63-1130B VAIKUTUS
(Influence)
Shreveport, Louisiana, USA, 30.11.1963

¹          Olen iloinen ollessani täällä tänä aamuna tässä erikoisesti nuorille ihmisille tarkoitetussa kokoontumisessa. Niin kuin ymmärrän, niin tämä kokous on tänä aamuna omistettu Shreveportin nuorille. Ja on hyvin hieno hetki elämässäni ja kohokohta päästä puhumaan pojille ja tytöille, jotka tulevat olemaan huomenna, jos huomista tulee olemaan. Niinpä me olemme onnellisia tästä.

²          Kuinka monia eri kirkkokuntia on edustettuina täällä tänä aamuna, tässä pienessä ihmisryhmässä? Pyytäisin metodisteja, että kohottaisitte kätenne. Hyvä on. Baptistit, kohottakaa kätenne. Hienoa. Presbyteerit? Katsokaa heitä. Lutherilaiset? Helluntailaiset? Ja nasarealaiset? Pyhyyden Pyhiinvaeltajat? Jos on joitakin muita kirkkokuntia, joita en ole maininnut, kohottaisitteko te kätenne. Ihmettelenpä onko täällä katolilaisia, antakaapa meidän nähdä heidän kohottavan kätensä? Kyllä, näettehän.

³          Sattuisiko siellä olemaan ketään ortodoksijuutalaista, antakaapa meidän nähdä kätenne? Hyvä on, herra. Joskus, uskon sen olleen täällä äskettäin, viimeisissä kokouksissa täällä, meillä oli täällä kokouksessa yksi rabbi juutalaisortodoksisuudesta, joka on todellisuudessa kaiken tämän äiti. Katsokaahan, tuo nainen synnytti lapsen, ortodoksinen seurakunta synnytti kristillisen seurakunnan. Juutalaisuudesta tuli ulos kristillisyys.

⁴          Ja niinpä me olemme hyvin iloisia nähdessämme teidän edustavan seurakuntaanne ja asennettanne täällä tänä aamuna. Ja minä todella uskon, että Jumala, jos Hän tulisi tänään, Hän ei tulisi kysymään tuota kysymystä. Jos Hän tulisi tänä aamuna, Hän tulisi ottamaan vain ne, jotka ovat valmiina menemään sisälle.

⁵          Vuosia sitten työskentelin eräällä karjatilalla. Ja olin siellä uudestaan muutama kuukausi sitten ja seisoin siellä portilla joidenkin veljien kanssa, jotka näen istumassa täällä tänä aamuna. Veli Welch Evans ja veli Banks Wood seurakunnastani Jeffersonvillestä, ja me olimme kulkemassa tuon solan kautta, josta olen puhunut niin paljon. Minulla oli tapana istua siellä useina aamuina, kun tuo karjanhoitajien yhdistys oli ajamassa karjaa Arapaho Metsään. The Troublesome Riverin Hereford Yhdistys laiduntaa karjaa Troublesome Riverin tällä puolella olevissa metsissä, jota kutsutaan nimellä East Fork. Ja sitten siellä on West Fork Troublesome, ja Upper Troublesome River Yhdistys laiduntaa sillä puolella.

⁶          Ja nyt jos teidän laitumenne tuottaa kaksi heinäpaalia vuodessa, niin te voitte panna sinne lehmän jokaista kahta heinäpaalia kohden. Ja tietenkin Kauppakamarilla on tiedossa teidän polttomerkkinne ja se, kuinka monta päätä karjaa farmillanne tulee toimeen.

⁷          Ja metsänvartijan täytyy seistä siellä laskemassa karja, kun ne menevät sisälle. Ja sitten hänen oletetaan tarkastavan, minkä rotuista karjaa sinne menee. Eikä sinne voida päästää muita kuin vain aitoja puhdasverisiä Herefordeja, koska se kuuluu Hereford Yhdistykselle. Ei mitään muuta kuin rekisteröityjä Herefordeja, koska härät, niin ja niin monta härkää niin ja niin montaa lehmää kohden, ja niin edelleen. Täytyy olla sillä tavalla, koska se pitää karjan kantakirjan kunnossa. Ja sen täytyy olla rekisteröity Hereford, jotta se voi mennä sinne sisälle.

⁸          Ja minä tarkkasin tuota metsänvartijaa, kun hän laski ja tarkisti tuota sisälle menevää karjaa. Enkä minä kertaakaan nähnyt hänen katsovan tai tutkivan polttomerkkiä. Monen merkkisiä oli menossa sisälle, kuten “Grimes” siellä, “Diamond Bar”, meidän merkkimme oli “Turkey Track”, ja sitten siellä oli “Tripod” ja muita erilaisia polttomerkkejä, jotka menivät tuohon metsään. Hän ei koskaan kiinnittänyt huomiota niiden polttomerkkiin, vaan hän tutki jokaisen eläimen korvan, voidakseen olla varma siitä, että tuo veren merkki oli siellä. Mikään muu kuin Hereford ei voinut mennä sisälle.

⁹          Ja olen istunut siellä monta kertaa ja ajatellut: “Niin tulee olemaan tuomiolla.” Hän ei tule koskaan katsomaan meidän polttomerkkiämme, olemmeko me presbyteerejä, metodisteja, baptisteja, helluntailaisia tai mitä me olemmekin, vaan Hän tulee tarkkaamaan tuota Veren Merkkiä. Se on vievä meidät sisälle, koska mikään, joka on poissa Veren alta, ei voi tulla Kirkkauteen. Se on verimerkki siitä että me olemme vastaanottaneet sen, mitä Jumala teki meidän puolestamme Kristuksessa. Näettekö, ei ole mitään, mitä me voisimme itse tehdä puolestamme, me olemme täydellisesti epäonnistuneita. Meillä ei ole mitään tietä. Kun mies teki syntiä, hän ylitti kuilun itsensä ja Jumalan välillä ja lähti pois, eikä ole minkäänlaista tietä takaisin. Mutta Jumala, joka on rikas laupeudessansa, vastaanotti Sijaisen. Ja tuo Sijainen on meille tänään Jeesus Kristus. Vain yksin sen tulee Jumala tunnustamaan, oman Poikansa Veren, kun tuo aika tulee.

¹⁰     Meillä on nyt meneillään hieno aikaa Life Tabernaakkelissa. Meillä oli loistavaa hetki eilen illalla kun näimme Pyhän Hengen liikkuvan keskuudessamme. Ja me kaikki odotamme sitä.

¹¹     Ja jokainen katsoo nähdäkseen, mistä hän on tullut ja mitä hän on tekemässä täällä ja minne hän on menossa tämän jälkeen. Ja meillä on ollut monia hienoja kirjoja, joita on kirjoitettu. Minä olen juuri lukenut joitakin elämäni hienoimpia kirjoja, joidenkin miesten filosofiaa ja muita asioita. Mutta kaikesta huolimatta, niin hyviä kuin nuo kirjat voivatkin olla, on olemassa ainoastaan yksi Kirja, joka voi kertoa teille, mistä te tulette, mikä te olette ja minne olette menossa, ja tuo Kirja on Raamattu. Ja Sana on Jumala. Ja me uskomme tuota Kirjaa, ja sen puolesta me haluamme seistä tässä ajassa. Ja siellä luvataan, että meille tehtäisiin tunnetuksi, keitä me olemme, mistä me tulemme ja minne me olemme menossa.

¹²     Luin erään historioitsijan kirjoituksen äskettäin tuosta Andersonin liikkeestä Kristuksen Kirkossa. Uskoisin, että se oli… En muista aivan tarkalleen aikaa, mutta se oli useita satoja vuosia Kristuksen kuoleman jälkeen. Eräs lähetyssaarnaaja tuli Englantiin, jota silloin kutsuttiin Enkelten Maaksi. Ja hän yritti käännyttää Englannin kuningasta kristillisyyteen. Ja he olivat istumassa suuren avotakan ääressä, ja tuo sisäpiha, joksi me sitä tänään kutsuisimme, oli tuon tulen valaisema. Ja tuo pyhä oli yrittämässä käännyttää tätä kuningasta kristillisyyteen, kun pieni varpunen lensi siihen valoon, kiersi valon ympäri ja meni jälleen pimeyteen.

¹³     Ja minä uskon, että kaikki tapahtumat ovat Jumalan kirkkaudeksi. Uskon Hänen luvanneen meille, että Hän panisi kaiken työskentelemään yhdessä niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat.

¹⁴     Ja tuo pyhä kysyi kysymyksen: “Mistä se tuli ja minne se meni?” Se tuli tuntemattomasta ja palasi takaisin samaa tietä. Ja tämä pyhä sanoi: “Tämä Raamattu vastaa meille tuon kaltaiseen kysymykseen siitä, kuinka me tulemme tuntemattomasta ja menemme takaisin tuntemattomaan.” Ja tutkittuaan koko yön ja huomattuaan, että tuo mies oli oikeassa, tämä kuningas ja koko hänen perhekuntansa kastettiin seuraavana aamuna Jeesuksen Kristuksen Nimessä heidän syntiensä anteeksisaamiseksi. Ja se tapahtui noin kolme tai neljäsataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen.

¹⁵     No niin, ajattelen tätä tapahtumaa tänä aamuna, kun me olemme tulleet yhteen, niin ei ole kyse pelkästään tänne tulemisesta ja aamiaisen syömisestä, vaikka me arvostammekin sitä. Minä en tullut koska… Olin väsynyt enkä päässyt ylös ajoissa. Myöhästyin siitä. Mutta uskon tämän tapahtuvan Jumalan kirkkaudeksi ja Jumalan Valtakunnan takia.

¹⁶     Lukekaamme nyt Raamatusta eräs Kirjoitus, jonka Herra näyttää panneen sydämelleni sekä nuoria ja vanhoja varten, mutta erikoisesti Shreveportin nuoria varten, joille tämä kokous on omistettu. Lukekaamme Jesajan 6. luvusta, alkaen 1. jakeesta.

Sinä vuotena, jona kuningas Ussia kuoli, minä näin myös Herran istumassa valtaistuimella korkealla ja korotettuna ylös, ja hänen laahustimensa täytti temppelin.

Sen yläpuolella seisoivat serafit; jokaisella oli kuusi siipeä, kahdella he peittivät kasvonsa ja kahdella he peittivät jalkansa ja kahdella he lensivät.

Ja eräs huusi toiselle ja sanoi: Pyhä, pyhä, pyhä, on joukkojen HERRA. Koko maa on täynnä hänen kunniaansa.

Ja oven pielet heilahtivat hänen äänestänsä, joka huusi, ja huone täyttyi savulla.

Silloin sanoin minä: Voi minua! Sillä minä olen tuhon oma, koska olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, joukkojen HERRAN.

Silloin lensi yksi serafeista luokseni hehkuva hiili kädessänsä, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta.

Ja hän kosketti sillä suutani ja sanoi: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi, ja sinun vääryytesi on otettu pois, ja sinun syntisi puhdistettu. Minä kuulin Herran äänen myöskin sanovan: Kenet minä lähetän, ja kuka tahtoo lähteä meidän puolestamme? Silloin minä sanoin: Tässä minä olen, lähetä minut.

¹⁷     Haluan ottaa siitä tänä aamuna aiheen: Vaikutus. Tiedättekö, vaikka emme ehkä haluaisikaan uskoa tätä, niin kaikki tekomme vaikuttavat johonkin toiseen.

¹⁸     Minä monasti saarnaan hautajaisissa. Enkä koskaan halua sanoa liikaa tuosta henkilöstä, joka on mennyt pois, koska ei ole mitään tarvetta sanoa sitä. Se elämä, jota tuo mies tai nainen on elänyt, tulee puhumaan äänekkäämmin seurakunnalle kuin mikään, mitä minä voisin sanoa heistä. Minä en koskaan tulisi muuttamaan heidän mielipidettään hänestä. Heidän elämänsä kertoi, millaisia he olivat.

¹⁹     Ja sitten, me emme koskaan tiedä tarkalleen, mitä me olemme tekemässä, mikä vaikutus sillä, mitä me teemme, on muihin. Raamattu sanoo: “Me olemme kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki lukevat.” Se tarkoittaa sitä, että teidän elämänne puhuu niin äänekkäästi yleisölle, että teidän todistuksellanne, jos se on vastoin elämäänne, ei ole mitään vaikutusta. Ihmiset lukevat sitä, millainen te olette sisäpuoleltanne. Kysymys ei ole niinkään paljon siitä, mitä te sanotte, vaan siitä, millainen te olette, näettehän. Te voitte sanoa jostakin: “Tämä on sellainen, ja niin edelleen”, mutta jos teidän elämänne on ollut erilainen kuin se, mitä he sanovat, silloin teidän elämänne todistus puhuu äänekkäämmin kuin se, mitä joku muu voisi todistaa teistä. Kyllä. Niinpä pitäkää mielessänne se, että me vaikutamme joka päivä, ja se elämä, jota te elätte, todistaa, mitä teidän sisäpuolellanne on. Te ette voi muuttaa sitä. Se heijastuu teistä. Jokainen henkilö heijastaa ulkopuolelle sen, millainen hän on sisäpuolelta.

²⁰     Ja jos todistamme olevamme kristittyjä, niin uskon, että se on yksi kaikkein vakavammista asioista, mitä kukaan mies tai nainen, poika tai tyttö, voi tehdä. Kun te otatte yllenne Kristuksen Nimen merkkinä siitä, että tulette olemaan Kristuksen edustaja, silloin teidän pitäisi tarkata jokaista tekemäänne liikettä, koska joku tarkkaa teitä. Ja siinä heijastuu se, mitä Jumala on tehnyt teille teidän sisäpuolellanne.

²¹     Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun eräs silta piti rakentaa Australiassa, ja he pyysivät Yhdysvalloista miehiä, kokeneita sillanrakentajia, tulemaan ja katsomaan voisivatko he rakentaa sillan tuon salmen ylitse. Eivätkä he voineet löytää Amerikasta ketään miestä, joka olisi kyennyt ottamaan sen tehtäväkseen. Ei. He sanoivat: “Hiekan takia, ja niin edelleen, se ei tulisi pysymään pystyssä.” Niinpä he kutsuivat sillanrakentajia ympäri maailmaa, eikä kukaan heistä halunnut ottaa sitä tehdäkseen.

