61-0808 SINUN PERHEKUNTASI
(Thy House)
Tifton, Georgia, USA, 8.8.1961

¹       Kuulkaa… olisi… se… Minä tiedän, ettette te tule tänne kuullaksenne minua. Siis, koska kukaan ei aja näin pitkää matkaa kuullakseen jotakin saarnaajaa.  Te olette tulleet tänne koska te – te uskotte sanoman ja uskotte Kristukseen; ja minä arvostan sitä.

Ja minä olen niin kiitollinen siitä, että minulla on tällaisia ystäviä. Että on joku, joka arvostaa sinun – sinun pyrkimystäsi yrittää tehdä sitä, mitä teet – että ajaa niin pitkän matkaa näissä olosuhteissa. Ainoa, mitä minä voin sanoa on, että toivon… minä sanoin Medalle; sanoin: ”Voisimmekohan me saada nuo kaikki ihmiset, jotka tulevat yli 50 mailin takaa, kotiimme päivälliselle?” Näettekö? Minä en tiedä, mitä tehdä heidän kanssaan, näettekö?

Koska te – isoin osa meidän seurakunnastamme, arviolta, 80% ovat juuri te ihmiset. Se on koottu Mississipistä, Alabamasta, ja Georgiasta ja sen kaltaisista paikoista, mistä te olette kotoisin. Ja teistä se…

Eikä kukaan tänne tulijoista ole rikasta väkeä. Aivan tavallista väkeä; ja minä tiedän, että siihen kuluu iso osa teidän rahoistanne – säästöistänne. Koska – minä tiedän, miten paljon siihen menee bensaa, kun tulee ja menee; ja sitä paitsi, ja miten paljon se reissu kuluttaakaan autoa, ja, siis, luulisin, että edestakainen matka on noin 1600 – 1700 mailia yhtä saarnaa kohti; ja se on joka viikko; ajatelkaapa sitä! Näettekö?

²       Minä aivan – se pikkuisen tuntuu; oikeasti. Ihan kuin minä olisin puoli tuumaa irti maasta tässä seisoessani teidän edessänne ja kertoessani, miten paljon minä sitä arvostan.

Me keskustelimme tässä vaimoni kanssa, että jos te – ihmiset, ette tulisi, kun minä pidän jumalanpalveluksia Tabernaakkelissa, minun ei kannattaisi tulla sinne; koska tässä huoneessa, täällä, tällä hetkellä, on enemmän ihmisiä, kuin siellä olisi, jos te ette kävisi siellä, ihmiset. Se on täysin totta.

Ja se täyttää sen, mitä Sana sanoo; meidän omassa maassamme, ja meidän oman väkemme keskuudessa… arvostus ja kunnioitus tulee aina ulkopuolisilta; en tiedä miksi. Mutta, siis, minä en tarkoita oman kodin ulkopuolelta; koska minä en pysty kuvittelemaan, että te kaikki olisitte ulkopuolisia – te olette minun veljiäni ja maanmiehiäni Jumalan valtakunnassa.

³       Ja täällä, jokin aika sitten, minulla oli täällä sellainen pikku täytetty alligaattori. Ja minä sanoin veli Welchille, että tulisin hakemaan sen. Ja minun lapseni eivät vielä ole saaneet pidetyksi lomaansa loppuun… ja minä ajattelin ajaa heidät Floridaan, St. Petersburgiin aamulla; ja siitä eteenpäin, halusin jatkaa Miamiin ja ajaa Tamiami Trailin* kautta ja sitten takaisin kotiin. Ja lasten piti mennä kouluun aika pian, ja minä ajattelin, että tässä olisi hyvä hetki pysähtyä hakemaan sitä alligaattoria. [U.S. Valtatie 41 Floridan länsirannikolla.]

Ja niinpä, veli Welch… veli Fred ja veli Wood tulivat kanssani ja sain tilaisuuden tuoda lapset, ja he ottaisivat alligaattorin mukaansa. Ja minä ajattelin, että kun nyt olin täällä, minä haluaisin koota pienen ryhmän yhteen kertoakseni, miten paljon minä arvostan teidän ponnistelujanne.

⁴       Ja veli ja sisar Evans ja veli ja sisar… minä… nimitän sitä S.T:ksi. Tiedän kyllä, että se on T.S.I. … Minä tiedän, että on sellaista kurlattavaa suuvettä, jota sanotaan ST37:ksi, ja sellaiseksi minä nimitän teitä S.T. – se ei tule… ja sekin on hyvä juttu. Se on erinomaista; se pesee kaikki muut minun mielestäni. Ja armeija käyttää sitä, ja minä käytän sitä melkein mihin tahansa. Kurlaamiseen, ja suun pesuun – otan sitä metsästysretkille mukaani. Jos minun hevoseni loukkaa itsensä, minä kaadan vähän sitä – tiedättehän; aivan mihin tahansa; se on hyvää kaikkeen.

Siis, minä luulisin, että teillä on sama tunne sitä kohtaan, eikö olekin, sisar? Kaikkeen, asioiden pesuun joskus ja niin edelleen…

⁵       Ja niinpä… Minä luulen, ehkä… että kysyn tänä iltana; minä sanoin veli Welchille: ”Mitä sinä – mitähän me sanomme, kun ihmiset tulevat paikalle? Onko sinusta…” Me ajattelimme, että teillä on kenties jokin pikku kysymys mielessänne, jotain pientä, jota te haluaisitte – ehkä jotakin, johon minä osaisin vastata, jotain, mitä te ette ehkä halua ottaa Tabernaakkelissa esiin, siellä ollessanne – jokin pikku kysymys; ja siksi minä pistäydyin käymään täällä.

No, me tiedämme, että te menette töihin huomisaamuna. Kello on 10 yli 9; niinpä me menemme suoraan asiaan. Mutta, ennen kuin me teemme sen, voisimmeko aivan painaa päämme rukoukseen?

⁶       Meidän taivaallinen Isämme; me olemme niin iloisia Jeesus Kristuksesta, meidän Herrastamme, joka pelasti meidän sielumme syntisestä elämästä, ja on tehnyt meistä Hänen valtakuntansa kansalaisia. Me olemme pelastettuja Hänen armostaan, ei meidän itsemme ansiosta, tai tekojemme, vaan Hänen laupeutensa tähden me olemme pelastettuja.

Niinpä, me olemme siitä niin iloisia; ja me tiedämme, että me tulemme tapaamaan Hänet, sillä me tulemme saamaan Hänen oman ruumiinsa kaltaisen ruumiin, ja me tulemme tapaamaan Hänet sellaisena kuin Hän on. Tällä haavaa, me emme tiedä, miten se tulee tapahtumaan, muttei meidän asiamme ole sitä tietääkään; me vain odotamme sitä uskossa; ja koko meidän vaelluksemme on uskoa. Niinpä, me olemme kiitollisia näistä asioista.

Me rukoilemme, että sinä siunaisit näitä ihmisiä, Herra. Ajaessani tänne, sinä tiesit, mitä meillä oli sydämellämme eilisiltana; vaimollani ja minulla keskustellessamme matkalla. Kuinka siunatulta tuntuikaan, että meillä on ystäviä, jotka uhrautuisivat ajamaan nuo sadat mailit päivän ja yön tullakseen kuuntelemaan ihanaa Jumalan Pojan evankeliumia – kuullakseen vain yhden sanoman.

⁷       Jumala, minä rukoilen, että sinä antaisit heille jokaiselle ihanan kodin valtakunnassasi. Siunaa heitä heidän ollessaan täällä maan päällä. Anna heidän menestyä siinä, mitä ikinä he tekevätkin; menestyköön se.

Ja näitä nuoria lapsia, Herra, pikkukavereita vielä, ja monet heistä ovat teini-iässä, ja silti he istuvat kunnioittaen, ja arvostaen kuin aikuiset. Jumala, minusta he ovat tämän maan parhaita. Minä rukoilen, että sinä siunaisit heitä, Herra. Älköön heiltä puuttuko koskaan mitään: ja minä olen varma, että he tulevat olemaan tuonpuoleisessa, suuressa valtakunnassa, kun koko suku on kokoontunut yhteen, Isä. Minä rukoilen, että sinä saisit heidät kaikki sinne. Minä toivon, etteivät he ikinä poikkeaisi pois tuolta suurelta, kapealta polulta, jota heidät on opetettu käymään. Suo se, Isä.

⁸       Siis, minä ajattelin, Isä, että tänä iltana, että me saisimme selville, mitä ihmisillä on sydämellään. Sinä tunnet heidän sydämensä. Ja minä rukoilen sinulta, Isä, että sinä auttaisit minua vastaamaan heidän kysymyksiinsä; että se hyödyttäisi meitä kaikkia; että meidän kannattaa olla täällä, ja me voisimme jatkaa matkaa ja sanoa: ”Eikö meidän sydämemme ollutkin palava, kun Hän oli läsnä? [/hänen läsnäolonsa takia].”

 Tule nyt, Herra. Kävele istuinten ympärillä; pane kätesi jokaiselle olkapäälle ja hiero naulojen lävistämillä käsilläsi jokaista sydäntä, että me tajuaisimme, että Herra on lähellä; sillä me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä, aamen.

⁹       Minä luulen, että meillä on täällä Raamattu. Minä haluaisin lukea, hetkisen Sanaa täältä, että me saisimme käyntiin opetuksen – siis, kysymykset, tarkoitin.

Ja tämä – minä haluan lukea tämän paikan, jonka löysin tänään iltapäivällä. Minä olin ajelemassa, ajelemassa veli Welchin kanssa veli Sothmannin auton etupenkillä. Ja minä luin jotain ja ajattelin, että tästä minä haluaisin puhua jokusen hetken. Kunhan minä vain löytäisin sen hänen… Ai, kyllä; tässä se on.

Apostolien tekojen 16. luku, alkaen 37:nnestä jakeesta.

Mutta Paavali sanoi oikeudenpalvelijoille: ”He ovat julkisesti…” ai, anteeksi. Ei se olekaan tämä, mistä minä halusin aloittaa lukemisen…

Se on… Minä luin paikan täällä… Löydän sen aivan heti. Tässä se on. Se on 29. jae – 28:nnesta jakeesta alkaen.

Mutta Paavali huusi kovalla äänellä: ”Älä tee itsellesi mitään pahaa! Me kaikki olemme täällä.”

Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja sanoi: ”Herrat, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?” He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”

Tämä on yksi näistä kiperistä pikkukysymyksistä, josta minä haluaisin puhua hetkisen: ”Sinun perhekuntasi”, koska minä näen, että teidän jokaisen perhekunta on niin hienosti kunnossa. Lapset ovat pelastettuja ja on hienoa kun teidän koko perheenne on kristitty; koska minä… Sellaiseksi me haluamme perheemme… Jokainen meistä ajattelee omia lapsiaan, ja minä voin todella kehua teitä täällä hienoiksi ihmisiksi, ihania lapsianne, miten he kaikki ovat kunnollisia ja kaikkea sen tapaista… minä…

¹⁰   Hyvää päivää, sisar! Ja, minä luulen, että tämä on… Eikö se ollutkin äiti, joka juuri tuli sieltä takaa sisään? Herra sinua siunatkoon; ilo nähdä tänä iltana taas sinut; ja eikö siinä olekin veli Willien vaimo? …ja perheen pää on nyt sitten täällä sikäli, kun minä ymmärrän… tai niin se meidän kodissamme menee.

Kodista siis; Paavali sanoo tässä roomalaiselle sadanpäällikölle, kun hän oli… Me näemme, että Paavalia oli piesty edellisiltana – hallitusmiehet olivat määräyksestä, ja hänet oli piesty, eikä hän ollut tehnyt mitään väärää; hän oli vain saarnannut evankeliumia. Ja papisto oli Paavalia vastaan, koska hän oli saarnannut evankeliumia. Ja ihmiset sanoivat, että hän käänsi maailman ylösalaisin.

¹¹   Ja kun, hän käveli kadulla, niin siellä oli se pikku ennustaja, nainen, jolla oli tietäjähenki; ja hänet oli palkattu ennustamaan tulevaisuutta ihmisille; ja kun miehet kulkivat kadulla, tuo nainen huuteli Paavalin perään: ”Nämä ovat Jumalan miehiä, jotka ilmoittavat meille elämän tien.”

Eikä Paavali tarvinnut perkelettä avustamaan itseään missään, niinpä hän kääntyi ympäri ja nuhteli tuota henkeä naisessa. Ja, voi, siitäpä metakka syntyi – kun saatiin selville, että tuo henki oli lähtenyt naisesta eikä hän pystynyt enää ennustamaan.

Niinpä, se, joka oli palkannut hänet, ja kenties piti hänestä huolta, no mutta, siitä syntyi meteli, ja miehet piestiin ja pantiin vankilaan. Ja voin vain kuvitella, miten Paavali ja Silas makasivat tuossa ötököitä vilisevässä sellissä, sisimmässä vankisellissä. Jopa ulompana oleva, missä parhaita vankeja pidettiin, oli jo riittävän kauhea; mutta he olivat sisimmässä ja kun, heidät oli viety sinne, heidät pantiin kahleisiin.

¹²   Minä en tunne yhtään… Oletteko te nähneet noita kahleita? Minulla on ollut ilo nähdä sellaiset. Ne pantiin jalkojen ympärille; ja ne pantiin käsien ympärille; ja sitten ne pantiin kaulaan. Ja siellä sitä sitten istuttiin.

Ja kiinalaisten kuolemantuomio, niin kuin he sen tekivät, on todella raaka. Ihmiset pantiin kahleisiin ja heidän päälleen tiputeltiin vettä, pisara kerrallaan tipahtelee päähän tällä tavalla, niin että ihminen tulee hulluksi. Siellä istuttiin, eikä heille annettu mitään syötävää tai juotavaa. Ja heidän silmänsä alkoivat kääntyä ympäri ja kaikkea; todella oli hirveää.

Ja sanotaan, että ne ensimmäiset pisarat, totta kai, tai ehkä ensimmäinen päivä ei ollut kovin paha, mutta sanotaan, että muutaman päivän päästä nuo pisarat putoilivat kuin 50 tonnin painoisina, osuivat aina samaan kohtaan, koska päätä ei voinut liikuttaa, kun oli ne kahleet.

¹³   Ajatelkaapa sitä, kun Paavali ja Silas makasivat siellä saastaisessa paikassa, koska olivat saarnanneet evankeliumia; ja ehkä oli rottia ja hiiriä ja luteita ja kaikkea heidän päällänsä. Millainen paikka evankeliumia saarnanneelle ihmiselle! Ja meistä tänään – me valitamme, kun on vähän vaikeaa; katsokaa, mitä heille tapahtui; ja he tiesivät, mikä heitä odotti – kenties teloitus seuraavana aamuna.

Mutta, he olivat uskollisia; he – he pysyivät uskollisina, ja keskiyön tietämillä siellä – ja minä saatan hyvin kuvitella, miltä heistä on pitänyt tuntua – selkä liimautuneena maahan, jolla muut vangit… Ja oli spitaalia ja kaikkea muuta, mitä noina aikoina oli… ja he makasivat selkä vasten tuota kovaa lattiaa… Siellä on saattanut olla maalattia ja rotat vain juoksentelivat heidän ylitseen…

¹⁴   Mutta, tuon kaiken keskellä – ehkei myöskään illallista; ja heitä oli piesty verille ja ruhjeille ja haavoille. Eikä ollut lääkäriä pesemässä niitä vammoja, tulehdusten takia, mitä me teemme nykyään, tai mitä sitten tehdäänkään. Heidät oli vain viskattu sinne perälle ja pantu kahleisiin ja saatettu sellaiseen kuntoon.

Mutta, he eivät valittaneet. Ei yhtä valituksen sanaakaan lähtenyt heistä. Ja tietoisina siitä, että seuraavana aamuna heidät – nuo hallitusmiehet kutsuisivat heidät keisarin eteen saattaakseen – tai siis Sanhedrinin eteen, ja heidät tultaisiin teloittamaan harhaopin saarnaamisesta, joksi sitä nimitettiin noihin aikoihin; evankeliumin, johonka uskomisen puolesta me taistelemme tänäkin päivänä…

Ja sitten, kun me tulemme ajatelleeksi sitä, niin mailit toinen toistemme väliltä, tulevat hiukan lyhemmiksi. – ymmärrättekö? – joka kerran, kun me ajattelemme sitä.

¹⁵   Ja sitten, me huomaamme, että keskiyön tietämillä – Paavalin ja Silaksen on täytynyt puhua Herrasta keskiyön tietämille asti. Ja sitten he alkavat laulaa virsiä, joitain hyviä vanhoja kristillisiä lauluja; oi, jos me laulaisimme tänään, me laulaisimme ”Voima ihmeinen, veressä Jeesuksen” tai ”Jeesusta rakastan”, tai jotakin sen tapaista.

Ja kun, he alkoivat laulaa, paikkaan iski maanjäristys yhtäkkiä. Ja huomatkaa, miten se tapahtui; sen sijaan, että tuon ison rakennuksen seinät olisivat romahtaneet heidän päälleen, ja murskanneet heidät kuoliaiksi, se ravisteli seinät heidän edestään; eikä vain sitä, vaan se mursi myös kalterit ja irrotti heidän kahleensa, ja heidät oli vapautettu.

