FIN

62-0603 LOPUNAJAN EVANKELIOINTI
(End-Time Evangelism, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 3.6.1962

1          Kiitos, veli Orman. Kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Nyt kun päämme ovat kumarretut, jos jollakin on jokin erikoinen pyyntö, tekisittekö sen tiettäväksi nostamalla kätenne? Olen varma, että Herra näkee nämä asiat. Uskon Hänen antavan ne.

2          Taivaallinen Isämme, me olemme kokoontuneet tänä aamuna vain tehdäksemme mei­dän Herramme Jeesuksen Nimen suureksi keskuudessamme. Ja me kiitämme Sinua siitä, että me olemme jo tunteneet Hänen Läsnäolonsa. Ja me olemme varmat, että Hän on kanssamme, kos­ka Hänen lupauksensa on, että “missä tahansa kaksi tai useampi on kokoontunut yhteen Mi­nun Nimessäni, Minä tulen olemaan heidän keskellään.” Nyt me pyydämme Sinun siunauksiasi, Herra, kaikille näille pyynnöille, jotka tänään on tehty tiettäviksi käsien kohottamisen kautta. Sinä tiedät, mitä tuon käden takana oli, mitä sydämessä oli, ja minä rukoilen, et­tä Sinä vastaisit jokaiselle.

3          Me kiitämme Sinua, että meillä on mahdollisuus tänään palvoa Sinua. Me kiitämme Sinua seurakunnasta ja ihmisistä ja veljistä, joilla on samanlainen kallis Usko. Ja nyt me pyydämme, että Sinä antaisit meille tänään sen, mitä meidän sydämemme haluaa, eli mahdollisuuden palvella Sinua. Ruoki meitä salatulla Mannalla, jonka Raamattu sanoo olevan vain pappeja varten. Ja meille on opetettu, että me olemme Jumalan pappeja, jotka uh­raavat hengellisiä uhreja, niiden huulten hedelmää, jotka Hänen Nimeänsä ylistävät. Ja me rukoilemme, että Sinä siunaisit meitä edelleen tämän kokouksen kuluessa murtaen meil­le Elämän Leipää. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

4          Olen iloinen nähdessäni suuren perheemme koolla tänä aamuna, ja olen onnellinen ol­lessani täällä teidän kanssanne. Ja kaikki vieraat, jotka olette vaeltaneet eri osista maata ja olette kokoontuneet yhteen kanssamme tänä sunnuntaiaamuna tänne. Me emme ole kirkko­kunta. Me olemme vain ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, ja olemme kokoontuneet yhteen palvoaksemme Herraa Yhdessä, ja uhraamaan rukouksiamme Jumalalle ja tekemään tunnustuk­semme Hänelle. Ja joka sunnuntai, ja jokainen päivä, me käymme kiirastulen lävitse eli puhdistaen sielumme synneistämme Hänen Pyhän Henkensä kautta, ja yrittäen elää tässä nykyisessä ajassa niin jumalisesti kuin vain osaamme, ja odottaen Hänen ilmestymistään minä hetkenä hyvänsä. Ja me odotamme sitä joka hetki.

5          No niin, meillä on paljon ohjelmaa tänään. Meillä on pyhäkoululuokkamme tääl­lä tänä aamuna, ja sitten meillä on hyvin erikoinen ohjelma täksi illaksi. Minun hyvä ystäväni, veli Joseph Boze, joka ei ole meille täällä vieras, mutta minä uskon, että tä­mä on ensimmäinen kerta, kun hän vierailee tässä seurakunnassa. Minulla on aina ollut kaksi seurakuntaa koko maailmassa matkustaessani, joita kutsun “malli seurakunniksi”. Yksi on veli Joseph Bozen Filadelfia seurakunta, Chicagossa, Illinoisissa, ja toinen oli veli Jack Mooren seurakunta Shreveportissa, Louisianassa. Olen ollut noissa seurakunnissa niin paljon, että kun tulen kotiin lähetysmatkoilta, he saattavat sanoa: “Älä soita Jeffersonvilleen löytääksesi veli Branhamia. Soita vain Chicagoon. Jos hän ei ole siellä, niin sitten voit soittaa Shreveportiin.” Olen ollut siellä niin paljon.

6          Joseph on jättänyt Chicagon. Aluksi se särki sydämemme, kun ajattelimme, että hän jät­täisi Chicagon, mutta rukoiltuamme huomasimme, että se oli Jumalan antama kutsu hänel­le. Ja tämä pieni ystäväni on nyt tekemässä suurta työtä Tansaniassa ja Keniassa ja Ugandassa. Me haluamme auttaa häntä näissä kokouksissa kaikin mahdollisin tavoin, millä vain voimme. Ja minä olen suunnitellut, jos se on Jumalan tahto, että olen hänen kanssaan ensi tammikuussa siellä Afrikassa hänen kouluissaan, joista me sitten jatkamme matkaamme Etelä-Afrik­kaan. Hän on kertova teille enemmän siitä puhuessaan tänä iltana seurakunnalle. Hän on puhuva tänään iltapäivällä. Luulisin sen olevan noin kello kahdeksalta, niin pian kuin alkuvalmistelut ovat ohi. Ja sitten hänellä on filmi, jonka näkemisestä uskon teidän iloitsevan. Se on filmi hänen kouluistaan Afrikassa ja siitä, mitä Herra on tehnyt hänelle näinä muutamana vuotena. Minulle on hyvin innostavaa nähdä tuo filmi, koska se näyttää, mitä Jumala voi tehdä yhden henkilön kanssa, joka löytää Hänen tahtonsa ja paik­kansa. Odotettuaan vuosia löytääkseen sen ja sitten vaeltaen tietä, jonka Jumala on osoittanut hänelle. Tuokaa lapset mukananne, sen ensimmäinen osa on hyvin lyhyt.

7          Monet teistä, jotka tunnette Josephin, tiedätte, että hänellä on melkoinen huumorin­taju. Ja arvelen, että hän ajatteli, että minä tulen näkemään hänen filminsä. Niinpä hän meni ulos eräänä yönä ottaakseen kuvia leijonasta. Siellä Afrikassa on paljon leijonia. Joten Joseph meni ulos filmatakseen leijonaa. Minä ajattelin, että sepä olisi mukava asia. Sen jälkeen kun äitileijona oli tappanut, ja he olivat syöneet tuon eläimen, hänen ve­dettyään nahan sen yltä pois. Ja hänen pikku pentunsa tulivat jäljestäpäin yrittäen toi­mia niin kuin olisivat tappaneet sen uudelleen. Näettehän? Minä olen varma, että nuoriväki tulee nauttimaan siitä. Uskoisin sen kestävän noin viidestä kymmeneen minuuttiin siinä filmin alussa. No niin, tulkaa ajoissa.

8          Minua ei ole pyydetty sanomaan tätä. Enkä halua sanoa sitä. Eikä Joseph tiedä siitä mitään. Mutta minä ajattelin, että me tänä iltana, osoittaaksemme arvostavamme veli Josephia, keräisimme hänelle uhrin hänen lähetystyötään varten. Me uskomme, että Herra Jeesus on tulossa. Ja jos te olette säästäneet vähän lähetystyötä varten tai lähetyssaarnaajille, ja jos haluatte avustaa sitä, kirjoittakaa shekkinne Joseph B-o-z-e’n nimelle tänä iltana. B-o-z-e, onko se oikein näin? Joseph Boze. Minä tunnen veli Josephin henkilökohtaisena hyvänä ystävänä ja tiedän sen menevän Jumalan Valtakunnan hyväksi, hänen parhaan tietonsa mukaan sitä varten.

9          Joten ennen kuin jatkamme, haluaisin esitellä hänet ja antaa hänen puhua muutamia sanoja teille tässä välissä. Yritin, että hän olisi pitänyt aamukokouksen, mutta hän ei halunnut tehdä sitä, joten hän on puhuva meille tänä iltana kello kahdeksan, tai mihin ai­kaan hän haluaa. Kamera ja valkokangas asetetaan tänne valmiiksi elokuvaa varten. Mutta juuri nyt minä haluaisin esitellä seurakunnalle minun hyvän ystäväni ja veljeni, Joseph Bozen.

Veli Boze. [Veli Boze tuo terveisensä.] Kiitos sinulle, veli Joseph, se oli hienoa. Jumala siunatkoon sinua. [Veli Branham ja veli Joseph Boze halaavat ja taputtavat toisiansa selkään.] Tässä kohtaavat Ruotsi ja Irlanti toisensa. Jumala siunatkoon sinua, veli Boze. Kiitos terveisistäsi, veli Joseph. Voin sanoa samat asiat hänestä. Olen niin kiitollinen Herralle hänen työnsä eteenpäin menemisestä Afrikassa, ja hän on kertova teille enemmän siitä tänä iltana.

10     Uskon, että Billy livahti juuri ulos ja sanoi saadakseen veli Nevillen tai jonkun… Kovaääniset eivät toimi oikein hyvin siellä takaosassa. Voitteko kuul­la hyvin siellä takana? Ei, he eivät kuule oikein hyvin. Voisitteko korjata sen?

11     Ja nyt kun odotamme heidän tekevän sen, niin uskoisin, että veljentyttärelläni Donnalla ja hänen miehellään Teddyllä on pikku kaveri, jonka he haluaisivat tulevan vihityksi Jumalalle. Joten, Donna, jos toisit tämän pikku kaverin nyt… Ja katsokaamme, missä sisar on, joka soittaa pianoa, onko hän läsnä?

12     [Veli Edgar Branham sanoo: “Käytä joitain näistä mikrofoneista tällä puolella.”] Tämäkö tässä? [“Se on hyvä.”] Hyvä on. [“Jompikumpi niistä riittää.”] Se on hienoa. Hyvä on, minä olin väärässä paikassa. Ajatte­lin, että se oli minä, joka oli väärässä paikassa.

13     No niin, meillä on pieni laulu, jota me tavallisesti laulamme tällaisissa tilaisuuk­sissa, se on “Tuokaa heidät sisälle, tuokaa pienet Jeesuksen luo.”

14     Monet seurakunnat pirskottelevat näitä pikku kavereita ja he voivat tehdä niin, ja minun puolestani he voivat ehdottomasti tehdä niin. Toisilla on sellainen tapa ja he kutsuvat sitä kasteeksi, ja jos he haluavat kutsua sitä kasteeksi, niin mitä minuun tu­lee, voivat he tehdä niin.

15     Mutta me yritämme seurata vain Kirjoituksia aivan niin kuin Raamattu sanotaan pysyäksemme vain Kirjoituksissa. Raamatussa, Uudessa Testamentissa ei mainita mi­tään muuta kuin, että he toivat pieniä lapsia Jeesuksen luo, ja Hän siunasi heitä ja sanoi: “Sallikaa pienten lasten tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on Taivaan Valtakunta.” No niin, sillä tavalla mekin teemme sen. Pastori ja minä seisomme täällä pienokainen sylissämme ja rukouksella vihimme hänet Herralle.

16     Me tunnemme, että vauvalla ei ole syntiä, ei muuta kuin se, että hän oli syntynyt synnissä. Me kaikki olemme syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan puhuen valheita. Ja nyt kun Jeesus kuoli Golgatalla, Hän otti pois maailman synnit. Sitten vauva olisi voinut kuolla ennen syntymäänsä tai ennen kuin hän tulee siihen ikään että hän vastuunalainen teoistaan. Sillä ei ole syntiä. Jeesus otti pois maailman synnit. Mutta sen jälkeen kun hän tulee tarpeeksi vanhaksi tehdäkseen syntiä, hänen täytyy tunnustaa syntinsä ja tulla kastetuksi syntien anteeksi saamiseksi, näettehän. Mutta tietenkin nyt se on liian nuori.

17     No niin, laulakaamme nyt kaikki tätä vanhaa hyvää laulua. Laulakaamme nyt. Minä en tiedä josko minä voin johtaa sitä vai ei.

Tuokaa heidät sisälle, tuokaa heidät sisälle,
Tuokaa heidät sisälle synnin kentiltä;
Tuokaa heidät sisälle, tuokaa heidät sisälle,
Tuokaa pienokaiset Jeesuksen luo.

18     Mikä hänen nimensä on? Teddy, nuorempi. Hyvä on. Olemme hyvin onnelliset nähdessämme tämän nuorenparin täällä tänä aamuna tämän hienon nuoren Teddyn kanssa. Rukoilemme, että Jumala tulisi siunaamaan häntä runsaasti ja antamaan hänelle Iankaikkisen Elämän tule­vassa maailmassa ja pitkän elämän täällä. Antaisitteko hänet minulle hetkeksi? Tämä on nuori Teddy Arnold. Me kaikki täällä tunnemme Teddyn, veljemme täällä seurakunnassa, joka on naimisissa minun veljeni tyttären, Donnan, kanssa. Ja tämä pikku kaveri on hei­dän uusi tulokkaansa. Luulisin, että tämä on toinen. Ensimmäinen on pieni tyttö, vai kuinka? Tämä on reippaan näköinen pikkukaveri. Olen aina peloissani, että ne särkyvät, ne kun ovat niin pieniä ja soreita, joten pelkään niiden särkyvän.

19     No niin, voitteko kuvitella äitiä tuomassa tämänkaltaista pientä lasta Herran Jee­suksen tykö? Jos Hän olisi täällä tänä aamuna meidän kaltaisenamme ihmisenä, tämä äiti tulisi varmasti nopeasti juoksemaan Hänen tykönsä ja haluaisi Hänen laskevan kätensä tämän vauvan päälle ja siunaavan sitä. Isän sydän tulisi hyppäämään ilosta. Me tiedämme Jumalan antaneen tämän heille, ja he haluavat antaa sen takaisin Jumalalle kiitollisina siitä, että Hän on antanut sen heille. Kumartakaamme päämme.

20     Taivaallinen Isämme, me yritämme seurata Sinun esimerkkiäsi. Kun äidit ja isät toi­vat pieniä lapsia Sinun luoksesi, Sinä laskit kätesi heidän päälleen ja siunasit heitä. Ja nyt, taivaallinen Isä, tämän nuorenparin kotia on siunattu tämän pienen pojan, Teddy Arnold, nuoremman saapumisella. Joten me rukoilemme, taivaallinen Isä, että Sinun siunauksesi lepäisi tämän lapsen yllä. Me laskemme kätemme sen ylle Sinun muistoksesi ja muis­taen Sinun lupaustasi meille, että meidän tulee laskea kätemme ihmisten ylle Sinun suuren Sanasi mukaisesti. Siunaa pikku Teddyä. Jumala, me rukoilemme, että Sinä antaisit hänelle pitkän elämän ja hyvän terveyden. Eläköön hän näkemään Herran tulemuksen, jos se on mahdollista. Me rukoilemme myös hänen isänsä ja äitinsä puolesta. Siunatkoon tä­män lapsen kasvattaminen heitä. Ja jos vielä on olemassa huominen, tee hänestä sananpalvelija, Herra, ja anna hänelle ne asiat, jotka Sinä olet luvannut ihmissuvulle, että hänellä olisi elämä, ja Elämä yltäkylläisenä. Me annamme tämän pienen Teddy Arnoldin Sinulle nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

21     Jumala siunatkoon teitä, Donna ja Teddy, pitkällä elämällä ja monilla siunauksilla. Ja myöskin sinua pikku Teddy, koska Hän rakastaa sinua.

22     Oi, minusta nämä pienet kaverit ovat niin mukavia. Minä pidän kaikista ihmisistä, Minä ajattelen lapsia ja sitä, kuinka niistä tulee vanhoja ihmisiä. Joku vanha mies tai nainen, joka on vaeltanut pitkään ja tullut niin kovin heikoksi, että säälin heitä, tie­dättehän, tulee mieleen, ettei meidän koskaan tulisi… Nähdessäni heidän ylittävän katua ja pysähtyvän. Mitä jos hän olisi sinun isäsi tai äitisi? Näettekö? Jonkun täy­tyy niin kunnioittaa heitä. He ehkä puhuvat hitaasti ja pitkään ja ehkä asioista, joita sinä et halua kuulla, mutta muistakaa, että tekin voitte tulla vanhaksi jonakin päivänä. Joten olkaa aina kunnioittavia heitä kohtaan.

23     Ja nuo pikkukaverit, kuka voisi tehdä mitään pahaa niille? Sitä teidän ei koskaan tulisi tehdä. Te tiedätte Jeesuksen sanoneen: “Varokaa ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä heidän enkelinsä aina näkevät Minun Isäni kasvot, joka on Taivaassa.” Muistakaa, heillä on enkeli. Kun olette syntyneet, se pysyy kanssanne koko elämänne ajan. Ja nyt kun olette pelastuneet, teillä on Pyhä Henki, joka opastaa ja neuvoo teitä.

24     Nyt katsellessani yleisöä, näen joitakin, joita tunnen. Ja jos en ole erehtynyt, näen täällä sisaren, joka on Chicagosta. Se saa sinut tuntumaan kotoisaksi, ollen edus­tettuna Chicagosta, sisar Peckinpaugh ja kaikki muut sieltä. Olemme onnelliset tänä aamuna nähdessämme veli ja sisar Coxin täällä, Charlien ja Nellien, kuten me heidät tunnemme. Ja Rodneykin on täällä jossain, eikö niin sisar Cox? Myöskin veli Willard Crase, yksi meidän sananpalvelijaveljistämme täällä. Ja niin monia muita että tuskin pystyn luet­telemaan heitä kaikkia.

25     Olen iloinen nähdessäni veli ja sisar Evansin tuolla takana. Olen kertonut teille tästä miehestä, kuinka kalkkarokäärme puri häntä, ja Herra… Nostaisitko kätesi ylös veli Evans, niin että he voivat nähdä sen. Me olimme kalastamassa, ja kalkkarokäärme puri häntä jalkaan. Laskin käteni hänen ylleen ja rukoilin hänen puolestaan, eikä se edes ajettunut, eikä sen jälkeen sille tarvinnut tehdä mitään muutakaan. Te tiedätte Raamatun sanovan: “He ajavat ulos perkeleitä ja polkevat skorpionien ja käärmeiden päitä, eikä mikään vahingoita heitä. Ne, jotka uskovat Minuun, tekevät sen Minun Nimessäni.” Tuo kaikki voima, ja mitä he tulivat tekemään, ja niin edelleen, se on annettu meille. Joten, jos vain voitte olla pelkäämättä!

26     Mitä jos joku antaisi sinulle allekirjoitetun shekin, ja sinä vain kantelisit sitä taskussasi koko elämäsi ajan, niin mitä se sinua hyödyttäisi? Sinun on muutettava se rahaksi. Joten jokainen Raamatun lupaus on Jeesuksen Nimellä allekirjoitettu. Taivaallinen pankki on vastuussa siitä talletuksesta, joka sinne laitettiin Golgatalla, kun meidän syntimme olivat anteeksiannetut, ja meistä tuli Jumalan poikia ja tyttäriä. Joten älkää pelätkö käyt­tää yhtäkään Jumalan lupaamaa lahjaa. Vain muistakaa Hänen luvanneen sen, ja se kuuluu teille.

27     Olen nähnyt Hänen pysäyttävän tulen liekit, pysäyttävän verenvuodon, sammuttavan perkeleen väkivallan, ajavan ulos viholliset ja parantavan syövän, nostavan ylös kuol­leen, jonka vieressä seisova tohtori todisti kuolleen monia tunteja aikaisemmin. Hän toi hänet jälleen elämään. Minä olen itse nähnyt tämän omassa pienessä, heikossa palvelustehtävässäni kerta toisensa jälkeen. Minä olen nähnyt villien eläinten kesyyntyvän, niin ettei se enää kyennyt liikkumaan, ja kaikkea senkaltaista. Joten Hän yhä on Jumala. Jos Hän koskaan on ollut Jumala, niin Hän on vieläkin Jumala. Ja jos ei Hän ole nyt Jumala, ei Hän ole koskaan ollutkaan Jumala. Hänen on täytynyt olla… Ollakseen Jumala, Hänen täy­tyy olla ääretön tietääkseen kaikki asiat. Hänen täytyy olla kaikkivaltias, kaikessa voi­makas, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnä oleva. Oi, Hän on Jumala. Täydellisyyden täy­dellisyys on Jumala.

28     No niin, tarkoitukseni ei ole, vaikka joskus opetankin näissä pyhäkoululuokissa kello neljään esti, Joseph. Jokin sunnuntai taaksepäin olin täällä kuusi tun­tia, mutta tarkoitukseni ei ole tehdä niin tänä aamuna; ainoastaan viisi ja puoli tuntia. Ei. Vain tämä….

29     Olen ehkä poissa luotanne nyt jonkin aikaa, kun olemme menossa tuonne ylös Virgi­niaan tai Carolinaan. Pohjois- ja Etelä-Carolinaan ja sieltä Länsirannikolle. Sitten Län­sirannikkoa ylös Kanadaan ja Alaskaan ja sitten takaisin. Ja ehkäpä, jos Herra suo, me menemme Afrikkaan, tapaamme Josephin siellä ja sen jälkeen jatkamme alas Etelä-Afrikkaan.

30     Meillä oli suuri kokous jokin aika sitten Etelä-Afrikassa, sen saadessa muutamassa tunnis­sa suuren muutoksen aikaan koko Afrikassa, kun Jumala teki ihmeitään. Siellä sanomalehti­en etusivut, ensimmäinen, toinen ja kolmas sivu olivat täynnä pelkästään artikkeleita jotka koskivat näitä kokouksia. Kun ensin menimme sinne, eivät he halunneet myydä edes bensiiniä miehelle, joka oli menossa näihin kokouksiin. Hän sanoi: “Kuka tahansa tuonkaltainen fanaatikko!” Ja seuraavana päivänä tuo sama mies olisi halunnut antaa tuolle miehelle bensiiniä ilmaiseksi. Näettekö? Joten näette muutoksen, kun jotakin tapahtuu. Tämä mies siellä taputteli pientä [koiran] penikkaa, tiedättehän, ja sanoi hänelle: “Minne olet menossa?”