²²     Lopulta eräs hieno englantilainen yhtiö tuli ja otti tuon urakan sen jälkeen, kun he olivat testanneet koko maa-alueen. Hän sanoi, että hän ottaisi urakan ja rakentaisi tuon sillan. Miksi? Muistakaa nyt, hänen maineensa maailmankuuluna sillanrakentajana riippui siitä, minkälaisen työn hän tulisi tekemään tuon sillan kohdalla. Ei ollut väliä sillä, mitä hän oli tehnyt aikaisemmin, tämä työ, jonka hän sanoi voivansa tehdä, tulisi todella heijastamaan sen, millainen hän oli. Hänen sanotaan testanneen jokaisen pultin ja jokaisen metallinpalasen, joka meni tuohon siltaan, täytemaan ja niin edespäin, ja veden paineen tuon täytemaan päällä. Ja sitten kaikki muut rakentajat seisoivat ympärillä ja sanoivat: “Se ei tule pysymään pystyssä. Sen on pakko romahtaa.” Mutta sillan avajaispäivänä tuo mies ajoi itse paraatin kärjessä, koska hän tiesi, että hänen työnsä oli täydellisesti testattu, ja se tulisi pysymään pystyssä.

²³     Ja minun mielestäni se on yksi niistä suurista asioista, joita voimme katsoa kristityn elämässä. Täytyi olla silta, joka yhdistäisi tien ihmissukua varten, jotta se voisi jättää tämä maailma jonakin päivänä, ja ei ollut olemassa ketään, joka olisi voinut tehdä sen. Ei mikään Enkeli, Arkkienkeli, Serafi, Gerubi, kukaan ei voinut tehdä sitä. Mutta itse Jumala tuli alas Miehen muodossa, rakensi ensimmäistä kertaa sillan ja valmisti tien haudasta Kirkkauteen. Jokainen hermo Hänen ruumiissansa, jokainen ajatus Hänen mielessään, kaikki voima, joka oli Hänessä, tuli vihollisen testaamaksi. Mutta Hän läpäisi testin, jopa itse kuoleman, kun Hän valtasi sen.

²⁴     Tämä nuori poika, Ussia, josta me tänä aamuna puhumme, oli Jesajan sankarihahmo. Jesaja, nuori profeetta Ussian päivinä, tarkkasi tätä nuorta miestä, koska Ussia oli hieno mies. Hänellä oli hieno tausta. Hänen isänsä ja äitinsä, he molemmat olivat ehdottoman uskollisia Jumalaan uskovia. Ja he olivat kasvattaneet poikansa palvelemaan ja kunnioittamaan Jumalaa.

²⁵     Tänään yksi suurimpia puutteista meidän päivinämme Amerikassa ja muussa maailmassa on jumaliset vanhemmat, joilla olisi vaikutusta lapsiinsa. Tämän päivän vanhemmat ovat menneet pois Raamatun periaatteista. Sitä enemmän he ovat menneet mukaan maailman muotiin. Ja seurakunnat ovat tehneet samoin. Ja tekemällä sen me päästimme sen vapaaksi ja toimme maailman sisälle seurakuntaan. Ja siksi meillä on… Jos sanoisin sen kunnioituksella näiden nuorten edessä. Syy siihen, miksi meillä on niin paljon huligaaneja, ja niin edelleen, joiksi he heitä kutsuvat, ja on pahoja luonteita, niin se johtuu liikaa heidän varhaisen lapsuuden kotielämästä, joka on vaikuttanut heihin. Minä yhä uskon, että “kasvata lapsi tielle, jota sen tulee kulkea, niin ei se vanhempanakaan tule poistumaan siltä.”

²⁶     No niin, Ussia oli sen kaltaisten vanhempien kasvattama poika, ja se oli vaikuttanut häneen.

²⁷     Katsokaa yhtä meidän suurista amerikkalaisistamme, joka tulee mieleeni. Hän oli Abraham Lincoln. Hän on todella ansainnut kaiken sen, mitä hänen ansiokseen luetaan, ja enemmänkin. Hänellä oli kehno alku synnyttyään köyhään kotiin. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta koulutukseen. Hän kirjoitteli hiekkaan. Me ymmärrämme, että oli vain kaksi kirjaa, jotka hän koskaan elämänsä aikana omisti, ennen kuin hän oli kaksikymmentäyksi vuotias, ja ne olivat Raamattu ja Pyhiinvaeltajan Edistyminen, tai se on saattanut olla Foxen Marttyyrien Kirja, jompikumpi niistä. Mutta katsokaahan, sillä, mitä tuo mies luki, oli vaikutusta hänen elämäänsä.

²⁸     Ja samoin on tänäänkin. Meidän markkinamme ovat täynnä karkeutta ja saastaa, jotta se myrkyttäisi lastemme mielet, ja sitten me syytämme siitä heitä. Vaikka uskon, että usein syy on meidän, meidän kristittyjen ihmisten, jotka emme nouse vastustamaan vääriä asioita, niin että laki poistaisi ne myynnistä, ja niin edelleen. Ja lisäksi, meidän kodeissamme, me sallimme vapauden ja sallimme kaikkien näiden raakuuksien ja asioiden tulla koteihimme vaikuttamaan lapsiimme.

²⁹     Mutta Ussia oli kasvatettu oikein. Te voitte lukea kertomuksen hänestä 2. Aikakirjan 26 luvusta, ja me ymmärrämme, että hänet tehtiin kuninkaaksi kuudentoista ikäisenä isänsä kuoleman jälkeen. Ja hänestä tuli kuningas kuusitoistavuotiaana. Ja koska hänellä oli ollut jumaliset vanhemmat, hän alkoi oikealla tavalla kuningaskuntansa kanssa ja teki sitä, mikä oli oikein. Hän ei koskaan välittänyt tuon päivän suosituista mielipiteistä tai politiikasta. Hän palveli Jumalaa.

³⁰     No niin, on hyvä tulla sellaisen miehen vaikuttamaksi, miehen, joka tahtoo ottaa asemansa sen puolesta, mikä on oikein, aikana, jolloin yleinen mielipide, ja samoin kuin politiikkakin, on sitä vastaan, miehen, joka pysyy oikein keskellä tietä.

³¹     Tämä uusi presidentti, joka juuri on ottanut vallan, presidentti Johnson, presidentti Kennedyn murhan jälkeen. Eräänä päivänä hän kutsui kaikkia pappeja rukoilemaan kautta koko kansakunnan, jotta he auttaisivat häntä. Minä ihailin sitä tuossa miehessä. Näettehän, hän pyytää Jumalaa auttamaan häntä. Minä ymmärrän, että hän on uskovainen ja luottaa Jumalaan. Ja me tarvitsemme sen kaltaisia miehiä.

³²     Ja me näemme, että Ussian aikana hänen kuningaskuntansa laajeni koko matkan aina Egyptiin asti ja kaikkiin ympärillä oleviin maihin, kunnes hänen kuningaskuntansa oli niin suuri, että se oli lähimpänä Salomonin kuningaskuntaa. Herran kirkkaus oli hänen kanssaan.

³³     Tästä oli suurta apua nuorelle profeetta Jesajalle, joka piti silmällä tätä miestä, tätä nuorta kuningasta, koska hänet oli tuotu palatsiin tämän nuoren kuninkaan hallinnon aikana. Ja Jesaja, joka oli tuohon aikaan nuori profeetta, ja kun hän näki, kuinka Jumala siunasi häntä, sillä oli häneen oikeankaltainen vaikutus. Ja me tiedämme kaikkien ympärillä olevien kansojen maksaneen veroa hänelle, ei ollut mitään sotia, ja se oli suuri opetus Jesajalle.

³⁴     Ja Jesaja näki tässä jotakin muutakin, nimittäin sen, kuinka Jumala siunasi niitä, jotka ovat uskollisia Hänen Sanallensa ja Hänen Käskyillensä. Ussia oli esimerkkinä Jesajalle. Ja mikä loistava kuningaskunta se olikaan!

³⁵     Ja nyt me näemme tässä, että kristityn todistus, huolimatta siitä, kuinka suuri se on ollut menneisyydessä, sen täytyy aina jatkua sillä tavalla.

³⁶     Kun Ussia tuli siihen pisteeseen, että hän ajatteli olevansa turvassa, silloin hänen sydämensä ylpistyi. Hän tuli siihen pisteeseen, ettei kukaan voinut sanoa hänelle mitään.

³⁷     Jos eikö se olekin hyvä esimerkki aivan liian monista tänään! Me löydämme sen jopa meidän kristillisistä johtajistamme. He työskentelevät lähes koko elämänsä tullakseen joksikin piispaksi tai joksikin suureksi vaikutusvaltaiseksi mieheksi, ja niin pian kuin he ovat tulleet siihen pisteeseen, he ylpistyvät. Me huomaamme kentällä evankelistoja, joiden palvelustehtävää Jumala on siunannut, ja ennen pitkää he alkavat tuntemaan olevansa jotakin ja he tuntevat olonsa turvatuksi, kaikkien kannattajiensa ollessa heidän ympärillään. He vain… He ovat tulleet sille paikalle, että he voivat tehdä mitä tahansa he haluavat tehdä, ja selviytyä siitä.

³⁸     Ihmettelenpä, kuinka monia suuria miehiä, suuria palvelijoita, me voisimmekaan ajatella juuri nyt, joita Jumala on käyttänyt, ja jotka lopulta tulevat sille paikalle, jolloin heistä tuntuu, että he tietävät niin paljon Jumalan Sanasta, että heillä ei enää ole edes aikaa rukoukseen. Se on jatkuvaa seurapiirivierailua, vierailua jonkun luona, menoa ulos päivälliselle. Ja se aika, joka heidän pitäisi kuluttaa olemaan yksin Jumalan kanssa yksinäisyydessä valmistautuen, jotta he tulisivat seurakunnan eteen Pyhän Hengen suloisuudessa, sen ajan he viettävät jonkun kestittävinä. Te ette voi palvella Jumalaa ja ihmistä samanaikaisesti. Jumalan palvelijan pitäisi olla pelkästään Hänelle eristetty henkilö. Jos me vain voisimme saada ihmiset näkemään se.

³⁹     Ja sitten he saattavat itsensä siihen paikkaan, että heidän velvollisuutena on tavata ihmisiä. He tapaavat ihmisiä, ja siellä pakostakin tulee olemaan tarve tästä tai tarve tuosta. Ja sitten Jumalan mies saa mielensä niin rikkirevityksi, ja hän on sellaisessa ristitulessa mennessään huoneeseensa ja alkaessaan tutkia saarnan aihetta, “Jos minä en tee tätä, niin tämä mies tulee olemaan pahoillaan siitä. Ja jos en tee tätä, se loukkaa taas tätä miestä.” Ja sitten kun hän kävelee puhujanlavalle, hän tuskin tietää, missä seisoo. Hänen mielensä on niin hajalla, koska hänen olisi pitänyt kuluttaa aikaansa Jumalan kanssa. He eivät ole mitään seurapiirijohtajia. Jumalan miehen pitäisi olla kokonaan vihkiytynyt palvelemaan Jumalaa. Ja me näemme, että se ei tee hyvää meille.

⁴⁰     Ja me näemme erään toisen suuren asian, koska käsitän, että olen puhumassa sananpalvelijoille tänä aamuna. Ja me haluamme… Minä… Kun me tulemme seurakunnan eteen tietoisena siitä, että me emme ehkä enää koskaan tapaa uudestaan tällä tavoin kuin tänä aamuna tapaamme. Ja sitten niistä asioista, joita te sanotte, Jumala pitää teidät niistä vastuussa. Niinpä teidän täytyy tulla rukoillen ja kysyä Jumalalta, mitä sanoa, ja sitten olla riippuvaisia Hänestä, kun tulette korokkeelle, että Hän on antava jotakin, joka tulee auttamaan ihmisiä.

⁴¹     Me kaikki olemme tietoisia miehistä, suurista miehistä, jotka ovat kentällä tänään. Jotkut heistä tulevat siihen pisteeseen, että sen jälkeen kun he ovat saaneet seurakunnan kaikkialla ympärilleen, he alkavat tuntea olonsa niin turvatuksi, että he ajattelevat voivansa tehdä jopa syntiä ja selviytyä siitä. Me tiedämme, kuinka jotkut sananpalvelijat ovat ottaneet väärän tien. Ja monta kertaa se johtuu siitä, että he tuntevat olonsa niin turvalliseksi, että “oi, kyllä ihmiset antavat minun selviytyä mistä tahansa.” Ihmiset saattavat tehdä sen, veljeni, mutta Jumala ei. Katsokaahan, te tulette vastaamaan Jumalalle. Teidän ei koskaan pitäisi sananpalvelijana yrittää pettää seurakuntanne korvia huolimatta siitä, kuinka paljon he voivat kirkua ja huutaa tai taputtaa teitä selkään ja sanoa: “Saarna oli ihmeellinen.”

⁴²     Teidän täytyy olla Kristuksen palvelija, pysyä kunniallisena Sanan kanssa, koska tuo Sana tulee heijastamaan itsensä teidän kauttanne, ja teillä tulee olemaan vaikutus johonkin henkilöön, joka tarkkaa teidän elämäänne. Nuorten ihmisten kanssa on samoin. Liikemiesten kanssa on samalla tavoin.

⁴³     Tämä kuningas tuli pöyhkeäksi ja ylpeäksi. Hän ajatteli olevansa niin turvassa, että Jumala antaisi hänen selvitä mistä tahansa.

