63-1229E KATSOKAA POIS JEESUKSEEN (Look Away To Jesus), Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

63-1229E KATSOKAA POIS JEESUKSEEN
(Look Away To Jesus)
Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

1       Aamen. Kiitoksia teille, George, Becky ja sisar Ungren, tuollainen hieno laulu! Se on totta: “Kun Jeesus saapuu, niin kaikki muuttuu.” Hän vain poistaa pimeyden ja tuo esiin Valon, ja me olemme kiitollisia siitä. No niin, on ensimmäinen kerta, kun Becky soittaa täällä seurakunnassa, joten se oli hyvin sopiva laulu: Kun Jeesus saapui.

2       Joten me olemme kiitolliset ollessamme täällä tänä iltana… Olemme niin kiitollisia teidän hienosta osanotostanne tänä aamuna. Ja nyt tänä iltana minulla on pieni aihe, josta haluan puhua pienen hetken, mutta juuri sitä ennen teen muutamia ilmoituksia.

3       Ja olen myös hieman käheä. Minä luulen, että se vain johtuu liiallisesta puhumisesta. Minä saarnaan pitkään, mutta kun tulen takaisin tänne ja teen näitä tunnin tai kahden nauhoja, niin se tapahtuu siksi, että nauhat menevät ympäri maailman. Ja niinpä minä kiitän teitä siitä, että olitte tänä aamuna niin kärsivällisiä.

4       No niin, on muutamia asioita, joista haluan juuri nyt mainita. Ja ensimmäinen kysymys, jonka haluan kysyä seurakunnalta, koskee jotakin, mitä minä olen tehnyt, ja kysyä voisinko muuttaa sitä tänä iltana. Me emme ole…

5       Minä en tee uudenvuoden valoja. Sitten minä… meidän täytyy mennä huomenna kotiin, joten me emme tule olemaan täällä uutena vuotena, mutta me tulemme muistamaan teitä. Uskon, että täällä tulee olemaan kokous uuden vuoden yönä. Kyllä, valvojaiskokous, kuten heillä tavallisesti on uuden vuoden yönä. Haluaisimme viipyä täällä, mutta meidän on mentävä takaisin hyvissä ajoin saadaksemme lapset kouluun. Ja vaimoni täytyy pestä heidän vaatteensa. Tehän tiedätte, millaista se on.

6       Joten minä haluan kiittää teitä kaikkia kaikista hienoista asioista, joita te teitte meille joulun aikana. Ja te naiset, jotka menitte sinne ja veitte ruokaa taloon, ja nuo muut asiat, jotka te teitte meitä varten, niin että, kun me tulimme sinne, siellä oli ruoka valmiiksi tehtynä, valmiina syötäväksi. Minä todellakin kiitän teitä siitä. Siunatkoon Jumala teitä.

7       Ja kiitän seurakuntaa heidän pienestä maksuosoituksestaan, että halutessani voin ostaa sillä täältä puvun itselleni. He antavat minulle puvun joka vuosi. Ja jotkut mukavat ystäväni antoivat minulle puvun juuri äsken. Niinpä minä ajattelin, että jos teille sopii, niin minulla olisi tarve toisenlaisista asioista, kuten paidoista ja aluspaidoista ja sellaisista. Minä haluaisin käyttää rahan sellaisiin, jos se sopii seurakunnalle. Minä tarvitsen juuri nyt enemmän näitä kuin pukua.

8   Ja nyt tämä nuori kaveri, alhaalta Tucsonista, joka juuri lauloi meille, veli George Smith. Me olemme käyneet siellä heidän seurakunnassaan, Uuden Testamentin baptistikirkossa, Hänen isänsä on lähetyssaarnaaja. Luulen, että hänellä on seitsemän seurakuntaa alhaalla Vanhassa Meksikossa. Ja he siellä ovat todella hienoja ihmisiä. Hänen isänsä ja äitinsä, ja he kaikki siellä, ovat hienoja ihmisiä, ja George on hyvin hieno nuori mies. Ja olen pahoillani, ettei hän antanut meille todistusta Kristuksen pelastavasta armosta hänen elämässään ennen kuin hän istui alas.

9       Ja nyt, sanomat, minä lupasin täällä jokin aika sitten, että sanomat, ennen kuin menin ulkopuolelle kokouksiin, että minä tulisin ensin tänne nauhoittaakseni ne, ja sen jälkeen menisin muualle. Tämä siksi, että nauhat saataisiin toimitettua ihmisille. Sitten minä tulisin tänne ja nauhoittaisin sanoman ja sitten menisin ja saarnaisin sen. Tämä antaisi nauhojen valmistajille mahdollisuuden ottaa nauhat mukaamme, kun me lähdemme. Nyt olen valmistautumassa lähtemään suurelle evankelioimiskiertueelle, joten en voi tehdä sitä tästä eteenpäin, näettehän. Ja tuon, joka ottaa nauhoja, täytyy tehdä se siellä, kun menemme eteenpäin.

10   Ja minä ajattelin, että eikö tällä viikolla olekin neuvottelu nauhojen suhteen? Jotakin nauhoja koskevaa täällä tällä viikolla. Joka tapauksessa luulen veli Sothmannin olevan täällä, ja hän on veli Maquiren edustaja. En tiedä, onko hän täällä vai ei. Luulen veli Fredin olevan täällä. Joku sanoi, että hän oli täällä. Luulen, että he neuvottelevat nauhoista tällä viikolla, ehkä huomenillalla. Keskustelimme siitä eräänä iltana täällä. Luulen, että sen suhteen on sovittu aika, ja ne tekevät valmisteluja sitä varten.

11   Joten tästä eteenpäin tulen mahdollisesti puhumaan siellä ulkopuolella sanomia, joita en vielä ole puhunut täällä tabernaakkelissa,.

12   Ja nyt, olen kiitollinen Jumalalle tuosta veli Blairin todistuksesta. Sattuu olemaan niin, että veli ja sisar Blair istuvat täällä tänä iltana, juuri täällä minun edessäni, tuo, jolla oli tuo pieni poika… Nyt muistakaa, kun Herra kertoi minulle, että hän oli… Veli Blair, on hyvin hermostunut, itkee. Hänen pienen poikansa kasvot olivat murskaantuneet auton kääntyessä ympäri, ja hän oli hyvin huonossa kunnossa. Sillä aikaa kun rukoilin, minä näin pikkukaverin täysin terveenä. Ja veli Blair tietenkin kysyi minulta: “Veli Branham, onko tämä NÄIN SANOO HERRA?”

Minä sanoin: “Veli Blair, se on NÄIN SANOO HERRA.”

13   Ja veli Blair on täällä tänä iltana, ja me olemme kiitollisia, että veli Blair on kanssamme. Ja hän on kärsinyt pienestä hermostuneisuudesta, ja Saatana antoi hänelle kovan lyönnin täällä jokin aika sitten ja yritti saada, ettei hän uskoisi minua. Ja sillä aikaa kun Saatana teki niin, Herra tuli ja paljasti sen hänelle ja kertoi hänelle sen, vain katkaistakseen sen pois ennen kuin tulee aika tätä varten. Veli Blair on hieno mies. Ja haluan teidän muistavan häntä. Hän on tavallaan jäänyt kiinni kahden mielipiteen väliin, tietämättä miten toimia. Hän ei tiedä mihin päin kääntyä, ja minä uskon, veli Blair, että sinä olet suuri Kristuksen palvelija, ja että Hänellä on paljon tehtävää sinua varten, koska valot ovat tulossa himmeiksi. Olitko sinä täällä tänä aamuna? Hyvä, se on hienoa.

14   Nyt luulen, että seuraava kerta, kun näen teidät, on ehkä keväällä hetken aikaa, ja silloin me tiedämme tulemmeko me pitämään kokouksia täällä Jeffersonvillessä vai emme, kun minun tuona aikana tulisi olla Norjassa ja Skandinavian maissa. Ja nyt ennen kuin menemme aiheeseemme…

15   Koska meillä on tulossa rukousjono ja monet seisoskelevat seinien vierustoilla ja niin edelleen, ja minä tiedän, että se on teille raskasta. Ja minä olen seissyt monesti itsekin, ja kulkiessani ohitse jokin aika sitten, kun toin vaimoni tänne, panin merkille ovien ympärillä olevat ihmiset, ja minä ajattelin: “Kuka sanoo, ettei Evankeliumi yhä ole kaikkein kiinnostavin asia, mitä maailmassa on?” Varmasti se on. Se vetää puoleensa noita, jotka ovat kiinnostuneita siitä. Nuo, jotka eivät ole kiinnostuneita, tietenkään se ei vedä heitä puoleensa. Mutta Jeesus sanoi: “Kun Minut on nostettu ylös maasta, tulen Minä vetämään kaikki miehet tyköni.” Kuinka totta se onkaan.

16   Ja kun minä tulen tänne, niin on niin paljon sanottavaa, että minun on kirjoitettava ylös mitä tulen sanomaan täällä, tai muutoin… Kun on niin paljon sanottavaa, te voitte unohtaa mitä teidän tulisi sanoa.

17   No niin, olen ymmärtänyt että veli Ungrenin isä kastettiin tänä aamuna Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos sisar Ungren ja he muut ovat täällä, niin olen varma, että tämä on suuri asia heille, koska se on ollut heidän jatkuva rukouksensa monet vuodet. Ja veli Ungren, missä sinä oletkin, Jumala runsaasti siunatkoon sinua, veljeni.

18   Ja jos ei se ole oikea tapa, niin Jumala panee minut vastaamaan siitä tuomion päivänä. Minä tiedän, että se on oikein. Minä otan syyn siitä päälleni. Se on tarkalleen oikein, koska se on Totuus.

Te sanotte: “Onko sillä mitään eroa?”

19   Sillä oli eroa Paavalin mielestä. Heiltä kysyttiin, kuinka heidät oli kastettu. He sanoivat, että Johannes oli jo kastanut heidät, sama mies, joka kastoi Jeesuksen. Paavali sanoi, että heidän oli tultava kastettavaksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Eikä yhtäkään henkilöä Raamatussa koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.

20   Yhtään ihmistä ei milloinkaan ollut kastettu sillä tavalla ennen katolisen kirkon organisoitumista Nikean kirkolliskokouksessa, Roomassa. Siellä ensimmäinen henkilö koskaan kastettiin käyttämällä arvonimiä.

21   Eräs mies puhui minulle siitä eräänä päivänä. Minä sanoin: “Hyvä, jos Herra Jeesus…” Se on Hänen nimensä. Hän sanoi: “No niin…” Minä sanoin: ”Jos kaveri tulee sinun luoksesi…

Hän sanoi: “En usko, että siinä on mitään eroa.”

22   Minä otin hänet kiinni hänen omasta opistaan. Minä sanoin: “Jos mies tulee sinun luoksesi ja sanoo: ‘Minut on kastettu Saaronin Ruusun, Laakson Liljanja Aamutähden Nimessä’, sanoisitko sinä ‘Aamen’ siihen?”

Hän sanoi: “En tietenkään.”

Minä kysyin: “Kastaisitko hänet uudelleen?”

Hän sanoi: “Kyllä varmasti.”

Minä kysyin: “Kuinka sinä kastaisit hänet?”

Hän sanoi: “Minä kastaisin hänet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.”

23   Juuri sillä tavalla minäkin kastaisin hänet, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä. Minä sanoin: “Saaronin Ruusu, Laakson Lilja ja Aamutähti ei ole nimi.”

Hän sanoi: “Juuri niin, ne ovat arvonimiä.”

24   Minä sanoin: “Niin ovat Isä, Poika ja Pyhä Henkikin.” No niin, minä kastan heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä, ja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi on Herra Jeesus Kristus. Tarkalleen. Ja hän näki sen.

25   Se oli veli Joseph Mattson-Boze Chicagosta, kovin kaveri, mitä minun eteeni koskaan on tullut. “Minä luulen, että minulla on nyt noin kolme tai neljä tuhatta alkuasukasta kastettavana uudelleen, kun menen Afrikkaan.”

26   Niinpä me olemme kiitolliset Evankeliumin Valolle. Ja Jeesus sanoi, ollessaan täällä maan päällä: “Minkä Minä kuulen, sen Minä puhun.” Ja nyt minä tulen sanomaan jotakin seuraavan kymmenen tai viidentoista minuutin aikana, juuri ennen kuin menen tekstiini, hyvin lyhyeen tekstiin, ja sen jälkeen meillä on rukousjono. Minä olen tullut sellaiseen vaiheeseen palvelustehtävässäni, että minun täytyy sanoa jotakin.

27   Jeesus sanoi, että mitä Hän kuuli, sen Hän puhui. Ja Hän sanoi: “Minä kutsun teitä ystävikseni, ja ystävä kertoo ystävälleen kaikki asiat.”

28   Paavali sanoi Apostolien tekojen 20:27: “Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.”

29   Ja sallittakoon minun liittyä häneen ja sanoa sama asia tänä iltana tuon entisajan suuren pyhän kanssa, parhaan tietoni mukaan, minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille koko Jumalan tahtoa.

30   Jonkun soittaessa yhtä nosta nauhoista eräänä päivänä, ja pelkästään siksi, että se sai jonkun vihaiseksi, he ampuivat heitä ikkunan lävitse, ja nainen haavoittui.

31   Joten ehkäpä jonakin päivänä minä tulen sinetöimään todistukseni… Mutta kun tuo aika tulee, silloin minä olen valmis lähtemään. Ennen kuin minun aikani tulee, ei ole mitään, mikä voisi vahingoittaa minua ennen tuota aikaa.

32   Me uskomme samaan Evankeliumiin juuri sillä tavalla, kuin Raamattu on kirjoitettu. Se on kohdistettu maaliinsa. Ja jos ase on tarkalleen kohdistettu ja asennettu, se osuu maaliin ensimmäisellä kerralla, ja se on osuva toisella kerralla, ja joka kerta.

33   Jos viinipuu työntää esiin oksan, ja tuo oksa kantaa määrätyn laista hedelmää, niin seuraavalla kerralla, kun viinipuu työntää esiin oksan, se on kantava samankaltaista hedelmää.

34   Ja jos Jeesus on Viinipuu, ja me olemme oksia, ja ensimmäisen oksan, Seurakunnan, jälkeen he kirjoittivat Apostolien teot. Tuo ensimmäinen oksa kastoi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Heillä oli Elävä Jumala keskuudessaan, joka teki samoja tekoja, joita Hän teki ollessaan maan päällä. Sen vuoksi ihmiset panivat merkille, vaikka he olivat tietämättömiä ja oppimattomia, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska Hänen Elämänsä tuli esiin heidän kauttaan.

35   Kuten olen sanonut: “Jos minulla olisi Beethovenin henki itsessäni, minä voisin säveltää lauluja. Jos Beethoven eläisi minussa, minä olisin Beethoven, näettehän.

36   Jos Shakespeare eläisi minussa, minä olisin Shakespeare. Minä voisin kirjoittaa runoja ja näytelmiä ja niin edelleen, jos Shakespeare eläisi minussa.

37   Ja jos Kristus elää minussa, silloin te teette Kristuksen tekoja. Niin on oltava. Ja mikä on Kristus? Sana. Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, pyytäkää silloin mitä te haluatte, ja se tullaan tekemään”, koska Sana siellä tarvitsee vain Valon, ja Valo saa Sen elämään.

38   Niinpä minä tulen sanomaan teille jotakin nyt, mitä minä en ole ennen sanonut. Se on asia, jota me olemme odottaneet niin kauan, nämä monet vuodet, neljä tai viisi vuotta, tai ehkä kauemminkin. Kolmas nykäys on nyt vahvistettu, ja olen varma, että te kaikki tiedätte, mikä se on.

39   Nyt muistakaa, sillä ei tule koskaan olemaan mitään jäljittelyä, koska sellaista ei voi olla. Sellaista ei voi olla. Se on nyt olemassaolossa, ja minua on varoitettu tästä… että pian, juuri tällä hetkellä nyt, se on juuri tapahtunut, niinpä se voi tunnistaa läsnäolonsa teidän keskuudessanne. Ymmärrättekö? Mutta sitä ei tulla käyttämään suuremmassa määrässä, ennen kuin tämä neuvosto alkaa kiristämään otetta. Ja kun se tapahtuu, kun se tekee… Helluntailaiset, ja niin edelleen, voivat jäljitellä melkein mitä tahansa, mitä voidaan tehdä, mutta kun tuo aika tulee, kun puristus tulee, silloin te tulette näkemään, mitä te olette nähneet väliaikaisesti, se on tuleva ilmi voiman täyteydessä.

40   Nyt minun täytyy jatkaa evankeliumin saarnaamista, aivan kuten minun tehtäväkseni annettiin alussa, minun täytyy jatkaa edelleen. Sen vuoksi, teillä on Sana, ja te tiedätte, mitä odottaa ja kuinka seistä. Minun täytyy jatkaa evankeliumin saarnaamista, ja minun ystäväni, pysykää hiljaa ja vain liikkukaa eteenpäin, sillä nopeasti on lähestymässä hetki, kun jotakin tullaan tekemään.

41   Te voitte nähdä joitakin pieniä outoja asioita tapahtuvan, ei mitään synnillistä, en tarkoita sellaista, vaan minä tarkoitan jotakin erikoista, tavallisuudesta poikkeavaa. Koska se, mihin minä olen nyt tullut palveluksessani, tipahdan nyt tässä taaksepäin tarkaten tuota paikkaa ja odottaen aikaa milloin käyttää sitä. Mutta sitä tullaan käyttämään!

42   Ja jokainen tietää, että aivan yhtä varmasti kuin ensimmäinen oli tunnistettu, niin on toinenkin tunnistettu. Ja jos te ajattelette todella tarkasti, te, jotka olette hengellisiä. Niin kuin Raamattu sanoi: “Sille, jolla on viisaus.” Kolmaskin on kunnolla tunnistettu. Me tiedämme, missä se on, joten Kolmas Nykäys on täällä.

43   Se on niin pyhää, että minun ei tule sanoa siitä paljoa. Niin kuin Hän käski minua alussa. Hän sanoi: “Tämä, älä sano siitä mitään.” Muistatteko sen, vuosia sitten? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se puhuu itse puolestaan. Näettekö? Mutta te… Minä olen yrittänyt selittää toisille, ja minä tein virheen. Tämä tulee olemaan asia, joka minun mielipiteeni mukaan. En sano, että Herra kertoo minulle tämän. Tämä tulee olemaan asia, joka tulee aloittamaan Ylöstempaususkon pois menoa varten, näettekö?

44   Ja minun täytyy pysytellä hiljaa vain pieni hetki. Nyt muistakaa, ja te jotka kuuntelette tätä nauhaa, te voitte nähdä sellaisen muutoksen minun palveluksessani juuri nyt, taaksepäin putoamisen. Ei ylöspäin menemistä, vaan putoamista taaksepäin. Me olemme juuri nyt tuossa ajanjaksossa, eikä se voi mennä enää edemmäksi. Meidän täytyy odottaa tässä vain hetki, kunnes tämä tapahtuu täällä saavuttaakseen sen, silloin aika tulee. Mutta se on perinpohjaisesti tunnistettu.

45   On tulossa aika tämän kansakunnan keskellä, jolloin tämä kansakunta tulee käyttämään kaikkea voimaa, joka pedolla oli ennen sitä, joka oli pakanallinen Rooma, kun siitä tuli paavillinen Rooma, tämä kansakunta tulee tekemään sen.

46   Ilmestyskirjan 13 selvästi selittää sen. Karitsa tuli esiin maasta. Toinen peto nousi vedestä, kansoista ja kansanjoukoista. Tämä karitsa tuli sieltä, missä ei ollut ihmisiä. Karitsa kuvaa uskontoa, Jumalan Karitsa. Ja muistakaa, se puhui kuten karitsa, se oli karitsa.

47   Sitten, jonkin ajan kuluttua se sai vallan ja se puhui kuin lohikäärme ja käytti kaikkea valtaa, joka lohikäärmeellä oli ollut ennen sitä, ja lohikäärme on aina Rooma. Joten ettekö te näe? Rooman kirkkokunta, merkitty protestanttinen kirkkokunta, pedon kuva, muodostaa vallan, joka tulee pakottamaan kaikki protestantit johonkin liiton kaltaisuuteen. Teidän täytyy olla tässä kirkkojen neuvostossa tai teillä ei voi olla mitään yhteyttä. Tai…

48   No niin, käytännöllisesti katsoen nyt on sillä tavalla. Te ette voi mennä kirkkoon ja saarnata, ellei teillä ole yhteyskorttia tai jotakin, josta teidät tunnetaan. Ja tästä eteenpäin, henkilöt kuten me, meidät tullaan leikkaamaan täysin sen ulkopuolelle, niin tarkalleen on, koska he eivät voi tehdä sitä.

49   Se on kiristymässä, ja sitten kun tuo aika tulee, ja painostus tulee siihen pisteeseen, että teidät on puristettu ulos, niin tarkatkaa, mitä minä valmistaudun kertomaan teille muutaman hetken kuluttua. Tarkatkaa silloin Kolmatta Nykäystä, enemmistö tulee täydellisesti kadottamaan sen, mutta se tulee olemaan Morsianta ja Seurakuntaa varten.

50   Nyt me olemme lähempänä kuin miltä näyttää. Minä en tiedä koska, mutta se on todella, todella lähellä. Minä saatan olla rakentamassa pohjaa, jonka päälle joku muu voi astua. Minut voidaan ottaa pois ennen tuota aikaa. Minä en tiedä. Ja tuo aika saattaa olla tällä tulevalla viikolla, että Pyhä Henki on tuleva… ja tuova Kristuksen Jeesuksen. Hän voi tulla tällä seuraavalla viikolla. Hän saattaa tulla jopa tänä yönä. En tiedä, milloin Hän on tuleva. Hän ei kerro sitä meille.

51   Mutta minä uskon, että me olemme niin lähellä, että minä en koskaan kuole vanhana. Kuitenkaan, vaikka olen viisikymmentäneljävuotias, minä en tule kuolemaan vanhuuteen, ennen kuin Hän on täällä. Ellei minua ammuta, tapeta, tai jos en kuole jollakin muulla tavalla, niin pelkästään vanhuuteen en tule kuolemaan, ennen kuin Hän tulee. Ja minä uskon niin.

52   Nyt, haluan sanoa tämän: en ole koskaan aikaisemmin sanonut sitä, mutta Kirjoitusten mukaan ja sen mukaan, mitä Hän sanoi kolmekymmentäkolme vuotta sitten tuolla alhaalla joella, paremminkin vuonna 1933, mitä Hän sanoi, se kaikki on tapahtunut juuri tarkalleen siten. Voi olla, että minä en tee sitä, mutta tämä Sanoma tulee esittelemään Jeesuksen Kristuksen maailmalle. “Sillä niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin edeltä juoksemaan ensimmäisen tulemuksen, niin tulee Sanoma edeltä juoksemaan toisen tulemuksen.” Ja Johannes sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Niinpä sitä voidaan verrata siihen kaikin tavoin, ja minä tiedän, että se on tekevä sen. Sanoma on menevä eteenpäin.

53   Joitakin suuria asioita on tapahtunut matkan varrella. Tänä aamuna minulla oli tapaamisia täällä huoneessa, ja nuori kaveri, jonka nimi oli Autry, hän on ehkä täällä vielä tänä iltana. Hän on San Antoniosta, Texasista. Hän tuli ja kysyi, milloin me menisimme Dallasiin, hän oli tulossa Kaliforniasta, niin että voisimme mennä yhdeksi illaksi heidän tabernaakkeliinsa, vain yhdeksi illaksi. Ja he odottavat vastausta seuraavien parin päivän aikana, jotta voivat nähdä, voimmeko tehdä niin. Ja hän kertoi minulle… Enkä minä koskaan ole ollut San Antoniossa ennen tuota ensimmäistä kokousta.

54   No niin, kun meillä oli ensimmäinen kokous San Antoniossa, niin luulisin, että olin siellä veli Cootsin kanssa, joka on Kansainvälisestä Raamattukoulusta, ja olen unohtanut tuon juhlasalin, missä kokous oli. Joko minun ensimmäisenä tai toisena iltanani, luulisin sen olleen ensimmäisenä, kun olin kävelemässä korokkeelle, niin joku nousi ylös aivan siellä salin takaosassa ja puhui kielillä niin kuin olisi ampunut konekiväärillä. Ja hän tuskin ehti istuutua alas, kun jo toinen nousi puhujankorokkeelle ja antoi tulkinnan.

55   Se, mitä hän sanoi, pysäytti minut, ja minä sanoin tuolle miehelle: “Tunnetko sinä tämän miehen?”

Hän sanoi: “En tunne.”

Minä kysyin: “Kuinka sinä tulit tänne?”

56   Hän sanoi: “Ne ihmiset, joilla palveluksessa työskentelen, tulivat tänne tänä iltana ja he toivat minut.” Hän oli karjapaimen.

Ja minä sanoin: “Miten on, tunnetko sinä hänet?”

57   Hän sanoi: “En tunne, en ole koskaan nähnyt häntä.”

58   Ja minä sanoin tuolle toiselle: “Kuka sinä olet?” Ja hän oli kauppias kaupungista.

59   Ja mitä he sanoivat siinä… No niin, minä aina, ennen kuin opin asiat vähän paremmin, olin hieman epäileväinen kielilläpuhumisen suhteen. Ajattelin, että siinä oli paljon lihallista, ja niin voi ollakin, mutta kun tämä sanottiin, niin tuo tulkinta oli tarkalleen se, mitä Herran Enkeli sanoi alhaalla joella yksitoista vuotta sitä ennen: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty juoksemaan edeltä Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinut on lähetetty edeltä juoksemaan toista.”

60   Ja siinä se oli. Kun tuo Enkeli, tuo Valo, joka on tullut täydellisesti tunnistetuksi seurakunnassa, Sanan, tieteen ja kaiken tunnistaessa sen, tuo Valo, ensi kertaa ilmestyessään julkisesti, pysyi juuri sen kohdan yläpuolella, jossa minä olin noin kello kaksi iltapäivällä siellä sillan pielessä, juuri täällä, missä Spring Street päättyy veteen. Se tapahtui monia, monia vuosia sitten. Ja tarkalleen se, mitä Se sanoi, on tapahtunut kohta kohdalleen.

61   Tämä veli täällä tänä aamuna sanoi naineensa tytön tästä seurakunnasta täällä, Sisar Noyesin tyttären, ja minä en tiedä, arvelisin tuon nuoren miehen olevan… Oletko sinä täällä, veli Autry? En tiedä, hän oli San Antoniosta. En tiedä, onko hän täällä vai ei. Hän kuitenkin oli täällä tänä aamuna ja hän kertoi minulle, uskoisin sen koskeneen hänen isoisäänsä, kuinka hänet, joka oli ollut kaatumatautinen koko elämänsä ajan, tuotiin tuohon kokoukseen.

62   Se oli silloin alkuaikoina, kun palvelustehtävä alkoi erottamisen kautta, kun he panivat kätensä minun käteeni, ja heille sanottiin, mikä se oli. Ja sitten minä kerroin teille, ja täällä on tänä iltana monia sen todistajia, että tulisi tapahtumaan, että minä tulisin tietämään jopa heidän sydäntensä salaisuudet. Muistatteko sen, ennen kuin se edes tapahtui? Ja noin viisi tai kuusi vuotta myöhemmin se tapahtui Kanadassa, se tapahtui ensimmäisen kerran. Sitten Hän sanoi: “Jos sinä pysyt vilpittömänä, se tulee menemään eteenpäin.” Ja nyt kolmas asia on tapahtunut. Se vain jatkuvasti liikkuu eteenpäin.

63   Ja hän kertoi, että hänen isänsä tuotiin rukousjonoon, ja hänelle kerrottiin hänen kaatumataudistaan ja niin edelleen, ja hänen puolestaan rukoiltiin, ja se tapahtui kuusitoista vuotta sitten, luulisin, että se oli noin kuusitoista tai seitsemäntoista vuotta sitten, ja hän sanoi, että hänellä ei ole ollut yhtään kohtausta sen jälkeen, ja hän on melkein kahdeksankymmentäviisivuotias, eikä hänellä sen jälkeen enää koskaan ollut kohtausta. Mitä se on? Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

64   Onko Margie Morgan täällä rakennuksessa? Sisar Margie Morgan, nainen, joka oli syövän syömä, sairaanhoitajatar. Kuinka monet muistavat sisar Morganin? Hän oli työssä sairaanhoitajana. Hän oli ollut syöpälistalla Louisvillessä, ja hän oli ollut kuolleena kuusi-, seitsemäntoista vuotta syöpälistalla Louisvillessä.

65   Kun Jim Tom Robinson, lakimies, kristitty lakimies, kuuli siitä, hän meni sinne baptistien sairaalaan tarkistamaan asian nähdäkseen, oliko niin, koska hänen isänsä oli siellä lautakunnassa, luotetun virassa tuolla baptistien sairaalassa, he tarkistivat tapauksen, koska naisen oletettiin kuolleen vuosia sitten, ja hän on nyt hoitajana täällä Jeffersonvillen sairaalassa. Kun hän seisoi täällä, silloin kun heidän täytyi kannatella häntä pystyssä, eikä hän enää ollut edes hänen oikeassa mielentilassaankaan. Mutta se oli NÄIN SANOO HERRA, ja hän on elossa nyt. Hän meni hoitajaksi Louisvilleen.

66   Ja tämä mies täältä Schimpffin Makeiskaupasta. Onko herra Schimpff täällä tänä iltana? Haluaisin hänen kertovan sen, jos hän on täällä, Sonny Schimpff, suuri, terve mies. Monesti minulla oli tapana…

67   Haluaisin olla sanomatta sitä, mutta se on totuus. Isälläni oli tapana antaa minulle kymmenen penniä, jos olin työskennellyt koko viikon, ja minä tulin kaupunkiin ja parkkeerasin polkupyöräni sinne veli Mike Eaganin talon lähettyville, joka on yksi luotetuistamme täällä Jimmy Poolin kanssa, luulen, että hänen poikansa on täällä tänä iltana. Jim ja minä ja Ernest Fisher, ja me menimme kaupunkiin ja elokuviin, joka maksoi viisi penniä. Meillä oli tapana katsoa noita vanhoja mykkäelokuvia. Me olimme pieniä lapsia, noin kahdeksan tai kymmenenvuotiaita. Heillä oli tuo William S. Hart, monet teistä kavereista muistatte hänet, vanha näyttelijä mykkäelokuvissa, ja minä en osannut lukea, minun vain täytyi katsella, mitä tapahtui. Ja minun täytyi tavata sitä, enkä pystynyt siihen, mutta minä katselin, mitä hän teki.

68   Ja sitten minulle jäi ylimääräinen viisipenninen. Kuinka monet muistavat pennin jäätelötötteröt? Hyvä on, saatoin saada kolme jäätelötuuttia ja kahdella pennillä “red hotteja”. En voinut säilyttää jäätelöitä, joten minä söin ne, ja sitten hain kahdella pennillä “red hotteja” ja sillä sai niitä noin neljänneskilon. Schimpffit valmistivat niitä, ja minulla oli tapana mennä sinne, istua siellä ja katsella William S. Hartia.

69   Ja tämä nuori mies, hieman minua vanhempi, taudin runtelema, jonka viisi tunnettua spesialistia Louisvillestä olivat hyljänneet toivottomana tapauksena. Hän painoi noin kaksikymmentäviisi kiloa ja hän oli kuolemassa. Neiti Morgan oli hoitamassa häntä, ja hän oli sellaisessa kunnossa… Hänessä oli niin paljon vikaa, hänen keuhkonsa olivat mennyttä, hänen kurkkunsa oli mennyttä, ja hänen pienet käsivartensa olivat suunnilleen näin paksut, ja hän makasi siellä kuolemassa.

70   Ja neiti Morgan oli palkattu sinne töihin, ja niinpä hän sanoi hänelle: “Minäkin olin kerran syöpäpotilas”, ja hän alkoi kertoa siitä hänelle.

71   Tuo mies kysyi: “Kenen sinä sanoit hänen olevan, Billy Branham? Minä olen myynyt hänelle monasti makeisia ja jäätelöä.” Ja hän sanoi: “Ihmettelenpä, josko hän haluaisi tulla rukoilemaan minun puolestani.” Ja minä menin sinne rukoillakseni Junie Schimpffin puolesta.

72   Ja jos te haluatte puhua hänen kanssaan, te löydätte hänet Schimpffin Makeiskaupasta, se on täältä päin mentäessä toinen liike Leon Teatterista eteenpäin, Schimpffin Makeiskauppa. Kaikki te täällä tiedätte, missä se on. Sehän on yksi vanhimmista yrityksistä Jeffersonvillessä.

73   Ja kun hän lepäsi siellä kuolemassa viiden spesialistin annettua hänelle vain jonkun tunnin elinaikaa. Se oli: “NÄIN SANOO HERRA, sinä et tule kuolemaan, vaan sinä olet myyvä minulle jälleen “red hotteja” tiskin ylitse.”

74   Tiesin hänen parantuneen, mutta olin jo pitkään unohtanut sen, kun sitten vaimoni kanssa menimme sinne ostaaksemme vähän makeisia, kun me tulimme tänne jouluksi, enkä tiedä, kuinka minä koskaan tuli mieleeni Schimpffit, koska me tavallisesti ostamme ne näistä sekatavarakaupoista, mutta nyt me pysähdyimme Schimpffin kaupan eteen.

75   Kun menin sisälle, hänen sisarensa katsoi minua ja sanoi: “Mitä, sehän on veli Branham, muistatko sinä Junieta?”

76   Minä sanoin: “Kyllä.” Ja siellä hän oli suuri, voimakas, terveeltä näyttävä kaveri.

77   Kävelin sinne tiskin luo, katselin sitä tällä tavalla ja sanoin: “Minä otan neljänneskilon noita ‘red hotteja’.”

78   Hän sanoi: “Kyllä vaan.” Ja hänen sisarensa myi minun vaimolleni. Ja niin kun hän sai ne valmiiksi.

79   Minä sanoin: “Minulla oli tapana syödä niitä kauan aikaa sitten täällä elokuvissa.” Pidin pääni kumarassa.

Hän sanoi: “Kyllä, monet lapset yhä ostavat niitä. Minun isäni valmisti niitä lapsia varten. Minä sanoin: “Minä todella pidän niistä.”

80   Kun hän oli saanut ne paketoitua ja ojennettua minulle, hän sanoi: “Olisiko saanut olla vielä jotakin muuta?”

Minä sanoin: “En tiedä…”, ja kohotin pääni ylös. Hän sanoi: “Veli Branham!”

81   Minä sanoin: “Tässä on “red hotit”, joista sanoin sinulle NÄIN SANOO HERRA noin viisi vuotta sitten.”

82   Hän sanoi: “Veli Branham, minä olen niin täydellisesti parantunut, ettei ole edes minkäänlaisia jälkioireita. Kuulen vain hieman heikosti toisella korvalla.” Arvelisin hänen olevan viidennelläkymmenennellä. Hän sanoi: “Toinen korvani on hieman heikkokuuloinen, koska he antoivat minulle niin paljon antibiootteja, kun olin siellä.” Jeesuksen Kristuksen hämmästyttävä armo.

83   Minulla ei ole paljoa aikaa sanoakseni mitään muuta, mutta haluan kuitenkin sanoa tämän.

84   Kuinka monet muistavat noita oravia koskevan asian? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, se oli hämmennyttävin Kirjoitusten paikka elämässäni, enkä milloinkaan voinut ymmärtää sitä.

85   Ja sitten siellä oli toinenkin paikka, joka hämmensi minua. Se oli se, kun Mooses saattoi sanoa Jumalalle paremman tavan tehdä jotakin, kuin se, minkä Jumala tiesi. Se kun Mooses sanoi: “Ihmiset tulevat sanomaan: ‘Teidän Jumalanne saattoi tuoda teidät ulos, mutta nyt Hän ei kykenekään huolehtimaan teistä.”’ Ja Mooses heittäytyi ihmisten ja Jumalan välille, ja myöhemmin minä tulin huomaamaan, että se oli Kristus Mooseksessa, joka seisoi siellä ihmisten puolesta.

86   Ja sitten tässä Kirjoituksen paikassa, josta en koskaan voinut saarnata: “Jos te sanotte tälle vuorelle, että se siirtyisi.” Ja te tunnette tuon kertomuksen. Niinpä minä aina menin sen ohitse. Vähänpä minä tiesin, mihin se oli johtamassa. Ja luulen, että veli Wood ja veli Fred ja nuo muut, jotka ovat täällä rakennuksessa nyt, jotka olivat läsnä, kun se tapahtui, tai juuri sen jälkeen, kun se oli tapahtunut siellä.

87   Veli Rodney ja veli Charlie, alhaalta Kentuckysta, Sisar Woodin veli ja ne muut olivat läsnä, kun se tapahtui siellä Kentuckyssa, ja se oli toinen kerta, kun se tapahtui. Vain yksinkertaisesti puhuen olemassaoloon asioita, joita ei ollut. Puhuen, ja vahvistaen Kirjoituksia, rohkaisten.

88   Ja kolmannen kerran se tapahtui Hattie Wrightille. Onko Hattie täällä tänä iltana? Kuinka monet tuntevat Hattie Wrightin? Veli Wood ja minä olimme istumassa siellä, kun se tapahtui. Kun Pyhä Henki sanoi: “Anna hänelle, mitä hän haluaa”, ja me olimme juuri puhuneet noiden oravien olemassaoloon tulosta.

89   Ja minä sanoin: “Ainoastaan on kysymys siitä, että Hän on Jehova Jireh.” Juuri kun Aabraham tarvitsi oinasta, Jumala jäljesti sinne oinaan. Ja Hän myös jäljesti nuo oravat sinne. Hän voi puhua oravan olemassaoloon, koska Hän on Luoja, aivan samalla tavalla kuin Hän puhui oinaankin. Aabraham ei koskaan pyytänyt sitä. Hän vain yksinkertaisesti oli tekemässä sitä, mutta se osoitti, että Jehova Jireh oli siellä.

90   Kun sanoin sen tuolle nöyrälle pienelle naiselle… Se oli ensimmäinen kerta, kun tämä, Kolmas Nykäys, milloinkaan tapahtui ihmisolennolle, se tapahtui tuolle pienelle nöyrälle naiselle.

91   Hän ansaitsi noin kaksisataa dollaria vuodessa elääkseen. Siinä oli kaikki, mitä hän ansaitsi pienellä maapalallaan. Hänen miehensä oli kuollut, ja kahdesta lapsesta oli tullut jotenkin villejä. Ja hän tuli ja lahjoitti kaksikymmentä dollaria siitä tämän tabernaakkelin rakentamista varten. Ja Meda oli antanut minulle tuona aamuna vähän rahaa ostaakseni ruokatavaroita, kaksikymmentä dollaria, ja minä aioin antaa sen hänelle takaisin tuona päivänä ollessamme siellä, niin että hänen ei olisi tarvinnut menettää sitä, mutta hän ei suostunut vastaanottamaan sitä.

92   Hän istui siellä nurkassa, ja kun minä sanoin: “Ainoa asia, minkä tiedän, on se, että Hän yhä on Jehova Jireh.”

93   Ja pieni Hattie sanoi oikean sanan. Hän sanoi: “Se ei ole mitään muuta kuin Totuus.”

94   Ja kun hän oli sanonut sen, veli Banks Wood täällä on yksi niistä, jotka olivat läsnä, tuo huone tuntui aivan kuin repeytyvän. Ja Pyhä Henki sanoi: “Anna hänelle, mitä hän pyytää.” Se oli tuo sama ääni, joka puhui noista oravista.

95   Ja minä sanoin: “Sisar Hattie, ollen todistajana Jumalan edessä, tämä se on. Nyt, jos sinun mielessäsi on yhtään epäilystä, niin pyydä, mitä haluat, ja jos sitä ei anneta sinun syliisi, niin minä olen väärä profeetta.”

96   Hän sanoi: “Veli Branham.” Jokainen itki. Hän kysyi: “Mitä minun tulisi pyytää?”

97   Minä sanoin: “Sinä olet köyhä ja elät täällä mäellä ilman rahaa. Voit pyytää sitä. Täällä istuu sinun pieni, raajarikkoinen sisaresi Edith, jonka puolesta me olemme vuosikausia rukoilleet. Sinä voit pyytää hänen parantumistaan. Ja myös isäsi ja äitisi ovat vanhoja ja raihnaisia. Voit ehkä pyytää heidän puolestaan. Mitä hyvänsä sinä pyydätkin, sisar Hattie, niin sinä tulet näkemään, että se tapahtuu juuri nyt.” Ja minä sanoin: “Hän, tuo sama Ääni, on juuri käskenyt minun sanoa: ‘Anna hänelle mitä hän pyytää.’”

98   Ja hän katseli ympärilleen ja sanoi: “Mitä minun tulisi sanoa, veli Branham?”

99   Minä sanoin: “Sano se, mitä sinä haluat. Ajattele sitä, mitä eniten haluat, ja sano se.”

100   Ja hänen poikansa jopa tirskuivat ja nauroivat. Hän sanoi: “Suurin asia, jonka minä haluan, on minun kahden poikani pelastuminen.”

101   Minä sanoin: “Minä annan heidät sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Ja siellä he menivät.

102   Ja he ovat olleet uskollisia tässä seurakunnassa ja ottaneet osaa ehtoolliseen. Nuo pienet kaverit pesevät jalkoja miesten kanssa, ja muuta sellaista. Me olemme kaikki sen todistajia.

103   Hän valitsi oikein. Hänen äitinsä täytyy kuolla samoin kuin hänen itsensäkin, kaikkien heidän, mutta se, mitä hän pyysi, on iankaikkista, hänen lastensa pelastumista. Tämä oli kolmas kerta, kun se tapahtui.

104   Neljännen kerran se tapahtui, minä juuri kerroinkin sen viime kerralla ollessani täällä, kun olimme ylhäällä vuorella, jossa tuo myrsky raivosi. Kuinka monet kuulivat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Siellä missä tuo myrsky raivosi, ja Jumala on minun tuomarini seisoessani täällä. Mennessämme alas vuorelta, kun…

105   Daavid Wood, joka istuu täällä jossakin, ja joka valmisti minulle tuon voileivän, ja se olikin melkoinen leipä. Luulen, että hän yritti päästä tasoihin minun kanssani sen kanssa, jonka minä valmistin hänen isälleen joitakin vuosia sitten. Siinä oli lihaa ja kaikenlaista yhteen sekoitettuna, ja minä panin sen paitani sisälle, ja kun satoi, siitä tuli yksi suuri taikinamöykky.

106   Olin tulossa alas vuorelta, ja oli sellainen myrsky, että tuskin saatoin nähdä edessäni olevaa kättäni. Ja yhden asian tiedän, että te käännytte ympäri, kun tuo tuuli pyörii sillä tavalla.

No niin täällä on sen todistajia.

107   Yksi heistä on yksi meidän uskollisista seurakuntapalvelijoistamme, veli Wheeler. Oletko täällä, veli Wheeler? Missä hän on? Juuri tässä, veli Wheeler.

108   Veli Mann, metodistisaaraaja New Albanysta. Onko hän, veli Mann, tänä iltana täällä? En tiedä, onko hän vai ei.

109   Veli Banks Wood, oletko täällä, veli Banks? Hän on tuolla äänityshuoneessa. Hyvä on, ja Daavid Wood.

110   Ja luulisin, että veli Evans oli siellä. Onko se oikein, veli Evans? Hän seisoo siellä seinustalla, hän oli siellä.

111   Ja kuinka radio oli jo kaksi päivää sitä ennen varoittanut voimakkaasta lumimyrskystä, joka oli pyyhkäisemässä maan ylitse.

112   Veli Tom Simpsonia, joka on täällä tänä iltana, pyydettiin käyttämään kiertotietä, kun hän oli tulossa alas Kanadasta, koska hän ei olisi voinut päästä lävitse, lumimyrsky oli tulossa. Veli Tom, oletko sinä täällä? Missä sinä olet? Täällä hän istuu, juuri tässä.

Ja siellä nuo pilvet nousivat, ja minä sanoin: “Veljet…”

113   Jokainen ryntäsi pois sieltä, eikä sinne jäänyt jäljelle kuin meidän pieni ryhmämme ja yksi karjapaimen, ratsastaja, siitä runsaan sadan miehen joukosta, joka oli ollut siellä. Ja me olimme päättäneet pysyä siellä.

114   Minä soitin sisar Evansille ja pyysin häntä soittamaan vaimolleni ja pyytää häntä sanomaan Tonylle, että jos me emme pääsisi ulos sieltä, niin he hankkisivat jonkun toisen puhumaan Liikemiesten aamiaiselle.

115   Ja siellä ylhäällä vuorella minä tuona päivänä sanoin: “Kun te näette ensimmäisen merkin sateen alkamisesta, niin rynnätkää leirille, sillä noin kymmenen, viidentoista minuutin kuluttua te ette voi nähdä edes kättänne edessänne tuon lumimyrskyn vuoksi, ja vain lyhyessä hetkessä se sataisi kaatamalla mahdollisesti kuusi metriä lunta sinne vuorille.

116   Tästä syystä te voitte lukea lehdistä, kuinka ihmiset kuolevat sinne. Mutta me tiesimme, miten päästä pois sieltä, ja muut tiesivät, missä me olimme, ja niinpä me tunsimme johdatusta jäädä sinne.

117   Niinpä ollessani siellä ylhäällä vuorella tuon lumimyrskyn alkaessa, minä lähdin menemään alaspäin sieltä, ja kuljettuani noin puoli mailia Jumalan Ääni sanoi: “Käänny ja mene takaisin.”

118   Ja minä menin takaisin, niin kuin Hän käski minua. Menin takaisin sinne ylös ja istuuduin ja odotin ja söin sitä voileipää, jonka Daavid oli antanut minulle.

119   Ja kun istuin siellä tuon tuulen tempoillessa ja puhaltaessa puiden latvoissa ja lumen lentäessä tällä tavalla, Ääni sanoi: “Minä olen luomakunnan Jumala!”

120   Katsoin ylös ja ajattelin: “Mikä se oli? Ehkä se oli tuuli.”

121   Hän sanoi: “Minä loin taivaat ja maan. Minä hiljensin voimakkaat tuulet meren yllä”, ja Se jatkoi puhumistaan.

Minä hyppäsin ylös ja otin pois hattuni.

122   Hän sanoi: “Vain puhu myrskylle, ja se tulee taukoamaan, mitä hyvänsä sinä sanot, niin tulee tapahtumaan.”  

123   Ja minä sanoin: “Myrsky, lakkaa, ja aurinko, paista normaalisti neljän päivän ajan, kunnes me olemme poissa täältä.”

124   Minä en ehtinyt muuta kuin sanoa sen, kun räntä ja lumisade ja kaikki pysähtyi, ja hetkessä tai parissa aurinko paistoi minun selkääni. Minä näin tuulten puhaltavan idästä päin, josta se tuli, ja sitten tuulet muuttuivat suuntaansa tullen nyt lännestä ja nostaen noita pilviä salaperäisellä tavalla ylös ilmaan, ja muutamassa minuutissa aurinko paistoi.

125   Sitten Herra Jeesus puhui minulle vähän myöhemmin minun vaimostani siellä alhaalla, kuten tiedätte. Siellä ylhäällä, minne olin mennyt. En ole vielä milloinkaan ollut kotona hääpäivänämme. Me olemme olleet naimisissa kaksikymmentäkaksi vuotta. Ensimmäisenä hääpäivänämme, kun menimme naimisiin, minä vein hänet metsästysmatkalle, koska minulla ei ollut varaa sekä metsästysmatkaa että häämatkaan, niinpä minä yhdistin ne. Niinpä sitten minä olen metsästellyt siitä alkaen. Minä tunsin, että se tapa miten kohtelin häntä…

No niin, se oli neljäs kerta, kun se tapahtui.

126   Tässä on nyt jotakin, mitä haluan sanoa. Minun täytyy kertoa tarkalleen totuus. Noin kuusitoista vuotta sitten olin Kaliforniassa veli John Sharritin kanssa. Minulla oli siellä kokouksia, ja Meda ja minä ja veli ja sisar Sharrit olimme majoittuneet hotelliin. Ja mies nimeltään Paul Melikian, joka on, vieraillut täällä tabernaakkelissa monta kertaa. Hän on rikas armenialainen, ja hänen vaimonsa oli synnyttänyt lapsen siellä ylhäällä Fresnossa, Kaliforniassa, missä he asuivat, ja hän oli tullut sinne alas vaimonsa kanssa ja soitti minulle hotelliin ja sanoi: “Voinko tuoda vaimoni sinne, veli Branham?”

Minä sanoin: “Kyllä voit.” Seuraavana päivänä olin menossa Catalinaan.

127   Niinpä hän toi vaimonsa sinne, pienen naisen, joka oli niin kovasti sairas. Minä sanoin: “Pane kätesi minun käteeni, sisar Melikian, niin tulemme näkemään, jos Herra kertoo siitä meille.” Ja niin pian kuin hän oli pannut kätensä minun käteni päälle, minä sanoin: “Oi, se on maitojalka [alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta].”

Hän sanoi: “Minulla ei tunnu olevan mitään oireita.”

128   Minä sanoin: “Panehan vain merkille.” Ja kaksi päivää myöhemmin he lääkitsivät häntä maitojalan vuoksi.

129   Kuten Jimmy Poolin pieni vauva, jonka he ajattelivat saaneen sydänkohtauksen, ja että hänellä olisi astmaattinen kohtaus. Pantuani käteni hänen päälleen minä sanoin: “Tarkatkaa häntä parin päivän ajan. Hänellä on tuhkarokko, ja se on juuri tulossa esiin. Se on kuumetta.” Tavatessani hänet eilen illalla, hän sanoi: “Se on puhjennut esiin kaikkialla. Se on tuhkarokkoa.”

130   No niin, olin puhumassa sisar Melikianille pitäen häntä kädestä. Hän sanoi: “On hämmästyttävää katsella sitä, veli Branham. Toimiiko se kenen tahansa käden kanssa?”

131   Minä sanoin: “Jos potilaalla on jotakin vikaa.” Minä sanoin: “Nyt, laitan käteni”, monet teistä olette seisseet ja katselleet sitä, eikä se tee sitä. Nyt sanoin: “Mutta katsohan tänne, vaimossani ei ole mitään vikaa.”

132    “Katsohan tänne, rakkaani, laitapa kätesi käteeni.” Vaimoni istui siellä. Hän pani kätensä minun käteeni, ja niin pian kuin hän oli tehnyt sen, minä sanoin: “Sinulla on kasvain vasemmassa munasarjassasi. Sinulla on naisten tauti.”

Hän sanoi: “Minusta ei tunnu mitenkään erilaiselta.”

133   Minä sanoin: “Mutta sinulla on se.” Tyttäreni Becky, joka juuri hetki sitten soitti, oli silloin kaksivuotias.

134   Kaksi vuotta myöhemmin Saara tuli näyttämölle. Hän syntyi keisarinleikkauksella, ja minä pyysin tohtori Dillmania, siellä Cordonissa, että kun hän on avannut hänet, niin eikö hän katsoisi myös hänen vasenta munasarjaansa. Hän teki niin.

Hän sanoi: “Minä en nähnyt siellä mitään vikaa.” Minä panin käteni hänen päälleen. Se oli yhä siellä.

135   Neljä vuotta myöhemmin tuli Joosef. Pyysin häntä katsomaan uudestaan. “En huomannut, että mitään olisi ollut vialla”, oli vastaus. Panin käteni hänen ylleen. Se oli yhä siellä, joten me vain unohdimme sen.

136   Tämä on nyt jotakin, jota minun täytyy sanoa, enkä minä haluaisi sanoa sitä, mutta minun täytyy sanoa totuus. Näettehän, ja sitä te haluatte. Kertokaa aina totuus huolimatta siitä, mistä on kysymys.

Vuosia kului, emmekä me koskaan huomanneet sitä.

137   Ja minä sanon tämän, ei siksi, että hän istuu täällä, vaan sanon sen myös silloin, kun hän ei ole täällä. Te tiedätte sen. Minä en usko, että maailmassa voisi olla parempaa vaimoa, kuin mitä minun vaimoni on, ja toivon, että hän aina pysyy sellaisena. Ja minä haluan olla uskollinen aviomies ja minä toivon, että jokainen nuori mies tässä rakennuksessa mennessään naimisiin voisi saada sellaisen vaimon, kuin minun vaimoni on. Minä en tiedä, miten kauan me tulemme elämään sillä tavalla, mutta minä toivon, että niin olisi elämämme jäljellä olevina päivinä maan päällä. Me olemme olleet hyvin onnellisia yhdessä. Jumala oli se, joka käski minun naida hänet.

138   Samanaikaisesti, hänen tietämättään, minä yritin olla menemättä naimisiin hänen kanssaan. Ei siksi, etten olisi rakastanut häntä, vaan siksi, että minä en ajatellut voivani elättää häntä, ja hän oli hieno nainen, enkä minä ansainnut sitä.

139   Ja hän meni rukoilemaan ja avasi Raamattunsa. Hän sanoi: “Herra, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt tätä, mutta anna minulle raamatunpaikka, joka auttaisi minua. Jos minun täytyy unohtaa hänet, niin silloin minun täytyy unohtaa se.”

140   Hän meni pieneen ulkorakennukseen rukoilemaan, ja kun hän avasi Raamattunsa, se oli Malakia 4: “Katso minä lähetän sinulle profeetta Elian.” Tämä tapahtui yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun tämän päivän palvelustehtävästä ei vielä tiedetty yhtään mitään. Ja minä olin… ei voinut olla…

141   Ja minä olin nukkumassa siellä joen luona. Hän herätti minut yöllä. Kuulin Hänen seisovan siellä oven lähellä. Hän sanoi: “Mene ja ota hänet. Sinun hääpäiväsi on oleva tämän tulevan lokakuun kahdeskymmeneskolmas.” Ja juuri tarkalleen niin minä tein. Me olemme eläneet onnellisina. Jumalan armosta meillä ei ole koskaan ollut yhtään sanakiistaa. Hän on todella ollut rakastettava.

142   Eräänä päivänä tulin sisälle. Ja hänen on täytynyt kasvattaa yksinänsä nämä lapset, koska minä olen aina menossa, palveluksessa. Monikaan nainen ei tulisi toimeen sellaisen kanssa. Te tiedätte, että se olisi raskasta. Tulin sisälle, ja hän sanoi jotakin. Meillä on Joosef, joka istuu tuolla takana, ja hän todella on melkoinen poika. Hän on auttanut panemaan joitakin harmaita hiuksia äitinsä päähän, samoin kuin minäkin. Niinpä hän todellakin oli poika, ja hän oli tehnyt jotakin todella pahaa, ja minä sanoin hänelle… Hän sanoi minulle: “Bill, anna hänelle selkään.”

Minä sanoin: “Minulla ei ole hermoja, että tekisin sen.”

143   Ja hän sanoi: “Kyllä olisi, jos sinun täytyisi kestää sitä!” Ja hän löi oven kiinni suoraan kasvojeni edestä.

144    “No niin”, ajattelin, “mitäpä tuosta. Pikku raukka ei tarkoittanut tehdä sitä.”

145   Joten minä vain menin ulos pesemään autoani. Kun olin tullut sinne ulos, Pyhä Henki ei pitänyt siitä. Hän sanoi: “Mene ja sano hänelle…” Uskoisin, että se on 2. Aikakirjan 22. luku. Ensin ajattelin, että vain kuvittelin sen. Jatkoin pesemistäni, ja Se sanoi sen uudelleen: “Mene ja käske hänen lukea tämä.”

146   Menin sisälle ja otin Raamatun ja luin sen. Siinä naisprofeetta Mirjam teki pilaa veljestään Mooseksesta, koska tämä oli nainut etiopialaisen tytön. Ja Jumala ei pitänyt siitä, Hän sanoi: “Olisi parempi, jos hänen isänsä sylkisi häntä kasvoihin, kuin se minkä hän teki. “

147   Niinpä Mirjam tuli pitaaliseksi, ja Aaron tuli veljensä luo ja sanoi: “Hän kuolee pitaaliin.”

148   Ja Mooses juoksi alttarille välittämään hänen puolestaan, ja kun hän teki niin, tulipatsas, Jumala, tuli alas. Hän sanoi: “Mene ja kutsu hänet ja Aaron ja tuo heidät tänne.” Aaron myös oli osallinen siihen. Joten Hän sanoi: “Kutsu heitä tulemaan tänne.”

149   Jumala puhui heille ja sanoi: “Jos teidän keskuudessanne on joku, joka on hengellinen tai profeetta, niin Minä, Herra, teen itseni tunnetuksi hänelle. Tulen puhumaan hänelle näkyjen kautta ja paljastamaan itseni hänelle unien kautta ja paljastamaan unet, ja niin edelleen. Mutta Minun palvelijani Mooses, hänen kaltaistaan ei ole toista koko maassa.” Hän sanoi: “Minä puhun hänen kanssaan kasvoista kasvoihin.” Ja Hän sanoi: “Ettekö te pelkää Jumalaa?” Näettehän, Jumala ei pitänyt siitä.

150   Kun olin nähnyt sen, juoksin sisälle, ja hän oli toisessa huoneessa. Koputin ovelle, hän oli sulkenut itsensä sisälle, ja minä sanoin hänelle haluavani puhua hänelle. Menin sinne sisälle puhuakseni hänelle ja yrittääkseni kertoa hänelle, mistä oli kysymys. Minä sanoin: “Kultaseni, sinä tiedät, kuinka minä rakastan sinua, mutta Jumala ei pitänyt siitä. Sinun ei olisi tullut sanoa sellaista.” Ja välittömästi sen jälkeen tuo vaikeus alkoi hänen kyljessään.

151   Veimme hänet lääkäriin täällä Louisvillessä, tohtori Arthur Schoenin luo, ja hän löysi kasvaimen hänen vasemmasta munasarjastaan, saman, jonka minä olin löytänyt viisi- tai kuusitoista vuotta aikaisemmin, saksanpähkinän kokoisen kasvaimen vasemmassa munasarjassa.

Minä kysyin: “Mitä sinä ajattelet siitä, tohtori?”

152   Hän sanoi: “Katsokaamme, mitä tapahtuu. Tuo hänet takaisin parin kuukauden kuluttua.”

153   Veimme hänet takaisin, ja se oli kasvanut saksanpähkinästä noin sitruunan kokoiseksi. Hän sanoi: “On parasta ottaa se ulos. Se on tuleva pehmeäksi ja sitten pahanlaatuiseksi.”

154   Minä sanoin: “Minä tulen muuttamaan Tucsoniin. Herra on lähettänyt minut sinne.”

155   Hän lähetti hänet naistentautien spesialistille, ja tämä ei halunnut käsitellä häntä. Joten hänen oli täytynyt kertoa hänelle minun palvelutehtävästäni, koska… Hän, naistentautien erikoislääkäri, sanoi: “Se täytyy ottaa ulos.” Niinpä me kerroimme hänelle, että me olimme muuttamassa Tucsoniin. Hän sanoi: “Hyvä on, eräs minun hyvä ystäväni on erikoislääkärinä siellä.” Hän itse oli ennen asunut Tucsonissa. Hän sanoi: “Minä lähetän sinut hänen luokseen.”

156   Hän kirjoitti suosituksen häntä varten ja sanoi: “Rouva Branham on miellyttävä nainen”, ja jatkoi sillä tavalla. Hän lähetti piirroksen kasvin koosta ja niin edelleen osoittaakseen, kuinka iso se oli. Ja luulen, että hän kutsui minua siinä “jumalalliseksi parantajaksi”. Siinä oli kaikki, mitä hän osasi sanoa siitä. Ja minä sanoin: “Minä olen samaa mieltä, että jos se täytyy ottaa ulos, niin silloin se täytyy ottaa ulos.”