Hän sanoi: “Olen menossa Johannesburgiin.”

Sanoi: “Ai, sinä olet liikemies?”

31     Vastasi:” Ei, minä menen sinne kokouksiin, nähdäkseni veli Branhamin.”

32     “Mitä”, hän sanoi, “et sinä näytä niin tyhmältä.”

33     Hän sanoi:” No niin, minä olen kristitty ja menen sinne nähdäkseni sen.”

Hän sanoi:” Hae bensiinisi jostakin muualta.”

34     Sitten seuraavana päivänä palatessaan takaisin hänen täytyi tulla sen kautta, koska muuta mahdollisuutta ei ollut matkalla Transvaliaan, joten hän pysähtyi viereiselle ben­siiniasemalle. Ja tuo kaveri sieltä juoksi hänen luokseen ja sanoi: “Tule tänne. Tule tänne.” Sanomalehtien ensimmäiset, toiset ja muut sivut olivat täynnään sitä, mitä meidän Herramme oli tehnyt. Joten me olemme kiitollisia siitä.

35     No niin, kokoontuaksemme yhteen, ne teistä, jotka tulette mukaan, ja joilla on ystä­viä sielläpäin. Me tulemme olemaan siellä Cow Palacessa. Se on suuri näyttelypaikka, lännen karjanäyttelyn paikka, Southgatessa, Länsirannikolla. Joten jotkut teistä kavereista, jotka minun tavallani pidätte ampuma-aseista, voitte tulla minun kanssani jos haluatte, kun menen katsomaan Weatherbyn asetehdasta. Siellä on päiväsaikaan mahdollisuus mennä moniin paikkoihin, voitte mennä Catalina saarelle, te tiedätte, mikä siellä on. Ja teille, joilla on pieniä lapsia mukananne, siellä on Disneyland. Ja hän on myös yksi ryhmän jäsenistä, joten tulkaa mukaan. Tiedän, että te tulette nauttimaan siellä olostanne. Ja ennen kaikkea, rukoilkaa Jumalaa, että Hän avaisi uskomattomien silmät ja tekisi käännynnäisiä Kristuk­selle.

36     Nyt me tulemme lukemaan muutamia sanoja Raamatusta, koska minä pidän siitä. Minulla on raamatunpaikkoja ja joitakin muistiinpanoja kirjoitettuna tänne, joista haluan opet­taa jonkin aikaa tänä aamuna. Muistakaa tämän illan kokousta. Ja minä haluaisin kertoa, mitä kaikkea tällä viikolla on tapahtunut noissa yksityisissä tapaamisissa, ja niin edel­leen, mutta minulla ei ole aikaa siihen. Ja näen joidenkin kaupungin ulkopuolelta olevien, jotka vielä odottavat näitä tapaamisia, istuvan täällä. Me yritämme tehdä sen tällä vii­kolla. Yritämme tavata jokaisen heistä ennen kuin lähdemme.

37     Menemme nyt Markuksen Evankeliumin 16. lukuun. Ja otsikkoni tänään on Lopunajan evankeliointi. Aloittakaamme Markuksen 16. jae 14:

Ja vihdoin Hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä ko­vuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet sen jälkeen, kun hän oli ylösnoussut.

Ja hän sanoi heille: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeli­umia kaikille luoduille.

Se, joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta se, joka ei usko, tuomitaan.

Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

Ottavat ylös käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.

Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin Hänet ylös taivaaseen, ja Hän istui Jumalan oikealle kädelle.

Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti Sanan sitä seuraavien merkkien kanssa. Aamen.

38     On niin paljon, mitä tästä viimeisestä Herran seurakunnalle antamasta tehtävästä voitaisiin sanoa.

39     Satuin katsomaan alas tuonne ja yritin ajatella… Veli West, Georgiasta, istuu täällä ja hetki aikaisemmin yritin muistella, mikä sinun nimesi oli. Hetki sitten en voi­nut millään muistaa nimeäsi. Myöskään tämän toisen veljen nimeä, joka istuu täällä, en muista. Ja monet muut teistä. Mutta ymmärrättehän, etten yritä väheksyä ketään, en vain saa heidän nimiään pysymään mielessäni.

40     Ajatelkaamme nyt evankeliumin saarnaamista lopun aikana. Kuka tahansa, joka halu­aa lukea sanomalehtiä, voi lukea niistä, kuinka taivas on musta ja pimenee pilvien nous­tessa, ja tietää, että on tulossa sade. Hän näkee sen ilmasta nähdessään etäällä sala­moiden leimahtelevan ja tuulen olevan puuskaisen. Hän tietää, että pian on myrsky ja on tuleva sade. Kuka tahansa, joka lukee sanomalehtiä ja näkee kansakuntien tilan, huomaa jotakin olevan tulossa tapahtumaan. Kun te näette, kuinka jollakin on jotakin toista vastaan, ja kuinka he riitelevät, ja kuinka heillä on kaikenkaltaisia aseita, ja niin edelleen, joilla taistella, eivätkä he voi päästä sopimukseen, ottavat kenkänsä ja hakkaavat niillä pöytää omissa konferensseissaan, niin te tiedätte, että jotakin tulee tapahtumaan. Se saa ihmiset tun­temaan, että jotakin on tapahtumassa. Maailma, maailmankaikkeus, kuten me sitä kutsumme, ulkopuolinen maailma tuntee, että hävitys on tulossa sanoessaan, että atomiaika on käsillä.

41     Kristitty tietää sen merkitsevän Herran Tulemusta. Näettekö? Se tuntuu ilmassa. Riippuu miltä suunnalta katselet sitä. Meidän Herramme on suoraan sanonut meille, mitä tänä aikana tulee tapahtumaan, vaikka emme tiedäkään päivää emmekä hetkeä, mutta me tie­dämme, että me olemme lähestymässä jotakin.

42     Kerroin täällä jokin aika sitten katselin karitsaa Afrikassa. Se oli aitauk­sen ulkopuolella ja söi kaikessa rauhassa, ja kuinka se yhtä äkkiä tuli hermostuneeksi. Ihmettelin, mikä tuolla pikku kaverilla oli vikana. Ja te tiedätte, ettei lammas voi löytää tietään takaisin, vaan on täydellisesti eksyksissä. Tästä syystä Herra vertaa meitä lampai­siin, näettekö, koska me olemme eksyksissä, ja on vain yksi, joka voi tuoda meidät takaisin. Se on Paimen. Tämä pikku kaveri määki, sillä se oli vaeltanut aitauksen ulkopuolelle. Ja minä huomasin ruohikossa siellä kauempana jotakin, jota tuo pikku kaveri ei voinut nähdä. Lampaat eivät voi haistaa vihollisen lähellä oloa niin kuin esimerkiksi kauris, mutta se kykeni vaistoamaan kuoleman läheisyyden. Siellä hiipi leijona lähemmäksi. Se saat­toi haistaa lampaan, joten se oli tulossa ottamaan tuon karitsan. Tuo pikku kaveri tuli hermostuneeksi, ettekä voineet nähdä miksi. Mutta kuolema vaani läheisyydessä, joten se tuli hermostuneeksi.

43     Ja maailma on sellaisessa hermostuneessa tilassa juuri nyt, että he voivat ajaa tiel­lä sataviisikymmentä kilometriä tunnissa päästäkseen olutbaariin pariksi tunniksi ennen kotiin menoaan.

44     Ja jos vain mainitsette siitä jollekin, he todella räjähtävät. Kuten eräänä iltana puhuin täällä siitä, kuinka menin tuonne sairaalaan veli Nevillen puolesta. Ja joka kerta, kun puhuin sairaanhoitajalle tai lääkärille, he vain ärähtivät: “Minä en tiedä siitä mitään.”

45     No niin, minä ajattelin: “Mikä on hätänä? Jokainen ehkä päästää pois painetta, ar­velisin.” Mutta, lääkärit, psykiatrit tohtoroivat psykiatreja.

46     Niin on, mutta on olemassa tie ulos siitä, ja se on Kristus. No niin, kristityn ei tulisi olla sellaisessa tilassa. Meidän tulisi olla onnellisia odottaen Tulemusta, sillä se on lähellä. Voimme tuntea Golgatan viilentävän tuulen. Kun me katsomme ja näemme Taivaan Jumalan, joka antoi lupauksen, ja ne asiat, jotka Jeesus teki eläessään, ja joiden on luvattu palaavan viimeisinä päivinä, täyttäneen ne täällä. Mitä se on? Se on virkistävä henkäys, aivan kuin sade olisi tulossa. Ymmärrättekö? Me tiedämme, että lunastus on lähellä, näettekö? Jotakin on tapahtumassa. Vaikka maailma ei näekään sitä. He nauravat sille, niin kuin he tekivät entisinäkin aikoina. Mutta me tiedämme sen tulleen lähelle.

47     Ja tästä syystä minä valitsin tämän aiheen viimeiseksi aiheekseni ollakseni vielä täällä rukoushuoneella: evankeliumin saarnaaminen lopunaikana. Kun olemme tekemässä lä­hetystyötä ulkomailla Jumalan Sanan kanssa, niin me tiedämme aina olevamme Jumalan tahdossa, sillä Jeesuksen antama tehtävä Seurakunnalleen oli: “Menkää ja saarnatkaa Evankeliumia.” Viimeiseksi annettu tehtävä oli saarnata Evankeliumia.

48     Ensimmäisellä kerralla, kun Hän asetti henkilöt saarnaamaan Sanaa ja vaeltamaan kaik­kialla maassa, Hän sanoi: “Parantakaa sairaat, nostakaa kuolleet, ajakaa ulos perkeleet; ilmaiseksi kuin olette vastaanottaneet, niin ilmaiseksi myös antakaa.” Pyhän Matteuksen 10. luvussa kun Hän lähetti nuo seitsemänkymmentä kaksittain. Se oli ensimmäinen tehtävä, jonka Hän antoi omalle Seurakunnalleen.

49     No niin, ja viimeinen tehtävä, jonka Hän antoi omalle Seurakunnalleen, juuri ennen kuin Hänet otettiin Kirkkauteen, oli: “Menkää kaikkeen maailmaan.” Hän oli juuri noussut kuolleista. Ja monien heistä istuessa yhdessä Hän nuhteli heitä heidän sydämensä kovuuden vuoksi, koska he olivat epäuskoisia eivätkä olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet Hänet sen jälkeen, kun Hän oli noussut ylös. Näettekö, heillä oli todistus siitä, että he olivat nähneet Herran. Toiset eivät uskoneet sitä, ja Hän nuhteli heitä heidän sydäntensä ko­vuuden vuoksi. He eivät uskoneet näitä ihmisiä, jotka olivat nähneet, ettei hän ollut kuol­lut, ja jotka sanoivat: “Hän on elossa!”

50     Samoin on tänään, kun te näette Hänen tekonsa. No niin, me olemme jo nähneet ja to­distamme, että Herra on ilmestynyt. Muistakaa, että ilmestyminen ja tuleminen ovat kaksi erilaista sanaa. Ensin ilmestyä ja sitten tulla. Ilmestyminen on nyt, Hän on jo ilmestynyt näinä viimeisinä päivinä. Suoraan täällä meidän kanssamme muutamana viimeisenä vuotena. No niin, se on merkki Hänen Tulemisestaan. Hän ilmestyy omassa Seurakunnassaan Pyhän Hengen muodossa osoittaen, että Se on Hän, sillä ihmiset eivät voi tehdä näitä asi­oita, joita te näette Pyhän Hengen tekevän, joten se on Herran ilmestyminen. Nyt muistakaa, että puhutaan molemmista “ilmestymisestä” ja “tulemisesta”.

51     Hän siis nuhteli heitä, heidän sydäntensä kovuuden vuoksi, koska he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet Hänet. Uskon, että Hän tekisi saman asian tänäänkin. He eivät uskoneet noiden ihmisten todistusta, ja Hän nuhteli heitä sen vuoksi. Ja sen jälkeen Hän käski heidän mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata Evankeliumia kaikille luoduille, ja Hän tulisi olemaan heidän kanssaan maailman loppuun asti. Ja “nämä merkit tulevat seuraamaan niitä, jotka uskovat.”

52     Nyt tänään, me yritämme viedä kaikkeen maailmaan kirjoitettua Sanaa, joka meillä on kirjaimen muodossa tai uskontunnustuksen muodossa, ja niin edelleen. Lähetyssaarnaajat ovat menneet kaikkialle. Mutta mitä me löydämme sieltä, kun menemme sinne. Alkuasukkaan, joka ei osaa lukea edes omaa nimeään, pitämässä kädessään lentolehtistä. Hän ei tiedä siitä sen enempää, kuin mitä hän tietää siitä, kumpi on hänen oikea tai vasen kätensä. Jeesus sanoi: “Menkää ja saarnatkaa Evankeliumia.” Hän ei käskenyt “opettakaa Sanaa”. Hän sanoi: “Saarnatkaa Evankeliumia!” “Ja Evankeliumi ei tullut ainoastaan Sanana, vaan Sanan ilmitulemisen kautta, sillä se oli ainoa tapa, jolla se voitiin tehdä, jotta se täyttäisi Hänen lupauksensa.

53     Voitte lukea siitä, kuinka William Jennings Bryant väitteli Darrellin kanssa Darwinin opista. Näettekö? Hän saattoi sanoa vain sen, mitä Darwin oli sanonut. Ja William Jennings Bryant saattoi sanoa vain sen, mitä Raamattu oli sanonut. Se oli tuo väittely. Mutta tässä tapauk­sessa, Jumala tulee kansansa keskuuteen todistaen, että Hänen Sanansa on tuotu ilmi. Ja ainoa tapa tehdä se, ei lentolehtisen avulla, vaan Pyhän Hengen kautta Sen toimiessa kaut­tanne. Teidän elämänne tulee Hänen elämäkseen. Hän on teissä.

54     Pakanat, kun he palvovat epäjumalankuvaansa, heittäytyvät kasvoilleen sen eteen ja uskovat, että heidän jumalansa menee tuohon epäjumalankuvaan ja puhuu heille sen kautta. No niin, se on vastakohta sille, mitä Jumala on. Jumala ei ole missään tekemisissä epäjumalankuvien kanssa. Te itse olette Hänen työkalunsa. Te itse menette kasvoillenne Jumalan eteen, ja Hän tulee teihin ja puhuu teidän kauttanne ihmisille. Se on siinä ero. Hän on elävä Jumala eläen ihmisessä, eikä kuollut jumala kuol­leessa kuvassa. Hän on elävä Jumala elävälle olennolle. Ja teistä tulee Hänen todistajiaan sille, mitä Hän on sanonut täällä.

55     Tänä aikana voitte panna merkille, kuinka monet ihmiset sanovat sen olleen vain apos­toleja varten. Kuitenkin Hän sanoi täällä: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa tätä Evankeliumia kaikille luoduille, ja”, (rinnastuskonjuktio), “nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

56     Nyt, tänään me sanomme, että hyvä seurakunnan jäsen puristaa kättä pastorin kanssa, kun hänen nimensä muuttuu metodistista baptistiksi tai baptistista metodistiksi ja niin edelleen ja elää hyvää elämää. No niin, me lähetyssaarnaajat näemme noiden pakanoiden elävän niin hyvää elämää, ettemme voi edes verrata heihin näitä Amerikan niin sanottuja kristittyjä. Näettekö, jos se vain riippuu hyvästä elämästä, niin heidän epäjumalankuvansa pelastavat heidät samoin kuin muutkin. Heidän moraalinsa ja tekonsa jättävät meidät varjoon, niin ettei meillä ole edes mahdollisuutta seistä heidän läsnäolossaan. Näin on. Mutta sitä se ei ole.

57     Jeesus sanoi: “Teidän täytyy olla uudestisyntynyt.” Jotta voisitte olla uudestisynty­nyt, teidän on annettava itsenne kuolla ja annettava Kristuksen Hengen tulla teihin. Sen jälkeen te ette enää kuulu itsellenne, vaan se on Kristus teissä, näettekö, Pyhä Henki teissä. Paavali sanoi; “Minä kuolen päivittäin, ja minä elän, en kuitenkaan minä, vaan Kristus elää minussa.” Näettekö, Kristus!

58     Ja jos minä sanon teille, että John Dillingerin henki on minussa, niin silloin minulla olisi pistoolit ja olisin lainsuojaton, koska hänen henkensä olisi minussa. Jos sanoisin teille, että minussa on taiteilijan henki, te odottaisitte, että minä maalaisin kuvia kuten tai­teilija.

59     Jos minä kerron teille olevani kristitty, ja Kristuksen Hengen olevan minussa, tai teissä, silloin me teemme Kristuksen tekoja. Jeesus sanoi, Pyhässä Johanneksen evankeliumissa: “Hän, joka uskoo minuun, niitä tekoja, joita minä teen, tulee hän myös tekemään.” Ja tässä Hän sanoo: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

60     Nyt kautta ajan, on ollut aika, että nämä merkit eivät ole seuranneet uskovaa. Näin on Profeetta puhui siitä Sakariassa. Hän sanoi: “Tulee aika, jota ei voida kutsua päiväksi eikä yöksi, mutta ehtoolla on oleva valoisaa.”

61     Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Se ei muutu, se on sama aurinko. Nyt kun Pyhä Henki tuli, Jeesus, Jumalan Poika, Hän tuli idässä, idän ihmisille. Se on ollut päi­vä… Kun se on vaeltanut, niin kuin sivilisaatiokin on vaeltanut auringon kanssa, tullen idästä länteen, ja nyt me olemme Länsirannikolla. Jos menemme edemmäksi, olemme takaisin idässä. Joten kaikki ennakoi Hänen Tulemustaan. Me olemme lopun ajassa. Kaikki osoittaa ajan olevan takanapäin.

62     Nyt profeetta sanoi: “Tulee olemaan valo illalla.” “Eikä profetiaa voida yksityisesti tulkita”, kuten Jeesus sanoo. Se merkitsee tarkalleen sitä, mitä se sanoo. Joten sama Poika, joka tuli idän ihmisille, näyttäen tekonsa ja siunauksensa, on profetoitu, että tulisi olemaan synkkä päivä, joka ei olisi päivä eikä yö, vaan olisi jotenkin hämärää. Ette voisi nähdä aurinkoa, mutta kuitenkin aurinko antaisi tarpeeksi valoa. Jotakin senkaltaista mitä tuolla ulkona on nyt, ehkä vähän pimeämpää. Ja meillä on ollut tarpeeksi kirkkoon liittymistä ja nimien kirjoihin panemista ja niin edelleen, mutta ehtooaikana tuo sama suuri Kristuksen Voima tulisi tulemaan Hänen Seurakuntansa ylle aivan samoin kuin se teki aikaisemmin idässä. Lännessä se on oleva sama. Joten tästä syystä minä haluan puhua lopunajan evankelioinnista.

63     Jokaisella ajalla on ollut oma sanomansa ja sanansaattajansa. Kaikkina aikoina, jo­kaisessa ajassa on ollut sanoma ja sanansaattaja. Jumala jokaisessa ajanjaksossa on lähet­tänyt jonkun Pyhällä Hengellä voidellun tuomaan esiin Hänen Sanomansa tuota aikaa varten.

64     Voimme mennä hiukan taaksepäin löytääksemme todistuksen sille. Jopa alussa Jumala oli sanansaattaja alussa sanoessaan Adamille ja Eevalle: “Teidän tulee syödä tämä, mutta teidän ei tule tehdä tätä.” Se oli Sanoma. Ja kun mies astui tuon hetken Sanoman ulkopuolelle, se toi kuoleman ja sekasorron koko ihmissuvulle. No niin, näin paljon Sanoma merkitsee. Ja muistakaa, etteivät he koskaan suoraan kieltäneet sitä, mitä Jumala oli sanonut. Eeva uskoi sen. He vain ottivat sen, mitä Jumala oli sanonut ja kaunistelivat sitä tai antoivat sille hieman toisenlaisen merkityksen vain lisä­ten siihen vähän tai ottaen hieman pois siitä.

65     Tästä syystä uskon, että Sana on Totuus. Jos meidän uskontunnustuksemme tai kirkkokuntamme ei ole täydellisesti Sanan kanssa, silloin se on väärin. Ja jos Hänen Sa­nansa oli niin tärkeä, ettei Jumala sallinut yhtään sanaa siitä lainattavan väärin, vaan se aiheutti kaiken kuoleman, jokaisen kärsimyksen, jokaisen itkevän lapsen, jokaisen hautajaistilaisuuden, jokaisen ulisevan ambulanssin, jokaisen haudan mäen syrjässä, kai­ken verenvuodatuksen, vanhenemisen, nälän ja kaikki vaikeudet, mitä meillä on ollut. Ja ainoastaan siksi, että Jumalan Sana oli väärinarvioitu, tuli kaikki tämä. Tulisiko Hän antamaan sen anteeksi meille lopunaikana, jos me arvioimme sen uudelleen väärin?

66     Joten te näette, että kristillisyys on tärkeä asia. Jos yhden Sanan väärinkäyttäminen maksoi meille kaikki nämä kuudentuhannen vuoden aikana olleet vaikeudet, niin emmehän me voi mennä takaisin toisen väärinkäytetyn Sanan kanssa. Sen on oltava tarkalleen Sanan kanssa ilman kenenkään tulkintoja. Ainoastaan sen kanssa mitä Sanan sanoo. Ryhmä mie­hiä kerääntyy yhteen ja sanoo, että se merkitsee tätä. Toiset taas ovat yhtä mieltä, että se merkitseekin tätä. Mutta Sana sanoo: “Tämä on Se!”

