61-1001E LOHDUTTAJA
(The Comforter)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.10.1961

¹           Kiitos, veli Neville. Hyvää iltaa, ystävät. On etuoikeus tulla jälleen takaisin Herran huoneeseen, kun palvelemme tänä iltana Häntä tässä kokouksessa. Mielestäni suurin asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, on se, että minulla on etuoikeus palvella Häntä. Ja minä tiedän, että palvellessani teitä minä palvelen Häntä. ”Sillä niin kuin te olette tehneet yhdelle näistä Minun vähäisimmistäni, niin te olette tehneet Minulle.” Eikä yksikään Hänen Sanoistansa voi koskaan pettää.

²           Haluaisin sanoa, että äiti tällä hetkellä yhä hengittää tai ainakin hengitti, kun lähdin sairaalasta hetki sitten. Ja välittömästi ehtoolliskokouksen jälkeen menemme, vaimoni ja minä, sairaalaan valvoaksemme tämän yön hänen kanssaan.

³           Ja haluan ilmaista hänen puolestansa, koska hän ei siihen kykene, kiitollisuutemme teitä ihmisiä kohtaan, jotka olette rukoilleet puolestamme tänä vaikeana aikana, ja hienoista korteista ja kukista ja myötätunnon ilmauksista, joita olette lähettäneet äidilleni. Me todella arvostamme sitä, ja samoin myös hän, joten sydämelliset kiitokset osanotostanne. Minä yrittäisin parhaani mukaan tehdä samoin teille. Te tiedätte sen.

⁴            Minä en voisi sanoa, että hän on kuolemassa, vaikka lääkäri sanookin niin. Mutta hän sanoi minulle myös viime sunnuntaina, että hän kuolisi silloin. Ja koko pitkän viikon lapset ovat istuneet vuorotellen sairaalassa tunnista tuntiin odottaen äidin poismenoa. Mutta tällä hetkellä hän on sairaampi kuin koskaan.

⁵           Uskon, että lääkäri löysi hänestä kaksikymmentäkaksi erilaista vikaa. Ja sitten kun toinen tulee ja sanoo: ”Ei, en usko sen olevan sitä.”

⁶            Ja lopulta eräs heistä sanoi: ”Se on vanha loppuun kulunut äiti. Hän on vain liian väsynyt elääkseen enää pidempään.” Niinpä se tavallaan minun mielestäni ilmaisee sen. Se on totta. Hän on kymmenen lapsen äiti ja hänellä on ollut vaikeita aikoja. Elämämme on ollut köyhää, ja oletan, etteivät asiat ole olleet sillä tavoin kuin ne olisivat voineet olla. Mutta hän on vain väsynyt ja lopen uupunut ja on menossa Kotiin.

⁷           Ja tämä suuri Evankeliumi, johon nyt uskon ja jonka saarnaamisesta olen nauttinut, ei toimi ainoastaan silloin, kun asiat ovat hyvin, vaan myöskin silloin, kun ne eivät ole niin. Se on minun lohdutukseni. Enkä minä voi uskoa, että äitini voisi koskaan kuolla, koska hänellä on Iankaikkinen Elämä. ”Joka uskoo Minuun, elää vaikka olisi kuollutkin. Kuka tahansa, joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” No niin, minun Herrani sanoi sen, ja minä pidän kiinni noista Sanoista. Vaikka me kaikki vaellammekin laakson lävitse, niin ne ovat nuo… Niin kuin kallis pastorimme tänään iltapäivällä sen hänelle ilmaisi. Nämä viimeiset rasittavat ja uuvuttavat tunnit täällä maan päällä.

⁸            Myös eräs toinen ystävämme, rouva Fordyce, makaa siellä viereisellä vuoteella ja on kuolemassa sydänvaivaan. Ja monesti me ostimme vähän vihanneksia tuolta rouvalta kadun toiselta puolelta. Hän eli täällä maaseudulla Zurschmeidenin naapurina. Enkä tiennyt, että se oli hän, ennen kuin olin kunnolla häntä katsonut. Hän on seitsemänkymmenenviiden tai -kuuden. Hänen kaksi vanhempaa sisartansa olivat siellä katsomassa häntä. Ja kun he olivat lähteneet, menin hänen tykönsä, ja hän sanoi: ”Oletko sinä veli Branham, tuo evankelista?”

Minä sanoin: ”Kyllä, rouva.”

 Hän alkoi itkeä ja sanoi: ”Kuulin, että äitisi on viereisellä vuoteella, ja vain verho on välissämme.”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Me tulemme luultavasti molemmat menemään samanaikaisesti.”

⁹            Minä sanoin: ”Rouva Fordyce, on yksi kysymys, jonka haluan kysyä sinulta, sisareni. Olen kävellyt sinun maasi halki siellä ja nähnyt sinut siellä kuokan kanssa työskentelevän rankasti. Sitten olen nähnyt sinun tuovan vihanneksiasi ja myyvän niitä kaupungissa.” Minä sanoin: ”Sinä olet hankkinut toimeentulosi rehellisesti. Tunnetko sinä minun Herrani omana Pelastajanasi?”

 Hän sanoi: ”Minä tunnen Hänet Pelastajanani. Hänen armoonsa minä luotan, että se tulee viemään minut kuoleman varjon laakson lävitse.”

¹⁰        Minä sanoin: ”Äitini ei ehkä kykene kävelemään kanssasi sen lävitse, mutta Hän tulee tekemään sen.” Sitten me rukoilimme, ja hän piti kiinni kädestäni, niin että minun melkein täytyi vetää se pois päästäkseni lähtemään.

¹¹        Sitten siellä huoneen toisella puolella, eräs toinen vanha äiti, rouva Gaither, meni vain muutama tunti sitten ollakseen Herran kanssa. Hänen molemmat jalkansa olivat amputoidut sokeritaudin takia. Ja myöskin hänen miehensä makaa siellä yksi raaja amputoituna. Maailma on täynnä murhetta.

Älkää himoitko tämän maailman turhia rikkauksia,
jotka niin nopeasti rappeutuvat.,
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille.
Ne eivät tule koskaan katoamaan pois!

¹²        Kolmekymmentäyksi vuotta olen seissyt täällä saarnastuolin takana ja ympäri maailman, koska olen väittänyt, että maailma on minun saarnastuolini, ja olen yrittänyt antaa ihmisille tätä Iankaikkisen Elämän Sanaa. Se on ainoa asia, joka voi auttaa, kun te tulette tien päähän. Niinpä miksi me luottaisimme mihinkään muuhun? Mihin me voisimme luottaa? Kun äiti kertoi minulle eräänä päivänä, että hän oli valmis lähtemään, niin minä menin ja puhuin hänelle.

 Aivan niin kuin tein rouva Broylle, anopilleni, noin kuukausi ennen hänen poismenoaan. Minä menin ja keskustelin hänen kanssaan, vaikka olinkin kastanut hänet, ja niin edespäin.

 Ja kastoin oman äitini kolmekymmentä vuotta sitten Jeesuksen Kristuksen Nimessä täällä joella, juuri sen palkan alapuolella, jossa nyt asun.

¹³        Kastoin hänen lähes satavuotiaan isänsä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä siellä mutaisessa vedessä. Voin nyt nähdä tuon vanhan vapisevan miehen halvaantuneen kätensä kanssa, kun hän pitää minua kaulan ympäriltä, syleilee minua ja katselee kasvojani. Tulen tapaamaan hänet jälleen siellä toisella puolella. Oi, kyllä.

Toivoni ei ole rakennettu millekään vähemmälle
kuin Jeesuksen Verelle vanhurskaudessa.
Ja kaikki sieluni ympärillä vajoaa,
silloin Hän on koko toivoni ja siksi jää.
Kristuksella, tuolla lujalla Kalliolla, minä seison.
Kaikki muut maaperät ovat upottavaa hiekkaa.

Tänä iltana on ehtoollinen, ja lupasin olla täällä.

¹⁴       Billy kertoi minulle tänä aamuna, että monet ovat pyytäneet tapaamisia. Ja aikomukseni oli tavata heitä, mutta pyysin Billyä jättämään ne pois tällä kerralla. Olen varma, että te ymmärrätte.

¹⁵        Ja olen vähän järkyttynyt. Tehän tiedätte, millaisia te itse olisitte. Mutta kuitenkin uskon Herraani, ja Hänen armonsa on riittävä. Se on kaikki, mitä minä tarvitsen. Niinpä rukoilkaa puolestani, koska tarvitsen rukousta.

Siunatkoon Jumala runsaasti teitä jokaista.

Ja kun te tulette tien päähän, niin uskon siihen, että te ette tule yrittämään sitä olematta uudestisyntynyt.

¹⁶        Ja ajattelin Billyn äitiä, vaimoani, jonka kättä pidin omassani hänen kuollessaan vain muutama huoneen päässä siitä, missä äiti on nyt. Hänellä oli ollut kokemus ennen kuolemaansa. Hän oli vain tyttö, kaksikymmentäkaksivuotias, kahden lapsen äiti, ja hän näki sinne toiselle puolelle. Ja hän sanoi: ”Billy, sinä olet puhunut Siitä ja sinä olet saarnannut Siitä, mutta kulta, sinä et tiedä, millaista Se on. Kuinka loistavaa Se onkaan.” Me olimme silloin juuri löytäneet tämän vanhan hyvän Evankeliumin tien. Hän sanoi: ”Pysy siinä, Billy. Pysy siinä! Älä milloinkaan jätä Sitä. Tämä on se hetki, jolloin Se mak­saa palkan.” Ja minä sanoin:

Tapaan sinut aamulla siellä kirkkailla ja loistavilla porteilla,
kun kaikki murheet ovat ajautuneet pois.
Tulen seisomaan portilla, kun portit avautuvat
elämän pitkän, väsyttävän päivän lopussa.

 Niin se on. Uskon sen kaikella, mitä minussa on, ja toivon tapaavani jokaisen teistä tuona aamuna.

Te olette tunteva minut tuona aamuna kasvoillani olevasta hymystä.

Niin kuin veli Neville ja muut sanovat laulussa:

Tapaan sinut aamulla tuossa neliskulmaisessa Kaupungissa. se on juuri niin todellista kuin vain olla voi.

¹⁷       Huomasin muutaman viimeisen päivän aikana, kun tulin sairaalasta, että sinne Pennsylvania rautateiden tontille oli pystytetty teltta, ja siellä oli taulu, jossa sanottiin: ”Lahja palvelustehtävä”. En tunne tuota veljeä. En tiedä olenko koskaan tavannut häntä. Mutta hän on veli ja hän on täällä kaupungissa pitämässä kokouksia. Ja minä tiedän, millaista on mennä jonnekin, ehkä tämänkokoiseen kaupunkiin, pitämään kokouksia ilman, että joku tukee. En tunne häntä, eikä hän ole pyytänyt minua sanomaan tätä. Mutta uskon, että olisi todella mukavaa, jos te kaikki ihmiset, jotka haluatte mennä jonnekin, menisitte kuuntelemaan, kun veljemme saarnaa Evankeliumia. Hänen täytyy olla yksi Kristuksen lapsista tai muuten hän ei pystyttäisi telttaansa tällaisessa kylmässä syyskuun ilmassa ja yrittäisi tehdä jotakin meidän Herrallemme. Niinpä vierailkaa veljemme luona siellä tällä viikolla ja kuunnelkaa hänen saarnaamista.

 Uskon, että siinä olikin kaikki, mitä minun tuli ilmoittaa.

¹⁸        Mutta varmasti haluan sanoa tämän: minä arvostan teitä kaikkia. Kun tämän kaltaisena aikana ja tällaisella ilmalla te tulette tänne pieneen, vanhaan kirkkoon. Mitä minä tekisin ilman teitä? Mitä me voisimme tehdä ilman toisiamme? Tämä on se hetki, jolloin tulee pysyä yhdessä.

Oi, he tulevat idästä ja lännestä,
he tulevat kaukaisista maista.

¹⁹        Halusin Medan ja Mabelin laulavan sen minulle tänä aamuna. Mutta tietenkään he eivät voineet tehdä sitä tällaisena hetkenä. Se oli laulu, jonka he lauloivat minulle, kun aloitin evankelioimismatkani noin viisitoista vuotta sitten. Te olette kuulleet tuon laulun:

Juhlimaan Kuninkaamme kanssa, aterioimaan Hänen vierainaan.
Kuinka siunattuja nämä pyhiinvaeltajat ovatkaan!
Katsellen Hänen pyhiä kasvojansa,
jotka hehkuvat Jumalallista rakkautta.
Hänen armonsa siunatut osalliset,
kuin jalokivet Hänen kruunussaan loistaen.

²⁰        Nyt tänä aamuna minun piti kiiruhtaa äidin luo, kun hän oli melkein tukehtumaisillaan. Hän tuskin enää hengitti, kun he kutsuivat minua. Mutta jotenkin hänen kuntonsa jälleen parani ja hän alkoi hengittää. Hän ei ole tajuissaan. Mutta jotenkin hän pysyi elossa sillä aikaa, kun minä olin saarnaamassa. Ja luotan siihen, että Hän tekee niin nytkin, kun olen täällä tänä iltana. Ja sydämelliset kiitokset teille kaikille rukouksistanne.

²¹        Ja kumartakaamme nyt päämme hetkeksi, kun rukoilemme. Päidemme ollessa kumarrettuina haluan kysyä teiltä hyvin vakavan kysymyksen. Ja toivon, että te ette loukkaannu minuun, kun kysyn tämän. Mutta olleen tietoisena asiasta, niin kuin minä nyt tiedän, minä tarkoitan tämän sekä nuorille että vanhoille. Te nuoret tytöt ja nuoret miehet, jonakin päivänä teidän täytyy tulla sille paikalle, missä äiti on tänä iltana. Me kaikki tiedämme, että meidän täytyy tulla tuolle paikalle.

²²       Ja jos te ette ole täysin varmoja, että olette valmiita kohtaamaan Jumalan, niin kohottaisitteko kätenne Jumalalle, kun kaikkien muiden silmät ovat suljettuina, ja sanoisitte: ”Jumala, muista minua.” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä, kaikkialla. ”Muista minua, oi Jumala, minun täytyy joskus tulla sille paikalle ja ehkä minäkin silloin olen tajuton. Mutta haluan olla varma ennen sitä, kun vielä olen oikeassa mielentilassa, että sieluni päämääränä on Jumala. ’Ja kuoleman varjon laakson halki vaeltaessani en ole pelkäävä mitään pahaa, sillä Sinä olet kanssani.’”

