat ihmisille: ”Älkää uskoko näitä merkkejä”, ja miten he voivat tehdä niin? Vaikka merkki olisikin oikea Jumalan lähettämä sanan merkki, tälle meidän ajallemme, jota me elämme…

⁶² Siis, minä kerroin Miikasta hetki sitten; palataanpa siihen. Minä otan esiin useampia noista profeetoista hetken päästä, jos Herra suo, mutta nyt palaan Miikaan. Siis, katsokaas… miksi nuo saarnaajat silloin eivät voineet nähdä Herran sanaa, joka oli kironnut Ahabin, kironnut Iisebelin ja kirous oli valtakunnan yllä, ja kuinka Herra olisi voinut siunata sitä, kun sen päällä oli kirous? Siis, sitä ei voinut tehdä. Jumala ei tee sellaista, näettekö?

Ja tässä, Miika… ja tuo mies seisoi siinä, innoitettuna, ja pitäytyen tarkasti sanassa – täsmälleen niin kuin Jumalan sana oli sanonut, sillä Jumalan sana oli sanonut, että koirat tulisivat nuolemaan Ahabin veren ja syömään Iisebelin. Herran sana, joka oli tullut profeetalle, oli sanonut sen, ja se oli Herran sanaa, koska se tuli profeetalle. Ja sitten siellä oli toinenkin profeetta, joka pysyi sanan linjassa; tuntuisi siltä, että Ahab olisi voinut ymmärtää sen; tuntuisi siltä, että ihmiset olisivat voineet ymmärtää sen, näettekö? Mutta, hän pyörsi päänsä, ja kirosi tuon pikkukaverin, ja se piispa astui esiin ja läimäytti häntä vasten kasvoja, eikä se mies teeskennellyt sitä; hän uskoi tekevänsä oikein.

⁶³ ”Miten sinä, veli Branham, voit sanoa, mikä on oikein, mikä väärin?” Tehdään ihmisille sanatesti; se kertoo, ovatko he oikeassa vaiko eivät. Pitäkää kiinni tuosta sanasta; katsokaa, mitä tapahtuu, näettekö? Viskatkaa vain sana ihmisille, niin te tiedätte, missä tilassa he ovat. ”Ai, no siis se…” Lähtekää sitten saman tien pois, näettekö? Kyllä. Pitäkää vain kiinni sanasta.

Siis, jos Miikalle olisi tehty sanatesti, hänen olisi osoitettu olevan 100% sanan mukainen. Siis, ihmiset sanoivat: ”Hetkinen vain, me saimme sen Jumalalta”, näettekö? Pitää paikkansa.

Jumala lupasi meille Pyhän Hengen. Pietari sanoi helluntaipäivänä, tiedättehän: ”Kääntykää, kukin teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän hengen lahjan. Sillä tämä lupaus kuuluu kaikille sukupolville”, näettekö? Se on meille; se koskee meitä; mutta siinä on ehto. Sitä ei saa miten tahansa. Teidän pitää noudattaa ohjeita; täsmälleen niin.

⁶⁴ Maa kyllä kuului heille, mutta heidän olisi pitänyt noudattaa ohjeita, ja noissa Herran ohjeissa ei ollut, että maa annettaisiin Ahabille. Hän oli kirottu, ja kaikki, minkä Jumala kiroaa, ja mistä hän osoittaa, ettei hän ole siinä mukana, pysykää loitolla siitä. Aamen. Se oli kelpo kaksipiippuinen, eikö ollutkin? Kyllä vain. Jos Jumala on osoittanut, ettei hän ole mukana jossakin, pysykää erossa siitä; juuri niin. Siinä ei ole ylimalkaan mitään hyvää. Jumala on sen kironnut, ja minä olen varma, etten halua olla sellaisessa mukana. Kyllä vain. Kun ongelmia on jo nyt, niin miksi olla mukana missään sellaisessa.

⁶⁵ Siis, hän sanoi… siis, me haluamme pysyä tässä…Nämä veikot ottivat kiinni tuon pikkusaarnaajan ja sanoivat: ”Pankaa hänet syvimpään selliin ja pankaa hänelle puinen kaulus ja pankaa hänet kahleisiin ja ruokkikaa vesitilkalla ja leivänkannikalla, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin. Sitten, minä hoitelen tämän kaverin, Jimlan pojan.”

Hän sanoi: ”Jos sinä ylipäätään palaat, niin Herra ei ole puhunut minulle.” Hän ei ollut millänsäkään, koska hän kyllä tunsi oman profetiansa.” Henki – tuo näky, jonka hän oli saanut, oli täsmälleen linjassa sanan kanssa. Siinä se. Siis, ymmärrättekö te nyt, mihin minä pyrin?  Jos teidän näkynne ei ole täsmälleen sanan mukainen, teidän on parempi pysyä erossa siitä. Huolimatta siitä, millaista lupausta te olette vaatimassa, teidän on parasta palata  sanan linjoille. Näin asia on. Pitää täsmälleen paikkansa; ymmärrättekö?

⁶⁶ Vaikka se olisi oikea, tätä päivää koskeva Jumalan merkki, ja se olisi sanottu sanassa, jonka Jumala sanoi, tapahtuvan täsmälleen ajallaan, niin ihmiset kieltävät sen ja sanovat: ”Ei mitään perää”, näin on, ”älkää uskoko sitä.” Voi tavaton! Hänen paikkansapitävän, profeetallisen sanansa kautta – hän on aina näyttänyt kirjoitusten mukaisia merkkejä ennen kuin hän lähettää sanansa mukaisen tuomion, näettekö? Hän on sanonut sen kauan sitten, ja sitten se pannaan sanaan, ja sitten kuvaan tulee mukaan joku hänen palvelijoistaan, ja julistaa tuon sanan, ja sillä tavalla se menee; näettekö? Ja hän tekee sen aina ennen kuin hän lähettää tuomionsa, jonka hän on luvannut. Hän aina… Ja joku tuo mukanaan tuon kirjoitusten mukaisen tosiasian, ja Jumala todistaa sen. Heprealaiskirje 2:4 sanoo, että Jumala todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä; Jumala vahvistaa sanan, Markus 16, ihmein ja merkein. Jumala vahvistaa sen, mitä saarnattiin; näettekö?

Totta kai, voidaan pitää pikku parantamiskokous; se saattaa onnistua ihan hyvin, mutta entä mitä tehdään sen lopun kanssa? Ymmärrättekö? Me voimme ottaa sanan ja saada sen toimimaan heti. Otetaan sitten loputkin, niin se tulee toimimaan omalla paikallaan; siis täsmälleen ottaen: joka paikassa. Mihin tahansa te asetattekin sanan, se toimii, jos se on oikealla kanavalla, ja usko on sen takana uskomassa siihen; silloin sen pitää ruveta kasvamaan.

⁶⁷ Minä näin, tässä eräänä päivänä, kun auringonkukan – muistaakseni se oli, siemen otettiin – tai ehkä ne olivatkin vehnänjyviä, jotka löydettiin vilja-aitasta, Egyptistä, johon Josef oli pannut ne 2800 vuotta sitten, ja se istutettiin ja siitä saatiin vehnäsato. Ei ole väliä, kuinka vanha siemen on, siinä oli silti vielä eloa, koska se oli hedelmöittynyt siemen. Sillä, miten kauan sitten lupaus on annettu, se on teille ja niille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä meidän Herramme, Jumala kutsuu. Teidän pitää ottaa tuo siemen veden kera. Aamen. Ja millainen tuo siemen sitten onkin, se tulee tuottamaan itsensä kaltaista satoa.

⁶⁸ Meillä on ollut suuri herätys, ei siinä mitään, mutta se on ollut kirkkokunnallinen herätys. Miksi? Koska me olemme kylväneet kirkkokunnallista siementä. Täsmälleen. Kun Pyhä Henki lankeaa, kuin sade, sekä väärille, että vanhurskaille…

Kun sade lankeaa, se saa takiaiset kasvamaan ja saa vehnän kasvamaan, se saa toisen yhtä iloiseksi kuin toisenkin. Mutta, te tunnistatte ne niiden hedelmistä. Mitä me oikein yritämme saada aikaan? Tämän järjestön ”miljoona lisää” [kampanja], lyö laudalta tämän toisen kirkkokunnan. Meillä on ollut Billy Graham; on ollut herätys, ja baptisteilla; hän on yksi teidän pojistanne; ja suuri Jumalan mies.  Kyllä; helluntailaisilla on herätys; Oral Roberts; tavaton, miten monia, suuria herätyksiä. Voi pojat, luvut ponnahtivat pilviin, niin että! Mitä siitä kehkeytyi? Nyt se on ohi.

⁶⁹ Tiedättekö, että Jooel sanoi, että tulisi syyssade ja kevätsade? Syyssade; ”syys” on ”mowreh”, heprean sana tarkoittaa ”kylvön sade”, viljelykasvin [sadon] kylvämistä. Siitä syystä… mitä me korjaamme? No, uskonnollisia järjestelmiä, organisaatioita, on rakennettu, mutta missä Jumala on? On kylvetty kirkkokunnallista siementä. Kun Pyhä Henki lankeaa sen päälle, siitä seuraa kirkkokunnallinen herätys.

Se, mitä me tarvitsemme, on paluu sanaan; palataan takaisin todelliseen Jumalan sanaan, ja saadaan aikaan sanan ja Kristuksen morsian. Totta; paluu sanaan. Annetaan järjestöjen… Ei siinä mitään; ei minulla sitä vastaan mitään ole, mutta jokaisen… ”Pitää iskeä muutama kerta, siis”, koska jos, niin ei tee, ihmiset lähtevät pois. Jumala armahda – täräyttää muutama isku. Kertokaa totuus, tai olkaa hiljaa. Kyllä vain; pitäkää kiinni siitä, miten Sana on kirjoitettu ja katsokaa, etteikö Jumala vain vahvistakin sen. Minä haastan teidät uskomaan siihen. Minä tiedän, että se on totta; näettekö?

Mutta, meidän on pitäydyttävä tiukasti Sanaan, ja uskottava siihen; älkää lipsuko siitä sinne tai tänne ja sanoko: ”Minä nyt vähän näykin ja maistelen.” Älkää tehkö niin; ei, ei. Teidän on lähestyttävä täydellä sydämellä. ”Herra, tämä on sinun Sanasi, minä uskon sen.” Jumala tulee tekemään… Se tulee toimimaan siinä paikassa. Kyllä vain.

⁷⁰ Kyllä vain; hän lähettää aina ennen tuomiotaan jonkun, jolla on kirjoitustenmukainen sana hallussaan, ja hän tuo esiin kirjoitustenmukaisia tunnustekoja, ennen kuin Jumala lähettää sen. Ja epäuskoinen menee ohi miljoonien mailien päästä. Miksi? Koska häntä se kauhistuttaa; vie häneltä uskalluksen. Miksi? Koska hän ei usko niitä; aamen; Mutta ne tuottavat aina joka tapauksessa sadon. Nähkääs, uskoton… ”Ai”, hän sanoo, ”millaista höpön höpöä; millaista höpönhöpöä; tavaton sentään; tuohan nyt ei ole mistään kotoisin; no mutta, ihmeiden aikahan on ohi; tuollaista ei ole edes olemassa; oh, onpa hirveää, pelkkää puppua, siinä kaikki.” Mutta merkit vain jatkavat kulkuaan kaikesta huolimatta!

⁷¹ No, voisitteko te kuvitella mooabilaiset seisomassa ja katselemassa sieltä ylhäältä Israelia, omaa veljeään? Joka tapauksessa näin tapahtui. Tiesittekö te, että se valeprofeetta uhrasi siellä ylhäällä samanlaisen – teologisin termein – uhrin kuin Mooses oli uhrannut alhaalla leirissä? Näin se oli. Täältä tulee Bileam, piispa Bileam, astuu tässä esiin mahtavasta, järjestäytyneestä maasta nimeltä Mooab. Se oli peräisin Lootin tyttärestä. Kyse ei ollut mistään muusta jumalasta; samasta Jumalasta. Bileam tuli paikalle ja pystytti seitsemän alttaria. Mitä Jehova vaati? Täydellisyyden numero. Jehova; 7 uhria, puhtaita uhreja täsmälleen se, mitä Jehova…

Mooseksella oli ollut juuri sellainen; täsmälleen sama: Seitsemän pässiä, jotka puhuivat Jumalan Pojan tulemuksesta – seitsemän pässiä. Kyllä vain; mutta, oi – veljet, Bileam ei voinut nähdä tuota kalliota, jota oli isketty ja vaskikäärmettä. Niitä hän ei pystynyt näkemään, ja samoin on asian laita tänäänkin. Ihmiset eivät kyenneet näkemään Pyhän Hengen liikkuvan Jumalan lupauksessa, sanassa, ja tuottavan merkkejä ja ihmeitä, joita hän lupasi tulevan. Ihmiset eivät usko niihin; siinä se syy on.

⁷² Otetaanpa jokunen – hetki vielä nyt, jokunen hetki vielä… Nooa ja hänen Jumalalta saadut tunnustekonsa… Uskotteko te, että hän teki Jumalalta saatuja tunnustekoja? Varmasti teki. Hän oli Jumalan lähettämä, Jumalan profeetta, joka profetoi, ja teki suuria tunnustekoja ja ihmeitä, siksi, että silloin olisi ollut suuria taivaan merkkejä. Pilvet nousivat, tulisi sade. Siihen päivään mennessä, ei ollut koskaan satanut – se oli Jumalalta tullut merkki. Nooa seisoi arkin ovella, ja saarnasi 120 vuotta ja ihmiset nauroivat ja pilkkasivat häntä.

⁷³ Siis, tiesittekö te, että Jeesus viittasi siihen, jälleen, Matteuksen 24:ssä luvussa – Nooan päiviin? Nooan päivinä… Jeesus sanoi: ”Kuten oli Nooan päivinä… ihmiset söivät, joivat menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään; hän sanoi tuon saman täällä Matteus 24:ssä. [Matt. 24:38] Täsmälleen näin; hän sanoi, että he tulisivat tekemään samoin; ja huomasitteko aivan sen alla, hän sanoi myös, että taivaalla tulisi olemaan pelottavia merkkejä, merkkejä taivaalla ja merkkejä maassa – pitääkö paikkansa? Mitä Jeremia sanoikaan siellä? ”Älkää kauhistuko taivaan merkkejä.”

