63-1114 VAIKUTUS
(Influence)
New York, New York, USA, 14.11.1963

^1.            Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan;
Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

²       Kumartakaamme päämme. Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tästä laulusta, usko se vaan! Me voimme nähdä kuinka Herramme, tullessaan tuon pojan luo, jolla oli kaatumatauti, sanoi: “Minä voin, jos sinä uskot, sillä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.” Herra, auta meidän epäuskoamme tänä iltana, on meidän rukouksemme. Me olemme niin kiitolliset Sinulle Sinun Läsnäolostasi kanssamme, ja kiitolliset ihmisistä, jotka uskovat Sinuun ja rakastavat Sinua. Ja tietää nyt, että me emme tule olemaan, vaan nyt me olemme kohotettuja ylös Taivaallisiin paikkoihin Kristuksessa Jeesuksessa, istuen Kuninkaamme rinnalla tänä iltana, jo istumassa paikallamme Hänen kanssaan. Oi, kuinka me kiitämmekään Sinua tästä luottamuksesta, joka meillä on Häneen, Hänen lupauksiinsa, tietäen, ettei se voi koskaan pettää, että se on aina totta. Me rukoilemme, että Sinä vierailisit luonamme tänä iltana. Voikoon Pyhä Henki ottaa Jumalan Sanan ja jakaa Sen meidän sydämillemme juuri niin kuin meillä on tarve, että voisimme kotiin lähtiessämme sanoa yhdessä noiden kanssa, jotka tulivat Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanut sisimmässämme, kun Hän puhui meille matkan varrella?” Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

³       Voitte istuutua. Olen hyvin onnellinen ollessani takaisin täällä tänä iltana, puhuakseni teille ja seurustellakseni kanssanne niiden asioiden ympärillä, jotka kuuluvat Kristukselle. Ei ole mitään muuta tarkoitusta meidän täällä olollemme, kuin tehdä se, vain seurustella Hänen Sanansa ympärillä.

⁴       Olen pahoillani, että pidin teitä niin myöhään eilen illalla. Joku sanoi minulle: “Ihmiset menevät täällä kirkosta kotiin kello kahdeksan kolmekymmentä, tai kello yhdeksältä.” Mutta minä olen vain etelävaltiolainen, ja jotenkin hidas, tiedättehän. Enkä minä osaa ajatella sitä niin nopeasti. Minun täytyy käyttää aikaa siihen.

⁵       Mutta olen varmasti kiitollinen siitä mainiosta yhteistyöstä, jonka saan teiltä ihmisilta, jotka uskotte Jumalaan. Teidän hieno yhteistyönne tekee myös niin helpoksi Pyhälle Hengelle liikkua ihmisten keskuudessa. Toivoisin todella, että voisin nähdä sen olevan niin kaikkialla, että voisin löytää ihmisiä, jotka uskovat. Ei ole väliä, mitä Jumala tekee, ja kuinka paljon lahjaa Hän tuo esiin, teidän täytyy uskoa se, näettehän, koska se on vaikutukseton, ellette te usko sitä.

⁶       Jeesus kerran tullessaan toiselta seudulta, tuli omaan kaupunkiinsa. Ja he sanoivat: “Me olemme kuulleet Sinun tehneen niin-ja-niin siellä-ja-siellä paikassa”, mutta sitten Hän ei voinut tehdä monia mahtavia tekoja. Me emme nyt halua sanoa sitä sillä tavalla, mutta sillä tavalla Kirjoitus sanoo sen… “Hän ei voinut tehdä monia mahtavia tekoja, heidän epäuskonsa tähden.”

⁷       Ja Jumalan voima on rajoitettu teidän uskoonne Siihen. Näettekö? Ainoa raja, mikä sillä on, on teidän uskonne. Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat sen. Näettekö? Taivaassa on suuri Jumala, ja jos me vain voimme saada kosketuksen, aivan kuin suoran linjan Häneen, silloin kaikki asiat ovat mahdollisia. Mutta meidän täytyy tulla kosketukseen Hänen kanssaan niin, ettei vuotoa ole missään, on vain puhdas kanava meidän ja Jumalan välillä. Sitten Hän sanoi: “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte sen tapahtuvan, mitä olette sanoneet.” No niin, te ette voi hämätä sitä. Saatana ei hämäänny liian helposti, joten te ette voi hämätä sitä. Mutta, kun te todella tiedätte sen, silloin sen täytyy tapahtua, näettehän, yksinkertaisesti sen täytyy tapahtua.

⁸       Niinpä täällä me olemme ja palvomme Häntä, ja Hän on suloinen ja kymmenistä tuhansista kaunein meidän sielullemme. Me olemme todella iloiset ollessamme täällä kanssanne tänä iltana, tässä mukavassa yhdessäolon ajassa.

⁹       Nyt, te, jotka haluatte lukea Sanaa, tai merkitä muistiin raamatunpaikat. Minä ajattelin, että saarnattuani niin paljon Jumalallisesta parantamisesta, muuttaisin hieman aihetta täksi illaksi. En aivan tarkalleen muuta sitä, menen vain hieman sivuun siitä. Koska te ette voi muuttaa Sanaakaan Raamatussa, koska kaikki muut Sanat kuuluvat yhteen Sen kanssa. Koko Kirjoitus yksinkertaisesti nivoutuu yhteen. Se on aivan kuin…

¹⁰   Suokaa anteeksi, jos tämä kuulostaa pyhyyden loukkaukselta, mutta minä en ollenkaan tarkoita sitä sillä tavalla. Mutta se on aivan kuin palapeli, tiedättehän. Meillä oli tapana hankkia palapelejä ja sitten istuimme alas tutkimaan kuinka koota se yhteen. Ja sitten meidän täytyi koota tuo kuva yhteen oikein, saadaksemme tuon palapelin valmiiksi. Jos teillä ei ollut oikeita palasia, te ette koskaan saaneet sitä tehdyksi.

¹¹   Ja sillä tavalla nyt Kirjoitus on. Se on paloiteltu sillä tavalla, ollakseen kätketty viisaiden ja harkitsevien silmiltä; näettekö, he ovat kuin nuo fariseukset, älykkäitä oppineita. Ja Jeesus kiitti Jumalaa siitä, että Hän oli kätkenyt Sen heidän silmiltään ja paljastaisi Sen lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia.

¹²   Nyt, jos haluatte esimerkin kootaksenne sen yhteen, ja nähdäksenne mikä Kirjoitus käy yhteen sen kanssa, niin asettakaa vain Jeesus tähän ja alkakaa tarkata Häntä, ja sitten asettakaa se Raamattuun. Silloin teillä on koko asia koottuna yhteen oikein, koska se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Uusi Testamentti ja Vanha, molemmat puhuvat Jeesuksesta, näettehän, Jeesuksesta Kristuksesta Jumalan Pojasta, koska Hän on tämä Lunastuksen Kirja. Hän oli Sana, ja Hän on Sana, ja sen on oltava Hän, näettehän. Niinpä tämä on koko Lunastuksen Kirja, joka on Jeesus Kristus, Jumalan sopivasti yhteen panemana; lupauksineen lunastuksesta, parantamisesta ja kaikesta muusta inhimillistä olentoa varten. Käsitättekö sen nyt? Tämä Kirja on Jeesus Kristus, Jumalan yhteen panemana. Näettekö? Ja Hän tuli inhimillisenä olentona ja lunasti meidät, ja jokainen lupaus on Hänessä, ja teitä varten, sillä Hän on Lunastaja.

¹³   Menkäämme tänä iltana Vanhaan Testamenttiin, saadaksemme sen, mistä haluamme ottaa sisältömme, kun luemme profeetta Jesajan Kirjan 6:sta luvusta.

¹⁴   Minä pidän Jesajan kirjoituksista. Hän oli suuri profeetta. Tiesittekö, että Jesaja kirjoitti koko Raamatun, aivan kuin alkusoittona Sille? Hän teki sen. Jesaja aloittaa luomisesta, ja keskellä Kirjaa tulee Johannes Kastaja, ja lopussa Tuhatvuotisvaltakunta. Raamatussa on kuusikymmentäkuusi kirjaa ja Jesajassa kuusikymmentäkuusi lukua, joten se aivan varmasti on varjokuva koko Raamatusta.

¹⁵   Lukekaamme nyt 6:sta luvusta.

Vuotena, jona kuningas Ussia kuoli, minä näin myös Herran istumassa valtaistuimella, korkealla ja nostettuna ylös, ja hänen laahustimensa täytti temppelin.

Sen yläpuolella seisoivat serafit: kullakin oli kuusi siipeä; kahdella hän peitti kasvonsa, ja kahdella hän peitti jalkansa, ja kahdella hän lensi.

Ja yksi huusi toiselle, ja sanoi, Pyhä, pyhä, pyhä, on joukkojen HERRA: koko maa on täynnä hänen kunniaansa [kirkkauttansa].

Ja ovenpielet liikkuivat hänen äänestänsä, joka huusi, ja huone täyttyi savulla.

Silloin sanoin minä: Voi minua! sillä minä olen tuhottu; koska olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet: sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, joukkojen HERRAN.

Silloin lensi yksi serafeista luokseni, hehkuva hiili kädessänsä, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta:

Ja hän laski sen suuni päälle, ja sanoi: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; ja sinun vääryytesi on otettu pois, ja sinun syntisi puhdistettu.

Myös minä kuulin Herran äänen, sanovan: Kenet minä lähetän, ja kuka tahtoo mennä meidän puolestamme? Silloin minä sanoin: Tässä olen minä; lähetä minut.

¹⁶   Haluan ottaa tekstin, jos sitä sellaiseksi kutsuisimme, aiheena Vaikutus. Vaikutus on suuri asia. Meille on kerrottu Kirjoituksessa, että “me olemme kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki lukevat.”

¹⁷   Ja meidän kristittyinä pitäisi aina tarkata mitä me teemme ja mitä me sanomme, että olemme täysin rehelliset jokaista kohtaan. Ja te, jos te ette voi olla rehellinen kanssaihmistenne kanssa, silloin te varmastikaan ette ole rehelliset Jumalan kanssa. Niinpä, miten me palvelemme Jumalaa, niin me palvelemme toinen toistamme.

 Yhtä rehellinen kuin voin olla teidän kanssanne, niin rehellinen olen Jumalan kanssa. Ja samalla tavalla se on teidän kanssanne minua kohtaan. Meidän täytyy olla rehelliset toisiamme kohtaan kaikissa toiminnoissamme.

¹⁸   Ja joku aina tarkkaa meitä. Te ette ehkä ajattele niin, mutta siellä on silmiä tarkkaamassa teitä. Ja teidän elämällänne on vaikutus johonkin henkilöön. Ehkä se on joku pieni lapsi, ja tuosta lapsesta voi kasvaa toinen Finney, tai Moody, tai niin edelleen. Me emme tiedä sitä. Mutta teidän elämällänne on vaikutus johonkin henkilöön.

¹⁹   Ja meidän asetelmamme on melkoinen asetelma tästä, koska vain lukiessani sen tänään iltapäivällä, ollessani tutkistelemassa, minä ajattelin, kuinka suuri Jumala oli.

²⁰   Tänä aamuna, kun poikani ja minä olimme pienellä kävelyllä korttelin ympäri, siellä oli niin monia ihmisiä. Me kiersimme Times -aukion, sillä he sanoivat, että he repisivät sen alas. Uskon, että työ on jo alkanut. Niinpä olin katsomassa sitä ja otimme muutaman valokuvan. Ja minkälaisia väkijoukkoja siellä olikaan! Sanoin pojalleni Billylle: “Minne he kaikki ovat menossa? Minne heillä on kiire? Tässä he ovat allamme, juosten sinne ja juosten tänne; ja heitä juoksee yläpuolellamme. Minne kaikki ovat menossa niin kovalla kiireellä?”

²¹   Ja seistessämme siellä, me ajattelimme: “Kuinka voi Jumala tietää jokaisen henkilön ajatukset? Kuinka voi olla niin, että vaikka maan päällä on miljardeja, tietää Jumala kuitenkin jokaisen kerran, kun te räpäytätte silmäänne?” Hän on ääretön.

²²   Ja, jos haluatte tyydyttää tiedonjanoanne, jos se koskaan tulee mieleenne, niin menkää ulos ja katsokaa tähtiä ja ihmetelkää, kuinka Hän hallitsee ne kaikki, ja silloin te näette, miten pientä tämä kaikki on. Nuo tähdet, te voitte nähdä sadan ja kahdenkymmenen miljoonan valovuoden päähän kaukoputkella; ja tehän tiedätte, mikä valon nopeus on; tehän voisitte kirjoittaa rivin yhdeksikköjä ympäri koko New Yorkin osavaltion, ettekä te saisi selville sitä maileina. Ja sen toisella puolella on aivan yhtä monia tähtiä kuin tälläkin puolella, kuten voidaan nähdä Mount Palomarin ja Mount Wilsonin tähtitorneista siellä Kaliforniassa.

²³   Ajatelkaa kuinka suuri Hän on, ja kuinka Hän pitää maan radallaan! Jos yksi noista tähdistä liikkuisi pois paikaltaan miljoonien ja miljardien mailien päässä, vaikuttaisi se tähän maahan. Koko aurinkokunnan täytyy pysyä aivan tarkalleen omalla paikallaan. Ja katsokaahan, kaiken minkä Jumala teki sillä tavalla, se tottelee Jumalaa. Mutta, kun Hän teki ihmisen, ihminen näyttää haluavan tietää enemmän kuin Jumala, näettekö, me olemme ainoat, jotka ovat poissa paikaltaan. Tähdet pysyvät paikallaan. Ja niiden täytyy pysyä paikallaan, rinnakkain toistensa kanssa.

²⁴   Esimerkiksi, jos kuu siirtyisi pois paikaltaan, täyttyisi maa vedellä muutamassa hetkessä. Näettekö, kuu on aivan kuin meren vahtikoira. “Hän asetti sille rajat, joita se ei voi ylittää.” Ja, kun kuu kääntyy maasta pois, tulee vuorovesi sisälle. Jos kuu ei pidättäisi sitä maan toisella puolella, peittäisi se maan. Näettekö? Kun kuu kääntää selkänsä, katsoakseen maailman toiselle puolelle, tulevat vedet sisälle todella nopeasti, ja sitten se kääntyy jälleen. Se on Jehovan palvelija. Meri pysähtyy ja menee takaisin omaan paikkaansa, koska se näkee Jehovan täydellisen liikehdinnän.

²⁵   Oi, jospa me seurakunnassa, Kristuksen Ruumiin jäseninä, voisimme toimia sen kaltaisessa sopusoinnussa, tulisitte te näkemään suuren ja mahtavan elävän Jumalan Seurakunnan, kaikki yhdessä taistelurintamassa, täytettynä Pyhällä Hengellä. Eikö se olisi ihmeellistä? Jokaisen ruumiin jäsenen toimiessa aivan tarkalleen omalla paikallaan, jokaisen lahjan ollessa omalla paikallaan, jokaisen lahjan auttaessa toista, jokaisen jäsenen auttaessa toista, se olisi ihmeellistä. Se on mitä me haluamme nähdä. Mutta me tulemme näkemään sen jonakin päivänä, onko se oikein.