157   Mutta se oli meidän uskomme koettelemista. Me rukoilimme jatkuvasti, ja mitä enemmän me rukoilimme, sitä suuremmaksi kasvain kasvoi, kunnes se tuli siihen mittaan, että se pullotti ulospäin hänen kyljessään. Me olimme vaiti siitä, ja vain muutamat ihmiset täällä tiesivät siitä, koska tarkoituksemme oli nähdä, mitä tulisi tapahtumaan. Ja niin se jatkui edelleen.

Lopulta, kun olin tulossa alas Kanadasta, josta lähdin…

158   Herra salli minun johtaa intiaaniheimon Kristukselle, ja olen menossa tänä keväänä kastamaan heidät Herran Jeesuksen Nimessä, jos se on Herran tahto.

159   Ja ollessani tulossa takaisinpäin New Yorkissa tiesin, että hänen oli aika mennä viimeiseen tarkastukseen leikkausta varten. Sitten tullessani New Yorkista minä pysähdyin tänne pitämään kokousta, ja sen loputtua minä menin ja soitin vaimolleni veli Woodin luota.

160   Ja hän sanoi: “Bill, en voi kestää, että edes vaatteeni koskettavat sitä.” Se pullotti silloin ulos tällä tavalla hänen kyljessään. Se myös vaikutti hänen sen puoleiseen jalkaansa, joten hän käveli ontuen. Pahin viikko, mitä hänellä on koskaan ollut, ja hän istui siellä kuunnellen minua, pahin viikko, mitä hänellä on koskaan ollut. Ja hän sanoi: “Minun täytyy mennä ylihuomenna tuohon tarkastukseen.”

161   Minä ajattelin: “Oi Jumala, jos he leikkaavat sen, niin me emme pääse menemään kotiin jouluksi, ja minä olin jo luvannut ihmisille, että tulisin olemaan siellä.” Ja minä sanoin: “Millainen aika. Oi niin.” Ajattelin.

162   “Kerro hänelle, että jos hän joutuu leikkaamaan sen, niin hän odottaisi edes hiukan pidempään, jouluun asti.”

163   Sitten aloin ajatella: “Se saattaa olla pahanlaatuinen, ja tuossa paikassa se olisi paha asia, koska siellä ovat munuaiset, ja jos se tulee pahanlaatuiseksi, niin se tappaisi hänet.” Sitten minä ajattelin: “Mitä minä voin tehdä?”

Ja Meda sanoi: “Hyvä on, soita minulle.”

164    Shreveportiin tuloni jälkeinen päivä tulisi olemaan tarkastuspäivä.  Ja niinpä hän oli menossa sisar Normannin kanssa, kaikki te ihmiset, jotka käytte täällä Tabernaakkelissa, tunnette hänet. He olivat menossa yhdessä tapaamaan tätä erikoislääkäriä. Joten Meda sanoi: “Odota siellä kokouksen jälkeen, ja soita vasta sitten uudelleen.” Koska on kahden tunnin aikaero. “Silloin voin kertoa sinulle, mitä minun täytyy tehdä.”

Ja minä sanoin: “Hyvä on, tehdään niin.” Niinpä minä jatkoin edelleen.

165   Ja seuraavana aamuna, ennen kuin lähdin noutamaan Billyä ja Loycea, he ovat molemmat täällä läsnä. Ja aina…

166   Meillä on siellä vanha tuoli, jonka veli Palmer korjasi meille jokin aika sitten, ja me aina keräännymme sen ympärille rukoillaksemme, milloin tahansa… Esimerkiksi kun menen kokoukseen, me pyydämme Jumalaa auttamaan meitä.

167   Olin ollut siellä pari päivää ja tunsin itseni yksinäiseksi. Tuo talo… Lapset ovat menneet, ja vaimoni on poissa. Tehän tiedätte, monet teistä tietävät, minkä lävitse minun kerran täytyi mennä, mennä takaisin tyhjään taloon. Tuolloin hautasin tuon vaimoni, Hopen. Olisiko käytävä se läpi uudelleen. Kun polvistuin, minä ajattelin: “No niin, minä rukoilen ensin ja sitten menen ja noudan Billyn ja Loycen jatkaaksemme matkaamme.”

168   Niinpä polvistuttuani rukoukseen minä sanoin: “Herra, minä kaipaan, että saisin nähdä heidät täällä ympärilläni tänä aamuna. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä ja siunaisit heitä, ja olkoon mahdollista, että me voisimme tulla takaisin tähän paikkaan uudestaan. Ja siellä he nyt ovat, koska Sinä lähetit minut sinne näyn perusteella, jonka täytit, ja nyt minä aion odottaa nähdäkseni, mitä Sinä tulet käskemään, että minun tulisi tehdä seuraavaksi.” Minä sanoin: “Rukoilen, että olet laupias vaimolleni. Ja auta minua täällä kokouksessa.” Sitten minä sanoin Herralle: “Älä anna sen olla pahanlaatuinen. Suo, että lääkäri odottaa uuteenvuoteen asti, ennen kuin hän leikkaa sen pois. Minä en haluaisi nähdä hänen…”

169   Minä sanoin: “Herra, hän ei tarkoittanut sitä, mitä hän teki tuona aamuna. Hän ei tarkoittanut sitä.” Minä sanoin: “Herra, yhtään ainoaa kertaa hän ei ole koskaan sanonut sanaakaan, kun minä olen mennyt kokouksiin ja viipynyt joskus kuukausia, tai mitä se on ollutkin, kertaakaan hän ei ole sanonut siitä mitään. Hän on aina lähettänyt pukuni puhdistettavaksi ja pessyt paitani ja aina hänellä on ollut kaikki valmista, jotta olen voinut mennä kokoukseen. Ja sitten hän ihmettelee, kuinka hän voisi palvella Jumalaa.”

170   Te naiset. Palvellessanne miestänne te palvelette Jumalaa. Tietenkin.

171    “Ja sitten kun olen tullut kotiin väsyneenä ja aivan lopussa, ihmisten tullessa kaikkialta, ja minun on täytynyt mennä jonnekin kalastamaan tai metsästämään. Mitä, monet naisethan olisivat räjähtäneet sellaisen asian vuoksi. Mutta mitä vaimoni teki? Hän haki metsästysvaatteet valmiiksi minua varten, jotta saatoin mennä. Hän antoi minun mennä.” Minä sanoin: “Herra, hän ei tarkoittanut sitä.” Ja minä sanoin: “Hänet on täytynyt leikata kolme kertaa auki keisarinleikkausten vuoksi, Herra, enkä minä haluaisi nähdä sitä tehtävän enää hänelle.”

172   Juuri silloin minä kuulin jotakin huoneessa. Katsoin ylös, ja ääni sanoi: “Nouse seisomaan. Nyt, mitä hyvänsä sinä sanotkin, niin tulee olemaan.”

173   Odotin hetkisen. Minä sanoin: “Ennen kuin lääkärin käsi koskettaa häntä, tulee Jumalan käsi ottamaan tuon kasvaimen pois, eikä sitä tulla edes löytämään.”

174   Se riitti minulle, joten en soittanut hänelle. Me jatkoimme matkaamme. Hain Billyn ja Loycen, ja me menimme Shreveportiin.

175   Seuraavana iltana soitin hänelle. Hän oli onnellinen ja sanoi: “Billy, haluan kertoa sinulle.”

176   No niin, hän on täällä ja voi vahvistaa sen. Hänen täytyi ontua sinne, mennä sinne huoneeseen hoitajan ja rouva Normannin kanssa ja pukea ylleen tuo kaapu tarkastusta varten. Tohtori tuli sinne. Vaimoni tuskin pääsi pöydälle, kun kasvain oli siellä niin suurena. Lääkäri tuli sisään ja puhui hänelle ja meni hänen luokseen ja kohotti peitteen sivuun koskettaakseen häntä, ja juuri ennen kuin hän kosketti häntä, se katosi.

177   Eikä lääkäri tiennyt, kummalla puolella se oli. Hän sanoi: “Hetkinen! Piirroksen ja filmien ja kaiken muun kanssa hän ei voinut löytää siitä jälkeäkään. Hän tarkasti hänet uudelleen ja uudelleen. Hän sanoi: “Minä en ehkä kykene selittämään sitä, rouva Branham, mutta tuota kasvainta ei ole siellä.” Ja sen jälkeen hänellä ei enää ole ollut minkäänlaisia oireita.

178   Mitä se oli? Pankaa merkille, aivan tarkalleen sillä tavoin kuin Se sanoi sen: “Ennen kuin lääkärin käsi koskettaa sitä.” Sekunnin murto-osa, ja hänen kätensä olisi koskettanut sitä. Kuinka täydellinen Herran Sana onkaan!

179   No niin, siellä on minun vaimoni, ja me olemme molemmat Jumalan edessä. Mutta ennen kuin lääkärin käsi saattoi edes koskettaa hänen ruumistaan, kun hänen kätensä oli lähestymässä häntä tällä tavalla, jotakin tapahtui. Kasvain katosi. Ja he eivät voineet edes… Hän sanoi, uskon sen olleen näin, eikö niin kulta? “Minä vakuutan sinulle rouva Branham” (Näinkö hän sanoi sen? Kyllä.) “tuo kasvain ei ole siellä. Sinulla ei ole kasvainta.”

180   Mitä se oli? Aivan tarkalleen Herran Sanan mukaisesti. Aamen. Tämä on viides kerta. Viisi on armon luku ja myös uskon luku.

181   Minun mielessäni ei ole enää minkäänlaista epäilystä. Minä tiedän, mikä Kolmas Nykäys on, ja tiedän, mitä se tekee. Olkaa nyt kunnioittavia ja pysykää vain hiljaa. Pian on tuleva hetki, jolloin Jumala tulee tekemään meille joitakin suuria asioita.

Kumartakaamme nyt päämme rukousta varten.

182   Herra Jeesus, olen nähnyt sen muiden ihmisten kohdalla, mutta kun se tapahtui minun omalle kalliille vaimolleni, niin se tapahtui minun kodissani silloin, Herra. Näin sen omilla silmilläni ja kosketin sitä omilla käsilläni, ja kuusitoista vuotta aikaisemmin ennen kuin se oli, Herra, Sinä myöskin tiesit ja paljastit sen. Kun mitä tahansa on puhuttu, sen täytyy tapahtua. Sinä näytit minulle, Herra, että minä voisin luottaa siihen, mitä Sinä olet tehnyt ihmisille, ja annoit minun tietää sen, niin että voin auttaa heitä. Sinä teit sen minun omassa kodissani. Se oli Ensimmäinen Nykäys. Ja nyt Kolmas Nykäys on vahvistanut Ensimmäisen Nykäyksen.

183   Me olemme kiitollisia, Isä. Anna anteeksi meidän epätäydellisyytemme. Me olemme vähäpätöisiä ihmisiä. Olemme oppimattomia, enemmän tai vähemmän lukutaidottomia ihmisiä, mutta me olemme niin kiitollisia, että meillä on suuri kaikkivaltias Jumala, joka valvoo ja huolehtii meistä, sillä me emme tiedä, kuinka pitää huolta itsestämme. Me jätämme itsemme Sinulle.

184   Nyt Isä, minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua, ja tässä Kolmannessa Nykäyksessä, voikoon, oi Herra, kuten Sinä olet puhunut viimeiset pari vuotta siitä näyttäen sen… merkit vuorella, ja niin edelleen, ja tuonut sen esiin. Minä tarkkailin sitä nähdäkseni, mitä se oli, kunnes se oli täydellisesti vahvistettu. Nyt minä rukoilen, Isä, että Sinä auttaisit minua olemaan kunnioittavampi tämän kanssa, kuin mitä olin aikaisemmin. Ja tulkoon kunnia Sinulle siitä, kun juuri täältä puhujankorokkeelta puhuttiin ensimmäisestä, toisesta ja nyt kolmannesta. Ja se, mitä Sinä olet sanonut, on tapahtunut tarkalleen, niin kuin Sinä sanoit. Me uskomme Sinua, Herra Jumala.

185   Auta meitä jokaista heittämään pois epäuskomme ja taikauskomme, niin että voimme seistä Elävän Jumalan läsnäolossa ja tietää, että sama Jumala, joka poisti kasvaimen vaimostani, on läsnä nyt, ja on todistettuna joidenkin korkeimpien lääketieteilijöiden kautta, joita meillä on maassa, ja jotka tutkivat sitä, näkivät ja kuvasivat sen. Ja nyt se on poissa. Sinä olet Jumala, eikä ole ketään toista Sinun lisäksesi.

186   Ja me rakastamme Sinua, koska Sinä olet antanut meidän tulla Sinun palvelijoiksesi. Salli meidän palvella sinua kunnioituksella ja kunniallisesti kaikkina elämämme päivinä. Suo se, Herra. Anna minun ja minun perheeni ja näiden kaikkien olla loistavia valoja, suolaista suolaa, joka saa toisetkin janoiseksi rakastamaan tätä Jeesusta, joka on tehnyt niin paljon meille.

187   Nyt kun avaan Sanan lukeakseni siitä pienen tekstin ja sitten rukoillakseni sairaiden puolesta, niin auta minua, Herra. Puhu meille, paranna sairaat. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

188   Onko minulla vielä aikaa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos kiiruhdan todella nopeasti tässä tekstissä täällä. Haluan teidän nyt lukevan tai merkitsevän sen ylös, tai mitä tahdottekin tehdä. Ensimmäinen löytyy 4. Moos. 21:5-9. Ja haluamme lukea tämän.

Ja ihmiset puhuivat Jumalaa vastaan ja Moosesta vastaan: Minkä vuoksi te olette tuoneet meidät ulos Egyptistä, että me kuolisimme erämaassa? Sillä ei ole lainkaan leipää eikä ole lainkaan vettä, ja meidän sielumme inhoaa tätä kevyttä leipää, Enkelien ruokaa.

Ja HERRA lähetti myrkyllisiä käärmeitä ihmisten keskuuteen, ja ne purivat ihmisiä, ja paljon Israelin ihmisistä kuoli.

Sen vuoksi ihmiset tulivat Mooseksen luo ja sanoivat:

189   Tun­nustus. Tarkatkaa: “Me olemme tehneet syntiä.” Tämä on ensimmäinen asia, jotta voitte tulla parannetuiksi, ensin tunnustus.

Me olemme tehneet syntiä, sillä me olemme puhuneet HERRAA vastaan ja sinua vastaan. Rukoile HERRAA, että hän ottaisi käärmeet pois kimpustamme. Ja Mooses rukoili ihmisten puolesta.

Ja HERRA sanoi Moosekselle: Tee itsellesi myrkyllinen käärme ja aseta se seipään päähän, ja tulee tapahtumaan, että jokainen, jota on purtu, tulee elämään, kun hän katsoo siihen.

Ja Mooses valmisti käärmeen vaskesta ja pani sen seipään päähän, ja tapahtui, että jos käärme oli purrut jotakuta miestä, niin, kun hän katsoi vaskikäärmettä, hän jäi eloon.

190   Nyt haluaisin myöskin lukea Kirjoituksista Sakarian 12. luvun 10. jakeen.

Ja Minä tulen vuodattamaan Daavidin huoneen ylle, ja Jerusalemin asukasten ylle, armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet, ja he valittavat häntä, kuten mies valittaa ainokaista poikaansa, ja he tulevat murehtimaan häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.

191   Nyt tekstikseni tulen ottamaan tämän: Katsokaa pois Jeesukseen. Katsokaa pois maailmasta Jeesukseen. Mooses valmisti käärmeen, ja täällä myöhemmin profeetta puhui siitä, mitä tulisi tapahtumaan, kun katsotaan pois Jeesukseen.

192   Raamattu sanoo Jesajan kirjassa 45:22. Voimme nähdä, että Jumala sanoi: “Katsokaa Minuun, kaikki maan ääret.” Ja nyt kun maalliset järjestelmät ovat tulleet loppuunsa, katsokoot ihmiset Häneen.

193   Nyt te voitte sanoa: “Olemme kuulleet tämän sukupolvesta toiseen. Olemme kuulleet tästä pitkän aikaa.” Se on totta. Ja sitä on saarnattu pitkän aikaa… Monet saarnaajat ovat käyttäneet tätä samaa tekstiä, tuhannet heistä.

194   Mutta tässä on yksi asia, jota haluan kysyä teiltä tänä iltana näiden seuraavien muutamien minuuttien aikana. Mutta kun te katsotte, kysymys on siitä, mitä te näette, kun te katsotte? Mitä te näette, kun te katsotte? Riippuu ainoastaan siitä, minkä takia te katsotte. No niin, Hän sanoi: “Katsokaa Minuun, kaikki maan ääret.” Mooses nosti ylös käärmeen, ja kuka tahansa, joka katsoi, hän parani. Niinpä riippuu siitä, mitä varten te katsotte.

195   Olen nyt viime aikoina nähnyt kokouksiin tulevan ihmisiä, jotka ovat kykeneviä istumaan kokouksessa vain noin yhden tai kaksi minuuttia. Siinä oli kaikki, mitä he kykenivät kestämään. He eivät voineet kestää enempää.

196   En tule koskaan unohtamaan. Toivon, ettei tämä vaikuta kehenkään, joka on Iowasta. Kun minulla oli kokous Waterloossa.

197   Veli Lee Vayle, hän oli täällä tänä aamuna, en tiedä, onko hän täällä tänä iltana vai ei. Oletko sinä täällä, Lee? Hän oli täällä tänä aamuna. Kyllä, siellä hän on nauhoittamassa, siellä takana. Hyvä on.

198   Veli Lee ja minä teimme kaiken, minkä voimme, me annoimme saarnaajayhdistykselle ilmaisen aamiaisen vain siksi, että he tulisivat sinne, ja me voisimme puhua heille. Veli Lee Vayle on oppinut ja teologian tohtori. Hän on todella ansainnut arvonsa. Ja niinpä minä yritin saada häntä puhumaan näille luterilaisille, presbyteereille ja niin edelleen, mutta hän sanoi: “Ei, he odottavat sinun tekevän sen.”

199   No niin, minä menin ja puhuin noille saarnaajille sen jälkeen, kun he kaikki olivat syöneet. Otin tekstikseni: Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle. En ollut ehtinyt muuta kuin lukea tuon raamatunpaikan, kun jo kaksi heistä meni ulos ovesta. Sitten kun aloin puhua siitä, kuinka Paavali aikanansa, oudon palvelutehtävän kanssa, seisoi Agrippan edessä ja sanoi, ettei hän ollut tottelematon sille, kaksi tai kolme lisää nousi ylös. Ja kun pääsin siihen pisteeseen, että saatoin sanoa jotakin aiheestani, niin silloin siellä ei ollut kuin kolme tai neljä jäljellä. He olivat kaikki nousseet ylös ja menneet pois.

200   Syy siihen on tämä. Jotkut tulevat kokoukseen, kun he kuulevat evankelistasta. Millä tavalla hän pukeutuu, on jotakin tekemistä ihmisten kanssa. Jos hän ei käytä oikeanlaatuisia vaatteita, niin jotkut heistä…

201   Kuulin psykologin, tohtori Narramoren, hienon kristityn miehen, jolla on tuo KAIR-ohjelma radiossa, sanovan eräänä päivänä: “Jos mies ei pukeudu arvonsa mukaisesti, niin me voimme nähdä siitä, että hän on menettämässä järkensä.” Tiedättehän, kun hänen täytyy esiintyä kansan edessä. Se oli merkki siitä, että hän oli menettämässä järkensä.

202   No niin, silloin minä olen ollut hullu koko elämäni ajan, sillä minä käytän haalareita ja kaikkea muuta. Niinpä sopiakseni asemaani, ollakseni kirkonmies, minun tulisi pukeutua kuten kirkonmies.

203   En usko, että Jeesus pukeutui kirkonmiehen tavalla. Hän pukeutui kuten tavallinen mies. Hän kulki ihmisten joukossa eikä pukeutunut erikoisella tavalla.

204   Mutta se on vain ihmisten ajatuksia. Ihmettelenpä, mitä tuo tohtori ajattelisi siitä, kuinka tuota profeettaa Raamatussa käskettiin riisua pois vaatteensa ja kävellä alasti ihmisten edessä. Hänestä todella ajateltaisiin, että hän on hullu, eikö vain? Mutta Jumala käski hänen tehdä niin.

205   Erään toisen piti maata kyljellään kolmesataaneljäkymmentä… Kuukautta, uskoisin se olleen, maata toisella kyljellään ja sitten kääntyä toiselle kyljelle. Ja syödä padallinen linssejä, joita hän oli tehnyt, hänen täytyi mennä ja keittää tätä soppaa ja valmistaa se ja syödä sitä koko sen ajan, kurottautua ja ottaa kourallinen ja syödä ja maata kyljellään ja olla merkkinä, Ymmärrättekö?

206   Oi, kuinka kauaksi ihmiset voivatkaan joutua todellisesta Jumalan Sanasta. He tulevat niin koulutetuiksi, että he kouluttavat itsensä pois Jumalasta. Kun mies puhuu siitä, kuinka paljon hänellä on koulutusta, niin se osoittaa minulle, kuinka kaukana hän on Jumalasta. Tohtorin arvo, en sano tätä tohtori Vayleä vastaan, koska hän ei ole sen tyyppinen, mutta tavallisesti kun mies saa tohtorin arvon, niin minulle se merkitsee sitä, että hän on juuri niin paljon kauempana Jumalasta, ellei hän voi pitäytyä Sanassa ja Jumalassa.

207   Nyt me voimme todeta, että jotkut tulevat kuuntelemaan, millä tavalla te puhutte, kun te puhutte Jumalallisesta Parantumisesta ja Herrasta. Jos mies ei ole tyypillinen, koulutettu nero, niin ihmiset eivät jaksa kestää sitä, miten hän puhuu ja kuinka hän lausuu sanansa. He ajattelevat, että sellainen on kaukana Jumalasta.

208   Ja Jeesuksen puhuma yksinkertainen kieli on hämmentänyt professoreja tähän päivään asti, sillä he yrittävät tulkita sen koulutuksensa avulla, vaikka kieli tuona päivänä oli tavallista kadun kieltä.

209   Jopa meillä täällä Yhdysvalloissa kieli eroaa niin paljon. Minä soitin Floridasta New Yorkiin ja minun täytyi saada nainen täällä St. Louisissa tulkkaamaan tämän etelän tytön ja pohjoisen tytön välille. Se osoittaa, kuinka suuri eroa siinä oli. Varmasti oli.

210   No niin, asia on niin, että ihmiset katsovat noihin asioihin Sanasta puhumiseen sijasta. Kun Sana tulee ilmi, se on todiste siitä, että Se on oikein, kun Sana tulee ilmi. He eivät koskaan katso sitä. Teillä täytyy olla järjellinen käsitys, jotta voisitte tietää. Mennä seminaariin ja opiskella, kuinka kumartaa ja seistä paikoillaan, ja kaikkea sellaista, joka tukehduttaisi todella Pyhällä Hengellä täytetyn sananpalvelijan kuoliaaksi. No niin, sen täytyy olla järkevää.

211   Tähän koko tämä kansakunta on mennyt. Sillä on järjellinen käsitys Kristuksesta. Sitä he odottavat näkevänsä. Ja jos Kristus on teissä, täytyy teidän olla oppinut, teidän täytyy olla lukenut, koska sellaisen he ajattelevat Kristuksen olevan.

212   Ja toinen asia on se, että he muodostavat omat mielipiteensä siitä, millainen Hänen tulisi olla, heidän omat ideansa, sen sijaan, että he ottaisivat sen, mitä Sana sanoo. Tästä syystä, kun he katsovat ja jopa näkevät itse Jeesuksen, he eivät voi tuntea Häntä. He tekivät niin Helluntaipäivänä. He tekivät niin, kun Hän oli lihassa. He tekivät niin, kun Hän oli seimessä. He tekivät niin Hänen ollessaan Jerusalemin kaduilla. Hän oli Sanan täyteys, ja kuitenkin he ajattelivat Messiaan tulevan jotakin käytävää pitkin alas Taivaasta, ja kaikkea muuta sellaista. Ja he olivat väärässä, koska se oli heidän järjellinen käsityksensä, eivätkä he voineet nähdä Häntä, vaikka katselivatkin Häntä. Niin on tänäänkin.

213   Mitä te näette, kun te katsotte? Jotkut, kun he katsovat Häntä, katsovat nähdäkseen jonkun suuren kirkon perustajan, jonkun, joka todella voi tuottaa uskontunnustuksia, niin että ihmiset tulevat lankeamaan niihin. Näin he näkevät, kun he katsovat.

214    Jotkut katsovat nähdäkseen jonkun jumalaistarun, ikään kuin jonkin joulupukin. He lukevat Raamattua ja sanovat: “Oi, se on mystinen asia. Se on vain jotakin, jonka ihminen on kirjoittanut.” Tätä he näkevät, koska sellaisen kannan kuin te otatte Raamattuun, sellaisena kannan te otatte Häneen, näettehän.

215   Jotkut katsovat nähdäkseen vauvan. Jotkut katsovat ja näkevät kaniinin tai joulupukin. Jotkut katsovat nähdäkseen jonkun historiallisen kirjan, joka oli eilistä varten eikä tätä päivää varten.

Mutta on kysymys siitä, mitä te näette, kun te katsotte?

216   Niin monet teistä, jotka väitätte, että teillä on Pyhä Henki, te katsotte ja näette kolminaisuuden toisen persoonan, vaikka sellaista ei edes mainita Raamatussa. Sellaista asiaa ei olekaan. Sanaa kolminaisuus ei löydy edes Raamatun kansista. Mutta kuitenkin kun te katsotte Jeesusta, te pidätte Häntä kolminaisuuden toisena persoonana. Ja tämä on syy siihen, miksi te ette pääse minnekään.

217   Tiedättekö, mitä Hän sanoi? Minä olen Jumala, eikä ole toista Minun lisäkseni.”

218   Riippuu siitä, mitä te katsotte. Jos te haluatte jotakin pientä maskotti poikaa ja vanhaa parrakasta miestä, ja niin edelleen, jos tämä on se tapa, miten te katsotte Jeesusta, niin kuin Hän olisi jokin toinen persoona Jumalan sijasta, te katsotte väärin. Te ette näe sitä.

219   Jokin aika sitten minulla oli täällä kiikari. Yritin nähdä siellä kaukana kedolla antilooppia, jota poikani yritti näyttää minulle. Hän on melkoisesti nuorempi, ja niinpä hän sanoi: “Ota tuo kiikari, isä, tuolla seisoo antilooppi, juuri tuolla.”

Minä sanoin: “Voin nähdä sen ilmankin.”

Hän sanoi: “Ota tämä kiikari.”

220   Ja kun minä katsoin, minä näin noin kymmenen antilooppia, koska kiikaria ei ollut kohdistettu oikein. Ja kun minä kohdistin sen, niin kaikista noista kymmenestä tuli yksi.

221   Ja jos te kohdistatte mielenne Jumalan Sanaan, niin kolme on tuleva Yhdeksi. Mutta teidän jumaluusopilliset kiikarinne ei ole kohdistettu, kun te yritätte tehdä Hänestä kolmea. Hän on yksi.

222   Se riippuu siitä, mitä te katsotte. Mitä te näette, kun te katsotte? Muistakaa, te voitte nähdä Hänet vain, kun te katsotte Häntä Sanan lävitse. Te ette voi katsoa Häntä tekstikirjan lävitse. Te ette voi katsoa Häntä uskontunnustuksen lävitse. Te tulette näkemään kaksi tai kolme jumalaa, ja kaikkea muuta noissa uskontunnustuksissa, mutta katsokaa Häntä Sanan lävitse, ja te tulette näkemään, että Hän on Immanuel, Jumala tehtynä lihaksi meidän keskellämme. Hän sanoi: “Minä olen Jumala, ja Minun lisäkseni ei ole yhtäkään toista.” Hän on Jumala.

223   Profeetta Jesaja katsoi kerran, ja kun hän näki Jeesuksen… Aiheenanihan on: “Katsoa Jeesukseen”. Katsokaa pois Jeesukseen. Kun Jesaja katsoi pois maailmasta nähdäkseen Hänet, hän sanoi: “Minä näen Neuvonantajan, Rauhanruhtinaan, Väkevän Jumalan, Iankaikkisen Isän.” Tämän Jesaja näki katsoessaan.

224   Daniel näki erään kerran pakanain Valtakunnan loppuvan. Hän näki kuvan, josta Nebukadnessar oli nähnyt unta. Hän näki, kuinka jokainen niistä seurasi toistaan sen tullessa alaspäin. Ja kun hän katsoi nähdäkseen, mitä tulisi tapahtumaan lopussa, kun hän näki Jeesuksen, Hän oli Kivi, joka oli hakattu irti kalliosta ilman ihmiskättä, ja joka murskasi pakanain Valtakunnan.

225   Nebukadnessar heitti kolme heprealaislasta tuliseen pätsiin, nuo, jotka uskoivat Jumalaan ja seisoivat Hänen Sanassaan. Jos heidän täytyisi kuolla Sen vuoksi, tulisivat he seisomaan Sen varassa joka tapauksessa, olisi ollut vain pikku asia kumartaa jotakin muuta. Mutta kun he katsoivat pois ja näkivät Jeesuksen, silloin siellä tulisessa pätsissä Hän oli tuo Neljäs Mies, joka piti kaiken kuumuuden poissa Hänen tottelevaisista palvelijoistaan. Tämän Nebukadnessar näki.

226   Hesekiel katsoi pois ja näki Hänet eräänä päivänä, ja Hän oli “Pyörä pyörän keskellä”, korkealla ilmassa. Hän oli tuo pyörän akseli, johon jokainen pinna on kiinnitetty. Aamen! Suuri pyörä pyörii uskolla, mutta pieni pyörä pyörii Herran Voimalla. Tämän Hesekiel näki, kun hän katsoi pois.

227   Johannes Kastaja katsoi pois eräänä päivänä ja tehdessään niin, hän näki Kyyhkysen, ja Ääni sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan.” Tämän hän näki. Sitten hän näki, että Jeesus ja Jumala ovat sama Henkilö, koska Henki tuli alas Taivaasta kuin Kyyhkynen ja sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan.” Tämän hän näki. Pankaa merkille, Jumala tekee itsensä tunnetuksi sillä tavoin.

228   Kun Nooa katsoi pois nähdäkseen Hänet, hän näki Jumalan oikeamielisen tuomion tulevan tämän maailman ihmisten ylle, jotka olivat hyljänneet Hänen Sanansa. Näin Nooa sanoi, kun hän katsoi pois.

229   Mooses katsoi pois ja näki palavan pensaan. Tulipatsas itse oli tullut tuohon pensaaseen, ja kun Mooses lähestyi Sitä, Hän sanoi: “Ota pois kenkäsi, sillä MINÄ OLEN.” Punnitkaapa nyt tuota sanaa, MINÄ OLEN. Se sisältää menneen, nykyisen ja tulevan ajan. MINÄ OLEN, iankaikkinen, näettehän. MINÄ OLEN, hän näki MINÄ OLEN. Tämän hän näki palavassa pensaassa.

230   Israel katsoi vaskikäärmettä, jonka Mooses oli valmistanut, ja näki Kristuksen tuomion ja sairauden edestä tapahtuvan kärsimyksen. Sillä me tiedämme, että vaskikäärme puhui sovituksesta.

231   Jeesus oli tuo sovitus. “Niin kuin Mooses nosti ylös vaskikäärmeen erämaassa, samoin täytyy Ihmisen Poika nostaa ylös”, samaa tarkoitusta varten. Miksi? He olivat tehneet syntiä ja tulleet sairaiksi. Se oli heidän syntiensä ja sairauksiensa poisottamista varten, ja niin myös Jeesus haavoitettiin meidän pahojen tekojemme vuoksi, ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin. Ottakaapa jumalallinen parantuminen pois Kristuksesta, silloin te jaatte sovitustyön kahteen osaan.

232   Mitä te näette, kun te katsotte? Näettekö te sen? Näettekö te, että Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi. Ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin. Kun te katsotte pois, niin voitteko te nähdä sen vai näettekö te vain yhden puolen sovituksesta? Voitteko te nähdä sen molemmat puolet, kun te katsotte?

Jos te katsotte sitä uskontunnustuksen lävitse, he tulevat kertomaan teille: “Parantumisten päivät ovat ohitse.”

Mutta jos te katsotte sitä Sanan lävitse, te tulette näkemään, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

233   Opetuslapset katsoivat Häneen, kun he olivat vaikeuksissa merellä, ja he näkivät olevan tulossa ainoan avun, joka voi auttaa heitä.

234   Martta katsoi Häneen kuoleman kohdatessa heitä ja hän näki, että Hän oli Ylösnousemus ja Elämä. Aamen! Kuoleman hetkellä, kun Martta katsoi Häntä, hän näki, että hänen oma kansansa oli hyljännyt Hänet, Hänet oli hyljätty. Jopa silloin, kun hän oli lähettänyt kutsumaan Häntä, Hän ei tullut hänen veljensä luo, mutta kun Hän lopulta tuli, hän meni ja lankesi Hänen eteensä, jotta hän voisi katsoa Häntä, ja hän totesi, että Hän oli sekä Ylösnousemus että Elämä, Aamen!

235   Jairus teki saman asian, hän oli sala-uskovainen. Hän oli samanlainen kuin joku pieni presbyteeri, metodisti tai baptisti, joka todella uskoi, mutta ei voinut olla Hänen kanssaan, koska hänen kirkkokuntansa ei sallinut sitä, sillä silloin hänet olisi erotettu. Mutta kun hänen ainoa pieni tyttärensä lepäsi kuolemassa, niin hänen täytyi mennä. Ja kun hän löysi Hänet, hän totesi, että Hän oli Ylösnousemus ja Elämä.

236   Kun hän oli pyytänyt Häntä tulemaan, tuli lähetti ja sanoi: “Älä vaivaa Mestaria, sillä tyttö on jo kuollut.” Ja hänen sydämensä melkein pysähtyi.

237   Mutta Hän sanoi: “Enkö Minä sanonut sinulle: ‘Jos sinä vain uskoisit, sinä näkisit Jumalan Kirkkauden’?” Jairus tuli toteamaan, että Hän voi nostaa ylös kuolleen, kun hän katsoi Jeesukseen.

238   Nälkäiset katsoivat Häneen ja löysivät elämää ylläpitävää ruokaa elääkseen. Se oli luonnollista. Hengellisesti nälkäinen voi katsoa Häneen ja todeta, että Hän on Elämän Leipä.

239   Kuoleva ryöväri katsoi Häneen nähdäkseen, mitä hän voisi nähdä, ja hän löysi Jeesuksessa armahduksen. “Muista minua, Herra, kun tulet Valtakuntaasi.” Ja Jeesus sanoi: “Tänään sinä tulet olemaan Minun kanssani paratiisissa.” Tämän hän näki kuolemansa hetkellä.

240   Sairaat katsoivat Häneen ja he näkivät Parantajan. Sokea katsoi ja hän kykeni näkemään.

Riippuu nyt siitä, mitä te katsotte. Mitä te katsotte?

241   Pietari ja Natanael katsoivat ja näkivät heidän profeettansa Mooseksen luvatun Sanan ilmi tulleena. “Herra, teidän Jumalanne, tulee nostamaan profeetan, minun kaltaiseni, ja Hänessä ihmiset tulevat riippumaan kiinni, ja kaikki, jotka eivät usko Häntä ja kuule tuota profeettaa, tullaan hävittämään kansasta.”

242   Ja kun Pietari käveli Hänen läsnäoloonsa, Jeesus sanoi: “Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonaan poika.” Hän tiesi heti katsoessaan ensi kertaa Jeesukseen, että siinä oli sen täyttymys, millainen Jumalan Sana oli sanonut Hänen tulevan olemaan.

243   Ihmettelenpä, löysittekö te saman asian, kun te katsoitte Häntä ensimmäisen kerran? Ihmettelenpä toiko luvattu Sana itsensä ilmi teille, kun te katsoitte Häntä?

244   Natanael, niin pian kuin hän hieman epäilevänä tuli Jeesuksen läsnäoloon… Me tiedämme, että Filippus oli mennyt ja sanonut hänelle: “Tule ja katso, kenet me olemme löytäneet.”

Ja Natanael tuli ja kysyi: “Kuka heistä hän on?”

Hän sanoi: “Ehkä se on tuo tuolla, joka rukoilee sairaiden puolesta.”

245   Niinpä hän puski tiensä ihmisjoukon lävitse, niin että hän saattoi nähdä Hänet. Ja kun hän katsoi, Jeesus sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän kysyi: “Rabbi, milloin olet tuntenut minut?”

246   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.’

247   Mitä Natanael silloin näki? Hän näki, että siellä oli Israelin Kuningas. Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.” Sen hän näki, kun hän katsoi. Hänellä oli edessään Kirjoitusten selitys valoon tuotuna. Hän näki sen, saman Kirjoituksen, joka oli voidellut profeetta Mooseksen, joka oli sanonut: “Hän tulee olemaan minun kaltaiseni profeetta.”

248   Nainen kaivolla katsoi erään kerran, ja mitä hän näki? Hän toi ilmi sen kaupungissa. Hän sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä juuri ole Messias?” Kun hän ensi kerran katsoi Jeesukseen, hän näki Messiaan.

249   Ihmiset voivat katsoa samaa asiaa tänään ja kutsua sitä ajatustenlukemiseksi. He kutsuvat sitä spiritismiksi, ja he kutsuvat sitä kaikenlaisilla perkeleellisillä nimillä, millä vain he voivat kutsua Sitä, koska he eivät tiedä, mitä heidän tulisi katsoa. Aamen. He eivät ymmärrä. He katsovat uskontunnustusta. He odottavat neroa, joka asettaisi seurakunnan järjestykseen. He etsivät lisää jäseniä, eivätkä näe siunattua Herraa Jeesusta Kristusta tuomassa julki Hänen Sanansa. Näin on.

250   Riippuu siitä, mitä te odotatte. Jos te odotatte tämän päivän lupauksen täyttymystä, te tulette näkemään sen, mutta jos te odotatte jotakin älyllistä tai jotakin, jota he aina ovat odottaneet, jotakin suurta perustajaa, jotakin historioitsijaa, jotakin toista henkilöä, jotakin muuta, silloin te ette ole näkevä Sitä. Mutta jos te katsotte Häntä Sanan lävitse, niin silloin Sana ilmoittaa, kuka Hän on.

251   Hän haastoi ihmiset päivänään tekemään niin. He eivät voineet nähdä Häntä. Hän sanoi: “Te sokeat sokeiden johtajat. Te väitätte, että Mooses on teidän profeettanne. Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut. Mooses kirjoitti Minusta.” Ja he olivat liian sokeita nähdäkseen Sitä. He katsoivat suoraan Siihen ja olivat liian sokeita näkemään Sitä.

252   Olen sovittamassa paikoilleen tuota ‘loistoa’ tänä aamuna muutamien minuuttien ajan, näettekö. He etsivät, eivätkä tiedä, mitä he etsivät, koska heillä on väärä käsitys siitä, mitä he yrittävät löytää. Kuinka te voitte tietää, mitä te haluatte löytää, jos te ette tiedä, mitä te etsitte?

253   Kuinka te voisitte mennä etsimään melonia, jos te ette olisi koskaan nähneet tai kuulleetkaan sellaisesta? Kuinka te voisitte löytää vesimelonin, jos te ette olisi koskaan tienneet sellaista olevankaan, ja miltä se näyttäisi? Mitä, tehän voisitte löytää pesualtaan ja ajatella, että se olisi vesimeloni. Te voitte löytää jotakin muuta. Te voitte löytää puukalikan ja ajatella, että se on vesimeloni.

254   Mutta teidän täytyy tietää, mitä te olette etsimässä. Ja ainoa tapa, miten te koskaan tulette tietämään, mitä te olette etsimässä, jos te etsitte Jeesusta, te etsitte Sanaa, koska Hän on Sana. “Ne juuri todistavat Minusta. Tutkikaa Kirjoituksia.”

255    “Te väitätte, että te uskotte profeettoja, mutta te olette isästänne perkeleestä. Teidän isänne, he väittävät; kun Jumala lähetti profeettoja heidän luokseen, he laittoivat heidät hautaan. He tappoivat profeetat. Jokaisen, joka tuli.” Jeesus sanoi: “Ketä heistä eivät teidän isänne kivittäneet? Ja oman isänne tekoja te teette.” Aamen. Vanhurskaita miehiä, pyhiä miehiä, miehiä, joita ei voitu sormella osoittaa, ja kuitenkin Hän kutsui heitä käärmeiksi ja perkeleiksi. Näettekö?

256   Mitä te etsitte? Etsittekö te jotakin hurskasta henkilöä? Jotkut ihmiset ajattelevat, että koska Pyhä Henki työskentelee teidän kauttanne, niin teidän tulisi kävellä ympäriinsä hurskaan näköisenä, kulkea ympäri eikä edes… Se ei ole Pyhä Henki. Jumala ei toimi senkaltaisten enkelien kautta, tai joiden oletetaan olevan sellaisia. Jumala toimii miesten kautta. Raamattu sanoo: “Elias oli mies, yhtä vajavainen kuin mekin.” Mutta te ette voi olla hänen kanssaan, ennen kuin olette nähneet Jeesuksen.

257   Pietari ja Johannes, Kauniin portin luona. Kun he kuulustelivat heitä tuon miehen parantumisen johdosta, he käsittivät, että he olivat tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he myöskin käsittivät, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska Hänen elämänsä heijastui heidän kauttaan.

No niin riippuu siitä, mitä te etsitte.

258   Tuo nainen oli lukenut Raamatun. Hän tiesi, että Messias oli tulossa, ja mitä Messias tulisi tekemään. Ja niin pian kun Jeesus sanoi hänelle: “Anna Minun juoda.”

Hän vastasi: “Sellainen ei ole tapana.” Hän oli vain tavallinen mies.

259   Jos Hän nyt olisi istunut siellä valtavan suuri turbaani päässään ja kaikenlaisia koristeita yllään, kuten joku pyhä henkilö, nainen olisi sanonut: “Se on pappi”, ja jatkanut matkaansa, tai: “Se on jonkunlainen rabbi”, ja mennyt menojaan.

260   Saarnaaja tai jokin muu. Näin tänään miehen tulevan syömään, siellä missä olen käynyt ruokailemassa. Hänellä oli melkoinen määrä ristejä ja kaikenlaista yllään, ja joskus on hyvä asia, että heillä on sellaista. Minä ajattelen, että teidän tulisi elää sellaista elämää, ettei teidän tarvitse pukeutua kirkonmiehen vaatteisiin todistaaksenne, mitä te olette. Joskus he ryyppäävät ja tekevät kaikenlaista, polttavat ja kaikkea, joten heidän täytyy pukeutua papin vaatteisiin, jotta voitaisiin tietää, ovatko he saarnaajia vai eivät. Näin on.

261   Minä sanon teille, että ainoa papillinen vaatetus, jota miehen tulee käyttää, on Pyhän Hengen kaste. Siitä voidaan tuntea, että te olette olleet Jeesuksen kanssa.

262   Nyt me voimme todeta, että riippuu siitä, mitä te etsitte. Hyvin pukeutunutta, hyvin hoidettua, jolla on jonkinlainen turbaani päässään. Silloin te ette koskaan näe Jeesusta, koska Hän oli vain tavallinen mies. Jumala toimii miesten kanssa. Jeesus oli mies. Jumala oli miehessä, ja Hän oli Jumala.

263   Nyt me toteamme, että tämä nainen, kun hän näki tämän salaperäisen merkin, että Hän saattoi kertoa hänelle, mitä hän oli tehnyt, ja mikä oli väärin, tai mitä oli hänen sydämessään, hän tiesi juuri silloin, että Hän oli Messias. Niinpä, kun hän katsoi Jeesusta, hän näki Messiaan.

264   Millaisia ovat Messiaan teot? Sydämen salaisuuksien tunteminen. Käsitittekö te sen? Ihmettelenpä, ymmärsittekö te. Jos te haluaisitte nähdä Hänet tänä iltana, niin mitä te etsisitte? Hän tulisi olemaan samanlainen. Messias on Sana, ja Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeen 4. luvussa: “Jumalan Sana on nopeampi ja voimakkaampi kuin kaksiteräinen miekka, joka erottaa luun ytimen ja erottaa sydämen ajatukset.”

265   Ja kun hän näki, että Messias tulisi olemaan tuo Sana ilmi tuotuna, niin että se saattoi kertoa hänelle, mikä hänen kohdallaan oli väärin, niin hän tiesi, että se oli Messias. Ei sen perusteella, miten Hän oli pukeutunut, ei, miten koulutettu Hän oli, vaan siitä merkistä, jonka Hän näytti hänelle. Se osoitti, että Hän oli Messias. Kun hän näki Jeesuksen, hän näki Messiaan, Jumalan miehessä, niin kuin oli luvattu tuolle voidellulle ajanjaksolle.

266   Mutta tiedättekö mitä? Monet tuona samana aikana, josta olen puhunut, eivät koskaan nähneet sitä. Monet heistä eivät nähneet sitä. Samoin on tänäänkin. Monet eivät tunteneet Moosesta. Monet eivät tunteneet Eliaa. He eivät koskaan tunnistaneet heitä, ennen kuin he olivat menneet. Sen jälkeen he tunnistivat heidät.

267   Uskomaton Nooan päivinä, niin mitä hän näki? Minä olen kertonut teille, mitä uskovainen näki. Katsokaamme nyt, mitä uskomaton näki. Mitä uskomattomat näkivät katsoessa siellä Nooan päivinä? He näkivät fanaatikon kokoamassa yhteen niin kutsuttua arkkia. Siinä oli kaikki, mitä he näkivät. Jokin valkopartainen, hullu, vanha mies, joka oli menettänyt järkensä, ja joka vastoin tieteen tutkimusta ja todistusta sanoi: “Tuolla ylhäällä on vettä.” Tuo vanha mies raukka, he tunsivat sääliä häntä kohtaan. Kulkiessaan ohitse he ajattelivat: “Hänet tullaan julistamaan hulluksi pian. Hän on menettänyt järkensä.”

268   Mutta hänellä oli Herran Sana. Hän oli rakentamassa sen päälle Jumalan todistaessa, että oli tulossa tulva. Se oli merkkinä heille. Entä nuo, jotka eivät uskoneet Nooan kertomusta? He menivät pimeyteen, ja heidän loppunsa oli kuolema vedessä ja helvetin hauta.

269   Faarao, hänkin katsoi erään kerran. Mitä hän näki? Mitä faarao näki? Hän näki fanaatikon niin kutsutun profeetan monien niin kutsuttujen vapautusvaatimusten kanssa. Tässä oli kaikki, mitä hän näki. Mudassa tonkijan, joka nousi esiin ihmisten joukosta, ja joka itse sanoi Jumalan lähettäneen hänet tekemään ihmeitä. Mitä, hehän ajattelivat, että tuo kaveri oli menettänyt… He sanoivat: “Antaa hänen nyt rähistä aikansa. Hänet tullaan jonkin ajan kuluttua julistamaan mielisairaaksi.”

270   Mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Uskovaiset, Aaron ja Joosua, ja he monet muut, näkivät Jumalan Mooseksessa. Sillä Mooses teki Jumalan tekoja. Tästä syystä he tiesivät Jumalan olevan hänessä. He katsoivat ja näkivät Jumalan Mooseksessa.

271   Rikas mies katsoi ja hän näki tarkalleen, kuka Hän oli, mutta hän kieltäytyi seuraamasta Häntä. Koska hän rakasti maailman asioita liian paljon seuratakseen Jeesusta.

272   Kuinka monet tuon tyyppiset rikkaat miehet tulevat kuuntelemaan tätä nauhaa. Ei aina tarvitse olla rikas rahassa. Ei, te voitte olla rikkaita himoissa ja tämän elämän nautinnoissa. Kuinka useat, kuinka monet nuoret tytöt ja nuoret pojat eivät tulee myymään itseään ollakseen joku suosittu seksi-kuningatar tai jokin “ricky” banjon tai kitaran kanssa, joka menee sinne ulos ja viihdyttää ihmisiä rock’n’ rollilla, tai tanssilla, jota hän osaa? Kuinka monet heistä haluavat suosion rikkauksia ja kieltäytyvät siitä, minkä he näkevät istuessaan kokouksissa, kun he katselevat Jumalan Käden liikkuvan ja ilmoittavan Hänen Sanansa? Kuinka moni tulee tekemään sen?

273   Hän valitsi kirkkokuntansa. Hän saattoi elää sen kanssa. Jeesus oli fanaatikko hänen kirkkokuntansa mielestä, joten hänen täytyi ottaa joko se, mitä Jeesus sanoi, tai sitten ottaa…

274   Miksei hän mennyt pappinsa luo ja sanonut: “Mitä minä voin tehdä saadakseni Iankaikkisen Elämän?” Hän tiesi, että pappi ei tiennyt mitään siitä.

Joten hän tuli Jeesuksen luo ja sanoi: “Mitä minä voin tehdä?”

275   Jeesus sanoi: “Pidä käskyt.” Heitti sen takaisin hänen syliinsä.

Hän sanoi: “Minä olen tehnyt sen.”

276   Hän sanoi: “Pidä käskyt.” Kuitenkaan hänellä ei vielä silloin ollut Iankaikkista Elämää, ja hän tiesi sen. Te voitte pitää kaikki käskyt, eikä teillä vielä ole Iankaikkista Elämää.

277   Niin Jeesus sanoi: “Jos sinä nyt haluat tehdä sen, mikä on oikein, niin mene ja myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille ja tule ja seuraa Minua.”

278   Mutta se oli liian paljon hänelle. Me voimme todeta, että hän katsoi ja näki, kuka Hän oli, mutta kuitenkin kieltäytyi ottamasta sitä. Ja seuraavan kerran kun hän katsoi, se tapahtui helvetissä. Hän katsoi sinne ylös ja näki Lasaruksen Abrahamin helmassa.

279   Pilatus katsoi erään kerran, kun Hänet tuotiin hänen luokseen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Häntä. Hänen kätensä olivat sidottuina, veri virtasi Hänen selästään, ja Hänen päässään oli orjantappurakruunu. Pilatus katsoi ja oli vakuuttunut.

280   Koska hevonen laukkasi katua alas, ratsastaja hyppäsi pois sen selästä ja tuli hänen luokseen ja sanoi: “Tässä on vaimosi lähettämä kirje.”

281   Ja hän katsoi sitä, ja siinä luki: “Pilatus, minun rakas mieheni, älä ole missään tekemisissä tämän vanhurskaan miehen kanssa, sillä tänään minä olen kärsinyt monia asioita unessa Hänen vuokseen.”

282   Hän vapisi, hänen polvensa löivät yhteen, ja hän sanoi: “Jos sinä olet Jumalan Poika, jos sinä olet Kuningas, niin miksi sinä et puhu? Oletko sinä Israelin Kuningas?”

Hän sanoi: “Sinäpä sen sanoit.”

Hän sanoi: “Kerro meille totuus.”

283   Hän sanoi: “Sitä varten Minä synnyin.” Ja Pilatus ihmetteli. Hän…

284   Kaikki kerjäsivät ja itkivät hänen jalkojensa juuressa. Hän sanoi: “Minulla on valta tappaa sinut ja minulla on valta päästää sinut vapaaksi.”

285   Hän sanoi: “Sinulla ei olisi mitään valtaa, ellei Minun Isäni olisi antanut sitä sinulle.” Whew.

286   Kyllä vaan, hän oli vakuuttunut, että siinä oli enemmän kuin mies. Hän oli täysin vakuuttunut, että se oli enemmän kuin mies. Varmasti hän oli. Mutta mitä tapahtui? Hänen poliittinen kansansuosionsa oli liian suuri. Hän hylkäsi Hänet. Suosio merkitsi hänelle liian paljon. Politiikka, hänen asemansa elämässä, oli liian suuri, jotta hän olisi voinut vastaanottaa tämän fanaatikon.

287   Ihmettelenpä, kuinka monet Pilatukset tulevat kuuntelemaan tätä? Onko teidän asemanne jossakin kirkkokunnassa liian suuri, jotta vastaanottaisitte todellisen Herran Jeesuksen ja seisoisitte sen varassa, millainen Hän on tänään.

Roomalainen sotilas katsoi Jeesusta ristillä.

288   Sen jälkeen kun maalla oli ollut hermoromahdus, se vapisi, niin että kallionlohkareet vyöryivät alas vuorilta, ja aurinko pimeni keskellä päivää, ja tähdet eivät antaneet valoaan. Ja maa järisi, ja kalliot halkeilivat, ja salamat pyyhkivät taivaita, temppelin esirippu repeytyi ylhäältä alas asti. Ihmiset juoksivat ja kirkuivat. He eivät tienneet, mitä oli tapahtunut.

289   Ja tuo roomalainen sotamies, joka oli auttanut Hänen ristiinnaulitsemisessaan, oli puhkaissut Hänen sydämensä. Hän katsoi silloin, mutta se oli liian myöhäistä. Hän katsoi ja uskoi, mutta silloin hänen oli liian myöhäistä uskoa. Se, mitä oli tehnyt, sinetöi hänen tuomionsa. Hän oli työntänyt keihään Pelastajansa sydämen lävitse. Oli liian myöhäistä.

290   Ihmettelenpä, kuinka monet roomalaiset sotilaat tänään ovat tehneet saman asian, ja kuinka monet vielä tulevat tekemään samoin. Sinä ehkä katsot jonakin päivänä, mutta se voi olla liian myöhäistä. Monet tämän päivän ihmisistä tulevat tuona päivänä olemaan samassa asemassa. Sillä he ovat tienneet.

291   Veli Wood, tässä, kävi eilen. Sanon tämän, koska se on osa tätä Sanomaa. Hän kävi tuolla alhaalla Slider Companyssä, roomalaiskatolinen mies istui siellä. Hän meni sinne noutamaan vähän betonia tätä rakennustyötä varten. Hän kertoi hänelle, mihin hän tarvitsi sitä. Ja tuo mies sanoi: “Onko se veli Branhamille?”

“Kyllä”

292   Hän sanoi: “Yhden asian minä sanon. Kun hän rukoilee, Jumala vastaa.”

293   Ihmettelen sitten, he tietävät sen, he näkevät vahvistuksen, että se on todellista Evankeliumia, en minä, olen vain kuin kuka tahansa mies, joka edustaa Kristusta. Se on Sana, josta me puhumme, emme miehestä.

294   Mutta se, mitä minä yritän sanoa, on tämä, että he näkevät selvästi vahvistetun Sanan, kuten Pilatus ja he muutkin, kuten roomalainen sotilaskin, mutta tuletteko te odottamaan liian kauan, ennen kuin te teette mitään sen kanssa? Hänen olisi pitänyt käyttää keihästä toisella tavalla. Ovet tulevat sulkeutumaan samalla tavoin kuin Nooan päivinä, ja silloin on liian myöhäistä. Te voitte herätä jonakin aamuna ja sanoa: “Minä aion mennä ulos tästä sekasotkusta’.’ Älkää odottako liian kauan. Teidän on parasta katsoa ja elää nyt.

295   Luther katsoi pois katolisesta kirkkokunnasta. Mitä hän näki? Tulipatsaan. Hän näki itsenäisen seurakunnan.

296   Wesley katsoi pois anglikaanisesta kirkkokunnasta. Hän näki saman asian.

297   Helluntailaiset katsoivat pois kaikista kirkkokunnista. Mitä siitä tuli? Suuri väkevä kansa.

298   Mitä joka ainoa heistä on tehnyt? Kun perustajat, Luther, Wesley ja he muut, kun he katsoivat pois ja näkivät, mitä heidän tuli tehdä, he aloittivat, heidän lapsensa seurasivat heidän perässä. Sitten he katsoivat taakseen sinne, mistä he olivat tulleet ulos kirkkokunnista, ja sitten he veivät tuon ihmisryhmän suoraan takaisin samaan sekasotkuun, josta he olivat tulleet ulos!

299   Mitä te katsotte? Perustajat katsoivat oikein, mutta ihmiset, jotka seurasivat heitä, katsoivat taaksepäin, sinne, mistä perustajat olivat tulleet ulos, ja he tekivät tarkalleen sen, mitä vastaan perustajat olivat olleet.

300   Tehän tiedätte, että minun täytyy kiirehtiä, koska on tulossa rukousjono, ja monien teistä täytyy matkustaa.

301   Eräänä päivänä minä katsoin. Minä näin Sanan tehtynä lihaksi. Minä näin Alfan ja Omegan. Minä en milloinkaan nähnyt kolmea, neljää tai viittä. Minä näin Yhden. Minä näin Hänet Pelastajanani. Minä näin Hänet, Sanan. Minä näin Hänet, Valon. Minä näin Hänet, Väkevän Jumalan. Minä näin Jumalan Hänessä. Minä näin Tulipatsaan. Minä näin Hänet tarkalleen sellaisena, kuin mitä Raamattu sanoi Hänen olevan. Minä näin, että Hän oli Alfa ja Omega, että Hän oli Tulipatsas, että Hän oli sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Minä näin Tulipatsaan sanovan Johannekselle: “Hänen milloinkaan pettämätön läsnäolonsa ei tule koskaan jättämään sinua.” Veli, minun mielessäni tänä iltana on laulaa tuo laulu:

Katso ja elä, veljeni, elä.
Katso Jeesukseen nyt ja elä.

Sillä se on todistettu Hänen Sanassaan, Hallelujaa!
Tarvitaan vain, että katsot ja elät.

302   Katsokaa! Mitä te näette? Näettekö te vapautuksen? Näettekö, millainen Hän on? Katsokaa Sanan kautta ja nähkää, millainen Hän oli, sitten katsokaa tuota samaa Sanaa, niin te näette, että Hän on sama tänään kuin Hän oli silloinkin. Hän on se, minkä esikuva vaskikäärme erämaassa oli, samaa tarkoitusta varten, syntiä ja sairautta varten.

303   Eräänä päivänä Juudas katsoi. Ja kun hän katsoi, kun hän todella katsoi, sillä sitä ennen hän oli katsonut rahakirstua, joka heillä oli, mutta eräänä päivänä, kun hän katsoi ja näki Jeesuksen, niin tiedättekö, mitä hän näki? Hän näki olevansa syyllinen. Hän näki, että hän ei ollut arvollinen elämään, ja hän hirtti itsensä.

304   Eräänä koko historian ajan suurimmista aamuista, siellä Jerusalemissa, tapahtui jotakin. Yhtäkkiä alas vankilaan tuli sotilasjoukko. Voin kuulla kahleiden kilinän, ja keihään raapivan katua vasten.

305   “Kuka tuo tuolla takana oleva on? Barabbas. Hän on valmiina kuolemaan. Hän on varas, hän on paha, hän on ryöstäjä ja murhaaja. Hän tulee kuolemaan.”

306   Ensimmäinen asia, mitä hän sanoi mielessään: “No niin, tämä on minun loppuni. Minut tullaan tappamaan tänä aamuna.”

307   Sitten vartija avasi oven ja sanoi: “Tulehan ulos, Barabbas.”

Hän tuli ulos ja sanoi: “Luulenpa, että loppuni on tullut.”

Hänelle sanottiin: “Barabbas, sinä olet täysin vapaa.”

“Mitä? Olen mitä? Minä…”

“Täydellisesti vapaa. Sinä olet vapaa”, minä sanoin.

Hän sanoi: “Miten minä voin olla vapaa.”

308   “Tulehan tänne Barabbas, katsohan tuonne ylös. Näetkö tuon miehen kuolevan tuolla ylhäällä? Hän otti sinun paikkasi.”

309   Jospa me kaikki tänä iltana voisimme katsoa ja nähdä sen, minkä Barabbas näki! Erään, joka on ottanut meidän paikkamme. Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme vuoksi ja runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Tuomio oli Hänen päällään, jotta meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta minut parannettiin, teidät parannettiin. Jospa me, syylliset, jotka olemme sairaita, voisimme nähdä Hänet Vapauttajanamme? Te, joiden tulisi mennä helvettiin, te näette Hänessä vapautenne, ja sen sijaan te menette Taivaaseen. Voitteko te nähdä sen, minkä Barabbas näki tuona päivänä?

