63-1130E MENKÄÄ, HERÄTTÄKÄÄ JEESUS
(Go, Awake Jesus)
Shreveport, Louisiana, USA, 30.11.1963

¹     Herra, minä uskon,
       Kaikki asiat ovat mahdollisia, Herra, minä uskon.

²              Jääkäämme seisomaan hetkeksi rukousta varten. Ja kumartaessamme nyt päämme, ihmettelenpä, olisiko täällä kokouksessa ja alakerrassa ja ylhäällä parvekkeella, missä tahansa, joku, joka Jumalallisessa Läsnäolossa haluaisi tehdä jonkun erikoispyynnön tiettäväksi Jumalan edessä ja kohottaa kätensä Hänelle nyt. Ja pitäkää nyt mielessänne se, mitä te ajattelette, ja vain uskokaa, että Kristus seisoo suoraan teidän edessänne.

³              Taivaallinen Isä, me seisomme täällä kätemme kohotettuina, ja niin kuin eräs veli on sanonut: “Se on kansainvälinen merkki antautumisesta.” Ja me luovutamme itsemme Sinulle saven palasina, jotka ovat lähtöisin maasta, ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä täyttäisit heidät tänä iltana Sinun Hengelläsi ja Elämälläsi ja saisit kunnian itsellesi. Puhu kauttamme tänä iltana. Työskentele kauttamme Sinun kunniaksesi. Vastaa jokaiseen pyyntöön, Herra. Sinä tiedät ne kaikki. Sinä tiedät, mitä on käsien takana, ja mitkä ovat motiivimme ja tavoitteemme, ja mitä me haluamme ja mitä me tekisimme sen kanssa, jos me saisimme sen. Ja Herra, minä rukoilen, että Sinä puhdistaisit ajatuksemme ja sydämemme ja mielemme, niin että, jos me saamme sen mitä pyydämme, se tulisi olemaan Sinun kunniaksesi. Jumalan kirkkaudeksi, me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

⁴              On hyvä olla jälleen Herran huoneessa tänä iltana. Minä saatan tuntea itseni vähän tukkoiseksi. Saatana on yrittänyt ojentaa minulle pahaa vilustumista aina New Yorkista asti. Ja joka kerta kun hän ojentaa sen minulle, minä ojennan sen suoraan takaisin hänelle, ja hän ojentaa sen minulle, ja sitten minä ojennan sen suoraan takaisin hänelle, näettehän. Niinpä meillä on jonkinlainen riita siitä, mutta tiedän, että Herra on tuleva ja ottava puolensa jonkin ajan kuluttua.

⁵              Ja rukoilen, että Jumala soisi vastauksen teidän kaikkiin pyyntöihinne tänä iltana. Me olemme nyt ilmoittaneet, että tämä ilta on parantumiskokousta varten. No niin, arvelen monien teistä ihmettelevän, tavallisesti useat tulevat kaikkialta yli maan, ja kun ilmoitetaan, että minulla tulee olemaan kokous, niin heidän ensimmäinen ajatuksensa on Jumalallinen parantuminen, näettehän.

⁶              Mutta palvelutehtävään kuuluu enemmän kuin vain jumalallinen parantuminen, näettehän. Sairain ruumis, mitä tiedän tänä iltana, on niin kutsuttu Jeesuksen Kristuksen Ruumis. Se tarvitsee hengellistä parantumista. On olemassa vain yksi balsami, jonka tiedän parantavan sen, ja se on Sana. Ja tuon sairaan Ruumiin me haluamme nousevan voimassa ja Evankeliumin voiman vitamiinien avulla. Ja sen tähden minä nyt käytän paljon aikaa yrittääkseni vahvistaa Seurakuntaa Sanalla.

⁷              Tiedän olevani kehno sijainen ottaakseni jonkun koulutetun saarnaajan paikan. Mutta minä uskon näin, ei niin etten jättäisi huomioonottamatta jotakin saarnaajakoulutusta. Toivoisin, että minulla olisi sellainen. Enkä minä yritä kannattaa tietämättömyyttäni, kun sanon tämän. Mutta me tarvitsemme nyt enemmän Jumalaa kuin järkiperäistä ymmärrystä, tarvitsemme tietoa siitä, kuinka panna Sana yhteen ja saada Se mestarillisesti sovitetuksi yhteen. Me tar­vitsemme Jumalaa. Näettehän? Eikä se aina tule oikein muotoiltujen sanojen kautta. Se tulee vihkiytyneen sydämen kautta, kun tuo sydän on omistettu Jumalalle ja tekee Jumalan tahdon. Mutta teidän täytyy tuntea Hänen tahtonsa, ennen kuin te voitte tehdä niin. Te olette täällä, jotta te löytäisitte Hänen tahtonsa.

⁸              Olen aina ajatellut, ettei Seurakunta ole ollut mitään sattumanvaraista. Jeesus ei tullut maan päälle mitenkään umpimähkäisesti. Hän ei koskaan kuollut umpimähkäisesti. Hän tuli tarkoitusta varten, ja tuo tarkoitus oli, että Hän täytti Jumalan käskyn, että Hän saattoi ostaa itselleen Seurakunnan, joka on ilman tahraa tai ryppyä.

⁹              Tuo Seurakunta on ennalta määrätty Seurakunta. Jeesus tuli lunastamaan jokaisen nimen, joka koskaan oli pantu tuohon Kirjaan. Ja kun tuo viimeinen nimi on lunastettu, tuo Kirja suljetetaan. No niin, Hän ei tarkoittanut, että kukaan joku tulisi olemaan kadotettu, mutta Hänen ennalta tietämisensä perusteella Hän tiesi, kuka tulisi olemaan kadotettu. Sen vuoksi, Hän saattoi ennalta määrätä heidät, ja sitten heidän nimensä pantiin tuohon Kirjaan. Ja sitten kun tuo lunastuksen Kirja on suljettu ja sinetöity seitsemällä sinetillä, sillä aikaa kun Jumalan salaperäiset voimat täyttävät sen. Ja jonakin päivänä, kun tuo lunastuksen Kirja on päätetty, Karitsa ottaa Sen. Ja sitten, kun tuo viimeinen siihen kirjoitettu nimi on kutsuttu, Karitsa tulee esiin ja kutsuu sen, minkä Hän on lunastanut: Seurakuntansa. Ja minä uskon, että tuo aika on melkein käsillä.

¹⁰         Ja nyt minulla on ollut melko vaikeita aikoja tehdessäni tätä, ja yksi asia on yrittää pitää rekisterini puhtaana. Ja monta kertaa on mainostettu, että minä olisin olevan paikoissa, joista en ole tiennyt yhtään mitään, ja on mainostettu väärin. Mitä tahansa, mitä Saatana vain on voinut heittää tielleni, sen hän on tehnyt. Joku tuli eräänä päivänä ja sanoi: “Haluan tietää, onko se totta. Tulemmeko me olemaan siellä?” Näettekö?

¹¹         Nyt täällä aivan äskettäin mainostettiin, että minä olisin oleva New Yorkissa, enkä tiennyt siitä mitään. Yksi kristitty liikemies kertoi tuolle miehelle, että tulisin olemaan siellä tuohon aikaan, ja hän oli sanonut hänelle, että se sopisi. Se tapahtui lokakuussa, jolloin heidän konventtinsa oli. Ja olin kertonut tälle määrätylle miehelle, että minun tulisi olla siellä marraskuussa, että olisin New Yorkissa marraskuun ensimmäisellä viikolla ja tulisin puhumaan heidän kommentissansa, jos se olisi siihen aikaan. Hän sanoi: “Se tulee olemaan silloin.” Mutta hän sanoi lokakuussa, näettehän, nuo pienet asiat. Ja tuo mies New Yorkissa, ennen kuin hän kysyi tai neuvotteli kanssamme, ilmoitti ympäri osavaltiota, näettehän, että tulisin olemaan siellä.

¹²         Huutama viikko sitten Memphisissä, Tennesseessä, julkaistiin eräs kiertokirje, jonka alla oli minun nimeni. Se oli valokopio, ja siinä sanottiin, että olin tämän henkilön kanssa “paastonnut kolmekymmentä päivää”. Kolme päivää on pisin aika, mitä olen koskaan elämäni aikana paastonnut. Tuo henkilö, en ole koskaan elämässäni kuullut hänen nimeään, hän sanoi, että olin tullut paastoamaan hänen kanssaan, ja hän sanoi, että tulisin olemaan siellä eräänä määrättynä päivänä, ja hän käski kaikkia ystäviäni Memphisin ympäristöstä olemaan siellä tuossa määrätyssä kokouksessa. Minä en koskaan elämässäni ollut kuullut tuosta paikasta enkä ollut koskaan tuntenut tuota miestä enkä tiennyt siitä itse mitään, ja siinä oli petollinen, väärennetty allekirjoitus. Minä en edes allekirjoita nimeäni, enkä usko, että kukaan voisi jäljitellä minun allekirjoitustani, koska en edes itse tunne sitä sen jälkeen, kun olen kirjoittanut sen. Niinpä se on niin paha asia, en ymmärrä, kuinka kukaan yrittäisi tehdä niin.

¹³         Olin pankissa tässä jokin aika sitten. Meidän täytyy tehdä tili kaikesta, jotta voimme pitää kaiken oikeassa. Ja mitätöity shekki on paras kuitti, mitä teillä voi olla. Ja me olemme tehneet niin siitä lähtien, kun olemme olleet naimisissa. Ja niinpä tuo pankinjohtaja sanoi: “En usko, että kukaan voisi koskaan väärentää tuota nimikirjoitusta, herra Branham.”

¹⁴         Minä sanoin: “Tiedättekö, sanotaan, että kaikki vaikuttaa yhdessä parhaaksi.”

¹⁵         Ja niinpä, nuo asiat tekevät sen vaikeaksi, ne saavat ihmiset ajattelemaan, että te valehtelette, vaikka en ole tiennyt mitään siitä, että minun olisi pitänyt olla siellä. Ja sen vuoksi, ilman mitään julkaisuja, minä olen yrittänyt pitää palvelutehtäväni sellaisena, että voin mennä minne tahansa, minne Herra kutsuu minut. Minulla ei ole ollut velvoitteita ketään muuta paitsi Jumalaa kohtaan, pysyä vain Hänen kanssaan.

¹⁶         Tarkoitukseni seurakunnassa on yrittää saada näistä amerikkalaisista pois sellainen ajatus, että heidän päällensä täytyisi laskea kädet. Näettehän? Minä olen… Kun te teette niin, näyttää siltä kuin te olisitte… He sanovat: “Veli se-ja-se tuli ja laski kädet minun päälleni.” Antakaa vain Jeesuksen laskea kätensä teidän päällenne, näettehän, ja teidän uskonne kohoaa ylös ja koskettaa Häntä. Mutta nyt olen ollut kentällä noin kuusitoista vuotta, ja olen täysin epäonnistunut sen kanssa, näettekö, he… koska on liian monia, jotka tahtovat uskoa sen toisella tavalla. Ja niinpä ihmisten mieliksi me teemme sen joka tapauksessa, laskemme kädet heidän päälleen.

¹⁷         Mutta minun mielipiteeni on, että jos me voisimme nähdä tuon Läsnäolon ja tietäisimme, että Jeesus Kristus on täällä, niin mitä muuta tarvittaisiin, kun koko seurakunta rukoilee samanaikaisesti? Ymmärrättekö? Herran voima lankeaa silloin, kun Sana tunnetaan. “Usko tulee kuulemisen kautta, kun kuunnellaan Sanaa.” Kun Sanaa saarnataan, ja Se on Totuus, ja Jumala vahvistaa Läsnäolonsa, niin sen pitäisi aikaansaada se juuri silloin.

¹⁸         Nyt huomen aamulla… Tai mieluumminkin tänä iltana, suokaa anteeksi, tänä iltana minulla on lyhyt aihe, koska me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta. Mutta uskon, että huomenaamulla tulen pitämään pyhäkoulutunnin. Onko niin? Se kaikki tulee tapahtumaan täällä auditoriossa, ja minulla on eräs aihe, josta haluan puhua, jos Herra tahtoo, jos Hän sallii sen minulle. Minun täytyy sanoa se sillä tavoin, ymmärrättehän. Ajattelin, että jos teillä ei ole omaa sunnuntaipyhäkouluanne, mutta jos teillä on oma pyhäkoulunne, osallistukaa omaanne. Jos haluatte kuulla Sen, se tullaan nauhoittamaan. Niinpä minulla on sydämelläni jotakin, josta haluaisin puhua, joka ehkä tulee olemaan suureksi avuksi teille, jotta voitte ymmärtää syyn Evankeliumin saarnaamiseen sillä tavalla, kuin olen yrittänyt saarnata sitä ja uskoa Sen. Katsokaahan, sen takia Jumala on tehnyt sen. Evankeliumin salaisuudet ovat olleet kätkettyjä maailman perustamisesta asti, mutta niiden tulisi olla paljastettuja näinä viimeisinä päivinä. Ja niinpä, jos Herra tahtoo, minä haluan puhua siitä.

¹⁹         Sitten, huomenillalla on päätöskokous, ja me haluaisimme teidän tulevan, jos vain on mahdollista, että voitte tulla.

²⁰         Sitten täältä menemme Yumaan ja Yumasta Phoenixiin ja sitten takaisin. Me lähdemme sieltä, ja sitten menen pois pienelle metsästysmatkalle joululomien aikana joidenkin ystävieni kanssa. Vaimoni tulee vierailemaan sukulaistensa luona. Ja sitten sieltä me lähdemme matkalle Kalifornian halki ja alas tänne etelävaltioihin, Louisianan, Texasin ja Floridan kautta. Ja sitten sieltä meren taakse pitkälle matkalle, jos Herra tahtoo. Ja pyydän teidän rukouksianne.

²¹         No niin, olisi hienoa, jos me vain voisimme nauttia Hänen parantavan voimansa Läsnäolosta ja muusta sellaisesta, mutta siihen kuuluu paljon muutakin kuin se. Katsokaahan, siihen kuuluu muutakin. Ja sitten, siinä on tuo asia; kun te alatte mennä sisälle johonkin, se on ristiriidassa ihmisten kanssa. Nyt jokainen uskoo Jumalalliseen parantumiseen, jokainen haluaa seurata Jumalallista parantumista ja sanoa: “Ylistys Jumalalle”, ja huutaa ja pitää hauskaa. Mutta sitten, miten on… Se on vain koukussa oleva syötti, näettehän, se on vain syötti. Koukkuun kala jää kiinni, ja koukku on Sana. Jeesus oli hyvin suosittu Mies niin kauan kun Hän vain rukoili sairaiden puolesta.

²²         No niin, me emme ole Jeesus, vaan kyseessä on Hän työskentelemässä meidän kauttamme, kaikkien meidän kautta yhdessä. Hän ei ole vain yhdessä henkilössä. Hän on jokaisessa uskovaisessa. Sillä tavoin me uskomme Elämäksi. Ja sitten, me näemme siitä, ettei ole väliä sillä, kuinka paljon Jumala voitelee minua täällä puhujanlavalla. Jos Hän ei voitele teitä siellä kuulijakunnassa samalla tavalla, niin mitään ei tule tapahtumaan. Siinä tarvitaan meitä molempia yhdessä. Me, meidän molempien täytyy, meidän molempien täytyy olla uskovaisia.

²³         Ellei sitten ole niin, että Hän haluaa kutsua jotakin osoittaakseen suuren voimansa, tiedättehän, antaa jotakin tulla tehdyksi, niin että joku yrittää tehdä jotakin, mikä ei ole oikein, tai jotakin sellaista, niin Hän tuo sen julki. Näettehän, koska joskus Hän kertoo meille asioita, ja ihmisille sanotaan asioita, joita he eivät halua kuulla. Ja minä en halua sanoa niin, mutta jos Hän puhuu, niin me vain kuuntelemme ja sitten teemme parannuksen. Ajatelkaa nyt näitä asioita ja rukoilkaa.

²⁴         Ja muistakaa nyt, niin kuin otin esikuvan Hänen palvelutehtävästänsä, näettehän. Ensin, tuo profeetta Galileasta, jokainen uskoi Hänen olevan profeetan. Mutta hän oli “profeetta” parantaen sairaita, ja kun Hän alkoi kajoamaan fariseuksiin ja saddukeuksiin ja heidän perinteisiinsä, silloin Hänestä tuli “hullu”. He sanoivat: “Hän on mieletön.” He eivät halunneet olla missään tekemisissä Hänen kanssaan. Ja lopulta se johti Hänen ristiinnaulitsemiseensa.

²⁵         Ja sillä tavalla on aina ollut. Kautta Raamatun on tapahtunut samalla tavoin. Ja täytyy tapahtua sama tavoin täälläkin, koska se on Jumala. Sen on pakko aikanaan loppua samalla tavalla. Mutta te ette tule koskaan ristiinnaulitsemaan Sanomaa. Te saatatte ristiinnaulita sanansaattajan, mutta te ette tule koskaan ristiinnaulitsemaan hänen sanomaansa, jos se on Jumalasta, koska se on Sanoma. Hän on vain Sanoman kantaja.

