63-0804A VIELÄ KERRAN
(Once More)
Chicago, Illinois, USA, 4.8.1963

¹             Kiitos paljon. Rukoilkaamme.

Taivaallinen Isä, olemme kokoontuneet jälleen rakkaan Lapsesi, Herran Jeesuksen, Nimessä ilmaistaksemme rakkauttamme Hänelle palvoaksemme Häntä jälleen. Rukoilemme, että Hänen Henkensä kohtaisi meidät ja että Hän antaisi meille jokaiselle osan siitä Hengestä, joka voi antaa meille ylläpitävän armon päättää matkamme ja taistella edessämme olevaa taistelua, uskon taistelua. Suo se, Isä. Ja murra meille tänä iltapäivänä Elämän Leipää vahvistaaksesi meitä, sillä kirjoitettu on: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Voikaamme kuulla sitä, tänä iltapäivänä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²             Voitte istuutua. Kommentoidakseni veli Carlsonia, hän ilmoitti minut juuri noin kymmenen minuuttia myöhässä. Hän on tulossa paremmaksi. Vielä toinen viikko kokouksessa, me vain… Minä tulen luultavasti olemaan täällä ajoissa…?… Olemme niin iloisia tästä etuoikeudesta.

³             Tänään on tämän tilaisuuden päätösilta, ja haluan päästää teidät ajoissa ulos, jotta voitte syödä illallisenne. Tiedän, että monet teistä kutsuvat sitä päivälliseksi. Mutta jos minä syön päivällistä, niin missä on minun illalliseni?

⁴             Keskustelin erään kaverin kanssa, ja hän sanoi: ” Oi, Veli Branham, se on… se on päivällinen.”

⁵             ”Niinkö?” Sanoin: ”Haluan todistaa, että olet väärässä.” Sanoin: ”Me emme nauti Herran päivällistä, me nautimme Hänen illallisensa.”

⁶             Joten me… me haluamme ajatella sitä Herran, meidän illallisenamme, Herran illallisena tuona iltana, emme aamulla tai iltapäivällä. Hän, Hän nautti sen illalla, se oli Hänen ehtoollisensa.

⁷             Nyt haluamme palata ajoissa. Ja jotta emme myöhästyisi tänä iltana, veli Carlson tulee päästämään minut täsmälleen ajoissa tänä iltana. ”Usko on niiden asioiden olemus, joita toivotaan.” Ja en tiedä, jos Herra tahtoo, saatan yrittää puhua tänä iltana, jos saan vähän, tarpeeksi aikaa, Lähtölaskennasta. Se on tieteellinen, lyhyt Sanoma, jonka Herra on antanut minulle viimeisiä päiviä varten. Ja ehkä, jos Herra tahtoo, saatan ehkä pystyä puhumaan siitä tänä iltana.

⁸             Nyt, meillä oli mahtavaa aikaa eilen illalla. Menin sinne ja sanoin: ”Emme aio rukoilla sairaiden puolesta”, ja Herra paransi sairaat kuitenkin. Aamen. Joskus me voimme sanoa jotain, mutta Herra voi sekoittaa sen milloin tahansa. Näettekö, Hän on Jumala.

⁹             Haluan nyt lukea nopeasti Kirjoituksista pienen tekstin, jonka ajattelin olevan meille avuksi tänä iltapäivänä.

¹⁰         Nyt, jos hän päästi minut ajoissa sisään, haluan yrittää poistua ajoissa, ja se olisi noin puoli viideltä, eli noin viidenkymmenen minuutin kuluttua tästä hetkestä.

¹¹         Kääntäkäämme nyt Tuomarien kirjaan, 16. lukuun, ja lukekaamme jakeet 27 ja 28, kun katsomme Sanaan.

Talo oli täynnä miehiä ja naisia, ja kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä; ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista, … katsomassa, kun Simson huvitti heitä.

Ja Simson huusi Herraa ja sanoi: ”Herra… muista minua, minä pyydän sinua, ja vahvista minua, minä pyydän sinua, vain tämän yhden kerran, oi Herra, että minä saisin… kostaa filistealaisille kahden silmäni tähden.

¹²         Rukoilkaamme uudelleen. Herra Jeesus, ota tämä pieni teksti ja kastele sillä Seurakuntaa, Herra. Rukoilemme ja luovutamme sen Sinulle Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹³         Siellä oli varmaan noin kolmetuhatta filistealaista, jotka katselivat alas tämän suuren areenan näyttämön päältä, kun tuo kaksikko astui areenalle tuona iltapäivänä. Oli varmaan kuuma päivä. Koko päivän he olivat olleet siellä. Ja tässä suuressa seurueessa, tämän suuren areenan huipulla, joka oli rakennettu vähän niin kuin ylösalaisin oleva sieni; ja sen keskiosassa oli keskipylväs, joka suuntautui ulospäin jotakuinkin näin, ja se muodostui kahdesta pylväästä, jotka kannattivat kaikkia ympärillä olevia katsojia; korkeasti kiillotettuja sotapäälliköitä ja heidän hienokoristeisia naisiaan. Kaikki kumartuivat eteenpäin tämän tietyn tapahtuman kohdalla, sillä he halusivat nähdä tarkasti, mitä oli tapahtumassa.

¹⁴         Oli ollut ennakkotapahtumia, kaikenlaista viihdettä. Heillä oli luultavasti pieniä apinoita, jotka tekivät pieniä temppuja. Ja heillä oli erilaisia asioita, joilla he viihdyttivät itseään, tappeluita, painia ja – ja – ja ehkä kaksintaisteluita kuolemaan asti, ja monia muita asioita, joilla heitä oli viihdytetty koko päivän, sillä se oli hieno päivä, mutta nyt koitti päätapahtuma.

¹⁵         Tiedättehän, miten kärsivällisesti me kaikki odotamme, kun esivalmistelut ovat käynnissä. Ja he odottavat päätapahtumaa, ja silloin kaikki asettuvat paikalleen ja kiinnittävät huomionsa. Me näemme sitä meidän jumalanpalveluksissamme, kun meillä on meidän… meidän laulujamme ja meidän todistuksiamme ja saarnaamista ja niin edelleen; mutta päätapahtuma on nähdä, mitä Herra aikoo tehdä, nähdä, mitä varten Hän on koonnut meidät yhteen. Me kaikki olemme odotusten vallassa nähdessämme, millainen loppu tulee olemaan, päätapahtuma. Näin on kaikessa. Me odotamme aina päätapahtumaa.

¹⁶         Ja he kaikki kohottautuivat katsoaksensa eteenpäin, nähdäkseen, mitä oli tapahtumassa, koska päätapahtuma oli tulossa, ja he eivät nähneet muuta kuin sokean miehen, jota johti pieni poika.

¹⁷         Salit olivat kaikuneet koko iltapäivän humalaisten riemusta, kuinka he olivat juoneet viskiä ja juomiaan, ja heidän hienoja, maalattuja ja koruilla koristeltuja naisiaan, ja suuria, arvokkaita sotaherrojaan ja kaikkea muuta. Se oli suuri juhla. He juhlivat voittoa. Oi, kuinka vihaankaan sanoa tätä! Voittoa, jonka kalajumala Dagon oli saanut Jumalan palvelijasta. Se menee syvälle sisimpääni, kun minun täytyy sanoa se, mutta se on totuus. Juhlia tuolla tavalla voittoa Jehovan palvelijasta. Kuinka häpeällinen asia! Juomista, juhlintaa ja maalattuja naisia ja koruilla koristeltuja ja suuria arvovaltaisia henkilöitä, tulet paloivat kalajumalan alla, ja millainen juhlinta sen on täytynyt olla.

¹⁸         Mutta sydäntä särkevintä on se, että tuhansia vuosia myöhemmin meidän on muisteltava sellaista tapahtumaa kuin tuo, ja kun taivaan suuri Jumala, joka oli sydämessään aikonut tuhota tuon kansan, koska he olivat pakanoita, ja oli lähettänyt miehen suorittamaan tämän tehtävän, ja tässä kalajumala niminen epäjumala juhli voittoa Jehovan palvelijasta. Jehova ei koskaan hävinnyt; palvelija, jonka hän lähetti tekemään sitä, hävisi voiton.

