63-1118 MINÄ OLEN YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ
(I Am The Resurrection And Life)
Campbellsville, Kentucky, USA, 1.11.1963

Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä poisnukkuneiden osasta, ettette murehtisi niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin kuin uskomme, niin samalla tavoin Jumala myös on Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Tämän me sanomme teille Herran sanana: Me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi poisnukkuneiden edelle, sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

²       Minä luin I kirjeestä tessalonikalaisille, 4. luvusta. Nyt luen Jobin kirjasta… 14:sta luvusta.

Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Hän kasvaa ja lakastuu kuin kukkanen, hän pakenee kuin varjo, joka ei pysy. Ja sellaista sinä pidät silmällä! Sinä viet hänet käymään oikeutta kanssasi. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle rajat, joita hän ei voi ylittää. Käännä siis katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätettyään. Onhan puullakin toivo: vaikka se kaadetaan maahan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja kanto kuolee mullassa, se versoo jälleen veden tuoksusta ja työntää oksia kuin istutettu taimi. Mutta kun mies kuolee, hänen voimansa on poissa. Kun ihminen on menehtynyt, missä hän on? Vesi juoksee pois järvestä, joki ehtyy ja kuivuu. Samoin ihminen käy levolle eikä enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää, eivätkä havahdu unestaan.

Jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut. Jospa asettaisit minulle määräajan ja sitten muistaisit minua. Kun mies on kuollut, virkoaako hän jälleen eloon? Minä odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes tulee vuoroni päästä vapaalle. Sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinulle. Sinä kaipaisit kättesi tekoa. Silloin sinä kyllä laskisit askeleeni mutta et pitäisi kirjaa synneistäni. Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, pahat tekoni sinä peittäisit piiloon. Mutta niin kuin vuori sortuu ja hajoaa ja kallio siirtyy sijaltaan, vesi kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, niin sinä hävität ihmisen toivon. Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois. Sinä muutat hänen hahmonsa ja lähetät hänet pois. Hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa, mutta hän ei siitä tiedä. Heistä tulee halpa-arvoisia, mutta hän ei sitä huomaa. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.

³       …sisältäen Jobin 14. luvun.

⁴       Meillä on täällä tänä iltapäivänä jokin, joka ei ole tervetullutta milloinkaan mihinkään. Huolimatta siitä, kuinka hyvin me olemmekin siihen valmistautuneet, se on aina epämieluisa vieras, joka kuitenkin tulee jokaiseen kotiin; ja se on täysin sydämetön. Jos minä olisin Kuolema, en haluaisi tulla tällaiseen kotiin, johon kuolema on tullut, tämän nuoren kristityn tykö, jonka ruumis lepää tässä meidän edessämme, jonka me tunnemme nimellä veli Garnett.

⁵        Ja me olemme kokoontuneet tänne, osoittaaksemme kunnioitusta tälle nuorelle uljaalle kristitylle. Se on viimeisin palvelus, jonka me voimme hänelle tehdä maan päällä, vaikka hän itse ei meitä kuule, mutta me ajattelemmekin niitä, joilla tämä on vielä edessään. Siitä täytyy jonakin päivänä vastata; meidän on kohdattava se; nuorena tai vanhana, ennemmin tai myöhemmin, se kohtaa meitä jokaista.

⁶       Riippumatta siitä, mitä minä sanoisin veli Garnetista, sellaisena, kuin minä hänet tunsin, se ei muuta meidän mielipidettämme. Hänen elämänsä ja todistuksensa puhuu teidän kaikkien keskuudessa kovempaa kuin mikään, mitä minä osaan sanoa. Olen…

⁷       Minä tunsin hänet hänen äitinsä kautta. Tässä eräänä iltana, kun jumalanpalvelus oli päättynyt… minun seurakunnassani, äiti tuli minun luokseni. Ja hänellä oli poika, joka oli kuolemassa polioon. Minä luulen, että kaikki toivo siitä, että hän eläisi yhtään pitempään oli mennyt. No, noita puheluita; me saamme niitä monia; ne ovat meidän tavallisia rutiinejamme, mutta kun minä kävin katsomassa tätä nuorta kaveria, joka oli rautakeuhkossa [hengityskone]. Kun minä katsoin häntä ensi kerran, hänessä oli jotain – minä rakastin häntä. Minä rakastan häntä tänäänkin, kun katselen häntä nyt – tulen aina rakastamaan. Hän oli uljas nuori kaveri, ja hänen elämässään näytti olevan jotain, joka merkitsi enemmän kuin vain olla nuori, teini-iän juuri ohittava poika – Hänellä oli asioista selkeä käsitys. Minä rukoilin, ettei hän kuolisi.

⁸       Lopulta hänet otettiin pois rautakeuhkosta, ja hänet tuotiin kotiin, pantiin jonkinlaiseen keinusänkyyn, jossa hänen hengitystään pidettiin yllä.

⁹       Minä tulin katsoman Garnetia, ja millainen suloinen kristitty, jollaiseksi elämä oli hänet tehnyt, poika, josta kuka tahansa vanhempi olisi ylpeä. Kaiken kaikkiaan, se on meidän – tällaista meidän vaelluksemme maan päällä on, jota varten elämä on: että me valmistautuisimme lähtöön. Ja Garnett oli ilman pienintäkään epäilystä, todellakin tehnyt valmistelut – tämä jalo nuori mies oli täynnä elämän Henkeä, ja Kristuksen elämää. Se todella säteili hänen lävitseen.

¹⁰   Ja, minä asun Tucsonissa, Arizonassa. Jokin aika sitten, tämä nuori kaveri sairastui, ja oli todella sairas. Ja osoituksena hänen uskostaan, hän soitti kaukopuhelun. Ja kun, minä vihdoin pääsin kotiini rukoilemaan tämän pikkupojan puolesta puhelimessa, no, Jumalan armo kohtasi häntä, ja hän parantui. Kerta kerran jälkeen, kun jokin oli vialla, hän soitti. Me rukoilimme yhdessä puhelimen välityksellä, ja minä uskon, ettei Jumala torjunut häntä kertaakaan, vaan me voitimme aina sen, mikä hänellä oli.

¹¹   Viime syksynä, minä olin täällä ystävien luona. Yhtenä päivänä, kun näin Garnetin tässä elämässä viimeisen kerran, me tulimme yllättäen… hänen kauniiseen pikkukotiinsa, jossa hän oli vanhempiensa kanssa, ja se, mitä me näimme, oli oiva esimerkki kelle tahansa kristitylle saarnaajalle. Hän istui tuossa keinusängyssään ja hänen kätensä olivat kannatinsiteissä. Ja me tulimme sisään taloon yhtä tervetulleina kuin aina ja siellä Garnett oli. Ja hänellä oli Raamattu edessään; ja rouva hoiti häntä, kun hän istui taittotuolissa, ja heillä oli raamattutunti meneillään. Ja minä katsoin Garnetia, ja sydämeni suli täysin.

