62-0422 MORSIUSPUUN ASETTAMINEN ENNALLEEN
(Restoration Of The Bride Tree)
Jeffersonville, Indiana, USA, 22.4.1962

¹          Kiitos veli Orman. Jumala siunatkoon sinua.

Hyvää huomenta, ystävät, ja on etuoikeus olla täällä tabernaakkelissa taas tänä hienona pääsiäisaamuna palvoen meidän Herramme ja Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen, suurta ylösnousemusta.

²          Haluaisin sanoa, että kaikista kuulemistani pastorimme saarnaamista sanomista, hänen parhaansa oli tänä aamuna. Menin kotiin ja sanoin vaimolleni: “Kultaseni, tämä on aamu, jolloin jäit ilman, kun et noussut ylös aikaisin.” Se oli paras, mitä koskaan olen elämässäni kuullut, koskien ylösnousemusta. En ole koskaan kuullut mitään parem­paa ylösnousemuksesta kuin se, mitä pastorimme antoi meille tänä aamuna. Niin ällis­tyttävä sanoma, ja kaikki aivan naulan kantaan. Se osoittaa, mitä tapahtuu, kun voitelu saa otteen miehestä. Se tekee jotakin silloin. Ja niinpä me olemme iloiset siitä, että Juma­la on antanut meille tämän hienon pastorin. Ja nyt, haluan kiittää jokaista teitä.

³          Me olemme olleet täällä nyt melkoisen ajan, eri kertoina, edes takaisin, mutta nyt minä lähden kentille, kuten tiedätte. Tällä viikolla minä lähden Cree intiaanien luo Brittiläiseen Columbiaan, ja sitten sieltä Fort St. Johniin, ja sitten tänä kesänä, jos Herra suo, kaikkialle Länsirannikolla, ylös itään, ja sitten Länsirannikolle, ja ylös Alaskaan – Anchorageen, Alaskaan ja sitä kautta. Ja sitten, ehkä sieltä lähetän joitakin tunnusteluja Afrikkaan ja muual­le maailmaan tulossa olevaa talvea varten. Niinpä tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin pääsen jälleen takaisin tänne tabernaakkeliin; kestää ainakin elokuuhun, tai johonkin aikaan tänä syksynä, ennen kuin voin tulla takaisin uudestaan.

⁴          Ja haluan kiittää teitä kaikkia hienosta yhteistyöstänne, kaikesta mitä olette teh­neet. Ja olemme pahoillamme, ettei meillä koskaan tunnu olevan tilaa ihmisille näinä aamuina täällä. Meillä on rakennusohjelma meneillään, kuten tiedätte, rakentaaksemme suuremman kirkon näitä kokouksia varten. Ja se tullaan luultavasti aloittamaan. Nyt…

⁵          Ja nyt, me myös tahdomme kiittää jokaista teitä lahjoistanne, syntymäpäiväkorteista, pääsiäiskorteista, lahjoista, joita te olette antaneet Billylle minua varten, veli Wood ja monet heistä. Minä arvostan niitä kaikkia.

⁶          Ja kaikki tulevat ja sanovat… Te ette tiedä, minkälainen rasitus on, kun joku tulee ja sanoo: “Me haluamme tavata veli Branhamin”, “Me haluamme tavata isääsi”, ja niin edel­leen. Ja hänen täytyy sanoa: “Lista on täynnä.” Te ette tiedä, kuinka se saattaa teidät hämillenne, kun te voidaan ottaa vain niin ja niin monta, ja se on kaikki, mitä voidaan tehdä.

⁷          Toivoisin olevan niin, että voisin istua pitkäksi aikaa alas jokaisen kanssa. Toivon voivani tehdä niin joskus; mutta se ei voi olla tämän maan päällä, koska ihmisiä tulee tänne kaikkialta maailmasta, ympäri maailman. Tällä viikolla täällä on ollut useista maista ihmisiä, jotka ovat olleet haastatteluissa, ja joiden puolesta on rukoil­tu; heitä on tällä viikolla ollut kansoista ympäri maailman.

⁸          Ja jos olisi kyseessä vain meidän pieni paikallinen seurakuntamme täällä Jeffersonvillessä, voisin ilolla käyttää kaksi tai kolme tuntia kunkin kanssa saadaksemme kaikki rikka­ruohot nypityksi ja tuoduksi esiin. Mutta katsokaahan, Sillä aikaa kun on ehkä, sano­kaamme viisi soittoa, tai ehkä kaksi paikallista soittoa, siellä on niitä sata tai kaksisataa kaikkialta ympäri maailman, samaan aikaan kuin nämä kaksi tulevat. Niinpä niitä on kirjaimellisesti tuhansia, joihin en voi edes koskea. Näettekö? Ihmiset… Ja kutsuja tulla sinne ja tänne ympäri maailman, he lähettävät lentolip­puja ja kaikkea muuta, jotta menisimme rukoilemaan sairaiden puolesta; mutta te ette voi tehdä sitä.

⁹          Niinpä ihmiset ovat pettyneitä; myös minä olisin sitä. Mutta minä vain voin tänä pääsiäisaamuna tehdä tunnustukseni ja sanoa, etten tiedä, mitä tehdä sen kanssa. Niitä on yksinkertaisesti liian monia, tiedättehän, tuhansia ja tuhansia ihmisiä ympäri maa­ilman. Olen ollut seitsemännellä maailmanympärysmatkalla, kuten tiedätte, ja olen ollut henkilökohtaisessa kosketuksessa enemmän kuin kymmenen miljoonan ihmisen kanssa ympäri maa­ilman.

¹⁰     Niinpä te voitte kuvitella, minkälainen rasitus se on. Ja monta kertaa meillä on rasituksia ja pieniä pettymyksiä, ja tiedän, että teillä myös on niitä. Mutta ajatelkaa niitä, joita minulla on, niitä pettymyksiä, joita minulla on, kun sairaat äidit puhelimessa sanovat: “Oi, Jumala… Odota vähän, veli Branham. Herra Jeesus, minä rukoilen, että Sinä lähettäisit hänet. Ja sitten kun te suljette puhe­limen, on tässä toinen, ja tässä, ja tässä, ympäri maailman kaikkialta. Te tiedätte, millaista se on. Eikä ole helppoa, kun puhelimen toisessa päässä joku on sairaan lap­sen kanssa, tai sairaan aviomiehen kanssa, tai kuolevan vaimon kanssa, ja rukoilee tei­tä tulemaan. No niin, te voitte kuvitella sitä.

¹¹     Ei ihme, että olen neuroottinen. Siinä on tarpeeksi tekemään teidät neuroottiseksi. Mutta olen tehnyt tämän yhden asia: sen sijaan, että olisin saanut kompleksin, olen yrittänyt pysyä vakaana pitämällä katseeni Golgatassa ja liikkumalle eteenpäin, aivan miten vain Hän haluaa minun tekevän. Ja monet virheistäni… Rukoilen, että Jumala antaisi minulle anteeksi ne asiat, kun minun ehkä olisi pitänyt mennä johonkin paikkaan, enkä ole mennyt. Minä olen vain inhi­millinen olento ja altis erehdyksille.

¹²     Eräs hyvin mukava pikkuasia kerrottiin minulle täällä takapihalla, kun olin menossa ulos auringonnousu-kokouksesta.

¹³     Minulla on eräs kallis vanha ystävä Chicagosta, ja hän on mahdollisesti täällä jossakin. Hänen nimensä on Ed Stewart. Arvelisin että hän noin seitsemänkymmenenviiden tai enemmänkin. Ja hän tapasi minut siellä ulkona. Ja hän säästää kymmenysrahansa kolikkoina, ja hän antoi minulle niitä koko paketin sillä tavalla… ja, oi, en tiedä… Tietenkin ne menevät ulkolähetystyöhön.

¹⁴     Ja hänen ja minun hyvä ystäväni, veli Skaggs, Leonard Skaggs, Lowellista, Indianasta, seisoi siellä, enkä minä koskaan aikaisemmin ollut tiennyt, että hän oli vapaamuurari. Hänellä oli vapaamuurarien nappi rinnassansa, ja me puhuimme vapaamuurarien ritarikunnasta.

¹⁵     Ja sitten vanha veli Stewart sanoi minulle: “Minä pidän sinusta, veli Branham, ja haluai­sin tavata sinua, mutta”, suokaa anteeksi tämä ilmaus, hän sanoi, “sinun luoksesi on vaikeampi päästä kuin turkkilaiseen haaremiin!”

¹⁶     Joku sanoi minulle äskettäin, hän sanoi: “Olen iloinen, ettei Herran luo ole niin vai­keata päästä.” Hän sanoi… No niin, en tarkoita olla sillä tavalla; minä rakastan ihmisiä. Mutta minä vain ku­vittelen…

¹⁷     Menin kotiin ja kerroin sen vaimolleni, ja me istuimme pöydässä ja nau­roimme, tehän tiedätte, kuinka vaikeata se olisi päästä turkkilaiseen haaremiin.

¹⁸     Niinpä toivon, ettei se olisi aivan niin vaikeata, veli Stewart, jos sinä vielä olet tääl­lä. Mutta minä todella ajattelin, että siinä on senkaltaista huumorintajua, joka joten­kin saa meidät kaikki myhäilemään.

¹⁹     Niinpä toivoisin voivani tavata jokaisen. Ja minä rakastan jokaista, se on totta; olivat he sitten ystäviä tai vihollisia, sillä ei ole merkitystä.

²⁰     Ja nyt minä todella haluan teidän rukoilevan puolestani tämän tulossa olevan kokouk­sen vuoksi. Olen menossa sinne intiaanien keskuuteen. Ja tehän tiedätte, kun te olet­te Roomassa, teidän täytyy olla roomalainen; ja kun te olette intiaanien kanssa, teidän täytyy elää kuin intiaanit.

²¹     Minun lähetyssaarnaaja ystäväni, joka on metsästyskumppanini, ollessani metsästämässä siellä Alaskan valtatiellä… Oikein hieno nuori mies ja hänen vaimonsa, lähtöisin mukavasta kodista. Hänen käsivartensa olivat täynnä puremanjälkiä ja samoin hänen korviensa taustat, ja minä ihmettelin, mikä hänellä oli vikana; olisiko hänellä jonkinlainen ihot­tuma? Mutta se johtui kirpuista ja muista syöpäläisistä, siitä miten hänen täytyi elää siellä. Ja niinpä teidän täytyy elää aivan ihmisten kanssa voittaaksenne heidät Kristukselle. He ovat Kristuksen perintöosa; he ovat ihmisiä, joiden puolesta Hän kuo­li, ja jonkun täytyy mennä heidän luokseen.

²²     Ja tuo päällikkö oli siellä yhdessä viimeaikaisista pohjoisen kokouksissani, ja Py­hä Henki tuossa kokouksessa, ulkona leirialueella, uskon, että se oli turistien alueel­la, kutsui häntä nimeltä, ja sanottiin kuka hän oli, ja mitä hän oli tehnyt, ja… Oi, se selvitti sen hänen kohdallansa. Hän tiesi, ettei inhimillinen olento voinut tehdä si­tä; sen täytyi tulla Kaikkivaltiaalta.

²³     Niinpä tuo päällikkö on sytyttänyt siellä tulia ylös ja alas tuota rannikkoa. Ja meidät tullaan viemään kokouksiin pienessä purjeveneessä mennäksemme paikkoihin, joi­hin muuten emme voi päästä. Ja ylös ja alas tuota rannikkoa, ja muiden luo, noiden laiminlyötyjen Cree intiaanien luo. Monet veljistä, joilla on suuria kokouksia, ei­vät ole voineet mennä heidän luokseen. Nyt, nuo intiaanit.

²⁴     Siellä ei tule olemaan penniäkään rahaa, kuten te tiedätte, minä en koskaan kerää uhria kokouksissani enkä minä ota rahaa, mutta seurakunta täällä kus­tantaa tuon kokouksen noille intiaaneille. Joitakin teidän kymmenysrahoistanne ja uh­reistanne tullaan käyttämään sen maksamiseen, viemään tämä pelastuksen ja vapautuksen Sanoma noille köyhille, lukutaidottomille intiaaneille.

²⁵     Loppujen lopuksi, he ovat amerikkalaisia, tiedättehän. Me olemme ulkomaalaisia; me tulimme ja otimme sen heiltä. Ja me haluamme… Minä en voi antaa heille takaisin heidän maataan, mutta minä voin antaa heille toivon Kristuksessa, joka on tuova meidät yhteen veljeydessä jonakin päi­vänä maassa, jossa ei ole mitään taisteluja, eikä maan anastamista toiselta. Se on ole­va maa, jossa on tilaa kaikille. Ja minä tulen olemaan kiitollinen, kun tuo aika tulee, jos kaikki minun rakkaani ovat pelastuneita ja valmiita tuohon aikaan.

²⁶     No niin, minulla on ystäviä, näen heitä istumassa täällä puhuessani. Huomaan sisaren, en voi nyt muistaa hänen nimeään, se oli aikaisemmin Lee. Onko se oikein? Oletko sinä rouva Lee? Ovatko tyttäresi täällä, ne jotka parantuivat? Se on oikein hienoa. Mikä sen nimi olikaan, sisar… Joku katolinen laitos… Lady of Peace, sehän se oli. Minä aina sekoitan nuo katoliset nimet. Ja hän oli siellä hermoromahduksen vuoksi, ja kallis Herra Jeesus, istuessani siellä vuoteen jalkopäässä, ja hänen isänsä ja äitinsä seistessä vieressä, Herra Jeesus ilmoitti sen olevan lopussa. Siellä hän nyt on; se on kaikki ohitse. Ja tietenkin me tiedämme, että sisar on siitä hyvin kiitollinen tänä aamuna.

²⁷     Ja katsoessani yleisöä, näen siellä ihmisiä, jotka hiljattain olivat kuolemassa syö­pään. He ryömivät tänne pyörätuoleissa, kainalosauvoilla, ja täällä he nyt ovat nor­maalisti terveinä tänä aamuna. Niin on ympäri maailman. Enkä se ole minä, vaan Hän, meidän Herramme, joka on noussut kuolleista; Hän elää aina ja ikuisesti. Olkoon Herramme aina ylistetty ja siunattu, on minun vilpitön rukoukseni.

²⁸     Tahdotte­ko rukoilla puolestani, [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Te kaikki rukoilkaa puolestani. Minä panen luottamukseni siihen. Ja kun menen sinne kentälle… Katsokaahan, täällä kotona se ei ole niin ko­vin pahaa, mutta mennessänne sinne, te todella tulette taistelurintamaan! Tämä on vain harjoitusta.

²⁹     Kuulin eilen, seurakunnallamme on uusi farmariauto minua varten matkustellakseni, Ja tuo toinen onkin loppuun kulunut. Ja niinpä käänsin radion päälle ja kuuntelin uutis­lähetystä. Olimme tulossa eilen illalla sieltä paikasta, jonne Joosef ja minä olimme menneet rukoilemaan, ja ollessamme tulossa alas Green’s Milliltä, minä käänsin radion päälle. Se oli uutislähetys, ja siinä kerrottiin, kuinka sen järjestäjä oli seuraamassa erään nuoren miehen sotilasharjoitusta; kuinka hän seisoi siellä taskut täynnä hiekkaa ja kaikkea muuta; missä hänen täytyi pitää päänsä matalalla, kun todelliset konekivää­rin luodit kulkivat hänen päänsä yläpuolelta, hänen ryömiessään piikkilankaesteiden lävitse saadessaan koulutustaan. No niin, sitä me olemme tekemässä täällä.

³⁰     Mutta taistelurintamassa se on aivan erilaista. Näettekö? Tuo konekivääri on asennettu ampumaan määrätylle korkeudelle. Mutta taistelussa voi luotisuihku nousta ylös ja alas. Näettekö? Niinpä siellä on hieman erilaista, kuin mitä meillä on…

³¹     Tämä täällä on harjoitusta, mutta siellä ulkona ollaan taistelurintamalla. Me tulemme nyt kohtaamaan vihollista kasvoista kasvoihin. Meillä oli tapana laulaa erästä pientä laulua täällä Taistelu on meneillään. Muistaako joku vielä tuota laulua?

Taistelu on meneillään, oi kristityt Sotilaat;
Kasvoista kasvoihin lujassa rintamassa;
Haarniskat hohtaen, värit liehuen,
Oikea ja väärä taistelevat tänään! (Niin se on. Näettehän?)

Taistelu on meneillään, mutta älkää uupuko;
Olkaa väkevät, ja Hänen voimassaan pysykää lujina;
Jos Jumala on puolellamme, Hänen lippunsa yllämme,
Me tulemme laulamaan voittajien laulun lopuksi!

³²     Sillä tavalla se on. No niin, oli monia asioita, joita minun piti sanoa tänä aamuna, mutta jätin ne pois, koska ihmiset seisovat, ja on niin täyttä. Ja heillä on pienet kovaääniset ulkopuo­lella ja pieni radiolähetys, luulisin, niin että he voivat kuulla se autoissa. Tällä radiolähetysjärjestelmällä me ulotumme niin ja niin monen metrin päähän tabernaakkelista. Ja niinpä me yritämme… Me arvostamme jokaisen vierailua täällä kanssamme tänä aamuna.

³³     Nyt, ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, sanokaamme… Nyt välittömästi tämän jälkeen uskon, että meillä on kastekokous? Mutta sitä ennen on rukousjono; me tulemme ru­koilemaan sairaiden puolesta tänä aamuna. Minun mielestäni Jumalan tuleminen näyttämöl­le on todiste siitä, mistä me olemme puhumassa, Hänen ylösnousemuksestaan. Onko Hän elossa vai eikö Hän ole elossa? Onko tämä vain mielikuvitustarina vai onko se Totuus? Jos Hän on elossa, on Hän antanut lupauksen: “Minä tulen olemaan kanssanne aina maail­man loppuun asti.” No niin, jos Hän tulee keskuuteemme täällä ja todistaa olevansa täällä, silloin sitä ei enää tarvitse arvailla. Näettehän?

³⁴     Muistakaa, kaikilla maailman uskonnoilla; heil­lä on heidän pyhät päivänsä ja lomapäivänsä, ja niin edelleen, mutta yksikään niistä ei voi todistaa, että heidän perustajansa…. Hän on kuollut, ja siinä kaikki; mutta mei­dän kristillisen uskontomme Perustaja kuoli ja nousi ylös jälleen.

³⁵     Meksikossa äskettäin lehdistö haastatteli minua erään pienen lapsen ylösnousemuksesta, joka oli kuollut tuona aamuna kello yhdeksän, ja kello kymmentä vaille yksitoista tuona iltana, kello oli puoli yksitoista tai tasan yksitoista, herätettiin ylös kuolleista, siellä äitinsä käsivarsilla puhujanlavalla kymmenientuhansien ihmisten edessä. Kolmekymmentätuhatta tuli Kristukselle tuona ilta­na, niinpä te voitte kuvitella, millaista siellä oli.

³⁶     Ja tuo pienokainen, minä näin siellä edessäni näyn; ja se kertoi, mikä tuon pienen po­jan nimi oli, ja kaikkea muuta. Sen äiti oli siellä kaukana taustalla. Hän ei ollut saa­nut rukouskorttia eikä voinut päästä rukousjonoon, mutta hänen ei tarvinnut tulla jo­non kautta. Niinpä kun hän toi tuon pienen vauvan, satoi kaatamalla…

³⁷     Me ajattelemme sitä, kuinka me joudumme seisomaan, mutta ajatelkaa heitä. He olivat tulleet sinne kello yhdeksän aamulla kokousta varten, joka alkoi kello yhdeksän tuona iltana, seisten siellä kuumassa auringossa ollen varjona toisilleen. Seisoen eivät istuen. Ja sillä tavalla he tekevät Afrikassa, ja eri paikoissa, Intiassa, missä puoli miljoo­naa kokoontuu yhdellä kertaa.

³⁸     No niin, tämä pieni nainen ei ollut kyennyt saamaan rukouskorttia, ja noin kolmesataa järjestysmiestä oli pidättelemässä häntä, eikä hän voinut päästä rukousjonoon, ja hän seisoi siellä rukoillen tuon pienen vauvan puolesta, pieni katolilainen nainen. Ja Pyhä Henki kutsui ja sanoi: “Sanokaa hänelle, että tuo sen tänne.”

³⁹     Ja tuo pieni vauva, kiedottuna märkään peitteeseen, hän oli seissyt siellä tuosta aamusta alkaen, lääkäri oli julistanut sen kuolleeksi, meillä on siitä tuon lääkärin lausunto, kello yhdeksältä tuona aamuna, ja nyt oli jo lähes keskiyö. Ja minä vain sen mukaan, mitä näky sanoi, menin ja laskin käteni tuon pienen lapsen päälle. Ja siinä se oli, elossa. Tuo lääkäri antoi todistuksen.

⁴⁰     Ja lehdistö haastatteli minua sen johdosta. Minulla ei ole mitään kenenkään uskoa vastaan, niin kauan kuin se on Raamatun mukaista, se on hyvä. Mutta tuo mies, joka haastatteli minua, oli katolilainen ja sanoi minulle: “Uskotko sinä, että meidän pyhämme voivat tehdä sen?”

⁴¹     Minä sanoin: “Jos he ovat elossa.” Tietenkin tiesin katolisen kirkon uskovan, että teidän täytyy olla kuollut ollaksenne pyhä. Niinpä minä sitten sanoin: “Jos he elä­vät, kyllä.”

Ja hän sanoi: “Oi, hän ei voi olla pyhä ennen kuin hän on kuollut.”

⁴²     Minä sanoin: “Oliko Paavali pyhä ennen kuolemaansa tai jälkeen kuolemansa? Kenelle hän kirjoitti, kuolleille ihmisillekö, kun hän sanoi: ‘Pyhille, jotka ovat Efesossa…’, ja ‘Pyhille, jotka olivat siellä-ja-siellä’? Hän ei olisi kirjoittanut kuolleille ihmi­sille, senhän sinä tiedät.”

⁴³     Niinpä hän sitten sanoi: “No niin, sinä yrität arvostella omaa tapaustasi Raamatul­la. Me olemme kirkko.”

Minä sanoin: “Hyvä on, hyvä herra, selvä on.” Ja minä…

Hän sanoi: “Me olemme kirkko.”

⁴⁴     Minä sanoin: “Silloin antakaa meidän nähdä kirkon tekevän sen.” No niin, ainoastaan Kristus voi tehdä sen; te tiedätte sen.

Hän kysyi: “Mikä on sinun mielipiteesi katolisesta kirkosta?”

Minä sanoin: “Toivoin, ettet olisi kysynyt minulta sitä.” Näettekö?

Ja hän sanoi: “Hyvä on, haluaisin kuulla sen.”

Minä sanoin: “Se on korkein muoto spiritismiä, mitä on olemassa.”

Ja hän sanoi: “Spiritismiä!”

Minä sanoin: “Kyllä, hyvä herra.”

Hän sanoi: “Mistä sinä niin päättelet?”

⁴⁵     Minä sanoin: “Mikä tahansa, joka on välittäjänä kuolleiden kanssa, pyhien yhteys, ymmärrätkö.”

Ja hän sanoi: “Mutta te rukoilette Kristusta, ja Hän kuoli.”

Minä sanoin: “Mutta Hän nousi ylös jälleen.” Hän nousi ylös jälleen.

⁴⁶     Niinpä on hyvä asia, että me tiedämme: Hän nousi ylös jälleen. Emmekö me olekin siitä kii­tollisia? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

⁴⁷     Kumartakaamme päämme ja kiittäkäämme Häntä, koska Hän nousi ylös haudasta meidän vanhurskauttamiseksemme.

⁴⁸     Taivaallinen Isä, me olemme kiitolliset tänä aamuna Jeesuksesta. Ja tänään on Hänen suuren ylösnousemuksensa muistopäivä, kun Hän tuona aamuna nousi ylös kuolleista saa­vuttaen voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta. Kun Hän oli maan päällä, Hän osoit­ti, että Hän oli saavuttanut voiton yli sairauksien, tautien ja kaiken kaltaisten perkeleen voimien. Sitten odotti kuolema Hänen edessään, tuo suuri ja viimeinen vihollinen; ja pääsiäisaamuna Hän todisti olevansa Jumala. Hän nousi ylös kuolleista; ei edes tuo viimeinen vihollinen voinut pidätellä Häntä. Hauta päästi Hänet vapaaksi; helvetin täytyi päästää Hänet tulemaan esiin; Taivas vastaanotti Hänet.

⁴⁹     Oi Jumala, voikoon sydämemme vastaanottaa Hänet tänään Pyhän Hengen voimassa voidak­semme olla Hänen edustajiansa, esimerkkejä Hänen palvelijoistaan täällä maan päällä, tehdessämme matkaa. Suo se.

⁵⁰     Siunaa kaikkia, jotka ovat täällä. Ja Jumala, nämä kalliit ihmiset, jotka seisovat, jotkut heistä ovat olleet ahtautuneina tänne sisälle jo päivänkoitosta, minä rukoilen, taivaallinen Isä, että Sinä vuodattaisit heidän ylleen ylenpalttisen runsaasti, yli kaiken sen, mitä me voimme tehdä tai ajatella, ja antaisit heille tänään sen, mitä he sydämiensä syvyydessä kaipaavat. Sitä, mitä varten jokainen on tullut tänä aamuna. Voikoot he mennä takaisin tyydytettyinä. Sinä sanoit, että Sinä et kääntäisi ketään pois, vaan tulisit täyttämään hänet hyvillä asioilla ja lähettäisit hänet pois iloiten. Suo se, Herra.

⁵¹     Voikoon Sinun kaikkivaltiutesi, voikoon Sinun Pyhä Henkesi ylösnousemuksen voimassa niin toimia itse kunkin meidän kohdalla, kunnes meidän toivomme ei ole rakennettu mille­kään vähemmälle kuin Jeesuksen Verelle vanhurskaudessa. Suo se, Isä.

Siunaa nyt ne sanat, jotka me luemme.

⁵²     Me kiitämme Sinua tuosta sanomasta tänä aamuna tullessamme aikaisin kirkkoon. Ja nähdä Sinun ottavan veljemme, ja nähdä sellainen muutos hänessä, muutamassa hetkessä, ja antavan sanoman tälle kuolevalle sukupolvelle, josta me nyt olemme osa. Kuinka me kiitämmekään Sinua siitä, Herra. Oi Jumala, meidän sydämemme värähtää ilosta, kun me ajattelemme noita asioita. Pidä hänet nyt voideltuna, Herra, niiden päivien ajan, jotka ovat hänen edessään, Herra.

⁵³     Ja siunaa tätä pientä seurakuntaa. Ja auta minua, Herra, kun menen viemään Sanomaa muille ihmisille. Ja voikaamme me yhdessä, kuin yhtenä henkilönä, yhtenä perheenä pysyä yhdessä ja rukoilla yhdessä ja elää yhdessä pyhässä Pyhän Hengen yksimielisyydessä, kunnes Jeesus vastaanottaa meidät sisälle Kuningaskuntaan. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä ja Hänen kirkkaudekseen. Aamen.

⁵⁴     [Veli Neville sanoo: “Veli Branham, voinko minä hetkeksi keskeyttää sinut?”] Varmasti voit, veli. [“Merkkinä arvonannostamme, ja erään keskuudessamme olevan nuoren miehen tekemänä, me lahjoitamme tämän maalauksen sinulle, veli Branham, rakkautemme ja arvon­antomme ilmaisuna.”] Kiitoksia sinulle, veli Neville, ja tabernaakkelille. [“Tuo nuori mies, joka maalasi tuon kuvan, oli Jerry Steffy.”]

⁵⁵     Veli Jerry Steffy maalasi tuon kuvan. Jumala siunatkoon tuota poikaa. Se on erittäin hieno, Jerry, jos olet täällä tänä aamuna. Toivoisinpa, että minulla olisi varaa lähettää tuo poika kouluun tullakseen taiteilijak­si. Minä uskon, että Jumala on taiteessa. Ettekö tekin usko niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala on musiikissa; Jumala on taiteessa; Jumala on tässä; ja on paha asia, ettei tuollaista kykyä voida kehittää. Mitä enemmän hän tekee, sitä enemmän se tulee kehittymään, ja minä rukoilen, että Jumala tulee siunaamaan sinua, Jerry.

⁵⁶     Ja kiitos sinulle, veli Neville, ja tälle seurakunnalle, tästä hienosta maalauksesta ja sen mukana olevasta runosta. Tulen lukemaan sen hieman myöhemmin. [Veli Neville sanoo: “Tahdotko, että minä luen sen?”] Hyvä on. Veli Neville tulee lukemaan runon. Minulla ei ole mitään aja­tustakaan siitä, mitä se tulee… [Veli Neville lukee runon Kunnia sille, jolle se kuuluu:

Hän ei ole mies pitkä vartaloltaan,
eikä ylväs tavoiltaan;
Hän ei puhalla itselleen mitään pasuunaa
kulkiessaan päivästä päivään.
Ei halua rikkautta tai kuuluisuutta,
mutta kukaan ei hänen paikkaansa voisi täyttää;
Hän on juuri niin kuin me hänet haluamme,
meidän oma rakas veli Bill.
Hän opettaa meille uskollisesti
laimentamattoman Sanan,
Ei ylellinen tavoiltaan, ei rakasta kiitosta,
vain seuraten Herraa.
Hänen puheensa on pehmeä ja ystävällinen;
ei korota hän ääntään,
Paitsi huutaakseen väärää vastaan,
ja silloin hänellä ei ole valinnan varaa.
Koskaan ei saanut paljoa opetusta,
yliopistosta tai koulusta;
Mutta hän tietää, mikä on tärkeätä,
ja varmasti ei ole kenenkään vieteltävissä.
Sillä tieto, joka hänelle on annettu
on Iankaikkista ylhäältä;
Hänellä ei ole mitään uskontunnustusta, paitsi Kristuksemme,
ei muuta lakia kuin Ylin Rakkaus.
Ei ollut mitään suurta kuulutusta
hänen alhaiselle, nöyrälle syntymälleen,
Mutta meille hän on suurin mies,
joka elää maan päällä.
Me pidämme sitä enemmän kuin etuoikeutena
tuntea hänet ystävänä,
Me hellimme kaikkea, minkä puolesta hän seisoo,
ja teemme niin loppuun asti.
Hän sanoo, ettei hän ole mikään saarnaaja;
hän on niin vaatimaton kuin vain voi olla,
Mutta päästäkää hänet saarnatuoliin,
eikä sitä ole vaikeata nähdä.
Hänet oli ennalta määrätty profeetaksi,
kutsukoon ihmiset sitä miksi tahtovat;
Jumala osoitti meille suuren suosion
kun Hän antoi meille veli Billyn.

Allekirjoittanut: Pieni Lauma.]

⁵⁷     Kiitos teille, kiitoksia. Kiitos ajatuksistanne. Kuka sen sepitti? [Veli Neville sanoo: “Uskon, että se oli hänen äitinsä.”]

⁵⁸     Minä en ole noiden asioiden arvoinen, sanoa tuollaista; mutta se on minulle enemmän kuin kaikki raha maailmassa. Vain ajatella, että joku pitää teitä Hänen palveli­janaan, Jumalan palvelijana. Minun rukoukseni on, että aina voisin elää uskollisena sille. Siunatkoon Jumala teitä. Minun ajatukseni tulevat aina olemaan kanssanne, ja minä myös erikoisesti rakastan teitä.

⁵⁹     Nyt… Meillä on niin monia asioita; me voisimme käyttää siihen koko päivän emmekä koskaan pääsisi Sanaan. Te näette niin monia hienoja asioita.

⁶⁰     Minulla on näky Herralta, josta aioin sanoa jotakin, ja sitten joku näki unen Herran tulemuksesta, jonka ajattelin olevan hyvin erikoisen. Ja minä…

⁶¹     Pikku Rebekka, tyttäreni siellä takana… Tein hänestä vähän pilaa jokin aika sitten, hän tuli ulos yksi noista suurikokoisista hatuista päässään. Minä sanoin: “No niin, kul­taseni, se näyttää aivan linnunpesältä”, sanoin, “siinä on kaikenlaisia tikkuja ja muu­ta sellaista.” Minä sanoin: “Mene ja vie se pois.”

⁶²     Ja sitten hän maksoi sen minulle takaisin; muutaman minuutin kuluttua hän tuli takai­sin kantaen valtavan suurta käsilaukkua. Minä sanoin: “Mistä se on tullut?”

⁶³     Hän sanoi: “Isä, minulla on suuret jalat, joten arvelen, että otan suuren käsilaukun, joka sopii yhteen niiden kanssa.” Niinpä… Oi, nämä…

⁶⁴     Mutta hän sanoi nähneensä unta kahdesti, että minä ja hän olimme ajamassa autolla, ja minä kerroin hänelle Herran lähellä olevasta ilmestymisestä. Sama uni toisen kerran. Minä odotan kolmatta; ehkä Herra sitten tulee antamaan minulle sen merkityksen.

⁶⁵     No niin, on niin monia asioita sanottavana, mutta menkäämme nyt suoraan Sanaan.

⁶⁶     Toivon jokaisesta tuntuvan hyvältä. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja jos niin ei ole, rukoilen, että Jumala saisi teistä tuntumaan hyvältä, ennen kuin tämä kokous on ohitse, ja että keskuudessamme ei tu­lisi olemaan yhtään heikkoa henkilöä tänä aamuna, kun tämä kokous on ohitse.

⁶⁷     Meidän täytyy nyt muistaa, että Kristus kuoli jumalattomien puolesta, ja oli kyse meistä; näettehän, oli kyse meistä. Ja Hän kuoli meidän puolestamme, niin että Hän voisi pelastaa meidät.

⁶⁸     Voitteko te nyt kaikki kuulla hyvin? Siellä aivan takana, voitteko te kuulla hyvin siellä takana? Kuuluuko se sinne taakse? Hyvä on.

⁶⁹     Minä haluan nyt lukea jotakin Hänen Sanastansa. Menkäämme ensimmäiseksi Joelin kir­jaan, ja minä haluan lukea ensimmäisen luvun jakeet 1 – 4, ja sitten 2. luvun 25. jakeen, ja 1. Mooseksen kirja 20:7. No niin, minä arvostan…

⁷⁰     Nyt jos te väsytte ja haluatte lähteä ulos, niin tehkää vain niin. Näettehän? Mutta tämä tulee olemaan minun viimeinen sanomani pitkään ai­kaan Seurakunnalle, tälle osalle Seurakuntaa; ja me odotamme parantamiskokousta tänä aamuna. Ja haluan tämän Sanoman, jos Jumala tulee siunaamaan sen, uppoavan syvälle sy­dämiimme, niin että tulemme saamaan tarkoituksen siitä, mitä se merkitsee.

⁷¹     Me olemme täällä nyt ilmaistaksemme, sanoaksemme ne asiat, jotka uskomme, ja todistaaksemme sen Kirjoituksella, että Kirjoitus sanoo niin; ja sitten, ehkä Jumala tulee ja vah­vistaa sen totuudeksi, tekee sen todelliseksi. Aivan niin kuin mikä tahansa…

⁷²     Te sanotte: “Tämä on auringonkukan siemen.” Istutta­kaa se ja nähkää, mitä se on; jos siitä sitten nousee auringonkukka, niin se selvittää sen; se oli auringonkukan siemen. Näettekö? Siinä kaikki.

⁷³     Nyt, jos joku haluaa vaihtaa istuinta aina silloin tällöin, antaakseen jonkun muun istua, ja toiset nousevat seisomaan pieneksi hetkeksi, minä tulen yrittämään ollakseni niin lyhytsanainen kuin osaan.