²⁶   Nyt tämä nuori mies Ussia, oli kuningas. Mutta ennen kuin hänestä tuli kuningas… Hän oli kuningas profeetta Jesajan aikana. Ja hän oli paimenpoika; hän piti ulkoilmaelämästä. Hän vaikutti suuresti Jesajan elämään. Jesaja myös oli nuori mies, vain nuori profeetta. Ja, jos haluatte lukea tuon kertomuksen, se on 2. Aikak. 26. Kuinka hän kuusitoistavuotiaana, vanhurskaan isänsä kuoleman jälkeen tuli… he ottivat ja tekivät hänestä Israelin kuninkaan. Kuusitoistavuotiaana hän alkoi hallita. Ja hän oli nähnyt vanhempiensa vaikutuksen; kuinka hänen äitinsä oli jumalinen nainen ja hänen isänsä jumalinen mies, silmiensä edessä. Ja, sillä oli vaikutus tuohon lapseen tehdä sitä, mikä oli oikein.

²⁷   Sanon teille, että kun meillä tänään on sellainen nuorisorikollisuuden aalto yli kansakunnan, niin uskon, että se oikeastaan alkoi kodissa. Uskon, että vanhemmat alkoivat hellittää kuria. Ja, jos lapsi olisi kasvatettu hyvässä vanhanaikaisessa jumalisessa kodissa; en sano, että se kaikki olisi ohitse, tietenkään ei, mutta se varmasti antaisi lapselle oikean kaltaisen vaikutuksen. Uskon, että monta kertaa lapset ovat kodeissa kasvatettu väärin, heidät on päästetty vapaasti kadulle ja heidän on annettu elää niin kuin tahtovat, isän ja äidin ollessa jossakin kapakassa, ja niin edelleen. He eivät huolehdi lapsesta. Toinen asia, he eivät rakasta lasta ja anna sille hellyyttä, kun se on kasvuiässä. Teidän täytyy opettaa se rakastamaan ja kunnioittamaan ja lukemaan Raamattua.

²⁸   Ajattelen Susan Wesleytä. Uskon, että hänellä oli seitsemäntoista lasta. Uskon, että se on oikein. Mutta hän löysi kaksi tuntia ja enemmänkin joka päivä aikaa rukoukseen. Ja hänen hameensa helmoissa polvistuivat pienet pojat hänen ympärillään, ja siitä olivat tuloksena John ja Charles, jotka muuttivat koko maailman suunnan, ja pelastivat maailman tuona päivänä. Eikä hänellä ollut mitään pesukonetta ja kuivaajaa, niin kuin meillä on tänään, eikä mitään tiskauskonetta, ja niin edelleen, tai palvelijaa. Hän teki sen kaiken itse, mutta kuitenkin häneltä löytyi aikaa, koska hän vaikutti noihin lapsiin, jotka lopulta muuttivat maailman suunnan. Minä ajattelen, että sellainen on hyvä vanhanaikainen äiti, vanhanaikainen koti, jossa on rukoilu ja Raamatun ymmärtäminen.

²⁹   Uskon, ettei Abraham Lincoln koskaan elämänsä aikana omistanut Raamatun lisäksi mitään muuta kirjaa kuin Foxin Marttyyrien kirjan… tai voi olla, että se oli eräs toinen… Luulen, että se oli Pyhiinvaeltajan edistyminen. Se oli Pyhiinvaeltajan edistyminen ja Raamattu. Te näette minkä kaltaisen luonteen se muovasi?

³⁰   Vain antakaa minun tulla kotiinne ja nähdä minkä kaltaisia tauluja teillä on seinillänne. Antakaa minun tulla kotiinne tai toimistoonne, ja katsokaamme minkälaista musiikkia soitetaan. Näettekö? Mitä te luette ja mitä te katsotte, silloin voin melko hyvin sanoa teille, mitä sisäpuolellanne on, näettehän, koska se ruokkii itseään sillä. Ja, jos me, vaan teemme kodin mukavammaksi, eivät lapset tule juoksemaan pois. Tehkäämme asiat enemmän heitä varten, niin että he tuntevat olevansa tervetulleita, ja kotona on mukavaa ja miellyttävää; koti on sellainen paikka, että he tuskin jaksavat odottaa päästäkseen sinne. Ja sillä tavalla kodin pitäisi olla.

³¹   Ja uskon, että se oli sen kaltainen koti, jossa Ussiaan on täytynyt kasvaa, jossa oli hänen jumalisten vanhempiensa vaikutus. Ja niin pian kuin hänestä tuli kuningas, jätti hän huomioon ottamatta kaikki suositut mielipiteet ja kaikki poliittiset eroa vaisuudet ja asetti mielensä vain yhteen asiaan: että hän palvelisi Jumalaa, mistään huolimatta! Me tarvitsemme lisää joitakin sen kaltaisia politiikkoja. Hän oli päättäväinen siinä, että hän tulisi palvelemaan Jumalaa, koska se oli tapa miten hänet oli kasvatettu, ja hänen isänsä oli antanut hänelle oikean vaikutuksen, niin että hän voi palvella Jumalaa ja elää.

³²   Ja hänen kuningaskuntansa oli niin suuri, että uskon sen olleen lähinnä Salomonin kuningaskuntaa. Uskon, että sitä pidetään lähinnä Salomonin kuningaskunnan veroisena. Kuinka Jumala siunasikaan häntä!

³³   Ja tällä oli suuri vaikutus tähän nuoreen profeettaan, Jesajaan, joka oli maassa tuona aikana, kun hän näki kuinka Jumala siunaisi miestä, joka on ottanut oikean asenteen ja tehnyt oikein, ja jolla oli oikea vaikutin ja tavoite, niin kuin hänellä.

³⁴   Joskus te voitte ajatella, ettei se kannata, ettei siitä ole hyötyä, mutta varmasti siitä on hyötyä. Niin täytyy olla. Te ette voi mennä itään ja länteen samanaikaisesti. Te ette voi mennä oikealle ja vasemmalle samanaikaisesti. Te voitte ajatella menevänne toiseen suuntaan, mutta sitä te ette tee. Niinpä, jos te asetatte mielenne ja silmänne, ja vaikuttimenne ja tavoitteenne elämässä oikeaan asiaan, teidän on pakko päätyä oikeaan. Te ette voi epäonnistua. Näettekö? Se on ainoa tie. Ei väliä, kuinka paljon te joudutte kiusaukseen tehdä toisin, kääntäkää päänne pois siitä ja tehkää sitä mikä on oikein, ja silloin te tiedätte olevanne oikeassa; teistä tuntuu paremmalta ja te olette parempi. Ja se on kaikki mitä siinä on, te tulette onnistumaan. Kun te alatte mennä länteen, niin silloin te ette mene pohjoiseen, vaan te tulette menemään länteen. Ja se on samalla tavalla oikean ja väärän kanssa.

³⁵   Ja Jesaja näki tämän, ja hän näki, että Jumala siunasi häntä. Ja kuinka kaikki kansat ympärillä… hänen maineensa levisi aina Egyptiin asti. Ja kuinka kansat eivät halunneet sotaa hänen kanssaan, koska he näkivät, että Jumala oli hänen kanssaan. He lähettivät hänelle rauhan tarjouksia, ja lammaslaumoja ja muita asioita, ja he antoivat ne hänelle aikaansaadakseen rauhan. Ja hän oli hyvä mies.

³⁶   Ja minä uskon, että jos joku kansa, tai ihmiset, tai seurakunta, tai yksilö, ei ole väliä kuinka paljon arvostelijat arvostelevat teitä, tehkää vain oikein. He tulevat kunnioittamaan teitä, syvällä sydämissään. Ja olen todennut, että se on totuus. Näettehän? Ja olkaa rehelliset ja oikeamieliset. Ihmiset tulevat kunnioittamaan sitä. Ja, vaikka he ovat väärässäkin, he yhä kunnioittavat sitä, koska sellainen on inhimillinen olento. Me olemme kaikki ihmisiä, ja me tiedämme, että on oikea ja väärä, ja meidän täytyy ottaa se.

³⁷   Ja Ussia piti tämän tason. Hän vaikutti suuresti, kuten sanoin, profeetta Jesajaan.

³⁸   Ja sitten Ussia teki tuon tappavan virheen, aivan niin kuin monet muutkin ihmiset tekevät. Kun hän tunsi olonsa turvalliseksi, tunsi, että hänellä oli koko asia käsissänsä, hän tuli korotetuksi hengessään, hän ylpistyi. Siinä on nyt todellinen esimerkki meitä kaikkia varten.

³⁹   Tiedättekö, juuri se on ollut vaikeutena. Minä olen puhumassa kristityille ja sananpalvelijoille, ja haluan olla rehellinen näissä asioissa. Ja se on juuri se, missä monet saarnaajat tekevät virheen. Me olemme kuulleet niin monta kertaa saarnaajista, mitä tekoja he tekevät, ja jotkut heistä ehkä tekevät asioita, joita heidän ei pitäisi tehdä. Ajattelen joskus, kuinka he ovat hyviä miehiä, hienoja kristittyjä, joita Herra on käyttänyt. Ja lopulta he saavat rakennetuksi ympärilleen pienen kuningaskunnan, tai heillä on paljon vaikutusvaltaa, ja monet ihmiset osallistuvat heidän kokouksiinsa, kunnes he tulevat varomattomiksi ja jotenkin hengessään korotetuiksi. Ihmiset taputtavat heille ja nousevat seisomaan, eikä meidän todella pitäisi tehdä sitä. Me, muistakaa, me olemme kaikki vain…

⁴⁰   Ei ole mitään suuria ihmisiä keskuudessamme. Me olemme kaikki vain Jumalan lapsia, ja Jumala teki jonkun meistä yhdeksi ja toisen toiseksi. Hän teki myös minut, tehdessään sormen ja silmän ja niin edelleen. Meidän täytyy olla kiitolliset toisistamme ja yrittää olla tuntematta itseämme suureksi. Koska me kaikki olemme yhdessä liitetyt yhteen Jumalaa, näettehän, ja me kaikki tulemme yhdestä puusta.

⁴¹   Ja nyt me näemme, että monta kertaa saarnaajista alkaa tuntua hieman turvalliselta, ja he jatkavat menemistä poispäin, ja ensimmäinen asia, tiedättehän, he tekevät asioita, joita heidän ei pitäisi tehdä. Ja me tiedämme, että monta kertaa vanhurskaat ja hyvät miehet tulevat siihen pisteeseen, että heillä on liian monia yhteiskunnallisia toimintoja ja he tahtovat mennä suurille kutsuille, ja ensimmäinen asia, tiedättehän, he ottavat pienen ryypyn aika ajoin, ja tulevat sotkeutuneeksi maailman asioihin. Ja uskon, että se on vikana meidän kirkoillamme tänään. Uskon, että se on vikana meidän helluntailiikkeemme kohdalla.

⁴²   Sallikaa minun nyt ensin sanoa tämä selvästi. Te kuulette minun sanovan asioita helluntaiseurakunnasta. Ja minä olen helluntailainen. Ymmärrättekö? Mitä, jos täällä New Yorkissa ei olisi helluntailaisia, niin minne minä menisin tänä iltana saarnaamaan tätä Sanomaa? Näettekö? Minä arvostan helluntailaisia. He ovat veljiäni ja sisariani.

⁴³   Mutta kuitenkin, kun näen jotakin väärää veljessäni, lapsessani, vaimossani, tai mitä tahansa se onkin, niin oikein on oikein. Oikeat vanhemmat oikaisevat lapsiaan.

⁴⁴   Ja uskon, että seurakuntamme vika on siinä, että me yritämme tulla liian paljon muiden kaltaiseksi. Me yritämme toimia niin kuin joku muu, näettehän, ja me alamme omaksumaan heidän tapojaan. Ja ensimmäiseksi, tiedättehän, oli tapana…

⁴⁵   En muista minkälaisia helluntailaiset olivat alussa, ja tietenkin siitä on monia vuosia, tästä viimeisestä Azusa-kadun liikkeestä, mutta olen tutustunut sen historiaan. Olen lukenut monia kirjoja ja keskustellut siitä joidenkin vanhojen miesten kanssa. Olen juuri menossa pitämään kokousta yhden sellaisen kanssa Shreveportissa Louisianassa ja hän on yksi ensimmäisistä Azusa-kadun miehistä. Ja se on helluntailiikkeen alku tässä maassa, noin viisikymmentä vuotta sitten, olettaisin. Saarnasin muutama vuosi sitten helluntailiikkeen viisikymmentävuotis-juhlilla McPhersonin temppelissä, Angelus Temppelissä Los Angelesissa.

⁴⁶   Mutta sen jälkeen on monia pieniä asioita luikerrellut seurakuntaan, koska seurakunnan täytyy elää kosketuksessa maailman kanssa, joka päivä. Eikä tarkoitukseni ole tulla takaisin tähän, meidän sisariimme, näettehän, ja meidän veljiimme. Oli tapana vuosia sitten, niin kuin sanoin toisena iltana, että oli väärin sisartemme leikata hiuksiaan. Oli tapana, ettei helluntailaisten tullut tehdä sitä ja noita asioita. Mutta miten se on? Nyt, kun me menemme eri osiin maata, me näemme, että meidän helluntailaissisarillamme on nuo vesipää-kampaukset, tiedättehän, nuo suuret hiuslaitteet sillä tavalla. Ja te voitte sanoa heille siitä. Ja he käyttävät make-uppia. He käyttävät vaatteita kuin miehet.

⁴⁷   Ja te sanotte: “Nyt sinä veli Branham haukut naisia.”

⁴⁸   Hetki nyt vain, sallikaa minun ottaa miehet. Veli, joka antaa vaimonsa tehdä sen, hän ei ole paljoakaan hallitsija kodissaan. Näettekö? ymmärrättekö?

⁴⁹   Teidän ei tule tehdä sitä. Mutta mitä se on? Me olemme hieroneet olkapäitämme yhteen heidän kanssaan, joku pieni selkärangaton tulee jostakin seminaarista tai koulusta, ja hänellä on erilainen idea siitä. Mutta on vain yksi täydellinen esimerkki, se on, suoraan takaisin Raamattuun. Raamattu tuomitsee sen, näettehän. Eikä se ole oikein.

⁵⁰   Ja sitten me näemme noita asioita. Sen oli tapana olla väärin, pyhyyden ihmisten käydä elokuvissa, tiedättehän. Nyt he käyvät koko ajan. Ja sitten Saatana todella, petti teidät, kun hän pani television suoraan kotiinne. Mutta oli tapana, että kaikki nämä asiat olivat väärin.

⁵¹   No niin, mitä se on? Katsokaahan, se tulee sisälle niin hivuttamalla, että ennen kuin huomaattekaan, se on saanut teidät. Se on kuin köynnös kasvamassa ympärillänne. Nyt, jos te pidätte tuon köynnöksen poissa itsestänne ja olette vain kietoutuneet Jeesuksen ympärille, Sanan ympärille, ja pysytte Sen kanssa, te tulette kasvamaan suoraan. Se on väärä ja se vetää teitä pois tieltä. Kristus vetää teitä ylös. Se taas vetää teitä sivulle.