¹⁶   Siis, ajatelkaa – jaloista, käsistä, kaulasta ne irrotettiin heiltä jokaiselta. Siis, sen sijaan, että tuo raskas, painava roomalainen vankila olisi romahtanut heidän päälleen, se kaatui pois heidän tieltään noin vain. Eikä vain niin, vaan, kahleet ja vehkeet tipahtivat heidän päältään. Näettekö, sellainen on meidän Jumalamme, kun me pysymme uskollisina; näettekö, meidän tulee pysyä uskollisina. Niin kauan kuin me olemme uskollisia ja edelleen, me…

Siis, me emme ehkä ole tuossa tilassa. Me – ei kukaan meistä ehkä joudu… Minä toivon, ettemme me joudu tuohon samaan, mutta me voimme olla uskollisia siinä, minkä läpi meidän pitää mennä. [/ missä meidän pitää selviytyä] – ehkä se on vaino; ehkä se on sitä, että joku nauraa sinua; ehkä se on sitä, että joku sanoo: ”Sinähän muinaismuisto olet – hihhuli”, tai miksi sitten ihmiset haluavatkin sinua nimitellä, tai pitää sinua pilkkanaan, tai jotain. Ollaan uskollisia silti, koska Jumala arvostaa meidän uskollisuuttamme yhtä lailla ihan samalla tavalla kuin Hän arvosti heidän uskollisuuttaan siinä, mitä he joutuivat kokemaan.

¹⁷   Ja sitten, yhtäkkiä, kun roomalainen vanginvartija – tai siis, sadanpäällikön on täytynyt… Se vartijan siinä ovella, on täytynyt ajatella sinä yönä, kun Paavali ja Silas keskustelivat Kirjoituksista – hänen on täytynyt oppia jotakin; sillä hän ei tuntenut niitä miehiä; mutta hänen on pitänyt tietää jotenkin, tai kuulla heidän lauluaan tai jotakin, mikä sai hänet ymmärtämään hyvin pian, että ne miehet olivat pyhiä.

Koska, siis, hän oli roomalainen, ja he olivat juutalaisia ja mies oli pakana ja he olivat kristittyjä. Mutta huomasitteko te, että heti, kun hän totesi, että siinä – että vankila oli romahtanut, ja hän tiesi, että hänen oli vastattava siitä vartijan…

Muistatteko te Elian ajan? Kun hän oli naamioitunut ja kohtasi kuningas Ahabin, ja sanoi: ”Minä olin vartijana ja elämäni, tietenkin oli sidottu tuohon mieheen ja hän pakeni.”

Ja hän sanoi: ”No, sinä maksat siitä hengelläsi; se on vartijan velvollisuus.” Ja hän riisui asunsa ja kertoi olevansa profeetta Elia; ja sanoi: ”Sinä päästit kuninkaan menemään, Agagin, sinä maksat siitä omalla elämälläsi”, hän sanoi. Ja niin tapahtui.

¹⁸   Ja sitten, me näemme, että kun tämä roomalainen sadanpäämies tiesi, että hänen oli vastattava hengellään näistä vangeista, hän vetäisi miekkansa esiin ja aikoi tappaa itsensä, ottaakseen oman elämänsä, jottei joutuisi kokemaan rangaistusta. Jotkut noista… Ehkä hänet olisi pantu samanlaisiin kahleisiin ja niin sitä rataa, kunnes hän kuolisi, ja niinpä hän ajatteli vetäistä miekkansa esiin ja panna lopun kaikelle ja tappaa itsensä.

Mutta sen nähdessään, Paavali kiireesti huudahti ja sanoi: ”Älä vahingoita itseäsi, sillä me olemme kaikki täällä”, näettekö? Ja mies huomasi silloin, että jotakin oli täytynyt tapahtua sitä ennen, joka sai hänet ymmärtämään, että he olivat kristittyjä miehiä – tai pyhiä miehiä, sillä hän heittäytyi nopeasti heidän jalkoihinsa.

¹⁹   Minä saatan kuvitella kuinka he lauloivat siellä; hän kuuli heidän todistavan – kuuli heidän keskustelunsa. Siis, ajatellaanpa, ihmiset, sitä hetki. Jos tuo roomalainen kenturio oli vakuuttunut siitä syystä, että oli kuullut noiden kahden miehen – piestyn vangin…

Siis, me olemme vielä vapaina, emmekä vankeja, eikä meitä ole piesty; mutta kun sillä, että hän kuuli heidän todistuksensa, oli noin suuri vaikutus, niin että se sai hänet sanomaan: ”Mitä meidän pitää tehdä pelastuaksemme”, niin mitä meidän pitäisi tehdä omalle vaikutuksellemme? Näettekö?

Meidän pitäisi todistaa, nuoret ihmiset, miten tahansa – te ette ehkä saarnaa. Jumala ei ehkä kutsunut teitä ollenkaan saarnaamaan, mutta te… Jos sinä olet korirouva, tai mikä sitten oletkin – tei ni, tehdään jotakin – siis, että… Ja eläkää sellaista elämää, että se saa ihmiset sanomaan: ”Siis, siinä menee kristitty. Siinä on kristitty.”

Ja niinpä, me näemme, että tuo kaveri oli jollain tavalla vaikuttunut noista lauluista tai mitä siellä he tekivätkin, niin että tajusi heidän olevan kristittyjä. Sitten, hän otti lampun ja kun hän tuli sisään ja näki, että siellä Paavali seisoi ja muutkin vangit, eikä kukaan heistä yrittänytkään paeta; kaikki olivat tallessa. Niinpä hän pani miekkansa pois ja heittäytyi Paavalin ja Silaksen jalkoihin ja sanoi: ”Herrat, mitä minun pitää tehdä pelastuakseni?”

²⁰   Siis, huomasitteko te, ja minä, tänään, ja useimmat saarnaajista ja sellaisista, me yritämme aina sanoa kaverille, mitä ei saa tehdä. Me sanomme: ”Lopeta tupakointi; lopeta valehtelu; lopeta varastaminen, lopeta se tai tämä”; siis, ei se mies sitä kysynyt!  Ei hän kysynyt: ”mitä minun pitää lopettaa, että minä pelastuisin?” Hän sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?”

Näettekö, me yritämme sanoa ihmisille, minkä tekeminen heidän pitää lopettaa. Ymmärrättekö? …ja sanomme: ”Siis, minun pitää tehdä tätä ja sitä tai jotain vielä.” Ei, näettekö? Se ei ollut se kysymys. ”Mitä minun pitää tehdä” eikä: ”mitä minun pitää lopettaa?” Vaan sinä teet sitä, mitä sinun pitää tehdä, ja loppu pitää huolta itsestään. Se, että valehtelet, tai juot, pelaat ja teet pahoja asioita. Se loppuu, kun sinä teet siten, kuin Paavali vastasi hänen kysymykseensä: ”Mitä minun pitää tehdä pelastuakseni?”

Hän sanoi: ”Usko – Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.”

²¹   Siis, syy siihen, että minä ajattelin sanoa tästä oli, että te ihmiset täällä, monet teistä, teidän lapsenne ovat pelastettuja, näettekö? He ovat kristittyjä. Minä olen aina ihaillut veli Evansin perhettä – näitä nuoria miehiä täällä. Kenet teini-ikäisen te saatte yleensä istumaan ja kuuntelemaan jonkun saarnaajan puhetta? No, hehän ovat ulkona menossa jossakin; tuollaiset pienet tytöt…

Minä sanoin Fred-veljelle, hänen lapsistaan, no – jos he vain kuulevat minun mainitsevan jostakin asiasta, joka on väärin, niin he ovat valmiita lopettamaan aivan heti – ymmärrättekö? – ja istuvat kunnioittaen mitä syvimmin sen sijaan, että ajelisivat hotrodeilla ympäriinsä. He… kun he kuulevat että te puhutte evankeliumista, he ovat valmiita istuutumaan siinä paikassa ja kuuntelevat, näettekö?

²²   Siis, minä tiedän, että me kaikki haluaisimme – me helposti ajattelemme, että lapsemme ovat kapinallisia ja sen sellaista, mutta meidän pitää lopettaa se. Minä luulen, että meidän pitää muistaa, että nämä lapset ovat maailman parhaita lapsia, koska he ovat meidän lapsiamme, ja me vaadimme heitä Jumalalle.

Siis, teidän pelastuksenne ei pelasta tuota lasta; mutta nyt, Paavali sanoi: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.” Siis, hän… Siis, mitä hän sillä tarkoitti? Hän ei tarkoittanut sitä, että koska he ovat pelastettuja, heidän perhekuntansa pelastuisi sen mukana. Hän tarkoitti tätä: että, koska he olivat – heillä oli… jos hänellä oli tarpeeksi uskoa, että hän itse pelastuisi, tuo sama määrä uskoa, joka hänellä oli itseään varten, toimisi hänen lastensa hyväksi. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

²³   Siis, minulla on lapsia. On pikku Joseph ja Billy, Sarah ja Rebekah. Siis, nyt, minä haluan nähdä jokaisen heistä tekevän jotakin evankeliumin työssä. Minä haluan nähdä heidän pelastettuina ja Pyhällä Hengellä täytettyinä.

Siis, minä olen luovuttanut heidät Jumalalle ja sanonut: ”Minä pidän kiinni Jumalasta heidän hyväksensä.” Näettekö? Ja minä uskon, että he tulevat pelastumaan, kukin.  Näettekö? Minä uskon, että he tulevat pelastumaan ja he tulevat olemaan kanssani tuonpuoleisessa; ja – ja – enkä minä usko, että minun pelastukseni tulee pelastamaan heidät. Ei. Mutta, minun uskoni Jumalaan tulee tekemään sen. Näettekö, kun minun uskoni Jumalaan tulee tekemään sen, ja saa heidät tulemaan Kristuksen tykö.

Ja minä uskon, että niin tapahtuu, kun te, ihmiset, rukoilette lastenne puolesta, ja sen takia teidän lapsillanne on noita tapoja olla herrasmiehiä ja todellisia ladyja tänä hillittömänä aikana, jona me elämme. Kuitenkin… Heissä on noita hyviä puolia – parhaita, mitä minä kenessäkään lapsessa tiedän olevan, näettekö? Siis, minusta se johtuu teidän rukouksistanne heidän puolestaan. Ja te olette luovuttaneet heidät Jumalalle, ja pidätte siitä kiinni.

²⁴   Siis, tuo roomalainen sanoi: ”Minä minun pitää tehdä?” Hän kysyi itsensä puolesta; hän sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä?”

Ja Paavali sanoi: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.” Näettekö?

Siis, yksi asia meidän pitää tehdä; palataanpa takaisin hetkeksi, että pääsemme aiheeseeni. Siis, tämä se on: otetaanpa esiin Raamatusta vanha kunnon mies nimeltä Job.

Job oli suuri mies. Omana aikanaan, ei ollut ketään hänen kaltaistaan. Job oli profeetta; ja ihmiset tulivat hänen luoksensa läheltä ja kaukaa kuulemaan Jobia. Ja Jumala siunasi häntä ja hän menestyi – hän oli rikas mies. Oi, hänellä oli tuhatpäinen karja ja lampaita ja – sitä, mitä hänellä oli.

Ja – no, hän sanoi kävellessään katuja, nuoret isän ruhtinaat (se tarkoittaa tietäjiä, viisaita astronomeja, siis) sanoivat, että he kumartavat hänen edessään pyytäessään häneltä viisauden sanoja, näettekö? Hän oli fiksu mies; hän oli profeetta.

²⁵   Ja niinpä, saatana katsoi alas ja hän näki, että Job oli älykäs mies. Sitten, minä näytän, mitä älykäs mies tekee – siis, palaan aiheeseeni ”sinä ja sinun perhekuntasi.” Job sanoi, kun hän oli nähnyt, että kaikki oli hyvässä järjestyksessä, kuten teidän kotinne ovat nyt, hän sanoi: ”No, minun lapseni ovat menneet naimisiin ja lähteneet kotoa, ehkä joku… ehkä joku heistä on saattanut tehdä syntiä.”

Jumalalla oli yksi vaatimus; se oli polttouhri. Job sanoi: ”Siis, minä en…” Hän ei uskonut lastensa tehneen syntiä, ”mutta”, hän sanoi, ”kenties he ovat ehkä tehneet.” He kävivät toistensa luona vieraisilla, ja kävivät juhlissa ja toinen toistensa kodissa ja niin edelleen, ja kaikenlaista, luulisin, ja niin edelleen.” Hän sanoi: ”Jos joku heistä on tehnyt syntiä… niin Herra, minä tuon polttouhrin ja uhraan tämän uhrin lasteni edestä.” Näettekö? Ja siinä kaikki, mitä hän osasi tehdä; siinä kaikki. Jumala vaati syntiuhria. Siinä kaikki, mitä Hän vaati.

No sitten, kun suuri keskiyönhetki tuli ja iski, niin Job oli siinä tilassa, että hän oli… Siis, hän menetti kaiken karjansa ja lampaansa, ja myrsky tuli ja tappoi hänen lapsensa; ja hänen palvelijansa paloivat tulipalossa. Ja hän… hänen oma terveytensä petti; ja hän istui takapihalla tuhkaläjässä. Ja hänen omaan kehoonsa puhkesi paiseita niin, että hän otti ruukunpalan ja raapi paiseitaan. Jopa hänen vaimonsa yritti lannistaa hänet ja sanoi: ”Job…”

²⁶   Siis, ajatellaanpa ihan hyväntahtoisesti, sitä mitä hän sanoi; siis, katsotaanpa, täällä Job istuu; hän on istunut siinä koko yön. Täällä istuvat hänen lohduttajansa selkä häneen päin. Ja he olivat sanoneet, että Job oli tehnyt syntiä; sellaisia ovat seurakuntalaiset; sitä on diakonikunta, tai mitä seurakunnassa sitten onkin – he olivat tulleet katsomaan häntä. ”Job, tunnusta saman tien, koska sinä olet tehnyt syntiä, sillä Jumala ei antaisi hurskaan ihmisen kärsiä tuolla tavalla.”

Vaan, Jumalapa antoi hurskaan ihmisen kärsiä sillä tavalla! Näettekö, joskus Jumala… Sellaista tapahtuu, jos me olemme tehneet syntiä, mutta joskus se on pyhän testaamista, sen sijaan, että siinä jahdattaisiin synnintekijää.

²⁷   Niinpä, me näemme, että kaikesta huolimatta, Job oli vanhurskas mies. Ja kun Jumala koetteli häntä – koska saatana oli sanonut: ”No, varmasti…” Kun hän oli tullut Jumalan eteen Jumalan poikien kanssa, hän sanoi…

Ja Jumala sanoi: ”Missä sinä olet ollut?”

Hän vastasi ”Maata kiertelemässä ja siellä kuljeskelemassa.”

Jumala sanoi: ”Oletko pannut merkille minun palvelijaani Jobia? Ei ole maan päällä hänen vertaistaan.” Jumala oli häneen tyytyväinen. Hänestä on valtavaa saada palvelija, johon voi luottaa. Hän sanoi: ”Maan päällä ei ole hänen vertaistaan.” Näettekö? ”Hän on täydellinen ihminen”, Hän sanoi. Ja tämä tapahtui ennen kuin Jeesuksen veri oli vuodatettu. Ja Jumala sanoi: ”Hän on täydellinen ihminen; hän on todella suoraselkäinen; ei ole ketään hänen vertaistaan.”

Saatana sanoi: ”Oi, no toki; mutta katso, mitä sinä olet tehnyt hänelle. Olet antanut hänelle kaikkea. Hänellä on koti; hänellä on lapsia; hänellä on karjaa; hän on saanut kaikkea, mitä hän haluaa. Varmastihan kuka tahansa palvelisi sinua niissä oloissa. Mutta, anna kerrankin hänet minulle; minä saan hänet kiroamaan sinut vasten kasvoja”, hän sanoi.

Jumala sanoi: ”Saatana, hän on sinun käsissäsi, mutta älä ota hänen elämäänsä.” Siis, se osoitti Jumalan luottamuksen siihen, ettei hänen profeettansa pettäisi Häntä.

²⁸   Ja sitten Hän… Ja Hän sanoi: ”Älä ota hänen henkeään.” Ja saatana teki hänelle kaikkea, paitsi ottanut hänen henkeään. Hänen lapsensa tapettiin, ja hänen karjansa tapettiin, ja kaikki oli… Koko hänen rikkautensa oli mennyttä. Hän menetti terveytensä ja kaiken paitsi elämänsä; istui siinä ja raapi paiseitaan.

Ja hänen vaimonsa tuli ovelle – ja saatana oli mennyt häneen ja hän sanoi: ”Sinä… Mikset sinä kiroa Jumalaa ja kuole? Sinä näytät niin surkealta”, hän sanoi.

Job sanoi: ”Sinähän puhut kuin mikäkin hullu nainen.” Näettekö? Siis, ei hän sanonut, että hän oli hullu; hän sanoi hänen puhuvan kuin sellainen, näettekö? Hän sanoi: ”Sinä puhut kuin hullu nainen. Herra antoi, Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi”, hän sanoi. Toisin sanoen: ”Alastomana minä tulin maailmaan; alastomana minä lähden, mutta siunattu olkoon Herran nimi joka tapauksessa. Minulla ei ollut mitään, kun tulin tänne, ja lähden täältä ilman mitään, mutta olkoon yhä Jumalan nimi siunattu”, hän sanoi. Voi tavaton!

