63-1124E KOLMENLAISIA USKOVIA
(Three Kinds Of Believers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 24.11.1963
1 Kumartakaamme päämme. Kun nyt päämme ja sydämemme ovat kumarrettuina, ihmettelenpä, kuinka moni meistä haluaisi tulla muistetuksi rukouksessa. Kohottaisitteko ylös kätenne ja sanokaa: ’’Herra, muista minua, oi Herra.” Täällä pöydällä on paljon rukouspyyntöjä ja nenäliinoja.
2 Rakas Taivaallinen Isä, me olemme kokoontuneet taas tänä iltana tämän katon alle, jossa Sinä olet kohdannut meitä niin monta kertaa ja jossa olet ilmaissut rakkautesi meitä kohtaan, niin kuin mekin yritämme nöyrällä tavallamme ilmaista rakkauttamme ja kiitollisuuttamme Sinua kohtaan siitä, mitä Sinä olet tehnyt meidän edestämme. Ja tänä iltana me tulemme taas, Herra, kuten ihmiset, joilla on tarpeita, sillä me tarvitsemme aina Sinua. Ja niin kauan kun me olemme täällä maan päällä, me tiedämme, että se on huutomme, sillä me olemme taistelussa, ja me olemme… Taistelu riehuu, ja Sinä sanoit, että vihollinen tulisi olemaan kuin karjuva leijona. Hän on vapaana ihmisten keskuudessa, ja me voimme nähdä sen karjuvan leijonan tavoin nielevän kaikkialla kaiken, minkä hän voi, koska hän tietää, että hänellä on aikaa vähän. Mutta meillä on, meillä on Isä, joka huolehtii pienokaisistaan, ja Sinun luoksesi me pakenemme pyyntöinemme tänä iltana, Herra. Me rukoilemme, että Sinä soisit ne.
3 Ja nämä nenäliinat täällä, Isä, merkitsevät sitä, että jossakin on sairaita ihmisiä, jotka kutsuvat ja tarvitsevat Sinua, ja uskonsa perusteella Sinuun, he toimivat uskonsa mukaisesti ja lähettävät näitä nenäliinoja tänne. Jumala, suo, että joka ainoa heistä paranisi.
4 Me näimme Sinun mahtavan voimasi, Herra, vain muutamia hetkiä sitten siellä huoneessa, kun Sinä palautit täydellisen muistin tuolle muistinsa kadottaneelle pojalle. Me näemme Sinun suuren voimasi kerta toisensa jälkeen poistavan sairauden ja paljastavan sydämen salaisuuden, ja näyttäen ihmisille ja pannen heidät oikeaan järjestykseen. Me kiitämme Sinua, Herra Jumala, koska se on jokaisen ihmisen ulottumattomissa. Se on kaiken tietämisemme ulottumattomissa, se, että Sinä voit paljastaa syyn, mistä kaikki aiheutuu, ja mikä on saanut sen aikaan, ja mistä on kysymys. Se olet Sinä, Isä. Me tiedämme, että Sana tutkii sydämen. Niinpä me kiitämme Sinua tämän vuoksi.
5 Ja nyt, Herra, me uskomme, että ihmiset nyt, päänsä kumarrettuina, ajattelevat näitä asioita, ja Pyhä Henki puhuu heille. Ja suo vastaus heidän jokaiseen pyyntöönsä. Pelasta tänä iltana pelastettavissa olevat, Herra, kadotetut, voikoot he tulla pelastetuiksi.
6 Me olemme niin kiitollisia nähdessämme tuon valtavan suuren kasan märkiä vaatteita tuolla ja tietäessämme, että hauta on avattu, ja tuo vanha syntiä tekevä ihminen on haudattu niin monien kohdalla. Minä kiitän Sinua siitä, Isä. Ja voikoot he vaeltaa Elämän uudessa tilassa jäljellä olevat päivänsä. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta me pyydämme sitä. Aamen.
7 Jumala siunatkoon teitä ja suokoon teille teidän sydämenne pyynnön, johon olette halunneet vastauksen.
8 No niin, minä uskon, että Billy sanoi, että veli Wheelerillä on pieni vauva. Niinkö se oli? Vai olenko erehtynyt? Että se tulisi vihittäväksi Herralle tai jotakin muuta. [Veli Neville sanoo: “Uskon, että olisi kolme tai neljä vauvaa.”] Jos te haluaisitte tuoda heidät tänne ylös nyt, me olisimme iloisia… Jos vanhimmat tulisivat esiin ja laskisivat kätensä pikku kavereiden ylle vihkimispalvelusta varten, ja me yritämme olla niin nopeita kuin vain… Ja me haluamme, että nämä pikku kaverit, joita halutaan tuoda Herralle Jeesukselle, he haluavat tuoda pienet jalokivensä, jotka Jumala on antanut heille. Me aina yritämme antaa heille siihen mahdollisuuden, koska me emme tiedä, mitä huominen pitää sisällään.
9 Minun äidilläni oli tapana sanoa minulle, “Älä siirrä huomiseksi sitä, mikä voidaan tehdä tänään.” Se on totta, koska te ette tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta me tiedämme, kenen käsissä huominen on. Se on pääasia. Me tiedämme, kenen käsissä huominen on.
10 Veli Wheeler, Herra siunatkoon sinua. Ja tämä on sisar Wheeler. Olen todella iloinen tavatessani teidät. Ja minä… minun suuri etuoikeuteni, ensimmäistä kertaa, uskoisin niin, mikäli minä tiedän, on tavata teidät. Ja tämä on teidän vauvanne. Mikä sen nimi on? [Sisat Wheeler sanoo: “Carlena Rebecca.”] Carlena Rebecca. No niin, kuinka hieno pieni tyttö, kaunis kuin olla voi. Nyt pikku Carlena Rebecca Wheeler.
11 Veli Wheeler on yksi diakoneistamme täällä seurakunnassa, ja Jumala on siunannut heidän liittoansa tällä pikkuisella. Uskon, että teillä on tietääkseni kaksi muuta tyttöä, vai mitä? [Veli Wheeler sanoo: “Kolme.”] Kolme muuta tyttöä. He ymmärtääkseni ovat todella hienoja naisia, ja rukoilen, että Jumala tekisi Rebeccasta samanlaisen kuin he muutkin ovat. Ymmärrättekö? Ja se on tyydyttävä teitä jokaista, vai mitä? Se on oikein, koska he ovat todella suoloisia lapsia.
12 En tiedä, antaako hän minun pidellä hän vai ei, mutta, mikäli ei, niin me laskemme kätemme hänen päällensä. Haluaisitko sinä tulla tänne luokseni, Rebecca? Haluaisitko, että pitelen sinua? Se on hienoa. Kuinka nätti pikku tyttö!
Nyt, kumartakaamme päämme.
13 Armollinen Taivaallinen Isä, kun me seisomme tässä tänä iltana tämän diakonin edessä. Ja hienon viran, jonka haltija hän on, sillä diakonin pitää tulla havaituksi moitteettomaksi, yhden vaimon mieheksi, joka hallitsee perhettänsä hyvin. Sillä, jos hän ei tiedä miten hallita perhettänsä, kuinka hän voisi hallita Jumalan huonetta? Ja me kiitämme Sinua, että tämä veli on täyttänyt nämä vaatimukset, ja me olemme havainneet hänessä Jumalan Hengen.
14 Ja nyt hän tuo pienen tyttärensä tähän vihittäväksi. Sinä olet laskenut se heidän käsivarsillensa kasvattamista varten. Jumala, ja kuinka kiitollisia me olemmekaan siitä, että me voimme sanoa, että heidän halunsa on, että hän tulisi olemaan samanlainen kuin hänen muutkin sisarensa. Suo, Isä, että näin tulisi olemaan. Ja voikoon lapsi elää ja olla suurena palveluksena Sinulle, Isä. Ja nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, me luovutamme tämän lapsen sinulle elämän mittaiseen palvelukseen. Pidä hänet terveenä, vahvana, jos on mahdollista, voikoon hän elää pitkän elämän, kunnes Jeesus tulee. Ja sitten, Isä, me uskomme hänet tullaan kasvattamaan Herran nuhteessa. Ja me annamme hänen elämänsä Sinulle elämän pituista palvelusta varten. Aamen.
15 Jumala siunatkoon sinua, Rebecca. Ja Jumala siunatkoon teitä, veli Wheeler ja sisar Wheeler. Herra olkoon kanssanne.
16 Hyvää päivää. Nyt tässä on toinen pikku tyttö, jolla suuri, iso hymy kasvoillaan. Ja mikä hänen nimensä on? [Äiti sanoo: “Rhonda Renee Coats.”] Rhonda Renee Coats, oliko se oikein? Oletteko te mitään sukua Jesselle ja heille, Jesse Coatsille? [”Emme.”] Minä vain ajattelin… Tiesin, että jotkut Coatseista ovat täällä kaupungissa. Olen tuntenut heidät todella hyvin, ja he ovat olleet ystäviäni pitkän aikaa.
17 Rhonda, Rhonda Renee. Tulisitkohan sinä luokseni, Rhonda? Minä, minä annan sinut heti takaisin äidillesi, niin pian kuin olemme saaneet luovutettu sinut Herralle Jeesukselle. Nyt, eikö olekin suloista!
Nyt, kumartakaamme päämme.
18 Taivaallinen Isämme, kun Sinun vanhimpasi ja minä seisomme yhdessä tänä iltana Evankeliumin sovussa ja harmoniassa, tämä äiti tuo pienen Rhonda Reneen sinulle vihkimistä varten. Sinä olet laskenut se heidän käsivarsillensa huolehdittavaksi, ja ensimmäinen asia, jonka hän voi tehdä, on tuoda hänet takaisin Sinulle. Ja niin kuin muinainen Job sanoi, Herra antaa tällaiset asiat. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä varjelisit hänet siihen asti, kunnes Sinä tulet ottamaan hänet pois. Ja, Jumala, suo, että hän voisi kasvaessaan elää todellisen kristillisen elämän ja olla esimerkkinä toisille. Siunaan hänen kotiaan, ja olkoon se vihitty Sinulle täydellistä palvelusta varten kokonaisin sydämin. Ja nyt, Jumala, me annamme Sinulle pikku Thonda Renee Coatsin Jeesuksen Kristuksen Nimessä elämän mittaista palvelusta varten. Aamen.
Hyvin suloista. Jumala siunatkoon sinua, sisar.
19 Hyvää päivää. [Sisar sanoo: “Robert Paul Schamel.”] Robert Paul Schane? [“Schamel.”] Schamel.
20 No niin, mitäpä jos… Ja sinä olet vielä aika nuori, tuskin voit nostaa kovasti meteliä sen suhteen. Älä naura minulle tuolla tavoin. Katsokaapa tänne, jos te haluatte jotain, mille nauraa. Robert Paul, kuinka kaunis nimi!
Kumartakaamme päämme.
21 Jumala, kun tämä nuori tyttö tulee tänne luoksemme ja on vain lapsi. Ja hän on antamassa pienen poikansa Sinulle, oi Jumala, elämän mittaista palvelusta varten. Se on hedelmä ja heidän liittonsa tulos. Rukoilen, Jumala, että kun Sinun vanhempasi ja minä laskemme kätemme tämän pikku kaverin päälle, että hänen elämänsä tulisi vihityksi sinulle. Suo, Herra, että, jos huominen tulee, niin vieköön hän eteenpäin sitä Sanomaa, jota hänen vanhempansa kuuntelevat. Jumala, suo se. Ja rukoilen, että Sinä siunaisit heidän kotiansa, ja tulkoon heidän lapsensa kasvatettua Jumalan nuhteessa ja Sinun rakkaudellisessa kurissa. Me luovutamme hänet Sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.
22 No niin, hänpä on hieno poika. Näin on. Kyllä. Ei voisi pyytää mitään suloisempaa, vai mitä? Maailmassa ei voi olla mitään suloisempaa kuin tämä pikku kaveri, näin on. Pelkkää hymyä! Eikö olekin suloinen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]
23 Tämä on yksi niistä asioista, joita vaimoni minun työssäni kadehtii, kun saan pidellä noita vauvoja. Hän rakastaa niiden pitelemistä. Minä myöskin, mutta pelkään aina, että särjen ne. He ovat niin, tehän tiedätte, niin mukavia ja heikon näköisiä, mutta te tiedätte, että he ovat, he ovat todellisuudessa sitkeämpiä, kuin mitä me luulemme.
24 Nyt minä sanoin teille, että lähtisimme täältä ulos… No niin, minulla on vain kolmekymmentäviisi minuuttia aikaa, joten minun täytyy kiiruhtaa, vai mitä? Katsokaamme nyt. Tarkoitukseni ei ole arvioida väärin tai sanoa mitään väärää, mutta minä tulen todella yrittämään kovemmin, koska, tehän tiedätte, että kun me tulemme vanhemmiksi, me emme enää ole niin aktiivisia kuin meillä oli tapana olla, tiedättehän. Kilometrit joskus käyvät niin raskaiksi, ja kaksi tai kolme kokousta päivässä, no niin..
25 Ja se, mikä siihen eniten vaikuttaa, ovat nuo näyt. Saarnaaminen ei vahingoita minua. Minähän voin seistä täällä koko pitkän päivän, eikä se vaikuta minuun, mutta nuo näyt. Ja kun ihmiset tulevat noihin haastatteluihin, niin heidän täytyy saada sellainen. Näettekö? Tästä syystä he tulevat tänne. Se on jotakin, jota ei voida ratkaista vain käsien päälle laskemisella. Täytyy tietää sen alkujuurijuuri, mistä se on alkanut, mikä sen aiheuttaa, mikä on syynä siihen, ja sitten täytyy tietää, miten toimia, jotta pääsee eroon siitä. Tästä syystä he tulevat tänne.
26 No niin, kokous alkaa ylihuomenna… tai ei, pyydän anteeksi, se on keskiviikkoiltana Shreveportissa, Louisianassa. Ja jos kenelläkään teistä on ystäviä siellä päin, niin voitte pyytää, että he tulisivat sinne, Life Tabernaakkeliin. Luulen, että se alkaa siinä, elleivät he sitten saa siellä vastapäätä olevaa luentosalia, mikä mahdollistaisi hiukan enemmän istumapaikkoja. Mutta heillä on yläkerrassa parvekkeet ja suuri pääsali, ja sitten heillä on kerros sen alapuolella, niin että… En tiedä tarkalleen, kuinka monia istumapaikkoja siellä on, mutta se on… Jos siitä tulee liian vaikeata, niin ehkäpä me saamme sen luentosalin sieltä vastapäätä, joka tulee… En myöskään tiedä, kuinka monta istumapaikkaa siellä on. Minulla on ollut kokouksia siellä, mutta en voi muistaa. Tämä on vuotuinen konferenssi.
27 Kolme vuotta sitten olin siellä alhaalla, ja aloitimme herätyksen Herran Nimessä, eikä se ole koskaan päätynyt sen jälkeen. Se vain jatkuu tasaisesti joka päivä. Ihmisiä tulee, he pelastuvat ja heidät kastetaan, ja sen jälkeen he vaeltavat Herran kanssa. Sananpalvelijoita, ja kaikkea muuta, tulee sisälle. Ja me vain… Niin kauan kuin se jatkuu sillä tavoin, ja minulla on mahdollisuus olla täällä, minä haluan aina vierailla siellä ja puhua joitakin sanoja ja jatkaa eteenpäin.
28 No niin, se alkaa keskiviikkona ja päättyy sunnuntaina. Kristittyjen Liikemiesten aamiainen on… Minä en… Olen unohtanut tuon hotellin nimen… Uskoisin, että sen nimi on… He tulevat sanomaan sen teille, kun menette sinne. Se on liikemiesten aamiainen.
29 Haluan sanoa teille liikemiehille täällä, että meillä oli valtavaa aikaa, kun viime kerralla olimme siellä. Herra pelasti erään rabbin sieltä kaupungista, ja oi, en edes tiedä, mitä kaikkea tapahtui, siellä oli suuri aika Herrassa. Saarnasin aiheesta: Veriliitto. Sen juutalaiset tuntevat, veren. Ilman veren vuodatusta ei tapahdu syntien anteeksiantamusta, näettehän.
30 Menkäämme nyt suoraan Sanaan, ja minä teen parhaani pitääkseni teille antamani sanan.
31 Ja nyt, jos on Herran tahto, niin joulun jälkeisenä sunnuntaina, jos te olette loma-ajelulla tässä lähellä, ja jos ei ole liukasta ja muuta sellaista, niin tulkaa tänne. Meidän tarkoituksenamme on pitää kokous täällä sunnuntaiaamuna, joulun jälkeisenä sunnuntaina. Monesko päivä se onkaan? [Joku sanoo: “Kahdeskymmenesyhdeksäs.”] Kahdeskymmenesyhdeksäs? Joulun jälkeisenä sunnuntaina, kahdentenakymmenentenä yhdeksäntenä päivänä. Jos nyt jotakin sattuu, jotakin, niin että me emme voi olla täällä… Me emme tiedä tulevaisuutta, tiedättehän, mutta jos jotakin tapahtuu, te, jotka asutte kaupungin ulkopuolella ja tulette tänne, kuten ystävät siellä alhaalla Memphisissä…
32 Minä halusin kuulla veli Ungrenin laulavan tuon Oi Herra suur ja minä en… Onko hän täällä tänä iltana?
33 Ja minulla on aina niin monia asioita, joita en saa tehdyksi, en saa niitä kaikkia tehdyksi. Jumala siunatkoon teitä ihmiset.
34 Menkäämme nyt Kirjoituksiin lukeaksemme hieman Kirjoituksista. Jos minun sanani pettävät, Tämä ei petä. Ja sitten Jumala on siunaava teitä, koska te olette olleet täällä vain kuullaksenne Hänen Sanaansa. “Usko tulee kuulemisesta, Jumalan Sanan kuulemisesta.” Onko niin? Ajattelin juuri… Sillä aikaa kun te etsitte Raamatuistanne Johanneksen 6. luvun, alkaen 60. jakeesta, ja luemme 71. jakeen loppuun, Joh. 6:60.
35 Ajattelin juuri, kun katselin hetki sitten ulos ikkunasta, kun katselin auringonlaskua ja näin, kuinka kaikella luonnossa on lakinsa. Ja kuinka talven tullen tuo laki automaattisesti juoksuttaa puiden mahlan alas juuriin. Se hautaa..
36 Niin kuin Job sanoi: “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan, että Sinä pitäisit minut salaisessa paikassa, siihen asti kuin Sinun vihasi on.” No niin, siinä se on: “Jos Sinä kätkisit minut.” Näettekö, hän näki luonnosta, kuinka puun elämä menee sen juuriin, veli Way, ja pysyy siellä, kunnes viha on mennyt ohitse. Ja sitten kutsu minut ja aseta minulle aika, näettekö?
37 Luonnolla on lakinsa. On olemassa luonnonlaki, eikä ole mitään tietä, miten se voitaisiin päästä sen ohitse. Se on luonnonlaki. Ja sitten on olemassa Hengen laki. Eikä ole myöskään mitään tietä päästä sen ohitse.