67     Jos Jumala käyttäisi maailman tuomitsemiseen kirkkoa, niin mitä niistä? Jos Hän käyt­täisi kansakuntaa siihen, niin mitä kansakuntaa? Hän on tuomitseva maailman Sanalla, Raamatulla. Sillä: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme.” Se oli Kristus, joka oli ihmisolennon kautta puhuttu Sana tehtynä lihaksi.

68     Nyt Hän on Ilmestyskirjassa sanonut: “Jos joku ottaa yhden Sanan pois tästä, tai li­sää yhden sanan Siihen, häneltä otetaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.”

69     Joten te näette, ettei se voi olla vain: “Hyvä, minä uskon tämän, mutta tuosta minä en oikein tiedä.” Teidän on uskottava Se kaikki. Ehkä teillä ei ole uskoa seisoa Sen kanssa, mutta älkää yrittäkö estää jotakuta muuta tekemästä niin.

70     Olen usein sanonut, että toivoisin omaavani sellaisen uskon kuin Eenokilla oli, ettei minun tarvitsisi kuolla, kun elämäni on ohitse, vaan vain menisin iltapäiväkävelylle ja kävelisin kotiin ollakseni Jumalan kanssa. Haluaisin tehdä niin. Mutta jos minulla ei ole senkaltaista uskoa, niin en haluaisi seistä estämässä häntä, jolla sellainen usko on. Ymmärrättekö?

71     Nyt me olemme ehtooajassa. Ja on ollut sanansaattajia kaikissa ajanjaksoissa. Ja me toteamme, että alussa, kun sanansaattaja oli lähetetty, se merkitsi täydellistä hävitystä ja iankaikkista eroa jumalasta, jos antoi toisen merkityksen hänen sanalleen tai epäili yhtä sanaa antaen toisen merkityksen sanansaattajan sanalle. Ja ensimmäinen Sanansaattaja oli Jumala itse. Ja kaikki muut sanan­ saattajat ovat olleet Jumala puhuen miehen kautta, joten se on Jumalan Sana. Eikä Hänellä ollut ketään muuta miestä, jonka kautta puhua kuin vain tuo yksi, jolle Hän puhui. Mutta koska Hän on tehnyt miehen ja lunastanut hänet, on se ollut Jumala, joka on puhunut mie­hen kautta. Hän ei käytä mitään mekaanista apuvälinettä, vaan miestä; miestä, joka on antautunut ja vihitty Jumalalle.

72     Kuinka me voisimmekaan osoittaa sen kautta profeettojen ja Simpsonin. Ja sitten kaut­ta aikojen tähän nykyiseen aikaan asti. Se on aina ollut yksilö Jumalan kanssa. Kuten sanoin, on jokaisella ajalla ollut oma sanomansa ja sen saattaja. Ottakaamme nyt toinen aika Eedenin ajan jälkeen saadaksemme hieman taustaa. Eedenin ajanjakson jälkeen tuli Nooan aika. Puhuin eräänä iltana Clarksvillen rukoushuoneella aiheenani Lopunajan merkki. Ja sitten torstai-iltana aiheesta Olla samaistettu Jeesuksen kanssa. Ja nyt tänä aamuna on aiheeni Lopunajan evankelointi.

73     No niin, ennen vedenpaisumuksen aikaa voimme todeta heillä olleen suuremman sivili­saation kuin, mitä meillä on tänään. Uskon, että heillä oli atomivoima hallussaan. Minä ajattelen, että se ravisteli maailman pois radaltaan. Olen ollut Brittiläisen Columbian jääkentillä, jossa he kaivavat lähes kahdensadan metrin syvyyteen ja tuovat sieltä esiin palmupuita. Monia satoja vuosia sitten siellä on kasvanut palmuja. Ja meille on opetet­tu, ja me tiedämme, että maailma silloin seisoi pystyssä. Ja heillä oli mekaniikka, ja tiede niin korkealla, että he saattoivat rakentaa pyramidin, sfinksin, ja niin edelleen, asioita, joita me emme kykene uudelleen tuottamaan tänään. Meillä ei ole mitään konetta, joka nos­taisi nuo lohkareet niin ylös, näettekö, ellei se sitten olisi atomivoima. Bensiinin ja sähkön voimalla me emme voi tehdä sitä. Mutta se oli toinen aika, paljon älykkäämpi meidän aikaamme.

74     Ja tuossa ajassa Jumala kutsui miehen nimeltä Nooa. Aivan tavallinen mies, maanvilje­lijä, koska hänet havaittiin jumaliseksi omassa sukupolvessaan. Ja Jumala toimi tämän yhden miehen kanssa aiheenaan “arkin rakentaminen”. Synnin vuoksi me voimme huomata, että tuossa ajassa Raamattu sanoo: “Jumalan poikien nähneen ihmisten tyttäret.”

75     Olemme keskustelleet siitä, kuinka monet kirjoittajat ajattelevat noiden Jumalan poikien olleen langenneita enkeleitä, jotka ottivat itselleen ihmisen muodon. En voi ym­märtää sitä, kuinka kukaan voi ajatella sellaista. Sehän tekisi Saatanasta luojan. Saatana ei ole mikään luoja. Saatana on luomakunnan turmelija, näettekö, siinä kaikki. Valhe on ainoastaan totuus väärennettynä. Aviorikos on oikea teko väärin tehtynä. Näettekö? Ja sitä tarkalleen synti on. Saatana ei voi luoda. Hän voi vain turmella sitä, mikä jo on luotu.

76     Joten nuo Jumalan pojat olivat Seetin poikia, Jumalan omasta sukulinjasta, Adamin kautta. Ja nuo tyttäret olivat Kainin, Saatanan tyttäriä. “Ja kun he näkivät heidän olevan kauniita.”

77     Ja me huomaamme katsellessamme sata vuotta vanhoja valokuvia, kuinka naiset ovat tulleet kauniimmiksi verrattuna tuonaikaisiin naisiin. Lukemalla 1. Mooseksen kirja 6, te löydätte kauniin kuvan siitä. He olivat kauniita. Ja tämän päivän naiset ovat paljon kauniimpia, kuin mitä he aikaisemmin ovat olleet. Se johtuu heidän pukeutumisestaan ja nykyaikaisesta suuntauksesta, joka tuo sen esiin.

78     Minulla on valokuva Pearl Whitesta siltä ajalta, kun hänen salainen rakastajansa, Scott Jackson surmasi hänet iskemällä puukon hänen rintaansa. Laulu Pearl Whitesta ravisteli koko kansakuntaamme. Hänen oletettiin olevan kaikkein kaunein nainen maailmassa tuona aikana. Mitä, hänhän näyttäisi joltakin vanhalta jäännökseltä verrattuna joihinkin näihin naisiin.

79     Tai voitte mennä taaksepäin Clara Bowen aikaan, kun hän ensimmäisenä alkoi skan­daalin laskemalla sukkansa polvien alapuolelle sanoen: “Laskekaa ne, tytöt, laskekaa ne.” Muistan sen aikaisemmilta vuosiltani. Ottakaa kuva Clara Bowesta ja verratkaa sitä joi­denkin tämän päivän kaunottarien kanssa, näettekö?

80     Ja se on lopunajan merkki. Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa.” Kuinka he jatkuvasti riisuvat itseään. Mitä se on? He ovat Kainin tyttäriä. Siksi he ajattelevat meidän olevan omituisia ja fanaatikkoja, kun me yritämme selittää heille Evankeliumin totuutta siitä. Mutta he jatkuvasti tekevät itsestään moraalittomia mennessään kaduille tehden sitä mitä he tekevät eivätkä käsitä, että heidän on vastattava siitä Tuomiopäivänä. No niin, nainen, joka pukeutuu väärin, seksikkäästi, voi olla puhdas kuin lilja aviomiestään kohtaan tai poikaystäväänsä kohtaan, mutta kun syntinen ohittaessaan kadulla katsoo sinuun, koska pukeudut tuolla tavalla, hän on himoit­seva sinua, koska sinä olet esittänyt itsesi hänelle sillä tavalla.

81     Lapset eivät tarvitse piiskaa, vaan isä ja äiti antaessaan heidän tehdä niin. Ei se ole nuorisorikollisuutta, vaan vanhempien rikollisuutta. Ja minä ajattelen, että saarnaajien rikollisuus on paljolti syyllinen siihen, koska he antavat sen tapahtua sanomatta mitään siitä, vaikka siitä sanotaankin Sanassa.

82     No niin, Raamattu, Jeesus, sanoo: “Kuka hyvänsä, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo”, mennyt aikamuoto, “sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” Ja kun syntinen tulee tuo­miolle vastaamaan aviorikoksesta, tulee olemaan kysymys: “Kenen kanssa sinä teit sen?” Sinun kanssasi! Vaikka et tehnytkään tekoa, Raamattu sanoo, että sinä kuitenkin olet syyl­linen. Ketä silloin tullaan syyttämään? “Kuka tahansa, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” Ajatelkaa sen vakavuutta!

83     Tänään Jeffersonvillessä on yhdeksänkymmentäyhdeksän ja yhdeksänkymmentäyhdeksän kymmenesosa prosenttia naisista syyllisiä Jumalan edessä. Samoin on koko kansan kohdalla. Miksi? Saarnaajien rikollisuuden vuoksi, kun eivät ole kertoneet ihmisille. Kotien rikollisuus, kun he antavat nuorten tyttöjen mennä kadulle ja toimia sillä tavalla. Ja he sanovat olevan “ihan hyvä”.

84     No niin, juuri sen Nooa kohtasi omassa ajassaan. Ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja Jumalan pojat katsoivat heitä. Näettekö, sama himo toistuu. Mutta Nooa, oi, me voisimme puhua tästä tuntikausia. Mutta Nooa oli vanhurskas ja jumalinen. Hänen rehellisyytensä huusi sellaista vastaan. Ja he kutsuivat häntä hulluksi mieheksi. Pilk­kaajia, Raamattu kertoo, että he pilkkasivat häntä, pitivät hauskaa hänen kustannuksellaan. Mutta hän sanoi: “On tulossa aika, jolloin vesi tulee lankeamaan taivaista.” Silloin ei ollut vielä koskaan satanut. Ja hänen Evankeliuminsa ei pitänyt yhtä heidän tuon päivän tieteellisten teorioittensa kanssa, koska taivaassa ei ollut sadetta.

85     Ja tänään, niinkutsuttujen uskonnollisten ryhmien tieteellinen teoria yrittää todis­taa, että tämä siunattu asia, joka meillä on, jota me kutsumme Pyhäksi Hengeksi, on vain tunnetta. Näettekö, se ei sovellu yhteen heidän tieteellisen teoriansa kanssa. Haluaisimpa kysyä heiltä, mikä saa aikaan heissä muutoksen? Mikä saa juopon lopettamaan ryyppäämisen? Mikä saa prostituoidun lopettamaan huonon elämänsä? Mikä saa syövän ja muut taudit lähtemään ihmisistä. Mikä parantaa kuurot, mykät ja sokeat ja saa kuolleet nousemaan ylös? Selittäkää se. Saako tunne sen aikaan. Tunne on sen kanssa, varmasti.

86     Kaikella elävällä on tunteet, ja millään kuolleella ei ole tunteita. Suokaa anteeksi tämä ilmaisu, mutta minä ajattelen, että meidän tulisi sen vuoksi haudata meidän tunteeton uskontomme, koska se on kuollut. Siinä ei ole mitään tunnetta. Mikä hyvänsä uskonto, jossa ei ole tunnetta, tulisi haudata. Koska se on tunteellista!

87     Jeesuksen tullessa kaupunkiin noiden lasten ja kaikkien Hänen ystäviensä huutaessa: “Hoosianna! Hän joka tulee Herran nimessä!” Nuo tuon päi­vän uskonnolliset eivät voineet sietää sitä. Se oli heistä liian tunteellista. Hän sanoi heille: “Jos nämä olisivat hiljaa, niin kivet huutaisivat.” Näettekö? Jonkun täytyi huutaa, koska elämä oli siellä.

Nooalla oli kauhea aikaa, mutta lopulta yhtenä päivänä hänellä oli koettelemus.

88     Ja kaikilla, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, on koettelemuksia, sillä teidän uskonne koetellaan. Kun alat elämään Häntä varten, niin jokainen naapurisi tulee puhumaan sinusta, ja kaikki tuntuu kääntyvän sinua vastaan. Muista silloin, että se on Jumala, joka koet­telee sinua. Raamattu sanoo, että “jokaista poikaa, joka tulee Jumalan tykö, täytyy ensin koetella ja kurittaa, kasvattaa kuten lasta.” Niin kuin minunkin isäni kasvatti minua, kun olin tehnyt väärin. Meillä oli kymmenen käskyä riippumassa oven yläpuolella, noin tämän pituinen oksa; ja herra Branham oli mies, jolla oli hyvät käsi­varret. Hän vei meidät ulkopuolelle ja koulutti meitä. Ja sillä tavalla Jumalakin tekee. Hän koettelee ja kasvattaa sinua kuin lasta, koska sinä olet Hänen lapsensa, ja tulevai­suudella on jotakin sinua varten, koti Kirkkaudessa. Hän kouluttaa sinua. Niinpä jo­kaisen pojan täytyy tulla koetelluksi.

89     Nooalla aikanaan oli oma koettelemuksensa, sillä Jumala oli käskenyt hänen mennä sisälle arkkiin. Ja kun hän meni sisälle, ovi sulkeutui itsestään. Ilman epäilystäkään Nooa sanoi omalle perheelleen: “Odottakaa huomista. Oi, ovi suljettiin tänä iltana, mutta huomenaamulla tulee sade taivaasta.” Muistakaa, sitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut.

90     Ja pilkkaajat, jotkut heistä ehkä puoliksi uskovia, sanoivat: “Menkäämme sinne lähem­mäksi. Tiedättekö, tuo vanha mies on saattanut olla oikeassa.” He seisoivat arkin ympä­rillä odottaen ja ajatellen: “No niin, hän saattaa olla oikeassa.” Joten he tulivat sinne. Ja seuraavana aamuna aurinko nousi aivan yhtä kauniina kuin ennenkin.

91     Tiedätte, että ilman epäilystä Saatana istui siellä arkin yläpuolella olevassa ikku­nassa sanoen: “Yhäkö sinä ajattelet olevasi oikeassa?” No niin, sen perkele tekee meille kaikille. Mutta niin kauan kuin Jumala on sanonut niin, pysy Sen kanssa! Ei väliä sillä, mitä tulee, pysy Sen kanssa.

92     Meni toinen päivä ja kolmas. Nooa todella koeteltiin. Mutta seitsemän päivän kuluttua! Se oli helmikuun 17. Päivä, kun hän meni sisälle. Ja kun hän sitten tuona aamuna seitsemän päivän kuluttu heräsi, ukkoset jyrähtelivät ja suuret sadepisarat putoilivat. Noille, jot­ka olivat tulleet sinne päiväksi tai kahdeksi sanoen: “No niin, me menemme nähdäksemme, jos jotakin tapahtuu”, heille se oli liian myöhäistä. He kolkuttivat ja parkuivat. Kadut olivat täynnä vettä, ja vesi alkoi kohota ylös mäille. Ihmiset pakenivat kukkuloille. He yrittivät saada itselleen veneitä ja niin edelleen, mutta jos tuo vene ei ollut Jumalan tekoa, nuo sen aikaiset suuret maan ravistelut ravistelivat sen veden alle.

93     Te sanotte: “Minulla on uskonto, ja kaikki tulee olemaan hyvin.” Ei, se ei ole niin. Uskonnossa täytyy olla Jumalan tekemä kokemus. Ymmärrättekö? Kaikki muu on katoava. En sano tätä ollakseni erilainen. Sanon sen rakkauden vuoksi ja tietäen, että minun täytyy vastata tuona päivänä, ja koska olen vastuussa siitä. Niinpä jos sanon, mitä Hän sanoo, niin tiedän sen olevan oikein. En voi tehdä sitä, että panisin siihen jonkun uskontunnustuksia tai teorioita, sillä minä en usko siihen. Minä ainoastaan uskon sen, mitä Hän on sanonut.

94     Huomatkaa nyt, kun vesi rupesi kohoamaan, he kolkuttivat ovella huutaen ja itkien. Se ei vähääkään auttanut heitä. Ehkä niin olisi ollut muutamia päiviä aikaisemmin, kun he panivat eläimiä sisälle. Voin kuulla jonkun pilkkaajista sanovan: “Mene nyt sinne si­sälle haisevien eläintesi kanssa. Elä hajujesi kanssa siellä jos haluat.”

95     Näin on tänäänkin. He sanovat sinulle saman asian. “Jatka vain, jos haluat, ja ole vanhanaikainen. Me tulemme nauttimaan elämästä.” Tehkää vain niin. Mutta, oi veli, mitä onkaan olla turvassa Arkissa ovi suljettuna! Se, se on jotakin.

96     Nooalle, hänen päivinään, se oli rakasta, mitä oli säädetty hänen ajalleen, näettekö, koska ihmiset eivät olleet koskaan kuulleet sellaisesta asiasta, mutta sade tuli joka tapauk­sessa. Me huomaamme Nooan pelastuksen jälkeen maan alkaneen kasvaa uudelleen, kun kaikki, mikä oli hengittänyt ilmaa, oli kadonnut. Sitten seuraavaksi tuli aika, jolloin Jumala toi omat lapsensa ulos Egyptistä, Mooseksen tullessa lain kanssa. Ihmisten oli raskasta ymmärtää se, mutta laki oli säädetty tulevaksi. Ja kun laki oli tullut, Se oli opettaja. Ihmiset elivät niin kuin tahtoivat, joten laki oli opettaja, niin kuin Raamattu sanoo, saamaan ihmiset tuntemaan olevansa väärässä, ja siitä syystä Hän antoi heille Kymmenen Käskyä. Se oli niin suuri muutos, etteivät ihmiset halunneet vastaan­ottaa sitä. Hyvä on.

97     Sitten Mooseksen jälkeen tuli Johannes. Ja Johanneksen jälkeen tuli toinen aika; Hän esitteli Jeesuksen. Kun Jeesus, joka oli Jumala Hengessä, tuli tuodakseen meidät armoon, tuoden ilmi oman rakkautensa: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa.” ja Jeesus oli niin erilainen ja vastoin lakia, näettekö, mutta oli tullut erilainen aika.

98     Sitten kun Jeesus lähti, Hän puhui tästä Pyhän Hengen ajanjaksosta, jolloin Elämä olisi sisäpuolella todistuksena siitä, että Hän oli ylösnoussut. Minulla on paljon raamatunpaikkoja tästä, mutta minulla ei ole aikaa mennä niihin, kuin vain lyhyesti. Hyvä on. On aina ollut tosiasia, että kun aika muuttuu entisestä ajanjaksosta nykyisen ajan Sanomaksi, on aina jouduttu taistelemaan ihmisten kanssa. Vaikka se onkin aina ollut Kirjoitusten mukais­ta. Mutta me huomaamme, että sinä aikana, jolloin Jumala antaa heille säädöksensä, ja jota­kin josta elää, tai jotakin mitä tehdä, niin välittömästi, kun se on annettu, ihmiset yrit­tävät löytää jotakin vastiketta sille, tehdäkseen siitä ihmistekoisen asian.

99     Sen jälkeen kun Nooalla oli ollut arkki, tuo luopio Nimrod rakensi tornin sanoen: “Jos tulva tulee, me kiipeämme sinne ylös sen yläpuolelle.” Sen jälkeen Jumala tuli lain kanssa osoittaen, että edellä ollut ajanjakso oli tullut päätökseensä.

100Ja kun Jeesus tuli sen jälkeen, kun Mooses laissa oli puhunut Kristuksen tulemisesta. Mutta kun Hän tuli, he olivat niin sidotut isiensä perinnäissääntöihin ja omiin uskontunnustuksiinsa ja muo­toihinsa, heillä oli omat seurakuntansa, ja he olivat niin asettautuneet aloilleen, että Jeesuksen oli raskasta yrittää ravistella tuota valtakuntaa, Seurakuntaa, sen omista uskontunnustuksista uskomaan Häneen. Ja kuitenkin Kirjoitukset erikoisesti puhuivat Hä­nestä ensimmäisestä Eedenin ajanjaksosta alkaen: “Hänen siemenensä on murskaava käärmeen pään.” Jokaisessa ajanjaksossa oli Lupaus Jeesuksen tulemisesta, ja kun Hän tuli, eivät he tunteneet Häntä, koska he olivat niin sidotut omiin uskontunnustuksiinsa. Mutta kui­tenkin se oli Kirjoitusten mukainen totuus. Jokaisen sanansaattajan Sanoma joka kerta ennusti seuraavan tulosta. Mooses ja profeetat ennustivat. Mooses ennusti Jeesuksen tulevan. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on nostava teille profeetan, minun kaltai­seni.” Kuinka monta kertaa olemmekaan puhuneet tästä Sanomissa ympäri maailman, että tuleva Messias tulisi olemaan Profeetta.

101Tästä syystä tuo pahamaineinen nainen uskoi Sanoman, kun taas kaikki nuo papit eivät sitä tehneet. Jeesus sanoi tuolle naiselle Samariassa puhuessaan hänelle: “Anna Minulle juotavaa.”

102Nainen sanoi: “Sinullahan ei ole mitään, millä nostaa vettä. Eikä ole tapana, että sinä pyytäisit minulta samarialaiselta naiselta.” Ja sitten keskustelu jatkui.

Hän sanoi: “Mene ja tuo aviomiehesi tänne.”

Nainen sanoi: “Minulla ei ole sellaista.”