⁷⁴     Muistakaa nyt, rukoilkaa minun puolestani. Ja olkaa nyt uskolliset seurakunnalle; py­sykää täällä seurakunnassa veli Nevillen kanssa. Ja te ihmiset, jotka vierailette tääl­lä, tulkaa uudestaan ja…

⁷⁵     Minä olen nyt lähdössä näihin kokouksiin ilman mitään määrättyä kutsumusta, mutta en voi jäädä tännekään lepäämään, maailma on kuolemassa. Näettehän? Ja Paavalilla oli kerran kokemus, kun hän oli menossa erääseen toiseen seutuun; ja sitten ollessaan matkalla hän sai kutsun Makedoniaan. No niin, Jumala voi antaa kutsun Makedoniaan mil­loin tahansa. Ja minä peruutan mitä tahansa, kun Jumala antaa kutsun.

⁷⁶     Minä vain teen parhaani, mitä osaan, mennen tänne kulmaan kylvämään siementä, ja sit­ten tänne kylvämään muutaman siemenen, ja sitten taas tänne, ja kylvän muu­taman siemenen. Tiedän, että taivaan linnut tulevat syömään monia niistä, ja jotkut niistä tulevat tukehtumaan ja niin edespäin; mutta siellä saattaa olla muutama, joka alkaa kasvaa, tiedättehän, joka putoaa hyvään maahan. Niinpä siemenen kylväminen on pääasia.

⁷⁷     Ja minulla on hyvin outo kohta luettavana pääsiäissanomaa varten, Joelin 1. luvusta:

HERRAN sana, joka tuli Joelille Petuelin pojalle.

Kuulkaa tämä, te vanhat miehet, ja ottakaa korviinne, kaikki te maan asukkaat. Onko näin ollut teidän päivissänne, tai edes isienne päivissä?

Kertokaa te lapsillenne siitä, ja kertokoon teidän lapsenne lapsillensa, ja heidän lapsensa toiselle sukupolvelle.

Sen, minkä kalvajasirkka on jättänyt, on heinäsirkka syönyt; ja sen, minkä heinä­sirkka on jättänyt, on syöjäsirkka syönyt; ja sen, minkä syöjäsirkka on jättä­nyt, on tuhosirkka syönyt.

⁷⁸     Nyt, 25. jae 2. luvusta:

Ja minä tulen palauttamaan ennalleen teille ne vuodet, jotka heinäsirkka on syönyt, syöjäsirkka, ja tuhosirkka, ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin keskuuteenne.

Ja te tulette syömään runsaasti, ja olemaan tyydytetyt ja ylistätte HERRAN teidän Jumalanne nimeä, joka on kohdellut teitä ihmeellisellä tavalla: ja minun kansani ei koskaan ole häpeissään.

⁷⁹     1. Mooseksen kirjan 20. luku ja 7. jae. Haluan lukea tämän jatkoksi, sen tekstin sisällöksi, jonka aion ottaa. Aloitan 6. jakeesta saadakseni tälle taustan:

Ja Jumala sanoi hänelle unessa: Niin, minä tiedän, että sinä teit tämän sydämesi rehellisyydessä; sillä minä myös estin sinua tekemästä syntiä minua vastaan: sen vuoksi minä en sallinut sinun koskea häneen.

Nyt sen vuoksi palauta miehelle hänen vaimonsa; sillä hän on profeetta, ja hän on rukoileva sinun puolestasi, ja sinä olet elävä: ja jos sinä et palauta häntä, niin tiedä sinä, että olet varmasti kuoleva, sinä, ja kaikki jotka ovat sinun.

⁸⁰     Nyt tästä Kirjoituksen lukemisesta minä vedän yhteenvetona tekstin Asettaa ennalleen.

⁸¹     Sen jälkeen, kun veli Neville oli saarnannut tänä aamuna tuon huomattavan sanoman, vii­meisinä sanoinaan, hänen viimeinen ajatuksensa oli: “Olla asetettu ennalleen.” Ja juuri se antoi minulle ajatuksen juuri siinä, ennalleen asettamisesta.

⁸²     Kiirehdin kotiin ja otin esille sanakirjani ja niin edelleen ja joitakin raamatunpaikkoja ja aloin kopioimaan niitä paperille. Ja sitten otin Websterin sanakirjan nähdäkse­ni, mikä oli oikea tarkka merkitys ennalleen asettamiselle. Ennalleen asettaminen merkitsee pa­lauttaa entiselle omistajalle; tai tuoda takaisin entiseen tilaan. Ja me voimme pa­kolla vaatia ennalleen asettamista.

⁸³     No niin, sitä Webster sanoo tuon sanan ennalleen asettamisen merkitsevän: tuoda ta­kaisin entiselle omistajalle; tai tuoda ta­kaisin entiseen tilaan. Ja jos vaatimus on tehty jonkin ennalleen asettamisesksi, te voitte pakottamalla saada sen tulemaan takaisin entiselle paikallen­sa.

Ja voikoon Jumala nyt siunata nämä heikot sanat.

⁸⁴     Ennalleen asettaminen merkitsee: “Tuoda takaisin, tai asettaa ennalleen; vaatimus, joka voidaan pakolla täyttää.” Nyt, tuoda jotakin takaisin sen oikealle omistajalle, jolle se kuu­luu… Sen vuoksi, jollakin tavalla se on mennyt pois oikealta omistajaltansa ja voi harhailla ympäri missä tahansa. Mutta asettaa ennalleen, on tuoda se ta­kaisin hänelle, joka todella omistaa sen, tai tuoda se takaisin sen luonnolliseen tilaan, jossa se oli alussa, tuoda se takaisin sen luonnolliseen tilaan. Ja voidaksemme tehdä tämän, meillä on oikeus pakolla vaatia, jos on olemassa laki, pakolla vaatia tätä laillis­ta ennalleen asettamista.

⁸⁵     Kuten jos joku on varastanut jotakin omaisuutta ja pitää sitä hallussaan, silloin te voitte ottaa lain ja mennä tämän henkilön luo ja lailla pakottaa tämä henkilö palauttamaan ennalleen tämä omaisuus takaisin sen luonnolliselle omistajalle, sen entiseen ti­laan.

⁸⁶     Pakolla voimaan saattaminen. Oi, mikä teksti! Kuinka haluaisinkaan käyttää kaksi päivää siihen: saattaa pakolla voimaan.

⁸⁷     No niin, veli Neville on saarnannut meille; ja minä vain tulen puhumaan teille, opettaakseni kuin pyhäkoulutunnilla, jatkoksi sille, mitä hänellä oli.

⁸⁸     Pakolla saattaa voimaan! Silloin meillä on oikeus pakolla vaatia Saatanalta sitä, minkä Jumala on antanut meille, sillä Jumalalla on laki; ja Hänen Sanansa on tuo laki. Ja Jumala Sanassansa antoi määrättyjä oikeuksia Seurakunnallensa. Sen vuoksi meillä on oikeus pakottaa nämä vaatimukset Saatanan ylle ja sanoa: “Anna se takaisin!” Ja hänen täytyy tehdä se, koska me voimme ottaa Jumalan Vaikuttavan Voiman, Pyhän Hengen, mennä polvillemme ja sanoa: “Se on NÄIN SANOO HERRA.” Hänen on pakko luopua siitä; siinä kaikki, koska Pyhä Henki on siellä saadakseen hänet tekemään sen!

Maan laki on pakolla saattamaan voimaan. Se on maan laki, maata varten.

⁸⁹     Mutta Jumalan Hengen Laki pakottaa Saatanan luopumaan siitä, minkä hän on laittomasti, vilpillisesti, ottanut Jumalalta. Hän on ottanut Jumalalta miesten, naisten ja lasten sieluja; hän on pannut sairauksia ihmisten ylle, vaikka Jumala teki heidät omaksi kuvaksensa, olemaan Hänen kaltaisiaan. Ja Raamattu on antanut Seurakunnalle lailliset oikeudet ottaa Pyhä Henki ja pakolla vaatia tätä heille.

⁹⁰     Uskon lainanneeni sitä viimeisessä kokouksessa täällä, en ole aivan varma, mutta eräs veli tuli Louisvilleen Georgiasta ja pysäköi autonsa sinne, ja joku varasti sen. Ja siellä olivat hänen, hänen vaimonsa ja lastensa vaatteet. Se oli veli Evans… He ovat tavallisesti täällä. He ajavat 1500 mailia joka päivä, kun meillä on täällä kokous, tullen tänne ollakseen kokouksessa. Ja tuo miesparka oli täällä ilman mitään ja yli seitsemänsataa mailia kotoansa. Eikä hän tiennyt mitä tehdä.

⁹¹     Hän antoi asian poliisille, mutta heillä oli siellä Louisvillessa suuri autohuijaustapaus. He varastivat autoja ja maalasivat niitä. Ei­kä teillä siellä tarvitse olla omistuspaperia myydäksenne sen; ja he voivat tehdä sel­laisen teille muutamassa minuutissa, mille numerolle tahansa, minkä te vain haluatte panna siihen. Ja niinpä se oli heille hirvittävä aika.

⁹²     Niinpä me menimme polvillemme. Näettekö? Jeesuksen ei olisi tarvinnut tehdä sitä, sillä Hän oli Sana. No niin, me emme ole Sana. Herran Sana tuli profeetoille; he eivät olleet Sana, vaan Sana tuli heille. Mutta Jeesus oli Sana. Näettehän? Hänen ei tarvinnut rukoilla; Hän oli itse Juma­la. Näettekö? Mutta me olemme—olemme Hänen profeettojansa, Hänen palvelijoitansa, joille Herran Sana tulee. Sitten profeetta on vahvistettu sen perusteella, mitä hän sanoo tulevan tapahtumaan, onko se Herran Sana vai ei.

⁹³     Niinpä sitten, meillä oli täällä Kirjoitus, kun Jeesus sanoi: “Missä kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellänsä, ja jos he sopivat koskien mi­tä tahansa määrättyä asiaa, ja pyytävät sitä eivätkä epäile sitä, niin heillä on oleva se, mitä he ovat pyytäneet; se tullaan antamaan heille.”

⁹⁴     No niin, siinä on Laki. Nyt Se, joka on täällä saattamaan voimaan Lain, on Pyhä Henki. Miten on ihmisten kanssa, jotka eivät usko Pyhään Henkeen, hylkäävät Hänet? Näettekö? Te hylkäätte silloin oman rauhanne ja armonne. Ymmärrättekö?

⁹⁵     No niin, me menimme polvillemme, veli Fred Sothmannin ja muiden miesten kanssa, meitä oli siellä neljä tai viisi miestä; ja me polvistuimme ja toimme tämän asian Jumalan eteen. Ja sitten, minä otin lupauksen Sanan ja lähetin sen eteenpäin. Suuri Pyhä Hen­ki, Hän otti Sanan viedäkseen haasteen, tuli näky, minä näin erään miehen olevan me­nossa Bowling Greeniä kohden Kentuckyssa, yllään keltainen paita, ajaen tätä autoa. Pyhä Henki tuli hänen ylleen tuomiten hänet, ja hän kääntyi ympäri, noin puolivälis­tä, ja minä näin hänen tulevan takaisin ja pysäköivän tuon auton eräälle määrätylle kadulle tänne joen toiselle puolelle. Minä nousin ylös ja sanoin veljille: “NÄIN SANOO HERRA!”

⁹⁶     Ja kun he lähtivät sinne, oli tuo auto siellä polttoainetankki puolityhjänä, kun se aikaisemmin oli ollut täynnä, sitä oli poissa juuri tarpeeksi viemään hänet puolivä­liin Bowling Greeniä ja tuomaan se takaisin. No niin, nuo miehet istuvat täällä tänä aamuna sen todistajina.

⁹⁷     Mitä se on? Pakolla voimaan saattamista. “Anna se takaisin!” Näettekö? Sitä se on, siitä se puhuu. “Aseta ennalleen se! Tuo se takaisin sen oikealle omistajalle.”

⁹⁸     Ja jos Saatana on ryöstänyt teiltä etuoikeuden olla Jumalan poika tai tytär, on meil­lä oikeus tänä aamuna Pyhän Hengen kautta pakolla vaatia Jumalan oikeuksia. “Tuo heidät takaisin!”

⁹⁹     Jos hän on vaivannut teitä ja tehnyt teidät sairaaksi, meillä on oikeus Jumalan edessä pakolla saattaa voimaan Jumalan Lait: “Hänen haavojensa kautta ne olemme paranne­tut!” Aamen. “Tuo hänet takaisin. Päästä hänet vapaaksi. Sinä olet viemässä häntä kuolemaan, ja me vaadimme häntä takaisin. Tuo hänet takaisin!”

¹⁰⁰No niin, se on pakolla voimaan saattamista. Asettaa ennalleen se jälleen takaisin luonnolli­seen olotilaansa. Kun joku mies on sairas, lapsi on sairas, nainen on sairas, he eivät ole luonnollisessa tilassansa. Silloin meillä on oikeus pakolla saattaa voimaan oikeutemme, ei meidän oikeuttamme, se on meidän oikeutemme, koska Jumala antoi sen meille: “Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut; Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” No niin, meillä on oikeus pakolla saattaa voimaan tuo Laki. Ja tuon Lainantaja, Pyhä Henki, Hän itse on täällä, Jumalan Vaikuttava Voima, huolehtimaan siitä, että se tehdään sillä tavalla. Aamen!

¹⁰¹Nyt ainoa tapa miten Hän toimi, on se, kun te annatte Hänelle mahdollisuuden toimia. Näettekö? Teidän täytyy uskoa se. On olemassa laki, oi, pääsenkö minä koskaan aiheeseeni, on laki, kaikella on oma lakinsa.

¹⁰²Te tiedätte, että kalalla on laki. Tuo kala voi pysyä siellä vedessä, ja sillä on laki itsessänsä. Jos se vain toimii tuon lain mukaan, voi se upota suoraan meren pohjalle, eikä se tule yhtään vaivaamaan sitä; se ei riko yhtään solua. Mutta yrittäkääpä te tehdä se. Tuo laki ei ole teissä. Te ette voi tehdä sitä, mut­ta kala voi. Se tyhjentää itsestään ilman siten, että se voi tehdä sen; se on tehty sillä tavalla, ja se tietää sen ja voi pakolla saattaa tuon lain voimaan upotakseen meren pohjalle ja sitten nostaakseen itsensä jälleen takaisin ylös.

¹⁰³Oi, siellä oli Laki Kristuksessa; tuo Laki on ihmisessä. Te voitte haudata hänet syvimpään hautaan, tai syvimpään mereen, tai alhaisimpaan helvettiin; siellä on Jumalan, Hengen Laki, joka on nostava hänet jälleen ylös. Näettekö?

¹⁰⁴Linnulla on laki, sen ruumiin aineosissa; se on maahan sidottu, istuu täällä maan päällä; mutta sillä on laki itsessänsä, niin että se voi levittää siipensä ja lentää ylös pois näkyvistä. Se on vastoin tiedettä. He väittävät, että se on maahan sidottu; painovoimalain täytyy pitää se täällä. Mutta se voi uhmata painovoimalakia ja nostaa itsensä irti siitä, koska sen täytyy panna se laki, joka on siinä itsessään, toimi­maan, ja se on rakennettu omistamaan tuo laki.

¹⁰⁵Nyt minusta alkaa tuntua uskonnolli­selta! Nyt, meillä on Laki, Elämän Laki meissä. Me emme… Ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä, te olette tehdyt ja syntyneet ja asetettu tänne Kristuksen Ruumiiseen Jumalan poikina ja tyttärinä. Teidän ei tarvitse “lyödä” perkelettä maahan. Meillä on laki… Se on Pyhän Hengen Laki. Ainoa asia, mitä tehdä, on päästää irti ja antaa Jumalan tehdä se. Te taistelette jatkuvasti sen kanssa, eikä se tule koskaan onnistumaan. Mutta päästäkää irti ja antakaa Jumalan tehdä se, siinä kaikki. Näettekö?

¹⁰⁶Jos tuo kala sanoisi: “Hetkinen, minäpä vedän henkeä oikein syvään; minä hengitän itseeni vähän happea ja katson sitten voinko mennä sinne alas.” Ei! Jos se tekisi sen, se halkeaisi.

¹⁰⁷Jos tuo lintu sanoisi: “Katsonpa kuinka nopeasti voin juosta täällä maan pinnalla, ja ehkä minä silloin lähden lentoon.” Ei, se ei tule tekemään sitä; se putoaisi maahan. Näettehän? Sen täytyy tietää, kuinka tuo laki voi hallita sitä.

¹⁰⁸Ja samalla tavalla on meidän kanssamme. Ei ole kyse siitä, miten me taistelemme ja vedämme ja hosumme ja sanomme: “Oi, jos minä en saa tätä”, “Jos minä en saa tuota”, sitä se ei ole, vaan se on tuntea se Elämän Laki, joka on teissä. Ja te vain irrotatte ja annatte Jumalan tehdä sen. Silloin Hän vie teidät parantumiseenne”, vie teidät Pyhän Hengen kasteeseen tai mihin tahansa, mitä Hän on luvannut. Kaikki oikeudet, mitä Hän on antanut, ovat teidän, ja vain päästämällä irti ja antamalla Jumalan….

¹⁰⁹Nyt jos virkailija olisi viemässä tuota miestä oikeuteen, joka varasti teidän omaisuu­tenne, ja te vain pidättelisitte häntä ja sanoisitte: “En oikein tiedä pitäisikö hänen tehdä se tai ei”, ei hän koskaan tulisi saamaan häntä sinne. Vain antakaa hänen mennä.

¹¹⁰Sillä tavalla te teette. Antakaa Saatanan vain mennä pois; kun kaikki epäilykset pakenevat mielestänne, silloin Jumala tulee nostamaan teidät ylös. Hyvä.

¹¹¹No niin, on pääsiäisaika. Oi, minä pidän pääsiäisestä. Kyllä vaan! Mutta tänään pääsiäiseen sisältyy liian paljon kaneja ja ankkoja ja vaaleanpunaisia kananpoikia ja kauniita hattuja ja uusia pukuja; eikä se ole mikään Pääsiäinen. Pääsiäinen on ylösnousemus, ennalleen asettaminen, asettaa ennalleen; on Jumalan ennalleen asettamisen aika. Katsokaa ympäri maata, Jumala asettaa ennalleen. Asettaa ennalleen mitä? Luonnon! Kyllä, Hän asettaa ennalleen kukkaset; Hän asettaa ennalleen puiden lehdet; Hän asettaa ennalleen pellon hedelmät. Mitä se on? Jumala on asettamassa ennalleen. On Pääsi­äinen; se merkitsee “tuoda se takaisin”.

¹¹²Mitä se on? Se on väite. Kukka väittää, että sillä on oikeus nousta ylös jälleen. Nä­ettekö? Ja Jumalan luonnon laki vaikuttaa maassa ja saa tuon Jumalan lain luonnossa tuomaan esiin pääsiäisen, ylösnousemuksen. Se tapahtuu niin kauniisti! Aurinko palaa palauttamaan ennalleen sen, mitä talvi tappoi, sen ollessa kauempana maasta. Jumala lähettää maan lähemmäksi aurinkoa, niin kuin meille on kerrottu.

¹¹³Maa, maa meni kauemmas auringosta, meni tänne näin. Ja sillä tavalla syntinen tekee, me­nee pois P-o-j-a-s-t-a. No niin tämä taas on a-u-r-i-n-k-o. Mutta kun tämä maa alkaa tulla lähemmäksi. Ja kun se on siellä ulkona, iskee sitä kuolema, talvi. Se tappaa kaiken elämän, mitä se vain voi tappaa täällä.

¹¹⁴Ja nyt maan tullessa lähemmäksi aurinkoa, lepää tuo siemen maassa; ne ovat jäätyneet; niiden si­sus on juossut ulos; ja kaikki on mennyttä; mutta, siellä on varjeltuna pieni elämä. Ja niin pian kuin aurinko pääsee jälleen takaisin oikeaan asemaan maan kanssa, silloin siellä on Pääsiäinen, ennalleen asettaminen. Kukat nousevat jälleen ylös niin kuin kaikki muukin. Kaiken sen, mitä talven kuolema tappoi, sen elämän aurinko asettaa ennalleen.

¹¹⁵Ja niin on nyt ihmisten kanssa. Kaiken sen, mitä talven kylmin kylmyys, muodollinen uskonto, on siellä tappanut, Jumalan Pojan lähestyminen näissä viimeisissä päivissä, tullessaan Seurakuntaansa, ennalleen asettaa Sen takaisin jälleen Elämään. “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.” Näettekö? Jumala asettaa ennalleen kukkansa, puittensa lehdet, luontonsa, siemenensä maassa; ja sen vuoksi, me tiedämme sitten, että Jumala tulee palauttamaan ennalleen Asuntonsa. Hän tulee palauttamaan ennalleen Eedeninsä; Hän tulee palauttamaan ennalleen kaiken sen, mitä kuolema tappoi. Nyt, ainoa tapa, miten se voi koskaan pysyä kuolleena, on se, että se lepää väärässä pai­kassa, tuo siemen. Mutta jos se putoaa oikeaan paikkaan, sen on pakko tulla jälleen takaisin elämään. Niinpä Jumala, anna meidän pudota oikeaan kanavaan, näin on, palauttamista varten.

¹¹⁶Kaiken sen, mitä talvi tappoi, sen aurinko asettaa ennalleen. Kun aurinko palaa, niin mitä se te­kee? Se pakottaa, kuunnelkaa, se pakottaa kuoleman… Kun aurinko keväällä tulee jälleen takaisin linjaan maan kanssa, se itse asiassa pakottaa kuoleman antamaan kuol­leensa ylösnousemukseen. Mitä varten? Ennalleen asettamista varten. Mikä tekee sen? Auringon tuleminen; se on Jumalan laki.

¹¹⁷Jumala asetti maan lakiin, painovoimalakiin; kaikki luonnossa toimii Jumalan lain mukaan. Kukka palveli määräaikansa; siemen palveli oman määräaikansa; se kuoli maahan, ja sitten on ennalleen asettaminen.

¹¹⁸Ja nyt se lepää siellä kuolleena. Me voisimme ottaa jonkun tällaisen pienen valon ja antaa sen loistaa sen päälle eikä siitä olisi mitään hyötyä. Ei ole mitään tapaa meidän tehdä sitä. Mutta Jumalalla on laki, että auringon tullessa tuon siemenen pääl­le, se pakottaa tuon elämän ulos tuosta siemenestä. Kuolema ei enää voi pitää sitä.

¹¹⁹Jumala on asettanut kaikki lakinsa palvelemaan Häntä, molemmat, sekä luonnollinen että hengellinen toimivat Hänen Sanansa mukaan riippumatta niiden tilasta. Minä ra­kastan sitä. Minulla oli Kirjoitus täällä siitä. Kyllä vaan! Jumala asettaa kaikki lakinsa toimintaan. Ajatelkaa sitä; antakaa sen nyt imeytyä sisälle, koska me olemme tulossa muutaman minuutin kuluttua parantamiskokoukseen. Näettehän? Jumala asetti kaikki lakinsa liikkeeseen, niin että sen täytyy toimia Hänen oman Sanansa mukaisesti, tajuatteko te sitä, Hänen Sanansa mukaisesti. Hänen lakiensa täytyy toimia Hänen Sanansa mukaisesti. Hän käski aurinkoa, Hän käski kuuta, Hän käski maata, Hän käski luontoa ja ne kaikki tottelevat Häntä. Ja kaikki lait toimivat sopusoinnussa Jumalan puhutun Sanan kanssa. Ja se Elämän Laki, joka on meissä, on myös tuova meidät ylösnousemukseen. Sen on pakko! On mahdotonta sen olla tekemättä sitä.

¹²⁰Siitä syystä se Elämän Laki, joka oli Kristuksessa… Kun Sana oli puhuttu ja sanot­tu. “Minä en salli Pyhäni nähdä turmeltumista, enkä tule jättämään Hänen sieluaan helvettiin”, niin ei ollut tarpeeksi aikaa, ei ollut tarpeeksi perkeleitä, ei ollut tarpeeksi mitään pitämään Kristusta siellä haudassa, kunnes Hänen ruumiinsa olisi alka­nut mädäntyä; koska Jumalan Laki saisi Sanan tapahtumaan. Ja Jumalan Laki, Pyhän Hengen kautta, saa jokaisen lupauksen tapahtumaan, käsitättekö, tilasta riippumatta.

¹²¹Job sanoi: “Vaikka ihomadot hävittävätkin ruumiini, kuitenkin lihassani minä tulen näkemään Jumalan.”

¹²²Huolimatta siitä kuinka pieniä me olemme, kuinka alhaisia me olemme, kuinka epäpuhtaita me olemme, kuinka epäpyhiä me olemme, kuinka sairaita me olemme, kuinka ahdistettuja me olemme, Jumalan Hengen Laki, Hänen Sanansa mukaan, saa sen tottelemaan Häntä, pakottaa asian tapahtumaan ja sanoo: “Anna se jakaisin.” Aamen. Oi, jos me vain voisimme ajatella sitä hetken! Pakottaa sen, tilasta huolimatta. Ei väliä sillä, missä tilassa se on, Jumalan Sanan laki pakottaa tuon olosuhteen toimimaan Hänen Sanansa mukaan. Näettekö? Sen on pakko.

¹²³Nyt, jos kukkanen lepää siellä ja se on kuollut; siemenet ovat mädäntyneet, mennyt­tä; niiden sisus on valunut ulos; sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se nou­see ylös jälleen, koska Jumala asetti lain sen nousta ylös jälleen.

¹²⁴Kun Job lepäsi maassa… Hän näki Jeesuksen tulon ehkä noin neljätuhatta vuotta en­nen kuin Hän tuli tänne. Te voitte kuvitella, miltä ihmisruumis näyttää neljäntuhannen vuoden jälkeen; luultavasti   siitä ei ollut jäljellä tuhkia lusikallistakaan. Mutta Job sanoi: “Kuitenkin lihassani minä tulen näkemään Jumalan, jonka minä olen itse näkevä.”

¹²⁵Ja Raamattu kertoo meille Matteus 27, että Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylös­nousemisensa jälkeen monet pyhät, jotka nukkuivat maan tomussa, nousivat ulos maan to­musta! Miksi? Se oli tuo profeetta, joka oli puhunut Jumalan Sanan mukaan; ja Sana oli puhuttu, ja Jumalan Laki Hengen mukaan herätti heidät ylös. Raamattu sanoo, että he tulivat kaupunkiin ja ilmestyivät monille. Ei yksin Jeesus noussut ylös, vaan py­hät nousivat ylös Hänen kanssaan.

¹²⁶Miksi? Koska Psalmeissa on sanottu: “Nostakaa ylös, te iankaikkiset portit, ja olkaa nostetut ylös. Tulkoon Kirkkauden Herra sisälle.” Niinpä, kun Hän voitti kuoleman, helvetin, haudan, sairauden, nousi kolmantena päivä­nä, Hän astui korkeuteen, ja johti vankeuden vankina.

¹²⁷Mitä se oli? Nuo, jotka olivat vankeudessa, olivat katsoneet eteenpäin siihen lupaukseen, joka meillä on nyt. Oi, veli! Heillä ei edes ollut Pyhää Henkeä, mutta he uskoivat ja antoivat hyvän todistuksen; ja uskon kautta he sulkivat leijonien kidat, sammuttivat tulen voiman, pakenivat miekan terää; naiset saivat jälleen kuolleensa ylös elämään, ilman lupausta! Oi, mutta he odotti­vat sitä lampaan uhraamisen alla, joka ei voinut ottaa syntiä pois, joka voi vain peittää synnin. Mutta he uskoivat, että oli tulossa Yksi! Ja, uskonsa kautta, ilman epäilyksen varjoakaan, aamen, he esittivät vaatimuksen siihen. “Ja järkkymättä he harhailivat erämaissa, lampaannahoissa ja vuohennahoissa, vaivattuja ja puutteenalaisia ja kiusattuja, oi.

¹²⁸Nuo ihmiset katsoivat eteenpäin tuohon ylösnousemukseen ja kuolivat uskossa todistuksensa kanssa; ja tuona pääsiäisaamuna he heräsivät kuolleista sen Jumalan Lain mukaan, josta puhuin, tuon Sanan mukaan, jonka Job ja nuo muut profeetat olivat puhuneet. Oi! Siinä se on teille. Olosuhteista huolimatta.

¹²⁹Jotkut ihmiset tulevat niin syyllisyy­dentuntoisiksi, etteivät halua kohdata mitään tuomiota. Oi, monet ihmiset… Ei ole mitenkään vaikea kuolla; kuka tahansa, joka menettää järkensä, tekee jotakin ajattelematonta. Jotkut antavat polttaa ruumiinsa, viedä tuhkan merelle ja heittää sen meren neljään tuuleen. Se ei pysäytä tuomiota; te tulette esiin kaikesta huolimatta. Näettekö? Sillä ei ole väliä, olosuhteista huolimatta, te tulette kohtaamaan Jumalan jossakin. Teidän on pakko tulla Hänen tykönsä; teidän täytyy kohdata Hänet. Näettekö?

¹³⁰Minkä vuoksi? Hän on puhunut Sanan ja asettanut Lain tuon Sanan kanssa. Ja tuo Laki on Hänen oma Lakinsa. Hänen oma Elämänsä on Sen takana. Sen vuoksi Hän vannoi itsensä kautta, koska ei ole olemassa mitään suurempaa. Näettekö? Hänen täytyi vannoa, koska mitään liittoa ei voitu vahvistaa ilman valaa. Ja ainoa tapa, miten Hän saattoi tehdä sen, ennen kuin Hän teki sen, oli vannoa itsensä kautta, ja Hän itse tuli valaksi, oi, veli, kun Ju­mala tuli mieheksi ja oli tuo vala, Hän teki itsensä valaksi.

¹³¹Ja oman kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kautta Hän todisti, että Hänen Lakinsa oli oikein. Hän sanoi: “Hävittäkää te tämä rakennus, niin Minä tulen nostamaan sen jälleen ylös kolmes­sa päivässä.” “Minä” on persoona pronomini: “Minä tulen nostamaan sen ylös jäl­leen kolmessa päivässä. Minä olen tuova sen ylös. Vain hävittäkää se ja nähkää, mitä tapahtuu.” Sillä Hän tunsi Jumalan Lain; Hän tiesi, mitä se oli. Hän tiesi, että sen täytyi toimia Sanan mukaisesti. Hän tiesi, että Jumalan Sana oli puhuttu profeetan kautta, ja oli sanottu: “Minä en ole salliva Pyhäni nähdä turmeltumista.” Se selvitti sen. Se selvitti sen!

¹³²Sitten Jumalan Lain täytyy toimia tuon Sanan mukaan. Me olemme tulossa erääseen suu­reen asiaan hetken kuluttua. Näettehän? Näettehän? Missä, Jumalan Sanan Laki, Jumalan Laki, on Hänen Sanansa kanssa.

¹³³No niin, jos oikeus kirjoittaa: “Siitä ja siitä asiasta, sellainen-ja-sellainen ran­gaistus.” Hyvä on! Nyt se on oikeuden sana, ja oikeuden laki saattaa pakolla voimaan tuon oikeuden sanan.

¹³⁴Ja kun Jumala puhuu jotakin, se on Laki: ja Pyhä Henki on tääl­lä saattaakseen pakolla voimaan tuon Lain, aamen, uskovaisen puolesta. Teidän täy­tyy olla säädetty tekemään niin; siinä tarvitaan uskovaista. Tarvitaan uskovaisen tunnusmerkki. Joku kysyy: “Onko sinulla voima?” Ei, mutta meillä on valtuus, siinä se on, ei voimaa, vaan valtuus. Meillä ei ole tarpeeksi voimaa tehdäksemme mitään.

¹³⁵Kuten sanoin jokin aika sitten eräästä pienestä poliisimiehestä täällä Louisvillessä. Hän oli pienempi kuin minä. Pienen pieni mies, hänen hattunsa oli vedetty alas korvien yli, ja virkapuku roikkui hänen yllään, pistoolikotelo vyöllään, pieni keppi kädes­sään ja vihellyspilli. Hän käveli sinne keskelle katua valkoisissa käsineissään, ja nuo autot, jotkut niistä 350 hevosvoimaisia, hyristelivät ohitse kuin salamat, zoom, zoom! No niin, tuo pieni mies ei voimillaan olisi kyennyt pysäyttämään edes karannutta ponia. Varmastikaan ei. Mutta hän käveli sinne ulos kadulle poliisinmerkki kiiltäen, puhal­si tuohon pilliin ja kohotti kätensä. Veli, 300 hevosvoimaisten autojen jarrut vinkui­vat ja kaikkea muuta. Kysymys ei ollut tuon miehen voimasta, vaan siitä valtuudesta, joka hänellä oli. Siitä on kysymys.

¹³⁶Sellainen on Seurakunta. Se voi olla joukko niin kutsuttuja pyhiä kieriskelijöitä, tai miksi tahansa te haluatte kutsua sitä, mutta kysymys on valtuudesta. Se on sen takana oleva arvovalta, se tekee sen. Olosuhteista huolimatta Jumalan toimii Hänen Sanansa mukaan. No niin, se ei toimi teidän uskontunnustuksenne mukaan. Se toimii Sanan mukaan. Kyllä, se toimii vain Sanan mukaan; siinä kaikki. Ja olosuhteista välittämättä.

¹³⁷Abraham, kuten luimme hetki sitten tekstissämme, Abrahamin vaimo täytyi palauttaa hänelle takaisin. Miksi? Jumala oli antanut lupauksen Abrahamille, ja tässä tuo kuningas oli ottanut hänet mennäkseen naimisiin hänen kanssaan.

¹³⁸No niin, mitä hän voisi tehdä? Tappaa Abraham, sitä Abraham sanoi… Sen jälkeen kun Abimelek, tämä filistealaisten kuningas siellä, oli nähnyt hänet, hän sanoi: “Pyydän sinua sanomaan, että olen veljesi, koska jos… Sinä olet kaunis nainen, ja jos hän näkee sinut kauniiksi, tulee hän tappamaan minut, koska hän tulee ottamaan sinut ja menemään naimisiin kanssasi.” Ja niinpä Abimelek otti hänet.

¹³⁹Hän oli kaunis nainen. Ja asiasta toiseen, hän oli vain noin satavuotias! Ja hän… Jumala oli vain heidän kauttansa näyttänyt, mitä Hän tulee tekemään meille kaikille. Tehän tiedätte, olen käynyt sen lävitse, ja se on ääni­nauhoilla ja niin edelleen, ja todistanut sen Jumalan Sanalla; niin se on tarkalleen. Hän kertoi Abrahamin ja Saaran kautta sen, mitä Hän tulisi tekemään koko rodulle. Kyllä.

¹⁴⁰No niin siellä Saara oli, ja Abimelek oli ottanut hänet ottaakseen hänet vaimokseen. Ja nyt kun hän oli valmis ottamaan hänet vaimokseen, mitä tapahtui? Jumala oli sanonut Abrahamille: “Saarasta sinulla tulee olemaan tämä lapsi.” Ja tässä eräs nuori mies aikoi ottaa hänet. Ja tässä taas oli Abraham noin satavuotiaana. Mutta…

¹⁴¹Pankaa merkille, mitä Jumala sanoi siellä: “Kyllä, Minä tiedän sydämesi rehellisyyden. Siksi estin sinut tekemästä syntiä Minua vastaan, mutta palauta takaisin tuo nainen, sillä hänen aviomiehensä on profeetta! Anna hänen rukoilla puolestasi. Jos et tee sitä, tulen Minä pyyhkäisemään sinut pois maan pinnalta.” Siinä se on teille!

¹⁴²Mitä se on? Jumalan Sana, sen täytyy kestää. Kukaan mies ei voinut koskea Saaraan. Jumala oli antanut lupauksen.

