61-1217 KRISTILLISYYS VASTAAN PAKANUUS
(Christianity Versus Idolatry)
Jeffersonville, Indiana, USA, 17.12.1961

¹       Tämä on sinun. Tämä pikku asia äidille. Anna se… Ja sinä saat sen korjattuna ja sitten tämä pikku…?…

Kiitos sinulle, veli Neville, Herra siunatkoon sinua. Hyvää huomenta, ystävät. On etuoikeus olla jälleen Tabernaakkelissa tänä aamuna ja tuntea olo pirteäksi ja hyväksi. Toissa päivänä en voinut edes puhua. Minulla oli tuo pieni virus, tiedättehän, joka menee kurkkuun ja tekee käheäksi, ja jota nyt on liikkeellä. Mutta Herra auttoi minua ja vapautti minut tuosta tilasta, niin että voin puhua teille tänä aamuna.

²       Ja me olemme iloisia tästä hienosta Tabernaakkelista, joka on täynnä, ja ihmisiä seisoo. Minä vain toivon, että meillä olisi antaa istuimia noille ihmisille, jotka seisovat. Olisimme onnellisia, jos meillä olisi niitä, mutta minä uskon, että kaikki ovat jo käytössä. Minä tiedän, että te ette halua tulla näiden lasten kanssa istumaan tänne alttarille ja kääntää selkäänne tänne päin.

³        Minä olen nyt muutamien päivien aikana tutkinut historiaa ja minä ajattelin, että ehkä tänä aamuna saarnaamisen sijasta minä voisin opettaa hetken Jumalan Sanasta. Ja nyt, me tulemme todennäköisesti olemaan hieman myöhään, joten, jos jotkut teistä haluavat vaihtaa paikkaa noiden kanssa, jotka seisovat, niin se olisi todella hienoa, jos voitte tehdä niin ja antaa heidänkin vähän levätä.

⁴        Monet minun ystävistäni tulevat pitkän matkan päästä, Georgiasta, Ohiosta, Tennesseestä, eri paikoista, Illinoisista, Missourista, Michiganista ja he tulevat alhaalta Chicagosta tullakseen vain tällaiseen, pieneen Tabernaakkeliin kokousta varten. Minä olen niin kiitollinen tämänkaltaisista ihmisistä. Eikä ainoastaan sitä, mutta minä haluaisin sanoa tämän Jumalan Sanan tärkeyden vuoksi. Melkeinpä joka ainoa noista ihmisistä ei ainoastaan itse tule, vaan he tuovat kymmenyksensä mukanaan pannakseen ne seurakuntaan ja auttaakseen.

⁵        Ne ovat ystäviä, jotka ovat uskollisia, ettekä te voi unohtaa senkaltaisia ihmisiä.

⁶        Ja sitten joskus minun täytyy sanoa jotakin, joka repii heidät palasiksi, ja te ymmärrätte, mitä se silloin merkitsee. Sydämessänne te ette halua tehdä sitä, mutta kuitenkin siellä on jokin, joka sanoo: ”Sinun täytyy tehdä se”, näettehän, joten teidän täytyy tehdä se.

⁷        Ja kun näkee heidän tulevan kaikkialta ja yrittävän palvella Herraa, uskoen siihen palvelus-tehtävään, jonka Herra on antanut minulle, ja luottaen siihen, että minä olen Hänen palvelijansa enkä kertoisi heille mitään, mikä on väärin. Niinpä sitten kuoleman vilpittömyydessä minun on tehtävä kaikki, mitä tiedän paimentaakseni noiden ihmisten sieluja. Tietäen, että he eivät tule tänne ainoastaan tullakseen nähdyksi. He ajavat jäisten vuorien ja mäkien yli noilla ruuh­kaisilla teillä, ja heidän lapsensa menettävät säännölliset ateriat ja unet, heidän matkalaukkunsa ovat pakattuina autojen takana, tiedättehän. Se on kovaa.

⁸        Mutta Raamattu sanoo sellaisista ihmisistä Hebrealaiskirjeen 11. luvussa: ”Maailma ei edes ole sellaisten ihmisten arvoinen.” Sanon sen, koska tarkoitan sitä sydämestäni.

⁹        Ja monet täällä New Albanyssa ja Louisvillessä ja täältä ympäristöstä, alhaalta Kentuckysta ja eri paikoista, jotka eivät ole niin kaukana, mutta kuitenkin he ovat uskollisia tullakseen ja ajavat jään, lumen ja kaiken muun lävitse päästäkseen tänne.

¹⁰    Seuraava sunnuntai on jouluaatto. Ja minä ajattelin, että minulla oli joulusanoma seurakuntaa varten, mutta minulla oli sellainen tunne noita pieniä lapsia kohtaan, että jos minä tulisin olemaan täällä, niin todennäköisesti monet noista pienistä, jotka tulisivat kaukaa, menettäisivät joulunsa. Niinpä se olisi jotenkin kovaa noille pienille kavereille.

¹¹    Minä tiedän, että me ihmiset täällä emme opeta lapsillemme sellaista tarua kuin joulupukki. Me emme usko valehtelemiseen kenellekään, joten te ette valehtele lapsillennekaan. Tuonkaltainen asia on tarua ylimmillään, kun sellainen asia ottaa Kristuksen paikan joulussa.

¹²    Joulu ei enää ole palvontaa. Se on juhlintaa, juomista, uhkapelejä ja metelöintiä, kokonaisesti pakanuutta. Ja ehkäpä joulun jälkeen minä tulen puhumaan jälleen joulusta, näettehän, niin että se ei riistäisi pienokaisilta… Mutta te ette voi kertoa sitä sillä tavalla pienille lapsille. He näkevät toisten pikku kaverien saavan jouluiltana lahjoja ja muita senkaltaisia asioita, eivätkä he ymmärtäisi sitä. Näettehän, he ovat yksinkertaisesti liian pieniä. Ja meidän tulisi muistaa heitä, että heillä on yhteisiä asioita. Meidän täytyy tuoda itsemme alas muistaaksemme noita pikku kavereita.

¹³    Puhunko minä liian äänekkäästi? Veli, onko se liian voimakkaalla? Voitteko kuulla minua kunnolla siellä aivan takana? Huh? Hetkinen, minä seison liian lähellä. Mikä mikrofooni on päällä, molemmatko, tämä ja tämäkö? Minusta tämä on hyvä. Mitenkä nyt on, onko se paremmin? Nyt se on hienosti, hyvä on.

¹⁴    Pienokaisten täytyy ymmärtää. Tehän tiedätte, että he ovat pieniä kavereita, ja meidän täytyy muistaa, että myös me olimme kerran pieniä.

¹⁵    Ja minä muistan, kun me olimme pikkulapsia, mentiin ja haettiin vanhan setripuun oksa jostakin, ja äiti paistoi maissinjyviä ja pujotti ne naruun sen ympärille. Ja se oli melkeinpä kaikki, mitä tuossa puussa oli. Ja sitten noita pieniä, vanhoja ja rikkinäisiä sukkia laitettiin roikkumaan sinne… Ja, oi, ehkäpä hän oli saanut jostakin pienen pussin makeisia, ja nuo pienet kovat makeiset, (ja kaksi tai kolme minulle, ja kaksi tai kolme Humpylle, ja kaksi tai kolme tälle). Ne olivat vain pieniä karamellinpalasia, ja me imimme niitä koko pitkän päivän, tiedättehän. Ja me käärimme sen pieneen paperinpalaseen ja panimme sen taskuumme. Ja jos me saimme jonkun vanhan leikkipistoolin tai pienen torven puhaltaaksemme, se oli valtava asia, ja se oli meille jännittävä eläymys.

¹⁶    Tänään tietenkin on erilaista. Köyhät ihmiset ovat saaneet enemmän rahaa ja he voivat nyt ostaa lapsilleen monenlaisia asioita. He pukeutuvat paremmin, syövät paremmin ja elävät paremmin. Ja kaikin tavoin, minä luulen, että heillä on paremmat oltavat tämän päivän palkoilla. Ja sen vuoksi teidän täytyy antaa pienille lapsille jotakin.

¹⁷    Mutta olkaa aina varmat siitä, että te kerrotte heille, ettei ole olemassa sellaista kuin joulupukki, koska se ei ole oikein. Yhtenä näistä päivistä he tulevat kysymään: ”Entä miten sitten on Jeesuksen kanssa?” Näettehän? Niinpä kertokaa heille Totuus. Olkaa rehelliset jokaisen kanssa. Olkaa totuudellisia. Ja erikoisesti, te ette halua kertoa lapsillenne mitään väärää, koska he uskovat teihin kristittyinä ja he uskovat, että se, mitä te kerrotte heille, on Totuus. Niinpä olkaa varmoja, että kerrotte heille Totuuden, ja sitten kaikki tulee olemaan hyvin.

¹⁸    Nyt… Ja sitten minä haluan vähintään yhden illan tai päivän Tabernaakkelia varten, jos vain voin, ennen lähtöäni tulevan vuoden palvelukseen.

¹⁹    Ja jos se on Jumalan tahto, minä haluan tänä vuonna pitää paljon merentakaisia kokouksia, sillä minä tunnen sen tarpeelliseksi. Erikoisesti Ruotsissa ja Norjassa ja monissa Skandinaavien maissa ja sitten alas Aasiaan. Minusta tuntuu, että meidän tulisi epätoivoisesti rukoilla näiden asioiden puolesta, että me tietäisimme Pyhän Hengen tien, ja että Hän johtaisi meitä, ja että tietäisimme, mitä meidän tulisi tehdä.

²⁰    Olin tutkimassa seurakunnan alkuhistoriaa, Broadbentin ja Hazeltinen ja monien heidän ajatuksiaan koskien sitä. Nikealaiset isät… Ja eilen minä päädyin Pyhän Martinuksen elämäkertaan, jota katolinen kirkko kieltäytyi julistamasta pyhimykseksi. Jumala teki sen. Hänen suuri elämänsä, kuinka samat merkit ja ihmeet seurasivat tuota miestä kautta hänen elämänsä, kuinka hän herätti kaksi kuollutta ihmistä, ajoi ulos pahat henget ja puhui tuntemattomilla kielillä ja näki näkyjä, ja kuinka suuri mies hän olikaan. Ja kuitenkin, hänen voimansa salaisuus oli nöyryydessä Jumalan edessä. Ja me huomaamme, että seurakunta tänään yhä opettaa sen voimaa, ja että merkit seuraavat uskovaista, kuitenkin me löydämme heidän olevan paisuneita. ”Suuri minä, ja pieni sinä.” Eikä se ole samanlaista kuin oli alkuseurakunnassa. He olivat nöyriä ja ystävällisiä toinen toisiansa kohtaan ja olivat suloisia ja ymmärtäväisiä. Ja tänään se on niin paljon erilaista. Ja minä ihmettelen, josko tämä olisi se, joka on vienyt meidät sivuun, pois Sanoman todellisesta ytimestä, siitä, että meidän tulisi nöyryyttää itsemme. Mitä nöyrempiä te voitte olla, sitä paremmin Jumala voi käyttää teitä.

²¹    Tutkiessamme jumaluustaruja ja kaikkia näitä taruja, niin joulu itsekin on taru. Joulussa ei ole mitään todellista. Joulua ei koskaan edes mainittu Raamatussa. He eivät koskaan palvoneet Kristuksen syntymää. Mitään sellaista asiaa ei ollut. Se on roomalaiskatolinen opinkappale eikä kristillinen oppi. Siitä ei ole yhtään Kirjoitusta Raamatussa. Eikä myöskään ensimmäiseen sataan vuoteen Raamatun jälkeen siitä ei ole olemassa mitään mainintaa. Se on vain taru. Joulupukki, kaupallisuus ja kaikki muu, koko asiasta on tullut sellaisten asioiden yhteen kasautuma.

²²    Jos menette taaksepäin ja tutkitte sen alkua ja sitten katsotte sitä nyt, niin te voitte nähdä, missä me olemme. Mitään ei ole jäljellä, mistään muusta ei voi olla apua kuin Herran Tulemuksesta. Siinä kaikki. Ei ole mitään muuta, joka voisi nyt auttaa meitä ulos tästä sekasorrosta kuin Herran Tulemus.

²³    Onko tämä pieni katkaisija tässä nauhoitusta varten? Ehkä minun on parasta sensuroida tämä pois eikä lähettää sitä ulos, koska tämä on melko karkeata. Mutta minä sanon tämän, niin että… Onko nauhat päällä nyt? Älkää myykö näitä nauhoja. Nämä nauhat eivät ole tarkoitettu myytäviksi. Te voitte kuunnella niitä seurakunnan keskuudessa, ja niin edelleen, mutta… koska se aiheuttaisi sekaannusta, yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Niinpä, vain pitäkää se siihen asti, kunnes me saamme kaiken kuntoon.

²⁴    Nyt ennen kuin lähestymme sanomaa, ja jokainen yrittää olla niin ajattelevainen ja levollinen kuin vain voi. En ota liian pitkää aikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi ajaakseni sen syvälle, niin että te tulette todella näkemään sen. Nyt jos kaikki asiat ovat selviä, niin minä uskon….

²⁵    [Veli Neville sanoo, että muutamia istuimia on vapaana.] Kyllä, tulkoon tänne nuo naiset, jotka seisovat tuolla sivulla. Täällä on paikka teitä varten, sisaret. Kyllä, täällä on yksi aivan täällä edessä. Ja täällä takanani on yksi tuoli. Täällä on pieniä lapsia täällä alttarilla, ja jos joku pieni lapsi haluaisi nousta ylös ja antaa istuimensa jollekin aikuiselle, joka seisoo. Täällä alttarilla on vielä tilaa lapsia varten, niin että joku aikuinen voi saada istuimen. Nuo rouvat, jotka seisovat tuolla pylvään takana. Täällä on tilaa täällä nurkassa, ja se on parempi kuin seistä siellä.

²⁶    Täällä korokkeella on joitakin, jos joku teistä veljistä haluaisi tulla tänne ylös. Täällä eräs lapsi istuu veli Wayn vieressä. Tulkaa ylös ja tuokaa tuolinne tänne ympärille, niin että jokainen tuntee olonsa kotoiseksi, niin että tunnette olevanne kotonanne. Täällä on paikka, täällä veli Shelby, täällä korokkeella, jos haluat tulla tänne ja istua täällä meidän vierellämme. Ja veli Evans ja veli Charlie, täällä on kaksi istuinta täällä ylhäällä. Tule tänne veli ja tunne olosi miellyttäväksi, niin että me voimme kaikki olla niin rauhallisia kuin on mahdollista olla kokouksen aikana, niin että te ette väsy ja näänny seisomisesta.

²⁷   Jotkut teistä veljistä siellä takana, tuo sisar siellä takana, joka seisoo siellä eteisessä. Täällä on vielä tilaa. Täällä on myös pianotuoli, ja joku voi käyttää sitä. Jos joku haluaa istua siinä, niin se kyllä sopii. Minä näen erään naisen siellä takana näyttävän, että hänen vierellään on tyhjä istuin. Tehkää nyt olonne niin mukavaksi kuin vain voitte.

²⁸    Ja nyt asettautuessamme paikoillemme, kun kello on kaksikymmentä yli kymmenen tänä joulukuun 17. päivän aamuna. Tänä aamuna ulkopuolella sataa täällä Jeffersonvillessä. Ulkopuolella ovat asiat huonosti, mutta me tunnemme olomme hyväksi täällä sisällä tietäessämme lähestyvämme Herran Tulemusta, joka on käsillä, ja että olemme lähestymässä Iankaikkisuutta. Me olemme niin kiitollisia Jumalalle, että me kykenemme tänä aamuna seisomaan ja antamaan uskoville ja epäuskoisille elävän Jumalan Sanaa. Luottaen siihen, että se tulee olemaan suuri päivä meille kaikille ymmärtäessämme Herran asiat.

²⁹    Kumartakaamme nyt päämme hetken rukousta varten. Ja päämme ollessa kumarrettuina, jos joku haluaa tulla muistetuksi, niin kohottaisitteko kätenne Jumalalle ja muistakaa pyyntönne sydämissänne. Kiitoksia.

³⁰    Taivaallinen Isämme, kun me kaikki nyt istumme Tabernaakkelissa, ja mikrofonit toimivat, ja nauhoitus on meneillään, ja kristityt rukoilevat, ja pyynnöt on tehty tiettäväksi. Ja kaksi tai kolme viikkoa minä olen jatkuvasti tutkinut sanomaa tätä päivää varten. Ne ovat vain muutamia sanoja, joita Pyhä Henki ehkä tulee käyttämään painaakseen tämän aiheen ihmisten sydämiin, että he voisivat nähdä sen ajan, jossa me elämme, ja voisivat valmistautua kohtaamaan Herran Jumalan. Me haluamme rukoilla sairaittemme ja vaivattujen puolesta kaikkialla.

³¹    Oi, Jeesus, muista tänä aamuna Sinun Seurakuntaasi, maailmanlaajuista Seurakuntaasi, kaikkialla ympäri maailmaa, jotkut heistä ulkona metsissä ja jotkut päätöksenteon laaksossa, jotkut vuoren huipulla. Ja kaikkialla ympäri maailman Sinun lapsesi ovat riippuvaisia Sinusta ja huutavat avukseen Sinua. Niin kuin Johannes entisaikaan, siellä Patmoksen saarella sanoi: ”Tule, Herra Jeesus.”

³²    Ja me käsitämme, että me emme ole ilman vihollisen läsnäoloa. Hän on aina lähellä yrittäen estää ja pysäyttää ja tehdä kaikkea, mitä hän voi. Mutta, oi Herra, anna lapsillesi usko tänä aamuna, voima nousta vihollisen yläpuolelle, että se avaisi heidän sydämensä ja tekisi heidän sielunsa hedelmälliseksi maaperäksi, johon tuo Elämän Sana voidaan kylvää, niin että se tuottaisi suuren ilon ja suuren elonkorjuun.

³³    Minä rukoilen, Herra, että Sinä tulisit siunaamaan Sanasi ja Sinun palvelijoitasi. Auta tätä minun heikkoa ääntäni, niin että Pyhän Hengen voitelu tekisi minut kykeneväksi olemaan voimakas. Ja sitten rukousjonossa, anna voima ja usko, Herra, niin ettei keskellämme olisi yhtään heikkoa henkilöä, kun me lähdemme tästä rakennuksesta. Suo se, Herra.