⁵²   Ja sitten te näette yhden naisen, kuten saarnaajan vaimon, tai saarnaajan, alkavan tehdä jotakin määrättyä asiaa, ja koko hänen seurakuntansa tulee sanomaan: “Tekeehän pastorikin niin. Pastorin vaimo tekee niin. Miksi emme mekin tekisi niin?” Näettekö, te vaikutatte johonkin henkilöön, ja olkaa varmat, että vaikutuksenne heihin on oikea, oikeaan suuntaan ja tekemään asioita, jotka ovat oikein.

⁵³   Nyt me näemme, että kun te ylpistytte, juuri silloin olette matkalla alaspäin, kun nostatte itseänne ylös.

⁵⁴   Ja me näemme nyt, että tämä Ussia tuli ylösnostetuksi, koska hän tunsi olonsa varmaksi, kaikki oli turvallista hänen ympärillään. Hänellä oli kansansa, ja siitä oli huolehdittu hyvin, ja Jumala oli siunannut häntä. Ja hänellä oli suuria viinitarhoja ja karjaa ja lampaita ja kaivoksia ja kaikkea rikkautta. Ja kaikki kansat olivat rauhassa hänen kanssaan. Niinpä hän tuli vähän yleväksi ja ylpistyi, ajatellen, että hän voisi tehdä mitä tahansa vain tahtoi tehdä.

⁵⁵   Hän tuli niin korkeaksi, että ajatteli ottaa sananpalvelijan paikan. Hän meni temppeliin ja otti tulen ja meni alttarille. Ja, kun hän teki sen, juoksi eräs pappi hänen jälkeensä ja sanoi, ettei hänen pitäisi tehdä sitä. Ja, kun häntä oikaistiin, niin sen sijaan, että olisi ollut nöyrä niin kuin hänen olisi pitänyt olla… Ennen ylpistymistään, hän olisi sanonut: “Se on oikein, minulla ei ole oikeutta tehdä tätä”, ja hän olisi ojentanut sen takaisin papille, joka oli Aaronin sukua ja määrätty tekemään sen, ainoa, joka oli vihitty tuota palvelusta varten.

⁵⁶   Minä matkustan melkoisesti näiden Täyden Evankeliumin Liikemiesten kanssa. Monia heistä on istumassa täällä juuri nyt. Ja minä tulen puhumaan heidän aamiaisellaan lauantaiaamuna… Missä? Statler Hotellissa, uskoisin sen olevan. He sanoivat myyneensä jo seitsemänsataa lippua aamiaista varten.

⁵⁷   Niinpä sitten, äskettäin olin puhumassa heidän kanssaan. Ja ne ottivat liikemiehiä puhujanlavalle, jotka ottivat tekstin ja saarnasivat Evankeliumia. Minä sanoin: “Se on väärin.” Varmasti se on väärin. On tarpeeksi vaikeata meidän saarnaajien pitää se ojennuksessa; puhumattakaan liikemiehistä, joita ei ole säädetty tekemään mitään sen kaltaista, kun te tuotte sisään pieniä ideoita ja niin edelleen. Ja minä sanoin: “Teidän ei tulisi tehdä sitä.”

⁵⁸   Älkää koskaan yrittäkö ottaa toisen miehen paikkaa. Jumala teki teidät jotakin asiaa varten, ja te pysytte siinä. Varmasti. Pysykää juuri sinä mitä olette. Älkää yrittäkö jäljitellä jotakin toista. Me löydämme niin monia lihallisia jäljittelyjä, ja me näemme kuinka joku yrittää jäljitellä toista.

⁵⁹   Niin kuin he sanoivat naissaarnaajista, kun rouva McPherson oli elossa, niin jokainen naissaarnaaja käytti noita siipiä niin kuin hänkin, tai mitä se sitten oli, ja he kantoivat Raamattuaan samalla tavalla. Ja kaikkea, mitä hän teki, he tekivät.

⁶⁰   Me huomaamme, että meillä on niin monia Billy Grahameita tänään! Mutta katsokaahan, Jumala ei koskaan tehnyt kuin yhden Billy Grahamin. Siinä kaikki.

⁶¹   Ja te olette aivan yhtä tärkeitä kuin Billy Graham, Oral Roberts, tai kuka tahansa noista kuuluisista miehistä. Te olette aivan yhtä tärkeä siihen asti, kun menette pois omalta paikaltanne, ja silloin te ette enää kelpaa mihinkään, te olette vain esteenä näille miehille, te olette esteenä itsellenne ja Jumalan Valtakunnalle. Pysykää asemassanne. Ymmärrättekö? Pysykää sinä miksi Jumala teidät teki, näettehän, ja silloin tulette toimimaan oikein.

⁶²   Se ei ole mitään uutta, Paavali opetti samaa asiaa, hän sanoi: “Jos käsi sanoisi silmälle: ‘Koska minä en ole silmä’, tai korva sanoisi nenälle: ‘Minä en enää halua olla korva, koska en ole nenä’”, tai muuta sellaista. Te ette voi tehdä sitä. Katsokaahan, se on kaikki asetettu sopivasti yhteen ja liikkuu kuin yksi suuri yksikkö.

⁶³   Ja meidän ei tule yrittää jäljitellä ketään. Olkaa vain mikä olette, koska Jumala teki teidät siksi. Te ette koskaan muotoilleet itseänne. Ja muistakaa, niin paljon kuin me saarnaajat haluaisimme ottaa Billy Grahamin paikan, emme me kuitenkaan voi tehdä sitä, eikä myöskään Billy Graham voi ottaa meidän paikkaamme. Näettekö, jokaisella meistä on jotakin tehtävää. Jokin pieni tavallinen mies täällä voi olla siivoojana, tai joku pikku nainen voi olla perheenäiti, eikä suurinkaan sananpalvelija, joka tänään on maan päällä voi ottaa teidän paikkaanne. Jumalalla oli tarkoitus tehdessään teidät siksi, mikä olette, ja palvelkaa te vain Jumalaa siinä, miksi Hän on teidät tehnyt. Ymmärrättekö? Ja uskon, että jos me vain tekisimme sen, pyörisivät pyörät paljon helpommin. Kyllä, niin tapahtuisi, jos me vain tekisimme sen, emmekä yrittäisi nostaa itseämme ylös.

⁶⁴   Kun joku sanoo jollekin jotakin, kirjoituksenmukaisesti, ja me näemme, että se on oikein, niin sen sijaan, että yrittäisimme nöyrtyä ja vain sanoa: “Hyvä on, olen ollut väärässä. Anna minulle anteeksi. En tarkoittanut… En tiennyt sitä, joten minä nyt lakkaan tekemästä sitä.” No niin, sen sijaan, että tekisimme sen, me liian monta kertaa teemme niin kuin Ussia teki; hän tunsi olevansa liian suuri oikaistavaksi, näettekö, hän oli kuningas. Ja monasti olen nähnyt sananpalvelijoita sillä tavalla, he tuntevat olevansa liian tärkeitä, että heille voitaisiin sanoa, mitä Sana, Totuus on.

 “No, ihmeiden päivät ovat ohitse!”

⁶⁵   Minä voin osoittaa teille, missä Jumala määräsi ihmeet; mutta te ette voi kertoa minulle, missä Hän olisi koskaan ottanut sitä pois. Näettekö? Ja Hän määräsi lahjat; te ette ole koskaan nähneet, missä Hän olisi ottanut sitä pois. Näettehän, se on Kirjoituksessa. “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle.” Kuinka kauas? “Kaikkeen maailmaan, kunnes jokainen luotu kuulee sen, niin monet kuin kuulevat sen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Katsokaahan, me emme voi korvata sitä jollakin muulla. Ottakaa vain, mitä Hän on sanonut, ja asia tulee kuntoon, se tulee toimimaan hienosti. Mutta niin kauan kuin me yritämme omaksua omia tapojamme…

⁶⁶   Se on missä Israel teki heidän kaikkein ajattelemattomimman virheensä. Kun armo oli varannut heille Tulipatsaan, Enkelin, uhrin, ja vapauttanut heidät, lähettänyt heille profeetan, lähettänyt heille Tulipatsaan, jota seurata, johtamaan profeettaa tiellä. Ja, kun he 2. Moos. 19. vaihtoivat armon lakiin, tekivät he kaikkein ajattelemattomimman asian, mitä he koskaan olivat tehneet. Näettekö? Mutta he halusivat jotakin, mitä he voisivat tehdä itse.

⁶⁷   Sillä tavalla me olemme. Meillä täytyy olla tohtorinarvomme. Ja, jos teillä ei ole sitä, te ette voi päästä seurakuntaan. Siinä kaikki. Niinpä meidän täytyy tutkia asiaa ja nähdä onko se Jumalasta.

⁶⁸   Nyt me näemme, kuinka Ussia ylpistyi ja halusi tehdä sen joka tapauksessa. Hän otti suitsutusastian ja meni suitsutusalttarille suitsuttamaan. Papin sanoilla ei ollut hänelle mitään merkitystä, hän menisi joka tapauksessa! Ja se oli vastoin Kirjoitusta. Ei ollut kirjoituksenmukaista hänen tehdä sitä.

⁶⁹   On vastoin Kirjoitusta teidän tai minun jäljitellä ketään toista. Se on totta. Niinpä olkaa mikä olette, ja olkaa siinä hyvä, ja täyttäkää tarkoituksenne niin, että muutkin voivat nähdä teidät. Jos olette perheenäiti, olkaa todella hyvä perheenäiti. Jos olette aviomies, olkaa aito, näettehän. Ja, jos olette diakoni, olkaa aito; tai saarnaaja, tai mitä olettekin. Mutta älkää yrittäkö ottaa jonkun toisen paikkaa.

⁷⁰   Ja sitten, kun Sana oikaisee teitä jossakin… Jos te tunnette tulleenne nuhdelluiksi, silloin tehkää parannus. Tärkeintä on olla oikein. Se on ainoa asia mitä tehdä.

⁷¹   Mutta Ussia ei halunnut tehdä sitä. Sen jälkeen, kun Jumala oli siunannut häntä niin kuin Hän oli siunannut, ei hänestä kuitenkaan tuntunut, että hän haluaisi tehdä sitä. Hän ajatteli vain menevänsä edelleen ja tekevänsä sen joka tapauksessa, koska hän tunsi olonsa turvalliseksi. Ja tehdessään niin… Se sai hänet jotenkin tuntemaan itsensä vihaiseksi, kun nuo miehet kertoivat hänelle Herran Sanan.

⁷²   Ja hän ryntäsi sisään joka tapauksessa, ja me näemme, että hänen kasvonsa tulivat pitaalisiksi. Ja hän oli pitaalinen kuolemaansa asti. Hän ei enää koskaan voinut mennä sisälle Herran huoneeseen. Hän kuoli pitaalisena. Sen jälkeen, kun hän oli nähnyt Jumalan käden, ja kuinka Jumala oli ollut niin hyvä hänelle ja tehnyt asioita, joita Hän oli tehnyt; kuitenkin tuo mies kuoli eristettynä, pitaalisena.

⁷³   Nyt me voimme tehdä sen. Me olemme nähneet monia asioita, mutta älkää koskaan ajatelko, että olemme niin turvassa, ettei Jumala voisi panna tuomiota yllemme. Näettekö?

⁷⁴   Muistakaa, älkää yrittäkö jäljitellä ketään muuta. Olkaa vain se mikä olette. Jos Jumala teki teidät helluntailaiseksi, olkaa hyvä helluntailainen, näettekö. Jos Jumala… Älkää hävetkö sitä. Minä en häpeä olla ihmisolento. Minä en häpeä olla amerikkalainen. Minä en häpeä olla sananpalvelija. Minä en ole häpeissäni Evankeliumista, jota saarnaan.

⁷⁵   Tiedän monien heistä ajattelevan, että olen kadottanut järkeni. Jopa hyvä vanha, vanhurskas äitini, joka kuoli muutama vuosi sitten. Kun minä ensin vastaanotin Pyhän Hengen, ei meidän koko seudullamme ollut ketään, joka olisi tiennyt Siitä mitään. Ja minä olin vain paikallinen, nuori baptistisaarnaaja, noin kaksikymmentävuotias. Mutta, kun minä vastaanotin Pyhän Hengen, äitini sanoi: “Tuo poika on kadottanut järkensä.” Näettekö? Mutta ei ollut väliä, mitä äiti ajatteli, minä olin löytänyt tuon suuriarvoisen Helmen. Hänestä se ei ehkä näyttänyt siltä, mutta minulle Se oli todellinen. Katsokaahan, se oli jotakin aitoa, jonka olin löytänyt Jumalassa.

⁷⁶   Koska aina, kun olin poika, uskoin, että tämä oli Jumalan Sana, ja ettei Se voisi koskaan muuttua. Jeesus sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät tule koskaan muuttumaan, Se ei koskaan katoa pois.” Te ette voi panna mitään Sen tilalle. Se on juuri sillä tavalla kuin Se on kirjoitettu, ja sillä tavalla me Sen uskomme. Älkää lisätkö mitään, tai ottako pois mitään Siitä. Tehän tiedätte Ilmestyskirjassa sanottavan, että “kuka tahansa lisää sanan tai ottaa mitään pois tästä Kirjasta, (niin mitä?), kirous tulee olemaan hänen yllään.” Niinpä pysykää Sen kanssa vain sillä tavalla kuin Se on, ja uskokaa Se sillä tavalla, ja Jumala tulee saattamaan Sen kunniaan.

⁷⁷   Nyt hän tuli lyödyksi, koska hänen sydämensä ylpistyi. Hänestä alkoi tuntua, että hän oli yksi ainoa, mitä siellä oli, ja että hän voisi tehdä mitä tahtoi, eikä kukaan muu voisi pysäyttää häntä.

⁷⁸   Meillä oli äskettäin eräs veli, jonka puolesta niin tunsin sääliä. Näytti kuin jokainen olisi ollut hänen kimpussaan. Sanomalehdet syyttivät tuota veljeä, jostakin väärin tekemisestä. Mutta minä aloin ajatella tuota, syyttääkö miestä? Ja minä todella puolustin häntä, koska… Tietenkään en ole samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta eräs mies kirjoitti artikkelin ja pani sen lehteen, että tämä mies olisi sanonut kaikki nämä erilaiset asiat ja tehnyt nämä asiat.

⁷⁹   Ja yhtenä iltana kokouksessa, Minneapolisia, he kertoivat minulle, että tuon lehtiartikkelin kirjoittaja oli siellä. Ja tuo artikkeli oli juuri julkaistu eräässä kristillisessä lehdessä. He osoittivat minulle tuota miestä sanoen: “Hän on se, joka istuu tuolla.” Ja hänellä oli tässä artikkelissa, että tämä sananpalvelija oli kirjoittanut erään kirjan, jota hän ei ollut kirjoittanut. Minä tiesin sen. Eräs nainen kirjoitti tuon kirjan “Purevat Perkeleet”, ja minä tunsin tuon naisen.

⁸⁰   Niinpä minä sanoin: “Oh yksi asia, jonka haluaisin sanoa. Minä saatan nyt olla eri mieltä tuon saarnaajan kanssa, mutta uskon, että jos tämän palstan toimittaja ei koskaan tarkista aineistoa paremmin, kuin sanoa, että tämä mies kirjoitti tämän kirjan, ja minä tiedän, ettei hän tehnyt sitä, niin silloin pelkään, että monet muutkin asiat, joita hän sanoi tästä saarnaajasta on väärin.” Ja sitten sanoin: “Minä olen mieluummin jopa väärässä, yrittämällä saada jonkun pelastetuksi, kuin että yrittäisin estää jotakin toista, joka yrittää saada jonkun pelastetuksi.” Kyllä.

