62-1007 AVAIN OVEEN
(The Key To The Door)
Jeffersonville, Indiana, USA, 7.10.1962

¹           On etuoikeus olla Tabernaakkelissa! Se oli myös hieman odottamatonta minulle. Tietäen, että tänä iltana on ehtoollinen, niin haluan aina, jos vain olen lähistöllä missä tahansa, tulla ehtoolliselle. Koska uskon, että kaikkien kristittyjen tulisi odottaa ehtoollisen ottamista, sillä Jeesus sanoi: ”Jos te ette syö, ei teillä ole mitään osaa Minun kanssani.” Sen vuoksi, on aina suuri etuoikeus tulla Tabernaakkeliin. Sitten, veli Neville sanoi, että tänä iltana hän on hieman käheä ja halusi minun puhuvan seurakunnalle. Sanoin tekeväni sen mielelläni, ja haluaisin myöskin ilmoittaa, että jos…

²           Huomen illalla on miestenkokous, luotetuilla, liikemiehillä täällä seurakunnassa, heillä on säännöllinen maanantai-illan kokouksensa ja heidän on tehtävä päätös urakoitsijan kanssa. Arvelen teidän kaikkien ymmärtäneen, että paperimme menivät lävitse, ja meidän on mahdollista rakentaa kirkko. Niinpä se on mennyt lävitse ja se tullaan mahdollisesti aloittamaan tällä viikolla. Rakennustyöt aloitetaan tällä viikolla, niin pitkälti kuin tiedän. Ja he estivät sen meiltä täällä Jeffersonvillessä. Mutta me menimme Indianapolikseen, valtion konttoriin, ja he antoivat meille luvan, joten me tulemme rakentamaan sen. Ja niinpä se aloitetaan ehkä jo tällä viikolla. Se tullaan tietämään huomenillalla kokouksen jälkeen. Ja sitten huomeniltaisen kokouksen jälkeen, jos jotakin tapahtuu, eikä urakoitsija voi aloittaa tällä viikolla, niin silloin hän tulee aloittamaan seuraavalla viikolla.

³            Ja tämän tulevan viikonlopun aikana, lauantai-iltana ja sunnuntaina aamulla ja illalla, jos Herra tahtoo, haluan jälleen seuraavana lauantaina ja sunnuntaina pitää kolme kokousta kuten tein muutama viikko sitten. Se tulee tapahtumaan lauantai-iltana, ja sitten sunnuntaina aamulla ja illalla. Se tulee tapahtumaan kolmantenatoista ja neljäntenätoista tätä kuuta.

⁴            Sitten sen jälkeen menen joidenkin veljien kanssa Coloradoon metsästysmatkalle ja palattuani sieltä takaisin, jos Tabernaakkelin rakennustyö on päätöksessä, ja jos se on Herran tahto, haluan ottaa ehkä kokonaisen viikon ennen kuin jälleen lähden kokouksiin ja puhua Ilmestyskirjan Seitsemästä Sinetistä. Samalla tavoin kuin me puhuimme Seitsemästä Seurakunnan Ajanjaksosta tulevat nyt Seitsemän Sinettiä seuraamaan Sitä.

⁵            Ja mahdollisesti seuraavien kahden tai kolmen viikon aikana, koska uskon, että he väittävät sillä miestyömäärällä, jonka he tulevat käyttämään siihen, he pystyvät rakentamaan Tabernaakkelin noin kymmenessä tai viidessätoista päivässä, tai jotakin sellaista. Sitten meillä tulee olemaan istumatilaa täällä kaksi tai kolme kertaa suuremmalle ihmismäärälle kuin mitä nyt on. Ja siitä syystä minä olen odottanut tuota aikaa.

⁶            Koska viime lauantaina ja sunnuntaina oli hirvittävää. Tehän tiedätte, kuinka ihmiset seisoivat täällä ulkona kello kahdelta iltapäivällä täyttääkseen Tabernaakkelin ennen kuin ovia edes avattiin. Seuraavan aamuna noin kello viideltä kulki eräs naapurissamme asuva sairaanhoitaja ohitse ja hän sanoi, että ”ihmisiä tungeksi kaikkialla Tabernaakkelin ympärillä jo kello viideltä aamulla”. Ja sitten kun he pääsevät sisään, eikä ole enempää tilaa, toiset lannistuvat ja menevät pois. Ja sitten nuo, jotka joutuvat seisomaan käytävillä ja kaikkialla, heillä on hyvin ahdasta. Ja näen, kuinka naisia seisoo siellä hikoillen, tiedättehän, hien valuessa sillä tavalla. Sitten joku mies nousee ylös ja antaa naiselle paikkansa ja seisoo, kunnes hänen jalkojaan särkee, ja joku muu taas antaa paikkansa hänelle. Tehän tiedätte, kuinka säälittävää on, kun on äitejä pienten lasten kanssa, jotka ovat sairaita, ja niin edelleen, se on paha asia.

⁷            Niinpä me yritämme päästä siitä nyt eroon rakentamalla suuremman Tabernaakkelin. Ja meillä tulee olemaan mukava paikka, huone, jonne äidit voivat mennä pienten häiriytyneiden itkevien lastensa kanssa, josta he voivat nähdä kokouksen kulun ja kuunnella sitä kovaäänisistä. Ja meillä tulee olemaan huoneet pyhäkoululuokkia varten, kaikki juuri sillä tavalla kuin tuleekin olla. Ja jos Herra tahtoo, niin se alkaa tällä tulevalla viikolla.

⁸           Te kaikki äänestitte sata prosenttisesti sen puolesta, joten me olemme pitäneet kiinni siitä, näettehän. Seurakunta on se, joka päättää asiat. Mitä seurakunta sanoo, niin sen tulee olla. Luotetut eikä kukaan muukaan… Jokaisella luotetulla on vain yksi ääni. Pastorilla on vain yksi ääni. Sitä on seurakunnan demokratia, seurakunnan itsenäisyys. Seurakunta kokonaisuudessansa puhuu. Siinä kaikki. Ja me pidämme siitä, koska meillä ei ole mitään piispoja tai hierarkioita tai ylivalvojia tai niin edelleen, jotka sanoisivat meille, mitä pitää tehdä. Pyhä Henki seurakunnassa on se, joka huolehtii puhumisesta. Se on kovasti hienoa, ja se on sääntö, josta pidän.

⁹           Ja minä kysyin: ”Halusitteko te kaikki odottaa, kunnes meillä olisi tarpeeksi siirtääksemme Tabernaakkeli pois ja rakentaaksemme suuremman kirkon?” Kysyin sitä luotettujen ryhmältä, eivätkä he voineet ratkaista sitä, vaan pyysivät minua ylimpänä valvojana tulemaan ja kysymään sitä seurakunnalta. Niinpä sanoin seurakunnalle, että ”nyt meillä olisi tarpeeksi rahaa laajentaaksemme kirkkoa ja tehdäksemme siihen uudistuksia, ja me voisimme tehdä sen aivan heti tai sitten säästää rahamme, kunnes meillä olisi tarpeeksi rakentaaksemme täydellisesti uuden kirkon jonnekin muualle.”

¹⁰        Ja me äänestimme siitä seurakunnassa, ja päätös oli yksimielinen: ”Tehkäämme laajennustyöt juuri nyt.” Ja sen mukaisesti me olemme toimineet.

¹¹        Ja lautakunta täällä Jeffersonvillessä kielsi sen meiltä sanoen, että emme voisi tehdä sitä. Ja me menimme sen ohitse Indianapolikseen ja kysyimme sitä valtionvirastosta. Ja he lähettivät sanan, että meillä on nyt lupa rakentaa se. Niinpä sitten kaupungilla ei nyt ole siihen mitään sanottavaa, se on Valtion asia. Niinpä saimme luvan, ja urakoitsijalla on lupa kädessään nyt, ja uskon, että he ovat valmiit aloittamaan milloin tahansa.

¹²        Sitten jos urakoitsija huomenillalla sanoo, että hän haluaa aloittaa ensi viikolla, me tulemme jättämään pois kokoukset siihen asti, kunnes tulemme Seitsemään Sinettiin. Ja sitten jos urakoitsija ei aloita viikolla, niin meillä tulee olemaan kokoukset ensi lauantaina ja sunnuntaina ennen lähtöämme.

¹³        Ja sitten minulla oli aihe tulevalle sunnuntaille, mutta kun sain tietää, että tänä iltana olisi ehtoollisilta, minä jätin sen pois. Koska on niin paljon väkeä, te ette voi ottaa mukavasti ehtoollista, mutta sitten kun meillä on suurempi kirkko, me voimme tehdä sen.

¹⁴        Nyt meillä on eräs tuleva presidentti. Oi, tehän tiedätte mitä tarkoitan, se on juuri äskettäin toimitettu Hickersonin perheelle. Ja voisiko sisaremme, joka on pianisti, tulla antamaan meille sävelen tuohon lauluun Tuokaa heidät sisälle, tai johonkin sen tyyppiseen lauluun. Tämä hieno pikku herrasmies, jota on niin kauan odotettu, on nyt saapunut. Erittäin hieno pikku kaveri, ja varmasti jalokivi Hickersoneille. Ja he ovat kaikki jalokiviä meille. Me rakastamme heitä, ja he ovat todella veljemme ja sisaremme. Me olemme kiitollisia tämän pienokaisen syntymisestä heidän perheeseensä, ja se on saanut perheessä aikaan täydellisen mullistuksen. Ja jos he, isä ja äiti, nyt toisivat tä­män pienen kaverin vihittäväksi Herralle. Kirjoitus sanoo: ”He toivat Hänen luoksensa lapsia, sylivauvoja, että Hän laskisi kätensä niiden päälle ja siunaisi ne.”

¹⁵        Maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat siihen, mitä he kutsuvat ”lapsikasteeksi”. Ja se tarkoittaa sitä, että he ottavat nämä pikku kaverit eivätkä ensinkään kasta heitä vaan pirskottelevat vettä niiden päälle, emmekä me löydä  mistään Raamatusta, että ketään aikuista koskaan olisi pirskotettu, vielä vähemmän lapsia.

¹⁶        Ja sitten, kaste on tunnustus siitä, että armo on tehnyt työn sisäpuolella. Eikä pienillä vauvoilla ole mitään tietoisuutta synnistä. Sen vuoksi, kun Jeesus kuoli ristillä, Hän kuoli ottaakseen pois maailman synnin. Ja kun vauva on syntynyt tähän maailmaan, sillä ei ole mitään omia syntejä, eikä heillä ole mitään kaduttavaa. Mutta Jeesuksen Kristuksen Veri ottaa pois tuon synnin, kun lapsi on syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä ja tullut maailmaan puhuen valheita, ja he ovat luonteeltaan syntisiä, mutta Jeesuksen Kristuksen Veri sovittaa sen. Mutta kun lapsi on tullut vastuunalaiseen ikään ja tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, silloin sen on kaduttava tekojaan. Sen ainoa synti on nyt se, että se on syntynyt synnissä, joka on sama ihmisrodun synti, jonka Adam ja Eeva tekivät, ja Jumala on ottanut sen pois Jeesuksen Kristuksen Verellä. Nyt vauvalla ei ole kaduttavana mitään syntejä ennen kuin hän on tehnyt syntejä, ja vasta sitten hänen täytyy katua niitä. Näettekö? Ja kun hän on tehnyt parannuksen, on aika tulla kastetuksi, ja sitten hänet kastetaan upottamalla.

¹⁷        Siihen saakka me vain seuraamme Raamatun ohjeita, joka sanoo: ”He toivat Jeesukselle pieniä lapsia, että Hän laskisi kätensä heidän päälleen ja siunaisi heitä.” Nämä hienot vanhemmat tuovat tänä iltana tämän pienen vauvan pastorille ja minulle, jotta hänet vihittäisiin Herralle. Ja he tuntevat, että asettamalla sen Kristuksen edustajien käsiin, he asettavat sen Kristuksen käsiin. Sitten uskon kautta me viemme lapsen Jumalalle ja kiittämme sen tänne tuomisesta ja pyydämme Jumalaa siunaamaan sitä ja me kutsumme toimitusta ”lapsen vihkimiseksi Herralle”.

