62-1209 HERRAN MUISTAMINEN
(Remembering The Lord)
Jeffersonville, Indiana, USA, 9.12.1962

¹       Kiitos sinulle, veli Neville. Olen niin iloinen ollessani täällä, veli Neville, ja että minulla jälleen on tilaisuus istua näissä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Ja väenpaljous ei koskaan vaivaa minua, se aina innostaa minua.  Tiedättehän, enemmän… Tunnen olevani enemmän kotonani, kun on vain muutamia, koska uskon, että sellainen Seurakunta on. Kyllä, minulla on siitä Kirjoitus, jossa sanotaan: ”Älä pelkää pieni Lauma, teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta.” Ja haluan… Se on tuo pieni Lauma, johon haluan kuulua tuona päivänä. Haluan olla yksi heistä, jolle Hän sanoi: ”Älä pelkää.” Ja olemme hyvin onnelliset siitä etuoikeudesta, joka meillä on, että me saamme tulla tänne tänään.

²        En tullut tarkoituksenani puhua. Vain muutama hetki sitten joku tuli ovelle tutkistellessani, valmistaessani aihetta joidenkin tekstien pohjalta, joita haluan nyt heti käyttää tulossa olevissa kokouksissa Phoenixissa ja Tucsonissa ja siellä seudulla. Olin juuri tulossa todella Hengen ruokkimaksi, tiedättehän, Jumalan hyvistä asioista, jotka koskivat aihetta Lopullinen. Ja vaimoni tuli sanomaan, että joku oli tullut tapaamaan minua, enkä saanut sitä aivan oikein, ja jälkeenpäin hän sanoi: ”Aiotko mennä kirkkoon tänä iltana?”

³       Ja minä sanoin: ”Luulen niin.” Ja yritin jatkaa pysyttelemistä siinä hengessä mitä olin tekemässä. Ja vaimoni tuli takaisin ja sanoi, että joku sairas tulisi rukoiltavaksi. Minä sanoin: ”Hyvä on sitten, menen kirkkoon joka tapauksessa ja rukoilen sairaiden puolesta.” Minä aina kun… Tiedättehän, nuo asiat ovat… Meidän pitäisi päästä heidän tykönsä niin pian kuin mahdollista, silloin kun ihmiset ovat sairaita ja tarvitsevat apua. Kuka tahansa, joka on ollut sairas, osaa arvostaa sitä ja tietää, mitä merkitsee olla parantunut Jumalan suurella parantavalla voimalla. Ja kuinka ihmeellinen asia se onkaan, millainen etuoikeus.

⁴       Nyt tulevana sunnuntaina, jos Herra suo, mikäli veli Nevillellä eikä kellään muullakaan ole mitään erikoista, ajattelin ensi sunnuntaiaamuna tuovani joulusanomani ihmisille, koska jotkut heistä tulevat kaukaa, tiedättehän, kuten Georgiasta ja eri paikoista, ja se tekee mahdolliseksi sen, että pääsevät ajoissa takaisin kotiin tekemään jouluostoksensa ja muut asiansa.

⁵       Ja Billy tuli juuri ja sanoi, että sisarellani Deloreksella on ensi sunnuntai-iltana juuri ennen kokousta jonkinlainen pieni… pieniä lahjoja lapsille ja pieni ohjelma täällä, tiedättehän, pieni joulunäytelmä, jonka he haluavat pitää ennen kokouksen alkua. Ja minä sanoin: ”Hyvä on, se olisi ensi sunnuntai-iltana, eikö niin?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Silloin siitä ei ole mitään haittaa.”

⁶       Katsokaahan, ensi tiistaina on jouluaatto… tai ensi tiistaista viikon kuluttua on joulu. Niinpä se saisi aikaan paineita ihmisille, näettehän, ja heidän täytyisi mennä takaisin kotiin jouluaattona ja maanantaina, joten ajattelin, että minä… Kyllä, siihen on kaksi viikkoa. Se on totta, kaksi viikkoa. Niinpä ajattelin, että tulisin tänä iltana ja kertoisin ihmisille siitä, jos Herra suo, ja veli Nevillellä ei ole mitään erikoista. Haluan tavallisesti tuoda seurakunnalle joulusanomani ja pääsiäissanomani ja mitä tahansa Herra panee sydämelleni annettavaksi. Ja ensi sunnuntaina, jos Herra suo, ensi sunnuntaiaamuna tuon…

⁷       Ja syy siihen miksi teen niin aamulla enkä illalla, on se että ihmiset tulevat kaukaa, ja siten heillä on iltapäivä aikaa matkustaa takaisin kotiin, näettehän. Minä mieluummin pitäisin sen illalla. Mielestäni ilta on paljon parempi. Minä pidän iltakokouksesta, kun aurinko laskee, siinä on jotakin. Jumala tuli Eedenin puutarhassa Adamin tykö illan viiletessä ja puhui Adamille. Näettehän, pidän iltakokouksesta. Mutta riippuen olosuhteista täällä, olisi parempi, että minulla olisi se aamulla, niin että ihmiset pääsevät lähtemään ajoissa.

⁸       Ja olen kiitollinen siitä, että tätä Tabernaakkelia laajennetaan täällä, niin että siihen saadaan lisättyä enemmän tilaa. Kaiken kiistan ja hälinän jälkeen me lopulta saimme luvan siihen joka tapauksessa. Tiedättehän, vanhalla veli Bosworthilla oli tavallisesti huumorintajua ja hän sanoi: ”Lapsi, joka huutaa äänekkäämmin, saa eniten huomiota.” Ja niinhän se usein on, tiedättehän, ja uskon, että meidän kannattaa huutaa hieman silloin tällöin, eikö teistäkin?

⁹       Ja haluan kiittää veli Anthonya ja hänen kumppaneitaan täällä tuosta ihanasta musiikista. Kävelin juuri sisälle ja kuulin sen. Ja tiedättekö, nuo instrumentit ovat trumpetteja. Ja haluan yhden lapsistani, ainakin yhden heistä, soittavan trumpettia… näitä puhallininstrumentteja.

¹⁰    Becky alkoi pianon soiton, mutta hän on tuollaisessa pienessä teini-iän vaiheessa, tiedättehän, ja nyt hän haluaisi lopettaa sen. Ja kun hän alkoi, tuo opettaja sanoi, että heidän täytyisi aloittaa populaarimusiikista… En nyt tarkoita… Tiedättehän mitä tarkoitan, alkusoitoista ja niin edelleen, klassillisesta musiikista, voidakseen liittää siihen mukaan uskonnollista musiikkia. Ja nyt kun hän tulossa sen ylemmälle tasolle, hän vain ajattelee, että lopettaisi sen. Ja minä… Lapset ovat ongelmallisia. Ja joka tapauksessa, sen täytyy olla alun pitäenkin Jumalan kutsu. Uskon hänen sisarensa Saaran voittavan hänet, vaikkei hänellä koskaan ole ollut yhtään oppituntia. Niinpä sitten Jumalan kutsumus on parempi, kun on sen kaltainen lahjakkuus.

¹¹    Mutta minä pidän trumpetista. Muistan, kun he vihkivät tämän tabernaakkelin täällä, trumpetit soivat täällä ulkona puoli päivää: ”Ristin juurella missä Pelastajani kuoli, siellä armahdusta synneistäni itkin, siellä sydämeeni kohdalla Verta käytettiin”, kun minä olin panemassa saarnani tekstiä sinne kulmakiveen.

¹²    Ja muistan eräänä iltana Kolminaisuuden metodistikirkossa, kun vanha tohtori Morrison… Monet teistä, jotka elitte silloin minun aikanani, muistatte tohtori Morrisonin, vanhan pyhitetyn miehen. Asbury menetti yhden suurimmista miehistä sitten Asburyn jälkeen, kun he menettivät tohtori Morrisonin omana aikanaan, tuon jumalisen vanhan miehen. Ja rakastin aina kuulla hänen saarnaavan. Ja menin sinne Kominaisuuden metodistikirkkoon kuullakseni häntä. Ja tuona iltana kaksi poikaa astui sinne pienelle parvelle, juuri kun vaimoni ja minä olimme kävelemässä sisälle, ja he pitivät noita trumpetteja ilmassa sillä tavalla ja soittivat: ”Ristin juurella missä Pelastajani kuoli!” Tuon suuren ristin pyöriessä siellä huipulla ympärinsä. Minä vain seisoin siellä kadulla kuunnellen, käteni ollessa kohotettuina ilmaan, ja aloin ääneen ylistäämään Jumalaa. En voinut sille mitään.

¹³    Se on kyseessä jonkinlainen mielenliikutus uudestisyntyneen kristityn sisimmässä, niin että, kun se sykkii, jotakin täytyy tapahtua. Siinä kaikki. Oi, minä… Ei ole mitään verrattavissa entisajan kristityn kokemukseen! Minä en vaihtaisi kokemustani mihinkään, en vaihtaisi sitä mihinkään maailman rikkauksiin, en koko maailmaan enkä koko aurinkokuntaan, kaikkea sitä, mitä Jeesus on itse minulle opettanut.