⁸¹   Minä mieluummin otan tuon miehen paikan koska tahansa, kuin että yrittäisin arvostella tai repiä alas sitä, mitä joku muu on rakentamassa, jopa vaikka he olisivat tehneet virheenkin tai tehneet jotain väärää. Niinpä meidän täytyy tarkata, me vaikutamme muihin sillä, mitä me teemme.

⁸²   Sitten, kun tämä mies, ylpistyttyään sydämessään, oli tullut pitaalin lyömäksi, oli se suuri opetus tuolle nuorelle profeetalle. Tämä suuri opetus sai hänet näkemään, että Jumala määrää miehensä paikalleen. Näettekö? Mies ei voi määrätä itseään. Jumala määrää miehensä. Jumala tekee teidät siksi, mitä te olette. Näettekö? Ja Jumala määrää miehensä, ja hänen ei tule yrittää ottaa toisen paikkaa. Ja se opetti Jesajalle, ettei hänen tullut pitää silmiään ihmisolennoissa, ottaakseen esimerkkiä. Hänen täytyy pitää silmänsä Jumalassa.

⁸³   Nyt se olemme me. Jokainen mies, kuka tahansa mies on altis virheille. Hän on altis erehdykselle, koska hän on ihminen. Hän on altis Jumalan lakien rikkomiselle. Hän on altis monille asioille, koska Saatana kiusaa häntä ja hän on vain inhimillinen olento Ja, jos Jumala koskaan kohottaisi kättään, hän kaatuisi. Siinä kaikki.

 Ja olen kuullut ihmisten sanovan: “Oh, Saatana ei voi tehdä sitä.”

⁸⁴   Kyllä, antakaa Jumalan vain kerran kohottaa kätensä, ja tarkatkaa mitä tapahtuu. Se on… Minä jatkuvasti anon: “Jumala, älä lähetä häntä. Ole minulle armollinen. Pidä hänet poissa minusta”, näettehän. Minä tarvitsen Jumalan armoa. Ja me kaikki tarvitsemme sitä.

⁸⁵   Nyt me näemme, että Jesaja, hän oli nojannut liian raskaasti kuninkaan käsivarteen, ja nyt tuo käsivarsi oli otettu pois häneltä; ja kuningas oli kuollut, ja hän kuoli pitaaliin, häpeässä. Nyt Jesaja, tänä aikana ja kuninkaan ylpistyttyä, ja sitten hänen nuori poikansa oli ottanut hänen paikkansa. Ja me näemme, että kansa oli tullut kauhistuttavan moraalittomaan tilaan.

⁸⁶   Kun ei ole todellista jumalista johtajaa, silloin ihmiset alkavan mennä moraalittomuuksiin. Uskon, että se on se mikä on vikana meidän kanssamme tänään, meidän kansakunnassamme, meidän kirkoissamme ja muissa. Me tarvitsemme jumalisia johtajia, jonkun, joka voi asettaa esimerkin.

⁸⁷   Mutta Jumala antoi Jesajan tietää tässä, että hän ei voinut katsoa johonkin mieheen. Niin Jesaja yhtenä päivänä, harhaillessaan ympäri, hänen on täytynyt kokonaan väsyä, ja tietäessään, että hänellä oli suuri velvollisuus, hän meni temppeliin rukoilemaan. Ja se on hyvä asia meidän kaikkien tehdä. Niinpä hän menee temppeliin rukoillakseen.

⁸⁸   Ja me huomaamme, että kun hän oli alttarilla rukoilemassa, niin yhtäkkiä, ollen profeetta, hän lankesi näkyyn. Ja tehdessään sen, hän katsoi ylös ja näki Jumalan, Kuninkaan, istumassa hyvin korkealla, korotettuna, valtaistuimellaan, ja Hänen laahustimensa täytti paikan. Silloin hän näki todellisen esimerkin, näettehän. Hän näki Yhden, johon hän voi panna luottamuksensa, niin, ettei hän koskaan voisi tulla pitaalin lyömäksi. Yhden, joka ei voi koskaan epäonnistua. Toisin sanoen, Hän sanoi Jesajalle: “Katsohan, sinä panit toivosi johonkin mieheen, ja se epäonnistui. Sinä katsoit tähän mieheen esimerkkinäsi, ja hän epäonnistui. Katsohan nyt tänne ylös, Minuun, Minä olen pettämätön Jumala.”

⁸⁹   Ja uskon, että se on mitä meidän tulisi tehdä tänään, Hänen palvelijoinansa, meidän tulisi katsoa Häneen. Jeesus on meidän esimerkkimme. Ja meidän täytyy katsoa Häneen, meidän uskomme Alkuunpanijaan ja Päättäjään.

⁹⁰   Nyt me näemme, että hän tässä näyssä näki Jumalan ylös nostettuna korkealla valtaistuimellansa. Sitten hän pani merkille erään toisen asian. Huomatkaa, Hänen ympärillään, siellä temppelissä missä Hän oli, olivat nämä Taivaalliset Serafit.

⁹¹   Jos te haluatte tarkistaa tuon sanan, niin uskon, että sitä on käytetty vain kerran tai kahdesti Raamatussa. Eivätkä ne ole Kerubeja, vaan lähinnä Kerubeja. Jotakin sen kaltaista kuin Enkeli olento; ja kuitenkaan se ei ole Enkeli, ja se on Enkeli, mutta se on erikoinen Henkilö. Mitä ne ovat, ne ovat uhrin polttajia Raamatussa. Ja uhri avaa tien syntiselle pyhyyteen. Ja nämä Serafit polttavat vaaditun uhrin… se oli heidän velvollisuutensa.

⁹²   Ja siellä ne olivat lentämässä temppelin läpi Jesajan ollessa näyssä, ja koko temppeli tuli täyteen savua. Ja he huusivat toinen toiselleen: “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala Kaikkivaltias! Pyhä, pyhä, pyhä!” Toisin sanoen: “Siinä on jotakin, joka ei voi pettää. Siinä on sinun esimerkkisi. Siinä on Kuningas, johon katsoa. Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala Kaikkivaltias!”

⁹³   Ja me näemme nyt, että nämä olivat kuusisiipisiä luomuksia, ja me tulemme tutkimaan syytä, miksi niillä oli kuusi siipeä. Me näemme, että niillä oli kaksi kasvojensa peittona, kaksi jalkojensa peittona, ja kahdella siivellä ne lensivät.

⁹⁴   Huomatkaa nyt, ensiksikin, nämä luomukset olivat palvelemassa Jumalan läsnäolossa. Ja heidän velvollisuutensa oli huutaa: “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala Kaikkivaltias.” Ja he huusivat päivin ja öin, Hänen Läsnäolossansa, kun uhri makasi siellä. “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala Kaikkivaltias!”

⁹⁵   Ja haluan teidän huomaavan jotakin tässä, ja ajattelevan. Noilla Serafeilla oli kaksi siipeä kasvojensa peittona. Miksi ne peittivät niillä kasvonsa? Koska ne olivat Jumalan Läsnäolossa. Ja vain ajatelkaa, jos pyhien Enkelien täytyi peittää kasvonsa Hänen Läsnäolossaan, niin miten on meidän kanssamme? Siivet kasvojensa peittona, esitti kunnioitusta.

⁹⁶   Mutta me näemme, että tänään ei ole mitään kunnioitusta. Te voitte tuskin löytää kunnioitusta. Heillä ei ole mitään kunnioitusta Jumalaa kohtaan. He seisovat ja laulavat “Jumala siunaa Amerikkaa”, seistessään kapakassa. Ja se on hirvittävää, millä tavalla he tekevät.

⁹⁷   Menin tänään pyytämään voileipää eräästä paikasta. Ja tuo pieni nainen, en huomauttaakseni mitään hänestä, mutta ajattelin, että hän oli kuolemassa. Näytti kuin hänen silmiensä alla olisi ollut syöpää, ne olivat kokonaan ympäriltä siniset. Ja hän juoksi luokseni, vain jokunen vaate yllään, ja sanoi: “Mitä voisin tarjota?”

⁹⁸   Minä sanoin: “Tahtoisitko tuoda minulle voileivän ja lasin piimää?”

Ja hän sanoi: “Bourbon”, jotakin sen kaltaista.

⁹⁹   Minä sanoin: “Ei, hyvä rouva. Sinä ymmärsi minut väärin.” Sanoin: “Minä sanoin: ’Piimää.’”

Ja hän sanoi: “Oh, etkö halua jotakin juotavaa?”

Minä sanoin: “Minä haluan piimää.”

¹⁰⁰   Ja hän sanoi: “Mutta te kaikki, ettekö te halua… Iltaisin me tarjoilemme sitä-ja-sitä.”

 Minä sanoin: “Minä olen saarnaaja.”

¹⁰¹   Hän sanoi: “Mutta meidän katoliset pappimme tulevat tänne ja juovat.”

¹⁰²   Minä sanoin: “Minä en ole mikään katolinen pappi, hyvä rouva. Minä haluan lasin piimää.” Näytti kuin se olisi järkyttänyt tuota naista. Hän ei tiennyt mitä se oli.

¹⁰³   Ja maailma on tullut sellaiseen tilaan. Jos nyt pappi tulee ja juo, on myös seurakunnalla oikeus juoda; siinä on teidän esimerkkinne, näettekö. Oi, missä turmeltuneisuudessa me elämmekään! Me tarvitsemme suursiivousta koko matkan saarnatuolista alkaen… Kyllä. Kyllä vaan, me todella tarvitsemme sitä. Kuinka maailma onkaan turmeltunut.

¹⁰⁴   Ja ei ole mitään kunnioitusta, ei arvonantoa! Ihmiset tänään, he eivät kunnioita Jumalaa. Heillä ei ole mitään kunnioitusta. He käyttävät Hänen Nimeään turhaan, ja kertovat likaisia vitsejä. Ja jopa saarnaajat tekevät niin. Mutta saarnaajien pitäisi olla esimerkkeinä vanhurskaudesta ja pyhyydestä, ainakin minun mielestäni. Ja se on syy, jonka ehkä ajattelen olevan syynä siihen, miksi emme pääse yhtään pidemmälle; me emme tule, sillä vilpittömyydellä, joka meillä tulisi olla siinä. Kun te touhuatte kaikenlaista, te kadotatte sen pienen vilpittömyyden jyväsen, tiedättehän. Siinä on jotakin.

¹⁰⁵   Teidän täytyy muistaa, että Jumala tarkkaa teitä joka hetki. Hän tarkkaa teitä, kun te nukutte. No niin, uskon, että syy miksi ihmiset tekevät noita asioita, on se, että he eivät ole tietoiset Hänen Läsnäolostansa. Mutta kuitenkin Hän on siellä, ajattelette te sitten niin, tai ette. Hän näkee jokaisen katseenne, mitä te katsotte, ja jokaisen liikkeen, jonka teette. Hän tietää kaiken siitä. Mutta meidän tulisi käsittää se.

¹⁰⁶   Meillä oli tapana laulaa erästä pientä laulua, kun ensi kertaa tulin helluntailaisten keskuuteen, he lauloivat:

Koko matkan ajan sielun todelliseen majapaikkaan,
Siellä on Silmä, joka tarkkaa sinua;
Joka askeleella, jonka otatte, tämä Silmä on hereillä,
Siellä on Silmä tarkkaamassa teitä;

Muistatteko tuon laulun? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] No niin, se on totta.

¹⁰⁷   Jumalan kaikkialla läsnäolevaisuus tietää mitä olette tekemässä, ja jopa teidän ajatuksenne. Kerran ollessani näyssä, olin puhumassa eräälle Olennolle, joka oli vierelläni; ja Hän sanoi minulle: “Sinun ajatuksesi ovat äänekkäämmät Taivaassa, kuin sinun äänesi on maan päällä.” Hän tietää, mitä te ajattelette. Te saatatte sanoa tekevänne niin ja näin, mutta katsokaahan, jos te syvällä sydämessänne ajattelette eri tavalla, te teette jotakin väärää. Teidän pitäisi olla aivan niin kuin te olette sydämessänne. Suun pitäisi puhua mitä on sydämessä. Näettekö? Ja niin me näemme, että ihmiset eivät käsitä Jumalan Läsnäoloa.

¹⁰⁸   Tiedättekö, heidän tulisi olla kuin Daavid, mies, joka oli Jumalan oman sydämen mukainen. Hän sanoi: “Herra on aina minun edessäni.” Minne tahansa hän menee, hän muistaa, että Jumala on aina hänen edessään. “Hän on minun oikealla puolellani, eikä minua voida liikuttaa”, koska Jumala on hänen oikealla puolellaan.

¹⁰⁹   Kunnioitus! Meidän tulisi kunnioittaa toinen toistamme, veljinä ja sisarina. Ja rakastaa toinen toistamme, kuolemattomalla rakkaudella. Te sanotte: “Mutta minä en yksinkertaisesti voi.” Hyvä on, viipykää täällä hieman pidempään, ja silloin te myös tulette rakastamaan ihmisiä. Te tulette rakastamaan niitä, jotka eivät rakasta teitä. Se on todella hyvä merkki kristillisyydestä: kun te voitte sydämestänne rakastaa niitä, jotka eivät rakasta teitä. Rakastaa vähemmän rakastettavia.

¹¹⁰   Jeesus sanoi: “Jos te teette hyvää vain niille, jotka tekevät hyvää teille, niin publikaanitkin tekevät samoin.” Mutta katsokaahan, teidän täytyy olla ystävällisiä niille, jotka eivät ole ystävällisiä teille. Tehkää hyvää niille, jotka tekevät pahaa teille. Muistakaa aina se. Pitäkää se edessänne, että Jumala tarkkaa teitä. Muistakaa, Jumala oli hyvä teille, kun te olitte paha Hänelle. “Kun te vielä olitte syntisiä, kuoli Kristus teidän puolestanne.”

¹¹¹   Nyt me näemme, että nämä siivet heidän kasvojensa peittona, oli, koska he olivat kunnioittavia Jumalan Läsnäolossa. Ja, jos pyhän Serafin täytyi kätkeä kasvonsa erikoisella peitteellä, Serafin, joka ei tiedä mitään synnistä, ei ole koskaan tehnyt syntiä, täytyy peittää pyhät kasvonsa Pyhän Jumalan Läsnäolossa, niin mitä joku tekopyhä tulee tekemään tuona Päivänä? Mitä tulee luopio tekemään tuona Päivänä? Mitä jumalaton on tekevä tuona Päivänä, kun te tulette, ja teidän täytyy kohdata Hänet kasvoista kasvoihin?

¹¹²   On vain yksi asia. Te sanotte: “Mutta Hän ei valmistanut minulle siipiä peittää kaavojani.” Mutta Hän vuodatti oman Poikansa Veren, jotta te voisitte peittää kasvonne Sen kanssa. Oikein. Se on Hänen ainoa peitteensä, joka Hänellä on ihmiskuntaa varten, se on Jeesuksen Kristuksen Veri.

