61-0827 ARMON SANOMA
(Message Of Grace, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 27.8.1961

¹      Kiitos, veli Neville. Herra siunatkoon sinua. Hyvää huomenta, ystävät. On todellakin etuoikeus olla täällä jälleen tänä aamuna Herran palveluksessa. Ja olen vain niin pahoillani, ettei meillä ole tilaa sijoittaa ihmisiä pieneen kirkkoon. Siihen ei mahdu kovin montaa. Mutta olemme hyvin iloisia siitä, että olette täällä ja halukkaita tekemään uhrauksen, olemaan kärsivällisesti odottamassa meitä. Ja me teemme parhaamme tuodaksemme teille Herran sanan niin hyvin kuin osaamme tuoda sen. Ja nyt minä vain…

²      Tämä pieni nainen käveli juuri sisään, ja hänellä oli vauva, joka piti vihkiä tänä aamuna, ja sitten hän näki, että he olivat hieman myöhässä, ja hän sanoi odottavansa. En ole koskaan ennen nähnyt tätä naista, mutta rukoilen, että Jumala siunaa häntä ja antaa hänelle rikkaimmat Hänen siunauksensa hänen sydämessään, koska hän on kärsivällisesti odottanut.

³      Nyt, on tulossa aika vuodesta, jolloin tulee viileämpää eikä ole niin kuuma, kun olemme ahtautuneina kirkossa. Ja me luotamme siihen, että Jumala siunaa teitä kaikkia runsaasti.

⁴      Nyt haluaisin sanoa vain muutaman asian tässä juuri ennen kuin puhun. Olin ilmoittanut, että aioin puhua tänä aamuna, jos Herra tahtoo, aiheesta Tuulet pyörremyrskyssä. Mutta Hän juuri muutti sen minulle. En koskaan tiedä, mitä aion sanoa, ennen kuin vain ehkä muutama minuutti ennen kokoukseen tulemista. Ja yritin nyt toisen kerran tuosta aiheesta, enkä saanut Jumalalta vastausta. En tiedä miksi. Pidän aina siitä, kuten te kaikki saarnaajat täällä tiedätte, että teidän on odotettava Herraa sen suhteen, mitä aiotte sanoa.

⁵      Viime iltana puhelu yksityislinjalla tuli jostain Arkansasista asti, jotkut ihmiset halusivat muuttaa tänne ensi viikolla ja sanoivat kuulleensa, että aloitamme kokouksen Seitsemästä sinetistä. Olen juuri käynyt läpi Seitsemän seurakunnan ajanjaksoa, vieraille.  Ja hänen miehensä tulee maanantaina hakemaan itselleen työtä Louisvillestä, jotta hän voi tehdä töitä, kun he pysyvät tarpeeksi lähellä kuullakseen nuo Seitsemän Sinettiä. Sanoin: ”Siihen menisi noin kolme kuukautta, rouva. Meillä ei ole täällä mitään paikkaa, jossa voisimme mainostaa kokousta ja niin edelleen, ei mitään, missä voisimme pitää siitä huolta täällä kaupungissa, ei mitään, mihin ihmiset voisivat istuutua.”

⁶      Haluaisin joskus, ehkä, jos Jumala suo, järjestää sen jossain kampanjan ulkopuolella, järjestää noin kolmen kuukauden kokouksen ja aloittaa suoraan noiden sinettien kautta, kampanjan ulkopuolella. Silloin ihmiset voisivat vain pysyä siellä koko ajan.

⁷      Tässä se alkaa Ilmestyskirjan kuudennesta luvusta ja jatkuu 19. lukuun asti. Siinä on siis seitsemän sinettiä, seitsemän vitsausta, kolme voi huutoa, nainen, joka istuu tulipunaisen pedon selässä, ja sata neljäkymmentäneljätuhatta. Siinä on vain niin paljon, että ne sidotaan yhteen ennen kuin Seitsemäs Sinetti annetaan, seitsemäs vitsaus lankeaa, seitsemäs pasuuna soi. Ja on niin monia näitä asioita, jotka kaikki sitovat sen yhteen, ja jokainen niistä on suuri päivän oppitunti itsessään.

⁸      Nyt laskekaamme nyt hetkeksi päämme rukoukseen. Ennen kuin rukoilemme, olisiko täällä joku, joka haluaisi tulla muistetuksi tässä rukouksessa, ja ilmoittaisitteko siitä nostamalla kätenne ylös. Ja pitäkää mielessänne Jumalalle, mitä juuri nyt tarvitsette. Ja rukoilen, että Hän antaa sen teille.

⁹      Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, joka on rukouksiin vastaava Jumala, Isä, joka tietää, mitä kaikkea hänen lapsensa tarvitsevat. Sinä tunsit meidät jo ennen syntymäämme, ja Sinulla on meidän askeleemme lueteltuina, meidän hiuksemme on lueteltuina, ja kaikki sanamme on punnittu Sinun vaa’assa. Niinpä, Herra Jumala, anna meidän tänä aamuna kiinnittää huomiomme näihin asioihin, tähän juhlalliseen velvollisuuteen, joka meillä on Sinun edessäsi.

¹⁰   Monet niistä käsistä, jotka nostettiin tänä aamuna ylös tässä pienessä seurakunnassa, ehkä rukoilivat sairaan ruumiinsa puolesta, jonkun menetetyn rakkaansa puolesta. Sinä tunnet heidän sydämensä ja kaiken, mitä heissä on. Sillä kun Sinä seisoit täällä maan päällä ihmisen muodossa, jonka nimi oli Jeesus, meidän Herramme, Sinä tunsit sydämen salaisuuden. Kaiken, mitä ihmiset saattoivat kuvitella mielessään, Sinä pystyit sanomaan heille suoraan takaisin, mitä he ajattelivat: ”Miksi te sydämessänne ajattelette näitä asioita?”. Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa. Ja me luemme Raamatusta, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja on myös kirjoitettu, että ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut yhteen, siellä Minä olen heidän keskellään.” Sinä siis olet täällä tänä aamuna Pyhän Hengen muodossa ja tiedät jokaisen toiveen, joka on ihmisten sydämessä.

¹¹   Minä rukoilen Sinua, Isä Jumala, että Sinä puhuisit heille takaisin ja sanoisit: ”Se on täytetty”. Pyyntöönne on vastattu, ja minä… minä lähetän teille tänä päivänä vakuutuksen siitä, että kaikki, mitä olette pyytäneet, on myönnetty.”

¹²   Jumala, me muistamme, että erityisesti ne, jotka eivät ole pelastuneet, nostivat kätensä ylös. Olkoon tämä se hetki, jolloin he ottavat Kristuksen vastaan Vapahtajanaan.

¹³   Ennen kuin kokous tänään päättyy, Herra, tapahtukoon jotakin sellaista, joka toisi Sinun läsnäolosi niin lähelle ihmisiä, että he tietäisivät, että tuo sama Jeesus, joka käveli Galileassa, seisoo kansansa keskellä, he voisivat lähteä täältä tänään pois samalla varmuudella kuin ne, jotka tuolloin tulivat Emmauksesta. Kun he olivat paluumatkalla käveltyään Hänen kanssaan koko päivän, puhuttuaan Hänelle ja Hänen puhuttuaan heille, ja silti heillä ei ollut juuri aavistustakaan siitä, että se oli Hän.

¹⁴   Oi Jumala, niin monta kertaa me olemme samanlaisia. Sinä puhut meille auringon laskussa, lintujen laulussa, lehtien kahinassa, kukkien puhkeamisessa, kirkon lauluissa, ja me niin huonosti tunnistamme, että se olet Sinä. Sairaalan sairashuoneissa ja monissa muissa paikoissa Sinä puhut meille, ja me niin huonosti huomaamme, että se olet Sinä.

¹⁵   Nyt, Herra, kun palaamme tänä aamuna koteihimme, voisimmeko me, kuten he, tunnistaa, voisitko Sinä tehdä jotain tänään keskuudessamme aivan kuten Sinä teit siellä. He tiesivät sen, mitä Sinä teit siellä ennen heitä. Sinä teit sen ennen ristiinnaulitsemistasi, ja he tiesivät, että se oli ylösnoussut Herra. He menivät takaisin omiensa joukkoon iloiten ja ylistäen Jumalaa, sillä he tiesivät, että Hän oli elossa. Ja he sanoivat: ”Eikö sydämemme palanut sisällämme, kun Hän puhui meille tien varrella?” Herra, se, että ilmestyit sinne ja teit jotakin sellaista, mitä teit ennen ristiinnaulitsemistasi, todisti ylösnousemuksesi, sen, että Sinä olit sama Jeesus, joka sai heidät muistamaan koko heidän keskustelunsa kanssasi. Olet puhunut meidän kanssamme koko viikon, Herra. Nyt ilmesty keskuuteemme ja tee itsesi tunnetuksi jokaiselle tarvitsevalle sydämelle. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen.

¹⁶   [Sisar alkaa puhua kielillä. Tyhjä kohta nauhalla. Veli antaa tulkkauksen -toim.]

¹⁷   Nyt seurakunta rukoilkoon. [Veli Branham ja seurakunta rukoilevat yhdessä -toim.]: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon Sinun Nimesi. Tulkoon sinun Valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä, niin kuin se on Taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka meitä vastaan rikkovat. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan pelasta meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

¹⁸   Jos minun kynäni olisi kuvanveistäjän työkalu ja paperini olisi piikiveä, ja nämä sanat, jotka minä nyt sanon, olisi kaiverrettava tähän, jotta se menisi kaikille kansoille.

¹⁹   Jumalan Pyhällä Hengellä on outoja tapoja toimia kansansa kanssa. Monesti ihmeiden ja lahjojen ja kutsumusten kautta, jotka ovat ilman parannusta, jotka Jumala antaa kansalleen armostaan.

²⁰   Olen nyt kotona, vähän kuin lomalla. Yleensä vietän tätä aikaa kotona, tähän aikaan vuodesta, koska haluan rentoutua, kun menen oravanmetsästykseen. Olin tällä viikolla Kentuckyssa ystävieni kanssa metsästämässä oravia, se on lempipaikkani. Jotenkin olin lannistunut, en varsinaisesti siksi, etten löytänyt oravia, mutta olin vain lannistunut. Jokin sanoi minulle, että minun on palattava kotiin. Ja nukuin autossa paluumatkalla.

²¹   Viime vuonna, kuten te kaikki tiedätte, joka on painettuna ja myös todistajanlausunnossa ja nauhoilla. Istuin eräässä paikassa täällä Indianassa, jossa Herra Jumala tuli alas ja puhui minulle, että toinen palvelutyöni olisi valmis tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Ja siellä puhuttiin olemassaoloon kolme oravaa. Te kaikki tiedätte varmasti tarinan. Jotenkin, kun menin tietä ylöspäin… kun päästin muut pojat metsästämään, minulla oli outo tunne mennä tähän paikkaan uudelleen. Oli ennen aamunkoittoa, satoi, enkä edes tiennyt, pääsisivätkö he metsästämään vai eivät, mutta että minä pääsisin tuonne pellolle. Metsästys tarkoittaa ”päästä yksin olemaan itsekseen, rukoilemaan”. Ja pysäytin auton ja nousin ulos ja kävelin tien yli ja menin pusikkoon, ja juuri ennen kuin olisi tullut valoisaa, oli jotenkin harmaata, aamuhämärä.

²²   Olin pysähtynyt ja rukoillut lyhyesti, kuten tavallisesti, ja sanonut Isälle: ”Juuri sitä, mitä tarvitsin, jotta saisin sen.” En usko minkään tuhlaamiseen tai tuhoamiseen; en ole koskaan elämässäni ampunut lintua ampumaharjoitusta varten tai mitään muutakaan. Sen, mitä metsästän, syön tai annan jollekin, joka syö sen. En usko minkään tuhlaamiseen. En usko tuollaisten asioiden tekemiseen, koska se ei ole oikein.

²³   Sitten kun käännyin ja lähdin tuttua pientä polkua laidunmaan reunalla, joka risteytyi L-kirjaimen muotoiseen metsään, tapahtui jotain outoa. Kaikissa kokemuksissani en ole koskaan kokenut mitään sellaista. Katsoin vasemmalla puolellani olevan kukkulan huipulle siitä, missä seisoin, ja sieltä, ikään kuin kukkulan huipulta, nousi kolme sateenkaarta. Ja ne olivat noin kymmenen metrin korkuisia. Ensin katsoin ja näin Valon ja käännyin vain takaisin, koska ajattelin, että se saattoi olla auringon nousu. Kun ajattelin uudestaan, se ei ollut aurinkoa kohti, vaan etelään päin. Ja toinen asia, oli tasaista, pilvistä, satoi, satoi kaikkialla. Se oli elokuun kahdeskymmenesviides päivä, viime perjantaiaamuna, ja tiedättehän, miten satoi. Ja sileitä pilviä kaikkialla.

²⁴   Ja minä katsoin jälleen. Ja siinä se oli, kasvaen yhä korkeammaksi ja korkeammaksi, kolme sateenkaarta. Otin hattuni pois. Laskin aseeni maahan. Lähdin kävelemään sitä kohti kädet ylhäällä. Jokin tuntui kertovan minulle: ”Tämä on tarpeeksi lähellä.” Aioin istua alas ja riisua saappaat, jotka minulla oli jalassani, nähdäkseni, voisinko kävellä hieman lähemmäs. Mutta pääsin muutaman metrin päähän siitä ja näin sen värin, sumun, joka liikkui kuin sumu. Seisoin paikallani muutaman hetken. Se oli tulossa suoraan pienen vuoren huipulta. Ja katselin, kun kolme (yksi oikealla, yksi vasemmalla ja yksi keskellä) virtasi alas yhdeksi ikään kuin kulhoksi. Aina mitä se oli, se oli elossa, se liikkui ja teki liikkeitään. Ja minä seisoin siinä juuri, kun se oli harmaantumassa.

²⁵   Käännyin ja katsoin uudelleen ja huusin: ”Oi Jumala, mitä Sinä haluaisit palvelijasi tietävän?”.

²⁶   Juuri silloin Herran Henki tuli ja sanoi: ”Uuden Testamentin Jeesus on Vanhan Testamentin Jehova, Hän vain vaihtoi naamionsa Hengestä Ihmiseksi.” Se vahvisti tietenkin Sanomani Hänestä. Antoi minun tietää, vakuutti minut siitä, että nämä kolmekymmentäyksi vuotta eivät ole olleet turhia.

²⁷   Kun aloin lähestyä, Se alkoi poistua ja meni alas tähän kulhon kaltaiseen asiaan ja katosi sitten. Kävelin lähelle. Pelkäsin mennä yhtään lähemmäksi, koska Hän oli pysäyttänyt minut ennen kuin pääsin sinne.

²⁸   Käännyin ja huomasin, että tuo Valo, sillä tavalla kuin Se loisti minulle, oli juuri täsmälleen samassa linjassa sen puun kanssa, jossa istuin viime vuonna ja jossa oravat ilmestyivät. Noin kolmekymmentäviisi tai neljäkymmentä minuuttia myöhemmin kuljin metsän halki ja puronpohjia pitkin ja niin edelleen, kunnes pääsin tämän puun luo, joka jakautuu neljään suuntaan (itään, pohjoiseen, länteen ja etelään), neljä puun haaraa, jotka kulkevat ulospäin. Ja kiipesin tälle haaralle ja laskeuduin sinne, missä olin, kun Hän kertoi minulle tuon raamatunkohdan: ”Jos sanot tälle vuorelle: ’Siirry’.” Ja kun seisoin siinä vähän aikaa, en ajatellut vielä sateenkaarta, se oli lähtenyt mielestäni. Seisoin siinä. Ja tämä on ollut hyvin huono vuosi oravanmetsästykseen, kaikki on myöhässä, ei oravia.

²⁹   Ajattelin: ”Juuri tässä on se paikka, jossa Jumala antoi minulle ne oravat viime vuonna, jotta puhuisin ne olemassaoloon.” Otin taas hattuni pois ja sanoin: ”Herra Jumala, Sinä olet yhä sama Jeesus. Sinä olet yhä Jumala.”

³⁰   Jokin sanoi minulle: ”Kuinka monta tarvitset tällä kertaa?”.

³¹   Sanoin: ”Aivan kuten edelliselläkin kerralla, enimmäismäärä.” Ja sitten sanoin: ”Minulla on tämä enimmäismäärä tänään ennen kello kymmentä.” Ja niin oudolta kuin se tuntuukin, olin juuri silloin hyvin pahalla hyttysalueella, jossa oli hyttysiä ja jonkinlainen suomaasto, ja suuri iso hyttynen tuli pistämään minua suoraan silmään, ja sanoin: ”Yksikään hyttynen ei häiritse minua tänä päivänä.” Minulla ei ollut mukanani karkotetta tai mitään. Ja ennen kuin tajusinkaan, sanoin: ”Aurinko paistaa kolmenkymmenen minuutin kuluttua.”

³²   Ja juuri kun olin sanonut sen, aivan takanani hyppäsi noin seitsemänkymmenen metrin päässä olevasta oksasta aivan samanlainen orava kuin viime vuonna, nuori ja punainen, ja alkoi säksättää. Käännyin ympäri. Noin pitkältä etäisyydeltä pystyin tuskin, tehokkaan kiikarin läpi, näkemään sen silmän. Ammuin vain, siinä kaikki, en edes tähdännyt, korkeintaan oravan yli. Ja luoti osui täsmälleen silmään, missä se oli edellisellä kerralla.

³³   Menin metsän halki. Ja tasan kolme minuuttia vaille kymmenen ammuin kolmannen oravan, aivan kuten viime vuonna, aivan samalla tavalla. Kolme minuuttia ennen kymmentä. Jumala, joka on minun juhlallinen tuomarini, ei yksikään hyttynen edes surrannut koko päivänä, juuri siellä, missä niitä on vain tonneittain, jos niitä voisi punnita. Enkä koskaan edes nähnyt tai kuullut yhtäkään. Minä kuuntelin niitä, josko voisin kuulla sellaisen. Ja kuulin huminaa, ajattelin, että jossain on yksi, ja kuuntelin, ja se oli kuorma-auto, kaukana valtatiellä. Ja tasan kolmenkymmenen minuutin kuluttua siitä hetkestä aurinko paistoi kirkkaasti.

³⁴   Sitten tulin takaisin paikalle. Ja olin ajatellut, että kun sanoin ”enimmäismäärä” , se tarkoitti viittä oravaa, mikä on enimmäismäärä Indianassa. Mutta muistan viime vuonna, kun Hän kysyi minulta, kuinka monta tarvitsin, sanoin: ”Kolme”, ja sain juuri ne kolme. Eilen menin takaisin, olin menossa samaan paikkaan taas, ja Jokin sanoi: ”Älä mene. Ylitä tie.”

³⁵   Ja tasan kello kymmenen, täsmälleen täsmälleen kello kymmenen kelloni mukaan, ammuin Indianan enimmäismäärän, viidennen oravan. Haluan teidän huomaavan, että siellä oli kolme sateenkaarta, ja sanottiin kolme asiaa, kolme oravaa saatiin. Kolme asiaa: kolme oravaa kello kymmeneen mennessä, ei hyttysiä, aurinko paistaisi kolmenkymmenen minuutin kuluttua. Ja kolme oli todistamassa sitä: Veli Banks Wood, poikani Billy Paul ja hänen poikansa David, jotka todistivat sen.

³⁶   Kun näin ne sateenkaaret, jotka olivat suunnilleen yhtä leveitä kuin tuo sädekehä, tuo Herran enkeli, mutta niitä oli kolme, jotka yhtyivät yhteen. Voi, kuinka se auttoi sydäntäni, kun tiesin, että Jumala, Jeesus ei ole vain ihminen, kuten ihmiset luulevat, vain profeetta, kuten tämä nykyaikainen ajatus nykyään luulee, että Jeesus on vain profeetta, Hän on Vanhan Testamentin Jehova, joka tuli lihaksi ja asui keskuudessamme. Ja se todellakin lohdutti minua. Sitten, kun ajattelin sitä aihetta, että Jumala oli etsinyt niin monia ihmisiä.