310   Hän sanoi: “Vain vähän aikaa, ja maailma ei enää Minua näe, kuitenkin te tulette näkemään Minut.” Oi, seurakunta, jos Hän sanoi: “Te tulette näkemään Minut”, niin se todistaa, että te voitte katsoa uudestaan. “Te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.” Missä te näette Hänet? Sanassa. Hän on Sana. Katsokaa Sanaa ja nähkää, mikä lupaus on, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

311   Sellainen kuin hän oli, kun Hän käveli Galileassa, samanlainen Hän on tänä iltana Jeffersonvillessä, samanlainen Hän on Branham Tabernaakkelissa. Mitä te katsotte, kun te katsotte? Haluatteko nähdä perustajan? Kirkkokunnallisen miehen? Te ette koskaan näe sellaista Jeesuksessa. Ei. Katsotteko te nähdäksenne jotakin suurta papillista… Sellaista te ette koskaan tule näkemään Jeesuksessa. Miten te näette Jeesuksen? Ilmituodun Jumalan Sanan avulla, koska Hän oli ilmituotu Jumalan Sana. Sellainen kuin Hän oli silloin, sellainen Hän on tänäänkin ja tulee olemaan iankaikkisesti.

312   Kumartakaamme päämme hetkiseksi. Lopetan nyt tämän hieman kesken.

313   Herra Jeesus, minun rukoukseni on, että antaisit minun katsoa pois elämän huolista. Herra, minä tiedän, että me olemme vain tavallisia, kouluttamattomia ihmisiä. Meillä ei ole paljon tämän maailman hyvyyttä, mutta me rakastamme Sinua, Herra.

314   Ja minä puhun näiden ihmisten puolesta. He eivät istuisi tämän kaltaisessa paikassa yhteen ahtautuneina, palaen kuumuudessa tai jäätyen kylmässä, eivätkä he seisoisi täällä lastensa kanssa tuoden mukanaan nuo sairaat ja ahdistetut, he eivät tulisi, jos he haluaisivat nähdä jotakin muuta kuin Sinut. Nuo ihmiset, Herra, eivät koskaan tulisi nähdäkseen miestä. Kadut ovat täynnä miehiä, ja he kaikki näyttävät samanlaisilta.

315   Vaan he tulevat nähdäkseen tuon Miehen, Jumala-Miehen, tuon Jeesus Nasaretilaisen, joka oli Jumala lihassa. Nyt Isä, Sinä olet sanonut meille, että “vain vähän aikaa, ja maailma ei enää tule näkemään Sinua.” Huolimatta siitä, kuinka paljon he katsovat, he eivät koskaan tule näkemään Sitä. Mutta sinä sanoit: “Te tulette näkemään Minut”, tosiuskovainen, “koska Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.” Sinä olet luvannut meille, että jos me katsoisimme, me tulisimme näkemään. Ja minä rukoilen, että Sinä täyttäisit tuon Kirjoituksen meille uudestaan tänä iltana, että me voisimme katsoa ja nähdä Jeesuksen tekevän itsensä tunnetuksi meille samalla tavalla kuin Hän aina on tehnyt, kun Hän toteuttaa tästä lähtien Hänen Sanansa, Herra.

316   Kun annoin tämän lausunnon tätä ennen, ja minä totisesti sanoin nämä “nykäyksiä” koskevat asiat sydämestäni, ja sen, minkä Sinä olet sanonut minulle. Ja nyt, niin salaperäiseltä kuin se voikin näyttää, jos vain voisimme nipistää sisäistä omaatuntoamme ja nähdä, että noita asioita ei olisi voitu kertoa ennalta niin täydellisesti kuin ne on kerrottu, elleivät ne olisi tulleet Jumalalta.

317   Kuinka me voimme nähdä tuon Ensimmäisen asian tapahtuvan? Kuinka voi Toinen tapahtua? Kuinka voi Kolmas tapahtua? Kuinka me voimme seistä täällä kuukausia, ennen kuin se tapahtui, ja kertoa, mitä tulisi tapahtumaan Tucsonissa, joka tulisi avaamaan Seitsemän Sinettiä ja toisi esiin salaisuudet ja paljastaisi Jumalan salatut asiat, jotka ovat olleet kätkettyinä ajan alkamisesta asti, ja nähdä se sekä todistajien todistamana että tieteen vahvistamana.

318   Herra, Sinä olet meidän turvapaikkamme ja voimamme. Sinä olet kaikki, mitä meillä on. Ja minä kiitän Sinua, Herra, että olen osa tästä Sinun suuresta taloudestasi. Minä kiitän Sinua, että olen Sinun Ruumiisi jäsen monien täällä olevien tuon Ruumiin jäsenten kanssa, noiden monien kanssa, jotka ympäri maailman eri seurakunnissa ovat tuon salaperäisen Kristuksen Ruumiin jäseniä.

319   Joka kerta kun me katsomme, me näemme Hänet. Me näemme Hänet linnun laulussa ja auringon nousussa ja sen laskussa. Me kuulemme Hänet laulussa ja katselemme Häntä Hänen ihmisissään. Me näemme Hänen vahvistavan Hänen Sanansa.

320   Oi, Herra, Sinä olet meidän Jumalamme. Aikaisin me huudamme Sinua avuksi. Sinä olet meidän laupias Isämme. Anna anteeksi meidän väärintekomme.

321   Herra, me olemme lopunajassa. Näen, että ovet tulevat pian sulkeutumaan, tilaisuuksien ovet, ja kun vielä on päivänvaloa, ja voin yhä päästä joihinkin noista paikoista, Herra, niin auta minua menemään. Olen tulossa vanhaksi. Anna minulle voimaa, uusi minun nuoruuteni, Herra. Auta minua, että minä voisin tehdä jotakin siellä ulkona nyt, kun odotan tulevan tämän suuren ajan, joka on tuleva. Auta minua. Herra, kun menen sinne ulos, niin että olisin kykenevä jollakin tavalla löytämään tuon viimeisen ennalta määrätyn Siemenen, joka tulee tuomaan takaisin Herran Jeesuksen. Auta, oi Jumala.

322   Ja jos minä olen laskemassa perustusta, että joku toinen seisoo sen päällä, niin Herra, suo, että se tapahtuisi pian. Että Sana voisi tulla täytetyksi.

323   Sydämemme halu on nähdä Sinun Sanasi täyttyneenä. Me rakastamme Sinua. Me uskomme Sinuun. Uskomattomien ja epäilevien ihmisten keskellä, tässä tämän päivän sukupolvessa, Herra Jumala, me yhä uskomme, että Sinun Sanasi ei tule koskaan pettämään. Me uskomme, että taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Sanasi ei koskaan petä. Me seisomme urheasti Sen varassa.

324   Nyt Isä, tälle pienelle ryhmälle, joka on odottanut. Täällä on monia sairaita, ja täällä voi olla pelastumattomiakin ja ihmisiä, jotka ovat pelastettuja ja joita ei vielä ole täytetty Pyhällä Hengellä. Herra Jumala, tulisitko Sinä sillä tavalla näyttämölle Sinun lupauksesi Sanan perusteella, että ihmiset katsoisivat ja näkisivät Jeesuksen ja sitten polvistuisivat ja antaisivat sydämensä Hänelle. Voikoot sairaat katsoa ja nähdä, että kenenkään muun kuin Jumalan on mahdotonta tehdä sitä, koska se on Hänen luvattu Sanansa.

325   Tulkoon nyt vahvistetuksi se, mitä me olemme tänään molemmissa sanomissa sanoneet. Se on kaikki Sinun käsissäsi. Herra, ja minä olen Sinun käsissäsi, ja seurakunta on Sinun käsissäsi. Työskentele meidän kauttamme Herra, Sinun suuren Nimesi kunniaksi. Oi Iankaikkinen, suo tämä Jumalan kunniaksi. Aamen.

326   Tiedän, että on kuuma, ja minä haluan nyt yrittää rukoilla sairaiden puolesta, ja jos te voitte antaa minulle viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia. En tiedä, kuinka monta korttia he ovat jakaneet, mutta juuri nyt alamme rukoilla sairaiden puolesta.

327   Nyt, Billy kertoi minulle, että hän antoi ulos, kuinka monta se oli? [Joku sanoo: “Yhdestä sataan.”] Sataan… Mitä, mitä? [Joku vastaa.] Hyvä on, No niin, aloittakaamme. Hän sanoi antaneensa yhdestä sataan. Kuinka monella täällä on rukouskortti? Nostakaa kätenne, rukouskortit. No niin, aika monella. Me yritämme ottaa niin monta kuin mahdollista, jos vain voimme. Nyt, meillä ei voi olla erottamista jokaisen kohdalla, tehän tiedätte, joten me vain rukoilemme. Ja kaikki, kuinka monella täällä ei ole rukouskorttia, ja silti sinä olet sairas? Kohottakaa kätenne. Useilla.

328   Katsokaahan nyt. Mitä se on? Minä tiedän, että me olemme noin viisitoista minuuttia myöhässä aikataulusta, mutta haluan sanoa yhden asian. Tämä saattaa merkitä eroa sen välillä, että ollaanko iankaikkisuus Taivaassa vai Helvetissä, näettekö. Katsokaa, olkaa kunnioittavia, tarkatkaa minuutin ajan. Kuunnelkaa Sanaa ja nähkää, jos Hän yhä pysyy Kristuksena.

329   Jokainen täällä oleva henkilö mahdollisesti tuntee minut, ja on monia, joita minä en tunne, koska minulla ei ole tarpeeksi aikaa olla täällä oppiakseni tuntemaan teidät. Ja monet teistä ovat kaupungin ulkopuolelta. Kuinka monet ovat kaupungin ulkopuolelta? Kohottaisitteko kätenne? Näettekö.

330   Kysyin joltakin tuolla kaupungilla eräänä päivänä: “Käytkö sinä koskaan täällä?”

331   Hän sanoi: “Meidän ei kannata yrittää tulla sinne. Sinne tulee niin monia kaupungin ulkopuolelta, että me emme voi päästä sisälle.”

332   Mutta se kyllä sopii. Me kyllä jäljestämme heille tavan, miten he voivat tulla sisälle. Tulkaa joka tapauksessa. Pankaa merkille, että heillä oli mahdollisuus ennen teitä.

333   Muistakaa nyt, että minä olen vain teidän veljenne. Olen varma, että te ymmärrätte sen. Minä olen vain mies, Hän on Jumala. Mutta Jumala voi vain, ja on aina vain työskennellyt miehen kautta. Nyt tänä iltana, älkää katsoko minuun tai kehenkään toiseen henkilöön, vaan katsokaa Jeesukseen Kristukseen.

334   Katsokaa tänä iltana Kirjoituksia, mitä Se on luvannut. Voisin antaa monenlaisia Kirjoitusten paikkoja, mutta kuinka monet uskovat Hebrealaiskirjeen 13:8? “Jeesus Kristus sama eilen…” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja kuinka monet uskovat Johannes 14:12? “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” [“Aamen.”] Kuinka monet uskovat, että Hän, erottaessaan sydänten ajatuksia, lupasi juuri tuon asian tulevan palaamaan jälleen viimeisinä päivinä juuri ennen Hänen tuloaan? Te kaikki tiedätte sen. Hyvä on. Kuinka monia satoja Kirjoitusten paikkoja olisikaan, mutta me tiedämme sen.

335   Nyt katsokaa. Älkää katsoko nähdäksenne palvelijaa, älkää katsoko nähdäksenne pastoria, katsokaa nähdäksenne Jeesuksen. Älkää nähkö miestä, nähkää Jeesus. Kun te katsotte, nähkää Hänet. Jos voisin auttaa teitä, minä tekisin sen. Mutta minä en voi auttaa teitä. Minä olen vain teidän veljenne, mutta Hän on teidän Herranne. Katsokaa Häneen ja uskokaa.

336   Nyt, aloittakaamme rukouskortilla numero… No niin, me aloitamme numerosta yksi. Kuinka monet… Numero yksi, kenellä on rukouskortti numero yksi? Missä se on? [Joku sanoo: “Suoraan täällä.”] Tarkoitatko, että te… [“Hän seisoo.”] Oliko niin? Oi, olen pahoillani. Hyvä on. Numero yksi, tule tänne, rouva, suoraan… Mitä kautta te haluatte tuoda heidät, tätä kautta? Hyvä on, tule tästä näin, jos pystyt kävelemään. Jos kutsutaan sellainen, joka on rampa, joku meistä tulee auttamaan sinut ylös. Numero yksi.

337   Numero kaksi, kenellä on kortti numero kaksi? Nosta kätesi, niin nopeasti kuin voit. Numero kaksi, missä se on? En pysty näkemänä sitä. Missä? Olen pahoillani, en voi… Juuri täällä, rouva.

338   Numero kolme, voisitteko nousta ylös, tai jotakin? Se on oikein, numero kolme.

339   Numero neljä. Rukouskortti numero neljä, voisitteko nostaa kätenne ylös? Missä se on? En voi nähdä sitä. Rukouskortti numero neljä. Mitä sanoitte? Numero neljä.

340   Numero viisi. Kenellä on numero viisi, voisitteko nostaa kätenne ylös? En näe sitä. Numero viisi.

341   Numero kuusi. Numero kuusi. Nopeasti, oikein nopeasti, numero kuusi. Hyvä on.

Seitsemän. Teillä, seitsemän? Hyvä on. Se on oikein.

342   Kahdeksan. kahdeksan, todella nopeasti nyt.  Nouskaa, oikein nopeasti. Hyvä on, kahdeksan. Se on hienoa, herra.

Yhdeksän. Yhdeksän, missä se on? Numero yhdeksän. Hyvä on.

Numero kymmenen. Kymmenen, hyvä on, kymmenen, aivan tällä. Kymmenen.

Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista.

343   Me emme kutsu liian monia, niin että te… Näettekö, syy tämän tekemiseen… Siinä kortissa on vain numero, näettekö, ja te vain tulette tämän numeron mukaisesti. Se pitää heidät järjestyksessä.

Viisitoista. Rukouskortti viisitoista. Hyvä on.

344   Kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä, kaksikymmentäyksi, kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäkolme, kaksikymmentäneljä, kaksikymmentäviisi.

345   Antakaa heidän tulla, järjestykää jonoon, kaksikymmentäviisi, kunnes saatte jonon muodostettua. Tulkaa vain nyt numeronne mukaisesti. Se on oikein. Älkää tulko kaikki yhtä aikaa. Tulkaa toista kautta, jos pystytte, jos te olette siellä suunnalla, ja tulkaa. Nyt kaksi…

346   Minkä me kutsuimme, kaksikymmentäviisi? [Joku sanoo: “Kaksikymmentäviisi.”] Hyvä on, pysähdytään hetkeksi kahteenkymmeneenviiteen. Hyvä on.

347   Nyt sanon, jos te ette halua seisoa liian pitkään, kun te näette se tulevan eteen, sitten tulkaa siihen heidän mukaansa. Kaksikymmentäviisi, kaksikymmentäkuusi, kaksikymmentäseitsemän. Vain, no, hetki, annetaan jonon hetkeksi edetä, niin teidän ei tarvitse seistä liian paljon, liian pitkään.

Nyt, kumarretaan päämme.

348   Oi ystävät, missä me nyt olemme? Me olemme nyt lopussa, me olemme nyt ajassa, jossa jotakin täytyy tehdä. On sanottava “Kyllä” tai “Ei”. Jumala täytyy todeta oikeaksi tai vääräksi.

349   Nyt tänään minä olen saarnannut kaksi kovaa saarnaa ja yrittänyt kertoa teille, millainen Hän on. Kertoa teille, että aika on loppumassa. Hän on samanlainen, kuin mitä Hän on ollut. Ja nyt kun katsomme tänä iltana, katsokaamme Häneen.

350   Pysyköön nyt jokainen henkilö istuimellaan Herran Jeesuksen Nimessä, älkääkä kulkeko ympäriinsä. Istukaa todella liikahtamatta, kunnes teitä kutsutaan. Voikoot pienet lapset…

351   Jos minä satun sanomaan: “Kumartakaa päänne”, tee se silloin todella nopeasti, kultaseni, koska nuo pahat asiat kuten syöpä ja muut taudit lähtevät ihmisistä ja menevät toisiin. Kaikki, jotka uskovat sen ja tietävät, että se on Kirjoitusten mukaista, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Me voimme nähdä Raamatusta, että pahat henget menevät yhdestä toiseen, kun ne on ajettu ulos, ja ne yrittävät löytää uutta paikkaa.

352   Ja kuinka monesti me olemmekaan nähneet sen kokouksissa! Ihmiset tulevat kokoukseen täysin terveinä ja kunnossa, istuvat siellä arvostellen ja päivän tai kahden kuluttua he ovat täysin sokeita tai heillä on syöpä tai he ovat halvaantuneet, siksi että he ovat epäuskoisia. Minä en ole vastuussa heistä vaan uskovaisista. Monet heistä joutuivat laitoksiin vuosia sitten ja he yhä ovat siellä, jotkut taas menivät hautaansa, vain siksi että he olivat röyhkeitä ja uskomattomia.

353   Tämä ei ole paikka uskomattomille, vaan se on uskovaisia varten. Pitäkää usko Jumalaan!

354   Taivaallinen isä, nyt kokous on Sinun. Se on ollut Sinun koko ajan. Minä voin puhua Sinun Sanastasi, mutta nyt, tästä eteenpäin, minä en voi puhua. Sinä olet tuo Yksi, joka puhuu nyt, Herra. Tulkoon tunnetuksi, että Sinun palvelijasi on kertonut heille Totuuden. Monet ihmiset täällä, jotka ovat sairaita, eivät ehkä edes ole jonossa, mutta Sinä olet yhä täällä, Herra. Sinä voit parantaa heidät myös siellä niin kuin missä hyvänsä muuallakin. Anna Sanasi tulla tunnetuksi, Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

355   Jos nyt voisin saada teidän jakamattoman huomionne muutamien minuuttien ajaksi. Haluan katsoa tätä rukousjonoa. En todellakaan usko tuntevani ketään heistä! Oletteko te kaikki tässä rukousjonossa tuntemattomia minulle? Ja tiedätte, että minä en tunne teitä? Nostaisitteko kätenne, jos niin on! Kuinka moni siellä yleisössä tietää, että minä en tiedä mitään sinusta? Kohottaisitteko kätenne siellä? Varmasti! Yhdeksänkymmentäviittä prosenttia ihmisistä minä en tunne. Se on totta.

356   Nyt tässä on pieni nainen. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Hän on minulle täysin outo. No niin, hän voi olla täällä sairauden vuoksi, tai ehkäpä hän on tehnyt jotakin, ehkä hän on täällä taloudellisista syistä, ehkä on perhevaikeuksia, tai ehkä hän on täällä jonkun toisen puolesta. Minä en tiedä. Minulla ei ole hajuakaan siitä.

357   Mutta tässä on nyt tarkka kuva Johanneksen evankeliumin 4. luvusta. Mies ja nainen kohtaavat ensimmäistä kertaa. Ja ei ole epäilystäkään, että nainen, joka kohtasi Jeesuksen, oli nuori. Jeesus oli paljon vanhempi häntä, koska he sanoivat, että hän näytti olevan viidenkymmenen, ja mahdollisesti hän, joka tuli sinne kaivolle, oli nuori ja kaunis nainen, vain nuori tyttö. Ja täällä taas tänä iltana kaksi ihmistä kohtaavat, nuori ja vanha, tuntematta toinen toistaan.

358   Ja nyt hän seisoo siinä. Hänellä on jokin syy, miksi hän on siinä. Minä en tiedä. Hän saattaa seistä täällä yrittäen petkuttaa. Hän saattaa seistä täällä sanomassa jotakin ja vain nähdäkseen, mitä tulee tapahtumaan. Jos niin on, niin tarkatkaa, mitä tulee tapahtumaan.

359   No niin, minä en tunne naista, en ole koskaan nähnyt häntä. Hän kohotti kätensä hetki sitten merkiksi siitä, että olen vieras hänelle, ja minun käteni oli ylhäällä merkkinä siitä, että hän on minulle vieras, en ole koskaan nähnyt häntä.

360   Niinpä jos minä miehenä sanoisin jotakin, niin minun täytyisi kysyä: “Rouva, mikä sinulla on vikana. Miksi olet täällä, mitä sinä haluat?”

361   Hän sanoisi: “Herra Branham, minä olen täällä, koska minulla on syöpä, minä kärsin tuberkuloosista, minä kärsin kasvaimesta tai minä tarvitsen rahaa, koska mieheni on jättänyt minut, tai minä olen naimisissa, ja poikaystäväni teki sellaista…” Hänen täytyisi kertoa se minulle.

362   Ja minä sanoisin: “Hyvä on, minä rukoilen puolestasi, lasken käteni sinun yllesi ja sanon: ‘Herra Jumala, anna tälle naiselle se, mitä hän haluaa. Aamen. Jeesus, tee se.” Sitten antaisin hänen mennä. No niin, luulen, että jos hän uskoisi sen, hän paranisi. Se on ihan oikein. Se on ollut palvelustehtävänä monia, monia vuosia.

363   Mutta viimeisille päiville on luvattu, että niin kuin Enkeli, Jumala, asui ihmisruumiissa, joka tuli juuri ennen Sodoman polttamista ja istui selkä telttaan päin käännettynä, missä Saara oli, ja kertoi Aabrahamille, mitä hän ajatteli teltassa. Jumala ihmislihassa käyttäen ihmisen vaatteita.

364   Ja ainoastaan tällä tavoin Jumala voi tehdä sen tänäänkin, kun Hän tulee teidän lihaanne ja osoittaa, että Jumala tulee ilmoitetuksi ihmislihassa.

365   Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Meillä on sanansaattaja, Billy Graham, ja he siellä Sodomassa, mutta valittu Seurakunta vastaanotti Sanoman ja sanansaattajan.

366   Nyt jos tämä pieni rouva… Jos Pyhä Henki tulisi… En sano, että Hän tulee tekemään sen. Mutta jos Hän tulisi ja kertoisi meille, minkä vuoksi sinä seisot täällä tai mitä sinä haluat, tai jos se on jotakin, mitä olet tehnyt tai aiot tehdä. Silloin sinä tietäisit, että sen täytyy tulla jostakin yliluonnollisesta, koska me vain seisomme täällä. Se olisi niin, eikö vain? Silloin sinä tietäisit, että sen täytyy tulla Yliluonnollisesta voimasta, ja jos Raamattu sanoo, että Jeesus teki tuon saman asian ja lupasi tehdä sen uudestaan viimeisinä päivinä, silloin sinä uskoisit Häneen. Kuinka monet tulisivat silloin tekemään samoin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Silloin te tulisitte näkemään Jeesuksen. Te näkisitte Hänen Sanansa.

Nyt te kysytte: “Onko Hän Sana?”

367   Raamattu sanoo, että Hän on Sana. Ja Raamattu sanoo, että Sana erottaa sydämen ajatukset. Onko tämä oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Silloin sen tulee olla Sana, joka on puhuttu ihmishuulien kautta, joka erottaa ajatukset.

368   Minä en voi tehdä sitä. Minulla ei ole mitään keinoa tehdä sitä, näettehän, koska minä en tunne häntä, mutta Hän tuntee, ja Hän on Sana.

369   Ja Hän on tuo Yksi, joka voi ottaa meidän kahden hengen, kuten Hän ja nainen kaivolla, ja sekoittaa ne yhteen ja sitten näyttää minulle, miksi hän on täällä, mitä hän on tehnyt tai mitä hän haluaa. Silloin minä voin puhua ja sanoa sen. Se riippuu Hänestä.

370   Nyt te sanotte: “Veli Branham, voitko sinä parantaa hänet?” Ei, ei. Minä en voi tehdä sitä. Hän on jo tehnyt sen. Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.

371   Mutta tämä on vain nostaakseen ylös hänen uskonsa, niin että hän voi tietää Hänen tietävän, mitä hän haluaa. Hän tietää, kuinka antaa se, ja mitä sinä tulet olemaan jälkeenpäin. Onko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, jokainen uskokoon sen.

372   Nyt olkaa todella kunnioittavia, ja te ihmiset siellä, joilla ei ole rukouskorttia, rukoilkaa.

373   Nyt muistakaa, että Jeesus kulki eräänä päivänä ihmisjoukon lävitse, ja eräs pieni nainen kosketti Hänen viittaansa. Ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Ja Hän katsoi yli seurakunnan, kunnes Hän löysi hänet, ja kertoi hänelle, että hänellä oli verenvuototauti, ja hänen verenvuotonsa pysähtyi juuri sillä hetkellä, ymmärrättekö.

374   Nyt Raamattu sanoo, että Hän on nyt ylipappi, jota voimme koskettaa heikkoutemme tunnolla. Onko tämä totta?

375   Katselen tuolla veli Waytä istumassa vaimonsa vieressä. Hetki sitten tämä mies oli täällä minun saarnatessani, aivan kuten Paavalin saarnatessa kerran koko yön, ja tämä mies kaatui alas kuolleena kuulijakunnan keskellä, ja Pyhä Henki toi hänet uudelleen takaisin elämään. Hän on todistaja, näettehän, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

376   Kuinka monet teistä eivät ole koskaan nähneet veli Waytä ja te haluaisitte nähdä hänet? Nostakaa kätenne, jos ette ole nähneet häntä. Veli Way, nousisitko seisomaan? Tässä on mies, joka kuoli suunnilleen sillä paikalla, missä hän juuri nyt istuu. Tässä on hänen vaimonsa, rekisteröity sairaanhoitaja, seisoo juuri siellä. Hänen pulssinsa ei enää tuntunut, hänen silmänsä kääntyivät nurin, ja hän oli musta kasvoiltaan. Se oli sydänkohtaus.

377   Lääkäri oli sanonut hänelle, että hänellä oli sydänvika. Ennen sitä minä olin todennut sen erottamisen avulla, vain lyhyen aika sitä ennen, ja kertonut hänelle, että hänellä oli sydänvika. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, hänen sydämensä pysähtyi, ja hän kaatui ja makasi siellä täysin kuolleena.

378   Minä olen noin kuusi tai kahdeksan kertaa nähnyt Herran Jeesuksen tuovan kuolleen takaisin elämään. Olen nähnyt Hänen tekevän sen, ja Hän voi tehdä sen tänä iltana.

379   Nyt minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani Jumalan kunniaksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Olkaa kunnioittavat ja tarkatkaa.

380   Haluan puhua sinulle rouva, olen saarnannut, näethän, ja teen sen saadakseni kiinni sinun hengestäsi. Niin juuri minä teen.

381   Sinussa on jotakin, joka saa sinut elämään, tai muutoin et seisoisi täällä. Ilman sitä sinä olisit vain kuollut, eikä sinussa olisi elämää. Mutta koska lihassa on elämä, se hallitsee sinua. Ja nyt jopa sinun ajatuksesi, joita ajattelet, ja sanat, joita sanot, ovat osa elämääsi. Sinun sanasi ja sinun ajatuksesi, ne juuri ovat sitä, mitä sinä olet.

Nyt me olemme täällä uskoen. Nyt Pyhä Henki…

Aivan kuten Jeesus sanoi tuolle naiselle: “Tuo Minulle juotavaa.”

382   Ja kun hän toi, hän sanoi: “Mitä, sinun ei tulisi pyytää minulta sellaista, minä olen samarialainen. Sinä olet juutalainen, eikä meillä ole edes tapana puhua toisillemme.”

383   Nyt, tietenkin, me molemmat olemme pakanoita. Ja me seisomme täällä vain uskoen Jumalaan. Jos Hänen Henkensä, minulle annetun lahjan kautta, voi kertoa sinulle jotakin, niin silloin sinä tiedät, onko se oikein vai ei, koska sinä olet elänyt tuon osan elämääsi, ja silloin sinulla on lahja uskoa se. Ja jos sinä uskot sen, kun Hän kertoo sinulle siitä, niin silloin se on kaikki ohitse, ja se tulee tekemään täällä samoin joka ainoan kohdalla. Olkoon jokainen nyt todella kunnioittava.

384   Ja rouva kärsii jostakin hänen kurkussaan, kurkkuviasta. Jos se on oikein, kohota kätesi. Ne niin, en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Se on totta. Sen takia hän on täällä, jotta minä rukoilisin hänen kurkkunsa puolesta.

385   Juuri silloin, niin pian kuin sanoin sen, tai juuri sitä ennen, hän tiesi, että jokin oli häntä lähellä. Jokin tuli lähelle juuri silloin. Te voitte nähdä tuon mielenliikutuksen hänen yllään, todella miellyttävän tunteen, kosketus.

386   Tuo valo, jonka olette nähneet kuvassa. Missä sinä olet, George? Tuo valo, joka oli kuvassa, riippuu tuon naisen yläpuolella juuri nyt. Se on toinen ulottuvaisuus. Hän on uskovainen, ei tekouskovainen, hän on uskovainen.

387   Nyt koska sinä olet uskovainen, niin uskotko minun olevan Hänen palvelijansa ja profeettansa? Niin täytyy olla, sen tietäminen. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Uskotko Hänen voivan kertoa sinulle toisista asioista, joita on sydämelläsi? [“Kyllä.”] Hyvä on.

388   Sinun sydämelläsi on joku, jonka puolesta sinä rukoilet, lapsi. Uskotko Hänen voivan kertoa minulle, mikä hänen vaivansa on? Hänellä on virus. Onko se oikein? [Sisar sanoo: “Se on oikein. Kyllä.”] Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, kuka sinä olet? [“Kyllä.”] Sinä olet rouva Walker. [“Kyllä.”] Sinä et ole täältä. [“En.”] Sinä olet etelästä. [“Oikein.”] Georgiasta. [“Oikein.”] Sinä menet kotiin terveenä. Jeesus Kristus on parantanut sinut ja lapsesi. Älä murehdi, se on ohitse. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

389   Mitä kuuluu? No niin, tässä on toinen nainen. En tunne häntä, en ole koskaan nähnyt häntä. Hän on vain nainen, joka seisoo täällä. Katsokaahan nyt, minä olen saarnannut koko ajan kello kahdeksasta alkaen, ja kello on nyt kymmenen. Minä olen ollut täällä kaksi tuntia. Tuo yksi erottaminen heikensi minua enemmän kuin nuo kaksi tuntia, jotka olen saarnannut. Näettehän. se on…

Te sanotte: “Tarkoitatko todella sitä?” Oi, kyllä.

390   Tuo nainen kosketti Hänen viittansa lievettä. Hän sanoi: “Tunsin, että voimaa lähti Minusta”, voimaa. Oliko se niin? Sen se tekee.

Nyt täällä on nainen, jota en ole koskaan nähnyt.

391   Billy meni sinne ja nouti tuon pojan, joka meillä on täällä mukanamme, Georgen. Hän on baptisti ja haluan hänen näkevän, että se, mistä me puhumme, on Jumala. Hänen isänsä, koko perhe, ovat mukavia ihmisiä. He ovat Meksikossa, hän on lähetyssaarnaaja. Hieno mies. Ja hänen isänsä on myöskin sairas. Minä vain odotan, että hän tulisi tänne. No niin, katsohan nyt tarkkaavaisesti, George.

392   Tämä nainen, minä en tunne häntä. En ole koskaan nähnyt häntä. Oletan, että me olemme vieraita toisillemme. Me emme tunne toisiamme.

393   Mutta nyt, Pyhä Henki, Jeesus on läsnä. Me kaikki todistamme sen. Jos nyt Herra Jeesus tulee paljastamaan minulle jotakin sinusta…

394   No niin, jos minä voisin parantaa sinut, niin minä tekisin sen, mutta minä en voi tehdä sitä, minkä Hän on jo tehnyt. Jos Hän seisoisi täällä tänä iltana tämä puku yllään, jonka Hän antoi minulle. No niin, Hän ei voisi parantaa sinua, koska Hän on jo tehnyt sen. Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Mutta ainoa asia, minkä Hän tekisi, Hän ilmoittaisi itsensä Sanansa kautta, jonka Hän lupasi, ja Se saisi sinut näkemään, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja Hän lupasi tehdä sen.

395   Nyt jos Hän tulee käyttämään minua kertomaan sinulle, miksi olet täällä, niin tuletko sinä käyttämään uskoa, joka sinulla on Hänessä, uskoaksesi, että sinä vastaanotat sen, mitä varten sinä olet täällä? Koko sydämestäsi? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä tulen.”] Hyvä on. Suokoon Herra sen.

396   Näen, että naisessa on jotakin vialla. Tarkastus osoitti, että se on repeytymä vatsassa. [Sisar sanoo: “Se on oikein.”] Se on oikein. [“Se on oikein.”] Se on totta, repeämä vatsassa. [“Se on.”] Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa tuon repeämän? [“Kyllä. Minä uskon kaiken, minkä voin uskoa.”] Sinä, te kaikki… [“Uskon kaikella, millä voin.”] Jumala siunatkoon sinua. [“Jumala voi parantaa vatsani.”]

397   No niin, sinä et ole täältä. [Sisar sanoo: “En ole.”] On ollut melkoinen uhraus päästä tänne. [“Kyllä, se on ollut.”] Sitä se oli. [“Kiitos Herralle.”] Kyllä, kyllä. Sinä olet Tennesseestä. [“Kyllä.”] Se on oikein, rouva Hart. [“Se on oikein.”] Palaa takaisin äläkä epäile. Sinä tulet paranemaan, jos voit uskoa.

398   Kuinka voitte, rouva? Me olemme vieraita toisillemme. [Sisar sanoo: “Se on oikein.”] En ole koskaan elämässäni nähnyt sinua, niin että olisin tietoinen siitä. Ehkä olen, jossain kokouksessa, ja sinä olet ehkä nähnyt minut, mutta minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa, ja saarnaamani Sanan olevan Totuus? No niin, ollessani vieras sinulle, ja Sanan, jonka olen saarnannut, sinä olet uskonut.

399   Ainoa asia on, joku heistä antoi sinulle rukouskortin. Se oli joko järjestysmiehistä tai poikani tai joku antoi sinulle kortin. Sinun korttisi kutsuttiin, ja tässä sinä olet. Siinä on kaikki, mitä minä tiedän.

400   Mutta sinä olet täällä, koska sinä kärsit hermostuneisuudesta. Se vaivaa sinua pahasti. Sinulla on joku mukanasi. On joku, jonka puolesta sinä rukoilet. Se on aviomiehesi. Ja hänellä on hengellinen ongelma, jonka ylitse hän ei pääse. Ja sinulla on myös lapsi, joka on sairas. Sinä et ole täältä, vaan sinä olet tullut pohjoisesta. Sinä olet Kanadasta, Albertasta. Se on oikein. Uskotko minun olevan Jumalan profeetan ja uskotko, että se mitä olen kertonut sinulle, on Totuus? Mene kotiisi ja vastaanota se, mitä olet saanut. Kyllä. Usko. Jumala siunatkoon sinua, rouva.

401   Minä olen sinulle tuntematon. Sinä olet tuntematon minulle. En tunne sinua, mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko, että olen Hänen palvelijansa? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Koko sydämestäsi? En tunne sinua, en mitään sinusta. Jos voisin parantaa sinut, tekisin niin, mutta minä en voi. [“Aamen.”] Minä en ole parantaja. Olen vain mies. Mutta Hän on Jumala. Olen hieman hämmentynyt, koska vanhempi rouva seisoo minun ja sinun välissä. Se on joku, jonka puolesta sinä rukoilet. [“Kyllä.”] Kyllä. Hän on sinun äitisi. [“Kyllä, hän on. Kyllä.”] Ja hän kärsii korkeasta verenpaineesta. [“Kyllä, hän kärsii.”] Ja sinulla on munuaistulehdus. [“Kyllä, herra.”] Se on oikein. [“Se on totta.”] Uskotko sen? [“Kyllä uskon.”]

402   Äitisi ei ole täällä. [Sisar vastaa: “Ei.”] Mutta kun menet hänen luoksensa, ota tuo huivi, joka on kaulasi ympärillä, ja laske se äiti päälle äläkä epäile, ja korkea verenpaine tulee jättämään hänet, ja sinun tulehduksesi tulee häviämään. Mene, usko nyt.

403   Uskotteko te nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Koko sydämestänne? [“Aamen.”] Nyt, te näette, katson yleisön yli, ja näyttää aivan kuin se tulisi siellä hieman sumuiseksi.

404    “Ja näitä asioita, joita Minä teen, myös te tulette tekemään.” Hän on tehnyt useampia täällä, kuin Hän… tuon tyyppisiä, kuin Hän teki koko elämänsä matkan aikana. Se on oikein.

Nyt, tämä yksi rouva tässä, nuori nainen. Minä en tunne häntä, hän on minulle outo. Mutta uskotko sinä minun olevan Hän palvelijansa. [Sisar vastaa: “Kyllä.”] Nyt, hetkinen.

405   Mies tuli eteeni, joku yleisöstä. Nyt, hetkinen vain. Joku yleisön joukossa. Se jätti tämän paikan silloin, Valo lähti täältä. Ja mies seisoin Sen vieressä, ja jossain yleisössä. Älkää väsykö, olkaa rohkealla mielellä.

406   Palatkaamme ja katsokaamme naista. Nyt, jos Herra Jumala… Tämä on kuudes tai seitsemäs tai jotakin muuta, joka on mennyt jonossa ohi erottamisen alla. Ja jos Herra Jeesus tulee ilmaisemaan minulle, tälle naiselle, mitä tahansa onkin vialla hänen kohdallaan, eikö se saisi teitä muita uskomaan koko sydämestänne? Voisitteko hyväksyä Kristuksen tämän perustella? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Yhden kerran tulisi todistaa se. Kolme kertaa on vahvistus. Ja tämä on kymmeniä tuhansia kertoja ilman, että se olisi ollut kertaakaan väärässä.

407   Sinä et ole täällä itsesi takia. Sinä olet täällä miehen takia. Ja minä näen hänen istuvan pää painuksissa. Hän polttaa savuketta, ja sinä rukoilet, että savukkeet jättäisivät hänet. Se on… Suokoon Herra Jumala vastauksen pyyntöösi, sisar. Mene uskoen koko sydämestäsi, ja voikoon tuo tottumuksen paholainen jättää aviomiehesi Herran Jeesuksen Nimessä.

408   Sinun ongelmasi on selässä. Uskotko, että Jumala on parantava sen? Uskot? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Hyvä on. Mene ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

409   Minä tunnen tämän naisen. Uskon, että se rouva Neecen tytär. Onko se oikein? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Minä ajattelinkin sen olevan. Jumala siunatkoon sinua, tuo vanha vaiva tulee jättämään sinut nyt, ja sinä voit mennä ja olla terve.

410   Uskotko, että Jumala voi parantaa tuon reuman ja tehdä sinut terveeksi? Me ja kerro Hänelle, että sinä uskot Häntä. Vain usko koko sydämestäsi.

411   Kuinka voitte, herra? Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa tuon vatsavaivan ja tehdä sinut terveeksi? [Veli vastaa: “Aamen.”] Hyvä on, mene sitten ja sano: “Kiitos Herra, minä tulen olemaan nyt terve.” Ja sinä tulet olemaan terve.

412   Toinen reumatapaus, ja myöskin vanhuus. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut, jos lasken käteni päällesi? [Sisar sanoo: “Hän on tehnyt niin monta kertaa kanssasi, kun olet laskenut kätesi päälleni, veli.”] Kuulitteko tuon? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Herra siunatkoon sinua sisareni ja jälleen antakoon hänelle vapautuksen tänä iltana. Aamen. Usko vain Häneen.

413   Sydänvaiva, vatsavaiva. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Uskotko, että Jumala voi parantaa sen? Hyvä on. Mene Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tehköön Hän sinut terveeksi.

414   Kuinka voit, nuori kaveri? Astmaattinen tila. Uskotko, että Jumala voi parantaa astman. [Veli sanoo: “Kyllä.”] Mene, usko se, Hän on tekevä sen. Hyvä on.

415   Sokeritauti. Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa veresi ja tehdä sinut terveeksi? Me, usko Häneen, ja Hän on tekevä sen. Uskotko se koko sydämestäsi?

416   Mitä jos en sanoisi sinulle mitään, laskisin vain käteni päällesi, uskotko, että Pyhä Henki on täällä tehdäkseen sinut terveeksi? [Potilas sanoo: “Kyllä.”] Sillä tavoin se tulee tehdä. Tule tänne. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän mennä ja olla parannettu. Aamen.

417   Tule, rouva. Jos en sanoisi sinulle mitään, uskoisitko sinä, että Jumala parantaisi naistenvaiva… Ei, suo anteeksi, Hän jo sanoi sen. Mene vain. Jumala siunatkoon sinua. Mene, mene uskoen ja tule parannetuksi.

418   Uskotko, herra, koko sydämestäsi? Jumala parantaa sydänvaivan, eikö teekin? [Veli sanoo: “Kyllä, herra.”] Tekee ihmisen terveeksi. Olen varma, että Hän tekee.

419   Hän, Hän on Jumala. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Uskotteko te sen koko sydämestänne? [“Aamen.”] Pitäkää usko Jumalaan!

420   Joku mies täällä teki jotakin muutama hetki sitten. Haluan löytää sen. Se oli veri. Joku ikään kuin onnettomuudessa, tai jotakin, joka tapahtui. Se vuosi. Se oli jossain. Tuo mies seisoi tässä. Nyt vain rukoilkaa. Kyllä, se on. Se on tuo mies istu… Mitä, sehän on J.T. Parnell. Tunnen pojan. Sinä vuodat sisäisesti. J.T. Usko koko sydämestäsi.

421   Tuo pieni rouva, joka istuu tässä ja katselee toiselle puolelle, hän istuu siellä veli Grimsleyn vieressä. Hän vierellään on Valo. Te, jolla on valkoinen kaulus. Mary, minä en tunne sinua, mutta se on nimesi. Sinulla hengellinen ongelma, ja sinä olet myös hermostunut. Unohda se, kaikki tulee menemään hyvin. Usko koko sydämestäsi. Pidä usko Jumalaan. Jos te vain voisitte uskoa.

422   Tämä pikku nainen, joka istuu siellä takana takimmaisella rivillä, tuolla puolen, hän on Michiganista ja kärsii naistenvaivasta. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Sinä voit sitten saada sen, mitä olet pyytänyt. Uskotko sen? Aamen. Kohota kätesi ja sano: “Minä vastaanotan sen.” Hyvä on, sinä voit mennä kotiin ja tulla terveeksi. Minä en tunne rouvaa, mutta Jumala tuntee hänet.

423   Miten on sinun laitasi tässä paareilla? Sinä olet ainoa rampa mies, tai paareilla oleva mies. Minä olen outo sinulle. Minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Mutta minä sanon nyt, että sinä olet kuoleman varjostama. Sinulla on syöpä. Sinä olet tullut pitkän matkan päästä. Sinä tulit tänne Cincinnatista. Sinun nimesi on herra Hawk. Usko koko sydämestäsi. Jos makaat siellä, sinä tulet kuolemaan. Vastaanota Jeesus ja tule parannetuksi. Uskotko Häneen? Sitten nouse jaloillesi noilta paareilta ja usko Jeesukseen Kristukseen.

424   Kuinka moni täällä uskoo Häneen tällä hetkellä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko te koko sydämestänne? [“Aamen.”] Sitten nouskoon jokainen teistä ylös juuri nyt. Nouskaa ylös. Nyt omalla tavallanne, miten te rukoilettekin, laskekaa kätenne jonkun vierellänne olevan päälle.

425   Missä sisar Brown on? Hän on istunut tällä ja kärsinyt siitä. Joku päivä sitten hän soitti minulle puhelimella ja hän ei voinut kohottaa käsiänsä. Näin, että hänen veressään oli jotakin vialla. Kun tapasin hänen joku päivä sitten… Hänellä on sokeritauti. Missä hän on? Hän oli hetki sitten täällä rouva Dauchin kanssa. Hyvä on, sisar Brown. Tänä iltana haluan, että uskot koko sydämestäsi. Tiedän, että sinä tiedät minun tietävän, mikä sinulla on vikana, mutta minä haluan, että sinä uskot. Sinä olet tullut sairaalasta tullaksesi tänne, näetkö, jotta puolestasi rukoiltaisiin. Rukoilen puolestasi juuri nyt. Sinä tulet terveeksi.

426   Margie, pidä usko Jumalaan. Se tulee loppumaan juuri nyt. Se tulee päättymään. Hän voi parantaa sokeritaudin. Hän voi parantaa vatsasairautesi.

427   Nyt, laskekaa jokainen teistä kätenne toistenne päälle ja pitäkää käsiänne siinä hetken ajan. Vain laskekaa kätenne toistenne päälle, pitäkää… Näettekö, kello on yksitoista, ja monet näistä ihmisistä joutuvat ajamaan Tennesiin ja eri paikkoihin.

428   Todella, Herra Jumala on todistanut. Mitä te näitte tänä iltana? Näittekö te miehen vai näittekö te Jeesuksen, Jeesuksen, joka vahvistaa Hänen Sanansa?

429   Nämä täällä oleva nenäliinat, kun voitelu on ylläni, olen laskenut käteni näiden nenäliinojen ylle rukoillen, että Jumala Kaikkivaltias… Sanotaan: ”He ottivat nenäliinoja, tai liinoja, Paavalin ruumiin päältä.”

430   Täällä on niitä, jotka ovat olleet kuolleita, ja jotka on nostettu ylös. Täällä on niitä, jotka ovat olleet onnettomuuksissa murskaantuneina, ja ovat parantuneet. Täällä on…

431   Minä näen rouva Wilsonin seisovan täällä. Ei kauan aikaa, vuosia sitten, hänellä kuolemaan johtava verenvuoto tuberkuloosin kanssa. Täällä hän on tänä iltana. Lääkärit antoivat hänelle aikaa vain muutamia tunteja. Täällä hän seisoo tänä iltana.

432   Kaikkialla täällä ympäriinsä rampoja, raajarikkoja, pyörätuoleissa ja kaikkea, täällä he seisovat elävinä voittopalkintoina. Miksi on niin? Jeesus Kristus elää. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

433   Tuo mies, joka tuolla todisti hetki sitten, hän, jolla oli epilepsia, oli ollut se jo vuosia, ja kaikkea, ja vain yhtenä hetkenä kokouksessa. Siitä on aikaa melkein kaksikymmentä vuotta. Hänellä ei ole ollut siitä lähtien kohtausta. Se on yksi kymmenistä tuhansista.

434   Hän on parantaja. Aamen. Hän parantaa. Nyt, älkää kiihottuko. Vain lapsenkaltaisella uskolla katsokaa Golgatalle. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa, että te olette Tabernaakkelissa. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa jokainen ympärillänne ja katsokaa Jeesukseen ja nähkää. Katsokaa nyt Jeesukseen ja eläkää.

On kirjoitettuna Sanassa, hallelujaa!
Vain että meidän tulee “katsoa ja elää”.
Oi, “katsoa ja elää”, veljeni, elä.
Katso nyt Jeesukseen ja elä.
On kirjoitettuna Sanassa, hallelujaa!
Vain että meidän tulee “katsoa ja elää”.

435   Sulkekaa silmänne ihmisiltä. Sulkekaa silmänne ympärillänne olevilta asioilta. Ja katsokaa uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja tietäkää, että “Hänen haavoitettiin teidän tähtenne, Hänen haavojensa kautta te olette parannettu.”

436   Herra Jeesus, kun nämä ihmiset rukoilevat ja heidän kätensä on toistensa päällä. Ja me olemme… Me ymmärrämme, että me seisomme elävän, ylös nousseen Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, joka Pyhän Hengen muodossa paljastaa meille sydänten salaisuudet ja tekee meille tiettäväksi toiveemme ja lupaa meille, että Hän tulee antamaan meille meidän toiveemme, jos me vain voimme uskoa.

437   Miehillä ja naisilla on kätensä toinen toistensa päällä. He rukoilevat, koska me olemme samanlaisia Jumalan Valtakunnan kansalaisia. Me olemme Jeesuksen Kristuksen kanssaveljiä ja –sisaria.

438   Ja, saatana, me tulemme ja haastamme sinut Herramme Jeesuksen Nimessä. Hän on Miekka. Hän on se Yksi, joka leikkaa pois sairauden. Hän on se Yksi, joka leikkaa pois epäilyksen. Hän on Valloittaja. Nyt me haastamme sinut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että sinä, saatana, tulet ulos näistä ihmisistä.

439   Jumalan Sana on tehty tiettäväksi. Se ympärileikkaa, ottaa pois epäilyksen, ottaa pois sairauden ja tuo täydellisen vapautuksen. Me rukoilemme, että Pyhä Henki lankeaisi näiden ihmisten päälle ja antaisi heille uskon voiman uskoa, että Kristuksen kaikkivoipa Läsnäolo on nyt täällä. Suo se, Herra.

440   Minä tuomitsen jokaisen sairauden. Minä tuomitsen jokaisen taudin. Minä tuomitsen jokaisen epäuskon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä kunnioittakoon Pyhä Henki sitä, minkä olen sanonut, ja pyyhkäisköön tämän rakennuksen läpi ja vapauttakoon jokaisen henkilön Jumalallisessa Läsnäolossa.

441   Kohottakaa nyt kätenne ja ylistäkää Häntä. Julistan teidän terveiksi ja parannetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

63-1229M TÄÄLLÄ ON MIES, JOKA VOI SYTYTTÄÄ VALON There Is A Man Who Can Turn On The Light), Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

63-1229M TÄÄLLÄ ON MIES, JOKA VOI SYTYTTÄÄ VALON
(There Is A Man Who Can Turn On The Light)
Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

1          Kumartakaamme päämme nyt. Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä aamuna Sinun hyvyydestäsi ja armostasi, kun olet antanut meille etuoikeuden kokoontua täällä jälleen yhteen, tänä päivänä, joka on tuon suuren iankaikkisuuden tällä puolella, palvomaan tuota Ihanaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Me kiitämme Sinua siitä, että Hän tuli maan päälle lunastamaan meidät synnin elämästä ja antamaan meille tämän suuren perinnön, joka meillä on Hänen vanhurskautensa kautta. Ja, kun me olemme täällä tänä aamuna Hänen lähettiläinään, murtaaksemme tätä Elämän Leipää tälle odottavalle kuulijakunnalle, niin voikoon Pyhä Henki innoittaa jokaisen sanan ja asettaa sen ihmisten sydämiin, sen mukaan kuin meillä on tarve. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

2          Minä pidän tätä todella suurena etuoikeutena, seistä jälleen tänä aamuna täällä teidän kanssanne. Olemme pahoillamme ettei meillä ole enempää tilaa huolehtiaksemme ihmisistä; meidän tabernaakkelimme ei ole aivan tarpeeksi tilava. Ja olemme hyvin kiitolliset ollessamme täällä näiden pyhien aikana, vieraillessamme täällä Tucsonista. Ilmat ovat olleet epämiellyttävät, mutta me olemme onnelliset ollessamme täällä pitämässä kokousta.

 Minä haluaisin ilmoittaa, että tänä iltana on parantamiskokous tai rukoillaan sairaiden puolesta. Ja Billy kysyi juuri minulta, että mitä minä tulisin tekemään.

3          Minä sanoin hänelle, että on ehkä parasta jakaa rukouskortteja tänä iltana noin kello 6:30, niin että ihmiset eivät… Ja näettehän, se on niin täyttä täällä, joten on parasta, että voimme kutsua teitä numeroittain sen mukaan, mitä kortissanne on, jotta ei tulisi mitään tungosta. Sillä tavalla me voimme kutsua heidät yksi kerrallaan, ja antaa heidän tulla jonossa rukoillaksemme heidän puolestaan.

4          Niinpä, jos te olette sairas tai, jos joku rakkaanne on sairas, ja haluaisitte tuoda heidät sisälle, niin tulkaa noin 6:30 tai seitsemältä hakemaan rukouskorttia. Hän tulee olemaan ovella, tai miten hän sitten jakaakin niitä, tullessanne sisälle.

5          Ja sitten tämä on ehkä viimeinen kerta, kun minulla on tilaisuus tulla, melko pitkään aikaan, koska minulla on erittäin raskas aikataulu nyt. Olen kuitenkin yhä Yhdysvalloissa myöhäiskevääseen asti, joten me ehkä voimme tulla takaisin hieman myöhemmin tänä kesänä. Jos se on Herran tahto, niin haluaisin tehdä niin, jos vain saisimme täältä paikan, joka olisi ilmastoitu. Minä haluaisin puhua noista Seitsemästä Pasuunasta, pitää kokouksen Seitsemää Pasuunaa varten täällä, jos se on Herran tahto. Sillä ensin oli Seitsemän Seurakuntajaksoa ja Seitsemän Sinettiä, ja nyt Seitsemän Pasuunaa. Ja, jos voimme saada joskus aikaa kuten kesäkuussa, kun ihmisillä on lomansa, niin että heillä olisi sopivaa aikaa tulla.

6          Olen iloinen nähdessäni veli Shepherdin täällä tänä aamuna, poissa sairaalasta. Olin katsomassa häntä eräänä päivänä. Ja sisar Shepherd, minä en soittanut sinulle eilen. Tuo uni, jonka sinä lähetit minulle, oli erittäin hieno. Sinä näit, niin kuin se oli, Kristuksen taivaalla, valkoisen hevosen selässä, mutta kuitenkin ollen sidottuna. Näetkö? Mutta kuitenkin, ennen kuin se häipyi pois, koko sinun perheesi näki sen. Unen tulkinta on se, että sinun perheesi on nähnyt Hänen tämän viimeisen päivän liikkumisensa, ennen kuin se häipyi pois… Niinpä se oli hyvin hengellinen ja kovasti hyvä siunaus sinun perheellesi. Tuo perhe on tullut joidenkin suurten ahdistusten kautta siihen, mitä he ovat tänään.

7          Ja nyt meillä on jotakin hieman murheellisempaa tänä aamuna. Sen jälkeen, kun olin täällä, yksi kalliista ystävistämme, he käyvät täällä tabernaakkelissa, Coatsin perhe, jota me kaikki rakastamme. He tulevat idästä, Chicagon lähistöltä. Ja Sisar Billy Habib, ja siellä on sisar Armstrong ja kaikki nuo tytöt. Luulen, että he aikaisemmin olivat nasarealaisia ja ovat tulleet Herralle ja ovat hyvin kalliita ystäviämme. Ja veli ja sisar Coatsin vanhemmat olivat matkalla kotiin eräänä päivänä tuolta lännestä, ja joku liukui tiellä ja tappoi sisar Coatsin välittömästi. Ja juuri heidän soittaessaan minulle siitä, minä istuin siellä tuo rasiallinen makeisia edessäni pöydällä, jotka hän oli juuri valmistanut minulle. Ja te tiedätte, mitä se sai minut tuntemaan. Mutta kiitän Herraa tänä aamuna, että hänen ei tarvinnut kärsiä. Hän oli tulossa iäkkääksi, ja hän meni kotiin ollakseen Jumalan kanssa.

8          Keskustelin juuri äsken hänen kahden tyttönsä kanssa tuolla huoneessa. Veli Coats on täällä tänä aamuna, häneltä katkesi joitakin kylkiluita. Ja minä soitin hänelle sairaalaan, missä hän oli siellä Missourissa. Hänen kylkiluunsa olivat murtuneet ja muuta sellaista, mutta hänellä oli todellista urheutta, todellisena kristittynä hän tietää, että hänen pikku kuningattarensa ei ole kuollut; hän on elossa iankaikkisesti Kristuksen kanssa. Näettehän, ja on tuleva yhdistymisen aika.

9          Job sanoi erään kerran: “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on ohitse.”

10     Oletteko koskaan panneet merkille, että Jumala luonnossa tekee juuri niin? Kuten mahla, joka on ylhäällä puussa, pitäen lehdet siellä, ja ennen talven tuloa, ennen kuin viha vuodatetaan maan päälle… Näettekö, yhteen aikaan maan päällä ei ollut talvea. Ja Tuhatvuotisvaltakunnassa ei enää koskaan tule olemaan talvea. Näettekö te? Niinpä viha on maan yllä. Kun sitten tuo tapahtui… Näettehän, ennen kuin viha tulee, Jumala armossaan lähettää tuon mahlan maan alle tuon puun juuriin, ja pitää sen siellä kunnes talven viha on mennyt ohitse, minkä jälkeen Hän nostaa sen jälleen ylös kevätaikana. “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on mennyt ohitse.” Tämän Hän on tehnyt sisarellemme; tämän Hän tekee kaikille kristityille.

11     Veli Coats. Jumala siunatkoon sinua. Olen niin iloinen tietäessäni, että Jumalan Sinetti kestää vaikeuksien kohdatessa. Tiedän minkä lävitse hän on menossa, koska itse menin sen lävitse vuosia sitten. Mutta yksi kerrallaan meidän täytyy ylittää tämä suuri virta, ja minun aikani on oleva yhtenä näistä päivistä, samoin kuin teidänkin. Mutta kuten Daavid sanoi: “Minä en pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Sinun sauvasi ja Sinun vitsasi ne minua lohduttavat.”

12     Nyt sisar Coatsin muistoksi, kalliin sisaremme, joka on mennyt Jumalan luo, pienen muistotilaisuuden tapaan, haluan seurakunnan nousevan seisomaan hetkeksi. Kumartakaamme päämme ja ajatelkaamme erästä, joka muutamia päiviä sitten käveli sisään ja ulos tässä tabernaakkelissa, meidän keskellämme ja puristaen käsiämme. Hieno kristitty, joka nyt on paikassa, jonka Herra salli minun nähdä jokin aika sitten, jälleen nuorena naisena odottamassa perheensä tulemista.

13     Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua niistä muistoista, joita meillä on sisar Coatsista. Mikä kallis, rakas sisar. Ja nyt, kun olemme eläneet sen elämämme mitan, joka meille on säädetty, meidän täytyy ylittää virta. Me kiitämme Sinua siitä, että hänen ei tarvinnut kärsiä. On täytynyt olla niin, että täällä ei ole ollut mitään häntä vastaan, minkä vuoksi hänen olisi tarvinnut kärsiä. Hän vain meni suoraan, pikku hetkessä Jumalan käsivarsille.

14     Hänen miehensä ja lapsensa ovat täällä tänä aamuna. Herra, suoraan takaisin heidän velvollisuutensa määräämällä paikalla. Kuinka me kiitämmekään Sinua tuosta uljaasta uskosta! “Isiemme uskosta, joka yhä elää, huolimatta vankiluolista, tulesta ja miekasta.” Me kiitämme Sinua kaikista näistä asioista.

15     Anna lepo hänen kalliille sielulleen, Herra. Hän oli sisaremme. Murheen kyyneleet ovat sydämissämme hänen poissaolonsa vuoksi, mutta ilo nousee sen tilalle, antaen meidän Sinun Sanasi vakuuttamana tietää, että hän elää kuolematonta elämää, joka ei enää koskaan kuole. Ja siellä ei koskaan ole mitään onnettomuutta, missä hän on nyt, missä hän on odottamassa noita, jotka jälkeenpäin tulevat ollakseen hänen kanssaan.

16     Siunaa veli Coatsia ja siunaa perheen tyttöjä, Herra, ja noita rakkaita, jotka rakastivat häntä. Ja jonakin päivänä, Isä, me uskomme tapaavamme hänet siellä tuossa suuressa tuon puoleisessa, jossa ei ole sairautta, murhetta eikä kuolemaa. Siihen aikaan asti, pidä meidät terveinä, palvellaksemme Sinua ja odottaaksemme tuota päivää. Jeesuksen Kristuksen. Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

17     Voikoot suuri Pyhä Henki, joka toimii kanssamme täällä tabernaakkelissa, paljastaen Hänen Sanansa, antaa levon ja rauhan hänen sielulleen, kunnes me tapaamme hänet.