¹⁴    Siellä joukossamme istuu eräs mies, joka saa jokainen kerta katsoessani sinne taakse sydämeni hypähtämään. Se on mies, jonka näin edellisenä iltana ottavan ehtoollista, ja joka kävelee kainalosauvojen avulla. Onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että näytät aivan Oral Robertsilta? Sanon teille, että joka kerta kun minä… kuinka monet… Melkein jokainen teistä on nähnyt Oral Robertsin. Eikö hän näytäkin aivan Oral Robertsilta! Satuin vain katsomaan sinne taakse. Ja uskon, että hän on vähän suurempi mies kuin Oral. Mutta vain miten hän kampaa hiuksensa, hänen otsansa ja kasvonpiirteensä, ja hän on aina jotenkin arvokkaan näköinen ja istuu aivan kuin Oral. Ja niinpä minä aina ajattelen: ”Veli Oralko?” Hän näyttää aivan häneltä.

¹⁵    Veli Oral on nyt aloittamassa siellä jonkinlaista Raamattukoulua, tai uskoisin sen olevan jotakin sellaista. Kuulin siitä juuri eräänä päivänä. (Mitä?) Yliopistoa. Kyllä. Veli Carl Williams on yksi hänen absoluuteistaan sen asian suhteen. En oikein tiedä, mikä se nyt on.

¹⁶   Muistakaa nyt sunnuntaina, jos Herra suo, minulla on joulusanoma. Ja sitten olen kiitollinen, että työt Tabernaakkelissa on aloitettu. Ja toivon, että tämä ei lisää vain lukumäärää, vaan että se lisää sitä armoa, jonka Jumala suo seurakunnallemme, liikkeellemme, tai ei liikkeelle, vaan seurakunnallemme, kun me olemme kokoontuneet yhteen. Me rakastamme sitä.

¹⁷    Ja haluan vain sanoa tämän. En tule ottamaan paljon aikaa. Minulla on monia asioita, joita minun tulisi sanoa, mutta en sano, koska se veisi liian paljon aikaa. Mutta haluaisin sanoa, että se on jotakin, mistä minä en voi puhua. On asioita (jokainen ymmärtää sen), jotka te tiedätte, ja se on Herran Nimessä, mutta kuitenkaan te ette voi puhua siitä. Näettehän, teidän täytyy pitää se sisällänne. Ymmärrättekö? Mutta on tulossa eräs tietty tapahtuma, ja on ollut jo jonkin aikaa, joka on valmiina tapahtumaan, josta olen ollut levoton, kun olen tarkannut Pyhän Hengen liikkumista ihmisten keskuudessa tuohon pisteeseen, ilman että he tietävät siitä mitään, näettehän, mutta kun näkee Pyhän Hengen liikkuvan siihen. Tulen paljastamaan sen, jos Herra suo, jonakin sopivana aikana. Muistakaa nyt, se osoittaa, että Jumala on heidän keskuudessaan.

¹⁸    Niin kuin joku, kyllä, uskon, että se oli veli Neville, joka jokin aika sitten sanoi. ettei ”Jumala lukisi syyksemme epäjärjestystä joukossamme tai väärinkäyttäytymistämme Hänen silmissään.” Niin että kun näkijä meni katsomaan Israelia ja saattoi luonnollisin silmin nähdä, kuinka se oli epäjärjestyksessä, ja kuinka he olivat tehneet väärin, ja heidät tulisi kirota. Mutta se, mitä piispalta jäi näkemättä, oli lyöty Kallio ja Vaskikäärme, näettekö, joka sai aikaan sovituksen. Niinpä kun Bileam katsoi Israelia, hän näki syyn kirota heitä. Näettekö? Mutta kun Jumala katsoi heitä, Hän näki sovituksen. Hän sanoi: ”Sinä olet kuin unicorn.” [unicorn = yksisarvinen tarueläin] Aamen. ”Kuka tahtoisi panna mitään sinun tiellesi? Kuinka jumaliset, kuinka vanhurskaat ovatkaan sinun telttasi!” Sillä tavalla Jumala näki heidät. Näettekö? Ei sillä tavalla kuin ihmiset näkivät heidät, ei sillä tavalla kuin suuret arvohenkilöt näkivät heidät, vaan sillä tavalla kuin Hän näki heidät.

¹⁹    Ja, oi Jumala, suo se olla minun osani! Olkoon se minun osani, sillä minulla ei itsessäni ole mitään, mitä voisin vaatia. ”Mitään en käsissäni tuo, vain yksinkertaisesti ristissäsi kiinni riipun.” Näettekö, siinä on kaikki, mitä meillä on.

²⁰    No niin, tämä on rukouskokousilta tai ei rukouskokousilta, vaan tämä on jonkinlainen evankelistinen ryhmä täällä. Me haluamme asettaa Sanan paikalleen. Ja ehkä haluaisin puhua teille tänä iltana muutamia minuutteja. Useat teistä, jotka haluatte avata Kirjoituksen… No niin, tiedättekö, outoa, mutta se avautui aivan tarkalleen siitä tekstistä, josta aioin lukea. Kyllä vaan, Se on outoa. Se oli 1. Korinttolaiskirjeen 11. luku, ja olen kirjoittanut tänne jonnekin joitakin muistiinpanoja siitä, mitä ajattelin, jos vain voin löytää sen juuri nyt, joka koski 1. Korinttolaiskirjeen 11. lukua. Tässä se on, juuri tässä. Kyllä.

²¹    Nyt, ennen kuin lähestymme Sanaa, lähestykäämme Sen Tekijää, joka on Sana, pyytääksemme Hänen armoaan ja Hänen siunauksiaan, kun tutkimme Häntä, joka on Sana. Rukoilkaamme.

²²    Oi, Herra Jumala, joka olet täynnä armoa ja laupeutta, Sinä joka olet halunnut kautta aikojen, sen jälkeen kun ihminen oli tehnyt syntiä ja pannut tuon suuren kuilun itsensä ja Sinun välille, jonka ylitse hän ei itse voinut päästä takaisin. Hän oli absoluuttisesti, täydellisesti kadotettu ilman paluutietä. Mutta Jumala täynnä kaikkea armoa oli halukas toimimaan Sijaisena hänen sijastaan ja tuomaan hänet takaisin. Se on kiihottanut kaikkien niiden sydämiä, jotka koskaan ovat saaneet tietää Sinusta, Herra, kuinka Sinä suuressa rakkaudessasi ja armossasi vastaanotit Sijaisen! Ja niin kuin me olemme juuri ilmaisseet sen, Herra, se on tuo Sijainen, johon me panemme luottamuksemme tänä iltana, tuohon Erääseen, joka kuoli meidän syntisten sijasta, tuohon Vanhurskaaseen, joka otti ylleen meidän epävanhurskautemme. Häneen me luotamme.

²³    Nyt me juhlallisesti tulemme Hänen Sanansa tykö, sydämemme ja päämme ollessa kumarrettuina, kunnioittavina, kunnioittaen ja kiitollisina. Ja pyydämme, että Sinä lähettäisit meille tänä iltana armon Pyhän Hengen kautta ja antaisit meille Elämän Leipää, jota me tarvitsemme ylläpitämään meitä. Sinä tiedät tarkalleen, mitä me tarvitsemme, ja me tiedämme Sinun luvanneen, että jos me pyydämme, me saamme.

²⁴    Me haluamme muistaa tänä iltana, Herra, kaikkia niitä, joiden tiedämme olevan sairaana ja tarpeessa, että Jumalan armo annettaisiin heille suuressa runsaudessa. Ja Isä, me rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat langenneet pois, niin että tämä tulossa oleva loma-aika toisi muistutuksen heidän sydämiinsä siitä, millaisia he kerran olivat, ja mistä ovat langenneet Sinun yhteytesi ulkopuolelle. Jumala, me rukoilemme, että he palaisivat (suo se, Herra), palaisivat seurakuntaan, esikoisina syntyneiden Seurakuntaan, palaisivat takaisin sinne, missä on armo ja laupeus ja rakkaus ja ystävällisyys, sielujemme, mielemme ja ruumiimme parantuminen. Suo se, Herra. Siunaa Sana tänä iltana. Vahvista meitä kaikkia ja anna meille Sinun siunauksistasi, kun me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁵    Haluan nyt muutamaksi hetkeksi kiinnittää huomionne 1. Korinttolaiskirjeen 11. lukuun, sen jakeisiin 23, 24 ja 25.

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös toimitin teille, että Herra Jeesus samana yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän.

Ja kun hän oli kiittänyt, mursi hän sen ja sanoi: Ottakaa, syökää. Tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni.

Samalla tavalla hän otti myös maljan, kun hän oli aterioinut, ja sanoi: Tämä malja on uusi testamentti minun veressäni. Niin usein kuin te juotte siitä, tehkää se minun muistokseni.

²⁶    Jos haluaisin nimetä tämän piennen tekstin, haluaisin viitata siihen nimellä Herran muistaminen. Se kuulostaa sanomalta, joka olisi pitänyt saarnata viime sunnuntaina Herran ehtoollisella. Mutta haluan nyt lähestyä sitä vähän eri kulmalta muutaman hetken ajan, sillä aikaa kun kokoamme ajatuksiamme yhteen ja palvomme Herraa.