²⁶         Nyt puhuttuani muutamia minuutteja kello on tarkalleen kahdeksan, ja haluan yrittää lopettaa kello puoli kymmenen, niin että te voitte päästä lepäämään ja pääsette pyhäkouluun. Ja huomenna on suuri päivä. Se merkitsee minun kohdallani kahta kokousta, samoin kuin tänäänkin. Ja kun olin nuori mies… Kaksi kokousta päivässä on raskasta kenelle tahansa sananpalvelijalle, jos te teette sen koko sydämestänne. Mutta jos te menette sinne vain pientä järkiperäistä puhetta varten, te voitte tehdä sen joka kolmaskymmenes, neljäskymmenes minuutti, koko päivän ajan, eikä se vaivaa teitä yhtään. Mutta kun te panette siihen koko sydämenne, ja pidätte Jumalan Henkeä ihmisten edessä, se on eri asia.

Rukoilkaamme nyt.

²⁷         Taivaallinen Isä, anna siunaustesi ja laupeutesi levätä yllämme nyt, kun me siirrymme keskustelusta Sanaan. Ja olkoon Sana tehtynä lihaksi keskuudessamme jälleen tänä iltana, niin että seurakunta voisi vielä kerran, me kaikki yhdessä, nähdä, tuntea ja tietää meidän ylös nostetun Herramme, Jeesuksen Kristuksen, Läsnäolon. Sillä me rakastamme Häntä. Hänen Läsnäolonsa on meille Elämä. Ja voikaamme levätä tänä iltana Jehovan näkyvässä Kirkkaudessa ja tunnistaa, että se on Jehovan näkyvä Kirkkaus, Hänen Läsnäolossansa. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä, että Hän tulisi murtamaan Sanan meitä varten nyt. Aamen.

²⁸         Menkää nyt Raamatuissanne, jos niin haluatte, Markuksen 4. lukuun. Ja tekstinäni tänä iltana on: “Menkää herättämään Jeesus.” Ja aiheenani on Kutsua Jeesus näyttämölle. “Menkää, herättäkää Hänet”, kutsukaa Hänet näyttämölle! Tässä me luemme Kirjoituksesta, Markuksen 4. luvusta, alkaen jakeesta 35.

Ja samana päivänä, kun ilta oli tullut, hän sanoi heille: Lähtekäämme yli toiselle puolelle.

Ja kun he olivat lähettäneet pois väkijoukon, he ottivat hänet niin kuin hän veneessä oli.

²⁹         Eikö siinä olisikin ihmeellinen saarnan aihe: “Ottaa Hänet niin kuin Hän on”? Ottaa Hänet sillä tavalla kuin Hänet on teille esitetty, näettehän, ottaa Hänet veneeseen.

Ja siellä oli myös hänen kanssaan muita pieniä veneitä.

Ja nousi suuri myrskytuuli, ja aallot iskivät veneeseen, niin että se oli nyt täynnä.

Ja hän oli veneen peräosassa nukkuen tyynyä vasten, ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: Mestari, etkö sinä välitä siitä, että me tuhoudumme?

Ja hän nousi ja nuhteli tuulta ja sanoi merelle: Rauha, ole hiljaa. Ja tuuli lakkasi, ja oli täysin tyven.

Ja hän sanoi heille: Miksi te olette niin pelokkaita? Kuinka teillä ei ole uskoa?

Ja he pelkäsivät ylen paljon ja sanoivat toinen toisillensa: Minkälainen mies on tämä, kun jopa tuuli ja merikin tottelevat häntä?

³⁰         Ja Kirjoitus sanoo: “Hän on sama!” Tuulet ja aallot tottelevat Häntä.

³¹         Hänen on täytynyt olla hieman väsynyt tuona päivänä. Me näemme Herramme näyttämöllä tänä iltana, niin kuin me yritämme sen joka kerta ottaa, asetelman, jossa Hän on ja mitä Hän on tekemässä.

³²         Minä rakastan seurata Häntä, ettekö tekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minä yksinkertaisesti rakastan seurata Häntä ja tarkata Hänen tekojaan. Ja ajatella sitä, että jonakin päivänä me tulemme olemaan Hänen kanssaan ja me seuraamme Häntä Hänen kanssaan henkilökohtaisesti ja näemme Hänet silmillämme aivan samalla tavoin kuin me nyt näemme ja tulemme olemaan Hänen kanssaan ikuisesti. Oi, vain katsoa Häntä on tarpeeksi hyvää minulle. Vain nähdä Hänet, se riittää minulle.

³³         Ja nyt me yritämme katsoa tätä näyttämöä ja nähdä Hänet täällä, missä Hän on ja mitä Hän on tekemässä. Ilmaantuu vaikeus ja Hän huolehtii siitä, ja Hän kertoo heille, miksi he eivät voineet tehdä sitä. Ja me löydämme Hänet ulkona merellä veneen perästä. Hänellä on juuri ollut hirvittävä päivä. Epäilemättä Hänen ruumiinsa oli väsynyt, ja Hän oli lopen uupunut. Hän tunsi olonsa väsyneeksi ja heikoksi, voima oli lähtenyt Hänestä, koska Hän oli saarnannut ja näyttänyt suuren Merkkinsä siitä, kuka Hän oli, ja todistanut ihmisille ja parantanut ihmisiä.

³⁴         Ja väkijoukossa jotkut osoittivat Hänelle suosiotaan, ja jotkut buuasivat. Voitteko kuvitella ihmisten tekevän niin Jeesukselle? Näyttää siltä, kuin heidän olisi tullut tietää asia paremmin. “Mutta”, te sanotte, “sehän…”

³⁵         He tekevät samoin tänään, aivan samoin. Näettekö, jos Hän tulisi tänään ja tekisi aivan saman asian, samalla tavalla kuin Hän teki silloin, ihmiset tänään osoittaisivat Hänelle mieltään buuaamalla Hänelle ja kutsuisivat Häntä “hulluksi” aivan niin kuin he tekivät silloin. Näettehän, olisi aivan samalla tavoin. Ja he tekevät niin. He eivät ymmärtäisi Häntä. Maailma ei ole koskaan ymmärtänyt todellista Jumalan liikkumista. Eikä se koskaan tule ymmärtämään sitä, koska se on maailma.

³⁶         “Maailma ei enää näe Minua”, Hän sanoi, “mutta te olette näkevä Minut, koska Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja Minä tulen olemaan teissä maailman loppuun asti.” Jos ihmiset vain voisivat nähdä tuon Hänen juuri siellä antaman lainauksen, he tunnistaisivat sen, missä me olemme tänä iltana.

³⁷         Voisitteko kuvitella jotakin henkilöä, jolla ei ole näkökykyä, joka ei ole koskaan nähnyt? Te törmäilisitte kaikkia esineitä päin. Te törmäisitte johonkin, ja teillä olisi jäljellä tuntoaistinne, mutta ei näköastia. Ja sitten joku äkkiä avaisi teidän silmänne, ja te näkisitte täydellisesti erilaisen maailman. Te ette koskaan olisi nähneet mitään.

³⁸         Ja sitten te voisitte sanoa hänelle: “Nyt sinusta pitäisi tuntua todella lämpimältä. Se on aurinko.”

“Mikä on aurinko?”

“Se on valo.”

³⁹         “Mikä on valo?” Näettekö, hän ei ole koskaan elänyt tuossa aistissa. Hän ei tiedä, mikä se on.

Te sanotte: “Tuo, johon törmäsit, on sellainen-ja-sellainen esine?”

⁴⁰         “Mutta, mikä se on?” Katsokaahan, hän ei ole koskaan elänyt tuossa ulottuvaisuudessa. Hänelle se olisi hyvin omituista, hän ei tuntisi sitä.

⁴¹         Niinpä nyt, jos Jumala antaa meidän elää, me olemme täällä ruumiillisesti viidessä aistissa. Mutta on olemassa eräs toinen aisti. Ja sitten kun me heräämme tuohon aistiin, on se näyn aisti, ja me näemme sen, mitä on se, mikä saa meidät tuntemaan näitä asioita, joita teemme. Ja kun yrittäisi kertoa jollekin Siitä, se olisi aivan sama kuin yrittäisi kertoa asioita miehelle, joka ei ole koskaan elämässään nähnyt. Hän ei ymmärtäisi sitä, koska hän ei ole tutustunut tuohon aistiin. Ja samoin on Evankeliumissa. He eivät ymmärrä sitä. On vaikeata saada heitä näkemään sitä, koska he eivät ole koskaan eläneet siellä. He eivät tiedä siitä mitään. He voivat tuntea sen ja he voivat reagoida sen kanssa, mutta todellisuudessa me emme tiedä, mitä se on. Niinpä kun te voitte nähdä tuon esiripun taakse, mistä se tulee, ja sitten yritätte kertoa siitä ihmisille, jotka tuntevat sen ainoastaan tuntoaistinsa perusteella eivätkä koskaan ole kyenneet näkemään sitä, niin sen kertominen on vaikeata ihmisille. Mutta teidän vain täytyy yrittää tehdä parhaanne siihen asti, kunnes “me kaikki näemme kasvoista kasvoihin.”

⁴²         Nyt me tässä näemme Jeesuksen väsyneenä, uuvuksissa, ja voin kuvitella Hänen tietäneen, että seuraavana päivänä Hänellä olisi edessään suuri työ siellä Gadarassa, missä oli yksi sielu, joka huusi Jumalaa avukseen. Voitteko kuvitella Jeesusta, joka oli väsynyt ja uuvuksissa, ja oli ylittämässä myrskyistä merta vain päästäkseen yhden sielun luo? Mutta Hän tekee niin. Sillä tavoin Hän sen tekee.

⁴³         Vene oli menossa yli, ja Hän käytti tilaisuutta hyväkseen levätäkseen hieman. Hänen opetuslapsensa olivat menneet takaisin airoihin, jokapäiväisiin tehtäviinsä, joihin he olivat tottuneet. Herätys oli ohitse tuon päivän osalta.

⁴⁴         Ja tuon hetken aikana Hän oli mennyt vähän levolle, ehkä vain kokousten välillä. Ja opetuslapset menivät takaisin entisiin toimiinsa.

⁴⁵         Katsokaamme nyt heitä hieman tarkemmin. Uskon, että he ovat mahdollisesti iloinneet ja keskustelivat niistä asioista, joita olivat nähneet tehtävän tuona päivänä. Siellä oli tapahtunut suuria asioita. Ihmisiä oli parannettu pitaalista. Ja heillä oli hienoa aikaa. Ja kun he jatkoivat jokapäiväistä työtään seurakunnassa… Seurakunta ei ole mikään rakennus. Ihmiset muodostavat seurakunnan. Ja he olivat iloinneet siitä, mitä olivat nähneet tehtävän. He ovat saattaneet keskustella Hänen messiaanisuudestaan, Hänen väitteistään. Hän väitti olevansa Sana. Hän väitti olevansa Sana ja Sanoma tuota hetkeä varten.

⁴⁶         Ja tuo profeetta, joka oli ollut Sana siellä aikaisemmin, esitteli Hänet ja sanoi: “Minun aikani on lopussa. Minä olen täyttänyt oman osani, sen Sanan, jonka minun piti täyttää. Nyt tästä eteenpäin Hän on tuova julki loput Sanasta, joten minun aikani on ohitse.” Niinpä Johanneksen täytyi mennä pois näyttämöltä, kun Jeesus tuli näyttämölle.

⁴⁷         Ja kun Hän tuli näyttämölle, Hän tuli aivan tarkalleen ja teki ja toimi aivan tarkalleen sillä tavoin, kuin Messiaan oletettiinkin toimivan, ja miten Hänen olisi pitänytkin toimia. Ja se on saattanut olla heidän keskustelunsa aiheena.

⁴⁸         Ehkä jollakin heistä oli todistettavaa. Yksi on saattanut sanoa: “Tiedättekö, en koskaan ajatellut siitä niin paljoa, ennen kuin aloin lukea Kirjoituksista siitä, mitä Messiaan oletettiin tekevän, ja että Hänen tuli olla profeetta. Ja sitten ymmärsin tuon toisen asian, kun näin Hänen murtavan leipää ja ruokkivan nuo ihmiset. Kuka muu voisi luoda kuin itse Jumala? Niinpä sen täytyy olla Messias. Kukaan muu ei voi luoda kuin Jumala. Jumala on ainoa Luoja, joka on olemassa. Ja tässä Hän otti viisi pientä keksiä ja kaksi pientä kalasta ja ruokki viisituhatta, ja me keräsimme seitsemän korillista jäännöksiä talteen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä kuin Jehova, sama, joka antoi leipää sataa taivaalta. Hän on ainoa, joka voisi tehdä niin. Ja täällä Hänet tunnetaan keskuudessamme nöyränä kirvesmiehenä, aivan tavallisena Miehenä. Tässä on Jehova, joka eli Taivaissa, ja jota kukaan ei voinut nähdä, näkymätön Jumala on tässä tehty keskuudessamme näkyväiseksi, sillä me tunnemme Hänet, koska Hän tekee samoja tekoja, joita Jehova teki.”

⁴⁹         Ja Hän sanoi heille: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Messiaan oletettiin olevan Jehova, Immanuel, ‘Jumala kanssamme’. Ja jos Minä en tee Immanuelin tekoja, jos en toimi niin kuin Immanuel, jos tekoni eivät ole samanlaisia kuin Immanuelin, silloin Minä en ole Immanuel. Mutta jos te ette voi uskoa Minua, tarkatkaa vain niitä tekoja, joita Minä teen. Ne todistavat, kuka Minä olen.” Näettekö?

⁵⁰         Ja se on saattanut olla heidän keskustelunsa aiheena. Ja sitten joku toinen aihe on voinut nousta esiin sen jälkeen, kun… Ehkä monet heistä ovat voineet antaa todistuksen. Siellä oli Andreas, hän on voinut todistaa.

⁵¹         Pietari olisi voinut sanoa, mitä Jeesus oli sanonut hänelle: “Eikö Hän kutsunut minua nimeltä? Kuka muu olisi voinut tietää minun nimeni paitsi Jumala? Hän sanoi minulle, mikä minun nimeni oli. Hän kertoi minulle, kuka minä olin. Hän sanoi minun isäni nimen, eikä tuo Mies koskaan ollut nähnyt minua. Senhän on pakko olla Messias.”

⁵²         Ja sitten he ovat voineet keskustella ihmisten asenteesta sitä kohtaan. Se on saattanut olla heidän seuraava keskustelunaiheensa. Jeesus nukkui koko ajan, Hän oli mennyt sinne perään lepäämään. Menkäämme nyt mukaan sinne näyttämölle ja tarkatkaamme heitä, ihmisten asennetta. Jotkut heistä sanoivat…

⁵³         No niin, jotkut heistä uskoivat. Jotkut heistä sanoivat: “Kukaan Mies ei ole koskaan aikaisemmin puhunut tällä tavalla. Sillä sen, mitä tuo Mies sanoo, Jumala vahvistaa, sen, mitä Hän sanoo. Ja me tiedämme, Kirjoitustemme mukaisesti, että jos Jumala vahvistaa tämän Miehen, niin että se, mitä Hän sanoo, tapahtuu, silloin me tiedämme, että Jumala on tämän Miehen kanssa. Ja Jumala on käskenyt meidän pelätä sitä Miestä, koska Hän on Hänen kanssaan. Hänen Sanansa on Jumalan Sana, joten pelätkää Häntä.” Ja siinä on syy, miksi he pelkäsivät suuresti sen jälkeen, kun he olivat nähneet, kuinka Hän sai tuulet ja aallot tottelemaan. He vapisivat, koska he tiesivät, että se oli Jumala. Sen täytyi olla. Jumala kunnioitti Hänen Sanaansa. Se, mitä Hän sanoi, tapahtui, ja silloin he tiesivät, että se oli Messias.

⁵⁴         Nyt keskustellessaan ihmisten asenteesta he sanoivat: “Jotkut heistä uskoivat, ja jotkut eivät halunneet uskoa.”

⁵⁵         No niin, me aina löydämme sitä seurakuntien keskuudesta. Jokaisessa seurakunnassa me löydämme kolme ihmisluokkaa. Ja itse asiassa minä saarnasin siitä äskettäin, näistä kolmesta ihmisryhmästä, uskoisin sen olleen New Yorkissa tai jossakin. Ja niitä ovat uskovaiset, uskomattomat ja teko- uskovaiset. Ja vain pari lukua tämän tapahtuman jälkeen me näemme Hänen oman joukkonsa tulleen siihen, tuli tarkalleen todistetuksi, mitä he olivat. Ajatelkaamme tässä nyt hetken vain uskovaisia ja uskomattomia.

⁵⁶         Uskovaisia ovat ne, jotka ovat säädettyjä ja ennalta määrättyjä Sanaan. Sillä hetkellä kun he näkevät Sen, he ovat tyytyväisiä, Elämä virtaa heissä, ja he vastaanottavat Sen. Sellaisia ovat opetuslapset. Heidän mielessään ei ole epäilystäkään Sen suhteen. He seuraavat mukana. Opetuslapset olivat uskovaisia. He uskoivat.