³⁷   Nyt, on eräs ryhmä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ”Ykseys” tai ” Vain Jeesus” -ryhmäksi. En ole samaa mieltä heidän kanssaan heidän teoriastaan. En myöskään ole samaa mieltä – samaa mieltä sen trinitaarisen ryhmän kanssa, joka sanoo, että on kolme eri Jumalaa, äärimmäinen kolminaisuus. Mutta minä uskon, että nämä kolme, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ovat yksi, että he ovat yhden Jumalan kolme virkaa. Hän eli Isyydessä, tulipatsaassa; Hän eli Poikuudessa, Jeesuksessa Kristuksessa; ja Hän elää nyt Pyhässä Hengessä, seurakunnassaan. Sama Herra Jeesus, joka tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, on tänä päivänä kanssamme, keskuudessamme, Pyhän Hengen muodossa.

³⁸   Näistä kaikista kokemuksista! Kun käännyin ensimmäisenä ja näin Sen, ajattelin ensin, että se voisi olla aurinko, joka kurkistaa jostain pilvestä, mutta se oli ennen auringon nousuaikaa. Sitten kun käännyin takaisin ja näin, ettei se ollut valo, vaan sateenkaaria. Ja sitten kun katsoin ja näin sen, puuduin täysin.

³⁹   Juuri joku sanoi minulle: ”Eikö sinun tehnyt mieli huutaa?”. Ei, en halunnut huutaa. Nuo kokemukset eivät koskaan saa teitä tuntemaan, että tekisi mieli huutaa, ne vain saavat teidät tuntemaan itsenne ankkuroituneeksi, jossa tiedätte, että on jokin, joka puhuu teille, se on vain tyytyväisyyden tunne.

⁴⁰   Nyt, nuo asiat ovat totuus. Tiedän, että meillä on asioita, joita sanotaan, ja monesti jotkut ihmiset sanovat: ”En usko tuollaisiin asioihin.” Tämä on totta. En voi taata sitä, en tiedä. Voin vain vahvistaa sen, minkä tiedän olevan totuus. Ja Kaikkivaltias Jumala, joka kirjoitti tämän Raamatun, ja minä olen Hänen palvelijansa, Hän tietää, että se on totuus.

⁴¹   Ajatelkaa, että tänä päivänä, jona elämme, juuri ennen Herran tulemusta, Jeesus sanoi: ”Taivaalla ja maan päällä tulee olemaan merkkejä, suuria näkyjä, lentäviä lautasia, ohjuksia, hämmennystä, ahdinkoa kansojen kesken ja pelottavia näkyjä maan päällä.” Ja me elämme tuota päivää, ja näemme nuo asiat.

⁴²   Nyt, tämän aamun Sanomaa varten, jonka olen valinnut, haluan teidän kääntävän kanssani Raamatun Sakarjan kohdalle. Se oli minun… Sakarja, neljäs luku.

⁴³   Halusin kertoa teille nämä asiat. Monta kertaa tapahtuu asioita, joita en – en puhu niistä, en sano niitä. Mutta tämä oli liian merkittävä asia, jotta olisin voinut salata sen seurakunnalta. Se on kerrottava! Ja Jumalan edessä, jonka edessä seison, se on totuus. Tiedän, että Jumala on olemassa, ja tiedän, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Immanuel, joka asuu kansansa keskuudessa tänään Pyhän Hengen muodossa. Ja tiedän, että Herran tulemus lähestyy, kun merkit ja ihmeet tulevat näkyviin.

⁴⁴   Olemme juuri käyneet läpi Seitsemän Seurakuntajaksoa, ja opimme, että olemme viimeisessä ja Laodikean Seurakuntajaksossa, jolloin seurakunta olisi välinpitämätön, kylmenisi, kirkkokunnallistuisi; järjestöt ottaisivat sen haltuunsa, söisivät sen. Mutta lupaus siitä, että jäljelle jäisi pieni jäännös. Tulisi olemaan seurakunta, joka olisi hajallaan kaikkialla, mutta Jumala kokoaisi sen yhteen ja tempaisi sen kirkkauteen; pieni pyhitetty ryhmä jossain, joka odottaisi Herraa.

⁴⁵   Sitten eräänä päivänä, kun sain Danielin Seitsemänkymmentä Viikkoa, seisoin tässä saarnastuolissa, jokin pisti minua silmään, enkä ole koskaan päässyt siitä irti. Nähdä hetki, jossa elämme! Haluan mennä jonnekin ja tehdä jotain muuta, pitää sen poissa mielestäni. Minulla on liikaa rakkaita, jotka eivät ole pelastuneet. Mietin, mitä voisin tehdä saadakseni heidät pelastetuksi. Mitä voin tehdä? Olen saarnannut evankeliumia. Jumala on tehnyt suuria tunnustekoja ja ihmeitä, jollaisia Hän ei ole koskaan tehnyt sitten maailman, Herran Jeesuksen päivien, ei Hän ole koskaan tehnyt sitä koko ajan historian aikana. Ja ympäri maailmaa se on mennyt. Ja silti maailma pahenee jatkuvasti. Mutta sitten minun on muistettava, että elämme Laodikean seurakuntajaksossa, jossa tilanne pahenee, ja Se sanoi, että niin tapahtuisi.

⁴⁶   Sitten päätin tänä aamuna, koska tuota Sanomaa vastaan hyökättiin niin paljon, toinen asia, josta olen niin innostunut, on armon saarnaaminen. Haluan puhua siitä tänä aamuna, kun luen Sakarjan 4. lukua, osan siitä.

Ja enkeli, joka puhui minun kanssani, tuli jälleen ja herätti minut.

minut, niin kuin ihminen, joka herätetään… unesta,

Ja hän sanoi minulle: ”Mitä sinä näet? Minä sanoin: ”Minä katsoin, ja katso, kultainen kynttilänjalka, jonka päällä oli malja ja sen päällä seitsemän lamppua ja seitsemän putkea seitsemään lamppuun, jotka olivat sen päällä.

Ja kaksi öljypuuta sen vieressä, toinen maljan oikealla puolella ja toinen sen vasemmalla puolella.

Niin minä vastasin ja puhuin enkelille, joka puhutteli minua, sanoen: ”Mitä nämä ovat, herrani?”.

Ja enkeli, joka puhui minun kanssani, vastasi ja sanoi minulle: ”Etkö tiedä, mitä nämä ovat?”. Minä sanoin: ”En, herrani”.

Silloin hän vastasi ja puhui minulle sanoen: ”Tämä on Herran sana Serubbaabelille: Ei voimalla eikä väkevyydellä, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.

⁴⁷   Näettekö te? Sanoma ei tule minkään suuren voiman tai voimien kautta, vaan Jumalan Hengen kautta! Viimeinen jae, 7. jae.

Mikä sinä olet, suuri vuori? Serubbabelin edessä sinusta tulee tasanko, ja hän nostaa sen Huippukiven esiin huutaen ja huutaen: ”Armo, armo sille!”. Armo, armo sille.

⁴⁸   Me kaikki tunnemme tämän raamatunkohdan, jotka lukevat Raamattua. Tiedämme, että tämä tapahtui temppelin ennallistamisen valmistelujen aikana. Ja Serubbabel oli suuri ruhtinas kansan keskuudessa, joka oli laskenut rakennuksen perustukset. Nyt, te, haluan teidän ottavan hengellisen ajattelunne, voitelutakkinne, päällenne tänä aamuna, kun ajattelemme. Ja tämä suuri ruhtinas oli päättänyt rakentaa Herran temppelin uudelleen. Ja sitten, kun hän teki sen, hän oli laskenut peruskiven.

⁴⁹   Ja kun luemme eteenpäin, saamme selville, että Jumala sanoi: ”Serubbaabel on käsillään laskenut perustuksen, hän on myös tuova esiin Huippukiven.” Haluan teidän huomaavan, Hän ei koskaan sanonut, että hän tuo esiin ” Kulmakiven” . Hänen on tuotava esiin ”Huippukivi”.

⁵⁰   Ja me tiedämme, että Raamattu sanoo, että Jeesus on Pääkulmakivi, ja Hän on myös Huippukivi. Jos nyt ajattelemme muutaman hetken, että, seitsemännen seurakunnan sanansaattajan tehtävänä oli ”palauttaa lasten Usko takaisin isille”. Toisin sanoen, rakentaa Seurakunta uudelleen Hengen voimalla. ”Ei voimalla, ei väkevyydellä, vaan minun Henkeni kautta”, sanoo Herra. Ei organisaation, ei kirkkokunnan, vaan Pyhän Hengen avulla Jumala tuo Seurakunnan esiin viimeisenä päivänä.

⁵¹   Serubbaabel, Joosuan ruhtinas, oli se, jonka oli määrä tuoda esiin tämä Huippukivi. Hän oli laskenut perustuksen, hän oli vienyt ihmiset takaisin perustukseen, eräänlaisesti.

⁵²   Me kaikki tiedämme, että nämä kynttilänjalat ja niin edelleen edustivat sekä juutalaisia että seurakuntaa. Ne olivat ” öljypuun oksia”, Raamattu sanoi tässä. Ja öljypuun oksa, me olemme villi oksa, joka oli vartettu kesytetyn öljypuun juureen; pakanat! Ja näistä kahdesta oksasta tulevat suitsutusputket, jotka menevät seitsemään kultaiseen kynttilänjalkaan, antamaan Valoa Seitsemälle Seurakuntajaksolle.

⁵³   Nyt, muistakaa, että juuri läpikäymiemme oppituntien opetuksessa otimme suuren pyramidin ja tutkimme sitä jonkin aikaa, jonka Henokin on täytynyt rakentaa. Ja pyramidiin ei koskaan laitettu huippukiveä. Minä olen käynyt siellä. Sen arkkitehtuuria ei ole koskaan voitu korvata tähän päivään asti. Meillä ei ole koneita, jotka voisivat rakentaa pyramidin, ei voimia (”atomivoimaa lukuun ottamatta”), jotka voisivat rakentaa pyramidin, koska se on liian jättimäinen. Kivet, jotka painaisivat tonneja ja tonneja ja tonneja, seisovat ylhäällä korkealla, niin koottuina yhteen, että edes ohut partaterä ei pystyisi… Eikä niitä ole sementoitu, ne on vain leikattu niin, että ne liittyvät toisiinsa.

⁵⁴   Sillä tavoin Jeesuksen Kristuksen ruumiin pitäisi olla, niin Pyhän Hengen, Jumalan suuren välineen ja työkalun leikkaamana, että meidät yhdistetään yhteen Persoonaan. Me emme ole jakautuneet. Meidän pitäisi olla yksi Persoona! Ja se osoittaa, että mikään koneisto ei voi tehdä sitä tuolla tavalla. Siihen tarvitaan Jumalaa. Mikään järjestäytymismekaniikka, mikään loosi, mikään näistä asioista ei voi koskaan tehdä sitä, vaikka niiden aikomukset olisivat kuinka hyvät tahansa. Ne eivät voi koskaan tehdä sitä, koska siihen tarvitaan Jumalaa, Pyhää Henkeä.

⁵⁵   Minulla ei taida olla dollarin seteliä taskussani. Mutta on… Kyllä on, minulla on dollarin seteli. Olen pahoillani. Tämän dollarin setelin kääntöpuolella vasemmalla puolella on Yhdysvaltojen sinetti, joka katsoo teitä kohti. Minusta se on vasemmalla puolella, teistä oikealla. Se on kotka. Siinä on myös vaakuna ja niin edelleen. Mutta tällä puolella, oikealla puolella, minusta katsottuna, näette pyramidin. Ja huomatkaa, että pyramidin yläpuolella on lakikivi, ja sen alla lukee ”Suuri sinetti”. Jopa valuutassamme, se meidän on tunnistettava. Yksikään vääräuskoinen ei voi hävittää kristinuskoa. Jokainen päiväys, joka on päivätty, kertoo Herramme syntymästä. Jokainen kalenteri, kaikki puhuu Hänestä. Ja jopa valuutassamme on huippukivi, joka on Kristus! Miksi he eivät laittaneet huippukiveä pyramidiin? Koska Huippukivi hylättiin, silloin kun se tuli.

⁵⁶   Mutta nyt, profetian mukaan, Huippukivi on tuleva. Ja haluan teidän huomaavan, että kun Huippukivi tulee, se ruhtinas, joka huutaa Sanomaa, huutaa: ”Armo!”. Armo!” Sillä armosta me olemme pelastuneet, emme tekojen kautta, jottei kukaan kerskaisi. Ja armon Sanoma on poljettu ihmisten jalkojen alla, kunnes siitä on tullut häpeä. Jotkut heistä pakenevat ikuiseen turvallisuuteen, jotkut pakenevat kaikenlaiseen. Mutta todellinen armon sanoma pysyy samana, ja siinä kohtaa Saatana yrittää työntää sen pois Seurakunnasta. Mutta Jumalan armo on se, jonka kautta me kaikki pelastumme.

⁵⁷   Jeesuksen Kristuksen Jumaluudessa, jos Herra Jumala voi tulla sinne ja vahvistaa, että se on totuus, eikä vain sitä, vaan Hän vahvistaa Sanallaan, että se on totuus, ja merkeillä ja ihmeillä Hän vahvistaa, että se on Totuus, silloin myös armo on Totuus. Miksi sitten joku voisi arvostella ja sanoa, että armo on väärin, että ”me pelastumme tekojen kautta”? Meidät pelastetaan armosta, siis uskon kautta, ei töiden kautta. Teot osoittavat, että olette pelastuneet. Mutta se, mikä teidät pelastaa, on Jumalan armo. Armo pelastaa teidät. Armo on se, mitä Jumala tekee teidän hyväksenne. Teot ovat sitä, mitä sinä teet Jumalalle, osoittaaksesi arvostusta siitä, mitä Jumala teki sinulle. Mutta armosta sinä pelastut!

⁵⁸   Jotkut ihmiset ajattelevat: ”Koska menen kirkkoon, laitan nimeni kirjaan, siinä kaikki, mitä minun täytyy tehdä.” Jotkut ajattelevat: ”Kunhan huudan, se on kaikki, mitä minun tarvitsee tehdä.” Toiset ajattelevat: ”Koska puhun kielillä, siinä kaikki, mitä minun tarvitsee tehdä.” Jotkut ajattelevat: ”Koska minulla on voima parantaa sairaita, se on kaikki, mitä minun täytyy tehdä.” Näin ei ole! Jumalan armo pelastaa sinut, Jumalan ihmeellinen armo. En voi luottaa mihinkään ansioihin. Jotkut sanoivat: ”No, tuolla on suuri mies. Olen kuullut hänen nousevan ylös ja tekevän sitä, olen kuullut hänen nousevan ylös ja tekevän tuota.” ”Se mies, olen kuullut hänen nousevan ylös ja tekevän sitä.”

⁵⁹   Paavali sanoi ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. luvussa: ”Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, vaikka minulla olisi erottaminen, vaikka minulla olisi lahjoja ruokkia, antaisin kaiken omaisuuteni köyhien ruokkimiseen, vaikka voisin siirtää vuoria uskolla, vaikka minulla olisi tietoa ymmärtää kaiken, en ole mitään, ennen kuin rakkaus, joka on armo, tulee.” Jumalan on tehtävä se. Voit tehdä kaikki nämä asiat ja silti olla eksyksissä. Armo on se, joka pelastaa sinut, Jumalan armo ihmiskunnalle.

⁶⁰   Ajatella Häntä! Ajattelin tuota armoa heti sen jälkeen, kun se ilmestyi perjantaiaamuna, juuri aamun sarastaessa, tuolla pellolla, kun asettuin tukin päälle, myöhemmin, ja kyyneleet tulivat silmiini. ”Oi, Jumala, Sinun armosi on kumartunut pelastamaan minut. Miksi Sinä koskaan osoitit sellaista sääliä kaltaiselleni köyhälle, lukutaidottomalle raukalle? Kuinka Sinä koskaan tulit alas meidän vaatimattomaan pieneen tabernaakkeliimme, jossa on rauha ja ihmiset alhaisista elinoloista, köyhät, joilla ei ole mitään tässä maailmassa, ja silti armosi leviää sydämiimme Pyhän Hengen kautta, niin että Sinä parannat sairautemme ja pelastat syntimme, pikemminkin pelastat meidät synneistämme ja teet meistä Sinun kansaasi, toimit meidän kanssamme?”

⁶¹   Silloin ajattelin Daavidia, kuinka hän, kun hän sai ajatuksen rakentaa Herralle temppelin, sanoi: ”Ei ole oikein, että minä asun setripuusta tehdyssä talossa ja että minun Jumalani liitonarkki on lampaannahkojen ja majan alla.”

⁶²   Jumala sanoi profeetalle: ”Mene kertomaan palvelijalleni Daavidille, että minä otin hänet lammastarhasta, ruokkimasta niitä harvoja lampaita siellä isänsä luona, ja annoin sinulle ’suuren nimen kuin suurille miehille maan päällä’.”

⁶³   Ajattelin Jumalan armoa, kuinka Hän saattoi tehdä sen, pelastaa äärimmäiseen asti! Ja sitten ottaisi kaltaiseni kurjan raukan ja antaisi minulle tilaisuuden saarnata evankeliumia ja nähdä muiden pelastuvan, nähdä heidän parantuvan; nähdä hajonneiden kotien jälleen korjautuvan; nähdä pilalle menneiden elämien tulevan jälleen kuntoon. Ja antaa minulle armoa! Ajattelin: ”Voi, se on hämmästyttävä armo!” Sitten tulla alentuneen, alhaisen oravanmetsästäjän luokse metsään ja muodostaa itsensä sateenkaaren muotoon, joka tarkoittaa ”liittoa”, Sanoman kanssa, jonka Hän antoi minulle saarnattavaksi, ja muodostaa sen sinne liitoksi, että Hän on sen takana! Ja Hän on sen takana, koska Sanoma kertoo Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen kirkkaudestaan.

⁶⁴   Kuinka Hän on antanut minun kulkea ympäri maailman, ympäri maailmaa, kansojen luo, miljoonien ihmisten luo, nähnyt miljoonien tulevan Herran luo ja hyväksyvän Hänet henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen, nähnyt heidän täyttyvän Hänen hyvyydellään ja pyhittyvän Hänen voimallaan, nähnyt heidän parantuvan Hänen suuren kaikkivoipaisen voimansa avulla. Silloin voin huutaa kuten profeetta, joka sanoi: ” Ei voimalla eikä väkevyydellä, vaan Jumalan Hengellä.” Ei koulutuksella, ei teologialla, vaan Jumalan Hengellä Hän pelastaa ihmiset. Jumalan Hengen kautta Hän parantaa ihmiset. Jumalan Henki on se, joka antaa Sanoman ihmisille. Jumalan Henki vahvistaa sanan.

⁶⁵   Meillä on nykyään teologeja, teologian tohtoreita, hienoja miehiä kaikkialla maailmassa, jotka ovat älykkäitä, älykkäitä ja koulutettuja. Mutta tarvitaan Jumalan uskomisen yksinkertaisuutta, jotta Hänen Sanansa puhuisi ja osoittaisi, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Vaatii nöyrän, Jumalalle omistautuneen sydämen, jotta Jeesus Kristus voidaan tuoda nykyhetkeen. Aamen! Jos se vaatisi teologiaa, mitä tekisivät presbyteeriset, metodistit, baptistit, katoliset ja niin edelleen; meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia, meillä oppimattomilla ihmisraukoilla. Mutta se ei vaadi tietoa. ”Ei voimalla tai väkevyydellä, vaan Henkeni kautta”, sanoo Jumala, ”minä paljastan tämän salaisuuden.” Ja: ”Hän huutaa siihen: Armo, armo, huutojen ja kyyneleiden kera.” Sitä se on tänään, Jumalan ihmeellinen armo kansalleen. Se, miten Hän ottaa lukutaidottomat, oppimattomat, osoittaa, että Jeesus on sama.