¹⁸        No niin, te olette tietoisia minun omista lapsistani. Minulla on pieni tyttö Kirkkaudessa tänä iltana, joka vihittiin Herralle täällä alttarilla. Minulla on pieni poika ja tyttö, jotka istuvat täällä takana tänä iltana, joita ei vielä koskaan ole kastettu. Yksi heistä, Saara, on yhdentoista, ja olen puhunut hänelle kasteesta tänään. Ja Joosef on seitsemän, joten hän on vielä liian nuori siihen, niin kauan kunnes… Jos hän haluaisi sitä ja sanoisi, että Jumala on pannut sen hänen sydämellensä, silloin minä tekisin sen. Mutta kun on kysymys sylivauvoista, niin minä vain vihin heidät Herral­le, koska se on Kirjoituksen mukainen opetus siitä.

¹⁹        Veli Neville, tulisitko nyt kanssani tämän hienon pojan luo. [Veli Branham menee veli ja sisar Hickersonin luo.] Onko se Hollin? Hollinko? Kyllä, Hollin nuorempi. Stephen Hollin. Hyvä on, hienoa. Ja minä kun ajattelin hänen nukkuvan. Hickersonien luonteen mukaista on saada tietää, mitä on tapahtumassa. Kun näin hänet tässä yhtenä päivänä, kutsuin häntä ”presidentiksi” ja niin edelleen. Vaikka tietenkin hän on vielä liian pieni, että hänestä puhuttaisiin ”presidenttinä”. Mitä sinulle kuuluu? No niin, tiedän että tällainen olisi aarre kenelle tahansa jumaliselle äidille. Ettekö tekin ajattele niin? Kovas­ti mukava. Ja nyt, veli ja sisar Hickerson, Kristuksen palvelijana ja teidän pastorinanne minä otan tämän lapsen ja uskon kautta vien sen Jeesuksen Kristuksen käsivarsille, jonka käsivarsille te haluatte hänet laskea.

²⁰        Kumartakaamme päämme, kun pastori ja minä seisomme täällä kädet laskettuina lapsen päälle.

²¹        Taivaallinen Isämme, Raamatussa he toivat Sinulle pieniä lapsia, jotta Sinä laskisit kätesi niiden päälle ja siunaisit niitä. Ja totisesti, Herra, he tulivat siunatuiksi. Ja nyt seurataksemme Sinun esimerkkiäsi niistä asioista, joita Sinä teit, Herra, me olemme yrittäneet lukea Raamatusta ja seurata tarkoin esimerkkiä juuri sillä tavalla kuin Sinä sen teit. Ja tämä isä ja äiti, veli ja sisar Hickerson, meidän rakkaat opetuslapsemme täällä Tabernaakkelissa, tuovat meille tämän pienen ilonaiheen, jonka Sinä olet asettanut heidän huolehdittavaksensa. Se on tullut Sinulta, Herra. Sinä annoit heille tämän lapsen. Ja nyt he tahtovat antaa sen pienen elämän Sinulle, Sinun palvelukseesi. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit tämän lapsen ja antaisit sille pitkän elämän. Voikoot se elää, jos mahdollista, näkemään Herran tulemuksen. Minä rukoilen, että siunaisit sitä, missä tahansa se onkin. Voikoon se kasvaa kristillisessä kodissa, niin kuin se on sellaiseen syntynyt. Ja voikoot se pysyä tässä kodissa. Voikoot sen isä ja äiti elää ja nähdä lapsensa, jos mahdollista, saarnatuolissa saarnaamassa Evankeliumia. He haluavat mieluummin nähdä sen sillä tavalla, Isä, kuin Valkoisen Talon valtaistuimella tai jossakin muualla, koska he ovat Sinun palvelijoitasi ja tahtovat lapsensa elämän vihityksi ja siunatuksi Jumalan työhön.

²²        Nyt minä rukoilen Isä, että Sinä siunaisit lasta. Ja voikoon Jumalan armo tulla sen ylle, ja voikoon se olla terve ja onnellinen koko elämänsä ajan. Ja voikoot sen isä ja äiti elää ja nähdä sen kasvavan, me pyydämme uudelleen. Siunaa sitä, jota me siunaamme Sinun Nimessäsi.

²³        Ja nyt, pieni Stephen Hollin Hickerson, minä annan sinut Jeesukselle Kristukselle, jotta ne siunaukset, joita olemme pyytäneet, voisivat tulla yllesi. Ole terve ja voimakas, pikku veljeni, ja elä kirkastaaksesi Jumalaa. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me sitä pyydämme. Aamen.

Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Hyvin suloinen lapsi.

Missä me emme tule koskaan vanhenemaan, emme koskaan vanhene,
Maassa, jossa enne tule koskaan vanhenemaan.
Emme koskaan vanhene, emme koskaan vanhene,
Maassa, jossa emme tule koskaan vanhenemaan.

²⁴        Eikö se olisikin ihmeellistä? Nuoret tulevat olemaan aikuisia ja vanhat nuoria. Eikö se olekin ihmeellistä? Emmekä me tule koskaan olemaan sairaita eikä meillä koskaan ole murheita tai kuolemaa.

²⁵        Nyt, veli Neville on ilmoittanut kokouksista. Haluaisin nyt sanoa, että älkää unohtako tuota kokousta eikä kokouksia, joista hän on puhunut. Myöskin, rouva Ford, jolla oli tapana käydä täällä seurakunnassa vuosia sitten, minä vein hänet juuri pari päivää sitten tyttärensä luo, ja hän oli kahdeksankymmenen, ja luulisin, että hän meni kohtaamaan Herraa eilen illalla kello kahdeksalta. Ja pastori ja minä tulemme huolehtimaan hänen hautauspalveluksestaan, joka pidetään Coots’in kappelissa tänä tulevana keskiviikkona kello kymmenen kolmekymmentä. Rouva Ford, rouva Levi Ford. Kyseessä on Lloyd Fordin äiti, tuon pojan, josta olette lukeneet kirjastani, kuinka hän aikoi säästää minulle partiopoikapukunsa, ja josta sain vain yhden säärystimen, joka oli jäljellä. No niin, hän on tuon pojan äiti. Ja minä vein hänet sinne pari päivää sitten ja rukoilin hänen kanssaan, ja hän meni kohtaamaan Herraa Jeesusta.

²⁶        Nyt jos Herra tahtoo, minulla oli täällä jotakin, niin että voisin ilmoittaa tulevista kokouksista, jos niin on, että meillä on ne tällä tulevalla viikolla. Minulla oli ne täällä tai ainakin ajattelin, että ne olivat mukanani, se mistä aioin puhua seuraavan viikon kokouksessa. Ajattelin panneeni sen tämän kirjan väliin, mutta en tiedä teinkö niin vai en. Kyllä, tässä se on. Jos Herra tahtoo, niin ensi lauantai iltana haluan puhua aiheesta Miksi toinen ihminen vaikuttaa toisen elämään.” Sunnuntaiaamuna haluan saarnata Huippukiven asettaminen pyramidiin. Ja ensi sunnuntai-iltana aiheeni tulee olemaan Oppaani. Voikoon nyt Herra siunata nuo asiat ja auttaa minua, kun olen ollut ulkona, ja on vain pieni ajatus, miten tuoda ne esille.

²⁷        Nyt tänä iltana haluamme kiirehtiä ja toimittaa muutamia asioita. Asiasta toiseen, minulla on täällä kirje, jonka Billy juuri hetki sitten nouti postista, siitä että jotkut veljet Michiganista… ja tämä tulee saarnaajayhdistykseltä, ja siinä on paljon asioita. Se aina sekoittaa asiat, näettehän. He väittävät tässä, että jotkut veljet siellä sanovat minun lähettäneen heidät sinne, ja he saarnaavat, että miesten tulisi jättää vaimonsa ja etsiä omaa hengellistä kumppaniansa, ja he sanovat, että minä olen täydellisesti erehtymätön. Että ei ole mitään… Ja, oi, joitain kauheimmista asioista, mitä koskaan olette kuulleet. Ja tuo saarnaajayhdistys on saanut sen tietoonsa, ja he kirjoittavat siitä minulle ja sanoivat, että minä lähetin heidät sinne, ja että se saa aikaan paljon sekaannusta. Ja jotkut heistä profetoivat ja sanovat, että erään miehen täytyy jättää tämä vaimo ja mennä naimisiin tuon kanssa. No niin, tämä seurakunta tietää, että me emme kannata mitään senkaltaista roskaa.

²⁸        Me uskomme Raamattuun. Me uskomme, että kun mies ottaa naisen, niin tämä on hänen vaimonsa, ja ainoastaan kuolema voi erottaa heidät ja vain kuolema. Me emme usko tuonkaltaisiin asioihin. Emmekä me myöskään usko vapaaseen rakkauteen. Me emme usko sellaiseen. Me uskomme ehdottomasti Raamattuun ja siihen yksin. Niinpä minä otan valokopion tästä kirjeestä ja annan julkaista sen vastaukseni kanssa aikakauslehdissä, ja se tulee selvittämään sen. Ainakin toivon niin, ja joka tapauksessa se tulee olemaan vastaus heille.

²⁹       Nyt, ennen kuin avaamme Kirjoituksen tänä iltana puhukaamme Herrallemme.

³⁰       Taivaallinen Isämme, me lähestymme Sinun armosi Valtaistuinta, Herran Jeesuksen Nimessä, tuon joka tuli alas Kirkkaudesta avaamaan meille Jumalan aarteiden rikkaudet. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä suuresta Jeesuksesta, joka oli Jumala ilmaistuna, henkilöityneenä, meille, ja Hänen kauttansa meillä on lunastus synneistämme. Ja me olemme nyt siirtyneet kuolemasta Elämään, koska me uskomme Häneen. Sillä Hänestä on kirjoitettu, että Hän sanoi: ”Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on ikuinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

³¹       Siunaa omat Sanasi tänä iltana, Herra. Ja me olemme täällä nauttiaksemme ehtoollista hetken kuluttua. Kristittyinä, Kuningaskunnan kansalaisina, me kokoonnumme alttarien ympärille ja tulemme ottamaan sen, mitä me kutsumme ”ehtoolliseksi”, pienen sakramentin osan, jonka Sinä jätit meille, jotta me osoittaisimme, että me uskomme Sinun kuolleen meidän syntiemme puolesta, ja että Sinä nousit jälleen ylös kolmantena päivänä ja olet elossa aina ja iankaikkisesti, ja me teemme tämän niin kuin meitä on käsketty siihen asti, kunnes Sinä palaat takaisin Kirjoitusten mukaisesti. Pyhitä sydämemme pahoista ajatuksista ja kaikesta, mitä olemme tehneet Sinun suuren tahtosi vastaisesti. Isä, anna meille anteeksi ja anna meille armosi tänä iltana. Murra meille nyt Elämän Leipää Sanassa, kun me luemme sitä ja puhumme siitä. Herran Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

³²        Nyt me aloitamme vain yhden jakeen kanssa Ilmestyskirjasta. Tahtoisin lukea ensimmäisen jakeen 20. luvusta.

Ja minä näin tulevan alas taivaasta enkelin, jolla oli pohjattoman kuopan avain ja suuret kahleet kädessänsä.

³³        Nyt haluaisin puhua kaksikymmentä tai kaksikymmentäviisi minuuttia ja ottaa tästä tekstistä sisällön aiheeseen Avain oveen. No niin, minä en halua käyttää muotoa ”avaimet”, koska Pietarille annettiin avaimet Valtakuntaan. Mutta haluan nimetä sen näin: Avain Oveen. Ja sitten välittömästi tämän jälkeen haluan antaa muutaman pienen ajatuksen Ehtoollisesta, ennen kuin nautimme sen tänä iltana.

³⁴       Nyt, avain. Huomaan tässä lukemassamme, että tämä Enkeli tuli alas Taivaasta avain kädessään. Uskon, että se on Ilmestyskirja 13 tai 19, jossa me huomaamme uudelleen toisen enkelin tulevan avaimen kanssa. Ja avain, sen tarkoitus on jonkin avaaminen, jonkin, joka on ollut  lukittu, tai jokin, jonka olisi pitäisi olla lukittu. Mutta avain on annettu tuota tarkoitusta varten.

