63-1112 HERRAT, ME HALUAMME NÄHDÄ JEESUKSEN
(Sirs, We Would See Jesus)
New York, New York, USA, 12.11.1963

^1.     …usko se vaan;
Usko se vaan, usko se, vaan  
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

²              Kun me nyt kumarramme päämme rukousta varten, niin kuinka moni täällä haluaisi tulla muistetuksi, vain kohottamalla kätenne tehkää pyyntönne tiettäväksi? Hyvä on. Rukoilkaamme.

³         Taivaallinen Isämme, me olemme kiitolliset Sinulle tästä suuresta etuoikeudesta, joka meillä on kokoontua jälleen yhteen ennen Herran Tulemusta. Ja me rukoilemme Isä, että tämä ei tulisi olemaan vain tavallinen yhteen kokoontuminen, vaan kokoontuminen Sinun luoksesi, Sinun rakkautesi ja yhdessäolon siteillä. Me rukoilemme, että Sinä pelastaisit jokaisen, joka tulee kokoukseen. Täytä ne Pyhällä Hengellä, jotka niin pitkään ovat halunneet Sitä, Isä. Paranna jokainen sairas ja vaivattu henkilö. Voikaamme me istua kunnioittavasti ja hiljaa, odottaen Sinua, ja odottaen sen vastauksen tulemista, jota me niin pitkään olemme rukoilleet. Siunaa tätä pastoria, veli Vickiä, ja veli Bozea, ja kaikkia muita sananpalvelijoita, kaikkia ystäviämme. Nyt me jätämme itsemme tämän rakennuksen kanssa, Sinulle. Herran Jeesuksen Nimessä, niin että ollessamme kokoontuneina tänne, Sinä käyttäisit meitä kirkkaudeksesi. Aamen. Aamen. (Voitte istuutua)

⁴         On niin suuri etuoikeus olla täällä. Minä odotin pitkään tätä aikaa… yhtä elämäni kohokohdista… niin kuin sanoin pastorille tänä aamuna, minun pyhiinvaellusmatkani oli tapaamaan veli Vickiä, ja olla tämä aika yhdessä teidän ihmisten kansaa.

⁵         Minä en tule New Yorkiin liian usein. Näyttää kuin se olisi… Ja minä asun Tucsonissa, Arizonassa, tiedättehän, ja minä aina saarnaan siellä Lännessä, ja me olemme valmistautumassa menemään meren ylitse aivan heti, toiselle maailmanlaajuiselle matkalle. Ja tietäessäni, että minun täytyi tulla New Yorkiin ennen lähtöäni, pidän sitä todella suurena etuoikeutena ja siunauksena Jumalalta olla täällä teidän kanssanne.

⁶         Nyt, minä en tule, niin kuin olette jo ennalta tietoisia, edustamaan mitään määrättyä seurakuntaa, tai mitään määrättyä kirkkokuntaa, tai mitään uskontunnustusta. Minä vain rakastan Herraa ja olen yksi teistä, joten me olemme täällä vain palvellaksemme Häntä. Ja nyt me palvelemme Häntä…

⁷         Te sanotte: “Mutta, kun sinä puhut meille, veli Branham, niin palvelemmeko me Herraa?” No niin, kun te uskotte sen, niin yhdessä me palvelemme Herraa. Me kaksi yhdessä muodostamme yksikön.

⁸         Tiedättekö, minulla oli tapana työskennellä sähkömiehenä. Ja totesin, että teillä voi olla johto, jossa on paljon virtaa, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta, ennen kuin se on maadoitettu. Niinpä, kun se on maadoitettu, silloin te saatte tuloksia sähkövirrasta. Niinpä meillä täytyy olla molemmat johdot saadaksemme sen toimimaan.

⁹         Ja, jos olisi, vaikka kuinka hienoa puhetta, mutta kuitenkaan ei kukaan uskoisi Sitä, se olisi vaikutuksetonta. Mutta, jos siellä on joku uskomaan Sen, silloin Se tulee todella vaikuttavaksi. [Joku veli sanoo: “Me uskomme!”] Ja me… Kiitoksia, veli. Se on hyvä. Minä pidän tuosta: “Me uskomme.” Sitä varten me olemme täällä.

¹⁰    Ja minä todella uskon, että olemme juuri vastakkain jonkun suuren tapahtuman kanssa. Uskon, että se on Herran Tulemus. Me tiedämme, että jonkin on murruttava, maailma on liian suuren jännityksen alla. Ja jokin on vialla. Jokainen tietää sen. Ja minä uskon, että me olemme kohtaamassa jotakin suurta asiaa, ja uskon koko sydämestäni, että se on Herran Jeesuksen toinen Tulemus. Ja luotan siihen, että Hän tulee vuodattamaan Hengestänsä meidän yllemme ja tulee paljastamaan meille ne asiat, jotka meidän pitää tehdä ollaksemme valmiit Hänen Tulemustaan varten.

¹¹    No niin, minä käsitän, että tulla tänne veli Vickin ja näiden veljien kanssa, minä… Se on suuri tehtävä, koska täällä on ollut niin monia suuria miehiä, suuria vaikutusvaltaisia puhujia. Kuulin kerran puhuttavan, että veli William Booth-Clibbornilla oli pitkät kokoukset Rock Church-seurakunnassa. Sanoinko sen oikein? Se on Rock Church [Kallio Kirkko]. Ja minä kutsun sitä “kivikirkoksi” koko ajan. Ja niin monet suuret miehet ovat vierailleet täällä. Ja minä olen itsekin kaivannut olla tämän seurakunnan kanssa. Ja tavata miehiä… Tai tulla saarnatuoliin, missä ihmiset ovat kuunnelleet sen kaltaisia miehiä, ja teidän pastorianne, veli Bozea, tohtori Lee Vaylea ja monia noista suurista saarnaajista, se saa jotenkin minusta tuntumaan hyvin pieneltä. Mutta minä olen täällä tehdäkseni oman osani tästä. Ehkä sormi tuntee itsensä hyvin pieneksi aivojen rinnalla, mutta kuitenkin sen täytyy pysyä sormena. Näettekö, meillä täytyy olla se.

¹²     Niinpä otamme nyt erään pienen tutun tekstin, että emme viivy liian pitkään. Se on eräs pieni teksti, jonka tavallisesti esittelen kokoukselle ja joka kerta yritän lähestyä sitä jollakin eri tavalla.

¹³    Meillä tuli olla rukousjono tänä iltana, rukoillaksemme sairaiden puolesta. Ja poikani… Minä annoin joidenkin ihmisten kivikirkosta tänä aamuna, Kallio Kirkosta, suokaa anteeksi… Veli Boze sanoi minulle, että se oli siksi, koska olin Lännestä, että kutsun sitä kiveksi; he kutsuvat sitä kiveksi siellä ja täällä he kutsuvat sitä kallioksi. Niinpä tapasin noita hienoja ihmisiä, ja he… Meillä on kaikki järjestyksessä, minä sanoin: “Nyt menen sinne.” Ja he antoivat minulle nipun rukouskortteja, ja minä sanoin: “Ottakaa nämä ja antakaa poikani jakaa ne, niin me voimme rukoilla sairaiden puolesta.” No niin, hän ei tiennyt, että tulisimme tekemään sen sillä tavalla, joten hän oli lähtenyt ulos joidenkin veljien kanssa, eikä tullut takaisin ajoissa jakaakseen noita kortteja. Mutta oletan heidän jo ilmoittaneen, että he tulevat antamaan niitä huomenna, millä tavalla he sitten niitä huomenna jakavatkin.

¹⁴    Mutta ajattelin silloin, että käyttäisin tämän illan pienenä esittelynä siitä, mistä me haluamme puhua.

¹⁵    Nyt monet ihmiset, puhuttaessa Jumalallisesta parantamisesta, tai mistä tahansa muusta Raamatun aiheesta, niin me näemme, että suurimpana esteenä on se, että ihmiset yrittävät panna sen jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, tai pitkälle tulevaisuuteen, tai sitten se on niin korkealla, ettei kukaan ulotu siihen. Ja se on yksinkertaisesti Perkele, joka tekee sen.

¹⁶    Koska Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Hän pysyy aina Jumalana. Ja Hän on aivan yhtä suuri kansansa kanssa, löytäessään uskovaisia, kuin mitä Hän koskaan oli. Ja minä uskon, että Sana, tämä Raamattu, on Jumalan Sana, ei yhtään enempää eikä vähempää. Minä tiedän, että Jumala voi tehdä asioita, joita Hän ei ole kirjoittanut Raamatussa, koska Hän on Jumala. Mutta niin kauan kuin tiedän, että se mitä näen Hänen tekevän, on kirjoitettuna täällä, että Hän tulee tekemään sen, silloin tiedän olevani oikeassa siinä sillä tavalla. Ja niinpä Hän… Kyllä, kun Hän pitää niin paljon, se on tarpeeksi minulle, koska näen sieltä, että “Hän oli haavoitettu minun rikkomusteni tähden, runneltu minun vääryyksieni tähden, minun rauhani kuritus oli Hänen yllään, ja Hänen haavojensa kautta minut parannettiin.” Niinpä se päättää sen minulle.

¹⁷    Ja Hän lupasi sen, että me… Että Hän nostaisi meidät ylös viimeisenä päivänä, joten me odotamme tuon ajan tuloa. Monet kalliit pyhät ovat tietenkin odottamassa tuota hetkeä.

¹⁸    Nyt, Jumalan täytyy tuomita ihmiset, maailma. Me uskomme, että on tulossa päivä, jolloin Jumala tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja täytyy olla joku mittapuu jossakin, jonka mukaan Hänen täytyy tuomita.

¹⁹    Sitten, koska monet ihmiset tänään sanovat: “Minä olen”, monet ihmiset jopa sanovat, että he ovat “Kristus”, ja “Minä olen Kristus”, ja “Minä olen Kristuksesta”, ja “tämä kirkkokunta on Kristuksesta”, tai “tämä kirkkokunta”. Se olisi hieman hämmentävää, jos ei olisi olemassa jotakin mittapuuta.

²⁰    Nyt, jos kysyisin täällä olevilta katolisilta ihmisiltä tänä iltana: “Minkä mukaan te ajattelette Jumalan tulevan tuomitsemaan maailman?”

 He sanoisivat: “Katolisen kirkon mittapuun mukaan.”

²¹    Voisin ehkä kysyä sitä joltakin toiselta kirkkokunnalta, ja he sanoisivat: “Tietenkin meidän kirkkomme mittapuun mukaan.” He eivät ehkä suoraan tunnustaisi sitä, mutta heidän toimintansa todistaa sen olevan niin. Mutta mikä kirkko sitten olisi oikeassa? Näettekö, me emme tietäisi minne mennä. Ja niinpä se sitten ei ole minkään määrätyn ryhmän, minkään kirkon, tai kirkkokunnan mukaan.

²²    Se tulee olemaan Hänen Sanansa mukaan. Näettekö, se on mittapuu. Ymmärrättekö? Sillä Hän on sanonut Johanneksen 1. luvussa: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Niinpä Tämä on yksi asia, jonka mukaan Hän voi tuomita maailman, tämä Kirja on se, jolle meidän kaikkien on vastattava. Ja niinpä luotan siihen, että Jumala tulee avaamaan tämän Kirjan meille tällä viikolla, evankelistisissa Sanomissa, ja niissä tulkinnoissa, jotka Hän itse tulee antamaan Sanastansa, juuri sillä tavalla kuin Se on kirjoitettu, ja tulkitsee Sen meille, ja sitten osoittaen itsensä elävän täällä kanssamme, tekemään sen.

²³    Nyt on monia asioita joita voimme sanoa. Ja ihmiset voivat sanoa mitä tahansa, arvelisin, mitä tahtovat sanoa. Mutta Jumalan sanoessa sen, se tekee sen oikeaksi. Ja sitten, jos Jumala sanoo sen, ja sitten tulee ja todistaa, että Hän on sanonut sen, silloin ei ole mitään kysyttävää, asia on kunnossa.

²⁴    Nyt, jos haluatte seurata näitä raamatullisia tekstejä… Uskon, että he ottavat sen ääninauhalle täällä. Uskon niin ja ennen kuin luemme, tulee myös olemaan…

²⁵    Minun tulee puhua sunnuntaina. Onko se oikein, veli Vick? [Veli Vick sanoo: “Oikein.”] Sunnuntaiaamunako, tai sunnuntai-iltana? [“Iltaisin, läpi koko viikon.”] Iltaisin, läpi koko viikon. [“Kyllä.”] Eikä ole lainkaan päiväkokouksia. Hyvä on. Ja sitten me tulemme…

²⁶    Kuinka monet haluaisivat parantamiskokousta, sairaiden puolesta rukoilemista? Antakaapa nähdä kätenne, kaikkialla. Se on suuri enemmistö, arvelisin, että 99,99 prosenttia. No niin, se on hienoa. Mutta me olemme…

²⁷    Mutta jumalallinen parantaminen ei ole koko Sanoma. Uskon heidän väittävän, että Jeesuksen palvelustehtävässä oli kahdeksankymmentä prosenttia jumalallista parantamista. Mutta niin kuin edesmennyt veli Bosworth… Monet teistä tunsivat veli F. F. Bosworthin, tuon jumalisen, pyhän miehen. Hänellä oli tapana sanoa, että “jumalallinen parantaminen on vain niin kuin syötti koukussa, te vain näytätte heille syöttiä.” Ja niinpä jumalallinen parantaminen on vähäisempi asia. Ettekä te voi koskaan pitää vähäisempää pääasiana, joten me näemme sen.

²⁸    Ja Raamattu on totta, jokainen Sana. Ja minusta tuntuu, että me voimme ripustaa sielumme roikkumaan mistä tahansa Jumalan Sanasta. Se on Jumalan Sana, ja minulla ei ehkä ole tarpeeksi uskoa saada sitä kaikkea toimimaan, mutta varmasti minä uskon, että voidaan tehdä, jos meillä vain on tarpeeksi uskoa uskoa se. Kyllä, jos he uskoisivat Sen.

²⁹    Nyt Johanneksen Evankeliumi 12:20. Monille teistä, jotka olette olleet kokouksissa aikaisemmin, tämä on hyvin tuttu teksti, koska käytän sitä avaustekstinä, esittelemään sitä mitä haluan sanoa viikon aikana, ja mistä haluamme puhua, ja sitten Hebrelaiskirje 13:8. Johannes 12:20.

Ja siellä oli eräitä kreikkalaisia niiden joukossa, jotka tulivat ylös palvoakseen juhlassa:

Nämä tulivat sen vuoksi Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä, sanoen: “Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.

³⁰    Ja siitä haluan ottaa vain viisi sanaa: Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen. Ja sitten Hebrelaiskirje 13:8. “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

³¹    Nyt, jos Hän on sama, niin olen varma, että puhun useille tänä iltana tässä kokouksessa, joiden sydämet ovat aivan yhtä nälkäiset näkemään Jeesusta, kuin nuo kreikkalaiset olivat. Kukaan ei voi koskaan kuulla Hänestä, haluamatta nähdä Häntä. Se on ollut minun sydämeni kaipaus tuntea todellisuus.

³²    Ja laajan kokemuksen omaaminen jotenkin korvaa hieman koulutukseni puutetta, oltuani tekemisissä toisten uskontojen kanssa, kuten buddhalaisen, muhamettilaisen, ja erityyppisten uskontojen kanssa. Olen nähnyt niitä matkustaessani ympäri ja ympäri maailman, ja olen katsonut niitä ja tarkoin tutkinut ne. Mutta on olemassa vain yksi Todellinen, jonka uskon olevan oikein, ja se on tämä kristillisyys, näettehän, joka on yksi ainoa, joka voi todistaa, että tämän uskonnon Perustaja ei ole kuollut.

³³    He pitävät hevosta seisomassa Muhammedin haudalla, ja uskovat, että hän jonakin päivänä on nouseva ylös ja ratsastava valloittamaan maailman, voittajana. Mutta hän on kuollut. Hän on ollut kuolleena useita satoja vuosia. Buddha kuoli noin 2 300 vuotta sitten, hän oli filosofi Japanissa, tai Kiinassa.

³⁴    Mutta meidän uskontomme Kristuksesta, Hän kuoli, Hänen täytyi kuolla pelastaakseen meidät. Mutta me osoitamme tyhjää hautaa. Ja nyt, Hänen Elämänsä, heijastuen meissä, todistaa, ettei Hän ole kuollut, eikä Hänen lupauksensa.

³⁵    Nyt tietenkin, jos sanoisitte sen jossakin vieraassa maassa, muhamettilaisten keskuudessa, sanoisivat he: “Kyllä, hän heijastaa elämäänsä meissä. Mutta hän ei koskaan antanut mitään näitä lupauksia, joita teidän Jeesuksenne antoi, ja me odotamme nyt nähdäksemme teidän opettajien suorittavan sitä, mitä Hän lupasi.” Näettekö, se on mitä he odottavat.

³⁶    Ja se on mistä he saivat kiinni veljemme Billy Grahamin, tuo muhamettilainen opettaja sanoi: “Jos tämä… Tuo sinä jokin määrä ja minä tuon yhtä monta, ja minä tulen tekemään aivan yhtä paljon heidän kanssaan kuin sinäkin.”

