62-0708 SUPERMERKKI
(A Super Sign)
Grass Valley, California, USA, 8.7.1962

¹       Kiitos, veli Borders. Jääkäämme seisomaan hetkeksi rukousta varten, kun kumarramme päämme. Tämä päättää nyt tämän viiden päivän kampanjan, ja me olemme kiitolliset siitä, mitä Herra on tehnyt. Olisiko siellä yhä pyyntöjä, josta olen varma, että on, jotka te haluaisitte tehdä tunnetuksi kohottamalla kätenne ja sanomalla: ”Herra, muista minua nyt.”

²        Taivaallinen Isämme, me lähestymme kokousten loppua, joka on aina… ja erikoisesti tällä kerralla se saa aikaan vähän murheellisen tunteen sydämissämme, sillä me olemme oppineet tuntemaan ja rakastamaan toisiamme jumalisella kunnioituksella ja veljellisellä rakkaudella. Me kiitämme Sinua kaikesta, mitä Sinä olet tehnyt meille, ja laupeuden osoituksista, joita on suotu meille. Sinä olet tehnyt meille ylenpalttisesti enemmän kuin mitä me odotimme, ja me kumarramme päämme nöyryydessä ja annamme kiitoksen Sinulle.

³       Ja minä rukoilen, Isä, että Sinä siunaisit jokaisen pyynnön, joka oli noiden käsien takana. Siinä on kaikki, mitä minä tiedän tehdä: laskea rukoukseni ja uskoni alttarille heidän kanssaan ja pyytää Herran Jeesuksen Nimessä, että Sinä vastaisit jokaiseen pyyntöön.

⁴       Nyt, Isä, me rukoilemme, että tänään kun kokoukset päättyvät… Ja me olemme nähneet Sinun pelastavan kadonneita viikon aikana ja me rukoilemme, että Sinä parantaisit sairaat meidän keskuudessamme tänä päivänä. Suo, ettei keskuudessamme olisi yhtään heikkoa henkilöä, kun kokous on ohitse tänään, vaan että jokainen henkilö olisi parantunut. Siunaa kaikki ponnistelut ja se, mitä on tehty, kaikki aika ja vaivannäkö, voikoon se olla siunattu, Isä. Me jätämme kaikki tulokset Sinulle ja luotamme siihen, että tapaamme jälleen jossakin tuolla puolen virran. Jos emme, niin me tiedämme tapaavamme Siellä. Siihen asti, pidä meidät terveinä, onnellisina Jumalan palveluksessa. Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

⁵       Minä tuskin tiedän, mistä aloittaa ja mitä sanoa. Haluan sanoa ensin, että minä tulen aina suuresti kunnioittamaan veljeä, joka kutsui minut tulemaan tähän laaksoon, ja se on veli Fred Friedmeyer. Uskon, että hän on veli Harrelin ystävä.

⁶       Ja pieni Arganbright perhe. Rouva Arganbright oli täällä eilen illalla, ja mamma ja pappa Arganbright. Rouva Arganbrightin perhe. En tiedä, mikä hänen nimensä oli ennen kuin hän meni naimisiin, mutta he olivat alkuajan uudisasukkaita, jotka tulivat tänne vanhoissa härkävankkureissa ja niin edelleen ja asettuivat asumaan tänne Grass Valleyhin. Tämä on se, mistä hän aina uneksi. He seuraavat minua kokouksissa.

⁷       Veli Arganbright ja minä olemme olleet lähetystyössä melkein ympäri maailman. Hän on seissyt rinnallani suurissa taisteluissa, kun olen nähnyt niinkin monen kuin kahden- tai kolmenkymmenen noitatohtorin tulevan antamaan haasteen ja istuvan molemmilla puolilla ja kutsuvan myrskyn olemassaoloon. Luuletteko, etteivät he voi tehdä niin? Silloin te ette ole olleet lähetyssaarnaajana, siinä kaikki. He voivat tehdä niin. Mutta olen nähnyt, kuinka Kaikkivaltiaan Jumalan voima hajotti tuon myrskyn keskeltä ja kuori yhden sivun taaksepäin ja sitten toisen sillä tavalla, ja näin kolmenkymmenentuhannen parveilevan alttarille yhdellä kertaa ja vastaanottavan Kristuksen. Lähetyskentillä olo on todella jotakin. Haluaisin…

⁸       Jos rouva Arganbright on täällä jälleen tänä iltana, siunatkoon Jumala aina häntä ja pappa Arganbrightia! Minulla ei ollut tilaisuutta tavata häntä, puristaa hänen kättään, vain siellä rakennuksen takaosassa. He ovat olleet todella pappa ja mamma minulle.

⁹        Veli Arganbright on meren takana tällä kerralla. Minä tulen tapaamaan hänet aivan kohta. Me menemme Anchorageen Alaskaan perustaaksemme Kristittyjen liikemiesten täyden evankeliumin liikemiesten -osaston. Puhun tälle ryhmälle maailmanlaajuisesti. Menen Afrikkaan organisoimaan joitakin osastoja sinne. Minä haluan kiittää heitä.

¹⁰    Ja rouva Arganbright, jos olet läsnä, ei ole ihme, että olit niin onnellinen tästä pienestä laaksosta. Tai uskoisin, että se on laakso, sitä kutsutaan nimellä Grass Valley [grass valley = ruoholaakso]. Kuinka olenkaan kuullut hänen puhuvan niin monista hienoista ihmisistä! Nyt olen tavannut heidät.

¹¹    Ja haluan sanoa niille ihmisille, jotka ovat kanssani, ryhmälleni täällä ja ihmisille, jotka vierailevat, tulevat tänne kanssani, tämä epäilemättä on kuningatarkokouksemme niistä yhdestätoista paikasta, johon olen sopinut meneväni. Tämä on niistä seitsemäs. Ja tämä on kuningatarkokous, uskoisin, kaikista niistä, joita minulla on ollut. En ole tällä viikolla käsitellyt ollenkaan sairaita ihmisiä. Olen vain pysynyt Sanan kanssa. Ja se onkin ollut melkoinen asia, kun olette voineet tuntea, kuinka ihmiset joko ottavat Sanan tai eivät.

¹²    Vaimoni oli kokouksessa, hän istui täällä takana eilen illalla. Kun menin kotiin, hän sanoi minulle: ”Bill.” No niin, hän on hyvin älykäs tyttö, jolla on hyvin hieno erottaminen, ohi, luonnollinen erottuminen. En tarkoita, että hänellä olisi hengellistä erottamista. Hän sanoi: ”Nuo ihmiset uskovat sinua. Nuo ihmiset rakastavat sinua.” Hän sanoi: ”Sinulla voisi olla todellinen kokous siellä.” Hän sanoi: ”Jokainen tarkkasi jokaista sanaa, jonka sanoit, ja otti heti kiinni Siitä.” Ja hän sanoi: ”Sen saattoi nähdä ilmeestä heidän kasvoillaan, kun he katsoivat ja uskoivat Sen.”

¹³    Minä sanoin: ”Kultaseni, ensimmäisenä iltana, kun kävelin sisälle sinne, minä tajusin sen.”

¹⁴    Niin kauan kuin elän, en tule koskaan unohtamaan tätä pientä vierailua Grass Valleyssä. Olen tietenkin ollut suuremmissa paikoissa, joissa on ollut suurempia väkijoukkoja, mutta koskaan ei ole ollut miellyttävämpää ihmisjoukkoa, jolle olisin saarnannut, kuin täällä Grass Valleyssä. Ja haluan kiittää ihmisiä.

¹⁵    He kertoivat minulle, että kaikki kokousten maksamiseksi tarvittava raha oli tullut jo ilta tai kaksi sitten. Ja eilen illalla he antoivat lähetysuhrin minulle ja tänään he sanoivat antaneensa rakkausuhrin minulle. No niin, se ei ollut tarpeellista. Minä en tullut sitä varten. En ole koskaan elämässäni, milloinkaan, kerännyt uhria. Minä saan palkan seurakunnaltani, sata dollaria viikossa. Se raha, joka lähetetään meille, me talletamme sen lähetystyötä varten. Sitten kun saamme tarpeeksi mennäksemme, lähteäksemme lähetyskentille, silloin minä menen. Sen vuoksi, me emme ole pienimmässäkään määrin taakaksi heille.

¹⁶    Puhuin veli Barrelin kanssa. Hän pyysi minua tulemaan Accraan. Hän uskoo, että tämä palvelustehtävä tulisi olemaan tehokas siellä. Se on tehokkaampi meren takana kuin täällä. Nuo ihmiset, he tahtovat sen. Heidän täytyy nähdä jotakin.

¹⁷    Ja niinpä minä odotan tuota suurta aikaa, kun jonakin päivänä menen Israeliin viemään Evankeliumin heille. Olin äskettäin hyvin lähellä sitä, minulla oli jo lippu valmiiksi ostettuna. Olin Egyptissä ja puolessa tunnissa olisin ollut siellä. Ja Pyhä Henki, aivan yhtä selvästi kuin te kuulette minun ääneni, sanoi: ”Tämä ei vielä ole tuo hetki juutalaisia varten.” Israel tulee pelastumaan kansana. Tuo koko kansa on tuleva kerralla. Jumala toimii Israelin kanssa kansana, me kaikki tiedämme sen. Näettehän, ei yksilöinä, kansana. Ja Hän ei antanut minun mennä. Te muistatte.

¹⁸    Kuinka monet ovat koskaan kuulleet Lewi Pethruksesta? Monet teistä. Tukholman seurakunnasta. Hän lähetti sinne miljoona Raamattua. Te olette nähneet Life-lehdessä, kuinka he toivat sinne noita juutalaisia Iranista, ja niin edelleen, jossa he yhä kyntivät vanhoilla puisilla työkaluilla, ja muuta sellaista, ja siinä näytettiin kuva laivoista. Minulla on se, sen nimi on Kolme minuuttia keskiyöhön. Ja he ottivat valokuvia heistä, kun he tulivat kantaen rakkaitaan, vanhuksiaan, selässään. Ja he haastattelivat noita juutalaisia. He kysyivät: ”Oletteko te tulleet kotimaahan kuollaksenne?”

He sanoivat: ”Me olemme tulleet nähdäksemme Messiaan.”

¹⁹    Kun viikunapuu työntää esiin silmujaan, tuo sukupolvi tulee näkemään Hänet. Se yksinkertaisesti tekee jotakin minulle! He odottavat Messiasta. Veli Pethrus antoi heille näitä pieniä Uusia Testamentteja. Ja juutalaista Raamattua luetaan lopusta alkuun, tiedättehän. Ja niin he lukivat sitä. Ja sen tehtyään he sanoivat: ”Jos tämä…” He eivät koskaan olleet kuulleet mitään Jeesuksesta.

²⁰    He olivat olleet siellä kaksituhatta vuotta eivätkä he halunneet mennä edes noihin lentokoneisiin. He eivät tienneet, mitä ne olivat. Heistä ne näyttivät linnuilta. He eivät koskaan tienneet mitään niistä. Niinpä heidän pappinsa, tai mieluumminkin heidän rabbinsa, astui esiin ja sanoi: ”Kuulkaa! Meidän profeettamme kertoi meille, että meidät kuljetettaisiin takaisin kotimaahan kotkan siivillä.”

²¹    Näettekö, kuinka lähellä me olemme, ystävät? Me olemme aivan ovella. Muistakaa, kun Evankeliumi menee juutalaisille, pakanat ovat päätöksessä, ovi on suljettu. Näettekö, kuinka lähellä se on?

²²    Ja niin he tulivat. ”Me nousimme lentokoneeseen, kun rabbimme kertoi meille, kuinka me tulisimme palaamaan kotimaahan.” Profeetta oli kertonut heille. He aina uskovat profeettojaan. ”Ja profeetta sanoi, että me palaisimme takaisin kotkan siivillä.” Siinä se oli, tuo lintu, lentokone.

²³    Kun he nousivat pois koneesta, he sanoivat ”etsivänsä Messiasta”. He eivät etsineet kotimaata. He etsivät nähdäkseen Messiaan. Kun juutalaiset alkavat etsiä sitä, silloin jotakin on käsillä. He lukivat tätä Kirjaa ja sanoivat: ”Me uskomme profeettojamme ja me tiedämme, että Messias tulee olemaan Profeetta, kun Hän tulee.” He sanoivat: ”Jos tämä on Messias, silloin Hän on elossa. Antakaa meidän nähdä Hänen tekevän Profeetan merkin. Me tulemme uskomaan Häntä.” Hmm! Kuinka täydellinen – kuinka täydellinen asia!

²⁴    Haluaisin kutsua heitä viisi- tai kuusisataa yhteen ja sanoa: ”Tarkoitatteko te sitä? Katsokaamme, onko Hän elossa tai ei. Ja aivan samalla maaperällä, jolla isänne hylkäsivät Hänet, vastaanottakaa Hänet nyt.” Silloin pakanat ovat päätöksessä.

²⁵    Tulkaa sisälle nopeasti ja pysykää sisällä. Ei, minulla ei ole tarkoitus tulla tunteelliseksi, mutta minä tiedän, että me olemme lopussa. Nyt vain sisäpuolellani on Jokin, joka sanoo minulle, että jotakin on tapahtumaisillaan. Se ei yksinkertaisesti voi jatkua. Me olemme täällä. Kaikki on jo tapahtunut. En tiedä milloin. Ehkä jo tänään, ehkä ensi viikolla, siihen voi mennä viisi vuotta, ehkä kymmenen vuotta. Minä en tiedä. Mutta se vain näyttää olevan niin hirvittävän lähellä. Minä odotan sitä. Me emme voi elää paljon pidempään tällä tavalla. Me tiedämme, että emme voi.

²⁶    Niinpä rakastan sitä, että te kuuntelette Sanaa. Jumala siunatkoon teitä. Olen aina rukoileva teidän puolestanne.

²⁷    Ja haluan pyytää teiltä erästä suosionosoitusta. Se on, kun… Valmistaudun nyt menemään meren yli. Ja kun yö on pimeä, ja noitatohtoreita on joka puolella, on pilvistä ja raskasta, niin tahtoisitteko rukoilla puolestani? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Tulen muistamaan sen.

²⁸    Haluan kiittää ihmisiä tästä auditoriosta. Se on mukava, kaunis paikka. Istuimet ovat niin mukavat, ja kaikki on niin mukavaa. En tiedä, mikä komitea sitä vuokraa. Mikä tahansa se onkin, haluan kiittää heitä tästä mukavasta rakennuksesta. Haluan kiittää jokaista teitä yhteistyöstänne.

²⁹    Haluan kiittää teitä uhrista. Tulen tekemään parhaani, Jumalan armosta, huolehtiakseni siitä, että se menee Jumalan Valtakunnan hyväksi, työskentelemään Valtakunnan puolesta. Te olette panneet osan elämisestänne siihen. Tiedän sen.

³⁰    Ja minä rakastan teitä. Monta kertaa kun minun täytyy ravistella asioita sillä tavoin kuin sen teen, se johtuu siitä, että rakastan. Rakkaus on korjaavaa. Rakkaus aina… Kun te näette pienen lapsenne täällä ulkona kadulla, te ette sano: ”Pikku raukka, antaa hänen olla siellä.” Te haette hänet sisälle, pois sieltä kadulta, näettehän, ja oikaisette häntä, koska hän kuolisi. Minä en halua teidän menettävän Sitä, ystävät. Haluan teidän pysyvän oikein Sen mukaisesti.

³¹    Sitten haluan kiittää veljiäni. Tahtoisitteko nousta seisomaan tänne hetkeksi, veljet? Tulkaa tänne hetkeksi. Se kiihottaa sydäntäni. Me olemme…

³²    ”Kaikki asiat vaikuttavat yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa.” Sedaliassa, minne niin kovasti halusin mennä. Minulla on monia kirjeitä sieltä. Veli Borders, kun hän meni sinne, hän sanoi heidän tavalla tai toisella evänneen minut, joka johtui jostakin, mitä olin sanonut ääninauhalla, jostakin opista. He eivät halunneet Sitä. Niinpä se oli hyvä, tiedättehän. Mutta he eivät tienneet, mitä olivat tekemässä. Jos he olisivat ottaneet Sen, en olisi voinut tulla Grass Valleyhin. Syy siihen, miksi he hylkäsivät Sen, (he eivät tienneet sitä), oli se, että Jumala toi minut Grass Valleyhin.

³³    Tässä me seisomme tänä iltapäivänä. Minulla on tässä neljä yhteistyössä olevaa saarnaajaa. Yksi heistä on Assembly of God, joka on suuri seurakunta, suuri ihmisryhmä. He ovat auttaneet ja kustantaneet minua yli maailman. Seuraava on Church of God, toinen suuri helluntailaisryhmä, joka on auttanut ja kustantanut minua kaikkialla maailmassa. Seuraava on Pentecostal Oneness, toinen hieno ihmisryhmä, joka on auttanut ja kustantanut minua ympäri maailman. Lähdin juuri Los Angelesista, missä noin neljäkymmentä suur- Los Angelesin United Pentecostal Church -seurakuntaa kustansi kokouksen Cow Palacessa. Tai me kutsumme sitä Cow Palaceksi [Lehmä Palatsi]. Se on suuri kaupan näyttelypaikka. Yksi heistä on ei-kirkkokunnallinen.