¹²   Ja minä sanoin hänelle, esitin kysymyksen; sanoin: ”Garnett, ehkä – mitä, jos tätä ei olisi koskaan sattunut sinulle?” Ja minä sanoin: ”Sinä… minut olisikin kutsuttu tänne tänä iltana, että täällä on nuori poika nimeltä Garnett Peake, joka juuri kuoli autossaan tuolla moottoritiellä. Ja poika oli humalassa ja hänen sielunsa on lähtenyt kohtaamaan Jumalaa; vai säilyttäisitkö näyttämön samanlaisena kuin se nyt on?”

¹³   Hän sanoi: ”Antaisin vain tilanteen olla sellainen, kuin se on. Kunhan minä tuntisin Jeesuksen siten kuin tunnen nyt, se on enemmän kuin elämä vaikka minun pitäisi pysyä koko elämäni tällaisessa tilassa”, hän sanoi.

¹⁴   Mutta, hän sanoi: ”Minä haluan osoittaa sinulle, veli Branham, että voin paljon paremmin.” Hän pystyi liikuttamaan käsiään, ja niin edelleen. Hän odotti kiihkeästi aikaa, jolloin hän tulisi olemaan terve, niin että kykenisi kävelemään minne tahansa. Minä olen vanha mies, ja nähnyt paljon elämäni aikana; luulisin, etten ole tavannut koskaan poikaa, jolla olisi uljaampi henki kuin Garnetilla. Minulla oli suuret odotukset hänen suhteensa.

¹⁵   Jokunen ilta sitten, minulle kerrottiin, että hän sai jonkinlaisen suolistoinfluenssan; ja kun hän totesi, että hän oli lähdössä, hän soitti minulle; eikä hän tiennyt silloin, että minä olin areenalla, New Yorkissa. Ja kun minä pääsin pois areenalta, minä sain sähkeen, tai viestin; minä ryntäsin puhelimeen ja soitin, mutta se ihana veli, joka piti hänestä huolta, sanoi: ”Veli Branham, Garnett lähti kohtaamaan Jeesusta kello kuusi.”

¹⁶   Hän lähti meidän luotamme. Me ymmärrämme sen. Mutta minä mietin, mahtaako se olla kaiken loppu? Me kaikki olemme tietoisia siitä, tämä poika on jättänyt meidät, elämänsä, mutta, ajatellaanpa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Onko olemassa mitään, minkä takia me voisimme sanoa tapaavamme hänet vielä kerran? Näimmekö me tässä Garnetin viimeistä kertaa? Tästä minä haluaisin teille puhua seuraavan muutaman minuutin ajan. Voimmeko me olla varmat siitä, että tapaamme hänet vielä kerran? Job kysyi tämän saman kysymyksen tässä vanhimmassa kirjassa, Raamatussa. Hän sanoi: ”Kun mies on kuollut, virkoaako hän jälleen eloon?” Onko olemassa mitään todistetta siitä, että asia on niin? Voiko meillä olla minkäänlaista fyysistä todistetta, että tällainen ylösnousemus on olemassa? Kyllä. Minusta meillä on.

¹⁷   Mikäli me huomasimme, että me palvelemme Luojaa. Me ymmärrämme, ettemme voisi olla täällä, ellei olisi jokin, joka on tehnyt meidät. Me emme voi vain olla tällä lailla, ilman – että me vain satumme olemaan täällä; ei sen enempää kuin minun rannekelloni voi olla tässä niin kuin se on – kaikkine kivineen ja mitata aikaa. Oli… Tämän takana on jotkin aivot, jotka saivat kellon aikaan, ja ajatelkaapa vain, millainen inhimillinen olento se on, joka on kellon tehnyt. Miten mahdotonta on, että tämä kello vain sattuisi olemaan tässä, ja miten vielä mahdottomampaa on se, että me vain sattumoisin olemme [olemassa].

¹⁸   Lähetyssaarnaajana, ja matkustaessani kaikkialla maailmassa, minä olen tutustunut – olen mennyt nyt seitsemän kertaa maailman ympäri, ja nähnyt maailman eri uskontoja, ja nähnyt jokaisen niiden filosofian, ja mitä sen piirissä ajatellaan. Ja monet ihmiset uskovat jälleensyntymiseen ja niin edelleen; mutta kristinusko on ainoa uskonto, jolla on totuus hallussaan, koska kaikki luotu puhuu kristinuskosta. 12:44

¹⁹   Job sanoi: ”Jos puu kuolee, on toivo, että se virkoaa jälleen eloon. Ja jos kukkanen kuolee, on toivo, että se virkoaa jälleen eloon.” Mutta hän sanoi: ”…kun ihminen on menehtynyt, missä hän on?” Job oli ihminen, tunnettu mies. Hän oli aikansa suuri filosofi, ja uskova, ja hänellä oli runsaasti viisautta; ja saatana oli toivonut saavansa seuloa häntä ja koetella häntä.

²⁰   Ja kaikkia kristittyjä koetellaan. ”Jokaista poikaa, joka tulee Jumalan tykö, pitää koetella – kurittaa.”

²¹   Niinpä, tietoisena siitä, että Luoja oli tehnyt kaiken, mitä on luotu, hän ymmärsi, että luomisessa – kasveilla oli ylösnousemus, ja niin edespäin; hän sanoi: ”Mies, kun kuolee… hän heittää henkensä, missä hän on? Mitä hänelle tapahtui?”

²²   Sitten hän näki näyn kautta, Vanhurskaan tulon. Hän tiesi olevansa syntinen. Ja syy siihen, että ihmisen piti käydä lepoon voimatta nousta enää ylös oli se, ettei mikään puhunut hänen puolestaan.

²³   Hän tiesi, ettei kukka ollut tehnyt mitään. Se oli vain tuotu tänne tiettyä tarkoitusta varten, ja se palveli Jumalan tarkoitusperiä. Ja siksi, kun kukka kuoli, se saattoi herätä jälleen eloon.

²⁴   Mutta, ihminen oli tehnyt syntiä, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuutta enää koskaan Tekijänsä eteen. Ja niinpä, näin ollen, Job sai Jumalalta luvan nähdä tuon Vanhurskaan tulon. Ihmisen, joka saattoi koskettaa kädellään syntistä ihmistä, ja Jumalaa, ja rakentaa tielle sillan – Jumalan Pojan. Sitten, kun profeetassa oli Henki, hän huusi: ”Minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän tulee seisomaan multien päällä, ja kun tämä nahka on riistetty yltäni ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan. Silmäni on näkevä Hänet, eikä ketään toista.”