²⁷    Haluaisin tietenkin aloittaa Herran pöydästä, koska se on hyvä paikka, missä me kaikki muistamme Herraa Hänen pöytänsä ääressä, johon tämä teksti todellisuudessa viittaa. Paavali sanoi, että meidän tulee ottaa malja ja juoda tämä veri ja syödä happamaton leipä Hänen muistoksensa ja muistaa, mitä Hän teki puolestamme. Ja kun te teette niin, te ette tee siitä vain jotakin tavallista, jokapäiväistä asiaa. Te haluatte todella tulla ja muistaa Herraa. Näettekö? Muistaen, että Hänen armonsa ja laupeutensa, ja se yksin, antaa teille sen toivon, joka teillä on. Ei ole väliä sillä, mitä te koskaan voisitte tehdä. Ei ole mitään missään, mikä voisi tulla lähellekään sitä, mitä Kristus teki puolestanne.

²⁸    Minulla oli surullinen kokemus tällä viikolla, ja kuitenkin voisin kutsua sitä ihanaksi. Hautasin erään veljen, joka kerran istui täällä kanssamme. Ja monet teistä tietävät siitä. Se oli armollinen veljemme, veli Rogers, Busty Rodgers, niin kuin me häntä, Everettiä, kutsuimme. Ja veli Banks Wood täältä ja veli Sothmann me menimme yhdessä hautajaisiin.

²⁹    Ja ajoin lumessa sinne tuolle vanhalle paikalle, missä olin ensin haudannut hänet noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Tuolla kerralla hautasin hänet mutaiseen veteen Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Kun olimme ylittämässä tuota vanhaa tuttua siltaa siellä Totten’s Fordissa, puhuin veljilleni ja sanoin: ”Eräänä päivänä, kun tietyllä kirkkokunnallisella saarnaajalla oli siellä suuri teltta, hän sanoi: ‘Tuo pikku radikaali siellä baptistikirkossa, joka kastaa ihmisiä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän sanoi: ‘Jos joku henkilö on sillä tavalla kastettu, hän ei ole edes tervetullut minun telttani alle.’”

³⁰    Ja sillä kerralla siellä sattui istumaan joku, joka oli kastettu Herran Jeesuksen Nimessä, ja se oli veli George Wright ja hänen perheensä. He vain… Ainoa mitä he saattoivat tehdä, oli olla menemättä takaisin.

³¹    Ja tuona päivänä siellä kahlaamolla hän jätti kokouksensa ja tuli sinne alas vähän niin kuin tarkkailemaan, ja hänen seurakuntansa seisoi siellä. Nousin ylös. Siellä ylhäällä kukkuloilla oli satanut, ja liejua oli huuhtoutunut sivujokia pitkin alas ja oli tehnyt Blue Riverin hyvin mutaiseksi. Kävelin sinne veteen noin vyötärön syvyyteen. Ja minä… Ja yksi diakoneista ojensi minulle Raamatun, ja luin sieltä, missä Pietari Helluntaipäivänä sanoi: ”Katukaa jokainen teistä ja ottakoon kukin teitä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

³²    Tuona päivänä Georgie Carter makasi siellä ja yritti kohottaa käsiään painasaan vain noin kuusikymmentä paunaa [27 kg], kun hän oli ollut yhdeksän vuotta ja kahdeksan kuukautta vuoteessa liikkumatta. Ja siellä seurakunnassa, johon hän kuului, oli sanottu, että jos joku edes tuli minun kokouksiini, heidät erotettaisiin heidän seurakuntansa yhteydestä. Ja tuona samana iltana hän silmänräpäyksessä parantui. Ja sitten hän halusi tulla kastetuksi samalla tavoin kuin tuo pieni Nalen tyttö, joka oli siellä, josta olin nähnyt näyn, ja te kaikki tiedätte asiasta. Hänen kätensä ja jalkansa olivat vääntyneet. Ja menin näyn mukaisesti ja Hengen voimassa laskien kädet hänen päälleen, ja siellä hän tuli ulos ja oli parantunut. Ja niinpä, hän oli kuulunut tuohon samaan kirkkoon. No niin, se oli metodistikirkko. Tuo metodistisaarnaaja, veli Smith, seisoi siellä rannalla seurakuntansa kanssa.

³³    Ja aloin kastaa raamatullisella, kristillisellä kasteella. Ja suunnilleen sillä hetkellä kun olin kastanut viisi tai kuusi ihmistä, äkkiä rivit murtuivat siellä ylhäällä kukkulalla, ja tässä tuli tuo metodistien joukko suoraan alas hyvät vaatteet yllään kastettavaksi Herran Jeesuksen Nimessä. Ja yksi kerrallaan, naiset sievissä silkki ja kesävaatteissaan, he kävelivät sinne tuon mutaisen veden lävitse ja pyyhkivät kyyneleitä kasvoiltaan ja pesivät pois huulipunaa. He tulivat tehdäkseen tunnustuksensa ja tullakseen kastetuiksi.

³⁴    Ja tuon joukon mukana tuli vahva, leveäharteinen, vankan näköinen mies. Hänellä oli jonkinlainen armeijan hiusleikkaus, leveät kasvot ja hän käveli sinne veteen yllään kaunis, sininen sarssikankainen pukunsa. Hän sanoi: ”Minä myös olen tehnyt ratkaisuni.” Se oli Busty Rogers, ilman että kukaan olisi sanonut hänelle mitään. Siellä minä hautasin hänet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen oman tunnustuksensa perusteella.

³⁵    Ja viime viikolla asetin hänet mullan alle Milltownissa. Ja puhuin saarnaten aiheesta Ylösnousemuksen täydellisyys. Olen ollut lähe­tyssaarnaajana ja nähnyt erilaisia jumalia ja filosofeja. Ja ne kaikki ovat kristillisyyden ulkopuolelta, ne ovat vain filosofiaa, ja kuinka he uskovat sitä ja tätä ja jotakin muuta. Mutta suuri Luoja, joka teki luomakunnan! Täytyy olla Luoja, jos on luomakunta. Ja jos on luomakunta, sen täytyy olla Luojan tekemä. Ja kenen tahansa miehen työ heijastaa häntä itseään. Jos hän on hyvä kirvesmies, hän tekee hyvän työn rakentaessaan. Ja jos hän on hyvä mekaanikko, hän tekee hyvän työn. Teidän työnne ainoastaan heijastaa teitä. Ja Jumalan luomakunta heijastaa Jumalaa. Ja Jumala teki kaiken tarkoitusta varten. Ja kaikella, mikä palvelee Jumalan tarkoitusta, kun se kuolee, sillä on oleva ylösnousemus. Sanokaa minulle yksikin asia. Ja toin esiin monia asioita kuten kukat ja puut.

³⁶    Ja kuinka aurinko, kun se tulee esiin aamulla, se on pieni vastasyntynyt lapsi, sen säteet ovat heikot. Noin kello kymmeneltä se on teini-ikäinen, ja kello kahdeltatoista se loistaa voimassansa, naisellisuuden tai miehekkyyden kauneudessa. Ja noin kello kahdelta iltapäivällä se alkaa tulla sellaiseksi kuin minä olen. Ja sitten noin kello viideltä iltapäivällä se tulee isoisäksi, se laskee alas. Ja lopulta sen säteet viilenevät pois maasta ja se kuolee. Onko se sen loppu? Se palveli Jumalan tarkoitusta. Se antoi elämän kasvikunnalle kulkiessaan yli maan. Se nosti ylös kaikki ne kasvit, jotka edellisenä vuotena kuolivat. Onko se sen loppu, kun se palvelee Jumalan tarkoitusta? Se nousee uudestaan seuraavana aamuna uuden elämän kanssa! Jokainen puu tekee samoin, ja kaikki muutkin, kaikki, kuu, tähdet, aurinkokunta, kaikki lupaavat sen.

³⁷    Ja jos ihminen palvelee Jumalan tarkoitusta, ylösnousemus on yhtä varma. Ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on… Jumala vain odottaa ajallaan, aivan niin kuin Hän tekee nyt.

³⁸   Lehdet ovat juuri pudonneet pois puista. Niitä oli punaisia, vihreitä, sinisiä, ruskeita ja kaiken värisiä yli koko maan pinnan, jonka alla Jumalan luonto lepäsi kuolleena, ja Jumala vain asetti sinne kukkakimppunsa. Mutta Hän tietää asettaessaan tuon kukkakimpun, että on tapahtuva ylösnousemus keväällä! Maan täytyy jälleen kääntyä radallaan ympäri samaan asentoon auringon kanssa, ja se tulee nostamaan esiin nuo hautajaiskukat.