³⁷    Niinpä se oli melkoinen haaste. Mutta jonakin päivänä hän on antava tuon haasteen väärälle henkilölle, ja silloin, näettehän, se on oleva. No niin, minä uskon, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

³⁸    Nyt, Kirjoitusten mukaan, meidän tulisi olla Hänen “kirjoitettuja kirjeitään”. Raamattu sanoo, että me olemme kirjoitettuja kirjeitä. Ja, jos me tänä iltana isoaisimme ja janoaisimme nähdä Herraa Jeesusta Kristusta, silloin meidän kristittyinä uskovina pitäisi heijastaa Hänen Elämäänsä, niin paljon, kunnes se kokonaan edustaisi Häntä. Meidän tulisi olla sitä. Jokaisen kristityn pitäisi edustaa ja heijastaa Jeesuksen Kristuksen Elämää. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja minä uskon, että jokaisen kristityn pitäisi heijastaa Kristuksen Elämää. Hän sanoi Joh.14:12: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Ja silloin me tiedämme, että se on totta, että me olemme Hänen edustajiansa. Ja, jos me väitämme, että Kristus elää meissä, ja Kristuksen Elämä on meissä, silloin meidän pitäisi tehdä niin kuin Kristus teki. Meidän pitäisi heijastaa Hänen Elämäänsä.

³⁹    Mitä, jos minä sanoisin tänä iltana, että Shakespeare elää minussa, tai te sanoisitte Shakespearen elävän teissä? Hyvä on, silloin te kirjoittaisitte niitä runoja, joita Shakespeare kirjoitti, koska Shakespeare elää teissä. Mitä, jos te sanoisitte Beethovenin elävän teissä? Te olisitte sellainen suuri säveltäjä kuin Beethoven oli, koska Beethoven eläisi teissä. Te ette silloin ole oma itsenne, vaan te olisitte Beethoven, tai te olisitte Shakespeare.

⁴⁰    Sitten, jos Kristus elää teissä, siinä se on teillä, näettekö, silloin te elätte Kristuksen Elämää. Näettekö, se olisi vain sillä tavalla, jos Hän elää teissä. Mutta te ette itse voi elää siellä Hänen kanssaan; Hänen täytyy elää teissä. Niin se on aina, Hän ottaa teidän paikkanne, ja meidän oletetaan edustavan Häntä, joka tavalla.

⁴¹    Nyt me voimme nähdä, että ensimmäinen seurakunta edusti Häntä, kirjoitettuina kirjeinä, Hänen Elämänsä eli noiden ihmisten kautta. Minä en voi verrata siihen meidän seurakuntaamme tänään. Niin vaikeata kuin se onkin sanoa tämä, ja niin paljon kuin rakastankin ihmisiä, kuitenkin teidän täytyy olla rehellinen ja kertoa Totuus. En voi sanoa, että me näemme seurakunnissa tänään heijastettavan Kristusta sillä tavalla kuin nuo ihmiset tekivät.

⁴²    He tiesivät, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa. Uskon, että me löydämme sen Apt. 4. luvusta, kuinka nuo kalamiehet, Pietari ja Johannes, paransivat tuon miehen Kauniin Portin luona, ja kykenivät vastaamaan mihin tahansa kysymykseen, mitä tuo Sanhedrinin neuvosto heiltä kysyi; vaikkakin he olivat tietämättömiä ja oppimattomia. Ihmiset voivat tajuta sen. Heillä ei ollut mitään koulutusta, eivätkä he olleet koulutettuja saarnaajia, he olivat kalastajia. “Mutta he tajusivat, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa”, näettekö, koska he toimivat samalla tavalla kuin Hän toimi heidän yllään.

⁴³    Te voitte yksinkertaisesti elää jonkun kanssa ja lähellä niin pitkään, kunnes te saatte heidän tapojaan. Eikä ole hyväksi meille juosta pois ja elää maailman kanssa. Mutta pysykää Jeesuksen kanssa, kunnes Hänen Elämänsä heijastuu meidän elämässämme.

⁴⁴    Ja sillä tavalla nuo opetuslapset olivat. Ihmiset tiesivät heidän olleen Jeesuksen kanssa, koska he puhuivat kuin Hän, toimivat kuin Hän, paransivat kuin Hän, ja vastasivat niin kuin Hän. He olivat innoitettuja kuten Hän, ja he tiesivät, että Hän eli heissä. Se on mitä meidän uskovaisina pitäisi olla koko ajan. He toimivat niin kuin Hän, koska niin käy, jos te olette yhteydessä jonkun kanssa niin pitkään.

⁴⁵    Ja me löydämme Raamatusta, Kuningasten kirjasta erään miehen nimeltä Josafat, joka oli vanhurskas mies. Ja siellä oli Ahabin poika Jehoram, joka seurasi isänsä tapoja, ja sitten siellä oli Edomin kuningas. Ja sitten mooabilaiset julistivat sodan Israelille tuohon aikaan. Ja Jehoram, ollen kuningas isänsä jälkeen, hän kutsui Joosafatia. Ja Joosafatin, vanhurskaan miehen, ei olisi koskaan pitänyt liittää itseänsä tämän epävanhurskaan henkilön kanssa yhteen. Mutta monta kertaa kristityt tekevät sen, ajattelemattomuudessaan.

⁴⁶    Ja niin he kiertelivät seitsemän päivää ja menivät erämaahan ja huomasivat, että heiltä oli loppunut vesi. Ja yksi heistä huusi: “Voi, Jumala on tuonut nämä kuninkaat tänne ulos surmatakseen heidät!”

⁴⁷    Mutta Joosafat, ollen vanhurskas mies, muisti ahdingon aikana, että Jumala yhä eli. Näettehän, huolimatta siitä… vaikka me astummekin sivulle ja teemme väärin, kuitenkin Jumala on yhä kanssamme. Jumala yhä pysyy samana. Ja Joosafat, muistaen tämän, huusi: “Eikö ole jossakin Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä neuvoa?”

⁴⁸    Ja yksi Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: “Kyllä, täällä on Elisa, joka valeli vettä Elian käsille.”

 Ja Joosafat sanoi: “Herran Sana on hänen kanssaan.”

⁴⁹    Miksi? Katsokaa kenen kanssa hän oli seurustellut. Näettekö, he tiesivät, että tämä mies oli seurustellut aidon profeetan kanssa. Ja he tiesivät minkälaista seuraa hänellä oli ollut, ja pysyäkseen tuonkaltaisessa seurassa, täytyi hänen vaeltaa hyvin tarkkaa elämää, eikä hän tulisi sanomaan mitään… koska hänet oli kasvatettu tämän suuren profeetta Elian yksityisessä valvonnassa.

⁵⁰    Oi, kuinka se olisikaan tänään, jos seurakunta vain voisi pysyä Kristuksen kanssa, Pyhän Hengen yksityisvalvonnassa, koskaan jättämättä tuota Sanaa, minkään uskontunnustuksen tai muun tähden, vain uskoen sen sillä tavalla kuin Se on kirjoitettu. Ja silloin ihmiset kaikkialla tietäisivät, että myös te olette olleet Jeesuksen kanssa. Se on kuinka he sen tietäisivät.

⁵¹    Mutta tänään, se on paha juttu, mutta me jotenkin katsomme johonkin hyvin koulutettuun oppineeseen tai johonkin. Se on mistä me ajattelemme löytävämme Kristuksen. Me menemme kouluihin. Me lähetämme poikamme kouluihin, seminaareihin; mikä kyllä sopii, mutta he oppivat vain kuinka pitää kaunopuheisia puheita ja olla suuria puhujia. Ja he ovat hienoja miehiä, ei epäilystäkään, heitä on tuhansia. Ja he tietävät kuinka järjestää ohjelman. He tietävät kuinka seistä puhujanlavalla, he tietävät kuinka esitellä Kristus ihmisille. Mutta te tulette huomaamaan, että suuri osa siitä, paljon siitä, liian paljon siitä, on vain tuosta miehestä; hän ei ole aivan tarkalleen Kristuksen edustaja, vaan luennoitsija. Näettekö, hän tietää, että hänet on koulutettu luennoimaan. Te voitte pyytää häntä puhumaan, ja ihmiset olisivat itse asiassa hämmästyksissään hänen kaunopuheisuudestaan ja siitä kuinka hän voi hallita itsensä ja pitää ihmiset lumouksessa. Mutta me näemme, että hän oppi sen jossakin seminaarissa jossakin, missä he opettivat hänelle kuinka tehdä.

⁵²    Kuinka erilaista se onkaan kuin Pyhän Paavalin kohdalla, kun hän sanoi: “Minä en tullut teidän tykönne mestarillisen puheen tai maailman viisauden kanssa, vaan Pyhän Hengen voimassa; ettei teidän uskonne olisi ihmisten viisaudessa ja sivistyksessä, vaan Pyhän Hengen voimassa.

⁵³    Kyllä, meillä on toinen ryhmä, johon monet ihmiset katsovat, se on mies, jota me kutsumme hyväksi kaveriksi. Hän seisoo korokkeella ja on hyvä vitsailija. Hän voi kertoa joitakin vitsejä ja saada kaikki nauramaan, ja ihmiset tungeksivat kaikkialta kuulemaan noita vitsejä. Ja ehkä ne eivät ole mitään pahoja vitsejä, ne ovat vain puhujanlavalta kerrottuja vitsejä, mutta en usko, että se on oikein. Tämä ei ole mikään paikka vitsailua varten.

⁵⁴    Tämä on paikka syvällisintä vilpittömyyttä varten. Se on mikä on vikana seurakunnan kanssa tänään, me menemme pois tuosta syvästä vilpittömyydestä. Meidän täytyy olla pohjaa myöden vilpittömät tämän kanssa, näettehän. Ja sitten, Jumala rakastaa vilpittömyyttä, emmekä me tule tarpeeksi vilpittömiksi sen kanssa.

⁵⁵    Mutta me näemme, että tämä henkilö voi saada jokaisen nauramaan ja on hauskaa, ja me jotenkin odotamme sellaista miestä. Mutta minusta häntä voisi kutsua ehkä “huvittajaksi”, tai ehkä vain yksinkertaisesti “saarnatuolipelleksi.” Siinä kaikki, näettehän, kun hän vain seisoo siellä ja saa ihmiset nauramaan. Vaikka heidän pitäisi olla, Herran Tulemuksessa, syvässä vilpittömyydessä, tarkaten joka hetki Hänen ilmestymistään, sillä me emme tiedä, mihin aikaan Hän saattaa ilmestyä. Niinpä, me emme tarvitse luennoitsijoita, me emme tarvitse huvittajia, ja niin edespäin.

⁵⁶    Sitten siellä on eräs toinen ihmisluokka, joka haluaa nähdä Jumalan, ja he odottavat näkevänsä Hänet jonkun henkilön puvussa. Monet näkevät jonkun miehen tulevan alas katua jonkinlainen uskonnollinen hattu päässään, uskonnollisten viittojen riippuessa alhaalla, ja he ajattelevat, että se on hyvin uskonnollista, se on Kristuksen kaltaista. Ja minä en ajattele niin. Jos se olisi niin, silloin Kristus ei pukeutunut sillä tavalla, joten se ei ole pukeutumisessa. “Jumalan Valtakunta ei ole ruuassa ja vaatteissa, vaan se on kärsivällisyydessä Pyhässä Hengessä.”

⁵⁷    Monet ihmiset etsivät Kristusta sukulaistensa joukosta. Te sanotte: “Minun äitini, hän oli sellainen-ja-sellainen jäsen sellaisessa-ja-sellaisessa seurakunnassa niin monia vuosia. Oh, minun isäni…” Ja he etsivät Kristusta sukulaistensa joukosta sillä tavalla. “Minun perheeni kasvatti minut olemaan sellainen-ja-sellainen.” Mutta me emme näe Kristusta, näettekö, me emme näe Sitä.

⁵⁸    Tiedättekö, Maria ja Joosef tekivät kerran saman virheen. He olivat hyviä ihmisiä. Mutta mentyään ylös Jerusalemiin juhlaan, he paluumatkalla huomasivat, ettei Jeesus ollut heidän mukanaan. Ja niinpä he etsivät Häntä sukulaistensa joukosta, mutta Häntä ei löytynyt. Ja minun mielestäni se on aika lailla samalla tavalla tänään. Ja he menivät yrittäen löytää Hänet. Ja tiedättekö mistä he löysivät Hänet? Juuri sieltä minne he jättivät Hänet. Kyllä.

⁵⁹    Ja se on mistä me tulemme löytämään Hänet. Se on mistä seurakunta tulee löytämään Hänet. Me emme löydä Häntä luennoitsijoissa. Me emme löydä Häntä huvittajissa. Me emme tule löytämään Häntä tavassa miten pukeudumme, tai kirkkokunnissa joihin kuulumme. Meidän täytyy mennä taaksepäin Helluntaipäivään, missä Hän tuli seurakuntaan, ja se on mistä me tulemme löytämään Hänet. Koska se on missä varhaisseurakunta jätti Hänet Nikean kirkolliskokouksessa, ja sinne Hän on ollut jätettynä siitä alkaen. Niinpä meidän täytyy mennä takaisin tuohon aikaan, löytääksemme Hänet. Mennä takaisin sinne minne jätimme Hänet, sinne missä voimme ottaa Hänen Sanansa; lisäämättä mitään Siihen, tai ottamatta mitään Siitä pois. Vain uskoa Se sillä tavalla kuin Se on. Jumala on valvonut Sitä| pitääksemme Sen tällä tavalla, ja se on se mittapuu, jonka mukaan meidät tullaan tuomitsemaan.

⁶⁰    Nyt nämä kreikkalaiset eivät etsineet luennoitsijaa, Jeesuksessa Kristuksessa. He eivät etsineet saarnatuolipelleä, kuten sanoin hetki sitten. He eivät etsineet sellaista. He eivät etsineet huvittajia. He halusivat nähdä Hänet, tuon Persoonan, Jeesuksen Kristuksen. He kaipasivat nähdä Häntä, koska he olivat kuulleet Hänestä. “Ja usko tulee kuulemisen kautta, Sanan kuulemisen kautta.” Ja Hän on Sana. Näettekö, Hän on Sana. Näettekö? Ja he halusivat nähdä Jeesuksen.

⁶¹    No niin, he eivät sanoneet, että he halusivat kuulla Häntä; he olivat jo kuulleet. He halusivat nähdä. Kysymys ei ollut: “Herra, me haluaisimme kuulla Jeesusta.” He halusivat nähdä Jeesuksen. Se oli heidän tiedustelunsa tarkoitus, nähdä Hänet.

⁶²    Ei kuulla Hänet selitettynä. Tänään, suurten järkiperäisten sanomien kanssa, me voimme selittää Sen, kunnes te voitte nähdä kuvan. Mutta se ei ole mitä me etsimme tänä iltana. Me emme etsi mekaniikkaa, vaan me etsimme Sen dynamiikkaa. Siinä se on. Niin monet, näettehän, se on… Meillä on Raamatun uskontojen mekaniikat niin pullotettuna kunnes se näyttää kuin joku suuri 35-vaunun juna olisi seisomassa täällä raiteilla. Mutta, jos teillä ei ole siinä höyryä… Tarvitaan dynamiikka panemaan liikkeelle mekaniikan. Ja, mitä me tarvitsemme nyt, on nähdä Se. Että se mitä meille on opetettu kaikki nämä vuodet, onko se Totuus tai eikö? Sitä on selitetty, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, eri seminaarien, kirkkojen ja niin edelleen kautta, kunnes me etsimme nähdäksemme kuka tämä Persoona on.

 Nyt te sanotte: “Veli Branham: ’Kuinka se voitaisiin tehdä?’”

⁶³    No niin, panitteko merkille, että he tulivat Kristuksen palvelijan luo, joka oli harjoitettu tietämään mitä tehdä. Joka ei vain sano: “Istukaapa tänne, niin minä tulen selittämään sen.” Ei, hän toi heidät suoraan Hänen luokseen, koska se oli mitä he halusivat nähdä. He sanoivat: “Me haluamme nähdä Jeesuksen.” Eikä: “Me haluaisimme sinun selittävän Sen meille ja kertovan meille, mitä Se kaikki on.” Se ei ollut heidän kysymyksensä. Vaan he halusivat nähdä Jeesuksen. Ja Jumalalla oli siellä joku, Filippus, joka voi viedä heidät ja osoittaa heidät tuon Persoonan, Jeesuksen Kristuksen luo.

⁶⁴    Nyt se on mitä me haluamme nähdä. Me haluamme nähdä tuon Persoonan. Te sanotte: “Mutta, veli Branham, me tulemme näkemään Hänet, kun Hän tulee.” Kyllä, mutta Hän lupasi, että Hän, Pyhän Hengen Persoonassa tulisi viimeisissä päivissä ja olisi kanssamme ja meissä, maailman loppuun asti. Ja niitä asioita, joita Hän teki, me myös tulisimme tekemään. Hän sanoi Hebrelaiskirje 13:8, niin kuin olen lainannut, että “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Nyt siis on vain yksi tapa tietää, mitä Hän on tänään.

⁶⁵    Me totesimme, että emme voineet löytää Häntä hienoissa luennoissa, koska löytyy ihmisiä, jotka voivat seistä ja selittää tuon Sanan sellaisella tavalla, että se on henkeäsalpaavaa. Mutta me näemme, että se yhä on vain luento. Näettekö, vain luento, se on mekaniikkaa. Ja me näemme, että huvittaja, joka voi käydä lävitse kaikki toiminnat ja niin edespäin, ei vielä ole se. Se ei ole mitä me etsimme. Me löydämme uskonnollisia tyyppejä viitat yllään ja niin edelleen, mutta se ei kuitenkaan vielä ole mitä me etsimme. Näettehän? Ei.

⁶⁶    Me etsimme tuota Persoonaa, Jeesusta Kristusta. Näettekö, tuota Persoonaa, Jeesusta Kristusta! Nyt, jos Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti”, silloin Hänen täytyy olla sitä, tai Raamattu on sanonut jotakin väärää. Ja minä en usko, että Jumala tuomitsisi maailmaa minkään väärän mukaan.