¹¹³   Nyt toiseksi, he olivat peittäneet siivillä jalkansa. Se esitti nöyryyttä. Oi, siinä on sana, jonka liian monet ihmiset ovat kadottaneet tänä päivänä. Nöyryys Hänen Läsnäolossansa. Nöyryyttäkää itsenne Hänen Läsnäolossansa.

¹¹⁴   Minä olen nähnyt Pyhän Hengen tulevan huoneeseen ja tekevän aivan tarkalleen niitä asioita, joita Raamattu sanoi Hänen tulevan tekemään, erottavan, ja olen nähnyt ihmisten nousevan ylös ja kävelevän ulos. Olen nähnyt ihmisten istuvan ja puhuvan ja nauravan ja tekevän pilaa Siitä, sen tapahtuessa.

¹¹⁵   Muistan erään illan, kun eräs saarnaaja toi kaksikymmentäkahdeksan seurakuntansa jäsentä, ja he istuivat siellä. Tämä tapahtui Jonesborossa, Arkansasissa.

¹¹⁶   Ja heillä oli eräs kaatumatautinen poika, hänellä oli kaatumatauti. Ja se on perkele. Se on perkele. Se on mikä se on. Lääkärit eivät tiedä mikä sen tekee. Se on — se on perkele. Ja heillä oli pyykkipoika, jonka ympäri oli kiedottu kankaanpalanen; ja, kun hänellä oli näitä kohtauksia, he työnsivät sen tuon pojan suuhun, koska muuten hän pureskelisi kielensä niin pahoin. Ja he toivat tuon pojan sinne ja hänellä oli tämä kohtaus siellä puhujanlavalla. Tietenkin, vähänkin kiihottuessaan, he saavat sellaisen. Niinpä, aloittaessamme rukoilla tuon pojan puolesta, minä sanoin: “Tahtoisiko jokainen kumartaa päänsä kunnioituksessa?” Ja minä rukoilin hänen puolestaan, eikä tuo henki tahtonut jättää poikaa.

¹¹⁷   Ja katsoin ympärilleni ja näin erään pienen ryhmän istumassa siellä. Minä sanoin: “Tahtoisitteko kumartaa päänne?” Minä sanoin: “Teidän täytyy totella.” Minä sanoin: “Tehtävä oli: ‘Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseesi, ja sitten olet vilpitön, kun rukoilet.’” Minä sanoin: “Kumartaisitteko päänne?” Tuo mies vain nauroi minua.

¹¹⁸   Ja niin käännyin ympäri, mutta tämä henki, se ei halunnut jättää poikaa. Ja nyt tämä oli satojen ihmisten edessä, siellä istui viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin täällä tänä iltana, kyllä, monta kertaa enemmän. He väittivät siellä olleen kaksikymmentä kahdeksantuhatta ihmistä.

¹¹⁹   Ja sitten minä sanoin: “Minä en tekisi sitä, hyvä herra.” Ja hän kuului erääseen kirkkokunnalliseen seurakuntaan, joka yksinkertaisesti nauroi Jumalallista parantamista, joka ei usko, että sellaista asiaa onkaan.

¹²⁰   Niinpä katsoin ympärilleni. Tuo poika raukka, hänen kurkkunsa pullistuneena. Ja hänen äitinsä yritti huutaa, ja hän itki sillä tavalla. Ja tuo poika yritti niellä, ja niin se jatkui.

¹²¹   Minä sanoin: “Taivaallinen Isä, älä anna tämän viattoman pojan kärsiä tuon syyllisen ryhmän tähden.” Minä sanoin: “Se oli Sinun Sanasi, ja minä olen ollut rehellinen ja kertonut Sen heille. Ja niin monia kaatumatautisia on parantunut täällä kokouksissa.” Minä sanoin: “Älä anna tämän viattoman pojan kärsiä. Hänen isänsä ja äitinsä toivat hänet tänne. Minä rukoilen laupeutta.”

¹²²   Sitten käännyin, minä sanoin: “Herran Jeesuksen Nimessä, uskolla, Kaikkivaltiaan Jumalan minulle antaman tehtävän mukaisesti, tämä perkele ei voi pitää otteessaan tätä poikaa. Sinulla on vapaus. Jos tottelemattomat tahtovat olla tottelemattomia, silloin sinulla on vapaus mennä heihin, mutta tule ulos tästä pojasta.”

¹²³   Ja minä näin kahdenkymmenenkahdeksan ihmisen, pastorinsa kanssa, saavan kaatumatauti kohtauksen, ja ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri he kierivät lattialla sillä tavalla. Ja niin pitkälle kuin tiedän, heillä yhä on se.

¹²⁴   No niin, te näette, että te ette saa olla epäkunnioittavia. Teidän täytyy nöyryyttää itsenne. Kuinka monet ovat olleet kokouksissa ja nähneet samankaltaisten asioiden tapahtuvan kokouksissani? Vain katsokaa heitä. Varmasti. Kyllä vaan.

¹²⁵   Kerran he toivat erään miehen hypnotisoimaan minua. Arvelen monien teistä muistavan sen. Ja he veivät häntä armeijan leireihin, ja hän hypnotisoi näitä sotilaita, saaden heidät haukkumaan kuin koira. Ja he aikoivat pitää vähän hauskaa minun kustannuksellani. Niinpä ollessani eräällä auditoriolla, he toivat sinne tämän miehen. Ja minä tunsin, kun rukousjono alkoi, että siellä oli paha henki jossakin.

¹²⁶   Te voitte aina erottaa heidät ja tuon epäilyksen. He luulevat, ettei heitä eroteta. Mutta niin oli. Te voitte tuntea sen. Se on erilaista.

¹²⁷   Niinpä sitten voin sanoa missä se oli, mutta en voinut tarkalleen nähdä, missä tuo mies oli. Jonkin ajan kuluttua löysin sen, ja näin mitä se oli. Tarkkasin tuota pimeyttä riippumassa hänen yllään. Ja minä en halunnut sanoa sitä, mutta käännyin vain ympäri häneen päin ja sanoin: “Perkeleen lapsi”, näettekö, “miksi on Perkele pannut mieleesi tehdä sen? Koska hän on tehnyt sen”, Jokin minussa sanoi sen, “ he tulevat kantamaan sinut ulos täältä.” Ja hän on yhä halvaantunut. Näettekö?

 Kirje kirjeen jälkeen: “Tule hänen luokseen!”

¹²⁸   Sanoin: “Ainoa asia, jonka tiedän, on tehdä parannus. Katsokaahan, minä en koskaan tehnyt sitä, vaan se oli teidän epäkunnioituksenne Jumalan edessä.” Ymmärrättekö? Älkää nyt tehkö sitä. Me olemme…

¹²⁹   Me olemme tulleet aikoihin, jolloin ihmiset ajattelevat, että tämä pyhyys Jumalan edessä on vain jonkinlaista pilkkaa, tai jonkinlainen ihmisjoukko, joka ei tiedä mitään, jonkinlainen kultti tai klaani, tai jotakin sellaista. Mutta salli minun vakuuttaa sinulle, veli! Voi olla olemassa paljonkin pilkkaa. En sano, ettei ole; en osaa sanoa sitä. Minä olen vain mies. Minun ei tule tuomita. Minun tulee vain saarnata. Mutta on olemassa aito Pyhä Henki, aito apostolinen Pyhän Hengen Voima. Ja ulkomailla, siellä nousee esiin noitatohtoreita ja muita asioita, noita perkeleitä, antamaan haasteen. Oi, jos me vain voisimme… jos menisin pois aiheestani tässä, kertoakseni teille noista asioista. Ja miten on ollut? En ole koskaan, kertaakaan, nähnyt Pyhän Hengen jättävän tekemättä sitä. Hän tulee tekemään sen joka kerta.

¹³⁰   Huomatkaa nyt, heillä oli siivet jalkojensa peittona osoittamassa nöyryyttä. Me emme halua kumartaa itseämme. Me haluamme ajatella olevamme joku.

¹³¹   Ja muistan kuinka olin eräässä pienessä museossa täällä äskettäin, ja he olivat analysoineet noin seitsemänkymmentä kiloa painavan ihmisruumiin, minkä arvoisia tuon ruumiin kemikaalit olivat. Ja uskon sen olleen 84 centin arvosta kemikaaleja, noin 70 kiloa painavan miehen ruumiissa. Hänellä oli hieman kalsiumia ehkä tarpeeksi ruiskuttamaan kananpesän valkoiseksi, ja niin edelleen. Se oli suunnilleen kaikki mitä hänessä oli, 84 centin edestä kemikaaleja, noin 70 kiloisessa ruumiissa.

¹³²   Siellä oli kaksi nuorta miestä katsomassa sitä, ja minä seisoin aivan heidän takanaan, kun toinen heistä sanoi: “John, me emme loppujen lopuksi ole paljonkaan arvoisia, vai mitä?” Ja toinen sanoi: “Siltä se näyttää.”

¹³³   Ja minä sanoin: “Se on totta, pojat, te ette ole kovinkaan arvokkaita kemikaaleina, mutta sisäpuolellanne on sielu, joka on miljoonan maailman arvoinen.” Se on totta. Näettehän?

¹³⁴   Mutta kuitenkin me haluamme huolehtia ja olla ylpeitä tästä 84 centistä, kietomalla sen viidensadan dollarin minkkiturkkiin ja nostamme nenämme pystyyn ja ajattelemme tekevämme jotakin. Tarkoitukseni ei ole vitsailla, tämä ei ole vitsiksi. Minä vain kerron teille mitä me olemme. Näettekö?

¹³⁵   Meillä ei ole nöyryyttä. Me emme halua, eivätkä ihmiset halua. Menkää joskus todella hyvin pukeutuneiden ihmisten kirkkoon, ja jos te ette ole puettu aivan oikein, he katsovat teitä ja puhuvat teistä, tiedättehän. Ja se saa sen… Heidän ei pitäisi tehdä sitä ja tunnustautua kristityiksi. Minun mielestäni se on vain väitettä eikä omistamista. Koska minä uskon, että todella vanhanaikainen kokemus Jumalan kanssa saa smokkiin puetun miehen panemaan kätensä haalaripukuisen ympärille ja sanomaan: “Veli.” Minä todella uskon sen. Se on totta. Puuvillapukuinen ja silkkipukuinen tulee kutsumaan toisiaan: “Sisar.” Kyllä vaan. Koska kysymys ei ole vaatteista, eikä henkilöstä, vaan se on Kristus, joka on sisäpuolella, ja meidän pitäisi nöyryyttää itsemme.

¹³⁶   Nyt me näemme kuinka nämä Enkelit peittivät jalkansa, tai nämä Serafit.

¹³⁷   Mooses, kun hän oli Jumalan Läsnäolossa, tarkatkaa häntä tuon Tulipatsaan lähellä, joka oli siellä palavassa pensaassa, josta Herra puhui. Ja kuka tahansa tietää, että tuo Tulipatsas oli Kristus, Hän oli Liiton Enkeli. “Mooses hylkäsi Egyptin ja arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi, kuin sen mitä Egyptissä oli.” Niinpä Se oli Liiton Enkeli. Ja, kun Hän ilmestyi palavassa pensaassa Mooseksen edessä, Ääni sanoi: “Ota pois kenkäsi.” Se on teidän jalkanne, näettehän. “Ota pois kenkäsi, sillä se maa, jolla seisot, on pyhä.” Mooses nöyryytti itsensä, ottamalla pois kenkänsä.

¹³⁸   Tuo sama Tulipatsas ilmestyi Paavalille yhtenä päivänä tiellä Damaskoon.

¹³⁹   Muistakaa, Jeesus, kun Hän oli maan päällä. He sanoivat siellä Johannes 6, kuinka he kaikki joivat lähteestä ja iloitsivat. Ja Hän sanoi: “Minä, Minä olen se Vesi, joka tuli tuosta Kalliosta. Minä olen Elämän Leipä, joka tuli alas Taivaasta”, näettehän sillä tavalla.

¹⁴⁰   He eivät voineet uskoa sitä. He sanoivat: “Hei, kuulehan! Me tiedämme, että Sinussa on perkele, ja Sinä olet hullu”, se merkitsee mieletön. “Koska Sinä et ole yli viidenkymmenen ja sanot nähneesi Abrahamin?”

 Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN. Kyllä, MINÄ OLEN.”

¹⁴¹   Nyt me näemme myös, että Jeesus sanoi: “Minä tulen Jumalasta. Minä menen Jumalaan.” Kun tämä Tulipatsas oli tehty lihaksi, Jumalan tullessa Isästä Pojaksi, [Tyhjä paikka nauhassa.] …ja, kun Hän tuli tähän ominaisuuteen. On kolme Jumalan tuntomerkkiä; Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kun Jumala tuli julkituoduksi lihassa, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta. Ja Minä menen Jumalaan”, ja Hän nousi ylös.

¹⁴²   Ja Tarsolainen Saulus matkalla Damaskoon tuli tämän Valon maahan lyömäksi. Ja, kun se tapahtui, hän katsoi ylös. Eikä tuo juutalainen olisi koskaan kutsunut mitään ‘Herraksi’, jos Se ei olisi ollut tuo Tulipatsas. Hän näki tuon Valon siellä ja hän sanoi: “Herra, kuka Sinä olet?”

Hän sanoi: “Saul, vaikea on sinun potkia tutkainta vastaan.”

Ja hän sanoi: “Kuka Sinä olet, Herra?”

Hän sanoi: “Minä olen Jeesus.” Näettekö, jälleen Tulipatsaana.

¹⁴³   Katsokaa Saulusta, hän nöyryytti itsensä tomuun Jumalan Läsnäolossa. Nöyryys! Se löi hänet jaloiltaan, ja hän makasi ehkä selällään, katsellen ylös.

¹⁴⁴   Ja tuon Tulipatsaan liikkuessa ympäri siellä, hän näki ja tunsi Sen. Opetettuna Gamalielin, tuon suuren tuon päivän opettajan alaisuudessa, hän tiesi, että Jumala oli johtanut kansaansa Tulipatsaan muodossa. Ja tuo Tuli, Tulipatsas oli tehty lihaksi ja oli asunut heidän keskuudessaan, ja oli ristiinnaulittu heidän syntiensä edestä, “ja Minä tulen Jumalasta; ja menen takaisin Jumalaan”, ja tässä Hän oli, yhä Herran Jeesuksen Nimessä.

¹⁴⁵   Ja sitten me näemme, että juuri ennen sitä, Johannes Kastaja, suurin kaikista profeetoista. Kaikki profeetat puhuivat Hänen tulostaan; Johannes sanoi: “Tämä on Hän.” Hän esitteli Hänet maailmalle. Ja Johannes seisoi siellä vedessä kastamassa, ja hän sanoi heille: “Tulee aika jolloin päivittäinen uhri otettaisiin pois temppelistä, ja eräs Mies tulisi olemaan uhri.” Ja Johannes oli varma, että hän tulisi näkemään Messiaan.

¹⁴⁶   Katsokaahan, kun Johannes kutsuttiin, hänen isänsä oli pappi. Ja tavallisesti pojat noina päivinä seurasivat isänsä ammattia, ja tekevät niin yhä itämailla. Ja sen mukaisesti hänen olisi pitänyt olla pappi. Mutta Johannes ei koskaan mennyt kouluun. Koska Johannes syntyi äitinsä kohdusta, “täynnä Pyhää Henkeä”.