⁴⁴     Eräs nuori teini-ikäinen kristitty poika sanoi äskettäin jotakin siitä, miten hän ihaili erästä määrättyä nuorta rock-and-roll miestä, joka kuului hänen seurakuntaansa. Ja minä olin puhumassa eräässä “Nuoriso Kristukselle” kokouksessa. Ja tämä nuori mies sanoi: “Tiedätkö, minä ihailen sitä-ja-sitä, mielestäni hän on yksi kaikkein luotettavimmista kristityistä.” Ja tämä poika on rock-and-roll kuningas.

⁴⁵     Ja minä sanoin: “Minun mielestäni on olemassa vain yksi ero tämän nuoren miehen ja Juudas Iskariotin välillä. Ja se on se, että Juudas sai kolmekymmentä hopearahaa, ja tällä miehellä taas on laivue Cadillaceja ja miljoonia dollareita myytyään Kristuksen.”

⁴⁶     Hän sanoi: “Kuinka sinä voit sanoa senkaltaisen asian, herra Branham? Kuinka sinä voit tehdä niin?”

Minä sanoin: “Koska se on totuus.”

⁴⁷     Tuo noiden kristillisten laulujen laulamisen vaikutus, ja muut sen kaltaiset asiat, nuorten edessä, ja mennä maailmaan sillä tavoin, se on suurempi kompastuskivi kuin kaikki pirtutrokarit ja kaikki muu, mikä maassa on. On häpeällistä, että niin on, että sellaista edes sallitaan. Seurakunnan pitäisi nousta sitä vastaan eikä sen tulisi edes sallia tuon kaltaisten henkilöiden laulaa noita hengellisiä lauluja. He ottavat Jumalan antaman lahjakkuuden ja vaikuttavat, kun heidän elämänsä puhuu äänekkäämmin kuin heidän sanansa. Kuinka voivat ihmiset esiintyä sellaisissa näytelmissä, kuin nämä miehet tekevät, ja sitten seistä laulamassa hengellisiä lauluja? Se on tekopyhyyttä huipussaan. Ja me näemme, että niin tapahtuu kristittyjen, uskovaisten, keskuudessa.

⁴⁸     Ja tämä nuori mies sanoi: “Hyvä on, minä sanon sinulle, mitä ajattelen siitä.” Hän sanoi: “Minä uskon Jumalan rakastavan minua niin paljon, että Hän antaa minun selviytyä mistä tahansa.”

⁴⁹     Minä sanoin: “Hän ei ole koskaan tehnyt niin. Hän ei koskaan tule tekemään niin. Jopa Israel, Hänen kansansa, jopa Daavid, Hänen sydämensä mukainen mies, korjasi jokaisen jyvän, jonka hän kylvi. Ja sinä olet myös tekevä sen.” Jokainen meistä tulee tekemään sen. Me tiedämme sen.

⁵⁰     Hän tuli niin ylpeäksi sydämessänsä! Nyt minä haluaisin sanoa tämän asian Täyden Evankeliumin Liikemiehille. Hän tunsi itsensä niin ylpeäksi sydämessään, että hän ajatteli voivansa ottaa saarnaajan paikan. Hän yritti tulla sananpalvelijaksi, jollaiseksi häntä ei ollut kutsuttu. Ja uskon juuri samalla tavoin tapahtuvan monta kertaa, kun miehet joskus näissä riveissä, liikemiesten ryhmissä, he tulevat siihen pisteeseen, että Jumala siunaa heitä liikeasioissa, ja he alkavat menestyä, ja niin edelleen, kunnes he lopulta tulevat sille paikalle, että he ajattelevat, että heidän tulisi myös saarnata Evankeliumia. Ja se on väärin. Se on väärin. Teidän pitäisi aina antaa sananpalvelijan tehdä tuo saarnaaminen, koska niin kuin Oral Roberts kerran sanoi: “Sananpalvelijoilla on aivan tarpeeksi vaikeata pitää tuo asia kirkkaana, niin kuinka sitten sen voisivat tehdä miehet, joita ei ole kutsuttu tuohon virkaan.” Näettekö, teillä pitäisi olla siellä mies, joka tietää ja joka on määrätty tuota työtä varten.

⁵¹     Tämä todistaa sen. Me näemme sen tämän miehen kohdalla, joka oli suuri mies, kunniallinen mies, mutta joka otti suitsutusastian ja meni Herran alttarin eteen polttaakseen suitsuketta Herran edessä, joka vain virkaan asetettujen pappien kuuluu tehdä. Mutta hän ajatteli, että, koska Jumala rakasti häntä niin paljon ja oli ollut niin hyvä hänelle, hän voisi tehdä sen joka tapauksessa. Ja pappi juoksi hänen jälkeensä ja sanoi: “Sinua ei ole vihitty tuohon virkaan. Jumala kieltää, ettei sinne sisälle pitäisi mennä kenenkään muun paitsi leeviläisten, jotka ovat vihittyjä tuohon palvelukseen.” Teidän ei koskaan tule tehdä sitä.

⁵²     Ja se monta kertaa syynä siihen, miksi minun mielestäni maailma tänään on sellaisessa sekaannuksessa, kun miehet yrittävät ottaa noita paikkoja, joita ei ole säädetty heidän tehtäväkseen. Se tulee siihen pisteeseen, että he yrittävät täyttää tätä virkaa, jota heitä ei ole kutsuttu tekemään.

⁵³     Nyt me näemme, vaikka joku mies on hyvä, Jumalan siunaama, mutta, jos Jumala siunaa teitä, pysykää siinä asemassa, johon Jumala teidät on kutsunut. Jos se oli olla perheenäiti, pysykää perheenäitinä. Jos se oli olla liikemies, pysykää liikemiehenä, ja heijastakaa Jumalaa. Ja mihin tahansa Jumala on kutsunut teidät, antakaa sen olla niin. Koska Hän haluaa sinun olevan todellinen perheenäiti, jotta heijastaisit vaikutustasi jonkun toisen henkilön ylle, niin että hänkin haluaisi olla hyvä perheenäiti. Jos olette hyvä liikemies, niin olkoon teidän elämänne sellainen, että se heijastaa Jeesusta Kristusta liikeasioissanne, rehellisyyden, vilpittömyyden ja niiden asioiden kanssa, jotka todella merkitsevät jotakin. Sillä joku tarkkailee teidän elämäänne. Te vaikutatte johonkin henkilöön. Jumalalla täytyy olla joku todellinen perheenäiti. Jumalalla täytyy olla joku todellinen teini-ikäinen koulussa. Jumalalla täytyy olla joku todellinen sananpalvelija, joku todellinen liikemies, joku joka tulee heijastamaan Häntä. Koska silloin he näkevät teissä Kristuksen. Ei ole väliä sillä, mitä muun maailmaa täytyy tehdä, sillä ei ole mitään tekemistä teidän tai minun kanssani. Me olemme vastuussa Jumalalle omasta elämästämme, omasta kokemuksestamme Kristuksen kanssa.

⁵⁴     Nyt me näemme, että kun hän yritti ottaa sananpalvelijan paikkaa, ja joku sanoi hänelle, että hän oli väärällä paikalla, sanoi hänelle, ettei hänen pitäisi tehdä sitä, ja että hän oli “poissa omalta paikaltansa”, hän tuli vihaiseksi. Niin vihaiseksi, että hänen kasvonsa muuttuivat punaiseksi.

⁵⁵     Katsokaahan, meidän täytyy olla kykeneviä seisomaan ja ottamaan vastaan oikaisua. Jotkut heistä eivät halua tehdä sitä. Te ette voi… Olen mennyt kokouksiin ja olen istunut auditorioissa. Ja jotkut ihmiset tulevat sisälle ja istuvat alas vain muutamaksi hetkeksi, ja jos te sanotte yhden sanan, jonka kanssa he eivät ole yhtä mieltä [Veli Branham näpäyttää sormiansa.], he ovat menneet, näettehän, he menettävät malttinsa.

⁵⁶     Hyvä on, ja tiedättekö, mitä tapahtui Ussialle, kun hän teki niin? Jumala löi häntä spitaalilla. Tuo mies kuoli spitaalissansa, joka on esikuva synnistä. Hän ei voinut kestää sitä, että häntä oikaistiin Sanalla.

⁵⁷     Ja monta kertaa tänään se on samalla tavoin. He sanovat: “Mutta minun kirkkokuntani uskoo näin, enkä minä välitä!” Näettekö? Ottakaa aikaa Sanan tutkimiseen. Jumala ei milloinkaan tule tuomitsemaan maailmaa jonkin kirkkokunnan perusteella, Hän tulee tuomitsemaan sen Hänen Sanallansa. Ja Hänen Sanansa on Kristus, ja Kristus on Sana. Ne ovat sama “eilen, tänään ja iäisesti”, Hebrealaiskirje 13:8. Mutta sen sijaan, että he yrittäisivät ottaa oikaisua, he menettävät malttinsa. He eivät voi kestää Sitä.

⁵⁸     Juuri tarkalleen niin Ussia teki, tuo hyvä mies. Te sanotte: “Mutta tuo henkilö…” Ussia myös oli hyvä mies, hieno henkilö, Jumalan siunaama mies. Mutta ei ole väliä sillä, mitä se oli, hänen täytyy aina pysyä asemassansa. Koska Jumala oli antanut hänelle tilaisuuden vaikuttaa muihin olemalla vanhurskas kuningas eikä pappi. Ja Sana kielsi häntä tekemästä sitä. Niinpä hän meni sisälle uhratakseen, ja kun hänelle huomautettiin siitä, hänelle annettiin Sana, ettei hänen oletettu tekevän tuota asiaa, että Jumala oli siunannut häntä liike-elämässä, tai mitä tahansa se olikin, mutta hänen ei tullut yrittää ottaa tätä papin paikkaa. Hän oli poissa Sanasta. Mutta hän halusi tehdä sen joka tapauksessa huolimatta siitä, mitä kuka tahansa sanoi.

⁵⁹     Eikö nyt samalla tavoin monilla ihmisillä ole sama asenne tänään? He eivät halua ottaa vastaan Sanan oikaisua. Ja siksi me löydämme itsemme kietoutuneina täällä jossakin suuressa Kirkkojen Neuvostossa tietämättä, minne olemme menossa, menossa maailmaan. Kymmeniä tuhansia jäseniä lisääntyy joka vuosi, emmekä me näe Jumalan käden liikkuvan missään. Se on kuollutta, muodollista, aivan tarkalleen sellaista, millaisia Raamattu sanoo heidän olevan Laodikean Seurakunta-ajanjaksossa: “Penseitä, Jumalan suusta ulos oksennettuja.” Kristus on ulkopuolella ja yrittää päästä sisälle, ja sisällä oleva seurakunta ei halua päästää Häntä sisälle. Se on tarkalleen kuva tästä päivästä. Koska miehet eivät ymmärrä, että heidän asemansa tulee Sanasta, Jumalan Sanasta.

⁶⁰     Ussian olisi tullut ottaa vaarin varoituksesta. Muistakaa nyt, me kutsumme häntä tänään “kristityksi, jota Jumala on siunannut.” Hän ei ollut vain joku tavallinen mies. Hän oli mies, jota Jumala oli siunannut, mutta hän ei halunnut kestää oikaisua. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon Sana sanoi, että niin oli, hän ei halunnut ymmärtää Sitä, koska hän tunsi olonsa tarpeeksi turvatuksi ajattelemaan, että Jumala antaisi hänen selviytyä jostakin muustakin.

⁶¹     Ja se on vikana ihmisissä tänään ympäri maailman, kun he ajattelevat, että Jumala antaisi heidän selviytyä jonkin sellaisen kanssa, mikä on vastoin tätä Sanaa. Jumala ei tule koskaan tekemään niin. Meidän täytyy tulla takaisin oikaistavaksi ja kestää oikaiseminen Sanalla. Ja koska hän käyttäytyi niin ylpeästi, hän ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen, mitä tällä saarnaajalla oli sanottavana. Hän tekisi se, minkä hän haluaisi tehdä. Ajatelkaa vain sitä, pitäkää se nyt mielessänne hetken.

⁶²     Kuinka voi joku lapsi katsoa kasvoihin jumalista isää ja äitiä, kuinka voi joku teini-ikäinen katsoa jumalisen vanhan äitinsä kasvoja ja harmaantuvia hiuksia, ja joka sanoo tälle teini-ikäiselle: “Kultaseni, äiti on kasvattanut sinut erilaiseksi”? Ja te näette taaksepäin kautta elämän, mitä äidillenne on tapahtunut. Älkää tehkö sitä, että te muututte röyhkeäksi ja sanotte: “Pidä uskontosi. Minä tulen tekemään, mitä minä haluan.” Mikä on sen lopputulos, mitä teini-ikäisille tapahtuu? He ovat mennyttä. He ovat kadotettuja, hengellisesti, moraalisesti, monta kertaa myös fyysisesti sairaita ja mielenvikaisia. He ovat täydellisesti erotettuja armosta. Joten olisi hirvittävää, jos sellainen asia tapahtuisi jollekin teini-ikäiselle pojalle tai tytölle.

⁶³     Sitten ajatelkaa jotakin miestä tai naista, kristittyä, joka kutsuu itseänsä Jumalan lapseksi. He katsovat Jumalan Käskyihin ja kääntävät selkänsä ja sanovat: “Minun kirkkokuntani ei usko sitä sillä tavalla.”

⁶⁴     Me tarvitsemme vaikuttavia kristittyjä, joissa Jumalan Sana vaikuttaa. Kutsuttuja miehiä ja naisia, jotka vaikuttavat valittuun Seurakuntaan viimeisinä päivinä. Sellaisia me tarvitsemme. Jumala, anna sellaisia meille! Ja he tulevat olemaan siellä. He ovat oleva.

⁶⁵     Me näemme, että Ussiaa lyötiin hänen ylpeytensä tähden spitaalilla, eikä hän koskaan parantunut siitä. Hän ei koskaan parantunut. Hänen täytyi erottaa itsensä Jumalan Läsnäolosta ja kuolla spitaalisten huoneessa.