³⁴    Me tiedämme, että me elämme lopun ajassa. Ja me pyydämme Sinua siunaamaan meitä nyt, kun edelleen odotamme Sinua ja luemme Sinun Sanaasi. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

³⁵    Nyt minä tulen lukemaan kaksi tai kolme paikkaa Kirjoituksista, ja niin kuin viime sunnuntaina ilmoitin, minä tänään yritän puhua aiheesta Kristillisyys vastaan pakanuus. Ja se on meidän aiheemme tänä aamuna. Minä en missään tapauksessa ole teologi enkä raamattuoppilas, vaan olen vain lukutaidoton henkilö, joka rakastaa Herraa Jeesusta koko sydämestään. Minä en väitä olevani teologi tai ottavani sellaista paikkaa, mutta minä yritän vain sydämeni nöyryydessä selittää noita asioita, jotka tunnen Pyhän Hengen paljastaneen minulle, ja jotka minun täytyy tuoda seurakunnalleni. Sillä minä olen kiinnostunut tämän seurakunnan kasvusta, niin että seurakunta olisi hengellisesti oikein. Minä olen kiinnostunut siitä, koska Jumala on kiinnostunut tästä seurakunnasta, ja Hänen mielenkiintonsa on minunkin mielenkiintoni. Niinpä minun täytyy huolehtia tästä.

³⁶    Luin aikaista historiaa Irenauksesta ja heistä muista, kuinka he pitivät seurakuntansa puhtaina maailman asioista, kuinka nuo vanhat opettajat nousivat ylös siellä ja todella pysyivät tuon Evankeliumin kanssa. Raamattua ei silloin ollut kirjoitettuna siinä muodossa kuin, millaisena Se meillä nyt on, ei ennen kuin uskonpuhdistuksessa Luther painoi Sen. Mutta heillä oli se, mitä he kutsuivat nimellä evankeliumi ja apostoli. Evankeliumi ja apostoli, ja he pysyivät sen kanssa.

³⁷    Nuo kaksi paikkaa, joista tarkoituksemme on lukea tänä aamuna, me löydämme toisen niistä Jeremiasta, sen 7:stä luvusta ja jakeet 10 – 18. Toinen paikka löytyy Apostolien teoista, 7:49. Ja jos te haluatte merkitä muistiin tekstin tästä, niin se on Jeremian 7. luvun 18. jakeessa. Minä haluan aloittaa lukemisen 10. jakeesta:

Ja tulette ja seisotte minun edessäni tässä huoneessa, jota kutsutaan minun nimelläni ja sanotte: Meidät on vapautettu tekemään kaikkia näitä kauhistuksia?

Onko tästä huoneesta, jota kutsutaan minun nimelläni, tullut ryövärien luola teidän silmissänne? Katso, minä olen nähnyt sen, sanoo Herra.

Menkää paikkaani, joka on Siilossa, minne minä ensin asetin nimeni, ja nähkää, mitä minä tein sille minun kansani Israelin pahuuden vuoksi.

Ja nyt, koska te olette tehneet kaikkia näitä tekoja, sanoo HERRA, ja minä puhuin teille, nousten ylös varhain ja puhuen, mutta te ette kuulleet. Ja minä kutsuin teitä, mutta te ette vastanneet.

Sen vuoksi tulen minä tekemään tälle huoneelle, jota kutsutaan minun nimelläni, johon te luotatte, ja tuolle paikalle, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne, niin kuin minä olen tehnyt Siilolle.

Ja minä tulen heittämään teidät pois kasvojeni edestä, niin kuin minä olen heittänyt pois kaikki teidän veljenne, koko Efraimin siemenen.

Sen vuoksi älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, äläkä kohota huutoa tai rukousta heidän puolestaan, äläkä tuo esirukousta minulle, sillä minä en tule kuulemaan sinua.

Etkö sinä näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

³⁸    Nyt haluan pysähtyä ennen kuin luen tästä viimeisen jakeen. Sallikaa minun lukea se jälleen. Jumala nuhteli tätä ihmistä ja sanoi: ”Älä edes rukoile heidän puolestaan.” Sallikaa minun nyt lukea kuudennestatoista jakeesta ja lukea 18. loppuun. Kuunnelkaa tarkkaavaisesti.

Sen vuoksi älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, äläkä kohota huutoa tai rukousta heidän puolestaan, äläkä tuo esirukousta minulle, sillä minä en tule kuulemaan sinua.

Etkö sinä näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja naiset sotkevat taikinaansa valmistaakseen kakkuja taivaan kuningattarelle ja vuodattaakseen juomauhreja muille jumalille, että he voisivat ärsyttää minut vihaan.

³⁹    Nyt haluan mennä Apostolien tekojen 7. lukuun ja aloittaa 44. jakeesta ja lukea seuraavat viisi jaetta:

Meidän isillämme oli todistuksen maja korvessa, niin kuin hän oli säätänyt puhuessaan Moosekselle, että hänen tuli valmistaa se sen mallin mukaan, jonka hän oli nähnyt.

Jonka myös meidän isämme vastaanottivat ja veivät Joosuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala ajoi ulos meidän isiemme kasvojen edestä Daavidin päiviin asti,

joka löysi suosion Jumalan edessä ja halusi löytää majan Jaakobin Jumalaa varten.

Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen. Kuitenkaan kaikkein Korkein ei asu käsin valmistetuissa temppeleissä, niin kuin profeetta sanoo:

Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkajakkarani. Minkälaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä on minun leponi paikka?

⁴⁰    Nyt te voitte nähdä Raamatun lukemisesta, mihin minä kohdistan ajatukseni tänä aamuna, ja se on ”epäjumalan palvontaan”, kun alamme sen kanssa. Ei ole paljoa kirjoitettu epäjumalan palvonnasta. Ei ole montaa kirjaa, joka selittäisi epäjumalan palvontaa. Kuitenkin maailma on täynnä sitä.

Ja minun mielestäni syy siihen, että sitä on, on se, ettei sitä koskaan ole todella selitetty ihmisille, niin että he tietäisivät, mitä se on. Ja minulla on ollut elämässäni suuri etuoikeus matkustellessani nähdä hieman epäjumalan palvontaa tietääkseni, mitä se on.

⁴¹    Ja sitten tutkiessani epäjumalanpalvontaa muutaman viimeisen viikon aikana, Kreikan jumaluustarustoa ja Rooman jumaluustarustoa, se saa minut näkemään, josko he yhä pitävät tuota samaa asiaa elossa, näkemään, josko epäjumalan palvonta on pysynyt samanlaisena kuin se oli alussa. Tänä päivänä, kun olen matkustanut ja nähnyt epäjumalan palvontaa, ja sitten lukiessani siitä ja nähdessäni tavan, miten se alkoi menneinä aikoina, minä voin nähdä, että se ei ole muuttunut.

⁴²    Minä olen ollut Intiassa, joka on täynnä epäjumalanpalvontaa. Heillä on tulessa kävelijöitä ja muuta sellaista. Yhtenä iltapäivänä, kun saavuin Bombayhin, minä olin heidän vieraanaan. Joku kertoi minulle, enkä tiedä, kuka se oli. He vain olivat siellä Jainsin temppelissä. Ja siellä oli seitsemän tai seitsemäntoista erilaista uskontoa, ja olen melkoisen varma, että seitsemäntoista erilaista uskontoa kohtasi minut siellä antaak­seen haasteen Sanalle, ja jokainen heistä oli lujasti Kristusta vastaan. Seitsemäntoista eri uskontoa! Ja he käskivät meidän ottaa kengät pois temppelissä ja tulla sisälle ja istua tyynyjen päälle. Ja meiltä kesti melko pitkän ajan käydä kaikki tuo rituaali lävitse. Mutta kaupungin pormestari, joka vei meidät sinne, oli itse hindu, joka on muhamettilaisuutta.

⁴³    Muhammed oli profeetta, joka tuli ulos Ismaelin sukuhaarasta, joka myös oli Aabrahamin poika.

⁴⁴    Ja oli kyse tästä sukuhaarasta, jolle tämä kuuluisa evankelista, joka on maailmassa tänään, ja joka pakeni erästä heidän miestään, joka oli antanut hänelle haasteen Sanassa. Ja minun mielipiteeni mukaan tuon evankelistan olisi tullut sanoa: ”Minulla ei ole parantamisen lahjoja, mutta meidän uskovaisten ruumiissa on sellaisia. Anna minulle muutama tunti aikaa, niin minä tulen tuomaan jonkun heistä tänne.” Mutta tietenkin, jos hän olisi tehnyt sen, tuo evankelista olisi paljastanut itsensä organisaatioille, jotka tukivat häntä, ja sitten hänet olisi heitetty ulos.

⁴⁵    Ja sitten toinen ajatus siitä on se, että minä en usko, että minä olisin sallinut tuon epäuskoisen saavuttaa voittoa Jumalan Sanan ylitse. Jos minut olisi voitettu, minä olisin yhä seissyt siellä ja osoittanut uskoani ja uskonut Jumalaan, että Hän pysyy samana. Niin kuin nuo heprealaiset lapset sanoivat: ”Meidän Jumalamme on kykenevä vapauttamaan meidät tästä tulisesta pätsistä, mutta missään tapauksessa me emme tule kumartamaan sinun epäjumaliasi.” Kyllä, minä uskon, että se olisi ollut paljon urhoollisempi teko.

⁴⁶    Jos olisin teologian tohtori ja tuntisin hyvin Raamatun, niin kuin tuo suuri evankelista on, ja jos olisin voimallinen mies, niin kuin hän on, minä uskon, että minä olisin haastanut hänet Sanalla, jotta olisimme nähneet, oliko Jeesus Kristus vai ei, tai oliko Muhammed profeetta, ja olisin koetellut häntä hänen omalla Raamatullaan. Jos se olisi ollut minun kutsumukseni Raamatussa, niin kuin evankelistalla on, selittää se, niin minä olisin ottanut sellaisen asenteen, sen sijaan, että olisin paennut sitä ja antanut periksi. Sellainen ei osoita todellista kristillistä urhoollisuutta, joka seisoisi siellä eläen tai kuollen. Jumala on kykenevä vapauttamaan. Minä uskon, että minä olisin katsonut hänen korttinsa siinä.

⁴⁷    Mutta he unohtavat ajatella Bombayta, silloin kun tuo sokea muhamettilainen vastaanotti tuona iltana näkönsä siellä kokouksessa. He eivät halua mainita siitä.

⁴⁸    Mutta joka tapauksessa nuo ihmiset eivät ole tekopyhiä. He ovat vilpittömiä ihmisiä, aivan yhtä vilpittömiä kuin te ja minä, ja joskus jopa enemmänkin kuin mitä me olemme täällä Amerikassa. He eivät ole teeskentelijöitä. He todella uskovat sen ja harjoittavat sitä kaikella sillä, mitä heissä on.

⁴⁹    Sallikaa minun kertoa teille jotakin epäjumalan palvontaa koskevaa. Olen unohtanut tuon jumalan nimen, joka on tulessa-kävelijöiden jumala, mutta se on valtava kuvapatsas, jolla on inhimilliset kasvot niin kuin kamee- kaiverruksissa, jolla on valtavan suuret korvat, jotta se kuulisi kaikki heidän syntinsä ja niin edelleen. Ja valtavan suuret rubiinit korvissaan, jotka mahdollisesti maksaisivat puoli miljoonaa kappale. Se saattaa olla yliarvioitua, mutta se saattaa myös olla aliarvioitua. Mutta miten valtavan arvokkaita jalokiviä heillä onkaan tässä epäjumalassaan.

⁵⁰    Ja temppelin pappi tuo köyhän maanviljelijän, hänen ei tarvitse olla… vain tavallinen, hänen ei tarvitse olla jokin erikoinen henkilö. Hän on vain tavallinen mies, maanviljelijä, joka haluaa antaa kiitoksen jumalalleen hyvästä sadosta. Ja tehdessään niin hän osoittaa uskoansa jumalaansa, kun hän tulee temppeliin, ja hänen pappinsa siunaa hänet.

⁵¹    Ja sitten hän valmistautuu kävelemään palavilla hiilillä, joita on monta jalkaa syvältä ja monta jalkaa leveälti, ja jotka ovet puhalletaan palkeilla, niin että ne ovat valkohehkuisia. No niin, se ei ole lainkaan keksittyä, se on totuus. Hän menee epäjumalansa eteen ja tunnustaa syntinsä tälle papille, ja he kaatavat vettä hänen ylleen, pyhää vettä, jonka pappi on siunannut.

⁵²    Ja sitten he useasti ottavat suuren koukun, ongenkoukun kaltaisen, jonka koukun kärjen ja sen varren pään väli on noin kaksi senttimetriä. Ja he riiputtavat siihen pienen pallon, joka on pienen joulukuusen koristeen kaltainen, ja täyttävät sen vedellä tehdäkseen sen raskaaksi. Ja he ripustavat kirjaimellisesti tuhansia noita koukkuja lihaansa. Kun ne uppoavat sisään heidän lihaansa, ne vetävät ne ulos. Ja he käyvät kidutuksen lävitse miellyttääkseen jumalaansa, tuota epäjumalankuvaa. He eivät ole teeskentelijöitä.

⁵³    Ja sitten useasti he työntävät kielensä ulos, ja heillä on kaksiteräinen keihäs, jonka he työntävät kielensä ja nenänsä lävitse pitääkseen ne yhdessä. He ottavat lankaa ja ompelevat suunsa kiinni, jos he ovat sanoneet jotakin väärää. Minkälaista kidutusta.

⁵⁴    Sitten he istuvat tämän tulisen altaan ääreen. He tappavat vuohen lepyttääkseen tuota epäjumalaansa ja uhraavat elämän syntiensä puolesta. Ja teidän tulisi kuulla tuo jyrinä, kun tuo vuohi on tapettu. He tunnustavat syntinsä sen yllä ja tappavat tuon vuohen ja ottavat veren sovitukseksi.

⁵⁵    Ja sitten tämä tulessa-kävelijä, jos hän tulee pelokkaaksi ja juoksee tulen lävitse, hän tuottaa häpeää yllensä, sillä hänen tulee kävellä hitaasti ja vakaasti näiden tulisten hiilten lävitse. Ja joskus niitä on niin paljon kuin viisitoista jalkaa syvälti, näitä tulisia hiiliä. Se on ehkä viisitoista jalkaa syvä ja ehkäpä kolme- tai neljäkymmentä metriä pitkä ja noin kahdeksan tai kymmenen jalkaa leveä. Ja ne ovat valkohehkuisia. Eikä hänellä ole mitään muuta kuin pieni lannevaate kehonsa ympärillä. Ja hän menee sinne vertavuotavana näiden ongenkoukkujen ja kaiken muun riippuessa hänen ruumiissaan, kun hän kiihottanut itsensä mielettömäksi valkoisen kuolan vuotaessa hänen suustaan.

⁵⁶    Ja tässä hän tulee kävellen tuon tulen lävitse ja ulos toiselta puolelta, eikä lainkaan vahingoitu kulkiessaan tuon tulen läpi. Ja ehkäpä hänen jalkansa painuvat näin syvälle tuohon tuleen, kahden jalan verran tai enemmänkin, kun hän kävelee noiden tulikuumien hiilien lävitse ja tulee ulos toiselta puolelta vahingoittumattomana. Te voisitte tarkistaa hänen jalkansa ettekä te löytäisi niistä naarmua eikä kärventymää.

⁵⁷    Ja kun tarkkaamme ja ajatellemme sitä, miten vuohen veren uhraaminen pakanalliselle epäjumalalle, uskossa sellaiseen, voi suojella pakanaa tulelta, niin mitä voikaan Jeesuksen Kristuksen Veri tehdä elävään Jumalaan uskovalle?

⁵⁸    Epäjumalan palvonta on omituinen asia. Meillä on ollut sitä kautta aikojen, ja arvelisin, että sitä on ollut aina ajan alusta alkaen. Epäjumalankuvan palvonnassa järjestyksenä on se, että tuo mies ensin valmistaa tuon epäjumalankuvan ja sitten hän valmistaa itsensä tätä suurta palvontaa varten. Hän uskoo, että tämä epäjumalankuva on valmistettu jonkun jumalan kuvaksi, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Hänellä ei ole muotoa, ja niinpä hän uskoo, että hän on tässä epäjumalankuvassa, joka on valmistettu tälle jumalalle.

⁵⁹    Älkää nyt antako tämän mennä pois mielestänne! Tuo kuva on kuva siitä mystisestä jumalasta, jonka hän uskoo olevan olemassa.

⁶⁰    Sitten hän menee ja heittäytyy kasvoilleen tämän epäjumalankuvan eteen ja uskoo, että tuo jumala, joka on näkymätön persoona, tulee alas sisälle tähän epäjumalankuvaan, ja hän uskoo puhuvansa jumalalle tämän epäjumalankuvan kautta, ja että jumala tuo itsensä tähän epäjumalankuvaan ja vastaa hänelle. Ja monet teistä täällä olevista opettajista, jotka olette lukeneet jumaluustaruja… Noilla jumalilla oli jopa taisteluja toinen toisensa kanssa, ja kaikkenlaista muuta noina päivinä, niin kuin he väittävät.

⁶¹    Toisin sanoen, tuo jumala hypnotisoi itsensä omasta yliluonnollisesta asemastaan sisälle tähän epäjumalankuvaan ja puhuu palvojalle tämän epäjumalankuvan kautta. Ja tuo palvoja, jonkinlaisen tunneastin kautta, uskoo, että tuo epäjumalankuva puhuu hänelle, hänen sydämelleen, ja että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut, ja kaikkea muuta sellaista, tämän epäjumalankuvan kautta, mikä selvästi osoittaa, että se on perkeleestä. Se on perkele, joka tekee sen.

⁶²    Ja he eivät tee noita asioita umpimähkäisesti. Jotkut kyllä tekevät niin, mutta on joitakin, jotka todella palvovat noita asioita. Minä voisin esimerkiksi kertoa teille kertomuksia, kuinka nuo perkeleet noissa epäjumalankuvissa ovat suorittaneet kaikenlaisia asioita, esimerkiksi saaneet verta tulemaan esineistä, ja kaikkea muuta sellaista. Ne ovat perkeleitä.

⁶³    Ja jos te ette todella usko, että perkele on olemassa, te ette myöskään usko, että on olemassa Jumala. Teidän on varmasti uskottava myös vastakohta, molemmat puolet. Niinpä on olemassa todellinen perkele, ja hän on persoona eikä mikään ajatus. Hän on persoona.

⁶⁴    On opettajia, jotka sanovat, että ”perkele on vain paha ajatus, jonka te saatte.” Ei, ei, niin ei ole. Perkele on persoona.

⁶⁵    Nuo samat ihmiset uskovat, että ”Pyhä Henki on vain hyvä ajatus, jonka te saatte.” Mutta älkää uskoko sitä. Pyhä Henki on Persoona, Kristuksen Persoona Hengen muodossa.