18     On lämmintä täällä tänä aamuna ihmismäärän vuoksi, tiedättehän kuinka paljon ihmisruumis erittää lämpöä.

19     Haluaisin nyt ilmoittaa eräästä asiasta. Joskus meidän aamukokouksemme täällä ovat pitkiä, eikä todellakaan ole oikein pitää niin pitkiä kokouksia, tunti, puolitoista ja joskus kaksi tuntia. Mutta syy siihen on se, että minä nauhoitan näitä täällä. Näettehän? Ja sitten tämä nauha menee kaikkialle ympäri maailman. Ja tästä syystä me olemme täällä niin pitkään aamuisin, koska minä tulen tänne tekemään näitä nauhoja. Näettehän, te voitte nähdä tuonne huoneeseen, missä he tekevät nauhoittamisen. Ja ne menevät kaikkialle ympäri maailman.

20     Ja minä tulen lähtemään, jos se on Herran tahto, huomenaamulla johonkin aikaan takaisin Arizonaan, koska minulle on tulossa siellä kokous. Ja sen jälkeen suoraan ylitse etelään. Ja te etelän ihmiset siellä alhaalla Georgiassa, Missisipissä, ja Texasissa ja Alabamassa, me olemme tulossa suoraan sinne, aina Floridaan asti.

21     Minä menen täältä Phoenixiin, sitten Kaliforniaan, ja suoraan takaisin Dallasiin. Sitten poikkean ehkä alas San Antonioon, luulisin, ja sitten Alabamaan ja Floridaan ja sitä kautta. Joten me tulemme näkemään teidät ihmiset siellä alhaalla hyvinkin pian, jos se on Herran tahto.

22     Ja sitten, jatkakaa rukoilemista puolestamme, ja me tulemme ilmoittamaan teille… Jos Herra laskee sydämellemme pitää muutamien päivien kokoukset täällä tulevana kesänä.

23     Minulla oli merkitty luetteloon kokoussarja… Ja monet teistä New Yorkissa tiedätte, kun tuo näky tuli, jossa sanottiin, että nuo kokoukset Skandinavian maissa… Te muistatte kuinka ne oli määrä pitää siellä? Ja sitten ollessani New Yorkissa näky tuli, että joka ainoa noista kokouksista tultaisiin jostakin syystä peruuttamaan. Muistan kertoneeni sen joillekin teistä, kun olimme New Yorkissa, se oli tarkalleen mitä tapahtui, koska he kaikki halusivat saman päivän eivätkä voineet saada tuota rakennusta. Niinpä se sitten jättää pienen aukon kesäkuulle, ja se voi olla Herran tahto, että me tulemme takaisin noita Pasuunoita varten tänne, ennen kuin se on liian myöhäistä. Näettekö? Niinpä me näemme, että kaikki toimii aivan oikein. Se oli sydämelläni, joten saattaa olla, että Hän haluaa meidän tekevän sen.

24     Minä näen kuinka te vaihdatte istuimia toistenne kanssa ja miten te olette siellä eteisissä ja niin edelleen. Toivomme, että meillä olisi tilaa antaa jokaiselle istumapaikka.

Ja noita Pasuunoita varten me haluaisimme saada tuon koulun voimistelusalin. Luulen, että siellä on istumapaikkoja viidelletuhannelle viidellesadalle istua hiljaa ja kuunnella saarnatessamme.

25     Tai noista Pasuunoista, jotka ovat erittäin hienot. Katsoin sitä eräänä päivänä… Näettehän, Kuudennessa Sinetissä, kaikki Seitsemän Pasuunaa soivat juuri siellä tuossa Kuudennessa Sinetissä, juuri ennen kuin Seitsemäs Sinetti avaa Kristuksen tulemisen.

26     Ja tänä iltana minulla on hyvin tärkeä sanoma, jonka haluan puhua juuri ennen parantamiskokousta. Ja, jos te tulette olemaan täällä, niin me yritämme, jos mahdollista, alkaa hieman aikaisemmin, koska tulee olemaan rukousjono. En tule saarnaamaan liian pitkään, mutta minulla on jo jonkin aikaa ollut jotakin, jota haluan sanoa seurakunnalle, pitääkseni teidät ajan tasolla siitä, kuinka asiat ovat menossa, ja missä me seisomme, ja tuoda ne esille parhaan tietoni mukaisesti Kirjoituksista.

27     Jos haluatte merkitä muistiin mitä me luemme tänä aamuna, niin se on Jesajan 42. luku.

28     Olemme myös kovasti onnelliset siitä, että veli Dauch istuu tänä aamuna täällä meidän kanssamme. Tehän tiedätte, että he ajattelivat, ettei hän tulisi elämään, mutta hänellä todellakin on uskoa… kyllä vaan! Hän selvisi siitä. Herra siunatkoon häntä. Näettehän, veli Dauch on yhdeksänkymmentäyksi vuotta vanha, ja kaiken sen lisäksi hänellä oli täydellinen sydänkohtaus. Ja tuo sama lääkäri, joka sanoi, ettei hän voinut nähdä mitään mahdollisuutta eloonjäämiseen, on nyt kuollut, ja veli Dauch elää. Näettehän, Koska hän… veli Dauch istuu täällä.

29     Ja mies, yhdeksänkymmentäyksivuotias, sydänhalvauksen ja sydänkohtauksen kanssa. Ja ollessani menossa sinne, minä näin hänet kävelemässä kadulla; ja näin hänet seurakunnassa. Ja hänen ollessaan happiteltassa, minä menin sinne ja sanoin hänelle: “Herran Nimessä minä tulen jälleen näkemään sinut seurakunnassa ja puristamaan sinun kättäsi kadulla.” Ja seuraavassa kokouksessa hän oli täällä, istuen siellä aivan kirkon perällä. Ja minä menin Louisvilleen syömään, sinne missä meillä on tapana syödä, Blue Boariin, ja juuri, kun olin tullut ulos autosta ja aloin kävellä katua ylös, niin siellä tuli veli Dauch vastaani. Siinä se oli, aivan täydellisesti. Kuinka Herra onkaan siunannut häntä.

30     Tänä iltana me tulemme puhumaan parantumista koskevista asioista. Heillä on joitakin todella erikoisia asioita kerrottavaksi teille tänä iltana.

31     Ja nyt, jotta nauhoitus voisi alkaa, haluan lukea Jesajan 42:1-7, ja Matteuksen 4. luku alkaen 15. tai 16. jakeesta.

32     Nyt luemme Jesajan 42. luvusta.

Katso minun palvelijani, jota minä tuen; minun valittuni, jossa minun sieluni ilahtuu; Minä olen pannut henkeni häneen: hän tuo esiin tuomion pakanoille.

Hän ei huuda, tai nosta ylös, tai anna äänensä kuulua kadulla.

Muserrettua ruokoa hän ei särje, ja savuavaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta: hän on tuova esiin totuudenmukaisen tuomion.

Hän ei ole epäonnistuva tai lannistuva, ennen kuin hän on asettanut tuomion maassa: ja saaret odottavat hänen lakejaan.

Näin sanoo Jumala HERRA, hän, joka loi taivaat, ja levitti ne; hän, joka levitti esiin maan, ja sen mitä siitä tulee ulos; hän, joka antoi hengityksen sen päällä oleville ihmisille, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat.

Minä HERRA olen kutsunut sinut vanhurskaudessa, ja minä tulen pitämään sinun kättäsi, ja tulen pitämään sinut, ja annan sinut liitoksi ihmisille, valoksi pakanoille;

Avaamaan sokaistut silmät, tuomaan ulos vangit vankilasta, ja ne, jotka istuvat pimeydessä ulos vankihuoneesta.

33     Nyt haluan lukea Matteuksen Evankeliumin 4. luvusta tämän Jesajan antaman profetian täyttymyksen. Ja luulen, että aloitan lukemisen 12. jakeesta 15. asemesta.

Nyt, kun Jeesus oli kuullut, että Johannes oli heitetty vankilaan, hän lähti Galileaan;

Ja lähtien Nasaretista, hän tuli ja asui Kapernaumissa, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalinin rajoilla:

Että se voisi olla täyttynyt, minkä profeetta Jesaja on puhunut, sanoen:

Sebulonin maa, ja Naftalin maa, meren äärellä, Jordanin tuolla puolen, pakanain Galilea;

Kansa, joka istui pimeydessä, näki suuren valon; ja niille, jotka istuivat kuoleman varjon alueella, on valo noussut.

Ja tuosta ajasta alkaen Jeesus alkoi saarnata, ja sanoa: Tehkää parannus: sillä taivaan valtakunta on lähellä.

34     Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Kuulin jonkun, joka puhui, sanovan tämän, mutta minä haluan ottaa tämän tekstiksi: Täällä on mies, joka voi sytyttää valon. Ja nyt me tulemme puhumaan aiheesta, valo.

35     Tämä seuraa niitä kolmea aihetta joista olemme juuri puhuneet.

Yksi niistä, Tucsonissa, tai Phoenixissä, oli aiheesta miksi Jeesus tuli Betlehemistä. Sen täytyi olla niin, koska Hän on Beetlehem, B-e-t-h on “huone”; e-l, “Jumala”; e-h-e-m on “leipä”. “Jumalan Leivän Huone.” Ja jokainen kristitty, joka on syntynyt Kristuksessa, on syntynyt Betlehemissä, Jumalan leivän huoneessa.

36     Ja sitten siellä minä otin esikuvaksi Daavidin, joka oli pakolainen sinä aikana, kun hänet oli erotettu omistansa, hänet heitettiin ulos, Beetlehem oli piiritetty, ja filistealaiset olivat Beetlehemin ympärillä. Ja Daavid pakolaisena oli esikuva Kristuksesta tämän päivän seurakunnassa. Näettekö, Kristus on pakolainen omalle seurakunnalleen tänään. Pakolainen on “jotakin, mikä on hyljätty.” Ja Daavid oli hyljätty, vaikka profeetta oli voidellut hänet olemaan kuningas.

37     Ja ollessaan paossa omiltaan, hän oli ottanut luokseen monia urheita pakanoita. Yksi heistä tappoi yhtenä päivänä kahdeksansataa miestä keihäällä, tai miekalla. Ja toinen hyppäsi kuoppaan ja tappoi leijonan lumisena päivänä. Ja, kun kaikki ne, jotka olivat keräämässä papuja, juoksivat pakoon, hän seisoi ja tappoi miehiä kunnes hänen käsivartensa väsyivät. He myöskin tappoivat nuo Goljatin jättiläisveljet. Urheat miehet, jotka pysyivät Daavidin kanssa, koska he tiesivät, että hän oli tuleva valtaan. He tiesivät sen, huolimatta siitä, mitä kuka hyvänsä sanoi, sillä Jumala oli voidellut Daavidin, ja he tiesivät sen. He olivat pakanoita. Eikä ollut väliä kuinka paljon muut hylkäsivät hänet, he kuitenkin tiesivät hänen tulevan valtaan.

38     Mikä esikuva se onkaan Kristuksesta tänään, pakolaisena! Te sanotte: “Kristusko Pakolaisena?” Raamatun mukaan, Jumalan viedessä meidät noiden Seitsemän seurakuntajakson lävitse, tässä Laodikean seurakuntajaksossa, Kristus oli pakolaisena oman seurakuntansa ulkopuolella, hyljättynä, ja yrittäen jälleen päästä takaisin sisälle. Näettekö? Hän on omalle seurakunnalleen pakolainen. Ja syy, miksi Hän on pakolainen, on se, että Hän on Sana, eivätkä he halua päästää Sanaa sisälle, he ovat hyväksyneet Sen tilalle uskontunnustuksia.

39     Ja me olemme todenneet, että nuo urheat miehet Daavidin ympärillä olivat pakanoita.

40     Jos panette merkille, kuinka Beetlehem sai alkunsa. En halua mennä siihen aiheeseen, mutta kuinka Beetlehem… Itse asiassa portto Raahabin poika perusti Beetlehemin. Se oli vehnänkasvatuskeskus, ja siellä oli paljon hyvää vettä. Ja hän perusti tuon pikku kaupungin. Ja se oli pienin kaikista kaupungeista, koska profeetta sanoi: “Juudean Beetlehem, etkö sinä olekin vähäisin Juudan prinssien joukossa, mutta sinusta on tuleva Hallitsija, joka tulee hallitsemaan Minun kansaani.” Vähäisimmästä.

41     Silloin, kun Daavidia valittiin hänen suurten hienojen veljiensä joukosta, profeetta Samuelin mennessä sinne voidellakseen kuninkaan. Kaikki he seisoivat siellä, suuret urhoolliset miehet, joista olisi tullut hienolta näyttäviä kuninkaita, mutta tuo yksi, joka oli hyljätty, Daavid, oli se, jonka päälle öljy kaadettiin. Hyljätty kaupunki oli se, mistä Kristus… Se on aina hyljätty, jonka Kristus valitsee, näettehän, nuo, jotka ovat hyljätyt.

42     Sitten voimme todeta, että hänen jälkeensä tuli Oobed. Hänen jälkeensä Booas. Sitten tulee sisään toinen pakana, joka tulee Ruutista. Ja sieltä tulee esiin Iisai. Ja Isaista tulee esiin Daavid. Ja tuo pieni mäensyrjätalli siellä toi esiin Kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, Daavidin Pojan, hänen hengellisen Poikansa.

43     Daavid oli syntynyt tuossa kaupungissa, joten Hänen täytyi tulla tähän pieneen paikkaan. Ja sitä kutsuttiin Beetlehem, mikä merkitsee “Jumalan Leivän Huone”. Ja Hän on Jumalan Leivän Huone.

44     Ja, kun Daavid makasi siellä mäellä tuona päivänä, ja näki nuo filistealaiset ympärillä, hänelle on täytynyt tulla kuuma ja jano. Hän sanoi: “Oi, jospa minä vain saisin juoda tuosta kaivosta vielä kerran.” Ja pienin hänen ajatuksistaan oli käsky niille, jotka rakastivat häntä.

45     Ja niin se on tänäänkin, pienin Jeesuksen ajatuksista, tai kuinka on Hänen Sanansa kansaa, tulisi olla käsky meille pakanoille, jotka rakastamme Häntä. Sillä me tiedämme Hänen tulevan valtaan, huolimatta siitä kuinka paljon Hänet hyljätään. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta tämä tulee hallitsemaan senkin jälkeen, kun taivaat ja maa ovat poissa Ja me tiedämme, että Hän on tuleva valtaan, koska mikään ei voi estää sen tapahtumista.  [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Tämä on Kristus, ilmestys Hänestä, ja tämä on tapahtuva aivan sillä tavalla kuin Sana sanoo sen tulevan tapahtumaan, koska Hän on Sana. Ja pienimmät Hänen käskyistään ovat… Ei väliä kuinka pieni se on… Olkoon se sitten käsky tulla uudelleen kastetuksi, tai mitä hyvänsä se onkin, me olemme tekevä sen joka tapauksessa. Se on Hänen käskynsä.

46     Ja pienin Daavidin ajatuksista oli käsky noille pakanoille, ollen esikuva pakanaseurakunnasta tänään, nuo urheat miehet. Näettekö? Nuo miehet, jotka seisoivat Daavidin kanssa, olivat pakanoita, mutta urhoollisia miehiä. He olivat pelottomia. He eivät tienneet mitä pelko oli.

47     Yksi mies otti miekan ja tappoi kahdeksansataa miestä, heidän ollessaan kaikkialla hänen ympärillään. Millainen mies hän olikaan. Yksi heistä meni egyptiläistä soturia vastaan, jolla oli pitkä keihäs kädessään, vain kepin kanssa. Hän löi kepillä keihään pois hänen kädestään, otti sen ja tappoi hänet.

48     Ja yhdellä noista jättiläisistä oli neljäntoista tuuman sormet… Teidän sormenne ovat aivan yhtä pitkät kuin kämmenenne. Avattuna hänen kätensä on täytynyt olla kaksikymmentä kahdeksan tuumaa… Ja hän meni häntä vastaan ja tappoi hänet. Näettekö? Miksi? Hän oli urhoollinen mies. Pakana, joka katsoi voideltuun, häneen, jonka hän tiesi tulevan valtaan.

49     Oletteko panneet merkille, että heidän oltuaan niin urhoollisia Daavidille, hän lopulta valtaan tultuaan teki heistä kaupunkien hallitsijoita. Eikö Jeesus luvannutkin saman asian? Saman asian, joka teki heistä hallitsijoita.

50     Sitten siellä, kun Daavid halusi raikasta vettä… Hänellä mahdollisesti oli siellä jotakin vanhaa, seissyttä vettä juotavakseen, mutta hän sattui ajattelemaan tuota raikasta vettä siellä alhaalla Betlehemissä, joka on “Jumalan huoneen leipä”. Ja hän sanoi: “Jospa vain voisin juoda tuosta lähteestä…” Ja nuo miehet vetivät esiin miekkansa ja taistelivat tiensä viisitoista mailia filistealaisten lävitse, ei siksi, että hän olisi pyytänyt heitä tekemään niin, vaan koska he tiesivät hänen haluavan sitä. Ja he hakkasivat tiensä filistealaisten lävitse kaivolle asti, ja, sillä aikaa, kun kaksi heistä taisteli, yksi otti ämpärin vettä, ja sitten he taistelivat tiensä koko matkan takaisin, ja ojensivat sen Daavidille. Puhukaapa urhoollisuudesta!

51     Daavid, tuo jumalinen mies, sanoi: “Älköön Jumala salliko minun juoda sitä näiden ystävien vuoksi, jotka panivat henkensä alttiiksi.” Ja hän valmisti juomauhrin kaataen sen maahan Herralle: “Minä annan sen Herralle. Hän on tuo Yksi, joka on sen arvoinen, en minä.”

52     Esikuva Kristuksesta itsestään, jolla oli Hänen oma Iankaikkinen Elämänsä itsessään, mutta lyötynä Kalliona, Hän vuodatti Elämänsä maan päälle, syntiuhriksi meitä varten, jotta tämä Sana voisi elää.

53     Oi pakanat, kuten olen sanonut, kuka tulee vetämään esiin tuon Miekan minun kanssani? Hän haluaa raikasta juotavaa tänä aamuna, eikä näitä vanhoin seisovia seurakuntien uskontunnustuksia, joiden kanssa me hassuttelemme. Hän haluaa aitoa uskoa Hänen Sanaansa, sellaista, joka uskoo jokaisen sanan Siitä. Menkäämme kaivolle ja tuokaamme takaisin virkistävää juotavaa, palvonnan, jota ei ole rakennettu uskontunnustuksille ja kirkkokunnille, vaan, joka on aitoa Hengessä palvontaa. Kristuksen ollessa keskuudessamme, eläen Hänen Elämäänsä sillä tavalla kuin Hän haluaan. Ottakaamme Hänet sillä tavalla, eikä uskontunnustusten ja erilaisten asioiden kanssa.

54     Nyt seuraavaksi katsomme kuinka Jumala toimi ihmisten kanssa unien kautta, Joosefin päivinä. Panitteko merkille, että uni on toisarvoinen asia. Se on toisarvoinen Jumalan toiminta tapa. Joillain ihmisillä voi olla unia, jotka eivät merkitse mitään. Te voitte syödä liikaa ja saada painajaisen. Ja uni on toisarvoinen tapa. Näettehän? No niin, miksi Jumala suojelisi omaa Poikaansa toisarvoisen tavan kautta? Hän ilmestyi Joosefille. Hänen omasta Pojastaan huolehtiminen tapahtui toisarvoisella tavalla. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Koska maassa ei ollut profeettaa, Hänen täytyi toimia unien kautta. Ja se ei ollut uni, jonka täytyi tulla tulkituksi. Herran Enkeli sanoi: “Joosef, älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, Mariaa, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.”

55     Se oli epätavallista sellaisen asian tapahtua. Joosef, ollen vanhurskas mies… Hänelle se oli epätavallista; Jumala on epätavallinen. Ja epätavallinen on vaikeata ymmärtää. Tästä syystä se on niin epätavallista. Naisen saada vauva ilman miestä, se oli todella epätavallista. Mutta, jos te olette rehellinen ja vilpitön, Jumala voi yhä ilmestyä teille unessa. Se osoittaa, että mitä hyvänsä teillä on, olkoonpa se mielenne, tai se, että osaatte viheltää, laulaa, antaa todistuksen tai mitä hyvänsä te voitte tehdä, jos koko olemuksenne on annettu Jumalalle. Jumala voi käyttää sitä, jos te vain annatte Hänen käyttää sitä.

56     Sitten seuraavana iltana täällä veli Neville saarnasi aiheesta “pakeneminen”, kuinka mies pakenee. Ja minä ajattelin sen olevan erinomaista, ja tänä aamuna näyttää siltä kuin Pyhä Henki haluaisi minun käsittelevän aihetta Valosta, heti sen perään. Mennä suoraan alkuun, siihen kuinka Kristuksen Elämä alkoi seimessä. Me menemme suoraan takaisin siihen jälleen tässä tekstissämme. Ja hän ei tiennyt sitä, enkä minäkään tiennyt sitä, ja tässä se on, samassa asiassa. Näettekö? Sitten seuraava asia on, että Hän aloittaa palvelustehtävänsä. Ja tänä iltana meillä on jotakin, joka sekoittuu yhteen sen kanssa, ja me jatkamme siitä tänä iltana, jos Herra tahtoo.

57     Nyt tämä suuri Valo. Pakanat, jotka istuivat kuoleman varjojen alueilla, näkivät suuren Valon keskellään. Ja Sebulon ja Naftali, pakanain Galilea, he näkivät suuren Valon

58     Valosta puhutaan ensimmäistä kertaa Raamatussa, 1. Moos. 1:3. Se oli Jumalan puhuttu sana, joka teki valon. Jumala sanoi: “Olkoon valo!”, 1. Moos. 1:3, ja siellä oli valo.

59     Muistakaa nyt, että valo tulee Jumalan puhumallaan sanalla. Ja valo on todistus siitä, tai se aihe, josta Hän on puhunut, on valo. Jumala sanoi: “Olkoon valo.” Ei ollut mitään valoa, ja Hän sanoi: “Olkoon valo”, ja valo oli. Se on todiste; valo oli Hänen puhutun sanansa vahvistaminen. Samoin on tänään; se on Hänen puhumansa sanan vahvistaminen.

60     Nyt, kun te näette Hänen Sanansa vahvistettuna, tai toisin sanoen, tehtynä tunnetuksi, se todistaa, että se on Hänen Puhutun Sanansa Valo. Ja mikään ei voi elää ilman valoa.

 Ei ole mitään elämää maan päällä tänään, joka ei tulisi auringon valosta, kasvillisuus ja niin edelleen. Eikä ole mitään iankaikkista Elämää Jumalan Pojan ulkopuolella. Näettehän, Hän on Valo.

61     Ja, kun me nyt jatkamme tämän valon tutkimista… ja kuinka maa oli ilman muotoa.

62     Jotkut ihmiset väittelevät tänään kouluissaan siitä, että maailma olisi niin ja niin monien miljoonien vuosien ikäinen, ja yrittävät tuomita Raamatun sanomalla, että se on väärin. He eivät vain koskaan lue Raamattua, siinä kaikki. Koska Raamattu ei kerro meille kuinka vanha maailma on. Raamattu sanoo: “Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Piste! Milloin ja kuinka, sitä me emme tiedä. No niin, se sanottiin ensin, ja sitten on piste; se päättää tuon lauseen.

63     “Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” Se on voinut olla sata miljoonaa tai miljardia vuotta sitten. Ja kuinka Hän teki sen? Vain Hän tietää sen, en minä. Mutta maa oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi peitti maan. Ja Jumala, liikkuen veden päällä sanoi: “Tulkoon Valo.”

64     No niin, minä uskon, että aurinko ja niin edelleen jo olivat olemassa. Uskon, että kuu, niin kuin se jatkuu 1. Moos. 3:ssa, selittäen sitä… Mutta minä uskon sen olleen täällä… Ja, että maailma; että me tulisimme tarvitsemaan sitä; ja sen vuoksi… Ja sumu ja kosteus oli maan yllä tehden sen pimeäksi. Ja Jumala sanoi: “Olkoon valoisaa!”, ja pimeys häipyi pois, ja taivas muuttui pilvettömäksi.

65     Minä uskon, että se on Jumalan tapa tehdä asioita. Raamatussa seuraava, 4. jae sanoo: “Ja Hän erotti valon pimeydestä; ja valon Hän kutsui päiväksi, ja pimeyden yöksi.” Ja Jumalan Sana aina erottaa valon pimeydestä. Ymmärrättekö? Se on Sana, joka erottaa valon.

66     Jumala tekee aina samoin. Kun Hän valmistautuu käyttämään mitä hyvänsä, kuten, kun Hän oli valmis käyttämään tätä vanhaa tähteä, mikä hyvänsä tämä maailma olikin, Hänen täytyi erottaa valo pimeydestä. Kun Hän valmistautuu käyttämään jotakin ihmisjoukkoa, Hänen täytyy erottaa valo pimeydestä. Kun Hän valmistautuu käyttämään yksilöä, Hän erottaa valon pimeydestä.

67     Valo tulee Jumalalta… ja muistakaa, valo tulee Hänen puhumansa sanan kautta. Jumalan Sana sanoi: “Olkoon valo”, kun ei vielä ollut mitään valoa. Ja Hän lähetti valon erottamaan pimeyden valosta.

68     Tämä käskysana puhdisti taivaan niin, että aurinko voi paistaa maan päälle. Sanansa tänään on se mikä puhdistaa pois kaiken epäuskon ilmapiirin.

69     Luulen, että minulla oli yksitoista yksityiskeskustelua, ennen kuin nousin puhumaan täällä tänä aamuna.

70     Eräänä päivänä he luulivat, että ystäväni Jim Poolin pienellä pojalla oli sydänkohtaus, ja he veivät hänet kiireesti sairaalaan. Se oli astmaattinen tila. Hänen pieni sydämensä hakkasi, ja hän kirkui eikä voinut vetää henkeä, ja näytti siltä kuin hän olisi kuolemassa. Ja, kun minä olin valmiina menemään sairaalaan, he toivat hänet tänne. Tartuin hänen pieneen käteensä ja sanoin: “Se johtuu siitä, että tuhkarokko on iskenyt lapseen. Pitäkää häntä silmällä pari päivää, minkä jälkeen haluan nähdä hänet uudestaan. Hän tulee olemaan rokon peittämä.” Ja tässä hän on tuhkarokkoisena. Näettekö te?

71     No niin, Jumala erottaa valon pimeydestä, ja Hän erottaa kuoleman Elämästä; Hän tekee sen Hänen Sanallaan. Hänen Sanansa on se; mikä aina saa sen aikaan.

72     Siemen oli jo maan päällä. Uskon, että Jumala oli istuttanut tuon siemenen, ja heti, kun aurinkovalo pääsi tuohon siemeneen, se alkoi kasvaa. Ja tästä syystä se kesti vain jonkin päivän tuoda esiin nämä asiat, koska siemen oli jo maassa. Kaikki mitä se tarvitsi, oli valo.

73     Ja se on Jumalan tapa tänäänkin. Hänen Siemenensä on jo täällä, se on Hänen Sanansa. Ja ainoa asia mitä se tarvitsee, on Valo Sen ylle; ja Hän on tuo Valo, sillä Hän on Sana. Sana ja Valo ovat sama asia. Elämä siellä on Sanan Valo, joka on Elämä. Elämän itu on jyvässä, ja kun tuo elämä tulee esiin, se on tuon jyvän elämä. Tämä on se tapa kuinka Kristus Sanassa saa Sanan tekemään sen, mitä Sen otaksutaan tekevän. Aivan kuten elämä vehnän jyvässä, saa vehnän tekemään, mitä sen oletetaan tekevän, koska se on elämä, joka on siinä itsessään.

74     Niinpä ainoastaan Jumalan Sana tuo elämän julki . Elämä tulee vain, kun Jumalan Sana on ilmitullut. Niin kauan, kun se vain on Kirjassa kuten tämä, se yhä voidaan panna kyseenalaiseksi. Mutta, kun se on tuotu ilmi, te näette tuloksen siitä mitä oli puhuttu ilmitulleena, ja sitten se on Valo Sanan yllä. Ymmärrättekö? Sana sanoi niin, ja sitten, kun se tapahtuu, se on Elämä Valossa. Valon tuodessa Elämän.

75     Valo tuo elämän. Istuttakaa vehnä tuonne ulos ja peittäkää se täydellisesti, niin se ei koskaan tuo esiin mitään, koska se ei voi, koska siellä ei ole valoa. Mutta niin pian kuin valo osuu siihen, tuo se esiin elämän, jos se on hedelmöittynyt siemen. Näin on Sanankin kanssa. Näettehän, Sana on Jumala, ja kun Elämä osuu siihen, kun Valo osuu Siihen, se tuo Sanan jälleen elämään. Se on ollut näin jokaisessa ajanjaksossa.

76     Oi, kuinka me arvostammekaan näitä suuria asioita, kuinka tuo Sana vahvistettuna on Puhutun Sanan Valo. Ymmärrättekö? Jumala sanoi: “Tulkoon valo.” Mitä, jos Hän olisi sanonut sen, eikä valoa olisi tullutkaan? Silloin me emme tietäisi olisiko se totta vai ei.

 Me emme tietäisi olisiko Hän luotettava, olisiko Hän Jumala tai ei, jos Hän vain sanoisi: “Tulkoon”, eikä mitään tulisi. Näettekö? Niinpä, kun Jumala puhuu, ja me näemme sen, niin silloin se on Valo, joka loistaa esiin, Sanan Totuus. Näettekö, siellä on Valo ja Elämä.

77     Kaikki luonnollinen elämä tulee Hänen puhutun sanansa kautta, ja aurinko on Hänen puhumansa sana. Hän loi suuremman valon päivää varten ja vähäisemmän valon yötä varten. Näettekö, kaiken luonnollisen elämän täytyy tulla Jumalan puhutun sanan kautta. Kukka ei voi kasvaa, jos Jumalan puhutun sanan valo ei loista sen ylle, sillä aurinko on Jumalan puhuma sana. Hän sanoi: “Tulkoon valo!” Näettekö, se on Jumalan puhuma elämä, eikä väliä kuinka paljon ihmiset yrittävät sanoa sitä tai tätä, se yhä pysyy samana; teillä täytyy olla aurinko. Niinpä luonnollinen elämä voi tulla vain Jumalan puhuman sanan kautta.

78     Ja hengellinen elämä, Iankaikkinen elämä voi tulla vain Jumalan puhutun sanan Elämän kautta. Tällä kertaa Elämä oli P-o-i-k-a. Hänessä on Valo, eikä Hänessä ole pimeyttä; ja Hän on Jumalan Puhuttu Valo onko se oikein? [Seurakunta vastaa: ”Amen.”] Jumalan Puhuttu Sana; sillä alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Se on iankaikkisesti Jumala. Ja Jumalan Valon täytyy osua Sanaan tekemään Sen eläväksi. Tässä on mitä Hän puhui, nyt loistakoon Valo. Aamen! Loistakoon Valo. Ja Valo tulee tuomaan jokaisen Sanan Sen oikealle paikalle, sille kuuluvana aikana.  Aamen!

79     Näettehän, kun sen aika tulee. Joskus tuo pieni siemen lepää elottomana maassa yli talven, kuten talvivehnä, joka on kylvetty maahan. Mutta, kun tuo aurinko tulee aivan oikealle kohdalle, oi, sen täytyy elää. Näettekö? Eikä se voi elää ilman aurinkoa. Ja Jumala on antanut lupaukset jokaiselle ajanjaksolle ja jokaiselle päivälle, ja kun Valo tulee oikeaksi, ja loistaa sen ylle, on se tuottava aivan tarkalleen mitä Sana sanoi; koska Hän on Valo ja Elämä.

80     Jumalan Sana tulee vain Raamatulla. Raamattu on Jumalan Poika painetussa muodossa, koska Raamattu sanoi, että se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Se on Jumala paljastamassa itseään Kristuksen kautta, ja Kristus on Sana. Ja Jumalan Valon täytyy loistaa tuon Sanan ylle, vahvistaakseen Sen, todistaakseen sen, että Jumala yhä puhuu Iankaikkisen Elämän, luonnollinen valo tuo esiin elämän. Vain Valo tuo esiin Elämän, tuo Sanan ilmi, tai tekee Sen lihaksi… Kun kaikki Raamatun lupaukset tulivat ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, silloin Sana tehtiin lihaksi keskuudessamme. Jumala toimii aina miesten kautta. Miehet ovat Jumalan alaisia.

81     Jos tämä käy hieman lämpimäksi teille, niin voitte avata ikkunat tai mitä haluatte tehdä, tai ehkä kääntää lämmittäjää pienemmälle. Näen, että monet ovat kuumissaan, ja on myös kuuma seistä täällä… Mutta minä olen iloinen, että on lämmintä kylmän asemesta, koska minä pidän lämpimästä,… Lämpö aina tuo esiin elämän.

82     Huomatkaa! Tehtynä lihaksi, kun Sana tulee lihaksi. Se tulee ilmi, kuten ottaa Sana ja panna se oikealle paikalle, oikeanlaatuiseen maaperään. Se on tuova esiin, Siemen on juottava itseään. Kun Sana pannaan oikean kaltaiseen sydämeen, se ilmituo itsensä. Se tuo esiin valon. Valo on tuleva sen ylle. Hyvä on.

83     Mikään luonnollinen tai hengellinen ei voi elää ilman Jumalan Valoa. Elämä voi tulla vain Valosta. Mikään luonnollinen tai mikään hengellinen ei voi elää ilman Jumalan Valoa. Ajatelkaa sitä. Hyvä on. Mutta, kun Hän lähettää meille Valon ja tekee kaikkia näitä asioita, ja sitten me hylkäämme sen… No niin, se on säälittävä asia hyljätä Valo, kun se on lähetetty meille.

84     Voisitteko kuvitella jonkun miehen tänään sanovan: “Minä kieltäydyn sanomasta, että on jotakin sellaista asiaa kuin aurinko. Minä en usko, että on aurinkoa.” Hän juoksee alas kellariin ja sulkee kaikki ovet ja istuu siellä pimeydessä sanoen: “Ei ole sellaista asiaa kuin aurinko; ei ole mitään sellaista kuin valo.” Ettekö te heti käsittäisi, että tuon henkilön järjessä on jotakin vialla. Näettekö, siinä on jotakin väärää, kun hän juoksee takaisin pimeään kellariin ja kieltäytyy vastaanottamasta Jumalan antaman valon tuomia etuja. Hänen kanssaan on jotakin vialla. Hän ei halua sen lämmittäviä säteitä. Hän ei halua sen terveyttä antavia ominaisuuksia. Hän ei halua sen valoa vaeltaakseen siinä, vaan istuu mieluummin pimeydessä. Se osoittaa, että tuon luonnollisen miehen järjessä on jotakin vialla.

85     Ja minä sanon tämän kaikella rakkaudella ja kunnioituksella: niin on myös hengellisesti väärän miehen, joka juoksee takaisin kirkkokuntiensa uskontunnustuksiin, ja kieltäytyy näkemästä Raamatun Valoa, kun se loistaa hänen silmiensä edessä. Hänen kohdallaan jotakin on vialla. Hän palaa takaisin uskontunnustuksiinsa ja muodollisuuksiinsa, ja sulkee oven ja sanoo: “Ei ole mitään tuonkaltaista asiaa. Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen. Ei ole mitään tällaisia asioita. Se oli apostoleja varten.” Tuollainen mies on hengellisesti hullu. Näettehän, jokin on vialla hänen kanssaan. Hän… hän… hän on vetänyt alas verhot ja kieltäytynyt Pyhästä Hengestä, joka voisi tulla hänen ylleen. Jos hän voisi…

“Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani teissä, silloin Valon loistaessa tämän Sanan ylle, pyytäkää mitä haluatte.” Ymmärrättekö? Ymmärrättekö?

86     Siinä on jotakin väärää, että hän voi hyljätä Jumalan antaman alkulähteen, jonka Jumala on antanut meille elääksemme Siitä, Hänen Sanansa. “Vanhurskas on elävä uskosta. “Ja miehen ei tule elää ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, ei osasta Sanaa, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja, kun mies kieltäytyy siitä, silloin jotakin on vialla tuon henkilön kanssa, jotakin on vialla hänen kokemuksensa kanssa, siinä, että hän väittää rakastavansa Jumalaa ja sitten kieltäytyy Jumalasta. Jokin on mennyt vialle tuollaisen henkilön kohdalla. Me tiedämme sen ilman epäilyksen varjoakaan. Hän hylkää sen, ja juoksee sinne ja sanoo: “En halua tietää mitään siitä; älä kerro minulle mitään näistä asioista. Minä en usko mitään siitä, mitä hyvänsä sinä sanotkin…”

87     Eräs kaveri sanoi jokin aika sitten, minä kerroin siitä teille, hän sanoi: “En välitä, vaikka sinä toisit viisikymmentä syöpätapausta ja viisikymmentä lääkäriä todistamaan niistä, minä en kuitenkaan uskoisi. En välitä, vaikka herättäisit kuolleen minun edessäni, minä en uskoisi sitä.” Näettehän, tuollaisessa henkilössä on jotakin vialla. Ja kuitenkin tuo mies oli saarnaaja, hänen oletettiin olevan saarnaaja. Mutta tuon organisaation vuoksi hän ei usko Jumalan voimiin, eikä usko, että Sana merkitsee juuri sitä, mitä se sanoo. Tuollainen mies juoksee homeiseen, likaiseen ja saastaiseen organisaation kellariin, ja kieltäytyy lämmöstä ja Pyhän Hengen Elämää antavista säteistä, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuollaisessa henkilössä on jotakin väärää. Näettekö? Hän elää mieluummin tuossa homeisessa pimeydessä ja niin edelleen, sen sijaan, että eläisi Jumalan Valossa, Raamatun Valossa, joka sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään, jopa suurempia kuin nämä, olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni luo.” On jotakin väärää sellaisen henkilön kohdalla, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö jotakin olisi vialla.

88     Ja teille miehille, jotka kuuntelette tätä ympäri maailman, missä hyvänsä olettekin. Kokemuksessanne on jotakin vialla, sanoessanne rakastavanne Jumalaa ja kiellätte Hänen Sanansa. Te kiellätte juuri sen… ei ihme, että seurakunta on sellaisessa tilassa, ja asioita ei voida tehdä niin kuin Jumala on luvannut, ja syy on se, että te ette edes vastaanota Sanaa tai vaella Valossa. Raamattu sanoo: “Vaeltakaamme Valossa niin kuin Hän on Valossa, silloin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Synti on epäusko.

89     Sitten, jos me vaellamme Jumalan antamassa tämän hetken Valossa, niin silloin Jumala ottaa tuon Sanan, joka on annettu tätä hetkeä varten ja vahvistaa Sen aivan niin kuin Hän teki 1. Moos. 1:3. Hän sanoi: “Olkoon valo”, ja valo tuli esiin. Hänen Sanansa kulki edellä, ja valo seurasi sitä ja se puhdisti pois kaiken sumun. Ja pimeys pakeni yhdelle puolelle, ja valo loisti toisella puolella.

90     Tällä tavalla Jumala tekee tänään. Hän lähettää Sanansa tätä hetkeä varten, ja Pyhä Henki tulee ja laittaa tuon Sanan elämään. Ja pimeys pakenee heidän uskontunnustuksiinsa ja kirkkokuntiinsa, mutta Valo loistaa; koska Jumalan Sanan vahvistaminen osoittaa, että Jumalan Sana on totta. Siinä ei ole mitään keksittyä, vaan se on tarkalleen Kirjoitusten mukaista. Hyvä on.

91     Me voimme nähdä, että entisajan viisaat miehet seurasivat Jumalan antamaa asiaa; he seurasivat Jumalan Sanaa Valon luo, sillä se oli Sana, joka toi Elämän.

92     Te kysytte: “Kuinka he seurasivat sitä?” No niin, he olivat, niin kuin me ymmärrämme, jonkinlaisia taikureita. Ja sitten me voimme todeta, että profeetta Bileam siellä aikaisemmin. 4. Moos. 24:17, oli itse myös jonkinlainen taikuri. Hän oli profeetta, ehdottomasti; ja hän profetoi täällä sanoen, että tähti tulisi nousemaan Jaakobista. Ja, kun nuo viisaat miehet näkivät Jumalan Sanan sanovat, että tähti tulisi nousemaan Jaakobista, he seurasivat. tuota pientä Jumalan antamaa merkkiä iankaikkisen Valon alkulähteelle. Samoin tulevat viisaat miehet, jotka eivät ole uskontunnustusten sokaisemia tänään, seuraamaan Jumalan antamaa puhuttua Sanaa, kunnes he näkevät Jumalan voiman täyteyden puhkeavan kukkaan tässä ajassa. He näkevät sen ja tietävät, että se on täällä Kirjoituksissa. Jumala lupasi sen tätä päivää varten.

93     Ei väliä kuinka monet havaintoasemat ja kuinka monet muut sanoivat noille viisaille miehille: “Mitä, tehän olette menettäneet järkenne…!” Kaikesta huolimatta he olivat matkalla kaksi vuotta. He ohittivat monia kansoja, jotka kysyivät heiltä: “Minne te menette?”

94     “Oi, me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja menemme palvomaan Häntä.”

Ja tultuaan Jerusalemiin, kirkkokuntien päämajaan, heillä ei ollut vastausta. He kulkivat ylös ja alas katuja huutaen: “Missä on Hän, joka on syntynyt juutalaisten Kuninkaaksi?” He eivät tienneet mitään siitä.

Niinpä he pyysivät apua Sanalta, saadakseen tietää sen. He olivat seuranneet tuota tähteä, tietäen, että se johtaisi heidän iankaikkisen Valon luo. ”Opasta meidät Sinun täydelliseen Valoosi.” Ja Sana on se mikä opastaa teidät Valon luo, ja Valo vahvistaa Sanan. Huomatkaa, he olivat viisaita miehiä.

95     Ja tämän päivän viisaat miehet eivät… ”Tämän maailman viisaus on hullutusta Jumalalle.” Kaikki teidän tiedemiehenne ja te, jotka olette riippuvaisia jostakin suuresta oppiarvosta, tai jostakin muusta, mikä voi sanoa teille kuinka halkaista atomi, se ei voi antaa Elämää teille. Ei mikään muu voi antaa teille elämää, kuin Jumalan puhuttu Sana. Se on ainoa tie, jonka kautta elämä voi tulla; Hänen puhuttu Sanansa.

96     Se kyllä sopii, että tiedätte kuinka halkaista atomi, vaikka toivonkin, etteivät he koskaan olisi löytäneet sitä menetelmää. Mutta heidän täytyi tehdä se, koska tämä maailma tänään… sen täytyi tapahtua, räjäyttääkseen näitä suuria reikiä maankuoreen, jotta laava voisi purkautua esiin, uusiakseen ja tehdäkseen tämän maailman uudeksi, jossa vanhurskaat vaeltavat pahojen tuhkien yllä, missä kaikki synti tulee olemaan unohdettu. Kaikella on tapansa uusia itseään. Mies, jolle on annettu tämä maa elääkseen sen päällä, on omalla viisaudellaan, ottamalla tiedon puusta, elämänpuun asemesta, hävittävä maan, jonka Jumala antoi hänelle asuakseen siinä. Mutta nuo, jotka yhä ovat Elämän Puussa, tulevat uusiin taivaisiin ja uuteen, maahan, jossa ei enää ole sairautta tai kuolemaa. Valo! Valo! Herra, lähetä meille Valo!

97     Ne olivat Jumalan Enkelit, jotka näyttivät valoa siellä mäellä, opastaakseen nuo paimenet iankaikkisen Valon luo. Näettehän, se tulee vain Valon kautta. Vain Valo voi antaa Elämän. Tehän tiedätte, että kuninkaan syntyessä he laulavat, heillä on suuri ilo, kun kuningas on syntynyt. Hän syntyi niin salaisesti tallissa, seimessä, josta karja ja hevoset söivät, mutta kuitenkin Hän oli Kuningas. Ja Enkelit tulivat ja lauloivat paimenille tuossa valossa. Enkelit itse olivat valoja, sillä se Jumalan Sana, joka, heillä oli, osoitti sen, kun he sanoivat paimenille: “Tänään on Daavidin kaupungissa, toisin sanoen Betlehemissä, syntynyt Kristus Pelastaja.” Enkeleillä oli Sana, ja Sana tuli Valona opastamaan heitä. Ja he seurasivat Enkelten Sanaa iankaikkisen Valon luo. He löysivät tuon Vauvan sieltä kapaloituna niin kuin heille oli sanottu. Sillä näettehän, että vain Valo antaa Elämän.

98     Huomatkaa. Hän oli Sana, joka tuli Valoksi. Tuossa sukupolvessa Hän oli tuon sukupolven Sana, Valo, koska entisajan profeetat olivat puhuneet Hänestä, ja tässä Hän tuli, todistaen, että Hän oli Jumalan Puhutun Sanan Valo. Näettekö? Kaikki, mitä profeetat olivat sanoneet, oli täytetty Hänessä, profeetat täällä aikaisemmin Sanan kanssa.

Kuten Jumala alussa, kun Hän sanoi: “Tulkoon valo!” ja valo tuli.

No niin, profeetta sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi, ja synnyttää Pojan. He kutsuvat Häntä Nimellä Immanuel, sillä se on oleva Jumala meidän kanssamme.” No niin, he olivat puhuneet sen; Sana oli Puhuttu, mutta Hän oli tuo Valo. Mitä Hän oli? Hän oli täyttymys. Halleluja! Hän oli tuon Sanan täyttymys, Hän oli tuon Sanan ilmituleminen.

99     Niin se on tänäänkin. Kun tätä hetkeä varten annettu Jumalan Sana on täytetty, silloin se on Valo. Se on Jumala, joka ilmoittaa itsensä. Hän oli maailman Valo.

100Ja, kun profeetta Pyhän Hengen innoittamana sanoi: “Lapsi on meille syntynyt; Poika on meille annettu; ja Hänen Nimensä on oleva Neuvonantaja, Rauhan Prinssi, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä”, niin siinä se oli. Mitä Hän oli? Valo, joka täytti tuon Sanan. Aamen!

101Matteuksen 28. luvussa, kun Jeesus nousi kuolleista, me näemme, että Hän oli Puhutun Sanan Valo, jonka Daavid puhui: “Minä en jätä Hänen sieluansa helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä katoavaisuutta.” Kuolema oli pimeydessä, mutta Hän avasi kuoleman sinetit. Hän meni kuolemaan ja tuli jälleen takaisin. Hän oli Valo, joka vahvisti Sanan, että kuolleet voivat elää sen jälkeen, kun he kuolevat. Hän oli Valo!

102Helluntaipäivänä se oli Valo, joka osoitti koska Pyhä Henki oli tullut. Jesaja oli sanonut Jesajan 28. luvussa: “Ohjeen täytyy olla ohjeen päälle; rivi rivin päälle; täällä vähän ja siellä vähän; pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää; sillä sammaltavin huulin ja toisella kielellä tulen Minä puhumaan tälle kansalle; ja tämä on lepo, tämä on Sapatti, jonka Minä tulen antamaan teille.” Kaikesta tästä huolimatta he eivät halunneet kuulla, he nyökyttivät päitään ja kävelivät pois. Ja, kun Pyhä Henki lankesi näiden ihmisten ylle Helluntaipäivänä, he toimivat humalaisten miesten ja naisten tavalla, hoippuen Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja he kävelivät pois nyökytellen päitään ja sanoivat: ”Nämä ihmiset ovat humalassa, he ovat täynnä uutta viiniä”, ja niin edelleen. Se oli ehdottomasti Valo, profetoitu Sana ilmoitettuna.

103Niin se on jokaisessa ajanjaksossa. Ilmoitettu Sana, tullessaan elämään on tuon ajanjakson Valo, Sana ilmitulleena, aivan kuin Jumalan sanoessa 1. Moos. 1: “Tulkoon valo!”, ja valo tuli. Jumala sanoi, että tulisi olemaan Poika, ja Poika tuli.

104Kun Jumala sanoi Joelin 2:28: “On tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä vuodatan Hengestäni kaiken lihan ylle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Palvelijani ja palvelijattarieni ylle Minä tulen vuodattamaan Hengestäni. Teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä; teidän vanhat miehenne näkevät unia!” Ja kaikki nämä asiat, jotka Hän oli luvannut. Kun sitten Pyhä Henki lankesi, oli se Valo tuon Sanan ylle. Ja, kun Sana tuli ilmi, silloin se tuli Valoksi. Hän on Valo. Hän on Valo, jota meidän tulisi seurata. Hän on ainoa Valo. Enkelit näyttivät valon, ja he seurasivat sitä Hänen luokseen.

105Hänen Sanaansa on asetettu niin ja niin paljon kutakin ajanjaksoa varten. Jumala aina lähettää jonkun, johon tuo Sana voi päästä sisälle. näyttämään Sen Valon. Jokaisessa ajanjaksossa se on samoin, Hän tekee aina niin.

106Hän oli kuten sanoin, kaikkien profeettojen Jumalallisten, pyhien voimien täyttymys. He olivat vähäisempiä jumalia. Kun Herran Sana tuli miehelle, niin Jeesus itse sanoi, että hän oli jumala. Te tiedätte sen. Hän sanoi: “Jos teidän laissanne sanotaan, ja jos teidän isänne siellä aikaisemmin, kutsuivat niitä, joille Jumalan Sana tuli jumaliksi, niin kuinka te voitte tuomita Minut, kun Minä sanoin, että Minä olen Jumalan Poika?” Ymmärrättekö? Kun sama Jumala itse, joka puhui Sanan profeettojen kautta, osoitti, että Hän oli tuo Puhuttu Sana ilmoitettuna. Ja, jos profeettaa kutsuttiin jumalaksi, koska hän oli toisen profeetan Sanan ilmituleminen, niin kuinka te voitte tuomita Hänet, kun Hän oli tuo sama asia? Hän oli Jumalan Poika.

107Hän oli tuo kauan aikaa sitten luvattu Messias, jota maailma oli odottanut. Hän oli lupaus Messiaasta ilmituotuna.

108Katsokaa Häntä, Hänen seistessään siellä. Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin tuomitkaa Minut. (Näettekö?) Mutta, jos ette voi uskoa Minua, niin uskokaa ne teot joita Minä teen. Ne todistavat kuka Minä olen. Ne kertovat teille kuka Minä olen.” Näettehän, että tuossa sokeassa, pimeässä hetkessä, jossa he elivät, he eivät voineet nähdä sitä. He eivät voineet millään ymmärtää kuinka Hän olisi voinut olla se. He sanoivat: “Kuinka tämä voisi olla Jumalan Poika, hänhän on syntynyt täällä Betlehemissä?” Jos he vain olisivat tienneet, että Sana sanoi Hänen tulevan sillä tavalla.  “Mitä, hänen isänsä Joosefhan on kirvesmies. Ja hänen äitinsä, itse asiassa veljiemme keskuudessa uskotaan hänen syntyneen aviottomasti.” Näettekö? Mutta kuitenkin Jumalan Sana sanoi niin.

109Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä Niissä on Iankaikkinen Elämä, ja Ne ovat juuri Ne, jotka todistavat Kuka Minä olen. Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta”, nämä Pyhät Kirjoitukset. Mitä Hän sitten oli? Jumalan Valo. Ei ihme, että Hän sanoi: “Minä olen maailman Valo.”

110Eikä Hän ainoastaan sanonut: ”Minä Olen Valo”, vaan Hän sanoin myöskin: ”Te olette Valo.” Jos Hänen Sanansa on teissä todistaen itsestään, niin silloin te olette maailman Valo. Huomatkaa, jokaisen ajanjakson Valo on tuotu ilmi samalla tavalla.

111Sitten haluaisin kysyä kysymyksen, ennen kuin aikamme loppuu. Miksi he sitten hylkäsivät sen? Kuinka he saattoivat tehdä sen, kun heidän oma Raamattunsa, jota he lukivat, oli tuotu ilmi heidän edessään? Tutkikaapa sitä nyt todella hartaasti.

112Muistakaa nyt, että minä puhun monille ihmisille tänä aamuna, enkä vain näille neljälle viidellesadalle täällä, vaan monille tuhansille.

113Pysähtykää hetkeksi. Pysäyttäkää nauhurinne ja kysykää: Miksi uskonnolliset, hyvät miehet… Miksi Joosef asetti sen kyseenalaiseksi? Näettekö? Koska hän ei koskaan tutkinut Kirjoituksia. Miksi papit asettivat sen kyseenalaiseksi? Itse asiassa he eivät tehneet sitä, he tiesivät sen, Nikodeemus toi ilmi sen selvästi sanoessaan: ”Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalalta tullut opettaja, sillä ei kukaan voi tehdä mitä sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan. Me olemme tietoiset siitä.” Mutta mistä oli kysymys? Heidän perinnäissääntönsä estivät heitä tekemästä sitä.

114 Miksi he sitten hylkäsivät Messiaan? Miksi he hylkäsivät tuon Valon? Tässä on Sana, jonka he tiesivät tulevan tapahtumaan, mutta kun tuo Sana oli tuotu ilmi osoittamaan, että Jumalan Sana oli täyttynyt… Verratkaa sitä nyt tämän päivän kanssa. Näettekö? Kun siellä on kirjoitettuna Sanassa mitä tulisi tapahtumaan… Miksi sitten nuo miehet, nuo opettajat hylkäsivät sen? Koska he elivät toisessa valossa, joka häikäisi heidät. Siinä se on.  He elivät häikäisevässä valossa.

Se on mitä he tekevät tänäänkin. He elävät…

Syy, miksi he hylkäävät sen, on se, että he elävät toisen valon häikäiseminä. Näettehän, he elivät, tai ainakin väittivät elävänsä Mooseksen valossa. He elivät menneen ajanjakson häikäisevässä valossa.

Ja se on juuri tuo syy tänään että tämä sanoma, että Jeesus Kristus on yhä sama, hyljätään. Koska ihmiset elävä toisen ajanjakson häikäisevässä valossa. Samasta syystä he hylkäävät sen. Nyt huomaamme.

115Websterin sanakirja sanoo häikäsevän valon [glare] olevan “jonkinlainen valheellinen tai väärä valo”. Häikäisevä valo on “väärä valo”. Kuten kangastus maantiellä. Monet teistä, jotka ajatte autoa, olette nähneet kuinka maantie heijastaa auringonvaloa, se on kuin kangastus, näyttää siltä kuin tie olisi veden peittämä. Mutta, kun tulette sille kohdalle, ei siellä olekaan mitään. Se on vain valheellinen kangastus, todellisen valon valheellinen heijastus. Se on mitä perkele tekee tänään, se näyttää ihmisille kangastuksia, Kirkkojen Maailmanneuvoston, ryhmän kirkkokuntia, joka tulee osoittautumaan valheelliseksi. Se on siksi, että myös todellinen Valo loistaa. Sillä, jos todellinen Valo ei loistaisi, ei kangastusta voisi olla siellä. Todellinen Valo loistaa. Ja se… Tehdessään niin he elävät toisen ajanjakson sokaisevassa valossa, toisessa asiassa, joka on saavutettu ja ohitettu.

 Häikäisevä valo, tällainen kangastus on valheellinen. Se on heijastuma auringosta.

116Ja he tekivät saman asian. Se on todellisen Valon väärä heijastus.

117 Se tuli todistetuksi, että Hän oli tuo todellinen Valo. Hän oli Valo. Kuinka he tiesivät, että Hän oli Valo? Kuinka te voitte tietää, että Hän oli Valo? Koska Sana, joka oli luvattu tuli ilmi Hänen kauttaan, niinpä Hän oli Puhutun Sanan Valo. Aamen! Oi, se melkeinpä tekee minusta helluntailais-baptistin, niin että voisin huutaa.

118Pankaa merkille, ajatelkaa sitä, tuota sokaisevaa valoa. Näettekö, he elävät valossa, joka häikäisee heidän silmänsä. Mutta, kun todellinen Sana elää, niin se on Valo, se on mitä Jumala on sanonut. Mitä, jos Jumala olisi alussa sanonut: “Tulkoon valo”, ja jotakin muuta olisi tullut, jonkinlainen kangastus? Näettehän, se ei olisi ollut mitä Jumala sanoi. Ei, se ei olisi ollut sitä. Mitä, jos Jumala olisi sanonut: “Tulkoon valo”, ja lisää sumua olisi tullut esiin? Näettekö? Se ei olisi ollut valo. Mutta syy miksi valo tuli, oli se, että Hänen Sanansa tuli ilmi. Ja tänään, kun Jumala on sanonut, että näitä asioita tapahtuisi tänä aikana, ja te näette sen tapahtuvan, niin mitä se on? Se on Valo Jumalan Sanan yllä. Sana tehtynä Valoksi, tuoden ilmi itsensä.

119He sanoivat: “Miksi sinä meitä kutsut? Mitä, sinähän yrität… Me tiedämme, että sinä olet hullu. Sinun täytyy olla samarialainen, etkä ole oikeassa mielentilassa. Me tiedämme sinun syntyneen synnissä. Me emme tiedä mistä sinä tulet, sinä et ole meidän ryhmiemme kirjoissa.. Sinähän olet hullu. Sinussa on perkele.” Näettehän, he sanoivat: “Sinähän olet järjiltäsi.” Mutta Hän oli todellisuudessa tuo aito, todellinen Jumalan Valo, joka loisti, mutta tuo häikäisevä valo oli sokaissut heidän silmänsä. He sanoivat: “Meillä on Mooses, jota me seuraamme.”

120Hän vastasi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te olisitte tunteneet Minut.” Ja, jos te haluatte uskoa Jeesusta ja Raamattua, niin silloin te tunnette tämän hetken, jossa me elämme.

121He sanovat: “No niin, mehän olemme kristittyjä ja me…” Jos te olisitte, niin te tuntisitte Kristuksen teot tässä päivässä. Näettehän, te tuntisitte sen.

122Jeesus sanoi: “Kaikki nuo profeetat puhuivat Minusta. Ja, jos te uskoisitte noita profeettoja, niin silloinhan te tuntisitte Minut. Minun teoistani te voitte tuntea Minut, koska Minä teen, mitä he sanoivat Minun tulevan tekemään. Ja kuka voi tuomita Minut epäuskosta?’ Ja yhä vielä he eivät voineet nähdä sitä. Miksi? Häikäisevä valo oli sokaissut heidän silmänsä; jokin muu, minkä he sanoivat Puhutun Sanan olevan, sokaisi heidät.

123Ajatelkaa sitä nyt! Ajatelkaa sitä! He väittivät, että he uskoivat Sanan. Mutta heidän perinnäissääntönsä olivat kääntäneet heidän kasvonsa todellisesta Sanasta, johonkin sokaisevaan valoon, ja siksi he eivät voineet nähdä todellista asiaa. Niin se on tänäänkin. Niin se on ollut jokaisessa ajanjaksossa. Näettehän, että todellinen Sana loistaa, mutta he ovat olleet niin perinnäissääntöjen sokaisemia, etteivät he voi nähdä tuota Sanaa. He katsovat jotakin häikäisevää valoa ja sokaistuvat. Häikäisevä valo sokaisee teidät. Se tulee valokiilana, joka sokaisee teidät.

124Jeesus sanoi: “Te olette sokeita, jotka johdattavat sokeita.” Heidän olisi tullut nähdä se, nähdä kuka Hän oli, mutta he eivät nähneet, koska he elivät tuossa sokaisevassa valossa.

125Häikäisevä valo, kuten sanoin, on valheellinen valo, kangastus, se on väärä käsitys todellisesta Valosta, valheellinen käsitys siitä. Se on jotakin, jonka oletetaan näyttävän siltä, mutta ei ole se..