⁵⁷         Nyt, yleensä, todellisuudessa uskomaton tulee teeskentelemään, että hän uskoo. Uskomaton on samanlainen kuin nuo seitsemänkymmentä, he seurasivat mukana Hänen palvelutehtävänsä suosiossa ja loisteessa. He iloitsivat seistessään siellä, kun Hän saattoi herättää kuolleen, puhdistaa pitaaliset ja kertoa ennalta asioita, jotka tapahtuivat aivan tarkalleen. Mutta yhtenä päivänä Hän puhui jotakin, joka oli ulkopuolelta heidän uskontunnustuksensa. Ja niin pian kun Hän sanoi jotakin, mikä kosketti sitä, mihin he uskoivat, nuo seitsemänkymmentä sanoivat: “Tämä on kovaa puhetta, kun Hän sanoo: ‘Mitä sanoisitte, jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, mistä Hän on tullut?’ Tämä Mies, jonka kanssa me olemme nukkuneet; tämä Mies, joka syö kanssamme; tämä Mies, joka pesee kasvonsa ja kätensä samassa astiassa kuin mekin pesemme; tämä Mies, joka syö kuten mekin, joka nukkuu niin kuin mekin, jolla on omat ylä- ja alamäkensä, ja joka sanoo, että Hän on tullut alas Taivaasta? Se on liikaa minulle.” Näettekö? Ja mitä he tekivät? He eivät voineet istua kokouksessa loppuun asti. He nousivat ja menivät ulos. Uh-huh. Näettekö? He tulivat täyteen. Sellaisia ovat uskomattomat. Näettekö? He eivät voineet kestää sitä. Ei, he lähtivät eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssaan.

⁵⁸         Mutta on uskovaisia… Eikä ole mitään, mikä voisi erottaa heitä Siitä.

⁵⁹         Ja siellä on uskomattomia, jotka tulevat näkyviin, niin pian kuin jotain on sanottu, mikä ei ole yhtä mieltä sen kanssa, mitä he uskovat. Muistakaa, Raamattu opettaa, että uskomaton tulee olemaan niin lähellä todellista uskovaista, että se tulisi pettämään jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Katsokaahan, se on epäusko. Ja niin pian kuin jotakin sanotaan, mistä he eivät pidä, he ovat menneet. Näettekö, se on epäuskoa. Se osoittaa sen.

⁶⁰         Kun Elämän Valo loistaa tuodakseen eloon siemenen, niin mitä Se voisi saada aikaan jollekin kivelle? Ei yhtään mitään. Mitä se voisi saada aikaan kuolleelle aineelle? Sitä ei ole lähetetty kuollutta ainetta varten. Aurinko paistaa siemenelle, joka on hedelmöitetty elämään. Ja tämä Raamattu ja Hänen Sanansa, siinä hetkessä, jossa me elämme, loistaa niiden ylle, jotka saavat Iankaikkisen Elämän, niille, jotka ovat ennalta määrättyjä näkemään Sen. Eikä siitä tule olemaan hitustakaan hyötyä heille lopuille. Siellä ei ole mitään elämää, jonka Valo voisi tuoda esiin.

⁶¹         Me näemme sitten, että he käänsivät selkänsä eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssaan. Silloin Simon Pietari sanoi tuon suuren ja ylevän asian. Nuo seitsemänkymmentä olivat jättäneet Hänet sen jälkeen, kun Hän oli antanut heille vähän voimakasta Oppia. Hänen parantamispäivänsä olivat melkein ohitse. Hän ei välittänyt, Hän ei tulisi parantamaan enää kovin monia. Hän tulisi kertomaan heille jotakin parempaa. Ja Hän alkoi kertoa heille siitä. Siellä Hän paljasti heille, kuka Hän todella oli. “Mitä te sanoisitte, jos te näkisitte Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, josta Hän on tullut?”

⁶²         “Meillä on täällä sinun syntymätodistuksesi. Sinä olet syntynyt Mariasta ja Joosefista siellä alhaalla Nasaretissa. Ja sanotko sinä, että sinä olet tullut alas Taivaasta? Minä uskon, että sinä olet hullu. Emme me halua seurata tuon kaltaista miestä.” Niinpä he menivät pois. He lähtivät. Sellaisia ovat uskomattomat.

⁶³         Mutta pankaa nyt merkille, että on uskovaisia. Ei ole väliä sillä, mitä tapahtuu, kuinka kovaa se on, kuinka salaperäistä, he uskovat joka tapauksessa. On niin kuin on miehen tai naisen kohdalla, jonka puolesta on rukoiltu. He uskovat sen. Mikään ei saa heitä muuttamaan mieltään. He ovat aitoja uskovaisia. Eikä mikään, huolimatta siitä kuinka kovalta se näyttää, mitä tämä on, ja tämä ei tapahdu, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. He uskovat Sen joka tapauksessa.

⁶⁴         Hän on voinut sanoa monia asioita, joita opetuslapset eivät nähneet, mutta he uskoivat Sen joka tapauksessa. He menivät Sen mukana, koska he olivat varmoja, että Kirjoitukset olivat kauttaaltaan tuoneet julki Jeesuksen tuona Messiaana.

⁶⁵         Ja minä uskon, että Kirjoitukset kauttaaltaan tunnistavat tämän suuren Jumalan liikkeen, Pyhän Hengen liikkeen viimeisinä päivinä, että se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Minä uskon Kirjoitusten kauttaaltaan tunnistavan Sen. Minä en välitä siitä, mitä kuka tahansa muu ajattelee Siitä, me uskomme Sen olevan Totuus, koska Se on läpikotaisin tullut julki.

⁶⁶         Te sanotte: “Veli Branham, minä tiedän, että sinä ymmärrät Sen.” Minä en ymmärrä Sitä. Minä vain uskon Sen. Minä en voi ymmärtää näitä asioita. Minä en yritä ymmärtää. Minä en voi ymmärtää Jumalaa. Hänet täytyy vastaanottaa uskolla. Ja usko on jotakin, mitä te uskotte ja jota te ette voi selittää. Siinä se on teille. Siinä on Totuus.

⁶⁷         Nyt sitten siellä on eräs toinen ryhmä, joka aina roikkuu ympärillä, ja niitä ovat tekouskovaiset. Tekouskovainen on teeskentelijä, tekopyhä.

⁶⁸         Ottakaamme nyt tekouskovainen. Sellainen oli Juudas. Hän oli tekouskovainen. Tekouskovainen roikkuu mukana edelleen ja edelleen yrittääkseen löytää jonkin mahdollisen vian Siinä. He pysyvät ympärillä vain tarpeeksi pitkään nähdäkseen voisivatko he löytää jotakin pientä vikaa, jotta voisivat sitten mennä ja paljastaa sen jossakin. “Me haluamme nähdä minkälainen kikka, minkälainen jäniksenkäpälä, sinulla on, jolla sinä raaputat korviesi taustaa. Mikä se kikka on?” voidakseen jäljitellä Sitä, tai jotakin sellaista. Se on tekouskovainen. Sellainen on juudaslainen.

⁶⁹         Siinä ovat uskomattomat, tekouskovaiset ja uskovaiset. Nuo kolme ryhmää ovat yhä olemassa kaikkialla ympäri maailmaa. Ne ovat aina olleet ja ne aina tulevat olemaan. Ajatelkaa nyt sitä tänä iltana täällä ja tällä ääninauhalla, ne, jotka tulevat kuulemaan sen. Nuo kolme luokkaa istuvat yhdessä. Nuo kolme ihmisluokkaa aina kokoontuvat yhteen.

⁷⁰         Yhdelle ryhmälle ei merkitse mitään se, mitä tulee tai mitä menee, he yhä uskovat Sen. He ovat täysin vakuuttuneita.

⁷¹         Toiset taas tahtovat uskoa vain sen verran siitä, mutta eivät halua uskoa sitä kaikkea. Niitä ovat uskomattomat.

⁷²         Ja sitten ovat tekouskovaiset, ne, jotka riippuvat mukana, kunnes voivat löytää jotakin vikaa. He sanovat: “Uh-huh, siinä se on teille. Sitä se on. Uh-huh, minä ajattelinkin, että siinä oli jotakin. Siinä se nyt on teille!”

⁷³         Mutta todellista uskovaista se ei lainkaan horjuta. Mikään ei horjuta häntä.

⁷⁴         Miten oli esimerkiksi sen kanssa, kun Jeesus seisoi siellä sylkeä ja verta kasvoillaan, piikkikruunu päässään, ja kaikki se, mitä siellä oli, tuo pilkkaava väkijoukko ja niin edelleen? Mitä joku uskomaton tai tekouskovainen ajattelisi siitä? He myisivät Hänet. Ja te tulette näkemään, että tekouskovainen on se, joka myy teidät. Hän on se, joka pilaa teidän palvelutehtävänne, tuo tekouskovainen.

⁷⁵         Mutta todellinen uskovainen, ei ole väliä sillä, mitä tapahtuu, he ovat täysin tyytyväisiä. He ovat täysin vakuuttuneita, koska tuo Elämä, joka on heissä, on jo tullut Kristukseksi. Se on Kristus. Se et enää ole sinä, vaan Kristus, joka elää sinussa. Paavali sanoi: “Ei ole mitään nykyistä, tulevaista, kuolemanvaaraa, alastomuutta, mitä tahansa se onkin, joka voisi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa.” Ei ole väliä sillä, kuinka monia jumaluusopin tohtoreita astuu esiin ja yrittää selittää sitä pois teistä ja sanoa, että Se on jotakin toista päivää varten. Se ei lainkaan erota teitä Siitä. Te olette siellä pysyväisesti. On kyse teistä Kristuksessa, ettekä te enää ole itsenne omia. Kyseessä olette te, yksin te ja Jumala.

⁷⁶         Ja niin pian kuin tuo uskomaton voi löytää jonkun aukkopaikan, ja koska hän joka tapauksessa yrittää päästä pois, menee hän pois.

⁷⁷         Tekouskovainen pysyy hieman pidempään, kunnes hän löytää Siinä jotakin, mitä hän voi arvostella.

⁷⁸         Niinpä siinä on teillä nuo kaikki kolme yhdessä. Sen kaltaisia, joita siellä oli silloin. Sen kaltaisia on nyt. Sen kaltaiset tulee aina olemaan siihen asti, kunnes Jeesus itse, tai Jumala Valkoisen Valtaistuimen Tuomiolla, tulee erottamaan ne.

⁷⁹         Joku sanoi: “Kukaan mies ei ole koskaan puhunut niin kuin tämä Mies puhuu. Se, mitä Hän sanoo, tapahtuu.”

⁸⁰         Toiset, uskomattomat, puolestaan sanoivat: “Hän on Beelsebul. Hän on poissa tolaltaan. Tuo Mies on menettänyt järkensä.”

⁸¹         Tiedättekö, se on eräs suuri asia, jota Saatana yrittää tehdä. Hän yrittää saada sanansaattajan, ihmiset, joilla todella on Pyhä Henki, hän yrittää saada sanomaan: “He ovat kadottaneet järkensä.”

⁸²         Sain eräänä päivänä erään pienen kiertokirjeen, jossa sanottiin: “Veli Branham raukka!” Siinä sanottiin: “Me uskoimme, että hän oli Elia.” Ja siinä sanottiin: “Tiedättekö, hän on kadottanut järkensä.” Ja siinä sanottiin: “Elian viitta putosi Elisan ylle, ja se oli minun vaimoni. Ja hän ottaa palvelustehtävän mennäkseen kahdenkertaisessa voimassa.” Joku nainenko? Kadottiko Elia järkensä, vai otettiinko hänet vaunuissa ylös Taivaaseen näkemättä kuolemaa? Näettekö? Mutta teillä vain on sellaista, näettehän, ja meidän täytyy tyytyä siihen.

⁸³         Jotkut noista uskomattomista sanoivat: “Tämä kaveri on Beelsebul.”

⁸⁴         Sen on täytynyt olla Johannes, joka sanoi: “Ajatelkaa vain tätä, joka tekee kaiken tämän!” Nyt menemme jälleen takaisin uskovaisiin. Hän sanoi: “Ajatelkaa vain, Hän on tehnyt kaiken tämän, mitä me ajattelemme ja mistä me puhumme, ja mitä eri ihmiset ovat ilmaisseet! Me olemme kaikki uskovaisia”, hän sanoi. “Me uskomme Sen. Kyllä vaan. Me olemme vakuuttuneita ja tiedämme, että se todellakin on tuotu julki. Siellä Hän makaa, kuolevainen Mies, siellä peräkannella, tuossa pienessä kojussa ja nukkuu tyynyn päällä. Me panimme Hänet sinne perään nukkumaan. Mutta ajatelkaa sitä! Itse luomakunnan Jumala purjehtii kanssamme näiden vesien yli.” Oi, niin! Aamen.

⁸⁵         Nuo vedet olivat petollisia. Tiedättehän, myrskyt tulivat äkisti, ja tekevät yhä niin, jos te koskaan olette olleet lähellä Jerusalemia. Arvelen sinun Jack, muistavan. Nuo myrskyt yhä pyyhkäisevät alas sieltä halkeaman kautta, iskevät tuohon mereen ja hukuttavat kalastajia aivan samalla tavoin kuin silloinkin. Te ette voi edes nähdä tuon myrskyn olevan tulossa, yhtäkkiä se vain on siellä.

⁸⁶         “Ja ajatelkaa nyt, että me olemme koko elämämme ajan pelänneet veden ylittämistä tästä vaaralliselta kohdasta tässä. Mutta muistakaa, Hän, jonka me tiedämme olevan Luojan, makaa täällä veneessä kanssamme. Minusta tuntuu hyvältä! Eikö teistäkin, pojat?” He sanovat: “Aamen. Kyllä vaan.” Siellä Hän on tuossa veneessä!

⁸⁷         Ja millaista se onkaan, kun tuntee päivän, jossa me elämme. He olivat nähneet tuntomerkin ja olivat vakuuttuneita huolimatta siitä, mitä kuka tahansa muu oli sanonut. Heidän keskustelunsa oli koskenut uskovaisia, tekouskovaisia ja niin edelleen. Mutta he itse uskoivat Sen. Ja he tiesivät, että heillä oli Hänet kanssaan. Ei ollut väliä kenestäkään muusta ihmisestä, he olivat onnellisia saadessaan pitää Hänet.

⁸⁸         Niin olen minäkin. Ettekö tekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ei ole väliä sillä, mitä muu maailma sanoo. Minä olen onnellinen tietäessäni, että Hän purjehtii elämän vaikeuksien meriä minun kanssani ja on samassa veneessä. Aamen. Aamen. Purjehtia Hänen kanssaan kaikilla petollisilla vesillä tietämättä, milloin teidät voidaan ampua ja te tipahdatte kuolleena maahan, tai mitä tahansa tapahtuukin.

⁸⁹         Mitä te loppujen lopuksi olette? Vain pieni palanen Louisianan savea, jossa on vähän elämää itsessään. Siinä kaikki. Olittepa sitten vaikka Texasista, tuosta suuresta paikasta, te yhä olette vain palanen Texasin mutaa, jossa on vähän kosteutta itsessään. Sitä te kaikki olette. Tarkalleen. Ja siihen te olette menossa takaisin.

⁹⁰         Mutta loppujen lopuksi, kuinka tuo muta voisi kävellä, hengittää ja syödä, jos siinä ei olisi hieman elämää itsessänsä? Ja ajatelkaa sitä, että se täytyi luoda! Ja sama Luoja, joka loi sen, purjehtii tuossa samassa muta-veneessä. Aamen. Hän teki minut sellaiseksi, jollainen olen ilman minun omaa haluani, kuinka paljon enemmän Hän voi nostaa minut ylös minun oman haluni mukaan Hänen lupauksensa Sanan kautta!

Seilaten yli elämän vakaan virran,
Meidän tulisi elää kuin Hän, antaa Hänen Henkensä toimia kauttamme; Sillä alakuloinen ja haaksirikkoon joutunut veli,
Nähdessään sen saa uutta rohkeutta.

⁹¹         Ajatelkaa, Hän on kanssamme, turvallisesti. Mikä turvallisuuden tunne, kun me seilaamme näitä petollisia vesiä! On täytynyt olla aivan samalla tavoin kuin on meidän kanssamme juuri tällä hetkellä, herätyksen jälkeen, kun juhlimme sen tuloksista.

⁹²         Muistan ensimmäisen matkani Shreveportiin, Louisianaan. En ollut koskaan kuullut Jack Mooresta, ja uskon, että veli Richard Reed, jota en ole nähnyt moneen vuoteen, kertoi minulle veli Mooresta täällä, tai se oli veli Kidson, yksi noista veljistä. Olen unohtanut kumpi se oli. Ja minä tutustuin veli Jackiin. Tulin tänne, ja hänen mukavalla vanhalla äidillänsä, joka istuu täällä jossakin, oli vatsavaiva, ja me rukoilimme hänen puolestaan. Hän söi vauvanruokaa. Nyt hän on siitä lähtien kyennyt syömään normaalisti normaalia ruokaa. Ja mikä suuri herätys nousikaan esiin, se lähti liikkeelle ja mukaan tulivat Billy Graham ja Oral Roberts ja Tommy Osbom, nuo suuret miehet, soturit, he tulivat tuosta pienestä… He saivat kipinän tuosta herätyksestä ja ovat tehneet suuria asioita.

