61-0723E VÄÄRINYMMÄRRETTY JUMALA
(God Being Misunderstood)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23.7.1961

¹       Jumalan siunausta teille! Rukoilkaa minun puolestani, tänä iltana. Me saimme pienen sadekuuron, sen verran, että viileni, mistä me olemme kiitollisia. Ja minä luotan siihen, että me saamme hengellisen kuuron myös sisällemme, joka jollain tapaa auttaisi meitä hieman.

²       Luulisin, veli Neville, jospa me pyöräyttäisimmekin tämän sinulle. Miten olisi? Minä puhun, saan vähän… saisin vähän ilmaa, ja sitten minä… tämä kalju pääni antaisi sen tapahtua ja tukkisi kurkkuni.

³       Nyt, annoin joitakin… joihinkin tämän illan kysymyksiin, ja vastauksia vähän niin kuin… Se, miksi me teemme tätä on, että saisimme vähän selville, mitä ihmisten sydämissä on.

⁴       Minusta pastorille on tosi hyväksi tehdä tämä, niin sitten ihmisten ajatuksenjuoksu vähän selviää hänelle, jos he kirjoittavan kysymyksiä, heillä on jotakin. Ja minusta meillä kaikilla on velvollisuus ilmaista ajatuksemme paimenillemme ja – ja hengellisille johtajillemme, ja niin edelleen, ja mitä tahansa me näemmekin, se tapahtuu siksi, että saamme kaiken rullaamaan sulavasti ja hienosti, ja Jumalan valtakunnan tähden.

⁵       Ja sitten minä… vielä puolisen tuntia sitten, minulla oli pari kolme, joita minä… Billy oli kerännyt tämän aamuisen kokouksen jälkeen ja hän toi ne minulle. Ja sitten minä menin tutkimaan Sanaa, ajattelin puhuvani, koska olin maininnut niin, ja olin täälläpäin. Ja sitten hän soitti minulle jokunen minuutti sitten, sanoi, ”Pidä vain se, minulla on kourallinen nyt.”

⁶       Niinpä minä yritän päästä suoraan näihin ja vastata niihin parhaan ymmärrykseni mukaan. Ja sitten, jos saan lopetetuksi ajoissa, minulla on teksti, josta haluaisin puhua ehkä vain noin kaksi- tai kolmekymmentä minuuttia; aivan lyhyt teksti.

⁷       Ja sitten, muistakaa, jos Herra tahtoo, ensi sunnuntaiaamuna haluan tehdä parhaani, Jumalan armosta, ja selittää Danielin seitsemää vuosiviikkoa. Kuten sanoin, tänä aamuna, se on merkittävä Sananpaikka. Ei niinkään puhua siitä, vaan panna se paikkaan, johon se kuuluu, ja saada se sopimaan muuhun Raamattuun.

⁸       Ja me olemme aloittaneet Ilmestyskirja 1:stä, menneet 6. lukuun. Ja, tietenkin, me pääsemme nyt seitsemään viimeiseen Sinettiin. Ja nuo Sinetit alkavat 6:nnesta – 6. luvun loppupuolelta, 19. lukuun 19. mukaan luettuna. Niinpä se vie pitkän ajan. Nyt, minä voisin käyttää, sanotaan, seitsemän iltaa ja ottaa seitsemän sinettiä, ja avata ne. Mutta jos sen tekee sillä tavalla, niin ihmiset jäävät vaille ison osan tätä, joka täyttää tämän. Ja jos, heitä ei opeteta oikeasti, se ei auta mitään. Mutta kolme- neljä ensimmäistä niistä on sellaisia tapahtumia, jotka me voimme omaksua aivan hyvin, ne tulevat jonossa; mutta siinä seuraavassa, on mentävä takaisin Danieliin, takaisin Genesikseen, [1. Moos.] ja taas takaisin Ilmestyskirjaan, palata Evankeliumeihin, ja todella puikkelehtia siellä, koska kyse on Israelin tiestä, Jumalasta, Israelin kanssa. Sillä kun seurakunta lähtee ylös, kyse on viime hetkistä ennen hänen tulemistaan Herransa kanssa, morsiamena ja Sulhasena 19. luvussa; tänä aikana ollaan tekemisissä Israelin kanssa. Ja saadaksemme Danielin seitsemän vuosiviikkoa käsiteltyä, se esittää kuvan tulevaa avaamista varten, ensimmäisen sinetin.

⁹       Sitten ajattelin, jos Jumala tahtoo, minä… ensi sunnuntaina puhun siitä. Jos en pääse loppuun sunnuntaiaamuun mennessä, niin yritän sitä vielä sunnuntai-iltana. Ja se aukaisee tien sitten, jos Jumala johdattaa meitä, meidän ei tarvitse pysähtyä siihen osaan, me menemme suoraan seitsemään sinettiin ja otamme sitä siihen asti, kuin me näemme Jumalan johdattavan.

¹⁰   Nyt, tänä iltana, meillä on joitain kysymyksiä, ja ne ovat kaikki mielekkäitä, järjellisiä kysymyksiä. Täällä on yksi, josta haluaisin puhua ensin, hetki vain. Joku kysyi… Se ei ole kysymys, joku pyysi minua.

Missä minun avaimeni ovat? Kertoisitko minulle.

¹¹   Ne – ne ovat kadonneet tänään iltapäivällä. Siis, kuulkaapa, jokunen viikko sitten, viitisen päivää sitten olin täällä tabernaakkelissa… Olin tapani mukaan rukouksessa ja odotin Herraa ja selvittelin, missä nämä ihmisten asiat olivat. Olen löytänyt ihmisten auton. Herra puhui minulle, mistä ihmiset löytäisivät…

¹²   Veli Welch Evans tuli tänne ja kadotti autonsa, joku varasti sen Louisvillessä. Hän ja veli Fred Sothmann ja jotkut veljistä… veli Tom Simpson, luulisin, oli mukana sinä päivänä. Vai olitko se sinä, veli Tom? Ja he tulivat kotiin, ja veli Evans oli siellä ilman autoa, ilman vaatteita, kaikki, mitä hänellä oli, oli tuossa autossa. He kävivät Miller’sissä ja joku otti sen.

¹³   No, Louisvillessä on jengi tai liiga, joka vie näitä autoja ja ne ajetaan Bowling Greeniin tai johonkin ja ne maalataan uudelleen. Ja Kentuckyssä autolle ei tarvita kauppakirjaa, ollenkaan, ja nuo autot voidaan muuttaa muutamassa minuutissa ja myydä miten vain halutaan.

¹⁴   No, veli Evans pikku autonsa kanssa, ja kaiken mitä hänellä siellä oli, ja Jumala antoi siitä vastauksen. Ja ennen kuin he pääsivät kotiin – auto seisoi tuolla ulkona, bensatankki puoleksi tyhjänä – kun Hän käännytti heidät ympäri matkalla Bowling Greeniin, ja toi sen takaisin tuonne ulos ja kaikki oli tallella, mitään ei puuttunut, vain se bensa, joka oli käytetty.

¹⁵   Monta kertaa ihmiset ovat sanoneet, että tietyt tavarat, ja kysyvät, ja minä menen Herran eteen ja odotan noita näkyjä, nyt, odotan kunnes ne tulevat. Mutta olen huomannut, että siitä tulee iso kompastuskivi ihmisten tielle. Todella, Amerikan kansa ei ole valmis sellaiseen palvelustehtävään, seurakunnat. Näin on. Se on heille ”ajan tuolta puolen.” Näettekö? Ja se saa aikaan kaikenlaista, joku nimittää teitä perkeleeksi joku kutsuu spiritistiksi, joku nimittää teitä Jumalan pojaksi, Jumalaksi ja kaikkea. Näettekö? Niinpä minä juuri lupasin Jumalalle, että annan sen mennä ja vain odotan ja käytän tuota palvelustehtävää Afrikassa tai henkilökohtaisissa tapaamisissa, kun minulla on niitä täällä.

¹⁶   Siis, meillä on täällä henkilökohtaisia tapaamisia, jotka vielä jatkuvat näiden asioiden takia. Mutta… saadaksenne sellaisen, te ette tule seurakuntaan, te menette sihteerimme, poikani Billy Paulin luo ja hän antaa teille pikku… lapun, joka kertoo, milloin se tapahtuu ja sillä tavalla. Ja kaikki sellainen, tapahtuu henkilökohtaisissa tapaamisissa; täällä kentällä, voi toimia vain sillä lailla. Siitä on julkaistu taulu, tai kirja, tai ilmoitus tiedotteessa täällä, miten toimia. Mutta että vain tulisi tänne korokkeelle…

¹⁷   Siis, meillä on seurakunnassa lahjoja. Meillä on veli Neville, joka on saanut profetoinnin lahjan. Veli Higginbotham, joka istuu täällä, jolla on kielilläpuhumisen ja kielten selittämisen lahja. Minä neuvoisin teitä… Minä rukoilen, että Jumala antaisi teille avaimet, mutta minä – minä neuvoisin ehkä, että jos Pyhä Henki puhuisi tänä iltana, kenties, veli Nevillen tai veli Higginbothamin kautta, tai jonkun näistä seurakunnan lahjoista kautta – että jos olemme selvittäneet jokusen kysymyksen muutamassa hetkessä, niin ehkä he voisivat tehdä sen.

¹⁸   Mutta, omasta puolestani, lupasin Jumalalle, etten enää Amerikassa, julkisissa kokouksissa, siis, koska se todella sai minut jättämään kentän. Ja sitten joku heti heittää sinut ulos ”perkeleenä” ja sitten toiset tekevät ”jumalan.” Ja te varmaan ymmärrätte – ja ihmiset eivät ole valmiita siihen. Ja Jumala ei voi käyttää sitä. Ja olen varma, että henkilö, joka kysyi sitä, ymmärtää. Nyt, ehkä Pyhä Henki silti tänä iltana… Rukoilkaa vain. Minä rukoilen, että Pyhä Henki näyttää sinulle oitis, missä se sinun tavarasi on, jota odotat. Minä rukoilen, että sinä löydät sen, ja minä uskon, että sinä löydät sen. Näetkö?

¹⁹   Ja… mutta nyt… Ja sitten, siis, Billy Paul, jos jollakin on sellainen, että jos hänelle soitetaan, niin hän kehottaa kääntymään seurakunnan puoleen, minä otan hätätapauksia vastaan, kun olen kotona.

²⁰   Siis, me, ennen kuin lähestymme näitä kysymyksiä… Ensiksi, haluaisin sanoa, että jokainen vastaus, joka on vastoin sinun uskoasi tai… Raamatussa – se ei ole Sanan mukainen, silloin sinun ei tarvitse ottaa sitä vastaan. Ja niin, että minä selviydyn ja ehkä pääsen myös tekstiini tänä iltana, minä haluaisin mennä eteenpäin ja vastata niihin ja ne, joihin minä uskon että – että on Kirjoitusten mukainen vastaus, no, minä vastaan niihin, kaikkeen mihin pystyn. Mutta minä sain ne vasta jokin minuutti sitten, kolmea lukuun ottamatta, eikä noissa kolmessakaan ollut yhtään… Vain pieniä juttuja, joista joku oli nähnyt unta tai semmoista, haluttiin tietää, pitäisikö ihmisten kertoa se, tai jotakin muuta sellaista, ymmärrätte varmasti.

Siis, painetaan päämme nyt, kun lähestymme Hänen armoansa.

²¹   Herra, me olemme Sinun kansasi, joka on kutsuttu nimellesi. Ja me olemme niin iloisia tänä iltana tietäessämme, että meillä on taivaallinen Isä, joka vartioi meitä, ja välittää meistä ja rakastaa meitä omina lapsinaan. Ja niin minä olen iloinen, Herra, että minut on luettu näiden ihmisten joukkoon, heidän veljekseen ja he ovat minun veljiäni ja sisariani. Minä olen niin kiitollinen.

²²   On eräs, Herra, joka on kadottanut jotkut avaimet. Sinä tiedät todella, missä ne ovat. Minä rukoilen, että Sinä paljastat sen, ja viet heidät suoraan noiden avainten luo. Se on kallis juttu heille, ne ovat heidän autoonsa. Ja minä rukoilen, Isä, että Sinä täytät tämän pyynnön näille ihmisille.

²³   Nyt minä rukoilen, että sinä Siunaisit meidän paimentamme, rakasta veli Nevilleä. On ilo nähdä Sinun työskentelevän keskellämme näiden hienojen hengellisten lahjojen kautta seurakunnassamme, Kristuksen ruumiin osassa, joka on palvomassa tässä Kahdeksannen ja Pennin [katujen] kulmassa. Me olemme niin iloisia, että meidät luetaan tuohon ihmisryhmään ja tietäessämme, että Jumala paljastaa salaisuutensa kansalleen. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit veli Nevilleä, paimentamme ja veli Higginbothamia, veli Funkia, veli junior Jacksonia ja sisariamme, jotka puhuvat kielillä ja antavat selityksiä. Me rukoilemme, Isä, että Sinä jatkaisit itsesi julkituomista näiden ihanien lahjojen kautta, että seurakuntamme tultaisiin tuntemaan hengellisenä seurakuntana, että ihmiset jotka, ovat väsyneitä, voivat tulla sinne istumaan Kaikkivaltiaan Jumalan edessä [/läsnäolossa] ja tietää, että Hän puhuu ja paljastaa sydämen salaisuudet.

²⁴   Ja, Isä, minä rukoilen, että Sinä siunaisit tänä iltana meitä näihin kysymyksiin vastaamisessa. Jotkut niistä, Herra, ovat mietoja, jotkut painavia. Jokaiselle kysyjälle juuri hänen kysymyksensä on painava [tärkeä]. Se on jotakin, mikä on heidän sydämellään, he haluavat, että se selviää. Ja, Isä, me olemme niin epäpäteviä näihin tehtäviin, mutta me tiedämme, että Sinä olet enemmän kuin pätevä. Ja niin me rukoilemmekin, että sinä tulkitset nämä kysymykset meille, että me antaisimme ihmisille oikean vastauksen, että he tulisivat autetuiksi ja seurakunta ylistetyksi, Jumalan nimi kunniaan.

²⁵   Nyt, Isä, jos Sinun tahtosi on, minä rukoilen, että olisit kanssamme tämän viikon ja auttaisit minua tutkiessani tätä Danielin seitsemääkymmentä vuosiviikkoa, että minä kykenisin ensi sunnuntaina, jos on Sinun tahtosi, avaamaan Sanan noille ihmisille. Jumala, suo se, että heidän sielunsa virvoittuisivat. Opeta niitä, jotka etsivät syviä asioita. Pelasta ne, jotka ovat kadotettuja. Paranna ne, jotka ovat sairaita. Me kaikki odotamme Sinua, Isä. Jeesuksen nimessä. Aamen.

²⁶   Nyt, ensimmäinen kysymys ei ole oikeastaan kysymys, se on pieni asia… Oho, seisonko liian lähellä tätä? Särkeekö tämä, siellä takana? Jos, niin nostakaa kätenne.

132. Bill veli, sanoisitko jotakin sekä lapsille että aikuisille metelöinnistä aamui-… kulkemisesta ympäriinsä jumalanpalveluksen aikana. Tämä tabernaakkeli tarvitsee pikkuisen oppitunteja kunnioituksesta.

²⁷   Aamen! Lapset, ettekö te tiedä, kuinka totella Jumalan huoneessa? Ettekö te tiedä, että tämä on Jumalan pyhäkkö? Jumala on pyhässä huoneessaan, olkoot kukin hiljaa. Ihmiset tulevat Jumalan paikkaan [/huoneeseen], mietiskelemään, etsimään sielun pelastusta; yrittämään löytää ihmisten elämän ongelmia, ja yrittämään auttaa jotakuta. Vähintä, mitä te voitte tehdä, on osoittaa kunnioitusta; olla hiljaa. Ottakaa se vesikulaus ennen kuin seurakunta aloittaa, minä kyllä tiedän, että pikkukavereiden täytyy saada juodakseen. Äidit, joilla on noita pikkukavereita, jos istutte lähellä peräosaa, pitäkää heidät mahdollisimman hiljaa. Eikä sitten kuiskailla, ei hiiskaustakaan. Me kaikki syyllistymme siihen. Mutta, kun tuota Raamattua luetaan ja Saarnaaja menee puhujanpönttöön [saarnastuoliin], meidän pitää olla hiljaa, ja odottaa Herraa. Minä pyydän, yrittäkää tehdä niin.

²⁸   Minä tiedän, pienet ystävät, teidän pitää vähän kiemurrella sinne sun tänne. Siis, jos te teette sitä, tehkää se tosi – tosi kiltisti. Ja muistakaa, ettei äiti halua, että te teette niin, eikä isä halua sitä. Ja niinpä…

²⁹   Minä kyllä tiedän, minulla on pikkuisia, myös, jotka vääntelehtivät ympäriinsä, ja Joseph. Ja Meda sanoo: ”Minä en saa mitään kokouksesta, kun yritän pitää Josephin hiljaa.” Niin, hän yrittää tehdä sitä, jotta joku toinen saisi jotakin kokouksesta. Näettekö?

³⁰   Ja me haluamme aina kunnioittaa toinen toistamme; arvostaa toinen toistamme. Sekä, ennen kaikkea: kunnioittaa Jumalaa Hänen huoneessaan.

Nyt seuraava kysymys on:

133. Kaksi lasta, kuudesta kahdeksaan vuotiaita, oli täällä alttarin ääressä tänä aamuna. Kuinka pian olisi viisasta kastattaa heidät?

³¹   Niin pian kuin voitte. ”Katukaa välittömästi ja ottakaa kaste,” se on: Jeesuksen Kristuksen nimeen. Siis, se on kysymys numero yksi. Niin minä neuvoisin. Mutta me saamme selville Kirjoituksista…

³²   Kysyit: ”Onko se raamatullista?”

³³   Kun Pietari saarnasi helluntaipäivänä, kolmetuhatta sielua pelastui ja kastettiin aivan samalla kerralla. ”Jokainen, joka uskoi Herraan, kastettiin.” Siispä heti, kun sinä uskot Herraan ja otat Hänet vastaan pelastajanasi, mene suoraan veteen ja pane tunnustuksesi alkamaan siinä paikassa; nuori tai vanha, ei väliä kenestä on kyse.