¹⁴³Saara, esikuva Seurakunnasta, todellisesta Seurakunnasta, vapaasta Seurakunnasta, vapaa nainen vapaan Lapsen kanssa, esikuva uudestisyntyneestä Seurakunnasta, jolla on lupaus. Antaa heidän sanoa mitä tahtovat, kutsua sitä pyhäksi kieriskelyksi tai fanaattisuudeksi. He ovat yrittäneet lopettaa sitä helluntaista alkaen, eivätkä he tule koskaan tekemään sitä. Ei koskaan! Pitäkää vain kätenne irti Siitä. Siinä kaikki. Jumala tulee ottamaan sen ja tekemään jotakin Sen kanssa aivan yhtä varmasti, kuin minä seison täällä. Me olemme tulossa suoraan siihen aikaan. Auttakoon nyt Juma­la muutaman minuutin aikana todistamaan teille sen, missä me olemme. Oikein. He eivät tule koskaan hävittämään Sitä. Sitä ei voida hävittää. Ei.

¹⁴⁴“Ota kätesi pois hänestä.” Miksi? Siellä tuli luonnollinen siemen. Luonnollisen siemenen täytyi tulla. Jos tämä toinen mies olisi nainut Saaran, ei tuo luonnollinen siemen olisi koskaan voinut syntyä.

¹⁴⁵Niinpä jos Jumala niin suojeli luonnollisen siemenen kulkua, niin kuinka paljon Hän onkaan suojellut sitä hengellistä, Kuninkaallista Siementä varten!

¹⁴⁶Saatana, anna heidät takaisin; päästä heidät vapaaksi. Sinä et tukahduta heitä siel­lä noissa organisaatioissa ja muissa asioissa; he ovat vapaita ihmisiä. Jätä sinä heidät rauhaan. Päästä heidät vapaaksi. Kuninkaallinen Siemen.

¹⁴⁷Nyt Jumala on puhumassa ennalleen asettamisesta. Täällä Joelissa Hän puhuu… Saarna­sin tästä aikaisemmin kerran ja otin sen toisesta näkökulmasta… En koskaan täysin mennyt sen lävitse, niin kuin aion tehdä tänään, eikä minulla kuitenkaan ole aikaa tehdä sitä niin kuin se tulisi tehdä. Mutta Jumala on puhumassa täällä Joelissa.

¹⁴⁸Jumala on puhumassa Hänen Hedelmäpuus­taan, jonka Hän oli istuttanut. Jumala istutti Hedelmäpuun. Hän istutti Sen Helluntaipäivänä, ja Hän istutti tuon Puun erästä tarkoitusta varten. Hän halusi Sen tuottavan Hänen hedelmä, Sanaansa, Jumalan Sanaa. Hän halusi Seurakunnan, joka pitäisi Hänen Sanansa kautta kaikkien ajanjaksojen. Eeva oli epäonnistunut pitämään Sen; juutalaiset olivat epäonnistuneet pitämään Sen; Laki oli epäonnistunut; kaikki oli epäonnistunut, joten Jumala istutti itselleen Puun.

¹⁴⁹Muistakaa nyt, siellä oli kaksi puuta Eedenin puutarhassa; me tiedämme sen. Te voit­te kutsua niitä miksi tahdotte, minulla on oma ajatukseni siitä. Mutta joka tapaukses­sa, yksi niistä oli saastutettu puu; se tuli saastutetuksi, ja Toista ei oltu saastu­tettu. Tuo Elämänpuu tuli Jumalalta Taivaasta. Hän sanoi: “Teidän isänne söivät man­naa ja ovat kuolleita, mutta tämä Puu, syökää, ja te elätte ikuisesti.” Ja Enkeli vartioi tuota Elämänpuuta Eedenin puutarhasta alkaen, piti Sen Eedenissä; tuo Elämänpuu on Eedenissä nyt, hengellisesti puhuen. Huomatkaa!

¹⁵⁰Nyt tämä puu, jonka Jumala istutti, sen tuli kantaa yhdeksää erilaista hedelmää, joka merkitsee yhdeksää hengellistä lahjaa, yhdeksän Hengen hedelmää yhdek­sän hengellisen lahjan kanssa. Se oli Jumalan Puu. Hän istutti Sen maan päälle Hellun­taipäivänä.

¹⁵¹No niin, pysähtykäämme hetkeksi. Aika on aina niin rajoitettua. Tulen hyppäämään tässä muutaman Kirjoituksen ylitse ja menemään tänne ensimmäiseen Psalmiin. Daavid näki tämän Puun pitkän aikaa sitten. Ja kirjoittaessaan lauluja jostakin iloisesta asiasta, niin se oli ensimmäinen asia, mistä hän kirjoitti. Hän näki tämän Puun, ja Se oli istutettu vesi virroille, tämä Puu.

“Ja hän on oleva kuin puu”, Jumalan Puu. Istutettuna minne? “Vesivirtojen äärelle” Virrat monikossa; vesi yksikössä.

¹⁵²Ei metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen ja niin edespäin. Ei, ei! Vain yh­den veden virrat, saman Hengen yhdeksän hengellistä lahjaa, yhdeksän Hengen hedelmän tullessa samasta Kanavasta.

“Hän on oleva kuin Puu, joka on istutettu vesivirtojen äärelle.”

¹⁵³Daavid näki Sen ja puhui Siitä. Hän sanoi: “Siunattu on se mies…” Ja huomatkaa, hän sanoi, ettei hän voinut kuolla. Hänen lehtensä eivät lakastu. Ei, ei! Ei väliä sillä, mitä he tekevät, he eivät tule koskaan tappamaan tuota Puuta. Miksi? Se on istutettu sinne. Se tekee sen. Sinne hänet on istutettu. Hänet on istutet­tu vesivirtojen äärelle. Huomatkaa nyt, Daavid sanoi: “Hänen juurensa eivät kuole.”

¹⁵⁴Tiedättekö, ottakaa joku puu, joku suuri vanha puu. Kun olin poika, oli meillä pojilla tapana mennä ulos ja istua siellä erään vanhan suuren puun alla, erään suuren vanhan pyökkipuun alla. Ja tuulten puhaltaessa minä ihmettelin, niin paljon lehvistöä, että näytti kuin tuuli puhaltaisi sen nurin. Mutta tiedättekö joka kerta tuulen puhalta­essa ja heiluttaessa sitä, se irrottaa juuria, niin että ne voivat kaivautua syvempään ja saada paremman otteen.

¹⁵⁵Ja sillä tavalla on pilkan, nauramisen ja pilanteon kanssa kristityn kannalta, se saa aikaan sen, että vaino ravistaa kristittyä, saaden hänet rukoilemaan enemmän, kaivautumaan syvempään, saamaan paremman otteen, niin että hän voi kestää myrskyjä.

¹⁵⁶No niin, mitä jos joku mies on istutettu “virran äärelle”, jossa yhdeksän erilaista puroa juoksee häneen. Oi! Mitä hänellä silloin onkaan? Ja kun mies on istutettu vesivirtojen äärelle, yksi vesi, yksi Henki, siellä ovat parantamisen lahjat, sama Henki, profetian lahja, sama Henki, yksi ja sama Henki, mutta monia lahjoja, yksi Antaja.

¹⁵⁷No niin, Daavid näki hänet, hänet oli istutettu tämän Puun kanssa. Nyt, hän ei voinut kuol­la. Huomatkaa nyt! Miksi? Hänellä oli Elämä juurissa. Missä on puun elämä? Se pysyy juurissa. Tietenkin! Tulee sieltä ylös ja kantaa hedelmää. Hyvä on.

¹⁵⁸Tarkat­kaa nyt! Hänen juurissansa oli Elämä tuomaan esiin Hänen hedelmänsä ajallaan. Muistakaa nyt, tämä Puu ei tule tiputtamaan hedelmiään.

¹⁵⁹Te voitte ottaa jonkun puun ja panna sen pois veden läheltä, ja teillä tulee olemaan pieniä ja rupisia madonsyömiä omenia, ja se on tiputtava satonsa.

¹⁶⁰Ja se on vikana seurakunnilla tänään. Te olette menneet pois tuon Virran ääreltä; menneet pois noista Hengen lahjoista; heillä on vain luonnollinen seurakunta. Kun he menevät pois hengellisistä lahjoista ja hengellisistä asioista, he tiputtavat he­delmänsä. Mitä he tekevät? He ovat uskovaisia eläen maailman mukana, toimien kuin maailma, varastavat, pettävät, valehtelevat, tupakoivat, ryyppäävät, pelaavat uhkapele­jä, bingopelejä seurakunnassa maksaakseen saarnaajalle, ja kaikkea muuta, päivällisiä, tansseja. Näettekö? He tiputtavat hedelmänsä. Se on aivan kuten maailmakin.

¹⁶¹Ja usko­maton katsoo sitä ja sanoo: “Tuon henkilön ja minun välilläni ei ole mitään eroa.”

¹⁶²Se aiheutti kommunismin nousun Venäjällä. Siksi he polttivat tuon katolisen kirkon.

¹⁶³ Ja siellä Meksikossa. Kun minä olin siellä ja näin nuo kalkkikuopat, missä nuo, ja nuo paikat, missä he polttivat noita pieniä lapsia, kun nuo nunnat synnyttivät niitä; jopa ihmisruumiita, täysikasvuisia ihmisruumiita makasi siellä, noissa kalkkikuopissa. Mitä he tekivät? He tiputtivat satonsa, ja Jumala ravisti heidät pois puusta; siinä kaikki. Näettekö?

¹⁶⁴Mutta mies, joka on istutettu, ei työnnetty, vaan istutettu, vesi virtojen äärelle, hän on tuova esiin Hänen hedelmänsä, tarkatkaa, Hänen hedelmänsä hänen ajallaan. Luetteko te sitä? Psalmi 1:

“Siunattu on mies, joka ei istu, missä pilkkaajat istu­vat, seiso syntisten tiellä.

Hän on oleva kuin puu, joka on istutettu vesivirtojen äärelle. Hän on tuottava Hänen hedelmänsä hänen ajallaan, ja mitä tahansa hän tekee, se on me­nestyvä.

¹⁶⁵Näettekö? Huomatkaa nyt! “Niin ei ole jumalaton; ja Hän ei ole seisova hänen kanssaan tuomiolla.” Näettekö?

¹⁶⁶No niin, hän on tuottava Hänen hedelmänsä hänen ajallaan. Tarkatkaa siellä kutakin näistä persoonapronomineista, “hän”. Se on Hänen hedelmänsä, Jumalan hedelmä, sillä ajalla, kun profeetta tuo sen. Se tulee olemaan profeetan ajalla; Jumalan hedelmä Ju­malan ajassa profeetan ajanjakson mukaan. “Hän on tuova esiin Hänen hedelmänsä hänen ajallansa.” Nähkää eikö siellä olekin kaksi näitä “hän” sanoja. Tuomaan esiin Hänen, Jumalan hedelmän, näettekö, siinä ajassa, jossa sanansaattaja on säädetty tulemaan. Hän tu­lee tuomaan esiin nuo… Muistakaa nyt, että sanansaattaja, joka tuo Jumalan hedelmän, tulee tuomaan sen Jumalan ajalla, tuojan ajalla. Näettekö? “Hän on tuova esiin Hänen hedelmänsä hänen ajallansa.” Ja Se ei voi kuihtua. Miksi? Hänellä on siellä ennalta määrätty hedelmä. Sitä ei voida hävittää, koska Se on ennalta määrätty.

¹⁶⁷Nyt, Efesolaiskirje 1:5 sanotaan: “Me istumme yhdessä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa.” Mitä on tapahtunut? Hän sanoi: “Jumala ennalta tietämisen kautta, ennalta määräsi meidät Jumalan lapsiksi adoptoitaviksi Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.” Jumala, ennalta tietämisen kautta, ennalta määräsi kaiken, mitä tulisi tapahtumaan matkan varrella. Ennalta tietämisensä kautta Hän ennalta näki sen; sen vuoksi voi Hän alusta ker­toa lopun.

¹⁶⁸Sen tähden, se oli ennalta määrätty hedelmä tämän Puun juuressa; eikä tämä Puu voinut kuihtua, koska Se piti ennalta määrätyn hedelmän. No niin, se on tuo Puu, josta Joel puhui täällä. Näettekö? Se ei voi kuolla! Ma­dot söivät Sen alas, mutta Se ei voinut kuolla. Sen juurissa Sillä oli ennalta määrätty Totuus. Sillä oli Jumalan Sana, tällä Puulla. Ja tämä Puu on, on tuo Puu koko matkan… Se pantiin Eedenin puutarhaan.

¹⁶⁹Kaikki puut, naisen kautta, kuolivat; me kaik­ki kuolemme naisen kautta. Syntymisen mukaan me kaikki kuolemme. Naisen kautta tuli kuolema, sillä tämä syntyminen tulee naisesta. Hyvä on! Silloin tämän täytyy kuolla, synnin tähden.

¹⁷⁰Mutta se uusi syntymä, joka tulee Kris­tuksesta, ei voi kuolla. Se on yksi Puu ja toinen puu. Näettekö? Ja tämä Puu, vaik­ka sitä on vainottu ja siitä on tehty pilaa aina alusta, Eedenin puutarhasta alkaen, Se ei voi kuolla; Se on ennalta määrätty. Sitä on hakattu ja lyöty ja Sille on tehty kaikenlaista. Ja mitä on tapahtunut? Se ei voi kuolla. Hän ei ole kuoleva. Hän ei voi, koska Hän pitää Itsessään ennalta määrätyn Jumalan Sanan. Sen täytyy tulla esiin, sillä Se on Hänen hedelmänsä, Hänen omalla ajallansa, ennalta määrätyllä ajalla, niin ettei ole väliä…

¹⁷¹Joel näki, kuinka jokainen niistä söi Sitä, mutta hän sanoi: “Minä tulen asettamaan ennalleen Sen, sanoo Herra.” Sillä Jumalan ennalta määrääminen lepää tuon Puun juurissa. Sen on pakko tulla esiin, koska Se pitää itsessään ennalta määrätyn Jumalan Sanan. Oi, mikä Puu!

¹⁷²Tuo Puu! Se alkoi kasvun siellä Eedenissä. Mitä tapahtui? Siel­lä tuli esiin joukko Kainin lapsia, joitakin hyönteisiä, ja ne tulivat ja söivät Sen alas tyngäksi; ja Jumala korjasi Siitä sadon ja pani Sen arkkiin ja kuljetti Sen lävit­se. Kyllä. Koko matkan se on ollut samalla tavalla, kautta tuomioiden, Israel, ja niin edelleen.

¹⁷³Ja sitten Helluntaina, jossa Seurakunta tuli Morsiuspuuksi… Hän asetti Helluntaina järjestykseen tuon Puun, joka oli ennalta määrätty tuomaan esiin Hänen hedelmänsä määrät­tyinä aikoina. Nyt, menestyen hienosti, tuottaen hedelmää, kaiken tapahtuessa hienosti. Se puhkesi kukkaan Helluntaipäivänä. Katsokaamme, mitä tapahtui Helluntaipäivänä. Jeesus                sanoi: “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” He paransivat sairaita. Nyt, Helluntaipäivänä… katsokaamme, kuinka se alkoi. Helluntaipäivänä, muutama päivä ylösnousemuksen jälkeen, viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen, siellä tuli kohiseva, mahtava tuuli alas Taivaasta.

¹⁷⁴Nyt tänään me teemme siitä jotakin erilaista. Saarnaaja sanoo: “Minä panen sinun nimesi kirjaan.” Näettekö? Tai joku filosofian kandidaatti sanoo: “Tule tänne ja ota ehtoollisleipä, silloin sinä tulet seurakunnan jäseneksi.” Eikö se olekin omituista! Saarnaaja sanoo: “Tule ja lii­ty meidän ryhmäämme.” Mutta he ovat molemmat väärässä!

¹⁷⁵“Helluntaipäivänä siellä tuli Taivaasta”, ei saarnastuolista, ei tietä pitkin, vaan Taivaasta, mikä? Joku pappiko? Ei! Saarnaajako? Ei! Mikä se oli? Ääni, niin kuin kohiseva, mahtava tuuli. Ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Jakaantuneet Tuliset kielet asettuivat heidän ylleen; he änkyttivät, he eivät osanneet puhua; he olivat niin täynnä kirkkautta. Pyhä Henki täytti heidät. Ulos kadulle he menivät, laverrellen kuin… Ja toimivat kuin…

¹⁷⁶Jopa tuo arvokas seu­rakunta, joka seisoi siellä ulkona, sanoi: “Nämä miehethän ovat täynnä uutta viiniä; he ovat kaikki juovuksissa. Katsokaa noita miehiä ja naisia, kuinka he hoippuvat ja elä­möivät.”

¹⁷⁷No niin, se on NÄIN SANOO HENKI; se on Kirjoitus. Siten Seurakunta organisoitiin, tai ei organisoitu, vaan asetettiin. On paljon eroa noiden kahden sanan välillä. Huomatkaa, siellä he olivat.

¹⁷⁸Ja tiedättekö mitä, te katolilaiset ihmiset, siunattu neitsyt Maria oli heidän kanssaan. Kyllä! No niin, jos Jumala ei antanut Marian tulla Taivaaseen vastaanottamatta Pyhää Henkeä, niin kuinka te aiotte päästä sinne millään vähemmällä? Ajatelkaa nyt sitä. Se on totta, Maria oli heidän joukossaan. Ja hänen täytyi odottaa siellä ylhäällä, kunnes hän oli kadottanut kaiken arvokkuutensa ja ylpey­tensä ja oli täytetty Hengellä.

¹⁷⁹Ja tässä he tulivat toimien kuin olisivat juovuksissa. Raamattu sanoi heidän tehneen niin. He sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä.”

¹⁸⁰Mutta Pietari, puhemies, saarnaaja tuossa ryhmässä, nousi ylös ja sanoi: “Nämä eivät ole täynnä uutta viiniä, niin kuin te oletatte, koska onhan vasta kolmas hetki päivästä, vaan tämä on se, mistä profeetta Joel on puhunut”, se josta olemme lukeneet tänään, “Ja on tapahtuva viimeisissä päivissä, sanoo Jumala, että Minä tulen vuodattamaan Hengestäni kaiken lihan päälle; ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Ja Minä tulen näyttämään ihmeitä taivaissa ylhäällä, ja alhaalla maassa merkkejä. Ja on tapahtuva, että kuka tahansa, joka huutaa avuksi Herran Nimeä, on pelastuva!”’

¹⁸¹Nyt, Pietari saarnasi Helluntaina, saman profeetan mukaan, josta minä saarnaan tänään: tämän Puun istuttamisesta. Ja siinä Hän istutti Sen. Oi, Se menestyi hienosti. He lähtivät liikkeelle ja heillä oli hengellisiä lahjoja, he paransivat sairaita, he saarnasivat, heidät heitettiin vankilaan, he olivat halukkaat kärsimään Sanan tähden.

¹⁸²Jos te menette johonkin toiseen kansakuntaan jonkinlaisena vetistelijänä, ette te an­na kovinkaan hyvää kuvaa amerikkalaisesta. Ja jos te menisitte nyt Japaniin, kiertäi­sitte sinne jostakin rintaman takaa sanoen: “Kuulkaahan kaverit, minä olen teidän puo­lellanne! Te tiedätte että olen teidän puolellanne vaikka olenkin täällä toisella puo­lella.” Te olette kavaltaja! Teidät tulisi ampua. Oikein. Te olette kavaltaja.

¹⁸³Ja sitten, se on samalla tavalla, kun mies tietää Jumalan Sanan ja tekee kompromisse­ja Sen kanssa, siksi että joku organisaatio sanoo hänelle, että hänen täytyy tehdä se sillä tavalla. Sellainen on kavaltaja. Oikein!

¹⁸⁴Mutta nämä miehet eivät olleet kaval­tajia. He eivät välittäneet siitä, minkälainen heidän seurakuntakäytöksensä oli: kirku­en ja huutaen ja itkien ja laverrelle eri kieliä. Näytti siltä, kuin he olisivat keskustel­leet toistensa kanssa voimatta ymmärtää sitä. Nuo miehet siellä kuulijakunnassa, eri kansoista ja kielistä alkoivat kuulla, mitä he puhuivat. He eivät tienneet, mitä he pu­huivat. He vain lavertelivat, mutta muut ihmiset siellä ymmärsivät sen. Ja he sanoivat: “Nämä ovat aivan varmasti juovuksissa.”

¹⁸⁵Mutta Pietari sanoi: “Eivät he ole juovuksissa, vaan he ovat täytetyt Hengellä.”

¹⁸⁶Ja jokainen heistä kuoli marttyyrina, paitsi Johannes, ja häntäkin keitettiin kaksi­kymmentä neljä tuntia rasva-ammeessa; eivätkä he voineet edes polttaa tuota Henkeä ulos hänestä. Ja sitten hän, Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja, oli ainoa, joka kuoli luonnol­lisen kuoleman. No niin, se on totta.

¹⁸⁷Huomatkaa nyt, mitä tapahtui. Tässä Jumala istutti tuon Puun tuottamaan yhdeksää hengellistä lahjaa, Hänen Henkensä lahjoja. Tuo sama Henki, joka oli Kristuksessa, tuli alas Seurakunnan ylle, tuo Iankaikkinen Elämä. Nyt Hengen lahjat olivat Seurakunnassa, ja Se kasvoi, tuoden esiin hedelmää kaikkialla. He eivät ajatelleet itseään; he eivät organisoineet mitään; he vain menivät eteenpäin ja olivat veljiä. Heillä ei ollut mitään…

¹⁸⁸Olen iloinen tuosta pikku jutusta, joka oli siellä: “Heillä ei ollut mitään muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu.” Sen minä uskon. Näettehän? Ja sillä tavalla he tekivät. Koko maailma on meidän seurakuntamme, näettekö, kaikkialla.

¹⁸⁹Niinpä pankaa merkille näiden miesten tehdessä sitä, kuinka ihana tuo Seurakunta oli; ja Jumala oli heidän kanssaan. Raamattu sanoo niin. Ja Jeesus sanoi heille ennen Taivaaseen astumistaan: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; Minun Nimessäni…” Nyt, nämä merkit…

¹⁹⁰Nyt tänään, mitä me kutsumme uskovaisen merkiksi? Hän puristaa kättä pastorin kanssa; Hän kuuluu johonkin seurakuntaan; hänellä on nimensä kirjassa, koska hänen isänsä tai hänen äitinsä nimi on kirjassa. Mutta näin ei Jeesus sanonut. Jeesus sanoi, nämä merkit… Se on luonnollinen seurakunta.

¹⁹¹Me olemme puhumassa hengellisestä Seurakunnasta. Me olemme puhumassa hengellisestä Puusta, emme luonnollisesta puusta. Me tulemme noihin kahteen puuhun hetken kuluttua. Näettehän? Hengellinen Puu. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka riippuvat tässä Puussa. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka saavat Elämänsä tästä Puusta. Minun nimessäni he ajavat ulos perkeleet (whew), he puhuvat uusilla kielillä; jos he ottavat ylös käärmeitä tai juovat jotain kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he parantuvat.”

¹⁹²Senkaltaisten merkkien Hän sanoi seuraavan uskovaista. Missä se on tänään? Hän antoi maailmalle esimerkin siitä, mikä uskovaisen merkki olisi. Ja Hän sanoi, että olisi paljon parempi, jos myllynkivi olisi ripustettu niskaanne, ja teidät olisi hukutettu meren syvyyteen, kuin että tuotte loukkauksen yhdellekään heistä, sillä “heidän enkelinsä näkevät aina Minun Isäni kasvot, joka on Taivaassa”, nuo enkelit.

¹⁹³Huomatkaa nyt, siellä he olivat. Ja tuo Puu oli istutettu. Se oli tekemässä suurta työtä. Me tiedämme heidän menneen kaikkialle. Ja Herra lisäsi Helluntaipäivänä kolme­tuhatta sielua, heidät kastettiin ja he tulivat Seurakuntaan. Ja mikä suuri yhteys heillä olikaan. Kenelläkään ei ollut tarvetta mistään, jokainen oli ystävällinen hyväsydäminen toinen toistaan kohtaan. He olivat kaikki yksi suuri perhe. Ihmeellistä.

¹⁹⁴Ja sitten tuli mukaan pieni vanha, rumannäköinen, ahnehampainen hyönteinen, joka elää neljässä eri kehitysvaiheessa, niin kuin Joel sen näki. Nelivaiheinen hävittäjä-hyönteinen tuli tuhoamaan tuota kaunista Jumalan Puuta. Ajatelkaa sitä. Tulen lukemaan nyt jotakin Joelista siitä, mitä hän sanoi. Joelin 1. luku. Ensimmäinen asia… No niin, siellä on neljä eri hyönteistä; mutta itse asiassa vain yksi. Se on yksi hyönteinen neljässä eri kehitysvaiheessa. Tarkatkaa nyt tämän pienen hyönteisen tuloa syömään tätä suurta, kaunista Jumalan Puuta. Se oli Seurakunta, mutta me tulemme kutsumaan sitä Puuksi.

¹⁹⁵Ensimmäinen oli kalvajasirkka [palmer worm, jonkinlainen toukka]; se on vain hyvin pienen pieni hyönteistoukka. Mitä se teki, tämä kalvajasirkka? Se tuli hävittämään tuon Puun hedelmää. Se on ensimmäinen asia.

¹⁹⁶No niin, menkäämme nyt taaksepäin historiassa ja nähkäämme, mikä tuo ensimmäinen asia oli: se oli tuo arvokas ryhmä, joka oli tullut tavallisten ihmisten keskuuteen. Ja he sanoivat: “Kyllähän tämä on hyvä, että te voitte parantaa sairaita ja tehdä näitä asioita. Se on hienoa. Niinpä tiedättekö, mitä meidän tulisi tehdä? Heidän tulisi saada se sellaiseksi, että paremman luokan ihmiset tulisivat ymmärtämään sen: kaupungin pormestari, tuomarit ja niin edes­päin, ja kaikki kaupungin arvohenkilöt. Ja niin kauan kuin te kaikki meluatte ja teette sillä tavalla kuin teette, eivät he koskaan tule lähellekään teitä. Ymmärrättekö? He pelkäävät teitä.”

¹⁹⁷[Joku sanoo: “He yhä tekevät niin.”] Joku sanoi, että “he yhä tekevät niin.” Arvelen, että se niin onkin. Se on totta. He pelkäävät Pyhää Henkeä.

¹⁹⁸Minulla oli tapana laulaa erästä pientä laulua. Oletteko te koskaan kuulleet tuota laulua Vanhanaikainen uskonto? Onko kukaan koskaan kuullut tuota laulua, Tämä vanhanaikainen uskonto? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minulla oli tapana laulaa tuota pientä laulua vuosia sitten tällä tavalla:

Se on vanhanajan Pyhä Henki.
Ja perkele ei halua mennä lähelle Sitä;
Siksi ihmiset pelkäävät Sitä;
Mutta Se on tarpeeksi hyvä minulle.
Se on niin hyvä, etten halua mitään muuta,
Sillä se saa minut rakastamaan veljeäni;
Ja Se tuo esiin kätketyt asiat.
Niinpä Se on tarpeeksi hyvä minulle.
Se panee sinut lopettamaan valehtelusi;
Se tulee pelastamaan sinut, kun olet kuolemassa;
Se on saava perkeleen pakenemaan;
Ja Se on tarpeeksi hyvä minulle.

¹⁹⁹Niin se on. Siksi ihmiset eivät halua sitä. No niin, Se on Jumala.

²⁰⁰He eivät halunneet Jeesusta. He sanoivat: “Tämä mieskö?” Seurakunta, tuo suuri arvokas seurakunta sanoi: “Sinäkö tulet kertomaan meille, keitä me olemme? Me annamme sinun ymmärtää, että me olemme tohtori, Ph.D., L.L., Q.U.S.”, ja hyvänen aika, kaikkea sellaista. “Minähän olen ylipappi.” “Sinäkö sanoisit jotakin minulle! Sinähän olet syntynyt synnissä. Sinähän et ole mitään muuta kuin avioton lapsi. Sinun äitisihän oli raskaana ennen kuin hän oli naimisissa isäsi kanssa.”

²⁰¹Hän sanoi: “Kuka voi syyttää Minua synnistä. Kuka voi syyttää Minua?” Hyvä on. Synti on olla uskomatta Jumalan Sanaa. Toisin sanoen Hän sanoi: “Osoitta­kaa Minulle, missä Minä en täytä Sanaa, juuri niin kuin Sen oletetaan olevan. Näyttäkää Minulle Kirjoituksesta, mitä Minun päivänäni… Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua.” Hän sanoi: “No niin, te väitätte olevanne sitä. Katsokaamme nyt teettekö te sitä.”

²⁰²Oi! “Siitä lähtien he eivät kysyneet Häneltä yhtään mitään.” Näettekö? He jättivät Hänet rauhaan. Kuten perkele hyökätessään Hänen päälleen. Hän ajatteli tekevänsä sen joka tapauksessa, mutta tuli näkemään, että tuossa Johdossa oli miljoonan voltin jännite. Hän hyppäsi pois Hänestä todella nopeasti, koska hän ei voinut käsitellä sitä. Ja se ainakin oli varma asia.

²⁰³Niinpä tämä pieni kalvajasirkka tuli ottaakseen pois hedelmät. Minulla on täällä kaksi sivua koskien näitä hedelmiä; ja haluan vain lukea joitakin niistä. Ensimmäinen hedelmä, jonka hän otti pois, oli veljellinen rakkaus. Kyllä, ja se on asia, joka tappaa seurakunnan juuri siihen, kun veljellinen rakkaus otetaan pois. Kyllä, varmasta! Sitten seuraava hedelmä, jonka se otti tuosta Puusta… Muistakaa, rakkaus on ensihedelmä Pyhässä Hengessä. No niin, on yhdeksän hengellistä lahjaa Puun yhdeksän hedelmän kanssa ja niin edelleen. Hyvä on. Ja nyt ensimmäiseksi se alkoi syödä Puun hedelmää.

²⁰⁴No niin, kuvailkaamme tätä Jumalan suurta Puuta; Se kantaa yhdeksää hengellistä lah­jaa. He parantavat sairaita; he puhuvat kielillä; he ajavat ulos perkeleitä; he te­kevät suuria tekoja ja saarnaavat väärentämättömän Jumalan Sanan ilman mitään kirkkokunnallisia siteitä sitomassa heitä; he ovat vapaita tehden suurta työtä.

²⁰⁵Niinpä si­sälle tulee tämä pieni vanha perkele kaksi sarveaan esillä kuin heinäsirkalla, tiedät­tehän, ja pienine ahneine hampaineen. Se oli hänen ensimmäisensä, kalvajasirkka, joka tuli sisälle ja söi pois veljellisen rakkauden. Hän sanoi: “Tiedätkö, se-ja-se teki niin-ja-niin siellä-ja-siellä seurakunnassa; minä en uskoisi tuonkaltaista ihmisjoukkoa.” Näettekö? Siinä se on, ensimmäinen asia.

²⁰⁶Seuraavaksi se halusi syödä uskon hedelmän, uskon Sanaan: “Katsohan nyt, kuinka sinä tiedät, että se on Sana? Se on käännetty kieleltä toiselle niin monta kertaa.” Tuo pikku perkele on yhä syömässä. Näettekö? Kyllä vaan. “Tuo Sana on käännetty kieleltä toiselle niin monta kertaa. Hän on sitä ja tätä tai jotakin muuta. Oi, hän on kaik­kea tätä.” Näettekö?

²⁰⁷No niin, sitten toinen hedelmä, jonka se söi siitä pois: pelastuksen ilo: “Shiih! Te ihmiset pidätte liian paljon melua.” Voi hyvänen aika!

²⁰⁸“Oi, kuinka sinä voit saarnata, veli Branham”, eräs nainen sanoi minulle kerran. Tai ei, se oli eräs mies. Ja toivon, että hän olisi täällä. Hän kuuluu erääseen toiseen seurakuntaan. Mutta hän sanoi minulle: “Olin siellä kuullakseni sinua eräänä päivänä, enkä voinut edes kuulla sinua noiden ihmisten huutamisen takia.” Hän sanoi: “Kuinka maailmassa sinä voit saarnata siellä?”

Sanoin: “Jos he eivät…”

²⁰⁹Minä sanoin: “Jos he eivät nauttisi siitä, en minä haluaisi saarnata.” Niin se on! Kyllä. Minulla oli tapana…

²¹⁰Eräällä ystävälläni, Jim Poolella, ja minulla oli kerran vanha koira. Me kutsuimme sitä nimellä Fritz. Ja tämä vanha koira, se meni minkä tahansa muun eläimen perään paitsi haisunäädän. Se pelkäsi haisunäätää, koska se haisi niin pahalle. Ja sitten kerran, kun meillä oli haisunäätä erään risuläjän alla niin ainoa asia, mitä minun piti tehdä, oli vain taputtaa sitä hieman ja sanoa: “Puskii, poika!” Ja se meni noutamaan tuota haisunäätää, näettekö, koska minä taputin sitä ja sanoin: “Puskii!”

²¹¹No niin, juuri niin on silloin, kun me… Pahin löyhkääjä, minkä tunnen, on perkele. Niinpä kun minä olen saarnaamassa tätä Sanaa, ja joku sanoo: “Aamen”, se merkitsee: “Puskii, käy päälle, poika.” Ja me saamme hänet ajetuksi puuhun.

²¹²Niin me nyt näemme, että hän otti pois ilon. Te tiedätte, kuinka Daavid erään kerran oli kadottanut pelastuksensa ilon. Hän ei kadottanut pelastustaan, mutta hän kadotti sen ilon. Hän huusi: “Herra, asetan ennalleen minulle minun pelastukseni ilo.” Näettekö? Tuo ilo.

²¹³Niinpä tämä pieni vanha kalvajasirkka alkoi syödä pois tuota ilon hedelmää: “Katso­kaapa nyt tänne, te ihmiset saatte aikaan liian paljon melua. Kaikki tämä itkeminen ja ‘aamenen’ sanominen ja huutaminen. Se on mieletöntä. Ei siinä ole mitään.” Näettekö? Ennen kuin huomaattekaan, te istutte jossakin suuressa ruumishuoneessa, tie­dättehän, te istutte siellä, ja kaikki he ovat kuolleita. Joitakin näistä niin kutsuttujen oppien ja uskontunnustusten balsamointinesteistä on ruiskutettu heidän suoniinsa, vaikka Jumalan Hengen tulisi virrata niissä. Mutta kun joku vanha seurakunnan uskontun­nustus on pumpattu sinne, niin ei ole ihme, että he ovat jäisiä, kylmiä ja kuolleita. Hengellinen lämpömittari on 40 °C nollan alapuolella. Kyllä! Kun joku sanoo: “Aamen”, kurkottaa jokainen kaulaansa kuin hanhi tai jotakin sellaista haluten tietää, kuka sen sanoi. Se on häpeä. Jumalan Hengen pitäisi olla ilo, rauha, rakkaus. Mutta tämä pieni anna hyönteinen alkoi syödä sitä, ja se söi kaiken ilon pois.

²¹⁴Ja sitten, seuraava hedelmä tässä Puussa on rauha, mielenrauha, tietoisuus siitä, että olette pelastunut.

²¹⁵He sanovat teille: “Hyvä on nyt, jos lausut meidän uskontunnustuksemme, sinä olet pelastunut.” “Jos liityt minun seurakuntaani, sinä olet pelastunut.” Sitten tämä sanoo: “Et sinä ole pelastunut, jos menet sinne. Sinun täytyy liittyä meidän seurakuntaamme pelastuaksesi.” “Sinun täytyy sanoa: ‘Terve Maria.”’ “Sinun nimesi täytyy olla tässä kirjassa.” “Sinun täytyy…” Voi hyvänen aika! Se ottaisi pois kaiken ilon. Se ei ole Jumalan Puu. Te tiedätte missä olette; se on risteytys. Minä aina…

²¹⁶Te tiedätte kertomuk­seni muulista. Se on risteytys. Se ei tiedä, kuka sen isä tai äiti on ollut. Näettekö? Se on risteytys. Mutta hyvä kantakirja hevonen tietää, kuka sen isä ja äiti oli kautta sukupolvien.