¹⁹         Millainen näky, kuinka häpeällinen asia se olikaan! Poika johti kompastelevan, sokean miehen halki – – salin, näiden suurten keskipylväiden luo, joiden päällä oli koko suuri ylösalaisin oleva sieni- tai sateenvarjomainen kokonaisuus, josta ihmiset katselivat alaspäin näin, nuo mahtavat pilarit nousivat ylöspäin ja pitivät kaiken paikoillaan, ja ne oli ladottu kivistä, joita ei nykyään voitaisi enää toistaa. Kukaan ei pystyisi rakentamaan sellaista. Mutta kuinka mahtava se olikaan! Ja tuhannet julkisuuden papit, jotka olivat palvelleet epäjumalaa, rintansa aivan paisuneina ja kaikki heidän seremoniansa ja rituaalinsa epäjumalansa ympärillä, joka oli voittanut Jehovan. Kuinka mahtava päivä se olikaan, juomista, riehumista ja juhlimista!

²⁰         Ja tässä tulee Herran palvelija sokeana ja kompastellen, pienen pojan johdattamana, tämän suuren pylvään luokse huvittamaan. Viihdetapahtuman päätapahtuma oli huvitella Jehovan määräämästä aikomuksesta tuhota kansakunta. Ja kuitenkin kansakunta oli ottanut sen, jonka Jumala oli asettanut tuhoamaan heidät, ja nyt he olivat voittaneet hänet ja pitivät hauskaa hänen kustannuksellaan, mikä oli heidän juhliensa päätapahtuma.

²¹         Eikö se melkein tapa teitä, kun teidän pitäisi katsella tuollaista? Ajatella, mitä voisi… Tällaista tarinaa ei olisi oikeastaan koskaan pitänyt kertoa. Mutta se on luultavasti kerrottu – varoitukseksi meille, se on kirjoitettu sillä tavalla. Nöyryytettynä, murtuneena, seisoen nyt lyötynä, aivan kahden rakennusta pitelevän pylvään välissä.

²²         Millainen vertauskuva se onkaan tämän päivän seurakunnasta! Millainen vertauskuva se onkaan langenneesta ihmisrodusta, joka on myynyt itsensä maailmalle ja juuri sille, joka meidän on tarkoitus valloittaa. Seurakunta, joka on myynyt moraalinsa, joka on myynyt Raamatun, joka on myynyt voimansa, joka on näin luovuttanut miekkansa ja joka seisoo nöyryytettynä hetkellä, jolloin Jeesuksen Kristuksen tulon lähestyvät merkit ovat käsillä; jolloin sen pitäisi olla pesty, ilman tahraa tai ryppyä, seisten vastaanottamassa Ylkäänsä.

²³         Millaisen kuvan näemme tässä, moraalisen rappion vertauskuvan, joka lepää kansakunnan, tämän kansakunnan yllä. Enkä aio yrittää pysyä Kirjoitusteni kanssa liian pitkään, jotta pääsen nopeasti läpi. Mutta voisin verrata sitä seurakuntaan, kansakuntaan, politiikkaan ja kaikkeen, mihin voitte panna kätenne tänään, lukuun ottamatta Jumalan Raamattua. Moraalisesti rappeutunut, koko ihmiskunta, aivan kauheassa tilassa!

²⁴         Ja on ateisteja ja epäuskoisia, jotka voivat osoittaa sormellaan seurakuntaa, jolla pitäisi olla Sanoma tälle päivälle, ja kysyä heiltä: ”Mitä tämä kaikki tarkoittaa?”.” Eikä heillä ole vastausta. Heillä ei ole vastausta. Miksi? He tekivät niin kuin Simson teki. He ovat antautuneet.

²⁵         Kun näemme hänen seisovan siinä, ja me voisimme sanoa: ”Tämäkö on siis Simson?”. Otetaanpa siitä kuva, tästä suuresta, mahtavasta soturista. Kuvatkaamme häntä, tänä iltapäivänä, jolla oli leveät hartiat, mahtava keho. Ja tässä tämä suuri ihmismassa seisoo siinä, sokeutuneena, sidottuna pienillä naruilla ja viedään keskelle lattiaa, nöyryytettynä, murtuneena, lyötynä, ja suuri Taivaan Jumala katsoo alas siihen. Tässä alhaalla hänen arvostelijansa, juopuneet sotilaat katselevat alaspäin.

²⁶         Voin kuvitella, kun he seisoivat siellä, että monet filistealaiset jopa vapisivat kengissään kuullessaan hänen nimensä. Simson oli aikoinaan mahtava nimi; niin oli myös kristinusko, seurakunta oli. Ja aion verrata sitä seurakuntaan, tätä näkymää. Simsonin nimi, ihmiset vain pyörtyivät, sillä hän oli sellainen mies, jonka kaltaista miestä he eivät olleet koskaan nähneet. Hänen voimansa ylitti kaiken, mitä maailmassa oli koskaan ollut. Heillä ei ollut mitään sellaista, mitä he olisivat voineet verrata siihen. Monet muistivat hänet, kun he katselivat hänen seisoessaan siinä tilassa.

²⁷         Monet katsoivat häntä lehtereiltä ja muistivat, kun he olivat nähneet hänet seisovan toisessa asennossa. Eräänä päivänä hän seisoi muulin leukaluu kädessään, kun tuhat filistealaista makasi hänen ympärillään, kun he olivat paenneet kallioille turvaan; hän seisoi ja heilutti sormiaan: ”Tulkaa, jos haluatte saada siitä jotain!” Mutta nyt katsokaa häntä.

²⁸         Monet filistealaisista, eräänä yönä portto suostutteli hänet sisään, ja – Gazan kaupungissa he ottivat suuret, suuret portit, jotka olisivat painaneet tonneittain, ja piirittivät hänet aitaamalla ja ottivat hänet kiinni, ja lähettivät sotilaita ja sanoivat: ”Nyt saimme hänet kiinni. Olemme saartaneet hänet.” Samalla tavalla kuin paholainen yrittää aina tehdä, vangita teidät johonkin.

²⁹         Mutta muistakaa, kun Simson heräsi seuraavana aamuna, tai pikemminkin sinä yönä, ja hän näki, että hänet oli saarrettu. Hän saattoi tuntea takaraivossaan ja yhä tietää, että hän oli Jumalan liiton poika, eikä mikään voinut rajoittaa häntä. Myös seurakunta oli kerran tuollainen. Mitä hän teki? Hän nousi ylös, käveli katua pitkin, veti portit ulos paikoiltaan ja pani ne harteilleen, käveli kukkulan huipulle ja laski ne alas.

³⁰         Monet, jotka seisoivat siellä tuona iltapäivänä, muistivat tuon tapahtuman. Mutta katsokaa häntä nyt, sokaistuna, pilkattuna, vain vihollisen huvituksena. Kaikki hänen voimansa, jotka hänellä oli kerran ollut hänen suojanaan, sitä Jumalan päämäärää varten, jota varten hän oli syntynyt maailmaan, oli nainen riistänyt häneltä.

³¹         Mielestäni samaa asiaa voitaisiin soveltaa tänä päivänä, että nainen, joka teeskentelee olevansa Kristuksen Morsian ja perustaa opetuksensa ”hänen kauhistustensa, hänen haureutensa saastaisuuden maljaan”. Hän on kaatanut huorintekojensa maljan Jumalan seurakunnan suuhun, joka on nostettu osoittamaan Hänen merkkejään ja ihmeitään, niin kuin Jeesus viimeisessä käskyssä, Markuksen 16:ssa, käski tehdä. Ja nyt huomaamme, että hän on ottanut Jumalan pienen, uskollisen ryhmän ja organisoinut heidät yhteen juuri samalla tavalla kuin hän itsekin teki, ja on saattanut heidät seisomaan riisuttuna, kieltämään sen Voiman, kieltämään Pyhän Hengen, kieltämään voiman puhua kielillä, kieltämään Pyhän Hengen Voiman herättää kuolleita ja parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia. Ja nyt filistealaiset ovat sinun kimppuusi, ja mitä aiot tehdä nyt, sinä, joka olet riisuttu?