⁶⁶     Oi, tuo raja, jonka ylitse miehet ja naiset niin helposti menevät. Tuo raja tuomion ja armon välillä, jonka joku teini-ikäinen poika tai tyttö voi ylittää. Jokainen meistä! Tuo raja, jonka liikemiehet voivat ylittää! Kuka tahansa meistä voi ylittää sen, tuon rajan oikean ja väärän välillä. Ja muistakaa, Jumalan Sana on aina se, mikä on oikein. “Olkoon jokaisen miehen sana valhetta, ja Minun Sanani Totuus”, sanoi Jumala.

⁶⁷     No niin, Ussiaa lyötiin spitaalilla. Ja kun nuori Jesaja näki tämän, niin millainen opetus se olikaan hänelle silloin! Kun hän näki, että kun mies menee pois omalta paikaltansa, olipa hän sitten nuori tai vanha, hänen, joka menee pois paikaltansa, täytyy kärsiä seuraukset. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon Jumala oli siunannut häntä, hän yhä kärsii seuraukset.

⁶⁸     No niin, Jesaja sai tästä suuren opetuksen. Millaisen? Sen, että Jumala asettaa oman miehensä hänen paikallensa.

⁶⁹     Miehet eivät voi määrätä itselleen jotakin paikkaa. Jumalan täytyy asettaa teidät paikallenne. Älkää unohtako sitä. Jumala asettaa teidät teidän paikallenne, eikä teidän tule koskaan yrittää ottaa jonkun toisen paikkaa. Älkää yrittäkö olla jotakin muuta, mitä te ette ole.

⁷⁰     Niin kuin Kongressin jäsen Upshaw kerran sanoi, hän, joka kerran parantui kokouksessa siellä Kaliforniassa, kun Jumala antoi minun nähdä näyn hänestä. Hän oli ollut rampa kuusikymmentäkuusi vuotta, ja hän parantui silmänräpäyksessä Jumalan laupeuden tähden. Hän heitti pois kainalosauvansa ja vanhan pyörätuolinsa. Uskon hänen olleen täällä Shreveportissa todistamassa siitä. Hänellä oli tällainen sanonta.

⁷¹     Hän oli senaattori, uskoisin, tai jotakin sellaista, monia vuosia, ja kongressin jäsen Georgiasta. Ja hän oli erään Etelän Baptistien Neuvostoon kuuluvan baptistiseurakunnan edustaja. Ja sitten hän asettui presidenttiehdokkaaksi, mutta joutui häviölle asemansa tähden. Ja tuona iltana… En ollut koskaan edes kuullut tuosta miehestä. Se oli tohtori Roy Davis, joka laski kätensä päälleni pappisvihkimystä varten Lähetys Baptistien kirkossa. Hän lähetti hänet luokseni. Ja kun hän tuli kokoukseen, niin Pyhä Henki siellä tuhansien ihmisten läsnä ollessa kutsui häntä nimeltä ja kertoi hänelle, kuka hän oli, ja että Herra oli parantanut hänet. Ja hän tuli puhujanlavalle ilman kai­nalosauvoja, ilman tukia, ilman mitään. Hän kumartui alas, hän oli noin seitsemänkymmentävuotias, ja kosketti varpaitaan edes takaisin täydellisesti vapautettuna. Ja millainen puhuja hän olikaan, ja hän oli suuri mies. Se hänellä oli tapana sanoa…

⁷²     Näin hän sen ilmaisi: “Te ette voi olla jotakin, mitä te ette ole.” [Ilmaisu kansankielen muodossa.] Se kuulostaa siltä kuin minä olisin sanonut sen, eikä joku kongressin jäsen. Mutta hän oli Etelävaltioista ja käytti omaa ilmaisutapaansa. Ja hän vaikutti suuresti ihmisiin ja oli jumalinen mies. Hän kuoli samalla tavalla, monia vuosia myöhemmin. Hän seisoi Valkoisen Talon portailla Billy Grahamin kokouksen aikana ja lauloi “Nojaan iäti kestävään Käsivarteen” ihmisten edessä, jotka olivat tulleet kaikkialta ympäri maailman.

⁷³     Jumala asettaa paikalleen oman miehensä, ettekä te voi ottaa toisen paikkaa. Jos te teette niin, te tuotatte vain lihallista jäljittelyä, ja lopulta se tulee olemaan lyöty spitaalilla. Näettehän, te ette voi tehdä niin. Jumala määrää teille teidän paikkanne. Jesaja huomasi tästä, ettei hän voinut panna luottamustaan kehenkään mieheen. Siellä oli suurin mies maan päällä tuohon aikaan, kuningas, jolle muu maailma maksoi veroa, mutta koska hän jätti oman paikkansa, näki Jesaja silloin, ettei hän voisi luottaa lihan käsivarteen, ja se ajoi tuon profeetan temppeliin rukoilemaan.

⁷⁴     Oi Jumala! Jos seurakunta, jos ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, vain voisivat nähdä sen tänään, se ajaisi heidät jonnekin alttarille rukoilemaan. Te ette voi olla jotakin, mitä te ette ole.

⁷⁵     Sitten me näemme hänet temppelissä, kun hän oli rukouksessa. Koska hän oli profeetta, hänet oli valmistettu näkemään näkyjä. Koska hän oli profeetta, hän oli tietenkin syntynyt sillä tavalla. Ja hän tarvitsi kosketuksen Jumalalta. Ja Jumala oli määrännyt hänet profeetaksi. Ja tuossa näyssä temppelissä hän näki todellisen Kuninkaan. Hän näki Jumalan nostettuna ylös korkealle, yläpuolelle kaikkia Taivaita, ja Hänen suuri laahustimensa täytti maan ja taivaat. Hän näki todellisen Esimerkin. Toisin sanoen Jumala sanoi: “Katso ylös, tänne päin. Minä olen sinun Esimerkkisi.”

⁷⁶     Ja jospa me vain voisimme tehdä niin omassa palvelustehtävässämme! Minä osoitan tämän sananpalvelijoille ja liikemiehille ja teini-ikäisille. Saarnaajat, jos me vain voisimme tehdä niin! Minä haluaisin olla kuten Billy Graham. Toivoisin, että minulla olisi koulutus ja tietoa, kuinka panna koko asia yhteen samalla tavoin kuin Billy Grahamin kykenee. Mutta minä en voi olla Billy Graham, eikä myöskään Billy Graham voi olla minä. Näettekö? Meillä kullakin on oma paikkamme Kristuksessa. Ja yrittää jäljitellä Billy Grahamia, olisi vain sama asia, jonka Ussia teki, ja se vain päättyisi samantapaiseen onnettomuuteen. Olkaa vain se, mitä te olette, olkaa se, millaiseksi Jumala teidät valmisti.

⁷⁷     No niin, Jesaja oli profeetta, joten hän meni temppeliin ja hän näki todellisen Esimerkin, Jumalan. Pankaa merkille nuo Taivaalliset Serafit, kun ne lensivät temppelin lävitse. Nyt tuo Serafi, se on mahtava sana. Eikä se ole Enkeli, vaan Se on… Mikä Se on? Se on Uhripoltin. Se on, hänellä on jotakin tekemistä sovituksen kanssa, koska hän uhraa uhrin valmistaakseen tien katuvaa syntistä varten armon valtaistuimelle. Millainen asema, korkeampi kuin jonkun Enkelini, sillä Enkelit seisovat etäällä. Mutta Serafi menee uhrin kanssa suoraan Jumalan Läsnäoloon. Poltin… Hän on rukoiltujen rukousten uhraaja, Poltin, joka polttaa uhrin. Ja tässä ne menivät temppelin halki ja huusivat: “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala, Kaikkivaltias.” Ajatelkaa sitä, siellä temppelissä, tämän nuoren profeetan edessä!

⁷⁸     Hänen sydämensä oli murtunut. Hänen kuninkaansa oli yrittänyt täyttää hänen paikkaansa, kun hän oli yrittänyt ottaa sananpalvelijan paikan ja oli tullut täysin Jumalan voittamaksi ja spitaalin lyömäksi. Tämä mies, hänen esimerkkinsä, jota hän oli katsonut.

⁷⁹     Älkää milloinkaan luottako johonkin mieheen. Minä en välitä siitä, kuka hän on. Vaikka hän on hyvä mies, jos hän on hyvä… Sellaista ei olekaan. Sallikaa minun korjata se. Ei ole olemassa mitään pyhää miestä. Ei ole olemassa mitään pyhää seurakuntaa. Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa. Se on Pyhä Jumala, eikä joku pyhä mies. Se on Pyhä Henki. Pietari erään kerran viittasi “pyhään vuoreen”, kun hän puhui Kirkastusvuoresta. Tuo vuori ei ollut pyhä, vaan se oli Pyhä Jumala, joka kohtasi heidät tällä vuorella. Ei ole kyse pyhästä Seurakunnasta, vaan Pyhästä Jumalasta tuossa Seurakunnassa. Ei joku pyhä mies, vaan Pyhä Henki toimimassa tuossa miehessä. Tuo mies tulee epäonnistu­maan. Hän on epäonnistunut alusta pitäen, kuka tahansa. Kaikkein suurimmat miehet kaatuvat. Älkää koskaan panko luottamustanne… älkää tehkö jostakin miehestä esimerkkiänne. Katsokaa Jumalaan. Kristus on teidän Esimerkkinne.

⁸⁰     Ja me näemme, että hän oli ottanut nyt ajatuksensa Ussialta, tuolta kuninkaalta, jota hän niin rakasti. Ja hän katsoi ylös ja näki sen, mikä täytyy ymmärtää, jotta voisi olla profeetta, sen että Jumala, ja Jumala yksin, hallitsee ihmisten elämää Hänen Seurakunnassansa. Ja me huomaamme nyt, mitä tapahtui.

⁸¹     Me näemme nämä Serafit, heillä oli kuusi siipeä, kaksi oli heidän kasvojensa peittona, kaksi heidän jalkojensa peittona, ja kahdella he lensivät temppelin halki huutaen: “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala, Kaikkivaltias. Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala, Kaikkivaltias.” Ne huusivat niin päivin ja öin, koska he olivat Jumalan Läsnäolossa.

⁸²     Näettekö, mitä Jumala oli sanomassa, mitä Jesajan tuli nähdä? Jumalan pyhyyden ja puhtauden ja kunnioituksen, jota meidän tulee osoittaa Hänen Läsnäolossansa.

⁸³     Tarkastelkaamme tätä näkyä muutama hetki ennen kuin lopetamme. Kummallakin näistä luomuksista oli kuusi siipeä. Me otamme ensin nämä siivet. “Kahdella hän peitti kasvonsa.” Miksi hän teki niin? Ajatelkaa sitä! Jumalan Läsnäolossa jopa pyhien Serafien täytyy peittää pyhät kasvonsa voidakseen seistä Hänen Läsnäolossansa. Näiden, jotka eivät koskaan tienneet mitään synnistä, jotka eivät koskaan tehneet syntiä eivätkä voi tehdä sitä, ei ole mitään tapaa, miten voisivat tehdä syntiä, mutta kuitenkin, Jumalan Läsnäolossa, he peittivät pyhät kasvonsa.

⁸⁴     Ja sitten me kuolevaiset, syntiset, turmeltuneet ihmiset, haluamme yrittää panna jotakin Siihen, lisätä jotakin Hänen Sanaansa ja Hänen tarkoitukseensa ja lukea tuomion niiden ylle, jotka yrittävät seurata sitä, minkä Herra on käskenyt tehdä, ilman minkäänlaista kunnioitusta Hänen Sanaansa kohtaan, “Minä tiedän Sanan sanovan, että ‘teidän täytyy syntyä uudestaan’, mutta minä sanon teille, mitä minä asiasta ajattelen!” Teillä ei ole mitään ajateltavaa. Jumala on puhunut, ja se selvittää sen.

⁸⁵     Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Lupaus on annettu teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Mikä oli tuo lupaus, lupaus mistä? Pyhästä Hengestä, joka oli vuodatettu. Mikä säikäytti nuo ihmiset? Koska he kuulivat heidän puhuvan kielillä, joita he itse eivät tunteneet, ja he horjuivat kuin juopuneet Pyhän Hengen vaikutuksen alla. Ja he pilkkasivat ja tekivät pilaa heistä. Silloin Pietari sanoi: “Lupaus on annettu teille”, kun he tahtoivat tehdä parannuksen, “ja niille, jotka kaukana ovat, kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

⁸⁶     Kenelle kaikille? “Kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, tulee koskaan kutsumaan.” No niin, joku määrätty seurakunta saattaa kutsua teidät, tai teidän omatuntonne voi kutsua teidät. Mutta kun Jumala kutsuu teidät, silloin Hän tietää, kuinka pukea palvelijansa.

⁸⁷     Voisivatko jotkut syntiset miehet, koulutetut, oppinet miehet, joilla on vaikutusvaltaa teidän kirkkokunnissanne, voisivatko he seistä teidän kirkkokunnallisessa viitassanne ja yrittää ruiskuttaa jotakin tuohon puhtaaseen, väärentämättömään Sanaan? Muistakaa, tuo Sana on Jumala. Jos Serafin, joka ei tiennyt synnistä mitään, täytyi peittää kasvonsa, voidakseen seistä Jumalan Läsnäolossa, niin kuinka me tulemme ilmestymään tuona Päivänä, kun tulemme seisomaan Hänen Sanansa Läsnäolossa, joka on saarnattu, ja jonka Pyhä Henki on läpikotaisin vahvistanut, ja silti me menemme pois ja sanomme: “Se on telepatiaa, tai Se on jotakin sellaista”?

⁸⁸     Mitä tapahtui tälle kuninkaalle, suurelle miehelle, uskovaiselle, Jumalan siunaamalle miehelle? Hänet lyötiin spitaalilla, joka on esikuva synnistä, epäuskosta. Sille ei ole olemassa minkäänlaista parannuskeinoa, ainoastaan Kristus. Ja hän kuoli tuossa samassa tilassa.