²³       Taivaallinen Isä, uskon kautta minä tuon käsissäni nämä kalliit sielut, jotka juuri kohottivat kätensä. Minä kohotan heidät Sinun armosi ja laupeutesi Valtaistuimen eteen. Ja tietoisena yhdestä asiasta… Isä, täällä voi olla sairaita ihmisiä ja täällä voi olla ahdingossa olevia ihmisiä. Mutta Jumala, mutta kukaan heistä ei ole sellaisessa tarpeessa kuin nämä, jotka kohottivat kätensä. Sillä he tietävät, ettei ole väliä sillä, vaikka he parantuvatkin sairauksista ja elävät tarpeeksi pitkään, niin he tulevat ehkä sairaiksi jälleen. Mutta, oi Jumala, kun he kerran ovat vastaanottaneet tämän siunatun Pelastajan ja heillä on Iankaikkinen Elämä ja he ovat syntyneet uudestaan, niin silloin ei ole mitään, mikä voisi erottaa heidät Jumalasta. He tulevat Jumalan lapsiksi, eikä heitä enää koskaan voida erottaa. ”Hän on siirtynyt kuolemasta Elämään eikä enää koskaan tule tuomiolle.” Millainen lupaus, Herra! Kuinka me voimmekaan ankkuroida sielumme juuri siihen! Ei ole väliä sillä, kuinka voimakkaat myrskyt tahansa puhaltavat, kuinka vastaisia aallot näyttävät olevan, meidän uskomme katsoo ylös Sinuun, Sinä Golgatan Karitsa, jumalallinen Pelastaja! Ota heidät tänä iltana, Herra, Sinun armoosi ja suojelukseesi. Pelasta heidän sielunsa juuri nyt. Älkööt he lähtekö tästä rakennuksesta tänä iltana, ennen kuin tuo ”rauha, joka ylittää ymmärryksen” on tullut heidän sydämiinsä. Mitä minä voin tehdä, Herra, sen jälkeen, kun he ovat kohottaneet kätensä, kuin vain korottaa ääneni Sinun puoleesi ja huutaa: ”Oi Jumala, ole armollinen!” Suo tämä, Isä.

²⁴        Sillä näiden monien vuosien aikana, jolloin Sinä olet säästänyt minut, ja ympäri maailmaa lähetyskentillä olen nähnyt tulevan tiensä päähän ihmisten, jotka eivät tuntuneet Sinua, ja olen kuullut, kuinka he huutavat armoa. Ja olen nähnyt niiden, jotka tunsivat Sinut, laulavan: ”Iloinen päivä, iloinen päivä siitä asti, kun Jeesus pesi syntini pois!” Oi! Kyllä. Pahat levittäytyvät joskus kuin viheriöitsevä puu, mutta kun he tulevat tien päähän, silloin se on eri asia.

²⁵        Älköön keskuudessamme olko yhtään pahaa henkilöä tänä iltana. Voikoot he kaikki kokea anteeksiannon jokaisesta synnistä. Ja voikoon jokainen täällä saada virkistyksen ja uudistuksen Jumalalta. Sillä, Isä, me olemme juuri ottamaisillamme ehtoollista täyttääksemme sen pyhän käskyn, jonka Sinä jätit meille. ”Tämä on Minun ruumiini, joka on murrettu teidän tähtenne. Tämä on Uuden Testamentin Veri, siunauksen malja. Niin usein kuin te syötte sen ja juotte sen, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti, kunnes Hän tulee.”

²⁶        Jumala, me uskomme, että Sinä tulet. Me uskomme, että Jeesus on saapuva, ja me tulemme näkemään Hänet, tuon suuren ja kunniakkaan. Ja kaikki vanhuus on katoava pois. Ja kaikki vanhat murheet ja sydänsurut ja sairaudet tulevat häipymään pois. Ja tuossa suuressa huomisessa me tulemme esiin, Herra, voittohuutojen kanssa: ”Heiluttaen palmuja iloisten hoosianna huutojen kaikuessa, kun Kuningas on ottava Valtaistuimensa.” Me odotamme tuota hetkeä.

 Lohduta meitä nyt tänä iltana Sinun Sanassasi. Puhu meille niitä asioita, jotka ovat lohduttavia, jotta Se voisi lohduttaa meidän sydämiämme.

²⁷        Ja minä rukoilen äidin puolesta. Herra Jumala, hän on ainoa äiti, jonka koskaan olen tuntenut. Tavalla tai toisella ei ole väliä sillä, kuinka suloinen vaimo onkin, hän voi olla niin suloinen kuin vain olla voi, mutta se ei ota äidin paikkaa, tuota vanhaa leveätä tammea, Herra, joka on juurtunut ja jonka viereen te voitte istuutua ja keskustella hänen kanssaan. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä et antaisi hänen kärsiä. Salli hänen vain kävellä kuoleman varjon laakson lävitse pelkäämättä mitään pahaa.

²⁸        Kuinka minä kiitänkään Sinua! Hetki sitten, kun hän ei edes tuntenut omaa nimeänsä, mutta kun sanoin: ”Jeesus”, hän nyökkäsi päätänsä. Hän tunsi hänet. Kuinka kiitänkään Sinua siitä, Herra! Ja lääkäri sanoi: ”Hän on tiedoton. Hän ei tiedä mitään.” Mutta vaikka ei hän tiennytkään mistään täällä tämän maan päällä, hän kuitenkin tunsi Sinut, Herra. Olen niin iloinen siitä! Se antaa levon sielulleni.

²⁹        Sinä et ole puhunut palvelijallesi hänen poismenostansa. Sinun ei tarvitse puhua minulle siitä, Herra. Mutta toivoin, että olisin tiennyt, Herra. Rukoilen että Sinä… Mitä tahansa se onkin, Herra, minä jätän sen Sinun käsiisi. Tapahtukoon Sinun tahtosi.

³⁰        Ja nyt Isä, siunaa Sanat tänä iltana, Sanoma, Sanan lukeminen, laulujen laulaminen ja ehtoollisen ottaminen. Voikoon kaikki olla Sinun kunniaksesi ja kirkkaudeksesi, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

 Meillä on täällä joitakin nenäliinoja, joiden puolesta tulisi rukoilla. Ja teen sen hieman myöhemmin, kun olemme rukouksessa.

³¹        Lukekaamme nyt Sanaa. Ja yritän olla niin nopea kuin voin, koska he, jotka valvovat siellä sairaalassa, odottavat minun tulevan sinne. Ja he ovat väsyneitä ja uuvuksissa.

³²        Haluaisin aloittaa lukemisen Johanneksen 14. luvusta. Aloittakaamme sen 12. jakeesta. Ja aiheenani tänä iltana on: Lohduttaja. Ja nyt kun luemme, kuunnelkaa tarkoin lukemista. Joh. 14. alkaen jakeesta 12.

Totisesti, totisesti, minä sanon teille: hän, joka uskoo minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempia tekoja kuin nämä, hän on tekevä, koska minä menen Isäni tykö.

Ja mitä tahansa te pyydätte minun nimessäni, sen tulen tekemään, että Isä olisi kirkastettu Pojassa.

Jos te pyydätte jotakin minun nimessäni, minä tulen tekemään sen.

Jos te rakastatte minua, pitäkää minun käskyni.

Ja minä tulen rukoilemaan Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän pysyisi teidän kanssanne iäisesti,

Totuuden Hengen, jota maailma ei voi vastaanottaa, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä: mutta te tunnette Hänet, sillä Hän asuu kanssanne ja on oleva teissä.

 Haluaisin, jos suotte sen minulle anteeksi, lukea tämän 17. jakeen uudestaan.

Totuuden Hengen, jota maailma ei voi vastaanottaa…

 ”Maailma.” Niin kauan kun te rakastatte maailmaa, te ette tule koskaan vastaan ottamaan Sitä. Ymmärrättekö?

…koska se ei näe häntä…

 Ei ole väliä sillä, mitä Hän tekee, maailma ei näe sitä. He eivät usko sitä. Heille Se on ’’tunnekuohua, psykologiaa”, näettehän.

…näe häntä, eikä tunne häntä…

Kuunnelkaa nyt. Tämä ”Hän”, josta Hän puhuu:

…mutta te tunnette Hänet, sillä Hän asuu kansaanne (nyt, se oli Jeesus) ja on oleva teissä.

³³       Eikö se olekin selvästi sanottu? Kuka silloin on tämä Lohduttaja? Jeesus. Näettehän? Hän sanoi: ”Minä tulen rukoilemaan Isää, ja Hän tulee lähettämään teille toisen Lohduttajan, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi vastaanottaa, koska se ei tunne Häntä, eikä näe Häntä. näettekö? Ei näe Häntä eikä tunne Häntä. Mutta te tunnette Hänet!” Näettehän, Hän puhuu itsestänsä. ”Te tunnette Hänet, sillä Hän asuu kanssanne lihan ruumiissa juuri nyt.” Hän puhuu opetuslapsille. ”Ja on oleva teissä ja on pysyvä iäisesti, milloinkaan jättämättä teitä.”

³⁴        Oi, eikö Hän olekin hyvä Jumala? Jeesus on niin hyvä meille! Ja se on hyvä ilmaus: ”Meidän Jumalamme on hyvä Jumala.” Hän on niin hyvä lapsillensa! Hän on järjestänyt meille kaikki hyvät asiat. Kaiken, mistä meillä on tarve, Hän on järjestänyt meitä varten. Totisesti te voitte sanoa: ”Isämme, joka olet Taivaassa”, koska Hän on Isä. Ja vaikka me olemmekin tottelemattomia ja ylpeitä, niin siitä huolimatta Hän pitää yhä huolta tarpeistamme. Olimmepa me hyviä tai pahoja, Hän antaa meille ruokaa syötäväksi, vaatteita käyttääksemme ja asunnon asuttavaksemme. Oi, Hän on niin hyvä!

³⁵        Jos me vain katselisimme ympärillemme ja laskisimme ne hyvät asiat, joita Hän on meille antanut! Me emme pysähdy miettimään sitä. Mitä jos teillä ei olisi silmiä? Mitä jos teillä ei olisi nenää tai suuta tai korvia? Mitä jos teillä ei olisi jalkoja ja ette pääsisi kävelemään? Mutta katsokaahan, Hän on antanut teille jalat. Mitä jos teillä ei olisi silmiä ettekä voisi nähdä ja kuitenkin kuulisitte melua, mutta ette tietäisi, mitä se on? Ne ovat nuo viisi aistia, jotka Hän on antanut meille.

³⁶        Mutta sitten, jos me vain elämme lähellä Häntä, Hänellä on meitä varten jotakin muutakin. On sisäinen tietoisuus, niin että voimme nähdä jotakin, mitä joku tavallinen henkilö ei koskaan näe. Kun me olemme uudestisyntyneet, me näemme Hänet. Näettekö? Te tunnette Hänet. Te olette nähneet Hänet. Hän on asuva kanssanne iäisesti. Oi, Hän on hyvä Isä. Hän on hyvyyden lähde, kaiken hyvyyden alkulähde, ja Isyys kuuluu meidän Jumalallemme. Hän on niin hyvä uskovaisille lapsillensa!

³⁷        Eräs asia, jonka Hän antaa meille, on auringonpaiste. Te ette voisi elää ilman auringonpaistetta. Te ette eläisi kuin vähän aikaa, koska silloin ei mikään kasvaisi. Auringonpaiste on niin suuri ja tarpeellinen asia, ja kuitenkin me vain katsomme ja sanomme: ”Oi, sehän on aurinko”, ja jatkamme matkaamme. Näettekö, kuinka me jätämme sen huomiotta. Mutta auringonpaiste on tärkeä meidän elämällemme. Se auttaa meitä ja antaa meille voimaa. Sitä se merkitsee luonnolliselle ihmiselle.

Ja sitten on myös olemassa hengellinen Auringonpaiste, jossa me voimme elää.

³⁸       Kaikki luonnollinen on esikuva hengellisestä. Kuten se hyvä ruoka, jota me ruokapöydässä syömme, on esikuva hengellisestä Ruuasta, jota me syömme Sanasta. Näettehän, se on esikuva. Se on ulkonainen, fyysinen ilmaus hengellisestä, joka merkitsee meille enemmän kuin fyysinen.

³⁹        Aivan kuten pieni lapsi, joka on siinnyt äitinsä kohdussa, se on vain lihaa ja verta, joka liikkuu ja värähtelee. Mutta niin pian kuin se syntyy, vaikka te ette näekään sitä, niin kuitenkin siellä äidin lähellä on henki ja sielu odottamassa tullakseen tuohon lapseen niin pian kuin se on syntynyt. Jumala on luonut sielun ja luonut hengen olemaan tuossa lapsessa juuri sillä hetkellä, kun se on syntynyt tähän maailmaan. Sitten tuo pieni lapsi alkaa tulla kypsyyteen ja oppia ja silloin siitä tulee elävä sielu ja se voi tuntea oikean ja väärän. Silloin se on aivan kuten Adam ja Eeva asetettuna oikean ja väärän tiedon puun eteen. Se tekee oman valintansa. Ja sitten se tulee älylliseksi olennoksi kasvaen koko ajan. Sellainen on Jumalan suuri talous.

⁴⁰        Ja lopulta se tulee tiensä päähän tässä fyysisessä ruumiissa. Ja aivan samoin kuin tämä ruumis turmeltuu ja katoaa pois, siellä on valmistettuna toinen vastaanottamaan se. Niin pian kuin tämä sielu ja henki, joka meissä nyt on, jättää tämän ruumiin, se menee toiseen, joka on nuori, parempi, ruumiiseen, joka ei vanhene, joka ei tule katoamaan pois. Kyllä, Hän on hyvä Jumala! Varmasti Hän on!

⁴¹        Mutta esimerkiksi, mitä jos joku olisi tietoinen auringonpaisteesta, mutta kieltäytyisi tunnustamasta sitä auringonpaisteeksi? Hän sanoisi: ”Minä en yksinkertaisesti usko sitä.” Ja sitten hän menisi kellariin ja sulkisi oven ja vain kieltäytyisi tietämästä, että aurinko paistaa ja sanoisi: ”Minä en usko sitä.”

 Joku saattaisi sanoa hänelle: ”Oi, se on lämmin. Se on terveellistä. Ihmiset, jotka elävät auringonpaisteessa, heissä on väriä ja he ovat terveempiä.”

⁴²        Hän sanoisi vain: ”Minä en usko sitä”, ja sulkisi itsensä sisälle. Sellainen mies olisi säälittävässä tilassa. Jotakin on vialla tuon miehen järjessä, jos hän tekee niin.

⁴³        Ja jos joku sulkee itsensä pois Jumalan hengelliseltä Auringolta, auringonpaisteelta, niin hänen hengellisessä tilassansa on jotakin vialla, koska hän kieltäytyy vaeltamasta sellaisen hyvän Jumalan johdatuksessa, millainen meidän Jumalamme on, joka on meidän lohtumme ja voimamme. Ja Hänen auringonpaisteessansa eläminen merkitsee hengellistä kasvua. Se antaa hengellistä voimaa elää Hänen auringonpaisteessansa, Pojan paistaessa Kirkkaudessansa! Ja suurin etuoikeus, mitä meillä on, on elää Jumalan Kirkkauden Auringonpaisteessa. Katsokaa hyviä, terveitä kristittyjä!