Kuunnelkaapa tätä; te sanotte: ”Taivaan merkkejäkö?” No, niitä on ihmetelty jopa Pentagonissa. Te näitte varmasti jokin aika sitten kaikki nämä lentävät lautasjutut; ihmeteltiin, että mistä niissä oikein on kyse. Siitä ei vielä ole saatu selvää. Kyse on melkein jostain näkymättömästä voimasta, joka tulee tänne, joka on vielä niin älykästä, että se… Siis, minä en ole mikään lentävälautasmies; kaikki se höpöhöpö, mitä niistä sanotaan. Niissä ei ole mitään perää; älkää te uskoko sellaiseen, mutta merkkejä ne ovat; nimenomaan. Mistä johtuu, että ne leijuvat Pentagonin yläpuolella? Mistä syystä niitä leijuu Washingtonin yläpuolella, missä niitä nähdään jatkuvasti, edelleen. Me tulemme siihen hetken päästä, ja katsotaan, etteivätkö ne juuri sanokin: ”Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin, niin käy myös Ihmisen Pojan päivinä.” Juuri niin.

⁷⁴ Mooses, ja hänen merkkinsä, Jumalalta saatu merkkinsä [/tunnustekonsa], kirjoitusten mukainen merkki… Uskotteko te, että Mooseksen merkki oli kirjoitusten mukainen? Mistä Mooses sen tiesi? Mistä Mooses tiesi, että kyse oli Jumalasta? Kun hän meni sinne [Egyptiin], hän tiesi, että hän oli syntynyt profeetaksi, hänellä oli Herran sana, jonka hän tunsi. Hän meni sinne vapauttaakseen Israelin, ja hän huomasi olevansa siellä väärään aikaan. Ihmiset eivät halunneet häntä. Profeetta ei voi ikinä esittää sanomaansa, jos ihmiset eivät halua kuulla sitä. No, Jumala kutsui profeettansa erämaahan; todellakin; vei hänet sinne ja antoi ihmisten kärsiä vähän pitempään, kunnes he olivat valmiita. Mooses oli valmis; Jumala oli valmis, mutta kansa ei ollut. He viipyivät vielä 40 vuotta, koska eivät olleet valmiita. Täsmälleen niin.

⁷⁵ Mutta, kun Mooses oli nähnyt sen palavan pensaan… hän oli nähnyt luultavasti paljonkin tulta, mutta kun tämä ääni tuli siitä pensaasta… Hän oli ehkä kuullut paljonkin ääniä, mutta kun tämä ääni tuli pensaasta, niin tiedättekö, mitä se sanoi? Se siteerasi hänelle kirjoituksia, ja kun merkki oli kirjoitusten mukainen, koska Jumala oli sanonut Aabrahamille, että Jumalan kansa tulisi olemaan muukalaisina vieraassa maassa 400 vuotta, ja sitten hän vapauttaisi heidät voimallisella ja väkevällä kädellä. Oi, Jumala sanoi: ”Minä olen valmis täyttämään sen, Mooses; minä lähetän sinut sinne.” Aamen. ”Minä tulen antamaan sinulle Kirjoitukset… ota se kulunut keppi, joka sinulla on kädessäsi, ja lähde Egyptiin niin kovaa kuin pääset.” Näettekö? Jumala aikoi saada sanansa toteutumaan.

⁷⁶ Siis, tiedättekö, mitä ihmiset tekivät siellä? Sanoivatko egyptiläiset: ”Mooses, oi, tuo Herran suuri profeetta”? He nauroivat hänelle ja olivat kauhuissaan hänen tekemiensä tunnustekojen takia. Pitääkö paikkansa?

No, jopa Israel oli kauhuissaan hänen takiaan, hänen tekemiensä tunnustekojen takia; ”Miksi sinä saatat meidät tekemään työtä rankemmin? Siis, katso näitä meidän käsiämme. Meidän on kerättävä pehkuja, ja niin edelleen”, ja vaikka Mooses teki todella Jumalan antamia merkkejä, ihmiset eivät silti ymmärtäneet. Juuri näin se meni. Mooses antoi heille merkin, lannisti egyptiläisten rohkeutta Jumalan merkeillä, profetoiduilla tunnusteoilla.

Jumala sanoi Abrahamille, lupauksen isälle, että hänen siemenensä, israelilaiset, tulisivat asumaan muukalaisina vieraassa maassa; ja Jumala tulisi näyttämään voimallisen kätensä vapauttamalla heidät; ja tässä nyt oli kirjoitusten mukainen mies; tässä oli mies, luvattuine tunnustekoineen, eivätkä ihmiset uskoneet siihen. He kuolivat; todellakin.

⁷⁷ Muistatteko te Hesekielin, erään toisen profeetan? No, Hesekiel, tuo mies; Jumala sanoi hänelle: ”Minä aion…”, juuri ennen kuin tuomio tuli… Jumala lähetti Mooseksen ennen tuomiota, lähetti Nooan ennen tuomiota. Hän lähetti Nooan, ja sai koko kansan… tarkoitan, Mooseksen, ja vei kansan sellaiseen maahan, jossa vitsaukset eivät vaivaisi heitä. Ja hän lähetti Nooan, ja vei kaikki uskovat arkkiin ja tuhosi ne jotka eivät uskoneet Nooan tunnustekoa: arkin rakentaminen, valmistautuminen, profetoiminen siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Kaikki, jotka menivät arkkiin, pelastuivat. Kaikki, jotka muuttivat Gooseniin, pelastuivat.

⁷⁸ Ja tässä tulee Hesekiel, juuri ennen kuin Jumala, kuljetti kansan Babyloniin. Hän sanoi: ”Mene ja makaa vasemmalla kyljelläsi 390 päivää”; hän sanoi: ”Minä panen taakan sinun kannettavaksesi.” Ja voitteko kuvitella kuinka tämä harmaapää profeetta makaa kyljellään Jerusalemin porttien luona Israelissa? Ja kaikki kansa kulki siitä ohi ja sanoi: ”Katsokaas nyt tuota fanaatikkoa, joka makaa tuolla”, hänellä oli siellä jotain onnetonta huttua jyvistä ja pavuista ja kaikesta, viikkoja hapantunutta.

Ja siinä hän vain makaa, ja makasi vasemmalla kyljellään 390 päivää, sitten Jumala sanoi: ”Käänny oikealle kyljellesi, ja makaa vielä 40.” No, sehän vasta häpeällistä oli!

⁷⁹ Oi, Israel eli todellisen loiston aikaa siis, pojat, ihmiset olivat tekemisissä koko maan kanssa. He halusivat päästä eroon sellaisista asioista kuin profeetat, mutta he olivat unohtaneet, että Jumalan sana tuli profeetoille; he valitsivat omat jumalansa; he halusivat pitää omat tapansa, ja uskoa niihin.

Mutta, Jumala oli lähettänyt heille merkiksi profeetan, ja hän teki tuon tunnusteon, ja ihmiset eivät välittäneet tuosta merkistä, ja he joutuivat tuomiolle. Miten pitkäksi aikaa? Neljäksisadaksi ja 30:ksi päiväksi; Jumala antoi yhden päivän vastata heidän yhtä vuottaan pakkosiirtolaisuudessa. Kun ihmiset nauroivat Hesekielille, jokainen päivä, jona he nauroivat, merkitsi yhtä vuotta lisää pakkosiirtolaisuudessa. Ja Jumala antoi ihmisille merkin; eivätkä he uskoneet sitä; ei, mutta Jumala vei heidät pois Babyloniin tuomiolle. Voi tavaton!

⁸⁰ Ajatellaanpa nyt vielä erästä toista. Eräänä kuumana kesäaamuna Samarian tietä astui, kasvot uurteisina, pikkuruiset silmät tähyillen ylös taivaalle, sauva kädessään, paljaat jalat paljasta maata vasten, lampaantaljan kappale ympärillään; hän näytti aivan karvamadolta tullessaan sieltä, ja kalju kiiltäen, keppi kourassaan… Veljet, hän asteli kuin nuori mies tullessaan pitkin tietä, samarialaista tietä. Hän ei yhtään takellellut tullessaan Ahabin eteen. Hän oli saarnannut ihmisille jo kauan heidän kirotusta elämäntavastaan.

Ihmiset käyttivät niinä aikoina kenties näitä vesipääkampauksia, heidän ykkösladynsa mukaan, tiedättehän te. Profeetta oli saanut tarpeekseen Iisebelistä ja hänen kaikista konstailuistaan. Voi, miten profeetta heittikään sen heidän päälleen. Jumala vahvisti, että hän oli Jumalan profeetta.  Kyllä vain; mutta ihmiset halusivat olla kuin tuo ykkösnainen; sitä toistetaan kovin usein, tiedättehän te.

⁸¹ Tämä kansakunta muistuttaa aika lailla Israelia. Jumala antoi heille maan, he tulivat ja ajoivat sen asukkaat pois, ja ensin heillä oli Salomo, oli Daavid – hyviä kuninkaita; ja sitten tuli Ahab, tuo – kaiketi – tahdoton nukke – juuri niin – Iisebelin, kuningaskunnan pään kanssa, joka johdatti Ahabia.

Ja me teimme tuon saman: tulimme tänne ja ajoimme intiaanit pois, tuupimme heitä, ja näännytimme heidät kuoliaaksi, juuri niin, ja kaappasimme heidän maansa. Meillä oli Washington ja Lincoln, mutta tätä nykyistä minä vähän epäilen.  Meillä on nyt meneillään jotakin, minkä takana on tuo surkea Iisebelin järjestelmä ihan, kuten Israelilla oli. Jumala tulee lähettämään meille… Hän lupasi viimeisinä aikoina, Malakia 4:n mukaan nostavansa jonkun, näin on, joka ei tule arkailemaan; pitää paikkansa.

Ja kun, hän [Elia] saa tehdyksi kaikki tunnustekonsa ja ihmeet… veljet, minä tarkoitan, että hänellä oli ”näin sanoo Herra”, hän käveli muitta mutkitta pääkaupunkiin ja sanoi: ”Ei sadetta tule, ennen kuin minä kutsun sen taivaasta”, ja marssi saman tien takaisin. Miksi? Hänellä oli ”näin sanoo Herra.” Se oli merkki. Maassa vallitsi kuivuus; maassa oli kuolema.

⁸² Minä luulen, että tällä kertaa, joillekin Iisebelin lapsille tulee hengellinen kuolema; kyllä vain; hengellinen kuolema, kuivuus… Minä voisin sanoa nyt jotakin, mutta on parempi antaa sen olla, koska tätä soitetaan tuolla muualla nauhurilla. Siis, tavaton, se aika, jona me nyt elämme… kyllä vain.

Kun tämä Jumalan antama palvelustehtävä, tosi Jumalan sana todellisten tunnustekojen ja ihmeiden kanssa oli tullut torjutuksi, mitä tuo mies pystyi tekemään?  Haukkumaan ihmiset pataluhaksi. Iisebel vihasi häntä, ja kaikki ne hänen muodinmukaiset maan ensimmäiset naisensa. He eivät pitäneet hänestä; eivät todellakaan. Heidän mielestään mies oli hirveä otus, mutta siitä huolimatta, tuo mies oli heidän paimenensa; kyllä oli. Oi, kyllä pastori Elia, Iisebel ei ollut pyytänyt häntä, mutta hän oli Jumalan lähettämä pastori, Jumalan pastori Iisebelille. Elia ei säästänyt häntä; hän antoi Jumalan sanan ryöpytä.

Ja ihmiset hylkäsivät hänet ja ajattelivat, että hän oli idiootti ja torjuivat hänet; yksikään järjestö ei halunnut häntä. Hänet potkaistiin ulos. Se ei pysäyttänyt Jumalan sanaa; se jatkoi kulkuaan kaikesta huolimatta. Ja niin, siellä hän odotti kunnes hänellä oli Ahabille ”näin sanoo Herra”, ja sitten hän tuli kertomaan sen hänelle. Ja sen tehtyään, maahan iski nälänhätä. Pitää paikkansa, ja tehän tiedätte, mitä sitten tapahtui; varmasti. Se oli Elia, ennen kuivuutta.

⁸³ Haluaisin nyt nähdä jonkun, jolle hän olisi mallina, hänen tyyppisensä tai hänen vastineensa UT:ssa. Kun Johannes tuli täyttämään viimeisen profeetan, Malakia 3:n, sanomaa… Siis, Johannes oli vähän omituisella tavalla syntynyt poika; tehän tiedätte, että Gabriel oli ilmestynyt hänen äidilleen, kertonut hänelle, mitä Johannes tulisi tekemään, ja että hän tulisi olemaan ja tulisi kutsumaan lapset takaisin isien uskoon, ja niin edelleen, ja mitä hän tulisi tekemään. Malakia 3: ”Minä lähetän sanansaattajani ’minun kasvojeni edestä.’” Ja sen sijaan, että hän olisi lähtenyt isänsä kanssa, isänsä kouluun, hän lähti erämaahan ja valmistautui.

Katsokaapa häntä – aivan kuin Elia. Hän eli metsissä kuten Elia. Hän vihasi moraalittomia naisia aivan kuten Elia; hän sanoi Herodekselle, ettei ole oikein pitää tuota naista, veljensä Filippuksen vaimoa.  Se maksoi Johannekselle hänen päänsä, mutta hän jatkoi kaikesta huolimatta. Hän oli merkki.

Mitä hän sanoi: ”Minä kastan teidät parannukseen vedellä, mutta hän on tulossa, ja on jo teidän keskellänne; minä en tunne häntä, en ole nähnyt häntä vielä, mutta hän on teidän keskellänne.” Johannes tiesi, että hetki oli niin lähellä, että hänen piti jo silloin olla maan päällä; aamen, ”Hän seisoo juuri tällä hetkellä teidän keskellänne, jota te ette tunne”, hän sanoi. Mutta hän se on. Minä en ole arvollinen avaamaan hänen kenkiensä nauhoja, mutta hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on jo viskimensa kädessään; hän tulee jonakin päivänä”, hän sanoi. Kyllä vain.

⁸⁴ Yhtenä päivänä Jeesus käveli paikalle, ja Johannes kohotti katseensa. Hän sanoi: ”Siinä se on. Siinä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Kun Jeesus tuli maan päälle, hän teki juuri sen, mitä Sana sanoi hänen tekevän merkiksi israelilaisille, silloin, ennen, kuin heidät oli karkotettu, ja he… ovat nyt palaamassa, kaksituhatta vuotta sen jälkeen, kun he olivat kääntyneet pois; koko Israel tulisi kääntymään yhtaikaa; totta kai; he ovat kansa; he ovat kansakunta. Jumala käsittelee Israelia kansakuntana – mutta pakanoista otetaan ihmisiä, morsiantaan varten. Israel on kansakunta, joka on juuri palannut kotimaahansa – huomattava merkki.

