63-0317M JUMALA KÄTKEE ITSENSÄ YKSINKERTAISUUTEEN, SITTEN PALJASTAA ITSENSÄ SAMALLA TAVALLA
(God Hiding Himself In Simplicity, Then Revealing Himself In The Same)
Jeffersonville, Indiana, USA 17.3.1963

¹          Hyvää huomenta, ystävät. Pidän tätä todella yhtenä elämäni kohokohdista, kun saan olla täällä Tabernaakkelissa jälleen tänä aamuna, nähdä sen kaunis rakenne ja Jumalan lapset järjestyksessä, kun he tänään istuvat Hänen huoneessansa.

²          Olin hyvin hämmästynyt, kun tulin tänne eilen ja näin rakennuksen ulkoasun. En koskaan uneksinut, että se olisi tällainen. Kun näin piirustukset, kun he olivat piirtäneet ne, minä näin vain toisen pikku huoneen tällä puolella, mutta nyt näen, että se on kaunis paikka. Ja me olemme kiitollisia Kaikkivaltiaalle tästä kauniista paikasta.

³          Tuon teille tänä aamuna terveiset vaimoltani ja lapsiltani, jotka kaipaavat olla täällä tässä vihkimiskokouksessa ja tämän viikon aikana, joka on pyhitetty Kristukselle. Mutta lapset ovat koulussa, ja on vaikeata päästä sieltä pois. He ovat jo melkein päässeet eroon koti-ikävän tunteestaan, mutta me emme koskaan pääse eroon tunteistamme teitä ihmisiä kohtaan. Te ette elä sillä tavalla. On sellainen asia kuin ystävien omistaminen, ja minä arvostan ystäviä kaikkialla. Mutta vanhoissa ystävissä on jotakin. Ei ole väliä sillä, saatteko te uusia ystäviä, se ei kuitenkaan korvaa vanhoja.

⁴          Ei ole väliä sillä, missä vaellankin, tämä paikka on aina oleva pyhä. Noin kolmekymmentä vuotta sitten, kun tämä paikka oli vain liejuinen lammen pohja, minä vihin tämän maapalan Jeesukselle Kristukselle, kun se ei ollut mitään muuta kuin liejua. Tämä oli kaikki lammikkona. Siksi kadut eivät ole suorassa. Tien täytyi kiertää tuon lammikon ympäri, joka oli täällä. Ja tällä paikalla tavallisesti kasvoi liljoja, lampililjoja [lumpeita].

⁵          Ja tuo lumme on hyvin omituinen kukka. Vaikka se onkin syntynyt liejussa, sen täytyy ponnistella tiensä liejun, veden ja lietteen lävitse saadakseen itsensä pinnalle ja näyttääkseen kauneutensa.

⁶          Ajattelen tänä aamuna, että melko paljon sen kaltaista on tapahtunut täällä. Että tuosta ajasta alkaen tuo pieni lampililja on puskenut itseänsä ylös, ja kun se pääsi veden pinnalle, se levitti siipensä, pienet terälehtensä, ja heijasti Laakson Liljaa. Voikoon se pysyä pystyssä kauan. Voikoon se olla huone, joka on täysin vihitty Jumalalle.

⁷          Itse tämä Tabernaakkeli vihittiin käyttöön jo vuonna 1933. Mutta ajattelin tänä aamuna, että olisi hyvä asia, jos meillä olisi uudestaan pieni vihkimispalvelus, ja erikoisesti niiltä ihmisiä varten, joiden rakkaus ja omistautuminen Kristukselle on tehnyt tämän kaiken mahdolliseksi. Ja haluan kiittää teitä jokaista uhreistanne ja niin edelleen, mitä olette tehneet, jotta olette voineet vihkiä tämän seurakunnan Kristukselle.

⁸          Ja arvostan suuresti ja kiitän seurakuntaa, kun voin puhua nämä sanat hyvien veljiemme puolesta täällä seurakunnassa, jotka ovat vihkineet palveluksensa tähän tarkoitukseen. Veli Banks Wood, uljas veljemme, veli Roy Roberson, uljas veljemme, ja monet muut, jotka epäitsekkäästi ja sydämen vilpittömyydessä ovat käyttäneet kuukausia ajastaan rakentaakseen tämän paikan sillä tavalla, he ovat olleet täällä katsoakseen, että se tulee rakennetuksi oikein.

⁹          Kun tulin sisälle katsomaan tätä saarnastuolia, se oli sen kaltainen, jollaisen olen koko elämäni ajan halunnut. Veli Wood tiesi, mistä pidin. Hän ei koskaan sanonut, että hän tulisi rakentamaan sen, mutta hän on rakentanut sen.

¹⁰     Ja panin merkille rakennuksen ja miten se on rakennettu. Se oli yksinkertaisesti parasta mahdollista työtä. Ja nyt, minulla ei ole lainkaan sanoja ilmaistakseni tunteitani. Ei ole mitään tapaa miten sen voisi tehdä, näettehän, mutta Jumala kyllä ymmärtää. Ja voikoon jokainen teistä saada palkkion antamastanne avustuksesta ja kaikesta siitä, mitä te olette tehneet tämän paikan rakentamisessa Herran huoneeksi. Ja nyt haluaisin sanoa tämä sanat. Nyt rakennus, niin kaunis kuin se onkin sisäpuolelta ja ulkoa…

¹¹     Minun lankoni, Junior Weber, teki muuraustyöt. En tiedä, miten ne olisi voitu tehdä paremmin, kuin miten ne on tehty, täydellistä työtä.

¹²     Toinen veli, joka on täällä, ja jota en ole tavannut, asensi äänityslaitteet ja kovaääniset. Ja huomatkaa, ettei edes tämän kaltaisessa matalassa rakennuksessa, minä vain voin… Akustiikassa ei ole minkäänlaista kiertoa. Nuo kovaääniset ovat täällä katossa eri tavalla. Ei ole väliä, missä seison. Sillä ei ole merkitystä. Ja jokainen huone on rakennettu, niin että niissä on kovaääniset. Te voitte olla missä tahansa ja te kuulette sen. Minä uskon, että Kaikkivaltiaan Jumalan käsi on tehnyt nämä asiat. Nyt, jos…

¹³     Niinpä meidän Herramme on antanut meille rakennuksen, jossa me voimme palvoa Häntä. Sillä enemmän kuin kolmekymmentä vuotta sitten me aloitimme maalattialla, johon oli levitetty sahanpuruja, ja istuimme täällä vanhan koksikamiinan ympärillä. Ja urakoitsija, veli Wood, yksi heistä, ja veli Roberson kertoivat minulle, että siltä kohdalta, missä nuo pilarit olivat olleet, ja missä nuo kamiinat olivat olleet noiden kattoparrujen kohdalla, ne olivat palaneet noin reilun metrin pituudelta. Miksi se ei palanut kokonaan ja romahtanut alas. Jumala vain piti sitä ylhäällä. Ja kun se oli syttynyt tuleen ja palanut, ja koko Tabernaakkelin paino lepäsi sen päällä, niin miksi se ei romahtanut? Syynä voi olla vain Jumalan käsi. Nyt sitä on vahvistettu teräksellä ja tuettu lujaksi.

¹⁴     Nyt uskon, että meidän velvollisuutemme on Jumalan armosta kunnostaa sisäpuoli voidaksemme olla niin kiitollisia Jumalalle, että meidän… Ettei tämä olisi vain jokin kaunis rakennus, johon me tulemme, vaan voikoon jokainen sisälle tulija nähdä Jeesuksen Kristuksen kauniit luonteenpiirteet jokaisessa, joka tulee sisälle. Voikoon se olla Herrallemme pyhitetty paikka, pyhitettyjä Ihmisiä. Sillä ei ole väliä sillä, kuinka kaunis rakennus on, jota me tietenkin arvostamme, seurakunnan kauneus on ihmisten luonteessa. Minä luotan siihen, että tämä tulee aina olemaan Jumalan kauneuden huone.

¹⁵     Nyt, tuon vihkimiskokouksen yhteydessä, kun alkuperäinen kulmakivi laskettiin, tuo suuri näky, joka tuli tuona aamuna, kun vihin sen, on kirjoitettuna siellä kulmakivessä.

¹⁶     Te saatoitte muutama minuutti sitten ihmetellä, miksi minä viivyin niin kauan. Minun ensimmäinen tehtäväni tullessani uuteen kirkkoon oli vihkiä eräs nuori mies ja nainen siellä toimistossa. Voikoon se olla esikuva siitä, että tulen olemaan uskollinen Kristuksen palvelija saadakseni Morsiamen valmiiksi tuon päivän seremonioita varten.

¹⁷     Ja nyt, tehkäämme niin kuin me teimme alussa. Kun meillä oli ensimmäinen vihkimistilaisuus, minä olin vain nuori mies, ehkä kaksikymmentäyksi tai kaksikymmentäkaksivuotias, kun me laskimme tuon kulmakiven. Se tapahtui ennen kuin olin edes naimisissa. Ja halusin aina nähdä paikan olevan oikealla tavalla järjestyksessä, kun Jumalan kansan palveli Häntä. Emmekä me voi tehdä sitä vain kauniin rakennuksen avulla, vaan ainoa tapa, miten me voimme tehdä sen, on pyhitetty elämä.

¹⁸     Ja nyt, ennen kuin luemme vihkimisrukouksen, hieman Kirjoituksia, ja vihimme kirkkorakennuksen takaisin Jumalalle. Ja sitten minulla on jotain… Minulla on tänä aamuna evankelistinen Sanoma, joka perustana tulossa olevalle Sanomalleni.

¹⁹     Ja tänä iltana haluan ottaa Ilmestyskirjan viidennen luvun, joka nivoo yhteen Seitsemän Seurakunta-ajanjaksoa Seitsemän Sinetin kanssa. Sitten meillä tulee olemaan…

²⁰     Maanantai-iltana meillä tulee olemaan valkoisella hevosella ratsastaja, tiistai-iltana mustalla hevosella ratsastaja, ja niin edelleen, nuo neljä hevosella ratsastajaa. Ja sitten Kuudes Sinetti on avattu.

²¹     Ehkä ensi sunnuntaiaamuna, jos on Herran tahto… Me tulemme katsomaan ja ilmoittamaan siitä myöhemmin. Meillä ehkä tulee olemaan rukouskokous sairaiden puolesta.

²²     Ja sitten sunnuntai-iltana päätämme… Voikoon Herra auttaa meitä avaamaan tuon Seitsemännen Sinetin, josta siellä on vain lyhyt jae, joka sanoo: “Taivaassa oli hiljaisuus puolen tunnin ajan.” Tuo hiljaisuus.

²³     No niin, en tiedä, mitä nämä Sinetit merkitsevät. Olen aivan yhtä ymmälläni niistä kuin ehkä jotkut teistäkin tänä aamuna ovat. Meillä on kirkollisia ideoita, joita jotkut miehet ovat esittäneet, mutta se ei edes kosketa sitä. Kuten näette, sen täytyy tulla inspiraatiolla. Sen täytyy olla Jumala. Hän itse on ainoa, joka voi tehdä sen, Karitsa.

Ja tänä iltana on tuo Lunastuksen Kirja.

²⁴     Nyt, syy siihen miksi en ilmoita rukouskokouksista sairaiden puolesta ja niin edelleen, on se, että asun joidenkin ystävieni luona ja käytän jokaisen hetken tutkimiseen ja rukoukseen. Ja te tiedätte tuon näyn, joka minulla oli juuri ennen kuin lähdin länteen, noista seitsemästä Enkelistä, jotka tulivat lentäen. Te tulette ymmärtämään sen hieman myöhemmin.

²⁵     Niinpä nyt, nyt tässä rakennuksessa, uskoisin, että meillä tulisi olla, jos se on vihitty tai tulee vihityksi muutaman hetken kuluttua Jumalan palvomista varten, meidän tulisi säilyttää se sillä tavoin. Meidän ei tule koskaan ostaa tai myydä tässä rakennuksessa. Meidän ei tule koskaan harjoittaa mitään liiketoimintaa täällä auditoriossa. Täällä sisällä ei tule koskaan tehdä sellaista kuten sallittaisiin saarnaajien tulla ja myydä kirjoja ja kaikkea muuta. Ei ole väliä sillä, mitä se on, on olemassa muitakin paikkoja, jossa se voidaan tehdä. Meidän ei tule ostaa tai myydä Herran huoneessa. Sen tulee olla palvonnan paikka, pyhä, vihitty sitä tarkoitusta varten. Hän on antanut meille mukavan paikan. Vihkikäämme se Hänelle ja vihkikäämme itsemme sen kanssa Hänelle.

²⁶     Ja nyt, tämä saattaa tuntua hieman epäkohteliaalta, mutta se ei ole mikään vierailupaikka, se on palvonnan paikka. Palvonnan ohella meidän ei koskaan tulisi täällä sisäpuolella edes kuiskailla toinen toisillemme, ellei se ole ehdottomasti välttämätöntä. Meidän ei tule koskaan kokoontua ryhmiin. Meidän ei tule koskaan juosta rakennuksen lävitse tai antaa lastemme juosta rakennuksen lävitse. Tunsimme äskettäin, että meidän tulisi tehdä tämä, joten me rakensimme sen niin että me voimme huolehtia siitä kaikesta. Meillä on nyt tämä sääntö täällä. Mutta tietenkin monet ihmiset ovat vieraita. Ihmiset täällä Tabernaakkelissa tietävät, että tämä rakennus tulee olemaan vihitty Kaikkivaltiaan palvelukseen. Sen vuoksi, kun vihimme itsemme, muistakaamme, että tullessamme sisälle pyhäkköön, me olemme hiljaa toistemme kanssa ja palvomme Jumalaa.

²⁷     Jos haluamme vierailla toistemme luona, niin on paikkoja, joissa voimme tehdä sen sillä tavoin. Mutta ei koskaan mitään ympäriinsä kävelyä, niin ettette voi kuulla omia ajatuksianne, ja jos joku henkilö tulisi sisälle, he eivät tietäisi mitä tehdä, näettehän, kun on niin paljon melua ja touhua. Sellainen on inhimillistä, ja olen nähnyt sitä tapahtuvan seurakunnissa, kunnes se on saanut minusta tuntumaan todella pahalta. Koska me emme tule Herran pyhäkköön tapaamaan toisiamme. Me tulemme tänne palvomaan Jumalaa, ja sitten me menemme omiin koteihimme. Tämä pyhäkkö on vihitty palvontaa varten. Kun… Seiskää ulkopuolella, keskustelkaa mistä vain tahdotte, kunhan se vain on oikeata ja pyhää. Menkää toistenne koteihin, vierailkaa toistenne luona, mutta kun te tulette sisään tuosta ovesta, pysykää hiljaa.

²⁸     Te tulette tänne puhuaksenne Hänelle, ja antakaa Hänen puhua takaisin teille. Vaikeutena on se, että me puhumme liian paljon emmekä kuuntele tarpeeksi. Sitten kun olemme tulleet tänne sisälle, odottakaa Häntä.

²⁹     Nyt, vanhassa Tabernaakkelissa, täällä ei ehkä tänä aamuna ole läsnä yhtään henkilöä, joka olisi ollut siellä tuona vihkimispäivänä, kun Major Ulrich soitti musiikkia. Ja minä seisoin täällä kolmen ristin takana vihkiäkseni paikan. Minä en olisi sallinut kenenkään… Järjestysmiehet seisoivat ovella, huolehtiakseen siitä, ettei kukaan puhellut. Te olitte puhuneet puhuttavanne ulkopuolella. Te tulitte sisälle. Jos te halusitte, te tulitte äänettömästi alttarille ja rukoilitte äänettömästi. Te menitte takaisin paikallenne ja avasitte Raamattunne. Se, mitä vieressänne oleva teki, oli hänen asiansa. Teillä ei ollut siihen mitään sanottavaa. Jos halusitte puhua hänelle, te sanoitte: “Tulen tapaamaan hänet ulkopuolella. Olen täällä sisällä palvoakseni Herraa.” Te luitte Hänen Sanaansa tai istuitte hiljaa.

³⁰     Sitten tuo musiikki. Sisar Gertie, en tiedä, onko hän täällä tänä aamuna vai ei, sisar Gribbs. Tuo vanha piano, uskon, että se oli tässä nurkassa, parhaan muistini mukaan. Ja hän soitti pehmeästi: “Alhaalla ristin juurella, missä Pelastajani kuoli”, jotakin todella suloista, pehmeätä musiikkia siihen asti, kunnes kokous alkoi. Sitten laulunjohtaja nousi ylös ja johti pari yhteislaulua. Ja sitten jos heillä oli jokin huomattavampi yksinlaulu, he lauloivat sen. Mutta ei koskaan mitään sekavaa. Ja sitten jatkettiin musiikin soittamista. Ja sitten, kun kuulin sen, tiesin, että minun oli aika tulla esiin.

³¹     Ja kun saarnaaja tulee seurakunnan eteen, joka rukoilee, ja vallitsee Hengen voitelu, te olette kuuleva Taivaasta. Ei ole mitään, joka estäisi sitä. Mutta jos te tulette sekasorron keskelle, te olette itse niin sekaisin, ja Henki on murheellinen, ja me emme halua sellaista, emme. Me haluamme tulla tänne palvomaan. Meillä on mukavia koteja, joissa voimme vierailla ystäviemme luona, ja jonne voimme viedä heidät, niin kuin jo mainitsinkin. Tämä on Herran huone.

³²     Nyt, on pieniä lapsia, pieniä vauvoja. He eivät tiedä mistään muusta. Ainoa tapa, miten he saavat sen, mitä he tahtovat, on itkeä sitä. Ja joskus se on juotavaa, ja joskus he tarvitsevat huolenpitoa. Ja niinpä meillä on, Jumalan armosta, siihen tarkoitukseen vihitty huone. Piirustuksissa sitä kutsuttiin “itkuhuoneeksi”, ja se on aivan suoraan edessäni. Se on toisin sanoen huone, jonne äidit voivat viedä vauvansa.

³³     No niin, se ei ole koskaan häirinnyt minua täällä saarnastuolissa, ehkä edes huomaa sitä, kun olen voitelun alla, mutta siellä heidän lähellään istuu muita ihmisiä, joita se häiritsee. Ja he ovat tulleet tänne kuulemaan saarnaa. Niinpä te äidit, jos pienet vauvanne alkavat inistä, te ette voi sille mitään. Varmasti teidän pitäisi ja tulisikin tuoda hänet mukananne. Todellinen äiti haluaa viedä vauvansa kirkkoon, ja niin teidän tulisikin tehdä.

³⁴     Ja meillä on siellä huone, josta te voitte nähdä rakennuksen joka nurkkaan, koko auditorion, ja siellä on kovaääninen, jonka äänen voimakkuutta te voitte säätää haluamaksenne. Siellä on toisessa päässä pieni toiletti ja käsienpesuallas, ja kaikki on siellä tarkoitettu äidin mukavuudeksi. Teillä on tuolit, missä istua, ja paikka, missä voitte vaihtaa vauvallenne vaatteet, jos niin on tarve, ja vain istua siellä. Siitä on kaikesta huolehdittu.

³⁵     Ja sitten monta kertaa teini-ikäiset lapset ja joskus aikuisetkin, päätyvät… Tiedättehän, nuoret ihmiset ojentelevat lappusia kirkossa tai vitsailevat tai jotakin sellaista. No niin, te olette tarpeeksi vanhoja tietääksenne asian paremmin. Teidän tulisi tietää se paremmin. Teidän ei pidä tulla tänne… Jos te odotatte olevanne todellinen mies jonakin päivänä ja kasvattavanne perheenne Jumalan Valtakuntaa varten, niin aloittakaa silloin alusta, toimikaa oikein ja tehkää oikein.

³⁶     Nyt järjestysmiehet seisovat rakennuksen kulmissa, ja jos tapahtuu jonkinlaista häiriötä, heidät on nimitetty tehtäväänsä, ja luotetut istuvat täällä edessä, niin että jos joku käyttäytyy väärin, heidän tehtävänään on pyytää tuota henkilöä pysymään hiljaa.

³⁷     Sitten jos heillä ei ole sen vertaa kunnioitusta, olisi parempi, että joku muu saisi heidän paikkansa, koska on joku, joka haluaisi kuulla. On joku, joka on tullut siinä tarkoituksessa, tullut kuuntelemaan, ja sitä varten me olemme täällä, kuullaksemme Herran Sanaa. Niinpä jokainen haluaa kuulla sitä ja olla niin hiljaa kuin vain voi olla, niin hiljaa kuin vain voi olla. Se tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista puhelemista ja touhuamista.

³⁸     Tietenkin, joku voi palvoa Herraa, niin odotetaankin tapahtuvan. Sellaista sen tulisikin olla. Sitä varten te olettekin täällä, palvoaksenne Herraa. Kyllä, jos teistä tuntuu siltä, että te haluatte ylistää Jumalaa tai huutaa, tehkää vain niin, koska siksi te olette täällä, palvoaksenne Herraa omalla tavallanne. Mutta kukaan ei palvo Herraa silloin, kun te juttelette ja ojentelette lappusia ja häiritsette muitakin, jotka palvovat Herraa. Niinpä meidän mielestämme sellainen on väärin. Ja me haluamme tehdä siitä säännön seurakunnassamme, että tämä rakennus, tämä kirkko, on oleva omistettu Jumalan Valtakunnalle ja Sanan saarnaamiselle. Rukoilkaa! Palvokaa! Siitä syystä teidän pitäisi tulla tänne, että te palvoisitte.

³⁹     Ja sitten toinen asia, kun kokous on ohitse, niin tavallisesti ihmiset seurakunnissa… En usko, että niin on täällä, koska olen aina lähtenyt pois.

⁴⁰     Yleensä, jopa saarnatessa toisissa kokouksissa, voitelu tulee ja näytetään näkyjä. Ja olen loppuun uupunut ja astun pois sinne huoneeseen. Ja ehkä Billyn tai jonkun miehistä on täytynyt viedä minut kotiin ja antaa minun levätä hetken, kunnes pääsen irti siitä, sillä se on melkoinen rasitus.

⁴¹     Ja sitten olen kuitenkin nähnyt seurakuntia, joissa lasten on sallittu juosta ympäri pyhäkköä, ja aikuiset ovat seisoneet ja huudelleet toisillensa huoneen poikki. Se on hyvä tapa pilata sen illan tuleva kokous, tai mikä aika sitten onkin. Näettekö?

⁴²     Niin pian kuin kokous on ohitse, lähtekää ulos auditoriosta. Te olette silloin päättäneet palvonnan. Menkää sitten ulos ja keskustelkaa toistenne kanssa tai tehkää mitä tahansa te haluattekin tehdä. Jos teillä on jotakin mistä te haluatte puhua jonkun kanssa, tavata heitä, niin menkää heidän kanssaan tai menkää heidän kotiinsa, tai mitä se sitten onkin, mutta älkää tehkö sitä auditoriossa. Pyhittäkäämme tämä paikka Jumalalle. Tämä on Hänen kohtaamispaikkansa, jossa me kohtaamme Hänet. Ja Laki tietenkin lähtee pyhäköstä. Ja minä uskon, että se miellyttäisi Taivaallista Isäämme.

⁴³     Ja sitten kun te tulette ja huomaatte, että lahjoja alkaa langeta keskuuteenne… Nyt tavallisesti.. Luotan siihen, ettei niin koskaan tule olemaan täällä, mutta kun ihmisillä on uusi seurakunta, niin ensimmäiseksi, tiedättehän, seurakunta alkaa kangistua. Te ette koskaan halua sellaista. Loppujen lopuksi tämä on palvonnan paikka. Tämä on Herran huone. Ja jos hengellisiä lahjoja alkavat tulla keskuuteenne…

⁴⁴     Ymmärrän, että lähtöni jälkeen tänne on muuttanut ihmisiä eri osista maata tehdäkseen tästä heidän kotinsa. Olen siitä kiitollinen, kiitollinen Jumalalle, ja uskon, että…

⁴⁵     Kun tuona aamuna nuorena miehenä vihin tämän paikan ja laskin tuon kulmakiven sinne, minä rukoilin, että se pysyisi pystyssä, jotta se näkisi Jeesuksen Kristuksen tulemuksen. Ja silloin olin velkaa tuhansia dollareita. Ja tämän kokoiselta seurakunnalta voi kerätä uhrin ja saada kolme tai neljäkymmentä senttiä. Ja meidän velvoitteemme olivat noin 150 tai 200 dollaria kuukaudessa. Kuinka minä koskaan selvisin siitä? Ja tiesin, että olin töissä ja maksaisin sen pois. Minä… Seitsemäntoista vuotta seurakunnan paimenena ottamatta senttiäkään, vaan antaen Jumalan Valtakunnalle kaiken sen, mitä itselläni oli, lukuun sitä, mikä meni elämiseni, ja kaiken sen, mitä tuli tuohon pieneen laatikkoon siellä takana.

⁴⁶     Ja ihmiset profetoivat ja ennustivat, että vuoden kuluttua se tulisi olemaan autokorjaamona. Saatana yritti ottaa sen pois kerran petollisen oikeudenkäynnin avulla. Joku mies väitti loukanneensa jalkansa, kun hän oli ollut töissä sitä rakentamassa, ja sitten antoi sen olla, ja myöhemmin vaati vahingonkorvauksia ja halusi ottaa Tabernaakkelin. Ja minä seisoin viikkokausia siellä. Mutta huolimatta kaikista väärinymmärryksistä ja ennustuksista, joita he sanoivat, se seisoo tänä päivänä yhtenä kauneimmista auditoriumeista ja hienoimmista seurakunnista, mitä Yhdysvalloissa on. Niin se on.

⁴⁷     Täältä on Elävän Jumalan Sana lähtenyt ympäri maailman, näettekö, ympäri maailman, ja se on jatkuvasti kiertänyt ympäri maapalloa jokaiseen kansakuntaa Taivaan alla, niin pitkälle luin me tiedämme, ympäri ja ympäri maailman. Olkaamme kiitollisia tästä.

⁴⁸     Ja nyt, koska meillä on paikka, jossa voimme olla, ja meillä on katto päämme päällä, puhdas mukava kirkko, jossa istua, niin vihkikäämme itsemme uudestaan tehtävää varten ja pyhittäkäämme itsemme Kristukselle.