38 Puhuin eräälle parille tänään iltapäivällä siitä, kuinka te ette voi täydellisesti tuhota mitään. Ihmiset eivät voi tuhota. He voivat repiä alas, mutta eivät tuhota. Joku sanoo: “Mitä jos me otamme ja poltamme palasen paperia? Eikö se tuhoa sitä?” Ei koskaan. Tulen lämpö vain erottaa sen kemialliset osat erilleen. Se palaa takaisin kaasuiksi, jollainen se oli alussa. Te ette voi tuhota. Ja jos maailma pysyisi pystyssä tarpeeksi kauan, nuo samat kaasut ja kemialliset aineet, jotka olivat tuossa paperissa, voisivat tulla takaisin ja olla jälleen palanen paperia. Näin on tarkalleen… Te ette voi tuhota. Tarkalleen.
39 Jumala, sitten. Jos kaikelle on olemassa ylösnousemus, kaikki tulee takaisin, eikä ole tuhoutumista, niin on oleva vanhurskasten ylösnousemus, ja meidän täytyy tulla takaisin. Siinä on kaikki sen suhteen. Ei ole minkäänlaista tapaa tuhota sitä. Ei ole väliä sillä, vaikka teidät poltettaisiin, tai jos olette hukkuneet veteen, mitä hyvänsä tapahtuukin, he eivät voi tuhota.
40 Vain muistakaa, että jokainen osa teistä oli täällä. Kun Jumala puhui maailman olemassaoloon, Hän juuri silloin pani teidän ruumiinne tänne, ja ei ole olemassa mitään kuin Jumala, joka voisi ottaa sen pois täältä. Se on kaikki jälleen takaisin Hänen käsissään. Näettekö? Ja Hän on Ainoa… Luoja oli Se, joka antoi lupauksen, joten voimme olla varmoja siitä, että on Iankaikkinen Elämä. Ja meillä on nyt varmuus sydämissämme, että meillä on nyt Iankaikkinen Elämä, Iankaikkinen Elämä meissä, joka ei voi kuolla. Hyvä on.
41 Joh. 6. Aloittakaamme nyt Joh. 6. luvusta ja sen 60. jakeesta:
Niin monet hänen opetuslapsistansa, kun he kuulivat sen, sanoivat: Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?
Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: Loukkaako tämä teitä?
Entä sitten, kun te saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli aikaisemmin?
Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. ne sanat, jotka minä puhun teille, ne ovat henki… (se on Hän) …ja ne ovat elämä… (Mitä Hän sanoikaan? “Minä olen Totuus, Elämä.”) …ne ovat henki ja ne ovat elämä.
Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko. Sillä Jeesus tiesi alusta alkaen, keitä olivat ne, jotka eivät uskoneet, ja kuka tulisi kavaltamaan hänet.
Ja hän sanoi: Sen tähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei minun Isäni sitä hänelle suo.
Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan. (Kovaa puhetta, näettekö, he eivät voineet ottaa sitä vastaan.)
Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: Tahdotteko tekin mennä pois?
Simon Pietari vastasi hänelle: Herra, kenen luo me menisimme? Sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja olemme varmoja, että sinä olet tuo Kristus, elävän Jumalan Poika.
Jeesus vastasi heille: Enkö minä ole valinnut teitä kahtatoista, ja yksi teistä on perkele?
Hän puhui Juudas Iskariotista, Simonin pojasta, sillä hän oli se, joka tulisi kavaltamaan hänet ja oli yksi kahdestatoista.
42 Nyt minä haluaisin ottaa tästä aiheen täksi illaksi ja yritän parhaani tehdä sen puolen tunnin aikana. Minä haluan puhua Kolmenlaisista uskovista.
43 Ja minä olen useasti sanonut ja ajatellut, että tulen saarnaamaan siitä joskus. Ajattelin tehdä sen tänään iltapäivällä.
44 Sellaisia ovat uskovat, tekouskovaiset, ja uskomattomat. No niin, tämä on uusi aihe, mutta istuessamme täällä tänä iltana, niin tuollainen ryhmä on aina koolla yhdessä. Missä hyvänsä ihmisiä kokoontuu yhteen, me löydämme tämän ryhmän, ja niin on aina ollut, ja niin luultavasti tulee olemaankin aina siihen asti kunnes Herra tulee. Ja minä haluan meidän tänä iltana, kun puhun näistä kolmesta ryhmästä, näkevän itsemme, missä näistä ryhmistä me olemme.
45 Nyt muistakaa, minä puhun täällä… Tämä rakennus on jälleen tungokseen asti täynnä tänä iltana, seinien vierustoilla ja käytävillä, mutta minä myöskin puhun kaikkialle maailmaan. Näettekö? Ja eri osissa maailmaa nämä nauhat kiertävät nauhapalveluiden välityksellä.
46 Nyt minä haluan puhua kolmesta erityyppisestä uskovasta. Nyt muistakaa, uskovaiset, minun aiheenani ovat uskovaiset. Yksi heistä on todellinen uskovainen, ja seuraava on tekouskovainen, ja sitä seuraava on uskomaton. Näettehän?
47 No niin, ensimmäinen ryhmä, josta haluamme puhua, on uskovainen. Koska minä ajattelen, että hänen tulisi olla ensimmäinen, sillä hän on se, joka todella uskoo. Samanlaisia uskovaisia kuin olivat nämä opetuslapset, jotka uskoivat täällä. Me tulemme käyttämään tätä lukemaamme raamatunpaikkaa esimerkkinämme. No niin, ensimmäisenä ovat uskovaiset, aidot uskovaiset. Ja usko tulee kuulemisesta, Jumalan Sanan kuulemisesta, Jumalan Sanan, joka on Kristus, näettehän, uskovaiset.
48 Panitteko nyt merkille tämän suuren lausunnon, jonka tämä uskovainen teki? Uskovaisen ei tarvitse olla älykäs henkilö, samalla tavoin kuin maailman tavalla ollaan älykkäitä. Hänen ei tarvitse olla koulutettu henkilö, samalla tavoin tavalla kuin nämä ihmiset yrittävät sanoa, että teidän täytyisi olla, mutta teidän ei tarvitse. Tästä miehestä, joka antoi tämän lausunnon, Raamattu itse sanoo, että hän, Pietari, oli sekä oppimaton että kouluja käymätön. Häntä ei todellakaan pidetty älykkäänä henkilönä.
49 Jesajan 35:ssä sanotaan: “Siellä on oleva valtatie, ja tie, ja sitä tullaan kutsumaan pyhyyden tieksi, ja epäpuhdas ei tule kulkemaan sitä.”
50 Sanoin tänään iltapäivällä eräälle seurakuntapalvelijalle, kun puhuimme näistä silloista täällä ja tästä uudesta sillasta. Minä sanoin: “Tänään on olemassa monia siltoja vesien ylitse, mutta on olemassa yksi suuri silta, joka ulottuu maasta Kirkkauteen. Sen nimi on ‘Kuninkaan Valtatie’. Saastaiset eivät kulje sillä.” Se on totta. Se on tie, jonka Kristus, meidän Herramme, on rakentanut, ja se yhdistää tämän maan tuohon toiseen Maahan, eivätkä saastaiset kulje sitä.
51 Pietari, tämä oppimaton henkilö, kun hän oli nähnyt tuon päivän täydellisesti vahvistetun Sanan, jonka Jumala oli luvannut tuota päivää varten. Sen että heidän keskuudestaan tulisi nousemaan yksi, joka tulisi olemaan profeetta. Ja Simonin oli vaikeata uskoa sitä, koska oli ollut niin monia sen jäljittelijöitä, mutta kun hän näki aidon, tuon ajanjakson paljastetun Sanan, ja kuuli Hänen asianmukaisesti tuovan itsensä julki, hän varmasti oli vakuuttunut siitä, kuka Hän oli.
52 Ja Hän oli tuo, joka sanoi: Herra, kenen luo me voisimme mennä?” kun sitä kysyttiin häneltä, silloin kun tuo kansanjoukko erottautui uskoviksi, uskomattomiksi ja tekouskovaisiksi. He kaikki kolme seisoivat juuri siellä tuossa yhdessä ihmisryhmässä: uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat, heidät kaikki löydetään tästä luvusta tässä. Ja siitä syystä että Jeesus oli puhunut Sanat sillä tavalla kuin Hän puhui, se erotteli Hänen seuraajansa, mutta se täytyy tehdä.
53 Hän oli suuri mies, niin kauan kun Hän paransi sairaita, mutta kun tuli kysymys opista ja profetiasta, niin se erotti lusteet vehnästä. Näettekö? Kuori on vain vehnän peitteenä, se ei ole vehnää, sitä ei voida käyttää. Siinä ei ole mitään, siinä ei ole elämää itsessään. Se on kuori eikä voi pysyä vehnän kanssa. Se ei ole perillinen vehnän kanssa. Ja niinpä se on… Me puhumme ainoastaan jyvästä, vehnänjyvän sydämestä.
54 Huomatkaa nyt, Pietari oli vakuuttunut siitä, että se oli Messias. Eikä ollut mitään merkitystä sillä, mitä he muut sanoivat. Ei merkinnyt mitään, mitä pappi sanoi, eikä Simon Pietarille merkinnyt mitään, mitä seurakunta sanoi. Hän oli itse vakuuttunut.
55 Jeesus sanoi hänelle, kun Hän oli kerran kysynyt häneltä: “Kenen ihmiset sanovat minun olevan?”
56 Ja jotkut sanoivat: “Sinä olet profeetta.” Jotkut sanoivat: “Sinä olet yksi vanhoista profeetoista, joka on noussut ylös.” Ja: “Sinä olet Mooses”, ja “Elias”, tai jotakin. Hän sanoi: “Minä kysyin teiltä. Mitä te ajattelette?”
57 Ja Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”
58 Hän sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonaan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle. Sinä et koskaan oppinut sitä kirjasta tai uskontunnustuksesta tai katkismuksesta. Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Siinä on aito uskovainen. Hengellinen ilmestys Sanasta. Näettekö? “Sinä olet Simon, ja tälle kalliolle, sinun ilmestyksellesi siitä, kuka Minä olen, Minä tulen rakentamaan Minun Seurakuntani, ja helvetin portit eivät voi voittaa sitä.”
Ei ole ihme, että Simon sanoi: “Kenen luo me menisimme?”
Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: “Tahdotteko tekin mennä pois?”
59 Ja he sanoivat: “Herra, minne me menisimme, sillä Sinulla yksin on Elämän Sanat. Sinä olet Yksi ja ainoa.”
60 Sillä Hänellä ei ainoastaan ollut Elämän Sanoja, vaan Hän oli Elämän Sana. Hän oli Elämän Sana, ja Simon täydellisesti tunnisti sen. Ja kun hän oli tunnistanut sen, niin hänen toivonsa pysyi siinä, koska hänelle oli paljastettu, että Hän oli Elävä Sana.
61 No niin, sellainen on aito uskovainen. Kun Pyhä Henki, ei jonkun toisen henkilön vakuuttelut tai jokin muu asia, vaan kun Pyhä Henki on paljastanut teille itse Sanan, ja te näette Sanan olevan selvästi vahvistettuna, silloin Jumalan Henki tulee tuon ajanjakson Sanaan, ja tuo sen ilmi.
62 Kuinka kukaan olisi voinut olla uskomatta Lutheria, jos hän olisi tuntenut tuon? Luther oli uskonpuhdistaja. “Miehenkasvoinen henki tuli siellä esiin uskonpuhdistusta varten. Wesleyn kohdalla oli samoin. Heidän täytyi uskoa se. Näettekö, se oli sanoma seurakuntajaksolle, juuri tämä tapahtui. Tämän tuli tapahtua. Heidän täytyi uskoa se.
63 Ja täällä me nyt olemme Laodikean Ajanjaksossa, ja meille on opetettu Laodikean Ajanjaksosta, että Kristus oli pantu ulos Hänen seurakunnastaan, ja Hän oli jopa koputtamassa ovelle ja yritti päästä takaisin sisälle. Niinpä kun me näemme, mitä tapahtuu, me tiedämme, missä ajanjaksossa me elämme.
64 Silloin me olemme maailmanhistorian lopussa. Kirja on tulossa loppuunsa. Jonakin päivänä siihen kirjoitetaan viimeinen rivi ja se suljetaan, silloin ei ole enää oleva aikaa.
65 Ja suuri näytelmä on alkamassa, ja enkelit seisovat taivaalla katsellen. Te tiedätte, mikä näytelmä on. Näyttelijät ovat valmiina. Te voitte nähdä heidän näyttelevän.
66 Te voitte nähdä pahan toiminnassa. Te voitte nähdä näytelmän konnan, kuinka hän tulee näyttämölle oveluutensa ja petollisuutensa kanssa.
67 Mutta te voitte nähdä myös ylös temmattavan Seurakunnan, joka tekee itseään valmiiksi. Se on valtava näkymä. Te voitte nähdä Jumalan Läsnäolon vahvistavan ja toteuttavan tämän suuren näytelmän, josta on ennalta kerrottu täällä Raamatussa. Millainen aika tämä onkaan elää, kaikkein ihmeellisin aika! Miehet kaikkina aikoina ovat odottaneet tätä hetkeä. Entisajan profeetat kaipasivat nähdäkseen tämän hetken, mutta heille ei suotu sitä etuoikeutta.
68 No niin, siinä oli uskovainen, koska hän oli nähnyt sen, hän uskoi sen. “Me olemme täysin vakuuttuneita siitä, että Sinä olet Kristus, Messias, Jumalan Sana tätä päivää varten, ja me uskomme sen.” Näettekö, tämä oli todellinen uskovainen.
69 Ottakaamme nopeasti muutamia muita uskovaisia, ennen kuin menemme seuraavaan kaveriin. Ottakaamme profeetta Nooa. Hän saattoi olla vaikkapa maanviljelijä aikanansa. Mutta kun pilkkaajat ja tuon päivän uskonnolliset… Seurakunta oli vajonnut alas, ja Jumala puhui Nooalle ja sanoi, että hänen tulisi rakentaa arkki. Nooa ei koskaan väitellyt siitä Jumalan kanssa. Hän uskoi, että Se oli Jumalan Sana, ja alkoi nopeasti työn saadakseen kaiken valmiiksi.
70 Sellainen on todellinen uskovainen. Älkää jääkö ihmettelemään sen kanssa. Kun olette täysin vakuuttuneita, siinä kaikki. Niin kuin kuka hyvänsä, joka uskoo. Usko tulee kuulemisesta. Jos te voitte seistä täällä huolimatta siitä, minkä lääkäri sanoo teissä olevan vialla, mies, joka antaa diagnoosin teidän tilastanne, ja mahdollisesti tietää, mistä hän puhuu niin pitkälle kuin hänen instrumenttinsa ja tietonsa antavat hänen tietää, ja hän sanoo, ettei ole jäljellä muuta kuin kuolema, mutta te olette rukoilleet, ja siellä kaukana tulevaisuudessa te voitte nähdä terveen miehen tai naisen seisomassa, niin siinä on kaikki mitä tarvitaan. Niin se juuri on. Te tulette astumaan aivan suoraan siihen yhtä varmasti, kuin joku on varmaa, koska te uskotte sen. Jumala on puhunut sen. Te uskotte, että se on niin.
71 Niin kuin on tuon pienen naisen kohdalla, joka yskäisi tuon syövän ulos. Hänen mielessään ei ollut epäilystä siitä, etteikö se tulisi tapahtumaan. Syöpä oli kuollut ja se irtautui ja lähti pois. Näettekö? Siinä se on. Te uskotte sen.
72 Kuten tuo isä, joka jokin aika sitten toi pienen poikansa sinne. Hän on nyt jossakin täällä rakennuksessa. Pieni poika oli kaatunut ja menettänyt muistinsa. Hän ei voinut muistaa yhtään mitään. Ja vain hetki rukouksen jälkeen minä kysyin häneltä hänen nimeään, ja hän sanoi sen minulle, ja kuinka vanha hän oli, ja siinä hän oli aivan yhtä normaalina, kuin kuka hyvänsä poika voisi olla. He uskoivat. Ja kun Jumala sanoo mitä hyvänsä, sen täytyy olla sillä tavalla.
Ja Nooa uskoi Jumalaa, ja Nooa pidettiin uskovaisena.
73 Daniel, silloin kun seurakunta oli vankeudessa Babylonissa, Daniel uskoi Jumalaa. Eikä ollut väliä sillä, kuinka paljon he sanoivat: “Me annamme julistuksen. Ei saa rukoilla muuta jumalaa kuin sitä kuvaa siellä ulkona, tämä on pyhä mies, tai mitä tahansa se sitten saattaakin olla.” Daniel ei ensinkään kuunnellut sitä. Hän oli kuullut Jumala, sillä hän oli profeetta, ja Sana tuli hänelle. Temppeliä vihittäessä oli sanottu, että “jos joku on vaikeuksissa jossakin maassa, katsokoon hän tätä pyhää paikkaa kohden ja rukoilkoon, niin kuule silloin Taivaasta.” Ja Daniel uskoi Jumalaa. Hän oli aito uskovainen, eivätkä edes leijonat voineet syödä häntä. Ja näin se on, näettehän. Hän oli uskovainen. Hänellä oli jotakin todellista ja aitoa. Hän oli uskovainen.
Daavid, toinen uskovainen, pieni mitätön poika.
74 Daniel ei pitänyt yhtä nykyaikaisen seurakunnan kanssa, ei myöskään Nooa pitänyt yhtä nykyaikaisen seurakunnan kanssa. Ei ensinkään. He olivat uskovaisia ja uskoivat sen, minkä Jumala sanoi olevan Totta. Huolimatta siitä, mitä nykyaikainen maailma sanoi, he uskoivat sen, minkä Jumala oli sanonut olevan Totta. Sellaisia ovat aidot uskovaiset.
75 Aivan samoin tekivät Pietari ja muut apostolit. He uskoivat, että Hänellä oli Elämän Sana, ja että Hän oli Elämän Sana. Minä uskon saman asian tänään. Ja jokainen muu asia, joka on vastoin Sitä, on kuolema. Tämä yksin on Elämän Sana, ja Kristus on Sana.
76 Daavid, punakka kaveri… Ensinnäkin hän oli luultavasti veljiensä leikinlaskun kohde, koska hän oli pieni kaveri. Hän ei ollut tarpeeksi iso kantaakseen sotavarustusta. Hän ei voinut mennä sotaan, hän oli liian pieni ja mitätön, ja kuitenkin, hän meni sinne ulos uskovaisena.
77 Ja kun hän istuskeli erämaassa (ja vartioi niitä muutamaa tusinaa lammasta, jotka isä oli antanut hänelle varioitavaksi lingon kanssa, maassa, jossa oli leijonia ja karhuja ja susia ja niin edelleen.) Kun Daavid katseli noita vihreitä varjoisia laitumia, ja tiesi, mitä lampaille merkitse se, että ne pääsivät makaamaan sinne varjoon, kun aurinko oli kuuma, ja tiesi, kuinka hyvältä kylmä vesiryyppy tuntuisi, hän sanoi: “Niin kuin peura janoaa vesipurolle, minun sieluni janoaa Sinua, oi Jumala.” Näettekö? Hän oli itkenyt ja rukoillut.
78 Ja eräänä päivänä tuli hätätilanne, leijona oli vienyt yhden hänen lampaistaan. Hän ajatteli: “Jumala on tehnyt minut leijonaa ylemmäksi…” Näettehän? Niinpä hän otti lingon ja löi leijonan maahan pienen, lingossa olevan kiven avulla. No niin, jos joku teistä on joskus nähnyt leijonan, yhden tuollaisen afrikkalaisen leijonan, tuollaisen suuren harjasniskaisen leijonan, joita on siellä Palestiinassa ja Aasiassa, silloin te tiedätte, minkälainen sen on täytynyt olla. Kun valtavan suuri 300-magnumin luoti tuskin pystyisi kaatamaan sitä, ja hän iski sen maahan kivellä. Ja kun leijona nousi ylös käydäkseen hänen päälleen, hän tarttui sitä parrasta ja tappoi sen. Tästä syystä hän tiesi, mistä hän puhui. Hänellä oli kokemusta. Hän oli koetellut Jumalaa, kuinka Hän pitäisi Sanansa.