Siis, Jumala antaa saatanan kiusata meitä tietyn ajan, ja sitten Jumala väsyy siihen; näettekö? Niinpä, saatana näki, ettei hän voinut… Saatanan oli jätettävä sitten hänet rauhaan. Mutta, Bildad ja nuo kaikki vielä jäivät siihen ja he sanoivat: ”No mutta, sinähän olet salasyntinen.

”Mutta Job pysyi tiukkana: ”Minä en ole synnintekijä.” Näettekö?

²⁹   ”Job, sinä olet… olet tehnyt… Sinä vain et halua tunnusta sitä” näettekö? ”koska sinä olet salasyntinen. Sinä teet sitä salaa ja Jumala rankaisee sinua siitä; siinä on se syy, miksi sinun asiasi menevät niin kuin menevät.”

Mutta hän sanoi: ”Ei, minä en ole synnintekijä.” Sillä hän piti kiinni Jumalan vanhurskaudesta – tuosta polttouhrista; hän oli uhrannut sen. Se oli kaikki, mitä hänen pitikin uhrata; vain sitä Jumala vaati.

Huomasitteko, että sen jälkeen kun Jumalan Henki oli tullut profeettansa päälle, kaikki alkoi mennä hyvin? Ymmärrättekö? Mitä Jumala palautti Jobille? Hän palautti hänelle hänen… Kun hänellä oli ollut 10000 nautaa, Hän antoi hänelle 20000 nautaa. Kun hänellä oli ollut 40000 lammasta, Hän antoi hänelle 80000 lammasta; näettekö? Ja hän palautti hänelle kaiken, mitä hänellä oli koskaan ollut.

Ja huomasitteko, kun sanottiin: ”Ja Hän palautti hänen seitsemän lastaan?” Näettekö? Jumala antoi Jobille hänen seitsemän lastaan. Siis, mistä siinä oli kyse? Hänen perhekunnastaan; ”Sinä, ja sinun perhekuntasi.” Koska hän oli vanhurskas, koska hän piti kiinni kaikesta siitä, mitä Jumala oli antanut tehtäväksi meidän vanhurskauttamiseksemme – tai siis, oli antanut hänelle – se oli polttouhrin uhraus.

Ja hän tiesi, että se oli Jumalan Sana eikä se voinut pettää. Sitten, oletteko koskaan ajatelleet, missä nuo lapset olivat? He olivat taivaassa odottamassa häntä, näettekö? Hän on tänään heidän luonaan; ja Jumala pelasti Jobin lapset; he olivat taivaassa odottamassa häntä. Ymmärrättekö?

³⁰   Siis, jos Job teki juuri sen, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä – ainut asia jotta olisi vanhurskas, oli polttouhrin uhraus; se oli vanhurskautta… Ja Jumala pelasti Jobin ja hänen perhekuntansa – niin mikä on vanhurskautta Jumalan edessä? ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.”

Siispä, jos minä uskon perhekuntani puolesta ja te uskotte perhekuntanne puolesta – uskomalla, että me luotamme Jumalaan, niin Jumala lukee meidän uskomme meidän ansioksemme, kuten Abrahamin tai Jobin tai kenen tahansa vanhurskautukseksi – ymmärrättekö? Siispä, se on määrätty meille meidän vanhurskautukseksemme, ja sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.

Oi, se on minusta suurenmoista. Ja sitten, ei vain sitä, vaan minä pidän siitä kiinni jokaisen veljen puolesta, kaikkien veljieni – sisarteni. Minä en pidä kiinni vain heidän puolestaan, vaan pidän kiinni jokaisen ihmisen, joka minun seurakunnassani on; minä pidän teidän kaikkien puolesta kiinni. Ja minä haluan, että te pidätte kiinni siitä minun puolestani, uskon kautta vanhurskauttamisen takia. Meillä ei ole polttouhria; Kristus on meidän uhrimme. Mutta meillä on oltava usko tuohon uhraukseen, jonka Kristus teki antaakseen meille tämän lupauksen: ”Mitä tahansa te pyydättekin Isältä minun nimessäni, minä teen sen. Kun te rukoilette, uskokaa jo saaneenne sen, mitä te pyysitte, niin te saatte sen.”

³¹   Siis, jos minä rukoilen, että Jumala pelastaa nämä teini-ikäiset lapset, ja minä uskon siihen koko sydämestäni, Hän tekee sen, niin kuin Jobinkin kanssa. Kun sanotaan: ”Voi katso nyt, mitä tuo lapsi tekee!” Minä en välitä mitä se poika tekee tai tuo tyttö tekee. Minä panen sen lapsen Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin, niin minä ja minun perhekuntani pelastumme, näettekö? Koska minä…

Vaikka, minä ehkä lähden täältä ennen kuin he, mutta jotenkin, ennen kuin he lähtevät täältä, Jumala tulee palauttamaan heidät polulle. Minä uskon, että… tavalla tai toisella. Hän tekee heidän elämänsä niin surkeaksi niin, että heidän yksinkertaisesti on tehtävä se, näettekö?

Ja sillä tavalla minä uskon, että asia on: ”Sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.”

³²   Minä olen nähnyt niin monia, jotka… Olen nähnyt sellaisten tulevan minun kokouksiini; monia kertoja, joka poika tulee tänne, ja näen että hänellä on ollut elämässään rankkaa. Hän lankeaa itkien polvilleen ja nouse ylös, ja sanoo: ”No, minulla oli rakas vanha äiti; jos hän on tänä iltana taivaassa, minä tiedän, että hän katsoo alas, ja on iloinen nähdessään minut alttarilla.

Näettekö? Kyse on siitä, että tuo vanha äiti rukoili ja uskoi. Hän lähti kauan sitten, mutta hänen rukouksensa ovat vielä olemassa. Koska, vanhurskaus… Näettekö: ”sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.” Jumala kyllä tietää, miten toimia. Hän tietää, mitä tehdä. Hän tietää, miten tehdä kaikki oikein.

³³   Kuten minä sanoin tässä eräänä päivänä, kun me olemme syntyneet uudesti Jumalan Hengestä – Jumala ei ole jossakin paikassa heikko, ja jossakin paikassa vahva. Jos sinulla on pienikin häivä Jumalasta itsessäsi, pikkuinen hitunenkin Jumalaa, niin sinulla on koko voima. Sinulla on tarpeeksi voimaa itsessäsi luoda maailma ja lähteä sinne, ja elää siinä.

Mutta, tietenkin, tuota voimaa hallitsee usko. Jos niin ei olisi, meillä jokaisella olisi oma maailmamme tuolla ulkona, jossa me eläisimme. Mutta, jos sinä olet Jumalan poika tai tytär, sinulla on Jumalan voima itsessäsi; ymmärrättekö? No sitten… tuo laki varaa tuon uskon tiettyä tarkoitusta varten.

³⁴   Siis, otetaanpa esimerkiksi; sanotaanpa, kaikki meistä. Me olemme joskus valehdelleet; varastaneet; kiroilleet ja noituneet ja tehneet kaikenlaista väärää. No, jonakin päivänä, kun me otimme Kristuksen vastaan, niin mitä Hän tekikään? Hän avasi; heti, kun me vastaanotimme Hänet… Se tapahtui uskosta, aivan kuten Paavali sanoi roomalaiselle: ”Usko!” Täsmälleen, kuten Job: usko. Ja hetki, kun me otamme Kristuksen vastaan omana Vapahtajanamme, me saamme välittömästi riittävän uskoa niin, että me lähdemme emmekä enää valehtele, emme varasta, emme enää petä, näettekö? Ei. Miten?

Me kuljemme tuon synnin yläpuolella, jossa me ennen kuljimme. Meille annettiin sen verran uskoa. Miten niin? Koska me uskoimme, että meidät on pelastettu. Pitääkö paikkansa? Me uskomme täällä, että me olemme pelastettuja. No siten, me kuljemme tuon synnin yläpuolella, koska me uskomme olevamme pelastettuja.

³⁵   Siis, kuunnelkaapa tätä vähän ennen kuin minä menen kysymyksiin; näettekö? Veli, sisar, minä uskon teille pienen salaisuuden itsestäni; näettekö? Arvatenkin, te olette miettineet, miten minä noita näkyjä ja asioita näen. Mikä sen saa aikaan? Se johtuu siitä, että Hän tuli tapaamaan minua silloin, sinä iltana, ja sanoi minulle, että tällaista tulisi tapahtumaan – näettekö? Minä uskon siihen; minä uskon siihen pyhästi.

Ja minä menen rukoilemaan sairaiden puolesta; jos minä voin mitenkään saada tunteen siitä, että jotakin tulee tapahtumaan, niin ihmiset tulevat paranemaan. Siis, melkein aina niin käy. Ja sillä lailla meidän pitää menetellä myös perheemme kanssa, että mitä tahansa me pyydämmekin; meidän pitää rukoilla sitä, ja Jumala arvostaa sitä, että me uskomme (näettekö?)  että niin tulee tapahtumaan. Meidän pitää uskoa, että ne menevät oikein.

³⁶   Siis, sellaisella pienellä hitusella Jumalaa, kun sinä sanot: ”Kyllä, Herra Jeesus, minä olen syntinen; en ole rakkautesi arvoinen, mutta sinä rakastit minua, niinpä minä otan sinut vastaan omana Vapahtajanani.” Välittömästi, kun sinä kävelet pois, niin mitä tapahtuu? Sinä lakkaat valehtelemasta; lakkaat huijaamasta, lakkaat varastamasta. Sinä lakkaat tekemästä asioita, joita sinun ei pitäisi tehdä. Miksi? Sinä uskot olevasi kristitty, ja koska sinä uskot olevasi kristitty, sinä nouset yläpuolelle; sinä olet ylemmällä tasolla; siis, näettekö?

Siis, jos sinä olet sairas, parantuminen on tässä. Sinä uskot sen. Sinä et voi saada itseäsi uskomaan siihen; sinussa pitää tapahtua jotakin, aivan kuten sinun kääntymisesi; jotakin pitää tapahtua.

³⁷   Minä sanoin vaimolleni tässä yhtenä päivänä, miten paljon minä rakastan häntä. Siis minä luulen, ettei hän haluaisi minun puhuvan tästä; mutta minä teen sen suljettujen ovien takana, niin luulen, että voin tehdä sen nyt avoimesti. Minä sanoin hänelle, miten paljon minä rakastan häntä, ja miten olen aina häntä rakastanut aivan alusta asti. Minä sanoin: ”Sillä ei ole mitään väliä…”

Hän sanoi: ”Voi, Bill…” hän sanoi, miten… miten hänestä oli tulossa lihava, ja hänen hiuksensa ovat harmaantumassa.

Minä sanoin: ”Rakas, sinä voit olla miten leveä hyvänsä, ja ilman hiuksia, minä rakastan sinua silti joka tapauksessa.” Näettekö? Koska on oltava jotakin, joka sinussa on, että voit rakastaa jotakuta. Ja jos tuo henkilö ei rakasta tätä toista ihmistä…

³⁸   Te nuoret tytöt, jotka ette ole naimisissa (näettekö?) ja te pojat; kun te tapaatte sen tytön, jota te rakastatte, ja sinussa on jokin, minkä takia tiedät, että sinä rakastat häntä, ja siinä koko juttu on; tai sinä tyttö rakastat häntä, ja se – etkä sinä välitä onko hän komea vai ei, tai onko tyttö sievä vai ei; sillä ei ole väliä; mutta te rakastatte häntä kuitenkin. Siis, teidän pitää pitää varanne; ottaa aika tiukasti kiinni, koska se – nyt asia on lähes sillä selvä.

Ja minä… ja avioliitto, joka perustuu johonkin muuhun, tulee varmasti sortumaan, tai se ei ikinä tule onnistumaan. Ihmiset eivät ikinä tule olemaan onnellisia. Siis, minä sanoin näin päästäkseni toiseen asiaan, jonka minä haluan sanoa.

³⁹   Ystävät, kääntymys, joka ei perustu tähän samaan, ei tule sekään kestämään. Ei voi. Kun te käytte seurakunnassa ja sanotte: ”Minä aion liittyä seurakuntaan ja aion ottaa kasteen.” Jos se ei tule sydämen rakkaudesta Jumalaa kohtaan, se ei tule johtamaan mihinkään. Te vain… Se, mitä tapahtuu on, että te käytte seurakunnassa ja teidät kastetaan.

Mutta, kun te käännytte Kristuksen puoleen, rakkaudesta Kristukseen, silloin te alatte kartuttaa uskoa Kristukseen, aivan samalla tavalla kuin vaimoonne tai aviomieheenne. Te keräätte itseenne uskoa, jossa te vaellatte. En tiedä – te ainoastaan… jotain teissä – te saatte jotakin, mikä ankkuroi teidät paikoillenne, ymmärrättekö?

Siis, Kristuksen suhteen on samoin, ja mitä Kristus sanoo, te uskotte sen, ja te pitäydytte siinä. Ja sillä tavalla… se nostaa teidät kaiken yläpuolelle ja Jumala saa asiat toimimaan ja Hän täyttää lupauksensa: ”Jos sinä uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen, sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.”

Siis nyt, minä vain ajattelin sanoa sen; ja minä olen käyttänyt vähän liikaa aikaa – 30 minuuttia sen sanomiseen; mutta te varmaan ymmärrätte, mitä minä tarkoitan. Siitä on kyse.

⁴⁰   Siis, jos te uskotte Herraan Jeesukseen Kristukseen, ette ainoastaan oman pelastuksenne takia, vaan myös rakkaittenne takia – lapsenne parantumisen takia, tai äidin, tai minkä hyvänsä oikean asian takia, mitä te toivotte… Ja te tiedätte, että jos te toivotte jotain, mikä ei ole oikein, teillä ei tule edes alkajaisiksi olemaan uskoa niin, että voitte pyytää sitä Jumalalta, koska te tiedätte, ettei se ole oikein, näettekö? Jos sinä olet vilpitön ja tiedät, että asia on oikea, niin silloin sinä voit pyytää sitä Jumalalta puhtaasta sydämestä – jos tiedät, ettei motiivisi ole itsekäs, ja sinun päämääräsi ja motiivisi ovat täysin oikeita, niin pyydä Jumalalta; ja usko saavasi se, niin kuin lapsi, niin sinä saat sen. Minä tiedän sen.

Siis, minä olen tullut Kristuksen omaksi, kun olin suurin piirtein sen ikäinen kuin nämä pojat täällä, luulisin. Olin noin 20-vuotias, ja minä olen palvellut Häntä koko tämän ajan, ja nyt olen 52, kohta on 53. syntymäpäiväni. Ja minä voin sanoa vilpittömästi, että minä en ole ikinä pyytänyt Kristukselta vilpittömästi mitään, mikä – siis, todella vilpittömästi pyytänyt Häneltä mitään, minkä tarkoitus ei olisi ollut oikea, mitä Hän ei olisi antanut minulle tai sanonut minulle, ettei Hän tekisi sitä. Ja sitten myöhemmin, minä olen huomannut, että oli hyvä, etten minä saanut sitä, näettekö?

⁴¹   Mutta, muistakaa, kun te uskotte Häneen, teillä on usko Häneen ja te luotatte Häneen, älkää – älkää yrittäkö työntää väkisin itseänne siihen. Pysykää Hänen kanssaan ja käyttäkää ymmärrystänne.

Ihan kuin te – jos minä tulisin veli Welchin luo tänne lainaamaan tuhatta dollaria. Luulisin, etten minä saisi niitä, koska hänellä ei ole niitä, mutta jos olisi, ja minä voisin saada ne. Nyt, minä tulisin ja yrittäisin järjestää asian; jos minä tulisin ja sanoisin: ”Welch, anna tonni.” Sillä tavalla sitä ei tehdä. Sillä tavalla ei pyydetä Jumalalta; minä tulisin paikalle; sanoisin veli Welchille – sanoisin, ”Voisiko keskustella kanssasi hetken, veli Welch?”

”Tietenkin, veli Branham.”

Menisin hänen viereensä ja sanoisin: ”Veli Welch, pyytäisin sinulta yhtä asiaa – olisiko sinulla irrottaa tuhat dollaria minulle?”

No, hän… jos hän… Me olemme ystäviä, jos hän pyytäisi minulta tai minä häneltä, tai joltakulta teistä veljet, se olisi sama juttu; me sanoisimme: ”Kyllä.”

”Siis, tämä oli se, mitä minä halusin.” Minä istuisin alas ja esittäisin asian hänelle; sanoisin: ”Minulla on täällä kokous; se ei onnistunut; minun on lähdettävä kaupungista ja olen tuhat dollaria velkaa. Minun on saatava se raha jostakin. Siis, Herra pani minun sydämelleni sen, että tulisin tapaamaan sinua.” Ja minä selittäisin hänelle: ”Siis, yhdestä toisesta kokouksesta, joka minulla oli toisaalla, minä olen saamassa tuhat dollaria, mikä tulee tapahtumaan noin kolmen kuukauden päästä; minä kykenen maksamaan sinulle koron, jos haluat.” Ja minä selittäisin asian perusteellisesti hänelle, miksi minä en halua lähteä kaupungista sillä tavalla, että se toisi huonoa mainetta minun nimelleni; ja sitten ihmiset sanoisivat: ”Eihän hän ole muuta kuin varas ja huijari, ja lähtee nyt veloissa kaupungista.” Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Minä selittäisin sen teille. Istuisin alas kuin veli ja keskustelisin asiasta siitä teidän kanssanne.