³⁴   Sinä sanot: ”No, ne lapset voivat olla tosi nuoria.”

³⁵   Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten tulle minun tyköni, älkää estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.” Minä en uskaltaisi kajota lapseen, joka haluaa tulla alttarille tai kastetuksi, minkä ikäisenä tahansa, en välitä minkä ikäisiä he ovat.

Nyt kysymys numero kaksi.

134. Ystävämme, pastori, kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Voiko meidät panna vastuuseen siitä, ettemme puhu hänelle hänen erehdyksestään?

³⁶   Minä uskon, että kristittynä, on velvollisuus, ja jos hän on teidän henkilökohtainen ystävänne… Ei kiistellä hänen kanssaan; jos sen teet, sinä et toimi oikein, sinun – henki sinussa ei ole oikea. Mutta, jos sinä rakastat tuota veljeä, mitä sinun pitääkin, koska sinä sanoit: ”Ystävämme, pastori.” Silloin… näihin lappuihin ei ole mihinkään kirjoitettu nimiä, minä en tiedä, keiltä ne ovat, nämä kysymykset.

³⁷   Siis, minä neuvoisin teitä, kenestä sitten onkin kyse, jos tämä pastori ystävä kastaa näin, ja te käytte hänen kotonaan ja niin edespäin, minä vain – minä vain mainitsisin tuon kysymyksen joskus. Ja se ehkä antaa teille… Puhukaa vain siitä, jatkakaa puhumista sinne päin, sinne päin; ja antakaa Herran avata se, ja sitten se onkin Herra, joka käskee tehdä sen. Näettekö? Odottakaa vain, kunnes Herra avaa tuon kysymyksen. Sitten sanokaa hänelle: ”Veli, minä mietin tässä, Matteuksen Kirjoituksissa 28:19 ja Ap.t. 2:38, ja siitä eteenpäin, että mahtaakohan siinä olla joku ristiriita? Voisitko sinä selittää, miksi tuo yksi sanoo: ’Isä, Poika ja Pyhä Henki’, ja toinen sanoo: ’Jeesuksen Kristuksen nimeen?’”

³⁸   Nyt – nyt, älä yritä… Jos et ole todella oppinut, etkä tiedä mistä puhut, parempi antaa asian olla. Näettekö? Sano vain hänelle, sano: ”Siis, tulisitko käymään meillä… ” Jos hän näyttää olevan tosissaan, sano: ”Mahtaisitko sinä haluta tavata paimentamme tai jotakin ja keskustelisit siitä?”

³⁹   Kuulkaas, se on syvällinen asia. Näettekö? Älä ota sitä omalle kontollesi, koska sinä saatat vääntää itsesi solmuun. Ja jos sinä… Siis, jos sinä tiedät, mistä puhut, ja olet tukevasti paikallasi ja tunnet Kirjoitukset, niin hyvä. Mutta älä loukkaa häntä, mitä sitten teetkin, älä loukkaa häntä. Näettekö? Älä aiheuta mielipahaa, sano vain hänelle, että…

⁴⁰   Ja, totta kai hän on väärässä. Totta. Tuo mies on erehtynyt, kun hän kastaa niin. Jokainen, joka kastaa nimeen ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” on Raamatullisesti väärässä. Näin on.

Kysymys numero kolme.

135. Eräässä uskontunnustuksessa sanottiin: ”Uskon yhteen Jumalaan, Ikuiseen, joka elää kolmena persoonana: ”Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Matteus 28:19, 18 ja 19; Ensimmäinen… Kor. 13:14.” Eikö sen pitäisi olla ”kolmessa virassa” kolmen persoonan sijasta?

⁴¹   Olet oikeassa! Jumaluudessa ei ole kolmea persoonaa. Persoonallisuutta ei voi olla ilman, että on persoona [henkilö], pitää olla persoona, jotta voi olla persoonallisuus. Ei ole kolmea Jumalaa. On vain yksi Jumala, ja tuo Jumala on Jeesus Kristus. Jumala on Henki, joka asui Jeesuksessa Kristuksessa ja asuu seurakunnassaan – sinussa ja minussa – tänään, ja jakaa itseään meille Pyhän Hengen muodossa, joka on kaikkivaltias Jumala, itse, ja asuu sinussa.

⁴²   Siis, sinä olet oikeassa, ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” ovat saman Jumalan kolme tehtävää. Mutta ei ole olemassa kolmea Jumalaa, se on väärin Kirjoitusten mukaan.

136. Voiko kristitty päästä taivaaseen, jos hän ei maksa kymmenyksiä?

⁴³   Nyt, tähän minä en voi vastata, Kirjoitusten mukaisesti.

⁴⁴   Siis, tämä ”Isä, Poika ja Pyhä Henki,” jos paimen on vilpitön, kerro meille, siis, olisimme iloisia… veli Neville ja minä, tai veli Beeler, tai veli Collins tai kuka vain näistä palvelijoista, jotka on määrätty tähän tehtävään ja niin edelleen, voi – voi tehdä sen.

Nyt, mutta nyt: Voiko kristitty olla pääsemättä taivaaseen siksi, että he eivät maksa kymmenyksiä?

⁴⁵   Minä – minä en voi sanoa ”kyllä” tai ”ei” siihen. Mutta minä uskon, että jokainen kristitty on velvollinen maksamaan kymmenyksiä, koska se on Herran käsky. ”Ja siunattu on… ovat ne, jotka toteuttavat kaikki Hänen käskynsä, että heillä olisi oikeus päästä elämään – Elämän Puuhun.” Nyt, minä uskon, että kymmenysten maksu kuuluu oleellisesti kristilliseen kokemukseen, sillä tulen kohta siihen toisessa kysymyksessä muutaman hetken päästä, tiedän, että on toinenkin, joka koskee sitä.

137. Veli Branham, olen pelastunut ja kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, mutta miten pääsen eroon itsepäisyyden hengestä, josta en näytä pääsevän irti.

⁴⁶   No niin, kristitty veljeni tai sisareni, kuka oletkin, nyt, useimmiten, kun minä tapaa ihmisiä, joilla on itsepäisyyden henki, kyse on tavallisesti jostakin kompleksista, joka sen aiheuttaa. Joko se on peritty äidiltä, isältä, sedältä, tädiltä tai isoäidiltä isoisältä, joltakin sellaiselta. Ja jos seuraatte sitä elämänne läpi, huomaatte…  Nyt, minä kerron tämän kokemuksesta, erottamisen alla, koska olen kohdannut tapauksia lavalla, tuhansia, joilla on tuo henki. Ja ensimmäiseksi, minä koetan päästä tuon hengen jäljille hengen erottamisen kautta ja saan selville, että on ollut joku isoisä; oli joku isoäiti, oli joku muu siellä taustalla, ja sinä perit sen luonnostaan.

⁴⁷   Itsepäinen – itsepäisyys ei ole Jumalasta. Ja ainoa tapa päästä siitä, on, että sinulla on usko voittaa se, että sinä olet kristitty. Sinä olet Jumalan poika tai tytär, kumpi sitten oletkaan, etkä todellakaan pysty kestämään ja nuhtelemaan sitä ja nuhtelemaan sitä ja nuhtelemaan sitä. Se on sama kuin sinä härnäisit kalkkarokäärmettä. Se vain makaa siinä valmiina puremaan sinua. Jos sinä vain et välitä siitä ja kävelet pois sen luota, se ei voi vahingoittaa sinua. Näettekö?

⁴⁸   Siispä, kun sinä tunnet, että sinulla on itsepäisyyden henki, jätä se asia alttarille ja usko Jumalaa, että tuo juttu on kuollut eikä sinulla ole sitä koskaan enää ja jatka eteenpäin äläkä edes kiinnitä mitään huomiota siihen enää, ja se asia lähtee sinusta. Vastustakaa perkelettä ja se pakenee teistä, se on: ”lähtee vikkelästi.” Siis, tämä on – olisi minun vastaukseni siihen, kuinka se voitetaan. Me voitamme perkeleen uskolla. Sillä me voitamme kaiken pahan – uskon kautta.

138. Miksi sinä kastat Jeesuksen Kristuksen nimeen ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimen” sijasta?

⁴⁹   No, sellaista kuin ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeä” ei ole olemassa. Se on se syy. Raamatussa ei ole ketään, joka olisi ikinä kastettu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Jokainen henkilö Raamatussa, kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ei yksikään apostoli, yksikään kristitty; ”Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä ei kertaakaan käytetty kasteessa, ennen kuin katolinen kirkko organisoitui* Nikean kirkolliskokouksessa, kolmesataa kuusi vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen. [*/järjestäytyi = asettui t. ryhmittyi ryhmäksi tai järjestöksi.]

⁵⁰   Sellaista kuin ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi,” ei ole olemassakaan. Isä ei ole nimi, Poika ei ole nimi. Kyse on kolmesta arvonimestä, nimen Jeesus Kristus, kolmen viran nimityksestä. Siis, siksi sellaista kuin ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeä” ei ole olemassakaan. Eikä ole… Sille ei ole nimeä, siksi minä kastan Jeesuksen Kristuksen nimeen, joka on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi. Onko selvä?

139. Jotkut ihmiset sanovat että: ”Kristus oli Haadeksessa [/Haadesissa] ennen ylösnousemustaan.” Onko se… Onko sille sananpaikkaa?

⁵¹   Siis, tässä on Kirjoituksiin liittyvä kysymys, johon haluan vastata Raamatusta, koska kysyttiin: ”Onko sille sananpaikkaa?”

⁵²   Haluaisin, että te kääntäisitte kanssani esiin I Piet. 3:18 ja 20. Teille, jotka haluatte kuulla sen, vaikka juuri te ette olisi sitä kysyneetkään niin, ettei teidän tarvitse luottaa kenenkään muun sanaan asiasta. Te voitte lukea sen ja todeta onko se totta vai ei. Me haluamme aina pysyä totuudessa, ja siinä, mitä Raamattu sanoo. Ja, tämä rakas henkilö, kuka hän olikin, kysyi tätä ja halusi tietää pitääkö tämä paikkansa Raamatun mukaan vai ei.

⁵³   Nyt, me löydämme tämän… Minulla on se. Tämä vanha Raamattu on melkein rikki revitty, tässä, minulla – minulla on ollut se monia vuosia. Näenköhän, onko minulla sitä täällä, minusta ehkä… Hetki vain, veli, jos minä – minä – minä olen varma, se on… Katsotaanpa, se tulee aivan Timoteuksen jälkeen, Tiitus ja Heprealaiskirje. Tässä se on, juu, minä löysin sen. Kiitos. I Piet. 3, 3. luku I Pietarin kirjeestä. 3. luku, ja aloitetaan 18. jakeesta.

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, (eläväksi tehty Hengessä)

jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

⁵⁴   Nyt kääntäkää Ap.t. 2, Ap.t. 2, ja me otamme 30. jakeen, alkaen Ap.t. 2, ja tässä myös puhuu apostoli Pietari. Ap.t. 2. luku, ja 30. jakeessa meillä on tässä kirjoitettuna.

Jossa… Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,

niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. (Kristuksen ruumis.)

⁵⁵   Hänen sielunsa laskeutui helvettiin ja saarnasi hengille, tai sieluille, jotka eivät katuneet Jumalan pitkämielisyydessä Nooan päivinä. Hänen sielunsa laskeutui helvettiin ja hän saarnasi hengille ja nousi kolmantena päivänä. Tämä on Sanan mukaista, totuus.

140. Siis, olivatko viisi neitsyistä kadotettuja?

⁵⁶   Oletan, että tässä esitetään kysymys: ”viidestä neitsyestä” viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä. Nyt, jos olitte kanssamme Ilmestyskirjan viime opetuksessa, huomaatte, että nuo neitsyet, viisi tyhmää eivät olleet kadotettuja; mutta heillä ei ollut lupa mennä Hääaterialle, mutta he kärsivät vainoa ja kokivat marttyyriuden, ja nousivat jälleen yleisessä ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä. Nuo olivat ne ihmiset, joista Hän erotti lampaat vuohista, nähkääs, he olivat tuomiolla.

⁵⁷   Sinä sanot: ”Siis, veli Branham, emmekö me ole tuomiolla, me, seurakunta?” Ei varmasti! Me emme ole tuomiolla.

⁵⁸   Me olemme nyt tuomiolla, Jumala pani meidän syntimme Kristuksen päälle ja me… ”Se, joka kuulee minun Sanani”, Joh. 5:24 ”ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä eikä hän joudu tuomiolle vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Seurakunnalle ei ole enää tuomiota. Se on otettu ylös ylöstempauksessa ja tulee takaisin tuomitsemaan ihmiset, jotka eivät vastaanottaneet Pyhää Henkeä. Eikö Paavali sanokin, että hän haastaa kenet tahansa meistä riidan viemisestä oikeuteen, väärän rauhantuomarin eteen, kun, ”ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?” Me tulemme istumaan ja tuomitsemaan Kristuksen kanssa kuninkaita ja pappeja, ja tuomitsemaan näitä ihmisiä, joille me saarnasimme ja kerroimme heille Pyhän Hengen kasteesta ja he kieltäytyivät vastaanottamasta sitä. Ajatelkaapa sitä!

⁵⁹   No, he eivät olleet kadotettuja, mutta he eivät tule todellakaan olemaan morsiamessa. He tulevat toisessa ylösnousemuksessa, mutteivät tule todellakaan olemaan morsiamessa ja tulevat tuomituiksi sen mukaan, miten he suhtautuivat siihen Valoon, jota he saivat osakseen. Nyt, se osuus on Kristuksen asia. He eivät olleet kadotettuja, kuitenkaan.

141.   Veli Branham, I Korinttolaiskirjeessä, Kor, kappale 14, jae 34. ja 35. sanoo: ”Olkoot naisenne hiljaa seurakunnissa, sillä heidän ei ole lupa puhua.” 35. sanoo: ”sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnassa.”Nyt, jos lyhyttukkainen nainen puhuu – puhuu kielillä seurakunnissa, seurakunnassa, puhuuko Pyhä Henki heidän kauttansa, vai onko se väärä henki?

⁶⁰   Nyt, sinä olet… Ja tämä on vaativa kysymys, ja minä kykenen vastaamaan siihen parhaan tietämykseni mukaan, nähkääs. Siis, minä en voi tuomita, koska minua ei lähetetty tuomitsemaan. Mutta minusta, niin monesti… Minulla on täällä jossakin toinenkin kysymys, joka menee yksiin tämän kanssa. Mutta, jos ihminen puhuu kielillä, he ovat Jumalan voitelemia. Näettekö? Ihmiset voivat olla epäjärjestyksessä, se voi olla totta, ja voivat tehdä jotakin, mikä ei ole oikein, mutta minä en haluaisi sanoa, ettei Se olisi Pyhä Henki, koska minä en voi millään tietää sitä. Näettekö?

⁶¹   Ja nyt monta kertaa on, että tämä… että ihmiset erehtyvät toistensa suhteen. Ja se on pahasti tehty. Sinä sanot: ”No mutta, naisellahan on lyhyt tukka, hän käyttää liian lyhyitä mekkoja, se – se – se ei ole Pyhä Henki, joka on hänen päällään.” Älkää tehkö sitä! Älkää tehkö sitä, se ei ole oikein. Te ette tiedä, mitä tuon naisen sydämessä on. Te ette tiedä siitä mitään. Tehän tiedätte, että Pyhä Henki panisi hänet käyttäytymään vähän paremmin, siis, se voi olla totta. Mutta kuulkaapa, jos sinä ja minä annamme Jumalan hoitaa sen tuomitsemisen, ja rukoilemme vain, sinä ja minä, tuon henkilön puolesta, että Jumala näyttää heille Valon.

⁶²   Tässä jokin aika sitten tapasin täällä miehen täällä, syrjässä. Ja minulla oli täällä pianisti, jolla oli vähän, lyhyt, pikku hame, eikä ollut aivan, arvelisin, aivan sopiva. Ja sillä neidillä oli lyhyt tukka, ja hän oli vasta vauva tällä Tiellä, ja hän soitti pianoa. Ja eräs mies tapasi minut tuolla ulkona ja repi minut suorastaan kappaleiksi. Hän sanoi: ”Ja sinä olet muka helluntaisaarnaaja, ja annat tuon naisen istua tuolla ylhäällä! Noin lyhyt tukka!” Ja jatkoi kaikkea sellaista.

⁶³   ”Niin,” sanoin, ”Minusta naisessa on hyvä henki. Minä en todellakaan ole tuosta yhtä mieltä, tiedätkö, hame jakaantuu kahtia tänne, kahteen osaan.”

⁶⁴   Toinen on tänne alas ja toinen tänne ylös, sellainen mitä nyt käytetään. Ja se on niin ohut, että siitä näkyy alusasu, sellainen mitä yleensä pidetään. Minusta sellaista ei pitäisi tehdä. Minä en pidä siitä, en todella. Minä – minä en voi… Ihmiset voivat olla aivan yhtä Hengellä täytettyjä kuin muutkin, minä en tiedä; Jumala sen tietää. Mutta minä en tuomitsisi tuota naista ja sanoisi, että hän on menossa helvettiin, ulkonäön perusteella.

⁶⁵   Tuolla samalla henkilöllä on seurakunnassaan rouva, jolla on pitkät hiukset ja käyttää pitkiä mekkoja ja jolla kiukkua piisaa tappelemaan moottorisahaa vastaan, joka on niin ilkeä kuin olla voi. Siis, pitkä tukka ja pitkät mekot ei vie teitä taivaaseen. Ei todella! Henki on se, joka vie teidät taivaaseen. Mutta, jos sinä, kristittynä…

⁶⁶   Teidän pitäisi muistaa, että monta kertaa paimenet eivät mainitse noista asioista ja ihmiset vain jatkavat automaattisesti ajatellen, että kaikki on kunnossa. Mutta paimenen pitäisi todella iskeä siihen. Ja – ja – ja sitten seurakunnan sisaret, lujaluonteiset, jotka pitävät vaatteitaan sievästi, heidän pitäisi olla esimerkkeinä suloisuudesta, ja – ja äidillisiä ja sisarellisia.