⁸⁹     Nyt ihmisillä ei ole mitään kunnioitusta Häntä kohtaan. Miksi eivät ihmiset kunnioita Jumalaa? Ainoastaan Jumalalle kuuluva kunnioitus, siitä on puhuttu vain kahdesti koko Raamatussa, ja molemmilla kerroilla Jumalalle kuuluvana. Huomatkaa, syy siihen, miksi he eivät tee niin, on se, että he eivät ole täysin vakuuttuneita siitä, että se on Jumala. He eivät ole täysin vakuuttuneita.

⁹⁰     Ei myöskään Ussia ollut. Hän ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Jumala pitäisi jokaisen Sanan. Koska Jumala oli siunannut häntä, hän ajatteli: “Se tyydyttää minut. Minulla on siunaus Jumalalta, minä voin tehdä mitä minä haluan tehdä.”

⁹¹     Te ette voi tehdä sitä. Te ette voi tehdä sitä. Te teini-ikäiset, ette voi tehdä sitä huolimatta siitä, kuinka suosittu tyttö tai poika te olette, kuinka hieno tanssija te olette. Kuinka koko koulu arvostaa sinua, olet voittanut stipendisi, se on kaikki hienoa. Ei ole mitään sitä vastaan. Se on hienoa, mutta älä luule voivasi polkea jalkoihisi Jumalan Sanaa ja selvitä siitä. Älkää te sananpalvelijat ajatelko voivanne tehdä niin ja selviytyä siitä. Kukaan meistä ei voi tehdä sitä. Te perheenäidit, tai te liikemiehet, me tulemme kaikki vastaamaan Jumalalle Hänen Sanansa mukaan. Jesaja oppi tämän. He eivät ole tietoisia Hänen Läsnäolostansa.

⁹²     Kuinka meidän kannattaisikaan tänään kuunnella sitä, mitä Daavid sanoi. Hän sanoi: “Herra on aina Minun edessäni.” Hän sitoi Hänen Käskynsä oven pieliin ja sänkynsä päätyyn ja hän pani ne kaikkialle. Hän jopa sitoi ne sydämeensä ja oli päättänyt sydämessään, ettei tulisi tekemään syntiä Jumalaa vastaan. Hän piti jatkuvasti Sanan edessänsä. Siitä syystä hän sanoi: “Minua ei voida liikuttaa”, koska tekipä hän mitä tahansa, Sana oli hänen edessänsä. Ja niin meidän tulisi aina tehdä, noudattaa Jumalan sääntöä.

⁹³     No niin, tämä Serafi peitti kasvonsa, koska Jumala on kokonaan pyhä, ja Hän huusi: “Pyhä, pyhä, pyhä.”

⁹⁴     Ottakaamme nyt toinen asia. Hänellä oli kaksi siipeä jalkojensa peittona. Mitä se merkitsee? Nöyryyttä Hänen Läsnäolossansa.

⁹⁵     Se on vaikea asia jollekin miehelle, jolla on asemansa. Se on vaikea asia sievälle teini-ikäiselle tytölle. Se on vaikea asia teini-ikäiselle pojalle, joka on suosittu koulussa, ja joka on koripallotähti.

⁹⁶     Oi nuori mies, kuinka Jumala voisikaan käyttää sinua, jos vain antaisit Hänen tehdä sen! Nuori tyttö, sinä hienon, sievän kuningatar-ulkonäkösi kanssa, jonka Jumala antoi sinulle, miksi et käytä tuota vaikutustasi Jumalan Valtakuntaa varten, jota varten Jumala on sen sinulle antanut, tuon naisellisuuden hyveen. Käytä sitä sillä tavoin, niin silloin on lopputulos kohdallasi oleva oikein. Mutta millä muulla tavalla tahansa, ja sinä tulet epäonnistumaan, näethän, sinä tulet olemaan täysin epäonnistunut. Jumala teki sinut, eikä kukaan muu voi ottaa sinun paikkaasi, kukaan ei voi täyttää tuota paikkaa. Sinun täytyy olla sillä tavoin.

⁹⁷     No niin, nämä Serafit olivat nöyriä Hänen Läsnäolossansa.

⁹⁸     Kuten Mooses, joka oli suuri, nerokas mies. Me ymmärrämme, että hän saattoi opettaa egyptiläisille viisautta, tiedettä ja suurta Egyptin viisautta.

⁹⁹     Me emme ole vielä koskaan saavuttaneet sellaista tilaa tieteessämme. Me emme nykyään rakenna pyramideja, tiedättehän. Me emme osaisi asettaa sitä sillä tavoin kuin se on, maan keskipisteeseen, niin että ei ole väliä sillä, missä aurinko on, sen ympärille ei muodostu lainkaan varjoa. Emmekä me kykenisi rakentamaan sfinksejä tai monia muita noista asioista. Me emme myöskään tänään osaa valmistaa muumiota, joka näyttäisi niin luonnolliselta tuhansien vuosien kuluttua. Me voimme säilyttää ruumista vain muutamia tunteja. Heillä oli silloin balsamointinestettä, josta me emme tiedä mitään. Heillä oli värejä, jotka eivät koskaan menetä väriään. Heidän taiteensa ja tieteensä oli jotakin sellaista, jota meillä ei ole.

¹⁰⁰Kuulkaa nuoret, te elätte täällä yliopistokaupungissa, tai kaupungissa jossa… ja minä elän yliopistokaupungissa. Ja tiede kyllä sopii, niin kauan kuin se ei mene Jumalan Sanan ulkopuolelle. Mutta haluan teidän tietävän, ettei tiede anna teille mitään elämää. Tiede voi kertoa teille, kuinka…

¹⁰¹Ja toinen asia, tieteen täytyy tavallisesti aina perua sanansa, sen suhteen, mitä he ovat tieteellisesti todistaneet. Tiedättekö, näin juuri eräänä päivänä erään tiedeprofessorin puhuvan siitä, kuinka he nyt ovat todistaneet, että nämä luut, joita he kaivavat ylös, ovat sata miljoonaa vuotta vanhoja. Kaksi vuotta sitten he huomasivat, että se johtui siitä suolavedestä, jossa nuo luut olivat maanneet. Ei ole mitään tiedettä tai mitään, mikä voisi sanoa, että maailma on yli kuusituhatta vuotta vanha. Näettekö? Kloriitti ja muut aineet vedessä ovat kuluttaneet luun sillä tavalla, että se saa sen näyttämään siltä kuin se olisi miljoona vuotta vanha. Mutta se ei ole. Mutta luulisitteko heidän mainostavan sitä? Ei koskaan. He eivät halua peruuttaa sitä, mitä ovat sanoneet.

¹⁰²Mutta tässä on Raamattu, veljeni, sisareni, ja minun nuori teini-ikäinen veljeni ja sisareni, jossa Jumalan ei koskaan tarvitse peruuttaa sitä mitä Hän on sanonut, koska Se on Totuus, aina Totuus. Se on aina oikeassa. Kun Jumala on sanonut mitä tahansa, se merkitsee sitä.

¹⁰³Olin puhumassa äskettäin eräässä kokouksessa, ja eräs minut ulkopuolella tavannut mies sanoi: “ Sinä haukut väärän puun juurella, kaveri.” Hän sanoi: “Sinä sanoit, että ‘maailma on kuusituhatta vuotta vanha’.”

Minä sanoin: “Maailmanjärjestys on tarkalleen kuusituhatta vuotta.

¹⁰⁴Hän sanoi, “Katsohan, Raamattu sanoo, että ‘Jumala loi taivaat ja maan kuudessa päivässä.’”

Minä sanoin: “Niin Hän ei tehnyt.”

¹⁰⁵1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” Piste! Kuinka pitkään. Hän teki sen, minä en tiedä, eikä kukaan muukaan. Jumala teki sen. Siinä on piste, se on lauseen loppu. “Ja”, kun Hän alkoi käyttää sitä, “maailma oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi oli syvyyden päällä. Ja Jumalan Henki liikkui veden päällä.” Mutta 1. Moos ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” Siinä kaikki. Älkää pitäkö melua siitä. Minä vain uskon sen. Siinä kaikki. Jumala loi sen. Ei ole minun asiani tietää sitä. Olen iloinen, että Hän teki sen, ja antoi minun elää täällä vähän aikaa. Hänellä on myös uusi maa, jossa vanhurskaus asuu.

Toivoni ei ole rakennettu millekään vähemmälle
Kuin Jeesuksen Verelle ja vanhurskaudelle.

¹⁰⁶Ei uskontunnustuksen varaan, ei kirkkokunnan varaan, ei jonkun miehen esimerkin varaan. Minä haluan Kristuksen ja Hänet yksin. Se meillä täytyy olla.

¹⁰⁷Nöyryys. Mooses, älykäs mies, mutta tuon palavan pensaan läsnäolossa hän riisui kenkänsä. Hän oli pyhällä maalla. Hän nöyryytti itsensä. Nöyryys, sitä tämä jalkojen peittäminen tarkoitti, nöyryyttä.

¹⁰⁸Katsokaa Paavalia, tuota suurta älykästä oppinutta, hänet oli opetettu Gamalielin alaisuudessa, joka oli yksi hänen aikansa suurimmista heprealaisista opettajista. Hän oli älykäs, intellektuelli. Hän oli suorittanut yliopistollisen loppututkinnon ja hän ajatteli tietävänsä siitä kaiken. “Ja tämä meluava ihmisjoukko, hehän eivät ole mitään muuta kuin hulluja.” Ja hänellä oli ylipapilta määräys mennä ja vangita heidät kaikki siellä Damaskossa. Ja yhtenä päivänä ollessaan matkalla hän tuli tuon saman Tulipatsaan Läsnäoloon, joka oli puhunut Moosekselle palavassa pensaassa. Mitä Paavali, tai mieluumminkin Saulus, teki? Hän lankesi kasvoillensa nöyryydessä, lankesi alas kasvoillensa maahan nöyryydessä.

¹⁰⁹Mitä Johannes Kastaja teki, tuo mies, josta Jeesus sanoi: “Koskaan ei ole ennen häntä syntynyt naisesta hänen kaltaistaan miestä tai ketään, jota voisi verrata häneen.” Tuo suuri, Jumalan ennen maailman perustamista määräämä profeetta, josta profeetta Jesaja oli puhunut seitsemänsataa kaksitoista vuotta, ennen kuin hän tuli maan päälle. Mitä hän teki, kun hän oli nähnyt tämän Miehen kävelevän luokseen kuulijakunnan joukosta ja katsottuaan ylös nähnyt Tulen tulevan alas kyyhkysen muodossa? Hän huusi: “Minun pitää tulla Sinun kastamaksesi.”

¹¹⁰“Minun täytyy vähentyä, Hänen täytyy lisääntyä.” Jumalalla ei voi olla kahta maan päällä samanaikaisesti. Ainoastaan yhdellä on sanoma, tiedättehän. “Minun täytyy vähetä. Hän on Sanansaattaja. Minä olen ollut tähän aikaan asti, nyt Hän ottaa minun paikkani.” Samalla tavoin kuin oli Elisan kanssa, kun Elia meni ylös ja heitti viittansa Elisalle. Hänen palvelutehtävänsä oli päättynyt, ja Elisan täytyi jatkaa siitä, mihin hän lopetti. “Hänen täytyy lisääntyä, minun täytyy vähetä”, sanoi Johannes Kastaja.

¹¹¹Olkaa tietoiset pienuudestanne. Te ette ole mitään. Te ette ole mitään. Kuinka haluaisinkaan viipyä siinä muutaman minuutin! Mutta te ette ole mitään. Sallikaa minun… Tämä kuulostaa rienaavalta ja kuulostaa karkealta.

¹¹²Enkä usko saarnastuolin olevan mikään, jossa kukaan saarnaaja lohkaisisi vitsejä. Se on muuttunut vitsailuksi harjoittamiseksi ja Hollywoodin loistoksi. Se on siinä vikana. Hollywood on television välityksellä valloittanut saarnastuolin. Meidän naisemme ovat jo pitkän aikaa sitten kumartaneet Hollywoodin muodin jumalatarta. Ja sitten saarnastuoli on joutunut Hollywoodin haltuun laulajien ja lahjakkaiden miesten kautta. Oi, kuinka ovela mies tuo perkele onkaan. Te ette voi sekoittaa öljyä ja vettä. Ne eivät sekoitu. Pankaa merkille tuo suuri vaikutus, joka ihmisillä on toisiinsa. Ja se, mitä te teette, myös vaikuttaa muihin.

¹¹³Jos haluatte nähdä, kuinka suuri olette, niin työntäkää sormenne ämpärilliseen vettä, vetäkää sitten sormenne ulos ja yrittäkää sen jälkeen löytää se paikkaa, mihin te panitte sormenne. Te ette ole yhtään mitään.

¹¹⁴Jumala tulee toimeen ilman teitä. Hän tulee toimeen ilman minua, mutta me emme voi tulla toimeen ilman Häntä. Meillä täytyy olla Hänet, sillä Hän on Elämä, ja Hän yksin. Ei tuntea Hänen Kirjansa tai tietää tämä tai tietää tuo tai tuntea joku uskontunnustus. “Mutta tuntea Hänet on Elämä”, tuntea Hänet Persoonana, Kristus teissä, Sana tehtynä lihaksi teissä. Sitä on Hänen tuntemisensa. Kun Hän, te ja Hän, tulette yhdeksi, niin kuin sanoin eilen illalla Supermerkin yhteydessä. Hänen täytyy tulla sisäisesti teihin. Teihin! Jumalan ja ihmisen täytyy tulla yhdeksi. Te olette tietoinen mitättömyydestänne.

¹¹⁵Nyt lopettaessani otan kolmantena asiana nuo kaksi muuta siipeä. Hän pystyi lentämään näiden kahden siiven avulla. Tarkatkaa! Kasvot peitettynä Jumalan pyhyyden kunnioituksella, hänen jalkansa peitettynä nöyryydessä, ja kahden siiven avulla Hän pystyi saamaan itsensä liikkeelle. Jumala oli osoittamassa profeetallensa, miten palvelijan tulisi olla valmistautunut. “Lakkaa katsomasta Ussiaan! Tässä on esimerkkisi, jonka olen lähettänyt eteesi. Peitä kasvosi kunnioituksessa, peitä jalkasi nöyryydessä ja ala toimia!” Oi, mikä esimerkki! Hän oli katsonut Ussiaan niin pitkään ja nähnyt sen epäonnistuvan, ja nyt Jumala oli sanomassa hänelle, mitä hänen tuli tehdä, ja näytti hänelle, millainen valmistautunut palvelija oli. Hän alkoi toimia.