⁴⁹     Veli Neville, urhea veljemme ja todellinen pastori, Elävän Jumalan palvelija. Niin pitkälti kuin tuo mies tuntee Sanomaa, hän pitää siitä kiinni kaikella sillä, mitä hänessä on. Kyllä. Hän on lempeä henkilö. Hän on hieman peloissaan, ei peloissaan, en tarkoita sitä sillä tavalla, mutta hän on hirvittävän lempeä. Hän ei yksinkertaisesti sano asiasta, tiedättehän, jos täytyisi sanoa terävästi ja leikkaavasti kuten “Istu alas” tai “Pysy hiljaa!” Olen huomannut sen ja kuunnellut sitä ääninauhalta.

⁵⁰     Mutta, sattuu olemaan, niin että minä voin tehdä niin. Joten minä… Ja minä haluan teidän muistavan minun sanani, ymmärrättehän. Ja tämä kaikki nauhoitetaan, näettehän. Kaikki nauhoitetaan. Ja jokainen diakoni, olkaa hyvä ja seisokaa palveluspaikassanne ja muistakaa, että te olette saaneet tehtävän Jumalalta ja pitäkää asemanne pyhänä. Samoin jokainen luotettu. Pastori on tuova…

⁵¹     Ei ole pastorin tehtävä sanoa sitä. Se on luotettujen… tarkoitan diakonien tehtävä, sillä he ovat seurakunnan poliiseja. Se tarkoittaa sitä, että jos nuoria pareja tulee kokouksien aikana ulkopuolelle ja he toitottavat torvea, tehän tiedätte, kuinka he tavallisesti tekevät, tai jotakin sen kaltaista. Ja joku äiti lähettää tyttönsä tänne, ja tämä menee ulos jonkun luopiopojan kanssa ja on siellä ulkona autossa, kun hänen äitinsä olisi sitä mieltä, että hän tulisi olla kirkossa, silloin diakonien tulee huolehtia siitä. “Sinä joko tulet tänne sisälle ja istut alas, tai minä tulen ottamaan sinut autoon ja viemään kotiisi äitisi luo.” Teidän täytyy tehdä se.

⁵²     Muistakaa: rakkaus on aina korjaavaa, näettekö. Aito rakkaus on korjaavaa. Niinpä teidän täytyy kyetä kestämään oikaisua. Ja te äidit, te tiedätte nyt, että siellä on paikka vauvojanne varten. Te nuoret lapset tiedätte, ettei tule juoksennella ympäri rakennusta. Te aikuiset tiedätte, ettei teidän tule puhua ja jatkaa keskusteluanne auditoriossa. Näettekö? Älkää tehkö Niin. Se on väärin. Se ei miellytä Jumalaa.

⁵³     Jeesus sanoi: “On kirjoitettu: ‘Minun huoneeni tulee tehdä palvonnan huoneeksi’, rukous huoneeksi, ‘sitä tulee kutsua kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.’” Ja siellä ostettiin ja myytiin, ja Hän punoi köyden ja ajoi heidät ulos auditoriosta. Ja varmastikaan me emme halua, että niin tapahtuu täällä tässä pyhäkössä. Niinpä omistakaamme elämämme, kirkkomme, tehtävämme, palveluksemme ja kaikki, mitä meillä on, Jumalan Valtakunnalle.

⁵⁴     Nyt haluan lukea jotakin Kirjoituksista, ennen kuin me pidämme vihkimisrukouksen. Ja sitten, kyseessä on vain uudelleenvihkiminen, koska todellinen vihkiminen tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten. Sitten, jos me luemme tämän Kirjoituksen ja puhumme siitä muutaman minuutin, luotan siihen, että Jumala on tuova siunauksensa meille.

⁵⁵     Ja nyt, oli eräs toinenkin asia, josta aioin mainita. Kyllä! Kun meillä oli tapana olla nauhureita ja niin edelleen, niin nyt meillä on huone niitä varten, jotka tahtovat nauhoittaa. Siellä on erikoispistorasioita sitä varten, ja ne tulevat suoraan täältä päämikrofoonista sinne.

Siellä on huoneet, viitat, kaikki on valmiina kastekokousta varten.

⁵⁶     Ja sitten yksi asia, moni ihminen on tuntunut pahastunut minun suhteeni, moni ihminen, joka ei todella ole tuntenut Kirjoituksia, koska minulla on krusifiksi täällä kirkossa. Muistan erään kerran, kun jotakin tapahtui täällä sen tiimoilta. Minulla oli kolme ristiä, ja se järkytti erästä veljeä, koska hän oli kuullut erään toisen kirkkokunnan sanovan, että krusifiksi merkitsi katolilaisuutta.

⁵⁷     Haluan jonkun oppilaan tai jonkun uudestisyntyneen kristityn sanovan, että onko katolisilla etuoikeus krusifiksiin. Krusifiksi ei edusta katolilaisuutta. Se edustaa Jumalaa, Valtakuntaa. Pyhimykset edustavat katolilaisuutta. Me uskomme, että Jumalan ja ihmisen välillä on yksi Välimies, ja se on Kristus, mutta katolilaiset uskovat kaiken kaltaisiin välittäjiin, tuhansiin naisiin ja miehiin ja kaikkea. Melkein kenestä tahansa hyvästä katolilaisesta, joka kuolee, tulee välittäjä. Nyt, Kristuksen krusifiksi edustaa Jeesusta Kristusta.

⁵⁸     Tiesittekö te, että alkukristityt alkuseurakunnan historian mukaan kantoivat selässään ristiä minne tahansa he menivätkin merkkinä siitä, että he olivat kristittyjä? Nyt katolilaiset väittävät, että he olivat sellaisia. Tietenkin he väittävät olleensa ensimmäisiä, mutta katolista kirkkoa ei silloin vielä ollut edes organisoitu. Mutta nuo kristityt kantoivat ristiä selässään. Te olette kuulleet ihmisten sanovan: “Ristinkantaja.” Viittaako se mielestänne katolilaisuuteen?

⁵⁹     Kysymys on todellisista katolilaisista, yleismaailmallisesta Pyhän Hengen Seurakunnasta, joka on oikein. Me olemme katolilaisia, me olemme alkuperäisiä katolilaisia, Raamattuun uskovia katolilaisia. He ovat katolinen kirkko-organisaatio. Me olemme vapaita sellaisesta. Me olemme jatkoa apostolien opille. Me olemme jatkoa Pyhän Hengen kasteelle ja kaikille näille asioille, joiden puolesta alkuseurakunta seisoi, eikä katolisella kirkolla ole niistä mitään.

⁶⁰     Niinpä he asettivat tänne krusifiksin, joka oli hakattu niistä oliivipuista, joiden alla Jeesus oli rukoillut. Ja tuon krusifiksin tekeminen oli kestänyt vuosia, ja sen antoi minulle veli Arganbright, ja minä haluan vihkiä sen tämän seurakuntarakennuksen kanssa.

⁶¹     Ja kuinka soveliasta se olikaan, kuka tahansa sen sinne sitten ripustikin. En tiedä kuka se oli, joka ripusti sen minun vasemmalle puolelleni. Hän armahti tuon ryövärin, joka oli Hänen oikealla puolellaan; se olen minä.

⁶²     Ja on toinenkin asia, mitä se esittää: Hänen päänsä on kumarassa, ja te näette Hänen kärsivän. Jokainen henkilö, joka on… Hän katsoo alttarin ylitse ja Hän odottaa sinua tänne, syntinen, ja Hän on katsoo alas sinuun päin. Myöhemmin täällä tulee olemaan pieni valo, niin että alttarikutsua annettaessa se tulee valaisemaan sen, kun ihmisten ovat täällä…

⁶³     Te sanotte: “Miksi te tarvitsette sellaista? Teillä ei pitäisi olla minkäänlaista kuvaa.”

⁶⁴     No niin, tuo sama Jumala, joka sanoi: “Älkää valmistako itsellenne minkäänlaista kaiverrettua kuvaa”, tuo sama Jumala sanoi: “Valmista kaksi kerubia, niin että heidän siipensä koskettavat toisiaan, ja pane ne armoistuimelle, jossa ihmiset rukoilevat.”

Katsokaahan, se on ilman ymmärrystä.

⁶⁵     Niinpä, se on innoitettu ja on sopivasti ripustettu oikealle paikallensa. Ja olen kiitollinen siitä, että olen yksi oikealla puolella olevista. Minä luotan siihen, että Hän on antanut minulle anteeksi, sillä niin pitkälti kuin tiedän, en ole koskaan elämäni aikana kirjaimellisesti varastanut mitään, mutta olen niin väärinkäyttänyt Hänen aikaansa, että sillä tavoin olen varastanut. Ja olen tehnyt monia asioita, joita minun ei olisi tullut tehdä. Ja olen tänä aamuna kiitollinen Jumalalle siitä, että Hän on anteeksiantanut minun syntini.

⁶⁶     Nyt haluan lukea ensimmäisen Aikakirjan seitsemännestätoista luvusta ja puhua muutaman hetken vihkimispalvelusta, rukoilla, ja sitten me menemme sanomaan. No niin, ensimmäisen Aikakirjan seitsemännestätoista luvusta:

Nyt tapahtui Daavidin istuessa talossansa, että Daavid sanoi profeetta Naatanille: Katso, minä asun setripuisessa talossa, mutta HERRAN liiton arkki on yhä verhojen alla.

Silloin Naatan sanoi Daavidille: Tee kaikki, mitä sydämelläsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi.

Ja tapahtui samana yönä, että Naatanille tuli Jumalan sana, joka kuului:

Mene ja sano Daavidille, minun palvelijalleni: NÄIN SANOO HERRA: Sinä et ole rakentava minulle huonetta, jossa asuisin.

Sillä minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona toin Israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan olen kulkenut teltasta telttaan ja yhdestä tabernaakkelista toiseen.

Minne tahansa minä kuljin koko Israelin kanssa, puhuinko minä sanaakaan kenellekään Israelin tuomareista, joiden minä käskin ruokkia kansaani, ja sanoin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?

Nyt sen vuoksi sinun tulee sanoa näin minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo sotajoukkojen HERRA: Minä otin sinut lammastarhasta, lampaita seuraamasta, jotta sinä olisit minun kansani Israelin hallitsija.

Ja minä olen ollut sinun kanssasi, minne tahansa sinä olet kulkenut ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun edestäsi ja olen tehnyt sinulle nimen, joka on maan päällä olevien suurten miesten nimen kaltainen.

⁶⁷     Haluaisin sanoa tässä yhteydessä, että Daavid oli nähnyt saman asian, jonka mekin olemme nähneet. Daavid sanoi: “Ei ole oikein, että te ihmiset olette rakentaneet minulle setripuisen talon, ja minun Jumalani liiton arkki on yhä verhojen alla.” Ne oli valmistettu yhteen neulotuista lampaiden ja eläinten nahoista. Hän sanoi: “Ei ole oikein, että minulla on mukava koti, ja minun Jumalani liiton arkki on yhä teltassa.” Niinpä Jumala pani hänen sydämellensä rakentaa tabernaakkelin [telttamajan].

⁶⁸     Mutta Daavid, vaikka hän olikin mies, joka rakasti ja oli vihkiytynyt Jumalalle, oli kuitenkin vuodattanut liian paljon verta. Niinpä Daavid puhui tämän tuon ajanjakson profeetan läsnä ollessa, joka oli Naatan. Ja Naatan, joka tiesi, että Jumala rakasti Daavidia, sanoi: ”Daavid, tee kaikki, mitä sydämelläsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi.” Millainen lausunto! “Tee kaikki, mitä on sydämelläsi, sillä Jumala on sinun kanssasi.” Ja tuona samana yönä… Osoituksena Daavidin vihkiytymisestä Jumalan rakastamiseen.

⁶⁹     Tuona samana yönä Jumala oli tarpeeksi armollinen tullakseen ja puhuakseen Naatanille, antaakseen hänen tietää, että hän oli erehtynyt, ja ettei Daavidin ollut lupa tehdä sitä. Ja minä olen aina pitänyt näistä sanoista: “Mene ja sano Daavidille, Minun palvelijalleni, että Minä otin sinut lammastarhasta.” Hän ei ollut mitään.

⁷⁰     Ja haluaisin soveltaa sitä tähän. “Minä otin sinut tyhjästä ja annoin sinulle nimen. Sinulla on nimi, joka on maan päällä olevien suurten miesten nimen kaltainen.” Ja haluaisin soveltaa sitä luottamuksellisesti, kuitenkin ilmaistakseni erään asian. Ajattelin sitä, kuinka…

⁷¹     Muutama vuosi sitten ollessani täällä kaupungilla, kukaan ei välittänyt minusta. Kukaan ei rakastanut minua. Ja minä rakastin ihmisiä, mutta kukaan ei rakastanut minua perhetaustani vuoksi. Ollenkaan halveksimatta kallisarvoista äitiäni ja isääni.

⁷²     Kuinka toivoisinkaan, että äiti olisi voinut elää ja kävellä tänä aamuna sisälle tähän pyhäkköön. Monet noista vanhoista, jotka antoivat rahansa käyttöön auttaakseen sen rakentamisessa tänne, niin ehkä Jumala tänä aamuna antaa heidän katsella kaiteen ylitse.

⁷³     Mutta Branhamin perheellä ei ollut ryyppäämisen tähden kovin hyvä nimi tässä ympäristössä. Kukaan ei ollut missään tekemisissä kanssani. Muistan kertoneeni vaimolleni äskettäin, kuinka en voinut saada ketään puhumaan kanssani. Kukaan ei välittänyt minusta, ja nyt minun täytyy piiloutua saadakseni vähän lepoa.

⁷⁴     Herra on nyt antanut meille tämän hienon paikan ja nämä suuret asiat, joita Hän on tehnyt. Hän antoi minulle… Huonon nimen sijaan Hän antoi minulle nimen, joka on joidenkin suurten miesten nimien kaltainen. Ja Hän on hävittänyt viholliseni, minne tahansa olen mennyt. Koskaan ei ole ollut mitään, mikä olisi voinut seistä Sen edessä, minne tahansa Se menikin. Ja kuinka kiitollinen olenkaan siitä.

⁷⁵     Ja kuinka olisin voinut koskaan tietää, kun resuisena lapsena kävin täällä kahden tai kolmen korttelin päässä olevassa Ingramvillen koulussa, kun olin koulun naurunaiheena, koska minulla ei ollut ehjiä vaatteita, ja kävin luistelemassa tällä lammikolla? Kuinka olisin koskaan voinut tietää, että tuon lammen pohjalla lepäsi lumpeen siemen, joka voisi kukkia tällä tavalla? Ja kuinka olisin koskaan voinut tietää, kun kukaan ei halunnut puhua minulle, että Hän kuitenkin antaisi minulle nimen, joka olisi kunnioitettu Hänen kansansa keskuudessa?

⁷⁶     No niin, Daavidin ei sallittu rakentaa temppeliä. Hän ei voinut rakentaa sitä. Mutta Hän sanoi: “Minä olen nostava esiin sinun siemenesi, ja hän tulee rakentamaan temppelin, ja tuo temppeli tulee olemaan ikuinen temppeli. Ja Hänen, Daavidin Pojan, hartioilla tulisi olemaan iankaikkinen Valtakunta, jota Hän hallitsisi.” Salomon, Daavidin luonnollinen poika, luonnollisen syntymän perusteella, rakensi Herralle huoneen, temppelin.

⁷⁷     Mutta kun tuli tuo todellinen Daavidin Siemen, Daavidin Poika, Hän kertoi heille, että tulisi aika, jolloin tuosta temppelistä ei jätettäisi kiveä kiven päälle. Mutta Hän yritti osoittaa heitä erääseen toiseen temppeliin.

⁷⁸     Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja, hän näki tämän temppelin, Ilmestyskirja 21, hän näki “uuden temppelin tulevan, laskeutuvan alas Taivaasta, kaunistettuna kuin morsian aviomiestänsä varten, ja ääni temppelistä sanoi: ‘Katso, Jumalan maja on ihmisten kanssa, ja Jumala on oleva heidän kanssaan ja on pyyhkivä kaikki kyyneleet pois heidän silmistään. Ja ei enää ole oleva nälkää eikä murhetta, ei kipua eikä kuolemaa, sillä entiset asiat ovat kadonneet pois.’”

⁷⁹     Sitten tuo todellinen Daavidin Poika, niin kuin tulemme näkemään näiden tämän viikon tulevien oppituntien aikana, Hän on silloin tuleva Temppeliinsä, Jumalan temppeliin, tuohon todelliseen Tabernaakkeliin, jota Hän nyt on mennyt valmistamaan. Sillä Hän sanoi Joh. 14: “Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa, ja Minä olen menevä…” Mitä Hän tarkoitti sillä? Se on jo ennalta määrätty. “…ja Minä menen valmistamaan paikan teitä varten ja olen tuleva takaisin ja ottava teidät tyköni.” Ja tietenkin me tiedämme, että se on oleva tuossa suuressa tulevassa ajassa. Todellinen Daavidin Siemen, joka on Jeesus, tulee ottamaan Valtaistuimen ja tulee siellä hallitsemaan seurakunnan kanssa, joka on Hänen Morsiamensa, tuossa huoneessa Hänen kanssaan, kahdentoista Israelin sukukunnan kanssa kautta koko ikuisuuden.

⁸⁰     Ja nämä pienet paikat, kuten Daavid, joka ei voinut rakentaa todellista Jumalan tabernaakkelia [majaa], koska häntä ei ollut valmistettu tekemään sitä. Ei ollut mitään, mitä hän olisi voinut tehdä. Hän oli kuolevainen ja oli vuodattanut verta. Niin on tänäänkin meidän kohdalla. Meitä ei ole valmistettu rakentamaan todellista Jumalan Tabemaakkelia [majaa]. On vain Yksi, joka voi tehdä sen, ja sitä ollaan valmistamassa juuri nyt.

⁸¹     Mutta tämä pieni tabernaakkeli, niin kuin sekin, jonka Salomo Hänelle rakensi, ja niin kuin kaikki muutkin, ovat vain väliaikaisia palvonnan paikkoja siihen aikaan asti, jolloin tuo todellinen Tabernaakkeli tullaan pystyttämään maan päälle, ja vanhurskaat ovat hallitseva taivaista taivaisiin, “eikä ole enää oleva lainkaan murhetta”. Ei tule olemaan enää hautajaissaarnoja tuossa Tabernaakkelissa. Ei tule enää olemaan lainkaan häitä, sillä nuo häät tulevat olemaan yhtä suurta hääjuhlaa ikuisesti. Millainen aika se tuleekaan olemaan!

⁸²     Päättäkäämme sydämissämme tänään, että sen muistona ja odottaessamme tuon Tabemaakkelin tuloa, me annamme Hänen Henkensä niin muovata luonnettamme, että me tulemme palvomaan tässä paikassa niin kuin jo olisimme tuossa paikassa odottaessamme tuon paikan tuloa.

⁸³     Nouskaamme nyt seisomaan, kun luemme Pyhän Kirjoituksen kohdan.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet pois, eikä merta enää ollut.

Ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, tulevan alas Jumalan luota taivaasta valmistettuna kuin morsian, joka on kaunistettu aviomiestänsä varten.

Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan: Katso, Jumalan tabernaakkeli [maja] on ihmisten kanssa, ja hän tulee asumaan heidän kanssaan, ja he ovat oleva hänen kansansa, ja Jumala on itse oleva heidän kanssaan ja on oleva heidän Jumalansa.

Kumartakaamme nyt päämme.

⁸⁴     Taivaallinen Isämme, me seisomme kunnioituksen valtaamina. Me seisomme kunnioituksessa ja Pyhässä pelossa. Me pyydämme Sinua, Herra, vastaanottamaan lahjamme, johon Sinä armossasi olet antanut meille rahaa, jotta olemme voineet valmistaa Sinulle palvonnan paikan. Ei ole minkäänlaista paikkaa, jonka me voisimme valmistaa maan päälle, jossa Jumalan Henki olisi arvollinen asumaan, mutta me tarjoamme tämän Sinulle merkkinä rakkaudestamme ja tunteistamme Sinua kohtaan, Herra. Ja me kiitämme Sinua kaikista niistä asioista, joita Sinä olet tehnyt meille.

⁸⁵     Ja nyt, tämä rakennus ja maa on vihitty jo kauan aikaa sitten palvelusta varten, ja me kiitämme Sinua niistä muistoista, joita on ollut. Ja nyt, Herra Jumala, niin kuin tuo vuosia sitten tullut näky ilmaisi tämän, kun olin nähnyt vanhan rakennuksen, jossa ihmiset kerran olivat olleet, tulevan korjatuksi ja uusittavaksi, ja minut oli lähetetty takaisin virran yli.

⁸⁶     Nyt, Herra Jumala, taivaiden ja maan Luoja, me seisomme Sinun lammastarhasi ihmisinä. Me seisomme Sinun Kuningaskuntasi ihmisinä, ja minä yhdessä seurakunnan pastorin ja ihmisten kanssa vihimme tämän rakennuksen Kaikkivaltiaan Jumalan palvelukseen Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, Nimen kautta Jumalan palvelemista varten ja Jumalan kunnioittamista ja arvostamista varten. Ja voikoon Evankeliumi virrata tästä paikasta sillä tavoin, että se saa maailman tulemaan maan neljältä kulmalta nähdäkseen Jumalan kirkkauden lähtevän esiin siitä. Niin kuin Sinä olet tehnyt menneisyydessä, voikoon tulevaisuus olla monta kertaa suurempi.

⁸⁷     Isä, me vihimme nyt itsemme palvellaksemme Sanan kautta kaikella sillä, mitä meissä on. Herra, seurakunta ja ihmiset, he vihkivät itsensä tänä aamuna Sanan kuulemista varten. Ja me, sanapalvelijoina, vihimme itsemme “Sanan saarnaamista varten ollaksemme aina valmiita sopivalla ja sopimattomalla ajalla nuhtelemaan kaikella pitkämielisyydellä”, niin kuin on kirjoitettuna siellä kulmakivessä kolmenkymmentä vuotta sitten. Sinä sanoit, että “tulisi aika, jolloin ihmiset eivät kestäisi tervettä oppia, vaan keräisivät itsellensä opettajia, joilla on kutiavat korvat, ja kääntyisivät Totuudesta taruihin.” Herra, samalla tavoin kuin me olemme yrittäneet pitää tarjolla Sanaa ihmisille, voikaamme olla innoitettuja ja kaksinkertaisesti vahvistettuina ponnistelemaan. Herra, kun Henki tulee paikan ylle kaksinkertaisella määrällä, voikoon Pyhä Henki tulla…

⁸⁸     Niin kuin sinä päivänä kun temppeli vihittiin Salomonin rukoillessa, kun Pyhä Henki tuli Tulipatsaan ja Pilven muodossa etuovesta ja kulki kerubien ympäri ja meni Pyhään paikkaan ja löysi sieltä lepopaikkansa. Oi Jumala, Salomo sanoi: “Jos Sinun kansasi missä tahansa on vaikeuksissa, ja he katsovat tähän pyhään paikkaan ja rukoilevat, kuule silloin Taivaasta.”

⁸⁹     Herra, voikoon Pyhä Henki tulla tänä aamuna jokaiseen sydämeen, jokaiseen pyhitettyyn sieluun, joka on täällä. Ja Raamattu sanoo, että “Jumalan kirkkaus oli niin suuri, etteivät papit voineet suorittaa palvelusta Jumalan kirkkauden tähden.” Oi, Herra Jumala, anna sen toistua uudestaan, kun me luovutamme itsemme Sinulle seurakunnan kanssa vihkiytyessämme palvelusta varten. On kirjoitettu: “Pyytäkää, ja te olette saava.”

⁹⁰     Ja me jätämme itsemme ja seurakunnan uhrin tänä aamuna Sinulle palvelusta varten, jotta se olisi myöhäisten päivien Valona, ehtooajan valoina. Niin että me voimme tuoda lohdutuksen ja uskon odottaville ihmisille, jotka odottavat, että Ylkä tulisi pukemaan Morsiamen Kristuksen Evankeliumilla, jotta Herra Jeesus vastaanottaisi sen. Näin me vihimme, vihin itseni, veli Nevillen ja seurakunnan Jumalan palvelukseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

⁹¹     Daavid sanoi: “Olin onnellinen, kun he sanoivat minulle: ‘Menkäämme Herran huoneeseen.’” Ja voikoon meidän kanssamme aina olla niin, että kun niin sanotaan, me tulemme olemaan onnellisia, kun saamme kokoontua Herran huoneeseen. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Aamen.

⁹²     Nyt tämän pienen vihkimistilaisuuden jälkeen minulla on noin tunti aikaa.

⁹³     Ja muistakaa nyt, mihin olemme vihkiytyneet: kunnioitukseen, pyhyyteen, hiljaisuuteen Herran edessä. Palvokaa Herran edessä ja olkaa niin kunnioittavia kuin vain osaatte olla Herran huoneessa. Ja kun kokous on loppunut, välittömästi kokouksen jälkeen, lähtekää ulos rakennuksesta. Ja se antaa siivoojalle aikaa siivota se valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Sillä tavoin ei ole minkäänlaista epäjärjestystä Herran huoneessa. Uskon, että kokouksen päätyttyä paikan pitäisi olla tyhjä noin viidessätoista minuutissa. Olkaa varmat siitä, että te olette ystävällisiä. Puristakaa kättä jokaisen kanssa ja kutsukaa jokaista takaisin.

⁹⁴     Me odotamme, että tällä tulevalla viikolla meillä on oleva kaikkein juhlallisimmat kokoukset, mitä tässä Tabernaakkelissa koskaan on pidetty. Me odotamme sitä. Nyt, se ei koskaan valjennut minulle ennen kuin jotakin, kunnes aivan pikkutunneilla, kun olin rukouksessa, minä aloin nähdä jotakin. Niinpä luotan siihen, että tulee olemaan suurta aikaa, ja uskon sen olevankin, jos Herra tulee auttamaan meitä. Nyt, kun sanoin “suurta aikaa”, nyt, se on jotakin, mistä tulen puhumaan tänä aamuna. Tiedättekö te, että se, mitä ihmiset kutsuvat suureksi, ei joskus olekaan suurta. Mutta se, mitä Jumala kutsuu suureksi, sitä ihmiset kutsuvat typeryydeksi. Ja se, mitä Jumala kutsuu typeryydeksi, sitä ihmiset kutsuvat suureksi. Niinpä pitäkää se mielessänne. Punnitkaa jokainen sana.