⁶⁶    Nämä epäjumalan palvojat… (Ja pitäkää Raamattunne valmiina. Me ehkä menemme Kirjoituksiin hetkeksi lukeaksemme sieltä jotakin.) No niin, nämä epäjumalan palvojat lankeavat kasvoilleen epäjumalan kuvan eteen ja uskovat, että jumala, jota he palvovat, on edustettuna tässä epäjumalankuvassa. Oletteko te nyt ymmärtäneet sen? Tuo palvoja ei ole teeskentelijä. Todellisuudessa hän saa otteen jostakin, mikä on tuossa epäjumalankuvassa, koska se tulee takaisin hänen ylleen ja hän tekee jotakin. Hän saa sen tuolta epäjumalankuvalta, joka on tarujumala eikä todellinen.

⁶⁷    Ja monta kertaa perkele pääsee sisälle noihin asioihin. Ja perkele pääsee joskus sisälle kokouksiin ja jäljitellee ikään kuin hän itse olisi Jumala. Minä olen nähnyt sen palvelustehtävässäni.

⁶⁸    Muistakaa, tämä on tänä aamuna opettamista. Ja minä haluan, että tämä seurakunta, kun minä lähden palvelukseen ulos kentille, minä haluan, että te pysytte pastorinne kanssa ja sen Opetuksen kanssa, jota täällä on opetettu. Pysykää tämän Sanan kanssa älkääkä jättäkö sitä! Pysykää suoraan Sanan kanssa huolimatta siitä, mitä tulee tai menee. Pysykää tuon Sanan kanssa! Ymmärrättekö? Ja minä olen vain yksi pastoreista täällä. Veli Neville opettaa samaa asiaa kuin minäkin, joten tulkaa tänne minun ollessani kentällä ja kuunnelkaa Sanaa.

⁶⁹    Minä en tiedä, minne Hän tulee johtamaan minut. Kerroin vaimolleni tänä aamuna aamiaispöydässä, että ”minussa on ollut jotakin, joka on huutanut ulos kaikkina näinä vuosina, ja minä tulen ottamaan selvää, mikä se on.” Minä en tiedä, mitä tietä Se tulee johtamaan ja minne Se tulee menemään, mutta minne Hän johdattaa, sinne minä seuraan.

⁷⁰    Epäjumalan palvontaa on yhä tänään. Me näemme ihmisten tulevan alttarille, ja on sokeita sanontoja ja sokeita opettajia, jotka sanovat: ”Vain avaudu ja unohda kaikki muu. Tee mielesi tyhjäksi. Sinä tulet olemaan Elia. Sinä tulet siksi tai täksi.” Millaista valhetta! Te ette tule Jumalan luo sillä tavalla. Siinä on kyse teidän sielunne avaamisesta, jotta kaikenlaiset perkeleen henget pääsevät sisälle. Älkää tehkö niin. Teidän täytyy muistaa, että on olemassa perkele, ja että hän jäljittelee Kristusta melkeinpä kirjaimellisesti.

⁷¹    Minä luin jokin aika sitten kirjan Pyhän Martinuksen elämä, jossa eräs poika, joka itse asiassa oli munkki, sanoi, että Jumala oli kutsunut hänet olemaan yksi Vanhan Testamentin profeetoista. ”Teidän täytyy kuunnella minua. Minä olen yksi vanhoista profeetoista.” Ja Martin ei tietenkään kuuntelisi mitään tuonkaltaista asiaa, joten he eivät siinä koulussa uskoneet sitä, koska tuon pojan elämä ei ollut sen kaavan mukaista. Lopulta hän sanoi: ”Minä tulen todistamaan teille, että minut on kutsuttu olemaan profeetta.” Hän oli vain nuorukainen, mutta hän sanoi: ”Minut on kutsuttu.”

⁷²    Näettehän: ”Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.” He menevät pois Sanasta, ja kun te menette pois Sanasta, te voitte mennä sisälle mihin tahansa.

⁷³    Ja tämä poika sanoi: ”Tänä yönä, noin puoliyön aikaan, Jumala tulee antamaan minulle valkoisen viitan, jotta voin istua teidän kaikkien keskellä ja osoittaa, että olen yksi vanhoista profeetoista.” Niinpä he kaikki tuona yönä kuuntelivat, ja hän pyysi matkalaista kuiskaten tulemaan sisälle. Ja tuo poika vastaanotti valkoisen viitan. Kun vierailija oli lähtenyt, he menivät katsomaan tuota viittaa. Se oli aito, todellinen valkoinen viitta, joka näytti erittäin hyvältä.

⁷⁴    Mutta tuo vanha piispa ei voinut käsittää sitä. Se ei näyttänyt oikealta, koska valkoinen viitta yksinkertaisesti ei ollut Kirjoitusten mukaista.

⁷⁵    Ja hän sanoi tuolle pojalle: ”Ota tämä viitta ja mene ja seiso Pyhän Martinuksen, tuon Jumalan miehen, edessä.” Ja hän ei tahtonut tehdä niin. Hän ei halunnut seistä tuon aidon profeetan edessä. Hän ei tahtonut, ja niinpä he aikoivat pakottaa hänet siihen. Ja kun he tarttuivat häneen viedäkseen hänet, tuo viitta katosi jonnekin, eivätkä he tienneet, minne se meni. Näettehän, kun se tuodaan ratkaistavaksi!

⁷⁶    Jos teillä on aitoa kultaa, teidän ei tarvitse huolehtia, onko se hyvää vai ei, se tulee kestämään koetuksen missä tahansa. Ja todellinen Jumalan Henki tulee kestämään koetuksen, koska se koetellaan Jumalan Sanalla. ”Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

⁷⁷    Olen nähnyt ihmisten, hyvien ihmisten, tulevan hysteerisiksi. (Nyt te voitte nähdä, miksi minä en halua tätä nauhaa myytävän.) Olen nähnyt hyvien ihmisten ja helluntai-ihmisten, pastoreiden, jotka eivät ole ymmärtäneet. Olen nähnyt heidän tulevan hysteerisiksi ja lankeavan transsitilaan, ja kaikkea muuta sellaista. Ja he tekevät asioita, jotka lopulta vievät heidät mielisairaalaan. Se tapahtui siksi, että he avasivat sydämensä, nuo viattomat ihmiset, ja perkeleet tulivat sisälle ja ottivat asuinpaikan. On olemassa todellinen perkele!

⁷⁸    Luin juuri tässä, missä yksi tuli… Uskon, että se oli Iranaeus tai Martinus, jonka luokse hän tuli. (Jotkut raamattuoppilaista muistavat sen paremmin kuin minä) Ja hänellä oli kultainen kruunu päässään, valkoinen viitta yllään ja kullalla kirjaillut kengät, ja hän sanoi: ”Minä olen Kristus. Tunnusta minut!” Tuo pyhä ei halunnut tehdä sitä. Tuo todellinen Jumalan profeetta seisoi siellä ja odotti. Ja hän sanoi kaksi tai kolme kertaa hänelle: ”Minä olen Kristus. Tunnusta minut! ”

Hän sanoi: ”Meidän Kristuksemme ei tule tuolla tavalla.”

⁷⁹    Kyllä vaan, teidän täytyy tuntea Sana! pysykää Sanassa! Näettehän, että suuri taistelu on käsillä. Me olemme nyt leikkineet seurakuntaa vuosia ja vuosia, mutta nyt on hetki tullut, jolloin Jannes ja Jamres tulevat vastustamaan Moosesta, niin kuin Raamattu on sanonut heidän tulevan tekemään. Ja se tulee olemaan hengellinen taistelu, ristiriitaisuus. Tulee olemaan joitakin, jotka jatkavat edelleen. Kirkkokunnallinen seurakunta tulee liikkumaan eteenpäin herruuteen ja menemään sillä tavalla kuin se menee. Mutta minä tarkoitan, että todellinen tosiuskovainen on tulossa tuolle taistelukentälle, ja teidän on parasta olla perehtyneitä ja tietoisia siitä, mitä te teette, tai te voitte niin helposti saada itseenne pahan hengen, ettekä te tiedä sitä. Jos se on vastoin tätä Sanaa, älkää uskoko sitä! Pysykää tämän Sanan kanssa!

⁸⁰    Epäjumalanpalvelus on vanha asia, se on vanha täällä Yhdysvalloissakin. Vuosia sitten Pueblo-intiaanit täällä Arizonassa palvoivat epäjumalankuvia. Heillä oli sateenjumala. Ja se oli mutakilpikonnan kuva. He panivat täpliä siihen, ikään niin se olisi juuri noussut mudasta. He heittäytyivät tämän mutakilpikonnan eteen ja uskoivat, että sateenjumala oli tullut alas tähän mutakilpikonnan kuoreen ja se puhui heille sen kautta. Koska he uskoivat, että hän oli sen jumala, koska hän asui mudassa ja kosteudessa. Se on jumaluustarua, ja he uskottelevat. että se on totta.

⁸¹    Ja tehdessään niin he palvoivat perkeleitä. Palvoessaan mutakilpikonnaa ja ajatellessaan, että se oli sateenjumala, he vetivät yllensä hengen, aivan varmasti, koska he avasivat sydämensä sille. Mutta se oli väärä henki!

⁸²    Niin monet ihmiset tänään avaavat sydämensä väärälle asialle! Te kyllä saatte hengen, mutta monesti se on vastoin Sanaa, ja se sanoo: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse! Ei ole sellaista asiaa kuin tämä tai tuo.” Muistakaa, kyseessä on perkele, joka on kristillisyyden naamion takana. Jumala auttakoon meitä, kun tulemme tähän jonkin ajan kuluttua, niin että te näkisitte, että kyseessä on paha henki kätkeytyneenä kristillisyyteen. Mutta se ei ole Kristuksen Henki, koska Kristuksen Henki tulee joka kerta Sanaan. Hän ei voi kieltää omaa Sanaansa.

⁸³    Kun kristillisyys tuli Roomaan, Rooman kaupungin seitsemän mallisen muurin sisäpuolella oli neljäsataa pakanatemppeliä. Neljäsataa pakanatemppeliä, ja ne olivat jumalia ja jumalattaria varten. Jumalia ja jumalattaria, naisia ja miehiä – jumalia. Neljäsataa erilaista jumalaa. Ajatelkaa sitä, neljäsataa jumalaa!

⁸⁴    Tämän Paavali löysi, kun hän tuli Roomaan. Tämän Aquila ja Priscilla kohtasivat, kun heidät oli lähetetty Helluntaina perustamaan seurakuntaa Roomaan. Tämän he löysivät sieltä, pakanoiden epäjumalien palvonnan. Siellä Rooman kaupungin alueella esikaupunkeineen ja orjineen, oli noin kaksi miljoonaa ihmistä. Mutta Rooman ympärillä oli seitsemän mailia pitkä muuri. Ja tuon seitsemän mailin sisäpuolella, aivan vuoren juurella, oli neljäsataa pakanallista temppeliä pakanajumalille ja jumalattarille.

⁸⁵    Minä haluan tässä nyt puhua hetken jostakin, joka minulla on täällä mukanani, ja jonka olen ottanut historiasta. Tuo tapa, miten he tulivat palvomaan. Miten he tulivat palvomaan? Miten pakana tuli palvomaan? Ensimmäinen asia, minkä hän teki, oli se, että hän meni temppeliin ja etsi käsiinsä papin, pakanapapin. Sitten hän antoi hänelle uhriksi niin ja niin paljon rahaa ja sitten hän uhrasi eläimen lepyttääkseen tuon jumalan, jolle hän oli menossa puhumaan.

⁸⁶    Ja sitten yhdessä temppelissä saattoi olla enemmän kuin yksi jumala. Siellä oli jumalia ja jumalattaria, ja kaikkea muuta, yhdessä temppelissä.

⁸⁷    Niinpä hän meni tuon pakana pappinsa luo ja antoi hänelle rahaa, ja tuo pakanapappi antoi hänelle takaisin kynttilän, aivan tavallisen talikynttilän. Kun oli sitten maksanut papille, tuo palvoja otti tuon kynttilän ja meni tuon määrätyn jumalan alttarille, jolle hän tahtoi puhua. Ja tällä alttarilla oli tuli, jossa uhri poltettaisiin. Ja tuon pronssisen kuvapatsaan jalkojen juuressa hän sytytti tämän kynttilän tuon alttarin tulesta ja asetti sen palamaan sen eteen.

⁸⁸    Minä arvelen tuo määrätty jumala, niiden kaikkien muiden jumalien joukosta, tiesi, mihin kuvapatsaaseen hänen oletettiin tulevan sisälle, tiedättehän, puhuakseen hänelle. Miksi täytyi olla kynttilä, sitä minä en tiedä. Mutta hän asetti kynttilän sinne sytyttäen sen alttarin tulesta.

⁸⁹    Ja sitten hän palasi takaisin sinne temppelin lattialle, missä hän saattoi heittäytyä pitkäkseen lattialle. Ja siellä hän pani koko sielunsa ja koko voimansa rukoukseensa ja rukoili tätä jonkin sorttista suurta jumalaa, tekouskossaan tähän tarujumalaan. Hän rukoilee tätä jumalaa, että se tulisi alas tähän kuvaan ja puhuisi hänelle.

⁹⁰    Siinä sanottiin että ”yksi näistä keisareista saattoi niin heittäytyä Apolloksen kuvan eteen, että hän itse asiassa saattoi sanoa kuulleensa äänen tulevan tuosta epäjumalankuvasta ja puhuneen hänelle.” Heittäytyessään maahan!

⁹¹    Tässä kohden te voisitte sanoa: ”veli Branham, kuuliko hän äänen?” Minä en yhtään epäile, etteikö hän olisi kuullut, mutta se oli perkeleen ääni. Ei ollut olemassa sellaista asiaa kuin Jupiter-jumala, ja kaikkia näitä muita jumalia, joita heillä oli.

⁹²    Mutta he heittäytyivät maahan, ja maatessaan siellä he palvoivat tätä salaperäistä jumalaa, josta he eivät tienneet yhtään mitään, kun hänen henkensä oli tuossa epäjumalankuvassa, jonka he ajattelivat olevan hänen näköisensä. He valmistivat kuvan hänelle, ja se osoitti suosiota hänelle.

⁹³    Sitten he valmistivat uhrin. Sitten kun hän on kiihottanut itseänsä tähän tunteeseen, hän palaa jälleen epäjumalankuvan eteen, ja tällä kertaa pakanallinen pappi on tuonut hänelle hieman ruokaa ja juotavaa ja asettanut ne epäjumalankuvan jalkoihin. Ja sitten… (Minulla on se kirjoitettuna tälle sivulle, ja minä luen sen siitä teille.) Ja hän menee alas tämän epäjumalankuvan jalkoihin ja ottaa tämän juomauhrin ja maistaa siitä vähän kuten myös vähän ruuastakin, ja sitten hän kaataa sen tuon epäjumalankuvan jalkojen päälle.

⁹⁴    Ja mitä hän oli tekemässä? Vietti ehtoollista perkeleiden kanssa ja oli yhteydessä perkeleiden kanssa, jumalien ja jumalattarien kanssa. Kuvaannollinen esikuva kristityn yhteydessä olosta Kristuksen kanssa, kun hän syö ehtoollista. Tällaista Evankeliumin pyhiinvaeltajat Roomaan tullessaan löysivät. He löysivät nämä ihmiset tä­mänkaltaisessa palvonnassa.

⁹⁵    Kaikkina epäjumalien aikoina, Baal oli kaikkein huomattavin jumala, (Baal), hän oli auringon jumala. Ja hänen vaimonsa oli kuun jumalatar, Ashtoreth. Ja se myös lausuttiin A-s-t-a-r-t-e, ”Astarte”. Se on roomalaisessa kolikossa. Häntä kutsuttiin jumalattareksi kuun jumalattareksi tai ”taivaan kuningattareksi, jumalien äidiksi”, kuun jumalaksi. Auringon jumala oli Baal.

⁹⁶    Melkeinpä kaikki pakanat palvoivat aurinkoa. Jopa intiaanit tekivät samoin siihen aikaan, kun me löysimme Amerikan. Kun isät tulivat tänne, he löysivät heidät yhä palvomassa aurinkoa, koska tehdessään niin, he palvoivat.

⁹⁷    Tällä tavalla he palvoivat jumalia ja jumalattaria Roomassa, kun kristityt saapuivat Roomaan.

⁹⁸    Ollessani matkoilla, minä olen pannut merkille, että epäjumalanpalvonta ei ole muuttunut. Eikä myöskään todellinen kristillisyys ole muuttunut. Ne molemmat pitävät paikkansa, ja tulevat olemaan sellaisia Herran Jeesuksen Tulemukseen saakka. Minä haluaisin puhua tästä hieman, niin että te saisitte käsityksen siitä, ja jos te olette hengellisiä, te varmasti tulette käsittämään sen.

⁹⁹    Koska Baal oli auringon jumala, niin nuo kakut valmistettiin… Niin kuin Jeremia sanoi, kun puhuimme siitä hetki sitten, miten naiset valmistivat kakkuja Baalille, auringon jumalalle. Koska te löydätte samassa luvussa vähän myöhemmin heidän sanovan: ”Jos me emme palvo Baalia, niin satomme epäonnistuu, koska Baal oli hedelmällisyyden jumala.” Toisin sanoen: ”Me tiedämme, että aurinko saa viljan kasvamaan.”

¹⁰⁰    Mutta profeetta sanoi heille: ”Koska te olette hyljänneet Jumalan, teidän satonne eivät kasva.”

¹⁰¹    Mutta he palvoivat Baalia ja sanoivat, että he tulisivat ”palvomaan ja uhraamaan hänelle”.

¹⁰²    Baal on pyöreä jumala… (Käsittäkää tämä nyt sana sanalta, niin te tulette ymmärtämään loput siitä Sanoman lopussa.) Auringon jumala oli pyöreä jumala, ja heillä oli valtavan suuria messinkilautasia, jotka heijastivat aurinkoa ja näyttivät aivan tulen kaltaisilta. Ja sitten tuo leipä, jonka Jeremia tässä sanoi naisten leiponeen Baalille, leivottiin pyöreäksi kuin aurinko. Ja sitten se pantiin alttarille, tuolle pakanalliselle alttarille, ehtoollista varten, ja se leivottiin pyöreäksi, auringon tai kuun kaltaiseksi, koska oli kysymyksessä auringon jumala tai kuun jumala.

¹⁰³    Baal oli, niin kuin me sanoimme ”kaiken hedelmällisyyden jumala”, hän sai kaiken kasvamaan.

¹⁰⁴    Tuo varhainen seurakunta joutui kasvotusten tämän kanssa, kun se tuli Roomaan. Niin sanoo ja uskoo roomalaiskatolinen kirkko, jota kutsutaan ”katoliseksi”.