⁶⁷   Ja minusta jokainen nainen, joka on äidillinen ja jumalinen ja sisarellinen pitäisi mennä sellaisen henkilön tykö, ja istua alas ja puhua tuolle neidille Hengen suloisuudessa. Ja jos hän on Jumalasta, Pyhä Henki kyllä ymmärtää nuo asiat, ja hän oikaisee itsensä. Mutta, jos te heti tuomitsette hänet ja ajatte pois, te voitte vahingoittaa tuota nuorta, syntynyttä lasta. Näettekö? Siis, minä – minä en tuomitsisi tuota ihmistä.

⁶⁸   Nyt, kielillä puhuva henkilö.

⁶⁹   Siis, minun on sanottava jotakin tässä, joka voi olla vähän outoa, ja jos te ette ole kanssani samaa mieltä, ei se mitään. Nähkääs, me tuomitsemme näitä asioita usein väärin. Ajatelkaamme aina parasta ihmisestä, joka yrittää tehdä sitä, mikä on oikein. Tuokaamme heistä aina esiin parasta. Voi, he yrittävät. Me emme tunne heidän sydäntään, ellei teillä on erottamisen lahjaa. Ja jos he ovat väärässä, silloin jos teillä on… Raamattu sanoo: ”Jos joku tavataan rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, menkää tuon veljen luo sävyisyyden hengessä, ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen, ja katsokaa ettekö voisi sovittaa tuota ihmistä, siis, takaisin Jumalan luo.” Älkää sanoko, että heillä ei ole oikea henki, koska…

⁷⁰   Kuunnelkaapa, minä aion nyt sanoa jotakin, joka tulee pistelemään teitä vähäsen, niin istukaa nyt vain paikallanne hetki. Pyhä Henki voi kyllä puhua teeskentelijän kautta. Täsmälleen! Minä olen nähnyt sen tapahtuvan, ja voin todistaa sen teille Kirjoituksilla, että näin on. Minä voin osoittaa teille Kirjoituksilla, että demonivoimat ottavat noita henkiä ja käyttävät niitä, varmasti, ne ottavat noita lahjoja ja käyttävät niitä. Olen seissyt aivan… ja nähnyt riivaajien puhuvan kielillä ja selittävät ne. Ja olen nähnyt teeskentelijöiden ottavan aidon Pyhän Hengen ja puhuvan Sillä. Siitä syystä te ette voi sanoa, että puhuminen kielillä olisi ainoa todiste Pyhästä Hengestä.

⁷¹   Siis, jokin aika sitten, kun olin tullut helluntaihin, kävin Mishawakaan veli Rowen tabernaakkelissa. Siellä meillä oli kokous, he olivat Jeesus-nimi-ihmisiä. Siis, minä en ole yhtä mieltä Jeesus-nimi ihmisten kanssa. He eivät… He ovat minun veljiäni, mutta se, miksi sanon…

⁷²   ”Kastaa uudestisyntymään, Jeesuksen Kristuksen nimeen”, minä en usko siihen. En usko, että vedet pelastavat sinut synnistä. Uskon, että Jeesuksen Kristuksen veri on uudestisyntymä. Mutta ykseysläiset kastavat uudestisyntymiseksi. Jeesuksen nimi on vain ”Kastettuja Jeesuksen nimeen, ja siinä ollaan pelastettuja, koska hän sanoi: ’katukaa [/tehkää parannus] ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi.’” [Ap.t. 2:38]

⁷³   Mutta mikä tuleekaan ensiksi? Katumus, jumalallinen murhe syntienne takia, sitten kääntyminen pois, sitten kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin asia on kunnossa.  Te olette tehneet kaiken syntienne anteeksisaamiseksi.

⁷⁴   Siis, ja siellä, oli useampi tuhat ihmistä. Noina aikoina täällä pohjoisessa oli rotuerottelu, siis etelässä, ja täälläkin se oli, koska monet värilliset veljet olivat tulossa tähän konventtiin. Silloin oli P.A. Of W. ja P.A. of G… J.C. [Helluntaiseurakuntia: valkoisten ja värillisten erikseen] ennen yhdistämistä. Ja se oli Mishawakassa, värilliset ja valkoiset, kaikki yhdessä, sellaista ei voinut olla etelässä siihen aikaan. Niin, näin kun kaksi valkoista miestä istui penkillä. Minä en ollut kuullut aikaisemmin elämässäni mitään tällaisista sanomista. Ja siellä, nuo miehet nousivat ylös, ja toinen puhui kielillä, ja toinen antoi selityksen, ja sanoi ihmisille, mikä heissä oli vialla, kertoi ihmisille, mitä he olivat tehneet. Silloin, tämä puhui ja toinen selitti. Ajattelin; ”Jopas, minähän olen tipahtanut enkelien sekaan täällä.” En koskaan ollut kuullut sellaista!

⁷⁵   Koko illan, maissipellolla, minä rukoilin. Sillä pikkuvauvasta lähtien, minä uskoin, että lahjat ovat olemassa ilman katumusta [/parannuksentekoa], minun on aina ollut mahdollista nähdä näkyjä. Ja seuraavana aamuna minua pyydettiin puhumaan, ja minä puhuin. Ulkopuolella monet ihmiset tulivat kutsumaan minua kokouksiinsa, vaikka olin lähetysbaptisti. Ja niin minä jatkoin vain ja annoin mennä. Hetken päästä olin tosi kärkäs tavoittamaan noita kahta ”enkelimiestä.” En ollut koskaan kuullut mitään…

⁷⁶   Heidän suunsa ympärystä tuli valkoisiksi ja nousivat ja puhuivat kielillä. Ja toinen nousi ylös ja sanoi: ”näin sanoo Herra: ’Jones tuolla, hän on tehnyt tietyn jutun toissa päivänä. Kun sinä kävelit ympäri taloa, sinä otit sen lompakon, joka kuuluu tälle miehelle, tämä mies kadotti sen. ’näin sanoo Herra: Anna se takaisin!’”

⁷⁷   ”Jumala ole minulle armollinen, tässä se on.”

⁷⁸   Nähkääs, totuus, juuri näin sanottuna, sanottiin ihmisille suoraan, minä ajattelin: ”Oi että, onpa ihmeellistä!” Niin, sitten ajattelin: ”Tämä on Jumala!”

⁷⁹   No, sitten minä menin toisen noista miehistä luo, ja kun juttelin hänen kanssaan, minä rukoilin: ”Jumala, anna minulle se, olipa se [/sen asian nimitys] mikä tahansa.”  Minä en tiennyt miksi kutsua sitä – näkyjä – en tiennyt miksi kutsua sitä. Ja kun tuo asia tuli eteeni, ja minä sain vangituksi hänen huomionsa – minä jatkoin vain puhumista hänen kanssaan, kunnes tavoitin hänen henkensä, kuten tuo nainen teki… Jeesus teki, naiselle siellä kaivolla. Vain jatkoin juttua, kunnes tavoitin hänen henkensä. Ja hän oli kristitty, todellinen, aito Jumalan pyhä. Ajattelin: ”Olkoon Jumalan nimi siunattu!”

⁸⁰   Tapasin – tapasin toisenkin miehen, kun hän tuli kulman takaa, noin puolta tuntia myöhemmin, ja minä juttelin hänen kanssaan. Ja jos koskaan olen keskustellut teeskentelijän kanssa, niin hän oli yksi niistä. Hänen vaimonsa oli mustatukkainen ja se mies asui vaaleaverikön kanssa ja miehellä oli kaksi lasta sen naisen kanssa; ja silti, puhuessaan tuon saman Hengen kanssa, jonka kanssa se toinen mies puhui, aivan samassa Hengessä, kuin missä tuo toinenkin mies puhui, ja antoi saman selityksen, täsmälleen oikean. Silloin minä ymmärsin.

⁸¹   Ennen kääntymystäni, minulla oli kerran eräs kokemus; kävin intiaanien kanssa noitaleirissä. He ovat paholaistanssijoita. Ottivat käärmeen ja kietoivat ympärilleen ja esittivät maissitanssin ja puhuivat kielillä ja selittivät sen ja puhuivat aivan totta siitä, mitä ihmisten keskuudessa oli. Ja näin noidan ottavan kynän, laskevan sen alas ja tuo kynä nousi ja kirjoitti tuntemattomalla kielillä ja tulkkasi sen ja sanoi ihmisille, mitä heillä oli meneillään siellä. Spiritualistisessa kokouksessa!

⁸²   Ja niin minä sanoin, ymmärrättehän: ”Nyt ollaan pirujen keskellä”, ja jätin koko jutun siihen.

⁸³   Niinpä yhtenä päivänä Green’s Millillä, olin ollut siellä rukoilemassa, luolallani – en sen takia – ja tulin ulos ja laskin Raamattuni alas. Minä… luolassa oli tunkkaista ja tarvitsin vähän päivänpaistetta, ja se oli iltapäivää, ja tulin ulos ja laskin Raamattuni alas. Ajattelin lukea hetkisen, ulkona yhden pölkyn päällä, joka vähän makasi pitkin siinä kummulla. Ja laskin vain Raamatun alas ja minä aloin lukea. Ja tuuli puhalsi, ja se puhalsi sen Hebr. 6. lukuun. Ajattelin: ”Ehkä Herra haluaa minun lukevan sen.” Minä luin sen.

⁸⁴   ”Me, jotka olimme kerran valistetut, tehty osallisiksi Pyhästä Hengestä, koska jälleen lankeavat pois… uudistaa meitä parannukseen. Sade tuo esiin… maa tuo esiin hedelmiä ja sade on lähetetty kastelemaan sen, ja orjantappurat ja ohdakkeita, joka on lähellä hylkäämistä, jonka loppu on tulla poltetuksi.”  – Jotakin siihen tapaan.

⁸⁵   No, minä luin sen ja ajattelin: ”No, ylistys Herralle.” Käänsin toiseen paikkaan, ja ajattelin: ”No, luenpa vähän täältä toisesta paikasta.” Panin sen alas noin, pyyhin silmäni, tuuli puhalsi sen taas takaisin Hebr. 6:en. No, se tapahtui kolme tai neljä kertaa, ainakin kolme kuitenkin. Ajattelin: ”Minusta tässä ei ole mitään vikaa. Mikä tässä nyt on?”

⁸⁶   Antakaas kun minä, te voitte… Te olette lukeneet sen monia kertoja, Hebr. 6, ”Orjantappuroita ja ohdakkeita. Sade tulee usein maan päälle kastelemaan sen, pukemaan sen, siis, hedelmien tähden. Mutta orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka ovat lähellä hylkäämistä, joiden loppu on tulla poltetuiksi, kootuiksi ja poltetuiksi.”

⁸⁷   Minä en saanut siitä mitään irti. Ajattelin: ”No, orjantappurat ja ohdakkeet tullaan polttamaan; Jumala ottaa vehnänsä aittaan, siinä se. Siis, minä en näe siinä mitään.”

⁸⁸   Minä istuin siinä, katselin ympärilleni vähän, ja eteeni tuli näky. Ja minä näin maapallon pyörivän tällä lailla, ja se oli äestetty valmiiksi kylvöä varten. Ja valkopukuinen mies, pää painettuna syöttösäkkiin päin, tai siemensäkkiin – tarkoitin; hän jatkoi matkaa. Ja minä en tiedä, muistaakohan kukaan teistä tuota vanhaa hajakylvämistä, kuinka… olen nähnyt isän tekevän niin. Heitetään käsin tällä tavalla, ja ne vain putoavat maahan, siemenet noin vain. Siis, tämä mies heitteli siemeniä sillä tavalla. Ja pian, kun hän oli mennyt menojaan, vehnä alkoi nousta hänen takanaan.

⁸⁹   No, heti, kun hän meni ympäri maan piirin, näin jonkin mustan nousevan, kuin musta kuu. Ja minä katselin, ja hän tuli lähemmäksi, se oli mies, täysin musta, mustiin puettu. Hän hiippaili eteenpäin, näytti tallaiselta [/katseli tällä lailla]. Ja hänellä oli siemenpussi, ainoastaan, siinä, hänelle oli siementä. Ja hän kylvi sitä tämän vehnän sekaan noin vain, heitteli sitä ensin suuntaan ja toiseen. Ja hänen takanaan nousi rikkaruoho: ohdaketta ja orjantappuraa, piikkipensaita ja kaikkea.

⁹⁰   No, minä ajattelin, ”Minkä vahinko, että tuo mies tekee tuollaista.” Näyssä, minä en ajatellut, että se oli Kirjoitusten mukaista, siis. Ja minä sanoin: ”Tuo mies kylvää rikkaruohoa tuon miehen vehnäpeltoon.”

⁹¹   Sitten tuli tosi kuuma. Pikku vehnä kurotti päätään ja sanoi: ”huh, huh, huh” tällä lailla, haukkoi tällä lailla henkeään. Pikku rikkaruoho kurotti päätään: ”huh, huh, huh” sekin huohotti vettä. Kaikki rukoilivat sadetta.

⁹²   Hetken päästä tuli… Isoja ukkospilviä tuli ne satoivat tosi kovasti, ja niin sade iski maahan. Ja pikku vehnä alkoi hypellä huutaen: ”halleluja, ylistys Jumalalle! Halleluja, ylistys Jumalalle!” Ja pienet rikkaruohot huusivat: ”Ylistys Jumalalle” ja suoristuivat pystyyn; rikkaruohoihin tuli eloa, samoin kuin vehnään.

⁹³   Ja sitten tuli Sananpaikka: ”Sade lankeaa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Siitä minä tajusin sen. Näettekö?

⁹⁴   Tästä – jos ihminen istuu kokouksessa, Henki voi langeta tuon henkilön ylle, ja silti te tiedätte, että he ovat *vääriä eivätkä he elä oikeanlaista elämää, pitäkää varanne mitä te sanotte tuosta hengestä, se voi olla Pyhä Henki. Älkää arvostelko henkilön perusteella. Tuo ihminen voi olla väärä, mutta, siis, eikö Raamattu sano: ”Sade lankeaa *väärien ja vanhurskaitten päälle”? Eikö Jeesus sanonutkin, kun peltoja kylvettiin: ”Antakaa niiden kaikkien kasvaa yhdessä, lusteen ja vehnän, yhdessä. Älkää yrittäkö nyhtää pois lustetta. Älkää yrittäkö arvostella heitä, antakaa niiden kasvaa yhdessä. Ja tuona päivänä enkelit lähetetään ja ne kokoavat lusteet ja polttavat ne, ja vehnä kootaan aittaan”?  Mutta hedelmistään te tunnette heidät. Te voitte tietää sen sydämessänne. Yrittäkää vain tulla toimeen tuon henkilön kanssa.

⁹⁵   Älkää sanoko, jos tämä nainen onkin siveettömästi puettu tai… mitä siinä nyt sanottiinkaan? ”Sanotaan, että Pyhä Henki tulee vierailemaan…” katsotaanpa. Ei, minulla on jokin toinen tässä, jotenkin. Ai, tässä se onkin, kyllä.

Kielillä puhuva nainen. Nyt, jos lyhyttukkainen nainen puhuu – puhuu kielillä seurakunnissa, seurakunnassa, se on Henki… Katsotaanpa. Puhuuko Pyhä Henki heidän kauttansa, vai onko se väärä henki?

⁹⁶   Ymmärrättehän, minä en sanoisi mitään. Ja jos sinusta tuo nainen ei tehnytkään aivan oikein pitäessään lyhyttä tukkaa – luulisin, että tämä oli se aihe – kyllä, ”lyhyt tukka”, mikset sinä, veli, jos sinä olet nainut mies ja tämä on ainut nainen, miksi – miksi sinä et ottaisi vaimoasi tai panisi häntä puhumaan kauniisti tuolle pikku rouvalle? Uskotaan, että hänellä on Pyhä Henki. Jos hän on tässä seurakunnassa, minä – minä uskon, että hänellä on. Ja sitten, sano vain, ehkä hän on…

⁹⁷   Tiesittekö te, silloin tällöin, me voimme tutkia ja saada selville, että meissä voi olla vähän pientä vikaa, myös. Tiedättekö, että – että – että se on ihan niin kuin oikein, siis. Siis, jonkun pitää sanoa meille jostakin. Useat ihmiset ovat sanoneet minulle monista vääristä asioista, että teen väärin, ja minä arvostan sitä.

⁹⁸   Mutta sanotaanpa, että… uskotaan, että mistä sitten onkin kyse, uskotaan tähän, jos tuo nainen ei ole oikeastaan kristitty, jos hän vain esittää, Jumala tulee tuomitsemaan hänet siitä. Näin on. Mutta… ja jos hän pukeutuu siveettömästi, ja asiat, joita hän tekee eivät ole oikein, Jumala kyllä huolehtii siitä. Mutta uskotaanpa, että Henki, joka on tuon naisen päällä, on Pyhä Henki. Siis, koska me emme tiedä.

⁹⁹   Siis, jos tuon pyhän hengen tulkinta tuo jotakin, kirousta Kristukselle… ”Ei kukaan Hengessä puhuva kutsu Kristusta kirotuksi.” Jos tuo nainen puhuu kielillä ja tulkinta on että: ”Kristus olkoon kirottu,” silloin tiedetään, että naisessa on paha henki. Mutta niin kauan kuin se siunaa ja korottaa Kristusta, silloin uskokaa tuota Henkeä. Näettekö? Aamen. Toivon, ettei tämä sotke. Toivottavasti tämä tuo vähän valaistusta siihen, jotenkin.

142. Viides Mooseksen kirja, 23 luku, 2. jae, eikö se opetakin, että avioliiton ulkopuolella syntynyt henkilö ei voi pelastua? Se sanoo, että: ”Jumala kostaa vanhempien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen.” Selitä, mitä tämä tarkoittaa.