³⁵       On avaimia varastohuoneisiin, on avaimia koteihinne, on avaimia autoihinne, ja me nimitämme niitä avaimiksi, ja ne ovat avaimia. Ja niistä voidaan tehdä kaksoiskappaleita, kuinka useita tahansa. Tai joskus talossa voi olla avain, jota me kutsumme ”yleisavaimeksi”. Toisin sanoen, se on avain, joka on valmistettu niin että se sopii kaikkiin oviin ja avaa kaikki ovet taloissamme tai jopa autoissamme, ja siitä voidaan tehdä kaksoiskappaleita.

³⁶        Eikä avain voi avata yhtään ovea, ellei ole kättä, joka käyttäisi sitä. Jonkun täytyy käyttää avainta. Avain itsessänsä ei voi käyttää itseänsä. Täytyy olla jokin, joka kääntää avainta.

³⁷        Se on kuin tämä mikrofooni, jonka kautta minä puhun. Tämä mikrofooni on mykkä. Ellei joku puhu sen kautta, se ei itse voi puhua. Jonkun täytyy puhua sen kautta. Niinpä ei ole kyse mikrofoonista, vaan äänestä tai melusta tuon mikrofoonin takana, jonka ilma-aallot kuljettavat korviinne.

³⁸        Ja niin se on Evankeliumin saarnaamisenkin kanssa. Kysymys ei ole meistä itsestämme, sananpalvelijoista, me emme ole Evankeliumi. Mutta me olemme vain radiolähettimien kaltaisia, miehiä, joiden kautta Jumalan Ääni siirtyy kuulijalle.

³⁹        Samoin on näyn kanssa. Minä en tiedä mitään tällä hetkellä, mitä sanoa seurakunnalle koskien näkyä. Mutta jos Pyhä Henki näyttää minulle ensin näyn, niin silloin minä voin siirtää tuon näyn sille, jolle se on osoitettu. Niinpä tuo näky en ollut minä, vaan Jumala antoi näyn, ja minä toimin sen siirtäjänä tuodakseni esiin näyn sanoman ihmisille.

⁴⁰        Nyt avaimen kanssa on samoin. Avain täytyy olla sen kädessä, joka avaa oven. Katsokaahan siinä tarvitaan kättä. Ja sitä avainta, josta tulen puhumaan tänä iltana, voi käyttää vain yksi käsi, ja se on uskon käsi. Ja se on ainoa asia, joka voi käyttää tätä avainta. Siihen tarvitaan uskon kättä, aivan samalla tavoin kuin avaimia pidetään kädessä.

⁴¹        Ottakaamme nyt vaikka tiedon avain. Jos joku haluaa kerätä tietoa, niin siihen tarvitaan avainta. On tie, joka tämän miehen täytyy avata. Hänen täytyy saada kirjansa ja oppinsa, eikä kukaan voi saada häntä oppimaan. He saattavat opettaa häntä, mutta hänen on itsensä opittava. Ja ainoa tapa, miten se voidaan tehdä, on se, että hän saa otteen tuosta avaimesta, tuosta jostakin siellä, joka paljastaa hänelle sen tiedon, jota hän on etsimässä.

⁴²        Ja niin kuin ihmiset, jotka yrittävät soittaa pianoa ja aikaansaada musiikkia eivätkä oikein tiedä, kuinka tehdä sitä, ja he voivat mennä opetettaviksi ja ottaa oppitunnin toisensa jälkeen, eivätkä he koskaan opi sitä. He eivät yksinkertaisesti saa otetta tuosta salaperäisestä avaimesta, kuinka rytmi ja äänensävy ja niin edelleen saadaan aikaan. Siihen tarvitaan avainta.

⁴³        Ja samoin on matematiikkaan olemassa avain, josta teidän täytyy saada ote. Me olemme nähneet miehiä, jotka voivat ottaa neljä riviä numeroita ja panna sormensa, yhden kullekin numeroriville, ja siinä voi olla viisi tai kuusi lukua päällekkäin, ja he seuraavat niitä alaspäin sormillaan ja kirjoittavat vastauksen niiden alle. He laskevat neljää riviä samanaikaisesti lukujen ollessa mitä tahansa yhdestä yhdeksään. No niin, minulle tuottaa vaikeuksia laskea yhtäkin riviä ellei minulla ole tarpeeksi sormia ja varpaita laskeakseni. Minä en yksinkertaisesti ole koskaan löytänyt tuota avainta. Mutta katso­kaahan, joillakin heistä on tuo avain ja tietävät, kuinka tehdä se.

⁴⁴        Ja on olemassa avain tietoon miehelle, joka etsii tietoa. On avain tieteeseen, tieteellisiin tutkimuksiin. Ja sitten on myös olemassa eräs suuri avain, ja ihmiset etsivät tuota avainta.

⁴⁵        Kuten tässä jokin aika sitten, kun he löysivät atomin, he tiesivät, että oli olemassa atomeja, ja sitten atomeista tultiin molekyyleihin ja niin edelleen. Nyt sitten he alkoivat tutkia, ja joku uskoi, että atomit pitivät kaiken yhdessä, ja jos atomi voitaisiin kääntää ympäri, se hajottaisi sen, mikä se piti yhdessä. Koska atomit ovat niitä, jotka pitävät kaiken koossa, me tiedämme sen. No niin, tuota pylvästä pitävät koossa atomit. Te pysytte koossa atomien kanssa. Ruoho, puut, kaikki pysyy yhdessä atomien avulla. Sitten, jos tuo atomi, joka pyörii kaikki yhteen suuntaan, voitaisiin särkeä ja kääntää toisinpäin, niin se tulisi aiheuttamaan hävityksen. Ja sitten suuret tiedemiehen uskoivat, että se voitaisiin tehdä, ja he työskentelivät tunti tunnin jälkeen, viikko viikon jälkeen, vuosi vuoden jälkeen sen kanssa, kunnes he lopulta voittivat sen.

⁴⁶        Uskon, että se oli Thomas Edisonista, josta he sanoivat, että tuolla miehellä oli tieto siitä, että hän voisi aikaansaada sähköstä valoa. Hän on sähkölampun keksijä. Ja hän ei edes halunnut mennä vuoteeseen yöksi, vaan hän istui siellä voileipä kädessään ja ruokaili istuessaan siellä ja suunnitteli ja työskenteli. Jossain aivan hänen mielensä taka-alalla jokin sanoi hänelle, että hän voisi tehdä sen. Mikä se on? Se on avain, joka voi avata tien.

⁴⁷        Ei montaakaan vuotta sitten oli eräs mies, joka uskoi että hänellä oli lahja piirtää sarjakuvia. Hän uskoi pitävänsä tuota avainta kädessänsä. Hän eli Kansasissa. Hän meni erään suuren lehden päätoimittajan tykö Kansas Cityssä esitelläkseen aikaansaannoksiaan. Ja tuo päätoimittaja sanoi: ”Herra, teillä ei yksinkertaisesti ole sitä. Teidän ei hyödytä yrittää, te ette kykene siihen.” Mutta hän ei ollut tyytyväinen siihen. Hän tiesi, että hänellä oli siihen tarvittava kyky. Hän meni takaisin uudestaan ja uudestaan, mutta tuo lehden toimittaja hylkäsi hänet joka kerta. Lopulta hän meni muihinkin paikkoihin, ja he hylkäsivät hänet ja sanoivat: ”Herra, teillä ei yksinkertaisesti ole sitä kykyä, te ette voi tehdä sitä.” Mutta yhä hän uskoi voivansa tehdä sen. Hän uskoi, että hänellä oli jotakin käsissänsä. Lopulta hän sai jonkin pienen jutun kirjoitettavaksi johonkin kirkon julkaisuun, joitakin pieniä sarjakuvia tuota kirkkoa varten. Ja hän vuokrasi itsellensä erään pienen autotallin, jossa oli niin paljon hiiriä, että ne juoksentelivat joka paikassa, jopa hänen piirrostensakin ylitse. Ja hänen huomionsa kiintyi erään pienen hiiren omituisuuteen. Ja siellä syntyi tarina Mikki Hiirestä. Nyt hän on multimiljonääri, Walt Disney. Miksi? Hänellä oli jotakin kädessänsä ja hän tiesi, että hänellä oli se, ja että hän kykenisi tekemään sen. Ja sillä tavalla kaikki suuret saavutukset on aikaansaatu. Kun miehillä ja naisilla on jotakin kädessänsä ja he tietävät voivansa tehdä sen.

⁴⁸        Kun polio levisi kansassa, ja niin kuin meitä on kaikkia nyt käsketty ottamaan rokotus, jotta pääsisimme eroon siitä. Kun polio iski… Eilen ajaessani kuuntelin erästä louisvilleläistä lääkäriä. Hän sanoi: ”Muutamia vuosia sitten, kun tuo suuri vitsaus iski Louisvilleen”, hän sanoi, ”jos joku olisi seissyt siellä, missä minä seisoin, ja olisi nähnyt viisikymmentä seitsemän happilaitetta yhdellä kertaa toiminnassa ja miehiä, naisia, poikia ja tyttöjä tuon ‘polioksi’ kutsutun taudin halvauttamina, eikä sille voitu tehdä yhtään mitään.” Hän sanoi: ”En milloinkaan enää haluaisi nähdä senkaltaista asiaa.”

⁴⁹        Mutta tiede ajatteli: ”Jos on olemassa sellainen paha kuin polio, niin silloin on varmasti myös jokin, jolla on siihen vastavaikutus.” He taistelivat, nuo palomiehet seisoivat ulkona kaduilla kerjäten rahaa sitä varten, he tekivät kaikenlaista yrittäessään löytää avainta, joka olisi avannut tuon oven vapauteen. Ja lopulta eräs kristitty herrasmies nimeltä Salk löysi rokotteen. Miksi? Kysymyksessä oli paha asia, kysymyksessä oli tappaja, ja jossain oli avain, joka voisi jälleen avata vapauden ihmisille, ja Salk-rokote oli pätevä hoitokeino. Oi, mitä avain voikaan tehdä! Tuota rokotetta alettiin tuottaa, ja nyt polio on häviämässä, ja se johtui ”väsymättömyydestä ja peräänantamattomuudesta”, uskosta siihen, että tuo avain oli jossakin. Oli jotakin jossakin, joka suojaisi siltä, ja he olivat päättäneet löytää sen.

⁵⁰        Ja jos on sellaisia pahoja kuten polio, kurkkumätä, isorokko, keltakuume ja niin edelleen, joita vastaan tiede on taistellut päivin ja öin löytääkseen rokotteen niille, koska ne ovat pahoja, koska ne ovat tappajia, niin kuinka paljon enemmän onkaan olemassa pelastuksen avain ihmistä varten, joka on synnin vankeudessa? On olemassa avain tuohon oveen, joka vapauttaa hänet siitä.

⁵¹        Tavallisesti kun te käytätte lukkoa, niin kyseessä täytyy olla jotakin arvokasta, tai muuten te ette ollenkaan lukitsisi sitä. Jos se ei ole sen arvoista, niin te vain annatte sen olla. Mutta kun se on sen arvoinen, että se tulee lukita, silloin te teette sen. Niinpä avain avaa sisäänpääsyn johonkin arvokkaaseen. Sitä varten avain on. Se avaa jotakin, mikä on sen arvoista, että se on kannattanut lukita.

⁵²        Ja me luemme Johanneksen 10. luvussa, kuinka Jeesus sanoo: ”Minä olen lammastarhan ovi. Minä olen ovi”, ei vain jokin ovi, vaan ”tuo Ovi, ainoa ovi. Minä olen tie, ainoa Tie, Totuus ja Elämä, eikä kukaan tule Isän tykö muuten kuin Minun kauttani. Minä olen ovi lammastarhaan, ja kaikki, jotka tulevat ennen Minua ovat vihollisia, varkaita ja ryöväreitä.” Hän on Ovi lammastarhaan. Hän on Ovi pelastukseen.