Minä toivon, että me pääsisimme – hetken kuluttua; minulla on vain noin 10-15 minuuttia jäljellä, ja sitten me muodostamme rukousjonon; kunhan me pääsemme siihen, mitä minä haluan sanoa tänä iltana; näettekö? Tämä on tärkeä perustus, ja se tulee kestämään.

⁸⁵ Jeesus todisti sanan; hän oli Messias, Voideltu. ”Kristus” tarkoittaa ”Voideltu” – Messias; sellainen, joka on lähetetty – Voideltu; Voideltu, jolla on Jumalan sana ja Jumalan Henki. Hän oli Sana. Hän oli voideltu Sana; aamen. Hän todisti siitä, täsmälleen siitä, mitä Mooses muinoin 5. Mooseksen kirjassa sanoi, hänen tekevän; hän sanoi: ”Herra Jumala tulee herättämään minun kaltaiseni profeetan.” Hän tulisi olemaan profeetta.

Ja kun… Simon Pietari tiesi tämän. Ja kun, hän kuuli veljensä Andrean viipyneen hänen kanssaan koko yön… Siis, se on hyvä tapa olla hänen kanssaan; kyllä vain, jotkut eivät pysty olemaan viittä minuuttia hänen kanssaan, mutta Andreas jäi hänen luokseen koko yöksi. Siten, hän saattoi sano veljelleen: ”Mennään sinne, ja otetaan uusiksi.”

”Ei.”

”Nähdään siellä tänä iltana.”

”Ei.”

Hän sanoi: ”Tule minun mukaani katsomaan kenet me olemme löytäneet.”

Hän tiesi, että he olivat löytäneet Hänet; hän vietti hänen luonaan koko yön.

Jaakob pystyi menemään tapaamaan veljeään sen jälkeen, kun hän oli ollut siellä koko yön. Nykyajan ongelma on, että te ette viivy riittävän pitkää aikaa. Teidän isänne ja äitinne, helluntailaisten aikoihin, rukoilivat päivin ja öin. Nykyään, me polvistumme: ”Jumala siunaa äitiä ja isää ja sisarta ja veljeä; aamen. Nyt alkoi niin nukuttaa, etten voi mitään. Minun on lähdettävä kotiin katsomaan sitä uutta televisiosarjaa, joka on meneillään: ’Me rakastamme Sucya’ alkaa hetken kuluttua.” [Lucy show] Millaista surkeaa, vääristynyttä, jotakin perkeleestä, jolla te ruokitte sieluanne, sen sijaan, että tulisitte rukouskokoukseen keskiviikkoiltana tai jotain; sitten te peräänkuulutatte Jumalan Hengen vuodatusta!

Mitä siitä voi kuoriutua? Iso nippu kirkkokuntia, siinä kaikki. Sellaista siementä on kylvetty. ”No, siis, minä kuulun tähän; minä…” Minä kuulun mieluummin Jumalaan – näin on, kyllä vain – antaa muiden mennä. Juuri niin.

⁸⁶ Siis, huomatkaa nyt; siis, me näemme, että Jeesus todisti jostakin. Kun Simon… hän tiesi… Hän sanoi: ”Minä tiedän, mitä minun isäni sanoi minulle: tulee olemaan kosolti sekaannusta sinä päivänä, jona Hän tulee.”

Minä saatan kuulla kun tuo vanha mies… Kun Simonin isä sanoo pojalleen: ”Poika, katsohan, minä toivoin näkeväni Messiaan, mutta luulen, että minä olen liian vanha; minä en ehkä näe häntä. Mutta, siis, kuuntelehan, minä haluan sinun tietävän; siis paljon imitointia tulee ilmaantumaan, mutta sinähän tunnet Messiaan; kun hän tulee, poika… Minä olen opettanut sinulle, miten saadaan kalaa. Kyllä; olen opettanut sinut olemaan rehellinen vaa’an punnusten kanssa; minä olen opettanut sinun pitämään sanasi; se tekee sinusta rehellisen miehen; se tekee sinusta luotettavan miehen. Poika, jos sinä pystyt omaksumaan sellaisen opin rehellisyydestä, ja uskot isäsi sanaan, ja olemaan rehellinen, niin ole myös rehellinen ja usko Jumalan sanaa.” Aamen. ”Jumala sanoi, että se Messias tulee olemaan profeetta, ei teologi: ’profeetan Herra sinun Jumalasi tulee herättämään.’”

⁸⁷ Simonilla oli tämä kaikki mielessään. Kerran, kun Andreas tuli kertomaan hänelle siitä, että oli ollut siellä Hänen kanssaan koko yön, hän vakuuttui. Ja Simon lähtee paikalle, katsoakseen, kenestä Andreas puhui. Sinä päivänä, rannalla, kun hän istui kivellä ja kuunteli Jeesusta… mutta saman tien, kun hän katsoi Simonia, hän sanoi: ”Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Johanneksen poika.” Se sopi hänelle; hän hyväksyi sen; miksi? Pietari tiesi, että se oli kirjoitusten mukainen tunnusteko. Siinä oli Messias.

Kun Filippus lähti hakemaan Natanaelia, ja Natanael palasi, hän sanoi: ”Siis, hetkinen vain. Minä olen kyllä kuullut siitä, mutta epäilenpä mahtaako siinä olla perää.”

Filippus sanoi: ”En tiedä, mutta, odota, kunnes pääset sinne, niin saat sen selville. Seuraa kokousta hetki, ja katso, mitä tuleman pitää.”

Ja sieltä Filippus ja Andreas tulevat kävellen yhdessä paikalle, Jeesus on siellä ja luo katseensa ja sanoo: ”Siinä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän sanoi: ”Rabbi…” – se sai hänestä ilmat pihalle, ”Rabbi, miten ihmeessä sinä tunsit minut?” hän sanoi.

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinut, kun olit sen puun alla, minä näin sinut.” Mistä oli kyse? Se oli kirjoitusten mukainen tunnusteko; Messias. Juuri niin.

⁸⁸ Kun se samarialainen nainen oli siellä kaivolla, Jeesus sanoi: ”Nainen, anna minulle juotavaa.”

Nainen sanoi: ”Tuo ei ole tapana; meillä on täällä voimassa rotuerottelu; te juutalaiset ja me samarialaiset emme ole toistemme kanssa tekemisissä; ja minähän olen nainen, sinä olet mies. Miten sinä tulet tuollaisia sanomaan?”

Jeesus sanoi: ”Mutta, jos sinä tietäisit, kenen kanssa puhut, sinä pyytäisit minulta juotavaa.”

Nainen sanoi: ”No mutta, me tiedämme… me palvomme täällä vuorella; te sanotte, että Jerusalemissa; sinä olet juutalainen ja niin edelleen…”

Keskustelu eteni. Jeesus sai otteen naisen hengestä, hän sanoi: ”Mene hakemaan miehesi ja tule tänne.” Voi tavaton!

Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Oikein sinä sanoit, viisi sinulla on ollut ja tämä kuudes ei ole sinun.” Totta.

Mitä nainen sanoikaan? Hän sanoi: ”Herra, hetkinen vain; hetkinen; sinun täytyy olla profeetta. Tuo oli Jumalan sanaa; Nyt me tiedämme, että elämme aikana, jona me odotamme Messiaan tulevan, ja hän näyttää meille tällaisia asioita.”

Jeesus sanoi: ”Minä olen hän.”

Veljet, Jaakobin lähteen vesi ei enää maistunut; ja saman tien kaupunkiin ja sanoo: ”Tulkaa katsomaan miestä joka kertoi minulle, mitä minä olen tehnyt; ettei se vain ole Messias?” Kirjoitusten mukainen merkki siitä, että hän oli Messias; täsmälleen niin; kyllä vain, kyllä.

⁸⁹ Ihmiset hylkäsivät sen. Ihmiset… Miksi häntä nimiteltiin? Beelsebuliksi, ennustajaksi, riivaajaksi. Miten siinä kävi? Ihmiset kahlasivat omassa veressään. Josefus kertoo kirjoituksissaan Tituksesta, tuosta suuresta roomalaisesta kenraalista, kun Jerusalemia piiritettiin vuosia niin, että ihmiset söivät kuoret puista, ja tappoivat toinen toisensa lapsia ja söivät heidät; mistä siinä oli kyse? He eivät olleet nähneet tuota merkkiä.

Mitä Jeesus sanoi? Hän sanoi: ”Te teeskentelijät” – kaikenlaiset papinpuvut päällänne ja tohtorinarvot takananne – ja kaikki tällaiset mahtavat paavi Johannekset ja kaikkea muuta, ja kaikkien tittelit ja muut, ”te kävelette pitkin katuja ja havittelette korkeita asemia” – parhaita paikkoja – ”nielette leskien kodit ja pidätte pitkiä rukouksia näön vuoksi, ja opettelette niiden pitämistä.” Hän sanoi: ”Sitä kovemman tuomion te saatte.” Hän sanoi: ”Te katsotte taivasta; te tiedätte enemmän tieteestä kuin Jumalan sanasta.” Oi, veljet; se tyrmäsi heidät.

⁹⁰ Jeesus sanoi: ”Te tähyilette taivaalle ja te kuuntelette sääennustajia enemmän kuin minun sanaani. No, te sanotte, että kun taivas ruskottaa ja on synkkä, ja sen semmoista, niin huomenna sää on huono. Ja jos on kirkasta, kun aurinko laskee, tulee kaunista. Taivaan näköä te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä, ette osaa. Jos te olisitte tunteneet minut, te olisitte tunteneet minun päiväni”, hän sanoi. Siinä oli merkkejä: Messias. Oi voi, miten surkeasti he epäonnistuivat. Voisimmepa me jäädä tähän pitkäksi aikaa, mutta me emme nyt voi; meidän pitää kiirehtiä.

⁹¹ Kuunnelkaapa; silloin Jeesuksen kautta tuli lupaus siitä, mitä tulisi tapahtumaan ennen hänen tulemustaan. Siis, tarkastellaanpa sitä hetki; vain jokunen hetki, ihan vähän. Väsyttääkö teitä? Jos väsyttää, niin… Näettekö? Siis, nyt me näemme kaikki merkit. Me voisimme jäädä tähän tunneiksi, viikoiksi ja kuukausiksi, emmekä jättäisi tätä yhtä aihetta ikinä, mutta jäädään tähän hetkeksi ja tullaan sitten takaisin.

⁹² Siis, Jeesukselta kysyttiin: ”Milloin se hetki tulee, jolloin ei jätetä kiveä kiven päälle; ja mikä on maailmanlopun tulon merkki? Milloin se tulee?

Ja hän alkoi selittää heille. ”Tämä evankeliumi tullaan saarnaamaan kaikille kansakunnille ja kuningaskunnille todistukseksi minusta.” Tiedättekö mitä? Siis, hän ei todellakaan sanonut; hän sanoi: ”tämä evankeliumi.” Siis, hän ei sanonut; ”Menkää opettamaan sanaa”, vaan: ”saarnatkaa evankeliumia.” Siinä on iso ero, todellakin. Evankeliumi on Sanan voima ja havaintoesitys, näettekö? Sanan voima, ja sen havaintoesitys.

Muistatteko te, kun se enkeli laskeutui siellä joella, josta teillä on valokuva, ja josta te olette tietoisia, kun sanottiin – vuonna 1933, kun minä olin kastamassa ensimmäistä ryhmääni, ja että se sanoma tulisi pyyhkimään yli koko maailman? Ja jokaisessa kansakunnassa on nyt herätys meneillään. Ihmiset ovat saaneet sen kaikkialla; ymmärrättekö? Varmasti. Se on kiskomassa valittuja ulos; näin on. ”Tämä evankeliumi julistetaan…”

⁹³ Sitten, me saamme selville Ilm. 3:1-3, että viimeisinä aikoina tulee olemaan kolme seurakuntaa. Tiesittekö te sitä? Niin se on. Me olemme käsitelleet sitä. Muistakaa, että kun ne olivat tulleet noiden kolmen perustekijän läpi: vanhurskautuksen, pyhityksen, Pyhän Hengen kasteen – Luther, Wesley ja helluntailaiset, nuo kolme lopunaikojen sanansaattajaa, me huomaamme sen, että… Hänen oma tulemuksensa, viimeisinä päivinä, me huomaamme sen taas – sateen – että Pyhä Henki vuodatetaan viimeisinä päivinä. Uskotteko te, että se on vuodatettu? Minkä päälle? Joku kylvää siementä saadakseen kevätsadon. Siis, Jooel sanoi… ”Viimeisinä päivinä…” [Jooel. 2:23]

⁹⁴ Nyt, kuunnelkaapa; tässä on toinen asia, johon haluaisin päästä. Te sanotte: ”Sinähän aloitit Wesleystä.” Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä? Minä kävin juuri läpi seitsemän seurakuntajaksoa. Kiinnitittekö te ollenkaan huomiota siihen, että minä aloitin Wesleystä, uskonpuhdistuksen jälkeen? Entäpä Pyhä Martinus [Toursilainen], ja Irenaeus, ja nuo kaikki ennen vanhaan, jotka protestoivat roomalaiskatolista kirkkoa vastaan silloin, ja pitivät kiinni sanasta, kun kirkko alkoi loitontua, jonkin opin varjolla? Mikä sen sai aikaan? Mitä heille tapahtui?

⁹⁵ Eikö Jooel juuri kertonut sen teille? Mikä kalvajasirkalta jäi, sen söi heinäsirkka; mikä heinäsirkalta jäi, sen söi syöjäsirkka; näettekö? Tuo sama hyönteinen, kalvajasirkasta heinäsirkkaan, syöjäsirkkaan ja niin edelleen, sama hyönteinen, eri vaiheissa. Se on katolisuus. Ja mitä se teki? Söi sanan. Mutta Herra sanoi: ”Minä korvaan teille sadon, sanoo Herra. Minä korvaan.”

Miten se meni? Aivan kantoon asti. Näin on. Roomalaiskatolisuus söi kaiken, mitä Raamattu opettaa – juuri.  Se rakensi omat roomalaiset oppinsa, ihan ehtoollista myöten, väärää Pyhää Henkeä myöten, väärää kastetta, väärää vesikastetta ja kaikkea muuta myöten. Ei tulla ikinä, ikinä, ikinä palaamaan takaisin ennen, kuin palataan elämään, joka lähtee tuosta kannosta, ja se on Jumalan sana. Ihmisten on oltava vapaita… Kirkko sitoi heidät järjestelmään ja poltti heitä ja tappoi heitä, ja syötti heitä leijonille ja kaikkea, jos ihmiset eivät liittyneet heihin. Täsmälleen niin.