Oi, mitä tuon miehen mielessä on mahtanut liikkua!

³²         Olemme nähneet, mitä filistealaisten mielessä on täytynyt liikkua. He olivat tunteneet hänet. Kenties, voin kuulla, kun joku on kurottautunut toisen puoleen ja sanonut: ”Muistan sen ajan, kun sinä sanoit ’Simson’, ja silloin kaikki filistealaiset menivät kuin rotat koloihinsa. Muistan sen ajan, kun sanoit, että tuhat miestä marssi aavikon halki, ja kun he sanoivat: ’Simson on tulossa’, he pudottivat aseensa ja juoksivat turvaan niin kovaa kuin pystyivät.”

³³         Mutta katsokaa häntä nyt. Hän on hirvittävässä tilassa, sidottuna, ja kaikki sen vuoksi, että hän teki kompromissin naisen tähden. Siitä se johtui. Nainen riisti häneltä hänen voimansa. Hän yritti jatkuvasti saada selville, mihin hänen voimansa perustuu. Hän tiesi, että mies oli iso mies, mutta heilläkin oli isoja miehiä. Mutta tämä Delila oli oikea Iisebel. Hän osasi vaikuttaa mieheen, kosiskella häntä ja sanoa rakastavansa häntä. Mutta koko ajan hän yritti kalastella, mihin hänen voimansa perustui.

³⁴         Ja saman asian Iisebel on tehnyt seurakunnalle, se on kalastellut, kunnes se on saanut selville, missä sen voima on. Ja se voima on Sanassa. ”Sana on Jumala.” Ja lopulta hän löysi, missä se voima oli, ja hän vei hänet Nikeaan, Roomaan, ja ajoi hänen hiuksensa pois. Ja nyt he ovat ottaneet sen, mitä siitä on jäljellä, ja ovat vieneet heidät takaisin Kirkkojen maailmanneuvostoon ja uudelleen parturoineet heidän tukkansa. Se on jatkuvaa parturointia, Tämän pois ottamista ja: ”Tämä ei tarkoita sitä. Ihmeiden aika on ohi. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tämä, tuo, se, se toinen.” He, he löysivät sen, missä voima piili, korvaten kasteilla ja kädenpuristuksilla ja kaikilla näillä muilla asioilla todellisen, väärentämättömän Jumalan Sanan.

³⁵         Tämä Sana on Jumala, joka on annettu Hänen Seurakunnalleen kukistamaan maailma ja riivaajat ja sairaudet ja ajamaan ulos riivaajia, eikä Seurakunnalle ole annettu mitään kirkkokuntaa. Sana annettiin Seurakunnalle; Se on sen voima. Mutta he ovat leikanneet Tämän pois, he ovat leikanneet Tuon pois, ja he ovat ajelleet pois Tämän hiuskiehkuran ja ajelleet pois Tuon hiuskiehkuran, kunnes hän seisoo tänään paljaaksi ajeltuna, kuten katolinen sisar, paljaaksi ajeltuna, kunnes hän on hyväksynyt joukon ihmisten tekemiä uskontunnustuksia opikseen, juuri niin kuin profeetta sanoi, että hän tulisi tekemään. Ja tässä hän seisoo tänään, nöyryytettynä. Kun Taivaan Jumala on valinnut tietämättömiä kalastajia ja niin edelleen, ja on laskeutunut alas ja todistanut Sen puolesta, ja että Hän on edelleen Jumala, eivätkä he pysty kertomaan seurakunnalleen mitään siitä, koska se ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Ja hän seisoo nöyryytettynä, vaikka hänen olisi pitänyt seisoa voimissaan.

³⁶         Jos seurakunta tänä päivänä seisoisi samalla tavalla kuin se seisoi helluntaina, jos seurakunta tänä päivänä seisoisi samalla tavalla kuin se seisoi Irenaeuksen päivinä ja Pyhän Martinuksen päivinä tai Polykarpoksen päivinä, jolloin seurakunta olisi marssinut suoraan kuolemaan, ennemmin kuin se olisi uhmannut ainoatakaan Jumalan Sanaa! Irenaeus, Martinus, kaikki nuo miehet, pitivät tiukasti kiinni tuosta vesikasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jokainen heistä piti tiukasti kiinni Pyhän Hengen kasteesta, profeetoista, merkeistä ja ihmeistä.

³⁷         Ja tänään he ovat joutuneet siitä eroon. Mitä tapahtui? Delila tiesi, missä voima oli. Jos hän pystyisi joskus saamaan nuo seminaarit pois tuosta Sanasta, johonkin ihmisen keksimään teologiaan, hänellä olisi se, minkä jälkeen olisi helppoa sitoa ja johdattaa heidät Kirkkojen maailmanneuvostoon, tähän ekumeeniseen neuvostoon.

Te sanotte: ”Sinulla ei ole mitään oikeutta.”

³⁸         Olen edelleen Amerikan kansalainen. Minulla on oikeus sananvapauteen. Aivan oikein. Varmasti olen. Huomatkaa, se on tarkalleen Totuus.

³⁹         Oi, miltä hänestä on täytynyt tuntua, mitä tuon miehen mielessä liikkui, kun hän seisoi siellä sokeana!

⁴⁰         Iisebel tiesi, tai ei Iisebel, vaan Delila tiesi, että jos hän voisi koskaan puhkaista miehen silmät, se olisi siinä.

⁴¹         Ja juuri näin on tämän viimeisen päivän Delila tehnyt seurakunnalle, puhkaissut sen silmät, Jumalan lupauksille, ja myynyt teidät jollekin suurelle älylliselle kirkkokunnalle. Kaikki haluavat ostaa, … sanoa: ”Minä kuulun ensimmäiseen kirkkoon. Minä kuulun tähän täällä alhaalla. Minä…” Katsokaa, niin kauan kuin paholainen voi sokaista silmänne Jumalan Sanalta ja Jumalan lupauksilta! Vaikka se kuulostaisi miten typerältä tahansa, se on Jumalan lupaus.

⁴²         Nyt, en kannata kultteja, en todellakaan, mutta kultit voidaan tunnistaa niiden teoista. Niin myös Jumalan Seurakunta on tunnistettavissa teoistaan. Mutta yritän kertoa siitä, mitä Delila teki Simsonille.

⁴³         Nyt katsokaamme asiaa Simsonin puolelta, mitä hänen on täytynyt ajatella, kun hän seisoi siellä. Kaikki ne suuret voitot, joita hän oli kerran saavuttanut, ovat varmasti käyneet hänen mielessään. Tapahtuma on nyt käynnissä, iltapäivän viihde on alkamaisillaan. Ne, joita viihdytetään, ajattelevat sitä, millainen hän oli, ja tässä hän seisoo ja ajattelee sitä, millainen hän oli. Mutta koska joku nainen oli houkutellut hänet, kuva oli muuttunut siitä, millainen sen olisi pitänyt olla. Jumala herätti Simsonin tuhoamaan tuon kansan, juuri se oli tarkoitus, miksi hänet tuotiin esiin.

⁴⁴         Jos Jumala voi löytää vain yhden miehen, siinä on kaikki, mitä Hän tarvitsee, yhden miehen, joka voi täysin antautua Hänelle. Hän ei tarvitse armeijaa; Hän ei koskaan käyttänyt sellaista. Hän käyttää vain yhtä miestä.

⁴⁵         Nyt Simson antoi voimansa Jumalan käyttöön, mutta hän ei antanut Jumalalle sydäntään. Hän antoi sydämensä Delilalle ja antoi voimansa Jumalalle.