⁴⁴        Ottakaa joku mies tai nainen, joka sulkee itsensä johonkin kellariin eikä halua nähdä auringonpaistetta, luonnollista auringonpaistetta, jonka Jumala on valmistanut häntä varten, vaan kieltäytyy uskomasta sitä. Ja omassa itsekkyydessään hän sulkee itsensä pois. Sellaisesta miehestä on pian tuleva aneeminen. Hän on tuleva kalpeaksi. Hänen voimansa alkavat vähetä ja samoin hänen terveytensä ja vain siksi, että hän on sulkenut itsensä pois siitä etuoikeudesta, jonka Jumala antoi hänelle. Se on totta. Hän teki sen tahallaan.

⁴⁵        Sitten, jos me suljemme itsemme pois Jumalan Kirkkaudesta, Pyhän Hengen kasteesta ja Hengen yhteydestä, niin ensimmäiseksi me alamme tulla kalpeiksi, sairaalloisiksi kristityiksi. Meidän kokemuksemme alkaa himmetä. Ja kun suuret koettelemukset tulevat, me vetäydymme pois.

⁴⁶        Siinä tarvitaan sotilasta, joka on elänyt Jumalan Auringonpaisteessa. Siinä tarvitaan henkeä, joka tuntee Jumalan, niin että ilman epäilyksen häivääkään he voivat seistä vaikeuksien keskellä ja huutaa: ”Minun Lunastajani elää!” Halleluja! Siinä se on, näettehän.

⁴⁷       Me suljemme itsemme pois. Ja he tekevät sen automaattisesti. Me teemme niin, koska me haluamme tehdä sen. Mutta Jumala on hyvä ja antaa sen meille. Kuten liian useat tänään, he eivät halua tulla tuolle terveelliselle paikalle Jumalan kanssa ollakseen terveitä kristittyjä, joilla on terve henki. Aivan varmasti kuka tahansa haluaisi terveen ruumiin, mutta kuitenkin tuo ruumis, huolimatta siitä, kuinka terveenä te sen pidätte, on palaava takaisin tomuun.

⁴⁸       Mutta veljeni, tuo sielu ei voi koskaan olla liian terve. Ja aina kun se kasvaa, se kasvaa Jumalan Voiman lujuudessa ja armossa. Meidän tarvitsee vaeltaa Jumalan Auringonvalossa, koska Hän on hyvä.

 Meillä on suuri perintöosa, meidän haltuumme on uskottu suuri ja pyhä asia.

⁴⁹       Te saatatte nyt ihmetellä: ”Veli Branham, puhutko sinä Auringonpaisteesta, Jumalan Kirkkauden suuresta Auringonpaisteesta, joka tekee henget terveiksi ja tekee meistä vahvoja kristittyjä?” Löytääksemme sen me olemme täällä tänä iltana. ”Kuinka me saamme nuo asiat?

Mistä ne tulevat? Mitä ne ovat? Näytä minulle, mitä se on, veli Branham. Voinko minä ostaa sen terveyskaupasta? Minkä kaltaista vitamiinia siinä on?”

⁵⁰        Te ette osta sitä kaupasta, mutta sitä on paljon aivan teitä lähellä, jos vain haluatte vastaanottaa Sen. Kysymys on vain kaavan tuntemisesta, miten se vastaanotetaan.

 Apteekissa on lääkkeitä, mutta lääkärin täytyy tehdä diagnoosi. Jos lääkäri ei tee sitä, saattaa tuo lääke tappaa teidät.

⁵¹        Sen tähden teillä täytyy olla tehdä diagnoosi tapauksesta. Te ette voi vain yksinkertaisesti ottaa jotakin syntistä ja antaa hänelle Pyhää Henkeä. Hänen täytyy ensin katua. Hänen syntinsä täytyy olla pesty pois. Hänen täytyy olla valmistautunut tätä suurta Vitamiinia varten, joka tullaan antamaan hänelle.

⁵²        Meidän haltuumme on uskottu pyhä asia. Te tiedätte mikä se on. Ja meillä on perintö, perintöosa, jonka me uskovaisina lapsina perimme. Meidän haltuumme on uskottu pyhä asia. Ja se on Jumalan Sanan pyhä perintö, joka on annettu meille, kokonainen Jumalan Sana. Sana itse on tuo Vitamiini, se on Sana itse, Jumalan Sana!

⁵³        Siitä syystä minä niin itsepintaisesti seison tässä Sanassa! Ei väliä sillä, mitä kuka muu tahansa sanoo, jos se ei ole Sanan mukaista, silloin en usko sitä. Näettekö? Jos te haluatte uskoa sen, niin se kyllä sopii. Mutta minulle sen täytyy olla Sana, koska ”taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät koskaan petä.” Sen vuoksi siinä tarvitaan Sana!

⁵⁴        Minä elän Sanasta. Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Ja tämä tässä on Se! Ja Se on annettu meille perinnöksi. Se on meidän perintöosamme, Sana!

Oi Jumala, anna meidän ajatella sitä Sen syvyydessä.

⁵⁵        Se on meidän etuoikeutemme. Se on tämä pyhä asia, jonka Jumala on uskonut haltuumme, jonka Jumala on pannut Seurakuntaansa. Ja tuo pyhä perintö on meidän. Se on lahja Jumalalta. Ei niin että tekisimme kompromisseja tässä ja leikkaisimme tämän pois ja heittäisimme tämän ulos ja lisäisimme tämän Siihen, jotta se soveltuisi meidän omaan makuumme, vaan että saarnaamme koko Sanan, koko Evankeliumin. Meillä on velvollisuus kristittyinä ottaa Sana ja uskoa Se. Jos sydämemme ei tuomitse meitä, silloin me tiedämme, että meillä on suosio Jumalan kanssa.

⁵⁶        Mutta kun me tiedämme sivuuttavamme jotakin siitä suuresta perinnöstä, joka kuuluu meille, siksi että seurakuntamme sanoo, että he ”eivät usko tähän tänään, ettei Se ole meitä varten tänään”, niin silloin me kuljemme Sen ohitse ja pilaamme perintömme.

⁵⁷        Uskon, että me kaikki täällä seurakunnassa tänä iltana olemme amerikkalaisia. Me olemme kaikki Amerikan kansalaisia. Me olemme kiitollisia ollessamme amerikkalaisia. Mutta mitä on tapahtunut meidän amerikkalaiselle perinnöllemme? Millainen se oli? Me aloimme tehdä kompromisseja. Ja niin pian kuin menetimme sen, me kadotimme perintömme pyhyyden. Meillä on ollut neljä kertaa presidentti, joka on rikkonut perustuslakia. Ja me teemme näitä asioita tänään. Esimerkiksi tämä parkkimittari täällä kadulla, se ei ole perustuslain mukainen. Sellaista asiaa ei löydy perustuslaista. Se on vastoin perustuslakia, ja kuitenkin meillä on se. Ja me teemme kaiken kaltaisia asioita, jotka ovat vastoin niitä periaatteita, joiden varaan tämä kansakunta perustettiin. Me teemme kaikkea vastoin sitä ja niinpä me kadotamme perintömme. Minkä tähden? Me olemme tehneet kompromisseja niiden periaatteiden kanssa, joiden varaan se oli perustettu.

⁵⁸        Auttakoon Jumala minua ja auttakoon Jumala teitä kristittyinä, että me emme milloinkaan tee kompromissia yhdenkään Jumalan Sanan kanssa! Tämä pyhä luottamustehtävä, joka annettiin Seurakunnalle, on ihmeellinen asia, se että meillä on tämä Evankeliumi, täysi Evankeliumi, saarnataksemme Sitä ilman kompromisseja. Saarnata Sitä niin kuin Se on kirjoitettu. Elää Se niin kuin Se on kirjoitettu. Miten pyhä asia onkaan Se, joka on meidän haltuumme uskottu!

⁵⁹        Ja jos me koskaan odotamme tämän Sanan tapahtuvan, jos me koskaan odotamme Jumalan pitävän Sanansa, silloin meidän täytyy pysyä Sen kanssa aivan sillä tavalla, miten Jumala kirjoitti Sen. Siitä syystä, jos te pysytte Sen kanssa, niin kuin Jumala kirjoitti Sen, tulee kaikenkaltaisia asioita tapahtumaan keskuudessanne, kun jokainen Sana tulee täyttymään.

 Minä itse olen nyt odotuksen vallassa nähdäkseni ravistelevan Voiman tulevan, joka on ravisteleva kansoja, kun Se tulee.

⁶⁰        Jumala voi saada ihmiset hallintaansa, jos Hän vain löytää jonkun miehen tai naisen, joka ei tee kompromisseja Hänen Sanansa kanssa, vaan seisoo kuin Ikiaikojen Kallio uskoen jokaisen Sanan Siitä, uskoen, että Hän on Sen takana. Ja miehenä, joka uskoo Sen, teidän täytyy toimia Sen mukaisesti. Jos te uskotte Sen, toimikaa Sen mukaisesti! Ja te voitte panna Sanan toimimaan, ja Se tulee olemaan teissä.

⁶¹        Me kadotimme perintömme, koska me teimme kompromisseja. Ja kun me teemme kompromissin, silloin me emme voi odottaa Jumalan pitävän lupaustansa meille, koska me olemme rikkoneet ja saastuttaneet sen pyhän luottamuksen, jonka Jumala antoi meille. Pitäkäämme tuo luottamus. Pitäkäämme se pyhästi. Säilyttäkäämme se pyhänä. Pitäkää Siitä jokainen Sana tekemättä kompromissia missään. Ottakaa Jumalaa kiinni Hänen Sanastansa ja uskokaa Se. Toimikaa kuten Se! Seisokaa Sen varassa! Älkää liikahtako pois Siitä! Niin meidän täytyy tehdä. Sitä Jumala odottaa.

⁶²       Niin kuin sanoin tämän aamuisessa Sanomassamme, kun puhuin aiheesta: ”On meille sopivaa, että täytämme koko vanhurskauden.” Se riippuu meistä, joille Sana on annettu. Se riippuu meistä, seisommeko me tuon Sanan kanssa. Ja kun me seisomme Sen kanssa, me näemme Jumalan toimivan keskellämme. Niinpä on sopivaa meille, että pysymme Sen kanssa. Se on perintö, jonka Jumala on antanut meille.

⁶³       Menkäämme taaksepäin muutaman hetken ajaksi, jotka säilyttivät tämän Jumalan antaman suuren luottamuksen, joka oli Hänen Sanansa. Se, minkä me perimme, on Sana. Ja rasituksessa ja pulmallisessa tilanteessa ja ollessaan ahdingossa hengenvaarallisina aikoina he löysivät lohdutuksen pitäessään Sanan.

⁶⁴       Sana on Jumalan antama lohdutus. Kun te tiedätte, että Jumala on sanonut niin, silloin te voitte kulkea jopa kuoleman varjon laakson halki, sillä se selvittää sen. Jumala sanoi niin!

Te ette voi sanoa: ”Pastori on sanonut niin” tai ”kirkko on sanonut niin.”

⁶⁵       Mutta te voitte sanoa: ”Jumala sanoi niin!” Siinä on lohdutus, jonka me saamme. Siitä minä löydän lohdutuksen nyt. Siitä te löydätte oman lohdutuksenne. Jumala sanoi niin! ”Hän, joka uskoo Minuun, elää vaikka olisi kuollutkin. Kuka tahansa elää ja uskoo Minuun ei koskaan kuole. Uskotko sinä sen?” Se on lohdutus. Se on lohdutus, jonka me saamme.

 Nooa. Uskon puhuneeni hänestä tänä aamuna. Hänen on täytynyt saada lohdutus kaiken arvostelun keskellä! Aivan varmasti!

⁶⁶       ”Ja maailma ei voi vastaanottaa Häntä”, Jeesus sanoi, ”koska se ei tunne Häntä. Mutta te tunnette Hänet ja olette nähneet Hänet. Ja Hän asuu nyt kanssanne ja on oleva teissä.”

⁶⁷        Nooa oli kohdannut Jumalan. Hän kuuli Jumalaa. Hänellä oli Jumalan Sana. Niinpä ei ollut mitään merkitystä sillä, mitä joku muu sanoi, koska Nooalla oli Jumalan Sana! Niinpä Se oli lohdutuksena hänelle, kun arvostelijat arvostelivat häntä. Kun tiede sanoi: ”Kuinka taivaalta voisi sataa vettä, kun siellä ylhäällä ei ole lainkaan vettä? Me voimme todistaa, ettei siellä ole lainkaan vettä. Sinä olet fanaatikko, Nooa! Minä voin todistaa sinulle, että sinä olet fanaatikko. Katsohan nyt, missä siellä voisi olla vettä? Näytä se minulle!” Heillä on saattanut olla kaukoputkia, joilla he ovat nähneet sadan kahdenkymmenen miljoonan valovuoden päähän, sellaisia kuin meillä on tänään. Ja tehän tiedätte, ettei silloin ollut vielä koskaan satanut. Mutta kuitenkin Nooa oli lohdutettu, koska hänellä oli Jumalan lupaus. Aamen.

⁶⁸        Mitä hän teki? Hän jatkoi arkin rakentamista. ”Kuinka typerää!” Siellä ei ollut mahdollisesti koskaan ollut edes minkäänlaista venettä. Noina päivinä siellä ei ollut mitään järviä ja jokia, joten he eivät tarvinneet minkäänlaista venettä. Mutta tässä hän on rakentamassa jotakin omituiselta näyttävää juttua. Ja kaikki nauroivat häntä. Se oli hänestä kovin lannistavaa, kun jokainen ohikulkija sanoi: ”Katsohan tuota fanaatikkoa tuolla mäellä. Mikä on tuo talon näköinen juttu, jota hän rakentaa? Mistä oikein on kysymys? Ja katsokaa minkälaisesta puusta hän sitä rakentaa! Sehän on mieletöntä!” Mutta kuitenkin Nooalla oli lohdutus, koska hänellä oli Jumalan Sana! Se oli lohdutus, kun hän tiesi, että Jumala oli sanonut niin. Aamen. ”Jumala sanoi sen, ja se selvittää sen. Jumala sanoi niin!”

”Mistä sinä tiedät, että tulee satamaan?”

”Jumala sanoi niin!”

”Kuinka sinä tiedät, että sieltä ylhäältä on tuleva vettä?”

”Jumala sanoi niin!” Hänen lohdutuksensa oli Sanassa.

⁶⁹        Tarkatkaamme hänen arkkiansa muutaman hetken ajan. Hän rakensi sen melko fanaattisella tavalla. Huomasitteko täällä Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, että Jumala sanoi: ”Rakenna se gopher -puusta”? Jos te olette koskaan tutkineet, mitä tuo gopher -puu oli, niin se oli melkein samanlaista kuin balsa. Se on hyvin kevyttä puuta ja on aivan pesusienen kaltaista. Se on aivan täynnä pieniä kennoja. Kun tuo puu on elossa, se on täynnä mahlaa, ja kun se kaadetaan, juoksee mahla siitä ulos. Se ei sovellu miksikään muuksi kuin pesusieneksi. Ja Jumala sanoi: ”Älä rakenna sitä hyvästä, kovasta tammesta. Älä rakenna sitä mistään lujasta puusta, vaan rakenna se gopher -puusta, kevyimmästä ja imukykyisimmästä puusta mitä olla voi.” Jos se pannaan veteen, se uppoaa hetkessä. ”Rakenna se gopher -puusta”, ja Hän sanoi, miten pitkä ja leveä sen tuli olla, ja sanoi: ”Tee siihen kolme kerrosta.”