⁶⁷    Silloin missä me jälleen olisimme? Näettekö, samassa sekasotkussa uudestaan, koska on kaikenlaista, tämä kirkko sanoo: “Meillä on Se”, ja “meillä on Se”, ja “meillä on Se”, ja niin edelleen. Mutta, jos teillä olisi Se, silloin te näyttäisitte Sen, kyllä, tuon Persoonan, Jeesuksen Kristuksen.

⁶⁸    Nyt ainoa todellinen tapa saada tietää, mitä Hän on, on nähdä mitä Hän oli, koska Hän on muuttumaton. Jumala ei voi koskaan muuttua. “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Hänen täytyy pysyä samana. Hänen Sanansa täytyy pysyä samana. Hänen suunnitelmansa täytyy aina olla sama.

⁶⁹    Me olemme nyt yrittäneet kaikkea maailmassa, selviytyäksemme, ulkopuolella Hänen suunnitelmiensa. Mutta se yhä pysyy samana, Hänen tiensä on ainoa tie. Ihmiset ovat yrittäneet valmistaa tietä kouluttamalla ihmiset yhteyteen; se on epäonnistunut. Me olemme yrittäneet kirkkokunnallistaa heitä yhteyteen; se on epäonnistunut. Jumalalla on vain yksi paikka missä Hän kohtaa ihmisen, ja se on Veren alla. Siellä ei ole mitään epäonnistumisia. Kyllä. Teidän täytyy olla Veren alla.

⁷⁰    Nyt, katolinen pappi, ortodoksinen juutalainen, ja nasarealainen, ja pyhyyden pyhiinvaeltaja, ja helluntailainen, he voivat seistä täällä kirkkokunnissansa ja hälistä toistensa kanssa koko pitkän päivän ja väitellä siitä kuinka paljon suurempi kukin on ja niin edespäin; mutta antakaa heidän kaikkien tulla tuon Veren alle ja polvistua Ristin juurelle, niin silloin heillä on kätensä toistensa ympärillä ja he ovat veljiä, koska heillä on asiat yhteisiä. Ja se on yksi asia mikä jokaisella uudestisyntyneellä uskovaisella on yhteistä, se on Jeesuksen Kristuksen Veri, joka puhdistaa heidät.

⁷¹    Eräs pieni kertomus, täällä oli äskettäin eräs mukava pieni perhe hajoamassa. Mies ja vaimo olivat tulleet erimielisyyteen ja aikoivat erota. Ja lakimies sanoi heille: “Jos te nyt ette halua oikeuden vievän teiltä kaikkea, mitä teillä on, niin menkää ja jakakaa keskenänne kaikki mitä perheellänne, liitollanne on.”

⁷²    Niinpä he sovittuna päivänä kohtasivat toisensa siellä kotona. He menivät olohuoneeseen ja kiistelivät ja tappelivat kaikesta, mitä olohuoneessa oli. Ja he menivät keittiöön ja kiistelivät siitä, mitä siellä oli, ja niin myös talon eri huoneissa. Jonkin ajan kuluttua he päättivät mennä ullakolle, koska heillä oli siellä ylhäällä eräs vanha arkku. Ja heillä oli siellä joitakin vanhoja antiikkisia esineitä, joten he menivät sinne ylös ullakolle ja avasivat tämän arkun. Ja sitten yksi sanoi: “Tämä on minun”, toinen sanoi: “tämä on minun”, ja he kiistelivät siitä.

⁷³    Muutaman hetken kuluttua sieltä tuli esiin jotakin ja he molemmat ojensivat kätensä ottaakseen sen ja heidän kätensä menivät ristiin. Se oli pari pieniä lapsen kenkiä, lapsen, jonka Jumala oli antanut heidän liitollensa ja sitten ottanut pois heiltä. Siinä sitä oltiin, kumpi voisi vaatia niitä? Se oli jotakin, mitä heillä oli yhteistä. Näettekö? Ja molemmilla oli kyyneleet silmissä, kun he vetivät nämä pienet kengät väliinsä. Tuo avioero mitätöitiin. Katsokaahan, he löysivät jotakin, mikä merkitsi jotakin heille molemmille.

⁷⁴    Ja minä uskon, että kristillisyyden pitäisi tehdä samoin. Me voimme löytää jotakin yhteistä, jolla on merkitystä meille, se on Kristus. Näettekö? Sillä on merkitys meille kaikille, siellä me voimme ottaa toisiamme kädestä ja seistä veljinä ja sisarina Kristuksessa. Hän on Kristus. Onko Hän nyt elossa? Hän varmasti on: “Minä elän aina ja iankaikkisesti! Ja koska Minä elän, te myös elätte.”

⁷⁵    Nyt meidän on mentävä taaksepäin ja tarkattava. Me tiedämme ettemme löydä Häntä jonkinlaisena suurena kouluttajana. Meillä ei ole mitään tilastotietoa, että Hän koskaan olisi käynyt koulua. Eikä Hän olisi nyt mitenkään erilaisella tavalla pukeutunut mies, koska Hän kulki sisään ja ulos kansan keskuudessa, eivätkä ihmiset tunteneet Häntä, koska he kaikki pukeutuivat samalla tavalla. Hän ei pukeutunut kuin joku pappi. Hän ei pukeutunut kuin joku uskonnollinen mies. Hän pukeutui aivan tavallisen miehen tavalla.

⁷⁶    Me näemme Raamatusta, että Hänen on täytynyt käyttää niin tavallista kieltä, niin tavallista kielioppia mitä kaduilla käytettiin, koska “tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään”, sanotaan Raamatussa. Niinpä intellektuellit eivät voineet seurustella sen kaltaisen tavallisen Henkilön kanssa, joka puhui sellaista murretta ja niin edespäin, niin kuin Hän ehkä teki. Niinpä se oli hieman liian paljon heille. Ja se on sitä yhä tänäänkin.

⁷⁷    Ja se on miksi Raamattu on tullut sellaiseksi ongelmaksi ihmisille, koska he yrittävät tulkita sitä yläluokan kielen mukaan, vaikka se oli kirjoitettu katukielellä, näettehän.

⁷⁸    Niinpä, Jumala nöyryyttää itsensä. Jumala on nöyryydessä. “Mies, joka voi nöyryyttää itsensä, on matkalla ylös. Ja hän, joka korottaa itsensä, on matkalla alas. Niinpä meidän tulee muistaa, ettei kristillisyys ole eteenpäin puskemista, yrittämistä päästä tämän miehen edelle, vaan taka-alalle asettumista, ottaen viimeisen istuimen. Näettekö, se on antaa toisen miehen mennä eteenpäin, se on kristillisyyttä. Nöyryyttäkää itsenne. “Jos he vetävät teidät oikeuteen ja ottavat päällystakkinne, antakaa heille viittannekin. Jos hän pakottaa teidät käymään kanssaan mailin, menkää kaksi. Jos hän lyö yhdelle poskelle, kääntäkää toinen.” Hän oli meidän esimerkkimme, joka tavalla miten meidän pitäisi olla.

⁷⁹    No niin, siellä on voinut olla monia miehiä. Jeesus oli erilainen kuin kaikki muut miehet. Siellä on voinut olla monia miehiä, jotka ovat voineet olla nöyriä, ja mennä toisen mailin, tai kääntää toisen posken, mutta me näemme, että Jeesus oli erilainen Persoona.

⁸⁰    Nyt, Jumala on aina pysynyt Sanansa kanssa. Muistakaa, Hän ei koskaan muuta Sanaansa.

⁸¹    Kuten sanoin muutama hetki sitten Verestä. Eedenin puutarhassa, kun Adam ja Eeva olivat tehneet syntiä, täytyi Jumalan pitää lakinsa, koska Hän oli oikeudenmukainen. Ja Hänen täytyi panna tuon lain rangaistus tuon perheen ylle, koska “synnin palkka on kuolema, ja te tulette kuolemaan.” Mutta sitten Hän antoi julistuksen vapauttamisesta orjuudesta, Hän päätti, että siihen tarvittiin verta. Adam ja Eeva yrittivät valmistaa viikunapuun lehdistä esiliinoja, mutta se ei auttanut. Niinpä, Hän vaati verta.

⁸²    Ja Hän ei ole koskaan muuttunut. Hän ei koskaan muutu. Nyt, kun tuli aika, että joku henkilö oli sairas ja halusi Jumalan parantavan hänet, Jumala paransi hänet hänen uskonsa perustalta Häneen. Hän ei ole koskaan muuttanut sitä. Se on yhä aivan samoin.

⁸³    Ja minkä Sanan vain Jumala sanoo, sitä ei voida koskaan muuttaa. Minä uskon Raamatun juuri sillä tavalla kuin Se on kirjoitettu, juuri siitä syystä. Näettekö, sitä ei voida koskaan muuttaa. Me emme voi löytää mitään parempaa; ei myöskään Jumala. Niin on ääretön. Me olemme rajoitettuja. Me teemme virheitä, ja tiedämme huomenna enemmän kuin tiesimme tänään. Mutta niin ei ole Jumala; Hän on Iankaikkinen, ja ääretön, kaikkivaltias, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä. Hän, Hän vain… Hän on Jumala. Jos Hän ei ole noita asioita, silloin Hän ei ole Jumala, näettehän, vaan Hän on rajoitettu kuten mekin. Niinpä meidän täytyy muistaa, että Hän on Jumala ja Hänen Sanansa ovat osa Hänestä. Te olette kuulleet ihmisten sanovan: “Jokainen mies on juuri niin hyvä kuin hänen sanansa.” Se on totta. Jumala ei ole yhtään parempi kuin Hänen Sanansa.

⁸⁴    Jeesus viittasi aina takaisin Isän Sanaan, jatkuvasti, koko ajan. “On kirjoitettu. On kirjoitettu.” Se on kuinka Hän voitti Saatanan, Sanalla. “On kirjoitettu.”

⁸⁵    Hän tuli Kirjoituksen voimassa, tarkalleen Kirjoituksen tulkintana. Mutta tuon päivän ihmiset, jotka odottivat Häntä tulevaksi, kadottivat Hänet, koska heillä oli oma tulkintansa siitä, eivätkä he voineet jättää omaa tulkintaansa. Heillä täytyy olla se omalla tavallaan.

⁸⁶    Nyt se voi tulla jälleen samalla tavalla tänään, näettekö. Eikö olisi paha asia, jos niin kävisi? “Ja meillä on se kaikki piirrettynä valmiiksi ja meillä on ollut niin paljon koulutusta, että voimme tehdä siitä piirroksen ja kertoa teille melkein tunnilleen Hänen tulonsa hetken, ja me voimme kertoa teille, tuleeko Hän ratsastaen valkoisella hevosella tai tuleeko Hän pilvessä. Me tiedämme tarkalleen kuinka se tulee olemaan.” Ja se voi olla kokonaan erilaisella tavalla, kun Hän tulee. Kyllä. Ja niin Hän teki. Tiedättekö, nuo asiat ovat niin petollisia, kun se tulee siihen, että yritetään sanoa: “Tämä on se.” Juuri sillä tavalla kuin Kirjoitus on kirjoitettu, niin se on.

⁸⁷    Panitteko merkille, kuinka kerran puhuin tämän kaltaisesta asiasta. Kerran opetuslapset sanoivat Jeesukselle… Uskon, että se on Matteus 6:11 tai 11:6, suokaa anteeksi, uskon, että se on 11:6, kun Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja halusivat tietää, josko Hän todella oli Se. Nyt Johannes oli jo esitellyt Hänet, ja hänet oli heitetty vankilaan. Ja nyt Jeesus sanoi: “Viipykää vain kunnes kokous on ohi, ja sitten menkää takaisin ja osoittakaa Johannekselle, mitä olette nähneet.” Hän ei antanut hänelle mitään kirjaa siitä kuinka käyttäytyä vankilassa, tai jotakin sen kaltaista, tai mitään älykästä puhetta. Hän sanoi: “Jääkää vain tänne kunnes kokous on ohitse ja sitten osoittakaa Johannekselle mitä näitte.” Ja, kun he lähtivät, katseli Jeesus heitä, heidän mennessään kukkulan ylitse.

⁸⁸    Hän sanoi: “Mitä te menitte nähdäksenne, kun te menitte katsomaan Johannesta? Menittekö te nähdäksenne jonkun miehen puettuna hienoihin pehmeisiin vaatteisiin, ympäri käännetyin kauluksin, tiedättehän, ja niin edelleen?” Hän sanoi: “Sellaiset ovat kuninkaiden palatseissa. He suutelevat vauvoja ja hautaavat kuolleita ja niin edelleen.” Hän sanoi: “Mutta mitä te menitte nähdäksenne? Miestäkö, jota tuuli heiluttaa niin kuin jotakin ruokoa?”

⁸⁹    Ei, ei Johannes. Te ette olisi voineet sanoa hänelle: “Minä annan sinulle niin-ja-niin paljon, jos jätät tämän seurakunnan ja tulet tänne.” Ei Johannes. Häntä eivät organisaatiot ja muut asiat heiluttaneet. Ei Johannesta.

⁹⁰    Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan? Profeettaako?” Ja Hän sanoi: “Minä sanon teille, ja enemmänkin kuin profeettaa.” Mutta hän oli enemmän kuin profeetta, koska hän oli kaari lain ja armon välillä. Hän oli tuon päivän liiton sanansaattaja, suuri mies.

⁹¹    Ja me näemme, että puhuessaan Johanneksesta ja siitä kuinka suuri henkilö hän oli, Hän sanoi: “Jos te voitte vastaanottaa sen, niin tämä on hän, josta profeetta on puhunut sanoen: ‘Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä.’” Näettekö?

⁹²    Ja he sanoivat: “Mutta miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy ensin tulla?”

⁹³    Hän sanoi: “Elias on jo tullut ettekä te tienneet sitä.” Näettekö? Nuo koulutetut miehet tarkkasivat tuon Jeesuksen edelläkävijän tulemusta, he olivat harjoitetut Raamatussa, joka tavalla, nuo kirjanoppineet, jotka olivat kirjoittaneet Raamatun ja tunsivat Sen A:sta Ö:hön, etuperin ja takaperin ja pitivät luentoja. Pojat, he olivat todellisia miehiä, he tunsivat kirjoitukset sisältä ja ulkoa, joka Sanan, mutta eivät nähneet, että Johannes oli Elias. Eivät edes Hänen opetuslapsensa koskaan nähneet sitä.

⁹⁴    Eikö nyt olisi paha asia, jos me jonakin näistä päivistä näkisimme tuomion iskevän maata ja me sanoisimme: “Mutta, miksi on näin? Ylöstempauksenhan pitäisi tulla.”

⁹⁵    Ja Hän sanoisi: “Mutta sehän on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.” Näettekö? Näettekö? Hetkessä, silmänräpäyksessä, kun kukaan ei luule, ja se tulee olemaan kuin varastettu pois. Te ette tule koskaan tietämään milloin se lähtee. Sanon teille, meidän kannattaa olla valmiit, ja sanon, olkaa valmiit tätä hetkeä varten.

⁹⁶    Katsokaamme nyt mitä Hän oli. Me näemme, että niin pian kuin Hänet oli kastettu, tuli Jumala Hänen ylleen, kyyhkysen muodossa, ja Hän meni erämaahan neljänkymmenen päivän kiusaukseen. Ja siellä Hän ensin voitti Saatanan Sanalla. Hän voitti Saatanan, Sanalla.

⁹⁷    Sitten Hänen maallinen palvelustehtävänsä alkoi. Ja sitten me näemme, että siellä ensimmäiseksi oli eräs mies nimeltä Andreas, Johannes 1. Me näemme, että hän meni noutamaan veljensä Simonin ja toi hänet kokoukseen, jossa Jeesus oli puhumassa. Ja, kun Jeesus näki Simonin; nopeasti Hän kertoi hänelle, että hänen nimensä oli “Simon”, ja, että hän oli “Joonan poika”. Sitten se otti kaiken kankeuden pois tästä apostolista, ja hän tunnisti Hänet silloin Kristukseksi; ja lopuksi hänestä tuli seurakunnan pää Jerusalemissa, koska hän oli tunnistanut, että se oli Kristus.

⁹⁸    Oletteko koskaan ajatelleet, että vain sanomalla sen, se sai hänet tunnistamaan, että tämä Mies oli Kristus? Se oli siksi, että Kristus, Kirjoituksen mukaan, olisi profeetta. Mooses, heidän oppaansa ja opettajansa oli sanonut heille: “Herra teidän Jumalanne on herättävä teille profeetan minun kaltaiseni.” Ei ollut väliä kuinka monia älykkäitä miehiä oli noussut esiin, siellä täytyi tulla Profeetan, ja tuon Profeetan täytyi näyttää profeetan merkki.

⁹⁹    Nyt minä ehkä olen puhumassa monille juutalaisille tänä iltana. Ja te tiedätte, Kirjoituksessa, juutalainen uskoi profeettaansa. Koska se oli profeetta, jolle Herra Sana tuli, hänelle, ja yksin hänelle. Herran Sana tuli profeetoille. “Jumala, erilaisina aikoina ja erilaisilla tavoilla puhui isille profeettojen kautta, mutta tässä viimeisessä päivässä Poikansa kautta, Jeesuksen Kristuksen kautta”, Hebrelaiskirje 1. No niin, juutalainen uskoi profeettaa, koska profeetalla oli Herran Sana.

¹⁰⁰    Nyt, tapa miten he voivat sanoa oliko tuo profeetta oikea tai ei, oli, että he tarkkasivat tuota profeettaa. Ja, jos hän sanoi jotakin, profetoi, ja se tapahtui, Jumala sanoi: “Kuulkaa tuota profeettaa, sillä Minä olen hänen kanssaan. Mutta, jos se ei tapahdu, silloin jättäkää huomioonottamatta, mitä hän sanoo.” Se ei ole mitään muuta kuin oikein, näettehän. “Jos teidän keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta, niin Minä Herra tulen tekemään itseni tunnetuksi hänelle näyissä, ja puhun hänelle unien kautta. Ja, jos se mitä tämä profeetta sanoo tapahtuu, silloin kuulkaa häntä, sillä Minä olen hänen kanssaan. Mutta, jos se ei tapahdu, silloin älkää kuulko häntä.”