⁴⁶         Mutta sinun on luovutettava sielusi, ruumiisi, henkesi, voimasi, kaiken mitä olet, Jumalan tahtoon, tultava Hänen vangikseen. Sinä tulet olemaan jonkun vanki. Et kuulu itsellesi. Olet jonkun vanki. Sinä olet joko paholaisen vanki, tiedät tämän Totuuden etkä antaudu Sille, ja olet maailman vanki, tai antaudut Jumalalle, jompikumpi. Olet joko paholaisen vanki, synnin vanki, tai Jumalan vanki, vanhurskauden vanki. Sinä olet jompikumpi.

⁴⁷         Ja nyt Simson ajatteli suuria voittoja, joita hän oli saavuttanut. Epäilemättä hänelle tuli mieleen, kuinka, kun hän oli pieni poika, Jumala oli vahvistanut hänet, kertonut hänen äidilleen, miten hänen tulisi toimia; olla juomatta väkeviä juomia, tai – tai tarkkailla ruokavaliotaan, koska hän oli synnyttämässä nasiirin. Kuinka hän kampasi hänen hiuksiaan ja sanoi hänelle: ”Poika, nämä kiharat ovat liitto Jumalan kanssa, ja niissä on sinun voimasi. Älä koskaan anna sitä pois. Älä koskaan anna salaisuuttasi pois. Älä koskaan luovu siitä. Mitä ikinä teetkin, pysy siinä.”

⁴⁸         Jeesus Kristus sanoi seurakunnalle, että ”Taivas ja maa katoavat, mutta Minun Sanani ei tule koskaan katoamaan. Ja jokainen, joka ottaa Siitä yhdenkin Sanan pois tai lisää siihen yhdenkin Sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän kirjasta.”” Seurakunnan pitäisi ajatella sitä nyt, kun seisomme tässä kaaoksessa, tällä hetkellä vain rukouksessa… ennen Herran Jeesuksen Tulemusta, minä hetkenä hyvänsä, Ylöstempausta varten.

⁴⁹         Suuret voitot, joihin voimme viitata menneinä aikoina, reformaation aikana, Irenaeuksen ja Pyhän Martinuksen, Patrickin ja niiden aikana, jotka protestoivat noita järjestöjä vastaan.

⁵⁰         Ja kun Luther tuli esiin ja protestoi tuota ensimmäistä organisaatiota, katolista kirkkoa, ja se ryhmä, joka seurasi häntä, tuli heti takaisin ja organisoitui hänen jälkeensä.

⁵¹         Kun John Wesley tuli ulos anglikaanisuudesta, ja heti kun Wesley oli poistunut, he organisoituivat heti hänen jälkeensä.

⁵²         Ja varhaiset helluntailaiset tulivat ulos kirkkokunnista. Se oli kirosana teille. Mutta: ”Niin kuin koira palaa oksennukselleen ja sika rapakkoonsa”, te olette palanneet takaisin siihen, jonka voittamista varten olette syntyneet. Halleluja! Se satuttaa myös minun sydäntäni, jopa enemmän kuin ajatella sitä voittoa tuolla, jonka Dagon sai Simsonista. Näen, kuinka Iisebel on saanut seurakunnan valtaansa. Ja sen vuoksi yritän kaikin voimin ja jokaisella olemukseni kuidulla vastustaa tuota asiaa ja kutsua tuota seurakuntaa takaisin katumuksen paikalle. Äitinne ja isänne karkotettiin noista järjestöistä. He tulivat ulos niistä ja protestoivat sitä vastaan, ja nyt heidän lapsensa ovat kääntyneet takaisin ja menneet takaisin siihen, mistä he tulivat ulos. Jos tuo ei ole kuva Simsonista, siitä mitä Delila teki!

⁵³         Kuinka meidän pitäisikään antaa ajatusten liikkua mielessämme suurissa voitoissa. Minulla ei ole aikaa mennä siihen, ja pitää sanani teille.

⁵⁴         Ja Jumalassa, joka oli herättänyt hänet tätä tarkoitusta varten, ja siinä hän seisoo noiden kahden pylvään välissä, sokaistuna, lyötynä, nöyryytettynä. Hän oli yhä sama iso möhkäle kuin ennenkin, mutta hänen voimansa oli kadonnut.

⁵⁵         Seurakunta on kaikkea, se on jäsenmäärältään vahvempi kuin koskaan. Mutta missä Sana, voima, tulee julki? Se on leikattu pois teistä, teidän voimaa leikkaavien organisaatioiden toimesta.

⁵⁶         Hän oli pettänyt Jumalan. Hän ei ollut pettänyt ainoastaan Jumalaa, vaan hän oli pettänyt myös oman kansansa. Hän oli täysin epäonnistunut. Nyt hän oli sen kansan vanki, jota Jumala oli nostanut hänet tuhoamaan.

⁵⁷         Ja tässä seisoo seurakunnan viimeinen organisaatio, helluntai, tänä iltapäivänä, aivan yhtä lyötynä kuin Simson oli. Ette ehkä usko sitä. Mutta jos vain avaatte mielenne Sanalle, huomaatte, että se on Totuus.

Hän teki temppuja viihdykkeeksi.

⁵⁸         Kuinka joskus sanoin, ei kauan sitten. Nämä Täyden Evankeliumin Liikemiehet, niin paljon kuin minä heitä rakastankin, ja lehdessään he kirjoittavat: ”Pyhä pastori Isä Se-ja-se”. Te köyhät, harhaanjohdetut, sokeat helluntailaiset! Mikä teitä vaivaa? Ettekö tiedä, että Vapahtajamme sanoi: ”Älkää kutsuko ketään ihmistä maan päällä ’Isäksi'”? Ettekö ymmärrä, että paholainen ottaa vain jonkun, joka on potkittu ulos jostakin tuolla, täällä, ja tekee teidät vain naurunalaisiksi? He eivät ole tulossa sisään. Älkää antako kenenkään kertoa teille, että he tulevat.

⁵⁹         Mikä tätä harhaanjohdettua seurakuntaa vaivaa? Maailma on puhkaissut sen silmät. Ettekö tiedä, että Jeesus sanoi, että niin tulisi tapahtumaan? Ja kun nukkuva neitsyt tuli ostamaan öljyä, hän ei koskaan saanut sitä. Siellä on nukkuva neitsyt, luterilainen, metodisti, presbyteeri. He eivät tule saamaan sitä. He saattavat puhua kielillä ja hyppiä, mutta se ei merkitse mitään. Olen nähnyt pakanoiden tekevän samalla tavalla ja paholaisenpalvojien puhuvan kielillä ja hyppivän ja laulavan ja huutavan; juovan verta ihmisen kallosta ja kutsuvan paholaista ja puhuvan kielillä. Älkää luottako sensaatioihin. Jumalan Sana on se, joka ei tule katoamaan.

⁶⁰         Siinä hän on, lyötynä, aivan samalla tavalla kuin Simson oli lyöty, ja tekee nyt temppuja. Kuinka Saatana nousi seisomaan ja nauroi heille ja sanoi: ”Katsokaa, he väittävät uskovansa Raamattuun. Katsokaa!” Kertoen kaikille taivaan Enkeleille: ”Katsokaa, katsokaa, he – he – he – he – he, kyllä, he uskovat Raamattuun, jokainen heistä, katsokaa, kuinka he kaikki kokoontuvat yhteen. Minä heitän heidät, jokaisen, yli, aivan tarkalleen.” Aion johdattaa heidät suoraan sisään, juuri niin kuin Kirjoituksissa sanotaan. Heidän on tehtävä se. Siinä he ovat, lyötyinä. Delila; silmät puhkaistuna niin, etteivät he voi nähdä Totuutta.

⁶¹         Jeesus sanoi fariseuksille: ”Teillä on silmät, mutta te ette näe. Teillä on korvat, ettekä te kuule.” Miksi? Hän sanoi: ”Koska Jesaja sanoi niin.” Hän viittasi takaisin Sanaan, profeettaan. Jumala itse, Jeesus Kristus, viittasi profeettansa Sanaan.