³⁹   Älkää koskaan sanoko: ”Tämä on loppu”, sen enempää kuin nuo lehdet ruskeina puussa sanovat, että se on loppu. Ainoa asia, mitä sen täytyy tehdä, on vain, että Jumalan ajanjakso kiertää ympäri Ihmisen Pojan tulemukseen asti. Ja jokainen elävä luotu, joka koskaan kuoli Kristuksessa, on tuleva jälleen esiin Hänen Läsnäolossansa ja on muistava Häntä. Oi, kun tulen tieni päähän, haluan kuolla Hänen Läsnäolossansa ja muistaa Hänestä, että Hän on ylösnousemus ja Elämä. Hän on Sitä.

⁴⁰    Sitten kun tulemme Herran pöytään. Herran pöytä, niin kuin olen täällä aikaisemmin selittänyt, ei ole… Me uskomme, että se, mitä me kutsumme ehtoolliseksi [kanssakäymiseksi] on leivän ja viinin nauttimista. Me asetamme oikean asian väärälle paikalle. Se ei ole leipä, jolla on merkitystä, se ei ole viini, jolla on merkitystä, se on vain happamatonta leipää ja viiniä. Mutta kysymys on siitä, että tämä ehtoollinen [kanssakäyminen] merkitsee ”puhumista jollekin”, ja puhumalla Hänelle me muistamme Häntä. Mielestäni se on kaikkein siunatuinta aikaa kokouksista. Näettekö? Jokaisen elämämme hetken tulisi olla kanssakäymistä.

⁴¹    Kanssakäyminen Herran kanssa on kuin keidas erämaassa. Se on kuin lähde lammikon pohjalla, jonka ääreen matkamies tulee, pysähtyy ja juo, kunnes on sammuttanut janonsa. Se on Herran muistamista. Tulla Hänen pöytänsä ohitse, missä on ohikulkeva pyhiinvaeltaja, joka yhdessä kanssamme oleskelee täällä maan päällä, ja jonka kanssa yhdessä voimme tulla Hänen pöytänsä ääreen ja siellä juoda Hänen siunauksiaan, Hänen armoaan ja Hänen Sanaansa ja olla yhteydessä Hänen Sanansa ympärillä, kunnes janoiset sielumme ovat tyydytettyjä. Ja sitten me jätämme palvonnan paikan virkistyneinä, tyytyväisinä ja lähdemme ulos kohtaamaan jälleen erämaan ongelmat, elämän kuuluvan erämaan ongelmia. Kyllä, se on erämaassa oleva keidas, jossa me virvoitamme itseämme, kun olemme janoisia.

⁴²    Niin tulisi olla jokaisen palvojan kohdalla, ja niin on jokaisen todellisen palvojan kohdalla. He kaipaavat päästä yhteen. Yhteydessä olossa on jotakin, mikä on jumalallista, Jumalan määräämä, ja se on pyhä asia. Ja vanhurskaat janoavat sitä.

⁴³    Niin kuin Daavid sanoi, että hänen sielunsa janosi Jumalaa niin kuin peura pääsyä vesipurolle. Pieni haavoittunut peura, jonka kyljestä ajokoirat ovat repineet irti palasia. Se seisoo läähättäen ja tarkaten. Se voi Jumalan antamalla hajuaistilla haistaa veden mailien päästä. Ja se pitää pientä päätään pystyssä, kun sen elämä vuotaa ulos siitä. Se tietää, että jos se vain voi päästä tuolle purolle, se voi elää. Mikään ei silloin enää tule tavoittamaan sitä. Jos se vain voi päästä veteen, se tietää voivansa karistaa kintereiltään jokaisen koiran, jonka te vain voitte panna sen perään. Se tietää löytäneensä elämää antavan apuneuvon.

⁴⁴    Ja kun seurakunta tulee sille paikalle, missä Kristus merkitsee meille niin paljon, että me janoamme päästä Hänen Läsnäoloonsa ja olemaan toistemme kanssa, on se elämää antava apuneuvo. Mikään perkele ei voi koskaan voittaa teitä. Silloin jopa itse kuolemakin on voitettu. Oi, mikä toivoi. Mikä paikka! Virvoittakaa itseänne. Ja niin tehdessänne, muistakaa Kristusta, joka teki sen mahdolliseksi meille. Hän oli Se, joka teki nämä asiat puolestamme. Meidän täytyy muistaa Häntä. Sillä muistakaa, kerran me olimme vieraita ja ilman Jumalaa, olimme pakanoita, joita vietiin mykkien epäjumalankuvien eteen. Mutta muistakaa, Kristus ei kuollut vain juutalaisten puolesta, vaan jokaisen Adamin langenneen suvun luomuksen puolesta Kristus kuoli.

⁴⁵    Kun me tulemme muistamaan Häntä Hänen ehtoollisellaan, sen tulisi muistuttaa meitä niistä ajoista, kun Israel oli matkallaan. He olivat täyttämässä velvollisuuttaan matkallaan Egyptistä vapautukseensa, luvattuun maahan. Kun he olivat velvollisuuttaan täyttämässä, heiltä loppui vesi. Ja kaikkialla, minne katsottiin, oli kuivaa, joka paikassa… Jokaisen kukkulan juuressa, missä purojen olisi pitänyt olla, niitä ei ollut siellä. Ja he olivat kuolemassa janoon erämaassa. Ja sitten siellä ilmestyi Kallio, ja Mooses löi tätä Kalliota, ja siitä tuli runsaasti vettä. Jokainen janoinen mies, jokainen janoinen nainen, jokainen lapsi ja jopa jokainen janoinen eläin saattoi juoda tuosta veden runsaudesta.

⁴⁶    Niin kuin Johannes 3:16, tuo Raamatun kultainen teksti, sanoo: ”Jumala niin rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen Poikansa, niin ettei kukaan, joka uskoo Häneen (uskoo, on kanssakäymisessä, muistaa Häntä), kuolisi, vaan hänellä olisi Iankaikkinen Elämä.” Muistakaa, että Kristus oli meidän Kalliomme, jota lyötiin, jotta kuoleva maailma pelastettaisiin, kuolevat pakanat, kuolevat juutalaiset, kuoleva maailma. Kristus luovutti Elämänsä runsaana, niin että jokainen, joka isoaa ja janoaa, sanoo profeetta: ”Katso, tulkaa lähteelle, ostakaa Minulta maitoa ja hunajaa ilman hintaa.” Tulkaa, koska kyseessä on ehtoollinen, tulkaa muistaen Herraa.

⁴⁷    Voin ajatella Herran muistamista jälleen eräällä virvoituksen paikalla, kaivolla nimeltä Beerlahairoi, joka on hebreaa ja tarkoittaa, ”Hänen lähteensä, joka elää ja näkee minut.” Haagar, väärinymmärretty, joka kuitenkin täytti velvollisuutensa. Väärinymmärretty, väärin tuomittu, ulosajettu, ilman paikkaa minne mennä, janoon kuolevan lapsen kanssa, ja vesi oli pullosta käytetty loppuun. Ja tuo pikkumies itki. Ja vain äidin sydän voi tietää, mitä merkitsee kuulla vettä janoavan huuto, kun hänen kielensä turposi ja huulensa halkeilivat. Hänen lapsensa heikeni joka hetki, hän oli heitetty ulos, juuri täyttäessään velvollisuuttaan ilman paikkaa minne mennä. Hän oli itse kieltäytynyt juomasta, kunnes oli puristanut viimeisenkin tipan poikansa pienille halkeilleille huulille. Ja sitten pullo oli kuiva, ja hän laski sen maahan ja lähti edelleen. Ja tuo pikkumies huusi vettä ja tuli heikommaksi ja heikommaksi, hänen ainoa lapsensa.

⁴⁸    Ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö hänen viaton sydämensä olisi huutanut: ”Oi Jumala, mitä minä olen tehnyt? Mitä minä olen tehnyt?” Eikä hän voinut kestää nähdä tuon lapsen kuolevan käsivarsilleen, joten hän laski hänet pensaan alle. Ja hän meni noin nuolenkantaman päähän, ehkä sadan metrin päähän, nähtyään siellä pienen puun, ja siellä hän polvistui maahan ja alkoi itkeä. Hän ihmetteli: ”Miksi?” Jos hän oli tehnyt sen, mikä oli oikein, niin miksi piti tämän asian tulla hänen ylleen? Monta kertaa me ajattelemme sitä sairauksissamme ja vaivoissamme, näettehän, mutta ehkä se kaikki tehdään, että se osoittaisi armon ja laupeuden. Ja ajatellessaan sitä hän kuuli nuo heikot janoiset huudot niiden lopulta vaimentuessa kokonaan.

⁴⁹    Hän kuuli Äänen puhuvan ja sanovan: ”Miksi sinä itket? Minkä tähden sinä itket?”

⁵⁰    Ja hän katsoi ylös ja näki lähteen pulppuavan. Millainen virvoituksen puro! Beerlahairoi, olen ehkä lausunut sen väärin. B-e-e-r-l-a-h-a-i-r-o-i, joka merkitsee ”Hänen lähteensä, joka elää ja näkee minut! Hän, joka ei voi kuolla! Melkisedek! El Shaddai! Hän, joka elää ja näkee minut, tietää tarpeeni. Hän muistaa minua. Ja siellä Hän muisti minua, kun minä muistin Häntä, ja minä tiedän, että Hän elää ja on antanut tämän lähteen pulputa esiin täällä erämaassa.”