¹¹⁶Samalla tavoin kuin tuo nainen kaivolla, hän alkoi toimia niin pian kuin Jeesus oli kertonut hänelle, että hänellä oli viisi aviomiestä. Tuo nainen oli odottanut jotakin senkaltaista tapahtuvaksi, neljäsataa vuotta ilman profeettaa. Ja kerran, kun hän meni noutamaan vettä yhtenä aamuna, niin aivan odottamatta hän kohtasi siellä jotakin todellista.

¹¹⁷Jumala tulee asettamaan Hänet eteemme jossakin, joskus, aivan odottamatta. Toivon, että Hän tekee sen tänä aamuna.

¹¹⁸Hän teki niin tuolle naiselle, silloin kun hän ei odottanut sitä. Ja kun Hän sanoi hänelle: “Nainen, tuo Minulle juotavaa”, ja tämä keskusteli Hänen kanssaan vedestä ja siitä, ettei Hänellä ollut minkä avulla nostaa sitä. Ja Hän antoi tuon naisen tietää, että Hänellä oli vettä, jota hänen ei tarvitsisi tulla sieltä nostamaan.

¹¹⁹Ja sitten he alkoivat keskustella siitä, mikä oli oikea uskonto, ja hän sanoi: “Meidän isämme palvoivat tällä vuorella. Te taas sanotte: ‘Jerusalemissa.’” Ja Jeesus…

¹²⁰Mikä Hän oli? Hän oli Sana. Joh. l: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” Hebrealaiskirjeen 4. luvussa sanotaan: “Jumalan Sana on elävämpi, voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka ja Se leikkaa.” Se ei hemmottele ja taputtele olalle. Se leikkaa mennen ja tullen. Näettekö, “Leikaten luun ytimeen, ja Se on sydämen ajatusten ja aikomusten Erottaja.” Se on Sana, Sana tehtynä lihaksi. Ja tässä se oli, mitä Hän teki? Hän katsoi heihin ja pystyi ymmärtämään heidän ajatuksensa, koska Hän oli tuo Sana, tuo muuttumaton Sana. Ja Hän on yhä sama. Hän ei muutu. Pankaa nyt merkille jotakin tässä muuttumattomassa Sanassa, Hän katsoi suoraan tuon naisen kasvoihin.

¹²¹Ja tässä hän seisoi, tämä huonomaineinen nainen, katuprostituoitu, joksi me häntä tänään kutsuisimme. Ehkä hän oli vanhempien kadulle ajama lapsi, ja heitä on aivan liikaa tänään. Mutta tässä oli tämä suloinen, sievä, nuori ehkä teini-ikäinen nainen, ehkä seitsemäntoista vuotias ja keskikoulun lopettanut. Ja tässä hän oli valinnut väärän tien, ja hänen elämänsä moraali oli rappeutunut. Eikä hänellä ollut mitään, mistä pitää kiinni, vaikkakin hän oli sievä tyttö.

¹²²Ja mennessään noutamaan vettä, hän kohtasi siellä erään Miehen, joka puhui hänelle. Ja hän sanoi: “Meillä on täällä rotuerottelu. Sinun ei pitäisi puhua minulle. Sinä olet heprealainen, ja minä olen samarialainen nainen. Ja loppujen lopuksi, katso, millainen minä olen. Miksi Sinä puhut minulle? Mitä Sinä haluat?” Näettekö, tämän naisen vaikuttimet olivat väärät.

¹²³Ja mitä jos tuo nainen olisi heittänyt vesiastiansa maahan ja lähtenyt pois, niin kuin monta kertaa jotkut ihmiset nousevat ja kävelevät ulos kokouksesta ennen kuin tietävät asiasta? Näettekö, silloin ei koskaan olisi tapahtunut sillä tavoin.

¹²⁴Mutta tuossa ennalta määrätyssä siemenessä oli jotakin, mikä sanoi, että tässä Henkilössä oli jotakin kiinnostavaa, joten hän puhui Hänelle. Mitä tapahtui? Hän kertoi hänelle ne asiat, joita hän oli tehnyt. Ja kun Hän oli kertonut hänelle nämä asiat, sanoi tämä nainen: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Sinähän et tunne minua.” Miksi tämä nainen tiesi, että Hän oli profeetta? Koska Hänelle oli tullut Sana.

¹²⁵Raamattu oli sanonut: “Jos keskuudessanne on joku, joka on hengellinen tai profeetta, niin Minä, Herra, tulen tekemään paljastan itseni hänelle. Ja jos se, mitä hän sanoo, on totuus, silloin kuulkaa häntä, sillä hän on Minun edustajani, hän on Minun Sanani julkituotuna.”

¹²⁶Ja toisin sanoen hän sanoi: “Herra, meillä ei ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Eikä meillä nyt ole mitään Kirjoitusta siitä, että meidän tulisi nyt saada profeetta Messiasta lukuun ottamatta. Me tiedämme, että Messias on tulossa. Ja tämä on profeetan merkki, me tiedämme, että Hän tulee ja että Hän tulee tekemään näitä asioita.”

¹²⁷Ja Jeesus sanoi: “Minä olen Hän.” Aamen.

¹²⁸Mitä? Hän ei välittömästi hypännyt ylös ja juossut pois ja sanonut: “Minä en tule kuuntelemaan sitä.” Hän peitti kasvonsa: “Minä tunnustan olevani väärässä.” Nöyrästi hän pyysi: “Anna minulle sitä vettä, Herra, jotta minä en tulisi täältä nostamaan.” Näettekö tämän naisen, sen tavan, miten Jumala pukee Hänen ihmisensä?

¹²⁹Mitä nyt? Tämä nainen on valmis. Sitten se on paljastettu hänelle, että se on Messias. Ja välittömästi hän alkaa toimia. Yrittäisittekö pysäyttää häntä? Te ette voisi tehdä sitä. Hän juoksi suoraan kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Me olemme odottaneet Messiasta, ja siellä Hän on.” Ja Raamattu sanoo, että tuon kaupungin miehet uskoivat tuon naisen todistuksen tähden. Hänellä oli jotakin niin todellista, että se näkyi ulospäin. Se oli hänen vaikutuksensa, sen jälkeen kun hän oli tavannut Jeesuksen Kristuksen, suoranaisena tuloksena siitä, mitä hänen Raamattunsa oli hänelle opettanut siitä, mitä Messias tulisi tekemään, ja hän sai nuo miehet vakuuttuneiksi siitä, että se oli Messias. Neljäänsataan vuoteen ei heillä ollut mitään sellaista: “Ja nyt tässä on tuo Mies.” Ja hänen todistuksensa, vaikka hän olikin prostituoitu, oli vakuuttava.

¹³⁰Oi, nuori nainen, sinä et ehkä elä sen kaltaista elämää. Mutta jospa sinä vain voisit kohdata tämän Yhden, josta olen puhumassa, niin mikä sinun vaikutuksesi tulisikaan olemaan koulutovereihisi!

¹³¹Nuori mies, sellainen kuin Saulus, koulutettu, älykäs, millainen vaikutus hänellä olikaan koko kristilliseen maailmaan. Hänet lähetettiin apostolina pakanoiden luo, kun hän oli kohdannut tämän Jeesuksen Tulipatsaassa tuona päivänä, ja oli tietoisena siitä, että se oli sama Jumala, joka oli tuonut hänen kansansa Israelin ulos Egyptistä. Jos te vain voisitte kohdata tämän saman Jumalan! Sitä on Raamattu, julkituotuna, todistaen, että Hän on Jumala, Hänen vahvistuksensa juuri nyt maan päällä siitä, että Hänen Sanansa on tullut julki, sillä “Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti.” Mikä vaikutus sillä tulisikaan olemaan seura­kuntaanne, yhteisöönne, kaikkiin, joiden kanssa te joudutte kosketuksiin. Te tulette olemaan muuttunut henkilö. Kyllä. Kyllä vaan.

¹³²Pietari, kun hän oli nähnyt ja oli vakuuttunut, että… Me näemme, että hän oli kalastanut koko yön saamatta mitään. Hän oli kalastaja. Hän tiesi kuun vaiheet, ja milloin kala liikkuisi ja milloin ei. Mutta hän oli tarpeeksi ystävällinen istuakseen ja kuunnellakseen Jeesusta muutaman minuutin ajan. Hän ei noussut ylös ja juossut ulos. Hän kesti kuunnella se loppuun asti. Ja sen jälkeen, kun saarna oli ohitse, ja koska hän oli ollut tarpeeksi ystävällinen…

¹³³Hän oli kalastanut koko yön saamatta mitään. Kuinka monta Simonia on täällä tänä aamuna, kuinka moni tulee kuuntelemaan tätä ääninauhaa? Simon, sinä olet hypännyt metodisteista baptisteihin, helluntailaisiin, ykseyteen, kakseuteen, kolminaisuuteen ja kaikkeen muuhun eikä sinulla vieläkään ole mitään. Miksi et istuisi ja kuuntelisi minuutin verran? Anna vain muutama minuutti ajastasi Kristukselle.

¹³⁴Tarkatkaa, kun Sana tulee esille. “Simon”, Hän on nyt antamassa hänelle tehtävää, “laske verkkosi vetääksesi sen.”

¹³⁵Ja kun hän oli saanut tuon kalansaaliin, hän sanoi: “Herra, minä olen vetänyt verkkoa koko yön. Se ohittaa minun ajattelukykyni. Minä en voi selittää kuinka.”

¹³⁶En myöskään minä osaa selittää, kuinka se toimii. Minä en tunne sen mekaniikkaa. Minä olen kiinnostunut vain dynamiikasta. Minä en tiedä, miten Hän sen tekee, mutta Hän tekee sen, koska Hän lupasi sen.

¹³⁷Hän laski verkon. Hän tiesi, ettei siellä ollut kaloja, mutta Jumala sanoi, että siellä tulisi olemaan kaloja, joten hän laski verkon joka tapauksessa.

¹³⁸Te sanotte: “Olen ollut alttarilla. Tein näin. Tein noin. Olen yrittänyt, olen ollut ylös ja alas. Minä…” Laske verkko. Se oli Käsky.

¹³⁹Ja kun hän oli saanut kaloja, niin mitä hän teki? Ensimmäiseksi hän lankesi polvilleen kunnioituksesta ja kunnioittavasti ja huusi: “Mene pois minun tyköäni, Herra, minä olen syntinen mies.” Mitä se on? Kunnioitusta, nöyryyttä.

¹⁴⁰Mikä oli se sana, joka tuli hänelle? “Älä pelkää Simon, tästedes sinä tulet olemaan ihmisten kalastaja.” Toiminnassa, ja hän kuoli toiminnassa. Oi!

¹⁴¹Tuo sokea mies, joka oli parantunut, hän ei osannut selittää sitä. Hän ei osannut sanoa, miten Hän sen teki. Eikä hän tiennyt, oliko Hän syntinen vai ei. Hän sanoi: “Minusta on outoa, että te miehet täällä, te papit, kysytte minulta tämän kysymyksen.”

¹⁴²He sanoivat: “Kuka sinut paransi?” He kysyivät hänen isältään ja äidiltään, mutta he sanoivat…

¹⁴³He, nuo papit olivat jo sanoneet heille: “Jos joku vain osallistuu Jeesuksen kokouksiin! Hän on mielenvikainen mies. Jos te osallistutte Hänen kokouksiinsa, teidät erotetaan tästä seurakunnasta. Me tulemme panemaan teidät…’” Niin Raamattu sanoi: “Me tulemme panemaan teidät ulos seurakunnasta, jos osallistutte tuohon kokoukseen.”

¹⁴⁴Mutta tuo sokea mies, näettehän, kokous tuli hänen tykönsä, ja Jeesus paransi hänet.

¹⁴⁵Ja sitten jopa hänen vanhempansa, jotka pelkäsivät menettävänsä arvokkuutensa, etteivät voisi olla jäseniä tässä kaupungin suuressa seurakunnassa, he häpesivät sanoa mitään sen suhteen. He käänsivät sen takaisin pojalle ja sanoivat: “Kysykää häneltä itseltään, hänellä on tarpeeksi ikää. Menkää kysymään häneltä, miten se tapahtui. Me tiedämme, että hän on meidän poikamme, ja me tiedämme, että hän syntyi sokeana, mutta minä en tule sanomaan mitään.” Oi, tuo penseä, rajalinjan tekouskovainen!

¹⁴⁶Mutta tämä mies, jonka silmät olivat parantuneet. He sanoivat: “Kuka paransi sinut?”

¹⁴⁷Hän sanoi: “Eräs, jonka nimi on Jeesus Nasaretilainen.” Kyllä vaan! Hän oli istunut siellä nöyryydessä. Teko oli tehty.

¹⁴⁸He sanoivat: “Se Mies on syntinen. Me emme tiedä, meillä ei ole mitään koulua, mistä Hän olisi tullut. Hän ei kuulu meidän organisaatioihimme. Hänellä ei ole mitään jäsenkorttia. Meillä ei ole mitään tekemistä Hänen kanssaan. Me tiedämme, että Hän on syntinen.”

¹⁴⁹“Hyvä on”, hän sanoi, “mutta on hyvin outoa.” Hän sanoi: “Mies, joka on voinut avata minun silmäni, asia, jollaista ei ole koskaan maailman alusta asti tehty. Joku Mies, joku Saarnaaja, avaa minun silmäni, eikä sellaista ole koskaan tehty maailmassa, ja te papisto, joiden oletetaan tietävän kaikki Sanasta, te ette tiedä Hänestä mitään? Se on hyvin outoa.”