⁵³        ”Ei ole toista nimeä annettu Taivaan alla, jonka kautta teidän voitte pelastua, paitsi Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta.” Ei seurakunnan, ei kirkkokunnan, ei uskontunnustuksen, ei oppien tai minkään muunkaan kautta paitsi Jeesuksen Nimen kautta. Se on Avain. Ei ole ihme, että Pietari saattoi käyttää yhtä avainta Helluntaipäivänä! He halusivat tietää, kuinka päästä sisään tuosta Ovesta. Hän käytti avainta. Ja on olemassa vain yksi Avain, koska on vain yksi Ovi. ”Minä olen ovi.” Ja Pietarilla oli Avain siihen. Ja hän sanoi: ”Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te olette saava Jumalan aarteet.” Se on Avain oveen, ja Jeesus on tuo Ovi.

On vain yksi Ovi parantumiseen, ja Jeesus on tuo Ovi.

⁵⁴        On ainoastaan yksi Ovi rauhaan. Kyllä. ”Minun rauhani Minä annan teille.” Hän on ainoa Ovi oikeaan rauhaan. Te saatatte ajatella, että teillä on rauha. Te saatatte koota tarpeeksi rahaa ostaaksenne itsellenne kodin. Te saatatte koota tarpeeksi rahaa lastenne vaatteisiin ja ruokaan ja teillä voi olla tarpeeksi suosiota ollaksenne suosittu ihmisten keskuudessa. Mutta kun te riisutte kenkänne illalla ja valmistaudutte menemään levolle, niin on vain yksi Asia, joka voi antaa teille rauhan. Jos te tietäisitte kuolevanne tuona yönä, niin on vain yksi Rauha, ja Jeesus on tuo Rauha. Hän on meidän Rauhamme.

⁵⁵        Hän on meidän Parantumisemme. ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, joka parannan kaikki sinun sairautesi.”

⁵⁶        Hän on Ovi Taivaaseen. Eikä ole olemassa toista ovea tai toista tietä, se käy vain Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on Ovi Taivaaseen.

⁵⁷        Jeesus on Ovi kaikkiin näihin asioihin, ja usko on avain, joka avaa tämän Oven. Nyt, jos Jeesus on ovi kaikkiin näihin Jumalan lupauksiin, usko Hänen päättämäänsä työhön avaa jokaisen oven jokaiseen Jumalan Valtakunnan sisäpuolella olevaan aarteeseen. Ymmärrättekö sen? Usko on avain, joka avaa jokaisen Hänen antamansa lupauksen. Uskon avain tekee sen, usko Hänen loppuun saatettuun työhönsä. Näistä avaimista me puhumme.

⁵⁸        Hebrealaiskirje 11. luvussa on kirjoitettuna monista uskon sankareista. Se oli avain Oveen, joka sulki leijonien kidat. Usko oli se avain, joka avasi vankilat. Usko oli se, uskon avain, joka sammutti tulen voiman, ja jonka avulla he pakenivat miekan terää, ja joka toi kuolleet jälleen elämään. Se oli usko, uskon avain elävään Jumalaan. Tuo käsi, tuo mies tai nainen on se, joka voi ottaa tuon uskon avaimen, joka avaa jokaisen Jumalan antaman lupauksen. Mutta jos teillä ei ole tuota avainta, niin te ette tule koskaan avaamaan sitä.

⁵⁹        Ja millä tahansa oikein valmistetulla avaimella on määrätty muoto, joka sopii lukon sisällä oleviin vipuihin, joita tuo avain kääntää. Ja jos vain yksikin pieni vipu on poissa paikaltaan, niin se tulee sekoittamaan koko asian.

⁶⁰        Sen vuoksi minä uskon, että täysi Evankeliumi, jokainen Jumalan Sana, vapauttaa Jumalan voiman ja avaa Hänen siunauksensa ihmisille. Se on tuo avain Oveen, joka avaa Sen. Oi noita suuria sankareita, noita profeettoja ja suuria Raamatun miehiä, joilla oli tuo avain! Siksi he saattoivat sulkea leijonien kidat ja sammuttaa tulen voiman ja päästä pakenemaan miekan terää ja pystyivät tuomaan kuolleet jälleen elämään ja tekemään kaikkia näitä ihmeitä, koska heillä oli tuo avain ja he tiesivät, kuinka se toimi, koska se oli Kirjoituksesta syntynyt avain.

⁶¹        No niin, jos minä yrittäisin uskontunnustuksen avaimella niin en tietäisi, mitä se tulisi tekemään. Jos he sanovat: ”Minun kirkkoni sanoo, että se on tämä”, niin enpä oikein tiedä sitä.

⁶²        Mutta kun Raamattu opettaa sitä, ja minä pidän uskon avainta kädessäni, tai sydämessäni, joka sanoo, että ”se on Jumalan Sana”, niin se tulee sammuttamaan tulen voiman ja se tulee avaamaan parantumisen sairaalle ja se tulee avaamaan pelastuksen kadotetulle. Minun täytyy tulla Ovelle ja tehdä kaikki Hänen Nimessänsä. ”Mitä tahansa te teettekin sanalla tai teolla, tehkää kaikki Hänen Nimessänsä.” Tietäen että se avain, joka teillä on, on usko, koska se on Kirjoituksen valmistama avain. No niin, jos se olisi uskontunnustuksen avain, kirkkokunnallinen avain, silloin en tietäisi, mitä se tulee tekemään. Mutta jos se on Kirjoituksen mukainen avain, silloin se tulee avaamaan, koska Jumala on sanonut niin. Eikä ole ihme, että he pystyvät pysäyttämään tulen voiman ja niin edelleen, sillä heillä oli tuo avain.

⁶³        Kun Jumala ensi kertaa nyökkäsi päätään noille profeetoille, niin mikään ei voinut pysäyttää heitä. Hänen ei tarvinnut tehdä sitä niin kuin Hän joskus tekee minun kohdallani, uudelleen ja uudelleen, samoin kuin ehkä teidänkin kohdalla, vaikka toivon, ettei niin ole, mutta Hän sanoo minulle; ”Mene, tee tämä.” Ja sitten te kompastelette eteenpäin: ”Sitten mene ja tee tämä”, ja, ”Mene takaisin ja tee se uudestaan. Sinä et tehnyt sitä oikein.” Se oli vain pieni nyökkäys! Kun he vain saattoivat tuntea Hengen sanovan heille, että ”se asia tulee tehdä”, niin mikään ei voinut pysäyttää heitä. Veli, he sulkivat leijonien kidat, he pakenivat miekan terää, he sammuttivat tulen voiman ja tekivät kaikenlaista. Tarvittiin vain pieni nyökkäys Jumalalta, koska heillä oli kädessään tuo avain, tuo suuri usko! He tekivät asioita Jumalalle, eikä mikään voinut pysäyttää heitä. Oi, miten loistavaa!

⁶⁴        Kuten tuo nuori mies, joka kerran tuli erään vanhemman veljen, jumalisen vanhan miehen, Jumalan vanhan profeetan, tykö. Ja hän kuuli tuon miehen jatkuvasti todistavan, jatkuvasti kertovan Jumalan hyvyydestä ja puhuvan vain siitä, millainen Jumala oli, millainen Kristus oli. Lopulta tuli aika vihkiä tämä nuori mies sanan palvelukseen, ja niin hän tuli tämän vanhan viisaan tykö ja sanoi hänelle: ”Herra, haluaisin kysyä jotakin.”

Hän sanoi: ”Kysy vain, nuori mies.”

⁶⁵        Hän sanoi: ”Merkitseekö Kristus sinulle kirjaimellisesti niin paljon kuin sinä sanot Sen merkitsevän?”

⁶⁶        Hän vastasi: ”Hän merkitsee minulle enemmän kuin mitä voin koskaan sanoiksi pukea!” Siinä, se on teille. Mitä se oli? Hän oli löytänyt tuon avaimen.

⁶⁷        Sen kuultuaan tämä nuori mies sanoi: ”Jos sinä väität niin ja sanot, että nämä asiat ovat niin todellisia sinulle, niin silloin minä haluan tuntea tuon saman Jeesuksen samanlaisessa todellisuudessa.” Mistä siinä oli kyse? Hän tiesi, että tuolla vanhalla miehellä oli ote avaimesta, jolla hän voisi avata ja sulkea.

⁶⁸        Tiedättekö, että sama avain, joka lukitsee, myöskin avaa. Näettekö? Te voitte vapauttaa tai sitoa. Se on totta. Sama avain, joka lukitsee, myöskin avaa, ja sama avain, joka avaa, voi myöskin lukita. Ja niin se on tarkalleen, se toimii molemmilla tavoilla. Miten säälittävää on, kun seurakunta koskaan on kadottanut näkökykynsä siitä. Mikä surullinen asia se olikaan, kun seurakunta myi itsensä uskontunnustuksille, niin kuin me olemme tehneet tänään, ja nyt he kutsuvat heitä liittymään yhteen.

⁶⁹        Me näemme, kuinka suuri Rooman hierarkia liittyy nyt yhteen heidän kanssaan, ja kuinka he tulevat muuttamaan joitakin ohjelmiaan. Minä luulin, että he eivät muuttaisi, mutta he tulevat tekemään sen joka tapauksessa ja antamaan jokaiselle papille paavillisen vallan, mitä hän sitten onkin tekemässä ja niin edelleen. Kuinka säälittävää, että seurakunta koskaan on myynyt itsensä uskonkappaleille Sanan asemesta. Katsokaahan, siinä he jättivät tuon avaimen, juuri siinä. Sen takia suuria ihmeitä ja merkkejä ei tänään tapahdu ihmisten keskuudessa, niin kuin ennen oli tapana. He ovat kadottaneet tuon avaimen! Kyllä, he tietävät, että Ovi on siellä, mutta tarvitaan Avain avaamaan tuo Ovi. Aarteet ovat tuon Oven takana. Ne ovat lukittuina sinne, poissa uskomattoman näkyvistä. Mutta uskovainen, jolla on usko, ja joka voi ottaa uskon avaimen, voi avata nämä ovet. Kyllä vaan.

⁷⁰        Erään kerran, muutama vuosi sitten, täällä oli eräs lähetyssaarnaajaveli, joka tunsi kutsun mennä Afrikkaan. Hän oli nuori mies. Hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Vaimo oli hyvin kaunis, ja hänen tyttärensä olivat nuoria, noin seitsemän tai kahdeksan vuotiaita. Ja tämä nuori mies ei voinut päästä eroon siitä. Hän oli sananpalvelija ja hänellä oli mukava seurakunta maaseudulla. Mutta hän ei voinut päästä eroon tuosta kutsusta, että hänen ”täytyy mennä Afrikkaan”. Ja hän rukoili päivin ja öin. Hän ei halunnut mennä, mutta Jumala jatkoi puhumista hänelle: ”Sinun täytyy mennä!” Ja lopulta tuli lopullinen ratkaisu, hänen täytyisi mennä!

⁷¹        Niinpä hän meni oman kirkkonsa lähetysneuvoston eteen ja sanoi: ”Jumala on kutsunut minut lähetyskentille syvälle Rhodesian viidakkoihin.” Ja nämä viidakot ovat malariakuumeen saastuttamat, ja aurinko on siellä kuuma, ja on vitsauksia ja pitaalia ja kaikenkaltaisia viidakkotauteja, siellä missä hän aikoi viettää lopun elämäänsä. Hän myi kotinsa ja kaiken mitä hänellä oli. Niinpä tuo lähetysneuvosto halusi koetella häntä, ja he sanoivat: ”Oletko sinä nyt aivan varma asiasta?”

Hän sanoi: ”Ehdottoman varma.”

⁷²        He sanoivat hänelle: ”Hyvä herra, oletko ajatellut sitä siltä kannalta, että sinulla on kaksi nättiä pikku tyttöä ja mukava nuori vaimo… Etkö haluaisi vain mennä sinne katsomaan, miltä se näyttää, ja sitten tulla takaisin?”

⁷³        Hän sanoi: ”En. Herra on käskenyt minun mennä. Oi, se on niin todellista!” Hän sanoi: ”Herra on kutsunut minut. Enkä minä haluaisi jättää kotiani enkä seurakuntaani enkä sukulaisiani, mutta Herra on kutsunut minut menemään tuohon viidakkoon.”