79 Ja hän ei pelännyt Goljatia, koska tämä oli ympärileikkaamaton. Hän ei ollut uskovainen, ja Goljat tuli ja kirosi häntä omien jumaliensa nimissä.
80 Goljat oli monta kertaa hänen kokoisensa, suuri, valtava kaveri, jolla oli kolmenkymmenen viiden senttimetrin pituiset sormet. No niin, hänen sormensa olivat suunnilleen tämän pituiset, näettekö, kolmenkymmenen viiden senttimetrin sormet ja soturi. Ja tuo hänen yllään oleva sota-asu painoi ehkä noin sata neljäkymmentä kiloa. Ja tuon kypärän metalli oli ehkä noin neljä senttimetriä paksua. Senkaltainen suuri jättiläinen kävelemässä keihäänsä kanssa, jonka väitetään olleen noin kuusi metriä pitkän. Hänellä oli kuusimetrinen keihäs kädessään. Kuinka kukaan nyt voisi… Tuon kaltainen mies voisi vain aloillaan seisten lyödä maahan tusinan verran miehiä, jotka tulisivat häntä vastaan. Minkälainen vastus!
81 Ja siellä hän seisoi ylpeillen ja kerskuen itsestään. Kun… ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta. Näettehän, hän sanoi: “Älkäämme vuodattako verta, vaan tulkoon joku mies taistelemaan minun kanssani, ja jos minä voitan, silloin te kaikki palvelette minua, ja sitten jos te voitatte, silloin me tulemme palvelemaan teitä.” Näettekö, kun perkele ajattelee, että hän on voitolla teidän suhteen, silloin hän haluaa kerskailla. Mutta hän kohtasi väärän miehen. Hän kohtasi maan pienimmän miehen, kumaraharteisen, punakalta näyttävän kaverin.
82 Hän sanoi: “Aiotteko te sanoa minulle, että te, Elävän Jumalan Sotajoukko, seisotte täällä ja annatte tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen uhmata Elävän Jumalan Sotajoukkoa?” Hän oli niin järkyttynyt sen suhteen. Miksi? Miksi? Koska hän oli uskovainen. Muut olivat tekouskovaisia. Näettehän? Hän oli aito uskovainen. Hän sanoi: “Jos te olette peloissanne, minä menen taistelemaan häntä vastaan.” Mikä haaste se olikaan tuon kaltaiselle pienelle kaverille! Ja koska hän oli uskovainen, hän teki vain tarkalleen sen, minkä hän tiesi, että Jumala tulisi tekemään.
83 Kun tuo ympärileikkaamaton filistealainen kirosi häntä jumaliensa nimessä ja hän sanoi: “Olenko minä koira, kun tuollainen pikkuriikkinen kakara tulee ulos minua vastaan? Minä panen sinut keihääni kärkeen ja ripustan sinut tuonne puuhun ja annan lintujen syödä sinun lihasi!” Oi, millainen hirvittävä kaveri hän olikaan!
84 Daavid sanoi: “Sinä tulet minua vastaan miekan, keihään ja sota-asun kanssa. Sinä tulet minua vastaan filistealaisten nimessä, mutta minä tulen sinua vastaan ilman keihästä, miekkaa ja sota-asua, mutta minä tulen sinua vastaan Herran, Israelin Jumalan, Nimessä! ”
85 Siinä te olette. Tuollainen on uskovainen. Se on hänen Linnansa! Se on hänen Kilpensä! Se on hänen Puolustuksensa! Aamen! Sen tulisi olla Seurakunnan Puolustus. Jokaiselle uskovaiselle tämä on hänen Puolustuksensa! Ei ole väliä sillä, mitä tapahtuu, tai mitä maailma tai jokin muu sanoo, teidän Puolustuksenne on Herra, Israelin Jumala. Siinä se on. “Jeesuksen Kristuksen Nimi on mahtava torni, vanhurskas juoksee siihen ja on turvassa.” Se on meidän Puolustuksemme, Jeesus Kristus.
86 Huomatkaa, että kun se tapahtuu, me tiedämme, mitä on tapahtunut. Daavidilla ei ollut mitään muuta paikkaa mihin osua kuin tuo pieni paikka siellä hänen kasvosuojan välissä. Oli vain yksi paikka, mihin hän saattoi osua, ja se oli hänen otsansa. Ja ennen kuin hän saattoi päästä lähelle jättiläistä, Jumala osoitti hänelle tuon kuolettavan paikan, ja hän tappoi jättiläisen. Näettekö? Jumala teki sen. Nyt me voimme panna merkille, että hän oli uskovainen.
87 Eräs toinen uskovainen oli Aabraham, hän oli Kaldean Uurista. Ja hänet kutsuttiin tekemään jotakin, joka oli… ja uskomaan jotakin, mikä oli täydellisesti, fyysisesti, mahdotonta. “Mutta hän ei epäuskossa horjunut Jumalan lupauksessa”, sanoo Roomalaiskirje 4, “vaan oli vahva ja antoi kunnian Jumalalle.”
88 Kun Aabraham oli seitsemänkymmenenviiden ja hänen vaimonsa kuudenkymmenenviiden ikäinen, ja he olivat eläneet yhdessä lapsuudestaan asti. Tämä oli hänen sisarpuolensa, nuori poika ja nuori tyttö. Ja he olivat eläneet yhdessä ilman lapsia. Ja Jumala käski Aabrahamia ja sanoi: “Erota itsesi uskomattomista.” Jumala aina saa aikaan erottautumisen jostakin. “Erota itsesi uskomattomista ja vaella Minun kanssani. Ja Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi. Minä olen jo tehnyt sen.”
89 Ja Aabraham uskoi sen. Tällainen on uskovainen. “Kuinka olet tekevä sen, Herra?” Hän ei koskaan kysynyt sellaista kysymystä. Jumala sanoi, että Hän tulisi tekemään sen, ja se selvitti sen.
90 Kun ensimmäinen kuukausi oli mennyt, ja Saara oli yhä… Hän oli ohittanut vaihdevuodet. “Tunnetko minkäänlaista muutosta?”
“Ei pienintäkään.”
91 Mutta Aabraham silti uskoi sen. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin ei ollut vielä minkäänlaista muutosta näkyvissä! Mutta Aabraham yhä uskoi sen! Tällainen on uskovainen. Tekouskovainen ei ole tällainen, uskovainen on tällainen. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Aabraham oli vahvempi uskossaan kuin alussa. Hän uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, koska hän… Tällainen on aito uskovainen.
92 Pienen ajan kuluttu minä tulen antamaan teille tilaisuuden tutkia, mihin luokkaan te kuulutte.
93 No niin, mitä Aabraham teki? Hän ei horjunut Jumalan lupauksessa eikä epäillen pitänyt sitä mahdottomana.
94 Kuinka voisi mies seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä, kuusikymmentä viisi vuotiaan vaimonsa kanssa, mennä lääkärin luo ja sanoa: “Me haluamme tehdä varauksen sairaalaan, koska me tulemme saamaan lapsen”? Ja sitten kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin voi sanoa: “Tohtori, onko sinulla vielä sairaalapaikka avoinna?” Näettekö?
95 Se saa teidät toimimaan hassunkurisella tavalla. Teidän päätöksenne ovat outoja maailman silmissä. Mutta sellainen on uskovainen. Hän ei välitä siitä, kuinka oudolta se näyttää. Raamattu sanoi, että hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kykenisi tekemään sen, minkä Hän oli sanonut tulevansa tekemään.
96 Sen tulisi olla jokaisen uskovaisen tuotoksena tänä iltapäivänä! Jumala kykenee pitämään jokaisen Sanan, jonka Hän sanoi tulevansa tekemään! En välitä siitä, mitä kirkkokunnat sanovat, vaan siitä, mitä Sana sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohitse, ja kaikki tämä on telepatiaa, ja kaikenlaista ennustelua.” Minulle ei merkitse mitään se, mitä he sanovat! Minä yhä uskon, että tuo ase on kohdistettu maaliin, ja se on osuva maaliin. Ja minä uskon, että jos uskovainen on kohdistettu Jumalan, Sanan, kanssa, se tulee osumaan juuri siihen paikkaan, johon Jumalan Sana lupasi sen osuvan. Se on tekevä sen uudestaan. Olen täysin vakuuttunut siitä. Kun me näemme olevamme tässä ajanjaksossa, jossa Sen tulisi olla täällä, Sen tulee olla täällä. Näiden asioiden tulee tapahtua.
97 Tästä syystä minä uskon, että kun Morsian on kutsuttu ulos ja valittu ja asetettu Elämänkirjaan, Taivaasta tulee ääni, joka tulee antamaan tuolle Morsiamelle sellaisen Pyhän Hengen kasteen, että se on ottava Morsiamen pois maasta ylöstempaus-armossa. Jumala lupasi sen. En välitä siitä, kuinka paljon tiede, ja kuinka monet astronautit kirjoittavat kaikenlaista, ja kuinka monen miljoonan mailin päähän he voivat nähdä. Minä en välitä yhtään mitään siitä. On olemassa Taivas, ja siellä on olemassa kirjaimellisesti Jeesus Kristus, joka on tuleva ruumiillisessa muodossa vastaanottamaan hänen Seurakuntansa ja hänen Morsiamensa! Ei ole väliä sillä, kuinka vanhalta kertomus näyttää, se on yhä totuus. Jumala sanoi niin? Tämän uskovaiset uskovat.
98 Jumala sanoi: “Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun sairautesi. Minä olen Jumala ja Minä en muutu.” Aamen! Ja Jumala on Sana, ja jos Jumala on muuttumaton, niin kuinka silloin Sana muuttuisi! Ymmärrättekö? “Minä olen Jumala ja Minä en muutu.” Kirjoitukset sanovat niin. Jumala itse sanoi sen. Ja jos Hän ei voi muuttua, silloin Hän on Sana. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” Muuttumaton Sana! Ja Sana tehtiin lihaksi, ja asui meidän keskellämme. Aamen! Kyllä.
99 Jumala nosti esiin ruumiita koko ajan, Mooses ja Hesekiel ja Jeremia ja Jesaja ja Elia, koko matkan siellä, minne Hänen Sanansa väliaikaisesti tuli, mutta koko Sana ilmoitettiin tässä miehessä, Jeesuksessa Kristuksessa, joka oli Jumala, jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Siellä Hänet tehtiin lihaksi. Minä uskon sen, jokaisen sanan.
Job, toinen uskovainen.
100Joskus uskovaiset pannaan kokeeseen, ei vaan joskus, vaan aina! Sillä jokaista poikaa, joka tulee Jumalan tykö, kuritetaan, koetellaan ja kasvatetaan! Muistakaa koettelemuksia, pölyisiä teitä ja kuumaa vainon aurinkoa, mutta teidän sydämenne uskollisuus voittaa sen kaiken, sillä se on valmis menemään muotoiltavaksi. Jumalan lapsia kasvatetaan oikealla tavalla, Hänen Sanallaan, sillä he ovat eläviä esimerkkejä, ja Jumalan Sana elää heidän kauttansa. Näettekö? Koetus tulee ravistelemaan teitä ja viemään teidät aivan alas, jotta nähtäisiin, missä te olette seisova. Näettekö? Heitä on koeteltu, jokainen poika, joka tulee Jumalan luo, koetellaan.
101Job kulki koetusten ja kokeiden lävitse, hänen lapsensa ja kaikki muukin otettiin häneltä pois. Seurakunnan jäsenet tulivat ja syyttivät häntä salasyntiseksi ja yrittivät sanoa kaikenlaista häntä vastaan, mutta kuitenkaan hän ei kuunnellut ketään heistä. Hän tiesi, että hän oli täyttänyt Jumalan vaatimukset. Hän tiesi, että ei ollut tarvetta sille, että Saatanan yrittäisi koetella häntä! Hän tiesi, että se oli perkele! Ja niin kauan kun Saatana saattoi saada hänet uskomaan, että hänen sairautensa oli Jumalan aiheuttamaa, Job oli alakynnessä. Mutta kun kerran Jobiin iski ilmestys, että kyseessä ei ollut Jumala, vaan että hän oli menossa koettelemustensa lävitse, jotta hänestä tulisi jotakin. Jumala ei tehnyt sitä, vaan se oli Saatana, joka teki sen!
102Samoin on tänäänkin. Hän yrittää kertoa sinulle, että nämä koetukset tulevat sinun Jumalaltasi, joka yrittää panna rangaistuksen sinun yllesi. Se ei ole niin. Ei koskaan. Saatana tekee sen, ja Jumala sallii sen, jotta Hän voisi karkaista teitä ja saada teidät näkemään, että oletteko te sidottuja tähän maahan maallisilla huolilla, vai onko teidän aarteenne Taivaassa. Sillä, missä teidän aarteenne on, siellä myös tekin olette. Teidän sydämenne on siellä, missä teidän aarteenne ovat.
103Jobia koeteltiin. Kuitenkin hän sanoi: “Minä tiedän, että minun Lunastajani elää. Viimeisinä päivinä Hän tulee seisomaan maan päällä. Ja vaikka ihomatoni hävittävätkin minun ruumiini…”
104Panitteko merkille? Ihomadot olivat jo hänessä. Teidän ihomatonne ovat teissä. Vaikka teidät suljettaisiin tiukkaan ilmatiiviiseen arkkuun, niin ihomadot ovat jo kuitenkin siellä. Ne ovat teissä, ja ovat valmiina kutsuttavaksi tehtäväänsä koska tahansa. Muistatteko Herodesta? Hän kuoli juuri sinne kadulle. Ihomadot söivät hänet juuri siellä, hänen omat ihomatonsa. Ne ovat siellä valmiina.
105“Vaikka minun ihomatoni hävittävätkin tämän ruumiin, niin kuitenkin minun lihassani tulen minä näkemään Jumalan.” Aamen Te ette voi tuhota sitä. Vaikka ihomadot söisivätkin sen, se on tuleva takaisin uudelleen. “Minä itse tulen näkemään Hänet, minun omat silmäni, eikä kenenkään toisen, tulevat näkemään sen.” Hän, Job, sanoi sen. Miksi? Hän oli uskovainen. Koettelemuksissa hän oli uskovainen! Vainottuna hän oli uskovainen! Hän oli aito uskovainen.
106Joosef oli yksi uskovainen. Hän ei voinut auttaa sitä, millainen hän oli. Hän oli profeetta, Jumala teki hänet profeetaksi. Hän ei halunnut olla erilaisempi, kuin mitä hänen veljensä olivat, mutta hän oli erilainen. Jumala teki hänet sellaiseksi, kuin hän oli. Kukaan muu ei voinut ottaa hänen paikkaansa.
107Kukaan muu ei voi ottaa teidän paikkaanne. Ei ole väliä sillä, kuinka pieni… Te sanotte: “Minä olen vain perheenäiti.” Kukaan ei voi ottaa sinun paikkaasi. Jumalan suuressa taloudessa se paikka on annettu sinulle. Kristuksen Ruumis on järjestyksessä, niin ettei siellä kukaan voi ottaa sinun paikkaasi. Kuinka minä haluaisinkaan ottaa Billy Grahamin paikan, kuka hyvänsä meistä sananpalvelijoista, mutta me emme voi tehdä sitä. Mutta muistakaa vain, Billykään ei voi ottaa meidän paikkaamme. Näettekö? Meillä kaikilla on paikkamme. Jotkut meistä ovat evankelistoja, jotkut profeettoja, jotkut opettajia, jotkut pastoreita, mitä hyvänsä me olemmekin, jotkut perheenäitejä, jotkut mekaanikkoja, jotkut maanviljelijöitä, mitä hyvänsä se onkin, Jumala on asettanut teidät teidän paikallenne. Näettehän?
108Joosef oli profeetta. Hän ei voinut auttaa sitä, että hän saattoi tulkita unia. Hän ei voinut auttaa sitä, että hän näki näkyjä. Katsokaa, miten totuudenmukainen hän oli. Ei ollut väliä sillä, vaikka se maksaisi hänelle hänen yhteytensä hänen veljiensä kanssa, hän puhui totuuden, koska hän uskoi noihin uniin. Hän uskoi, että tuo uni, jossa nuo lyhteet kumarsivat häntä, tulisi tapahtumaan, koska hän uskoi siihen. Hän oli aito uskovainen.
109Nyt minulla on viisi minuuttia, ja kymmenen sivua tekstiä jäljellä. Huomatkaa nyt. Pankaa merkille tämä raamatunpaikka, joka minulla on täällä. Nainen…
110Natanael, hän oli uskovainen. Onko se oikein? Natanael, kun hän näki, mitä tapahtui. Ja kun se tuli hänen kohdalleen, kun Jeesus sanoi, kuka hän oli. Ja että hän oli todellinen israelilainen, eikä hänessä ollut vilppiä. Ja kuinka hän oli ollut edellisenä päivänä puun alla rukoilemassa. Ja kuinka Hän näki hänet, kun Filippus kutsui häntä. Hän oli uskovainen.
111Monet siellä seisovista sanoivat: “Tämä on perkeleen henki. Perkele parantaa jumalallisesti.” Tuo vanha perkele ei ole vielä tänäänkään kuollut. He uskovat, että jumalallinen parantuminen on perkeleestä.
112Jeesus sanoi: “Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, niin hänen valtakuntansa on jaettu, eikä se voi pysyä pystyssä.” Näettekö? Hän ei voi tehdä sitä. Niinpä Saatana ei voi ajaa ulos Saatanaa.
113Niinpä Natanael oli uskovainen. Ja kun hän näki Sanan lihaksi tulleena, vahvisti se, että hän oli uskovainen, kun hän sanoi: “Sinä olet Rabbi. Sinä olet Kristus. Sinä olet Israelin Kuningas.” Hän uskoi sen.
114Kun nainen kaivolla näki sen, hänkin uskoi sen. Hän oli uskovainen.
Kun sokea Bartimeus… Kun tuo nainen tuli…
115Kaikki huusivat ja pitivät melua. Jotkut heistä sanoivat: “Olen kuullut, että sinä olet nostanut ylös kuolleen. Täällä meillä on hautausmaa täynnä sellaisia, tule ja nosta heidät ylös. Anna meidän nähdä sinun tekevän se.” Näettekö, tuo sama perkele, joka sanoi: “Jos Sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Sama, joka pani rievun Hänen kasvoilleen, iski Häntä päähän. He antoivat kepin toinen toisellensa ja sanoivat: “No niin, jos Sinä sanot, kuka iski Sinua, niin me uskomme Sinua.” Ja nuo sotilaat pitivät hauskaa Hänen kustannuksellaan. Näytti siltä kuin toivo Hänen kohdaltaan olisi ollut mennyttä.
116Mutta muistakaa aina, että Jumala on aina näyttämöllä. Hän oli siellä koko ajan valmiina.
117Jeesus sanoi: “Minä voisin puhua Isälleni, ja Hän lähettäisi heti luokseni kaksitoista legioonaa Enkeleitä.” Oi, mitä yksi Enkeli voisikaan tehdä? Mutta näettehän, että Hän olisi voinut saada kaksitoista legioonaa, jos Hän vain olisi käskenyt. Mutta Hänellä oli työ tehtävänä. Hänellä oli tehtävänä jotakin, jonka lävitse Hänen täytyi mennä.