⁶²         Ja tänään Pyhä Henki on tuomassa muistinne takaisin. ”Kiivaita, omahyväisiä, mielihyvää enemmän kuin Jumalaa rakastavia”, naisia, maalatuine kasvoineen, shortseihin pukeutuneina, maailman tavoin käyttäytyvinä, hiuksiaan kähertäen ja niin edelleen, ”joilla on jumalisuuden muoto, mutta jotka kieltävät sen Voiman”. No, omat tekonne todistavat, että te ette usko. Pyhä Henki, Sanassa, osoittaa jälleen suoraan takaisin Sanaan.

⁶³         ”Oi”, te sanotte, ”minä ymmärsin sen.” Kun otat lääkettä johonkin sairauteen, jos se ei vaikuta, sinun on parasta vaihtaa lääkettäsi, sillä muuten kuolet synteihisi.

⁶⁴         Kansakunta, juuri se tarkoitus, juuri se asia, jonka tuhoamiseksi heidät nostettiin, Simson, on nyt uhri.

⁶⁵         Ja samoin on myös seurakunnan laita! Se on nostettu häpäisemään kirkkokunnallisuuden ja kirkkokunnassa olevan maailman, ja te olette päätyneet suoraan kirkkokuntaan. Ja tekemällä niin, te ette voi seurata Kirjoituksia, jokaisella niistä on erilainen ajatus, joten te olette menettäneet voimanne. Tuo sokaiseva paholainen!

⁶⁶         Annetaan naisen houkutuksen viedä hänet pois – Jumalan Sanasta. Nyt sanotte: ”Veli Branham, ei se niin ollut.” Se oli Jumalan Sana. Delila vei Simsonin pois lupauksen Sanasta.

⁶⁷         Ja niin on tämän päivän Iisebel ottanut seurakunnan haltuunsa, houkutellut sen pois lupauksen Sanasta, Jumalan Pyhästä Raamatusta. Oi, sama asia, täsmälleen sama asia! Mitä he tekivät? Antoivat Iisebelin, josta puhutaan Ilmestyskirjan 17. luvussa, Ilmestyskirjan 17. luvussa, katolinen kirkko on kuvattuna siinä. Ja he myös sanovat teille, että se on he. He eivät… Heidän oma kirjansa sanoo niin. He eivät salaile sitä. Kuinka moni on koskaan lukenut heidän omia kirjoituksiaan? Tiedätte, että se on totta. [Seurakunta sanoo: ”Aivan oikein.” – toim.] He sanovat, että katolinen kirkko on kuvattuna. Se on totta. Ja muistakaa: ”Hän oli porttojen äiti. Hän oli portto ja porttojen äiti.” Katsokaa, sen täytyi olla seurakuntia; ei poikia, vaan tyttöjä, protestanttisia seurakuntia, ”porttojen äiti”. Heti kun he organisoituivat, he tekivät saman asian kuin siellä, he irrottautuivat Sanasta ja heidän oli noudatettava jonkin organisaation käskyjä.

⁶⁸         Tiedän, että tämä ei ole suosittua, mutta se on Totuus. Minulla ei ole suuria radio- ja televisio-ohjelmia, tukemassa. Jumala auttakoon minua, ettei minulla koskaan ole. Haluan vain yhden asian, ja se on Jeesuksen Kristuksen tuki Hänen Sanansa kautta. Saakoon Hän todistaa, että puhun Totuutta, Hänen Sanansa kautta; ei mitään valheellista, tekaistua, epärehellistä asiaa, vaan itse aito Pyhä Henki, joka ottaa tämän päivän lupauksen ja osoittaa, että se on Totuus. Siinä on kaikki, mitä minä kaipaan nähdä. Kuten Jeesus sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko Minua.”

⁶⁹         Nyt sokeita! Oi, te sanotte, ” Me emme ole sokeita.” Te olette sokeita! Raamattu sanoi, että olette. Jokainen Raamatun lukija tietää, että tämä on Laodikean seurakuntajakso. Kuinka moni uskoo sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Sitten Raamattu sanoi, että ”Laodikean seurakunta oli sokea, alaston, eikä tiennyt sitä”. Siinä on se huono puoli, se ei edes tiennyt sitä. Hän on pahempi kuin kaikki muut seurakuntajaksot yhteensä.

⁷⁰         ”Härkä tuntee isäntänsä karsinan tai tallin, ja muuli tuntee karsinansa, ja” Hän sanoi: ”Minun kansani ei tiedä.”

⁷¹         Sokea, hengellisesti sokea! Sokea mille? Jumalan Sanalle. Niin sokeita kuin he voivat olla, eivätkä he halua nähdä Sitä. Ja kun puhutte heille, he sanovat: ”Oi, kyllä, minä aion tehdä niin”, mutta kukaan heistä ei tee sitä. He eivät voi tehdä sitä ja säilyttää jäsenyyttään organisaatiossa, heidät potkitaan ulos siitä.

⁷²         Siinä hän seisoo, Delila ajeli hänen tukkansa pois. Nyt hän on – hänellä on polkkatukka; aivan kuten naisilla siinä, sama asia. Katsokaa nyt heitä, lyötyinä, aivan kuten he olivat.

⁷³         Sananpalvelijat, alkuaikojen helluntailähettiläät, te ette olisi koskaan saaneet noita miehiä uskomaan, että heidän omat lapsensa tulisivat järjestämään seminaareja, joita he kritisoivat, Jumalan sanan kautta, ja tulivat sieltä ulos. Aivan oikein. Mitä me olemme saaneet aikaan näillä seminaareilla? Ne ovat tuoneet maailman seurakuntaan. Eräällä vanhalla sananpalvelijalla oli tapana laulaa:

Me avasimme veräjän, teimme kompromisseja synnin kanssa.
Me avasimme veräjän, lampaat pääsivät ulos, mutta miten vuohet pääsivät sisään?

⁷⁴         Te avasitte veräjän, menitte pois Sanasta. Kun Eeva avasi veräjän Saatanan älyllisille päättelyille, kuolema astui sisään; ja veräjä, jonka taakse Jumala oli hänet lukinnut, oli Hänen lupauksensa Sana. Ja me olemme korvanneet Sanan jollakin muulla, uskontunnustuksella. Aamen. Tiedätte, että se on Totuus.

⁷⁵         Mitä meillä helluntailaisilla on tänä päivänä? Liian monia rickyjä. Tuota sanaa, Elvis ja Ricky, te ette koskaan kuulleet siitä muinoin. Se on sana, se on tämän päivän nimi. Se sopii tähän. Se tarkoittaa jotain.

⁷⁶         Te sanotte: ”Nimi ei merkitse mitään.” Miksi Hän sitten muutti Abramin nimen Abrahamiksi? Miksi Hän muutti Saulin nimen Paavaliksi? Simonin nimen Pietariksi? Miksi Hän muutti oman Nimensä?

⁷⁷         Miksi Hän muutti Jaakobin Israeliksi? Ei ennen kuin hän oli paininut Herran kanssa, ei ennen kuin hän oli voittanut. Ja kun Jeesus voitti kuoleman, helvetin ja haudan, Raamattu sanoo: ”Hänellä oli uusi Nimi”. Ja kun Jaakob voitti.

⁷⁸         Ja jos Seurakunta voi voittaa, se lakkaa sanomasta: ”Olen metodisti, baptisti ja presbyteeri”. Kun se voi voittaa uskontunnustuksensa ja sen maailman, joka on vetänyt sen sinne, se palaa Jeesuksen Kristuksen Morsiameksi, rouva Jeesukseksi Kristukseksi. Aamen.

Kuinka surullinen näky, kun näemme Simsonin seisovan siinä!

⁷⁹         Naiset, joilla on lyhyet hiukset, joilla on shortsit jalassa, maalatut kasvot; ja helluntailaisia, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotka laulavat kuorossa.