³⁴    Tiedättekö mitä? Haluan kertoa teille jotakin. Useat näiden miesten organisaatioista ovat aikoinaan kieltäneet minulta pääsyn, joka on johtunut asioista, joita olen sanonut. Mutta nämä miehet, ymmärrän, että he ovat tuoneet ryhmänsä yhteen ja rukoilleet. Se on saanut sen aikaan. Katsokaahan, me olemme inhimillisiä olentoja, neljä meistä seisoo täällä tänä iltapäivänä yksimielisyydessä ja veljeydessä. En tiedä voisinko missään Taivaan tällä puolella seistä paremmin. Tarkoitan sitä. Minä en sano sitä vain näytelläkseni. Minulla on muita asioita, joita voisin sanoa. Mutta minä tarkoitan sitä. Se osoittaa, mitä te voitte tehdä, kun te liitätte sydämenne yhteen.

³⁵    Nuo suuret organisaatiot ovat hienoja. Niissä kaikissa on hienoja miehiä. Minä saarnaan heille kaikille ja tiedän, että se on totuus. Kuinka muistankaan Assemblies of Godia, kuinka he ovat tulleet avukseni monta kertaa! Muistan Church of Godia täällä Tennesseessä, kun menin sinne ja vuokrasin suuren auditorion ja sain tietää, että veljellä, joka oli kirjoittanut minulle, oli vain yksi pieni seurakunta siellä, ja tuo suuri Lee Opisto tuli yhteen, ja he toivat mukanaan kuusituhatta, niin ettei edes kaupunginjohtaja voinut päästä sisälle. En ole koskaan unohtava sitä. Kuinka monta kertaa pienet Oneness [Ykseyden] seurakunnat ovatkaan seisseet rinnallani lähetyskentillä ja kaikkialla muualla. Ei-kirkkokunnalliset, missä tahansa heitä on, he ovat todellisia jumalanmiehiä noissa paikoissa.

³⁶    No niin, siitä syystä Jumala toimii yksilöiden kanssa. Hän ei ole koskaan toiminut ryhmien kanssa. Näettekö? Nooan aikana, ennen vedenpaisumusta olleen maailman hävityksessä, Hänellä oli Nooa. Israelin uloskutsumisen aikana Hänellä oli Mooses. Kristuksen tulemuksessa Johannes Kastaja. Kristuksen päivinä Jeesus. Lutherin päivinä Luther. Wesleyn päivinä Wesley. Näettekö, se on aina vain yksilö. Se on oikein. Jumalan miehen kanssa Jumala on toiminut.

³⁷    Ja nyt, näiden eroavaisuuksien suhteen voisin sanoa tämän. Kun näette miehiä, jotka tuovat ryhmänsä yhteen ja rukoilevat yhdessä, veljet, älkää koskaan antako sen lakata. Jatkakaa sen tekemistä, mitä sitten teettekin. Tehkäämme niin kaikki.

³⁸    No niin, kun me lähdimme yli maan. Minä rakastan Fordia. Pidän Fordista. Poikani pitää Chevrolettia parempana samalla tavalla kuin minä pidän Fordia. Ja hän sanoo minulle: ”Sinun helisevä Fordisi ei tule selviytymään siitä.” Minä sanoin: ”Sinun vanha Chevrolet-romusi ei selviydy siitä.” Mutta tiedättekö mitä? Hän pysyi minun poikanani. Minä pysyin hänen isänään. Me pysyimme kumpikin omassa autossamme ja me molemmat pääsimme perille tänne, koska katsoimme johonkin suurempaa kuin Fordiin tai Chevyyn. Näettekö? Tehän tiedätte, mitä minä tarkoitan sillä.

³⁹    Kun menen ostamaan jäätelöä lapsilleni, joku heistä sanoo haluavansa ”vaniljaa”, toinen sanoo ”suklaata”, toinen sanoo ”mansikkaa”, toinen sanoo ”appelsiinia”. Kun tulen takaisin, minulla on mukanani kaikki sateenkaaren värit. Niin monia erilaisia! Kysymys on vain mausta. Ne ovat kaikki jäätelöä.

⁴⁰    Ja tässä sitä seistään tänään. Me olemme kaikki syntyneet samasta Hengestä. Kirkkokunta on vain makuasia. Se on kaikki jäätelöä. Se on kaikki Jumalan Henkeä. Ja tiedättekö mitä? Sateenkaari muodostaa liiton. Pysykäämme tällä tavalla, veljet. Jumala siunatkoon teitä. Pysykäämme, näettehän, sateenkaariliitossa.

⁴¹    Jumala ei kuitenkaan asu missään Sears’silla ja Roebuck Harmony Housessa. Jumala on erilaisuuksien Jumala. Tiesittekö sitä? Miksi Hän tekee punaisia kukkia, sinisiä kukkia, vaaleanpunaisia kukkia, kaikkia erilaisia kukkia? Miksi Hän ei vain tehnyt niistä kaikista valkoisia tai punaisia? Miksi Hän teki suuria vuoria ja pieniä vuoria, palmupuita, tammipuita? Miksi Hän teki niin? Koska Hän rakastaa vaihtelua. Te tiedätte, mitä minä tarkoitan. Miksi Hän teki vuoren, sitten tasangon, todella kuivan erämaan ja sitten meren? Hän on erilaisuuksien Jumala. Mutta Hän haluaa sen kaiken olevan sopusoinnussa. Siksi Hän teki minulle korvat, nenän, suun, ja teille samoin. Se kaikki on sopusoinnussa yhdessä ruumiissa.

⁴²    Sillä tavalla me voimme toimia, olla sopusoinnussa. Ja erilaisista mielipiteistämme huolimatta me yhä olemme sopusoinnussa, koska maulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Me olemme Jumalan kansa, me kaikki marssimme yhdessä yhden suuren tarkoituksen kanssa voittaaksemme sieluja Kristukselle. Olkoon se aina sillä tavalla! Voikoon tämä suuri Jumalan kukkakimpun yhteen kokoontuminen täällä olla iankaikkinen kukkakimppu siihen asti, kunnes Hän tulee ottamaan meidät Kotiin. Se on minun vilpitön haluni.

⁴³    Nyt tänään, me olemme varanneet aikaa parantumiselle, rukoilemiselle sairaiden puolesta. Minulla on ollut niin ihanaa aikaa tavatessani ihmisiä kadulla, istuen ja kuunnellen heitä Pyhän Hengen johtaessa minua eri paikkoihin.

⁴⁴    Tänä aamuna mennessäni syömään aamiaista, istui siellä eräs mies. Hän voi olla istumassa täällä nyt. Siellä hän istui, eräs saarnaaja Tennesseestä. Hänellä oli suuri lautasellinen täynnä paistettuja perunoita, kinkkua ja munia. Hän alkoi huutaa ja sanoi: ”Veli Branham, ennen kuin tapasin sinut, en voinut tehdä näin. Minulla oli vatsahaava.” Hän sanoi: ”Nyt syön mitä haluan Jumalan armosta.”

⁴⁵    Eräs toinen sanoi: ”Minulla ei ollut yhtään lasta, olin hedelmätön. Nyt minulla on viisi poikaa.”

⁴⁶    Siinä se on teille! Näettekö, se on vain Jumalan armoa, sitä se on, ja se on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Jumala teitä aina siunatkoon! Paljon kiitoksia teille. Kiitos järjestysmiehille kaikesta, mitä on tehty. Jumala siunatkoon teitä. Ja toivon pääseväni luoksenne uudestaan. Siihen asti kunnes pääsen tulemaan, rukoilkaa toistenne kanssa, toinen toistenne puolesta. Ja sisällyttäkää minut rukouksiinne, jos teette niin. Jumala siunatkoon teitä.

⁴⁷    No niin, kumartakaamme päämme nyt rukoukseen ennen kuin otamme pienen tekstin parantumiskokousta varten.

⁴⁸    Armollinen taivaallinen Isä, on niin suurta tavata Sinun lapsiasi. Muistan ajan, kun seisoin kadulla, eikä kukaan halunnut puhua minulle perheeni elämän, köyhyyden, huonosta nimen takia. Kun joku mies puhui minulle, ja joku toinen tuli paikalle, hän käveli pois ja jätti minut seisomaan sinne. Ja nyt ihmiset tulevat ympäri maailman! Ei ole ihme, että Sinä sanoit: ”Hänelle, joka hylkää kaiken, Minä tulen antamaan isiä, äitejä, sisaria ja veljiä. Kaikki nämä asiat tässä maailmassa ja tulevassa maailmassa Iankaik­kisen Elämän.” Kuinka me kiitämmekään Sinua!

⁴⁹    Rakoilen nyt, taivaallinen Isä, että armo ja laupeus lepäisi yllämme, kun me luotamme Sinuun ja palvelemme Sinua meidän aikanamme. Ole nyt kanssamme. Siunaa kaikki, mitä tehdään. Siunaa näitä ihmisiä. Oi Jumala, en tiedä kuinka sanoa sitä. Jos olen löytänyt armon Sinun silmissäsi, niin vastaa jokaiseen pyyntöön. Älköön heidän keskuudessaan olko yhtään heikkoa. Voikoot he parantua.

⁵⁰    Siunaa näitä pastoreita. Siunaa heidän seurakuntiaan. Oi Jumala, minä rukoilen, että nämä käännynnäiset tällä viikolla tulisivat löytämään kodin jossakin näistä täällä olevista hyvistä seurakunnista. Anna heidän tietää, että juuri ne miehet, jotka seisoivat täällä puhujanlavalla, ovat tukeneet ja rukoilleet minun puolestani ja seisseet takanani. Jumala, jos minä eläisin täällä, haluaisin itse kuulua yhteen niistä. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit heitä. Voikoon vanhanaikainen herätys alkaa jokaisessa heidän seurakunnassaan, niin että se aloittaa Jumalan tulen vyörymisen yli koko maan. Suo se, Herra. Paranna sairaat heidän kokouksissaan, pelasta kadonneet, täytä Pyhällä Hengellä. Ja pidä Sitä vireillä, Isä, siihen asti, kunnes Sinä lähetät Jeesuksen. Suo se, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä ja Hänen Kirkkaudekseen. Aamen.

⁵¹    Nyt niille nuorille käännynnäisille, jotka ovat täällä, jotka ovat tulleet kääntymykseen näiden kokousten aikana, kun olemme yrittäneet tehdä kaiken mitä olemme voineet, jotta voisimme auttaa. Me haluamme teidän nyt valitsevan yhden näistä seurakunnista, jonne haluaisitte mennä, ja menkää sinne ja olkaa kastetut ja täytetyt Pyhällä Hengellä ja pysykää niin kauan kuin elätte todella hyvinä työntekijöinä yhdessä näistä hienoista seurakunnista. He uskovat sen Sanoman, jota olen saarnannut, tai muussa tapauksessa he eivät olisi halunneet minua tänne tai olisi olleet täällä tukemassa minua rukouksessa. He päästivät seurakuntansa vapaiksi. Sen vuoksi he ovat paimenia. En halua sanoa mitään loukatakseni, koska en haluaisi olla lampaiden hävittäjä. Enkä halua tehdä sitä. Haluan auttaa lampaita, ruokkia heille lampaiden Ruokaa. Siitä syystä minä yritän pysyä oikein Sanan kanssa.

⁵²    Nyt haluan puhua vain vähän aikaa. Ja ihmettelen, kuuluuko minun ääneni sinne parvekkeelle. Voitteko te kuulla minua? Ajattelin huomanneeni ihmisten liikkuneen ympäri. Ehkä minulla on tämä väärässä asennossa. Onko se tämä? Ei. Tämä, onko se nyt parempi? Entä näin, onko se vielä parempi? Hyvä on. Otan tämän ja puhun tähän.

⁵³    Asettukaamme nyt aloillemme. Ja suokaa anteeksi mielenliikutukseni, sentimentaalisen tunteeni, etten sanoisi alakuloisen. En voi sille mitään. Juuri kun alan tavata joitakin ja alan rakastamaan heitä ja tulemme tutuiksi toistemme kanssa, meidän täytyy sanoa: ”Hyvästi, ja näkemisiin jonakin päivänä.” Vihaan tehdä sitä. Mutta haluan sanoa teille, että jonakin päivänä tulemme tapaamaan siellä, missä me emme enää tule sanomaan hyvästejä. Kyllä, juuri virran takana! Ja oi, minulla on niin monia asioita, kokemuksia, joista haluaisin kertoa teille ja toivoisin että minulla olisi kolme tai neljä viikkoa aikaa viipyä täällä. Mutta ehkäpä, jos Herra suo, voin tulla takaisin joskus, ja silloin tulemme jatkamaan.

⁵⁴    Nyt vain jatkona, syynä siihen, miksi puhuin Abrahamista, en voinut saada häntä sinne vuorelle… Minulla oli niin monia asioita kerrottavana hänestä täällä alempana, missä hän teki matkaa. Ja tein sen rakentaakseni teissä uskoa, antaakseni teidän tietää, että te olette perillisiä hänen kanssaan. Te olette Abrahamin Siementä. Kun olette kuolleita Kristuksessa, te olette Abrahamin Siementä ja perillisiä hänen kanssaan, lupauksen mukaisesti. Ajatelkaa sitä! Kuinka monet täällä ovat uudestisyntyneitä kristittyjä? Kohottakaa kätenne. Näyttää aivan sataprosenttiselta. Silloin te olette Abrahamin Siementä ja olette perillisiä hänen kanssaan. Te olette perillisiä. Kaiken sen, minkä Hän teki Abrahamille, Hän on luvannut tehdä teille. Ja tämä Sana tässä on Hänen lupauksensa, joten pitäkää nyt vain kiinni Siitä.

⁵⁵    Ja lukekaamme jotakin Siitä. Ja haluan lukea Jesajan Kirjasta pienen tekstin muodostaaksemme sisällön. Jesaja 7. luku, 14. jae.

Sen vuoksi Herra itse on antava teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

⁵⁶    Siitä minä nyt haluaisin ottaa aiheen: Supermerkki.

⁵⁷    Me elämme ajassa, jolloin kaiken täytyy olla super. Sen täytyy olla super, muuten se ei myy. Se on yksinkertaisesti super-päivä. Nuo vanhanaikaiset nurkkakaupat ovat melkein hävinneet, jonne meillä oli tapana mennä lauantai-iltana maksamaan ruokalaskumme. Tuollainen pieni kulmakauppa. Miksi? Suuret supermarketit ovat ajaneet sen ulos.

⁵⁸    Käväisin yhdessä teidän supermarketeistanne. Minulla on teille pieni kertomus kerrottavana siitä. Tämä vesi täällä, se on hyvää vettä, se on hyvää ja kylmää. Mutta se teki meidät kaikki jotenkin sairaiksi, muutos vedessä, niinpä lapset sairastuivat. Ja menimme vaimoni kanssa täällä supermarkettiin nähdäksemme olisiko heillä siellä vettä. Ja me menimme sinne, ja sitä näytti olevan aivan kuin pienissä oluttölkeissä. Menin kassalle ja sanoin: ”Onko se vettä?”

Ja tuo nainen sanoi: ”Lue siitä.”

⁵⁹    Niinpä, se oli vettä. Ja ostin laatikollisen noita tölkkejä. Tunsin olevani näin suuri kantaessani noita tölkkejä. Minä ajattelin: ”Mitä jos joku kristitty näkee minun kantavan näitä? Kykenisinkö koskaan selittämään, että se oli vettä?”

⁶⁰    Niinpä sitten, tulin motelliini. Tuo nainen, joka pitää tuota motellia, on kristitty, he ovat oikein hienoja ihmisiä. Ja hän sanoi: ”Mieheni sanoi olevansa hyvin kiitollinen siitä, ettei meillä ollut yhtään oluttölkkejä poisvietäväksi tällä viikolla.”

⁶¹    Minä sanoin: ”Rouva, huomasitteko te nuo vesitölkit?” Halusin olla varma siitä, että hän oli huomannut niiden olleen vettä. Ja kävellä ympäri nämä tölkit käsissäni, tiedättehän, mutta se oli tölkitettyä vettä.

⁶²    No niin, nämä supermarketit, nämä suuret paikat, heillä on tavaroita, joita pienissä nurkkakaupoissa ei ollut. Se on supermarketti.

⁶³    Ja sitten vanha A-mallinen Fordini, Billy on siitä kanssani erimieltä. Matkalla tänne hänen uuden Chevrolettinsa jäähdytin kiehui koko matkan tänne asti, ja minun Fordistani paloivat jarrut. Niinpä te näette, että joka tapauksessa tarvittiin Jumala tuomaan meidät tänne. Niinpä sellaista meillä on, vain eriäviä mielipiteitä autoista. Ne molemmat toivat meidät tänne, koska luotimme Jumalaan eikä Chevrolettiin tai Fordiin.