¹⁵⁰Kun Raamattu oli juuri sanonut, että kun Hän tulisi, niin “sokeat näkisivät ja rammat hyppisivät kuin peurat.” Heidän olisi tullut nähdä, että Sana oli tuotu julki. Näettekö?

¹⁵¹Mutta tuo poika tiesi, hän oli ollut siellä. Mitä hän teki? Hän toimi. Hän oli valmis pomojensa edessä. Hän oli valmis pappien edessä. Hän oli valmis neuvoston edessä. Hän oli valmis kaikkeen, koska hän oli tunnistanut Jumalan ja nöyryyttänyt itsensä ja alkanut toimia todistuksensa kanssa. Näettekö, sellainen on todellinen palvelija.

¹⁵²Tulipatsaan tulisi saada meidät tänään toimimaan, kun me näemme, kuinka Se on vahvistettu Hänen lupauksensa Sanoissa tätä hetkeä varten, tätä viimeistä päivää varten. Sen pitäisi saada koko Jumalan liike toimimaan.

¹⁵³Mutta vaikeus on siinä, että meidän organisaatiomme sanovat: “Hetkinen vain. Se ei tullut meidän ryhmämme kautta. Se on Jeesus Nimen -ryhmä. Se on luopio. Se on baptisti. Se on…” Näettekö? Uh-huh. Näettekö? He yksinkertaisesti eivät näe Sitä. Niin se on.

¹⁵⁴Merkki, oi, merkki siitä, että Hänen Tulemuksensa on käsillä. Ja me tiedämme, ettei ole mitään maailmassa…

¹⁵⁵Tiede sanoo meille, että on “kolme minuuttia keskiyöhön”. He sanoivat meille niin useita vuosia sitten. Silloin meidän täytyy olla lähes keskiyössä. Me emme tiedä aikaa, milloin ruuti on syttyvä tynnyrissä. Katsokaa näitä vaaleja, jotka ovat tulossa huomenna. Siinä on kaikki mitä tarvitaan, vain yksi tarvitsee sytyttää. Kun tuo ensimmäinen atomipommi näkyy tutkan kuvaruudussa, tulee jokainen heistä painamaan nappia, mutta Seurakunta tulee olemaan mennyt ennen sitä aikaa. Niinpä, jos se vois tapahtua minä hetkenä tahansa, ja Seurakunnan tulee mennä pois ennen sen tapahtumista, niin kuinka kaukana se on?

¹⁵⁶Ja juuri ne asiat, jotka Hän sanoi, tulevat tapahtumaan, Hänen palvelutehtävänsä ja se, mitä tulisi tapahtumaan viimeisissä päivissä, me tarkkaamme niitä ilta illan jälkeen ja päivästä päivään ja sanomme, että aika on käsillä. Oi, meidän pitäisi nöyryyttää itsemme, tulla nöyryydessä ja alkaa toimia. Oikein. Täyttyneen Sanan pitäisi saada meidät kaikki toimimaan.

¹⁵⁷Me, kuten profeetta Jesaja, olemme nähneet itseänsä korottavien ihmisten lopputuloksen, jotka sanovat: “Hyvä on, jos se tulee jonnekin, niin se on tuleva meidän kirkkokuntaamme. Jos se tulee kolminaisuusopin kautta, niin hyvä on. Jos se tulee ykseysopin kautta, niin hyvä on. Tai jos se tulee Church of Godin kautta, metodistien kautta, baptistien kautta, katolilaisten kautta, tai presbyt… Silloin se on oikein.”

¹⁵⁸Minua haastateltiin täällä Meksikossa. Veli Jack oli kanssani. Tuo pieni lapsi herätettiin kuolleista sen jälkeen, kun se oli kuollut tuona aamuna kello yhdeksältä. Ja se herätettiin ylös kuolleista tuona iltana kello yhdeltätoista puhujanlavalla, näyn kautta. Veli Jack oli siellä. Minä lähetin hänet rukoilemaan tuon lapsen puolesta. Tuo nainen piti vauvaa käsivarsillaan tällä tavalla. Satoi kaatamalla ja veli Jackillä oli yllään veli Armentin päällystakki. Ja Billy sanoi: “Minä olen antanut…” Veli, tämä veli Espinozan ystävä, en tiedä, mikä… Minä kutsuin häntä nimellä “mañana”, koska hän oli niin hidas. Ja niinpä minä sanoin… Hän jakoi rukouskortteja, ja Billy seisoi vieressä nähdäkseen, ettei hän myisi niitä. Ja tällä naisella oli tuo kuollut vauva. Ja Billy sanoi: “Minulla ei ole tarpeeksi järjestysmiehiä, jotta voisin estämää häntä tulemasta. “

¹⁵⁹Ja minä sanoin: “Hän ei tuntisi minua. Hän ei tunne minua.” Edellisenä iltana tuo sokea mies oli saanut näkönsä. Ja minä sanoin: “Hyvä on, veli Jack, mene sinä ja rukoile tuon lapsen puolesta.” Minä sanoin: “Hän ei tule koskaan tietämään eroa minun ja sinun välilläsi.” Ja tuo nainen juoksi näiden miesten jalkojen välistä ja hyppi heidän selkänsä ylitse ja oli tulossa tämän kuolleen vauvan kanssa. Sievä pieni tyttö, suunnilleen näin pitkä, ja ehkä se oli hänen ensimmäinen lapsensa. Hän näytti olevan noin kaksikymmenvuotiaalta, hyvin viehättävä tyttö. Ja niinpä minä sanoin: “Mene ja rukoile hänen puolestaan, veli Jack, koska hän ei tule erottamaan, kuka on kuka.” Ja koska seisoin siellä takana puhumassa tulkin kautta, ei hän tietäisi, oliko se minä tai hän, joka rukoili sairaiden puolesta.

¹⁶⁰Veli Jack oli lähtemäisillään alas. Ja minä katsoin, ja edessäni oli näky. Tämä pieni vauva istui edessäni. Minä sanoin: “Odotahan. Tuokaa se tänne.” Muutamassa hetkessä tuo vauva oli elossa, kun kädet oli laskettu sen päälle!

¹⁶¹Tämä nainen alkoi toimia, hän meni nopeasti lääkärinsä luo, joka allekirjoitti lausunnon, että tuo vauva kuoli hänen toimistossaan tuona aamuna keuhkokuumeeseen. Ja kello yhdeltätoista tuona iltana se oli jälleen elossa, koska tuo nainen oli peräänantamaton. Hänen täytyi tunkeutua sisälle. Siinä oli jotakin todellista. Jos sokea mies saattoi saada näkönsä, silloin hänen lapsensakin saattoi tulla herätetyksi kuolleista. Minä pidän siitä. Jumala, anna meille enemmän sen kaltaisia ihmisiä.

¹⁶²Ja tämä nainen, joka oli katolilainen, tuli sinne helmet käsissään. Minä sanoin hänelle: “Se ei ole tarpeellista”, se ei ollut mitään tuon nuoren henkilön väheksymistä. Ei mitään väheksymistä, mutta se ei ole tarpeellista.

¹⁶³Jumalaan me uskomme, emme mihinkään muotomenoihin, ei metodisti-rukoukseen, tai presbyteeri-rukoukseen tai helluntailais-huutamiseen. Jumalaan me uskomme, ei katolilaisten helmiin, tai mitä kaikkea onkin. Me uskomme Jumalaan, elävään Jumalaan, Hänen Sanansa mukaisesti. Ja Hänen Sanansa on Jumala. Ja Se on tuova esille, koska Se on sie­men.

¹⁶⁴No niin, tuo profeetta näki silloin sen, mitä itseänsä korottavat kirkkokunnat tekivät. Hän näki, etteivät he voineet ottaa tuota viran paikkaa. He irrottavat otteensa omien uskontunnustuksiensa tähden ja niin edelleen. He hyväksyvät ja vastaanottavat uskontunnustuksia ja ajattelevat, että siinä Siitä olisi kyse. Ja me näemme, että miehet kuten Ussia, yrittävät ottaa voidellun viran paikan ja he epäonnistuvat. Monista heistä tulee neurootikkoja ja juoppoja ja niin edelleen, koska he yrittävät ottaa voidellun tehtävän paikan yrittäessään jäljitellä. Sen sijaan että heillä olisi se, mistä he puhuvat, ja he olisivat Jumalan kutsumia tekemään niin, ja Jumalan vihkimiä tekemään niin, he juoksevat pois suurten joukkojen mukana ja rakentavat suuria organisaatioita. Heillä on älykkäitä miehiä ja valtavan suuria asioita, jotka välähtelevät kuin Hollywood, ja he saarnaavat: “Herran Tulemus on käsillä.” Me olemme nähneet miesten menettävän otteensa, koska he yrittävät ottaa jotakin virkaa, jota heitä ei ole säädetty tekemään, aivan samalla tavoin kuin Ussiakin teki. Me olemme nähneet, kuinka seurakunnat tekevät käännytystyötä. Me olemme nähneet sen helluntairyhmissä. Ykseys yrittää voittaa puolelleen kolminaisuutta, kolminaisuus yrittää saada puolelleen ykseyden, Church of God yrittää voittaa puolelleen tämän, ja kaikki muut yrittävät saada toinen toisiansa puolelleen käännyttäen, jäljitellen, yrittäen tehdä jotakin, mitä heitä ei ole kutsuttu tekemään.

¹⁶⁵Jumala sanoi: “Saarnatkaa Evankeliumia. Tuokaa esille Pyhän Hengen voima. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

¹⁶⁶Ei: “Menkää ja tehkää organisaatioita, kouluja ja niin edespäin.” Ei mitään sellaista vastaan, mutta se ei ota tämän viran paikkaa. Ja me näemme nyt, että miehet ja naiset, jotka yrittävät ottaa tuon voidellun viran, eivätkä ole säädettyjä tekemään niin, me näemme, mitä heille tapahtuu.

¹⁶⁷Siinä on teidän esimerkkinne, sananpalvelijat. Me näemme sen teini- ikäisen elämässä. Me näemme sen kaikkialla. Se tarkoittaa sitä, että älkää tarkatko ihmisiä. Tarkatkaa Jumalaa. Ottakaa silmänne pois ihmisestä ja kiinnittäkää se Jumalaan.

¹⁶⁸Älkää olko jonkun vaikutuksen alla ja sanoko: “Oi, kunnia Jumalalle, Herra käskee minua. NÄIN SANOO HERRA: tee niin-ja-niin”, eikä se koskaan tapahdu. Näettekö, te yritätte jäljitellä jotakin, josta te ette tiedä mitään. Älkää tehkö niin. Se on vaarallista. Te tulette hengellisen spitaalin lyömiksi, epäuskon lyömiksi, kun te yritätte rakentaa kirkkokuntianne saadaksenne sulan hattuunne, ollaksenne joku vanhin. Jos…

¹⁶⁹Olkaa niin kuin Daavid: “Minä olen mieluummin Jumalani huoneen ovimattona kuin asuisin teltoissa pahan kanssa.” Kyllä, ovimatto. Minne tahansa Sinä kutsut minut, Herra, salli minun olla paras ovimatto, mitä Sinulla koskaan on ollut. Jos ihmisten täytyy pyyhkiä jalkansa minuun, salli minun olla todellinen ovimatto. Minä tulen puhdistamaan jalkoja, jos en ole mitään muuta.”

¹⁷⁰Näin Jeesus toimi, kun Hän tuli maan päälle. Hän, Hänen oma Poikansa, tuli Jumalan ovimatoksi. Kuka sinä olet, piispa, alueen vanhin, kun Jeesuksesta tuli jalkainpesijä, ovimatto Herran Huoneeseen? Oi, ja sitten me ajattelemme olevamme joku, kun meillä on tohtorin arvo ja me olemme käyneet korkeakoulun. Katsokaa Esimerkkiänne, miten Hän toimi. Älkää katsoko jotakin edessänne olevaa piispaa, jotakin vanhinta edessänne, ei mitään senkaltaista. Hän on saattanut olla hyvä mies. Sillä ei ole väliä. Katsokaa Jumalaan.

¹⁷¹Kun Jesaja näki sen, mitä tapahtui. Lopetan nyt sanoessani vielä yhden asian. Hänen siipensä peittivät hänen kasvonsa kunnioituksessa ja hänen jalkansa nöyryydessä, ja sitten kaksi siipeänsä pani hänet toimimaan. Ajatelkaa vain tuon näyn vaikutusta profeettaan! Mitä se teki profeetalle? Se osoitti hänelle, ettei kukaan mies, ei kukaan…

¹⁷²Älkää panko luottamustanne johonkin mieheen. Kun tuo mies jättää Jumalan Sanan, silloin te jätätte tuon miehen. Näettekö, te jätätte tuon miehen. Pysykää Jumalan kanssa. Jumala on Sana.

¹⁷³Tarkatkaa millainen sen vaikutus oli profeettaan. Nyt te sananpalvelijaveljet, haluan tämän menevän syvälle kaikkien teidän sydämiinne. Mitä tapahtui tuolle profeetalle? Se sai tuon profeetan, joka oli säädetty virkaansa ennen maailman perustamista. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä. Se sai tuon profeetan… Mitä sitten jonkun sananpalvelijan tai piispan kohdalla, joka ei ole mitään sen kaltaista kuin profeetta on. Mitä sen tulisikaan tehdä opettajalle, pastorille tai evankelistalle? Mutta tuon Herran näyn näkeminen sai tuon profeetan tunnustamaan, että hän oli syntinen.

¹⁷⁴Hän ei kävellyt ulos ja sanonut: “Kyllä, kunnia Jumalalle! Halleluja, nyt riitti minulle. Ylistys Jumalalle, minä lähden ulos.” Eikä hän mennyt sanomaan: ’’Minä en tule kuuntelemaan tuota. Se ei ole sen mukaista, mitä pappi sanoo.” Ei.