⁷⁴        Ja he sanoivat: ”Hyvä mies, tiesitkö, että pienet tyttösi voisivat saada keltakuumeen tai mustakuumeen ja kuolla yhdessä yössä?” Ja he viittasivat joihinkin ihmisiin, jotka olivat menettäneet lapsensa vietyään heidät sinne. He olivat kuolleet tauteihin, joihin ei ollut minkäänlaista rokotetta. Ja he sanoivat: ”Ajattelehan kaunista vaimoasi ja pieniä tyttäriäsi pitaalisina ja sitä kuumaa aurinkoa ja muita asioita, joita sinun täytyy kestää. Etkö pelkää viedä lapsiasi ja vaimoasi sellaiseen paikkaan?”

⁷⁵        Ja tuo lähetyssaarnaaja, tuo nuori mies seisoi siellä, ja kyyneleet valuivat alas poskiltaan, kun hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Veljeni! Minun näkemykseni Jumalan kutsusta on”, hän sanoi, ”että, jos Jumala on kutsunut minut Afrikkaan, silloin minun lapseni ja koko perheeni on paremmassa turvassa Afrikassa kuin missään muualla maailmassa.” Aamen. Mistä oli kyse? Hänellä oli tuo avain kutsumukseensa, hänellä oli usko siihen, mistä hän puhui. Oi, minä ajattelin, kuinka urhoollinen huomautus! Kun minä sen ensi kerran kuulin, minun sydämeni hypähti. Katsokaahan: ”Jos Jumala on kutsunut minut Afrikkaan, niin lapseni ovat paremmassa turvassa siellä, pitaalia ja muita vitsauksia vastaan, kuin missään muualla maan päällä.” Hänellä oli tuo avain. Se on mitä tarvitaan.

⁷⁶        Kun teillä on tuo avain, silloin ei ole lainkaan pelkoa, ei ollenkaan epäilystä eikä mitään kysyttävää. Teidän ei tarvitse kysyä keneltäkään toiselta siitä, vaan te tiedätte asian tarkalleen. Teillä on se käsissänne, ja te tiedätte, mitä tehdä. Aamen. Te tiedätte, miten asiat ovat, ja te tiedätte, että ovi tulee avautumaan. Te olette tarkistaneet kaikki vivut ja te tiedätte, että se on ehdottomasti oikea asia, silloin tuo ovi tulee avautumaan, kun te käytätte tuota avainta siihen.

⁷⁷        Oi, jospa seurakunnalla vain olisi hallussaan nuo avaimet. Jos seurakunta vain omistaisi tuon uskon avaimen, niin me voisimme avata minkä tahansa oven, jokaisen sairauden, jokaisen vitsauksen, jokaisen tapauksen, mikä vain on. Se voitaisiin avata meille, jos me vain voisimme omistaa tämän avaimen. Tällä miehellä oli avain kutsumukseensa.

⁷⁸        Suottehan anteeksi erään henkilökohtaisen todistuksen. Muistan tuon tapauksen noin viisitoista, seitsemäntoista vuotta sitten, kun Herra tuli alas siellä joella tuossa Tulipatsaassa, jonka kuvan te olette nähneet, ja Hän puhui minulle ja sanoi: ”Sinun tulee viedä tämä Sanoma ympäri maailman.”

Ja muistan sen, kun Hän Green’s Millillä puhui minulle.

⁷⁹        Ja minä menin ja kerroin sen pastorille, ja hän sanoi minulle: ”Billy, mitä sinä olet syönyt eilen illalla? Sinulla on ollut painajainen.” Hän sanoi: ”Mene takaisin työhösi. Sinulla on hyvä työ Yleisessä Palvelukomppaniassa. Mene takaisin sinne ja huolehdi asioistasi, poikaseni. Sinulla on ollut painajainen. Olet syönyt jotakin sopimatonta.” Se ei vaikuttanut minuun hiukkaakaan!

⁸⁰        Kun alussa lähdin parantumiskokouksiin, niin monet teistä täällä muistatte Sanomani tuona aamuna, jonka saarnasin Niin kuin Daavid meni kohtaamaan Goljatin.

⁸¹        Ja he sanoivat minulle: ”Tänä nykyisenä tieteen aikakautena, kun meillä on kaiken kaltaisia lääketieteellisiä tutkimuksia, kun meillä on parhaat lääkärit, ja kun seurakunta on kauan aikaa sitten unohtanut sellaisen asian kuin Jumalallisen parantumisen, niin kuinka sinä aiot mennä senkaltaista jättiläistä vastaan? Kuinka sinä aiot mennä sinne metodistien, baptistien, presbyteerien ja jopa helluntailaisten eteen, jotka jo pitkän aikaa sitten ovat unohtaneet sen ja ottaneet sen tilalle uskontunnustuksiansa? Kuinka sinä tulet kohtaamaan sen, kun sinulla ei ole minkäänlaista kirkkokuntaa eikä mitään muutakaan tukemassa sinua? Mitä sinä aiot tehdä, Bill?” Tavalla tai toisella se ei liikuttanut minua tippaakaan, sillä minä pidin kädessäni tuota avainta! He sanoivat: ”Kukaan ei tule uskomaan sinua. Sinä et kykene tekemään sitä. Kukaan ei tule uskomaan sinua.”

⁸²        Minä sanoin: ”Se ei huolestuta minua. On yksi asia, joka on varma, ja se on se, että Jumala on kutsunut minut, ja minun täytyy mennä, koska Jumala on kutsunut minut.” Minulla oli avain. Hän oli kutsunut minut, Hän oli näyttänyt sen minulle, Hän oli käskenyt minua, ja minä näin Hänen Läsnäolonsa, kun Hän antoi minulle tehtäväni, ja tuo avain oli siellä!

⁸³        Pastori sanoi: ”Sinä olet käynyt seitsemän vuotta koulua, ja sinäkö tulisit saarnaamaan ja rukoilemaan kuninkaiden ja hallitsijoiden edessä?”

Minä sanoin: ” Hänen Sanansa mukaisesti niin on oleva!”

⁸⁴        Suunnilleen tähän aikaan viime vuonna, tai viikko tai kaksi aikaisemmin, kun olin tullut tänne seurakuntaan ja kertonut teille, että Herra Jumala oli antanut minulle näyn, että menisin metsästysmatkalle ja tulisin löytämään sieltä erään määrätynlaisen eläimen, jolla olisi neljänkymmenenkahden tuuman sarvet. Ja paluumatkalla tämän kaadetun eläimen luota, kun olisin matkalla takaisin, minä tulisin tappamaan hopeaharjaisen harmaakarhun. Ja ollessani siellä, minä puhuin tälle miehelle siitä, ja hän sanoi: ”Minä en tunne yhtään eläintä, joka näyttäisi senkaltaiselta. Ja sitten tästä harmaakarhusta puheen ollen, en ole koskaan nähnyt yhtään sellaista täällä.”

Minä sanoin: ”Mutta sen täytyy olla täällä jossakin.”

⁸⁵        Ja hän sanoi: ”Me emme ole edes menossa karhujen asuma-alueille. Me olemme menossa metsästämään vuohia sieltä korkealta puurajan yläpuolelta.” No niin, ja minä menin sinne hänen kanssaan.

⁸⁶        Ja ollessamme toista päivää ulkona juuri sillä paikalla, tarkalleen niin kuin Herra oli sanonut, oli tuo eläin. Niinpä minä menin ja ammuin tuon eläimen, ja kun olimme nylkemässä sitä ja irrottamassa sen sarvia ja niin edelleen, hän sanoi: ”Haluaisin kysyä sinulta jotakin. Sinä kerroit minulle kolme päivää sitten, kun lähdimme leiriltä, että sinä tulisit ampumaan tämän määrätyn eläimen, ja että matkalla takaisin leiriin, sinä tulisit tappamaan hopeaharjaisen harmaakarhun.”

Minä sanoin: ”Se on NÄIN SANOO HERRA!”

⁸⁷        Hän sanoi: ”Minä en epäile sitä, koska muistan veljeni, joka oli kaatumatautinen, ja jota sinä et ollut koskaan elämässäsi nähnyt, ja muistan, kuinka sinä sanoit minulle, että poika parantuisi, kun minä olisin tehnyt erään määrätyn asian. Ja hän parantui.” Hän sanoi: ”Mutta nyt, veli Branham, haluan kysyä sinulta erästä asiaa. Minä voin nähdä täältä koko vuorenrinteen aina puurajalle asti, jossa hevosemme seisovat, eikä siellä näy yhtään mitään. Ei näy ruohon kortta eikä kiven lohkareita eikä mitään.” Siellä ei ollut kuin poronjäkälää, joka on noin viiden sentin korkuista siellä puurajan yläpuolella, noin maili tai kaksi puurajan yläpuolella. Hän sanoi: ”Missä tuo karhu tulee olemaan?”

⁸⁸        Minä sanoin: ”Jumala on Jehova-jireh. Jos Hän on sanonut minulle, että tuo karhu tulee olemaan siellä, joten se tulee olemaan siellä.”

⁸⁹        Lähdimme laskeutumaan alas vuorta ja joka kerta, kun olimme päässeet noin puoli mailia lähemmäksi, hän sanoi: ”Veli Branham, aika olisi tuon karhun ilmestyä näkyviin.”

Minä sanoin: ”Älä huolehdi, se tulee olemaan täällä.”

⁹⁰        Ja kun me olimme jo melkein viidensadan metrin päässä hevosista, meidän täytyi jälleen levätä raskaiden taakkojen, sarvien ja muiden asioiden vuoksi, joita kuljetimme selässämme. Ja hän katsoi jälleen ympärilleen, ja näin hänen kasvoistansa, kun hän katsoi minua, että hän syvällä sydämessään ihmetteli: ”Mahtaakohan se tapahtua”. Katsokaahan, hän oli toivonut, että se tulisi olemaan siellä, mutta hänellä ei ollut avainta.

⁹¹        Mutta jotenkin, Jumalan armosta, Hän ei ole koskaan pettänyt minua. Kun Hän oli sanonut minulle, että siellä tulisi olemaan tuo hopeaharjainen karhu, minulla oli tuo avain. Minä en epäillyt sitä hitustakaan. Käännyin häneen päin ja sanoin: ”Bud, se tulee olemaan siellä.” Ja juuri kun käännyin, siellä tuo karhu seisoi, noin puoli mailia yläpuolellamme.

⁹²        Hän katsoi kiikarilla ja sanoi: ”Billy, hyvänen aika, se on suuri hopeaharja!”

⁹³        Katsokaahan, tuo avain, näky, tuo Herran Sana, mikään ei voi muuttaa tai pysäyttää Sitä. Seurakunta ei tarvitsee tänä iltana koulutusta. Seurakunta ei tarvitsee tänä iltana kirkkokuntaa. Seurakunta ei tarvitsee tänä iltana uskontunnustusta. Seurakunta tarvitsee tänä iltana tuon avaimen Kirjoituksiin, tuohon Oveen, sillä Kristus on Ovi, ja Hän on Sana. Usko elävän Jumalan Sanaan avaa jokaisen oven.

Jumala, anna meille tuo avain. Anna meille tuo avain.

⁹⁴        Hebrealaiskirje 12. luku sanoo: ”Nähdessämme, että meitä ympäröi niin suuri pilvi todistajia, pankaamme syrjään jokainen paino ja epäusko, joka niin helposti meitä kietoo.” Siinä sanotaan ”synti”, mutta synti on ”epäusko”. Näettekö? On vain yksi synti, ja se on epäusko.

⁹⁵        Ja synti merkitsee ”olla osumatta maaliin”, aivan niin kuin te ampuessanne ammutte ohi. Silloin teidän on parasta säätää kiväärinne, koska jotakin on vialla. Te ette osuneet maaliin. Näettekö, tulkaa takaisin ja yrittäkää uudestaan, joka merkitsee ympäri kääntymistä. Te olette osuneet harhaan. Kun te haluatte olla kristitty ja menette ja liitytte seurakuntaan, silloin te olette osuneet harhaan. Kun te haluatte olla kristitty, ja teidät on pirskotettu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimessä, te olette osuneet harhaan. Teidän on parasta tulla takaisin. Te ette tule osumaan maaliin. Te ammutte ohitse aivan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. On vain yksi Asia, joka voi pitää teidät täydellisessä suunnassa, ja se on Kirjoitukset, Raamattu, Sana, koska sekä taivaat että maa tulevat katoamaan, mutta Jumalan Sana ei koskaan katoa.