²¹⁷Ja samoin tekee myös todellinen hyvä kantakirja-kristitty, jolla on Pyhä Henki. Hän tietää, että Se lankesi Helluntaipäivänä. Hän tietää, missä seisoo. Hän voi jäljittää sukupolvensa sen ensimmäiseen alkuun. Pietarilla oli Se. Ja koko matkan kautta kansojen ja rotujen, heillä on ollut Se. Hyvä kantakirja kristitty tietää, mistä hän tulee.

²¹⁸Sanotaan: “Mutta, minä olen luterilainen, umph!” “Minä olen presbyteeri.” Oi, te risteytetyt! Miksi te ette… Miksi te ette…

²¹⁹“Hyvä on”, te sanotte, “mikä sinä sitten olet?” “Uudestisyntynyt!” “Uudestisyntynyt mistä?” “Jumalan Hengestä.”

²²⁰Siksi te ette ole risteytys. Te olette syntynyt oikealla tavalla. Ei jostakin seurakunnan uskontunnustuksesta vaan Jumalan Hengestä; Jumala elää teissä!

²²¹Huomatkaa nyt. Tämä pieni hyönteinen alkoi syödä. Niinpä se söi pois kaiken mielen­rauhan. Ja jatkoi syömistä edelleen ja edelleen ja edelleen. Minulla on täällä koko sivu siitä, mitä se teki kaikille näille hedelmille.

²²²Sitten, tämä pikkukaveri kuoli pois ja se tuli heinäsirkaksi [locust]. Sen seuraava vaihe oli heinäsirkka. No niin, mitä heinäsirkka tekee? Heinäsirkka syö lehdet. Oikein. Heinäsirkka käy lehtien kimppuun. Mitä kalvajasirkka jätti? Se jätti lehdet. Se vain söi kaikki hedelmät pois Puusta. Sitten tuli heinäsirkka syömään sen, mitä kalvajasirkka oli jättänyt. Nyt mitä se teki, tämä heinäsirkka? Hävitti lehdet. Mitä varten lehdet ovat? Se. hävitti jumalallisen yhteyden.

²²³Nyt sanotaan: “Hän on presbyteeri. Meillä ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Hän on nasarealainen. Hän on helluntailainen. Hän on sitä tai tätä. Me emme ole missään tekemisissä hänen kanssaan, koska hän ei kuulu meidän ryhmäämme.” “Hänellä on täällä sairaiden parantumiskokous! Hah! Meidän seurakuntamme ei usko siihen.” Näettekö? Siinä teillä on se, mitä tuo pieni vanha heinäsirkka tekee. Se leikkaa pois kaiken seurustelun. Kyllä, se otti pois kaiken yhteyden.

²²⁴Mitä on yhteys? Mitä lehdet tekevät? Ne viilentävät, niin että linnut voivat lentää lehtien alle viilene­mään. Siinä on jälleen teidän puunne. “Ja hän on oleva kuin puu, joka on istutettu…” Näettekö? Hyvä on. Jonne ihmiset voivat tulla ja istua Pyhän Hengen yhteyden alla viilentyäkseen hieman. Te olette hämmingissä ettekä tiedä, mitä tapahtuu, tuletteko te kuolemaan, tai oletteko te pelastunut tai ette, ettekä te tiedä, onko tämä seurakunta oikeassa tai tuo oikeassa. Tulkaa vain Puun alle, jossa on hieman lehtiä ja istukaa sinne ja antakaa tuulten Taivaasta puhaltaa kuin kohiseva, mahtava tuuli, tiedättehän, noiden lehtien lävitse. Ja silloin te alatte hieman viilentyä.

²²⁵Te sanotte: “Minä menen ja kerron tuolle pyhien kieriskelijöiden joukolle mitä ajat­telen!”

²²⁶Vain istahtakaa hetkeksi ja te tulette viilenemään. Oikein! Te ette voi tehdä sitä itsessänne, koska mikä on vikana? Heinäsirkka on syönyt sen kaiken pois, kaikki lehdet pois siitä. Te voisitte aivan yhtä hyvin istua ulkona auringossa, koska teillä siellä ei ole yhtään viileämpää. Hyvä on.

²²⁷Mutta te tiedätte, mitä teidän oletetaan tekevän. Raamattu sanoi, että ennalta määrätty Seurakunta, ennalta määrätyt Jumalan pojat… Mitä he tekivät? Istuivat taivaallisissa Paikoissa. Mitä se on? Viileyttä, mukavuutta, kotoista tunnetta. Aamen!

²²⁸Siellä missä jokaisella on yllä smokki, ja missä joku katsoo ympärilleen ja sanoo: “Huh huh, katsohan tuota! Tuolla naisella ei ole edes permanenttia hiuksissaan. Eikö hän näytäkin kauhealta? Ei edes pääsiäiskaapua… Nyt, mitä se sitten onkin, te tiedätte. Kyllä pääsiäispukua, niin se kai on. Istuen siellä [Veli Branham kuvailee.] Näettekö. “Ei edes pääsisäis…”  “Katsokaa tuotakin miestä, sama vanha puku, jota hän käytti viime vuonna. Mitä sinä siihen sanot!” Te ette tunne oloanne hyväksi siellä.

²²⁹Sanoin eräälle pienelle naiselle yhtenä päivänä, pieni naisparka, hän kuului erää­seen suureen arvokkaaseen seurakuntaan… Hän oli kuolemassa syöpään, ja minä menin rukoilemaan hänen puolestaan. Veli Roy Roberson, yksi luotetuista täällä, lähetti mi­nut sinne, ja tuo naisparka istui siellä kuolemassa syöpään. Ja hän sanoi…

Minä kysyin: “Oletko sinä kristitty?”

²³⁰Hän sanoi: “Hyvä herra, minä en tiedä mitä sanoa.” Hän sanoi: “Minä kävin eräässä määrätyssä seurakunnassa ja…” Sitten hän alkoi itkeä.

Minä sanoin: “Mikä nyt on?”

²³¹Hän sanoi: “Minä en voinut pukeutua oikein. He katsoi­vat minuun alaspäin.” Oi, siinä se on teille. Näettekö? Te tunnette olonne epämiellyttäväksi. Näettekö?

²³²Mutta Raamattu sanoo, että meidän tulee kokoontua yhteen taivaallisissa paikoissa. Oi! Miten? Kaikki ovat samanlaisia. Voin sanoa teille, mitä se tulee tekemään. Se saa haa­laripukuisen ja smokkipukuisen panemaan kätensä toistensa ympärille ja kutsumaan tois­taan veljeksi. Varmasti se on tekevä sen! Se saa vanhaan puuvillapukuun puetun panemaan kätensä silkkipukuisen ympärille ja sanomaan: “Sisar, kuinka sinä tänä aamuna voit? Ylistys Jumalalle!” Kyllä. Se on tekevä sen. Se on ilo, rauha rakkaus, usko Sanaan, pitkämielisyys, lempeys, kärsivällisyys. Istutaan taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, viilentymään vähäksi aikaa. Näettekö? Sitä lehdet tekivät.

²³³Mutta mitä tuo vanha heinäsirkka teki? Se tuli ja söi nuo lehdet pois. Sanottiin: “Te joko kuulutte meihin tai te ette kuulu mihinkään!” Niinpä se otti kaiken Hengen viileyden ulos. Näettekö? Ja valmisti itselleen uskontunnustuksen. Hyvä on. No niin, meidän täytyy mennä eteenpäin. Me voisimme viipyä pitkään tässä pienessä heinäsirkassa.

²³⁴Mutta sen seuraava vaihe oli syöjäsirkka [cancerworm = toinen toukkavaihe, suomeksi “syöpämato.”] Hmmm, sillä on alusta alkaen paha nimi, syöpämato, syöjäsirkka. Mitä se tekee? Se menee puun parkkiin. Siellä on elämänlinja. Kyllä vaan! Se menee puun parkkiin ja tuhoaa puun kuoren, peitteen.

Mitä on uskonto? Pei­te. Sitä uskonto merkitsee, “peite”.

²³⁵Niinpä tämä pieni syöpämato [syöjäsirkka], sen jälkeen kun hän oli tullut seurakunnan keskuuteen ja tehnyt heistä niin arvokkaita ja sitten ottanut heiltä yhteyden pois hei­näsirkan muodossa. Ja nyt hän tulee ja ottaa heiltä pois uskonnon ja tekee siitä opin­kappaleita! Kyllä! Säätää epäortodoksisia sanoja. Muodostaa itselleen uskonnon. Kokoaa joukon miehiä yhteen ja antaa heille uskontunnustuksen. Hän ottaa pois uskonnon. Riistää sen pois Jumalan Puulta. Repii pois sen kuoren, jossa elinneste kulkee. Syöpä­mato! Näettekö te tuota hyönteistä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niin se on tarkalleen. Tuo syöpämato, se oli Rooma, tuossa varhaisseurakunnassa.

²³⁶Ensimmäinen asia, tuo helluntailaisryhmä… Ei mikään helluntaiorganisaatio… Ei koskaan! Kaikki, mikä orga­nisoituu, on kuollutta. Tulen todistamaan sen hetken kuluttua Kirjoituksilla. Näettekö? Mutta tuo helluntaikokemus, kenelle se on? Se on roomalaiskatoliselle. Kenelle muulle? Metodistille, baptistille, presbyteerille, kenelle tahansa, joka haluaa sen. Mutta teidän täytyy vain haluta sitä. Te ette liity siihen.

²³⁷Minä olen ollut Branhamin perheessä viisikymmentäkolme vuotta, enkä minä koskaan liittynyt perheeseen. Miksi? Minä olen Branham alusta alkaen. Minä synnyin Branhamina.

²³⁸Sillä tavalla me olemme kristittyjä. Ei siksi että me liitymme johonkin. Sellainen on organisaatio: Me olemme syntyneet kristityiksi olemalla Pyhän Hengen uudistamat. Huomatkaa nyt!

²³⁹Tämä pieni syöpämato alkoi kaivautua sisälle parkkiin. Mitä se teki? Se alkoi ottaa siltä pois sen uskontoa, peitettä, sen oppia. Uskonto on oppi, peite, joka peittää kaiken. Siitä syystä meidän uskontomme on veren kautta. Veri, Elämä, on Veressä, joka peittää Sanan. Ja elämä on veressä. Veri on uskonto, ja Elämä Veressä on se, mikä tuo tuloksia. Voitteko nähdä sitä?

²⁴⁰Sitä ei ole peitetty viikunapuun lehdillä. Adam ja Eeva yrittivät sitä erään kerran. Kain teki saman asian, huomasitteko te sitä? Kain myöskin toi kasviselämää, mutta se ei toiminut. Se ei toiminut Adamin ja Eevankaan kohdalla, eikä se toimi tänäänkään. Kun Jumala eväsi sen alussa, on se evätty ikuisiksi ajoiksi. Ihmistekoiset uskontun­nustukset ja ajatukset eivät tule koskaan tekemään sitä.

²⁴¹Jumalan Sanan täytyy tehdä se. Ja Sana on Veren kautta, Kristuksen uhrin kautta. Näin on.

²⁴² “Ihmiset tänään”, niin kuin erää veli sanoi, “tikkujen ulosvetäjiä.” Tiedättekö, että tässä kansakunnassa tänä päivänä on yhdeksäntoista eri naulaa, joita eri organisaatiot pitävät hallussaan, ja he väittävät niiden olevan alkuperäisten nauloja, jotka olivat Hänen käsissään. Mitä siitä jos niin olisikin? Minä en haluaisi olla missään tekemisissä sen kanssa. Tietenkään en.

²⁴³Jumala ei koskaan jättänyt meille mi­tään pyhäinjäännöksiä merkeiksi. Hän lähetti Pyhän Hengen, Jotakin elävää, jota ei voi hävittää. Mitä hyötyä minulla olisi jostakin naulasta? Mitä hyötyä minulle olisi sii­tä alkuperäisestä rististä, jolla Hän riippui? Ei hitustakaan. Ei tuntea naula, tai tuntea risti, vaan tuntea Hänet on Elämä! Näettekö?

²⁴⁴Nyt me pidämme kiinni nauloista; me pidämme kiinni pyhäinjäännöksistä; ja meillä on erilaisia paikkoja. Tänä päivänä ihmiset kävelevät ylös ja alas Jerusalemin katuja, kävelevät ylös ja alas katuja eri paikoissa ja pitävät pyhäinjäännöksiä ja muita asioi­ta. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ei yhtään mitään; tuo asia on tuomittu, mädännyt ja mennyt.

²⁴⁵Menin erääseen kirkkoon Roomassa: Siellä missä he, kaikki nämä kuolleet papit, he panevat heidät sinne puutarhan alla olevaan suojaan, kunnes kaikki liha on tippunut pois luista; ja sitten he ottavat nuo luut ja tekevät niistä valaisimia ja panevat heidän kallonsa niiden ympärille. Ja ihmiset tulevat sinne ja hierovat noita pääkalloja saadakseen siu­nauksia, kunnes nuo kallot ovat kuluneet aivan valkoisiksi. Mennessänne sisään Pietarinkirkkoon, on heillä siellä sisäänkäynnin vieressä Pietarin kuvapatsas, jonka jalan, niin he väittävät, ovat ihmiset suudelleet pois yhdeksän tai kymmenen eri kertaa, ja heidän on täytynyt muovata sille uusi jalka. Sellaista hölynpölyä! Taikauskoisuutta, sitä se kaikki on, ihmistekoisten op­pien uskontunnustuksia.

²⁴⁶Jumala lähetti Pyhän Hengen, Jumalan Elämän, olemaan teissä eikä jossakin kuvapatsaassa. Te olette se, jossa Jumala haluaa elää, ei jossakin kuva­patsaassa, vaan teissä! Ihmiset kutsuvat niitä “pyhiksi kuvapatsaiksi”. Ei ole olemassa mitään pyhiä kuvapatsaita; te olette Jumalan pyhä kuvapatsas. Raamattu sanoo niin. Se on totta: “Ruumiin olet Sinä valmistanut Minulle…”

²⁴⁷Nyt tämä pieni hyönteinen, alkoi hävitystyön. Hävittämään mitä? Tuo syöpämato meni parkin sisään. Tarkatkaa, mitä se teki. Se alkoi hävittämään tuota kuorta. Miten se teki sen? Se valmisti luonnollisen seurakunnan olemaan hengellinen seurakunta. Kyl­lä, se otti pois todellisen ja antoi tilalle valheellisen. Muistakaa nyt…

²⁴⁸Kalvajasirkka söi hedelmän, heinäsirkka söi lehdet. Nyt kuoren, peit­teen, uskonnon, sen otti tämä syöpämato [syöjäsirkka].

²⁴⁹Mistä tuo ensimmäinen oppi tuli Raamatun ulkopuolelta? Te historioitsijat, te tiedät­te, mistä se tuli: Roomasta. Siellä se tarkalleen alkoi. Siellä he alkoivat hy­väksyä opinkappaleita.

²⁵⁰Siten Irenaeus, Pyhä Martinus, Polykarpus ja he kaikki Johanneksen kuoleman jälkeen… Hän oli Patmoksen saarella Jumalan Sanan kääntämisen vuoksi. He keittivät häntä rasvassa kaksikymmentäneljä tuntia, toivat hänet takaisin, ja hän yhä kirjoitti Raamatun! Jumala oli päättänyt, että tämä Raamattu tulisi kirjoi­tetuksi. Se on Jumalan Sana. Me emme voi ottaa Siitä pois tai lisätä Siihen. Se on saarnattava juuri sillä tavalla kuin Se on, Sanana.

²⁵¹Huomatkaa nyt, kun nämä Jumalan pyhät yrittivät pitää Sanan puolta, tuli Rooma ja hy­väksyi opinkappaleet Sen tilalle. Katsokaamme nyt, mitä he tekivät, joitakin heidän vääristä opeistansa, joita he tekivät.

²⁵²Vesikaste! Siinä missä heille oli annettu tehtäväksi… Pietari sanoi Helluntaipäivä­nä Pyhän Hengen, Jumalan Sanan, vaikutuksen alla: “Katukaa jokainen teistä ja ottakaa kas­te Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi.”

²⁵³Mitä Rooma teki sen kanssa? Käänsi sen ympäri ja sanoi: “Olkaa kastetut Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä”, tehden siitä uskontunnustuksen vastoin Raamatun oppia. Mikä sen teki? Siinä oli tuo syöpämato syömässä. Pirskotteleminen upottamisen asemesta nimessä Isän…

²⁵⁴“Isä, Poika, Pyhä Henki” ei ole mikään nimi! Mitään sellaista ei ole. Isä ei ole nimi; Poika ei ole nimi; ja Pyhä Henki ei ole nimi.

²⁵⁵Kun Jeesus sanoi: “Kastakaa heidät Nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen”, tuo nimi oli Herra Jeesus Kristus; tarkalleen sen Pietari ja muut tekivät, ja jokainen Raamatussa… Siellä ei ollut ketään…

²⁵⁶Haastan kenet tahansa tuomaan minulle osan Kirjoituksesta tai osan his­toriasta, missä joku olisi koskaan kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kris­tuksen Nimessä ennen kuin roomalaiskatolinen kirkko sen alkoi. No niin, tehkää se; ja muistakaa, tämä ääninauha menee ympäri maailman. Minä olen puhunut seurakunnalliselle sananpalvelijoita, satoja heitä, piispoja ja muita, kun olen sanonut: “Nouskaa seisomaan!”, tai, “Tulkaa tänne Raamattunne kanssa, tai pysykää ikuises­ti vaiti.” He pysyvät vaiti, kunnes pääsevät selkänne taakse ja sitten he alkavat pu­hua teistä. Heillä ei ole edes rohkeutta seistä kasvotusten kansaanne. Kunnon tapa on seistä ja sanoa se teille vasten kasvoja, mutta he pelkäävät tehdä sitä. He tietävät, että se on väärin. Mutta sitä tuo syöpämato alkoi syödä, syömään pois tuon todellisen asian.

²⁵⁷Nyt te sanotte: “Se ei ole ehdottoman välttämätöntä. Miten olenkin kastettu, se kyl­lä kelpaa.” Onko niin? [Seurakunta sanoo: “Ei.”]

²⁵⁸Paavali sanoi Apt. 19. luvussa, Paavali kulki Efeson ylärannikon kautta. Raamattu sanoi hänen löytäneen sieltä määrättyjä opetuslapsia, noita seuraajia. Apol­los, eräs baptistisaarnaaja, Johannes Kastajan alaisuudessa, opetti heille Sanaa, ja heillä oli suuri ilo. Ja Paavali meni tapaamaan heitä ja sanoi heille: “Oletteko saa­neet Pyhän Hengen sen jälkeen tuon tulitte uskoon?”

“Oi”, he sanoivat, “me olemme uskovaisia.”

²⁵⁹“Mutta minä en kysynyt sitä, vaan oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulit­te uskoon?”

He sanoivat: “Me emme tiedä onko olemassa mitään Pyhää Henkeä.”

²⁶⁰Hän sanoi: “Miten teidät sitten on kastettu?” Näettekö? Toisin sanoen: “Kuinka teidät kastettiin?”

He sanoivat: “Kyllä meidät on kastettu.”

Hän sanoi: “Kuinka?”

²⁶¹He sanoivat: “Johannes kastoi meidät, tuo sama mies, joka kastoi Jeesuksenkin, eikö se kelpaa?”

²⁶²Paavali sanoi: “Ei! Ei nyt enää, ei.” Hän sanoi: “Teidät täytyy kastaa uudestaan.” Ja Paavali kastoi heidät uudestaan Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, laski kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen.

²⁶³Ja Paavali sanoi: “Jos Enkeli Taivaas­ta, puhumattakaan jostakin saarnaajasta, jos Enkeli Taivaasta saarnaa teille jotakin muuta kuin tätä, olkoon hän kirottu.” Sillä tavalla se on.

²⁶⁴Niinpä te näette, mitä se oli, mitä tuo syöpämato alkoi syödä. Se söi pois vesikasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁶⁵Seuraava asia mitä tämä syöpämato teki, oli Pyhän Hengen kasteen ottaminen pois, sillä niin kauan kuin teillä on Pyhä Henki, Se tulee vuodattamaan valoa tuon Sanan ylle, niin kauan kuin te teette sen. Niinpä heidän täytyi tehdä se eri tavalla.

²⁶⁶No niin, ajatelkaa vain kuinka monia luterilaisia, protestantteja, kuinka monia katolilaisia on tänä aamuna konfirmoitu, niin kuin he sitä kutsuvat, ottaessaan ensimmäi­sen ehtoollisen. Ja he kutsuvat sitä “pyhäksi eukaristiaksi”, joka on latinankielinen sana ja merkitsee “Pyhä Henki”. Oletteko koskaan nähneet katolilaisen kulkevan kirkon ohitse ja nähneet, kuinka hän te­kee ristinmerkin itsensä ylitse tällä tavalla? [Veli Branham kuvailee.] Miksi? Koska Jumala on tuossa kirkossa. Mikä on tuo Jumala? Tuo pieni leipäpalanen, joka on pyöreä kuin aurinko-jumala, jota he palvovat, joka on siellä alttarilla, missä hiiret ja torakat kulkevat yöaikaan. Se ei ole minun Jumalani, sen minä sanon. Ensimmäinen ehtoollinen, konfirmoiminen seurakuntaan, hölynpölyä!

²⁶⁷Mutta sen he tekivät. Sen tuo syöpämato teki. Se otti pois Hengen ja antoi heille leivänpalasen, jonka joku pappi tai joku nunna on valmistanut. Sen he tekivät, tarkalleen. Menkää ja kysykää sitä nyt. Katsokaa taaksepäin historiassa ja nähkää onko se oikein. Annatteko te heidän työntää tuon asian alas kurkustanne? Eivätkä yksin katolilaiset tee sitä, mutta te protestantit, monet teistä teette saman asian. Hyvä on, sen he tekivät.

²⁶⁸Ja sitten protestantit, sen sijaan, että heillä olisi Pyhä Henki, niin tiedättekö, mitä he tekevät? He tulevat ja liittyvät seurakuntaan, puristavat kättä. Helluntaipäivänä ei siellä ketään tullut tietä pitkin puristamaan kättä, vaan siellä tuli Taivaasta kohiseva ääni, kuin mahtava tuuli, joka täytti koko sen rakennuksen, jossa he istuivat. Oikein. Tullen alas noiden Puun lehtien lävitse vuodatettuna sen kuoren päälle.

²⁶⁹Ja nyt, uuden syntymän asemesta, josta Jeesus sanoi: “Ihmisen täytyy olla uudestisyn­tynyt”, he omaksuivat seurakuntaan liittymisen: tule ja liity. Ja Sanan asemesta tuo syöpämato antoi heille uskontunnustuksen. Ettekö te näe sitä? Katsokaa, mitä hän on tekemässä. Hän antaa luonnollisen hengellisen sijaan. Voitteko te nähdä sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²⁷⁰Katsokaa nyt! Me olemme tässä katolisella linjalla, mutta tiesittekö, että se on tullut suoraan lävitse myös protestanteille? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Missä meillä on Pyhän Hengen julkitule­minen protestanttisissa seurakunnissa tänään? Missä meillä on Helluntain vastavaiku­tus protestanttien keskuudessa? Meillä ei ole… Onko teillä sitä luterilaisissa? [“Ei.”] Jos niin on, haluan minä mennä sinne ja vain syödä ja elää ihmeellistä aikaa. Presbyteereissäkö? Ihmettelenpä, missä se on. Näettekö? Te olette omaksuneet sen tilalle jotakin luonnollista.

²⁷¹Minä olen valmistautumassa lähtöön. Te tiedätte sen, mutta älkää koskaan salliko tämän mennä ulos sydämestänne.

²⁷²Älkää ottako luonnollista, se on kuolema! Tämä luonnollinen ihminen on kuolema. Mitä tahansa se tekee, on kuolema! Se on alis­tettu ja on täällä kuolemaa varten. Henki on se, joka tekee eläväksi. Henki, joka antaa Elämän, elävöittää sen. Se on Henki.

²⁷³Niinpä te näette, mitä he ovat tehneet, vaihtaneet vesikasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä titteleihin Isä, Poika, Pyhä Henki, joka ei ole mikään nimi.

²⁷⁴Nyt te sanotte: “Mitä eroa sillä on?”

²⁷⁵Hyvä on. Mitä jos teidän työnantajanne antaisi teille palkkashekin lauantaina ja sen sijaan, että hän panisi siihen nimeään, siinä vain lukisi “Pomo.” Näin on. Tei­dän palkkashekissänne lukisi: “Maksakaa John Doelle 150 dollaria tämän viikon työstä.” Ja allekirjoituksena olisi “Pomo”. Laskekaa se pankin tiskille niin näette, kuinka se tulee teille takaisin. Kyllä vaan! Se on varmasti tekevä sen!

²⁷⁶Jos sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi Paavali käski noita kristittyjä, jotka ylistivät Jumalaa, ja joilla oli suuri ilo ja suuria asioita meneillään siellä, miksi hän käski heitä: “Teidän täytyy tulla kastettaviksi uudestaan Jeesuksen Kristuksen Ni­messä”? Näettekö? Saada Sana sanomaan… Vain pysykää Sen kanssa. Älkää sanoko mitään erilaista. Sano­kaa vain se, mitä Se sanoo. Sillä meidät tullaan tuomitsemaan.

²⁷⁷Katsokaa nyt! Sitä. he tekivät. Uuden syntymän asemesta heillä on liittyminen. Sen sijaan että puhuisivat Sanan, heillä on uskontunnustus. Näyttäkää minulle Raamatus­ta, missä he koskaan sanoivat: “Terve Maria”. Näyttäkää minulle Raamatusta, mistä te protestantit olette lainanneet “Apostolisen uskontunnustuksen”. Kertokaa minulle, mikä “Apostolinen uskontunnustus” on Raamatussa. Pyhien yhteys, he olivat sitä vastaan. Ker­tokaa minulle, missä heillä koskaan Raamatussa oli Isän, Pojan, Pyhän Hengen kaste. Sitä ei ole siellä, ja kuitenkin te teette niin.

²⁷⁸Nyt yhdessäolon ja veljeyden sijaan veljien keskuudessa he antoivat heille hierarki­an, paavin. Ja teillä on piispa, joka sanoo teille, mitä te voitte tehdä ja mitä ette; ja teillä helluntailaisilla on alueen vanhin, joka sanoo teille, kenet voitte ottaa vas­taan. Mutta Kristuksen Seurakunta…?…

²⁷⁹Siihen te olette tulleet. Näettekö? He antavat teille sijaan nuo ihmistekoiset opinkappaleet ja asiat… He ovat ottaneet sen pois. Sitä tuo syöpämato on tehnyt. Ottanut sen pois tuosta Puusta ja antanut teille tämän. “Minä otan tuon pois Puusta ja annan teille tämän sen tilalle. Minä otan tuon pois ja annat teil­le tämän.” Näettekö mihin olette joutuneet?

Te sanotte: “Mutta, veli Branham…”

²⁸⁰Mistä jokainen… Mistä protestanttinen kirkko on tullut? Katolisesta kirkosta. Ilmestyskirja 17 sanoo niin olevan. Sanottiin, että hän oli huora ja hän oli porttojen äiti, joka on sama asia. Niinpä pata ei voi kutsua kattilaa mustaksi, tiedättehän. Niinpä äl­kää tehkö sitä.

²⁸¹Veljeys, otti pois veljeyden erottaen meidät ja tehden meistä erilaisia, vaikka meidän tulisi olla veljiä keskenämme. Hyvä on.

²⁸²Tarkatkaa nyt: Tässä on hyvä. Otan tämän ja sitten lopetan nämä muut. Katsokaa!

²⁸³Raamattu sanoo meille, että kun me olemme tehneet väärin, meidän tulee puhdistaa sielumme Pyhällä Hengellä. Mennä polvillemme, antaa Pyhän Hengen paljastaa meille, että sinä teet väärin, ja pysyä siellä Hänen edessänsä, kunnes te kuolette, puhdistaen sielumme.

²⁸⁴Nyt he ovat kääntyneet ympäri ja antaneet teille kiirastulen, niin että kuole­manne jälkeen pappi tekee paljon rahaa rukoillakseen teidän sielunne ulos kiirastulesta. Mitä, sehän on hölynpölyä! Mutta sitä tuo syöpämato teki. Varmasti! He ru­koilevat teidät ulos kiirastulesta. Maksaa monia satoja dollareita saada tämä sielu rukoilluksi ulos kiirastulesta. Haluan, että löytäisitte kiirastulen Raama­tusta, tai mitään sen kaltaista. Mitään sellaista ei ole Raamatussa. Ei. Mutta he antoivat heille kiirastulen sen jälkeen, kun olette kuollut. Oi, kyllä minä tiedän.

²⁸⁵Te kuulette heidän sanovan: “Mutta, Pyhä Bonifacius sanoi niin-ja-niin.” Minä en väli­tä mitä Pyhä Bonifacus on sanonut. “Mutta eikö se-ja-se sanonut tälle naiselle, joka rukoili miehensä puolesta, että suuri sisar, pyhä se-ja-se….” Minä en välitä siitä, mitä hän teki.

²⁸⁶Se on ilman Sanan arvovaltaa. Se on vastoin valtuutettuja apostoleja. Jumala antoi noiden apostolien toimeksi asettaa seurakunta järjes­tykseen. Ja Se on rakennettu apostolien opille eikä jonkun Pyhän Bonifaciuksen tai Pyhän… Se on vastoin Sanaa. Minä en välitä siitä, mitä Pyhä Bonifacius on sanonut, ja mitä muut pyhät ja toiset pyhät, ja Pyhä Susanna, ja Pyhä Maria, ja kaikki nuo ovat sanoneet. Se on hölynpölyä. Se ei ole mitään enempää kuin mikään muukaan valhe. Jos se on vastoin Jumalan Sanaa, se on valhe. Minä en usko arvovallattomia sanoja.

²⁸⁷Siksi en usko näitä protestanttien uskontunnustuksia ja asioita. Se on katolilaisuutta ydintään myöden opinkappaleissaan. Kuinka te voitte nimitellä katolilaisia ja tehdä pilaa siitä, että heillä on opinkappalei­ta, kun te olette itse sitä täynnä? Ei niinkään paljon täällä, mutta tämä on ääni­nauhalla, ymmärrättehän. Se menee kaikkialle yli maailman. Huomatkaa! Kuinka te voitte sanoa, että he ovat väärässä, kun te itse otatte ihmis­tekoisia uskontunnustuksia, jotka ovat vastoin Raamattua, opinkappaleita, aivan samoin kuin hekin ovat tehneet? Miksi? Te olette organisaatiossa, joka on tuon vanhan pros­tituoidun tytär. Mikä on prostituoitu? Nainen, joka elää uskottomana aviomiehellensä väittäen olevansa kristillinen seurakunta ja antaa ulos väärää oppia, omaa asiaansa sen sijaan, että ottaisi Jumalan pyhän Sanan.

²⁸⁸Aivan kuten Eeva teki, hän kuunteli perkelettä ja sai aikaan kaiken kuoleman ja mur­heen, mikä koskaan on iskenyt maata, se tuli Eevan kautta, koska hän harjoitti hengel­listä haureutta Jumalaa vastaan olemalla uskomatta Hänen Sanaansa.

²⁸⁹Ja se on tarkalleen se, mitä seurakunnat tekevät tänään, harjoittavat hengellistä haureutta Jumalan Sanaa vas­taan. Eivätkä he edes vastaanota teitä seurakuntaansa, jos te ette ole samaa mieltä heidän oppinsa kanssa.

²⁹⁰No niin, he kirjoittavat minulle kirjeitä: “Jos sinä uskot tämän, ja jos sinä, tulet sanomaan, että tämä on oikein, ja tulet…”

²⁹¹Minä vastasin että yksinkertaisesti: “En tule.” En tietenkään! Minä tulen saarnaa­maan juuri sen, mitä tämä Raamattu sanoo, tai sitten en saarnaa ollenkaan, Ymmärrättekö?

²⁹²Pysykää tuolla Sanalla. Sitä meidän on tehtävä, veljet, pysyttävä sillä. Me olemme nyt tulossa viimeisiin päiviin ja me tiedämme sen. Tuo hetki on täällä.

²⁹³Kuinka me voisimmekaan puhua… Oi, he kyllä sanovat sitä ja tätä, mutta millä tahansa, jolla ei ole arvovaltaa, niin älkää uskoko sitä. Minä en välitä siitä, kuka sen on sanonut. Eräs sisar tuli luokseni äskettäin ja sanoi…

²⁹⁴Eräs ryhmä miehiä, saarnaajia, joille saarnasin kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, kun heitä oli siellä noin kolmisensa­taa sananpalvelijaa… Täällä istuu paljon ihmisiä, jotka olivat siellä kokouksessa, mis­sä tuo koko Chicagon Saarnaajayhdistyksen neuvosto kohtasi minut. Ja Herra antoi mi­nulle näyn, kertoi minulle, missä he tulisivat olemaan, ja mitä tulisi tapahtumaan. Ja minä menin sinne ja sanoin heille… Meillä on täällä siitä ääninauha, jos tahdotte kuulla sen. Ja minä… Kaikki piispat ja tohtorit ja kardinaalit ja kaikki heistä seisoi­vat siellä.

²⁹⁵Minä sanoin: “Kuka tahansa teistä, joka voi tuomita sen, ottakoon Raa­mattunsa ja tulkoon tänne.” Minä sanoin: “Miksi te olette niin hiljaa?” Kukaan siel­lä ei sanonut mitään. Ja miksi? He pelkäsivät tuota Sanaa. Minä sanoin: “Jos te sit­ten ette voi tehdä sitä, niin miksi te ahdistelette sillä minua? Pysykää vaiti, pai­nukaa ulos, tehkää jotakin! Ja jos te ette voi perustella sitä Sanalla, pysykää sil­loin hiljaa.”

²⁹⁶Niinpä sitten tuo sama miesryhmä lähetti tänne, ja hän sanoi: “Veli Branham, jos Her­ran Enkeli kertoi sinulle…” Tuo Herran Enkeli, tiedättehän, Hänen kuvansa on siellä, näettehän? “Jos Herran Enkeli kertoi sinulle sen, niin me tulemme uskomaan sen.”

²⁹⁷Minä sanoin: “Kuka tahansa, joka…” Saarnaajaryhmä joka olisi noin heikko! “Jos tuo Enkeli sanoisi.” Jos tuo Enkeli sanoisi jotakin vastoin tätä Sanaa, ei se olisi Her­ran Enkeli.

²⁹⁸Herran Enkeli vahvistaa Sanan. Se on tarkalleen se, mitä Hän on aina tehnyt kautta jokaisen ajanjakson. Hän yhä tekee saman asian. Hän Pysyy Sanan kanssa. Ja kuka tahansa sanapalvelija. joka on voideltu Pyhällä Hengellä, tulee pysymään saman Sa­nan mukaisena, koska Raamattu sanoo, että koko Raamatun on kirjoittanut Pyhä Henki.

²⁹⁹Ja kuinka teillä voi olla Pyhä Henki, ja sitten kiellätte sen, mitä Raamattu sanoo? Itse Hen­ki teissä todistaa, että se ei ole oikein, tuo uskontunnustus. Tuo syöpämato on syönyt, siinä kaikki, syöden pois todelliset Jumalan asiat. Kyllä! Se on valtuuttamaton sana, joka on vastoin apostolien oppia.

³⁰⁰Tämä on apostolinen Oppi. Uskotte ja vastaanotatte Sen, ettekä anna periksi Siinä, ja te näette jokaisen lupauksen täyttyvän. Jumalan julki tuleminen on läsnä juuri nyt.