¹⁴⁷   Kun Elisabeth oli tullut raskaaksi, oli lapsi kuollut hänen kohdussansa. Sitten Enkeli Gabriel vieraili Marian luona ja kertoi hänelle, että hänen serkkunsa Elisabeth, joka oli yli-ikäinen, tulisi myöskin synnyttämään. Ja Maria meni tapaamaan häntä. Elisabeth oli kätkenyt itsensä ja oli huolissaan, koska lapsi ei ollut liikkunut kuuteen kuukauteen, ja se on epänormaalia. Ja niin hän nähdessään Marian olevan tulossa, juoksi ulos häntä vastaan, ja syleili häntä. Ja he alkoivat puhella ja hän sanoi hänelle tietävänsä, että hän tulisi olemaan äiti, ja, että hän itsekin tulisi äidiksi.

 “Oh, arvaan, että sinä ja Joosef olette sitten naimisissa.”

“Ei, ei. Emme me vielä ole naimisissa.”

“Ja oletko sinä tulossa äidiksi?”

¹⁴⁸   “Kyllä. Ja Pyhä Henki varjosi minut, ja sanottiin, että se Pyhä Asia, joka syntyisi minusta, minussa, olisi Jumalan Poika, ja minun pitäisi antaa Hänelle Nimi ‘Jeesus.’”

¹⁴⁹   Ja niin pian kuin tuo sana ‘Jeesus’ oli puhuttu ensimmäisen kerran inhimillisiltä huulilta, sai tuo lapsi, joka ei vielä ollut elänyt elämän äitinsä kohdussa, alkoi hyppiä ja iloita. Ja, jos “Jeesuksen Kristuksen” Nimi tuo elämän kuolleelle lapselle, niin mitä Sen tulisikaan tehdä uudestisyntyneelle seurakunnalle, joka väittää olevansa täytetty Pyhällä Hengellä? Näettekö?

¹⁵⁰   Minkälainen poika tämä nyt tulisi olemaan? Hänen tuli ilmoittaa Messiaan tulo. Malakia 3 sanoi, että hän tulisi tekemään sen. “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.”

¹⁵¹   No niin, jos hän olisi mennyt johonkin seminaariin, olisivat jotkut noista saarnaajista siellä sanoneet: “No niin, Johannes, sinä olet ilmoittava Messiaan. Mutta, tiedätkö, että Setä Joe täällä, tai Isä Jim, tai joku heistä, tiedätkö, että hän täyttää kaikki pätevyysvaatimukset olla Messias. Hän se on, Johannes. Te näette, että hän olisi ollut alttiina ihmisten vaikutukselle.

¹⁵²   Hän meni erämaahan, ja hän pysyi Jumalan kanssa. Se on paras seminaari, josta tiedän. Koska hänen tehtävänsä oli liian tärkeä, kenenkään miehen sanoa hänelle mitään, tai viedä häntä mukanaan joihinkin suuriin yhteiskunnallisiin asioihin. Näettekö, hänellä oli työ tehtävänään, hänet oli leikattu jotakin varten. Ja Johannes tiesi tullessaan sieltä ja saarnatessaan, että Messias oli maan päällä silloin.

¹⁵³   Aivan yhtä varmasti, kuin nuo viisaat miehetkin, jotka Babylonissa näkivät nuo kolme tähteä linjassa, ja tiesivät, että se oli merkki siitä, että Messias jo oli maan päällä. Siitä syystä he huusivat: “Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas?” Eikä seurakunnalla ollut vastausta. Heillä ei ole sitä tänäänkään. Raamattu on se, jolla on vastaus. Jumalan Sana on se, jolla se on. Oikein.

¹⁵⁴   Me näemme kuinka Johanneksen täytyi ilmoittaa Messias. Ja hänellä oli… Ja hän tuntisi Messiaan vain merkin mukaan. Se on kuinka hän tunsi Messiaan. Se on ainoa tapa kuinka Jumala koskaan tekee itsensä tunnetuksi; Kirjoituksenmukaisella merkillä. Ja hän tarkkasi tuota merkkiä. Hän seisoi siellä ja…

 He sanoivat hänelle: “Oletko sinä Messias?”

¹⁵⁵   Hän sanoi: “En. Minä en ole edes arvollinen koskemaan Hänen kenkiinsä.” Hän sanoi: “Mutta Hän on… Siellä on Yksi seisomassa teidän keskuudessanne.”

¹⁵⁶   Älkää luulko, että olen kiihtynyt! Minä tiedän missä olen. Mutta se tuntuu niin hyvältä, kun te alatte ajatella sitä, näettehän: “Siellä on Yksi teidän keskuudessanne.” Ja minä sanon sen tänä iltana. Siellä on Yksi teidän keskuudessanne, suuri Pyhä Henki on luvattu vuodattaa viimeisessä päivässä. Minä näen Hänen merkkinsä jatkuvasti, ja minä tiedän, että Hän on Messias, koska Hän yhä tekee Messiaan merkin.

¹⁵⁷   Ja Hän seisoi heidän keskuudessaan. Hän sanoi: “Siellä on Yksi teidän keskuudessanne. Minä en ole arvollinen koskettamaan Hänen kenkiään, avatakseni Hänen kenkiensä nauhat. Hän on Se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja Tulella.”

¹⁵⁸   Ja yhtenä päivänä heidän keskeltään käveli esiin aivan tavallinen Mies. Johannes katsoi ylös ja sanoi: “Katso, siellä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ja katsoessaan, hän näki. Hän sanoi: “Minä tunsin Hänet, koska siellä oli merkki seuraamassa Häntä.” Ja tarkatkaa tätä, siellä seisoivat kasvotusten kaksi suurinta miestä maan päällä.

¹⁵⁹   Muistan tohtori Roy Davisin, joka vihki minut virkaan Lähetysbaptisti seurakunnassa, hän sanoi: “Tiedätkö mitä siellä tapahtui, Billy?”

¹⁶⁰   Kun Johannes sanoi: “Minulla on tarve saada kaste Sinulta, ja miksi Sinä tulet minun tyköni?” Tarkatkaa Johanneksen nöyryyttä. Hän sanoi: “Minun tarvitsee saada kaste Sinulta, miksi Sinä tulet minun tyköni?” Siellä olivat Messias ja Hänen profeettansa, päivän päähenkilöt, Raamatun päähenkilöt, seisomassa siellä, katselemassa toisiaan. Johannes nöyryydessä sanoi: “Minun tarvitsee saada kaste Sinulta, miksi Sinä tulet minun tyköni?”

¹⁶¹   Jeesus sanoi: “Salli sen olla niin, sillä täten on sopivaa meidän täyttää koko vanhurskaus.” Ja sanottiin, että Johannes salli sen Hänelle.

¹⁶²   Muistan tohtori Davisin. Hän voi olla täällä läsnä. Tohtori Davis, minä en heitä tällä sinua, mutta minä… Hän sanoi: “Ensin Jeesus kastoi Johanneksen, koska Johannesta ei oltu kastettu.” Ja sitten hän sanoi: “Sitten Johannes kastoi Jeesuksen.” Se ei koskaan kuulostanut minusta aivan oikealta.

¹⁶³   Niinpä yhtenä päivänä, kun Pyhä Henki oli lähellä, ja olin näyssä, minä näin mitä se ali.

¹⁶⁴   Siellä seisoivat Johannes ja Jeesus kasvotusten, profeetta jolle Sana tuli. Ja Sana oli tullut profeetalle. Aamen. Ja Hän sanoi: “Salli sen olla niin. Se on kyllä oikein, mutta täten meidän on sopivaa täyttää koko vanhurskaus.” Profeetta tiesi, että se oli Karitsa, ja, että Karitsa täytyi pestä ennen kuin se esiteltiin. Aamen. Ja niin hän teki sen. Näettekö sitä? Tuo profeetta, ollen Sana, Sen täytyi tulla hänelle.

¹⁶⁵   [Eräs sisar puhuu toisella kielellä. Eräs veli antaa tulkinnan.] Aamen.

¹⁶⁶   Johannes, tuo profeetta. Sana tulee Hänen profeetallensa. Ja Sana tuli täsmälleen profeetalle: “On soveliasta meille, että me täytämme koko vanhurskauden.”

¹⁶⁷   Oi, kuinka voisinkaan jättää aiheeni nyt minuutin ajaksi, kuinka se on soveliasta meidän täyttää koko vanhurskaus! Tuo hetki on täällä, että meidän täytyy täyttää koko vanhurskaus. Me tiedämme mitä tehdä. Näettekö, meidän tulisi tehdä se, niin se on, uskoa koko sydämellämme.

¹⁶⁸   Huomatkaa nyt, me näemme sitten, että Johannes nöyryytti itsensä Jumalan Läsnäolossa.

¹⁶⁹   On yksi asia, ihmiset, veljeni, sisareni, ja ystäväni, se on olla tietoinen pienuudestanne. Näettekö? Älkää olko tietoinen siitä kuinka suuri te olette. Olkaa tietoinen siitä kuinka pieni te olette. Te olette pieni. Me olemme kaikki sillä tavalla. Jumala tulee toimeen ilman meitä, mutta me emme voi tulla toimeen ilman Häntä. Näettekö? Ymmärrättekö? Me emme tule toimeen ilman Häntä, mutta Hän ei tarvitse meitä.

¹⁷⁰   Jumala yrittää löytää vain yhden henkilön, jonka Hän voi saada käsiinsä. Hän on aina yrittänyt tehdä sen. Pankaa se merkille kautta koko Raamatun, kun Hän löysi Jesajan, kun Hän löysi Jeremian. Sitten Hän löysi Simsonin yhtenä päivänä; mutta Simson antoi voimansa Jumalalle ja sydämensä Delilalle. Näettekö, hän…

¹⁷¹   Teidän täytyy antaa kaikkenne Jumalalle; kunnioituksenne, arvostuksenne, kaikkenne mitä te olette. Älkää olko mitään, vain nähkää kuinka pieni te olette, se on mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Ja se on todellista nöyryyttä. Sillä tavalla nämä Serafit ovat Hänen Läsnäolossansa, näettekö, kasvonsa peitettynä kunnioituksessa ja jalkansa peitettynä nöyryydessä.

¹⁷²   Nyt kolmanneksi, he osasivat lentää. Heillä oli kaksi siipeä, ja se pani heidät toimintaan.

¹⁷³   Jumala on näyttämässä tässä profeetalleen minkä kaltaisen palvelijan Hän on valmistanut, kunnioittavan, nöyrän, ja joka on toiminnassa. Sellaisia ovat todelliset Jumalan palvelijat, nämä, jotka katsovat Häneen. Hän katsoi Ussiaan, joka ylpistyi ja lankesi ylpeyteen. Mutta palvelija, Hänen palvelijansa Hänen edessään, on kunnioittava, nöyrä, ja toiminnassa. Sillä tavalla Hänen palvelijoittensa tulee olla puetut; puetut kunnioitukseen ja nöyryyteen ja olla jatkuvasti Isänsä asioita hoitamassa. Kyllä. Kunnioitus, nöyryys ja olla toiminnassa.

¹⁷⁴   Aivan niin kuin tuo pikku nainen kaivolla, josta puhuimme toisena iltana. Hänellä oli sydämessään pieni ennalta määrätty siemen, ja niin pian kuin Valo välähti sinne ja hän näki, että se oli Messias, ei kestänyt kauaa, kun hän alkoi toimia. Hän jopa unohti vesiastiansa, joka hänellä oli kädessään. Se osoittaa kuinka nopeasti hän alkoi toimia. Hänen täytyi kertoa siitä ihmisille. Hänen täytyi kertoa siitä jollekin muulle, koska hän oli varma, että oli löytänyt Messiaan. Ja nopeasti hän meni kaupunkiin ja alkoi toimia, kertoen ihmisille.

¹⁷⁵   Se oli Pietari, joka kalastettuaan koko yön, oli istumassa siellä rannalla tuona aamuna, kun Jeesus lainasi hänen venettään ja työnsi sen vähän matkaa ulos rannasta ja saarnasi ihmisille. Ja sitten Hän sanoi Simonille: “Mene syvemmälle ja laske verkkosi vetoa varten. Laske se veteen.”

¹⁷⁶   Ja Simon sanoi: “Minä olen kalastaja. Minä tiedän milloin kuunvaihe ja merkit ovat oikeat. Minä tiedän, koska kala liikkuu. Minä synnyin täällä tällä järvellä. Olen kalastanut koko yön enkä ole saanut sinttiäkään. En ole saanut mitään.” Hän sanoi: “Ei siellä ole yhtään kalaa. Mutta Sinun Sanasi mukaan”, siinä se on teille, “ minä lasken verkon.” Oi, te voitte…

¹⁷⁷   Me emme voi laskelmoida näitä asioita. Jumala on laskelmointien ulkopuolella. Teidän täytyy uskoa Se, näettehän. Jumalaa ei tunneta tiedolla tai koulutuksella. Hänet tunnetaan uskolla, ja vain uskolla.

¹⁷⁸   “Sinun Sanasi mukaan! Minä tiedän, ettei siellä ole kalaa. Mutta Sinun Sanasi tähden, jos Sinä sanoit: ‘Laske verkko, siellä on kalaa’, teidän uskonne tulee panemaan sen sinne. Siinä kaikki. Niin minä lasken verkon.”

¹⁷⁹   Jos täällä istuu ihmisiä, jotka ovat sairaita ja tarvitsevat apua Jumalalta, jos te sanotte: “Olen ollut jokaisessa rukousjonossa ja olen tehnyt kaikenlaista, mutta Sinun Sanasi mukaan minä tulen laskemaan verkon. Minä tulen juuri nyt, ja tulen vastaanottamaan sen. Minä uskon, että olen Hänen Läsnäolossansa.” Ja tunnistakaa se nöyryydessä ja vilpittömyydessä ja kunnioituksessa. Laskekaa verkko. Ottakaa ote siitä. Jumala sanoi niin, ja siksi se on niin!

¹⁸⁰   Ja me näemme, että niin pian kuin hän, ollen kalastaja ja tietäen mitä se oli saada hyvä veneen täysi kaloja ja hän oli köyhä mies, mutta nopeasti hän alkoi toimia, kun Jeesus sanoi: “Tästedes sinä saat saaliksi ihmisiä.” Se ei ottanut häneltä kovinkaan pitkää aikaan. Hän nöyryytti itsensä, lankesi maahan Kristuksen eteen ja sanoi: “Mene pois minun luotani, Herra; minä olen syntinen mies.” Hän sanoi: “Minä en yksinkertaisesti voi pysyä Sinun Läsnäolossasi.”

¹⁸¹   Jesaja teki saman asian. Hän sanoi: “Minä olen mies, jolla on syntiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on syntiset huulet.” Oi, missä tilassa hän olikaan!

¹⁸²   Pietari sanoi saman asian, ja hän nöyryytti itsensä, lankesi maahan kasvoilleen ja pyysi Herraa menemään pois luotaan. Hän sanoi: “Älä pelkää, Pietari, tästedes tulet saamaan saaliiksi ihmisiä.” Ja hän alkoi toiminnan nopeasti.

¹⁸³   Kerran siellä oli eräs sokea mies, jonka Jeesus paransi. Häneltä ei mennyt kovinkaan pitää aikaa, ennen kuin hän alkoi toimia; hän alkoi toimia, levittäen Hänen mainettaan kaikkialle. Joku pappi tuli ja kysyi häneltä: “Kuka sinut paransi?” Jeesus oli kertonut hänelle kuka hänet paransi.