²⁵   Koko kristinusko perustuu ylösnousemukseen. Siinä meidän toivomme on. Tutkikaamme, miksi. Luoja on asettanut järjestyksen, vaikka meillä ei edes olisi Raamattua, me tietäisimme, että kristinusko on oikeassa.

²⁶   Siis, ylösnousemus ei ole korvaamista. Ylösnousemus on sen saman asian nostamista ylös, joka meni alas. Jos minä nyt pudottaisin Raamattuni tästä telineeltä lattialle, ja ottaisin toisen Raamatun tilalle, se olisi korvaamista. Mutta, ylösnousemus on sen saman Raamatun nostamista ylös, joka tipahti. Sitä juuri ylösnousemus tarkoittaa: ”nostaa ylös.”

²⁷   Ja Jumala, on suuri Luoja, joka ilmaisi itsensä kaiken luomansa kautta, ja me olemme osa Hänen luomustaan aivan, kuten nuo kukkaset ovat, aivan kuten puut ovat, koko luonto on. Me olemme osa Hänen luomakuntaansa.

²⁸   Siis, Jumala on moninaisuuden Jumala. Hänellä kaikki ei ole samanlaista. Hän ei omista vain kaikkia vuoria; hänellä on autiomaita, tasankoja, ruohokenttiä; ja Hänellä on keltaisia kukkia, valkoisia, sinisiä, vaaleanpunaisia – eri värisiä. Hänellä on isoja ihmisiä, pieniä ihmisiä, ja mustatukkaisia, ruskeatukkaisia, punatukkaisia. Hän on monimuotoisuuden Jumala, sillä kaiken on palveltava Hänen suunnitelmaansa. Kaikki palvelee Hänen päämääräänsä, ja kaikella sillä, mikä palvelee Hänen suunnitelmaansa, oikealla tavalla, tulee olemaan ylösnousemus.

²⁹   Sitä on ehkä vaikea ajatella tai käsittää heti kerralla, mutta ajatellaanpa sitä silti, koska asia on meidän edessämme tänä iltapäivänä.

³⁰   Siis, tässä on kukkasia. Ne ilmaisevat sitä, miksi ne ovat tulleet maan päälle, edesauttamaan tämän ikävän huoneen kaunistamista, tänä iltapäivänä, missä tämä ihana nuori mies nukkuu; ja me näemme nämä kukkaset.

³¹   Kuten te naiset, täällä Kentuckyssa; minä itsekin olen täältä kotoisin, ja minä näin teidän istuttamanne kukkaset talonne ympärillä, ja ne kukkivat niin kauniisti kesällä ja piristävät kotianne. Ja sitten, kenties, syksyllä, yhtäkkiä, niihin iskee pakkanen – se on kuolema. Siis, vaikka niiden terälehdet ovat jo tipahtaneet, tai vaikka ne olisivat nuoria kukkasia, tai millaisia sitten ovatkin, kun pakkanen iskee, se vie ne kaikki. Se merkitsee kuolemaa. Se ei katso henkilöön, kykyihin, ikään; se vain iskee. Ja kun, se iskee se vie mennessään. Silloin me huomaamme pienen kukan terälehtien putoavan, sitten, kukasta tipahtaa pikkuinen, musta siemen.

³²   Ja nyt, tämä pikku siemen näyttää lapselliselta, mutta sillä tavalla Jumala löydetään – yksinkertaisista asioista, ei monimutkaisista jutuista. Jumala tekee asiat yksinkertaisesti, jos me vain näkisimme sen.

³³   Siis, Jumalalla on tuolle kukkaselle hautajaiset. Se näyttää oudolta, mutta tuo pikkuruinen siemen makaa nyt maassa. Sitten tulee sade, aivan kuin kyyneleet tipahtelisivat taivaalta, ja taputtelee tätä pientä siementä, ja hautaa sen.

³⁴   Ja sitten tulee kylmä talvi; nyt terälehdet ovat poissa; varsi on poissa. Mukula on maassa, juuret ovat kuivuneet. Oi! Siemen – kun talvi kylmenee, se jäädyttää tuon siemenen; se halkaisee siemenen – sisus pursuaa ulos. Sitten päästään helmikuuhun, maaliskuuhun; terälehtiä, vartta, siementä, mukulaa eikä mitään ole.

³⁵   Onko se tuon kukkasen loppu? Ei millään tavalla. Jossakin, tuon siemenen sisällä on pikkuinen elämän alku; että – te voitte ottaa kädestänne likaa, ja viedä sen laboratorioon, ja antaa tiedemiehen tutkia sitä joka puolelta, eikä hän löydä siitä tuota elämän alkua; ennen kuin… se pääsee paikkaan, jossa aurinko alkaa taas piestä maan kamaraa. Sitä elämää ei voi piilottaa.

³⁶   Jos te asennatte betonisen käytävän pihallenne, nurmikon päälle, missä seuraavaksi… suurin osa… Seuraavana kesänä, missä suurin osa nurmikosta on? Täsmälleen käytävän reunoilla. Mistä syystä? Se johtuu siitä elämästä, joka on sen betonin alla. Ja kun tulee kevät, vaikka ruohon päällä on betonia, se ei pysty peittämään sitä. Se versoo elämänsä kaiken läpi. Siitä syystä nurmikkoa on niin paljon reunojen vieressä. Elämää ei voi piilottaa. Sen on tultava esiin, koska Jumala on pannut auringon sen ”kasvitieteellisen” elämän yläpuolelle, ja se säätelee kasvien elämää.

³⁷   Siis, jos Hän on asettanut auringon kasvin elämän ylle, niin Hän asettaa Poikansa ikuisen elämän ylle. Niinpä, jos on olemassa kukkien ylösnousemus, koska se palvelee Jumalan tarkoituksia, miten paljon enemmän Hän on valmistanut ihmiselle keinon nousta! Kyllä. Ihmiselle on siihen keino. Hänenkin täytyy tulla esiin, kun Jumalan Pojan – ei auringon – aika koittaa; aurinko tuo esiin kasvien elämän, koska se säätelee sitä. Sitä ei voi piilottaa. Sen on noustava ylös; ja Jumalan Poika taas säätelee inhimillistä elämää, ikuista elämää. Ja jos me palvelemme Jumalan tarkoitusperiä, Jumalan poikina ja tyttärinä, niin, kun aika on kypsä Jumalan Pojan tulla, tuota elämää ei voida piilottaa. Koko luonto puhuu siitä.