⁸⁰         Olin vähän aikaa sitten helluntaiseurakunnassa suuressa kaupungissa, jossa asuu kuuluisa, suuri mies. Kokoukset olivat niin suuria, että minun oli vietävä ne isoon paikkaan, ja he olivat valinneet helluntaikuoron. Ja vähän he tiesivät, että minä istuin aivan verhojen takana ja rukoilin. Ja siinä noin kolmenkymmenenviiden tytön ja kolmenkymmenenviiden pojan rivissä, joka lauloi Messiasta, jokainen tyttö oli meikattu ja hänen hiuksensa olivat polkkatukkaiset. Ja kun David duPlessis oli keräämässä lähetysuhria, he käyttäytyivät kuin olisivat olleet sokea Bartimeus, juoksennellen pitkin ja ojennellen koppaa. Sellaisia ovat helluntailaiset lapsenlapset. Tuollainen ei ole Jumalan helluntaipalvelija, jolla on Pyhän Hengen kaste. Pyhä Henki ei pilkkaa omaa Sanaansa. Hän ei voi, ja pysyä Pyhänä Henkenä. Mutta siihen tilanteeseen olette joutuneet. Oi, Simson, ala hieman ajattelemaan!

⁸¹         Muistakaa, että nämä nauhat äänitetään ja lähetetään ympäri maailmaa. En vain puhu vain tälle ryhmälle täällä.

⁸²         Simson alkoi ajattelemaan omia virheitään. Oi! Ja hän alkoi miettimään, millainen hän oli kerran.

⁸³         Helluntai, ajattele, millainen olit 1900 vuotta sitten. Seurakunta, katolinen tai protestanttinen, miettikää, millainen olitte 1900 vuotta sitten, ja katsokaa, millainen te olette tänään. Tutkikaa vähän aikaa.

Minulla on vielä noin kahdeksan minuuttia aikaa pitääkseni sanani.

⁸⁴         Huomatkaa, mutta kun hän seisoi siinä, hän itki, hän alkoi ajatella virheitään. Ja kun hän alkoi miettiä, mitä hän… hänelle oli tapahtunut… Hän oli sokea, siksi hän ei voinut enää nähdä, hän – hän oli hyväksynyt jonkin muun, rakkaudesta tähän naiseen, se oli se, mikä yllätti hänet, ja sitten nainen hylkäsi hänet.

⁸⁵         Oi, millaisesta ansasta voisin puhua tässä, jonka Saatana on asettanut seurakunnalle. Kunhan silmänne sokaistaan Totuudelta, niin siinä se sitten on, he ovat silloin saaneet teidät. Ja jospa te vain tietäisitte sen! Jonain päivänä Jumala todistaa teille, mikä pedon merkki on. Uh-huh. Huomatkaa, mutta kun hän on kerran tullut sokeaksi, siinä hän seisoo.

⁸⁶         Ja siinä hän seisoi. Ja hän alkoi muistaa erehdyksensä, sen, missä hän oli jättänyt suoran, kapean tien, missä hän oli mennyt pois Jumalan lupauksesta. Ja hän huusi: ”Herra, kosta silmäni!” Miksi hän teki näin? Hän tiesi, että oli olemassa mahdollisuus.

Nyt haluan, että te kuuntelette.

⁸⁷         Simsonin on täytynyt miettiä kaikkea, missä hän oli jättänyt polun. Hän näki sen silloin, nyt oli liian myöhäistä. Hän näki sen, missä hän oli jättänyt polun, ja hän ajatteli: ”Täytyy olla mahdollisuus, että Jumala vastaisi”. Hän tiesi, että jos hän voisi tehdä parannuksen ja saada Jumalan näkemään, että hän katui virhettään, oli olemassa mahdollisuus, että Jumala silti toteuttaisi lupauksensa.

⁸⁸         Jumala tulee tekemään sen. Hän aikoo tehdä sen. Samoin on nyt, Jumala tulee saamaan tuon Seurakunnan! Älkää olko huolissanne, se tulee olemaan siellä. Pyhä Henki tulee liikkumaan sillä tavalla Seurakunnassa, että Seurakunnassa ja Kristuksessa tulee olemaan sama Henki. Luther seisoi silloin jalkoina, vanhurskauttamisessa; Wesley seisoi rakkauden sydämen sykkeessä, pyhityksessä; mutta nyt tämä on noussut päähän; katsokaa, se on enemmän kuin se. Siitä tuli kirkkokunta, ja viinitarhuri tuli ja leikkasi viinipuun; he kuolivat, eivätkä enää koskaan palanneet. He eivät enää koskaan ole tuleva takaisin. Mutta silti siellä on Elämän siemen, joka on tulossa.

⁸⁹         Mutta huomatkaa, Simson ajatteli, että on oltava mahdollisuus. Hän tarttui tuohon ajatukseen.

⁹⁰         Mutta surullisinta siinä on se, että nykyään seurakunta ei tajua sitä. He eivät ymmärrä, että on olemassa mahdollisuus herätykseen. He eivät tajua sitä mahdollisuutta. He eivät ole vielä käsittäneet näkyä. He vain istuvat.

⁹¹         ”Oi”, he sanovat, ”nyt, veli Branham, mitä sinä olet tekemässä?”

⁹²         Oi, minä tiedän, että te taputatte käsiänne ja teillä on suuria kokouksia, ja te säihkytte maailman kimalteilla. Teidän on mentävä suurimpiin paikkoihin. Teillä on oltava eniten, kaikkein parasta viihdettä. Teidän on tehtävä sitä, tätä ja tätä. Pastorinne on oltava seminaarin kasvatti, jolla on tohtorin tutkinto. Tai ette voi kertoa naapureillenne, että pastorinne on joku pieni kaveri tuolta maissipellolta, joka pelastui. Hän sanoo: ”Pastorimme on tohtori LL.D. Se ja se”. Minusta se tarkoittaa, että hän on juuri niin kaukana Jumalasta. Siinä kaikki, juuri niin kaukana, sillä järkeily vie hänet aina kauemmas. Oi, te loistatte oppineisuudella.

⁹³         Ja vielä yksi asia, suurin osa nykyaikaisesta evankelioimisesta tänä päivänä, aina helluntailaisuudesta lähtien, on pelkkää Hollywood-showta. Niin, te todellakin säihkytte sen kanssa, kuin kimalteet kalajumala Dagonin salissa. Mutta tuo kimallus ja oppineisuus, ja älyllinen showmiesmäisyys suurella loistokkuudella, älkää antako kenenkään yleisön havaita minkäänlaista tappiota ja niin edelleen, kaikkea sen kaltaista, älyllisiä käsityksiä Evankeliumista ja niin edelleen, jotka eivät tuo esiin Jumalan Voimaa, joka saa naiset lopettamaan polkkatukan pitämisen ja miehet käyttäytymään niin kuin heidän pitäisi, ottamaan paikkansa talossa ja kasvattamaan lapsensa niin kuin heidän pitäisi. Se ei tuo esiin Jumalan Henkeä.

Simson seisoi siinä, yhtä suurena massana kuin ennenkin.

⁹⁴         Ja seurakunta on jäseniltään vahvempi kuin neljäkymmentä vuotta sitten, mutta missä on Jumalan Henki? Oi, sentään! Missä siinä on Jumalan Henki? Minä näen Hollywoodin hengen. Näen maailman hengen. Näen loistokkuuden hengen. Tutkikaa itse, olen saarnannut sitä vastaan viisitoista vuotta, ja se vain pahenee koko ajan. Voin nähdä sen ja näen siinä olevan hengen. Mutta missä on Jumalan Henki, joka voi käsittää Jumalan, joka voi tunnistaa itse Sanan, kun se tuodaan julki, voi tunnistaa Totuuden? Vain Jumalan Henki voi tehdä sen. Näin on. Te voitte ottaa säihkeen, kiillotuksen, näytöstyylin.

⁹⁵         Simsonilla oli yhä yhtä suuri ruumis kuin hänellä oli ennenkin ollut, mutta hänen voimansa oli otettu häneltä pois.