No, minä luulen, että jos minä tekisin niin ja te pitäisitte minusta niin kuin pidätte, te tekisitte mitä vain. Te panttaisitte autonne tai myisitte jotakin kodistanne saadaksenne nuo rahat. Siis, te tekisitte sen; jokainen teistä; ja minä tekisin teidän vuoksenne.

⁴²   Mutta, oikea tapa tehdä se olisi tulla ja istua alas ja keskustella asiasta toinen toisenne kanssa, esittää asia, ilmaista toinen toisellenne miltä teistä tuntuu – näettekö? ”Sinä olet minun ystäväni; sen takia minä tulen tapaamaan sinua.”

Sillä tavalla toimitaan Kristuksen kanssa. Te sanotte: ”Sinä olet minun Herrani; minä olen sairas; lääkäri sanoi, ettei hän kykene tekemään mitään minun hyväkseni; mutta minä tiedän, että sinä voit, sillä sinä olet minun Herrani.” Ja – tällä tavalla ainoastaan keskustelkaa Hänen kanssaan siihen asti, että te tunnette, että olette saaneet sen [mitä pyysitte]. Ja, sitä teidän uskonne on. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.”  [Usko on toivottujen asioiden tulemista todeksi… Hepr. 11:1]

Ja kun, minusta tuntuu siltä, se on sama, kuin olisin saanut; varmasti. Minä voin jatkaa eteenpäin, koska minä sain sen [mitä pyysin].  Näettekö? Minä… siis, Hän on tehnyt sen, mitä lupasi minulle, ja minä sain, niinpä asia on selvä; ja minä vain pidän siitä kiinni ja odotan.

Lopuksi, ensin siis, taivaan käytäviltä tulee kaatamalla, ja te olette saaneet; ja siinä se on, nähkääs. ”Sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.”

Ja jos, te ette näe heitä kaikkia pelastuneina ennen kuin lähdette maan päältä, he tulevat olemaan perillä, kun te… kun tuo suuri tulemus tapahtuu – tulevat olemaan siellä.

⁴³   Siis, tehän ymmärrätte, mitä minä tarkoitan, näettekö? Kaikki tapahtuu uskon kautta; uskokaa Herraan; uskokaa Herraan työnne takia; uskokaa Herraan metsästäessänne… antaa teille sen vaimon, joka teillä pitää olla. Uskokaa, että Herra antaa teille sen aviomiehen, jonka kanssa teidän pitäisi mennä naimisiin. Uskokaa, että Herra lähettää teille niitä uusia huonekaluja. Tai, jos tynnyri ehtyy ja leilinne kuivuu eikä ruokaa ole, ja lapset ovat nälkäisiä: uskokaa Herraan!

Uskokaa Herraan minkä tahansa takia, näettekö? Kunhan asia on oikea, uskokaa ainoastaan Herraan, ”niin te…” Näettekö? Se tulee. Minä en ole ikinä elämässäni nähnyt, että se epäonnistuisi. Jumala teitä siunatkoon.

Mitäpä, jos te lukisitte minulle jonkin niistä kysymyksistä? Voisitteko lukea niitä minulle? Minä toivon, että vastaan niihin oikein. En halua pidätellä teitä kovin kauaa täällä, noin, ehkä 10 minuuttia ja annan hänelle – Jimille, vähän aikaa tutustua niihin, ja katsoa, jos minä… Ja ihmiset kysyvät minulta aivan kylmiltään, aivan suoraan. Ja sitten, jos minä en kykene sanomaan, niin te varmaan ymmärrätte.

⁴⁴   Mutta, ymmärrättekö te, mitä minä tarkoitan ”uskolla”? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.” Uskokaa itsenne puolesta ja uskokaa perhekuntanne puolesta, niin se tulee teille. Sanokaa: ”Siis, lääkäri sanoi, etten minä voi parantua…” No, jos te voitte uskoa Herraan, te voitte parantua.

”Siis, minulla ei ole työtä.” Mutta, jos sinä uskot Herraan, niin sinä saat työn – näettekö? Ja, ”minä en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä tälle tilanteelle.” Uskokaa Herraan; katsokaa, kuinka tämä sopii minuun ja minun vaimooni siellä. Minä olen aina ajatellut, että Herra haluaa minun lähtevän Jeffersonvillestä; nyt ollaan tultu siihen pisteeseen niin, että minun on vain yksinkertaisesti luovutettava itseni Hänelle.

No, tässä minä olen; Hän tietää, missä tilanteessa minä olen täällä tänä iltana; niin ja kaikkialla, mihin Hän haluaakin minun menevän; ja mitä Hän haluaakin minun tekevän, minä teen sen. Ja minä vain olen siihen asti, että Hän käskee minua, näettekö?

⁴⁵   No niin, Jimmy, poikani, onko sinulla jo ne? Veli lukee kysymyksen: ”Kun ylöstempaus tapahtuu, lähtevätkö kaikki uskovaisten perheet ja vaimot? He ovat uskossa ja luottavat Jeesukseen Kristukseen Herranaan?”

Kyllä, kyllä. Lähteekö koko perhe ylöstempauksessa? Nähkääs, kyllä.  Ymmärrättekö? Siis, mikäli huomasitte, ylöstempaus tulee olemaan yleismaailmallinen tapahtuma. Ja miten… Ymmärsittekö te kaikki viime sunnuntain oppitunnin? Te kaikki ymmärsitte siis sen, miten lähellä me tuota hetkeä olemme: ”Danielin 70 vuosiviikkoa”?

Tehän olitte kaikki sunnuntaina paikalla, ettekö olleetkin? Kyllä. Selvä. Siis, minä luulen, veli Welch, sinulla on se nauhalla; ja joku voi soittaa sen. Ja teillä on luullakseni se piirros siitä, eikö olekin? Ja piirtäkää se niille, jotka eivät olleet paikalla – ehkä, selittäkää se heille, (eikö vain?), niin että he ymmärtävät sen. Minä haluan että te ymmärrätte sen Sanan perusteella niin, ettei minun tarvitse sanoa siitä sanaakaan; Sana osoittaa, että me elämme lopun ajassa.

⁴⁶   Me keskustelimme veljien kanssa tänään; te sanoitte: ”Siis, veli Branham, jos sinä uskot, että ylöstempaus on niin lähellä, niin miksi sinä käyt kalassa?” Minä mietin sitä tosi kovasti, se sai minut hulluuden partaalle. Kun ajatellaan niitä kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka ovat synnissä, jotka eivät tunne Kristusta; ja minä ajattelen, että ”Tässä minä olen; mitä minä voin tehdä?”

Mutta näin minä asiasta ajattelen. Minä en pysty pelastamaan yhtäkään, ellei Jumala kutsu häntä, näettekö? En pysty; enkä minä kykene pelastamaan heitä muutenkaan, vaan: ”kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun tyköni.” Niinpä, ellei Hän sano minulle mihin mennä, niin mitä minä voin tehdä? Ymmärrättekö?

Siispä, se, mitä minä teen, on etten anna sen lannistaa itseäni. Se olisi kaikkein pahinta. Minä olen vain iloinen sen takia; olen – pidän kaiken pakattuna ja valmiina siis; kun se tulee: ”Herra, tässä minä olen.” Minä vain odotan.

⁴⁷   Ja siis näin se tapahtuu. Ylöstemmatut pyhät, kuten huomasitte sunnuntain kaaviossa… Siis, varhaiset helluntailaiset veljet – tai siis, myöhäisemmät helluntailaiset veljet eivät anna sen – noille seurakunnille ei siinä ole paljoakaan tilaa… en usko. Mutta, minä uskon, että jokaiselle uudestisyntyneelle kristitylle… ja miten me synnymme uudesti? Kun me uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen (näettekö?) ja otamme vastaan…

Siis, minä en usko, vain että te sanotte mielessänne, että te uskotte; minä uskon, että teidän elämänne kertoo, oletteko te todella kristitty vai ette. Te sanotte: ”Mitä…”

Tänään se eräs rouva sanoi jotakin kristittynä olemisesta tai jotain; hän sanoi: ”Ja mihin kirkkokuntaan…?” Näettekö, ihmiset haluavat siinä paikassa tietää, mihin kirkkokuntaan…”

Minä sanoin: ”En mihinkään kirkkokuntaan – olen vain kristitty.” Näettekö? Kristitty…

⁴⁸   Te sanotte: ”Siis, kristitty tarkoittaa kampbellilainen.” Ei. Se on… He kyllä nimittävät itseään kristityksi, mutta se ei tarkoita kristittyä. Minä tunnen monia ihmisiä, jotka tietääkseni kuuluvat johonkin, mitä nimitetään kristilliseksi seurakunnaksi, jotka eivät ole kristittyjä. Ja kristityt sananpalvelijat sanovat teille samaa kristityistä seurakunnista – että heillä on monia jäseniä, jotka eivät ole kristittyjä.

Mutta, ”kristitty” ei tarkoita seurakuntaan kuulumista; se on Jumalan perheeseen syntymisen kokemus, joka sinulla on ollut.

⁴⁹   Siis, huomatkaa, ylöstempaus tulee olemaan yleismaailmallinen, sillä Hän sanoi: ”Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi on samalla vuoteella; minä otan toisen, toisen jätän.” [Luuk. 17: 36, 34]. Näettekö, kun toisella puolella maapalloa on pimeää, missä on kaksi vuoteella, toisella puolella maapalloa on sadonkorjuuaika, missä kaksi on pellolla, näettekö? Ja se kertoo, että tulee olemaan yksi suuri tempaus, pois maailmasta; näettekö? ”Kaksi pellolla, ja minä otan toisen, toisen jätän. Kaksi vuoteella, toisen otan, toisen jätän.”

⁵⁰   Siis, me näemme, että… Ja silloin, jokainen, jonka nimi löytyi kirjoitettuna tuohon kirjaan, vapautettiin tuona päivänä – siis, ennen tuota ahdistusta. Niinpä, jos teidän lapsenne, äitinne, teidän rakkaimpanne, keitä he sitten ovatkin, jos heidän nimensä on kirjoitettu Karitsan elämän kirjaan – rakkaat lapseni, te tulette olemaan mukana.

Riippumatta siitä, missä me olemme, jos minä… Lentomatkalla ulkomaille ja kone räjähtää ilmassa, eikä minun ruumiistani löydy palastakaan, sillä ei ole mitään merkitystä, näettekö? Minä tulen olemaan mukana joka tapauksessa; älkää huolehtiko siitä. Minä tulen olemaan mukana puristamassa teidän käsiänne ja ylistämässä Herraa teidän kanssanne, ja kruunaamassa Hänet kuningasten Kuninkaaksi, ja herrain Herraksi; näettekö?

Minä luulisin, ehkä, että Paavalin ruumiista on jäljellä tuskin tomuhitustakaan, mutta kaikki nuo ainekset, josta hänen ruumiinsa koostui, ovat jossain. Niinpä, ne tullaan kokoamaan yhteen tuona päivänä.

⁵¹   Kun sinä kuolet, sinä et oikeastaan kuole. Kristitty ei voi kuolla. Kristityllä ei ole sellaista asiaa kuin kuolema – Raamatussa ei ole.

Aivan, kuten Lasarus… Hän sanoi… ihmiset sanoivat… ”Meidän ystävämme Lasarus nukkuu”, Jeesus sanoi. Hän ei todellakaan sanonut, että hän olisi kuollut. Hän sanoi: ”Hän nukkuu.”

Ihmiset sanoivat: ”No siis, jos hän nukkuu, minä luulisin, että sitten, hän on kunnossa. Hänellä ei ole mitään hätää.” Siis, Jeesuksen piti käyttää heidän kieltään.

Hän sanoi: ”Siis, toisaalta… Teidän kielellänne, hän kyllä on kuollut, ja minä olen iloinen siitä, etten ollut paikalla. Minä käyn herättämässä hänet.” Näettekö? Nukkuu – näettekö, Hänellä on yhä omat… Näettekö? ”Teidän takianne – siis, teidän ymmärryksenne mukaan, hän on kuollut, mutta minulle, hän on unessa, ja minä menen – minä en mene herättämään häntä kuolleista; minä vain herätän hänet. Siis, minä herätän hänet.”

⁵²   Ja siis, te näitte, kun Jeesus itse kuoli… Siis, ruumiissa on kolme osaa; Sielu… Meidän kolme osaamme: sielu, ruumis ja henki, kuten te olette nähneet seitsemässä seurakuntajaksossa; minä olen piirtänyt sen: ruumiissa on 5 sisäänkäyntiä: näkö, maku, tunto, haju, ja kuulo, ja tunto [/tietoisuus] ja niin edelleen, sieluun. Ja sitten, henkeen on yksi reitti: se on teidän vapaa tahtonne, joka tekee päätökset, näettekö? Te voitte torjua, tai vastaanottaa jonkin.

Ja siis, nyt, kun ihminen ottaa Kristuksen vastaan, ja tulee pelastetuksi, teidän koko perhekuntanne, teidän koko perheenne; jokainen maanpäällinen perhe tulee pelastumaan. Siis, kun… tai lähtee mukaan.

⁵³   Kun Kristus kuoli, Hän luovutti ennen lähtöään Henkensä Jumalalle ristillä. Hän sanoi: ”Sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ja Raamattu sanoo, että Hänen sielunsa meni tuonelaan ja saarnasi – se oli Hänen tietoisuutensa ja se, mitä hän oli… – sieluille, jotka olivat vankeudessa ja Hänen ruumiinsa meni hautaan.

Siis, nähkääs, Hän oli Kirjoitusten barrikadin takana; Hän ei voinut nousta kuolleista neljään päivään; ja Hänen Henkensä oli Jumalan edessä. Nyt, siis, neljän päivän perästä barrikadi hajotettiin, sillä Sana tuli täytetyksi; ja Hänen Henkensä meni sieluun ja sielu meni ruumiiseen ja Hän nousi kuolleista. Hän sanoi ennen kuolemaansa: ”Minulla on valta antaa henkeni, ja ottaa se takaisin.”

Siis, ajatelkaa sitä; kaikki teistä täällä, sikäli, kun minä tiedän, ovat kristittyjä. Siis, kuunnelkaa; se mikä teissä on, on tuo sama Henki, joka tulee nostamaan teidät kuolleista. Teillä on valta antaa henkenne ja ottaa se takaisin; näettekö? Teillä on valta antaa se ja ottaa takaisin.

Sillä, kyse on Jumalan Hengestä, joka on teissä ja nostaa teidän kuolleista. Se on sama Henki, joka oli Kristuksessa, joka nosti Hänet kuolleista. Niinpä, teillä on valta antaa se itsestänne; teillä on valta ottaa se takaisin.

⁵⁴   Ja kun, te kuolette tai, kun teidän rakkaimpanne, tai joku lähtee ennen teitä, he eivät ole kuolleita. Heidän henkensä on Jumalan kanssa; heidän sielunsa ovat Jumalan alttarin alla. Heidän ruumiinsa on haudassa ja he tietävät täsmälleen missä se sijaitsee.

Siis, mitä tapahtuu? Kun Sana tulee täytetyksi, kuten Raamattu sanoo: ”Ne sielut huusivat alttarin alla: ’Herra, kuinka kauan, kuinka kauan’”? He haluavat palata maan päälle ja olla ruumiissaan. Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa siihen asti, kun teidän kanssapalvelijanne ovat kärsineet samoin kuin te, Kristuksen todistuksen tähden.”

Sitten, te näette, kun tuo sananpaikka täyttyy, niin ne henget nousevat sieltä alttarin alta, ja ottavat sielun mukaansa. Se sielu tulee alas ja ottaa ruumiin mukaansa, ja siinä sinä olet, kuolleista nousseena. Ajatelkaapa sitä! Pyhä Henki joka on tässä rakennuksessa tänä iltana, tuo Pyhä Henki, joka on aivan täällä minun sydämessäni, nostaa minut ylös viimeisenä päivänä.

⁵⁵   Tämä Pyhä Henki, joka on minussa nyt, pitää huolta siitä, että minulla tulee olemaan nuori, kuolematon ruumis, eikä lähde koskaan… Se Pyhä Henki, joka on sinussa, tulee pitämään huolen siitä, että nuo harmaat hiukset häipyvät ja mitä sitten onkin… Ja sinä – ja vanhuus, jos sinä olet vanha, ja parta roikkuu, ja kävelet näin, niin sillä ei ole mitään merkityksen hiventäkään. Tuo sama Pyhä Henki, Hän vain napsauttaa kaiken takaisin tuohon aikaan: nuoreksi mieheksi ja naiseksi – sanoo Raamattu; niin asia on – tuo Henki, joka on meissä juuri tällä hetkellä; juuri nyt. Se ei ole tuleva Henki vaan se, joka meissä nyt on. Jumala sinussa, nyt; Ja Hän nostaa… Sinä et voi nostaa itseäsi nyt ylös, ja miksi sinä et kykene siihen nyt? Koska, siis, Kirjoitukset pidättelevät sinua; sinun pitää odottaa ylöstempaukseen asti.

Näettekö? Siinä se on; olkaa hyvät! Teidän pitää pysytellä paikoillanne. Teillä ei ole lupa nousta niin korkealle. Jos niin tapahtuisi, no, mehän – minä sanoisin, silloin että me rakentaisimme itsellemme oman yksityisen maailmamme. Sinä asuisit omassa maailmassasi, ja minä toisessa, ja sitten Jeesuksen tulemusta ei tulisi; ja mitä siitä seuraisi? Näettekö?