¹⁰¹    Niinpä, Jeesus seisoi siellä. Ja heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen Israelissa. Ja tässä seisoi eräs Mies, joka nähdessään tavallisen kalastajan tulevan, kertoi hänelle, mikä hänen nimensä oli ja mikä hänen isänsä nimi oli. Mikä ällistyttävä osia! Mitä Hän oli tekemässä? Hän oli kutsumassa tuota miestä. Ja, kun tuo Valo välähti tuon ennalta määrätyn siemenen ylle, tuli Elämä nopeasti, hän tunnisti mitä se oli.

¹⁰²    Tämä mies, josta me nyt olemme puhumassa, Filippus, hän näki sen suoritettavan, joten hän juoksi ympäri vuoren, noin viisitoista mailia, erään ystävänsä luo, jonka kanssa hän oli tutkistellut Kirjoitusta. Ja tämän miehen nimi oli Natanael. Hänellä on täytynyt olla puutarha, jossa hän oli rukoilemassa, siihen aikaan, kun Filippus saapui perille. Ja he olivat nyt molemmat heprealaisia, jotka odottivat Messiaan tulemusta. Niinpä, kun Filippus löysi hänet, hän sanoi: “Tule katsomaan kenet olen löytänyt, Jeesuksen Nasaretista, Joosefin pojan.”

¹⁰³    Ja tietenkin, koska Natanael oli suuri mies ja tiesi, että Nasaret oli alhainen kaupunki, hän sanoi: “Voiko mitään hyvää tulla Nasaretista?”

 Filippus sanoi: “Tule katsomaan.”

¹⁰⁴    Se oli yksi kaikkein ällistyttävimmistä lausunnoista! Niin monet ihmiset tahtovat pysytellä syrjässä ja arvostella kaikkea, sen sijaan, että tulisivat ja ottaisivat sen sydämelleen ja tutkisivat nähdäkseen onko se oikein. Jos nuo kirjanoppineet vain olisivat tehneet sen Jeesukselle Kristukselle, silloin te juutalaiset ette olisi siinä tilassa, jossa te olette nyt. Näettekö? Ja maailma, seurakunnat eivät olisi sillä tavalla kuin ne ovat nyt. Ihmiset, me emme olisi sillä tavalla kuin me olemme, jos me tutkisimme Kirjoituksia, ja jos Jumala on nostanut esiin jotakin. Me tiedämme, että on paljon fanaattisuutta; niin on aina ollut ja tulee aina olemaan, siihen asti kunnes Jeesus tulee. Mutta sitten, vääriä profeettoja ja vääriä kristuksia, ja kaikkea muuta, on nouseva esiin maailmassa, osoittaen ajan merkit ja niin edelleen. Mutta Hän sanoi: “Älkää te uskoko sitä.” Näettekö? Mutta huomatkaa nyt, tässä he eivät pysähtyneet ajattelemaan kuka Hän oli, mitä Hän oli tekemässä.

¹⁰⁵    Filippus sanoi: “Tule itse katsomaan.” Niin sitten Filippus ja Natanael kulkivat vuoren sivua yhdessä, tullen sitten, sanokaamme vaikka, tämän kaltaiseen kokoukseen, missä Jeesus oli puhumassa.

¹⁰⁶    No niin, en tiedä kuinka he tulivat. Hän on voinut seistä siellä kuulijakunnan joukossa, tai ehkä hän on voinut olla siellä, missä Jeesus rukoili sairaiden puolesta. Sitä ei ole meille kerrottu. Mutta niin pian kuin Jeesus näki tuon miehen, Hän sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä!” Katsokaa nyt, miten Hän teki itsensä tunnetuksi, kun Hän oli täällä eilen.

¹⁰⁷    Näettekö, Hän ei pitänyt mitään suurta älykästä puhetta. Meillä ei ole mitään tilastotietoa Hänen koulutuksestaan seminaareissa, kuten sanoin. Hän ei koskaan kirjoittanut mitään kirjaa. Hän ei koskaan kirjoittanut yhtään sanaa. Hän kirjoitti jotakin maahan, ja sitten Hän kädellänsä pyyhki sen jälleen pois. Miksi Hän ei kirjoittanut jotakin? Koska Hän oli Sana.

¹⁰⁸    Katsokaahan, jos he vain olisivat tienneet, että Hän oli Sana. Hän oli Sana itse lihaksi tehtynä. Hän oli Jumala lihaksi tehtynä. Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman itsensä kanssa.

¹⁰⁹    Nyt huomatkaa mitä Hän teki, kun Filippus toi tämän vakaan juutalaisen Hänen luokseen, Hän sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

¹¹⁰    No niin, jotkut voivat sanoa: “Varmasti he voivat sanoa sen heidän pukeutumisestaan.” Ei, kaikki itämaiset ihmiset käyttivät turbaaneita, heillä oli parrat ja samanlaiset vaatteet. Te ette olisi voineet erottaa Häntä, jos jostakin assyrialaisesta tai jostakin toisesta. Hänellä oli yllään sen tyyppiset vaatteet.

¹¹¹    Hän sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” Kuinka Hän tiesi, että hän oli sellainen oikeudenmukainen ja rehellinen mies niin kuin hän oli? Hän olisi voinut olla joku lainsuojaton. Hän olisi voinut olla joku varas, joka oli tullut sinne Filippuksen kanssa. Hän ei tiennyt, mutta Hänellä oli tapa tietää.

¹¹²    Ja se ällistytti tätä miestä niin paljon, että hän sanoi: “Rabbi”, mikä merkitsee opettaja, “milloin Sinä olet koskaan nähnyt minua? Kuinka Sinä tunnet minut?”

¹¹³    Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit siellä sen puun alla, Minä näin sinut.” Näettekö?

¹¹⁴    Ja mitä se sanoi tälle Sanan oppineelle? Hän tiesi, että se oli Profeetta. Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

¹¹⁵    Ja Jeesus sanoi: “Koska kerroin sinulle nämä asiat, sinä olet uskonut, nyt tulet näkemään suurempia kuin tämä.”

¹¹⁶    Te näette kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi. Ei jollakin määrätynlaisella pukeutumisella, ei jonakin suurena kuuluisana luennoitsijana, jolla oli tohtorinarvo jostakin oppilaitoksesta.

¹¹⁷    Nuo asiat kyllä sopivat olemaan. Minä en arvostele niitä, mutta yritän vetää sieltä esiin jotakin, näyttääkseni sen teille. Nuo kirkkokunnat ja oppilaitokset ja pukeutumiset, niin pitkälle kuin minusta on kysymys, ne kyllä sopivat, mutta me emme nyt puhu noista asioista. Näettekö? Varmasti minä mieluummin haluan nähdä miehen jossakin uskonnollisessa vaatetuksessa, kuin nähdä hänet niin kuin jotkut näistä naisista täällä ulkona kadulla, näettehän, tai jotakin sellaista. Haluaisin mieluummin nähdä hänet sillä tavalla, olkoon hän sitten, vaikka fanaattinen uskonnossansa, kuin humalassa täällä jossakin ulkona katuojassa, näettehän, joten minulla ei ole mitään sanottavana siitä.

¹¹⁸    Mutta mitä minä yritän sanoa, on, että me yritämme löytää tuota Persoonaa, Jeesusta. Se on tuo Persoona, jota me yritämme löytää. Entä miten on tämä Sana? Voiko Sana valehdella? Ei koskaan, Se ei voi valehdella ja olla Jumala. Jumala ei voi valehdella. Ja tämä Sana on Jumala. Raamattu sanoo, että se on. Ja niinpä me nyt yritämme nähdä, mikä Hän on.

¹¹⁹    Kuinka me voisimme tunnistaa Hänet? Emme vaatteista, emme kirkkokunnista, emme puheista. Kuinka me tulemme löytämään Hänet? Me tulemme löytämään Hänet siinä Persoonassa, mikä Hän on, mikä Hän on nyt. Huomatkaa sillä tavalla he tunsivat Hänet siellä aikaisemmin. Ei Hänen pukeutumisestaan, eikä Hänen koulusivistyksensä mukaan.

¹²⁰    Hän ei voinut ilmoittaa mitään koulua mistä Hän tuli. Sanottiin: “Mistä Sinä tulet? Mistä koulusta Hän on tullut? Me emme tiedä mitään tästä Miehestä.” Tietenkään eivät, heillä ei ollut mitään tilastoa Hänestä missään. Mutta Hän…

¹²¹    Sillä tavalla profeetat tulivat esiin. He eivät tienneet, mistä he tulivat. He eivät tienneet mitään Eliasta, eikä muista profeetoista. He vain tulivat kuin tyhjästä ja menivät pois. Se oli kaikki mitä he tiesivät. Se on mies, josta Jumala voi saada otteen. Teidän kaltaisenne mies, josta Jumala voi saada otteen ja ilmaista itsensä, voidakseen vanhurskaasti tuomita tuon sukupolven, että Hän voisi tuomita kansakunnan, tuomita maailman. Koska Sanan täytyy lähteä jostakin, ja Hän pitää huolen siitä, että Valitut tulevat kuulemaan Sen.

¹²²    Nyt me näemme, että kun Jeesus oli puhumassa, ja Hän tunsi, että siellä olivat nuo… [Tyhjä paikka nauhassa.]

¹²³    Siellä seisoi niitä, joiden täytyi antaa vastaus seurakunnalleen. Siellä oli niitä, joiden täytyi vastata kirkkokunnalleen, olivat he sitten fariseuksia, saddukeuksia, herodilaisia, tai mitä tahansa he saattoivatkin olla. Ja niinpä he seisoivat siellä ja sanoivat: “Hän tekee sen Belsebulin avulla. Niin on ennustelija.” Toisin sanoen: “Hän on telepaatikko. Hän lukee heidän ajatuksensa.”

¹²⁴    “Jeesus tajusi heidän ajatuksensa.” Heidän ei tarvinnut sanoa sitä ääneen. Hän tiesi mitä he ajattelivat. Hän tajusi heidän ajatuksensa.

¹²⁵    Hän on sama tänään kuin Hän oli silloin. Hän tietää, mitä te ajattelette, näettekö. Jos Hän on Sana, Hänen täytyy pysyä Sanana. Nyt Hebrelaiskirje 4, Raamattu sanoo, että “Jumalan Sana on elävämpi, voimallisempi, terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, jopa sydämen ajatusten erottaja.” Mitä se on? Sana, Jumalan Sana voi erottaa ne ajatukset, jotka ovat teidän sydämessänne.

¹²⁶    Se oli tarkalleen mitä Hän oli, Sana, ja Sana voi erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä. Näettekö? No niin, se oli mitä Sana oli. Heidän olisi pitänyt tietää se, näettehän, juuri siitä syystä. Hän tajusi heidän ajatuksensa, katsoessaan heitä. Ja Hän sanoi: “Minä annan teille sen anteeksi”, sillä Häntä ei vielä oltu ristiinnaulittu. Pyhä Henki ei ollut vielä tullut.

¹²⁷    “Mutta”, Hän sanoi, “kun Pyhä Henki on tullut”, tehden samoja asioita, joita Hän teki, koska Hän lupasi, että Se tulisi tekemään, näettehän, “kun Pyhä Henki on tullut, muistuttaa Hän teitä näistä asioista, jotka Minä olen opettanut teille, ja tulee näyttämään teille tulevaiset.” Näettekö? “Nyt, kun Hän tulee ja tekee tämän saman asian jota Minä teen, niin yksi sanakin sitä vastaan, eikä sitä koskaan tulla antamaan anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” Näettekö, se on kuinka tarkkaa se tulee olemaan näissä viimeisissä päivissä. Ymmärrättekö? Se tulee tekemään erottamisen, näettehän.

¹²⁸    Sitten Jumala tuomiossansa, niin kuin Hän teki Eedenissä, Hän voi oikeudenmukaisesti sanoa: “Te näitte sen. Te tiesitte sen. Minä todistin sen, ja te ette uskoneet sitä.” Siinä se on.

¹²⁹    Tarkatkaa nyt mitä Hän teki, kun Hän teki tämän, mitä Hän sanoi, Filippus sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.” Jeesus sanoi, että hän tulisi näkemään suurempia asioita kuin tämä. No niin, se oli juutalaisille.

¹³⁰    Nyt on olemassa kolme ihmisrotua maan päällä, niin paljon kuin sitten haluammekin uskoa sen, ja se on: juutalaiset, pakanat ja samarialaiset. Me aina… Jumala on täydellinen kolmissa. Ja Nooalla oli kolme poikaa, joista koko ihmiskunta on syntynyt.

¹³¹    Me näemme nyt, että Pyhä Henki… Ennen Helluntaipäivää Pietarille oli annettu Valtakunnan avaimet. Me näemme kuinka hän avasi Sen juutalaisille Helluntaipäivänä. Hän meni Samariaan ja avasi Sen heille. Tuli Korneliuksen taloon ja avasi Sen siellä heille. Eikä hänen enää koskaan sen jälkeen tarvinnut tehdä sitä; Se oli avattu maailmalle, näettehän sillä tavalla, Pyhä Henki. Mutta muistakaa, Filippus meni ja saarnasi samarialaisille, ja kastoi heidät Herran Jeesuksen Nimessä, mutta Pyhä Henki ei vielä ollut langennut heidän päälleen; niinpä he lähettivät noutamaan häntä, jolla oli avaimet ja hän laski kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän päälleen. Kyllä, se oli juutalaisille, samarialaisille ja pakanoille, noille kolmelle ihmisrodulle.

¹³²    Nyt me pakanat olimme silloin pakanoita, roomalaisia, kreikkalaisia ja niin edelleen. Me palvoimme epäjumalia. Me emme odottaneet mitään Messiasta. Meillä oli omat jumalamme, meidän esi-isillämme. Mutta juutalaiset odottivat Messiasta. Ja niin myös samarialaiset, koska he olivat puoliksi juutalaisia ja puoliksi pakanoita.

¹³³    No niin, Jeesus tulee ilmestymään niille, jotka odottavat Häntä; ainoastaan niille, siinä kaikki. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskomatonta kohtaan. Mutta uskovaista kohtaan Hänellä on velvollisuus. Hänellä on velvollisuus nostaa uskovainen ylös viimeisenä päivänä, ainoastaan uskovainen.

¹³⁴    Nyt me näemme, että Jeesus tässä oli tehnyt itsensä tunnetuksi juutalaisille. Ja meillä on siitä monia muitakin esimerkkejä, me voisimme ottaa sokean Bartimeuksen, mutta säästääksemme aikaa siellä oli monia muita kautta Kirjoituksen, joissa tapauksissa Hän todisti heille olevansa Messias, olemalla profeetta. “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin profeetan minun kaltaiseni.”

¹³⁵    Heillä ei ollut ollut mitään profeettoja. Mutta noiden, jotka olivat menneet pois siitä ajatuksesta, että Hän oli profeetta, täytyi antaa vastaus seurakunnallensa, joten he vain sanoivat, että “Hän oli perkele, noita, tai tiedättehän, tai, että joku paha henki teki sen.”

¹³⁶    Ja Hän sanoi, että se oli anteeksiantamaton synti, kutsua Pyhän Hengen tekoja ‘pahaksi hengeksi, pahaksi asiaksi’, kun Pyhä Henki tuli ja teki Sanansa ilmeiseksi.

¹³⁷    Miksi? Oli profetoitu, että Jeesus tulisi tekemään juuri tämän asian. Hän sanoi noille juutalaisille: “Hyvä on, kuka teistä voi tuomita Minut? Kuka teistä voi syyttää Minua synnistä?” Synti on “epäusko”. Hän sanoi: “Tutkikaa tarkoin Kirjoituksia, sillä niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja ne juuri ovat Ne, jotka todistavat Minusta.” Heidän olisi pitänyt tietää se. He ajattelivat tietävänsä sen, mutta eivät tienneet; heidän olisi pitänyt tietää, että Hän oli Sana juuri siinä, kun Hän voi erottaa heidän sydäntensä ajatukset ja niin edelleen, ja tehdä tarkalleen niin kuin profeetat tekivät.

¹³⁸    Koska, Hän oli enemmän kuin profeetta, Hän oli profeettojen Jumala. Hän oli pää ja viimeinen profeetoista. Tänä päivänä Hän puhuu itse, Seurakuntansa kautta.

¹³⁹    Nyt, jos panemme merkille tässä, niin Hän teki itsensä täysin tunnetuksi juutalaisille, sen, että Hän oli Messias todistamalla, että Hän oli profeetta. Me tiedämme sen. Ei ole mitään muuta tapaa. Ei pukeutumisellaan, ei puheellaan, ei millään muulla kuin olemalla profeetta.

 Sitten te sanotte: “Mutta Hän ajoi ulos perkeleitä.”

¹⁴⁰    Hän väitti fariseusten tekevän samoin. Hän sanoi: “Jos Minä ajan ulos perkeleet Jumalan sormella, niin millä teidän lapsenne ajavat ne ulos?” Näettekö? Niinpä he myös ajoivat ulos perkeleitä, näettehän. Mutta Hän ajoi ne ulos Jumalan sormella ja sanoi: “Silloin Jumalan Valtakunta on tullut teitä lähelle.”