⁹³         Tuo päivä siellä kolmekymmentäkolme tai kolmekymmentäneljä vuotta sitten, kun seisoimme siellä alhaalla Ohio-virralla lähellä tuota siltaa, ja noin viidentuhatta ihmistä tai enemmänkin oli kokoontunut rannalle. Olin noin kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäkolmevuotias, ja se oli ensimmäinen herätykseni. Kastoin viisisataa ihmistä tuona iltapäivänä. Ja diakoneiden täytyi auttaa minut pois vedestä. Kyseessä oli noin seitsemästoista henkilö, jota olin kastamassa, kun kuulin Äänen sanovan: “Katso ylös.” Ja käännyin katsomaan ylös. Billyn äiti ja minä emme edes olleet naimisissa silloin, me vain seurustelimme. Tässä tuli tuo Tulipatsas pyörien kirkkaan siniseltä taivaalta, sillä tavoin. Se tuli suoraan alas taivaalta kello kahdelta kesäkuun viidentenätoista. Ja Ääni jyrisi koko tuon paikan ylitse siellä ja sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinulla on Sanoma, joka tulee edeltämään Kristuksen toista Tulemusta.” Valokuvaajat ottivat kuvan.

⁹⁴         Kuinka me olisimme voineet uskoa sen, kun minulla tuskin on minkäänlaista koulusivistystä ja niin edelleen? Mutta minä uskoin sen. Tuona iltapäivänä olin niin väsynyt, että lopetettuani kastamisen, heidän täytyi tulla noutamaan minut pois vedestä. Saatoin enää tuskin pysyä pystyssä tuossa virtaavassa vedessä.

⁹⁵         Kun Se tuli alas, he ottivat siitä valokuvia. Se julkaistiin Yhdistyneessä Lehdistössä, ja se meni melkein maailmanlaajuisesti, ylös Kanadaan. Veli Lee Vaylellä on siitä vieläkin kopio tuosta Yhdistyneestä Lehdistöstä: “Salaperäinen Valo riippumassa paikallisen baptistisaarnaajan yllä hänen kastaessaan Spring Streetin päässä Jeffersonvillessä, Indianassa.” Louisville Herald teki siitä jutun lehteen ja otti valokuvat, ja sieltä se meni Yhdistyneelle Lehdistölle.

⁹⁶         No niin, se oli monia vuosia sitten. Kuinka olisi voinut olla niin? Mutta se oli niin. Jumala sanoi niin, ja silloin se on oikein. Ja kuinka loistava asia onkaan tietää, että meidän kanssamme on Elävä Jumala! Ja sieltä ovat herätysten tulet tuotu kaikkialle ympäri maailman. Ja nyt on ollut suuria parantumiskampanjoita, ja suuria salaperäisiä asioita on tapahtunut.

⁹⁷         Kun ensi kertaa tulin keskuuteenne, sanoin, että minun täytyisi ottaa teitä kädestä, pitää teitä kädestä sillä tavalla, jotta sain kosketuksen. Ja sitten en ajatellut sen suhteen, mitä tulisin sanomaan, ja te saatoitte nähdä sen tulokset. Ja sitä yhä tapahtuu, ja näen sen sillä tavalla.

⁹⁸         Ja sitten Hän sanoi minulle: “Jos tulet olemaan vilpitön, niin on tapahtuva, että sinä tulet tietämään jopa heidän sydäntensä salaisuudet.” Te kaikki, monet teistä muistatte sen. Ja se tapahtui juuri sillä tavalla, aivan tarkalleen. Muutama vuosi sen jälkeen olin ylhäällä Queen Cityssä, Reginassa, Kanadassa, ja seisoin puhujan lavalla tohtori Ern Baxterin ja heidän kanssaan. Ja eräs mies tuli kävellen lavan yli. Ja ennen kuin edes tiesin mitä olin sanomassa, kutsuin häntä nimeltä ja kerroin, mikä hänellä oli vikana, ja siitä se lähti. Siitä lähtien se on jatkunut.

⁹⁹         Nyt se on tullut toiseen vaiheeseen. Sitä minä en voi koskaan kertoa, mutta se tulee puhumaan itse puolestansa.

¹⁰⁰    Mutta muistakaa, tuossa suuressa palvelustehtävässä, valmistettiin herätyksen tulta, ja se meni ympäri maailman. Tuo herätys kesti pidempään kuin mikään koskaan historiassa tuntemamme herätys. Kukaan historioitsija ei voi sanoa, että mikään herätys olisi kestänyt tuskin yli kolmea vuotta, yhtään kertaa. Mutta tämä on jatkunut viisitoista vuotta, tai enemmänkin, suoraan jatkuvana herätyksenä.

¹⁰¹    Mutta nyt on herätys sammunut. Sitten tuli esiin myöhäissade, ja on kuin sen pienet rippeet pyyhkisivät nyt yli Englannin, sen viimeiset potkut ovat melkein ohitse. Seurakunta on jälleen asettunut aloilleen Laodikeaan, ja se päättää ajanjakson. Tarkalleen, sen täytyy olla sillä tavalla. Ja nyt, tänä iltana, me juhlimme niillä ruuan tähteillä, joita me olemme koonneet tuosta herätyksestä.

¹⁰²    Suunnilleen sitä nuo opetuslapset olivat tekemässä tuon päivän herätyksen kanssa, kun he odottivat seuraavaa päivää. Ja sen aikana Jeesus oli lepäämässä. Ehkä Hän lepäsi tuosta herätyksestä, samalla tavoin kuin Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä, sen jälkeen kun Hän oli tehnyt maan kuuden päivän aikana.” Raamattu sanoo: “Hän lepäsi. Hän lepäsi seitsemännen päivän.” No niin, ehkä niin Hän oli tekemässä. Hän oli lepäämässä.

¹⁰³    Sitten, yhtäkkiä, alkoivat vaikeudet. Oi, antakaapa vain seurakunnan alkaa hieman levätä, niin silloin tulevat vaikeudet. Vene alkoi keinua, purjeet lensivät pois, ja vene täyttyi vedellä. Näytti siltä kuin kaikki pelastumisen toivo olisi mennyt. Vaikka he olivatkin nähneet Hänen tekevän monia asioita, mutta kun vaikeudet iskevät…

¹⁰⁴    Nyt minä tulen lopettamaan muutaman minuutin kuluttua, koska tulemme aloittamaan rukousjonon.

¹⁰⁵    Me olemme nähneet kaikki nuo asiat. Me olemme nähneet ihmisten hyvät ja huonot puolet. Ja nyt tullaan paikalle, jossa se on jotenkin laimentunut. Me puhumme siitä, mitä Hän on tehnyt ja niin edelleen, ja odotamme, mitä Hän tulee tekemään. Se on vain inhimillistä. Inhimilliset olennot ovat aina kertomassa siitä, mitä Jumala on tehnyt, ja siitä, mitä he uskovat Hänen tulevan tekemään, mutta unohtavat se, mitä Hän on tekemässä.

¹⁰⁶    Ja nuo opetuslapset tekivät samoin. He olivat nähneet Hänen siellä parantavan sairaita, herättävän kuolleita ja ennalta tietävän asioita ja kertovan ihmisille heidän sydäntensä salaisuudet, ja he uskoivat olevansa matkalla toiseen herätykseen. Mutta kun vaikeudet tulivat, he unohtivat sen kaiken.

¹⁰⁷    Juuri sillä tavoin mekin teemme. Siinä tilassa me olemme tänä iltana, me olemme tuossa samassa pisteessä. Ja kuitenkin, jos me vain voisimme tietää, että Hän on veneessä. Hän on aivan yhtä suuri täällä, kuin mitä Hän oli maatessaan siellä veneessä. Hän on aivan yhtä suuri nyt, kuin seistessään avaruudessa ja luodessaan maailman. Hän on aivan yhtä suuri kuin ollessaan Mooseksen kanssa Punaisella Merellä. Hän on aivan yhtä suuri kuin ollessaan Lasaruksen haudalla. Hän on aivan yhtä suuri kuin Hän oli parantaessaan pitaalisen ja antaessaan näön sokealle. Hän on aivan yhtä suuri kuin Walesin herätyksen päivinä. Hän on aivan yhtä suuri kuin Hän on minään aikana ollut, ja Hän on täällä veneessä!

¹⁰⁸    Vaikeudet tulevat. Me menemme eri paikkoihin ja löydämme riitoja seurakunnassa, repimistä. Tiedättekö, että se tulee pilaamaan seurakunnan? Pysykää yhdessä!

Siunattu olkoon side joka sitoo
Sydämemme yhteen kristillisessä rakkaudessa
Sukulaismielten yhteys
on tuon ylhäällä olevan kaltainen. (Se on tuo erottamaton usko ja rakkaus Jumalaa ja toinen toistamme kohtaan!)

¹⁰⁹    Mutta me näemme nyt, että vesivarastot ovat vähenemässä. Ja siellä Tucsonissa, jossa elän, kaikki on piikkistä. Kaikessa, mitä te näette, on piikkejä, koska siellä on niin kuivaa. Jos ne nyt kasvaisivat tässä osassa maata, niissä olisi hyvin pehmeä lehti. Tuo piikki on rullalle kiertynyt lehti, ja se on niin tiukka ja niin terävä, ettei mitään työkalua voida hioa sen kaltaiseksi. Mitään työkalua ei voida hioa samalla tavoin kuin on tuon hyppäävän kaktuksen piikki, koska sillä on kuin parta, pieniä koukkuja, ylhäältä alas asti. Te ette voisi hioa mitään instrumenttia sillä tavoin, mutta luonto on sen tehnyt niin. Ja se hyppää teidän päällenne. Teidän ei tarvitse mennä sen luo, se tulee teidän päällenne.

¹¹⁰    Ja sillä tavoin on synnin kanssa. Teidän ei tarvitse mennä syntiin, se tulee luoksenne. Se hyppää päällenne. Älkää menkö sen lähelle. Pysytelkää kaukana epäuskosta! Mutta me elämme tuossa ajassa.

¹¹¹    Niinpä he olivat nähneet Hänen tekevän niin monia suuria asioita, niin että he voivat puhua niistä. Mutta kun tuli vaikeuksien aika, se kaikki unohtui.

¹¹²    Ajatelkaa nyt vain niitä asioita, joita me olemme nähneet Hänen tekevän, kun Hän on todistanut pettämättömästi Hänen Sanansa samaksi, ja me tiedämme, että suuri Pyhä Henki on täällä viimeisinä päivinä tämän hetken Sanansaattaja. Hän on Se, joka todistaa meille jokaisen koskaan antamansa lupauksen, minkä Hän lupasi tehdä, jokaisen merkin, jokaisen teon, jokaisen Sanan, ne tapahtuvat aivan sillä tavoin, kuin Hän sanoi, että Hän tulisi ne tekemään.

¹¹³    Ja sitä yhä katsotaan alaspäin. Jos korkeassa asemassa olevat vastaanottaisivat sen, tulisin minä jättämään sen. Se ei voisi olla Jumala, ja vastaanotettaisiin siellä yläpäässä. Ei koskaan. Ei todellakaan, se ei olisi koskaan Jumala, jos se vastaanotettaisiin. Mutta koska se on täällä alhaalla, niin minä uskon Sen. Näettekö? Sinne Se tulee. Sinne Sen on luvattu tulevan.

¹¹⁴    Ja nyt kun näemme kaiken olevan tarkalleen linjassa ja tiedämme, että olemme viimeisissä päivissä, niin mitä on tapahtunut? Vaikeudet ovat tulleet.

¹¹⁵    Ja mitä kaikkea me olemmekaan nähneet Hänen tekevän! Kuinka Hän onkaan oikaissut meidän kotimme. Kuinka Hän saa isän ja äidin jälleen yhdistymään. Te olette nähneet kuinka mies ja vaimo tulevat takaisin yhteen. Hän on parantanut teidän sairaanne. He ovat maanneet siellä syöpää täynnä, ja monet teistä olette tuoneet niitä myöhemmin nähtäväksi pulloissa ja purkeissa. Ja lääkärit ovat todistaneet, allekirjoittaneet lausuntoja. Minulla on niitä nippukaupalla, laatikko täynnä. Ja jopa viisi todistettua tapausta kuolleen herättämisestä, hänen oltua kuolleena tunteja. Pisin aika, mitä minä tiedän, oli kello yhdeksästä aamulla noin kello yhteentoista tuona iltana. Näettekö?

¹¹⁶    Ei, suokaa anteeksi. Eräs pieni vauva siellä, jota sen äiti oli kantanut käsivarsillaan koko yön. Se kuoli yhtenä iltapäivänä, ja hän kantoi sitä käsivarsillaan koko yön, kun hän tuli tuohon kokoukseen siellä Kaliforniassa. Olin lähdössä pois tuona iltapäivänä. Lapsi oli kuollut edellisen päivän iltapäivällä, ja hän oli ajanut koko yön ja tuli sinne eikä voinut päästä lähellekään tuota paikkaa. Ja hän laski käsivarsilleni tuon kylmän kuolleen vauvan, joka oli kuollut edellisenä päivänä. Ja seisten siellä ja pitäen tuota pientä vauvaa, minä vain rukoilin, tuon pienen pojan ruumis lämpeni, hän kääntyi ympäri ja katsoi minua, ja minä ojensin sen takaisin äidillensä. Totta. Niin on.

¹¹⁷    No niin, mutta sitten kun me näemme nuo asiat, ja olemme tutkineet niitä tarkoin ja ne varmasti ovat tulleet julki, niin miksi me sitten pelkäämme, kun vaikeudet tulevat?

¹¹⁸    Nuo opetuslapset olivat todistaneet niin paljon siitä, mitä olivat nähneet tehdyksi, että he unohtivat, kuka oli heidän kanssaan. He unohtivat sen, kun vaikeudet kohtasivat.

¹¹⁹    Samoin kuin nyt, kun meillä on vaikeuksia, joita emme voi parantaa.

¹²⁰    He kokeilivat purjeitaan, ja tuuli oli liian voimakas, se puhalsi ne pois. He kokeilivat airojaan, ja aallot olivat liian suuria, ne rikkoivat heidän aironsa. Sitten heidän pieni veneensä jäi tuuliajolle. Mahdollisesti he sitoivat kiinni peräsimen ja heidän täytyi antaa sen ajelehtia, minne se tahtoi mennä, ja se syöksähteli aalloilla veden roiskuessa.

¹²¹    Veneellä täytyy ratsastaa aaltojen päällä. Te miehet, jotka olette olleet veneessä, te tiedätte, että te ette voi ajaa suoraan tuulta vasten sillä tavalla. Jos sen teette, te syöksette veneenne suoraan pohjaan. Teidän täytyy ohjata venettä, antaa sen keinua aallon mukana. Ja aaltojen vyöryessä te menette ylös ja alas sen mukana. Jos ette tee niin, tulee veneenne vettä täyteen.

¹²²    No niin, sen jälkeen kun kaikki oli särkynyt, he eivät enää kyenneet hallitsemaan sitä ja heidän täytyi antaa sen ajelehtia. Ja tehdessään niin, vene täyttyi vedellä. Näytti siltä kuin kaikki toivo olisi mennyt. Ja siellä he olivat, kokonaan vaikeuksissa ja peloissaan. Mikä aika se olikaan! Se oli vaikeus, johon heillä ei ollut enää minkäänlaista apua. Ja sitten he alkoivat pelätä, kun he huomasivat, etteivät he voineet auttaa sitä.

¹²³    Ja samoin me olemme kohdanneet vaikeuksia. Me olemme kohdanneet vaikeuksia, joita meidän kansakuntamme ei voi korjata. Katsokaa huligaaneja kansakunnassamme. Eräs poika juuri ampui presidenttimme, ja sitten he menivät ja ampuivat tuon pojan. Minun mielestäni hän on aivan samanlainen huligaani kuin tuokin, joka ampui presidentin, se on kylmäverinen murha. Jos hän selviytyy siitä, silloin he tekevät niin jatkuvasti. Ja hän luultavasti myös tulee selviytymään siitä. Mutta katsokaa vain, mitä he tekevät, ja mitä koko maailma tekee! Jos me panisimme Abraham Lincolnin jokaiseen kuntaan, jokaiseen pitäjään, he tulisivat joka tapauksessa yhä tekemään niin. Katsokaahan, ne ovat vaikeuksia, joita me emme voi korjata. Tuo asia, synti, epäusko ja paha, on kasvanut ympärillemme kuin rikkaruoho ja kietonut koko kansakunnan siihen.

¹²⁴    Meillä on seurakuntavaikeuksia, kiistoja ja väittelyjä, ja näyttää siltä kuin me emme voisi auttaa sitä. Meillä on nyt se, mitä he yrittävät tehdä, me olemme nyt kaikki yhdessä Kirkkojen Neuvostossa. Me emme voi korjata sitä.

¹²⁵    Me olemme yrittäneet esitellä Sanaa. Kristus on yrittänyt tuoda Sen takaisin osoittamalla, että Hän itse on ollut ylös nousseena kahdentuhannen vuoden ajan. Ja Hän on yhä sama. He kääntävät Sille selkänsä ja kävelevät pois. He ovat uskomattomia. Tekouskovaiset yhä roikkuvat mukana löytääkseen Siitä niin paljon vikaa kuin vain voivat, edelleen ja edelleen. Mutta mitä se on? Se on vain saman asian uudelleen toistumista.