¹⁰⁵    Me kaikki olemme katolilaisia. Me olemme katolinen Seurakunta, me olemme apostolisia katolilaisia. Sana katolinen merkitsee ”maailmanlaajuinen”. Ja me olemme maailmanlaajuinen apostolisen Uskon Seurakunta. Kyllä vaan. On ero noiden kahden seurakunnan välillä. Toinen on katolinen, maailmanlaajuinen, apostolinen, ja toinen on roomalaiskatolinen.

¹⁰⁶    He uskovat, että Pietari perusti Rooman seurakunnan. Minä haluan siitä raamatunpaikan. Minä haluan jotakin, mikä sanoo Pietarin koskaan olleen Roomassa. Niin kuin Rooman seurakunta sanoo, että hän oli siellä vuosina 41- 46.

¹⁰⁷    Ja juuri tuohon samaan aikaan Claudius oli keisarina Roomassa, ja pakotti kaikki juutalaiset lähtemään pois Roomasta. Lukekaa Apostolien tekojen 18. luku niin te näette, että Paavali, kun hän tuli Efesokseen, hän löysi sieltä Aquilan ja Priscillan, jotka itse asiassa olivat juutalaisia, jotka lähtivät pois vainon aikana, ja he olivat nyt jälleen Palestiinassa, koska Claudius oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään, sekä kristityt että ortodoksit. Aquila ja Priscilla perustivat seurakunnan Roomaan, ja heidän täytyi lähteä pois, koska Claudius oli määrännyt kristityt ja kaikki juutalaiset ulos Roomasta.

¹⁰⁸    Nyt he sanovat: ”Pietari oli seurakunnan piispa”, ja minä voin näyttää teille Kirjoituksista, lähes seitsemänkymmenen vuoden ajalta, että Pietari ei koskaan ollut Palestiinan ulkopuolella. Se on suoraan Kirjoituksissa. Ja te sanotte että ”Pietari murhattiin Roomassa, ja että Paavali teloitettiin Roomassa.” Se on uskonkappale. Olen lukenut kaiken marttyyrihistoriat, joita olen voinut löytää, ja yhdessäkään niistä ei puhuta yhtään mitään Pietarista tai Paa­valissa, että kumpainenkaan heitä olisi tapettu Roomassa. Yksikään vanhoista oikeaksi todistetuista marttyyrihistorioista ei sano sanaakaan siitä. Se on uskonkappale! Hän ei ollut siellä!

¹⁰⁹    Minä olen täällä paljastaakseni pakanuuden, ja niinpä me tulemme tekemään sen Herran avulla ja Hänen Sanallaan näyttääksemme teille, missä tilassa seurakunta on. Te huudatte katolisuutta vastaan, mutta odottakaahan muutama minuutti.

¹¹⁰    Nyt me huomaamme, että sen jälkeen, kun Aquila ja Priscilla olivat Kirjoitusten mukaan ajettu ulos Roomasta, tuo pieni seurakunta jäi orvoksi. Kaikki siihen kuuluvat olivat kääntyneet pakanuudesta ja olivat tulleet tuohon Rooman kristilliseen seurakuntaan, tuohon varhaiseen seurakuntaan, jonka Aquila ja Priscilla ja eräs toinen pariskunta olivat perustaneet, ja jotka olivat ruokkineet sitä.

¹¹¹    Sitten me näemme, että niin pian kuin he olivat lähteneet, he panivat virkoihin omia piispojaan ja ottivat itselleen oman oppinsa voittaakseen keisari Konstantinuksen suosion ja heidän muiden suosion, koska heidän täytyi saada jäseniksi niitä, joilla oli poliittista valtaa kansakunnassa. He toivat sisälle seurakunnan jäseniä ja he ottivat heidät (kuinka täydellistä) vain tunnustamisen perusteella, vaikka he eivät tienneet Jumalasta enempää kuin jotkut näistä ihmisistä, joita meillä on täällä Amerikassa tänään. Ja tunnustaminen oli melkoinen asia heille, Kristuksen tunnustaminen, toisen Jumalan, heidän oman jumalansa rinnalla. Ja siellä he omaksuivat heidän seurakuntansa perustusääntöihin nuo pakanalliset seremoniat.

¹¹²    Nyt, roomalainen pappi… He omaksuivat sen ehtoollisen ottamisella. Ensimmäinen asia, joka tuli esiin, oli ehtoollisen ottaminen. Sen sijaan, että se olisi ollut rikottu leipä, Kristuksen Ruumiin kaltaisesti, he tekivät siitä pyöreän samalla tavalla kuin aurinko tai kuu on. Ja aina tähän päivään asti se on yhä pyöreä! Aivan varmasti, se on yhä pyöreä vohveli eikä Hänen rikotun Ruumiinsa osa. Se on pyöreä ja sileä. Rooman papit tänään asettavat tämän pyöreän vohvelin alttarille ja kutsuvat sitä ”kirjaimelliseksi Kristuksen Ruumiiksi”.

¹¹³    Nyt, on suuri ristiriita joidenkin näiden korkeiden episkopaalisen ja roomalaiskatolisen kirkon välillä siitä, että onko se kirjaimellinen Ruumis vai edustaako se tuota Ruumista. Roomalaiskatoliset sanovat, että ”se on kirjaimellinen Ruumis”, koska se oli kirjaimellinen Baalin, auringon jumalan ruumis, joka heijasti itsensä tuolle messinkilautaselle, joka tehtiin pyöreäksi. Yhdelläkään kristillisellä ehtoollispöydällä ei ole pyöreätä leipää!

¹¹⁴    Sitten he halusivat kääntää kasvonsa itään, aivan samalla tavoin kuin he tekivät pakanallisessa palvonnassa, ja tuoda naisia sisälle, ja niin edelleen, niin kuin he aina ovat tehneet, samalla tavoin kuin tehdään pakana jumalattarille. He vain ottivat Astarden alas ja asettivat sen tilalle Marian tehden hänet taivaan kuningattareksi. He ottivat alas Jupiterin ja panivat sen tilalle Pietarin. Ja heidän täytyi saada itselle uskonkappaleet voidakseen tehdä sen, mitä he tekivät.

¹¹⁵    Kun Aquila ja Priscilla palasivat takaisin Claudiuksen kolmentoistavuotisen hallituskauden jälkeen, he löysivät oman seurakuntansa täydellisesti antautuneena epäjumalanpalvelukseen, ja siitä oli kasvanut mammuttimaisen suuri asia.

¹¹⁶    Jotta he saattoivat tuoda sen sisälle, heidän täytyi ehdottomasti poistaa Raamattu. Minä olen irlantilainen ja minulla on tuo kirja, jota he kutsuvat Meidän uskomme tosiasiat, ja joka kuuluu ainoastaan papeille. Ja minä tiedän tämän keskusteluistani pappien kanssa, ja nuo papit eivät väittele teidän kanssanne Raamatusta, koska Raamattu on hänelle vain jokin toinen kirja. Tämä piispa Sheen täällä, noin kaksi vuotta sitten, sanoi: ”Kuka tahansa, joka yrittää uskoa Raamattuun, on sama kuin kävelisi mutaisten vesien lävitse.” He eivät usko Siihen! He alkoivat siellä sanomalla: ”Jumala on Hänen seurakunnassansa eikä Hänen Sanassansa.”

¹¹⁷    Tämä pappi täältä, uskoisin, että he kutsuvat sitä Pyhän sydämen kirkoksi, tuli haastattelemaan minua Maria Elisabeth Frazierin kastamisesta, joka oli luopunut ja mennyt katolisuuteen. Hän kysyi: ”Kastoitko sinä hänet?”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

Hän kysyi: ”Kuinka sinä kastoit hänet?”

Minä sanoin: ”Kristillisellä kasteella.”

Hän sanoi: ”Mitä sinä tarkoitat?”

Minä sanoin: ”On vain yksi kristillinen kaste.”

Hän kysyi: ”Mitä sinä tarkoitat, upottamallako?”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

¹¹⁸    Hän sanoi: ”Sinä siis upotit hänet ‘Isän, Pojan ja Pyhän Hengen’ nimessäkö?” Minä sanoin: ”Kristillinen kastaminen tapahtuu upottamalla Herra Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

¹¹⁹    Minä sanoin: ”Muunlaista kristillistä kastetta ei olekaan.”

¹²⁰    Hän kirjoitti sen muistiin ja kysyi: ”Tuletko sinä vannomaan tämän oikeaksi myös piispalle?”

¹²¹    Minä sanoin: ”Jos hän ei voi uskoa minun sanaani, niin olkoon ilman sitä, koska minä en vanno minkään kautta.” Ja minä sanoin: ”En ollakseni röyhkeä, herra, mutta minä tiedän, että Raamattu sanoo: ’Älkää vannoko taivaan kautta tai maan kautta, koska se on Hänen jalkajakkaransa’, eikä meidän oleteta tekevän niin.”

¹²²    Hän sanoi: ”Onpa outo asia, mutta katolisella kirkolla oli tapana kastaa tuolla tavalla.” Minä kysyin: ”Koska ja milloin?” Näettehän? Mutta he sanovat tehneensä niin.

¹²³    Koska, rehellisesti sanoen, he niin kuin mekin olimme kaikki yhtä alussa, meidän alkuperämme on helluntaissa. Se oli ensimmäisen seurakunnan alku, josta kukaan voi puhua. Kristillinen seurakunta alkoi helluntaina helluntaikokemuksen, helluntai-ihmisten ja helluntai-kasteen kanssa. Kaikki tulee alkuperäisesti helluntai-seurakunnasta.

¹²⁴    Huomatkaa nyt, me näemme, että heidän täytyi mennä pois Raamatun opetuksesta, jotta heillä voisi olla nämä asiat ja miellyttääkseen keisareita ja niin edelleen ja tuodakseen sisälle pakanuuden.

¹²⁵    Katsokaahan. Pietari oli juutalainen. Onko se oikein? Voitteko kuvitella Pyhän Pietarin ottavan omakseen sellaisen asiaa kuin epäjumalankuvien asettamisen kirkkoon, juutalaisen, jota oli kielletty edes katsomasta epäjumalankuvaa? Voisitteko kuvitella hänen tekevän sellaista asiaa? Ei Pietari! Voitteko kuvitella hänen sanovan: ”Kaikki minun kirjoitukseni siellä alussa olivat kokonaan vääriä. Minä heitän ne nyt ulos. Minä tulen elämään samoin kuin henki tässä Rooman kirkossa on ja minä tulen adoptoimaan…”?

¹²⁶    No niin, sellainen olisi muuttunut mies. Sen vuoksi, voidakseen tehdä niin, heidän täytyi aloittaa uskonkappale, että ”Pietari oli haudattu siellä kirkossa, ja että hän oli jättänyt kaikki käskyt heille, ja he olivat alkuperäinen katolinen kirkko.” Sitä he eivät olleet. Ei ole yhtään raamatunpaikkaa tai historiaa todistamassa sitä. Ei yhtään asiaa. Sitä he eivät olleet.

¹²⁷    Ja tuo ensimmäisen Rooman seurakunnan pakanallinen pappi on aivan tarkalleen samanlainen kuin heidän pappinsa on tänään. He uskovat, että tuo leipä on Kristuksen Ruumis, ja että jotenkin Kristus tulee alas ja hyppää sisälle tuohon leivänpalaseen, joka lepää siellä alttarilla, (jonka hiiret kuljettavat pois yön aikana). Ja tästä syystä katolilaiset uskovat, että teidän täytyy mennä kirkkoon palvomaan, koska ”Jumala on heidän kirkossansa”. Tästä syystä he kumartavat ja tekevät ristinmerkin kirkon lähellä, koska ”tuo leivänpalanen on Jumala”. Se ei edusta mitään muuta kuin Baalia, auringonjumalaa. Sille ei löydy ensimmäistäkään raamatunpaikkaa. Kyllä, sellainen on tuo pyöreä vohveli, joka lepää siellä alttarilla.

¹²⁸    Sen vuoksi he eivät vastaanottaneet kristillistä opetusta noilta aikaisemmilta veljiltä Iranaeukselta, Polycarpukselta ja Paavalilta. Me tiedämme, että opetuslapsi, joka eli kauimmin, oli Johannes. Hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi Patmoksen saarelle, koska hänellä oli koulu. Hän oli panemassa yhteen noita Kirjeitä Jumalan Sanaksi. He löysivät hänet ja hänen oppilaansa sitä tekemässä, joten he karkottivat hänet sinne kolmeksi vuodeksi (ja keisarin kuoleman jälkeen hänet tuotiin takaisin). Ja sitten hän kirjoitti Ilmestyskirjan.

¹²⁹    Puhuttaessa siitä, että onko ”Jumala Seurakunnassansa vai onko Jumala Sanassansa”, niin Raamattu sanoo, että Sana on Jumala.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.

Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme…

¹³⁰    Sen lisäksi, minkä tahansa seurakunnan opetus, olkoonpa se baptisti, presbyteeri, metodisti tai helluntaiseurakunta, joka ei pysy kirjain kirjaimelta tämän Raamatun kanssa, on väärin! Sillä Johannes sanoi Patmoksen saarella Pyhän Hengen tai Kristuksen puhuessa hänelle ja sanoessa tämän: ”Jos kuka tahansa ottaa jotain pois Tästä tai lisää siihen mitään…” Niinpä kuinka te voisitte lisätä näitä pakanallisiat epäjumalanpalvonnan symboleja kuten yhden Jumalan tekemisen kolmeksi ja kaikkia näitä muita pakanallisia toimintoja, joita alkuseurakunta ei koskaan opettanut, vaan oli niitä vastaan?

¹³¹    Nikean kirkolliskokouksessa, kun he väittelivät siitä, oliko Hän kolme vai yksi… ja sinne tuli joitakin noita marttyyreitä… Erään kaverin, erään helluntailaissaarnaajan, joka oli laskenut kätensä sairaan ylle, he ottivat hänet ja panivat kuuman rautatangon hänen käsivarsiinsa ja vetivät hänen käsivartensa taaksepäin tällä tavalla. Toisilta, jotka seisoivat siellä, he kaivoivat miekalla silmät ulos päästä. Näyttää kuin joukko marttyyreja olisi seissyt tämän Sanan puolesta! Hallelujaa! He sekoittivat verensä vanhojen profeetto­jen kanssa. Tämä Sana, veli, on Jumalan Sana.

¹³²    Nämä käännytetyt pakanat toivat nämä symbolit kristillisyyteen. He eivät enää voi käyttää Raamattua, koska Raamattu paljastaa sen. Ja he kertovat teille suoraan tänään, että he eivät usko Siihen. He sanovat: ”Se on hyvä, mutta seurakunta on ylin Sana.”

¹³³    No niin, me löydämme saman asian helluntailaisista. Älkää huutako mitään katolilaisista, koska me olemme aivan yhtä syyllisiä, metodistit, baptistit ja joka ainoa heistä.

¹³⁴    Te metodistit, jos te olette niin pyhiä, niin miksi te sitten tapoitte Joosef Smithin? Tämä on Amerikka, ja täällä on palvonnan vapaus. Minä en usko siihen, mitä Joosef Smith sanoi, mutta teillä ei ollut oikeutta tappaa häntä sen takia, että hän oli mormoni.

¹³⁵    Te baptistit, kuinka monia te olette peittäneet? Ja te loput?

¹³⁶    Ja helluntailaiset, aivan yhtä syyllisiä kuin he loputkin, ovat tulleet tärkätyiksi paidoiksi ja joukoksi tekopyhyyttä. Ja nöyryyden ja Jumalan Sanan asemesta teillä on Sana ilman Henkeä. Ja te tuotatte enemmän vahinkoa kuin, jos te olisitte samanlaisia kuin he muutkin. Takaisin omissa pakanallisissa seremonioissaan kaikkien noiden kolminaisuusideoitten kanssa ja näiden muiden asioiden kanssa, joita te ette voi todistaa Sanalla. Sana on sitä vastaan. Kuinka säälittävää, kuinka säälittävää!

¹³⁷    Niinpä kun he muodostivat kristillisyydestä Rooman ensimmäisen seurakunnan. Heidän täytyi hylätä Raamattu ja ottaa nämä seremoniat. Voidakseen tehdä niin heillä täytyi olla jonkinlainen tuki takanaan, joten he sanoivat: ”Pietari oli ensimmäinen Rooman paavi, ja että hän on sitä yhä.” Hyvä on, sanokaamme, että hän oli sitä, niin tulisiko Pietari perääntymään helluntain sanoista? Voisitteko te kuvitella juutalaisen asettamassa esiin epäjumalan kuvia?

¹³⁸    Ja minä voin todistaa teille kirjoitetulla Sanalla, tästä Raamatusta, tarkalleen päivälleen ja vuodelleen, ettei Pietari koskaan lähtenyt Palestiinasta kuin yhden kerran, (ja silloin hän meni Babyloniaan, Eufrat-virran rannalle), eikä hän Kirjoitusten mukaan koskaan ollut Roomassa, NÄIN SANOO HERRA! Se on kaikki pakanallista ideaa.

¹³⁹   Ja nyt me tulemme tuomaan sen suoraan takaisin protestanttisuuteen. Katsokaa helluntailaisia, jotka eivät ota Sanaa. Pysykää Sanan kansaa niin te olette aina oikeassa. Jos taas te menette pois Sanasta, te tulette menemään minne tahansa.

¹⁴⁰    Jokin aika sitten täällä suuressa kokouksessa, erään suuren helluntailaiskoulun kanssa, eräs nainen hyppäsi ylös ja puhui kielillä ja keskeytti alttarikutsun. Ja tuona iltana, kun tulin sinne takaisin, Billy kohtasi minut ulkona ja sanoi: ”Tiedätkö mitä? Tuo nainen sanoi, että hänellä olisi täksi illaksi toinen sanoma, jonka hän tulisi antamaan.”

¹⁴¹    Ja minä pidin silmällä tuota naista, leikatut hiukset, ja puku oli niin tiukka, että näytti siltä kuin hänet olisi valettu siihen. Hän istui siellä asetellen hiuksiaan ja vetäen ylös sukkiaan. Minä tiesin hänen aikovan hypätä ylös. Ja hän hyppäsi ylös, ja minä sanoin: ”Istu alas.” Hän vain jatkoi edelleen, joten minä sanoin: ”Kuuletko minua? Istu alas!” Oi voi!

¹⁴²    Kun menin ulos tuona iltana, siellä tuli neljä tai viisi noista kavereista, jotka olivat hänen kanssaan ja sanoivat: ”Sinä murehdutit Hengen.”

¹⁴³    Minä sanoin: ”Mikä tahansa henki, jota minä murehdutan Jumalan Sanalla, tuleekin olla murehdutettu.” Minä sanoin: ”Eikö Raamattukin sano, että profeettain henget ovat profeetoille alamaisia? Ja kielillä puhuminen on profetia, jos se on tulkittu.” Ja minä sanoin: ”Niinpä hän odottakoon, kunnes minä olen lopettanut, ja sitten hän voi tehdä sen.”