³⁰¹Jos Hän ei ole aivan yhtä paljon Jumala nyt kuin mitä Hän oli Israelin lasten kanssa heidän ylittäessään Punaisen Meren, ei Hän voisi olla Jumala. Jos Hän ei ole täällä tänään sama Jumala, joka lankesi Hellun­taina, niin silloin Hän ei ole sama Jumala. Silloin ei ole ollut mitään ylösnousemus­ta. Mitä hyötyä teille on historiallisesta Jumalasta, jos Hän ei ole sama Jumala tänään. Mitä hyötyä on lähettää saarnaajia seminaareihin ja hautoa heitä kuin hautomakoneella kananpoikia, ja kiertää ympäri sillä tavalla, jos ei ole olemassa mitään sellais­ta asiaa kuin Jumala?

³⁰²Mitä te teette, otatteko te pois Jumalan Sanasta? Missä on teidän valtuutenne? Te sanotte: “Seurakunta”. Seurakuntako? Niitä on 969 erilaista organisaatiota. Mikä niistä on oikea? Kukaan ei tietäisi mitä tehdä. Te olisitte hämmingissä. Mutta Jumala ei tule tuomit­semaan ihmisiä seurakunnan kautta.

³⁰³Hän tulee tuomitsemaan heidät Kristuksen kautta, ja Kristus on Sana. Raamattu sanoo: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme…” Hän tuomitsee seurakunnan ja ihmiset Sanan kautta, niin se on, Elävän, ylösnousseen Sanan kautta.

³⁰⁴Sitten jos tuo Elävä, ylösnoussut Sana sanoo jotakin vastoin tätä Sanaa tääl­lä, silloin se ei ole ylösnoussut Sana, koska Hän tulee todistamaan tästä Totuudesta. Hän ei voi sanoa jotakin tässä paikassa, ja sitten jotakin muuta täällä.

³⁰⁵Minä voisin sanoa jotakin täällä, ja jotakin muuta täällä, koska olen ihminen. Niin voitte tekin. Te voitte saada lisää tietoa ja ymmärrystä.

³⁰⁶Mutta ei Jumala. Hän on ääretön. Näettekö? Hänen ensimmäisen ratkaisunsa, se mitä Hän ensin sanoo, sen täytyy seistä Iankaikkisesti. Se on aina sama. Hän ei voi sanoa yh­tä asiaa täällä ja sitten jotakin muuta täällä. Hänen täytyy sanoa sama asia joka kerta voidakseen olla Jumala.

³⁰⁷Niinpä, jos yllänne oleva henki on Jumalasta, tulee Se todistamaan tämän Sanan Totuudeksi, jokaisen Sanan Siitä, ja että Se on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Niin Raamattu sanoo. Kyllä vaan. Hyvä on sitten!

No niin, pitäkäämme kiirettä ja ottakaamme tämän hyönteisen seuraava vaihe.

³⁰⁸Ensiksi, hän oli kalvajasirkka. Mitä se söi pois Jumalan Puusta? [Seurakunta sanoo: “Hedelmän.”] Hedelmän.

³⁰⁹Seuraava vaihe, jossa se tuli, se kuoli tuossa vaiheessa ja tuli uudelleen toisessa, mitä se nyt te­ki? Tällä kerralla se tuli heinäsirkkana, syöden kaikki lehdet pois. Se on heinäsir­kan tapaista.

³¹⁰Nyt, mikä oli seuraava asia, mitä se teki? Tuli jälleen takaisin toisessa vaiheessa syöjäsirkkana [syöpämatona] ja meni sisälle kuoreen.

³¹¹Nyt tässä se tulee tuhosirkkana [toukkana], neljännessä vaiheessansa. Nyt hän on touk­ka. Mikä on toukka? Imijä, imee pois Elämän, Hengen. Sen se tekee. Se me­nee ja ottaa otteen sisuksesta ja alkaa imeä, toukka. Tässä se on. Miksi me kutsui­simme sitä? Kirkkokunnaksi, se on tuon kaverin oikea nimi. Miksi? Se on hävittäjä; imee pois Elämän.

³¹²Joka kerta kun Jumala lähettää jonkun liikkeen kansansa keskuuteen, joka kerta he tulevat kirkkokunnaksi, ja juuri siinä paikassa he kuolevat. Haluan jonkun joka tuntee seurakunnan historiaa, väittävän sitä vastaan. Näyttäkää minulle yksikin kerta, mil­loin joku organisaatio muodostettiin, niin ettei se olisi kuollut juuri siihen paikkaan. Syöpämato alkoi syödä ja otti siltä uskonnon pois, ja sitten tuli mukaan imijä ja imi ulos Elämän tuosta Puusta.

³¹³Minkä kaltainen Elämä Siinä oli? Pyhä Henki. Mitä se teki? Se ei voinut pitää si­sällään Pyhää Henkeä opinkappaleiden kanssa. Pyhä Henki ei sietäisi sitä. Niinpä se ot­taa Puusta pois Elämän ja antaa sille opinkappaleen, muodostaen kirkkokunnan. “Me emme välitä siitä, mitä Tämä sanoo, meidän kirkkokuntamme sanoo näin.” Siinä se on teille. Muistakaa, sen jälkeen kun se tulee kirkkokunnaksi, se aina kuolee eikä enää koskaan nouse ylös uudestaan.

³¹⁴Ensimmäinen organisaatio oli katolinen kirkko kuollen välittömästi, koska se oli alusta alkaen opinkappale.

³¹⁵Sieltä tuli ulos ensimmäinen uskonpuhdistus, joka oli Luther; se organisoitui ja kuo­li.

Seuraavaksi tuli Wesley, organisoitui ja kuoli.

Seuraavana tulivat helluntailaiset, organisoituivat ja kuolivat.

³¹⁶Presbyteerit, luterilaiset ja kaikki nämä organisaatiot, joita tuli sillä tavalla, nasarealaiset, Pyhyyden Pyhiinvaeltajat ja kaikki nämä muut, jotka seurasivat, joka ainoa niistä kuoli. Katsokaa niitä. Miksi? Niiden organisoiminen on se, mikä tappaa ne. Mitä ne tekivät? He ottivat itselleen näitä opinkappaleita.

³¹⁷Te nasarealaiset, vii­meinen seurakunnan vaihe ennen helluntailaisia. Mitä se oli? Te uskotte pyhittämi­seen, mutta kun se tulee Hengen lahjoihin, kielilläpuhumiseen ja suuriin Jumalan voi­miin, te kutsutte sitä perkeleiksi. Ja siinä te kuolitte. Se on totta. Missä se on tänään? Kuollut! Oi, sillä on kyllä enemmän jäseniä, mutta se on kuollut.

³¹⁸Minä näin tuon seurakunnan eräänä iltana. Kyllä, tuon asian kokonaisuudessaan. Pas­tori makasi sen päällä, suudellen ruumista, hyväillen sitä. Sanottiin: “Heillä ei kui­tenkaan ole enempää aikaa; tämä on kaikki siitä.” Niinpä, tulen antamaan sen teille joskus ääninauhalla. Näettekö? Hyvä on.

³¹⁹Jumala istutti Puunsa kantamaan hengellistä hedelmää, Hengen hedelmiä. Onko se oi­kein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta mitä miehet tekivät? Miehet yrittivät aina tehdä siitä keinotekoisen muodon. Niin he tekivät alussa. Niin he tekevät nyt. Ampukaamme nyt kovasti ja no­peasti. Ihminen on aina yrittänyt ottaa hengellisen Seurakunnan ja tehdä siitä kei­notekoisen muodon.

³²⁰Lutherilla oli hengellinen seurakunta. Mitä tapahtui? Niin pian kuin Luther kuoli, he tekivät siitä keinotekoisen muodon.

³²¹Mitä Wesley teki, John Wesley, suuri Jumalan mies? Kuka voisi sanoa, ettei John Wesley ollut Jumalan mies? Mitä hän teki? Niin pian kuin John ja Charles kuolivat, he organisoivat sen. Ja kun he tekivät sen, se kuo­li. Täsmälleen.

³²²Sama asia kautta ajan, joka kerta jokaisen kohdalla. He tekevät sen keinotekoiseen muotoon, hyviä tekoja, suurimpia seurakuntia, älykkäämmät ihmiset. “Kaikki kaupungin kuuluisuudet haluavat liittyä meihin.”

³²³Se on tarkalleen tapahtumassa myös teidän helluntailaisten joukolle. Se on täsmälleen oikein. Te olette avanneet portin; te olette menneet pois Hengestä. Te halusitte suuria rakennuksia, hienouksia, ja kaikkea sen kaltaista, ja te otitte itsel­lenne arvokkaita pastoreita. Mitä te teette? Te äidit lähetätte poikanne joihinkin seminaareihin tänne tulemaan pastoreiksi. Mitä he alkoivat opettaa heille? Teolo­giaa ja kaikenkaltaisia ihmistekoisia asioita. Ja missä se on tänään? He tulevat ta­kaisin joukkona “rickyjä” ja “elviksiä”. Niin se on. Mitä teillä on tänään? Jumalisuuden muoto.

³²⁴Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä heillä olisi jumalisuuden muoto, mutta kieltäisivät sen Voiman, sen Elämän. Miksi? Toukka on imenyt Sen ulos! Organisaatio on ottanut Sen pois. 1. kirje Timoteukselle, 3. luku, Paavali sanoo: “Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee vaaralliset aikoja. Ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, ylpeitä, kerskaajia, pilkkaajia, totte­lemattomia, kiittämättömiä, epäpyhiä, ilman luonnollista kiintymystä, tyytymättömiä, niiden halveksijoita, jotka ovat hyviä, kavaltajia, pöyhkeitä, omaten jumalisuuden muodon ja kieltävät sen Voiman.” Toukka on imenyt sen ulos. Syöpämato tuli siihen pitkän aikaa sitten. Me tulemme seuraamaan tuota Puuta nyt hetken, jos Herra suo.

³²⁵Suurin paikka. Oi, varmasti! “Tiedättekö, meidän seurakuntamme viime vuonna kartut­ti omaisuutta niin-ja-niin paljon.” Niinkö?

³²⁶Katolilaiset voittivat teidät miljoonilla maileilla, aivan varmasti. Se jopa kartutti sitä niin paljon Venäjällä, että he ajoivat sen ulos ja perustivat kommunis­min. He tekivät saman asian Meksikossa, ja heidän tulisi tehdä se kaikkialla maailmas­sa, missä katolinen kirkko on.

³²⁷Älkää te koskaan pelätkö kommunismia. Kommunismi on jumalaton liike, mutta te kuu­lette, kuinka jotkut näistä saarnaajista seisovat saarnastuolissa tuomitsemassa kommunis­mia. En myöskään minä usko siihen. He kertovat seurakunnalle: “Oi, se tulee nielemään meidät kaikki. Koko maailma tulee kommunisteiksi.” Se on tarkalleen vastoin Jumalan Sanaa! Raamatussa ei ole yhtään paikkaa, joka sanoisi, että se tulee olemaan sillä ta­valla.

³²⁸Mutta Raamattu sanoo että roomalaisuus, katolinen kirkko tulee nielaisemaan maailman! Katsokaa sitä Danielista. Kultainen pää, Kuningas Nebukadnessar, Babylonian kuningas­kunta, Meedo-Persia seurasi sitä. Sen jälkeen tuli Kreikan Imperiumi, ja Rooma jatkui loppuun asti! Nuo kymmenen varvasta menivät jokaiseen valtakuntaan taivaan alla.

³²⁹On rauta-esirippu; on bambu-esirippu; ja on purppura-esirippu. Veli, älä pelkää noi­ta toisia, mutta tarkkaa purppura-esirippua.

³³⁰Hän on istumassa suoraan täällä valtaistui­mella tänä päivänä, tässä maassa. Muistakaa, aivan kuten Ahab teki, ja Iisebel oli hänen takanaan, se on… Raamattu kutsuu katolista kirkkoa Iisebeliksi, prostituoiduksi. Eikä Ahab ollut mikään paha kaveri. Enkä minä sano, etteikö herra Kennedy olisi mukava mies. Minä en tiedä mitään hänestä. Hän on vain mies. Siinä kaikki mitä tiedän. Hän on presidentti. Ja uskon, et­tä hän tulee olemaan hyvä presidentti. Se ei ole hän, vaan tuo systeemi hänen takanaan. Odottakaa, kunnes se ryömii ministeriöön ja kaikkialle minne vain voi, niin silloin tarkatkaa, mitä tapahtuu. Katsokaa, mitä se on tehnyt muissa kansakunnissa. Katsokaa, mitä se on aina tehnyt.

³³¹Ja eikö Raamattu sano Ilmestyskirjan 13. luvussa… Tämä kansakunta on numero 13. Sillä on lipussansa kolmetoista tähteä, kolmetoista juovaa, kaikki on kolmetoista. Kol­metoista siirtokuntaa, kaikki on kolmetoista; ja se löydetään Ilmestyskirjan 13. lu­vusta.

³³²Ja Raamattu sanoo, että se tuli esiin kuin pieni karitsa: uskonnonvapaus. Sillä oli kaksi pientä sarvea, kansallinen ja kirkollinen. Ja jonkin ajan kuluttua ne yhtyivät, ja se puhui niin kuten lohikäärme ja teki kaikkea, mitä lohikäärme teki ennen sitä. Ja Raamattu sanoo: “He tekivät kuvan pedolle”, kirkkojen yhteenliittymän. Juuri se heillä on nyt täällä New Yorkissa. Ja siellä on nyt tuo suuri ruumishuone, ja kaikki te metodistit, baptistit ja helluntailaiset, ja kaikki teistä ekumeenisista, yritätte tehdä jotakin sen kaltaista ja myytte esikoisoikeutenne liittyäksenne tuohon Babyloniin! Mikä teillä on vikana? Varmasti! Te myytte esikoisoikeutenne, kuten Eesau teki, hernerokasta. Sinä on kaikki, mitä te tulette saamaan, sekasopan. Siinä kaikki.

³³³Te muodostatte kuvan pedolle. Tarkalleen. Älkää te pelätkö kommunismia. Pelätkää katolisuutta. Oi. he sanovat sen tulevan sisälle imartelulla kuten karitsan. Mutta käskettiin tark­kaamaan sitä, sen takana, se on susi! Se on vaanija. Tarkatkaa sitä, koska se on vastoin Sanaa. Mitä Sana sanoo, sen täytyy tapahtua.

³³⁴Kommunismi ei tee mitään muu­ta kuin pelaa oikein Jumalan käsissä. Tarkalleen. Ja miksi heidän täytyy tehdä se? Jumalan täytyi sallia kommunismi, niin että se saisi Hänen Sanansa tapahtumaan. Varmasti! Olet­teko käsittäneet sen? Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Jumalan täytyy panna Sanansa tapahtumaan.

³³⁵Katsokaa, kuinka nuo neljäsataa profeettaa seisoivat siellä Ahabin ja Joosafatin edes­sä yhtenä päivänä. Joosafat oli vanhurskas mies. Hän sanoi: “Ennen kuin me menemme Raamotin Gileadiin, eikö meidän tulisi kysyä neuvoa Herralta?”

³³⁶Ahab sanoi: “Kyllä, varmasti.” Näettekö? Iisebel sen kaiken takana, tiedättehän. Hän sanoi: “Minulla on täällä neljäsataa profeettaa. Antakaamme noutaa heidät.”

³³⁷He toivat heidät sinne, kaikki nämä hienot ihmiset, ja he kaikki profetoivat sanoen: “Menkää. Herra on kanssanne.”

³³⁸Se ei kuulostanut oikealta tästä jumalisesta miehestä, tästä kuninkaasta siellä. Hä­nestä se ei kuulostanut aivan oikealta. Hän sanoi: “Eikö olisi vielä yhtä?”

³³⁹Neljäsataa saarnaajaa, kaikki valmiit yksimielisesti sanomaan: “Menkää. Herra on pu­hunut meille ja sanonut: ‘Menkää sinne.’”

Hän sanoi: “Mutta tulisi olla vielä joku jossakin.”

³⁴⁰Ahab sanoi: “Minulla on yksi, mutta minä vihaan häntä.” Varmasti, ehdottomasti.. Kyllä! Hän sanoi: “Hän aina huutaa minulle kaikesta ja sanoo aina pahoja asioita minua vastaan.” Kuinka hän saattoi tehdä mitään muuta, kun Jumalan Sana oli häntä vastaan?

³⁴¹Niinpä he lähettivät noutamaan Miikaa. Miika sanoi: “Menkää! Kyllä, se on oikein, mutta minä näin Israelin hajallaan kuin lampaat ilman paimenta.”

³⁴²Ja sitten tuo suuri saarnaaja, tuo piispa käveli hänen luokseen ja läimäytti häntä suulle sanoen: “Minne Jumalan Henki meni, kun Se meni ulos minusta?”

³⁴³Kuvittelen hänen vastanneen: “Se ei ollut sinussa alun pitäenkään.” Niinpä hän sitten sanoi: “Tulet näkemään sen yhtenä näistä päivistä.” Hän sanoi…

³⁴⁴Ahab sanoi: “Pankaa hänet sisimpään vankihuoneeseen. Ruokkikaa hänelle murheen leipää ja murheen vettä.” Hän sanoi: “Kun minä palaan rauhassa, minä käsittelen tämän miehen.”

³⁴⁵Hän [Miika] sanoi: “Jos sinä ollenkaan palaat, silloin Jumalan Sana ei ole puhunut minulle.” Miksi? Hän oli oikein Sanan kanssa, suoraan Sanassa.

³⁴⁶Mikä tahansa profetia, joka ei pysy tuon Sanan kanssa… Niin se on tarkalleen.. Siksi minä tänään sanon, ettei ole väliä sillä, kuinka hyvältä se näyttää, kuinka monet saarnaajat sanovat sitä tai tätä: “Kommunismi tulee ottamaan ja tuhoamaan maailman.” Älkää te milloinkaan yrittäkö taistella kommunismia vastaan, taistelkaa roomalaisuutta vastaan! Sillä se on NÄIN SANOO HERRA! Herra sanoi, että roomalaisuus tulee hallitsemaan eikä kommunismi. Se on vain sätky­nukke.

³⁴⁷Mutta katsokaahan, Hänen täytyi tehdä se. Herra sanoi Miikalle: “Minun täytyy lähettää Ahab sinne. Täytyy saada nuo saarnaajat sanomaan niin, lähettääkseni Ahabin sinne, voidakseni saada Elian sanat toteutumaan.”

³⁴⁸Jumalan täytyi antaa kommunismin nousta esiin. Mitä se teki? Se sai kaikki nämä ruumishuoneet täällä liittymään yhteen ja muodostamaan kirkkojen yhteenliittymän, liittymään yh­teen, muodostaakseen kuvan pedolle, aivan niin kuin Hänen Sanansa oli sanonut tulevan tapahtumaan. Älkää te olko huolissanne siitä. Tarkatkaa tuota asiaa, joka sen alle on muodostumassa. Se on… Hum!

³⁴⁹Arvelen, että uuvutan teidät, mutta se on totta. [Seurakunta sanoo: “Ei.”] En tiedä, milloin voin puhua teille uudestaan, ehkä en koskaan. Me emme tiedä. Me emme ehkä koskaan tapaa uudestaan, mutta haluan teidän tietävän, mikä on totta.

³⁵⁰Tarkatkaa, tämä Sana on Totuus. En minä, tämä Sana. Tämä on Se. Jos minun sanani on vastoin Tätä, älkää silloin uskoko minua, us­kokaa Sitä. Sitten jos te sanotte: “Meillä on Se, ja sinä saarnaat sitä vastaan”, sil­loin teidän velvollisuutenne on tulla minun tyköni. Oikein. Se on teidän velvolli­suutenne tulla minun tyköni. Näettekö? Tulkaa ja katsokaamme, mitä Sana sanoo.

³⁵¹No niin, sen vuoksi me näemme kommunismin kokoontuvan yhteen. Jumala sanoi, että Goog ja Maagog tulisivat kokoontumaan yhteen taistelua varten. Varmasti! Se on tarkalleen totta, koska se tulee tuomaan nämä voimat yhteen. Sen täytyy tulla. Raamattu sanoi, että se tulisi.

Jumala istutti tämän Puun kantamaan hengellistä hedelmää.

³⁵²Ja miehet ovat aina yrittä­neet tehdä sitä keinotekoiseen muotoon. Heillä on jumalisuuden muoto ja kaupungin suu­rimmat rakennukset, varmasti, miljoonia dollareita. Hyvänen aika, ihmiset saarnaavat, että Jeesus on tulossa, ja tuhlaavat kuusi tai kahdeksan miljoonaa dollaria johonkin rakennukseen jossakin. Ja lähetyssaarnaajat, tunnen lähetyssaarnaajia kentällä, jotka saarnaavat Evankeliumia ilman, että heillä olisi kenkiä jaloissaan ja syövät vain kaksi ateriaa viikossa. Voitko nähdä veli, miksi me… Mikä ihmisiä vaivaa? Minä itse asiassa en usko heidän uskovan, että Hän on tulossa. Teidän elämänne puhuu äänekkäämmin kuin teidän sananne. Näettekö?

³⁵³Nuo pienet lähetyssaarnaajat siellä tulevat kokoukseeni ilman kenkiä, vanhoissa housuissaan, joita pitää ylhäällä narunpätkä vyötäisten ympärille sidottuna eläen siel­lä ulkona kaikenlaisten kirppujen, syöpäläisten ja sairauksien kanssa. Vanhat kätensä puremia täynnä ja kaikkea muuta. Hän seisoo siellä ja sanoo: “Oletko sinä veli Branham?”

Minä sanoin: “Kyllä.”

Hän sanoi: “Oi, Jumala siunatkoon sinua. Minä tulen aina rukoilemaan sinun puolestasi.”

³⁵⁴Minä ajattelin: “Oi Jumala, rukoilkoon tuo mies minun puolestani; kyllä, hän on oikea mies tekemään sen.”

³⁵⁵“Olen lukenut sinun artikkelejasi, veli Branham. Sinä totisesti kerrot Totuuden. Me olemme sinun rinnallasi.” Oi veli, siinä on poika; hän se on. Pieni miesparka.

Kuulin jonkun sanovan: “Tiedätkö, kuka se on?”

“Oi, miksi?”

Hän sanoi: “Hän ei kuulu meidän organisaatioomme.”

Minä kysyin: “Kuka hän on?”

“Oi, hän on joku riippumaton, itsenäinen.”

“Oi, niinkö? Aha. Mutta mitä hän sitten tekee?”

“Hänellä on joku pieni työ siellä ulkona. Hän ei halua liittyä meihin.”

“Hyvä, minä haluan kuulla hänestä.”

³⁵⁶Kun olin pieni poika ja etsin omenia puutarhasta, minä aina tulin näkemään, että puu, jonka alla olivat kaikki seipäät ja niin edespäin, tiedättehän, jota oli kovasti hakattu, se oli puu, missä hyvät omenat olivat.

He sanovat: “Mutta hän on vain pyhä kieriskelijä.”

³⁵⁷Tiedättekö, hän panee aina linnunpelättimen sinne, missä on hyvä Puu. Perkele tekee niin, pelottamaan teidät pois Siitä. Mutta älkää murehtiko. Menkää suoraan edelleen tuon linnunpelättimen taakse.

³⁵⁸Tarkkasin yhtenä päivänä metsämurmelia kuinka se söi papuja, joita istutin. Joka kerta kun olin istuttanut rivin papuja, tuli tuo pikkukaveri ulos ja söi ne pois. “Oohh”, ajattelin, “minä pelotan sen kuoliaaksi.” Niinpä noudin itselleni paperisäkin, ja minä olen todella taiteilija, teidän tulisi nähdä minun… Piirsin siihen mielestäni oikein pelottavan kuvan. Ja jos minä sen olen piirtänyt, se todella on pelottava. Sitten pa­noin joitakin papuja säkkiin ja ripustin sen kepin päähän. Ja kun tuuli puhalsi, se hei­lui sillä tavalla.

³⁵⁹Sitten tuo metsämurmeli tuli ulos kolostansa, tiedättehän, ja alkoi syödä papuja. Ja sitten se tuli vasten tätä säkkiä. Se perääntyi ja katsoi sitä. Se katsoi sitä sil­lä tavalla. Ja sitten se hyppäsi, “whew”, ja hyppäsi sitä vasten, ja tuo säkki pysyi hiljaa. Se katsoi sitä uudestaan, katsoi sen taakse ja näki papurivin jat­kuvan edelleen. Ja ne olivat todella hyviä, tiedättehän, niinpä se katsoi tuota linnunpelätintä, joka oli sen tiellä. Se lähestyi sitä vähitellen, sillä tavalla, yrittäen pelotella sitä, eikä se liikahtanutkaan. Siitä ei ollut huolta, se oli kuollut; ja sellaisia nuo kaikki linnunpelättimet ovat.

³⁶⁰Mitä se teki? Se löi tuota säkkiä pienellä jalallaan, ja se rämisi. Se hyppäsi taakse­päin ja katsoi sitä sillä tavalla. Löi sitä uudestaan, ja jälleen se rämisi. Siinä kaikki mitä se on, vain räminää. Kuten irlantilainen pöllö, suurta melua ja höyhenten pörhistelyä, eikä mitään pöllöä, tiedättehän. Niinpä se löi sitä sillä tavalla, ja se rämisi neljä tai viisi kertaa. Tiedättekö, mitä se sitten teki? Se kiersi suoraan tuon säkin taakse ja jatkoi papujeni syömistä. Se tiesi asian paremmin kuin minä. Näettekö? Mitä se oli? Katsokaahan, se ei antanut tuon linnunpelättimen pysäyttää itseään. Siellä linnunpelättimen takana on jotakin hyvää.

³⁶¹Kun he sanovat: “Oi, he ovat pyhiä kieriskelijöitä”, niin menkää vain sen taakse ja jatkakaa suoraan edelleen. Näettekö? Menkää tuon pelättimen taakse ja uskokaa se. Näettekö? Siellä saattaa olla vaikka Pyhä Henki, näettehän, mistä te sen tiedätte. Hyvä on.

³⁶²Katsokaamme nyt tätä kirkkokunnallista toukkaa työssään luonnollisessa seurakunnassa. Tarkatkaa tätä vanhaa toukkaa, kuinka se tekee hengellistä Seurakunnasta kirkkokunnan. Se on jo saanut kuoren syödyksi, ja hedelmät syödyksi pois Siitä. Ja, oi veli, se on kaikki mennyttä. Kaikki Hengen lahjat ovat poissa, ei Jumalallista parantamista, ei kielilläpuhumista, ei profetoimista, ei mitään. He eivät usko että olisi profeettoja. He eivät usko näihin asioihin. H     e eivät tiedä. Kaikki, mitä heillä on, on ihmistekoista, keino­tekoista. Näettekö? Hyvä on. Luonnollinen seurakunta. On luonnollinen seurakunta. Se on ihmisten teke­mä. Hengellinen Seurakunta. Tiedättekö.

³⁶³Raamattu sanoo sen. Kyllä! On luonnollinen seurakunta ja hengellinen Seurakunta. Ja Raamattu sanoo: “Ajakaa ulos orjanainen, Hagar, ja hänen lapsensa, sillä hän ei tule olemaan perillinen vapaan naisen ja hänen lapsensa kanssa.” Näettekö?

³⁶⁴Niinpä mitä luonnollinen seurakunta tulee perimään? Nippuihin sitomisen ja polttami­sen. “Eikä se tule perimään, olemaan perillinen vapaan naisen kanssa.” Jos orjanainen on orjuudessa, organisoitujen lastensa kanssa, hän ei tule olemaan perillinen vapaan naisen kanssa, koska vapaan naisen lapset menevät Ylöstempauksessa. Ja orjanaisen lap­set tulevat seisomaan tuomiolla. Ajakaa ulos, kyllä. Kyllä vaan!

³⁶⁵Tuo toukka, kirkkokunnalliset Eesaut… Nyt, Eesau, kuten Eesau ja Jaakob, molemmat noista kaksosista, molemmat heistä uskonnollisia. Eesau oli lihallinen mies. Hän oli hyvä mies. Sano­kaamme nyt, että hän ei mennyt ja varastanut, ryypännyt, eikä tehnyt mitään sellaista. Hän oli uskonnollinen mies, mutta hän ajatteli: “Niin kauan kuin vain olen uskonnolli­nen, niin mitä merkitystä sillä on?”

³⁶⁶Mutta pikku Jaakob, hän ei välittänyt siitä, kuinka hänen täytyi saada se, tuo esikoisoikeus oli se, mitä hän halusi. Ei ollut väliä sillä, kuinka hän sen sai, kunhan hän sen vain sai. Jos hänen täytyi mennä polvilleen alttarille ja kirkua ja huutaa: “Buu-huu”, ja niistellä kunnes on rään vallassa silmiään myöten saadakseen sen. Suokaa anteeksi. Tai tehän tiedätte, en tarkoittanut sanoa sitä. Ja niin… Suokaa anteeksi. Ja mennä alttarille ja itkeä, kunnes on saanut sen, mutta hän sai sen. Näettekö? Hän ei välittänyt siitä, kuinka hän sen sai, kunhan hän vain sai sen.

³⁶⁷Jotkut heistä sanovat: “Veli Branham, nuo ihmiset huutavat: “Buu-huu”, siellä alttarilla, ja huutavat ja itkevät. Minä en halua sitä sillä tavalla.” No niin, te ette tule saamaan sitä.

³⁶⁸Eräs vanha värillinen veli Etelässä erään kerran, hän oli aina hyvin onnellinen, Ja hänen pomonsa sanoi: “Mikä saa sinut niin onnelliseksi koko ajan, poika?”

Hän sanoi: “Minulla on sydämen uskonto.”

Hän sanoi: “Ei sellaista olekaan.”

³⁶⁹Tämä värillinen veli sanoi: “Sinä teit yhden virheen. Niin pitkälle kuin sinä tiedät, ei sellaista ole olemassa.” Hän tiesi sen paremmin. Hän sanoi: “‘Niin pitkäl­le kuin sinä tiedät.’. Sinun olisi pitänyt sanoa se sillä tavalla.”

Yhtenä päivänä tämä pomo sanoi: “Minä haluan saada hieman tuota sydämen uskontoa.”

Hän sanoi: “Koska sinä haluat sen?”

Hän sanoi: “Nyt.”

Hän sanoi: “Hyvä on, menkäämme hakemaan se.”

³⁷⁰Tuo pomo meni ulos ja sanoi: “Tässä on heinäkasa. Se on mukava, eikä vaimoni kuule minua täältä.” Sillä tavalla ihmiset haluavat sen, tiedättehän, että se annettaisiin heille tarjottimella. Hän sanoi: “Polvistukaamme tähän.”

Tuo vanha veli sanoi: “Sinä et saa sitä tässä.”

³⁷¹Niinpä hän meni talliin. Hän sanoi: “Saammeko me sen täällä?”

Hän sanoi: “Emme.”

Hän sanoi: “Mennään jyväaittaan.”

Hän sanoi: “Ei!”

Hän kysyi: “Minne sitten?”

³⁷²Hän sanoi: “Seuraa minua.” Hän kääri ylös housunlahkeensa ja meni sikakarsinaan niin lujaa kuin voi, sinne mu­taan ja sanoi: “Tule tänne, täällä sinä sen saat.”

Hän sanoi: “Minä en halua tulle sinne.”

Hän sanoi: “Sinä et sitten vielä halua sitä, pomo. Sinä et halua sitä.”

³⁷³Tiedättekö, Naaman myös ajatteli niin. Naaman sanoi: “Minä haluan päästä eroon pitaalistani.”

³⁷⁴Elia sanoi: “Mene sinne alas Jordaniin. Se on niin mutainen kuin olla voi. Sukella sinne seitsemän kertaa.”

³⁷⁵“Oho”, Naaman sanoi, “hyvänen aika. Eivätkö vedet ole puhtaampia siellä ylhäällä Damaskon ympärillä. Oooo, vesi on siellä niin kaunista ja kirkasta.” Me näimme sen täällä filmillä eräänä iltana, tiedättehän. Hän sanoi: “Oi, minä en voi mennä sinne, tiedätkö kuka minä olen? Minä olen vartioston päällikkö. Minä olen sotajoukkojen ken­raali.”

³⁷⁶“Jos haluat päästä eroon pitaalistasi, mene sinne alas Jordanille, mutta jos haluat pitää sen, niin mene sinne ylös.”

³⁷⁷Ja minä voin nähdä hänen kävelevän sinne veteen. Voitteko te kuvitella sitä? Kuinka se loukkasikaan hänen arvovaltaansa. Voin nähdä hänen, tiedättehän, tipsuttelevan var­paillaan tällä tavalla pitäen kiinni nenästään.

³⁷⁸Sillä tavalla jotkut ihmiset yrittävät tulla Kristukselle. “Minä haluan parantua. Minä haluaisin mennä Taivaaseen, tiedättehän, mutta hyvänen aika, mitä jos muut heis­tä näkevät sen!” Oi, sinä tekopyhä, sinä et tule koskaan kuitenkaan saamaan sitä. Siinä kaikki. Näet­tekö? Ei. Te ette koskaan kuitenkaan saa sitä. Älkää murehtiko. Te ette vielä halua sitä tarpeeksi. Niin se on. Kun te olette valmis saamaan sen, te tulette kyllä saamaan sen. Jumala tulee antamaan sen teille, kun te olette valmis. Hyvä on.

³⁷⁹Nyt ovat kirkkokunnan toukat syömässä kaiken. Pankaa nyt merkille, jokaisen näistä hyönteisistä hyönteisistä työskennellessä Puun kimpussa, se valmisti tie­tä seuraavalle niiden jäljessä tulevalle. Oi, hän on älykäs kaveri. Kyllä vaan. Näettekö? Hän otti pois hedelmät, Hengen, miksi? Voidakseen ottaa pois yhteyden, lehdet.

³⁸⁰ Niinpä toinen tuli ja sai elantonsa, otti pois lehdet. Miksi hän teki sen? Hän otti pois lehdet, niin ettei olisi mitään viileyttä, raikkautta, mitä ihmiset voisivat nähdä, niin että hän voisi päästä sisälle kuoreen. Näettekö?

³⁸¹Hän menee kuoreen ja porautuu sisälle ja ottaa heiltä pois opin, juuri sen asian, joka ylläpitää Elämän.

³⁸²Ja sitten, niin pian kun hän on saanut poratuksi siihen reikiä, tulee mukaan seuraava kaveri, tuo vanha imijä-toukka, kirkkokunta, joka imee sen tyhjäk­si ja organisoi sen, niin että te ette voi saada sitä.

³⁸³Ja mitä sitten teki Elämä? Se meni suoraan alas juuriin. Näin tarkalleen on, se meni suoraan alas juuriin.

³⁸⁴Nyt tuo sama hyönteinen porasi Puun sydämeen, kunnes se saavutti Elämän. Se aloitti he­delmillä, tuli lehtien ja kuoren kautta, kunnes se pääsi suoraan sydämeen, elämänlinjaan. Hyvä on.

³⁸⁵No niin, katsokaamme nyt tätä hävittäjää työssään. Ensimmäiseksi… Minun täytyy nyt hypätä tässä jonkun yli, uskoisin. Ei, en tee sitä. Vain… Ensimmäinen asia, mitä tämä kaveri teki, niin pian kuin oli päässyt Puun sydämeen… Tarkatkaamme häntä aluksi hänen ensimmäisessä vaiheessaan, ennen kuin hän pääsi liian hyvään alkuun; tarkatkaamme nyt häntä. Tarkatkaamme häntä nyt työssä. Ensimmäinen asia, jonka hän tuomitsi, joka hänen tuli hävittää ensimmäiseksi, tuon todellisen ja kalliin Hedelmäpuun, joka Jumalalla oli maan päällä.

³⁸⁶Nyt jos jaksatte seurata mukanani vielä muutaman minuutin. Minä haluan teidän nyt saavan tämän. Älkää… Tämä on teidän pääsiäissanomanne, joka on tulossa juuri nyt. Näettehän?