126Ainoa tapa miten he voivat nähdä eron, olivat ne asiat, joita Jeesus teki, jotka todistivat kuka Hän oli, todistivat, että Hän oli tuo Valo. He ajattelivat olevansa valossa. Mutta nyt, jos pysähtyisitte hetkeksi miettimään, niin kuka silloin oli Valossa?

127Jos sen päivän kirkonmiehet tekivät sellaisen järkiperäisen virheen, niin veljet, niin eikö olisi aika meidän pysähtyä miettimään, mikä on Valo tänään? Älkäämme me tehkö sellaista järkiperäistä virhettä. Mutta te teette sen. Te olette jo tehneet sen, ettekä tienneet sitä. Samoin kuin silloinkin.

128Pysähtykää vain minuutiksi, löytääksenne sen, mitä Sana sanoo tätä päivää varten. Jos he vain olisivat pysähtyneet ja ajatelleet: “Tässä Hän on, täyttäen kirjaimellisesti sen, mitä Sana sanoi Hänen tulevan tekemään,” Ja Hän antoi heille haasteen, niin kuin minäkin annan haasteen teille. Haastan teidät katsomaan Sanaan. Tutkikaa kirjoituksia. Nähkää, eikö olekin tuo hetki? “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te luulette, että teillä on iankaikkinen elämä. Ja ne ovat juuri ne, jotka todistavat Minusta.” Ne ovat ne, jotka todistavat siitä, mitä tapahtuu tänään. Teot itse todistavat, että se on tapahtumassa. Ja Kirjoitukset sanovat, että se tultaisiin tekemään. Niinpä se on tämän hetken Valo. Jumalan Sana on sanonut niin.

129Teidän perinnäissääntönne ja muut asianne ovat tarkalleen sama asia kuin se, mitä Raamattu sanoi noista, jotka nyökyttivät päitään ja kävelivät pois. Raamattu sanoi, että kaikki pöydät ovat tulleet täyteen oksennusta. Ja sillä tavalla eivät hekään halunneet uskoa sitä, vaan nyökyttelivät päitään. Ja herrat, käsitättekö te, ja veljet, käsitättekö te tämän, että hyljätessänne juuri tuon asian, jonka Jumala vahvistaa silmienne edessä, te teette samoin kuin hekin tekivät, menemällä takaisin omaan perinnäissääntöjenne oksennukseen

130“Niin kuin koira, joka palaa oksennukselleen….” Jos se teki hänet sairaaksi ensimmäisellä kerralla, on se tekevä hänet sairaaksi toisellakin kerralla. Jos katolisen kirkon organisoituminen, sen muodostaessa ensimmäisen organisaation, toi sairauden seurakuntaan, niin samoin tekevät loputkin heistä, luterilaiset, metodistit, baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset. Koira palaa oksennukselleen ja sika mutakuoppaan. Näettekö? Tulemme siihen muutaman minuutin kuluttua, jos Herra tahtoo.

131Vaeltaminen häikäisevässä valossa, kangastuksessa, on väärä käsitys todellisesta Valosta. Hän todisti, että Hän oli tuo Valo, koska Hän oli vähemmistönä (oi, niin!), miljoonien ollessa Häntä vastaan. Siellä ei edes yksi yhdeksästäkymmenestä ihmisestä tiennyt Hänen olevan maan päällä. Tuskinpa siellä edes puolet juutalaisistakaan Hänen omassa maassaan tiesivät Hänen olevan täällä. Ja ne, jotka tiesivät, pitivät Häntä jonakin valheellisena, koska kirkkokunnat sanoivat heille niin. Näettekö? Mutta kuitenkin Hän oli tuo todellinen Valo, josta oli puhuttu 1. Mooseksen kirjasta alkaen. Hän pyysi heitä tutkimaan Kirjoituksia, nähdäkseen, josko Hän eli juuri tuona aikana, josko Hänen tekonsa eivät täyttäneet tarkalleen sitä, mitä oli luvattu tuota aikaa varten. Aamen!

132Mikä vakava asia se onkaan, veli. Me elämme suunnattomassa ajassa. Hänet todistettiin oikeaksi.

133Hän oli juuri tuo Valo jota he väittivät palvovansa. He väittivät palvovansa tuota Valoa. Ja niin on tänäänkin. He väittävät tekevänsä niin, ja ovat niin sokeita, etteivät voi nähdä sitä. Miksi? Heidän organisoitumisensa on heijastanut häikäisevän valon heidän kasvoihinsa. Perinnäissäännöt, joita jotkut ihmiset ovat laatineet, sanoen: “Me tulemme tekemään tämän ja tämän ja tämän ja tuon.” Nyt me olemme tulossa siihen, miksi sen täytyy tapahtua, jos Herra tahtoo.

134Huomatkaa, Hänen tekonsa olivat elävä Sana itse. Se mitä Hän teki. oli Sana itse elämässä, osoittaen, että Hän oli tuo Valo, joka oli luvattu maailman alusta alkaen. Hän oli tuo Valo. Hänen Valonsa tuon ajanjakson luvatussa Sanassa sai Sen elämään tarkalleen, mitä lupaus oli sanonut Sen tulevan tekemään, mutta heillä oli se niin ympärikäännettynä, etteivät he voineet nähdä sitä. Näettekö? Mutta Hän oli tuon ajanjakson Valo.

135Hän oli tuo Valo, jota he väittivät palvovansa. He ajattelivat palvovansa juuri luomakunnan Jumalaa. Mutta he elivät häikäisevässä valossa ja palvoivat sitä, ja Jeesus sanoi: “Te palvotte Minua turhaan, kun opetatte oppina miesten perinnäissääntöjä, ettekä Sanaa.” Hän on Sana, ja Hän oli Sana ilmoitettuna. Heidän olisi tullut tietää se. Toivon, että tämä voisi murtautua lävitse kaikkialla missä se kuullaan, että se on Sana ilmoitettuna.

136He sanovat: “Oi, meillä on Sana!” Kuka tahansa, joka haluaa voi kuljettaa Raamattua mukanaan, mutta kun Sana vahvistetaan, tuodaan ilmi…

137Sanotaan: “Me uskomme!” Kyllä vaan! He uskovat koko Sanan, mutta niin tekee Saatanakin. Kuka olisi voinut tuomita noita fariseuksia siitä, etteivät he uskoneet? Mutta he eivät uskoneet tuon hetken Sanaa. He palvoivat jonkin muun häikäisevässä valossa. Se on sama asia mitä he tekevät tänään. Te ylläpidätte Lutherin perinnäissääntöjä tai Wesleyn perinnäistapoja tai helluntailaisten perinnäistapoja. Miten on tämän hetken kanssa? Fariseukset ylläpitivät omia perinnäistapojaan, mutta heidän perinnäistapojensa takaa oli todellinen Jumalan Sana tuleva loistamaan esiin. Ja, kun niin tapahtui, se sokaisi heidät. He eivät voineet nähdä sitä, koska he katselivat jotakin muuta. Niin on tänäänkin. Voikoon Jumala antaa sen todella imeytyä sisään, kunnes ne ihmiset joiden tulee uskoa se, voivat ymmärtää sen. On myöhäisempää kuin luulettekaan.

138Poikani Billy Paul puhuu unissaan, mutta hän ei näe unia kovin usein. Hänellä oli yksi eräänä yönä, joka todella järkytti häntä. Hän sanoi uneksineensa, että hän oli kirkossa, ja minä en ollut vielä tullut sisälle. Hän sanoi, että kun tulin sisälle, leimusi tuli silmistäni. Ja minä sanoin: “Aika on käsillä, se on ohitse!” Ja kaikki alkoivat huutaa: “Minä en voi! Minun lapseni!”

139Minun vaimoni sanoi: “Minä en voi saada Saaraa pyytämään siunausta ruokapöydässä.” Ja Billy sanoi: “Minun täytyy mennä hakemaan Loyce ja vauva.”

140Minä sanoin: “Loyce ei voi tulla nyt, ja vauva on liian nuori tietämään. Billy, aika on tässä nyt; meidän täytyy mennä.” Minä sanoin: “On keskiyö nyt, ja ennen auringon nousua Jeesus on oleva täällä. Jos niin ei ole, niin silloin minä olen väärä Kristuksen todistaja.” Ja joku rupesi puhumaan ja sanoi: “Ei kukaan tiedä minuuttia tai tuntia.”

141Minä sanoin: “En koskaan sanonut mitään minuutista tai tunnista, vaan sanoin, että johonkin aikaan tämän hetken ja päivännousun välillä.” Ja minä sanoin: “Mennään,…?…” Minä sanoin: ”Me olemme tuossa hetkessä, menkäämme.”

Ja me nousimme autoon ja lähdimme liikkeelle. Me lähdimme menemään vuorta ylöspäin. Ja tehdessämme niin, näytti niin kuin olisi tullut valoisampaa, ja taivaat olivat pimeinä maan yllä. Hän sanoi minun pysäyttäneen tien sivuun, ja pitäneen käsiäni tällä tavalla, tulen vielä leimutessa silmistäni. Hän kertoi minun sanoneen: “Herra, olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Olen tehnyt tämän siksi, että Sinä käskit minun tehdä se tällä tavalla. Olen tehnyt nämä asiat sen mukaisesti kuin Sinä käskit minun tehdä.” Ja minä osoitin suurta graniittivuorta, ja Valo ilman käsiä leikkasi tuosta vuoresta irti kiven, joka painoi satoja tonneja ja tässä se oli tulossa. Minä sanoin: “Kääntäkää päänne, älkää katsoko. Se on kaikki oleva ohitse muutamassa minuutissa.” Hän sanoi: “Sitten suuri pyhä hiljaisuus laskeutui kaikkialle, tämän Kiven tullessa tuota paikkaa kohden.”

142Se voi olla myöhäisempää kuin luulemmekaan. Näettehän, se on tarkalleen Kirjoitusten mukainen. Kivi, joka ilman käsiä hakattiin irti kalliosta. Ja yhtenä päivänä se on oleva sillä tavalla, kun te tulette huutamaan saadaksenne jotakin. Sanoin hänelle: “Teillä on jo ollut tuo aika. Jumala on jatkuvasti varoittanut teitä, kerta toisensa perästä.” Kyllä, minä sanoin: “Olkoonpa se sitten, vaikka oma lapseni, tai kuka hyvänsä, tuo hetki on nyt. Minä voin vain sanoa mitä Hän on käskenyt minun sanoa, ja Hän käski sanoa, että se tulisi olemaan täällä; ja se oli.” Ja sitten, yhtäkkiä, [Veli Branham lyö käsiään kerran yhteen.] tässä tuli Kivi, joka oli leikattu irti vuoresta ilman ihmiskättä. Daniel näki sen, tiedättehän, monia vuosia sitten. Ja Billy ei tiennyt siitä mitään, mutta se oli Jumalan hänelle lähettämä uni.

143Näettehän nyt, he väittivät palvovansa juuri tuota Jumalaa, josta he tekivät pilaa. Ja sama asia on kertautunut jälleen tänään, samasta syystä, he elävät sokaisevassa valossa todellisen Valon asemesta. Suuri Valo on loistanut.

144No niin, katsokaa minkälaisessa pimeydessä me olemme tänään. Katsokaa mitä tapahtuu tänään. Katsokaa murhia, raiskauksia ja epäsopua… Uskon, että se oli Billy Graham, joka sanoi viimeisessä kokouksessaan: ”Kymmenen vuoden kuluttua tästä päivästä, jokainen Kalifornian asukas tulee kuljettamaan asetta mukanaan suojellakseen itseään. Ette voi asettaa tarpeeksi lain ylläpitäjiä.” Ihmiset ovat menettäneet järkensä; ampumisia ja murhia ja raiskauksia ja kaikkea muuta. Näettehän, se on aivan villinä kaduilla. Se on tämä päivä, jossa me elämme, se on Sodoman päivä. Mutta siellä on Valo loistamassa, jos he vain haluaisivat katsoa Sanaan, ja nähdä mitä tässä hetkessä tulisi olla, niin silloin he tietäisivät, mitä yritetään tehdä.

145Ja he väittävät palvovansa tuota Valoa. Niin hekin silloin väittivät palvovansa tuota Valoa. Mutta he palvoivat sitä toisen valon loisteessa, eikä todellisen. Näettehän, Hän oli tuo Valo.

146Uskontunnustukset ja perinnäissäännöt ja heidän sokea tilansa olivat kääntäneet heidät pois lupauksen Sanan todellisesta Valosta. Se Sana, jonka Jumala oli vahvistanut Jeesuksen, maailman Valon kautta, joka tuli ja teki tuon Sanan eläväksi aivan tarkalleen aikanaan, tarkalleen noita päiviä varten. Hänet tultaisiin katkaisemaan pois puolessa välissä seitsemättäkymmenettä viikkoa, joka on Hänen profetiansa kolme ja puoli vuotta. Messias, prinssi tulisi ja profetoisi. Ja se jatkuisi 3 ½ päivää, jonka jälkeen Hänet otettaisiin pois elävien joukosta ja saisi aikaan sovituksen. Ja se tapahtui tarkalleen, Hän profetoi kolme ja puoli vuotta.

147Jopa tuo Psalmi täyttyi, jossa Daavid sanoi: “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä hylkäsit Minut?” 22. Psalmi. “Kaikki luuni tuijottavat minua. He nyökyttävät päitään; he kulkevat ohitseni.” Kahdeksansataaviisikymmentä vuotta aikaisemmin oli Daavid laulanut tuon laulun Hengessä, ja se käsitettiin profetiaksi… He olivat laulamassa noita lauluja temppelissä. Samaan aikaan kuin tuo sama Uhri riippui ristillä kädet lävistettyinä. “Ja he lävistivät Minun käteni ja jalkani.” Näettekö sen siellä? Miksi he tekivät niin? He elivät sokaisevassa valossa, eivätkä voineet nähdä tuota Valoa.

148Voisitteko kuvitella järkevän henkilön tekevän sellaista. Ei sen enempää, kuin minä voisin kuvitella järkevän henkilön juoksevan alas kellariin homehtumaan ja sulkevan ovet peräänsä sanoen: ”Minä kieltäydyn näkemästä, että siellä on valo.” Se on hulluutta. Ja miehen hengellisyys on luiskahtanut jonnekin, kun hän näkee, että Raamattu on luvannut tämän, ja näkee sen elävän ja ilmitulevan suoraan edessään ja sitten jatkuvasti pysyy noissa uskontunnustuksissa ja noissa asioissa siellä ulkona, jotka hylkäävät sen. Se on hengellistä rikollisuutta. Aivan tarkalleen niin.

149Tässä Hän nyt oli. Hän oli maailman Valo, eikä maailma tuntenut Häntä. Hän tuli omiensa tykö; ja Hänen omansa eivät tunteneet Häntä. Hän tuli maailmaan; ja maailma oli Hänen tekemänsä; eikä maailma tuntenut Häntä. Näettekö? Mutta niin monelle kuin tunsivat Hänet, Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi, niille, jotka uskoivat Häneen.

150Muistakaa, me emme voi elää eilisessä valossa. Eilisen päivän valo on mennyttä. Sitä ei enää ole. Eilisen päivän valo on vain muisto. Eilispäivän auringonvalo on vain muisto, tai se on historiaa. Me emme voi elää eilispäivän valossa… Vaikka se onkin sama aurinko, niin kuitenkin joka päivä se tulee hieman voimakkaammaksi kypsyttääkseen jyvän elonkorjuuta varten. Ymmärrättekö?

151Aurinko on tänään hieman voimakkaampi kuin eilen. Joka päivä se tulee vähän voimakkaammaksi ja vähän voimakkaammaksi, kunnes lopulta vehnä, joka siellä lepää, ottaa itseensä elämän. Jonkin ajan kuluttua elämä on tuleva ylös. Sitten vähän voimakkaampana ja vähän voimakkaampana. Maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinäkuu, ja sitten tulee elonkorjuu. Näettekö te sen? Tuo sama aurinko paistaa tänään, joulukuussa, paistaen tuohon lumeen ja sulattaa sen tuon jyvän päälle, tuoden sille vettä. Se on sama aurinko, mutta tuo vehnä ei voisi elää tulla samalla auringonvalolla kesäkuussa. Näettehän, se ei voi tehdä sitä. Vaan aurinko tulee vähän voimakkaammaksi joka päivä. Ja jyvän täytyy olla vähän kehittyneempi vastaanottaakseen tuon auringonvalon.

152Tämä on se mikä on vikana tänään. Se jyvä, jonka entisaikojen isät kylvivät siellä Lutherin, Wesleyn ja muiden aikoina, on jäänyt kääpiökasvuiseksi; se ei voi kestää aurinkoa. Aurinko tappaa sen. Se kieltäytyi kasvamasta. Näettehän, se tavallaan irrotti itsensä varresta, tuli tänne ja valmisti itselleen omia pikku asioitaan, siitä tuli akana, eikä siinä ole elämää. Jyvän tulee kypsyä ja tulla voimakkaammaksi joka päivä, kun aurinkokin tulee voimakkaammaksi.

153Katsokaamme sitä nyt hetkinen. Katsokaamme seurakuntajaksoja, joita on seitsemän. Tarkatkaa sitä, kuinka Hän noissa seurakuntajaksoissa puhui jokaiselle niistä, mitä se tulisi tekemään, ja kuinka jyvä tulisi kypsymään tässä viimeisessä hetkessä täällä, jossa me elämme. Niinpä seurakuntien täytyy tehdä nuo asiat.

154Katsokaa nyt kuinka Luther kylvi jyvän, ja Luther oli jyvä. Ja hän kylvi sen. Hyvä on, ja niin teki myös Wesley, ja niin tekivät myös helluntailaiset. Niin tekivät baptistit ja nasarealaiset. Mutta näettehän nyt, Luther ei mennyt takaisin elääkseen ensimmäisen kirkkokunnan, katolilaisuuden valossa. Ei, hän oli toinen valo. Siinä Jumala kypsytti jotakin. Nyt, pieni vähemmistö tuli siitä ulos, tuo luterilainen herätys.

155Sitten seurasi Wesleyn herätys. Ja sitten, miksi he eivät voineet mennä takaisin ja alkaa luterilaisina. Näettekö? Sitten tulivat helluntailaiset, ja sitten helluntailaiset organisoituivat, tekivät saman asian ja muodostivat kuoren.

156Huomatkaa, mutta jyvä jatkaa suoraan eteenpäin. Me olemme toisessa ajanjaksossa. Miksi he eivät vastaanota sitä? Miksi he eivät voi nähdä, että jyvä on kypsynyt? Tässä on tätä päivää varten luvattu Sana. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Miksi he eivät näe sitä? Koska he elävät luterilaisten, Wesleyn, baptistien tai helluntailaisten häikäisevässä valossa. Toisenlainen valo sokaisee heidät. Tästä syystä he eivät voi vastaanottaa kokonaista Sanan Valoa, niin kuin Jumala lupasi noista Seitsemästä Sinetistä, joissa koko salaisuus paljastettiin, näyttäen miksi nämä salaisuudet olivat tehdyt sillä tavalla… Ja kuitenkin, kun se tuli esille, he vaelsivat pidemmälle siitä kuin koskaan aikaisemmin. Heillä ei ole minkäänlaista puolustusta.

157Jumala teki sen Hengen kautta, ilmestysten kautta. Hän todisti täydellisesti tieteen ja kaiken muun kautta, että se on Totuus, että se on Totuus. Ja yhä he haluavat elää helluntailaisten sokaisevassa valossa, he sanovat: “Minä kuulun Assemblyyn! “Minä ykseyden kannattajiin!  Minä Jumalan Kirkkoon!, ja minä olen tätä.” Näettekö? He elävät neljä- tai viisikymmentä vuotta sitten olleen valon häikäiseminä. Eläen Lutherin, Wesleyn, baptistien, presbyteerien tai nasarealaisten häikäisevässä valossa, joka kuului toiseen seurakuntajaksoon, joka organisoitui, ja kieltäytyi ja hylkäsi Valon, kun se todellisuudessa loistaa.

158Ja te elätte kangastuksessa. Minä sanon sen kunnioituksella, en loukatakseni teitä, vaan herättääkseni teidät. Te elätte kangastuksessa.

Entä jos Jeesus sanoi: “Miksi, te olette sokeita ja te johdatte sokeita.” He eivät voineet… Hän yritti kertoa heille, eivätkä he tehneet sitä. Sanoi: “Jättäkää heidät rauhaan. Jos sokea johtaa sokeaa, he tulevat kaikki lankeamaan kuoppaan.”  Ja tämä on se hetki, johon olen tullut. Jos he tulevat horjumaan, minä en voi auttaa sitä, olen tehnyt kaikkeni. Tehnyt täsmälleen.

Olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Sinä olet todistaja.

Vuodesta 1933, kun te näitte tuon Valon loistavan tuolla alhaalla joella, se on ollut suoraan täällä tabernaakkelissa ja todistettu teille kaikkina näinä vuosina. Ja kaikki, mitä Se on sanonut, on tapahtunut. Ja jatkuvasti he vain jatkavat eteenpäin. Johtakoot sokeat sokeita. Minä vain odotan tuota hetkeä. Hän tulee saapumaan yhtenä näistä päivistä.

159Pankaa merkille, he elävät Lutherin häikäiseminä, elävät Wesleyn häikäiseminä, he elävät noissa aikaisemmissa häikäisevissä valoissa ja siitä syystä he eivät voi nähdä todellista Valoa. Jos he haluaisivat pysähtyä muutamaksi minuutiksi, ottaakseen Raamatun ja lukeakseen Sitä, he voisivat nähdä, että tämä Valo luvattiin tätä hetkeä varten.

160Nyt otamme esiin joitakin näistä asioista. Hän lupasi Malakia 4. mukaan, että nämä asiat tapahtuisivat. Hän lupasi kautta Kirjoitusten, että ne tulisivat tapahtumaan. Ymmärrättekö?

161Huomioikaa myös Israel, joka on meidän esikuvamme, kuinka he matkallaan. Katsokaa, söivät mannaa, joka oli heidän Valonsa, Elämänsä, joka antoi heille voimaa, Elämän. Onko se oikein? Israel ei voinut syödä eilispäivänä langennutta mannaa. Se oli saastunutta. Se oli mädäntynyt. Se ei soveltunut heille; he olisivat kuolleet siitä. Manna, joka piti heidät elossa eilen, tappaisi heidät tänään. Raamattu sanoi, että se oli saastunut, siihen oli tullut bakteereja. Heidän täytyi saada uutta mannaa, joka päivä. Aamen!

Ja mistä on kysymys? Te ihmiset, jotka elätte Lutherin mannalla, Wesleyn ja muiden siellä aikaisemmin, te syötte saastunutta ruokaa, joka tappaa teidät hengellisesti. Näettehän, se tappaa teidät, te olette kuolleet perinnäissääntöihinne.

162Eilispäivän Lutherin manna ei olisi hyvää metodisteille. Metodistien manna ei sopisi helluntailaisille. Helluntailaisten manna ei toimi tänään. Näettekö mitä tarkoitan? Se tuli jokaiselle päivälle erikseen tuoreena, ja niin se on ollut seurakuntajaksoissakin.

Lutherin manna oli vanhurskauttamisen sanoma. Wesleyn sanoma oli pyhityksen ilmituleminen. Helluntailaisten oli lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta tämä esittelee Huippukiven, viimeisen päivän morsiuspuun. Se on vastoin kaikkea sitä. Ja kuitenkin se on sama Valo kypsyneempiä varten.

Aivan niin kuin tänään paistava aurinko aloittaa jyvän kypsyttämisen elonkorjuuta varten heinäkuussa. Näettekö tarkoitukseni? Mutta tämän päivän Valosta ei olisi mitään hyötyä edellisheinäkuussa. Se on voimakkaampi. Vehnä on kehittyneempää; ja on silloin valmis vastaanottamaan sen. Aamen! Tietenkin. Se ei voisi ottaa sitä vastaan nyt, mutta silloin se voi. Vuodenaika ei ollut oikea silloin, mutta nyt se on.

163Te ette voi toimia Jumalan luonnon vastaisesti. Hänellä on lakinsa. Ja, jos teette vastoin tuota lakia, te tapatte kasvinne, Teidän täytyy toimia Jumalan Puhuttujen lakien mukaisesti, ja Hänen Lakinsa on Hänen Sanansa. Mikä hyvänsä laki on puhuttu sana. Ja sana on ajatus ilmituotuna. Nyt, me — me tiedämme sen olevan totta.

164164. Mitä on näky? Jumalan Sana tai jokin ennakoi tulevan tapahtuman. Ja näyt, jotka profeetoilla oli, jotka Jeesuksella, Paavalilla ja kaikilla heillä oli, jotka puhuivat tästä päivästä, ennustivat mitä tulisi tapahtumaan. Ja täällä me näemme ennustuksen ilmitulemisen, ja ihmiset eivät edes tunnista sitä. Näettekö tarkoitukseni? Nyt eilispäivän mannaa…

165Katsokaahan tätä! Oletteko koskaan panneet merkille, että aurinko, a-u-r-i-n-k-o [Englanniksi s-u-n] on joka kerta kulkenut idästä länteen. Oletteko panneet sen merkille. Ja huomatkaa, seurakunta jaksoissa on tapahtunut samoin. Aurinko alkaa idästä, ja sivilisaatio on kulkenut auringon mukana, joka on Jumalan puhuttu valo, heidän elääkseen siinä. He ovat tulleet seuraten aurinkoa, nähdäkseen minne se oli menossa.

166Elämä itse, johon te olette syntyneet, on kuin aurinko. Te vaellatte auringonlaskua kohden, syntymästänne alkaen auringon laskuun.

167Ihmiset ovat myös kulkeneet länttä kohden. Vanhin sivilisaatio, mikä meillä idän maissa on, on Kiina… Ja huomatkaa, se jatkaa kulkuaan länttä kohden. Ja niin kuin se on kulkenut eteenpäin ja eteenpäin länteen.

168Niin ovat seurakuntajaksotkin kulkeneet samalla tavalla Jumalan  P-o-j-a-n [Englanniksi s-o-n.] Valossa. Katsokaahan! Ensimmäinen seurakunta alkoi idässä, ja sieltä se hyppäsi Saksaan. Ja, sillä oli kolme nykäystä. Katsokaahan, Aasian eteläosasta. Palestiinasta se hyppäsi meren ylitse Saksaan, se oli Luther. Ja Lutherista Englannin Kanaalin ylitse Englantiin, Wesleyhin. Ja Wesleystä se hyppäsi Yhdysvaltojen Länsirannikolle. Ja, jos te tästä jatkatte yhtään eteenpäin, tulette te jälleen itään. Tämä on ehtooaika!

169Katsokaa kuinka seurakuntajaksot ovat pyristelleet esiin. Luther… Paavali siellä ensimmäisessä ajan jaksossa, sitten se tuli Irenaeukseen, ja sieltä se jatkoi eteenpäin Ranskaan. Sieltä Saksaan, Englantiin, jatkuvasti länttä kohden. Ja nyt emme voi mennä enää pidemmälle. Tämä on viimeinen ajanjakso! Ja mitä Raamattu sanoo tästä viimeisestä ajanjaksosta? Näettehän, se on maantieteellisesti ja melkeinpä miten vain haluatte katsoa sitä, ja ensisijaisesti, se on Kirjoitusten mukaisesti. Kirjoitukset tietenkin tulevat ensiksi, ja sitten historialliset todisteet ja kaikki muu. Mutta miten vain haluattekin ottaa sen, niin me olemme lopussa, viimeisessä seurakuntajaksossa.

170Ja tarkatkaa, kuinka se eteenpäin mennessään kasvoi voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi. Ja niin on tuo todellinen Seurakunta, joka on pieni vähemmistö, kasvanut vanhurskauttamisesta Pyhitykseen, Pyhän Hengen kasteeseen, ja nyt se on kasvanut ylös Huippukiveen. Tämän jälkeen ei ole enää organisaatioita. Niitä ei enää tule olemaan. Näettehän, niin ei voi olla. Me olemme nyt lännessä.

171171. Näyttääkseni vain teille tämän esikuvien ja kaiken muun kautta. Ja katsokaa noita kolmea hyppyä, kolmea nykäystä. Me tulemme siihen tänä iltana, näettehän, siihen kuinka me olemme lopun ajassa. On kuin…

172A-u-r-i-n-k-o [sun] on kulkenut kuten P-o-i-k-a [Son] ja P-o-i-k-a kuten a-u-r-i-n-k-o. Samoin on seurakunta tehnyt Seitsemässä seurakuntajaksossa ja niin edelleen. Sivilisaatio on kulkenut suoraan länttä kohden, ja samoin on tehnyt seurakuntakin. Ja nyt, jos me menemme yhtään pidemmälle tästä, me tulemme jälleen takaisin itään. Jos jätätte Länsirannikon, te tulette takaisin Kiinaan ja Japaniin, suoraan takaisin itään. Seitsemän tuhatta mailia ja te olette jälleen takaisin idässä. Niinpä itä ja länsi ovat kohdanneet toisensa. Se on kaikki mitä siinä on, me olemme lopussa. Mitään ei enää ole jäljellä.

173Ja sama asia on tapahtunut tänään, mikä tapahtui siellä aikaisemmin. Sama asia on tapahtunut lännessä, mikä tapahtui idässä; ihmiset elivät toisen valon sokaisemina, joka kuitenkin yritti näyttää heille tulevaa Valoa, mutta he hylkäsivät Sen, koska heillä oli tuo häikäisevä valo todellisen Valon asemesta. ”Oi! Ja siellä oli suuri Valo Sebulonin ja Naftalin maassa, Galileassa… pakanain Galileassa.”

174Tämä on Seitsemäs seurakuntajakso. Muistakaa joka kerta, kun aurinko nousi idässä, oli se sama aurinko, joka laski länteen. Ja Henki on ollut sama kautta kaikkien ajanjaksojen, aivan kuten aurinkokin on sama tänään. Mistä siinä on kysymys? Se on kuin kypsymistä vuodenajan mukaisesti. Tuo aurinko, joka nyt paistaa, on sama aurinko, joka kypsyttää jyvän syksyllä. Mutta mistä siinä on kysymys? Se on tämä sama aurinko lisäksi se, mitä se tulee olemaan. Ja tänään, tässä viimeisessä ajanjaksossa on se, mitä he olivat lisäksi tämä. Ja kuitenkin he tahtovat elää siellä menneisyydessä kääpiökasvuisina, mennä noihin vanhoihin homeisiin kirkkokuntien kellareihin ja uskontunnustuksiin ja vetää kaihtimensa alas ja sanoa: “Minäpä vain kieltäydyn näkemästä sitä; se on kaikki hölynpölyä.” Ja, kun tuo sama Raamattu, minkä he väittävät uskovansa, on tullut saman Pyhän Hengen tunnetuksi tekemäksi, tuoden Valon viimeisissä päivissä.

175Ja tarkatkaa sitä hyvin läheisesti Malakiassa, kuinka Hän  jaotti sen “isien usko lapsiin ja lasten isiin”? Näettekö, sama Henki, joka nousi esiin alussa, on noussut täällä jälleen, se on sama asia… Näettehän, vain edestakaisin, asetettuna takaisin jälleen. Minkä vuoksi? Itä ja länsi ovat kohdanneet toisensa. Näettehän kuinka se on tarkalleen kasvojemme edessä, ja kuitenkaan he eivät näe sitä. Miksi? Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Jättäkää heidät vain rauhaan; he ovat vain sokeita sokeiden johtajia, ja he tulevat kaikki putoamaan kuoppaan.”

176Toisten ajanjaksojen valo ainoastaan heijasti tätä Valoa. Näettekö? Tämän päivän aurinko on vain heijastus siitä auringosta, joka on tuleva heinä-, elokuussa elonkorjuuta varten. Ja Martin Luther, ja Wesley, ja Sankey, Finney, Knox, Calvin, Moody ja kaikki nuo muut suuren miehet siellä aikaisemmin, joilla oli nuo valot; ja John Smith, joka perusti baptistit, ja Alexander Campbell, joka perusti Campbellilaisten kirkon tai niin kutsutun Kristuksen Opetuslapset – ryhmän; Kristittyjen Seurakunta ja mitä hyvänsä nimiä he antoivatkaan niille; kaikki nuo miehet siellä omissa ajanjaksoissaan olivat vain heijastus siitä, mitä se tulisi olemaan täällä lopussa.

177Ja sitten, mitä tekivät lapset välittömästi noiden perustajien jälkeen? He eivät pysyneet varressa. He vetäytyivät irti siitä ja tekivät itselleen pieniä kuoria, noita asioita sinne, vetäytyen pois todellisesta elämän alkulähteestä, eikä siinä enää ole elämää. Te otatte akanan pois ja istutatte sen maahan, se kuolee ja mätänee. Samoin tekin yritätte syödä menneiden päivien mädäntynyttä mannaa. Sato on kypsynyt! Jeesuksella on pöytä valmiina, missä Jumalan pyhiä ruokitaan tämän päivän kypsyneellä ruualla, Evankeliumin Valon vahvistaessa sen, että Hän on tänään täällä. Pyhät syövät leipää.

178Ajatelkaapa vain. Eilispäivän vanha kuori, älkää istuttako sitä, se on mädäntynyt. Elämä ei voi pysyä sen kanssa. Ei koskaan! Se ei tee mitään hyvää; se ei kasva. Se on poissa elämästä. Ja Sana on Elämä. Niin se on. Kuori tipahtaa pois, se vain kirkkokunnallistaa itsensä ja tipahtaa pois. Se kieltäytyy jatkamasta eteenpäin Elämän kanssa. Mutta Valo vahvistaa sen. Oi, niin! Kyllä vaan!

179Kuinka meidän tulisikaan nähdä se, ettemme söisi tänään eilispäivän mädäntyneitä asioita. Näettekö, siinä on matoja. Tehän tiedätte noita pieniä lieruhäntiä, joiksi minä kutsun niitä? Minä en tiedä paljoakaan bakteerien elämästä, mutta me aina kutsuimme niitä lieruhänniksi. Niitä tulee kaikkeen mikä alkaa mädätä. Näettehän, siinä tapauksessa minä en halua sellaista. Jos te olette tyytyväiset sen kanssa, niin jatkakaa edelleen. Mutta en minä. Mutta muistakaa…

180Te sanotte: “Miksi se sitten oli hyvää eilen?” Jos te vain tietäisitte, että tuo sama pieni kuori, joka oli vehnässä alussa, jos se pysyy jyvässä saa se sen menemään eteenpäin. Juuri se sama asia saa vehnän kukkimaan, mitä se oli eilen. Mutta, jos se vetää itsensä irti jyvästä, eikä kypsy, niin silloin se menee pois. Mutta, jos se kulkee tuon elämää antavan prosessin lävitse, niin se kuollessaan vain sulautuu johonkin muuhun, josta lopuksi muodostuu jyvä. Jos ei niin olisi, niin mistä se sitten tulisi? Aamen! Ymmärrättekö te sen? [Seurakunta vastaa: ”Amen!”]

181Kuten Englannin kuningatar kerran meni suureen paperitehtaaseen, sanoen haluavansa nähdä kuinka se toimii. Niinpä he näyttivät hänelle paperitehdasta. Se oli monia vuosia sitten, ennen kuin he alkoivat tehdä paperia selluloosasta. Ja jonkin ajan kuluttua hän tuli huoneeseen, jossa ei ollut mitään muuta kuin vain suuri läjä likaisia riepuja, ja hän kysyi “Mistä nämä tulevat? Mitä näillä tehdään?”

 Tehtaan johtaja sanoi: “Nämä on mistä me teemme paperia, nämä likaiset rätit.” Kuningatar sanoi: “Tuostako tehdään paperia?”

Vastaus oli: “Kyllä!” Ja hän tuskin saattoi uskoa sitä.

182Ja hänen mentyään mies otti tuon saman likaisen läjän riepuja ja pani ne määrätyn prosessin lävitse, joka toi ne esiin puhtaana paperina, tiedättehän, se oli kulkenut prosessin lävitse ja tehty todelliseksi. Sitten hän painoi kuningattaren profiilin siihen ja lähetti sen hänelle, heijastaen häntä itseään siinä, mitä hän oli kutsunut likaisiksi räteiksi.

183Se on nyt mistä on kysymys. Eilispäivän kuolleet asiat Lutherin Wesleyn ja helluntailaisten sanomat, jos ne vain voisivat käydä Jumalan Pyhän Hengen ja Sanan vahvistuksen prosessien lävitse. Se synnyttäisi Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen heijastuksen. Aamen!  Mutta, jos te jätätte sen sellaiseksi, se on vain likaisia rättejä.

184Näettehän, sen täytyy tulla muotoilluksi joksikin muuksi tulla muotoilluksi joksikin muuksi. Lutherin täytyy tulla muotoilluksi Wesleyyn, Wesleyn helluntailaisiin ja helluntailaisten Kristukseen. Se kulkee prosessin kautta. Lutherin ajanjakso oli vanhurskauttaminen, ja me uskomme siihen. Niinpä on Evankeliumi menossa prosessin lävitse. Sitten Wesleyn ajan pyhitykseen, ja me uskomme siihen, Sitten helluntailaisten Pyhän Hengen lahjojen ennalleen palauttamiseen, ja me uskomme siihen. Tietenkin, mutta muovatkaapa se kaikki yhteen, niin mihin te päädytte? Jeesukseen, oikein, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Te tulette ulos tuon prosessin lopussa Jeesuksen kanssa.

185Kun mies metallivalimossa valmistaa kelloa, hänen täytyy saada pannuksi siihen määrätty ääni. Kun hän on valmistanut muotin, hän kaataa siihen raudan, jossa on niin paljon messinkiä, niin paljon terästä ja niin paljon kuparia, Miksi? Hän tietää aivan tarkalleen kuinka paljon panna siihen kutakin antaakseen sille oikean äänensävyn. Ja tämä on mitä Jeesus on tehnyt Hänen Morsiamelleen. Hänen täytyi panna niin paljon luterilaisuutta, ja niin paljon metodismia, ja niin paljon helluntailaisuutta siihen, mutta mihin Hän on päätyvä? Hänen omaan heijastukseensa. Miksi se on niin? Se on kuten pyramidi sanomassa.  Te näette kuinka se on kasvamassa ylöspäin kunnes se tulee vähemmistöksi Huippukiveä varten. Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävä maan päällä täytyy olla sama kuin Hänellä itsellään oli, tai muutoin Hän ei voi tulla siihen. Aivan kuten on pään ja jalkojen suhteen. Se on pää, joka sanoo jaloille minne mennä, koska jalat eivät ole pää. Käsitättekö sen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Se on kaunista, se on tämän hetken Valo.

186Wesley oli suuri Valo. Aivan niin kuin Jeesus sanoi Johannes Kastajasta, että hän oli suuri Valo hänen aikanaan, varmasti hän oli sitä.

187Kyllä vaan! Jos te pysytte eilispäivän likaisina rätteinä, tuottaa se joka kerta likaisia rättejä. Vaatteena se oli palvellut tarkoitustaan, mutta nyt siitä oli tullut paperia.

 Vanhurskauttaminen palveli aikansa, Lutherin vanhurskauttamisen aikansa, sitten täytyi tulla pyhitykseen Wesleyn kautta. Ja pyhitys palveli oman aikansa, kunnes tuli Pyhän Hengen kaste. Ja Pyhän Hengen kaste palveli oman aikansa, kunnes Pyhä Henki, joka on ainoa Jumala, sulautuu Seurakuntaan, tai Seurakunta Kristukseen, joka saa aikaan Jeesuksen Kristuksen heijastuksen maan päällä, sen mitä Hän lupasi täällä Raamatussa. Te ette ehkä usko sitä. Minä en voi saada teitä uskomaan sitä. Olen vastuussa ainoastaan Sanasta. Ymmärrättekö? Näin on.

188Näettekö te sen? Näettekö? Jos näette, niin se on oleva kuin tuo mies, joka matkusti Walesiin, Walesin herätyksen aikana. Joukko miehiä Yhdysvalloista meni sinne. Niinpä he menivät sinne ja kyselivät missä rakennuksessa tuo Walesin herätys oli meneillään. Monet teistä muistavat Walesin herätyksen, tuon suuren herätyksen, joka siellä heidän keskuudessaan oli. Niinpä nämä miehet, nämä suuret saarnaajat, jumaluusopin tohtorit menivät sinne Yhdysvalloista. He halusivat mennä ja nähdä mitä suuria asioita he olivat tehneet, tiedättehän. Niinpä he kävellessään kadulla kohtasivat pienen vanhan poliisin, joka siellä kadunkulmassa pyöritteli patukkaansa, ja vihelteli hengellistä laulua. He sanoivat: “Oi, hänhän viheltää hengellistä laulua. Mehän voimme mennä ja kysyä sitä häneltä.” Niinpä he menivät hänen luokseen ja sanoivat: “Herra, mistä me löydämme Walesin herätyksen?”

189Hän nykäisi pois hattunsa ja sanoi: “Herrat, Walesin herätys pidetään täällä!”, osoittaen sydäntään. Oi, siinä se on: hän oli tuo Walesin herätys.

Oi, Jumala. jospa me vain voisimme ymmärtää, että me olemme Jeesuksen Kristuksen heijastus, hänen sanansa ilmituotuna. te olette hänen sanansa heijastus.

 He kysyivät: “Missä Walesin herätystä pidetään? Missä rakennuksessa se on?” Hän vastasi: “Herra, se on sydämessäni.” Hän oli Walesin herätys. Kyllä.

190Ja tänään seurakunnan tulisi olla Jeesus Kristus toiminnassa maan päällä. “Koska Minä elän, niin te myös elätte; ja Minun elämäni tulee olemaan teissä. Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Ymmärrättekö? Seurakunnan täytyy päästä tuolle paikalle… ja hän lupasi, että seurakunta on tekevä sen. Ja niin on Tapahtuva, sen täytyy tulla sellaiseksi. Niinpä te näette, että tämä on se mitä tapahtuu. Meidän täytyy tulla sellaisiksi.

191Hän on Valo. Niin oli Nooakin Valo päivinänsä. Hän, Nooa oli tuo Valo. Mille hän oli Valo? Jumalan Sanalle, joka sanoi: “Minä tulen hävittämään ihmiset maan päältä, jotka Minä olen luonut. Rakenna arkki, ja kaikki, jotka tahtovat tulla siihen sisälle, tulevat pelastumaan.”

 Nooa käveli siellä saarnaten: “On vain yksi tie, ja se on arkki.”

192He sanoivat: “Tuo vanha, hullu fanaatikko.” Hän oli Sanan ilmituleminen! Nooa oli tuon hetken Valo, varmasti hän oli. Hänen päivänään, hänen ajanjaksossaan hän näytti Valoa

193Mooses oli aikansa Valo. “Minä olen varmasti vieraileva luonasi”, oli Jumala sanonut Aabrahamille. “Minä olen tuleva alas ja tuova kansan ulos väkevällä kädellä, ja Minä olen osoittava voimani Egyptissä.” Ja, kun Mooses siellä kohtasi tuon palavan pensaan, hän tuli näkemään, että MINÄ OLEN oli tuossa pensaassa, sen jälkeen Mooses meni sinne alas ja hän oli Valo. Aamen! Ei ihme, että hän voi ottaa pölyä, heittää ilmaan ja sanoa: “Tulkoon kärpäsiä maan päälle.” Hänellä oli Jumalan Sana. Mitä tapahtui? Pöly alkoi lentää, ja kärpäsiä alkoi tulla olemassaoloon. Halleluja! Miksi? Hän oli Jumalan Sanan Valon ilmituleminen, joka oli sanonut: “Minä olen lyövä Egyptiä vitsauksilla.” Hän oli profeetta. Mitä hän sanoi, tapahtui. Hän oli tuon päivän Valo. Hän oli Jumalan Valo.

194Faaraolla on saattanut olla kaikkea mitä hän halusi, ja lopuilla heistä, kaikilla noilla papeilla oli mitä he halusivat, mutta Mooseksella oli Valo. Miksi? Hän toi ilmi Jumalan Sanan. Jumala oli luvannut. “Minä olen tuova heidät ulos väkevällä kädellä, ja olen hankkiva kunnian itselleni.” Tämä oli se, mitä Hän oli tekemässä. Tästä syystä Mooses todisti, että hän voi luoda, ei siksi, että hän olisi halunnut luoda, vaan koska Jumala käski hänen tehdä niin. Mennä seurakuntaan ja sanoa: “Herra Jumala on juuri puhunut minulle sanoen: ’Ota kourallinen tomua ja heitä se ilmaan tällä tavalla, ja kutsu ne esille. Niitä ei vielä ole, mutta ne tulevat olemaan’”. Aamen! Oi, toivon, että ette ole unessa. Oi, on kysymys ilmitulemisesta.

195Mooses sanoi: “Minut on lähetetty. Jumala sanoi isillemme, että Hän varmasti vierailisi luonamme ja veisi meidät ulos täältä. Pankaa pois kaikki mitä teillä on. Lähtekäämme.”

196Jotkut heistä, ehkä Daatan sanoi: “Minä en usko, että on mitään kiirettä. Meidän ei tulisi niin kiihtyä tästä, sehän on jo neljä viisi kertaa epäonnistunut.” Mutta kaikesta huolimatta se liikkui eteenpäin.

197He tulivat ja sanoivat: “Me kivitämme tämän Mooseksen, ja pääsemme eroon hänestä, me emme halua häntä täällä meidän ryhmässämme.” Mooses vain jatkoi eteenpäin kaikesta huolimatta, koska hän oli Valo. Hän oli tuon hetken Valo. Mitä oli se mitä hänellä oli? Se oli Jumala, joka toi ilmi lupauksensa Sanan Mooseksen kautta, ja Mooses oli tuo Valo.

198Elia oli Valo. “Mene sinne vuorelle; Minä olen antanut korpeille käskyn ruokkia sinua.” Aamen!

199Kyllä vaan! Hän tuli sinne sanoen: “NÄIN SANOO HERRA, ei edes kaste ole lankeava taivaasta, ennen kuin minä pyydän sitä.” Aamen! “Aurinko paistaa ja teillä voi olla vaikka minkälaisia sadetansseja, mutta ei edes kastetta tule, ennen kuin minä pyydän sitä.” Mikä hän oli? Valo! Halleluja! Hän oli Valo, tuo Valo; hän oli Jumalan Sana ilmituotuna.

200He ajattelivat, että hän oli hullu istuessaan siellä ylhäällä. Mutta palvelijat ruokkivat häntä, kun muut heistä kuolivat nälkään. He halusivat elää perinnäissäännöissä. Mutta ei Elia, hän eli Valossa. Hän vain istui siellä Keritin purolla ja voi hyvin, hänellä oli ateriansa ja joku, joka piti huolta hänestä, ja muuta sellaista. He ajattelivat, että hän oli hullu, mutta hän oli tuo Valo.

201He kyselivät: “Hei, tiedätkö mitä on tapahtunut sille pyhälle kieriskelijälle, joka täällä oli? Tiedätkö mitä, jotkut olivat metsästämässä yhtenä päivänä ja sanoivat nähneensä hänet seisomassa tuolla vuoren huipulla. Lyönpä vetoa, että nyt tuo vanha mies on jo aivan kuivettunut.” Oi, ei! Hän oli Valo. Hän oli Jumalan Valo omassa ajassaan.

202Johannes tullessaan maan päälle meni erämaahan tullakseen Jumalan kouluttamaksi, eikä jonkun seminaarin, koska hänen täytyi esitellä Messias… Niinpä, kun hän tuli esiin, niin Jeesus sanoi, että hän oli kirkas ja loistava Valo. Halleluja! Miksi? Hän oli Sanan ilmi tuleminen. Jesaja oli sanonut niin, kyllä, Hän tulisi lähettämään äänen, joka huutaisi erä maassa sanoen: “Valmistakaa tie Herraa varten, tehkää Hänen tiensä suoraksi.” Ja tässä tuo ääni tuli esille. Mikä hän oli? Ääni, joka huusi erämaassa. Mitä hän oli? Sanan ilmituleminen, Valo. Sama Jumala, joka oli puhunut 1. Moos. puhui tämän, ja tässä tuli elämä. Niin kuin Hän sanoi: “Tulkoon auringonvalo”, ja aurinko tuli olemassaoloonsa, niin Hän myöskin oli sanonut, että tulisi olemaan ääni, joka huutaisi erämaassa. Ja tässä hän tuli esiin. Hän oli aikansa Valo.

203Hän on myös sanonut, että viimeisissä päivissä! Aamen! Hetken Valo, huutaisi Babylonin erämaassa: “Tulkaa ulos hänestä Minun kansani, ettette olisi osalliset hänen synteihinsä. Älkää koskeko hänen saastaisiin asioihinsa; menkää pois siitä. Paetkaa vihaa, joka on tuleva.”

204Johannes sanoi saman asian: “Kirves on laitettu puun juurelle.” Hänellä ei ollut edes koulutusta eikä niin puhunut niin kuin saarnaaja. Hän puhui käärmeistä, puista ja kirveistä, asioista, joihin hän oli tottunut erämaassa. Häntä ei ollut kasvatettu missään tämänkaltaisissa suurissa hienoissa asioissa, joita heillä on tänään, ja kuten heillä myös oli tuona päivänä. Hän tuli esiin puhuen omalla kielellään. Hän ei seisonut siellä sanomassa: “A-a-amen!”, ja hienosti kumarrellen. Hän tuli suoraan erämaasta ja sanoi: “Älkää ajatelko, että ‘minä kuulun tähän, ja minä kuulun tuohon.’ Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.”

205Älkää te ajatelko, että koska te olette metodisti, baptisti tai presbyteeri, teillä olisi mitään otetta Jumalaan. Jumala voi ottaa pirtutrokarin tai porton kadulta ja tehdä heistä pyhiä. Joku tulee kuulemaan sen, ja joku tulee uskomaan sen.

206Johannes sanoi: “Kirves on laitettu puun juurelle, ja jokainen puu, joka ei usko, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Niinpä se oli hänen sanomansa, ja hän oli tuon päivän Valo.

207Jeesus sanoi, että “hän oli kirkas ja loistava Valo, ja te tahdoitte vaeltaa siinä pienen hetken.”

208Ja mitä Johannes, tuo profeetta sanoi? “Hän seisoo teidän keskellänne juuri nyt. Minä en ole arvollinen päästämään Hänen kenkiään. Ja niin pian kuin Hän tulee näyttämölle, minä olen menevä pois.” Oi niin! Sillä hän oli tuo valo.

Ei ole kahta tai kolmea valoa, neljää tai viittä eri organisaatiota; on vain yksi Valo. Ei ole metodistia, baptistia, luterilaista tai presbyteeriä, vaan Kristus on Valo, ja Valo on Sana, ja ilmitullut Sana on hetken Valo. “Tulkoon valo, ja valo tuli.” Kyllä! Tulkoon Valo, ja Valo on oleva.

209Hän puhui, että Valo tulisi olemaan tässä päivässä, ja Valo on. Hän on tulossa. Minä uskon sen.

210Katsokaa tämän ajanjakson lupauksia. Oi, jokainen Valo, mikä koskaan on loistanut… me näemme kuinka nämä seurakuntajaksot… Se on ollut säälittävää nähdä tuo hylkääminen… Ilmestyskirjan 3. luvun mukaisesti. Olen kirjoittanut tänne Ilmestyskirja 3., joten tiedän mihin viittaan.

211Katsokaa lupausta, joka on tälle ajalle, missä me nyt elämme, hyljättyä Valoa. Mitä he tekivät? He hylkäsivät sen siellä aikaisemmin. Miksi? Koska he elivät häikäisevässä valossa. Mitä he tekevät tänään? Saman asian.

212“Oletko — oletko sinä kristitty?”  He vastaavat: “Minä olen luterilainen!” “Minä olen baptisti!” “Minä olen presbyteeri.” Se ei merkitse yhtään mitään Jumalalle. Voisitte aivan yhtä hyvin sanoa olevanne sika, karju, tai jotakin muuta miksi haluatte itseänne nimittää. Näettekö?  Se on suunnilleen se kuinka paljon, sillä on merkitystä. En ollakseni epäkunnioittava teitä kohtaan, mutta jos viette sen koko asian perustalle, niin se on oikein.

Minä kysyn kysymyksen: ”Kristitty?” Se on Kristus teissä. Ja, jos Kristus on teissä, silloin Sana on teissä. Ja sitten, jos Sana on teissä, niin silloin Valo loistaa, kuinka te voisitte paeta sitä? Siitä on kysymys. Tämä on mikä on tullut sisälle nyt.

Valo, Ehtoovalo loistaa; morsiuspuu kukoistaa.

213Oi muistakaa, he karsivat oksat pois tuosta vanhasta Puusta, “Ja minkä heinäsirkka jätti, sen söi syöjäsirkka; ja minkä syöjäsirkka jätti, sen söi tuhoojasirkka.” Minkä metodistit jättivät, baptistit söivät; minkä baptistit jättivät, sen söivät helluntailaiset. Joel sanoi, että tämä puu oli kokonaan syöty ja vain tynkä oli jäljellä, ja hän halusi tietää tulisiko se jälleen elämään. Oi, kyllä Hän suojeli sen. Hän suojeli tuon Puun, sillä se oli Hänen Morsiamensa. Ja Hän sanoi: “Minä olen palauttava ennalleen, sanoo Herra.” Mistä on kysymys? “Minä olen tuova sen esille; kaiken mitä luterilaiset söivät, mitä Wesley ja muut heistä söivät. Ja minä olen palauttava sen ennalleen, koska se kaikki yhä on tuon Puun juuressa.” Näettekö, se lepää siellä maassa, aivan kuten mahla, joka menee alas, niin kuin sanoin sisaresta, se lepää siellä. Ja Jumalan pasuuna on soiva jonakin päivänä ja nuo valitut luterilaisista, metodisteistä, baptisteista ja niin edelleen, joilla ei ollut mitään tekemistä minkään organisaation kanssa…

214Luther ei koskaan organisoinut mitään. Eikä Moody organisoinut mitään. Se oli tuo joukko rickejä heidän jälkeensä, jotka organisoituivat, ja muodostivat akanan. John Smith ei organisoinut mitään. Eikä kukaan lopuistakaan heistä tehnyt sitä. Se oli tuon hetken Valo. Luther, Wesley eikä kukaan muukaan heistä organisoitunut, vaan se oli tuo ryhmä, joka teki sen jäljestäpäin.

215Pyhä Henki ei koskaan organisoinut mitään Helluntaissa. Helluntai on kokemus, eikä kirkkokunta. Se ei koskaan organisoinut mitään. Oi, ei! Mutta miehet, jotka väittivät olevansa helluntailaisia, organisoivat sen. Se on tuo kuori siellä, joka on kuolemassa. Sen sijaan, että he olisivat painaneet sen paperille, saadakseen Jeesuksen Kristuksen koko kuvan tulemaan esille, he vetivät itsensä ulos siitä. Niinpä heillä ei ole mitään tekemistä siinä, jättäkää heidät vain rauhaan.

216Mutta niinpä me löydämme tämän Valon… Kristuksen jälleen seurakunnan hylkäämänä. Miksi? Samasta syystä mistä he tekivät sen ensimmäiselläkin kerralla, toiselle päivälle kuuluvan vanhan valon sokaistessa heidät. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hebr. 13:8, sanoo sen. Hän on sama tänään, kuin Hän oli silloin, koska Hän tekee samoja asioita, joita Hän teki silloin.

217Kuulkaahan, haluan sanoa jotakin nyt, ja sallikaa sen olla henkilökohtaista. En tiedä olenko päättänyt vielä tuon nauhoituksen katkaisemista. Mutta minä jätän sen päälle. [Seurakunta iloitsee.]

218Haluan kysyä teiltä jotakin. Katsokaahan tätä! Näettekö? Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Katsokaahan, Hänen tekonsa, jotka Hän teki, ilmitoivat itsensä. Kuulkaahan nyt tarkkaavaisesti. Hän sanoi Joh. 14:12: “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään. Suurempia kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen isän tykö.” No niin, Hän sanoi sen. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Sana ei koskaan petä. Jos me nyt olemme viimeisen ajanjakson lopussa, niin missä ovat ne suuremmat teot joiden tuli tulla? Näettekö, me olemme nyt täällä, eikä meillä ole…

219Kuulkaahan, jos roomalainen kalenteri on oikeassa… niin silloin meillä on 36 vuotta jäljellä. Joka kahdentuhannen vuoden kuluttua maailma kohtaa päätepisteensä. Ensimmäinen kaksituhatta vuotta ja se hävitettiin vedellä; Toinen kaksituhatta vuotta ja Kristus tuli. Nyt on tulossa vuosi 1964, joten 36 vuotta on jäljellä. No niin, egyptiläinen astronominen kalenteri sanoo, että meillä on 17 vuoden virhe. Se on 17 vuotta meitä edellä. Se jättäisi jäljelle vain yhdeksäntoista vuotta. Jeesus sanoi, että työt tultaisiin lopettamaan lyhyeen, valittujen vuoksi, tai muutoin ei olisi mitään lihaa, joka pelastuisi. Missä ajassa me olemme? “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Samankaltaisia, mutta suurempia, tulette te tekemään.

220Tarkatkaapa nyt. Kuunnelkaa huolellisesti. Rukoilen, että Jumala avaisi sydämenne ja mielenne ymmärtämään, niin että ymmärtäisitte sen ilman, että puhumme siitä liian paljoa tässä. Huomatkaa. Hän sanoi yhtenä päivänä… Katsokaamme joitakin suuria tekoja, joita Hän teki. Pysähtykäämme nyt pariin niistä. Ajatelkaamme sitä. Erään kerran Hän sanoi: “Antakaa te heille jotakin syötävää.”

 He sanoivat: “Meillä ei ole mitään.”

 Hän kysyi: “Mitä teillä sitten on? Tuokaa Minulle, mitä teillä on.”

 Ja he vastasivat: “Meillä on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa.”

221Jeesus sanoi: “Tuokaa ne Minulle.” Hän otti alkuperäiset viisi ohraleipää ja alkoi murtaa niitä. Ja alkuperäisestä Hän valmisti leipää ja ruokki viisituhatta. Onko se oikein? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Sitten Hän kysyi: “Onko teillä kalaa? Antakaa Minulle kala.” Se oli alusta alkaen kala, ja Hän otti tuosta kalasta toisen kalan ja toisen kalan jne. ja ruokki viisituhatta. Oliko se näin?

Mutta viimeisessä päivässä Hänellä ei ollut mitään, Hän vain puhui sanoen: “Puhu, ja se tulee olemaan siellä”, ja se oli siellä, eikä tarvittu mitään sen enempää. Siellä ei ollut yhtään oravaa. Hän vain sanoi: “Olkoon se siellä”, ja siellä se oli: Oi, Hänen Sanansa on pettämätön. Sen täytyy täyttyä.

222Voisin kertoa teille asioita, jotka tulisivat vapisuttamaan teitä. Näettekö? Se on siellä, kun Hän sanoo, että se on siellä. Antakaa Hänen sanoa se. Ymmärrättekö?

223Näettekö, länsi tässä on kohdannut idän. Se oli Mooses, joka myös nosti ylös hiekkaa ja sanoi: “Tulkoon kirppuja”, ja niin edelleen sillä tavalla, maan päälle. Mutta tänä viimeisenä päivänä Hän ei ota mitään, vain Sana. “Olkoon se, ja se on.” Mitä on sanottu sillä tavalla se tulee olemaan. Haluan antaa todistuksen joistakin noista asioista tänä iltana, siitä mitä on tapahtunut, jotta te voisitte nähdä, että Hän yhä on Jumala. Hänen Sanansa eivät voi… “Näitä tekoja joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempia kuin nämä olette te tekevä. Minä otin kalan ja valmistin siitä kalan. Teillä ei edes tarvitse olla kalaa.” Hän on yhä Jumala. Hän on yhä sama Poika, sama Jumalan Poika, joka otti kalan kalasta. Se on sama Jumalan Poika tänään. “Näitä tekoja joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempia kuin nämä olette te tekevä.” Se tulee olemaan suurennettua. “Suurempia kuin nämä olette te tekevä.” Ja ihmiset kieltäytyvät näkemästä sitä. Suurempia tekoja!