103Jeesus sanoi: “Se on totta, viisi sinulla on ollut ja se, jonka kanssa elät nyt, ei ole sinun.”

104Hän sanoi: “Herra, minä huomaan, että Sinä olet Profeetta. Me tiedämme, että aika on muuttumassa. Yksi on tulossa, joka on oleva voideltu, ja Häntä kutsutaan Messiaaksi, Juma­lan Kristukseksi, ja kun Hän tulee, Hän on oleva Profeetta.” Kuinka paljon enemmän tuo nainen tiesikään, kuin kaikki tuon päivän saarnaajat! Kyllä. Ja hän sellaisessa ti­lassa, näettekö, hän ymmärsi Kirjoitukset. Kuitenkin tuo pieni nainen, jolla oli viisi miestä ja eli kuudennen kanssa, tiesi enemmän Kirjoituksista, koska hän otti sen niin kuin oli kirjoitettu. Ja hän sanoi: “Kun Hän tulee, on Hän oleva Profeetta.”

Mitä Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen Hän.”

105Nainen jätti vesiastiansa ja juoksi kaupunkiin sanoen: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin itse Messias?” Näettekö? Tämä on Hän.

106No niin, hän tiesi, että Messias oli tulossa, koska profeetat Kirjoituksissa, Moosek­sen päivistä alkaen, jokainen ajassaan, olivat sanoneet: “Hän tulisi olemaan täällä, ja tällainen Hän tulisi olemaani”

107Jos ihmiset vain voisivat nähdä sen tänään, niin he tuntisivat päivän, jossa me elämme. He näkisivät sen Jumalan lupaukseksi tätä päivää varten. Jumala sanoi, että se tulisi ole­maan tällä tavalla. Mitään ei ole vinossa. Jumalan suuri kello on tarkalleen oikeassa ajassa. Tiedekin sanoo, että me olemme vain kolme minuuttia keskiyöstä. Joten te näette, että se voi tulla milloin hyvänsä. Ja siitä on kaksi tai kolme vuotta, kun he sanoivat niin. Näettekö, me olemme lopun ajassa. Mutta te näette, että ajanjakso on muuttunut tuosta vanhasta seurakuntajaksosta siellä menneessä ajassa, jolloin oli tuo hämärä päivä, jossa sanottiin vain, että liity kirkkoon ja pane nimesi kirjaan. Ehtoovalo on tullut, ennalleen palauttaminen. Pyhä Henki on palannut maan päälle, hel­luntai uusiutui, toinen merkki, jonka tuli tapahtua. Ja ihmiset eivät usko sitä, koska he ovat niin asettuneet paikoilleen samalla tavalla kuin he olivat Jeesuksenkin päivinä. Ymmär­rättekö? Hän kertoi tästä päivästä, kun Hän oli täällä maan päällä. Hän tuli tarkoin Kirjoitusten mukaisesti. Sitten Hän ennusti tämän päivän tulosta.

108No niin ajatelkaamme nyt jotakin muuta. Jos haluatte lukea jotakin siitä Matteuksen 24. luvusta, mitä Jeesus kertoi tästä päivästä. Hän sanoi, että juutalaiset tulisivat koo­tuiksi uudelleen viimeisenä päivänä. Hän sanoi: “Kun te näette viikunapuun puhkeavan silmulle, silloin te tiedätte ajan olevan käsillä. Tulee olemaan hämmennyksen aika, ja ahdistus kansojen välillä, ja meri tulee pauhaamaan, ja miehet menehtyvät sydänvikoihin, jatkuvasti.” Ei naisten keskuudessa, vaan miesten keskuudessa. Jeesus ei sanonut siinä naiset, vaan “miehet”. Pitäkää silmällä tällaista vitsausta! Tuona päivänä se tulee tapahtumaan. Se tulee olemaan lopunajan merkki, kun “sydämet me­nehtyvät, ja on pelkoa ja hämmennystä.” Ilmestyskirjassa profeetta puhuu tästä päivästä. Hän sanoi, että tulisi aika, jolloin seurakunta olisi penseä, Laodikean Seurakuntajaksossa, viimeisenä päivänä. Näettekö? Mitä se merkitsee? Se on Jeesus, joka ennustaa tämän viimeisen ajanjakson päättymisen.

109Aivan samoin kuin Eedenissä ja myöhemmin Nooan aikana, ja sitten Mooseksen aikana, lainantamisen aika, ja sitten armon aikana, ja nyt on samoin ehtooaikana. Voitaisiin mainita muitakin, mutta, koska meillä ei ole aikaa, minä hyppään niiden ylitse. Jo­kaisessa ajassa sanottiin, mitä seuraavassa ajanjaksossa tulisi olemaan, mutta seurakunta tulee niin kirkolliseksi uskontunnustustensa ja opinkappaleittensa kanssa sekä heidän tehtyjen uskomustensa ja ihmistekoisten teorioittensa kanssa, että he kulkevat Sanan ohit­se. Nyt voitte nähdä, mitä ehtooajan evankelointi tulee olemaan. Näettekö? Mitä tulee tapahtumaan? Niitä, jotka kuljettavat Sitä, tullaan kutsumaan hulluiksi. He tulevat olemaan niin erilaisia! He olivat Nooan aikana ja kaikissa muissa­kin ajanjaksoissa sellaisia. Heidät pantiin ulkopuolelle seurakuntien, koska he uskoivat Jeesukseen. Kuka tahansa, joka kuunteli Häntä, tuli erotetuksi heidän seurakunnastaan. Näette­kö? Mutta tuo aika oli määrätty Häntä varten, se oli Pojan aika.

110No niin, me näemme, että suuri Pyhä Henki myös profetoi siitä. Haluatteko merkitä muistiin Kirjoitusten paikat, Matteuksen 24. ja 2 Tim. 3:1. Pyhä Henki puhuu suuresta älykkäästä ajanjaksosta lopun aikana. Tiesittekö sen? Miksi se on niin?

111Joseph, sinä olet matkustanut paljon minun kanssani täällä Amerikassa ja olet kuul­lut kokouksista ulkomailla. Siellä meillä saattaa olla sataviisikymmentä-, kaksisataa-, tai viisisataatuhatta ihmistä koolla. Ja kun he näkevät yhden niistä asioista tapahtu­van, joita te näette joka päivä tapahtuvan näissä kokouksissa täällä rukoushuoneella, niin kymmenen-, kaksikymmentä-, tai kolmekymmentätuhatta heistä lankeaa kasvoilleen maahan ja ylistää Jumalaa. Kun he näkevät sen. Mikä on syynä siihen, ettei se tapahdu Amerikassa? He ovat niin järkeviä. He haluavat jonkun, joka ei puhu tuomiosta eikä näistä muista asi­oista, koska se tulisi erottamaan heidät yhteyksistään ja kerhoistaan ja kaikista juma­lattomista asioistaan, joihin he kuuluvat. Sen vuoksi, jos heidän pastorinsa puhuisi jos­takin tämän kaltaisesta, heidän vanhemmistonsa erottaisi hänet ja panisi jonkun nuoren Rickyn hänen tilalleen. Te tiedätte, mitä tarkoitan.

112Suokaa anteeksi, minun tarkoitukseni ei ollut sanoa sitä, näettehän, mutta joskus minä innostun liikaa. Ei mitään erikoista Rickyä vastaan, mutta minä vain en pidä siitä nimestä. Mutta ottakaapa selville, mitä se merkitsee, niin te annatte lapsellenne uuden nimen. Kyllä, varmasti. No niin, Ricky tai Elvis, tai senkaltainen, oi armoa! Joka tapauksessa te näette, että heillä täytyy olla niitä nyt. Heillä ei ollut tuollaisia nimiä enti­sinä aikoina, mutta niiden piti tulla. Tämä on aika, jolloin niiden tulee olla täällä. Se on tarkalleen oikein.

113Nyt minä lainaan Kirjoituksista, mitä Pyhä Henki sanoo:

Nyt Henki puhuu varta vasten, että viimeisinä aikoina jotkut tulevat jättämään uskon, ottavat vaarin viettelevistä hengistä, ja perkeleiden opeista, ja niin edelleen. Näettekö?

114Katsokaa kuinka he tulisivat olemaan “itserakkaita ja ylpeitä”, suuria pamppuja. Suokaa anteeksi, mutta tehän tiedätte, mitä me kutsumme suureksi pampuksi, se on katukielen ilmaisu. Me kaikki tiedämme, ettei meidän tulisi puhua niin. He ovat “itsekkäitä, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia.”

115Seisoin eilen katselemassa tuota juuri meidän alapuolellamme olevaa uima-allasta. Ja mieleeni tuli pyhäkouluopettaja, tuo mies, joka sanoi minulle: “Tuota kohtaa, jossa Jeesus sylkäisi, ei pitäisi olla Raamatussa. Sehän on hygienian vastaista, kun Jeesus sylki ja teki tahtaan syljestään.”

116Alkuperäinen kreikkalainen teksti sanoo: “Hän sylkäisi maahan.” Hän keskusteli tämän miehen kanssa ja sylkäisi maahan. Ja kun Hän oli puhunut, Hän ojensi kätensä ja nosti tuon syljen ja sen lian kanssa ylös, pesi sen hiero­en hänen silmiinsä ja sanoi: “Mene ja peseydy Siiloan lammikossa, ja sinun silmäsi tule­vat avautumaan.” Hän meni ja peseytyi, ja hänen silmänsä avautuivat.

117Niinpä tämä kaveri sanoi minulle: “Sellaista ei voitaisi tehdä tänään. Se on vastoin hygieenisyyttä ja terveyssääntöjä.” Sitten tämä sama mies vie oman perheensä, vaimonsa ja kaikki nuo lapset sinne uima-altaalle, jossa kaikki nuo naiset ja miehet ovat yhdessä tuossa vedessä, jopa niinäkin kuukauden aikoina, jolloin heidän ei tulisi tehdä niin. He eivät edes aina mene toiletteihinkaan, vaan ja kaikki nuo likaiset ruumiit, ja törky siel­lä, ja sitten he ruiskuttelevat sitä vettä suullaan, ja se menee heidän silmiinsä, ja kaik­kea muuta sellaista. Ja sitten hän saattaa sanoa jotakin siitä, kuinka Jeesus sylkäisi maahan ja antoi tuolle miehelle näön.

118Toin pienen pojan pois sieltä eräänä päivänä, ja hän sanoi: “Nielaisin hiukan tuota vettä ja nyt olen sairas kuin hevonen. Minä menen kotiin.” Tuo pikku kaveri saattaa istua täällä nyt, hän asuu asuntovaunussa noin kaksi tai kolme korttelia tätä katua alaspäin, josta otin hänet, ja hän sanoi minulle:” En koskaan mene sinne uudelleen.”

119Mutta kuitenkin sitä kutsutaan “nykyaikaiseksi sivilisaatioksi”. Näettekö, mihin olette tulleet? Vanha sanonta kertoo: “Te siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin.” Näettekö? Tuskin jaksan odottaa tavatakseni tuon miehen nyt. No niin, tässä te olette. Parempi, että jätätte sellaisten asioiden tekemisen.

120“Järkeviä, itsekkäitä, ylpeitä, rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.” Lai­naan Kirjoituksia. Pyhä Henki puhuu varta vasten, että näin tulisi olemaan lopunajassa. “Itsekkäitä, ylpeitä, ja heillä on jumalisuuden muoto.” Ensiksikin: “He ovat hillittömiä ja halveksivat niitä, jotka ovat oikeassa”, niiden vihaajia, jotka uskovat Sanan. Näettekö heitä? He vihaavat heitä, koska he eivät ole yhtä mieltä heidän perinteellisten uskon­tunnustustensa kanssa.

121Kuten nuo farisealaiset ja saddukealaiset, jotka vihasivat Jeesusta. Miksi? Hän oli vastoin heidän uskontunnustuksiaan, Näettekö? Ei siksi että Hän olisi halunnut olla erilainen, vaan koska Hän oli Sana, Hänen täytyi elää Sanan elämää. Hän sanoi: “Jos minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua.” Näettekö?

122No niin, samoin on tänäänkin. Jos mies saarnaa näitä asioita, eikä se tapahdu, silloin se on väärin, koska Kirjoitukset sanovat, että se tulisi tapahtumaan. Sitten jos se tapahtuu, silloin se on oikein, sillä ihminen ei ole oikeassa, vaan Sana on oikeassa. No niin, tässä tilassa me olemme tänään. Te näette, ystävät, kuinka järkevää se on. Näettekö te sen? Haluan näyttää teille, kuinka se tulee huippukohtaansa lopunajan evankelioimisessa.

123Nyt huomatkaa, mitä tapahtuu tässä järkevässä ajassa. “Itsekkäitä, ylpeitä, nautin­toja enemmän kuin Jumalaa rakastavia.” Jäävät kotiin keskiviikkoiltana katsomaan jotakin noista rahvaanomaisista näytelmistä kuten Minä rakastan Susieta, tai Lucya tai mitä kaikkea sitten onkin, naisia, jotka ovat olleet naimisissa tusinan kertaa ja elävät miehen kanssa. Ja voi, kuinka joka ainoa heistä on nainut ja eronnut ja nainut ja eronnut, ja sitten te teette heistä epäjumalia, jumalien kaltaisia. Te mieluummin jäätte katselemaan sellaista, kuin että tulisitte rukouskokoukseen. “Nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakasta­via.” Jos kaupunkiin tulee jokin suuri pesäpallo-ottelu tai jotakin sellaista, he sulkevat kirkkonsa päästäkseen katselemaan sitä. Ei tarvita kuin Elvis Presley täällä kadulla kävelemässä kitaransa kanssa, keinuen edes takaisin, tai joku noista kavereista, ja jos olisi keskiviikkoilta, heillä ei olisi rukouskokousta. “He rakastavat nautintoja enem­män kuin Jumalaa. “Itsekkäitä, ylpeitä, hillittömiä, väkivaltaisia ja halveksivat nii­tä, jotka ovat hyviä. Heillä on jumalisuuden muoto!”

Te sanotte: “Sellaiset ovat kommunisteja.” Ei, he eivät ole sellaisia.

124He ovat seurakunnan jäseniä, joilla on jumalisuuden muoto. Ja mitä he tekevät? Kieltävät sen Voiman! Heillä on Jumalan muoto, mutta he sanovat: “Jumala ei tee näitä asioita. Näettehän, ettei siinä ole mitään Voimaa, ottakaa vain vastaan tämä tai tuo.” Näettekö, heidän elämänsä ei muutu, mitään ei tapahdu, he ainoastaan kuuluvat seurakuntaan.

125“Heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Voiman. Sellaisista käänty­kää pois”, sanoo Raamattu, “sillä nämä ovat sellaista sorttia, jotka kulkevat talosta taloon ja johdattavat tyhmiä naisia, jotka ovat syntien taakoittamia, joita erilaiset himot viettelevät.” On tarkalleen niin kuin Raamattu on sanonut. Juuri nyt me elämme tarkalleen sellaisessa ajassa. “Mutta tee sinä evankelistan työ, anna täysi todistus palvelustehtävästäsi.” Näettekö, tästä juuri on kysymys.

126Nämä sanansaattajat ja nämä todistukset, jotka me näemme osoittavat meille, mihin satoon me kuulumme. Katsokaahan, missä sadossa te olette tänä aamuna. Katsokaa, missä sadossa me olemme. Miksi? Hän sanoi, että tällä puolella nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, he tulevat olemaan naurunalaisia ja pilkattuja kuten Nooankin päivinä. Sitten täällä, tämä toinen ryhmä pitää hauskaa heidän kustannuksellaan. He ovat it­sekkäitä, ylpeitä ja heillä on jumalisuuden muoto ja he kieltävät juuri sen asian, jonka te tunnustatte. Joten voitte nähdä, missä sadossa te olette. Näette nämä tämän päivän todelli­set sanansaattajat! Jeesus ennalta kertoi, että tuo tulisi olemaan Saatana oman sanomansa kanssa. Kun taas Hänen sanansaattajallaan olisi tämä, nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Näette että Saatanan sanansaattajilla tulisi olemaan jumalisuu­den muoto. Hänen sanansaattajillaan tulisi olemaan nämä merkit: he nostavat ylös käärmeitä, juovat kuolettavaa sen vahingoittamatta heitä, ajavat ulos perkeleitä, panevat kätensä sairaiden ylle ja vastaanottavat Pyhän Hengen kasteen, merkit ja ihmeet. No niin, me olemme toisessa näistä sadoista, nyt kun olemme lopunajassa. Oi, niin.

127Ei ihme, että profeetta Jesaja sanoo: “Koko ruumiin olevan syövän jäytämä ja täyn­nä mädäntyneitä paiseita ja kaikenlaista.” Minne me voimme riennä? Mitä me voisimme tehdä, jos me kaikki yhtyisimme? Se tulisi tekemään sen entistä pahemmaksi. Näettehän millaisia kaikkia asioita siellä olisi. Niin kuin he nyt yrittävät Kirkkojen maailmanneuvostoa. Se ei koskaan menesty, kun siihen kuuluu jumalankieltäjiä ja epäuskoisia. “Ja kuinka kaksi voi vaeltaa yhdessä”, niin kuin Raamattu sanoo, “elleivät he ole sopineet?” Ymmärrättekö? Eikä heistä kukaan ei ole samaa mieltä.

128Pelastus on yksilöllinen asia, yksilön ja Jumalan välillä, eikä yksilön ja seura­kunnan välillä. Se on vaeltamista Sanan kanssa. Kyllä. Katsokaa veljet, mitä me näemme. Ja tiedän, että pidän teitä täällä myöhään.

129Huomioikaa Hänen alas tulemisensa merkin suuri punainen vilkkuvalo. Me tunnemme sen. Voisin ottaa monia Kirjoitusten paikkoja, joita olen kirjoittanut tänne, näyttääkseni teille, että me olemme lopunajassa. Juutalaiset ovat palanneet Palestiinaan, viikunapuu on työntänyt esiin silmunsa. Miesten sydämet pysähtyvät pelosta. Naiset valloillaan niin kuin nyt on. Kuinka voisinkaan mennä Ilmestyskirjaan ja näyttää kuinka tämä kansakunta siellä on merkittynä naisen numerolla, numerolla kolmetoista. Aloittaessamme meillä oli kolmetoista osavaltiota, kolmetoista juovaa lipussa, kaikki on kolmetoista, kolmetoista tähteä dollarissa, kaikki on kolmetoista ja nainen.

130Kun jokin aika sitten olin Sveitsissä puhumassa, eräs nainen sanoi: “Me haluamme tulla Amerikkaan, jotta meillä olisi samanlainen vapaus kuin naisilla on siellä.” Kun kerroin heille, mitä he tekevät. He sanoivat:  “Ei, siinä tapauksessa me emme halua sitä.” Näettekö? Näettekö te?

131Mutta se on Amerikka. Me voimme nähdä suoraan täällä sen, kuinka tämä kansakunta tulee esiin sieltä, missä ei ole vettä, missä ei ole ihmisiä. Tulee esiin karitsan kaltai­sena, sillä on kaksi pientä sarvea, jotka ovat kansallinen ja kirkollinen voima, mutta poliittiset voimat liittävät ne yhteen. Uusi presidenttimme tuo Rooman uudelleen sisälle.

132Haluaisin kenen hyvänsä jumaluusoppineen, täällä tai muualla, kertovan minulle, missä Raamattu koskaan on ennustanut kommunismin tulevan hallitsemaan maailmaa. Älkää pelätkö kommunismia, ei siitä ole vaaraa. Se on vain asia, jota Jumala käyttää kurittaakseen kansoja sen kanssa, se on kansojen kuritukseksi. Varmasti. Raamattu sanoo, että Rooma on hallitseva maailmaa. Katsokaa kuningas Nebukadnessarin näkyä ja Danielin tulkintaa, kuinka jokainen niistä kuningaskunnista tuli ajallaan, aivan virheettömästi, kunnes se päättyi Roomaan. Joten se on oleva Rooma. Se ei ole oleva kommunismi. Se vain tulee esiin sen yhteydessä, siinä kaikki. He eivät koskaan tule olemaan mitään. Ei, sitä he eivät ole.

133Kuten Joseph juuri sanoi: “Ei noita köyhiä pakanoita Afrikan sydämessä koskaan tulla hallitsemaan. Heitä jo hallitaan.” Se tapahtuu tänään, heitä jo hallitaan. He haluavat rakkautta ja he haluavat Jumalaa. Ja koska kommunismi on ilman jumalaa, he eivät mil­loinkaan tule vastaanottamaan sitä. Varmastikaan eivät.

134Punainen valo vilkuttaa. Puomi on alhaalla. Hänen tulemisensa on käsillä. Oi, niin Jesaja 60:2 sanotaan: “Pimeys on peittävä maan, ja täydellinen pimeys on peittävä kansat.” Ja asia on tarkalleen näin.

135Lopunajan sanansaattaja ja Sanoma tulevat silloin, kun meillä on lopunajan olosuh­teet. Eikö teidänkin mielestänne ole niin? Tätä Sanomaa ei olisi voitu saarnata 40 vuotta sitten. Ei, lopunajan Sanoman ja sanansaattajan täytyy tulla ajallaan. Noina aikaisempina aikoina se luultavasti ei olisi toiminut. Mutta sen täytyy pitää puoliaan lopunajan olo­suhteiden kanssa. Kääntykää ja uskokaa evankeliumin merkit. Se on tämän päivän sanoma! Peskää sielunne Karitsan Veressä ja uskokaa Evankeliumi, joka lopunajan merkkien kanssa on täällä. Evankeliumin sana on täyttynyt täällä.