⁶⁶   Kun Hän tuli, Hän ei koskaan tullut suurten teologien luo. Hän ei myöskään mennyt Kaifaan, ylipapin, luo; vain tullakseen hänen tuomittavakseen.

⁶⁷   Vaan hän otti mukaansa kalastajia, miehiä, jotka olivat köyhiä ja jotka elivät tavallista elämää. Ja heille Hän ilmoitti itsensä ja sanoi: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Se osoittaa, että Hänen armonsa ulottui vielä jopa juutalaisista pakanoihin, kutsuakseen kansan Hänen Nimelleen näinä viimeisinä päivinä, kuten olemme juuri käyneet läpi. Ihmeellinen armo, kuinka suloinen ääni!

⁶⁸   Armo on vanha. Armo on yhtä vanha kuin maailmakin on. Armoa osoitettiin ihmissuvulle ensimmäisen kerran, kun ihmissuku oli alussa. Kun ihmissuku luotiin ensimmäisen kerran Eedenin puutarhassa, tuona pimeänä aamuna, kun se pieni nainen, joka astui erottavan rajan yli ja oli toiminut vastoin Jumalan käskyjä ja houkutellut miehensä tekemään saman, silloin rikottiin lakia. Laissa täytyy olla rangaistus tai se ei ole laki. Ja laki oli, ”Sinä päivänä, jona syöt sitä, sinä päivänä sinun on totisesti kuoltava”.

⁶⁹   Muistakaa, että ensimmäinen tuomarinistuin oli maan päällä, ja se oli Eedenin puutarhassa. Ja viimeinen tuomarinistuin on maan päällä, lopun aikana, Valkoisella Valtaistuimella.

⁷⁰   Mutta kun Jehova laskeutui alas, voisin kuvitella, ettei siellä ollut edes tähteä loistamassa, oli niin pimeää siinä valoisassa pienessä puutarhassa, jollainen se kerran oli ollut, koska synti oli pyyhkinyt sen pois, oli vienyt valon heidän keskuudestaan.

⁷¹   Se on vikana tämän päivän kirkoissa. Se on vialla ihmisten kanssa tänä päivänä. Synti on pyyhkinyt pois elävän Jumalan valon sen osoittamiseksi, että Kristus on yhä sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja Hän elää pelastaakseen äärimmäiseen asti ja parantaakseen alhaisimman, sairaimman ihmisen.

⁷²   Voi, miten kauheaa olikaan sinä aamuna, pimeys, joka leijui puutarhassa! Kuvittelen mustan säkkikankaan kaltaisen sumun. Kuvittelisin, että yksikään lehti ei liikkunut. Ei ollut tuulen liikettä. Se oli pimeyttä ja kauheaa, koska synti oli pimentänyt sen.

⁷³   Sieltä tuli Jehova alas kuin ukkosen jyrinä, käveli puutarhan halki ja huusi: ”Aatami, missä olet?”. Silloin Aatami tajusi, että hän oli alasti ja oli tehnyt syntiä Jumalan edessä. Hän piilotteli itseään ja yritti tehdä itselleen uskonnon, mutta se ei onnistunut. Jumala tappoi joitakin lampaita, otti nahat ja osoitti, että jonkin oli kuoltava peittämään synti.

⁷⁴   Seurakuntaan liittyminen ei koskaan peitä syntiä. Mikään kuivin silmin tehty tunnustus ei koskaan peitä syntiä. Tarvitaan murhetta ja parannusta ja Jumalan armoa, jotta synti voidaan peittää; jotta Jeesuksen Kristuksen, sen, jonka Jumala tappoi Golgatalla, veri voi peittää synnin.

⁷⁵   Siellä puutarhassa sinä aamuna, kun synti oli niin mustana, Jehova tuli sisään. Siellä seisoi hänen pariskuntansa, tuomittuna. Ei olisi enää ihmissukua, heidän täytyi kuolla; kuolema ihmissuvulle, maailma annettaisiin takaisin villieläimille, eikä ihmissukua olisi enää olemassa. Mutta tuona pimeimpänä hetkenä, tuona aikana, jolloin kaikki toivo oli mennyttä, armo tuli ja sanoi: ”Minä annan teille Vapahtajan, Messiaan.” Voi, on ihme, kuinka Jumala saattoi tehdä sen! Jumalan ihmeellinen armo Eedenin puutarhassa, joka antaa ihmisille lupauksen vanhurskaasta, joka tulisi naisen kautta. ”Naisen siemen murskaa käärmeen pään”, syyllisen, ”ja hänen päänsä murskaa hänen kantapäänsä”, osoittaakseen, että seurakunnalle tulisi kärsimys. Mutta Hän lupasi voiton! Mikä tarjosi Vapahtajan? Armo!

⁷⁶   Mitä he voisivat esittää ansaitakseen armon? Mitä he voisivat esittää saadakseen sen? Armeijan ilmaisu, anteeksi, haluan vain sanoa sen saarnastuoliltani tässä, jotta saisin asian selväksi, ”syntipukin etsiminen”. Aatami sanoi: ”Nainen, jonka annoit minulle, teki sen”. Nainen sanoi: ”Käärme vietteli minut.” Yksi sälytti sen toiselle. Heillä ei ollut toivoa.

⁷⁷   Mutta Jumala tarjosi armon, ja se tuli murtautumaan läpi! Ja Hän sanoi: ”Mutta minä teen tien, jotenkin. Pelastan teidät siitä huolimatta. Olette tehneet väärin, olette rikkoneet lakejani. Ja Minun lakieni on oltava voimassa, ja Minun lakieni tuomio on pantava täytäntöön. Siksi on oltava kuolema, koska olen sanonut ’kuolema’.”

⁷⁸   Nyt, kristityt ystäväni. Ja nämä nauhat, joita täällä tehdään, leviävät ympäri maailmaa. Sallikaa minun kysyä teiltä jotakin, te, jotka yritätte tehdä Jumalasta kolme jumalaa, tai te, jotka yritätte tehdä Hänestä yhden, kuten sormestanne. Hän on yksi persoona!

⁷⁹   Ei olisi oikein, että Jumala antaisi enkelin kuolla. Hän ei voisi olla oikeanlainen tuomari ja laittaa enkeliä kuolemaan ihmisen puolesta. Se ei silti paranna asiaa, koska Hänen suuri lakinsa vaatii kuolemaa, ja jonkin on kuoltava, eikä enkeli voi kuolla. Hän ei myöskään voisi sanoa: ”Eeva, koska olet saanut Aatamin tekemään tämän, annan sinun kuolla, mutta jätä Aatami henkiin”, koska Aatami oli myös osallinen.

⁸⁰   Kuten joku sanoi: ”Pilatus oli vanhurskas, hän pesi kätensä.” Ette voi pestä Jeesuksen Kristuksen verta käsistänne. Ette koskaan poistu tästä rakennuksesta tänä aamuna ja pääse taivaaseen, jos kuolette synneissänne. Se on käsissänne. Se ei siis ole oikein.

⁸¹   Oli vain yksi oikea tapa. On vain yksi tapa, jolla Jumalan suuri laki, sen vaatimukset voitaisiin täyttää. Hänen oli täytettävä se itse. Hänen oli tehtävä se. Jumala on Henki, eikä Hän voi kuolla. Niinpä Jumalan oli tultava ihmiseksi, ja Hän kuoli ihmislihassa, ihmisen muodossa, jonka nimi oli ”Jeesus Kristus”, ja hän oli luvattu Messias, joka toi armon. Siinä näet, että Jumala ja Kristus ovat sama henkilö, Jumala asuu Kristuksessa. ”Minä ja minun Isäni olemme yhtä, minun Isäni asuu Minussa; en Minä, joka puhun Sanan, vaan minun Isäni, joka asuu Minussa.” Jumala Kristuksessa! Varmasti.

⁸²   Armo luvattiin Eedenin puutarhassa, ja armo tuli, armo Aatamille ja Eevalle. Ei ollut paikkaa, minne mennä, ei tietä, mihin kääntyä, ja silti armo teki tien!

⁸³   Anna minun sanoa tämä, syntinen ystäväni. Saatat olla täällä tänä aamuna prostituoitu, saatat olla täällä tänä aamuna naisten jahtaaja, saatat olla täällä juoppo tai uhkapeluri tai murhaaja. Saatat olla täällä epäpuhtaana aviomiehenä, epäpuhtaana vaimona. Voit olla mitä iljettävin syntinen. Sanotte: ”Olen ohittanut tuon lunastusvaiheen.” Et ole, muuten et olisi seurakunnassa tänä aamuna. Armo avaa sinulle tien tänä pimeänä hetkenä, jos vain hyväksyt sen. Aatamin täytyi olla valmis hyväksymään se, niin on sinunkin. Vastaanota se.

⁸⁴   Jumalan armo ulottui Nooan aikaan. Nooa, aivan tavallinen mies, hän ja hänen perheensä. Mutta koska Nooa pelkäsi Jumalaa, hän uskoi Jumalaa! Et voi pelätä Jumalaa uskomatta. Miten voit pelätä jotain, mihin et usko? Sinun on pelättävä Jumalaa. Salomo sanoi: ”Jumalan pelko on viisauden alku.” Nyt, jo pelkästään Jumalan pelkääminen merkitsee, että sinulla alkaa olla viisautta. Ja Jumalan pelko, Nooa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan. Ja sitä Jumala kunnioittaa, teidän uskoanne Häneen. Aivan oikein. Sitten kun Jumalan pelko tuli Nooan päälle, Jumala kutsui hänet armosta ja pelasti hänet ja hänen perheensä, koska se oli armo, joka teki sen. Ei siksi, että Nooa oli komeampi mies kuin kaikki muut, ei siksi, että Nooa kävi maan parhaassa kirkossa, ei siksi, että hän kuului parhaaseen järjestöön, ei siksi, että hän pystyi pukeutumaan paremmin, ei siksi, että hänellä oli enemmän rahaa, ei siksi, että hän oli joku erityinen ihminen. Vaan Jumalan armosta Jumala pelasti Nooan. Armo pelasti Nooan (ei hänen teoistaan, vaan Hänen armostaan) ja pelasti myös hänen perheensä.

⁸⁵   Kutsumme toisenkin hahmon, jossa Jumalan armo ilmeni, monia, puhumme vain muutamasta. Aabraham. Aabraham, ei mikään erityinen mies, tuli alas Baabelin tornista, tuli ehkä epäjumalanpalvelijajoukosta (hänen isänsä), tuli alas Sinearin maahan, sinne alas, asumaan Urin kaupunkiin. Ja kun hän oli siellä, Jumala puhui hänelle armosta. Ei siksi, että hän olisi ollut erilainen, ei siksi, että hän olisi ollut parempi ihminen, vaan Jumala kutsui hänet armosta. Raamattu tekee sen selvästi tiettäväksi. Voi, Aabraham, kuinka Aabraham koetteli Jumalan kärsivällisyyttä! Sanoi hänelle, sanoi: ”Aabraham, pysy tässä maassa, älä lähde sieltä pois.”  Mutta heti kun nälänhätä tuli, Aabraham pakeni.

⁸⁶   Aabraham puhuu meistä. Jumala otti – Jumala otti Aabrahamin armosta ja pelasti hänet. Ja niin Hän ottaa teidätkin, armosta. Ja miten me koettelemme Hänen kärsivällisyyttään? Tänään olemme ylhäällä, huomenna olemme alhaalla. Yhtenä päivänä uskomme, seuraavana päivänä ihmettelemme. Tänään olemme metodisteja, huomenna baptisteja. Tänään uskomme jumalalliseen parantumiseen, huomenna tulee vatsakipu emmekä tiedä, uskommeko siihen vai emme. Mutta kaiken tämän keskellä Jumala haluaa meidän pysyvän paikallamme. Mutta Hän pelastaa meidät joka tapauksessa. Ilman Jumalan armoa me kaikki olisimme mennyttä. Varmasti. Jumala pelastaa meidät armostaan.

⁸⁷   Aabrahamin piti jäädä siihen maahan, mutta hän meni kaldealaisten, tai ei kaldealaisten, vaan filistealaisten luo. Hän meni sinne asumaan, päästäkseen pois nälänhädästä. Hänen maassaan oli vähän vaikeaa, joten hän matkusti sinne heidän luoksensa. Hän teki juuri sen, mitä Jumala kielsi häntä tekemästä, mutta silti Jumalan armo ilmestyi hänelle ja esti faraota ottamasta… tai kuningasta ottamasta hänen vaimoaan. Jumalan armo. Kun Aabraham sanoi: ”Se on sisareni”, valehteli asiasta, mutta silti Jumalan armo suojeli häntä, koska hän teki parannuksen. Hän oli halukas tekemään parannuksen.

⁸⁸   Ja kaikille, jotka ovat halukkaita tekemään parannuksen, Jumalan armo on yhä voimassa. Jumalan armo etsii teitä. Tämä koskee siis teitä, jotka olette tänä aamuna luopuneet, Jumalan armo etsii teitä yhä. Jos vain teette parannuksen, Jumalan armo riittää.

⁸⁹   Kuinka Hän otti vanhan kunnon Aabrahamin ja toi hänet takaisin! Ja muistakaa, että Aabraham ei pelastunut tekojensa kautta, hän pelastui armosta. Aabraham pelastui uskon kautta, joka on armoa. Ja Jumala pelasti Aabrahamin armonsa vuoksi, ei hänen käytöksensä vuoksi. Hän pelasti hänet armonsa tähden. Voi, miten hienoa! Hänet pelastettiin armosta.

⁹⁰   Otetaanpa Israel. Minulla on tähän kirjoitettuna eräs raamatunkohta. Kirjoitan sen ylös ja voin vain viitata siihen muistinvaraisesti. Jos haluatte kirjoittaa sen ylös, tämä on hyvä muistaa, jos haluatte, 5. Moos. 7:7. Jumala antoi Aabrahamille lupauksensa, tai ei antanut Aabrahamille, anteeksi, antoi Israelille. Ja sanoi heille: ”Jos ette ole tekemisissä epäjumalanpalveluksen kanssa! Jos ette tee näitä asioita! Jos pysytte erossa kaikista näistä pakanallisista seremonioista! Jos teette kaikki nämä asiat, niin minä vien teidät hyvään maahan, pidän teistä huolta, ruokin teidät, johdatan teitä. Minä teen nämä asiat, jos teet sen ja sen, jos rakastat Minua, jos pidät käskyni, säädökseni ja määräykseni. Minä teen kaikki nämä asiat, jos te vain teette jotakin ja pidätte käskyni ja rakastatte Minua.”

⁹¹   Aivan kuten mies ottaa vaimon ja sanoo: ”Jos olet hyvä nainen, jos huolehdit talosta, jos olet uskollinen minulle, jos pidät vaatteeni puhtaina; jos meillä on lapsia, jos olet heille äiti; jos teet asioita, teen töitä niin kauan, että käteni vuotavat verta, ansaitakseni elantosi, jos teet sen.” Mutta sitten, ajattele, mitä jos tuo nainen kääntyy väärään suuntaan, elää laiskasti, ei tee työtä, ei tee mitään? Silloin tarvitaan armoa pitämään perhe yhdessä.

⁹²   Oi Jumala! Jehovan armo on pitänyt hänen perheensä koossa. Ja ainoa tapa, jolla olemme Jehovan perhe tänä päivänä, on Jeesuksen Kristuksen armo, muuten olisimme kaikki poissa. Mutta se on armo, oi, armo!

⁹³   Nyt, mutta he eivät pitäneet sitä. Mutta he olivat, eivät koskaan päässeet täyteen lupaukseen; ei se sukupolvi. Ei, se, jolle tuo lupaus annettiin, se menehtyi erämaassa. Mutta Jumala ruokki heitä, Jumala piti heistä huolta, Jumala rakasti heitä, Hän liikkui heidän ympärillään. Miksi? Hänen armonsa teki sen, Hänen armonsa Hänen lupauksensa vuoksi, Hänen lupauksensa silloin, armo, joka liittyi Hänen lupaukseensa. Mutta he eivät koskaan päässeet luvatun maan täyteen arvoonsa.

⁹⁴   Eikä tämäkään seurakunta pääse täyteen arvoonsa. Jumalan armo kantaa meitä. Mutta Hän haluaa saada seurakunnan, joka tottelee Häntä, kansan, joka ottaa Hänen sanansa ja sanoo: ”Se on totuus”, riippumatta organisaatiostanne. Hän haluaa ihmisiä, jotka eivät sano: ”No, minä olen yhtä hyvä kuin sinä. Olen presbyteeriläinen, metodisti, katolilainen, olen yhtä hyvä kuin tekin.” Se ei ole armoa; se osoittaa, että jotain on vialla.

⁹⁵   Mutta ihminen, joka lukee Jumalan Sanaa ja näkee, että on synnyttävä uudestaan ja täytyttävä Pyhällä Hengellä, hän uskoo sen, hän uskoo sen Sanan mukaan. He ottavat Sanan juuri niin kuin se sanoo.

⁹⁶   Kuten kaste ja pirskotus; kaste on oikein. Raamatussa ei ole ketään, joka olisi koskaan pirskotelu, ei ole sellaista asiaa Raamatussa. Raamatussa ei myöskään ole koskaan kastettu ketään ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimeen. Heidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Joten ei ole yhtään, ei edes yhtään historian merkintää… Jos joku voi osoittaa missä tahansa, missä tahansa historiassa, missä ketään ihmistä olisi koskaan kastettu Raamatussa tai kolmesataa vuotta viimeisen opetuslapsen kuoleman jälkeen, katoliseen kirkkoon asti, jos joku voi osoittaa, että ketään olisi koskaan kastettu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” Nimeen, katoliseen kirkkoon asti, niin teidän on tultava kertomaan se minulle, sielusi on velvollinen. Sitä ei ole siellä. Mutta mitä me teemme?

⁹⁷   Olemme käyneet läpi Seurakuntajaksot ja nähneet, missä heidän oli tehtävä niin. Jumala haluaa jonkun, joka tottelee Häntä. Jos se ei ole Raamatussa, se ei ole ihmisen… se on ihmisen keksimä oppi eikä Raamatun oppi. Näettekö? Riippumatta siitä, mikä kirkko on, kuinka väärässä olette olleet, mitä väliä sillä on? Kyse on siitä, kuinka oikeassa voit olla nyt! Jumalan armo on osoittanut sen sinulle, vaella siinä. Jumalan armo!

⁹⁸   Muistakaa myös Mooses, tuo suuri johtaja. Jumalan olisi pitänyt tappaa hänet, kun hän meni sinne alas kirkastamaan itseään lyömällä tuota kalliota, ja sanoi: ”Näetkö, mitä minä voin tehdä?” Toisin sanoen. ”Te kapinalliset, pitääkö meidän hankkia teille vettä tästä kalliosta?” Ja hän löi sitä, eikä vettä tullut; hän löi sitä uudelleen. Mitä hän teki? Hän todisti Kristuksen heikkoudesta, koska Kristus oli tuo kallio. Tuo on Huippukivi. Sen sijaan, että hän olisi lyönyt sitä tai puhunut sille…

⁹⁹   Sitä lyötiin kerran. Muistakaa, kun Jumala sanoi Moosekselle 2. Mooseksen kirjassa: ”Mene ulos, ja minä seison edessäsi kallion päällä, ja lyö Kalliota”. Ja hän löi Kalliota, ja siitä tuli vettä. Jumala sanoi: ”Seuraavalla kerralla mene ja puhu kalliolle, niin se tuottaa vettä.”