⁹⁶        Niinpä, pitäkää tuo avain, usko Sanaan! Ja kun teillä on kaikki usko uskoaksenne, ettekä epäile hiluistakaan, silloin te voitte avata jokaisen oven, joka on teidän ja niiden siunausten välillä, jotka Jumalalla on teitä varten. Auttakoon Jumala meitä saamaan nuo avaimet. Se on minun rukoukseni. Kumartakaamme nyt päämme rukousta varten.

⁹⁷        Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä iltana, että Sinä olet antanut meille avaimen, joka avaa meille pelastuksen. Minä kiitän Sinua siitä Herra, että me olemme pelastuneet ja avaimesta, jota olemme kyenneet tähän mennessä käyttämään. Mutta Jumala, anna meille usko, niin että jokainen näistä Sinun Kirjaasi kirjoitetuista Sanoista olisi kuin pieni vipu, niin että tämä Avain, jota kutsutaan uskoksi, koskettaisi jokaista Sanaa tässä Ovessa, jota kutsutaan Jeesukseksi, ja avaisi sen. Niin että se koskettaisi tuota pientä vipua, ja me voisimme mennä sisälle tuohon siunaukseen. Taivaallinen Isä, anna meille avaimet, niin että me voisimme uskoa Jumalan lupauksiin, ja ettei uskomme epäonnistuisi, vaan että me olisimme kykeneviä palvelemaan Sinua ja noita, joiden kanssa olemme kosketuksessa.

⁹⁸        Anna anteeksi kaikki epäuskon syntimme, Herra, ja auta meitä olemaan Sinun omiasi. Me olemme nyt tulossa ehtoollispöytään, ja minä rukoilen taivaallinen Isä, että Sinä antaisit meille anteeksi kaikki rikkomuksemme, niin että voisimme olla kykeneviä astumaan yhdessäolon iloon Jumalan pöydän ympärille. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁹⁹        Jos teillä on tuo avain Valtakuntaan, tuo avain tähän Oveen, tuo avain pelastukseen, niin Jumala auttakoon teitä avaamaan ovet ja laskemaan Jeesuksen sisälle. Antakaa Hänen antaa teille ne asiat, joita te haluatte.

¹⁰⁰    Nyt juuri ennen kuin aloitamme lukemaan ehtoollisesta, haluan sanoa jotakin. Ja kun me tulemme tälle alttarille, niin on vain yksi tapa tulla, ja se tapahtuu niin että meillä on käsissämme uskon avain, joka antaa meidän tietää, että meidän syntimme ovat anteeksiannetut. Ja jos meillä ei ole tuota avainta avaamaan tätä Ovea, että meidän syntimme ovat anteeksi annetut, silloin meillä ei ole mikäänlaista asiaa Herran pöytään. Koska hän, joka syö ja juo arvottomasti, syö ja juo tuomion itsellensä, koska hän ei erota Herran ruumista. No niin, se on totta.

¹⁰¹    Arvelen kaikkien meistä tietävän, että tänään on Kansallinen ehtoollispäivä. Tämä on päivä, jolloin kaikki seurakunnat nauttivat ehtoollista. Se on Kansallinen ehtoollispäivä ympäri koko maan. Ja minä ajattelin, että olisi soveliasta puhua sana tai kaksi ehtoollisesta, ennen kuin otamme sitä sillä aikaa, kun pastori etsii valmiiksi Kirjoitukset lukeaksemme Herran pöydän säädöksestä. Nyt tämä ehtoollinen… Minä en nyt ota enempää aikaa kuin ehkä kymmenen minuuttia.

¹⁰²    Tämä ehtoollinen, jota me nyt valmistaudumme ottamaan, on ollut suurin kiistan kohde kaikista opeista Raamatussa. Se oli yksi varhaisseurakunnan ensimmäisistä kiistakysymyksistä. Ja tänään protestantit, episkopaalit ja metodistit ja monet protestanttisista kirkoista ilolla hyväksyisivät roomalaiskatolisen opin, jos he vain voisivat päästä tämän pienen esteen ylitse, joka on ehtoollinen. Mutta he tulevat sopimaan siitä, että papin tai sananpalvelijan tulisi olla naimisissa. Katolinen kirkko on päässyt siitä sopimukseen useita kertoja heidän konferensseissaan ja kokouksissaan. He ovat sopineet siitä, ja protestanttinen kirkko tulee sopimaan kaikista erilaisista rukouksista, ja niin edespäin, heidän kanssaan. Ja katekismuksesta ja niin edelleen, pienestä alttarista siellä ja täällä, ja katolinen kirkko on halukas tekemään niin. Mutta kun tuli kysymys ehtoollisesta, niin siihen he kaatuivat. Kuka tahansa, joka on koskaan lukenut historiaa, tietää sen.  Mutta tietenkin, minun mielestäni heidän täytyisi päästä eroon niin paljosta, ennen kuin minä voisin vastaanottaa sen, koska se ei ole raamatullista.

¹⁰³    Mutta minä haluan sanoa teille erään asian katolisesta kirkosta. Tiedättekö että katolinen kirkko alussa oli apostolinen helluntaikirkko? Sellainen se varmasti oli! Se oli ensimmäinen kirkon alku. Ja te näette, minne he ovat päätyneet, kun he ovat jatkuvasti poistaneet Sanaa ja ruiskuttaneet tilalle uskonkappaleita.

¹⁰⁴    Ja jos helluntailaiskirkko olisi olemassa vielä toiset sata vuotta, se olisi pidemmällä Raamatusta kuin mitä katolinen kirkko on tänä päivänä, kun päätellään se siitä tavasta, miten se on nyt menossa eteenpäin.

¹⁰⁵    Katoliselta kirkolta otti useita satoja vuosia mennä pois Siitä. Kului kolmesataa vuotta alkuseurakunnan ajoilta siihen asti, kunnes he alkoivat ja organisoivat roomalaiskatolisen kirkon. Ja he joutuvat ansaan tuodessaan sisälle suuria arvohenkilöitä ja muita asioita, ja he poistivat tämän ja ottivat tilalle tämän ja poistivat tämän ja asettivat tilalle tuon ja he ottivat alas pakanalliset epäjumalankuvat ja panivat tilalle kristillisiä kuvapatsaita ja niin edelleen ja jatkoivat kompromissien tekemistä Sanan kanssa, kunnes he tulivat sellaisiksi, millaisia he nyt ovat, roomalaiskatoliseksi kirkoksi.

¹⁰⁶    Ja protestanttinen helluntaikirkko, joka on ollut olemassa viisikymmentä vuotta, lankesi aloittaessaan, ja se tulee olemaan pahemmassa kunnossa sadan vuodan kuluttua, kuin mitä katolinen kirkko on nyt. Se on totta. Ne ovat suuria sanoja sanottavaksi, mutta katsokaa vain, minne he ovat langenneet. He menivät suoraan organisaatioon ja he menivät suoraan kompromisseihin tässä ja tuossa ja kaikessa muussa. Ja siellä he ovat menossa, näettehän, he ovat menossa suoraan takaisin.

¹⁰⁷    Mutta ehtoollinen, sitä on kutsuttu ”Herran ateriaksi”. No niin, monet ihmiset haluavat ottaa sen aamulla. Mutta Raamattu ei sano, että se oli Hänen aamiaisensa. Ja kuinka nämä ihmiset tänään eivät enää kutsu sitä ”Herran ateriaksi”. He ovat poistaneet käytöstä tuon sanan ”ehtoollinen”, ja he kutsuvat sitä ”päivälliseksi”. Se on mieletöntä! Se on ”ehtoollinen”.

¹⁰⁸    Nyt, siitä on väitelty jo Raamatun aikana, siitä oli kiistaa jo silloin. Ihmiset ymmärsivät väärin Herran ehtoollisen, kun he tulivat pöytään. Paavali puhui siitä noille korinttolaisille. He tulivat ja juopuivat Herran pöydässä. Näettekö, se oli väärinymmärretty jo silloin. Hän sanoi: ”Jos te haluatte syödä, syökää kotonanne.”

¹⁰⁹    Ja toinen asia, väärinymmärrettiin, mistä siinä oli kyse. Syntiset ja ihmiset, jotka elivät synnissä, tulivat ja nauttivat ehtoollista. Ja sitä ymmärrettiin niin väärin. Eräskin mies eli kasvatusäitinsä kanssa, ja seurakunta oli maininnut siitä hänelle, mutta hän yhä nautti ehtoollista Herran pöydästä.

¹¹⁰    Ja siellä oli jakautumia heidän keskuudessaan, ja yhä he nauttivat ehtoollista. Paavali sanoi: ”Minä olen ymmärtänyt, että te vaellatte niin kuin muutkin pakanat ja että teidän keskuudessanne on hankausta, niin kuin erikoisesti Keefaksen huoneessa, ja niin edelleen.” Hän sanoi: ”Te vaellatte samalla tavoin muutkin pakanat.” Katsokaahan, se ymmärrettiin väärin.

¹¹¹    Ehtoollinen on aina ymmärretty väärin. No niin, voisin jatkaa siitä tuntikausia, mutta meidän täytyy päästä tähän ehtoolliseen ja jalkojenpesuun. He ovat yksinkertaisesti jättäneet kokonaan pois jalkojenpesun. Vain hyvin harvoilla kirkkokunnilla on se. Monet helluntailaisista ovat menneet täydellisesti pois siitä. Näettekö? Ja se on yhä Raamatussa juuri sillä tavalla kuin se kirjoitettiin.

¹¹²    No niin, Rooma ei kutsu sitä ”ehtoolliseksi”. He kutsuvat sitä ”pyhäksi messuksi”. He eivät ota ehtoollista, he ottavat messun. Heille se on messu, ja se tietenkin ottaa pois todellisen merkityksen ehtoolliselta. Messu merkitsee ”toivomista”. He ottavat messun ja toivovat, että Jumala tulisi antamaan heille anteeksi heidän syntinsä, kun he ottavat tämän ”kirjaimellisen Kristuksen ruumiin, jonka pappi on muuttanut Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi.” He ottavat sen ja toivovat, että Jumala tulisi ottamaan pois heidän syntinsä, kun he tekevät niin. Sitä on messu.

¹¹³    Protestantit kutsuvat sitä ”ehtoolliseksi”. Ehtoollinen merkitsee ”kiittämistä”. Katolilaiset ottavat messun ja toivovat, että Jumala antaisi anteeksi heidän pahat tekonsa. Protestantit ottavat sen kiittäen siitä, mikä jo on tehty, siitä että heillä on yhteys Jumalan kanssa, ja että se on jo tehty. Katolilaiset toivovat, että se tehtäisiin, ja protestantit sanovat, että se on jo tehty. Katolilaiset eivät ole varmoja onko heidän syntinsä anteeksiannetut. Protestantit tunnustavat, että ne ovat anteeksi annetut, ja että he ovat vapaita. Ja ehtoollinen on seurustelua Jumalan kanssa. Ja me otamme nämä elementit ja emme toivo, että syntimme olisivat anteeksiannetut, vaan että ne ovat anteeksiannetut. Yhdellä on toivo, toisella on usko. Yksi toivoo olevansa oikeassa, toinen tietää olevansa oikeassa. Toinen toivoo, koska hän ei tiedä, missä hän seisoo. Toinen taas tietää olevansa oikeassa, koska hän tietää ,mitä Jumala on sanonut. Siinä se on, se on siinä erona. Niinpä, kun te vain toivotte, olkaa silloin varovaisia, mutta kun te tiedätte, silloin tehkää se. Katsokaahan, silloin te olette yhteydessä Jumalan kanssa. Protestantti sanoo, että hänelle on annettu anteeksi, ja hän tietää sen. Katolilaisella on messu ja hän toivoo, että se tultaisiin antamaan anteeksi. Se on juuri tällä tavalla. Toinen on kerjäläinen, joka toivoo, että kaikki olisi kunnossa, näettekö. Toinen on kerjäläinen, joka kiittää siitä, mikä jo on tehty. He ovat molemmat kerjäläisiä. Mutta yksi kerjää ja toivoo, että hän tulisi saamaan sen, ja toinen kerjäläinen tietää, että hänellä on se ja kiittää Häntä siitä, että Hän on antanut sen hänelle. No niin, siinä on tuo ero. Sitä tarkoittaa ehtoollinen. Kyllä vaan. Yksi toivoo, että hänelle olisi anteeksi annettu, toinen tietää, että hänelle on anteeksi annettu, ja kiittää siitä.