136He puhuvat niin paljon uudistamisesta, ja olen samaa mieltä, jos se on evankelioimisen uudistamista. Uudistaminen tarkoittaa “tulla puhdistetuksi”. Minä uskon, että me tarvit­semme koko joukon puhdistusta epäuskostamme ja uskoa Evankeliumi. Näin on asia. Liian paljon epäilyksiä ja kummastelua. Uudistukaa! Jopa tuo tavallinen sana kreikkalaisessa käännöksessä, jossa käsketään tekemään parannus, merkitsee uudistumista. Ja uudistu­minen merkitsee “puhdistautua” kaikesta menneestä ja uskomista Evankeliumiin Sen voima­ssa ja ilmenemisessä. “Nämä merkit seuraavat niitä…” He sanovat: “Sehän oli vain tuolle ajalle.”

137Hän sanoi: “Maailman loppuun asti.” No niin, jonkun on oltava oikeassa. Kun mies, joka ei usko, sanoo, että se oli vain apostoleja varten. Ja Jeesus itse sanoi: “Maailman loppuun asti”, silloin minä uskon Hänen Sanansa. Siksi että Se on oikein.

138Jumala haluaa omiensa olevan erotetut epäuskosta ja niistä, jotka eivät usko. Niin moni teistä ihmisistä teette virheen tässä, kun te joskus sallitte lastenne leikkiä siellä jonkun pikku Oswaldin kanssa. Ymmärrättekö? Tarkoitukseni nyt ei ole olla erilainen ja jäykkä ja niin edelleen, eikä jonkinlainen fanaatikko. En tarkoita sellaista. Mutta te annatte… Olkaa varmat kenen kanssa tyttärenne menee ulos iltaisin. Ymmärrättekö? Ehkä te kasvatitte hänet jumaliseksi tytöksi seurakunnan yhteydessä. Kuitenkin ensimmäinen asia, mikä tapahtuu, on, että hän menee ulos Oswaldin kanssa, tai jonkun muun heidän laisensa, ja he joko ovat ateisteja tai sellaisia, jotka eivät usko. Ja hänen elämänsä on raunioituva, kun ette tiedä, minkälainen tuo poika on. Näettekö te? Sitten hän menee naimisiin hänen kanssaan, ja katsokaahan, missä teidän lapsenlapsenne sitten ovat, näettehän. Olkaa varovai­set. Jumala haluaa omiensa olevan erotetut.

139Jos kerran luette 2. Mooseksen kirja 34:12, voitte nähdä, mitä Jumala sanoi Israelille. “Kun te tulette tuohon maahan, puhdistakaa sieltä pois kaikki, mitä siellä on. Älkää olko missään tekemisissä niiden kanssa.” Katsokaahan myöskin, mitä Joosua sanoi Joosuan 23:12: “Nyt Jumala on tuonut teidät tähän hyvään maahan”, kuten Seurakunta nyt, “ja on tuonut teidät tähän hyvään maahan. Oletteko iloiset siitä?”

He sanoivat: “Aamen me iloitsemme siitä.”

140Hän sanoi: “No niin, siellä on jäljellä joitakin näistä, jotka eivät usko, mutta äl­kää te olko missään tekemisissä heidän kanssaan. Älkää menkö heidän kanssaan.” Älä sinä sisar mene, jos tuo poika haluaa viedä sinut johonkin kapakkaan pikku ryypylle. Älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan! Ja sama koskee teitä poikia, jos tuo tyttö haluaa tehdä samankaltaisen asian. Pysykää erossa heistä!

141Nyt te tulette sanomaan: “Veli Branham on vanha omituinen tyyppi.” Mutta eräänä näistä päivistä tulette huomaamaan sen. Jos te olisitte kulkeneet niitä polkuja, joita minä olen kulkenut, te tietäisitte, että tämä on oikein. Kyllä, varmasti.

142Kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt sen noissa tunnustushuoneissa, jonne nuoret tytöt tulevat häpeässään. Tuo merkki on oleva hänessä siihen asti, kun hän kuolee. Ja ne asiat, jotka hän kertoi. Kasvatettu hienossa kristityssä kodissa kerran, mutta tämä tapahtui, kun hän meni ulos tuon pojan kanssa. Poika oli niin mukava, ettei hän voinut pysyä erossa hänestä, ja kaikkea senkaltaista. Ja ensimmäinen asia oli, että tuo poika tupakoi ja kantoi taskussaan taskumattia, ja he alkoivat juomisen, ja tässä sitä nyt ollaan. Käsitättekö? Ja siinä hän sitten on kantaen häpeäänsä. Oi, se on säälittävä asia. Voitte nähdä sen molemmilta puolilta. Joten pysykää erossa sellaisesta, erottakaa itsenne! Olkaa mukavia ja ystävällisiä jokaiselle, mutta älkää olko osalliset heidän synteihinsä. Pysykää erossa siitä. Kyllä.

143Ja niin se on aina, ystävät, että joka kerta, kun siirrytään ajanjaksosta toiseen, saavat johtajat ihmiset täydellisesti sekaisin. Ei se johdu niinkään paljon ihmisistä. Jos Evankeliumi olisi pysynyt saarnatuolissa, mihin Se kuuluu!

144Puhuessani täällä luterilaisten Bethany Opistossa, eräs mies sanoi: “Veli Branham, mitä sinä ajattelet meillä olevan?”

Sanoin: “No niin, tätä se on.”

145Hän kysyi: “Mitä eroa on tämän helluntain, josta sinä puhut, ja meidän luterilaisten välillä?”

146Minä sanoin: “Helluntaiseurakunta on edistynyt luterilainen seurakunta. Näin on tarkalleen oikein. Jos te olisitte pysyneet siinä, missä teidän olisi pitänyt pysyä, niin te myöskin olisitte olleet helluntailaisia.”

147Ja me kaikki puhumme samalla tavalla, kuinka kuulin erään henkilön tänä aamuna sa­novan: “Kaikki seurakunnat, koko ensimmäinen uskonto, ja kaikki kristityt, todelli­suudessa tulevat Roomasta.” Haluaisin jonkun todistavan sen minulle. Olen samaa mieltä siitä, että kirkkokunnat tulevat Roomasta. Mutta kristityt alkoivat Jerusalemissa.

148Joten jos katolinen hierarkia haluaisi meidän kaikkien palaavan takaisin kristi­kunnan äidin luo, olisin samaa mieltä hänen kanssaan siitä. Kenkäämme takaisin Hellun­taihin ja vastaanottakaamme kaikki Pyhä Henki. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että se ei koskaan alkanut Roomasta, vaan se alkoi Helluntaista. Seurakunta ei saanut alkuaan Roomassa, se alkoi Helluntaipäivänä. Varmastikaan se ei alkanut heidän opinkappaleil­laan, vaan Pyhän Hengen kasteella. Tätä minä olen yrittänyt sanoa. Jos me me­nemme takaisin, niin menkäämme takaisin sen alkuun, ei takaisin kirkkokuntiin, sillä se vie meidät Roomaan, koska he olivat ensimmäinen järjestö, tai kirkkokunta, ja se on kaikki­en niiden äiti.

149Ja Raamattu sanoo niin Ilmestyskirjan 17. luvussa: “Hän itse on portto, ja hän on porttojen äiti, hänen tyttäriensä.” Näettekö? Näin Raamattu sanoo. Jeesus Kristus sanoi: “Roomalaiskatolinen kirkko oli portto, ja kaikki hänen protestant­tiset tyttärensä olivat porttoja hänen kanssaan.” Ja Hän sanoi myös: “Tulkaa ulos heidän keskeltään, te Minun kansani, ettette olisi osalliset hänen syntiinsä, ja minä olen ottava teidät vastaan, ja te tulette olemaan Minun poikiani ja tyttäriäni.” Näettekö? Joten tässä te olette. “Heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Voiman”, ja niin edelleen

150Te kalliit metodistit, kuinka teillä ennen olikaan Jumalan voima keskuudessanne. Minä menin ja… Olin puettuna Johnin viittaan ollessani Lontoossa, Englannissa, ru­koillakseni Kuningas Georgen puolesta. Ja he veivät minut sinne Wesleyn Kappeliin, jossa hänellä oli tapana saarnata joka aamu kello viideltä noin tuhannelle viidellesadalle, ennen kuin miehet menivät töihin. Istuin sillä samalla istuimella, missä hän käännytti tuon kukko-taistelijan. Seisoin siellä ja kävelin ylös hänen saarnatuoliinsa. Ja rukoilin huoneessa, mistä hän meni Taivaaseen. Ajattelin: “Oi, jos John voisi tietää, mitä metodistiseurakunta on tehnyt, niin hän kääntyisi haudassaan.” Kuinka hänellä oli tapana rukoilla sairaiden puolesta, ja hänellä oli suuret merkit! Kun John Wesley… Seisoessani siellä ulkona pyhäkön vierellä, missä nyt kasvaa puu. Muistin tuota päivää, jolloin hän saarnasi jumalallisesta parantamisesta, ja kuinka tuo ylpeä Englannin kirkko, anglikaaninen kirkko, kuinka ryhmä heidän jäseniään tuli sinne ja päästi siellä vapaaksi tuon ketun ja koiralauman, hajaannuttaen Johnin kuulijakunnan. Ja vaikka tuo pieni vanha John ei koskaan elämänsä aikana painanut enempää kuin viisikymmentä kiloa, kääntyi hän kuitenkin ja osoitti sormellaan tuota miestä ja sanoi: “Sinä tekopyhä! Aurinko ei tule laskemaan kolmesti sinun pääsi yli, ennen kuin sinä tulet kutsumaan minua rukoilemaan sinun puolesta­si.” Ja tuo mies kuoli tuona iltana, ruumis kouristellen ja kutsuen Johnia tulemaan ja rukoilemaan hänen puolestaan. Hän kuoli. Ymmärrättekö? Oi, jos te metodistit olisitte olleet senkaltaisia metodisteja, te olisitte olleet helluntailaisia. Näin on.

151Entä te baptistit? Te menette kirkkoonne muutamaksi minuutiksi, ja jos pastori saar­naa pidempään kuin viisitoista minuuttia, te haluatte erottaa hänet. Baptistikirkon pe­rustaja, John Smith, rukoili toisinaan koko yön ja itki ihmisten syntien takia, kunnes hänen silmänsä turposivat umpeen itkemisestä, ja hänen vaimonsa täytyi johdattaa hänet aamiaispöytään ja syöttää häntä lusikalla. Te ette enää jaksa rukoilla viittätoista minuut­tia. Mikä on syynä siihen? Näettekö, te olette sekoittaneet perinnäissääntöjänne siihen.

152Sanoma kulkee edelleen. Israel seurasi Tulipatsasta. Missä Se pysähtyi, he pysäh­tyivät. Minne Se meni, he menivät. Tulipatsas liikkuu eteenpäin. Kyllä.

153Nyt huomaamme, että johtajat ovat niitä, jotka saavat sen aikaan. Johtajat ovat aina olleet sekaisin. Katsokaa Daatania siellä Raamatun ajassa, Mooseksen lain antamisen aikana. Hän, Daatan, oli se, joka johti tuota sekaisin olevaa joukkoa. Niin myös Koora. Kun Juma­la oli nostanut profeettansa Mooseksen, jolla oli kerran Sana. Hänellä oli mukanaan kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä siellä erämaassa, kun Jetro tuli ja sanoi: “Mooses, se tulee tappamaan sinut, sinun taakkasi on liian suuri.” Jumala otti osan hänen hengestään ja pani sen seitsemänkymmenen vanhimman ylle, ja he profetoivat. Se ei koskaan heikentänyt Mooseksen asemaa vähääkään. Hän, Mooses, oli yhä viimeinen sana, koska hänellä oli NÄIN SANOO HERRA.

154Ette voi olla alamaisia ryhmälle miehiä. Minä olen sitä vastaan, että niin olisi koskaan tapahtunut, Jumala ei koskaan käyttänyt miesryhmää. Hän käyttää yhtä miestä. Tarkalleen. Yksi mies kerrallaan, koska kahdella miehellä olisi kaksi mielipidettä. Yksi mies! Tarkalleen oikein. Huomatkaa nyt, että jokaisessa ajanjaksossa se on ollut tällä tavalla, koko matkan läpi linjan se on aina ollut näin.

155Ja siellä oli Mooses. Ja tiedättekö, mitä Koora sanoi? Hän sanoi: “Mitä, Mooseshan käyttäytyy niin kuin hän olisi ainoa, joka voi saarnata, niin kuin hän olisi ainoa, jolla on Sanoma. Oi, me kyllä tiedämme, että Tulipatsas on hänen yllään. Me tiedämme, että Valo on hänen yllään, sen me tiedämme, mutta hän toimii niin kuin hän olisi ainoa, jolla on Sanoma.”

156Hän ei tarkoittanut sen olevan sillä lailla. Hän yritti oikaista ihmisiä. Siellä oli liian monia aatteita. Teidän on kuunneltava jotakin. Ja mitä tapahtui? Jumala sanoi: “Erottakaa itsenne hänestä, koska Minä tulen nielaisemaan hänet ja hänen seurakuntansa.” Ja maa avautui, tuli tuli ulos, ja he syöksyivät alas. Näettekö?

157Sekoitetut johtajat. Johtajat aiheuttivat vaikeudet ihmisten keskuuteen. Jos ei näin olisi, niin jokainen kirkko ja jokainen seurakunta tässä kaupungissa tulisi yhteen. Miksi, heillä olisi tämä paikka, heillä olisi, oi, jokainen viinakauppa olisi suljettu. Sillä tämä kaupunki tulisi olemaan niin kuiva, että viinanmyyjän täytyisi kostutella itse­ään puoli tuntia saadakseen tarpeeksi kosteutta sylkeäkseen. Näettekö? Näin tulisi olemaan! Oi, suokaa anteeksi, minun ei olisi pitänyt sanoa sitä. Mutta se, mitä minä tarkoitan, on tämä, että me olemme kaikki niin hajallamme. Se johtuu johtajista. Kun Jumala tu­lee ja tekee jotakin, niin näiden pienten ryhmien johtajat pelkäävät menettävänsä jonkun, joten he vetävät heitä pois Siitä, sen sijaan että he vastaanottaisivat Jumalan Sanoman. Oli kyse johtajista Nooan päivinä. Oli kyse johtajista Mooseksen päivinä. Oli kyse johtajista Jeesuksen päivinä. On kyse johtajista tänään Pyhässä Hengessä. Sekoitetut ihmis­joukot! He sanovat: “Oi, anna naisten tehdä niin. Miksi sinä huudat heitä vastaan?”

158Uskon, että olen puhunut siitä aikaisemminkin täällä, kuinka eräs mies sanoi minulle siitä, kuinka minä aina yritän saada sisareni oikaisemaan itsensä. Nähdäkseen sen, kuinka he ovat maalitauluna, ja kuinka he ovat olleet sitä kaikissa ajanjaksoissa. Saatana käytti naista siellä Eedenin Puutarhassa, ja hän on käyttänyt heitä jokaisessa ajanjaksossa. Kun Raamattu osoittaa, mitä Amerikka ja sen naiset ovat viimeisinä päivinä, alan minä is­kemään sitä. Joten tämä mies sanoi: “Veli Branham, ihmiset pitävät sinua profeettana.”

Sanoin: “Minä en ole.”

159Hän sanoi: “Mutta he pitävät sinua sellaisena. Miksi sinä et opeta ihmisille, kuinka saada suuria hengellisiä lahjoja? Opeta heille asioita jos sinä… Jumala toimii sinun kanssasi, me tiedämme sen. Miksi et sinä opeta noita naisia, sen sijaan että sinä aina leikkelet heitä?”

160Minä sanoin: “Olen saarnannut heille kolmekymmentäviisi vuotta ja he ovat… Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät tiedä edes aakkosiaan? Mikä on syynä siihen, etteivät he edes halua toimia niin kuin naiset? Mistä johtuu se, että he jatkavat sellaisen tekemistä, mitä he tekevät? Kuinka voitte opettaa heille hengellisiä asioita, kun he eivät edes usko luonnollisia asioita? Kuinka voitte opettaa heille noita asioita?” Antakaa seurakunnan tulla ensin ylös tuohon valtakuntaan, ja sitten heitä voidaan opettaa tuossa valtakunnassa, kuinka vastaanottaa Jumalan lahjoja ja kuinka käyttää lahjoja, ja niin edelleen. Mutta Pyhä Henki ei milloinkaan anna sen tapahtua, ennen kuin tuo sydän on oikein ja valmis vastaanottamaan sen.

161Jumalalla kyllä riittää painetta. Älkää olko peloissanne, että heitä tulisi olemaan liian monia. Ette voi tyhjentää Jumalaa. Voisitteko kuvitella pienen tämän mittaisen rotan siellä Egyptin suuren viljasäiliön alla sanovan: “Minun on parasta syödä vain yksi jyvä päivässä, muuten se ei ehkä riitä seuraavaan elonkorjuuseen”? Voisitteko kuvitella pienen suunnilleen tämän mittaisen kalan, joka ui keskellä valtamerta sanovan: “Minun on parasta juoda tätä vettä säästeliäästi, koska, tehän tiedätte, sehän saattaa kuivua”? Samoin on, jos yritätte kuluttaa loppuun Jumalan hyvyyden ja laupeuden omiansa kohtaan. Hän haluaa siunata teitä. Hän on valmiina ja Hänellä riittää painetta. Kuvitelkaahan millainen paine se olisi, jos keräisitte kaiken maailmassa olevan veden neljän jalan paksuiseen putkeen ja asettaisitte sen pystyasentoon? Paine olisi pohjalla yrittäen löytää pientä rakosta vuotaakseen ulos. Tällaisella paineella Pyhä Henki yrittää tulla jokai­seen elämään.

162Mutta he eivät halua sitä, sillä he rakastavat uskontunnustuksiaan ja muita asioita enemmän kuin Jumalaa. Teidän on pantava pois maailman asiat ja uskottava Jumalaa. Sitä ei voida kieltää, olette nähneet sen vuodesta vuoteen ja kerta toisensa jälkeen. Ja Joseph sanoi kerran: “Se ei koskaan erehdy. Sen täytyy olla Jumala.” Ymmärrättekö? Ja se on Jumalan lupaus tälle päivälle. En minä, minä en ole Jumalan lupaus. Minä olen mies. Minä puhun Hänen Pyhästä Hengestään, joka on täällä. Se on tämän päivän lupaus: “Missä tahansa, kenelle tahansa.”

163Nyt me toteamme, että he olivat yksi. Ottakaamme esimerkiksi Bileam. Bileam tuli ja opetti ihmisille omaa oppiaan sanoen: “No niin, mehän olemme kaikki uskovaisia, me mooabilaiset olemme Lootin tyttären lapsia. Mehän olemme kaikki yhtä.” Ja hän sekoitti heidät, saaden aikaan seka-avioliittoja. Hän sai nuo kauniit ehostetut mooabilaisnaiset tulemaan ja sanomaan näille Jumalan pojille, että “mehän olemme kaikki samanlaisia, sillä eikö Jumala olekin kaikkien rotujen Jumala, joten kaikki on hyvin.” Hän sai heidät liittymään yhteen. Ja Jumala veti erottavan rajan ja pani heidät jättä­mään kotinsa ja kaiken muun. Mitä tapahtui? Näettekö te sen? Aivan sama asia, mikä tapahtui siellä aikaisemmin ennen vedenpaisumusta “kun Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi katsella ja he himoitsivat heitä ja ottivat itsellensä vaimoja.” Näette­kö? Siellä tapahtui samoin.

164Ja samoin on nyt! Uudestaan sama asia. Teidän tulisi nähdä se. Jokainen suku­polvi kertoo, mitä tulee tapahtumaan seuraavassa. Tässä se on. Me näemme sen. Me tiedämme sen olevan samoin, koska Raamattu tässä sanoo, että nyt on samoin kuin oli silloin. Hyvä on. No niin, kaikki tuo tietenkin lasketaan kuuluvan tälle päivälle, jossa me elämme

165Nyt tänä päivänä, kaikki, mitä jotakin merkitsee seurakuntien keskuudessa, ovat jäsenet. Kaikki, mitä he haluavat, ovat jäsenet. No niin mehän kaikki tiedämme baptistien iskulauseen vuonna 1944. He sanoivat: “Meillä tulee olemaan miljoona enemmän, vuonna -44.” Me tunnemme kalliin veljemme Billy Grahamin, me näemme hänen paikkansa Kirjoituksissa, minne hän menee ja mitä hän tekee. Mutta on vain “ratkaisuja, niin moni tekee ratkaisuja.” Vain kirkkokunnallisuus on kaikki se, mitä he haluavat.

166Näin se oli Jeesuksen päivinäkin, sama asia. He eivät olleet pahoja miehiä. He oli­vat sokeita. Siinä kaikki. He olivat sokeita Totuudelle. Jeesus sanoi heille niin. “Te sokeat farisealaiset ja saddukealaiset, mitä kaikkea te teettekään!” Mitä Hän sanoi heidän tekevän? “Te kirjanoppineet, farisealaiset, te olette sokeita!” Hän ei sanonut: “Te olette syntisiä.” He olivat syntisiä. Mutta mikä on se, mitä me kutsumme synniksi?

167No niin, me nimitämme synniksi: “Aviorikos, tupakoiminen, valehteleminen, varasta­minen, ja senkaltaiset asiat. Se on syntiä.” Sellainen ei ole syntiä. Se on epäuskon ominaisuus.

168Raamattu sanoo: “Hän, joka ei usko, on jo tuomittu.” Epäusko Sanaa kohtaan on synti.