118Teillä on jotakin tehtävänä. Jumalalla on jotakin tehtävää teille. Teillä saattaa olla joitakin sydänsuruja ja joitakin vaikeuksia. Teillä saattaa olla pettymyksiä, mutta rukoilemmeko me välttääksemme niitä? Ei, vaan Herra vie minut niiden lävitse, mitä hyvänsä ne ovatkin. Mitä hyvänsä se onkin, älä anna minun paeta niitä. Jos ne on asetettu minun eteeni, niin anna minulle armo mennä niiden lävitse. Siinä kaikki.
119Mutta pankaa merkille sokea Bartimeus. Hän tiesi se. He sanoivat: “Tämä on tuo profeetta Galileasta. Hän on Daavidin poika. Me uskomme sen.” Joidenkin uskovaisten oli täytynyt kertoa se hänelle. “Me uskovaiset tiedämme, että Hän on Daavidin Poika.”
120Ja hän tiesi, että Hän oli Sana. Ja, jos hän tiesi, että Hän oli Sana, niin hän myös tiesi, että Hän pystyisi erottamaan sydämen ajatukset. Niinpä hän huusi: “Sinä Daavidin Poika, armahda minua.” Uskomattomat, seurakunnan jäsenet, huutelivat sitä ja tätä. Se ei laisinkaan pysäyttänyt sokeaa Bartimeusta. Hän sanoi: “Oi Jeesus, Sinä Daavidin Poika, armahda minua!”
121Ehkäpä Jeesus ei voinut kuulla häntä, mutta Hän tiesi hänen huutavan, ja niin Hän pysähtyi ja kääntyi ympäri. Siellä oli uskovainen. Hän sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Aamen.
122Hän sanoi saman asian myös tuolle naiselle, jolla oli tuo verenvuototauti. “Sinun uskosi…”
123Koska hän oli sanonut sydämessään: “Jos minä vain voin koskettaa Hänen viittaansa, minä tulen terveeksi.”
“Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Näettekö? Hän oli uskovainen.
124Tämä sama asia pelasti William Dauchin, joka istuu täällä, kun hänellä eräänä päivänä oli täydellinen sydänkohtaus, miehen, joka on yhdeksänkymmentäyksivuotias. “Sinun uskosi on pelastanut sinut!” Miksi? Hän on uskovainen.
125Saarnaaja Tom Kidd täällä, arvelisin, että hän on melkein yhdeksänkymmentä vuotias, tai ainakin lähellä sitä. Ja kun hän oli seitsemänkymmentäyhdeksän vuotias, he veivät hänet sairaalaan eturauhassyövän vuoksi. Lääkärit sanoivat: “Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta.”
126Mutta kun me menimme sisälle tuona aamuna ja näimme tuon pienen patriarkan istumassa siellä huivi harteillaan ja naputtelevan pientä keppiä. Ja hän oli melkein poissa tolaltaan. Hän sanoi siellä istuvalle vanhalle naiselle, jota hän kutsui isoäidiksi; hän tiesi, että hän oli hänen itsensä ikäinen. Hän sanoi: “Sinä näytät yhtä valkoiselta kuin lumi”, ja oli jo melkein menettänyt ajattelukykynsä.
127Mutta kuitenkin kun Jumalan voima iski tuohon huoneeseen, hän on elossa tänä iltana! Siitä on neljä vuotta! Mies oli lähes kahdeksankymmentävuotias, ja täällä hän istuu tänä iltana täydellisessä kunnossa ja parantuneena syövästä! Ei tekouskovainen, vaan uskovainen! Tämä on sitä. Hän uskoi. Hän otti Jumalaa Hänen Sanastansa.
128Aivan samalla tavoin kuin sokea Bartimeuskin. Vaikka hän olikin sokea, hän tiesi, että jos hän voisi saada Jeesuksen Kristuksen huomion itseensä, niin hän tulisi saamaan sen, mitä hän halusi.
129Nainen tiesi, että jos hän vain voisi koskettaa Hänen viittaansa, hän tulisi saamaan sen, mitä hän halusi.
130Tom tiesi, hän uskoi, että jos minä rukoilisin hänen puolestaan, hän tulisi saamaan sen, mitä hän halusi.
131Eikö tämä ole sitä samaa uskoa, joka Martalla oli, kun hän sanoi: “Jopa nytkin, Herra, mitä hyvänsä Sinä pyydät Jumalalta, Jumala on tekevä sen Sinulle. Minun veljeni on ollut kuolleena ja haudattuna neljä päivää, mutta pyydä Sinä vain Jumalalta, ja Jumala on antava sen Sinulle.”
Jeesus sanoi: “Sinun veljesi on nouseva ylös.”
132Ja hän vastasi: “Kyllä, Herra, viimeisinä päivinä, ylösnousemuksessa, hän tulee nousemaan. Hän oli hyvä poika.”
Hän sanoi: “Mutta Minä olen Ylösnousemus ja Elämä!”
“Kyllä Herra, minä uskon myös sen.”
“Mihin te hautasitte hänet?” Siinä se on. Se oli ohitse. Kyllä.
133Etelän kuningatar seisoi siellä tuon sukupolven uskomattomien kanssa ja uskoi, että se, mitä hän näki, oli Jumalasta. Raamattu sanoi, että hän tulisi nousemaan ylös viimeisenä päivänä tuon sukupolven kanssa ja tulisi tuomitsemaan sen, sillä hän tuli maan kaukaisemmista osista kuulemaan Salomonin viisautta.
134Mooses oli uskovainen. Vaikka hän yrittikin järkiperäisesti. Hän yritti kaikilla osaamillaan keinoilla, mutta se ei onnistunut. Hän yritti viedä Israelin ulos tietäen, että hänet oli kutsuttu tekemään se. Hän yritti matemaattisella ja sotilaallisella tavalla. Hän yritti koulutuksensa avulla ja kaikella muulla tavalla, mutta se ei onnistunut. Mutta sitten hän otti Jumalan tavan.
135Mitä tapahtui? Siellä oli Tuli eräässä pensaassa eräänä päivänä, josta Sana puhui hänelle ja sanoi: “MINÄ OLEN” Ei, “Minä olin”, tai “Minä tulen olemaan”. “MINÄ OLEN”. Ja Hän on yhä MINÄ OLEN! Hän on Sana, Iankaikkinen, iankaikkinen Sana.
136Mooses ei epäillyt. Vaikeudet olivat häntä vastassa, koko luonto oli häntä vastaan, kaikki oli häntä vastaan, mutta käyrä keppi kädessään hän meni sinne alas ja otti haltuunsa koko kansan ja kuljetti heidät meren lävitse ja toi Israelin luvattuun maahan. Miksi? Hän uskoi Jumalaa. Oikein.
137Sellainen on uskovainen. Me voisimme pysyä… Minä olen nyt puhunut puoli tuntia uskovaisista.
138Meillä on kaksi muuta luokkaa. Me käymme nyt nopeasti ne lävitse, koska ne eivät kuitenkaan ole tärkeitä. Ei.
139Toiseksi tulee nyt uskomaton. Puhukaamme seuraavaksi uskomattomasta. Mitä uskomaton tekee?
140Me näemme uskovaisen tekevän (mitä?), vastaanottavan Sanan. Jokaisen rodun kohdalla, jokaisessa sukupolvessa, te voitte seurata sitä koko matkan Nooasta asti, kaiken matkaa alusta alkaen. Voisimme käyttää kuusi kuukautta puhuen juuri tästä ja tuoden esiin henkilöitä, he uskoivat. Uskovainen ei kysele. Uskovainen uskoo sen huolimatta siitä, miltä se kuulostaa, tai mitä jollakin muulla on siitä sanottavaa, tai kuinka mahdotonta se näyttää olevan.
141Uskovainen uskoo sen. Uskoo (mitä?) Sanan, ei uskontunnustusta, Sanan! Ei kirkkokuntaa, Sanan! Ei sitä, mitä joku muu sanoo, vaan sen, mitä Sana sanoo. Muistakaa nyt, tällainen on uskovainen! Uskovainen ei kysele. Uskovainen ei sano: “Kuinka se voisi olla? Jos joku selittäisi sen…” Tällainen on uskomaton, näettekö? Uskovainen on sellainen, jolle ei merkitse mitään, millainen se on. Jos Se on Sana, niin silloin Se on Sana. Se on totta. Tämä on uskovainen.
142Nyt uskomaton. Katsokaamme nyt uskomattomia. Heidän kohdallaan on kaikki hyvin, niin kauan kun heitä taputetaan selkään ja kutsutaan opetuslapsiksi. Niin kauan kun kaikki sujuu hienosti, heidän kohdallaan kaikki on hyvin. Mutta kun tämä Profeetta, jonka he tunsivat ja uskoivat olevan profeetta, joka voi parantaa sairaita ja niin edelleen. Mitä Hän teki? Kun todellinen Totuus ja nuhtelu tuli, ja joka oli vastoin sitä, mitä he uskoivat, he eivät voineet ottaa vastaan Sanaa.
143He saattoivat ottaa vastaan ihmeet, ja he itsekin tekivät niitä. He menivät ja ajoivat ulos riivaajia, saarnasivat Sanaa, ja olivat silti uskomattomia. Matteus 10. Hän lähetti heidät ulos kaksittain, nuo seitsemänkymmentä, ja he ajoivat ulos riivaajia niin paljon, että Jeesus iloitsi ja sanoi: “Minä näin Saatanan niin kuin salaman putoavan Taivaasta.” Näettekö? He ajoivat ulos perkeleitä ja Juudas oli heidän joukossaan. Tässä tulevat uskomattomat.
144Mutta niin pian kuin Jeesus alkoi sanomaan, että Hän oli jotakin. Että Hän oli “Ylösnousemus” ja että Hän oli “Elämä”. “Mitä te sanoisitte, jos te näkisitte Ihmisen Pojan nousevan ylös sinne, mistä Hän tuli?”
145“Tämä mieshän yrittää nyt sanoa, että Hän tulee Taivaasta. Tämä on liikaa meille. Me emme voi uskoa sitä.”
146Hän sanoi: “Mitä se on? Liha, josta te puhutte, ei mitään hyödytä. Henki on se, joka eläväksi tekee.”
147Siinä te olette. Henki tekee Sanan eläväksi. Se on Henki, ei uskontunnustus, Henki, Pyhä Henki elävöittää Sanan teille ja Se tulee eläväksi, ja siinä te olette. Te näette sen. Uskon kautta te näette sen. Te tiedätte, että se on niin, koska Sana sanoo niin, ja Henki elävöittää Sanan teille. Siinä se on.
148Nyt Hän sanoi: “Mikä saa…” Ja niin pian kuin me teemme tämän, me huomaamme, ketkä ovat uskomattomia. Kun te sanotte jotakin, jonka kanssa he eivät ole samaa mieltä, he lähtevät pois. “Minä en halua…” Oi, sellaista on tänään maailmassa niin paljon. Aloittakaa vain ja sanokaa jotakin…
149He tulevat sisälle. Olen pannut sen merkille kokouksissani, kuinka he tulevat sisälle, suurin joukoin, ja te nousette ylös alkaaksenne puhumaan jotakin. No niin, niin kauan… He tulevat istumaan siellä vain katsellen ja odottaen, ja niin pian kuin te sanotte: “Jeesus Kristus toi itsensä julki Messiaana, koska Hän oli Profeetta”, silloin heidän mittansa on täynnä, ja he menevät pois. Mistä on kyse? Uskomattomia!
150Nyt te sanotte: “Sinä puhut omiasi.” Sitä minä en tee. Minä sanon vain tarkalleen sen, mitä Raamattu täällä puhuu.
151He olivat epäuskoisia ja he lähtivät pois. Vaikka he olivatkin opetuslapsia, mutta se oli liian paljon sitä vasten, mitä… He sanoivat: “Kuka voisi uskoa tuollaista asiaa?” He olivat fariseuksia ja saddukeuksia, jotka olivat tulleet ulos ja liittyneet Häneen.
152Koska, näettehän, kun yliluonnollinen tuodaan esiin, se tuottaa kolmea erilaista tyyppiä. Se teki niin Egyptissä. Se tuotti uskomattoman, uskovaisen ja tekouskovaisen. Se sai aikaan kaikki kolme luokkaa. Kirjoittakaa se ylös, kunnes me vain jatkamme sen selvittämistä, mistä on kyse. Te löydätte sen kaikkialla, te havaitsette nuo kolme. Aina on ollut sillä tavoin, te havaitsette heidät.
153Nyt tarkatkaa näitä seitsemääkymmentä. He menivät pois, koska se ei ollut yhtä mieltä sen kanssa, minkä he uskoivat oikeaksi.
154Meillä ei ole mitään omia ajatuksia, ainoastaan se, mitä Hän sanoi. Te kieltäydytte omasta ajattelemisestanne. Te vain sanotte sen, minkä Hän sanoo. Tässä on todellinen tunnustus. Tunnustaminen merkitsee sitä, että te sanotte saman asian. Jos minä tunnustan, että jokin määrätty asia on tapahtunut, niin minä sanon saman asian, kuin mitä on tapahtunut. Tällaista on todellinen tunnustus. Ja Hän on meidän tunnustuksemme Ylimmäinen Pappi, näettekö, saman asian sanomista, jonka Jumala on sanonut. Näettehän, tämä tekee sen oikeaksi, koska te vain toistatte Jumalan Sanan.
155Huomatkaa nyt, että seitsemänkymmentä meni pois. Mitä he tekivät? Ja he menivät pois vain siitä syystä, että he olivat eri mieltä. Heidän viisautensa, heidän seurakuntaan liittymisensä, se oli liikaa. He eivät pystyneet ajattelemaan, että tämä mies, joka seisoi täällä, ja jonka muut ihmisistä uskoivat syntyneen aviottomana, että Hänellä olisi ollut minkäänlaista oikeutta kutsua itseään Jumalaksi, hänhän oli vain mies. He sanoivat: “Me emme kivitä sinua hyvän teon vuoksi, vaan me kivitämme sinut, koska sinä, joka olet mies, teet itsestäsi Jumalan.”
156Ja Sana sanoi, että Hän oli Jumala! “Hänen nimensä on: Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä.” Heidän omat Kirjoituksensa, joita he lukivat!
157Ja tuona päivänä he lauloivat Psalmia 22: ’’Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hyljännyt minut? Ja minun luuni tuijottavat minua. Eikä yhtään luuta tulla rikkomaan.” He kertasivat tuota Psalmia siellä temppelissä samalla hetkellä, kun siellä riippui Uhri, joka huusi aivan samat sanat, jotka Daavid oli sanonut kahdeksansataa vuotta aikaisemmin, ja he olivat liian sokeita näkemään sitä.
158Ja tänään, tuo sama Jumala, joka puhui tästä ajanjaksosta, on näyttämöllä ja tekee tarkalleen sen, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään, ja he ovat liian sokeita nähdäkseen sitä! He ovat uskomattomia. He lähtevät pois ja sanovat: “Oi, minä en voi uskoa tuollaista asiaa! En ole koskaan elämässäni kuullut tuollaista!” Ei merkitse mitään se, mitä te olette kuulleet. Raamattu sanoi, että se tulisi olemaan täällä. Se on Hänen Sanansa.
159He eivät myöskään olleet kuulleet sitä, mutta kuitenkin se oli siellä kaikesta huolimatta. Näettehän, niin se oli. He olivat uskomattomia.
160Aivan samalla tavoin Eevakin oli, hän oli kovasti uskonnollinen, tietenkin hän oli, mutta hän ei uskonut todellista Sanaa, ja hänen täytyi valmistaa itsellensä uskonto, joten hän teki sen viikunanlehdistä. Mutta se ei onnistunut. Uskonto merkitsee peitettä.
161Kain teki saman asian. Kain ei voinut uskoa sitä oikeaksi. Hän sanoi: “Jumala on pyhä. Jumala on puhdas. Jumala on kaunis. Jotenpa minä menen ja haen itselleni joitakin kukkia ja teen hienon suuren alttarin ja tulen osoittamaan Hänelle kunnioitusta. Minä menen alttarin eteen ja kumarran maahan Hänen edessään ja palvon tuota Jumalaa. Ja minä panen kukkia alttarille, koska tehän tiedätte, koska minun isäni ja äitini söivät joitakin omenia tai hedelmiä Eedenin Puutarhassa, ja tästä syystä jouduin ulos sieltä. Ja niin tämä on… Tulen menemään takaisin sinne, koska teen sen niin kauniiksi.” “Jumala ei voi kieltäytyä vastaanottamasta minun suurta tuomiokirkkoani. Minulla tulee olemaan valtavan iso tuomiokirkko. Minä valmistan siitä niin kauniin, että se on vetävä puoleensa Jumalan huomion.” Saatana asuu kauneudessa. Näin tarkalleen Kirjoitukset sanovat.
162Tästä syystä kaunis nainen on joskus Saatanan syötti. Jos vain Saatana saa otteen hänestä, hän voi kääntää enemmän miehiä helvettiin, kuin mitä hän voi saada aikaan kaikkien maan olutbaarien avulla. Näin se on. Näettehän? Tai jokin komea mies, joka ei halua pysyä todellisessa miehisyydessä. Näettehän? Hänkin voi samoin kääntää nuo naiset perkeleen tykö ja lähettää heidät helvettiin. Kyllä.
163Pankaa merkille, että Saatana asuu kauneudessa. Mitä hän yritti tehdä alussa? Valmistaa kauniimman valtakunnan kuin se, mikä Miikaelilla oli. Hän siirtyi pohjolaan ja tempasi kaksi kolmasosaa enkeleistä mukaansa.
164Näettehän te, kenen poika tuo sitten oli, kun hänessä oli tuollainen luonne? Saatanan poika. Tietenkin hän oli. No niin, hän rakensi alttarin ja polvistui maahan ja palvoi. Hän teki kaiken sitä, mitä Aabelkin teki.
165Mutta Aabel tiesi, että siitä ei ollut kyse. Hän tiesi, että veri oli tuonut heidät ulos. Hän tiesi, että kyseessä oli sukupuolinen veri. Niinpä hän otti pienen eläimen ja uhrasi sen kiven päällä ja hakkasi sen kaulan poikki.
166Pankaa merkille Kain… Jumala sanoi hänelle: “Miksi sinä et palvo niin kuin sinun veljesi? Silloin sinä tekisit oikein. Sinulle käy hyvin, jos teet niin.” Mutta ei, hän tiesi liikaa siitä. Näettehän? Hän hylkäsi alkuperäisen vahvistetun Sanan. Jos ei tämä ole juuri se, mitä hänen lapsensakin tänään tekevät. Näettekö?
167Katsokaahan nyt: “Jumala oli todistanut.” Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeen 4. luvussa tai 11. luvussa: “Jumala todisti hänen lahjansa oikeaksi ja sen, että hän oli vanhurskas.” Jumala vahvisti hänen uhrinsa, Jumala todisti vastaanottaneensa sen, se oli Hänen Sanansa, Hänen suunnitelmansa.
168Ja [Jumala] sanoi Kainille: “Tee sinä samoin, niin sinä saat elää.” Mutta ajattelisitteko, että hän olisi hylännyt omat ajatuksensa? Ei koskaan. Hän oli uskomaton. Hän meni pois. Oikein. Kain teki niin. Nimrod teki samoin. He olivat uskomattomia. Hän ei uskonut.