⁷⁰        Kuinka kaunis esikuva! Vanhurskauttaminen, pyhitys ja Pyhän Hengen kaste: kolme kerrosta. Näettekö? Ja muistakaa, Hän käski laittaa siihen ikkunan, eikä se ollut sivulla vaan ylhäällä. Näettekö? Vanhurskauttaminen, Luther; pyhitys, Wesley; Pyhän Hengen kaste, ja Valo loistaa sisälle! Se on Jumalan Auringonvalo. Meidän täytyy elää ja vaeltaa Valossa. Aamen! Pohjalla olivat eläimet, toisessa kerroksessa linnut, mutta ylhäällä oli Nooa ja hänen perheensä, aivan ylhäällä, niin että he saattoivat nähdä valon tulevan sisälle.

⁷¹        Sitten Hän sanoi: ”Kun sinä nyt saat sen rakennetuksi valmiiksi tästä gopher -puusta, niin Minä haluan sinun sen jälkeen tervaavan sen sisältä ja päältä.”

⁷²        Tutkin eräänä päivänä sitä, mitä tämä terva niinä päivinä oli. Meille se on tervaa, joka muodostuu kemikaaleista, ja jota käytetään maanteillä ja niin edespäin. Mutta noina päivinä se oli erilaista. Heillä oli eräs ikivihreä puulaji, josta he saivat sitä. Ja sen sijaan, että he olisivat ottaneet sen siitä sillä tavoin kuin me teemme tänään, he hakkasivat tuota puuta kaatamisen jälkeen, kunnes mahla ja pihka vuoti ulos siitä. Sitten he lämmittivät sitä ja kaatoivat tämän gopher -puun päälle, joka imi sen sisäänsä kuin pesusieni ja se tuli sitä täyteen. Ja kun se oli kovettunut, te ette olisi voineet lyödä edes naulaa siihen. Katsokaahan, se oli valmis vastaanottamaan. Se on Kristuksen kaltainen.

⁷³        Se on Seurakunnan kaltainen. Katsokaahan, Seurakunnan täytyy tyhjentää itsensä ja tulla todella kevyeksi. Teidän täytyy saada kaikki kirkkokunnallisuus ulos itsestänne, kaikki maailma ulos itsestänne, kaikki epäusko ulos itsestänne ja lähteä pois.

⁷⁴        Ja oli Eräs, joka oli erilainen kuin me ja joka hakattiin maahan elämänsä nuoruudessa, ja Hän oli runneltu ja hakattu ”haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden.” Häntä hakattiin, kunnes elämä vuosi ulos Hänestä, samalla tavoin pihka tulee puusta.

⁷⁵        Ja, oi, kuinka kristityt voivatkaan imeä Sen itseensä, jos olette tyhjiä. Mutta ensin teidän täytyy tyhjentää itsenne. Tyhjentäkäämme itsemme kaikista omista ajatuksistamme, kaikista uskontunnustuksistamme, kaikista omista kirjoistamme ja imekäämme itseemme Pyhä Henki, joka on Jumala Sanassansa.

⁷⁶        Silloin se saattoi kestää myrskyssä ja merellä, koska se oli kovempaa kuin mikään muu puu. Mikään ei voinut ottaa sen paikkaa eikä voikaan. Osia tuosta arkista on yhä jäljellä tuhansien vuosien jälkeen. He yhä voivat löytää osia siitä, koska se on yhä olemassa, koska se oli niin kovetettu, että se pystyi pitämään tuomiot ulkopuolella. Vedet olivat noita tuomioita.

⁷⁷        Ja me tulemme Kristukseen Hänen hakatun elämänsä kautta ja imemme Hänet sisälle omaan elimistöömme. Silloin me tulemme rokotetuiksi maailman asioita vastaan, niin että voimme kestää vihan, kun myrskyt raivoavat ja meri on vastakkainen, ja pieni veneemme ei kuitenkaan petä. Se liukuu suoraan aaltojen lävitse Ikiaikojen Kallion luo.

⁷⁸        Nooalla oli lohdutus, kun hän rakensi tätä arkkia. Hän tiesi olevansa lohdutettu, koska hänellä oli Herran Sana, joka sanoi hänelle: ”Tee se näiden ohjeiden mukaisesti.”

⁷⁹        Mitä jos joku olisi sanonut: ”Hei Nooa, mitä sinä tarkoitat sillä, että rakennat sen gopher -puusta? Sinähän tiedät, millaista tuo puu on. Jos olisi vettä, niin se ensimmäiseksi uppoaisi.”

⁸⁰        Mutta katsokaahan, Nooa oli seuraamassa ohjeita. Hänellä oli Jumalan Sana, joka oli hänen Lohduttajansa. Sana oli hänen lohdutuksensa. ”Minä en ymmärrä, miksi Jumala haluaa minun rakentavan sen tällä tavalla, mutta tämä on se, mitä Hän käski tehdä.”

⁸¹        Minä en voi ymmärtää, miksi Jumala panee minut tekemään niin kuin teen. Minä en voi ymmärtää, miksi Hän ei anna minun olla yhteistyössä ja tehdä näitä muita asioita ja kulkea seurakunnan mukana. Mutta tämä on Hänen ohjeensa. Tällä tavalla Hän käski rakentaa Sen.

”Mitä Hän tulee tekemään Sen kanssa?”

⁸²        Minä en tiedä. Minun vain oletetaan asettavan puut paikalleen ja naulaavan ne yhteen. Ja nuo puut, ne ovat Jumalan Sana. Ja siinä on minun lohdutukseni, koska Se rakennetaan sillä tavalla kuin Jumala käski rakentaa Sen. ”Tälle Kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi voittaa Sitä.” Se on totta. Mikä se on? ”Hengelliselle ilmestykselle, että tietää, kuka Jeesus Kristus on.” Ei jokin kolminaisuuden kolmas persoona. Siinä ei ole mitään kolminaisuutta. Hän on Jumala, ja yksin Jumala, julkituotuna lihassa. Sillä tavoin Hän rakentaa Seurakuntansa. ”Ja helvetin portit eivät sitä voita.” Vaikkakin se osoittaa, että helvetin portit tulisivat olemaan sitä vastaan, niin ne eivät koskaan olisi kykeneviä voittamaan Sitä.

 Nooalla olivat nämä sanat. Hän oli lohdutettu, koska hän tiesi asian huolimatta siitä, mitä maailma sanoi!

⁸³        Mitä jos joku rakennusurakoitsija olisi kulkenut ohitse ja sanonut: ”Veli Nooa! Koska nyt olet jättänyt seurakunnan ja aloittanut tällaisen typeryyden, niin salli minun näyttää sinulle jotakin. Jos sinun nyt kerran täytyy rakentaa, niin miksi et käytä siihen hyvää ja lujaa tammea?”

”Tammi ei kelpaa siihen.”

 ”Mutta minä voin todistaa sinulle, että tammi on kestävämpää puuta kuin tämä.”

⁸⁴        ”Ei merkitse mitään, kuinka lujaa puuta tammi on, Jumalan ohjeet olivat rakenna gopher-puusta. Jumala on tekevä jotakin tuon puun kanssa. Hänellä on jotakin lisättäväksi siihen.”

⁸⁵        Jotkut heistä sanovat: ”Miksi et sitten hanki itsellesi seurakuntaa, johon tulisi suuria laumoja järkeviä ihmisiä, jotka ovat hyvin pukeutuneita ja voivat maksaa sinulle hyvin, ja niin edespäin sillä tavalla, jotta saarnaisit heille Evankeliumia? Miksi sinä saarnaat köyhälle ihmisjoukolle? Sinä olet puoliksi kuolemassa nälkään”, ja niin edespäin, kaikkea sellaista. He sanovat niin saarnaajille, jotka seisovat Totuuden puolesta. Mutta veli, minä en osaa sanoa sitä teille! ”Miksi et hankkisi itsellesi jotakin älykästä joukkoa, joitakin, jotka tuntevat aakkosensa?”

⁸⁶        Ei ole mitään väliä sillä, minkä kaltainen joukko on. Niiden kanssa, jotka ovat halukkaita vastaanottamaan Kristuksen, Kristus on tekevä jotakin. Se on se joukko, se henkilö, joka ei ehkä tunne aakkosiansa, mutta… Hän tuntee Kristuksen, ja se on siinä erona. Katsokaahan, kysymys ei ole asemasta tai sinisestä verestä, jota te väitätte itsellänne olevan. Vaan kyse on Jeesuksen Kristuksen Verestä, joka ankkuroi meidät ja kiinnittää meidät Häneen.

⁸⁷        Nimetkäämme nyt vielä joku toinen, kun puhumme siitä. Job. Minä rakastan puhua Jobista. Kuinka tuolla miehellä olikaan Lohduttaja! Mikä oli hänen Lohduttajansa? Jumalan Sana! Jumala sanoi hänelle, että hän olisi vanhurskas niin kauan kuin hän uhraisi tuon polttouhrin. Job lepäsi vakaasti tuon polttouhrin varassa. Ei väliä sillä, kuinka kovia myrskyjä tuli, kuinka monia paiseita tuli, ja mitä häneltä otettiin pois, hän yhä seisoi Jumalan Sanalla. Se lohdutti Jobia.

⁸⁸        Kun hänen seurakuntalaisensa tulivat ja yrittivät sovitella häntä ja sanoivat: ”Katsohan tänne, Job, sinä tiedät, että olet tehnyt syntiä. Sinä tiedät, että olet tehnyt väärin. Kuinka Jumala koskaan rankaisisi vanhurskasta miestä sillä tavalla, niin että ottaisi häneltä pois kaiken sen, mitä hänellä olisi, hänen lapsensa, ja hajottaisi hänen kotinsa ja tekisi kaikkia näitä asioita ja murtaisi terveytesi? Ja tässä sinä nyt istut kurjana ja viheliäisenä. Kuinka voit, Job, vanhurskauttaa itsesi sanomalla, että et ole syntinen?”

⁸⁹        Mutta Job tiesi, ettei hän ollut syntinen, koska hän seisoi Sanassa! Aamen. Jumala vaati tuon polttouhrin ja tunnustuksen, ja Job oli tehnyt tunnustuksensa ja seissyt Sanassa. Ja kaikkien vaikeuksiensa keskelläkin hän huusi: ”Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenää päivänä Hän tulee seisomaan maan päällä. Ja vaikka ihomadot hävittävätkin tämän ruumiin, minä olen kuitenkin lihassani näkevä Jumalan.” Näettekö, hänen lohdutuksensa oli Jumalan lupaus, Jumalan Sana.

 Se on se perintö, joka meillä on, Jumalan Sana. Se on lupaus. Kyllä vaan.

⁹⁰        Abraham, me puhuimme hänestä tänä aamuna. Haluaisin tuoda hänet takaisin tänä iltana toiseksi todistajaksi. Millainen lohdutus Abrahamilla oli, kun ihmiset halusivat kutsua häntä fanaatikoksi. Kun kaikki meni vikaan Abrahamin kohdalla, niin mitä he ovatkaan voineet sanoa? ”Minne sinä olet menossa, Abraham, tuon pienen poikasi kanssa?”

”Olen menossa uhraamaan hänet.”

”Miksi?”

⁹¹        ”Jos Hän kerran on Jehova, Kaikkivaltias Jumala, El Shaddai, joka puhui minulle ja antoi tämän pojan minulle ollessani satavuotias, ja kun Saara oli yhdeksänkymmentävuotias, niin, jos nyt tuo sama Jumala vaatii tämän lapsen elämää, jonka olen saanut kuin kuolleista, minulla on luottamus siihen, että Jumala on kykenevä herättämään hänet ylös kuolleistakin.” Miksi? Koska Se oli hänen lohdutuksensa.

⁹²        Ja niin kuin vanha Job sanoi aikanansa: ”Vaikka Hän tappaisi minut, kuitenkin tulen minä luottamaan Häneen.” Hän oli ankkuroitu Sanassa. Hän tiesi, mitä Sana sanoi, ja se oli hänen lohdutuksensa. Siinä oli hänen paikkansa,  vastaanottaa Hänet, pitää Hänestä kiinni.

⁹³        Ja Abraham tiesi, että Hän oli Jumala. Hänen miehisyytensä oli kuollut, Saaran kohtu oli kuollut, ja kuitenkin Jumala antoi hänelle tämän pojan, koska Hän oli luvannut sen hänelle. Ja jos tuo Sama, joka lupasi hänet, käski häntä uhraamaan pojan, niin hän tiesi, että Jumala olisi kykenevä herättämään hänet kuolleista.

⁹⁴        Jumala on nostanut minut kuolleista, minut syntisen, joka olin kuollut synnissä ja rikkomuksissa. Minun sieluni Hän on tehnyt eläväksi, Hän teki jotakin minulle. Hän teki jotakin teille. Hän otti tuon maailman hengen pois minusta. Hän otti maailmalliset halut pois minusta. Hän nosti minut noiden varjojen yläpuolelle. Ja Hän antoi minulle Pyhän Hengen kasteen. Jos minun Jumalani voi tehdä sen, silloin ei kuolemakaan voi erottaa minua Hänestä! Siinä se on! Ei ole mitään, mikä voisi erottaa minut Hänestä. Se on lohdutus. ”Hän, joka uskoo Minuun, elää vaikka olisi kuollutkin.” Se on totta! Minä tiedän sen! ”Joka syö Minun lihani ja juo Minun Vereni, hänellä on iankaikkinen Elämä, ja Minä tulen herättämään hänet viimeisenä päivänä.”

⁹⁵        Jos Jumala voi ottaa minut, kun olin syvällä synnin liejussa, ja nostaa minut ylös ja tehdä minusta kristityn! Jos Jumala voi ottaa minut, kun olin hämmingissä ja ahdistuksessa ja sellaisessa kurjassa ja viheliäisessä tilassa, ja nostaa minut ylös ja antaa minulle Iankaikkisen Elämän toivon ja kastaa minut Pyhällä Hengellä ja täyttää minut Hänen Voimallansa ja kirkkaudellansa, niin silloin Hän on kykenevä viemään minut kuoleman varjon laaksonkin lävitse ja vastaanottaa minut Kirkkauteen toisella puolella. Koska Hän on luvannut sen, niin se on meidän lohdutuksemme.