169Katsokaa, kuinka pyhiä nuo miehet olivat. Ette olisi voineet osoittaa heitä sormel­lanne moraalisesti. Heidän iso-isänsä, ja heidän iso-iso-isänsä ja iso-iso-iso-iso-isänsä olivat olleet kaikki pappeja. He pitivät lain ja vanhinten ja isien perinnäissäännöt aivan tarkalleen sukupolvesta toiseen. Heissä ei ollut yhtään virhettä. Jos niin olisi ollut, heidät olisi kivitetty. He olivat hyviä miehiä. Ja Jeesus sanoi heille: “Te olette isästänne perkeleestä!” Miksi? Koska he eivät nähneet Sanomaa, Sanaa, Hänen ollessaan siellä.

170Ja he sanoivat: “Tämä mies yrittää hajottaa meidän seurakuntiamme.”

171Hän sanoi: “Te sokeat farisealaiset ja saddukealaiset!” Ja näin Hän sanoi heille: “Te kierrätte meriä tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja mitä kaikkea te teettekään saadaksenne yhden jäsenen! Ja kun tuotte hänet omaan kirkkokuntaanne, hän on kaksi kertaa enemmän helvetin lapsi, kuin mitä hän oli ennen.” Näin tarkalleen Jeesus sanoi.

172Ja jos on olemassa jotakin, joka on epävanhurskas, ja mitään, mikä on jumalaton, niin se on tuollainen vanha sammaloitunut seurakunnan jäsen, joka ajattelee, että he ovat niin hyviä, eivätkä voi nähdä minkään muun kuin heidän omien lasiensa lävitse. Minä en arvos­tele. Mutta, kyllä teen sitä sittenkin. Ja se on aivan tarkalleen oikein. Jeesus sanoi: “Sinä olet kaksi kertaa enemmän helvetin lapsi, kuin mitä olit ennen aloittamistasi.” Ja kun katselemme seurakuntia, ei ole väliä sillä, kuinka monia jäseniä he saavat seurakuntaansa, näette heidän menevän vedonlyöjien luo ja hevoskilpailuihin. Ja naiset shortseissansa kul­kevat katuja ylös ja alas, ja sitten laulavat kuoroissa. Tämä on suurin kompastuskivi, mitä syntisellä on koskaan ollut. Tarkalleen. He odottavat ihmisten, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, elävän kunnon elämää ja olevan erilaisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka olisivat esimerkiksi. Tuo kompastuskivi on tekopyhä. Se on kymmenen kertaa pahempaa kuin se, mitä te ennen olitte. Sinulle olisi parempi olla siellä ulkona, missä ennen olit.

173Tällaista nähdessään mies tulee ja sanoo: “No niin, he eivät elä yhtään erilailla kuin mitä minä elän. Varmasti eivät. Minä olen aivan yhtä hyvä kuin hekin ovat.” Se on kompastuskivi. Näin on oikein. Kun joku syntinen tulee heidän luokseen ja sanoo: “Jeesus sanoo tässä näin.” Näette heidän vastaavan,

174 “Oi, se ei ollut niin, koska se ei merkitse sitä. Hän ei tarkoittanut sitä juuri tässä. Se kuului toiseen aikaan.” Sinä epäuskoinen! Näettekö? Mitä tapahtuus? Te asetatte kompastuskiven tuon henkilön eteen.

175Psalmissa Daavid sanoo: “Älkää istuko, missä pilkkaajat istuvat, eikä astu jumalat­tomien tietä.” Näettekö? “Älkää vaeltako jumalattomien tavalla, älkääkä istuko pilkkaajien istuimella, tekemässä pilaa niistä, jotka ovat oikeassa. He seisovat ympärillä sanoen, että se on juma­lisuuden muoto. Mutta hän, joka iloitsee Herran laista, rakastaa tehdä sen mukaisesti, Hän on oleva niin kuin puu, joka on istutettu vesiojien varrelle. Hänen lehtensä eivät lakastu. Ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. Se on tuleva tapahtumaan aivan tarkalleen.” Tämä on senkaltainen seurakunta, jonka Jumala haluaa. Sokeat sokeain johtajat saavat näinä vii­meisinä päivinä pilkkaajien tulevan esiin, ja niin edelleen.

176Lopunajan evankelistan Sanoma tulee Malakia 4:stä. Se on ennalleen asettaminen. Sanoma ja sanansaattaja, molempien on oltava Uskon ennalleen asettamiseksi. Juuda kirjoittaa kirjeessään, noin kolmekymmentä vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen: “Veljet, minulla on harras halu kirjoittaa teille yhteisestä Uskostamme, että teidän tulee tosissanne tais­tella sen Uskon puolesta, joka kerran, silloin aikaisemmin, annettiin pyhille.” Näettekö? Malakia, Vanhan Testamentin viimeinen profeetta sanoo puhuessaan viimeisistä päivistä: “Ennen kuin suuri ja peljättävä Herran Päivä tulee, Minä tulen lähettämään teille Elian, profeetan, ja Hän on ennalleen asettava lasten uskon, heidän isiensä uskoon, juuri ennen hävityksen aikaa.” Mitä se tarkoittaa? Se on Sanoma, joka tulee esiin. Viimeisten päi­vien Sanoma ja sanansaattaja ei vedä heitä mihinkään uskontunnustuksiin, vaan on repivä heidät pois noista uskontunnustuksista, on tuova heidät takaisin alkuperäiseen hellun­tai-isien Uskoon, jossa Seurakunta on oleva viimeisinä päivinä. Ei takaisin Mooseksen aikaisten isien, vaan helluntai-isien Uskoon.

177Mooseksen ajan isille kuului Malakia 3:n lupaus: “Minä lähetän sanansaattajani Minun kasvojeni edellä valmistamaan tien Herran eteen.” Matteus 11:6 sanoo saman asian. Jeesus todistaa sen, kun Hän puhuu Johanneksesta sanoen:” Mitä te menitte katsomaan? Miestäkö, joka oli pukeutunut hienoihin kääntökauluksiin ja niin edelleen? Johannes ei ollut sellainen.” Hän sanoi: “Ne, jotka pukeutuvat sillä lailla, kuuluvat kuningasten palatseihin ja näihin suuriin kirkkokuntiin. Me suutelevat vauvoja ja vihkivät ihmisiä, tiedättehän, hautaavat kuolleita, ja niin edelleen. Ne ovat tuolla takanapäin.” Hän kysyi: “Mitä te menitte katsomaan? Ruokoako, jota mikä hyvänsä tuuli heiluttaisi? Ei, ei Johannes. Ei, Johannes ei heilunut, kun he hyökkäsivät häntä vastaan.”

178He sanoivat: “Sinä et tule saamaan mitään tukea meiltä, jos menet sinne.” Se ei tehnyt mitään vaikutusta Johannekseen, hän meni joka tapauksessa. Näettekö?

179“Mitä te menitte sinne katsomaan, profeettaako”, Hän kysyi ja jatkoi, “Minä sanon teille, että hän on enemmän kuin profeetta! Ja jos voitte ymmärtää sen, niin tämä on se, josta profeetta on puhunut, sanoen: ‘Minä lähetän Sanansaattajani Kasvojeni edellä, valmistamaan tietä.’” Malakia 3.

180Ja Malakia 4 kuuluu seurakunta-ajalle. Hän sanoi: “Minä lähetän teille Elian ennen tuota päivää.” No niin, tämä ei voinut olla Johannes, koska maailmaa ei sen jälkeen pol­tettu, eivätkä vanhurskaat kävelleet jumalattomien tuhkien yllä. Ei. Se on tämän ajan­jakson Sanoma, joka on tullut esiin! Mitä se on tekevä? Palauttava ennalleen ihmisten Uskon, tämän päivän Seurakunnan, joka nyt on siellä ulkona näissä erilaisissa turmeltu­neissa ja pilaantuneissa kirkkokunnallisissa ruumiissa, takaisin elävään Uskoon ja elä­vään Jumalaan. Sanoma on liikkunut eteenpäin vuosia. Näin on. Nyt on aika mei­dän vastaanottaa ja uskoa se, mitä lopunajan evankeliointi on palauttava entiselleen. Jooel puhuu tästä samasta asiasta sanoen: “Minä tulen palauttamaan ennal­leen kaikki ne vuodet, jotka tuhosirkka on syönyt.”

181Katsokaahan tänne. Muistatteko viimeaikaisen Sanomani Morsiuspuusta, ja kuinka he ottivat Jeesuksen? Hän oli Puu. Se, jonka Daavid näki, ja joka oli istutettuna vesiojien varrelle, ja antoi omat hedelmänsä ajallaan, kaikkein täydellisin Puu. Ja he hakkasivat Hänet maahan ja ripustivat Hänet ihmistekoiseen roomalaiseen puuhun pilkattavaksi. Mutta mitä Hän teki? Nousi ylös uudelleen kolmantena päivänä. Mitä muuta Hän teki? Hän pani alulle Morsiuspuun. Miehen ja naisen, kuten puut, jotka olivat Eedenin Puutarhassa, kaksi puuta. Yksi niistä oli elämän puu, ja toinen oli kuoleman puu. Ja mitä Hän teki? Hän tuli lunastamaan tämän puun. Sen jälkeen kun Hän oli lunastanut sen Golgatalla, Hän on valmiina istuttamaan Morsiamen nyt. Oi, kuinka tunnenkaan itseni uskonnolliseksi, kun puhumme tästä, näettekö. Asettaakseen ennalleen oman Morsiuspuunsa, tuon, jonka olisi pitänyt olla Eedenissä. Mutta hän lankesi siellä, koska hän ei uskonut Sanaa! Mutta nyt Hän on ennalleen asettava puun, joka on uskova Sanan! Ja kun hän tuli Helluntaipäivään, alkuperäiseen Oppiin, alkuperäi­seen Uskoon, niin mitä silloin alkoi Rooma tehdä? Lähetti syöjäsirkan ja tuhosirkan. Ja kukin otti oman osansa hedelmästä ja lehdistä ja kaikesta muusta imien sen alas.

182Mutta mikä oli se, jonka profeetta näki saaden hänet sanomaan: “Mutta Minä olen asettava tuon puun ennalleen, sanoo Herra.” Se alkoi uskonpuhdistuksesta. Mitä se sit­ten teki? Organisoitui. Jumala leikkasi sen pois. Johannes 15 mukaan Hän katkaisee pois kaikki organisaatiot siitä. Sitten kasvoi esiin Wesley. Se organisoitui ja leikat­tiin pois.

183“Mutta Minä olen asettava ennalleen.” Se on vielä tulossa. Mitä se on aiheuttava? Sen että ehtooaikana ei ole oleva organisaatiota. Se on tuleva huippuunsa. Missä hedelmä kypsyy ensimmäisenä? Latvassa. Miksi? Koska auringonvalo osuu siihen. Ja ehtooajan siemenet ovat istutetut nyt ehtooajan Morsiuspuuta varten. Kun Elämänpuu palaa takaisin Morsiuspuun luo. Voitteko nähdä sen? Ja ehtoovalot ovat tulleet kastelemaan ja kypsyt­tämään sen hedelmän, joka on ollut siinä puussa, joka istutettiin. Siemenet ovat kylvetyt. Ymmärrättekö? On ehtooaika. Joten ehtooajan evankeliointi tulee Malakia 4. mukaan palauttamaan ennalleen ihmisten uskon takaisin isien Uskoon. Kyllä varmasti. Takaisin Rakennuskiville. Aamen. Takaisin…

184Tänään jälleen johtajat sanovat: “Jäsenluku, jäsenluku!” Niin he sanoivat Jeesuksen­kin aikana, tuossa ajanjaksossa. Jeesus sanoi heille: “Te ulkokullatut! Te kirjanoppineet ja fariseukset, te kierrätte meriä tehdäksenne yhden käännynnäisen, saadaksenne yhden jäsenen, ja kun te tuotte hänet sisälle, hän on kaksi kertaa enemmän helvetin lapsi kuin aloittaessaan.” Ja tänään he kuluttavat miljardeja dollareita ja tekevät kaiken, minkä voivat, saadakseen yhden jäsenen lisää seurakunnalle. Ja kun te olette tehneet sen, on hän pahemmassa tilassa, kuin mitä hän oli ennen. Te teette hänestä vain tekopyhän. Annatte miesten tehdä näitä asioita, elää maailman tavalla ja tehdä pilaa Evankeliumista, ja kaikkea muuta sellaista. Te näette tämän päivän johtajien jälleen sanovan: “Jäseniä, jäseniä, jäseniä!” Tämä on kaikki se, millä on merkitystä tänään, jäsenluvut ja ratkaisun tekeminen.

185No niin, tämän päivän suuri sana on “ratkaisun tekeminen”. Toivoisin jonkun voivan tehdä ratkaisun palvella Jumalaa sen asemesta että hän liittyisi seurakuntaan. “Tee ratkaisu, tule sisälle, pane nimesi kirjaan.” Sitten he lähettävät suuren ihmisjoukon sinne sisään kirjattavaksi. “Mikä on nimesi?” “John Jones.” “Otatko vastaan Kristuksen omana Pelastajanasi?” “Kyllä.” “Uskotko Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Pojan?” “Kyllä.” Saatana tekee samoin, aivan samoin. Raamattu sanoo, että hän tekee niin. Hän uskoo ja vapisee. Kyllä vaan.

186Mutta te ette vapise, kun te todella uskotte. Te iloitsette. Aamen. Niin tekevät “kaikki, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat.” Niin kuin olen kertonut teille, joku jatkuvasti lähettää minulle kirjeitä: “Veli Branham, sinä säikäytät ihmiset kuoliaaksi kertoessasi heille, että lopun hetki on tulossa.” Pelottaisiko se Seurakuntaa? Oi, se­ hän on kaikkein ihanin asia, mitä voi tapahtua, Herran tuleminen, lopun aika. Toivoisin sen olevan juuri nyt. Varmasti. Kyllä, se on kaikkein ihanin asia, mitä milloinkaan olen ajatellut: tavata minun Herrani. Tämän vanhan liha viitan tulen jättämään, nousemaan ja tar­ttumaan kiinni iankaikkiseen palkintoon, ja tulemaan uudestaan nuoreksi mieheksi ja elämään iankaik­kisesti Herrani ja omieni kanssa. En voisi ajatella jatkavani taistelua synnin ja näiden koetusten lävitse tässä kipujen ja särkyjen täyttämässä vanhassa kulkutautisairaalassa. Jättää tämä ja vastaanottaa vanhurskauden kruunu, on kaikkein ihanin asia, mitä koskaan olen kuullut! Kuten Apostoli Paavali sanoi: “Olen taistellut hyvän taistelun, matkani päättänyt, uskoni säilyttänyt, ja tästedes siellä on… Minä olen säilyttänyt Uskon. Ja tästedes siellä on vanhurskauden kruunu odottamassa minua, jonka vanhurskas Herra on antava minulle tuona päivänä. Eikä ainoastaan minulle, vaan kaikille niille, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat.” Ei “uskovat Hänen ilmestymiseensä”, vaan “rakastavat Hänen ilmestymistään”. On suuri ilo tietää, että Hän tulee! Varmasti! Kyllä vaan!

187Mutta tänään kyse “jäsenistä” ja “ratkaisujen tekemisistä”, “jäsenien tuomisesta seurakuntaan”, niin monia jäseniä. Tällaista ei ehtooajan evankeliointi ole.

188Nyt tulen lopettamaan hetkiseksi vain puhuakseni teille, mitä minulla on sydämelläni. Toivon, etten ole pidätellyt teitä liian pitkään. Meillä on vielä seitsemän, kahdeksan minuuttia aikaa ja haluan vain kertoa teille, mitä minun sydämelläni on.

189Eikö tämä olekin totta tänään, ratkaisun tekemisiä ja seurakuntaan liittymisiä. “Jätä metodistiseurakunta ja liity meihin baptisteihin.” Tai, “jätä baptistit ja liity meihin metodisteihin, presbyteereihin tai luterilaisiin.” Katolisuus nielee kaiken, näettekö? “Jäseniä, jäseniä, jäseniä ja ratkaisuja, ratkaisuja.”

190Mitä hyötyä on kivistä, jos teillä ei ole muuraria muotoilemassa niitä? Tunnustukset, kivet. Kun Pietari teki oman tunnustuksensa, Jeesus sanoi: “Sinä olet Pietari, pikkukivi.” Mutta mitä hyötyä on kivestä, jos ei ole muuraria, joka muotoilisi hänet Jumalan pojaksi? Te ainoastaan keräätte kiviä yhteen läjään. Onko näin? Se ei saa aikaan mitään hyvää. Näettekö? Vesi kuluttaa kiven pois. Näette niiden olevan ihmisiä. Mitä iloa on kivistä, jos teillä ei ole todellista muuraria, joka terävän työkalun kanssa muotoilisi hänet so­pivalle paikalle Jumalan Rakennuksessa? Haluan vain kysyä teiltä, mitä hyötyä on ratkai­sun teosta ja teidän nimienne kirjaan panemisesta? Mitä hyötyä on liittyä seurakuntaan, jos siellä ei ole muuraria, joka muotoilisi teitä saaden teidät luopumaan tästä ja tuosta, ja leikaten heitä ja tehden heistä tämän kaltaisia. Muotoillen heistä kristittyjä, jotka sopivat Jumalan Rakennukseen. Merkkien seuratessa uskovia.

191Se on lopunajan evankeliointi, joka ottaa kivet ja muotoilee heidät. Ymmärrättekö?

192Miksi hyödyksi ovat kivet, jos te vain keräätte ne yhteen kasaan? Antakaa heidän olla siellä, missä he ovat, he saattavat menestyä siellä ulkona paremmin kuin yhteen kerätyssä kasassa. Heitä voidaan tarvita juuri siellä, eikä siellä silloin ole ketään. Näet­tekö, näin on oikein. Kivi on hyödytön ilman muuraria.

193Jeesus katsoo luonteenlaatua, ei jäsenmäärää. Tiedättekö sen? Hän haluaa oikeanlaatuisia luonteita. Jumala on aina yrittänyt saada yhden miehen omiin käsiinsä. Kaikki, mitä Hän tarvitsee, on yksi mies, ja Jumala on tekevä työnsä kautta vuosien. Ajatelkaahan, että Hän saattoi löytää vain yhden vanhurskaan miehen Nooan aikana. Moo­seksen aikana Hän löysi vain yhden vanhurskaan miehen.

194Katsokaa Simsonia. Katsokaahan, Jumala voi vain käyttää sitä, minkä te luovutatte Hänelle. Simson oli suuri ja voimakas mies, hänellä oli paljon voimaa. Simson luovutti voimansa Jumalalle, mutta ei antanut Hänelle sydäntään. Hän antoi sydämensä Delilalle. Näettekö? Ja näin tekevät ihmiset tänään. Oi, veli, he todella yrittävät maksaen velkansa, ja tekevät muita senkaltaisia asioita, ja rakentavat suuremman kirkkokunnan, ja niin edelleen, mutta kun tullaan siihen, että heidän tulisi antaa sydämensä, niin sitä he eivät tee. Näin on. Mitä hyötyä on siitä.

195Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin katkaistakseen ylipapin korvan pois, ja muuta senkaltaista, ja hän tekikin niin. Mutta kun olisi tarvittu todellista kristityn rohkeutta, hänellä ei ollut sitä. Hän perääntyi ja kielsi Hänet. Oliko näin? Hän saat­toi leikata ylipapilta korvan miekallaan, varmasti, hän tiesi kuinka käyttää sitä. Mutta kun tiukka paikka tuli ja olisi pitänyt seistä Jumalan Sanassa, hänellä ei ollut rohkeutta, ja hän jopa kielsi tuntevansa Jeesuksen.

196Näin tapahtuu tänäänkin. Meillä on rohkeutta rakentaa suuria rakennuksia ja panna miljoonia dollareita niihin. Meillä on rohkeutta asentaa sinne urut ja pehmustetut istuimet, ja kaikkea muuta, ja mennä ja tehdä käännytystyötä paikasta toiseen, tehdä metodisteistä baptisteja ja niin edelleen, edestakaisin sillä lailla. Mutta kun on kysymys kristityn rohkeudesta vastaanottaa Sana ja Jumalan Sanoma ja seistä sillä, silloin me osoitamme värimme. Joten mitä hyötyä teillä on kivistä ilman muuraria. Eikö olekin näin?

197Jumala katsoo luonteenlaatua, ei jäsenyyttä. Luonteenlaatu! Kun Elieser meni hakemaan Iisakille morsianta, hän etsi, kunnes hän löysi oikean luonteen. Muistakaa, Aab­raham asetti hänelle vastuun, niin kuin Jumalakin asettaa meille vastuun, meille sanan palvelijoille. “Etsikää Minulle Morsian!” Jumala siunatkoon sydämiänne. Minä en etsi jäseniä. Minä etsin puhdassydämisiä, näettekö, jotakuta, joka tulee uskomaan Sanan.

198Elieser ajatteli etsiessään: “Oi, minä en voi tehdä tätä itse. Vastuu on liian suuri. Minä ymmärrän, mikä vastuu on löytää Iisakille….” Mikä on esikuva Seurakunnasta ja Kristuksesta, Rebekka, esikuvana Morsiamesta. Joten Elieser meni polvilleen ja sanoi: “Jumala, Sinun täytyy nyt auttaa minua.” Ja kun hän antoi sen Jumalalle, Jumala auttoi häntä. Hänellä oli luonnetta.

199Tule takaisin Sanaan, veli. Tule takaisin Jumalan luo. Älä kuuntele yhtään sitä seu­rakuntaa, johon kuulut. Voit pysyä siellä, jos niin haluat, ja jos he antavat sinun olla siellä. Mutta tule ensin Jumalan luo. Siten se on hyvin. Tässä on lopunajan evankeliointi. Kyllä, luonteessa!