224Valheellinen valo. Tiedättekö, ajattelin juuri jotakin. Olen viitannut paljon Englantiin, mutta minä ajattelin valheellista valoa. Te muistatte jokin aika sitten, tuon suurimman ryöstön mitä Englannissa koskaan on tapahtunut. Se oli seitsemän miljoonan dollarin ryöstö. En usko, että maailmassa on mitään vastaavaa mitä voitaisiin verrata sen kanssa. Suuri seitsemän miljoonan dollarin ryöstö, joka tapahtui äskettäin. Jopa Scotland Yard ei voi käsittää sitä. Tiedättekö miten he tekivät sen? Väärällä valolla. He panivat varoitusvalon rautatiekiskoille, ja myöhemmin punaisen valon, joka pysäytti junan, ja siinä ryöstö tapahtui, juuri heidän valitsemallaan paikalla. Väärä valo sai aikaan suurimman ryöstön mitä kansat koskaan ovat tunteneet. Suurin ryöstö mitä tuossa kansakunnassa on tapahtunut, tehtiin väärällä valolla.

225Ja suurin ryöstö mitä Jumalan seurakunnalla milloinkaan on ollut, on tapahtunut valheellisella valolla, häikäisevällä kirkkokunnan valolla. Se on ryöstänyt heidät pois Pyhän Hengen voimasta. Se on ottanut seurakunnasta sen elämän antajan. Se on ryöstänyt heidät pois Sanasta, kun he hyväksyivät uskontunnustuksen Sanan sijalle. Oi, he väittävät, että heillä on Sana. Ajanjaksoa varten oleva Sana tekee itsensä eläväksi, se tekee itsensä tunnetuksi.

He myös siellä aikaisemmin Jeesuksen päivinä väittivät, että heillä oli Sana, mutta Sana oli sanonut heidän nähneen suuren Valon, ja he hylkäsivät Sen. He näkivät Sen, mutta hylkäsivät Sen.

226Oi, valheellista valoa! Kyllä, se on ollut seurakunnalle suurin ryöstö, mitä sillä koskaan on ollut. Kylmä kirkkokunnallinen uskontunnustus, veli, ei kypsytä vahvistettua Sanaa, se ei tee sitä jyvälle… Jeesus sanoo Raamatussa, että Jumalan Sana on Siemen, jonka kylväjä kylvää. Näettekö? Ja kylmät uskontunnustukset eivät kypsytä tuota Sanaa. Ei, ei!

Kylmät räntäiset päivät eivät kypsytä vehnää. Ei todellakaan! Tarvitaan auringonvalon lämpöä tekemään se, koska se oli Jumalan puhuttu sana. Ja tarvitaan Jumalan puhuma Sana tänään osoittamaan Jumalan pyhille, että Jeesus Kristus elää ja on sama tänään kuin Hän oli eilenkin. Uskontunnustukset ja kirkkokunnat eivät koskaan ole tekevä sitä. Ne ovat kylmiä ja välinpitämättömiä ja jyvä tulee mätänemään maassa. Se ei voi itää sellaisessa.

227Tästä syystä meillä on tänään niitä asioita joita me teemme. Kuten kallis veljemme Billy Graham, tuo suuri herättäjä. Minun mielestäni Jumala käyttää tuota miestä. Mutta katsokaa, mitä hän tekee mennessään sinne baptistien ja presbyteerien keskuuteen. Mitä hän saa aikaan? Joukon seurakuntiin liittyjiä.

228Te näette kuinka etelän baptistit kasvavat siellä, heidän kirkkokuntansa on kasvanut enemmän kuin yksikään toinen protestanttiryhmä. Katolinen kirkko otti melkein kaikki heidät viime vuonna. Te voitte lukea siitä lehdistä. He varmasti tekivät, ja älkää surko, se tulee ottamaan heidät kaikki, koska se on ottava baptistit ja kaikki muutkin heistä yhteen. Ja he ovat kaikki yksi, eivätkä tiedä sitä.

 Kirkkojen maailmanneuvosto tekee heistä kaikista yhden ja saman asian. Kirkkokunnat panevat… Miksi? Miksi te haluatte pysyä siinä. Niin kauan kuin te hylkäätte tämän, niin mitä eroa siinä on? Ettekö te yhä käytä samaa kirkkokunnallista nimilappua toisessakin paikassa, yksi on peto ja toinen on sen kuva, niinpä siinä se on teille, eikä, sillä ole mitään eroa.

229Se on missä se on ollut. Hän on lyönyt suostumuksensa sinetin siihen, ja te otatte sen vastaan. Ja sinne se johtaa suoraan Valkoiseen Taloon, Washington D.C:n, ja Kirkkojen maailmanneuvostoon, ja sinne te menette. Ja kirkonmiehet ottavat heidät suoraan sinne takaisin, tarkalleen mitä Raamattu sanoi heidän tulevan tekemään. Oi, toivoisinpa tuon kellon kulkevan hitaammin.

230Ajatelkaahan missä me nyt olemme. Katsokaa tälle päivälle kuuluvia lupauksia, kuinka ne on jälleen hyljätty. Mitä nuo seurakunnat, nuo kirkkokunnat ovat tehneet tässä viimeisessä päivässä.

231Eläminen valheellisessa sokaisevassa valossa on syy siihen, miksi se ei kypsy. Se on syy, miksi te ette näe mitään ihmeitä tapahtuvan.

232Eräs pappi haastatteli minua jokin aika sitten, ja hän sanoi: “Herra Branham, kuinka sinä kastoit tuon tytön?”, joka lähti pois tästä seurakunnasta, tullen luopioksi ja mennen naimisiin katolisen pojan kanssa ja liittyen katoliseen kirkkoon. Ja hänellä oli tarkoitus ottaa hänet omaan seurakuntaansa.

233Minä sanoin: “Minä kastoin hänet kristillisellä kasteella.”

Hän sanoi: “Piispa haluaa tietää sen.”

Minä sanoin: “Hyvä on, siinä se on.”

Hän kysyi: “Vannotko sen?”

234Minä sanoin: “Minä en ensinkään vanno. Jos ei minun sanani riitä, niin se kyllä sopii. Mutta minä en vanno… sillä Raamattu sanoo: ’Älä vanno taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin; eikä maan kautta, joka on Hänen jalkojensa astinlauta. Olkoon sinun sanasi: ’Kyllä, kyllä’ ja ’ei ei’, joten sinun täytyy hyväksyä minun sanani siitä.”

 Hän sanoi: “Sinä sanoit kristillisellä kasteella, mitä sinä tarkoitat, sillä, upottamistako?”

235Minä sanoin: “Se on ainoa tapa miten kristillinen kaste suoritettiin. Ja minä kastoin hänet Ohio-joessa, upottamalla hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Minä kastoin hänet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mikä on ainoa kristillinen kaste mitä on olemassa.”

Hän sanoi: “Aivan niin.” Sitten hän merkitsi sen muistiin ja sanoi: “Se on outoa, mutta tiedätkö, että katolisella kirkolla oli tapana kastaa sillä tavalla?”

 Minä kysyin: “Milloin?”

Sitten keskustelu jatkui, ja jonkin ajan kuluttua hän sanoi: “Me olemme alkuperäinen katolinen kirkko.”

236Tiesin sen, koska se on kirjoitettuna kirjoihin, joten sanoin: “Se on totta. Mutta miksi te ette tee sitä tänään?”

 Hän sanoi: “Meillä on valta antaa anteeksi syntejä. Eikö Jeesus sanonutkin opetuslapsilleen, että ’kenen hyvänsä synnit te päästätte, heille ne on päästetty, ja kenen hyvänsä synnit te pidätätte, heille ne on pidätetty?’”

 Minä vastasin: “Kyllä vaan Hän sanoi niin.”

 Hän kysyi: “Eikö se silloin anna seurakunnalle valtuuksia siihen? Pietari oli kirkon pää.”

237Minä sanoin: “Jos seurakunta antaisi synnit anteeksi sillä tavalla kuin Pietari teki sen, kun he kysyivät häneltä: ’Mitä meidän pitää tehdä voidaksemme pelastua?’, ja hän vastasi: ‘Tehkää parannus joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.’” Ja sanoin: “Jos te teette niin, niin olen oleva kanssanne.” “Oi”, hän sanoi, “sinä yrität vedota Raamattuun.”

 Minä sanoin: “Se on Sana.”

 Hän sanoi: “Jumala on seurakunnassansa.”

 Minä vastasin: “Jumala on Sanassansa. Jokaisen muun miehen sana on valhe, mutta Hänen Totuus.” Ymmärrättekö?

238Ei ole olemassa mitään muuta tietä kuin Se. Sinne he menevät, suoraan pimeyteen, ja tuhansittain protestantteja lankeaa siihen. Ja he ovat langenneet niin alas, että he ottavat heidän uskontunnustuksiaan ja muita asioita, jatkaen niiden kanssa… Ja Sana on tullut esiin todistaen sen, että Jeesus Kristus ilmi tuo itsensä samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja tuossa uskontunnustuksen häikäisevässä valossa he liikkuvat suoraan ulos pimeyteen, ja ovat pimeydessä, aivan kuten he tekivät Nooan aikana. Aivan samoin kuin he ovat tehneet kaikkina aikoina, he tekevät jälleen tänään, mennen suoraan ulos pimeyteen. Miksi? He hylkäävät Valon, koska uskontunnustus on sokaissut heidät.

239Oi, millainen pimentynyt hetki se onkaan, jossa me nyt olemme. Kyllä, he hylkäävät Kristuksen todellisen iankaikkisen Valon, ja se on mikä aiheuttaa sen.

240Kylmät kirkkokunnat eivät voi koskaan tuoda Elämää Jumalan Sanalle, koska se toisi elämän kirkkokuntaan. Meillä on enemmän tunnustuksellisia kristittyjä juuri nyt… Katsokaahan tänne, jos kristitty… Minä sanoin tuolle papille: “Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että katolinen kirkko sai alkunsa Helluntaina, eikä Nikeassa, Roomassa.” Seurakunta ei saanut alkuaan Nikeassa, Roomassa; se alkoi Helluntaina. Ymmärrättekö? Jerusalem on se paikka, missä Seurakunta alkoi.

241Nuo orjat, joilla oli Pyhä Henki, ja heidän isäntänsä näkivät heidän voimansa, ja nuo asiat joita he tekivät, herättäen kuolleet, puhuen kielillä, ajaen ulos perkeleet ja ennustaen asioita… Ja heillä oli keskuudessaan profeettoja, jotka tulivat sinne Nikean kirkolliskokoukseen lampaannahkoihin käärittyinä ja syöden kasviksia ja niin edelleen… kuinka suuria miehiä he olivatkaan. Ja he tulivat sinne, tuohon Nikean kirkolliskokoukseen, puolustaakseen tuota Sanaa. Mutta noina viitenätoista verisenä päivänä he hyväksyivät ”Isä, Poika, Pyhä Henki” uskontunnustukseksi, sen sijaan, mitä Raamattu opetti ”Jeesuksen Kristuksen Nimessä”. Sen kautta ovat tulleet kaikki protestanttiset kirkot, syntyneenä siihen samaan asiaan. Kaikki nämä toiset asiat, kuten väärä käsitys Pyhästä Hengestä. He ottavat ehtoollista, juovat viinin: ”Tämä on ’pyhä eukaristia’, mikä merkitsee ’Pyhä Henki’”. Ja pappi antaa sen teille.

242No niin, Raamattu ei tarkoita, että “kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, tuli pappi tietä myöden, kaulus ympärikäännettynä, ja sanoi: ’Työntäkää kielenne ulos ja ottakaa pyhä eukaristia.’” Ei! Eikä se myöskään sano: “Kaikki ihmiset siellä, tulkaa tänne ja ojentakaa minulle oikea kätenne yhteyden merkiksi. Te baptistit ja metodistit, minä panen teidän nimenne… Tuokaa suosituskirje jostakin.”

243Hän sanoi, että he olivat kaikki yhdessä paikassa yksimielisesti, ja yhtäkkiä tuli taivaasta ääni, niin kuin väkevä tuulispää. Täyttäen koko huoneen, jossa he istuivat. Heidät kaikki täytettiin Pyhällä Hengellä ja he alkoivat puhua muilla kielillä, niin kuin Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja ulos kaduille he menivät, hoippuen kuin humalaiset, Maria ja muut heistä, Pyhän Hengen voiman alaisina. Silloin ihmiset nauroivat heitä ja sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä!”

Miksi he sanoivat niin? He olivat uskontunnustuksen sokaisemia.

244Tuo pieni kaksi kertaa neljätuumainen saarnaaja siellä, nimeltään Pietari, sanoi: “Te Jerusalemin miehet, ja te, jotka asutte Juudeassa, olkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minun sanojani. Nämä eivät ole juovuksissa, mutta sallikaa minun kertoa teille, mitä Kirjoitukset sanoivat sen tulevan olemaan. Tämä on Valo. Tämä on Sanan ilmituleminen!” Aamen! Sama asia tapahtuu tänään, ja he tekevät niin kuin he tekivät silloin, kävelevät pois ravistellen päätään. On kirjoitettu: “Jättäkää heidät rauhaan, kun sokea johtaa sokeaa, he kaikki lankeavat kuoppaan.”

245Oi. tarvitaan Kristuksen Iankaikkinen Elämä, tekemään Elämän Sana vahvistetuksi, tekemään se lihaksi… Oi, hyvänen aika!

246Tarvitaan Pyhä Henki käyttämään Jumalan Sanaa. Kun Jeesus sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle…” Katsokaahan nyt Mark. 16. luvussa Hänen viimeksi antamaansa tehtävää: “Menkää kaikkeen maailmaan, koko maailmaan…” Se ei ole vielä saavuttanut sitä. Näettekö? “Koko maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle. Hän, joka uskoo kaikessa maailmassa ja on kastettu on pelastuva; hän, joka ei usko, on oleva tuomittu. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

”He tulevat puristamaan kättä pastorin kanss…?” Ei! “He tulevat olemaan hyviä seurakunnan jäseniä?” Ei!

”Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet. He puhuvat uusilla kielillä. He ottavat ylös käärmeitä tai juovat kuolettavia asioita, eivätkä ne heitä vahingoita. Jos he panevat kätensä sairasten päälle, he paranevat.” Oi, niin!

247Kuinka kauas? Kuinka monelle? Kaikkialle maailmaan jokaisen luodun luo, siihen asti, kun Hän jälleen tulee…. “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Jopa suurempia kuin nämä, hän on tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.”

248Oi, kuinka me voimme kävellä pois siitä, on enemmän kuin, mitä voin ymmärtää. Me olemme syvemmässä pimeydessä nyt kuin, missä he olivat.

Minulla on vielä pari muuta jaetta täällä, ja sen jälkeen haluan lopettaa niin pian kuin mahdollista. Me olemme syvemmässä pimeydessä kuin, missä he olivat. Minä tiedän väsyttäväni teitä täällä tämän tunnin tai puolitoista [Seurakunta sanoo: ”Ei!”] Mutta näettehän, että tämä nauhoitetaan.

249He ovat pimeämmässä kuin missä me olemme. Miksi minä sanon niin? Tämä seurakuntien häikäisevä valo on niin petollista, että näyttää siltä kuin se olisi totuus. Eikö Jeesus sanonutkin Matteuksen 24. luvussa… Jeesus sanoi, että viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Siellä on oleva valittu ryhmä, joka tulee ulos muodostaakseen seurakunnan viimeisissä päivissä. Ja tämä mitä nämä organisaatiot kutsuvat totuudeksi, tulee olemaan niin lähellä oikeata asiaa, että se tulisi pettämään jopa Valitutkin, jopa helluntailaiset.

250No niin, tehän tiedätte, että ette voi ottaa helluntailaista ja pettää häntä metodistien tai baptistien opilla. Te ette voi puhua sellaista hänelle. Hän tietää sen paremmin. Ettekä te myöskään voi pettää baptistia Lutherin opilla.

Ettekä te myöskään vastaanota Sanomaa, joka nyt on tässä Sanassa, jollakin helluntailaisten väärällä ’Isä, Poika, Pyhä Henki’ –opilla, ja kaikilla muilla sellaisilla uskontunnustuksilla, joita heillä on tuossa organisoidussa järjestelmässään. Ei todellakaan! Te ette tule koskaan pettämään heitä, koska valittua ei voida pettää. Ei!

251Mitä se on? Mitä se on? Pettävää. Mitä nämä häikäisevät valot tekevät? Ne johtavat häikäisevillä valoillaan seurakunnan kirkkojen neuvoston teurastukseen. Se tulee olemaan lopullinen teurastus, kun se ja Rooma liittyvät yhteen. Kun he muodostavat tuon pedon kuvan, on se oleva lopullinen teurastus, Ja nämä häikäisevät valot, jotka teillä nyt on, katsokaa mitä ne tekevät. Johdattavat ihmisiä kuin vuohi.

252Vuohi aina johtaa lampaat teurastettavaksi. Te olette nähneet sen teurastamoissa. Tuo vuohi juoksee suoraan sinne ylös, johtaen noita lampaita, sitten se hyppää pois ja antaa noiden lampaiden mennä sisälle. Se on mitä se tekee. Se on aina tehnyt niin. Ne olivat vuohet, jotka johtivat Jeesusta, Karitsaa teurastettavaksi, roomalaiset vuohet. Kyllä! Ne ovat tämän päivän kirkkokunnalliset vuohet, jotka johtavat viattomia lampaita teurastettavaksi. Panevat itse nimensä noihin kirjoihin siellä ja ovat tulleet loppuunsa. Se on pedon merkki. Herran nimessä minä puhun. Olen pitänyt sen takanani pitkän aikaa; se on totuus. Aivan tarkalleen! Mikä on peto? Mikä on tuo peto? Se on Rooman hierarkia, ensimmäinen organisaatio. Mikä on sen merkkinä? Sama asia, tarkalleen, Se on tarkalleen sama asia kuin sekin oli.

253Mutta nykyisestä pimeydestä huolimatta, me yhä olemme nähneet Jumalan Valon loistavan lävitse. Kuinka kiitolliset me olemmekaan siitä!

254Kuunnelkaa tarkasti! Me olemme nähneet Valon, Hänen tälle päivälle lupaamansa Sanan. todistetuksi ja vahvistetuksi, että se on Totuus, ja tämän hetken Valo. Oi, olen niin iloinen, eikä siinä ole mitään väärää. Ei mitään.

255Kuulin täällä jokin aika erään saarnaajan puhuvan siitä kuinka hänen ollessaan Floridassa, hänen autoonsa tuli vika, eikä hän osannut korjata sitä. Hän vei sen autokorjaamoon, missä pieni vanha mekaanikko tarkisti sen läpikotaisin, eikä voinut korjata sitä. Hän yritti tätä, eikä se toiminut. Hän yritti jotakin muuta, eikä sekään auttanut. Hän kokeili uutta laturia, ja uusia sytytystulppia ja kärkiä, eikä hän saanut sitä käymään. Lopulta sinne tuli eräs hyvin pukeutunut mies ja sanoi: “Voisinko antaa sinulle neuvon?”

256Tuolla mekaanikolla oli tarpeeksi järkeä sanoa: “Kyllä vaan, herra!” Ja tämä sanoi: “Ota tämä, ja kertaa tämä ja tämä, ja pane tuo kerran yhteen ja yritä sitten.” Ja hän otti tämän, ja kertasi tämän ja pani sen yhteen, ja se käynnistyi.

257Tuo mekaanikko kääntyi ympäri ja kysyi: “Kuulehan, kuka sinä oikein olet?” Hän sattui olemaan General Motorsin pääinsinööri. Hän oli tehnyt sen. Hän oli tuo, joka oli suunnitellut sen.

258Ja tänään, puhuessamme metodisteista, baptisteista ja presbyteereistä, tuo Päämekaanikko on täällä, Hänen Sanansa Suunnittelija, tuo Mies, joka loi taivaat ja maan ja suunnitteli oman Seurakuntansa. Tietääkö Hän enemmän siitä, mitä tarvitaan ylös tempausta varten, kuin metodisti tai baptistikirkko? Hän on sen Suunnittelija; Hän tietää mitä tarvitaan. Hän on hyvin pukeutunut ylösnousemuksensa voimassa. Halleluja! Hän vaeltaa keskuudessamme tänään hänen ylösnousemuksensa voimassa.

Hän tietää mitä tarvitaan valmistamaan Seurakunta ylöstempausta varten. Hän suunnitteli Sen ja pani osat yhteen täällä Raamatussa. Aamen! Antakaa vain sähkön virrata sen lävitse, ja nähkää kuinka se toimii.. Sallikaa uskon Hänen tämän päivän luvattuun Sanaansa virrata lävitsenne. niin tulette näkemään kuinka se toimii. Miksi? Koska Hän oli se, joka suunnitteli koko asian. Hän on suunnitellut oman Seurakuntansa Sanalla. Se on mitä Hän panee yhteen, eikä jokin metodisti, baptisti, presbyteeri tai helluntailaisorganisaatio, ei, vaan se tapahtuu Hänen Sanallaan. “Mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Kyllä vaan! Tulkaa ulos noista häikäisevistä valoista!

259Pimeyden keskellä, tänä pimeänä aikana, jossa me nyt elämme… Minulla on enää viisi minuuttia jäljellä. Kuka on tuova pienen Morsiamen ulos tämän pimeyden keskeltä? Kuka tietää kuinka tehdä se? Pääsunnittelija! Oi. kyllä! Kaikesta tästä häikäisevien valojen sekaannuksesta… Täällä metodistien valo osoittaa yhtä tietä, baptistien toista, presbyteerien toista ja helluntailaisten valo toista tietä, kaikki nämä häikäisevät valot ovat ympärillämme. He juoksevat tänne ja panevat nimensä tänne tämän häikäistessä heidät. Sitten he huomaavat, että tuolla on jotakin ja he menevät sinne, ja sitten taas on jotakin tuolla ja he menevät sinne…

260Kuten sanoin tuolle papille: “Jos te olette alkuperäinen seurakunta ja menitte näiden oppien perässä, jotka nämä miehet asettivat Nikeassa, niin miksi sitten teillä ei ole voimaa, joka heillä oli siellä alussa? Miksi ette tee niitä tekoja, joita he tekivät, joista Jeesus sanoi…

 Hän vastasi: “Oh, meitä on niin paljon enemmän nyt; me elämme toisenlaisessa ajassa.”

261Minä sanoin: “Mutta Sana ei muutu. Hän sanoi, että nämä merkit tulisivat seuraamaan niitä, jotka uskovat kaikissa ajanjaksoissa. ’Taivaat ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.’ Siinä se on.”

Hän sanoi: “Sinähän puhut Raamatusta.”

262Minä sanoin: “Kyllä, Sanasta, joka on Kristus.” Kyllä. Ja siinä se on teille. Näettekö?

263Ja nyt, kun metodistit näyttävät omaa häikäisevää valoaan, ja baptistit ja presbyteerit omiaan, jokaisen niistä kasvaessa koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi.

Missä silloin on tuo pieni Morsian raukka? Hän meni hetkeksi tänne ykseyttä kannattaviin helluntailaisiin, pani nimensä sinne ja sanoi: “No niin, katsotaanpa nyt mitä he tekevät.” He tulivat ja sanoivat: “Sinun täytyy kuulua meihin. Jos et kuulu meidän seurakuntaamme, niin et ole edes Morsiamessa. Et ole yhtään mitään.” Sitten Hän meni Jumalan Seurakuntaan, nähdäkseen mitä heillä oli. Siellä tapahtui samoin. Meni baptistien tykö nähdäkseen mitä heillä oli… Meni presb…

264Mitä tulee tapahtumaan tuolle pikku raukalle? Morsian on tuleva esiin. Älkää olko huolissanne siitä. Morsian tulee olemaan siellä.

265Noin kaksi vuotta sitten pidin kokouksen Uudessa Meksikossa [New Mexico], lähellä Carlsbadin luolia. Ja he veivät erään miehen ja hänen vaimonsa ja joukon lapsia hissillä sinne aivan kuilun pohjalle. Ja päästyään sinne he sammuttivat kaikki valot. Ja siellä oli säkkipimeää. se tapahtui minulle erään kerran näissä puutarhoissa täällä Coloradossa, jossa kävin vaimoni kanssa. Kun he sammuttivat valot, te voitte ojentaa kätenne tällä tavalla ettekä voineet nähdä sitä. Ja siellä oli eräs pikku tyttö, joka alkoi kirkua. Hän kirkui koska hän pelkäsi kuollakseen, kun oli niin pimeätä. Tuo pikku raukka yritti ottaa kiinni kaikkialta ja hän huusi ja kirkui isää ja äitiä. Hän ei voinut kestää sitä, kun oli niin pimeätä. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista pimeyttä.

266Ja suunnilleen niin on tilanne nytkin. On niin pimeätä, että te ette edes tiedä minne te olette menossa. Te menette metodisteihin, baptisteihin, ja presbyteereihin ja kaikkialla kohtaatte saman asian. He syövät vanhaa, mädäntynyttä mannaa, joka on täynnään noita lieruhäntiä. Näettehän, heillä on jotakin, jokin uskontunnustus: “Tule ja liity tähän, ja liity tuohon.” Vanhoja uskontunnustuksia ja kaikkea muuta, mutta te ette näe Kristusta siinä. Oi, te näette kyllä omavanhurskaita ihmisiä ja kaikkea muuta. Ja monet noista noissa kirkkokunnissa ovat hienoja ihmisiä. Mutta näettehän, riippuu siitä mitä he syövät. Kertokaa heille siitä!

Täällä on tuoretta Ruokaa!

267Ja tämä pikku tyttö, joka siellä seisoi, huusi koko keuhkojensa voimalla ja oli tulemaisillaan hysteeriseksi, ja suunnilleen niin on laita tämän pienen Morsiamen kanssa. Mutta tiedättekö mitä tapahtui? Hänen pikkuveljensä huusi hänelle: “Pikkusisko, älä pelkää.” Koska hän seisoi aivan tuon insinöörin vieressä; “Täällä on mies, joka voi sytyttää valon.”

Älä pelkää pikku sisar. täällä on mies, joka voi sytyttää valon. Hän voi saada tämän sanan elämään. Me emme tiedä, kuinka Hän tulee. Me emme tiedä, koska Hän tulee. Me emme tiedä, kuinka ja milloin Hän tulee. Minä en tiedä mitään siitä. Mutta hän on täällä, ja voi sytyttää valot. Kuinka me tulemme pääsemään ulos siitä? En tiedä, mutta hän on täällä, ja hän on tuo Yksi, joka voi sytyttää valot. Kyllä. Hän on Se. Hän on Valo. Hän vain tekee itsensä tunnetuksi; ja se on miten Hän sytyttää valon. Aivan niin, tarvitaan Kristus väläyttämään Hänen valojaan ja silloin kaikki pimeys kaikkoaa. Hän erottaa. Hän vetää pienen morsiamensa ulos. “Minä tulen ottamaan ulos pakanoista ihmiset Minun Nimeni tähden, joilla tulee olemaan Minun Nimeni.” Mikä on Hänen Nimensä? Hyvä on! Se ei ole metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen. Se on Jeesus Kristus. Oikein.

268Hän on Valo, Hän on Totuus ja Valo, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä. Hän hajottaa pimeyden, kun Hän tulee sisälle, koska Hän on Sana. Sana on Valo. Oikein, koska Hän puhui sanoen: “Olkoon valo”, se oli Sana, joka tuli valoksi. Kun Hän puhuu jotakin, se on Valo tuolle ajanjaksolle jokaisella kerralla samoin. Hän on tässä, ei häikäisevänä valona, vaikka ihmiset elävätkin sellaisessa, vaan Hän on vahvistettu Sana. Hän on ehdoton Valo tässä pimeässä ajassa. Kyllä, kaikki nämä väärät häikäisevät valot ja muut asiat tulevat haihtumaan pois. Hän on täällä. Älkää pelätkö! Sytyttäkää Valot, Hänen luvattu Sanansa, Se elää…

“Joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Siinä tapauksessa se on Sana. “Kuten Isä lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät.” Isä, joka lähetti Hänet, tuli Hänessä. Jeesus, joka lähettää teidät, tulee teissä. Ja niitä tekoja joita Hän teki silloin, Hän tekee nyt. Millä tavalla? Sana on tehty lihaksi, ihmislihassa, tuoden ilmi itsensä tämän päivän Valona. Siinä se on meillä. Siinä se on, se osoittaa tien Elämään Valossa. Oi minun! Viisaat miehet, jotka eivät ole uskontunnustusten ja kirkkokuntien sokaisemia, tulevat vaeltamaan tuossa valossa.

269Oi, täällä on mies, joka todellakin voi sytyttää valot. Miten hän tekee sen? Vahvistaen hänen sanansa, joka on tätä päivää varten. Jeesus, Jumalan poika, joka lupasi sanan tätä päivää varten, on juuri nyt täällä meidän kanssamme. Älkää pelästykö, älkää, kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä he tekevät. Jos teette niin, tulette te vaeltamaan pimeydessä. Olkaa viisaita. Daniel sanoi: “Ne, jotka ovat viisaita näissä viimeisissä päivissä, ovat tekevä urotöitä heidän Jumalalleen.” Näettekö? he tulevat vaeltamaan Valossa, niin kuin hän on Valossa.

270Älkää olko huolissanne; se saattaa olla pimeätä, ja näyttää siltä kuin he tulisivat pakottamaan jokaisen meistä. Te näette julistuksen annettavan, että kaikkien näiden pienten seurakuntien on tultava sisälle nyt. Teidän täytyy tulla siihen sisälle, tai he tulevat sulkemaan teidän ovenne. He tulevat tekemään sen.

271Me haluamme iskeä sitä todella lujasti tänä iltana, lujemmin kuin mitä teen tällä kerralla.

272Meidän ovemme tullaan sulkemaan. Teidän täytyy olla joko yksi heistä, tai ei ollenkaan. Joko te liitytte siihen, tai ette voi tehdä yhtään mitään. Ette edes ostaa tai myydä. Niin se on. Te ette edes uskaltaisi rukoilla sairaan puolesta. Jos teidät saadaan kiinni tekemästä sitä jollekin sairaalle, tai mistä hyvänsä hengellisestä asiasta mitä on, niin teidät voidaan silloin lain mukaan tappaa. Se on tarkalleen oikein. Te tiedätte sen. Niin se on. Se voidaan lukea heidän lehdistään. Kyllä. Niinpä te ette voi tehdä sitä, vaan teidän täytyy kuulua kulttiin.

Veli, salli minun sanoa sinulle jotakin. Sinun on parasta saada Kristus juuri nyt sydämeesi, sillä aika on tuleva, jolloin sinä todella tulet tarvitsemaan sitä. Te ette saa sitä silloin. Muistakaa. Kun tuo sinetti on pantu sinne, niin se on siellä pysyäkseen. Niinpä älkää tehkö sitä, että uskotte tuohon asiaan. Tulkaa juuri nyt suoraan Kristukseen. Sanaan. Näin on.

273Sanan vahvistaminen osoittaa, että se on hetken Valo. Siitä me tiedämme, että Hän on Valo, koska Hän on Valo, joka ilmituo itsensä lihassa.

Mistä me tiedämme sen? Koska Hän oli Jumalan Sana lihaksi tehtynä. Jumalan Sana toi ilmi itsensä vahvistamalla itsensä. Kun Messias tulee, niin mitä Hän tulee tekemään?

274Tuo nainen kaivolla sanoi: “Kun Messias tulee, Hän on tekevä näitä asioita. Sinun täytyy olla profeetta, joka on Sana, koska ennustaen meille nämä asiat.”

275Hän sanoi: “Minä olen Hän!” Näettekö? Se riitti. Valo loisti luvatun Sanan ylle. Siinä oli Valo.

276Suoraan kaupunkiin hän meni sanoen: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä olekin juuri Messias?” Siinä se oli. Näettekö? Huolimatta siitä mitä muut sanoivat, hän tiesi, että se oli Messias.

277Muistakaa, jokaisessa ajanjaksossa pimeyden aikana, Jumalalla on aina ollut Hänen Sanansa, jolla erottaa Valo pimeydestä. Hänellä oli se Lutherin päivinä, kun kaikki oli katolisella kirkolla. Hän lähetti Lutherin loistavaksi Valoksi. Ja Luther erotti Totuuden pimeydestä.

Ja, kun luterilaiset menivät sekaannukseen, Hänellä oli John Wesley, joka erotti Valon pimeydestä. Ja, kun metodistit, baptistit ja presbyteerit olivat sekoittaneet kaiken, Hän lähetti helluntailaisten sanoman erottamaan Valon pimeydestä. Helluntailaiset menivät suoraan takaisin pimeyteen, muodostaen organisaatioita ja ottaen uskontunnustuksensa ja muita asioita. Mutta nyt on tullut tämän Sanan vahvistamisen hetki. Hän lähettää Valon, Sanan ilmitulemisessa, kuten Hän teki alussa, Hän lähettää Sanan, ja se todistaa Itsestään. Siinä on Valo. Hän aina erottelee Valon pimeydestä. Samoin on nyt, kuin pienet ikuiset Valot alussa.

278Lapsia ajatellen, olen jo ollut viisi minuuttia liian pitkään, mutta sallikaa minun sanoa yksi asia.

Täällä on läsnä Mies. Älkää pelästykö mistään, mitä he sanovat. Olen itse nähnyt sen tulevan siihen pisteeseen, etten tiennyt minne päin liikkua seuraavaksi. Hänen koskaan pettämätön läsnäolonsa on kuitenkin aina läsnä. Hän on aina läsnä ja voi sytyttää Valon. Kyllä. “Hän vain odottaa nähdäkseen, mitä te tulette tekemään. Hän voi kääntää katkaisijaa milloin tahansa Hän haluaa. Kyllä vaan

279Täällä on Mies, joka voi sytyttää Valot. Ja nuo, jotka istuvat kuoleman varjojen alueilla, toiset heistä syövän alaisina, toiset taas kirkkokunnan kuoleman varjossa, jotkut kuollen uskontunnustusten ja perinnäissääntöjen varjossa, ja nuo joita kaikenkaltaiset kuolemat varjostavat, ovat nähneet suuren Valon. Mies, joka väläytti valoja silloin, on tuo yksi ja sama, joka sanoi alussa: “Olkoon valo!” Tuo Jumala, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, on tänään läsnä täällä, juuri nyt. Älkää pelästykö. Hän voi sytyttää valot.

Kun vaino alkaa, älkää peljätkö, sillä Valo on sanonut, että hän tulee tempaamaan omat ihmisensä pois. Morsian ei mene ahdistuksen lävitse. Se ei koskaan tapahdu morsiamelle, sillä hän on sanonut niin. Hänet tullaan tempaamaan pois. “Kuinka se tullaan tekemään, veli Branham, näyttää kauhean pimeältä?” Ei väliä, kuinka pimeäksi se tulee, täällä on kuitenkin mies, joka voi sytyttää Valon, ja ottaa tuon seurakunnan ylöstempauksessa. Sinä sanot: ”Niin, olen oike…”

280Kyllä, siellä olivat Sadrak, Meesak ja Abednego tuossa tulisessa pätsissä, mutta siellä oli myös Mies, joka voi muuttaa tuon ilman siellä. Kyllä vaan! Tuo sama väkevä tuulispää, joka tuli alas Helluntaipäivänä, Hän käytti sitä puhaltamaan tuon tulen vaikutuksen poispäin heistä. Siellä oli Mies, ja Häntä kutsuttiin Neljänneksi Mieheksi. Ja on Yksi täällä tänään, ja Hän on Yksi ainoa! Halleluja: Hän pitää valokatkaisijaa kädessään.

281Ja noille, jotka istuivat kuoleman varjojen alueilla, loisti suuri Valo. Älkää hylätkö Sitä; ottakaa se vastaan Herran Nimessä, sillä aikaa, kun kumarramme päämme hetkeksi.

Me vaellamme Valossa! Kauniissa Valossa!
Joka tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa! Kauniissa Valossa!
Joka tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa te Valon pyhät, julistakaa Jeesus maailman Valo.
Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan; Jeesus maailman Valo..

Mikä se on? Vahvistettu Sana on Jeesus tänään; Hän on Sana.

Me vaellamme Valossa! Niin Kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Oi, loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

282Päänne ollessa kumarrettuina, kysyn kuinka moni täällä haluaisi vaeltaa tässä Valossa Pyhän Hengen johtajuuden alaisuudessa, tämän päivän vahvistetussa Sanassa, siinä Sanassa, jonka Jumala lupasi tätä päivää varten; ja jonka te näette tulleen ilmi? Eikö tämä ole se, mitä Hän oli alussa? Hän oli Sana. Poika syntyi; Hän oli Sana; Hän oli Messias; Hän oli vahvistettu Sana. Jumala puhui lopun jo alussa.

283On myös Sana tätä päivää varten, ja tässä Hän vahvistaa tuon Sanan, kaiken sekaannuksen, pimeyden ja häikäisevien valojen keskellä. Ja ne näyttävät paljon Siltä, mutta eivät ole; sitä ei vahvisteta siksi.

284Jeesus sanoi: “Jos Minä Jumalan sormella ajan ulos perkeleet, niin millä te ajatte ne ulos?” He eivät ajaneet niitä ulos. Näettekö? Mutta Hän sanoi: “Jos Minä Jumalan sormella ajan perkeleen ulos, niin silloin on Jumalan Valtakunta tullut teitä lähelle.” Oi, ajatelkaamme sitä, kun nyt hitaasti kohotamme kätemme, hiljentykää todella ajattelemaan

Me vaellamme Valossa! Tämä on niin kaunis Valo!
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Tehkää tunnustuksenne, ja uskokaa Jumalaan nyt.

Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me tulemme vaeltamaan tässä Valossa! Se on niin kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

285Kun he jatkavat soittamista, minä haluan kysyä… Jokaisessa ajanjaksossa se on ollut samoin. Mitä tapahtui noille, jotka Nooan päivinä hylkäsivät Valon? Menivät ulos Jumalan tuomioon. Mitä tapahtui faaraolle niinä päivinä, kun tuon palavan pensaan Valo oli Mooseksessa? He vaelsivat suoraan kuolemaan meressä. Mitä tapahtui Daatanille, joka alkoi oikein, mutta sitten hylkäsi Valon? Maa avautui ja nielaisi hänet. Mitä tapahtui kaikissa ajanjaksoissa noille, jotka eivät vaeltaneet Valossa, sen päivän Valossa?

Se on, koko ajan Jeesus. Se oli Jeesus noiden miesten päivinä. Se on Jeesus tänään, sillä Hän on Sana, ja Sana antaa Valon. Se on hetken Valo. Hiljentykää nyt todella ajattelemaan sitä vilpittömyydessä, ja kysykää itseltänne, vaellatteko te Valossa? Sillä aikaa, kun nyt hyräilemme sen… [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräillä: ”Jeesus on Valo maailman.”]

…kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Oi, Jeesus, maailman Valo.

Nouskaamme nyt jaloillemme.

286Minä rukoilen, Taivaallinen Isä, että Sinä annat tämän Sanoman imeytyä syvälle ihmisten sydämiin, niiden, jotka ovat läsnä ja niiden, jotka tulevat kuulemaan sen nauhalta. Ja voikoon Valo tulla Sanan ylle, joka on Siemen, ja tuokoon esiin jokaisen ennalta määrätyn siemenen, joka on istutettu sinne ulos, jotka ovat näissä erilaisissa häikäisevissä valoissa ja organisaatioissa. Voikoot he nähdä sen, niin kuin Nikodeemus, vaikka heidän sitten täytyisi tulla yöllä, ja tulla Valoon. Suo se, Isä.

287Voikoon tuo suuri Kivi tulla esiin, joka leikattiin irti vuoresta ilman käsiä. Se on murskaava maahan kaikki nämä pakana valtakunnat, kaikki hengelliset ja luonnolliset valtakunnat, ja tuo Kivi on peittävä koko maan; se on suorittava puhdistuksen. Kaikki, jotka tuo Kivi murskaa, jauhetaan jauhoksi; ja nuo, jotka putoavat tämän Kiven päälle, heillä on oleva luja perustus.

288Oi, Kristus, salli minun palvelijanasi kuolla seisten tällä Kivellä. Tällä Sinun Sanasi Kalliolla. Herra Jumala, salli minun seistä kuin Daavid, ja niin kuin nuo entisajan soturit, jotka seisoivat Daavidin puolesta. Salli minun seistä tämän Sanan puolesta tänään, kun näen, että kirkkokunnat ovat hyljänneet Sen. Se lepää täällä pienessä turvapaikassa jossakin. Oi Jumala, suo se, että meillä olisi voimaa ja rohkeutta ja Pyhä Henki, voidaksemme seistä, sillä on tulossa hetkittäin pimeämpää ja pimeämpää. Mutta salli meidän aina muistaa, että Sinä olet aina läsnä, sytyttääksesi Valon, milloin tahansa Sinä haluat. Sinä voit sytyttää Valon, Isä. Niinpä me rukoilemme…

289Ja niin kuin Sinä sanoit: “Te olette maailman Valo.” Suo Herra, että meidän Valomme, jotka olemme Sinun palveluksessasi, loistaisivat niin kirkkaina toisille, että he tulisivat näkemään Evankeliumin Valon, kun me elämme sitä, Herra, päivästä päivään, heijastaen heille Jeesuksen Kristuksen Elämää, sellaisena kuin Hän oli ollessaan maan päällä, täynnä nöyryyttä ja suloisuutta kuitenkin Sanan eläessä Hänen kauttaan. Suo se, Herra.

Sillä me katsomme Sinuun, tuohon Yhteen suureen, jolla on valokatkaisija kädessään. Sinä pidät maailmaa kädessäsi; Sinä pidät kaikkia asioita kädessäsi, ja ylläpidät maailman Sinun Sanallasi.

Oi Isä, salli meidän vastaanottaa Sana, ole niin hyvä. Herra. Salli sen olla jokaisen sydämen todistus ja halu, jotka ovat täällä.

290Ja Isä, meidän laulaessamme näitä lauluja… Kuten Daavid lauloi lauluja, ja ne tulivat profetioiksi. Ne olivat profetioita, ja Sinä tunnustit ne profetioiksi. Laulaessamme sitä, Herra, salli sen myös olla sydämissämme, kun me laulamme tuota laulua: “Me tulemme vaeltamaan tässä Valossa.” Olkoon se niin, Herra.

Tämä on kaunis Valo, se on Sana, se on Kristus eläen keskuudessamme, ei, mitä Hän oli, vaan mitä Hän on. Ja me tiedämme, että Hän oli vain heijastus siitä, mitä Hän on. Ja me rukoilemme, Isä, että ihmiset tulisivat ymmärtämään ja vaeltamaan tässä kauniissa Valossa. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä.

291Ja jäädessämme seisomaan hetkeksi, haluan meidän kaikkien laulavan.

292Täällä on nyt presbyteerejä, metodisteja, katolisia, tämä on sekalainen kuulijakunta, kun on kysymys kirkkokunnallisuudesta.

293Muistakaa nyt, ja olkoon se tunnettua, että minä en puhu mitään näitä ihmisiä vastaan, jotka ovat näissä häikäisevissä valoissa, mutta minä olen todistanut sen Raamatulla, että ne ovat häikäiseviä valoja. Jos ei niin olisi, niin Kristus toimisi heidän kanssaan, niin kuin Hän on luvannut toimia. Näettehän, mutta he hylkäävät sen. Ja mitä te löydätte mennessänne sinne. “Liity seurakuntaan. Lausu tämä uskontunnustus.” Ja mihin se johtaa? Sen, että tullessanne tienne päähän, te tulette toteamaan, että se olikin valheellinen kangastus.

Kristus on Sana; Hän on Valo. Eläkää nyt, kun vielä voitte elää.

294Te elätte jotakin varten. Minkä vuoksi te elätte? Jotta voisitte kuolla. Jokainen teistä, minkä vuoksi te työskentelette? Syödäksenne. Minkä takia te syötte? Elääksenne. Minkä vuoksi te elätte? Kuollaksenne.

Niinpä miksi te ette eläisi Elääksenne! Miksi ette eläisi Elääksenne! Silloin ainoa tapa voidaksenne elää, on vastaanottaa Sana, koska mies ei voi elää yksin leivällä, mitä me hankimme täällä hiki kasvoillamme, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. No niin, Pyhä Henki on vahvistanut Jumalan suun Sanan täällä meidän edessämme. Eläkää Siitä. Haluatteko tehdä niin?

295Nyt, Sillä aikaa, kun laulamme tämän jälleen, haluan, että te paikoillanne seisten kurottaudutte ja otatte otteen jonkun kädestä ja sanotte: “Veli, vaeltakaamme tässä Valossa!” Sillä aikaa, kun nyt laulamme: “Me vaellamme Valossa.” Tekisittekö niin? Rukoilkaa toistenne puolesta, ottaessanne toisianne kädestä, Sillä aikaa, kun me nyt laulamme sen yhdessä, silmät suljettuina, jos se vain on mahdollista.

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Niin kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin, 
(kuka se on?)

Jeesus, maailman Valo.

 Kohottakaamme nyt kätemme ylös!

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Se on kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Oi, Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät, julistakaa 
(mitä?)

Jeesus maailman Valo.

Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan,
Jeesus, maailman Valo.

 Oi, laulakaamme se todella nyt.

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Se on niin kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

296Kun päämme nyt ovat kumarretut, muistakaa, kun Israel vaelluksensa aikana söi mannaa joka päivä, he vaelsivat Tulipatsaan valossa. Tuo Tulipatsas oli Jeesus Kristus. Raamattu sanoo niin. Ja tänään Hän on meidän kanssamme. Meillä on Se; me tiedämme, että Hän on kanssamme, tuo sama Tulipatsas, tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä täyttämässä Sanaansa.

297    Nyt lähtiessämme täältä, muistakaamme pitää tuo laulu sydämissämme, mennessämme koteihimme, autonpyörien hyräillessä tuota laulua.

 Ennen kuin syötte päivällistä. kumartakaa päänne ja kiittäkää Jumalaa, että Hän on lähettänyt valon maan päälle tuottamaan ruokaa meidän fyysistä ruumistamme varten. Sitten kiittäkää Jumalaa, että Hän on lähettänyt hengellisen Valon, Hänen Sanansa, että Hän voi ruokkia sielumme, sillä “mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

298   Jatkakaa tämän laulun laulamista kodeissanne, ja tulkaa takaisin tänne tapaamaan meitä kello 6:30, jos tarvitsette rukouskorttia. Jaamme niitä silloin. Ja siihen asti, kumartakaamme nyt päämme.

299  Kun pyydän pastoriamme, veli Nevilleä, tulemaan tänne ja lopettamaan kokouksen rukouksella.

63-1226 SEURAKUNTAJÄRJESTYS (Church Order), Jeffersonville, Indiana, USA, 26.12.1963

63-1226 SEURAKUNTAJÄRJESTYS
(Church Order)
Jeffersonville, Indiana, USA, 26.12.1963

 

1       Tässä, kuinka se laitetaan päälle? Kyllä, uh-huh…?… [Tyhjä kohta nauhassa.] Olette valmiita laittamaan sen pois päältä. Sitten, kun, nyökäytän päätäni teitä kohtaan, tuolla tavalla. Ymmärsittekö? Ymmärsittekö? Oi, heilautan päätäni teidän suuntaan. Te… [Joku sanoo: “Milloin haluat, että teen sen?” Joku sanoo: “Hän sanoi: ‘Laita se päälle.’”]

Veljet, me olemme kutsuneet tämän kokouksen yhteen täällä tänä iltana sitä tarkoitusta varten, että tietäisimme kuinka elävän Jumalan Seurakunta toimii, tämä Seurakunta, josta me uskomme olevamme osa.

2       Ensiksikin, haluan sanoa, että matkusteltuani ympäri maailman, niin pitkälti kuin tiedän, tämä on yksi kaikkein hengellisimmistä paikoista, jossa te voitte tuntea Jumalan Hengen enemmän kuin missään muussa tuntemassani paikassa. Minulla oli mielessäni kaksi muuta paikkaa, joilla oli tapana olla sellaisia, mutta yksi niistä meni organisaatioon, ja toinen on jotenkin epäonnistunut.

3       Minulle soitettiin eilen ja sanottiin, että te kaikki halusitte kokousta, jotta te voisitte kysyä minulta näitä kysymyksiä, jotka koskevat teidän tehtäviänne tässä seurakunnassa. Ja minä… sitä varten olen täällä tänä iltana… asettaakseni seurakunnan, tai antaakseni teille ne asiat, joiden ajattelen olevan oleellisia, jotta tämä seurakunta voi jatkaa eteenpäin.

4       Veljet, olen varma, että te ymmärrätte huomautukseni tämän paikan hengellisyydestä. Se ei ole suurin paikka maailmassa, eikä meillä ole eniten laulamista, eniten kirkumista, eniten huutamista, eikä se ole hengellinen, siksi että meillä olisi eniten kielilläpuhumista ja muuta sellaista, siitä ei ole kysymys, vaan Hengen laadusta, joka toimii täällä, tässä Tabernaakkelissa. Ja minä haluan kommentoida ja kiittää veli Nevillea ja teitä veljiä täällä, luotettuja, diakoneita ja pyhäkoulun ylivalvojaa ja teitä kaikkia kun olette auttaneet pitämään sen tällä tavalla. Pitkään on ollut rukouksenani ja halunani, aina siitä asti kun olin poika, että saisin nähdä seurakunnan pantuna järjestykseen ja pidettynä järjestyksessä.

5       Nyt, vihkiessämme kirkon, minä sanoin teille: “Hieman myöhemmin minulla olisi teille jotakin sanottavaa”, siitä kuinka asettaa tämä asia järjestykseen, ja millä tavalla sitä tulisi hoitaa. Ja te aloititte… Lähdettyäni täältä meillä oli sananpalvelijoita ja niin edespäin. Mutta nyt, koska veli Neville oli nuori keskuudessamme, minä ajattelin, että olisi parempi veli Nevillelle, jos hän olisi paremmin vakiintunut Uskossa, ennen kuin esittäisin senkaltaisia asioita, joista nyt aion puhua. Mutta nyt, kun näen, että hän on vakiintumassa hyvin Uskoon ja ymmärtää, mikä Oppi on, ja on osaltaan ollut uskollinen Kristuksen todistaja pitäen kiinni siitä, minkä me uskomme Totuudeksi. Uskon, että nyt olisi hyvä aika puhua siitä hänelle ja teille vanhimmille, asioista täällä seurakunnassa, niin että te ottaisitte nämä säännöt ja muistaisitte ne. Ne ovat parhaan tietoni mukaan Jumalan edessä. Ja sitten odotan teidän tekevän nämä asiat sillä tavalla, kuin minä sanon ne, koska jonkun täytyy olla päänä täällä. Teillä täytyy olla…

6       Minä en nyt yritä käyttää arvovaltaa tai jotakin senkaltaista, mutta katsokaahan, mies tai mikä tahansa, jolla on kaksi päätä, ei tiedä mitä tehdä. Jumalalla ei koskaan ole ollut kahta päätä Seurakunnassansa. Hän ei koskaan tehnyt niin, on vain yksi pää. Hän on aina tehnyt niin jokaisessa sukupolvessa, niin kuin me olemme tutkineet sitä kautta Kirjoitusten. Siellä on aina yksi henkilö, jonka kanssa Hän toimii. Koska, kun teillä on kaksi miestä, silloin teillä on kaksi mielipidettä. Täytyy tulla yhteen lopulliseen absoluuttiin, ja minun absoluuttiin on Sana, Raamattu. Ja ollessani pastorina täällä seurakunnassa minun absoluuttini on Sana, ja minä haluan… Minä tiedän veljet, että te jotenkin katsotte minun olevan teidän absoluuttinne, mitä… Niin kauan kuin minä seuraan Jumalaa, niin kuin Paavali sanoi Kirjoituksessa: “Seuratkaa minua, niin kuin minä seuraan Kristusta.”

7       Ja sitten odotan, että te veljet, milloin tahansa te näette minun menevän pois tästä Kirjoituksesta, te tulette luokseni yksityisesti ja kerrotte minulle, missä olen väärässä. Minä en välitä siitä, oletteko te luotettu tai siivooja, mikä tahansa te olette, teidän velvollisuutenne minua kohtaan, veljenä Kristuksessa, on kertoa minulle, milloin olen väärässä Kirjoitusten mukaisesti. Ja jos on jokin kysymys, istuutukaamme alas ja selvittäkäämme se yhdessä.

8       Ja oletan, että te olette siitä syystä pyytäneet minua tänne tänä iltana, koska minulla on täällä nämä kysymykset, joita teillä on mielessänne. Muistakaa nyt, veljet, minä en tiedä… Mitään nimiä ei ole kirjoitettu yhteenkään näistä papereista, mutta… Enkä minä tiedä, kuka on kirjoittanut ne, mutta ne ovat kysymyksiä, joita on mielessänne, ja minä olen täällä vastatakseni niihin parhaan tietoni mukaan.

9       Ja muistakaa, Jumala katsoo minuun nähdäkseen, että minä pysyn Sanassa. Ja minä katson teihin nähdäkseni, että te toimitte Sanan mukaan tässä seurakunnassa. Ja muistakaa, kaikki Saatanan pimeän valtakunnan voimat tulevat kääntymään teitä vastaan, kun te alatte kasvaa Herrassa. Ja teidän täytyy olla sotilaita eikä vain juuri värvättyjä. Te olette nyt ikääntyneitä sotilaita, ja teidät on koulutettu taistelemaan. Ja Saatana on tuleva keskuuteenne ja aiheuttava sen, että teillä on oleva väittelyä keskenänne, jos hän vain voi tehdä niin. Hylätkää hänet välittömästi. Te olette veljiä, ja hän on vihollinen. Ja me olemme täällä pitääksemme tasoa yllä tässä ehtoovalon ajassa, jolloin maailma on pimentynyt, ja koko seurakuntamaailma on menossa Kirkkojen maailmanneuvostoon. Ja hyvin pian he yrittävät iskeä tähän oveen täällä lapun: “Suljettu!” Ja silloin meidän täytyy kokoontua muissa paikoissa, koska he tulevat varmasti sulkemaan tämän kaltaiset seurakunnat, jos me emme ota pedon merkkiä. Ja me luotamme siihen, että pysymme uskollisina Jumalalle, kunnes kuolema meidät vapauttaa, ja niin me aiomme tehdä.

10   Nyt suoraan asiaan… Ja haluan pyytää, että jos milloin tahansa jostakin näistä asioista tulee kysymys, te soittaisitte ennen kokousta tämän nauhan tämän seurakunnan jäsenten edessä, juuri ennen kuin kokous alkaa. Soittakaa tämä nauha! Ja voikoon seurakunta täällä ymmärtää, että nämä miehet ovat vastuussa Jumalalle lupauksestaan tässä seurakunnassa, että he auttavat ylläpitämään näitä periaatteita. Te voitte olla eri mieltä niiden kanssa, ja jos minä annan teidän hoitaa sen, silloin minä tulen olemaan eri mieltä teidän kansaanne. Meillä täytyy jossain olla joku lähde, kun on tarve lopullisuudesta. Ja parhaan tietoni mukaan, minä annan sen Pyhän Hengen alaisuudessa ja annan Hänen olla oma lopullisuuteni. Ja olkoon tämä ääninauha teidän lopullisuutenne näissä kysymyksissä.

  10a No niin, ensimmäinen kysymys on:

        Kuinka seurakunnan tulisi toimia, kun pyydetään raha-apua ruokaan ja vaatteisiin? Mitä pitäisi seurakunnan tehdä?

11   Nyt me käsitämme, että seurakunta vastaa omistaan, me olemme vastuussa jäsenistämme täällä seurakunnassa, me olemme kokonansa vastuussa niin pitkälle kuin meillä on, millä auttaa heitä. Me olemme vastuullisia omistamme, joita ovat vakaat, tämän Tabernaakkelin uskolliset jäsenet, jotka käyvät täällä ja palvovat kanssamme. Me olemme velvollisuuden sitomat heitä kohtaan, veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka ovat osoittautuneet olevansa jäseniämme, kun kokoonnumme täällä.

12   Me käsitämme, että miljoonat ovat tänä iltana ilman ruokaa ja vaatteita, ja me rakastaisimme, jos vain kykenisimme auttamaan heitä kaikkia, me tekisimme kaiken, minkä voisimme, mutta rahallisesti me emme voi tehdä sitä, me emme voi ylläpitää koko maailmaa. Mutta me olemme velvollisuuden sitomia omiamme kohtaan. Ja uskon, että jos meillä sitten on jotakin ylimääräistä, jolla te haluaisitte auttaa ihmisiä, jotka eivät ole tämän seurakunnan jäseniä, jotakin, mitä te haluaisitte annettavan heille, diakonien johtokunnan on selvitettävä se.

13   Diakonit ovat niitä, joiden tulee huolehtia tämän kaltaisesta ongelmasta. Koska kun siellä Raamatussa, Apostolien Teoissa, tuli kiistaa ruuasta ja vaatteista, he kysyivät siitä apostoleilta, ja he sanoivat: “Etsikää keskuudestanne seitsemän miestä, joista on annettu hyvä todistus, ja jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä, jotta he voivat huolehtia näistä asioista, sillä me haluamme pitää itsemme jatkuvasti Jumalan Sanassa ja rukouksessa.”

14   Ja pastorin tehtävä ei ole huolehtia ruuista, ja niin edelleen. Diakonien tulee tehdä se. Se ei kuulu luotetuille, se on diakonien tehtävä. Ja sitten tämän pitäisi olla… Muistakaa Raamatussa, he auttoivat omiansa. Kreikkalaisille ja juutalaisille tuli kiistaa siitä, kun joku sai hieman enemmän kuin toinen, mutta ne olivat ihmisiä, jotka olivat myyneet kaikki tavaransa ja antaneet sen seurakunnan ylläpitämiseksi, ja että se sitten jaettaisiin heidän keskenänsä tasavertaisesti. Ja siellä tuli pieni väittely, ja sieltä me saimme seurakuntaan ensimmäiset diakonimme. Ja yksi heidän velvollisuuksistaan on tehdä niin.

15   Uskon, että meidän pitäisi huolehtia omistamme. Ja mikä tahansa valitus tulee osoittaa diakonien johtokunnan puheenjohtajalle, ja diakonien tulee sitten yhdessä katsoa, mitä he kykenevät tekemään sille. Ja kaikki nuo asiat, vaatteet, ruoka tai raha-apu tai mitä se onkin, pitäisi tulla diakonien kautta. Sitten kun diakonit ovat päättäneet, mitä asian kanssa tehdään, asia tulee esittää rahastonhoitajalle, jotta nähtäisiin, onko rahastossa sillä hetkellä tätä määrättyä summaa, jotta voidaan ostaa näitä vaatteita, tai mitä se sitten onkin. Mutta diakonien tulee kokoontua sen vuoksi. Se ei kuulu luotetuille eikä pastorille. Se on kokonaisuudessaan diakonien asia.

  15a Sitten kysymys numero kaksi:

        Riittääkö, että sanotaan avoimesti saarnastuolista, että kielet ja tulkitsemiset pitää tehdä ennen kokousta olevassa kokoontumisessa?

Siinä toinen kysymys, joka minulla on täällä tällä pienellä kortilla.

16   No niin, tämä kuuluu pastorille täällä, näettehän. Koska hän loppujen lopuksi on täällä pää hengellisissä asioissa. Diakonit ovat seurakunnan poliiseja, jotta he pitäisivät yllä järjestystä ja huolehtisivat näistä asioista kuten köyhien ruokkimisesta ja niin edespäin. Luotetuille kuuluvat raha-asiat ja rakennuksen kunnossapito. Niistä heidän tulee huolehtia. Mutta pastorille kuuluu hengellisen puolen valvominen, ja se kuuluu sinulle, veli Neville.