¹⁰⁰   Mutta Mooses halusi osoittaa, että hänellä oli hivenen valtaa, hivenen voimaa, joten hän sanoi: ”Minä tuotan teille vettä tästä kalliosta.” Jumalan olisi pitänyt tappaa hänet sen vuoksi. Jumalan olisi pitänyt erottaa hänet, että hän rikkoi Jumalan lakia juuri siinä, koska hän puhui Kristuksen heikkoudesta, Häntä täytyy lyödä toisen kerran. Kristusta lyötiin vain kerran. Nyt me puhumme kalliolle, ja se tuo esiin vetensä.

¹⁰¹   Mutta mistä oli kyse? Katsotaanpa vanhaa miestä, hän on satakaksikymmentä.

¹⁰²   Joku sanoi minulle vähän aikaa sitten: ”Jumala on epäoikeudenmukainen Jumala”, sanoi, ”koska Hän jätti Mooseksen pulaan”. Sen jälkeen, kun hän oli raatanut heprealaisten kanssa neljäkymmentä vuotta tuolla erämaassa, Hän petti hänet eikä sitten edes päästänyt häntä menemään luvattuun maahan.”

¹⁰³   Sanoin: ” Pötyä!”  Ei, Hän ei pettänyt Moosesta. Hän meni luvattuun maahan. Noin seitsemänsataa vuotta myöhemmin hänet nähtiin ylhäällä Kirkastusvuoren huipulla, yhtä elävänä kuin koskaan, seisomassa ja puhumassa Jeesukselle ennen kuin Hän meni Golgatalle, hän ja Elia seisoivat yhdessä ja puhuivat myös. Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesukselle, Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle Kirkastusvuorella. Hän ei ollut kuollut. Hän oli elossa. Jumala ei pettänyt häntä. Hän oli Palestiinassa.

¹⁰⁴   Nyt katsokaa, ennen kuin hän kuoli, hän kiipesi Nebon vuorelle sinä aamuna, kun hän tiesi olevansa kuolemassa. Hän riisui Aaronin ja puki hänen vaatteensa toisen päälle. Hän otti oman viittansa, puki sen Joosuan ylle ja käski häntä pysymään niiden käskyjen kanssa! Ja kun hän kiipesi Nebon vuoren huipulle, hän kulki tasangon laakson läpi tietäen, että hän oli menossa sinne kuolemaan, ja kiipesi Nebon vuorelle ja ylös Pisgaan. Ja kun hän seisoi siellä ylhäällä, Jumala sanoi: ”Katso sinne maahan. Haluan, että näet sen. Mooses, olisit voinut mennä sinne. Mutta tiedätkö, mitä sinä teit siellä alhaalla kalliolla sinä päivänä? Sinä kirkastit itseäsi.” Luulen, että juuri se on suuri ongelma monille meistä nykypäivän ihmisistä. ”Menit sinne kalliolle, ja sinä kirkastit itseäsi.” Mutta huomatkaa, kun hän oli valmis kuolemaan, siellä seisoi Kallio. Hänen täytyi vain astua Kalliolle siellä Pisgassa, ja Jumala hautasi hänet. Mutta hänen on täytynyt nousta ylös jostain, koska hän oli elossa. Hän oli Kristuksen esikuva. Siinä hän seisoi Kirkastusvuorella, satoja vuosia myöhemmin, Palestiinassa. Jumalan armo tarjosi Kallion. Oi, voi sentään!

¹⁰⁵   Kun ajattelen Aabrahamia, kaikkia niitä virheitä, joita hän teki, ja Moosesta ja hänen virheitään, mutta kun Aabrahamin kuvaus kirjoitettiin, kun jumalallinen kuvaus kirjoitettiin, kun Paavali kirjoitti Aabrahamin kuvauksen, hän ei koskaan maininnut mitään Aabrahamin epäuskosta. Ei, ei, sitä ei koskaan edes otettu huomioon hänen kohdallaan. Hän sanoi: ”Aabraham ei horjunut Jumalan lupauksen edessä epäuskon vuoksi, vaan hän oli vahva ja kiitti Jumalaa.”

¹⁰⁶   Minun nöyrä rukoukseni on, Jumalan armon edessä, joka on täällä tänä aamuna, toivon, että omani on kirjoitettu niin, että Hän ei näe minun virheitäni. Että kun minun muistelmani kirjoitetaan, minun muistokirjoitukseni, että siinä ei lueta, että tein virheitä ja tein väärin, mutta että Hän näkee vain ne asiat, joita yritin tehdä Hänen hyväkseen. Tulkoot niistä vain… Mitä se tarkoittaa? Hän ottaa huomioon Jumalan armon, johon uskon. Ja siihen minä luotan ainoastaan. Sillä omien ansioideni perusteella en voisi mennä sisään sen enempää kuin kukaan muukaan, mutta minä luotan Jumalan armoon. Kyllä, olen riippuvainen armosta.

¹⁰⁷   Siellä oli Kallio, kun Mooses valmistautui kuolemaan.

¹⁰⁸   Mitä voisimme sanoa Daavidista? Jumalan armo! Tuosta suuresta soturista, josta Jumala itse… Hän sanoi: ”Hän on sydämeni mukainen mies”. Tuo suuri soturi, Daavid, miten hän saattoi tehdä niin kuin hän teki, ottaa Urian, sotilaansa, kun hänellä oli siellä kourallinen pakanoita sotilaina? Kuunnelkaa tarkkaan tätä pientä tarinaa vain hetki. Kun heillä oli sotilaansa siellä, ja Uuria oli se, joka seisoi Daavidin rinnalla. Uuria oli käännynnäinen, hän oli heettiläinen, juutalaiseen uskontoon käännynnäinen. Ja nämä miehet rakastivat Daavidia niin paljon! He näkivät, että hänet oli voideltu, vaikka hän oli karkuri. Hänet oli karkotettu omasta maastaan, hänen oli elettävä filistealaisten kanssa. Saul jahtasi häntä. Mutta silti nuo miehet näkivät voitelun hänen päällään! He tiesivät, että hän oli tulossa valtaan. Kunnia Jumalalle!

¹⁰⁹   Olen niin iloinen, että olen tänään karkuri, koska näen, että Kristus on tulossa kuninkaaksi. Voitte valita kaikki Kennedyt ja mitä tahansa muuta haluatte. Mutta Kristus tulee olemaan Kuningas! Voitelu on Hänen yllään, Hänen viestissään Hänen tulemisestaan. Ja Hänestä tulee kuningas!

¹¹⁰   Mitä he tekivät? Eräänä päivänä hän seisoi siellä janoisena ja halusi juoda vettä Betlehemin portista, jossa hänellä oli tapana paimentaa lampaita. Ja tiedättekö mitä? Kaksi noista miehistä otti miekan ja menivät läpi viisitoista mailia ihmislihaa saadakseen hänelle ämpärillisen vettä. Koska hänen pienin toiveensa oli heille käsky. Ajatelkaa sitä! Ja he menivät noiden miesten läpi, aina tuon vuoren huipulle asti, sinne missä he sanoivat hänen seisovan, noin viisitoista mailia. He menivät tuon läpi. Ja jokaisen miehen kanssa, joka nousi ylös, he kaksintaistelivat, kunnes tappoivat hänet. Menivät läpi! Ja ottivat tämän sangon ja saivat sangollisen vettä, suoraan vihollisen linjan läpi, kaksi miestä, saadakseen kuninkaalleen, veljelleen, juotavaa. Kun hänellä oli siellä vettä juotavaksi, mutta hän halusi tuon veden.

¹¹¹   Oi Jumala, anna minun ottaa Sanan Miekka ja leikata jokaisen organisaation läpi tuodakseni kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen ja ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen Voiman takaisin ihmisille, riippumatta … koska Hän on tulossa valtaan. Hän tulee valtaan, Hän seisoo yksin. Mutta Se leikkaa läpi jokaisen organisaation, leikkaa läpi jokaisen teorian, jokaisen ihmisen tekemän uskontunnustuksen, kunnes te tuotte Vapahtajan takaisin eksyneelle lampaalle, jollekin, tuokaa takaisin Raamatun opit uudelleen, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan armo!

¹¹²   Katsokaa Daavidia. Miten hän olisi voinut tehdä… Yksi hyppäsi kuoppaan ja tappoi leijonan. Miten Daavid saattoi ottaa Urian vaimon, kauniin Batseban, kun hänellä oli viisisataa omaa vaimoa? Mutta näki hänet kylvyssä. Ja siinä on välinpitämättömyys. Nyt, hän vain unohti vetää kaihtimet alas, kun hän oli kylvyssä, ja hän tiesi, että kuningas kävi tuolla, tuolla, joka päivä, tuon muurin takana.

¹¹³   Siitä tässä on kyse. En usko, että naiset nykyään ovat niin huolimattomia tai niin, no, he vain yksinkertaisesti menevät ulos alasti, siinä kaikki, kaduilla, pienet vanhat vaatteet päällä. Se on häpeällistä! Ja sitten ihmettelevät, miksi miehet puhaltelevat ja viheltävät. Miksi, he tekevät niin, jotta he viheltäisivät ja jatkaisivat. He tietävät sen, heillä on tarpeeksi järkeä tietää se. He tekevät niin vain siksi, että he haluavat. Se on heidän sydämessään. Jos sanotte heille, että he ovat moraalittomia, he saattavat kiistää sen. Mutta he eivät välttämättä ole moraalittomia, he saattavat olla puhtaita kuin lilja, kun on kyse seksistä. Mutta muistakaa, että heissä on henki, paholaisen voitelu, joka lähettää jonkun ihmisen sielun helvettiin. Muistakaa, että Raamattu sanoo: ”Joka katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessään.” Ja muista, sisar, sinä vastaat aviorikoksesta, vaikka et itse asiassa ole koskaan elämässäsi tehnyt sitä, mutta se syntinen, joka katsoi sinua sillä tavalla kuin pukeuduit, on syyllinen aviorikokseen. Sinä vastaat tuomiopäivänä aviorikoksen tekemisestä. Kun hänen on sanottava…

¹¹⁴   Hän sanoo tässä, Hän on kirjoittanut kirjaansa: ”Aviorikoksen tekeminen.” ”Kenen kanssa?”

”Rouva John Doen kanssa.”

”Entä sitten, rouva John Doe, mitä siitä?”

¹¹⁵   ”Minä vannon, että minä… Te tiedätte tietoni, en ole koskaan asunut muun miehen kuin oman aviomieheni kanssa.”

¹¹⁶   ”Mutta te pukeuduitte, niin että saitte tämän miehen tekemään aviorikoksen. Ja sinä olet syyllistynyt aviorikokseen hänen kanssaan. Silloin hän teki sen. Sinä olet syyllinen, sinä olit se, joka esittelit itsesi.”

¹¹⁷   Batseba teki väärin, aivan kuten Eeva teki väärin, mutta Aatami oli mukana siinä. Luulen, että mekin kauhistelemme aina naisia. Te Jumalan pojat, miehet. Tiedän, että te olette vahvinta joukkoa, aivan oikein, vahvempaa sukupuolta. Olette naisten yläpuolella, se on totta, joten käyttäytykää sen mukaisesti. Älkää nujertako heitä, älkää yrittäkö ottaa jotain pientä tyttöä ja pilata hänen elämäänsä. Mutta olkaa Jumalan poika, sanokaa hänelle, että hän on väärässä, ja seisokaa kuin Jumalan poika. Hän on sisaresi. Kyllä, herra. Mitä me yritämme tehdä, mitä niin sanotut Jumalan pojat nykyään tekevät, kuulua kirkkoihin, ottaa jokaisen pikkutytön pois, jonka he voivat. Muistakaa, koska se, että on moraaliton nainen, voi johtua siitä, että joku naimisissa oleva mies pilasi hänetkin. Joten, kattila ei voi soimata kattilaa mustaksi, joten muistakaa vain. Se on synti, joka aiheuttaa kaiken. Ja me kaikki olemme kuoleman alaisia, ja meidän pitäisi kuolla sen vuoksi.

¹¹⁸   Kun Daavid teki tuon pahan teon, hänen oman tuomionsa olisi pitänyt tappaa hänet. Kun tuo profeetta tuli sinne, hän luuli, että se oli piilossa. Kun tuo profeetta tuli sinne ja seisoi hänen edessään, hän kysyi: ”Daavid, onko kaikki kunnossa?”

¹¹⁹   Daavid, ylväissä vaatteissaan ja suuressa kruunussaan, ja hänen suuri kenraalinsa Joab oli siellä, ja kaikki taistelut olivat käynnissä. Hän piti kaikki viholliset poissa rajoilta, ja kaikki sujui hyvin. Hänellä oli lapsi Batseban kanssa. Ja pikku-Uria-parka lähti sinne, ja Joab seisoi hänen rinnallaan, kunnes hän vetäytyi hänen luotaan. Poika kuoli auringon laskiessa, taisteluveitsi kädessä ja verta kilvessä, sillä hän oli puolustanut Israelia, vaikka hän oli käännynnäinen heidän uskontoonsa. Kun Jooab tuli takaisin ja kertoi hänelle, että Daavid oli kuollut… että Uuria oli kuollut, Daavid ajatteli: ”Kaikki on nyt hyvin. Minulla on hänen vaimonsa, ja kaikki on hyvin. Sain lapsen.” Mutta vauva sairastui. Vauva teki kuolemaa. Ja hän teki kaikkensa pelastaakseen vauvan hengen, ehkä kaikki lääkärit tulivat. Mutta se ei auttanut. Lopulta vauva kuoli. He pelkäsivät kertoa Davidille, että vauva oli kuollut. Ja hän kuoli. Sitten hän luuli, että kaikki oli piilossa. Niinpä hän lohdutti Batsebaa. Hän oli jo ottanut hänet vaimokseen kaikkien muiden vaimojensa jälkeen.

¹²⁰   Tämä vanha profeetta, vanha kaljupäinen kaveri, asteli sisään, vanha Naatan, erämaasta, istuutui alas ja sanoi: ”Daavid, miten kaikki sujuu?”.

¹²¹   Sanoi: ”Hyvin! Hyvin! Vanha Jumalan profeetta, elä ikuisesti! Halleluja!” Voi, hän oli vain… Hän luuli, että kaikki oli hyvin, hän luuli voivansa salata sen.

¹²²   Mutta Jumalalta ei voi piiloutua! Hän tietää, mitä ajattelet juuri nyt. Hän tuntee ajatuksesi, sillä Hän on Jumala. Tuo Pyhä Henki, joka on tässä rakennuksessa tänä aamuna, tietää ajatuksesi, kuka olet, mistä tulet, mitä olet tehnyt, sillä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

¹²³   Jumala oli ilmoittanut sen tuolle profeetalle. Hän sanoi: ”Daavid, tien tällä puolella asui rikas mies, hänellä oli paljon lampaita, oi, hän oli hyvin rikas. Eräs mies asui tien tällä puolella, hän oli köyhä, hänellä oli yksi karitsa. Hän kohteli sitä kuin tytärtään. Hän ruokki sitä samalla lusikalla, jolla söi. Hän nukkui lampaan kanssa. Kaikki oli vain… Se oli hänelle kuin tytär. Ja eräänä päivänä tuli vieras, joten sen sijaan, että rikas mies olisi ottanut yhden omista lampaistaan ja järjestänyt juhlat vieraalle, no, sen sijaan hän meni ja otti köyhän miehen karitsan, ja väkisin otti karitsan, teurasti sen ja järjesti juhlat.”

¹²⁴   Nyt, tuo oli Daavidin intohimoja. Hänellä oli viisisataa vaimoa, mutta kun hän näki Uurian vaimon, sen sijaan, että hän olisi ottanut yhden viidestäsadasta vaimostaan rauhoittaakseen tai tyydyttääkseen intohimonsa, hän meni, otti tämän toisen miehen vaimon ja tappoi sitten Uurian, kun hänestä tuli äiti. Daavid ei tiennyt, mitä hän teki, ja siksi Daavid oli valmis julistamaan tuomion. Sellaisia me olemme. Voimme aina tuomita toisen miehen, mutta kun se koskee meitä, niin se on eri asia.

¹²⁵   Daavid sanoi: ”Mies saa maksaa hengellään.”

¹²⁶   Tuon vanhan profeetan silmät kaventuivat. Hän sanoi: ”Daavid, sinä et varmasti kuole!” Katsokaa, kuinka armo toimii nopeasti. Henki iski profeettaan ja pelasti Daavidin hengen. Armo: ”Et varmasti kuole, mutta miekka ei poistu sinun kodistasi, ennen kuin se on puhdistanut sydämesi perusteellisesti. Sillä sinä olet se rikas mies.” Voi, se oli erilaista silloin, eikö ollutkin?

¹²⁷   Mikä pelasti Daavidin, kun hänen oma tuomionsa sanoi: ”Tuo mies on kuoleva! Hän maksaa äärimmäisen paljon, ja hän maksaa siitä hengellään.”?

¹²⁸   Mutta profeetta sanoi: ”Totisesti (armo), sinä et kuole. Sinä et kuole, Daavid. Armo on pelastanut sinut.” Juuri armo oli Daavidille se, joka pelasti hänet. Voi sentään!

¹²⁹   Missä me kaikki olisimme ilman armoa? Onko näin? Varmasti.

¹³⁰   Suvereeni armo on peräisin Suvereenilta. Suvereeni armo on peräisin suvereenilta Yhdeltä. Suvereeninen, mitä se voi tehdä? Suvereeni voi tehdä mitä tahansa se haluaa. Kuunnelkaa nyt tätä. Suvereenin armon voi antaa vain Yksi, joka on Suvereeni. Ja Jumala on suvereeni, joten Hän voi osoittaa suvereenia armoa. Koska hän on suvereeni, armon ei tarvitse siis kysyä keneltäkään, sen ei tarvitse. Se tekee, mitä se haluaa. Eikö olekin ihmeellistä? Sen ei tarvitse kysyä: ”Voinko tehdä tämän? Tai pitäisikö minun tehdä näin? Voinko? Pitääkö minun tehdä? Teenkö minä?” Se ei tee niin. Se tekee sen itse. Armo on suvereeni, siksi Hän voi pelastaa kaikkein ilkeimmät, Hän voi pelastaa pahimmat, Hän voi pelastaa epäpuhtaimmat, Hän voi pelastaa moraalittomimmat, Hän voi parantaa sairaimmat. Halleluja!

¹³¹   Hän voi pelastaa kaltaiseni kurjan. Ja hän pelasti. Mikä se on? Armo! William Branham, juopon poika. Sillä ei ole mitään merkitystä, Jumalan armo pelasti minut!

¹³²   ”Minä, minä olen naisen tytär, joka ei ole kelvollinen”. Sillä ei ole mitään merkitystä, Jumalan armo pelasti sinut. Se on suvereeni, ei sen tarvitse kysyä keneltäkään mitään. Aamen! Olen niin iloinen siitä. Halleluja!

¹³³   Voi ottaa pahimman syntisen ja tehdä hänet valkoiseksi kuin lumi, eikä tarvitse kysyä keneltäkään. Se voi tehdä sen, koska se on Suvereeni. Kuunnelkaa, nopeasti nyt.

¹³⁴   Se todistettiin ristillä, kun siellä oli iljettävin varas, hän ansaitsi kuolla. Jumala ei ollut koskaan tullut hänen mieleensä. Hän ei koskaan ajatellut sitä lainkaan. Siellä ristillä, veristen huulten läpi, huokausten välissä kuului ääni: ”Herra, ole minulle armollinen!”.