Beltsassarin kohdalla oli samoin, vaikka, tai…
169Vaikka Nebukadnessarilla hänellä olikin Daniel jumalanaan. Hän nimitti häntä Beltsassariksi, joka oli hänen jumalansa nimi. Ja hän näki Danielin tekevän Jumalan suuria tekoja ja niinpä hän tiesi, että Daniel oli Jumala, joten hän teki hänelle kuvan ja asetti sen sinne ulos ja pani jokaisen palvomaan sitä ja niin edelleen. Te näette, kuinka pakanallinen kuningaskunta sai alkunsa pakollisena pyhän miehen kuvan palvomisena. Ja pakanallinen valtakunta tulee loppumaan samalla tavoin pakolliseen pyhän miehen kuvan palvomiseen. Näettehän? Samalla tavalla.
170Ja siellä oli seinällä kirjoitus tuntemattomalla kielellä, kun pakanain valtakunta alkoi, kirjoitus, jota ei kyennyt lukemaan kukaan muu kuin profeetta. Ja on kirjoitus seinällä tänään, näin on: “Ichabod”, joka merkitsee, että Jumalan kirkkaus on lähtenyt noista asioista. Kirjoitus on seinällä, ja sen voi lukea se, jolla on hengellinen mieli, joka uskoo hengellisiin asioihin, joka on syntynyt Jumalan Hengestä.
171Vanha Beltsassar menee ja haettaa nämä Herran astiat sinne juodakseen viiniä niistä. Miksi? Koska hän oli uskomaton. Hän ajatteli olevansa uskovainen, mutta hän oli uskomaton. Näettehän, siinä se on. Hän ei uskonut Sanaa.
172Ahab oli uskomaton, vaikka hän toimikin niin kuin ei olisi ollut sellainen. Ei, ei, hän oli uskovien keskuudessa, mutta hän oli uskomaton. Mitä hän teki? Avioliiton kautta hän toi epäjumalanpalvonnan Israeliin. Hän oli uskomaton, me tiedämme sen.
173He kieltävät, ettei koko Jumalan Sana ole totta. Uskomaton on… Näettehän nyt ja muistakaa, että hän on tekopyhä. Ja hän toimii niin kuin hän… Hän sanoo uskovansa sen, mutta hän kieltää sen. Hän sanoo: “No niin, niin suuri osa siitä on oikein”, mutta jos se kaikki ei ole oikein, niin silloin se tekee hänestä uskomattoman. Teidän täytyy uskoa jokainen kirjain ja pilkku ja kaikki se, mitä siellä sanotaan. Sen täytyy olla totta. Jos se ei ole totta, jos te sanotte: “Tuota minä en usko”, hyvä on, silloin te olette uskomaton.
174Eräs kaveri, sananpalvelija, sanoi minulle kerran: “Minä en välitä, herra Branham, kuinka monta ihmistä sinä voit tuoda esiin, joiden sinä sanot parantuneen. Minä en tule uskomaan sitä.”
175Minä sanoin: “Tietenkään et, sinä et voi uskoa sitä. Sinä olet uskomaton, eikä se olekaan sinua varten. Se on vain uskovaisia varten.”
176Teidän täytyy uskoa se. Ymmärrättekö? Ja he eivät usko sitä. Niinpä, kun te näette henkilön, joka… Oikein Paavali puhui heistä sanoessaan, että he olisivat “kerskailijoita, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, ja heillä olisi jumalisuuden muoto, mutta he kieltäisivät sen voiman, Sanan voiman. Sellaisista käänny pois.” Huomatkaa, he kieltävät Sanan kokonaisuutena, mutta he ovat kaikin muodoin uskonnollisia. He eivät usko todellista Sanaa, vaikka Se vahvistettaisiinkin heidän edessään.
177Kautta kaikkien ajanjaksojen Jumala vahvisti näiden ihmisten sanat, joista olen puhunut, Nooan, Mooseksen ja kaikkien profeettojen, ja niin edelleen. Jumala puhui yliluonnollisen kautta ja vahvisti Sanan, ja kuitenkin nuo ihmiset kävelevät pois sen luota.
178Ja siellä seisoivat nuo opetuslapset, nuo seitsemänkymmentä, ja he näkivät Jeesuksen tekevän ne asiat, jotka Hän teki, ja he tunsivat Kirjoitukset. Hän kertoi heille, että siinä ajanjaksossa sen tuli tapahtua. Ja sitten kun Hän sanoi jotakin Ihmisen Pojasta… Mitä te sanoisitte… Hän alkoi kertoa heille leivän murtamisesta ja niin edelleen ja jatkoi kertoen heille suurista hengellisistä asioista.
Ja he sanoivat: “Oi, tämä on kovaa puhetta.”
179Hän sanoi: “Mitä te sanoisitte, jos te näkisitte Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, josta Hän oli tullut?” Hän sanoi: “Eikö Henki ole se, joka tekee eläväksi?” Näettehän.
180Silloin he lähtivät pois ja sanoivat: “Oi, tuo on… Ooh, minä en voi uskoa tuota.” Näettehän, he kävelivät suoraan pois Sanan luota. He eivät edes pysyneet niin kauaa, että olisivat nähneet, mitä tapahtuu. Tällainen on uskomaton.
181Mitä he tekivät sitten? Me voimme todeta, että nämä ihmiset, nämä uskovaiset, niin kutsutut uskovaiset, joilla kuitenkin on uskonnon muoto, mutta jotka eivät kuitenkaan voineet nähdä Jumalan Sanan luki tullutta Totuutta, koska se oli sen vastaista, mihin he uskoivat. Näettehän.
182Ei ole merkitystä sillä, mitä te uskotte, kuinka uskollisia te olette, tai kuinka uskonnollisia te olette, sillä kaikelle ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Vilpittömyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Minä olen nähnyt todella vilpittömiä ihmisiä. Olen nähnyt pakanoiden polttavan lapsiaan, syöttävän niitä krokotiileille, äidit omia vauvojaan. Se on enemmän kuin, mitä kristityt tekisivät. Näettehän? He vilpittömästi uskovat, vilpittömästi, mutta he ovat vilpittömästi väärässä.
183Ihmiset sanovat: “Tämä kirkko on pysynyt…” Te olette vilpittömästi väärässä, jos se on vastoin Sanaa. “Hyvä on, katsokaahan nyt, minä en usko sellaisiin asioihin…” Kuitenkin Raamattu sanoo, että se oli niin. Näettehän? “Minä en usko, että meidän täytyy tehdä tätä.” Minä en välitä siitä, mitä te ajattelette, että teidän ei tarvitse tehdä. Jumala sanoi, että se täytyy tehdä.
184“Nämä merkit seuraavat heitä.” Kuinka kauas? Kaikkeen maailmaan. Kenelle? Kaikille luoduille. Näettehän? Se tulee olla. Ei tulee olla, vaan se tulee olemaan.
185Ja tämä tämän hetken Sanoma, josta me nyt nautimme, Jumalan läsnäolo viimeisenä päivänä, ehtooaikana, jolloin valot loistavat, ja asioita avataan, ja Sana vahvistetaan ja todistetaan Sen olevan totta; sekä profetioiden kautta, jotka tapahtuvat, että tieteen kautta, ja kaikki on vahvistanut sen, että se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja sitten ihmiset kävelevät pois siitä. Hän on uskomaton. Häneltä on toivo kadonnut. Hänet on numeroitu saatanan voimalla, joten hänelle ei ole toivoa, hän on toivottomassa tilassa.
186No niin, millaisia ne olivat? Uskovainen, nyt uskomaton, nyt kolmas luokka, josta me puhumme, on tekouskovainen. Siinäpä vasta poika, tekouskovainen. Muistakaa nyt, siellä seisoivat nuo kaikki kolme. Nyt me tulemme toteamaan, että he toimivat aivan samalla tavoin kuin heidän isänsä toimivat, Juudas.
Siellä oli Pietari ja muut apostolit, uskovaiset.
Siellä oli seitsemänkymmentä, uskomattomat.
187Ja siellä oli Juudas, joka roikkui mukana loppuun asti. Hän oli tekouskovainen. Mitä he tekevät? Tämä on sitä laatua, joka pysyy mukana niin kauan, että he voivat löytää jotakin vikaa siinä. Koko ajan he etsivät jotakin kiertotietä. He haluavat nähdä, kuinka se tehdään, nähdäkseen, onko se jokin temppu. He vain odottavat myydäkseen sen. He etsivät jotakin sellaista.
188Uskomaton, hän ei edes vaivaudu pysyttelemään mukana. Hän on tuominnut sen ja kävellyt pois.
189Uskovainen, ei ole väliä sillä, mitä tapahtuu, hän uskoo sen joka tapauksessa, koska Se on Sana!
Siinä ovat teidän kolme luokkaanne.
190Vanha uskomaton kävelee ulos, kun hän on kuullut ensimmäisen asian sanottavan, josta hän ei pidä. Veljet, hän on näyttävä värinsä juuri silloin, koska hän on uskomaton. Paavali sanoi: “He ovat lähteneet meistä, koska he eivät olleet meistä alun pitäen. He alkoivat meidän kanssamme. Oi, te juoksitte hyvin, mikä on estänyt teitä?” Näettekö sen? He lähtivät ulos meistä, koska he eivät olleet meistä. Kun he näkevät Sanan täydellisesti liikkuvan eteenpäin, niin he haluavat saada jonkinlaisen mainoskikan, jonka kanssa työskennellä. Näettekö?
191Mutta todelliset uskovaiset eivät kysele mitään. Se on kirjoitettu Sanassa, ja he uskovat Sen ja jatkavat eteenpäin. Siinä se on. Se on aina se, mitä on kirjoitettu. Jos ei se ole kirjoitettu, niin te vain pysyttelette erillänne siitä huolimatta siitä, mitä tapahtuu. Sen täytyy olla kirjoitettu. Ja he näkevät tuon kirjoitetun Sanan, ja he uskovat Sen. Ja he näkevät Jumalan liikkuvan Hänen Sanassansa ja he näkevät sen hetken Sanoman ja ajan ja he vaeltavat Sen kanssa.
192Niin kuin minä sanoin tänä aamuna, miten vanhan Pilatuksen onkaan täytynyt kävellä lattialla yöaikaan vaivaantuneen omantuntonsa kanssa ja yrittää puhdistaa itseään. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän olisi hokenut koko yön: “Minä olen pessyt käsiäni koko yön enkä vieläkään voi ymmärtää, miksi ne eivät ole puhtaat. Minä en voi koskaan mennä kohtaamaan Häntä. Minulla on verta käsissäni.” Oi niin, näettekö? Älkää milloinkaan syyllistykö siihen.
193Se on teidän käsissänne, ja on vain yksi tapa saada se pois: vastaanottamalla Se. Oikein. Tulemalla osaksi Sitä. Tästä syystä Se vuodatettiin.
194No niin, tekouskovainen riippuu ympärillä ja toimii aivan niin hurskaasti kuin hän vain voi, mutta syvällä sydämessään hän yrittää löytää sen tavan, miten te teette sen. Oi, etteikö maa olekin täynnä tuon kaltaisia tekopyhiä. Sellainen on Juudas. Tarkalleen. Pysyttelee ympärillä, tulee osaksi ryhmää. Hän oli kassanhoitaja, näettekö? Hän seisoo ympärillä, ja hänen kätensä ovat aina ojentuneina ottamaan vastaan rahaa. Yhden asian te voitte sanoa, hän on aina kalastamassa rahaa, ja hänen kätensä ovat aina valmiina sitä varten, ja hän on tekouskovainen. Hän toimii uskovaisen tavalla, mutta syvällä hänen sydämessään…
195Te muistatte, hän ei harhauttanut Jeesusta. Sen jälkeen kun seitsemänkymmentä oli lähtenyt, ja uskovaiset valinneet puolensa, kääntyi Jeesus uskovaisten puoleen ja sanoi: “Teissä on vielä jotakin. Olen valinnut teidät kaksitoista, ja yksi teistä on perkele.” Jeesus tiesi sen alusta alkaen. Miksi? Hän oli Sana. Hän tunsi sydämen salaisuuden.
196Kuinka kovaa se olikaan! Pysähtykää hetkeksi. Ajatelkaa syvällisesti, pitkään ja suoraan. Kuinka raskasta sen on täytynytkään olla Hänelle, kun tuo mies vaelsi siellä, hän, joka kutsui häntä “veljeksi”. Ja Hän tiesi koko ajan, että tuo oli petturi, joka yritti aiheuttaa harmia Hänelle ja tulisi myymään hänet kolmestakymmenestä hopearahasta. Kuinka raskasta se olikaan Hänelle pitää sitä sydämessään. Hänen ystävänsä, joka käveli siellä mukana. Hän jopa sanoi: “Ystävä”, ja kutsui Juudasta ystäväkseen, ”enkö Minä ole ollut sinun kanssasi koko tämän ajan?” Hän tiesi sen sydämessään, eikä voinut sanoa sitä? Hän tiesi alusta alkaen, kuka se oli, joka tulisi kavaltamaan Hänet.
197Siellä on tuo tekouskovainen, joka vain odottaa. Hän laulaa siellä: “Oi, minä uskon tämän, ja minä uskon tämän, ja minä uskon tämän, mutta oi, tiedättehän, minä kuulin jonkun sanovan niin-ja-niin…” Aina korvat hörössä.
198Todellinen uskovainen, uskovainen ei kuule mitään muuta kuin Sanaa. Siinä kaikki. Hän pitää silmällä Sanaa. Hän ei etsi mitään tirkistysreikiä eikä hän etsi mitään kikkoja. Hän uskoo Jumalaa, ja se selvittää sen, ja hän vain jatkaa eteenpäin. Näettehän, siinä on uskovainen.
199Uskomaton saa tarpeekseen hetkessä, hän ei jaksa kuunnella kymmentä minuuttia Sanoman saarnaamista, hänen täytyy nousta ylös ja lähteä ulos. Se on vastoin hänen uskontunnustustaan, eikä hän halua olla missään tekemisissä sen kanssa, joten hän menee ulos.
200Kun taas tekouskovainen roikkuu mukana, tuo Juudas. Näettekö? Tämä on pettäjä. Tämä on tuollainen kelmi, jos minun täytyy sanoa sellainen sana, Juudas. Hän pysyttelee mukana. Tämä on aika, joskus, nämä tekouskovaiset ovat hyvin suosittuja ihmisten keskuudessa, kyllä, nämä tekouskovaiset. Ymmärrättekö? Jotkut heistä ovat suuria miehiä, koulutettuja, heillä on tohtorinarvo, he ovat suuripalkkaisia, ja kaikkea muuta. Jotkut heistä ovat suuria miehiä, ovelia, aivan kuten Saatanan poikien tuleekin olla.
201Katsokaa, kuinka Saatana aina tulee mukaan ja on yhtä mieltä kaikessa tuon Sanan kanssa. Hän vain odottaa löytävänsä tuon heikon kohdan Eevassa, missä hän voisi osoittaa voimansa pettääkseen hänet! Tällainen oli Saatana, ja täällä taas Saatana on Juudaan muodossa tuossa ajanjaksossa. Sellainen Saatana oli ensimmäisessä ajanjaksossa. Mitä hän teki? Hän oli yhtä mieltä Sanan kanssa siihen asti, kunnes tuli jokin pieni asia… Hän vain yritti löytää heikkoa paikkaa.
202Ja tämä on tarkalleen se, mitä Juudas yrittää löytää juuri nyt. Hän tulee mukaan kokoukseen ja katselee ympärilleen, kunnes hän löytää tuon pienen kohdan, että hän… “Oi, siinä se on. Tämä se on!” Näettekö? “Oi, tuollako tavalla se tehdään!” Näin se tarkalleen on.
203Monet teistä muistavat tuolla tuon illan, kun tuo mies tuli puhujanlavalle. Hän ajatteli, että olisi kyseessä rukouskorttien lukeminen telepatian kautta, ja kuinka hän ajattelikaan tietävänsä sen, Veli, hän oli varma, että hän tiesi sen. Hän tuli tänne, hän kuuluu kirkkoon, jotka eivät usko Evankeliumia, Täyttä Evankeliumia. Ja hän tuli ylös puhujanlavalle. Minä olin väsynyt, ja minua valmistauduttiin viemään pois.
204Tämä tapahtui Windsorissa, Ontariossa. Ja siellä… Hän oli tullut sinne Yhdysvalloista, Detroitista, tuonne suureen luentosaliin.
205Ja tämä mies tuli sinne harmaassa puvussa ja punaisessa solmiossa, viisaalta näyttävä mies, terävän näköinen. Hän tuli puhujanlavalle ja käveli sinne luokseni. Ja minä sanoin: “Hyvä on, voitko antaa minulle kätesi.” Sanoin: “Minä olen väsynyt. Olen nähnyt niin monia näkyjä. Antaisitko kätesi.” Minä en mitenkään huomioinut miestä, hän vain ojensi kätensä minulle. Ja minä sanoin: “Herra, teillä ei ole mitään vikaa, menkää eteenpäin.”
Hän sanoi: “Oi, kyllä varmasti on.”
206Ja minä sanoin: “Annahan kun katson.” Minä sanoin: “Ei, herra, ei ole minkäänlaista merkkiä. Ei, herra, te olette terve mies.”
Hän sanoi: “Mene ja katso minun rukouskorttiani.”
207Minä sanoin: “Minä en välitä siitä, mitä sinä olet merkinnyt rukouskorttiisi. Minulla ei ole mitään tekemistä rukouskortin kanssa.” Sanoin sen ajattelematta mitään, näettehän, minä olin loppuun asti väsynyt, ja minun… Mutta Jumalan armo oli yhä siellä, muistatteko sen.
208Jos Hän lähettää sinut, niin Hänen velvollisuutensa on huolehtia sinusta. Se ei kuulu minulle. On kysymys Hänestä, Hän lähetti Sen. Minun vain oletetaan seisovan sen takana, mikä on Totuus.
209Kun Mooses oli heittänyt sauvansa maahan, ja se oli muuttunut käärmeeksi, ja kun taikurit olivat tehneet samoin, niin Mooses ei voinut tehdä muuta kuin seistä siellä ja odottaa Jumalan armoa? Siinä kaikki. Sama asia. Hän seurasi käskyjä, ja te tiedätte, mitä tapahtui, vai mitä?
210Tämä mies sanoi: “Hyvä on, mene ja katso minun rukouskorttiani.”
211Minä sanoin: “Sinulla on voinut olla paljon uskoa, ja se on voinut tehdä sen.” En ajatellut mitään, näettehän. En edes kiinnittänyt huomiotani siihen.
212Sitten hän avasi takkinsa ja röyhisti rintansa. Hän sanoi yleisölle: “Siinä sitä ollaan!”
Ja minä ajattelin: “Mitä nyt on tapahtumassa?”
213Hän katseli ympärilleen ja sanoi: “Siinä se on! Näettekö, se on mainoskikka?” Siinä on teidän Juudaksenne! Uskonnollinen mies, suuren kirkkokunnan saarnaaja. Hän sanoi: ’’Siinä se on. Minulla oli nyt niin paljon uskoa. Hän tuli niin heikoksi, ettei hän voi lukea telepatiaa. Näettekö? Se ei enää tule hänelle.” Ja siellä hän sanoi: “Minun uskoni oli niin suuri. Minä kirjoitin tämän rukouskorttiini, ja nyt hän ei tiedä sitä, näettehän, se on mainoskikka.”
214Minä ajattelin: “Mitä nyt tapahtuu?” Sitten Jumalan armo laskeutui alas.