¹²⁶    Sana, heidän tulisi tuntea Se. Mikä oli lääke kaikkiin asioihin? Jumala. Johannes ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Hän on Sana.” Meillä on yhä Sana, joka tuo meidät ulos tästä sotkusta. Me emme tarvitse mitään Kirkkojen Neuvostoa. Me emme tarvitse kaikkia näitä opinkappaleita ja Sanaan sekoitettuja asioita. Meillä on tässä Raamattu, joka kertoo, kuinka ohjata tätä asiaa. Takaisin Raamattuun, takaisin Sen Sanomaan! Se on Kristus keskuudessamme, Raamattu. Me olemme eläviä Raamattuja. “Te olette kirjoitettuja kirjeitä”, eläviä Raamattuja, kun Jumalan Sana elää teidän kauttanne! Sitä me tarvitsemme.

¹²⁷    Se aiheutti kommunismin nousun Venäjällä. No niin, kommunistit eivät ole mikään suuri puolue, vain yksi prosentti venäläisistä on kommunisteja, yksi prosentti, yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia on yhä vapaa siitä, mutta he hallitsevat. He ovat hallitseva puolue. Miksi se alun perin nousi esiin? Seurakunnan turmeltuneisuuden tähden. Se sain sen aikaan. He ottivat kaikki rahat ihmisiltä kirkolle ja elivät kuitenkin entisenkaltaista elämää. Siinä ei ollut kyseessä mitään muuta kuin vain yksi lisäkerho. Ja ihmiset saivat tarpeekseen siitä, ja sillä tavoin kommunismi syntyi.

¹²⁸    Sillä tavoin on maailmallisuus syntynyt täällä. Siksi meillä on Kirkkojen Neuvosto. Siksi me menemme tähän kirkkojen liittoon ja teemme asioita, joita teemme, koska he ovat hylänneet Sanan. Heillähän on kaikenlaisia yhteisiä ateriointeja kirkossa maksaakseen pastorille. Miksi? Koska he ovat hylänneet Jumalan tavan, kymmenysten maksamisen. Varmasti. Miksi he ottavat jonkun uskontunnustuksen? Koska he eivät halua Raamattua. Miksi he ottavat erheen? Koska he eivät halua Totuutta.

¹²⁹    Jos joku mies juoksisi kellariin ja sulkisi silmänsä ja sanoisi: “Minä kieltäydyn tunnustamasta, että aurinko paistaa”, silloin hänen suhteensa ei olisi mitään toivoa. Mutta jos hän on halukas katsomaan, niin silloin aurinko paistaa. Jos hän haluaa tulla ulos aurinkoon, nauttimaan sen siunauksista, niin hyvä on. Mutta jos hän ei halua, te ette voi tehdä mitään sille. Te voitte sanoa, että tuon miehen järjessä on jotakin vialla.

¹³⁰    No niin, jokin on hengellisesti vialla miehen kohdalla, joka haluaa ottaa uskontunnustuksen Jumalan Sanan asemesta, joka on vastoin uskontunnustusta.

¹³¹    Ristiinnaulitsemisen päivänä he halusivat Barabbaan, murhaajan, Sanan asemesta. Ja tänään he ottavat Kirkkojen Neuvoston, Sanan murhaajan, sen sijaan, että ottaisivat Sanan, joka on tuotu julki keskuudessamme. Se on sama asia. Siinä on se vaikeus, johon me olemme joutuneet.

¹³²    Nyt myöskin Hänen opetuslapsensa, kuten silloinkin, joutuvat fyysisiin vaikeuksiin, joita lääkärit eivät voi parantaa. He saattavat sanoa: “Teillä on syöpä. Se on pitkälle kehittynyt.” Ehkä teillä on pitkälle kehittynyt tuberkuloosi tai joku muu vaiva. Me, kuten hekin, unohdamme, kuka on veneessä.

¹³³    Siellä oli meneillään myrsky. No niin, Jumala oli luonut tuulet. Jumala oli luonut ilman. Jumala loi veden. Se kaikki oli Hänen luomaansa. Hän teki sen. Mutta katsokaahan, perkele oli mennyt siihen ja nostattanut tuon myrskyn. Se, joka aiheuttaa vaikeudet, on perkele. Ja jos Hän on nyt Luoja ja teki sen näin alussa, niin eikö noiden opetuslasten olisi pitänyt tietää, että tuo Luoja, joka makasi siellä, voisi myös pysäyttää sen? Aamen!

¹³⁴    Jumala teki, että te olisitte terveitä. Perkele on tullut sisälle, mutta ettekö te usko, että hänen täytyy totella Häntä aivan samoin kuin tuulenkin? Hän teki teidän ruumiinne. Hän teki teidät ihmisolennoiksi. Hän antoi teille silmät ja antoi teille terveyden. “Minä haluan, ennen kaikkea, että menestyisitte terveinä.” Se on perkele, joka tulee sinne. Oikein. Hän on nyt ollut lepäämässä muiden herätysten takia, mutta Hän on valmiina tullakseen kutsutuksi näyttämölle.

¹³⁵    Heidän olisi pitänyt tietää, että Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Hän tiesi kaikki asiat. Hän tiesi, että niin tulisi tapahtumaan. Epäilen, josko Hän edes nukkui. Hän oli vain lepäämässä siellä takaosassa. Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Kyllä, Hän vain odotti nähdäkseen, mitä he tulisivat tekemään.

¹³⁶    Hän kuunteli siellä heidän todistuksiaan. “Kunnia Jumalalle, me olemme vakuuttuneita siitä, että Hän on Messias. Oi kunnia, halleluja, me tiedämme sen! Se on Totuus.” Ja sanoivat: “Minä näen sen. Hyvä on Saatana, päästä nyt irti.”

¹³⁷    Mutta katsottuaan sinne ulos: “Oi, kaikki toivo on mennyttä! Oi, me tuhoudumme! Pojat, mitä me voimme tehdä?” Ja Luoja Itse, josta he olivat keskustelleet, lepäsi siellä heidän kanssaan. Halleluja!

¹³⁸    Ja sama Jumala, joka antoi meille Pyhän Hengen, sama Pyhä Henki, joka lankesi Helluntaina, on täällä meidän kanssamme tänä iltana, aamen! Sama, joka herätti kuolleet ja paransi sairaat, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti, Hän todistaa meille, että Hän on täällä kanssamme.

¹³⁹    Ehkä Hän salli tämän romahduksen tulla nähdäkseen, mitä te tulisitte tekemään. Sillä tavoin Hän tekee sen koetellakseen teidän uskoanne ja nähdäkseen, mitä te tulette tekemään. Juoksetteko te pakoon? Eikö Raamattu sano: “Kaikki asiat tulevat työskentelemään yhdessä niiden parhaaksi, jotka rakastavat Häntä”?

¹⁴⁰    Hän oli täydellisesti todistanut, kuka Hän oli. Hän on täydellisesti todistanut tänään, kuka Hän on, sillä Hän on todistanut sen aivan samalla tavoin kuin Hän teki sen silloin. Hän on yhä Messias, yhä sama. Hän on yhä Sana, sydämen ajatusten ja aikomusten Erottaja. Hän yhä erottaa samalla tavoin kuin Hän on aina tehnyt. Hän yhä parantaa samalla tavoin kuin Hän on aina tehnyt. Hän yhä luo samalla tavoin kuin Hän on aina tehnyt. Hän yhä herättää kuolleen: “Minä olen ylösnousemus ja Elämä”, aivan niin kuin Hän koskaan on ollut. Hän todistaa sen suoraan keskuudessamme, suoraan omassa veneessämme!

¹⁴¹    Ja sitten, kun vaikeudet tulevat, me sanomme: “Kaikki toivo on mennyttä.” Kyllä, eikö olekin aivan samalla tavoin kuin noiden opetuslasten kohdalla siellä?

¹⁴²    Hän oli todistanut Sanan ja merkkien avulla, kuka Hän oli. Heille oli täydellisesti vahvistettu, että Hän oli se, mikä Hän oli. Hän sanoi: “Jos Minä en tee niitä tekoja, joita Minusta on kirjoitettu, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos Minä teen tekoja joita Minusta on kirjoitettu, uskokaa silloin että Minä kerron teille Totuuden siitä.” Mikä… On kyseessä sama asia, joka meillä on tänään. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, Ne juuri todistavat Minusta.”

¹⁴³    Heidän olisi pitänyt tietää, että Hän oli koko luomakunnan Jumala ja voisi luoda. Ja jos Hän oli tehnyt olemassaoloon tämän ilman ja maan ja veden; tuo Luoja lepäsi siellä ja osoitti, että Hänellä oli valta sen kaiken ylitse. Ja he uskoivat sen, mutta unohtivat, että Hän oli veneessä. Koska Hän ei ollut siellä koko ajan taputtamassa heitä olalle ja sanomassa: “Menkäähän nyt eteenpäin pojat, se on aikeissa tapahtua juuri tässä. Nyt jos se tapahtuu, niin muistakaa, että Minä seison täällä teidän rinnallanne. Tässä se nyt tulee, pojat, katsokaa nyt ja nähkää. Nyt, vain muutama hetki.” Oi ei, Hän ei toimi niin. Hän koettelee jokaista poikaa ja tytärtä, joka Hänen luoksensa tulee, nähdäkseen tulemmeko uskomaan Häneen. Kyllä vaan. Hän on tehnyt ne, eivätkö ne tottelisi Häntä?

¹⁴⁴    Muistakaamme myöskin, että Hän on tehnyt meidän ruumiimme, ja myös niiden täytyy totella Häntä. Ja eivätkö ne tottelisi Häntä? Tämä pieni…

¹⁴⁵    Minä kutsuin teitä palaseksi Texasin tai Louisianan tomua. Sellaisia te olette, mutaa. Teidät otettiin esiin sieltä maasta, ja sinne te palaatte takaisin. Teillä on itsessänne vain kuusitoista alkuainetta, hieman kosteutta ja vähän vuoriöljyä ja vähän kaliumkarbonaattia ja vähän kalsiumia ja jonkun verran kosmista valoa. Ja suunnilleen siinä, yhteen sekoitettuna, on se, mitä te olette. Louisianan tomua, siinä on kaikki, mitä te olette. Mutta muistakaa, jokin teki teistä tällaisen. Ja Hän, joka teki teidät tällaiseksi, tuli tällaiseksi teidän kanssanne, jotta Hän voisi tehdä teistä jotakin erilaista. Oi, kuinka meidän pitäisikään katsoa siihen! Muistakaa, Hän lupasi, että vaikka tämä pieni tomukasa meneekin takaisin… Tämä tomukasa, joka kävelee ympäri, ja jossa on elämä itsessänsä, kun elämä lähtee siitä, se palaa suoraan takaisin tomuksi.

¹⁴⁶    Mutta mitä Hän sanoi Sanassansa? “Minä tulen nostamaan sen ylös jälleen viimeisissä päivissä.” Aamen! “Minä nostan sen ylös.” Hän lupasi sen tapahtuvan sen jälkeen, kun ruumis on mädäntynyt, kun siitä ei ole edes tomua jäljellä, ja se on mennyt takaisin maan kaasuiksi. Kuitenkin, niin kuin sanoin eräänä iltana, te ette voi hävittää mitään, ihminen ei voi tehdä sitä. Mitään ei voida hävittää. Ihminen ei voi hävittää mitään. Ainoastaan Jumala voi tehdä sen. Ja muistakaa, Hän tulee tekemään sen, vaikka jäljellä ei olisi kuin lusikallinen tuhkaa, sillä Hän sanoi: “Minä tulen nostamaan sen ylös jälleen viimeisenä päivänä.” Tuon tomun täytyy totella Hänen käskyään, koska Hän on luonut sen. Jos tuulet ja aallot tottelevat Häntä, samoin myöskin tomu tottelee Häntä. Aamen.

Heräkäää! Hän on kanssamme. Kaikki tottelee Häntä.

¹⁴⁷    Sen jälkeen kun opetuslapset löysivät itsensä umpikujasta, joillekin heistä on täytynyt valjeta, että Luoja oli heidän kanssaan. Niin on voinut tapahtua, sillä me näemme, että he menivät ja herättivät Hänet, vaikka Hän olikin heidän kanssaan koko ajan.

¹⁴⁸    Ja he olivat nähneet Hänet Kirjoituksen mukaisesti Sanan vahvistamaksi. Samoin olemme mekin. Ja kun me kutsumme Jeesusta, se ei ole vaikeata. Meidän ei tarvitse mennä ja sanoa: “Oi, Mestari, herää, herää! Herää! Oi, Mestari, herää, herää!” Ei, ei.

¹⁴⁹    He sanoivat vain: “Mestari! ”

Hän sanoi: “Tässä Minä olen.”

“Etkö välitä siitä, että me tuhoudumme?”

Hän sanoi: “Oi, missä on teidän uskonne, te vähäuskoiset?”

¹⁵⁰    Siinä se on. Me unohdamme, että Hän on kanssamme. Me unohdamme kutsua Jeesuksen näyttämölle, me unohdamme toimia. Ihmiset tänään sanovat: “Jos vain voisin varmasti tietää, että se oli Hän, jos vain voisin olla varma!”

¹⁵¹    Kuinka he saattoivat olla varmoja, kuinka opetuslapset olivat varmoja siitä? Kuunnelkaa nyt. Ei sen tähden, että Hän oli joku koulutettu mies. Niin pitkälle kuin tiedämme, Hän ei ollut sellainen. Hänellä oli vain Jumalan viisaus. Mutta maailmallista koulutusta, en tiedä… Meillä ei ole mitään tilastotietoa, että Hän koskaan olisi mennyt kouluun. Oliko Hän joku suuri pappi tai joku suuri tunnettu mies? Ei. Ei, meillä ei ole mitään tilastotietoa sellaisesta. Aivan tavallinen Mies. Mutta kuinka he saattoivat tietää sen? Kuunnelkaa nyt tarkasti, älkää kadottako tätä. Kuinka he saattoivat levätä varmuudessa: “Me olemme varmoja siitä, että Sinä olet tuo Kristus”? Kuinka he saattoivat tehdä sen? Koska he olivat nähneet luvatun Sanan vahvistettuna, toisin sanoen, julkituotuna, tehtynä tunnetuksi. Elävä lupauksen Sana oli tehty eläväksi, se oli heijastettu tuon ruumiin kautta, ja he tiesivät, että Jumala oli heidän kanssaan.

¹⁵²     Pietari sanoi: “Te Israelin miehet, jotka asutte Juudeassa. Nasaretin Jeesus, joka oli teidän keskuudessanne, oli Jumalan hyväksymä Mies niiden merkkien kautta, joita Jumala teki Hänen kauttansa.”

¹⁵³    Nikodeemus, tuo suuri oppinut, tuli yöllä ja sanoi: “Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalasta. Sillä eihän kukaan voi tehdä näitä asioita, joita Sinä teet, ellei Jumala ole Hänen kanssaan. Me olemme tietoisia siitä.” Mutta miksi hän ei vastaanottanut sitä? Miksi hän ei tehnyt sitä? Katsokaahan, se oli vastoin heidän perinnettään. Näettehän?

¹⁵⁴    Kyllä, ainoa tapa, miten he saattoivat tietää, kuka Hän oli, oli se, että Hän sai Jumalan tuota päivää varten ennustaman Sanan itsensä elämään. Ymmärrättekö te? Kuinka monet ymmärtävät sen selvästi, kohottaisitteko kätenne. Katsokaahan, Hän teki tuon päivän luvatun Sanan eläväksi, ja he olivat varmat, että Hän oli Messias.

¹⁵⁵    Siitä tuo nainen kaivolla puhui: “Katsohan nyt, meillä ei ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Ja me tiedämme, että seuraava profeetta, joka tulee ilmestymään näyttämölle, tulee olemaan Messias. Siellä seisoo mies, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt, kertonut minulle, että minulla on ollut viisi miestä. Ja te kaikki olette sen todistajia. Ja tuo Mies on juuri nyt istumassa siellä kaupungin kaivolla. Hän sanoi minulle, että minulla on ollut viisi miestä. Eikö se juuri olekin se merkki, joka Messiaan pitäisi tehdä? Hän on Sana, sydämessä olevien ajatusten Erottaja. Eikö se olekin Hän?” Siitä syystä nuo ihmiset tiesivät ja olivat varmat siitä, että Hän oli Messias

¹⁵⁶    Samalla tavoin me tiedämme, että Hän on Messias, koska Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja Hän on luvannut tehdä tämän uudestaan viimeisinä päivinä.

“Mutta hehän ristiinnaulitsivat Hänet.” Kyllä, mutta Hän nousi ylös jälleen.

¹⁵⁷    Ollessani alhaalla Meksikossa veli Mooren kanssa, kun tapahtui tuo tapaus, josta puhuin, kun tuo pieni lapsi herätettiin kuolleista. Tuo kirkko lähetti muutama päivä sen jälkeen sanomalehtimiehet haastattelemaan minua. He sanoivat minulle…

¹⁵⁸    Nyt jos täällä istuu joku katolilainen, niin muista, etten tarkoita sitä sinua vastaan. Myös minun sukuni on katolilaisia, mutta katsokaahan… He ovat hienoja ihmisiä. He ovat ihmisiä kuten mekin, ja monet heistä isoavat ja janoavat Jumalaa.

¹⁵⁹    Tämä reportteri sanoi: “Se oli hyvin huomattava asia. Luuletko, että meidän pyhämme voisivat tehdä sen?”

Minä sanoin: “Jos he ovat elossa.”