³⁸   Meillä on nyt syksy tällä Kentuckyssa, kun nuo kauniit puut ovat tänä vuonna lehdessä, ja sitten, ennen kuin on tullut pakkasta tai mitään, huomasitteko pihallanne, ja kaikkialla, kuinka nuo lehdet alkavat putoilla, jo elokuun alussa. Miksi? Mikä saa nuo lehdet putoamaan. Se johtuu siitä, että elämä on lähtenyt lehdistä. Ja mihin se menee? Alas, puun juuristoon. Millainen äly saa elämän jättämään tuon lehden ja painumaan maahan? Sillä jos, se jäisi lehtiin, se tappaisi tuon puun. Se menee puun juuristoon piiloon, siksi, kunnes talvi on ohi. Seuraavana keväänä, elämä tulee taas takaisin, ja puu tekee taas uusia lehtiä.

³⁹   Siis, on oltava jokin äly, joka saa sen aikaan. Puulla ei ole älyä; siinä on pelkkää kasvin elämää. Mutta jonkinlainen, suurenmoinen äly sanoo tuolle puulle ennen kuin mikään pakkanen iskee siihen – sen elämälle: ”Laskeudu puun juuristoon, ja piilottele siellä!” Ja sitten, kun aurinko alkaa perääntyä, miten se lehti tietää, että aurinko on lähdössä pois, ja on tulossa talvi?  Tuo äly kertoo sen; se on Jumala.

⁴⁰   Millainen esikuva! Mitä me siinä näemme? Saman, minkä me näemme kukassa, elämän, kuoleman, hautauksen, ylösnousemuksen. Ja Jumala jopa – antaa kukkasten kuihtua niin, että terälehdet tulevat ruskeiksi, ja hän laittaa kukkakimpun maapallon rinnan päälle, heti, kun kukat kuolevat. Punaisia, vihreitä lehtiä, aivan kuten täällä tänä iltapäivänä.

⁴¹   Jumala ei ole mutkikas. Ihmiset haluavat tehdä Hänestä monimutkaisen; mutta, Hän, Jumala tunnetaan yksinkertaisuudessa. Me katsomme Hänen ylitseen, ja yritämme löytää Hänet. Hän on aivan yksinkertainen; tekee itsestään sellaisen. Juuri se tekee Hänestä niin suuren.

⁴²   Siis, huomatkaa, tässä, se elämä oli siinä puussa. Se palveli tarkoitustaan, laskeutui hautaan pysyäkseen siellä kevääseen asti. Siis, jonkin älyn oli saatava se taas sieltä ylös, tulemaan omeniin, ja mitä se puu sitten tuottaakaan, lehtiä ja niin pois päin. Se nousee ylös jälleen.

⁴³   Siis, Job sanoi täällä: ”Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut. Jospa asettaisit minulle määräajan ja sitten muistaisit minua!” [Job 14:13] Näettekö, mitä Sana sanoo? Meidät kätketään hautaan siihen asti, kunnes viha on ohi, ja sitten noustaan jälleen ylös.

⁴⁴   ”Minä tiedän Lunastajani elävän. Viimeisenä Hän on seisova multien päällä. Kun tämä nahka on raastettu yltäni, minä saan nähdä Jumalan.” Hän näki, että ylösnousemuksen saa aikaan Ihminen, jonakin päivänä, ja syntikysymys ratkaistaan, kun tuo Vanhurskas, Jumalan Poika, tulee kuolemaan syntisten puolesta. Siihen aikaan ei maan päällä ollut ketään ihmistä, eikä sen jälkeenkään, joka olisi saattanut rakentaa sillan pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliin. Mutta tässä, Job, tuhansia vuosia ennen kuin Hän tuli, näki Hänen tulemisensa, näki Hänen kuolemansa, hautaamisensa, ja ylösnousemuksensa, ja Hänen vanhurskauttamisensa, joka tulee Hänen ylösnousemisensa kautta, ja on ehdottomana vakuutena uskovan ylösnousemuksesta. Millainen lohtu onkaan, että tietää, että nämä asiat ovat totta! Se ei ole sepitetty tarina.

⁴⁵   Kuunnelkaapa; katsokaa aurinkoa. Aurinko tulee esiin aamulla, se syntyy vauvana. Jumala lähetti sen palvelemaan Jumalan tarkoitusperiä. Ja yhdeksältä aamulla, se lähtee kouluun – se on teini-iässä. Ja sitten kello 12, siitä tulee täysin kypsä. Kahdentoista jälkeen, on kulunut 50 vuotta, se on jo puoleksi valmis, ja alkaa kulkea alaspäin, heikkenee, vanhenee. Tähän tiettyyn ikään asti se vahvistuu, ja sitten se alkaa tulla heikommaksi.

⁴⁶   Aivan, kuten me; me aloitamme vahvasti, ja tulemme… Ja me saavutamme täyden kypsyyden, me vahvistumme. Sitten, tietyssä iässä, me olemme parhaimmillamme, sitten me alamme heiketä, koko ajan, hiipua.

⁴⁷   Lopulta, hetken päästä, aurinko kulkee läntiselle taivaanrannalle – kaunis valo. Se palveli Jumalan tarkoitusta; se kuolee. Maa kylmenee, jäähtyy, tulee kylmäksi yön aikana. No, onko se auringon loppu? Oliko se viimeinen kerta, kun te milloinkaan näitte sen? Ei. Seuraavana aamuna se nousee taas, ylösnousemuksessa. Jumala todistaa siitä joka päivä: ”On elämä, on kuolema, hautaus, ylösnousemus.”

⁴⁸   Kaikki, mitä me katsomme, puhuu siitä samasta: ”Elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus”, sitä se on – se palvelee Jumalan tarkoitusperiä.

⁴⁹   Siis, voi tulla aika, jolloin tämä kukkanen voi olla kukkanen, eikä kuitenkaan herää henkiin. On eräs asia, jonka toivon, ja jos Garnett voisi puhua minun kanssani tänä iltapäivänä, näin hän haluaisi minun sanovan, koska hän on Jumalan edessä. Jos tuo siemen…

⁵⁰   Monet teistä ihmisistä täällä, tänä iltapäivänä, ovat maanviljelijöitä, tai asuvat täälläpäin, missä te näette maatiloja ja luontoa. Jos siemen on kylvetty, riippumatta siitä, miten kauniilta tuo siemen näyttää, jos se siemen ei ole hedelmöittynyt, se ei jatka elämää. Se painuu maahan ja mätänee ja se on sen loppu. Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta… sinne ei jää mitään, mikä voisi herätä henkiin. Sen siemenen on oltava oman puolisonsa siitepölyssä, tai se ei ikinä enää nouse.