³⁸⁷Ensimmäinen asia, mitä hän teki, oli se, että hän hävitti Jumalan ensimmäisen kalliin Hedelmäpuun, Kristuksen. Hän oli tuo Puu Eedenin puutarhasta. Tuo ensimmäinen Hedelmäpuu, hän hävitti Sen. Ensimmäinen Jumalan tänne maan päälle istuttama Puu oli Kristus. Hän hävitti tuon Puun, joka kantoi Hänen hedelmäänsä. No niin, heillä oli kaiken kaltaisia orga­nisaatioita, ja hänellä oli vain se käsissänsä, mutta kun hän tuli Puulle, joka kantoi todellista hedelmää, tuo Rooman hyönteinen tuli, näettehän, ja hävitti tuon Puun.

³⁸⁸Puunko? Kyllä. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, tai jos minulla ei ole Isäni hedelmiä, niin älkää uskoko Minua.” Hän kantoi Jumalan hedelmää. Minkä kaltaista hedelmää hän kantoi? Minkä kaltaista hedelmää?

³⁸⁹Tarkatkaamme Häntä muutaman minuutin ajan. Me menimme sen lävitse monta kertaa, joten ottakaamme tämä pienenä alkuvalmisteluna niitä ihmisiä varten, jotka istuvat täällä tullakseen rukoilta­vaksi.

³⁹⁰Mikä oli ensimmäinen asia, mistä he tunsivat Hänet Messiaaksi? Kun Pietari ensimmäisen kerran tuli Hänen luokseen Andreaksen tuomana, Hän katsoi Pietaria ja sanoi: “Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonan poika.” Hän tiesi juuri silloin, Kirjoituksen mukaan, että Hän oli Messias.

³⁹¹Tiesittekö, että heillä oli jo monia noussut esiin ennen sitä, historian mukaan, jotka kutsuivat itse­ään “Messiaaksi”, mutta kukaan heistä ei voinut tehdä tätä, koska tämä Messias… Mooses sanoi… Jumalan Sana joka ei voi pettää, oli puhuttu Mooseksen kautta. Hän sanoi: “Teidän Messiaanne tulee olemaan minun kaltaiseni profeetta.”

³⁹²Ja niinpä kun tämä vieras käveli Jeesuksen eteen, ja Jeesus sanoi: “Katso, sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonan poika”, tiesi Pietari juuri silloin, kuka Hän oli. Hän tiesi, että se oli Messias.

³⁹³Kun Filippus meni noutamaan Natanaelia, joka oli suuri mies, uskonnollinen mies, ker­toi Filippus hänelle tiellä, mitä Hän oli tehnyt Simonille. Ja kun Natanael tuli Jee­suksen läsnäoloon, mitä Jeesus sanoi? Hän sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä!”

Hän sanoi: “Rabbi, milloin Sinä tunsit minut?”

³⁹⁴Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.”

³⁹⁵Hän sanoi: “Rabbi! Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

³⁹⁶Näettekö? Miksi? Se on tuo hedelmä. “Jos Minä en tee Isäni tekoja…” Hän tunsi jokaisen ajatuksen, joka heillä oli sydämessään.

³⁹⁷Eräs nainen kosketti Hänen viittaansa erään kerran, ja meni pois ja istuutui seurakun­taan. Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Kaikki he kielsivät sen. Hän katseli ympärilleen ja näki hänet. Hänellä oli verenvuototauti. Hän sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

Oi! Tuo pieni samarialainen nainen…

³⁹⁸Muistakaa nyt, Hän ei koskaan mennyt pakanoiden luo sillä tavalla. Ei koskaan! Hän ei koskaan käskenyt opetuslapsiaankaan menemään heidän luokseen. Se olemme me. Tämä on meidän päivämme. Hän tuli Pyhän Hengen muodos­sa meidän luo, niin kuin Hän sanoi tulevansa olemaan.

³⁹⁹Mutta kun Hän meni heidän luok­seen, mitä tapahtui? Kun Hän meni tuon samarialaisen naisen luo, Hän sanoi hänelle: “Tuo Minulle juotavaa.”

⁴⁰⁰Ja nainen sanoi: “Ei ole tapana, että Sinä, joka olet juutalainen, pyydät sitä minul­ta, samarialaiselta.”

⁴⁰¹Heillä oli rotuerottelunsa, väriensä ja niin edelleen mukaan. Hän antoi heidän tie­tää juuri silloin, ettei ollut olemassa mitään eroja, vaan että kaikki tulivat samasta puusta. Me olemme kaikki Jumalan poikia ja tyttäriä. Me olemme kaikki… Näettekö?

⁴⁰²Ja tuo nainen sanoi: “Me palvomme kuten isämme Jaakob.” Näettekö? Ja hän oli myös juutalaisten isä. “Meidän isämme Jaakob kaivoi tämän kaivon, ja sanotko sinä olevasi suurempi kuin hän?”

⁴⁰³Ja Hän sanoi: “Se vesi, jonka Minä sinulle annan, on Iankaikkinen Elämä.” Näettekö?

Nainen sanoi: “Mutta me palvomme tällä vuorella, ja te Jerusalemissa.”

Hän sanoi: “Mene nouda aviomiehesi ja tule tänne. Tämä tulee selvittämään sen.”

Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

⁴⁰⁴Hän sanoi: “Sinä sanoit oikein. Sinulla on ollut viisi, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun aviomiehesi.”

⁴⁰⁵Hän sanoi: “Herra, tiedätkö, on kulunut neljäsataa vuotta siitä, kun meillä oli pro­feetta, mutta sinun täytyy olla profeetta. Kuinka sinä tiesit, että minulla on ollut viisi miestä?” Hän sanoi: “No niin, me tiedämme, että on aika Messiaan olla täällä, jo­ta kutsutaan Kristukseksi. Ja kun Hän tulee, Hän tulee kertomaan meille tämän kaltaiset asiat.” Oi, siinä oli Hänen hedelmänsä. Hän sanoi: “Minä olen Hän!”

⁴⁰⁶Hän jätti ruukkunsa, tuon vanhan organisaation vesiruukun, ja meni kaupunkiin. Ei ollut väliä sillä, minkälainen kaivo Jaakobilla oli, hän oli löytänyt uuden Lähteen. Kaupun­kiin hän meni ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, jot­ka olen tehnyt. Eikö tämä juuri olekin Messias? Eikö tämä olekin hedelmä, eikö tämä olekin todiste siitä, että Se on Messias?”

⁴⁰⁷Juutalaiset eivät voineet ymmärtää sitä. He sanoivat: “Hän on ennustelija, Belsebul.”

⁴⁰⁸Jeesus sanoi: “Minä annan teille anteeksi. Mutta kun Pyhä Henki on tullut ja tekee saman asian, ja jos te puhutte sitä vastaan, ei sitä koskaan tulla antamaan teille an­teeksi.” Ymmärrättekö?

⁴⁰⁹No niin: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua.” Mutta tuo Hedelmäpuu kantoi hedelmää.

⁴¹⁰Tarkatkaa nyt. Mitä Hän sanoi? Minkä kaltaisen Seurakunnan Hän asetti? Te katolilaiset, jotka haluatte sanoa, että Jeesus perusti kirkon, minkä kaltaisen Kirkon Hän perusti?

⁴¹¹Mainitsiko Hän koskaan jotakin kirkkokuntaa, jotakin uskontunnus­tusta? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Hän oli aina sitä vastaan. Hän sanoi: “Te valkaistut seinät! Te kuolleiden luut!” Hän kutsui heitä kaikeksi miksi vain voi heitä kutsua. Hän oli sitä vastaan. Se oli Jumalan hedelmä. Nyt voitte laskea yhteen kaksi plus kaksi ja saada neljä, jos tahdotte. Hyvä on. Hän oli tuota asiaa, organisaatiota, vastaan, heidän teorioitaan vastaan, kutsuen hei­tä tekopyhiksi, käärmeiksi ruohikossa, ja sanoi, että he olivat perkeleitä. Hän sanoi: “Te olette isästänne, perkeleestä, ja hänen tekojansa te tahdotte tehdä. Kuka isistän­ne ei vainonnut profeettoja, jotka Minä lähetin edelläni?” Näettekö? Hän sanoi: “Sit­ten te rakennatte heidän hautojansa ja te olette niitä, jotka panivat heidät sinne.” Oi veli, Hän ei pelännyt sanoa sitä heille. Oikein.

⁴¹²Se oli Jumalan hedelmä. Mitä se oli? Pysyä Jumalan Sanan kanssa, tuoda Jumalan Sana julki.

⁴¹³Toisin sanottuna Hän sanoi: “Mitä Kirjoitukset sanoivat Minun, Messiaan tulevan tekemään, kun Minä tulisin? Nyt, jos Minä en kanna sen Sanan hedelmää, silloin Minä en ole Messias. Mutta jos Minä kannan Sanan hedelmää, jota Messiaan oletettiin tekevän, silloin Minä olen Hän. Aamen! Kuka teistä nyt voi tuomita Minut synnistä.”, Hän sanoi. Siinä se on teille. “Mikä teidän organisaatioistanne tekee tämän saman asian?” Siinä se on teille. “Messiaan oletettiin tekevän tämän. Ja Messiaan oletetaan olevan profeetan. Antakaa mei­dän nyt nähdä jonkun teistä kaikista tekevän sen.” Hän sanoi: “Kaikkine korkealentoisine ideoinenne. Antakaa meidän nähdä teidän tekevän sen.” No niin, he olivat hiljaa. Hyvä on. Mitä se oli? Hän kantoi Jumalan hedelmää. Pyhä Henki oli Hänessä. Hän kantoi Juma­lan hedelmää. Mikä Hän oli? Hän…

⁴¹⁴Kuunnelkaa nyt tarkasti. Tulen kiirehtimään niin nopeasti kuin osaan, etten viivästyttäisi teitä pääsiäisaterialtanne. Katsokaahan, mutta teidän pääsiäisaterianne pitäisi olla ylösnousemus. Näettehän?

⁴¹⁵Mutta mitä? Hän oli Jumalan täydellinen Profeeta-Puu, esimerkki-Puu, Ylkäpuu. Aamen! Kunnia! Tulen nyt kohta sanomaan jotakin. Jos Hän on Ylkäpuu. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eedenin puutarhasta? [“Aamen.”] Silloin Ylkäpuu ilman naispuolista ei kanna hedelmää. Niinpä Hänellä täytyy olla Morsiuspuu, jonka täytyy olla syntynyt samasta materiaa­lista, Sana tehtynä lihaksi tuosta Puusta. Toivon teidän käsittävän sen. Tuo sama Elämä on tässä naispuolisessa Puussa, Morsiamessa, niin kuin Se on Yljässä. “Niitä teko­ja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Onko se oikein? Hän oli Ylkä. Muistakaa…

⁴¹⁶Te sanotte: “Se ei ole kirjoituksenmukaista.” Oi, kyllä se on! Tajusin sen. Näette­kö? Me aiomme pitää parantamiskokouksen hetken kuluttua. Minä tajusin sen. Kyllä Hän oli!

⁴¹⁷Haluatteko todisteen siitä? Hän sanoi: “Minä olen Viinipuu. Te olette oksia, Johanneksen Evankeliumissa. Minä olen Viinipuu. Te olette oksia. Te kannatte hedel­mää.” Näettekö? Ja urospuu ja naaraspuu yhdessä siitepölyn välityksellä tuottavat hedel­mää. Ja oksan ja viinipuun kanssa on samoin. Näettekö? Se on tarkalleen oikein.

⁴¹⁸No niin, tämä ensimmäinen Puu oli Profeetta-Puu, täydellinen Puu; profeettojen Juma­la. Hän oli suurempi Puu; Hän oli Jumalan täydellinen Profeetta-Puu. Miksi? Hän oli Sana. Nyt, toiset olivat vähäisempiä profeettoja. Sana tuli profeetoille, mutta Hän oli Sana itse, profeetan muodossa. Aamen!

⁴¹⁹Nyt me olemme pääsemässä jonnekin! Kuunnelkaa nyt tarkasti, älkääkä nyt kadottako tätä. Se oli niin hyvää, että minun täy­tyi kirjoittaa se tänne.

⁴²⁰[Joku soittaa autontorvea.] Aamen! Joku soittaa siellä ulko­na torvea. Oi, toivon, että teillä siellä ulkona on yhtä hienoa aikaa, kuin meillä täällä sisällä. Hyvä on.

⁴²¹No niin, Hän oli Jumalan Profeetta-Puu. Miksi? Hän saarnasi koko täydellisen Juma­lan Sanan, sillä Hän oli Jumalan Sana julkituotuna. Hän oli tuo täydellinen Profeetta-Puu, joka saarnasi täydellisen Profeetta-Sanan ja toi esiin täydellisen Profeetta-He­delmän, täydellisen Jumalan Sanan mukaan. Oi veli, puhukaapa Puusta! Hän oli tuo Elämänpuu, josta Enkeli piti Eevan ja Adamin poissa sitä vartioivien kerubien avulla, poissa tuon Puun luota. Nyt nuo samat kerubit yrittävät ajaa heitä sisälle Siihen, koska nyt on tie valmistettu heitä varten. Näettekö? Ja nyt he vetäytyvät pois. Voi, inhimillisiä olentoja. Uh!

No niin, Hän saarnasi koko Sanan. Hän ei leikellyt sitä sieltä ja täältä.

⁴²²Kun Saata­na, tuo suuri teologi, tuli Hänen tykönsä ja sanoi: “On kirjoitettu!”

Jeesus sanoi: “Kyllä, ja on myöskin kirjoitettu…”

“Mutta on kirjoitettu.”

Hän sanoi: “Ja on myöskin kirjoitettu…”

⁴²³Täydellinen Profeetta-Puu saarnaten täydellisen Profeetan-Sanan, täydellisten profee­tan merkkien kanssa, täydellisin profeetan tuloksin, täydellisin Hengen Hedelmin.

⁴²⁴Ja pilkatakseen… Tulen nyt menemään tämän lävitse hyvin nopeasti, koska… Pilkatakseen he ripustivat Hänet, Hän oli Sana, tiedättehän, he ripustivat Hänet, Sana-Puun, ihmis­tekoiselle roomalaiselle puulle. Uh, veli, toivon, että se painui syvälle! Hän ollen Juma­lan täydellinen hengellinen Puu, Hänet he ripustivat ihmistekoiselle roomalaiselle puulle. Aamen!

⁴²⁵Sama nytkin. He yrittävät ottaa Jumalan täydellisen Puun, Sanan, ja sekoittaa Sen ja ripustaa Sen jonkinlaiselle uskontunnustukselle. Kuolema ja Elämä eivät sekoitu. Jee­sus ei koskaan osallistunut hautajaispalvelukseen. Hän herätti Kuolleet. Miksi? Kuole­ma ja Elämä eivät voi pysyä yhdessä. Ne ovat toistensa vastakohdat. Hän ei saarnannut mitään hautajaissaarnaa, vaan Hän nosti heidät ylös. Aamen! Kyllä! Miksi? Elämä ja kuolema.

⁴²⁶Katsokaa nyt, he ripustivat Hänet puulle. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Kirottu on hän, joka riip­puu puussa.” Onko se oikein? [“Aamen.”] Raamattu sanoo: “Kirottu on hän, joka riippuu missään ihmistekoisessa puussa.”

⁴²⁷Niinpä jos te tänään yritätte riippua jossakin ihmistekoisessa puussa, irrottautukaa siitä. Älkää myöskään antako sen ripustaa teitä sinne, koska se on paikka kuolleita varten. Luterilaiset, baptistit, presbyteerit, helluntailaiset, nuo organisaatiot, ne ovat ihmistekoisia puita. Älkää riippuko siellä. Älkää myöskään antako sen ripustaa teitä sinne. He ripustavat teidät sinne, jos vain voivat, kunnes kaikki Elämä on lähte­nyt teistä ulos, kunnes te tunnustatte heidän oppinsa. Niin se on.

⁴²⁸Mutta sinne he ripustivat tämän täydellisen Puun. Jumalan täydellinen hedelmä Puu riippui ihmistekoisella roomalaisella puulla…?… Oli kirous riippua millään ihmistekoisella puulla. Mitä se oli? Hävittääkseen Hänet pois näkyvistään sen jälkeen, kun Hän oli kantanut kaikki hedelmät.

⁴²⁹He sanovat historian mukaan, että Maria Magdaleena juoksi sinne heidän eteensä ja sanoi: “Mitä Hän on tehnyt? Mitä pahaa Hän teki?” Hän pysäytti tuon kulkueen ja sanoi: “Mitä Hän teki sellaista, joka oli pahaa? Onko Hän tehnyt mitään muuta kuin saarnannut Evankeliu­mia köyhille? Onko Hän tehnyt mitään muuta kuin parantanut sairaita, herättänyt kuol­leita? Ja eivätkö juuri Elävän Jumalan merkit ole Hänessä? Kuinka te voitte tuomita Hänet?”

⁴³⁰Ja he läimäyttivät häntä suulle ja sanoivat: “Haluatteko te kuunnella tuota huonomai­neista naista pappinne asemesta, siinä se on teille, piispanne asemesta?” Siinä se on teille. Sama asia tänäänkin. Uh huh! Kyllä!

⁴³¹No niin, kun Hän oli tehnyt kaiken tämän ja todistanut itsestäsä, mitä Hän oli, Hän pa­ni sen heidän eteensä ja sanoi: “Jos minä en ole Hän, silloin keitä te olette? Jos te voitte tuomita Minut synnistä. Jos olen väärässä missään Sanassa, niin osoittakaa se Minulle. Ja sallikaa Minun osoittaa teille, missä te olette väärässä.” Näettekö? Synti on epäusko. Me tiedämme sen.

⁴³²Nyt, hävittääkseen Hänet näkyvistään, he vihasivat Häntä niin kovasti, koska Hän repi hajalle kaikki heidän organisaationsa, hävittääkseen Hänet näkyvistään, he hauta­sivat Hänet ja vierittivät suuren kirkkokunnallisen kiven oven painoksi, niin ettei Hän varmasti tulisi nousemaan ylös uudestaan.

⁴³³Oi! Ajatelkaa tuota täydellistä Puuta. Daavid katsoi ja näki Sen. Hän sanoi, seiso­en vesivirtojen äärellä: “Hän tuo esiin Hänen lehtensä hänen ajallaan. Ja hänen hedelmänsä ei tule tippumaan pois, se ei kuihdu. Mitä tahansa Hän tekee, se on menestyvä.” Hän oli Menestyksen Poika.

⁴³⁴Joosef oli esikuva Hänestä. Hän oli Joosefin esikuvan mu­kainen. Minne tahansa Joosef meni, seurasi häntä menestys.

⁴³⁵Sama asia oli Jeesuksen kanssa. Hänen Sanansa: “Minun Sanani tulee menestymään, eikä Se palaa Minulle tyhjänä. Se tulee aikaansaaman sen, mitä varten Minä Sen tarkoitin.” Näettekö? Hän oli Sana. Sanan lähetti maahan Jumala, ja Se on saava aikaan tarkalleen sen, mitä varten Jumala Sen lähetti.

⁴³⁶Kuunnelkaa nyt tarkasti. Tämä tulee nyt rikkaaksi, kermalla päällystetyksi. Nyt huomatkaa.

⁴³⁷Tässä Hän tulee nyt, ja he, juuri noiden Jumalan tekojen tähden… Kun Hän seisoi ja kysyi heiltä, Hän sanoi: “Jos Minä en tee niitä tekoja, joita Jumala on sanonut, että Minun pitäisi tehdä, silloin Minä en ole Hän. Älkää uskoko Minua. Mutta jos Minä niitä teen, silloin uskokaa tekoja. Jos te ette voi uskoa Minua, tehden tämän miehenä, niin uskokaa silloin niitä tekoja, joita Minä teen. Ne todistavat Minusta. Ne puhuvat äänekkäämmin kuin Minun ääneni voisi puhua.”

Oikein. Ja tuo sama asia voidaan soveltaa mihin aikaan tahansa. Kyllä vaan. Var­masti on sovellettavissa.

⁴³⁸Huomatkaa nyt: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Älkää uskoko Minua. Sitten, jos Minä teen tekoja, uskokaa Minua.”

⁴³⁹Mitä he sitten tekivät? Ottivat tuon kalliin Puun, hakkasivat Sen maahan ja ripustivat Sen ihmistekoiselle puul­le. Oikein, he hakkasivat Elämän ulos Siitä ja ripustivat Sen ihmistekoiseen puuhun pilkattavaksi.

⁴⁴⁰Silloin he eivät pitäneet siitä. Liian monet ihmiset seisoivat siellä huutamassa siitä, joten he veivät Hänet pois. He sanoivat: “Me tulemme tekemään kirkkokuntamme niin tiukaksi, etteivät he koskaan tule saamaan noita pyhiä kieriskelijöitä sinne.” Ja he hautasivat Hänet sinne Joosef Arimatialaisen reikään ja vierittivät päälle suu­ren kiven. Tarvittiin koko tuo vartiojoukko vierittämään sen sinne.

⁴⁴¹Oletteko koskaan nähneet kuvaa tuosta kivestä? Se painaa tonneja.

⁴⁴²He vierittivät suuren organisaati­onsa kiven sen päälle, niin ettei Hän voisi nousta ylös. Mutta estikö se Häntä? Ei!

⁴⁴³“Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.” Käsitelkäämme sitä nyt seuraavaksi. “Minä tu­len asettamaan ennalleen, sanoo Herra. Minä tulen palauttamaan ennalleen Hänet. Kolmessa päivässä minä tulen nostamaan Hänet takaisin ylös.” He eivät voineet kätkeä Häntä tuohon kallioon. He eivät voineet kätkeä Häntä näky­vistään. He eivät voineet saada Häntä pois käsistään. “Minä tulen palauttamaan ennalleen Hänet, sanoo Herra.” Ja kolmessa päivässä Hän nousi ylös, tuli asetetuksi ennalleen.

⁴⁴⁴Pääsiäisen jälkeen, kun Hän oli noussut ylös, Hän sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan, ja Minä tulen menemään kanssanne. Niin kuin elävä Isä on lähettänyt Minut, ja Hän on Mi­nussa, niin Minä lähetän teidät ja tulen olemaan teissä. Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. Niitä tekoja, samoja tekoja, joita Minä tein todistaakseni, että Minä olin, tulette te tekemään niitä todistaaksenne, että te olette.” Minä pidän siitä.

⁴⁴⁵“Nämä merkit seuraavat niitä, jotka ovat uskovaisia, ei tekouskovaisia, vaan uskovaisia. Näettekö? “Näitä asioita, joita Minä teen, te tulette teke­mään; ja se on vahvistava, että olette uskovainen, aivan samoin kuin Minun tekemäni te­ot, koska elävä Isä elää Minussa. Se en ole Minä, joka tekee teot, se on Minun Isäni. Ettekä se tule olemaan te, joka tekee tekoja, vaan Minä teissä tulen tekemään teot Näet­tekö? Menkää nyt kaikkeen maailmaan…

⁴⁴⁶ “Toisin sanoen, te tulette muodostamaan sen, jon­ka Minä tunnen Morsiamena.” Näettekö? Hyvä on. “Minä tulen menemään kanssanne, ja te tulette olemaan osa Minusta. Te tulette olemaan Minun Morsiameni. Minun Elämäni tulee olemaan teidän ruumiissanne. Aivan kuten mies ja vaimo ovat yksi persoona, te ja Minä tulemme olemaan Yksi. Sinä päivänä te tulette tie­tämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, ja Minä teissä, ja te Minussa.” Hmm! Sitä minä rakastan. Se saa Saatanan niin vihaiseksi. Näettekö? Näettekö Jumalan ykseyden? Kaiken sen, mitä Jumala oli, Hän vuodatti Kristukseen, ja kaiken sen, mitä Kristus oli, Hän vuo­datti Seurakuntaan. Siinä se on teille. Se tekee heidät kaikki yhdeksi.

⁴⁴⁷Katsokaa nyt! Morsian ja Elämänpuu ovat yksi. Toisin sanoen, kuten mies ja vaimo ovat yksi, Kristus ja Hänen Morsiamensa ovat Yksi. Sama asia, sama Henki, samat teot, samat merkit ja kaikki muut. “Sillä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Minne saakka? Kaikkeen maailmaan. Kuinka monelle? Jokaiselle luodulle. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, kuunnelkaa nyt tarkasti. Tulen ampumaan “magnumilla’.

⁴⁴⁸Tuo Rooman toukka alkoi syödä tuota Morsiuspuuta, kunnes se oli syönyt Sen juuriin asti. Tuo sama roomalainen puu, joka… Minkälainen puu hakkasi Kristuksen maahan? [Seura­kunta vastaa: “Roomalainen.”] Minkälainen puu hakkaa Morsiamen maahan? [“Roomalainen.”] Kuinka? Asettamalla jotakin Sanan sijaan. Niinpä te näet­te, että protestanttinen seurakunta, joka ei ota Jumalan Sanaa, on Rooman kirkon tytär. Jumala ei koskaan minään aikana organisoinut seurakuntaa. Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen organisaatio. Ja kaikki ne, jotka organisoivat, ovat sen tyttäriä.

⁴⁴⁹Ne kuolevat sen kanssa. Raamattu sanoi, että Hän polttaisi hänen lapsensa tulella. Kuinka moni tietää sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Raamattu sanoo niin. Sillä Raamattu sanoo, että vehnä ja lusteet kasvaisivat yhdessä viimeiseen päivään asti, ja sitten Hän sitoisi lusteet nippuihin ensi, onko se oikein, ja polttaisi ne! [“Aamen.”] Ja vehnä menisi aittaan. Onko se oikein? [“Aamen.”] Lusteet ovat nyt sitomas­sa itseään yhdeksi organisaatiossa, kirkkojen yhteenliittymässä, atomien poltettavaksi. Täsmäl­leen. Mutta Seurakunta on valmistautumassa menemään aittaan Ylöstempauksessa, aivan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa, sillä vapaa nainen ja orjanainen eivät peri yhdessä. Oh, veli Anthony!

Oi, me tarkkaamme tuon iloisen Tuhatvuotispäivän tuloa;
Kun siunattu Herramme on tuleva ja tempaava pois odottavan Morsiamensa.
Oi, minun sieluni täynnä ylöstempausta, kun ahkeroin, valvon ja rukoilen,
Sillä meidän Herramme on jälleen tuleva takaisin maahan.

⁴⁵⁰Halleluja! Kyllä vaan! Oi, Hän tulee polttamaan lusteet, ja vehnän Hän tulee vie­mään aittaan.

⁴⁵¹Roomalainen toukka alkoi syödä tuota Puuta Paavalin päivinä. Täällä Kirjoituksessa hän sanoi: “Minä olen vakuuttunut, että lähtöni jälkeen teidän keskuudestanne on nouseva esiin miehiä, veljet, jotka ovat puettu kuin lampaan nahoilla, mutta sisäpuolelta he ovat susia, ja tulevat vetämään monia peräänsä. Sillä antikristuksen henki, jonka kuulitte olevan tulossa maailmaan, on jo nyt maailmassa, työskennellen…” Minkälaisissa lapsissa? “…tottelemattomuuden lapsissa.” Jotka ovat tottelemattomat mille? Sanalle. Siinä se on teille. Organisaatiot alkoivat muodostua.

⁴⁵²Näettekö te mitä tarkoitan, ystävät? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kaikki, jotka näkevät sen, sanokoon: “Aamen.” [“Aamen.”]

⁴⁵³Se alkoi syödä. Mitä se teki? Tuo vanha toukka alkoi, tuo vanha syöpämato. Joel näki sen!

Kuunnelkaa nyt, me tulemme nyt lähelle loppua.

⁴⁵⁴Joel näki sen ja hän sanoi: “Minkä kalvajasirkka jätti, sen heinäsirkka söi; mitä heinäsirkalta jäi, siihen tuli syöpämato [syöjäsirkka]; ja mitä syöpämadolta jäi, sen otti tuo toukka.” Sen hän sanoi. Ja niin se on tarkalleen. Se on tuo Jumalan Puu. Tuo Puu, syöpämato söi sen alas. Hyvä on.

⁴⁵⁵Rooman toukka alkoi syödä tuota Morsiuspuuta ja söi sen koko matkan juuriin asti hävittäen Siitä kaiken aivan kuten se teki Kristukselle Jeesukselle, Yljälle. Se löi maahan Morsiamen ja aloitti uskontunnustuksilla ja kirkkokunnilla. Sama vanha hyönteinen. Mutta miten on? Huh! Oi, kunnia! Mutta Sen juurissa oli ennalta määrätty Siemen, Abrahamin Kuninkaallinen Siemen. Se ei voinut kuolla. Lupauksen Sana oli juurissa. “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.” Mitä? “Kaikki ne vuodet, jotka touk­ka söi pois; kaiken sen, mitä heinäsirkka söi; kaiken sen, mitä muut hyönteiset söivät, Minä tulen palauttamaan ennalleen sen takaisin, sanoo Herra.”

⁴⁵⁶Verratkaa nyt tätä viime ja toissa sunnuntain sanomien kanssa. Kuunnelkaa tarkasti nyt, kun tulemme lopettamaan. Mitä?

⁴⁵⁷“Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra, kaiken sen, mitä toukat söivät pois; Minä olen tuova kaiken sen jälleen takaisin.”

⁴⁵⁸No niin, istukaa niin hiljaa kuin voitte muutaman minuutin ajan ja kuunnelkaa tarkasti. Valmistautukaa ja rukoilkaa koko sydämestänne, että Jumala paljastaisi Sen teille.

⁴⁵⁹Niin Jumalan lupaus alkoi asettaa ennalleen, sillä Jumala sanoi, että Hän tulisi palauttamaan ennalleen Sen, ja aivan yhtä varmasti kuin Hän kasvatti Ylkäpuun, tulee Hän kasvatta­maan Morsiuspuun, koska Se tulee olemaan aivan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Mitä nyt? Hyvä on. Jumalan lupaus alkoi: “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra, kaiken sen, mitä heinäsirkka söi, mitä toukka söi.”

Kuten ensimmäisellä kerralla kun Hän rakensi tuon ensimmäisen seurakunnan…

⁴⁶⁰Minä tu­len menemään nyt vähän oppiin. Jos te ette halua uskoa sitä, niin hyvä on, mutta tei­dän on parasta tutkia se ensin. Näettekö?

Huomatkaa, kuinka Hän kasvatti tuon Puun ensimmäisellä kerralla? Oi!

⁴⁶¹Tämä tekee minulle hyvää! Tiedän, etten kuulosta kovinkaan paljoa saarnaajalta, seistessäni tääl­lä tällä tavalla, mutta minä rakastan sitä, mistä puhun.

⁴⁶²Ja nyt, huomatkaa! Kuten ensimmäisellä kerralla, kun Hän alkoi tuon ensimmäisen Seurakunnan, jonka Rooman toukka söi pois, ja syöpämato ja niin edelleen, Hän alkoi uskolla vanhurskauttamisen kanssa, Johannes Kastaja.

⁴⁶³Johanneksen 13. tai… 17. luvussa, 17. jakeessa, Jeesus sanoi: “Pyhitä heidät, Isä, Totuuteen; Sinun Sanasi on Totuus.” Pyhittäminen oli toinen teko Seurakunnalle. Vanhurskauttamisen jälkeen oli pyhittämi­nen.

⁴⁶⁴Ja sen jälkeen kun he olivat pyhitettyjä, Hän pyysi heitä viipymään Jerusalemis­sa, Luuk. 24:49, kunnes heidät oli puettu Voimalla Korkeudesta. Ja siellä Hän antoi syn­tymän tuolle Puulle, Pyhä Henki, Helluntaina. Vanhurskauttaminen, Pyhittäminen, Pyhän Hengen kaste.

⁴⁶⁵Ja sitten Kristus tuli asumaan Siinä tuottaakseen hedelmiä. Aamen! Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Johannes saarnasi vanhurskauttamista.

⁴⁶⁶Katsokaahan nyt. Luonnollisessa syntymässä, kun nainen synnyttää lapsen, kuunnelkaa tätä, mikä on ensimmäinen asia, mitä tapahtuu naiselle? Mikä tulee esiin? Ensin on vesi: “Katukaa ja olkaa kastetut Jeesuksen Nimes­sä.” Vanhurskauttaminen. Mikä on toinen asia, mitä tapahtuu naiselle? Veri. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Veri, pyhittäminen. Sitten mikä on seuraava asia? Elämä: vesi, veri, henki.

⁴⁶⁷1. Johannes 5:7 sanotaan:

…on kolme, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana… (joka on Poika) …ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yksi.

Ja on kolme, jotka todistavat maassa: vesi, veri ja Henki ja ne eivät ole yksi, vaan pitävät yhtä yhdessä.

⁴⁶⁸Teillä ei voi olla Isää ilman Poikaa. Teillä ei voi olla Poikaa ilman Pyhää Henkeä. Mutta te voitte olla vanhurskautettu olematta pyhitetty. Ja te voitte olla pyhitetty ilman, että teillä on Pyhä Henki.

⁴⁶⁹Mitä sinä siihen sanot, nasarealaisveli? Jeesus Kristus oli pyhittänyt heidät puolitoista vuotta ennen kuin Pyhä Henki edes tuli. Onko se oikein? Jeesus Kristus oli pyhittänyt heidät.

⁴⁷⁰Nyt, niin kuin Hän toi esiin ensimmäisen Morsiuspuun, jonka heinäsirkka ja kaivajasirkka söivät maahan, asettaa ennalleen Hän nyt toisen Puun, kasvattaen Sen ylös noista ennalta määrätyistä juurista, jotka eivät voi kuolla, jotka ovat vesivirtojen äärellä. Se elää näissä vesissä. Se ei voinut näyttää itseään, mutta Se on siellä joka tapauksessa.

⁴⁷¹Nyt se on alkanut, pankaa merkille, nuo samat hyönteiset, kun Hän asettaa ennalleen tuon saman asian takai­sin samalla tavalla.

⁴⁷²Ensimmäinen, kun tuo Puu alkoi tulla esiin katolilaisuudesta, oli Martin Luther, joka saarnasi vanhurskauttamista. Toinen enkeli oli John Wesley, joka saarnasi pyhittämistä. Luther saarnasi vanhurskauttamista: “Vanhurskas on elävä uskosta.”; Wesley saarnasi pyhittämistä, toinen määrätty armon teko, ja sitten tuli Pyhä Henki. Aivan niin kuin Hän rakensi tuon Puun ensimmäisellä kerralla, täällä Hän on asettamassa ennalleen sitä jälleen samalla tavalla toisen kerran. Näettekö sitä?

⁴⁷³Huomatkaa, tuo sama hyönteinen, tuo pikku roisto, tuo sama hyönteinen, joka alkoi ja tappoi tuon Puun alussa, alkoi jälleen uudestaan Lutherin oksissa. Mutta mitä? Se ei voi tappaa Sitä. He eivät voi tappaa Sitä, koska Jumala on sanonut: “Minä tulen asettamaan ennalleen…” Tuo hyönteinen alkoi syödä Lutheria tappaakseen kaikki Lutherin oksat. Se tuli suo­raan Wesleyhin ja tappoi kaikki Wesleyn oksat. Mutta Puun pääosa jatkaa kasvua.

⁴⁷⁴Huomatkaa nyt, kun tuo Puu alussa oli tapettu. Se meni aina juuriin asti, kun se tap­poi Sen siellä alussa. Mutta tällä kerralla, koska tuo Sana on ennalta määrätty. ei mikään tule pysäyttämään Sitä. Jumala sanoi: “Minä tulen palauttamaan ennalleen. Ei väliä sillä, kuinka paljon he organisoivat, kuinka paljon he tekevät sitä tai tätä, Minä tulen asettamaan ennalleen Sen!” Se selvittää sen! Kaikki nauraminen, pilanteko, pilkkaaminen, kutsuminen “pyhiksi kieriskelijöiksi” ja hölynpölyksi. Tehkää mitä tahdotte, Jumala yhä on sanonut: “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra!” Aivan yhtä varmasti kuin Hän nosti Jeesuksen ylös haudasta kolmessa päivässä, tai kolmessa vaiheessa, Hän tulee nostamaan Seurakunnan Sen täyteyteen ja Voimaan uudestaan: “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.”