⁹⁵     No niin, kokoukset tulevat olemaan pitkiä, ne tulevat venymään pitkiksi, koska ne sisältävät paljon opettamista, keskittymistä. Ja minä vain…

⁹⁶     Paikassa, jossa olen majoittuneena, nuo ihmiset siellä yrittävät syöttää minulle kaikenlaista, mutta minä… He sanovat: “Mutta sinä olet menettänyt niin paljon painoasi, veli Branham” ja kaikkea sellaista, mutta olen ollut jatkuvasti palveluksessa. Minun täytyy lähteä täältä heti seuraavana sunnuntai-iltana päästäkseni nopeasti toiseen kokoukseen Meksikossa. Niinpä se on vähän kovaa. Mutta minä vain yritän jättää pois liikasyömisen ja tehdä itseni valmiiksi.

⁹⁷     Ja olen tänä aamuna iloinen nähdessäni veli Junior Jacksonin, veli Ruddlen ja eri sananpalvelijoita ympärilläni. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

⁹⁸     Nyt haluan tänä aamuna puhua teille eräästä aiheesta, josta minulla on täällä kirjoitettuna muistiinpanoja. Haluan lukea ensin Jesajan kirjan 53:sta luvusta. Nyt, kun etsitte sitä, haluan tehdä ilmoituksen tai kaksi.

⁹⁹     Että tänä iltana haluan puhua tästä Kirjasta, joka on silta viimeisen Seurakunta-ajanjakson ja Sinetin avaamisen välillä. No niin, siellä on valtavan suuri aukko.

¹⁰⁰Aikaisemmin, kun päätin Seurakunta-ajanjaksot, puhuin myös välittömästi sen jälkeen Danielin Seitsemästäkymmenestä Viikosta, koska se liittyy sen kanssa yhteen. Ja minä sanoin: “Jos minä koskaan tulen ottamaan nuo Seitsemän Sinettiä, minun täytyy ensin selviytyä tästä Danielin Seitsemästäkymmenestä Viikosta voidakseni liittää ne Sinetteihin.” Jättää avoimeksi vain yhden asian, joka on viides luku tuosta seitsemästi sinetöidystä Kirjasta. Ja me tulemme ottamaan sen tänä iltana.

¹⁰¹Me yritämme tänä iltana aloittaa aikaisin. Miten minun… Oletteko te jo maininneet siitä, aikaisin aloittamisesta? [Veli Neville sanoo: “Kyllä.”] Voiko jokainen olla täällä noin kello seitsemältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Aloittakaamme silloin kokoukset säännöllisesti laululla kello puoli seitsemän, ja minä tulen olemaan täällä kello seitsemän. Ja sitten koko viikon ajan me tulemme aloittamaan aikaisin. Nyt kun me tulemme…

¹⁰²Kukaan ei rakasta laulamista niin kuin kristityt. Me rakastamme laulamista. Me rakastamme noita asioita.

¹⁰³Mutta nyt olemme tekemässä jotakin muuta. Me olemme nyt Sanassa, näettehän, niinpä yrittäkäämme pysytellä sen kanssa. Me olemme opettamassa, ja te voitte käsittää, minkälainen rasitus se on minulle, koska, jos opetan jotakin väärin, minun täytyy vastata siitä. Ja niinpä minä en saa ottaa, mitä joku toinen sanoo. Sen täytyy olla innoitettua. Ja minä uskon, että nuo Seitsemän Enkeliä, jotka pitävät noita seitsemää ukkosenjylinää, tulevat suomaan sen. Näettekö?

¹⁰⁴No niin, Jesajan 53:nnesta luvusta ensimmäinen jae tai kaksi. Haluan kysyä nyt tämän kysymyksen.

¹⁰⁵Tämä ei lainkaan kuulu noihin Seitsemään Sinettiin. Tämä on vain sanoma, sillä tiesin, että minulla piti olla vihkimistilaisuus, enkä ajanpuutteen vuoksi voinut mennä siihen. Mutta ajattelin vain, että pitääksemme pienen vihkimispalveluksen, pienen muistokokouksen tätä seurakuntaa varten, tai mieluumminkin pienen vihkimiskokouksen. Sitten sen jälkeen minulla ei olisi aikaa mennä siihen, mitä haluan sanoa tästä tämän Kirjan avaamisesta. Niinpä tulen tekemään sen tänä iltana. No niin, tämä on vain pieni kokous, joka kuitenkin tulee sulautumaan yhteen sen kanssa.

¹⁰⁶Joten kuunnelkaa jokaista sanaa. Vastaanottakaa se. Ja jos te otatte sen ääninauhalle, niin pysykää silloin tuon ääninauhan opetuksen kanssa. Älkää sanoko mitään muuta kuin se, mitä nuo ääninauhat sanovat! Sanokaa vain aivan tarkalleen se, mitä ääninauha sanoo. Näettekö? Koska joidenkin noiden asioiden suhteen me tulemme nyt ymmärtämään melko paljon, miksi se on väärinymmärretty! Olkaa varmoja, että sanotte vain sen, mitä ääninauha sanoo! Älkää sanoko mitään muuta. Koska se en ole minä, joka sanon sen! Se on Hän, joka sanoo sen! Niinpä monesti on sekaannusta, ihmiset nousevat ylös ja sanovat: “Mutta se-ja-se sanoi, että se merkitsi sitä-ja-sitä!” Vain jättäkää se sillä tavoin kuin se on!

¹⁰⁷Sillä tavoin me haluamme Raamatun, juuri niin kuin Raamattu sanoo sen, sillä tavoin me haluamme sen, juuri sillä tavalla! Älkää tulkitko sitä itse! Se on jo tulkittu, näettekö. Nyt:

Kuka on uskonut meidän selostuksemme? Ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?

¹⁰⁸Sallikaa minun lukea se nyt uudestaan hitaasti.

Kuka on uskonut meidän selostuksemme? (Kysymys!) Ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?

¹⁰⁹Toisin sanoen, jos te olette uskoneet meidän selostuksemme, silloin Herran käsivarsi on paljastettu.

Kuka on uskonut meidän selostuksemme [raporttimme]? Ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?

¹¹⁰Nyt, haluan lukea myös Matteuksen Evankeliumin 11:sta luvusta. Tuokaa te nyt kynänne ja paperinne, koska jatkuvasti… Jos teillä ei ole nauhuria, tuokaa paperia, niin että voimme saada sen. Matteuksen 11. luvun jakeet 25 ja 26, 11:26 ja 27. Hyvä on. Jeesus on puhumassa rukouksessa. Ottakaamme hieman sen edempää, ottakaamme 25. ja 26. jae. Uskon, että sen minä ilmoitinkin, sillä minulla oli se merkittynä täällä Raamatussani.

Siihen aikaan Jeesus vastasi ja sanoi: Minä kiitän sinua, oi Isä, taivaan ja maan Herra, koska sinä olet kätkenyt nämä asiat viisailta ja harkitsevilta ja olet paljastanut ne pienille lapsille.

Niin, Isä, sillä niin on näykynyt hyvältä sinun silmissäsi.

¹¹¹Ottakaa nyt nuo kaksi Kirjoitusta. “Kuka on uskonut meidän selostuksemme? Ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?” Sitten Jeesus kiitti Jumalaa siitä, että Hän oli kätkenyt nämä salaisuudet viisailta ja harkitsevilta ja paljastanut ne pienille lapsille, jotka tahtovat oppia, sillä Jumalan silmissä oli hyvä tehdä niin.

¹¹²Nyt tämän Kirjoituksen lukemisen perusteella otan tämän tekstiaiheen: Jumala kätkee itsensä yksinkertaisuuteen, sitten paljastaa itsensä samalla tavalla. Nyt, ääninauhojen tähden minä kertaan sen, koska he nauhoittavat sen: Jumala kätkee itsensä yksinkertaisuuteen, sitten paljastaa itsensä samalla tavalla.

¹¹³On outoa ajatella, että Jumala tekisi jotakin sellaista. Jumala kätkee itsensä johonkin niin yksinkertaiseen, että se saa viisaat menemään sen ohitse miljoonien mailien päästä, ja sitten Hän kääntyy suoraan ympäri jossakin yksinkertaisessa asiassa Hänen toimintatapansa yksinkertaisuudessa ja paljastaa itsensä jälleen. Ajattelin, että se olisi teksti, jota voisimme tutkia ennen kuin menemme tuohon suureen Seitsemän Sinetin opettamiseen. Monet kadottavat Hänet sen tavan johdosta, miten Hän paljastaa itsensä.

¹¹⁴No niin, ihmisillä on omat ajatuksensa siitä, millainen Jumalan tulisi olla, ja mitä Jumala tulisi tehdä. Ja kuinka usein olenkaan käyttänyt tuota vanhaa ilmaisuani, että ihminen yhä pysyy ihmisenä. Ihmiset aina ylistävät Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt, ja katsovat eteenpäin siihen, mitä Hän tulee tekemään, ja jättävät huomioon ottamatta sen, mitä Hän on tekemässä. Sillä tavoin he kadottavat sen. He katsovat taaksepäin ja näkevät, kuinka suuria asioita Hän on tehnyt, mutta he eivät näe, kuinka yksinkertaisella tavalla Hänellä oli tapana tehdä se. Ja sitten he katsovat eteenpäin ja näkevät, että jokin suuri asia on tapahtumaisillaan, ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se jo tapahtuu heidän ympärillään. Ja se on niin yksinkertaista, etteivät he tunnista sitä.

¹¹⁵Kerran eräs mies täällä Uticassa… Ja jos joitakin hänen perheestään on täällä, niin en sano tätä, että pitäisin tuota miestä mitenkään radikaalisena. Hän oli sisällissodan veteraani, enkä tiedä kummalla puolella hän oli, mutta uskon hänen olleen kapinallisia. Mutta hän oli jumalankieltäjä ja väitti, ettei ollut olemassa mitään sellaista asiaa kuin Jumala. Hän asui Uticassa. Hänen nimensä oli Jim Dorsey. Monet teistä ihmisistä ovat saattaneet tuntea hänet.

¹¹⁶Hän antoi minulle monia vesimeloneja, kun olin lapsi. Hänellä oli tapana kasvattaa vesimeloneja siellä alempana joen rannalla. Ja hän oli isäni hyvä ystävä. Mutta hän sanoi, että yhtenä päivänä hänelle sanottiin jotakin niin erikoista. Ja minä olin silloin vain pieni poika. Mutta se oli niin päinvastaista hänen uskonsa kanssa, että se sai hänet kävelemään pois ja kumartamaan päänsä ja itkemään. Ja ymmärrän, että juuri sen kautta tuo mies kääntyi Kristuksen puolelle ollessaan kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäinen.

¹¹⁷Eräänä päivänä hän kysyi eräältä pieneltä tytöltä, joka oli tulossa pyhäkoulusta, että miksi hän tuhlasi aikaansa johonkin sellaiseen? Tuo tyttö vastasi tekevänsä niin, koska hän uskoi, että oli olemassa Jumala. Ja herra Dorsey sanoi… Hän sanoi: “Lapsi, sinä olet niin väärässä, kun uskot johonkin sen kaltaiseen asiaan.”

¹¹⁸Ja hän sanoi tuon pienen tytön kumartuneen alas ja poimineen kukan maasta ja sanoneen: “Herra Dorsey, voitko sanoa minulle, mikä saa tämän kukan elämään?”

¹¹⁹Siinä se oli. Kun hän alkoi tutkia sitä mielessänsä… Hän olisi voinut sanoa tuolle lapselle: “No niin, sehän kasvaa maassa.” Silloin olisi sitä seurannut kysymys: “Mistä maa on sitten tullut? Mistä tuo siemen tuli tänne? Kuinka se tapahtui?” Ja niin edelleen ja edelleen ja edelleen mennen takaisinpäin, kunnes hän näki. Näettekö?

¹²⁰Ei ne suuret, loistavat asiat, joita me ajattelemme, vaan ne yksinkertaiset asiat, joissa Jumala yksinkertaisuudessa on niin todellinen. Niinpä Jumalaa miellyttää paljastaa itsensä ja sitten kätkeä itsensä; kätkeä itsensä ja paljastaa itsensä yksinkertaisissa pienissä asioissa. Se menee ihmisten päiden ylitse.

Koska jos te sanotte: ”Miksi oikeamielinen Jumala tekisi sellaista?”

¹²¹Siksi että alussa ihmistä ei tehty, että hän yrittäisi toimia omin päin. Ihminen oli tehty täydellisesti riippuvaiseksi Jumalasta. Siitä syystä meitä verrataan karitsoihin tai lampaisiin. Lammas ei osaa johtaa itseänsä, hänellä täytyy olla johtaja. Ja Pyhän Hengen oletetaan johtavan meitä. Niinpä ihminen on tehty sillä tavoin.

¹²²Ja Jumala teki kaikki tekonsa niin yksinkertaisiksi, että yksinkertainen voi ymmärtää sen. Ja Jumala tekee itsensä yksinkertaiseksi yksinkertaisten kanssa voidakseen olla yksinkertaisten ymmärtämä. Toisin sanoen, uskoisin, että Hän sanoi Jesaja 35:ssa. Hän sanoi: “Ettei hullukaan erehtyisi siinä.” Se on niin yksinkertaista.

¹²³Ja me tiedämme, että Jumala on niin suuri, kunnes me odotamme Hänen olevan jotakin suurta jotakin, ja me menemme yksinkertaisten asioiden ohitse. Me kompastumme yksinkertaisuuteen. Sillä tavoin me kadotamme Jumalan, kun me kompastumme yksinkertaisuuteen. Jumala on niin yksinkertainen, että tämän päivän oppineet, niin kuin muidenkin aikojen, menevät Hänen ohitseen miljoonien mailien päästä, koska he järkensä perusteella tietävät, ettei ole olemassa mitään niin suurta kuin Hän. Mutta kun Hän ilmestyy, Hän tekee sen niin yksinkertaisesti, että he menevät suoraan sen ylitse ja menettävät sen.

¹²⁴No niin, tutkikaa sitä. Tutkikaan sitä kaikkea. Kaikki te ihmiset, jotka vierailette täällä, kun menette motelleihinne, ottakaa nuo asiat ja pohtikaa niitä. Meillä ei ole aikaa selvittää sitä sillä tavoin, kuin se pitäisi tehdä, mutta haluan, että teette sen, kun te menette motelliinne, hotelliinne, tai missä olettekin majoittuneena, tai kotiinne. Kootkaa se yhteen ja tutkikaa sitä.

¹²⁵He menevät Hänen ohitseen sen tavan vuoksi, miten Hän paljastaa itsensä, sillä Hän on niin suuri ja kuitenkin kätkee itsensä yksinkertaisuuteen tehdäkseen itsensä tunnetuksi vähäisimmille. Älkää yrittäkö saada aikaan suurta, koska hän menee sen ylitse. Mutta kuunnelkaa Jumalan yksinkertaisuutta, ja silloin te löydätte Jumalan täältä yksinkertaisesta tavasta.

¹²⁶Korkeasti kiillotettu maailmallinen viisaus, koulutetut, menevät aina Hänen ohitsensa. No niin, minä en ole täällä… Ja tiedän, että siellä on koulun opettajia, tunnen heistä kaksi tai kolme täällä istuvaa. Enkä minä ole täällä vastustamassa koulua ja koulutusta ja yrittämässä kannattaa lukutaidottomuutta. Minä en ole täällä sitä varten. Mutta mistä on kysymys, on se, että ihmiset ovat panneet siihen niin paljon painoa, että jopa seminaareissa ja niin edelleen he menettävät juuri sen asian, jonka Jumala on pannut heidän eteensä.

¹²⁷Siksi en ole kirkkokunnissa olevia veljiä vastaan, mutta minä olen tuota kirkkokunnan järjestelmää vastaan, koska se yrittää kasvattaa itseänsä ja kouluttaa saarnaajiansa sellaisessa-ja-sellaisessa paikassa, niin että, ellei heillä ei ole asiaankuuluvaa koulutusta ja sivistystä, heidät hyljätään. Ja heidän täytyy selviytyä psykiatrisesta kokeesta ja niin edelleen. En usko, että koskaan on ollut Jumalan tahto testata saarnaajaa psykiatrilla, vaan sen sijaan testata hänet Sanalla. Se olisi Jumalan tapa testata miehensä, jonka Hän on lähettänyt saarnaamaan Sanaa, että hänellä on Sana.

¹²⁸ “Saarnaa sanaa!” No niin, me saarnaamme tänään filosofiaa. Me saarnaamme uskontunnustusta ja kirkkokunnallisuutta ja niin monia asioita ja jätämme pois Sanan, koska sanotaan, ettei sitä voi ymmärtää. Se voidaan ymmärtää. Hän lupasi tehdä sen. Nyt me pyydämme Häntä tekemään sen.

¹²⁹Nyt me tulemme ottamaan muutamia henkilökuvia tässä muutaman hetken ajan.

¹³⁰Huomatkaamme, millaista oli Nooan aikana, Nooan päivinä, kun Jumala oli nähnyt, että maailmallinen viisaus niin suuresti korostettua ja arvostettua, niin että Hän lähetti yksinkertaisen Sanoman yksinkertaisen henkilön kautta osoittaakseen heille suuruutensa.

¹³¹No niin, me tiedämme, että Nooan päivinä, he väittävät tuon sivilisaation olleen silloin niin mahtavan, ettemme me ole vielä edes saavuttaneet tuota pistettä oman nykyaikaisen sivilisaatiomme kohdalla. Ja minä uskon, että se lopulta tullaan saavuttamaan, koska meidän Herramme sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Hän antoi joitakin kuvauksia siitä.

¹³²He rakensivat siellä Egyptissä pyramidin ja sfinksin, ja he rakensivat jättiläismäisiä asioita, ja meillä ei ole tänään olemassa minkäänlaista voimaa, millä rakentaisimme sellaisia. Heillä oli balsamointimenetelmä, jolla balsamoitiin ruumis, niin että se yhä tänäkin päivänä näyttää luonnolliselta. Me emme osaa valmistaa sellaista muumiota tänään. Meillä ei ole aineita sen tekemiseen. Heillä oli niin kestäviä värejä neljä tai viisituhatta vuotta sitten, että ne yhä pysyvät samanvärisinä. Meillä ei tänään ole mitään sellaista.

¹³³Ja monet suuret asiat puhuvat tuon sivilisaation paremmuudesta meidän nykyaikaiseen sivilisaatioomme verrattuna. Niinpä te voitte kuvitella millainen koulutus tuossa sivilisaatiossa oli, kun tiede on jättänyt meille niin suuria merkkejä siitä. Kuinka suuri sivilisaatio sen on täytynytkään olla, josta nämä muistomerkit ovat, kuinka tiede ja nykyaikainen sivilisaatio ja koulutus olivat pakkona ihmiselle. Heillä täytyi olla sitä. Sitä täytyi olla. Arvelen, että heidän keskuudessaan tuskin oli yhtään lukutaidotonta.

¹³⁴Ja niinpä Jumala, käydessään lävitse tuona päivänä heidän järjestelmiänsä, ei ehkä voinut löytää oikean tyyppistä miestä, kunnes Hän löysi erään lukutaidottoman, ehkä maanviljelijän tai lammaspaimenen, jonka nimi oli Nooa. Ja Hän antoi hänelle Sanomansa saarnattavaksi ihmisille, joka oli niin yksinkertainen verrattuna heidän tuon päivän oppineisuuteensa, että ihmiset kompastuivat tuon Sanoman yksinkertaisuuteen. Ja kuitenkin tieteen silmissä tuo Sanoma oli: “Radikaali! Kuinka sieltä taivaasta voisi sataa, kun siellä ylhäällä ei ole mitään sadetta?” Ja tuo yksinkertainen Sanoma arkin rakentamisesta, rakentaa jotakin, johon mennä, kun ei ole mitään vettä, missä se kelluisi. Hänestä tuli fanaatikko. Ja hänestä tuli, sellainen, jota me kutsuisimme, jos suotte anteeksi tämän päivän ilmauksen siitä, ”omituiseksi tyypiksi”.

¹³⁵Ja melkein kaikki Jumalan ihmiset ovat omituisia tyyppejä, he ovat sellaisia. Olen iloinen ollessani yksi heistä. Tiedättehän, he eroavat nykyisen sivilisaation suuntauksesta. Niinpä heistä tulee omituisia, outoja. Hän sanoi, että “Hänen kansansa oli erikoinen kansa, omituinen, outo, mutta hengellinen papisto, kuninkaallinen kansa, joka uhraa hengellisiä uhreja Jumalalle, huultensa hedelmää antaen ylistyksen Hänen Nimellensä.” Millaisia ihmisiä! Hänellä on heidän kaltaisiaan.

¹³⁶Huomatkaa nyt, kuinka suuri asia on sen täytynytkään olla tuona päivänä, kun joku fanaatikko tulee seurakunnan eteen, fanaatikko, ja saarnaa evankeliumia, joka näyttää olevan kokonaan poissa heidän uskomistapansa linjasta. Ja tiedemiehet… Sehän oli yksinkertaisesti mieletöntä. Hehän olisivat voineet tieteellisesti todistaa, ettei siellä ylhäällä ollut mitään sadetta.

¹³⁷Mutta tämä yksinkertainen lammaspaimen uskoi: “Jos Jumala sanoi, että tulee satamaan, niin silloin tulee satamaan.” Näettekö?

¹³⁸Ja niinpä verratkaamme sitä siihen, kun joku parantuu tänään. He sanovat: “Se on vain mielenliikutusta”, tai, “Minä voin tieteellisesti todistaa, että tuo syöpä tai tuo aine, tuo asia, se on yhä siellä.” Mutta yksinkertaiselle uskovaiselle se on poissa, koska hän ei katso tuohon aineeseen. Hän katsoo lupaukseen, aivan samalla tavoin kuin Nooakin teki.

¹³⁹Niinpä ettekö te näe: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

¹⁴⁰Tieteellisesti, kukaan ei… Joku lääkäri voisi sanoa: “Katsokaahan nyt, tuo kyhmy on yhä siellä. Syöpä on yhä siellä. Teidän käsivartenne on yhtä rampa kuin mitä se on aina ollut. Tehän olette mieletön!”

¹⁴¹Ja muistakaa, tuo sama henki Nooan päivinä sanoi: “Ei siellä ylhäällä ole sadetta. Me voimme ampua laitteillamme kuuhun, eikä siellä ole mitään sadetta.” Mutta jos Jumala oli sanonut, että tulisi satamaan!

¹⁴² “Usko on niiden asioiden aineellistuma, joita toivotaan, todiste asioista, joita ei nähdä.” Ja usko ottaa lopullisen lepopaikkansa Jumalan Sanassa. Siinä se löytää lepopaikkansa. Ymmärrättekö te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se lepää Jumalan Sanassa.

¹⁴³Sen varassa Nooa lepäsi: “Jumala sanoi niin.” Se selvitti sen. No niin, jos panette merkille, niin Nooa, joka uskoi jotain sellaista, oli fanaatikko.

¹⁴⁴Ja tämän päivän ihmiset, jotka uskovat Pyhän Hengen kasteeseen… Seurakunta sanoo: “Nämä ihmiset ovat fanaatikkoja. He eivät ole mitään muuta kuin joukko kiihottuneita, tunteellisia, paniikin valtaan joutuneita ihmisiä.” Mutta vähänpä he tietävät, että Jumalan Sana opettaa niin. Se on lupaus.

¹⁴⁵Ja Nooalle, ei väliä sillä, kuinka paljon he sanoivat, että tuo vanha mies oli poissa järjiltään, että hän oli tieteellisesti väärässä ja järjellisesti väärässä, mutta Nooalle se oli Herran Sana. Ja Nooa pysyi Sen kanssa, ja viisaat ja harkitsevat kompastuivat sen yksinkertaisuuteen ja kadottivat elämänsä. Millainen nuhde se oli tuolle sukupolvelle!

¹⁴⁶Monet ihmiset sanovat: “Jos minä olisin elänyt siellä silloin…” Ei, teillä olisi ollut sama asenne, koska tänään on pelkästään kysymys juuri tuosta samasta asiasta toisessa muodossa, ja he kompastuvat siihen tänään aivan samalla tavoin kuin he tekivät silloinkin.

¹⁴⁷Epäilemättä heillä oli noina päivinä paljon saarnaajia, mutta Nooa oli Jumalan innoittama. Nooa saattoi katsoa ja nähdä, mitä oli tapahtumaisillaan, ja tiesi, ettei Jumala antaisi tuon kaltaisen avionrikkoja- ja pahan sukupolven pysyä. Niinpä mitä me voimme tänään muuta kuin nähdä tuon saman asian! Nykyaikainen Sodoma ja Gomorra, näettekö, pahat, avion rikkovat ihmiset, niin kiilloteltuja koulutuksessaan, että he kompastuvat siihen, kun Jumala tuo julki olemuksensa ja Hänen Sanansa, ja osoittaa Hänen Sanansa.

¹⁴⁸Maailmassa ei ole yhtään henkilöä, Rosella, joka… tai voisi sanoa että, me emme näe kanssamme Jumalan Sanaa julkituotuna. Tuon viimeisen päivän lupauksen, juuri sen ehtoovalon, jonka tuli loistaa, me olemme etuoikeutettuja näkemään. Kun taas korkeasti kiillotetulle maailmalle, heiltä se on kätketty. Jeesus sanoi Jumalalle, Isälle, Hän sanoi: “Sinä näit hyväksi kätkeä sen heiltä. Niin Isä, Sinä olet kätkenyt sen.” Antaa heidän viisautensa kanssa…

¹⁴⁹Katsokaahan, viisaus pani alussa pallon pyörimään synnin liejussa, sillä Eeva etsi viisautta, kun hän kohtasi Saatanan, ja Saatana antoi sitä hänelle, näettekö. Ja viisaus on Sanan vastakohta. Meillä ei odoteta olevan viisautta. Meillä odotetaan olevan usko siihen, mitä on jo sanottu. Niinpä te näette… Mutta tänään oppineet kiillottelevat sitä sellaisella tavalla ja tulkitsevat sitä itse, niin kuin he aina ovat tehneet. He tekevät saman asian tänään, samalla mitalla. Nyt ihmiset, mutta…

¹⁵⁰Tai, ihmiset menettivät sen silloin aivan samalla tavoin kuin he menettävät ja tekevät sen tänäänkin, saman asian. He tekevät saman asian. Syy siihen, miksi he menettivät sen, oli se, että he olivat liian älykkäitä uskomaan sitä. No niin, tuo Sanoma oli niin yksinkertainen, että älykkäät olivat liian älykkäitä uskomaan tuon Sanoman yksinkertaisuuteen! Oi! Jumala teki sen Totuudessa niin yksinkertaiseksi, että älykkäät ja intellektuellit eivät nähneet sitä, koska se oli niin yksinkertaista. No niin, se tekee Jumalan suuruuden niin suureksi, koska Hän, joka on suuri, voi tehdä itsensä yksinkertaiseksi.