⁵¹    Oi, voisimmeko soveltaa sen tämän hetken sanomaan, juuri nyt tänä päivänä, kun olemme kirkkojen, kirkkokunnallisten erämaassa, ja yhteiskunnallisen evankeliumin saarnaajat ja maailman muoti on hiipinyt sisälle, ja he ovat kirkkokunnallistuneet ja hajotetut.

⁵²    Ja sitten ajatelkaamme seisovamme jälleen tänä iltana Hänen lähteellään, joka elää ja näkee minut. Sitä Kristuksen muistamisen pitäisi merkitä palvojalle. Kyllä. Oi, hän oli väärinymmärretty ja ajettu ulos. Jeesus sanoi täällä maan päällä ollessaan: ”Minä olen elävä Vesi, minä olen Elämän Vesi.”

⁵³    Ja haluan ottaa tästä toisen pienen ajatuksen, joka tulee mieleeni. Kun Jeesus vietiin oikeuden eteen, se ei tapahtunut muun kuin pilkan tähden. Pilatus lähetti Hänet Herodeksen tykö. Pilatuksen ei nyt olisi tarvinnut tehdä niin, ja te tiedätte, kuinka hän yritti pestä kätensä siitä. Mutta kun Hän kerran on käsissänne, teidän täytyy tehdä ratkaisunne. Te ette voi työntää sitä jollekin muulle. Kyseessä olette te yksilönä. Mutta Hänet lähetettiin Herodeksen tykö pilkattavaksi, koska Hänellä oli melkoinen nimi ihmeiden tekijänä ja niin edelleen, ja Hänet oli heitetty ulos kirkosta. Niinpä Pilatus vain ajatteli, että hän lähettäisi Hänet Herodeksen luo, ja ehkä se selvittäisi sen pienen kaunan, joka heillä oli toisiaan kohtaan.

⁵⁴    Ja niin Jeesus vietiin tien yli ja edelleen noiden paikkojen halki, kunnes Hän kohtasi korkeimman oikeuden, Herodeksen. Ja kun Hän kohtasi Herodeksen, tarjottiin Herodekselle hänen ainoa tilaisuutensa! Kuinka typerä voi mies olla? Jos Herodes vain olisi tiennyt, että hänen edessään seisoi jokaisen hebrealaisen profeetan täyttymys, kaipaus, ja maailman jano, joka seisoi Hänen edessään. Hän täytti kaiken sen, mitä jokainen viisas ja profeetta oli koskaan puhunut. Tuo tilaisuus tyydyttää syntinen sydämensä armolla ja laupeudella. Mikä typerä mies hän olikaan!

⁵⁵    Mutta ei kuitenkaan niin typerä kuin ihminen on tänään, jolle on tarjottu tuo sama asia, koska meillä on ollut kaksituhatta Hänen opetuksensa ja Hänen laupeutensa vuotta. Mutta kuinka typerän asian Herodes tekikään seistessään Hänen edessään, kun hän ei pyytänyt armoa ja laupeutta eikä pyytänyt armahdusta synnistä. Hän ei tiennyt että… En usko, että tuo mies käsitti, että hänen edessään seisoi senkaltainen Henkilö. Antakaamme sen upota syvälle hetken aikaa. Koska tuolla miehellä ei ollut sellaista yhteiskunnallista nimeä, suurta yhteiskunnallista asemaa eri organisaatioissa ja kerhoissa ja niin edelleen, joiden kanssa Hän ei seurustellut. Hänellä ei ollut sen kaltaista nimeä.

⁵⁶    Mutta Hänellä oli sellainen niiden ihmisten joukossa, jotka tunsivat Raamatun ja tiesivät lupauksen. Ja sanoaksemme sen vähän voimakkaammin, ne, jotka olivat ennalta määrätyt Iankaikkiseen Elämään, tunnistivat sen sillä hetkellä, kun Hän seisoi siellä.

⁵⁷    Mutta Herodes ei ollut oppinut sitä, hän ei koskaan tiennyt sitä. Kuinka surullinen asia. Kaikki se, mistä profeetat olivat puhuneet neljän tuhannen vuoden ajan, sen täyttymys, mitä maailma oli kaivannut, seisoi hänen edessään. Siellä hänen läsnäolossaan seisoi kaiken sen täyttymys. Ja niin kuin voisin sanoa tämän uudestaan, me ajattelisimme hänen olleen typerän miehen, koska hän ei koskaan pyytänyt Häneltä laupeutta ja teki typerän ratkaisun. Pankaa merkille, että hän ei koskaan pyytänyt Häneltä laupeutta. Hän pyysi Häntä huvittamaan itseään. ”Oi, olen kuullut, että Sinä olet ihmeidentekijä.” Hän pyysi huvitusta laupeuden sijasta.

⁵⁸    Niin maailma tänään jälleen tuo julki saman Herodeksen ratkaisun, kun he näkevät ihmeitätekevän Kristuksen tekevän tuon saman asian, minkä Hän teki silloin. Ja ainoa, mitä he vaativat, on ”anna minun nähdä sinun tekevän sellaista-ja-sellaista”. Sanotteko te, että Herodeksella on oleva paha paikka kestettävänä? Tämän päivän ihmisillä tulee olemaan pahempi paikka kestettävänä! Herodeksella oli neljätuhatta vuotta kokemusta, profeetat ja viisaat. Heillä on ollut kuusituhatta vuotta super-opetusta siihen nähden, mitä heillä oli silloin. Varmasti. Mitä se sai aikaan! Niin saman kuin tänäänkin, saman asia!

⁵⁹    Mikä oli vikana? Herodes ei koskaan vakavasti ajatellut sitä. Hän ei koskaan pysähtynyt harkitsemaan sitä.

⁶⁰    Ja samalla tavalla on ihmisten kanssa tänään. He näkevät tämän suuren asian, se on hätkähdyttänyt heitä, mutta he eivät pysähdy tarpeeksi pitkään. He yrittävät kuunnella jotakin rabbia tai jotakin teologia, joka selittää sen kaiken pois. Ja kuitenkin, kun ajattelemme Jeffersonvilleä, kuinka usein minä olisinkaan hoivannut sinua niin kuin kana poikuettaan, mutta sinä et tahtonut. Kuinka usein olisinkaan halunnut koota teidät? Kuinka usein olisinkaan halunnut tehdä tästä paikan puutarhan, jonne kaikki kansakunnat olisivat lentäneet, mutta sinä et tahtonut. Näettekö? Näettekö?

⁶¹    No niin, näettekö mitä Herodeksen täytyy muistaa tuona päivänä? Hän hylkäsi suuren tilaisuutensa. Ja siellä jossakin toisella puolella kadotettujen valtakunnassa, hän tänä iltana muistaa sen, mitä hän teki sille. Se on liian myöhäistä nyt.

⁶²    Älkää antako niin tapahtua meille. Tämä on meidän vierailumme aika. Muistakaamme Kristusta, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, Hebrealaiskirje 13:8. Älkää odottako, kunnes te olette jossakin tuonpuoleisessa tuomittujen valtakunnassa, tuossa ulottuvuudessa, missä te ette voi mennä Jumalan Läsnäoloon, kun aikanne maan päällä on loppunut. Siellä painajaisen kauhuissa te muistatte, että teillä oli tilaisuutenne ja te käännyitte siitä pois. Huomioikoot nuoret ihmiset tämän. Huomioikaamme kaikki se.

⁶³    Herodes ei koskaan ajatellut sitä vakavasti. Ainoan tilaisuutensa tullen hän vain pyysi, että häntä huvitettaisiin, että Jeesus tekisi jonkinlaisen tempun, vetäisi kanin ulos hatusta, tai jotakin sellaista, tiedättehän. Hän ajatteli, että Hän voisi olla, toisin sanoen, hän piti sitä jonkinlaisena taikatemppuna. ”Me olemme kuulleet, että Sinä osaat tehdä kujeita. Annahan minun nähdä Sinun tekevän kujeitasi nyt.”

⁶⁴    Ja voisinko sanoa tämän kunnioituksella. Kuinka monta kertaa ovatkaan niin kutsutut sananpalvelijat tänä päivänä sanoneet: ”Jos on olemassa Pyhä Henki, jos uskot, että Pyhä Henki on aivan samanlainen kuin oli alussa, niin anna minun nähdä sinun ottavan vanhan sen-ja-sen täältä tai tämän tai tuon miehen täältä tai tämän naisen täältä. Minä menen hakemaan heidät. Anna minun nähdä sinun tekevän sen.”

⁶⁵   Käsittävätkö he, että kyseessä on tuo sama henki (ei, he eivät käsitä), joka sanoi Jeesukselle: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi. Jos Sinä olet Jumalan Poika, kerro meille, kuka Sinua löi päähän. Jos olet Profeetta, kerro meille, kuka Sinua löi”, rievun ollessa Hänen kasvojensa ympärillä. He löivät Häntä päähän ja sitten antoivat kepin toinen toisellensa ja sanoivat: ”Kerro meille, jos olet Profeetta. Kerro meille, kuka Sinua löi, ja silloin me tulemme uskomaan Sinua. Kerro meille, jos olet Jumalan Poika. Me olemme rehellisiä sydämessämme. Jos Sinä olet Jumalan Poika, tule alas ristiltä, ja me tulemme uskomaan, että Sinä olet Jumalan Poika.”