⁵⁶   Mutta, teillä on voima tehdä se; vain pieninkin häivähdys Jumalaa, pystyy mihin vain. Koska, nähkääs, Hän on kaikkivoipa [suom: ”kaikkivaltias”]. Hän on ääretön, loppumaton, rajaton ja kaikkivoipa. Se tarkoittaa ääretöntä; ei ole vain… Siis, sitä ei vain voi selittää, siis. Rajaton, aivan kuten kamera on ääretön; ja se on sitä kehittyneempi.

Ja sitten, kaikkivoipa tarkoittaa kaikkeen pystyvä. Hän on kokonaan… Kun seisoo tuolla ulkona ja katselee linssin läpi, niin voi nähdä 120 miljoonaa valovuotta, kun tuo – kun se eräs tähtitieteilijä vei minut katsomaan; antoi minun katsoa tuon suuren linssin läpi silloin yöllä. Saatoin nähdä 120 miljoonaa valovuotta…

⁵⁷   No, voidaan puhua Jupiterista ja Marsista ja näistä tähdistä, joita nähdään, no voi, ajatelkaa, millainen sadan ja… Valo liikkuu suunnilleen… Mitä se olikaan? Kahdeksankymmentä… Sata ja 86 000 mailia sekunnissa, 186 000 mailia sekunnissa; ja otetaan 120 miljoonaa vuotta; huh! Joka sekunti 186 000, ja jaa se 120 miljoonalla vuodella. No, mitä siitä tulee? Siinäpä maileja! Voi tavaton. Siinä tuntee itsensä vain… vain… näettekö?

Mutta siis, ja sitten sen lisäksi, siellä on yhtä monia kuita ja tähtiä kuin siellä… Ja Jumala pitää niitä yllä oman Sanansa voimalla; ja tuo sama, mikä pitää niitä yllä, on sinussa, kristittynä; voi tavaton; näettekö, olkaa hyvät! Se osoittaa keitä te olette.

⁵⁸   Siis, ihmiset yrittävät ajatella: ” No, siis, minähän olen kristitty; minun täytyy ruveta luimistelemaan pitkin, häntä koipien välissä.” Ei. Ei täydy; sinä olet kristitty, veli. Se on korkea… Sinä olet Jumalan poika; meidän isämme on Kuningas; todellakin; aamen. Ja meidän Isämme on Kuningas, ja me olemme hänen lapsiaan. Me olemme prinssejä ja prinsessoja – Kuninkaan – aamen näettekö? Korkeimpia, mitä on, korkeimpia, mitä voi olla. Meidän Jumalamme Henki on meissä – ja sillä selvä.

Siis, mitä me siitä välitämme, mitä täällä tapahtuu? Siis, mitä sillä on väliä?Näettekö, tuolla puolen on paikka, jolla on väliä. Tämä on ainoastaan koeaika. Kun Isä on lopettanut hommat, niin sitten mennään! Lähdetään kotiin; ymmärrättekö?

⁵⁹   Siis, sen takia, jos teidän lapsenne eivät ole pelastettuja, uskokaa Herraan Jeesuksen Kristukseen niin kauan, että pelastuvat. Ja Jeesus sanoo, muistakaa, Joh. 5:24: ”Sillä, joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka lähetti minut, on ikuinen elämä eikä hän joudu tuomittavaksi.”

No, jos hän ei joudu tuomiolle, minne hän sitten menee? Tempaukseen, näettekö? Tuomio tapahtuu tempauksen jälkeen; näettekö? ”Ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään”, sillä, hän on uskonut Herraan Jeesukseen Kristukseen. Eikö ole suurenmoista? Siis, he – teidän lapsenne tulevat olemaan siellä teidän kanssanne. Teidän rakkaimpanne tulevat olemaan siellä teidän kanssanne, ja minä toivon, että minä olen siellä teidän kanssanne; aamen.

No niin, onko sinulla siellä vielä muuta, Jimmypoika? [Jimmyveli lukee seuraavan kysymyksen: ”Me ymmärrämme, että maailma luotiin uskolla. Selittäisitkö hieman tuota ’uskoa’.”]

⁶⁰   Maailma muodostettiin… Siis, me näemme, että Heprealaiskirjeessä… Me ymmärrämme, että maailma luotiin sellaisilla asioilla, joita ei ole näkyvissä.

Siis, minä yritän olla nopea, koska minä en huomannut näitä kaikkia pikkukysymyksiä täällä; siis, siirrytäänpä vähän taaksepäin; ja – kello on jo 10, ja minä  sanoin äidille, että selviän täältä kymmeneen mennessä. Ette kai te ole liian unisia odottaaksenne vielä hetkisen – tai liian väsyneitä? Näettekö?

⁶¹   No, kuunnelkaapa; ennen kuin oli olemassa mitään; katsotaanpa, – ennen kuin oli valoa; ennen kuin maailmaa oli, ennen kuin oli tähteäkään, ennen kuin oli atomia, ennen kuin molekyyliäkään oli olemassa, oli Jumala. Kuka tämä henkilö – Jumala – on? Onko hän ilmaa; onko hän valoa, onko hän… Hän on Jumala. Vain sen voi sanoa; näettekö?

Siis, ajatelkaapa, molekyyliä… Yhdessä pikkuisessa atomissa on niin monia molekyylejä; näettekö? Ja sitten, molekyylin lisäksi, ennen kuin yhtäkään niistä oli olemassa, kumminkin oli Jumala. Hän oli kaikki; täytti kaiken; näettekö?

Siis, tässä Jumalassa… siis, me teemme hänestä pienen mallin niin, että te ymmärrätte. Siis, tämän henkilön – Jumala, sisällä… siis tällä henkilöllä oli ominaisuuksia; ja niitä ominaisuuksia oli olla isä, oli olla parantaja, oli olla pelastaja, sellaisia tällä henkilöllä oli siis, se tapahtui ennen molekyylejä tai mitään, kun edes molekyylejä ei ollut olemassa, mutta Jumala kumminkin oli.

⁶²   Siis, hänellä oli ominaisuus olla isä, olla poika, olla pelastaja olla parantaja, olla kaikkia niitä. Siis,  tämä henkilö, jolla oli näitä, siis, jos tämä persoona, Jumala…

Siis, mitä hän tekikään? Ensiksi, sanotaanpa, Hän loi – pienimmän meidän tuntemamme [kappaleen], jonka voi hajottaa – molekyylin. Ja molekyylin luomisen jälkeen, hän loi niitä satoja miljardeja sekunnissa. Ja mitä hän oikeastaan teki? Hän loi ne puhumalla olemaan olemassa. Ja nyt, te… Tämä tässä voi olla hyvä oppitunti, jos meillä vain olisi aikaa mennä siihen; näettekö?

Siis, hän puhui. Ja kun, hän puhui niille, molekyylit alkoivat pyöriä. Sitten hän sanoi: ”Tulkoon atomeja.” Ja siinä ovat atomien lait; ja ne yhä pitäytyvät tuossa laissa; ne seuraavat – ne ovat vieläkin liikkeessä. Kaikki liikkuu Jumalan lakien mukaan.

⁶³   Niin kuin ihminen, josta minä kerroin teille, vanha veikko, veli Banks Wood, ja minä menimme – kävimme tapaamassa häntä. Hän puhui… miten minä kysyin häneltä… häneltä, miten se mahla lähtee niihin juuriin siitä puusta elokuulla; mikä sen saa aikaan… minä saa lehdet muuttumaan ruskeiksi.

Hän sanoi: ”Koska mahla…”

”Mitä… miksi mahla painuu alas?”

Minä sanoin: ”Mitä, jos se ei painukaan?”

Hän sanoi: ”Puu kuolee.”

Minä sanoin: ”No, millainen äly saa sen mahlan menemään sinne juuriin? Panepa ämpärillinen vettä jonkin tolpan nokkaan, ja katso, painuuko se sen juureen elokuussa.” Näettekö? Minä sanoin: ”Millainen äly saa tuon mahlan lähtemään puusta ja painumaan alas juuriin? Jokin käskee sen mennä sinne alas, tai se jäätyy ja kuolee – tuo puu kuolee, näettekös; eikä meillä vielä edes ole kylmiä säitä eikä mitään vielä, mutta se…”

Hän sanoi: ”No, sehän on luonto.”

”No, mikä se ”luonto” on? Kerro minulle, mikä on ”luonto.” Näettekö? Luonto on Jumalan laki; kyllä, se on Jumalan laki.

⁶⁴   Siis, usko on Jumalan laki – näettekö? – sama juttu. Koko tämä Jumalan voima, josta me puhumme, on saavutettavissa uskon avulla. ”Kaikki on mahdollista; sanokaa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ettekä epäilisi; uskokaa koko sydämestänne, että se, mitä te sanotte, toteutuu, niin te saatte sen.” Saavutettavissa; jos sinulla on tuo laki, niin se siitä, näettekö? Usko on laki, joka ohjaa kaikkea.

Siis, Jumala teki molekyylit lakinsa avulla – siinä on Jumalan laki. Sitten, Jumala loi atomit; ja siitä eteenpäin, Jumala loi auringon; ja sitten, auringosta hän loi tähdet; tähdistä… Ne ovat auringosta lentäneitä pieniä kappaleita.

Mitä se oli? Että, kauan sitten, hänen ominaisuutensa tulivat esiin.

⁶⁵   Sitten tuli maapallo, ja maapallon jälkeen alkoi luominen, ja luomisen jälkeen tuli luomisen laki. Kun maailma jo oli olemassa… Mikä tämän maailman sai aikaan? Miten kukaan pystyy sen selittämään. Käännä jotakin palloa miten päin tahansa, heitä se ilmaan, se tekee pari pyörähdystä, eikä sitä saa pyörimään miljardia kierrosta sekunnissa; sehän ei pyörähdä edes kahta kertaa samassa paikassa; ja silti, meillä on rekisteröity 6000 vuotta, eikä tämä pallo ole koskaan epäonnistunut pyörimään täsmälleen 24:ää kierrosta vuorokaudessa, vaikka ei ole missään paikassa; näettekö?

Mistä siinä on kyse? Tämä suuri Persoona – ennen kuin maailmaa oli olemassa, tämä suuri Persoona, sai Jumalan lain avulla maailman pyörimään. Sama Jumalan laki, hän yksinkertaisesti loi sen puhumalla. Hän on Luoja; hän luo, näettekö? Ja siksi tämä maailma tehtiin ilman…

Uskon avulla – Jumala loi maailman, sillä, Hänen oman uskonsa sai maailman aikaan, ja siten… näettekö? Siis, Hän…

⁶⁶   Siis, hän laskeutui luodakseen ihmisen ja kaikki eläimet – syntiin saakka, mutta, hän ei voinut luoda syntiä, koska hän ei olisi voinut olla vanhurskas ja vanhurskauden Isä ja luoda syntiä. Niinpä, mitä hän tekikään? Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen tietoisena siitä, että hän tulisi lankeamaan, mutta antoi hänelle vapaan tahdon valita. Hän sanoi: ”Älä koske tätä puuta.”

Siis, hän ei voinut sanoa… siis, hän tiesi, että ihminen tulisi koskemaan siihen, mutta hän ei voinut… häntä koskemasta sitä; sillä Hän sanoi: ”Kosketa tätä puuta, niin sinä elät; ja koske tätä puuta, niin sinä kuolet”, näettekö?

Ja hän tiesi, että ihminen tulisi lankeamaan, mutta Hän ei voinut panna häntä lankeamaan. Ihmisen piti tehdä se itse… siis, se tekee Jumalasta vanhurskaan; ymmärrättekö? Ihminen itse lankesi. Kun Jumala oli tehnyt hänestä niin itsensä kaltaisen, Hän antoi hänelle vapaan tahdon, ja siksi – sen takia hän lankesi; oman vapaan tahtonsa takia hän lankesi.

Ja tänään, jokaiselle teidän lapsistanne ja kaikille meistä aikuisista on annettu nuo samat kaksi puuta. Me voimme hyväksyä elämän tai hylätä sen; näettekö? Siis, Jumala loi puhumalla, ja niin maailma oli muotoiltu. Tämä lattia tässä on Jumalan sanaa; tämä tässä on Jumalan Sanaa. Meidän kehomme ovat Jumalan Sanaa ja kaikki mitä on, on Jumalan Sanaa; näettekö? Se on kaikki Jumalasta lähtöisin.

No niin, herra; siis, siis, jos tämä ei mennyt oikein, jos se ei selvittänyt asiaa, no, sinä voit kirjoittaa minulle lapun ja tuoda sen rukoushuoneelle…

⁶⁷   No niin, Jim-veli. [Veli lukee seuraavan kysymyksen” 1. Kor. 16:22; selittäisitkö…”]

Katsotaanpa, 1. korinttolaiskirje 16:22; Selvä, herra; hetkinen vain. Nämä pikku Raamatun oppitunnit voivat todellakin auttaa meitä; ne voivat vahvistaa ja tehdä meistä vahvoja, voimakkaita ihmisiä.

Kuusitoistako sinä sanoit, poika? [Tyhjä kohta.] …”hän olkoon…” Voi tavaton; minä en pysty – tiedä, miten tuo nimi lausutaan: ”Anathema Maramatha. Olisiko jollakin toista Raamattua, nähdään, mitä… se on osina; tuo ”antha…” Mitä sanoit? Kuulostaa kuin se olisi… mikä se on, Fred? Otetaan toinen… onko jollakulla toista Raamattua? Katsotaan jos siellä olisi. [KJV: ”Anathema Maranatha” suom: ”anateema” = panna, kirous]

Anathema; siis, mikä se ”anateema” on? Siis, nyt jäin kiikkiin; tiedätkö sinä Fred? Kukaan… tietääkö teistä kukaan mitä se anateema on? Onko sanakirjaa? Se löytyy ihan heti; ottakaapa sanakirja esiin.

⁶⁸   Selvä, kun hän tutkii sitä, ehkä minä voin vastata johonkin toiseen. No niin, herra. [Jim lukee seuraavan kysymyksen: ”Selitätkö: ”Minä näin kuinka saatana lankesi taivaasta kuin salama.”]

”Minä näin kuinka saatana lankesi taivaasta kuin salama.” Luukkaassa, se on, missä… saisiko siitä sananpaikan? Juuri… siis, luulisin, että se se on.

”Minä näin kuinka saatana lankesi taivaasta kuin salama.” Siis, se voi… Siis, minä vähän hahmottelen tätä, ja jos se ei selvitä sitä, niin kertokaa minulle, niin sitten menen yksityiskohtiin. Muistatteko… me otamme sen, kun tulemme – pitemmälle Kirjoituksiin tässä oppitunnissamme… Siis, Jeesus…

⁶⁹   Tämä tapahtui heti sen jälkeen, kun Jeesus antoi opetuslapsille vallan saastaisia henkiä vastaan, ja he olivat lähteneet ajamaan riivaajia ulos. Heidät lähetettiin kaksittain, ja Jeesus sanoi: ”Älkää menkö pakanoiden luo, vaan Israelin huoneen kadonneitten lampaitten luo. Ja missä kuljettekin, julistakaa taivasten valtakuntaa ja parantakaa sairaita ja ajakaa ulos riivaajia”, ja niin edelleen. No, sitten… Ja sitten, he palasivat iloisesti riemuiten – sinä, joka kysyit tätä, tiedätkö sen paikan, missä se on, siis? – palasivat iloiten; ja Hän sanoi: ”Älkää iloitko, että teidän nimenne… iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.”  Hän sanoi: ”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salama.” [Luuk. 10:20 & 18]

Näettekö, tuon seurakunnan voima, joka lähti liikkeelle, sai saatanan koko valtakunnan tolaltaan; näettekö? Ja Jeesus näki hänet, kun hän tipahti paikoiltaan; koska Jumala on jälleen antanut vallan [/voiman] seurakunnalleen lähteä… Hän näki hänen lankeavan taivaasta salaman lailla; hänet heitettiin päistikkaa ulos pyhistä paikoista ja kaikkea – ymmärrättekö? – niiden voimalla… tuon seurakunnan vallalla, niiden, joilla oli valta, Jeesus sanoi: ”Minä annan teille vallan saastaisia henkiä vastaan.” Näettekö? Ja he saivat todella saatanan valtakunnan pois tolaltaan. Mitä me tekisimme sen kanssa tänään? Oi, kiitos Herralle!

⁷⁰   No niin, Jim-veli, ehkä sinulla on yksi vielä. [Jim-veli lukee seuraavan kysymyksen: ”Selitätkö: ’veri hevosten kuolaimiin asti.’”…kuolaimiin – Harmageddon, kyllä, Ilmestyskirjassa… [14:20]

Siis, viimeisinä päivinä, me tulemme samaan tilanteeseen kuin [keisari] Titus 70 eKr. valloitti Jerusalemin muurit – ja repi maahan Jerusalemin muurit. Väitetään, että siellä vuodatettiin niin paljon verta, että lähes miljoona tai useampi juutalainen oli muurien sisäpuolella siihen asti, kunnes jopa naiset ja vauvatkin tapettiin… ja siis, se oli niin pahaa… ihmiset olivat hylänneet Pyhän Hengen.

Nähkääs, Jumala, kun hän – kun ihmiset olivat torjuneet Kristuksen ja nimitelleet häntä Beelsebuliksi, hän sanoi: ”Minä annan sen teille anteeksi; näettekö? – annan anteeksi, mutta jonakin päivänä Pyhä Henki tulee”, ja kun tehdään se sama Häntä kohtaan, ”sanakin sitä vastaan, niin sitä ei anneta ikinä anteeksi”, hän sanoi.