⁹⁶ Mutta Herra sanoi, että kanto tulisi kasvamaan uudelleen – se rupeaisi versomaan. Mikä on ensimmäinen, mikä siitä nousee? Puu. Mikä tulee seuraavaksi? Lehdet. Mikä tulee seuraavaksi? Kukkanuput. Mikä tulee seuraavaksi? Hedelmät. Luther, Wesley: lehdet, helluntai: nuput. Siis, me menemme kohta hedelmiin. Seurakunta on kutistumassa. Aamen.

”’Minä korvaan’, sanoo Herra. ” ”Mitä minä tulen tekemään? Minä saatan sen alkuperäiseen tilaansa. Minä palautan sen alkuperäiseen oppiinsa. Minä saatan sen alkuperäiseen sanaan. Minä hajotan kappaleiksi jok’ikisen kirkkokunnan; minä saatan sen takaisin minun sanaani.” Kuinka? Ehkä minun on nyt suljettava suuni; lopeta, poika. ”Minä palautan sen.”

⁹⁷ Mikä oli ensimmäinen organisaatio [/järjestö]? Kysytäänpä sitä. Katolinen kirkko. Täsmälleen näin; pitää täsmälleen paikkansa. Tai, sitä nimitetään Raamatussa, Ilmestyskirja 17:ssa huoraksi. Sitä, sitä se on… No, mikä sellainen nainen on? Se on nainen, joka on uskoton aviomiehelleen; näettekö? Seurakunta, joka on uskoton sanalle; ja hän on porttojen äiti. Mikä portto sitten on?  Samanlainen. Me tulemme siihen kohta, ihan heti, pari lisäminuuttia, kolme; näettekö? No niin; siinä se on.

Hän on porttojen äiti; hän järjesteli sitä samaa, poisti Raamatun opin ja opetti omaa oppiaan Jumalan käskyjen sijasta, ja sai Jumalan käskyt tehottomiksi omien perinnäistapojensa kautta. Jeesus huomasi tuon saman asian. Pata ei voi soimata kattilaa, musta kylki kummallakin. Pitää paikkansa; aivan samaa; kyllä vain.

⁹⁸ Kun jättää tuon Sanan; jättää Jumalan, jättää periaatteet, jättää Pyhän Hengen, jättää kaiken. Perkele tulee tarjoamaan jotakin epäaitoa, mutta se ei pidä yhtä sanan kanssa; niin että se on todellista…

Palatkaa takaisin tuohon samaan Messiaaseen; se on Jumalan Henki; ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Sama elämä, joka on tuossa viinipuussa, on oksassa, ja oksa tuottaa viinipuun hedelmää; Joh. 15; selvä.

⁹⁹ Mitä ihmiset tekivät? Siis, jokainen heistä, siis… Jeesus sanoi, että viimeisinä päivinä, hän sitoisi – hän sitoisi ensin – minkä?  Lusteet [myrkyllinen raiheinä]. Pitääkö paikkansa? Pojat, niitä sidotaan tällä hetkellä. Kirkkojen maailmanneuvosto, on napannut kaikki, helluntailaiset ja kaikki. Ne on sidottu nippuun polttamista varten. Pitää täsmälleen paikkansa; kyllä vain; Ne erotetaan vehnästä; ylistys Jumalalle siitä! Juuri niin; ne –epäuskoiset erotetaan kokonaan. Älkää vaeltako heidän oppiensa mukaan; vaeltakaa sanan mukaan. Juuri niin; älkää kauhistelko Jumalan merkkejä, aitoja taivaan merkkejä. Jumala lähettää kyllä merkkejä, älkää sitä kauhistelko; pitäkää siitä kiinni. Selvä.

¹⁰⁰ Kirkkojen maailmanneuvosto yhdistää seurakunnat, ja mitä se on?  Se täyttää Ilmestyskirja 13:nnen; ”se saa heidät tekemään pedon kuvan.” Ja mikä tuo ”kuva” on? Me tiedämme, että se kuva on lohikäärmeen kuva, joka seisoi tuon naisen edessä nielaistakseen tuon lapsen, ihmislapsen, joka tulisi hallitsemaan maailmaa rautaisella valtikalla, Kristuksen, Hänet otettiin taivaaseen, ja asetettiin Jumalan valtaistuimelle. Se lohikäärme seisoi naisen edessä; se on se sama alun peto; Rooma. Mitä se teki? Se järjesteli yhteen ihmiset toimintakokonaisuudeksi [organisaatio], ja he tekivät kuvan.

Paavi Johannes haluaisi kaikkien seurakuntien yhdistyvän taistelemaan kommunismia vastaan, ja Jumala… Jokainen, joka tuntee Raamattua, tietää, että Jumala järjesti kommunismin, tappaakseen tuon naisen; polttamaan – vihaamaan tuota huoraa ja polttamaan hänet – hänen lapsensa tulisessa vuoteessa; varmasti; täsmälleen. Jumala käyttää sitä, kuten hän käytti Nebukadnesaria.

¹⁰¹ Ja protestanttiset seurakunnat yhdistyvät ja muodostavat kirkkojen neuvoston, ja helluntailaiset ovat kokonaan mukana. Miksi? He eivät tunne Sanaa. Täsmälleen näin; sana lupaa sen.

Jumala, lähetä joku räväyttämään esiin tämä, varoittamaan ihmisiä; se hetki on juuri nyt, aivan tässä ja nyt.

Siinä oli se päivä, ja katsokaa tänne ja nähkää ja ymmärtäkää nuo merkit. Oi, niitä on kaikkialla meidän ympärillämme. Te ehkä pohdiskelette, mikä nyt on vialla, kun seurakunta ei vielä ole lähtenyt ylöstempauksessa. No, ei se tule lähtemään ollenkaan sillä tavalla; ei tule‚ näin asia on. Ei se ole se, josta Herra puhui.

Muistakaa, Adamin morsiamessa havaittiin väärä siemen. Pitää täsmälleen paikkansa; Jehovan morsiamessa huomattiin tuo sama juttu; juuri. Herra otti hänestä eron ja hylkäsi hänet. Pitääkö paikkansa? Niin Jumala teki.

Kristuksen morsiamen laita on samoin. Hänessä havaittiin myös maailmallisen organisaation siemen, eikä evankeliumia, sekä jumalisuuden ulkokuori, ja se kielsi sen Pyhältä Hengeltä tulevan voiman, ja sanan. Siinä on lopunajan merkki. Jumala ottaa hänestä eron ja tulee ottamaan itselleen morsiamensa niin varmasti, kuin mikä tahansa, mitä täällä on. ”Niin kuin oli Nooan päivinä”, hän sanoi, ”niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.”

¹⁰² Kuunnelkaapa, muovaavat pedolle kuvan… me näemme kaiken tämän; Tämä katolinen presidentti… ei se ole Kennedy, sikäli, kun minä tiedän, hän on ihminen siinä missä minä tai kuka tahansa on‚ ei se ole se. Ei kyse ollut Ahabista; Ahabhan oli kohtalaisen hyvä kaveri. Kyse oli Iisebelistä hänen takanaan. Se siinä oli takana; se sai aikaan kaikki ne ongelmat. Kyse ei ole Kennedystä; kyse on Iisebelistä hänen takanaan. Se sai kaiken aikaan. Ehdottoman varmasti.

No, tämä on aivan teidän edessänne. Ettekö te näe sitä; ettekö te näe tuota kaikkea… näe, kuinka viikunapuu tekee oksia? Jeesus sanoi, että kun te… ”Oppikaa vertaus; kun te näette viikunapuun ja kaikkien muiden puiden…” Siis, kuunnelkaa, juutalaisilla on nyt meneillään herätys. Heistä on jo tullut kansakunta; pitääkö paikkansa? Oma raha, oma lippu, kaikki – ensimmäisen kerran 2500 vuoteen; näettekö? He ovat kansakunta. Viikunapuu tekee nuppuja,

¹⁰³ Ja muut puut: baptistit… ”miljoona lisää vuonna 44” – Billy Graham täräyttelee sitä sinne tänne: ”Te kaikki, tulkaa ja liittykää; tulkaa ja liittykää.” Helluntailaisilla toinen juttu – ykseys, kakseus, kolminaisuus, Assembly ja kaikkea sellaista; ”Tulkaa ja liittykää, tulkaa ja liittykää, tulkaa ja liittykää, tulkaa ja liittykää.”

Voi, Jumala, missä ovat Jumalan lupaamat asiat? Missä ne ovat? Missä ovat ne kirjoitusten mukaiset asiat, jotka Jumala sanoi tulevan tapahtumaan viimeisinä päivinä? Missä ne ovat? Meillä ei ole mitään muuta kuin rykelmä kylmiä, muodollisia järjestöjä. Herätys on temmannut niihin jokaiseen tuhansia ihmisiä, mutta missä on Kristuksen morsian, joka pysyy puhtaana. Kaikki meidän naisemme leikkaavat hiuksensa pois, ja käyttävät jos jonkinlaisia vaatteita; eivätkä saarnaajat ja semmoiset sano siitä sanaakaan, ja he käyvät ulkona, ja heistä tulee muodollisia ja välinpitämättömiä. Ja evankeliumista on tullut lounasseteli, ja sellainen se on monelle sosiaalisen evankeliumin saarnaajalle.

¹⁰⁴ Me tarvitsemme Jumalan miestä, joka astuu esiin Jumalan sanan kanssa, ja saarnaa sitä kaikesta huolimatta, ja pitää pintansa ja Jumalan Raamatun merkit ja ihmeet toimivat. Pitää täsmälleen paikkansa; aamen; ehdottomasti näin. Pelätään nimittää mustaa mustaksi ja valkoista valkoiseksi; toivomusluu selkärangan tilalla. Häpeällistä. Nykyaikainen, itsenäinen, oi – voi… ja sitten… No, minun on parasta sulkea suuni.

Kuunnelkaa, kuulkaa, veljet, merkkejä on kaikkialla teidän ympärillänne; älä sure, pikku morsian; Jumala on tulossa, älä huolehdi. Kaikki on aikataulussa. Kaiken pitääkin tapahtua tällä tavalla; Sana sanoo niin. Kuunnelkaa; tarkkailkaa.

¹⁰⁵ Jeesus lupasi, että tämä paha ja uskoton sukupolvi; Matt. 12:24… Jeesus lupasi, että tämä paha ja uskoton sukupolvi tulisi saamaan merkin. Hänen luokseen tultiin sanomaan: ”Mestari, me vaadimme sinulta merkkiä”, heti sen jälkeen, kun hän oli parantanut sairaita, ja tehnyt tekoja, joita hän teki; ihmiset sanoivat: ”Me vaadimme sinulta merkkiä.” Hän vastasi: ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta muuta merkkiä ei anneta tälle pahalle ja uskottomalle sukupolvelle…”

Kuinka moni tietää sen, että moraalittomuus on kasvanut suuremmaksi, kuin se on koskaan ollut? Kuinka moni tietää, että tuo ”paha” tarkoittaa ”epäuskoinen”? Enemmän epäuskoa kuin meillä on ikinä vielä ollut; homoseksuaaleja, kaikkea muuta; pitääkö se paikkansa?

Kieroutumia… minun pitää… Minun on sanottava se. Meidän helluntailaisnaisemme: pursottavat itsensä näihin mitättömiin, hävyttömiin vaatekappaleisiinsa, he ovat kuin nakkimakkaroita, ja käyskentelevät tuolla kadulla vailla mitään häveliäisyyttä. Tiesittekö te, että te tulette vastaamaan huorinteosta, kun miehet katselevat teitä, ja te lähetätte lapsenne kadulle sellaisina? Mikä teillä on?

¹⁰⁶ Siis, joku sanoi jokin aika sitten: ”Veli Branham, ihmiset kutsuvat sinua profeetaksi.”

Minä sanoin: ”En minä ole profeetta.”

Hän sanoi: ”No, ihmiset nimittävät sinua sellaiseksi. Mikset sinä opeta heille suuria asioita; miten saada Jumalan lahjoja sen sijaan, että sinä puhut naisille lyhyestä tukasta ja sellaisten juttujen käyttämisestä, mitä käyttävät, ja meikkaamisesta, ja mitä juttuja he tekevät ja sellaisista asioista?”

Minä sanoin: ”Miten minä opetan heille algebraa, kun he eivät opi edes aakkosia?” Eivät he ole lastentarhasta [päiväkoti] – se on aivan tavallista säädyllistä ojentautumista Jumalan sanan mukaisesti. Pitää täysin paikkansa. Miten ihmiset voivat toimia sillä tavalla? Niin ei voi toimia.

¹⁰⁷ Miksei? Vain ne, jotka Jumala on kutsunut, tulevat kuulemaan. ”Minun lampaani tuntevat minun ääneni.” Aivan niin. He tuntevat Jumalan äänen. Se puhuu Sanasta käsin, ja sana saa kuulemisen aikaan.

Siis, Jeesus sanoi, että se sukupolvi, ja tämä on se paikka, tulevat ottamaan vastaan merkin. Millaisen merkin? ”Samoin kuin Joona oli valaan vatsassa kolme päivää, niin Jumalan Poikakin tulee olemaan maan povessa.”

Pitääkö paikkansa? Millaisen merkin ihmiset saivat? Ylösnousemuksen merkin. Jeesus ei ole kuollut, hän elää. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti; onko asia näin? Paha ja uskoton sukupolvi tulisi saamaan ylösnousemuksen merkin; aamen. Häntä yritettiin saada luopumaan siitä; niin Jeesukselle tehtiin – Matteus… jos te haluatte panna sen muistiin, Matteus 13:24 [Matt. 24:13?] – ihmiset olivat aivan kauhuissaan.

¹⁰⁸ He sanoivat: ”Tämä heppu… meidän on vastattava omille seurakunnillemme tästä; meidän, fariseusten, on vastattava; meidän saddukeusten, herodilaisten, publikaanien, ja niin edelleen, meidän on kaikkien vastattava; mistä tässä on kyse? No, hänhän on ennustaja; siitä syystä hän tietää, mitä ihmisten sydämessä on; hän lukee heidän ajatuksensa; hän on povaaja.”