215Minä sanoin: “Herra, miksi perkele on pannut sinun sydämeesi, että yrität pettää Jumalaa?” Nykyaikainen Juudas. Minä sanoin: “Sinä olet Kristuksen Kirkon…” Suokaa anteeksi. No niin, nyt se tuli kuitenkin sanotuksi. Sinä olet saarnaaja Kristuksen Kirkosta. Sinä kuulut Kristuksen Kirkkoon, Yhdysvalloissa. Ja tuo mies tuolla, jolla on yllään sininen puku, ja sinun vaimosi ja hänen vaimonsa istuitte eilen illalla pöydän ympärillä, jota peitti vihreä liina, ja te päättelitte, että tämä on telepatiaa, ja että sinä tulisit tänä iltana…”
216Tuo mies nousi ylös. Hän sanoi: “Se on totinen tosi. Jumala, ole minulle armollinen.”’
217Minä sanoin: “Herra, sinä kirjoitit tuberkuloosin ja syövän tuohon korttiin, ja nyt sinulla on se. Se on sinun nyt.”
Ja hän kouraisi minua housun lahkeesta ja sanoi: “Minä en…”
218Minä sanoin: “Minä en voi auttaa. Jatka matkaasi. Se on sinun ja Jumalan välinen asia. Sinä kirjoitit tuomiosi korttiisi.” Ja se taltutti hänet. Siinä kaikki.
219Näettekö, tekouskovaiset, pettäjät, yrittävät löytää jotakin vikaa Jumalasta ja Hänen Sanastansa! Tällaisia ovat Juudakset. Tällaisia he ovat. Näettekö, mikä oli Juudaksen loppu? Näettekö, mitä tälle kaverille tapahtui? Tällä tavalla tapahtuu tekouskovaisille. Tekouskovaisia. Oi, niin korkeasti koulutettuja. Joskus tulee suuri ratkaisun hetki Sanan ja heidän uskontunnustustensa välille, ja kun se tapahtuu, he valitsevat kirkkokuntansa Sanan asemesta, aivan samalla tavoin kuin heidän edeltäjänsä Juudaskin teki. Juudas pitäytyi omaan kirkkokuntaansa ja myi Jeesuksen, Sanan, kirkkokuntansa tähden. Hän kavalsi Jeesuksen Kristuksen, sen jälkeen kun hän oli väittänyt olevansa osa sitä.
220Saarnaajat joskus väittävät olevansa Kristuksen palvelijoita, ja kun tuota päivää varten oleva Sana on täydellisesti tuotu julki ja vahvistettu tuon hetken Sanomaksi, he myyvät sen sitten kansansuosion ja kirkkokuntansa vuoksi, aivan samalla tavoin kuin Juudaskin teki kavaltaessaan Jeesuksen fariseuksille ja saddukeuksille. Tuo henki ei kuole. Ne ovat aina koolla yhdessä, uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat. Näettekö? Se on aivan tarkalleen niin… Hän oli mukana loppuun asti ja myi Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta, ja monet miehet tekevät sen tänään ruokalipun vuoksi ja sadan dollarin ylimääräisen viikkopalkkion vuoksi. Oikein. He kieltävät Jumalan, joka seisoo keskellä, ja joka toi heille Elämän kokonaisen Sanan kanssa.
221Ja he sanovat: “Oi, ihmeiden päivät ovat ohitse”, tai “Jumala ei tarvitse tänään tuon kaltaisia asioita.” Näettekö? “Oi, minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan.” “Terve Maria, Jumalan äiti, siunattu sinä naisten joukossa.” Kaikkia tällaisia muita asioita he sanovat. Ja jotkut heistä sanovat: “Minä uskon Apostolisen Uskontunnustuksen. Minä uskon Isään Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaiden ja maan Luojaan. Minä uskon pyhään roomalaiskatoliseen kirkkoon”, ja kaikkia näitä asioita.
222Sanokaapa minulle, milloin apostoleilla koskaan oli tuon kaltainen uskontunnustus. Jos apostoleilla oli uskontunnustus, niin se on kirjoitettuna Apt. 2:38:aan: “Tehkää parannus, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan!” Jos heillä oli jokin uskontunnustus, niin se oli tämä. Heillä ei ollut uskontunnustusta. Heillä oli Sana. Se on totta. Se yhä pysyy samana. Tämä on resepti synnin sairauden parantamiseksi. “Ja te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan. Tehkää parannus ja ottakaa kaste syntienne anteeksi saamiseksi, ja te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan.”
223Mutta Juudaksen lailla he myyvät sen. Nämä ovat tekouskovaisia. Jotkut heistä, näistä tekouskovaisista, ovat hyvin lahjakkaita ihmisiä. Tarkatkaa tuota kaveria. Tuo on ovela kaveri. Tämä pikku kaveri, joka saa tarpeeksensa nopeasti, hyppää ylös ja juoksee ulos jokaisen pienen sanan vuoksi, josta hän ei pidä, hänestä teidän ei tarvitse olla huolissanne. Hän on alusta alkaen uskomaton. Mutta kun te näette tämän kaverin, tekouskovaisen, roikkuvan mukana, on kyse Juudaksesta. Hän on sellainen.
224Niin kuin suuret lahjakkuudet. Minä tulen nyt kutsumaan heitä nimeltä. Mitä minun ei todellakaan tulisi tehdä sitä, mutta minä tulen kutsumaan heitä nimiltä joka tapauksessa, niin että te tulette tietämään sen. Niin kuin on Elvis Presley, Red Foley, Ernie Ford, Pat Boone. Elvis Presley, helluntailainen; Pat Boone, Kristuksen Kirkosta; Red Foley, seurakuntapalvelija Kristuksen Kirkossa. Ja minä luulen, että Ernest Ford on metodisti. Ja kaikki nämä ihmiset suurten lahjakkuuksiensa kanssa! Ovat älykkäitä, esiintyvät televisiossa, ja ihmiset sanovat: “No niin, eivätkö he ole uskonnollisia? Hehän laulavat lauluja.” Se ei merkitse yhtään mitään! Pettäen maailman!
225Mitä he hyötyvät siitä? Juudas sai kolmekymmentä hopearahaa. Elvis, laivueen Cadillakkeja, ja sata tai kaksi tai sata viisikymmentä miljoonaa dollaria äänilevyistä ja senkaltaisista asioista. Pat Boone ja he muut. En välitä siitä, mihin seurakuntaan he kuuluvat, se on tekopyhyyttä. Se on tekouskoa. Se on julkisivu, mutta heidän elämänsä todistaa, että se ei ole oikein. Kyllä.
226Sitten siellä on suuria organisatorisia kykyjä maailmallisessa viisaudessa. He saarnaavat Evankeliumia, väittävät tekevänsä niin. Terävä-älyisiä miehiä, älyniekkoja. Kuulkaahan. Mies, joka on koulutettu tuolle alalle, hän ei ole saarnaaja, hän on luennoitsija. Tämä on tämän päivän vaikeus: meillä on luennoitsijoita.
227Jeesus ei koskaan sanonut: “Menkää ja kouluttakaa heitä tekemään tätä.” Hän sanoi: “Menkää ja saarnatkaa Evankeliumia, ja nämä merkit tulevat seuraamaan saarnaamista.” Näettekö? Näettekö?
228Älkäämme opetelko tekemään luennoitsijoita, jotka koristelevat puheensa kukkasilla, niin että se saa teistä tuntuinaan siltä, kuin te istuisitte suoraan arkkienkelin läsnäolossa. Tällaista se ei ole. “Heillä on jumalisuuden muoto.” Näettekö? Tämä on luennoitsija, eikä Pyhä Henki ole toiminnassa.
229Joku pikku kaveri, joka ei edes tunne aakkosia, voi tulla uskon voimassa Sanan kanssa ja saada Pyhän Hengen tekemään asioita, joista tuollainen mies ei tiedä mitään, vaan kieltää sen. Näettekö? Siinä se on.
230Suuria ihmisiä. Kyllä. Sitten he ovat organisaattoreita. He ovat hyvinvoivia, menestyviä ja älykkäitä maailmallisessa viisaudessa.
231Juuri tarkalleen samalla tavoin kuin Saatanakin teki Eevalle, tuolle pienelle avuttomalle naiselle. Hän tuli suoraan hänen luokseen ja yritti myydä hänelle ideaansa siitä, että hän tulisi viisaammaksi kuin, mitä hän oli. Ja tätä Eeva halusikin. Sen sijaan, että hän olisi pysynyt oikein siinä, mitä Sana sanoi, hän halusi myydä hänelle ideansa, että hän tulisi olemaan viisaampi, ja Eeva osti hänen tuotteensa. Ja he yhä tänään tekevät saman asian. “Tämän maailman viisaus on hulluutta Jumalalle.” Kyllä.
232Oi, ei. Oi, aivan sama asian, jonka fariseukset tekivät ja myivät pois. Heillä oli viisautta ja tietoa, mutta he kielsivät kokonaisen Jumalan Sanan.
233Kun se on asianmukaisesti vahvistettu ja todistettu heille, he yhä yrittävät löytää jotakin ja ajattelevat sen olevan mainoskikan. He eivät ole mielessään vakuuttuneita. He eivät voi uskoa sitä. Te voitte sanoa heille mitä hyvänsä, ja he tulevat uudestaan. Te voitte sanoa heille mitä hyvänsä, ja he tulevat takaisin ja he vain… Te ette voi saada sitä menemään heihin, näettehän. Ja pitäkää heitä silmällä, niin näette, että he vain odottavat jotakin, johon päästä kiinni. Siinä on kaikki, mitä he haluavat.
234Tämä on sitä, jos ei Jumala olisi ollut armollinen, kaikki minun heikot paikkani olisivat tulleet paljastetuiksi, jos minulla on niitä. Näettekö? Se on Jumalan armoa, koska Jumalan Sanassa ei ole heikkoja paikkoja. Se on suora Evankeliumi. Olen aina sanonut, että jos kuka hyvänsä teistä näkee minun opettavan tai tekevän jotakin, mikä ei ole tarkalleen yhtäpitävä Jumalan Sanan kanssa, tulkaa ja sanokaa se minulle. Tämä tässä on se, mikä peittää kaikki ne heikot kohdat, joita te yritätte löytää. Katsokaa vain tätä ja te ette tule näkemään yhtään heikkoa paikkaa, koska siellä ei ole niitä.
235Nyt muistakaa, Juudas ajatteli löytäneensä yhden. Tuo kaverikin ajatteli löytäneensä yhden. Monasti he ajattelevat löytävänsä yhden, mutta sitten osoittautuukin, että se on oikein. Nämä ovat tekouskovaisia, tekopyhiä. He ovat yhdeksänkymmentäviisi prosenttisesti Sanassa. Niin oli Eevakin. Heillä on yhdeksänkymmentäyhdeksän pilkku yhdeksän kymmenettä osaa, mutta tuo yksi kymmenesosa prosenttia kuoleman ja murheen.
236Tämä on yksi niistä asioista, jotka tuomitsevat organisaatiot ja niiden asiat, koska he eivät ota koko Jumalan Sanaa. Sellainen on tekouskovainen. Me toteamme, että niin on aina ollut. He kieltävät todellisen vahvistetun Sanan. Näitä on ollut aina jokaisessa sukupolvessa. Me löydämme heidät, kun vain menemme eteenpäin, ja he ovat myöskin hyvin uskonnollisia.
237Nyt on aikomukseni lopettaa, koska olen jo käyttänyt toisenkin puolituntisen.
238Jeesus, me huomamme, että Hän varoitti meitä näistä viimeisitä päivistä ja tämän kaltaisista ihmisistä, että he tulisivat olemaan niin lähellä todellista asiaa, että he tulisivat, ehdottomasti tulisivat, pettämään jopa Valitutkin. Millaisia he ovat? He ovat Juudaksia. Ihmisiä, jotka tulevat niin pitkälle… Katsokaahan, he voivat jopa itkeä, huutaa, ja he väittävät ajavansa ulos perkeleitä, ja kaikkea muuta, ja sitten he kääntyvät ympäri ja kieltävät Sanan. Tarkalleen näin on. Heillä on jumalisuuden muoto. He voisivat melkein…
239Katsokaa, minne asti Juudas tuli. Juudaksen henki kiipesi Evankeliumiin aina Helluntaihin asti. Mutta kun tulee aika, jolloin hänen täytyisi ottaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja nämä muut asiat, jotka kuuluvat Pyhän Hengen kasteeseen, hän menee pois. Hän näytti värinsä. Ja tuo henki voi elää noissa kirkkokunnissa, kunnes se tulee aivan tuohon Totuuteen, silloin he vetäytyvät pois, kuten henki, joka oli niissä, jotka edelsivät heidän tulemustaan, aivan kuten Johanneskin oli Jeesuksen edeltäjä.
“Nyt te sanotte: ‘Jeesus sanoi heidän tulevan olemaan niin lähellä.’”
240No niin, “Valitut”, näitä ovat ne, joiden nimet ovat olleet Kirjassa maailman perustamisesta asti, jotka uskovat koko Elämän Sanan. Niitä ovat Valitut.
241Tarkatkaapa nyt näitä ihmisiä. Minä sanon tämän nyt nöyrästi ja kunnioituksella, jumalisella rakkaudella. Jos en niin tekisi, tarvitsisin itse alttarille tuloa. Huomatkaa, Jeesus sanoi, että he tulisivat pettämään jopa Valitutkin. No niin, sellainen ei voisi olla metodisti eikä baptisti. Me tiedämme, että he ovat alusta alkaen uskomattomia, mutta niitä ovat helluntailaisorganisaatiot, jotka ovat kirkkokunnallistuneet, ja he ovat vetäneet rajalinjansa ilman Sanaa. He ovat vetäneet rajalinjan oman organisaationsa ympärille ja aidanneet Sanan ulkopuolelle. He voisivat pettää jopa Valitutkin. Niin täydellisesti samanlaisia! Te sanotte: “He itkevät ja huutavat, hyppivät ylös ja alas ja väittävät, että heillä on parantumiskokouksia!” Niin teki Juudaskin, ja niin tekivät he muutkin. Kun heidät oli lähetetty ulos, he palasivat iloiten, ja kaikenlaista, ja jopa heidän nimensä olivat kirjoitettuina Karitsan Elämänkirjassa.
242Mutta muistakaa: Morsian ei tule esiin tuon joukon mukana. Hän menee pois Ylöstempauksessa.
243Tuomiolla, tuomio asetettiin, “ja kirjat avattiin, pahat, ja avattiin toinen kirja, joka on Elämänkirja, se oli avattu.” Ja siellä oli Morsian tuomitsemassa sitä. Näettekö? Avattiin toinen kirja, joka on Elämänkirja. Silloin ovat lampaat toisella puolella ja vuohet toisella puolella. Näettekö, ihmiset, jotka kuolivat kauan aikaa sitten, ja joilla ei ollut mitään mahdollisuutta. Siellä tulevat olemaan ne, jotka tullaan erottelemaan.
244Mutta nyt pankaa merkille: “Pettäisivät jopa Valitutkin.” Pitäkää silmällä tuota ryhmää! Se on tuo ryhmä, joka seuraa mukana. “Kyllä, veli, hallelujaa! Kyllä, kunnia Jumalalle!” Ja suoraan sydämessänne te voitte nähdä, miksi he pyytävät teitä seurakuntaansa. Miksi? Vetääkseen ihmisjoukkoja, kiskoakseen heistä jokaisen pennin, jonka he voivat saada heistä irti. Te luulette, että minä en tiedä sitä. He eivät ehkä ajattele, että minä tietäisin sen, mutta minä tiedän sen.
245Jeesus tunsi alusta alkaen, kuka oli pettäjä! Näettehän? Mutta mitä Hän teki? Hän odotti määräaikaan asti. Näin meidän täytyy aina tehdä. Odottaa tuohon aikaan asti, älkää itse lähtekö liikkeelle. Odottakaa tuohon hetkeen asti.
246Heissä on jumalisuuden muoto, he tulevat kaikkeen mukaan, tuo petollinen ryhmä. Varokaa tuota pettäjää, tuota ryhmää siellä, ei uskovia, eikä uskomattomia, vaan tekouskovaisia. Oi niin! Mitä he tekevät? He vain ajelehtivat mukana siihen asti, kunnes he ajattelevat löytäneensä jotakin. He kiskovat jokaisen pennin, minkä vain voivat saada ulos ihmisistä ja keräävät sen kaiken yhteen näissä suurissa organisaatioissa, joita vastaan sinä täydellisesti olet, ja he tietävät sen. Näettehän, he tietävät sen.
247Ei ole mitään väliä sillä, mitä sinä sanot. He ovat aina varoittaneet ihmisiä ennen kuin te tulette: “Älkää kuunnelko sitä.”
248Eräskin mies uhkarohkeasti seisoi siellä Ohiossa, juuri kun veli Kidd oli parantunut. Hän tuli puhujanlavalle ja sanoi: “No niin, veli Branham on profeetta. Siitä ei ole epäilystäkään, kun hän on voitelun alla, mutta nyt”, hän sanoi, “kun voitelu on poistunut hänestä, älkää uskoko hänen opetustaan, koska se on väärin.”
249Ja hän ei tiennyt, että istuessani siellä huoneessani, Herra paljasti sen minulle. Minä kävelin suoraan sinne alas, ja moni teistä oli siellä, ja minä sanoin: “Kuinka voi mies sanoa tällaisia asioita, kun Sana…” Nähkäähän nyt, minä en koskaan sanonut olevani profeetta, hän sanoi niin!
250Ja profeetta, sana profeetta, “näkijä”, Vanhassa Testamentissa… No niin, englanninkielessä profeetta merkitsee saarnaajaa. Mutta Vanhassa Testamentissa näkijä oli mies, jolla oli jumalallinen tulkinta Sanasta, ja Sanan tuleminen hänelle vahvisti hänet, kun hän ennalta näki sen. Tämä oli mitä…
251Ja mies saattoi sanoa miestä profeetaksi ja sitten kutsua hänen opetustaan vääräksi. Jos tällainen ei ole rahantekosuunnitelma, niin mikä sitten on? Hetki on lähellä, aivan käsillä, että tuo asia tullaan vetämään pois heidän näyttämöltään. Mutta nämä ovat niitä, tekouskovaisia, jotka taputtavat teitä selkään ja kutsuvat teitä “veljeksi” samalla tavalla kuin Juudaskin teki. Mutta muistakaa, Hän tiesi sen alusta asti, ja Hän yhä tietää.
252Muistakaa myös te kaikki, jotka kuuntelette tätä nauhaa. Se on oikein. Te kuulutte johonkin näistä luokista. Se on tarkalleen niin. No niin, nyt me lopetamme. Jokainen henkilö, joka on täällä läsnä, ja jokainen henkilö, joka kuuntelee tätä nauhaa, ja vaikka minun jonakin päivänä täytyy jättää tämä maailma, nämä nauhat tulevat yhä elämään. Niin on. Näettekö? Ja te kuulutte johonkin näistä luokista. Teidän täytyy olla jossain niistä! Se on tarkalleen niin. Te ette voi paeta sitä, te kuulutte johonkin näistä luokista.
253Nyt mitä? Voitteko samaistua raamatullisen henkilön kanssa, joka uskoi. Miten te uskoitte Sanan, kun Se oli vahvistettu, niin kuin minä olen Sen todistanut tänä iltana, että Se on vahvistettu Sana. Se on aina, aina, vastoin yleistä uskomusta.
254Jos te olisitte eläneet Nooan päivinä, millä puolella te olisitte olleet? Seurakunnan puolella vai Nooan puolella, joka oli profeetta? Ymmärrättekö?