⁹⁶         Seurakunta, helluntailaisuus tänään, seisoo paikoillaan. Uskoakseni kolme vuotta sitten katolisen kirkon Sunnuntai Vierailija [Sunday Visitor] -lehti sanoi, että heillä on ollut ”miljoona käännynnäistä katolilaisuuteen vuodessa, mutta helluntaikirkolla on ollut miljoona viisisataatuhatta, enemmän kuin se.” Tämä on totta. No, mitä teillä sitten on, kun teillä on se? Olisin mieluummin ottanut viisi, jotka olisivat luovuttaneet elämänsä Kristukselle. Hän voi tehdä enemmän viiden miehen, tai yhden miehen kanssa, joka on antautunut, kuin mitä Hän voi tehdä neljänkymmenen miljoonan kanssa, jotka ovat ulkopuolella. Mitä merkitystä on jäsenillä? Se vain merkitsee toista asiaa, sitä, että teidät on sokaistu, ja se antaa lisää voimaa portolle. Aivan.

Huomatkaa, että tämän päivän seurakunta ei ole halukas maksamaan hintaa.

⁹⁷         Simson rukoili oikeanlaisen rukouksen: ”Herra, anna minun kuolla tämän vihollisen kanssa.” Oi, sentään!

⁹⁸         Siinä te olette. Ette halua kuolla ylpeydellenne. Ette halua kuolla maailman asioille.

⁹⁹         Nyt muistakaa, että puhun kirjaimellisesti tuhansille ihmisille ympäri maailmaa, kun sanon tämän. Näettekö? En vain puhu täällä Chicagossa. Puhun koko maailmalle.

¹⁰⁰      Te ette halua kuolla, mutta se on ainoa tapa, miten on mahdollista tulla herätys. Sinä sokaistu Simson, etkö näe, että Delila on sokaissut silmäsi? Ja ainoa tapa, miten te voitte koskaan tuoda voiman takaisin seurakuntaan, on kuolla viholliselle, joka on vanginnut teidät tähän maallisuuteen.

Simson sanoi: ”Anna minun kuolla vihollisen kanssa.”

¹⁰¹      Siitä on maksettava suuri hinta. Teidän on kuoltava sille, mikä on tuonut teidät tähän tilanteeseen. Teidän on kuoltava sille, mikä on tuonut teidät, te helluntailaiset, siihen, missä olette tänä iltapäivänä. Teidän on kuoltava sille.

¹⁰²      Simson oli valmis maksamaan hinnan saadakseen Jumalan voiman takaisin elämäänsä.

¹⁰³      Ihmettelen, onko seurakunta tänä iltapäivänä valmis maksamaan hinnan ja kuolemaan viholliselle, asialle, kaikelle suosiollenne ja kaikelle sille, sille tai tuolle, vain nähdäksenne Jumalan voiman jälleen yllänne ja tullaksenne Jeesuksen Kristuksen vangeiksi?

¹⁰⁴      Oi, kuulen joidenkin teistä sanovan: ”Oi, kyllä meillä on herätyksiä.” Mutta ne ovat kirkkokunnallisia herätyksiä. Ykseysläiset haluavat ottaa kaikki kolminaisuuden kannattajat ja tehdä heistä kaikista ykseyden kannattajia. Kolminaisuuden kannattajat haluavat ottaa kaikki ykseyden kannattajat ja tehdä heistä kolminaisuuden kannattajia. Jumalan seurakunta haluaa ottaa Jumalan Profetian seurakunnan kannattajat. Toinen haluaa ottaa toinen toisensa, tehdäkseen isoja kirkkokun… Ettekö ymmärrä, että ainoastaan täytätte ihmisten mielihaluja?

¹⁰⁵      Me olemme veljiä. Mikään kirkkokunta ei voi erottaa Jumalan rakkautta. Me olemme veljiä. ”Siitä kaikki ihmiset tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun te rakastatte toisianne.”

Te sanotte: ” Miksi sinä sitten pidät meteliä heistä?”

¹⁰⁶      Rakkaus on korjaavaa. Jos rakkaus ei korjaa, se ei ole rakkautta. Jos näette lapsenne kadulla ettekä anna hänelle vähän takapuolen protoplasman stimulaatiota, ette ole hyvä isä. Mutta oikea äiti tai isä kääntää hänet ympäri ja antaa hänelle selkäsaunan, antaa hänen tietää, että hänen on tultava pois kadulta, tai hän tulee kuolemaan. Se on aitoa rakkautta. Mutta jos sanotaan: ”Junior, kultaseni, minä en tiedä. Sinun ei ehkä pitäisi olla tuolla tähän aikaan päivästä, myöhäiseen aikaan, kun autot kulkevat aika kovaa.” Oi, hölynpölyä, senkin mammanpoika saarnamies, jolla ei ole uskallusta ottaa Jumalan Sanaa ja kutsua valkoista valkoiseksi ja mustaa mustaksi, oikeaa oikeaksi ja väärää vääräksi. Mutta he tekevät niin.

¹⁰⁷      Kyllä, meillä toki on herätyksiä, mutta katsokaa, millainen moraali näiden herätysten takana on. Ne eivät muuta heitä tippaakaan; mennään kauemmas Jumalasta ja kohti maailmaa, koko ajan. Huomatkaa.

¹⁰⁸      Simson tiesi, mitä tulisi tapahtumaan, jos hänen rukoukseensa vastattaisiin.

¹⁰⁹      Mutta me emme ole vielä laskeneet kustannuksia. Mitä tulee tapahtumaan, jos Jumala vastaa rukoukseesi tulla todelliseksi, aidoksi Jumalan lapseksi? Tiedät, että joudut heti pois kirkkokunnastasi. Entä ne naiset, joiden kanssa pelaat bridgeä, ja kaikki muu? Oi, ei! Olet poissa, ja siinä kaikki. Parasta tehdä ensin laskelmat.

¹¹⁰      Mutta Simson sanoi: ”Anna minun kuolla.” Hän oli valmis maksamaan hinnan. Ja hän tiesi…

¹¹¹      Kuunnelkaa nyt tarkkaan tätä huomautusta. Hän tiesi, ettei hänen nykyinen luopiotilansa voisi koskaan vastata tuon hetken haasteeseen. Silti lihaksiltaan hän oli yhtä paljon mies kuin ennenkin. Hänen kehonsa oli yhtä suuri kuin aina ennenkin. Hän pystyi kohottamaan käsivarteensa lihaksia yhtä suureksi kuin koskaan, luultavasti suuremmiksi, koska hän oli jauhanut alhaalla… tehdessään raskaampaa työtä.

¹¹²      Meillä on paremmat kirkot, paremmat rakennukset ja kaikkea, mutta missä on voimamme, hengellisessä mielessä? Oi, voisimme järjestää äänestyksen kansakunnassa. Toki voisimme tehdä näitä asioita, mutta se… se ei ole sitä, mistä minä puhun. Puhun siitä, että Jumalan läsnäolo tunnistetaan keskuudessamme. Sitä varten meidän tulisi elää.

¹¹³      Hän tiesi, että luopiotilassaan hän ei pystynyt vastaamaan tuon hetken haasteeseen.

¹¹⁴      Ja niin myös seurakunta tietää sen nyt. Me emme voi tehdä sitä tällaisessa kunnossa. Te ette voi tehdä sitä. Kirkkokunnat eivät puolusta Sanaa, ne kieltävät Sanan. Kirkkokunta kieltää Sanan heti, kun siitä tulee kirkkokunta. Juuri itse asia, te vain joudutte toiselle puolelle, alun pitäenkin. Se kieltää Sanan. Koko ajan…

¹¹⁵      Minulla on vielä vain minuutti tai kaksi aikaa. Mutta huomatkaa, kun minä kiirehdin nyt ja pidän sanani.