⁶⁴    Ensimmäinen autoni oli T-mallinen, ja siitä lähtien minulla on ollut Ford. Ja väitin aina, että sillä pääsisi kolmekymmentä mailia tunnissa. Sitä epäiltiin kovasti, mutta ajoin viisitoista mailia tunnissa tähän suuntaan ja viisitoista mailia tunnissa tähän suuntaan, tiedättehän, joten yhteensä se teki kolmekymmentä mailia tunnissa.

⁶⁵    Mutta nyt heillä täytyy olla superautot, jotka todella kiidättävät teitä yli maan. Me emme enää voisi myydä vanhoja T-mallisia Fordeja, koska on superaika. Kaiken täytyy olla super. Ja nyt heillä on jopa super-suihkukoneita ja super-valtateitä.

⁶⁶    Eikä näillä autoilla, joita meillä on tänään, voitaisi ajaa niitä valtateitä, joita meillä oli tapana olla. Ensimmäinen matkani länteen kesti minulta kuusitoista päivää Jeffersonvillestä Phoenixiin, Arizonaan, tuhat kahdeksansataa mailia. Mutta vuonna 1926 ei ollut mitään muuta kuin vain vanhoja kivisiä teitä. Olin pieni poika ja minulla oli tällainen kangaskattoinen Ford ja ajattelin suoriutuneeni siitä hyvässä ajassa. Hevosella se olisi kestänyt kaksi tai kolme kuukautta, jos isäni olisi tehnyt tuon matkan.

⁶⁷    Mutta näettekö, mitä nyt on yhtäkkiä tapahtunut? Kuusituhatta vuotta ihminen on ollut samanlainen. Mutta nyt näinä viimeisenä viitenäkymmenenä vuotena hän on siirtynyt hevosesta ja kärryistä suihkukoneisiin tai raketteihin. Miksi? Raamattu sanoo, että he ”juoksevat edes takaisin”, näinä viimeisinä päivinä, ”ja tieto lisääntyy”. Se on merkki lopunajasta.

⁶⁸    Super, kaiken täytyy olla super. Se ei onnistu. Me jopa haluavat super– ihmisiä. Meillä jopa… Minulle on kerrottu, että televisiossa on ohjelma nimeltä Supermies. Aina jotakin super! Heistä kaksi tai kolme on tehnyt itsemurhan tai jotakin yrittäessään kehittää aivojaan. Veli, me olemme mielenvikaisuuden ajassa, jossa kaikesta on tullut niin super.

⁶⁹    Me olemme vain ihmisolentoja. Ja he haluavat super-rodun. Hitler sanoi, että saksalaiset olivat super-rotu. Stalin sanoi, että venäläiset olivat super-rotu. Jokin on vialla jossakin. Heidät on kaikki tehty yhdestä puusta, niin sanoo Raamattu: ”Jumala, yhden miehen kautta, yhdestä verestä, teki kaikki kansat, yhdestä miehestä, Adamista.” Adamista tulivat kaikki rodut, mustat, valkoiset, ruskeat, keltaiset, punaiset, mitä tahansa heitä onkin. Jumala toi sen tuosta yhdestä verestä. Jokainen meistä voi antaa toiselle verensiirron. Maa, jossa olemme kasvaneet, on muuttanut ihomme eri värisiksi, mutta kyseessä on yhä tuo sama ihminen.

⁷⁰    Ja olen pannut merkille, lähetyssaarnaajana… Epäilemättä tämä veli voisi sanoa saman asian. Olen ollut hottentottien luona, missä he eivät edes tiedä kumpi on oikea ja kumpi vasen käsi. Mutta antakaa heidän vastaanottaa Pyhä Henki, niin he tekevät saman asian, jonka te teitte, kun te vastaanotitte Pyhän Hengen. Oikein! He toimivat samalla tavalla, puhuvat tuntemattomilla kielillä, tekevät aivan samoja asioita, joita te teitte Pyhässä Hengessä. Varmasti! Ja he todella ovat tulessa!

⁷¹    Ja nyt kaikki nämä super, super! Nyt nämä astronautit jättävät maan ja kiertävät maata avaruudessa ja niin edelleen. Heillä on kaikki niin super! Mistä kaikki tämä kertoo? Se on merkki tulossa olevasta pimeydestä! Oikein.

⁷²    Ihminen on aina yrittänyt saada itselleen saavutuksia oman tietonsa avulla. Se on ollut hänen tunnuslauseensa koko ajan, kun hän on yrittänyt saavuttaa jotakin omilla tiedoillaan. Se alkoi alussa Eedenin Puutarhassa. Adam, niin pian kuin hän oli langennut pois armosta, hän yritti saada aikaan super– seurakunnan, joka tarkoittaa lunastuksen tietä ilman sovitusta. Hän yritti saada aikaan seurakunnan, oman tien takaisin Puutarhaan ilman sovitusta. Ja hän on yrittänyt samaa asiaa koko ajan. Langennut Adam tänään yrittää samaa asiaa saavuttaakseen super-seurakunnan, jotakin suurta ja älykästä, jotakin suurta silmiinpistävää ja kaunista.

⁷³    No niin, jos me vain käsittäisimme, että on vain yksi tie takaisin, ja se on tie, jota Jumala ensin suositteli: veri.

⁷⁴    Kain, hän rakensi kirkon, valmisti uhrin, uhrasi, oli vilpitön ja rukoili. Ja jos Jumala tuomitsi hänet ja vastaanotti Abelin samalta perustalta, silloin Jumala teki väärin, jos Hän teki niin. Mutta Kain tuli omalla tavallaan. Ja Abel tuli Jumalan varaamalla tavalla sen ilmestyksen mukaan, että ei ollut kyseessä hedelmä (niin kuin jotkut ihmiset tänään ajattelevat), joka ajoi Adamin ja Eevan pois Eedenin Puutarhasta.

⁷⁵    Nyt, tämä huomautus, en sano sitä pahassa tarkoituksessa enkä vitsinä, vaan tuodakseni esiin erään asian. Mutta olen aina sanonut… Ihmiset uskovat (ja siksi minulta evättiin pääsy näihin toisiin kokouksiin), että kyseessä oli omena tai jotakin, minkä Eeva söi, ja joka aiheutti lankeemuksen. Jos omenien syöminen saisi aikaan sen, että naiset käsittävät olevansa alasti, niin meidän on parasta ojennella heille jälleen omenia. Niin se juuri on, kyllä. Kyseessä ei ollut omena. Älkää koskaan antako kenenkään työntää sitä alas kurkustanne.

⁷⁶    Miksi Eeva käsitti olevansa alasti? Absoluuttisesti! Miksi elämä tuli sen kautta, tuo vääristelty elämä? Jumalalla, suurella Rakennusurakoitsijalla, oli kaikki ruumiit valmiina täällä maan päällä, kalsiumi, kaliumkarbonaatti, vuoriöljy. Hän tulisi luomaan ja tekemään sen. Mutta Eeva, hän ohitti Jumalan tien. Kyllä vaan. Mitä Adam teki, kun hän yhtyi vaimoonsa? Kun hän yhtyi häneen, hän totesi hänen olevan raskaana (aivan tarkalleen) pahasta. Eevan oma vastaanottaminen, hedelmöittyminen, hän oli vastaanottanut säännönvastaisen siemenen. Jehova, ennen kuin Hän saattoi mennä naimisiin, Hänen vaimonsa teki tuon saman asian. Ja Jeesus, ennen kuin Hän saattoi yhtyä Morsiameensa, tämä oli organisoinut itsensä ja tullut roomalaiskatoliseksi kirkoksi. Sama asia!

⁷⁷    Mutta Hänellä tulee olemaan Morsian, älkää olko huolissanne, joka tulee olemaan ostettu Hänen Sanallaan, aivan tarkalleen sen kanssa, minkä kanssa Hän käski Eevaa pysymään. Hänellä tulee olemaan Seurakunta, aamen, joka on oleva ostettu Hänen Sanallansa!

⁷⁸    Nyt ne näemme, että kaikki tämä yrittää saavuttaa jotakin suurta, saada aikaan jonkinlaista suurta.

⁷⁹   Nimrod, erään kerran hän halusi saavuttaa, saada aikaan tien mennäkseen Taivaaseen ilman minkäänlaista sovitusta, joten hän rakensi super-tornin. Siellä oli monia torneja, mutta hän yritti rakentaa super-tornin. Mitä sille tapahtui? Se kukistui.

⁸⁰    Mukaan tuli Nebukadnessar, hän rakensi super-kaupungin. Hän rakensi nämä suuret muurit niin leveiksi, että hän pystyi pitäämään kilpa-ajoja sotavaunuilla niiden harjalla. Ja suuret rautaiset portit ja muut asiat, joita hän rakensi. Hän pani virran kulkemaan suoraan keskeltä sen lävitse Taivaan esikuvan mukaisesti. Riippuvat puutarhat, valtaistuimensa aivan Eufrat-virran rannalla juuri niin kuin Elämän virta Eedenin Puutarhassa ja Elämän virta Jumalan Valtakunnassa. Ja mitä tapahtui? Se kukistui, koska se ei voinut pysyä.

⁸¹    Meidän oma kansakuntamme, joka on sisar Englannille, oli aina kateellinen sen laivastosta. Niinpä me kerran yritimme rakentaa laivan, joka ei voisi upota, ja sen nimi oli Titanic. Mutta se upposi siitä huolimatta! Ja on niin kuin laulussa, jonka runoilija kirjoitti: ”Jumala mahtavalla kädellään osoittaa tälle maailmalle, ettei se voi kestää.”

⁸²    Ranska rakensi sen, mitä he kutsuivat Siegfried-linjaksi. Ja he panivat sinne tykkinsä, olivat sen takana, naisia, viiniä ja mitä vielä, eläen synnissä. Ja jos Saksa koskaan marssisi heidän päälleen, he voisivat ampua heidät maahan, koska he olivat rakentaneet tämän Siegfried-linjan teräsbetonista. Mutta mitä tapahtui? Saksalaiset marssivat suoraan sen takaa ja räjäyttivät heidät ulos sieltä. Se ei onnistunut.

⁸³    Saksa yritti. He tekivät itselleen Maginot-linjan kaivautuen niin syvälle maahan ja vahvistaen sen betonilla. Mitä amerikkalaiset tekivät? Pommittivat heidät ulos siitä.

⁸⁴    Ihminen yrittää aikaansaada jotakin merkiksi omasta työstään.

⁸⁵    Kirkot yrittävät saada niihin lisää jäseniä, tehdä organisaationsa suuremmaksi. Sen sijaan että vastaanottaisivat Jumalan ilmestyksen, he vetäytyvät pois ja tekevät siitä jonkun lahkon. Se on vikana jokaisella organisaatiolla. Minä en ole veljiäni vastaan organisaatiossa. Minä rakastan veljiäni. Mutta kun organisaatiot laativat perustuskirjojaan, he päättävät sen pisteellä. Jos he päättäisivät sen pilkulla, olisi se oikein. Jos te sanoisitte: ”Minä uskon tämän, plus kaiken, mitä Jumala tulee lisäämään meille.” Aamen, se olisi hyvä. Mutta kun te sanotte: ”Me uskomme tämän ja vain tämän! Emmekä me halua mitään muuta siihen lisättäväksi”, silloin lakinne panee Jumalan suoraan ulos kuvasta, kun teette niin. Niin on.

⁸⁶    Oi, super-kirkkokunta! He ovat yrittäneet kouluttaa ihmisiä. Koulutus on hyvä asia, mutta se ei tule koskaan ottamaan pelastuksen paikkaa. Se ei voi. Jumalan ohjelma ei ole koulutus, sivilisaatio, vaan pelastus! Mutta ihminen yrittää aikaansaada super-seurakunnan.

⁸⁷    Maailma yrittää aikaansaada super-kansakunnan pommeineen ja niin edelleen. Mitä he ovat tehneet? He ovat saaneet itsensä sellaiseen tilaan, että he pelkäävät toisiaan. Vain yksi kosketus! Siihen ei enää tarvita kokonaista armeijaa. Pienet kansakunnat, missä tahansa, yksi kosketus on kaikki se, mitä heidän tarvitsee tehdä, ja koko maailma on räjäytetty ilmaan sekunnissa. Sen ei tarvitse olla joku suuri kansakunta kuten Venäjä. Mikä tahansa pienen pieni maa, joku saari jossakin, voi tehdä saman asian. Ja heillä on tutka-asemat, suuria ohjuksia tuhansittain valmiina atomi- ja vetypommeineen, jotka voivat lentää tänne. Venäjä voisi koskettaa nappia tänä iltapäivänä, ja koko Yhdysvallat uppoaisi maan sisään. Ja Yhdysvallat voisi koskettaa nappia ja upottaa Venäjän maan alle. Niin se on!

⁸⁸    Olen kuullut miesten, kentällä olevien tiedemiesten niin pelästyneen, että he ovat tulleet etsimään Jumalaa ja ovat löytäneet Pyhän Hengen. He eivät tiedä mitä tehdä! Oi, sanon teille, te ette voi kaivautua maahan päästäksenne pakenemaan sitä.

⁸⁹    Mutta meillä onkin suoja. Eikä sitä ole valmistettu teräksestä vaan höyhenistä. Hänen siipiensä alla me lepäämme odottaen. Kun pommit lentävät, älkää siitä olko huolisaanne. Me tulemme myös lentämään suoraan ylös kohtaamaan Hänet ilmassa, tulemme olemaan ylöstemmattuja kohtaamaan Hänet hetkisessä, silmänräpäyksessä. Niinpä te näette, että nuo suuret super-asiat ovat saaneet heidät pelkäämään toisiaan.

⁹⁰    Se on tullut siihen tilaan, että olemme yrittäneet rakentaa super– seurakuntaa. Te tiedätte, kuinka minut asetettiin papiksi lähetysbaptistiseurakunnassa. Ja baptisteilla vuonna 1944 oli iskulause: ”Me haluamme miljoonan lisää vuonna -44.” Menin sinne heidän joukkokokoukseensa, pyhäkoulukokoontumiseen, ja siellä heidän täytyi keskeyttää kirkonmenot, niin että pastorit saattoivat mennä ulkopuolelle ja tupakoida. Kyllä. Ja sitten naiset istuivat siellä puolialastomina, ja muuta sellaista, koska ainoa asia, mikä heidän täytyi tehdä, oli panna nimensä kirjaan. Minä kunnioitan suuresti baptisteja, presbyteerejä tai mitä tahansa, mikä mainitsee Jeesuksen Kristuksen Nimen. Mutta tarkoitan sitä, että meidän on palattava takaisin Jumalan tapaan tehdä se. Ei niinkään miten paljon me yritämme… He tahtovat…

⁹¹    Baptistit haluavat olla suurin ryhmä. Presbyteerit haluavat olla suurin ryhmä. Helluntailaiset, Ykseys, haluavat olla suurin ryhmä. Helluntailaiset, Assemblies, haluavat olla suurin ryhmä. Kaikki muutkin haluavat olla suurin ryhmä. Pankaamme se pois mielestämme! On olemassa vain yksi ryhmä, ja se on elävän Jumalan verellä pestyt pyhät, jotka ovat ennalta määrätyt maailman perustamisesta asti. Eikä mikään siemen, jos se ei ole hedelmöittynyt, tule nousemaan. En välitä siitä, kuinka monta kertaa te liitytte seurakuntaan, kuinka moniin kirkkokuntiin te kuulutte, ellei teidän elämäänne ole hedelmöitetty Pyhällä Hengellä, te ette koskaan tule menemään Ylöstempauksessa. Te ette tule koskaan nousemaan siitä paikasta, missä menette hautaan. Niin on.

⁹²    Kyllä, super-seurakunta, super-kirkkokunta, kaikki on super. No niin, mitä se on aina saanut aikaan? Kaikki, mihin ihminen on laskenut kätensä, on epäonnistunut. (Nyt minusta alkaa tuntua uskonnolliselta.) Miksi? Hän on alusta alkaen epäonnistunut. Ja kaikki, mitä hän on yrittänyt saada aikaan, on epäonnistunut.

⁹³    Meidän päivinämme on hienoimpia lääkkeitä, mitä koskaan on ollut, ja kuitenkin se tappaa suunnilleen yhtä monta kuin se parantaa. Kyllä. Me olemme ajassa, jossa kaikki näyttää olevan suurempaa. Mutta katsokaa, mitä se tekee, se ottaa elämän ulos ihmisistä. Afrikassa näin malariahyttysiä. Niitä oli kasoittain erään alkuasukkaan jaloissa, eivätkä ne vahingoittaneet häntä. Jos sellainen koskettaisi minua, saisin malarian ensi kerralla, kun sellainen menisi ohitseni, ja he ruiskuttavat käsivarteni täyteen kaikenlaisia aineita mennessäni sinne. Näettekö, se repii elimistöä. Se voi olla avuksi tässä asiassa, kun taas toisessa se on pahaksi. Se heikentää meitä koko ajan.