⁶⁶    Ihmettelenpä kuinka monet ihmiset tänään sekä miehet että naiset, nuoret ja vanhat, seisovat tuossa samassa pisteessä. Ja jonakin päivänä te tulette muistamaan, että te olitte Hänen Läsnäolossansa, Hänen Lähteellänsä, ja halusitte nähdä jonkun kujeen tai halusitte nähdä jonkun tempun tai jotakin muuta. ”Se saisi minut uskomaan Sen. Jos minulla kävisi kylmänväreet selässäni, jos tekisin tätä tai tuota, uskoisin Sen.” Näettekö, jotakin sensaatiota, se on selvää epäjumalanpalvontaa! Silloin te…

⁶⁷    Tiedättekö, Jeesus sanoi eräässä tapauksessa, kun häneltä kysyttiin eräs kysymys. Haluaisin kysyä seurakunnalta tänä iltana tämän. Jeesus sanoi: ”Miksi? Miksi? Miksi te kutsutte Minua teidän ’Herraksenne’, ettekä tee niitä asioita, joita Minä käsken teidän tehdä? Miksi te kutsutte Minua ’Herraksi’, ettekä pidä Minun Sanaani? Kuinka te voitte kutsua Minua ’Herraksi’, ja kiellätte ne asiat, joita Minä olen käskenyt teidän saarnata ja opettaa?” Mistä on kyse? Mikä sen saa aikaan? Se on siksi, että jotkut kirkkokunnalliset perinteet seisovat heidän ja Sanan välissä. Ja mikä tahansa, joka seisoo teidän ja Jumalan välissä, on epäjumala ottaen Jumalan paikan. Miksi te kutsutte ”Herra”? Herra merkitsee ”omistajaa”, Herra omistaa omaisuuden. Ja jos Jumala omistaa minut, jos olen Hänen omansa, ja Hän käänsi minut ympäri eräänä päivänä, kun olin väärällä tiellä ja kutsui minut tarkoitusta varten, niin mitä muuta minun tulee tehdä muuta kuin täyttää Hänen tahtonsa, samalla tavoin kuin Hän teki Pietarille. Kuinka voin tehdä mitään muuta kuin pitää Hänen Sanansa? ”Miksi te kutsutte Minua ’Herraksi’?”

⁶⁸    Haluan kutsua tähän erään toisen miehen nähdäksemme, miten hänen kanssaan oli. Miten on Juudaksen kanssa, miten hän on Häntä muistava? Me puhumme Herran muistamisesta. Juudaksen tänä iltana, ja oi siihen asti kunnes häntä ei enää ole, täytyy muistaa, että hän myi esikoisoikeutensa. Hän myi Jeesuksen henkilökohtaisen hyödyn takia. Me arvostelemme Juudasta. Me sanomme, että hän oli saastainen, kurja kaveri. Hän ei sovi mihinkään paikkaan tai mihinkään yhteiskuntaan. Hän ei ole sovelias Taivaaseen. Miksi? Hän myi Herransa sen jälkeen, kun hänellä oli ollut tilaisuus olla jopa opetus­lapsi, olla apostoli, joka on korkein kutsumus Raamatussa, korkeampi kuin profeetta. Hänellä oli tilaisuus olla apostoli, ja hän myi tuon oikeuden henkilökohtaisen voiton tähden. Ja nyt hänen täytyy muistaa se. Henkilökohtainen voitto: niin hän muistaa Jeesuksen.

⁶⁹    Ja ihmettelen, kuinka monet heistä tänä iltana, vaikka seisovatkin saarnatuolissa, vaikka käyttävätkin kuoroviittaa, vaikka istuvatkin diakonin istuimella tai ottavat rahastonhoitajan paikan, luotetun paikan tai minkä tahansa aseman seurakunnassa, tai ovat saarnaajana saarnastuolissa, ja silti myyvät tilaisuutensa henkilökohtaisen kunnian tähden: ”Tohtori, piispa se-ja-se”, henkilökohtaisen kunnian, henkilökohtaisen hyödyn tähden.

⁷⁰    Eräs mies sanoi minulle kerran: ”Uskon, että se on Totuus. Mutta jos saarnaisin siitä, olisin keräämässä täällä kadulla.”

⁷¹    Muistatteko tuon rikkaan miehen ja Lasaruksen, millainen oli heidän loppunsa ja heidän Iankaikkinen tilansa? Vaikka toinen täällä oli kerjäläinen, ja toinen oli rikas mies, mutta kuva muuttui eräänä päivänä, ja kumpainenkin heistä saattoi muistaa sen. Niinpä ihmiset tänä iltana huutavat siitä, kuinka Juudas myi Hänet henkilökohtaisen voiton tähden, ja kuinka niin monet tekevät saman asian tänään ja myyvät Hänet henkilökohtaisen voiton tähden.

⁷²   Tuon päivän papit tulevat myös muistamaan, että he myivät tilaisuutensa Häneen, tilaisuutensa tulla Hänen palvelijoikseen, tulla Hänen opetuslapsikseen, tulla Hänen käännynnäisiksi. He myivät sen vihreän kateuden myrkyn tähden. He olivat kateellisia Hänen opistaan. Jo kaksitoistavuotiaana Hän saattoi ällistyttää heidät miten vain, eivätkä he tunnistaneet, että Hän oli Messias. He eivät voineet tehdä niitä asioita, joita Hän teki. Ja he pelkäsivät, että voisivat menettää arvoasemansa ylemmän luokan ihmisten edessä, ja he myivät tilaisuutensa. Ja he ovat aivan yhtä syyllisiä kuin Herodes oli.

⁷³    Ja tämän päivän seurakunnanjäsen on samoin. Jos he luottivat kirkkokuntaansa ja niin edelleen noina päivinä ja pelkäsivät arvovaltansa puolesta, että heidät erotettaisiin synagogasta, niin mistä silloin oli kyse? Se oli epäjumalanpalvontaa! Se oli uskontunnustuksen tai kirkon uskonnon epäjumalan palvontaa elävän Sanan vastaanottamisen sijasta, joka oli julkituotu heidän edessään.

⁷⁴    Ja he näkivät Jumalan Sanan. Raamattu sanoo: ”Me olemme nähneet Hänet ja käsin kosketelleet Häntä.” Inhimilliset kädet kirjaimellisesti laskettiin elävän Jumalan, elävän, julkituodun Sanan päälle, ja he antoivat perinteiden ja uskontunnustusten, kattiloiden ja pannujen pesemisen ja senkaltaisten saastaisten asioiden seistä itsensä ja elävän Jumalan välissä. Kyllä.

⁷⁵    Mistä oli kyse? He olivat ennakkoluuloisia. He olivat ennakkoluuloisia Hänen puhdasta ja selkeää Evankeliumiaan, Kirjoitusta vastaan, jota Hän opetti, joka oli Isän Sana. He kadehtivat Häntä. He olivat ennakkoluuloisia Häntä kohtaan. Ja niin kauan kuin he muistavat, he tulevat helvetissä yhä muistamaan. Sillä tavalla he tulevat muistamaan. Sillä tavalla heidän täytyy muistaa Hänet.

Te sanotte: ”Oi, mutta sellaisia olivat fariseukset.”

⁷⁶    Eräällä pienellä rouvalla oli tapana tulla tähän seurakuntaan. Oletan, että ehkä monet teistä tuntevat hänet. Hän asuu jonkin matkaa tätä katua alas. Ja joka kerta kun näen hänet, hän juoksee luokseni ja panee kätensä käteeni ja sanoo: ”Veli Branham, rukoile puolestani. Olen luopiotilassa.” Hänen aviomiehensä on… Ei, uskon heidän asuvan ylöspäin tätä katua tästä. Olen nähnyt hänen Hengessä, nähnyt Jumalan Hengen hänen yllään, ja hän on tanssinut ja iloinnut ja niin edelleen. Ja hän oli langennut pois. Ja äskettäin hän makasi täällä sairaalassa, ja he ajattelivat hänen kuolevan. Ja hän lähetti noutamaan, että tulisin ja rukoilisin hänen puolestaan.

⁷⁷    Hän ja hänen aviomiehensä olivat erittäin hyviä vaimolleni, kun vaimoni oli pieni resuinen tyttö, jolla oli likaiset kasvot, ja he aina silloin tällöin ostivat hänelle leningin tai jotakin muuta auttaakseen häntä käymään koulua. Ei ole väliä sillä, kuinka pientä se on, te ette voi tehdä mitään Jumalalle, ilman ettei Hän muistaisi sitä. ”Niin paljon kuin te olette tehneet vähäisimmälle näistä pienokaisistani, sen te olette tehneet Minulle.” Ja niin kuin on veden yli lähetetyn leivän kohdalla, se on palaava takaisin.