Jeesus sanoi, ettei sellaisesta, mitä viimeisinä päivinä tulisi tapahtumaan olisi anteeksiantamusta: näin on. Häntä nimiteltiin Beelsebuliksi, riivaajien päämieheksi; juuri niin. He pelkäsivät häntä; pitääkö paikkansa? Mutta hän sanoi seurakunnalle, todelliselle seurakunnalle näin: ”Älkää kauhistuko näitä taivaallisia merkkejä, sillä pahat – pakanat, uskottomat kauhistelevat niitä” näettekö? Me elämme viimeisiä päiviä.

¹⁰⁹ Lopetetaan sanomalla tämä – hetkinen vielä – ja ihmiset sanoivat, ettei se ole… Ihmiset sanovat, että tuo ei mene sillä tavalla, miten Jumala sen tekee. ”Jumala haluaa suurta sitä ja valtavaa tätä; ja me rakennamme… Kuusi miljoonaa dollaria, niin me panemme tätä tähän ja tätä tähän – ja saarnaamme Jumalan Pojan tulemusta empimättä.”

Mitä se on? Tuo kaikki on vain kirkkokunnallista rehua, joka on sidottu isoon nippuun seurakuntien yhteenliittymään poltettavaksi lopun aikoina. Niin Jeesus sanoi. Orjantappuroita ja kaikenlaista sidottuna nippuihin; juuri niin; epäjärjestystä, hössötystä, pidetään herätyskokouksia ulkomailla.

Minä haastan sen miehen, tai kenet tahansa, joka haastoi minut Jumalan sanalla. Kiistäkää vain, niin näette, mitä tapahtuu; katsokaa, mitä tulee tapahtumaan. Jos te ette kestä sitä, niin pitäkää suunne kiinni. Juuri niin. Oikaiskaa juttu, tai sanokaa – tehkää jotain; kyllä vain.

¹¹⁰ Nooa – Matteus 24:ssä me näemme, että nuo päivät ovat täyttyneet, ja muistakaa, Jeesus sanoi myös Luukas 17:28–30: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva” [Luuk. 17:26] Pitääkö paikkansa? Siis, muistakaa, se Sodoman päivä oli juuri ennen, kuin Sodoma paloi; ja mitä ihmiset saivat? Saivatko he merkin? Varmasti.

Aina on kolmenlaisia ihmisiä. Siis, muistakaa, että on uskottomia, tekouskovia ja uskovia. On kolme merkkiä, kolme luokkaa, on aina ollut; niitä oli silloin. Siis, kuunnelkaa, Jeesus sanoi ”Niin kuin oli Nooan päivinä…” Samanlaista, sama juttu, näettekö? Hän jatkoi, ja sanoi, mitä ihmiset tekivät Nooan aikoina, söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle; hän sanoi, että sellaista oli Sodoman päivinä ennen sen polttamista… Siis, kuunnelkaapa, mitä tapahtui ennen tuomiota; siis, hän tulisi lähettämään merkin sille sukupolvelle, juuri ennen polttamishetkeä. Ei tule vettä, vaan mitä tulee tällä kerralla? Tulta. Jumalan tuomio tulee olemaan tulta, ja mitä Sodoma sai?

¹¹¹ Siis, juuri ennen kuin sen polttaminen tapahtui; Aabraham edusti valittua seurakuntaa, koska hän oli valittu – Aabraham oli. Siis, se lupaus oli Aabrahamille, ja hänen siemenelleen, hengelliselle siemenelleen, se siemen oli hänessä, joka otti vastaan Jumalan sanan. Huolimatta siitä, mikä on sitä vastaan se on silti Jumalan sanaa.  Hän piti siitä kiinni tiukasti. Sitä on olla Aabrahamin siemen, sellainen, joka pitää kiinni Sanasta; ei sellainen, joka pakenee, kuten Loot, näettekö?

Silloin oli sodomalaisia, uskottomia, oli ”lootilaisia”, he olivat tekouskovia, ja oli Aabraham, luvattu, valittu, uskova.

¹¹² Eräänä päivänä kolme enkeliä tuli Aabrahamin teltalle. Kaksi heistä lähti ja saarnasi kunnon sanoman sodomalaisille, ja saatiin kutsutuksi yksi ryhmä ulos. Mutta, Aabrahamia ei tarvinnut kutsua ulos, koska hän oli jo ulkona. Hän ei alun pitäenkään mennyt sinne. Hän oli häipynyt 25 vuotta ennen sitä; kyllä vain. Hänet oli kutsuttu ulos – valittu, uloskutsuttu, hän oli asettunut erämaahan. Ja ne, jotka menivät kaupunkiin, saarnasivat siellä evankeliumia, ja saivat taisteltua nuo kaksi tai kolme sieltä ulos.

Sodomaan meni viesti. Siellä olevissa organisaatioissa oli joitakin seurakuntia, ja niistä pelastui Loot. Valitut saivat myös viestin: Sanan; merkin; näettekö?

Tämä ”eräs” sanoi, joka oli puhemiehenä, puhui Aabrahamin kanssa ja sanoi… Siis, muistakaa, että hän oli Abram neljä päivää tätä ennen, ja Saara oli S-a-r-a-i, ei S-a-a-r-a; hän oli A-b-r-a-m, ei Aabraham, näettekö, vain neljä päivää tätä ennen, jos muistatte. Ja tämä Mies kävelee paikalle ja sanoo: ”Aabraham, missä sinun vaimosi Saara, S-a-a-r-a on?” Missä on sinun vaimosi Saara?

No Aabraham sanoo: ”Hän on teltassa, Herra, sinun takanasi.” Siis, Raamattu sanoo, että Saara oli Herran takana.

¹¹³ Hän sanoi: ”Aabraham, minä en aio salata tätä sinulta enää: minä annan sinulle lupauksen.” Ymmärrättekö, kuka hän oli? Hän, joka keskusteli Aabrahamin kanssa koko sen ajan – näettekö? Hän, joka oli ollut hänen kanssaan, näettekö? ”Minä annoin sinulle lupauksen; aion myös täyttää sen. Minä aion vierailla sinun luonasi tähän aikaan. Saara tulee olemaan taas kuin nuori nainen ja niin edelleen, ja sinä tulet saamaan sen pojan”, näettekö?

Siis, se oli merkki, että tuo luvattu poika oli tulossa, näettekö? Aabraham odotti luvattua poikaa. Pitääkö se paikkansa? Odottaako seurakunta luvattua Poikaa? Oikeasti? Mikä oli se viimeinen merkki, jonka Aabraham sai? Herra sanoi… ”Minä tulen vierailemaan luonasi tähän…”

Ja Saara, teltan sisällä, naurahti itsekseen hihaansa, ja sanoi: ”Minullako, vanhalla naisella heräisi halu herraani, Aabrahamiin, kun hänkin on vanha?” Siis, he olivat molemmat iäkkäitä. Saara oli 90 ja Aabraham 100. He eivät olleet olleet mies ja vaimo moneen vuoteen, näettekö? Saara sanoi: ”Heräisikö minussa halu herraani, ja hänkin on niin vanha, ja minä vanha?”

¹¹⁴ Raamattu sanoo, että Aabrahamin keho oli käytännöllisesti katsoen kuollut. Pitää paikkansa, ja Saaran kohtu oli kuolettunut, mutta ”hän ei epäillyt epäuskossaan Jumalan lupausta, vaan vahvistui uskossa ja antoi kunnian Jumalalle”, ja hän tiesi, että minkä Jumala oli luvannut, sen hän täyttäisi. Sillä tavalla meidän pitäisi… Ja hänen siemenensä toimii samalla tavalla – hänen luvattu siemenensä, kuninkaallinen siemenensä uskoo siihen samaan.

Siis, kuunnelkaa; juuri silloin Herra sanoi… ja Saara nauroi. Herra sanoi: ”Miksi Saara nauroi?” Siinä on Herran merkki. Siinä on merkki seurakunnalle – ulos kutsutulle seurakunnalle. Mies, ihminen, inhimillistä lihaa ja syö vasikanpaistia, leipää ja juo maitoa. Tekikö hän niin? Oliko se Jumala? Katsotaanpa, eikö vain ollutkin. Katsokaa Raamatustanne, eikö siinä olekin Elohim? Elohim, itsestään olemassa oleva; Elohim ihmislihassa. Mistä se on merkkinä? Elohim, joka on palannut morsiamensa luo, jälleen ihmislihassa, viimeisinä päivinä, ja tekee samoja asioita. Missä se on? Tässä on teidän viimeisten päivien merkkinne:

¹¹⁵ Sakarja 14:7 sanoo: ”Silloin on päivä, jota ei voi nimittää päiväksi tai yöksi [”Päivä ja yö eivät vaihtele” RK]. Se tulee olemaan synkkä, sateinen päivä, kuten meillä oli täällä tänään; synkkä, sateinen. Mutta, ”illalla on valoisaa.” Siis, kuten olen usein sanonut, sivilisaatio on matkannut idästä länteen. Sama aurinko, joka nousee idästä, laskee länteen. Nyt on ollut uskonnollisen järjestäytymisen aika. Meillä on ollut riittävästi valoa rakentaaksemme rukoushuoneita ja kouluja ja sairaaloita ja seminaareja ja niin edelleen – ollut hieman valoa, on otettu Kristus vastaan ja pantu nimet kirjoihin ja sitä rataa.

Mutta, hän sanoi: ”Illalla olisi valoisaa.” Mitä se tarkoittaa? Evankeliumin valoa. Mitä se saa aikaan? Mitä se saa aikaan? Pyhän Hengen. Mitä se saa aikaan? Kypsyttää sadon. Viimeisinä päivinä Pyhä Henki lankeaa ajallaan – viimeisinä päivinä, saadakseen aikaan kevätsateen, todellisen sateen. Mutta, ensin: miten sadetta voi tulla, jos me vielä istutamme kirkkokunnallista siementä, joka saa aikaan koko ajan epäuskoa? Miksette te istuta evankeliumin siementä, joka tuottaa Jumalan voimaa joka on ylösnousemuksessa. Siinä teille viimeisten päivien merkit. Tämä on hänen lupauksensa, ystävät.

¹¹⁶ Kuunnelkaapa tätä; otetaanpa kolme merkkiä aivan nyt tässä, yhdessä; otetaan kolme, vahvistuksena; voisin antaa teille tusinan niitä. Minä en usko, että sellaisia asioita on olemassa, joita mainitaan, no siis, kuten linnunrata, ja kuten pyramidioppi ja sellaiset. Minä en aio puhua tänä iltana siitä, koska siinä on jotakin, mikä… Siis, ensiksi, te törmäätte brittiläiseen Israeliin ja sellaiseen, missä ei ole mitään perää. Mutta, kuulkaapa; oli…

Ensimmäinen Raamattu, joka koskaan kirjoitettiin, oli taivaalla; katsokaapa linnunrataa. Mikä sen aloittaa? Neitsyt. Ristissä olevat kalat merkitsevät Kristuksen ensimmäistä tulemusta. Mitä tämä on? Ravun aika; me kävimme sen juuri läpi. Ja mikä tulee seuraavana? Leo, leijona – toinen tulemus: Juudan heimon leijona.

¹¹⁷ Katsokaapa pyramidia; miten se aloitettiin – tuo tärkeä pohja. Se oli seurakunnan alku. Mitä se oli? Ensimmäinen oli Luther, uskonpuhdistuksineen; hän perusti seurakunnan. Jonon seuraava oli vielä pienempi vähemmistö; [John] Wesley tuli ja saarnasi pyhitystä; sitten mentiin eteenpäin, ja pohjustettiin, kuin puu…

Ensimmäinen on siemen, joka meni maan sisään; seuraavaksi tulivat lehdet; seuraava, mikä tuli esiin, oli kukinto [röyhy]. Mikä sitten ilmestyi? Tuo sama siemen; sama elämä: ”Minä korvaan [/palautan] teille, sanoo Herra.” Seuraava juttu on tähkä; sama koskee puuta. Sitä juuri Jumala kasvattaa.

¹¹⁸ Jotkut nykyiset helluntailaiset eivät edes laske mukaan Martti Lutheria ja muita, koska he väittävät, ettei hänellä ollut Pyhää Henkeä. Hänellä oli. Hänellä ehkä ei ollut sitä sellaisessa voimassa, jollaisena me sen saamme nyt, mutta sellainen ei ollut sitä aikaa varten. Älkää huudelko. Ihan kohta me ehkä otamme esiin jotakin oikein kiperää; näettekö? Siis, Wesley ja muut veljet… varmasti olivat.

Mitä se oli? Kyse oli ruumiista, joka kasvoi jaloista alkaen, noustaan ylemmäs, tullaan vähän tärkeämpiin ruumiinosiin – jaloista keuhkoihin ja sydämeen ja päähän. Kuka on pää? Kuka tuo pää on?  Kristus. Se on äly. Mitenkä keho liikkuu? Pään mukaan; aamen. Ja hallitus on silloin – missä? Hänen… [yleisö vastaa: ”harteillaan”] Mitä hänen hartiansa ovat? Hänen ruumistaan; aamen.

Sillä tavalla todellinen oikea seurakunta puhuu; sillä tavalla apostolinen voima palaa seurakuntaan, kun hallitus on Hänen harteillaan – tuomio. Todellinen seurakunta on tulossa; minä uskon, ja yritän tehdä oman osuuteni esitelläkseni sen, valmistellakseni parhaan taitoni mukaan esitelläkseni oman osuuteni, omana aikakautenani Kristukselle, kun hän tulee.

¹¹⁹ Katsokaa, ja mitä… Jos teillä on dollarin seteli taskussanne, ottakaa se esiin. Siinä on toisella puolella, oikealla puolella Amerikan sinetti, kotka, jolla on nuolia kynsissään. Se on Yhdysvaltojen sinetti. Sitten, toisella puolella on pyramidi; eikä pyramidiin koskaan pantu huippua. Siinä on niin kuin iso, säteilevä silmä huippuna, ja siinä sanotaan: ”The Great Seal” [”Mahtava sinetti” – suom.]

Miksi Yhdysvalloilla on tuo ”Mahtava Sinetti” meidän oman sinettimme sijasta? Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Katsokaapa sitä, eikö siinä vain sanotakin: ”The Great Seal”? Miksi pyramidissa ei koskaan ollut huippua? Sama koski Salomon temppeliä: huippukivi hylättiin; todellakin, mutta se on kyllä tulossa siihen.