¹⁵¹Ihmiset tänään osoittavat, etteivät he ole Jumalasta. He ovat suuria ja yrittävät tulla suuremmiksi ja ilmaista itsensä suurempana, kuten suurena piispana, tohtori pyhä paavina, ja kaikkea muuta. He tekevät itsensä joksikin, mitä he todellisuudessa eivät ole, ja Jumala, joka on niin suuri, tuo itsensä alas yksinkertaisuudessa. Yksinkertaisuus on suuruutta.

¹⁵²Me voimme rakentaa suihkukoneen. Me voimme ampua raketin tai panna ohjuksen kiertämään rataansa. Ja me voimme tehdä kaikkia näitä asioita. Kyllä! Mutta me emme voi tehdä yhtä ruohonlehteä. Aamen! Mitä te siihen sanotte? Mutta sen sijaan että tulisimme takaisin ja yrittäisimme nähdä, mikä valmistaa ruohon, ja vastaanottaisimme sen Jumalan, joka on luonut ruohon, me yritämme rakentaa ohjuksen, joka on nopeampi kuin jonkun toisen rakentama.

¹⁵³Me olemme niin järkeviä ja älykkäitä seurakunnissamme, että osaamme rakentaa miljoonan dollarin rakennuksen tai kymmenen miljoonan dollarin rakennuksen ja yritämme rakentaa paremman kuin metodistit. Tai baptistit yrittävät rakentaa paremman kuin presbyteerit. Ja helluntailaiset ovat lähteneen mukaan samaan kilpailuun. Mutta on kysymys tästä: me olemme niin älykkäitä ja niin vakiintuneita tottumuksiimme, että me emme voi nöyrtyä nähdäksemme Jumalan, joka on jossakin katulähetyksessä. Niin se on. Me kompastumme yksinkertaisuuteen. He ovat aina tehneet niin.

¹⁵⁴No niin, he olivat liian älykkäitä uskoakseen sellaista yksinkertaista Sanomaa. Se ei ollut tarpeeksi kiilloteltua heidän tieteensä kannalta, joka heillä oli. Tuo Sanoma ei ollut tarpeeksi loistava sopiakseen heidän koulutuksellisiin ohjelmiinsa, joita heillä oli noina päivänä. He opiskelivat tietääkseen, että oli olemassa Jumala. Ja he opiskelivat tietääkseen, että Hän oli suuri. Ja he yrittivät tehdä itsensä suuriksi Hänen kanssaan, vaikka tie ylös on aina alas!

¹⁵⁵No niin, kuka tietää, onko pohjoisnapa etelänapa vai onko etelänapa pohjoisnapa vai onko pohjoisnapa etelänapa vai onko etelänapa pohjoisnapa? Mikä puoli on ylöspäin ja mikä on alaspäin? Me roikumme avaruudessa. Me sanomme: “Pohjoisnapa on ylhäällä.” Mistä me sen tiedämme? Etelänapa saattaa olla pohjoisnapa, katsokaahan, te ette tiedä sitä. Niinpä muistakaamme…

¹⁵⁶Sanotaan: “Kuinka sitten voit sanoa, veli Branham, että ylöspäin on alaspäin?”

¹⁵⁷Sanon sen Jeesuksen Kristuksen Sanan pohjalta. Hän sanoi: “Joka nöyryyttää itsensä, se tullaan korottamaan, mutta se, joka korottaa itsensä, tullaan nöyryyttämään, alentamaan.” Niinpä sitten, ylös on itse asiassa alas, ja alas on ylös.

¹⁵⁸Niin kuin tuo vanha pyhä siellä Chicagossa sanoi… Eräs saarnaaja eräästä määrätystä organisaatiosta nousi puhumaan siellä, missä oli joitakin helluntailaisia. Hän oli kerännyt kaikki järkiperäiset asiansa yhteen. Hän nousi puhumaan ja käytti sanoja, joista nuo helluntailaiset eivät tienneet mitään. Hän nousi sinne ylös ja hän näki, etteivät helluntailaiset ymmärtäneet sitä. Hän nousi sinne ylös rinta pystyssä ja hän oli pyhä tohtori se-ja-se, tiedättehän, eräästä suuresta koulusta sieltä Chicagosta. Ja hän katsoi ympärilleen, ja nuo helluntailaiset katselivat toinen toisiaan. He eivät edes tienneet, mistä hän puhui. Hän oli niin koulutettu, niin älykäs ja loistava. He eivät käsittäneet.

¹⁵⁹Se oli jotakin samankaltaista kuin eräs senaattori tai mies, joka aivan äskettäin oli presidenttiehdokkaana ja joutui tappiolle. Tuck Coots kertoi sen minulle. Kun olin saarnaamassa Mama Fordin hautajaisissa ja kerroin ylösnousemuksesta, ylösnousemuksen takuusta: “Aivan yhtä varmasti kuin aurinko nousee, tulen minä nousemaan. Aivan yhtä varmasti kuin ruoho kuolee ja lehdet putoavat puista ja tulevat jälleen takaisin, kun maa tulee oikeaan asentoon kierrollaan, sen täytyy nousta ylös jälleen.”

¹⁶⁰Tuck sanoi: “Minä arvostan tuota sanomaa, Billy.” Istuin veli Nevillen kanssa autossa ja minä sanoin: “Tuck…” Hän sanoi: “Minä arvostan sinun saarnojasi.”

Minä sanoin: “Tuck, minulla ei ole minkäänlaista koulutusta.”

Hän sanoi: “Sehän siinä onkin parasta.” Näettekö?

¹⁶¹Hän meni katsomaan… No niin, uskon, että tuo mies antaa sen minulle anteeksi. En tarkoita… Adlai Stevenson, tiedättehän. Hän sanoi kuulleensa häntä viisitoista minuuttia. Ja herra Stevenson on niin loistava puhuja, häntä pidetään sellaisena, ja luulen, että hänellä on yliopistokoulutus. Ja Tuck sanoi istuneensa siellä ja nukahtaneensa. Ja hän sanoi nukahtaneensa viidessätoista minuutissa kuunnellessaan häntä. Hän sanoi: “Yliopistokoulutuksen kanssa, en ymmärtänyt kuin vain muutaman sanan.” Hän sanoi: “Se oli niin korkeasti hiottua.” Hän sanoi: “Oletko koskaan nähnyt minun nukkuvan kokouksissasi, veli Branham?”

¹⁶²Näettekö, kysymys on sen yksinkertaisuudesta. Se on yksinkertaista. Siinä Jumala on.

¹⁶³No niin, he olivat tuona päivänä liian älykkäitä käsittääkseen Jumalan yksinkertaista tapaa tehdä asioita. Se ei ollut heistä kyllin hiottua. Sen täytyy olla hiottua. Sen täytyy olla korkeasti puettua tai he menettävät sen. Mutta suuri Jehova oli kätkeytyneenä Sanassansa ja Hän teki itsensä tunnetuksi ihmisille, jotka uskoivat Hänen Sanansa, ja pelastamalla heidät ja toteuttamalla tuon yksinkertaisen Sanoman. Nooan yksinkertainen Sanoma, Jumala toteutti sen. Huomatkaa se nyt.

¹⁶⁴Sitten jälleen Mooseksen päivinä, huomatkaa toinen vapautuksen aika.

¹⁶⁵Kun Jumala on juuri tekemäisillään jotakin vapauttaakseen kansansa, Hän lähettää Sanoman ihmisille. Ja se on niin yksinkertainen, niin kuin me tulemme näkemään näiden Sinettien murtamisen yhteydessä. Se takia puhun tämän ensin, että me näkisimme, kuinka noiden Sinettien murtaminen on niin yksinkertaista, että älykkäät menevät miljoonia maileja sen ohitse. Näettekö? Toivon, että Jumala voitelee minut sitä varten. Näettekö? Näettekö? Se vain menee päiden ylitse. Ja sen vuoksi ajattelin, että tämä Sanoma tänä aamuna olisi sovelias laskemaan perustuksen Jumalan yksinkertaisuudelle, näettekö, sille kuinka Jumala kätkee itsenä yksikertaisuuteen.

¹⁶⁶Ajatelkaa vain, he voivat jakaa atomeja ja tehdä kaikkea muuta, mutta kun on kysymys elämästä, he eivät edes osaa sanoa, mistä se tulee. Yksinkertainen ruohonlehti, ja Jumala on kätkettynä siinä. He voivat ampua raketin kuuhun ja seurata sitä tutkalla, eivätkä he kuitenkaan osaa selittää edes elämää ruohonlehdessä. Niin se on. Katsokaahan, sitä ei voida selittää. Se on niin yksinkertaista, että se jää heiltä huomaamatta.

¹⁶⁷Huomatkaa nyt, Mooses, niinä päivinä, jolloin Jumala aikoi vapauttaa Israelin lapset Sanansa mukaisesti, niin mitä Hän teki? Hän valitsi erään yksinkertaisen perheen. Meillä ei ole hänestä mitään tietoa. Kaikki mitä me tiedämme, on se, että hän oli vain Leevin poika. Näettekö? Ja niin me… ja hänen vaimonsa. Vain aivan tavallinen, luultavasti joku mudassa töhertäjä, niin kuin maailma ajattelisi, joka oli siellä valmistamassa tiiliä viholliselle. Hän oli vain tavallinen israelilaisorja, mutta Jumala valitsi tuon perheen tuomaan esiin vapauttajan. Hän ei valinnut ketään kuninkaallista, kuuluisuutta tai jotakin sellaista, ei edes pappia. Hän otti aivan tavallisen perheen. Näettekö? Yksinkertaisuus. Huomatkaa, mitä Hän sitten teki. Hän antoi syntyä lapsen, yksinkertaisen inhimillisen olennon. Hän ei koskaan…

¹⁶⁸Jos Hän olisi tahtonut, Hän olisi voinut määrätä auringon vapauttamaan heidät. Hän olisi voinut määrätä tuulen vapauttamaan heidät. Hän olisi voinut määrätä Enkelin vapauttamaan heidät. Oi, halleluja! Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa tehdä.

“Mutta, kuinka sinä tiedät sen, veli Branham?”

¹⁶⁹Jumala ei jätä ohjelmaansa. Siitä syystä me tiedämme, että tänäkin päivänä sen täytyy olla yksinkertaista. Näettehän? No niin, Hän toimii aina yksinkertaisuudessa. Mutta Jumala, joka alussa olisi voinut panna auringon saarnaamaan Evankeliumia tai tuulet saarnaamaan Evankeliumia tai Enkelin saarnaamaan Evankeliumia, määräsi ihmisen siihen tarkoitukseen, eikä Hän ole koskaan muuttanut sitä. Hän ei koskaan määrännyt kirkkokuntia. Hän ei koskaan määrännyt ihmisryhmiä. Hän määräsi ihmisen saarnaamaan Evankeliumin, ei koneistoa, ei mekaanisia välineitä tai mitään enkeliolentoa, ihmisen.

¹⁷⁰Ja kun Hän toi vapautuksen kansalle siellä Egyptissä, Hän lähetti yksinkertaisen inhimillisen olennon, joka oli syntynyt yksinkertaiseen perheeseen orjien keskuuteen. Oi! Millainen Jumala Hän onkaan! Hän paljastaa itsensä yksinkertaisuudessa.

¹⁷¹Nyt, pankaa merkille. Hän antoi hänen tulla koulutetuksi maailmallisessa viisaudessa, niin että hän voisi epäonnistua, ja voidakseen osoittaa, ettemme tule vapautetuiksi viisauden avulla. Uskolla meidät vapautetaan. Hän antoi hänen mennä eteenpäin ja saada sellaisen koulutuksen, niin että hän pystyi opettamaan jopa egyptiläisiäkin viisaudessa. Hän oli niin älykäs. Jumala oli tuon yksinkertaisen perheen kanssa, jotka ehkä eivät osanneet edes kirjoittaa nimeään. Ja Moosekselle annettiin korkein koulutus sellaisen sivistyksen kanssa, että hän pystyi opettamaan tätä viisautta opettajillekin. Hän pystyi opettamaan neroja. Kyllä! Jumala salli hänen tulla sellaiseksi, jotta Hän voisi tuoda ilmi itsensä nöyryydessä, osoittaaksensa, ettei viisaudella ollut mitään tekemistä sen kanssa. Ja Mooses epäonnistui surkeasti neroudessansa. Hän antoi hänen kehittyä tällä tavalla omaa tarkoitustaan varten, jotta hän voisi epäonnistua. Ja hän epäonnistui ja hän lankesi.

¹⁷²Siten osoittaakseen, “ettei voimalla eikä mahtavuudella”, ei Egyptin viisaudella, ei meidän koulujemme viisaudella, ei meidän seminaariemme voimalla, ei meidän organisaatioittemme lukumäärällä, eikä meidän oppineisuutemme voimalla, vaan “Minun Hengelläni, sanoo Jumala.” Hänen viisautensa oli hävinnyt pois, ja lopulta, kun hän kohtasi Jumalan siellä palavassa pensaassa, hän otti pois kenkänsä ja nöyryytti itsensä nöyryyteen ja unohti kaiken viisautensa.

¹⁷³Kun Jumala toi vapautuksen, Hänen täytyi kouluttaa hänet viisaudessa antaakseen hänen langeta ja osoittaakseen, että te ette voi nojata oman ymmärryksenne käsivarteen tai kenenkään muun ymmärrykseen. Hän salli hänen langeta näyttääkseen oman kätensä. Voitteko te nähdä sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kun Jumala teki niin, Hänen tarkoituksensa oli esitellä itsensä nöyryydessä. Ja Hän antoi Mooseksen kohota niin korkealle, että hän olisi ollut seuraava faaraosta. Hän oli mahtava kenraali. Historian mukaan Mooses oli se, joka valloitti ympärillä olevat maat. Sitten kun hän kääntyi Herran työhön kaikkine kykyinensä, Jumala antoi hänen suin päin kaatua, niin että Hän pystyi panemaan hänet sinne erämaahan ja hakkaamaan sen kaiken ulos hänestä ja sitten ilmestyä hänelle nöyryydessä ja lähettää hänet alas keppi kädessä vapauttamaan kansan.

¹⁷⁴Kun hän ei voinut tehdä sitä sotilaallisen koulutuksen tai tieteellisen koulutuksen avulla, kun hän ei voinut tehdä sitä sotilaallisella voimalla, Hän antoi erämaasta hänelle käyrän kepin, ja sen avulla hän teki sen. Jumala nöyryydessä, yksinkertaisuudessa. Jumala oli tuossa kepissä ja Mooseksessa. Ja niin kauan kuin Mooseksella oli tuo keppi, silloin Jumalalla oli se, koska Jumala oli Mooseksessa. Varmasti.

¹⁷⁵Huomatkaa. “Ei voimalla, ei mahtavuudella, vaan Minun Hengelläni…” Mutta yksinkertaisella uskolla.

¹⁷⁶Mooseksella oli ymmärrys siitä, että hänen tuli olla vapauttaja, niin kuin hänen äitinsä oli opettanut. Ja hän koulutti itsensä sotilaallisesti voidakseen tehdä sen, mutta hän epäonnistui. Näettekö? Hänellä oli ymmärrys, hänellä oli koulutus, mutta se ei auttanut. Niinpä hänen täytyi unohtaa se kaikki ja tulla ja yksinkertaisuudessa ottaa Jumalaa Hänen Sanastansa ja vasta sitten hän vapautti kansan. Kyllä vaan.

¹⁷⁷Jumala vapauttaa (minkä avulla?) uskolla Hänen Sanaansa. Niin on aina ollut. Me voisimme katsoa sitä, jos meillä olisi aikaa. Meillä on vielä noin kaksikymmentä minuuttia, eikö olekin? Meillä oli…

¹⁷⁸Me voisimme katsoa Kainia ja Abelia, kuinka Kain yritti miellyttää Jumalaa jonkin kauneuden avulla.

¹⁷⁹Toisin sanoen ihmiset ajattelevat: “He voivat tehdä sen suurten hienosti pukeutuneiden seurakuntien, pappien, viitoitettujen sananpalvelijoiden ja viitoitettujen kuorojen ja kaiken tehdyn avulla, jonka he ajattelevat miellyttävän Jumalaa.” Voitteko nähdä, mistä se on peräisin? Kain yritti samaa asiaa ja rakensi itsellensä alttarin. Epäilemättä hän teki sen sieväksi.

¹⁸⁰Ja tuo mies oli vilpitön. Hän palvoi. Hän ajatteli: “Ei sillä ole mitään väliä, niin kauan kuin olen vilpitön.” Sillä on väliä. Te voitte olla vilpittömästi väärässä.

¹⁸¹Huomatkaa, hän rakensi tämän alttarin ja koristeli sen kukkasilla ja pani siihen kauniita hedelmiä ja ajatteli: “Varmastikin suuri, pyhä, puhdas, kaunis Jumala tulee vastaanottamaan tämän uhrin.” Mutta katsokaahan, hän teki sen omassa viisaudessansa. Hän teki sen omien ajatustensa mukaisesti.

¹⁸²Ja niin on tänäänkin. He tekevät sen oman viisautensa mukaisesti, oman koulutuksensa, oman sivistyksensä ja etiikkansa mukaisesti, jonka he ovat oppineet.

¹⁸³ “Mutta Aabel, ilmestyksen perustella, uskon kautta, uhrasi Jumalalle paremman uhrin.” Siinä ei ollut mitään puhdasta, siinä, miltä se näytti, inhimillisesti puhuen, kun hän otti tuota pientä karitsaa niskasta, pani köyden sen ympärille ja veti sen sillä tavoin tälle alttarille. Se ei ollut mitenkään kovin kaunista. Hän laski sen alttarille ja hakkasi sen pientä kurkkua terävällä kivellä, kunnes hän oli yltä päältä veressä, ja se kuoli määkien. Sitä oli hirvittävää katsella, vaikka se olikin yksinkertaista.

¹⁸⁴Yksinkertaisuudessa hän tiesi syntyneensä äitinsä ja isänsä verestä, syntyneensä äitinsä verestä, isänsä verestä, ja että veri oli aiheuttanut lankeemuksen, ja niinpä veri olisi se, joka toisi sen takaisin. “Ja niin hän uhrasi Jumalalle paremman uhrin, koska se oli paljastettu hänelle.”

¹⁸⁵Ja jotkut veljistä tänään ajattelevat heidän syöneen omenia tai päärynöitä. Näin eräänä päivänä lehdessä mitä radikaalisimman asian. Sanottiin: “Nyt on todistettu, ettei Eeva syönyt omenaa.” Ja uskon, että he väittivät: “Se oli aprikoosi.” Oi, katsokaa, mistä tuo henki tulee.

¹⁸⁶Ja he sanoivat, että Mooses ei itse asiassa koskaan ylittänyt Punaista Merta, vaan että siellä oli kaisloja, kaislameri, ja hän toi Israelin lapset tämän kaislameren lävitse. Siellä ylhäällä meren pohjukassa on paljon kaisloja, ja Mooses kyllä ylitti meren, mutta hän ylitti kaislameren, tiedättehän, vain ruohoa. Kuinka naurettavaa.

¹⁸⁷Kun: “Vesi”, Raamattu sanoo, “jakaantui oikealle ja vasemmalle, ja Jumala nosti mahtavan itätuulen erottamaan vedet.”

¹⁸⁸He yrittävät käsittää sen omalla tavallansa ja sillä tavoin he ovat aina epäonnistuneet ja he tulevat jatkuvasti epäonnistumaan. Tehän tiedätte, kaikki nämä asiat!

¹⁸⁹Ja Kain on tänään esikuva lihallisesta ihmisestä, joka on uskonnollinen ulkonaisesti. Hän haluaa tehdä jotakin ulkonaisesti, hän käy kirkossa ja tekee paljon rakennuksen hyväksi.

On olemassa vain yksi Seurakunta, ja te ette liity siihen.

¹⁹⁰Nämä ovat vain kerhoja. Te liitytte metodistien kerhoon, baptistien kerhoon, presbyteerien kerhoon, helluntailaisten kerhoon.

Mutta te synnytte Seurakuntaan. Kyllä. Näettekö?

¹⁹¹Nämä kaikki ovat vain majapaikkoja, kerhoja. Ne eivät ole mitään seurakuntia, ne ovat kerhoja. Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin metodistiseurakunta tai helluntaiseurakunta. Ei, mitään sellaista ei ole olemassa. Ei, se on kokonaan väärin. Kyllä. Ne ovat kerhoja, joihin ihmiset liittyvät.

¹⁹²Mutta te olette syntyneet Elävän Jumalan Seurakuntaan, ja se on tuo salaperäinen Jeesuksen Kristuksen ruumis. Te synnytte Siihen.

¹⁹³No niin, mutta Jumalaa näki hyväksi paljastaa salaisuutensa Aabelille yksinkertaisen uskon kautta vuodatettuun vereen. Oi, toivoisinpa että minulla olisi aikaa viipyä siinä hetken.

¹⁹⁴Kuitenkin Kain kaikessa viisaudessansa oli älykäs mies. “Oi”, te sanotte, “mutta, veli Branham, sinähän yrität tehdä hänestä koulutettua neroa.” Hän oli sellainen. Hän oli terävä älyinen… Seuratkaa hänen sukulinjaansa. Katsokaa hänen lapsiansa. Kaikki he olivat tiedemiehiä, lääkäreitä, hienoja miehiä, joka ainoa.

¹⁹⁵Mutta seuratkaapa Seetin sukua. He olivat nöyriä maalaisia ja maanviljelijöitä ja niin edelleen, aina vedenpaisumukseen asti.

¹⁹⁶Mutta Kainin lapset olivat tuo hieno, järkiperäinen ryhmä. He osasivat käsitellä kuparia ja valmistaa metalleja ja he olivat rakentajia ja älykkäitä miehiä.

¹⁹⁷Kun taas nämä toiset asuivat teltoissaan ja paimensivat lampaitaan ja lepäsivät Jumalan lupausten varassa. Näettekö? Näettekö millaista se oli? No niin, seuratkaa vain tuota sukuluetteloa lävitse ja nähkää, onko se oikein. He lepäsivät Jumalan lupausten varassa.

¹⁹⁸Sillä tavoin Nooa valittiin, tuon kaltaisista ihmisistä. Sillä tavoin Paavali otettiin ulos omasta laumastansa. Niin oli Martin Lutherin, John Wesleyn ja kaikkien muiden kohdalla. Sillä tavoin teistä tuli sellaisia, mitä te olette tänään, sama asia, nöyriä uskoaksenne Jumalan yksinkertaiseen lupaukseen.

¹⁹⁹Huomatkaa nyt. Jumalaa miellytti samaistua sen kanssa. Jumala tulee aina vahvistamaan, onko se Totuus vai ei. Monet ihmiset yrittävät saada itsensä tekemään jotakin, josta Jumala on miljoonan mailin päässä. Se on totta. Mutta kun te näette Jumalan tulevan ja vahvistavan sen ja sanovan: “Se on oikein, Se on oikein, Se on oikein.” silloin te tiedätte, että se on Totuus.

²⁰⁰Nyt, kun uhrit olivat alttarilla, Jumala hylkäsi hänen järkiperäisen käsityksensä Jumalasta. Mutta kun Hän näki Aabelin, yksinkertaisen uskon perusteella uskovan, etteivät kyseessä olleet mitkään omenat tai kedon hedelmät, uskon kautta hän uskoi sen, ilmestyksenä Jumalalta, ja Jumala vahvisti Aabelin vastaanottamalla hänen uhrinsa. Näettekö?

²⁰¹Siksi me rukoilemme sairaiden puolesta ja kaikkea muuta. Jeesus sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minua Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää mitä tahdotte, ja niin tullaan tekemään teille.”

²⁰²No niin, menkäämme nyt vielä nopeasti eteenpäin kaksikymmenen minuutin ajan.

²⁰³Huomatkaa, Elian päivänä, Jumala näki hyväksi kätkeytyä yksinkertaiseen henkilöön. No niin, ajatelkaa vain sitä. Jumala valitsi… Se oli Hänen valintansa. Muistakaa, noina päivinä oli rabbeja ja pappeja, oli suuria miehiä. Jopa Kuningas Ahab itsekin oli juutalainen. Hänellä oli tuona päivänä suuria miehiä maassaan, mutta Jumala kätkeytyi yksinkertaiseen mieheen, ei johonkin oppineeseen, ei. Ei johonkin maailmankuuluun mieheen, johonkin suureen sotilaalliseen neroon tai johonkin sellaiseen, ei mihinkään suureen nimeen. Me emme edes tiedä, kuka hänen isänsä tai äitinsä oli. Me emme tiedä hänen sukupuustaan mitään. Hän oli vain tavallinen vanha maanviljelijä jostakin joka oli kasvatettu olemaan profeetta. Jumalalla oli pannut hänet elämään yksinään jossakin erämaassa. Ainoa asia, jonka me tiedämme, on se, että hän astui esiin jostakin tuntemattomasta ja tuomitsi koko tuon kirkollisen järjestelmän. Oi!

²⁰⁴Ja tiedättekö, mitä he ajattelivat hänestä? “Mistä koulusta hän on tullut? Mihin kirkkokuntaan hän kuuluu? Kuuluuko hän fariseuksiin vai saddukeuksiin”, tai johonkin muuhun, mitä heillä oli? Hän ei kuulunut yhteenkään niistä, vaan hän tuomitsi koko tuon asian. Jumala näki hyväksi tehdä niin.

²⁰⁵Mutta hän oli yksinkertainen mies, jolla ei ollut minkäänlaista koulutusta. Meillä ei ole mitään tietoa, että hän olisi koskaan käynyt koulua. Meillä ei ole hänestä mitään tietoja. Hän oli vain yksinkertainen mies, mutta Jumala näki hyväksi kätkeytyä yksinkertaiseen henkilöön. Jumala oli siellä tämän yksinkertaisen miehen kanssa kätkeytyneenä inhimillisessä olennossa. Voitteko te käsittää sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²⁰⁶Jumala kätkeytyneenä jossakin lukutaidottomassa, maailman mielestä omituisessa tyypissä. He syyttivät häntä kaikesta, jopa siitä, että hän olisi noita. Eliaa, kaikkia profeettoja, syytettiin siitä.

²⁰⁷Jeesusta syytettiin siitä, että hän oli, tiedättehän, “Beelsebul ja hullu.” He sanoivat: “Sinähän olet hullu. Me tiedämme, että sinussa on perkele. Sinä olet päästäsi sekaisin.” Näettekö?