⁹⁴    Mutta katsokaa, mitä meillä on tänä päivänä, joukko… Vihaan sanoa tätä, tämä kuulostaa pyhyyden loukkaukselta, mutta meillä on melkein joukko koulutettuja idiootteja. Se on totta. Sanon lähetyssaarnaajana sen, että on paljon helpompi toimia kouluttamattoman pakanan kanssa kuin koulutetun pakanan kanssa. Pakana on ”uskomaton”. Tarkalleen oikein! Oi, kuinka hirvittävä asia tänä päivänä, jossa me elämme, kuinka kauhistuttavaa!

⁹⁵    Pankaa nyt jälleen merkille, super, kaikki nämä asiat. Hitler yritti aikaansaada super-rodun. Faarao yritti aikaansaada super-rodun. Olen ollut Egyptissä ja yrittänyt löytää niitä valtaistuimia, joilla faaraot istuivat. Teidän on kaivettava kaksikymmentä jalkaa maan alle löytääksenne ne. Olen ollut Roomassa, missä keisarit, se on kaikki… Te ette voi edes löytää tuota paikkaa ellette kaiva syvälle, missä keisarit olivat. Muurit ja niin edelleen ovat uponneet maahan. Miksi? Se osoittaa, että kaikki, minkä ihminen tekee, on katoavaa. Mitä se kaikki on? Kaikki nuo asiat ovat kukistuneet historiaan ja tomuun.

⁹⁶    Mikä saa ihmisen haluamaan tehdä niin? Mistä se johtuu? Koska sen takana on jotakin, ja hän yrittää ottaa oman tiensä sen sijaan, että valitsisi Jumalan tien tehdä se. Siitä syystä he yrittävät rakentaa super-kirkkokuntia. Siitä syystä he yrittävät rakentaa super-kuljetusvälineitä, super-kaupunkeja ja niin edelleen, koska siellä takana on jotakin. Se saa miehen tekemään kaikenlaista ja tulemaan humalaan.

⁹⁷    Miksi nainen haluaa riisua itsensä? Kuunnelkaa, sisaret. Tästä on melkein tullut nudistileiri. Älkää antako tuon hengen tulla yllenne. Se on henki. Uskokaa minua Kristuksen palvelijana. Se on perkele. Pitäkää se poissa itsestänne. Rukoilkaa, että Kristuksen Veri pitäisi sen poissa teistä. En välitä siitä, mihin kirkkoon te kuulutte, se ei merkitse minulle mitään eikä Jumalalle. Kysymys on siitä, oletko oikein Jumalan kanssa? Silloin tuo koko, teidän ei tarvitse poimia…

⁹⁸    Minä asun seudulla, missä kasvaa tammipuita. Ja keväällä, kun talvi on mennyt ohitse, niissä riippuu vanhoja kuolleita lehtiä. Kuinka me nyt saisimme niihin uusia lehtiä? Teidän ei tarvitse mennä ja poimia vanhoja lehtiä pois. Vain antakaa uuden elämän tulla sisälle, ja nuo vanhat lehdet tippuvat pois.

⁹⁹    Ja samalla tavalla on Kristuksen kanssa. Kun Kristus tulee sisälle, tippuu maailma pois automaattisesti. Kun ihmiset sanovat, että ovat syntyneet Jumalan Hengestä, ja he yhä rakastavat maailman asioita, niin Raamattu sanoo: ”Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole teissä. ” Kuinka me voisimme tehdä noita asioita?

¹⁰⁰    Me yritämme rakentaa super-asioita. Se on kaikki mätää, se on kaikki tomua, ja se tulee palaamaan tomuun. Niinpä, ihminen haluaa nähdä jotakin super-merkkiä.

¹⁰¹    Ja Jumala sanoi erään kerran: ”Minä tulen antamaan heille supermerkin. Minä tulen antamaan noille ihmisille supermerkin.

¹⁰²    Juutalaiset haluavat merkkejä. Jokainen haluaa merkkejä. He haluavat merkkejä. Maailma tänään haluaa merkkejä. He yrittävät valmistaa omia merkkejään. Mutta Jumala antoi heille merkin! Kyllä. Salama pimeänä, myrskyisenä yönä osoittaa, että pimeyden ajassa voi olla valoa.

¹⁰³    Jumala sanoi: ”Minä tulen antamaan heille merkin: neitsyt tulee raskaaksi!” Kuinka nöyräksi Hän tekikään sen! Tämä on supermerkki. ”Neitsyt on tuleva raskaaksi ja on synnyttävä lapsen, pojan, ja Häntä tullaan kutsumaan Immanueliksi, ’Jumala kanssamme’.” Siinä on tuo supermerkki!

¹⁰⁴    Kuinka erikoista sen tulisi olla, että Jumala itse tulisi pieneksi lapseksi! Kuinka Jumala rakastikaan maailmaa! Se on yksi suurimmista Kirjoituksista, mitä on olemassa, kuinka ”Jumala niin rakasti maailmaa, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei kukaan, joka uskoisi Häneen, kuolisi, vaan hänellä olisi Iankaikkinen Elämä.” Tomu, jonka Hän loi maan päälle, Hän tuli tuoksi tomuksi. Kuinka silmiinpistävää sen tulisi olla! Jumala, Immanuel, muutti naamionsa Jumalasta ihmiseksi levittäen telttansa taivaan tähdistä ja elääkseen täällä maan päällä sen kaltaisten saastaisten luomusten kanssa kuin me olemme. Tuo Jumalan rakkaus, kuinka Hän on voinutkaan toimia niin!

¹⁰⁵    Kuinka erikoista sen tulisikaan olla syntiselle, kun hän tietää, että pieni Jehova itki äitinsä käsivarsilla, pieni Jehova, joka ei tullut Enkelinä. Hän tuli Abrahamin Siemenenä. Hän tuli miehenä. Hän ei koskaan tullut alas Taivaasta kultaista käytävää myöden. Jos niin olisi, se olisi rikkaita varten. Sen sijaan Hän syntyi seimessä ja Hänen täytyi lainata kohtu syntyäkseen. Ja kun Hän lähti, Hänen täytyi lainata hauta, johon tulla haudatuksi. Jehova, Immanuel, supermerkki! Aamen.

¹⁰⁶    Jumala lähetti profeettoja, Hän lähetti merkkejä, Hän lähetti kaikenlaista. Mutta Hän sanoi: ”Nyt Minä tulen antamaan teille supermerkin, suuren merkin: Minä, Minä itse, Minä tulen alas ja asun keskuudessanne ja minua kutsutaan ‘Immanueliksi’.” Sen tulisi hämmästyttää ihmisiä. Hän itse tehtynä lihaksi ja asuen keskuudessamme! Syntyen likaisessa, haisevassa tallissa, pikku Jehova, ei maaten jossakin vaaleanpunaisessa korissa sairaalahuoneessa, vaan haisevassa seimessä lantaläjän päällä ladossa. Immanuel! Taivaiden ja maan luoja kapaloissa! Halleluja! Pieni Jehova leikkien kuin lapsi, Jehova teiniikäisenä, Jehova kirvesmiehenä. Sen tulisi olla silmiinpistävää! Mutta se on niin tylsää, että maailma menee sen ohi miljoonan mailin päästä.

¹⁰⁷    Äskettäin kun saarnasin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta, eräs nainen sanoi: ”Herra Branham, minä arvostan sinun saarnaamistasi, mutta” hän sanoi: ”on yksi asia, josta en varmastikaan ole samaa mieltä kanssasi.”

¹⁰⁸    Ja minä sanoin: ”Mikä se on, sisar? Jos se on vain yksi asia, niin olen kiitollinen, jos kerrot sen minulle”, minä sanoin, ”koska tavallisesti niitä on noin sata asiaa.”

¹⁰⁹    Ja hän sanoi: ”Mutta on yksi huomattava asia.” Tietenkin, hän kuului erääseen kirkkoon, joka ei usko Kristuksen jumaluuteen. Aivan samoin kuin huomaan tänään, kuinka he työntävät Hänet taka-alalle ja tekevät Hänestä vain profeetan. Voi hyvänen aika! Hän sanoi: ”Sinä kerskaat liian paljon Jeesuksesta. Sinä teet Hänestä jumalallisen.”

Minä sanoin: ”Hän oli jumalallinen.”

”Mutta” hän sanoi: ”Hän ei voinut olla jumalallinen.”

Minä sanoin: ”Kyllä Hän oli jumalallinen.”

¹¹⁰   Hän sanoi: ”Mutta Hän ei voinut olla. Minä tulen todistamaan omalla Raamatullasi, ettei Hän ollut jumalallinen.”

Minä sanoin: ”Haluaisin nähdä sinun tekevän sen.”

¹¹¹    Ja hän sanoi: ”Hyvä on, ota Raamattusi ja mene Johanneksen 11. lukuun.”

¹¹²    Minä sanoin: ”Tiedän tarkalleen, mitä aiot sanoa, koska minä käytännöllisesti katsoen osaan sen ulkomuistista.”

¹¹³    Ja hän sanoi: ”Jeesus, kun Hän oli matka nostamaan Lasaruksen ylös haudasta, Raamattu sanoo, että Hän itki.”

”Hyvä on,” minä sanoin, ”tietenkin Hän itki.”

¹¹⁴    Ja hän sanoi: ”Mutta kuinka Hän voi olla jumalallinen ja itkeä?”

¹¹⁵    Minä sanoin: ”Se oli tuo inhimillinen osa, joka itki. Se on totta. Sinulta jää näkemättä, että Hän oli Immanuel. Hän oli sekä ihminen että Jumala.” Minä sanoin: ”Hän oli mies, kun Hän meni itkien haudalle. Mutta kun Hän ojensi hartiansa ja sanoi: ‘Lasarus, tule esiin’, ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja haisi, tuli esiin ja eli jälleen, siihen tarvittiin enemmän kuin ihminen!” Oikein.

¹¹⁶    Hän oli mies tullessaan nälkäisenä alas vuorelta tuona iltana etsien tuosta viikunapuusta jotakin syötävää. Mutta kun Hän otti viisi keksiä ja kaksi kalaa ja ruokki viisituhatta, kyseessä oli enemmän kuin vain ihminen. Se oli Luoja, Jehova! Oikein!

¹¹⁷    Hän oli mies nukkuessaan siellä veneessä tuona yönä, kun kymmenentuhatta meren perkelettä oli vannonut hukuttavansa Hänet. Vene hyppelehti siellä aalloilla kuin pullon korkki. Hän oli niin väsynyt saarnaamisesta, ettei voinut edes liikkua. Edes se ei herättänyt Häntä. Mutta kun Hänet kerran oli herätetty, halleluja, Hän asetti jalkansa veneen reunalle, katsoi ylös ja sanoi: ”Rauhoitu, ole hiljaa”, silloin kyseessä oli enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala, joka voi vaientaa meren aallot.

¹¹⁸    Se oli mies, joka huusi laupeutta ristillä: ”Jumalani, miksi Sinä olet hyljännyt Minut?” Mutta pääsiäisaamuna, kun Hän mursi kuoleman, helvetin ja haudan sinetit ja nousi jälleen ylös ja sanoi: ”Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja olen elossa aina ja iankaikkisesti.” Kyseessä oli enemmän kuin ihminen. Kyseessä oli Jumala Pojassansa. Aamen.

¹¹⁹    Jokainen mies, joka koskaan on saavuttanut mitään, uskoo sen. Jokainen runoilija, joka on saanut kaikki sydämet kiihottumaan, joka koskaan on tehnyt mitään.

¹²⁰    Eddie Perronet, joka kirjoitti tuon virkaanasettamislaulun. Hänen laulunsa eivät tahtoneet mennä kaupaksi. Eräänä päivän Henki otti hänestä otteen, hän otti sulkakynän käteensä ja Hengen vaikutuksesta kirjoitti.

Kaikki tervehtikööt Jeesus Nimen voimaa,
Langetkoon Enkelit kasvoilleen.
Tuokaa esiin kuninkaallinen otsaripa
Ja kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi. Aamen.

¹²¹    Vanha sokea Fanny Grosby. Eräänä iltana häneltä kysyttiin, miksi hän ei halunnut kirjoittaa maailmallisia lauluja. Hän sanoi: ”Minä olen kristitty.” Kuinka suuresti hän erosikaan Elvis Presleystä!

Ja tuo mies teki pilaa hänestä ja sanoi: ”Ei ole olemassa mitään sellaista.” Hän sanoi: ”Mitä sinä tarkoitat, jos Hän ei halua avata sinun silmiäsi?”

Hän sanoi: ”Jumala on valinnut minulle osani.”

¹²²    Ja tuo mies sanoi: ”Mutta kuinka sinä tulet koskaan tuntemaan Hänet? Jos kuolet, ja on olemassa joku sellainen paikka, niin sinähän et näe Häntä.”

Hän sanoi: ”Siellä minulla tulee olemaan näköni.”

”Mutta”, hän sanoi, ”entä jos sinulla ei ole näköäsi?”

Hän sanoi: ”Minä tunnen Hänet joka tapauksessa.”

Mies sanoi: ”Kuinka sinä luulet tuntevasi Hänet?”

¹²³    Hän sanoi: ”Tulen tunnustelemaan naulanjälkiä Hänen käsissään.” Sitten hän kääntyi ja innoitus tuli hänelle ja hän lauloi:

Olen tunteva, kyllä, olen tunteva Hänet,
Ja lunastettuna Hänen vierellään olen seisova.
Olen tunteva Hänet naulanjäljistä Hänen käsissään.

Oi! Hän kirjoitti,

Älä kulje ohitsein, oi hellä Pelastaja,
Kuule nöyrää huutoain.
Toisten luona vieraillessasi,
Älä kulje minun ohitseni.
Sillä Sinä olet kaiken lohdutukseni.
Virta, enemmän kuin elämä minulle.
Ketä minulla on maan päällä Sinun lisäksesi
Tai ketä Taivaassa paitsi Sinä?

¹²⁴    Varmasti, kuka tahansa, joka koskaan on ollut jotain, on uskonut Hänet Immanueliksi! Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli profeetta, mutta Hän oli Jumala-Profetta, Immanuel, Jumala lihassa.

¹²⁵    Hän ei koskaan tullut minkään saattueen kanssa Taivaasta. Hän ei koskaan tullut Enkelinä. Hän tuli Abrahamin Siemenenä näyttämään viimeisen päivän Jumalan supermerkin. Oi, kyllä, valmistamaan super-Siemenen, super-rodun, sen rodun, joka oli luvattu, Abrahamin rodun, joka tuo esiin super-Siemenen, josta olemme puhuneet, super-Kristuksen.

¹²⁶    Mitä he tekivät Hänelle, kun Hän tuli maan päälle? He tekivät pilaa Hänestä. He kutsuivat sitä Henkeä, joka työskenteli Hänessä, niin että Hän saattoi erottaa henget ja niin edelleen, he sanoivat: ”Se on perkele. Se on Beelsebul, ennustaja.” Ja tuon fyysisen osan, tuon ruumiin osan, sen he ripustivat puuhun ja tappoivat Hänet.

¹²⁷    Mutta Hän oli supermerkki! Hän nousi jälleen ylös kolmantena päivänä, sillä Hän luotti Jumalan Sanaan. Daavid sanoi innoituksen vallassa: ”Minä en tule jättämään Hänen sieluaan helvettiin enkä tule sallimaan Pyhäni näkevän turmeltumista.” Sen vuoksi Jeesus tiesi, että tuo Kirjoitus puhui Hänestä, ja Hän tiesi, ettei Hän näkisi turmeltumista. Kuollut ruumis alkaa mädäntyä seitsemässäkymmenessä kahdessa tunnissa. Me tiedämme sen. Ja Hän tiesi, että jonakin aikana siinä välillä Hän nousisi kuolleista. Ja Hän nousi kuolleista, sillä Hän oli supermerkki. Profeetat olivat merkkejä, varmasti, mutta he kuolivat ja menivät hautaan. Mutta Jeesus oli tuo supermerkki, Hän tuli ulos haudasta! Aamen. Super-rotu! Kyllä vaan. Super-Kristus!

¹²⁸    Nyt kahdentuhannen vuoden jälkeen, kun on ollut kaksituhatta vuotta kaikenlaista arvostelua ja muuta, Hän yhä pysyy samana tänä päivänä! ”Minä tulen antamaan teille supermerkin, suuren merkin.” Ihmiset tahtovat jotakin mikä on super, joten Seurakunnalla on jotakin mikä on super. Ei vain joku kädenpuristus, ei vain joku muodollinen kaste, vaan Pyhän Hengen kaste! Ei vain joku toimitus, kuivasilmäinen tunnustus, vaan Kristuksen Henki, joka elää heissä ja tuo heidän elämänsä siihen, että he palvelevat Kristusta ja elävät Kristuksen kanssa.