¹⁰⁰   No niin. Huorinteko oli niin paha teko Raamatun aikoina, että jos miehellä oli lapsi naisen kanssa, joka ei ollut hänen vaimonsa, tuo lapsi, sen lastenlasten lapset, neljänteen sukupolveen asti, sataan ja johonkin vuoteen, ei voinut tulla Herran seurakuntaan, koska härkien ja pukkien veri ei riittänyt poistamaan syntiä. Se pystyi vain erottamaan tai pystyi vain peittämään synnin, se ei jättänyt huomiotta syntiä. Näettekö? Se ei voinut olla huomioimatta syntiä, se pystyi vain peittämään synnin. Aviorikos on kauhea asia!

¹⁰¹   Nainen, kallisarvoinen jalokivi, jonka Jumala on tehnyt olemaan äiti, uskoi hänelle äitiyden, että jos hän synnyttäisi lapsen toiselle miehelle, joka ei ole hänen aviomiehensä, silloin tuon lapsen päällä oli kirous, ja hänen lapsiensa, ja hänen lapsiensa, kolme ja neljä sukupolvea. Naiselle on kauhea, kauhea juttu saada lapsi pyhän avioliiton ulkopuolella. Nyt, ei vain silloin, vaan se on yhä kauhea juttu, varmasti, aina.

143. Tuleeko Hesekiel 38 ja 39 tapahtumaan ennen ylöstempausta?

¹⁰²   Siis, mikäli huomasitte, Hes. 38 ja 39 käsittelee Googia ja Maagogia, joka on Venäjä, ”pohjoinen maa.” Minä en sano, että tämä menee näin, mutta minun tapani opettaa siitä on, että se tulee tapahtumaan ylöstempauksen jälkeen, kun seurakunta on otettu ylös. Ja Jumala on tekemisissä Googin ja Maagogin kanssa, kun he tulevat Israelin eteen silloin. Ja minä uskon, että se tulee tapahtumaan ylöstempauksen jälkeen. Siis, tämä ei tarkoita, että se menisi niin, ymmärrättekö? Mutta se on minun tapani opettaa siitä. Luulisin, että tämä on se, mitä haluttiin tietää, mikä minun käsitykseni on.

144. Herra on kertonut meille, profetian kautta, todistukseksi muille asioita, jotka me olemme kuulleet ja nähneet täällä, sellaisia kuin Tulemuksen läheisyys, kaste nimeen – Jeesuksen nimeen, ja sellaisia asioita. Me olemme kertoneet näistä asioista joillekin, joita pidetään kristittyinä, eivätkä he tunnu uskovan. Mitä arvelisit tapahtuvan noille ihmisille? Tulevatko he pääsemään ylöstempaukseen?

¹⁰³   Siis, olen iloinen, että sinä sanoit sen tuolla tavalla: ”Mitä arvelisit?” Se, että minä ajattelen niin, ei tarkoita, että se olisi juuri niin. Minä uskon, ettei yksikään ihminen voi vaeltaa Jumalan valossa, ellei Jumala näytä sitä hänelle; enkä minä usko, että yksikään ihminen, joka… Kaikki nämä salatut asiat on salattu ihmisiltä, eikä kukaan voi niitä nähdä, jollei Jumala paljasta niitä heille, ja minä uskon sen, koska Raamattu sanoo, että se on aina ollut sillä tavalla.

¹⁰⁴   Eikö Jeesus sanonut, että: ”Teillä on silmät ettekä te näe, teillä on korvat ettekä te kuule”?

¹⁰⁵   Ja vielä Matteuksessa, luulisin, että se on joko 8. tai 12 luku, siinä sanotaan että: ”Vaikka Jeesus oli tehnyt niin monta ihmettä heidän keskellään, he eivät silti voineet uskoa. Koska Jesaja sanoo – profetia sanoo, että ’Heillä on silmät eivätkä he näe, ja korvat, eivätkä kuule.’” Näettekö?

¹⁰⁶   Ja Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla luokseni, jollei Isäni kutsu häntä ensin, ja kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun tyköni.” Siinä se on, nähkääs.

¹⁰⁷   Siis, te olette vastuussa valon levittämisestä, te ette ole vastuussa siitä, ottavatko ihmiset valon vastaan. Teillä on vastuu sen viemisestä heille, mutta ette vastaa heidän reaktiostaan. Ja jos Jumala päästää heidät sisään, se on Hänen asiansa. Jos ihmisillä ei ole vaatteita päällään, ja niin edelleen, eivätkä he… Mutta he… Muistakaa, ihmiset eivät voi nähdä, ennen kuin Jumala paljastaa sen heille.

145. Veli Branham, Daniel 11 luvussa, 31. jakeessa, opetetaan siitä päivästä… otetaan päivittäinen uhri pois, ja hävityksen kauhistuksesta. Selittäisitkö, mitä nämä ovat.

¹⁰⁸    Ai, tämä henkilö on kirjoittanut nimensä tähän. Tämä on minun ensisunnuntain aiheeni, ja se tulee Danielin Seitsemän Vuosiviikon yhteydessä. Mutta… ja minä voisin sanoa tämän sinulle, rakkain veljeni, joka allekirjoitit tämän täällä, joka on hyvin rakas meidän kaikkien ystävä. Kyllä, ”hävityksen kauhistus” [”turmion iljetys” KR92] Jeesus, Matteus 24:ssä, puhui tästä. ”Kauhistus” tarkoittaa likaisuutta – hävityksen, kauhistus oli islamilainen Omarin moskeija, joka rakennettiin temppelin perustuksille, siihen, missä pyhä paikka oli.

¹⁰⁹   Titus tuli 96 jKr. [n. 70 jKr. suom. huom.] ja valtasi Jerusalemin ja poltti temppelin, ja islamilaisen uskonnon, Omarin moskeija rakennettiin aivan temppelin perustuksille, ja se seisoo siellä vielä tänäkin päivänä. Ja te tulee seisomaan siellä, kunnes Jumala palaa taas juutalaisille. ”Ja kauhistus, joka on Omarin moskeija, joka hävittää pyhän paikan,” seisoo pyhässä paikassa, siis.

¹¹⁰   Jeesus mainitsee siitä, ja suluissa: ”joka tämän lukee, se tarkatkoon” [KR38:ssa ei ole sulkuja] Näettekö? Siksi, Hän antaa niin monta päivää tuosta päivästä, kunnes… kun Ruhtinas ja niin monta päivää, ja niin edelleen, johon me tulemme ensi sunnuntaina. Ja minä yritän, parhaan tietoni mukaan, saada sen teille ymmärrettäväksi ensi sunnuntaina. Mutta kauhistus on tuo Omarin moskeija, joka otti temppelin paikan, että: ”Kun te näette hävityksen kauhistuksen, josta puhutaan, puhutaan profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa.” Siis, seisomassa siinä, missä temppeli oli – pyhä paikka, Omarin moskeijan.

146. Veli Branham, eikö sinusta tunnu siltä, että jokaisen, joka väittää olevansa kristitty pitäisi maksaa kymmenykset – kymmenyksensä Herran varastohuoneeseen? Antaisitko sananpaikan tälle kysymykselle.

¹¹¹   No niin, haluaisitteko… Näin on, Raamattu sano Malakia 4. luvussa: ”Ryöstääkö ihminen Jumalalta? Ja te sanotte: ’Missä me Sinut olemme ryöstäneet?’ Kymmenyksissä ja uhreissa. Tuokaa kaikki kymmenyksenne varastohuoneeseeni ja koetelkaa minua” sanoo Herra, ”niin enkö minä avaisi taivaan ikkunoita ja vuodattaisi siunausta ylenpalttisesti.” [Mal. 3:8–10]

¹¹²   Siinäpä haastetta kelle tahansa! Ja jos minulla vain olisi aikaa, enkä saisi otetuksi tätä sananpaikkaa, jonka haluaisin ottaa seuraavien noin kymmenen minuutin sisällä, minä antaisin henkilökohtaisen todistuksen, kuinka jopa nälissäni, ja äitini ja muut nälkäisiä ja isäni sairas, mutta otin kymmenykseni ensiksi ja annoin ne Jumalalle, ja teidän pitäisi nähdä, mitä tapahtui. Minä en ole ikinä elämässäni vielä nähnyt, että kukaan mies tai nainen, vaikka tienaisit dollarin viikossa, ja tuot nuo kymmenen senttiä siitä rahasta ja panet sen varastohuoneeseesi, tai seurakuntaan, jossa käyt, jos Jumala ei siunaa sitä, nimittäkää minua tekopyhäksi. Kyllä vain. Siinä haastetta kelle tahansa. Ja joka kristitty… Tämä kuuluu tähän toiseen kysymykseen. Jokaisen kristityn pitäisi maksaa kymmenyksiä! Näin on. Niin pitäisi tehdä.

No niin, siis:

147. Jos sama ihminen puhuu tuntemattomilla kielillä samaan äänensävyllä ja äänellä joka kerta, saman jutun, mutta selitys on eri, selittäjän mukaan joka kerta, voiko kyse olla Pyhästä Hengestä?

Siis, luetaanpa se uudestaan.

”Jos sama ihminen puhuu tuntemattomilla kielillä samaan äänensävyllä (toisin sanoen, sanoo saman jutun niin kuin sen ja sen sanan aina vain uudelleen) joka kerta, saman jutun, mutta selitys on eri, selittäjän mukaan joka kerta, voiko kyse olla Pyhästä Hengestä?”

¹¹³   Siis, siinäpä kiperä kysymys, mutta minäpä yritän vähän valaista tätä, jos voin. Ja olen varma, että te ymmärrätte, että tämä on vain veli Branham, ja yritän tehdä parhaani, mutta minä tuon tämän omana kokemuksenani hengellisten asioiden käsittelemisestä. Ja minä arvostan luottamustanne, kun kysytte minulta tällaista. Jos te ette luottaisi minuun, te ette kysyisi minulta tällaista. Uskon, että kristitty ei esitä kysymyksiä aiheuttaakseen riitaa, uskon, että sitä kysytään, jotta totuus saataisiin selville. Näettekö? Ja minä vastaan, ja jos… Minä vastaan siihen, ja jos olen saanut sen selvitetyksi, se tarkoittaa: ”sikäli, kun minä tiedän”, ja sitten jos teidän henkenne suuttuu, se osoittaa, ettei ole kyse Pyhästä Hengestä teissä. Ymmärrättekö? Sillä Pyhä Henki ei suutu, [ihmistä, jolla on Se] voi korjata joka kerta Sanan mukaan, ja hän kestää korjauksen.

¹¹⁴   Siis kuulkaa, siis minä… Tässä tapauksessa, muistakaa, Jumala olkoon tuomarini; minä… tässä on William Branham; minä en voi sanoa; mutta tapauksissa, joita olen nähnyt, kun olen ollut tuollaisten kokousten voitelussa, minä uskon, että tuo henkilö, joka sanoo samaa asiaa uudelleen joka kerta, samalla äänensävyllä, puhuu oikeasti kielillä. Minä todella uskon, Hengen kautta, että he puhuvat kielillä, jos he ovat kristittyjä. He puhuvat kielillä, ehdottomasti. Mutta minä uskon, että siihen tulee vääränlainen selitys.

¹¹⁵   Siis, monta kertaa, ihmiset… Minä – minä en… tiedän, että tämä koskee vain tämän seurakunnan ihmisiä täällä, luulisin, tänä iltana, kuitenkin, suunnilleen. Eikö, veli Neville, juuri mitä tähän tulee? Siis, jos täällä on vieraita, ja olette tästä eri mieltä, minä yritän puhua omalle seurakunnalleni, ymmärtänette.

¹¹⁶   Siis, teidän isänänne Evankeliumissa, paimenenanne, haluaisin, vähän myöhemmin, kun teidän henkenne ja lahjanne alkavat tulla täydellisiksi… Jos alatte nähdä, kuinka joku ihminen syytää jotakin suustaan ja rupeaa… silloin teidän on parasta varoa – olla varuillanne tuon ihmisen suhteen, antakaa asian vain olla, koska kyse ei ole Jumalan Hengestä heissä. Mutta, jos he ovat herttaisia ja lauhkeita ja nöyriä ja valmiita, ja kaikkea, kyse on Jumalan Hengestä. Ja jos – jos joku menee pois järjestyksestä ja paimenen on moitittava häntä, ja tuo henki raivostuu, silloin ei ole kyse Jumalan Hengestä. Jumalan Henki sietää aina, ja tulee Sanaa kohti. Näettekö? Se tunnistaa Sanan joka kerta.

¹¹⁷   Nyt, mutta nyt, minä en yritä imarrella tai järkyttää, haluan vain tehdä oikeutta. Siis, joku, kun puhuu kielillä ja toinen nousee tulkkaamaan kielet. Kuunnelkaa nyt tarkasti – ja luulisin, että tämä nauhoitetaan. Nauhoitetaanko? Kielten selityksessä… Siis, haluan saada muutaman opin uppoamaan tällä. Kielten selityksestä – monet ihmiset ”tulkitsevat” kieliä siten, että heistä tuntuu siltä, että asia pitää sanoa käyttämällä jotakin kummallista ilmausta. Se ei ole tulkitsemista.

¹¹⁸   Tulkitsemista on, kun puhutaan tuntemattomalla kielellä, että te kuulette sen englanniksi, ja vain toistatte sen, mitä sanotaan. Mutta… jos tämä ihminen puhuu teidän seurakunnassanne… Minusta meillä ei ole tätä täällä. Jos on, en ole koskaan kuullut siitä.

¹¹⁹   Mutta kun joku nousee ja sanoo vaikka jotakin tiettyä sanaa aina vain uudelleen, tai samalla äänensävyllä aina vain uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen …

¹²⁰   Kuulkaas, minä luulisin, ettei Junie Jackson ole täällä tänä iltana. Onko hän? Eipä taida olla. Mutta me kaikki hämmästelemme häntä ja hänen kielillä puhumistaan, ja veli Higginbothamia, ja monia teistä ihmisistä täällä, tuota äänen muuttumista ja tulkintaa. Näettekö? Siis – siis se on aivan oikein. Nyt minä en… minä en nyt halua leuhkia seurakunnallani; enhän toki. Jos seurakuntani tarvitsisi korjausta, minä – minä aion seistä tässä tekemässä parhaani Vapahtajani tähden, näin on, satuttipa se sitten tai ei. Minä – minä olen teidän isänne Evankeliumin kautta, nähkääs, ja minä tahdon… Tehän ette halua väärää henkeä, te haluatte oikean hengen. Te – te ette…

¹²¹   Miksi ottaa korvike, kun helluntaitaivaat ovat tulvillaan aitoa? Miksi syödä roskapöntöstä, kun on hieno, suuri puhdas pöytä, broilereita ja taikinanyyttejä [/mykyjä] ja kaikkea? Näettekö? Miksi te tekisitte niin? Näettekö? Ottakaamme todellista, sitä me haluamme: oikeaa, aitoa.

¹²²   Nyt, luulisin, tässä julistuksessa, joka annettiin täällä, sama juttu taas; minä uskon, että ne molemmat olivat oikeita, mutta en usko, että tuo tulkitsija tulkitsee tuon ihmisen kieltä. Siihen minä en usko. Minä uskon, että Henki on läsnä ja tuo selittäjä profetoi. Uskon, että hän on profetoija sen sijaan, että hän olisi tulkitsija, jos hän ei kuule oman kielensä ääntä… ”Kuinka me kuulemme jokaisen puhuvan sen kielellä, mihin me olemme syntyneet?” Katsokaas, teidän pitää kuulla samalla, teidän on kuultava se englanniksi. Jos…

¹²³   Tässä, tässä on tulkitsija: nyt minä nousen ylös, ja minä – minä tunnen vain kaksi tai kolme sanaa eri kielellä, mitä minä tiedän. Nyt minä teen tämän kirjaimellisesti, en hengellisessä mielessä. Minä sanon: ”Baie baie bly. I… Ekke wil afrikaans sprekken.” Mahtaakohan täällä olla yhtään ihmistä, joka tietää, mitä minä sanoin. Niin, veli, mitä minä sanoin? [Veli seurakunnassa sanoo: ”Sinä sanoit, että osaat puhua afrikaansia.”] Afrikaansia, ”Baie, baie bly:” ”Olen hyvin hyvin iloinen.” ”Minä puhun täällä afrikaansia,” siis: ”afrikaans sprekken.” Ymmärrättekö? Minä puhun täällä afrikaansia.”

¹²⁴   Siis, mitä hän tekikään? Hän… Minä puhuin afrikaansia, mutta hän kuuli minun puhuvan englantia. Onko näin? Koska sinä osaat afrikaansia. Siis, jos sinä puhut… jos minä seison tässä tai sanon… saarnaan, ja veli Neville tulkkaa toiselle ihmisten kielelle, hän sanoo heidän kielellään, mitä hän kuulee minun sanovan; hän tietää, mistä minä puhun, koska hän osaa minun kieltäni.

¹²⁵   Ja jos te puhutte tuntematonta kieltä, ja tulkkaatte, te kuulette sillä kielellä, jonka kieliseksi te olette syntyneet, koska se on ainoa tapa tulkata mitä puhutaan, koska Pyhä Henki on kääntänyt sen sinulle ja sinä vain puhut Pyhän Hengen puolesta.

¹²⁶   Mutta sitten, jos Henki on läsnä ja siunaa tätä ihmisparkaa, ja he nousevat ylös… Niin kuin tämä vanha rakas veli, edesmennyt, hän on kirkkaudessa tänä iltana – niin minä todella uskon. Kallein, kunnon sielu, jota minä… Vanha veli Ryan, kaikkihan me tunsimme hänet. Hän tapasi seistä kadulla… ja Jumala, anna anteeksi, en minä häväistäkseni… minä tiedän, että se on… Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamatonta. Mutta veli Ryan tapasi toistaa yhtä sanaa aina vain uudelleen koko ajan, vähän niin kuin: ”seekem ja seekem ja seekem,” tai jotakin sellaista. Hänellä oli…  ”Ohoh”, joku sanoi, ”onko tuo sinusta Jumalasta?”

¹²⁷   Minä sanoin: ”Takuulla se on Jumalasta! Takuulla, minä uskon, että se on Jumalasta.” Mutta hän puhui kielillä, mutta minä en voinut sanoa, mitä hän sanoi, koska minä en tiedä. Mutta, Henki oli läsnä.