¹⁴¹    Nyt me näemme, että se asia, joka samaisti Hänet Messiaaksi, oli olla profeetta, koska Messias merkitsee “Voideltu.” Ja voideltu millä? Sanalla. Sana voideltuna on aivan kuin siemen, jonka päälle vuodatetaan vettä, oikeassa maaperässä Se tuottaa tarkalleen oman lupauksensa. Siitä syystä Hän sanoi: “Kuka voi tuomita Minut? Kuka voi sanoa Minulle, että Minä… Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua. Ja tämä on Sana. Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumala. Jos Minä en tee mitä tämä Sana on luvannut tälle sukupolvelle, silloin älkää uskoko Minua”, Hän sanoi.

¹⁴²    Oi, eikö olisikin ihmeellistä, jos seurakunta tänään voisi seistä ja sanoa saman asian. Se on: “Jos me emme tee Jumalan tekoja, silloin se ei ole Jumala.” Ja kaikkialla Jumala on yliluonnollisissa tapahtumissa, koska Hän on yliluonnollinen. Näettekö, Hän on Henki. Jumala on Henki.

¹⁴³    Sitten me näemme, että Hän oli menossa alas Jerikoon, mutta Hänen oli tarve mennä Samarian kautta. Nyt, Samaria on vuoren takana. Jeriko on kukkulan juurella. Mutta ollessaan matkalla alas, Hän sen sijaan, että olisi mennyt suoraan alas Jerikoon, kulkee ympäri Samarian kautta. Ihmettelenpä miksi? Ja Hän tulee Sykarin kaupunkiin. Ja Hän lähetti opetuslapset noutamaan ruokaa.

¹⁴⁴    Ja heidän ollessaan ostamassa ruokaa, Hän istui siellä kaivolla. Ja tuo kaivo oli kuin yleinen kokoontumispaikka, sillä ihmiset noutivat sieltä vetensä. Ja se on siellä yhä tänä päivänä. Ja viiniköynnökset kasvoivat yli tuon muurin, ja Jeesus istui siellä nojaten sitä vasten.

¹⁴⁵    Ja istuessaan siellä, tuli eräs nuori nainen ulos kaupungista. Tänään me kutsuisimme häntä pahamaineiseksi naiseksi. Ja ehkä tuo lapsi oli ajettu siihen, ehkä hänen vanhempansa olivat ajaneet hänet kadulle. Tehän tiedätte mitä tarkoitan. Ja uskon, että tuon naisen kohdalla jotakin oli todella tapahtunut; sitä ei ole kerrottu meille Kirjoituksessa, mutta tarkatkaa mitä tapahtui tuon naisen sydämessä. Näettekö? Hän tuli ulos noutamaan vettä, ja sen on täytynyt olla noin keskipäivällä.

¹⁴⁶    Tavallisesti neidot, vielä tänäänkin, menevät varhain aamulla noutamaan vetensä, he kantavat sen päänsä päällä suurissa saviruukuissa, juoma ja talousvedekseen ja mitä sitten sillä tekevätkin.

¹⁴⁷    Ja tämä nuori nainen tuli ulos noin keskipäivällä. Miksi? Hän ei voinut seurustella muiden hyvien ihmisten kanssa. Hänen ei voitu antaa tulla heidän joukkoonsa. He karttoivat häntä, ja se tuntui hänestä pahalta, joten hän meni sinne vasta myöhemmin. Hän tiesi minkälaista elämää hän eli, joten hän pysytteli erossa uskonnollisista ihmisistä.

¹⁴⁸    Nyt me näemme, että tullessaan sinne, hän luultavasti ei edes huomannut, että Joku oli siellä istumassa muuria vasten.

¹⁴⁹    Ja nuo vesiastiat joita heillä oli, jotkut heistä kutsuvat niitä ämpäreiksi. Niissä on kädensijat ja ne on tehty savesta. Heillä on siellä vinssi ja kaksi koukkua, jotka he kiinnittävät siihen ja laskevat sen alas kaivoon. He antavat sen kaatua, täyttyä vedellä ja sitten he kelaavat sen takaisin ylös. Ja he kantavat sitä päänsä päällä ja lonkallaan, kävellessään.

¹⁵⁰    Ja tämä nainen oli juuri kiinnittämäisillään koukut tuohon ruukkuun ja laskemaisillaan sen alas, kun hän kuuli Äänen sanovan: “Nainen, tuo Minulle juotavaa.” Ja hän katsoi nähdäkseen kuka se oli. Ja siellä istui joku enemmän tai vähemmän keski-ikäiseltä näyttävä juutalainen. Eikä Hän ollut kuin kolmenkymmenenkahden tai kolmenkymmenenkolmen vuoden ikäinen tuohon aikaan.

¹⁵¹    Mutta Hänen on täytynyt näyttää vähän vanhemmalta kuin mitä Hän oli, koska Johanneksen 6. luvussa Häntä kutsuttiin noin viisikymmentävuotiaaksi. Sanottiin: “Sinä olet mies, joka et ole yli viisikymmentävuotias, ja sanotko Sinä nähneesi Abrahamin? Nyt me tiedämme, että Sinä olet hullu. Sinä olet mieletön.” Mieletön merkitsee “hullu”. “Sinussa on perkele.”

 Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Näettekö?

¹⁵²    No niin, Hänen on täytynyt harmaantua hieman, tai jotakin sellaista. Siellä Hän istui, keski-ikäiseltä näyttävä mies. Ja tuo nainen sanoi: “Mutta eihän se ole tapana.” Näettekö, siellä oli rotuerottelu heidän keskuudessaan. Heillä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Hän sanoi: “Ei ole tapana teidän juutalaisten pyytää samarialaisilta sen kaltaista palvelusta.”

 Hän sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit kenen kanssa puhut!”

¹⁵³    Oi, näettekö, siinä se on! Jos me vain tietäisimme, kun me luemme tätä, Kenen kanssa me puhumme, näettehän. Kun te rukoilette, jos te… Jeesus sanoi: “Kun te rukoilette, uskokaa saavanne mitä pyydätte.” Näettekö?

¹⁵⁴    “Jos sinä vain tietäisit kuka se on, jonka kanssa sinä puhut, niin sinä pyytäisit Minulta vettä ja Minä antaisin sinulle vettä, jota sinä et saa tästä kaivosta.”

¹⁵⁵    Ja sitten keskustelu jatkui vähän aikaa. Nainen sanoi: “Mutta, meidän isämme…” Näettekö, hän, vaikka olikin samarialainen, kuitenkin sanoi: “Meidän isämme Jaakob kaivoi tämän kaivon. Ja hän ja hänen lapsensa joivat siitä ja he juottivat siitä karjaa ja niin edespäin.” Mutta hän sanoi: “Tehän sanotte: ‘Palvokaa Jerusalemissa’, toiset taas, ‘Palvokaa tällä vuorella.’”

¹⁵⁶    Hän sanoi: “Me… juutalaiset, pelastus on juutalaisista. Me tiedämme mitä me palvomme. Mutta”, Hän sanoi: “Kuulehan. Aika tulee, ja nyt on, kun Isä etsii todellisia palvojia, jotka tahtovat palvoa Totuudessa ja Hengessä.” Näettekö, Hengessä ja Totuudessa!

¹⁵⁷    Ja heidän keskustelunsa jatkui vähän aikaa. Mitä Hän oli tekemässä? Nyt teidän täytyy melkeinpä ottaa vain minun sanani tästä. Katsokaahan, minä uskon, että Hän yritti saada selville missä hänen vaikeutensa oli, mitä hänellä oli mielessänsä. Nyt muistakaa, Isä oli lähettänyt Hänet sinne: “Minulla on tarve mennä Samarian kautta”, Hän sanoi. Se on Johanneksen 4. luku.

¹⁵⁸    Nyt, Johanneksen 5:19, kun Niin oli parantanut tuon miehen Kauniin Portin luonna, me tiedämme, että Hän… Ei, suokaa anteeksi, se oli Bedestan lammikolla. Hän paransi tämän miehen, ja Häneltä kyseltiin, miksi Hän ei parantanut kaikkia muita heistä.

¹⁵⁹    Nyt tuo mies. Siellä makasi ihmisiä, jotka olivat ontuvia, rampoja, kuivettuneita ja sokeita. Ja tässä Hän käveli heidän lävitseen sinne lammikolle ja meni erään miehen luo, josta ei tiedetä, mikä hänellä oli vikana. Hänellä on voinut olla TB, suolistovaiva tai jotakin sellaista. Hän oli hidastunut, hänellä oli ollut se kolmekymmentäkahdeksan vuotta, eikä se tulisi tappamaan häntä. Hän voi kävellä, hän voi liikkua.

¹⁶⁰    Mutta huomatkaa, Jeesus tuli suoraan tuon ihmisjoukon lävitse, jossa heitä oli tuhansia, heidän maatessaan siellä lammasportin luona, “odottaen veden liikuttamista”. Jumalalla on aina ollut tie ihmisille Jumalallista parantamista varten. Niinpä, sillä, joka astui sinne ensin, on täytynyt olla tarpeeksi uskoa, koska se otti voiman pois tuosta vedestä, ja hän oli parantunut.

¹⁶¹    Mutta huomatkaa, tämä Mies, Jeesus, tuli sieltä lävitse, joka oli itse luomakunnan Jumala, ja Hän kulki tuon portin lävitse ja tuon ihmisjoukon lävitse, ajatelkaa vain sitä, tuntien sääliä. Uskotteko, että Hän tunsi sääliä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

¹⁶²    Pysähtykää nyt hetkeksi ajattelemaan tätä. Siellä on joku nainen lapsensa kanssa, jolla on vesipää, ehkä tämän kokoinen, ja Hän kulki suoraan sen ohitse. Ja siellä oli joku mies, joka oli sokea: “Olisiko joku armelias minulle ja veisi minut lammikkoon?” Raamattu sanoo, että he olivat ontuvia, rampoja, sokeita ja kuivettuneita. Joku miesraukka makasi siellä, jonka käsivarret eivät luultavasti olleet edes tämän paksuiset. Tai joku pikku äiti, jolla oli joukko lapsia kotona, ja sääliväinen Jeesus kulki suoraan hänen ohitsensa. Eikö olekin outoa? Ja kuitenkin, täynnä sääliä. Mutta niin sanoo Raamattu. Jokainen… Näettekö, tarkatkaa nyt. Me emme tiedä, mitä sääli merkitsee.

¹⁶³    Pankaa merkille Hänet. Hän löysi sieltä makaamassa olkipatjalla erään miehen, joka voi kävellä, ja Hän sanoi hänelle: “Tahdotko tulla terveeksi?” Miksi juuri hän? Miksi juuri tuo yksi? Tarkatkaa nyt, ja Hän tulee sanomaan sen teille. Jeesus tiesi, että tämä mies oli ollut siellä kaikki nämä vuodet. Hän paransi hänet ja käski häntä ottamaan vuoteensa ja menemään kotiin. Ja hän teki sen. He tapasivat hänet kantamassa vuodettaan, ja he löysivät Jeesuksen ja toivat Hänet oikeuden eteen.

¹⁶⁴    Kuunnelkaa mitä Hän sanoi: “Totisesti, totisesti, Minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään Itsessänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän.” Siinä on sääli, tietää Jumalan tahto ja sitten tehdä se. Näettekö? Ymmärrättekö? “Poika ei voi tehdä mitään Itsessänsä, vaan mitä Hän näkee”, ei mitä Hän kuulee. Ymmärrättekö? “Mitä Hän näkee Isän tekevän, sen Poika tekee sanoin.”

¹⁶⁵    Niinpä Hänellä on täytynyt olla näky mennä sinne: “Hänellä oli tarve kulkea Samarian kautta”, ja Hän tiesi, että tämä nainen tulisi olemaan siellä. Niinpä tietäen sen, Hän vain tuli sinne kaivolle ja lähetti opetuslapset pois. Sitten Hän ei tiennyt mitä tehdä, kun tämä nainen alkoi kysellä näitä kysymyksiä ja niin edelleen, joten Hän vain odotti mitä Isä näyttäisi Hänelle. Ja, kun Hän löysi hänen vaikeutensa… Kuinka moni tietää mikä se oli? Hänellä oli liian monia aviomiehiä. Ja niinpä Hän sanoi hänelle: “Mene, nouda miehesi ja tule tänne.”

¹⁶⁶    Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.” Se näytti aivan kuin suoralta nuhteelta. Näettekö?

¹⁶⁷    “Niin”, Hän sanoi, “sinä olet kertonut totuuden, koska sinulla on ollut viisi ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun aviomiehesi. Sinä olet sanonut oikein: ‘Ei minulla ole mitään aviomiestä.’”

¹⁶⁸    Tarkatkaa tuota pientä naista. Tiedättekö, hän voisi opettaa yhdeksällekymmenelle prosentille kirkonmiehistä tänä päivänä Evankeliumia. Näettekö? Miksi, miksi nuo papit seisoivat siellä ja kutsuivat Häntä Belsebuliksi, vaikka heidän oma Raamattunsa sanoi, että se oli, mitä Hän tulisi tekemään? Onko se oikein? Ja tässä seisoo prostituoitu, pahamaineinen nainen, ja niin pian kuin Hän oli sanonut sen tuolle naiselle, ei tämä sanonut: “Sinä olet Belsebul.”

¹⁶⁹    Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta.” Tarkatkaa nyt hänen lainaustaan. “Minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, jota kutsutaan Kristukseksi; ne odotamme Häntä tulevaksi, ja kun Hän tulee, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat. Tänä on se mitä Hän tulee tekemään.”

¹⁷⁰    Se oli Messiaan merkki eilen. Se on sama Messiaan merkki tänään. Näettekö?

¹⁷¹    “Me tiedämme, kun Messias tulee, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat. Mutta kuka Sinä olet?” Se oli kysymys. “Minä tiedän, että Sinä olet profeetta, meillä ei ole ollut profeettaa satoihin ja satoihin vuosiin.”

 “Iso-iso-iso-iso-iso-isoisän kirjeessä sanotaan, että heillä oli viimeksi profeetta Malakia, noin neljäsataa vuotta sitten; meillä ei ole ollut mitään profeettaa Israelissa sen jälkeen, mutta tässä seisoo Mies sanoen minulle tämän.”

 “Sinä olet profeetta. Ja me odotamme Messiasta.”

Jeesus sanoi: “Minä olen Hän, joka puhun sinulle.”

¹⁷²    Se oli Hänen tuntomerkkinsä. Se on kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi Israelille. Tässä Hän on samarialaisten kanssa, tehden itsensä tunnetuksi.

¹⁷³    “Minä olen Hän, joka puhun sinun kanssasi.” Ja siltä pohjalta, hän ei koskaan asettanut sitä kyseenalaiseksi. Näettekö, Elämä oli Jumalan ennalta tietämä.

¹⁷⁴    Ja ei ollut väliä kuinka paljon nuo fariseukset yrittivät olla uskonnollisia, Jeesus sanoi: “He olivat sokeita.” Hän sanoi: “Hyvin on Jesaja puhunut teistä: ‘Teillä on silmät, ettekä näe. Teillä on tieto, ettekä ymmärrä. Te olette luennoitsijoita, ettekä tiedä mistä puhutte. Sitä te olette, näettehän, teillä on kaikki nämä asiat.’”

¹⁷⁵    Koska, Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle.” Ja Hän sanoi sen, eikö sanonutkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

¹⁷⁶    Mitä se oli? Raamattu sanoi Ilmestyskirjassa… Viimeisissä päivissä “antikristus” nousisi näyttämölle, ollen niin lähellä todellista asiaa, että “se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Mutta sitten Hän myös on sanonut, että “hän pettäisi kaikki maan päällä asuvat, joiden nimet eivät olleet kirjoitettuna ennen maailman perustamista teurastetun Karitsan Elämän Kirjassa.”

¹⁷⁷    Näettekö, heidän nimensä oli pantu Elämän Kirjaan. Lunastuksen Kirjaan. Jeesus tuli lunastamaan ne, joilla oli nimet tuossa Kirjassa. Ja, kun tuo viimeinen nimi on lunastettu, Karitsa ottaa Kirjan ja kävelee pois; siinä kaikki, lunastus on ohitse, se on päättynyt.

¹⁷⁸    Ja mitä tuo nainen oli? Hän oli yksi niistä, joiden nimet ovat Siellä. Ei ollut väliä minkälaisessa tilassa hän oli siellä, niin pian kuin Todellinen Evankeliumin Valo osui tuohon pieneen prostituoituun, hän tunnisti Sen. Miksi? Siellä sisäpuolella oli jotakin sytyttämään sen. Näettekö, hän tunnisti Sen.

¹⁷⁹    Te voitte kaataa vettä bensan sekaan ja se tulee vain estämään sitä; mutta antakaa pienen tulikipinän osua siihen kerran, ja tarkatkaa mitä tapahtuu. Näettekö? Siinä tarvitaan uskon kipinä Jumalan Sanaan. Kun he tietävät, että se on Totuus, silloin siellä tapahtuu jotakin!

¹⁸⁰    Hän ei kysynyt enää mitään. Hän tiesi, että se oli Messias. Miksi? Hän oli täysin tehnyt itsensä tunnetuksi. Aivan niin kuin Natanael sanoi: “Hei, Sinä olet Jumalan Poika, Sinä olet Israelin Kuningas!”

¹⁸¹    Siellä olivat nuo, jotka sanoivat: “Hän on ennustelija, se on mikä Hän on.”

¹⁸²    Hän sanoi: “Teille ei voida antaa anteeksi sitä, kun Pyhä Henki tekee sen.”

¹⁸³    Mutta tarkatkaa tässä nyt kuinka Hän tuli tunnetuksi tuolle naiselle. Ja hän juoksi nopeasti kaupunkiin ja sanoi miehille…

¹⁸⁴    Nyt, jos täällä on joku itämaalainen… Jollekin lännestä olevalle Raamattu on kokonaan uusi kirja, näettekö, noiden kaikkien tapojen tähden, ja he yhä elävät samalla tavalla. Tuolla naisella ei ollut mitään oikeutta mennä ja puhua tuon kaupungin miehille. Hän ei voinut tehdä sitä. He eivät todellisuudessa olisi kuunnelleet häntä.