Hän sanoi: ”Mutta sinä opetat Sanaa.”

Minä sanoin: ”Sen kanssa minä seison.”

¹⁴⁴    Tuo mies sanoi: ”Hänellä oli jotakin tuoretta ja uutta Taivaasta, jotakin erilaisempaa kuin tuo.” Jos sellainen ei ole takaisin roomalaiskatolisuudessa, niin silloin en tiedä, mikä on sitä!

¹⁴⁵    Olkoon jokaisen miehen sana valhe, ja olkoon jokainen henki valhe, ja olkoon Jumalan Sana Totuus. Jumalan Sana on ensin!

¹⁴⁶    Se on vikana tänään. Heillä on niin monia ilmestyksiä ja valheellisia asioita. On pitkälleen heittäytymistä ja sydämen avaamista perkeleille sen sijaan, että he pysyisivät Jumalan Sanan kanssa. Siinä vaikeus on, se on syynä. Ihmiset ovat rehellisiä ja vilpittömiä, hyviä ihmisiä, mutta te ette voi sanoa sitä heille. ”Helluntailaisina me uskomme tämän.” ”Baptisteina me uskomme tämän.”

¹⁴⁷    Minä uskon Tämän, koska Se on Jumalan Sana! Minä haastan kenet hyvänsä oikaisemaan minua Siinä. Niin se on. Tämä on Sana! Pysykää Tämän kanssa, Tämä on Totuus!

¹⁴⁸    Niinpä he muodostivat tämän ensimmäisen kirkon, ensimmäisen roomalaiskatolisen seurakunnan. Ja sen sijaan, että he kutsuisivat häntä paimeneksi, niin kuin he aina kutsuivat, he kutsuvat häntä ”Isäksi”. He yhä tekevät niin. Ja he sanovat tässä: ”Teidän täytyy tunnustaa, että tämä vohveli on Kristuksen Ruumis. Ja niin pitkälle pappi on jumala, koska Jumala on velvollinen kuuntelemaan tuon papin ääntä ja muuttamaan tämän vohvelin kirjaimellisesti Kristuksen Ruumiiksi.” Ja sitten älykkäät miehet antavat työntää sellaista alas kurkuistaan!

¹⁴⁹    Mutta todelliset palvojat, todelliset paimenet, pysyivät Sanan kanssa. He pysyivät juuri siellä Nikean kirkolliskokouksessa. He pitivät siellä tuosta Sanasta kiinni. Kyllä, he tulivat sinne marttyyreina, ja kaikkea muuta, mutta he pysyivät tämän Sanan kanssa. He eivät halunneet minkäänlaista epäjumalanpalvontaa.

¹⁵⁰    Ja minä haluan jonkun näyttävän, missä Pyhä Patrik koskaan oli roomalaiskatolinen. Ei ole olemassa sellaista asiaa! Hän protestoi tuota Rooman kirkkoa vastaan. Pyhä Martinus oli hänen setänsä. Ja minä luin, mitä tuo nainen kirjoitti, rouva Hazeltine, tuossa Lainauksia Nikean kirkolliskokouksesta. Ja hän sanoi, että kun hän meni Oxfordiin saadakseen Pyhän Martinuksen elämäkerran, niin tämä mies siellä sanoi: ”Mutta Rooman kirkko ei julistanut häntä pyhimykseksi.” Tietenkään ei, hänhän protestoi koko asiaa vastaan! Ja niin teki Pyhä Patrikin. Miehet, jotka pysyivät Jumalan Sanan kanssa, rakensivat omat koulunsa ja pysyttelivät poissa tuonkaltaisista asioista.

¹⁵¹    Ja me näemme, että niin se on tänäänkin. Rooman kirkko yhä jatkaa saman pyöreän keksin kanssa uskoen, että Kristus tulee alas ja hyppää siihen. Ja kuunnelkaahan, tiedättekö te, että pappi juo viinin, kun meidän tulee ottaa se toinen toistemme kanssa? ”Hän ojensi maljan heille, ja he jakoivat sen keskenään.” Mutta pakanallisen muodon mukaan pappi juo viinin. Näettekö? Se on yhä kokonaan pakanallista! Aivan tarkalleen samoin. He eivät välitä.

¹⁵²    He sanovat teille: ”Minä en halua puhua sinulle mitään Raamatusta.” Tuo pappi siellä, hän sanoi minulle: ”Herra Branham, sinä yrität puhua Raamatusta, mutta minä puhun kirkosta.”

Minä sanoin: ”Jumala on Sana!” Oikein. No niin, hyvä on.

¹⁵³    Me näemme tästä, että tähän päivään asti roomalaiskatolisen seurakunnan täytyy mennä kirkkoon palvomaan. Heille opetetaan, että ”Jumala on tässä pyöreässä vohvelissa, ehtoollisleipämaljakossa.” Ettekö te voi nähdä, että se on pakanuutta? Varmasti on.

¹⁵⁴    Ettekö te voi nähdä, että ihmiset, jotka adoptoivat itselleen mitään tämän Sanan vastaista, kuuluvat tuohon samaan joukkoon? Eikö Raamattu Ilmestyskirjan 17. luvussa kutsukin katolista kirkkoa ”huoraksi”? Eikö Se myös kutsu häntä protestanttien, porttojen äidiksi? Se on sama asia! Se jakaa oppiaan saastaisuuden maljastaan, joka on täynnä hänen haureutensa kauhistuksia, likaa ja saastaa, jonka miehet ovat valmistaneet totisen ja väärentämättömän elävän Jumalan Sanan tilalle.

”Oi, Jumala, ole armollinen meille”, on minun rukoukseni.

¹⁵⁵    Iranaeus sanoi, ja minä kirjoitin sen tänne muistiin, hän sanoi: ”Jumala Sana on kuin joukko hienoja ja suuria jalokiviä, jotka on pantu ulos muodostamaan kuvan suuresta ja väkevästä Kuninkaasta. Mutta”, hän sanoi, ” uskontunnustukset, uskonkappaleet ja kirkkokunnat ottavat nuo kauniit jalokivet ja tekevät niistä koiran muotoisen ja pettävät ne, jotka ovat tietämättömiä Sanasta. Tämän he tekevät turmellakseen Jumalan tiet ja tuodakseen häpeän Sen ylle.” Hallelujaa!

¹⁵⁶    Kun te yritätte saada Jumalan Sanan sanomaan jotakin, joka sopii teidän organisaatioonne, niin silloin te otatte jalokivet pois Kuminkaan Ruumiista ja valmistatte niistä kuvan koiralle, ketulle, sialle tai jollekin muulle. Ja te petätte ne, jotka ovat tietämättömiä Sanasta.

¹⁵⁷    Hallelujaa! On olemassa muutamia, joilla on Jumalan Henki, ja jotka seisovat lihaksi tulleen Sanan puolella. Jumala, lisää heitä meidän riveihimme. Sana eikä mitään muuta kuin Sana! Ottakaa tuo Sana, josta Jeesus sanoi siellä, että ”taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät katoa.”

¹⁵⁸    Siinä missä Sana sanoo: ”Kastakaa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, he tekevät siitä kolme jumalaa ”Isä, Poika, Pyhä Henki”. He ottavat kaikenlaisia uskonkappaleita ja tekevät kaikenlaisia asioita kuten pirskottelu upotuksen sijasta, ja kaikkea muuta! He tekevät siitä jonkinlaisen ihmistekoisen rypemisen sen sijaan, että he panisivat sen Jalokiveen, suureen Kuninkaaseen, Kristukseen. Oi, hallelujaa! Se on Jumala lihaksi tulleena, Kristus!

¹⁵⁹    He turmelevat Jumalan tiet. He sallivat ihmisten tulla sisälle seurakuntaan, naiset leikatuine hiuksineen ja maalattuina, yllään puvut, jotka näyttävät häpeällisiltä. Miehet ovat niin naismaisia, että antavat naisten kuljetella itseään ympäri korvalehdestä. He tulevat kirkkoon ja pelaavat buncoa ja bincoa, ja on kaikenlaisia turmeltuneita asioita. Ja saarnaajat ja niin edelleen, ovat ulkona joen rannalla uimapuvuissa olevien alastomien naisten kanssa ja menevät uimaan, polttavat savukkeita ja kutsuvat itseään Jumalan palvelijoiksi, kun tämän temppelin tulisi olla pyhä temppeli, joka on pyhitetty Jumalalle eikä maailman saastalle. Se on totta. Mutta he ottavat Jumalan jalokivet ja tekevät niistä sian tai ketun tai koiran tai hillerin tai jotakin muuta ja syöttävät sen oppimattomille, tietämättömille.

¹⁶⁰    Kiitos sinulle, Doc, minulla kyllä oli nenäliina täällä, mutta mieleeni ei tullut käyttää sitä. Kyllä, niin he tekevät. Iranaeus oli niin oikeassa sen suhteen.

¹⁶¹    Mitä Jumala ajattelee kaikesta tästä? Onko se niin kuin he yrittivät sanoa: ”Oi, sillä ei ole merkitystä Hänelle”? Sillä on merkitystä Hänelle. Sillä on merkitystä Hänelle.

¹⁶²    Miksi Hän kertoi Jeremialle nuo asiat, joita Hän teki silloin? Miksi Hän sanoi sen? Sillä on merkitystä. Jumalalla on tie.

¹⁶³    Mitä jos Mooses olisi sanonut: ”Minäpä otan pois hattuni kenkieni sijasta”? Hän ei olisi koskaan nähnyt tuota näkyä. Teidän täytyy tulla Jumalan tietä pitkin. Jumalalla on tie.

¹⁶⁴    On niin paljon, mitä me voisimme sanoa. Menkäämme nyt tässä Kirjoituksiin. Minulla on niitä monia kirjoitettuna tänne. Menkäämme hetkeksi 4 Mooseksen kirjan 25 lukuun, niin tulemme näkemään, merkitseekö se Jumalalle mitään vai ei. Katsokaamme, josko nämä uskontunnustukset ja uskonkappaleet merkitsevät Hänelle jotakin. ”Hän on hyvä Jumala. Hän jättää koko asian huomioimatta.” Hän ei tee niin! Hän asettaa ja vetää rajalinjan, ja teidän täytyy tulla Siihen.

 Ja Israel oleskeli Sittimissä, ja ihmiset alkoivat harjoittaa haureutta Mooabin tyttärien kanssa. (Kuunnelkaa!)

Ja he kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi maahan heidän jumaliensa edessä.

Ja Israel liitti itsensä Baal-Peoriin, ja HERRAN viha syttyi Israelia kohtaan. (Ei ole ihme, että Hän sanoi: ”Älä rukoile tuon kaltaisten ihmisten puolesta.” Näettekö?)

Ja HERRA sanoi Moosekselle: Ota kaikki kansan päämiehet ja ripusta heidät ylös HERRAN edessä aurinkoa vasten, että HERRAN tulinen viha voisi kääntyä pois Israelista.

Ja Mooses sanoi Israelin tuomareille: Surmatkoon jokainen teistä miehensä, jotka ovat liittyneet Baal-Peoriin.

¹⁶⁵    ”Surmatkaa heistä joka ainoa!” Jumala haluaa olla Jumala, ja jos Hän ei ole Jumala, Hän ei tule olemaan toisella tilalla. Hänen ei tarvitse antaa Baalin ja jonkun ihmistekoisen opinkappaleen ja jonkun ihmisen teorian ja jonkun uskontunnustuksellisen idean, kirkkokunnallisen idean, seistä Hänen tiellään, sillä Hän on Jumala ja Hän kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille. Hän ei tarvitse teidän kirkkokuntianne. Hän ei tarvitse teidän seurapiirejänne ja teidän koulujanne ja muita asioita. Hän ottaa sen, mitä Hän voi saada käteensä, sen, joka ei ole yhtään mitään, ja henkäisee Elämän siihen, ja siitä tulee jotakin, joka tulee palvelemaan Häntä. Se tekee Hänet Jumalaksi. Tietenkin sillä on merkitystä Jumalalle.

Te sanotte: ”Se ei merkitse mitään.” Se merkitsee! Tietenkin, se merkitsee.

¹⁶⁶    Paavi Leo Suuri hallitsi vuodesta 440 vuoteen 461. Oi, hän ajatteli tekevänsä tarkalleen oikein, tuli seurakuntaan ja… Häntä ennen oli Victor, ja hän myös oli rotta. Ja hän tuli seurakuntaan ja kuinka hän tappoikaan kristittyjä ja kaikkea muuta.

¹⁶⁷    Ja kuka alkoi kaiken tämän, kuka toi sisälle laillisen murhaamisen? Tiedättekö, kuka se oli? Se oli Hippon Pyhä Augustinus, joka teki sen.

¹⁶⁸    Pyhällä Augustinuksella oli kerran tilaisuus, niin kertoo historia, tulla suureksi mieheksi ja olla täytetty Pyhällä Hengellä. Hän istui siellä tuon suuren koulun takapihalla Lyonsissa Ranskassa, missä Iranaeus ja Pyhä Martinus ja muut olivat opettaneet. Ja hänen istuessaan tämän koulun pihalla Pyhä Henki tuli hänen luoksensa, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta Sitä.

¹⁶⁹    Mitä hänestä silloin tuli? Kaksinkertainen helvetin lapsi, kuin millainen hän oli ollut alussa. Hän meni alas Hippoon Afrikkaan ja perusti sinne koulunsa.

”Näytä minulle!”

¹⁷⁰    Minä voin viedä teidät historiaan. Hän oli se, joka antoi hyväksymisensä sanan sille, että ”oli oikein tappaa jokainen harhaoppinen, joka oli eri mieltä Rooman kirkon uskonkappaleiden kanssa.” Hän oli Hippon Pyhä Augustinus. Onko täällä ketään raamattuoppilasta tai ketään, joka on lukenut historiaa ja tietää, että se on totta? Kohottaisitteko kätenne? Kyllä, näettehän, varmasti hän oli. Hippon Pyhä Augustinus oli hän, joka antoi tuon tuomion, että oli oikein tappaa harhaoppiset, jotka olivat eri mieltä Rooman kirkon kanssa, vahvistaen heidän pakanallisen oppinsa ja Raamatusta pois menemisensä ja vakiinnuttaen heidän poika-jumalan palvontansa.

¹⁷¹    Tiedättekö, mistä te olette saaneet joulun? Kristus syntyi huhtikuussa, mutta mitä he tekivät? Aurinkokunta hidastuu nyt, kun se siirtyy poispäin auringosta, ja päivät tulevat vähä vähältä lyhemmiksi, kunnes 20. ja 25. päivien välisenä aikana oli aurinkojumalan syntymäpäivä. Ja noina päivinä heillä oli meneillään Rooman sirkus, jolloin he juhlivat aurinkojumalan syntymäpäivää. Voitteko te nyt nähdä, mitä teillä on? He sanoivat: ”Muuttakaamme ‘sun-god’ [aurinkojumala] ja tehkäämme siitä ’Son of God’ [Jumalan Poika].” Ja koko asia on alusta alkaen pakanuutta! Ja ihmiset ovat kaduilla korkeakorkoisissa kengissään ja vääntelehtivät ylös ja alas kaduilla ja juoksevat kaupoissa.

¹⁷²    Ja tässä eräänä päivänä vaimoni kertoi minulle jonkun sanoneen, että ”minä en tiedä, mitä hankkia isälle, koska veljeni ostaa hänelle neljänneksen viskiä. Ja joku toinen sanoi ostavansa hänelle pullon samppanjaa.” Ja yksi sanoi: ”Minä ostan hänelle pelikortit.” Se on joulun juhlintaa, pakanuutta, perkeleen palvontaa!

¹⁷³    Mutta Augustinus antoi sille vahvistuksensa. Jos te haluatte sille vahvistuksen, niin lukekaa siitä Schmuckersin kirjoituksista. S-c-h-m-u-c-k-e- r-s, Schmuckersin Kunniakas uskonpuhdistus. Ja näin siinä sanotaan: ”Siitä ajasta alkaen, kun Hippon Pyhä Augustinus antoi tämän tuomion katoliselle kirkolle, se avasi ovet selälleen, jotta he halutessaan saattoivat tappaa kenet tahansa, joka kielsi tuon pakanallisen kirkon.

¹⁷⁴   Ja tuosta Pyhän Augustinuksen ajasta alkaen, joka oli noin kolmesataa vuotta Kristuksen jälkeen aina vuoteen 1850, tuohon suureen Irlannin joukkomurhaan asti, katolinen kirkko tappoi kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa protestanttia. Se on Rooman marttyyrihistorian mukaan, kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa. No niin, väitelkää siitä historioitsijan kanssa. Hän on se, joka sen sanoi. Minä vain kertaan hänen sanojaan. ”Jokainen, joka oli eri mieltä katolisen uskonkappaleen kanssa!”

¹⁷⁵    Ei katolinen, tuo sana katolinen, he eivät ansaitse sitä nimeä. He ovat roomalaisia pakanoita. Eivät nuo kalliit ihmiset. Siellä on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä vilpittömiä kuin kuka tahansa epäjumalanpalvelija on. He ajattelevat, että he palvovat Jumalaa, kun (mennen takaisin Sanaan) he ovat epäjumalanpalvojia epäjumalien ollessa kaikkialla. Millainen häpeä!

¹⁷⁶    Hyvä on, sellaisia olivat Rooman opinkappaleita. Ja kuunnelkaa, haluan sanoa tässä jotakin, jonka ohitse menin.

¹⁷⁷    Vuonna 1640, vuonna 1640, kun Irlannin teurastus alkoi, Rooman tuomiovallan ja pappien alaisuudessa, he tappoivat satatuhatta Pyhän Patrikin käännynnäistä. Jos Pyhä Patrik oli roomalaiskatolinen, niin miksi he sitten tappoivat omia ihmisiään? Noita, jotka olivat tehdastyöläisiä ja kaikkia muita sellaisia. Niin on. Marttyyrihistorian mukaan he tappoivat heitä satatuhatta, koska he olivat eri mieltä opetuksesta.

¹⁷⁸    Olen ollut joissakin Pyhän Patrikin kirkoissa Pohjois-Irlannissa. Kyllä vaan. Minulla oli etuoikeus nähdä se. Se oli vain suuri vanha kuori. Heillä ei ollut siellä minkäänlaisia epäjumalankuvia, ei mitään uhrin vuodattamista niiden jaloille, eivätkä he maksaneet noille ihmisille siitä, että he tulisivat takaisin ja menisivät noihin epäjumalankuviin sisälle. Ei mitään ”Ave Mariaa ja Jumalan äitiä”, tuota samaa asiaa, jota he tekivät Astartelle, tuota Marian hengen lumoamista.