⁷⁸    Siellä makasi tämä pikku raukka, luopio nainen, itkien ja pitäen kiinni kädestäni. Ja hän… Minä sanoin: ”Hyvä on, sisar, rukoilen puolestasi.”

⁷⁹    Ja siellä viereisellä vuoteella makasi nainen kädet ristissä ja katseli minua. Ja hänen nuori poikansa, nykyaikaisen rickyn näköinen, noin kaksikymmentävuotias, istui hänen vieressään.

⁸⁰    Tarkoittamatta mitään sillä, että jos jonkun nimi sattuu olemaan Ricky, mutta tarkoitan, että se on… Te ette koskaan menneinä aikoina kuulleet sen kaltaista nimeä kuten Elvis ja Ricky, se on vain tämän aikakauden nimi, näettehän. Jos teidän lapsellanne on sellainen nimi, niin kutsukaa häntä keskimmäisellä nimellä tai antakaa hänelle sellainen.

⁸¹    Sitten tämä nainen siellä katseli minua sillä tavalla, ja alkaessani kumartaa päätäni näin hänen näyttävän todella… Hän sanoi: ”Hetkinen! Vetäkää tuo verho eteen!”

⁸²    Minä sanoin: ”Aioin vain rukoilla tämän naisen puolesta. Etkö sinä ole uskovainen?”

⁸³    Hän sanoi: ”Sanon sinulle nyt, että me olemme metodisteja, ja me haluamme sinun vetävän tuon verhon eteen!”

”Kyllä, rouva”, ja minä vedin verhon eteen.

⁸⁴    Näettekö, sama asia. Sama asia tänään, he ovat niin ennakkoluuloisia! Mistä hän tiesi, minkä kaltainen saarnaaja olin? En ollut koskaan nähnyt tuota naista. Hän oli luultavasti kuullut jonkun sanovan, että minä uskoin sairaiden parantumiseen, ja hänelle oli opetettu sitä vastaan. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa, hän pesi kätensä siitä. Hän pelkäsi, että se voisi langeta hänen päälleen. Ei huolta siitä, sen enempää kuin Pilatuskaan ei voi pestä sitä pois käsistään.

⁸⁵    No niin, emme sano sitä, että me mitenkään häpäisisimme metodisteja. Kyseessä oli vain yksi nainen, näettehän, se saattoi olla vain hänen asenteensa. En usko, että kaikki metodistit olisivat sellaisia, koska olen rukoillut monien heidän puolestaan. He ovat kutsuneet minua rukoilemaan puolestaan, ja merkkejä ja ihmeitä on tehty heidän keskuudessaan. Kyseessä ei koskaan ole nuo ihmiset noissa kirkoissa, kyseessä on tuo järjestelmä, jonka alaisia he ovat, se saa sen aikaan. Mutta hän oli vain yksi tuon kaltaisista. Mistä oli kyse? Selvää vihreäsilmäistä myrkkyä, perkeleen riivaamaa kateutta.

⁸⁶    Voisin sanoa jotakin. Eräässä tietyssä kokouksessa, joka oli täällä kaupungissa kerran, he kysyivät, miksi he eivät kutsuneet minua sinne. Mutta minä vain ohitan sen, koska olen kotonani. Mutta joka tapauksessa ilman syytä, kyseessä on vain kateus, kyseessä on uskontunnustus, kyseessä on epäjumalanpalvonta. Kuinka me haluaisimmekaan ojentaa kätemme jokaiselle, mutta kun teitä kartetaan… Jeesus halusi tehdä niin. Muistakaa, jonakin päivänä teidän täytyy muistaa se. Teidän on muistettava se.

⁸⁷    Se tuo mieleeni erään todistuksen äskettäin. Eräs saarnaaja, hän oli menossa hissillä ylös täällä Heyburn rakennuksessa. Ja siellä hississä tämän saarnaajan kanssa seisoi kolme miestä, ja olettaisin, etteivät he tienneet, että tämä mies oli saarnaaja. Ja mennessään ylös, he kaikki jäivät kahdeksanteen kerrokseen. Ja yksi miehistä katsoi tätä saarnaajaa ja sanoi: ”Tiedätkö mitä? Tämä on suunnilleen niin lähellä Taivasta kuin me koskaan tulemmekaan olemaan.”

⁸⁸    ”Niin”, tämä saarnaaja sanoi, ”oletan, että olet oikeassa. Arvaan, että olet oikeassa, sillä niin kauan kuin me luotamme omiin ansioihimme, tämän lähemmäksi me emme tule koskaan pääsemään.” Niin se on. Niin kauan kuin me luotamme siihen mitä teemme, te muistatte sen, mitä olette tehneet. Ja olen varma, että useimmat meistä tietävät, että me emme ole tehneet mitään, me emme ole ansainneet mitään. Hän sanoi: ”Oletan, että jos me luotamme omiin ansioihimme, tämän lähemmäksi me emme tule koskaan pääsemään.” No niin, jos luotaamme, on sen lähemmäksi me emme tule koskaan pääsemään.

⁸⁹    Mutta oi, haluaisin sanoa jotakin. Jos voin unohtaa sen, mitä olin ja muistaa sen, millainen Hän on. Jos voin muistaa Jeesusta, jos voin muistaa Hänet ristillä. Jos voin muistaa, mitä Hän teki puolestani, ja voin muistaa sen hetken, jolloin Hän pesi pois syntini ja antoi Pyhän Hengen opastamaan minua, silloin olen nostettu yläpuolelle kaiken sen, mikä pitää tätä ylhäällä. Olen nostettu yläpuolelle kaikkien maallisten asioiden, Taivaallisiin paikkoihin Kristuksessa Jeesuksessa, missä voin olla yhteydessä Hänen kanssaan. Siellä Hänen Läsnäolossansa unohdan sen, mitä koskaan olin, unohdan kaikki syntini ja kaiken, koska ne ovat unohduksen meressä. Unohdan kaiken menneisyyteni, unohdan kaiken ja muistan, että Hän omalla kuolemallaan teki minut Hänen omaksensa. Hän otti minun paikkani. Ja minun, jolla ei ollut oikeutta mennä minnekään muualle kuin helvettiin, minun paikkani Hän otti ja nosti minut pois helvetistä. Hän meni sinne puolestani. Ja Hän nosti minut ylös armonsa runsaudella, kunnes me nyt olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja istumme Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa aina iloiten ja muistaen Häntä, joka on tuonut meidät näin pitkälle. Ja uskon sykkiessä sielussamme, työntäen meitä, ja armosta Hän on vievä minut eteenpäin.

⁹⁰    Ja uskon silmin näen Hänen Kirjoituksensa täyttyvän: ”Kaikki, jotka Hän ennalta tunsi, Hän on kutsunut; kaikki, jotka Hän on kutsunut, Hän on vanhurskauttanut; ja kaikki, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on kirkastanut.” Sen vuoksi tämän ajatuksen kanssa seison ihmisten joukossa, missä Jumalan Henki on, ja olen nostettu ylös istumaan Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Odottaen sitä hetkeä, kun tämä kurja inhimillinen elämän ruumis, jolla on kuolevainen sydämensykintä, jonka jonakin päivänä täytyy pysähtyä, kun se tulee olemaan muutettu, ja sille on annettu Hengen sydän, joka tuolla puolen on sykkivä kautta loppumattomien aikojen, ilman sairautta, ilman murhetta, ilman vanhuutta tai mitään.

⁹¹    Muistakaa Jeesusta. Kun tynnyri tyhjenee talossa, ja jauhot ovat lopussa, muistakaa Jeesusta. Kun lääkäri sanoo, ettei enää ole mahdollisuutta, muistakaa Jeesusta. Kun perkele kiusaa teitä, niin kuin me loppulaulussamme laulamme ”kun kiusaukset ympärillemme kerääntyvät, henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa.”

⁹²    Muistakaa Jeesusta, muistakaa, että Hän on tuleva uudestaan. Tuo sama Jeesus, joka otettiin pois meiltä, on palaava uudestaan samalla tavoin, niin kuin me näimme Hänen menevän Taivaaseen. Muistakaa, Hän tulee palaamaan noutaakseen ne, jotka ovat Hänen omiaan.

⁹³    Rukoilkaamme ja kumartakaamme päämme. Ja tämän pienen katkonaisen Sanoman yhä ollessa sydämessänne tahtoisitteko te Hänen muistavan teitä nyt? Jos tahdotte, ja teillä on joitakin erikoisia asioita, niin kohottakaa kätenne. ”Herra, muista minua.” Niin kuin tuo runoilija sanoi: ”Muista minua, kun kyyneleet tippuvat alas.”