¹⁸⁵    Mutta hänellä oli sanoma, niin, ettei mikään voinut pysäyttää häntä. Näettekö, hän oli löytänyt Elämän, jotakin mikä osui häneen. Hän juoksi kaupunkiin ja kertoi miehille: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin juuri Messias? Eikö se ole mitä me olemme odottaneet?”

¹⁸⁶    Se tunnisti Hänet Messiaaksi. Ja Raamattu sanoi, että kun Jeesus tuli tuohon kaupunkiin, ei Hän enää koskaan tehnyt sitä uudestaan kertaakaan, ei heille. Mutta he uskoivat, mitä tuo nainen sanoi, näettehän, ja he vastaanottivat Hänet. Hän ei parantanut yhtään sairasta; Hän tiesi, että Filippus tulisi myöhemmin tekemään sen ja oikaisisi heidät, sen jälkeen, kun Pyhä Henki olisi tullut, joten Hän vain antoi heidän tietää, että Hän oli Messias.

¹⁸⁷    Katsokaa nyt, siellä juutalaiset tunnistivat Jeesuksen. Hänet tunnistettiin heidän ajanjaksonsa lopulla Messiaaksi, ja se on kuinka Hän teki sen.

¹⁸⁸    Samalla tavalla samarialaisten kanssa, he odottivat Messiasta. Se oli kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi Messiaana.

¹⁸⁹    Nyt siitä on ollut kaksituhatta vuotta, kun pakanat saivat Evankeliumin, ja nyt meidän aikamme, seurakunnan aika on päättymässä, me olemme tulossa loppuun. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, eikä milloinkaan muuta suunnitelmiansa. Ja, jos Hän seisoisi keskuudessamme tänä iltana, ei Hän tulisi olemaan mies suuret pappisvaatteet yllään, kaunopuheisena puhujana, tai luennoitsijana, tai jonakin sellaisena, vaan Hän todistaisi meille, että Hän olisi Messias. Näettekö? Ja, kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva ilmaisen Pojan tulemuksessa.

¹⁹⁰    Tarkatkaa tätä todella tarkasti. Sodoman päivissä, niin kuin aina on ollut, oli kolme ihmisluokkaa.

¹⁹¹    Kolme on “täydellinen”, sen me tiedämme. Ja seitsemän on “täydellistyttäminen”. Neljäkymmentä on “kiusaus”. Viisikymmentä on “riemujuhla”. Te tunnette Kirjoituksen matematiikan.

¹⁹²    Mutta pankaa nyt merkille, Sodomassa, siellä olivat teidän kolme ihmisluokkaanne. Siellä olivat sodomalaiset, jotka olivat uskomattomia. Siellä oli Loot ja hänen ryhmänsä, jotka olivat penseitä uskovia, luonnollinen seurakunta. Siellä oli Abraham, joka oli hengellinen, uloskutsuttu, valittu, ulkona erämaassa, poissa Sodomasta.

¹⁹³    Tarkatkaa, kolme Enkeliä tuli yhtenä päivänä alas Taivaasta. Sodoman synnit olivat tulleet suunnilleen yhtä pahoiksi kuin mitä se on maailmassa tänään. He tulivat alas. No niin, he näyttivät miehiltä, he olivat pukeutuneet sen kaltaisiin vaatteisiin, joita miehet käyttävät; tomuisina ja jalat kävelystä likaisina. Ja Abraham, istuessaan tammen alla, näki heidän olevan tulossa.

¹⁹⁴    Nyt me viittaamme siihen, mitä Jeesus sanoi tulevan tapahtumaan lopun ajalla, juuri ennen Hänen Tulemustansa. Muistakaa nyt, sodomalaiset olivat pakanoita.

¹⁹⁵    Huomatkaa nyt, me näemme tässä näiden miesten tulevan. Ja Abraham, hengellisesti hän pani merkille, että noissa miehissä oli jotakin erilaista, he eivät olleet vain tavallisia muukalaisia.

¹⁹⁶    Siinä yksinkertaisesti on jotakin, kun uskovainen kohtaa uskovaisen, kun uskovainen kohtaa Sanan! Jotakin sen kaltaista kuin tuossa naisessa kaivolla, näettekö, heidät on säädetty Siihen. He eivät voi olla uskomatta Sitä. Jokin koskettaa heitä, näettehän, heillä on Se.

¹⁹⁷    Ja, kun Abraham näki näiden miesten olevan tulossa, hän meni ulos. Ja hän sanoi: “Minun Herrani, etkö poikkeaisi luokseni, ja antaisi minun noutaa hieman vettä ja pestä Sinun jalkasi? Ja minä annan Sinulle palan leipää käteesi, ja jatka sitten matkaasi, sinne minne olet menossa.” Ja he poikkesivat syrjään.

¹⁹⁸    No niin, se oli suuri pääteltta, jossa Abraham eli. Ja hänen palvelijansa, joita oli tarpeeksi taistelemaan sotajoukkoa vastaan, elivät siellä ympärillä. He kasvattivat karjaa. Niinpä hän juoksi sisälle ja sanoi vaimollensa Saaralle: “Mene ja vatkaa vähän jauhoja.” Tiedättehän kuinka se tapahtuu. “Ja valmista joitakin leipiä ja pane ne uuniin.” Ja sitten hän meni karjan luo ja löysi lihavan vasikan, tappoi sen ja antoi sen palvelijalle, ja sanoi: “Puhdista se ja valmista joitakin pihvejä.” Ja sitten hän meni ulos ja puhui tuolle Miehelle.

¹⁹⁹    Sitten hän meni nopeasti takaisin ja toi hieman leipää, maitoa ja lihaa, ja asetti ne heidän eteensä. Ja Raamattu sanoo: “He söivät.”

²⁰⁰    Ja pankaa merkille, tuo yksi Mies katseli jatkuvasti Sodomaa kohden. Ja Hän sanoi: “Minä en ole pitävä tätä salaisuutena.”

 Sitten kaksi heistä nousee ja jatkaa matkaansa. He menevät alas Sodomaan.

²⁰¹    Nykyaikainen Billy Graham ja Oral Roberts, ja niin he ovat matkalla alas mennäkseen sodomalaisten luo, julistaakseen Evankeliumia, niin kuin Billy Graham ja he ovat tekemässä. Oletteko koskaan huomanneet sitä? Pitäkää tämä nyt mielessänne. Toivon etten sano mitään väärää. Mutta, meillä on ollut tämä, hengellisesti.

²⁰²    Teidän ei tule koskaan katsoa asioiden luonnollista puolta. Katsokaa minkä tahansa henkeä. Jos te haluatte katsoa jotakin kaupunkia, katsokaa sen henkeä. Jos katsotte jotakin perhettä, katsokaa henkiä tuossa perheessä. Katsoessanne jotakin miestä, katsokaa henkeä, joka on hänessä. Näettekö, mitä tahansa te katsotte, kaikella täytyy olla vaikutin ja tavoite. Näettekö?

²⁰³    Ja tarkatkaa tätä, tiesittekö, että kaikki suuret miehet, joita meillä on ollut, Sankey, Finney, Moody, Knox, Calvin ja niin edelleen, kentällä ei vielä koskaan ole ollut miestä palvelustehtävän kanssa nimelliselle seurakunnalle, jonka nimi olisi päättynyt kirjaimiin h-a-m, kuten A-b-r-a-h-a-m, G-r-a-h-a-m. Ei koskaan aikaisemmin. Hän on aivan Sodoman keskellä, se on syy miksi. Tuo mies on tekemässä suurta työtä. Se on missä hänen oletetaankin olevan, näettekö, h-a-m merkitsee “kansojen isä”. Näettekö?

²⁰⁴    Huomatkaa nyt, kaksi heistä meni sinne alas saarnaamaan sodomalaisille.

²⁰⁵    Yksi heistä viipyi täällä Abrahamin kanssa. Pankaa nyt merkille, muutama päivä ennen sitä, hänen nimensä oli ollut “Abram”. Ja hänen vaimonsa oli ollut “Saarai”, ei S-a-r-a. Näettekö? Ja hän oli nyt A-b-r-a- h-a-m. Ja Hän kutsui häntä hänen uudella nimellänsä: “Abraham, missä on vaimosi S-a-a-r-a, Saara? Missä hän on?”

²⁰⁶    Naiset silloin olivat vähän erilaisia kuin mitä he ovat nyt, he eivät puuttuneet aviomiestensä asioihin. He pysyivät taustalla… Hän oli siellä takana teltassa. Niinpä hän sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

²⁰⁷    Hän sanoi: “Abraham, Minä”, persoonapronomini, “Minä tulen vierailemaan luonasi sinulle antamani lupauksen mukaisesti.” Kuka se oli? Näettekö? Kuka oli tämä Henkilö, joka istui siellä pölyisin vaattein? “Minä tulen vierailemaan luonasi antamani lupauksen mukaisesti.”

²⁰⁸    Ja Saara, ollen vanha nainen, hän jotenkin, niin kuin me sitä tänään kutsuisimme, hihitti, tiedättehän, nauroi itseksensä. “Minä, vanha nainenko?” Hän oli lähes satavuotias, näettehän. Hän sanoi: “Minullako, vanhalla naisella; ja minun herrallani”, joka oli hänen aviomiehensä, “joka myös on vanha, voisiko meillä olla halua?” No niin, me olemme sekalaisessa kuulijakunnassa, mutta minä… Te kuuntelette lääkäriänne; ja minä olen teidän veljenne. Näettekö, heidän yhteiselämänsä oli lakannut monia, monia vuosia sitten, näettehän, heillä ei ollut mitään perhetoimintaa. Ja hän sanoi: “Olisiko minulla nautintoa herrani kanssa, joka myös on vanha?” Hän epäili sitä.

²⁰⁹    Ja tuo Enkeli, Sanansaattaja, tuo Mies, tuo Ihminen, inhimillisessä lihassa, syöden vasikanlihaa ja leipää ja juoden lehmän maitoa, sanoi: “Miksi Saara nauroi siellä Minun takanani?” Näettekö? Ajatelkaa sitä.

²¹⁰    Jeesus sanoi: “ Se tulisi jälleen toistumaan, niin kuin tapahtui silloin.” Kenelle? Muistakaa nyt, tuo Yksi ei tehnyt sitä alhaalla Sodomassa. Hän julkitoi tuon merkin täällä ylhäällä valitulle ryhmälle, joka ei tulisi olemaan tulessa. Muistakaa, se oli juuri ennen kuin silloiset tunnetut pakanakuningaskunnat poltettiin. Ja se on tarkalleen, mitä tulee tapahtumaan nyt. Se on mitä me odotamme juuri nyt. “Jumala”, Jeesus sanoi: “tulee olemaan julkituotu viimeisissä päivissä, ihmisolennoissa. Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

²¹¹    Ja muistakaa, valitut eivät koskaan enää nähneet toista merkkiä sen jälkeen. Kertaakaan ei Jumala ilmestynyt Abrahamille sen jälkeen. Se ei ollut mitään muuta maailmassa, kuin että Saara muutettiin välittömästi nuoreksi naiseksi ja Abraham nuoreksi mieheksi; ja myöhemmin he menivät sinne missä Abimelek rakastui Saaraan ja halusi mennä naimisiin hänen kanssaan, hänen ollessaan noin satavuotias. Ja heille syntyi tämä lapsi. Miksi? He odottivat luvattua poikaa.

²¹²    Ja se on mitä me odotamme tänään, luvattua Poikaa. Ja ennen kuin tuo luvattu Poika saapuu, on Valittu Seurakunta näkevä Jumalan julkituotuna lihassa, kertoen sydämen salaisuudet ja tietäen ne asiat, joita minä olen tehnyt. “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

²¹³    Muistakaa, tuo yksi alhaalla Sodomassa, on antamassa heille sanomaa tänä iltana, urhea veljemme Billy G-r-a-h-a-m, vain kuusi kirjainta, (hänellä oli A-b-r-a-h-a-m), sanansaattaja nimelliselle seurakunnalle, julistaen sen heille, täsmälleen. Ja mitä hän teki? Hän ei tehnyt yhtään ihmettä, vain löi heidät sokeiksi. Sanan saarnaaminen lyö uskomattoman sokeudella. Kyllä, hän uskoi. Tietenkin hän uskoo tämän; mutta hänet oli lähetetty, hän sanoi, noille politiikoille, lyömään heitä. Ja se on tarkalleen oikein, joten siellä hän on alhaalla maailman Babylonissa, siellä nykyaikaisessa Sodomassa, saarnaten noille kirkkokunnille, rusikoiden.

²¹⁴    Ja nuo ihmiset eivät edes vastaanota sitä vilpittömästi. Yhtenä iltana, Los Angelesissa, tuossa suuressa kokoontumisessa, näin satojen ja satojen tulevan alttarille tekemään ratkaisun. Nuoria ihmisiä tuli, teini-ikäisiä, tönien toisiaan, pureskellen purukumia ja vetäen toisiaan tukasta, ja tehden kaikenlaista, tullessaan tekemään ratkaisua. Ei ihme, että se on Babylon! Ei ihme, että se on Sodoma! Tuo koko asia on valmis poltettavaksi.

²¹⁵    Jumala on täällä. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hänen voimansa on aivan sama tänään, kuin mitä se koskaan on ollut. Hän ei epäonnistu. Hän ei voi epäonnistua. Hän on Jumala. Hänen täytyy pysyä Jumalana. Oikein! “Herrat, me haluaisimme nähdä Jeesuksen”, emme kuulla mekaniikkaa, vaan “nähdä Hänen dynamiikkansa!” Uskotteko te sitä? Nyt tällä viikolla me tulemme odottamaan Häntä, odottamaan, että Hän vaeltaa keskuudessamme ja osoittaa meille, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

²¹⁶    Katsokaa Hänen ristiinnaulitsemistaan. Nuo arvostelijat, nuo humalaiset Rooman sotilaat, he tulivat, panivat rievun Hänen kasvoilleen, löivät Häntä päähän ja sanoivat: “No niin, jos Sinä olet profeetta, niin profetoi ja kerro meille kuka Sinua löi.” Näettekö? Hän ei pelleillyt Perkeleelle. Hän ei koskaan edes avannut suutaan eikä sanonut sanaakaan. Tietenkin Hän tiesi sen. He vaihtoivat keppiä kädestä käteen ja sanoivat: “Kerro meille kuka Sinua nyt löi, ja me tulemme uskomaan Sinua.” Näettekö, niin tekivät arvostelijat, he eivät uskoneet sitä. Hän oli profeetta, mutta Hän ei ilveillyt ihmisille.

²¹⁷    Nämä eivät ole mitään sivunäytöksiä. Nämä eivät ole jonkinlaisia, puhujanlavanäytöksiä. Se on Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo. Se on Hänen Voimansa ihmisten keskuudessa, ja meidän täytyy tulla Siihen syvässä vilpittömyydessä.

²¹⁸    Saatana myös sanoi: “Jos Sinä olet Jumalan Poika! Sinä sanoit voivasi tehdä ihmeitä, anna minun nähdä Sinun tekevän tämän, tai tuon.”

²¹⁹    Hän sanoi: “Painu taakseni Saatana. On kirjoitettu”, näettekö, “että sinun tulee palvella Herraa ja ainoastaan Häntä sinun tulee palvoa.” Niin me… Tai: “Palvoa Herraa; Häntä yksin sinun tulee palvella.”

²²⁰    Nyt me tiedämme, että Hän on sama. Nyt, jos me tulemme tänä iltana, me näemme että… Jeesus ei voi epäonnistua, koska Hän oli Jumala. Hän on Sana. Sana ja Kristus on sama. Sitten, jos Sana lupaa, että tämän tulee tapahtua viimeisissä päivissä, että jopa Elian Henki on palaava viimeisessä päivässä ihmisten ylle, ja Hän on kääntävä lasten sydämet takaisin isiin, Oppiin, Raamatun periaatteisiin, josta he ovat menneet pois kirkkokunnallisiin organisaatioihin. Ja Jumalan suuri voima on tuleva ihmisten ylle, joka tulee kääntämään heidän sydämensä takaisin muistamaan sen, että Hän yhä pysyy Jumalana, että Hän on Jumala. Jeesus lupasi, että niitä asioita, joita Hän teki, Hänen uskovat tulisivat tekemään, “niitä tekoja, joita Minä teen.”

 Joku mies sanoi minulle: “Oh, me teemme niitä! Me teemme suurempia tekoja.”

²²¹    Minä sanoin: “Vain tehkää tekoja, joita Hän teki. Se on, mitä Hän sanoi. Tehkää niitä ensin.”

²²²    Hän sanoi: “Mutta meillä on kirkkokunnallisia veljiä kaikkialla, jotka saarnaavat Evankeliumia ympäri maailman. Hän ei voinut tehdä sitä.”

²²³    Minä sanoin: “Tehkää sitten ensin niitä tekoja, joita Hän teki, ja sen jälkeen me tulemme puhumaan siitä.”

²²⁴    Luennoitteko te? Mutta Jeesus ei koskaan sanonut: “Menkää kaikkialle maailmaan ja opettakaa tätä, tai opettakaa tuota.” Hän sanoi: “Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia.” Saarnata on “osoittaa Pyhän Hengen voimaa”. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, se ei tule luennoimalla, näettehän, vaan “jotka uskovat”. Se ei tule luennoilla. Se tulee elävän Jumalan. Läsnäolon liikkuessa ihmisten joukossa, inhimillisessä lihassa, todistaen itsensä, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Kyllä. Hän ei koskaan ole olematta sama. Se tulee niin yksinkertaisesti. Sen yksinkertaisuus on se, mikä ajaa älyllisen mielen pois Siitä.