¹⁸⁴   Ensin he kysyivät hänen isältään ja äidiltään. Ja äiti sanoi… No niin, he olivat peloissaan, koska, jos joku tunnustaisi Jeesuksen, he tulisivat panemaan heidät ulos synagogasta. Ja he panivat sen takaisin poika raukkansa niskoille. He sanoivat: “Hänellä on tarpeeksi ikää. Kysykää häneltä.”

 Ja hän sanoi “Eräs Jeesus, Nasaretista, Hän paransi minut.”

¹⁸⁵   Pappi, sanoi: “Anna kunnia Jumalalle!” Hän sanoi: “Me teemme sen. Me emme tiedä mitään tästä Nasaretilaisesta Jeesuksesta. Hän on syntinen. Älä Hänelle anna mitään ylistystä; anna se kaikki Jumalalle. Ja me emme nyt tiedä mistä Hän tulee.”

¹⁸⁶   Sitten tällä sokealla miehellä oli oikein hyvä kysymys heitä varten. Hän sanoi: “Sehän on kovasti kumma juttu. Että te kaikki tämän päivän hengelliset johtajat ette tiedä, mistä Hän tulee, vaikka Hän avasi minun sokeat silmäni, minun, joka synnyin sokeana. Se näyttää hyvin oudolta.”

¹⁸⁷   Voisinko minä sanoa saman asian? Sama Jumala, joka lupasi tulla Seurakuntansa ylle tässä viimeisessä päivässä, on tehnyt sen, eikä heillä ole antaa vastausta. Hänellä, joka vastaanottaa on vastaus.

¹⁸⁸   Hän sanoi: “Onko Hän syntinen tai ei, sitä en osaa sanoa. Mutta yhden asian minä tiedän, että siinä missä kerran olin sokea, minä nyt voin nähdä.”

¹⁸⁹   Kerran minä olin syntinen; nyt olen pelastettu Jumalan armosta. Tiedän, että jotakin tapahtui minulle. Jotakin on tapahtunut. Te voitte kutsua “pyhäksi kieriskelijäksi”, tai te voitte kutsua miksi tahdotte, mutta kuitenkin Se pelasti minut noin kolmekymmentä vuotta sitten. Ja se tulee paremmaksi koko ajan, ja minä nautin siitä.

 Joku sanoi: “Sinä olet tullut hulluksi.”

¹⁹⁰   Minä sanoin: “Jätä minut sitten rauhaan. Minun on parempi tällä tavalla, kuin sillä miten ennen olin, joten anna minun vain pysyä niin kuin olen. Minusta tuntuu paremmalta tällä tavalla, ja tekee parempaa.” Minä voin tehdä enemmän. Kyllä vaan.

¹⁹¹   Hän aikoi heti toimia. Kyllä, hän levitti Hänen mainettaan kaikkialle.

¹⁹²   Nuo ihmiset Helluntaina, niin pian kuin he olivat nähneet, että Jumala piti lupauksensa! Jeesus sanoi: “Katso, Minä lähetän lupauksen”, se on Kirjoitus, “Isäni lupauksen teidän yllenne. Mutta odottakaa te Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on puettu Voimalla Korkeudesta.”

¹⁹³   Se ei ole ensimmäinen rukousjono, tai ensimmäistä kertaa läpi kulkeminen, vaan viipykää siellä kunnes se tapahtuu. “Kunnes”, ei yhtä päivää, kahta päivää, tai kymmentä vuotta, vaan “kunnes se tapahtuu.” Odottakaa siihen asti!

¹⁹⁴   Ja, kun heidät oli täytetty Pyhällä Hengellä, he alkoivat toimia nopeasti; ulos kaduille he menivät huutaen ja tanssien ja toimien kuin juopuneet ja puhuen toisilla kielillä, ja mikä hälinä se olikaan! He toimivat nopeasti; niin pian kuin he olivat nöyryyttäneet itsensä, menneet sisälle ja sulkeneet oven, ja odottaneet Jumalan Sanaa.

¹⁹⁵   Oi, mitä olemmekaan nähneet, ystävät! Tiedän, että on tulossa myöhä, enkä halua pitää teitä yhtään pidempään. Mutta kuulkaahan! Sen mitä me olemme nähneet muutamana viimeisenä vuotena, tulisi panna jokainen meistä toimintaan. Sen tulisi panna meidät toimimaan. Miten? Ensinnäkin, tekemällä meidät kunnioittaviksi, nöyriksi ja sitten toimintaan. Ja rakkauden palaessa sydämissämme me yritämme parastamme, nähdessämme kadotetun maailman. Ja nähdessämme ne merkit, jotka Jumala… Aina viimeiseen asti, niin pitkälle kuin tiedän, viimeiseen merkkiin asti, jonka Seurakunta saisi, ennen kuin tuli lankeaisi taivaasta. Tuo sama Tulipatsas, joka nähtiin siellä erämaassa, Sama, joka löi Paavalin maahan, on Sana, joka antoi ottaa valokuvan itsestään, ja on täällä tehden samoja asioita, joita Se teki siellä, sama Messias.

¹⁹⁶   Jos te panette kurpitsaköynnöksen elämän vesimelooni-köynnökseen, tuottaa se kurpitsoja. Jos te panette viiniköynnöksen elämän päärynäpuuhun, tuottaisi se viinirypäleitä, koska se on elämä, joka siinä on.

¹⁹⁷   Ja, jos tämä minkä me näemme ja tiedämme, tuhannet ympäri maailman tietävät Sen, tiede on todistanut Siitä, kaikkialla, valokuvia on otettu. Se on täällä juuri nyt. Se on totta, niin totta. Se on täällä juuri nyt! Ja, jos Se ei tuota samankaltaista elämää kuin mitä Se teki, kun Se oli Jeesuksen Kristuksen Persoonassa, jos Se ei tee samaa asiaa Hänen Seurakunnassaan, silloin se on väärin. Mutta, jos Se tuottaa saman elämän, täytyy Sen olla sama Tulipatsas, joka johti Israelia. Se johtaa meitä Luvattuun Maahan. “Minun Isäni huoneessa on monia palatseja”, se on lupaus, jonka Hän antoi meille, ja Se johtaa meitä sinne. Ja me näemme Sen täysin vahvistettuna, Jumalan Sana on julkituotu. Rammat kävelevät, kuurot kuulevat, sokeat näkevät, kuolleita on herätetty; ja sydänten ajatuksia ei voida kätkeä, ne tuodaan julki, ne juuri ovat tekoja joita Hän teki. Mitä se on, joku mieskö? Se on Messias! Se on Messias, Jumala, Pyhä Henki, aivan Sama. Sen tulisi saada…

¹⁹⁸   Helluntaiseurakunnan, sen sijaan, että yrittäisi arvostella Sitä, tulisi olla toimimassa, kaikkialla, nöyryydessä ja rakkaudessa, yrittäen osoittaa sitä kadotetuille ja kuoleville ihmisille. Meidän pitäisi kunnioittaa Sitä. Meidän pitäisi rakastaa Häntä. Nöyryyttää itsemme, tehdä itsemme kunnioittaviksi, ja olla toiminnassa niin kuin nämä Serafit olivat, kunnioituksella ja nöyryydellä. Selvästi vahvistettuna, luvattuna meille viimeisissä päivissä, ja täällä Se on! Me näemme Sen. Jeesus sanoi niin, Hän sanoi, että se tulisi tapahtumaan. Täällä Se on, juuri ennen kuin se tullaan polttamaan. Tuo Hänen Tulemuksensa merkki todistaa, että Tulemus on aivan käsillä nyt. Se voi tulla minä hetkenä tahansa. Minä en näe juuri nyt mitään, mikä olisi esteenä Seurakunnan Ylöstempaukselle.

¹⁹⁹   Mutta merkitseminen, pedon merkki on sen jälkeen, muistakaa se. Näettekö, luopumus, se tulee sisälle silloin seurakuntana. Odottakaa nyt, minä, ehkä olen voinut sanoa jotakin… Se on minun tapani nähdä se, näettekö. Ja tarkatkaa.

²⁰⁰   Sanasta sanaan, se on jo täyttynyt. Sen pitäisi saada meidät toimimaan. Täsmälleen. Meidän pitäisi noutaa jokainen kadotettu sielu Jumalan Valtakuntaan, jonka vain voimme. Koska yhtenä näistä päivistä te tulette tuomaan heitä, eikä siitä enää ole mitään hyötyä. Ovi tulee olemaan suljettu, eikä tule olemaan enempää. Oh, he voivat olla mieleltään kiihottuneita ja kiihtyneitä, ja he voivat huutaa ja hyppiä ylös-ja-alas, ja väittää sitä-ja-tätä, tiedättehän. Mutta, kun nukkuva neitsyt tuli ostamaan Öljyä, ei hän koskaan saanut Sitä. Oletteko koskaan historiassa nähneet sellaista aikaa kuin näissä viimeisissä päivissä, jolloin presbyteerit, luterilaiset ja kaikki muut yrittävät tulla helluntaisanomaan? Mitä Jeesus sanoi? “Sinä aikana, jona he tulivat ostamaan Öljyä, se oli aika, jolloin Morsian meni sisälle”, viisaat neitsyet menivät sisälle. He eivät saaneet Öljyä. He eivät saaneet Sitä. Siinä kaikki. Se on Kirjoituksen mukaisesti.

²⁰¹   Ja te näette nämä merkit ja nämä toiset asiat, kaikki on järjestyksessä Hänen Tulemustaan varten.

²⁰²   Seitsemäs vartio oli se, jossa Hän tuli. Jotkut nukkuivat ensimmäisessä vartiossa, toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä. Ja seitsemännessä vartiossa tuli huuto: “Katso, Ylkä tulee!” Seitsemäs seurakunta-ajanjakso, se on tuo vartio, ajanjakso, joka tarkkasi sitä. Ja tämä on Laodikean Seurakunnan Ajanjakso, ja sen lopulla. Aamen. Oi, se on… Miksi te ette herää, te Herran pyhät, miksi torkkua, kun loppu lähestyy?

²⁰³   Mutta muistakaa, Laodikean Ajanjakso on tuleva haaleaksi [penseäksi]. Hän sanoi: “Koska sinä sanot, että olet ‘rikas’, ja että olet ‘lisääntynyt tavaroissa.’” Ja Hän sanoi: “Sinä et tiedä, että olet alaston, sokea, kurja, viheliäinen, ja etkä tiedä sitä.” Hän sanoi: “Minä tulen oksentamaan sinut ulos suustani.”

²⁰⁴   Ja täällä me olemme kaikkien asioiden lopulla, historian lopulla, sivilisaation lopulla. Te voitte nähdä sen. Katsokaa ulos kadulle.

²⁰⁵   Puhuin taksinkuljettajan kanssa, joka oli tuomassa minua tänne. Hän sanoi: “Ainoa tapa miten voin sanoa, että joku on täällä vieras, on, kun näen täällä miehen, joka toimii täysjärkisesti.” Näettekö? No niin, se on mitä yksi teidän taksinkuljettajistanne sanoi.

²⁰⁶   Eikä se ole niin vain täällä, vaan se on kaikkialla. Kaiken loppu; kuinka julmia miehet ovat ja tekevät kaiken kaltaisia pahoja asioita. Maailma on kieroutunut. Katsokaa ulos kaduille. Vain katsokaa sitä, hyvänen aika, kaikkialla! Ei vain Amerikassa; kaikkialla, se on nykyaikainen Sodoma.

²⁰⁷   Ei ole mitään jäljellä, kuin polttaminen. Ja siinä kaikki. Se tullaan puhdistamaan. Jumala tulee tekemään sen. Hänen lakinsa vaativat sitä. Se täytyy tehdä sillä tavalla. Viljan varsi on elänyt elämänsä, se täytyy hävittää. Kun kukkanen on elänyt elämänsä, täytyy sen kuolla. Ja sivilisaatio on elänyt aikansa loppuun. Seurakunta ajanjakso on elänyt aikansa loppuun. Kirkkokunnat ovat eläneet aikansa loppuun.

²⁰⁸   Tämä on yhdistämisen aika. On Yhdistyneet Kansakunnat, yhdistynyt seurakunta, yhdistetyt ponnistelut. Mistä se on merkki? Kristuksen ja Hänen Morsiamensa yhdistämisestä. Se on mikä se on. Se on kaikki varjoja ja esikuvia. Kaikki haluavat liittoutua, niinpä se on merkki. Kristus on aikeissa yhdistyä Morsiamensa kanssa, Hääateria tapahtuu taivaalla, joten sen tulisi saada seurakunta toimimaan, kun me näemme Hänen merkkinsä täällä käsillä. Oi! Kaikki nämä asiat ovat merkkejä meille, kaikkialla. Oi, meidän pitäisi olla toimimassa!

²⁰⁹   Me, kuten entisajan profeetta Jesaja, me näemme mitä tapahtuu itsensä korottavalle miehelle. Me näemme mitä tapahtuu näille organisaatioille, jotka nousevat esiin ja sanovat: “Koska te ette kuulu meihin, te ette edes ole siinä mukana”, me näemme mitä tapahtuu heille. Mitä he kadottavat? Aivan kuin heitä olisi lyöty synnillisellä pitaalilla, epäuskon kanssa, he kadottavat otteensa Jumalan Sanasta. Jotkut näistä ihmisistä yrittävät, he kadottavat otteensa Sanasta, ja vaihtavat Sen uskontunnustuksiin. Mihin he saavat itsensä? Pitaalin sekasotkuun. Oikein.

²¹⁰   Kuten entisajan Ussia, he yrittävät ottaa voidellun viran paikkaa, eikä heillä ole mitään muuta kuin tohtorin arvo, tai jotakin sellaista. Jumala ei katso mihinkään tohtorin arvoon; Hän etsii nöyrää sydäntä, jotakuta, joka tulee uskomaan Häntä. Mutta me olemme ottaneet miehiä ja kouluttaneet heidät piispoiksi ja kaikeksi muuksi, kardinaaleiksi ja miksi vielä, kouluttaneet heitä tarpeeksi ottamaan Jumalallisen viran lihallisella koulutuksella. Me tarvitsemme Pyhän Hengen kasteen, ottaaksemme sen viran. Pyhä Henki on meidän yksityisopettajamme. Se on Hän, joka tekee itsensä tunnetuksi keskuudessamme, tämän hetken merkillä, viimeisissä päivissä. Mutta me, kuten Ussia, joka ylpistyi, he ajattelevat, että voivat ottaa heidän paikkansa.

²¹¹   Katsokaa mikä vaikutus tuolla näyllä oli profeettaan. Hän oli nyt profeetta. Hän oli astia, Herran Sanaa varten, johon tulla. Hän oli valittu, syntynyt profeettana. Lopulta hän antoi elämänsä, he sahasivat hänet kappaleiksi. Mutta me näemme, että tämä suuri profeetta, kun hän näki tämän näyn Taivaasta, ja näki järjestyksen kuinka Jumala valmistaa oman miehensä, sai se aikaan sen, että profeetta tunnusti olevansa syntinen.