¹²⁸   Siis, jos Henki on läsnä, ja tämä ihminen sanoo vain yhtä sanaa uudelleen ja uudelleen, ja tämä toinen nousee ylös ja yrittää antaa selityksen, silti hän ei tiedä, mitä hän sanoo. Jos tämä mies ei anna selitystä, hän profetoi; profetian henki on hänen päällään ja hän profetoi, ei tulkkaa.

¹²⁹   Siispä, rakas kristitty, sinulle, joka sanoit, että voiko tuo olla Pyhä Henki. Se voi olla Pyhä Henki, joka käyttää kahta virkaa. Toinen, joka siunaa sielua puhumalla kielillä, ja toinen, profetoi, ei välttämättä tulkitse mitä hän sanoo. Mutta silti hän sanoo sen. Pyhä Henki tulee hänen päälleen profetiassa juuri samaan aikaan, kun toinen puhuu kielillä, ja hän ajatteli, että se oli selitys, mitä eroa siinä on? Jumalan Henki antaa sanoman seurakunnalle. Mutta tulkinta, se pitää ymmärtää englanniksi ja toistaa täsmälleen, mitä tuo henkilö sanoi, sitä on selittämisen lahja.

148. Jos on – jos on tullut jo kolme sanomaa vierailla kielillä, yhdessä kokouksessa, niin voiko rukousjonossa tulla lisää sanomia ja ollaanko silti vielä kokouksen hengellisessä järjestyksessä?

¹³⁰   No, totta kai. Pitää paikkansa. Varmasti. Minä tiedän mihin sinä pyrit. Paavali, sanoi: ”Jos on… sinä profetoit ja puhut kielillä,” jotakin tällaista, Paavali puhuu…

¹³¹   Vähän tuonnempana, kun te kaikki… Veli Neville, kun te kaikki haluatte tietää, nämä ihmiset, joilla on hengellisiä lahjoja… Nyt, jos te luotatte minun Kirjoitusten tuntemukseeni, minä järjestän kokouksen vain teidän kanssanne ihmiset, joilla on näitä lahjoja, vain teidän kaikkien kanssa, niin, että voimme istua yhdessä… Ja jos te tunnette… Ja kuulkaapa, veli Neville, ja te näette, seurakunnassa, että kyse on Jumalasta ja Jumala liikkuu ihmisten keskellä, ja sitä me haluamme, mutta me haluamme panna asian kuntoon niin, että se voi olla siunaukseksi seurakunnalle ja saada jotakin aikaan. Minä ymmärrän sen, minä tiedän ja tunnen Kirjoitukset, mitä tehdä. Ja niin me haluamme tehdä.

¹³²   Siis tämä henkilö täällä; minä uskon kielilläpuhumiseen, sitä pitäisi olla, tehkää se vuorotellen, kaksi, ei enempää kuin kolme. Näin se on, mutta kuunnelkaas, jos se olisi…

¹³³   Niin kuin joku toisi siellä… vaikka veli Sothmann nousisi nyt ylös ja toisi esiin sanoman tai puhuisi kielillä. Kielien tulkinta on profetointia, siis, profetian henki. Nyt, jos te vain puhutte tuntemattomilla kielillä, eikä ole selittäjää, tuo henkilö on Hengen siunaama, mutta se ei satuta seurakuntaan.

¹³⁴   Siis, se mihin Paavali pyrki, oli tämä: ”Te käytätte koko kokouksenne kielilläpuhumiseen, nähkääs, ja oppimattomat sanovat: ’Mistä – mistähän tässä nyt oikeastaan on kyse?’” Näettekö, ihmiset eivät ymmärtäneet sitä – mutta tulkkaus pitää olla. Ja olkoon teillä… olkoon yksi, kaksi, tai, tai jopa kolme, yhdessä kokouksessa.

¹³⁵   Siis, tämä henkilö sanoo tässä: ”Sitten rukousjonossa…” Ehkä veli Neville, tai jossain toisessa seurakunnassa, tai mistä tämä onkin kotoisin, että rukousjonossa tämä mies… tai jumalallisessa parantamiskokouksessa, se voi olla veli Robertsin kokous, veli Allenin kokous, tai jossakin minun kokouksessani tai jonkun muun, en tiedä. Mutta mistä sitten onkin kyse, mistä Paavali puhuu, on sanoma seurakunnalle silloin. ”Olkoon vain kolme”, koska Jumalan sanoma puhuu tuodakseen sen koko seurakunnalle. Mutta, kun tuo mies rukousjonossa, hän profetoi yksilölle, ei yleisesti. Jos niin on, olenko minä ollut pois järjestyksestä rukousjonoissani pitkin matkaa, kun heitä on ollut kolme-, tai neljäkymmentä illassa? Näettekö, jos te profetoitte yhdelle henkilölle –.

¹³⁶   Mutta tämä mies profetoi koko ruumiille: tulkoot kaksi tai kolme sanomaa ja sitten lopettakaa. Vaikka Pyhä Henki haluaisikin puhua, mutta odottakaa, antakaa Sanalle mahdollisuus tulla esiin. Ymmärrättekö? Ja sitten, todella tuo puhuminen pitäisi olla ennen, tai jälkeen Sanan, mikään ei saisi keskeyttää Sanaa, kun Se on tulossa esiin. Mutta, kuitenkin, me saamme sen järjestykseen myöhemmin, kun ihmisten henget ja lahjat alkavat tulla täydellisiksi.

¹³⁷   Me puhumme nyt helluntai seurakunnan vakavuudesta, tarkoitan todellista helluntaiseurakuntaa. Ja me olemme iloisia siitä, että Jumala elää yhä ja hallitsee ja puhuu meille.

¹³⁸   Siis, mutta jos se on kuin – esimerkiksi, jos sisar täällä haluaisi tuoda sanoman meille kielillä tai profetian, ja joku rouva hänen vieressään haluaisi tuoda sanoman kielillä tai profetian, ja sitten rouva hänen vieressään tai joku siellä, joku haluaa tuoda sanoman tai profetian, tai kieliä; epäilemättä kaikki varmasti puhuvat samaa asiaa, jos Jumalalla on kiire, ja Hän yrittää saada jonkun seurakunnassa ymmärtämään, kehottaa jotakin henkilöä tekemään jotakin, mitä Hän haluaisi tehtävän.

¹³⁹   Siis, sitten, esimerkiksi, rukousjono on kutsuttu kokoon, ja veli Neville, tai minä itse tai kuka tahansa paimenista menee tämän tietyn ihmisen luo sanomaan tälle ihmiselle jotakin, ja sitten se sanotaan hänelle, se ei ole seurakunnalle, niin se kyllä käy. No niin:

149. Rakas veli Branham, kerta toisensa jälkeen, Herra näyttää minulle asioita unissa. Hän on näyttänyt minulle asioita pojastani armeijassa, jotka pojan kertoman mukaan olivat ”salaisuuksia.” Hän on näyttänyt minulle ihmisten kuolemia ja ihmisten sydänten salaisuuksia. Onko se Jumalan lahja? Kun Hän paljastaa minulle ihmisten sydämet ja mielet, kaikki tapahtuu niin kuin uni näyttää minulle.

¹⁴⁰   No mutta, kyllä, veljeni tai sisareni, kuka oletkin. Jumala sinua siunatkoon. Se on, minun mielestäni, Jumalan lahja. Se on Jumalan lahja. etkö tiedä, että Raamattu puhuu unista? Joosef, miten hän näki unia ja selitti, ja kuinka muutkin näkivät unia. Nuo asiat ovat Jumalalta. Siis, jos se on Jumalasta, se tulee aina olemaan totuuden mukaista, niin tulee aina tapahtumaan aivan, kuten Hän sanoi.

¹⁴¹   Ja nyt, älkää… Jos te alatte tehdä asiasta show’n, se lähtee teistä. Siis, olkaa vain kunnioittavia ja ystävällisiä. Ja kun Hän näyttää teille mitä tahansa, ja se on jotakin, joka teidän on kerrottava joillekin, että he ovat tehneet jotakin väärää, silloin, älkää vain pompatko pystyyn ja nuhdelko tuota ihmistä, menkää itse heidän luoksensa ja sanokaa: ”Veli, sisar, tiedätkö, Herra sanoi minulle yhtenä iltana, että sinä olet tehnyt jotakin väärää, tietyn asian.”

¹⁴²   Jos tuo ihminen sanoo: ”Sinä olet väärässä! Se on vale! Minä en ole tehnyt sellaista!

¹⁴³   Siis, se mitä pitää tehdä silloin, on palata ja sanoa: ”Taivaallinen Isä, menikö se väärin?”

¹⁴⁴   Nyt, jos tuo ihminen… Silloin, jos tuo ihminen puhui totta teille, silloin teillä on väärä henki. Mutta jos tuo ihminen valehteli, ja hän oli tehnyt sen, Jumala kyllä hoitaa tuon ihmisen. Näettekö? Kyllä vain. Koska, nähkääs, se mitä hän teki, hän pilkkasi Pyhää Henkeä, kielsi sen, mihin Pyhä Henki kiinnitti hänen huomionsa. Ymmärsittekö tämän? Siis, se on väärin.

150. Veli Branham, kuinka seurakunta voi tanssia, huutaa, puhua kielillä ja antaa Hengen… (katsotaan, siis hetkinen)… ja upota Henkeen, ja aivan tosi harvoin lukee Sanaa. Minä en ymmärrä sitä.

¹⁴⁵   En minäkään ymmärrä; siis: ”huutavat, tanssivat, puhuvat kielillä, eivätkä lue Sanaa.” Minä – minä – minä sanon tämän, muistakaa, William Branham, joka voi olla miljoona mailia väärässä. Minä uskon, että useimmat ihmiset… Minulta tänään kysyttiin tuota, eräs veli kysyi, jotakin tuosta järjestyksestä. Siitä, kun mennään rukoilemaan sairaitten puolesta, veli rukoilee ehkä yhden puolesta, sitten pannaan ihmiset laulamaan tai tanssimaan Hengessä, ja ajatellaan, että se tuo voimaa ihmisten keskelle. Ei, minä – minä puolestani, uskon, että se on väärin.

¹⁴⁶   Minä uskon, että kun ihminen tulee parantamiskokoukseen, hän tulee kuin tulisi pelastuksen takia tulee kunnioittaen, uskoen. Joka ikinen siellä, älkää huutako tai tanssiko, vaan kun näkee veljensä tai sisarensa menevän sinne pyytämään Jumalalta armoa, painakaa päänne ja alkakaa rukoilla: ”Jumala, auta minun veljeäni nyt, kun paimen rukoilee hänen puolestaan, voitelee hänet. Anna Pyhän Hengen tulla hänen päälleen ja anna hänelle uskoa paranemiseensa. Hän on kallis veli. Hän on kallis sisar.” Rukoilkaa hänen puolestaan sen sijaan, että vain laulatte, huudatte ja tanssitte.

¹⁴⁷   Mutta sitä näkee niin paljon helluntailaiskokouksissa se on alituinen… Minä uskon, että se on palvontaa, todella uskon, että siinä palvotaan Jumalaa; kyllä vain. Minä uskon siihen koko sydämestäni, ja minä uskon puhumiseen kielillä, huutamiseen ja tanssimiseen; ja minä uskon aivan siihen kaikkeen, kyllä. Minä uskon se kaikki, mitä Raamatussa tehdään, on yhtä hyvää nykyään kuin se oli silloin, varmasti, mutta minä uskon, että sillä on aikansa ja järjestyksensä.

¹⁴⁸   Nyt, jos suuret siunaukset ovat päällä, ja ihmiset huutavat, ja Jumalan kunnia laskeutuu ja ihmiset haluavat parkua ja huutaa ja mitä vain Henki käskee heitä. Antakaa mennä vain, ei siinä mitään. Mutta, kun ihminen tulee parannettavaksi, kun kysymys elämästä ja kuolemasta on mukana, minä uskon, että meidän pitäisi olla kunnioittavia ja puhua Isälle ja kertoa Hänelle tästä veljestä. Hänen palvontansa sijaan, pyydetään Häntä: ”Isä, minä olen – olen Sinun palvojasi. Minä rakastan Sinua, sinä tiedät sen, minä ilmaisen rakkauteni Sinuun. Nyt minä ilmaisen uskoni Sinuun, auta veljeäni paranemaan. Autathan, Isä?” Minä uskon, että te saatte parempia tuloksia tekemällä näin. Todella uskon. Kunnioituksella, Jumalan Henkeä kohtaan.

¹⁴⁹   Voi, tästä voi tulla sata mailia pitkä, mutta toivon, että olen vastannut näihin, toivottavasti tämä toi vähän valoa. Minä tiedän nyt vähäsen, mitä teidän mielissänne on, joka tapauksessa. Ja tiedättekö mitä, vähän tuonnempana, minä haluan pyytää paimenta täällä, tulisiko hän auttamaan minua… kenties tulemaan alas ja kokoamaan ihmiset yhteen ne, joilla on Jumalan Henki päällään, lahjojen muodossa, ja puhutaan siitä hetkinen. Ehkä minä voin auttaa teitä kiipeämään tikapuilla vähän korkeammalle ja pääsemään vähän lähemmäksi Jumalaa sen kanssa, ja se toisi vähän lisää järjestystä seurakuntaan. Minä olen tehnyt vähäsen huomioita; se tuntuisi minusta hienolta. Ja minä haluaisin nähdä asian menevän eteenpäin, ja eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin.

¹⁵⁰   Ja kun me olemme nousemassa, älkää antako saatanan luikerrella sisään, nyt. Pojat, hänpä onkin nokkela. Mmm. Älkää yrittäkö jujuttaa sitä, älkää edes yrittäkö, koska te ette onnistu siinä. Luottakaa vain Jumalaan ja jatkakaa vaellusta nöyrinä, ja Jumala hoitaa sen, ja tulette huomaamaan, että Jumala käyttää teitä enemmän ja enemmän ja enemmän sitä kautta. Herra teitä siunatkoon.

¹⁵¹   Onko meillä vielä aikaa puhua kaksikymmentä minuuttia? [Seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Kiitoksia. Kiitoksia. Tuo taisi riittää käynnistämään minut, Ben. No niin.

¹⁵²   Käännetäänpä esiin Psalmit hetkeksi. Herra näyttää antaneen minulle pikkuisen ajatuksen täällä, jonka haluan tuoda sen teille kaikille saarnan tapaan, jos sopii, vain – vain muutama minuutti. Tiedän, että on kuuma, ja täälläkin on kuuma. Mutta muistakaa, me emme tapaa ennen, ehkä keskiviikkoiltaa. Niinpä odotellaan vain ja – ja ensin laulamme vanhan hienon ”Siunattu side, joka yhdistää”, puhu – puhutaan sitten kirjoitetusta Sanasta. Nämä kysymykset vähän saavat meidät… jättävät meidät hämmennyksiin. Lähdetään – poistutaanpa siitä nyt, ja puhutaan Sanasta.

Voisimmeko painaa päämme hetkeksi?

¹⁵³   Taivaallinen Isä, nämä kysymykset – minä olen yrittänyt ottaa selvää, mitä ihmisten sydämellä on, nähdä, kysyisivätkö he tätä ja tätä. Ymmärrän, Herra, että he kaipaavat hengellisiä lahjoja. Ja ne, joilla on hengellisiä lahjoja miettivät, kuinka käyttää niitä. Joidenkin mielestä, se luo paljon valoa seurakuntaan; toiset kummastelevat. Nyt Herra, auta meitä. Auta meitä, Herra. Me olemme Sinun lapsiasi. Me emme tee näitä asioita omaksi kunniaksemme, me teemme niitä Jumalan kunniaksi lahjalla, jonka Jumala on antanut meille.

¹⁵⁴   Me rukoilemme, Isä, että Sinä siunaisit nämä lahjat ja toisit niitä esiin seurakunnassa. Ja tapahtukoon niin, että pyhiinvaeltajat ja muukalaiset, ohi kulkiessaan, tupsahtaisivat tuosta ovesta, ja istuutuisivat hetkeksi, ja olkoon Jumalan Henki niin valtavana täällä, että Se ilmoittaisi jokaisen sydämen, joka tulee tuosta ovesta sisään, salaisuudet. Suo se, Herra. Tulkoon se suloisena ja nöyränä, eikä koskaan kovana ja nuhtelevana ja hävittävänä. Me tiedämme, että Jumalan Henki ei ole sellainen.

¹⁵⁵   Niinpä, me rukoilemme, että Sinä siunaisit meitä kaikessa. Siunaa kirkkoamme, siunaa ihmisiämme. Siunaa toisten seurakuntien ihmisiä. Ja Isä, me tiedämme, että on vain yksi Seurakunta ja me kaikki olemme syntyneet siihen.

¹⁵⁶   Nyt minä rukoilen, Isä, että Sinä siunaisit meitä edelleenkin, kun minä luen tämä pienen tekstin, jonka Sinä näytät antaneen minulle, istuessani työpöydän ääressä tänä iltapäivänä. Ja auta minua Herra, etten minä pitäisi ihmisiä täällä liian kauaa, vaan minä puhuisin vain muutaman sanan täällä. Minä rukoilen, että Sinä olisit niissä. Ja anna meille vähän ajatusta, että voisimme mennä kotiin sen kanssa ja kiittää Jumalaa Hänen hyvyydestään. Me pyydämme Jeesuksen nimessä. Aamen.

¹⁵⁷   Siis, älkää unohtako ensi sunnuntaiaamua, jos Jumala suo.

¹⁵⁸   Nyt kääntäkää esiin Psalmit 106, 7. jae. Ajattelin lukea pätkän… osan tästä Psalmista. Mutta kyseessä on Daavid. Se, miksi se tuli minulle, oli tämän aamun sanoman takia. Ja minulla on kelloni täällä ja yritän lopettaa 9:30, jos vain mahdollista. Nyt 7 jae Psalmista 106.

Eivät meidän isämme Egyptissä ymmärtäneet [KJV – suom.] sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla… Kaislameren rannalla.

¹⁵⁹   Minä luen seuraavankin jakeen.

Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

Jumala antakoon siunauksensa.

¹⁶⁰   Minä aion puhua teille, jos Jumala tahtoo, aiheesta: väärinymmärrys; Jumala, väärinymmärrys. Minä otan sen näin: Väärinymmärretty Jumala.