²²⁵    Se on mikä sai heidät epäilemään Jeesusta. “Kuinka voisi joku mies… Sinähän olet syntynyt synnissä, kuinka voit Sinä tulla opettamaan meille mitä tehdä? Me olemme pappeja. Meidän isämme olivat pappeja, samoin meidän isoisämme. Me tunnemme Raamatun sisältä ja ulkoa. Ja Sinäkö yrittäisit sanoa meille mitä tehdä?”

²²⁶    226 Hän sanoi: “Te olette isästänne Perkeleestä, ja hänen tekojansa te tahdotte tehdä.” Näettekö? Ja eikö se ollutkin outo asia sanoa jotakin sen kaltaista tuolle pappijoukolle?

 He sanoivat: “Mutta, meillä on Mooses. Me olemme… Me tiedämme.”

²²⁷    Hän sanoi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te olisitte tunteneet Minut”, Hän sanoi, “koska Mooses puhui Minusta. Mooses puhui Minun päivistäni. Ja jos te ette voi uskoa Mooseksen sanoja, niin kuinka te uskoisitte Minua?” Varmasti. Hän sanoi: “ Jos te ette voi uskoa Minua, miehenä, niin uskokaa silloin niitä tekoja, joita Minä teen; ne todistavat kuka Minä olen.”

²²⁸    No niin, se on sama asia. Suuri Pyhä Henki, Messias, tuo Voitelu, tulee yllemme tänään, ja Se tuottaa tarkalleen Hänen Elämänsä.

²²⁹    Aivan sama asia mitä Beethoven tekisi, se tuottaisi jälleen Beethovenin. Jos Beethovenin elämä eläisi minussa, osaisin minä säveltää lauluja. Jos John Dillingerin elämä eläisi minussa, minä olisin rikollinen. Jos jonkun toisen henkilön elämä, kuka tahansa se olisikin, eläisi minussa, se näkyisi minun elämästäni.

²³⁰    Ja, jos Jeesuksen Kristuksen Elämä on teissä, niin se on tarkalleen mitä te tulette olemaan. Näettekö, aivan tarkalleen, te tulisitte tekemään Hänen tekojansa. Jeesus sanoi niin.

²³¹    Tiedän, että se on hirvittävän vaikeata ihmisille, jotka eivät usko yliluonnolliseen, ja niin edespäin. Ja minä olen pitkälti myöhässä, ystävät, mutta sallikaa minun sanoa teille tämä juuri lopettaessani. Älkää sulkeko sydäntänne sille. Tulkaa, olkaa vain asiallisia, ymmärtäväisiä, näettehän.

²³²    Tulkaa, lukekaa Kirjoituksia ja nähkää onko nuo asiat oikein, nähkää onko tuo se tapa, kuinka maailma tulee tietämään, että Hän oli Messias, nähkää onko tuo se tapa, miten Hän teki itsensä tunnetuksi. Ja, jos Hän teki sen silloin sillä tavalla noille kahdelle ihmisrodulle, sekä samarialaisille, että juutalaisille koska he odottivat Häntä, niin nyt me olemme odottamassa Häntä. Muistakaa, heillä oli ollut yli kaksituhatta vuotta opetusta siitä, että Hän oli tulossa ja mikä Hän tulisi olemaan. Ja, kun Hän tuli, niin se oli se tapa, miten Hän teki itsensä tunnetuksi.

²³³    Hyvä on, jos Hän tulee myös pakanain ajan lopulla, täytyy Hänen tehdä itsensä tunnetuksi samalla tavalla, tai sitten Hän ei ole sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän antoi heille… Jos Hän sallii tämän pakanain ajan mennä sisälle järkiperäisen käsityksen perusteella, silloin Hän ei ole tasapuolinen heille, koska Hän teki sen ja osoitti heille, että Hän oli Sana. Ja Hänen täytyy tehdä sama asia.

²³⁴    Vaikka he olivatkin opetettuja, he olivat suuria uskonnollisia johtajia, paljon ohi sen mitä meillä on tänään. He olivat kansakunta, jota hallittiin Raamatun lakien mukaan. He olivat sitä, niin kuin meidänkin oletetaan olevan, mutta me kaikki tiedämme olevamme miljoonien mailien päässä siitä. Ihmiset eivät noina päivinä voineet elää sillä tavalla kuin he tekevät nyt. Miehellä on neljä tai viisi naista, vaimoja, heidät olisi kivitetty kuoliaaksi. Ja mitä asioita me teemmekään tänään ja sitten kutsumme itseämme uskonnolliseksi kansakunnaksi! He eivät voineet tehdä sitä! Me voimme, mutta he eivät voineet. Koska heidän täytyi olla opetettuja. Jokaisen miehen täytyi olla ympärileikattu. Hänen täytyi olla sitä, tai hänet kivitettiin kuoliaaksi. Jos hän edes kantoi jotakin liian raskasta sapatinpäivänä, kuljetti tarpeeksi mustetta kirjoittaakseen liian monia kirjeitä, hänet kivitettiin kuoliaaksi. Heidän täytyi olla uskonnollisia. Ja he opiskelivat Raamattua päivin ja öin, eivätkä kuitenkaan tunteneet Messiastaan, kun Hän seisoi aivan heidän keskellään, ja, vaikka Raamattu oli kertonut heille aivan tarkalleen, mitä Hän tulisi olemaan.

²³⁵    Kuinka me nyt tiedämme sen. Jos minä sanon: “Onko minulla kättä?” (Minä en tiedä tuleeko tämä tekemään varjon tai ei; ei, se on liian valoista.) Mutta, kun te seisotte poissa valosta ja katsotte kättänne, te näette, mikä varjo on. Jos ette ole koskaan nähneet itseänne tai kättänne, niin, jos te näette varjonne, silloin te tiedätte, mitä todellisuus tulee olemaan, koska se ainoastaan heijastaa sitä, mitä te olette. Näettekö?

²³⁶    Nyt me näemme mitä Kristus oli, varjon tavoin, millä tavalla Hän julkitoi itsensä. Näettekö? Ja me tiedämme, mitä Hän teki siellä aikaisemmin, joten nyt sen täytyy heijastua meissä. Evankeliumi, Kristus, millä tavalla Hän heijasti Sen siellä sillä tavalla Hän heijastaa Sen tänään, tehden Hänet samaksi eilen, tänään ja ikuisesti. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²³⁷    Kumartakaamme päämme hetkeksi rukousta varten. Olkoon jokainen, muutaman hetken ajan nyt, juuri niin kunnioittava kuin voi olla.

²³⁸    Olen pahoillani, ettei Billyllä ollut tilaisuutta jakaa rukouskortteja. Me tulemme antamaan niitä huomenna, kokouksessa, tai hetkinen… Onko teillä aamukokousta? Ei. Se tulee olemaan iltakokous. Tulkaa huomenillalla noin kello seitsemältä tai seitsemän viisitoista, ja te saatte korttinne. Me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta, jos Herra suo.

²³⁹    Jeesus Kristus on parantaja. Muistakaa nyt, ystävät, ei ole yhtään miestä, joka olisi parantaja. Ei. Ei ole yhtään miestä, joka olisi Pelastaja. Vain Jeesus Kristus: “Hänet oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden.” Jokainen syntinen on saanut anteeksiannon Jeesukselta Kristukselta, mutta siitä ei ole teille mitään hyötyä ennen kuin vastaanotatte sen. “Hänen haavojensa kautta teidät parannettiin.” Teidän täytyy uskoa se nyt. “Teidät parannettiin”, ei niin, että te tulisitte parantumaan. Te jo olette parannetut, mutta teidän täytyy vastaanottaa se. Nyt te uskotte sen koko sydämellänne.

²⁴⁰    Se tuli juuri mieleeni. Asiasta toiseen, kuinka moni täällä todella uskoo sen ensimmäisenä iltana, että se, mitä olen kertonut teille, on Totuus? Kohottaisitteko kätenne. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²⁴¹    Rukoilkaamme. Me emme halua odottaa mitään rukouskortteja. Pyhä Henki on aivan yhtä suuri nyt, kuin jos teillä olisi rukouskortti. Rukouskortti ei tee mitään muuta kuin antaa teille… [Tyhjä paikka nauhassa.]

²⁴²    Kumartakaa päänne. Haluan kysyä teiltä jotakin. Kerran Jeesus Nasaretilainen… jos koskaan saatte minut kiinni tekemästä jotakin, mikä ei ole kirjoituksenmukaista, jotakin mitä tämä Raamattu ei sano, on teidän velvollisuutenne tulla luokseni, näettehän, ja sanoa siitä minulle. Jeesus Kristus sanoi…

²⁴³    Kun Hän oli täällä maan päällä, oli Hän lähdössä yli järven ja Hän pysähtyi. Ja ollessaan matkalla, siellä eräs mies tuli Hänen luokseen, jonka nimi oli Jairus. Hänen pieni tyttönsä oli kovasti sairas ja oli kuolemassa. Itse asiassa hän kuoli ennen kuin Hän ehti sinne.

²⁴⁴    Ja siellä oli eräs nainen, joka ehkä asui siellä mäellä ja oli kuullut Hänestä, ja hänen uskonsa todella uskoi, että Hän oli Messias.

²⁴⁵    Niinpä siellä oli monia kirjanoppineita ja fariseuksia seisomassa, sanoen: “Älkää kuunnelko tuota Miestä. Tuo Mies tulee saamaan teidät kokonaan rikkirevityiksi ja sekaisin. Te tulette jättämään synagogan. Te ette tule tietämään mitä uskoa. Älkää kuunnelko tuota Miestä.”

²⁴⁶    Mutta se ei pysäyttänyt tätä pikkunaista. Raamattu sanoo, että hänellä oli ollut verenvuoto monia vuosia. Ja hän oli tuhlannut koko elämisensä, antanut sen lääkäreille. Ja nuo lääkärit epäilemättä olivat kovasti yrittäneet auttaa tuota pientä naista, mutta eivät voineet tehdä sitä. Hänellä yhä oli verenvuoto, ja hän oli kalpea, ehkä sairaalloisen näköinen. Ja äkisti hän kuuli jotakin. “Mikä on tuo melu siellä rannalla?”

 He sanoivat: “Tuo Profeetta Galileasta on tulossa ohitse.”

“Tuo Jeesusko?”

²⁴⁷    Katsokaahan, Jeesus on aivan tavallinen juutalainen nimi. Minä olen tuttu monien Jeesus nimisten ihmisten kanssa. Juuri siellä missä asun, Arizonassa, tunnen siellä kolme tai neljä miestä, jopa sananpalvelijoita, joiden nimi on Jeesus.

²⁴⁸    Mutta tämä on Jeesus Kristus, Voideltu, näettekö, Jumalan Poika; ja tämä Profeetta Jeesus oli tulossa ohitse. Tämä nainen tiesi, että Hän oli profeetta. Ja hän tiesi, että Jumala oli Sana, ja Hän tuli profeetoillensa, niinpä hän sanoi: “Jos minä voin vain koskettaa tuon Miehen vaatetta, tulen olemaan terve.”

²⁴⁹    Onko tuo kertomus teille tuttu? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Muistakaa, hän tunkeutui väkijoukon lävitse.

²⁵⁰    Tunteeko kukaan nyt palestiinalaista vaatetusta, siihen kuuluu alusvaate ja viitta, ja se heiluu vapaasti heidän kävellessään. Kaikki miehet, naiset ja kaikki käyttävät niitä. Ja sitten alempana heillä on kuin sukankaltainen yli jalkojensa, estämässä tomun pääsyä jalkoihin. Ja heidän kävellessään tuo vaate tietenkin tomuuntuu.

²⁵¹    Ja niinpä sitten heidän kulkiessaan ohitse, tuon naisen ehkä täytyi ryömiä päästäkseen tuon väkijoukon lävitse. Kaikki olivat panemassa käsivarttaan Hänen ympärilleen, sanoen “Rabbi! Se-ja-se!” Ja jotkut heistä sanoivat: “Ei Hänessä mitään ole.” Se oli sekalainen joukko, meillä on se aina kaikkialla. Mutta tämä pieni nainen tuli sen lävitse ja kosketti Hänen vaatteensa reunaa.

²⁵²    Se oli Hänen päällysvaatteensa. Te ette koskaan tuntisi sitä, jos minä koskettaisin teidän päällystakkianne, tai te minun, sen ollessa melkein vartalonmukainen. Kun taas tämä väljä palestiinalainen vaatekappale, riippui ehkä näin kaukana Hänen jaloistaan, eikä Hän tietenkään fyysisesti voinut koskaan tuntea sitä. Ja hän kosketti Hänen vaatettaan, meni takaisin ja istuutui, tai mitä tahansa hän tekikin.

²⁵³    Jeesus pysähtyi ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Onko se totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Tarkatkaa nyt.

²⁵⁴    Se oli nyt Jeesus eilen. Ja kukaan ei sanonut mitään, ja Hän katseli ympäri kuulijakuntaa kunnes Hän löysi missä tuo usko oli, ja Hän paljasti sen hänelle. Hän sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut. Sinun verenvuotosi on lakannut.” Onko se oikein? “Sinun uskosi.” No niin, se oli Jeesus eilen. Ja nyt Raamattu sanoo…

²⁵⁵    Minä tiedän, että täällä istuu monia sanapalvelijoita ja suuria kykeneviä oppineita. Eikö Raamattu nyt sano, Hebrelaiskirjeen 3. luvussa, että, “Hän juuri nyt on Ylipappi iäti eläen ja suorittaen esirukousta meidän tunnustuksemme pohjalta”? Onko se oikein?” Aina elävä Ylipappi suorittaen esirukousta, ja joka voi olla kosketettu meidän heikkouksiemme tuntemisella.” Onko se oikein? Nyt, jos te kosketitte Häntä, niin kuinka te tietäisitte koskettaneenne Häntä? Koska Hän toimisi samoin kuin Hän teki eilen. Onko se oikein? Näettekö?

²⁵⁶    Nyt, jos te kosketatte Häntä, Häntä, ei jotakin muuta; Häntä, koskettakaa Häntä. Hän on Ylipappi, ja te kosketatte Häntä teidän heikkouksienne tunnolla. “Herra Jeesus, minä olen sairas. Minun täytyy kuolla, lääkärit sanovat etten voi elää, mutta jotenkin… tai, minä olen kuluttanut rahani, eikä minulla ole varaa mennä lääkäriin.” Tai mitä vaikeutenne onkin, tai jopa: “Minä en ole ollut lääkärissä”, mitä tahansa se onkin. Ja sanokaa: “Herra Jumala, minä olen Sinun palvelijasi.” Ja, jos te ette ole, sanokaa: “Minä tulen olemaan Sinun palvelijasi. Minä uskon Sinua. Siinä on jotakin, mitä tänä iltana on luettu ja kerrottu minulle, joka kuulostaa Raamatulta. Ja minä olen lukenut sen ja tiedän, että se on totta. Ja tämä mies yrittää antaa haasteen meidän uskollemme täällä, antaen haasteen uskollemme täällä New Yorkin kaupungissa, New Yorkissa; ja kertoo meille, että Sinä pysyt samana, että Sinä juuri nyt olet Ylipappi, ja tulet toimimaan samalta perustalta, jos minä vain voin koskettaa Sinua. Herra, salli minun koskettaa Sinun vaatettasi.”

²⁵⁷    Kuinka te nyt tietäisitte sen? Ainoa tapa teidän tietää se, on sanoa: “Minä tiedän, että veli Branham ei tunne minua. Ja hän on vain mies, joka seisoo siellä, siinä kaikki. Hän ei tiedä mitään minusta. Mutta, jos minä voin koskettaa Sinua, puhu silloin hänelle, ja puhukoon hän minulle”,

²⁵⁸    Koska, Jumala ainoastaan työskentelee käyttäen miestä välikappaleena. Kuinka moni tietää sen? Se on tarkalleen niin. Hän ei tee mitään käyttämättä miestä. Ei. “Hän ei tee mitään ennen kuin Hän ensin paljastaa sen profeetoillensa.” Onko se se mitä Raamattu on sanonut? Se on Hänen saarnaajillensa. Jean.

²⁵⁹    Ja uskokaa se koko sydämellänne ja sanokaa: “Herra Jeesus, anna…” Älkää nyt olko hermostuneita, kiihottuneita, näettehän; te pakotatte itseänne, te hyppäätte sen ylitse, te yritätte tekemällä saada aikaan jotakin. Mutta, olkaa vain yksinkertaisia.

²⁶⁰    Kuinka moni täällä on vieras minulle, ja sairas? Antakaa meidän nähdä kohotettu kätenne. Sanokaa: “Minä tarvitsen parantamista.” No niin, hyvä on, käytännöllisesti katsoen jokainen.

²⁶¹    Minä en tunne täällä ketään tarkoin, puhuakseni tai tietääkseni hänestä mitään. Tunnen tämän veli Anthonyn, joka istuu tässä. Se on suunnilleen… Ja uskon, että juuri tämä tässä istuva on veli Tyler. Eikö se olekin veli Pat Tyler? Kyllä. Hyvä on. Ajattelinkin sitä.

²⁶²    Nyt olen ehkä voinut nähdä jonkun muun teistä, ja te olette voineet nähdä minut, mutta taivaallinen Isä tietää, että en tällä hetkellä tunnista ketään siellä. Kyllä, tunnen tämän pojan, joka on täällä äänittämässä nauhoja, koska hän on yksi nauhapojistamme. Sen lisäksi… hänen isänsä täytyy olla jossakin, koska uskon, että he ovat yhdessä. Oletko sinä täällä, veli Sothmann? Missä sinä olet? Oh, aivan siellä takana. Hyvä on.