Hän sanoi: “He eivät voi olla pyhiä ennen kuin ovat kuolleet.”

¹⁶⁰    Minä kysyin: “Oliko Pietari pyhä ennen kuolemaansa vai kuolemansa jälkeen?” Näettekö? Kyllä. “Oliko Paavali pyhä ennen kuolemaansa tai kuolemansa jälkeen? He tekivät saman asian.”

¹⁶¹    Hän sanoi: “Sinähän olet vain ei-katolilainen, etkö olekin?” Minä sanoin: “En, herra. Minä olen protestantti.”

Hän sanoi: “Ethän sinä protestoi…”

Minä sanoin: “Kyllä minä protestoin, en ihmisiä, vaan kirkon oppia vastaan.”

Ja hän kysyi: “Mikä on sinun mielipiteesi kirkosta?”

Minä sanoin: “Olen pahoillani, että sinä kysyit minulta sitä.”

Ja hän sanoi: “Sano se vain. Minähän kysyin sinulta.”

Minä sanoin: “Se on korkein muoto spiritismiä, mitä minä tiedän.”

Hän sanoi “Spiritismiäkö?”

Sanoin: “Kyllä vaan.”

¹⁶²    Hän sanoi: “Kuinka sinä voit kutsua äitikirkkoa ‘spiritismiksi’?”

Minä kysyin: “Äiti mitä?”

Hän sanoi: “Äitikirkkoa.”

¹⁶³    Minä sanoin: “Herra, Rooman äitikirkko, kyllä vaan. Kirkko-organisaatio, hän on sen äiti. Ilmestyskirja 17 sanoo, että hän on ‘porttojen äiti’. “Mutta” minä sanoin, “seurakunta ei alkanut Roomassa. Se alkoi Jerusalemissa.” Näettehän?

Hän sanoi: “Jumala on Hänen kirkossansa.”

Minä sanoin: “Jumala on Hänen Sanansa.”

¹⁶⁴    Sitten hän sanoi: “Ja sanoitko, että se on korkein muoto spiritismiä, mistä olet tietoinen? Kuinka voit sanoa niin?”

¹⁶⁵     Minä sanoin: “Kaikki se, mikä on yhteydessä kuolleiden kanssa, on spiritismiä. Kaikki nuo naiset, jotka tuolla kadulla laahustavat polvillaan yli kivien, ja muuta sellaista, ja tekevät katumusta jollekin kuolleelle naiselle, jonka hänen rakastajansa tappoi. Ja tekeekö se hänestä pyhän, jos kirkko on julistanut hänet pyhimykseksi?” Minä sanoin: “Se on spiritismiä.”

Hän sanoi: “Te rukoilette Jeesusta, ja Hän kuoli.”

¹⁶⁶    Minä sanoin: “Mutta Hän nousi ylös jälleen, herra.” Oikein. Voi noita asioita! ’’Katsohan, Hän nousi jälleen ylös.” Minä sanoin: “Toivon, etten loukannut tunteitasi.”

Hän sanoi: “Ei, ei ollenkaan.”

Sanoin: “Hyvä on sitten.” Näettekö?

¹⁶⁷    Mitä se on? Me unohdamme, kuka on veneessä. Näettekö? “Kuinka me voimme tietää, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, koska nuo ihmiset sanovat: ‘Niin ei ole’?” Hänen palvelutehtävänsä heittää sen takaisin suoraan heidän syliinsä. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ja te olette aivan yhtä syyllisiä Hänen Vereensä, kuin Pilatus oli. Se on teidän käsissänne. Te ette voi pestä sitä pois. Oletteko te koskaan ajatelleet sitä?

¹⁶⁸    Mitä te pitäisitte siitä, jos presidentin veri olisi teidän käsissänne? Mitä te silloin tekisitte? Te tietäisitte, mikä olisi edessänne. Mutta se on vähäinen asia sen rinnalla, että Jeesuksen Veri on teidän käsissänne.

¹⁶⁹    Mitä jos tuo mies, joka tappoi presidentin… Ehkä Oswald ei tehnytkään sitä. Tietenkään he eivät tule koskaan tietämään, kuka teki sen. Mutta jos hän ei tehnyt sitä, niin mitä jos tuo mies olisi elossa tänä iltana ja tietäisi, että presidentin veri on hänen käsissänsä? Mitä hän tulisi tekemään, jos he saisivat hänet kiinni, ja hänen täytyisi kohdata Korkein Oikeus, tämän kansakunnan oikeus? Katsoa vihaisiin silmiin, jotka katsovat häneen. Tehän tiedätte, että hän voisi anoa armoa ja sanoa: “Tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä. Sanon teille, että olen hyvä mies. En tarkoittanut tehdä sitä.” Ei tulisi olemaan minkäälaista armoa. Olisi, vaikeata sillä tavoin katsoa silmiin Korkeinta Oikeutta.

¹⁷⁰    Mutta miten on katsoa Jumalaa silmiin, kun teillä on Jeesuksen Kristuksen Veri käsissänne, ja olette syyllisiä Hänen uudelleen ristiinnaulitsemiseensa? Miten on sen kanssa?

¹⁷¹    Oletteko koskaan seuranneet lentäjää ennen lentoonlähtöä? Hän tarkistaa jokaisen instrumentin, minkä vain voi. Hän kokeilee kaiken, seisoo siellä kiitoradan päässä, kiihdyttää moottoreita nähdäkseen, onko kaikki valmista lähtöä varten. Hän on hirvittävän varovainen. Miksi? Hänellä on käsissään verta, jos hän ei ole huolellinen.

¹⁷²    Katsokaa lääkäri hänen valmistautuessaan leikkaukseen, kuinka hän tarkistaa jokaisen työkalun, ottaa röntgenkuvia ja kaikkea muuta. Miksi? Hänellä on tuo ihminen käsissänsä. Jos hän kuolee, on veri hänen päällään. Ja hän tarkistaa kaiken ollakseen varma, ettei veri ole hänen päällään. Hän ei halua kenenkään verta käsiinsä. Ihmiset eivät halua käsiinsä inhimillistä verta.

¹⁷³    Mutta mitä te tulette tekemään, kun käsissänne on Jeesuksen Kristuksen Veri? Te ette nyt voi heittää sitä pois ja sanoa: “Minä en usko Sitä.” Raamattu tuomitsee teidät. Hän sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja Hän toimii täällä ja tekee samoja asioita. Veri on teidän käsissänne joka tapauksessa, ettekä te voi pestä sitä pois.

¹⁷⁴    Pilatus yritti sitä. Hänellä ei ollut tarpeeksi vettä pestäkseen Sen pois käsistään. Hän yritti siirtää sitä organisaationsa syyksi, jonkun ylemmän, mutta se ei onnistunut.

¹⁷⁵    Se palaa suoraan takaisin teille. Näettekö? Te ette voi saada sitä pois käsistänne. Ei ole mitään muuta tapaa maailmassa tehdä se kuin vastaanottaa Se. Ainoa tapa, miten te saatte Sen pois käsistänne, on ottaa Se sydämeenne. Se on ainoa, miten te voitte tehdä sen. Ja kun me näemme Jeesuksen Kristuksen tänään julkituovan itsensä täällä aivan tarkalleen samoin kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä, ja lupasi tehdä niin, niin silloin me olemme varmoja, että tämä on Messias. Nyt se on teidän käsissänne, teidän sylissänne. Mitä te tulette tekemään tämän Jeesuksen kanssa, jota kutsutaan Kristukseksi?

¹⁷⁶    Jeesus sanoi: “Minä en tule koskaan hylkäämään teitä. Minä tulen olemaan kanssanne aina, jopa lopunaikaan asti.” Hän tulisi olemaan siellä täsmälleen samanlaisena. Jälleen Hän on sanonut: “Minä en tule koskaan jättämään enkä hylkäämään teitä. Pieni hetki, eikä maailma enää Minua näe, mutta te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.”

¹⁷⁷    Sanotaan: “Kuinka minä voin olla varma siitä? Oi veli Branham, jospa vain voisin olla varma!”

¹⁷⁸    Johannes 14:12, Hän sanoi: “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.”

¹⁷⁹    Hän odottaa nyt tullakseen kutsutuksi näyttämölle, todistaakseen sen teille. Niinpä menkäämme ja herättäkäämme Jeesus omassa elämässämme. Hän oli elossa täällä, ei kauankaan aikaa sitten. Kerran Hän paransi teitä, Hän teki sitä ja tätä. Silloin Hän oli teille elossa. Hän on elossa tänä iltana. Kutsukaa Hänet näyttämölle.

¹⁸⁰    On aivan samalla tavoin, kuin olen sanonut, että jos Shakespeare olisi minussa, minä tekisin Shakespearen tekoja. Jos Kristus on teissä, te tulette uskomaan Jumalan Sanan aivan samalla tavoin kuin Hänkin uskoi. Hän voitti perkeleen joka kerta sanomalla: “On kirjoitettu!” Siinä kaikki, ja Hän seisoi Sen varassa. Saatana tiesi, että Hän uskoo Sen, ja hän meni pois Hänen luotaan.

¹⁸¹    Kutsukaa sitten Hänet vahvistamaan Sanansa, todistamaan, että Hebrealaiskirje 13:8 on oikein. Silloin epäilykset ja pelko lakkaavat aivan niin samalla tavoin tuo tuuli. Nuo vanhat tuulet, jotka puhaltavat mielessänne: “Jos minä en saakaan sitä. Ehkä se en olekaan minä. Ehkä Hän ei tulekaan tekemään tätä.” Älkää tehkö niin. Ei ole mitään “ehkä” sanaa sen suhteen. Hän lupasi sen. Se poistaa siitä kaiken sattumanvaraisuuden.

¹⁸²    “Jos tietäisin, että Hän on täällä!” Mutta Hänhän tuo itsensä julki aivan samalla tavoin tänä iltana, samalla tavoin, niin kuin Hän lupasi tehdä ollessaan täällä maan päällä. Siksi noiden opetuslasten täytyi uskoa Häntä.

¹⁸³    Yleisesti uskottiin, että “tuo Mies oli hullu”. Kuka tahansa tietää sen, ettekö tekin, että “tuo Mies oli hullu. Ja Hän oli jonkunlainen ennustelija, paha henki, Belsebul, joka pystyi lukemaan heidän ajatuksensa, joku paha henki, samanlainen kuin on ennustelijalla”?

¹⁸⁴    Jeesus sanoi heille: “Se tulisi olemaan Pyhän Hengen pilkkaamista.”

¹⁸⁵    No niin, on kirjoitettu: “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä, pyytäkää silloin mitä te haluatte, ja se tullaan antamaan teille.” Näettekö? No niin, on kirjoitettu: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Kaikki nämä lupaukset, jotka Hän on antanut! Hebrealaiskirje 13:8: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. “Kaikki nuo lupaukset, ne on kirjoitettu. On kirjoitettu: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Niin on kirjoitettu, tulkoon se nyt tehdyksi. Aamen.

¹⁸⁶    Herättäkää Jeesus, kutsukaa Hänet näyttämölle! Pelkäättekö te tehdä sitä? Pelkäättekö vastaanottaa Jumalan haastetta?

¹⁸⁷    Rukoilkaamme, kumartakaamme päämme hetkeksi. Jokainen juuri niin kunnioittavasti kuin te vain osaatte. Älkää nyt liikkuko muutaman seuraavan hetken aikana. Istukaa vain todella hiljaa. Tahtoisitteko pehmeästi soittaa jotakin laulua uruilla?

¹⁸⁸    Tule alas, Herra Jeesus, meidän sydämiimme ja saa meidät tietämään heikkoutemme.

¹⁸⁹    “Muovaa minua, oi Herra.” Rukoilkaa nyt. “Herra Jeesus, minä todellakin olen vain pieni palanen savea. Muovaa minut ja valmista minut, Herra, Sinun tahtosi mukaiseksi, kun minä antaudun, oi, odotan antautuneena ja hiljaa. Tee oman tahtosi mukaan, Herra! Tee oman tahtosi mukaan!” Ja kaikkialla ympäri rakennusta, olkaa vain syvässä rukouksessa nyt. Haluan teidän rukoilevan.

Minä olen savea.
Muovaa ja valmista minut
Sinun tahtosi mukaiseksi, Sillä aikaa kun odotan,
Antautuneena ja hiljaa.

¹⁹⁰    Olkaa nyt todella vaiti. Vain rukoilkaa ja sanokaa: “Herra Jeesus, tee minut nyt uskovaiseksi. Ota kaikki epäusko pois.”

¹⁹¹    Haluan teidän rukoilevan hieman juuri ennen kuin kutsun rukousjonon. Poikani sanoi jakaneensa suuren määrän rukouskortteja. Hän kulki jokaisen käytävän kautta, ja jokainen, joka halusi, sai kortin. Minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne. Meillä tulee olemaan jono samalla tavoin kuin meillä oli aikaisemmin, vanhanaikainen rukousjono, kun te tulette tänne rukoiltavaksi, ja lasketaan kädet sairaiden päälle. Haluan, että te uskotte.

¹⁹²    Tuntuuko teistä, että voisitte tuntea Hänet? Käsitättekö, että Hän on veneessä tänä iltana? Hän on tässä pienessä veneessä, tässä pienessä arkissa, tässä pienessä uskovaisten ruumiissa. Uskotteko, että Hän purjehtii kanssamme tänä iltana pitkin elämän virtaa? Jos te todella uskotte sen koko sydämestänne, niin kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä uskon sen. Minä uskon sen. Minä vastaanotan sen nyt.”

¹⁹³    Isä, Sinä näet heidän kätensä ja minun niiden mukana. Minä myös uskon Sinuun. Nyt me odotamme, Isä. Tule, Herra Jeesus. Yhtenä iltana kun opetuslapset olivat vaivaantuneita, he olivat puhelleet Jonkun kanssa eivätkä tienneet, kuka Se oli. He sanoivat, että Hän oli vieras tuolla seudulla. Mutta kun he illalla sulkivat ovet, ja olivat saaneet Hänet sisäpuolelle, Hän teki jotakin aivan samalla tavoin kuin Hän oli tehnyt ennen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemustaan. Silloin he tiesivät, että se oli Hän. Tule jälleen tänä iltana, Herra, ja tee niin meille. Tahtoisitko tehdä sen, kun odotamme? Me tiedämme, että olemme nähneet Sinun tekevän sen. Ja ota kaikki pelko pois ihmisten sydämistä.

¹⁹⁴    Jeesuksen Nimen kautta voikoon jokainen, jonka päälle kädet on laskettu tänä iltana, olla parantunut, joka ainoa heistä. Älköön siellä olko yhtään heikkoa. Voikoon jokainen sairas henkilö, joka on kuolemassa, jolla on sydänvika, naisten vaiva, syöpä, tuberkuloosi, leukemia, ja mitä tahansa se onkin, voikoot he olla parantuneita tänä iltana, Herra.

¹⁹⁵    Kun he kulkevat tämän jonon kautta, ja heidän päälleen on laskettu kädet, niin voikoot he huomata, että ei ole kyseessä vain jonkun miehen ohi kulkeminen, vaan Jumala ja ihminen ovat yksi. Jumala on tullut ihmiseen ja Jumala ei tee mitään ihmisestä erillään. Sillä tavoin Hän työskentelee. Hän työskentelee ihmisen kautta. Hän teki ihmisen kumppanikseen.

¹⁹⁶    Kun Jeesus seisoi katsellen elopeltoa, Hän sanoi: “Elo on kypsä, ja työntekijöitä on vähän. Rukoilkaa elon Herraa.” Ja Hän oli elon Herra. Toisin sanoen: “Pyytäkää Minua tekemään se, minkä tiedän olevan oikeaa tehdä.”

¹⁹⁷    Mutta Hän oli yhdistäytynyt itsensä opetuslastensa kanssa. He olivat niitä, joiden tuli pyytää. Hän sanoi: “Teillä ei ole, koska te ette pyydä. Ja te ette pyydä, koska te ette usko.” Mutta Isä, me uskomme, me pyydämme jälleen Sinun laupeuttasi meille. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹⁹⁸    Nyt jokainen teistä, joilla on rukouskortti, me tulemme ottamaan teidät jonoon. Enkä tiedä, missä… He voivat olla yläkerrassa, alakerrassa tai missä he ovatkin. Me tulemme nyt käyttämään noin puoli tuntia tai enemmänkin sairaiden puolesta rukoilemiseen. Kello on nyt vähän yli yhdeksän. Uskon, että voimme tehdä sen ja rukoilla jokaisen puolesta.

¹⁹⁹    Katsokaa nyt. Älköön kukaan lähtekö. Istukoon jokainen nyt hiljaa. Te olette halunneet parantumiskokousta, me olemme odottaneet sitä. Oletteko te odottaneet parantumiskokousta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, tässä se nyt on. Ja Parantaja on täällä, Jeesus Kristus, Hän on täällä.

²⁰⁰    Nyt muistakaa, mitä jos Hänellä olisi täällä yllään tämä puku, jonka minun Tabernaakkelini on antanut minulle? Mitä jos Hän olisi täällä käyttäen tätä pukua ja seisoisi täällä aivan samalla tavoin kuin minä seison nyt? Jos te sanoisitte: “Herra, tahtoisitko parantaa minut”, niin tiedättekö, että Hän ei voisi tehdä sitä vastoin teidän epäuskoanne? Kuinka moni tietää, että se on totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Teidän täytyisi uskoa Häntä samalla tavoin kuin nytkin. Se on totta. Teidän täytyisi uskoa Häntä aivan samalla tavoin kuin te uskotte nyt.