⁷¹   No, mitä helluntaipäivänä tehtiin, kun noiden ihmisten nähtiin kiljuvan ja tanssivan ja käyttäytyvän kuin humalaiset, ja kiljuvan ja huutavan, ja vain jatkavan…? Mitä ihmiset sanoivat? ”Ovat täynnä uutta viiniä; juopuneita”, ja kaikkea sellaista; Ap.t. 2 ja tekivät heistä pilaa ja nimittelivät heitä. Mitä tapahtuikaan? Se sinetöi heidät ulos Jumalan valtakunnasta; näettekö?

Ja kun, tuo Jerusalemin piiritys tuli… Siis, nyt me alamme päästä tuohon Ilmestyskirja 7:ään  me palaamme kyllä siihen, kuka sitten kysyitkin sitä; me palaamme kyllä siihen. Ja sitten, kun ihmiset…

Titus valloitti nuo muurit. Historia kertoo – Josefus, tuo muinainen historioitsija, joka eli meidän Herramme Jeesuksen aikana – ja hän oli merkittävä historioitsija. (Hän jopa sanoi, että vedenpaisumus virtasi – yksinkertaisesti vain ryöpsäytti portit pois noin vain.) Ihmisiä tapettiin niin paljon silloin, kerralla, kun sinne mentiin.

⁷²   Siis, Raamattu ennustaa, että viimeisinä päivinä, hän pyydystää katolisuuden – roomalaiskatolisuuden, ja kaikki nuo jutut, ja ne – kommunismin ja kaikki yhteen sinne Megiddon laaksoon niin, että siellä heidän keskellään tulee olemaan varsinainen teurastus niin, että veri tulee virtaamaan hevosten kuolaimiin asti. Nähkääs, se on Ilmestys… se tulee tapahtumaan…

Mutta kiitos taivaallisen Isän, minä luulen, ettemme me tule olemaan täällä; Hänen armostaan, me emme tule; me olemme silloin kirkkaudessa, näettekö? Se tulee tapahtumaan aivan sen jälkeen, kun ne kaksi profeettaa ovat profetoineet Harmageddonin taistelun keskellä. Se tulee tapahtumaan silloin, kun näistä pakanavaltioista tulee todella pahoja, ja aina vain jatkavat, ja seurakuntien allianssi, ja kaikki se liittyy yhteen, ja Jumala ottaa seurakunnan, valitun seurakunnan kotiin, jokaisesta… ja nukkuva neitsyt tulee odottamaan…

Siis, sinne kuolaimiin tulee [veri] noista nukkuvista neitsyistä ja kaikista sen ajan ihmisistä. Ja kommunismi – kun kaikki ihmiset todella kohtaavat siellä; ja Jumala sanoi, että hän käräjöi heitä vastaan, kuten käräjöi entisaikaan, tuossa laaksossa. Ja juuri siellä se nousee hevosten kuolaimiin saakka.

Tajusitteko tuon sanan? Olivatko… oi, ihmiset yhä katsovat… oi, se… Mennään eteenpäin, tämä on selvä.

⁷³   [Jim-veli lukee seuraavan kysymyksen, joka koskee noita kolmea saastaista henkeä.] Tuo sama on peräisin Ilmestyskirjasta – tulevat sen valeprofeetan suusta ja lohikäärmeen ja niin edelleen.

Siis, me otamme sen oppitunnillamme nyt – ymmärrättekö? Nuo kolme saastaista henkeä ovat kolme ismiä. Minäpä kuvitan sen nyt teille, niin te ymmärrätte, mistä kaikki alkoi – mistä se sai alkunsa, näettekö?

Oli kommunismi, fasismi, natsismi. Ne olivat henkiä; kommunismi on henki, se pääsee ihmiseen, ymmärrättekö? Se on henki. Ja se – se tulee olemaan jotakin sellaista, mikä, ainoastaan minä… ei se oikeastaan ole. Mutta tulee olemaan kolme henkeä, ihan niin kuin vain, jotka olivat vähän niin kuin edelläkävijöitä. Mutta, tietenkin tiedetään, mistä… Sitä on katolisuudessa, näettekö? Mutta, minä haluan selvittää muutaman asian ennen kuin minä sanon sen – ymmärrättekö – varmistaakseni, että minä tiedän, mitä…

⁷⁴   Mutta on kolme henkeä, aivan kuten kommunismi, fasismi… ja me toimme sen esiin vuosia sitten, siis. Muistakaa, minä sanoin teille, minä sanoin, että eräs juttu tulisi tapahtumaan, ja kaikki päätyy kommunismiin; ja siihen se päättyy. Sinä aikana tulee käymään samalla tavalla, ymmärrättekö? Tulee kolme saastaista henkeä, jotka lähtevät; se…

Minä todella uskon nyt, vain hahmottelen, jos teille sopii… Ja jos – minä lisään sitten vähäsen sitä, kun selvitän sitä – siis, te sanotte: ”Sinä et selittänyt sitä kokonaan silloin illalla.” Näettekö? Jospa minä tekisin sen.

Tällä tavalla se minusta menee. Uskon, että kyse on hengestä, nukkuva neitsyt, seurakuntien yhteenliittymä, juutalaisuus ja Kristuksen hylkääminen, juutalaiset, jotka hylkäsivät sen, ja katolisuudesta; sillä, me näemme, mistä se on peräisin – se tulee väärästä profeetasta – näettekö? – väärän profeetan, joka oli paavius, suusta, joka oli pedosta peräisin, näettekö? Ja se kaikki, se, mistä se tuli, te näette sen taustasta, mistä se on kotoisin.

Ja sitä ovat nuo saastaiset henget, jotka vievät koko maailman Harmageddoniin, näettekö? Ja nämä olivat ne kolme saastaista henkeä; silloin te voitte saada nuo kolme ”voi”-huutoa paikoilleen. Muistatteko te, kun tässä yhtenä päivänä, minä toin sen esiin; sanoin… ovat seitsemän viimeistä vitsausta, seitsemän sinettiä ja kolme ”voi”-huutoa, ja kaksi – kolme saastaista henkeä, jotka tulevat sitä kautta.

⁷⁵   Okei, onko sinulla vielä joku, onko? [Joku veli lukee seuraavan kysymyksen: ”Mikä merkitys Eufrat-virralla on Raamatussa hengellisesti puhuen.”]

Kyllä, Eufrat-virta – se on aina ollut mahtava joki, sillä Eufrat-virralla on Raamatussa merkittävä paikka. Ensiksi, me näemme, että se virtasi Eedenin läpi: Eufrat-virta virtasi; sitten seuraavaksi, me näemme, että Eufrat oli joki, joka kulkee läpi koko Babylonin – se sama joki, näettekö? Eufrat-virta kulkee Babylonin läpi.

Nyt, me näemme, että se enkeli vuodatti maljansa Eufrat-virtaan, ja kuivatti sen; että pohjoisen kuningas voisi tulla paikalle. Ja minä olen ajatellut, että se tulee tapahtumaan lopun aikoina, kun ihmiset ovat tulleet Harmageddoniin. Siis, he ovat tulleet Egyptin läpi päästäkseen sinne; kaikkien noiden maiden läpi, heidän on ylitettävä Eufrat päästäkseen sinne.

⁷⁶   Siis, Eufrat virtaa nykyäänkin; me tiedämme sen; ymmärrättekö? Ja Amazon, Etelä-Amerikassa, ja Niili Egyptissä ja Eufrat, ja…Voi, mikä vielä? Siellä ovat nuo kaksi jokea – jotka päätyivät Eedenin yläosiin; ja Eufrat-virta on kun se suuri… kun tehtiin tietä että ne pääsivät tulemaan; siis, tehtiin Pohjoisen kuninkaalle tie – kuninkaille.

Se tulee tapahtumaan tuon Harmageddonin taistelun aikana viimeisten päivien aikana; ymmärrättekö? Tuo Eufrat-joki…

Olivatko ne kaikki siinä, vai…? Siinä ne kaikki olivat.

⁷⁷   Siis, minä juuri – mielessäni, näettekö? – siitä, miksi tätä henkilöä nimitetään, jos hän hylkää Kristuksen; se on siis… te voitte etsiä sen itse sanakirjasta, koska se on jotakin, mitä… Minä en sano sitä ääneen – täällä, nyt, mutta katsokaa se, niin te ymmärrätte, mitä se tarkoittaa; se… sen voi toisilla sanoilla… Sanassa on kaksi tai kolme paikkaa, jotka minä voin mainita teille sellaisista asioista.

Niin kuin; toisin sanoen, niin kuin kuningas Nebukadnesar sanoi: ”Se, joka ei kumarra maahan asti tähän ja tähän… Danielin Jumalaa ja kaikkea, hänen talonsa otettakoon häneltä, hänen lapsensa poltettakoon, ja tehtäköön hänen talostaan käymälä.” Näettekö? Ja me näemme mitä nuo sanat merkitsevät; ne yksinkertaisesti tuotiin esiin ja sanottiin noin. Mutta, jos te etsitte sitä sanakirjasta, se kertoo teille, mistä siinä on kyse; ymmärrättekö? – mitä se on.

⁷⁸   Siis, nämä vanhat asiat ovat valaisevia ja, minä en käytä niitä niin paljon, jos ne – kuin minun pitäisi nojautua ja käyttää; koska, siis, se on… kaikki… Te menette töihin huomenna ja minä lähden – jos Herra tahtoo, Miamiin; ja kello on 15 yli 10; enkä minä halua pidätellä teitä kovin pitkään; ja minä luulen, että minun lapseni nukkuvat; ja luulisin, että teidänkin ovat; ja siinä sitä ollaan; ja pikkuisia alkaa pian nukuttaa.

Mutta, minä haluan sanoa tämän: ”Nämä olivat hienoja kysymyksiä, jokainen niistä oli tosi hyvä; ja minä toivoisin, että minä saisin vielä kysymysillan tai jotakin sellaista, tabernaakkelilla, niin että te kaikki… Jos minä mainitsen siitä tänä aamuna, te antaisitte kysymykset minulle niin, että minä voisin vähän tutkia niitä.

⁷⁹   Niin kuin tiedätte, tämä tuli vähän äkkiseltään, sitten te – te alatte keskustella ja minä olen aika poika käyttämään liikaa aikaa mihin tahansa; ja siis, te olette panneet merkille minun saarnatekniikkani; siitä syystä minä pidän teitä koko päivän, melkein – näettekö? – Minä saarnaan aivan liian kauan.

Mutta, oletteko te kiinnittäneet huomiota Billy Grahamiin? Siis, Billy Graham on harjaantunut saarnaaja; ja hän on suurenmoinen mies; ja Billy Graham – hänen aiheensa osuu nappiin; hän ottaa taka-askeleen ja takoo tuota aihetta herkeämättä koko ajan; hän ei laske ikinä ääntänsä – juurikaan, jatkaa aina vain aiheensa takomista, näettekö?

Sillä tavalla Pyhä Henki panee hänet saarnaamaan, näettekö? Se on hänen tekniikkansa; sillä tavalla hän sen tekee.

Charles Fuller – monet teistä ovat kuulleet hänestä. Hän on loistava vanha mies; ja siis, Charlie Fuller on sellainen raamatunselittäjä; ja hän pitää opettamisesta ja miten hän käsitteleekään asioita, siis; ja kaikkea – hän todella tukeutuu Kristukseen – suurenmoinen, vanha kunnon opettaja. Katsokaapa, mitä hän tekee; hän ei saarnaa, hän yksinkertaisesti opettaa.

⁸⁰   Siis, nyt, oletteko panneet merkille sen yksinkertaisen tavan, jolla minä teen sen? Minä asetan aiheeni tähän, mikä se sitten onkin; ja sitten minä palaan raamatunpaikkaani; minä laitan sen aiheeni rinnalle; ja sitten palaan ja haen jotain muuta; ja tuon sen tänne ja asetan tähän; sitten palaan tänne, ja otan jotain muuta siihen asti, kunnes saan koko asian kohdalleen, ja sitten panen sen linjaan aiheeni kanssa, kaiken yhdellä kertaa.

Syy siihen, miksi minä olen pitänyt näitä pikku saarnoja… Ennen minä yritin saarnata; koska te olette olleet mukana niin pitkän aikaa ja tiedätte, etten minä ole saarnaaja; mutta kuten [saarnat]”Uskotko sinä tämän? Puhu kalliolle, Tulkaa katsomaan naista”, ja kaikki nämä, tiedättehän, vain kolme pientä sanaa; vain… Minä rakennan sen kokonaan tuosta naisesta kaivolla ja mitä siinä tapahtui; ja sitten käyn sen kokonaan läpi loppuun asti, sitten näet: ”Tulkaa katsomaan miestä; tulkaa katsomaan miestä”, sitten: ”Puhu kalliolle.” Minä otan Israelin ja tuon ihmiset ulos, ja siis, minä otan raamatunpaikan, ja asetan sen linjaan aiheeni kanssa, enkä vielä pääse aiheeseeni.

⁸¹   Ja te varmaan panitte merkille kun jokin aika sitten, kun selitin sitä, ihan tässä hiljattain, tuon saman asian tuosta roomalaisesta, näettekö? – ja sanoin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, näettehän, siinä on kyse pelastumisesta. Näettekö, minä otan sen, ja tutkin kaiken, mitä siihen liittyy, poimin sen siitä ja palasin ja poimin Jobin ja kaikki sieltä, vedin sen tähän ”tielle”, ja teen asian selväksi itselleni. Sitä se on; kyse oli uskosta, näettekö? Job käytti uskoa; tuo roomalainen käytti uskoa. Me valmistaudumme käyttämään uskoa ja kaikkea; näettehän, ainoastaan…

Siis, te ainoastaan – te vain kurotatte tänne, ja saatte kiinni irtonaisesta langasta ja vedätte sen tänne; ja tämän ongelma on, että minulta jää liian monta irtonaista lankaa, joista minä en saa kiinni.

⁸²   Oli todella hienoa, että te kaikki tulitte tänne, ja istuitte keskustelemaan meidän kanssamme ja kaikkea; ja minä arvostan sitä, ja haluan sanoa uudestaan, koko sydämestäni: minä tarkoitan tätä kaikella, mitä minussa on. En koskaan ennen huomannut, miten kovasti te olette tälle omistautuneet. Minä vain… Jos tässä ei olisi kyse siitä, että minä tapaan teidät, eikä että minä rakastan teitä ja siitä, mitä minä teen, niin minä sanoisin; ”Minä en tule ikinä enää saarnaamaan Tabernaakkelissa.” Nähdessäni, kun te ajatte 15, 18 tuhatta mailin matkan mennäksenne kuuntelemaan jumalanpalvelusta.

Siis, minä todellakin arvostan teidän suurenmoista uskollisuuttanne; mutta joka tapauksessa – minä kyllä ajattelen sitä, mitä te teette, ymmärrättekö? – kyllä vain; minä luotan Jumalaan siinä, että minä tulen tapaamaan teidät jokaisen, teidän lapsenne, teidän pienokaisenne, tuossa maassa, virran toisella puolella, ja minä toivon, että minä tulen olemaan siellä. Minä luotan, että tulen olemaan siellä.

Nyt siis, älkööt yksikään teidän lapsistanne joutuko kadotukseen, yksikään eksy, vaan olkaamme kaikki paikalla tuona päivänä; ja meidän pienelle sisarellemme siellä – rakkaalle värilliselle sisarellemme, joka tiskaa astioita siellä toisessa huoneessa.

Minä muistan, tässä eräänä päivänä, kun keskustelin sen naisen kanssa; luulisin… Onko täällä se sama nainen? – ja hänen aviomiehensä kanssa; luulisin, että minä tapasin hänet joskus – ai, ei se olikin se poika joka työskentelee teillä – vaikutti olevan oikein hieno kunnon kaveri; ja minä toivon todella, että me kaikki tapaamme siellä, missä me – missä ei tule olemaan pettymyksiä, eikä istumista myöhään yöhön, sillä siellä ei tule olemaan yötä.

⁸³   Oi, sisareni, veljeni, jospa minä voisin vain – jospa minä vain voisin selittää, mitä se tämän aamuinen oli, kun makasin vaimoni vieressä ja Herra nosti minut ylös siitä sängystä, ja vei minut ylös ja antoi minun katsoa [ajan] esiripun taakse.

Jospa minulla olisi nyt voima selittää teille, miltä siellä näytti, ja mitä se oli… minä näin kaikki ne ihmiset siellä, ja he olivat kaikki nuoria, enkä minä kyennyt tunnistamaan heitä. Siis, he kaikki tulivat minun luokseni, ja kietoivat kätensä ympärilleni ja kaikkea – ja he olivat inhimillisiä olentoja, näettekö? He eivät olleet mitään sulka-… niin kuin enkeleistä sanotaan. Minusta enkeleillä ei ole sulkia vaikka niin sanotaankin, ymmärrättekö?

Vaan, enkeli on sanansaattaja; ja se sana tarkoittaa sanansaattajaa. Niinpä, enpä usko, että niillä on sulkia ja sen kaltaisia asioita; vaan se… Ihmiset vain olivat siellä ja olivat iloisia, eivätkä he voineet olla muuta kuin iloisia; ja jos vaikka se ei olisi ollutkaan sen enempää, minä – meidän ei kannattaisi ryntäillä ja tehdä sitä, mitä me teemme ja kaikkea sellaista.