¹³⁵   Ja siellä tuli Toinen takaisin Veren, kyynelten ja tuskan läpi, armo tarttui häneen ja sanoi: ”Tänään saat olla minun kanssani paratiisissa.” Armo teki sen. Miten se varas saattoi auttaa itseään? Ei sen enempää kuin Aatami pystyi auttamaan itseään, ei sen enempää kuin Eeva pystyi auttamaan itseään, ei sen enempää kuin sinä pystyt auttamaan itseäsi, ei sen enempää kuin minä pystyn auttamaan itseäni, ei sen enempää kuin mekään pystyisimme nykäisemään itseämme ylös Linnunrataa saappaiden hihnoillamme. Me emme pystyisi siihen. Mutta Jumalan armo voi tehdä asialle jotain, ja se todellakin tekee sen! Jumalan armo, Jumalan armon suvereniteetti, tulee tuolle kuolevalle varkaalle: ”Tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa.” Voi, ajatelkaa sitä! Se on ihmeellistä.

¹³⁶   Ajatelkaa sitä: Rakkaus ja armo ovat sisaruksia, kaksoissisaruksia. Teillä ei voi olla armoa ilman rakkautta. Ne ovat kaksoissisaruksia. Aivan oikein. Ennen kuin sinulla voi olla armoa, sinulla on oltava rakkautta. Ennen kuin voitte todella tehdä jollekulle palveluksen, rakastatte häntä; oikein tai väärin, teidän on joka tapauksessa rakastettava häntä, tai ette voi. Näettekö? Rakkaus ja armo ovat siis sama asia. Ne ovat vain kaksoissisaruksia, siinä kaikki, rakkaus ja armo. Ne, me olimme… Emme voi nähdä toista ilman toista. ”Niin paljon Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen Poikansa.” Hän vuodatti armonsa ja toi sen sydämeemme Pyhän Hengen kautta. Näettekö? Et voi tehdä mitään ilman, että toinen toimii yhdessä toisen kanssa. Armo, Jumalan armo on se, mikä pelastaa meidät.

¹³⁷   Nyt saamme selville, että armo on kuin kuoleva varas, ei ihme, että se on innoittanut runoilijoita, kun he näkivät sen. Eräs runoilija sanoi:

Tuo kuoleva varas iloitsi nähdessään tuon Lähteen hänen aikanaan; Siellä voin minä, vaikka olen yhtä halpamainen kuin hän, pestä kaikki syntini pois.
Siitä asti, kun uskon kautta näin tuon virran, joka täytti haavasi, on lunastava rakkaus ollut aiheeni, ja tulee olemaan kuolemaani asti.
Silloin laulan jalomman ja suloisemman laulun, ja veisaan Sinun pelastavaa voimaasi,
Kun tämä änkyttävä kieli hiljenee haudassa.

Armo, hämmästyttävä armo! Halleluja! Yksi kirjoitti sen: Oi, Jumalan rakkaus, kuinka rikas ja puhdas!
Kuinka pohjaton ja vahva! Se pysyy ikuisesti, pyhät ja enkelit laulavat.
Jos me musteella valtameren täyttäisimme,
Ja jos taivas olisi pergamentista tehty, ja jokainen ruoko maan päällä olisi sulkakynä,
ja jokainen mies olisi kirjuri;
Jumalan rakkauden kirjoittaminen tyhjentäisi valtameren;
Tai voisiko kirjakäärö sisältää kaiken, vaikka se ulottuisi taivaasta taivaaseen.

¹³⁸   Juuri sellainen se on, armo, Jumalan armo. Jumalan armo on synnyttänyt varjon… Jumala toi armon elämäämme rakkaudestaan meitä kohtaan. Tässä on jotain muuta, mitä armo ei voi tehdä; armoa ei voi ostaa, armoa ei voi myydä. Se on armoa! Se on suvereenin Yhden toimesta. Kyllä, herra. Sitä ei voida kaupitella. Voit sanoa: ”Jumala, teen niin ja niin, jos Sinä teet niin ja niin.” Ette voi tehdä sitä. Jumala ei tee sitä. Ette voi saada Jumalalta mitään irti. Jumala antaa sen sinulle armostaan. Oi, oi, oi, oi!

¹³⁹   ”Ei se, joka tahtoo, eikä se, joka juoksee, vaan Jumala, joka osoittaa armoa.” Aivan oikein.

¹⁴⁰   Ihmiset makaavat kasvoillaan. Ja jotkut miehet tulevat luokseni… Luulen nähneeni yhden pojista täällä takana rakennuksessa tänään. Metodistipoika tuli juuri sisään ja sai Pyhän Hengen, ylhäältä… Ja ne pojat tulivat luokseni ja sanoivat: ”Nyt, veli Branham, nyt kun olemme pelastuneet ja saaneet Pyhän Hengen, alammeko etsimään lahjoja?”.

Sanoin: ”Älkää tehkö sitä. Älkää tehkö sitä.”

¹⁴¹   Jumala antaa lahjansa suvereenisti. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannusta. Ensimmäiseksi menette etsimään jotakin: ”Jumala, tee vain minusta saarnaaja, tee minulle vain tämä”, ja millainen teistä tulee? Iso paisunut henkilö, siinä kaikki. Menette jonkun miehen teologiaan ja johonkin organisaatioon, ja siellä pylvästelette itseänne ja rapistutte. Anna Jumalan tehdä kutsuminen. Jumala kutsuu teidät, Jumala pyhittää teidät, Jumala antaa teille sen, mitä Hänellä on tarve antaa teille. Kyllä, herra.

¹⁴²   Armosta ei voi käydä kauppaa. Ei, herra. Sitä ei voi myydä, siitä ei voi tinkiä, eikä sitä voi ostaa, sitä ei voi vaihtaa. Ette voi sanoa: ”No, Herra, minä menen nyt liittymään tähän suureen baptistiseurakuntaan tai tähän suureen metodistiseurakuntaan tai tähän suureen helluntaiseurakuntaan tai tähän suureen nasaretilaisseurakuntaan. Teen tämän, jos Sinä vain teet tämän minulle.” Siitä ei voi käydä kauppaa. Ei, herra.

¹⁴³   ”Kaikki, minkä Isä on antanut minulle, tulee minun luokseni. Kukaan ei voi tulla, ellei Isäni kutsu häntä ensin.”

¹⁴⁴   Jos teistä tulee vain tuon suuren kirkon jäsen, siinä kaikki, te ette pelastu. Armon on pelastettava teidät. Meidän lahjamme eivät lepää, eivätkä meidän lahjamme voi olla meidän… Meidän lahjamme, joita meillä on, emme voi ansaita armoa lahjoilla.

¹⁴⁵   Jos Jumala teki minusta saarnaajan, se ei osoita, että Hänen armonsa on ollut kanssani. Ei, ei. Vain Hänen armonsa pelasti minut. En ole pelastunut siksi, että saarnaan evankeliumia. Ei se, että puhut kielillä, pelasta sinua. Voi ei. Ei siksi, että sinä, koska sinä saarnaat. Et ole pelastunut edes siksi, että saarnaat. Et ole pelastunut, koska puhut kielillä. Et ole pelastunut, koska teet jotain näistä asioista. Ensimmäinen Korinttilaiskirje 13 todistaa sen: ”Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, vaikka ymmärtäisin kaikki Jumalan salaisuudet (saarnaaja), vaikka tekisin kaiken tämän ja minulla olisi usko, joka liikuttaa vuoria, en olisi mitään, ennen kuin rakkaudellisuus, joka on rakkaus, tulee sisälle.” Rakkaus on armoa. Jumalan armo, joka saa aikaan kaiken.

¹⁴⁶   Joillakin ihmisillä on kykyjä kuin joillakin näistä rock’n’rollin kuninkaista. Se saa minut voimaan pahoin, en tiedä, henkisessä gastronomiassani. Kerron teille, kun kuulen näiden rock-and-roll-keisarien nousevan lauantai-iltana seisomaan ja laulavan rock-and-rollia ja tanssivan koko yön ja sitten seuraavana aamuna tulevan yleisön eteen ja muuta sellaista, yrittäen näyttää pitkää tekopyhää naamaa ja seistä siellä ihmisten edessä ja laulaa jotain virsiä ja luulla, että he pääsevät taivaaseen. Voisin mainita monia nimiä, mutta minun ei tarvitse. Tämä nauha leviää kaikkialle. Mutta te kaikki tiedätte. Eräs poika täällä Hollywoodissa ei jokin aika sitten suostunut suutelemaan tyttöä, koska se oli hänen ”uskontonsa” vastaista. ”Uskontonsa” vastaisesti, ja tekee rock’n’roll-elokuvia ja muuta häpeällistä ja muuta sellaista. Luuletko, että voisit ottaa kolmekymmentä hopearahaa ja ansaita jotain Jumalan Armossa, Juudas? Sillä ei saa muuta kuin paikan helvetissä!

¹⁴⁷   Jumalan armosta ei voi tinkiä, eikä sitä voi… voi lahjoittaa. Se on suvereeni armo! ”En tuo mitään käsivarsillani, vain sinun Ristiisi takerrun.” Alastomana, haavoittuneena, tulen vain sellaisena kuin olen.

Juuri sellainen kuin olen, ilman yhtäkään pyyntöä,
Mutta Sinun veresi on vuodatettu puolestani, ja Sinä pyydät minua tulemaan luoksesi, Oi Jumalan Karitsa, minä tulen!

¹⁴⁸   Siinä kaikki, armo toi minut tänne. Armo teki sen. Armo on kuin, toinen asia, jonka haluaisin sanoa, joskus armo on…

¹⁴⁹   Nämä suuret kirkot, ne luulevat, että voitte mennä sinne, ne luulevat: ”No, me rakensimme kaupungin suurimman kirkon. Meillä on täällä naisten avustusyhdistys, joka valmistaa köyhille vaatteita ja lähettää ne ulkomaille. Ruokimme köyhiä. Me teemme kaikkea tätä.”

Paavali sanoi: ”Minä voin tehdä saman, eikä se ole mitään.”

¹⁵⁰   He sanovat: ”No, me olemme vanha järjestö. Olemme olleet täällä kaksituhatta vuotta. Me olemme viisisataa vuotta vanhoja. John Wesley, Alexander Campbell ja nämä suuret perustajat tuolla takana, he perustivat kirkkomme. Halleluja!”

¹⁵¹   No, Jeesus Kristus perusti tämän Seurakunnan, Pyhän Hengen kasteen, ja käski heitä menemään Helluntaihin ja odottamaan, kunnes he saisivat Voiman korkeudesta.

¹⁵²   Ja silti voit kuulua helluntaikirkkoon ja olla kadotettu. Helluntaikirkko ei ole sen enempää kuin mikä tahansa muukaan kirkko. Se on aivan oikein.

¹⁵³   Asia on niin, että on vain yksi Seurakunta, se on se Seurakunta, johon synnytte Pyhän Hengen kasteen kautta: ”Sillä yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhdeksi ruumiiksi.” Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12:13, aivan oikein, Ensimmäinen – Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12. Nyt, me olemme kastetut tuohon Seurakuntaan.

¹⁵⁴   Mutta ihmiset luulevat, että he voivat ansaita sen. ”Miksi, me, minä… minä kävin koulua ja opin tekemään näin, ja minä kävin seminaareissa ja tein…”. Se ei tarkoita yhtään mitään. Jumalan armoa ei voi ostaa.

¹⁵⁵   Jumalan armo on tällaista. Kerron teille tarinan, lopuksi. Jumalan armo on tällaista. Kerran oli mahtava kuningas, ja tällä mahtavalla kuninkaalla oli poika, ja hän oli hänen ainoa poikansa. Ja eräänä päivänä murhaaja tappoi tuon pojan. Ja läpi valtakunnan kulkivat valtuutetut metsästämässä tuota murhaajaa. Lopulta he löysivät sen murhaajan. Ja kun he löysivät hänet, he toivat hänet takaisin ja vangitsivat hänet. Ja kun he tekivät sen, järjestettiin oikeudenkäynti ja annettiin tuomio. Voi, se oli kauhea asia. Hän oli murhannut kuninkaan pojan, ja hän tiesi, mitä hänelle oli tulossa.

¹⁵⁶   Hänet pantiin sisimpään selliin, ovet lukittiin, siihen laitettiin pehmusteet, jotta kukaan ei… vartijat sen ympärillä, koska me tiedämme, millaisen hirvittävän rangaistuksen tämä poika tulisi saamaan, koska hän oli tappanut kuninkaan pojan, kuninkaallisen, kuninkaan pojan. Ovien ympärille oli asetettu vartijat. Hänet pantiin sisimpiin selleihin. Hänet riisuttiin, ja hänellä ei ollut muuta kuin lannevaatteet päällä. Ja siinä hän oli siinä kunnossa. Hän näki nälkää. Hän ei saanut mitään syötävää. Hänet asetettiin siihen tilaan.

¹⁵⁷   Sitten hänet tuotiin ulos oikeudenkäyntiin. Hänet todettiin syylliseksi ja hänet osoitettiin syylliseksi. Annettiin tuomio, että hänet oli teloitettava hirvittävän kuolemanrangaistuksen alaisena, hänet oli tapettava pikkuhiljaa, kunnes hänen kuolevainen elämänsä oli ohi. Tuomari tuomitsi hänet kuolemaan. Ja hän rukoili ja itki ja sanoi: ”Vaikka olen syyllinen, vaikka olen syyllinen, olen pahoillani, että tein sen. Kunpa en olisi koskaan tehnyt sitä. Olen pahoillani siitä, että tein sen. Hetken mielijohteesta, raivon vallassa, tein sen. En tarkoittanut tehdä sitä sillä tavalla.”

¹⁵⁸   Eräänä päivänä kuningas meni paikan päälle käymään pojan luona, kertomaan hänelle, puhumaan hänelle ja kertomaan, että hän oli tappanut hänen oman poikansa, ainoan poikansa, joka hänellä oli. Hän oli tappanut tuon pojan. Hän sanoi: ”Menen alas puhumaan hänen kanssaan.”

¹⁵⁹   Ja kun hän meni sinne alas, hän katsoi sinne häkkiin, hän oli kuin häkkiin suljettu eläin. Hän näki hänen pienen laihan ruumiinsa makaavan siellä nurkassa ja itkevän. Hänen kasvonsa olivat sisäänpäin vajonneet, hänen leukansa oli painunut taaksepäin, hänen silmänsä olivat syvällä, hänen silmissään oli rähmää, ja hänen suunsa oli aivan likainen; hänellä ei ollut vettä, hän oli janoinen. Hän makasi siellä kasvoillaan ja itki. Kuningas sanoi: ”Nouse ylös.” Hän tuli hänen luokseen ja katsoi häntä. Hän kysyi: ”Miksi tapoit poikani? Mitä poikani teki sinulle? Mitä hän teki ansaitakseen sellaisen kuoleman, jolla sinä tapoit hänet, puukottamalla hänet kuoliaaksi keihäällä?”

¹⁶⁰   Hän vastasi: ”Ei mitään, herrani, ei yhtään mitään. Vain omaa röyhkeyttäni, omien tapojeni mukaista. Minä tapoin hänet, koska olin kateellinen hänelle, sain raivokohtauksen ja tapoin hänet.” Hän sanoi: ”Nyt minun on kuoltava teidän oikeutenne alla, herra. Ymmärrän sen ja ansaitsen sen. Ainoa asia, jota itken, on se, että olen vain pahoillani siitä, että tapoin tuon kuninkaallisen miehen noin vain, ilman syytä.”

¹⁶¹   Kuningas kääntyi kannoillaan ja käveli ulos, meni kirjoituspöydän luo ja sanoi: ”Tuhotkaa kaikki pöytäkirjat!” Laittakaa ne unohduksen mereen. ”Tuhotkaa kaikki asiakirjat! Peskää hänet, puhdistakaa hänet. Lähetän hänelle kaavun.”

¹⁶²   Jonkin ajan kuluttua ovelle ajoi suuri limusiini. Kun se saapui, vankisellille levitettiin matto. Kuningas seisoi limusiinin päässä, sanoi: ”Tule, poikani, ja aja kanssani kotiin palatsiin.” Hän pani kuninkaan kaavun hänen olkapäänsä ympärille. Hän sanoi: ”Tästä lähtien olet minun poikani.”

¹⁶³   Koska hänen kävi sääliksi, se on armoa. Sellainen olin minä, sellainen olit sinä. Me tapoimme Jumalan Pojan synneillämme. Olimme muukalaisia, likaisia, saastaisia, makasimme maailman selleissä. Jumala pesi meidät oman Poikansa verellä ja puhdisti meidät, puki päällemme Pyhän Hengen kaavun. Ja nyt Jumalan suuret vaunut peruuttavat jonain päivänä ovelle, ja me menemme kotiin asumaan Hänen kanssaan. Kaikki asiakirjat on tuhottu, meitä ei voida enää tuomita; polttakaa ne, Hän pani ne anteeksiannon mereen eikä enää muista sitä. Ei ihme, että voimme laulaa!

Ihmeellinen armo, kuinka suloinen ääni, joka pelasti minunlaiseni raukan!
Minä olin kerran kadotettu, mutta nyt olen löydetty, ja olin sokea, mutta nyt näen.
Se oli armo, joka opetti sydämeni pelkäämään, Armo vapautti pelkoni;
Kuinka kallisarvoinen olikaan tuo armo silloin, kun ensimmäisen kerran uskoin!

¹⁶⁴   Etkö antaisi tämän olla sinun hetkesi juuri nyt, syntinen ystävä, kun me painamme päämme hetkeksi rukoukseen? Olkoon tämä hetki se hetki, kun sinä ensimmäisen kerran uskoit, juuri nyt. Tee päätöksesi ja sano: ”Herra Jumala, minä olen syyllinen. Ymmärrän, että minun pelastamiseeni tarvitaan armoa. En voi pelastaa itseäni. Minä olen eksyksissä. Olen mennyttä. En voi tehdä mitään. Olen täysin avuton, toivoton, ilman Jumalaa, ilman armoa, ilman Kristusta, maailmassa, vieraantunut. Herra, etkö armahtaisi ja ottaisi minua pois tästä synnin sellistä, jossa olen tänään? Ja ole armollinen minulle, syntiselle.” Nostatko kätesi ja sanot: ”Herra Jumala, minä olen se ihminen, joka tarvitsee armoasi”? Nostatko kätesi ylös ja sanot: ”Rukoile puolestani, veli Branham, minä uskon nyt”? Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

¹⁶⁵   Sanooko joku muu: ”Veli Branham, muista minua nyt, oi veli, ole kiltti ja rukoile”. Jumala siunatkoon teitä, rouva. ”Rukoile, että…” Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veli, täällä ikkunan luona. Jumala siunatkoon sinua, veli, tuolla takana. Jumala siunatkoon sinua, veli, tuolla toisella puolella. ”Muista minua, veli Branham.” Jumala siunatkoon veljeäni siellä. Niin, tuo toinen täällä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veli. Hän näkee sinut nyt. Tarkoitat sitä todella. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Hän näkee, tietää. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar seinän vieressä. Jumala siunatkoon sinua täällä alhaalla, veli. Jumala siunatkoon sinua, veli, takana seinän vieressä.

Juuri niin kuin olen, ilman…

Olisiko toinenkin? Jumala siunatkoon sinua. Näen kätesi tuolla takana.

Ja että… (Jumala siunatkoon sinua, sisar.)…Sinä pyydät minua tulemaan… (Jumala siunatkoon sinua, tuolla takana…?…)…Sinun luoksesi,
Armo, armo, minä… (Jumala siunatkoon sinua, nuori neiti.)…minä tulen!
Juuri sellaisena kuin olen, enkä odota, että sieluni pääsisi eroon yhdestä synkästä tahrasta,
Sinulle, jonka veri voi puhdistaa jokaisen tahran,
Oi Karitsa… (armo, oi, armo) Minä tulen! Minä tulen!