Kristuksella, lujalla kalliolla, minä seison,
kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

⁹⁶        Nuo heprealaislapset, jotka menivät tuliseen pätsiin, niin kuin puhuimme tänä aamuna. Kun he menivät tuliseen pätsiin antaakseen elämänsä sen aseman puolesta, jonka he olivat ottaneet, niin mitä tapahtui heille? He sanoivat: ”Meidän Jumalamme on kykenevä.” Aamen. Juuri siinä he seisoivat! Minkä varassa he seisoivat? Mikä oli heidän lohdutuksensa? Muutamassa hetkessä he olisivat palaneet poroksi. Pätsi oli kuumennettu seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Mutta heillä oli lohdutus! Miksi? He tiesivät, että ”meidän Jumalamme on kykenevä vapauttamaan meidät vihaiselta tuleltakin”. Heidän lohdutuksensa oli levätä sen Jumalan kykeneväisyydessä, jota he palvelivat.

⁹⁷        Oi! Levätä Hänen kyvyissänsä! Se on minun toivoni ja sellaiseksi se jää. Minä lepään Hänen kykeneväisyydessään. Minä lepään Hänen armossansa. En sen varassa, millainen minä olen, vaan millainen Hän on. Minä lepään Hänen lupauksessansa, koska Hän antoi lupauksen ja valalla vannoi sen. Minä tiedän, että meillä on Iankaikkinen Elämä. Se on totta.

⁹⁸        He lepäsivät sen varassa. Nuo heprealaislapset sanoivat: ”Hän on kykenevä vapauttamaan meidät. Mutta vaikka Hän ei tekisikään sitä, niin me emme tule koskaan kumartamaan sinun kuvapatsastasi.” Siitä minä pidän. Kyllä vaan.

⁹⁹        Vaikka Hän hylkäisi minut tien päässä, jokainen kristitty voisi sanoa, vaikka Hän heittäisi minut pois, iankaikkiseen eroon Jumalasta, niin kuitenkin minä rakastan Häntä, kuitenkin Hän on minun. Helvetissäkin minä yhä ajattelisin samalla tavalla kuin nyt. Minä yhä rakastaisin Häntä. Ja ajanjaksojen vaihtuessa minä yhä rakastan Häntä, koska jotakin tapahtui sydämessäni. ”Jos minulla olisi elämä tai olisi kolme, niin minä kaipaan olla Herran Jeesuksen Kristuksen kaltainen.” Niin se on, koska jotakin on tapahtunut sisimmässäni. Häh on minun Elämäni. Hän tuli minuun.

¹⁰⁰    Mooses tiesi. Mooseksella oli vastuu kahdesta miljoonasta ihmisestä, jotka hän johti ulos Egyptistä. Kuinka hän tulisi ruokkimaan nuo kaksimiljoonaa ihmistä, kun heillä oli vain vähän taikinaa mukanaan, jota naiset kantoivat päänsä päällä? Kuinka monta lasta syntyi joka yö sen suuruisessa ihmisryhmässä? Kuinka monta vanhaa ja rampaa oli mukana? Kuinka paljon he tulisivat tarvitsemaan vaatteita? ”Mistä minä tulen saamaan heille vaatteita? Millä minä ruokin heidät? Minusta on tullut heidän johtaja. Kuinka minä kykenisin tekemään sen?”

¹⁰¹    Mooses lepäsi Jumalan lupauksessa, joka sanoi: ”Varmasti Minä tulen olemaan sinun kanssasi!” Aamen. Se oli hänen lohdutuksensa. ”Varmasti Minä tulen olemaan sinun kanssasi!” Se oli kaikki, mitä hän tarvitsi. Mooses lepäsi Jumalan lupauksen lohdutuksessa: ”Minä tulen olemaan sinun kanssasi, Mooses.” Niinpä ei ollut Mooseksen asia pitää huolta heidän ruokinnastaan.

 ”Kuinka Sinä tulet tekemään sen, Herra?” Mooses ei kysynyt sellaista kysymystä.

¹⁰²    Ei ole minun asiani tehdä kysymyksiä. Ei ole teidän asianne tehdä kysymyksiä. Meidän asiamme on uskoa Häntä ja totella Häntä ja tuntea olomme tyytyväiseksi, kun lepäämme Hänen lupauksessansa. ”Jumala sanoi niin. Se selvittää sen.”

¹⁰³    Joku sanoi minulle kerran: ”Veli Branham, etkö ole peloissasi, kun menet siellä saarnastuoliin, ja tulee ratkaisun hetki? Etkö joskus pelkää, että rukousjonossa voisi sattua joku virhe?” En koskaan!

¹⁰⁴    Minä en pelkää, koska lepään vakaasti Hänen Sanassansa: ”Minä tulen olemaan sinun kanssasi”, niin kuin Hän sanoi minulle tuona yönä. ”Kukaan ei ole seisova sinun edessäsi kaikkina elämäsi päivinä”, Hän sanoi. ”Minä tulen olemaan sinun kanssasi.” Ja Hän on lyönyt jokaisen vihollisen. Hän on seissyt rinnallani silloinkin, kun en ansainnut, että rinnallani seistään. Mutta koska Hän lupasi sen, on Hänen armoansa, että olen vakaasti levännyt tuossa Sanassa. Miksi? Koska Hän lupasi sen! Hän lupasi sen ja Hän on kykenevä pitämään sen mitä on luvannut.

Mooses tiesi sen. ”Kuinka tulet ylittämään meren?”

 Mooses sanoi: ”En tiedä, mutta Hän lupasi, että Hän tulisi olemaan kanssani.”

¹⁰⁵    Niinpä älkää koskaan ylittäkö siltaa ennen kuin te tulette sille. Pysykää Jumalan Sanan kanssa, ja Jumala tulee avaamaan tien, koska Hän on Tie. Kyllä. Mooses oli lohdutettu sillä Sanalla, jonka Jumala puhui hänelle.

¹⁰⁶    Johannes. En ole varma, mutta uskon, että me viittasimme Johannes Kastajaan tänä aamuna. Ulkona erämaassa… Kun hän tuli, joku on voinut sanoa: ”Katsohan tänne! Israelissa on tänään yli kaksi miljoonaa ihmistä. Kuinka sinä tuntisit tämän Messiaan? ”

”Hän on oleva aivan tavallinen mies. Hän on oleva yksi Daavidin pojista.”

¹⁰⁷    ”Jos Hän tuleekin Daavidin suvusta, heitä on kuitenkin tuhansia ja taas tuhansia. Kuinka sinä tulet tuntemaan Hänet? Kuinka tulet olemaan kykenevä esittelemään Hänet maailmalle ja tietämään, että se on Hän?”

¹⁰⁸    Hän sanoi: ”Minulla on Jumalan Sana. Minä tulen tuntemaan Hänet!” Hän sanoi: ”Teidän keskellänne seisoo juuri nyt Eräs.” Aamen. ”Teidän keskellänne seisoo juuri nyt Eräs, jota te ette tunne. Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja Tulella.”

”Kuinka tulet tuntemaan Hänet, Johannes?”

¹⁰⁹    ”Minä lepään Jumalan Sanassa. Koska Jumala, joka siellä erämaassa käski minua: ’Mene ja kasta vedellä’, sanoi, ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, on se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja Tulella.’”

¹¹⁰    Johannes sanoi: ”Hän seisoi siellä, mutta minä en tuntenut Häntä. Hän oli aivan tavallinen mies. Hän oli pukeutunut kuin mies ja näytti mieheltä. Hän oli Mies!” Hän sanoi: ”En tuntenut Häntä, mutta Hän sanoi minulle erämaassa: ’Sinä tulet näkemään merkin, ja se tulee olemaan Henki, joka lepää Hänen yllään. Hän on oleva se.’” Johannes ei pelännyt tekevänsä virhettä, koska hän tunsi Hänet! Aamen.

¹¹¹    Kuinka me silloin voimme tehdä virheen, kun Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä ja puhuvat uusilla kielillä, he ottavat ylös käärmeitä ja juovat kuolettavaa, eivätkä ne tule vahingoittamaan heitä, ja he laskevat kätensä sairaiden päälle, ja ne parantuvat.”

¹¹²    Ja tänä päivänä me näemme ihmisten kieltävän sen Voiman. ”Heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät Pyhän Hengen Voiman.” Varmasti, se on tuotu esiin, niin että voimme nähdä sen.

¹¹³    Mutta me olemme lohdutettuja, koska Jumalan Sana puhui sen ja sanoi meille: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Hän sanoi, että tulisi nousemaan arvostelijoita, ja että he tulisivat sanomaan näitä asioita, joten sen tulisi lohduttaa meitä sitäkin enemmän, koska meillä on Jumalan Sana, se on oikein, joka kertoo meille nämä asiat.

¹¹⁴   Oi, kyllä. Johannes tunsi Hänet, sillä hänellä oli Hänen lupauksensa Sana. Jumala lupasi hänelle. Hän sanoi: ”Minä lupaan sinulle, Johannes. Sinä olet olevat siellä ulkona saarnaamassa, jatka vain eteenpäin ja anna lastujen pudota minne he haluavat. Kun fariseukset ja saddukeukset ja kaikki organisaatiot tulevat, älä ole yhteistyössä heidän kanssaan. Älä liity mihinkään niistä. Seiso vain siellä ja laske kirves puun juurelle.”

¹¹⁵   Ja kun he tulivat, hän sanoi: ”Te käärmeiden sukupolvi, kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää sanoko: ’Meillä on tämä organisaatio. Aabraham on meidän isämme.’ Koska Jumala on voimallinen nostamaan näistä kivistä lapsia Aabrahamille.”

Hän oli lohdutettu. He sanoivat: ”Hetkinen vaan! Tuolla toisella rannalla on ylipappi.”

¹¹⁶    ”Ylipappi tai ei ylipappi, piispa tai ei piispa, kuningas tai ei kuningas!” Siellä istui Herodes, ja Johannes sanoi: ”Ei ole laillista, että sinä olet ottanut Filippuksen vaimon ja elät hänen kanssaan.” Aamen.

¹¹⁷    Mikä hänellä oli? Jumalan Sana. Aamen. Hän ei välittänyt mistään. Hän saarnasi Sen tekemättä kompromisseja. Hänellä oli Sana, joka oli hänen lohdutuksensa. Jumala kertoi hänelle, kuka tuo Messias tulisi olemaan.

 ”Tulee sitten olemaan Messias tai ei, niin etkö usko, että se tulee olemaan meidän ylimmäinen pappimme? Etkö uskokin hänen tietävän siitä?”

¹¹⁸    ”Siitä minä en tiedä. Mutta Jumala sanoi minulle, että ’tulisin näkemään kuinka Henki laskeutuu alas, ja jää Hänen ylleen. Hän tulee olemaan Se.’ Aamen! Hän tulee olemaan minun Messiaani.” Johannes sanoi: ”Minulla on lohdutus sydämessäni ja minä odotan, koska tunnen Jumalan lupauksen. Kun näen Hänet, tulen tuntemaan Hänet.”

¹¹⁹    Eräänä päivänä Lasarus ja Jeesus kävelivät mäkeä alas, he kävelivät alas mäkeä ollakseen… Ja Hän käveli suoraan sinne veteen.

¹²⁰    Ja Johannes sanoi: ”Katso, siinä Hän on! Se on Hän!” Kaikki katsoivat ympärilleen eivätkä he voineet erottaa toista toisesta. He kaikki näyttivät samanlaisilta partoineen ja viittoineen. Mutta Johannes sanoi: ”Minä tunnen Hänet, koska siellä on merkki, joka seuraa Häntä. Minä tunnen Hänet. Se on Hän. Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

¹²¹    Jeesus ei kohottanut edes päätään, vaan käveli suoraan veteen tullakseen kastetuksi. ”Näin on sopivaa, että me täytämme koko vanhurskauden.” Hän tiesi, että Hän oli Messias, koska Johanneksella oli sydämessänsä Jumalan Sana ja lupaus.

Oi, kuinka me voimmekaan levätä Sen varassa tänä iltana!

¹²²   Kun lääkäri lähtee vuoteen vierestä ja sanoo: ”Tuo sydän ei kestä. Pulssi on poissa. Hengitystä ei enää ole. Hän on kuolemaisillaan.”

¹²³    Mutta minä tiedän, keneen olen uskonut ja olen täysin varma, että Hän kykenee pitämään sen, minkä olen jättänyt Hänelle tuon päivän varalle.” Halleluja! Varmasti, teillä on Jumalan lupaus: ”Joku uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Kuka tahansa elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Meillä on lupaus, Jumalan Sana. Se lohduttaa meitä, kun me pysymme Jumalan Sanan kanssa.

¹²⁴    Minulla on kirjoitettuna tänne monia näistä suurista sankareista. Mutta, säästääksemme aikaa, me tiedämme, että heitä lohdutti Jumalan Sana. Tässä on se, mitä he tekivät. He saattoivat katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka joku toinen pitäessään Jumalan Sanan tuli lohdutetuksi ja selviytyi. Ja sitten tämä toinen katsoi taaksepäin ja nähtyään, mitä hän oli tehnyt, hän myös seurasi Sanaa ja selviytyi. Hän oli lohdutettu tietäessään, että hänellä oli Jumalan lupaus. Ja sitten tuli seuraava, joka tunsi Hengen yllään, ja niin hän seurasi Jumalan Sanaa ja sai saman lohdutuksen kuin edellinenkin. Kun jokainen heistä seurasi Jumalan Sanaa, se oli heidän lohdutuksensa.

¹²⁵    Oi veli, kuuntele nyt tätä! Eräänä päivänä Sana oli tehty lihaksi. Siinä se on! Sana oli tehty lihaksi erään Miehen muodossa. Jumalan Sana, joka toi lohdutuksen, oli tehty Mieheksi täällä keskuudessamme. Me saatoimme omin käsin kosketella Jumalan Sanaa. Me saatoimme puristaa kättä Jumalan Sanan kanssa. Hän on Sana. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Tuo Jumalan Sana, Lohduttaja, oli tehty lihaksi. Hän eli täällä maan päällä. Me näimme, että Hän oli Sana. Hän toimi kuin Jumala. Hän näytti Jumalalta. Hän saarnasi kuin Jumala. Hän paransi kuin Jumala. Hän oli Jumala. Kaikin tavoin Hän oli Jumala! Hän puhui kuin Sana. Hän näytti Sanalta. Hän saarnasi kuin Sana. Hän oli Sana! Aamen.

¹²⁶    Oi, millainen lohdutus olisikaan ollut istua Hänen viereensä. Ettekö te olisikin rakastaneet tehdä niin? Te sanotte: ”Aivan varmasti, veli Branham.” Hetkinen vain. Olisin aivan varmasti juossut Hänen tykönsä ja istunut Hänen viereensä, kun Hän oli täällä maan päällä!