¹²⁹    Nyt, Raamattu sanoi, (Abrahamille sanottiin) siinä, mihin jäimme eilen illalla, 1 Mooseksen kirja 22. luku, 16 ja 17. jae, Hän sanoi: ”Sinun siemenesi on valtaava vihollisensa portin. Sinun siemenesi, Abraham, tulee valtaamaan vihollisen portin.”

¹³⁰    Kun Rebekka oli valittu hänen pojalleen, Iisakille, tuo sama asia sanottiin hänelle. Kun Elieser, ollen esikuva Pyhästä Hengestä, tuli etsimään Morsianta, hän löysi hänet illan viiletessä. Käsitättekö mitä se on? Tänä päivänä, viimeisenä päivänä, päivän päättyessä, kun ehtoovalot loistavat, Hän löysi hänet.

¹³¹    Ja pankaa merkille, Elieserin täytyi toimia kahden eri ihmisen kanssa. Rebekalla oli perhe. Mutta ainoat, joiden kanssa Elieserin täytyi toimia, olivat hänen äitinsä ja hänen veljensä.

Mutta hän etsi tuota morsianta. Abraham sanoi hänelle: ”Mene, etsi morsian kansani joukosta. Älä valitse näiden vihollisten joukosta hänelle morsianta.”

¹³²   Ja hän sanoi Abrahamille, ”Mutta mitä jos tuo nainen ei halua tulla mukaani?”

¹³³    Abraham sanoi: ”Jos hän ei halua tulla, silloin olet vapaa valastasi.” Sitten hän pani kätensä hänen lonkalleen ja vannoi sen kautta.

¹³⁴    Huomatkaa, Elieser löysi tuon naisen. Hän tiesi, että se oli hän. Ja huomatkaa, hänen täytyi toimia kahden ihmisen kanssa, hänen äitinsä ja veljensä kanssa. Isällä ja heillä muilla ei ollut mitään sanomista. Äiti ja veli.

¹³⁵    Niin täytyy Sanansaattajankin, Jumalan Pyhän Hengen, näinä viimeisinä päivinä poimia ulos Morsian. Hänen täytyy käsitellä seurakuntaa, joka kutsuu itseään ”äidiksi”, katoliseksi kirkoksi, ja ”veljeä”, saarnaajaa. Tarkalleen. Hänen täytyi käsitellä nuo kaksi. He olivat niitä, jotka nostivat siitä melun.

¹³⁶    Mutta nyt hän kysyi: ”Sinun täytyy tehdä valintasi. Tahdotko lähteä?”

¹³⁷    Ja katsokaa, nopeasti, niin pian kuin hän oli kuullut Iisakista, ennen kuin hän oli edes nähnyt häntä, hän sanoi: ”Minä haluan lähteä!”

¹³⁸    Miksi? Hän oli verisukulainen Iisakille. Näettekö, hän oli Abrahamin veljen lapsi. Iisak ja Rebekka olivat ensimmäisiä serkkuja, verisukulaisia, joka osoittaa, että Seurakunta viimeisinä päivinä tulee olemaan verisukulainen Kristukselle. Sillä itse Jumala, joka ennalta määräsi Kristuksen, joka oli ennen maailman perustamista teurastettu Karitsa, niin Seurakunta itse, sen nimi, oli pantu Kirjaan ennen maailman perustamista. Ja Rebekan, niin pian kuin hän oli kuullut Iisakista, sisimmässä oli jotakin, joka veti häntä suoraan hänen luokseen. Vaikka hän ei ollutkaan nähnyt häntä, kuitenkin hän halusi lähteä oman valintansa mukaan pois äitinsä ja veljensä luota.

¹³⁹    Ja tänään jos tuo Jumalan Valo, tuo Pyhä Henki, koskaan koskettaa ennalta määrättyä Siementä, jonka nimi pantiin Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista! Raamattu sanoo sen. Oikein, Tuo Valo on loistava. Te voitte saarnata joillekin, ja näyttää aivan siltä kuin se putoaisi pois niin kuin vesi ankan selästä. Mutta antaapa sen kerran koskettaa tuota Siementä, niin tarkatkaa, mitä tapahtuu nopeasti, jotakin on siellä juuri nyt!

Miksi? Se on ennalta määrätyn Siemenen esiin tuleminen. Sen täytyy tulla. Ja kun tuo Valo, Evankeliumi, osuu siihen, he käsittävät Sen. Muut tulevat nousemaan ylös ja kävelemään pois. Se ei ole heitä varten. Raamattu sanoo Juudan Kirjassa, että nuo ihmiset olivat ”ennalta määrätyt tuomioon”. Kaikki Kirjoitukset on innoitettuja.

¹⁴⁰    No niin, kun tuo Valo osui pikku Rebekkaan, hän tiesi jotakin sisimmässään, ja se toi hänet Iisakin tykö. Hän peitti kasvonsa. Hän ei enää halunnut olla tekemisissä omien ajatustensa kanssa. Iisak oli hänen ajatuksissaan siitä eteenpäin. Ja Seurakunta itse, kun se koskettaa Jumalan Voimaa ja tulee kosketuksiin Pyhän Hengen kasteen kanssa, tulee ulos kirkkokunnallisista kirkoista, katolisesta kirkosta, mikä tahansa se onkin! Kun Pyhän Hengen kaste on tehty todellisuudeksi ihmisille, niille, jotka ovat ennalta määrätyt Iankaikkiseen Elämään (kuten te ihmiset täällä), he näkevät Sen ja vaeltavat Siinä. Mikä se on? Supermerkki. Ja he valtaavat vihollisen portin!

¹⁴¹    Katsokaa Abrahamin luonnollista siementä. Mooses, hän omisti Egyptin, tuon suuren kaupungin portin. Hän otti haltuunsa Punaisen Meren portin tullessaan sen tykö.

¹⁴²    Katsokaa noita heprealaislapsia. Vihollisena oli tuli. He ottivat haltuunsa tulen portin, eikä se voinut polttaa heitä.

¹⁴³    Katsokaa leijonien luolassa Danielia, Abrahamin siementä. Hänen vallassaan oli leijonien kidan portti, ne eivät voineet avata suutaan. Uskon, että Jumala tuli alas Tulipatsaassa ja seisoi siellä Danielin ja noiden leijonien välissä. Jokainen tietää, että leijona pelkää tulta. Ja nähdessään tuon Valon pyörivän siellä leijona ei voinut hyökätä Danielin kimppuun. Se oli Herran Enkeli. Danielin vallassa oli leijonien luolan portti. Miksi? Hän oli Abrahamin siemen.

¹⁴⁴    Kaikki nuo suuret soturit. Me voisimme käyttää tunteja puhuaksemme heistä. Minulla on monia heistä kirjoitettuna tänne. Ohitan ne tällä kerralla. Sillä kaikki nämä kuolivat uskossa, he kaikki menivät maan poveen.

¹⁴⁵    Mutta eräänä päivänä tuli tuo Supersiemen, tuo kuninkaallinen Siemen, ja Hän otti valtaansa kuoleman, helvetin ja haudan portit. Ja Hän toi esiin ylösnousemuksensa jälkeen Iankaikkisen supermerkin: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”! Tänään se on ”Miljoona lisää.” Se on joku kirkkokunta, se on joku organisaatio. Mutta Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat heitä”, se on supermerkki. Kun Jumala joskus sanoo mitä tahansa, Hän ei voi koskaan peruuttaa sitä.

Jotkut ihmiset sanovat: ”Se oli vain apostoleja varten.”

¹⁴⁶    Mitä Jeesus sanoi? ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle.” Kuinka kauas? Kaikkialle maailmaan! Kuinka monelle? Jokaiselle luodulle! ”Hän, joka uskoo ja on kastettu, pelastuu. Hän, joka ei usko, on oleva tuomittu. Ja”, konjunktio, sidesana, ”nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kaikkialla maailmassa ja jokaiselle luodulle!

¹⁴⁷    Voin osoittaa teille, missä Jumala pani lahjat ja voiman seurakuntaan. Haluan jonkun osoittavan sormellaan jonkin Kirjoituksen ja osoittavan minulle, missä Hän otti sen pois, missä Hän otti sen takaisin pois seurakunnalta. Se on supermerkki uskovalle merkkinä siitä, että me olemme siirtyneet kuolemasta Elämään, koska tunnemme ja näemme Pyhän Hengen työskentelevän elämässämme ja muuttavan meidät siitä, millaisia me olimme, sellaisiksi, millaisia me olemme nyt. Aamen. Hän nousi ylös kuolleista. Kiitos Jumalalle!

¹⁴⁸    Hän valmistaa Sanan superiksi viimeisenä päivänä. Hän yhä elää Abrahamin Siemenessä supermerkin kanssa. Se merkki, jonka Hän lupasi Abrahamille, tuo super-Siemen viimeisinä päivinä, tekisi tuon saman asian, erottamisen merkin. Koska Jumalan täytyi tappaa Kristus, Immanuel, nostaakseen Hänet ylös jälleen ja lähettääkseen Pyhän Hengen (sen Iankaikkisen, joka ei voinut kuolla) elämään Seurakunnassa ja tuottamaan tuon merkin. Kaikis­ta psykologeistamme, kaikista suurista opettajistamme, kaikista suurista teologeistamme, yksikään maan päällä tänään elävistä ei voi saada sitä aikaan. Siihen tarvitaan Pyhä Henki ja Hänet yksin! Niinpä Immanuelin, saman eilen tänään ja iäti, Jumala nosti kuolleista, ja Hän on täällä kanssamme tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen elävänä, tuo supermerkki!

¹⁴⁹    Meillä on kaikenkaltaisia merkkejä. Meillä on merkkejä siellä ja merkkejä täällä. Mutta Jumala antoi supermerkin, Immanuelin, Abrahamin Siemenen lihaksi tehtynä, joka asui keskuudessamme, kuoli ja nousi jälleen ylös voidakseen lunastaa Seurakunnan ja pyhittääkseen Seurakunnan, niin että Hän voisi elää Seurakunnassa ja yhä tuottaa tuon supermerkin toisille aikakausien vieriessä eteenpäin, niin kuin Hän lupasi. Ei jotakin super-organisaatiota vaan supermerkin. Oi, olla syntynyt Hänen Elämästään, Jumalan oman Elämän eläessä meissä ja tuottaen tuon saman merkin, jonka Hän teki Sodomassa, siellä profeetta Abrahamin luona.

¹⁵⁰    Jumala on aina antanut profeettoja. Jumala antaa profeettoja. Ja kun Hän lähettää profeetat ihmisten luo, se on tavallisesti merkki tulevasta tuomiosta. Tiesittekö sitä? Kun profeetat on lähetetty maan päälle. Nyt haluan ottaa esiin jotakin kanssanne seuraavien muutamien minuuttien ajaksi ennen kuin siirrymme rukousjonoon.

¹⁵¹    Kun Jumala lähetti Nooan tuolle älykkäälle aikakaudelle, sanoma oli heille typerä, koska se ei täyttänyt heidän vaatimuksiaan tuona päivänä. Mutta Jumala lähetti Nooan profeetaksi profetoimaan, että loppu oli käsillä. Ja Jumala antoi hänen elää, niin että hän näki sen.

¹⁵²    Kun Jumala otti Israelin ulos Egyptistä. Hän lähetti Mooseksen, profeetan, profetoimaan tuolle tieteelliselle Egyptin aikakaudelle. Profeetta on merkki tulevasta tuomiosta.

Daniel oli merkki Babylonille.

Ja Johannes oli merkki juutalaisille.

¹⁵³    Nyt on Pyhän Hengen supermerkki. Me tiedämme, me tiedämme absoluuttisesti, että Kristus yhä elää ja hallitsee. Hän on tuo Super.

¹⁵⁴    Puhutteko jostakin supermiehestä? Perkeleellä on aina jotakin väärentämään juuri sen asian, jonka Jumala on valmistanut. Kaikki se, mitä perkeleellä on, sen hän on tehnyt jonkin alkuperäisen mukaan. Perkele ei voi luoda. Sen te tiedätte. Jos perkele on luoja, silloin meillä on kaksi luojaa. Perkele ei voi luoda. Hän vääristelee sitä, mikä on luotu. Katsokaahan nyt, aivan kuin… Mikä on aviorikos? Aviorikos on oikea teko vääristeltynä! Mikä on valhe? Se on totuus vääristeltynä. Mikä on synti? Epävanhurskaus. Se on vanhurskaus vääristeltynä. Ja kaikki mitä perkeleellä on, on vääristelty jostakin, minkä Jumala alkuperäisesti valmisti. Siitä syystä he kutsuivat Jeesusta ”Beelsebulksi”. Tuo vanha ennustaja-perkele siellä oli vääristelty henki matkimassa profeettaa. Näettekö?

¹⁵⁵    Ja se on tuo sama asia tänäänkin. He eivät ymmärrä sitä. Mutta jos he vain tahtoisivat lukea Raamattua. Raamattu sanoi, että se oli supermerkki.

¹⁵⁶    Katsokaa tuota sadan kahdenkymmenen joukkoa, tietämättömiä kalastajia ja niin edelleen, jotka menivät sinne ylähuoneeseen Helluntaipäivänä. He tulivat sieltä ulos super-merkin kanssa. Siellä seisoi ihmisiä kaikista kansoista taivaan alla. Ja siellä oli ne, jotka eivät osanneet edes omaa kieltään ja he puhuivat jokaisen taivaan alla olevan kansan kielellä. Supermerkki! Oi, me voisimme jatkaa edelleen ja edelleen ja edelleen! Supermerkki, Hän on tuo supermerkki.

¹⁵⁷    Hän on tuo viimeinen merkki. Ja muistakaa, mikä oli supermerkki Abrahamin aikana? Kun Jumala julkitoi itsensä lihassa ja osoitti tämän suuren julkitulemisen tietäessään, mitä Saara sanoi teltassa. Se oli viimeinen merkki Israelille ennen heidän hylkäämistään, kun he kutsuivat Jeesusta ”Beelsebulksi”, kun Jeesus erotti heidän sydämissään olevat ajatukset. Jeesus sanoi, että tämä sukupolvi tulisi vastaanottamaan tuon saman asian. Mikä se on? Se oli Jumala Abrahamin kanssa. Se oli Jumala Kristuksessa. Jumala Abrahamin kanssa, Jumala Kristuksessa, Immanuel. Ja tänään se on Jumala Seurakunnassaan, tuo supermerkki, että Jumala yhä elää. Uskotteko te sitä? Älkää koskaan menkö pois siitä. Pysykää sen kanssa. On viimeiset hetket. On maailman historian päättymisen hetket.

¹⁵⁸    Nyt on vähän myöhäisempää kuin ajattelin. Kello on viisitoista yli neljä, joten minun on lopetettava ja aloitettava rukoileminen sairaiden puolesta.

¹⁵⁹    Supermerkki! ”Minä annan heille iankaikkisen merkin. Minä annan heille merkin, jota he eivät voi hävittää.” Eivätkä he voi, sillä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti. Ei ole väliä sillä, mitä te yritätte tehdä sille, te ette tule koskaan olemaan kykeneviä hävittämään sitä. Ainoa asia, mitä voitte tehdä sen kanssa, on uskoa se.

¹⁶⁰    Ja nyt tämän viikon aikana, te mukavat ihmiset, minä olisin viheliäinen tekopyhä, jos seisoisin täällä ihmisten edessä, jotka rakastavat Jumalaa, ja yrittäisin sanoa heille jotakin väärää. Silloin olisin petkuttaja eikä minun tulisi seistä tämän pöydän takana. Eikä minun tulisi olla näiden hienojen saarnaajien joukossa. Eikä minun tulisi olla teidän joukossanne, vaan minun pitäisi olla ulkona muiden syntisten ja tekopyhien kanssa. Mutta koska minä uskon tämän, ja Jumala on valinnut, että tämän on tultava esiin viimeisinä päivinä, ja Hän on todistanut sen Raamatullaan. Siksi olen täällä.

¹⁶¹    Minä en ole täällä ollakseni suosittu. Jos olisin, minulla olisi radio- ja televisio-ohjelmia. Minulla olisi kaikki nämä televisioituna ja kaikenlaista. Heidän täytyy kerjätä ihmisiltä rahaa ja muuta sellaista. Minä en halua sellaista. Minä haluan olla suosiossa Jumalani kanssa, siinä kaikki. Minä haluan olla siellä, missä Hän haluaa minun olevan. Jos Hän lähettää minut jonnekin, missä seurakunnassa on vain viisi ihmistä, ja sanoo: ”Pysy täällä kuusi kuukautta”, niin minä pysyn juuri siellä. Minulla ei ole mitään, joka sitoisi minua. Jos Hän lähettää minut meren yli sataa miljoonaa ihmistä varten, haluan olla siellä. Jollakin tavalla Hän on huolehtiva siitä, Hän on aina tehnyt ja tulee aina tekemään sen.