Minä olen ollut Egyptin pyramideilla, ja ne kivet on asetettu paikalleen niin täydellisesti, että partakoneenterä tuskin mahtuu sinne niiden väliin. Siis, ne sopivat yhteen täydellisesti. Se, miten ihmiset ne rakensivat, ei tiedetä, ja sfinksi ja niin edelleen; ei osata sanoa. Mutta, katsokaa; juuri paikka, johon huippukiven pitäisi sopia, on hiottu. Jos huippukivi joskus löydetään, se tulee istumaan täydellisen tiukasti niin, että se tulee sitomaan koko kapistuksen nippuun. Se on Jeesuksen Kristuksen morsian. Kun huippukivi tulee, täällä maan päällä tulee olemaan seurakunta, joka ottaa sen vastaan. Sillä tulee olemaan täsmälleen samanlainen palvelustehtävä kuin Hänellä oli. Se tulee olemaan täysin kunnossa; jalat ovat syntyneet: Luther ja kaikki se muukin, ylösnousemusta varten.

¹²⁰ Jotkut nukahtivat yhden vahtivuoron aikana, jotkut toisen vahtivuoron aikana, ja jotkut seitsemännen vuoron aikana. Se tarkoittaa seitsemää seurakuntajaksoa, mutta kun Sulhanen tulee, he heräävät, aamen, he tulevat pois kuolleiden joukosta ja nousevat ylösnousemuksessa. Me elämme viimeisiä päiviä.

Ehkä sanotte: ”Mitä sinä sanoit; Luther, Wesley: vanhurskautus, pyhitys, Pyhän Hengen kaste?” Kyllä, ja sitten huippukivi. Onko asia niin? Pyramidissa oli huippukivi.

Tarkastellaanpa arkkia. Otetaan… Tässä on yksi; jätetäänpä tämä osuus ja palataan tänne. Otetaanpa esimerkiksi arkki: yksi kerros, toinen kerros, kolmas kerros; pitääkö paikkansa? Mistä sinne tuli valo? Missä oli ikkuna? Yläkerrassa, kolmannessa kerroksessa. Sieltä Jumalan voima tulee seurakuntaan. Aurinko [sun] paistoi sen läpi, mutta Poika [Son] tulee sitä kautta seurakuntaan, jonka Jumala on hionut ja valmistellut, ja tuonut palvelustehtävän seurakuntaan täsmälleen, kuten tuo kalvajasirkka ja heinäsirkka ja syöjäsirkka aikoinaan söivät.

¹²¹ Tämä tynkä kasvoi alkaen Lutherista Wesleyyn, ja helluntailaisiin; ja nyt noita helluntailaisia ollaan hiomassa ja niitä, joilla on Pyhän hengen kaste; ja Huippukivi tulee jonakin päivänä, Jeesus Kristus, näinä viimeisinä päivinä, ja meillä tulee olemaan palvelustehtävä – täsmälleen samanlainen kuin hänen kokonainen Henkensä; ja se on tulossa lähemmäksi, lähemmäksi, lähemmäksi, lähemmäksi. Negatiivisesta tulee niin positiivinen, että hetken päästä negatiivinen ja positiivinen sekoittuvat keskenään: seurakunta ja Kristus ollakseen yhtä, sillä: ”me olemme liha hänen lihastaan ja luu hänen luustaan”, aamen. Uskotteko te sen? ”Illalla tulee olemaan valoisaa”, aamen. Me olemme täällä tänään; uskotteko te siihen? Anteeksi, että olen pitänyt teitä täällä näin kauan. Rukoillaan yhdessä:

¹²² Meidän taivaallinen Isämme; me olemme nyt saarnan lopussa, näiden muistiinpanojen lopussa, tämän illan sanoman lopussa. Minä yritin puhua omalla katkonaisella tavallani, Herra… Ja mitä minun ei onnistunut sanoa sanassa, tee se todelliseksi ihmisille. Minä saatan kyllä sanoa sen, mitä sinä sanoit täällä sanassa, mutta minä en saa sitä millään konstilla eläväksi. Tarvitaan sinua tekemään se, Herra. Se on siemen; kastele sinä se nyt, Herra. Minä esittelen sen sinulle Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Suo, Isä, että me näkisimme sanan tulevan vahvistetuksi, kuten tapahtui Sodoman päivinä, kuten tapahtui meidän Herramme kanssa. Jos Messias on tulossa, ja me olemme uudesti syntyneitä ”messiaisia”, Jumalan poikia, lapseuteen otettuja, hänen on tultava seurakuntaansa, että se olisi ”liha hänen lihastaan, ja luu hänen luustaan.”

Minä rukoilen, Jumala, että sinä toisit esiin itsesi tänä iltana ja näyttäisit, että nämä asiat ovat totta, että tämä ihana paimen, tämä ihana seurakunta, nämä ihanat ihmiset tulisivat siunatuiksi, ja ymmärtäisivät, että lopun ajan merkit ovat tulleet. Juuri se, että… No, eipä aikaakaan, kun tuo luvattu poika annettiin. Pikkuinen Iisak tuli näyttämölle sen jälkeen, kun merkki oli annettu tuolle ulos kutsutulle seurakunnalle, kuninkaalliselle siemenelle, siemenelle, jolla oli lupaus. Loot oli vain sukua tuolle siemenelle.

¹²³ Herra, me näemme nämä muodolliset, välinpitämättömät nykyiset seurakunnat, jotka järjestäytyvät: presbyteerit, metodistit, baptistit, kaikki ne yhdistyvät. Monet ihmisistä ovat neitseitä, ja monet heistä yrittävät lähteä ulos; nyt, episkopaaliset ja niin edelleen yrittävät etsiä… ja meidän rakkaat veljemme, monet meidän helluntailaisista veljistämme, liittyvät, ja riemuitsevat… todellakin me riemuitsemme, Herra. Mutta ymmärtävätkö ihmiset todella, että hetki, kun nukkuva neitsyt tulee ostamaan öljyä, kun Sulhanen tulee?

Oi, Herra, herätä seurakunta todella pian, Herra; ja minä olen varma, että sinä teet sen. Mutta, sinä sanoit kerran katsellessasi laihoa – sanoit: ”Työntekijöitä on vähän; rukoilkaa elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” Nyt, Isä, me tiedämme, että sinä haluat pyytää; me olemme sinun työtovereitasi; meidän on toimittava yhdessä; me tiedämme, ettei edes enkeli voi tehdä sitä; siihen tarvitaan ihmisiä.

¹²⁴ Filippus lähetettiin sen eunukin luo; todellakin, Herra, enkeli lähetti hänet sinne, mutta siihen tarvittiin Filippuksen käsiä; varmasti. Me näemme, että Paavali sai näyn Damaskoksen tiellä, mutta tarvittiin Ananiaan käsiä, valittua, ulos kutsuttua seurakuntaa. Pietari lähetettiin näyn kautta Corneliuksen luo, mutta siihen tarvittiin apostoli, ei näkyä, eikä enkeliä.

Jumala, minä rukoilen tänä iltana, että sinä herättäisit ihmiset, ja antaisit heidän nähdä, että meillä on lupaus; se annettiin seurakunnalle: ”Kenen synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat annetut anteeksi.” Herra, on monia, jotka väittävät olevansa sitä, mutta he ovat apostoleja ilman valtuutusta, koska he eivät ole kirjoitusten mukaisia.

¹²⁵ Me rukoilemme, Jumala, että sinä toisit itsesi julki, ja näyttäytyisit tänä iltana, Ne, jotka saavat ihmiset liittymään seurakuntaan, eivät mainitse näitä Pietarin sanoja, jotka sanottiin Apt. 2:ssa. He pelkäävät kehottaa kääntymään [/tekemään parannus]; ja että Jumala lupasi Hengen kasteen ja Pyhän Hengen. He pelkäävät tehdä sitä; jos he tekisivät sen, heidät heitettäisiin ulos omasta järjestöstään.

Jumala, me rukoilemme, että sinä herättäisit ihmiset todella pian, ja antaisit heidän ymmärtää, mikä hetki on, koska se lähestyy kovaa vauhtia. Siis, me luovutamme kaiken sinulle; saa kunnia; puhu, meidän Isämme, sillä me sitoudumme sinun sanaasi; Jeesuksen sinun Poikasi nimessä, aamen.

¹²⁶ Voi tavaton, uskotteko te sanaan? Uskotteko te, että se on totta? Joskus minä saatan kuulostaa siltä, että olisin vihainen, mutta minä en ole. Jos olisitte nähneet joitain… Jos te tietäisitte, että minä olisin ajamassa tietä pitkin ja tässä on iso pomppu aivan tässä kohdassa tietä, ja te tietäisitte, että minä tulisin sitä tietä pitkin 90 mph, minä tulisin osumaan siihen, se tulisi… Minun tieni päättyisi siinä paikassa; rakastaisitteko te minua sen verran, että varoittaisitte minua siitä? Luulisin, että kyllä. Sitä minä teen.

Nähdessäni, sen, että… Seurakunta on joutumassa lamaan; paimen, sinä näet sen; kuoro, te näette sen; jokainen hengellinen, te hengelliset ihmiset näette sen. Mitä me, voimme tehdä, ihmiset? Mitä me voimme tehdä? Me näemme sen olevan käsillä; viimeisinä… Aabraham, tai kukaan ihmisistä, ei saanut muuta merkkiä, viimeinen merkki annettiin. Poika tuli. Jeesus sanoi, että ”niin kuin oli sinä aikana, niin tulee käymään, kun Ihmisen Poika tulee.” Valehteliko hän? Hän ei voinut; hän oli Jumala; hän ei voinut valehdella.

¹²⁷ Nyt, me tulemme rukoilemaan sairaitten puolesta. Kuinka moni on sairas? Katsotaanpa; nostakaa kätenne, kaikki sairaat ihmiset täällä. Onko kortteja jaettu? Selvä; me pyydämme niitä paikalle; mitä – mitä? Mitkä? 1:stä 100:an? Selvä. Hän sanoi, että on jaettu rukouskortit A1:stä 100:an. No niin, pannaanpa nyt joitakin näistä ihmisistä jonoon. Kenellä on rukouskortti A1, rukouskortti A1? Jos te ette pääse ylös, nostakaa nyt kätenne; me pyydämme jonkun tuomaan teidät. Se rouva, seisoisitteko te ihan tässä? Kaksi, kenellä on 2? Sen mukaan kuin minä mainitsen, se rouva sieltä takaa, tulisitteko? Numero 2.

Selvä; rukouskortti 3; A, numero 3, kenellä on se rukouskortti? Numero 3 – onko se se veli , joka on tulossa sieltä? Selvä, numero 4; kenellä on rukouskortti 4? Se rouva siellä. Viisi; rukouskortti 6, rukouskortti numero 6, numero 7? Selvä, 8, 9, 10. Minä en näe kymmentä, nouskaa ylös; numero 10. Siellä on vielä joitakin ihmisiä jäljellä; se saattaa olla joku heistä; 10, 11, 12, numero 12, 13, 14. Liikuttakaa kättänne tai jotakin niin, että minä näen teidät, oikein joutuisasti, ehkä; 14, 15, rukouskortti numero 15, pyydän. Kuusitoista, 17, hyvä; 17, 18, 19, 20. Selvä; mihin asti minä sanoinkaan, numeroon 20? 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16 – vain 16 ihmistä sikäli, kun tiedän. Selvä; 16 – 20; 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16…

¹²⁸ Selvä, me aloitamme siitä. Kuinka monella ei ole rukouskorttia, joka on sairas, joka tarvitsee jotakin? Nostakaa kätenne; joka puolella rakennusta; selvä. Kuinka moni lupaa olla hetken rukouksessa nyt; istua aivan hiljaa nyt, ja olla rukouksessa?

Mistä minä saarnasinkaan? Viimeinen merkki, joka tulisi iskemään ennen lopun aikaa. Jonain päivänä tulee olemaan toisin; me tulemme kuulemaan sen viimeistä kertaa. Selvä. Olisitteko te todella… Kuinka moni uskoo, että se on totta? Kuinka moni uskoo, että se on… uskotteko te sen? Selvä; olkaa kunnioittavia sitten, olkaa todella kunnioittavia. Uskokaa, älkää epäilkö.

¹²⁹ Siis, olkaa aivan rukouksessa; olkaa todella kunnioittavia nyt. Minä haluan nähdä, onko tällä rouvalla täällä rukouskortti; joka ei ollut… Onko teillä jonkin 1:stä 20:een, rouva? Katsotaanpa, mikä se on; Billy, se on… selvä. Joskus ehkä… Minä unohdin, että joku voi olla kuuro eikä edes kuule… Minä olen vähän myöhässä ja minä… No, jos te ette ole menossa mihinkään huomenna, tulkaa joka tapauksessa taas seurakuntaan; tulisitteko? Siinä kaikki; siis, istukaa aloillanne sitten. Paavali saarnasi tästä samasta aiheesta eräänä iltana; varmasti saarnasi; niinpä meillä ei ole kiirettä. Selvä. Siis, olkaa kaikki todella kunnioittavia nyt, ja nyt, älkää kuljeskelko enää. Istukaa ihan hiljaa ja olkaa kunnioittavia. Painetaanpa päämme hetkeksi.

¹³⁰ Herra Jeesus, minä huomaan nyt, minkä edessä minä olen; huomaan kuinka minun pitää havaita joko puhuneen totta tai sanoneen jotakin perätöntä. Minä en luota itseeni, Herra; minä pelkäisin tehdä niin; tiedän… Vaikka minä tiedän, että kyse on sinun sanastasi, ja minä tiedän, että se on totta, silti, Herra, tähän tarvitaan sinua. Sinun täytyy auttaa minua; sinun täytyy antaa minulle lupa tehdä tätä, Herra, minä en pysty tähän. Minulle on täysin mahdotonta selvitä tästä. Minä rukoilen, että sinä auttaisit minua.

Siunaa minua, anna anteeksi minun elämäni virheet; Herra, tässä minä olen – nyt jo keski-ikäisenä. Minä toivon, että olisin palvellut sinua koko ajan siitä ajasta asti, kun olin pikkupoika siihen asti, kun aloitin, noin 21-vuotiaana. Toivon, että voisin korvata sen menetetyn ajan, Herra. Minun on tultava esiin… Jos sinä muuttaisit minut tänä iltana nuoreksi mieheksi jälleen, minä olisin pois paikaltani. Minä en voisi mitenkään olla nyt nuori mies; minä en tietäisi sitä, mitä nyt tiedän. Minä en nousisi kuolleista ylösnousemuksessa näiden ihmisten kanssa, joille olen saarnannut. Minun on noustava juuri tämän sukupolven kanssa ollakseni sinun sanasi todistajana; niinpä, Herra, suo minun olla totuudellinen ja rehellinen näille ihmisille, rehellinen sinulle ollessani tässä. Sitten, kun sinä saat työsi valmiiksi minun kanssani, Herra, ota palvelijasi vastaan rauhassa.