⁹⁴    Kaikkein Pyhin Isämme, me olemme äärettömästi nauttineet Pyhän Hengen Läsnäolosta, kun Hän on näyttänyt meille Elämän Sanan, kun muistamme sen kuopan, mistä meidät hakattiin irti, ja nyt meidät on otettu tuosta kuopasta ja muovattu Jumalan lapsiksi Jeesuksen Kristuksen armosta. Muistan Häntä, kun lääkäri katsoo kasvoihini ja sanoo: ”Vain muutama minuutti vielä.” Minä muistan Jeesusta. Muistan Jeesusta, kun olin alttarilla, ja itkin laupeutta raskautetulle sielulleni ja muistan, kuinka tuo kuorma jätti minut. Jeesus otti kuormani. Muutama kuukausi sitten, kun istuin penkillä ja katselin kiväärini kiikarin lävitse ampuakseni maalitauluun, Saatanan on täytynyt ajatella: ”Tämä on nyt tilaisuuteni.” Ja kun tuo ase räjähti, ja sen piippu ja tukki ja lukkolaite menivät joka suuntaan, ja tuli leimahti kaikkialla ympärilläni, ja kun yritin nousta seisomaan veren pursuessa, niin muistan, että se oli Jeesus. Ja kun tuo lääkäri katsoi ja näki, ettei mitään vahinkoa ollut tapahtunut, hän sanoi: ”Ainoa asia, jonka tiedän on, että Herran on myös täytynyt istua siellä suojelemassa palvelijaansa, jonka olisi pitänyt räjähtää palasiksi sellaisessa räjähdyksessä.” Oi Jumala, kuinka me kaikki muistammekaan noita asioita.

⁹⁵    Me tulemme Lähteelle, joka on täytetty Immanuelin suonista otetulla Verellä. Siunaa meitä, Herra, yhdessä tänä iltana. Sinä tiedät tavoitteen ja vaikuttimen jokaisen kätensä kohottaneen sydämen takana. Sinä tiedät kaipauksen ja tarpeen. Ja Sinun palvelijanasi, Herra, minä tulen heidän kanssaan ylös ja ulos tästä Tabernaakkelista nyt. Uskon kautta me nyt menemme ohi pilvien ja kuun ja tähtien ja linnunradan ja saavumme nyt Jumalan Läsnäoloon. Ja edessäni leviää kultainen alttari, jolla lepää se Uhri, jota me muistamme, Jeesus, joka sanoi: ”Pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä annan sen.” Älköön uskomme pettäkö, Herra, vaan muistakaamme, että me saamme sen, mitä pyydämme, jos me uskomme sen, kun me muistamme Jeesuksen kuolleen hankkiakseen sen meille ja tehdäkseen sen varmaksi.

⁹⁶    Herra, me näemme, että Sinä laajennat rakennustamme. Se olit Sinä, joka teit tämän meille. Sinä annoit meille tämän kirkon laajentamisen. Ja me tiedämme, että se olit Sinä, Herra, joka annoit meille tämän kirkon alussa. Me rukoilemme, että Sinä siunaisit nämä ponnistelut.

⁹⁷    Herra, me rukoilemme pastorimme, veli Nevillen, Sinun nöyrän ja armollisen, uskollisen palvelijasi puolesta, joka on valmis palvelemaan missä tahansa ominaisuudessa, ei väliä onko kyseessä takaistuimella oleminen tai kirkon siivoaminen. Missä tahansa Sinä häntä tarvitset, siellä hän haluaa olla välikappaleena palvellakseen Sinua, minne tahansa Sinä hänet kutsut. Me rukoilemme, Jumala, että Sinä siunaisit häntä.

⁹⁸    Jumala, tämä suuri oikeudenkäynti, jonka lävitse juuri olemme tulleet, ja nämä luotetut, jotka seisoivat rinnallani, ja tämä seurakunta, joka rukoili puolestani, ja lopulta voitto tuli. Oi Jumala, minä rukoilen heidän puolestaan. Minä muistan heitä ja olen varma, että myös Sinä teet niin.

⁹⁹    Me muistamme siunauksia, jollaisia Sinä olet ollut meille. Ja me muistamme Sinun Sanaasi, että Sinä et koskaan jätä etkä hylkää meitä. Vanhentumisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sinä yhä muistat meitä, kun maailmaa ei enää ole, ja aika on sulautunut Iankaikkisuuteen. On kirjoitettu jotakin tämän kaltaista: ”Voisiko äiti unohtaa imeväisen lapsensa? Minä en voi koskaan unohtaa teitä. Te olette kaiverretut Minun kämmeniini.” Naulat ovat kaivertaneet niihin meidän nimemme. Me tiedämme, että Sinä muistat meitä, Herra.

¹⁰⁰   Ja voikoon aina olla niin, että Sinä olet meidän hellimmässä muistossamme Pelastajanamme, Parantajanamme, Kuninkaanamme, Rakastajanamme, Elämänämme, Auringonpaisteenamme, meidän kaikkemme kaikessa, ehtymättömänä armon ja rakkauden lähde meille langenneille Adamin suvun inhimillisille olennoille. Suo se Herra, kun me jätämme itsemme nyt Sinulle ja lähdemme Tabernaakkelista muistaen Jeesusta. Aamen.

¹⁰¹   Muistatteko te Häntä? Rakastatteko te Häntä? Nyt ajattelen, että pienessä katkonaisessa Sanomassamme… Me voisimme sanoa tämän. Paavali sanoi: ”Mitä tahansa me teemmekin, sen me teemme Hengessä.” Kaikissa asioissa meidän tulee muistaa Häntä. Älkäämme tehkö mitään ratkaisua ennen kuin muistamme Häntä. Älkäämme tehkö mitään, koska se olisi järkiperäistä. Jos vihollinen lyö yhdelle poskelle, niin muistakaamme, mitä Hän teki, ennen kuin lyömme takaisin. Muistakaamme Hänen toimintaansa. Jos on jokin ratkaisu tehtävänä, odottakaamme, muistakaamme, minkä kaltaisen ratkaisun ajattelemme voivamme tehdä, ja sitten olkoon se ratkaisumme. Jos alamme kiirehtiä, niin muistakaamme, ettei Hänellä koskaan ollut kiirettä. Näettekö? Jos tulemme ylen levottomiksi, niin muistakaamme, että Hän asuu Iankaikkisuudessa. Aika ei merkitse Hänelle mitään. Kysymyksessä on sydämemme vaikutin ja tavoite. Muistakaamme Häntä.

¹⁰²    Ja muistakaamme Häntä nyt kun laulamme tämän laulun Hänen läsnäolonsa Hengessä Minä rakastan Häntä. Jos te pysytte rakkaudessa, te pysytte Jumalassa, sillä Jumala on rakkaus. Ne, jotka pysyvät Jumalassa, pysyvät rakkaudessa. Näettekö? Ja rakkaudessa ei ole mitään vihaa. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei ylpeile. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus on aina hellä, suloinen, anteeksiantavainen, ystävällinen. Ei ole väliä sillä, kuinka katkeria toiset ovat, rakkaus pysyy omana itsenään. Rakkaus on armon lopullisuus. Rakkaus on Jumalan lopullisuus meille. Sen jälkeen kun kaikki lahjat ja asiat ovat hävinneet pois, meidän profetiamme, meidän kielilläpuhumisemme, meidän tulkintamme, kaikki se, mitä me koskaan olemme tehneet tai mikä tahansa, kun rakkaus tulee sisälle, se on lopullinen. Se on yli kaiken, koska kaikki muut pettävät. Se on Korkeimman Oikeuden päätös. Se on Kiinnityspaalu. Se on Pohjantähti, joka pitää merimiehet suunnassa. Se on Kompassi, joka opastaa meitä. Rakkaus on lopullinen. Muistakaamme sitä, kun me laulamme Minä rakastan Häntä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.
Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin…

Muistakaa nyt: ”Hän rakasti minua ja antoi Poikansa”.

Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

¹⁰³    Nyt, sisaremme soittaessa tätä laulua meille [Veli Branham alkaa hyräillä Minä rakastan Häntä.] ottakaamme nyt kaikki pois sydämistämme istuessamme kanssakäymisen suloisuudessa yhdessä Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa. Ja muistakaa, Jumalan Sana sanoo niin. Minä olen Hänen palvelijansa. Hän on täällä. Puristakaamme sitten kättä jonkun kanssa ja sanokaamme: ”Jumala siunatkoon sinua, veli.” Jos joku on vihoiksenne, nouskaa ja menkää hänen tykönsä, näettehän, ”Jumala siunatkoon sinua, veli”, kun laulamme tämän kuoron uudestaan ja tervehdimme toisiamme kädestä, Ettekö tahtoisi tehdä sitä nyt todella suloisesti Hengessä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.
[Veli Branham tervehtii toisia.]

Nyt kätemme ylhäällä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska… (Muistakaa Jeesusta!)
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

¹⁰⁴    Kumartakaamme nyt päämme ja hyräilkäämme sitä. [Veli Branham alkaa hyräilemään Minä rakastan Häntä.]

Koska Hän ensin rakasti mua

[Veli Branham jatkaa hyräilyä.]

 Puul’ Golgatan.

¹⁰⁵    Nyt, kun sisaremme soittaa suloisesti ja pehmeästi, tulen pyytämään hyvää veljeämme, veli Nevilleä, onko sinulla jotakin, mitä haluat sanoa? Tulen pyytämään veli Collinsia siellä takana, uskollista veljeämme täällä seurassamme, jos hän lähettäisi meidät pois rukouksessa. Kumartaessamme päämme, veli Collins.