²⁰⁸Ja silloin Hän kertoi heille, että kun se tapahtuisi viimeisinä päivinä, olisi jumalanpilkkaa tehdä sillä tavoin. Hän antoi heille anteeksi, mutta sitä ei annettaisi anteeksi näinä viimeisinä päivinä. Se täytyisi maksaa Iankaikkisella erolla Jumalasta: “Ei anneta anteeksi milloinkaan, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.”

²⁰⁹Mutta Eliaa pidettiin hulluna miehenä. Voitteko kuvitella, kun hän seisoi siellä… Kaikki naiset olivat leikanneet hiuksensa pois, niin kuin he tekevät nykyäänkin, arvelisin, ja olivat maalanneet itsensä kuin Iisebel, maan ensimmäinen nainen, ja saarnaajat olivat kaikki maallistuneet ja kaikkea muuta. Ja mitä sitten tapahtui? Tässä tuli vanha Elia ja tuomitsi koko asian Iisebelistä alkaen.

²¹⁰ “Ei meidän tarvitse kuunnella sinua! Meillä on pastoreita.”

²¹¹Varmasti heidän ei tarvinnut kuunnella, mutta hän oli heidän pastorinsa joka tapauksessa. Hän oli Iisebelin pastori. Hän olisi ehkä halunnut jonkun toisen kaltaisen, mutta Jumala oli lähettänyt hänet. Hän oli Jumalan lähettämä pastori häntä varten. Hän vihasi häntä, mutta kaikesta huolimatta hän oli hänen pastorinsa. Huomatkaa.

²¹²Elia nöyryytti itsensä ja pysyi sellaisella tavalla sen kanssa, minkä Jumala oli sanonut, niin että se miellytti Jumalaa niin paljon, että Hän lupasi ottaa tuon saman Elian hengen ja käyttää sitä sen jälkeen kolmesti. Näettekö? Aamen! Ja Hän teki niin. Aamen! Varmasti Hän teki niin. Varmasti. Hän lupasi, että Se olisi tuleva. Ja Se tuli Elisan, hänen seuraajansa, ylle, sen jälkeen Johannes Kastajan ylle, ja Malakia neljän mukaan sen pitäisi olla täällä jälleen viimeisinä päivinä. Näettekö?

²¹³Jumala rakasti tuota Henkeä, joka oli tuon yksinkertaisen, koulunkäymättömän metsien miehen yllä, joka oli kotoisin jostakin sieltä metsistä. Hän oli niin… Hän oli niin kuuliainen Hänen Sanallensa, että Hän saattoi sanoa: “Elia, tee tämä”, ja Elia teki sen. Ja Jumala kätkeytyi siellä sellaiseen yksinkertaisuuteen!

²¹⁴He kaikki sanoivat hänestä: “Tuo vanha omituinen tyyppi. Älkää olko missään tekemisissä hänen kanssaan”, ja niin edespäin.

²¹⁵Mutta eräänä päivänä, kun hän tuli vanhaksi ja hänen päänsä kaljuksi, ja hänen partansa riippui harmaantuneena alhaalla, ja hänen harvat hiuksensa olivat olkapäillä, nahka roikkui hänen pienissä laihoissa käsivarsissaan, hän oli tulossa alas tietä Samariaan silmät luotuna taivasta kohden ja käyrä keppi kädessänsä. Hänessä ei ollut paljoakaan nähtävää, mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA! Hän ei änkytellyt sen kanssa. Hän ei takellellut. Hän ei sanonut: “Suuri Ahab…” Hän käveli hänen eteensä ja sanoi: “Ei edes kaste ole lankeava taivaasta, ennen kuin minä kutsun sitä.” Jumala kunnioitti hänen yksinkertaisuuttansa.

²¹⁶Katsokaahan nyt, kun se oli niin yksinkertaista ja jokainen oli häntä vastaan, kaikki olivat hänen kurkussansa. Koko saarnaajayhdistys ja kaikki muut olivat hänen kurkussansa. Se on totta. He yrittivät päästä eroon hänestä ja kaikkea muuta. Mutta tuossa yksinkertaisuudessa, vaikka heillä ei ollutkaan mitään yhteistyötä hänen kampanjoidensa kanssa tai mitä heillä olikin, kun jokainen ajatteli, että hän oli vain jokin kummallinen tyyppi, Jumala oli kätkeytyneenä tuossa yksinkertaisuudessa.

²¹⁷Mutta kun tuli aika, että tuon istutetun siemenen tuli kypsyä, Jumala toi julki itsensä lähettämällä tulen taivaista. Jumala kätkeytyneenä yksinkertaisuudessa ja sitten jälleen paljastaen itsensä. Varmasti. Jumalaa miellytti tehdä niin. Hän on aina tehnyt sen sillä tavalla. No niin, me huomamme, että Hän on luvannut nämä asiat.

²¹⁸Meillä monilla ihmisillä on tänään vaikeutena se, että me haluamme tulla niin, tiedättehän, mieleltämme niin seminaarien ja kirkkokuntien kouluttamiksi, ettei Jumala voi käyttää meitä. Jumala voi antaa jollekin miehelle halun tehdä jotakin ja Hän antaa hänelle jonkun palvelustehtävän. Ja ensimmäiseksi, tiedättehän, hän alkaa tehdä sen mukaan, miten jotkut toiset sanovat, ja ennen kuin hän huomaakaan, hän on kietoutunut johonkin suureen asiaan, ja silloin Jumala vain ottaa kätensä pois hänen päältänsä ja jättää hänet omiin oloihinsa. Näettekö?

²¹⁹Sitten Hän yrittää löytää itsellensä toisen miehen, jonkun, joka tulee tekemään sen. Hänen täytyy löytää jotakin, joka tulee ottamaan Hänen Sanansa, jotakin, joka tulee ottamaan Jumalallisen ilmestyksen eikä liikahda siitä mihinkään vaan pysyy juuri siinä, tuossa Sanassa. Sillä tavoin Hän tekee sen. Hän on aina tehnyt sen sillä tavoin.

²²⁰Niinpä kun miehet tulevat niin koulutetuksi ja älykkääksi, että he yrittävät itse tulkita… Kuten jos puhutaan Pyhän Hengen kasteesta, he sanovat: “Oi, se oli toista aikaa varten.” Ja jos he eivät tee niin, he sanovat: “Se ei ollut toista aikaa varten, mutta se ei tule aivan sillä tavalla, kuin se tapahtui Helluntaipäivänä. Me saamme Pyhän Hengen, kun me tulemme uskoon”, ja muuta sellaista, näettehän. Ja kun puhutaan kastamisesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin kuin Raamattu siitä opettaa, he sanovat: “Niin, mutta seminaarissa sanottiin niin-ja-niin.” Sellainen on kompromissin tekemistä. Jumala ei voi käyttää sen kaltaista henkilöä.

²²¹Hän voi sallia tuon miehen tulla lyödyksi kautta maan ja tulla heitetyksi ulos ja tulla nauretuksi, ja hänestä tehdään pilaa, mutta kun todellinen ratkaisun hetki tulee, Jumala nousee esiin ja vahvistaa itsensä tuossa samassa yksinkertaisuudessa.

²²²Se nousee kuin kukkanen. Kun siemen näyttää siltä, että kaikki on ohitse, se putoaa maahan ja kuolee. Kaivakaa tuo siemen ylös, ja se on mädäntynyt, ja näyttää kuin ei olisi jäljellä mitään toivoa, mutta juuri siitä versoaa esiin elämä tuottaen jälleen uuden kukan.

²²³Jumala yksinkertaisuudessa. Hän tekee saman asian. Tie ylös on aina alas. Nöyryyttäkää itsenne. Älkää koskaan sanoko: “Minulla on tätä tai tuota.” Teillä ei ole yhtään mitään. Vain muistakaa: jos teillä on Jumalan armo, niin olkaa vain kiitollisia siitä. Jatkuvasti vain nöyryyttäkää itsenne.

²²⁴Minun täytyy nyt pitää kiirettä, koska tuo kello… En halua pitää teitä liian kauaa, koska en halua väsyttää teitä. Meillä on vielä pitkä aika edessämme tällä viikolla.

²²⁵No niin, me näemme, että ihmiset tulevat niin älykkäiksi ja koulutetuiksi.

²²⁶Nyt haluan näyttää teille toisen puolen. Toiset menevät niin pitkälle toiselle puolelle, että heistä tulee fanaatikkoja, kun he yrittävät olla uskonnollisia. No niin, me tiedämme, että meillä on sellainen ryhmä. He menevät toiselle puolelle.

²²⁷Siinä olen eri mieltä tuon veljesryhmän kanssa, joka äskettäin vetäytyi pois Valon tieltä. He eivät yksinkertaisesti voineet nähdä yliluonnollista ilman, että he olisivat muodostaneet itsestään jotakin ryhmää, ja niinpä he kokoontuivat Kanadassa ja muodostivat ihmisryhmän ja sanoivat, että he tulisivat tekemään toisistansa apostoleja ja profeettoja ja muuta sellaista, eikä siitä tullut mitään. Niin tulee aina käymään. He tulevat… Heistä tuntuu, että koska he ovat… He tuomitsevat kaikki muut asiat, kunnes he menevät suoraan toiseen äärimmäisyyteen.

²²⁸Katsokaahan, toinen puoli on korkeaälyistä, kylmää ja välinpitämätöntä. He kieltävät kaiken. Toinen puoli taas on mielenliikutuksen aikaansaama radikaalinen joukko, ja he kieltävät Sanan.

²²⁹Mutta todella aito Seurakunta pysyy suoraan keskellä tietä. No niin, jos te huomaatte, se tuntee Raamatusta sen, siitä mitä Jumala on sanonut, ja se on tarpeeksi hengellinen ollakseen lämminsydäminen, ja vain pysyy tiellä. Jesaja sanoi, että tulisi olemaan sillä tavoin. Hän sanoi: “On oleva valtatie…”

²³⁰Nuo siunatut, pyhät, kalliit nasarealais-seurakunnan ystävät, mahtava pikku liike, jonka Jumala aloitti, mutta mihin he päätyivät? Kun Jumala alkoi puhua kielillä Seurakunnassa, he olivat niin uskonnollisia ja niin kankeita, että he kutsuivat sitä perkeleeksi, ja te näette, mitä heille on tapahtunut. He kieltävät sen kokonaan. Ja niinpä me näemme, että kaikki nuo asiat kaavoittuvat ja kuolevat. Se on toinen puoli.

²³¹Nyt, toinen puoli tulee fanaattiseksi. Toinen puoli tulee kylmäksi ja kankeaksi.

Nyt Jesaja sanoi: “On oleva valtatie…”

²³²Ja nyt, nasarealaisilla ja monilla vanhoilla pyhitysliikkeillä oli tapana sanoa: “Siunattu vanha valtatie, kunnia Jumalalle, me vaellamme ylös tuota vanhaa valtatietä.” Mutta muistakaa, tarkkaan ottaen hän ei sanonut niin.

²³³Hän sanoi: “On oleva valtatie ja…” Ja on sidesana, konjunktio, “ja tie”, eikä sitä kutsuta pyhyyden valtatieksi, vaan “pyhyyden tieksi”.

²³⁴No niin, pyhyyden valtatie, ihmiset yrittävät tehdä itsensä pyhiksi. Ja kun te teette niin, silloin on aivan samalla tavoin, kuin olen aikaisemminkin sanonut, että kyseessä on kuin hiirihaukka, joka yrittää panna itseensä kyyhkysen höyheniä, vaikka sillä yhä on hiirihaukan luonne. Aivan varis, joka yrittää panna itseensä kyyhkysen tai riikinkukon höyheniä ja sanoa: “Katsokaa, kuinka kaunis lintu olen.” Näettekö, se on jotakin tekemällä tehtyä.

²³⁵Mutta riikinkukon ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko sillä olemaan riikinkukon höyhenet vai ei. Kyyhkysen ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko sillä olemaan kyyhkysen höyhenet vai ei. Niin kauan kuin sen luonne on kyyhkysen luonne, sillä tulee olemaan kyyhkysen höyhenet.

²³⁶Ja katsokaahan, pyhyyden ihmiset alkoivat sanoa: “Naisilla täytyy olla pitkät hiukset ja pitkät hihat”, ja kaikkia näitä asioita, “ja pitkät hameet, eivätkä he saa käyttää vihkisormuksia tai minkään tyyppisiä koruja.” Näettekö, siitä tulee omavanhurskaasta pyhyyttä. Sellainen on tekemällä tehtyä pyhyyttä, mutta todellinen Elävän Jumalan Seurakunta on… Katsokaa, mitä on tapahtunut tuolle kirkkokunnalle. Nyt heillä kaikilla on leikatut hiukset samalla tavoin helluntailaisilla on ja niin edelleen, ja he lähes kaikki käyttävät sormuksia ja niin edelleen. Katsokaa helluntailaisia vuosia sitten, miten he painottivat sitä: “Ja me, seurakunta! Ja me, seurakunta.”

²³⁷Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kyseessä on yksilö, joka on yksilöiden joukossa, ja on syntynyt Jumalan Valtakuntaan. Se tulee sisältä ulospäin. Sitä eletään automaattisesti.

²³⁸Te ette pyydä lammasta tuottamaan tai tekemällä tekemään villaa. Lampaan ei tarvitse tuottaa villaa. Sen ei tarvitse sanoa: “Nyt, minun omistajani haluaa, että minulla on hieman villaa tänä vuonna. Minun täytyy nyt olla ahkera.” Ei, ainoa asia, mitä sen täytyy tehdä, on pysyä lampaana. Oikein, se tulee automaattisesti kantamaan villaa, koska…

²³⁹Eikä meitä ole pyydetty tuottamaan hedelmää. Meidän oletetaan kantavan hedelmää. Näettekö? Meidän oletetaan kantavan hedelmää. Niin kauan kuin te olette Jumalan hedelmäpuu Jumalan Sanan kanssa, Jumalan Sana tulee vahvistamaan itsensä. Se tulee tuottamaan hedelmää, niin kauan kuin Sana on siellä. Jeesus sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, pyytäkää, mitä te tahdotte, ja se tullaan tekemään.” Te ette tuota sitä tehtailemalla. Te ette kiihota itseänne siihen. Se vain todellisuudessa on siellä ja jatkuu edelleen ja edelleen.

²⁴⁰Kiirehtikäämme nyt, kun on vain muutama minuutti jäljellä, ja sitten me lopetamme.

²⁴¹No niin, toiset menevät niin pitkälle, että ovat fanaatikkoja. He menevät toiselle puolelle. Ja he ajattelevat, että vain siksi, että he hyppäävät ylös ja alas tai saavat jonkinlaisen tunteen tai mielenliikutuksen, ovat puhuneet kielillä tai antaneet profetian, joka sattui olemaan oikein, tai jotakin sen kaltaista, niin he ajattelevat, että siinä se on, heillä on se. Mutta niin ei ole.

²⁴²Jeesus sanoi: “Monet tulevat Minun tyköni tuona päivänä ja sanovat: ‘Herra, enkö minä profetoinut Sinun Nimessäsi, enkö tehnyt Sinun Nimessäsi monia tekoja ja ajanut ulos perkeleitä?’” Hän tulee sanomaan: “Menkää pois. Minä en ole teitä koskaan tuntenut.” Sitä se ei ole. Sitä se ei ole, ystävät.

²⁴³Siksi… Kielilläpuhuminenko olisi todiste? Minä uskon kielilläpuhumiseen, mutta minä en pidä sitä ainoana todisteena Pyhästä Hengestä. Varmasti en. Hengen hedelmä on todiste. Katsokaahan, siksi olen eri mieltä helluntailiikkeen veljien kanssa siitä, kun he sanovat: “Jos joku on puhunut kielillä, hänellä on Pyhä Henki.” Olen eri mieltä siitä. Se ei ole mikään merkki siitä, että hänellä olisi Pyhä Henki. Näettekö?

²⁴⁴Minä olen kuullut perkeleiden puhuvan kielillä niin nopeasti kuin vain ovat voineet ja juovan verta ihmisen pääkallosta ja huutavan avuksi perkelettä.

²⁴⁵Olen nähnyt intiaanien ottavan käärmeitä ja kietovan ne ympärilleen sadetanssin aikana siellä Arizonassa. He pitävät käsiään ylhäällä sillä tavoin ja juoksevat ympäriinsä. Olen nähnyt noitatohtorin tulevan ulos ja viiltelevän itseään ja laskevan alas lyijykynän, joka kirjoitti tuntemattomalla kielellä, ja hän tulkitsi sen.

Niinpä älkää puhuko minulle sellaisesta. Minä olen siihen liian vanha.

²⁴⁶Hengen hedelmä on se… Jeesus sanoi: “Heidän hedelmistänsä…”, ei kielistä tai mielenliikutuksista, vaan ”heidän hedelmistään te olette tunteva heidät.” Joten se on Hengen hedelmät. Se on Jumala, joka paljastaa itsensä nöyryydessä, suloisuudessa, ja tekee sen joka päivä samalla tavoin. Näin on ihmisen kanssa, joka pysyy oikeassa Sanan kanssa. Joka kerta kun hän näkee Sanan, hän vahvistaa sen ”aamenella”. Ei ole väliä sillä, mitä muut ihmiset sanovat, hän uskoo sen, näettehän. Hyvä on. Näettekö?

²⁴⁷Mutta me menemme tarpeeksi pitkälle ja jäämme lepäämään jonkin fanaattisuuden varaan, ja Saatana tulee ihmisten keskuuteen. Se on Saatanan tapa. Ja hän on hyvä siinä. Ja hän tulee ihmisten keskuuteen ja saa heidät ajattelemaan, että heillä on se vain siksi, koska ovat hypänneet ylös ja alas. Ja sitten vihaatte lähimmäistänne? Ei, näettehän? Puhua asioista, puhua kielillä niin ihmeellisesti, ja sen kaltaisia asioita.

²⁴⁸Ja muistakaa, te voitte puhua aidoilla Pyhän Hengen kielillä eikä teillä silti ole Pyhää Henkeä. Raamattu sanoo niin. “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin ei se minua mitään hyödyttäisi. Minusta on tullut vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.” Ensimmäinen Korinttolaiskirje 13. Niinpä, sellaista se ei ole, näettehän.

²⁴⁹Metodistit sanoivat: “Kun me huusimme, meillä oli se”, mutta heillä ei ollut sitä. Nasarealaiset sanoivat, että kun he elivät pyhästi, heillä oli se, mutta heillä ei ollut sitä. Helluntailaiset sanoivat: “Kun me puhumme kielillä, me olemme saaneet sen”, mutta he eivät ole saaneet sitä.

²⁵⁰Jumala paljastaa itsensä, mutta ei jossakin tunteessa. Ei niin että… Tunteet, kyllä, ne ovat siinä mukana. Näettekö te mistä on kysymys? Hän vain tekee sen niin nöyräksi, että jokainen voi nähdä sen, jos te ette vain ruiskuta siihen omaa mieltänne ja omia ajatuksianne. Se on Jumala.

²⁵¹Ja sitten heistä tulee joukko fanaatikkoja. Ja sitten tässä, tällä puolella, ovat kylmät, muodolliset, tässä fanaatikot toisella puolella, ja tässä Morsian kulkee suoraan keskellä sen kaiken lävitse kutsuen heitä molemmilta puolelta. Näin on. Jumala vahvistaa Sen Sanallansa, kun se menee eteenpäin.

²⁵²No niin, minun täytyy tässä hypätä joidenkin asioiden ylitse, koska minulla on täällä liian paljon, ja aikani on lopussa. Tulen kiirehtimään niin nopeasti kuin vain voin.

²⁵³Eedenistä alkaen oli profetoitu, että tulisi Messias; koko matkan Eedenistä asti.

²⁵⁴Tulen nyt hyppäämään joidenkin Kirjoitusten ja muistiinpanojeni ylitse, joita minulla on täällä kirjoitettuna, jotta saan Sanoman annetuksi ajoissa, jos vain voin. Jumala kätkeytyy nöyryyteen. Tulen nyt puhumaan nopeasti, mutta haluan kuitenkin, että te käsitätte tämän.

²⁵⁵Eedenistä alkaen oli profetoitu, että olisi tuleva Messias. Oli ennustettu, minkä kaltainen henkilö Hän tulisi olemaan. Me voisimme viipyä siinä kauan aikaa. Te tiedätte Raamatusta, millainen Hän tulisi olemaan, minkä kaltainen henkilö Hän tulisi olemaan. Mooses sanoi: “Herra, teidän Jumalanne, on nostava esiin minun kaltaisen profeetan.” He tiesivät, että Messiaan tuli olla profeetta, ja millaisen palvelustehtävän kanssa Hän olisi tuleva. Kaikki profeetat puhuivat siitä, mitä Hän tulisi tekemään. He puhuivat siitä symboleiden avulla, ja se meni suoraan heidän päittensä ylitse, ja muiden alitse. Se meni toisen alitse ja toisen ylitse.

²⁵⁶Mutta siihen aikaan kun Hän saapui ajan näyttämölle, niillä ihmisillä, joita varten Hänet oli lähetetty, heillä oli omat tulkintansa siitä, millainen Hänen tuli olla heidän omien mielikuviensa mukaisesti.

²⁵⁷Raamattu ei ole muuttunut. Raamattu on aina sama. Siksi sanon: “Kirjoitukset sanovat, ja pysyn sen kanssa: ‘Raamattu ei ole kenenkään yksityisesti tulkittavissa.’”

²⁵⁸Niinpä te metodistit, baptistit, helluntailaiset, älkää yrittäkö itse tulkinta sitä ja sanoa: “Se ei merkitse sitä. Se merkitsee tätä.”

²⁵⁹Se merkitsee juuri sitä, mitä se sanoo, tarkalleen. Joku sanoo: “Kuinka Se voi olla?” Minä en tiedä miten, minun asiani ei ole sanoa sitä. Jumala pitää huolen siitä. Hän on Se, joka sanoi sen, en minä, ja Hän tulee pitämään huolen omastansa.

²⁶⁰Mutta nyt, tästä Messiaasta oli profetoitu. Profeetat olivat kertoneet aivan tarkalleen, miten Hän tulisi, ja mitä Hän tulisi tekemään, kun Hän tulee. Mutta, heidän oma yksityinen tulkintansa siitä, ihmisten keskuudessa! Ja kun Hän tuli, Hän tuli sellaisella tavalla yksinkertaisuudessa, että koko seurakunta kompastui siihen. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ihmisille oli opetettu…

²⁶¹Mies ei voinut olla opettaja tai pappi, ellei hän ollut syntynyt eräästä määrätystä suvusta, leeviläisistä. Ja ajatelkaa vain, hänen iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisänsä oli pappi, joka tutki sanaa temppelissä päivin ja öin.

²⁶²Kuten katolilainen pappi tai sananpalvelija, jonka palvelustehtävä määrätyissä kirkoissa periytyi sukupolvelta toiselle, ja niin edelleen. “Minun iso-iso-iso-isoisäni oli metodistipiispa.” “Minun isoisäni oli piispa”, ja niin edelleen. Näettekö?

²⁶³Kaikessa sen suhteen he olivat eläneet oikein Sanassa, mutta olivat muodostaneet siitä omia tapojaan. Ja heidän lapsensa olivat vastaanottaneet sen sillä tavalla, niin kuin heidän isänsä olivat opettaneet siitä, kunnes isät olivat opettamalla vieneet sen pois todelliselta tieltä. Ja he tekivät siitä sellaisen organisaation, että kun Henki yritti tuoda esiin Totuuden, he eivät voineet vastaanottaa sitä.

²⁶⁴Ja tänään on kyseessä sama asia. En tarkoita olla epäkohtelias, mutta se on oikein. Tänään on tuo sama asia. He tekevät siitä niin monimutkaista ja opettavat teitä jollakin toisella tavalla. Aivan niin kuin on sanottu: “Jumalalla ei ole lainkaan lastenlapsia.” Tiedättekö sitä? Jumalalla on poikia ja Hänellä on tyttäriä, mutta ei pojanpoikia eikä tytärtentyttäriä. Jokaisen täytyy maksaa sama hinta ja tulla samaa tietä. Aivan samalla tavoin kuin teidän isännekin teki, samoin täytyy teidänkin tehdä.

²⁶⁵Niinpä, Hän oli niin yksinkertainen. Kun tämä Messias… Neljäntuhannen vuoden aikana jokainen profeetta puhui Hänestä. Daavid lauloi Hänestä, ja kaikki puhuivat Hänestä. Ja kun Hän tuli, ihmisillä oli omat ideansa siitä, mitä Hänen täytyisi tehdä ja kuinka Hän tulisi tekemään sen. He olivat selittäneet sen kaiken ja piirtäneet siitä karttoja ja kaikkea, niin että, kun Hän tuli sellaisella yksinkertaisella tavalla, se yksinkertaisesti pilasi heidän teologiansa. Niinpä, he eivät tienneet sitä.

²⁶⁶Hän tuli Sanan mukaisesti. No niin, uskotteko te Jumalan puhuneen profeettojen kautta, että tuo Messias tulisi määrätyllä tavalla? On ikävää, ettei meillä ole vielä tuntia aikaa, jotta voisimme mennä siihen ja selittää, miten se oli. Useimmat meistä kuitenkin tietävät, miten se oli. Kuinka Jumala oli sanonut, että Hän on tuleva, miten “sinä Juudean Betlehem, et ole vähäisin…” Ja niin edelleen, ja miten Hän tulisi tekemään ja mitä Hän tulisi tekemään. Näettekö?

²⁶⁷Kuitenkin Hän oli niin yksinkertainen, että nuo suuret oppineet, jotka olivat niin sekoittaneet sen kaiken, menivät sen ohitse. Mutta tehän tiedätte, ettei Jeesus tullut vastoin Sanaa. Hän tuli Sanan mukaisesti, mutta vastoin heidän tulkintojansa. Hän opetti asioita, jotka olivat vastoin sitä, miten he olivat kirkollisesti opettaneet Hänestä.

²⁶⁸No niin, he ovat esimerkiksi saattaneet sanoa: “Kun Messias tulee, niin tietenkin Hän on tuleva temppeliin ja sanova: ‘Kaifas’, tai kuka sitten onkin ylipappina, ‘Minä olen saapunut.’ Hän on tuleva kymmenen miljoonan enkelin saattueen kanssa. Jumala tulee sanomaan: ‘Hyvä on, te miehet siellä. Te olette todella mahtava seurakunta. Te olette Minun kansani. Minä tulen kääntämään täällä kampea ja annan Taivaan käytävien laskeutua alas. Minä lähetän teille Messiaan tänä aamuna. Minä annan sen laskeutua suoraan sinne pihalle. Ja kaikki ihmiset tulevat ympärille ja sanovat: ‘Tohtori se-ja-se ja tohtori se-ja-se, te kaikki voitte seistä siellä kärjessä tervehtiäksenne Häntä ensimmäisinä.’”