¹³¹ Minä rukoilen, että sinä opastaisit nyt minua ja ohjaisit minua; siunaa näitä ihmisiä, siunaa tätä seurakuntaa, tätä ihanaa paimenta, hänen vaimoaan, kaikkia näitä ihmisiä täällä, Herra – näin ihania, suloisia ihmisiä. Minä rukoilen, että sinä olisit nyt heidän kanssansa, ja antaisit heidän nähdä, että se, mitä minä juuri sanoin: että lopunajan merkit, jokainen… että eletään todella jälleen Nooan aikaa, Herra, että sinä annoit nämä merkit. Menisi tunti tai kaksi niiden selittämiseen, olisi vaikea mennä kaiken sen yksityiskohtiin, mutta minä rukoilen nyt, Herra, että sinä vahvistaisit sen; se on pääasia. Vahvista se, ja anna ihmisten ymmärtää, että kyse on samasta Jumalasta, joka teki sen tunnusteon siellä Aabrahamin ja Saaran edessä, ja sen valitun seurakunnan, joka oli silloin siellä erämaassa, tuon siellä olleen yhteiskristillisen ryhmän… He eivät olleet kaupungissa; se oli pieni ryhmä, joka asui teltoissa. Heillä ei ollut isoja rakennuksia ja isoja, loisteliaita asioita. He olivat vain joukko pyhiinvaeltajia, mutta sinä ilmestyit heille, koska heillä oli lupaus tulevasta pojasta.

Meillä on myös, Isä. Me uskomme sen. Minä rukoilen, että sinä, tänä iltana, kautta koko tämän Sodoman… Katsoisit yli tämän kansakunnan. Kuinka monia vakavia aviorikoksia tehdäänkään tällä hetkellä? Kuinka moni koti hajoaa? Kuinka paljon syntiä tuleekaan sinun silmiesi eteen juuri tällä hetkellä tästä kaupungista? Jumala, kuinka sinä saatat kestää sitä? Minä rukoilen, että sinä antaisit anteeksi ihmisille, Herra. He eivät tiedä, mitä tekevät. Ole meidän lähellämme Jeesuksen nimessä, aamen.

¹³² No niin, saanko huomionne hetkeksi? Minä katson ensin tätä jonoa tässä; luulisin, että nämä ihmiset tässä jonossa, sikäli, kun tiedän,  ovat minulle vieraita. Minä en tunne heitä; en tiedä heistä mitään.

Todella, kun katson yleisöä; minä näen siellä monta hyvää ystävääni, veli ja sisar Palmer istuvat siellä, Maconista luulisin tai Georgiasta; ja minä tunnen tuon veljen ja sisaren; en muista teidän nimeänne, jotka istuvat siinä vieressä; ja siellä istuu – mies, veli Fritzinger Ohiosta; juuri niin.

Siis, minä tiedän, että Fred Sothmann ja rouva Sothmann ovat täällä jossain; en tiedä, missä. Minä kuulin Fredin sanovan ”aamen” hetki sitten; en tiedä, missä hän on; jossain täällä hän on. Ja veli ja sisar Evans ovat täällä; luulisin, että veli Evans on. Minä luulisin, että sisar Evans on tänä iltana täällä jossain leirillä. He huomasivat, ettei heille ollut täällä huonetta, ja niinpä he palasivat, minun vaimoni ja lapset ja muut. Sitten, me halusimme tämän kokouksen… ja veli Tom Simpson on täällä; veli David Wood on täällä, ja he ovat… minä en näe heistä ketään…

¹³³ Mutta, kuinka moni täällä tietää, että minä en tunne teistä ketään, enkä mikä teidän vaivanne on tai mitään? Nostaisitteko kätenne? Jokainen henkilö tässä… Oi, todella joka puolella. Selvä. Siis, uskokaa ainoastaan; uskokaa kaikesta sydämestänne; voi tavaton.

Siis, nyt on sellainen tilanne, että jonkin muun kuin ihmisen pitää puhua. Siis, varmaan ymmärrätte. Siis, kuunnelkaapa; katsokaa tätä rukousjonoa. Jokainen nosti kätensä; he ovat vieraita. Ja tässä on minun käteni; tässä on Raamattu; ihmiset ovat minulle vieraita; minä en tunne heitä; ja minä kerroin teille täsmälleen, kenet minä tunnen sieltä, jotka saatoin tunnistaa täältä lavalta. Minun takanani; minä en tunne muita kuin veli Littlefieldin. Sikäli kun minä tiedän, en tunne yhtäkään. Onko siinä sisar Littlefield? Minä en tiennyt onko hän täällä, en ollut ihan varma. Anteeksi, että herätin teidät silloin yhtenä yönä. Sitten, muita täällä minä tuskin tunnen.

¹³⁴ Mutta nyt, – näettekö, jos Pyhä Henki on sanassa, luvatussa sanassa, niin Herra lupasi antaa viimeisinä päivinä kirjoitusten mukaisen merkin juuri ennen kun Ihmisen Poika tulee, kuten kävi Sodoman päivinä. Pitääkö se paikkansa? Siis, uskotteko te veljet, meidän keskuudessamme, että tämä pieni ihmisryhmä on tuo ulos kutsuttu joukko? Ettekö te helluntaiseurakunta, kaikissa ala- ja ylämäissänne, uskokin, että tämä on se valittu, ulos kutsuttu ihmisryhmä? Minä uskon niin; ihan varmasti.

Eivät kaikki helluntaimaailmassa ole sellaisia, mutta minä tarkoitan, että se ryhmä; on jossain. Minä en tiedä, missä se on, mutta se on jossain, koska enää ei tule olemaan yhtään seurakunnan ajanjaksoa. Tämä on viimeinen, mutta Jumala tulee poimimaan helluntailaisista nuo valitut, ja muotoilemaan sen sopimaan tuohon tulevaan kiveen… Sen on sovittava siihen täysin, jotta siihen saadaan katto. Tarkkailkaa; se ei tule olemaan siinä kulmittain, tällä tavalla. Se tulee sopimaan täydellisesti, ja tämän seurakunnan pitää saada samanlainen palvelustehtävä, ja Jeesus todisti sen saman.

¹³⁵ Mistäs me aloitamme? Onko tämä ensimmäinen henkilö, vai tämä? Tämä tässä? No niin, rouva; seiskää vain siinä missä olette, jos haluatte. Teidän ei tarvitse tulla yhtään lähemmäksi sieltä. Siis, tässä me nyt olemme; mies ja nainen kohtaavat tässä, aivan, kuten Jeesus tapasi sen naisen siellä kaivolla. Minä en ole koskaan tavannut häntä, en tiedä hänestä mitään. Ainoa, mitä minä tiedän on, että hän on vain nainen, joka seisoo täällä; ja että te olette kanssa siellä. Siis, minulla on… Siis, katsotaanpa; hän näyttää vähän laihalta, mutta hän saattaa oikeasti olla reipas, terve, vahva nainen; saattaa olla. Hän saattaa seistä täällä jonkun toisen takia. Minä en ole koskaan tavannut häntä. Siis, nyt, jos Pyhä Henki…

Jos minä kykenisin parantamaan, kävelisin sinne… Jos hän on sairas, sanotaan, esimerkiksi … sanotaan, no, laiha nainen, voi olla tuberkuloosi. Selvä; sanotaan, että hänellä on tuberkuloosi. Minä kävelisin tuonne ja sanoisin: ”Minä panen käteni sinun päällesi, sisar; kiitos Jumalalle, minä parannan sinut Jeesuksen nimessä.” Jos minä… jos Jumala käskisi minun tehdä sen, minä tekisin sen, näettekö? Mutta, minä en aio mennä hänen luoksensa ja sanoa niin, ennen kuin Hän käskee minun tehdä sen, koska minä en sitä tiedä.

¹³⁶ Eräs mies ajoi minun taloni eteen, hiljattain, siellä oli suuri väkijoukko, ja mies sanoi: ”Annetaan veli Branhamin tulla ovelle, ja kertoa, että minun tyttäreni tulee selviytymään. Siinä kaikki, mitä hänen pitää tehdä … tulla ja kertoa minulle.” Meda sanoi: ”No, mene nyt sinne ulos ja…”, ja minä sanoin: ”Mitä minä sille voin?  Jos menisin sanomaan sen hänelle, ilman, että tietäisin, minä valehtelisin. Jos Herra käskisi minun mennä sanomaan hänelle sen, minä menisin sanomaan sen. Mutta ennen kuin hän sanoo minulle sen, minä en voi sanoa yhtään enempää kuin sen, mitä hän käskee sanoa”, minä sanoin. Siitä on kyse; minä vain olettaisin, että sinä selviät. Mutta se olisi väärin. Minä en voi olettaa; te… tällä paikalla ei voi olettaa.

Minä en voi sanoa: ”Minä luulen, että, että tämä nainen rukoilee sairaan tätinsä puolesta.” Se ei toimi. Nainen kyllä tietäisi sen. Hän saattaa olla täällä siitä syystä, näettekö? Mutta tarkoitan, että minä vain olettaisin, näettekö? Ei niin voi tehdä, sen pitää olla totta; olla totta. Ja tässä se juuri koetellaan ,onko se totta vai ei.

¹³⁷ Siis, muistakaa; muistakoon nyt jokainen, minä olen teidän veljenne, näettekö? ainoastaan ihminen; mutta Jumalan lahja, että uskoo tämän sanoman, ja uskoo, että hän lähetti minut saarnaamaan tämän sanoman, ja sitten minä antaudun Pyhälle Hengelle, ja tälle sanalle, joka on minun sydämessäni; ja ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyy teissä, pyytäkää, mitä tahdotte.”  ”Pysykää” eikä ”ryntäilkää ja pomppikaa tästä tuonne, vaan: ”Pysykää minussa, minun sanassani; pyytäkää mitä haluatte.” Pitääkö paikkansa?

Siis, minä haluan puhua teidän kanssanne hetken, rouva – saarnattuani – pari minuuttia, vain hetkisen, kun te seisotte siinä, niin, että minä pystyn erottamaan teidät jostakusta toisesta; ja aivan, kuten meidän Herramme keskusteli sen naisen kanssa siellä kaivolla, siis. Jeesus yritti saada otteen hänen hengestään niin, että löytäisi, mikä naisen ongelma oli. Sitten, kun hän löysi ongelman, hän sanoi naiselle, mikä hänen ongelmansa oli, ja nainen sanoi, että siinä on Messiaan merkki. No, jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja sitten, te tiedätte, että minä en pysty siihen, ihminen, kun olen, ja jos se kuitenkin tapahtuisi uudestaan, eikö se olisi jälleen Messiaan merkki? Uskotteko te, seurakunta sen?

¹³⁸ Ihan vain keskustellakseni hänen kanssaan hetken; näettekö? En minä, Messias, vaan Messias puhuu minun kauttani, ymmärrättekö? Sitä se on, koska minä en tunne häntä; en ole koskaan tavannut häntä. Nyt, me pääsemme… hetkinen vain niin minä… Minä en tiedä, tekeekö Herra sen, voi olla ettei hän tee.

Kyllä, tämän rouvan pitää saada apua juuri nyt, tai hän kuolee; hänellä on syöpä. Juuri niin. Jotta ihmiset tietäisivät, nostaisitteko kätenne, näin? Haluatteko, että minä sanon, missä se sijaitsee? Se on kurkussa. Aivan niin. Uskotteko te kaikesta sydämestänne? No silloin, otatteko te vastaan…?

Selvä, siis; siis, te sanotte, että Herra voi parantaa teidät. Silloin, Raamatun mukaan, hän on jo tehnyt sen, jos te uskotte sen. Pitääkö tuo sana paikkansa? Siinä tapauksessa, te olette parantunut, ettekö olekin? Juuri niin; aamen. Menkää ja sanokaa: ”Kiitos Herra”, ja unohtakaa koko asia, ja tulkaa terveeksi; aamen.

¹³⁹ Me olemme toisillemme vieraita; minä en tunne teitä; en ole todellakaan tavannut teitä koskaan, luulisin. Me olemme vieraita; me vain tapasimme täällä, mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Te varmaan uskotte sen, ettekö uskokin? Raamattu sanoo: ”Joka uskoo…” Olkaa todella kunnioittavia. Jos Herra Jumala pystyy sanomaan minulle… Jos minä kävelisin tuonne ja sanoisin: ”Rouva, te olette sairas.” Siis, te saatatte olla sairas, koska seisotte siinä rukousjonossa; se saattaa pitää paikkansa, ja voi olla, että te seisotte siellä jonkun toisen puolesta; en tiedä. Mutta, jos te olisitte sairas, ja minä tulisin sinne, ja panisin käteni teidän päällenne ja sanoisin: ”Jeesus sanoi: ’Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; he panevat kätensä sairaitten päälle, ja he tulevat terveiksi.’” Se on totta.

¹⁴⁰ Mutta, hetkinen vain, osoitetaanpa, lähettikö Herra tämän henkilön vai ei, näettekö? Otetaan siitä ensin selvää, ymmärrättehän, toimiiko se sillä tavalla, näettekö? Muistakaa se. Nuo kaksi sanaa, oletettavasti, tulivat kahdesta eri… ovat aina olleet… saatana yritti Edenin puutarhassa saada Jumalan sanan siloteltua… Moab yritti sitä samaa; saatana teki samalla tavalla Jeesuksen edessä – hyökkäsi hänen kimppuunsa kirkollisen koulutuksensa ja tietämyksensä avulla ja sanoi: ”On kirjoitettu; on kirjoitettu.”

Jeesus teki vastahyökkäyksen ja sanoi: ”On myös kirjoitettu…” Se toimi Jeesuksen kanssa. Miksi? Sana oli sanassa. Se sai sen toimimaan. Johdossa oli virtaa. Siinä se ero on.

¹⁴¹ Johtimessa pitää olla virtaa, ymmärrättekö? Minä olen ainoastaan johdin, mutta hän on virta. Niinpä johto on kylmä ilman virtaa, Siis, jos Jumalan sähkövirta, Pyhä Henki voi tulla johtimen, teidän veljenne, kautta ja voi ilmaista teille – tai Pyhän Hengen kautta, kuten hän teki tuolle naiselle kaivolla – jotakin, mitä te olette tehnyt, tai joitain, mitä teidän olisi pitänyt tehdä, tai jotakin, joka on menneessä aikamuodossa, josta te tiedätte, onko se totta; tai jos te olette sairas; jos teitä vaivaa jokin, ja hän kertoo mikä teissä on vialla, niin te tietäisitte, että se pitää paikkansa, ettekö tietäisikin? Te tietäisitte. Onko asia näin, seurakunta?