¹⁶⁶   Nyt, noin viisitoista tai kaksikymmentä kättä on noussut ylös. Nyt kun päänne ovat kumartuneina, pyydän teitä, jotka nostitte kätenne ylös, nousemaan hiljaa jaloillenne, kun rukoilen puolestanne. Meillä ei ole tilaa alttarilla. En vain voi tehdä sitä. Nouskaa seisomaan, jokainen, joka nosti kätensä, haluaa, että hänen puolestaan rukoillaan nyt. Nouskaa seisomaan, kun rukoilen. Nouskaa seisomaan, kaikki.

…vuodatettu vuokseni, ja se…

Hienoa, Jumala siunatkoon sinua…?….

…tulen luoksesi,
Oi Jumalan Karitsa, minä tulen!

¹⁶⁷   Muistakaa, että voi tulla päivä, jolloin armoa ei enää ole, sitä ei enää ole tarjolla teille, silloin on liian myöhäistä. Nyt ei ole liian myöhäistä.

¹⁶⁸   Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka toi Vapahtajamme kuolleista takaisin, elää nyt, Hän, joka on korkeimmassa Kirkkaudessa, lähettää Kristuksen Pyhän Hengen meidän päällemme tuomitsemaan syntisen. Jumala, minä rukoilen näiden ihmisten puolesta, jotka nousevat seisomaan. Se on totuus, Herra. Sinä sanoit: ”Joka tahtoo tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni ja pyhien enkelien edessä.” Me tiedämme, kun seisomme tuona suurena tuomiopäivänä, millainen hetki se tulee olemaan. He seisovat nyt, Herra, joten heidän syntinsä kulkevat heidän edellään; joidenkin ihmisten synnit seuravat perässä. Nämä ihmiset seisovat täällä tänä aamuna, koska he tunnustavat syntinsä, tietäen, että he ovat tehneet väärin, ja he haluavat Sinut Vapahtajakseen. Sinä tutkit sydänten ajatukset, ja Sinä tiedät heistä kaiken.

¹⁶⁹   Rukoilen, Isä, että Sinä täytät heidän pyyntönsä. Pelasta heidät. He ovat tämän aamun pienen Sanoman palkintoja, Jumalan armosta; mitä tahansa teimmekin, hän silti kumartuu ja ottaa meistä kiinni. Suo se, Herra. Anna armo näille sydämille. Näkisivätpä he aina Jeesuksen Vapahtajanaan. He ovat toimineet. Pyhä Henki on käskenyt heitä nousemaan ylös, ja he tekivät sen. Pyhä Henki käski heitä seisomaan. Ja he, kuuliaisina Hengelle, nousivat seisomaan.

¹⁷⁰   Nyt, Herra, Sinä pidät Sanasi. Sinä sanoit: ”Kukaan ei voi tulla luokseni, ellei Isäni ensin vedä häntä puoleensa. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni. Joka Minun luokseni tulee, sitä en minä missään tapauksessa hylkää. Joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen Elämä, eikä hän koskaan joudu tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”” Siksi, Herra, näiden kirjoitusten perusteella, ne ovat Sinun omat Sanasi, Herra, joista me luemme Johanneksen evankeliumissa 5:24: ”Joka kuulee Minun sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, hänellä on!”.” Miksi? Koska hän on uskonut, armo on vieraillut hänen luonaan. ”Hän on saavuttanut iankaikkisen Elämän, eikä tule tuomiolle (hän menee ennen tuomiota), eikä tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Oi Jumala, kuinka me kiitämmekään Sinua tästä!

¹⁷¹   Rukoilemme nyt, että säilytät heidät läpi elämän. Kastettakoon jokainen heistä, kun he huutavat Herran nimeä ja pesevät pois syntinsä. Suo se, Herra.

¹⁷²   Nyt minä esittelen heidät Sinulle palvelijana, uskoen, että Jumalan suuri Enkeli, joka ilmestyi tuolla alhaalla. Ja, Isä, Sinä tiedät koko tuon tarinan ja tuon suuren Enkelin, joka ilmestyi sinne perjantaiaamuna, juuri harmaan aamun sarastaessa, ja puhui nämä Sanat kolmen sateenkaaren muodossa, jotka tulivat vuoren huipulta. Herra Jumala, anna sen Jumalan, joka ilmestyi minulle siellä sateenkaarissa, pelastaa tämä kansa Hänen armostaan juuri nyt. Minä luovutan heidät Sinulle, sillä odotan, että Sinä pidät Sanasi, ja Sinä pidät, ja minä tapaan heidät sinä suurena päivänä, ilman tahraa tai ryppyä heidän sielussaan. Suo se. Jeesuksen nimessä luovutan heidät Sinulle. Aamen.

¹⁷³   Jumala siunatkoon teitä. Nyt kun istutte alas, jokainen, joka istuu heidän lähellään, joka on kristitty, puristakaa heidän kättään. Kertokaa heille, kutsukaa heidät kirkkoon ja mitä muuta, että he voivat olla… Voi, eikö Hän olekin ihana?

Ihmeellinen armo, kuinka suloinen ääni, joka pelasti minunlaiseni raukan!
Olin kerran eksyksissä, mutta nyt olen löytynyt, olin sokea, mutta nyt näen.
Armo opetti sydämeni pelkäämään, ja armo vapautti pelkoni;
Kuinka kallisarvoinen olikaan tuo armo silloin, kun ensimmäisen kerran uskoin!

Oletteko uskoneet? Jos olet, nosta kätesi ylös.

Oi, kuinka minä rakastan Jeesusta, Oi, kuinka minä rakastan Jeesusta, Oi, kuinka minä rakastan Jeesusta,
Koska Hän rakasti minua ensin.
Kun olemme olleet siellä kymmenentuhatta vuotta, Kirkkaasti loistaen kuin aurinko;
Meillä ei ole vähemmän päiviä laulaa Jumalan ylistystä (Luojan kiitos!) kuin silloin, kun aloitimme.

¹⁷⁴   Rakastatteko Häntä? Nyt, eikö Hän olekin ihana? Nyt…

Kun…

Kun laulamme sen uudelleen, haluan, että kättelet jotakuta vieressäsi seisovaa henkilöä ja sanot hiljaa: ”Jumala siunatkoon sinua, pyhiinvaeltaja.” Todella suloisesti ja pyhästi nyt.

Kun me olemme… [Veli Branham ja seurakunta kättelevät toisiaan – toim.]…?…Jumalan ylistys
Silloin kun me aloitimme.
Ristillä, ristillä, jossa näin ensimmäisen kerran valon, Ja sydämeni taakka vieri pois,
Siellä uskon kautta sain näköni, Ja nyt olen onnellinen koko päivän!
Oi, ristillä, ristillä, jossa minä ensi kerran näin Valon,
Ja sydämeni taakka vieri pois, Siellä uskon kautta sain näköni, Ja nyt olen onnellinen koko päivän!

Ettekö ole onnellisia?

Olen niin iloinen, koska Jeesus vapautti minut, olen niin iloinen, koska Jeesus vapautti minut,
Oi, olen niin iloinen, koska Jeesus vapautti minut, Laulaen, kunnia, Halleluja, Jeesus vapautti minut.
Oi, olen niin iloinen, koska Jeesus vapautti minut, Oi, olen niin iloinen, koska Jeesus vapautti minut, Oi, olen niin iloinen, koska Jeesus vapautti minut,
Laulaen, kirkkaasti, Halleluja, Jeesus vapautti minut.

¹⁷⁵   Rakastatteko Häntä? Eikö Hän olekin ihana? Minusta Hän on ihana. Nyt ajatelkaa vain, että tämä Raamattu on Hänen Totuutensa, ja tämä Raamattu opettaa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Haluan kysyä teiltä jotain. Jos Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti… Jumala anna anteeksi, että sanon epäpyhän sanan ”jos”, mutta Hän on sama. Mutta jos Hän on sama, sanon sen näin, millainen henkilö Hän sitten olisi? Hän olisi samanlainen kuin Hän oli.

¹⁷⁶   Nyt, on vain yksi asia, joka on erilaista Hänessä, kun Hän on täällä tänä aamuna, kuin mitä Hän oli Galilean kansan keskuudessa, se on Hänen oma lihan ruumiinsa, Hänen fyysinen ruumiinsa; koska se on nostettu ylös (uskotteko sen?), asetettu Korkeimman Majesteetin oikealle puolelle, aina elävänä rukoillakseen esirukouksin meidän tunnustuksemme mukaisesti. Muistakaa, Hän ei voi tehdä yhtään mitään puolestamme, ennen kuin ensin hyväksymme Hänet ja uskomme, että Hän on sen tehnyt, ja sanomme, että Hän on sen tehnyt, sillä Hän on ylimmäinen pappi, joka voi… Hän on ylimmäinen pappi, joka rukoilee esirukouksia tunnustuksemme mukaisesti.

¹⁷⁷   Nyt, monet teistä Raamatun lukijoista sanovat, että siinä sanotaan ”tunnusta” [profess]. Ja tunnustaa [profess] ja tunnustaa [confess] on sama sana. Näettekö? Heprealaiskirjeen kolmannessa luvussa sanotaan: ”Ylimmäiseksi papiksi tehty”, ”joka nyt rukoilee esirukouksia meidän tunnustuksemme puolesta”. Sitten Hän ei voi tehdä mitään, ennen kuin me tunnustamme, että Hän on tehnyt sen. Jos menet tänne alttarille ja rukoilet koko yön, siitä ei ole mitään hyötyä, ennen kuin uskot, että Hän antaa sinulle anteeksi, ja sitten nouset ylös. Sitten niin paljon uskoa kuin teillä on, siinä te… Te elitte kerran täällä alhaalla synnin liassa. Nyt, te nuoret käännynnäiset, nyt te uskotte, että olette pelastuneet, eikö niin? Sitten nousitte tänne ylös, nousitte vähän korkeammalle. Mikä sen tekee? Uskonne, koska uskotte nyt olevanne kristittyjä, elätte nyt tuon asian yläpuolella. Näetkö? Nyt, jos haluatte nousta vielä vähän korkeammalle, uskokaa vain lisää, koska se on rajaton, jatkakaa vain.

¹⁷⁸     No, mahdottomasta voidaan tehdä todellista. Kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat. Aivan oikein. ”Jos sanot tälle vuorelle: `siirry`, etkä epäile sydämessäsi, vaan uskot, että se, mitä sanot, toteutuu, niin voit saada sen, mitä sanot.”

Nyt Jeesus Kristus asuu ihmisissä.

¹⁷⁹   Eräänä päivänä Kristus oli Tulipatsaassa, ja me uskomme, että Tuo, jonka näette kuvassa, on Jehova Jumala. Sitä Enkeli yritti kertoa meille. Nyt, Hän oli silloin Isyydessä, Hän oli Israelin, kansakunnan, Isä.

¹⁸⁰   Sitten Hän tuli ja asui kansansa keskellä Kristuksena, Poikana. Onko näin? Kristus oli Jumalan Poika.

¹⁸¹   Nyt Hän on Kristus, Pyhä Henki, joka on voitelu. Kristus tarkoittaa ”voideltua”, ja Voideltu kansan päällä, Kristus meidän kanssamme, Pyhä Henki. Se on Kristus meidän kanssamme, meissä. Uskotteko te sen? Olkaa hetken aikaa todella kunnioittavasti, hiljaa. Nyt, onko Hän nyt sama?

¹⁸²   Uskoakseni jokin aika sitten minulle soitettiin ja sanottiin, että ihmiset ryntäilevät istuinten ja asioiden yli täällä alhaalla. Puhumme siitä myöhemmin jossain jumalanpalveluksessa. Sanoin silloin Billylle, että jos he aikoivat rukoilla sairaiden puolesta, jos heitä oli niin paljon tuolla alhaalla, niin jakakaa heille rukouskortteja. Hän lupasi tehdä niin. Luulen, että hän teki niin.

¹⁸³   Viimeisten kahden tai kolmen kuukauden aikana, sen jälkeen kun eräs tietty tapahtuma sattui, palvelustehtävä on joutunut sellaiseen tilanteeseen, että se on hieman karannut käsistäni. He näkivät sen erottamisen ja niin edelleen, kuinka se puhui ja kertoi ihmisille, aivan kuten Herramme teki, kun Hän oli täällä maan päällä. Te kaikki olette varmaan nähneet sen. Kuinka moni täällä ei ole koskaan nähnyt sitä tai ei ole koskaan nähnyt sen toimivan? Näyttäkää kätenne, jos ette ole koskaan nähneet sitä. En ole koskaan nähnyt sen toimivan. No, täällä on ryhmä, joka ei ole koskaan nähnyt sitä, luultavasti muukalaisia. Emme tiedä, mistä ihmiset tulevat.

¹⁸⁴   Tämä on tunnustustenvälinen tabernaakkeli. Emme vastusta kirkkokuntia, mutta emme myöskään kannata niitä. Annamme heidän vain kulkea omia polkujaan. Me uskomme, että ihmiset otetaan mukaan… Jos he haluavat palata takaisin kirkkokuntaan, hyvä on, kunhan he elävät kristillistä elämää. Me olemme vain sielunpelastusasema. Se on minun palvelutehtäväni heille.

¹⁸⁵   Nyt, mutta uskon, että Raamattu opettaa Hepr. 13:8:ssa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotteko te siihen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] No, jos Hän on sama… Nyt kun te kaikki istutte hetken hiljaa, haluan puhua teille suoraan sydämestäni, ja sitten pidämme parantamispalveluksen. Haluan kysyä teiltä jotain. Jos Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niin miten Hän… Ainoa tapa, jolla voisimme sanoa, että jos Hän on Henki, Hän toimisi samalla tavalla kuin eilen. Onko näin? Hän toimisi samalla tavalla kuin eilen. Miten Hän toimi eilen?

¹⁸⁶   Oliko Hän erilainen kuin muut ihmiset? Hän on vain ihminen, näytti ihmiseltä. Hän oli ihminen. Hän syntyi, Hän oli ihminen. Hän oli lihaa ja verta. Hän kärsi, Hän huokaili, Hän koki kiusauksia. Hän oli ihminen. Niinhän se on, eikö olekin?

¹⁸⁷   Mutta mikä teki Hänestä Jumalan? Se, että Jumalan Henki oli Hänessä. Hän oli voideltu Messias. Ja mistä he tiesivät, että hän oli? Mooses sanoi: ”Herra, teidän Jumalanne, herättää minun kaltaiseni profeetan. Ja on tapahtuva, että joka ei kuule tätä profeettaa, se hävitetään kansan keskuudesta.” Nyt, Hän oli profeetta. Eikö Israel sitten odottanut profeettaa? Heidän oli pakko, jos he odottivat Messiasta. Ja Messias olisi profeetta.

¹⁸⁸   Nyt, käydäänpä se hetki läpi, vain muutaman sekunnin ajan, ja kuunnellaan tarkkaan. Nyt, pitäkää mielenne Jumalassa, sillä emme tiedä, mitä Jumala voisi tehdä, emme tiedä, mitä Hän käskee minua tekemään.

¹⁸⁹   Tiedän, että meillä on seurakunnassa profetian lahja. Veljemme Neville profetoi ihmisistä, mikä on hienoa. Me arvostamme sitä. Olemme viitanneet siihen koko ajan. Meillä on täällä joitakin, jotka puhuvat kielillä. Emme usko, että ihmisten täytyy puhua kielillä saadakseen Pyhän Hengen. Ei ole mitään sellaista raamatunkohtaa. Mutta me uskomme, että on olemassa Pyhän Hengen lahja, joka puhuu kielillä, ja meillä on sitä seurakunnassamme. Mutta me saamme heidät… Me emme anna heidän jatkaa sitä. Me uskomme, että se on Jumalan ääni. Me puhumme, kun Pyhä Henki puhuu, ja annamme sen tulla vain kolme kertaa. Ja sen täytyy… se ei voi tapahtua saarnatessani ja olla järjestyksessä, koska profeettojen henki on profeetalle alamainen. Ymmärrättekö? Sen on tapahduttava Raamatun mukaisesti. Kukaan ei voi sanoa, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen lahja ja kielillä puhuminen. Me tiedämme sen. Raamattu opettaa niin, ja me uskomme siihen. Ja luojan kiitos, että meillä on sitä täällä seurakunnassamme! Meillä on profetian lahjoja, ne on ensin koeteltava ja katsottava, ovatko ne oikein vai eivät, ja sitten profetian lahja.

¹⁹⁰   Sitten on profeetta. Nyt se, nyt tullaan virkaan.

¹⁹¹   Nämä lahjat ovat kielillä puhuminen ja kielten tulkitseminen, tieto, viisaus, erottaminen ja niin edelleen. Ne ovat kaikki lahjoja.

¹⁹²   Mutta sitten on viisi virkaa. Ensimmäinen on apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat ja paimenet. Ne ovat Jumalan määräämiä virkoja. Ihmiset hoitavat niitä. Niitä ei ole, ei voi… Niitä ei voi toivoa, niitä ei voi rukoilla; ne on suvereenisti annettu, niihin synnytään.

¹⁹³   Profeetta ei ole profeetta, jos joku laittaa kädet hänen päälleen ja tekee hänestä profeetan. Profeetta syntyy äitinsä kohdusta, on profeetta, katsokaa, joten hän on aina profeetta. Näettekö?

¹⁹⁴   Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin olit edes saanut alkusi äitisi kohdussa”, hän sanoi: ”Minä tunsin sinut ja pyhitin sinut ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Aivan oikein. Näetkö? Mooses, ennen kuin hän syntyi, hän oli oikea lapsi. Hän oli Herran profeetta. Kaikki muutkin tulevat esiin. Kristus oli Jumalan Poika, Eedenin puutarhasta. Aivan oikein. Katsokaa, lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannusta.

¹⁹⁵   Mutta lahjat annetaan Ruumista varten. Nyt me tunnustamme sen, me tunnistamme kaikki nämä lahjat.

¹⁹⁶   Nyt, katsotaanpa, millainen Jeesus oli keskuudessamme, katsokaamme, millainen Hän oli siellä. Saamme selville, milloin Hän aloitti palvelutyönsä… Nyt, kuuntele tarkkaan, vieras. Kun Hän aloitti palvelutyönsä, Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että kun Hänet oli kastettu, kun Hän oli tullut… Hän oli syntynyt ja tullut kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi, Johannes kastoi Hänet. Pyhä Henki laskeutui alas kuin kyyhkynen ja laskeutui Hänen päälleen, ja ääni tuli ja sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jossa…”. Oikea alkuperäinen kreikan kieli sanoi: ”Jossa minä olen mielistynyt asumaan.” Sanottiin: ”Jossa minä olen mielistynyt, jossa minä olen mielistynyt asumaan.” Mutta se kuulostaa meistä hieman takaperoiselta, ja verbi ennen adverbia, mutta itse asiassa se kuuluu: ”Jossa minulla on ilo asua”. Koska Kristus, Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti maailman itsensä kanssa. Me tiedämme sen.

¹⁹⁷   Nyt, ja heti sen jälkeen hän meni neljäksikymmeneksi päiväksi erämaahan ja joutui paholaisen kiusattavaksi. Sitten Hän tuli ulos palvelutyönsä kanssa ja alkoi rukoilla sairaiden puolesta.

¹⁹⁸   Jonkin ajan kuluttua tuli mies nimeltä Simon Pietari, vanha kalastaja, kouluttamaton, joka ei osannut edes kirjoittaa omaa nimeään. Andreas kertoi hänelle tästä kaverista, jonka hän uskoi olevan Messias. ” Pötypuhetta!”

¹⁹⁹   Hän tuli Hänen luokseen. Ja heti kun hän astui Jeesuksen läsnäoloon, Jeesus sanoi: ”Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonaksen poika”. Hän tiesi, että jotain oli tapahtunut. Hän tiesi, että se oli Jumalan Poika. Ja Hänestä oli mieluisaa antaa hänelle Valtakunnan avaimet, tehdä hänestä seurakunnan päämies.