⁸⁴   Mutta, minä haluan, että te… haluan sanoa tämän, että minä uskon myös, että Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä maahan tulisi nälänhätä, eikä se hätä olisi leivästä, vaan todellisen Jumalan Sanan kuulemisen nälkä. Ja ihmiset ryntäisivät idästä, lännestä, pohjoisesta ja etelästä yrittämään kuulla Jumalan Sanaa; ja me elämme nyt melkein tuossa ajassa, näettekö? Kun…

En väheksy ketään – ymmärrättekö? – en väheksy meidän seurakuntiamme, en todella… mutta, mikäli tiedätte, minä uskon, että monien näiden seurakuntien puhujanpöntöissä, on kunnon miehiä, hyviä miehiä, todellisia Jumalan miehiä, mutta he pelkäävät, että jos he sanovat jotakin, mikä on vastoin sitä, mitä heidän järjestönsä [organisaationsa] sanoo, heidät potkaistaan ulos; silloin he jäisivät tyhjän päälle.

Ja minä uskon, että ihmiset tarvitsevat vähän rohkeutta, ja minä uskon, että – no, minä uskon, että Jumala haluaa ottaa jonkun ja tehdä hänestä esimerkin osoittaakseen, että Hän pitää ihmisistä huolta katsomatta heidän järjestöönsä. Niinpä, sitä minä toivon hänen tekevän minun suhteeni auttaakseen minua, antaakseen minun… Ja jos minä…

⁸⁵   Ja kristityt, kuunnelkaa: jos koskaan kerrankin… minä haastan teidät Jumalan, ja valittujen enkelien edessä, että te teette… Jos te näette kerrankin minun tekevän jotakin väärää, olisitteko niin ystävällisiä ja tulisitte sanomaan siitä minulle? Sillä, minä rakastan teitä liikaa menettääkseni teidät tuolla puolen; ja minä tiedän, että te olette menossa sinne. Niinpä minä… tulkaa kertomaan minulle, jos te näette milloin tahansa, minun tekevän väärin, tekevän jotakin, mikä ei ole oikein, jotakin, mikä asettaa teidän eteenne kompastuskiven.

Siis, usein minä pyörin täällä ja naureskelen ja vitsailen ja sanon jotain juttuja – mitä minä sillä yritän? Minä yritän päästä eroon siitä, minä sitoo minun tunteitani, ymmärrättekö? Se ei kyllä ole kyllä sitä, mitä minä haluaisin tehdä, näettekö? Ei se ole sitä, että minä en haluaisi nauraa, tai… Ja minä tulin tänne tapaamaan veli Welchiä niin, että minä kuulisin hänen kertovan jostakin vähän jostain muusta – no, pikkupojasta – mustasta pojasta tuolla; hän sai kalan, ja vartija sai hänet kiinni ja poika sanoi olevansa pyydystämässä kilpikonnansyöttejä; ja niin kuin… jotakin, siis, sen tapaista.

⁸⁶   Ja se pieni… kun tuo kunnon saarnaaja kertoi minulle… Minä kerroin ihmisille, että pienet tyttäreni tänään – pikkuisista puudeleista Fefe ja Fifi – näettekö? Ja niin kuin… Miksi minä teen sellaista? Naurun takia, saan itseni nauramaan tipauttaakseni itseni maan pinnalle.

Kun te astutte tästä kuolevaisten maailmojen yläpuolelle tuonpuoleisiin maailmoihin, se saa pään pyörälle – te varmaan ymmärrätte, mitä minä tarkoitan. Ja ajatelkaa; tämä on vain ajatus – Tässä palvelustehtävässä, muistatteko, mistä minä olen vastuussa? En vain Georgian Tiftonista, en vain Indianasta, en vain Yhdysvalloista, vaan minun on vastattava maailman edessä maailmanlaajuisesta palvelustehtävästä, näettekö? Minun on vastattava pakanoille – tarkoitin, minun on vastattava Jumalan edessä pakanoista pikemminkin, ymmärrättekö?

Ja kun minä pääsen kotiin ja ajattelen: ”Siis, minä uskon, minä uskon, minä uskon…” Niin kuin tässä yhtenä päivänä siellä, minä jännitin niin kovasti, ja sanoin: ”Minulla on taas kokous”, ja minun olisi pitänyt vain jatkaa ja pitää taas kokouksia, ja, kerta kaikkiaan minä olin niin jännittynyt, että minun pitää päästä metsälle; minun on lähdettävä kalaan; minun on lähdettävä ulos jonkun kanssa; minun on tehtävä jotakin, koska minä olen vain ihminen, vain inhimillinen olento, ymmärrättekö? Ja se – sitä juuri… te varmaan ymmärrätte sen.

⁸⁷   Mutta, jos te ajattelette, että minä pääsisin johonkin, jotenkin pois, niin tulkaa kertomaan minulle; minä lopetan, pojat, niin kuin simpukka… vaikka mitä tapahtuisi. Koska – minä haluan teidän tietävän; minulla ei ole salaisuuksia. Kaiken sen, mitä minä tiedän, tekin tiedätte, näettekö? – ja sen, minkä Herra on näyttänyt minulle, ja antanut luvan kertoa, minä kerron; enkä minä en salaa mitään, ja minun elämäni on avointa. Te tiedätte, mikä minä olen; mistä minut on tehty; ja minä olen – yritän elää joka päivä sillä tavalla sikäli, kun vain pystyn.

Koska – te näette usein minut alakuloisena, ja minusta tuntuu pahalta, olen väsynyt ja uuvuksissa tai jotain sellaista; siis, se tulee tämän palvelustehtävän mukana, siis, te näette, että… Jos selaatte ajan sivuja taaksepäin, te näette, että ihmisille kävi niin; me kaikki saamme sitä.

Mutta, tässä on se, että meidän pitää ymmärtää toinen toistamme; minä ymmärrän, että teilläkin on omat myötä- ja vastamäkenne. Minä en ole ainoa, jolla niitä on; teillä on niitä: ja silloin, kun teillä on niitä, minä yritän ymmärtää; kun minulla on omani, yrittäkää te ymmärtää; ja kun minä olen jossain ulkomailla, tai muualla kokouksissa ja riivaajia on kaikkialla ja kasapäin ja haastamassa minua ja kaikkea sellaista, no, muistakaa te, kaikki, rukoilkaa todella minun puolestani; tekisittekö te sen?

⁸⁸   Voisiko meillä olla pikku sananen Hänelle nyt? Taivaallinen Isä, tässä on ollut upeaa seistä vastaamassa ja puhumassa tälle verellä pestylle joukolle lapsia. Minä ymmärrän tänä iltana, että seison aivan kuin Paavali seisoi vuosia sitten, pienessä kotikokouksessa, jossa ihmiset kävivät. Ja Paavali tuli Akvilan ja Priskillan luo ja – miten siellä täytyi – oli ihmisiä koolla. Ja hän meni… Roomaan ja vuokrasi asunnon, ja hän otti vastaan ne, jotka tulivat.

Ja tällä, tänä iltana, ihmisiä, jotka käyvät Tabernaakkelissa [Jeff.] ; ja ihmisiä, jotka ovat ajaneet kaikki ne mailit, joille minä olen yrittänyt sanoa, miten paljon minä arvostan sitä… Herra – ettei minulla ole siihen edes sanoja, joilla voisin kertoa heille, miten paljon minä heitä arvostan. Mutta, Isä, minä rukoilen sinua, että sinä soisit heidän ymmärtää sydämessään, mitä minä tarkoitan.

Ja, rakas Jumala, jos… minä rukoilen, pyydän, vastaisitko minun rukoukseeni heidän puolestaan? Pelasta heistä jokainen, Herra. Älkööt yksikään heistä joutuko kadoksiin tai yksikään heidän perheistään joutuko kadotukseen; tulkoot he jokainen perille.

⁸⁹   Minä rukoilen heidän pienokaisiensa puolesta; minä ajattelen, tuota pikkupoikaa, joka lepää tuolla isänsä sylissä ja hänen äitinsä istuu vieressä kuuntelemassa, ja ajattelee tulevia päiviä; jos huominen tulee, mistä minä voin tietää, vaikka tuo samainen pikkupoika veisi vielä joskus eteenpäin evankeliumia? Jumala, minä rukoilen, että sinä siunaisit tuota poikaa ja kaikkia muitakin, pikkutyttöjä ja poikia ja ole heidän kaikkien kanssa. Ole veli ja sisar Evansin kanssa, jotka avasivat kotinsa rukousten kodiksi.

Ole meidän kaikkien kanssa ja anna meidän syntimme anteeksi, ja Jumala, jos ihmiset tulevat joskus sairaaksi, ja heidän pitää soittaa, Jumala, suo minun elää sellaista elämää, että, että he uskovat sinun kuulevan minua. Ja sitten, kuule minua, kun minä rukoilen heidän puolestaan, Herra; suo se. Ja kuule, kun he rukoilevat minun puolestani, sillä minä tarvitsen heidän rukouksiaan, Isä. Ja joka kerta, kun he rukoilevat minun puolestani, voisitko sinä kuulla, Herra? Kun minä rukoilen heidän puolestaan, kuule, Herra; ja me palvelemme sinua yhdessä koko elämämme; ja tuona suurena päivänä, me toivomme pääsevämme sinun kotiisi, joskus. Ja kun, me koputamme tuota ovea, päästäisitkö sinä meidän sisälle, Isä? Siihen asti, pidä meistä huolta ja siunaa meitä, ja pidä meidät totuudellisina. Me pyydämme Jeesuksen nimessä, aamen.

⁹⁰   Kiitoksia oikein paljon, väkeni. Olen pahoillani, että olen pitänyt teitä täällä melkein puoli yhteentoista. Tämä pikkukaveri makaa täällä, nukkuu kuin pikku sotamies. Kuinka vanha hän on? Onko valmista?

Miten sinä voit sisar; en muista kättelinkö minä sinua, kun tulin sisään. No, onpa mukava tavata sinut taas, ja sinut, Willie-veli.

Fred, sinä varmaan lähdet aamulla, palaat kotia kohti? Sinähän viet minun alligaattorini sinne. Nähdään kotona, veli Wood; Herra sinua siunatkoon, ja sinua, veli Scott; mukava nähdä teitä taas, veljet. Luulisin, että olen tavannut sinut aikaisemmin jossain, enkö olekin? Minusta minä olen; kasvosi ovat tutut.

Veli Wayne, Herra sinua siunatkoon; ja minä ajattelin että pitäisi joka tapauksessa täyttää sinun bensatankkisi, kun olet ajanut 80 mailia tuomaan tämän pastorin minun luokseni. Siunausta sinulle, poika; siunausta sinulle, sisar. Ja kaikki minun kiusaamiseni… minä vain kiusoittelen sinua, sinähän ymmärrät, etkö ymmärräkin?

⁹¹   Jumala siunatkoon sinua sisar Evans; aamiainen oli hieno, ja päivällinen – ja teidän vieraanvaraisuutenne. Muistakaa, Jeesus sanoi näin: ”Minkä te olette tehnyt pienimmille…” Siis, te ette kuule hänen sanovan: ”Minkä te olette tehneet näille suurimmille…” Näettekö; näettehän, se voi olla – se tarkoittaa joitain toisia, mutta: ”Minkä te olette tehneet pienimmille…” Minä luulisin sen tarkoittavan minua, niinpä te olette tehneet sen minulle.

Mukava saada nähdä sinua, sisar; minä luulen, että olet sen nuoren miehen vaimo siellä. Ja sinä olet veli Scott; oletteko te kaikki sisaruksia? No, minä luulin, että te olette sisaruksia, todellakin ajattelin. Mukava saada tavata teitä taas, ja pidä yllä rohkeaa mieltä veljeni; ja oho, tässä onkin joku uusi tapaus, minä en huomannutkaan tätä tyttöä täällä. Voi, no, hienoa tavata sinutkin, sisar; Herra siunatkoon sinua.

Hienoa nähdä sinut, sisar. Ja siitä miehestä tulee olemaan jotain hyötyä, ota vain hänet. Jumala sinua siunatkoon, veli; veli Evans; Jumala olkoon sinun kanssasi, poika.

⁹²   Nyt, kultaseni, jos sinä otat meidän pienokaisemme, meidän on parasta lähteä. Jumala sinua, veljeni, siunatkoon; ja sitten minä sanon teille, ennen kuin me lähdemme, noustaanpa seisomaan, ja lauletaan tämä pikku laulu. Laulaisitteko minun kanssani pienen säkeistön, tuon pienen…? Käykö se?

Jumala olkoon teidän kanssanne, kunnes taas tapaamme!
Neuvoillaan hän johtaa ja vahvistaa teitä
pitää sinut lampaittensa kanssa turvassa, aitauksessa.
Jumala olkoon kanssanne, kunnes me taas tapaamme.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
kunnes tapaamme, Jeesuksen jalkojen juuressa.
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon teidän kanssanne!

Tätä me teimme ennen niissä pienissä rukouskokouksissa – otetaanpa kädestä toinen toisiamme, tästä ympäri, tällä tavalla, näettekö? Ja me laulamme tämän pikkuisen virren. Tehdään yhdessä pieni rinki; sillä lailla, näettekö? Te otatte siinä kontaktin toinen toiseenne, nähkääs. Lauletaanpa yhdessä tämä pikku laulu.

Siunattu sinä side, joka yhdistät
sydämemme kristillisessä rakkaudessa.
Samanmielisten yhteyteen, joka on
sellainen, kuin tuolla ylhäällä.

Isämme valtaistuimen edessä
me vuodatamme yhteiset rukouksemme
pelkomme, toivomme, päämäärämme ovat samat
lohtumme ja huolemme.

Kun me eroamme
se aiheuttaa sisäistä tuskaa,
mutta me olemme silti yhtä sydämissämme
toivossa tavata uudestaan.

⁹³   Nyt, kun päämme ovat painuksissa, toistaisimmeko tuon mallirukouksen? Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. (Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.) Aamen.

Jumala teitä jokaista siunatkoon siihen asti, kunnes me taas tapaamme.

Veli Welch, tarkoitatko sinä, että sait siellä kaiken nauhalle? Hyvä. No, minä toivon, että te kaikki tulisitte meidän kanssamme Floridaan. Jos Herra suo… Kuulkaapa, mitä minä teen; yritän viedä lapsia vähän katsomaan maailmaa; siis, heidän lomansa ei ole vielä päätöksessään; heidän isoäidillään oli sydänkohtaus, ja meidän piti palata takaisin. Siksi, minä vien heitä vähän katselemaan maailmaa, että he saavat viimeisteltyä lomansa, koska heidän pitää taas aloittaa koulunkäynti aika pian. Niinpä, minä vien heidät johonkin, ehkä St. Petersburgiin tai johonkin.

⁹⁴   [Veli Branham keskustelee eri ihmisten kanssa.]

Minun pitää taas palata, ehkä – ennen sunnuntaita. [Veli Evans puhuu jostakin museosta.] Ai? Juu, minä sitä minä haluaisin mennä katsomaan; kyllä vain. Minä en ole käynytkään siinä museossa, siis. Se on se… Mikä se olikaan? Ripley’n museo; ja sekö on St. Petersburgissa? Siis, Saint… tarkoitan, St. Agustinea.

Kyllä, menen sinne täältä… Jacksonvillehän oli se, mihin me menemme ensiksi, eikö ollutkin? Kyllä, ennen… minä onnistun aina kääntämään tämän päälaelleen. Siis, tätä tietä Jacksonvilleen, ja sitten lähden siitä La Crossen kautta, jonka sanoit, ja sittenkö sitä tietä? … Waycross; kyllä.

[Joku kysyy Tabernaakkelin sijaintia.]

⁹⁵   Rukoushuone on itälänsisuunnassa. Perustin…se… Kun tullaan edestä – siis, missä Kahdeksas katu menee tähän suuntaan? Sitten mennään itään päin, näettekö? Ja sitten… sitten, jos seisotaan… Ja kun, minä saarnaan, saarnaan länteen päin. Ja siis, nyt, minä teen sen niin, että alttari antaa itään päin, koska Jeesus tulee idästä, ja sitten siitä minä saan… Alttari – me kumarramme aina itään, näettekö?

Yleensä me; en tiedä. Sillä lailla minä aina tein; näin Raamatusta, että ihmiset… Yleensä ennen, Daniel sanoi, että hän aukaisi ikkunat, siis, ja sen sellaista, ja rukoili itään päin, ja niinpä…

Ja minä huomasin, että vanha mooseksenaikainen temppeli, minusta, se antoi itään päin – siis alttari. Ja niinpä, totta kai, Jumala kuulee, missä sitten ollaankin, ymmärrättekö? Huolimatta… kyllä vain. Siis, nyt, minä olen nähnyt sen ajan, kun minä rukoilin loppuun asti ja kaikkea… minä en vain… en vain kääntynyt, näettekö? Minä vain tulin…

⁹⁶   Mutta, nyt, jos minä en ole tarkkana ja kaikkea sellaista, ja menen vain ja hyppään asiaan, minä todella… On kaksi – siis yksi paikka, jonka tiedän, jota minä en ikinä saa selville; ja silti, minä tiedän, missä se on; se on Grandma Coxin paikka – minä voin käydä siellä, ja minä en ikinä osaa sinne suoraan, ja siellä on jotain, jotain ikään kuin odottamassa minua, mikä tulee tapahtumaan jonain päivänä.