¹⁶²    Mutta ollakseni rehellinen ja vilpitön sanon teille, ystäväni, että Kristus on elossa tänään. Hän ei ole kuollut. Ja Hän on iankaikkinen merkki, niin kuin olemme nyt tuoneet sen Abrahamista alkaen Jeesuksen päiviin ja nyt tänne asti, että se on viimeinen asia, joka tullaan antamaan seurakunnalle.

¹⁶³    Sallikaa minun tehdä eräs ennustus. Minä en profetoi. Minä ennustan. Ennustan, että seuraavien muutamien vuosien aikana kaikki organisoidut uskonnot pakotetaan ottamaan kantaa. Heillä tulee olemaan kirkkojen liitto, ja suuri boikotti tulee seuraamaan tätä kirkkojen liittoa. Kaikki kirkkokunnat tulevat olemaan pakotettuja siihen, jokainen niistä. Jos he eivät tee sitä, tulee olemaan hirvittävä boikotti. Lähes jokainen niistä on tänään (tietämättään) liittynyt tuohon Kirkkojen maailmanneuvostoon ja on myynyt esikoisoikeutensa, protestantit, nämä ”veljet”, yhdessä ”äidin”, roomalaiskatolisen kirkon, kanssa. He tulevat tekemään sen. Te tiedätte Raamatun sanovan, että akanat tullaan sitomaan, niputtamaan ensin. He ovat niputtamassa kaikkia yhdeksi suureksi ryhmäksi. Raamattu sanoi, että he tulisivat tekemään pedolle kuvan. Minä uskon, että pian tulee tapahtumaan, että ihmiset, jotka eivät liity johonkin organisaatioon, jos jokin seurakunta ei mene siihen mukaan, heidän ovensa tullaan sulkemaan.

¹⁶⁴    Tämä kansakunta on aina ollut Israelin kaltainen. Me näemme, kuinka Israel tuli toiseen maahan, otti sen asukkaat ja tappoi heidät, ajoi heidät ulos, työnsi pois ja asutti maan, aivan niin kuin me teimme intiaaneille. Silloin Jumala antoi heille tuon maan. Jumala antoi meille tämän maan. Huomatkaa mitä tapahtui. Heillä oli suuria miehiä noina päivinä. Joosua, heillä oli kuningas Daavid ja Salomo, suuria miehiä. Mutta lopulta tultiin siihen, että heillä oli korokkeella eräs luopio, Ahab, penseä uskovainen. Eikä ollut niinkään paljon kyse Ahabista, vaan tuosta vaimosta hänen takanaan, Iisebelistä, joka ei ollut israelilainen, vaan oli toista rotua, toista luokkaa. Hän oli pakana, epäjumalanpalvoja. Hän oli se, joka teki likaisen työn. Hän sanoi Ahabille, mitä tehdä. Ja meidän kohdallamme on ollut samoin. Meillä oli Washington, Lincoln, sen jälkeen, kun työnsimme intiaanit pois ja otimme heidän maansa. Mutta mitä me olemme tehneet? Politiikan kautta me olemme saaneet aikaan juuri saman asian, jonka takia vapautuaksemme tulimme tänne. Tarkalleen. Iisebel, Herodias ja Jacqueline, joka on ollut kahdesti naimisissa aikaisemmin ja elää kolmannen aviomiehensä kanssa, elää siellä nyt. Ja kuitenkin kansa on sen puolella silmät sokeina. Ja siellä se on!

¹⁶⁵    Tarkatkaa vain, me tulemme niittämään, mitä olemme kylväneet! Amerikka on lopussa. Profetoin vuonna 1956, että Billy Graham palaisi, ja sanoin, että Tommy Osbom tulisi palaamaan, ja Amerikka saisi viimeisen kutsunsa.

¹⁶⁶    Useita vuosia sitten ennustin tarkalleen Maginot-linjan, tarkalleen sen, mitä tapahtuisi tässä, kun Kennedy ottaisi paikkansa, ja tulisi olemaan katolinen Presidentti hallitsemassa täällä, ja millaista se olisi. Ja on vain kaksi jäljellä niistä seitsemästä asiasta, joiden Hän kertoi minulle tulevan tapahtumaan täydellisesti. Oikein, se on kirjoitettuna vanhalle keltaiselle paperille. Me olemme lopunajassa.

¹⁶⁷    Muista, veli, tuossa maassa, Israelin päivinä, kun se meni vikaan, siellä oli Jumalalla joku seisomassa, jonka nimi oli Elia. Häntä ei pidetty paljon minään. Meillä ei ole minkäälaista historiaa hänen elämästään. Me emme tiedä, mistä hän tuli. Ainoa asia, minkä tiedämme, on se, että hän meni Taivaaseen tulisissa vaunuissa. Hän oli jonkinlainen metsien mies. Hän vihasi moraalittomia naisia eikä hän jättänyt sanomatta tuolle Iisebelille, mitä hän oli tehnyt.

¹⁶⁸    Sitten ennen Herran Jeesuksen tulemusta, tuli toinen mies voideltuna hänen Hengellään, nimeltä Johannes, joka myös oli metsien mies. Ja hän vihasi moraalittomia naisia. Eikä hän jättänyt kertomatta Herodekselle, että oli väärin, että hän eli veljensä Filippuksen vaimon kanssa. Ja Herodias sai aikaan sen, että häneltä leikattiin pää pois. Oikein.

¹⁶⁹    Sen on ennustettu Malakia 4:ssä palaavan takaisin uudestaan. Super-Siemen on nouseva esiin. On astuttava esiin joku, jolla on selkärankaa ja kristityn rehellisyys, varmasti, joku, joka tulee ottamaan tämän iisebel-uskonnon, joka on työntynyt jopa meidän helluntailaisryhmiimme, joku, joka tulee seisomaan kristillisen Hengen ja tulen kanssa, Pyhä Henki sen takana, ja todistamaan, että Se on oikein. On oleva Valo ehtooajassa! Ja Hän tulee asettamaan ennalleen lasten uskon takaisin helluntai-isien puoleen pois heidän opinkappaleistaan ja uskontunnustuksistaan. Sen täytyy tulla ja se on tuleva. Herran Nimessä, se on tuleva!

¹⁷⁰    Nämä vähäiset, heikot, mitättömät, niin kutsutut ihmissaavutukset. He antavat ihmisten olla ja pelata korttia ja mennä naimisiin neljä tai viisi kertaa ja olla diakoneina seurakunnissa ja muuta sellaista. Se on mätä häpeä Jumalan silmissä, ja sitten he vielä kutsuvat sitä Kristuksen uskonnoksi. Saarnaajat, miehet, naiset, ovat sekaisin uimassa, kaduilla shortseissa, polttaen savukkeita! Kansakunnan selkärankahan on silloin murtunut, kun naiset toimivat sillä tavalla. Nainen on kansakunnan selkäranka. Punarinta, joka nokkii omenaa, ei vahingoita sitä, vaan mato, joka on sen siemenkodassa. Minä en ole peloissani Venäjän atomipommeista. En todellakaan. Meidän oma mädännäisyytemme tappaa meidät. Se on mätä ydintään myöden moraalittomuudessa. Oikein.

¹⁷¹    Ja te ihmiset, minun on sanottava tämä. Älkää koskaan antako kenenkään työntää kurkustanne alas mitään, joka koskee kommunismia. Kommunismi ei ole mitään. Se on vain työkalu Jumalan käsissä. Haluan jonkun raamatunlukijan, jonkun profeetan, seisovan ja näyttävän minulle, missä Raamattu koskaan sanoo, että kommunismi tulee hallitsemaan. Kommunismi ei tulee hallitsemaan.

¹⁷²    Roomalaisuus tulee hallitsemaan Raamatun mukaan. Sallikaa minun lopettaessani sanoa tämä. Tänä päivänä on kolme suurta esirippua. Yksi niistä on rautaesirippu. Toinen on bambuesirippu. Ja kolmas on purppuraesirippu. Tarkatkaa sitä. Se tulee hallitsemaan.

¹⁷³    Oi, ettekö voi nähdä tuon koko asian olevan menossa suoraan siihen? Seurakunta tulee… Ellei tule tapahtumaan poislankeamista, tuo synnin mies ei voi paljastaa itseään. Kommunistit, seurakunnan penseys, mitätöntä ympärimenemistä. Jumala, ole laupias! Hän sanoi, että tuona päivänä Hän lähettäisi supermerkin heidän keskuuteensa, Hän kutsuisi ihmisiä Nimelleen. Hän tulee tekemään sen!

¹⁷⁴    Kolmekymmentäyksi vuotta sitten vihin elämäni, tuo vanha William Branham kuoli, ja annoin itseni palvelukseen kunnioittaakseni ja ottaakseni saastan pois Jeesuksen Kristuksen Nimeltä ja pannakseni Jumalan Sanan takaisin seurakuntaan. Olen ollut kolmekymmentäyksi vuotta palveluksessa. Jumala, auta minua elämään nähdäkseni sen päivän, jolloin näen kristittyjen sydänten lyövän kuin yhtenä, aamen, ja jolloin naisten ja miesten ja seurakuntien ja heidän uskontunnustustensa ja asioittensa saasta on tippunut pois, ja todellinen väärentämätön elävän Jumalan Seurakunta seisoo Kristuksen kauneudessa vastaanottaakseen Hänet, kun Hän tulee.

Kumartakaamme päämme.

¹⁷⁵    Taivaallinen Isä, miksi minun täytyy sanoa sellaista? Nyt se on poissa harteiltani, Herra. Se on kuulunut ihmisten korviin. Minä rukoilen, Jumala, että… En usko ihmisten vain istuvan täällä, vaan anna heidän viedä se jollekin muulle. Oi, ole laupias, Isä Jumala.

¹⁷⁶    Me olemme puhuneet niin paljon supermerkistä tänään. Me toimme esiin Abrahamin osoittaaksemme uskon, joka hänellä oli. Hallitkoon Jumalan voima nyt, Herra, ihmisten elämässä. Tulkoon Pyhä Henki nyt hellästi ja lempeästi jokaisen uskovan tykö ja ottakoon heidät käsivarsilleen ja sanokoon heille: ”Älä pelkää, pienokainen, se on vain hiukan edempänä tiellä.” Vain hiukan edempänä, ja tuo suuri Mestariteos on tuleva, Jumalan Kristus, tuo Supermerkki, joka nousi kuolleista ja on elossa aina ja iankaikkisesti ja elää keskuudessamme Pyhän Hengen muodossa ja sanoo: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä, ja te olette Minussa.” Silloin Jumala on omissansa julkituoden itsensä. Jumala, älköön täällä tänä iltapäivänä olko yhtään niin tyhmää, että hän menettäisi sen. Voikoon Henki tehdä asiat heille eläväksi.

¹⁷⁷    Tässä on nenäliinoja sairaita ja vaivattuja varten. Minä ajattelen, että mitä jos tämä nenäliina menisi minun pienelle pojalleni? Mitä jos se menisi vaimolleni tai kalliille vanhalle isälleni, jos hän olisi elossa, tai äidilleni? Oi, haluaisin, että joku olisi vilpitön. Ja Jumala, kaikella vilpittömyydellä, mitä tiedän, pyydän Sinua parantamaan jokaisen heistä, Jumala. Suo se. Meille on opetettu Raamatussa, että he veivät Paavalin luota nenäliinoja ja esiliinoja. Me käsitämme nyt, ettei Paavali enää elä kuolevaisten keskuudessa. Hän on kuolematon. Paavali on mennyt pois. Mutta Jeesus pysyy täällä. Hän on sama Jumala. Ja ihmiset, joilla oli usko Paavaliin, tiesivät, että Sinä olit hänen ruumiissansa, että kyseessä olit Sinä eikä Paavali. Hän kuoli päivittäin, niin että Sinä saatoit elää hänessä. Ja nyt, Isä, he käsittävät saman asian ja siitä syystä he tuovat nenäliinoja ja esiliinoja meidän luoksemme. Sinä pysyt samana Jumalana. Anna heille tuo sama siunaus, Isä. Minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä.

¹⁷⁸    Ja nyt Herra, tulen nyt rukoilemaan sairaiden lastesi puolesta. Rukoilen, että Sinä auttaisit minua. Voidelkoon Pyhä Henki minut niin tänä iltapäivänä, eikä vain minua, vaan jokaisen saarnaajan, jokaisen henkilön täällä, että joukossamme ei tule olemaan yhtään heikkoa henkilöä, kun kokous on ohitse. Suo se, Herra.

¹⁷⁹    Nyt päämme ollessa kumarrettuina. Ennen kuin kutsumme rukousjonon, haluaisin kysyä, olisiko täällä ketään synnistä sairasta. Te menitte johonkin kirkkoon, koska sen huipulla oli suuri kello, koska kaupunginjohtajakin kuului siihen tai joku kuuluisa jumaluusopin tohtori. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa sitä vastaan. Jeesus ei tuominnut noita fariseuksia; Hän vain sanoi: ”Te olette sokeita ja te talutatte sokeita!” Hän sanoi: ”Te kierrätte meret tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja kun te saatte hänet, te teette hänestä kaksi kertaa pahemman helvetin lapsen, kuin mitä hän aluksi oli.” Ja niin se suunnilleen on. Muistakaa, teidän täytyy kulkea Totuuden ohi vastaanottaaksenne erheen. Uskokaa Sana! ”Häntä, joka Minun tyköni tulee, Minä en missään tapauksessa heitä pois.”

¹⁸⁰    Tahdotteko vastaanottaa Kristuksen tänä iltapäivänä vain kohottamalla kätenne ja sanomalla: ”Veli Branham, minä tahdon juuri täällä, missä minä istun. En tahdo tulla sinne eteen alttarille. Uskon Häneen juuri täällä. Ja tästä päivästä eteenpäin lupaan palvella Kristusta. Menen yhteen näistä seurakunnista ja otan kasteen. Tulen etsimään, kunnes Pyhä Henki täyttää ruumiini, täyttää sieluni, antaa minulle Iankaikkisen Elämän. Uskon, että se, mitä olet opettanut, on Totuus. Rukoile vain puolestani, veli Branham, tehdäkseni ratkaisuni. Olkoon tämä se hetki. Kohotan käteni juuri tässä, missä istun.” Kuinka monia siellä onkaan? Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Ja Jumala siunatkoon sinua. Se on hyvä. Oikein.

¹⁸¹    En tule nyt kutsumaan teitä tänne eteen. Vain sydämessänne sanokaa: ”Herra Jeesus, minä totisesti uskon juuri nyt.” Hyvä on, vain uskokaa nyt: ”Minä totisesti uskon, Herra Jeesus.” Joku muu, siellä parvekkeella nyt. Minä vain odotan hetken.

¹⁸²    Tämä on enemmän, enemmän kuin sairaiden puolesta rukoileminen, ystävät. Jumala siunatkoon sinua, näen kätesi siellä takana, poikani. Jumala siunatkoon sinua, herra. Epäilemättä tuon kaltainen mies on tehnyt monia hyviä tekoja elämässään, mutta se on suurin asia, mitä koskaan olet tehnyt, veli.

¹⁸³    Muistakaa, juuri niin kuin te kohotitte kätenne vilpittömyydessä, niin nopeasti Hän vastaanotti teidät. ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on (nykyinen aikamuoto) iankaikkinen Elämä eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle.” Te ette koskaan tule menemään ahdistuksenajan lävitse, te ette koskaan tule tuomiolle, vaan olette siirtyneet kuolemasta Elämään. Kuinka kaunista!

¹⁸⁴    Tahtoisitko kohottaa kätesi, onko joku muu vielä? Jumala siunatkoon sinua, pikku sisar Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Ja Jumala siunatkoon sinua. Teitä molempia tyttöjä tai pientä poikaa. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon tätä rouvaa tässä. Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Tarkoittakaa sitä nyt, Hän tulee ottamaan teidät juuri siellä, missä te olette. Muistakaa nyt, alttarikutsu on hieno asia, mutta Raamatussa ei koskaan ollut minkäälaista alttarikutsua. Ihmiset uskoivat: ”Niin moni kuin uskoi, hänet lisättiin seurakuntaan.” Uskokaa vain siellä missä te olette, että olette siirtyneet juuri nyt kuolemasta Elämään.

¹⁸⁵    Siellä on eräs, jota odotan niin kovasti. Jumala siunatkoon sinua siellä takana. Hyvä. Jumala siunatkoon sinua. Siellä on eräs, minä vain tiedän sen. Katselen suoraan heidän ylitseen. Minä näen sen. Te sanotte: ”Tarkoitatko sitä, veli Branham?” Minä tarkoitan sitä. Etkö haluaisi vastaanottaa Kristusta, joka puhuu sinulle juuri nyt ja sanoo: ”Tämä on se aika. Tämä on se hetki”? Olet aina halunnut tehdä sen. Etkö haluaisi vastaanottaa Häntä nyt Pelastajanasi? ”Juuri tässä paikassa teen ratkaisuni. Tiedän aikani. Kohotan käteni ylös juuri nyt ja sanon: ’Herra, juuri nyt haluan siirtyä kuolemasta Elämään. Haluan olla uusi luomus. Haluan, että elämässäni on jotakin, jonka tiedän tuoneen minut maailman huolien yläpuolelle. Haluan tietää eläväni. Minulla ei ole varaa jättää sitä sattuman varaan. Elämäni voidaan katkaista pois juuri nyt. Vielä tänä päivänä voin olla mennyt, ja sitten minun täytyy kohdata Sinut.” Mutta jos et ole varma siitä, niin etkö kohottaisi kättäsi sillä aikaa, kun rukoilemme? Suo se, Jumala. Aamen. Se on hienoa, hyvä. Siinä se on. Kyllä, olen iloinen, kallis sisareni, että ymmärsit sen.