⁵¹   Ja se juuri saa meidät vakuuttuneiksi ylösnousemuksesta. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Meidät on asetettu tänne tekemään valintamme.

⁵²   Ja nyt, tuo kaunis kukka… sillä, kuinka kaunis se on, ja kuinka nätti ja pyöreä se on, ei merkitse mitään… kuten risteytetty siemen – jos me istutamme keinotekoisen siemenen, sille ei tapahdu mitään. Se on kyllä hieno siemen, mutta ilman elämää. Sen elämä on turmeltu.

⁵³   Ja mikä tahansa Jumalalta saatu elämä, joka on turmeltu, ei voi herätä henkiin. Meidän pitää syntyä uudesti.

⁵⁴   Mutta yhtä varmasti kuin tuo siemen on hedelmöittynyt, se herää henkiin. Mikään ei voi estää sen nousemista ylös; sen täytyy, koska se on hedelmöittynyt, ja sen sisällä on kasvitieteellinen elämä.

⁵⁵   Siis, uskovan sisällä on Kristuksen elämä, joka nousi ensimmäisenä ylös meidän vanhurskauttamiseksemme osoittaakseen, että inhimillisen elämän – inhimillisen ruumiin ylösnousemus on olemassa niin, että me heräämme henkiin, koska meidät on hedelmöitetty; toisin sanoen: me olemme syntyneet uudesti Pyhästä Hengestä. [*Jumalalle kelpaava].

⁵⁶   Ja kaikki, mitä me näemme luonnossa… Minä olen tässä, ja minulla on täällä paperilapulle kirjoitettuna monia asioita, joista minä haluaisin puhua, mutta tämä riittänee, että te ymmärtäisitte, ettette te voi katsoa mihinkään ilman, että te näkisitte todisteita kuolemasta, hautaamisesta, ja ylösnousemuksesta. Minne tahansa te menettekin, mihin tahansa katsotte, kuolemaa, hautausta, ylösnousemusta ei voi ohittaa.

⁵⁷   Ja sitten – jälleen – me huomaamme, että ylösnousemus seuraa ainoastaan, jos se palvelee Jumalan tarkoitusperiä. Jos asia ei palvele sitä, sillä, miten kaunis se on, miten sievältä se näyttää, ja miten paljon paremmalta se näyttää hedelmöitettyyn siemeneen verrattuna, se ei ikinä nouse. Se on vain, ja sillä selvä. Mutta, jos se on hedelmöitetty, sen on noustava kuolleista.

⁵⁸   Siis, onko niin, ystävät, että me, täällä, tänä iltapäivänä olemme näkemässä sen, mitä kuolema on tehnyt tälle meidän veljellemme. Pitää olla hedelmöitys! Me kuulumme ehkä johonkin seurakuntaan, me saatamme olla ihan hyviä ihmisiä. Me saatamme olla hyvänä tunnettu hahmo naapurustossamme; hyvä isä, äiti, poika, tytär, mutta jos me emme ole hedelmöittyneet Jumalan Hengestä, me emme tule nousemaan ylösnousemuksessa. Kaikki on ohi.

⁵⁹   Meille puhutaan näistä asioista. Luonto huutaa, päivä päivän jälkeen; ja aurinko nousee ja laskee; kuu ja tähdet ilmestyvät – sama juttu. Kaikki luonnossa pyörii näiden samojen ympärillä: kuolema – hautaus – ylösnousemus, kuolema – hautaus – ylösnousemus.

⁶⁰   Me kävelemme sen yli monta kertaa. Eipä tehdäkään niin! Sitä ei ole asetettu tänne sitä varten, eikä maailmaa järjestetty sillä tavalla kuin on. Se on tehty ikuisen elämän takia, että me ymmärtäisimme. Ja kun me näemme, etteivät siemenet ole hedelmöittyneet, eivätkä toteuta Jumalan tarkoitusperiä, se ei voi nousta. Emmekä mekään nouse, vaikka me olisimme hyviä ihmisiä, vaikka me olisimme seurakunnan jäseniä, vaikka me olisimme kohteliaita naapureita, hienoja ihmisiä, oppineita, fiksuja, Tiede kertoo siitä, mitä on ollut; tiede ei pysty antamaan elämää.

⁶¹   Elämä kuuluu yksinomaan Jumalalle, Hän on ainoa, joka pitää huolta elämästä. Niinpä meidän pitää tulla sille paikalle, että Jumalan Sana voi hedelmöittää meidät, tai me emme tule koskaan nousemaan ylös. Meidän elämämme on kerta kaikkiaan ohi, kun – kun me päätämme tämän elämämme täällä, se on sitten siinä, kerta kaikkiaan, jos Jumalan Sana tai Jumalan elämä ei ole hedelmöittänyt meitä.

⁶²   Siis, tämä pieni, kylmä keho lepää tässä, eikä kukaan meistä voi sanoa muuta, kuin, että se on osa tätä suurta, Jumalan luomakunnan taloutta. Hän on osa Jumalan luomakuntaa. Hän on ihminen; inhimillinen olento, jonka Jumala loi. Hän nukkuu nyt. Siis, asiassa on tämä puoli: jos hän palveli elämässään Jumalan tarkoitusta, niin Garnetille on ylösnousemus. Siitä ei päästä mihinkään. Tämä ei ollut Garnetin loppu.

⁶³   Siis, me kaikki kuljemme samaa reittiä elämän läpi. Me tulemme pimeydestä, ja lähdemme samaa tietä. Ja jokainen meistä kuljemme tavalla tai toisella varjojen läpi – kuoleman varjon laakson läpi [pimeässä laaksossa; [Kr.33; Ps. 23:4] mutta syy siihen, että meidät on asetettu tänne on…

⁶⁴   Kuten maailmasta – Jeesus sanoi: ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” [Matt. 6:24] ”Mammona” tarkoittaa ”maailma.” Jumalaa ja maailmaa ei voi palvella rinnakkain.

⁶⁵   Meidän on tehtävä valinta. Jumalan Pyhä Henki voi hedelmöittää meidät, niin meillä on silloin ikuinen elämä. Jos ei, kun me kuolemme, se on sitten siinä; meidän osamme on tuomio; jos me emme, tulee rangaistus; se seuraa kieltäytymistä.