¹⁶¹   Siis, väärinymmärrys tuottaa meille runsaasti ikävyyksiä. Monesti ihmiset sanovat asioita, joita toistetaan jonkun perässä, ja jotka on ymmärretty väärin. Siitä ihminen joutuu ikävyyksiin. Minusta meille olisi hyväksi, jos vain – no, odottaisimme, kunnes ymmärrämme, mistä me puhumme. Eikö teistäkin? Minä tiedän, että olisi – minulle – minulle todella olisi hyväksi, ensin selvittää, ja sanoa sitten vasta. Näettekö? Mutta me olemme aina, nähtävästi, väärinymmärtäjiä. Ja tässä Daavid puhuu Israelista, joka ymmärsi väärin Hänen ihmeensä, ollessaan Egyptissä.

¹⁶²   Siis, ymmärtää väärin, ei tarkoita, että sanoo: ”Siis, minä en kuullut, mitä hän puhui”, mutta nähdä, kun jotakin tehdään, ja ymmärtää väärin, mitä varten se tehdään. Se on… Te menetätte tilaisuutenne aivan täysin silloin.

¹⁶³   Siis, Jumala ei tee ihmeitä ja vain sano: ”Katsokaas, minä olen Jumala.” Jumala tekee ihmeen ymmärtämistä varten. Näettekö? Jumala tekee sen jotakin varten. Ja huomasitteko, mitä lukee Psalmeissa tässä 7 jakeessa? Minusta se on tosi kaunista, haluan lukea sen uudelleen

Eivät meidän isämme Egyptissä ymmärtäneet (näettekö, he eivät ymmärtäneet) sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla… Kaislameren rannalla.

Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

¹⁶⁴   Näettekö, he eivät ymmärtäneet, miksi Jumala teki nämä ihmeet Egyptissä. Hän yritti osoittaa heille armoansa. Hän yritti saada heidät ymmärtämään, että Hän oli Jumala, heidän keskellään. Tätä minä rakastan.

¹⁶⁵   Minun pikku saarnassani, jonka saarnasin täällä jokin aika sitten, Chicagossa, ja sitten luulisin, että saarnasin sen siellä; se on pojilla nauhalla, Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan, liihottelee poikastensa yllä. Miten tuo kelpo emokotka ottaa pienet vauvansa…  Ennen kuin hän vie heidät lennolle, niissä on paljon irtosulkia. Eivätkä ne ole todella vielä nähneet äitiä parhaimmillaan, koska ne ovat kyyhöttäneet pesän pohjalla. Mutta se menee sinne pesän ylle ja levittää suuret mahtavat siipensä. Mitä hän tekee? Se kiljuu, se haluaa niiden tuntevan sen äänen. Se ojentaa esiin pitkät siipensä.

¹⁶⁶   Naaraskotka on joskus kooltaan suurin [/urokseen verrattuna]. Sanotaan, että kotka, joskus, isoilla naarailla, on neljäntoista jalan [4,3 m.] siivet, kärjestä kärkeen – se nappaa vasikan ja lentää sen kanssa pois. Neljätoista jalkaa kärjestä kärkeen; siivet, paljon yli tämän korokkeen täällä, tolpasta tolppaan.

¹⁶⁷   Se nousee tämän pikkukaverin eteen, minkä tähden? Äiti aikoo viedä sen lennolle. Se ei ole koskaan ollut tuon pesän ulkopuolella. Ja äiti aikoo viedä sen korkealle taivaisiin ja sitten ravistella sen irti itsestään ja sitten antaa sen pudottautua alas, jotta se oppisi lentämään. Siis, äiti haluaa näyttää arvovallan, joka sillä on. Se levittää esiin suuret siipensä mahtaillen sulillaan, ja se kirkuu, ja sitten se leyhyttelee niillä. Voi tavaton! Sulat vain pöllyävät pois pesästä, ja kaikkea sellaista, se antaa tuulla sisään, niin kuin joku suihkukone. Nappaa poikasen taakseen, ja se pötköttää selällään, katselee ja ajattelee: ”Äiti, kuinka suuri sinä olet; kuinka suuri sinä olet!”

¹⁶⁸   ”Näetkö, miten vahvat minun siipeni ovat? Minä voin nostaa sinut, ja viedä minne vain haluan. Minulla on voimaa!”

¹⁶⁹   Ja juuri noin Jumala teki Israelille. Siis, Hän sanoi: ”Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan” – sama juttu. Hän löysi Israelin sieltä erämaasta, ja Hän toi hänet pois Egyptistä ja vei hänet luvattuun maahan, kotkan siivillä. Näettekö? Ja miksi Jumala teki nämä ihmeet? Hän yritti saada kansansa ymmärtämään, että Hän oli mahtava Jehova.

¹⁷⁰   Ja sitä samaa Hän yrittää tehdä tänään! Hän ei paranna ihmisiä siksi, että Hän kykenee parantamaan. Hän yrittää saada teidät ymmärtämään, että Hän on Ylösnousemus, että Hän voi parantaa teidät, Hän voi nostaa teidän ruumiinne ylös. Hän voi tehdä mitä vain tahtoo, Hän on Jehova! Niin sitä pitää!

¹⁷¹   Mutta kansa ymmärsi Hänet väärin. Uskottomat helposti ymmärtävät Jumalan väärin, ne, jotka eivät halua ymmärtää. Monet ihmiset kyllä yrittävät ymmärtää. Monet eivät halua ymmärtää, he vain sulkevat suunsa, ja sanovat: ”ei sellaista olekaan,” ja ”tuohon minä en usko.” He eivät todellakaan voi ymmärtää.

¹⁷²   Mutta ihminen, joka haluaa ymmärtää, haluaa istua alas ”’Ja mietitäänpä yhdessä,” sanoo Herra” [KJV Jes. 1:18] siis, se mies on – on tiellä oppimaan jotakin Herrasta. Mutta ihmiset, jotka ovat aina tekemisissä Jumalan ja Jumalan voiman kanssa… Te tuskin voitte olla tekemisissä Jumalan kanssa olematta tekemisissä Hänen voimansa kanssa, sillä kun, te olette tekemisissä Hänen kanssaan, te olette Hänen tuttunsa, tai olette Hänen sukulaisiaan, ja silloin teillä on Hänen voimansa itsessänne.

¹⁷³   Siitä syystä ihmiset eivät voi uskoa ihmeisiin nykyään, koska heissä ei ole mitään, millä uskoa. Heissä pitää olla jotakin, millä uskoa. Ja kun Jumalan Henki on ihmisessä, hän sanoo ”aamen” jokaiseen Jumalan Sanaan ja jokaiseen Jumalan ihmeeseen. Mutta, kuten minun äitini tapasi sanoa: ”Nauriista ei saa verta, koska siinä ei ole verta.” Sama juttu: uskottomasta ei saa uskoa, koska hänessä ei ole mitään, millä uskoa.

¹⁷⁴   Eräs mies sanoi: ”Minä en usko jumalalliseen parantamiseen, vaikka sinä sanoisit mitä.” Tietenkään ei, ei se ole häntä varten, se on niille, jotka voivat uskoa. Jos aiot saada verta, ota sitä jostakin, jossa on verta. Jos aiot saada uskoa, ota sitä jostakin, jossa on uskoa.

¹⁷⁵   Ja niin se on, Jumala käyttää jotakin, jossa on uskoa. Hän ei lähetä sinua vetämään parantamiskampanjaa, jos sinulla ei ole tarpeeksi uskoa siihen. Miten Hän lähettäisi sinut vetämään ihmeidentekemiskampanjaa, kun sinulla ei ole tarpeeksi uskoa uskomaan siihen. Hän haluaa jotakin, jossa on jotakin sellaista, minkä kanssa Hän voi saada aikaan jotakin. Siis, ihmiset ymmärtävät väärin.

¹⁷⁶   Nooa ymmärrettiin aikanaan todella väärin. Nooa, jumalan tuttu, Jumalan palvelija, Jumalaan uskova. Ja kun sinusta tulee Jumalaan uskova, sinä teet asioita, vastoin sitä, mitä ihmiset pitävät oikeana niin, että he pitävät sinua hulluna.

Ja Nooa, jota Jumala varoitti, valmisti arkin pelastaakseen perhekuntansa. Ja ihmiset ajattelivat, että hän oli hullu. Hän ei ollut hullu, hänet vain ymmärrettiin väärin, koska hän seurasi Jumalan johtoa. Aamen! Sillä lailla. Hänet ymmärrettiin väärin.

¹⁷⁷   ”Miten ihminen voi… ” Sinä sanot: ”Ei todellakaan taivaista tule sadetta. Mikä se sade on?” Sadetta ei ollut ollut olemassa, Jumala kasteli maan. ”Nooa, missä se sade on?”

”En tiedä.”

”Näytä meille, missä se on!”

”Minä en voi näyttää sitä teille.”

¹⁷⁸   ”No, mistä sitten tiedät, että se tulee tuolta alas, kun siellä ei ole mitään mikä tulisi alas.?”

¹⁷⁹   Nooa on saattanut sanoa jotain tällaista: ”Jumala sanoi, että tulee sieltä alas. Ja jos Jumala sanoo, että se tulee alas, hän kykenee viemään sitä sinne ja tuomaan alas.” Niin se – asia oli sillä selvä. Jos Jumala sanoi niin, se riittää. Näettekö? Hänet ymmärrettiin väärin, koska hän seurasi Jumalaa.

¹⁸⁰   Elia. Minä voisin pysyä näissä aiheissa pitkään, mutta meillä on näitä täällä monta, ja haluaisin edetä nopeasti. Elian kansa ymmärsi hänet väärin. Elia oli israelilainen, hän oli juutalainen, ja hänet ymmärrettiin väärin, koska hän tuomitsi kansansa; tuomitsi kuninkaan, tuomitsi kuningattaren, tuomitsi kaiken mitä siellä ympärillä oli. Ja todella tuomitsi ne! Millaiselta kahelilta hän vaikuttikaan. No mutta, voi, ja kaikkea, ja: ”näin sanoo Herra, Jumala aikoo rankaista sinua, sinä Iisebel, ja sinä se ja se.”

¹⁸¹   Hänet käsitettiin väärin. Miksi? Hän seurasi Jumalaa. Ei Eliaa ymmärretty väärin, Pyhän Hengen työ oli se, jota ei käsitetty oikein.

¹⁸²   Kuinka mies voi nousta omaa kansaansa vastaan? Herjasi omaa kansakuntaansa, ojensi, ja pani Jumalan kiroukset sen ylle, juuri tuon kansan, jonka kanssa hän eli. Oman rotunsa, oman värinsä, oman uskonsa, kaltaistensa, ja vielä ennusti Jumalan tuomiot ja kutsui nälänhädän heidän päällensä. Hänet ymmärrettiin väärin, koska Jumala johdatti Eliaa eivätkä ihmiset käsittäneet, että Jumala on pyhä Jumala eikä Hän siedä syntiä; kyse ei ollut Elian ymmärtämisestä väärin.

¹⁸³   Eikä ole väliä, onko kyseessä veljesi, sisaresi tai äitisi, kuka tahansa, se on syntiä Jumalan silmissä ja tuomion Jumala tulee heidän päällensä sen takia. Ymmärsivät väärin.

¹⁸⁴   Daniel ymmärrettiin väärin, kun kaikki muut Israelin lapset kumarsivat tuota kuvaa, mutta Sadrak, Mesak ja Abednego kieltäytyivät kumartamasta. Siis, ”No, mikäs häntä nyt vaivaa” sanottiin. Koko kansa sanoi: ”Mikähän tuota hullua vaivaa? Siis, kaikki muut heprealaiset hyväksyivät meidän jumalamme, he hyväksyivät sen; he kumarsivat, kun me soitamme torvea, ja toitotamme torvea ja soitamme psalttareita ja niin edelleen, ja soitamme huilua. Kaikki kumartavat, mutta mikä tuolla kahelilla on? Mikä hänellä on, kun hän vain ei tee sitä?” Se, että hän oli Jumalan yhteydessä! Siitä se kiikasti. Hänet ymmärrettiin väärin. Arveltiin hänen olevan ”hullu, tai järkensä menettänyt; tai heitä pidettiin laumana änkyröitä.” Mutta he seurasivat Hengen johdatusta. Siksi heidät ymmärrettiin väärin.

¹⁸⁵   Kaikki Vanhan Testamentin profeetat, kuinka he nousivatkaan ja profetoivat kansakuntaansa vastaan, kuinka profetoivatkaan kansaansa vastaan; kuinka he profetoivatkaan sitä asiaa vastaan, panivat kirouksen heidän päälleen ja tekivät sellaisia asioita. Heidät ymmärrettiin väärin. Miksi? He olivat Jumalan palvelijoita, he tekivät Jumalan tahdon, he tekivät palvelusta Jumalalle, siksi heidät ymmärrettiin väärin.

¹⁸⁶   Jokainen, joka seuraa Jumalaa ymmärretään väärin. Jeesus, Herramme, kun Hän syntyi, Hänet ymmärrettiin väärin.

¹⁸⁷   Tietäjät, heidät ymmärrettiin väärin, he seurasivat yliluonnollista merkkiä löytääkseen kuninkaan, joka oli syntynyt Juutalaisten Kuninkaaksi. He tiesivät, että tähti nousisi Jaakobista Danielin profetioiden mukaan. Ja he tiesivät, että tämä Kuningas tulisi olemaan Vapahtaja, Hän tulisi olemaan Israelin Kuningas. Ja he tulevat kaksi vuotta, Intiasta saakka, Tigris-jokea, yli autiomaiden, vuorien kautta, mistä vain, ja tulivat Jerusalemin kaupunkiin eräänä iltana, auringonlaskun aikoihin, huutaen: ”Missä on Hän, joka on syntynyt Juutalaisten Kuninkaaksi. Missä Hän on?”

¹⁸⁸   Eikä kukaan tiennyt siitä mitään. Oli outoa, että Juutalaisten Kuningas oli syntynyt ja ihmiset, satojen mailien päästä tiesivät siitä; ja aivan täällä kaupungissa, missä Hän syntyi, ja paikassa, jossa Hän syntyi, ihmisten keskuuteen, joiden keskeen Hänen pitikin syntyä, eikä siitä tiedetty mitään. Ihmiset ymmärsivät tietäjät väärin. He sanoivat: ”Ei sellaista kuin ’Juutalaisten Kuningas’ ole edes olemassa. Meillä on täällä kuningas Herodes.”

¹⁸⁹   Hänet ymmärrettiin väärin Hänen syntymässään, kun Hän syntyi. Ja Mariasta oli tulossa äiti, ennen kuin hänet oli naitu Joosefille. Ymmärrettiin väärin. Hänen kuviteltiin olevan syntynyt pyhän avioliiton ulkopuolella, eikä tiedetty, että Pyhä Henki on siittänyt tämän Lapsen häneen. Mutta se ymmärrettiin väärin. Se oli Jumalan teko ja ihmiset ymmärsivät sen väärin.

¹⁹⁰   Ja yhä se ymmärretään väärin, Jumalan teko useimmiten ymmärretään väärin.

¹⁹¹   Vain hengellisesti uskovat ihmiset, ihmiset, jotka uskovat Henkeen. Mutta se ymmärrettiin väärin, tietäjät ymmärrettiin väärin.

¹⁹²   Herodes ymmärsi väärin. Kun Herodes sanoi: ”Jaa, kertokaapa minulle, missä tuo lapsi on, niin minä myös menen palvomaan Häntä.” Hän oli teeskentelijä, hän valehteli. Mitä hän pelkäsi… Hän ei tuntenut Kirjoituksia, että Messiaan oli tarkoitus tulla, Taivaan Kuninkaan. Ja Herodes ajatteli, että maallinen kuningas olisi tulossa, ja hän halusi tappaa hänet päästäkseen hänestä eroon.

¹⁹³   Kyse ei ollut maallisesta kuninkaasta, Hän sanoi, ettei tämä maa ole Hänen valtakuntansa, ”Jos tämä olisi minun valtakuntani, minun palvelijani taistelisivat minun puolestani, vaan minun Valtakuntani on ylhäältä.” Herodes ymmärsi väärin, hän ajatteli, että kyse oli maallisesta kuninkaasta.

¹⁹⁴   Nykyään sanotaan tällä tavalla: ”Mihin seurakuntaan sinä kuulut, jos olet kristitty? Mihin kirkkokuntaan?”

”En mihinkään!”

¹⁹⁵   Sitä ei ymmärretä. Näettekö, sitä ei käsitetä. Ajatellaan, että ”kirkkokunta” tarkoittaa ”kristitty.” Se on päinvastoin, aika lailla. Mutta ihmiset ymmärtävät sen väärin.

¹⁹⁶   Nyt, me huomaamme, että Herodes ymmärsi väärin, hän ei voinut käsittää.

¹⁹⁷   Nikodeemus ei voinut käsittää uutta syntymää, kun hän tuli Jeesuksen tykö yöllä. Joku on tuominnut hänet. Minä en tuomitse häntä. Hän oli hyvä mies, hän halusi päästä selvyyteen. Hänellä oli kiire koko päivän, ehkä hän oli papinkansliassaan, tai jotain muuta; hänen oli tultava yöllä. Miten vain, hän meni sinne; hän teki paljon enemmän kuin monet ihmiset tekevät nykyisin. He eivät tule päivällä eivätkä yöllä. Lopulta hän saapui; ennen kuin sinä tuomitset hänet, etkö olekin? Hän lopulta pääsi Jeesuksen luo, ja älkäämme tuomitko häntä, jos me emme itse ole olleet siellä. Ja jos sinä pääset sinne, minä en usko, että tuomitset hänet. Ei, hän pääsi sinne. Ja hän tuli yöllä, ja ehkä hänellä oli kiire. Joka tapauksessa hän tuli. Ehkä Jeesuksella oli ollut liian kiire rukoillessaan sairaitten puolesta ja asioita, ainoa hetki tavoittaa Hänet tätä haastattelua varten olisi yöaikaan. Mutta hän pääsi lopulta perille, hän odotti, kunnes pääsi keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Ja kun Jeesus sanoi… Hän – hän sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalan lähettämä mies, sillä ei kukaan voisi tehdä näitä asioita kuin Sinä, ellei Jumala ole hänen kanssansa.”