255Jos te olisitte eläneet Mooseksen päivinä, olisitteko te uskoneet Mooseksen Sanoman, sen jälkeen kun Jumala oli todistanut ja vahvistanut Sen? Vai olisitteko te olleet Kooran, Daatanin ja heidän muiden kanssa, jotka sanoivat: “Sinä et yksin ole pyhä mies. Muutkin ihmiset voivat tehdä näitä samoja asioita, joita sinä teet”? Ymmärrättehän? Teidän on oltava joku näistä ja te olette tänä iltana sellainen.
256Tai olisitteko te olleet Danielin kanssa tai sen seurakunnan kanssa, joka oli siellä alhaalla Nebukadnessarin järjestämässä juhlassa? Olisitteko te olleet ulkopuolella vai olisitteko te olleet juoruamassa siellä suuressa juhlassa, joka heillä oli?
257Olisitteko te olleet Elian kanssa, tuon yksinänsä seisovan miehen kanssa, jota kutsuttiin vanhaksi omituiseksi tyypiksi, järkensä menettäneeksi mieheksi, joka seisoi siellä mäen päällä kalju kiiltäen auringossa, käyrä sauva kädessään, lintujen ruokkiessa häntä? Joku omituinen tyyppi. Vai olisitteko te olleet noiden Iisebelin kanssa olevien pappien kanssa ja heidän muiden kanssa, nykyaikaisesti pukeutuneiden naisten kanssa. Ja Elia seisoi siellä nuhtelemassa heitä niin kovasti kuin hän pystyi. Kummalle puolelle te olisitte vieneet vaimonne? Ajatelkaa vain, katsokaa itseänne tänä iltana, missä te olette.
258Olisitteko te olleet Jeesuksen päivinä tämän Pojan kanssa, jolla ei ollut mitään suosituksia? Hän ei ollut minkään kirkkokunnan jäsen. He sanoivat: “Mistä koulusta sinä tulet? Meillä ei ole sinua täällä jäsenluettelossamme. Mistä sinä olet saanut tämän viisauden? Kuinka sinä olet voinut oppia, jos me emme ole opettaneet sinulle näitä asioita? Minkä koulun sinä olet käynyt? Oletko sinä metodisti, presbyteeri vai baptisti?” Hänellä ei ollut mitään sen kanssa tekemistä. Hän oli Sana. Se on tarkalleen oikein, veli. Olisitteko…
259Vai olisitteko te valinneet fariseusten nykyaikaisen uskon puolen, tuon vanhan nöyrän papin, joka näytti niin lempeältä ja mukavalta, tuon organisaation, joka on seissyt aina Nikean Kirkolliskokouksesta lähtien tai siitä asti, kun Luther organisoi sen. Mihin ryhmään te olisitte kuuluneet? Minkä ryhmän kanssa te olisitte olleet? Olisitteko te seisseet Sanan kanssa, kun Se oli vahvistettu ja todistettu, että se oli tuon päivän Sanoma, vai olisitteko te seisseet seurakunnan kanssa? Sijoittakaa nyt itsenne tuohon kuvaan tänä iltana.
260Olisitteko te olleet apostolien kanssa, jotka olivat nähneet Jeesuksen, ja kaikki nämä salaperäiset asiat, kun Jeesus kävi noiden saarnaajien päälle? Hän sanoi: “Te olette pesällinen käärmeitä”, noille rehellisille, vanhoille saarnaajille, jotka olivat tutkineet Sanaa. Hän sanoi: “Te ette ole mitään muuta kuin ryövärien luola, ja te olette täynnä kuolleiden ihmisten luita. Te ette ole mitään muuta kuin valkaistuja seiniä.” Näettekö? “Te kyykäärmeiden sukupolvi.” Olisitteko te seisseet tuollaisen kuumapäisen kaverin kanssa, joka seisoi siellä nuhdellen ja repien alas, ja joka sanoi: “Kuka teistä voi syyttää Minua synnistä. Jos minä en tee sitä, mitä Isä sanoo…”
261He sanoivat: “Älkää kuunnelko häntä. Tuossa kaverissa on paha henki. Hän on mieletön, hän on hullu. Hänen yllään on perkeleen henki.” Näettekö? “No niin, kuinkahan hän tekee sen, tuollainenhan on ennustelijan henki. Kuka hän yleensä on? Hänen äitinsä oli raskaana ennen kuin hän meni naimisiin miehensä kanssa.” Näettehän? “Minkä koulun hän on käynyt?” Meillä ei ole mitään merkintää siitä, että hän olisi käynyt edes kansakoulua.
262Ja kuitenkin, kun Hän oli kaksitoistavuotias, Hän ällistytti ja hämäännytti papit Jumalan Sanan kanssa. “Mistä koulusta hän oikein on tullut?” Ylhäällä olevasta Koulusta. “Kun te näette Ihmisen Pojan nousevan ylös sinne, mistä hän on tullut.” Näettekö? Se oli Hänen koulunsa.
263Mutta olisitteko te seisseet apostolien mukana tällaisen miehen kanssa, kun ratkaisun hetki tuli.
264Vai olisitteko te menneet pois noiden seitsemänkymmenen kanssa ja sanoneet: “Hyvä on, me menemme takaisin meidän seurakuntaamme, jos tuo on se, millä tavoin sinä tulet opettamaan. Sanot, että sinä, Ihmisen Poika… Kun, loppujen lopuksi, kuka sinä luulet olevasi? Mikä sinä olet? Mies, samanlainen kuin minäkin olen, minä olen syönyt sinun kanssasi! Ja sitten yrität sanoa, että Sinä olet jotakin. Olen pitänyt sinua silmällä ja nähnyt sinun heikot kohtasi. Olen nähnyt sinun itkevän tätä, tuota ja muuta, olen nähnyt sinun menevän erämaahan meidän kanssamme ja kaikkea muuta. No niin, sinä olet vain mies, ja Sinä sanot tulleesi alas Taivaasta. Se on liikaa minulle.” Olisitteko te pysyneet heidän kanssaan? Vai olisitteko te lähteneet pois noiden seitsemänkymmenen kanssa vai olisitteko vaeltaneet apostolien ja Kristuksen kanssa?
265Kun Pyhä Martinus yritti seurakunnassa pitää kiinni kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja kun hän yritti pitää kiinni merkeistä ja ihmeistä, niin katolinen kirkko tuomitsi miehen, eivätkä he ensinkään tunnustaneet häntä, vaan heittivät hänet ulos. Olisitteko te ottaneet paikkanne katolisten uskontunnustusten kanssa vai olisitteko te seisseet Pyhän Martinuksen kanssa, kun hän kieltäytyi pystyttämästä näitä kaikenlaisten kuolleiden ihmisten kuvia ja palvomasta niitä, palvomasta kuvia ja niin edelleen? Kun hän kieltäytyi vastaanottamasta kaikenlaisia lisättyjä uskonkappaleita, hän sanoi: “Olkoon Sana Totuus!” Ja Jumala vahvisti hänet suurten merkkien ja ihmeiden kanssa, ja se, mitä hän ennusti, tapahtui. Ja kaiken sen, minkä hän teki, hän teki Jumalan Hengessä, ja se todisti, ettei yksikään noista papeista voinut sanoa mitään sitä vastaan. Olisitteko te seisseet Pyhän Martinuksen kanssa vai olisitteko ottaneet katolisen uskontunnustuksen puolen?
266No niin, teidän edessänne on nyt Jumalan Sana tai seurakunnan uskonkappaleet. Voitteko te vastaanottaa seurakunnan uskonkappaleet vai otatteko te vastaan sen, mitä Sana sanoo?
267Muistakaa, kaikissa ajanjaksoissa on ollut juuri niin kuin on nyt. Ihmisten keskuudessa on aina ollut kansansuosima usko, ja se on aina ollut vain hieman vastakkainen todelliselle Sanalle. Muistakaa, että se ei ole koskaan jyrkästi kieltänyt Sitä. Oi ei. Antikristus ei kiellä Sanaa. Tietenkään ei. Hän sanoo uskovansa Sen, mutta ei aivan kaikkea Siitä, siten kuin se on kirjoitettu tänne. Ymmärrättekö? Ymmärrättekö?
268Saatana kertoi Eevalle. Eeva uskoi Sen kaiken lukuun ottamatta vain tuota pientä osaa, jonka Saatana kertoi hänelle. He ottavat aivan kaiken siitä lukuun ottamatta tuota aivan pikkuista osaa. Se saattaa olla veteen meneminen, se saattaa olla jotakin muuta. Teidän täytyy ottaa Se aivan sillä tavoin, kuin se on täällä, aivan sillä tavoin, kuin se on sanottu täällä. Se voi saada teidät tekemään joitakin ensimmäisiä tekojanne uudestaan, mutta se on juuri niin kuin Sana sanoi. Tämä on ollut Saatanan temppu aina siitä lähtien, kun hän ensi kertaa teki sen Eevalle, vain olla uskomatta pieni osaa Sanasta.
269Se aina erottaa nämä kolme ihmisluokkaa, Sana erottaa nämä ihmiset. Jokaisessa ajanjaksossa on ollut tällä tavoin! Kaikkina ajanjaksoina, mitä koskaan on ollut, on ollut tällä tavoin. Kun Jumala lähettää jotakin näyttämölle, selvästi todistaa Sen Hänen Sanakseen.
270Sitten siellä on niitä, jotka seuraavat sitä ja väittävät olevansa uskovia, ja sellaisia he ovat. Siellä ovat nuo, jotka eivät käänny takaisin. He uskovat Sanan. Niin kauan kuin te pysytte Sanassa, he uskovat sen.
271Mutta kun se on hieman vastakkaista sen kanssa, mitä he uskovat, huolimatta siitä, kuinka suuresti Jumala vahvistaa sen, he sanovat: “Hyvä on, minä en oikein tiedä siitä.” Tällainen on uskomaton.
272Tai seuraatteko te mukana vain siihen asti, että näette mahdollisuuden sanoa: “Uh-huh, siinä sitä ollaan!” Juudas, lyödäkseen puukolla jotakin selkään, niin kuin hän teki. “Minä tiesin, että se paljastuisi ennemmin tai myöhemmin! Siinä se on teille!” Tällainen on tekouskovainen. Jokaisen osan siitä, me näemme sen Raamatussa.
273Kerran oli eräs pieni poika, joka oli kasvanut täällä Kentuckyn vuoristossa, eikä hän ollut koskaan nähnyt peiliä. Hänellä oli pieni palanen puuhun kiinnitettynä, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt itseään. Sanotaan, että hän tuli tänne Louisvilleen tätinsä luo, joka asui yhdessä näistä mukavista vanhanaikaisista taloista. Ja kun hän meni sisälle yhteen näistä makuuhuoneista, siellä oli ovessa koko oven peittävä peili.
274Ja kun tämä pikku kaveri alkoi juosta huoneen lävitse, hän pysähtyi. Pieni Johny näki pienen Johnyn. Näettehän? Sitten hän raaputti päätään, ja pieni Johny peilissä raaputti päätään. Hän nauroi, ja pieni Johny peilissä nauroi. Hän hyppäsi ylös ja alas, ja pieni Johny peilissä hyppäsi ylös ja alas. Sitten hän käveli lähemmäksi, sillä hän ajatteli, että se olisi pieni poika, jonka kanssa hän voisi leikkiä. Niinpä hän käveli lähemmäksi, aivan lasiin kiinni. Hän kääntyi ympäri ja sanoi vanhemmilleen, jotka katselivat häntä: “Äiti, se on minä.”
275No niin, katsokaapa te nyt tätä, mikä niistä olette te? Ketä näistä pikku johnysta te jäljittelette? Mikä niistä olette te? Ymmärrättekö? Te olette yksi heistä.
276Yksi heistä on sellainen, joka kääntyy pois nähdessään ensimmäisen virheen, jota te kutsutte virheeksi. Näettehän.
277Tutkikaa sitä Sanan kanssa ja nähkää onko se oikein, jos Sana todistaa kaikki asiat. Näettekö, todistakaa kaikki asiat Sanalla. Jeesus käski tehdä niin. Kyllä. “Pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” Näin tarkalleen Hän sanoi.
278Katsokaa nyt Jumalan Sanan peiliin toisten ajanjaksojen kohdalla ja nähkää, minkä näiden kolmen ryhmän kanssa te samaistutte. Ajatelkaahan nyt, jos te olisitte eläneet Nooan päivinä, jos te olisitte eläneet Mooseksen päivinä, jos te olisitte eläneet Jeesuksen päivinä, tai yhdessä niistä, missä se sitten olisikin, ajatelkaa vain, minkä ryhmän kanssa te olisitte samaistuneet. Ajatelkaa sitä tänä iltana.
279Sitten te läsnä olevat… Ajatelkaahan nyt. Tämä on nyt syvällistä. Älkää nyt kulkeko sen ohitse. Teidän nykyinen asemanne juuri nyt todistaa teille, minkä ryhmän kanssa te olisitte olleet siellä aikaisemmin. No niin, voitte nyt itse tuomita itsenne. Todistakaa, mitä te olette.
280Saarnaaja, sananpalvelija, minkä ryhmän kanssa te olisitte olleet, kun Jeesus teki tuon lausunnon, joka oli niin vaikea uskoa? Sen jälkeen kun Hänet oli täydellisesti tunnistettu, että Hän oli Sana. Ja kuitenkin tuo lausunto, te ette olleet koskaan kuulleet mitään sen kaltaista. Ihmisen Poika. Mitä te sanoisitte jos Hän “nousisi ylös Taivaaseen, mistä Hän tuli.”
281Ja te sanoitte: “Minä tiedän, missä hän on syntynyt! Minä tunnen hänen pappansa ja mammansa! Ja tässä hän sanoo menevänsä ylös sinne, mistä hän on tullut! Tämä olisi voinut olla hiukan liikaa teille, vai mitä, herrat? Se olisi ollut vain hiukan liikaa teille, te ette olisi voineet nielaista sitä. Ehkä samoin on tänäänkin. Katsokaa silloin Jumalan Sanan peiliin ja nähkää, missä te seisotte. Oi, ihmisten pettäjä. Älkää te milloinkaan tehkö sitä.
282Katsokaahan, te kuulutte johonkin näistä luokista. Ja teidän nykyinen tilanteenne juuri nyt, tämänhetkinen mielenne tila, joka teillä on tämän näkyvän kuulijakunnan keskellä, ja teidän siellä näkymättömän keskellä, jotka kuuntelette tätä nauhaa, teidän nykyinen mielenne tila, kun te olette kuunnelleet tämän nauhan, todistaa teille, mihin luokkaan te kuulutte. Se kertoo teille tarkalleen, missä te olette. Joko te olette Sanaan uskovainen ja pysytte Sen kanssa, tai olisitteko kävelleet ulos, tai olisitteko lopettaneet kuuntelemasta nauhaa. Näettehän? Teidän tekonne kertovat sen. Te ette halua kuunnella sitä, joten te sammutatte sen ja sanotte: “Minä en halua kuunnella tuota.” Tällainen on tuo uskomaton. Te ette pysähdy koetellaksenne sitä ja nähdäksenne, olisiko se Totuus vai ei. Ymmärrättekö? Tai sitten te vain roikutte mukana ja yritätte löytää siitä jotakin vikaa. Myös silloin te tiedätte, mihin te kuulutte. Se kertoo sen teille.
283Jumala auttakoon meitä uskomaan Sen ja seisomaan Sen varassa ja olemaan uskollinen Sille ja tottelemaan Sanaa, sillä Hän on Sana. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]
Rukoilkaamme.
284Rakas taivaallinen Isä, kuinka kovaa onkaan ajoittain sanoa näitä asioita, kun tietää, että mahdollisesti kymmenet tuhannet ihmiset tulevat kuulemaan tämän nauhalta, kun niitä lähetetään ympäri maailman maasta toiseen. Mutta rakas Jumala, se on totta, se on niin totta. Minä rukoilen, Herra, puhdista ensin minun sydämeni. Oi Herra, koettele minua, tutki minua.
285Vain katso minun puoleeni, Herra. Minä olen heikko, minä olen väsynyt, minä olen loppuun kulunut. Minun kurkkuni on käheä. Minun ovat huuleni kuivuneet, tällä tavalla. Ja minun ruumiini kuluu ja tulee vanhaksi. Eikä ole enää paljoakaan aikaa, Herra, ehkäpä ei edes kovin monia auringon kiertoja siihen hetkeen, kun minä tulen lähtemään.
286Tarkasta minut nyt, Isä, ja jos on jotakin, jota minä tietämättäni teen väärin, niin paljasta Sinä se minulle, Herra. Näytä se minulle. Olen nyt valmiina korjaamaan sen.
287Minä katselen itseäni Jumalan Sanan peilistä. Missä minä seison? Näenkö minä itseni Jeesuksen Kristuksen heijastuksena? Onko tämä se henkilö, jonka minä näen peilissä? Näenkö minä yhden Vanhan tai Uuden Testamentin uskovaisista? Näenkö minä tekouskovaisen? Näenkö minä itseni uskomattomana, joka ei jaksa kuunnella Sanaa, vaan ottaisi kirkkokuntien ajatuksen Sen sijasta? Näenkö minä itseni vain roikkumassa mukana ja yrittämässä löytää jotakin pientä virhettä?
288Herra, jos niin on, niin puhdista minut, Herra. Olkoon minun sydämeni puhdas ja aito, koska kyseessä on minun elämäni, Herra. Minä haluan, että se on oikein. Eikä puoliväliin menemisestä ole mitään hyötyä, jos sen voi tehdä kokonaankin. Minä haluan, että se tulee korjattua oikeaksi, Isä. Eikä ainoastaan sitä, mutta minä johtaisin miehiä ja naisia väärään, ihmisiä, joita minä rakastan, ja jotka rakastavat minua. Silloin minä olisin väärässä.
289Ja, Isä, jos on jotakin, jos minä ajattelen tänä iltana, että jokin kirkkokunnallinen seurakunta olisi oikeassa, tai Kirkkojen Maailmanneuvosto olisi oikeassa, tai että ihmisten enemmistö olisi oikeassa, Herra Jumala, auta, että minussa olisi tarpeeksi miestä, ja minussa olisi tarpeeksi kristittyä, jotta tunnustaisin vääryyteni ja seisoisin täällä ja lähettäisin nämä ihmiset sinne, minkä minä ajattelen olevan oikeassa. Puhdista minut, anna minun katsoa ja nähdä. Mutta kun tulee kyse noista asioista, Herra, niin pitkälle kuin minä voin nähdä sen, heillä on vain nuo muodot ja he kieltävät Sanan, ja jos kerrot heille siitä, he sanovat: “No niin, sillä ei ole mitään merkitystä, Jumala ei odota jotakin tuollaista…”
290Herra, minä uskon, että Sinä olet sama Jeesus. Sinä olet samanlainen Jumala kuin Sinä olet aina ollut. Sinä olet yhä Jumala ja Sinä et muutu. Minä uskon, että tämä Raamattu on Sinun Sanasi, ja minä uskon, että Sinä ja Sinun Sanasi olette sama.
291Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä antaisit meille Sinun Pyhän Henkesi elävöittämään Sanan ja antamaa meille eläväksi tekevän Voiman, että eräänä päivänä, kun tämä elämä on ohitse, ja Sinä olet lopettanut meidän kanssamme, me tulisimme tehdyiksi eläviksi ja nousisimme ylös Taivaaseen, missä me olimme Jumalan ajatuksissa ennen maailman perustamista. Jumala, suo se.