⁶⁶   Mutta, minä olen niin iloinen siitä, että sikäli, kun minä tiedän, omalla ymmärrykselläni, Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen todistuksen perusteella, tämä poika täytti ehdon. Hän oli syntynyt Pyhästä Hengestä – muuttunut ihminen. Jumalan Pyhä Henki oli tämän nuoren kaverin päällä. Hän oli uskollinen kristitty. Hän palveli Jumalan tarkoitusta; ehkä vain lyhyen ajan,

⁶⁷   Mutta Jumala kouluttaa ihmistä vuosia saadakseen hänet palvelemaan muutaman päivän itseään. Johannes Kastaja oli 30 vuotta, itsekseen erämaassa, kuuden kuukauden palvelusta varten. Jeesus Kristus oli 30-vuotias, kolmen vuoden palvelua varten – ristiinnaulitsemista varten. Jumala harjoittaa ihmisiä, kasvattaa heidät; se on Hänen tarkoituksensa. Aika on ihmisen; ikuisuus on Jumalan.

⁶⁸   Minä uskon, että Jumala toi tämän pienen pojan tänne, maan päälle tiettyä tarkoitusta varten.

⁶⁹   Ja jos huomasitte, juuri hänen sairautensa ja kaiken sen aikana – tämä iski häneen tarkoituksella. Jumala olisi voinut parantaa pojan, mutta mitä Hän tekikään sen sijaan, että olisi ottanut hänen elämänsä pois? Hän antoi pojan nousta ylös silloin, kun hän oli kuolemaisillaan.

⁷⁰   Eikä häntä tappanut polio; hän ei kuollut polioon, eikä mikään muukaan sairaus tappanut häntä, jonka takia me, minä ja hän, ja muut kristityt täällä Campbersvillen ympäristössä rukoilimme. Ei toki. Se ei tehnyt sitä; näettekö?

⁷¹   Garnetin aika oli lähteä. Hänen piti. Hän oli tehnyt tehtävänsä. Hän oli tullut Kristuksen omaksi – hedelmöitetyksi. Mitä, jos hän olisikin kuollut ennen tätä hetkeä? Polio veti hänet Jumalan luokse. Hänestä piti tulla tupakkameklari, joka hänellä oli mielessään. Siihen häntä ei todellakaan ollut tarkoitettu; sen me tiesimme. Hänet oli tarkoitettu kristityksi.

⁷²   Siis, tupakan myyjä [meklari] – joku sanoisi, ehkä noin 75 vuoden päästä, jos maailma on vielä pystyssä niin pitkään: ”Garnett, hän oli suuri meklari.” Ehkä se olisi ainoa, mitä saarnaaja olisi voinut sanoa hänen hautajaisissaan – ”Hän oli suuri meklari.”

⁷³   Mutta, mitä me voimme tänään sanoa? ”Hän on kristitty.” Meklarina hän olisi ilman tuota elämän alkiota, hän olisi vain muisto omalle sukupolvelleen, hän olisi lähtenyt vain joittenkin miesten joukkoon. Nyt hän on kuolemattomien seurassa; hänen on tultava esiin ylösnousemuksessa; mikään ei voi estää häntä siitä. Hänen on tultava, sillä hän teki sitä, mihin hänet oli tarkoitettu. Hänet oli hedelmöitetty Jumalan Pyhällä Hengellä, ikuisella elämällä, joka pojalla oli sisällään. Jopa siinä määrin, että jos hän olisi sanonut: ”Jos minä olisin tietänyt…”

⁷⁴   Viimeisen kerran, kun minä keskustelin hänen kanssaan, hän sanoi: ”Jos minä olisin tietänyt, että minulla olisi… että olisin voinut olla terve, vahva, kuten muutkin pojat, jotka ajelivat pitkin teitä minun, hot rodillani, ajavat sinne tänne ja juovat eivätkä tiedä tätä, mitä minä tiedän; minä en vaihtaisi tätä edes kymmeneen tuhanteen tuollaiseen elämään”, hän sanoi. Nuori 18-vuotias poika, hieno, komea nuori mies, olisi ollut vakiomaalitaulu perkeleelle.

⁷⁵   Mutta, Jumalan oli saatettava hänet tuohon tilaan, saadakseen hänestä pois… että hän toteuttaisi Jumalan tarkoitusta. Katsokaa hänen kärsivällisyyttään, hänen todistuksiaan teidän naapurien keskellä. Katsokaa, millainen hän oli, miten hänen lyhyt elämänsä puhutteli monia teistä niin, että ilman sitä, hänen elämänsä todistaisi tuomiopäivänä teitä vastaan. Hän oli esimerkki siitä, mitä Jumala halusi hänestä. Hän palveli Jumalan tarkoitusta.

⁷⁶   Siis, jos hän palveli Jumalan tarkoituksia, ja oli hedelmöitetty, niin kuin kaiken luonnossa pitää tulla hedelmöitetyksi – lupauksella, että hän tulisi nousemaan kuolleista, miten me voimme mitenkään epäillä, ettemme näkisi Garnetia ylösnousemuksessa?  No, olisi aivan hullua sanoa, etteikö hän voi nousta. Jos Garnett ei nouse ylös, silloin aurinkokaan ei ole ikinä noussut ja laskenut, ja taas noussut. Jos Garnett ei nouse ylös, kukkakaan ei kuole ja nouse taas ylös. Se toteutti Jumalan tehtävän. Se palveli Jumalan tarkoitusta. Se tuli hedelmöitetyksi elämällä, ja se nousi kuolleista. No, me – olisi hirveää, ajattelematonta sanoa, ettei ylösnousemusta ole, kun me katselemme ulos, ja näemme ylösnousemuksen tarkoituksen, ja millaisia meidän tulisi olla, jotta olisimme osalliset ylösnousemuksesta.

⁷⁷   Garnett tulee heräämään eloon. Hän on nyt elossa. Hän on toisessa maailmassa, ja hän tulee heräämään henkiin yhtä varmasti, kuin kukka herää henkiin. Hän tulee nousemaan yhtä varmasti kuin kuu, aurinko tai tähdet nousevat. Hän tulee nousemaan. Mutta, ne [kasvit] nousevat ainoastaan toisenlaiseen, kuolevaiseen elämään, antaakseen todistuksen toiselle ajankohdalle. Kun Garnett nousee, silloin on tämän ajan loppu, eikä mitään todistuksia enää tule. Hän omistaa ikuisen elämän. Kasvilla oli toistuva elämä; sen piti tulla hedelmöitetyksi tuota toistuvaa elämää varten, että se voisi herätä taas henkiin – elääkseen taas. Garnett oli hedelmöitetty ikuisella elämällä, ja kun hän herää henkiin, kuolemaa ei enää ole, hän elää ikuisesti.