¹⁷⁹    Vain kaksi tai kolme vuotta sitten katolinen kirkko aloitti uuden opinkappaleen siitä, että ”Maria on noussut ylös kuolleista ja mennyt Taivaaseen.” Kuinka monet muistavat sen? Oi, kaikki te muistatte sen, sanomalehdet olivat sitä täynnä. Opinkappaleita! Se on rakennettu opinkappaleiden päälle, eikä siinä missään ole yhtään hitaistakaan Totuutta.

¹⁸⁰    Ja te protestantit olette aivan yhtä pahoja, te, jotka kieltäydytte ottamasta Jumalan Sanaa. Se on protestanttisen kirkon opinkappale aivan samanlaisella tavalla kuin katolisenkin kirkon opinkappale, ja me olemme kerta kaikkiaan väärässä siihen asti, kunnes me tulemme takaisin elävän Jumalan Sanaan! Oikein.

¹⁸¹    Te Aasemblies of God, te Foursquare, te helluntailaisten ykseys, kolminaisuus tai mitä sitten olettekin, tulkaa takaisin Jumalan Sanaan! Lopettakaa nämä kirkkokunnalliset epäjumalat, nämä kirkkokunnalliset epäsikiöt. He lumoavat itsensä perkeleen hengellä näihin kirkkokunnallisiin epäjumaliin. Tiedättekö te sen? Kirkkokunta on ”epäjumala”!

Te kysytte: ”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen presbyteeri.”

”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen metodisti.”

”Oletko sinä kristitty?”

”Minä olen helluntailainen.”

¹⁸²    Se ei merkitse enempää kuin, että te olisitte sika tai koira tai haisunäätä. Sillä ei ole sen enempää tekemistä asian kanssa. Niin se on. Mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, on: takaisin Jumalan Sanaan!

¹⁸³    Nämä tehdastyöläiset ja kalliit Pohjois-Irlannin ihmiset… Jos Pyhä Patrik… Missä kaikki hänen koulunsa olivat… Tiesittekö, ettei hänen nimensä ollut Patrick? Hänen nimensä eli Succat. Hänet kidnapattiin pienenä poikana, ja hänen sisarensa tapettiin. Ja hän palasi takaisin, koska hän oli koirien kouluttaja ja koulutti niitä ajamaan sikoja ja niin edelleen. Ja ollessaan tekemässä sitä… Hän löysi tiensä takaisin kotiin isänsä ja äitinsä luo. Ja hän alkoi koulun. Ja tuo koulu siellä Pohjois-Irlannissa ei koskaan hyväksynyt paavia ylimmäksi Jumalan sijaiseksi. He eivät uskoneet siihen. He pysyivät Sanan kanssa. Jumala siunasi tuota siunattua pyhää, Pyhää Patrickia, tuota suurta miestä.

¹⁸⁴    Ja te kuulette heidän sanovan, että ”Pyhä Patrik ajoi kaikki käärmeet pois Irlannista” Lukekaa historiaa ja nähkää, mitä se oli. Pyhä Patrik uskoi kielilläpuhumiseen. Pyhä Patrik uskoi, että käärmeiden ylösottaminen ja kuolettavien asioiden juominen ei vahingoittaisi häntä, ja kun hän nosti ylös käärmeen ja heitti sen pois tieltään, he sanoivat: ”Hän ajoi käärmeet pois Irlannista.” Se oli siksi, että hän uskoi, että he nostavat käärmeitä, eikä mikään vahingoita heitä. Kyllä vaan, varmasti.

¹⁸⁵    Heillä ei ollut näitä valtavan suuria pyhäkköjä. Ja mitä tulisi Iranaeus tekemään tänään? Mitä tulisi Pyhä Patrik tekemään tänään, jos hän näkisi näiden satojen miljardien dollareiden laittamisen roomalaiskatolisuuteen, suurten kirkkojen ja miljoonan dollarin kuvapatsaiden rakentamiseen, ja protestanttien tehdessä kaiken aivan samalla tavalla?

¹⁸⁶    Minä annoin lausunnon eräänä päivänä, ja se sai kaikki kompuroimaan. Siksi minä pidätän tämän nauhan. Jättäkää te vain heidät rauhaan, sokea sokeaa taluttaa, antakaa heidän pudota kuoppaan. Se on ainoa asia, minkä te voitte tehdä, näettekö? Se tapahtui, kun kerroin heille alttarikutsuista, ettei sellaista asiaa kuin ”alttari kutsut” ole Raamatussa.

¹⁸⁷    [Tyhjä paikka nauhassa.] …Hänen pyhyydestään. Kun me nöyryytämme itsemme Hänen kuolemaansa ja pidämme itseämme ”ei-minään”, niin silloin Pyhä Henki tulee ja nostaa meidät ylös. Emmekä me luota itseemme, koska me emme voi tehdä yhtään mitään, mutta Hänen kanssaan me voimme tehdä kaikki asiat.

¹⁸⁸    Me, jotka olemme Hänen kuvinansa, elävän Jumalan eläviä kuvia. Kun te olette luovuttaneet itsenne Jumalalle, ja Jumala tulee teihin, niin miksi se tekee teidät? Jumalan eläväksi kuvaksi. Ei kuolleeksi kuvapatsaaksi jossakin nurkassa, ei kirkkokunnaksi, jonka päämaja on Washingtonissa Kirkkojen maailmanneuvostossa. Ei, sellainen on kuollut kuvapatsas, kuollut kuvapatsas ja kuollut uskontunnustus. Vaan eläväksi kuvaksi, yksilö…

¹⁸⁹    Joku opetti tai kirjoitti eräänä päivänä pienen kirjelappusen ja kysyi: ”Jos mies on pelastunut, ja hänen vaimonsa ei ole, niin tulevatko he menemään yhdessä Ylöstempauksessa?” Tuo nainen ei voisi mennä Ylöstempauksessa, ei ole olemassa mitään sellaista asiaa, että tuo nainen voisi mennä Ylöstempauksessa, koska he ovat yksi. Mieletöntä! Jeesus sanoi,” Siellä on kaksi samalla vuoteella, ja Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään yhden.” Se on yksilöllinen asia sinun ja Jumalan välillä, sinun ruumiisi luovuttaminen Hänelle huolimatta siitä, vaikka mamma, pappa, lapset tai kukaan muu ei vastaanottaisi Sitä. Aamen!

¹⁹⁰    Oi Jumala! Tämä turmeltunut, likainen, saastainen maailma; nämä likaiset, saastaiset niin kutsutut seurakunnat, joita he kutsuvat seurakunniksi, nämä likaiset saastaiset organisaatiot; nämä likaiset, saastaiset uskontunnustukset, jotka ovat vastoin Jumalan Sanaa. Oi Jumala, tuo jostakin puhdas, pieni henkilö, nosta ne ylös Taivaallisiin paikkoihin ja tuo julki itsesi, Kaikkivaltias Jumala. Aamen. Miten turmeltunut asia siitä onkaan tullut!

¹⁹¹    Meidät on tehty osallisiksi Hänen pyhyydestään. Me, Hänen kuvinansa, olemme elävän Jumalan eläviä kuvia. Silloin me olemme kuolleet itsellemme ja ylösnousseet Hänen kanssaan. (Nyt kuunnelkaa, kuunnelkaa tätä.) Hänen Sanansa on jälleen tehty lihaksi meissä. (Oi, veli Neville!) Katsokaa! Mitä se on? Ei jokin mystinen, kuviteltu jumala istumassa siellä jossakin, vaan elävä Jumala. Mikä on elävä Jumala? Jumalan sana teissä tehden itsensä todelliseksi. Oi, minä tiedän, että te ajattelette minun olevan pyhän kieriskelijän, ja ehkäpä minä olen. Mutta, oi veli, voitko nähdä sen? Se saavuttaa voiton jokaisesta kirkkokunnasta. Se saavuttaa voiton yli kaiken pakanallisuuden. Se on elävä Jumala julkituotuna elävässä temppelissä, ja Jumalan Sana, joka on Jumala, on tehty lihaksi teissä. Miksi? Te istutte Taivaallisissa paikoissa, kun te olette saavuttaneet voiton kaikista asioista, Kristuksessa Jeesuksessa, Aamen! Oi, minä yksinkertaisesti rakastan Sitä. Minun täytyy hypätä jonkin ylitse ja jatkaa eteenpäin.

¹⁹²    Kuunnelkaa nyt. Sitten vähäisimmällä Hänen uskovistaan, ei ole väliä sillä, kuinka vähäinen tai millainen te olette, vähäisimmällä Hänen uskovistaan, jotka ovat Hänessä, kaikki paha on alistettu heidän alleen. Näettekö? Katsokaahan! Kristus on Ruumiin Pää. Onko se oikein? No niin, missä hyvänsä Pää on, siellä Ruumiskin on Sen kanssa. Kunnia. Minne minun pääni menee, sinne se vie myös minun ruumiini. Ja missä Jeesus on, siellä Seurakunta on Hänen kanssaan. Aamen! Hän ei koskaan jätä Sanaansa. Hän pysyy Sanassansa valvoen sitä ja tuoden Sen julki. Hänen Seurakuntansa on Hänen kanssaan.

¹⁹³    Ja nähkäähän, te sanotte: ”Mutta, veli Branham, minä olen vähäisin.” Se on Hänen jalkapohjansa. Mutta muistakaa, Hän on saavuttanut voiton teidän kanssanne. Hän on saavuttanut voiton teidän kanssanne kaikesta siitä, ja vaikka te olettekin Hänen jalkapohjansa, niin jokainen sairaus, jokainen perkele, kaikki voimat, ja jopa itse kuolema, ovat teidän jalkojenne alla, teidän alaisuudessanne. Kunnia! Minusta ei tunnu siltä kuin olisin tänä aamuna viidenkymmenen kahden. Tänä on Totuus. Jos vain voin saada tämän seurakunnan näkemään sen, veli, niin me tulemme olemaan voittava seurakunta. Uskovaiset Hänessä, kaikki paha on Hänen allaan. Oi, kunnia!

¹⁹⁴    Minun täytyy hillitä hieman. Minä tulen aloittamaan jälleen seuraavalla kerralla.

¹⁹⁵    Kuulkaa, kuulkaa tätä. Te sanotte: ”Veli Branham, minulla ei ole voimaa.” Ei minullakaan, minulla ei ole yhtään voimaa. ”Veli Branham, minä olen heikko.” Niin olen minäkin. Mutta minä en ole riippuvainen omasta voimastani. Ei ole kysymys minun voimastani. Minä olen riippuvainen arvovallastani, näettehän, arvovallastani, joka on annettu minulle. Se en ole minä, joka on voimakas, minä en ole voimakas. Hän on voimakas, ja minä olen Hänen.

¹⁹⁶   Kuten, sanokaamme esimerkiksi, että tässä tulee liikenne alas katua Fourth Street ja Broadwayn risteyksessä Louisvillessä ”zoom, zoom, zoom, zoom”, niin kovaa kuin he vain voivat ajaa, kuusikymmentä mailia tunnissa tuolla kadulla. Jokainen ryntää ja tungeksii. Eräs pieni mies kävelee sinne ja kohottaa kätensä, ja veli, jarrut kirskuvat. Tuolla pienellä miehellä ei ole voimat pysäyttää yhtäkään noista autoista, mutta hänellä on arvovaltaa. Ei ole ky­symys hänen voimastaan. Jos yksikin noista autoista ajaisi hänen päälleen, se ruhjoisi hänet, mutta antakaapa hänen kohottaa kätensä! Mistä on kysymys? Autoilijat tuntevat tuon virkapuvun.

¹⁹⁷    Oi veli, he tuntevat tuon virkapuvun, ja jarrut kirskuvat. Miksi? Katsokaa hänen arvovaltaansa. Katsokaa, mitä hänen takanansa on. Koko kaupunkijärjestelmä on hänen takanaan. Tuo virkapuku edustaa sitä. Hän on erilainen, kyllä vaan, koska hän on kaupungin virkailija.

¹⁹⁸    Hän huutaa: ”Seis!” Yksikin noista autoista, jotka menevät ”zoom”, voisi voittaa hänet. Mutta heidän on parasta olla yrittämättä sitä, katsokaahan, mitä hänen takanaan on. He painavat jarruja ja pysähtyvät. Hänen ei edes tarvitse sanoa mitään, vain kohottaa kätensä. Se tekee sen, aivan varmasti. Hänen arvovaltansa tulee lain ylläpitäjiltä. Se kaikki on hänen takanaan. Itsessään hän on heikko, mutta mitä onkaan hänen takanaan? On kysymys tuosta virkapuvusta, johon hän on pukeutunut.

¹⁹⁹    Ei ole kysymys siitä, millainen epäjumalankuva on, vaan siitä, kuinka yksilön tulisi olla pukeutunut. Pukeutukaamme Jumalan koko sota-asuun, aamen, pelastuksen kypärään ja tähän valtavan suureen, ovenkokoiseen uskon kilpeen. Oi veli, ei ole kysymys siitä, millainen hän on, vaan mitä hän edustaa.

²⁰⁰    Ei ole kysymys, siitä millainen tuo pieni virkailija on, joka seisoo siellä. Hän on vain tavallinen mies, mutta kysymys on siitä, mitä hän edustaa!

²⁰¹    Meidän sota-asumme on Jeesus Kristus. Kyllä. Kaikki perkeleet polkaisevat jarrua, kun he näkevät Sen. Kun he näkevät tuon Jumalan koko sota-asun, todellisen Pyhän Hengen kasteen, aamen, kun he näkevät Sen tulevan suoraan Jumalan Valtaistuimelta pukeutuneena Hänen ylösnousemuksensa täyteen sota-asuun. Aamen.

²⁰²    Ei ole kysymys siitä, että te olisitte voimakas, te ette ole yhtään mitään, vaan siitä, mitä teidän takananne on. Miksi? Te olette kuollut. Te olette liittyneet armeijaan, te olette liittyneet poliisivoimiin, te tulette pitämään lakia yllä ja hallitsemaan näitä perkeleitä. Kyllä, te kuulutte poliisivoimiin, ja koko asia on teidän takananne. Näettehän, teidät luetaan kuolleeksi, te ette ole yhtään mitään, te ette voisi pysäyttää yhtään mitään, mutta koska te olette ylösnousseet ja istutte Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, niin perkele tunnistaa sen. Kaikki painaa jarrua, kun nuo kädet kohoavat ylös.

²⁰³   Pyhä Martinus, erään kerran oikeudessa… Siellä oli mies… perkele… joka puri suuria palasia pois ihmisistä, ja ihmiset juoksivat pakoon hänen yrittäessään tappaa heidät. Hänellä oli suuret hampaat, ja hän repi suuria suullisia lihaa sillä tavalla, kun hän riehui siellä.

²⁰⁴    [Tyhjä kohta nauhassa.] …ja niinä päivinä, jotka hän näki ennalta ja tiesi, että se tulisi olemaan tällä tavalla, että Hänet itsensä tultaisiin panemaan ulos Hänen omasta Seurakunnastansa Laodikean Seurakuntajaksossa. Hän sanoi: ”Katso, Minä seison ovella ja kolkutan.” Tuo organisaatio oli ajanut Hänet ulos. Ja he ovat tehneet sen tänään, mutta Hän seisoo ovella kolkuttamassa.

²⁰⁵    Oi Jumala, voikoot Hänen Ruumiinsa jäsenet käsittää tänään, että me olemme voittavassa seurakunnassa. Me olemme Kristuksessa. Meidän on asetettu yläpuolelle kaikkien näiden maailman asioiden yläpuolelle.

²⁰⁶    Miksi meidän naisemme haluavat leikata hiuksiaan? Jumala, se osoittaa, että jokin on vinossa. Miksi he haluavat paljastaa itseään seksikkäissä vaatteissa? Miksi meidän aikamme ihmisillä on nälkä sydämessään kuulla sellaista kaveria kuin Elvis Presley tai jotakin näistä rickeistä, jotka seisovat siellä vanhan kitaran ja tuon vikisevän musiikin kanssa, joka saa meidän tyttömme huojumaan ja repimään alusvaatteensa pois ja muuta sellaista? Jumala, ja sitten tuo poika väittää olevansa helluntailainen! Oi Jumala, mitä se on… Katsokaa tätä Pat Boonea, joka väittää kuuluvansa Kristuksen Kirkkoon, ja kaikkea tätä karkeata, likaista asiaa… Oi Jumala, hän sanoo itsestään, että hän on Kristuksen Seurakunnasta.

²⁰⁷    Jumala, me käsitämme, että arvovallan merkki ei ole jonkin kirkkokunnan nimi, vaan se on Kristuksen ylösnousemuksen voima jokaisen yksilön elämässä. Jumala, voikoot nämä ihmiset täällä tänä aamuna pyrkiä pääsemään sisälle Siihen. Ja jos niin tapahtuu, että tämä nauha joskus lähtee ympäri maan, missä ihmisiä on, Herra, niin voikoot he tietää, että sitä ei sanottu ilkeydestä, koska silloin olisin itse väärässä, vaan siksi että Seurakunta voisi saavuttaa voiton ja käsittää paikkansa. Että he voisivat nähdä nämä epäjumalat… Kun katolinen kirkko tulee selkeästi ja tekee siitä ”epäjumalan”, ja protestantit tekevät siitä ”organisaation”, ja ovat aivan yhtä pahoja ja kieltävät Sanan. Ja ”heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Voiman.” Oi Jumala, kuinka totta Sinun Sanasi onkaan, jokainen Sana!

²⁰⁸    Nyt me rukoilemme, Isä, että Sinä antaisit meille anteeksi meidän syntimme, ja voikoon tämä Sanoma upota syvälle sydämiin. Ja voikoot ihmiset… Voikoon tämä seurakunta, kun tällä pienellä Tabernaakkelilla nyt on rakennusohjelma kirkon rakentamiseksi, niin älkööt he koskaan katsoko johonkin kauniiseen ainoastaan saadakseen tarpeeksi suojaa ihmisille. Jumala, älkööt he milloinkaan katsoko sellaiseen ja sanoko: ”Me kuulumme suureen tabernaakkeliin, jonka yllä on suuri kupu.” Jumala, salli sen olla tyhjä kuori. Älkööt he koskaan menettäkö näkyvistään kohdettamme, Jeesusta Kristusta. Voikoot Hän olla tuo Yksi, joka täyttää heidän temppelinsä, ja sitten Pyhän Hengen voima ja tuli tulee lankeamaan heidän sydäntensä alttarille. Siellä todellinen alttari on, Herra. Se on jokaisen yksilön sydämessä.