²⁶⁹Nyt, ehkä jotenkin sellaisella tavalla he ajattelevat tänään. Minä tiedän, että se kuulostaa hieman karkealta, mutta minä yritän tuoda esiin erään asian.

²⁷⁰ “Ja niin, sillä tavalla se tulee olemaan. Ja jos se ei tule sillä tavoin, se ei ole oikein. Se on antikristus. Jos se ei tule juuri sillä tavalla, se on antikristus, eikä voi olla oikea. Ja sitten seuraava asia, mikä tulee alas, tulee olemaan noin kymmenenmiljoonan enkelin tervehdysjoukko soittokuntineen, ja he tulevat laskeutumaan sinne Salomonin rakentaman temppelin pihalle, ja kaikkialle ylös ja alas täällä, tässä pyhässä paikassa, jossa pyhät ja viisaat ovat kuolleet, ja niin edelleen.”

²⁷¹ “Kyllä”, Jeesus sanoi, ”te tekopyhät, te perkeleen pojat.” Hän sanoi: “Te kaunistatte profeettojen hautoja, ja teidän isänne ovat panneet heidät sinne.” Niin on. “Kuinka monia vanhurskaita miehiä ja profeettoja olikaan lähetetty teidän tykönne, ja te tapoitte heidät jokaisen.” Mutta ne, joita Hän silloin kutsui vanhurskaiksi, heitä he kutsuivat “fanaatikoiksi ja omituisiksi tyypeiksi”. Kyllä.

He siellä ajattelivat, että se tulisi sillä tavalla.

²⁷²Mutta kun Hän tuli talliin, syntyi neitsyestä, Hänen kasvatusisänään oli vain joku tavallinen kirvesmies, ja joku pieni tuntematon tyttö. Näettekö, ei jonkun ylipapin tytär. Hän tuli eräästä pienestä naisesta, joka asui siellä pienessä alhaisessa paikassa, jota kutsuttiin Nasaretiksi. Joosef oli vain tavallinen leskimies, jonka vaimo oli kuollut ja jolla oli lapsia. Ja Maria oli kihlattu hänelle. Ja sitten Hän tuli alusta lähtien likaisen nimen kanssa. He sanoivat, että Hän oli aviottomasti syntynyt. Hyvänen aika!

²⁷³Se iski liian kovasti heidän pintakiiltoonsa. Heidän koulutuksellinen siveysoppinsa ei voinut niellä sitä. Heidän tulkintansa Kirjoituksista ei tiennyt siitä mitään, mutta kuitenkin se oli NÄIN SANOO HERRA. Oi!

²⁷⁴Se saa minut värisemään, kun ajattelen sitä. Ja nähdä, kuinka tuo sama asia uusiintuu jälleen. Jumala ei voi muuttua.

²⁷⁵Kello on jo kaksitoista. Tulisiko minun lopettaa vai jatkaa edelleen? [Seurakunta sanoo: “Ei. Jatka vain.”] Luulen, että te voitte istua vielä hetken. Minä rakennan tässä jotakin pohjaksi tulevalle Sanomalle ja yritän päästää teidät lähtemään niin nopeasti kuin mahdollista, ehkä kymmenen, viidentoista minuutin kuluttua, jos voimme. Jumala siunatkoon teitä.

²⁷⁶No niin, se oli niin yksinkertaista, että he ampuivat ohi maalin, mutta se osui Jumalan maaliin, se osui Sanaan. Hän tuli aivan tarkalleen sillä tavalla kuin Hän oli sanonut, mutta heidän tulkintansa siitä olivat vääriä. Heidän tulkintansa, joita he seurasivat Mooseksen aikana, olivat vääriä. Heidän tulkintansa Nooan aikana oli väärin, mutta Jumala toimii Sanansa mukaisesti.

²⁷⁷Ja sitten tuli Jeesus, ja Hän opetti asioita, jotka olivat vastakkaisia. “Jos Sinä olet Messias, tee sitä-ja-sitä”, tehän tiedätte. “Jos Sinä olet, tule alas ristiltä ja näytä se nyt meille.” Mutta Jumala ei pelleile ihmisten kanssa. Jumala vain tekee asiat niin kuin Häntä miellyttää, ja miten on oikein.

²⁷⁸He ajattelivat, että Hänen kaltaisensa täytyisi varmasti tulla suuren enkelitervehdyksen kanssa, mutta Hän tuli talliin. Ja heidän oman kiillotetun siveysoppinsa mukaan oli naurettavaa, että tavallinen, inhimillinen olento ajattelisi, että Kaikkivaltias Jumala, suuri mahtava Jehova, joka omisti maan ja oli luonut kaiken, ei voisi valmistaa oman Lapsensa syntymää varten mitään parempaa paikkaa kuin lantakasan jossakin navetassa. Miten voisi olla sillä tavoin…

²⁷⁹Mistä oli kyse? Jumala yksinkertaisuudessa. Se teki Hänestä niin suuren. Koulutuksellinen etiikka ei pysty alentumaan sillä tavalla. Se ei voi sietää sellaista, mutta Jumala on niin suuri, että toi itsensä alas siihen, niin ettei Hänellä ollut edes vaatteita, jotka olisi voinut pukea oman Lapsensa ylle. Ajatelkaa sitä! Ja maailma… Majatalossa ei ollut tilaa, ja niin Hän meni navettaan, jonka muodosti pieni luolankaltainen siellä mäen kupeessa. Ja sinne, olkivuoteelle, Jumalan Poika tuli. Oi, se oli niin paljon erilainen, kuin tuo kokous siellä ylhäällä…

²⁸⁰Ja Hänen äitinsä oli tulossa äidiksi. Hänen nähtiin olevan raskaana jo kuukausia ennen kuin hän oli edes naimisissa. Hän oli tulossa äidiksi, ja ihmiset näkivät sen ja he tiesivät, että asia oli sillä tavalla. Ja Maria tiesi omassa sydämessänsä, mitä oli tapahtumassa.

²⁸¹Ja Joosef ei ymmärtänyt sitä, mutta Herran Enkeli tuli hänen luokseensa yöllä ja sanoi: “Joosef, sinä olet Daavidin poika. Älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä siinä ei ole mitään pahaa, vaan se on Pyhästä Hengestä.” Se selvitti sen. Tuo mies, Joosef, oli sellaisessa yhteydessä Jumalan kanssa, että Jumala saattoi puhua hänelle.

²⁸²Mutta tänään me kiedomme kirkolliset liivimme ympärillemme, niin ettei mikään voi puhua meille niiden kirkollisten ryhmien ulkopuolelta, joihin me kuulumme. En halua tulla karkeaksi tai radikaaliseksi, joten jätän sen rauhaan. Mutta te ymmärrätte, mitä minä tarkoitan. Huomatkaa.

²⁸³Talli tuntui heistä naurettavalta, noista hiotuista. Meillä ei ole edes minkäänlaista tilastotietoa siitä, että Hän olisi koskaan käynyt päivääkään koulua, ja kuitenkin tuo kaksitoistavuotias, yksinkertainen poika saattoi saarnaamisellaan ymmälle nuo papit siellä temppelissä. Oi! Mistä oli kyse? Jumala oli kätkenyt itsensä. Minusta tuntuu juuri nyt hyvin uskonnolliselta. Jumala oli kätkeytyneenä tallissa. Jumala oli kätkeytyneenä pienessä lapsessa. Näettekö? Tarkatkaa, millainen vaikutus sillä oli jonkun ajan kuluttua.

²⁸⁴Kun Hän meni kaduille, niin muiden lasten vanhemmat epäilemättä sanoivat: “Älkää leikkikö tuon lapsen kanssa. Älkää olko missään tekemisissä Hänen kanssaan. Hänen äitinsä ei ole mitään muuta kuin vain tavallinen prostituoitu. Ja Hänen isänsä ja äitinsä, lapsihan syntyi, ennen kuin he olivat edes naimisissa. Hänen äitinsä oli silloin raskaana. Älkää olko missään tekemisissä sen kanssa.”

²⁸⁵Mitä Maria ajatteli! Sillä ei kerta kaikkiaan ollut mitään merkitystä, mitä ulkopuoliset ajattelivat. Maria mietiskeli kaikkia näitä asioita. Hän kätki ne sydämeensä. Hän tiesi, etteivät he voisi sanoa mitään sitä vastaan.

²⁸⁶Joskus Maria puhui miehellensä ja sanoi: “Pysy hiljaa. Älä sano mitään siitä.”

²⁸⁷Minulla on ollut kokouksissani ihmisiä, jotka ovat sanoneet: “Jos sinä olet Kristuksen palvelija, niin sinä tiedät, että tällaista tapahtuu siellä.”

²⁸⁸Varmasti tiedän, että se on tapahtumassa, mutta mitä te sitten voitte tehdä, kun Hän sanoo: “Pysy hiljaa. Älä sano sen suhteen mitään.”

²⁸⁹Vein sinne muutaman miehen ja näytin heille kirjasta, mitä oli sanottu vuosia sitten.

He sanoivat: “Mutta, en voinut ymmärtää sitä.”

²⁹⁰Minä sanoin: “Näetkö sitä siellä?” Tässä se oli niin kauan sitten siellä. Minulla oli se siellä, kun se tapahtui, ja monet ihmiset ovat nähneet sen siellä kirjassa. Minä sanoin: “On tapahtuva, että tämä tulee tekemään tällä tavalla ja tuolla tavalla.”

²⁹¹Hän sanoi: “Mutta miksi sinä et sanonut jotakin sen suhteen?” Sen täytyi olla sillä tavoin! Näettekö?

²⁹²Ja Joosef tiesi asian oikean laidan. Hän tiesi, kenelle tuo lapsi kuului. Maria tiesi, kenelle se kuului. Jeesus tiesi, kuka Hänen Isänsä oli. Mitä Hän sanoi? “Minun täytyy hoidella Isäni asioita”, ei olla sahaamassa puuta ja valmistamassa ovea, vaan hoidella Isänsä asioita. Hän sanoi sen äidilleen: “Etkö sinä ymmärrä, että on aika, että olen Isäni asioilla?”

²⁹³No niin, he ajattelivat: “Tämä pieni löyhäpäinen lapsi…” Jokainen avioton lapsi on jollakin tavalla omituinen, outo tapaus. Ja siinä te olette, mutta Jumala kätkee itsensä. Kuunnelkaa. Jumala kätki itsensä siihen, minkä maailma ajatteli olevan “saastaa, turmeltunutta, aviotonta”.

²⁹⁴Katsokaahan, Jumala kätkee itsensä kuolevaan, mätänevään siemeneen tuodakseen esiin elämän. Ymmärrättekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²⁹⁵Jumala kätkee itsensä johonkin yksinkertaiseen pesijänaiseen, tai johonkin tavalliseen mieheen, joka eväät kainalossaan suutelee vaimoaan ja lapsiaan hyvästiksi ja lähtee töihin. Ja ehkä kätkee itsensä tuohon mieheen tekemään jotakin, mistä arkkipiispa ei tiedä yhtään mitään. Te ette kuule Hänen toitottavan torvia ja lähettävän sitä ulos. Vain Jumala saa kunnian, siinä kaikki. Yksinkertaiset kuulevat sen ja iloitsevat.

²⁹⁶No niin, Jumala kätki itsensä yksinkertaisuudessa pieneen lapseen, kätki itsensä yksinkertaisuudessa tavalliseen perheeseen. Jumala! Ja kirkolliset ja suuret miehet, älykkäät, nerot, ja he kaikki, Herodes ja niin edelleen tuona päivänä, ja nerot, heiltä kaikilta jäi se huomaamatta. Jumala kätkeytyy yksinkertaisuuteen.

²⁹⁷Nyt, nopeasti, Johannes Kastaja Jesajan 40. luvussa. Me voimme ottaa sen, jos te haluatte. Malakia kolme, merkitkää se muistiin, jos haluatte. Jesaja 40. Voisi olla hyvä, jos lukisin sen, jos teillä on niin paljon aikaa. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se ottaa vain hetken. Menkäämme Jesajan kirjan 40. lukuun ja lukekaamme täältä, jotta näemme, mitä hän nyt tästä sanoo. Katsokaapa tänne. “Lohduttakaa, lohduttakaa minun kanssani.” No niin, muistakaa, että tämä on 712 vuotta aikaisemmin. Katsokaa sieltä otsikosta, näettekö, 712 vuotta ennen kuin Hän syntyi. Tässä tuo profeetta puhuu Hänestä.

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.

Puhukaa lohduttavasti Jerusalemille ja huutakaa hänelle, että hänen sodankäyntinsä on saatettu päätökseen ja hänen vääryytensä on annettu anteeksi, sillä hän on saanut HERRAN kädestä kaksinkertaisesti kaikkien syntiensä edestä.

Hänen äänensä… joka huutaa erämaassa: Valmistakaa HERRALLE tie, tehkää suoraksi erämaassa valtatie meidän Jumalaamme varten.

Jokainen laakso tullaan korottamaan, ja jokainen vuori ja kukkula tullaan alentamaan, ja kiero [epärehellinen] tullaan oikaisemaan ja epätasaiset paikat tullaan tasoittamaan.

²⁹⁸Oi, oi! Millainen mies se tulisikaan olemaan! Menkää nyt kanssani Malakiaan. Se on viimeinen profeetoista, viimeinen kirja Vanhassa Testamentissa. Kuunnelkaa, mitä Malakia tässä viimeksi sanoo, niin että te olette varmat, ettette unohda sitä. Malakian kolmas luku:

Katso, minä tulen lähettämään sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun edelläni, ja Herra, jota te etsitte, on äkisti tuleva temppeliinsä, vieläpä liiton sanansaattaja, josta te iloitsette, katso, hän on tuleva, sanoo sotajoukkojen HERRA.

²⁹⁹Edelleen puhutaan Johanneksesta: “Minä lähetän sanansaattajani edelläni valmistamaan tien.” Jeesus puhui siitä Matteus 11:10.

Hän sanoi: Jos voitte ottaa sen vastaan, hän oli se, josta on puhuttu: Katso, minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä…

³⁰⁰Näettekö? Se  on oikein. Nyt, kuinka tämä kaikki sanottiin. 700 vuotta oli tiedetty, että edelläkävijä oli tuleva ennen Messiasta. Mutta kun hän tuli näyttämölle sellaisessa yksinkertaisuudessa, he eivät huomanneet häntä. He kadottivat hänet.

³⁰¹Muistakaa, hän oli papin poika. Katsokaa nyt, kuinka naurettavaa oli se, ettei hän seurannut isänsä jäljissä, mennyt takaisin tuohon seminaariin. Mutta hänen tehtävänsä oli liian tärkeä. Yhdeksänvuotiaana hän meni erämaahan ja tuli sieltä saarnaten. He kadottivat sen. Hän oli niin yksinkertainen, liian yksinkertainen, heidän korkeasti hiotulle koulutukselleen, että he olisivat uskoneet jotakin hänen kaltaistaan. He ajattelivat, että kun tämä mies tulisi…

³⁰²Kuinka: “Kaikki korkeat paikat tehtäisiin mataliksi, kaikki matalat paikat tehtäisiin korkeiksi, kaikki epätasaiset tehtäisiin tasaisiksi?” Daavid näki sen ja sanoi: “Vuoret hyppivät kuin pienet karitsat, ja puut taputtivat käsiään.” [Veli Branham lyö käsiänsä yhteen useita kertoja.]

³⁰³Mitä? Tapahtuiko se? Joku vanha partainen kaveri, ilman minkäänlaista koulutusta, palanen lampaannahkaa ympärilleen kiedottuna, tuli kompuroiden ulos Juudean erämaasta ja sanoi: “Tehkää parannus, sillä Taivasten Valtakunta on käsillä. Ja te joukko käärmeitä, älkää ajatelko sanovanne: ‘Minä kuulun johonkin määrättyyn organisaatioon.’ Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille.” Oi!

 “No niin, hän ei ole se. Me tiedämme, ettei hän ole.”

³⁰⁴Mutta se oli hän! Näettekö, hän tasoitti polun puhtaaksi. Näettekö? Sillä tavoin epätasaisuudet tasoitettiin. Sillä tavoin korkeista paikoista tehtiin matalia. “Älkää vain luulko, että Abraham on teidän isänne? Älkää alkako kertomaan minulle mitään senkaltaista asiaa, koska Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille.” Korkeista paikoista tehtiin matalia. Oi, kunnia Jumalalle! Siinä se on. Kyllä. Näettekö eron? Hän sanoi, että niin tulisi tapahtumaan.

³⁰⁵Ja kun hän tuli, he ajattelivat, oi, että olisivat valmiita vastaanottamaan hänet, jos hän tulisi heidän omaan organisaatioonsa. Mutta koska… Hän tuli sillä tavalla, niin yksinkertaisella tavalla. Kuitenkin tulkiten Kirjoituksia, korkeista paikoista tehtiin matalia. He eivät halunneet vastaanottaa sitä, mutta heidät alennettiin.

³⁰⁶Pojat, hän nylki heidät! Hän repi heidän selkänahkansa. Hän sanoi: “Te joukko kyykäärmeitä. Te ruohikossa piileskelevät käärmeet. Minä sanon teille, että kirves on laskettu puun juurelle, ja jokainen puu, joka ei tuota hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen. Minä totisesti kastan teidät vedellä, mutta minun jälkeeni on tulossa Yksi, joka on mahtavampi kuin minä. Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja Tulella. Hänellä on viskimensä kädessänsä. Hän tulee täydellisesti puhdistamaan puimatantereensa. Hän on polttava oljet ja akanat ja ottava vehnän aittaansa.” Aamen.

³⁰⁷Sillä tavoin epätasaisuudet tasoitettiin, ja ihmiset eivät käsittäneet sitä, mutta se oli juuri tarkalleen Sanan mukaisesti. Aivan tarkalleen Sana mukaisesta, juuri tarkalleen niin kuin Sanan sen sanoi. Niin yksinkertaista, että he menivät sen ohitse. Se jäi heiltä näkemättä.

³⁰⁸Älkää te olko niin sokeita. Älkää te olko niin sokeita. Niinpä kuunnelkaa.

³⁰⁹He menettivät sen. Hän oli niin yksinkertaista heidän yleiselle uskomukselleen sellaisesta henkilöstä, että he menettivät sen. Jälleen, mistä oli kyse? Jumala, joka on Sana, kätkeytyneenä yksinkertaisuuteen, ei joku pappi ympärikäännettyine kauluksineen ja älykkäine koulutuksineen.

³¹⁰Jeesus kysyi heiltä samaa asiaa. Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan?” kun Johanneksen opetuslapset olivat tulleet Hänen luokseen. Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan? Menittekö te katsomaan jotakin papinviittaan puettua miestä”, tiedättehän, “jolla on pehmeät vaatteet?” Hän sanoi: “Senkaltaistako saarnaajaa?” Hän sanoi: “Menittekö katsomaan jotakin sellaista?”

³¹¹Hän sanoi: “Ei. Senkaltaiset suutelevat pieniä lapsia, tiedättehän, ja hautaavat kuolleita. He eivät tiedä mitään kahdella kädellä taistelurintamalla käytettävästä miekasta. He ovat siellä jollakin Kiwanis-klubilla tai jossakin, tiedättehän, järkiperäisine puheineen. Sinne he kyllä soveltuvatkin, mutta kun tulee kysymys taistelusta, niin siitä he eivät tiedä mitään. He ovat kuningasten palatseissa. He pelehtivät senkaltaisten kuuluisuuksien kanssa.”

³¹²Mutta Hän sanoi: “Mitä te sitten menitte katsomaan? Menittekö te katsomaan jotakin ruokoa, jota jokainen tuuli heiluttaa? Miestä, jolle joku voi sanoa: ‘Tiedäthän, sinä kuulut Ykseyden kannattajiin, mutta jos sinä liityt tänne Assembliin, niin minäpä sanon sinulle, mitä minä tulen tekemään. Me tulemme tekemään sen…’ ‘Luulenpa, että tulen tekemään sen.’ Huh! Ruoko, joka heiluu? Ei Johannes. Ei, ei. ‘Jos sinä eroat fariseuksista ja liityt saddukeuksiin’, tai jotakin senkaltaista. Te ette nähneet jotakin, jota tuuli olisi heiluttanut, ei Johannesta.” Ei, veli. Hän ei ollut sellainen.

³¹³Hän sanoi: “Mitä te sitten menitte katsomaan? Profeettaako?” Tarvitaan profeetta tekemään se, näettehän. Se oli todiste profeetasta. Jumalan Sana oli hänen kanssaan. Sana tulee profeetalle. Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan? Profeettaako?” Hän sanoi: “Kyllä, se on totta. Mutta Minä sanon teille, että hän oli enemmän kuin profeetta, sillä sellainen hän oli.”

³¹⁴Miksi hän oli enemmän kuin profeetta? Hän oli Liiton Sanansaattaja. Varmasti hän oli. Se rakensi sillan lain ja armon välille. Hän oli se yhdyskivi, joka lukitsi yhteen ne, josta oli puhuttu.

³¹⁵Hän sanoi: “Jos te voitte vastaanottaa sen, niin tämä on hän, josta profeetta on puhunut: “Katso”, Malakia 3, “Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä, ja hän on valmistava tien Minun edelläni.” Oi, hän oli niin yksinkertainen. Jumala jälleen kätkeytyneenä yksinkertaisuuteen.

³¹⁶Sitten tarkatkaa, mitä hän teki. Hän saarnasi, että tuo mahtava Kristus tulisi. “Hänellä on viskimensä kädessään. Hän on täysin puhdistava puimatantereensa. Hän on ottava roskat ja lakaiseva ne ulos ja polttava ne. Kyllä. Hän tulee kokoamaan viljan ja on vievä sen aittaan.” Näettekö, hän oli innoitettu.

³¹⁷Mutta kun Jeesus tuli, odottivat he… Ja kaikki nuo apostolit, tiedättehän, odottivat, että jotakin suurta tulisi. “Hän on tulossa. Siinä on kaikki, mitä tarvitaan. Pojat, Hän tulee olemaan mahtava. Hän on potkaiseva nuo roomalaiset pois maan pinnalta. Hän panee nuo kreikkalaiset menemään tätä tietä ja nuo roomalaiset menemään tuota tietä, kun Hän tulee.”

³¹⁸Kun Hän tuli, pieni nöyrä mies, jota tönittiin ympäri puolelta toiselle. Mistä oli kyse? Jumala kätki itsensä yksinkertaisuuteen. Oi!

³¹⁹Sitten Sanomansa lopulla Hän seisoi ja sanoi: “Kuka voi tuomita Minut synnistä? Mitä koko Raamattu on sanonut, että Minä tulen tekemään? Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin tuomitkaa Minut. Mutta mitä sellaista minä en ole tehnyt, minkä Kirjoitukset sanoivat Minun tulevan tekemään? Tehän tiedätte, että epäusko on syntiä. Kuka voi syyttää Minua? Jos Minä ajan ulos perkeleitä Jumalan sormella, niin osoittakaa silloin Minulle, mitä te sen kanssa teette.” Yksinkertaisuus.

³²⁰Hän jopa antautui kuolemaan, mutta oi, tuona pääsiäisaamuna, hallelujaa, Hän todella lakaisi roskat ulos, veli. Kyllä, todellakin. Ja vehnä sinetöitiin aittaan. Se lepää siellä maassa Iankaikkisen Elämän kanssa ja lepää siellä odottamassa tuota suurta päivää, josta me tulemme puhumaan, Herran tulemuksesta. kun tuo elämä on tuleva Elämään, ja me olemme nouseva tuossa ylösnousemuksessa ja tulemme temmatuiksi pois Hänen kanssaan ilmassa ja kootuksi aittaan. Ja roskat tullaan polttamaan. Ja tuo kuori, joka oli kietoutuneena sen ympärille ja yritti vetää sitä tähän suuntaan tai tuohon suuntaan, tullaan polttamaan sammuttamattomalla tulella. Aamen! Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen! [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

³²¹He menettivät Hänet, Jumalan yksinkertaisuudessa. Miksi? Koska Hän ei edes saarnannut kirkollisilla termeillä. Hän ei koskaan tehnyt niin. Hän ei koskaan saarnannut niin kuin joku saarnaaja. Hän saarnasi kuin… Hän käytti sellaisia Jumalan yksinkertaisuuden termejä kuten “kirves on laskettu”. Hän puhui “puista” ja “käärmeistä”. Hän ei ollut mikään seminaarin opettaja, niin kuin tuon päivän kirkolliset olivat, kuten joku jumaluusopin tohtori, tohtori se-ja-se. Hän ei tehnyt niin. Hän saarnasi niin kuin joku metsien mies jostakin erämaasta. Hän puhui kirveistä ja puista ja käärmeistä ja senkaltaisista asioista, ja vehnästä ja aitasta, ja kaikesta sellaisesta. Luulisin, että häntä pidettäisiin jonakin “saippualaatikko saarnaajana”. Uskoisin, että häntä kutsuttiin “kanto saarnaajaksi” tuona päivänä, kun hän seisoi jonkun kannon päässä siellä Jordanin rannalla. Jumala yksinkertaisuudessa, kätkeytyneenä maailman viisaudelta

³²²No niin, katsokaamme nyt. Jeesus sanoi: “Minä kiitän Sinua, Isä, että Sinä olet kätkenyt nämä asiat maailman viisailta, ja olet paljastava ne pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia.” Jumala kätkeytyneenä yksinkertaisuudessa, Kristuksessa. Jumala kätkeytyneenä yksinkertaisuudessa, Johanneksessa. Hän oli… Ajatelkaa vain sitä. Jumala yksinkertaisuudessa, kätkien itsensä maailman viisaudelta.

³²³No niin, tulemme lopettamaan minuutin tai parin kuluttua, koska en halua pidätellä teitä yhtään pidempään.

³²⁴Katsokaa! Pysähtykäämme nyt hetkeksi, jotakin henkilökohtaista. Ajatelkaa sitä päivää, jossa me nyt elämme, kun nyt lopettamme. Ajatelkaa päivää, jossa me elämme. Kun Jumala tulee alas jossakin sellaisessa pienessä vanhassa, nöyrässä paikassa, jossa me olemme olleet ja parantaa sairaita, ja rikkaat ja ylpeät ja korkeasti oppineet sanovat: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole mitään sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen.”