200Ja kun Elieser oli löytänyt luonteen, joka oli tässä naisessa, Rebekassa, Iisakin kauniissa morsiamessa, hän kertoi hänelle Iisakista. Eikä Rebekka pannut mitään asiaa kyseenalaiseksi. Hän uskoi sanansaattajan sanan ja valmisti itsensä lähtöön. Ja he meni­vät kysymään isältä, joka sanoi: “Kysy vain häneltä itseltään. Tyttö on tarpeeksi vanha. Kysy häneltä. Antakaamme hänen itse päättää.”

201Hän vastasi: “Minä lähden.” Minne? Miehen luo, jota hän ei ollut koskaan nähnyt eikä ollut tiennyt hänestä mitään. Mutta kuitenkin hän oli valmis lähtemään, koska hän oli ennalta määrätty ja ennalta säädetty sitä varten. Tarkalleen oikein.

202Oletteko panneet merkille sen naisen, joka pesi Jeesuksen jalat? Hän ei koskaan pyytänyt siunausta. Hän vain oli siellä. Ja siellä oli tuo ulkokultainen yrittäen tehdä pilaa Jeesuksesta halventaakseen Hänen luonnettaan. Näin he yrittivät aina tehdä saadak­seen Hänet näyttämään vähäpätöiseltä. Jotkut ihmiset, tehän tiedätte, seurasivat Häntä vain tehdäkseen sen. He sanoivat: “Katsohan nyt tänne, hyvä Mestari, me tiedämme, että Sinä olet suuri Jumalan mies, Sinä et pelkää mitään. Pitäisikö meidän maksaa veroa kei­sarille?” Näettekö? Kaikenlaisia asioita! Vain löytääkseen jotakin, jolla mustata Hänen Nimensä, tahratakseen sen. Ja tämä fariseus kutsui Hänet päivälliselle. Hänen kirkkokuntansa tiesi, että hän kutsuisi Hänet sinne, sillä heillä oli oma rautansa tulessa jossakin. Niin kuin uhkapeluri voisi sanoa: “Ässä hihassa”, heillä oli jotakin yhteistä.

203Kun näette jonkun senkaltaisen, joka vihaa teitä, ja sitä kuinka te seisotte Kristuk­sen puolesta, kutsuvan teidät sinne, se on joko hyötyäkseen teistä rahallisesti tai jol­lain muulla tavalla käyttää teitä hyväksenne. Näettekö? Se ei ole siksi, että he uskoisi­vat Sanoman. He pyytävät teidät sinne jossakin muussa tarkoituksessa. Ajatteletteko te, että tämä sama Kristus voisi erottaa heidän ajatuksiaan samalla tavalla tänään. Varmasti Hän tekee niin.

204Mutta he toivat Hänet sinne ja sanoivat: “Nyt me tulemme todistamaan sen.” He panivat Hänet sinne taaemmaksi ja antoivat Hänen tulla sisälle haisevana. He eivät koskaan pesseet Hänen jalkojaan tehdäkseen Hänet tervetulleeksi. Hän istui siellä sellaisenaan, kun he taas kävelivät noissa viitoissaan, tiedättehän. Hän tuli suoraan sisälle käveltyään siellä, missä hevoset ja muut olivat olleet, noilla tuonaikaisilla teillä, noilla pienillä po­luilla. Ne kaikki kulkivat samaa tietä. Tuo Suuri viitta imi itseensä tuon hajun, ja se oli Hänen yllään, haisten pölyltä ja kaikelta, mitä tiellä oli ollut. Haju oli samanlainen karjapihoilla. Ja se oli Hänen yllään, kun Hän meni vieraaksi tuohon taloon, jossa olivat nuo suuret hienot itämaiset matot lattialla ja kaikenlaista muuta. Heillä oli jonkinlai­nen voide, jota he käyttivät. He pesivät heidän kasvonsa ja jalkansa ja antoivat heille parin aamutossujen kaltaisia jalkineita heidän sandaaliensa tilalle. Ja he tulivat sisälle vasta kun he olivat pukeutuneet ja kammanneet hiuksensa. Sitten isäntä vastaanotti vie­raan toivottaen hänet tervetulleeksi ja halaten häntä. He halaavat toisiaan ja suutelevat toisiaan kaulalle. Näettekö? Kuten te näitte Josephin ja minun jokin aika sitten panevan kätemme toistemme ympärille ja taputtaen toinen toistamme ja he suutelivat toinen tois­taan niskalle. Mutta tuo fariseus sen jälkeen, kun hän oli kutsunut Hänet sinne, antoi Hä­nen vain istua siellä takana. He eivät pesseet Hänen jalkojaan eivätkä milloinkaan teh­neet Hänelle yhtään mitään. He vain antoivat Hänen istua siellä pitääkseen hauskaa Hä­nen kustannuksellaan.

205Mutta joku kurja pieni halveksittu prostituoitu, jolla oli vain muutama kolikko, jotka hän oli ansainnut senkaltaisella elämällä, hän näki Jeesuksen istuvan siellä. Suu­ret kyyneleet vierivät hänen poskilleen. Hän meni ja osti alabasteripullon kaikilla ra­hoillaan, mitä hänellä oli. Sitten tuo nainen jotenkin livahti sinne sisälle, tuli ja lan­kesi Hänen jalkoihinsa ja alkoi itkeä, hiuksensa riippuen alhaalla. Heillä ei ollut pyy­hettä Hänen jalkojensa kuivaamista varten, mutta tuo nainen käytti hiuksiaan kuivatakseen Hänen jalkansa. Kuinka kaunis vesi Hänen jalkojensa pesua varten, katuvan syntisen kyyneleet! Ja jos Jeesus olisi liikauttanut jalkaansa, hän olisi varmasti hypännyt ylös säikähdyksestä. Hän ei pyytänyt mitään, hän vain oli nähnyt, että oli tarve tehdä se.

206Emmekö me voisi tehdä sitä tänään? Me emme pyydä mitään. On tarve tehdä se. On tarve saarnata Evankeliumia, eikä merkitse yhtään mitään se, saammeko me siitä pennin tai ei. Minä en ole koskaan elämäni aikana ottanut uhria. Tässä on tarve. Tämä on aiheellista. Vain erottaudu, ja seurakunnat vihaavat sinua ja vainoavat sinut ulos, ja sinulla ei ole kuin muutama ystävistäsi, jotka pysyvät kanssasi. Mutta se on Sanoma, ja sen on mentävä eteenpäin kaikesta huolimatta. En ole koskaan esiintynyt radiossa ja televisio-ohjelmissa kerjätäkseni ihmisiltä rahaa. En ole voinut tehdä sitä. Haluan olla teidän veljenne. Minä haluan mennä, minne Jumala… Jos siellä on vain viisi ihmistä, mene sinne Tai mene tänne, jos siellä on miljoona, Jumala on valmistava tien minulle minne mennä. Siinä kaikki, vain elä se uskon varassa. Ja kiitos Jumalalle, että monet heistä tekevät sen samalla tavalla. Se on totta, he tekevät niin.

207Katsokaapa tätä pikku naista. Jeesus ei koskaan liikauttanut edes jalkaansa. Katso­kaapa tätä vanhaa fariseusta seisomassa siellä ja yrittäen tehdä pilaa Hänestä sanomalla: “No niin, jos Hän olisi profeetta, niin Hän tietäisi minkä kaltainen nainen pesee Hänen jalkojaan.” Näettekö? “Hän tietäisi minkä kaltainen nainen koskettaa Häntä. Katsokaahan, tuossa Hän on ja osoittaa minkä kaltaisen ihmisluokan kanssa Hän on tekemisissä.” Minä olen niin iloinen siitä. Kyllä. Hän kyllä tiesi sen. “Katsokaahan tuonne, minkä luokan ihmiset Hänen kanssaan ovat. Me olemme arvokkaita. Me olemme seurakunnan jäseniä. Ja katsokaahan tuota vanhaa synnintekijää tuolla Hänen kanssaan, me tiedämme kuka hän on, hänhän on katunainen. Hän on…” Ymmärrättehän, mistä minä puhun? “Tuolla hän on, tuonkaltainen nainen. Katsokaa, katsokaa, tuo on se ihmistyyppi, joka roikkuu Hänen perässään.” Minä olen niin iloinen. Olen niin iloinen.

208Sellainen minä olin, tiedättehän. Minä olin sentyyppinen ihminen, paha ja syntinen. Ja samoin on jokaisen teidän kohdallanne, jotka ette ole vielä tulleet Hänen luo. Te ette tule vain ollaksenne seurakunnan jäsen, vaan te tulette, koska on jotakin, mitä tulee tehdä. Jeesuksen tulee tulla palvelluksi, jonkun tulee tehdä se. Tehkäämme se. Tuo nainen ei koskaan pyytänyt: “Herra, siunaisitko Sinä minua, tekisitkö Sinä tämän?” Ei, hän vain pesi Hänen jalkansa ja kuivasi ne päänsä hiuksilla. Te tiedätte, että joiden­kin meidän sisaristamme täytyisi seistä päällään, jotta heillä olisi tarpeeksi hiuksia tehdä niin.

209Ja siellä hän oli kauniit kiharansa riippuen alhaalla kuivaten Hänen jalkojaan. Ja hän [Veli Branham tekee suutelua matkivan äänen.] suuteli Hänen [Veli Branham tekee suutelua matkivan äänen.] jalkojaan jatkuvasti sillä lailla, ja Jeesus vain istui ja katseli häntä, eikä koskaan liikahtanut tuumaakaan. Ja jonkun ajan kuluttua hänen lopetettuaan, Jeesus kääntyi ympäri.

210Siellä oli vanha Simon, koko tuon sananpalvelija yhdistyksen kanssa sanoen: “Näettekö! Hah! Hah! Tuollainen Hän on. Tässä te näette sen, tämä osoittaa, mitä Hän on. Hän ei ole profeetta. Katsokaa Häntä!”

211Hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Simon!” Oi, voin kuvitella, kuinka hän punastui. Hän sanoi: “Minulla on jotakin sanottavaa sinulle. Sinä kutsuit Minut tänne. Kun Minä tulin sisälle ovesta, sinä et koskaan pessyt Minun jalkojani, etkä antanut minulle tervetuliaissuudelmaa, etkä voidellut Minun päätäni. Sinä vain seisoit siellä ja yritit tehdä pilaa minusta. Näettekö? Sinä kutsuit Minut tänne siinä tarkoituksessa. Kun taas tämä nainen on sisälle tulostani saakka, pessyt Minun jalkojani kyyneleillään ja kuivannut niitä päänsä hiuksilla. Ja hän on jatkuvasti suudellut, ei Minun kaulaani, vaan Minun jalkoja­ni.”

“Sinä et odottanut saavasi mitään, ethän vaan, sisar?”

“En.”

212“Mutta Minä sanon sinulle, että sinun syntisi, jotka ovat monet, ovat anteeksi anne­tut.” Näettekö? Koko ajan hänellä ei ollut mitään muuta kuin vain pelko siitä, ettei hän tekisi mitään väärin, ehkä, mutta oli tarpeellista tehdä se, ja hän sai palkkionsa lopussa.

213Te saatatte kuulla minun saarnaavan näitä Sanomia. Te voitte nähdä Pyhän Hengen erottavan ja tekevän suuria asioita ja tekevän ihmeitä. Te saatatte rukoilla, eikä se koskaan tapahdu. Jatkakaa vain, teidän palkkionne tulee lopussa. Eikö se olekin parempi saada se silloin? Kyllä. Näettekö, tehkää Jeesukselle palvelus. Tämä on lopun­ajan Sanoma. Hänellä oli Morsian. Jumala etsii luonnetta. Ja sen jälkeen kun Elieser oli löytänyt luonteen, hänen seuraava tehtävänsä oli saada hänet valmiiksi lähtemään. Samoin on nytkin, veli, aivan samoin. Lopunajan sanoma ei ole tuolla Babylonissa.

214Tämän sanoin sinulle Joseph. Ja tämä pieni ruotsalainen veljeni seisoi siellä nojaten päätään minun olkapäähäni eräänä päivänä ja itki kuin pikkuvauva. Hän sanoi: “Veli Branham, Jumala lähetti minut tänne Chicagoon ja sanoi, että näkisin Chicagon vapisevan eräänä näistä päivistä.” Ja hän jatkoi: “Nyt he lähettävät minut pois. He ottavat pois minulta minun seurakuntani, suurimman ja hienoimman seurakunnan Chicagossa. He ottavat minun seurakuntani ja he ovat panneet minut ulkopuolelle äänestämällä minut ulos, ja nyt en tiedä mitä tehdä.”

215Minä sanoin: “Joseph, Jumala ei valehtele. Sinä olet nähnyt Chicagon vapisevan. Se alkoi New Yorkissa, tavattuani sinut siellä, koska he eivät ole yhteistyössä sinun kans­sasi, minäkään en mene.” Enkä edes tuntenut häntä, mutta jokin hänessä veti minua hänen puoleensa. Enkä sano tätä siitä syystä, että tänä iltana on lähetyskokous, vaan koska Joseph veti minua puoleensa. Minä kieltäydyin menemästä Chicagoon, koska he eivät antaneet hänen tulla yhteistyöhön minun kanssani. Sanoin: “Siinä tapauksessa en minäkään mene.”

He sanoivat: “Sinä et tunne häntä.”

216Minä sanoin: “Tiedän, etten tunne häntä, mutta Jumala tuntee hänet. Hän on Jumalan palvelija. Ja minun mielestäni hän on O.K.”

Ja niinpä sitten Joseph sanoi: “Toivoisinpa voivani nähdä Chicagon vapisevan.”

217Oi, se ei tiedä vapisevansa, enkä tarkoita tuota tykinruokaa tuolla ulkona. Se ei tarkoita sitä, että tuo roska siellä tulisi hävitettäväksi, vaan Seurakunta vapisee. Ymmärrättekö? Siellä ylähuoneessa oli vain satakaksikymmentä kaikista noista miljoonista, kun ravistus tuli. Näin oli, varmasti. Ihmisiä ravistellaan.

218Te näette, kuinka heillä oli tuo suuri herätys, Apolloksen, tuon baptistisaarnaajan kautta, joka ei vielä ollut vastaanottanut Pyhää Henkeä, ja jota ei vielä ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Kun sitten Paavali kulki läpi ylämaakuntien ja tuli Efesoon, hän löysi sieltä tämän väkevän seurakunnan, josta Raamattu puhuu. Hän meni sinne ja kertoi heille Herran tien. Hän kysyi: “Oletteko vastaanottaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun uskoitte?” Ja he huusivat ja heillä oli ihmeellistä aikaa. Hän kysyi: “Oletteko vastaanottaneet Pyhän Hengen?”

He vastasivat: “Me emme tiedä onko sellaista olemassakaan.”

Hän kysyi: “Kuinka sitten teidät on kastettu?”

He sanoivat: “Johanneksen kasteella.”

219Hän sanoi: “Siitä ei ole enää apua. Täytyy tulla kastetuiksi uudelleen.” Ja hän kastoi heidät uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja laski kätensä heidän ylleen ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen. He puhuivat kielillä ja profetoivat. Ja heitä oli vain kahdeksan tai kymmenen henkeä. Näin oli.

220Vavista! Näettekö, Jumala ei ravistele tuota, helvetti on ravisteleva sitä, kun se vastaanottaa sen. Mutta Jumala ravistelee omaa Seurakuntaansa.

221Yksi Enkeli tuli Aabrahamin luo ja hänen ryhmänsä luo siellä vuorella ja teki ihmeen erottamalla ajatukset, jotka olivat hänen sydämessään. Oliko näin? Ja Saara oli siellä sisä­puolella. Kun taas niillä enkeleillä, jotka menivät Sodomaan oli tuhansia siellä. Näette­kö, ravistelu tulee pienessä ryhmässä. Sinä olet nähnyt sen Joseph. Sinä olet nähnyt Chicagon saavan viimeisen kutsunsa. Oikein. Ja Jumala on kunnioittanut sinua tekemällä tar­kalleen sen, mitä Hän lupasi. Hän tekee Morsianta valmiiksi. Tätä se on.

222Nyt me tulemme lopettamaan sanomalla tämän: Lopunajan Sanoma on valmistava morsiamen, tekevä sen valmiiksi ylöstempausta varten. Miten se on tekevä sen? Malakia 4. mukaan se on tuova heidät takaisin siihen Uskoon, joka kerran annettiin pyhille. Tuova heidät takaisin isien Uskoon, helluntaihin, ennalleen asettamisen ajassa. “Minä olen asettava ennalleen, sanoo Herra.” Tämä on todellisuutta, lopunajan evankelioinnissa.

223Nyt minä haluan sanoa muutaman sanan ennen kuin lopetan. Ohitin loput näistä Kirjoi­tuksista ja ehkäpä joskus voin tulla niihin. Me uskomme sen. Ja vaikka se näyttääkin siltä, että loppu on tullut nyt, että Sanoma ja sanansaattaja ovat molemmat melkein murretut. Näyttää siltä kuin Saatana tekisi kaikkensa hajottaakseen meidät. Veli Nevillen onnetto­muus, veli Crase tuolla ja tuo aseen laukeaminen, näettekö, miltä se näyttää, ja juuri nyt kun seurakunta tuolla ulkona pitää peukaloitaan alaspäin minulle. Ja näette sen näyttävän siltä kuin se olisi hajoamassa. Näyttää siltä kuin olisimme voitetut. Älkää olko huolis­sanne. Tiedättekö, että tavallisesti tällaisessa ajassa Jumala astuu näyttämölle. Se on jotakin, jota Hän on pitänyt silmällä pitkän aikaa. Pitäkää se mielessänne.

224Muistakaa se aika, kun nuo lapset olivat siellä tulisessa pätsissä, he pitivät kiinni tuosta Sanasta. Kaikki meni vikaan. He heittivät heidät vankilaan. He pitivät heidät siel­lä yön yli, polttaakseen heidät seuraavana aamuna. Ja loppu näytti olevan lähellä, kun he kävelivät suoraan sinne tuliseen pätsiin. Mutta Jumala tuli alas, koko näyttämö muuttui pikku hetkessä.

225Noina heikoimpina hetkinä tapahtuu aina niin, että, kun todellinen Sanoma olisi tulossa voitetuksi, Jumala tulee näyttämölle. Hän sallii Sanoman ja sanansaattajan tulla tiensä päähän, näettekö, sitten Hän tulee sisään ja Hän ratsastaa korkeilla aalloilla. Näin on.

226Muistakaa Jeesusta, kun Hänen vihollisensa ajattelivat, että he olivat voit­taneet Hänet. Epäuskoinen sanoi: “Me olemme saaneet Hänet ristille.” Saddukealaiset ja fariseukset, jotka vihasivat Häntä ja ripustivat Hänet ristille ajattelivat: “Me olemme saaneet Hänet.” Huh-uh. Suunnilleen siihen aikaan Jumala ratsasti näyttämölle nostaen Hänet ylös pääsiäisaamuna, murskaten Saatanan valtakunnan, ottaen avaimet pois kuolemalta ja helvetiltä ja nousten ylös niiden kanssa. Varmasti, se oli juuri tuolla hei­kolla hetkellä. Hänen Sanomansa, Hän oli saarnannut Sanaa ja Hän oli seissyt sen kanssa, sitten tulee tuo todella heikko hetki, jolloin voitto tulee. Kun Hän oli tehnyt kaikki sen, mitä Hän saattoi tehdä, tuli Jumala sisälle ja muutti näyttämön.

227Se oli Jaakob, joka juoksi Eesauta pakoon tehden sitä ja tätä ja kaikenlaista ja yrittäen piiloutua Eesaulta. Sitten hän sai sydämeensä kaipauksen mennä kotiin. Ja mat­kallaan kotiin hän lähetti sanansaattajia ja uhreja ja kaikenlaista muuta saadakseen Eesaun rauhoittumaan. Mutta se tapahtui vasta, kun Jaakob oli tullut tiensä päähän eikä tiennyt enää minne päin kääntyä. Kun hän oli lähettänyt vaimonsa ja lapsensa tuon puron ylitse, hän palasi itse takaisin sen toiselle puolelle. Ja sitten kun Jaakob oli painis­kellut koko yön, kunnes hänen voimansa olivat menneet ja hän oli tullut rammaksi ja hei­koksi ja hänen ruumiinsa oli lopussa. Se oli tuo hetki, jolloin Jumala ratsasti näyttämölle. Ja mitä me löydämme seuraavana aamuna? Pelottoman prinssin. Se tapahtui hänen heikkoutensa jälkeen, sen jälkeen, kun hän näytti voitetulta. Mutta me näemme hänet pelottomana prinssinä. Sanoma kulki eteenpäin, ja sanansaattaja oli sen kanssa. Tarkalleen. Hän oli peloton prins­si seuraavana päivänä.

228Jopa Eesaun silloin, kun hän olisi eniten häntä tarvinnut. Ja muistakaa, että tuohon samaan aikaan Jumala työskenteli myös hänen veljensä Eesaun sydämessä. Varmasti. Ja Eesau tuli hänen luokseen sanoen: “Minulla on armeijani täällä. Sinä olet heikko Jaakob. Sinulla on vaiva ruumiissasi, ja sinä olet lopussa. Minä lähetän sotilaani sinun kanssasi suojelemaan sinua”, ja se oli juuri se aika, jolloin hän olisi tarvinnut niitä.

229Mutta hän oli löytänyt jotakin. Hän sanoi: “Minä menen yksinäni.” Aamen. Se oli sen jälkeen, kun hän oli vapautunut heikkoudestaan ja tuosta iskusta.

230Kun Jeesus oli tullut ennalleen tuosta kuoleman iskusta, Hän oli vahvimmillaan. Hän saattoi kulkea rakennuksen lävitse liikauttamatta laastia ja kiviä. Hän saattoi syödä kalaa ja leipää. Aamen. Oi, kyllä. Se oli tuo hetki, tuon heikkouden jälkeen, jolloin hän totesi olevansa voimakas. Se oli sen jälkeen, kun heikkous oli ensin tullut.