⁴⁷⁵Mitä tapahtui? Tuo vanha toukka alkoi syödä, ja sillä oli samankaltainen vaikutus kuin alussakin, mutta mitä hän teki? Se sai vain Lutherin oksat, mutta ei sitä Henkeä sieltä takaa, joka Lutherilla oli, sillä Se jatkoi elämäänsä edelleen. Sitten tuli mukaan Wesley. Ja kun Wesley, tuo suuri profeetta oli kuollut, mitä he tekivät Wesleyn kuoleman jälkeen? He organisoivat, ja kaikki nuo oksat kuolivat, Mutta mitä Hän teki? Seurakunta eli edelleen ja tuli Helluntaihin. Kun he organisoituivat, mitä tapahtui? Oksat kuolivat pois. Mutta mitä? Seurakunta menee suoraan eteenpäin.

⁴⁷⁶Mitä? helluntailaiset tekivät saman asian, tuo sama vanha katolinen kirkkokunnallinen uskontunnustus, joka otti sen ensimmäisellä kerralla. Perkele on käyttänyt samaa taktiik­kaa tässä toisessa Puussa, kuin mitä hän käytti hävittääkseen Morsiuspuun ensimmäisel­lä kerralla. Mutta miten on? Jumala on ennalta määrännyt Sen. Sen täytyy mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Jos niin ei olisi ollut, niin luterilaisten organisoituessa se olisi selvittänyt asian juuri siihen. Se olisi kaikki mennyt takaisin aivan kuin toinen… Se olisi ollut toinen katolinen kirkko, roomalaiskatolinen kirkko. Näettekö?

⁴⁷⁷Mutta Jumala oli päättäväinen. Hän oli jo puhunut Sanansa. Hänen Lakinsa on pitävä huolen siitä, että Se tapahtuu. Ei ole väliä sillä, kuinka monia myöhäishalloja se kohtaa, Se tulee elämään joka tapauksessa. Sillä voi olla kylmiä aikoja, ja kirkkokunnallisia ero­avaisuuksia ja kaikkea muuta, mutta tuo Puu tulee elämään aivan yhtä varmasti, kuin on olemassa Elävä Jumala, joka saa Sen elämään. Kyllä vaan! Hän sanoi: “Minä tulen asettamaan Sen ennalleen.”

⁴⁷⁸Minä tiedän että meillä on myöhäinen kevät, pääsiäisajan tulo on myöhässä. “Herra viivyttää Tuloansa”, he sanovat, ja kaikkea sen kaltaista. Ja kylmät tuulet ovat tap­paneet paljon noita kirkkokunnallisia oksia, mutta se ei voi tappaa tuota Elämää, joka on ennalta määrätty.

⁴⁷⁹“Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät. Kaikki, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on kutsunut. Ne, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut. Ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on jo kirkastanut.” Halleluja! Se on kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa eikä voi kuolla.

⁴⁸⁰Kaikki ne hyönteiset, joita helvetti voi päästää irti Seurakunnan kimppuun, eivät kos­kaan tule pysäyttämään Häntä. Ei kommunismi, ei katolilaisuus, ei mikään muukaan tule pysä­yttämään Sitä. “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.” Kaikki ihmistekoiset roomalaiset puut eivät koskaan tule ripustamaan sitä sinne. Mitkään haudat eivät tule koskaan pitä­mään sitä siellä. Mitkään oven päälle lasketut kirkkokunnalliset kivet eivät koskaan tule pitämään sitä siellä. “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra! Tulee olemaan Pää­siäinen! Minä olen tuova esiin tuon saman Seurakunnan Sen samassa Voimassa! Minä olen tuova tuon Morsiamen ulos juuri sellaisena kuin Se oli siellä alussa, samojen merkkien, samojen hedelmien, samojen asioiden kansaa, joita he tekivät. Minä olen tuova Sen takaisin uudestaan. Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.” Asettamaan ennalleen mitä? Asettamaan ennalleen kaiken sen, mitä kirkkokunnalliset söivät pois. Asettamaan en­nalleen kaiken sen, mitä organisaatiot söivät pois. “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra, kaiken sen.”

⁴⁸¹Nyt te sanotte: “Miten on niiden asioiden kanssa, jotka menivät pois kirkkokuntien mukana?”

⁴⁸²Jumala on hyvä Puutarhuri. Hän karsi nuo oksat Puusta, siinä kaikki. Hän leikkasi pois kaikki kuolleet oksat. Mitä Hän tulee tekemään? Polttamaan ne. Tarkalleen. Ju­mala on tämän Puun Puutarhuri. Hän huolehtii Siitä. Hän valvoo Perintöosaansa. Mikä on Hänen Perintöosansa? Hänen oma Sanansa. Hän valvoo Sanaansa vahvistaakseen Sen, tarkaten Sitä, nähdäksensä, minne Hän voi päästä. No niin, Hän tulee palauttamaan ennalleen, joten kun nämä seurakunnat alkavat organisoitua ja tehdä sen kaltaisia asioita, Hän vain karsii ne pois, ja Seurakunta menee eteenpäin.

⁴⁸³Kun luterilaiset sanoivat: “Me tulemme muodostamaan organisaation. Me tulemme olemaan yhtä suuri kuin katolinen kirkkokin.” Hyvä on. Hän vain karsi pois tuon oksan. Ja Wesley vei sen edelleen, Hän herätti toisen profeetan. Sitten, niin pian kuin Wesley, tuo suuri profeetta oli kuollut, mitä he tekivät? Organisoivat sen. Sitä seurasivat helluntailaiset. Niin pian kuin se kuoli, Hän karsi sen pois. Se on nyt nouse­massa suoraan latvaan. Näettekö? Hän tulee asettamaan ennalleen.

⁴⁸⁴Missä hedelmät kasvavat? Ne eivät ala kasvaa täällä pohjalla. Se alkaa huipussa. Missä osuu aurinko puuhun ensimmäiseksi? Uh! Kunnia! Ehtoovalossa. Puun latvassa! Aamen! Ei alhaalla alemmilla oksilla, vaan siellä ylhäällä Puun latvassa, missä hedelmät kypsyvät.

Aamen! Rakastatteko te Häntä? Aamen!
Tahdotteko palvella Häntä? Aamen!
Uskotteko te Häntä? Aamen!
Minä totisesti uskon Häntä koko sydämestäni.

⁴⁸⁵No niin, mitä se on? Hän karsii pois nuo vanhat kuolleet oksat, kaikki nuo organisaatioiden oksat, Puun kasvaessa, kunnes se tulee suoraan Puun latvaan. Se on paikka, mistä Hän tulee saamaan Hedelmänsä. Huomatkaa nyt! Jumala karsii sen oksat. Hyvä on. He ovat kuolleita eivätkä halua tulla Jumalan Läsnäoloon eivätkä tule esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa. He tule­vat menemään organisaatiolliseen ryhmään, mutta eivät tule esiin Viinipuun hedelmän kanssa.

⁴⁸⁶No niin, katsokaa! Jumala ei koskaan oksastanut organisaatiota. Seurakunta oksasti organisaation Siihen, ja Jumala leikkaa sen pois, katkaisee pois sen elämänlinjan. Se tuottaa organisaatiollista hedelmää.

⁴⁸⁷Mutta jos tuo Viinipuu työntää esiin oksan, joka tulee ulos Viinipuusta, se tulee tuottamaan samaan hedelmää kuin Sekin tuotti. Niinpä te näette, kuinka tuo ensimmäinen oli… Rooma lähetti hyönteisensä, ja ne söivät Sen pois. Mutta Jumala tulee kasvattamaan Yhden niin korkeaksi, ettei hän voi koskea Siihen. Se on kasvava esiin. Aamen. Tuo Puu menee yhdestä paikasta toiseen, yhdestä ajanjaksosta toiseen. Lutherista Se meni Wesleyhin, Wesleystä helluntailaisiin, helluntailaisista Se menee Sanaan.

⁴⁸⁸On jälleen Hänen koskaan pettämättömän Sanansa Pääsiäinen todellisille usko­ville. On Pääsiäinen. On ylösnousemus. Jumalalla on ihmisiä kaikkialla. Se on pääsiäinen heille. Miksi? He ovat nousseet ylös, aamen, nousseet ylös noista uskon­tunnustuksista ja kirkkokunnista tultuaan suoraan ylös niiden lävitse. On jälleen Pääsiäinen. Tuo Kuninkaallinen Siemen, Sana, on ollut kätkettynä Juurissa. Se on ollut kätkettynä sinne vuosia ja vuosia ja vuosia ja on juuri nyt alkanut tulla paljastetuk­si. On pääsiäisen aika. Ennalta määrättynä maailman perustamisesta asti tämä Seurakunta alkaa seistä. Huomatkaa, kuinka Jumala ennalta määräsi alussa. Minulla on se…

Tulen sanomaan sen joka tapauksessa.

⁴⁸⁹Hyvä on. Huomatkaa tässä, että Hän asetti ennalleen tuon ensimmäisen täy­dellisen Puun kolmessa päivässä Hänen kuolemansa jälkeen. Ensimmäisen Puun kuoleman jälkeen Hän asetti ennalleen Sen kolmessa päivässä. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Asetti Sen takai­sin ennalleen. Nyt Morsiuspuu myös tulee asetetuksi ennalleen kolmessa vaiheessa. Se tulee asetetuksi ennalleen kolmessa vaiheessa. Katsokaa nyt! Mitkä ne ovat? Vanhurskauttaminen, Pyhittäminen, Pyhän Hengen kaste; yksi, kaksi, kolme.

⁴⁹⁰Huomatkaa nyt, kolmen päivän perästä tuo ensimmäinen Puu asetettiin ennalleen samanlaisena kuin se oli alussa, samoin merkein, samoin ihmein. Jeesus tuli takaisin, tuo sama Jeesus, tehden samoja asioita. Kolmannen päivän lopulla merkit ilmestyivät, ei ensimmäi­sen päivän lopulla. Oi veli, toivon sinun käsittävän sen. Kolmantena päivänä Kristuksen todellinen julkituleminen tehtiin tunnetuksi, kolmannen päivän 1opulla! Näettekö? Pankaa se merkille! Käsitättekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

⁴⁹¹Ei ensimmäisenä päivänä, oli vain kuollut muoto. Toisena päivänä oli huhu, näettekö, tai… Toisena päivänä se oli yhä kuollut: Luther, Wesley. Mutta kolmannen päivän alussa siellä alkoi kiertää huhu. Ei ollut mitään ensimmäisenä päi­vänä, Luther. Ei mitään toisena päivänä, mutta kolmantena päivänä, Pyhän Hengen ajassa, alkoi kiertää huhu, että Hän oli sama eilen, tänään ja ikuisesti.

⁴⁹²Mutta kol­mannen päivän lopulla Hän teki itsensä tunnetuksi tullen suoraan heidän keskellensä. Tullen suoraan omiensa keskelle ja sanoen: “Katsokaa Minua. Minä olen Sama.”

⁴⁹³Kuolleet muodot jatkuivat helluntailaisiin asti, sitten alkoi huhu kiertää, että Hän oli sama.

⁴⁹⁴Nyt täällä viimeisessä päivässä Hän on suoraan kanssamme, liikkuen keskuu­dessamme. Kolmannen päivän lopulla Hän ilmaantui ja näytti heille kaikille ylösnousemuksensa merkin, että Hän oli elossa, samana eilen, tänään ja ikuisesti, Hänen Läsnäolonsa Elä­villä hedelmillä. Hänen Läsnäolonsa Elävät hedelmät. Käsitättekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tuotiin julki aivan kolmannen päivän lopussa, kun Hän ilmestyi heille kaikille, Seurakunnallen­sa. Miksi? He olivat kaikki tulleet yhteen. Aamen! Kolmannen päivän lopulla.

⁴⁹⁵“Ehtoovalot”, sanoo Raamattu, loistaisivat viimeisessä päivässä. Ehtoovalo lännessä on sama Valo kuin se, joka oli idässä. Ja tuo sama Valo, joka loisti idässä, tuoden esiin ensim­mäisen Seurakunnan, jonka roomalaiset tappoivat omilla pakanallisilla palvonnoillaan ja niin edelleen. Ehtoovalossa on sama valo. Huomatkaa nyt, se on tuo sama Valo.

⁴⁹⁶Ja mitä varten Ehtoovalo on tullut esiin? Mitä varten Ehtoovalo on? Asettamaan ennalleen! Ymmärrättekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ehtoovalo on samaa tarkoitusta varten kuin Aamuvalokin oli. Asettamaan ennalleen sen, minkä Rooma oli tappanut Pimeiden Ajanjaksojen aikana. Jumala tulee palauttamaan ennalleen antamalla Ehtoovalon loistaa. Miksi? Asettamaan ennalleen jälleen koko Jumalan Sanan, Kristuksen täyden julkitulemisen Hänen Seurakunnassansa. Kaikki se, mitä Hän teki, juuri sillä tavalla kuin Hän sen teki, tulisi olemaan jälleen Ehtoovalossa. Näettekö mitä tarkoitan? Oi, eikö se olekin ihmeellistä? [“Aamen.”] Ja tietää, että me elämme juuri täällä nyt nähdäksemme Sen. No niin, Ehtoovalo, tarkalleen profetian mukaisesti, Ehtoovalo tuli esiin palauttamaan ennalleen mitä? Asettamaan ennalleen sen, mitä nämä hyönteiset olivat syöneet.

⁴⁹⁷Mitä tapahtui, kun Se alkoi kasvaa? Se tuli kirkkokunnalliseksi, joten Jumala karsi nuo oksat pois, sitoi ne nippuun ja jätti ne sinne antaen heidän mennä eteenpäin ja organisoi­tua. Sitten tuli esiin seuraava; ja Hän sitoi heidät nippuun ja jätti sinne. Puu jatkoi kasvamistaan. Sitten Hän sitoi heidät nippuun, jätti sinne ja sanoi: “Yhtenä päivänä heidät tullaan polttamaan?” Hän sitoi heidät nippuihin heidän organisaatiois­saan.

⁴⁹⁸Mutta mitä sitten tuli? Aivan puun latvassa on paikka, missä hedelmät kypsyvät en­sin, se on totta, aivan puun latvassa. Niinpä se on tuo Puun latva täällä, joka näkee Ehtoovalon.

⁴⁹⁹No niin, Nooalla oli kolme kerrosta arkissansa. Yksi oli matelevia varten. Näettekö? Toinen oli lintuja varten, mutta ylin oli se, missä valo oli. Valo, joka loisti ensin. Se ei tullut ensimmäiseen tai toiseen kerrokseen vaan kolmanteen kerrokseen.

⁵⁰⁰Puu ei kanna hedelmää ensimmäisillä eikä toisilla oksilla, ne kaikki karsittiin pois organisaa­tioissa.

⁵⁰¹Mutta ylin osan on se, minne “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra. Minä tulen lähettämään ehtoovalon, ja Se tulee tuomaan takaisin, tuomaan takaisin Sanan, tehden Sen julkitulleeksi. Minä tulen palauttamaan ennalleen kaiken sen, mitä olen luvannut. Kaiken sen, mitä Minä olen luvannut, sama Pyhä Henki on tuova ja kantava samoja merkkejä. Minulla tulee olemaan Pääsiäinen, ylösnousemus, Morsianta varten, sama, joka Minulla oli Ylkää varten. Näettekö? Ehtoovalo on tullut loistaakseen samanlaisena kuin aamulla, samat merkit, sama asia. Tuo sama Valo tulee tuottamaan saman hedelmän, joka heillä oli siellä, jos Se loistaa samaan Puuhun. Aamen! Se todistaa Hänen Sanansa nyt täyttyneeksi: “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.”

⁵⁰²Kuunnelkaa nyt tarkasti. Siellä oli… Kuunnelkaa nyt, älkää kadottako tätä nyt! Siellä oli neljä kuoleman sanansaattajaa…

⁵⁰³Tai tahtoisitteko mieluummin, että me lo­petamme? Tahtoisitteko te mieluummin…?… tänä aamuna? [Seurakunta sanoo: “Ei.”]

⁵⁰⁴Kuunnelkaa nyt todella tarkasti. Katsokaa! Siellä oli neljä kuoleman sanansaattajaa, jotka tappoivat tuon Puun. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitä ne olivat? Kalvajasirkka, heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka. Onko se oikein? [“Aamen.”] Neljä Rooman perkeleiden sanansaattajaa, jotka opinkappaleilla tappoivat tuon Puun. Yk­si otti pois Sen hedelmän, yksi Sen lehdet, yksi Sen kuoren, yksi Sen Elämän. Onko se oikein? [“Aamen.”] Neljä opinkappaleiden sanansaattajaa tappoi tuon Puun, kaiken muun paitsi Sen juuret.

⁵⁰⁵Ja jos neljä kuoleman sanansaattajaa tappoi tuon Puun, silloin neljä Elämän sanan­saattajaa asettaa ennalleen tuon Puun! Käsitättekö te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]  Aamen. Sillä Jumala sanoi: “Minä tulen asettamaan ennalleen Sen.” Hän tulee palauttamaan ennalleen Sen. Miten? Neljän kuoleman sanansaattajan tapettua Sen. Sil­loin neljä Elämän sanansaattajaa tulee palauttamaan ennalleen Sen. Mikä oli ensimmäinen? Martin Luther, vanhurskauttaminen. Mikä oli toinen? John Wesley, pyhittäminen. Mikä oli kolmas? Helluntailaiset lahjojen ennalleen asettamisen kanssa, Pyhä Henki, Pyhän Hengen kaste. Mikä oli neljäs? Sana. Mikä? Sana! Siellä oli neljä suurta profeettaa.

⁵⁰⁶Yksi heistä Martin Luther, hän alkoi loistaa Valoa. Se oli pieni Valo, vain hyvin pieni vanhurskauttamisen voimassa.

Mukaan tuli Wesley, voimakkaampana, pyhittäminen.

⁵⁰⁷Wesleyn jälkeen tuli voimakkaampi kuin hän, helluntailaiset, Pyhän Hengen kaste toisessa suuressa profeetassa. Näettekö?

⁵⁰⁸Mutta viimeisinä päivinä, Malakia 4. mukaan, on tuleva Elia itse Sanan kanssa. Herran Sana tulee profeetalle. Ehtoovalo on tuleva esiin asettaakseen ennalleen ja tuomaan takaisin. Mitä? Kääntämään lasten sydämet takaisin isien uskoon, neljänteen Valoon.

⁵⁰⁹Neljä tappajaa otti Sen pois; neljä sanansaattajaa hävitti Sen. Neljä kuoleman sa­nansaattajaa otti Sen pois opinkappaleissa.

Neljä vanhurskauden sanansaattajaa asettaa ennalleen Sen jälleen takaisin.

⁵¹⁰“Profetoi Ihmisen Poika. Voivatko nämä luut elää?” Toivoisin, että meillä olisi ai­kaa. Meillä on se kirjoitettuna tänne. Mutta minun täytyy jättää se pois. “Profetoi. Voivatko nämä luut elää?” Siinä on neljä vaihetta tulossa esiin tuossa Seurakunnas­sa. Mitkä ovat nuo Hesekielin kuivien luiden neljä vaihetta, jotka ovat tulossa esiin? Mutta Elä­mä tuli vain, ei silloin, kun nahka oli niiden päällä, vaan kun tuuli puhalsi niiden ylle. Se tuli silloin takaisin silloin, kun tuo neljäs Elämän Sanoma oli tuotu takaisin!

⁵¹¹“Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra.” Halleluja! Kunnia! Ylistys Jumalalle! Neljäs Valo on tullut, joka tuo esiin samat merkit. Tarkatkaa! Vanhurskauttaminen toi takaisin Puun sisuksen.

Pyhittäminen toi takaisin kuoren, opin pyhyydestä.

⁵¹²Mikä toi takaisin lehdet? Helluntailaiset. Mitä se on? Helluntailaiset, lehdet, taputtavat käsiään ja iloitsevat, helluntailaiset.

⁵¹³Mitä sitten? Neljäs oli itse Sana. Sana lihaksi tehtynä, ylösnousemuksen merkin hedelmin, että Kristus oli lopultakin, sen jälkeen kun Vanhurskauttaminen oli istutettu, Pyhittäminen oli istutettu, Pyhän Hengen kaste. Organisaatiot kuolivat pois, ja Kristus on jälleen tehnyt itsensä keskipisteek­si aivan niin kuin tuon pyramidin huippukivi. Perustus, Vanhurskauttaminen, sitten Pyhittäminen, Pyhän Hengen kaste, ja sitten Huippukiven tuleminen.

⁵¹⁴Mitä se on? Tuo Pyhän Hengen joukko on hiottu niin, että se voi sopia yhteen samankaltaisen palvelustehtävän kanssa kuin se, mikä Hänellä oli, kun Hän meni pois, niin että kun Hän tulee takaisin, se tulee tempaamaan tuon koko asian Ylöstempauksessa, kun he ovat vanhurskautetut, pyhitetyt ja kastetut Pyhällä Hengellä. Tuo pyramidi tulee jälleen seisomaan! Jumalan huone on jälleen elävä! Elämänpuu kasvaa uudestaan.

Kansakunnat hajoavat; Israel herää;
Merkit, jotka profeetat ennalta kertoivat:
pakanain päivät luetut, kauhujen täyteiset;
Palatkaa, oi hajotetut omaanne.
Lunastuksen päivä on lähellä;
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Hengellä,
Lamppunne puhdistettuna ja kirkkaina
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.
Väärät profeetat valehtelevat, Jumalan Totuuden he kieltävät,
Että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme, (Aamen!)
Mutta me vaellamme siellä, missä apostolit ovat kulkeneet.
Sillä lunastuksen päivä on lähellä;
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta; (atomeja ja kaikkea muuta)
Mutta olkaa täytetyt Hengellä
Lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina,
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.

⁵¹⁵Aamen! Kaikkien merkkien ennalleen asettaminen, Lootin merkki lopun ajalla. Me olemme käyneet sen lävitse, kuinka Loot… Kuinka tämä Jehovan Enkeli oli tehty lihaksi ihmisten keskuudessa, istui selkänsä käännettynä telttaan päin ja sanoi: “Missä on Saara, sinun vaimosi?”

“Teltassa Sinun takanasi.”

⁵¹⁶Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.” Ja Saara nauroi. Hän kysyi: “Miksi Saara nauroi?” Hän siellä takana teltassa. Aamen!

⁵¹⁷Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan sama asia tulemuksessa. Oi. silloin Malakia 4. Ehtoovalo tulee loistaen pimeyden lävitse, aamen, tuomaan Ehtoovalon ennalta määrätyn Sanan mukaan. Halleluja! Mikä tuo neljäs Sanoma on oleva? Mikä on tuo neljäs sanansaattaja? Loistamaan Valon Sanalle. Tuo Sana on ennalta määrätty. Sen täytyy tulla esiin. Jonkin täytyy teh­dä se, sillä Jumala on sanonut: “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra. Minä tulen asettamaan ennalleen.” Oikein. Ehtoovalo tulee loistaen lävitse tuolle ennalta määrätylle Sanalle. Kyllä vaan!

Oi, on oleva valoisaa ehtoo ajassa;
Polun Kirkkauteen tulette varmaan löytämään;
Vesitiessä on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, katukaa kaikkia syntejänne;
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Sillä ehtoovalot ovat tulleet.
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat Yksi.

⁵¹⁸Siinä se on teille. Yksi yhteensä, yksi meissä. Samat merkit, joita inhimilliset olennot eivät voi tehdä, julkituovat itsensä. Esiin tulee Sana, tuomaan esiin ennalta määrätyn Jumalan Sanan ulos sieltä Puun juurista, jonka kaikki kirkkokunnat ovat kiel­täneet ja kieltäneet ja kieltäneet; mutta Valo on tuleva esiin. Valo on tuleva nouse­maan.

⁵¹⁹Missä? Jerusalemin ylläkö? Ei! Ehtoovalot eivät tule nousemaan Jerusalemis­sa. Ehtoovalot ovat missä? Lännessä! Heillä oli päivänsä ja he kielsivät Sen.

⁵²⁰Mut­ta Ehtoovalo on nouseva Lännessä. Mitä varten? Loistamaan Sanan ylle. Miksi? Kyp­syttämään hedelmän, tuomaan esiin Morsiuspuun samojen merkkien, ihmeiden ja hedelmien kanssa, joita heillä oli alussa. “On oleva valoisaa ehtoo ajassa.” Kyllä. Oi, Sana tulee silloin tuomaan esiin Sen hedelmän ajallansa. Se ei ole kuihtuva, vaan se tulee tuottamaan hedelmänsä, sanoi Daavid, ajallansa. Aamen! Saman hedelmän, joka Sillä oli alussa.

⁵²¹Nyt, Hänen Sanansa kanssa Hänen ennalta määräämässä vaiheessa, niin kuin Hänellä on se nyt. Ja me näemme näiden sanojen kaikkien olevan julkituodut. Mitä se on? Se on täydellinen vahvistus siitä, että Herran tulemus on käsillä, ja on aika, josta Hän sanoi: “Minä tulen asettamaan ennalleen, sanoo Herra, kaiken sen, minkä nuo syöpämadot; kaiken, mitä metodistit jättivät; kaiken, mitä toukka on syönyt, kunnes ne olivat repineet Sen maahan, mutta Minä tulen asettamaan ennalleen Sen ehtoo ajassa.” Oi! Whew!

Uskon että voisin melkein saarnata nyt, todellakin.

Oi, kuinka rakastan Jeesusta,
Oi, kuinka rakastan Jeesusta,
Oi, kuinka rakastan Jeesusta,
Koska Hän ensin rakasti mua!

En tule koskaan hylkäämään Häntä
En tule koskaan hylkäämään Häntä
En tule koskaan hylkäämään Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua!

⁵²²Aamen. Ettekö te rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minä rakastan Häntä koko sydämestäni. Kutsum­meko rukousjonon? [“Aamen.”]

⁵²³Isä Jumala, Sinun käsiisi minä jätän tämän sanoman, Vaikka se onkin ollut katkonai­nen, niin rukoilen, että Pyhä Henki jollakin tavalla tulisi menemään sen kanssa näillä ääninauhoilla ja yli kansakuntien. Ja jos minut tullaan ottamaan pois maan päältä, voi­koon tämä elää, Herra. Se on Sinun Sanasi. Loistakoon Ehtoovalo, Herra, tuomaan esiin tämän loistavan Kristuksen Morsiamen. Siunaa Se, Herra, älköön Se palatko Sinulle tyh­jänä. Voikoon Se saada aikaan sen, mitä varten Se oli tarkoitettu. Suo se, Isä. Kaikki kiitos on oleva Sinun.

⁵²⁴No niin, me tiedämme Isä, ettei ole väliä sillä, mitä me sanoisimme, se on yhä Sana, ja me uskomme Sen. Mutta me pyytäisimme Sinua, Herra, tänä Pääsiäisaamuna, että Sinä todis­taisit sen tälle seurakunnalle, ehkä joku heistä on täällä ensimmäistä kertaa, että Sinä olet yhä Jeesus, että Sinä et ole mikään kuollut muoto, vaan että Sinä olet elossa, ylösnoussut Jumala, ja että Sinä elät keskuudessamme tänään. Suo se, Isä, ja me tulemme ylistämään Sinua, Jeesuksen Nimen kautta. Aamen.

⁵²⁵Kuinka moni täällä on sairas? Antakaapa meidän nähdä kätenne. Kohottakaa kätenne. Oh.

⁵²⁶Onko Billy Paul, antoiko hän… Uskon, että hän jakoi rukouskortteja. Tekikö hän sen? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”]  Mitä ne olivat? [“E, yhdestä sataan.”] Me emme voi ottaa heitä kaikkia, mutta ottakaamme muutamia heistä. Tahtoisitteko muodos­taa heidät jonoon tänne.

⁵²⁷Kenellä on numero yksi? Nähkäämme numero yksi. E, numero yksi, nosta kätesi. Rukouskortti. Katsokaa rukouskorttianne. Jos sinä voit nousta ylös. Numero yksi.

⁵²⁸No niin, onko sinulla varmasti oikea kortti? Hyvä on. Hyvä on. Aloittakaamme, aloittakaamme jostain. [Veli Neville sanoo: “Se on tuolla.”] Oi, no niin, hyvä on. Jos teillä on se, niin aloittakaamme sitten sieltä. Hyvä on.

⁵²⁹Numero yksi, tulkaa tänne, jos te voitte kävellä. Jos ette voi, no niin, me tulemme kantamaan. Ymmärrättekö? Hyvä on. Numero yksi.

⁵³⁰Numero kaksi. Nosta kätesi, nopeasti nyt. Numero kaksi, tule tänne näin.

Numero kolme. Tänne näin, herra.

Numero neljä, numero neljä.

⁵³¹Numero viisi. Nyt, istukaa vain nyt jokainen muutamaksi hetkeksi. Numero viisi.

⁵³²Numero kuusi. Nosta kätesi nopeasti. Numero kuusi. Kuusi, kuusi, suokaa minun nähdä se, kiitos. Joku osoittaa kädellänsä. Minä en… Oi, missä… Hän on tuolla takana huoneessa. Hyvä on. Numero kuusi. Hyvä on. Vain hetkinen.

Seitsemän, seitsemän. Hyvä on, rouva tuolla takana. Kahdeksan.

⁵³³Nyt, jokainen pitäköön… Olkaa hyvä, vain hetkinen vielä. Olkaa todella hiljaisesti nyt. Nyt tämä tulee olemaan todiste. Tämä tulee olemaan todiste.

⁵³⁴Kuusi, seitsemän. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän. Menkää tuonne. Hyvä on. Seitsemän. Hyvä on, herra, se on hienoa.

⁵³⁵Kahdeksan [Veli Neville sanoo: “Hän on kahdeksas.”] Kahdeksan, kahdeksan. Hyvä on, veli. Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Kymmenen, yksitoista, kaksitoista.

⁵³⁶Hyvä, näyttää kuin he olisivat lakanneet tulemasta. Aloittakaamme sitten. Hyvä on. Ehkä muutaman minuutin kuluttua… Hyvä on, rukoilkaamme nyt.

⁵³⁷Isä Jumala, vain sana Sinulta merkitsee niin paljon. Nähkööt ihmiset, Herra. Minä yritin olla rehellinen, yritin kertoa heille Sinun Sanasi. Herra, anna anteeksi palvelijasi virheet. Minä teen niitä niin monia, Herra. Minä rukoilen, että Sinä et katsoisi palvelijasi virheisiin, vaan että katsoisit Sinun Sanaasi, jota yritän saarnata. Herra, minä kiitän Sinua Siitä. Olen koko sydämestäni iloinen. Herra. Se on minulle enemmän kuin elämä. Annan elämäni milloin tahansa Sen puolesta. Minä tiedän, että Se on totta. Se on Sinun Sanasi.

⁵³⁸Ja ole hyvä ja anna anteeksi minun typerät tapani, Herra. Monet kerrat, kun lasken leikkiä eikä minun pitäisi tehdä sitä. Minä häpeän sitä, Herra. Minä vain tulen sen kaltaisesta perheestä. Ole hyvä ja jätä se huomioonottamatta, Isä, tahtoisitko tehdä sen. Peitä se Sinun Verelläsi. Pyydän Sinua tekemään sen. Minä tunnustan sen. Sinä et voi jättää sitä huomioonottamatta, mutta Sinä voit antaa minulle anteeksi, kun tunnustan sen.

⁵³⁹Nyt, olen tunnustanut syntini. Minä tunnustan näiden ihmisten synnit. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit heille anteeksi, jokaiselle.

⁵⁴⁰Ja voikoot ihmiset käsittää, että me emme yritä tehdä siitä jonkinlaista näytöstä. Se on Pyhä Henki viimeisinä päivinä todistamassa Hänen Sanansa, niin kuin olen juuri sanonut Sen. Mutta Isä, ei väliä… Minä olen vain mies. Ja jos minä sanoisin sen, silloin he sanoisivat: “Se on hänen tulkintansa. Niin hän ajattelee siitä.” Mutta Isä, jos Sinä vain puhuisit ja todistaisit, että se on oikein, silloin heidän täytyy mennä Sinun ylitsesi päästäkseen Sen ohi, Herra. Silloin se ei tule olemaan minun tulkintani. Se tulee olemaan Sinun. Suo se, Herra. Ja jos minä olen Sinun palvelijasi, ja syntini ovat anteeksi annetut, ja Sinä olet kutsunut minut tähän työhön, silloin puhu sille, Herra. Minä rukoilen, että Sinä soisit sen. Minä rukoilen, että paranna sairaat ja vaivatut kaikkialla Jeesuksen Nimessä.

⁵⁴¹Ja jos Sinä tekisit itsesi nyt meille tunnetuksi, niin kuin Sinä teit siellä kaivolla tuolle naiselle, kun keskustelit hänen kanssaan. Sinä kerroit hänelle jotakin, mitä hänellä oli väärin, hänellä oli ollut viisi miestä. No niin, Sinä lupasit tehdä sen ehtooajassa. Sinä olet luvannut tehdä sen viimeisinä päivinä. Sinä sanoit: “Ja niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, niin kuin oli Lootin päivissä, niin se tulee olemaan.” Jumala, eläen inhimillisessä lihassa, liikkuen keskuudessamme, Hänen Seurakuntansa muodossa, Pyhässä Hengessä, tehden samoja merkkejä. Suo se, Herra, vain tänään. Tekisitkö sen, Isä? Sitten rukoilen, että Sinä antaisit ihmisten nähdä sen, ja että jokainen olisi parantunut ja pelastunut Jumalan kirkkaudeksi. Aamen.

⁵⁴²Pyydän nyt, että olette tarkkaavaiset ja todella kunnioittavat muutaman minuutin ajan. No niin, jokainen olkoon nyt niin hiljaa kuin mahdollisesti voi olla.

⁵⁴³Ja te varmasti käsitätte sen aseman, jossa minä täällä nyt olen? Minä saarnasin täällä Sanan, Jumalan Sanan. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Olen sanonut, että Se on kaikki totta. [“Aamen.”] Jeesus sanoi, että “hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.”

⁵⁴⁴Nyt haluan kysyä teiltä erään kysymyksen. Ja olkaa nyt varovaiset sanotteko te “aamen” vai ette. Jeesus itse ei koskaan väittänyt parantavansa ketään. Se on totta. Hän sanoi: “Se en ole Minä, joka tekee teot. Se on Minun Isäni, joka asuu Minussa.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja Jeesus sanoi Joh. 5:19: “Totisesti, totisesti”, se tarkoittaa ehdottomasti, “Minä sanon teille, Poika…”, Hän itse, miehenä, Hän oli vain tabernaakkeli, jossa Jumala asui. Näettekö? Hän sanoi: “Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, mutta sen, mitä Hän näkee Isän tekevän, sitä tekee Poika samoin.” Toisin sanoen: “Isä näyttää Minulle näyn mitä tehdä, ja Minä teen juuri niin kuin Hän käskee Minua.”

⁵⁴⁵Nyt, yhtenä päivänä me näemme, että siellä oli, sanokaamme, joku pieni nainen, joka ei voinut päästä rukousjonoon. Hänellä oli verenvuototauti ja hänellä oli ollut se monia vuosia, joten hän vain kosketti Hänen viittaansa sanoen itseksensä… Hän oli aivan mitätön. Hän oli vain köyhä, pieni, vanha nainen, jolla ei ollut yhtään rahaa, eikä hän voinut päästä sinne, noiden pappien ja muiden seistessä siellä, joilla oli oikeus seistä siellä, ja kaikkea sellaista. Niinpä hän ei voinut päästä sinne, joten hän vain kiersi ympäri, kunnes pääsi koskettamaan Hänen vaatettaan. Ja hän sanoi itseksensä: “Minä uskon, että Hän on aivan tarkalleen… Hän tuo meille Totuuden, Elämän. Minä uskon, että Hän on Jumalan Sana, ja jos voin koskettaa Häntä, tulen olemaan terve.”