²⁰¹    Ja muistakaa, Hän on jo tehnyt sen, Hän ei voi tehdä sitä uudestaan. Katsokaahan, Hän on nyt pannut sen kokonaan itsensä ulottumattomiin. Hän on pannut sen teidän ulottuvillenne. Hän on tehnyt kaiken, mitä voidaan tehdä. Onko se oikein, saarnaajat? [Saarnaajat sanovat: “Aamen.”] Näettehän, ei ole mitään, mitä Hän voisi tehdä sen suhteen. Se on poissa Hänen ulottuvistaan. Se on teidän ulottuvillanne. “Sillä Hänet oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, Hänen haavojensa kautta me olemme parannettuja.” Näettekö? Se on poissa Hänen ulottuvistaan. Mutta Hän on tuonut sen teidän ulottuvillenne. Se on nyt teidän ulottuvillanne. Se pantiin sinne teitä varten. Hän vain osoittaisi teille, missä se olisi.

²⁰²    Te sanotte: “Se on aina saattanut minut ymmälle. Jos Hän… Todella, totuus on, elääkö Hän yhä?”

²⁰³    Tietenkin Hän elää. Mikä on tämä, johon te törmäätte koko ajan? Mikä on se, mikä tuomitsee teidät, kun te olette väärässä? Mikä on se, joka saa teidät uskomaan? Se on Hän. Te ette ehkä kykene avaamaan silmiänne ja näkemään Häntä, koska Hän on hengen muodossa, näkymättömänä Jumalana. Mutta Hän elää näkyväisten ihmisten keskuudessa ja tekee itsensä näkyväksi noissa ihmisissä lupauksensa Sanan mukaisesti. Ymmärrättekö sitä nyt? Tässä nyt, ennen kuin kutsumme rukousjonon, uskon, että Jumala tulee tekemään tämän.

²⁰⁴    Minä rakastan teitä, täällä Life Tabernaakkelissa. Te tiedätte sen. Olen ollut teidän veljenne. Olen ainakin yrittänyt olla. Minulla on ollut epäonnistumiseni, mutta kuitenkin olen yrittänyt olla.

²⁰⁵    Kuunnelkaa. Menkää itseenne tänä iltana. Herätkää, ennen kuin on liian myöhäistä. Näettekö, herätkää nopeasti. Hän on täällä kanssamme. Nyt haluan, että jokainen teistä…

²⁰⁶    Tulen nyt sydämeni pohjasta yrittämään nimetä tuntemani ihmiset tässä rakennuksessa, eikä ole väliä sillä, jos katson ohitsenne. Se osoittaa, että menen ohitsenne. Jos tuo Valo on teidän yllänne, menen sen ohitse.

²⁰⁷    Olen melko varma, että tämä on veli Julius Stadsklev, hänen vaimonsa ja perheensä, joka istuu tässä eturivissä. Kyllä, olen varma siitä.

²⁰⁸    Ja sitten seuraava tuntemani henkilö, jonka näen. Hetkinen vain. Näin jonkun hetki sitten, jonka ajattelin tuntevani, ja se oli veli Evans, mutta olen kadottanut hänet nyt. Veli Welch Evans, kyllä, kyllä, suo anteeksi. Kyllä.

²⁰⁹    Ja Fritzinger istuu hänen vieressänsä. Se on tuo perhe, joka istuu tässä. Evansit ja Fritzingerit istuvat siellä yhdessä.

²¹⁰    Ja sitten tässä ovat veli ja sisar Dauch. He istuvat tässä. Tunnen heidät.

²¹¹    Ja tunnen tämän pienen tytön tässä. Hän on pikku June, veli ja sisar Evansin tytär.

²¹²    Ja kuulin Fred Sothmanin sanovan: “Aamen.” Kukaan ei sano sitä niin kuin hän. Hän on täällä jossakin. En tiedä, missä hän on. Hän on siellä jossakin aivan takana. Missä sinä olet Fred? Missä? Oi, kyllä, siellä takana.

²¹³    Ja onko se veli Wood, joka istuu vieressäsi? Kyllä, veli Wood. Hyvä on.

Hyvä on, sitten tässä istuu yksi nauhapojista, Jim Maguire.

Ja tuo on veli Blair, joka istuu siellä.

²¹⁴    Hyvä on, uskon, että siinä ovat kaikki tuntemani, jotka näen. No niin, olen ehkä nähnyt teidät. Joidenkin kasvot näyttävät siltä, että olisin nähnyt ne aikaisemmin, mutta en tiedä, keitä he ovat. Pyhä Henki tietää sen.

²¹⁵    Mutta nyt, te ihmiset, jotka tunnen, te, jotka tiedätte minun tuntevan teidät, te vain rukoilkaa. Älkää rukoilko mitään itsellenne. Älkää yrittäkö koskettaa Häntä. Rukoilkaa vain minun puolestani, näettehän. Rukoilkaa vain minun puolestani, että Jumala, jota te tiedätte minun palvelevan, olisi laupias jollekin muulle vieressänne istuvalle. Rukoilkaa nyt. Ja pyytäkäämme vain Häntä tulemaan ja tuomaan itsensä julki Messiaana.

²¹⁶    Kyllä, minä uskon… En ole varma, mutta uskon näkeväni sisar Mooren. Onko se sisar Moore? Ajattelinkin, että se olisi hän. Niin on menettänyt vähän painoa, ja siksi en aluksi tuntenut häntä, mutta ajattelin, että tunsin hänet, kun hän istui siellä.

²¹⁷    Nyt vain rukoilkaa, ja olkoon jokainen vain kunnioittava. Ja katsokaa alas, tai miten tahansa haluatte, ja vain rukoilkaa.

²¹⁸    Ja nyt kuunnelkaa, haluan kysyä jotakin. Sallikaa minun ottaa nyt tämä Kirjoitus tätä iltaa varten, sen naisen sijaan, joka kosketti Hänen vaatettaan. Viekäämme se takaisin siihen, mitä olen saarnannut, Sanaan. Raamattu sanoo nyt, että “Jumalan Sana on terävämpi, voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka”, se on Hebrealaiskirje 4, “ja Se on sydämen ja mielen ajatusten ja aikomusten Erottaja.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sana lupaa nyt, että Sana itse on sydämen ajatusten ja aikomusten Erottaja, onko niin? [“Aamen.”] Rukoilkaa nyt. Kuinka se voisi olla selvempää?

²¹⁹    Rukoilkaa nyt, olkaa vain kunnioittavia ja rukoilkaa, te, joita en tunne. Ja te, jotka tunnen, rukoilkaa vain jonkun puolesta, jota minä en tunne, että Herra koskettaisi häntä, että he voisivat koskettaa Häntä.

²²⁰    Nyt, nopeasti, minä näen Sen olevan nousemassa. Vasemmalla puolellani, seinän vierellä, äärimmäisenä vasemmalla, siellä istuu eräs mies, joka rukoilee. Ja tuolla miehellä on vikaa keuhkoissa, ja hän rukoilee sen puolesta. Hän on keski-ikäinen mies, käyttää laseja ja hänellä on harmaantuvat hiukset. Uskotko sinä, herra? Tuo mies, jolle olen puhumassa, herra Buford. Se on sinun nimesi, herra. Usko nyt, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi, jos uskot sen.

²²¹    En ollut koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä. Nyt jos joku haluaa nähdä hänet. Nousisitko seisomaan, kuka tuo mies sitten olikin. Siellä hän seisoo. Siinä se on teille. En koskaan elämässäni ollut nähnyt häntä. Mitä se nyt on? Pysähtykää. “Voitko selittää sitä, veli Branham?” Minä en voi. Kuka voisi selittää sen? Minä en voi. En.

²²²    Täällä istuu eräs nainen, kaukana siellä takaosassa. Ja minä näen horjuvan miehen, hän jollakin tavalla huitoo käsillään ilmaa. Hän hoippuu. Se on hänen aviomiehensä. Hän on alkoholisti. Hän juo kaiken aikaa. Ja tuo nainen rukoilee, että hän vapautuisi siitä. Hänen nimensä on rouva Morgan. Kohota kätesi. Se on oikein. Minä olen hänelle vieras, mutta se on totta.

²²³    Nouse seisomaan, tuo nainen, jota juuri kutsuttiin. Siinä hän on, minä en tunne tuota naista. Kertokaa minulle, mitä hän kosketti, siellä aivan perällä. Mikä on Sana? Erottaja, sydämen ajatusten ja aikomusten Erottaja.

²²⁴    Te kaikki voitte nyt istuutua. Iloitkaa, olkaa onnellisia, jos haluatte istuutua. Teidän ei tarvitse tehdä sitä, tehkää miten vain haluatte. Olkaa vain onnellisia ja iloitkaa, koska Herra on ollut hyvä teille.

²²⁵    Tässä aivan edessäni istuu eräs nainen ja hän on hyvin sairas, ehkä sairaampi kuin mitä hän ajatteleekaan olleensa. Itse asiassa hän kärsii verenvuodoista, ja ne ovat muodostumassa syöväksi. Rouva Morgan… ei rouva Morgan, olen pahoillani. Se on rouva Anderson. Jos uskot koko sydämestäsi, tulee Jeesus Kristus tekemään sinut terveeksi. Uskotko sen, rouva?

²²⁶    Nouse seisomaan, jos se on oikein. Minä en tunne tuota naista. Hän istuu samassa linjassa tämän toisen naisen kanssa, ja saatoin nähdä sen yhä riippuvan siellä. Siinä on syy… Eräänä iltana… Sinä voit istuutua, jos haluat, sisar. Ja usko, ja sinä tulet terveeksi.

²²⁷    Herra Wood tässä, olin menossa hänen kanssaan päiväksi metsästämään Kentuckyssa. Olleissani siellä luoksemme poikkesi hänen veljensä vaimo, joka ei ole kristitty, ja hän ajatteli, että hänellä oli syöpä kurkussansa. Olin nähnyt näyn tuona aamuna naisesta, joka käytti ruudullista leninkiä. Hänellä oli yllään punainen päällystakki, ja kun hän oli mennyt toiseen huoneeseen (en tiennyt, miksi hän oli poikennut sinne) ja riisunut tuon punaisen päällystakkinsa, tuli hän takaisin yllään ruudullinen leninki. Minä sanoin: ‘“Tule tänne.” Siinä se oli. Pyhä Henki kertoi hänelle, mikä se oli, siinä kaikki, hänen ei edes tarvinnut mennä lääkäriin. Se oli lopussa.

²²⁸    Ja muutama minuutti sen jälkeen siellä oli eräs mies tietämättä syytä, miksi hän oli tullut, ja hän oli kuolemassa sydänvikaan. Ja hän kysyi: “Onko teillä vieraita?”

²²⁹    Ja rouva sanoi: “Veli Branham on tuolla ulkona Banksin kanssa.”

²³⁰    Hän sanoi: “Kiitos Jumalalle!” Ja minä menin sinne sisälle. Siellä hän makasi tuolissa ollen kuolemassa sydänkohtaukseen. Herra paransi hänet. Kaksi tai kolme päivää sen jälkeen hän sanoi, ettei hänellä ollut siitä lähtien ollut mitään vaivaa.

²³¹    Sitten tuli sisään miniä, nuori nainen, rouva Cox. Ja muutama päivä aikaisemmin oli Tabernaakkelissa istunut eräs nainen, joka oli parantunut sokeritaudista. Ja minä näin tuon tytön kohoavan esiin näyssä, mutta en halunnut kutsua häntä, koska hän käy siellä Tabernaakkelissa. Ja päivä tai pari sen jälkeen hänet oli viety klinikalle tarkastusta varten, ja hänellä oli vaikea sokeritauti. Hän oli juuri silloin menossa jälleen verikokeeseen. Ja hänen oli täytynyt lopettaa työnsä, hänen käsivartensa olivat puuduksissa ja muuta sellaista. Ja minä sanoin hänelle: “Margie, kun lääkäri tutkii sinut, sinun uskosi on parantanut sinut.” Ja he veivät hänet uudestaan tuolle samalle klinikalle, hänet tutkittiin uudestaan, ja se oli poissa. Vain edelleen ja edelleen, edelleen ja edelleen, se vain jatkuu, koska Hän on Jumala eikä Hän epäonnistu. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

²³²    Näen erään miehen istumassa tässä ja katselevan minua nyt. Hänellä on elämässään ollut pieni vaiva, hänellä oli sikotauti ollessaan… Hänellä on jotakin sydämellänsä. Hän katsoo suoraan minuun. Hänen lapsensa ovat kaikki poikia. Hän haluaa nyt tytön. Tiedättekö, tuo mies on myöskin saarnaaja. Herra Bird, saarnaaja Bird, kohottaisitko kätesi? Se on totta, eikö olekin? Jumala suo sinulle pyyntösi, herra. Kyllä.

²³³    Näettekö kuinka yksinkertaista? Jumala asuu yksinkertaisuudessa. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän työskentelee yksinkertaisuudessa tehdäkseen ihmeensä.

²³⁴    Sinä olet kadottanut hajuaistisi, etkö olekin, rouva? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Istuit siellä katsellen minua niin vilpittömän näköisenä. Sinä rukoilit, että minä kutsuisin sinua. Pyyntöösi on vastattu. Sinä olet erään sananpalvelijan vaimo. Onko se oikein? [“Kyllä.”] Sinä olet kadottanut hajuaistisi. Ja sinulla on suuri taakka sydämelläsi. [“Kyllä.”] Sinulla on kaksi poikaa, joiden puolesta rukoilet. Kyllä. Sinun nimesi on Sisar Leggs. [“Se on oikein!”] En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä.

²³⁵    “Jos voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.” Onko se niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Kaikki asiat ovat mahdollisia, jos sinä voit uskoa.” Uskotteko nyt, että Hänen Läsnäolonsa on täällä. [“Aamen.”] Eikö Hän olekin sydämessä olevien ajatusten ja aikomusten Erottaja? Hän tietää.

²³⁶    Kysykää noilta ihmisiltä, tarkistakaa asia, jos joku on epäilevällä mielellä. Kysykää heiltä. Minä en koskaan elämässäni ole nähnyt noita ihmisiä. Niin on.

²³⁷    Uskotko, että Jumala voi ottaa tuon kasvaimen sinusta ulos? Katselit, kuinka hän parantui siellä. Uskotko, että Hän voi parantaa tuon kasvaimen, tehdä sinut terveeksi? Uskotko? Myös tämä vieressäsi oleva nainen, jolla on turvotusta ruumiissansa ja muita asioita, uskotteko te, että Herra voi tehdä teidät molemmat terveiksi? Uskotteko te? Hyvä on, Hän voi, jos te tulette uskomaan sen.

²³⁸    Sinä, joka siellä istut ja katselet minua, herra, uskotko, että Jumala voi parantaa tuon eturauhasvaivan? Sinä, joka istut siellä musta solmio kaulassa, uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon eturauhasvaivan? Se sinulla on. Jos se on oikein, kohota kätesi. Se on oikein. Hyvä on. Näettekö?

²³⁹    Uskotteko te? Hän on veneessä. Hän on juuri täällä, Hänen Sanansa tekee juuri sen, mitä Se sanoi Sen tulevan tekemään. Se ottaa sydämen salaisuuden ja tekee sen tunnetuksi. “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

²⁴⁰    Herra Jeesus, minä rukoilen näiden tässä olevien nenäliinojen puolesta, näiden sairaiden ja vaivattujen. Sen jälkeen kun ne ovat olleet tässä, Herra, itse Jumalan luovan Äänen puhuessa inhimillisen olennon kautta, me Sen uskomme värähdellessä toisesta toiseen, voikoot nämä nenäliinat olla siunattuja. Ja ihmiset, joiden päälle ne lasketaan, voikoot he olla siunattuja ja tulla parannetuiksi.

²⁴¹    Ja nyt Isä, kun Sinun Henkesi on täällä, ja opetuslapset, Sinun seuraajasi, nyt näkevät, että Sinä olet veneessä, niin silloin ei ole mitään tarvetta olla peloissaan. Mikään ei tule aiheuttamaan mitään harmia. Sinähän olet täällä! Sinä olet Luoja. Olkoon niin, Herra, että heidän uskonsa ei petä, kun he nyt kävelevät tähän rukousjonoon. Voikoot he olla parantuneita Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁴²    Kuinka voimme olla varmat, että Hän on? Oletteko te varmoja? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Me olemme vakuuttuneita. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Oletteko te? [“Aamen.”] Minä olen vakuuttunut. Tiedän, etten tiedä noita asioita.