¹¹⁴    Niinpä ehtoollinen on kristittyä varten, joka on syntynyt Jumalan Hengestä. Ja uudestisyntyminen ei aina merkitse sitä, että teillä olisi Pyhä Henki. Muistakaa nyt. Monet opettavat sitä nyt. ”Minä en tiedä ketään, joka opettaisi sitä tällä tavalla”, niin kuin vanha veli Arganbright eilen illalla sanoi täältä saarnastuolista. Uusi syntymä ei ole Pyhän Hengen kaste. En usko Kirjoitusten tukevan sitä, minun näkökannaltani katsottuna. Minä uskon, että te olette syntyneet uudestaan…

¹¹⁵    Siksi minä käytän Jeesuksen Kristuksen Nimeen kastamisesta sanaa kaste enkä uudestisyntyminen. Helluntailaiset, yhdistynyt helluntaikirkko, kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä uudestisyntymiseksi. Minä en usko siihen. Ja he voivat tehdä niin, jos tahtovat. Mutta minä uskon sen, mitä Pietari sanoi, että ”tehkää parannus” ensin. Vesi ei poista syntejä. Kristuksen kirkko saarnaa sitä sillä tavalla. Mutta minä uskon katumukseen, jumaliseen murheeseen. Katua merkitsee ”kääntyä ympäri, mennä takaisin”. Te osuitte harhaan. ”Aloittakaan uudestaan alusta.” Tehkää se ensin! Ja teidän kastamisenne vedessä on vain ulkonainen tunnustus jostakin, mikä on tehty sisäpuolellanne, siitä että te olette vastaanottaneet Kristuksen Pelastajananne.

¹¹⁶    Arvelisin, että meitä on täällä vain oma seurakunta, niin pitkälle kuin tiedän. En ole täällä tarpeeksi tunteakseni jokaisen joka käy täällä. Minua arvosteltiin äskettäin siitä, että kastoin täällä altaassa erään vanhan miehen. Menin hänen luoksensa. Hän oli hyvä vanha mies. Minulla oli etuoikeus johtaa koko hänen perheensä Kristukselle. He kaikki ovat kristittyjä. Tämä mies oli mukava vanha mies, ja minä pidin hänestä, joten menin hänen luokseen ja sanoin hänelle: ”Pappa, miksi sinä et tulisi kristityksi?” Hän rakastaa minua.

¹¹⁷    Hän sanoi: ”Veli Branham, haluan tulla kristityksi, kun olen ensin tarpeeksi hyvä.”

¹¹⁸    Minä sanoin: ”Minäpä sanon sinulle mitä tehdä, pappa. Etsi kunnes löydät paikan, jossa voit tulla tarpeeksi hyväksi, ja kerro sitten minulle, missä tuo paikka on, niin minäkin haluan mennä sinne.” Minä sanoin: ”Kristus ei tullut lainkaan pelastamaan hyviä ihmisiä. Hän tuli pelastamaan pahoja ihmisiä.” Kun ajattelet, että olet hyvä, niin silloin Hän ei tullut pelastamaan sinua. Hän tuli pelastamaan niitä, jotka tietävät olevansa pahoja. Näettekö?

Kristus kuoli pelastaakseen syntiset. Ja minä sanoin: ”Pappa, siinä on raja, juuri siinä.”

Hän sanoi: ”Hyvä on, mutta kun minä polttelen näitä savukkeita.”

Minä sanoin: ”Minä en edes aio puhua niistä mitään.”

Hän sanoi: ”Minä olen yrittänyt lopettaa polttamisen, veli Branham.” Minä sanoin: ”Hyvä on, me emme tule puhumaan savukkeista.”

Hän sanoi: ”Sitten kun minä voin lo…”

¹¹⁹    Minä sanoin: ”Älä enää puhu niistä, anna niiden olla. Minä haluan kysyä sinulta erään kysymyksen.”

Hän sanoi: ”Hyvä on. Mikä se on?”

Minä sanoin: ”Uskotko sinä, että on olemassa Jumala?”

¹²⁰    Hän sanoi: ”Tietenkin minä uskon sen. Arvelisin, että uskon sen aivan yhtä vahvasti kuin sinäkin, veli Branham.”

¹²¹    Minä kysyin: ”Uskotko sinä, että tuo sama Jumala ylitti syntyperänsä ja tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen persoonassa voidakseen pelastaa ihmisen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, sen minä uskon.”

”Ja että Hän kuoli pelastaakseen sinun ja minun kaltaisia syntisiä?” Näettekö?

”Kyllä, minä uskon sen.”

¹²²    Minä sanoin: ”Nyt, se on aivan tällä tavoin. Me kaikki olemme yhdessä suuressa rakennuksessa täällä. Me olemme vankilassa, ja minä voin seistä tässä nurkassa ja sanoa: ‘Tämä tulee auttamaan minut ulos vankilasta.’ Toinen seisoo toisessa nurkassa ja sanoo: ‘Tämä tulee auttamaan minut ulos vankilasta’, mutta me olemme kaikki samassa liemessä. Ja jokainen, joka on syntynyt tähän maailmaan, on syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä ja on tullut maailmaan puhuen valheita. Hän on luopio alusta alkaen.”

¹²³    Joku kysyi minulta eräänä päivänä: ”Veli Branham, olisiko olemassa mitään eroa Adamin ja Eevan ja heidän lastensa välillä tänään, jos he kaikki olisivat täällä alasti. Olisiko heillä samanlaiset ruumiit?”

¹²⁴    Minä sanoin: ”Varmasti ei.” Me olimme tulossa oravia metsästämästä, veli Fred, minä ja joukko miehiä. Minä sanoin: ”Ei, heillä ei olisi samanlaisia ruumiita.”

¹²⁵    Hän kysyi: ”Tarkoitatko, että Eeva ei olisi tytärtensä kaltainen nainen eikä Adam poikiensa kaltainen mies?”

Minä sanoin: ”Monessa asiassa, mutta ei kaikilta osin fyysisesti.”

Hän kysyi: ”Mikä heillä olisi erona?”

¹²⁶    Minä sanoin: ”Heillä ei olisi lainkaan napaa. Heidät luotiin. Se on oikein, he eivät olleet kiinnitettyjä mihinkään.”

¹²⁷    Niin kauan kuin se on todisteena tähän maailmaan syntymisestä. Se osoittaa, että hän on luopio alusta pitäen. Se on oikein. Minä sanoin: ”Varmasti heissä on ero. Heillä ei olisi napaa. He eivät olleet kiinnitettyjä mihinkään naispuoliseen tullakseen tänne.” Näettekö? Jumala loi heidät.

¹²⁸    Sitten sanoin: ”Haluan kysyä sinulta jotakin. Jokaisen ollessa tässä samassa vankilassa, kuka silloin on pyhä? Kuka olisi hän, joka ei olisi syntynyt seksin kautta. Kuka olisi hän, joka voisi auttaa toista huolimatta siitä, kuka hän on? Me olemme kaikki tässä samassa vankilassa. Mutta Jumala teki itsensä yhdeksi luontokappaleistansa ja tuli ilman seksiä pyhän Veren kautta, jonka Hän itse loi, ja tuon Veren kautta Hän lunasti meidät.” Minä kysyin: ”Uskotko sen, pappa?”

Hän sanoi: ”Minä uskon sen.”

¹²⁹    Minä sanoin: ”Kristus kuoli sinunkaltaistesi pahojen miesten puolesta. Ja on vain yksi tie, miten se voidaan tehdä. Ei ole olemassa mitään, mitä sinä voisit tehdä. Hän tarjoaa sitä sinulle. Sinä et voi ansaita sitä. Et voi tehdä mitään saadaksesi sen. Hän vain antaa sen sinulle. Haluatko vastaanottaa sen, mitä Hän teki puolestasi, ja joka pitää sinut poissa helvetistä?”

¹³⁰    Hän sanoi: ”Sen minä haluan tehdä, mutta jos vain voisin päästä eroon näistä savukkeista.”

¹³¹    Minä sanoin: ”Savukkeet tulevat pitämään huolen itsestään. Sinä vain…” Minä en kysynyt sitä. Minä en ole mikään lakiin perustuva, minä uskon armoon. ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun työni.” Minä sanoin: ”Uskotko sinä sen koko sydämestäsi?”

Hän sanoi: ”Koko sydämestäni minä uskon sen.”

¹³²    ”Haluatko silloin vastaanottaa sen siltä pohjalta, että sinä et ole sen arvoinen, mutta Hän on se, joka on arvollinen. Älä katso itseäsi. Katso Häneen, koska sinä et voi tehdä mitään itsesi puolesta. Katso Häneen, joka teki jotakin sinun puolestasi. Mitä sinä olet mieltä Hänestä?”

”Oi”, hän sanoi, ”Hän on arvollinen.”

Minä sanoin: ”Siinä se on, ota vain silloin vastaan se, mitä Hän antaa sinulle.”

Hän sanoi: ”Sen minä teen.”

¹³³    Ja minä kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja mentyään ulos hän sytytti savukkeen.

¹³⁴    Muutamia viikkoja sitten olin hänen kotipaikkakunnallaan. Minä näin näyn eräänä yönä, kuinka ikivihreä puu hakattiin maahan ja käännettiin ylösalaisin. Näin lautoja naulattavan siihen. Ja viimeistä edellinen lauta oli huomiota herättävä. Ja tuon laudan alapuolella se jatkui sillä tavalla, ja tuo puu oli murtunut juuri siitä. Ja Ääni sanoi: ”Sen olisi pitänyt olla sinä”, tai, ”Sen olisi tullut olla sinä.” Ja pappa Cox putosi, ja hänen selkänsä murtui tästä. Ja kun he seuraavana aamuna toivat hänelle hänen savukkeensa, kun hän makasi vuoteessa, tuo halu oli jättänyt hänet. Se tapahtui viikkoja sitten! Hän ei ole sen jälkeen polttanut yhtäkään eikä edes halua tehdä niin. Näettekö? Muutamia viikkoja sitten näin, kuinka hänen kätensä olivat ruskeina savukkeista, ja nyt hän ei voi sietää niitä edes lähellään. Pankaa ensimmäiset asiat ensimmäisiksi! Älkää yrittäkö tulla hyviksi. Te olette alusta alkaen pahoja, ettekä te voi tehdä yhtään mitään. On olemassa erottava rajalinja, ja kaikki inhimilliset olennot ovat sen toisella puolella.

¹³⁵    Kun minä synnyin tähän maailmaan, se tapahtui pyhässä avioliitossa isäni ja äitini välillä. Äitini kohdussa oli munasolu, ja isäni rauhasissa oli verisolu. Minun elämäni tulee tuosta verisolusta (ei äitini munasolusta) vaan isäni verisolusta. Ja kun tuo verisolu meni asianmukaiselle paikalleen ja kohtasi tuon munasolun, Jumala oli käskenyt luontoa antamaan minulle ruumiin. Ja sitten synnyin ihmissukuun, ja minulle oli annettu tilaisuus tulla älylliseksi olennoksi, samanlaiseksi kuin ihmisolennot ovat, niin että osaan ajaa autoa tai voin tehdä asioita, joita ihmisolennot tekevät kuten kävellä, puhua, ajaa autoa ja niin edelleen. Se annettiin minulle, koska olin syntynyt inhimilliseen perheeseen, ja minulle oli annettu älyn voima olla inhimillinen olento.

¹³⁶    Nyt kun synnyin Jumalan perheeseen, minä tulin Veren kautta. Veri antoi minulle Elämän. Ja sen jälkeen kun olin tullut eläväksi Kristuksessa, Hän kastoi minut Pyhällä Hengellä ja voimalla, jotta olisin Jumalan poika. Ja nyt aivan samoin kuin voin puhua ja kävellä niin kuin inhimillinen olento, kun vastaanotin Pyhän Hengen, sain voiman ajaa ulos perkeleitä, puhua uusilla kielillä, saarnata Evankeliumia ja parantaa sairaita. Minut on kastettu! En ole syntynyt vaan kastettu!