²⁰⁹    Minä rukoilen tänä aamuna, että tämä Sana tulisi lepäämään niin raskaana jokaisen sydämen alttarilla, etteivät he koskaan kykenisi menemään pois Siitä, että he tulisivat järkevästi ja ymmärtäväisesti Evankeliumiin ja uskoisivat Sanan, ja etteivät he avaisi sydämiään riivaajavoimille (tai tunnekuohuille tai vinkumiselle tai hyppäämiselle tai jollekin fyysisessä muodossa ilmenemiselle tai jollekin senkaltaiselle), vaan todelliselle rakastavaiselle Kristuksen Hengelle, jolloin Hän tulee julkituomaan itsensä rakkaudessa ja voimassa. Suo se, Herra. Paranna sairaat ja vaivatut. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

²¹⁰   [Veli Branham alkaa hyräilemään laulua Minä Rakastan Häntä.]

…rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

²¹¹  Päämme ollessa kumarrettuina, kuinka moni tulee laskemaan sydämensä alttarille ja tekemään siitä Jumalan pellon, niin että Hän voisi kylvää oman Sanansa teidän sydämenne alttarille, joka tulisi tuottamaan Kristuksen ylösnousemuksen elämän? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Jumala, minä haluan sitä koko sydämestäni.” Jumala siunatkoon nälkäisiä sydämiänne, tusinoittain ja tusinoittain.

 Jätä se sinne, vain jätä se sinne.
Vie taakkasi Herralle ja jätä se sinne.
Jos me luotamme emmekä epäile,
Hän on varmasti tuova meidät ulos.
Viekäämme taakkamme Herralle ja jättäkäämme se sinne.

²¹²    Muistakaa sydämessänne Kristusta Pelastajaa. Muistakaa, että Hän kuoli teidän puolestanne. Ja jos te vain tulette kuolemaan itsellenne, se tulee tyhjentämään teidän ruumiinne ja tyhjentämään teidän sielunne ja tyhjentämään teidän sydämenne kaikesta, mikä on tästä maailmasta ja kaikesta sen nautinnoista, sitten Kristus… Te tulette nousemaan ylös Hänen kanssaan.

²¹³    Jos teitä ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin täällä on allas täynnä vettä. Ja kun te nousette ylös tuosta vedestä, te nousette vaeltaaksenne Kristuksen kanssa uudessa elämässä. Te olette kuolleet silloin, ettekä te enää ole… Äkkipikaisuus ja kaikki muu on mennyt pois. Te olette uusi luomus Kristuksessa. Sitten Hän nostaa teidät ylös Pyhällä Hengellä ja asettaa teidät Taivaallisiin paikkoihin itsensä kanssa kauas yläpuolelle kaikkien tämän maailman voimien.

²¹⁴    Ei ole väliä sillä, kuinka vähäinen olet, jos olet pieni pesijänainen tai jos olet vain veli, joka ei tunne aakkosiaan, niin ei ole mitään väliä sillä, mitä sinä olet. Sinä olet Kristuksessa ja saavutat voiton kaikkien asioiden ylitse. Ja sinun arvovaltasi ylittää jokaisen riivaajan ja kaiken vallan, mitä perkeleellä on. Sinä olet Kristuksessa ja saavutat voiton. Päänne ollessa kumarrettuina.

²¹⁵    Minä tiedän, että tänne on tänä aamuna tullut veli, veli Sink. Ja veljemme täällä on tunnistettu tämän Sanan opettajaksi. Onko se oikein, veli Sink? Ja me tulemme laskemaan kädet hänen päälleen tänä aamuna juuri ennen kuin me rukoilemme sairaiden puolesta vihkiäksemme hänet palvelukseen veljenämme, että hän menisi ulos seurakuntiin ja saarnaisi Evankeliumia.

²¹⁶    Veli Jim Sink, tulisitko tänne ylös alttarille? Tule, veli Neville. Veli Junie Jackson, oletko täällä? Ketään muita tämän uskon palvelijoita?

²¹⁷    Veli Jim Sink tässä uskoo tähän Evankeliumiin, jota me saamaamme, uskoo Jumalan Poikaan ja uskoo, että Hän todella on neitsytsyntyinen Jumalan Poika. Onko se oikein, veli Sink? [Veli Jim Sink vastaa: ”Aamen.”] Uskotko sinä, että Hän kuoli ja nousi ylös jälleen kolmantena päivänä voittaen kaiken ja istuu Jumalan oikealla puolella Jumalan voiman keskipisteessä Korkeudessa ja elää aina ja rukoilee meidän puolestamme? [”Aamen.”] Uskotko sinä vesikasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi? [”Aamen.”] Uskotko sinä Pyhän Hengen kasteeseen, aivan niin kuin Jumala tahtoo antaa Sen, merkkien ja ihmeiden seuratessa uskovaista? [”Aamen.”] Hän uskoo sen. Ja minä uskon, että hänen elämänsä on nuhteeton ihmisten edessä. Hän saarnaa usein täällä seurakunnassa heille, ja minä olen todennut, että hän on ”ihmeellinen Jumalan mies”.

²¹⁸    Nyt tälle seurakunnalle. Onko täällä ketään miestä, jolla olisi jotakin sanottavaa veli Sinkiä vastaa? Sanokoon sen nyt tai pysyköön iäti vaiti. Kuinka moni uskoo, että veli Sink saarnaa tätä Sanomaa ja tätä Sanaa, ja uskoo Pyhän Hengen todistuksen kautta, että veli Sink tulisi vihkiä ja lähettää täältä seurakunnasta Evankeliumin palvelijana julistamaan näitä tämänkaltaisia Sanomia, jollainen on saarnattu tänä aamuna, kaikkialle, minne hän voi mennä maailmassa, ja minne Herra tulee hänet lähettämään? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Minä tulen rukoilemaan sinun puolestasi, veli Sink.” Jumala siunatkoon teitä.

²¹⁹   Kumartakaamme päämme. Veli Neville, laskisitko sinä kätesi veli Sinkin päälle sillä aikaa, kun hän laskee kätensä Raamatun päälle.

²²⁰    Taivaallinen Isämme, me tuomme Sinulle tänä aamuna miehen, joka on tuotu ulos tämän maailman turmeltuneisuudesta, joka on lukenut itsensä kuolleeksi itselleen ja on vastaanottanut Kristuksen Pelastajana, joka on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja noussut ylös Pyhän Hengen vastaanottamisen lupauksen kanssa ja on nyt Taivaallisissa paikoissa ja tuntee kutsun elämässään palvelukseen.

²²¹    Oi Jumala, tämän seurakunnan vanhimmat, seurakunta ja yleiset valvojat ja niin edelleen, jotka valvovat laumaa, josta Pyhä Henki on pannut meidät huolehtimaan. Ja lauma kohotti kätensä merkiksi siitä, että he tuntevat veli Sinkin vanhurskaana miehenä. Sen vuoksi veli Neville ja minä laskemme kätemme hänen ylleen Sinun vanhimpinasi, ja tehdessämme niin me rukoilemme uskon rukouksen ja vihimme veli Jim Sinkin Jeesuksen Kristuksen palvelukseen. Suo se. Voikoon hän olla täytetty Jumalan voiman kanssa. Älköön hän koskaan sovitelko. Voikoon hän voittaa sieluja Sinulle.

²²²   Ja Jumala, me lupaamme uskollisuutemme ja veljeytemme hänelle tukeaksemme häntä, missä tahansa hän onkin, rukouksessa ja auttamalla, miten vain voimme. Vastaanota hänet, oi Jumala, kun me lahjoitamme hänet Sinulle. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä. Aamen. Aamen.

²²³   Kun kätesi ovat Sanan päällä, veli Sink, minä vihin sinut, veljen Kristuksessa ja yhteydessämme, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on. Ja seurakunta sanoi: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jumala siunatkoon sinua. On niin paljon tehtävää Evankeliumissa, ja on niin kova tarve. Me olemme sinun takanasi sataprosenttisesti ja teemme kaiken, minkä voimme auttaaksemme. Jumala siunatkoon sinua.

²²⁴    Eikö Hän olekin ihmeellinen… Oi niin. Pidän siitä, kun näen miesten tekevän niin. Se on hienoa. Niin kuin olen ymmärtänyt, hän tulee ottamaan pastorin tehtävän Pyhyys Tabernaakkelissa, Uticassa, Indianassa, jonka lähellä hän asuu.

²²⁵    Katsokaamme nyt. Onko meillä vielä toista? Oi, uskon, että meillä on vielä sairaiden puolesta rukoileminen, eikö niin? Hyvä on. Jaettiinko rukouskortteja? Hyvä on, kutsukaamme nopeasti muutamia rukouskortteja. Istukoon jokainen paikallaan hetken. Me olemme myöhässä. Voitteko te antaa minulle kymmenen minuuttia? Hyvä on, ihmiset, joilla on rukouskortit… Mistä alkaen sinä jaoit niitä, yhdestäkö?

²²⁶    Hyvä on, rukouskortti numero yksi, tulisitko tänne? Numero kaksi, kolme, neljä, viisi. Rukouskortti yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi, tulisitteko tänne niin nopeasti kuin voitte? Ja jos ette voi nousta seisomaan, niin antakaa meidän tietää se ja me tulemme kantamaan teidät tänne. Me yritämme saada niin monta kuin vain me mahdollisesti voimme. Yksi, kaksi, kolme neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen; kuusi, seitsemän, kahdeksan yhdeksän, kymmenen. Ja vain kaksi nousi ylös tänne asti. Kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista. Jokainen, jolla on rukouskortit, tulisitko tälle toiselle puolelle. Haluaisitteko tulla tälle toiselle puolelle.

²²⁷    Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Olkoon nyt jokainen kymmenen minuutin ajan niin kunnioittava kuin vain voi. Nyt ihmiset, joilla on rukouskortit, me olemme antaneet julistuksen, että ”ihmiset, jotka haluavat puolestansa rukoiltavan, tulkoon korttiensa kanssa”, niin että me emme… Näettehän, he tulevat takaisin ja sitten he yrittävät käyttää Jumalan lahjoja jonkinlaisen spiritistisessä istunnossa käytettyjen korttien tapaan, mutta me emme usko sellaisen tekemiseen.

²²⁸   Me uskomme siihen, että me vain annamme Jumalan tehdä Hänen tekonsa. Uskotteko te sen? Kuinka moni uskoo, että tämänaamuinen Sanoma on Totuus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Kiitoksia, kiitos teille. Jumala siunatkoon teitä. Minä uskon Sen koko sydämestäni, sielustani ja mielestäni.

²²⁹    Nyt näyttää siltä, kuin meillä olisi täällä noin viisikymmentä ihmistä rukousta varten tai suunnilleen niin. Kuunnelkaapa nyt. Joka ainoa teistä on Kristuksessa. Te olette Jeesuksessa Kristuksessa voittaen kaiken sairauden. Kaikki te rukousjonossa olette kristittyjä, uudesti syntyneitä uskovia, kohottaisitteko kätenne? Silloin teidän paikkanne on Kristuksessa. Te olette jo saavuttaneet voiton. Ainoa asia, mitä teidän nyt täytyy tehdä, on vastaanottaa ja uskoa, että se, mitä Jumala on sanonut, on Totuus.

²³⁰    Minä tuskin voisin ottaa tätä jonoa erottamista varten, se olisi liian paljon ja veisi liikaa aikaa. Minulle se ei olisi sitä, sillä uskon voivani seistä täällä lopun päivää. Minusta tuntuu niin hyvälle. Minusta yksinkertaisesti tuntuu niin hyvälle. Minä tiedän, että Se on totta. Ylistys Herralle! Mutta nyt me olemme Kristuksessa. Nyt meidät on asetettu paikallemme istumaan Kristuksessa. Aamen Oi niin! Ovatko nämä asiat, joita minä olen opettanut, Totuus? Jos se on niin silloin Hän tulee tuottamaan itseään.

²³¹    Kuinka monet teistä ihmisistä rukousjonossa olette minulle outoja? Tunnen monia teistä, mutta jotkut teistä ovat outoja. Kohottakaa kätenne, te, jotka tiedätte, että minä en tiedä, mikä teidän vikanne on. Kaikkialla jonossa, uh, huh, hyvä on. Onko Hän Kristus? Uskotteko te sen? Teillä täytyy olla usko, teillä täytyy olla Se. Jos te ette usko Sitä, silloin Se ei tapahdu. Teidän täytyy tuntea paikkanne, teidän on tunnettava paikkanne. Onko se oikein, veli West? Kyllä, tuntekaa paikkanne. Kristus lupasi: ”Näitä asioita, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Uskokaa Se koko sydämestänne.

²³²    Tuolla takana seisovalla miehellä on jokin vialla lantiossaan. Usko se koko sydämestäsi. Sinä et voi tulla rukousjonoon, mutta sinä voit mennä takaisin istumaan. Se on jättävä sinut. Ja se ei ole syöpä. Mene ja istu alas. Se on kaikki ohitse. En ole koskaan nähnyt tuota miestä elämässäni. Jos me emme tunne toisiamme, veli, kohottaisitko kätesi. Me olemme outoja… Mistä on kysymys, hän on parantunut!

²³³   Te täällä alttarilla, uskotteko te? Entä sinä? Me olemme outoja, minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa. Uskotko tähän Sanomaan, jota minä saarnaan? Mitä jos minä kertoisin sinulle, että sinun selkävikasi tulee jättämään sinut? Uskotko sen koko sydämestäsi? Hyvä on herra Burkhart, mene takaisin Ohioon, sinä olet parantunut.

²³⁴   Sinä et ole täällä itsesi vuoksi. Sinä olet täällä jonkun toisen vuoksi. Se on nainen. Ja hän myös on Ohiosta, oikein, nimi on Alice McVan. Se on oikein. Hänellä oli leikkaus. Se on oikein. Vatsavaiva ja naistentauti ja hermostuneisuutta. Onko se oikein? Vain usko ja hän on tuleva terveeksi. Mene ja usko Siihen koko sydämestäsi. Usko se koko sydämelläsi, ja hän tulee saamaan sen.

²³⁵    Mitä kuuluu? Minä en tunne sinua, me olemme outoja toisillemme. Onko se oikein? Uskotko sinä minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko, että me olemme saavuttaneet voiton Kristuksessa? Jos sinä uskot kaikkien hermostuneisuutesi ja vaikeuksiesi kanssa, joita sinulla on, rouva Allen, sinä voit palata takaisin kotiisi ja olla terve.

²³⁶    Minä uskon, että olemme vieraita toisillemme, eikö niin? Minä en ole koskaan nähnyt sinua aikaisemmin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme. Me olemme vieraita toisillemme. Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? Uskotko sinä sen? Sinä kärsit munuaisviasta. Se on oikein, eikö vain? Sinä et ole täältä, sinä olet alhaalta Etelästä. Sinä rukoilet pelastumattomien lastesi puolesta. Tuo sinun takanasi on sinun miehesi. Hänellä on eräs mies sydämellään tänä aamuna, eräs ystävä, jonka puolesta hän rukoilee. Nyt näen jonkun. Te olette erään minun ystäväni äiti ja isä. Eräs mies tulee tänne ja häntä kutsutaan L.C. tai S.T. tai jotakin sellaista. Hän on teidän poikanne. [Veli Neville sanoo: ”J.T.”] J.T., S.T., ei, se on J.T., minä tiedän, se on pieni mustapäinen mies. Olen nähnyt hänet seisomassa täällä edessä, missä hän on nyt. Palatkaa kotiin, te olette saaneet pyyntönne. Menkää takaisin kotiin.

²³⁷    Onko tuo mies sieltä Georgiasta täällä tänä aamuna?” Kyllä. Kyllä on. En ole koskaan elämässäni nähnyt sinun isääsi ja äitiäsi, ja sinä tiedät, että se on totta, mutta minä näin sinut silloin täällä ylhäällä juuri heidän edessänsä. Minä tiesin, että niin oli. Sinä olet saanut pyyntösi, älä epäile.

²³⁸    Uskotteko te kaikki koko sydämestänne? Kuinka moni nyt uskoo? Jokainen teistä, te kaikki olette Kristuksessa. Te sanotte: ”Onko tämä Evankeliumia?” Se on tarkalleen sitä, mitä Jeesus Kristus teki. Se on tarkalleen sitä, mitä apostolit tekivät. Se on tarkalleen sitä, mitä Iranaeus ja he muut tekivät. Aivan tarkalleen. Uskotteko te sen? Silloin kumartakaa päänne.

²³⁹    Tulehan tänne, vanhin. On liian paljon ihmisiä, jotta voisimme käydä koko jonon lävitse sillä tavalla. Me olemme ottaneet heistä kaksi tai kolme. Tule juuri tänne. Tämä minun veljeni Neville on Jumalan mies. Minä uskon sen.

²⁴⁰    Me annamme tämän jonon kulkea tästä ohitse ja me rukoilemme näiden ihmisten puolesta ja laskemme kädet heidän päälleen. Uskooko teistä jokainen, että he tulevat terveiksi? Jokainen täällä tulee uskomaan Sen, eikö vain? Silloin kumartakaa päänne. Me olemme voittavassa Seurakunnassa.

²⁴¹    Herra Jeesus, minä tunnen tämän veljen, ja siitä syystä minä en puhunut siitä hänelle mitään. Minä tiedän, mitä hän haluaa. Minä rukoilen, että Sinä parannat hänet, Herra, ja suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁴²    Taivaallinen Isä, käsien ollessa laskettuina tämän pienen veljen ylle tänä aamuna, me pyydämme Jeesuksen Nimessä vapautusta hänelle. Aamen.

²⁴³    Ja sinä, Taivaallinen Isä, anna tälle sisar Dauchille, miellyttävälle sisarelle, joka on ollut täällä todellinen ystävä meille, minun perheelleni ja meidän rakkaillemme. Me uskomme, että hän ja hänen miehensä ovat Sinun lapsiasi. Sinä tulet suomaan hänen pyyntönsä hänelle tänä aamuna. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁴⁴    Jumala, Jeesuksen Nimessä, siunaa sisartamme… Me tiedämme, että hän on Sinun palvelijasi, ja me rukoilemme, että Sinä antaisit hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁴⁵    Oi taivaallinen Isä, käsittäen, että Sinä yksin voit parantaa sisar Blankcon, me rukoilemme, että sinä tulisit siunaamaan häntä ja soisit hänen pyyntönsä hänelle, Herra. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁴⁶    Taivaallinen Isä, me laskemme kätemme sisaremme ylle Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja pyydämme hänelle vapautusta Sinun kunniaksesi. Aamen.