¹⁹⁸   Jeesus sanoi: ”Jos ihminen ei synny uudesti, hän ei voi päästä Valtakuntaan, ei edes nähdä Valtakuntaa.”

¹⁹⁹   Ja tuo suuri rabbi, Israelin opettaja, sanoi: ”Minäkö, vanha mies, menen äitini kohtuun ja synnyn uudelleen?” Näettekö, hän ymmärsi väärin., mistä Jeesus puhui, hän ei vain tajunnut sitä. Siitä syystä, että Jeesus puhui hengellisestä syntymästä, ja hän yritti soveltaa sitä maalliseen syntymään. Niinpä hän ymmärsi Hänet väärin, hän ei ymmärtänyt. Hän vain… niin kuin ihmiset tekevät. Aivan kuten Nikodeemus, monet meistä ymmärtävät Jumalan asiat väärin, koska me otamme, ja sovellamme sitä luonnolliseen asiaan.

²⁰⁰   Kuten, sanotaanpa – lääkäri sanoo: ”Minä en usko jumalalliseen parantamiseen. Minusta se ei ole mistään kotoisin.”

²⁰¹   Kuulin kerran erään lääkärin sanovan eräälle naiselle jossain huoneessa, kerran, sanoi… Eikä nainen tiennyt… Nainen halusi tietää, mitä hänen kasvaimelleen kuului. Hän sanoi: ”Veli Branham rukoili puolestani, ja Jumala paransi minut.”

²⁰²   Lääkäri sanoi: ”Minä en usko.” Hän sanoi: ”Minä en todella – En todellakaan voi uskoa sellaiseen.” Hän sanoi: ”Kertokaapa minulle, kuka sen otti pois.”

Nainen sanoi: ”Etsikää se arpi.”

Hän sanoi: ”Mitä te panitte siihen?”

²⁰³   Hän sanoi: ”En mitään.” Hän sanoi: ”Hän vain pyysi minut esiin kokouksessa, ja se lähti.”

²⁰⁴   Ja minä istuin juuri viereisessä huoneessa, aivan niin, istuin aivan viereisessä huoneessa, ja kuuntelin. Se nainen ei tiennyt, että olin siellä. Eikä lääkäri tiennyt, että minä olin siellä, koska hän ei edes tuntenut minua, nähkääs. Ja siinä minä istuin siellä. Ja mies sanoi… Otti jonkun toisen lääkärin huoneeseen. Varmasti pitää paikkansa. Ja minä ajattelin kuunnella, mitä hän sanoi. Minä – minä olin kärsivällinen ja lähdin pois, kun sain selville, ettei hän uskonut.

²⁰⁵   Niin hän sanoi: ”En usko sanaakaan tuosta.” Hän sanoi: ”En vielä koskaan ole nähnyt mitään, mikä voisi tehdä sellaista. Minä en todella usko sitä.” Hän sanoi: ”Minun on nähtävä se ennen kuin uskon sitä.”

Nainen sanoi: ”No, siis minun – minun kasvaimeniko?”

Lääkäri sanoi: ”Minun täytyy nähdä sen lähtevät ennen kuin minä uskon siihen.”

²⁰⁶   Näettekö, näkeminen ei ole uskoa. ”Usko on asioiden, totena pitämistä, joita ei näe.” Nähkääs, sinä uskot ensin, ja sitten se tapahtuu. Siis, tuo mies ei ollut uskovainen, niinpä siksi se oli hänelle pelkkä mysteeri. Hän ei tiennyt, mistä puhui, koska hän – hän ei voinut ymmärtää sitä, se oli hänelle arvoitus.

²⁰⁷   Ihmiset sanovat nykyään: ”Voi, en minä usko tuohon jumalalliseen parantamiseen. En usko tuohon Pyhään Henkeen. En usko tuohon puhumiseen kielillä. En usko tuohon huutamiseen. Minä en usko mihinkään tuollaiseen juttuun. Minä en usko.” Miksi? Se on mysteeri! Te yksinkertaisesti ymmärrätte väärin. Kyse on Jumalasta, se on täällä Raamatussa. Se tuottaa täällä samat tulokset, jotka Raamattu sanoi tuottavansa; silloin sen pitää olla Jumalasta. Te vain ette käsitä tuota asiaa, siinä kaikki. Jumala käsitetään väärin.

²⁰⁸   Hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet Hänen ihmeitään. Tuona yönä, kun Hän tuli sinne veneeseen, ja sanottiin: ”Mikä mies tämä on, kun jopa tuulet ja aallot tottelevat Häntä?” He käsittivät väärin, että Hän ei ollutkaan mies, Hän oli Jumala.

²⁰⁹   Siitä ihmisillä kiikastaa nykyään, Hänestä tehdään joku pikku maskottipoika, tai muu sellainen, jolla on maila. Hänestä halutaan tehdä vain joku pikkukaveri kesäleirillä.

²¹⁰   Hän ei ollut mikään leirillä hyörivä pikkukaveri, Hän oli Jehova, Jumala! He käsittivät sen väärin. He kuvittelivat Hänen olevan vain yksi heistä. Hän ei ollut yksi heistä, Hän oli Jumala heidän keskuudessaan! Hän oli enemmän kuin ihminen. Kuten olen usein sanonut, Hän oli ihminen, kun Hänellä oli nälkä, mutta Hän oli Jumala, kun Hän ruokki 5000 ihmistä pikkuleivällä, kahdella pikkuleivällä ja parilla kalanpalalla. Hän ei ollut ihmisen kaltainen, Hän oli Jumala, ihmiseksi ilmestyneenä. Hänet ymmärrettiin väärin. Hänen uskottiin olevan ihminen, Marian poika, puuseppä, mutta Hän oli lihassa ilmestynyt Jumala. Aamen!

²¹¹   Rooman sotilaat ymmärsivät hänet väärin, kun Hän istui oikeudessa, ja Hänen silmilleen pantiin side, ja Häntä lyötiin päähän ja sanottiin: ”Siis, jos Sinä olet profeetta, kaikki sanovat sinun olevan, kerro, kuka sinua löi päälakeen.”

²¹²   He eivät käsittäneet, että Jeesus sanoi: ”Minä teen vain sen, mitä Isä näyttää minulle, että pitää tehdä. Minä teen, mitä Isä näyttää, ja sitten minä teen, mitä Hän käskee tehdä.” Se käsitettiin väärin; Hänen palvelustehtävänsä käsitettiin väärin.

²¹³   Juutalaiset käsittivät Hänet väärin. Kuinka Hän tuli ollakseen heidän ystävänsä ja Vapahtajansa, ja he Hänestä haluttiin tehdä jotakin, mikä olisi ollut paha. Hänen palvelustehtävänsä käsitettiin väärin. Hän sanoi: ”Etelän kuningatar nousee ylös tuomiopäivänä sukupolvensa kanssa ja tuomitsee sen, sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomonin viisautta. Ja suurempi, kuin Salomo on täällä.” He luulivat Hänen olevan pelkkä ihminen.

²¹⁴   Monet ajattelivat, että hän oli syntynyt pyhän avioliiton ulkopuolella, tuli huonosta perheestä, joilla oli näitä himoja ja sellaista; ja äpärälapsi… mistä meillä olikin juuri se yksi kysymys; ei voitu edes… ”No”, sanottiin: ”No mutta, mehän tiedämme, että sinä synnyit avioliiton ulkopuolella, sinussa on riivaaja. Sinäkö muka yrität opettaa meitä? Meitä – rabbeja!”

Hän sanoi: ”Te olette isästä perkeleestä.”

²¹⁵   He käsittivät väärin. Kun Rooman sotilaat tulivat takaisin erään kerran, kuuntelivat Häntä, sanoivat: ”Kukaan ihminen ei koskaan ole puhunut näin. Me emme koskaan ole kuulleet ihmisen puhuvan näin.”

²¹⁶   Siinä ei puhunut ihminen, se oli Jumala! Kyllä vain. Ei ihminen puhunut sitä. Ihminen kertoo ja puhuu Kirjoituksista, Jeesus saa Kirjoitukset elämään. Ihminen ei elä tällä tavalla: ”Sana sanoo näin, ja tässä se on!” Ihminen voi sanoa: ”Sana sanoo niin”, mutta siinä kaikki, mitä hän voi tehdä. Mutta Jeesus pysyi sanomaan: ”Minä ja Isä olemme yksi, Isäni asuu minussa. Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ei kukaan muu voinut sano niin! Aamen. Halleluja! Juuri niin. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Ei kukaan toinen voinut sanoa näin!

²¹⁷   Ei ihme, että nuo sotilaat sanoivat: ”Ei kukaan ihminen ole koskaan puhunut näin. Hän ei puhu kuten kirjanoppinut tai saarnaaja; Hän puhuu niin kuin se, jolla on valta! Ja jopa riivaajat tottelevat Häntä, ja tuulet ja aallot tottelivat Häntä.” Häntä pidettiin ihmisenä, mutta Hän oli Jumala.

²¹⁸   Siis, Hänet käsitettiin väärin. Sanottiin: ”No mutta, sinähän – sinä synnyit äpäränä. Sinähän synnyit pyhän avioliiton ulkopuolella, ja sinäkö opettaisit meitä? Oho, me kyllä tiedämme, että sinä olet hullu ja sinussa on riivaaja. Sinä olet samarialainen ja oleskellut siellä ja saanut sieltä riivaajia itseesi. Sinäkö yrität opettaa meitä, pyhiä rabbeja?”

Hän sanoi: ”Te olette isästänne perkeleestä.”

²¹⁹   Kyllä. He käsittivät Hänet väärin. He eivät tienneet kuka Hän oli. Se kiikastaa tänäänkin; ihmiset yrittävät tehdä Hänestä jotain, mitä Hän ei ole. Hän ei ole vain ihminen, Hän on Jumala ihmisessä. Ei kolmas persoona, Hän on se ainoa Persoona. Kyllä vain. Niin, Hänet käsitettiin väärin.

²²⁰   Fariseukset, fariseus, joka kutsui Hänet siihen aikaan päivälliselle; oli suuret pidot; hän käsitti Hänet väärin. Hän ajatteli vain saavansa Hänet sinne. Minä saarnasin tuon sanoman täällä hiljattain, aamiaisella, uskoisin, Chicagossa, aamiaisella. Tuo fariseus sanoi: ”Siis, katsokaas, kun Hän istuu tuolla takana, istuu tuolla takana, pesemättömin jaloin ja kaikkea. Tuo pikku nainen tuli sisään ja pesi Hänet kyynelillään, ja kuivasi päänsä hiuksilla.” Hän sanoi: ”Jos Hän olisi profeetta, Hän tietäisi millainen nainen tuo on, joka pesee Hänen jalkojaan. Se osoittaa, ettei Hän ole profeetta!”

²²¹   Jeesus nousi ja sanoi: ”Simon, minulla on sinulle vähän sanottavaa!” Aamen, hän todella käsitti väärin, siinä kaikki. Hän sanoi: ”Minä… sinä kutsuit minut, ja minä jätin tiukan aikatauluni noudattaakseni kutsuasi. Ja kun… sinä et ottanut minua ovella vastaan. Sinä et ollenkaan pessyt jalkojani; et ollenkaan voidellut päätäni; et antanut tervetuliaissuudelmaa. Sinä päästit minut vain sisään, likaisena, haisevana aivan hikisenä, ja panit minut tuonne nurkkaan, jotta voisit tehdä minusta pilaa. Mutta tämä nainen, tämä nainen, hän on suudellut lakkaamatta jalkojani, ja hän on pessyt ne katumuksen kyynelillä” – mitä ihanaa vettä!  – ”ja kuivannut ne päänsä hiuksilla. Minulla on jotakin sinua vastaan, Simon. Totisesti minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat kaikki annetut hänelle anteeksi.” Simon käsitti väärin; nainen käsitti oikein. Simon sanoi: ”Hän on pelkkä ihminen” nainen sanoi: ”Hän on Jumala, Pelastajani!” Hänet käsitettiin väärin. Hänet käsitetään yhä väärin.

²²²   Opetuslapset Golgatalla, he käsittivät väärin, kun he kaikki kielsivät Hänet ja lähtivät pois. Miten he olisivat ymmärtäneet miehen, miehen, jonka he olivat tienneet tehneen ihmeitä ja nostavan kuolleita, silti alistuvan kuolemaan ja kävelevän sinne, hakattavaksi ja huutavan syljen vain valuessa pitkin kasvoja, ja siihen sekoittui verta siinä, mistä Häneltä oli raastettu kourakaupalla partaa; nyhdetty kasvoista; ja selkää väännetty niin, että luut vain paistoivat läpi? Ja Häntä potkittiin, lyötiin joka puolelle; kiroilevat, humalaiset sotilaat hakkasivat Häntä kulkiessaan pitkin katuja. Miten Hän kesti ja antoi heidän tehdä sen? He käsittivät väärin [/eivät käsittäneet], niinpä he pysyivät kaukana. Näin on.

²²³   Saatana käsitti Hänet väärin. Perkele sanoi: ”Tuo ei varmaankaan voi olla Jumalan Poika, joka seisoisi tuolla ja Häntä kohdeltaisiin noin, ja nuo kiroavat, ja minun opetuslapseni kohtelevat Häntä miten vain, ja Hän vain ottaa sen vastaan. Hän ei ole Jumalan Poika.

²²⁴   Samaten fariseukset, papit, käsittivät Hänet väärin, he sanoivat: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, ota itsesi alas sieltä.”

²²⁵   Vasemmalla oleva ryöväri käsitti Hänet väärin, ja sanoi: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, päästä meidät pois ristiltä, itsesi ja meidät myös.”

²²⁶   Mutta oikealla oleva ryöväri käsitti Hänet oikein, hän sanoi: ”Olemme – me olemme tehneet pahaa ja ansaitsemme, sen mitä saamme, mutta tämä Mies ei ole tehnyt mitään. Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi!”

²²⁷   Kuunnelkaapa tuota ääntä, joka vastasi ja sanoi: ”Tänään sinä olet kanssani paratiisissa.” Hän ymmärsi Hänen olevan meidän syntiemme takia kuoleva Jumala. Ainoa tapa miten Hänen oli mahdollista kuolla, oli panna Hänet kuolemaan lihassa [/ihmisenä]. Häntä ei voinut panna kuolemaan Henkenä, koska Hän on ikuinen Henki, niin Hänen oli oltava ruumiissa, että Hänet voitiin ottaa hengiltä, ja niinpä Hänet käsitettiin väärin. Hän käsitti. [ryöväri]

²²⁸   Eräänä päivänä, noin kymmenen päivän päästä, tai noin neljänkymmentä päivää sen jälkeen – viisikymmentähän se oli, opetuslapset kipusivat yläsaliin, ja he pysyivät siellä kymmenen päivää ja yötä kunnes viideskymmenes päivä tuli. Silloin, yhtäkkiä, taivaasta tuli ääni, kuin suuri tuulispää. Koska Jeesus oli sanonut heille: ”Katsokaa, minä lähetän sen, mitä Isäni on luvannut teille, mutta odottakaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on varustettu voimalla korkeudesta.” He tiesivät, että se oli tuleva. He tiesivät sen, että se oli – sen oli tapahduttava. ”Menkää sinne ylös, ja odottakaa kunnes minä lähetän sen.” He odottivat siellä. He tunnustivat [syntinsä], saivat pois kaiken mielestään ja sydämeltään. He odottivat, kaikki, yksimielisinä, yhdessä paikassa, odottivat lupausta [lupauksen täyttymistä]; kävelivät edestakaisin, miehet ja naiset, siellä kävelivät yhdessä ympäriinsä siellä yläsalissa, ja kaikki ovet teljettyinä, etteivät juutalaiset olisi päässeet sisään ja – vahingoittamaan heitä.

²²⁹   Yhtäkkiä, he olivat siellä kävelemässä ympäriinsä, ja taivaasta tuli ääni, kuin suuri tuulispää, kieppui ympäri, paikan läpi, ja tulikielet alkoivat asettua heidän päälleen. Ovet rävähtivät auki, ikkunat avautuivat, ja sitten mentiin kadulle!

²³⁰   Ja heidät käsitettiin väärin, niin, että sanottiin: ”Eivätkö nämä miehet ole täynnä uutta viiniä? Nämä ihmiset ovat juovuksissa, koska me kuulemme heidän höpöttävän jotakin, josta me emme ymmärrä mistä he puhuvat.” Äkkiä sanottiin: ”Miten me kuulemme jokainen omaa kieltämme, eivätkö nämä kaikki ole galilealaisia?” He eivät käsittäneet, että kyse oli Isän lupauksesta.

²³¹   Sitten Jumalalla oli siellä profeetta, joka pystyi nousemaan ylös ja puhumaan, Pietari sanoi: ”Te Jerusalemin miehet ja te, jotka asutte Juudeassa, älkää käsittäkö tätä väärin. Tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä’, sanoo Jumala, ’minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Ja minun palvelijattarieni ja palvelijani päälle minä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, ja tulta ja savua ja savupatsaita. Ja tapahtuu, ennen tuota Herran suuren ja kauhean päivän tuloa, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’”

²³²   Se oli Jumalan työtä! Se oli Pyhä Henki, mutta Se ymmärrettiin väärin. Hänet ymmärrettiin väärin.

²³³   Hänet on aina ymmärretty väärin. Israel ymmärsi Hänet väärin. Nooan ajan ihmiset ymmärsivät Hänet väärin. Johanneksen ajan ihmiset ymmärsivät Hänet väärin. Profeettojen ajan ihmiset ymmärsivät Hänet väärin. Helluntaiajan ihmiset ymmärsivät Hänet väärin.

²³⁴   Tämän ajan ihmiset ymmärtävät Hänet väärin, se menee yhä samalla tavalla. Ihmiset eivät tajua, koska Hänet ymmärretään väärin. On aika verrata luonnollista hengelliseen.