¹²⁷    Ei ole koskaan ollut miestä, joka olisi voinut seistä Hänen kengissään tämän maan päällä ja sanoa: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä” samalla tavoin kuin Hän teki Lasaruksen haudalla. ”Joka uskoo Minuun, elää vaikka olisi kuollutkin.” Oi! Kuka se oli? Mikä se oli? Se oli Sana. Hän oli Sana. Ei ollut ihme, että Hän pystyi seisomaan siellä ja pyyhkimään kyyneleitä silmistään niin kuin mies ja pystyi puhumaan neljä päivää haudassa olleelle kuolleelle miehelle ja sanomaan: ”Lasarus, tule esiin!” Mistä siinä oli kysymys? Se oli Sana. Aamen! Se oli Sana toiminnassa. Hän oli Sana. Se oli sama Sana, joka tuli profeetoille. Jokainen profeetoista ennalta puhui Hänestä.

¹²⁸    Stefanus sanoi Sanhedrinin oikeuden edessä: ”Ketä heistä teidän isänne eivät vainonneet, jotka näkivät Hänen tulemuksensa, jotka näkivät tuon Vanhurskaan edeltäpäin ja sanoivat, että Hän tulisi? Ketkä teidän isistänne eivät vainonneet Häntä? Ja nyt te olette ottaneet Elämän Ruhtinaan ja tappaneet Hänet. Oi, te otitte Elämän Sanan, sillä Hän oli Sana!”

¹²⁹    Siinä Hän oli. Sana heidän keskellään. He olivat nähneet, kuinka Hän meni kuolleen miehen haudalle. He näkivät, kuinka Hän tiellä pysäytti tuon hautajaiskulkueen Nainin kaupungin edustalla, kun he olivat viemässä tuon lesken ainoaa poikaa valmiiksi balsamoituna hautaan. Mutta tuo ruumis tuli kosketuksiin Sanan kanssa. Vaikka hän oli ruumis, hän kuitenkin eli!

¹³⁰    ”Vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä.” Ruumis tuli elämään, koska se tuli kosketuksiin Sanan kansaa. Oi, mitä Se saakaan aikaan, kun ollaan kosketuksessa tuon Sanan kanssa. Siinä on lohdutus.

¹³¹    Erään kerran siellä oli joukko galilealaisia, ehkä kalastajia, joilla oli siellä eräs mies parka, joka oli niin sairas, ettei voinut edes nousta ylös vuoteeltaan, ja he yrittivät viedä hänet Sanan luo. Eivätkä he löytäneet tilaa, miten tehdä se, koska siellä oli monia, jotka janosivat Jumalaa. Koko talo oli aivan täynnä, tuo pieni kalastajan hökkeli siellä joen rannalla. He eivät ajatelleet, mitä se maksaisi heille, kun he yrittivät viedä tätä miestä Sanan eteen. He repivät auki katon, tekivät mitä tahansa vain päästäkseen kosketukseen Sanan kanssa. Ja niin pian kuin Hän, Sana, näki noiden paarien laskeutuvan alas, Hän sanoi: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut sinulle, poikani. Ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Miksi? Hän oli kosketuksissa Sanan kanssa. Katsokaahan, hän uskoi Sen.

 Jos hän nyt olisi sanonut: ”Mutta minähän olen maannut tässä kaikki nämä vuodet. Minä en voi tehdä sitä.” Silloin se ei olisi tehnyt hänelle mitään hyvää.

¹³²    Mutta kun hän tuli kosketuksiin Sanan kanssa, hän otti Sen ilolla vastaan. ”Minä uskon Sen. Minä uskon, että Se on niin. Minä teidän, että Hän on Sana.” Sen vuoksi, niin pian kuin hän oli saanut kosketuksen Sanaan, hän otti vuoteensa ja meni kotiinsa.

 Tuo fariseus sanoi: ”Tämä mies pilkkaa Jumalaa. Hän antaa anteeksi syntejä.”

 Hän sanoi: ”Kumpi on helpompaa sanoa: ’Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi’ vai ’Ota vuoteesi ja kävele’?” Näettekö?

He epäonnistuivat näkemään, kuka Hän oli. Hän oli Sana.

 Mutta millainen lohdutus se olikaan noille galilealaisille! Kuinka he uskoivatkaan Häneen! Kuinka he rakastivatkaan Häntä!

¹³³   Sitten eräänä päivänä he näkivät Hänen menevän Golgatalle. He kuulivat Hänen sanovan: ”Vähän aikaa eikä maailma Minua enää näe. Minun, Ihmisen Pojan, täytyy mennä ylös Jerusalemiin ja tulla luovutetuksi syntisten käsiin. Minun täytyy tulla ristiinnaulituksi ja kuolla.” Kuinka he saattoivat kestää sen? Heidän sydämensä murtuivat. He olivat masentuneita. Siellä he olivat kaikki synkkinä. Kuinka he koskaan voisivat luopua Hänestä? Koska se Sana, jonka profeetat ja kaikki suuret pyhät miehet olivat puhuneet maailman alusta alkaen, oli siellä heidän keskellään.

¹³⁴    Mutta katsokaa sitten, millaisen lupauksen Hän antoi! ”Minä en tule jättämään teitä ilman lohdutusta. Minä en tule jättämään teitä ilman lohdutusta. Minä tulen rukoilemaan Isää, ja Hän tulee lähettämään teille toisen Lohduttajan, joka on Pyhä Henki, ja Hän on pysyvä kanssanne iäisesti, Totuuden Henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei tunne Häntä. Se ei näe Häntä eikä tunne Häntä. Mutta te tunnette Hänet! Te tunnette Hänet, koska Hän on teidän kanssanne ja Hän on oleva teissä.”

¹³⁵    Siinä Se on! Kuinka kauan Hän on pysyvä kanssanne? Iäisesti! Silloin mikä on Jumalan Sana? Mikä on meidän lohdutuksemme tänään? Se on se, että me olemme vastaanottaneet Pyhän Hengen kasteen, ja elävän Jumalan Voima elää meissä. Ja silloin me seisomme elävän Jumalan Sanan kanssa, kun tuo Sana on tehty lihaksi ja asuu keskellämme. Nyt tuo sama Sana, joka oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, on tullut meidän lihaksemme. ”Hän on nyt kanssanne, Hän on oleva teissä.” Nyt tuo sama Sana, jonka profeetta puhui. Tuo sama Sana, joka oli tehty lihaksi, tuo sama Sana asuu Seurakunnassa. Sen vuoksi me emme tee kompromisseja tuon Sanan kanssa, vaan pysymme Sen kanssa oikein. Jos me emme tee kompromissia Sen kanssa. Silloin tuo sama Sana elää teissä ja tulee tuottamaan samoja asioita, joita Se teki, kun Hänet oli tehty lihaksi, koska teidän lihanne pitää Sen sisällänsä.

¹³⁶    Siksi näyt voivat murtautua äänivallin lävitse. Siksi näky voi murtautua ajan muurin lävitse ja sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA, se on oleva niin-ja-niin.” Ja sillä tavalla se on. Mikä se on? Se on Sana, joka tulee esiin Hengestä.

¹³⁷    Te ette näe minua. Te näette vain ruumiini. Te ette näe minua. Minä en näe teitä, koska näen vain teidän ruumiinne. Tämä on minun käteni, mutta kuka on tuo minä, joka omistaa tuon käden? Tämä on minun ruumiini, mutta kuka on minä? Se on henki.

¹³⁸    Ja jos minä olen uudestisyntynyt, jos te olette uudestisyntyneitä, silloin kyseessä on Jumalan Pyhä Henki, Jumalan Sana eläen meissä. Ja jos me teemme kompromisseja tämän Sanan suhteen ja sanomme, että meillä on Jumalan Henki, niin kuinka me voimme väittää, että meillä on Jumalan Henki? Kun Jumalan Henki todistaa Hänen oman Sanansa puolesta eikä Hän tule koskaan liikahtamaan Siitä tuumaakaan. Ei ole väliä sillä, mitä kirkkokunnat sanovat! Kuinka Hän voisi mennä pois Siitä, kun Se on Hänen oma Sanansa?

 Lupaus oli: ”Minä tulen olemaan teidän kanssanne, Lohduttaja.” Hän sanoi: ”Minä tulen lähettämään Lohduttajan.”

¹³⁹    Ja he kokoontuivat yläsaliin ja odottivat siellä Helluntaipäivään asti. Ja kun Pyhä Henki oli tullut, Se teki aivan tarkalleen sen, mitä Sana sanoi Sen tulevan tekemään. Se teki tarkalleen sen, minkä Jumala oli sanonut Sen tekevän. Uskoisin, että se on Jesaja 28:10 ja 19: ”Ohje ohjeen päälle, rivi rivin päälle, täällä vähän ja siellä vähän. Pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää. Sillä änkyttävillä huulilla ja vierailla kielillä Minä tulen puhumaan tälle kansalle.” Niin Hän sanoi tulevansa tekemään. Paavali viittasi siihen  kirjeessänsä, miten Hän vieraalla kielellä puhuisi kansalle. Ja kun Pyhä Henki tuli, Se tuli tarkalleen Sanan mukaisesti.

¹⁴⁰    Kunnia! Ja kun Se tulee uudestaan, kun Se tulee uudestisyntyneeseen Seurakuntaan, Se on tuleva Voiman kanssa ja oman Olemuksensa julkitulemisella. Jumalan Sana, Lohduttaja meissä, joka tuo esiin Hänen Olemuksensa!

¹⁴¹    Kun äskettäin puhuin erään papin kanssa, hän sanoi: ”Sinähän olet vain yksi raamattuopettaja lisää. Sinä vain pysyt Raamatun kanssa, mutta se on vain katolisen kirkon historiaa.”

Minä sanoin: ”Ja tänään te väitätte olevanne suurempi kuin Se?”

 Hän sanoi: ”Varmasti. Me muutamme sen, mitä me tahdomme, koska seurakunta on se, joka tekee sen. Arvovalta annettiin seurakunnalle.”

 Minä sanoin: ”Silloin jotakin on tapahtunut! Koska alkupäivinä teillä oli merkkejä ja ihmeitä osoittamassa, että Pyhä Henki oli teidän kanssanne.”

¹⁴²    Alkuajan katolinen seurakunta puhui kielillä. Alkuajan katolinen seurakunta profetoi. Heillä oli profeettoja. Alkuajan katolinen seurakunta teki kaikkia näitä ihmeitä. He paransivat sairaita. He herättivät kuolleita. He huusivat ja toimivat kuin vimmatut. He tanssivat Hengessä. Heitä kutsuttiin ”hulluiksi”.

¹⁴³   Mutta te olette tänään tulleet liian kankeiksi, te katolilaiset. Katsokaahan, te olette seuranneet uutta suuntausta. On aika katolisen kirkon tulla takaisin siihen, millainen se oli alussa, noina päivinä, jolloin te vaelsitte Jeesus Nasaretilaisen kanssa, ja Sana oli tehtynä lihaksi teissä. Katsokaahan, teillä on siellä joukko pappeja ja paaveja ja muita asioita, ja se on muuttanut Sanan ja vääristellyt Sen, eikä seurakunnassa enää ole minkäänlaista Voimaa. Se on vain organisaatio kuten metodistit, baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset. Sama asia, ne ovat vain organisaatioita. Lähtekäämme pois tästä organisaatiosta.

¹⁴⁴    Älkää sulkeko itseänne jonkun organisaation kuoreen kuin johonkin epäuskon kellariin kieltääksenne Jumalan Sanan. Minä en välitä siitä, mitä joku piispa tai joku muu sanoo. Antakaa Sanan tulla itsenne sisälle. Antakaa Jumalan Pyhän Hengen tehdä Se lihaksi ja ottaa valtaansa teidän lihanne, niin että Se hallitsee teitä ja todistaa teidän kauttanne elävän Jumalan teot ja mahtavan voiman. Niin se on. Ei ole väliä sillä, mitä seurakunnat sanovat. Nuo kirkkokunnat ainoastaan panevat teidät kellariin, ja te kätkette itsenne siunatulta Auringonvalolta. Tiedän sen olevan Totuus. Haluatteko te pysyä kellarissa? Kukaan ei halua sitä. Älkää menkö sinne kellariin. Tulkaa ulos Auringonvaloon! Tulkaa ulos sinne, missä on Sana, niin että voitte ottaa Sanan ja uskoa Sanan, ja Sana tulee tuomaan itsensä julki teille ja tuomaan julki itsensä teidän kauttanne. Te tuotte julki Hänen Sanansa toteuttamalla Sen!

¹⁴⁵    Jos me odotamme Jumalan pitävän Sanansa, jos me odotamme Jumalan tekevän meille niitä asioita, joita me pyydämme, niin me emme ole koskaan kykenevät siihen ennen kuin tulemme takaisin ja tottelemme sitä, minkä Jumala on käskenyt tehdä. Meidän on mentävä takaisin sinne, minne me jätimme Sen. Meidän on mentävä takaisin helluntaihin. Meidän on mentävä takaisin Lohduttajaan. Meidän täytyy mennä takaisin Pyhään Henkeen, joka on meidän lohdutuksemme. Ja kun Pyhä Henki tulee, Se ei tule kieltämään yhtään Sanaa, minkä Se koskaan on sanonut. Se on pysyvä Sanan kanssa, sillä Se on Sana. Aamen.

¹⁴⁶    Ei ollut ihme, että vaikka vanha, sokea Fanny Crosby ei nähnyt päivänvaloa, niin kun he kysyivät häneltä, mitä hän ajatteli Kristuksesta, hän sanoi:

Sinä kaiken lohdutukseni Virta,
enemmän kuin elämä minulle,
ketä minulla on maan päällä muuta kuin Sinä?
Tai kuka olisi Taivaassa muu kuin Sinä?
 Lohduttaja on täällä. Lohduttaja on tullut.
Oi, levittäkää uutista ympäri
missä tahansa löytyy ihmisiä:
Lohduttaja on tullut.

¹⁴⁷    Mistä siinä on kyse? Jumalan Sanasta ankkuroituna teidän lihassanne, joka antaa teille Iankaikkisen Elämän, joka antaa teille ylösnousemus Voiman tuomaan teidät pois maailman asioista, sokeista ihmisten perinnäissäännöistä, vaeltaaksenne Jumalan terveellisessä Auringonvalossa. Sen Lohduttaja tekee. Se nostaa teidät ylös tuosta kellarin olotilastanne. Se tuo teidät Jumalan Läsnäoloon ja antaa teille kokemuksen Jumalan kanssa, niin että te voitte huutaa kuten Job muinoin: ”Minä tiedän Lunastajani elävän!”