⁷⁸   Minä olen elinpäivinäni saarnannut tuhansissa hautajaisissa ympäri maailman. Minä toivoisin voivani sanoa, niissä monissa hautajaisissani, joissa olen saarnannut, voisin… minä toivoisin voivani sanoa samat sanat, joita olen sanonut Garnetista ja siitä toivosta, joka minulla on hänen suhteensa. Ja tietäessäni, että Jumala tulee nostamaan hänet kuolleista, koska hän täytti ne Jumalan vaatimukset sikäli, kun minä tiedän – mitä Jumala vaati. Ja hänen elämänsä osoitti että Pyhä Hengen kukkanen oli hänessä – että Jumala eli hänessä. Tämä poika oli muuttunut poika; siitä ei ole yhtään epäilystä; hänen elämänsä osoitti sen; hän oli muuttunut.

⁷⁹   Siis, jos me sanoisimme, että: ”Ylösnousemusta ei ole, ja tämä oli Garnetin loppu; Garnett; me näemme hänet viimeisen kerran nyt, kun me peittelemme hänet tänä iltapäivänä.” Mikä silloin puhuisi hänen puolestaan? Jos joku sanoisi: ”Oi, enpä tiedä siitä; minä en tiedä; siis, minä en ole sellaisen nähnyt koskaan tapahtuvan.” Ajan loppu ei todellakaan ole vielä tullut, mutta, kun te sanotte, että ensimmäiseksi teidän pitää tehdä…

⁸⁰   Jumalan Sana todistaa Garnetin puolesta. Jumalan Sana sanoo: ”Me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi poisnukkuneiden edelle, sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan…” ”Joka uskoo minuun, vaikka olisi kuollut, hän silti elää.” Kirjoitukset! ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, sanoo Jumala. Näettekö? Silloin teidän pitäisi todistaa Jumalan Sanaa vastaan. Jumalan Sana todistaa tämän pojan puolesta; ja mikä olisikaan riittävämpi kuin Jumalan oma Sana? Hän on oma Sanansa. Sana on Jumala, ja Jumala, itse, todistaa siitä, että Garnett tulee nousemaan ylös. Garnett tulee heräämään henkiin.

⁸¹   Koko luomakunta. Meidän olisi sanottava: ”Ei aurinko nouse, ei; Jumala teki virheen; aurinko, emmehän me näe aurinkoa.” Ymmärrättekö? Se olisi hulluttelua.

⁸²   Aurinko kertoo, että Garnett tulee nousemaan ylös. Kukkaset kertovat, että hän tulee nousemaan ylös. Sana sanoo, että hän tulee nousemaan ylös; kaikki luonto, koko luomakunta sanoo, että hän tulee heräämään henkiin – kaikki, minkä me näemme. Jopa Jumalan Sanan mukaan. Ainoa… Pyhä Henki, minun rinnassani; ja muidenkin kristittyjen uskovien rinnassa täällä, sykkii usko siihen, että hän tulee heräämään henkiin.

Sinä sivuutat oman uskosi. Sinä sivuutat Jumalan Sanan, sivuutat luomakunnan, sivuutat kaiken, jos sanot, että hän ei tule nousemaan.

⁸³   Tämä ei ole Garnetin loppu. Tämä on hänen maanpäällisen elämänsä tarkoituksen päätös, mutta hän tulee nousemaan ylös; näettekö? Kaiken kaikkiaan: hän tulee heräämään henkiin. Niinpä, mistä me olemme murheissamme?

⁸⁴   Koska, meistä on hirveätä nähdä tämän kukkeimmillaan olevan nuoren miehen vain makaavan tässä. Mutta, siis, kun Jumala… Kun te poimitte puutarhasta kukan, te ette aina poimi niitä vanhimpia. Joskus teidän pitää saada nuppu, nuppu palvelee teidän tarkoitustanne kimpussa. Ehkä Jumala halusi nupun. Ja juuri sen Hän nyt poimi, nupuksi alttarillensa kirkkaudessa; ja sen takuun kanssa, että kaikki todistaa, että hän tulee heräämään jälleen henkiin. Kuu sanoo, että hän tulee nousemaan; tähdet sanovat, että hän herää henkiin; aurinko, kukat, luonto kaikki sanoo, että hän tulee heräämään henkiin.

⁸⁵   Sillä, kaikki, jotka tunsivat Garnetin, tiesivät tämän, että hän oli kristitty. Sinä et voinut olla hänen kanssaan tietämättä, että tässä pojassa on tapahtunut muutos. Hänet oli hedelmöitetty Elämällä.

⁸⁶   Minun rukoukseni on, että me, jotka olemme elossa tänä iltapäivänä, näkisimme tämän esimerkin siitä, mitä Jumala tekee, ja tulee valmistamaan. Ja jos, meillä ei ole tuota ikuisen elämän itua itsessämme, ja tiedämme, että meidän on mentävä tuota samaa reittiä, mitä hän kulki, tulkaamme hedelmöitetyiksi. Ottakaamme Kristus omaan sydämeemme ja synnytään uudesti. Sillä, veli, sisar, jokainen meistä tulee kohtaamaan tämän riippumatta siitä, keitä me olemme, kuinka paljon olemme touhunneet, kuinka nuoria, kuinka vanhoja, meidän on kohdattava se. Sinun on kohdattava se. Äläkä yritä selvitä ilman, että sinut on hedelmöitetty Kristuksella niin, että omistat ikuisen elämän.

⁸⁷   Silloin, kuolema on nielty ja voitto saatu. Garnett tulee vielä nousemaan. Kaikki luonto… Siis, naapurustossa jokainen tunsi tämän pojan. Jokainen, joka koskaan oli tekemisissä hänen kanssaan tiesi, että hän oli kristitty. Siis, Jumalan Sana ja koko luonto sanoo, että hän tulee heräämään henkiin.

⁸⁸   Hänen äitinsä, isänsä, kaikki sukulaiset, kuka tahansa, te ihmiset täällä, jotka katselette nyt häntä evankeliumin saarnaajana, veljenä, minä en voi nähdä Jumalan Sanasta mitään, tai luonnosta mitään…

⁸⁹   Se, miksi minä päätin sanoa tämän, johtuu siitä, että ehkä täällä on joku, joka ei käy kokouksissa [/seurakunnassa] kovinkaan usein eikä ymmärrä; minä ajattelin, että tällä tavalla saisin jokaisen ymmärtämään – aivan yksinkertaisella tavalla, jolla me katselemme luontoa, ja ymmärrämme, mitä on tapahtunut.

⁹⁰   Garnett täytti Jumalan (pätevyys)vaatimukset; hän palveli Jumalan tarkoituksia. Hän ei ole kuollut; hän on elossa ikuisesti ja odottaa meitä jonakin hetkenä tulevaksi.