Silloin, jos hän voi kertoa teille, mitä on ollut, ja te tiedätte, onko se totta. Silloin jos  hän kertoo, mitä tuleman pitää, niin te tiedätte, että se on totta, ymmärrättekö? Ja te jo tiedätte, mitä tuleman pitää, jos hän on kertonut sen täällä hänen sanassaan. Sen ei tarvitse tulla minulta, se on jo tullut. Ainoa on että se osoitetaan todeksi; se, että tämä sana, teidän uskonne, teidän olemuksenne ja Jumalan sana kohtaavat juuri tässä paikassa; ymmärrättekö? Minä olen ainoastaan puhemies, joka välittää sen, näettekö?

¹⁴² Tässä on Jumalan lupaus. Jumala sanoi, että tämä tulisi olemaan viimeisten päivien merkki. [/merkki viimeisistä päivistä]. Viimeiset päivät ovat nyt; me elämme niitä. Selvä; siis, pitääkö paikkansa? Pyhä Henki on täällä läsnä juuri nyt. Kuinka moni koskaan on nähnyt kuvan tuosta enkelistä – tuosta valosta? Näettekö? Se on aivan nyt tässä; se on tässä, juuri, missä minä seison. Juuri se puhuu; juuri se, joka tekee tämän tälle naiselle; ymmärrättekö?

Tällä naisella on jotain vikaa korvissa. Hänellä on vikaa korvissa. Juuri niin. On vähän vaikea kuulla, kun on sellaista. Se on… nostakaa kätenne, jos se on totta.

¹⁴³ Tämän minä aina huomaan: joku ajattelee, että minä arvasin sen. Te oletatte väärin; minä en arvaa sitä. Odottakaas hetkinen; minä haluan puhua kanssanne. Siis, katsotaanpa. Minä en tiedä, mitä hän sanoi; mitä se sitten olikin, se pitää paikkansa. Kyllä. Se on teidän korvissanne. Minä näen, että teidän korvissanne jokin menee vikaan, ja teillä on jotakin ongelmaa päässänne; se on vähän niin kuin päänsärkyä, kuin migreenisärkyä tai jotakin sellaista. Pitää paikkansa, eikö pidäkin? Eikä vain sitä, vaan te rukoilette jonkun puolesta; teillä on tänä iltana joku täällä mukananne; juuri niin. Hän on nainen, vanhempi nainen. Täsmälleen niin. Hänelläkin on vikaa korvissa. Minä katson häntä juuri tällä hetkellä, katson teitä.

Kyllä vain. Ja jokin muukin juttu hänellä on; hänellä on korkea verenpaine. Hänellä on niveltulehdus. Pitää paikkansa. Se pitää täsmälleen paikkansa. Selvä. ”Ruby”, uskotko sinä, että hän tulee paranemaan? Uskotko sinä, että hän tulee paranemaan? Uskotteko te, että hän tulee paranemaan, rouva Crumley? Ruby Crumley? Palatkaa, ja kertokaa ihmisille, että te olette parantunut. Uskotteko te? ”Jos voit uskoa…” [KJV Mark. 9:23]

Siis, usko ainoastaan. Siis, hänen nimensä mainitseminen ei ole sen kummempaa. Eikö Jeesus sanonutkin Pietarille: ”Sinun nimesi on Simon, ja sinun isäsi on Johannes”? Näettekö? Kyse on vieläkin Hänestä.

¹⁴⁴ Minä en tunne teitä, herra. Me olemme toisillemme vieraita; mutta uskotteko te, että Jumala voi paljastaa minulle teidän ongelmanne? Uskotteko te, että minä olen hänen palvelijansa, jos minä teen sen? Uskooko yleisö, joka ikinen täällä sen saman?

Jotakin tapahtui; ei yleisössä… minä en saanut aivan selvää. Antakaa minun saada – saada teidän huomionne jälleen, hetkinen vain. Te olette täällä jonkun toisen takia. Se henkilö ei ole täällä; nämä eivät ole tässä kaupungissa, eivätkä edes tässä osavaltiossa. He ovat Carolinassa. Juuri niin. Kyse on saarnaajan vaimosta; hänellä on syöpä; syöpä on rinnassa; te olette tässä hänen puolestaan. Uskotteko te, että nainen tulee paranemaan? Suokoon Jeesus sen.

¹⁴⁵ Hyvää päivää. Me emme tunne toisiamme, mutta uskotteko te, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika elää tänä iltana? Nyt se alkaa yleisössä; on vähän hankalaa pysyä täällä lavalla; se on meneillään; se leviää yleisössä; näettekö? Jos te uskotte, ystävät, juuri nyt, te tulette näkemään Jumalan Hengen alkavan liikkua. Minä yritän keskittää huomioni tähän suuntaan niin hyvin kuin mahdollista näiden jonossa seisovien ihmisten takia.

Tekin olette vieras. Juuri niin. Olette ollut sairaalassa, teillä on ollut jokin leikkaus; sairaus selkärangassa. Juuri niin. Haluatteko palata Georgiaan ja olla terve? Siis, haluatte, rouva Colleen? Palatkaa sinne ja uskokaa koko sydämestänne.

¹⁴⁶ Mitä, jos minä olisin sanonut, että teidän selkävaivanne on parantunut, joka seisotte siinä? Uskoisitteko te minua? Selvä, palatkaa ja todella vaaditte sitä; sanokaa: ”Kiitos Herra!” Lähtekää uskoen. Ja teillä on sama juttu. Uskokaa todella. Siinä kaikki, mitä teidän pitää tehdä. Entä teidän vatsavaivanne? Menkää syömään; Jeesus Kristus parantaa teidät, jos te uskotte koko sydämestänne.

Teidän hermonne vaivaavat teitä, se saa myös aikaan vatsavaivan. Jatkakaa vain eteenpäin, ja syökää ruokanne. Uskotteko te koko sydämestänne? Uskokaa.

Sydänvaivan parantaminen ei ole Jumalalle temppu eikä mikään. Uskotteko te, että hän parantaa teidät? Palatkaa penkillenne ja sanokaa: ”Kiitos Herra, että paransit minut.” Kyllä vain.

¹⁴⁷ Älkää kiivetkö sinne, koska niveltulehdus sattuu; mutta Jumala voi parantaa sen. Uskotteko te sen? Palatkaa ja sanokaa: ”Kiitos Herra”, ja tulkaa terveeksi.

Hermostuneisuus on iso asia, mutta uskotteko te, että Jumala voi parantaa teidän hermostuneisuutenne? Palatkaa ja sanokaa; kiitos Herra”, ja tulkaa parannetuksi.

Uskotteko te kaikesta sydämestänne, jokainen? ”Jos voit uskoa…” Mitä, jos minä en olisi sanonutkaan teille mitään, ja vain sanonut, että te tulette kuntoon ja teidän sydämenne… No, jatkakaa eteenpäin. Te olette nyt joka tapauksessa parantunut. Minä sanoin, että aikaisemmin hän…

Siis, teitä on vaivannut se jo kauan, näettekö? – ja vatsanne happamuus ja kaikki sellainen. Uskotteko te, että Hän tulee parantamaan nyt teidät? – menkää, syökää, ja te tulette olemaan olemaan terve. Uskovatko kaikki koko sydämestään?

¹⁴⁸ Tämä pikkurouva, joka istuu siellä pää painettuna, hän istuu täällä. Hän rukoilee. Siinä, hänen vieressään istuu toinen rouva. Minä en pysty sanomaan hänen nimeään; en tiedä, kuka hän on, mutta tämä henkilö rukoilee rakkaansa puolesta, että hän pelastuisi. Juuri niin. Jos te uskotte koko sydämestänne, että Jumala pelastaa heidät, lähtekää, niin Jumala suo sen teille täsmällisenä vastauksena teidän rukoukseenne. Mikä tämän rouvan nimi on, joka istuu siinä? Minä en näe häntä, joka istuu heti hänen vieressään. Kyllä. Käskekää häntä uskomaan. Jumala vastasi hänen rukoukseensa. Aamen. Ylistäkää Herraa; aamen. Uskotteko te? Älkää epäilkö. Uskokaa Jumalaan [/pitäkää Jumalan usko; Mark. 11:22].

Ron Sothmann; sinäkö se olet, joka istut siellä, johon minä katson? Pane kätesi sen sinun vieressäsi istuvan naisen, ystäväsi päälle. Hänellä on munuaisvaiva. Uskotteko te, että teidät on parannettu, rouva? Kyllä vain. Teidän miehellänne, joka istuu siinä vieressä, on silmävaiva. Uskotteko, että hänet parannetaan? Pankaa kätenne hänen päälleen. He ovat minulle täysin tuntemattomia; en ole eläissäni tavannut heitä. Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Jeesus Kristus parantaa teidät. Aamen. Uskotteko te?

Jumala voi parantaa vatsavaivan; levottoman vatsan. Uskotteko te sen? Ottakaa se vastaan; Jeesus Kristus parantaa teidät; aamen.

¹⁴⁹ Kuinka moni täällä uskoo kaikesta sydämestään? Siellä ja täällä, siellä ja täällä… Uskotteko te, että sama Herra Jumala, joka oli siellä Aabrahamin kanssa, on täällä tänä iltana, joka on esitellyt itsensä inhimillisessä lihassa? Näettekö te, että kyse on samasta Jumalasta teissä, samasta Jumalasta minussa, samasta merkistä, jonka hän antoi valituille juuri ennen loppua? Uskotteko te sen? Uskotteko te, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti? Uskotteko te, että se on merkki siitä, että hän tulee? Uskotteko te, että se on merkki maailman pikaisesta tuhosta, ja siitä, että tuhatvuotisvaltakunta on alkamassa, ja me saamme suurenmoisen valtakunnan Jumalan kanssa? Uskotteko te siihen? Nyt on lopun aika.

Kuinka monta Aabrahamin siementä on täällä tänä iltana, joiden sydämessä on toivo saada levätä Jumalassa? Jeesus Kristus, Jumalan Poika sanoi: ”Nämä merkit seuraavat näitä Aabrahamin siemeniä, niitä, jotka uskovat.” Oletko sinä uskova? Nosta kätesi. Siis, minulle on sama, mikä sinua vaivaa; se ei merkitse mitään, näettekö, vain kerron sen teille ja paljastan, näettekö? Parantumiseen tarvitaan teidän uskoanne, näettekö? Teidän uskonne saa sen aikaan, näettekö? Minun uskoni Jumalan lahjaan, paljastaa sen, koska Jumala on sen luvannut. Sitten Jumala paljasti sen minulle sanansa kautta ja minä pidän tuosta lupauksesta kiinni. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Minä pitäydyn tuossa lupauksessa.

¹⁵⁰  Se pikkurouva, joka istuu siellä, jolla on sappikiviä, uskotteko te, että Jumala parantaa teidät? Selvä on. Te voitte saada sen, mitä haluatte; Jumala teitä siunatkoon. Olitteko huolissanne rukouskortistanne? Ette te sellaista edes tarvitse, näettekö? Jumala paransi teidät.

Siis, ymmärrättekö te, mitä minä tarkoitan? Sitä on kaikkialla; uskotteko te siihen? Pankaa kätenne toinen toistenne päälle; rukoilkaa todella toinen toistenne puolesta, minä kuuntelen teitä. Rukoilkaa toinen toistenne puolesta; pankaa kätenne toinen toistenne päälle; haluan nähdä, kuinka te rukoilette. Pankaa kätenne, te täällä, tässä pienessä ryhmässä, jotka seisotte rukousjonossa, pankaa… Kääntykää ympäri, pankaa kätenne toinen toistenne päälle, pankaa kätenne… Siis, rukoilkaa toinen toistenne puolesta; ainoastaan… Minä haluan kuulla, kun te rukoilette. Siis, älkää rukoilko itsenne puolesta, nyt. Rukoilkaa sen puolesta, jonka päällä teidän kätenne ovat. Siinä se. Jotka seisovat aulassa, kaikkialla rakennuksessa, pankaa kätenne toinen toistenne päälle.

¹⁵¹ Meidän taivaallinen Isämme; me saatamme tämän kokouksen suureen kohokohtaan. Perkele tulee tekemään kaikkensa estääkseen sen, mutta Jumala, sinä olet osoittanut olevasi läsnä, Pyhän Hengen läsnäolon Sanan kautta, kirjoitusten mukaisilla merkeillä, Raamatun itsensä kautta, joka antaa lupauksen, ja sanoo, että näitä asioita tulisi tapahtumaan viimeisinä päivinä.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka tunnet sydämet, nimet, kaiken – sairaudet ja sen, mitä on ollut, mitä on, ja mitä tulee olemaan, sinä tiedät kaiken sen. Ja nämä ihmiset, jotka istuvat täällä ovat sinun kansaasi. He ovat Jumalan lapsia, ja he uskovat sinuun. Heillä on kädet toinen toisensa päällä. Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveeksi.” Minä asetan rukoukseni heidän rukoukseensa; minä uskon heidän rinnallaan, koska he ovat sinun lapsiasi. Sinä et kiellä  mitään hyvää niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti sinun edessäsi.

¹⁵² Nyt, Saatana, me tulemme haastamaan sinut tällä hetkellä; sinut on voitettu. Sinä olet ollut voitettuna Golgatasta lähtien. Sinä et pysty tarjoamaan mitään muuta kuin hämäystä; emmekä me anna sinun hämätä enää. Me asetamme Jumalan sanan [sinun eteesi]; Jumalan sana sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

Nämä ihmiset tunnustavat, että heillä on Pyhän Hengen kaste. He ovat tunteneet Jumalan yliluonnollisen voiman hyökyvän itseensä ja muuttavan heidän elämänsä. He tuntevat myötätuntoa toinen toistansa kohtaan.

Voi Saatana, sinä paha, joka olet tehnyt nämä ihmiset sairaiksi; me vannotamme sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä päästämään nämä ihmiset vapaaksi. Tule ulos heistä Jeesuksen Kristuksen nimessä; päästä heidät vapaiksi. Tule ulos heistä Jeesuksen Kristuksen nimessä; aamen.

Nouskaa nyt ylös; nouskaa. Antakaa Jumalalle kunnia; nostakaa kätenne hänen puoleensa. En välitä siitä, vaikka te olisitte rampoja, nouskaa siitä huolimatta; nostakaa kätenne ja ylistäkää Jumalaa.