¹⁴⁸    Sitten, jos me näemme Hänen Sanansa ja kieltäydymme vaeltamasta Valossa, niin kuin Hän on Valossa, silloin meidän yhteytemme Jumalan kanssa on katkennut. Mutta kun me näemme Valon ja vaellamme Valossa, niin kuin Hän on Valo, silloin meillä on yhteys toinen toistemme kanssa, ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

¹⁴⁹    Me valmistaudumme muutaman hetken kuluttua murtamaan tuon leivän, tuon happamattoman leivän, joka edustaa Sanaa. Älkää milloinkaan unohtako sitä! Lohdutus, kaiken lohdutukseni virta tänä iltana on se, että tiedän Jumalan pitävän Sanansa. Tiedän, että jotakin on tapahtunut minulle. Tiedän siirtyneeni kuolemasta Elämään. Tiedän, että minä pidän Hänen Käskynsä. ”Jos te rakastatte Minua, pitäkää Minun Käskyni”, Hän sanoi. ”Jos te rakastatte Minua, tehkää se, mitä Minä käsken teidän tehdä! Olkoon jokaisen miehen sana valhe, olkoon Minun Sanani Totuus.” Älkää seuratko sitä, mitä joku mies sanoo. Seuratkaa sitä, mitä Jumala sanoo, ja sieltä te löydätte Lohduttajan. Ja lohdutus tuo teille tyydytyksen, kun tiedätte, että se on NÄIN SANOO HERRA.

Kumartakaamme päämme.

¹⁵⁰   Suuri, Mahtava Jehova! Kuten Fanny Crosby, jota hetki sitten lainasin, sanoi: ”Sinä, kaiken lohdutukseni Virta!” Totisesti, Herra, yhdyn siihen hänen kanssaan tänä iltana tämän pienen seurakunnan kanssa ja sanon: ”Sinä, kaiken lohdutukseni Virta!”

 Pidän käsieni alla joitakin nenäliinoja sairailta ihmisiltä, Herra. Ne menevät niille, jotka ovat ahdistettuja. Minä rukoilen, Isä, että Sinä parantaisit heidät.

¹⁵¹    Sinä olet Sana. Ja Sana tulee keskuuteemme. Sana asuu meissä. ”Minä en tule jättämään teitä lohdutuksetta. Minä tulen jälleen. Vähän aikaa ja maailma ei enää Minua näe, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teissä maailman loppuun asti.” Kuinka me kiitämmekään Sinua siitä, Herra!

¹⁵²    Nähdessämme Sinun Voimasi tulevan syntisen elämään, viheliäiseen naiseen; tyttöön, joka on astunut rajan ylitse moraalisuudesta moraalittomuuteen; poikaan, joka on tullut säädyllisestä, humalaiseen, savuketta imevään tilaa; naiseen, jonka yllä on niin moraaliton henki, että hän pukee yllensä nämä saastaiset vaatteet ja esiintyy niissä miesten edessä. Nähdä tuon naisen tulevan hienoksi naiseksi! Nähdä tuon pojan asettavan syrjään savukkeet ja ryyppäämisen, astuvan esiin ja tulevan Jumalan pyhäksi, saarnaajaksi saarnastuolissa! Herra Jumala, me tiedämme, että Sinun suuri Voimasi voi tehdä kaiken. Nähdä joku mies makaamassa siellä syövän syömänä, kuolemassa niin kuin tuo sokea mieskin siellä, nähdä heidän palaavan takaisin elämään ja elävän! Oi, se on elävän Jumalan Sana! Kuinka me kiitämmekään Sinua!

 Sinä olet kaiken lohtumme Virta. Olen niin iloinen tänä iltana, että Lohduttaja on tullut lupauksen kanssa: ”Minä tulen pysymään kanssanne iäisesti.”

¹⁵³    Ja tuo suuri apostoli, jolle oli annettu Kuningaskunnan avaimet, sanoi tuona Helluntaipäivänä: ”Tämä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, kaikille, jotka Herra meidän Jumalamme on kutsuva.” Niinpä me sitten tiedämme, että tuo sama Lohduttaja tulee. Ja me tiedämme, että Hän on meidän Pelastajamme, koska Hän näyttää olevansa keskellämme tänä iltana toimien samalla tavoin kuin Hän toimi silloin. Siten me tunnemme Hänet, koska Hän toimii jokaisen Sanansa mukaisesti, minkä Hän koskaan on puhunut. Hän ei voi perua Sitä, koska Hän on Jumala. Me kiitämme Sinua sen vuoksi, Isä.

¹⁵⁴    Minä rukoilen, että Sinä lohduttaisit jokaista sydäntä täällä tänä iltana. Lohduta näitä ihmisiä. Anna heille Sinun Henkesi. Paranna sairaat ja ahdistetut. Oi, ota tuo masentunut nainen, masentunut mies, poika tai tyttö. Ja voikoot he katsoa pois tänä iltana, pois synneistänsä, voikoot he katsoa pois maailman asioista Jeesukseen, joka lupasi, että Hän tulisi pysymään meissä. Ja että me myös tekisimme niitä tekoja, joita Hän teki, koska Hän tulisi Pyhän Hengen muodossa ollakseen pysyväinen Lohduttaja, joka on oleva iäisesti kanssamme. Isä, suo nämä siunaukset. Ja uudestaan minä rukoilen, paranna sairaat, Isä. Monet heistä ovat ahdistettuja ja tarpeessa.

¹⁵⁵    Nyt tullessamme ehtoollispöytään ottamaan sen, mistä Sinä jätit meille määräyksen: ”Tämä tehkää siihen asti, kunnes Hän palaa”, me olemme kiitollisia näistä asioista, Isä. Ja me rukoilemme Jeesuksen Nimessä, että jos keskuudessamme tänä iltana on joku heikko henkilö, joka tulee tähän ehtoollispöytään…

¹⁵⁶    Herra, voin aivan nähdä tuon vanhan, vapisevan äitini kävelevän tuota käytävää, kun hän viimeisen kerran oli täällä ottamassa ehtoollista. Kuinka hänen pienet vanhat kätensä vapisivatkaan tuon lautasen yllä. Seisoin täällä ja tarkkasin häntä kyynelten vuotaessa sydämessäni. Mutta siellä hän nyt makaa tänä iltana kasvokkain Golgatan kanssa. Oi Jumala, kuinka kiitollinen minä olenkaan! Sinä sanoit: ”Joka syö Minun lihani ja juo Minun Vereni, hänellä on Iankaikkinen Elämä, ja Minä tulen herättämään hänet jälleen ylös viimeisenä päivänä.”

 Herra, se on Sana… Siksi voin seistä ja sanoa: ”Minä uskon Jumalaan!”

¹⁵⁷    Nyt Isä, me käsitämme, että tämä säädettiin siellä ensin, kun pääsiäiskaritsa teurastettiin Egyptissä. He matkasivat neljäkymmentä vuotta, eikä noiden kahden miljoonan keskuudessa, jotka lähtivät sieltä ulos, ollut yhtään heikkoa. Sinä pidit heidät terveinä heidän ottaessaan pääsiäislampaan. Oi Jumala, paranna jokainen sairas henkilö, joka tulee ottamaan Sen. Suo se, Herra. Pelasta jokainen syntinen. Ja täytä jokainen uskovainen Pyhällä Hengellä. Ja pysyköön Lohduttaja siihen asti, kunnes Hänet on jälleen tehty lihaksi keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen Persoonassa. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁵⁸    Rakastatteko Häntä? Sulkekaamme silmämme ja kohottakaamme kätemme ja laulakaamme se sydämemme pohjasta.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁵⁹    Siellä on nyt joku matkaava soturi istumassa vieressänne, joku matkaa tekevä veli tai sisar. He kulkevat samaa polkua, jota tekin kuljette. He rakastavat Häntä, jota te rakastatte. Nyt kun laulamme tämän Minä rakastan Häntä, olkoon se todistuksemme. Puristakaa jonkun lähellä olevan kättä. Ja kun laulamme sen uudestaan, vain palvokaa, tiedättehän. Minä rakastan tätä Sanoman jälkeen. Paavali sanoi: ”Jos minä laulan, minä laulan Hengessä.” Puristakaa vain jonkun kättä, ottakaa häntä kädestä ja sanokaa: ”Jumala siunatkoon sinua.”

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.
Minä rakastan Häntä, (Laulakaa se nyt Hengessä.) minä rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua
ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

¹⁶⁰    Nyt kaikki yhdessä päidemme ollessa kumarrettuina. [Veli Branham ja seurakunta rukoilevat yhteen ääneen.]

Isämme, joka olet Taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi.
Tulkoon Sinun Valtakuntasi.
Tapahtukoon Sinun tuhtosi maan päällä niin kuin se tapahtuu Taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna anteeksi meidän rikkomuksemme, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan.
Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta,
sillä Sinun on Valtakunta ja Voima ja Kunnia iäisesti. Aamen.

¹⁶¹    Oi Iankaikkinen Jumala, elämän Aloittaja ja kaikkien hyvien lahjojen Antaja, pyhitä meidän epäpuhtaat sydämemme, Herra. Voikoon Enkeli tulla alas alttarilta pihtien ja tulisen hiilen kanssa ja koskettaa huuliamme ja sydämiämme ja puhdistaa ajatuksemme ja mielemme ja sielumme, niin että ottaessamme tämän ehtoollisleivän me voisimme tehdä sen Herramme muistoksi. Sillä on kirjoitettu: ”Joka syö ja juo arvottomasti, on syyllinen.” Oi Jumala, älköön meitä tuomittako maailman kanssa, vaan voikaamme olla pyhitettyjä ja asetettuja erilleen maailmasta voidaksemme olla loistavia Valoja, kun Jumalan Sana tullee julki meidän elämässämme. Käytä meitä Sinun palvelijoinasi, Herra. Käytä meitä kaikkia yhdessä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹⁶²    Nyt nuo, joiden täytyy mennä ja joilla on pitkä matka ajettavanaan, te voitte lähteä, ja sitten me tulemme menemään suoraan ehtoolliseen niiden kanssa, jotka jäävät ottamaan sen kanssamme. Kello on nyt kahtakymmentäviittä vaille kymmenen, ja luultavasti kestää kello kymmeneen asti ennen kuin me olemme ottaneet ehtoollisen. Ja sitten sen jälkeen heillä on välittömästi jalkojenpesu. Ja jos te tahdotte jäädä ottaaksenne osaa siihen kanssamme, niin me tulemme olemaan iloisia täällä olostanne. Kiitos jälleen kaikesta, mitä te olette merkinneet Jumalan Valtakunnalle ja minulle ja omaisilleni. Olkoon Jumala aina kanssanne!

¹⁶³    Haluan kiittää tuota pientä cowboyta, tuota pikkumiestä, joka tuli cowboy-hattu päässään, tuosta pienestä lahjasta, lompakosta, johon oli kaiverrettu Pastori William Branham. En tiedä, kuka tuo pikkumies oli. Olin niin rikkirevitty tänä aamuna, että unohdin kiittää tuota pikku kaveria, mutta kiitän sinua nyt, kulta.

¹⁶⁴    Ja Billy sanoi monien ihmisten antaneen hänelle pieniä lahjoja annettavaksi minulle. Billy tulee tekemään sen. Joten, sydämelliset kiitokset teille. Jumala runsaasti siunatkoon teitä! Muistakaa tämä: ”Minkä te olette tehneet yhdelle näistä Minun vähimmistäni, sen te olette tehneet Minulle.”

¹⁶⁵    Jumala siunatkoon teitä, se on minun rukoukseni. Ja jos teidän nyt täytyy lähteä, niin me toivotamme teille Jumalan kaikkein parasta. Ja jos voitte jäädä ollaksenne kanssamme, niin tulemme olemaan iloisia siitä.

¹⁶⁶    Nouskaamme seisomaan ja laulakaamme yksi säkeistö laulusta Jeesus Nimi ota myötäs. Sitten ne, joiden täytyy lähteä, voivat lähteä välittömästi loppurukouksen jälkeen.

Jeesus Nimi ota myötäs
murheen ja surun lapsi.
Se on antava ilon ja lohdutuksen sinulle.
Ota se mukaasi kaikkialle
Kallis Nimi, oi kuinka ihana,
toivo maan ja ilo taivaan.
Kallis Nimi, oi kuinka ihana,
toivo maan ja ilo taivaan.

¹⁶⁷   Laulakaamme vielä yksi säkeistö, ja sitten pyydän erästä saarnaajaa… Uskon hänen olevan kreikkalainen, jonka tapasin jokin aika sitten. En voi muistaa hänen nimeänsä juuri nyt. Veli Botham. Hän on kanssamme täällä tänä iltana. Olemme iloisia hänestä. Uskon tavanneeni hänet täällä äskettäin. Hän on todella vilpitön veli. Hän yrittää työskennellä oman pelastuksensa pelossa ja vavistuksessa. Hän tulee Kreikasta. Hän puhuu kieltä sujuvasti. Ja me olemme iloisia, että veli on kanssamme tänä iltana. Uskon, että olet tullut koko matkan Oregonista tai Kaliforniasta tai Los Angelesista. Olemme iloisia, että hän on kanssamme.

¹⁶⁸   Nyt laulamme säkeistön lisää antaaksemme hänelle tilaisuuden tyynnyttää itsensä. Ja sitten hän tulee päättämään rukouksessa. Tekisitkö niin, veljeni? Hyvä on.

Jeesuksen Nimeen polvistuen,
langeten palvoen Hänen jalkoihinsa
Kuningasten Kuninkaana me Hänet kruunaamme,
kun matkamme on päättynyt. (Eikö se tulekin olemaan ihmeellistä?)
Kallis Nimi, oi kuinka ihana,
toivo maan ja ilo taivaan.
Kallis Nimi, oi kuinka ihana,
toivo maan ja ilo taivaan.

  Kumartakaamme nyt päämme. Hyvä on, veli.

¹⁶⁹   [Veli Mamalis rukoilee.] Kyllä, totisesti. Kyllä, Herra. Kyllä. Suo se. Kyllä. Suo se, Herra. Kyllä. Suo se. Kyllä. Kylä, Isä. Tee se, Isä. Kyllä, Kristus. Suo se, Herra. Kyllä, suo se. Kyllä, Herra. Aamen.

¹⁷⁰   Nyt, teille, joiden täytyy menne. menkää suoraan… te, jotka haluatte poistua. Ja te jotka haluatte jäädä ehtoolliselle, istuutukaa.

Jeesuksen Nimeen polvistuen,
langeten palvoen Hänen jalkoihinsa
Kuningasten Kuninkaana… Hänet
kun matkamme…

Anna meille tuo kerto uudestaan.

Kallis Nimi, oi kuinka ihana,
toivo maan ja ilo taivaan.
Kallis Nimi, oi kuinka ihana,
toivo maan ja ilo taivaan.

Rauha! Rauha! Ihmeellinen rauha,
joka tulee Isältä ylhäältä,
rukoilen, että tulisit henkeni ylle ainiaaksi
mittaamattomina rakkauden aaltoina.
Rauha! Rauha! Ihmeellinen rauha,
joka tulee Isältä ylhäältä,
rukoilen, että tulisit henkeni ylle ainiaaksi
mittaamattomina rakkauden aaltoina.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Koko elämän matkan ajan maasta Kirkkauteen
pyydän vain olla kuin Hän.
Betlehemin tallista tuli Muukalainen.
Maan päällä kaipaan olla kuin Hän.
Koko elämän matkan ajan maasta Kirkkauteen
pyydän vain olla kuin Hän.