¹⁷⁵Hän otti siitä opiksensa. Hän näki, mitä Jumala yritti näyttää hänelle. Miksi? Tuo hengellinen siemen oli jo hänessä, niin kuin se oli tuossa naisessa kaivolla, ja niin kuin se oli muissakin. He olivat ennalta säädettyjä siihen. Ja hän näki syyn. Hän näki Ussian spitaalisten talossa, tuon suuren miehen, joka yritti jäljitellä jotakin. Hän näki Jumalan istuvan siellä, ja hän näki, kuinka Jumala pukee palvelijansa ja kuinka Hän lähettää heidät. Se sai hänet sanomaan: “Minä olen syntinen.” Sitten tuli puhdistuksen aika, sen jälkeen, kun hän oli tunnustanut: “Minä olen syntinen.”

¹⁷⁶Tuo profeetta, mies, joka oli ollut kuninkaan palatsissa ja joka tiedettiin profeetaksi. Kuuletteko te minua? Se sai tämän profeetaksi säädetyn miehen, Herran näky sai hänet huutamaan: “Voi minua! Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet. Minä elän kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet. Ja minun silmäni ovat nähneet Herran säädöksen.” Oi, sananpalvelija veli, voitko nähdä sitä? “Minun silmäni ovat nähneet Herran järjestyksen.”

¹⁷⁷Sitten tuli puhdistus. Tässä tuli Kerubi tulisen hiilen kanssa, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta, ja pani sen hänen käsiinsä. Ja kosketti sillä Jesajan huulia, koska hän oli valmis tunnustamaan, ja oli tunnustanut olevansa saastainen, koska hän oli katsonut johonkin piispaan tai johonkin esimerkkinänsä sen sijaan, että olisi katsonut Jumalaan.

¹⁷⁸Sen sijaan että olisi katsonut Sanaan, hän katsoi johonkin uskontunnustukseen, ja se yhä tekee teistä “miehen, jolla on saastaiset huulet.”

¹⁷⁹Ja Enkeli tuli Tulen kanssa, asetti sen hänen huulilleen ja sanoi: “Nyt sinä olet puhdas.”

¹⁸⁰Pankaa merkille tuo järjestys. Hän ei koskaan tuonut hänelle jotakin kirjaa, katekismusta. Jumala ei valmista palvelijoitaan kirjojen ja katekismuksien avulla. Hän valmistaa palvelijansa Tulella, puhdistavalla Tulella, Tulella alttarilta.

¹⁸¹Ja hän huusi! Hän huusi ja sanoi: “Voi minua, sillä minä olen tehnyt väärin. Minä olen pannut luottamukseni ja tehnyt esimerkikseni jonkun miehen. Ja minä näen Herran järjestyksen.” Ja hän puhdisti hänet Tulisella hiilellä.

¹⁸²No niin, eikö olekin ihmeellistä, kuinka tuo mies tunsi itsensä syntiseksi? Ja katsokaa, mitä Jumala teki, niin pian kuin hän tunsi olevansa syntinen. Hän tunnusti olevansa syntinen, tunnusti väärintekonsa. Hän näki, mitä Jumala teki ja kuinka Hän teki sen, kuinka Hän puhdisti hänet Tulisella hiilellä. Ei uskontunnustuksen lausumisella, ei jollakin helminauhalla, ei jollakin historiallisella teolla. Hän puhdisti hänet, (nykyisessä aikamuodossa) elävällä Tulella.

¹⁸³Ja Raamattu sanoo, että “lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, jokaiselle, jota Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Tämä sama Pyhä Henki, tämä sama Jeesus, joka tuli Pyhän Hengen muodossa Helluntaipäivänä, on ainoa puhdistusprosessi, josta Jumala on tietoinen, joka puhdistaa Hänen palvelijansa.

¹⁸⁴Jesaja näki tuon järjestyksen. Hän näki, miten Jumalan palvelija oli valmistettu, ja miten hänen tuli toimia. Hän näki tavan, miten Jumala valmistaa palvelijansa, miten Hän asettaa sen järjestykseen.

¹⁸⁵Ja huomatkaa sitten, että puhdistuksen jälkeen seurasi tehtävän antaminen. Sitten kun hän oli tehnyt tämän, mikä seurasi sitä? Tehtävän antaminen! Tunnustamisen ja puhdistamisen jälkeen, silloin kun Jesaja vastasi Herran kysyessä: “Kuka tahtoo mennä?” Hän sanoi: “Tässä minä olen, lähetä minut.”

¹⁸⁶Nuoret miehet ja naiset, teillä on elämä edessänne, menkäämme, te ja minä, alttarille tänä aamuna. Menkäämme Herran huoneeseen muutamaksi minuutiksi. Liikemies, perheenäiti, sananpalvelija, menkäämme Jumalan huoneeseen.

¹⁸⁷Jokin on väärin jossakin. Näettekö? Teillä on ollut liian paljon kaikenlaista, ja maailmassa on olemassa niin paljon lihallista kristillisyyden jäljittelyä. Te nuoret, minä säälin teitä. Te ette tiedä, minne päin kääntyä. Yksi sanoo näin, ja toinen sanoo näin, ja yksi sanoo, että se on: “Terve Maria”, ja toinen sanoo, että se on jotakin muuta, ja yksi sanoo: “Liity tähän seurakuntaan”, ja toinen sanoo: “Liity tuohon.” Se kaikki on väärin, sillä Jumala on läpikotaisin osoittanut, että tuo asia on kuollut.

¹⁸⁸Menkäämme nyt Jumalan huoneeseen sydämissämme, alttarille, ja katsokaamme ylös ja nähkäämme, miltä Jeesus näyttää, Hän, joka on Sana. Ja silloin me voimme vastata: “Tässä minä olen, lähetä minut, Herra. Lähetä minut kotiin, jotta olisin parempi vaimo. Lähetä minut kouluun, jotta olisin parempi teini-ikäinen tyttö. Lähetä minut kouluun, jotta olisin parempi teini-ikäinen poika. Lähetä minut saarnastuoliin erilaisena sananpalvelijana. Lähetä minut liikkeeseen erilaisena liikemiehenä, Niin että näet oman Esimerkkisi, Jeesuksen Kristuksen!”

¹⁸⁹Hän sanoi: “Tässä minä olen, lähetä minut”, nöyrtymisensä jälkeen, sen jälkeen kun hän oli nähnyt sen järjestyksen, jonka mukaan Jumala valmistaa palvelijansa. Kuinka Hän antaa hänelle tehtävän. Ennen kuin Hän antaa hänelle tehtävän, hänen täytyy olla nöyrä, kunnioittava ja toimia. Ja nähtyään sen puhdistettu Jesaja sanoi: “Tässä minä olen, lähetä minut.”

¹⁹⁰Kumartakaamme päämme hetkeksi. [Eräs veli puhuu toisella kielellä. Eräs sisar antaa tulkinnan.]

Kun Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa,
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan ääni sanoi: “Kuka haluaa mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä, lähetä minut.”
Puhu, Herrani, puhu, Herrani
Puhu, ja minä tulen nopeasti vastaamaan Sinulle.
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

¹⁹¹[Veli Branham alkaa hyräillä laulua Puhu, Herrani.] Ajattele nyt sitä, teini-ikäinen, sillä aikaa, kun he hyräilevät tuota laulua. Ajattele sitä, saarnaaja, liikemies, perheenäiti. Me olemme nyt Herran huoneessa. Katsokaa yläpuolellenne ja nähkää Esimerkkinne, Kerubit. Vain ajatelkaa sitä, että te olette nyt ajan lopussa. Ehkä tänään aika on sulautuva Iankaikkisuuteen. Me emme tiedä milloin. Ajatelkaa sitä.

Siellä miljoonat nyt synnissä ja häpeässä kuolevat;
(katsokaa kaduille)
Kuunnelkaa heidän surullista ja katkeraa huutoaan;
“Kiirehdi, veli, kiirehdi heitä auttamaan.”
Nopeasti vastaa: “Mestari, tässä olen minä.”
Oi, puhu, Herrani, oi, puhu…
Tarkoittakaa sitä nyt koko sydämestänne. Jesaja, missä olet?
Puhu, Herrani..
(Metodistit, baptistit helluntailaiset, missä te olette?)
Herra, puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

¹⁹²Tarkoitatteko te sitä todella? Kun Hän puhuu sydämellenne, tuletteko tarkoittamaan:

Puhu, Herrani, oi, puhu, Herrani,

¹⁹³Jos Hän puhuu teille, kun he laulavat: “Tahdotteko vastata nopeasti”, niin haluaisitteko kohottaa kätenne ja sanoa: “Minä, Herra. Minä, Herra”? Jumala siunatkoon teitä.

… Herrani, puhu, Herrani,
Puhu ja minä tulen vastaamaan…

¹⁹⁴Anna minun vaikuttaa muihin, Herra. Minä en voi tehdä sitä, ennen kuin Sinä puhdistat minut. Lähetä Enkeli nyt, Herra.”

Puhu, Herrani, oi, puhu, Herrani.
Puhu, ja minä tulen nopeasti vastaamaan Sinulle.
Oi, puhu, Herrani, puhu, Herrani,

¹⁹⁵Nyt, kätenne kohotettuina. “Ja minä tulen…” Se osoittaa, että Hän puhuu. Voikoon nyt tulla Tuli ja puhdistaa heidät.

Puhu, Herrani, puhu, Herrani.

¹⁹⁶Herra Jeesus, niin kuin laulussa lauletaan: “Puhu, ja minä tulen nopeasti vastaamaan Sinulle”, täällä on kirjaimellisesti tusinoittain käsiä ylhäällä, Herra. Teini-ikäisiä, vanhempia, sananpalvelijoita, liikemiehiä. Varmasti, Herra, Sinä yhä puhut! Lähetä nyt Enkeli puudistavan Tulisen hiilen kanssa. Valmista palvelijasi oikealla tavalla, Herra, sitä tehtävää varten, joka on edessämme.

¹⁹⁷Jesaja tiesi, että ollakseen profeetta, siihen tarvittaisiin enemmän kuin se, mitä hänellä oli, jotta hän voisi kohdata tuon päivän kysymykset. Ja samoin tarvitaan enemmän kuin, mitä meillä on tänään, Herra, jotta vaatimukset täytettäisiin. Siihen tarvitaan Kristuksen Persoona meidän sisimmässämme. Siinä tarvitaan itse Jeesus vastaamaan kysymyksiin. Suo se, Herra, suo, että Kristus, Pyhän Hengen Persoonan muodossa, voisi tulla jokaiseen sydämeen juuri nyt. Puhdista meidät, Herra, meidän epäuskostamme. Puhdista meidät meidän uskontunnustuksistamme ja meidän tämän maailman typeryyksistämme. Puhdista meidät siitä, Herra, ja pane Sinun Sanasi meidän sydämiimme, jotta mietiskelisimme Sitä päivin ja öin. Tulkoon vastaus, Herra, niin pian kuin sydämet ovat puhdistettuja. Suo se, Herra. Voikoon Jumalan Enkeli koskettaa nyt meidän jokaisen sydäntämme Tulisella hiilellä, kun me odotamme Häntä. Suo se, Herra.

¹⁹⁸Nyt päänne ollessa kumarrettuina, ja kun käsivartenne, sydämenne ja kaikki teissä on luovutettu Jumalalle juuri nyt täällä Jumalan temppelissä, missä Pyhä Henki on, Hänen viittansa liepeen täyttäessä rakennuksen. Hänen olemuksensa Läsnäolo on täällä. Vain vastaanottakaamme Se nyt, jos te voitte tuntea Jumalan koskettavan teitä, nyt kun me laulamme tämän laulun uudestaan.

Kun Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa,
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla.

¹⁹⁹Nyt päidemme ja sydäntemme ollessa kumarrettuina Hänen edessänsä laulakaamme se uudestaan. Ja antakaamme Jumalan Enkelin puhdistaa sydämemme kaikesta saastasta ja kaikesta maailman hohteesta. Ja te pienet tytöt ja pojat tästä keskikoulusta, te Shreveportin teini-ikäiset täällä, te vanhat, hyvät täällä olevat Etelävaltion ihmiset, joilla ennen oli täällä vanhanaikainen Evankeliumi, ja te näette, että on jotakin, mitä seurakunta ei enää tänään anna teille, mutta Jumalalla on se teitä varten. Ettekö haluaisi Hänen puudistavan sydämenne nyt? Te asutte ihmisten keskuudessa, jotka tanssivat ja tekevät kaikenlaista muuta ja kutsuvat itseään “seurakunnan jäseniksi”, ja te näette tuon saastan ja asiat, joita on seurakunnissamme kaikkialla. Ensimmäisestä organisoidusta seurakunnasta, katolilaisista alkaen aina viimeisiin asti, jotka ovat helluntailaiset, joka ainoa meistä on syyllinen. Jokainen on syyllinen, ilman minkäänlaista poikkeusta.

²⁰⁰Näettekö, mihin me olemme saattaneet itsemme? Meidän suuret koulumme kouluttavat saarnaajia asioihin, joita he ovat väännelleet siellä. Heittäkäämme tuo asia syrjään. Tehkää kuten Paavali, joka sanoi: “Mitkään näistä asioista eivät voi liikuttaa minua. Minä olen vakuuttunut siitä, ettei mikään nykyinen, ei mikään tulevainen, voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa. Ja unohtaen ne asiat, jotka ovat menneisyydessä, minä ponnistelen korkean kutsumuksen päämäärää kohden Kristuksessa.” Oi! Uskokaa se nyt, kun me suljemme silmänne ja avaamme sydämemme Hänelle ja laulamme.

Kun Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa,
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan ääni sanoi: “Kuka haluaa mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä, lähetä minut.”

Kohottakaamme nyt kätemme Hänelle ja uskokaamme se.

Puhu, puhu, Herra, minä tulen nopeasti vastaamaan Sinulle.
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja minä tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”
Kyllä, puhu, Herrani…

²⁰¹Rukoilkaa nyt. Minä pyydän veli Donia tulemaan tänne ja rukoilemaan kanssamme.

Puhu ja minä tulen nopeasti vastaamaan Sinulle.