Minä lähden tästä portille, eikä se – se menee niin suoraan kohti etelää kuin vain voi, ja kääntyy minusta oikealle; vaan ei käännykään, näettekö? Ei käänny, vaan päinvastoin, näettekö? Minä todella…

Ja jos minä lähden metsään, siis, ikään kuin eksyisin tai jotain, ja sitten, jos kääntyisin takaisinpäin… siis, jos minä menisin todella sekaisin, no, en selviäisi, näettekö? Mutta, jos te kaikki seisoisitte hiljaa muutaman hetken, ja sanoisitte: ”Taivaallinen Isä, auta minua!” Ja veljet, minä voin – niin suoraan kuin – suoraan teidän luoksenne aivan helposti; näin on.

⁹⁷   Kerran, minä olin tulossa … veli Woodin kanssa ja sisar Woodin, me olimme tulossa Chattanoogasta, ja veli Wood ajoi… Luulisin, että se oli tie 41, jota tullaan takaisin. Niinpä se… Minä olin todella väsynyt; oi, olin niin väsyksissä, ja minä vain makasin takapenkillä kokouksen jälkeen ja makasin siellä takana ja nukahdin siellä auton takana. Heräsin, mutta kun minä nousin ylös, sanoin… ettäkö sumua? Tuskin näki kättä edessään, ja minä sanoin: ”Hei veli Wood, sinä ajat harhaan.”

Hän sanoi… Siis, minä olin juuri lähtenyt siitä kokouksesta – ja hän sanoi: ”Oi ei, minä, minä ajan neljäykköstä”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Mutta, sinähän ajat etelään.”

Hän sanoi: ”Siis, miten sinä niin voit sanoa tällaisessa sumussa? Siis, ethän sinä näe edes tietä.”

Minä sanoin: ”Mutta… sinä… mutta minä voin kyllä sanoa, että sinä olet menossa aivan suoraan etelään.”

Hän sanoi: ”Ei, ei; siis tämä on 41.”

Sanoin: ”Mutta, se on väärä.”

No, me ajoimme vähän matkaa, ja hän jatkoi perustelemista, että hän on oikeassa; sanoi vain: ”Minä pysyn 41:llä, menossa Memphisiin.”

Ja minä sanoin: ”Vielä näet.” Ja me ajoimme bensa-asemalle, ja minä sanoin: ”Miten pitkä tästä on Memphisiin?”

Siellä sanottiin: ”Sinun pitää kääntyä ympäri, olet Georgiassa; lähde tätä tietä takaisin”, hän sanoi. Me emme… kyllä vain; niinkö? Kyllä vain. Jos ette huomaa…

⁹⁸   Ja minä muistan kerran, minä olin eksyksissä vuorilla. Ja siellä, kun… Minä luulin olevani niin hyvä metsämies, etten ikinä eksyisi; mutta minä todellakin eksyin. Ja minulla oli vaimo mukanani, ja Billy Paul oli pikkuvauva. Ja he… minä jätin heidät ja menin…

Lähdin karhujahtiin, siis …ja minä olin tavoittelemassa sitä karhua, ja minä törmäsin siinä isoon uroskauriiseen; minä ammuin sen kauriin ja ajattelin: ”Nyt on parasta palata.” Ja minä tiesin tulleeni… Olin Adirondackissa; ja lähdin ylös vuorta, näin, ja minä… Jokin meni tien poikki, ja se oli puuma – sillä oli korvat luimussa; ja juuri ennen kuin sain luodikkoni tarpeeksi nopeasti ampuakseni, se häipyi. Siis, eikä Meda ollut ollut koskaan ennen elämässään metsässä – näettekö? Ja…

No, se tapahtui häämatkamme aikoihin; näettekö? Ja minä järjestin sen oikein hienosti; näettekö? Samaan aikaan, kun menin naimisiin silloin – siis, minä vein hänet häämatkalle ja samalla tein metsästysretken, näettekö? Niinpä, minä… ja minä ajattelin: ”No, mitenhän minä tästä pääsen?” Ja tulin tästä suunnasta ja käännyin takaisin ja lähdin uudelleen, ja tulin kalliokielekkeelle, ja takaisin ja pienen painanteen yli, minä tiesin, että minun piti mennä kohti jättimetsää, kohti Kanadan puolta, mutta minä en tiennyt, missä päin se oli; ja myrsky oli tulossa.

⁹⁹   Ja aivan yhtäkkiä, tehän tiedätte nuo lumimyrskyt – ja voi, sumu oli niin alhaalla, ettei nähnyt kättään pitemmälle. Ja sellaisia nuo seudut ovat; silloin on parasta istua alas, jos ei tiedä, missä on; sillä siellä todella menee henki, näettekö? Ja te etsitte jonkin paikan ja ”teette itsellenne pesän” ja haette jotain, mitä syödä, ja odotatte päivän – pari kunnes myrsky on ohi. Ja sitten lähdette liikkeelle ja katselette, missä olette.

Siis, minä en voinut tehdä itselleni pesää ; Meda oli metsän keskellä, eikä ollut ikinä ennen ollut metsässä, pienellä laavulla, jossa ei ollut edes ovia, vain, siis, se oli sellainen pikku laavu, vain. Siis, ja siinä sitä oltiin sellaisessa jamassa – ja voi tavaton; minä… lähdin… lähdin ylöspäin ilman mitään; ja minä ajattelin: ”Siis, olen poikennut reitiltä jossain.” Ja minä palasin suoraan siihen paikkaan, jossa olin ampunut sen kauriin. Lähdin uudelleen liikkeelle, ja sanoin: ”Minun on pakko löytää pois täältä. Minun vaimoni ja lapseni kuolevat sinne metsään .” Näettekö?

¹⁰⁰   Ja ilma alkoi kylmetä, ja se sumu oli hälvenemässä ja alkoi pikkuhiljaa sataa vähäsen lunta; näettekö? Ja minä lähdin taas nousemaan ja tuli taas siihen kauriin luo. Tein sen kolme kertaa. No, minä tiesin silloin… Sanoin: ”Siis, olen menossa… jossain minä olen…”

Siis, intiaanit nimittävät sitä kuolemanmarssiksi. Olet tasaisella paikalla ja kuljet kehää, ympäri ja ympäri; näettekö? Siis, kompassin kanssa sitä ei tee, ymmärrättehän? Mutta, sinä kävelet kehää; intiaanit sanovat, että sinä olet kuolemanmarssilla; näettekö?  – koska sinä alat silloin hätääntyä. Siinä vaiheessa ihmiset menettävät malttinsa ja alkavat juosta ja huutaa ja kaikkea niin, että lopulta he tipahtavat kalliolta ja jotakin sellaista, ja saavat surmansa, tai sitten tappavat itsensä.

¹⁰¹   Ja silloin minä muistan sanoneeni: ”No, minä rupean kulkemaan aivan suoraan… Ja aloin vähän hourailla ja minä ajattelin: ”Istu alas. No mutta, vanha hölmö; minä tiedän, että sinä et ole eksyksissä; sinä et voi eksyä.” Näettekö, ja minä jatkoin sen sanomista. No, sitten, se ei pitänyt paikkaansa. Kun jokin ei vain pidä paikkaansa, sinä et voi bluffata sitä, siis. Ihan kuin…

Ja sitten minä sanoin: ”Siis, minähän en ole eksynyt. Tiedän täsmälleen, missä olen. Takuulla. Minä tulin aivan tätä reittiä, se on varmasti niin.” Jatkoin kulkua jutellen itselleni noin vain, siis, ja hikoilin niin paljon kuin vain voi. Siis, jos olisin ollut yksin, olisin vain mennyt johonkin ja vetäytynyt johonkin pieneen paikkaan ja odottanut, että myrsky menee ohi. Ehkä päivä – pari, mutta minä olisin kyllä pärjännyt. Ottanut palasen kauriistani ja antanut mennä; näettekö? Mutta en voinut tehdä niin, kun vaimoni oli siellä metsän keskellä – he olivat metsässä. No, hehän kuolisivat sinä yönä. He eivät tiedä, miten huolehtia itsestään metsässä; näettekö?

¹⁰²   Niinpä, ajattelin… Kuljin siinä ja kuulin jonkin sanovan: ”Minä olen Herra, varma apu hädässä.” Jatkoin vain kävelyä; ajattelin: ”Siis, minä alan hourailla; näetkö, minä luulen kuulevani omiani.” Se tapahtui silloin, kun olimme juuri menneet naimisiin, 20 vuotta sitten. Minä vain jatkoin kulkua ilman mitään. Ääni sanoi: ”Minä olen Herra, varma apu hädässä.” Ja niin se sanottiin kolme tai neljä kertaa.

Ja hetken päästä, minä pysähdyin ja ajattelin, että ”Joko minä olen tolaltani, tai sitten kaikkivaltias Jumala on minulle armollinen.” Minä polvistuin ja asetin pyssyni maahan, ja sanoin: ”Jumala, minä tunnustan: olen eksynyt.” Siis, minä sanoin: ”Minä olen eksynyt; ja sitten sinä… en ikinä… minä en ikinä pääse täältä pois ilman… ja minä ajattelin olevani liian pätevä metsämies eksyäkseni ikinä, mutta, minä pyörrän puheeni täysin, ei ole…” Olin aivan kiihdyksissä, ymmärrättekö? ”Siis, minulla ei ole mitään mahdollisuutta löytää täältä pois; enkä ansaitse elää, Sir, mutta, minun vaimoni ja lapseni ovat. Siis, auta minua pääsemään heidän luoksensa niin, etteivät he kuole sinne metsän keskelle. Minä en ansaitse elää, mutta he ansaitsevat”, minä sanoin. Minä myös sanoin: ”Jos autat minua, minä olisin niin kiitollinen siitä sinulle. Nousin ylös; sanoin: ”Nyt, minä käännän kasvoni aivan tähän suuntaan, ja tiedän, että olen menossa suoraan sinne, mihin minä jätin Medan ja muut.” Mutta…?… minä olisin menossa kuolemanmarssia kohti Kanadaa – näettekö? Olisin menossa suoraan Kanadaan.

¹⁰³   Ja minä lähdin siitä saman tien, minä tunsin jonkin osuvan käteeni [veli Branham napauttaa jotakin kädellään.] Ajattelin: ”Kuka se oli?” Ja katselin ympärilleni, ja katsoin silloin taakseni ja samassa sumu hälveni niin, että näin Hurricanevuoren laen; ja Meda ja lapsi olivat leiriytyneinä aivan Hurricanevuoren alapuolelle.

No, silloin minä vain seisahduin siihen ja vain itkin kuin lapsi ja ylistin Jumalaa, siis, hänen avustaan. Ja sitten, minun piti lähteä siihen suuntaan, ja tuli pimeää ja kauriita ja jotakin juttuja hyppeli edestäni, mutta minulla en ollut… Kun oli tullut pimeä; minä tiesin sen metsänvartijan, kun siellä oli sen vartijan mökki siellä, missä se laavukin oli, mutta se oli lukittu. Ja sitten, se oli 25:n mailin päässä lähimmästä talosta; näettekö? Ja sitten, siellä vuorella, siellä vartijan mökillä, ja siitä ylöspäin kohti pilaria, kohti korkeaa huippua… Siis, minä tiesin, että se huippu oli jossain, mutta noita vuoria oli monia, monia, monia maileja joka puolella, siis; 30, 40 mailia sen vuoren ympärillä. Ja niinpä minä ajattelin: ”Jos minä vain osuisin siihen lankaan, joka tulee sieltä. ” Me virittelimme, hän ja minä, sen langan sinne, että voi soittaa puhelimella, nähkääs. Naulasimme puihin ja se tulee alas hänen asemalleen. Ja sieltä huipulta voidaan välittää viesti alas, sinne asemalle.

¹⁰⁴   Hän oli tulossa jonkin päivän päästä sinne karhumetsälle minun kanssani. Ja tuli yö; enkä minä siis nähnyt mitään; ja oli joka tapauksessa hämärää – tuli pimeä noin 30 – 40 minuutissa, ja kello oli noin 2 tai 3 iltapäivällä, mutta minä pidin kättäni tällä tavalla ylhäällä ja kävelin; ja sain juuri sen… pidin kivääriäni tässä kädessä ja kävelin, siis, ja minä tiesin, että se lanka oli jossain tällä korkeudella, kun me naulasimme sen puihin kiinni koko matkalta.

Ja minä ajattelin: ”Jospa minä osuisin siihen lankaan.” Ja minä osuin oksaan siis; ja ajattelin: ”Ei, tämähän on oksa.” Ymmärrättekö? Ja yritin uudelleen, ja sitten, kun vaihdoin… Ja käsivarteeni alkoi koskea; minä olin pitänyt sitä koholla niin kauan. Vaihdoin ja panin aseeni tähän ja astuin taaksepäin muutaman askeleen, siis,  varmistaakseni, etten astuisi sen ohi, näettekö? Sillä… ja niin edelleen.

¹⁰⁵   Ja, veljet, pitkin… siis, oli tullut sysipimeä, siis, ja minä olin kävellyt puolisen tuntia siinä pimeydessä, ja minun käteni osui siihen lankaan; minä tunsin sen. Siis, minä painoin pääni ja yksinkertaisesti aloin itkeä, siis; ja ajattelin: ”Herra, aivan tämän langan toisessa päässä minun vaimoni ja kaikki odottaa.” Näettekö? – ajattelin: ”Niin se on.” Ja minä vain seisoin siinä ja pidin pääni alhaalla ja kiitin häntä, ja ajattelin: ”Kyllä, Herra, minä osuin sinun käteesi; siinä langassa on sähkövirta; ja sen langan, jota minä pidän sydämelläni, päässä, on kaikki, mikä on minulle rakasta – näettekö? kaikki minun rakkaani, minun Herrani, minun Pelastajani; kaikki, mikä on minulle rakasta, lepää tämän langan päässä.” Siis, minä en anna käteni livetä siltä langalta. Ja minä seurasin sitä lankaa aina vuorelle asti.

Silti, siellä oli pieni, puoleksi sortunut polku, jota me tulimme ylös, siis; mutta, minä en luottanut siihen; minä pidin kiinni langasta. Kun törmäsin puuhun, minä kiersin sen aivan sen kuorta hipoen, ja tartuin taas lankaan ja jatkoin seuraavalle puulle, ja taas otin siitä kiinni ja niin edelleen. Ja se oli noin kolmen mailin päässä vuorta, ja minä pääsin sitten sinne, ja Meda oli lähes hysterian partaalla, nähkääs, aivan sekaisin, mutta siinä sitä oltiin; näettekö? Mikään ei tunnu samalta kuin eksyminen. Mitäpä metsään eksymisestä, mutta mitä onkaan eksyminen Jumalan luota? Silloin asiat ovat hullusti.

¹⁰⁶   No, entä Meda? No niin, kulta, veli Welchin pitää mennä töihin, ja Banksilla ja muilla on aikainen lähtö, ja kaikki nämä muut veljet haluaisivat lähteä töihin; ja sisartemme on saatava lapset pestyä ja… Kiitos, kiitos.

Jos te nautitte tästä puoleksikin niin kuin minä, jutellessani teidän kanssanne… se oli hienoa; kyllä vain!

Veli Welch myös, kiitos näistä hienoista hetkistä tänä iltapäivänä, joita meillä on ollut tuolla ulkona – kun kuljetit minua tuolla luonnossa – tuolla alligaattorisoilla. Sisaret, kaikki te, minä kiitän tietysti teitä siitä hienosta päivällisestä; voi tavaton!

Onko teillä pikkutyttönne mukana siellä? Hänellä on ihanimmat hiukset; minä huomasin, että hän oli palmikoinut ne – tosi kellertävät, kullanväriset hiukset; todella sievää. Minä haluaisin myös kommentoida myös sinun tukkaasi, sisar, tiedän, että nyt ne ovat paremmat. Sinullahan oli ennen lyhyt tukka, eikö ollutkin? Nyt melkein olkapäille asti, vähän leikatut, tai jotain sinne… vai oliko? Kyllä. Minä… se näyttää nyt todella kauniilta, näettekö?

¹⁰⁷   Olin huomaavinani nämä – kaikki nämä naiset täällä, pitkine hiuksineen ja kaikkea; se näyttää ihan, se…

Voi, he voisivat olla yhtä kauniita toisella kuin toisellakin tavalla, siis, olivatpa hiukset pitkät tai lyhyet, mutta se näyttää niin – siis; te varmaan ymmärrätte, mitä minä tarkoitan. Te todella… ehkä se on vain minusta, mutta…

Tuolla on tuo pieni tyttönen; häntä vähän ujostuttaa, eikö niin?

¹⁰⁸   Voinko kantaa vähän häntä, kultaseni? Missä hän on? Oi… ei. Nuo vähän komentavat minua; kuulitteko te? Hän sanoi, että meidän pitää odottaa, että Becky tulee, mutta hän sanoi, ettei se tarkoita sitä, että minun pitäisi mennä tuonne takaisin ja alkaa saarnata.

Eikö sillä pikkutytöllä olekin ihana tukka, kultaseni? Hänellä myös roikkuu siinä poninhännässä pompula, niin kuin pikku mansikka; vaalea ja…

Ei, nyt minä menen ulos ottamaan selvää, onko tuo vanha – saanko sen vanhan Cadillacin käyntiin, jos vain voin, veli Welch. Ja minä… suokaa minulle anteeksi, jos minä hetkeksi menen katsomaan, jos saan… joskus se yskii vähän ja haukkuu, siis, ja… mitä Bernie…?