Loista ylleni, Herra, loista ylleni,
loistakoon valo Majakasta ylleni.
Loista ylleni, Herra, loista ylleni,
loistakoon valo Majakasta ylleni.

Nostakaamme kätemme ylös kun laulamme sitä.

Loista ylleni, Herra, loista ylleni.. (Se on Elämän Henki, se on Elämän Henki)
loistakoon valo Majakasta….
Loista ylleni, Herra, loista ylleni,
loistakoon valo Majakasta ylleni.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
maan päällä kaipaan olla…?…
Koko elämän matkan ajan maasta Kirkkauteen
pyydän vain olla kuin Hän.

Oi Jumala.

Me vaellamme Valossa, kauniissa Valossa,
missä armon kastepisarat ovat kirkkaita.
Loista ympärillämme päivin ja öin
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät julistamaan:
Jeesus, maailman Valo.
Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan:
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa, kauniissa Valossa,
missä armon kastepisarat ovat kirkkaita.
Loista ympärillämme päivin ja öin
Jeesus, maailman Valo.

¹⁷¹   Isä, me kiitämme Sinua näistä lauluista. Me uskomme, että ne ovat profetioita. Kun me ajattelemme, miten Jeesus, kun Hän oli maan päällä, viitasi Psalmeihin. Hän sanoi: ”Eikö Daavid Psalmeissa sanonut niin-ja-niin.” Kirjoittajan inspiraatio.

¹⁷²   Oi, kun me ajattelemme tätä laulua: Me vaellamme Valossa tai Olla kuin Jeesus, ja kuinka rakastammekaan sitä, koska se on suuri odotuksemme. Se on motiivimme ja tarkoituksemme. Elämämme halu on olla Hänen kaltaisensa. Ja sitten loppuhetkessä me ajattelemme laulua, jossa sanotaan näin:

On oleva kokoontuminen ilmoissa
kerran tuona hetkenä.

Oi, Kuinka me rakastammekaan sitä. Ja kuten runoilija sanoi:

Olet kuullut pienestä Mooseksesta kaislikossa,
ja olet kuullut pelottamasta Daavidista ja hänen lingostaan.
Olet kuullut kertomuksen unia näkevästä Joosefista,
ja usein olemme laulaneet Danielista ja leijonista.
Oi, on niin monia, monia Raamatussa,
ja kaipaan nähdä heidät jokaisen. Näin julistan!
Kerran on Herra antava meidän tavata heidät
tuossa tapaamisessa ilmoissa.

¹⁷³   Mutta kun me pääsemme tuolle paikalle, josta sanotaan: ”Mutta Jumalana oma Poika on oleva Johtaja tuossa tapaamisessa ilmassa”, me odotamme sitä, Herra. Me palvomme Sinua nyt. Koko sydämestämme me ihailemme Sinua, ”Sinä kaiken lohdutuksen Virta.”

¹⁷⁴   Sydäntemme ovet on suljettu ulkopuoliselle maailmalle. Me kävelemme nyt ehtoollispöytään. Voimme kuulla Herramme sanovan Pietarille tuona yönä: ”Jos en pese sinun jalkojasi, sinulla ei ole osaa minun kanssani.”

¹⁷⁵   Hän sanoi: “Herra, älä ainoastaan jalkoja, vaan myös käteni ja pääni.” Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä järjestyksestä, Herra, että meillä voi olla yhteys keskenämme. Pyhitä nyt meidän sydämemme, Herra. Jos keskuudessamme on syntiä, ota se pois, Isä.

¹⁷⁶   Anna anteeksi rikkomuksemme, ja me annamme anteeksi toisille heidän rikkomuksensa meitä vastaan. Sinä lupasit, Herra, että jos me annamme anteeksi toisille, niin Sinä annat anteeksi meille. Ja Isä, sydämeni pohjasta, minä annan anteeksi jokaiselle viholliselle. Oi Jumala, voisin mennä heidän luoksensa, rakkaus sydämessäni, ja pestä heidän jalkansa, tehdä minkä vain voisin, etteivät he menisi ohitse tuosta ihanasta hetkestä. Ja tunnen, että sellainen tunne on täällä kaikkien sydämessä, Isä.

¹⁷⁷   Me olemme kokoontuneet yhteen, ovet on suljettu, verhot on vedetty alas, ja nyt me tulemme tähän pyhään pöytään. Ja kun me luemme tämän säännön, me rukoilemme, että Pyhä Henki siunaisi, pelastaisi ja parantaisi jokaisen henkilön Jumalallisessa Läsnäolossa. Me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁷⁸   Vain muutama hetki sitten, kun avasin Raamattuni lukeakseni, löytääkseni Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 11. luvun ja 23. jakeen, se vain levähti avoimeksi siitä kohtaa. Luen nyt suuren apostolin kirjoituksia korinttolaisille:

Sillä minä ole saanut Herralta sen, jonka ole toimittanut teille,

että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet petettiin, otti leivän.

Ja kun hän oli kiittänyt, Hän siunasi sen ja sanoi: Ottakaa ja syökää. Tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän tähtenne. Tehkää tämä minun muistokseni.

Samalla tavalla hän otti myös maljan, ja kun he olivat syöneet, ja sanoi: tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te juotte tästä, tehkää se minun muistokseni.

Sillä niin usein kuin se syötte tämän leivän ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti kuin hän tulee.

Sillä kuka tahansa, joka syö tämän leivän ja juo tämän maljan kelvottomasti, on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta tutkikoon ihminen itseänsä ja niin syökään tästä leivästä ja juokoon tästä maljasta.

Sillä joka syö ja juo kelvottomasti, syö ja juo itsellensä tuomion, kun ei erota Herran ruumista.

Sen takia monet ovat sairaita tai monet ovat heikkoja ja sairaita keskuudessanne, ja monet ovat nukkuneet pois.

Sillä jos me tuomitsimme itsemme, meitä ei tuomittaisi-meitä ei tuomittaisi.

Mutta kun meitä tuomitaan, Herra kurittaa meitä, ettemme joutuisi tuomituiksi maailman kanssa.

Sen takia, veljeni, kun te kokoonnutte yhteen syömään, odottakaa toisianne.

¹⁷⁹   Nyt, meidän seurakunnassamme on ollut tapana, että kun me tulemme tähän hetkeen, me kumarramme päämme hetkeksi rukoukseen. Ja rukoiltaa te minun puolestani hiljaa sillä aikaa, kun minä rukoilen teidän puolestanne.

¹⁸⁰   Me käsitämme, että Kirjoitus, jonka me olemme lukeneet, että jos me syömme ja juomme kelvottomasti, me syömme ja juomme itsellemme tuomion, kun emme erota Herran ruumista. Se tarkoittaa tätä: jos me elämme synnissä, elämme siellä missä meidän ei tulisi elää, silloin te aiheutatte häpeää. Älkää ottako sitä, lähtekää pois sen luota. Älkää tehkö sitä.

¹⁸¹   Mutta jos te elätte… Tiedän, että jokainen meistä tekee virheitä, mutta meillä on Veriuhri, joka on siellä ja suorittaa sovitusta puolestamme koko ajan, Jumalan oman Pojan Veri. Niinpä meidän syntimme on anteeksiannettu.

Mutta jos te elätte avoimesti synnissä ja ette arvollisia, että teitä kutsutaan kristityksi, älkää ottako sitä.

¹⁸²   Mutta jos te olette kristitty, silloin teidän tulee ottaa se. ”Sillä hän, joka syö lihani ja juo vereni, sillä on iankaikkinen Elämä, ja Minä olen herättävä hänet viimeisenä päivänä.”

¹⁸³   Rukoilkaamme hetki toinen toistemme puolesta. [Veli Branham ja seurakunta rukoilevat hiljaisesti kahdeksantoista sekuntia.]

Isä, tämän rukouksemme Sinulle syntimme anteeksisaamiseksi me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Järjestysmiehet yleensä pyytävät ihmisiä seisomaan. Se on… Missä veli Taylor ja muut ovat? Hyvä on.

¹⁸⁴   Kuten tavallisesti, minä rukoilen ennen kuin kukaan nousee soisomaan. Sen takia veli Taylor odotti, mutta halusin tämän syystä tänä iltana. Minulla on kädessäni viinirypäleen mehua, viiniä, viinirypäleen veri, josta Jeesus sanoi: ”Minä tulen juomaan sitä uutena teidän kanssanne Isäni Valtakunnassa.” Tämä kuvaa Jeesuksen Kristuksen Verta, joka on annettu meidän syntiemme tähden.

¹⁸⁵   Ajattelen runoa, jossa sanotaan: ”Rakas kuoleva Karitsa, Sinun kallis Veresi ei koskaan menetä voimaansa, kunnes koko lunastettu Jumalan Seurakunta on pelastuva tekemästä enää syntiä.” Kumartakaamme päämme.

¹⁸⁶   Rakas Jumala, kun pidän tätä kädessäni tänä iltana, viinirypäleitä, rypäleiden viiniä, joka kuvaa Jumalan Pojan Verta. Olen usein ajatellut: ”Mitä minä tekisin kahdella kirjaimellisella Jeesuksen veripisaralla, jos minulla olisi Se maljassa?” Kuinka painaisinkaan sen sydäntäni vasten. Nyt, Isä, tämä kuvaa tuota Verta.

¹⁸⁷   Kun pyydän Sinua siunaamaan jokaista osallistujaa, olkoon syntimme Veren alla. Voikoon sairaus väistyä meistä, sillä me olemme sinun palvelijoitasi, jotka haluavat olla vahvat, terveet ruumiit ja puhdistetun, puhtaan sydämen ja omantunnon, jotta me voisimme olla sinun edustajiasi tällä maassa. Me rukoilemme Sinua, Jumalamme, pyhittämään nämä rypäleet tänä iltana, tämän rypäleen veren, siihen mihin se on tarkoitettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen

¹⁸⁸   Kirjoitukset sanovat, että Hän otti maljan ja kiitti. Sitten Hän otti leivän ja Hän mursi sen ja sanoi: ”Tämä on Minun ruumiini, joka on murrettu teidän tähtenne.” Pidän nyt tänä iltana kädessäni näitä pieniä leivän palasia, jotka ovat kaikki vääntyneitä ja murtuneita muistuttaen minua tämän illan sanomasta, kuinka he löivät yhtä puuta sadakseen nestettä pelastaakseen toisen. Ja miten ”Hän on haavoitettu rikkomustemme tähden ja murskattu laittomuuksiemme tähden, meidän rauhamme kuritus oli Hänen päällänsä, mutta Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Voikoon Jumalan armo pyhittää tämän kosher leivän tarkoitustaan varten, ja voikoon jokainen, joka on siitä osallinen, olla tekemättä elämässänne syntiä, eikä sairautta ruumissanne, kunnes me tapaamme Herran.

¹⁸⁹   Taivaallinen Isämme, me pyhitämme tämän leivän rukouksella ja uskolla, että se tullaan käyttämään sitä tarkoitusta varten, mihin Jumalan on tarkoittanut, että me niin tekisimme: pitämään tämän säännön siihen asti, kunnes Hän tulee. Voikoon jokainen, joka on osallinen tästä ateriasta tänä iltana, olla puhdistettu synnistä ja olla parannettu sairaudesta sen matkan ajan, joka on edessämme. Me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁹⁰   [Tyhjä kohta nauhalla.] …aamulla.

…kun ateria oli päättynyt, paholainen oli laittanut Juudaksen, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi hänet

Kun Jeesus tiesti, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä… että hän oli tullut Jumalan luota ja oli menevä Jumalan luo,

Hän nousi aterialta ja riisui viittansa… otti pyyhkeen ja vyötti itsensä,

Sen jälkeen hän kaatoi maljaan vettä ja alkoi pesemään opetuslapsien jalkoja ja pyyhkimään niitä pyyhkeellä, johon hän on vyöttäytynyt.

Sitten hän tuli Simon Pietarin kohdalle. Pietari sanoi hänelle: Herra, miksi sinä peset minun jalkani?

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Mitä minä nyt teen sinulle, sitä sinä et ymmärrä, mutta vastaisuudessa sinä tulen sen ymmärtämään.

Pietari sanoi hänelle: Herra, sinä et saa koskaan pestä minun jalkojani.

Jeesus vastasi hänelle: Jos en pese sinua, sinulla ei ole osallisuutta minun kanssani.

Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, älä vain jalkojani vaan myös käteni ja pääni.

Jeesus sanoi hänelle: Hän, joka on peseytynyt, ei tarvitse pestä jalkojansa, vaan on kokonaan puhdas, ja te olette puhtaita, mutta ette kaikki.

Sillä hän tiesi kuka olisi se, joka pettäisi hänet, sen takia hän sanoi: Te ette ole kaikki puhtaita.

Kun hän oli sitten pessyt heidän jalkansa ja ottanut viittansa ja istuutunut, hän sanoi heille: Tiedättekö, mitä minä ole tehnyt teille?

Te kutsutte minua Mestariksi ja Herraksi, ja siinä te olette oikeassa, sillä se minä olen.

Jos siis minä, teidän Herranne ja Mestarinne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvollisia pesemään toistenne jalat.

Sillä minä annoin teille esimerkin, että tekisitte niin kuin minä ole teille tehnyt.

Ja näin meidän tulee täyttää kaikki vanhurskaus.

Naiset pesevät jalat takana, uskoisin niin, huoneessa oikealla. Miehet tulevat tähän huoneeseen täällä.

¹⁹¹   Ja te olette varmasti ja sydämellisesti kutsuttu olemaan kanssamme tässä, jos te vain voitte. Jos te ette voi, niin me olemme iloisia, että saimme pitää teitä luonamme tänä iltana. Rukoilkaa, että tulisitte takaisin luoksemme uudestaan, olemaan kanssamme seuraavassa kokouksessamme.

¹⁹²   Minä haluan sanoa yhden Asian. Joka ilta, kun nautimme ehtoollista, minä aika terävästi revin, saarnaan kovasti. Mutta sieluani todella kiihottaa nähdessäni meidän puhtaalta näyttävät naisemme, jotka tulevat tänne tabernaakkeliin, tulevat tänne alttarille puhtaaksi pestyine kasvoineen, ilman ehostusta, pitkine hiuksineen, seisoen siellä kuin pyhät säädyllisesti pukeutuneina naisina.

¹⁹³   Nähdä miesten astuvan tänne luja, pyhitetty katse kasvoillaan nauttiakseen ehtoollista. Olen iloinen voidessani olla yksi teidän pastoreistanne. ”Jumala teitä siunatkoon”, on minun rukoukseni.

¹⁹⁴   Nyt, veli Neville tulee päästämään ne yleisöstä pois, joiden täytyy lähteä. Ja ne miehet, jotka haluavat tulla ja osallistua jalkojen pesuun, tulevat oikealla olevaan huoneeseen, ja naiset menevät takana olevaan huoneeseen. Kunnes tapaan teidät jälleen, olkoot Jumalan siunaukset teidän kanssanne. Veli Neville.