¹⁸⁶    Taivaallinen Isämme, kaikki on nyt Sinun käsissäsi. Siellä tuo Valo riippui, ja se on sammunut nyt, se on mennyt. Tein parhaan tietoni mukaan Isä. Ja nyt, tämän kokouksen voittopalkinnot, minä luovutan heistä jokaisen Sinulle, Isä, Sanoman voittopalkintoina. He ovat rakkauden lahjoja Jumalalta Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle. Ja ”kukaan ei voi tulla, ellei Minun Isäni häntä vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Sinä lupasit sen, Kristus. Minä vaadin sitä heille. Minä vaadin Sinun Sanaasi heille. Seisten täällä sananpalvelijana, pappina elävien ja kuolleiden välillä, ja nyt teen juuri niin kuin Sinä sanoit ottaen kiinni siitä, mitä Sinä sanoit Sanassasi. Sinä sanoit: ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on ikuinen Elämä.” Sinä sanoit sen Johanneksen 5:24, Herra, missä se on kirjoitettuna. Sinä lupasit sen, ja he kohottivat kätensä merkiksi, että he uskovat sen ja vastaanottavat sen. Nyt he ovat Sinun. Minä jätän heidät Sinulle. Johda heitä, Isä, koko heidän elämänsä matkan lävitse. Ja sitten, loppujen lopuksi, kun Ylöstempaus tulee, voikoot he mennä tuossa Ylöstempauksessa. Voi olla, etten purista heidän käsiään täällä, mutta Herra anna meidän elää toistemme naapureina siellä toisella puolella. Suo se Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

¹⁸⁷    Ja te tunnette tulleenne puhdistetuiksi, niin se vain on Pyhä Henki, joka tekee meille jotakin, kun saarnaamme. On yksi Henkilö, jonka kaltainen olen aina halunnut olla, ja se on Jeesus. Osaatteko te tuon laulun? Veli Davis kirjoitti sen.

Betlehemin seimestä tuli esiin Muukalainen.
Maan päällä haluan olla kuin Hän.
Koko elämän matkan maasta kirkkauteen.
Minä vain pyydän olla kuin Hän.

Yrittäkäämme nyt laulaa se kaikki yhdessä.

Olla kuin …
… olla kuin Hän;
koko elämän matkan maasta…

¹⁸⁸    Hyräilkäämme sitä kuin lapset. [Veli Branham alkaa hyräillä Olla Hänen kaltaisensa.] Se on minun kaipaukseni. Kun olin pieni poika, luin Edgar Rice Burroughin Apinoiden Tarzan ja leikkelin palasiksi äidin nahkamaton matkiakseni Tarzania. Kun luin kirjan Yksinäisen tähden ratsastaja, ratsastin keppihevosella kaikkialla missä kuljin. Mutta yhtenä päivänä otin käteeni Raamatun, ja siitä lähtien on haluni ollut olla Hänen kaltaisensa. Jumala, suo se minulle. Anna Hänen Elämänsä virrata lävitseni. Suo minun panna itseni pois ja tunnustaa olleeni kuollut kolmekymmentäyksi vuotta, niin että Jeesus voi heijastaa itseään. Ainoa tapa miten tiedän Hänen voivan tehdä sen, on olla Hänen Sanansa mukainen. Vain olla kuin Jeesus! Oi, kyllä, vain olla kuin Jeesus! ”Maan päällä kaipaan olla kuin Hän. Koko elämän matkan…”

¹⁸⁹    Olen nyt tulossa vanhaksi. Minun on melko pian siirryttävä pois näyttämöltä. Se on yhä minun kaipaukseni, vain olla Hänen kaltaisensa.

¹⁹⁰    Taivaallinen Isä, kun tätä kaunista laulua soitetaan Vain olla kuin Jeesus. Voinko minä kuolla tarpeeksi? Voinko saada itseni, arvottomuuteni, tarpeeksi pois tieltä? Kukaan meistä ei ole arvollinen, Herra, olemaan Sinun kaltaisesi. Mutta Sinä sanoit, että niin tulisi olemaan, ja silloin se on Sinun lupauksesi. Puhdista meidät, Herra. Ota pois kaikki epäilykset. Me haluamme olla kuin Jeesus. Meidän elämämme, me haluamme Hänen Henkensä elävän meissä. Mitä Hän tekisi, jos Hän seisoisi täällä tänä iltapäivänä Verellään ostettujen kanssa kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen? Jumala, suo se vielä kerran, ole hyvä? Auta tätä nälkäistä sydänparkaani, joka kaipaa veljellistä rakkautta, sisarellista rakkautta säädyllisyydellä ja kunnialla niin kuin kristitty, niin kuin Mestarin pojat ja tyttäret. Minkä kaltaisia henkilöitä meidän tulisi olla? Suo se Jeesuksen Nimen kautta, vielä kerran, Herra, ole hyvä.

¹⁹¹    Jos Hän seisoisi täällä, mitä Hän tekisi? Oi, voisimmepa vain luovuttaa itsemme Hänelle. Hän lupasi: ”Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe, kuitenkin te olette näkevä Minut.” Jos minä vain voisin tehdä sen jälleen, sitten kun tulen rukoilemaan puolestanne, niin että tietäisitte, etten se ollut minä. Hänen Sanansa sanoo täällä: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Olkoon se vielä kerran niin, jos Hän vain antaa Henkensä tulla sisälle nyt ennen kuin aloitamme tämän.

¹⁹²    Saarnattuani tällä tavalla karkeasti se on vaikeata, mutta rukoilkaa puolestani. Rukoilkaa te. Rukoilkaa: ”Herra, salli minun kyetä koskettamaan Sinun vaatettasi tänään. Käänny Herra, anna palvelijasi veli Branhamin puhua minulle, niin kuin Sinä teit tuolle naiselle kaivolla. Minä tiedän, ettei se ole veli Branham. Hänen täytyy päästä pois tieltä. Mutta jos Sinä vain otat hänen ruumiinsa ja käytätä sitä, tulen tietämään, että se olet Sinä, kaiken tämän viiden päivän opetuksen jälkeen siitä, Kirjoitus Kirjoitukselta, joka koskee näitä lupauksia. Minä uskon sen.” Tahdotteko tehdä sen? Kiitos.

¹⁹³    Hänen armostaan ja Hänen avullaan tuo Herran Enkeli, jonka valokuvan te näette siellä takana, kun tulen kohtaamaan teidät uudestaan siellä virralle tai aivan sen takana, ennen kuin me menemme ylös, muistakaa, Hän ei seiso kuin kahden jalan päässä siitä, missä minä olen juuri nyt. Ja se on tarkalleen totuus. Ja minä otan jokaisen hengen täällä Pyhän Hengen hallintaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pyydän teitä uskomaan, että se, mitä olen opettanut, on Totuus, jos se on Jumalan Sana. Jos se ei ole Sana, älkää uskoko sitä. Jos se on Sana, Se on Sana, Jumala tulee vahvistamaan Sanansa.

¹⁹⁴    Oli juuri pieni… Ihmiset siellä yleisön joukossa, niin että voitelu voi tulla sisälle. Me yritämme kutsua jokaisen henkilön rukoiltavaksi. Billy sanoo, että täällä on jaettu viisisataa rukouskorttia. Tulen rukoilemaan jokaisen heidän puolestaan. Tulen tekemään niin. Haluan teidän näkevän, että se on Hän.

¹⁹⁵    Eräs pieni katolilainen rouva tuli täällä Santa… Kaikki nämä pyhimysten nimet täällä ympäristössä, minä aina sekoitan ne kaikki. Missä me olimme viimeksi? Santa Mariassa. Hän tuli lavalle, ja hänellä oli rukoushelmet käsissään. Hän sanoi: ”Isä”, minä sanoin, ”Veli.” Hän sanoi: ”Minä tiedän Jumalan olevan sinun kanssasi. Jos sinä vain lasket kätesi minun päälleni, tulen terveeksi.” Se oli kaikki, mitä hän tarvitsi.

¹⁹⁶    Ajattelen tuota nuorta meksikolaisnaista tuona iltana siellä Meksikossa tuon pienen kuolleen lapsen kanssa. Te olette kuulleet kerrottavan siitä. Se oli Liikemiesten lehdessä. Seisoin siellä yrittäen saarnata toisena iltana. Billy tuli luokseni ja sanoi: ”Isä, meillä on täällä enemmän kuin kuusisataa järjestysmiestä. He eivät voi estää erästä pientä naista. Erästä pientä meksikolaisnaista, jonka lapsi kuoli tänä aamuna kello yhdeksältä.” Se oli Meksiko Cityssä. Oli satanut koko päivän, ja he olivat seisseet siellä tuhansittain ja olivat nojannet toisiinsa ilman paikkaa mihin istua.

¹⁹⁷    Ja tuo veli, joka antoi kortteja ihmisille, oli niin hidas, että kutsuin häntä nimellä manana, joka Meksikossa tarkoittaa huomenna. Hän oli aina niin myöhässä. Hän tuli noutamaan minua kello yhdeksältä. Ja menin sinne.

¹⁹⁸    Ja Billy sanoi: ”Tuolla naisella siellä on kuollut lapsi, isä. Emmekä me voi pidätellä häntä.” Ja hän sanoi: ”Manana on antanut pois kaikki kortit, enkä minä voi muiden takia panna häntä rukousjonoon ilman korttia.”

¹⁹⁹    Minä sanoin: ”Hyvä on.” Minä sanoin: ”Veli Moore…” Kuinka monet tuntevat veli Jack Mooren? Monet teistä täällä. Minä sanoin: ”Veli Moore, mene rukoilemaan tuon lapsen puolesta. Eihän hän kuitenkaan tunne minua.” He laskivat minut alas puhujanlavalle seinää pitkin tikkailla. Minä sanoin: ”Hän ei tuntisi minua”, tuolla suurella areenalla.

²⁰⁰    Veli Espinoza, tunnetteko häntä täällä Länsirannikolla? Veli Espinoza. Tunteeko kukaan veli Espinozaa, tuota meksikolaista? Kyllä, tietenkin. Hän seisoi siellä tulkkinani.

²⁰¹    Ja minä aloitin sanomalla: ”Niin kuin sanoin: ’Usko on asiat aineellistuneena..’” Ja katsoin, ja aivan edessäni oli pieni meksikolainen lapsi. Sillä ei ollut hampaita. Se nauroi. Katsoin ympärilleni ja näin veli Mooren olevan menossa rukoilemaan tuon naisen puolesta. Hän juoksi noiden järjestysmiesten jalkojen alitse kaataen heitä, kiiveten heidän olkapäittensä ylitse tämä kuollut lapsi kiedottuna huopaan. Niinpä kun näin sen, minä sanoin: ”Odotahan hetki, veli Moore. Käske järjestysmiehiä tekemään tietä ja antakaa naisen tulla tänne ylös.” En tiennyt, että se olisi tuo lapsi. Minä vain ajattelin. Panin käteni tuon märän huovan päälle.

²⁰²    Hän juoksi sinne ylös ensin ja nappasi käteensä yhden noista helmistä ja alkoi huutaa: ”Padre!” Se merkitsee Isä, tiedättehän.

Ja minä sanoin: ”Älä tee niin.”

²⁰³    Niinpä minä vain rukoilin tuon lapsen puolesta. Minä sanoin: ”Herra Jeesus, minä näin näyn pienestä lapsesta. En tiedä, oliko se tämä.” Minä sanoin: ”Minä lasken käteni tämän märän huovan päälle.” Ja se alkoi potkia ja kirkua. Se palasi takaisin elämään.

²⁰⁴    Minä sanoin: ”Veli Espinoza, mene ottamaan selvä asiasta. Älä sano sitä ennen kuin tuo lääkäri on allekirjoittanut lausunnon, että lapsi kuoli.”

²⁰⁵    Hän meni. Ja se oli kuollut tuona aamuna kello yhdeksältä. Ja kello yhdeltätoista tuona iltana se palasi takaisin elämään. Sitten se oli sanomalehdissä ja kaikkialla.

²⁰⁶    Sitten katolinen kirkko haastatteli minua, ja he kysyivät minulta luulisinko heidän pyhimystensä voivan tehdä saman asian. Minä sanoin: ”Jos he ovat elossa.”

Hän sanoi: ”Mutta, he eivät voi olla pyhiä ennen kuin ovat kuolleet.”

Minä sanoin: ”Ei. Etsi se sinulle Kirjoituksista.’”

²⁰⁷    Niinpä, Hän yhä elää. Hän on yhä täällä. Rukoilkaa nyt. Vain koskettakaa Hänen viittansa lievettä. Sallikaa minun antaa teille eräs Kirjoitus nyt. Hän on Ylipappi, joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla. Sama eilen, tänään ja iäti. Minä väitän, että Hän on Ylipappi juuri täällä. Hän on näkymätön Ylipappi, joka voi esirukoilla puolestanne vain silloin, kun te tunnustatte, että Hän on tehnyt sen. Näettekö? Koskettakaa Häntä nyt. Jos te kosketatte ketä tahansa meistä, sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta koskettakaa Häntä, niin Hän tulee toiminaan Henkensä kautta. Näettekö? Minä uskon, että minulla on Hänen Henkensä. Koskettakaa te ja nähkää, onko se oikein tai ei. Koskettakaa Häntä. Vain rukoilkaa.

²⁰⁸    Siellä parvekkeella, jotkut teistä ihmisistä ajattelevat, että siellä parvekkeella te olette liian kaukana. Te ette ole Hänen ulottumattomissaan. Hän on kaikkialla, kaikkialla läsnä olevana. Uskotteko sen? Kaikkitietävänä. Uskotteko sen? Hän tietää kaiken, on läsnä kaikkialla, kaikkivaltias, kaikkivoimainen, ääretön. Halleluja! Se on minun Jumalani.

²⁰⁹    Tässä istuu eräs vanhemmanpuoleinen nainen aivan rivin päässä. Hän on rukoillut siellä muutaman minuutin. Ajattelin nähneeni Sen seisovan hänen vieressään. Hänellä on vikaa päässään. Sinä uskot. Jos se on oikein, kohota kätesi. Se jätti sinut nyt. Sinun uskosi paransi sinut.

²¹⁰    Haluatteko kysyä sitä häneltä? Mitä se oli? Hän ei koskaan koskettanut minua. Katsokaa, kuinka kaukana hän on minusta. Mutta tuo Silmä, joka näki, sanoi: ”Minä näin sinut, kun olit viikunapuun alla.” Hän yhä elää tänä päivänä. Se on supermerkki. Hän on yhä täällä. Vain uskokaa.

²¹¹    Siellä takana istuu eräs rouva, juuri tässä. Hän itkee. Hän rukoilee. Hän kärsii hermostuneesta vatsasta. Jos hän vain uskoo koko sydämestään, tulee Jumala parantamaan hänet. Älä kadota sitä, sisar. Rouva Snowden, usko. En halunnut kutsua häntä nimeltä. Me olemme vieraita toisillemme, en ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Oliko se sinun tilasi ja niin edelleen, kaikki mitä sanottiin? Heiluta kättäsi edes takaisin, jos se on oikein. Jos olemme vieraita toisillemme, enkä minä tunne sinua, niin heiluta kättäsi uudestaan.

²¹²    No niin, mitä se on? ”Vain olla meidän Herranne Jeesuksen kaltainen, maanpäällä minä vain kaipaan olla kuin Hän.” Ettekö tekin haluaisi olla sen kaltainen?

²¹³    Joku tällä puolella. Siellä eräs nainen jatkaa… Oi, tässä se on. Silmävika. Neiti Craig, minä en tunne sinua, mutta sinä istut siellä rukoillen sen puolesta. Jos me olemme vieraita, niin heiluta kättäsi edestakaisin tällä tavalla, niin että ihmiset voivat nähdä.

Te olette nyt lähellä Jumalan Valtakuntaa. Vain pitäkää usko ja uskokaa.

²¹⁴    Nuori nainen istuu tässä, se oli hänestä niin ihmeellistä. Hän pudisti päätään katsellen ympärilleen. Ei… Hän ei epäillyt sitä. Hän vain uskoo sen. Ja koska sinä olet uskonut, katso minuun ja usko minua. Sinä rukoilet erään pojan puolesta. Oikein. Mielisairas. Uskotko sinä? Älä epäile. Hän on tuleva kotiin.