²⁰⁰   Siellä seisoi mies, jonka nimi oli Filippus. Filippus näki sen ja ajatteli: ”Ihmeellistä! Tunnen erään miehen, joka on raamatuntutkija ja asuu noin viisitoista mailia vuoren toisella puolella. Juoksen ympäri ja kerron hänelle. Hänen nimensä on Natanael.”

²⁰¹   Hän juoksi sinne nopeasti sinä päivänä. Seuraavana aamuna hän saapui sinne, ehkä aamunkoitteessa. Juoksi ylös ja koputti oveen. Rouva Nathanael sanoi: ”Hän on tuolla hedelmätarhassa, Philip.” Hänen ystävänsä meni sinne ja rukoili polvillaan. Heti kun hän nousi ylös polviltaan, Filippus sanoi: ”Tule, katso, kenet minä löysin! Jeesuksen Nasaretilaisen, Joosefin pojan.”

²⁰²   Nyt tämä uskonnollinen, suuri arvohenkilö sanoi: ”Voisiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Hän sanoi hänelle hyvän kommentin, hyvän asian, hän sanoi: ”Älä jää kotiin arvostelemaan sitä, älä mene puhumaan siitä. Tule vain katsomaan itse. Tule katsomaan! Tule vain ja ota selvää, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää.”

²⁰³   ”Tarkoitatko Messiasta? Miksi, Messias tulisi, Hän tulisi alas, ja alas… Taivaan käytävät laskettaisiin alas, Hän tulisi suoraan palatsiin. Hän tulisi suuren organisaatiomme luo.” He luulevat yhä, että sen on tultava heidän organisaationsa luo. ”Hän tulisi suoraan meidän järjestöömme, kävelisi alas tuon palatsin katoksiin. Ja Hän menisi ulos esipihoille ja tulisi suoraan valtaistuimelle ja ylös kaikkeinpyhimpään ja sanoisi: ’Minä olen Messias.'” Messias ei koskaan tule tuolla tavalla. Messias tulee sinne, minne Hän haluaa. Hän on suvereeni, Hän tekee niin kuin Hän haluaa.

Hän sanoi: ”No”, hän sanoi, ” tule katsomaan! Tule, katso itse.”

²⁰⁴   Älä seiso siinä ja sano: ”En usko tuohon pyhien pyöriskelijöiden juttuun.” Tule vain, ota selvää, onko Siinä jotain.

²⁰⁵   Niinpä hän, sillä tiellä, voin kuulla heidän puhuvan. Haluaisitteko kuulla, mistä he puhuivat? Kuunnellaan ja katsotaan, mitä he sanoivat. Uskon, että mennessään pitkin tietä Filippus sanoi: ”Tiedätkö, Nathanael, tiedän, että olet raamatunopiskelija, joten haluan kysyä sinulta jotakin. Emmekö me etsi Messiasta?”

²⁰⁶   ”Voi, kyllä, olemme tulossa tämän sukupolven viimeisiin päiviin, ja tämä, uskon, että tämä sukupolvi tulee näkemään Messiaan.” Nyt kuunnelkaa. ”Voi, mutta tässä me olemme, emme ole edes kansakunta, olemme kaikki hajallaan kansojen keskuudessa. Miten me voimme? Kaikki tämä!” Jumala tulee hetkellä, jona te ette ajattele. Silloin Hän on siellä.

²⁰⁷   Hän sanoi: ”Mutta hetkinen, minkälainen ihminen tämä Messias tulee olemaan?”

”Oi, Mooses, opettajamme, kertoi meille, että Hän tulee olemaan profeetta.”

²⁰⁸   ”Minä kerron teille tästä Jeesus Nasaretilaisesta. Muistatko sen vanhan tietämättömän kalastajan, jolta ostit sen kalan silloin, toit, ostit häneltä, eikä hän osannut allekirjoittaa kuittia, hänellä ei ollut tarpeeksi koulutusta?”

²⁰⁹   ”Niin! Oi, oi, kyllä, huh-huh. Jonas ja Jonaksen poika. Joo, minäkin ostin Jonakselta.”

²¹⁰   ”No, tiedätkö mitä? Pietari tule tänne…” Tai oikeastaan Simon, hänen nimensä oli silloin Simon. Hän sanoi: ”Simon tuli Hänen kokoukseensa. Ja heti kun hän astui sisään, hän… Muistathan, miten Simon tapasi kertoa meille, että hänen isänsä sanoi hänelle: ’Älkää antako pettää itseänne, sillä ennen todellisen Messiaan tuloa tulee olemaan monia vääriä profeettoja’. Ja se on totta. ’Monia vääriä sanomia lähtee liikkeelle.’ Mutta hän sanoi: ’Tiedätte, milloin oikea Sanoma tulee, sillä muistakaa, että me juutalaiset uskomme, että tämä Messias tulee olemaan profeetta. Me uskomme profeettojamme.”

²¹¹   Kysykää nyt juutalaiselta. Israel, kun he ottavat tuon Raamatun käteensä tuossa nyt, kun he tulevat Iranista ja muusta, he lukevat sitä. He sanovat: ”Jos tuo Jeesus oli Messias, annetaan meidän nähdä Hänen tekevän profeetan merkin, niin me uskomme Häntä.” Kyllä, herra. He tietävät, että profeetat ovat totuuden mukaisia.

²¹²   Niinpä Nathanaelin on täytynyt sanoa: ”Oi, minä uskon, että Messias tulee olemaan profeetta, koska Mooses sanoi: ’Herra, meidän Jumalamme, nostaa profeetan’.””

²¹³   ”No, kun hän näki tuon, tuon Simonin, josta sinä puhut, hän sanoi: ’Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonaksen poika.’ Hän ei ainoastaan tuntenut häntä, vaan hän tunsi myös tuon hurskaan vanhan fariseus-isänsä.”

”Ah! En voi uskoa sitä. Sinä olet mennyt ihan sekaisin.”

²¹⁴   Hän sanoi: ”Oi ei, en ole! Tule, ota selvää. Tule katsomaan! Tule!” Hän meni tietä pitkin.

²¹⁵   Lopulta hän käveli Läsnäoloon, missä Jeesus oli, ehkä seisoen jossain yleisön joukossa. Jeesus seisoi siinä ja katseli ympärilleen. Hetken kuluttua Hän katsoi ulos ja näki Natanaelin seisovan siellä, Hän sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä!” Se otti kankeuden pois hänestä. Se otti tuulen pois purjeista. ”Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä!”

²¹⁶   ”Tuo on Jumala”, hän sanoi. ”Rabbi”, tarkoittaa opettaja, ”Rabbi, milloin Sinä olet koskaan tuntenut minut? En ole koskaan ennen tavannut Sinua, olen vieras tässä seurakunnassa, en ole koskaan ollut täällä. Kuinka Sinä voisit mitenkään tuntea minut?”

²¹⁷   Hän sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinut, minä näin sinut, kun olit puun alla.”

²¹⁸   Sellainen oli Jeesus eilen. Onko näin? Jos Hän on sama, Hän on sama tänään. Otetaanpa toinen kansakunta. Oli eräs kansakunta…

²¹⁹   Oli olemassa vain kolme kansakuntaa, ja ne olivat Hamin, Seemin ja Jaafetin kansat. Näettekö? Juuri niin. Siellä, helluntaina, evankeliumi meni juutalaisille, sitten samarialaisille ja sitten pakanoille. Hamin, Seemin ja Jaafetin kansa on kolme kansakuntaa. Nyt, kaksi kansaa etsi Messiasta, emme me. Meillä oli keppi selässämme, olimme pakanoita, palvoimme epäjumalia; mutta ei – ei Haam ja Seem.

²²⁰   Nyt, on olemassa toinen, toinen kansa, samarialaiset, jotka olivat puoliksi juutalaisia ja puoliksi pakanoita, mikä johtui Korahin synnin avioliitosta, ja he lähtivät pois. Ja he uskoivat Jumalaan, he etsivät Messiasta. Niinpä Jeesus meni ja ilmaisi itsensä heidän edessään. Hän tuli juutalaisten luo, omiensa luokse, mutta Hänen täytyi mennä Samarian kautta. Johanneksen evankeliumi 4, oletko koskaan lukenut sitä? Ja hänen täytyi mennä Samarian kautta. Hän tuli Sikarin kaupunkiin ja lähetti opetuslapsensa sinne ostamaan ruokaa. Ja kun he olivat poissa…

²²¹   Jos olet koskaan ollut siellä, se on näköalapaikka, siellä on kaivo, siellä on kaupungin pumppu, josta vesi lasketaan alas. Tiedättehän, että naiset tulevat ja ottavat kauhan ja laskevat ämpärin alas, ottavat vettä ja laittavat sen päänsä päälle. Ja nyt huonomaineiset naiset, pahat naiset, he eivät voineet tulla hyvien naisten kanssa. Heillä ei ollut mitään yhteyksiä niihin aikoihin. Jos nainen oli paha, hän pysyi omassa seurassaan. Ei nykyään; he ovat kaikki yhdessä, mutta he vain… mutta he, se on kuin tarttuisi kananmunaa keskeltä, se saa sen punertamaan kokonaan, katso. Joten sitten, he, niin tämä täyte…

²²²   Huonomaineinen nainen tuli ulos, noin puoli kahdentoista tai varttia vaille kaksitoista, tähän aikaan päivästä, hän käveli ulos hakemaan sangollisen vettä. Ja hän laski… laittoi… näen, kuinka hän laittoi vanhat rullat tähän ja vinssiin, laski sen kaivoon saadakseen sangollisen vettä. Ja juuri kun hän alkoi nostaa sitä ylös, hän kuuli jonkun sanovan: ”Nainen, tuo minulle juotavaa.” Ja hän katsoi sinne, ja siellä oli juutalainen. Nyt, he eivät olleet missään tekemisissä keskenään.

²²³   Keski-ikäinen mies, hän oli noin kolmekymmentä. Mutta Raamatun mukaan Hän näytti viisikymppiseltä, tiedätte sen. Hän sanoi: ”Sinä sanot nähneesi Aabrahamin, ja Sinä olet mies, joka ei ole yli viisikymmentä vuotta vanha.” Hän sanoi: ”Sinä sanot nähneesi Aabrahamin, ja Sinä et ole yli viisikymmentä vuotta vanha.” Hän oli vasta kolmekymmentä. Näettekö? Sanoi… Luulen, että Hänen palvelutyönsä vaikutti Häneen aika lailla heikentävästi. Hän sanoi: ”Sanot nähneesi Aabrahamin, ja nyt tiedämme, että sinussa on paholainen.”

²²⁴   Hän sanoi: ”Ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN.” Näettekö, Hän on Aabrahamin Jumala. Varmasti Hän oli. Hän sanoi: ”Ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN.” Aivan.

²²⁵   Ja nyt, kun Hän istuu kaivolla, Hän sanoo: ”Nainen, tuo minulle juotavaa”.

²²⁶   Nainen sanoi: ”Sellainen ei ole tapana. Meillä on täällä erottelu.” Niin kuin etelässä oli tapana, värilliset ja valkoiset, ymmärrättehän. Hän sanoi: ”Meillä on täällä erottelu. Ei ole tapana, että sinä (juutalainen) pyydät minua (samarialaista naista) tekemään sinulle palveluksen, minkä tahansa. Meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa.” Hän oli pieni prostituoitu nainen. Eli luultavasti kaunis pieni nainen. Ja hän seisoi siinä, ehkä kiharat kasvoillaan, ja oli ollut ulkona koko yön. Hän sanoi: ”Ei ole tavallista, että sinä, samarialaiselta naiselta, kysyt minulta tällaista.” 

²²⁷   Hän sanoi: ”Nainen, jos tietäisit, Kuka sinulle puhuu, ja tietäisit, Kenen kanssa puhut, pyytäisit Minulta juotavaa.” Sellainen on Messias eilen, katsokaa. ”Jos pyytäisit Minulta juotavaa, antaisin sinulle vettä, etkä tulisi tänne ammentamaan.”

²²⁸   ” Mutta”, sanoi hän, ” kaivo on syvä, eikä Sinulla ole mitään, millä ammentaa, kuinka annat minulle vettä?”.” Hän sanoi: ”Isämme Jaakob!” Katso, hän oli samarialainen, mutta hän kutsui Jaakobia myös isäkseen. ”Meidän isämme, Jaakob joi tästä kaivosta, hänen karjansa, hänen perheensä. Ja kuitenkin sinä sanot, että sinulla on vettä tätäkin suurempaa?” Hän sanoi: ”Sinä sanot ’palvoa’, sinä, joka olet juutalainen, sanot ’Jerusalem’. Me taas sanomme, että tällä vuorella.”

²²⁹   Hän sanoi: ”Nainen, aika on tulossa, ja se on jo nyt, jolloin todelliset palvojat palvovat Jumalaa Hengessä, sillä Jumala on Henki.” Näettekö? ”Isä etsii sellaisia, jotka tekevät niin.”

Mitä Hän teki? Hän puhui naiselle, ottaakseen yhteyden hänen henkeensä. Näettekö? Nyt, muistakaa, että Hänen piti olla Messias samarialaisten edessä. Ja välittömästi Hän löysi hänen ongelmansa. Kuinka moni tietää, mikä se oli? Tietysti. Hän asui kuudennen miehensä kanssa.

Se on väärin, kun sinulla on elävä aviomies, joka tulee ja menee ja niin edelleen, ja lähtee. Ja ihan minkä tahansa syyn takia hylätä nainen, ja naida hänet, ja mennä naimisiin toisen kanssa, naida toinen, naida toinen, naida toinen, niin ei pitäisi tehdä. Joten Hän sanoi, että hän…

Sitten hän, luulen, että hän eli ilman, että hän oli edes naimisissa heidän kanssaan. Hän ei ehkä ollut koskaan mennyt naimisiin heidän kanssaan. Hän ei ehkä ollut koskaan ollut edes naimisissa. Joten hän sanoi kaikkia näitä pahoja asioita, tiesitkö, teki kaikkia näitä pahoja asioita.

Kun Hän seisoi siinä ja katseli häntä tuolla tavalla, Hän sanoi: ”Mene ja tuo minulle juotavaa”. Ja hän sanoi… ”Mutta jos tietäisit, Kenen kanssa puhut, pyytäisit Minulta juotavaa. Minä tuon sinulle vettä, sinä et tule… Minä annan sinulle vettä, ja sinä et tule tänne juomaan.” Sitten Hän sanoi: ”Mene, hae miehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: ”Herra, minulla ei ole aviomiestä.”

”Oi”, Hän sanoi, ” sinä sanoit oikein. Sinulla on ollut viisi aviomiestä, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole aviomiehesi. Siinä sinä sanoit oikein.” Hän, kuunnelkaa, tuo nainen… Nyt kun…

Miksi juutalaiset kutsuivat Häntä, kun he näkivät Hänen tekevän niin? Tunnistivatko he Hänet Messiaaksi? Eivät. Minkä he sanoivat Hänen olevan? ” Beelsebub, ennustaja”, he sanoivat, ”se voima oli Beelsebub.” Ja he kutsuivat Jumalan Henkeä, joka teki tuon erottelun, ”saastaiseksi olennoksi”.

Hän sanoi: ”Jos puhut sanan Minua vastaan, annan sinulle anteeksi. Mutta jonain päivänä Pyhä Henki tulee tekemään saman asian, ja jos puhutte yhdenkin sanan Sitä vastaan, sitä ei anneta teille koskaan anteeksi.”

²³⁰   Näette siis, missä olemme tänään, jos se sattuisi olemaan tänään. ”Yksikin sana Sitä vastaan, sitä ei anneta koskaan anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa.” Näette siis, mitä tämä sukupolvi on tehnyt. Ajatelkaa nyt sitä. Ajatelkaa vahvasti. Punnitkaa näitä juhlallisia Sanoja.

²³¹   Nyt, juutalaiset sanoivat: ”Tämä mies tekee näitä asioita Beelsebubin avulla. Hän on paholainen, ennustaja.” Me tiedämme, että ennustaminen on paholaisesta. Niinpä sanottiin: ”Tämä mies on ennustaja.”

²³²   Niinpä Hän antoi heille anteeksi, että he kutsuivat Häntä ennustajaksi. Mutta sen jälkeen, kun Hän kuoli ja Pyhä Henki palasi, tilanne muuttui. Näettekö? Ja se, se on pakanasukupolvea varten. Nyt huomatkaa.

Nyt, juutalaiset olivat jo nähneet sen ja tuominneet sen.

²³³   Samarialaiset ottivat sen vastaan, ja hän sanoi: ”Herra, minä huomaan, että Sinä olet Profeetta.” Mitä aiot tehdä sen kanssa, samarialainen? ”Minä havaitsen, että Sinä olet Profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän kertoo meille nämä asiat.” He tiesivät Messiaasta, kuka Hän olisi. He sanoivat: ”Me tiedämme, että Messias, jota kutsutaan Kristukseksi, kun Hän tulee, Hän kertoo meille nämä asiat. Mutta kuka sinä olet? Oletko sinä Hänen profeettansa?”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän. Minä olen Hän.”

²³⁴   Ja tämän jälkeen! Nyt kuunnelkaa. Tämän jälkeen hän jätti vesiastiansa ja juoksi kaupunkiin ja tuli sanomaan miehelle kadulla, juoksi kaupungin halki ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle asiat, jotka olen tehnyt! Eikö tämä ole juuri Messias?” Ja Raamattu sanoo, että koko kaupunki uskoi Häneen, koska nainen oli sanonut tämän, että Hän kertoi heille, koska Hän oli Messias.

²³⁵   Nyt, jos se oli Messiaan merkki eilen, ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, se on sama merkki tänäänkin. Onko näin? Kuinka moni on tästä samaa mieltä? Totta kai, kyllä, se on sama. Niin on.

²³⁶   Nyt, onko se nyt yhtään erilaisempaa? Ei. Hän rakasti, Hän itki, Hän itki, Hän nukkui, Hän meni erämaahan, meni kalaan, teki aivan kuten kuka tahansa muukin. Hän oli vain ihminen, mutta silti Hän oli voideltu Messias.

²³⁷   Nyt, nyt me muistamme Raamatussa, että se kertoo meille jo kauan sitten, kun me menemme moniin Kirjoituksiin ja todistamme, että Raamattu väittää, että tulee ”päivä, joka ei ole yö eikä päivä”, vain synkkä päivä, järjestöt ja kirkko, ja sen verran, että pelastutaan, ”mutta iltahämärässä tulee olemaan Valo”. Kuinka moni on koskaan lukenut tuon Raamatusta? Toki. Näettekö?

²³⁸   Nyt, toisin sanoen aurinko nousee idässä ja laskee lännessä. Sama aurinko nousee idässä ja laskee lännessä. No, kun Jumalan Poika, S-o-n, nousi idässä, itäisille ihmisille. Sivilisaatio kulkee, kulkee auringon mukana, ja olemme nyt Länsirannikolla. Jos menette yli, menette Kiinaan, takaisin itään. Joten sama Poika, joka loisti idässä, loistaa nyt lännessä, samalla Pyhän Hengen kasteella, samoilla merkeillä, samoilla ihmeillä, samalla Messiaalla. Onko se oikein? ” Tulee olemaan Valo ehtoolla, tien kirkkauteen tulette varmasti löytämään.” Aivan oikein.

²³⁹   Me olemme illassa, illan Valossa. Aurinko on laskemassa. Messias on keskellämme. Jumalan Poika Pyhän Hengen muodossa on keskuudessamme. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Uskotteko, että olen Hänen palvelijansa? [”Aamen.”] Uskotteko, että se, mitä kerron teille, on Totuus? [”Aamen.”] Uskotteko tuon Enkelin tarinan eilen aamulla, toissapäivänä aamulla? [Uskotteko sen? Uskotteko sen? [”Aamen.”] Annetaan sitten taivaan Jumalan, sen Jumalan, joka ilmestyi minulle tuon sateenkaaren muodossa, annetaan Hänen puhua. Ja omistettakoon ruumiini Hänelle, sieluni, henkeni ja mieleni, omistettakoon Hänen kunniakseen. Kun etsin tuota viimeistä oravaa ja tiesin, että se olisi viimeinen, kello oli juuri silloin kolme minuuttia ennen kello kymmentä, ja olin sanonut, että se olisi kello kymmeneen mennessä.

Tiedättekö, Hän sanoi: ” Sano mitä haluat. Se tulee tapahtumaan sillä tavalla.” Hän ei ole vielä koskaan epäonnistunut siinä, oli se sitten mitä tahansa. ”Sano vain mitä haluat.”

Mutta kahdeksas kerta, kun se tehtiin, tapahtui pienen naisen kohdalla. Hän istuu nyt kai tuolla takana. Näen veli Wrightin istumassa tässä. Hattie Wright, kun hän pyysi kahta lastaan… Tuolla hän on nyt. Kahden lapsensa pelastumista, (eikö ollutkin?), vastustivat sitä jyrkästi. Sanoin: ”Annan sinulle lapsesi Jeesuksen Kristuksen nimessä.” He lankesivat suoraan hänen syliinsä.

²⁴⁰   Ed Daulton, baptisti, joka istuu tässä, Kentuckysta, istuu tässä. Kuinka monta lasta sinulla on, Ed? Kaksitoista lasta. Hän seisoi tässä ja pyysi lapsiaan. Kävelin ulos rakennuksesta. Ed tuli luokseni uudestaan. Sanoin: ”Ed.”

Pyhä Henki oli päälläni ja sanoi: ”Anna se hänelle. Anna hänelle.”

²⁴¹   Sanoin: ”Minä annan sinulle lapsesi.” Jokainen heistä pelastui ja kastettiin. Hänen teini-ikäinen lapsensa istui kotona odottamassa ja itki, hän on ollut pelastettu siitä lähtien, kun hän oli täällä. Tämä baptistiveli alhaalta… Oi, oi, kuinka ihmeellinen Hän onkaan, kun Hän puhuu!

²⁴²   Pyydän Häntä nyt, Hänen kunniakseen, osoittamaan itsensä, että Hän on Kristus, että puhun totta.

²⁴³   Nyt, että epäuskoisella ei olisi pakotietä. Haluan, että ihmiset, jotka ovat täällä, jotka ovat sairaita ja tarvitsevia, jotka tarvitsevat Jumalaa, joita en tunne, jotka ovat muukalaisia porttiemme sisällä, ihmisiä, joita en tunne, jotka ovat täällä ja joilla on Jumalan tarve, nostakaa kätenne ylös. Ihmisiä kaikkialla. Tuo, hyvä on, ihan yleisesti kaikkialla, luulisin. Ihmisiä, joita en tunne. Jos kutsun jotakuta, jonka tunnen, jonka tunnen, ja te tunnette minut, ja – ja me tunnemme toisemme, älkää sanoko mitään, olkaa vain hiljaa. Jos Hän on Jumalan Poika, mikä Hän on, ja Sanomani on oikea, ja tuo Enkeli…

²⁴⁴   Kun kello oli kolme minuuttia vaille kymmenen, sanoin: ”Oi Jumala, joka ilmestyit minulle jokin aika sitten tuossa sateenkaaressa. Se on kolme minuuttia. En näe oravaa. Kello on kolme minuuttia, Sinun on tuotava minulle orava.” Ja Jumala, joka on tuomarini, sanoin sen juhlallisesti käteni Raamattua vasten. Älkää uskoko vannomiseen, Raamattu ei sano niin; se sanoo, ettei niin pidä tehdä. Mutta Jumala on minun tuomarini, orava juoksi suoraan puusta alas ja asettui juuri oikeaan asentoon. Hän ei ole koskaan epäonnistunut; Hän ei ole koskaan tehnyt niin. Monet heistä täällä ovat läsnä ja tietävät nuo asiat. Minä tiedän, että Hän, tuo sama Jumala, on täällä.

²⁴⁵   Rukouskortteja jaetaan. En halua niitä. Annamme heidän rukoilla muutaman minuutin kuluttua, he tulevat jonoon. En halua ihmisiä, jotka ovat täällä, tai mitä tahansa.

²⁴⁶   Haluan tuntemattomia. Haluan ihmisiä, jotka eivät tunne minua. Haluan, että saatte mieleenne, haluan, että alatte ajatella ja rukoilla ja sanoa: ”Jumala, tuo mies ei tunne minua.”

²⁴⁷   Eräänä päivänä pieni nainen tunkeutui väkijoukon läpi. Hänellä oli verenvuoto. Ja hän sanoi…

²⁴⁸   Kun kaikki sanoivat: ”Tässä hän on! Katsokaa häntä! Tuolla on se galilealainen”, ja niin edelleen. Kaikki nuo rabbit ja muut seisoivat siellä ja sanoivat: ”Rabbi, me pyydämme sinulta merkkiä” ja niin edelleen.

²⁴⁹   Tämä pieni nainen sanoi: ”Minä uskon, että hän on Jumalan Poika. Ja uskon, että jos vain saan koskettaa Hänen vaatteensa reunaa, tulen terveeksi.” Kuinka moni tietää sen? Hän kosketti Häntä.

²⁵⁰   Ei niin, että Hän olisi voinut tuntea; mutta Hän pysähtyi, kääntyi ympäri ja sanoi: ”Kuka koski minuun? Joku kosketti Minua.” Kaikki olivat aivan hiljaa. Hän sanoi: ”Joku koski minuun.” ”Kuka koski minuun?”

²⁵¹   Ja Hän katseli ympärilleen, kunnes löysi pienen naisen. Hän ei voinut piiloutua. Hän ei löytänyt sitä. Löysi hänet ja sanoi: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Sanoi, kertoi hänelle, että hänen verenvuotonsa oli parantunut, koska….pysähtynyt, koska hän oli uskonut, ja hänen uskonsa kosketti Hänen vaatteitaan. Uskotteko te sen?

²⁵²   Nyt, onko Hän nykyään Ylimmäinen Pappi, joka asettuu Jumalan oikealle puolelle ja rukoilee meidän tunnustuksemme perusteella? Sanooko Raamattu, että Hän on Ylimmäinen Pappi, jota voi koskettaa meidän heikkouksiemme tuntemuksella? Onko näin? Hyvä on, jos olet sairas, rupea rukoilemaan ja sano: ”Herra Jumala, olen juuri kuullut Sanoman. En tunne tätä miestä. Olen täällä tabernaakkelissa. En käy täällä, tämä ei ole kotikirkkoni. Olen jostain muualta. Olen muualta, olen jostain muualta. En tunne tätä miestä. Mutta hän tekee sen, näyttää tekevän sen niin varmaksi, että se olet Sinä, ja on sanonut, että Sinä ilmestyit hänelle, että hänen Sanomansa oli oikea, ja kuinka Sinä teet nämä asiat. Nyt, en tunne miestä, mutta tunnen Sinut. Joten jos hän on vihkiytynyt Sinulle, ja Sinä käytät hänen ruumistaan puhuaksesi omat Sanasi sen kautta, anna hänen puhua minulle. Anna minun koskettaa vaatteitasi, Herra.” Ja katso, koskettaako Hän vai ei! Katso, onko Hän Jumala.

²⁵³   Jos Hän on yhä Jumala, Hän voi käyttää minun huuliani puhuakseen samat sanat kuin Hän tekisi, koska Hänellä ei ole muita huulia kuin minun ja sinun huulesi. Hänellä ei ole muita silmiä kuin meidän silmämme. Joten Hän vain tulee alas ja toimii Seurakunnassaan meidän ruumiimme kautta. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Toimii, Hän itse! Niin Hän sanoi. ”Ne teot, joita Minä teen, myös te tulette tekemään.” Onko näin? [”Aamen.”] ”Samoja tekoja myös te tulette tekemään.” Ne olivat niitä tekoja, joita Hän teki todistaakseen, että Hän oli Messias. Nyt, jos hän on Messias, ja Hän on sitä, niin, jos se on totta, niin Hän tekee samoja tekoja juuri nyt, seurakuntansa kautta, kuin mitä Hän teki silloin. Se todistaa, että se on oikein, riippumatta kaikista kirkkokunnistanne. Oi, halleluja!

²⁵⁴   Tässä istuu pieni vanha veli Kidd ja sisar Kidd, molemmat kahdeksankymmentä vuotta vanhoja, ja he saarnasivat ennen kuin minä synnyin. Tässä hän makasi toissa aamuna, kuolemaisillaan, syöpään, noin kaksi vuotta sitten, joka läpäisi hänen eturauhasensa; kaukana Ohiossa. Olivat hyvin rakkaita ystäviäni. Sisar Kidd soitti minulle ja sanoi: ”Billy, sinun on parasta pitää kiirettä. Hän tekee kuolemaa, kuolee juuri nyt.” Billy ja minä melkein poltimme vanhan käytetyn autoni, kun menimme sinne.

²⁵⁵   Kun pääsin sinne huoneeseen, heti kun pääsin sinne, Pyhä Henki puhui: ” NÄIN SANOO HERRA.”

²⁵⁶   Siinä hän seisoo, Jumalan kirkkauden todistajana, jopa hänen lääkärinsä oli aivan järkyttynyt. Se on vain, Hän on Jumala! Voisinko minä tehdä sen? Ei, herra! Minun sanani eivät ole sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Mutta se oli ” NÄIN SANOO HERRA”! Aamen.

²⁵⁷   Vuosia sitten, alhaalla Kentuckyn vuorilla, pieni vanha Jumalan Seurakunta, tai jotkut heistä, raahasivat rinteitä ylös ja alas, hakkasivat maissia pötköllä, vanhan Kidd-äidin kanssa, ruokkiakseen lapsilauman; peseytyivät ammeella, lähettääkseen miehensä pellolle.

²⁵⁸   Ja tässä he ovat kahdeksankymppisinä, asettuvat tänne tänään, nauttivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, ajavat sata ja risat mailia sunnuntaiaamuna, joka sunnuntai, kun saarnaan täällä, jotta he saisivat kuulla sitä. Toki, lähetämme heille kutsun, he haluavat tulla. Siunattuja olkoot heidän pienet vanhat sydämensä. Aivan oikein. Haluan, että jokainen täällä oleva henkilö kättelee heitä tänä aamuna, jos hän voi, siunaten heitä.

Nyt rukoilkaa.

²⁵⁹   Oi, olen niin iloinen siitä, että tiedän, että Hän on Jumala. Millainen tunne! Sanotte: ”Mitä sinä viivyttelet, veli Branham?” Minä odotan Häntä. Se on… Olen saarnannut. Tämä on toisenlainen voitelu.

²⁶⁰   Ja jos Hän tulee ja tekee sen, kuinka moni täällä sairaana oleva ottaa Hänet vastaan Parantajanaan? Nostakaa vain kätenne ylös, kaikki sairaat ihmiset, jos Hän tahtoo – jos Hän tahtoo tehdä sen. Nostakaa kätenne, kaikki sairaat, jotka näkevät, että Messias, Kristus, on ihmisten keskellä puhumassa.

²⁶¹   Rukoilkaa. Uskokaa. Minä vihkiydyn tällä puolella taloa. Minulla on niin monta rukoilijaa. Näen voitelun.

²⁶²   Katsokaa. Kuinka moni on kuullut tuosta Tulipatsaasta, jonka tiede on ripustanut Washington DC:hen? Te tiedätte sen. Tässä on kuva Siitä, juuri tässä, sama Tulipatsas, joka johti Moosesta. Kun jopa tiede sanoi: ”Jonain päivänä se olisi kymmenen sentin kaupan hyllyillä. Ainoa yliluonnollinen Olento joka on koskaan kuvattu.”

²⁶³   Tuo sama Enkeli on täällä saarnastuolin luona juuri nyt. Etsikää sitä. Haastan teidät uskomaan siihen. Te ulkopuoliset, uskokaa.

²⁶⁴   Nyt minun on vain katsottava, mihin Se menee. Olkaa kaikki kunnioittavia Hänen Läsnäolossaan, tuossa Kunnioituksessa.

²⁶⁵   Näen miehen. Tässä se on. Hän istuu vasemmalla puolellani, aivan tässä nurkassa. Hän kärsii poskiontelo- ja vatsavaivoista. Usko koko sydämestäsi. Olet minulle vieras. Hän on herra Wells. Se on nimenne, herra Wells. Ette ole täältä kotoisin. Olette Aurorasta, Illinoisista. Se on totta. Onko se totta? Olen teille vieras. Jos se on totta, kohota kätesi ylös. Nouse jaloillesi. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

Uskotteko nyt? ”Jos voit uskoa.”

²⁶⁶   Nyt, tuota henkilöä en ole koskaan nähnyt, ja hän on täysin vieras keskuudessamme. Hän on toisesta osavaltiosta. Ja Pyhä Henki, mitä ikinä se hänelle sanoikaan, en tiedä, ennen kuin saan nauhan kuunneltua. Se on voitelu, joka tulee päällenne. Mutta tämä mies tietää.

²⁶⁷   Se, mitä sinulle kerrottiin, on totuus. Onko näin, herra? Onko se totta, herra? – On. Olemme vieraita. Siinä on, anna hänen todistaa omasta puolestaan.

Kuka sen teki? Messias, Kristus.

²⁶⁸   Tässä on nainen, joka istuu aivan täällä takana, ihmisten keskellä, aivan tässä. Näettekö tuon Valon hänen yläpuolellaan? Hän kärsii ihovauriosta. Rouva Pitman, olette Owensborosta. Jos olette vieras, heilauttakaa kättänne. Ovatko nuo asiat totta? Heilauta kättäsi. Jumala paransi sinut. En ole koskaan nähnyt tuota naista, vain näyssä.

²⁶⁹   Että tietäisitte, aivan vieressänne on nainen nimeltä Ellis, rouva Ellis, nuori nainen. Hänellä on naisvaivoja. Hän on myös vieras. Jos se on oikein, heilauta kättäsi. Istuuko äitinne tuossa vieressänne? Tuolla istuu nainen, joka kärsii pelosta, pelkokompleksista. Jos se on oikein, nostakaa kätenne, rouva. Hyvä on. Pelko on poissa. Voitte mennä kotiin, olla terve. Haastan teidät uskomaan.

²⁷⁰   Takana takana, nurkassa, kaukana takana, mies Minnesotasta, jolla on selkävaivoja. Nimenne on herra Carson. Nouse seisomaan. Selkävaivanne on poissa. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

²⁷¹   Täällä takana on nainen, joka kärsii. Hän on kotoisin muualta. Hän on paikasta nimeltä Blue Island. Hänellä on sydänvaivoja. Se on lähellä Chicagoa. Rouva Braiden, nouskaa ylös, ottakaa vastaan parantumisenne. Menkää kotiin ja tulkaa terveeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

²⁷²   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Entä tässä osiossa? Tiedättekö, että se on Messias? Kuinka ihminen sen tietäisi?

²⁷³   Kaikki nämä ihmiset, joita on kutsuttu tähän mennessä ja jotka tietävät, etten tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne ylös, kaikki te ihmiset, joita on kutsuttu, ympäriinsä. Näettekö tuolla?

²⁷⁴   Takanani on joku, joka rukoilee, takana, huoneessa. Se on eräs nuori kaveri, joka rukoilee Kansasissa asuvan serkkunsa puolesta, jolla on syöpä. Tulkaa ovelle. Uskokaa Jumalaan. Uskotko sinä?

²⁷⁵   Elmer, se oli aikamoinen yhteys sinun kanssasi. Näen isäsi ja hänen vaimonsa istumassa tuolla. Korkea verenpaine. Jos uskot, Jumala parantaa teidät. En minä tiedä… En tiedä. Eikö olekin? Uskokaa koko sydämestänne.

²⁷⁶   Uskotteko te? Uskotko, että Jeesus Kristus on Messias? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Uskotteko, että Hänen läsnäolonsa on täällä? [”Aamen.”] Muistakaa, kun eräs nainen koski Jeesuksen vaatteeseen, Hän heikkeni. Hyve, voima, lähti Hänestä. Minä olen melkein loppu nyt. Uskotteko te? [Aamen.]

Kumartakaamme sitten hetkeksi päämme.

²⁷⁷   Oi Jeesus, Jumalan Messias, Sinä olet aina lähellä. Ihmiset tietävät, että Sinä olet Jumalan Poika, että Sinä olet nyt täällä. Sinun suuret merkkisi ja ihmeesi ovat todistettu. Siunaa heitä, Isä. Siunaa heitä, minä rukoilen. Uskokoot he juuri nyt koko sydämestään, että Sinä, Messias, olet se, joka seisoo tässä. Sitä ei pystyisi tekemään kukaan. Se on inhimillisesti mahdotonta, Herra. Ihme, nähdä Messiaan voiman tulevan tällaiseen pieneen, vaatimattomaan paikkaan, koska Sinä lupasit sen, Herra. Koska Sinun armosi on täällä armahtamassa meitä. Koska lupasit tehdä sen, Sinä olet tehnyt sen. Me näemme, että Sinä et jätä kansaasi.

²⁷⁸   Nyt, Isä Jumala, olkoon niillä, joilla on rukouskortti, jotka tulevat rukousriviin, olkoon heillä usko uskoa. Oi Kaikkivaltias Jumala, kun kädet lasketaan heidän päälleen, menkööt he iloiten, huutaen ja ylistäen Jumalaa, että he ovat parantuneet. Anna se, Herra.

²⁷⁹   Ja antakaa näiden pelastuneiden tietää, että Jumalalla ei ole salaisuuksia. Jumala paljastaa sydämen salaisuudet; Hän tietää jokaisen ajatuksen, joka on mielessämme. Suo se, Isä. Me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁸⁰   Nyt, te, joilla on rukouskortti, te yleisössä, te ihmiset ympäri tabernaakkelia, täällä, joilla on rukouskortti, uskotteko te? Nostakaa kätenne ylös. Ja uskokaa, että ihminen ei voi tehdä sitä. Sen täytyy tulla Jumalalta. Uskotteko, että se on Jumalan lupaus, että Jumala sanoi tekevänsä sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Hyvä on. Sitten tiedätte, että täällä on joku muu kuin ihminen.

²⁸¹   Otan tämän sanan juhlallisesti vastaan Jumalan edessä. Ihmiset, joille puhuttiin, keitä he ikinä olivatkaan, minä en tunne heitä, eivätkä he tunne minua. He ovat vieraita, jotka ovat juuri tulleet tänne tabernaakkeleihin, missä he sitten olivatkin.

²⁸²   Näen joitakin näkyjä ihmisistä, jotka ovat tabernaakkelissa, mutta antakaa heidän olla rauhassa, kyllä, antakaa heidän vain olla rauhassa.

²⁸³   Ne ihmiset, jotka kutsuttiin, keitä ikinä olettekin, jotta muut näkisivät, että olette vieraita, nostakaa kätenne ylös. Näettekö? Jokainen, kaikki vieraita.

²⁸⁴   Jokin vain jatkaa minun liikuttamistani. Näen värillisen naisen ilmestyvän eteeni, koko ajan, hänellä on niveltulehdus ja korkea verenpaine. Hänellä on korkea verenpaine ja verenpainetauti. Olet vieras keskuudessamme. Olette Memphisistä, rouva Sals. Se on nimenne. Olet täällä ensimmäistä kertaa. Uskotko Herraan koko sydämestäsi? Sitten voit mennä kotiin ja pelastua ja parantua. Jumala tekee sen hänelle.

²⁸⁵   Uskokaa koko sydämestänne, kaikki. Nostakaa kätenne ylös nyt, kaikki. Uskokaa koko sydämestänne. Laittakaa kätenne toistenne päälle.

Tule tänne, veli Neville. Tule tänne ja rukoile.

²⁸⁶   Kun me kumarramme päämme, veli Neville rukoilee.