³²⁵Muistatteko te tuota Sanomaa Daavidista ja Goljatista, jonka saarnasin täällä tällä paikalla sinä aamuna, kun lähdin?

³²⁶Sanottiin: “Kuinka sinä voisit kohdata tuon koulutetun maailman siellä ulkopuolella, veli Branham, kaiken tämän kanssa?”

³²⁷Minä sanoin: “En voi mitään sille, miten tulen kohtaamaan sen. Jumala sanoi: ‘Mene!’” Siinä kaikki. Se on Hänen Sanansa. Hän lupasi sen. Tuo hetki on nyt täällä.

³²⁸Kun tuo Enkeli, jonka te näette siellä tuossa valokuvassa, tuli alas virran ylle tuona päivänä kolmekymmentä vuotta sitten, tulevana kesäkuuna, ja sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin”, noin 5 000 ihmisen edessä tai enemmänkin, “tuo hetki on tullut, jolloin sinun Sanomasi tulee pyyhkäisemään maailmaa.”

³²⁹Muistatteko tuota arvostelua, jos siellä on joku, luulen, että Roy Slaughter tai joku heistä täällä istuvista voi muistaa tuon päivän, ehkä rouva Spencer tai jotkut teistä vanhemmista ihmisistä täällä muistavat sen, George Wright tai jotkut heistä. Te tiedätte sen. Kuinka se oli, mutta onko niin tapahtunut? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niin on.

³³⁰Ja sitten kaiken keskellä, kun Se hylättiin ja sanottiin: “Se on vain kuviteltua parantumista.” Ja Jumala kääntyi ja lähetti sinne vanhan mykän opossumin, joka parantui tuolla Jumalan voimalla.

³³¹Lyle ja Banks Wood, kun me istuimme siellä ja tulimme tuntemaan Jumalan vahvistetun Totuuden, kun tuo pieni kuollut kala makasi siellä vedessä, ja Pyhä Henki oli puhunut päivää aikaisemmin, miten Hän tulisi osoittamaan heille Kirkkautensa ja tekemään jotakin. Ja siellä tuona aamuna, Pyhä Henki tuli alas tuohon veneeseen, ja minä nousin ylös ja puhuin tuolle kalalle, joka oli maannut vedessä kuolleena puoli tuntia, sen kidukset ja sisukset oli vedetty suusta ulos. Se virkosi elämään ja ui pois aivan yhtä hyväkuntoisena kuin mikä tahansa muukin kala. Mistä on kyse? Jumala kätkeytyy yksinkertaisuuteen.

³³²Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille! Jumala on kykenevä parantamaan jonkun opossumin tai kalan tai minkä tahansa! Jos Hän tuo esiin Sanomansa, eivätkä ihmiset halua uskoa sitä, Jumala voi herättää opossumin uskomaan sen! Jumala voi herättää kuolleen naisen. Hän voi herättää kuolleen opossumin. Hän voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa tehdä!

³³³Millainen nuhde se on tälle sukupolvelle! Kun he kompastuvat siihen ja pitävät siitä melua ja sanovat: “Sinä et tehnyt tätä tai tehnyt tuota”, silloin Jumala lähetti sinne yksinkertaisen eläimen. Millainen nuhde! Mistä oli kyse? Jumalasta yksinkertaisuudessa, joka osoittaa olevansa suuri, oi, ja nuhtelee näitä tämän sukupolven ihmisiä heidän epäuskostansa.

³³⁴No niin, he ajattelevat nyt kuten ovat aina tehneet, että se täytyy tulla tehdyksi heidän oman tapansa mukaisesti. “Jos nyt on olemassa jotakin sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen…” Kuten eräs katolilainen mies, joka eräänä iltana puhui minulle siitä. Tiedättehän, tämä mies, jota menin tapaamaan Houstonissa hänen poikaansa johdosta. Hän sanoi: “Jos se olisi Jumalan lahja, se täytyisi tulla katoliseen kirkkoon.” Metodistit ajattelevat, että Sen tulisi tulla heidän kirkkoonsa, ja helluntailaiset ajattelevat, että Sen täytyisi tulla heidän kirkkoonsa, mutta Se ei ole tullut mihinkään niistä.

³³⁵Se tuli Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa Hänen tuodessa itsensä julki. Varmasti Hän tekee sen. Tarkatkaa vain sitä. Älkää salliko sen mennä ohitsenne. Pitäkää se sydämessänne ja muistakaa, mietiskelkää sitä siellä.

³³⁶Sen täytyisi tulla heidän omalla tavallaan heidän omasta kirkkokunnastaan. “Ja ellei se tee niin, se ei ole Hän. Se on vain psykologiaa, tai se on perkele. Se ei ole Jumala, koska jos se olisi Jumala, sen täytyisi tulla”, heidän omalla tavallansa, “niin kuin me olemme sen tulkinneet.”

³³⁷Sillä tavoin Jeesuksen täytyi tulla fariseusten luo. Sen täytyi olla niin, näettekö. Jos Jumala lähettäisi Messiaan, heillä oli se kaikki valmiiksi tulkittuna millainen Hänen pitäisi olla, ja koska Hän tuli eri tavalla: “Se ei voinut olla Messias. Hän oli jotakin aviotonta. Hän oli Beelsebul.” Mutta, se oli Jumala kätkeytyneenä yksinkertaisuuteen.

³³⁸Tuon edelläkävijän täytyisi olla jonkinlaisen määrätyn koulutuksen omaava mies. Epäilemättä, joka vuosi, kun he vihkivät sananpalvelijansa ja lähettivät heidät tekemään käännynnäisiä lähetyssaarnaajina… Jokainen ajatteli: “Tämä tulee olemaan tuo edelläkävijä”, mutta Jumala kasvatti hänet siellä erämaassa, missä ei ollut minkäänlaisia seminaareja ja sen kaltaisia asioita. Jumala kätkeytyy nöyryyteen ja yksinkertaisuuteen.

³³⁹Mutta odottakaapa nyt. Lopettaessamme me sanomme tämän. Mutta hylätä Jumalan yksinkertainen Sanoma, hylätä Se, Jumalan yksinkertainen tapa, merkitsee, että on iankaikkisesti hävitetty. No niin, se on kuinka paljon… Me puhumme siitä, kuinka yksinkertaista se on, ja ihmiset ajattelevat voivansa nauraa sille. He voivat ajaa sen ylitse ja käsitellä sitä millä tavalla he vain tahtovat, mutta se merkitsee Iankaikkista eroa Jumalasta.

³⁴⁰Nuo, jotka kuolivat Nooan päivinä eivätkä kuunnelleet hänen Sanomaansa, tuhoutuivat. Ja Jeesus meni kuolemansa jälkeen, ennen ylösnousemustansa, ja saarnasi heille heidän ollessa pimeyden kahleissa. Hän meni helvettiin ja saarnasi hengille, jotka olivat vankeudessa ja jotka eivät tehneet parannusta pitkämielisyyden aikana Nooan päivinä, kun saarnattiin yksinkertaista Jumalan Sanomaa yksinkertaisen miehen kautta. Hän meni ja sanoi: “Nooa saarnasi, että Minä tulisin olemaan täällä, ja tässä Minä olen.” Kyllä vaan.

³⁴¹Ne, jotka eivät kuunnelleet tuota profeetan Sanomaa. Mooses oli saanut Sanoman Jumalalta siellä ulkona erämaassa, ja hän oli oikealla tavalla Tulipatsaan vahvistama, ja joka johdetiin ulos erämaahan. Ja sitten he yrittivät nousta ja tehdä siitä organisaation, ja he tuhoutuivat ja kuolivat erämaassa. Jokainen heistä paitsi kaksi miestä, Joosua ja Kaaleb.

³⁴²Ja sitten nuo fariseukset siellä olivat niin sokeita, etteivät he voineet nähdä sitä, vaan katsoivat taaksepäin ja sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa.”

³⁴³Ja Jeesus sanoi: “Jokainen heistä on kuollut.” He olivat nähneet Jumalan kirkkauden. He vaelsivat Valossa. He vaelsivat Tulipatsaan Valossa. He vaelsivat Hänen voimansa läsnäolossa. He vaelsivat sinne, minne Pyhän Henki pani heidät vaeltamaan. He söivät Taivaasta tullutta mannaa, jonka Jumala järjesti heille, ja he tulivat kadotetuiksi ja menivät helvettiin. Jokainen heistä on kuollut.” Jos te otatte tuon sanan, se tarkoittaa “iankaikkisesti erotettu” Jumalan läsnäolosta. “Jokainen heistä on kuollut.” Näettekö?

³⁴⁴Jokainen, joka hylkäsi Jeesuksen, on tuhoutunut. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Hylätä tuo Jumalan yksinkertaisuus! Eikä se ole vain jotakin… Te sanotte: “No niin, tein virheen.” Te ette tee sitä niin! Jumala ei ota sitä sillä tavalla. Te tuhoudutte iankaikkisesti! Meidän on parasta ajatella jotakin. Sen täytyy olla oikealla tavalla Jumalan tunnistama, ja sitten, jos se on sitä, se on Hänen Sanansa. Kuten nuo, jotka hylkäsivät Mooseksen, hylkäsivät Elian, hylkäsivät Johanneksen, hylkäsivät Jeesuksen omana aikanansa.

³⁴⁵Sallikaa minun tässä kertoa teille eräs vähäpätöinen asia, ja sitten toivon, etten loukkaa liiaksi. Mutta katsokaahan. Eräänä päivänä minut kutsuttiin Houstoniin, Texasiin, että yrittäisin saada armahduksen aikaan. Kokosin siellä joitakin ihmisiä yhteen saarnatakseni sanoman ja saadakseni nuo ihmiset siellä allekirjoittamaan tämän nuoren miehen ja tytön armahdusanomuksen, tiedättehän, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin. Uskon, että te olette lukeneet siitä lehdistä, ja se oli herra Ayersin poikapuoli.

³⁴⁶Herra Ayers on se, joka otti tuon valokuvan tuosta Herran Enkelistä, jonka te näette siellä. Hän oli roomalaiskatolilainen ja hänen vaimonsa juutalainen. Hän meni naimisiin tämän juutalaistytön kanssa. He eivät voineet puhua uskonnosta keskenään ja niin edelleen. Ja Ted Kippermannilla, joka myös oli liikkeen osakas hänen kanssaan, oli Douglas Studio.

³⁴⁷Ja kun hän tuli sinne, missä herra Best, tohtori Best baptistikirkosta, piti nyrkkiänsä veli Bosworthin nenän alla, ravisteli sitä ja sanoi: “Ota nyt minusta kuva, kun teen niin.” Hän sanoi: “Minä tulen ottamaan tuon vanhan miehen selkänähän ja tulen ripustamaan sen työhuoneeni seinälle muistona jumalallisesta parantumisesta.”

³⁴⁸Ja ennen kuin menin Houstoniin, Texasiin, Herra Jumala käski minua menemään sinne. Ja minä olin siellä Herran Nimessä. Ja te kaikki olette tietoisia tuosta väittelystä ja esille tulleista asioista. Te olette lukeneet siitä kirjoista ja niin edelleen, ja siinä se oli. Tuona iltana… Yrittäen ainoastaan vaeltaa nöyrästi.

³⁴⁹He sanoivat: “Hehän ovat vain joukko tomppeleita.” Tohtori Best sanoi: “He eivät ole mitään muuta kuin joukko tomppeleita.” Hän sanoi: “Ei ole olemassa ihmisiä, jotka uskoisivat jumalalliseen parantumiseen ja sen kaltaisiin asioihin. Se ei ole kuin joukko mielenkuohua!” He eivät tiedä, että se oli Jumala yksinkertaisuudessa. “Mitä”, hän sanoi, “eihän tuolla miehellä ole edes keskikoulusivistystä.”

³⁵⁰Hän itse oli hiottu kaikkine oppiarvoineen, joita vain saattoi olla, ja hän ajatteli voivansa joka tapauksessa lyödä veli Bosworthin laudalta. Mutta kun tuli kysymys Sanasta, ei hänessä ollut kymmenettä osaakaan vastusta hänelle. Veli Bosworth tiesi, missä hän seisoi. Monet hänen seuraajistaan, jotka olivat seuraamassa tuota väittelyä, istuvat täällä. Ja siellä se oli.

³⁵¹Hän haukkui meitä ja sanoi, että me olimme vain joukko tomppeleita. Hän sanoi: “Kunnon ihmiset eivät edes usko sellaiseen.”

³⁵²Veli Bosworth sanoi: “Hetkinen vain.” Hän sanoi: “Kuinka moni ihminen tässä kaupungissa… Siellä oli tuona iltana noin 30 000. “Kuinka moni ihminen tästä kaupungista, jotka käyvät näissä suurissa hienoissa baptistikirkoissa, voivat lääkärin lausunnolla todistaa parantuneensa Jumalan voimalla, siitä lähtien kun veli Branham on ollut kaupungissa? Nouskaapa seisomaan.” Ja 300 nousi ylös. Hän sanoi: “Miten on heidän kanssaan?” Siinä sitä oltiin. Jumala oli kätkeytyneenä yksinkertaisuudessa. Sitten hän sanoi: “Veli…”

³⁵³Hän sanoi: “Tuokaa esiin tuo jumalallinen parantaja. Antakaa minun nähdä hänen hypnotisoivan jonkun, ja sitten antakaa minun nähdä heidät vuoden kuluttua tästä päivästä lukien.” Ja Ted Kipperman…

³⁵⁴Ja Ayers siellä, juuri se, joka otti tuon valokuvan, sanoi: “Herra Branham ei ole mitään muuta kuin hypnotisoija. Minä olen nähnyt erään naisen, jolla oli struuma kaulassansa, sillä tavalla”, ja hän sanoi, “hän oli hypnotisoinut tuon naisen. Ja seuraavana päivänä minä puhuin hänen kanssaan, eikä hänellä silloin ollut mitään struumaa.” Hän sanoi: “Tuo mies hypnotisoi hänet.” Ja, oi, hän pilkkasi minua ja sanoi, että minut tulisi ajaa ulos kaupungista, ja että hänen tulisi olla se, joka tekisi sen, ja kaikkea sellaista. Suuret otsikot Houston Chroniclen etusivulla.

³⁵⁵Minä en sanonut sanaakaan. Minä olin siellä hoitelemassa Isäni asioita, ja siinä kaikki; pysyä tuon Sanan kanssa. Hän lähetti minut sinne.

³⁵⁶Ja tuona iltana, kun olin käveltyt sinne alas, minä sanoin: “Minä en ole mikään jumalallinen parantaja. Jos joku sanoo niin, hän on väärässä.” Ja minä sanoin: “Minä en halua, että minua kutsutaan jumalalliseksi parantajaksi.” Minä sanoin: “Jos tohtori Best täällä saarnaa pelastusta, niin ei hän silloin haluaa, että häntä kutsuttaan jumalalliseksi pelastajaksi.” Ja minä sanoin: “Sitten kun minä saarnaan jumalallisesta parantumisesta, niin en halua, että minua kutsutaan jumalalliseksi parantajaksi. Ja hän sanoo, ettei hän ole mikään jumalallinen pelastaja. Tietenkään hän ei ole sitä, enkä myöskään minä ole jumalallinen parantaja, mutta ‘Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.’ Minä osoitan heitä siihen.” Näettekö?

Ja niinpä hän sanoi: “Se on hölynpölyä.” Tiedättehän, ja käveli ympärinsä.

³⁵⁷Minä sanoin: “Mutta jos läsnäolo ja tämä Jumalan lahja, tämä Herran Enkeli, jos sitä epäillään, niin se voidaan todistaa.” Ja suunnilleen sillä hetkellä tässä Hän tuli pyörien alas. Minä sanoin: “Nyt minun ei ole tarpeellista puhua. Hän on jo puhunut puolestani.” Ja minä kävelin ulos.

³⁵⁸Ja minä menin Houstoniin, tuohon suureen kaupunkiin, eräs hienoimmista kaupungeista tässä maassa. Kun kävelin siellä eräänä päivänä, oli häpeällistä katsella tuota kaupunkia. Kadut olivat likaiset. Kävelin Texas Avenueta ja menin sisälle Rice Hotelliin, jossa filmitähtien oli tapana asua, ja menin sinne pohjakerroksen cafeteriaan, ja katoista tippui rappausta lattialle, ja oli saastaa ja likaa, ja oli sellainen sekaannus saarnaajien keskuudessa, etten ole koskaan elämässäni kuullut sellaisesta.

³⁵⁹Miksi? Valon hylkääminen johtaa pimeydessä vaeltamiseen. Se pani heidän lapsensa kuoleman selliin. Jumala tuli alas. Kun yksinkertaisuus oli tuotu esille ja hylätty, silloin Jumala näytti itsensä yksinkertaisuudessa.

³⁶⁰Ja siellä he ottivat tuon valokuvan, joka on pyyhkäissyt ympäri maailmaan. Jopa tiedemiehet ovat sanoneet, että Se on ainoa yliluonnollinen olento, mitä on koskaan maailman historian aikana valokuvattu, ja se riippuu Washington, D.C.:ssä, Uskonnollisen Taiteen Hallissa. Siinä se on, yksinkertaisuus julkituotuna. Näettekö? Jumala kätkeytyy yksinkertaisuuteen, ja sitten tuo itsensä julki. Näettekö?

³⁶¹No niin, Hän kätkeytyi Kristuksen kuolemassa, mutta toi itsensä julki ylösnousemuksessa, ja niin edelleen. Oi! Sille ei ole mitään loppua. Te voisitte vain jatkaa siitä puhumista, mutta siinä se on teille.

³⁶²Kieltäytyä sanomasta, että aurinko paistaa, tarkoittaa kellariin menemistä ja silmienne sulkemista valolta. Niin se on. Ja muistakaa, ainoa tapa, miten te olette väärässä, on ensin hylätä oikea. Ja jos te kieltäydytte avaamasta silmiänne, te tulette elämään pimeydessä. Jos te kieltäydytte katsomasta, niin miten te aiotte nähdä? Tarkatkaa yksinkertaisia asioita. Kyseessä on nuo pienet asiat, jotka te jätätte tekemättä, eivät ne suuret asiat, joita te yritätte tehdä. Oi!

³⁶³Ja sitten, katsokaapa tänne. Sallikaa minun sanoa se teille. Malak… Matteuksessa 11:10 Hän sanoi: “Jos te voitte vastaanottaa sen, niin hän on se.” Näettekö? “Hän on se, joka oli lähetetty Minun edelläni.” Se oli yksinkertaisuutta.

³⁶⁴Eräänä päivänä Häneltä kysyttiin: “Miksi kirjanoppineet sitten sanovat, että…”

³⁶⁵Hän sanoi: “Ihmisen Poika on menevä ylös Jerusalemiin. Minut tullaan antamaan syntisten käsiin, ja he tulevat tappamaan Ihmisen Pojan. Hän on kuoleva ja kolmantena päivänä Hän on nouseva ylös jälleen.” Hän sanoi: “Älkää kertoko kenellekään siellä vuorella näkemäänne näkyä.”

³⁶⁶Ja nuo opetuslapset, ajatelkaa nyt sitä, nuo opetuslapset, jotka olivat vaeltaneet Johanneksen kanssa, syöneet hänen kanssaan, puhuneet hänen kanssaan ja istuneet siellä joenpenkalla hänen kanssaan, sanoivat: “Miksi opettajat sanovat, että Elian täytyy tulla ensin? Sinä sanot, että menet ylös ristiinnaulittavaksi ja tulet nousemaan ylös. Sinä olet Messias. Ota valtaistuin. Miksi nyt kirjanoppineet, kaikki meidän Kirjoituksenne täällä sanovat, Kirjoitukset selvästi sanovat, että ennen Kristuksen tulemusta, on Elias ensin tuleva.” Kyllä. Näettekö?

³⁶⁷Hän sanoi: “Hän on jo tullut, mutta te ette tienneet sitä.” No niin, keitä he olivat? Opetuslapsia.

³⁶⁸Nyt, tulen tässä hieman loukkaamaan muutaman seuraavan hetken aikana, mutta en tarkoitukseni ei ole tehdä niin, vaan teen sen siksi, että te tulette varmasti ymmärtämään. Voitteko kuulla minua? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

³⁶⁹Katsokaahan. “Miksi?” Nuo miehet, jotka olivat vaeltaneet Kristuksen kanssa, sanoivat: “Miksi Kirjoitukset sanovat, että Elian täytyy tulla ensin?” Ja he olivat Johanneksen omia käännynnäisiä eivätkä tunteneet häntä. “Miksi Kirjoitukset, opettajat sanoivat niin?” Näettekö mitä tarkoitan? Näettekö? “Miksi Kirjoitukset sanovat, että Elian täytyy tulla ensin?” Nuo opetuslapset, jotka olivat vaeltaneet hänen kanssaan. “Miksi Kirjoitukset sanovat, että hänen täytyy tulla ensin, ennen näitä asioita, ja palauttaa ennalleen kaikki asiat?” Hän teki sen, noin puolelle tusinalle ihmistä, ja siinä oli kaikki, joita heitä siellä oli. Siinä olivat ne kaikki, joiden piti vastaanottaa se, ja jotka oli määrätty näkemään sen.

³⁷⁰Jeesus sanoi: “Hän on jo tullut, ettekä te tienneet sitä. Mutta hän oli tehnyt juuri sen, minkä Kirjoitukset olivat sanoneet, että hän tulee tekemään. Hän palautti heidät ennalleen, teidät kaikki, jotka vastaanotitte ja uskoitte Minuun. Hän teki tarkalleen sen, minkä Kirjoitukset sanoivat, että hän tulee tekemään. Ja he tekivät hänelle sen, minkä Kirjoitukset sanoivat, että he tulevat tekemään. Hän on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.”

³⁷¹Oletteko te valmiit? Haluan hieman järkyttää teitä. Ylöstempauksen kohdalla tulee olemaan samalla tavoin. Se tulee olemaan niin yksinkertaista, epäilyksettä se tulee tapahtumaan samalla tavalla, niin että, kun Ylöstempaus yhtenä näistä päivistä tapahtuu, niin kukaan ei tule tietämään siitä mitään. Älkää nyt nousko ylös vaan tutkikaa hetken aikaa. Olen aivan kohta lopettamassa. Ylöstempaus on tapahtuva niin yksinkertaisella tavalla, ja tuomiot lankeamaan, ja he tulevat näkemään Ihmisen Pojan ja sanomaan: “Eikö meillä olisi pitänyt olla sitä-ja-sitä… Eikö meille olisi pitänyt lähettää Elias? Ja eikö Ylöstempauksen olisi pitänyt tapahtua?”

³⁷²Jeesus tulee sanomaan: “Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet siitä.” Jumala yksinkertaisuudessa.

³⁷³Nyt, tällä viikolla me tulemme menemään äärettömän syvälliseen opetukseen tämän suhteen. Huomatkaa nyt, Ylöstempaus, vain niin harvoja tulee menemään tuossa Morsiamessa! Se ei tule olemaan…

³⁷⁴Katsokaa nyt, kuinka opettajat opettavat siitä? Heillä on piirroksia ja he näyttävät teille, kuinka kymmenen miljoonaa tulee ylös tässä. Ja he ovat kaikki metodisteja, jos on kyseessä metodistisaarnaaja, ja jos on kyseessä helluntailainen, niin ne kaikki tulevat olemaan helluntailaisia. Se ei lähelläkään niin.

³⁷⁵Tulee olemaan ehkä niin, että yksi lähtee JeffersonvilIestä. Joku vain ilmoitetaan kadonneeksi. He tulevat vain ihmettelemään. He muut eivät tule tietämään siitä. Yksi tulee lähtemään Georgiasta. Yksi tulee lähtemään Afrikasta. Ja sanokaamme, että elossa tulee olemaan viisisataa ihmistä, jotka tullaan muuttamaan. No niin, se ei ole seurakuntaruumis. Tämä on Morsian. Se ei ole seurakunta. Tämä on Morsian. Näettekö?

³⁷⁶Seurakunta on nouseva ylös tuhansina, mutta se tapahtuu seuraavassa ylösnousemuksessa. “He eivät tule elämään tuhanteen vuoteen.”

³⁷⁷Mutta, Morsiamessa, jos viisisataa ihmistä jättäisi maan tällä hetkellä, niin maailma ei tulisi tietämään siitä mitään. Jeesus sanoi: “Kaksi tulee olemaan vuoteella; Minä otan toisen ja jätän toisen.” Se tapahtuu yöaikaan. “Kaksi on oleva pellolla”, maapallon toisella puolella. “Minä tulen ottamaan toisen ja jättämään toisen.” Ja niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva ihmisen Pojan tulemuksessa.”

³⁷⁸Ajatelkaa! Kaikki tulee jatkumaan aivan tavalliseen tapaan, niin kuin vain voi olla. Joku fanaattinen sanoma tulee kulkemaan ohitse, ja ensimmäinen asia, tiedättehän: “Tämä saarnaaja on mennyt jonnekin eikä ole palannut takaisin. Hän on luultavasti lähtenyt metsiin metsästämään eikä palannut enää takaisin. Tämä mies meni jonnekin…” Kysellään: “Tiedättekö sinä, mitä on tapahtunut? Minä uskon, että tuo nuori tyttö, joku on ottanut hänet ja kaapannut ja luultavasti heittänyt hänet virtaan. Hän ei ollut kenenkään kanssa.” Puoletkaan siitä… Yhdeksänkymmentä yhdeksän jokaisesta… Tai voisimme sanoa, ettei edes yksi sadasta miljoonasta tule koskaan tietämään siitä mitään, näettekö, ellei sitten joku hänen tuttunsa sano: “No niin, tuo tyttö on kadonnut. En voi ymmärtää sitä. Hän ei koskaan aikaisemmin ole lähtenyt sillä tavalla.” Ei.