²¹⁵    Tuo rouva suoraan hänen takanaan, nuori nainen, joka kärsii komplikaatioista, heikosta selästä, hermostuneisuudesta. Rouva Patchett. Minä olen sinulle vieras, mutta se on totta. Jos se on totta, heiluta kättäsi. Se jätti sinut nyt. Siellä oli tumma varjo sinun ylläsi, ja se on mennyt pois.

²¹⁶    Entä miten on parvekkeella? Uskooko joku? Uskotteko te sen, että Hän on sama?

²¹⁷    Näen erään naisen, hän ei edes käsitä, että hänellä on se usko. Se on kätketty usko. Hän ei edes tunnusta sitä. Hän kärsii päänsärystä. Hän istuu tässä katsoen minuun, suoraan täällä ylhäällä. Rouva Singer. Se yllätti sinut, eikö niin? Sinun päänsärkysi tulevat jättämään sinut nyt. Käske nyt arvostelijoitasi vastaamaan siihen.

Uskotteko te minua? Laulakaamme vain kerran vielä Hänelle:

Olla Jeesuksen kaltainen!

²¹⁸    Herra, se on minun kaipaukseni, vain nöyryyttää itsenne. Katsokaa näitä ihmisiä, näitä naisia, näitä miehiä, monia heistä tänä iltapäivänä tässä rivissä ja ympäriinsä. Sama usko, joka tuolla pienellä naisella oli vuosia sitten, sama Jeesus julkituoden itsensä, tuo supermerkki viimeisinä päivinä, niin kuin oli silloin viimeisinä päivinä Israelille.

…kaltainen!

²¹⁹    Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Uskotteko te sen? Kuinka monet teistä rakastavat pastoreitaan? Kohottakaa kätenne. Varmasti, niin te teette. Minä myös rakastan heitä. He ovat jumalanmiehiä. Tiedän heidän itsensäkin kärsivän. Tiedän, että he ovat pastoreita. Jumala tietää kaiken siitä. Katsokaahan, he ovat halukkaat antamaan itsensä.

²²⁰    Sallikaa minun näyttää se teille. Tuo mies nenäliina kasvoillaan, hän on kärsinyt vaivasta nenässänsä, menee pois ja tulee takaisin, jatkuen edelleen. Se on totta. Hän tietää kaikki vaikeutenne. Ei ole mitään asiaa, mitä Hän ei tietäisi.

²²¹    Annan haasteen uskomattomalle! Jos luulet, että se on väärin, niin tule tänne ja tee samoin.

²²²    Tiedän, mikä on vikana tällä naisella, joka istuu siellä. En voi kutsua häntä nimeltä, koska, jos hänellä vain on enemmän uskoa, tuo lonkka tulee terveeksi. Ah, ah. Varmasti.

²²³    Tämä nainen istuu siellä tuolissa, telttavuoteella. Tiedän hänen vaivansa, mutta mitä hyötyä olisi kutsua häntä? Näettekö, minä sanoisin… Te sanotte: ”Tietenkin, näkeehän sen, että hän on rampa!” Entä nämä ihmiset, jotka eivät näytä rammoilta? Siinä on ihme.

²²⁴    Tuo nainen, jolla on nivelreumatismi ja joka makaa siellä. Tarvitaan usko. Miksi sinä epäilit, sisar? Miksi et jatkanut uskomista? Sinä kerran uskoit sen. Sinä sallit jonkun puhua sinulle. Sinä tiedät, että se on oikein. Minä rukoilen, ettei uskosi enää koskaan tulisi pettämään.

²²⁵    Yrittäkääpä kätkeä itseänne juuri nyt ja nähkää, voitteko tehdä sen. Voisin myös juuri nyt kutsua kolmea täällä olevaa arvostelijaa nimeltä. Mutta se loukkaisi jonkun tunteita.

²²⁶    Me emme vain leiki kirkkoa. Tämä on Jumala. En minä, Hän! Hänen Läsnäolonsa on täällä. Uskotteko te sen? Nyt Hänen Henkensä ollessa täällä voitelemassa minut, jos te uskotte sen olevan Jumalan, niin haluan niiden nousevan seisomaan, joilla on rukouskortit, ja rukoilen teidän puolestanne. Kun tulette tätä kautta, älkää tulko minun tyköni. Jos tulette minun tyköni, te tulette häviämään. Kun menette tästä ohitse, tulkaa niin kuin tulisitte ristin alle.

²²⁷    Minä tulen pyytämään näitä jumalisia pastoreita seisomaan täällä kanssani. Tulen seisomaan heidän kanssaan Tuomioistuimen ääressä. Heillä ei ehkä pysty olemaan erottamista. Se on vain annettu, tiedättehän. Mutta he ovat jumalanmiehiä, pelastettuja niin kuin minäkin, kutsuttuja palvelutehtäväänsä. On viisi palvelijan lahjaa: ensiksi on apostolit, sitten profeetat, opettajat, pastorit ja evankelistat. Ne ovat Jumalan ennalta määräämiä. ”Jumala on asettanut seurakuntaan lahjat!” Veljet, tahdotteko seistä kanssani?

²²⁸    Nouskoon kaikki, joilla on rukouskortit tässä osastossa, ulos käytävälle. Nouskoon tässä keskiosastossa ne, joilla on rukouskortit, seisomaan. Tulkoon ensimmäinen osasto tänne tätä kautta.

²²⁹    Onko tilaa tuoda heidät? Tai pitäisikö meidän tulla sinne alas eteen? [Joku korokkeella puhuu veli Branhamille.] No niin, mutta minä en voi. Haluan heidän tulevan. Minä… Katsokaamme nyt. Ehkä meidän olisi parasta mennä sinne alas. Haluankin joka tapauksessa mennä alas ihmisten luo. Voitteko asettaa tämän mikrofonin sinne alas? Kiitos, veli.

Näen pienen lapsesi. Olet saanut pyyntösi.

Veljet, tulkaa.

²³⁰    Tässä makaa nyt eräs poika kuolemassa vain leväten tällä vanhalla telttavuoteella.

Rukoilkaamme.

²³¹    Taivaallinen Isä, me tunnemme sääliä tätä ryhmää kohtaan. Älä anna tuon pojan kuolla. Pelasta hänen elämänsä. Suo se. Me vaadimme sitä juuri nyt. Älä anna hänen kuolla tuossa tilassa, Herra. Voidelkoon Jeesuksen Kristuksen siunaus hänet siellä. Suo se, Herra. Hän ponnistelee kovasti hengittääkseen. Pyyhkäisköön Jumalan laupeus tuon pojan ylitse. Voikoon hän olla pelastunut, parantunut ja tehty terveeksi Jumalan Valtakunnan tähden, Isä. Me elävän Jumalan Seurakunta uskomme sen nyt ja vastaanotamme sen Jeesuksen Nimessä.

²³²    Hyvä on, veljet. Pyydän veljiäni seisomaan kummallakin puolella.

²³³    Kuinka monet teistä ihmisistä ovat kiinnostuneita näistä sairaista ihmisistä? Kohottakaa kätenne. Rukoilkaamme toinen toistemme puolesta.

²³⁴    Veljet, jos te kaikki seisoisitte täällä minun rinnallani. Siten näin sen eilen illalla, kun Pyhä Henki käski tehdä sen. Aivan tässä toisella puolella mikrofonia. Kuinka tämä käy?

²³⁵   Nyt nämä. Kun te ihmiset nyt tulette, haluan kaikki, jotka ovat nyt kiinnostuneita rukouksesta. No niin, te tiedätte, että Hän on täällä. Kuinka moni teistä uskoon sen koko sydämestään? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Nyt, muistakaa, te olette parannettuja, jokainen teistä. Ainoa asia mitä tule nyt tehdä, on hyväksyä se.

²³⁶   Aivan samoin, kun te teitte parannuksen ja sitten tulitte kastetuksi, Raamattu sanoo, että te vastaanotitte Pyhän Hengen. Juuri niin. Te teette parannuksen ja tulette kastetuiksi, te saatte Pyhän Hengen.

²³⁷   Seisoessanne nyt täällä. Kaikki on jo maksettu. Kristus on täällä. Teidän parantumisenne on varmaa. Vain uskokaa, kun te menette ohitse. Uskokaa se, että Jumalan enkeli.

²³⁸   Siitä syystä lopetin erottamisen. Näettekö mihin olen menossa? Noin viisitoista tai parikymmentä meni ohitse, he melkein saivat kantaa minut ulos rakennuksesta. Koska…

²³⁹   Ja kuinka moni tietää, että Jeesus sanoi: ”Voimaa, voimaa on lähtenyt minusta ulos.” Se oli Jumalan Poika. Näettekö?

²⁴⁰   Menkää nyt vain ohitse. Pojat ottavat teiltä rukouskorttinne. Ja kun tämä osa on mennyt ohitse, sitten tämän osasto, sitten tämä osasto, sitten aloitetaan parveke. Kaikki menevät ohitse.

²⁴¹   Nyt, kerron teille, mitä teidän tulee tehdä. Nyt kuunnelkaa, jokainen teistä. Aion juuri nyt rukoilla veljieni kanssa. Nämä ovat Jumalan miehiä, jotka laskevat kätensä teidän päällenne minun kanssani. Kun te menette tästä ohitse, vain ottakaa se vastaa ja menkää eteenpäin. Älkää koskaan uskoko mitään muuta.

²⁴²   Nyt te olette Aabrahamin siementä. Kaikki, jotka olette Aabrahamin siementä, sanokaa minun kanssani: ”Minä olen [Seurakunta sanoo: ”Minä olen.”] Aabrahamin Siemen [”Aabrahamin Siemen”]. Minä uskon [”Minä uskon”] Jumalan lupauksen [”Jumalan lupauksen”]. Minä otan vastaan [”Minä otan vastaan”] Jumalan lupauksen [”Jumalan lupauksen”]. Nyt muistakaa, että te olette sanoneet se, antaneet tunnuksenne. Ja yksi tehtävä asia on tarkata nyt saadaksenne sen, ja te olette tekevä sen. Kumartakaamme nyt päämme.

²⁴³   Taivaallinen Isämme, viisi kokousta on pidetty. Olen sanonut tämän Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Anna toteutua, että jokainen henkilö, joka menee näiden sananpalvelijoiden ohitse Herran Jeesuksen Läsnäolossa, tuntisivat jumalallisen kosketuksen ja tietäisivät, että Hän, joka tietää sydämen salaisuudet, tietää kaiken heidän tilanteestaan, ja että he tulevat olemaan terveitä. Me laskemme kätemme uskovina heidän ylleen, Herra, tietäen, että Sinä lupasit sen. Jumala, älköön kukaan jääkö ulkopuolelle. Saakoon usko otteen. Kun he jättävät tämän paikan ja lähtevät täältä ja julistavat parantumista, niin paranna heistä jokainen, Isä.

²⁴⁴   Kuinka Sinun on täytynyt tänä viimeisenä aikana ystävien keskellä leikata, satuttaa, mutta se on tehty rakkaudesta. Nyt kunnioita sitä, mitä olen sanonut sairaiden parantumisesta. Suo se.

²⁴⁵   Suo veljieni palvelustehtävä, Herra. He laskevat kätensä heidän päällensä. Herra, he ovat seisseet tällä konfliktin keskellä ja rakentaneet uskoa. Suo, Herra, että Sinä kunnioittaisit uskoamme Sinuun. Kun he menevät ohitse, tulkoot he parannetuiksi Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Herran Jeesuksen Nimessä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁴⁶   Onko ketään muita todella uskovia pastoreita, jotka haluaisivat tulla ja seistä kanssamme? Tulkaa. Te olette kutsuttuja ja asetettuja sananpalvelijoiksi.

Jeesuksen Nimessä. Jumala, Jeesuksen Nimessä!

 Haluaisivatko jotkut teistä saarnaajista tulla tänne alas ja seistä kanssamme.

Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Veli raukka, tule tänne, minun rakkaani.

²⁴⁷    Taivaallinen Isämme, minä lasken käteni hänen päälleen, ja uskon kautta Jeesuksen Nimessä suo se.

Jumala, Jeesuksen Nimen kautta suo se.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Herran Jeesuksen Nimessä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Herran Jeesuksen Nimessä, suo se Isä.

Nyt, menkää jokainen uskoen Jeesuksen Nimessä.

Herran Jeesuksen Nimessä, suo se.

Laskemalla kätensä veljeni nyt täällä Jeesuksen Nimessä.

Suo se, oi Jumala, Jeesuksen Nimen kautta.

²⁴⁸   Tule veljeni. Usko Häneen nyt koko sydämestäsi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ole parantunut.

Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁴⁹   Herran Jeesuksen Nimessä, minä lasken käteni tämän äidin ja myös lapsen päälle.

 Tule, veljeni. Herran Jeesuksen Nimessä.

Tule, sisar…?… Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä rukoilen.

Herran Jeesuksen Nimessä.

Tule, veli, Jeesuksen Nimessä.

Usko se, sisar, kaikella mitä sinussa on.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä, suo se.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Herran Jeesuksen Nimessä.

²⁵⁰   [Veli Branham ja sananpalvelijat jatkavat sairaiden puolesta rukoilemista, mutta hänen sanojansa ei pysty erottamaan.]

²⁵¹   Olkaa jokainen nyt rukouksessa. Jatkakaa rukousta. Usko siirtyy toisesta toiseen. Tässä on ehkä jonkun toisen veljen vaimo, äiti. Me laskemme kätemme hänen päällensä Herran Jeesuksen Nimessä.

²⁵²   Kun te kuulette, että Hänen Nimensä lausutaan teidän ylitsenne, niin uskokaa nyt ja teillä on se.

²⁵³   Rukoilkaa jokainen toinen toistenne puolesta. Rukos saa aikaan uskon. ”Jumala on nostava heidät.” Kun te olette terve, ylistäkää Jumalaa Jeesuksen Nimessä. Herran Jeesuksen Nimessä!

²⁵⁴   [Veli Branham ja sananpalvelijat jatkavat sairaiden puolesta rukoilemista, mutta hänen sanojansa ei pysty erottamaan.]

²⁵⁵   Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Rukoilkaa jokainen. Olkaa jokainen rukouksessa. ”Uskon rukous pelastaa sairaan.” Tulkaa jokainen rukoillen ja olkaa jonossa.

²⁵⁶   Rukoilkaa jokainen toistenne puolesta, kun te näette ihmisten kulkevan ohitse. Jatkaa rukoilemista. Muistaa, että kyseessä on jonkun äiti, jonkun isä.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁵⁷   Kaikki, joilla on rukouskortti, tulkaa jonoon.

²⁵⁸   Jeesuksen Kristuksen Nimessä, lasketaan kädet jokaisen ylle, jolla on rukouskortti ja on valmiina jonossa.

Uskon rukous! Uskokaa, totelleen Hänen tapaansa käsien laskemisella.

²⁵⁹   Olkaa varmoja, että teillä on kortti valmiina. Pitää sitä tuolla tavalla. Se riippuu käsien laskemisesta teidän yllenne. ”He tulevat terveiksi.” He laskevat käsiänsä teidän yllenne. ”He tulevat terveiksi.” Nämä miehet vain noudattavat Sanaa. ”Kun he laskevat kätensä sairastaen päälle, he tulevat terveiksi.”

²⁶⁰   [Tyhjä kohta nauhassa.] Saakoon hän sen, Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁶¹   Koko sydämestäni Herran Jeesuksen Nimessä pyydän heidän parantumistaan, Jeesuksen Nimessä!

²⁶²   Koko sydämestäni, Herra, Jeesuksen Nimessä pyydän hänen parantumistaan. Kaikella mitä minussa on, kaikella mitä minulla on, Herran Jeesuksen Nimessä, että antaisit tälle naiselle hänen sydämensä halun!

²⁶³   [Veli Branham ja sananpalvelijat jatkavat sairaiden puolesta rukoilemista, mutta hänen sanojansa ei pysty erottamaan. Seurakunta laulaa Olla kuin Jeesus.]

²⁶⁴    Aamen. Rakastatteko te Häntä? Uskotteko te? Laulakaamme kaikki yhdessä nyt tämä vanha laulu.

Minä voin, minä tahdon, minä uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon,
Että Jeesus parantaa minut nyt.

²⁶⁵    Nyt sanon teille, mitä haluaisin teidän tekevän. Haluan teidän panevan kätenne jonkun vierellänne olevan käteen, kun laulamme sen uudestaan. Jokainen teistä liittyköön mukaan. Liittäkäämme kätemme yhteen toistemme kanssa sillä tavalla. Hyvä on.

Minä voin, minä tahdon, minä uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon,
Että Jeesus parantaa minut nyt.

Kaikki, jotka nyt uskovat Häneen, kohottakaa yhdessä kätenne ylös.

Minä voin, minä tahdon, (Se on ohitse. Teillä on se.) …uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon,
Että….

²⁶⁶   Jumala siunatkoon sinua, veli Borders. Jumala siunatkoon sinua, veli Carl. Jumala siunatkoon teitä.