231Ja se näyttää kovasti heikolta juuri nyt sekä Sanomalle että sanansaattajalle. Mutta älkää olko huolissanne! Jossakin, en tiedä miten, mutta minä luotan Häneen. Hän on tuleva ratsastamaan näyttämölle jonakin päivänä. Älkää olko huolissanne. Vaeltakaamme yh­dessä. Kumartakaamme päämme yhdessä. Lopunajan evankeliointi.

232Oi Jumala, suuri ehtoovalo on loistanut nyt jonkin aikaa. Olemme nähneet Sinun liikkuvan näiden käytävien lävitse täällä tuoden noita, jotka olivat niin syövän syömiä, että he olivat vain miesten ja naisten varjoja, sokeita, sairaita ja ahdistettuja, jotka jopa lääkärit Mayo-klinikalla ja muualla olivat hyljänneet toivottomina tapauksina. Nyt monet heistä istuvat täällä tänä aamuna terveinä ja voimakkaina. Eikä vain täällä, vaan ympäri maailman. Naiset ovat saaneet vastaanottaa lapsensa takaisin elämään sen jälkeen, kun ne olivat olleet kuolleita jo useita tunteja. Lapsia, jotka olivat kuolleet tiellä auto-onnettomuudessa ja todettu “kuolleiksi”, asetettuna sinne makaamaan ilman yhtään ehjää luuta ruumiissaan, ja minuutin kuluttu he kävelivät alas tietä ylisten Jumalaa. Kyllä, Herra, Sinä olet Jumala. Ehtooaika on täällä. Ehtooajan evankeliumin siemenet ovat kylve­tyt, Isä, ja nyt se näyttää niin kuin olisimme tulossa lamaannuksen hetkeen.

233Kun Sinä ensikerran tulit näyttämölle silloin siellä omana aikanasi, he kaikki sanoivat: “Tuo nuori Galilean profeetta!” Oi, he kaikki kerääntyivät Sinun ympärillesi. Mutta kun Sinä aloit lyödä heitä sanomalla heille heidän uskontunnustuksistaan, ja muista asioista, he lähtivät pois Sinun luotasi. Sinun täytyi seistä yksinäsi. Ja lopuksi he veivät Sinut Golgatalle. Näytti siltä, että he olisivat voittaneet. Näytti siltä kuin heidän suuri älykäs ryhmänsä olisi voittanut Jumalan asian. Mutta, oi, ei! Pääsiäisaamuna maa sai hermoja raastavan vavistuksen, hauta aukeni ja Jumalan Poika nousi ylös. Hänellä oli kuoleman ja helvetin avaimet. Hänellä oli oikeus antaa Pyhän Hengen kaste heille. Hän sanoi Seurakunnalleen: “Menkää sinne Jerusalemiin ja odottakaa, Minä tulen lähettämään Sen teidän yllenne, ja sitten te todistatte Minusta, kunnes Minä jälleen tulen takaisin.”

234Ja sitten sinä kerroit heille, minkälainen tuo aika tulisi olemaan, ja tässä me olem­me, lopunajassa. Herra, ratsasta näyttämölle uudelleen. Teethän niin, Isä? Olemme tulossa väsyneiksi ja loppuun kuluneiksi. Miehet ovat kaikkialla kieltäytyneet vastaanottamasta meitä, kirkkokunnat ovat kaikki kääntyneet vastaan. Tuolla Kaliforniassa nuo kalliit pyhät itkevät. Nuo neljäkymmentä seurakuntaa siellä, ja sitten yksi johtaja nousee ylös ja sanoo: “Hyvä on, jos hän kastaa käyttämällä Herran Jeesuksen Nimeä, niin me emme halua häntä.” Ja niin he kieltävät Evankeliumin noilta nälkäisiltä ihmispoloisilta.

235Ja, Isä, minä pyysin häntä sanoen: “Tule ja vastusta minua Kirjoitusten kanssa”,             ja hän ei tahtonut tehdä sitä. Miksi? Hän tietää sen paremmin. Miksi pakanat pauhaavat ja ihmiset ajattelevat turhia asioita? Totisesti ojenna esiin Sinun Pyhän Lapsesi Jeesuksen käsi parantamaan sairaat ja näyttämään uudelleen sen merkit ja ihmeet. Se on kertautunut, Herra. Minä rukoilen heidän puolestaan. Jumala, älä anna heidän tulla heitetyiksi pois. Siellä on vielä monia hyviä miehiä. Suo se, Herra, että he tulevat näkemään ja tulevat ulos.

236Ja pieni seurakuntamme tänä aamuna, Isä, me emme tunne ihmisten sydämiä, mutta Sinä tunnet. Tämä pieni joukko täällä. Minä tulen menemään joka tapauksessa sinne ulos.          Ja nyt kun me jätämme tämän seurakunnan, Herra, tämän pienen joukon, joka on täällä pyhiinvaeltajina. He todistavat, etteivät he ole tästä maailmasta, Herra. He ovat muukalaisia. He ovat uudestisyntyneitä ja he ovat uusia luomuksia. He ovat jättäneet maailman asiat palvellakseen Jumalaa tietäen tämän: “Älkää ahnehtiko tämän maailman turhia rikkauksia, jotka niin nopeasti katoavat. Me olemme panneet toivomme Iankaikkisiin asioihin, jotka eivät koskaan tule katoamaan.”

237Taivaallinen Isä, jos mahdollisesti keskuudessamme on yksi tai useampia tänä aamuna, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin tunteneet, että heidän tulisi tehdä käännös, minä ru­koilen, että Sinä puhuisit heidän sydämilleen tällä hetkellä. Ja voikoot he suloisesti ja nöyrästi omissa sydämissään antaa kaikkensa Sinulle ja sanoa: “Herra Jeesus, ole minulle syntiselle armollinen. Minä en halua kuolla tässä nykyisessä tilassani. Enkä tiedä tulenko elämään iltaan asti, niin eikö olisi tyhmää tuhlata aikaani näiden maailman asioiden kanssa!” Kaikki, mitä täällä on, tulee katoamaan, ja ihmiset tulevat ka­toamaan maailman kanssa. Mutta Jumala, Iankaikkinen Isä, ei voi kadota, eivätkä myöskään Hänen omansa. Voikoot he vastaanottaa Sen nyt, meidän taivaallinen Isämme.

238Pyhitä nämä nenäliinat, jotka tässä ovat sairaita ja ahdistettuja varten. He kertovat, kuinka he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja, ja pahat henget lähtivät heistä. Paranna sairaat, jotka ovat keskellämme tänä aamuna. Minä rukoilen, ettei keskuu­dessamme tulisi olemaan yhtään heikkoa ihmistä.

239Voikoot suuri Pyhä Henki liikkua lävitse koko kuulijakunnan juuri nyt, ja voikoot jokainen tuntea Hänen läsnäolonsa. Ja niin kuin lainasin alussa, kun myrsky tulee kuivana kesänä, tuulet ovat olleet polttavat ja kuumat ja pölyä on lentänyt ilmassa, mutta yhtäkkiä voimme kuulla ukkosen ja näemme pilvien nousevan. Ja minä sanoin, että punainen merk­kivalo palaa osoittaen, että Hän on tulossa. Ja me tunnemme viileän henkäyksen toivotta­en tervetulleeksi Pyhän Hengen, kun Se liikkuu meidän paahtuneiden paikkojemme ylitse. Auta meitä tänään. Pelasta eksyneet. Täytä Pyhällä Hengelläsi, Herra, nopeasti, ennen kuin valot sammuvat, sillä merkkipuomi on jo alhaalla. Vanha Siionin laiva on jo tela­kalla, ja pian on kutsu kuuluva. Ja yhtäkkiä he kirjoittavat sanomalehdissään: “Mitä on tapahtunut? Satoja ihmisiä kansakunnasta on hävinnyt.”

240Oi Jumala, silloin on oleva liian myöhäistä lopuille heistä, kun Ylöstempaus jo on tapahtunut. Tuomio on iskevä maata, kun vanhurskaat ovat menneet. Sitten he tulevat menemään hautausmaille ja sanovat: “No niin, eivätkö he avanneetkaan tätä hautaa. Mitä on tapahtunut?” Oi, tuo joka luotti Jumalaa ja joka kuoli vuosia sitten, hän on mennyt. “Sitten, oi, mikä itku ja valitus onkaan oleva, kun kadotetuille kerrotaan heidän kohtalon­sa. He tulevat itkemään kallioille ja vuorille”, Kirjoitusten mukaan, “he ru­koilevat, mutta heidän rukouksensa tulee liian myöhään.” Älköön niin tapahtuko kenelle­kään, joka on läsnä täällä tänään.

241Ja sillä aikaa kun päämme ja sydämemme ovat kumarretut. Minä olen eri mieltä ihmisten alttarille kutsumisesta. Minä en usko, että se on apostolinen oppi. Minä uskon, että juuri siinä, missä te istutte, te teette ratkaisunne siitä, haluatteko te todella elää vai kuolla. Minä uskon, että se riippuu teistä. Jos täällä on joku, joka ei koskaan aikaisemmin ole nähnyt sitä juuri tällä tavalla, ja käsittää sen hetken, jossa me olemme, joka haluaisi tulla kristityksi ja haluaisi minun muistavan itseään rukouksessa, ja haluaisi olla Kris­tuksen kaltainen elämässään ja valmiina Hänen tulemustaan varten, nostaisitteko kätenne missä sitten olettekin. Herra siunatkoon sinua, ja siunatkoon sinua, ja siunatkoon sinua, ja sinua ja sinua. Jumala siunatkoon sinua siellä kaukana takana ja sinua täällä edessä. Tämä on hienoa. Jumala siunatkoon sinua nuori nainen, joka olet elämäsi risteyskohdassa, sisar. Se on suuri ratkaisu. Te olette voineet tehdä paljon suuria… Jumala siunat­koon sinua, isä. Sinä olet ehkä työskennellyt monta raskasta päivää elämäsi aikana, kasvattaaksesi pienen lapsesi. Äiti, sinä istut hänen vieressään. Oi Jumala! Ehkä sinä olet kasvattanut perheesi ja tehnyt monia suuria asioita, taputellut pikkuvauvan poskia kun se on itkenyt ja keinuttanut hänen kehtoaan pienillä nuorilla käsilläsi, jotka nyt ovat vanhat ja heikot. Olet ehkä keinutellut vauvaa ja tehnyt monia hyviä asioita, mutta paras asia, mitä koskaan olet tehnyt, oli se, kun nostit kätesi. Antakaa anteeksi, olkaa hyvät ja antakaa minulle anteeksi.

242Taivaallinen Isämme, Sinä olet nähnyt nuo kädet. Sinä tiedät, mitä niiden takana oli. He ovat nyt tämän kokouksen palkintoja. He ovat Sanoman palkintoja. Sinä sanoit: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luo. Eikä kukaan ihminen voi tulla, ellei Minun Isäni vedä häntä ensin.” Ja Sinä olet puhunut näille ihmisille. Ja he istuivat siellä, ja tieteen mukaan heidän kätensä pitäisi pysyä alhaalla, koska painovoima pitää niitä alhaal­la. Mutta he rikkoivat ja vastustivat tuota tieteen lakia. Heissä on Henki, joka nosti heidän kätensä ylös, ja se on tieteen vastaista, mutta Henki siellä voi murskata tieteen. Ja he nostivat kätensä, koska heidän ympärillään oli Jumalan Henki, joka sanoi: “Sinä tarvitset Kristusta.” Joten he nostivat kätensä ylös sanoen: “Muista minua, Oi Herra.”

243Niin kuin tuo ryöväri sanoi ristillä: “Muista minua kun tulet valtakuntaasi.”

244Ja mitä Sinä sanoit hänelle? “Tänään tulet sinä olemaan Minun kanssani Paratiisissa’.”

245Ja minä rukoilen, Isä, että Sinä juuri tänään ottaisit omaan Valtakuntaasi, Sinun yhteyteesi, täällä maan päällä jokaisen näistä uskovista ja olisit ystävällinen heille. Jeesus, Sinä sanoit, Joh. 5:24, kun Sinä olit täällä maan päällä: “Hän, joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän enää tule tuomittavaksi. He eivät tule olemaan siellä, kun tuomio iskee maata, vaan he ovat siirtyneet kuolemasta Elämään.” Sinä lupasit sen Herra. Minä vaadin heitä. Ja nyt minä annan Sinulle kaikki ne, jotka nostivat kätensä ja myös ne, jotka tunsivat sydämessään, että heidän tulisi tehdä niin eivätkä tehneet, Minä annan heidät Sinulle tänä aamuna, Isä, Jeesuksen Kristuksen armon ja Hänen Sanansa voittopalkintoina, jota me olemme saarnanneet tänä aamuna. He ovat Sinun. Pidä heidät turvallisesti, Herra, tuohon päivään asti. Ja voikoot he kasvaa niin kuin vauvat. Voikoot vedet, jotka ovat täällä altaassa, vastaanottaa heidät, kun he ovat tunnustaneet syntinsä, kun he kuolevat tullessaan haudatuiksi Kristuksessa, noustakseen uudelleen uuteen elämään, vaeltaakseen uudessa maailmassa uusien ystävien kanssa, uudessa seurassa, vaeltaa enkelien kanssa, Yliluonnollisen Läsnäolossa. Noiden asioiden, joita he eivät voi nähdä ympärillään, joiden he vain tuntevat olevan siellä. Ne ovat pysyviä asioita. Yliluonnollinen on py­syvää. Me annamme heidät Sinulle, Isä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

246No niin, minä olen pahoillani pidettyäni teitä hiukan yli ajan, ja minä olen varma, että teistä tuntuu hyvälle, eikö niin? Missä kokouksissa minun täytyy joskus leikata ja ravistella. Haluan sanoa teille. jotka nostitte kätenne ja uskotte Herraan Jeesukseen, että täällä tulee olemaan kastekokous tänä iltana. Tai luulen, että altaat ovat täytetyt, joten. jos haluatte sen juuri nyt, kasteviitat ja niin edelleen ovat valmiina. Jos haluatte tulla kastetuksi juuri nyt, koska hyvänsä, me olemme täällä vain sitä varten, että tekisimme sen. Ja nyt tämän leikkaamisen ja sahaamisen jälkeen

247Me kiitämme teitä outoja täällä keskuudessamme, jotka olette tulleet ollaksenne yhdessä Jumalan Sanan ympärillä meidän kanssamme tänä aamuna. Me arvostamme sitä, että olet­te tulleet tänne. Herra siunatkoon teitä. Olemme niin iloisia, että olette olleet täällä.

248Näen ystäväni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, istuvan tuolla rakennuksen taka­osassa. En edes tiedä pojan nimeä. Hän on minun hyvä ystäväni. Hän on erään tytön serkku, jonka kanssa minulla oli tapana kulkea, Marie Franciscon. En voi muistaa, mikä hänen nimensä on. Nostaisitko kätesi ylös? Me olemme iloiset sinun täällä olostasi, ja Jumala sinua siunatkoon. Tuo poika on ollut kristitty monia vuosia.

249Minun ystäväni Jim Poole on täällä. Kuinka monet teistä ovat kuulleet minun mainit­sevan Jim Poolen, nuoruuden ystäväni, hänen poikansa ja vaimonsa.

250Ja Donny, en muista hänen sukunimeään. Gard – Gard, Donny Gard ja hänen mukava pikku vaimonsa ovat täällä. He vierailivat kotonani eilen, ja olen niin iloinen, että he ovat täällä tänä aamuna.

251Ja uskon etten tunne tätä veljeä, joka istuu veli Wayn vieressä. Ja, oi, niin monia täällä, ja ehkä minä joskus teen virheen ja joskus minä unohdan kasvot. Olen kuitenkin iloinen, että te kaikki olette täällä tänä aamuna.

252Ja nyt ennen kuin lähdemme täältä tämän leikkaamisen jälkeen… Ja te tiedätte Raamatun sanovan, että Jumalan Sana on… niin kuin tuo ratkaisu tehden teistä yhden kiven, mutta teillä on oltava kivenleikkaaja leikkaamaan siitä osia pois, muotoilemaan se. Näettekö? Ja Hebrealaiskirjeen 4. luvussa sanotaan: “Jumalan Sana on terävämpi ja voi­makkaampi kuin kaksiteräinen miekka.” Se leikkaa, ympärileikkaa, katkaisten pois liian. Ja Se tarkoittaa: “Jopa sydämen ajatusten ja suunnitelmien erottaja.” Se on Jumalan Sana. Ja se leikkaa.

253Ja nyt palvoaksemme Häntä, laulakaamme tuo pieni vanha laulu, yksi minun suosikeis­tani: “Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä.” Kuinka moni todella rakastaa Häntä? En välitä siitä, oletteko kristittyjä vai ette, sanokaa: “Minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti minua.” Laulakaamme se yhdessä nyt, kaikki yhdessä.

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

254Ettekö rakastakin tätä? Laulakaamme se uudelleen. Ja kun teette niin, niin puris­takaa jonkun lähellänne olevan kättä. Älkää nousko seisomaan, sanokaa vain: “Jumala siunat­koon sinua, veli.” Se on meidän tervetulotoivotuksemme täällä rukoushuoneella. Toivon sitä jokaiselle teistä. Hyvä on.

Minä rakastan Häntä,

Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Koska Hän ensin rakasti minua
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

255Kumartakaamme päämme hyräillessämme sitä. [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräilemään laulua Minä rakastan Häntä.] Kohottakaa nyt kätenne Hänelle. [Minä rakastan Häntä laulun hyräily jatkuu.] Eikö Hän olekin ihmeellinen? Kyllä.

256[Veli puhuu kielillä. Veli Branham pitää tauon.] Olkaa todella kunnioittavia pienen hetken.

Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. He tulevat puhumaan uusilla kielillä. Jos he nostavat ylös käärmeen tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita, sillä vahinko tai senkaltainen ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle ja he tulevat terveiksi.”

Odottakaa vain hetkinen, nähdäksemme tulisiko tälle tulkintaa. Jos keskuudessamme on outoja, niin me odotamme nähdäksemme, mitä Herra tulee sanomaan meille tämän sanoman kautta.

[Veli antaa tulkinnan.] Tulkinta. Aamen. Sellainen oli tulkinta siitä, mitä tämä mies täällä sanoi. Täällä saattaa olla henkilöitä, jotka eivät ymmärrä mitä se on. Se on Henki. Se tapahtuu koko Rukoushuoneelle antaen sanoman ihmisille.

Rukoilkaamme.

257Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tästä, emme tienneet, että oli vielä joku jossakin, jonka sydämelle Sinä olit puhunut. Se antoi kutsun uudelleen, jopa nyt kun sanoma oli lopussa. Siinä kutsuttiin heitä Sinun “lapsiksesi”, koska Sinä olit kutsunut heitä, ja ehkäpä he juuri olivat aikeissa lähteä pois vastaanottamatta Sinua. Ja niin sanoma tuli uudelleen. Joten me rukoilemme, taivaallinen Isä, että Sinä antaisit suuren määrän Henkeäsi tuon henkilön ylle, kuka hän sitten onkin. Sinä et kutsunut heitä nimeltä, Sinä vain pu­huit. Joten, Isä, sillä tavalla Sinä haluat sen olevan. Ja me rukoilemme Isä, että Sinä soisit tälle tai näille henkilöille, keitä he sitten ovatkin, sen, että he vastaanottaisivat kutsun, joka on ehkä viimeinen. Minä rukoilen Isä, ettei se sitä olisi, mutta tänä aamuna, jos he tulevat vastaanottamaan Sen ja uskomaan koko sydämellään sen jälkeen, kun he ovat kuulleet Sanoman, niin kuin Sinä olet puhunut ja mitä Sinä sanoit, olkoot he avoimet vastaan­ottamaan Sen, vastaanottaakseen Hengen. Voikoot he nousta ja tulla kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä heidän syntiensä anteeksi saamiseksi, tulkoot he ihanasti täytetyksi Pyhällä Hengellä ja johdatetuiksi palveluksen elämään ja onnellisuuteen. Minä annan sen Sinulle nyt Isä, ja myös tämän seurakunnan, Jeesuksen Nimessä. Aamen

258Nuo sanomat joskus puhuvat jollekin, emmekä me tiedä, keitä he ovat. Joskus siinä sanotaan, keitä he ovat. Mutta nyt joku täällä oli ehkä aikeissa lähteä pois ilman Sitä. Ja kun teet niin, niin muista, että se on Pyhä Henki puhumassa kielellä, joka tarvitsee tulla henkeytetyksi. Saman, joka puhui sen, saman on tulkittava se. Muistakaa nyt se, mitä minä juuri luin: “Nämä merkit tulevat seuraamaan niitä, jotka uskovat.” Näettehän, se on uskovien keskellä. Me emme usko, että kaikkien ihmisten täytyy tehdä niin. Me uskomme, että se lankeaa seurakunnassa ihmisten keskuuteen. Joskus tänne tulee ihmisiä, jotka eivät aikaisemmin ole edes kuulleet sellaisesta asiasta, ja Pyhä Henki lankeaa heidän ylleen, ja he antavat sanoman, ja parantaa ihmisiä. jotka ovat siellä kuolemassa syöpään ja kaikenlai­siin sairauksiin. Se on Pyhä Henki kansansa keskuudessa.

259Rakastatteko te Häntä? Aamen. Minä rakastan Häntä myöskin. Me toivomme näkevämme teidät tänä iltana. Ja nyt veli Neville. Annan kokouksen pastorillemme, veli Nevillelle. Hyvä on.