17   Nyt, jokin aika sitten, kun järjestys asetettiin seurakuntaan. Minä uskon kielilläpuhumiseen ja tulkintaan ja kaikkiin hienoihin hengellisiin lahjoihin, joista Jumala on määrännyt, että ne olisivat seurakunnassa. Mutta me elämme samankaltaisessa ajassa kuin oli Raamatun aikana, jolloin seurakunnat… Nyt, pankaa merkille Paavali, hän perusti seurakunnan Efesokseen, Efesoksen seurakunnan, joka oli hyvin vakiintunut seurakunta. Oletteko panneet sen merkille? Me uskomme Paavalin, niin kuin hän itse sanoi, puhuneen monilla kielillä, ja me tiedämme, että hänellä oli kielilläpuhumisen lahja. Ei niiden, joita hän oli opiskellut, vaan niiden, jotka oli hänelle hengellisesti annettu, koska hän puhuu siitä siellä Korinttolaiskirjeessä. Ja säästääksemme aikaa me emme lue sitä teille Raamatusta, koska silloin me viipyisimme täällä tänä iltana liian pitkään, eikä minulla ole liian paljoa aikaa. Mutta puhukaamme siitä, niin että voitte vapaasti nähdä sen.

18   Nyt, Paavalin ei koskaan tarvinnut puhua yhtään kertaa Efeson seurakunnalle tai Rooman seurakunnalle, tai millekään noista toisista seurakunnista, heidän hengellisistä lahjoistaan ja siitä, kuinka laittaa ne järjestykseen. Mutta korinttolaisille hänen täytyi puhua siitä jatkuvasti, koska he tekivät niin koko ajan. Ja Paavali sanoi, tullessaan heidän keskuuteensa, jos he huomasivat, että yhdellä oli kielet ja toisella psalmi, niin hän kiitti Herraa kaikista heidän hienoista lahjoistaan ja muusta sellaisesta. Ja jos olette huomanneet niin parissa ensimmäisessä Korinttolaiskirjeen luvussa Paavali osoittaa heille paikan, missä he olivat Kristuksessa, millä paikalla he olivat Kristuksessa.

19   Sitten kerrottuaan sen heille, hän alkaa isän tavoin heiluttaa piiskaa heidän yllään ja sanoo: “Minä kuulen, että teidän keskuudessanne on kiistoja, ja kuulen, että te juovutte Herran pöydässä.” Hän ei mitätöinyt heidän kristillisyyttään. Älkääkä myöskään te veljet tehkö niin heille, vaan kysymys oli siitä tavasta, miten he käyttäytyivät Jumalan huoneessa. Siitä on kysymys.

20   No niin, minä sanoisin näin, niin kuin Paavali entisaikaan sanoi: “Kun te tulette yhteen, ja yksi puhuu kielillä, niin tulkitkoon toinen. Ja jos ei ole tulkitsijaa, silloin pysykää hiljaa. Mutta jos on tulkitsija…”

21   Nyt minä olen tarkkaillut seurakuntaa täällä, ja olen nähnyt teidän kasvavan, ja olen nähnyt monien hengellisten lahjojen toimivan keskuudessanne. Suoraan sanoen, kerran minun täytyi tulla veli Nevillen luo Sanan kanssa Herralta oikaisemaan häntä jostakin, mitä hän oli tekemässä.

22   Ja jos Pyhä Henki on tehnyt minut lauman valvojaksi, silloin minun velvollisuuteni on kertoa teille Totuus. Ja minä olen hyvin kiitollinen veli Nevillelle, että hän otti vaarin Totuudesta. Minä voin ainoastaan sanoa Sen sillä tavoin, kuin Hän käskee minua.

23   Nyt, tässä asiassa, teidän seurakuntanne on kasvanut, ja minä olen huomannut sen. Ja seurakunnassa, tällä tavalla meillä oli se alussa, ja tällä tavalla me haluamme sen jälleen olevan.

24   Nyt jos te ette valvo, kun pienet lapset… Ensimmäinen asia, mitä lapsi yrittää tehdä, on puhua, vaikka hän ei osaa puhua. Näettekö? Se ääntelee ja pitää melua ja niin edelleen ja ajattelee kykenevänsä puhumaan paremmin kuin saarnaaja siihen aikaan. No niin, me emme löydä sellaista ainoastaan luonnollisessa elämässä, vaan myöskin hengellisessä elämässä. Se on vasta pienokainen. Jos te yritätte oikaista tuota vauvaa ja lyötte häntä vähän siksi, että hän sanoo “goo goo” ja yrittää puhua, niin te tulette pilaamaan tuon lapsen. Katsokaahan, te tulette vahingoittamaan häntä. Ja on parasta antaa tuon lapsen kasvaa hetken aikaa, kunnes hän todella osaa puhua, ja vasta sitten te sanotte hänelle, milloin hänen tulee puhua. “Ei silloin kun pappa puhuu tai mamma puhuu.” Vaan silloin kun on sovelias aika, hän sanokoon sanottavansa. Ymmärrättekö te minua? No niin, antaa hänen puhua silloin, kun hänen aikansa on puhua.

25   Nyt, jos minulla koskaan on ollut mitään, mikä on ollut kuin piikkinä lihassani, on se ollut se, kun ulkopuolisissa kokouksissa joku nousee ylös ollessani puhumassa ja antaa sanoman kielillä ja rikkoo Hengen. Olen juuri tullut kokouksista New Yorkissa ja eri paikoissa, joissa saarnaajat sallivat sen tapahtua kerta toisensa jälkeen, ja se ei saa aikaan muuta kuin epäjärjestystä. Katsokaahan, kun Jumala on toimimassa yhden ajatuslinjan mukaisesti, Hän kumoaisi oman tarkoituksensa, jos Hän tekisi niin silloin, kun Hän on yrittämässä saada jotakin ajatusta teille, seurakunnalle, tai olisi antamassa alttarikutsua, ja jokin keskeyttää sen.

26   Esimerkiksi tällä tavalla. Me istumme pöydässä ja puhumme Herrasta. Sitten nuorimmainen tulee sisään ja vetää kaiken mielenkiinnon pois siitä, mitä me olemme tekemässä hänen kirkuessa ja huutaessa: “Isä! Äiti! Minä tein juuri “kunnarin” pallopelissä! Ja me olemme tehneet sitä-ja-tätä-ja…!” Ja juuri silloin kun me olemme todella syvällisessä aiheessa. No niin, hänen juoksunsa pallopelissä on kyllä hienoa asia, mutta hän on poissa järjestyksestä, kun hän tekee sen kesken sanoman, josta me olemme puhumassa. Hän odottakoon, kunnes hänen aikansa tulee, ja kertokoon sitten meille, mitä hän teki pallopelissä.

27   Me huomaamme tänään tuon saman asian lahjojen kanssa. Siksi Jumala ei voi uskoa ihmisille liian monia hengellisiä lahjoja, kun he eivät tiedä, kuinka hallita niitä. Se on vikana tänään ja on syynä siihen, miksi meillä ei ole niitä enempää kuin mitä meillä on.

28   Sitten me näemme, että on olemassa niin paljon hengellisten lahjojen jäljittelyä. Mutta en usko, että sitä olisi täällä meidän seurakunnassamme. Minä olen kiitollinen siitä. Minä en usko sen olevan mitään jäljittelyä. Minä uskon, että meillä on aitoja lahjoja, mutta meidän täytyy tietää, miten hallita noita lahjoja.

29   Ja sitten kun te teette jotakin hyvin… Aivan samalla tavoin, kun työskennellessänne työnantajallenne, te alussa, ensimmäisessä tehtävässänne, olette halukaita ottamaan vastaan määräyksiä. Silloin teidän pomollanne on luottamus teihin ja hän korottaa jatkuvasti teitä ylempään ja ylempään virkaan, koko ajan.

30   Nyt uskon, että tuo aika on tullut Branham Tabernaakkelille, jotta tiedettäisiin, kuinka käyttää Jumalan meille antamia lahjoja, niin että Jumala voi luottaa meille jotakin vielä suurempaa kuin, mitä meillä on. Mutta me emme voi jatkaa… Ja te näette, kuinka joillekin täytyy aina olla sanomassa… Ja muistakaa: “Profeetan henki on alamainen profeetalle”, niin sanovat Kirjoitukset. Kun te näette miehen tai naisen, jota teidän täytyy oikaista, ja kun tuo henkilö menee pois järjestyksestä, ja te sanotte hänelle Kirjoituksen Totuuden, ja siitä huolimatta hän tekee sen, se silloin osoittaa, että heidän yllään oleva henki ei ole Jumalasta. Koska Raamattu sanoo: “Profeettojen henget”, tai, “profetoimisen henget”, se tarkoittaa todistamista, saarnaamista, kielilläpuhumista, tai mitä se onkin, koska kielilläpuhuminen tulkittuna on profetia. Niinpä se on alamainen profeetalle, ja Sana on tuo profeetta. Niinpä me näemme, että ollaan pois järjestyksestä, jos mies tai nainen hyppää ylös ja antaa sanoman, ei ole väliä sillä, kuinka paljon he haluaisivatkaan tehdä niin, kun saarnaaja on puhetyössään.

31   Nyt, minä ehdotan Branham Tabernaakkelille, koska meillä on lahjoja… Ja meillä on joitakin hyvin hienoja, lahjakkaita ihmisiä täällä. No niin, jokaisella noista lahjoista on oma palvelutehtävänsä. Ne ovat lahjoja, aivan niin kuin saarnaaminen on lahja, aivan niin kuin parantaminen on lahja ja aivan niin kuin nämä muut asiat ovat lahjoja, niin nämäkin ovat lahjoja, ne ovat palvelutehtäviä itsessänsä. Ja jokaista on käsketty odottamaan omaa palvelutehtäväänsä.

32   Sen vuoksi toimikoon Branham Tabernaakkeli näin, ja erikoisesti tänä aikana, kun meillä on niin paljon (en haluaisi sanoa tätä mutta), niin paljon tekouskoa. Me emme halua tekouskoa. Jos meillä ei voi olla todellista uskoa, älköön meillä silloin olko ollenkaan. Odottakaamme, kunnes me saamme todellista. No niin, minä uskon, että te miehet olette samaa mieltä sen kanssa. Me emme halua minkäänlaista tekouskoa. Veljet, ne emme voi aloittaa tekouskon kanssa ja jättää tätä maailmaa. Meillä täytyy olla sellaista, joka on todellista ja aitoa. Jos meillä ei ole sellaista, odottakaamme, kunnes me saamme sellaista, ja vasta sitten sanokaamme jotakin siitä. Ymmärrättekö?

33   Nyt haluaisin sanoa, että antakaamme kaikkien näiden miesten ja naisten, jotka puhuvat kielillä ja profetoivat ja antavat sanomia… Ja minä uskon teidän kanssanne, että ne ovat aitoja. Nyt, Raamattu sanoo: “Koetelkaa kaikki asiat ja pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää.” “Sillä änkyttävin huulin ja vieraalla kielellä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tämä on se lepo, josta puhuin, että heidän tulisi mennä sisälle siihen”, sanotaan Jesajan kirjassa.

34   Nyt haluan ehdottaa, että pyhäkössä palvelisi vain yksi lahja kerrallaan, ja se palauttaa meidät jälleen takaisin siihen sääntöön, josta yritän puhua: jos yksi puhuu, olkoot profeettojen henget alamaiset profeetoille. Ymmärrättekö te? Nyt nuo, joilla on palvelustehtävä Kristuksen Ruumista varten… Ja nyt kun Se on sanottu, tehtäköön niin. Antaa niiden, joilla on palvelustehtävä Kristuksen Ruumista varten, odottaa palvelutehtäväänsä, koska se on palvelustehtävä Kristukselta seurakuntaa varten. Mutta te ette voi kaikki suorittaa palvelusta samanaikaisesti, täytyy toimia yksi kerrallaan.

35   Branham Tabernaakkelissa on oleva tällä tavalla. Antaa niiden, jotka puhuvat kielillä, ja niiden, jotka tulkitsevat kieliä, ja niiden, joilla on profetia, joka tulee antaa seurakunnalle, tulla aikaisemmin yhteen keskenään ennen kokouksen alkua ja kokoontua johonkin määrättyyn huoneeseen ja odottaa palvelustehtävässänsä Herraa.

36   Aivan niin kuin pastorin itsensäkin täytyy tehdä ennen kuin hän tulee kuulijakunnan eteen. Hänen täytyy ottaa Raamattu, tutkia sitä huoneensa hiljaisuudessa Hengessä ja olla voideltu voidakseen tulla kuulijakunnan eteen puhumaan. Jos hän ei tee niin, hän tulee olemaan sekaisin tulessaan sinne. (Jokainen mies ja jokainen nainen, jolla on hengellinen lahja, tulkoon hän Herran eteen.) Ja koska pastorilla on yksi palvelustehtävä, hän on profeetta. Tuo englantilainen sana, “saarnaaja”, merkitsee “profeettaa”, hän on Sanan esiintuoja.

37   Nuo, joilla on palvelustehtävä, jonka täytyy olla osa jonkun toisen palvelustehtävästä, kuten yhden puhuessa kielillä ja toisen tulkitessa, he odottakoot he yhdessä palvelustehtäväänsä. He eivät voi viipyä erikseen omissa huoneissaan ja puhua kielillä ja sitten tulla ja kertoa, mitä he ovat sanoneet, koska tarvitaan sekä kielilläpuhuminen että tulkinta. Ymmärrättekö? Nyt, jos hänellä on se, niin hyvä on, me haluamme vastaanottaa sen sillä tavalla. Ja me haluamme seurakunnan hyötyvän näistä lahjoista, joita seurakunnassamme on. Jumala lähetti ne meille ja… Me haluamme seurakunnan hyötyvän näistä hengellisistä lahjoista. Niinpä ne, jotka puhuvat kielillä, ja ne, jotka tulkitsevat, ja ne, jotka profetoivat, tulkoot he yhteen ennen kuin seurakunta kokoontuu. Kokoontukoot he keskenään huoneessa ja odottakoot palvelustehtäväänsä Herralta seurakunnalle. Onko se ymmärretty?

38   Ja sitten, sallikaa minun sanoa tämä. Jos veli Collins puhuu kielillä ja veli Hickerson antaa tulkinnan, silloin heillä on yhteinen palvelustehtävä seurakuntaa varten. No niin, se ei ole veli Nevillen palvelustehtävä, se on teidän palvelus tehtävänne seurakunnalle. Minä annan tämän esimerkkinä. Silloin teidän veljien tulisi olla aivan yhtä kiinnostuneita saamaan oma palvelutehtävänne paikalleen Jumalan huoneessa, kuin pastorikin on kiinnostunut saamaan omansa. On ehdottoman välttämätöntä teidän tehdä se. Mutta te ette voi tehdä sitä oman huoneenne yksinäisyydessä, jos sinä puhut kielillä, ja sinä taas tulkitset, silloin teidän on pakko tulla yhteen. No niin, tulkaa yhteen seurakunnassa, johonkin huoneeseen keskenänne, koska teillä on henkilökohtainen palvelustehtävä. Se ei ole avoin palvelustehtävä, vaan se on tehtävä, jonka tulee auttaa seurakuntaa. Ymmärrättekö? Se tehtävä on jollain tavoin auttaa seurakuntaa, mutta sitä ei tule tehdä koko seurakunnan keskellä, vaan ainoastaan siten kuin minä tulen sen sanomaan teille, kuinka se tulee tehdä. Ymmärrättekö? Sitten esimerkiksi, jos veli Collins puhuu kielillä ja veli Hickerson antaa tulkinnan, niin kirjoittakoon sitten joku toinen veli muistiin se, mitä on sanottu. Ja sitten jos se tulee…

39   No niin, me kaikki tiedämme, että Herra on tulossa, me olemme tietoisia siitä. Ja jos veli Neville sanoisi joka ilta: “Katso, Herra on tulossa! Katso, Herra tulee”, niin se olisi aivan oikein, näettehän, koska hän sanoisi sen pastorina puhujanlavalta, sillä hänellä on Herran Sana siitä. Ja jos hän on pastori seurakunnalle, hänen tulee tutkia Herran Sanaa ja kertoa teille, mitä Herran tulemuksesta on kirjoitettuna Herran Sanassa, ja hän varoittaa teitä sillä. Muussa tapauksessa palvelustehtävät (seurakunnalle), joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovat kielilläpuhuminen, kielten tulkinta (jotka yhdessä ovat profetia). Tai sitten profeetta puhuu, joka on jotakin, jota ei ole kirjoitettuna Sanassa. Sen, mitä on kirjoitettuna Sanassa, pastori puhuu, mutta te sanotte sen, mitä ei ole kirjoitettuna Sanassa. Kuten esimerkiksi: “Sanokaa veli Wheelerille: NÄIN SANOO HERRA: ‘Huomenna hänen ei tule mennä sorakuopallensa, koska siellä tulee kaatumaan kuorma-auto’” tai jotakin sen kaltaista, ja se täytyy tehdä. Ja sinä olet puhunut sen, ja hän on tulkinnut sen, ja sitten kirjoittakaa se muistiin ja asettakaa puhujanpöydälle, sen jälkeen kun palveluksenne on päättynyt. Sitten seurakunta kokoontuu ja he alkavat laulamaan, ja niin edespäin, jos palvelustehtävänne on silloin päättynyt, tulkoot he esiin sen profetian kanssa, joka on annettu.

40   Ja minä en usko, että meillä on… Tai jos teillä on, sisällyttäkää tämä siihen. Kun nämä ihmiset tulevat yhteen, tulkoot ensin ne, joilla on viisaus. Koska, katsokaahan, jos yksi puhuu kielillä ja antaa tulkinnan Kirjoituksen mukaisesti, sitä ei voida vastaanottaa, ellei kaksi tai kolme muuta ihmistä ole todistanut, että he uskovat sen olevan Herran Sanan. Koska… Ja joskus näissä vähäisemmissä palvelutehtävissä, aivan niin kuin missä tahansa palvelutehtävässä, te saatte henkiä, jotka ovat vääriä, näettehän, ne tulevat sisälle siinä yhteydessä. Emmekä me halua sitä. Ei. Me haluamme, että nämä palvelustehtävät ovat valmiina koeteltaviksi, jos ne tulee koetella, koska mikä tahansa, joka on Jumalasta, voi… Teidän ei tarvitse olla huolissaan sen koettelemisesta, sillä se kestää koetuksen, jos se on Jumalasta.

41   Aivan kuten pastorikin, jos joku antaa hänelle haasteen Sanassa, hänen ei tarvitse perääntyä siinä, hän tietää tarkalleen, mistä hän puhuu. Hän voi sanoa: “Tulehan tänne puhumaan asiasta.” Näettekö? Ja samoin myös näiden toisten palvelutehtävien täytyy olla samalla tavalla.

42   Nyt jos yksi puhuu kielillä ja antaa sanoman… Jotkut ihmiset puhuvat kielillä vain “rakentaen itseään”, niin kuin Raamattu sanoo. Heillä vain on hienoa aikaa. He puhuvat kielillä, kun he tuntevat. Ja he puhuvat kielillä, he itse asiassa puhuvat kielillä, ja se on Henki, joka tekee sen. Mutta jos kielilläpuhuminen tapahtuu siellä kuulijakunnassa, he vain rakentavat itseänsä, eikä se silloin ole hyödyllinen asia seurakunnan kannalta. Tuo mies tai nainen rakentaa itseänsä. Näettekö?

43   Kielilläpuhuminen on Jumalan lahja rakennukseksi, sanoo Paavali Kirjoituksessa, ja sen tulee rakentaa seurakuntaa. Niinpä sen täytyy olla suora sanoma Jumalalta seurakunnalle, sen ulkopuolelta, mitä on kirjoitettuna täällä Raamatussa. Ymmärrättekö?

44   Te voisitte kysyä minulta: “Veli Branham, miten minun täytyy olla kastettu?” Minä voin sanoa sen teille nopeasti. Teidän ei tarvitse puhua kielillä sanoaksenne sitä minulle. Näettehän? Teidän ei tarvitse kysyä siitä mitään, niin että joku puhuisi kielillä ja kertoisi sen teille. Katsokaahan, se on jo kirjoitettu.

45   Mutta jos te sanotte, veli Branham, mitä minun pitäisi tehdä? Minun on tehtävä ratkaisu kuulunko minä tähän seurakuntaan vai menenkö minä toiseen seurakuntaan”, tai jotakin sen kaltaista. Tai: “Tulisiko minun tehdä tätä tai tuota?” No niin, sen täytyy tulla Jumalalta. Katsokaahan, Jumalan täytyy kertoa se meille. Mutta sen täytyy tulla jonkun toisen palvelutehtävän kautta, koska Sana ei sano: “Orman Nevillen tulee jättää Branham Tabernaakkeli ja mennä Fort Waynen Evankeliumin Tabernaakkeliin.” Katsokaahan, sitä ei sanota täällä Sanassa, joten sitä varten ovat nämä lahjat.

46   Kuten jos joku tulisi tänne ja kysyisi: “Uskotteko te Jumalalliseen parantumiseen?” Me saarnaamme sitä, me uskomme sen, samoin kuin me uskomme sairaan voitelemiseen öljyllä.

47   Mutta kun joku sanoo: “En pääse lävitse, missä on vika?” Silloin tarvitaan Jumalaa, kielten ja niiden tulkitsemisen kautta, profetian kautta tai jollakin tavalla, kaivamaan tuon miehen elämästä esiin se, mitä hän on tehnyt, ja kertomaan hänelle siitä. Se on palvelustehtävä, joka ei kuulu pastorille, vaan näille palveleville lahjoille, mutta niitä asioita ei tule tehdä siellä kuulijakunnan keskellä. Ymmärrättekö?

48   Paavalin ei koskaan tarvinnut kertaakaan sanoa siitä Efeson seurakunnalle. He olivat järjestyksessä. Eikä myöskään Rooman seurakunnalle tai noille muille seurakunnille, ainoastaan Korintin seurakunnalle, jotka eivät koskaan voineet saada itseänsä… No niin, Paavali uskoi kielilläpuhumiseen. Hänellä oli kielilläpuhumista Efeson seurakunnassa aivan samalla tavoin kuin oli Korintin seurakunnassa, mutta efesolaisille hän saattoi puhua suuremmista asioista kuin vain kielilläpuhumisesta ja kielten tulkitsemisesta.

49   No niin, sitten jos joku on kirjoittanut muistiin sanoman, joka on annettu kielillä tai annettu profetiassa, ja asettanut sen tänne puhujanpöydälle, silloin pastorin täytyy lukea se ennen kokouksen alkamista NÄIN SANOO HERRAna näiltä ihmisiltä, jotka puhuivat ja tulkitsivat sen. Ja jos se tapahtuu tarkalleen sillä tavalla kuin tulkinnassa on sanottu, silloin me kohotamme kätemme ja kiitämme Jumalaa, sillä Hänen Henkensä on keskuudessamme. Jos niin ei tapahdu, silloin älkää enää tehkö sitä, ennen kuin tuo paha henki on lähtenyt ulos teistä. Jumala ei valehtele, Hän on aina totuus.

50   Sitten te näette, että te olette nyt tarpeeksi vanhoja toimiaksenne niin kuin miehet eikä niin kuin lapset (“goo, goo, goo”). Teillä täytyy olla sitä varten jokin tarkoitus.

51   Tulkoon seurakunta nyt, kun se on tulossa järjestykseen, tähän järjestykseen. Jos yksi profetoi… Jos teidän keskuuteenne tulee joku oppimaton, ja te puhutte kielillä, silloin te olette hänelle muukalainen, hän ei tiedä, mistä te puhutte. Ja tosiaankin näinä päivinä sen suhteen on ollut niin paljon sekaannusta, siitä on tullut kompastuskivi. Mutta puhukoon yksi kielillä ja toinen tulkitkoon sen ja antakoon sanoman ja luettakoon sitten täältä puhujanlavalta, mitä tulee tapahtumaan, ja sitten tapahtukoon se, niin te tulette näkemään, mitä tapahtuu. Sanokaa heille, että “huomenna määrättyyn aikaan tai ensi viikolla määrättyyn aikaan, tulee eräs määrätty asia tapahtumaan”, ja kuunnelkoon silloin siellä oleva uskomaton sitä ja nähköön, kuinka se on kerrottu ennakolta, ennen kuin se tapahtuu. Silloin he tulevat tietämään, minkä kaltainen henki teidän keskuudessanne on, että se on Jumalan Henki. Sitä Paavali puhui: “Sitten kun yksi profetoi ja paljastaa salatut asiat, eikö uskomaton silloin lankea maahan ja sano: ‘Jumala on teidän keskellänne’?” Näettekö? Koska se ei voi olla…

52   Mutta me emme nyt halua… “Kun minä olin lapsi”, sanoi Paavali, “minä toimin kuin lapsi.” Hän sanoi sen näille korinttolaisille siellä: “Minä puhuin kuin lapsi.” Hänellä oli lapsen mieli. “Mutta kun minä tulin aikuiseksi, minä panin lapselliset asiat pois.”

53   Minä sanon sen nyt teille kaikille, näettehän. Muutama vuosi sitten te olitte lapsia näiden lahjojen kanssa ja leikkitte niillä sinne ja tänne. Mutta te olette nyt olleet pitkään koulussa, ja on aika olla miehiä, eikä käyttää näitä vain leikkimiseen. Lahjat ovat pyhiä, ne ovat Jumalasta, ettekä te leiki niiden kanssa. Antakaamme Jumalan käyttää niitä. Sellaista teidän palveluksenne tulee olla, ja se on tapa, miten Branham Tabernaakkeli asetetaan palvelukseen. Jos tämä asetetaan kyseenalaiseksi milloin tahansa, soitettakoon tätä nauhaa todistukseksi siitä, että tällä tavalla sen tulee tapahtua Branham Tabernaakkelissa.

54   Sitten saattaa joku vieras tulla sisälle. Tietenkin teillä on niitä koko ajan, koska tämä on kirkkokuntien välinen tabernaakkeli. Tänne tulee ihmisiä, joilla ei ole tätä hyvää koulutusta, eivätkä he tiedä asiaa paremmin. Heidän oma pastorinsa antaa heidän hypätä ylös ja keskeyttää sanomansa ja hajottaa alttarikutsu puhumalla kielillä, ja kaikkea muuta sellaista. Mutta teillä on parempi koulutus. Näettehän? Sitten kokouksen jälkeen, jos hän raivostuu, silloin diakonin tehtävä on mennä heidän tykönsä. Älkää pakottako pastorianne tekemään sitä, ellei sitten ole niin, ettei paikanpäällä ole yhtään diakonia, mutta diakonin tulee vastata siitä. Ymmärrättekö?

55   Sitten kokouksen jälkeen… Jos joku henkilö nousee ylös ja antaa sanoman, ja pastori haluaa pysähtyä hetkeksi ja jatkaa sen jälkeen, niin hyvä on, katsokaahan, se riippuu pastorista. Mutta menköön sitten diakoni välittömästi, ennen kuin tuo henkilö lähtee rakennuksesta, ja vieköön heidät sivummalle ja puhukoon heille siitä.

Ja jos on jotakin kysyttävää, niin vedotkaa tähän nauhaan ja sanokaa: “Tämä on se mitä, piispa tai seurakunnan ylivalvoja…” Ja mikä tahansa ylivalvoja on piispa. Katsokaahan, sellaiseksi sitä kutsuttiin Raamatussa, “piispanviraksi”, näettehän, se on seurakunnan ylivalvoja. “Nämä ovat säännöt, ja tällä tavalla meidän seurakuntamme tekee sen. Me rakastamme, kun te tulette ja annatte sanoman. Mutta jos teillä on sanoma Herralta, ja se tulee antaa, niin tuokaa se tänne puhujanlavalle ja meidän saarnaajamme tulee lukemaan sanoman tälle seurakunnalle.”

Mutta se ei saa olla Kirjoitusten toistamista tai sen kaltaista. Sen täytyy olla suora sanoma ihmisille, joka koskee jotakin, mitä on tulossa tapahtumaan, tai jotakin, mitä heidän pitäisi tehdä. Onko asia ymmärretty? Hyvä on.

 55a Onko mitään parempaa tapaa pitää järjestystä seurakunnassa, kuin se että diakonit jatkuvasti muistuttavat ihmisiä sen mukaisesti?

Ei. Minä juuri selitin sen. Se on kysymys numero kolme.

56   Diakonit, teidän tehtävänne on pitää järjestys seurakunnassa, hyväntahtoisesti ja ystävällisesti. Ja teidän oletetaan tekevän niin, jos joku menee pois järjestyksestä seurakunnassa, tai jos tänne tulee joku humalainen.

57   Niin kuin he ampuivat tuon saarnaajan puhujanlavalta siellä eräänä iltana. Te olette kuulleet siitä, kuinka tuo humalainen tuli sinne kaksipiippuisen haulikon kanssa. Hän huusi vaimoansa, hän halusi löytää vaimonsa ja meni pastoria kohden. Ja tuo pastori osoitti hänelle hänen vaimoansa, joka istui siellä, mutta hänen aikomuksensa oli ampua hänet siellä kirkossa, ja tuo pastori alkoi toimia. Ja sen sijaan että… Tuo mies haulikon kanssa kääntyi ympäri ja ampui pastorin saarnastuolista, ja sitten hän ampui vaimonsa ja sitten itsensä.

58   Nyt jos siellä olisi ollut joukko diakoneita silloin, kun tuo mies tuli sisään ovesta haulikon kanssa, he olisivat tarttuneet häneen ja ottaneet tuon haulikon pois häneltä. Näettekö? Katsokaahan, diakonit ovat järjestysmiehiä. Ja nyt, kun nämä asiat ovat menneet sellaisiksi, mitä he tekevät nyt, te voitte odottaa mitä tahansa. Mutta muistakaa, diakonit ovat Jumalan poliiseja Jumalan huoneessa huolimatta siitä, mitä kuka tahansa muu ajattelee. Joskus poliisi ei halua mennä suorittamaan pidätystä, kun se ehkä on yksi hänen ystävistään, mutta hän on vannonut virkavalansa ja hänen täytyy tehdä se joka tapauksessa. Hänen velvollisuutensa kaupunkiansa kohtaan on tehdä se. Ymmärrättekö?

59   Se on diakonin velvollisuus seurakunnassa. Ja jos joku hyppää ylös ja keskeyttää pastorin hänen tuodessa sanomaansa, tai jotakin muuta senkaltaista, silloin tulee kahden tai kolmen diakonin mennä hänen luokseen ja sanoa: “Voisimmeko me puhua sinulle, veli?” Näettekö? Tuokaa hänet ulos kirkosta tänne toimistoon täällä tai johonkin muuhun huoneeseen ja puhukaa hänelle siitä ja sanokaa, ettei hänen tule aiheuttaa keskeytystä. Tehän tiedätte, että laki määrää suuren sakon jumalanpalveluksen keskeyttämisestä. Mutta jotkut ihmiset, kuten joku rikollinen tai joku uskonnollinen fanaatikko, tulevat keskuuteenne ja alkavat huudella kaikenlaista, silloin diakonit… Ja jos näyttää siltä, etteivät diakonit kykene hillitsemään sitä, silloin luotetut, tai kuka tahansa seurakunnasta, voi astua esiin antamaan apua. Te tiedätte sen.

60   Ja sallikaa minun lukea tuo kysymys uudestaan.

Onko mitään parempaa tapaa pitää järjestystä seurakunnassa kuin se, että diakonit jatkuvasti muistuttavat ihmisiä siitä?

61   Kyllä, joskus. Uskoisin, että pastori aina määräajoin… Tai soittakaa tämä ääninauha ja antakaa sen olla todistajana. Diakonit ovat poliiseja, ja heidän sanansa on laki ja järjestys. Ymmärrättekö? Ja heillä on valtuudet seurakunnalta, ja myös lain mukaan, pitää huolta siitä, että Jumalan huoneessa säilyy järjestys. Ja diakonin vastustamisesta laki määrää kahdesta kymmeneen vuotta vankeutta. Jos te käskette heitä lähtemään, eivätkä he tee sitä, tai jotakin sen kaltaista, tai jos joku käyttäytyy häiritsevästi, hän ei silloin tiedä, mitä hän on tekemässä… Hänhän asettaa itsensä alttiiksi kaiken kaltaisille sakoille ynnä muulle.

62   Ja sitten jos joku sattuu… Nyt kuten… Ja jos joku hyppää ylös ja käyttäytyy häiritsevästi… Mutta jos joku vain puhuu kielillä tai jotakin sellaista, niin minä en puuttuisi siihen. Katsokaahan, antaa heidän mennä, koska he ovat vieraita. Jos he ovat meidän omiamme, Ottakaa silloin te diakonit seuraavana iltana tämä ääninauha ja sanokaa: “Me soitamme nyt seurakunnan säännöt ennekuin me aloitamme kokouksen. Me haluamme, että jokainen ymmärtää sen.” Ja te pastorit ja te kaikki voitte toimia yhdessä sillä tavalla.

62a Nyt, veli Branham, miten on pyhäkoulun kanssa? veli Branham, miten on pyhäkoulun kanssa (hyvä on), pitäisikö sen olla ennen kokouksessa saarnaamista?

63   Kyllä, meillä on aina ollut se sillä tavalla. Se antaa mahdollisuuden, että nämä pienemmät voivat osallistua pyhäkouluun. Jos heidän ensin täytyisi kuunnella saarnaamista, jota he eivät ymmärrä, ja sitten osallistua pyhäkouluun, he olisivat liian väsyneitä. Olkoon pyhäkoulu ensin määrättynä aikana. Pyhäkoulun ylivalvojan tulee pitää huoli siitä, että pyhäkoulu alkaa määrättynä aikana, ja että se päättyy määrättynä aikana. Pyhäkoulun kestoajalle on asetettu jokin määrätty aika.

63a Pitäisikö jonkun muun olla opettajana aikuisten luokassa kuin pastorin?

64   Jos niin on sovittu. Jos pastori haluaa opettaa pyhäkoulua ja sitten saarnata myöhemmin, niin se on hienoa, jos hän haluaa pitää kaksoispalvelun. Mutta jos hän ei halua sitä, hankkikaa itsellenne aikuisten opettaja aikuisten luokkaa varten. Sitten jos pastorilla on joku muu mielessänsä, ja tuo henkilö haluaa tehdä sen, käyttäkää silloin kolmekymmentä, kolmekymmentäviisi, neljäkymmentä minuuttia pyhäkoulua varten, mitä tahansa se onkin.

65   Ja sitten tänne tulisi asettaa kello. Ja kun tuota kelloa helistetään, se merkitsee, että on aika lopettaa pyhäkoulu, tai mahdollisesti soitetaan kirkonkelloa. Ja kun kello soi, se merkitsee sitä, että kaikki on valmiina alkamaan.

66   Siellä on varattu niin ja niin paljon aikaa laululle tai kahdelle, mitä sitten haluattekin laulaa. Ei kuitenkaan liian kauaa, ettette väsytä ihmisiä pitämällä heitä liian pitkään. Soittakaa kelloa, laulakaa laulu, tai mitä teettekin, ja sen jälkeen lähettäkää luokkanne sisälle. Ja heti kun tuo aika on tullut, sanokaamme, että se on kello kymmeneltä tai viisitoista minuuttia yli, mitä se sitten onkin, soittakaa kelloa, ja jokainen opettaja päästää luokkansa ulos ja liittymään yhteen kuulijakunnan kanssa täällä. Ja sitten antakaa pyhäkouluilmoituksenne, ja jokainen, joka haluaa, voi jäädä seuraavaksi kuuntelemaan saarnaa. Katsokaahan, silloin se on järjestyksessä.

66a Onko kysyttävää? [Joku kysyy veli Branhamilta: “Toisin sanoen, silloin meillä on jaettu luokka?”]

67   Kyllä, niin teillä pitäisi ollakin. Kolmevuotias ei voi ymmärtää sitä, mitä neljätoistavuotias ymmärtää. Uskon, että minulla se on hieman myöhemmin.

67a Kuinka monta luokkaa pitäisi olla?

68   Teidän pitäisi jakaa luokkanne… Kuten aivan pienten luokka, joka haluaa flanellitaulun, ja on liikaa vaadittu neljätoistavuotiaalta pojalta tai tytöltä, että hän olisi mukana siinä. Teillä pitäisi olla joku, joka huolehtisi noista aivan pienistä, joku vanhempi äiti tai joku joka, tietää kuinka huolehtia heistä. Muille luokille uskoisin tarvittavan jonkun, joka on kykenevä tuomaan esiin Sanaa. Ymmärrättehän? Ja täytyy olla eri luokkia, sanokaamme nyt, vähintään kolme luokkaa.

69   Tulisi olla yksi aivan pienille, viisivuotiaasta ylöspäin. Ja kaikki, jotka ovat sen alle, niiden tulisi pysyä äitinsä kanssa, joka voi viedä heidät hoitohuoneeseen, jos he alkavat itkeä saarnaamisen aikana. Siitä syystä meillä on tämä lastenhoitohuone. Se on sitä varten.

70   Ja uskon, että luokkien tulisi olla siten, että olisi yksi viisi- tai kuusivuotiaasta ylöspäin, kahdeksaan, yhdeksään, kymmeneen, jotenkin sillä tavalla. Ja sitten kymmenestä viiteentoista vuotiaille pitäisi olla teini-ikäisten luokka. Ja sitten aikuistenluokka yli viisitoistavuotiaille, koska he… Jos he ovat tarpeeksi vanhoja… Nykyään kun he menevät töihin ja tahtovat jo melkeinpä äänestääkin siinä iässä, ja heidän pitäisi olla kykeneviä kuulemaan Sanaa, mutta tulkaa auditorioon sitä varten.

70a Kenen pitäisi olla opettajina?

71   Riippuu teistä itsestänne, ketä te äänestätte itsellenne opettajiksi. Ja teidän tulisi tehdä se, asettaa heidät sinne, hankkia joku. Pitäkää seurakunnankokous ja kysykää: “Onko täällä joku, joka tuntee Herran johdatusta tehdä sitä?” Ja sitten hankkikaa pätevä opettaja. Tehkää se, sen täytyy olla ehdoton liikeasia, veljet. Jos opettaja ei ole pätevä siihen, silloin vaihtakaa opettajia.

72   Kun aika tulee, Jumalan alaisuudessa, että minusta tuntuu siltä, ettei Orman Neville ole enää pätevä olemaan pastorina täällä, silloin minä tulen mainitsemaan siitä seurakunnalle. Jos minä huomaan täällä, että joku teistä diakoneista ei jotenkin ole pätevä diakoniksi, minä tulen sanomaan seurakunnalle: “Olen havainnut, että siellä on eräs määrätty diakoni, joka tekee jotakin, jota hänen ei pitäisi tehdä, eikä hän täytä velvollisuuksiansa.” Ja niin edespäin sillä tavalla tai luotettu tai kuka se onkin. Minä en voi äänestää häntä sisään enkä ulos, seurakunnan täytyy tehdä se, mutta varmasti minä tulen esittämään asian seurakunnan edessä. Katsokaahan, sillä tavalla se pitäisi tehdä. Niin minun tulee toimia ylivalvojana, minun oletetaan pitävän silmällä tapahtuvia asioita. Me olemme menossa Taivaaseen emmekä mihinkään ralliin täällä ulkona emmekä johonkin pitääksemme hauskaa ja hyppiäksemme toistemme ylitse ja pelataksemme pesäpalloa. Meillä on kaikkein hienoin asia, mitä maan päällä on, ja se on Jumalan Sana, joten meidän tulee toimittaa se jumalallisessa järjestyksessä.

72a Kenen pitäisi olla opettajina?

73   On teidän asianne valita heidät. Mutta pienille lapsille minä ottaisin vanhemman naisen, jonkun, joka osaa tehdä sen. Teini-ikäisille minä ottaisin opettajan, joka on hyvin tarkka, ei niin että mentäisiin jonnekin syömään nakkeja. Se kyllä sopii, jos he haluavat tehdä sen, mutta että koko asia olisi sitä… Pankaa pääpaino Sanalle. Olkoon hän joku, joka kykenee pitämään esillä Sanaa. Ja sen on oltava sitä, minkä puolesta tämä seurakunta seisoo… Nakinsyönti kyllä sopii, niin kuin pienet huviretketkin, jos haluatte yhdessäoloa, se on hienoa, ja niin teidän pitäisikin tuottaa iloa lapsille. Mutta tässä paikassa täällä, se on Jumalan Sana. Nakit ovat hyviä silloin, kun te tulette yhteen jossakin, tai jotakin muuta senkaltaista, mutta ei tässä Jumalan huoneessa. Ja te tietenkin tiedätte, että me emme usko näihin hullutuksiin, kuten kutsujen pitämiseen täällä… Te tiedätte asian paremmin.

73a Kenen pitäisi valvoa pyhäkoulua ja pitää se järjestyksessä?

74   Pyhäkoulun ylivalvojan. Ja se on hänen asiansa. Hänellä ei tule olla mitään tekemistä diakonien, luotettujen, pastorien tai kenenkään muunkaan kanssa, hänellä on oma virkansa. Kuka tahansa teidän pyhäkoulun opettajanne on, minä en tiedä sitä. Mutta pyhäkoulun opettajan tulee valvoa, että jokainen luokka on omalla paikallansa, ja että jokainen opettaja on läsnä, tai sitten opettajan sijainen, jos tuo opettaja ei ole siellä tuona päivänä.

75   Sitten oppituntien aikana pyhäkoulun ylivalvoja kiertää luokissa keräämässä uhrit, joita heillä on siellä (pyhäkoulukeräykset) ja ilmoitukset siitä, kuinka monta oli läsnä, ja kuinka monta Raamattua heillä oli kussakin luokassa, ja hän tekee niistä raportin. Ja sitten ennen saarnan alkamista, kun siihen annetaan tilaisuus pyhäkoulun päätyttyä, luetaan pyhäkouluselostus, kuinka monia opettajia oli, ja kuinka monet olivat läsnä, ja kuinka paljon oli kaiken kaikkiaan pyhäkoulussa, kuinka paljon oli uhrien yhteissumma, ja niin edespäin sillä tavalla. Diakonien, luotettujen tai pastorien ei pidä tehdä sitä, heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se on pyhäkoulun ylivalvojan tehtävä.

76   Ja sitten jos hän huomaa, että pyhäkoulu tarvitsee jotakin määrättyä asiaa, hänen tulee esittää se luotetuille, jotka sitten ensin pitävät sen johdosta kokouksen. Ja jos he huomaavat, että heillä on siihen riittävät varat, ja niin edelleen, he ilmoittavat siitä rahastonhoitajalle, ja sitten se voidaan ostaa. Jos hän haluaa jotakin lisäkirjallisuutta tai joitakin Raamattuja, tiedättehän, jos he tahtovat ostaa Raamatun jollekin, joka löytää eniten sanoja tai muistaa eniten raamatunpaikkoja, jonkinlaisena palkinnon tapaisena tai lahjan hänelle, ja he tahtovat ostaa sen seurakunnan kautta, esitettäköön se silloin luotetuille, ja he katsovat, onko rahastossa siihen tarvittavat varat.

77   Ja uskon, että siinä on vastaus näihin viiteen kysymykseen siitä aiheesta.

77a Seuraava kysymys on: Veli Branham, seurakuntajärjestyksestä, me olemme yrittäneet tehdä sen mukaisesti kuin olemme ymmärtäneet, millaiset säännöt annettiin uuden kirkon vihkimiskokouksessa. Ja kun olemme tehneet niin, jotkut ovat suuttuneet ja jättäneet seurakunnan. Ja toiset eivät halua kuunnella mitään, mitä me sanomme, erikoisesti lapset. Me olemme puhuneet lapsista heidän vanhemmilleen, eivätkä he huolehdi heistä. Olemmeko me nyt ymmärtäneet asian väärin? Vai olemmeko me tekemässä sitä väärällä tavalla? Kiitos.

77b Sallikaa minun nyt vastata tähän järjestyksessä:

Seurakuntajärjestyksestä, me olemme yrittäneet tehdä sen mukaisesti kuin olemme ymmärtäneet, millaiset säännöt annettiin uuden kirkon vihkimiskokouksessa .

78   No niin, se on oikein, te teette oikein. Oletan, että nämä ovat diakoneja, koska se koskee heidän tehtäviään. Hyvä on.

78a Ja kun olemme tehneet niin, jotkut ovat suuttuneet .

79   He suuttuvat myös minulle! He tekevät niin kenelle tahansa. Ymmärrättekö? Ja henkilö, joka tekee niin, hänessä on jotakin vialla. He eivät ole oikeissa suhteessa Jumalan kanssa, sillä Kristuksen Henki on alamainen Kristuksen opetukselle, Kristuksen huoneessa, Kristuksen säännön mukaisesti. Ymmärrättekö? Ja kuka tahansa mies tai nainen, henkilö tai lapsi, joka suuttuu jumaliseen diakoniin, joka käskee heitä olemaan… tai jos heidän vanhempansa suuttuvat diakoniin… Me todella haluamme jokaisen tähän seurakuntaan, jonka vain voimme saada, mutta jos se vain tuottaa vaikeuksia jossakin muualla, se on piikkinä, tai niin kuin meillä oli tapana sanoa “kaniinina puukasassa”. Sellainen henkilö ei ole oikea.

80   Jos he lähtevät, silloin on vain yksi asia tehtävänä: antakaa heidän mennä ja rukoilkaa heidän puolestansa. Ymmärrättekö? Sitten jotkut diakoneista voivat ehkä mennä heidän kotiinsa joskus nähdäkseen, mistä syystä he lähtivät, ja kysyäkseen heiltä, missä oli vika, nähdäkseen voisitteko sopia, niin että he tulisivat takaisin. Ja jos ette voi, ottakaa silloin kaksi tai kolme todistajaa mukaanne, että he voisivat ymmärtää. Sitten jos he eivät voi ymmärtää, kerrottakoon se seurakunnan edessä, jos he ovat jäseniä täällä seurakunnassa. Sitten he ovat…

81   Ja sitten, jos he eivät ole tämän seurakunnan jäseniä, heidät pitää panna noudattamaan sääntöjä. Katsokaahan, heidän täytyy kuunnella meidän sääntöjämme täällä, koska nämä ovat seurakunnan säännöt. Nämä ovat asioita, joita me emme halua tehdä, asioita, joita minä en halua tehdä, mutta ne ovat asioita, jotka täytyy tehdä. Ja minä panen alttiiksi itseni sanomalla sen tässä nauhalla, se olen minä, he voivat kuunnella minun puhuvan ja tietävät, että se olen minä, ettekä te miehet. Te olette kysyneet minulta nämä kysymykset, ja minä vastaan siihen parhaan tietoni mukaan Jumalan Sanasta.

82   Nyt jos nuo ihmiset vihastuvat ja lähtevät pois: “Mitä Kirjoitukset sanovat siitä, veli Branham?”

83   “He lähtivät ulos meistä, koska he eivät olleet meistä.” Ja se selvittää sen. He “jättivät seurakunnan”, he tekivät niin. Hyvä on.

83a Toiset eivät halua kuunnella mitään, mitä me sanomme, erikoisesti lapset.

84   Lasten oletetaan saavan kuritusta, heidän pitäisi saada sitä kotona. Mutta vaikka ne olisivat minun lapsiani, ja jos he koska tahansa käyttäytyvät täällä sääntöjen vastaisesti, niin minä en halua teidän tekevän mitään erotusta. Saara, Rebekka, Joseph, Billy, kuka tahansa heistä, te kerrotte sen minulle, ja minä tulen huolehtimaan siitä. Jos he eivät voi käyttäytyä oikein, silloin he pysyvät poissa kirkosta, kunnes he oppivat käyttäytymään oikein. Tämä ei ole mikään areena, tämä on Jumalan huone. Tämä ei ole mikään leikkipaikka, jossa rullaluistellaan ja kirjoitellaan lappusia ja nauretaan ja leikellään papereita. Tämä on Jumalan huone, ja kaiken toiminnan tulee olla jumalista.

85   Te tulette tänne palvoaksenne ettekä vierailemaan. Tämä ei ole mikään huvipuisto, eikä tämä ole mikään kyläpaikka. Tämä on Pyhän Hengen vierailupaikka, jossa kuunnellaan sitä, mitä Hänellä on sanottavana, eikä mitä toinen toisilla on sanottavana keskenään. Me emme tule tänne ollaksemme yhdessä toistemme kanssa, vaan me tulemme tänne ollaksemme yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä on palvonnan huone. Ja lasten täytyy saada kuritusta vanhemmiltaan. Tehtäköön se tiettäväksi! Että jos nämä diakonit… Jos näiden lasten vanhemmat eivät halua kuunnella sitä, mitä nämä diakonit sanovat, silloin sellaisten vanhempien pitäisi itsensä tulla oikaistuksi.

85a Me olemme puhuneet lapsista heidän vanhemmilleen, eivätkä he huolehdi heistä.

86   Jos he ovat tämän seurakunnan jäseniä, silloin teidän tulee ottaa kaksi tai kolme mukaanne ja kutsua nuo vanhemmat yksityiseen keskusteluun yhdessä näistä toimistoista täällä. Minä en välitä siitä, kuka se on, jos se olen minä tai veli Neville, jos on kysymys Billy Paulista ja hänen pienestä pojastansa tai veli Collinsista ja yhdestä hänen lapsistansa tai kenestä tahansa teistä. Me rakastamme toisiamme, mutta me olemme velvollisuuden sitomia Jumalaa kohtaan ja Hänen Sanaansa kohtaan. Jos se on Doc, tai kuka tahansa, meidän tulee kutsua toisen toisemme keskustelemaan asiasta ja olla rehellisiä toistemme kanssa. Kuinka voi Jumala koskaan toimia kanssamme, jos me emme ole rehellisiä toistemme kanssa? Kuinka me silloin voimme olla rehellisiä Hänen kanssaan?

87   Tämä on järjestys, joka meidän täytyy pitää Jumalan huoneessa! Ja diakonien tulee tietää, kuinka tehdä se. Ymmärrättekö? Ja siitä syystä minä kerron teille nyt, kuinka pitää nämä asiat järjestyksessä. Ja nyt tässä asiassa, jos te sanotte siitä vanhemmille, eivätkä he halua kuulla teitä, silloin ottakaa mukaanne toinen diakoni, yksi luotetuista tai joku hyvä henkilö tästä seurakunnasta ja menkää hänen luokseen. Kutsukaa diakonit yhteen ja sanokaa: “Veli Jones, veli Henderson, veli Jackson”, tai kuka tahansa se onkin, “heidän lapsensa käyttäytyvät sopimattomasti, ja me olemme sanoneet kaksi tai kolme kertaa heille heidän lapsistaan, eivätkä he halua kuunnella.”

88   Sitten antakaa kutsu veli Jonesille, tai kuka se sitten onkin, ja sanokaa: “Veli Jones, me olemme kutsuneet sinut tänne neuvottelua varten. Me rakastamme sinua, ja sinä olet osa meistä, sinä olet yksi meistä. Salli meidän soittaa tämä nauha ja kuunnelkaamme, mitä veli Branham sanoo siitä. Me olemme pyytäneet noita lapsia käyttäytymään oikein kirkossa. Jos he eivät halua käyttäytyä, ja jos sinä et saa heitä käyttäytymään niin kuin kirkossa tulee käyttäytyä, niin jätä heidät jonkun kanssa siksi aikaa, kun tulet kirkkoon, kunnes he oppivat, kuinka Jumalan huoneessa tulee käyttäytyä.” Ymmärrättekö? Mutta tämä on määräys, ja sen mukaan pitää toimia!

88a Nyt, kysymys jatkuu.

Olemmeko me nyt ymmärtäneet asian väärin?

89   Ei missään tapauksessa. Te ette ole ymmärtäneet sitä väärin, se on oikein. Minä sanon sen jälleen, ne ovat määräyksiä. Armeijassa he eivät pyydä teitä: “Haluaisitko sinä tehdä jonkun määrätyn asian?” Jos te olette armeijassa, te olette pakotettuja tekemään se. Näettekö? Ja sillä tavalla se on… Minä olen pakotettu saarnaamaan Evankeliumia. Minä olen pakotettu seisomaan Tämän puolesta huolimatta siitä, mitä joku toinen mies, ja veljet, ja niin edespäin, sanovat Siitä. Minä olen pakotettu tekemään tämän. Minun täytyy loukata tunteita ja leikellä ihmisiä palasiksi, mutta jos minä…

90   Te ette halua olla kuten tämä Oswald. Näettekö? Jos te ette voi olla eri mieltä jonkun kanssa asioista ja sitten puristaa hänen kättään ja yhä tuntea häntä kohtaan samalla tavoin kuin ennenkin, silloin teidän kohdallanne on jotakin vialla. Jos minä en voi olla eri mieltä jonkun miehen kanssa (katkerasti, laidasta toiseen) ja yhä ajatella hänestä aivan samalla tavoin kuin Kristuskin ajattelisi, silloin jotakin on vialla minun henkeni kanssa, silloin minulla ei ole Kristuksen Henkeä. Ymmärrättekö?

91   Jos hän sanoo: “Hyvä on, veli Branham, minä uskon, että sinun opetuksesi on sitä tai tätä.”

92   “Hyvä on, veli, tulkaamme yhteen ja pohtikaamme sitä, sinä ja minä. Menkäämme kahden kesken tänne huoneeseen ja keskustelkaamme siitä.” Ja sitten hän leikkelee minua kappaleiksi, ja minun täytyy sanoa asioita takaisin hänelle. Jos minä en sydämessäni voi tuntea samalla tavoin häntä kohtaan, että “hän yhä on veljeni, ja minä yritän auttaa häntä”, silloin minä en koskaan tule olemaan hänelle avuksi. Ei ole mitään tapaa, miten voisi olla hänelle avuksi. Jos minä en rakasta häntä, mitä hyötyä on silloin tehdä niin? Sanokaa hänelle: “Ensimmäinen asia ensimmäiseksi, veli, minä en rakasta sinua, ja anna minun saada se pois sydämestäni täällä, ennen kuin me menemme sinne sisälle, koska minä en voi auttaa sinua, ennekuin rakastan sinua.”

93   Ja se on oikein, sillä tavalla se on, te olette tehneet tarkalleen oikein, sillä tavalla sen pitää olla. Te ette ole ymmärtäneet sitä väärin.

93a Olemmeko me tekemässä sitä väärällä tavalla?

94   Ei, se on oikea tapa tehdä se. Järjestys tulee pitää! Koska se on jatkuvasti… Pienet lapset ja äidit, pienet vauvat, ne itkevät, ja jos ne itkevät liikaa häiriten pastorianne siellä puhujanlavalla, niin muistakaa, te olette hänen henkivartijansa, te olette Evankeliumin henkivartijoita. Ymmärrättekö? Ja jos se keskeyttää sanoman Herralta, niin mitä teidän silloin diakoneina tulee tehdä? Aivan kuten mies, joka puhuu kielillä, hän on velvollisuuden sitoma, ja kun mies saarnaa, hän on velvollisuuden sitoma Sanalle. Jokainen teistä on velvollisuuden sitoma virkaansa nähden, koska niin me itse kukin täällä toimimme.

95   No niin, me emme halua käyttää liiaksi aikaa. Tiedän, että minulla on tapaaminen muutaman minuutin kuluttua, joten yritän kiirehtiä niin nopeasti kuin voin.

95a Veli Branham…

Tällä kortilla on kaksi kysymystä.

Veli Branham, miten meidän pitäisi suhtautua uhrien keräämiseen seurakunnassa ihmisille? Kuinka se pitäisi tehdä?

96   Minun mielestäni uhrin keräämistä seurakunnassa ei pitäisi tehdä, ellei se ole pastorianne varten. Ja uskon, että jos joku tulee hyväntekeväisyyden tai jonkin muun senkaltaisen vuoksi… Tai jos jollakin on kova tarve, kuten jollakin jäsenistämme täällä, sanokaamme, että jos yhdellä veljistämme täällä on vaikeuksia. Uskon silloin, että se tulisi ilmoittaa puhujanlavalta, ja pastori tehköön sen. Mielestäni hänen velvollisuutensa on tehdä se. Jos joku veli on tarpeessa, esitelköön hän sen seurakunnalle, jos se halutaan tehdä sillä tavalla.

97   Jos joku on tarpeessa, ettekä te halua kerätä uhria tuolle tarpeessa olevalle henkilölle, kokoontukoon silloin johtokunta yhteen ja päättäköön jostakin määrätystä summasta, jonka he haluavat yhteisestä kassasta antaa tälle henkilölle. Mutta jos kassa on vähissä tuohon aikaan, niin ettei sitä voida tehdä, keskustelkoon johtokunta siitä ja antakoon ohjeet pastorille, joka sitten ilmoittaa tästä määrätystä asiasta ja sanoo: “Meidän veljeämme Jonesia on kohdannut hirvittävä onnettomuus, hänen talonsa on palanut. Ja tänä iltana kristittyinä me tulemme yhdessä, jokainen meistä tulee tekemään lupauksen siitä, mitä me voimme tehdä auttaaksemme veli Jonesia saamaan talonsa takaisin.” Tai mistä sitten onkin kysymys. Katsokaahan, me teemme niin. Sanottakoon se puhujanlavalta. Sillä tavalla se tulee tehdä. Ja sitten kun lupaukset täytetään, antakaa ne seurakunnan rahastonhoitajalle. Ja nämä lupaukset tulee maksaa seurakunnan rahastonhoitajan kautta, joka antaa ne heille. Ja hän antaa jokaiselle henkilölle siitä kuitin, koska en tiedä, ovatko ne verovähennyskelvollisia vai eivät. Luulisin, että jotkut niistä ovat.

98   Mutta kun kysymys on jostakin vieraasta. Joku tulee ja sanoo: “Tiedättekö mitä? Minä olen matkalla ja minulta räjähti rengas. Minä haluan uuden renkaan. Kootkaa minulle uhri tänä iltana uutta rengasta varten.” No niin, niin ei tule tehdä. Ei, niin ei tulisi toimia. Mutta jos se näyttää sen arvoiselta, että teette sen jollekin, jonka te tunnette, tulkoon silloin johtokunta yhteen ja nimetköön rahastosta jonkun määräsumman tuolle miehelle renkaan ostamista varten, tai mitä se onkin. Tai jos seurakunnan kassa on vähissä, ja johtokunta on päättänyt, että… Pastorilla ei saa olla mitään tekemistä tämän kanssa, diakonien pitää tehdä tämä tai johtokunnan. Ja jos niin on sovittu, ja se jätetty pastorin tehtäväksi, silloin pastori kerää uhrin. Mutta huomatkaa, jos se on joku vieras, ja on hätätilanne, joku tarvitsee vähän rahaa, ja teistä tuntuu, että se menee oikeata asiaa varten (tämä on nyt minun mielipiteeni), jos se menee todella oikeaa asiaa varten, ja te tiedätte sen olevan niin…

99   Nyt, ensinnäkin, jos te menette ja katsotte minun kirjoistani talossani, niin te näette, kuinka ihmiset ovat tulleet luokseni ja sanoneet: “Minä olen saarnaaja se-ja-se jostakin määrätystä seurakunnasta, ja minulla oli vähän vaikeuksia täällä tiellä ja tarvitsisin uudet renkaat autooni”, tietoisena, että olin juuri tullut kokouksesta, jossa minulle oli kerätty uhri, tai jotakin senkaltaista, ja minä olen saattanut antaa sen lähes kokonaan hänelle uusien renkaiden ostamista varten. Ja sitten tarkastettuanne yksityiskohdat, sellaista saarnaajaa ei ole koskaan asunut sellaisessa paikassa. Ja siellä on kirjoissa kymmenen tai kaksikymmentätuhatta dollaria näiltä vuosilta, jotka olen antanut sillä tavalla tietämättä koskaan, mistä he ovat. Olen tullut näkemään, miten muutkin saarnaajat sanovat: “Hän petkutti minulta niin-ja-niin paljon ja niin-ja-niin paljon.”