⁹¹   Siis, te jotka saitte elää Garnetin kanssa, hänen isänsä, äitinsä, veli, siskot ja keitä teitä sitten onkin, sukulaiset, jotka tunsitte hänet. Oli mahdotonta olla rakastamatta häntä aina, kun te olitte hänen kanssaan tekemisissä. Te olitte täällä hänen kanssaan… siis, entä miten on hänen elämänsä laita tästedes? Valmistautukaamme, että me tulemme tapaamaan hänet ylösnousemuksessa. Järjestetään elämämme sellaiseksi, että me todella tulemme tapaamaan hänet ylösnousemuksessa.

⁹²   ”Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes tulee vuoroni päästä vapaalle. Sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinulle”, sanoo teksti. ”Jumalan pasuunan kuuluessa Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa.”

⁹³   Tämä on koekenttä, koetuksen hetki. Garnett täytti Jumalan asettamat vaatimukset. Ja tänään, Garnett ei ole kuollut, hän nukkuu Hänen kanssaan, jota hän rakasti enemmän kuin mitään muuta maailmassa; enemmän kuin hän rakasti… Yhtä paljon kuin hän rakasti vanhempiaan, hän rakasti jokaista, joka oli hänen kanssaan tekemisissä. Silti Hän, jota hän rakasti eniten, oli Jeesus Kristus; hän lähti ollakseen Hänen kanssaan. Valmistaudu sinä, joka jaat Garnetin vähäisemmän rakkauden, valmistautukaamme me kaikki kohtaamaan hänet tuossa suuressa ylösnousemuksessa.

Painetaanpa päämme yhdessä hetkeksi.

⁹⁴   Kun päämme on painettuna, minä en ole yrittänyt sanoa Garnetista kovin paljoa; hän on kristitty. Hänen oma elämänsä kertoo, mitä hän on. Mutta, se, mitä minä yritin sanoa teille, hänen rakkailleen, on että hän tulee nousemaan kuolleista – osoittaa teille, että tämä ei ole loppu. Jumalan Pojan verellä on kirjoitettu takuutodistus siitä, että hän tulee nousemaan kuolleista.

⁹⁵   Siis, valmistakaamme sydämemme nyt niin, että kun me itse olemme joutuneet tähän samaan paikkaan, hautaustoimistoon niin, että meidän rakkaamme voivat muistaa sen, että me kyllä olimme valmistautuneet lähtöön. Ja voikoot tämän pojan isä, äiti, rakkaat, suurinta asiaa, mikä on…

⁹⁶   Siis, minä tiedän, miten te kärsitte. Minä jouduin luopumaan lapsesta, pienestä tytöstä. Minä tiedän, miten teidän sydämenne vuotavat verta.

⁹⁷   Mutta, näettekö, olisi todella hirveää, jos Garnett olisi ollut kadotettu. Mutta, miten ihana hetki on, kun te tiedätte, että tämä poika oli Kristuksessa. Ja joskus hänen piti lähteä, ja tien päässä, hän oli vieläkin uskossa. Ja Jumala omistaa hänet tänään. Teille, jotka olette hänen serkkujaan ja hänen sukulaisiaan, ajatelkaapa millainen hän oli. Ja siis, mitä, jos hän olisi lähtenyt jollakin toisella tavalla?  Meillä ei ole mitään syytä huoleen. Garnett on Jeesuksen seurassa. Meidän pitää valmistautua lähtemään Hänen kanssaan.

⁹⁸   Armollinen Jumala, suuri ikuinen Jehova, joka liikuit vetten päällä ja sanoit: ”Tulkoon valo.” Sinä, joka puhuit Sanallasi maailman olemaan olemassa, lupasit samassa Sanassa, että me tulisimme nousemaan kuolleista. Nyt, me haluamme uhrata sinulle, Isä, tänä iltapäivänä…

⁹⁹   Minä olin tekemisissä tämän nuoren miehen kanssa hänen eläessään, hänen ja minun välillä oli kuolematon rakkaus. Niin kauan kuin minä elän, tulen muistamaan aina tämän uljaan pikkusoturin keinumassa sängyssään rautakeuhkossa ja ylistävän hengitysten välissä Herraa Jumalaa. Hän oli myös esimerkki, minulle, kärsivällisyydestä – ei koskaan valittanut, vain ”Tapahtukoon Herran tahto.” Sinä olet asettanut hänet meidän eteemme, ja nyt olet ottanut hänet pois keskuudestamme.

¹⁰⁰   Herra, Jumala jospa jokainen meistä, jotka olemme elossa tänä iltapäivänä… Ja minusta tuntuu, ehkä, että Garnett haluaisi minun sanovan tämän: jos me emme ole valmistautuneet, että me valmistautuisimme, ja kuten minä sanoin, olisimme, Isä, hedelmöittyneitä tavataksemme Garnetin sen saman Pyhän Hengen, tuon Kristuksessa olevan elämän kautta, joka hänellä oli.

¹⁰¹   Siunaa tätä rakasta nuorta äitiä ja tätä isää ja vanhempia ja rakkaita. Kenestä sitten onkin kyse, anna Pyhän olemuksesi olla heidän kanssaan, Isä. Olkoon tämä hetki… sellainen, että he ajattelisivat enemmän kuin koskaan, miksi tämä nuori elämä elettiin niin kuin elettiin. Se oli todistus; esimerkki.

¹⁰²   Nuorille miehille, jotka istuvat täällä, hänen kavereilleen, pikkupojille, nähkää, mitä hän oli ennen ja jälkeen. Olkoon hänen elämänsä heille saarna, Isä, että myös he valmistautuisivat tapaamaan rakkaan ystävänsä tuolla puolen, missä kuolemaa, murhetta tai sydänsurua ei ole. Suo se Herra.

¹⁰³   Ja me, vanhemmat ihmiset, jotka katsoimme tätä nuoruuden kukkeudessa olevaa nuorta miestä ja näimme hänen muuttuvan, ja siirtyvän kuolevasta elämästä elävään elämään. Suo Herra, että me näkisimme tänä iltapäivänä lupauksen, näiden käyttämieni luonnon yksinkertaisten esimerkkien, ja Jumalan Sanan kautta. Ja sinä sanoit: ”Jumalan Sana on siemen.” Ja siemen tuottaa kaltaisiaan.

¹⁰⁴   Ja minä rukoilen, että sinä siunaisit ja lohduttaisit näitä ihmisiä. Anna heidän ymmärtää, että tämä pieni poika oli täällä pitääkseen saarnan. Hän saarnasi saarnansa, kirja on suljettu, mutta me tulemme tapaamaan hänet vielä kerran. Suo, Herra, että me kaikki olisimme täällä Kristuksen kauneudessa, jossa meillä on ikuinen elämä. Siihen asti, pidä meidät aina keskittyneenä sinun tahtoosi; Jeesuksen nimessä, me rukoilemme; aamen.