¹¹⁶      Koko ajan, kun he kaikki seisoivat siellä, ja nämä ajatukset kulkivat heidän mielessään; ja toivon, että se aiheuttaisi joitakin ajatuksia teidänkin mielessänne. He eivät koskaan huomanneet, kun Simson mielessään kävi läpi ajatuksiaan. Ehkä he ojensivat pullon eteenpäin, ottivat taas ryypyn. Heidän hienot Hollywood-naisensa seisoivat siellä savuke suussaan, jos sellaisia oli tuohon aikaan; en usko, että he siihen aikaan olivat aivan niin alhaalla. Mutta kohottivat hiuksiaan ja ottivat taas ryypyn ja huusivat: ”Hei, Joseph, tai John, tai sinä siellä ylhäällä jossain! Me pelasimme eilen illalla korttia yhdessä, olimme isoissa juhlissa.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹¹⁷      ”On mahdollista, että Jumala kuulisi minua. On olemassa mahdollisuus.” Ja kun hän ajatteli, filistealaiset eivät olleet kiinnittäneet häneen huomiota, kun tämä pieni poika oli irrottanut hänen kätensä, kävellen taaksepäin. Hän sanoi: ” Pane käteni pylvästä vasten.” ” On olemassa mahdollisuus.” Oi, sentään!

¹¹⁸      Kunpa seurakunta näkisi sen. On olemassa mahdollisuus todelliseen herätykseen.

¹¹⁹      Mitä hän teki? Hän nosti silmäkuoppansa (hänellä ei ollut silmiä) Jumalaa kohti. He eivät koskaan huomanneet hänen huultensa liikkumista, sillä hän tunnusti vilpittömästi.

¹²⁰      Me emme tarvitse vain pientä: ”Herra, anna anteeksi minulle ja Jimille, Joelle ja meille kaikille. Aamen.” Tarvitsemme vilpittömän siivouksen, saarnastuolista vahtimestariin asti.

¹²¹      He eivät koskaan huomanneet kyyneleitä, jotka valuivat alas hänen silmäkuopistaan, joissa hänellä kerran oli silmät. He eivät koskaan huomanneet hänen huultensa liikkumista. Hänen silmänsä, suolaiset kyyneleet valuivat alas silmäkuopista. Hän halusi, että Jumala vahvistaisi Sanansa vielä kerran, todistaakseen, kuten minä sanon tälle Delilalle tänään, tai tälle Simsonille, pikemminkin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!”

¹²²      ”Vielä kerran”, hän ajatteli, ”se tulisi tapahtumaan. Ei uutta kirkkokuntaa, ei uutta lahkoa, vaan vahvistettu Sana Sinulta, Jumala!”. Tiedän, että Sinä olet edelleen Jumala. Minä olen sokea. Olen eksynyt pois raiteilta. En ole kelvollinen elämään. Anna minun kuolla tämän vihollisen mukana. Sinä nostit minut tuhoamaan sen, ja minä olen pettänyt Sinut, Herra, mutta on mahdollista, että Sinä kuulisit minua. Vielä kerran, Herra, vielä kerran!” Kuolemanvakavasti hän rukoili. Hän tiesi, mitä oli tulossa. ”Herra, vain tämän kerran vielä! Anna minun vielä kerran nähdä Jeesus Kristus sellaisena kuin hän oli eilen!” Kun hän rukoili tuota rukousta, ja kyyneleet vierivät hänen poskillaan, syvän vilpittömän tunnustuksen vallassa!

¹²³      Juuri sitä seurakunta tarvitsee. Tunnustaa olevansa väärässä. Älkää välittäkö siitä, mitä tohtori Jones sanoo tai mitä muut sanovat. Jos olette poissa Jumalan Sanasta, tunnustakaa, että olette väärässä. Huuda: ”Vielä kerran, Herra, vielä kerran! Vielä kerran, Herra, vielä kerran! Kosta sokeuteni näille kirkkokunnille! Ja anna minulle voimaa, Herra, ravistella tätä kirkkokuntien maailmaa Sinun vahvistuksellasi. Anna minulle voimaa, Herra. Vielä kerran todista se!”

¹²⁴      Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan, jos hänen rukoukseensa vastattaisiin. Hän tiesi, huutaen kuolemanvakavasti: ”Vielä kerran, Herra!”. Ja samalla kun hän rukoili ja teki rehellisen tunnustuksen, hänen ruumiinsa jokainen kuitu alkoi värähdellä.

¹²⁵      Oi Jumala, jos Jeesuksen Kristuksen ruumis voisi seistä yhtenä ja jokainen solu ja jokainen jäsen alkaisi värähdellä jälleen kirjaimellisesta Pyhän Hengen kasteesta; ei uusista jäsenistä, kättelystä ja jostakin uskontunnustuksesta.

¹²⁶      Kun voima alkoi siirtyä noihin suuriin lihaksiin, jokainen kuitu alkoi väreillä. Hän alkoi jälleen tuntea itsensä, ja hän kierähti eteenpäin. Ja kun hän teki niin, iso seinä kaatui.

¹²⁷      Kaikki mitä meidän täytyy tehdä tänään, on, nähdäksemme näiden kirkkokuntien muurien kaatuvan, olla syvästi vilpittömiä Jumalan edessä, parantaa nämä sokeutuneet silmät, jotka on sokaistu Jumalan Sanalle.

¹²⁸      Se oli Simsonin suurin voitto, mikä hänellä koskaan oli ollut, koska hän oli halukas tunnustamaan, jokaisen vihollisen yli ensin, jonka tuhoamiseksi hänet oli kasvatettu.

¹²⁹      Oi, helluntai, seiso tänä iltapäivänä asemapaikallasi, Jumalan Sanan velvollisuuden asemapaikallasi. Tee parannus ja huuda ääneen: ”Herra Jumala, vielä kerran!”. Antakaa minun kertoa teille jotakin. Teidän on parasta tuhota vihollisenne, ennen kuin vihollinen tuhoaa teidät. Aivan oikein. Palauttakaa takaisin vanhanaikaiset rukouskokoukset, todellinen jumalallinen katumus, koko yön kestävä alttaripalvelus. Oi, helluntai, kuuntele minua! Jättäkää, oi, jättäkää tämä turmelus, jonka Iisebel on saanut aikaan keskuudessanne. Jättäkää se, jättäkää se nopeasti, ja palatkaa takaisin Herran Sanan pariin, pois tästä Hollywoodin näytöshommasta. Kääntykää koko sydämestänne takaisin Jumalan Sanan puoleen. Kääntykää takaisin Pyhän Hengen Voiman puoleen. Te naiset pukeutukaa kuin naiset, te miehet käyttäytykää kuin miehet, kuin Jumalan pojat ja tyttäret. Kääntykää, oi, kääntykää pois tästä Iisebelin järjestelmästä, joka tukahduttaa teidät ja sokaisee teidät. Jumala auttakoon meitä tekemään todellisen parannuksen; ei puolisydämisesti, te ette voi tehdä sitä.

¹³⁰      Kuinka ajattelenkaan, että tänään, juuri tällä hetkellä, kun aikani on päättynyt, meidän pitäisi nousta seisomaan ja huutaa kädet ylhäällä: ”Herra, vielä kerran! Vielä kerran, Herra, vielä kerran!”

¹³¹      Nouskaamme seisomaan, kaikki, jotka ovat valmiita siihen, jotta näkisimme herätyksen; jotka ovat valmiita kuolemaan tälle Hollywoodin showtoiminnalle; kaikki, jotka ovat valmiita kuolemaan, jotta näkisimme ”Jumalan Voiman tulevan Siioniin, ja riemulla, kaikkialla Hänen pyhillä vuorillaan mikään ei voi vahingoittaa eikä tuhota.”

¹³²      Nostakaamme kätemme ja huutakaamme: ”Vielä kerran, Herra!” Vielä kerran, Herra! Vielä kerran, Herra! Vielä kerran, Herra, lähetä Pyhä Henki, mahtavan tuulenpuuskan kanssa, aivan kuten Sinä teit helluntaipäivänä. Aamen. [Seurakunta jatkaa rukousta ja ylistystä Jumalalle – toim.]