He olivat koolla ylähuoneessa,
kaikki rukoillen Hänen Nimessänsä.
Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä,
Ja voimapalvelukseen tuli.

¹³⁷   Aamen. Te uskotte Iankaikkiseksi Elämään, ja teidän uskonne synnyttää teidät uudestaan. Jeesus sanoi Johanneksen 5:24: ”Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä”, ei Pyhä Henki, hänellä on vain iankaikkinen elämä. Hän on syntynyt Jumalan perheeseen. Ja sitten kastettuna Pyhällä Hengellä ja voimalla hänellä on usko uskoa Evankeliumi ja ottaa Se käyttöön ja saada Se toimimaan oikein. Aamen.

Silloin hän toimii niin kuin Jumalan poika. Silloin hän voi ajaa ulos perkeleitä. Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat heitä!” Näettekö? ”Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, puhuvat uusilla kielillä, ottavat ylös käärmeitä ja juovat kuolettavia, eikä se vahingoita heitä.” Katsokaahan, Pyhä Henki antaa hänelle voiman tehdä näitä asioita.

¹³⁸    Nyt kun Hän meni pois, Hän sanoi: ”On tarkoituksenmukaista, että Minä menen pois. Sillä jos Minä en mene pois, ei Pyhä Henki voi tulla.” Näettekö? Sitten kun Hän tulee, Hän tulee nuhtelemaan maailmaa synnistä ja opettamaan vanhurskautta ja näyttämään teille tulevia asioita (ne ovat näkyjä). ”Hän tulee ottamaan ne asiat, jotka Minä olen opettanut teille, ja paljastamaan ne teille.” Juuri nuo sanat, että Hän tulee… Kukaan ei voi tulla ymmärtämään Sanaa ilman Pyhän Hengen kastetta. Ja kun joku sanoo, että hänellä on Pyhän Hengen kaste ja kiistää sen, että Sana on oikein, silloin siinä on jotakin väärää.

¹³⁹    Paavali, kun hän oli Saulus, oli kristillisyyden arvostelija. Ja kun hän sai Pyhän Hengen, hän meni kolmeksi vuodeksi Arabiaan tutkimaan Kirjoituksia, koska häntä oli opettanut Gamaliel, tuo suuri opettaja. Sitten kun hän neljätoista vuotta myöhemmin meni tapaamaan Pietaria Jerusalemissa, he totesivat saarnaavansa sanasta sanaan samaa Evankeliumia. Tuo sama Jumala, joka sai Pietarin saarnaamaan Helluntaipäivänä ja käskemään, että he tekisivät parannuksen ja ottaisivat kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tuo sama Pyhä Henki paljasti sen Paavalille. Ja Apostolien tekojen 19. luvussa hän sanoi heille, jotka Johannes jo kerran oli kastanut, että ”teidät täytyy kastaa uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä”. Näettekö?

¹⁴⁰    Katsokaahan, Pyhä Henki pysyy aina suoraan Kirjoitusten kanssa. Se on usko Siihen, joka avaa jokaisen salaisuuden. Aamen. Raamattu sanoo 1Joh.5:7: ”On kolme, jotka todistavat Taivaassa: Isä, Sana (joka on Kristus) ja Pyhä Henki. Ja nämä kolme ovat yksi.” ”Ja on kolme, jotka todistavat maassa: vesi, Veri ja Henki. Nämä kolme eivät ole yksi, vaan ne ovat yhtäpitävät yhdessä.” No niin, teillä ei voi olla Isää ilman Poikaa eikä teillä voi olla Poikaa ilman Pyhää Henkeä. Ne ovat yksi. Mutta te voitte olla vanhurskautettu olematta pyhitetty, ja te voitte olla pyhitetty ilman, että teillä olisi Pyhä Henki. Pyhittäminen tapahtuu Verellä, Veren kautta tulee Elämä. Näettekö? Ja Pyhä Henki on Jumalan voima, näettekö, voima, joka on annettu seurakunnalle.

¹⁴¹    ”Te saatte” (minkä?) ”voiman”, Apt. 1:8, ”sen jälkeen, kun tämä Pyhä Henki on tullut yllenne. Te saatte voiman!” (Ei ”te tulette syntymään uudestaan.”) ”Te saatte voiman sen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut yllenne. Ja te tulette olemaan Minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa ja maan uloimpiin ääriin asti.” Näettekö? Te saatte voiman sen jälkeen, kun olette saaneet Pyhän Hengen. Mutta ensin teidän täytyy saada Pyhä Henki, ja se on Jumalan voima, näettekö, julkituomiseksi ja toteennäyttämiseksi. Ihmisenä te opettelitte puhumaan, kävelemään ja tekemään niitä asioita, joita ihminen tekee. Ja kun teidät on kastettu Pyhällä Hengellä, teille on annettu voima toimia samalla tavalla kuin Jumalan pojat ja tyttäret toimivat. Ei ole ihme, että ihmiset toimivat ja tekevät asioita, joita he tekevät tänään, koska heitä ei ole täytetty Pyhällä Hengellä. Jos niin olisi, he toimisivat eri tavalla. He väittävät olevansa täytettyjä Pyhällä Hengellä, mutta Jeesus sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Niinpä, kuinka te voisitte tehdä niin, kun kaikki on niin sekoitettu. Näettekö? Mutta tulkaa takaisin tosiasioihin!

¹⁴²    Nyt, jos te vaellatte rehellisesti ja väitätte olevanne kristitty, silloin me annamme teille kutsun tulla Herran pöytään tänä iltana. Epäilemättä ehtoollista on tänään nautittu ympäri koko maan, jotkut heistä yhdellä tavalla ja jotkut toisella. Mutta minä uskon, että paras tapa tehdä se on seurata Kirjoituksia ja tehdä se juuri sillä tavalla kuin he tekivät Kirjoituksissa. Uskon että se riittää.

¹⁴³    Onko sinulla Raamattua, veli Neville? Veli Neville tulee nyt lukemaan Kirjoituksia. [Veli Neville sanoo: ‘l.Kor. 11. luku alkaen 23. jakeesta”, ja lukee seuraavat Kirjoitukset.]

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille antanut, Että Herra Jeesus samana yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän:

Ja kun hän oli kiittänyt, hän mursi sen ja sanoi: Ottakaa, syökää; tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne: tämä tehkää minun muistokseni.

Samalla tavalla hän myös otti maljan, kun hän oli syönyt ja sanoi: Tämä malja on uusi testamentti minun veressäni: niin usein kuin te juotte sen, tehkää se minun muistokseni.

Sillä niin usein kuin te syötte tämän leivän ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee.

Sen vuoksi kuka tahansa, joka syö tämän leivän ja juo tämän Herran maljan arvottomasti, on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta tutkikoon kukin itsensä ja niin syököön tuosta leivästä ja juokoon tuosta maljasta.

Sillä hän, joka syö ja juo arvottomasti, syö ja juo tuomion itsellensä, koska ei erota Herran ruumista.

Sillä tästä syystä monet ovat heikkoja, ja sairaita on teidän keskuudessanne, ja monet nukkuvat.

Sillä jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi.

Mutta kun meitä tuomitaan, me saamme kuritusta Herralta, että meitä ei tuomittaisi maailman kanssa.

[Veli Neville sanoo: ”Herra siunatkoon Sanansa lukemisen.”]

¹⁴⁴    Se on aina pyhä asia, niin pyhitetty asia. Uskon, että meidän pitäisi nyt kumartaa päämme hiljaiseen rukoukseen. Rukoilkaa te minun puolestani, minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne. Rukoilkaamme toinen toistemme puolesta, että Jumala olisi armollinen meille arvottomille luontokappaleille, jotka olemme aikeissa olla osallisia tästä suuresta sakramentista meidän Herramme kuoleman muistoksi.

¹⁴⁵    [Veli Branham keskeyttää hiljaista rukousta varten. Tyhjä kohta nauhassa.] Me uhraamme tämän tunnustuksemme rukouksen Sinulle, Isä, Sinun kultaisella alttarillasi, meidän Uhrimme, Herran Jeesuksen kanssa. Me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä, Aamen.

¹⁴⁶    Uskon, että seurakunnan vanhimmat ottavat nyt paikkansa ja ohjaavat nyt ihmisiä, kun he tulevat rivi riviltä ottamaan ehtoollista. Ajatelkaa aina tuota laulua:

Kallis kuoleva Karitsa, Sinun kallis
Veresi ei koskaan menetä voimaansa,
Kunnes Jumalan koko lunastettu Seurakunta
On pelastettu, tekemästä enää syntiä.

Kumartakaamme päämme.

¹⁴⁷    Armollinen ja Pyhä Isä, Jehova, suuri Kaikkivaltias, lähetä siunauksesi ihmistesi ylle, kun me odotamme. Anna anteeksi meidän syntimme. Ja nyt me tarjoamme Sinulle tämän sakramentin, tämän viinin, joka on tehty kasvatetuista viinirypäleistä, jotka palvelijoiden kädet ovat murskanneet. Ja se tehtiin viiniksi sitä tarkoitusta varten, joksi me nyt tuomme sen Sinulle, että se edustaisi meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Verta. Minä rukoilen Sinua, Isä, pyhittämään tämä viinin siihen tarkoitukseen. Anna anteeksi kaikki meidän syntimme. Ja voikoon jokaisella henkilöllä, joka ottaa tämän viinin ruumiiseensa, olla terveys, voima ja pelastus Sinulta. Suo se, Herra. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹⁴⁸    Raamattu sanoo, että Hän mursi leivän ja siunasi sen ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on Minun Ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne. Tehkää tämä Minun muistokseni.” Ja me otamme nämä pienet palaset tätä happamatonta leipää, jonka kristityt ovat valmistaneet. Se on valmistettu niin, koska Se edustaa Kristuksen Ruumista. Me ymmärrämme Kristuksen opetuslasten ottaneen osansa viimeisellä ehtoollisella, Kristuksen viimeisellä ehtoollisella, jonka he itse olivat valmistaneet. Ja kautta Raamatun, opetuslapset olivat niitä, jotka palvelivat näitä asioita ihmisille. Ja tänään, meidän nykypäivän opetuslapsemme, meidän veljemme täällä seurakunnassa, tämän Aatteen opetuslapset, palvelevat sen ihmisille. Ja he tulevat ottamaan nämä ja jakamaan ne ihmisille.

¹⁴⁹    Ja nyt kun te vastaanotatte tämän leivän, niin muistakaa, se edustaa Karitsaa. Monta vuotta sitten Israelin karitsa paahdettiin tulen yllä ja syötiin katkerien yrttien kera, ja ihmiset saivat voimaa. Heidän kenkänsä eivät kuluneet eivätkä heidän vaatteensa tulleet nukkavieruiksi koko heidän matkansa aikana luvattuun maahan asti. Pitäköön Jumala meidät terveinä ja onnellisina, jotta me palvelisimme Häntä, kunnes saavumme siihen Luvattuun Maalian, jonka Hän on antanut meille.

Rukoilkaamme.

¹⁵⁰    Armollinen taivaallinen Isä, niin kuin tänä iltana puhuin tuosta Pyhästä, pyhitetystä Herran Ruumiista, jossa asui Jumaluuden täyteys. Kun ajattelen, miten tuota Ruumista runneltiin, ja kuinka Veri virtasi siitä ulos, kuinka Hänen selkänsä oli täynnä ruoskan jälkiä, niin että kylkiluut paistoivat lävitse. Ja kun ajattelen, että tämä ryppyinen murrettu leipä edustaa sitä, se tulee tuoreena meidän sydämiimme. Me laskemme sydämemme Sinun alttarillesi tänä iltana, Herra. Anna meille anteeksi, oi Jumala. Ja voikoon tämä murrettu leipä, kun se menee näiden Sinun palvelijoittesi suihin, saakoon se heidät tuntemaan, että se oli Sinun kallis Ruumiisi, joka runneltiin ja haavoitettiin, ja että noiden haavojen kautta me olemme parannettuja. Suo se, Herra. Pyhitä tämä happamaton leipä sille aiottuun tarkoitukseen. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Hetkinen vain.

¹⁵¹   Tämä ei ole suljettu ehtoollinen, jokainen kristitty uskovainen on tervetullut Herran pöytään ja nauttimaan tämän yhdessä kanssamme.