²⁴³    Nyt, katsokaapa tänne, haluan kertoa teille jotakin. Nämä, joita tapahtuu, ovat vain pieniä, vähäisiä asioita. Entä ne, jotka tulevat kotiini ja menevät kanssani kokouksiin? Kohottakaa kätenne, te kaikki veljet ja sisaret, jotka kuljette kanssani kokouksissa kaikkialla, ja mitä kaikkia asioita tapahtuukaan. Tämähän on vain vähäinen asia niiden rinnalla. Kun kerron teille eri paikoissa, mitä jossakin tulee tapahtumaan, ja sanon: “Olkaa siellä. Me tulemme kohtaamaan erään miehen. Te yritätte estää minua menemästä hänen luokseen. Älkää tehkö niin, koska minun tulisi mennä. Hänen vaimollansa on sellainen-ja-sellainen asia. Hän tulee parantumaan. Tulen kertomaan sen tuolle miehelle.” “Tämä poika, joka ylittää katua, tulee kysymään jotakin määrättyä asiaa. Minä tulen kertomaan hänelle erään asian. Hän tulee tekemään näin ja noin.” Sitähän tapahtuu jatkuvasti, koko ajan ja aina sillä tavalla. Se on Jeesus Kristus eikä joku inhimillinen olento. Minä olen inhimillinen olento, mutta Hän on Kristus.

²⁴⁴    “Mikä tuo lahja on, veli Branham?” Minä en osaa selittää sitä. Ainoa asia, jonka minä tiedän, on vain antaa William Branhamin mennä pois tieltä, siinä kaikki, ja sitten Hän ottaa saven ja työskentelee sen kautta.

²⁴⁵    Tahdotteko uskoa sen, Shreveport? Uskokaa se koko sydämestänne, älkääkä epäilkö, niin te tulette saamaan parantumisenne, kun kuljette tästä ohitse.

²⁴⁶    Nyt näyt, ne eivät paranna teitä. Näyt ainoastaan tuovat julki, että Hänen Sanansa on totta. Katsokaahan, te olette jo parannettuja. Näyt vain todistavat, että Hän on täällä, ja että Hän on yhä elävä Sana. Mutta parantaa teidät, sitä se ei tee. Se vain antaa teidän tietää, että Hän on täällä. Hän on jo parantanut teidät, Hänen Verensä. Syy siihen miksi Hän on täällä, on se, että Hän on parantanut teidät. Syy siihen miksi Hän on täällä, on se, että Hän on pelastanut teidät. Hänen elämänsä annettiin teidän puolestanne. Hänen Verensä on vuodatettu. Ja Hän on täällä Pyhän Hengen muodossa työskennelläkseen meidän kauttamme, todistaakseen, että Hän on täällä. Mutta teidän parantumisenne tapahtuu teidän uskonne kautta. Jos te uskotte sen, niin se on. Aamen.

²⁴⁷    Kuinka monella nyt tällä puolella on rukouskortti? Haluan teidän nousevan seisomaan tämän puoleiselle käytävälle. Ja niin pian kuin he ovat menneet lävitse, te tästä osasta astutte tälle käytävälle ja seuraatte heidän perässänsä, ja sitten tämä tässä, ja me tulemme tänne rukouksessa.

²⁴⁸    Veli Jack Moore, missä hän on? [Veli Moore sanoo: “Juuri tässä.”] Sopiiko, jos minä kutsuisin saarnaajia avukseni? [“Se sopii hienosti, veli.”]

²⁴⁹    Kuka tahansa saarnaaja täällä, joka uskoo Herran Sanoman, joka uskoo Raamatun opettavan näitä asioita, ja jotka ovat täysin vakuuttuneita siitä, että Jeesus Kristus on täällä kanssamme tänä iltana, ja te haluatte tulla tänne ja auttaa meitä laskemalla kädet sairaiden päälle. Jos elämässänne on jotakin, mikä estää teitä uskomasta, niin älkää tulko, näettehän, koska teidän täytyy uskoa, että kun te laskette kätenne tämän henkilön ylle, niin he tulevat parantumaan. Te vain liitätte uskonne yhteen heidän uskonsa kanssa. Näettekö mitä minä tarkoitan? Te liitätte uskonne yhteen heidän kanssaan koskettamalla heitä, laskemalla kätenne heidän päälleen. Ja jos teillä on vähäinenkin epäilys sen suhteen, niin älkää tehkö sitä.

²⁵⁰    Ja sitten, katsokaahan, jokainen teistä, joka tulee rukousjonoon, jos teillä on vähäisinkin epäilys siitä, että te ette tule parantumaan tänä iltana, niin älkää tulko. Se tulee tekemään teidät vain pahemmaksi. Katsokaahan, te tulette vain pahemmaksi, näettehän, joten älkää tulko rukousjonoon. Odottakaa huomiseen. Tehkää se johonkin aikaan huomenna, tai joku toinen kerta, kun teillä on uskoa. Muussa tapauksessa älkää tehkö sitä, koska se on vain niitä varten, joilla on usko uskoa.

²⁵¹    Nyt haluan, että te saarnaajaveljet tulette tänne ja seisotte kanssani, kun me rukoilemme sairaiden puolesta. Ja te puhujanlavalla, tulkaa suoraan alas tänne käytävälle, koska me emme voi tuoda noita tapauksia pyörätuoleissa ja niin edelleen tänne ylös. Minä tulen astumaan tänne alas ja rukoilen heidän puolestaan. Tulkaa suoraan tänne alas, kuka tahansa teistä miehistä siellä, jotka olette saarnaajia ja uskotte koko sydämestänne.

²⁵²    Ja nyt jos te olette vilpittömiä, te todella haluatte ja uskotte, että se tulee tapahtumaan. Näettekö? Ja sitten, jos te uskotte sen, ja he uskovat sen, ja kun te laskette kätenne heidän päälleen, jotakin on pakko tapahtua, jos te molemmat uskotte sen. Näettekö te, mitä minä tarkoitan?

²⁵³    Hyvä on, muodostakaa jono tähän, veljet. Muodostakaa nyt kaksoisjono tähän suuntaan, kaikki te saarnaajaveljet. Toivoisin, että tulisitte hieman tänne päin, niin että tuo käytävä voitaisiin pitää vapaana paluuta varten, koska jotkut näistä tulevat menemään suoraan takaisin tuota keskikäytävää pitkin. Tahtoisitteko tulla hieman tännemmäksi, veljeni. Se on hyvä.

²⁵⁴    Uskon, että meidän tulisi kiittää Herraa tämän kaltaisesta miesryhmästä, joka on halukas seisomaan arvostelijoiden ja kaiken muun edessä ja ottamaan asemansa ja sanomaan: ’’Minä uskon sen.” Aamen. Minä olen hyvin kiitollinen tuon tyyppisistä miehistä. Olen iloinen seistessäni rinta rinnan heidän kanssaan, yhdistääkseni sydämeni, tunteeni ja uskoni heidän kanssaan. Ja me olemme veljiä yhdessä Elämän Leivän ja Jumalan Sanan ympärillä, kanssaperillisiä Valtakunnassa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Nämä miehet eivät ehkä kykene seisomaan ja saamaan Sanaa… Se on, se on lahja, se on vain lahja osoittaakseen viimeisen merkin viimeisessä päivässä. Juuri sen Sen tulee tehdä. Mutta näillä miehillä on aivan samanlainen oikeus laskea kädet sairaiden päälle kuin kenellä muulla tahansa, minulla tai Oral Robertsilla tai Tommy Hicksillä tai Tommy Osbornilla tai kenellä muulla tahansa. Heillä on sama valtuutus samalta Jumalalta, koska he ovat saman Jumalan palvelijoita.

²⁵⁵    Nyt kun te ihmiset… Tulen pyytämään veli Priceä tai veli Moorea… Tuletko auttamaan meitä rukoilemaan vai aiotko jäädä… [Veli sanoo: “Ei, minä haen mikrofonin sinne alas”.] Hyvä on, sinä tuot mikrofoonin alas. Hyvä on. Tulen nyt pyytämään veli Priceä… Kun me nyt tulemme tätä kautta…

²⁵⁶    Katsokaahan nyt, antakaa tämän selvittää se. Tämä on se. Teidän ei tarvitse ravistaa Häntä. Sanokaa vain: “Herra Jumala, minä uskon sen.” Näettehän, Hän on hereillä juuri nyt. Hän on jo vahvistanut itsensä. Hänet on jo herätetty keskuudessanne. Minä voin tuntea Hänet ja tiedän, että Hän on täällä, koska näen Hänen todisteensa, siitä tavasta, miten Hän toimii. Ajatelkaa vain, Luoja itse, Sana itse, on tehty eläväksi, todistettu olevan täällä kanssamme tänä iltana. Ja jos otatte minun sanani siitä, se liikkuu kaikkialla rakennuksen lävitse sillä tavalla. Voisin vain seistä täällä ja jatkaa kutsumista, kutsua ja kutsua ja kutsua. Mutta arvelen, että kahdeksan tai kymmenen ihmistä tuli jo kutsutuksi. Se on tarpeeksi, jotta se olisi tuntomerkkinä Hänen Läsnäolostaan täällä.

²⁵⁷    Nyt, veli Price, tahtoisitko, haluan seurakunnan laulavan todella pehmeästi Suuri Lääkäri nyt on lähellä. sympaattinen Jeesus. Jos Hän kuoli, niin että te voisitte parantua, niin varmasti Hän tuntee sympatiaa teidän sairaitanne kohtaan. Hän tuntee sympatiaa teitä kohtaan, koska te olette sairaista. Ja kun te tulette tämän jonon lävitse, tulevat Jumalan miehet laskemaan kätensä teidän päällenne. Minä tulen seisomaan täällä ja ottamaan paikkani näiden Jumalan miesten kanssa.

²⁵⁸    Katsokaahan nyt, älkää nyt unohtako tätä. Ajatelkaa nyt kovasti. Kun te kuljette jonon lävitse, pitäkää uskonne asetettuna siihen tällä tavalla: “Kun minä tulen tuon jonon päähän, silloin se kaikki on ohitse. Tässä minä nyt seison sairaana ja vaivaantuneena. Tässä minä seison peloissani. Minä seison tässä tietämättä, mitä tulee tapahtumaan. Lääkäri sanoi näin, ja he sanoivat näin, ja… Mutta kun menen sinne, tulen kohottamaan käteni ilmaan ja kiittämään Herraa siitä, että olen terve.” Ja tarkatkaa sitten, mitä tapahtuu.

²⁵⁹    Monasti ihmiset ovat hyvin tietoisia siitä, että te katselette heitä, varsinkin sairaat ihmiset. He pitävät teitä silmällä! Ja silmä on portti sieluun. Siksi Jeesus vei heidät ulos. Tietenkään eivät niin monia tule parantumaan tällä tavalla, kuin jos te ottaisitte heidät yksi kerrallaan. Mutta katsokaa, kuinka monet tahtovat puolestaan rukoiltavan, näettehän. Te ette voi ottaa heitä sillä tavalla. Mutta tällä tavalla teidän uskonne täytyy saada ote siitä.

²⁶⁰    Älkää nyt sanoko: “En tiedä miten, kuinka selittää se.” Kukaan ei osaa tehdä sitä.

²⁶¹    Mutta me uskomme sen, koska Sana sanoo niin. Ja on todistettu, että Kristus on täällä kanssamme. Hänet on kutsuttu näyttämölle. Mitä Hän teki, kun me kutsuimme Hänet? Hän osoitti meille: “Minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Aamen. Vain uskokaa. Uskokaa se vain koko sydämestänne, kun päämme on nyt kumarrettuina.

²⁶²    Ja veli Price tulee ohjaamaan jonoja, ja menköön sitten jokainen takaisin omalle paikalleen, kun me laulamme laulua Suuri Lääkäri.

²⁶³    Ja me tulemme rukoilemaan. Rukoilkaamme nyt jokainen. Haluan rukoilla etukäteen. Rukoilkaamme nyt. Muistakaa Pietaria, kun hänet oli kutsuttu sinne Dorkaksen taloon. Hän rukoili siellä nurkassa, nousi ylös, meni hänen luokseen, laski kätensä hänen päälleen ja sanoi: “Dorkas, nouse ylös.”

²⁶⁴    Taivaallinen Isä, samoin me rukoilemme. Sinä olet täällä. Sinä toit itsesi julki. Sinä olet meidän Herramme, meidän Pelastajamme. Sinä olet parantanut meidät monta kertaa. Tänä hetkenä, kun sadat ihmiset tulevat alakerrasta ja kaikkialta tullakseen parannetuiksi. He ovat tulossa tähän rukousjonoon. Tässä ovat Sinun palvelijasi, me kaikki, uskoen, että Sinä tulet tekemään juuri niin kuin olet luvannut. Ja me tulemme tässä laskemaan kätemme näiden miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen päälle, kun he kulkevat tämän jonon kautta. Voikoon jokainen heistä uskoa, Herra.

²⁶⁵    Ja me tulemme laulamaan tätä suloista vanhaa laulua Suuri Lääkäri, ja se olet Sinä, Herra. Me teemme sen nyt NÄIN SANOO HERRAn mukaisesti. Meidän uskomme sanoo meille, se sykkii omassa sydämessämme, että nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Ja me olemme uskovaisia. Me seisomme kuin mahtava sotajoukko ja me menemme kohtaamaan Saatanan haastetta. Me kohtaamme sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁶⁶    Hyvä on, veli Price. Ja nyt kun jokaisen pää on kumarrettuna, ja he rukoilevat, ja jotkut laulavat laulua Suuri Lääkäri. Ja rukousjonon kulkiessa veli Price tulee johtamaan laulua ja ohjaamaan ihmisiä heidän tullessaan lävitse. Herra siunatkoon teitä nyt.

²⁶⁷     [Veli Branham ja saarnaajat rukoilevat sairaiden puolesta, kun veli Price ja seurakunta laulavat Suuri Lääkäri. Tyhjä kohta nauhassa.]

²⁶⁸    Jeesus kerran kysyi: “Tiedättekö, mitä Minä olen tehnyt teille?” Näettekö?

²⁶⁹    Kuinka monet nyt niistä, joiden päälle kädet laskettiin rukousjonossa, uskovat sen tehneen juuri sen, mitä Jeesus sanoi sen tulevan tekemään? Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänen Sanansa ei voi pettää. Koska te olette todistaneet uskovanne sen, tulen minä uskomaan koko sydämestäni ja sanomaan: “Jumala Kaikkivaltias tekee teidät terveeksi”, näettehän, koska tiedän, että se on Kirjoitus. Se on Totuus. Minä uskon, että jokainen henkilö, joka kulki jonon kautta, tulee olemaan täydellisesti terve.

²⁷⁰    Mitä te nyt teette sen kanssa? Te ette epäile sitä. Pitäkää se suoraan edessänne, teidän Merkkinne. Mikä on teidän Merkkinne? Pyhä Henki teidän sydämessänne. Te olette kulkeneet tuon jonon kautta, sen täytyy tapahtua. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Ei ole väliä sillä, kuinka monessa jonossa te olette aikaisemmin olleet, se on nyt tapahtunut. Tämä on tuo hetki. Tämä on sen aika. Se on ohitse. Se on selvitetty. Vain unohtakaa, että te koskaan olitte sairaita, tai että teillä koskaan oli sellaista vaivaa. Jumala tulee huolehtimaan siitä teidän puolestanne. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Aamen. Uskon sen koko sydämestäni.

²⁷¹    Nouskaamme nyt jokainen seisomaan. Ja niin kuin tuo veli sanoi tuossa monisteessa, jonka luin tänään: “Käden kohottaminen on kansainvälinen merkki antautumisesta.” Minä luovutan kaiken. Laulakaamme se.

Minä luovutan kaiken,
minä luovutan kaiken,
Kaikkeni Sinulle, Kristukseni, Pelastajani,
minä luovutan kaiken.

²⁷²    Jeesus, minä tahdon luovuttaa epäilykseni, uskoni, sydämeni, ruumiini, sairauteni, elämän. Minä luovutan kaiken!

Tulen aina rakastamaan ja uskomaan Häntä,
Hänen Läsnäolossansa päivittäin…

²⁷³    Tarkoittakaa sitä nyt koko sydämestänne, kun kohotatte kätenne. “Minä luovutan uskoni, Herra. Minä luovutan kaikkeni. Minä olen parantunut.”

Luovutan kaikkeni, luovutan kaikkeni,
kaikki Sinulle siunattu Pelastajani,
minä luovutan kaiken.

²⁷⁴    Eikö Hän olekin ihmeellinen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ajatelkaa nyt, me tarkoitamme sitä todella, kaikki on luovutettu. “Minä en enää ajattele omia ajatuksiani. Minä en ajattele niin kuin haluaisin ajatella, Herra. Minä vain tulen ajattelemaan sillä tavoin, kuin Sinä ajattelet. Ja Sinä lupasit, että minä olisin parantunut. Minä ajattelen sitä. Minä luovun omasta ajattelustani. Minä en tule enää ajattelemaan sairauttani, minä en tule ajattelemaan tautiani, joka minulla oli. Minä en ajattele mitään muuta kuin sitä, mitä Sinä olet sanonut.”

²⁷⁵     Nyt aivan edessänne seisoo eräs henkilö juuri samalla tavoin, kuin te olitte muutama hetki sitten. Te olitte sairas täällä alhaalla, mutta siellä seisoo terve henkilö. Jeesus Kristus kutsuu tuota tervettä henkilöä suoraan sen takaa. Nyt te vain uskon kautta, kun te suljette silmänne, astutte suoraan tuohon terveeseen ruumiiseen, näettehän, ja sitten te vain jatkatte vaellusta, vain jatkatte kulkemista. “Minä luovutan kaiken.” Herra siunatkoon teitä. “Minä…”