²⁴⁷    ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ja me laskemme kätemme tämän sisaren ylle, joka tulee paranemaan. Jeesuksen Nimessä, suo se, Herra, Pyhän Hengen alla, ja väsyneenä, mutta Sinä olet Jumala. Paranna tämä nuori nainen juuri tässä…

²⁴⁸    Jumala Kaikkivaltias, suo veljellemme hänen pyyntönsä. Suo se, Isä. Me laskemme kätemme hänen yllensä ja tuomitsemme vihollisen. Armahda Sinä hänen sieluaan tai aseta musta merkki hänen nimensä eteen ja nouse voitokkaasti sen yli tänä aamuna, Herra, niin että hän käsittää asemansa Kristuksessa Jeesuksessa. Ja ota pois se, mikä hänellä oli Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁴⁹    Taivaallinen Isämme, käsien ollessa laskettuina tämän veljen ylle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä suo hänelle hänen pyyntönsä. Aamen.

²⁵⁰    Tämä kultainen pikku tyttö, Isä, Jeesuksen Nimessä olkoon Herra armollinen. Jumalan kunniaksi me pyydämme sitä.

²⁵¹    Jumala, me tunnemme tämän äidin sydämen huudon, huudon hänen tyttärensä puolesta. Jumala, suo hänelle usko tänä aamuna ja anna hänen juuri nyt tietää, että hänellä on voima sen ylitse. Ja se tulee tehdyksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁵²    Jumala, paranna tämä pieni poika. Me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁵³    Jumala, meidän Isämme, me laskemme kätemme sisaremme ylle ja pyydämme tänä aamuna, että Sinä suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁵⁴    Taivaallinen Isämme, kun tämä pieni rouva tulee ottamaan paikkansa parantumista varten, niin me laskemme kätemme hänen päällensä ja pyydämme hänen parantumistaan. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁵⁵    Tämän rakastettavan pienen lapsen ylle me laskemme kätemme ja pyydämme hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁵⁶    Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, kun kädet on laskettuina sisaremme ylle, …?… Paranna hänet nyt.

²⁵⁷    Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi. Tämän veljen ylle me laskemme kätemme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä voikoon hän uskoa sen. Aamen.

²⁵⁸    Taivaallinen Isä, tämän urhean veljen tässä, Sinun palvelijasi, Jumalan miehen, ylle me laskemme kätemme, niin että hänen pyyntönsä suotaisiin hänelle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä voikoon hän nyt ottaa asemansa. Nyt tässä on Jumalan poika… ihmeellinen aika.

²⁵⁹    Taivaallinen Isä, pienen sisaremme ylle, joka tuli ulos synkästä pimeydestä vaeltaakseen Valossa. Suo se, Herra, että hänen urhoollinen pikku sielunsa tulee kohotetuksi korkealle tänä aamuna Taivaalliseen ilmapiiriin. Ja suo hänelle hänen pyyntönsä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁰    Taivaallinen Isä, me olemme tässä laskeneet kätemme veljemme ylle Herran Jeesuksen Nimessä ja pyydämme, että Sinun siunauksesi suotaisiin hänelle. Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁶¹    Taivaallinen Isämme, me laskemme kätemme sisaremme vauvan päälle ja pyydämme, että hänen pyyntönsä suotaisiin hänelle, Isä, kun me laskemme kätemme hänen itsensä ylle Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁶²    Taivaallinen Isämme, me laskemme kätemme sisaremme päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tulkoon hänen pyyntönsä suoduksi hänelle Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶³    Taivaallinen Isämme, kun sisaremme kulkee ohitse tässä jonossa ja on pyytänyt, että me laskisimme kätemme hänen päälleen, voikoon Jumalan Kristus tulla lähelle nyt ja tuomita tuon vaikeuden ja tehdä hänet terveeksi. Aamen.

²⁶⁴    Taivaallinen Isä, me laskemme kätemme veljen päälle ja pyydämme häntä uskomaan Jeesukseen Kristukseen, ja että Sinä tulisit parantamaan hänet Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁵    Taivaallinen Isä, tämän tytön päälle me laskemme kätemme ja pyydämme, kallis Herramme, Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme parantumista hänelle. Aamen.

²⁶⁶    Kallis Herramme, me laskemme kätemme veljen ylle Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, Nimessä, jossa me olemme enemmän kuin voittajia Hänen kauttaan. Ja me pyydämme, että Sinä soisit veljellemme hänen pyyntönsä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁷    Meidän Isämme, tämän meidän palvelijattaremme veljen ylle, tämän pienen Ristin soturin, minä rukoilen, Jumala, että Sinun Henkesi tulee hänen ylleen, ja että Sinä suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁸    Meidän taivaallinen Isämme, tämän urhoollisen Ristin sotilaan päälle, joka on seissyt Sinun Sanasi puolesta arvostelujen aikoina ja niin edelleen, ja on yhä seissyt Sanan kanssa ja kävelee pois enemmän kuin voittajana Kristuksessa Jeesuksessa. Anna hänelle hänen pyyntönsä, Isä. Minä rukoilen rukoukseni, ja suo hänelle Sinun siunauksistasi, Herra, niin että Sinä tulet parantamaan hänet ja suot hänelle hänen pyyntönsä. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁹    Taivaallinen Isä, tämä vauva ei voi elää ilman Jumalaa, mutta Jumala voi tehdä sen terveeksi. Minä lasken käteni sen ylle ja tuomitsen vihollisen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Olkoon se nyt niin… Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁷⁰    Sisaremme sydämestä, jonka päälle me laskemme kätemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä olen Jumalan tabernaakkeli tehtynä lihaksi…?… ja Hän loi enkelin Jumalan Pojan kaltaiseksi. Jeesus Kristus, anna sisarellemme hänen pyyntönsä. Aamen.

²⁷¹    Sisaremme Kidd, olkoon sydämesi siunattu. Taivaallinen Isämme. Pitäessäni tässä tätä ikääntynyttä miestä ja naista käsistä, joka saarnasi Evankeliumia minun ollessani vain pieni poika, ja joka muutamia päiviä sitten makasi kuolemassa syöpään. Kiiruhdin päästä hänen luokseen, ja Jumalan voima pyyhkäisi kahdeksankymmentä vuotiaan miehen ylitse ja paransi hänet, niin etteivät lääkärit, joilta puuttui usko, voineet ymmärtää sitä. Minä rukoilen, että Sinä soisit tänä aamuna hänelle hänen pyyntönsä. Hänen siunattu pikku vaimonsa, joka pesi pesulaudalla, jotta saattoi lähettää miehensä palvelukseen saarnaamaan tätä vertavuotavaa Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia. Suo se, Herra.

²⁷²    Siunaa heidän poikaansa, Junioria, Herra. Me rukoilemme, että Sinä teet hänet terveeksi ja pidät hänet voimakkaana, Herra. Hän on heidän apunsa, joka kuljettaa heitä paikasta paikkaan viemään nenäliinoja. Vaikka he ovatkin niin vanhoja, etteivät voi päästä enää kentälle, he menevät sen sijaan sairaaloihin ja koteihin ja vievät nenäliinoja sairaiden ylle. Jumala, Sinä tulet kunnioittamaan sitä. Minä tiedän, että Sinä tulet tekemään sen. Siunaa heitä ja anna heille voimaa vielä moniksi päiviksi, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁷³    Siunatkoon sinua. Se on tehty, veli Kidd, se on tehty. [Veli ja sisar Kidd puhuvat veli Branhamille.] Ylistys Jumalalle. Aamen. Kyllä, tuo, jonka puolesta rukoilimme puhelimessa.

²⁷⁴    Mies ja nainen, kahdeksankymmenen ja yli, he eivät voi mennä ulos kentille seisoakseen puhujanpöydän takana, on liian vanha tällä kertaa saarnatakseen sillä tavalla, mutta yhä he pyytävät täältä, ja saavat paketteja rukousliinoja, ja sitten he lähettävät niitä sairaille ja ahdistetuille. He vievät niitä sairaaloihin ja kaikkialle sillä tavalla. He eivät enää voi mennä ulos ja tehdä palvelusta sillä tavalla, mutta he jatkavat parhaan vointinsa mukaan. Sen tulisi saada meidät nuoret ihmiset häpeämään itseämme. Niin on, saada meidät tekemään jotakin Kristukselle.

²⁷⁵    Muistakaa, tämä vanha mies tässä, veli Kidd, saarnasi Evankeliumia ennen kuin minä synnyin. Kyllä, siellä ulkona rukoillen sairaiden puolesta, urhea vanha soturi. Ja tässä vanhana, kuinka vanha sinä olet, veli Kidd? Kahdeksankymmenenyhden vuoden vanhana hän yhä jatkaa Jumalan Valtakunnan puolesta! On liian vanha seisomaan korokkeella ja pitämään ylhäällä Sanomaa sillä tavalla, mutta hän haluaa mennä sairaalaan, vuoteen vierelle, minne hänen poikansa ajaa hänet autolla. Ja hän ei voi kävellä, joten he vievät hänet autolla noihin paikkoihin. Ja nuo kaksi vanhaa ihmistä menevät sinne sisälle ja laskevat nenäliinan sairaan ylle.

²⁷⁶    Heidän rakkaansa, hyvin läheinen, eräs tyttö, kuoli juuri eräänä päivänä, ja he juuri kertoivat siitä minulle. Me rukoilimme heidän puolestaan, heidän lapsenlapsensa, ja he menivät ja laskivat… Tuo lapsi on ylhäällä nyt. Ylistys Jumalalle!

²⁷⁷    Veli Kidd, he kutsuivat minua täällä noin kaksi vuotta sitten, arvelisin, koska hänellä oli pitkälle kehittynyt syöpä noin kahdeksankymmenen ikäisenä. Lääkäri ei voinut tehdä mitään. Ei ollut mitään, mitä hän olisi voinut tehdä. Me kiirehdimme, Billy ja minä, ja ajoimme vuorotellen päästäksemme sinne, missä hän oli. Ja Pyhä Henki käski meitä menemään tuona aamuna. Me emme tavallisesti tee niin ellemme tunne johdatusta tehdä niin. Ja Pyhä Henki sanoi: ”Mene.” Ja me lähdimme sinne ja laskimme kätemme vanhan miehen päälle ja rukoilimme hänen puolestaan. Eikä lääkärit voineet löytää jälkeäkään siitä mistään. Kunnia Jumalalle! Oi! Miksi? Meidän paikkamme Kristuksessa Jeesuksessa on noussut paljon yläpuolelle kaikkien tautien ja kaikkien vihollisen voimien.

²⁷⁸    Oi, oletteko te iloisia hänen puolestaan?

On ihmisiä melkein kaikkialla,
joiden sydämet ovat kokonaan tulessa.
Tästä tulesta, joka lankesi Helluntaina,
joka puhdisti ja teki heidät puhtaiksi;
Oi, se palaa nyt sydämessäni,
Oi kunnia Hänen Nimelleen!
Olen niin iloinen voidessani sanoa, että olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen voidessani sanoa, että olen yksi heistä;
Yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

Vaikka nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan
tai kerskaa maailmallisesta kunniasta,
He ovat kaikki vastaanottaneet Helluntainsa,
ovat kastettuja Jeesuksen Nimessä.
Ja kertovat nyt, kauas ja laajalle,
että Hänen voimansa on yhä sama.
Olen niin iloinen voidessani sanoa, että olen yksi heistä.

²⁷⁹    Kuinka moni on yksi heistä? Kohottakaa nyt kätenne:

Olen yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Oi, yksi heistä, yksi heistä,
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

Nyt tule, veljeni, etsi tätä siunausta,
joka tulee puhdistamaan sydämesi synnistä,
Joka saa ilokellot soimaan ja tulee pitämään sielusi liekissä.
Oi, se palaa nyt minun sydämessäni, kunnia Hänen Nimelleen,
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä. Hallelujaa!
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

He olivat koolla yläsalissa,
kaikki rukoillen Hänen Nimessänsä,
Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä,
sitten voima palvelusta varten tuli.
Nyt sen, mitä Hän teki heille tuona päivänä,
Hän tulee tekemään sinulle samoin.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä
Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä. Hallelujaa!
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

²⁸⁰    Nyt kun hyräilemme sitä, puristakaa toinen toistenne käsiä ja sanokaa:

Yksi heistä, yksi heistä.
olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä. Hallelujaa!
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

²⁸¹    Oletteko te? Sanokaa: ”Aamen!” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

²⁸²    Voinko laulaa tämän yhden säkeen uudelleen?

Vaikka nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan, (Heillä ei ole mitään suurta D.D.:ta tai Ph.D.:tä, näettekö, ei mitään suuria asioita)
Nämä ihmiset eivät ehkä opi olemaan, eivätkä kerskaa maailmallisesta kuuluisuudesta, (joistakin suurista organisaatioista.)
He ovat kaikki vastaanottaneet Helluntainsa.
Jokainen heistä kastettu Jeesuksen Nimessä,
ja he kertovat nyt sekä kauas että laajalle,
että Hänen voimansa on yhä sama.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.
Olen yksi heistä, yksi heistä.
Olen niin iloinen, että voin sanoa: minä olen yksi heistä.

Oi, en kaikista maan kultaisista miljoonistakaan
jättäisi tätä kallista paikkaa.
Vaikka kiusaaja on yrittänyt taivutella minua monesti,
mutta minä olen turvassa.
Jumalan telttakatoksessa olen onnellinen Hänen rakkaudessaan ja armossaan.
Ja minä elän halleluja-puolella! (Oi niin!)

²⁸³   Minä olen niin iloinen siitä. Ettekö tekin? Oletteko te iloinen, kun te olette yksi heistä? Vain yksi heistä, yksi noista nöyristä ihmisistä, jotka ovat tyhjentäneet itsensä ulos ja tulleet alas (ei epäjumalankuvan eteen), vaan elävän Jumalan eteen, (ei organisaation eteen pannen nimensä kirjaan), vaan elävän Jumalan eteen, (ei lausumaan uskontunnustusta), vaan antamaan Sanan tulla lihaksi teissä. Näettehän, siinä se on. Ja nöyryyttäneet itsenne, ja sitten sen kautta Hän korotti teidät kaiken sen yläpuolelle, (ei olemaan itsekäs tai ylpeä ja sanomaan: ”Minä olen sitä tai tätä”), vaan sanomaan nöyryydessä ja suloisuudessa, että ”miten Hän milloinkaan saattoi pelastaa minun kaltaiseni kurjan, ja miksi Hän koskaan teki niin?” Sellaiselta todellisesta kristitystä tuntuu. Uskotteko te sen? Oi, Hän on niin todellinen!

Todellinen, todellinen, Hän on niin todellinen minulle!
Oi, todellinen, todellinen, Hän on niin todellinen minulle!
Vaikka jotkut ihmiset epäilevät Häntä, en voi elää ilman Häntä.
Siksi rakastan Häntä, ja Hän on niin todellinen minulle!
Todellinen, Hän on niin todellinen minulle! (Laulakaa se!)
Todellinen, todellinen, Hän on niin todellinen minulle!
Vaikka jotkut ihmiset epäilevät Häntä, mutta minä en voi elää ilman Häntä.
Siksi rakastan Häntä, ja Hän on niin todellinen minulle!

²⁸⁴    Oi, minä olen niin iloinen siitä! Kyllä vaan. Oi, minä olen niin iloinen tästä suuren vanhan Evankeliumin tiestä ja elän tässä loistavassa vanhassa Evankeliumissa.

²⁸⁵    Nyt ystävät, kunnes jälleen tapaamme Kristuksen Valtaistuimen juuressa, niin muistakaa minua rukoillessanne. Ja Jumala siunatkoon jokaista teistä. En voi sanoa olevani pahoillani, että pidätin teitä täällä.

 Te, joilla on täällä nenäliinoja, minä juuri laskin kädet niiden päälle, kun rukoilimme sairaiden puolesta, jos te huomasitte, että tein niin, niin pian kuin Henki iski. En mennyt liian moniin näkyihin, koska olen heikko ja väsynyt, tiedättehän, kun olen ollut täällä nyt kaksi tai kolme tuntia saarnaamassa. Ja minä vain otin muutamia, niin että te näkisitte, että Jumala on Jumala. Mahdoton, vastoin kaikkea, ne ovat tutkimattomia asioita… Perkele…

²⁸⁶    Muistakaa nyt, jokaisella teistä on voima Kristuksessa. Teillä ei ole voimaa, teillä on valtuutus, teidän valtuutenne. Teidät on korotettu korkealle yläpuolelle, ei korottaaksenne itseänne, vaan Kristus on korottanut teidät ylös. Mitä enemmän Kristus nostaa teitä ylös, sitä kauempana alhaalla te haluatte olla, näettehän, te tunnette itsenne niin nöyriksi. Niinpä, miten Hän koskaan saattoi pelastaa minunkaltaiseni hylkiön? Miten Hän koskaan teki sen? Mutta Hän teki niin, ja minä olen niin kiitollinen siitä. Aamen, tuntuu niin hyvälle!

Jeesuksen nimeen kumartuen,
Langeten palvoen Hänen jalkoihinsa,
Kuninkaiden Kuninkaana me Hänet kruunaamme,
kun matkamme on täyttynyt.
Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.

Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.

²⁸⁷   Nyt, kuunnelkaa, älkää unohtako tätä. Laulakaa te kertosäe, antakaa minun laulaa säkeistö siihen. Ymmärrättekö? Jos vain seuraavaksi pystyn muistamaan säkeistön, jonka haluan laulaa.

Jeesuksen nimeen kumartuen,
Langeten palvoen Hänen jalkoihinsa,
Kuninkaiden Kuninkaana me Hänet kruunaamme,
kun matkamme on täyttynyt.(Näettekö?)
Jeesus Nimi ota myötäs,
kilveksi kaikille ansoille.
Kun kiusaukset keräytyvät ympärillenne,
vain hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa.

²⁸⁸   Siinä kaikki. Nostakaa kätenne ja kunnelkaa jarrujen kirskumista. Näettekö, näettekö?

… hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.
Kallis nimi (kallis Nimi), oi kuinka ihana,
Toivo maan ja ilo taivaan.

²⁸⁹   Sanokaamme se jälleen kaikki yhdessä. Mitä te sanoisitte? Ottakaamme tuo säe jälleen: ”Jeesus Nimi ota myötäs, kilveksi kaikille ansoille.” Laulakaamme se nyt silmät suljettuina.

Jeesus Nimi ota myötäs,
kilveksi kaikille ansoille.(Nyt kuunnelkaa. Tehkää mitä?)
Kun kiusaukset keräytyvät ympärillenne, (Mitä pitää tehdä)
vain hengittäkää tuota pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallis nimi (kallis Nimi), … (Oi, kuinka ihana)
Toivo maan ja…

[Veli Neville puhuu veli Branhamille.] (En. Ei, olen, olen hieman käheä, joten en sano…?… Sinä haluat lähettää pois…?…  Ei, se sopii, tee se vain, se on hyvä.)

Toivo maan ja…

Veli Neville, pastorinne, nyt.