³⁷⁹Ja kun he sanovat: “Haudat tulevat avautumaan.” Kuinka haudat avautuisivat? Minulla ei ole aikaa mennä siihen sillä tavoin kuin haluaisin. Minun nähtävästi täytyy, vain osoittaakseni teille Jumalan yksinkertaisuuden. Ja tuo kalsium, kaliumkarbonaatti ja kaikki muu, kun se kaikki, mitä teistä on jäljellä, on vain lusikallinen ainetta. Niin se on. Ja se, mitä se tekee, on että se jatkaa hajoamista hengeksi ja elämäksi. Jumala vain puhuu, ja Ylöstempaus on tapahtuva. Ei niin että mennään sinne, ja että Enkelit tulevat alas ja lapioivat haudan auki ja ottavat sieltä esiin jonkun vanhan kuolleen ruumiin. Mitä se on? Se on alun pitäenkin syntynyt synnissä. Mutta on oleva uusi, joka on tehty sen kaltaiseksi. Jos meillä on tämä ruumis, me tulemme jälleen kuolemaan. Kukaan ei voi sanoa: “Haudat tulevat avautumaan. Kuolleet tulevat kävelemään ulos.” Se saattaa olla totta, mutta niitä ei avata sillä tavalla, niin kuin te sanotte niiden tulevan avatuiksi. Niin se on. Se ei tule tapahtumaan sillä tavalla.

³⁸⁰Se tulee olemaan salaisuus, koska Hän sanoi, että Hän tulisi kuin varas yöllä. Hän on jo kertonut meille tämän, Ylöstempauksen.

³⁸¹Sitten tuomiot tulevat iskemään, synnit vitsaukset, sairaudet ja kaikki muu. Ihmiset huutavat, että kuolema tulisi ja ottaisi heidät pois tuosta tuomiosta. “Herra, miksi tämä tuomio on meidän yllämme, vaikka Sinä sanoit, että Ylöstempaus tulisi tapahtumaan ensin?”

³⁸²Hän tulee sanomaan: “Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet sitä.” Jumala kätkee itsensä yksinkertaisuuteen. Oi! Hyvä on. “Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet sitä.”

³⁸³Miksi eivät uskovaiset usko Hänen tulemuksensa yksinkertaisia merkkejä?

³⁸⁴He odottavat kaikkia näitä asioita, joista Kirjoitukset ovat puhuneet, kuinka kuu ja aurinko tulisivat pimenemään keskellä päivää, ja että tulisi olemaan kaiken kaltaisia asioita. Oli, jospa meillä vain olisi… Minulla on täällä kirjoitettuna siitä muistiinpanoja osoittaakseni, miten nuo asiat ovat, ja me joka tapauksessa tulemme ottamaan sen, kun me murramme nämä Sinetit tällä viikolla. Siinä se on. Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet sitä. Katsokaa, onko se niin, kun Herran Enkeli tulee murtamaan nuo Sinetit meille. Muistakaa, se on sinetöity noilla seitsemällä salaperäisellä ukkosenjylinällä. Näettekö?

³⁸⁵Nyt mitä? Miksi eivät ihmiset voi uskoa nöyrän ihmisjoukon yksinkertaista yksinkertaisuutta ja Jumalan merkkien ääntä? Miksi he eivät voi uskoa sitä? On aivan niin kuin on aina ollut. Kun todellinen Jumalan Sana on tuotu julki, he ovat liian älykkäitä ja liiaksi koulutettuja, että uskoisivat kirjoitetun Sanan yksinkertaista muotoa. He tahtovat antaa sille oman tulkintansa. “Se ei merkitse tätä. Se ei merkitse tuota.” Näettekö? Se merkitsee sitä.

³⁸⁶Kuunnelkaa. Voisinko nyt pikaisesti sanoa tämän? Jopa ne näyt, joita Jumala täällä antaa, ovat niin väärinymmärrettyjä. Siksi te kuulette minun ääninauhoilla sanovan: “Sanokaa se, mitä ääninauhat sanovat. Sanokaa se, mitä näyt sanovat.” Nyt, jos te olette todella valveilla, te tulette näkemään jotakin. Toivon, ettei minun tarvitse pitää sitä kädessäni näyttääkseni sitä teille. Se on tässä. Älykkyys, koulutus tulee menemään sen ohitse. Yksinkertainen näky, kun ne on paljastettu sellaisella yksinkertaisuudella, se tulee menemään ihmisten päiden ylitse.

³⁸⁷Koska näin tuon näyn ja kerroin teille, että menisin sinne ylös metsästämään. Tiedättekö, että se yksinkertaisesti sai ihmiset kompastumaan. Ja siellä Jumala lähetti sen sinne ylös juuri tuota tarkoitusta varten, ja se tuli takaisin ja tulkittiin kokonaisuudessaan, näytettiin äitini poismeno ja senkaltaiset asiat. Ja sitten tulin ja kerroin sen ennalta, ja se tapahtui aivan tarkalleen sillä tavalla, miten Hän sanoi sen tulevan tapahtumaan. Näettekö?

³⁸⁸Ja kuitenkin Johannes siellä julkitoi asian ja tunnusti. Hän sanoi: “Minä en ole mikään Messias, mutta minä olen erämaassa huutavan ääni.”

³⁸⁹Ja sitten nuo samat opetuslapset sanoivat: “Miksi kirjanoppineet sanovat Kirj… Kirjoitukset opettavat, että Elian täytyy ensin tulla?” Jumalan yksinkertaisuus menee suoraan ihmisten päiden ylitse.

³⁹⁰Sallikaa minun ottaa tämä ja sitten lopettaa. Tulen tekemään sen Jumalan avulla. No niin, selvittäkäämme tätä sitten. Olen pahoillani, että jatkuvasti sanon… Olen pahoillani, että pidättelen teitä, mutta muutaman tunnin kuluttua me tulemme jälleen takaisin.

Katsokaahan, ottakaamme yksinkertainen mustepisara.

³⁹¹Kaikki on jotakin tarkoitusta varten. Te kokoonnuitte tänne tänä aamuna jotakin tarkoitusta varten. Minä syön teidän kotonanne Charlie. Nellie, sinä valmistit minulle ruokaa jotakin tarkoitusta varten. Tämä kirkko on pystytetty jotakin tarkoitusta varten. Ei ole olemassa mitään tarkoituksetonta tai aiheetonta.

³⁹²Ottakaamme nyt yksinkertainen mustepisara. Voitteko te kuulla minua? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ottakaamme yksinkertainen mustepisara ja katsokaamme sitä. Mikä se on? Pisara mustetta. Mistä se tuli? Hyvä on. Ottakaamme tämä mustepisara. Sanokaamme nyt, että se on mustaa mustetta. No niin, tuo muste on jotakin tarkoitusta varten. Se voi kirjoittaa minun armahdukseni rangaistuslaitoksesta. Se voi kirjoittaa armahdukseni kuolemansellistä. Onko se oikein? Se voi kirjoittaa Joh.3:16 ja pelastaa sieluni, jos uskon sen. Onko se oikein? [“Aamen.”] Sillä voidaan allekirjoittaa kuolemantuomioni. Se voi tuomita minut Tuomiolla. Se on jotakin tarkoitusta varten. Onko se oikein? [“Aamen.”]

³⁹³No niin, katsokaamme tuota pientä mustepisaraa ja katsokaamme, mistä se koostuu. Se on mustetta. Se koostuu kemikaaleista ja niin edelleen, jotka muodostavat musteen, ja se on mustaa. Tiputtakaa sitä vaatteillenne, ja se tulee jättämään siihen tahran.

³⁹⁴Mutta me olemme valmistaneet aineen, jota kutsutaan valkaisuaineeksi. Te naiset käytätte kloriittia. No niin, jos otan yhden tipan mustetta ja tipautan sen altaalliseen valkaisuainetta, niin mitä on tapahtunut tuolle musteelle? Näettekö? Miksi? On keksitty valkaisuaine. Se on kemiallisten aineiden seos, joka tulee hajottamaan tuon värin niin täydellisesti, kunnes te ette voi enää löytää sitä.

³⁹⁵Nyt, osa tuosta valkaisuaineesta on vettä. Vesi on H₂O, joka on vetyä ja happea, ja sekä vety että happi ovat vaarallisia räjähdysaineita. Ja sitten vety ja happi ovat itse asiassa tuhkaa. Sitä se on, se on totta, kemiallista tuhkaa, vain kemiallista tuhkaa. Mutta yhdistäkää ne ja teillä on vettä. Sitten hajottakaa se, ja teillä on vetyä ja happea. Te vain jatkatte menemistä taaksepäin.

³⁹⁶Nyt saadaksemme tämän, ottakaamme… Nyt, en voi tehdä sitä. Täällä saattaa istua kemistejä, enkä halua sanoa sitä, koska kemistit tulevat kuulemaan sen. Minä en tunne sen kaavaa, mutta haluan vain selittää sen omalla yksinkertaisella tavallani luottaen siihen, että Jumala tulee paljastamaan itsensä siinä.

³⁹⁷Katsokaa. Tipautin tuon mustepisaran tuohon valkaisuaineeseen. Mitä tapahtui? Heti tuo musta tahra on poissa. Te ette voisi löytää sitä uudestaan, vaikka olisi pakko. Se on poissa. Te ette tule koskaan enää näkemään sitä. Mitä tapahtui? Te ette näe, että siitä olisi muodostunut mitään. Miksi ette? Koska se on hajonnut.

³⁹⁸Tiede voisi sanoa: “Se muuttui takaisin alkuperäisiksi hapoiksi.”

³⁹⁹Mistä nuo hapot tulivat? Näettekö? No niin, te voitte sanoa: “Se tuli jostakin määrätystä asiasta.” Hyvä on, sanokaamme esimerkiksi, että höyryistä muodostui happoja. Mistä nuo höyryt tulevat? Me voisimme sanoa: “Höyry muodostuu molekyyleistä.” Mistä molekyylit tulivat? Atomeista. Mistä atomit tulevat? Elektroneista. Mistä ne tulevat? Kosmisesta valosta. Näettekö? Te olette nyt menneet suoraan sen ohitse, mitä joku kemisti voi löytää. Ja jos se on ainetta ja luotua, sen täytyy tulla Luojalta.

⁴⁰⁰Niinpä te ette istu täällä sattumalta. Minä en pidätä teitä täällä kello puoli yhteen tai kello yhteen sattumalta. Vanhurskaan askeleet ovat Herran määräämät. Näettekö? Siihen on olemassa jokin syy. On olemassa jokin syy siihen, miksi te uskotte. On olemassa jokin syy siihen, miksi te ette usko. Aivan samalla tavoin kuin on tuon musteen kanssa.

⁴⁰¹No niin, hajottakaamme nyt sitä. No niin, ensimmäinen asia sen jälkeen kun olemme tuoneet sen molekyyleihin asti. Ottakaamme nyt molekyylit. Voisin sanoa: numero yksi kertaa molekyyli yhdeksän kertaa molekyyli kaksitoista. Nyt jos se olisi ollut yksitoista, olisi se ollut punaista, mutta sen täytyi olla kaksitoista voidakseen olla mustaa.

⁴⁰²Ja sitten me tuomme sen alas atomeiksi. Se oli atomi 9⁶, kertaa +4³, joka on yhtä kuin atomi 16¹¹. Jos, se olisi ollut 16¹², se olisi voinut olla väriltään violettia. Sitten te edelleen jatkatte sen hajottamista.

⁴⁰³Se osoittaa, että siellä jossakin alussa on täytynyt olla jotakin. Yksinkertainen järki sanoa niin. Se on luotua, ja sillä täytyy olla Luoja, se on lähtenyt Luojasta. Ja sitten oli säädetty, että se tuli yhteen näissä erilaisista asioista. Nyt, tiede ei voi ottaa atomi B₁₆ kertaa 12 kertaa 14 kertaa mitä tahansa, sillä tavoin, ja saada sitä aikaan. Jumalan täytyi tehdä se.

⁴⁰⁴Ja sitten vasta kun se on tuotu atomeiksi, tiede voi alkaa kosketella sitä. Sitten se muodostuu molekyyleiksi, ja he alkavat nähdä vähän paremmin. Ja sitten se tulee siitä alaspäin joksikin muuksi ja muodostuu kemikaaleiksi, joita he sitten voivat sekoitella keskenään.

⁴⁰⁵Nyt, kun ihminen, ennen kuin hän teki syntiä. Olen nyt lopettamassa, mutta älkää kadottako tätä. Kun ihminen teki syntiä, hän erotti itsensä Jumalasta ja ylitti suuren kuilun ja pani itsensä kuolemassa sen tälle puolelle. Hänelle ei jäänyt mitään paluutietä. Tarkalleen. Ei ole mitään tapaa, miten hän voisi päästä takaisin. Mutta kun hän oli tehnyt niin, Jumala vastaanotti sijaisen, joka oli karitsa, vuohi tai lammas tai jotakin, jossa oli verta, ja josta Abel puhui kuilun toisella puolella.

⁴⁰⁶Tuolla puolella hän on Jumalan poika. Hän on Jumalan jälkeläinen. Hän on maan perijä. Hän voi hallita luontoa. Hän voi puhua olemassaoloon. Hänhän itse on luoja. Hän on Jumalan jälkeläinen.

⁴⁰⁷Mutta kun hän ylitti kuilun, joutui hän eroon hän poikuudestansa. Hän on luonnoltaan syntinen. Hän on Saatanan käsien ja vallan alla.

⁴⁰⁸Ja Jumala vastaanotti kemiallisen veren uhrina, mutta härkien ja vuohien veri ei voinut ottaa pois syntiä, se ainoastaan peitti synnin. Jos minulla on punainen tahra kädessäni, ja peitän sen valkoisella, niin tuo punainen tahra on yhä siellä. Näettekö, se on yhä siellä.

⁴⁰⁹Mutta Jumala lähetti alas Taivaasta Valkaisuaineen syntiä varten. Se oli Hänen oman Poikansa Veri, ja kun meidän tunnustettu syntimme tipahtaa Jumalan Valkaisuaineeseen, niin yrittäkääpä löytää sitä uudestaan! Tuo synnin väri menee takaisin välittäjien kautta ja ajan kautta, kunnes se osuu syyttäjään, Saatanaan, ja lepää hänen yllään Tuomiopäivään asti.

⁴¹⁰Mitä tapahtuu pojalle? Hän tulee jälleen täydelliseen yhteyteen Isän kanssa ja seisoo kuilun toisella puolella ilman minkäänlaista muistoakaan synnistä häntä vastaan. Minkäänlaista tahraa ei enää voida nähdä missään! Hän on vapaa! Halleluja! Aivan niin kuin tuota mustettakaan ei enää voida löytää, koska se on hajonnut ja lähetetty takaisin alkuunsa. Ja kun synti on tunnustettu, kun mies tai nainen on kastettu Jeesuksen Kristuksen Vereen, se tappaa kaikki oireetkin, ja jokainen synnin molekyyli menee takaisin perkeleen päälle ja on oleva hänen yllään Tuomiopäivään asti, jolloin hänen iankaikkinen määränpäänsä tulee olemaan olla tulijärveen heittäminen. Ja kuilun yli on rakennettu silta, eikä sitä enää koskaan tulla muistamaan. Ja ihminen seisoo vanhurskautettuna Jumalan poikana. Yksinkertaisuus.

⁴¹¹Mooses, härkien ja vuohien veren alla ja tunnustuksensa kanssa Jumalan Sanassa. Ja Jumala voi ottaa tuon yksinkertaisen miehen ja panna oman Sanansa hänen suuhunsa. Ja hän todisti olevansa Jehovan palvelija, sillä hän pystyi menemään sinne, ja Jehova puhui hänelle näyn kautta. Hän käveli ulos ja ojensi kätensä itää kohden.

⁴¹²Ja nyt, muistakaa, Jumala oli puhunut hänelle, se oli Jumalan ajatus. Jumala käyttää ihmistä. Jumala puhui hänelle. Se on oikein. Hän sanoi: “Mene, ojenna kädessäsi oleva sauva itää kohden ja sano: ‘Kärpäsiä!’”

⁴¹³Ja Mooses, vuohien ja lampaiden veren alla, käveli sinne ulos ja otti tuon kepin, kohotti sen itää kohden ja sanoi: “NÄIN SANOO HERRA, tulkoon kärpäsiä!” He eivät olleet koskaan kuulleetkaan kärpäsistä. Hän käveli pois. Se oli jo puhuttu. Se oli ajatus. Nyt se on puhuttu. Se on ilmaistu. Silloin se on Jumalan Sana. Se oli tullut inhimillisiltä huulilta, yksinkertaisen miehen huulilta, joka oli härän tai vuohen veren alla.

⁴¹⁴Ensimmäinen asia, joka tapahtui, oli se, että vihreä kärpänen alkoi lennellä ympäri, ja seuraavaksi niitä oli pari kiloa neliömetrillä. Mistä oli kysymys? Se oli Jumalan Sana puhuttuna Mooseksen, luojan, kautta, koska hän seisoi veren alla Jumalan läsnäolossa ja hänen sanansa eivät olleet hänen omia sanojaan.

⁴¹⁵ “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, pyytäkää silloin mitä te tahdotte, ja se tullaan antamaan teille.” Missä Seurakunta seisoo?

⁴¹⁶ “Tulkoon sammakoita”, ja koko maassa ei ollut yhtään sammakkoa. Tunnin kuluttua niitä oli paikoitellen kolme metriä syvälti. Mistä oli kyse? Se oli Jumala, Luoja, joka kätkeytyi yksinkertaiseen mieheen.

⁴¹⁷Nyt minä haluan kysyä teiltä jotakin. Jos härän tai vuohen veri, jota käytetään valkaisuaineena ja voi vain peittää synnin, voi panna miehen siihen asemaan, että hän voi puhua luovia Jumalan Sanoja ja tuoda olemassaoloon kärpäsiä, niin miksi te kompastuisitte Jeesuksen Kristuksen Veren Valkaisuaineeseen, joka voi puhua olemassaoloon oravan tai jotakin muuta?

⁴¹⁸Älkää te tehkö niin. Älkää kompastuko sen yksinkertaisuuteen! Uskokaa, että Hän yhä pysyy Jumalana. Oi! Hän antaa anteeksi synnin. Kuinka toivoisinkaan voivani…

⁴¹⁹Sitten, Markus 11:22:ssa: “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että tulee tapahtumaan se, mitä te olette sanoneet, te voitte saada sen, mitä te olette sanoneet.”

⁴²⁰Oi, minulla on vielä kolme tai neljä sivua. Mutta meidän täytyy jättää se pois.

⁴²¹Jumala, kätkeytyneenä yksinkertaisuuteen. Ettekö te näe? Siellä jossakin on jotakin vialla. Jotakin on vialla jossakin. Jotakin on vialla jossakin. Kun Jumala sanoo jotakin, Hän ei voi valehdella. Hän antoi lupauksen. Hän kätkeytyy yksinkertaisuuteen. Se on niin yksinkertaista.

⁴²²Koulutetut ja oppineet sanovat: “Ah, se on telepatiaa”, tai se on jotakin sellaista. Tehän tiedätte, se on…

⁴²³Jumala voi katsoa ajassa taaksepäin ja kertoa teille tarkalleen, mitä siellä aikaisemmin on tapahtunut. Kertoa teille tarkalleen, millainen te olette tänään ja millainen te tulette olemaan. Yhä Jeesuksen Kristuksen Valkaisuaineen kautta voidaan ottaa syntinen ja valkaista hänet siinä, ja hän on seisova Jumalan läsnäolossa.

⁴²⁴ “Ja jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, silloin pyytäkää, mitä te tahdotte, ja se on tapahtuva.” ”Hän, joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.”

⁴²⁵ “Miten te voitte tuomita Minut, kun teidän oma lakinne sanoo, että niitä, joille Jumalan Sana tulee, profeetat, heitä te kutsutte jumaliksi? Ja miten te sitten voitte tuomita Minut, kun Minä sanon, että Minä olen Jumalan Poika?” He eivät nähneet sitä. He epäonnistuivat näkemään sitä.

⁴²⁶No niin, Seurakunta, tulevien Sanomien kohdalla tästä illasta eteenpäin, älkää epäonnistuko näkemään sitä. Nähkää se päivä, jossa me elämme. Ja muistakaa, Jeesuksen Kristuksen Veri ottaa synnin niin kauaksi pois teistä, ettei edes Jumala enää muista niitä. Se ottaa pois kaikki tahrat.

Synti oli jättänyt punaisen tahran,
Hän pesi sen lumivalkoiseksi,
Sitten valtaistuimen edessä,
Minä seison Hänessä täydellisenä.

⁴²⁷Oi! Kuinka minä voin olla täydellinen? Kuinka minä voin olla täydellinen? Veren tähden, en itseni tähden, vaan tuo Veri on Jumalan ja minun välissäni. Minä vastaanotin Sen, ja Hän pani Sen… Minä olen syntinen, mutta Hän on Jumala. Mutta tuo kemiallinen osa on välillämme tappaen synnin, niin että Jumala näkee minut aivan niin valkoisena kuin tuo mustepisara on valkaisuaineessa. Synti on poissa. Ne eivät edes voi tulla Hänen eteensä, koska siellä lepää uhri.

⁴²⁸Missä on meidän uskomme, että uskoisimme yksinkertaisen Jumalan Sanan? Juuri niin kuin Jumala on sanonut, pitäkää kiinni Hänestä Hänen Sanassansa. Jumala kätkeytyy nyt yksinkertaisuuteen nöyrässä pienessä ryhmässä, mutta eräänä näistä päivistä, Hän tulee julkituomaan itsensä samalla tavoin kuin Hän on aina tehnyt menneinä päivinä. Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

⁴²⁹Rakastatteko te Häntä?  [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? [“Aamen.”] Minä toivon ja luotan siihen, että Sanoma tulee tuottamaan se, mitä Sen oli tarkoitettukin tekevän. Että se saa teidät sille paikalle, että te ette odota joitakin loistavia asioita tulevaksi tai jotakin… Kun te näette Jumalan suuruudessa, niin katsokaa, miten nöyrää se on, ja silloin te tulette näkemään Jumalan. Älkää te etsikö Häntä…

⁴³⁰Kun Elisa oli siellä luolassa, ohitse meni savua, verta, ukkosenjylinää, salamoita ja kaiken kaltaisia tunneaistimuksia ja kaikkea muuta, mutta ne eivät koskaan vaivanneet tuota profeettaa. Hän vain makasi siellä, mutta kun hän kuuli tuon hiljaisen pienen Äänen. Mikä se oli? Sana. Silloin hän peitti kasvonsa ja käveli ulos. Näettekö, siinä se oli.

⁴³¹Muistakaa, ystävät, älkää odottako jotakin valtavia suuria… Te sanotte: “Jumala, Hän puhuu valtavista, suurista asioista. On tuleva aika, jolloin tulee olemaan sitä ja tätä, valtavan suuria asioita.” Toivon, että te käsitätte, mistä olen puhumassa, näistä valtavan suurista asioista, näettehän. He kaikki sanovat: “Kun tämä tulee tapahtumaan, se tulee olemaan jotakin valtavaa, jotain suurta tällä tavalla.”

⁴³²Ja se tulee olemaan niin nöyrää, että te tulette kadottamaan koko asian ja vain jatkatte eteenpäin. Te tulette katsomaan taaksepäin ja tulette sanomaan: “Mutta, se ei koskaan tapahtunut…” Ja se on kulkenut suoraan päänne yli, ettekä te edes nähneet sitä, näettekö. Se on niin yksinkertaista. Jumala elää yksinkertaisuudessa tuodakseen julki oman suuruutensa. Mikä tekee Hänet suureksi? Se, että Hän voi tehdä itsensä yksinkertaiseksi.

⁴³³Joku iso suuri mies ei voi tehdä itsestänsä yksinkertaista, hänen täytyy olla joku arvohenkilö. Näettekö? Mutta hän ei ole vielä tarpeeksi suuri. Kun hän tulee tarpeeksi suureksi, silloin hän tulee alas tällä tavalla ja nöyryyttää itsensä.

⁴³⁴Niin kuin tuo vanha pyhä siellä Chicagossa: “Tuo mies nousi sinne ylös kaikkine koulutuksineen ja asioineen ja tuli alas selkäänsä saaneena, pää riipuksissa ja käveli ulos voitettuna.” Hän sanoi: “Jos hän olisi mennyt sinne ylös samalla tavoin kuin hän tuli alas, hän olisi tullut alas samalla tavoin kuin hän meni ylös.” Se on totta. Näettekö?

⁴³⁵Nöyryyttäkää itsenne. Älkää yrittäkö olla omituisia, vain rakastakaa Jeesusta. Sanokaa: “Herra, jos sydämessäni on jotakin vilppiä, jos siellä on jotakin väärää, Isä, minä en halua olla sellainen. Ota Sinä se pois. Minä en halua olla sellainen. Oi, minä haluan olla yksi heidän joukostaan tuona päivänä, Herra. Ja minä näen tuon päivän lähestyvän.”

⁴³⁶Te näette näiden Sinettien alkavan, jos Jumala tulee avaamaan ne meille. Ja muistakaa, Hän yksin voi tehdä sen. Me olemme riippuvaisia Hänestä. Jumala siunatkoon teitä.

⁴³⁷Ja nyt luulen, että pastorillamme on sana teille sanottavana, tai hän haluaa sanoa teille, ennen kuin me tänä iltapäivänä tapaamme uudelleen. Ja minä ajattelen kokouksen olevan… Laulukokous puoli seitsemältä, pastori? Ja se on… [Veli Neville sanoo: “Se alkaa puoli seitsemältä.”] Puoli seitsemältä. Ja se on… [“Ovet avataan kuudelta.”] Ovet avataan kuudelta. Laulukokous alkaa puoli seitsemältä.

⁴³⁸Ja jos Herra suo, niin tulen tänä iltana puhumaan aiheesta: seitsemästi sinetöity kirja. Ja sitten maanantai-iltana, valkoisella hevosella ratsastaja. Tiistai-iltana… Mustalla hevosella ratsastaja, keskiviikkoiltana. Haramaa hevonen, kalpea hevonen. Punaisella hevosella ratsastaja. Ja sitten kuudenteen… neljänteen, viidenteen ja kuudenteen ja sitten sunnuntai-iltaan. Seuraavana sunnuntaiaamuna on ehkä parantumiskokous. En tiedä.

⁴³⁹Nyt muistakaa, me olemme vihkineet itsemme ja seurakunnan Herralle Jumalan palvelemista varten. Jumala siunatkoon teitä.

⁴⁴⁰Olen tunnin myöhässä. Annatteko minulle anteeksi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minä en, näettekö, minulle ei ollut tarkoitus tehdä niin. mutta, näettekö, olen kanssanne vain tämän viikon, sen jälkeen minä taas lähden. Ja minä en tiedä, minne olen menevä, vain sinne, minne Hän johdattaa. Ja haluan laittaa siihen jokaisen hetken, jonka voin, koska haluan viettää ikuisuuden kanssanne.

Jumala siunatkoon tietä. Nyt, veli Neville.