²³⁵   Kun ihmiset… helluntaipäivän jälkeen, kun heidät täytettiin Pyhällä Hengellä, kun oli tuo suuren suuri kokous siellä, eräs mies kutsuttiin sinne, rampa äitinsä kohdusta lähtien, kaksi heistä kulki katua ja tämä kerjäläinen helisteli siinä purkkia ja pyysi vähän rahaa. Ja hän sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta sitä mitä minulla on, minä annan sinulle.” Hän sanoi: ”Nasaretin Jeesuksen nimessä, nouse ja kävele!” Ja hän otti miestä kädestä ja nosti hänet pystyyn, ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa saivat voimaa. Hän alkoi kävellä ja hyppiä ja juosta ja pomppia ja ylistää Jumalaa, meni temppeliin. Ja ihmiset alkoivat kokoontua, ja huutaa ja hälistä. No mutta, sepä oli erikoista.

²³⁶   Ja heidät pantiin vankilaan ja heitä peloteltiin, etteivät he ”Saarnaisi enää Jeesuksen nimessä.”

²³⁷   Ja Pietari sanoi: ”Ketä meidän tulee kuunnella, Jumalaa vai ihmistä?”

²³⁸   Ja heidät vapautettiin, ajatellen, että koska heitä oli vähän ruoskittu ja peloteltu – että heidät hirtettäisiin seuraavalla kerralla, tai poltettaisiin tai heidät pantaisiin ristille tai jotakin –, että he lopettaisivat. Mutta seuraava juttu, minkä he huomasivat oli, että he olivat kadulla tekemässä sitä taas. Miksi? Heidät käsitettiin väärin. Ei kyse ollut noista ihmisistä; kyse oli Jumalasta noissa ihmisissä, joka teki noita asioita.

²³⁹   Kun pikku Stefanus napattiin Sanhedrin-neuvoston eteen sinä aamuna, sanottiin: ”Me panemme hänet tämän oikeuden eteen. Kun kaikki rabbit ja juutalaiset ja ylipapit ja pyhät isät ja kaikki kokoontuvat sinne, nuo jumaluustieteen tohtorit, se säikäyttää hänet pahanpäiväisesti.” Niinpä hänet tuotiin esiin noissa kahleissa ja seisotettiin siihen, tuo pikkukaveri, kuin karitsa raivoavien susien eteen. Sitten sanottiin: ”Katsotaanpa, kuinka hän perääntyy, ja sanoo: ’Minä perun puheeni, veljet, älkää nyt kaikki kiusatko minua.’”

²⁴⁰   Hän sanoikin: ”Te niskurit ja sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat! Miksi te vastustatte Pyhää Henkeä? Niin kuin isänne, niin tekin!” Aamen!

²⁴¹   He huomasivat, ettei siinä ollutkaan hän, sillä he poimivat maakokkareita, panivat kädet korvilleen ja alkoivat irvistellä hänelle, ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Ja kun hän kohotti päänsä kohti taivasta, sauvojen hakatessa kahta puolta hänen päätään, hän sanoi: ”Minä näen taivaat auenneina, ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella.” Aamen! Ja hän nukahti Herran Jeesuksen käsivarsille, ja kuollessaan, hän sanoi: ”Älä lue syyksi heille tätä syntiä.”

²⁴²   Näettekö, se mitä hän teki, ymmärrettiin väärin. Paavali seisoi siellä ja katseli sitä, myöhemmin se kävi hänen hermoillensa ja hän sanoi: ”Minä olen vähäisin heidän joukossaan, koska todistin Stefanuksen, Sinun pyhäsi kuolemaa.” Aamen. Siinä se on.

²⁴³   Ihmiset käsittivät tuon innostuksen väärin. Ihmiset käsittävät väärin nykyisin. He käsittävät Pyhän Hengen voiman väärin. Kutsutaan hihhulilaumaksi. Kutsutaan ihmisporukaksi, joka ei ole täysissä järjissänsä. He käsittävät väärin, että te olette menettäneet… sen mitä kutsutaan ”täydeksi järjeksi”, tuntiessanne Kristuksen, koska teillä on silloin Kristuksen mieli. Teillä ei voi olla maailman mieltä ja Kristuksen mieltä samalla kertaa, toinen lihallinen, toinen hengellinen. ”Se, joka vaeltaa lihan mukaan, on lihallinen, se, joka vaeltaa Hengen mukaan on hengellinen.” Aamen. Niinpä, minä menetän itseni ja löydän sen Herra, Sinussa. Kyllä vain. Siis Jumalaa ei ymmärretä. Se ei tarkoita, että teitä ei ymmärretä, vaan että Pyhä Henki saa teidät toimimaan niin, että teidät ymmärretään väärin. Aamen. Eivät ihmiset teitä vastaan puhu, he puhuvat Häntä vastaan. Ihmiset käsittävä väärin.

²⁴⁴   Siinä sitä taas mennään, heidät päästettiin lähtemään, mutta he palasivat suoraan kadulle ja aloittivat uudestaan. Samoin tänään. Ihmisiä ei ymmärretä. Ei tiedetä, mistä on kyse.

²⁴⁵   Minua ei ymmärretä palvelustehtävässäni tänään; että Hän lähetti minut ihmisten luo [/ihmisille]. Se ymmärretään väärin. Kaikki sanovat: ”Me uskomme veli Branhamia… ” Puhuin erään saarnaajan kanssa vähän aikaa sitten, hän sanoi: ”Veli Branham, me kaikki tiedämme, että sinut lähetettiin seurakunnalle, mutta, juttu on siinä, että miten sinä kastat Jeesuksen nimeen?” He eivät ymmärrä Kirjoituksia. Niitä ei ymmärretä. Sitähän varten minut lähetettiin, sitä tarkoitusta varten olen täällä. ”Miksi sinä opetat käärmeen siementä ja sellaisia asioita, jotka ovat vastoin meidän opetustamme?” No, veli, sitä vartenhan minä olen täällä. Sitä vain ei ymmärretä. Aamen. Mutta Jumala antaa minusta todistuksen Sanallaan ja Pyhän Hengen…?… Vaikka Se kuinka… – ymmär – …ymmärretään väärin, Jumala vahvistaa Sanan! Aamen.

²⁴⁶   Jumala on aina käsitetty väärin. Ja ne, jotka elävät Jumalan kanssa, käsitetään väärin Jumalan kanssa, koska Jumala työskentelee heissä. Aamen. Uskotteko sen?

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
koska Hän rakasti ensin minua.

Rakastatteko te Häntä? Nostakaa kätenne ylös ja ylistäkää.

…hankki pelastukseni
Golgatan puulla.

²⁴⁷   Oletteko iloisia, että teidät ymmärretään väärin? Me lauloimme ennen pikku laulua sanoen: ”Nyt, minut on merkitty, merkitty, merkitty, merkitty, jumalallisella Hengellä.” Näin on. Ihmiset, jotka joskus rakastivat minua, käänsivät selkänsä minulle, koska olen merkitty, merkitty Hengellä. Aamen. Menetin maailman asioiden mielen saadakseni Kristuksen mielen; siksi, jos minulla on Kristuksen mieli, mieleni tavoittelee asioita, jotka ovat ylhäällä. Haluaisin jonkun näyttävän minulle yhdenkin oikeanlaisen kasteen, paitsi kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Haluaisin jonkun näyttävän minulle sananpaikan, joka sanoo, ettei käärmeellä ole siementä. Haluaisin jonkun näyttävän minulle sananpaikan, joka sanoo, että on kolme Jumalaa.

²⁴⁸   Silloin ihmiset sanovat: ”Jaa, miksi niin?”

²⁴⁹   Jumala lähetti Sanomansa ja todistaa siitä. Hän vahvistaa Sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Niin Raamattu sanoo. Sitä ei voida kiistää, se on tosiasia. Mutta, mitä ihmiset sitten tekevät? He käsittävät väärin, koska minä en tullut Assemblies of Godin nimessä, ykseysläisten tai kakseuslaisten tai kolminaisuuslaisten tai Church of Godin tai baptistien, metodistien presbyteerien luterilaisten –. Minä en tule minkään niistä nimessä, minä tulen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja Jumala, armossaan, vahvistaa Sanoman Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoimassa. Niinpä ihmiset ymmärtävät yhä väärin Jumalan Hengen. Juuri niin, ymmärtävät väärin.

²⁵⁰   Varmasti, teidätkin ymmärretään väärin, kaikki, jotka elävät jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa ymmärretään väärin. Kaikki, vanhurskaasta Nooasta asti, kaikki tyynni nykypäivän pyhiin tänään, ymmärretään väärin, – aina ollut –, ihmiset ymmärtävät väärin.

²⁵¹   Israel ymmärsi väärin. He eivät ymmärtäneet; eivät vain voineet, koska he olivat lihallisia hengessä, eikä… se ei yhdisty hengellisen kanssa [sananmuk: ”poikkea hengellisestä”], koska ne eivät sekoitu.

²⁵²   Mutta minä olen iloinen, että asumme Valtakunnassa, jota ei ole tehty ihmiskäsin. Olen iloinen, että menemme Valtakuntaan, jonka kanssa ihmisellä ei ole mitään tekemistä. Olen iloinen, että meidän Valtakuntamme on ylhäällä, me olemme syntyneet ylhäältä, silloin me etsimme asioita, jotka ovat ylhäällä, jossa Kristus istuu Jumalan oikealla puolella, voi, missä hän ei häpeä meitä. On todistuksemme… Me emme häpeä Häntä täällä, maan päällä, koska me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Me emme ole tästä maailmasta, me olemme syntyneet Jumala Hengestä. Me istumme yhdessä taivaallisissa paikoissa Jeesuksessa Kristuksessa, pestyinä Hänen veressään, syntyneinä Hänen Hengestään, täynnä Hänen armoaan.

²⁵³   Siinä se: ”käsitetty väärin.” Mutta, mitäpä me siitä; me rakastamme Häntä. Ettekö rakastakin Häntä? Selvä, Teddy, annapa meille sävel: Jeesusta rakastan, ja lauletaan täysin palkein.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä
Koska Hän rakasti ensin minua
Ja hankki pelastukseni
Golgatan puulla.

²⁵⁴   Eikö Hän ole ihmeellinen [/ ihana /loistava]? Ettekö rakastakin Häntä? Ettekö olekin iloisia, että olette omituisia ihmisiä, jotka uhraavat hengellisiä uhreja, huultenne hedelmää, antaen Hänelle kiitoksen.

²⁵⁵   Minäpä laulan teille nyt laulun, nyt tekee mieli laulaa.

On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä
miksi olen niin iloinen ja vapaa.
Olen täytetty Hengellä – ei epäilystäkään
ja sehän minussa on vikana.

Oi, sehän minussa on vikana,
oi, sehän minussa on vikana.
Olen täytetty Hengellä – ei epäilystäkään,
ja sehän minussa on vikana.

²⁵⁶   Pidättekö tästä? No lauletaan se sitten.

On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä
miksi olen niin iloinen ja vapaa.
Olen täytetty Hengellä – ei epäilystäkään
ja sehän minussa on vikana.

Oi, sehän minussa on vikana, (kiitos Jumalalle!)
oi, sehän minussa on vikana.
Olen täytetty Hengellä – ei epäilystäkään,
ja sehän minussa on vikana.

Kun tulen iloiseksi, minä laulan ja huudan,
eikä moni sitä ymmärrä, käsittääkseni;
mutta olen mennyt Jordanin yli kauniiseen Kanaanin maahan

Oi, sehän minussa on vikana, (kiitos Jumalalle!)
oi, sehän minussa on vikana.
Olen täytetty Hengellä – ei epäilystäkään,
ja sehän minussa on vikana.

²⁵⁷   Voi, tätä minä rakastan. Ettekö tekin? Yli Jordanin, kauniiseen Kanaanin maahan, sanoin jäähyväiset maailmalle, kohosin ylös maailman asioiden yläpuolelle, nyt elän tässä taivaallisessa ilmapiirissä. Varmasti käyttäydyn noiden tuolla alhaalla olevien korppikotkien mielestä hassusti, kyllä, varmasti, minä lennän yläpuolella. Niin se on. Mitäpä se meitä liikuttaa? Me elämme Kanaanin maassa. Aamen! Kyllä vain. Syömme uusia rypäleitä ja pidämme hauskaa; täynnä ylistystä, täynnä voimaa, täynnä Pyhää Henkeä. Kyllä vain.

²⁵⁸   Stefanuksesta sanottiin: ”Oli mies, täynnä…” Täynnä mitä? Täynnä mitä? Hän oli täynnä Pyhää Henkeä, hän oli täynnä voimaa, hän oli täynnä viisautta, hän oli täynnä valtaa. Mikä sen sai aikaan? Hän oli täynnä Pyhää Henkeä! Siinä kaikki nämä asiat asuvat. Sitä juuri elävän Jumalan seurakunta on. Ettekö olekin siitä iloisia, kristityt? Käyttäytykää iloisesti. Jos teidät ymmärretään väärin, ”Kaikki, jotka elävät jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa” ymmärretään väärin. He ovat aina olleet sitä, kautta koko Raamatun.

²⁵⁹   Siis, mitä minä tässä yritän sanoa? Teille, ihmiset, jotka puhutte kielillä, teille, jotka huudatte, tanssitte Hengessä, ihmiset sanovat: ”Voi, hölynpölyä”, muistakaapa, minä palasin [Raamatussa] taaksepäin ja näytin sen teille. Koko Sanan läpi, aina ihmiset on ymmärretty väärin. Muistakaa, te olette Kirjoituksissa ja te teette sitä, mikä on oikein. Pitäkää siitä kiinni; Jumala on kanssanne. Pitäkää todella kiinni Kirjoituksista, Jumala pitää lopusta huolen. Aamen.

²⁶⁰   Minä rakastan Häntä. Lauletaanpa minun vanha hyvä kastelauluni, se, jota lauloin ensi kertaa, kun Jumalan enkeli on ilmestynyt ihmisen eteen, hänen nähtensä. Olin nähnyt sen ennen, itse, mutta Hän laskeutui ensimmäistä kertaa. Ja kun Hän laskeutui, Hän – Hän sanoi: ”Niin kuin Johannes lähetettiin edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemista, sinun sanomasi edeltää Kristuksen toista tulemista.” Sadat ja sadat ja taas sadat ihmiset seisoivat rannoilla siellä, kun se laskeutui kesäkuussa 1933, joella. Ja me seisoimme rannalla ja lauloimme.

Myrskyisen Jordanin rannalla seison,
ja luon kaihoisan katseen
Kanaanin kauniiseen maahan,
jossa omaisuuteni on.

Olen matkalla Luvattuun Maahan,
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

Olen matkalla Luvattuun Maahan,
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

Kun saavutan tuon terveellisen maan,
ja tulen iäksi siunatuksi!
Kun näen Isäni kasvot,
ja lepään Hänen sylissään.

Olen matkalla Luvattuun Maahan,
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

Kaikkialla, noilla laajoilla tasangoilla
paistaa ikuinen päivä.
Siellä hallitsee Poika Jumala iäti
ja karkottaa yön pois.

²⁶¹   Lauletaanpa se uudestaan ja puristetaan jonkun lähellä olevan kättä.

Olen matkalla Luvattuun Maahan,
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

²⁶²   Nyt, ilman jälkeäkään epäilyksestä, jokainen teistä on ottanut Kristuksen vastaan, ja tiedän, että olette syntyneet uudesti Hengestä, nostetaan kädet nyt ja lauletaan.

Olen matkalla Luvattuun Maahan,
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

²⁶³   Olen nähnyt tämän jo kauan. Naiset, kurkotelkaapa käsilaukkuunne ja ottakaa nenäliinanne. Nyt me annamme heilutusuhrin Herralle. Selvä, kaikki yhdessä, me heilutamme kuin menisimme Kanaaniin nyt, heiluttakaapa, no niin, nyt:

Olen matkalla Luvattuun Maahan,
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

²⁶⁴   Nyt, jos täällä on joku, joka ei ole tehnyt valintaansa ja kutsuansa varmaksi, joka haluaisi tulla, kun me laulamme sen uudestaan, ottaisitteko nenäliinanne esiin, ja heiluttaisitteko kanssamme vielä. Portti on avoinna, liput ovat ilmaisia. Ettekö tulisi? Astukaa vanhaan Siionin laivaan, se on, lähdössä pois. No niin.

Olen matkalla Luvattuun Maahan, (siihen ei mene enää kauaa)
Olen matkalla Luvattuun Maahan.
Oi, kuka tulee mukaani?
Olen matkalla Luvattuun Maahan.

²⁶⁵   Päämme painettuna:

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
maan päällä kaipaan, vain olla kuin Hän
Ja koko elämän matkan, maasta Kirkkauteen
pyydän vain saada olla kuin Hän.

Betlehemin seimestä tuli muukalainen
maan päällä kaipaan, vain olla kuin Hän
Ja koko elämän matkan, maasta Kirkkauteen
pyydän vain saada olla kuin Hän.

²⁶⁶   Älkää sitten unohtako sunnuntaita. Älkää unohtako, että keskiviikkoiltana on rukouskokous. Muistakaa: rukoilkaa paljon, rukoilkaa puolestani, paimenenne puolesta, naapurinne puolesta, diakonienne puolesta, johtokunnan, rukoilkaa, että Jumalan tahto toteutuisi meidän jokaisen kohdalla.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,

maan päällä kaipaan (tämä on sydämeni toive) vain olla kuin Hän (väärin ymmärrettynä)

Muistakaa, Jumala…?… Eikö se ole teidänkin toiveenne? Ajattelepa.

… maan päältä Kirkkauteen
pyydän saada olla kuin Hän.

 [Veli Branham alkaa hyräillä Olla kuin Hän – toim.] …nöyrä ja alhainen,

Maan päällä kaipaan vain olla kuin Hän.
Ja koko elämän matkan maan päältä Kirkkauteen
Pyydän saada olla kuin Hän.

²⁶⁷   Ja pää painettuna nyt, silmät suljettuna, ja sydämet keskittyneenä Jumalaan. Me kutsumme hyvän ystäväni, veli Roy Bordersin Kaliforniasta, jos hänelle ei ole… lausumaan siunauksen tälle kokoukselle. Veli Borders.