⁵⁴⁶Uskotteko te? Voitteko te uskoa saman asian, jonka tuo nainen uskoi, että Hän oli Jumalan Sana? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt Raamattu sanoo, että Hän tänään on Ylipappi, meidän Ylimmäinen Pappimme juuri nyt. Uskotteko te sitä? [“Aamen.”] Ylösnousemuksensa jälkeen Hän astui Taivaaseen ja antoi lahjoja ihmisille. Ja nyt Hän on istumassa Jumalan Majesteetin oikealla kädellä Korkeudessa suorittaen esirukouksia meidän tunnustuksemme pohjalta. Onko se oikein? Ja Hän on Ylipappi, jota voidaan, mitä? [“Koskettaa.”] Koskettaa. Millä? Meidän heikkouksiemme tunnolla. Nyt, jos Hän… Uskotteko te, että Hän on sama? [“Aamen.”]

⁵⁴⁷Katsokaa nyt, jos te tulette tänne ja kosketatte minua koko päivän, ei sillä ole mitään merkitystä. Ja jos te kosketatte ketä tahansa muuta veljeä tai sisarta, ei se merkitse mitään. On vain käsky laskea kädet päälle, siinä kaikki.

⁵⁴⁸Mutta jos te vain kosketatte Häntä. Siinä kaikki mitä teidän täytyy tehdä! Ja katsokaahan, jos te kosketatte Häntä jonkin kaltaisella rituaalilla, niin kuin he tekivät. He sanoivat: “Oi, me uskomme, että tämä suuri opettaja on vain profeetta.” Niin silloin Hän ei sanonut mitään.

⁵⁴⁹Mutta tuolla pienellä naisella oli jokin määrätty asia, joka kosketti Häntä. Se oli hänen uskonsa! Hän kosketti Hänen vaatettaan, ja Hän kysyi: “Kuka kosketti Minua?”

⁵⁵⁰Uskotteko te Raamatun sanovan, että Hän on sama Ylipappi tänään kuin silloinkin, ja että Hän voi olla kosketettu meidän heikkouksiemme tunnolla? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te voitte koskettaa Häntä siellä yleisössä olitte sitten tässä rukousjonossa tai ette! Jos olette sairas, tai jos joku rakkaanne on sairas, jos teillä on jotakin sydämellänne, niin tulkaa vain Jumalan eteen kunnioittavasti ja sanokaa: “Jumala, minä en tiedä tuosta miehestä, joka seisoo siellä. Hän on pieni kaljupäinen mies. Hän ei ole mitään, mutta minä uskon, että se, mitä hän saarnasi, on Totuus. Ja minä uskon hänen sanoneen oikein, että Sinä olet Ylimmäinen Pappi. Minä haluan nyt koskettaa Sinua. Ja jos hän on kertonut minulle Totuuden, käytä Sinä silloin hänen huuliansa kertomaan minulle asiat aivan niin kuin Sinä teit tuolle naiselle siellä kaivolla.” Katsokaa onko Hän sama eilen, tänään ja ikuisesti! Tehkää se! Jos ei se teekin Häntä samaksi eilen, tänään ja ikuisesti… Eikö niin? [“Aamen.”]  

Olkoon nyt jokainen paikallaan ja vain rukoilkoon kunnioittavasti.

⁵⁵¹Mitä sanoit? [Joku sanoo: “Jaoin joitain rukouskortteja.”] Huh? [“Jaoin kaksikymmentäviisi.”] Onko minulla on kymmenen niistä tuolla? [“Neljätoista.”]

⁵⁵²Kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, rukouskorttien kanssa. Kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista. Kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä. Kaksikymmentäyksi, kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäkolme, kaksikymmentäneljä, kaksikymmentäviisi. Siitä pitäisi tulla ihan hyvä jono. Jos me… Toivon, että meidän ei tarvitse pitää teitä tällä kovin pitkään. Mutta nyt…

⁵⁵³[Joku puhuu veli Branhamille.] Osallistut siihen? Sehän sopii. Vain anna… Se sopii.

Hyräilkäämme hiljaisesti kaikki yhdessä sillä aikaa, kun he tulevat: Usko se vaan.

Usko se vaan, usko se vaan.
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.
Usko se vaan, usko…
Usko mikä? Hänen lupaamansa Sana. Mitä varten?
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

⁵⁵⁴Tullessaan alas vuorelta, siellä seisoivat opetuslapset tuon kaatumatautitapauksen voittamina. Lapsen isä seisoi siellä katsellen lastaan, itkien. Opetuslapset olivat tehneet kaikkensa, mutta ilman apua. Jeesus tuli kävellen. Jotkut heistä sanoivat: “Siellä Hän on.“Joku osoitti heidät Jeesuksen luo, pois papiston luota. Siihen minä haluan osoittaa ihmiset, ei minun tai johonkin seurakunnan luo, vaan Jeesuksen luo. Sanottiin: “Hän on kykenevä.”

⁵⁵⁵Niinpä lapsen isä juoksi ja lankesi maahan Hänen jalkoihinsa ja sanoi: “Herra, ole armollinen lapselleni! Hän on perkeleen riivaama. Ajoittain hän vaahtoaa suustaan, kaatuilee, saaden kohtauksia”, kaatumatauti. Hän sanoi: “Ja minä olen vienyt hänet kaikkialle, eivätkä edes Sinun opetuslapsesi voineet tehdä hänelle mitään.”

⁵⁵⁶Jeesus sanoi: “Minä voin, jos sinä uskot. Sillä kaikki asiat ovat mahdollisia hänelle, joka uskoo.”

Vain usko se vaan,

Sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Kaikki ovat nyt tulleet. Olka hiljaa Hänen edessään.

Usko se vaan.
Kaikk’ mahdollista… (Mikä aika!)
Usko se vaan, vain usko se vaan;
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

⁵⁵⁷Oi Herra. Sana on mennyt ulos täällä nyt. Anna Ehtoovalon loistaa, Herra. Minä rukoilen, että saat sen elämään Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

⁵⁵⁸Nyt, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, otan jokaisen hengen täällä hallintaani, Hänen kunniaksensa.

⁵⁵⁹Katson pitkin rukousjonoa. Tuossa rukousjonossa ei ole ketään, jonka tuntisin. He ovat kaikki tuntemattomia minulle. Te kaikki, jotka olette rukousjonossa, jotka olette tuntemattomia minulle, ja minä en tiedä teistä mitään, vaikeuksistanne tai mistään, nostakaa kätenne, kaikki pitkin rukousjonoa.

⁵⁶⁰Kuinka moni yleisössä on tuntematon minulle, enkä tiedä mitään teistä? Teillä on siellä sama auktoriteetti kuin näillä täällä. Otan vain yhden henkilön kerralla esille.

⁵⁶¹Tässä, antakaa minun ottaa tämä tässä, hetkinen vain. [Veli Branham siirtää mikrofonia.] Voitteko kuulla minua nyt? [Seurakunta vastaa: “Kyllä.”]

⁵⁶²Tämä nainen tässä. Tässä on mies ja nainen, tavaten jälleen. En tunne häntä, en ole koskaan nähnyt häntä. Hän on muukalainen minulle, mutta vain täysin tuntematon.

⁵⁶³Toimin Sanan pohjalta. Sana sanoo: “Tekoja, joita Minä teen, tulette tekin tekemään, jos uskotte Minuun.”

⁵⁶⁴Eräänä aamuna, kun tuo näky tuli uudestaan, tuhansien sellaisten jälkeen, ja sanoi: “Koskaan epäonnistuva Jeesuksen Kristuksen läsnäolo on kanssasi, minne tahansa sinä menet.” Uskon sen, vakaasti, koko sydämelläni, jos en koskaan tapaa teitä uudestaan. Uskotteko sen olevan Totuus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

⁵⁶⁵Tässä on nainen, jota en ole eläessäni nähnyt. Hän on vain nainen, joka on vastaanottanut rukouskortin.

⁵⁶⁶Pojat tekevät yleensä näin: hän tulee tänne, ottaa rukouskortit ja sekoittaa ne keskenään edessänne, ymmärrättehän, antaa rukouskortin jokaiselle, joka vain haluaa yhden, missä tahansa hän onkin. Kukaan ei tiedä, mistä rukousjono tulee alkamaan, tai mitään siitä. Sen vuoksi poika ei voi sanoa: “Tulehan tänne. Anna minulle niin paljon ja laitan sinut eteen, olekin varma, että olet siellä.” Hän ei tiedä siitä mitään. Ymmärrättekö? Kukaan ei tiedä.

⁵⁶⁷Me vain aloitamme. Mistä tahansa Pyhä Henki sanoo: “Kutsu”, me kutsumme juuri siitä. Ja luotan joskus, että siellä, kukaan, ei kukaan täällä, etenkään, että joku ei olisi koskaan… tuntematon, näettekö, jota en tiedä.

⁵⁶⁸Nyt, jos tämä nainen seisoo tässä, jos… Jotain on vialla. Hän on ehkä sairas. Hänellä on ehkä joku toinen sairaana. Hän—hän—hän ehkä vain seisoo siellä, ehkä hän vain näyttelee olevansa sairas. Ja ehkä hän vain seisoo siellä yrittäen paljastaa jotain. Jos hän on, niin katsokaa mitä tapahtuu. Näettekö? Olette ehkä nähneet sitä myös yritettävän. Ettekö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näin on. Katsokaa, kuinka he kantavat hänet kuolleena ulos ovesta. Näettekö? No niin nyt te tulette vain huomaamaan onko se oikein vai ei. Näettekö?

Tulkaa, rouva.

⁵⁶⁹Nyt, me emme näyttele seurakuntaa, ystävät. Me olemme lopun ajassa. Hedelmä on tulossa puun latvaan, se on kypsymässä. Näin se on. Herra on tulossa.

⁵⁷⁰En tunne häntä. Jumala tuntee hänet. Hän tuntee hänet. Ennen kuin maailmaa olikaan, Hän tunsi hänet. Hän tiesi hänen tulevan seisomaan juuri tässä. Hän tiesi minun tulevan seisomaan juuri tässä. Sillä, Hän on ääretön. Onko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, jos Hän on ääretön ja tiesi sen, silloin Hän tietää, miksi tuo nainen seisoo tässä. Sitten, sama Jumala, joka…

⁵⁷¹Jeesus, kun Hän on täällä maan päällä, Jumalan ollessa Hänessä, Hänen puhuessaan naiselle kaivolla ja kertoi hänelle, että hänessä on jotain vialla. Me kaikki tiedämme, mikä se oli. Emmekö tiedäkin? Ja hän sanoi: “Herra, sinun on oltava profeetta.” Se oli hänen ensireaktionsa. “Nyt, me tiedämme, että on aika Messiaan olla täällä, Hänen, jota kutsutaan Kristukseksi. Ja kun Hän tulee, niin tuollaista Hän on tekevä.”

⁵⁷²Nyt, jos Hän on “sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, ja tämän Sanan lupaamana, jota ole juuri saarnannut, että lopun aikana Hän tulisi olemaan täällä ja tekevä saman asian, niin me odotamme sitä. Eikö vain? Emmekä olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Odottaen tuota Seurakunnan ylösnousemusta. Nyt, jos Hän tekee tälle naiselle saman, jonka Hän teki siellä, joka vahvistaa Sanan, että Se on oikein. [“Aamen.”]

⁵⁷³Nyt, nainen juuri piti kättänsä, ja näitä täällä. Me olemme tuntemattomia toisillemme. En tunne häntä. En ole koskaan nähnyt häntä. Olet vain tuntematon, seisoen. Niin olette teistä monet siellä.

⁵⁷⁴Tiedän joidenkin näistä ihmisistä olevan siellä. Ja en tunne monia. Tunnen rouva Collinsin. Siitä olen varma. Sisar, tai Benin vaimon. Ja olen nähnyt veli ja sisar Dauchin siellä. Veli Wright; veli, sisar Dauch, veli siellä päässä. Tiedän joitakin teistä täällä. Mutta en tunne kovinkaan monia teistä, koska en ole täällä kovin usein teidän keskuudessanne. Ja meillä on tuntemattomia täällä.

Joten vain rukoilkaa.

⁵⁷⁵Olen tuntematon sinulle. Tunnustan, että ehtoovalot ovat tulleet. Ja Ehtoovalo olisi sama kuin Aamuvalo. Se tulisi paljastamaan samat Jumalan salaperäiset hedelmät, hengellisesti puhuen. Näin on. Minä vain puhun sinulle, kuten Hän teki naiselle kaivolla. Hän sanoi: “Tuo minulle juotavaa.” Näettekö? Sanon saman asian. Se en ole minä. Se on Hän. Mutta jos Hän tulee paljastamaan minulle, minkä takia olet siellä, niin silloin tiedät, että Hän tietää kaiken elämästäsi. Jos Hän kertoo sinulle jotakin, jota on tapahtunut, ymmärrätkö, tulet tietämään onko se oikein vai ei. Sitten jos Hän tietää, mitä on ollut, pystyy kertomaan se sinulle. Hän tosiaan voi kertoa sinulle, mitä tulee olemaan. Jos Hän voi jo kertoa sinulle, mitä on tapahtunut siellä, eikö se tosiaankin paljasta, mitä on edessäpäin, ja mitä sitä ennen, ja eteenpäin, kaiken siitä, molemmin puolin.

⁵⁷⁶Tuleeko seurakunta uskomaan Häneen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on hienoa. Uskon, että te uskotte, tekipä Hän sitä tai ei. Te silti uskotte sen. Tämä vain pysäyttää sen.

⁵⁷⁷Minä vain katselen naista, ja hän on tulossa voidelluksi. Hän on tietoinen, ollen tuntematon minulle.

⁵⁷⁸Mutta antakaa minun näyttää teille. Monet teistä olette nähneet tuon kuvan, joka makaa tuolla. Ja tuo on nyt, yläpuolella, tuo Valo. Juuri se riippuu juuri tässä minun ja tuon naisen välissä. Näettekö sen? Jotekin vihertävä, kellertävän vihreä, smaragdinvihreä Valo, niin kuin me kutsumme sitä, liikkuen juuri tuossa. Se saa hänet…

⁵⁷⁹Nyt antakaa minun näyttää sinulle jotakin. Etkö sinä tunnekin todella suloisen, nöyrän tunteen? Onko näin, rouva? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Nosta kätesi, niin että ihmiset voivat nähdä sen. [“Hallelujaa.”] Ja hän ei voi liikkua sen ohi.

⁵⁸⁰Nyt, nyt, jos avautuu hänelle, en tiedä. Riippuu. Sen täytyy olla Jumala. Minä en voi saada sitä aikaa itsessäni. Jumalan täytyy tehdä se. Kyllä.

⁵⁸¹Rouva on todella, luonnollisesti, tulisi menemään leikkaukseen. Hänellä on jotain, josta lääkäri on kertonut hänelle: “Se täytyy leikata”, mutta hän ei mene lääkärille. [Sisar sanoo: “En. Jeesus on Lääkärini.”] Se on oikein. Ja hän—hän… Se on kasvain. Ja tuo kasvain on oikealla puolella, lähellä selkärankaa, oikealla puolella. Näin on. Kohota kätesi, jotta ihmiset voivat nähdä. [“Se on oikein.”]

⁵⁸²Nyt uskotteko? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, te ette näe sitä, mutta jos te voitte uskoa koko sydämellä, niin te voitte parantua. Hyvä on.

⁵⁸³Nyt te sanotte: “Ehkä sinä arvasit se, veli Branham.” Te ette voi arvata sitä miljoonia kertoja, jos yrittäisin.

⁵⁸⁴Antakaa hänen seisoa siinä. Se on mennyt luotasi pois, juuri nyt. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] No niin, sitten, katsokaamme, hetkinen. [“Hallelujaa.”] Hän näyttää olevan kunnossa, kristitty. Nyt katsokaamme. Jos Hän nyt kertoisi meille jotain muuta, joka tulisi olemaan. Kyllä. Tässä se tulee jälleen takaisin. [“Oi, ei.”] Kyllä, näin on. Hän on—hän on… Kyllä. Se on kasvain, jonka lääkärit haluaisivat poistaa. Ja se on… Se vaivaa häntä. Mutta hänellä on… tulee luottamaan Kristukseen sen suhteen.

⁵⁸⁵Eikä vain sitä. Hän ei ole lähiseudulta. Hänellä on joku mukana. Se on hänen aviomiehensä. Ja myös hän kärsii. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Se on oikein. Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, kun katson suoraan miestä tässä, näyssä, mikä hänellä on vikana? [“Kyllä.”] No niin, kerro hänelle, että hän voi syödä päivällisensä. Hänen vatsavaivansa on jättänyt hänet. Uskotko, että Kristus tulee tekemään sen? Näetkö? Sinä olet Tenneseestä. [“Kyllä.”] Ashville. [“Kyllä, herra.”] Kyllä. Rouva Teagley. Hyvä on. Sinä voit mennä kotiin. Sinä tulet parantumaan.

⁵⁸⁶Uskotteko Herraan Jeesukseen? [Seurakunta iloitsee.] Eikö se ole sama Herra Jeesus kuin oli menneinä päivinä, että Ehtoovalot ovat täällä. Tutkikaa nainen, puhukaa hänelle. Kysykää häneltä ovatko sanomani asiat oikein. Varmasti. Se on totta. Oletteko nyt tyytyväisiä? Uskotteko te nyt? [“Aamen.”] Nyt, te tiedätte, etten voinut tehdä tuota. Minä olen ihminen. Olen teidän veljenne. Mutta Hän on Jumala.

⁵⁸⁷Nyt katsokaamme. Onko tämä seuraava henkilö? Oletteko koskaan olleet rukousjonossa? Hyvä on.

⁵⁸⁸Nyt, tietenkään, tuo voitelu, te tajuatte, se heikentää minua tavalla, jota en tiedä. Nyt, Jeesus, kun tuo pieni nainen kosketti Hänen lievettänsä, Hän sanoi: “Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Hän heikentyi. Ja jos Hän… Jos se tapahtui Sanalle, itselleen, niin mitä se tekee yhdelle, jolle sana tuli? Mitä se tekisi? Jos se teki se Jumalan Pojalle, niin mitä se tekisi minulle, Hänen armostansa pelastetulle syntiselle? Näettekö? Se vain pyörittää minua ympäri ja ympäri. Näettekö?

⁵⁸⁹  Mutta, kuitenkin, olen täällä edustaakseni Häntä. Edust… Minä olen huono edustaja. Kadun kaikkia syntejäni, että te ette katsoisi siihen, mitä minä olen, vaan katsoisitte Häneen, joka on, että te katsoisitte siihen suuntaan.

⁵⁹⁰Nyt, olen tuntematon teille, rouva. En tunne tätäkään naista. Me olemme tuntemattomia toisillemme. Näin on. Nyt, jos Herra Jeesus… Minä en tunne sinua, ja sinä et tunne minua. Jos Herra Jeesus paljastaa minulle jotain, minkä vuoksi olet täällä, jotain mitä olet tehnyt, jotain mitä sinun ei olisi pitänyt tehdä, tai jotain sillä tavoin, sinä tiedät. Se olisi.. Se olisi merkittävä ihme. Se olisi jotain, jota ei voitaisi selittää. Ihme on jotakin, jota ei voida selittää. Tietääkö kukaan sitä? Näettekö? Se olisi merkittävä ihme.

⁵⁹¹Se olisi enemmän ihme kuin jos nainen istuen täällä pyörätuolissa, ja jolla on reuma, ja kaikki kuihtuneena. Sanoisin hänelle: “Nouse ylös ja kävele”, ja hän kävelisi tuolla, kaikki kirkuisivat siitä. Mutta, te ymmärrätte, todellisuudessa hänen uskonsa uskoa, vain nousta ja kävellä, voisi saada sen aikaan.

⁵⁹²Mutta mennä takaisin ja vetää esille elämää jostain, niin siihen tarvitaan jotain enemmän. Siihen tarvitaan Jumala tekemään se, jossa te voitte sanoa, näettekö, onko se oikein vai ei.

⁵⁹³Nyt, jotakin on tapahtunut, jossain muualla. Nyt odottakaa. Se täällä vasemmalla. Se on mennyt, mennyt yleisöön, jonnekin, jonnekin. Se on mennyt nyt.

Hetkinen vain. Antakaa minun puhua naiselle jälleen.

⁵⁹⁴Nyt, olkaa todella kunnioittavia ja tarkatkaa nyt. Vain rukoilkaa, olkaa rukouksessa nyt. Haluan, että te rukoilette: “Herra, anna sen olla minä.” Jotkut teistä ihmisistä siellä, jotka ette ole rukousjonossa, te rukoilkaa.

⁵⁹⁵Puhun jälleen sinulle, uskostasi. Näetkö? Jos se tapahtui tuolle toiselle naiselle, se voi tapahtua sinulle. On kysymyksessä. Näettekö? Sinä olet se, joka sen saat aikaan. Se en ole minä. Se on sinun uskosi Jumalaan. Näetkö?

⁵⁹⁶Jeesus ei koskaan sanonut: “Oi, tiesin, että tulisin tapaamaan tuon naisen siellä.” Ei.

⁵⁹⁷Mutta kun Lasaruksen ylösnousemus tuli, nyt, sen Jumala näytti hänen tehtäväksi. Näettekö? Jumala sanoi: “Mene vain. Hän, hän on unessa”, jota hän oli. Hän meni pois. Ja kun Hän tuli takaisin, Hän sanoi: “Lasarus nukkuu.” Ja Hän tuli takaisin ja meni ja nosti Lasaruksen haudasta. Hän kutsui hänen sielunsa sen jälkeen, kun se oli ollut kuolleena neljä päivää. Hän ei koskaan sanonut tulleensa heikoksi siellä. Siinä oli Jumala käyttämässä lahjaa.

⁵⁹⁸Mutta, tämä, kun tuo nainen kosketti Häntä, niin siinä tuo nainen käytti Jumalan lahjaa.

Sama asia on tässä. Te teette sen.

⁵⁹⁹Nyt, tämä, metsästysmatkoilla, kun olen nähnyt karhun, ja missä nämä eri asiat, ja nämä erilaiset asiat, jotka on ennalta kerrottu tässä, kerrottu ennen kuin ne ovat tapahtuneet, aivan kirjaimellisesti. Se on Jumala. Se ei vaivaa minua.

⁶⁰⁰Mutta kun ihmiset alkavat käyttämään Jumalan lahjaa, näettekö, teistä tulee Jumalan julkinen palvelija, ollaksenne vain linjassa. Ja sitten te kosketatte Häntä sen tähden, ja Hän puhuu takaisin. Ymmärrättekö?

⁶⁰¹Nyt, kyllä, nyt tuo nainen tulee näkyyn. Hän tulee sisään, ja näky tulee esiin. Näyttää siltä kuin te voisitte nähdä sen ympärillänne. Nainen on sairas. Hän on todella sairas. Hän kärsii, yksi asia, vatsavaiva, todella paha. Nosta kätesi, jos se on totta. Ja sinulla on komplikaatioita, siinä asiassa. Se on totuus.

⁶⁰²Sinulla on myös joku mukanasi. Se on aviomiehesi. Ja hän on sairas. [Sisar sanoo: “Näin on.”] Jos Jumala paljastaa minulle sen olevan aviomiehesi, mitä hänellä on vikana, niin tuletko uskomaan minun olevan Hänen profeettansa? Miestä vaivaa hänen silmänsä ja korvansa ja hän on hyvin huonossa kunnossa. [“Kyllä. Kyllä. Ylistys Herralle! Ylistys Herralle!”] Kyllä, näin on.

⁶⁰³Uskotko, että Jumala tietää, kuka sinä olet? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Uskotko minun olevan Hänen profeettansa, Hänen näkijänsä, jos kerron, kuka sinä olet? [“Kyllä.”] Uskotko sen? Rouva Robertson. Ja sinä olet Huntsvillestä, Alabamasta. Palaa takaisin aviomiehesi luokse ja ole terve.

⁶⁰⁴Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat”…?… Uskovat, että Jumala tekee sen. Nyt älkää epäilkö, vaan uskokaa koko sydämellänne. Silloin Jumala tuo suomaan Hänen parantavan kätensä, ja te voitte saada mitä tahansa te pyydätte. Hyvä on.

⁶⁰⁵Tulkaa nyt tänne. Katsokaamme. Oletteko te seuraava henkilö? Hyvä on, herra. Oletan, että olemme toisillemme tuntemattomia, herra. Jos… Jeesus tuli miehen luo, jonka nimi oli Simon ja kertoi hänelle hänen tilansa, ja se Simonin menemään ja uskomaan koko sydämestänsä. Tekisikö se sinulle saman asian? [Veli vastaa: “Kyllä.”] Se tekisi. No niin, meidän ollessamme toisillemme tuntemattomia.

⁶⁰⁶Nyt, Jumala, ei ole eroa miespuolen ja naispuolen välillä. Hän vain on sama. Hän on Jumala. Ymmärrätkö?

⁶⁰⁷Ja sinä, tuletko uskomaan, että tuo tunne, joka nyt sinun ympärilläsi, että Jumala on kykenevä paljastamaan sinulle, minun kauttani, Hänen palvelijansa, jotakin, jonka puolesta olet täällä, jotakin, joka on vialla sinussa, mitä se onkin? No niin, sinä tietäisit onko se totta vai ei. Hyvä on. Suokoon Hän sen.

⁶⁰⁸Mies tulee sisälle näkyyn, tai näkyy tulee sisälle mieheen. Hän ei ole tällä sairauden takia. Hän etsii Pyhän Hengen kastetta. Sitä hän etsii. Se on oikein, herra. Kyllä, herra. Ja sinä et ole täältä. Olet tuolta tieltä ylhäältä, paikasta, jota kutsutaan Seymoreksi, Indianasta. Tuosta—tuosta paikasta sinä olet. He kutsuvat sinua Billiksi. Bill, palaa takaisin, ota vastaan Pyhä Henki.

⁶⁰⁹Tulkaa, rouva. Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? Uskotko, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, elää? Ja uskotko sinä, että on Jumalan salliva tahto tämän tapahtuvan tällä tavoin. Uskotko sen?

⁶¹⁰Kuinka monta meillä on ollut? Kyllä. En halua tulla liian heikoksi. Hyvä on.

⁶¹¹Ei, se ei ole mitään. Sinä et ole täällä itse takia. Sinä olet täällä jonkun toisen takia. Ja tuo toinen ei ole täällä. Jos kerron sinulle, mikä on tuolla toisella vikana, niin otatko vastaan heidän parantumisen ja lähdet ja uskot? Se on syöpä. Uskotko, että he tulevat parantumaan? Sitten mene Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

⁶¹²Uskotteko te, te kaikki? [Seurakunta sanoo: “Aamen”] Uskotteko, että tuo on Pyhän Hengen toimintaa? [“Aamen.”] Eikö Hän ole ihmeellinen. [“Aamen.”] Uskotteko te? [“Aamen.”] Hyvä on.

⁶¹³Nyt, kuinka monta meillä on ollut? Yleensä kaksi, kaksi tai kolme, se on vahvistus. [Joku sanoo: “Kolme.”] Mitä sanoit? [Joku toinen sanoo: “Se oli neljäs, joka sinulla oli.”] Neljä? [“Kyllä.”] Onko tämä viides seisomassa tässä. Hyvä on. Uskokaamme…

⁶¹⁴Uskokaamme koko sydämestämme, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

⁶¹⁵Sinä olet täällä tuon lapsen takia. Jos Jumala paljastaa minulle, mikä lapsellanne on vikana, niin tuletko uskomaan, että Jumala parantaa sen? Pikku kaverilla on vakava sydänvaiva. Näin on. Lapsi, te ette ole… Lapsi ei ole täältä. Se on kaupungin ulkopuolelta. Osavaltion ulkopuolelta. Uskotko Jumalan kykenevän kertomaan minulle, mistä tuo lapsi on tullut? Tuletko uskomaan ja uskomaan, että se sitten tulee terveeksi? Vie se takaisin Frankliniin. Jos sinä tulet uskomaan, se on kaikki, mitä sinun tarvitsee tehdä.

⁶¹⁶Antakaa hänen tulla luokseni. Tuomitsen tuo fyysisen asian. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, lähteköön kuolema, ja tulkoon elämä tilalle.

“He laskevat kätensä sairasten ylle; he tulevat parantumaan.”

Haluatko mennä syömään? Saako Hän sinut voimaan paremmin? Me vain.

⁶¹⁷Uskotko, että tuo naistenvaiva on tuleva jättämään sinut? Hyvä on. Mene, usko. Sano: “Kiitos Sinulle, Herra.” 

Hyvää päivää, herra. Oi, se on paholainen, astma!

⁶¹⁸Hetkinen vain. Vain hetkinen nyt. Jokin meni vikaan… Jokin ei mennyt vikaan; meni oikein. Nyt, täällä on jotain tässä paikassa, samanlaista, jonka sain tuosta miehestä kiinni juuri samaan aikaan. Antakaahan, kun katson uudestaan, mikä se oli. Nyt katsokaa minuun. Älkää…

⁶¹⁹Se on värillinen mies istuen tuolla takana katsellen minuun. Se on hänen… Hän. Hänellä on joku, joka on sairaana. Se on oikein. Astma ja selkärankavaiva. Se on oikein. Sinä kosketit Häntä. Sinä et ole täältä, herra. Sinä tulet idästä, koillisesta, tästä suunnasta. Sinä tulet New Yorkista. Näin on. Sinä ole herra Hunt. Usko nyt. Oikein. Siinä se on.

⁶²⁰Siinä on ystävä istumassa vieressäsi, rukoillen. Uskotko sinä minun, herra, olevan Jumalan profeetta? [Veli Coleman sanoo: “Kyllä, herra.”] Sinä tulit tänne hänen kanssansa. Sinun nimesi on Coleman. [“Kyllä. Hallelujaa!”] Ja sinä rukoilet isän puolesta. [“Kyllä.”] Kyseessä on kurkku. Se on NÄIN SANOO HERRA. [“Hallalujaa!”] Mene, usko nyt. Usko.

⁶²¹Sinulla on hermostunut vatsa; se on sinun vaivasi. Eikö se ole oikein? Mene, syö, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Uskotko Hänen parantaneen sinut? Kun sinä menet, niin usko sen olevan Jumala. Usko koko sydämelläsi.

⁶²²Sinua vaivaa hermostuneisuus, täysin sekaisin, siitä syystä. Usko koko sydämelläsi nyt. Me kotiin ja ole terve.

⁶²³Hermostuneisuus. Vain usko koko sydämelläsi. Usko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi, ja älä vain epäile sitä.

⁶²⁴Hermostunut ja sydänvaiva. Uskotko, että Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi? Tule terveeksi, Jeesuksen Nimessä.

⁶²⁵Hermostunut, pois tolaltaan, vatsavaiva vaivaa sinua. Ruuansulatuksen olosuhteet vatsassasi saavat ruokasi happamoitumaan. Mene, älä epäile sydämessäsi, ja se tulee tapahtumaan. Sinulla ei tule olemaan sitä enää.

⁶²⁶Sinun selkäsi on vaivannut sinua. Uskotko koko sydämelläsi? Sitten mene, ja Jeesus Kristus tekee sinun terveeksi siitä.

⁶²⁷Hetkinen vain. Olkaa paikoillanne hetkinen. Nyt jotain on tapahtunut. Tämä nainen täällä, jännittynyt. Tuo Valo kiertelee häntä, todella nopeasti, meni sitten pois, sitten tuli suoraan takaisin. Jotakin tapahtui. Hetkinen vain. Värillinen mies, olen varma, että se ei ollut tuo värillinen mies tuolla, koska se tuli… Hetkinen vain. Tässä se on. Astu taaksepäin, Billy. Tässä se on.

⁶²⁸Se on tämä mies istumassa tässä, värillinen mies. Teitä myös vaivaa selkävaiva. Se on oikein. Sinä olet tuntematon minulle. Minä olen sinulle. Mutta on yksi asia, jota sinä tarvitset enemmän kuin selkävaivasi, on se, että annat sydämesi Kristukselle ja tulet, hyväksyt Hänet. Nyt tuletko hyväksymään Hänet Pelastajanasi? Sinä tulet Ohiosta. Näin. Ohiosta. Mene takaisin, tule tehdyksi terveeksi. Jeesus Kristus antaa anteeksi syntisi, ja mene kotiisi ja tule terveeksi. Usko koko sydämelläsi.

⁶²⁹Hyvä on, sisar, tule. Komplikaatioita, hermostuneisuutta, ja uupunut. Uskotko koko sydämelläsi, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Mene istuimellesi ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus, kaikesta, mitä olet tehnyt minulle.”

⁶³⁰Uskotko, että Jumala, Kaikkivaltias, tulee tekemään sinut terveeksi ja parantamaan selkäsi, tekemään sinut terveeksi ja parantamaan munuaisvaivasi? Palaa takaisin, iloiten. Sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus.”

⁶³¹Uskotko, poika, että Hän tekee sinut terveeksi? Sano: “Kiitos sinulle, rakas Jumala.” Mene ja vain ylistä Jumalaa.

⁶³²Nyt uskotko koko sydämelläsi, sisar? Sitten mene, ja Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

⁶³³Hetkinen vain. Ei, se ei ollut hän. Hetkinen vain. Se ei ollut tuo nainen tuolla. Sekunti vain. Hetkinen vain.

⁶³⁴Näin veden loiskuttavan jotakin. Joku täällä, joka on ylittänyt meren, jostain päin. Se on nainen, ja hän on tullut Hollannista. Missä hän on? Tuolla hän on. Hyvä on, sisar. Sinä tulit pitkän matkan parantuaksesi. Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? [Sisar sanoo: “Oi, kyllä.”] Sinä kärsit reumatismista, niveltulehduksesta, jäykkyydestä. Usko Herraan Jeesuksen Kristukseen ja vie Sanoma kansallesi. Jumala siunatkoon sinua.

Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

⁶³⁵Täällä, täällä kaukana takana, se on nainen, joka istuu täällä aivan takana. Ja hän kärsii sappirakkotilasta. Oi, hän tulee menettämään sen. Jumala, auta minua. Hän—hän tulee Indianapoliksesta. Hänen nimensä on Gilbert. Nouse seisomaan siinä missä olet, rouva. Siinä te olette. Tule terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

⁶³⁶Uskotteko te kaikki koko sydämellänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Onko Jeesus noussut kuolleista? [“Aamen.”] Jeesuksen Nimessä… [Seurakunta iloitsee.] Laskekaa kätenne toistenne päälle ja rukoilkaa sillä aikaa kun rukoillaan.

⁶³⁷Herra Jeesus, anna Pyhän Voimasi tulle seurakuntaasi nyt…?… Paranna jokainen sairas…?… Ota kunnia itsellesi. Suo se, Herra. Ja olkoon…?…

⁶³⁸Laittakaa kätenne toistenne päälle. Laskekaa…?… Me olemme nyt…?…

⁶³⁹Näiden nenäliinojen kautta, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon jokainen henkilö tulla parannetuksi. Herra vahvista Sanasi merkkien seuratessa.

⁶⁴⁰Ja nyt, saatana, sinä inhottava perkele, sinut on kukistettu. Jumala sanoi, että Hän tulisi asettamaan ennalleen Jumalan Pojan, ja me kuulemme Hänen esittävän sinulle vaatimuksensa. Hän lupasi palauttaa Seurakunnan aikaisempaan tilaansa, kun Ehtoovalot loistavat. Ja me elämme Siinä. Ja palauttamalla ennalleen, meillä on oikeus, meillä on Puolustusasianajaja, meillä on Lakimies, meidän Ylipappimme, ja me tulemme esittämään vaatimuksemme toteutumisen. Sinulla on ollut heidät jo riittävän kauan. Sinä et enää kauempaa voi tehdä sitä. Me vaadimme sinua, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Hänen ylösnousemuksen voiman kautta ja Pyhän Hengen kautta! [Seurakuntaa iloitsee suuresti!]