²¹²   Ja me haluamme olla niin suuria, ja käyttää jonkinlaisia suuria ympärikäännettyjä kauluksia, ja jonkinlaisia vaatteita, tiedättehän, joka saa meidät näyttämään niin pyhältä ja arvokkaalta. Meissä ei ole mitään pyhyyttä. Me emme voi olla pyhiä; pyhyys on Jumalasta. Näettekö? Tietenkin. Se ei ole mikään pyhä kirkko, se ei ole mikään pyhä vuori; se on pyhä Jumala. Kyllä. Ei pyhiä ihmisiä; pyhä Jumala! Se on Jumala ihmisissä. Pietari viittasi Kirkastusvuoreen “pyhänä vuorena”, se tarkoitti, että pyhä Jumala oli siellä vuorella. Katsokaa sitä nyt, näettekö. Mutta se oli pyhä Jumala siellä, Jumalan Läsnäolo, joka teki sen pyhäksi.

²¹³   Se on Jumalan Läsnäolo meidän keskellämme nyt, joka tuo pyhyyden, ei minun pyhyyttäni, eikä teidän, vaan Hänen pyhyytensä. Hänen Läsnäolonsa on se mikä tuo pyhyyden. Meidän tulisi nöyryyttää itsemme, peittää itsemme kunnioituksessa, nöyryydessä, ja sanoa: “Herra Jeesus, vastaanota minut Sinun Kuningaskuntaasi.” Hänen pyhyyteensä, ei meidän. Se on Pyhä Henki!

²¹⁴   Tuo profeetta teki tunnustuksen, se sai hänet sanomaan: “Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet.” Ja hän oli profeetta! Jumala, me tarvitsemme toisen sen kaltaisen näyn! Kun hän katsoi sinne ylös, näki tämän Jumalan puhdistavan Voiman.

²¹⁵   Tarkatkaa nyt kuinka Jumala teki. Niin kutsui yhden Serafeista, ja otti pihdeillä kuuman hiilen alttarilta ja pani Hänen käsiinsä, tuli käänsi Jesajan päätä taaksepäin ja kosketti hänen huuliaan, sanoen: “Sinun vääryytesi on poissa.”

²¹⁶   Sitten Jesaja oppi toisen läksyn. Voisin antaa sen teille. Se ei ehkä ole kovin sopiva, mutta uskon, että se on. Panitteko merkille, että Jumala puhdistaa profeettansa Tulella, ei teologialla tai jonkin kaltaisilla kirjoilla. Näettehän? Hän puhdistaa ihmisensä Tulella, Pyhällä Hengellä ja Tulella; ei uskontunnustusten erottamisilla, tai joillakin kirjoilla, jotka teidän täytyy oppia, joukolla rukouksia ja niin edespäin. Hän puhdistaa heidät Tulella alttarilta. Se on kuinka Hän asettaa miehen järjestykseen. Kyllä. Se on kuinka Hän puhdisti profeettansa alussa, kun satakaksikymmentä oli siellä ylähuoneessa ja Pyhä Henki lankesi, ja tuliset kielet asettuivat heidän ylleen. He olivat puhdistetut ja valmiit palvelusta varten. Se on kuinka Jumala puhdistaa. Ei opiskelemalla, saamalla filosofian kandidaatin arvon, tai D.D:n, Ph.D:n; vaan saamalla Pyhän Tulen Taivaasta, joka ottaa valehtelun pois huuliltanne, ja ottaa lihallisuuden ulos teistä, polttaa ne asiat pois, tuon maailman kuonan, ja panee sinne Hänen Läsnäolonsa ja elää tuon henkilön kautta. Pyhä Tuli on se, jonka kanssa Jumala puhdistaa Seurakuntansa. Jesaja oppi sen. Meidän tulisi oppia se, että Jumala ei puhdista tiedolla. Hän puhdistaa Tulella.

²¹⁷   Te näette kuinka hän, profeetta on asetettu järjestykseen. Hän puhdisti hänen huulensa ja otti hänen vääryytensä pois. Sen jälkeen hän näki Jumalan Läsnäolon, hän teki tunnustuksensa, nöyryytti itsensä ja sanoi: “Minä olen mies. jolla on saastaiset huulet.”

²¹⁸   Pysyttekö mukanani? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitä me… mitä me tiedämme juuri nyt? Että me olemme Jumalan Läsnäolossa. Kyllä. Me olemme juuri nyt istumassa. Me emme voi käsittää sitä, mutta me olemme nyt Jumalan Läsnäolossa, nähden Jumalan. Uskotteko te, että Hän on täällä? [“Aamen.”] Varmasti, Hän on täällä. Me… [Tyhjä paikka nauhassa.]

²¹⁹   Minä olen teidän veljenne. Mutta Hän sanoi: “Tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Onko se mitä Hän sanoi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Jos Hän on täällä, Hänen Henkensä on täällä. Se on mikä Hän on. Sitten, jos me voimme luovuttaa itsemme ja saamme omat ajatuksemme pois, aivan niin kuin tämä mikrofooni, jolla ei ole mitään ajatuksia, silloin toinen ääni voi puhua sen kautta. Sillä tavalla se tehdään. Jos me voimme tyhjentää itsemme. Siinä on sen salaisuus, pääskää eroon itsestänne! Pankaa pois omat ajatuksenne. Pankaa pois omat tapanne, ja sitten antakaa Jumalan liikkua. Hän on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti, uskotteko te sitä? [“Aamen.”] Uskokaa Häntä juuri nyt ja nähkää, josko se on niin.

²²⁰   Olen tarkkaillut tätä pikkumiestä, joka istuu tässä aivan edessäni. Sinulla ei ole rukouskorttia. Jos Jumala tulee kertomaan minulle, minkä vuoksi istut siellä, niin uskotko sen? Sinulla on hengellinen ongelma, sinä olet kokonaan sekaisin, etkä tiedä mitä tehdä. Jos se on oikein, kohota kätesi. Hyvä on, se on kaikki ohitse. Ota Sana, jonka minä olen sanonut, ja se on kaikki ohitse.

 Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²²¹   Tuo värillinen nainen, joka istuu siellä takana, katsoen häneen; hänellä on sydänvika. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Varmasti. Uskotko sinä? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, sinä voit saada parantumisesi.

 Uskotteko te, että Hän on sama eilen ja…

²²²   Tuo mies, tuo valkoinen mies, jonka käsi on ylhäällä. Uskotko minun olevan Jumalan profeetan, Hänen palvelijansa? Minä en tunne sinua. Sinä olet minulle vieras. En tiedä onko sinulla rukouskorttia tai mitään. Sinä olet vain mies, joka istuu siellä. Hyvä on, sinulla on kasvain kurkussasi. Se on oikein. Onko se oikein? Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? Uskotko minua koko sydämelläsi? Sinulla on eräs toinen asia, sinulla on taakka sydämelläsi. Se koskee erästä pientä tyttöä, lapsenlastasi. Hänellä on huono käsi. Se on oikein. Onko se totta? Siinä on hyvä kosketus. Hetkinen vain. Sinä et ole täältä. Sinä olet Connecticutista. Ja sinun nimesi on Wilson. Sinun etunimesi on Art. Art Wilson. Se on tarkalleen oikein. Onko se totta?

Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oikein!

²²³   Aivan täällä takana istuu eräs rouva, värillinen nainen, näyttää kuin hänen yllään olisi jonkinlainen keltainen päällystakki, kyllä, kellanvihreä. Hän rukoilee. Onko sinulla rukouskorttia? [Sisar sanoo: “En tarvitse!“ Eikö sinulla ole rukouskorttia? Sinulla ei ole. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa. Minä olen täysin vieras sinulle. Me olemme kahdesta eri ihmisrodusta. Mutta sinä rukoilet. Se olet sinä. Kyllä. Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle sinun vaivasi? Sinulla on kasvain. Se on oikein. Sinulla on myöskin jotakin sydämelläsi. Sinä rukoilet. Se on eräs ystävä, hänellä on munuaisvika. Jos se on oikein, kohota kätesi. Hyvä on. Nyt sinä voit saada pyyntösi.

²²⁴   Minä annan haasteen uskollenne! Mitä se on? Kun profeetta näki, että hän oli Jumalan Läsnäolossa, hän nöyryytti itsensä. Katsokaa, ensin hän nöyryytti itsensä, sitten Tuli puhdisti hänet. Ja sen jälkeen, kun Tuli puhdisti hänet, silloin se oli puhdistettu Jesaja. Kun hän kuuli Jumalan Äänen sanovan: “Kuka haluaa mennä Minun puolestani?”, hän alkoi toimia, “Tässä olen minä, lähetä minut.” Oi!

Kun Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa,
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan Ääni sanoi: “Kuka haluaa mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä olen minä, lähetä minut.”

²²⁵   Aamen. Se oli puhtaan Jesajan pyyntö, sen jälkeen, kun Pyhä Henki oli puhdistanut hänet. Hän ei tarvinnut mitään seminaarikokemuksia, hän ei tarvinnut mitään kirjakokemuksia. Hänet oli puhdistettu Jumalan Tulella, ja kutsuttu toimintaan. Mitä se oli? Kun hän oli nähnyt Jumalan toiminnassa, hän alkoi toimia.

²²⁶   Me näemme Jumalan toimivan. On aika seurakunnan alkaa toimia, ja olla esimerkkeinä siitä, mitä Jumala on. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka moni teistä haluaa tunnustaa kaikki vääryytenne ja kaiken nyt, ja sanoa: “Jumala, puhdista minut.” Puhdista nuori mies.

 Kun Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa!

²²⁷   Nouskaamme seisomaan. Lopetan juuri tähän, on tulossa myöhä. Uskokaa nyt koko sydämellänne.

²²⁸   Haluan teidän kumartavan päänne. Muistakaa, sen jälkeen, kun hän oli nähnyt Jumalan! Siinä Se on uudestaan. Aamen. Nyt mitä tahansa voi tapahtua. Mitä tahansa voi tapahtua.

Kun Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa,
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan Ääni sanoi: “Kuka haluaa mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Tässä olen minä, lähetä minut.”

Puhu Herrani,(kohottakaa nyt kätenne) oi, puhu, Herrani,
Puhu, ja olen nopea vastaamaan Sinulle;
Puhu, Herrani, puhu Herrani,
Puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

 Oi, miljoonat nyt synnissä ja häpeässä kuolevat, (katsokaa kaduillenne)
 Oi, kuunnelkaa heidän murheellista ja katkeraa huutoaan;
Oi, kiirehdi, veli, kiirehdi heidän avukseen;
Nopeasti vastaa: “Mestari, tässä olen minä.”

Puhu, Herrani, (todella tarkoittakaa sitä nyt) puhu, Herrani,
Puhu, ja olen nopea vastaamaan Sinulle;
Puhu, Herrani, puhu Herrani,
Puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

²²⁹   Laskekaamme kätemme sydämemme päälle, sillä aikaa, kun hyräilemme. Tehkää tunnustuksenne, sanokaa: “Herra, minä olen mies, jolla on saastaiset huulet. Minä olen nainen, jolla on saastaiset huulet.” Tehkäämme todellinen tunnustus, ja meillä tulee olemaan todellinen herätys. Ensimmäiseksi olkaa puhdistetut. Tarkatkaa, profeetta täytyi olla ensin puhdistettu. Tuli kosketti häntä, ja sitten hän oli toiminnassa. “Herra, anna minulle into sydämeeni. Aseta jotakin minuun, jota minulla ei ole, Herra. Pane Sinun rakkautesi ja Tulesi minuun, ja sitten lähetä minut.” Tehkää nyt tunnustuksenne, uskokaa Jumalaa koko sydämellänne.

Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Oi, puhu, ja tulen nopeasti vastaamaan Sinulle;
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

 [Veli Branham alkaa hyräillä]

Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan Ääni sanoi: “Kuka haluaa mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä, lähetä minut.”

²³⁰   “Puhu.” Antakaa nyt Jumalan puhua sydämellenne; todella nöyrästi, suloisesti, kunnioittavasti, Hänen Läsnäolossansa. Jokainen syntinen, jokainen pyhä, tämä on meitä kaikkia varten. Se on minulle. Se on kaikille. Täällä on Hänen Läsnäolonsa, Hän on täällä tehden niin kuin sanoi tulevansa tekemään. Tuo merkki, jonka Hän sanoi, että me saisimme, täällä Hän on. Musiikin soidessa suloisesti, vain tunnustakaamme nyt vääryytemme. “Minä en kuitenkaan ole mitään, Herra. Puhu minun sydämelleni. Puhdista minut ensin, Herra. Lähetä Pyhä Henki ja puhdista minut. Minä tiedän, että olen Sinun Läsnäolossasi. Minä näen Sinut niin kuin Jesaja näki Sinut, liikkuvan. Tämä paikka on nyt täynnä, ei savua, vaan täynnä Valoa, täynnä Kirkkautta.”

²³¹   Oi Herra Jumala, taivaiden ja maan Luoja, tämän ollessa mielessämme, me näemme mitä tapahtuu korkealle korotetuille ihmisille. Me näemme mitä nöyryys ja rukous merkitsevät pelastetuille.

²³²   Minä rukoilen, taivaallinen Isä, juuri nyt tämän kuulijakunnan ja itseni puolesta. Herra, ota minusta pois kaikki, mikä ei ole Sinun kaltaistasi. Minä haluan Sinun elävän minussa, Herra. Haluan Sinun Hengelläsi olevan ensimmäisen sijan. Haluan Sinun elävän niin täydellisesti minussa, että en enää ole oma itseni, niin että minä vain kävelen, puhun ja elän Sinussa. Suo se, Herra. Tässä minä olen. Puhdista minut, Herra. Puhdista tämä seurakunta. Puhdista meidät kaikki yhdessä. Ota sairaus, ota synti, ota epäusko, ota epäilykset, ota se kaikki pois. Tulkoon Pyhä Henki nyt Tulisen hiilen kanssa alttarilta, uuden helluntaikipinän kanssa, ja puhdistakoon jokaisen sydämen täällä.. Ota meidät, Herra. Me olemme Sinun. Me uskomme Sinua. Suo se, Isä.

…puhu, Herrani,
Puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

²³³   Kaikki, jotka haluavat, ja tahtovat, ja, jotka olette vihkineet elämänne Kristukselle uudestaan, juuri nyt, ja haluatte vihkiä itsenne Hänen Läsnäolossansa!

²³⁴   Jos alkaisin kertoa mitä olen nähnyt… se tulisi ottamaan jokaisen täällä, uskoisin, juuri nyt. Minä tunnen teidät. Te tiedätte, etten seisoisi täällä ja sanoisi sitä Kristuksen palvelijana, ilman, ettei Se olisi aivan kaikkialla. Te olette oikeassa tilassa juuri nyt aloittamaan uuden helluntain. Se totisesti on totta, ystävät.

²³⁵   Vain nöyryyttäkää itsenne. Peittäkää kasvonne, peittäkää jalkanne, vain menkää lähelle Häntä. Kumartukaa alas ja tehkää tunnustuksenne ja uskokaa. Haluatteko tehdä sen? Jos haluatte, kohottakaa kätenne, sillä aikaa, kun laulamme: “Puhu, Herrani.”

Puhu, Herrani,(rukoilkaa nyt) puhu, Herrani,
Puhu, ja olen nopea vastaamaan Sinulle;
Oi, puhu, Herrani, puhu Herrani.