292Anna anteeksi meidän syntimme, Isä. Jos täällä on miehiä tai naisia, jotka kuuluvat noihin toisiin luokkiin, sen sijaan että he olisivat todellisia Sanaan uskovaisia, Jumala puhdista heidän sydämensä. Jos heidän joukossaan on joitain, jotka tulevat kuuntelemaan nauhaa, minä rukoilen heidän sydäntensä puhdistamisen puolesta, että Sinä puhdistaisit ne, Herra. Minä en halua nähdä heidän tulevan kadotetuiksi. Jumala, minä rukoilen, että Sinä auttaisit meitä ymmärtämään sen, että yksi vääryys ei tule tekemään oikeaksi toista vääryyttä. On vain yksi tapa tehdä se, ja se on se, että oikaisee molemmat vääryydet. Ja minä rukoilen, Isä, että Sinä suot sen meille Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
293Kun päämme ja sydämemme ovat kumarrettuina, niin haluan teidän pysähtyvän nyt muutamaksi hetken ajaksi.
294Kun ollessani pieni poika näin näyn helvetistä, sen kauhut. Sitten minä saatan olla väärässä tässä. Se on saattanut olla vain ennakkoaavistus. Se voi olla. Minä en tiedä, näytti siltä kuin olisin ollut jossakin. Se oli niin luonnollista.
Ja sitten, jonkin aikaa sitten minä näin siunattujen valtakunnan.
295Kun olin kadotettujen valtakunnassa, minä huusin: “Oi, Jumala, älä anna yhdenkään henkilön tulla tänne!” Te ette voi… Ei ole olemassa kieltä, joka voisi kuvailla sen kauhuja. Ei ole mitään tapaa, miten minä voisin puhua siitä teille. Jos te uskotte, että on olemassa palava helvetti, täynnä tulta ja tulikiveä, niin se olisi viileä varjoinen vihreä laidun verrattuna näihin kauhuihin, olla tuollaisessa kadotetussa tilassa ja kurjuudessa, joka kuuluu tuohon paikkaan.
296Ja jos minä yrittäisin puhua teille asioista, jotka ovat inhimillisen ymmärryksen ulottumattomissa, en sittenkään voisi kuvailla tuota siunattujen paikkaa, kuinka rauhallista, ei kuolemaa, ei vanhuutta, ei sairautta, saa olla aina nuori, saa olla aina terve, ei ole milloinkaan kuolemaa, Iankaikkinen Elämä, siunatussa nuoruudessa, kun synti ja kaikki muu on poissa. Oi, ei ole mitään tapaa kuvata sitä!
297Jopa Pyhä Paavali sanoi: “Silmä ei ole nähnyt, korva ei ole kuullut, eikä ole noussut ihmisen sydämeen…” Te ette voi edes ymmärtää sitä! Ei ole mitään tapaa selittää sitä! “…mikä Jumalalla on varattuna niitä varten, jotka rakastavat Häntä.”
298Ja nyt, tämä on varmasti totta, molempien kohdalla, sekä tämän näkyvän kuulijakunnan että näkymättömän kuulijakunnan kohdalla, että meidät on kuvattu täällä tänä iltana johonkin näistä luokista. Joku me olemme aitoja uskovaisia… Koetelkaa se Sanan kanssa. Jos Sana sanoo määrätyn asian, ja seurakunta sanoo jotakin erilaista, niin kumman te ottaisitte? Katsokaa Jumalan Sanan peiliin ja nähkää, mihin luokkaan te kuulutte. Ja jos te ette ole tänä iltana, sekä tämän että näkymättömän kuulijakunnan kohdalla, jos te ette ole, jos te ette ole tuon uskovaisen tyypin kanssa, voisinko minä rukoilla nyt teidän puolestanne, että teistä tulisi tuon uskovaisen kaltainen?
299Voisitteko te ilmaista sen Jumalalle, kun päänne on kumarrettuna, sydämenne on kumarrettuna, silmänne on suljettuina, Jumalan edessä… Joskus ihmiset ovat hieman peloissaan, tiedättehän, nostaakseen kätensä ylös, he pelkäävät naapuria… Heidän ei tulisi tehdä niin, vaan heidän tulisi olla valmiita nousemaan ylös ja sanomaan: “Minä olen väärässä. Minä olen väärässä.”
300“Hän, joka peittää syntinsä, ei menesty, mutta hän, joka tunnustaa syntinsä, saa laupeuden.” Ymmärrättehän? Mikä on synti? Epäuskoa. Epäuskoa mihin? Sanaan.
301No niin, jos te ette ole tuossa luokassa, ja Raamatussa on asioita, joita te ette voi oman ymmärryksenne perusteella nähdä. Te vain… Te tiedätte, että Raamattu sanoo niin, mutta te ette vain voi ymmärtää sitä, vaikka haluaisittekin. Sanokaa silloin: “Jumala, anna minulle ymmärrystä. Minä tulen tottelemaan Sinua.”
302Nostaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Muista minua, kun me rukoilemme.” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Se on hyvä. Näettekö?
303Ajatelkaahan sitä todella: “Onko Raamatussa jotakin, jota minä en tiedä. Minä pelkään, että tulen löytämään itseni yhdestä näistä toisista ryhmistä. Ehkäpä minä löydän itseni noiden seitsemänkymmenen joukosta. On joitakin asioita, joita minä… Minun on liian vaikeata ymmärtää, miten Jumala voisi tehdä näitä asioita. Kuinka Hän voisi olla, kuinka Jeesus voisi olla sama. Kuinka nämä asiat… Minä en ymmärrä sitä. Minä haluan ymmärtää sen, minä haluan uskoa sen, ja Jumala auta minun epäuskoani. Minä haluan olla osa siitä, minä haluan olla osallinen Sanasta. Minä haluan, että Se on minussa.”
304“Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää, mitä te haluatte.” Joh. 15. Me tiedämme, että se on totta. Katsokaahan: “Jos te pysytte”, ei sisään ja ulos, sisään ja ulos, “vaan jos te pysytte Minussa”, ja Hän on Sana, ja jos Se pysyy teissä, sitten vain ”pyytäkää, mitä te haluatte, ja se tullaan antamaan teille.” Se tulee olemaan teillä.
305“Hän, joka vastaanottaa Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, on jo siirtynyt kuolemasta Elämään.” Mutta voitteko te ensin vastaanottaa Sanan? Voitteko te vastaanottaa Sanan? Koko Sanan. Koko Kristuksen. Kristus on voideltu Sana. Hän on Sana voideltuna.
306Kristus tarkoittaa “voideltua”. Tuota päivää varten voideltu Sana ilmi tuotuna, Pelastaja, Lunastaja. Tästä syystä Hän oli tuleva, Hän oli tuo voideltu henkilö, joka tuli ottamaan tuon paikan.
307No niin, se on Pyhä Henki viimeisinä päivinä loistaakseen Ehtoovaloa, palauttaakseen takaisin kirkkokuntien maahan polkeman uskon, tuomiten kirkkokunnat ja tuoden takaisin alkuperäisen uskon alkuperäisen Raamatun uskon kanssa, alkuperäisen Raamatun, ja se uskoo jokaisen Sanan Siitä, ei lisäten Siihen ja saaden Sitä sanomaan sitä tai sanomaan tuota, vaan sanomaan Se sillä tavalla, kuin Se sanoo. Ja te haluatte uskoa sen sillä tavalla.
308Onko siellä ketään, joka ei ole koskaan nostanut kättään ja haluaisi nostaa kätensä ja sanoa: “Jumala, muista minua.”
309Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Jumala siunatkoon sinua. Hienoa. Jumala siunatkoon sinua, pikku kaveri. Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Minä haluan heidän… Jumala siunatkoon sinua, sisar, siellä minun oikealla puolellani. Siunatkoon sinua siellä takana. Minä haluan… Ja Jumala siunatkoon sinua, nuori mies, ja sinua, sisar, siellä. Sinua, veli, siellä toisella sivulla. Herra siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua siellä takana. “Muista minua, Herra.”
310No niin, muistakaa, että te ette nosta kättänne minulle, vaan Hänelle. Suoraan siellä minun takanani, Herra näkee sinun kätesi. Vaikka minä en sitä huomaisikaan, Hän näkee sen. Hän tuntee sydämesi, Hän tietää mitä siellä sykkii. Hän tietää sinun tavoitteesi; Hän tuntee sinun vaikuttimesi tuohon tavoitteeseesi. Jumala siunatkoon sinua, veli.
311Sanoisiko joku muu vielä: “Minä haluan uskoa koko Sanan. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. “Auta minua, Herra, auta minua.” Herra näkee sinun kätesi. Kyllä. Siinä se on. “On asioita, joita minä en ymmärrä. Minä en halua olla uskomaton. Vaikka minä en ymmärräkään niitä, minä haluan uskoa sen joka tapauksessa. Olen valmis sanomaan: “Herra Jumala tässä minä olen. Minä haluan uskoa. Auta minun epäuskoani.” Jumala olkoon teidän kanssanne. Jumala siunatkoon teitä. Monia, monia käsiä on ylhäällä ja yhä nousee.
312Te kysytte: “Veli Branham, auttaako se?” Nostakaapa kerran kätenne ylös todellisen, oikean tavoitteen kanssa ja todetkaa, miltä teistä tuntuu.
313Te olette todistaneet, että teidän elämässänne on jotakin pientä, tiedättehän. Siellä on jotakin pientä, jonka te ette haluisi olevan siellä, mutta se on siellä joka tapauksessa. Te ihmettelette, miten se voidaan tehdä. Ja Herra auttakoon, että minä en olisi Juudas. Herra auttakoon minua, että en seuraisi Sanomaa vain ajatellen, että löytäisin siitä jonkin pienen virheen. Oi Jumala, en minä. Anna minun pysyä oikein Sinun Sanasi kanssa. Tai ehkäpä minä olen uskomaton, joka vain yksinkertaisesti ajattelee.” Hyvä on sitten. Miksi eivät he muut sano niin.” Näettekö? Minä en halua olla myöskään sellainen. Minä haluan olla uskovainen. Minä näen tämän hetken Jumalan Sanan. Minä näen Jumalan Siinä. Ja Herra, tee minusta osa tuota Sanaa, tee minut Sen osaksi. Minä haluan olla osa Siitä. Herra siunatkoon teitä.
314Rukoilkaamme nyt, ja jokainen henkilö, rukoilkaa te itsenne puolesta, ja minä olen rukoileva teidän puolestanne. Te tiedätte, että me ehkä tulemme täällä eräänä päivänä eroamaan toisistamme joksikin aikaa. Jotkut meistä tullaan ottamaan pois. Ja emme tule olemaan yhdessä. Monet meistä täällä olemme tulossa vanhoiksi. Jotkut meistä, me emme tiedä, kuolevat nuorena. Me kuolemme kaiken ikäisinä. Meidän täytyy erota, ja tämä asia täytyy olla järjestyksessä. Te ette voi päästä sinne vain onnenkaupalla, teidän on tultava niin kauan kuin te olette oikeassa mielentilassa.
315Te sanotte: “No niin, sitten juuri ennen kuin kuolen, jos voin nähdä Sen.” Ei, älkää tehkö niin, saattaa olla, ettette ole edes oma itsenne silloin. Te saatatte kuolla onnettomuudessa ennen kuin ehditte kotiin. Te voitte kuolla sydänkohtaukseen. Me emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, vain Jumala tietää sen.
316Minä näen ikkunoista, että ihmiset ulkopuolella pitävät käsiään ylhäällä. Kyllä, Jumala siunatkoon…
317 “Minä haluan olla oikein. Minä haluan olla oikein.” Pankaamme asiat kuntoon nyt juuri nyt. Voitte saada asianne kuntoon kerralla, jos se tulee sydämenne pohjasta, kun te vilpittömästi sanotte: “Herra Jeesus, ei ole väliä sillä, mitä se on, tai mitä joku muu sanoo. Sinun Sanasi tulee olemaan ensimmäisellä sijalla minun elämässäni. Haluan Sen elämääni. Sinä olet Sana. Raamattu sanoi niin, ja minä uskon, että Raamattu on Jumalan Sana, ja minä tiedän, että uskontunnustukset ja opinkappaleet, joita on ruiskutetut Siihen, ovat tehneet Siitä joukon tekopyhyyttä. Herra, puhdista minut kaikesta senkaltaisesta ja anna minun olla kokonaan Sinun omasi. Minä nostan käteni Sinun puoleesi. Minä kohotan sydämeni, ääneni ja rukoukseni Sinun puoleesi. Jumala, ole laupias minulle.”
318Ja myös minun käteni ovat ylhäällä, Herra, puhdista minut, oi Herra, kaikesta epäuskosta.
319Vaikka Hän ei antaisikaan minulle voimaa vaeltaa samalla tavalla kuin Eenok vaelsi, niin ettei minun tarvitsisi kuolla, vaan lähteä hänen laillaan iltapäiväkävelylle ja mennä kotiin Hänen kanssaan. Mutta Jumala, minä uskon, että se tulee tapahtumaan, koska minä tiedän, että viimeisinä päivinä on oleva Ylöstempaus, ja työ tullaan lyhentämään kesken.
320Isä, niin sanoo meidän kalenterimme, kolmekymmentäkuusi vuotta enää, ja työ tulee olemaan ohi, ja Sinun täytyy tulla jonakin aikana tuon ajan kuluessa, tai muutoin mikään liha ei pelastuisi. Ja sitten nämä ihmiset, jotka tutkivat aikakirjoja ja näitä asioita, sanovat meille, että me itse asiassa olemme jo monia, monia vuosia pidemmällä. He osoittavat meille kalentereista, että me olemme paljon kauempana kuin tämä. Ehkä on vain viisitoista tai kaksikymmentä vuotta jäljellä. Minä en tiedä, Isä. Mutta minä tiedän, että jopa meidän kalenterimme mukaan me olemme melkein siellä.
321Minä näen, että ei voi enää olla mitään toivoa jäljellä, Herra. On tulossa… Jos he koskaan alkavat ampua toinen toistaan noilla pommeilla, Herra, silloin ei tule olemaan minkäänlaista taistelurintamaa. He tulevat hävittämään toinen toisensa. Herra se on tulossa, ja Raamattu sanoo, että kaikki taivaat ja maa tulevat olemaan tulessa. Jumala, voin nähdä tuon hetken lähestyvän.
322Minä ajattelen tuota presidentin tappamista, ja tuon toisen pahan miehen tulemista, joka ei halunnut miehen saavan edes oikeudenkäyntiä, vaan kylmäverisesti murhasi hänet ampumalla. Oi Jumala, toinen on yhtä syyllinen kuin toinenkin. Heillä ei ole oikeutta tehdä sitä. Paha meidän oman kansamme keskuudessa, jonka oletetaan olevan kristitty kansa. Kuinka huono esimerkki me olemmekaan kristityistä, Herra. Anna meille anteeksi, Herra, meidän syntimme.
323Auta meitä, oi Jumala, erikoisesti Sinun Seurakuntaasi, niitä, jotka ovat kastettuja tuohon salaperäiseen Kristuksen Ruumiiseen. “ Henki on Se, joka eläväksi tekee”, Sinä sanoit, “ja samalla tavoin kuin Ihmisen Poika on noussut ylös, niin tulee Hänen Ruumiinsakin nousemaan ylös, ja Hän on Pää, Hänen Seurakuntansa on Ruumis.” Oi Jumala, Pää on se, joka ohjaa Ruumista. Anna Sanan olla Päänä opastamassa Kristuksen Ruumista. Ja anna minun olla osa tuosta Ruumiista, Herra.
324Minä rukoilen niiden puolesta, jotka nostivat kätensä, ja kaikkien läsnä olevien ja niiden kaikkien puolesta, jotka kuuntelevat nauhoja. Herra Jumala, minä rukoilen vilpittömästi, ota heidät sisään, Herra. Katso Sinä heidän sydämiään. Sinä tiedät, millaisia he ovat. Mutta Sinun palvelijanasi minä olen välittäjänä ihmisten puolesta, Herra. Minä rakastan heitä. Minä rakastan heitä.
325Minä yritän tehdä tämän vain, koska minä tunnen, että Sinä olet antanut sen minun tehtäväksi. Niinpä Isä, tässä minä olen yrittäen tehdä parhaani, mitä voin. Anna anteeksi minun heikkoudestani johtuvat virheeni, Herra. Minä rukoilen, että Sinä soisit minulle voimaa ja tekisit minut kykenevämmäksi tuomaan sen selvemmäksi ihmisille.
326Ole nyt täällä tabernaakkelissa tänä iltana meidän kanssamme. Katso heidän puoleensa, Herra, heidän, jotka täällä nostivat kätensä. Tutki minua, oi Herra, ja koettele minua. Jos minussa on jotakin väärää, puhdista minut, Isä. Suo se. Puhdista tämä seurakunta.
327Puhdista meidät kaikki, Herra, että Sana tulisi tehdyksi lihaksi meidän keskuudessamme ja tulisi tänään julki maailmassa. Suo se, Isä. Sillä minä jätän tämän Sinulle itseni, tämän aiheen ja tämän kuulijakunnan ja Sinun lupauksesi Sanan kanssa, meidän sielujemme pelastumiseksi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Suo se, Herra.
328Voikoon Jumalan voima tulla yllemme ja voidella meidät pastorista siivoojaan asti ja jokaisen läsnä olevan henkilön. Tulkoon Pyhä Henki ja ottakoon paikkansa meidän sydämissämme ja ottakoon jokaisen Jumalan lupauksen ja paljastakoon meille sen, että Sinun Sanasi on totuus. Jeesuksen Nimen kautta minä rukoilen.
329Ja sillä aikaa, kun päämme on kumarrettuina, minä haluaisin pianistin antavan meille sävelen tähän lauluun: “Voin kuulla Pelastajani kutsuvan. Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava. Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava.” Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava.
… Pelastajani kutsuvan, (Mitä Hän on? Sana.)
Voin kuulla Pelastajani kutsuvan,
Voin kuulla Pelastajani kutsuvan, (Kieltäkää nyt uskonkappaleenne ja muut asiat.)
Ota ristisi ja seuraa…
330“Hän joka ei ota ristiään ja seuraa Minua, Sanaa, ei ole arvollinen olemaan Minun opetuslapseni.”
Minne Hän johtaa minua… (Takaisin Raamattuun, sinne Hän on johdattava sinut.) …minä olen seuraava,
Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava,
Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava,
Minä…
Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava,
Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava,
Minä… (Olkoonpa se sitten vaikka kastealtaaseen Hänen Nimessään tahi alttarille, jotta pääsisin eroon häpeästäni.) …koko matkan.
331[Veli Branham alkaa hyräillä laulua Minne Hän johtaa minua, minä olen seuraava.]
…Häntä tuomion lävitse, (Siinä se on, juuri nyt.)
332Kummalla puolella sinä olet? Miten sinä heijastut Raamatusta, Jumalan peilistä, jos minut nyt tuomittaisiin Sanalla?
..Olen menevä…
333Olen menevä Sanan kanssa, maksoi mitä maksoi. Minä käyn Jumalan tuomioiden lävitse, Jos minun täytyy ottaa yksi noista paikoista, tee minusta uskovainen, joka on täysin Sanassa.
…Hänen kanssaan, Hänen kanssaan koko matkan.
Sillä minne Hän johtaa minua, minä…
334Ajatelkaa sitä uudestaan hyvin tarkasti nyt. “Hän johtaa…”