²⁶³    Nyt te itse, tiedän, että olemme myöhässä ja me… Arvelen, että meidän olisi pitänyt olla täältä ulkona jo pitkän aikaa sitten, mutta vain hetki vielä.

²⁶⁴    On yksi asia janoa jotakin ja toinen asia Jumalan todistaa se oikeaksi. Jos minä nyt sanoisin, että teillä on oikeus olla uskomatta… Ei, teillä ei ole mitään oikeutta olla uskomatta sitä, koska minä luen sen Raamatusta, näettehän. Ymmärrättekö? Mutta, jos Jumala nyt vahvistaa sen olevan niin, silloin te tiedätte onko se tai ei.

 Nyt vain nöyryydessä kumartakaamme päämme rukoukseen.

²⁶⁵    Herra Jeesus, minä tiedän, että tämä on suuri haaste. Se on haaste jota minun ei ehkä olisi pitänyt tehdä. Minä en tiedä. Mutta tuntien, että monet näistä ihmisistä ovat olleet kokouksissa aikaisemmin, he, he tuntevat Sinut ja he tietävät, että Sinä olet maan päällä tänään. Ja he tietävät, että Sinä pidät Sanasi, tuoden esiin itsesi inhimillisen välikäden kautta. Ja Herra, jos Sinä vain puhuisit yhdellekin henkilölle, tai kahdelle tai ehkä kolmelle. Raamatussa sanotaan: “Kahden tai kolmen todistajan suulla, olkoon jokainen sana vahvistettu.” Suo sen olla vähintään kolme ihmistä täällä, jotka ovat minulle tuntemattomia, joille Sinä tulet puhumaan. Ja salli heidän koskettaa Sinun vaatettasi, sitten anna minun nähdä näky ja tietää mitä sanoa. Käyttäköön Pyhä Henki minun huuliani, niin kuin Sinä olet tehnyt, ja niin armollisesti, Herra, senkaltaiselle arvottomalle henkilölle. Ja kukaan meistä ei ole arvollinen, ei yksikään meistä; mutta jonkun täytyy tehdä se, joten minä rukoilen, Jumala, että Sinä tulisit tekemään sen tänä iltana. Tahtoisitko Sinä tehdä sen? Niin, että se voisi olla tietty tässä suuressa kaupungissa, joka on tuomittu tuomiota varten, hyvin pian. Koko maailma, me tiedämme, että se ei voi pysyä tässä tilassa. Ja täällä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan tule uudestaan, ehkä se on miksi minä teen tämän, sanon tämän. Minä rukoilen Isä, että Sinä tulisit tekemään tämän Sanan, jonka minä olen saarnannut, Se on Sinun Sanasi. Tulkoon se tiettäväksi, Jeesuksen Nimessä.

²⁶⁶    Nyt pitäkää vain päänne kumarrettuina ja vain rukoilkaa, sanokaa: “Herra Jeesus, anna minun koskettaa Sinun vaatettasi.” Nyt, kun olette lopettaneet rukoilemisen, sitten katsokaa vain ylös tänne päin, niin että voisitte olla…

²⁶⁷    Minä en nyt sano, että katsoisitte minuun, te kaikki tiedätte sen. Niin kuin Pietari ja Johannes kulkiessaan Kauniin portin ohitse sanoivat tuolle rammalle miehelle: “Katso meihin”, se ei merkinnyt… Toisin sanoen: “Kiinnittäkää huomionne siihen mitä olen sanomassa teille.”

²⁶⁸    Nyt rukoilkaa ja sanokaa: “Herra Jeesus, veli Branham ei tunne minua, mutta Sinä tunnet minut. Salli minun vain koskettaa Sinun vaatettasi, koska hän on juuri kertonut minulle, että ‘Sinä olet Ylipappi, jota minä voin koskettaa heikkouksieni tuntemisella’, ja hän on kertonut minulle, että ‘Sinä olet sama eilen, tänään ja ikuisesti’, ja että Sinä reagoit aivan samoin kuin silloin, kun tuo nainen kosketti Sinun vaatettasi. Ja se on varmasti ottava kaikki epäilykset pois minulta, koska silloin minä tiedän, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

²⁶⁹    Ja silloin Kirjoitus tulee olemaan täyttynyt tarkalleen. Me voimme tuntea Jeesuksen tänä iltana, niin kuin me tunsimme Hänet silloin. “Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.” Jos minä kävelisin tänne naulanarvet käsissäni, olisin minä teeskentelijä. Te ette tuntisi Häntä sen mukaan. Te ette tuntisi Häntä siitä tavasta miten Hän oli pukeutunut. Te tunnette Hänet Hänen Elämästään, se on mikä teki Hänet tunnetuksi Jumalan Palvelijana, Profeettana.

 Nyt vain rukoilkaa, ja uskokaa.

²⁷⁰    Tässä on eräs nainen. Minä en halua sanoa hänelle mitään, koska te voitte nähdä, mikä hänellä on vikana. Tämä nainen, joka istuu tässä, uskon, että se on struuma, jonka puolesta hän rukoilee. Se ei näy hänen kaulassansa. Mutta te voitte katsoa hänen kaulaansa määrätyllä tavalla ja, kun hän vetää hamettaan taakse, se näkyy. Minä en tunne sinua. Mutta, jos tulet uskomaan sen koko sydämelläsi, se tulee menemään pois sinulta. Kyllä. Minä…

²⁷¹    Jos teillä vain on uskoa nyt, vain älkää epäilkö. Vain rukoilkaa ja sanokaa: “Herra Jeesus, minä odotan koskettaakseni Sinun vaatettasi. Paljasta itsesi minulle.”

²⁷²    Te sanotte: “Mitä sinä odotat, veli Branham?” Näkyä.

²⁷³    Nyt olkaa todella kunnioittavia. Älkää liikkuko ympäri, näettehän, katsokaahan se keskeyttää. Vain olkaa kunnioittavia.

²⁷⁴    Tässä, tarkatkaa tätä, katsokaa tänne. Tässä istuu eräs nainen, rukoillen, katsoen suoraan minuun. Näen veren tippuvan. Se on vatsassa. Hänellä on verenvuoto vatsassa. Jos te vain uskoisitte! Onko se oikein, rouva? Kohota kätesi ylös. Minä olen sinulle vieras. Minä en tunne sinua, mutta se on totta. Juuri nyt se lakkasi. Sinun uskosi!

²⁷⁵    Haluan kysyä teiltä, mitä tuo nainen kosketti? Minä en tunne häntä. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Kaikki mitä tiedän, on, että hän on joku nainen. Näettekö?

²⁷⁶    Tässä on eräs nainen… täällä lähellä penkkirivin päätä. Juuri silloin näin sen tapahtuvan, näytti kuin se olisi heijastunut toiseen naiseen juuri nyt. Se on hän. Hänellä on selkävika ja hän… Jotakin on vialla sinun selässäsi.

²⁷⁷    Pane kätesi vieressäsi olevan naisen päälle, myös hänellä on jotakin vikaa selässä. Hyvä on. Hän voi tuskin päästä ylös ja alas.

²⁷⁸    Vieressäsi istuva rouva on tulossa sokeaksi, tämä toinen, tällä toisella puolella on tulossa sokeaksi. Haluan sinun laskevan kätesi myös hänen päälleen. Oikein. Hyvä on Usko nyt koko sydämelläsi, ja se tulee olemaan ohitse. Nyt tarkatkaa mitä tapahtuu.

²⁷⁹    Uskotteko te? Minä näen tumman varjon riippumassa täällä aivan takana, se on erään naisraukan yllä. Hän tulee kuolemaan; hänellä on syöpä. Näettekö, jos Jumala ei kosketa häntä, hänen täytyy kuolla. Olen varma, että hän tulee… Jumala, auta minua. Rouva Katur, jos tulet uskomaan koko sydämelläsi, tulee Jeesus Kristus tekemään sinut terveeksi. Uskotko sinä sitä. K-a-t-u-r, jos uskot koko sydämelläsi, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Nouse ylös, rouva, ja anna Jumalalle ylistys. Hyvä on. Sinä voit mennä kotiin ja olla terve. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Hän on täysin vieras minulle.

Te sanotte: “Mutta, sinä kutsuit häntä nimeltä.”

²⁸⁰    No niin, se ei ole sen enempää. Jeesus kutsui Simonia nimeltä, kertoen hänelle, että hänen nimensä oli Simon, ja mikä hänen isänsä nimi oli. Onko se oikein? “Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.”

²⁸¹    “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Ettekö te uskokin sitä? Ettekö te uskokin olevanne aivan Hänen Läsnäolossansa nyt? Kuinka moni uskoo sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Me haluamme nähdä Jeesuksen nyt, Jeesuksen Kristukseni No niin, se en ollut minä, joka paransi nuo ihmiset. Nyt tässä Se on jälleen. Näettekö? Hyvä on, vain uskokaa.

²⁸²    Sanonpa teille mitä teette juuri nyt. Te uskovaiset laskekaa kätenne toistenne päälle, tällä tavalla, näettehän, pankaa kätenne jonkun vieressänne olevan päälle. Minä tulen lainaamaan Jeesuksen viimeisiä Sanoja, kun Hän jätti maan: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Sanoitteko te uskovanne? “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

²⁸³    Tietenkin, meillä on usko ja meillä on epäusko, sekaisin. Meillä on aina niin. On aina kolme ihmisluokkaa; uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat. Ja meillä myös on niin. Mutta rukoilkaa nyt, missä istuttekin, ja uskokaa sen henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat. “Uskokaa”, Jeesus Kristus sanoi tämän.

²⁸⁴    Muistakaa nyt, jos te ette usko, olkaa hyvin varovaisia, koska nämä taudit menevät yhdestä toiseen. Me tiedämme sen. Me luemme sen Raamatusta, kuinka pahat henget menivät ulos yhdestä ja suoraan toiseen. Ja me näemme sen koko… Monet teistä olette olleet kokouksissa ja nähneet sen. Jos se on oikein, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti, ihmiset ovat halvaantuneet, tulleet mykiksi, kuolleet ja kaikkea muuta, suoraan siellä kokouksessa.

²⁸⁵    Nyt se miten te rukoilette, te ette rukoile itsenne puolesta. Te rukoilette sen puolesta, jonka päällä kätenne ovat. Näettekö, te rukoilette heidän puolestaan.

²⁸⁶    Ja nyt, jos täällä on joku henkilö, heidän ollessaan yhteen liittyneinä sillä tavalla, joka ei ole kristitty, ja haluaa vastaanottaa Kristuksen Pelastajanaan, tekisittekö sen tiettäväksi nousemalla seisomaan ja sanomalla: “Minä haluan vastaanottaa Jeesuksen Pelastajanani, juuri nyt, Hänen Läsnäolossansa. Haluan nousta seisomaan, osoittaakseni tälle seurakunnalle olevani todistus Jeesukselle Kristukselle. Minä vastaanotan Hänet juuri nyt Pelastajanani.” Jos ette ole koskaan ennen tehneet tätä, on teillä nyt etuoikeus nousta seisomaan. Te seisotte nyt Hänen puolestansa, Hän tulee seisomaan myöhemmin teidän puolestanne ollessanne Tuomiolla. Jos ette ole kristitty, vastaanottakaa se nyt.

²⁸⁷    Ja te, joilla on kätenne toistenne päällä, rukoilkaa nyt toistenne puolesta. Muistakaa nyt, he rukoilevat teidän puolestanne, ja te rukoilette heidän puolestaan. Nyt minä tulen rukoilemaan täällä, teidän kanssanne, kaikkien näiden ihmisten puolesta.

²⁸⁸    Jumala siunatkoon sinua siellä takana, veljeni. Jumala Taivaassa, olkoon armollinen. Se on kovasti hienoa, urhoollinen asia. Olisiko vielä toista, joka nousisi seisomaan, sanoen… Jeesus tuntee sinut. “Ei kukaan voi tulla…” Jumala siunatkoon sinua sisar. Se on hienoa.

²⁸⁹    Vain nähdä Jeesuksen Kristuksen Läsnäolon tulevan kokoukseen ja tekevän tarkalleen, mitä Hän teki Kirjoituksessa. On täysin mahdotonta kenenkään miehen tehdä sitä. Tarvitaan Henki tekemään se.

²⁹⁰    Nyt, jos te haluatte kutsua Sitä, niin kuin nuo fariseukset “pahaksi hengeksi”, silloin te tulette saamaan sen palkan.

²⁹¹    Ja, jos te kutsutte Sitä, “Jumalan Hengeksi”, silloin vastaanottakaa Se. Vastaanottakaa Se pelastajananne, sillä Hän on Jeesus Kristus, ainoa maailman Pelastaja. Ja Hän on Jumalan Poika, joka kuoli teidän puolestanne. Hän on täällä tänä iltana Pyhän Hengen Persoonassa. Hän on yhä Jeesus, yhä Jeesus Kristus Pyhän Hengen Persoonassa, joka on Kristus Hengen muodossa. Ja, jos ette ole koskaan vastaanottaneet Häntä Pelastajananne, niin haluaisitteko nousta seisomaan, ja Hän tulee todistamaan teidän puolestanne, jos te tahdotte todistaa Hänen puolestaan.

²⁹²    Jotkut ovat nousseet ylös. Jos vielä on joku, nopeasti nyt ennen kuin rukoilemme. Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, sinua, sinua Hänen Läsnäolossansa. Se on hienoa. Monia, se on hienoa. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua siellä aivan takana, mies, joka jo oli seisomassa, mutta kohotti kätensä. Jumala siunatkoon sinua. Ja Jumala siunatkoon sinua. Se on hyvä. Jumala siunatkoon sinua. Se on ihmeellistä. Oikein. Ottakaa Hänet juuri nyt.

²⁹³    Muistakaa, juuri nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, täällä ei ole mitään elämää, jota voitaisiin kätkeä Jumalalta juuri nyt, niin, ettei Hän voisi paljastaa sitä minulle aivan tarkalleen. Te tiedätte sen. Te, monet teistä olette olleet kokouksissa; kaikki teistä, jotka olette olleet aikaisemmin kokouksissa, ja nähneet Sen tekevän valtavia kierroksia, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö te tiedätte, että se on totta. Ja juuri nyt, minä tiedän, että täällä on ihmisiä, joiden tulisi luovuttaa itsensä Kristukselle. Olkaa hyvä ja tehkää se. Olkaa hyvä ja tehkää se, kun teillä on tilaisuus, Hänen Jumalallisessa Läsnäolossansa. Oi, tarkistakaa elämänne! Voi olla myöhäisempää meille kuin luulemmekaan, juuri nyt.

²⁹⁴    Kun Hän, Hänen ylevä Läsnäolonsa tulee ja siunaa meitä, ja todistaa Kirjoituksella, että täällä Hän on, vahvistaen Sanan. Kahdeksan tai kymmenen ihmistä parantui juuri istuessaan täällä. Ja enemmänkin. Jos otatte minun sanani, Hänen palvelijanansa, tuo Valo, jonka te näette tuossa valokuvassa, joka tieteellä on täällä Washington D.C.:ssä, “ainoana yliluonnollisena Olentona, mitä koskaan on valokuvattu”, tuo Valo on juuri kiertämässä ympäri täällä rakennuksessa, ympäri ja ympäri ja ympäri. No niin, se on totta.

²⁹⁵    Uskokaa nyt. Jeesus Kristus sanoi viimeisinä sanoinaan ennen kuin Hän jätti maan: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he parantuvat.”

²⁹⁶    “Ja Hänet otettiin ylös Kirkkauteen. Ja he menivät kaikkialle, saarnaten, Herran työskennellessä heidän kanssaan, vahvistaen Sanan sitä seuraavien merkkien kanssa.”

²⁹⁷    Rukoilkaa nyt toistenne puolesta, sillä aikaa, kun minä rukoilen teidän puolestanne täältä saarnatuolista.

²⁹⁸    Herra Jeesus, Jumalan Poika, joka nousi kuolleista kolmantena päivänä, kuolema ja helvetti eivät voineet pidätellä Häntä. Hän astui Korkeuteen, istuutui Majesteetin oikealle kädelle Korkeudessa, missä Hän aina eläen suorittaa esirukousta meidän tunnustuksemme pohjalta. Ja nyt, kun Hänen elintärkeä Läsnäolonsa on täällä Pyhän Hengen muodossa, joka on tehnyt työn ja tajunnut ne ajatukset, jotka ovat ihmisten sydämissä, kertonut heille taudeista, ja ilmoittanut heidän parantuneen. Oi Jumala, nähdä Sinun suuri mahtava tekosi; tietäen, että tässä sekavassa ajassa, joka on täynnä politiikkaa, täynnä seurakuntapolitiikkaa, täynnä kaikenlaisia asioita, kuitenkin elävä Jumala on läsnä tänä iltana täällä kanssamme. Ei mitään luentoa, ei mitään muuta kuin todiste, Pyhä Henki aivan keskellämme, Jeesus Kristus tehden nämä asiat joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Oi Jumala, ole armollinen!

²⁹⁹    Ja, Saatana, sinä näet näiden ihmisten kädet laskettuina toistensa päälle. Sinä olet voitettu olento. Sinä et voi pidempään pitää näitä ihmisiä. Minä käsken sinua, Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan Nimessä, päästämään nämä ihmiset vapaaksi ja tulemaan ulos heistä. Tule ulos, sairaus ja vaiva, näistä ihmisistä. Minä vannotan sinua, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että sinä lähdet heistä.

³⁰⁰    Uskokaa se nyt koko sydämellänne! Jos te uskotte sen, nouskaa nyt seisomaan ja vastaanottakaa se. Kohottakaa kätenne Jumalalle, sanoen: “Minä nyt vastaanotan parantumiseni. Minä uskon.” Kohottakaa nyt kätenne ja antakaa Hänelle ylistys, sanokaa: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus!