63-0803E VAIKUTUS
(Influence)
Chicago, Illinois, USA, 3.8.1963

1       Kiitos oikein paljon. Jääkäämme seisomaan hetkeksi nyt, kun kumarramme päämme rukoukseen. Ja päidemme ja sydäntemme ollessa kumarrettuina, kuinka monella täällä on jokin pyyntö, jonka voisitte tehdä tunnetuksi Jumalalle, kun kohotatte kätenne? Ja sitten, pitäkää nyt vain pyyntönne mielessänne, kun rukoilemme.

2       Taivaallinen Isä, me olemme niin onnelliset tänä iltana tästä, toisesta kerrasta tulla jälleen Sinun tykösi ja siitä, että meillä on tämä varmuus, että mitä me pyydämme, me saamme, jos uskomme, että saamme sen, mitä pyydämme. Ja nyt, Herra, auta meidän epäuskoamme, niin että voisimme olla kykenevät tänä iltana saamaan nämä asiat, joita pyydämme. Minun käteni, heidän käsiensä kanssa, ovat ylhäällä. Ja me rukoilemme, Isä, Sinua, joka ymmärrät ne asiat, joista meillä on tarve. Suo se heille, meille, Herra, tänä iltana. Me rukoilemme rohkaisua, että ollessamme tässä suuressa vaikeuksien hetkessä, jossa olemme… ja maailman ollessa siinä tilassa, missä se on, me tarvitsemme Sinun kaikken pyhintä apuasi, Herra. Ja me rukoilemme, että Sinä rohkaisisit meitä Sanallasi, että voisimme tietää kuinka meidän tulisi toimia, juuri ennen Herran Jeesuksen Tulemusta. Suo se, Isä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

 Voitte istuutua.

3       Olen niin iloinen ollessani jälleen takaisin täällä tänä iltana ja puhuakseni uudestaan meidän kaikkein armollisimmasta Herrastamme. On hyvä olla takaisin jälleen täällä Lane Techillä. Tämä on melkein kuin tulisi kotiin; olen ollut täällä niin monta kertaa. Ja näen, että heillä nyt on täällä monia nenäliinoja, joita he ovat asettaneet tänne, jotta niiden puolesta rukoiltaisiin. Ja nyt, eilen illalla, meidän täytyi, me lopetimme säännölliset parantamiskokouksemme, otimme rukouskorttimme ja asiat, koska meillä on kaksoiskokoukset. Katsokaahan, se panee päällenne melkoisen rasituksen, kun pidätte kaksoiskokoukset. Mutta me tulemme varmasti rukoilemaan näiden nenäliinojen puolesta tänä iltana, ja luotamme siihen, että Herra tulee antamaan teille jokaiselle uskon vastaanottaa, mitä olette pyytäneet näissä pyynnöissä.

4       Me tulemme varmasti kaipaamaan veli Mel Johnsonia huomenillalla ja tuota hienoa laulamista. Minä todella arvostan sitä hienoa ääntä, jonka Herra on hänelle antanut.

5       Ja nyt, huomenna, jos vierailette täällä, tahtoisin sanoa Tabernaakkelin ihmisille, että siellä on… Minulla on joitakin ystäviäni täällä Jeffersonvillestä. Uskoisin, että Filadelphia seurakunnassa, veli Mead, veljemme, luulisin, että heillä on siellä kokous. En tiedä, onko teillä kokousta? Siellä on kokous. Mihin aikaan? [Joku sanoo: “Yhdeltätoista.”] Kello yhdeltätoista, siellä on oleva kokous. Ja olettaisin, että olisitte takaisin noin kello puoli kaksi tai kaksi, johonkin… Minun tulee puhua kello kolmelta ja sitten uudestaan kello seitsemältä huomenillalla. Niinpä me haluamme sydämellisesti kutsua teitä kaikkia tulemaan kokouksiin, jos teillä ei ole kokousta omassa seurakunnassanne.

6       Me tietenkään emme haluaisi vetää teitä pois omalta palveluspaikaltanne, koska se ei ole tavoitteemme. Se on pääasiallisesti tavoittaa ne, jotka ovat pelastumattomia. Ne, joilla ei ole Pyhää Henkeä ja todella uskotte tarvitsevanne Sitä, silloin me olemme täällä auttaaksemme teitä. Sitten sairaat ja vaivatut kaikista seurakunnista, me olemme täällä rukoillaksemme heidän puolestaan. Ja menkää takaisin omaan seurakuntaanne, mistä sitten tulettekin. Jos vastaanotitte Pyhän Hengen, tai parannuitte, menkää takaisin todistuksen kanssa, kertomaan toisille. Vaikka teidän seurakuntanne ei uskoisikaan siihen, niin menkää joka tapauksessa. Näettekö? On helppoa antaa Valonne loistaa siellä, missä on paljon Valoa, mutta me haluamme Valon loistavan siellä, missä ei ole mitään Valoa. Silloin sillä on paras vaikutus.

7       Kiitos, veli Vayle. [Veli Vayle on juuri säätänyt migrofoonin asentoa ja sanoo nyt: “Pysy ylhäällä näin, meidän täytyy valvoa sitä.”] Veli Vayle ajatteli, etteivät he kuulisi. Onko se nyt parempi? No niin, hienoa, se on hyvä.

8       Nyt tänä iltana, ilman parantamiskokousta, luulisin, että pääsen lopettamaan hieman aikaisemmin. Olen sanonut joka ilta: “Yritän päästää teidät lähtemään noin kello puoli kymmenen.” Ja se on hyvin lähellä sitä nyt, noin viittä vaille yhdeksän. Ja silloin on aika aloittaa. Pidin teitä tänä aamuna noin kaksi tuntia ja sanon teille, että te luultavasti tulette olemaan loppuun uupuneita ja iloisia, kun lähden kaupungista huomenillalla. Toivoisin voivani lyhentää sen noin kahdenkymmenen minuutin puheeksi. Muuta minun vain täytyy jatkaa puhumista kunnes väsyn, ja tiedän teidän myös olevan väsyneitä siihen aikaan. Niinpä sitten en yksinkertaisesti koskaan pääse loppuun; minä vain lopetan ja menen lepäämään hetkeksi.

9       Nyt tänä iltana haluan teidän menevän Raamatuissanne Jesajan Kirjaan, Jesajan 6. lukuun. Ja nyt ennen kuin luemme, me haluamme pyytää Jumalaa siunaamaan Sanansa ja tekemään Sen todelliseksi meille, kun kumarramme päämme hetkeksi. Mutta, lukekaamme ensin Sanaa, ja kuunnelkaa sitten tarkasti nyt, kun luemme.

Sinä vuotena, jona kuningas Ussia kuoli, minä näin myös Herran istumassa valtaistuimella, korkealla ja ylösnostettuna, ja hänen laahustimensa täytti temppelin.

Sen yläpuolella seisoivat serafit: kullakin oli kuusi siipeä; kahdella hän peitti kasvonsa, ja kahdella hän peitti jalkansa, ja kahdella hän lensi.

Ja yksi huusi toiselle, ja sanoi: Pyhä, pyhä, pyhä, on [sota]joukkojen HERRA: koko maa on täynnä hänen kirkkauttaan.

Ja ovenpylväät siirtyivät hänen äänestänsä, joka huusi, ja rakennus täyttyi savulla.

Silloin sanoin minä: Voi minua! sillä minä olen tuhon oma; koska olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet: sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, [sota]joukkojen HERRAN.

Silloin lensi yksi serafeista luokseni, kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarista:

Ja hän laski sen suuni päälle, ja sanoi: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; ja sinun vääryytesi on otettu pois, ja sinun syntisi puhdistettu.

Myöskin minä kuulin Herran äänen, sanoen: Kenet minä lähetän, ja kuka haluaa mennä puolestamme? Silloin sanoin minä: Tässä olen minä; lähetä minut.

10   Rukoilkaamme. Herra Jeesus, me emme ole riittävät murtautumaan tähän mitä suloisimpaan tekstiin, tänä iltana, mutta me pyydämme Sinun apuasi nyt, Herra, emme mitään muuta tarkoitusta varten kuin sitä, että Evankeliumi voisi jälleen kerran olla saarnattu Chicagon kaupungissa. Suo se, Herra. Ja voikoon sen vaikutus olla ikuinen vaikutus. Suo se. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

11   Nyt haluan ottaa tästä tekstistä aiheen: Vaikutus. Tiedättekö, siinä mitä me olemme ja mitä me teemme, on jotakin, mikä vaikuttaa johonkin muuhun, sen mukaan mitä me teemme, millä tavalla me toimimme, millä tavalla puhumme, millä tavalla elämme. Ja kaikella mitä me teemme, me vaikutamme johonkuhun muuhun.

12   Ja nyt, tiedättekö, monet ihmiset eivät halua käydä kirkossa. He sanovat… Heillä on väärä mielikuva kirkosta. He ajattelevat, että naiset siellä ovat noitia ja miehet mustakaapuisia demooneja, ja heillä on vain väärä ajatus siitä. Mutta sanon teille, mitä he tekevät, he tarkkaavat teidän elämäänne, nähdäkseen, mitä te teette. Uskon, että se oli Paavali, joka sanoi: “Me olemme kirjoitettuja Jumalan kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat.” Kun olette kadulla, kun olette työssänne, ja missä tahansa olettekin, joku tarkkailee teitä.

13   Ja erikoisesti sen jälkeen, kun sanotte ja olette tehneet tunnustuksenne, että olette kristitty, he tulevat tarkkaamaan teitä paljon tarkemmin, ja sitten se vaikuttaa ympärillänne oleviin ihmisiin. Ja meidän tulisi tarkata mitä me teemme. Koska, jos me tuotamme väärän vaikutuksen ja silloin me tuomme häpeää, ei niinkään paljon itsemme päälle, vaan sen päälle mitä väitämme olevamme, kristittyjä, me tuotamme häpeää Kristukselle. Eikä kukaan, jos ajattelisimme asiaa, te ette koskaan haluaisi tuottaa häpeää Kristukselle. Mutta väärä teko, väärään aikaan, on varmasti antava väärän heijastuksen sille henkilölle, joka tarkkaa teitä. Ja jokaista tarkataan, kun tunnustatte olevanne kristitty.

14   Nyt tämä tekstiaihe vaikutuksesta, josta me tänä iltana olemme puhumassa, antaa siitä todellisen opetuksen, jos menemme taaksepäin, ja jos haluatte lukea siitä, niin löydätte sen 2. Aikakirjan 26. luvusta, jossa kerrotaan tämän kuningas Ussian elämästä.

15   No niin, kuningas Ussia oli paimenpoika. Hän oli nuori mies, kuninkaan poika ja rakasti ulkoilmaelämää. Hän piti metsistä ja hän oli paimen. Ja hän myös piti viinitarhoista, hän rakasti nähdä asioiden kasvavan. Ja tämä nuori mies oli kasvatettu todella hyvän vaikutuksen alaisena. Amasja, hänen isänsä, oli ollut suuri mies, mutta viimeisinä päivinään hän joutui pulaan ja otti joitakin toisten maiden jumalia, ja sitten Herra otti hänet pois maan päältä. Mutta tällä nuorella miehellä oli ollut hyvä vaikutus, koska hänen äitinsä oli Jerusalemin tytär ja hänen isänsä uskovainen, ja sen vuoksi tämä poika oli kasvatettu hyvän vaikutuksen alaisena.

16   Ja se on hyvä tapa kasvattaa lapsi, sellaiseksi kuin sen tulee olla. Ja tiedättekö mitä? Teidän lapsenne ovat yksi niistä pääasiallisista silmistä, jotka tarkkaavat teitä. He tarkkaavat, mitä te teette. Ja mitä tahansa te teette, he matkivat sitä perässänne, koska te annatte esimerkin heidän edessään, tekemällä mitä teette.

17   Se muistuttaa minua. Tässä äskettäin olin eräässä Täyden Evankeliumin Liikemiesten kokouksessa, Los Angelesissa. Ja veli Oral Roberts oli antanut lausunnon jotenkin tältä linjalta, ja he pyysivät minua nousemaan ylös ja sanomaan siitä jotakin, koskien vaikuttamista. Minä sanoin:

18   Se muistuttaa minua eräästä kertomuksesta, jonka kerran luin, kuinka eräs mies naapuristossa kävi jakelemassa naapureille heidän lahjojaan. Ja kullakin kerralla, hänen mennessään taloon, hän otti ryypyn. Mentyään seuraavaan taloon, hän otti ryypyn. Ja, kun hän ajantullen oli saanut kaikki lahjat jaetuiksi, ja ne, jotka hän oli kerännyt; hän paluumatkalla ajatteli oikaisevansa puiston halki. Ja oli satanut noin neljä tai kuusi tuumaa lunta. Ja hän huomasi, ettei hän kyennyt kävelemään suoraan, vaan astui ristiin rastiin, koska hän oli näiden ryyppyjen vaikutuksen alainen.

19   Hän huomasi kaukana jäljessään tulevan pienen seitsemänvuotiaan poikansa, joka ei kyennyt pysyttelemään hänen mukanaan; ja tämä otti pitkiä askeleita, ristiin rastiin ja kaatuillen. Niinpä hän odotti kunnes nuorimies tavoitti hänet ja hän sanoi: “Miksi sinä kävelet sillä tavalla, poikani?”

 Hän sanoi: “Isä, minä yritän astua sinun askeleissasi.”

20   Te näette nyt, että se on enemmän kuin vain esimerkki, koska lapsenne seuraavat askelissanne.

21   Ja, jos me amerikkalaiset asetamme askelet lastemme seurattavaksi, tupakoimalla, miesten ja naisten juodessa ja pelatessa korttia kotona ja heittäessä arpaa, niin minkälaisia ihmisiä meillä tuleekaan seuraavassa sukupolvessa olemaan, joka on tuleva? Se tulee olemaan joukko neurootikkoja. Ja josta ajattelen koko maailman olevan suunnilleen siinä tilassa nyt. Sitten, jos tämä sukupolvi on tällä tavalla, niin mitä tuleekaan seuraava tuottamaan? Sitten, jos vielä olisi toinen sukupolvi, niin silloinhan koko ihmiskunta, jos se jatkaisi menoaan sillä tavalla, kuolisi sukupuuttoon, kerta kaikkiaan, koska me tapamme itsemme ja asetamme esimerkin muita varten.

22   Ja jopa kristityt tänään, ne, jotka väittävät olevansa kristittyjä, ja tupakoivat ja ryyppäävät, ja pettävät ja ostavat epärehellisesti… Eihän ole mikään ihme, että kristillisyys on alhaisimmillaan tänä aikana. Se on seurakunnan ihmisten vaikutus ihmisiin, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta. Ihmiset haluavat säilyttää todistuksensa, ja sitten elää millä tavalla vain tahtovat.

23   Mutta siitä syystä Pyhä Henki on niin ehdottoman välttämätön tänä aikana, koska Se on Se, joka elää teidän elämänne. Te ette elä sitä itse. Se on Kristus teissä, sen jälkeen, kun olette vastaanottaneet Pyhän Hengen. Ja jos Hänellä ei ole ensimmäistä sijaa elämässänne, silloin muistakaa vain, te ette ole vastaanottaneet Pyhää Henkeä. Koska, jos Hän on teissä, tulee Hän elämään oman Elämänsä. Te ette ole enää itsenne omat. “Te olette kuollut, ja teidän elämänne on kätketty Jumalassa, Kristuksen kautta ja sinetöity Pyhällä Hengellä.” Niinpä ei ole mitään tapaa teidän enää olla oma itsenne, olla mitä te olitte.

24   No niin, tämä nuori poika, me näemme, että hänellä oli tämä hyvä koulutus, jumalisilta vanhemmilta, se… Kun hänen isänsä kuoli, niin hänhän oli vain kuusitoista vuotias, ja kuitenkin kansa otti ja teki hänestä kuninkaan. Ja hän tuli valtaistuimelle ollessaan vain kuusitoistavuotias. Ja, jos luette hänen elämästään, niin maansa politiikalla ei ollut häneen mitään vaikutusta. Hän ei ottanut mitään suosittua mielipidettä. “Hän etsi Jumalaa”, sanoo Raamattu.

25   Se oli nyt se, mikä teki hänestä niin suuren esimerkin tuohon aikaan, tälle nuorelle profeetalle, Jesajalle. Profeetta Jesaja eli kuningas Ussian päivinä. Ja molemmat, ollen nuoria, tämä profeetta ja tämä kuningas, he olivat hyviä toveruksia keskenään. Ja Jesaja asui palatsissa ja nojasi kuninkaan käsivarteen. Ja me näemme, että tämän nuoren miehen vaikutus vaikutti Jesajaan. Hän tuli sankariksi Jesajalle, koska hän ei antanut ihmisten vaikuttaa itseensä, eikä antanut minkään heilauttaa itseään puolelle tai toiselle, ja hän oli määrätietoisesti päättänyt palvella Jumalaa ja palvella yksin Jumalaa. Ja siinä on hyvä henkilö, josta ottaa esimerkkiä.

26   Ja me näemme, ettei hän koskaan tehnyt mitään kompromissia minkään pakanamaailman kanssa; sen jälkeen, kun he olivat nähneet hänen rakentavan kuningaskuntansa niin suureksi, ja että Jumala oli hänen kanssaan ja siunasi häntä.

27   Ja Jumala tulee siunaamaan ketä tahansa, joka haluaa pysyä Hänen Sanansa kanssa. Nyt siinä, Jumala on velvollisuuden sitoma tekemään sen, siunaamaan ketä tahansa, joka haluaa pysyä Jumalan Sanan kanssa. Me näemme nyt, että Jesaja todella piti tästä kuninkaasta.

28   Ja silloin tämän kuninkaan kuningaskunta laajeni. Luulisin, että hän oli seuraava Salomosta, kuningaskunnassansa, koska hänen vaikutuksensa ulottui koko matkan aina Egyptiin asti

29   Se oli suuri apu Jesajalle, tuolle nuorelle profeetalle, nähdä, että kuka tahansa, joka haluaa ottaa asemansa Jumalan puolesta, huolimatta politiikasta tai mistään muusta, pysyy suoraan Sanan kanssa. Hän totisesti vaikutti tuohon profeettaan, Jesajaan. Tämä nuori mies, kuinka Jumala siunasikaan häntä, koska hän pysyi uskollisena Sanalle.

30   Nyt me näemme, että tämä kuningas, oi, hän teki niin kuin niin monet tämän päivän kristityistä tekevät. Niin kauan kuin hän pysyi nöyränä, siunasi Jumala häntä. Mutta Raamattu sanoo täällä, että “kun hän ylpistyi”. Kun hän sai kaiken varmalle pohjalle, silloin hän ylpistyi omassa itsessänsä ja silloin hän oli poissa tiellään.

31   No niin, niin se on tänä päivänä, kirkkojen kanssa. Se on aina ollut, kun ihmiset tuntevat, että he ovat tulleet riittäviksi, ei heidän enää tarvitse rukoilla, heidän ei enää tarvitse odottaa Jumalaa palvelustehtävänsä puolesta.

32   Jos suotte anteeksi tämän ilmaisun, niin olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa, että juuri se on se, mikä on aiheuttanut monien miesten romahduksen näissä myöhäispäivien herätyksissä, tai tässä viimeisen päivän herätyksessä. Joidenkin heistä väitettiin olleen juovuksissa saarnatuolissaan, ja jotkut heistä ovat tehneet väärin. Se on siksi, että heillä on sellainen vaikutus ihmisiin, että he alkavat tuntea olevansa itseriittäviä, että se on heidän oma pieni kuningaskuntansa, ja he voivat, heillä on ihmiset niin otteessaan, että he voivat tehdä mitä tahansa tahtovat, eivätkä ihmiset huomaa sitä. Mutta Jumala huomaa sen, näettehän, Hän on Se, joka huomioi. Voisin sanoa… Kuten Nebukadnessar, eräänä päivänä ollessaan ulkona kävelemässä, hän sanoi: “Katsokaa minkä kuningaskunnan olen rakentanut”, ja silloin Herran Enkeli löi häntä.

33   Ja, kun mies tai nainen, ei väliä onko hän piispa tai kardinaali, tai mitä hän saattaakin olla, kun tunnette itsenne pystyviksi, silloin teidän on parasta tarkata ja ottaa siitä vaarin. Koska Jumala ei ole antava teidän jatkaa sillä tavalla, sillä Hän ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa. Ei. Jumala ottaa kunnian yksin itselleen.

34   Joskus Jumala voi siunata jotakin miestä ja antaa hänelle pienen palvelustehtävän, joka on ehkä vähän parempi kuin hänen veljillään, tai ei parempi, vaan jotakin vähän erilaista kuin, mitä hänen veljillään on. Ja ennen pitkää tuo mies alkaa ylpistyä ja kulkee rinta pystyssä, ja, oh, melkein pyyhkäisee teidät pois tieltä. Ja se on se hetki, jolloin uskon tuon miehen olevan lähdössä ulos ovesta, koska Jumala ei voi käyttää sen kaltaista henkilöä.

35   Tämä kuningas, vaikka olikin jumalinen mies niin kuin hän oli, alkoi tuntea itseriittoisuutta. Ylpeydessään hänestä tuntui siltä, että hän voisi korottaa itsensä, ottaa johdon käsiinsä ja tehdä mitä halusi tehdä, kysymättä keneltäkään muulta mitään.

Mutta muistakaa, me olemme aina alamaiset Jumalalle. Jumala on meidän Jumalamme.

36    Ja ne näemme, että hän ylpistyi, ja ylpistyi niin, että hän ajatteli, koska hän oli ollut ‘Jumalan siunaama’, että hän voisi ‘ottaa saarnaajan paikan’, joten hän otti suitsutusastian ja meni sisälle temppeliin ottaakseen saarnaajan paikan. Hän jätti oman palveluspaikkansa.

37   Se on mitä olen aina sanonut näille Täyden Evankeliumin Liikemiehille: “Älkää koskaan yrittäkö olla saarnaajia.” Saarnaajilla on tarpeeksi vaikeuksia yrittäessään pitää asiat kurissa. Ja sitten me teemme työn hyvin kehnosti ja sitten erikoisesti, kun otamme liikemiehen, jota ei ole ensinkään edes kutsuttu tuohon työhön. Näettekö, kun te teette sen, te astutte rajojenne ylitse.

38   Ja te voitte ottaa opiksenne tästä. On monia ihmisiä tänä iltana, jopa saarnatuolissa saarnaamassa, joiden ei tulisi olla siellä, koska se on heille enemmänkin vain ruokalippu, tai ollakseen suosittuja ihmisten joukossa, tai omatakseen vähän enemmän kuin jollakin muulla on, tai saadakseen vähän kiitosta jonkun taputtaessa olalle, tai jotakin sellaista. Näettekö, joskus heistä tulee pappeja.

39   Jeesus sanoi: “Te syötte leskien huoneet ja haluatte korkeita istuimia, ja näytelläksenne pidätte pitkiä rukouksia.” Hän sanoi: “Te tulette saamaan niin paljon suuremman tuomion siitä.” Näettekö?

40   Meidän ei tule koskaan tulla tuolle paikalle. Heidän tulee aina muistaa, että Jumala haluaa meidän olevan nöyriä. Tie ylös on alas. Nöyryyttäkää itsenne, ja teidät tullaan korottamaan. Ja, jos te korotatte itsenne, teidät tullaan alentamaan.

41   Nyt me näemme, että tämä mies yritti ottaa saarnaajan paikkaa, johon hän ei ollut pätevä.

42   Kuitenkin, Jumala siunasi häntä, ja hän oli suuri mies. Hän oli lujittanut kuningaskuntansa kaikkia maailman kansoja vastaan. Ne toivat kunniansa ja antoivat sen hänelle, ja lampaita ja karjaa. Ja hänellä oli paimenia ja viinitarhan hoitajia ja kaikenlaista. Hän eli ylellisyydessä ja sitten hän alkoi paisua.

43   Me näemme sen jopa jossakin seurakunnassa, joku paikallinen seurakunta, voi olla nöyrä, heillä on pieni paikka, missä palvella Herraa sydämen totuudessa; mutta antakaapa heidän vain saada vähän parempaa, joka auttaa heitä saamaan hienon kirkon, tai he yrittävät tehdä siitä vähän paremman kuin edempänä kadunkulmassaoleva on, ja silloin seurakunta kävelee ympäri rinta pystyssä. Meidän täytyy muistaa, että sellainen on väärin.

44   Jumala sanoi Israelille: “Kun löysin sinut kedolta, olit verinen”, ja sanoi, missä tilassa se oli, “ja, kun tulit ruokituksi ja kaunistetuksi, silloin se…” käänsi selkänsä Jumalalle ja esitti portton osaa, ja kutsui jokaisen tapaamaan itseään. Ja me näemme, että Jumala ei ensinkään ollut mielistynyt siihen.

45   Ja jopa tämä suuri, mahtava Israelin kuningas tässä, hän yritti ottaa itselleen asemaa, johon häntä ei ollut määrätty. Ja me näemme kuinka papit juoksivat sisälle ja sanoivat hänelle: “Se ei ole sinun paikkasi. Sinun ei oleteta tekevän sitä, sillä Jumala on vihkinyt miehet tähän.”

46   Oi, jospa palvelustehtävät vain voisivat päästä sille paikalle, olla vihityt palvelukseen! Jos miehet vain voisivat käsittää, että Evankeliumin saarnaaminen ei ole saada lisää jäseniä seurakuntaan, vaan se on vihitty tehtävään, että meillä täytyy olla vastasyntyneitä lapsia Jumalan Valtakuntaan. Ei väliä mihin kirkkokuntaan he menevät, tai mitään muuta sellaista, se on vain saada noita uudestisyntyneitä lapsia.

47   Sitten me näemme, että se on tänään niin vaikeata, kun me näemme jonkun saarnaajan nousevan esiin jonkun pienen, jonkinlaisen ilmiön kanssa, jonka Jumala on asettanut hänen palvelustehtäväänsä. Me näemme siitä lihallista jäljittelyä, kun eri henkilöt tulevat ja yrittävät sanoa, että tämä on se, heillä on tämä, tai harjoittavat jotakin vähän erilaista.

48   Tiedän eräästä miehestä maailmassa tänään, joka myös on hieno mies, hyvä mies, todellinen Sanan saarnaaja ja sanoisin… todellinen veli, ja puhuin hänelle äskettäin. Ja hänellä oli jatkuvasti sensaatioita ja hän rakensi palvelus tehtävänsä täydellisesti sensaatioille, ja nyt he kastavat Iankaikkiseen Elämään, “koska ihmiset eivät tule kuolemaan”. Pelkään, että he ovat menneet harhaan, ja ettei heillä koskaan ole mitään tietä päästä takaisin pois sieltä, näettehän, koska se on väärin.

49   “Mies naisesta syntynyt elää vain muutamia päiviä ja on täynnä murheita ja väikeuksia.” Ja elävät tietävät, että heidän täytyy kuolla. Ja me tiedämme, että “ihmiselle on kerran määrätty kuoleminen, ja sen jälkeen tuomio.” Niinpä me tiedämme, että meidän täytyy kuolla.

50   Minä en halua elää tässä vanhassa kulkutautisairaalassa, jossa olen elänyt. Se saa kaikki taudit, mitä kulloinkin on liikkeellä. Haluan sellaisen, jota ei ole käsin tehty, joka on Jumalan mukaan muotoiltu, joka ei ole tämän kaltainen risteytys. Haluan Jumalan käsillä tehdyn, jossa ei ole tautia, sairautta eikä kuolemaa. Milloin tahansa Hän kutsuu minut, olen valmis, Jumalan armosta, uskoen, että “kun tämä maallinen maja on hajotettu, meillä on toinen jo odottamassa”, johon me muutamme, joka ei enää voi kuolla.

51   Kuinka te haluaisitte elää tässä? En ainakaan minä. Sehän on… Me menemme pois siitä, ja olen iloinen siitä. Ja tämä inhimillinen bakteeriloukku, jossa me elämme, tämä kuoleman ansa ja mitä kaikkea vielä, se vaikeroi ja sillä on kipuja ja se vanhenee. Oi, voi, miksi kukaan haluaisi pysyä sen kaltaisessa ruumiissa? Olen iloinen, että toinen on tulossa. Meillä on ruumis, jota ollaan valmistamassa meitä varten, Kirkkaudessa. Niin pian kuin elämä jättää tämän vanhan kuoren täällä, silloin Jumalan Iankaikkinen Henki, joka elää sen sisällä, lähtee matkalleen tuohon toiseen tabernaakkeliin [majaan] siellä ja siellä se elää Iankaikkisesti. Miksi me haluaisimme jotakin tämän kaltaista? Voi, voi, niin se on. Oi, olen niin iloinen siitä, että on Jumala, joka on selvittänyt kaikki nämä asiat.

52   Ja me katsomme tänne ja näemme, että ne joka tapauksessa ovatkin vain varjoja. Me olemme varjoja. Katsoin tänne korokkeelle ja näin miehiä, jotka liikkuivat, ja katson ulos kadulle ja näen miehiä ja naisia, jotka liikkuvat. Heissä on elämä, mutta kuitenkaan se ei voi olla todellinen Elämä, koska siinä on kuolema itsessänsä. Ja Daavid sanoi: “Minä vaellan kuoleman varjon laakson halki.” No niin, tarvitaan tietty määrä valoa antamaan varjon. Täytyy olla tietty määrä valoa. Jos se on kokonaisuudessaan pimeyttä, ei voi muodostua varjoa. Näettekö? Täytyy olla tietty määrä valoa pimeydessä, muodostamaan varjon. No niin, se riippuu nyt siitä, kummalle noista puolista te olette kallellaan.

53   Kun näen jonkun miehen kävelevän, hienon näköisen nuoren miehen; muutamassa vuodessa näen hänen hiustensa muuttuvan harmaiksi ja tippuvan pois, hänen olkapäänsä painuvat kumaraan. Joku kaunis nuori tyttö, pyhin jumalisin kasvoin, seisoo ylistämässä Jumalaa; ja tultuani takaisin muutaman vuoden kuluttuä, löydän hänet kumaraharteisena, mukanaan kaksi tai kolme lasta. Oi, siinä on osoitus, että tuossa ruumiissa on kuolema. Ei ole väliä kuinka terve se on ja kuinka suloiselta se näyttää, siinä yhä on kuolema itsessänsä.

54   Nyt tarkkaan mihin suuntaan tuo henki siellä nojaa. Jos se aina edustaa Valoa, puhuen Valosta, keskustellen Valosta, tulee se menemään Valon mukana. Mutta, jos se aina on toisella, maailman puolella, maailman asioiden, maailman vaikutuksen alainen, ei sillä kuoltuaan ole mitään muuta tietä kuin mennä pimeyteen, ulkoisimpaan pimeyteen. Niinpä katsokaahan, meidän täytyy muistaa, että me olemme vain mitä me olemme, Jumalan armosta, eikä kukaan meistä voi kerskata siitä. Me voimme vain kumartaa ihastellen ja nöyryydessä, Jumalan edessä, antaen ylistyksen Hänelle Hänen hyvyydestään.

55   Ja me näemme, että niin kauan kuin tämä kuningas tunsi sillä tavalla, Jumala siunasi häntä. Mutta, kun hän tuli sille paikalle, että hän ei halunnut pysyä omassa kutsumuksessansa, hän halusi ottaa jonkun muun kutsumuksen. Ja hän ajatteli, että koska Jumala oli siunannut häntä, kävisi se päinsä, että hän voisi tehdä sen.

56   Mutta kuinka surullisesti me teemme noita erehdyksiä! Kuinka, kuinka pahasti! Teidän täytyy absoluuttisesti olla rehellinen. Te ette saa, te ette saa tehdä mitään, ennen kuin Jumala on ohjannut teidät tekemään sen, ja todistaa sen ja vahvistaa sen, ja te tiedätte, että se on Jumala, joka on tehnyt sen.

57   Tavallisesti, Jumalan mies, Jumalan täytyy ajaa häntä takaa ja saada kiinni todellinen Jumalan mies. Se ei ole nuo kaverit, jotka haluavat paljon jotakin, tehdäkseen paljon sen kanssa, voidaan tuskin sanoa, mitä he tekisivät sen kanssa, jos he saisivat sen. Näettekö? Mutta Jumala tavallisesti ottaa kiinni miehensä, kuten Mooseksen ja Paavalin ja muut sen kaltaiset, saadakseen kunniaa tuon miehen elämästä ja antaa hänen tulla Pyhän Hengen vangiksi.

58   Nyt me panemme merkille erään toisen asian, jonka opimme tästä kuninkaasta, että kun nuo miehet, joilla oli valtuudet viedä suitsutus sisälle, tuo mies, joka oli vihitty palvelukseen, kun hän sanoi hänelle siitä, vihastui hän häneen.

59   Oi, mikä kirottu asia se olisikaan! Kun mies yrittää osoittaa jollekin miehelle tämän olevan väärässä ja todistaa hänelle Jumalan Sanalla: “Sinä olet väärässä”, ja sitten tuo mies, koska hän tuntee itsessänsä, että hän voi tehdä mitä haluaa, eikä halua alistua Sanalle, silloin hän tulee vihaiseksi.

60   Panitteko merkille mitä tapahtui tuolle kuninkaalle? Pitaali tuli esiin hänen kasvoissaan hänen vielä ollessaan vihainen. Pitaali iski Ussian kasvoihin, ja nuo papit tunnistivat sen ja heittivät hänet ulos temppelistä, ja hän kuoli pitaalisena. Tuo suuri elämä, joka oli alkanut niin hyvin, päättyi pitaalisena ja ulosheitettynä, ja hänen täytyi elää yksinään erillisessä talossa, kaikki elämänsä päivät, tuon miehen, jonka elämässä Jumala kerran oli vaikuttanut.

61   Tahtoisin sanoa tämän kunnioituksella. Heillä on tänä päivänä kentällä miehiä, nuoria miehiä, keski-ikäisiä miehiä, vanhoja miehiä, jotka alkoivat juoksunsa hyvin ja yrittivät ja toivat hyviä tuloksia Jumalalle. Mutta tänään me löydämme heidät jostakin, alkoholisteina ja murrettuina, siellä ulkona toisella tiellä. Jotkut heistä tulivat kokonaan luopioiksi. Jotkut heistä tulivat rahasta hulluiksi ja jotkut hulluiksi naisista ja menivät naimisiin toisten naisten kanssa, jotka eivät olleet heidän vaimojaan. Ja kaikki nämä asiat ja se häpeä, jota on tuotettu, jokaisessa kirkkokunnassa. Yksi ei voi kutsua toista huonoksi, koska me olemme kaikki syyllisiä, jokainen kirkkokunta. Me olemme nähneet sen kaltaisia miehiä, jotka kerran olivat Jumalan vaikuttamat, ja joilla oli suuri vaikutus ihmisiin. Ja kuitenkin, kun he alkoivat tuntea omahyväisyyttä…

62   Kun mies tulee sille paikalle, missä hän voi vaikuttaa Jumalan puolesta, tulisi hänen nöyryyttää itsensä, koko ajan, jatkuvasti.

63   Ja me näemme tämän kuninkaan kuolleen häpeässä, pitaalisena. Hän oli silloin opiksi tuolle nuorelle profeetalle, ettei panisi toivoaan kehenkään mieheen, vaan katsoisi yksin Jumalaan, kun hän alkoi katsoa erääseen mieheen esimerkkinä, tämä mies epäonnistui, vaikka olikin hyvä mies.

64   Niinpä se on opiksi meille tänä iltana, pitääksemme mielemme Jumalassa, huolimatta siitä mikä mies hän on. Olkoon hän kardinaali, pappi, profeetta, mitä tahansa hän saattaakin olla, hän ei ole immuuni virheille ja erheille ja ei edes kuolemalle ja synnille. Mutta on Eräs, joka on, ja se on Jeesus Kristus.

 Tästä Jesaja oppi sen läksyn, että Jumala määrää miehen paikalleen.

65   Kenelläkään miehellä ei ole oikeutta ottaa sitä ja sanoa: “Hyvä on, saisin helpon elämän, jos olisin saarnaaja. Uskonpa, että opiskelen palvelustehtävään. Uskon, että tulen tekemään näin ja noin. Uskon, että jos voisin jäljitellä tätä Jumalan antamaa lahjaa, tulisi minulla olemaan suuria kampanjoita ja niin edelleen.” Me näemme niin paljon sitä tänä päivänä.

66   Mutta, kun te näette, niin kuin Jesaja näki tämän opetuksen tässä, että Jumala itse asettaa miehensä paikalleen. Jumala tekee paikalleenasettamisen, eikä Hän koskaan tehnyt tästä miehestä pappia. Hän teki hänet kuninkaaksi, ja hänen olisi tullut pysyä kuninkaana. Jesaja oppi tästä sen, ettei teidän tule yrittää ottaa toisen miehen paikkaa.

67   Sitten, kun hän näki, että hänen suuri sankarinsa oli tullut tähän häpeään ja kuollut, tuntui Jesajasta silloin kuin lähes kaikki toivo olisi häneltä mennyt, joten hän meni temppeliin eräänä päivänä puhuakseen siitä Herran kanssa, ja siellä tuo näky tapahtui. Temppelissä hän näki tuon Erään, johon hänen oletettiin katsovan koko ajan. Temppelissä, hän näki näyssä, Jumalan istumassa korkealla valtaistuimella, Taivaisiin korotettuna, ja Hänellä oli laahustimensa mukanaan. Tässä näyssä hän näki Hänen valtaistuimensa korkealle korotettuna, kauas yläpuolelle jokaisen maallisen valtakunnan. Jumala oli Se, johon hänen oletettiin katsovan, kun hän oli tässä näyssä.

68   Ja sitten me panemme merkille nämä Taivaalliset Serafit, jotka lensivät edes takaisin temppelissä. Nyt Serafit, tuo heprealainen sana itse asiassa merkitsee Polttimet. Ne, jotka uhraavat suitsutuksen ja uhrin. Se on vain korkeampi virka Enkeleistä, joka valmistaa tien syntistä varten, niin kauan kuin siellä on uhri. Ja näillä Serafeilla, erikoisesti, näillä Polttimilla oli erikoisvirka, ne pysyivät aivan Jumalan Läsnäolossa. Ne ovat samat kuin Kerubit ja ne olivat aivan Jumalan Läsnäolossa.

69   Ja, kun tämä profeetta tunsi Jumalan Hengen yllään ja avasi silmänsä, katsokaahan, hän oli niin syntynyt tuota tarkoitusta varten, että kun hän avasi silmänsä, oli se aivan kuin olisi tipahtanut täältä maahan, josta hän uneksi ja hän näki Jumalan valtaistuimen niin korkealle korotettuna. Ja sitten hän katsoi siellä temppelissä, ja siellä nämä Serafit olivat menossa temppelin halki, edes takaisin, huutaen: “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala! Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala!”

70   Mikä muutos, ja mikä vaikutus tällä onkaan täytynyt olla tähän nuoreen profeettaan! Kun hän näki miehen epäonnistuvan, ja vaikka hyvä mies epäonnistuukin, niin nyt hän näkee Jumalan ja näkee nämä Serafit.

71   Ja pankaa merkille tuo erikoispeite, joka noilla Serafeilla oli. Heidän kasvonsa olivat peitetyt kahdella siivellä, ja kaksi siipeä peitti heidän jalkansa, ja kahdella siivellä he lensivät. Jumala on kerta kaikkiaan pyhä. Ajatelkaa sitä, jopa Enkelien täytyi peittää pyhät kasvonsa, seistäkseen Jumalan Läsnäolossa.

72   Ihmettelenpä veljeni, ihmettelenpä sisareni, miten on, jos katsomme sitä! Kun pyhien Enkelten täytyi peittää kasvonsa, seistäkseen Jumalan Läsnäolossa, kunnioituksessa ja arvostuksessa. Mutta tänään me näemme, ettei edes ihmisillä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ole minkäänlaista kunnioitusta Jumalaa tai Hänen Sanaansa kohtaan, tai Hänen ihmisiään kohtaan, tai Hänen palvelustehtäväänsä tai mitään kohtaan. Missä he ovat tuleva esiin ylösnousemuksessa. Raamattu sanoo: “Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin missä tuleekaan syntinen ja jumalaton ilmestymään.”

73   Kun Serafit, joka on korkein enkelivirka, aivan Armoistuimen ääressä, näiden uhrin Polttajien täytyi peittää pyhät kasvonsa, seistäkseen Hänen Läsnäolossansa, ja tässä he olivat. Jumalan istuessa siellä ylhäällä valtaistuimellansa, kävivät nämä Kerubit edes takaisin, huutaen päivin ja öin: “Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra Jumala!” Tiedättekö mitä tarkoitan? Pankaa merkille. He peittivät kahdella siivellä kasvonsa. Ja miksi?

74   Me panemme merkille tänään, ettei ihmisillä ole mitään kunnioitusta. He tulevat kirkkoon, ihmiset tulevat kirkkoon ja he vitsailevat ja nauravat, puhuvat, tekevät pilaa, istuvat siellä missä Evankeliumia saarnataan, ilman minkäänlaista kunnioitusta. Ja, kun he tapaavat teidät kadulla; älkää odottako minkäänlaista kunnioitusta ihmisiltä, sitä meidän ei tule tehdä… Mutta kuitenkin, se osoittaisi kristillistä arvokkuutta vähintään kunnioittaa ihmisiä sanomalla: “Hyvää huomenta, veli”, tai mitä haluattekin toivottaa. Jotkut heistä huutavat: “Hei, saarnaaja!” Oi, se on niin yleistä.

75   Muistakaa, Jeesus sanoi: “Niin kuin te teette näille, sen te teette Minulle. Hän, joka vastaanottaa Minut, vastaanottaa Hänet, joka lähetti Minut. Ja hän, joka vastaanottaa hänet, jonka Minä olen lähettänyt, vastaanottaa Hänet.” Näettekö? “Niin kuin te teette heille, sen te olette tehneet Minulle.”

76   Ja epäkunnioitus, tiedättekö mitä se on? Se on… He eivät ole tietoisia Jumalan Läsnäolosta. Maailma on tullut niin tavalliseksi, uskonto on painunut niin alas, ettei ole enää mitään kunnioitusta, aivan niin kuin se on aina ollut.

77   Katsokaa noita sotilaita. Me ajattelemme tänä iltana, että mikä ajattelematon ja hirvittävä asia se olikaan noiden sotilaiden panna riepu meidän Herramme Jeesuksen kasvojen päälle, tehdäkseen pilaa siitä, että Hän olisi profeetta ja voisi tietää sydänten salaisuudet. He panivat rievun Hänen kasvoilleen ja asettivat Hänet sinne pihalle ja ottivat kepin ja löivät sillä Häntä päähän, ja sitten antoivat sen toinen toiselleen ja sanoivat: “Jos olet profeetta, niin profetoi nyt, kerro meille kuka meistä se oli, joka löi Sinua.” Näettekö, ei minkäänlaista kunnioitusta. He eivät voineet tuntea mitään voimaa.

78   Mutta tuo pieni nainen, jolla oli tarpeeksi uskoa koskettaa Hänen vaatettaan, sai mitä halusi. Katsokaahan, meidän on oltava, meidän on oltava tietoisia Jumalan Läsnäolosta.

79   Nämä pienet viisi aistia, joissa me elämme, se on vain meidän pieni oma maailmamme. Näettekö? Mutta Jumala… Se on, meille annettiin vain nämä, voidaksemme olla kosketuksessa maallisen kotimme kanssa. Mutta on sen ohittavia aisteja, toisia ulottuvuuksia.

80   Ja Jumala on aina läsnä. Jos me vain voisimme muistaa sen. “Herran Enkelit ovat leiriytyneet niiden ympärille, jotka pelkäävät Häntä.” Tässä rakennuksessa, tänä iltana, seisoo Jeesus Kristus. Tässä rakennuksessa tänä iltana on joukoittain Enkeleitä, tuhansittain heitä kokoontuneina ympärillämme. Te ette näe heitä, mutta te voitte tuntea niiden vaikutuksen, joka sanoo teille, että ne ovat täällä. Jos se ei ole niin, silloin Kirjoitus ei ole niin. Ja, jos Kirjoitus ei ole oikein, silloin Jumala ei ole oikein. Raamattu sanoo, että “Jumalan Enkelit ovat leiriytyneet”, ne eivät mene pois, “ne pysyvät lähellä niitä, jotka pelkäävät Häntä.”

81   Jeesus sanoi: “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni, siellä Minä tulen olemaan heidän keskellään.” Silloin se merkitsee, että Hän on maailmassa, jota me emme voi nähdä, johon meidän viisi aistiamme eivät ole kosketuksessa. Jeesus Kristus on täällä, läsnä. Jos me voisimme olla tietoiset siitä!

82   Ja muistakaa, ei vain täällä, vaan, kun te kävelette alas katua, missä tahansa olettekin, te, jotka tunnustatte olevanne uskovaisia ja pelkäätte Herraa, muistakaa, Jumalan Enkelit liikkuvat kanssanne, missä tahansa olettekin. He tarkkaavat kaikkea, mitä te teette, jokaista ajatusta, joka käy mielenne lävitse, ja ne tietävät kaiken teistä. Sen vuoksi, meidän täytyy olla tietoisia siitä.

83   Jos emme ole tietoiset siitä, silloin te toimitte miten vain. Ihmiset enimmäkseen, liian monet ihmiset eivät tänään ole tietoisia Herran Jeesuksen läsnäolosta ja siitä syystä heillä on näitä asioita, joita meillä on meneillään nyt, jotka eivät ole oikein.

84   Jos me vain voisimme tehdä niin kuin Daavid sanoi: “Minä panen Herran aina edelleni.” Oi, pidän siitä. “Herra on aina edelläni. Minne Hän menee, sinne minä seuraan. Ja olen tietoinen siitä kaikkialla minne menen”, toisin sanoen, Daavid sanoi, että, “Herra kulkee edelläni.”

85   “Minä en tule jättämään sinua, enkä hylkäämään sinua”, sanoi Jeesus. “Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, jopa maailman loppuun asti.” Hän ei voi jättää meitä. Hän lupasi, ettei tekisi sitä.

86   Se juuri on näiden kokousten tavoite, ja se on se tavoite, veljeni, syy miksi pidän palvelus tehtäväni näiden kirkkokuntien ulkopuolella, on yrittää antaa ihmisten nähdä, että Jeesus Kristus on yhä elossa, ja Hän on täällä, jokaiselle uskovalle, jokaisesta kirkkokunnasta, joka tulee uskomaan Häneen… tai näille ihmisille noissa kirkkokunnissa. “Herra on minun edelläni”, sanoi Daavid, “eikä minua voida liikuttaa.”

87   Huomatkaa nyt, kahdella siivellä he olivat peittäneet kasvonsa, seistäkseen Jumalan Läsnäolossa, koska se oli, missä he palvelivat.

88   Ja, jos heidän täytyi peittää pyhät kasvonsa, palvellakseen Jumalaa, niin minkä kaltaisen henkilön tulisi saarnaajan olla? Kuinka meidän tulisikaan peittää kasvomme, häpeässä! Kuinka meidän tulisikaan elää! Jumala on kokonansa pyhä. Meidän täytyy tietoisesti, koko ajan, muistaa se. Jumalan armon ulkopuolella me olemme alastomia syntisiä, mutta Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät synnistä.

89   Nyt heillä oli kaksi siipeä jalkojensa peittona, se kuvaa nöyryyttä.

90   Niin kuin Mooses, Mooses ei ollut liiaksi nöyryydessä ennen kuin hän kohtasi Jumalan palavassa pensaassa. Mutta, kun hän todella näki, että se oli Jumala, ja koska tämä Valo puhui lupauksen sanan. Ymmärrättekö sen? Mooses tiesi, että aika oli käsillä tätä vapautusta varten. Ja tässä tuli yliluonnollinen Olento alas, ja toistaa, ja sanoo: “Minä muistan lupaukseni Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.” Ja Mooses riisui pois kenkänsä, nöyryydessä, koko perustuksensa. Hän otti pois kenkänsä.

91   Paavali, kun hän näki tuon saman Valon Enkelin yläpuolellansa, hän kutsui sitä “Herra”, ja kaatui maan tomuun. Hän tunnisti Sen. Nöyryydessä hän sanoi: “Minua ei enää ole!”

92   Ei ihme, että Jesaja voi huutaa: “Voi minua, sillä minä olen nähnyt Herran joukkojen Jumalan.” Vaikka olikin profeetta!

93   Ja kuitenkin Paavali, ollen suuri mies, oppinut, mutta kun hän tuli Jumalan Läsnäoloon, hän nöyryytti itsensä.

94   Ja, kun Mooses tuli Jumalan Läsnäoloon, hän nöyryytti itsensä. Hän oli profeetta. Hän kunnioitti Jumalaa, Sanaa.

95   Pankaa merkille Johannes Kastaja. Kun Johannes seisoi virran rannalla, kastettuaan ihmisiä, hän katsoi ylös ja näki tuon saman Valon laskeutuvan alas Taivaasta. Hän huusi: “Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ja, kun hän nöyryytti itsensä, käveli Jeesus sinne ulos veteen hänen viereensä.

96   Tässä on nyt eräs kysymys, joka minulta kysyttiin eräänä päivänä. Se voi tulla mieleenne. Kun Jeesus käveli sinne veteen, sanoi Johannes: “Minun tarvitsee saada kaste Sinulta, miksi Sinä tulet minun tyköni?”

97   No niin, eräällä vanhalla baptistiveljelläni, tohtori Roy Davisilla oli tapana sanoa minulle… Hän laski kätensä päälleni, kun hän vihki minut virkaan Lähetys baptisti kirkossa. Hän sanoi: “Billy, se mitä tapahtui…” Kysyin häneltä sitä. Hän sanoi: “Tässä on se mitä tapahtui. Katsohan, Johannesta itseään ei oltu koskaan kastettu, joten Jeesus kastoi Johanneksen. Ja sitten Johannes vuorostaan kastoi Jeesuksen, koska Jeesus ei voinut tulla Johanneksen kastamaksi ennen kuin hänet oli kastettu.” No niin, ajattelin sen kuulostavan oikealta.

98   Mutta eräänä päivänä, noin kaksi vuotta sitten, ollessani istumassa ulkona metsässä, tuli Pyhä Henki, tuo Valo alas, ja silloin näin, mitä se oli, kun Hän paljasti sen.

99   Tässä on nyt se mitä se on. Katsokaahan, siellä olivat nämä kaksi kaikkein tärkeintä ihmistä maan päällä: siellä oli Johannes Profeetta, siellä oli Jeesus Messias. Ja he, nuo kaksi miestä, joilla oli tuon päivän sanoma, kohtasivat kasvoista kasvoihin vedessä. Ja, kun heidän katseensa kohtasivat, sanoi Johannes, nöyryydessä: “Minun tarvitsee saada kaste Sinulta, ja miksi Sinä tulet minun tyköni?”

100   Jeesus sanoi: “Salli sen olla niin. Se on totta. Mutta täten on soveliasta meidän täyttää koko vanhurskaus.” Miksi? Jeesus ollen Jumala; Johanneksen ollessa profeetta; Jeesus tiesi sanoessaan, että Johannes, ollen profeetta, jolle Jumalan Sana tulee, tulisi nopeasti ymmärtämään sen. Koska uhri, lain mukaan, täytyi ensin pestä ennen kuin se esiteltiin. Hän sanoi: “Se on oikein. Mutta salli sen nyt olla niin, sillä täten on meidän soveliasta täyttää koko vanhurskaus.”

101   Oi, voisimmepa ottaa sen tekstiksi muutamaksi minuutiksi! Me näemme sen tänään, tämän hetken Valon uskovaisina, jossa me elämme, että meidän on soveliasta täyttää koko vanhurskaus. Se on sopivaa helluntaiseurakunnalle, että me täytämme koko vanhurskauden, koska Pyhä Henki on kutsunut meidät. On sopimatonta, että me erotamme itsemme toisista veljistä. On sopimatonta, että me kirkkokunnallistamme itsemme, emmekä halua olla missään tekemisissä veljiemme kanssa, joka on vastaanottanut Pyhiin Hengen niin kuin mekin. Se ei ole sopivaa meille. Kun me näemme Jumalan liikkuvan ja tekevän tarkalleen, mitä Hän on sanonut, ja koska tuo henkilö ei ole liittynyt yhteen meidän organisaatiomme kanssa, me käyttäydymme sopimattomasti. Se ei ole oikein.

102   Meidän pitäisi olla kristittyjä. Meidän pitäisi olla herrasmiehiä. Meidän pitäisi olla Jumalaa ja ihmistä pelkääviä. Meidän pitäisi olla valmiina ojentamaan kätemme, puristaaksemme kättä kenen tahansa kanssa ja levittää huopa myös hänen puolelleen vuodetta. Kyllä, sillä täten on soveliasta meidän täyttää koko vanhurskaus.

103   Me tiedämme nyt sen johtuneen siitä, että Hän oli Uhri. Ja Johannes tiesi sen, koska hän oli nähnyt tuon Valon Hänen yllään. Ja Johannes nöyryytti itsensä, vaikka olikin tuon hetken suurin mies. Mutta, kun hän näki tämän suuren Herran Jeesuksen tulevan, hän sanoi: “Minun tarvitsee saada kaste Sinulta.”

104   Mutta, kun Hän sanoi hänelle, “On sopivaa, että me täytämme koko vanhurskauden.”

105   Silloin Johannes kääntyi, tietäen Jumalan palvelijana, profeettana, että hänen täytyi täyttää tuon hetken Sana, koska hän tiesi, että Se oli Uhri. Hän oli juuri sanonut niin: “Sieltä tulee Jumalan Karitsa, uhri Karitsa, joka tulee ottamaan pois maailman synnit.” Ja karitsa täytyi pestä ennen kuin se esitettiin papille. Aamen.

106   On sopivaa, että me täytämme koko vanhurskauden, kun otatte Jeesuksen Kristuksen Nimen. Erotkoon jokainen mies tai nainen, joka ottaa Jeesuksen Nimen, synnistä.

107   Meidän tunnustuksemme tänään ovat tulleet aivan kuin, en oikein tiedä miksi, jonkinlaiseksi arvoitukseksi tai joksikin sellaiseksi. Me menemme polvillemme ja rukoilemme noin kahden minuutin pituisen rukouksen ja nousemme ylös; teemme jotakin väärää ja sanomme: “Oi Herra, Sinä tiedät etten tarkoittanut tehdä sitä, mutta, halleluja, minulla on kaikki hyvin”, ja jatkamme eteenpäin. Ei, sitä se ei ole, veli.

108   Teidän täytyy olla jumalisesti pahoillanne. Teidän täytyy tunnustaa tuo asia. Teidän täytyy oikaista se, korjata se. Te ette voi tehdä sitä… Jeesus sanoi: “Kun menet alttarille ja muistat veljelläsi olevan jotakin sinua vastaan, mene ensin hänen luokseen ennen kuin uhraat lahjasi täällä ja sovi veljesi kanssa.” Näettekö? Se on soveliasta meille, että me täytämme koko vanhurskauden.

109   Ja te naiset lyhyin, leikatuin hiuksin, tiedättekö mitä? Se on soveliasta teille, että annatte hiustenne kasvaa ja toimitte kuin hieno nainen. Te, jotka käytätte shortseja; ottakaa ne pois ja pankaa yllenne puvut. On soveliasta teille, että toimitte kuin. Kristityt, kyllä, koska Raamattu sanoo, että se on väärin. Naisen ei tulisi tehdä sitä.

110   Ja te miehet, jotka tupakoitte, se on sopimatonta. Ja te miehet, jotka annatte vaimojenne tehdä sen, sanotteko te sitten olevanne “Jumalan poikia”, miehiä?

111   Tuo suuri, suuri juhlallinen lupaus, jonka annoitte vihkimisseremoniassa: “Rakastaa, kunnioittaa ja totella”, on mennyttä. Amerikassa, naisella on etuajo-oikeus. Hänellä on se kaikkialla. Raamattu sanoo, ettei naisella tulisi olla sitä sillä tavalla.

112   He sanovat, että naiset ovat kaikkein varovaisimpia ajajia, mitä meillä on maassa. Se on väärin. Poikani ja minä, ylittäessämme maan edes takaisin, pidämme kirjaa joka kerta, kun tiellä tapahtuu liikennerikkomus, jos se on mies, me panemme sen miehen sarakkeeseen ja naisen naisen sarakkeeseen. Ja alle kolmestasadasta rikkomuksesta läpi maan ajettaessa, niistä kaksisataa kahdeksankymmentä yksi oli naisia.

113   Mihin he perustavat tietonsa? Niihin ilmoituksiin, joita tehdään. Tietenkään nuo poliisit eivät pidätä noita mukavannäköisiä naisia, jos he saavat puhelinnumeron. He eivät tee heistä ilmoitusta. He antavat heidän mennä, ja siinä on syy siihen.

114   Katsokaahan, se on tullut naisten maailmaksi. Raamattu sanoo, että se tulisi olemaan sillä tavalla. Tarkalleen. Niinpä saarnaajan kohdalla saarnatuolissa on suunnilleen samoin, hän pelkää sanoa mitään sitä vastaan.

115   Mutta on soveliasta meille, että me täytämme koko vanhurskauden. Se täytyy sanoa jossakin. Te ette etsi kuuluisuutta tai suosiota täällä. Te olette rakkauden vanki Jeesuksen Kristuksen Evankeliumille ja velvollisuutenne sitoma. Te olette vanki Hänelle, ja te ette voi sanoa mitään muuta kuin, mitä Pyhä Henki sanoo, ja saarnata niitä asioita, jotka ovat oikein. Te tulette rakkauden vangiksi Hänelle. Silloin te ette välitä mitä se on, teidän täytyy täyttää koko Vanhurskaus. Saarnaajan tulisi puhua se, teidän helluntailaisten erikoisesti, jotka tiedätte paremmin, antaaksenne asioiden mennä sillä tavalla.

116   Nyt tässä äskettäin, eräs kuuluisa mies tuli luokseni, sanoen: “Miksi et jättäisi noita naisia rauhaan?” Hän sanoi: “Tulehan tänne, haluan laskea kädet päällesi ja rukoilla puolestasi, että menisit eteenpäin rukoillen sairaiden puolesta.” Hän sanoi: “Ihmisethän pitävät sinua profeettana.”

 Minä sanoin: “Minä en koskaan sanonut olevani profeetta.”

117   Hän sanoi: “Mutta ihmiset pitävät sinua sellaisena.” Hän sanoi: “Sinun tulisi opettaa noille ihmisille kuinka saada suuria hengellisiä lahjoja.” Minä sanoin: “Juuri se on vikana seurakunnan kanssa tänään, heille ei sanota.”

118   Hän sanoi: “Sinun ei tulisi sanoa heille heidän hiustensa leikkaamisesta ja tästä ja tuosta ja kaikesta muusta. Sinun tulisi opettaa heille suuria, korkeita asioita.”

119   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät halua edes opetella aakkosiaan?” Niin se on.

120   Teidän on aloitettava jostakin, joten menkää alas pohjalle ja rakentakaa ylöspäin. Älkää yrittäkö aloittaa ylhäältä; teillä ei ole mitään perustusta. Ja siinä on vika tänään, veljet, he eivät ota Tätä: “On soveliasta meidän täyttää koko vanhurskaus.”

 Pankaa nyt merkille nämä Enkelit.

121   Ja Johannes Kastaja ja Paavali ja muut, kun he näkivät tuon Jumalan Kirkkauden, tuon Valon, he kumarsivat Sille. Kyllä, he kunnioittivat Sitä, he pitivät sitä arvossa, koska he nöyryyttivät itsensä.

122   Ja jopa nämä Enkelit, jotka palvelevat Hänen Läsnäolossansa, peittävät jalkansa ja peittävät kasvunsa. Oi! Pankaa nyt merkille, Hänellä oli kaksi muuta siipeä ja näillä Hän voi panna itsensä toimimaan.

123   Nyt mitä todellinen Jumalan palvelija on, Hän osoitti tälle profeetalle kuinka Hänen valmistamansa palvelijan tulee olla. Mikä tulee valmistetun palvelijan olla? Hän oli katsonut ihmiseen täällä maan päällä ja nähnyt hänen epäonnistumisensa, ja sitten Jumala näytti hänelle Taivaan valtakunnan, valtaistuimen. Se oli Se, johon katsoa. Sitten Hän näytti hänelle, mitä todellisen palvelijan tulee olla, joka palvelee Hänen Läsnäolossansa. Ja tässä olivat sitten nämä Serafit, peittäen pyhät kasvonsa ja peittäen jalkansa ja toimien kahdella siivellä; kunnioittavasti, nöyrästi ja toiminnassa. Aamen. Jos se ei olekin puettu palvelija, niin en tiedä mikä on; kunnioittava, nöyrä ja toiminnassa. Oi! Sen voin sanoa teille!

124   Niin kuin tuo pieni nainen kaivolla, kun hän tunnisti tuon Jumalan lahjan, ja että tämä Mies, joka puhui oli Messias, se totisesti pani hänet nopeasti toimimaan. Hän unohti vesiruukkunsa. Hän juoksi kaupunkiin, sanoen: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä olekin itse Messias?” Oi, miten hän alkoikaan toimia!

125   Pietari, kun hän otti Häntä Hänen Sanastaan, niin kuin puhuimme siitä tänä aamuna, siellä veneessä. Panitteko merkille erään asian? Kun Pietari otti Hänen Sanansa ja laski verkkonsa, hän sai suuren määrän kaloja ja hän jätti verkon ja alkoi toimia. Ennen kuin hän teki sen, hän lankesi maahan Herran eteen ja sanoi: “Mene pois minun tyköäni, Oi Herra, minä olen syntinen ihminen.”

126   Jos ne eivät olekin samat sanat, jotka Jesaja, tämä profeetta sanoi: “Voi minua, sillä minä olen nähnyt Herran Jumalan, ja minä olen mies, jolla on saastaiset huulet.”

127   Ettekö te näe mitä Herran Läsnäolo tekee todellisille uskoville? Me emme halua edes tehdä tunnustusta; me vain haluamme sanoa: “Me olemme helluntailaisia, me olemme baptisteja, me olemme presbyteerejä”, ja elää edelleen niin kuin ennenkin. Mutta todella aito, kutsuttu Jumalan palvelija, nöyryyttää itsensä Jumalan Läsnäolossa. Hän ei arvostele Sitä.

128   Katsokaa kuka arvosteli Herraa Jeesusta, ne olivat fariseukset, uskonnolliselle kirkkokunnalle omistautuneet, he olivat ne, jotka arvostelivat Häntä.

129   Mutta tämä mies, joka todella oli halukas olemaan Hänen palvelijansa, nöyryytti itsensä ja alkoi toimia. Jeesus sanoi: “Seuraa Minua, ja Minä tulen tekemään sinusta ihmisten kalastajan. Kun hän näki, että se todella oli Jumala, hän alkoi toimia.

130   Tuo sokea mies, joka parantui, Raamattu sanoo, että hän “levitti Hänen mainettaan kautta koko tuon seudun”. Hän alkoi toimia, kun hän näki, että Jumalalla oli edustaja täällä maan päällä, joka voi avata sokean silmät ja hän kulki ympäri todistaen, antaen ylistyksen Jumalalle. Ja nuo fariseukset ottivat hänet kiinni, ja mitä se merkitsikään hänelle, niin kuin sanoin tänä aamuna, hän sanoi: “En osaa selittää, väitellä teologiasta kanssanne. Mutta tämän yhden asian minä tiedän, että siinä missä kerran olin sokea, minä nyt näen.” Hän oli toiminnassa, varmasti, koska hän oli levittänyt Hänen mainettaan kaikkialle.

131   Ja joskus, te ette ehkä ole saarnaaja, levittääksenne Hänen mainettaan, mutta teidän elämänne tulee levittämään Hänen mainettaan, jos vain elätte oikein.

132   Nuo köyhät ihmiset Helluntaina, tuo kalastajien, veronkerääjien ja niin edespäin joukko, joilla oli vaatimattomat ammatit. He menivät sinne ylös Jumalan lupauksen mukaisesti ja he odottivat siellä ylähuoneessa kymmenen päivää. “Ja äkisti tuli Taivaasta ääni, ikään kuin kohiseva tuuli, täyttäen koko sen rakennuksen, jossa he olivat istumassa.” Ja he alkoivat toimia, koska he olivat nähneet Jumalan lupauksen julkituotuna. Jumalan lupaus oli vahvistettu heille, ja se sai heidät toimintaan. Kun Hänen lupauksensa oli täyttynyt, pani se heidät toimimaan.

133   Ystävä, voisinko sanoa tämän. Sen, mitä me olemme nähneet viimeisenä vuotena tai kahtena Jumalan Valtakunnassa, tulisi panna jokainen uudestisyntynyt kristitty toimimaan. Mutta kysymys on siitä, että me emme kunnioita sitä, käsittääksemme, että se on Jumala. Me olemme vain jotenkin vähän uteliaita. Me haluamme nähdä asioiden tapahtuvan, ja antaa sensaation. Me pidämme siitä, että meistä tuntuu hyvältä. Me pidämme tämän kaltaisten asioiden tekemisestä. Mutta, kun se todella tulee siihen, että me kunnioitamme sitä ja uskomme Sen koko sydämellämme, niin se panee meidät toimimaan.

134   Kun tuo Enkeli kohtasi Marian tuona aamuna kaivotiellä ja kertoi hänelle, että hän “tulisi saamaan lapsen, tuntematta miestä”, pani se hänet toimimaan. Nopeasti hän meni kertomaan kaikille, että “hän tulisi saamaan lapsen, tuntematta miestä.” Hän ei välittänyt, mitä merkitsi se, mitä ihmiset sanoivat. Hän oli todellisuudessa kohdannut Jumalan Enkelin, ja se pani hänet toimintaan. Hän oli tietoinen, että Pyhä Henki oli hänen yllään, luoden hänessä elämän.

135   Oi, jos me vain voisimme käsittää, että Pyhä Henki on yllämme, luoden meissä uskon, yrittäen esitellä itsensä niin monin eri tavoin ja lahjoin, luodakseen uskon Seurakunnan ylöstempaamista varten. Sen pitäisi panna meidät toimintaan. Mutta ihmettelen, teemmekö me sen sillä tavalla kuin Hän halusi sen olevan, kunnioituksella ja nöyryydellä?

136   Tulipatsaan tulisi näissä viimeisissä päivissä panna koko seurakunta toimintaan, Sen ollessa vahvistettu, merkkinä Hänen käsillä olevasta Tulemuksestaan.

137   Israel on mennyt takaisin kotimaahansa. Jeesus sanoi: “Kun viikunapuu työntää esiin silmunsa, niin tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä asiat ovat täyttyneet.” Kun Israel palaa kotimaahansa ja tulee kansakunnaksi, niin tuo sukupolvi näkisi Messiaan Tulemuksen.

138   Minulla on artikkeli eräältä rabbilta Palestiinasta, tässä eräänä päivänä, ja se on hyvin erikoinen. Siellä on eräs pieni viinipuu, tänä vuonna, joka on kasvanut Palestiinassa, ja jota ei ole nähty siellä satoihin ja satoihin ja satoihin vuosiin. Ja on ennustettu, juutalaisten mukaan, että kun tuo viinipuu jälleen kasvaa, silloin Messias on tulemassa.

139   Nuo viisaat miehet, jotka tulivat Babylonista ja olivat tutkineet tähtiä, he olivat tähtitieteilijöitä. Ja tutkiessaan tähtiä, he näkivät näiden kolmen tähden tulevan jonoon, Haamin, Seemin ja Jaafetin tähdet, joiden alla he olivat syntyneet, ne tulivat jonoon ja he tiesivät, nuo tieteelliset uskovaiset tarkkasivat taivaankappaleita, kuinka ne liikkuivat, ja kun he näkivät noiden kolmen tähden tulevan jonoon Jerusalemin yllä, sillä jos he olivat Babylonissa, he katsoivat suoraan kohden Jerusalemia, kohden länttä, nähdäkseen sen. Ja, kun he näkivät sen, he tiesivät, että, kun nuo tähdet tulisivat linjaan toistensa kanssa., olisi Messias maan päällä. Kunnia!

140   Ja, kun me näemme Israelin menevän kotiin ja Pyhän Hengen ollessa vuodatettu seurakunnissa, ekumeeniset uutiset yhteenmenemisestä, ja Kirkkojen Neuvoston ja muut asiat, ja roomalaiskatolisuuden ja protestanttisuuden yhdistymisen, niin Messias on tuleva ja tempaava pois Morsiamensa.

141   Ja Jumala lähettää lahjoja, yrittäen luoda meissä uskon, joka tulee siirtämään meidät pois täältä, jonakin päivänä, Ylöstempaukseen; parantaen sairaat, avaten sokeiden silmät, nostaen ylös kuolleet!

142   Suuria merkkejä ylhäällä taivaalla, Enkelien tullessa muodostelmassa. Se ennustettiin kuukausia ennen kuin se tapahtui, ja tiedemiehet katselivat sitä. Siellä se oli. Siellä se on kuvalehdissä. Se kerrottiin kuukausia ennen kuin se tapahtui! Seitsemän Enkeliä tuli alas ja sanottiin: “Täydellinen ilmestys Jumalan kuuden sinetin salaisuudesta tulisi avatuksi.” Ja siellä se oli aivan tarkalleen, niin kuin Hän sanoi, ennustettuna ennen kuin se tapahtui.

143   Ja he katsovat ympärilleen ja löytävät kaiken kaltaisia salaperäisiä näkyjä ja kutsuvat niitä jonkin kaltaisiksi yliluonnollisiksi olennoiksi. He kutsuvat niitä lentäviksi lautasiksi, näitä pelottavia merkkejä taivaalla ja maan päällä. Merkkejä. Nämä merkit osoittavat meille, että Herran Jeesuksen Tulemus on käsillä.

144   Nyt pieni viinipuu antaa sadon. Israel on oma kansakuntansa. Sillä on oma kansakuntansa, oma lippunsa. Vanha kuusisakarainen Daavidin tähti, vanhin lippu maailmassa, se liehuu jälleen ensimmäistä kertaa noin kahteentuhanteen viiteensataan vuoteen. Heillä on oma armeijansa. Heillä on oma valuuttansa. He ovat edustettuina Yhdistyneissä Kansakunnissa. He ovat kansakunta, ensi kertaa kahteentuhanteen viiteensataan vuoteen. Ja heidän kokoontuessaan sinne…

145   Minulla on siitä filmi, me kutsumme sitä nimellä Kolme minuuttia keskiyöhön. Ja siinä, kun nämä juutalaiset tulivat kantaen vanhuksia selässään, he kysyivät heiltä: “Tulitteko te kotimaahan kuolemaan?” “Ei, me tulimme nähdäksemme Messiaan.” Aamen. Kun te näette nuo kysymykset, on se Jumalan kalenterissa merkki siitä, että Messias valmistautuu ilmestymään. Oi!

146   Meidän tulisi olla nöyriä. Meidän tulisi olla kunnioittavia! Kuinka meidän tulisikaan olla toiminnassa, yrittäen saada jokaisen sielun pelastetuksi, jonka vain voimme, levittäen siementä oikealta vasemmalle ja tehdä kaiken minkä voimme.

147   Mutta sen sijaan me sanomme: “Kunnia Jumalalle, minusta ei tunnu siltä, että haluaisin mennä tänä iltana. Uskon, että jään kotiin katsomaan tätä hyvää televisio-ohjelmaa tänä iltana. Se on rukouskokous, mutta…” Nukkuva seurakunta, Laodikea, rikas! Oi! Siinä se on meillä.

 Sen pitäisi panna meidät toimimaan.

148   Me, niin kuin tuo profeetta näki, olemme tulleet itsekorotukseen, kirkkokunnissa. Me näemme tänään seurakunnassa tapahtuvan tarkalleen, samoin kuin Jesaja näki. Hän näki miehen, joka oli saanut kunnian Jumalalta, korottavan itsensä, ja tulevan pitaalilla lyödyksi. Me näemme tänään tuon saman itsekorotuksen kirkkokunnissa: “Me olemme suurin joukko. Heillä on enemmän jäseniä kuin muilla.” Itsekorotusta, me näemme epäuskon pitaalin lyövän heitä, ja heidät on heitetty ulos.

149   Meidän olisi sitten tullut katsoa näkyä Taivaasta, joka näyttää meille Jeesuksen Kristuksen joukossamme, Hänen luvatun Sanansa, että Hän tulisi tekemään sen, kyllä vaan, eikä olla jonkun ihmistekoisen järjestelmän vaikuttamat, vaan Jumalan itsensä vaikuttamat.

150   Me näemme heidän, kuten Ussian, kadottavan otteensa Sanaan, koska he ovat vaihtaneet Sen uskontunnustuksiin, yrittäen tehdä itsestään kuten entinen Ussia; he yrittävät ottaa voidellun viran paikkaa puhujanpöydän takana ja hylkäävät todellisen Jumalan Sanan. Heillä ei ole sinne mitään asiaa, ei sen enempää kuin Ussiallakaan tuon suitsutusalttarin ääressä. Miehellä, joka väittää olevansa kristitty ja kieltää Sanan tosiasiat, ei ole sen enempää asiaa saarnatuoliin, kuin Ussialla oli tekemistä tuon suitsutuksen kanssa. Mies, joka väittää olevansa kastettu Pyhällä Hengellä ja olevansa Jumalan siunaama ja nousee ylös ja kieltää Raamatun ja Sen Totuuden, on vaihtanut Sen uskontunnustukseen tai johonkin muuhun, hän on aivan yhtä täynnä synnin ja epäuskon pitaalia kuin Ussiakin oli.

151   Hänet pantiin pois tuosta virasta, mutta he yrittävät täyttää tuota virkaa älykkyydellä. “Minä olen tohtori, Ph.D., LL.D. Se-ja-se.” Näettekö, he yrittävät ottaa sen ja panna koulutuksen Pyhän Hengen voitelun sijaan. Katsokaahan, sen vuoksi, joku jostakin suuresta laitoksesta tuleva voi ottaa Raamatun ja selittää sen ja hajottaa sen ja sitten koota sen näyttämään melkoisen hienolta teistä. Se on älykkyyttä. Se on siksi, että hän on opiskellut ja opiskellut sitä eri kulmilta, kuinka koota se yhteen.

152   Mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin. Kun Jumala tulee alas Sanaansa, ei Hän vain kokoa sitä yhteen, vaan Hän julkituo sen siellä ulkona, ja tekee Sen eläväksi, ja vahvistaa Sen ja todistaa Sen, että Se on Totuus. Se on Sanan totuus. Se on mitä Jumala itse sanoo.

153   Tuo näky vaikutti tähän profeettaan. Oi, mikä vaikutus, sillä olikaan häneen! Se sai tämän profeetan…

154   Muistakaa nyt, hän oli katsonut mieheen. Mutta, kun hän näki jotakin todellista… Hän oli tarkannut tämän miehen pyhää elämää, nähnyt hänen epäonnistuvan, nähnyt hänen tulevan pitaaliseksi ja kuolevan. Te katsotte samaa asiaa kirkkokunnissanne. Näettekö mihin jokainen niistä on mennyt?

155   Nyt tämä suuri ekumeeninen liike. Jos joku seurakunta ei kuulu tähän ekumeeniseen liikkeeseen, niin poikkeustilan aikana tuota kirkkoa ei voida käyttää kirkkona. “Eikä kukaan Sananpalvelija voi tehdä palvelusta kenellekään; hänet tapettaisiin, jos hän tekisi niin. Jos hän palvelee minkäänlaista siunausta ihmisille ulkopuolella, täytyy hänen kuulua tähän ekumeeniseen liikkeeseen.” Se on tarkalleen, mitä eräs luterilainen on kirjoittanut tänään; olen unohtanut hänen nimensä. Näettekö, se on totta. “Teidän kirkossanne ei voida palvoa; siitä on tehty varastohuone.” Näettekö pedon merkin jo alkavan vaikuttaa, ja me katsomme sitä. Tämä aika, oi, sen tulisi panna seurakunta toimintaan. Varmasti sen tulisi.

156   Tarkatkaa nyt tämän näyn vaikutusta, mitä se teki tälle profeetalle. Se sai hänet… tarkattuaan tuota miestä ja nähtyään sen epäonnistuvan. Hän näki Jumalan vihastuvan tuohon mieheen ja vetäytyvän pois hänestä ja lyövän häntä pitaalilla.

157   Ja sitten hän meni temppeliin, sanoakseen: “Herra Jumala, minä tiedän, että Sinä olet Jumala. Ja minä olen katsonut väärään asiaan.” Ja sitten Jumala näytti hänelle näyn. Ja ei vain näkyä, vaan tuo näky oli vahvistettu; koska heidän keskellään lensivät Serafit edes takaisin, ja jopa heidän äänensä järkytti rakennusta, sen pylväitä.

158   Ja sitten hän näki jotakin todellista. Ja, vaikka hän olikin profeetta, hän oli… Profeetta on hän, jolle Sana tulee. Mutta hän ei ollut koskaan mennyt tuolle alueelle, hän oli vain katsonut sankariaan, Ussiaa, katsonut pastoriin, johonkin suureen mieheen. Ja, kun hän oli nähnyt siellä epäonnistumisen ja nähnyt Sanan nuhtelevan tuota miestä, koska hän anasti itselleen viran, johon hänellä ei ollut mitään asiaa, mitä silloin tapahtui? Hän katsoi ylös ja hän näki Herran.

159   Osaatteko lukea rivien välistä? Voitteko nähdä, mitä olen nyt sanomassa? Se oli Herra Jeesus, joka lupasi: “Niin kuin se oli Lootin päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Jumala itse, joka kirjoitti Raamatun, sanoi: “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Ja Hän sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Käsitätteko mitä tarkoitan?

160   Sitten tuo sydämessään rehellinen mies näki Jumalan Kirkkauden, hän näki sen toiminnassa. Ja hän huusi, syntisenä, ja tunnusti itsensä syntiseksi. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään sen kaltaista, niin todellista, Hän tunnusti, että hän oli syntinen.

161   Mitä sitten tapahtui? Kun profeetta oli valmis tunnustamaan, silloin tuli todellinen puhdistus.

162   Siihen asti kunnes ihmiset ovat valmiit tunnustamaan, ei ole mitään tarvetta pitää näitä parantamiskokouksia. Jos te tunnustatte syntinne, tunnustatte epäuskonne, tunnustatte ne asiat mitä teitte väärin, silloin Jumala voi tehdä jotakin. Mutta ennen tunnustusta ei voi olla mitään puhdistusta.

163   Ja niin pian kuin Jesaja sanoi: “Voi minua! Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet.” Sitten, kun hän oli tunnustanut sen, tuli Kerubi Tulen kanssa. Panitteko sitä merkille? Jumala ei koskaan käyttänyt mitään seminaaria puhdistamaan häntä. Hän ei käyttänyt mitään lain kirjoja puhdistamaan häntä. Hän puhdisti hänet Tulella.

164   Jumala puhdistaa palvelijansa aina Pyhällä Hengellä ja Tulella, kun Hän on valmis panemaan heidät palvelukseen. Jumala puhdistaa Tulella; ei kirjoilla, ei koulutuksella, ei järkiperäisellä käsityksellä, ei kirkkokunnalla. Vaan Pyhän Hengen Tulella, Jumala puhdistaa palvelijansa.

165   Pankaa sitten merkille, että tuon tunnustuksen jälkeen ja tuon puhdistuksen jälkeen, tuli tehtävä. Silloin tuli tehtävä. Tunnustuksen ja puhdistuksen jälkeen, vasta silloin puhdistettu Jesaja vastasi Jumalalle ja sanoi: “Tässä olen minä, lähetä minut.” Sen jälkeen, kun hänet oli puhdistettu, kun hän oli tunnustanut, ja kun hänet oli puhdistettu Tulella, silloin puhdas Jesaja oli valmis työhön. Hän oli valmis olemaan esimerkkinä. Hän oli valmis tuomaan elämänsä esiin niin, että muut voisivat olla vaikutetut hänestä.. 

166   Mutta siihen asti kunnes hän oli tunnustanut sen ja kunnes hänet oli puhdistettu, hänellä oli hyvin kehno vaikutus, hän oli vain kuninkaan sätkynukke.

167   Hän on nyt puhdistettu, hän on nyt tunnustanut ja puhdistettu ja kutsuttu ja asetettu tehtävään olemaan profeetta. Ja Jumala antoi hänen kirjoittaa koko Raamatun kuusikymmentäkuusi Kirjaa, Jesajan Kirjan kuudessakymmenessä kuudessa luvussa. Hän aloittaa 1. Mooseksen kirjasta; ja keskellä Kirjaa tulee Johannes Kastaja; ja menee suoraan Tuhatvuotisvaltakunnan hallitukseen asti Ilmestyskirjassa, Jesaja 6:3 ja 66. Hän kirjoitti koko Raamatun ääriviivat. Miksi? Koska hän nöyryytti itsensä, kun hän näki Jumalan Läsnäolon.

168   Mitä hän teki? Ja tehtyään sen, nöyryytettyään itsensä, ja ollen puhdistettu ja syrjään asetettu ja saanut tehtävän, sen jälkeen hän on vaikuttanut miljooniin ihmisiin. Tässä on hänen Kirjansa, tämä on Jesajan Kirjoitus, joka on vaikuttanut ihmisiin tuosta ajasta alkaen tähän asti. Hänen vaikutuksensa jatkuu edelleen.

169   Raamattu sanoo: “Heidän tekonsa seuraavat heitä.” Niin kuin Pyhä Henki sanoi Johannekselle Ilmestyskirjassa, Patmoksen saarella: “Sinun täytyy profetoida vielä kuningasten, kansakuntien ja ihmisten edessä.” Ilmestyskirja profetoi yhä. “He lepäävät työnteostaan, mutta heidän tekonsa seuraavat heitä.” Heidän vaikutuksensa, joka heillä oli, seuraa yhä heitä. Ymmärrätteko? Tietenkin on niin.

170   Ja nyt tänään, me löydämme tuon saman asian, koskien vaikutusta. Meidän täytyy vaikuttaa.

171   Ennen kuin me voimme vaikuttaa, meidän täytyy tunnistaa Jumala, meidän on oltava puhtaat, meidän on oltava nöyrät. Meidän on saatava itsemme alas, ja on tiedettävä, vain jatkuvasti kuviteltava ja tiedettävä kuinka pieniä olette. Te ette ole mitään. Minä en ole mitään. Eikä kukaan meistä ole mitään, vain Hän on kaikki kaikessa. Hän on ylistyksen arvoinen, Jumalan Karitsa. Mitä me tarvitsemme, on mennä takaisin temppeliin, meidän tarvitsee mennä takaisin Jumalan alttarille, tekemään alttarin omassa sydämessämme, niin että voimme luovuttaa itsemme ja sitten nähdä Herran joukkojen Jumalan tulevan alas näissä viimeisissä päivissä ja tekevän, mitä Hän teki ollessaan täällä ensi kertaa. Silloin tulette ymmärtämään sen ja huutamaan: “Voi minua!”

 Kun Tulen hiili oli koskettanut profeettaa,
 Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
 Kun Jumalan ääni sanoi: “kuka haluaa mennä puolestamme?”
 Silloin hän vastasi, “Mestari, tässä olen minä, lähetä minut.”

172   Onko se niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laulakaamme se.

Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja olen nopeasti vastaava Sinulle
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen vastaamaan, “Herra, lähetä minut.”

Kuunnelkaa, ystävät:

Miljoonat nyt synnissä ja häpeässä kuolevat;
Kuulkaa heidän surullista ja katkeraa huutoaan;
 Kiirehdi, veli, kiirehdi heidän avukseen;
 Nopeasti vastaa: “Mestari, tässä olen minä.”
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja olen nopeasti vastaava Sinulle
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen vastaamaan, “Herra, lähetä minut.”

173   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi ja hyräilkäämme tätä. [Veli Branham alkaa hyräillä.]

 Tulinen hiili oli koskettanut profeettaa,

174   Hyräilkäämme sitä nyt. [Seurakunta hyräilee, kun veli Branham jatkaa laulamista.]

Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan ääni sanoi: “kuka haluaa mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä olen minä, lähetä minut.”
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja olen nopeasti vastaava Sinulle
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen vastaamaan, “Herra, lähetä minut.”

175   Taivaallinen Isä, me odotamme puhdistusta kaikesta epäuskosta, sillä totisesti miljoonat ovat nyt synnissä ja häpeässä kuolemassa. Mitä hyötyä siitä on, Herra, että me tunnustamme, ilman, että meillä olisi sitä mitä tunnustamme meillä olevan? Mitä se hyödyttää meitä yrittää kuvitella jarjellämme, että jotakin on tapahtunut, kun me todellisuudessa tiedämme, ettei se ole tapahtunut? Taivaallinen Isämme, me rukoilemme, että Sinä puhdistaisit meidät nyt kaikesta epäuskostamme, kaikista lihallisista elämän asioista, niin että voisimme olla puhtaat Herran Jeesuksen Veren kautta.

176   Tämä ryhmä täällä Chicagossa, tuon näyn mukaisesti tuona aamuna, Herra, minä tiedän, että täällä on odottamassa osa tuosta Morsiamesta, enkä oikein tiedä kuinka tavoittaa sitä, Herra. Minä vain kylvän siementä minne tahansa voin. Minä rukoilen, Jumala, jos heitä on täällä tänä iltana, joilla ei ole tätä kokemusta, jotka eivät koskaan ole olleet ja nähneet todellista Jumalan Valtakuntaa julkituotuna, eivätkä koskaan tunteneet tuloksia siitä ja nähneet elämänsä olevan koko Sanan mukaista ja niin edelleen; Herra, suo, että tämä ilta tulisi olemaan se ilta, että he tulevat tekemään sen. Suo se, Isä. Me rukoilemme tämän Jeesuksen Nimessä. Aamen.

177   Nyt kunnioittavasti. Olen varma, että te tunnette minut tarpeeksi hyvin, tai ainakin toivon teidän tuntevan. Minä en ole mikään fanaatikko. Jos olen, niin en ole tietoinen siitä. Enkä usko, että Jumala kunnioittaa fanaatikkoja. Kaikkien näiden vuosien aikana kentällä, jotakin olisi tapahtunut. Minä olen teidän veljenne. Mutta uskon koko sydämestäni että… En voi nyt sanoa Herran kertoneen sitä minulle, mutta uskon, että tämä sukupolvi, joka nyt elää tulee todistamaan tuon Ylöstempauksen. Se on kuinka lähellä uskon sen olevan, enkä voi nähdä mitään muuta olevan tulossa. Katsokaahan, kaikki on jo mennyt suoraan paikalleen.

178   Muistatteko tuon viimeisen asian, mikä tapahtui ennen Sodoman polttamista? Herra oli julkituotu inhimillisessä lihassa. No niin, Hän oli mies. Hän söi lihaa, joi lehmän maitoa ja söi viljasta tehtyä leipää ja söi lehmän vasikkaa ja seisoi siellä ja söi. Ja kuitenkin Abraham, joka puhui Hänelle, sanoi, että se oli “Kaikkivaltias Jumala”. Inhimillisessä lihassako? Kyllä. Hän näytti esimerkin siitä, mitä Hän tulisi tekemään viimeisissä päivissä. Jeesus viittasi takaisin siihen.

179   Ja tarkatkaa tuota palvelustehtävää, sitä mitä Hän teki. Ensimmäiseksi, Hän viittasi takaisin lupaukseensa. Hum! Näettekö te tuon teologisen puolen siitä? Katsokaahan, Hän sanoi: “Minä annoin sinulle lupauksen ja nyt olen täällä vahvistaakseni sen.” Ja kuinka me nyt tiedämme, että lupaus on… Tarkatkaa sitä. He olivat odottamassa. Juuri ennen tulen lankeamista, Abraham ja Saara olivat odottamassa luvattua poikaa. Jumala ilmestyi inhimillisessä lihassa ja teki merkin heidän edessään, johon Jeesus viittasi sanoen, että tuo sama asia tulisi olemaan Hänen tulemuksessaan, jonka Hän Poika lupasi. Ja me olemme panneet sen merkille nyt, se on ollut tapahtumassa viisitoista vuotta.

180   Ja yhä seurakunta tulee pahemmaksi. Ei ihme, me voimme itse asiassa nähdä olevamme Laodikean Ajanjaksossa.

181   Nyt Pyhä Henki on täällä. Täällä voi nyt olla niitä… Me olemme, me olemme rukoilleet sairaitten puolesta, mutta nyt annan alttarikutsun. Annan alttarikutsun sekä tunnustajille, että niille, jotka eivät ole koskaan tehneet tunnustusta. Pyydän teitä menemään kanssani Jumalan temppeliin, joka on sisimmässänne. Menkää rippituoliin omassa sydämessänne ja sanokaa: “Herra, Jumala, puhdista minut. Lähetä Enkeli Tulisen hiilen kanssa ja ota minulta pois kaikki epäusko, niin että tänä iltana voisin tunnistaa Jumalan Läsnäolon, niin kuin profeetta Jesaja teki, kun Enkeli kosketti häntä.” Haluan teidän tekevän sen ja olevan todella vilpittömiä.

182   Ja nyt meillä on lupaus tätä aikakautta varten. Meille ei ole luvattu paljon teologiaa, meille on luvattu…

183   Kuulkaahan, heprealaisilla oli kaksituhatta vuotta teologiaa, mutta heillä oli merkki, joka annettiin heille, ennen kuin heidät tuhottiin. Lootille ja heille annettiin toinen merkki. He näkivät tuon saman merkin. Ja nyt, jos Jumala antaa ihmisten… Kun Jeesus oli täällä, Hän teki tuon saman merkin heprealaisille, ja Hän teki sen samarialaisille, mutta ei pakanoille.

184   Tämä on nyt pakanain ajan loppu, aivan niin kuin se oli heidän aikanaan. Pakanaseurakuntaa on kutsuttu. Jumala ei voi nyt muuttaa ohjelmaansa, koska Hän on ääretön ja Hän on täydellinen, kaikkialla läsnäoleva, kaikkitietävä, kaikkivaltias ja ääretön. Jos Hän ei ole, Hän ei ole Jumala. Niinpä te näette, että Hänen täytyy tehdä tuo sama asia, jonka Hän teki silloin. Siitä syystä he tiesivät jokaisessa sukupolvessa, että Hän julkitoi itsensä, se oli samalla tavalla, tietäen, että Hän on sama.

185   No niin, jos Jeesus Kristus seisoisi täällä tänä iltana, tällä puhujanlavalla; jos Hän seisoisi täällä, niin ainoa asia, jonka Hän tekisi, olisi tuo sama asia, jonka Hän teki ollessaan täällä aikaisemmin, saadakseen ihmiset ymmärtämään, että Hän oli Jumalan Poika.

186   Nyt Hän on täällä. Hän lupasi olla täällä ja ainoa tapa, miten Hän nyt voi toimia, on lupauksensa mukaisesti. “Minä olen viinipuu; te olette oksia.” Ja oksat todistavat siitä, että elämä tulee viinipuusta, tai muussa tapauksessa niissä ei ole elämää itsessänsä. Mutta, jos se saa energiansa viinipuun elämästä, on sillä sama elämä kuin viinipuullakin. Se työntää itsensä oksiin.

187   Olkaa nyt kunnioittavia hetken. Ja auttakoon nyt Taivaan Jumala minua, että te tämän saarnan mukaan, jonka olen saarnannut, tekisivät niin kuin Jesaja, tuo uskovainen, kun hän tuli sille paikalle, että oli nähnyt ihmisen epäonnistuvan, joka yritti edustaa Jumalaa, ja sitten hän näki Jumalan tulevan alas ja näki sen todellisuuden, silloin hän huusi: “Voi minua!” Koska, Jumala oli tehnyt sen kaltaisen lupauksen. Hän antoi sen jokaiselle sukupolvelle. Me näemme kaiken tarkalleen järjestyksessä Hänen Tulemustaan varten.

188   Uskotteko nyt Hänen olevan täällä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Auttakoon Hän nyt minua.

189   Ja haluan tietää kuinka monta sairasta ihmistä siellä on, kohottakaa kätenne. Teillä on usko. Ja nyt pyydän teitä ottamaan tämän Kirjoituksen, heprealaisista, että “Hän on meidän tunnustuksemme Ylipappi, ja Hän voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla.”

190   Rukoilkaa nyt: “Jumala, salli minun koskettaa Sinua. Ja sitten Sinä puolestasi, puhu takaisin veli Branhamin kautta, niin kuin Sinä teit todellisen Poikasi kautta. Hän on vain adoptoitu lapsi kuten minäkin. Mutta Sinä lupasit, että viimeisissä päivissä Sinä tulisit tekemään sen. Nyt Herra, salli minun nähdä jotakin todellista.” Ja rukoilkaa.

191   Voikoon Taivaan Jumala, siltä pohjalta, että sydämeni on vuodatettu Chicagolle ja minne tahansa menen, voikoon Hän vahvistaa sen olevan niin.

192   Tuo mies, joka juuri ojensi selkänsä istuimellaan, hän on suurikokoinen mies, istuu suoraan tässä edessäni, jonka kädet ovat ylhäällä. Ei, yksi taaempana, valkoinen paita yllään. Se ei ole tarkkaan ottaen itsesi vuoksi, sinä rukoilet jonkun muun puolesta. Se on saarnaaja. Uskotko minun voivan kertoa sinulle, mikä hänellä on vikana? Hänellä on sydänvaiva. Jos se on oikein, heiluta kättäsi. Usko nyt hänen puolestaan.

193   Jos te vain haluatte uskoa sen! Mutta teidän täytyy uskoa se. Jos ette usko sitä, ei se toimi. Tuo mies vilpittömyydessä.

194   Tässä, tässä istuu eräs nainen, juuri tässä, toinen nainen toisen rivin tässä päässä. Hän kärsii paksunsuolen vaivasta. Se on tulehdus hänen paksussasuolessaan. Tuo pieni nainen, siellä päässä, jotenkin harmaapäinen, nouse seisomaan niin, että ihmiset voivat nähdä sinut. Kyllä, se olet sinä. Se on totuus. Se on tulehdus paksussasuolessa ja sinulla on myös muita asioita vialla, komplikaatioita. Jos se on oikein, kohota kätesi.

195   Ketä hän nyt kosketti? Ei minua. Hän kosketti Häntä. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.

196   Tässä istuu eräs rouva, aivan tässä takana. Hänellä on vaiva, huminaa päässään, hermostuneisuutta, komplikaatioita. Rouva Pfeiffer, usko koko sydämelläsi. Nouse seisomaan. Minä en tunne sinua, mutta Jeesus Kristus antaa sinulle kaipauksesi. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä; hän on vieras minulle. Se tulee lakkaamaan. Älä ole huolissasi. Sinun uskosi paransi sinut.

197   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ettekö näe, että se on mitä Hän lupasi?

198   Tuo mies, joka istuu siellä takana. Siellä, ettekö näe tuota Valoa? Hän on hyvin huonona. Hänellä on ollut kasvain kurkussansa. Hänellä on ollut leikkaus; lääkäri ei anna hänelle paljoakaan toivoa. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Vastaanotatko sen, herra Stonelake? Uskotko koko sydämelläsi? Hyvä on, nouse seisomaan, Jeesus Kristus tulee tekemään sinut terveeksi.

 “Jos sinä voit uskoa!”

199   Tämä nainen makaamassa tässä näillä paareilla. Tietenkään, sinulla ei ole rukouskorttia, niitä ei nyt ole. Sinä olet halvaantunut. Uskotko sinä tämän olevan Totuuden? Uskotko, että tänä iltana kuulemasi on Totuus? Jos makaat siellä, tulet kuolemaan. Mutta Jeesus Kristus voi parantaa halvaantuneen. Uskotko, että Hän tulee tekemään sen? Jos tahdot Uskoa ja vastaanottaa sen, niin silloin voit nousta ylös sieltä telttavuoteelta ja mennä kotiin, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja olla terve.

200   Sieltä hän tulee, nousten ylös. Antakoon joku hänelle vähän apua siellä nyt, hän on halvaantunut. Joku… Sieltä hän nyt tulee omin voimin ylös, terveeksi tehtynä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

201   Uskotteko koko sydämestänne? [Seurakunta iloitsee.] Silloin nouskaa seisomaan ja…

202   Sieltä tulee halvaantunut nainen kävellen kuulijakunnan halki!…?…

 Puhu, Herrani, voitele.

Uskotteko koko sydämestänne? [Seurakunta iloitsee.]

203   Tässä on toinen mies, joka oli halvaantunut, poissa telttavuoteelta; noussut ylös telttavuoteelta, kirkastaen Jumalaa!

 Uskotteko te? [Seurakunta iloitsee.]

204   Missä siellä on joku toinen? Kaikki telttavuoteet ovat tyhjiä, kaikki. Jokainen on jaloillaan, ylistäen Jumalaa!

 Kun tulinen hiili oli koskettanut profeettaa.

205   Siellä halvaantunut nainen kävelee ylös puhujanlavalle! Ylistys olkoon Jumalalle. Antakaa Hänelle kunnia ja ylistys!

206   Tässä on toinen mies tulossa ylös puhujanlavalle! Katsokaa kuinka hän kävelee ylös portaita, veli (Fitchkö?)

207   Antakaamme ylistys Jumalalle. Kohottakaa kätenne ja antakaa Jumalalle kunnia. [Seurakunta jatkaa Jumalan ylistämistä.]