100   No niin, seurakunta ei ole vastuussa muista kuin omistansa. Se on oikein. He ovat vastuussa omistansa.

101   Mutta jos asia näyttää sen arvoiselta, ja jos luotetut voivat sanoa: “Hetkinen vain. Tässä on hänen autonsa. Se on tapahtunut. Hän ei ole seurakunnastamme, mutta se on totta.” Sitten jos he tahtovat tehdä sen sillä tavalla ja he sanovat jotakin erikoista ulkopuolisesta…

102   Nyt ei ole kysymys meikäläisistä, näettehän, meikäläisistä huolehditaan täällä omien kesken, sen tekevät heidän veljensä täällä, näettehän.

103   Mutta jos se on joku ulkopuolinen, joku joka sanoo olevansa nälkäinen… Ja jos joku haluaa avata kukkaronsa ja antaa hyväntekeväisyyteen, niin se riippuu teistä itsestänne, mutta minä puhun seurakunnasta. Ja sitten jos seurakuntalaisia pyydetään tekemään lahjoitus, silloin…

104   Nyt jos teillä on evankelista täällä saarnaamassa, silloin te tietenkin keräätte… Sehän on selvää, ennen kuin hän tulee, tiedättehän, että te tulette antamaan hänelle uhrin tai maksamaan hänelle palkan, tai miten hän haluaa sen tehtäväksi.

105   Mutta sitten, jos täällä on sellainen henkilö, ja asia on oikea, ja johtokunta on sitä mieltä ja sanoo pastorille siitä, sanokoon silloin pastori: “Eräs se-ja-se henkilö, jota me emme tunne, on tullut ja sanonut, että hänen lapsensa ovat nälkäisiä, eikä meillä ole aikaa tutkia tuota väitettä.” Näettekö?

106   Jos mitään sen kaltaista on, meidän… Jos meikäläisten keskuudessa on sellaista, meidän omat diakonimme menevät ja tutkivat väitteen todenperäisyyden. Näettekö? Ja sitten, jos se on sen arvoinen, tehkää se. Jos se ei ole sen arvoista, älkää tehkö sitä, teidän ei ole pakko tehdä sitä. Mutta jos sellainen mies on täällä, antakaa pastorin sanoa: “Luotettujen johtokunta on sanonut minulle, että he eivät tunne tätä henkilöä. Mutta tämä mies istuu täällä ja sanoo, että hänen nimensä on Jim Jones”, tai mikä se sitten onkin, “ja hän istuu täällä. Haluaisitko nousta seisomaan, herra Jones? Nyt, herra Jones, kun kokous on päättynyt, asetu seisomaan sinne uloskäynnin viereen mennessäsi ulos. Ja jos joku tuntee sydämessään, että hän haluaa antaa jotakin tälle miehelle, antakaa se hänelle mennessänne ulos.” Onko se nyt ymmärretty?

107   Saitteko te sen nauhalle? Ne, jotka nauhoittavat… Ja yksi… Veli Collins ei saanut sitä nauhallensa. Haluan sanoa sen uudestaan, koska hän on yksi diakoneista.

108   Jos joku tuntematon tulee, ja on hätätilanne, ja halutaan ottaa uhri seurakunnalta, neuvotelkoot luotetut ja diakonit yhdessä siitä ja he tehköön päätöksensä ja sanokoon sitten pastorille, että se voidaan tehdä tällä tavalla. Sanokoon pastori, että “tämä määrätty mies”, kutsuen häntä nimeltä, “jota me emme tunne. Ja meidän käytäntömme täällä on tutkia asia, kun kysymys on meikäläisistä, ennen kuin me keräämme uhreja ihmisille. Mutta tämä mies tässä sanoo, että hän on rahaton. Hänellä on hätätilanne, koska hänen lapsensa ovat sairaita, ja hän yrittää saada lääkehoitoa lapsillensa”, tai mikä hätätilanne sitten onkin. “Hän on nyt täällä. Haluaisitko nousta seisomaan, herra?” Näettekö, pyytäkää häntä nousemaan ylös. Ja sanokaa: “Nyt te ihmiset näette, kuka hän on, ja kun kokous on päättynyt, tulee tämä mies seisomaan siellä uloskäynnin vieressä, ja jos ihmiset ulos mennessään tuntevat, että he tahtovat antaa tähän tarkoitukseen, niin teillä on vapaus tehdä se. Me ainoastaan ilmoitamme siitä seurakunnassa.” Te ette anna sille hyväksymistänne, te ainoastaan ilmoitatte siitä. Katsokaahan, se on vieraanvaraisuutta muukalaista kohtaan. Näettekö? Ymmärrättekö sen nyt? Hyvä on.

109   Uskon sen selvittävän sen kysymyksen.

109a Mitä ääninauhoista? Nyt, kun… Mitä ääninauhoista? Siinä on kysymysmerkki. Koska monet kirjoittavat toimistoon ja syyttävät sinua toiminnasta, joka koskee ääninauhoja. Myös, miten on muiden kohdalla seurakunnassa, jotka myyvät ääninauhoja, jos herra Maquiren täytyy maksaa niistä tekijänpalkkio?

110   Hyvä on. Ääninauhat perustuvat sopimukseen. Enkä minä tiedä tarkalleen, milloin sopimus päättyy, mutta luotetut, tämä asia kuuluu luotetuille, ei diakoneille vaan luotetuille, ei pastorille vaan luotetuille. Luotetut aina määrä ajoin kirjoittavat sopimuksen, niin kuin minä se olen ymmärtänyt. Ja jos tämä on väärin, oikaiskoot silloin luotetut sen. Luotetuilla on sopimus tämän henkilön kanssa, joka valmistaa ääninauhoja, ja ääninauhat perustuvat toimilupaan [franchise].

111   Kukaan muu ei voi valmistaa nauhoja, ellei tuo henkilö, jolla on toimilupa, anna siihen lupaa, eikä niitä voida myydä ilman hänen antamaansa lupaa, koska se on laki, näettehän, se on toimilupaa koskeva laki. Jos henkilö, jolla on toimilupa, haluaa antaa sen-ja-sen valmistaa ääninauhoja, niin se on hänen asiansa. Myöskin, jos hän haluaa antaa kenen tahansa valmistaa nauhoja, sekin on hänen asiansa. Jos hän haluaa, että kuka tahansa voi myydä ääninauhoja, niin se on tuon henkilön asia, jolla on toimilupa. Hänellä tulee olla pieni allekirjoitettu paperi toimiluvan omistajalta voidakseen valmistaa ja myydä nauhoja, koska laki vaatii sen, sillä jos hän ei tee niin, niin tuo mies, jolla on toimilupa siihen… Te panette itsenne alttiiksi… (Jos tuo henkilö on inhottava ja haluaa aiheuttaa vaikeuksia, hän voi todella tehdä sen.) Jos te ylitätte tuon toimiluvan… Koska on aivan samalla tavoin kuin on tekijänoikeudenkin kanssa, näettehän, se on sama asia, teillä ei ole lupaa tehdä sitä. Sen tekemisestä tulee suuri sakko.

112   Niinpä jos ihmiset valmistavat ääninauhoja, niin heillä ehkä on lupa herra Maquirelta, joka ottaa nauhoista tekijänpalkkion. Minä en tiedä siitä, koska en ole täällä tarpeeksi kanssanne ollakseni tietoinen näistä asioista ja tietääkseni, kenestä on kysymys, mutta oletan, että herra Maquirella on se yhä. Koska ollessani siellä Arizonassa ymmärsin, että he yhä ostavat nauhat Kaliforniasta. Veli Sothmann, herra Maquiren appi, on veljemme täällä seurakunnassa. Ja uskon, että herra Maquirella yhä on tekijänoikeus siihen.

113   Ja valituksia on ollut koko ajan, jotka koskevat ääninauhojen valmistamista. Nyt kun on minkä tahansa valituksen kanssa, joka koskee tämän seurakunnan raha-asioita, luotettujen velvollisuus on huolehtia siitä, että asia selvitetään. Ymmärrättekö? Missään tapauksessa ei pitäisi olla mitään valituksia.

113a Te näette, että tällä kortilla sanotaan:

He kirjoittavat toimistoon ja syyttävät sinua.

114   Suoraan sanoen, minulle on tullut monia kirjeitä sen johdosta. He haluavat tietää, miksi he eivät voi saada nauhojansa. Te tiedätte sopimuksenne hänen kanssaan, jolla on toimilupa ääninauhoihin. Minä itse en halua olla missään tekemisissä sen kanssa, jos joku voi käyttää ääninauhoja Evankeliumin eteenpäinviemiseksi, niin: “Aamen!”

115   Mutta aluksi veli Roberson ja muut alkoivat valmistamaan niitä, veli Beeler ja useat muut alkoivat niiden valmistamisen. Ja sitten kaksi poikaa, veli Mercier ja veli Goad, valmistivat niitä monia vuosia. Ja tietenkin, kuka tahansa niitä onkin valmistanut, jokaisesta on tullut valituksia. Mutta näyttää siltä, kuin lähiaikoina olisi kovasti valitettu sitä, etteivät he saa nauhojansa. Ihmiset ovat soittaneet minulle ympäri maata. Ja sitten koska on käytetty uudelleen kopioituja nauhoja, ne soittavat yhtä asiaa minuutin verran, ja sitten menevät takaisin johonkin toiseen, ja silloin te ette voi edes ymmärtää, mistä on kysymys.

116   Nämä ihmiset maksavat näistä ääninauhoista ja silloin heidän tulisi saada alkuperäinen nauha. Minä en välitä siitä, miten paljon on vaivaa saada niitä, me haluamme nähdä asiakkaamme ja veljemme (ja he ovat asiakkaitamme ja veljiämme), saavan “A1” tason nauhan. Huolehtikaa te luotetut siitä, että nämä ihmiset ovat tyytyväisiä. Jos he eivät ole tyytyväisiä, heidän rahansa täytyy palauttaa heille välittömästi.

117   Ja joku soitti minulle ja sanoi, että he olivat odottaneet nauhoja kuukausia. Minä en nyt tiedä, miten veli Maquire hoitaa sen. Minä en tiedä siitä, minä en tiedä yhtään mitään siitä. Minun asiani ei ole tietää siitä mitään. Se on hänen ja näiden luotettujen välinen asia. Minä en halua puuttua siihen, mutta sanon teille vain, mitä laki sanoo tästä asiasta. Ymmärrättekö? Laki sanoo, että nämä nauhat tulee olla lähetettyinä päivän tai parin, kolmen tai neljän, viiden päivän kuluttua tilauksesta. Niiden täytyy olla postitettuna, tai tilaus voidaan peruuttaa milloin tahansa, ellei näitä sääntöjä noudateta. Ymmärrättekö?

118   Ja joka kuudes kuukausi, tai kerran vuodessa, pitäisi tämä sopimus uusia. Teidän tulee kokoontua sinä määrättynä päivänä, jolloin tämä toimilupa erääntyy. Ja silloin teidän tulee myös kutsua sinne muut ihmiset, jotka ovat kyselleet nauhojen valmistamista, ja tulla heidän sopimuksiensa kanssa ja istua alas keskustella asiasta.

119   Nyt, näitä sääntöjä täytyy noudattaa! Ymmärrättekö? Ja se täytyy tehdä oikein, koska siitä on valitettu. He valittivat Leon ja Genen kanssa, he valittivat joka ainoan kanssa, ja he valittavat veli Maquiren kanssa, ja he tulevat valittamaan jonkun muun kanssa, mutta ottakaamme selvää siitä, mistä he valittavat.

120   Mutta kun nauhoja alkaa kasaantua, laatikoittain, valituskirjeitä tulee tusinoittain, ja he… Katsokaahan, he eivät syytä nauhojen valmistajaa vaan minua. He haukkuvat aina minua siitä. No niin, minun velvollisuuteni kristittynä on huolehtia siitä, että ihmiset saavat sen, mistä he maksavat, ja minä haluan luotettujen valvovan, että he saavat sen. Vaikka ne maksaisivatkin enemmän, hankkikaa paremmat nauhat, hankkikaa parempi kopiokone, me haluamme nauhoja valmistavan jonkun, joka tekee sen oikein. Meidän on huolehdittava siitä. Nauha täytyy olla oikein valmistettu! Ja asiakkaan täytyy olla tyytyväinen, tai lopettakaa sitten koko asia, emmekä me enää tee sitä, vaan valmistakoon niitä kuka tahansa haluaa. Mutta jos niistä tullaan laskuttamaan, huolehtikaa siitä, että he saavat sen, mistä he maksavat, koska sitä kristillisyys on. Se ei ole sen enempää, kuin jos te…

121   Ja kun he tulevat tänne kuuntelemaan Evankeliumia, minä haluan antaa sen heille parhaani mukaan, ja kun he tulevat tänne, minä haluan teidän huolehtivan siitä, että kaikki toimitetaan oikein. Siksi minä puhun teille diakoneille, luotetuille ja pastoreille täällä tänä iltana siitä, että teidän täytyy huolehtia tästä kirjaimellisesti, koska ihmiset tulevat tänne löytääkseen Jumalan, ja meillä täytyy olla nämä asiat järjestyksessä.

122   Ja myöskin ääninauhat täytyy panna omalle paikallensa. Jos teidän täytyy laskuttaa siitä enemmän, jos he käyttävät kakkosluokan nauhoja, hankkikaa silloin paremmat nauhat. Jos teidän täytyy laskuttaa niistä enemmän, silloin laskuttakaa enemmän, mutta saakoot ihmiset, sen mistä heitä laskutetaan.

123   Minä en ole hiukkaakaan kiinnostunut tekijänpalkkiosta, en penniäkään, eikä myöskään Tabernaakkeli ole kiinnostunut siitä, minä en halua, että te olette. Älkää olko kiinnostuneita tekijänpalkkioista. Jos he tahtovat maksaa siitä hieman, niin oletan, että teidän täytyy ottaa hieman tekijänpalkkioita, koska ne valmistetaan täällä. Uskon, että se on jotakin, mitä sanottiin herra Millerille ja heille koskien lakia, että meidän täytyy ottaa määrätty tekijänpalkkio. Teidän kaikkien asianne on valvoa sitä. Minulla ei tule olla mitään tekemistä sen kanssa, vaan te kaikki huolehditte siitä. Minä en voi huolehtia siitä kaikesta, minä vain sanon teille, millä tavalla sen pitäisi olla ja miten toimia. Ja te ymmärrätte minun sanoneen: “Se täytyy tehdä!” Niinpä tehkäämme tämä oikein.

124   Ja jos teillä täytyy olla parempi kone sitä varten, niin hankkikaa parempi kone. Minä olen sanonut heille: “Jokaiselle lähetysmatkalle lähtiessäni minä ennen lähtöäni ilmoitan teille, mitkä saarnat tulen saarnaamaan siellä, jotakin, mitä olen jo saarnannut.” Ja olen luvannut teille kaikille, samalla tavoin kuin tulen jälleen nauhoittamaan sunnuntai-iltana, että “ennen kuin saarnaan mitään uutta sanomaa, se ensin saarnataan tässä Tabernaakkelissa, koska näyttää siltä, että täällä saadaan tehtyä paremmat äänitykset.” Muistatteko te sitä? Sitten kun olen saarnannut täällä sanomiani, minä kentälle lähtiessäni ilmoitan siitä nauhojen valmistajille. He kysyvät minulta: “Mitä niistä sinä tulet saarnaamaan?” Minä sanon hänelle: “Tänä iltana tulen puhumaan siitä-ja-siitä, ja tänä iltana siitä-ja-siitä”, niin että he voivat valmistaa niitä valmiiksi asiakkaita varten ja tuoda niitä sinne. Parempia nauhoja kuin, mitä he saisivat noista kokouksista, koska ne on valmistettu täällä Tabernaakkelissa, missä akustiikka on hyvä. Näettehän?

125   Nyt kun olen lähdössä tälle suurelle evankelistiselle kierrokselle meren yli, ja niin edespäin, minä en voi luvata sitä. Minä en voi luvata, että tulen saarnaamaan sen ensin täällä. Koska kun te saarnaatte kaikkialla sanomianne, teillä täytyy olla jotakin, mitä… Se vanhenee ja tulee väljähtäneeksi niille, jotka kuuntelevat sitä. Teidän on tehtävä jotakin erilaista, näettehän, ja tuotava se juuri niin kuin Sanoma on siellä. Mutta ottakoot he mukaansa sinne kentälle hyvän koneen, joka tulee tallettamaan nämä nauhat täydellisesti.

126   Ja valmistakaa täydelliset nauhoja. Soittakaa jokainen nauha uudestaan ja tarkistakaa se, ennen kuin se lähetetään, tai muussa tapauksessa lopettakaa koko asia. Älkää silloin olko missään tekemisissä sen kanssa. Antakaa jokaisen valmistaa omat nauhansa. Ymmärrättekö? Mutta tehkää se oikein, ymmärrättekö, niin että nämä valitukset loppuvat. Me emme halua minkäänlaisia valituksia. Jos tulee valitus, huolehtikaamme siitä, ja sitten se on selvä.

127   Nyt tulen kiirehtimään niin nopeasti kuin voin. Billyllä on täällä ehkä vielä kaksi tai kolme kysymystä, ja sitten lopetamme.

127a Kuinka pitkälle, veli Branham, voi tai pitää diakonin mennä pitääkseen järjestyksen seurakunnassa? Tuleeko meidän pitää järjestys tai odottaa, kunnes veli Neville sanoo meille, mitä meidän pitäisi tehdä?

128   Se ei ole veli Nevillen tehtävä, se on teidän tehtävänne. Näettehän? Te ette sano veli Nevillelle, mistä aiheesta saarnata, tai kuinka saarnata siitä. Näettehän, se on teidän diakonien tehtävä, teidän odotetaan tekevän se. Te huolehditte siitä. Sillä oi ole mitään tekemistä veli Nevillen kanssa. Se on teidän tehtävänne. Ymmärrättehän?

129   Jos nyt poliisimies täällä kadulla näkee jonkun varastavan jotakin jonkun auton tavarasäiliöstä, pitäisikö hänen kutsua kaupunginjohtaja ja sanoa hänelle: “Herra kaupunginjohtaja, teidän korkeutenne, minä työskentelen alaisuudessasi täällä poliisivoimissa ja viime yönä näin erään miehen täällä kadulla varastavan muutamia renkaita eräästä autosta. Mitähän sinä mahtaisit siitä ajatella?” Huh! Katsokaahan, se ei olisi edes järkevää, eihän? Ei, vaan jos hän oli tekemässä jotakin väärää, pidätä hänet.

130   Ja jos joku tekee jotakin väärää täällä kirkossa, kuka tahansa, pysäyttäkää heidät ja puhukaa heille. Älkää olko röyhkeitä. Mutta jos he eivät halua kuunnella, puhukaa tavalla, josta he tietävät, mitä te sanotte. Ymmärrättekö? Kuten jos te sanotte lapselle, sanokaa: “Mene tuonne taakse”, jos hän käyttäytyy sopimattomasti. Diakonit, pitäkää paikkanne! Teitä on neljä, pysyköön kaksi edessä ja kaksi takana, neljässä nurkassa, tai jossakin sillä tavalla. Ja valvokaa todella tarkkaavaisesti, sillä rikollisia ja kaikkea muuta tulee sisälle, näettehän. Ja olkaa varuillanne, menkää palveluspaikallenne ja pysykää siellä, omalla istuimellanne, tai seiskää aivan seinän vieressä ja tarkatkaa jokaista, joka tulee sisälle.

131   Diakoni huolehtii Jumalan huoneesta. Kun joku tulee sisälle, puhukaa heille. Olkaa siellä toivottamassa heidät tervetulleiksi, puristakaa heidän käsiään. Koska te olette poliiseja. “Voimmeko me näyttää teille vaatesäilön?” tai “Haluaisitteko mennä istumaan?” tai “Me haluamme teidän nauttivan täällä olostanne, ja me olemme iloiset siitä, että olette täällä kanssamme tänä iltana.” Johdattakaa heidät paikoilleen ja sanokaa: “Haluaisitteko te olla lähempänä tai haluaisitteko olla täällä takana?” tai mitä tahansa sellaista. Se on vieraanvaraisuutta.

132   Poliisi (tai diakoni) on armeijan sotapoliisi, kohteliaasti, mutta kuitenkin arvovaltaisesti. Ymmärrättekö? Tehän tiedätte, millainen sotapoliisi itse asiassa on, jos hän toimii niin kuin pitää, minun mielestäni hän on aivan samanlainen kuin on kappalainen. Näettehän? Kaikin puolin kohteliaasti, mutta kuitenkin hänellä on arvovaltaa. Katsokaahan, teidän täytyy pitää hänet mielessänne. Siellä on rikollisia ja humalaisia, ja hän panee heidät omille paikoilleen. Ja niin tulee diakoninkin panna heidät omille paikoilleen.

133   Muistakaa nyt, diakoni on poliisi, ja itse asiassa diakonin virka on vaativampi kuin muut seurakunnan virat. Minä en tiedä mitään vaativampaa virkaa kuin diakonin virka. Se on totta, koska hänellä on todellinen työ, ja hän on Jumalan mies. Hän on Jumalan mies aivan yhtä paljon kuin pastorikin on. Varmasti hän on. Hän on Jumalan palvelija.

134   Nyt luotetut, Jumala on pannut heidät velvollisiksi tarkkaamaan ja huolehtimaan raha-asioista ja muusta senkaltaisesta. Olen sanonut teille noista nauhoista ja muista asioista, joita täällä tapahtuu, kuten rakennuksen korjauksesta ja asioiden rahoituksesta ja muusta sellaisesta, heille on luotettu, että he huolehtivat omaisuudesta ja raha-asioista. Eikä luotetulla myöskään ole mitään tekemistä diakonin viran kanssa.

135   Nyt jos diakoni haluaa pyytää luotetulta apua johonkin, tai luotettu diakonilta, ja te kaikki toimitte yhdessä… Matta ne ovat teidän velvollisuuksianne, henkilökohtaisesti. Ymmärrättekö? Hyvä on.

136   No niin, älkää kysykö veli Nevilleltä. Jos veli Neville pyytää teitä tekemään jotakin, silloin se on teidän pastorinne, kohteliaasti ja rakkaudella ja… Jos hän sanoo: “Veli Collins, veli Hickerson, veli Tony, tai joku muu, etkö katsoisi mikä on vikana tuolla takanurkassa.” Silloin te täytätte velvollisuutenne, tiedättehän, niin kuin todellinen Jumalan mies.

137   Muistakaa, te ette työskentele Branham Tabernaakkelille, ettekä te työskentele veli Nevillelle tai minulle, te työskentelette Jeesukselle Kristukselle. Ymmärrättekö? Hänelle te teette sen. Ja Hän kunnioittaa teidän uskollisuuttanne aivan samalla tavoin kuin pastorinkin tai jonkun muun. Hän odottaa teiltä uskollisuutta! Ja me haluamme osoittaa uskollisuuttamme.

138   Nyt, joskus siitä tulee vaikeaa. Minun on vaikeata kentällä nähdä joku saarnaaja siellä, jota rakastan koko sydämestäni, ja yksinkertaisesti minun on pakko sanoa hänelle, näettehän, mutta rakkaudellisesti, minun käteni on ojennettuna auttaakseni häntä. Näettehän? Ja he tulevat luokseni ja sanovat: “Veli Branham, sinä olet niin hieno henkilö, miksi et tekisi vain pientä kompromissia tuossa kasteessa ja tuossa varmuudessa ja käärmeen siemenessä, ja yhdessä ja toisessa?”

139   Minä sanon: “Veli, minä rakastan sinua, mutta ottakaamme Kirjoitukset ja katsokaamme, kuka on oikeassa tai väärässä. Katsohan, minun täytyy kyetä…”

140   “Oi, nyt, veli Branham, minä voin kertoa sinulle, että sinä olet kokonaan väärässä.” Näettehän, kuinka se leimahtaa.

141   “Oi”, minä sanon, “ehkäpä olen. Sitten jos olen, niin varmasti sinä voit kertoa minulle… Sinä tiedät, missä minä olen väärässä, osoita silloin minulle, missä olen väärässä, ja minä haluan ottaa sen.”

142   Sama asia: “Hei, sinulla ei ole mitään oikeutta käskeä tuota lasta istumaan.” No niin, diakoni on Jumalan huoneen vartija. Ymmärrättekö? Hän huolehtii Jumalan huoneesta ja pitää sen järjestyksessä. No niin, niin Kirjoitus sanoo, ja jos teidän mielestänne on jotakin muuta, mitä diakonin pitäisi tehdä, niin tulkaa ja kertokaa se minulle. Katsokaahan, se on sama asia, teidän velvollisuutenne tehdä se.

143   Eikä teidän pidä kysyä keneltäkään, se vain on teidän velvollisuutenne. Veli Neville ei kysy keneltäkään. Luotettujen ei tarvitse kysyä veli Nevilleltä haluaisiko hän, että Tabernaakkelin katto uusitaan. Näettekö? Ei, ei, se ei kuulu mitenkään veli Nevillelle eikä myöskään minulle, se kuuluu teille. Diakonien ei tarvitse…

144   Samoin on pastorin kanssa. “Mistä sinä tulet saarnaamaan? Minä en halua sinun tekevän tätä.” Heillä ei ole mitään asiaa sanoa sitä. Hän on Jumalan alaisuudessa, näettehän, hän on heidän pastorinsa. Ja sitten, veli Neville, hän saarnaa sanoman, jonka Herra on antanut meille, ja me olemme kaikki yhdessä tässä. Ja jos minä sanon veli Nevillelle jotakin väärää, Jumala pitää minua vastuussa siitä. Se on totta. Ymmärrättekö? Niinpä Jumala on kaiken sen Päällikkö. Ja me vain työskentelemme Hänen lähettiläinänsä, näettehän, täällä alhaalla näissä viroissa.

144a Ole hyvä…

Seuraava kysymys, ja uskon, että sen jälkeen on vielä yksi, ja sitten me lopetamme.

Ole hyvä ja selitä, kuinka kielilläpuhumisen lahjojen tulee toimia seurakunnassamme? Tein sen juuri. Milloin voidaan seurakunta panna järjestykseen… tai missä lahjojen tulee toimia? Me olemme juuri selittäneet sen.

144b Kuinka monta j-o-u-l-u…Voitko nähdä mitä se on? [Billy Paul vastaa veli Branhamille: “Soittimia.”] Oi, soittimia. Kuinka monta soitinta meillä tulisi olla kirkossa urkujen ja pianon lisäksi?

145   No niin, riippuu siitä, onko teillä kielisoitinyhtye, tai mitä teillä on, näettehän. Minä en tiedä, mitä teillä on, tai mitä tämä merkitsee, minä en ymmärrä sitä. Mutta urut ja piano ovat kirkon omaisuutta. Nyt jos laulunjohtaja haluaa trumpetteja ja kornetteja, ja niin edelleen sillä tavalla, ja seurakunnassa käy joitakin, jotka soittavat näitä instrumentteja… Ja he ovat soittokunnassa, niin silloin tietenkin se on luotettujen asia. Neuvotelkaa siitä luotettujen kanssa nähdäksenne, onko rahaa ostaa heille instrumentteja ja niin edelleen, mitä se sitten onkin. Arvelen, että sitä heidän kysymyksensä merkitsee.

146   Mutta jos heillä on omat instrumenttinsa, niin se on hienoa. Jos heillä ei ole omia instrumentteja, ja he ovat täällä soittokunnan jäseniä, eikä vain niin, että jotkut henkilöt, jotka soittavat vain silloin tällöin ja lähtevät pois. Sen täytyy olla joku seurakunnan soittokuntaan kuuluva. Seurakunta ei ostaisi trumpettia kenellekään, joka soittaa sitä täällä ja huomenillalla jossakin muualla ja sitten taas jossakin muualla ja sitten tulee taas tänne silloin tällöin ja soittaa hieman. Ei, sen täytyy olla soittokunnassa täällä, järjestäytyneessä soittokunnassa täällä seurakunnassa, jolla on johtaja, ja sitten te voitte puhua heille instrumenttien ostamisesta.

146a Ole hyvä ja selitä, kuinka me… kuinka me diakonit voimme pitää ihmiset pyhäkössä ennen tai jälkeen… Ole hyvä ja selitä. [Billy Paul lukee kysymyksen veli Branhamille: “Kuinka me pidämme ihmiset vaiti pyhäkössä ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen?”] Oi, hyvä on.

147   Minä ehdottaisin tätä, veljet. No niin, siinä on suuri asia, ja toivoisin, että meillä olisi enemmän aikaa siihen, sillä se todella merkitsee jotakin meille, ymmärrättehän. Seurakunta ei ole…

148   Jos te haluatte… Jos te haluatte soittaa tämän nauhan joinakin iltoina ennen kokouksia, niin että ihmiset tulevat ymmärtämään sen. Soitettakoon tämä, jos ei enempää niin vain tämä osa nauhasta. Tai te haluatte soittaa minkä tahansa osan tästä jotakin määrättyä asiaa varten, etsikää se kohta ja sitten soittakaa se. Näettehän, koska ne ovat kysymyksiä.

149   Seurakunnan diakonit, kuten olen sanonut, ovat seurakunnan poliiseja. Mutta seurakunta ei ole mikään julkinen kohtaamispaikka yhdessäoloa, ystävyyttä ja ilonpitoa varten. Tämä kirkko on Jumalan pyhäkkö! Me tulemme tänne… Nyt, jos me haluamme tavata toisiamme, niin antakaa minun tulla teidän kotiinne, tai tulkaa te minun kotiini tai menkää toistenne koteihin tavataksenne toisianne. Mutta kujeilla kirkossa ja puhella ja muuta sellaista, se ei ole oikein, veljet. Tullessamme tänne me panemme kaikki sellaiset asiat pois mielestämme.

150   Katsokaa, miten meillä oli tapana tehdä se vuosia sitten. Sisar Gertie oli pianistina. Kun minä olin pastorina täällä, minun täytyi olla pastori, diakoni, luotettu ja kaikkea muuta samanaikaisesti, näettehän, mutta minun oli pakko tehdä se. Nyt teidän ei tarvitse tehdä sitä sillä tavalla, koska teillä on miehiä tekemään sen. Mutta minulla oli paikannäyttäjät, veli Seward ja muut siellä ovella. Heillä oli siellä ovella kasattuna kirjoja, ja he istuivat tuolissa tai jotakin sellaista. Ja kun joku tuli sisälle, he näyttivät, minne he saattoivat ripustaa päällysvaatteensa, ohjasivat heidät istumaan ja antoivat heille laulukirjan ja pyysivät heitä “olemaan rukouksessa”. Ja sitten jokainen istui paikallaan hiljaa rukoillen aloittamisen aikaan asti. Näettekö? Sitten kun tuli aika aloittaa, meni pianisti, sisar Gertie, sinne ja alkoi soittaa, kun ihmiset vielä olivat tulossa.

151   Minä ehdottaisin, että teidän urkurinne menisi sinne ja soittaisi jotakin todella hienoa musiikkia. Ja jos hän ei voi olla täällä, pankaa se nauhalle ja soittakaa sitä, jotakin todella hienoa pehmeätä musiikkia. Ja jos ihmiset alkavat puhella ja muuta sellaista, tulkoon yksi diakoneista tänne puhujanpöydän mikrofooniin ja sanokoon: “Sh, sh, sh”, sillä tavalla. Ja sanokoon: “Täällä Tabernaakkelissa me haluamme teidän tulevan palvomaan. Älkäämme nyt melutko. Kuunnelkaa musiikkia. Istukaa alas. Olkaa kunnioittavia, näettekö, rukoilkaa tai lukekaa Raamattua. Tämä täällä on pyhäkkö, jossa Herra asuu. Ja me haluanne, että jokainen on todella kunnioittava ja palvoo eikä juoksentele ympäri ja puhele ennen kokousta. Kokoontuessanne yhteen te tulette tänne puhumaan Herralle. Ymmärrättekö? Olkaa joko hiljaisessa rukouksessa tai lukekaa Raamattuanne.”

152   Minä menin sinne Norman Vincent Pealen Marble-kirkkoon. Te olette kuulleet hänestä. Hän on suuri psykologi ja opettaja, tiedättehän. Ja minä menin hänen kirkkoonsa ja ajattelin, että “toivoisinpa, että minun Tabernaakkelissani tehtäisiin myös niin.” Nuo diakonit seisoivat siellä ovella heti sisään tullessanne. Ja tietenkin he ojentavat teille pyhäkoululipukkeenne ja vievät teidät suoraan paikallenne. Kirkko täytyi tyhjentää kolme kertaa, tiedättehän, sinne mahtuu vain neljä tai viisisataa ihmistä kerrallaan, ja New York on iso paikka, ja hän on suosittu mies. Ja uskon, että heillä oli yksi luokka kello kymmeneltä ja yksi yhdeltätoista, sama saarna uudestaan, tarkalleen sama kokous, sama paperi. Mutta kun he lopettivat, uskoisin, että seurakunnalla oli vain viisi minuuttia tarkalleen aikaa poistua. Kukaan ei voinut tulla sisälle, ennen kuin he olivat menneet ulos, ja vasta sitten diakonit avasivat ovet, jotta toiset saattoivat täyttää kirkon. Siellä olivat nuo vanhanaikaiset laatikkopenkit, tiedättehän, se on hyvin vanhanaikainen. Tuo Marble-kirkko on seissyt siellä noin kaksisataa vuotta, arvelisin.

153   Ja te olisitte voineet kuulla neulan tipahtavan missä tahansa tuossa kirkossa. Ja jokainen oli rukouksessa vähintään kolmekymmentä minuuttia ennen kuin edes ensimmäistä säveltä alkusoitosta soitettiin uruilla. Ja jokainen oli vain rukouksessa. Minä ajattelin: “Kuinka ihmeellistä se onkaan.” Sitten uskon, että he soittivat alkusoitoksi noin kolme tai viisi minuuttia tuota “On Herra suuri”, tai jotakin sen kaltaista. Ja kun he tekivät niin, jokainen lopetti rukoilemisen ja kuunteli alkusoittoa. Katsokaahan, se saa aikaan muutoksen rukouksesta alkusoittoon. Ja sen jälkeen kuoronjohtaja johti kuoroa. Ja sitten heillä oli yhteislaulu ja kuoro. Sen jälkeen he olivat valmiita pyhäkoulua varten. Näettekö? Ja kun se oli ohitse, siellä ei tapahtunut mitään muuta kuin jumalallista palvontaa, ja sen vuoksi me tulemme sinne.

154   Ja minä uskon, että se olisi hyvä asia, jos seurakunta… Ja minä sanon vain tämän, me tulemme tekemään sen. Ymmärrättekö? Tehkäämme se. Uskon, että se olisi hyvä asia. Emmekä me halua panna pois mitään hyvää asiaa, vaan me teemme sen joka tapauksessa. Näettekö? Kun he aloittavat aamulla, jos ihmiset ovat kiireisiä, niin menköön joku diakoneista tai joku sinne ja sanokoon: “Meillä täällä Tabernaakkelissa on sääntönä…”

155   En tiedä, tekevätkö he niin, ehkä he tekevätkin. Minä en ole koskaan silloin täällä, näettehän. Minä en tiedä. Minä en ole koskaan täällä ennen kokouksia.

156   Ja kun he tulevat ja alkavat puhua, tulkoon joku tänne ja sanokoon: “Sh, sh, sh, hetkinen vain.” Ymmärrättekö? Hankkikaa joku pikku sisar sinne soittamaan. Jos ette, niin nauhoittakaa urkumusiikkia ja soittakaa sitä. Sanokaa: “Tabernaakkelissa on uusi sääntö. Kun ihmiset tulevat tänne, meidän ei tule kuiskailla eikä puhua vaan palvoa. Jumalanpalvelus tulee alkamaan muutaman minuutin kuluttua ja siihen asti lukekaa joko Raamattuanne tai kumartakaa päänne äänettömässä rukouksessa.” Ja vain muutama kerta sillä tavalla, ja he tulevat kaikki oppimaan sen. Ymmärrättekö?

157   Muutama kerta sillä tavalla, ja kuullessanne jonkun puhuvan, kun kukaan muu ei puhu, tulkoon silloin yksi diakoneista tänne ja sanokoon: “Me haluamme teidän palvovan kokouksen aikana.” Näettekö? Katsokaahan, se ei ole mikään keskusteluhuone, se on palvonnan huone. Ymmärrättekö?

Uskon siinä olleen kaikki. Ole hyvä ja selitä… Kyllä. Katsokaamme nyt. Ole hyvä ja selitä, kuinka… diakonien pitäisi… olla pyhäkössä? Kyllä, siinä oli kaikki. Se on oikein, siinä se on.

157a Hyvä on, tässä on nyt viimeinen:

Veli Branham, kun meillä on ollut mahdollisuuksia kokouksen alussa… Minä valit… Ei… Meillä on ollut valituksia…

Siinä lukee todella pienellä. Ja ollut “valituksia”, vai mitä? [Billy Paul vastaa: “Uh-huh”, ja jatkaa auttaen veli Branhamia lukemaan pientä kirjoitusta.] …ollut valituksia kokouksen alussa. Meillä on… Katsokaamme nyt. Meillä on lauluja, todistuksia, ja rukouksia ja rukouspyyntöjä, lauluesityksiä, ja me pääsemme sanomaan noin kello yhdeltä tai ehkä vähän myöhemmin, mutta meillä ei ole liiaksi aikaa Sanaa varten. Jotkut ihmiset tulevat rauhattomiksi ja heidän täytyy lähteä, ennen kuin saarna on ohitse. Ole hyvä ja selitä, kuinka monta laulua tulisi olla, ja mihin aikaan aloittaa sanoma. Ja joskus meillä on rukouspyyntöjä, ja se kaikki päättyy todistuskokoukseksi, jotkut asiat eivät oikein näytä oikeilta silloin.

158   No niin, toivon että olen ymmärtänyt sen. Billy yrittää auttaa minua täällä. Joku joka ehkä kuuntelee nauhaa, voi ihmetellä mitä tämä oli, se on Billy joka yrittää auttaa minua lukemaan sitä, koska se on kirjoitettu hyvin hyvin pienellä käsialalla, enkä minä saanut siitä selvää. Sain yleiskäsityksen siitä, että se on, “Kuinka monta laulua pitäisi laulaa ennen kokouksen alkua, ja mihin aikaan pitäisi kokouksen alkaa?”

159   Nyt ensimmäinen asia, minkä haluan sanoa tässä, on tehdä tunnustus. Silloin kun olen väärässä, haluan myöntää: “Olen väärässä.” Ja minä tunnustan tässä, että “olen jonkinlainen sen johtaja.” Koska minä olen ollut se, joka on pitänyt näitä pitkiä kokouksia, ja se on johtanut seurakunnan tekemään niin, mutta niin ei pitäisi olla. Ja muistakaa nyt, mitä minä sanoin teille kaikille sunnuntai-iltana: “Jos Herra tahtoo, minä yritän tästedes pitää saarnani kolmekymmentä tai korkeintaan neljäkymmentä minuuttisina, vaikka minun sitten täytyisi viipyä täällä ylimääräinen viikko.”

160   Koska olen huomannut tämän, että kokous, joka on… Se kestää, ja sanoma on annettu voimassa. Jos te menette liian pitkälle, te väsytätte ihmiset loppuun, eivätkä he käsitä sitä. Syy, miksi olen tehnyt sen… Olen tiennyt sen koko ajan. Ymmärrättekö? Kaikkein menestyksekkäimmät puhujat ovat niitä, jotka… Jeesus puhui vain harvoja sanoja. Tarkatkaa Hänen saarnojansa. Tarkatkaa Pietarin saarnaa Helluntaipäivänä, häneltä kului siihen mahdollisesti viisitoista minuuttia. Siinä oli jotakin iskevää, joka lähetti kolmetuhatta sielua Jumalan Valtakuntaan. Katsokaahan, se oli vain suoraan asian ytimeen.

161   Ja minä olen syyllinen. Koska syy siihen, miksi teen näin, ei ole se, etten tietäisi asiaa paremmin, vaan minä valmistan näitä ääninauhoja, näettekö, ja näitä nauhoja tullaan soittamaan taloissa tunteja ja tunteja ja tunteja. Mutta niin kuin tulette näkemään tulevana sunnuntaina… Saatan sanoa sen juuri nyt nauhalla. Syy siihen, miksi olen tehnyt sen, on se, että minun päälläni on valtava paino tämän hetken Sanoman puolesta saadakseni Se ulos. Nyt kun Sanoma on ulkona, tulen käyttämään vain noin kolmekymmentä minuuttia vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen niissä kokouksissa kaikkialla, minne minä menen ja yritän jopa asettaa kelloni kolmeenkymmeneen minuuttiin tai korkeintaan neljänkymmeneen. Isken Sanomaan ja annan alttarikutsun tai kutsun rukousjonon tai mitä sitten tulenkin tekemään enkä enää käytä niin paljon alkaa, koska te väsytätte ihmiset loppuun sillä tavalla. Minä tiedän sen.

162   Mutta katsokaapa tänne. Arvelisin, ettei meillä vuoden aikana ole edes tusinaakaan ihmistä kävellyt ulos, ja joskus minä pidän heitä täällä kaksi ja kolme tuntia. Ymmärrättekö? Koska se johtuu näiden ääninauhojen tekemisestä, jotka menevät kaikkialle ympäri maailman, ja ihmiset siellä tulevat istumaan tuntikausia ja kuuntelemaan Sitä, ja saarnaajat ja niin edelleen, Saksassa, Sveitsissä, Afrikassa, Aasiassa ja kaikkialla, he kuuntelevat Sitä.

163   Mutta katsokaahan, pyhäkössä, seurakuntaa varten… Ja se kyllä sopii. Jos te olette täällä valmistamassa ääninauhaa ja teillä on kahden tunnin nauha, pankaa kahden tunnin sanoma siihen, mutta jos ette valmista nauhaa, silloin lyhentäkää sanomaa.

164   Ja monasti me pilaamme kokoukset pitkään venyvillä todistuksilla, joiden tekemiseen tiedän olevani syyllinen. Ja teille tapahtuu, niin kuin meillä oli tapana tapahtua katu-kokouksissa, te pyydätte jotakin vanhaa veljeä rukoilemaan, ja hän tulee rukoilemaan kaupungin pormestarin puolesta, valtion kuvernöörin puolesta, Yhdysvaltain presidentin puolesta ja jokaisen puolesta sillä tavalla ja kaikkien ympäristössä olevien pastorien puolesta, tiedättehän, jokaisen puolesta yksitellen, ja sisar Jonesin puolesta, joka on sairaalassa ja muuta sellaista. Ja ohikulkevat ihmiset siellä katukokouksessa yksinkertaisesti jatkoivat kävelyään. Hän yksinkertaisesti väsytti heidät loppuun.

165   Katsokaahan, teidän pääasiallinen rukouksenne, pitkä rukouksenne, sen tulee tapahtua salassa. Menkää salaiseen kammioonne ja sulkekaa ovi. Siinä te rukoilette kaiken päivää, kaiken yötä tai kaksi tuntia, rukoilkaa se siellä. Mutta täällä, kun ihmisten mielenkiinto on kohdistunut teihin, rukoilkaa lyhyesti, tehkää se nopeasti. Ja käyttäkää suurin osa kokouksen ajasta Sanaan. Se on pääasia! Iskekää Sana ulos juuri niin voimakkaasti kuin osaatte, antakaa Sana ihmisille.

166   Nyt, tässä on minun ehdotukseni. Muistakaa nyt, minä olen tunnustanut olevani syyllinen tähän. Mutta sitten olen myös kertonut teille, miksi olen tehnyt sen. Olen valmistanut näitä kahden tunnin nauhoja Sanomasta lähetettäväksi kaikkialle meren ylitse, näettehän. Mutta seurakunnan ei pitäisi tehdä sen mallin mukaisesti, (saarnat täällä tabemaakkelissa), ei ottaa esimerkkiä noista kahden tunnin nauhoista, jotka menevät kaikkialle.

167   Sallikaa minun nyt antaa teille esimerkki. Sopisiko se, antaa ehdotus? Sanoisin, että kirkon ovet pitäisi avata määrättynä aikana ja antaa seurakunnan tulla sisälle, ja soitettakoon silloin lauluja. Ja tulkoon jokainen palvoakseen, ei vieraillakseen. Älkääkä antako heidän seurustella jäljestäpäin. Sanokaa heille: Menkää ulos älkääkä seurustelko. Jos haluatte seurustella, siellä on paljon tilaa ulkopuolella. Mutta tämä on pyhäkkö, pidettäköön tämä puhtaana.” Nyt jos Herran Henki toimii täällä, pitäkäämme se Herran Hengessä. Ymmärrättekö? Ja Se tulee jatkamaan liikkumista. Jos ette, niin muistakaa sanani, se tulee kukistumaan, aivan varmasti. Joten pitäkäämme se, se on velvollisuutemme, siksi me olemme täällä tänä iltana. Pitäkäämme tämä asia linjassa näiden sääntöjen kanssa.

168   Katsokaahan nyt, haluaisin sanoa tämän. Tavallisesti, ellemme ole erikoisesti ilmoittaneet… Sanokaa heille, että te tulette nauhoittamaan sanoman. Ymmärrättekö? Nyt, jos veli Nevillellä on täällä sanoma, jonka hän haluaa antaa ihmisille, että se tulee nauhalle, sanokaa: “Ensi sunnuntai-iltana me tulemme nauhoittamaan kahden tunnin nauhan”, kolmen tunnin nauhan tai miten tahansa. “Me tulemme nauhoittamaan kahden- tai kolmen tunnin nauhan ensi sunnuntai-iltana”, tai mitä se sitten onkin. Ja kun he tulevat sisälle, sanokaa: “Me tulemme nyt tänä iltana nauhoittamaan sanoman, koska minulla on sanoma, jonka haluan nauhoittaa ja lähettää ulos. Tunnen johdatusta lähettää tämä sanoma ulos. Ja sen nauhoittaminen saattaa kestää kaksi tuntia”, kolme tuntia, tai mitä se sitten onkin, sanokaa se.

169   Mutta tavallisesti, niin kuin minä teen mennessäni paikkoihin kuten Liikemiesten kokouksiin tai omiin kokouksiini siellä rukoillakseni sairaiden puolesta, jos minä saarnaisin siellä kolmen tunnin sanoman illan aikana ennen parantamiskokousta, niin näettekö mihin se minut panisi? Ymmärrättekö? Seuraavana iltana ihmisiä olisi vain puolet siitä, mitä oli aikaisemmin. Näettehän? Koska he eivät yksinkertaisesti voi tehdä sitä, kun heidän täytyy mennä töihin ja kaikkea muuta.

170   Minä ehdottaisin tätä, että tavallisesti… Minä pidin silmällä veli Nevilleä eilen illalla, kun hän saamasi. Minä tiedän, että me kaikki… Se oli hätkähdyttävä sanoma. Minä tein muistiinpanoja, ja ne ovat täällä taskussani. Voin käyttää niitä muissa sanomissani. Kyllä. Pakotie, se oli ihmeellinen sanoma. Huomasitteko kuinka nopeasti hän pääsi sen lävitse? Noin kolmekymmentäviisi minuuttia, ja se oli ohitse. Näettekö? No niin, se oli hienoa. Ja tavallisesti veli Nevillen sanomat ovat sen kaltaisia. Näettehän, se ei ole liian pitkä. Mutta se, mikä tappaa kokouksenne, on kaikki nuo pitkään venyvät asiat, ennen kuin te tulette sanomaan. Ymmärrättekö?

171   No niin, minä tiedän, ja katsokaahan nyt. Minä en sano tätä epäkunnioituksesta teitä luotettuja, diakoneita ja pastoria kohtaan, mutta minä vain sanon teille: nähkää, mikä on Totuus, ja tällä tavoin sen täytyy olla. Sen aiheuttaa se, että te kaikki olette hyväluontoisia, jokainen teistä miehistä on hyväluontoinen. Jos niin ei olisi, minä sanoisin: “Kaikki muut paitsi veli se-ja-se, hän ei ole hyväluontoinen. Rukoilkaamme kaikki hänen puolestaan.” Mutta teillä on hyvä luonne, ja te olette kärsivällisiä, lempeitä, hiljaisen sorttisia miehiä. Se on hienoa, mutta älkää olko pelkureita sen kanssa.

172   Jeesus myöskin oli hyväluontoinen, mutta kun tuli aika sanoa asiat: “On kirjoitettu: ‘Minun Isäni huone on valmistettu rukoushuoneeksi’, ja te teette siitä ryövärien luolan.” Näettekö? Hän tiesi, milloin puhua ja milloin ei. Niin meidän täytyy tehdä. Ymmärrättekö? Koskaan ei ole ollut Jeesuksen kaltaista henkilöä. Hän oli Jumala. Ja muistakaa, puhukaapa seurakunnan diakonista, Hän todella oli sitä! Hän punoi köysiä yhteen eikä odottanut, että he olisivat lempeästi kävelleet ulos, vaan Hän pieksi heidät ulos Jumalan huoneesta. Ja Hän näytteli diakonin osaa esimerkkinä teille diakoneille. Katsokaahan, Hän oli teidän esimerkkinne. “On kirjoitettu: ‘Minun Isäni huone on tehty rukoushuoneeksi.’” Muistakaa nyt, Jeesus oli siellä diakoni. Te tiedätte, että Jeesus otti diakonin osan.

173   Kun Hän tuli pastorin osaan, mitä Hän sanoi? “Te sokeat fariseukset, sokeiden johtajat!” Katsokaa, silloin Hän otti pastorin osan.

174   Ja kun Hän kertoi heille, mitä tulisi tapahtumaan, Hän oli ottanut profeetan osan. Näettekö?

175   Ja kun he vaativat veroa maksettavaksi, Hän otti luotetun osan: “Pietari, mene ja heitä onki veteen, ja ensimmäisellä saamallasi kalalla on kolikko suussaan. Maksa heille.” Näettekö, maksakaa oikeudenmukaiset velkanne. Hän myöskin sanoi: “Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”

176   Hän oli kaikkea, sekä pastori, profeetta, luotettu että diakoni. Varmasti oli! Niinpä sitten te näette, miten Hän toimi, joten antakaa sen olla esimerkkinänne täällä Branham Tabernaakkelissa, jonka me haluamme olevan huoneen, jossa Hän tulee kaikessa kunnioitetuksi, jokaisessa virassa, jokaisessa asiassa, niin että ei ole mitään periksi antamista. Siellä tulee olla rakkautta, hyvyyttä ja lempeyttä, mutta ollen aivan suorassa linjassa, jokainen mies omalla palveluspaikallansa. Näettekö? Sillä tavalla Hän haluaa sen. Hän ei milloinkaan puhunut pahaa. Kun tuli aika sanoa asiat asiana, Hän sanoi sen. Kun tuli aika osoittaa lempeyttä, Hän osoitti lempeyttä. Hän oli hyvä, lempeä, ymmärtäväinen, mutta luja, ja kaikki oli kohdallaan Hänen kanssaan, ja Hän teki sen ollen esimerkkinä teille. No niin, Pyhä Henki juuri antoi sen minulle. Minä en koskaan aikaisemmin ajatellut sitä, että Hän olisi ollut diakoni, mutta Hän oli. Ymmärrättekö? Hän toimi kuten diakoni.

177   Nyt sanoisin, että jos teidän kokouksenne alkavat puoli kahdeksan, niin avatkaa kirkko puolta tuntia aikaisemmin, kello seitsemältä. Antakaa pianistin… Sanokaa urkurille… Maksatteko te hänelle? Maksatteko te urkurille? Maksetaanko hänelle tai pianistille? Hän tekee sen vapaaehtoisesti. Pyytäkää häntä lempeästi. Jopa jos hän haluaa palkkaa siitä, antakaa hänelle jotakin siitä, mutta sanokaa hänelle, että me haluamme hänen tulevan puolta tuntia ennen kokousta. Ja jos hän sanoo, ettei hän voi tehdä sitä, niin antakaa hänen tulla tänne, ja valmistakaa nauha jostakin miellyttävästä urkumusiikista. Näettehän? Soittakaa sitä. Hänen ei tarvitse olla täällä joka kerta, soittakaa silloin nauhaanne. Antakaa yhden diakoneista tai luotetuista, tai kuka sitten avaakin ovet, panna tuo nauha päälle ja soittaa sitä sillä aikaa, kun ihmiset tulevat sisälle. Jos diakonit eivät ole silloin täällä, niin olkoon täällä joku ja tehköön sen, ja soittakoot he sitten sitä puoli tuntia.

178   Mutta tarkalleen puoli kahdeksan antakaa tuon kellon rakennuksen huipulla soida. Ymmärrättekö? Onhan teillä vielä kellonne siellä? Kyllä. Hyvä on, antakaa kellonne soida puoli kahdeksan, ja se merkitsee sitä, että meidän ei tule kävellä ylös ja alas kirkossa ja puristaa käsiä Jonesien kanssa, ja kaikkea sellaista. Olkoon laulunjohtaja työssään! Jos siellä ei ole laulunjohtajaa, pitäköön joku diakoneista huolen siitä, että joku on aloittamassa laulun, kun tuo kello alkaa soida. “Laulakaamme laulu numero se-ja-se.” Näettekö? Tapahtukoon se tarkalleen puoli kahdeksan.

179   Hyvä on, sitten laulakaa yleinen laulu ja ehkä toinenkin ja antakaa jonkun, jolle on jo puhuttu siitä, jos niin vain voidaan tehdä, johtaa rukoukseen. No niin, pastorin ei pitäisi olla siellä, laulunjohtajan pitäisi tehdä se. Uskoisin, että se on veli Capps. Katsokaahan, hän tietää, mitä toimia, ja olkoon hänellä joku, jolle hän on puhunut siitä, tai sitten hän itse johtaa rukoukseen. Antakaa seurakunnan nousta seisomaan rukouksessa ja antakaa jonkun johtaa rukousta. Nyt, jos te ette valvo…

180   No niin, me uskomme, että jokaisen pitäisi tulla Jumalan huoneeseen ja rukoilla. Se on rukouksen paikka. Mutta ollessanne pyhäkössä pitäkää huoli ajastanne. Näettekö? Jos te kutsutte heidät kaikki alttarin ympärille, niin te tulette näkemään, että joku tulee olemaan siellä viisitoista, kaksikymmentä minuuttia, ja silloin teille varattu aika on lopussa.

181   Rukoilkaa kotonanne. Jeesus sanoi: “Kun te rukoilette, älkää seiskö siellä niin kuin tekopyhät tekevät, jotka pitävät pitkiä rukouksia, sanoen sitä ja tätä ja jotakin muuta, ja kaikkea sellaista vain tullakseen nähdyiksi.” Ymmärrättehän? Hän sanoi: “Kun te rukoilette, menkää salaiseen kammioonne ja sulkekaa ovi takananne, rukoilkaa Isää, joka näkee salassa, ja Hän tulee palkitsemaan avoimesti.” No niin, sillä tavalla tulee rukoilla salassa, niin Hän käski tehdä.

182   Mutta kun te olette tulleet sisälle, ja laulunjohtaja ehkä sanoo: “Hyvä on… Ensimmäisen laulun jälkeen rukoilkoon joku, kuka se onkin, vain lyhyen rukouksen. Älkää seiskö ja rukoilko kaikkien kuvernöörien puolesta, ja niin edelleen, sillä tavoin. Jos on joitakin rukouspyyntöjä, kirjoittakaa ne paperille ja sanokaa: “Tänä iltana rukoillessamme me muistamme sisar sitä-ja-sitä, veli sitä-ja-sitä sairaalassa, sitä-ja-sitä ja sitä-ja-sitä. Muistakaa heitä rukouksissanne, kun rukoilette. Veli Jones, johtaisitko meidät rukoukseen? Nouskaamme seisomaan.” Näettekö? Asetettakoon ne puhujalavalle. Sanokaa heille ja antakaa heidän tottua siihen: “Jos teillä on rukouspyyntöjä, asettakaa ne tänne puhujanpöydälle.” [Veli Branham kopauttaa saarnastuolia.] Älkää kysykö: “Onko jollakin rukouspyyntöä, jonka hän haluaisi tehdä tiettäväksi?” Ja sitten ensimmäiseksi joku nousee ylös ja sanoo: “Kunnia Jumalalle! Tiedättekö te…” Hän aloittaa sillä tavalla, ja ensimmäinen asia, mitä tiedätte, on se, että puoli tuntia on mennyt, ennen kuin he joidenkin tapausten kohdalla lopettavat. Ymmärrättehän?

183   Me olemme vastuussa tästä seurakunnasta, emme muista, tämä on meidän velvollisuutemme Jumalalle. Nämä virat ovat teidän velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Ymmärrättekö? Syy, miksi minä seison täällä tänä iltana ja kerron teille kaiken tämän, on se, että se on minun velvollisuuteni Jumalaa kohtaan, teidän velvollisuutenne on toimia sen mukaan. Ymmärrättekö ?

184   No niin, johtakoon joku heidät rukoukseen sillä tavalla, ja sen jälkeen antakaa heidän istuutua.

185   Ja jos teillä on joku erikoisnumero… No niin, minä en sanoisi tätä, minä en kannata… Ja jos joku haluaa laulaa laulun, ilmoittakaa siitä seurakunnassa. Sanokaa: “Jos jollakin on jokin erikoisnumero, jotakin, mitä hän haluaa laulaa, sopikoon siitä laulunjohtajan kanssa ennen kokouksen alkamista.” Ja pitäkää se sillä tavalla. Sanokaa: “Olen pahoillani veli, haluaisin varmasti tehdä sen, mutta minulla on jo erikoisnumero täksi illaksi. Ehkä jos sinä haluat olla täällä määrättynä iltana, niin minä voin panna sen ohjelmaan sinua varten. Katsohan, minulla on ohjelmani kirjoitettuna tässä.”

186   Veli Capps, tai kuka sitten onkin, laulujen johtaja… Ja teillä tulee olla laulunjohtaja, ei ole väliä sillä, kuka hän on. Ja älkää antako heidän seistä siellä puhumassa paljoa, niin kuin olisivat saarnaajia. Seiskööt he siellä johtamassa lauluja, se on heidän tehtävänsä.

187   Pastorin asia on saarnata, näettehän, ei johtaa lauluja. Hänen ei tule johtaa lauluja, sen tekee laulunjohtaja. Pastorilla on vastuu, ja hänen tulee tulla tuoreen Pyhän Hengen voitelun alaisena sieltä huoneesta jostakin, kun hänen aikansa on tulla. Hänen ei edes tarvitse olla puhujanlavalla näiden asioiden tapahtuessa. Pysyköön hän siellä huoneessaan tai täällä takana, tai missä se onkin, ja kovaäänisten kautta hän tietää, milloin hänen aikansa on tulla sisälle. Kun hän kuulee tuon viimeisen yksinlaulun tai kaksinlaulun, tai jotakin, mitä teillä on kolmantena lauluna. Ymmärrättekö?

188   Kun teillä on ollut kaksi yleistä laulua, rukous, ja uhrin kerääminen, jos te keräätte sen. Ja olkoon jokainen mies paikallansa. Sanokaa: “Sillä aikaa kun laulamme tätä viimeistä laulua, voisivatko paikannäyttäjät tulla ja kerätä iltauhrin.” Ja kun he lopettavat tuon laulun, tässä on joku, joka sanoo: “Rukoilkaamme nyt”, ja sitten he rukoilevat. “Me haluamme muistaa sitä-ja-sitä tässä ja sitä-ja-sitä”, ja hän lukee rukouspyynnöt sillä tavalla. “Hyvä on, nouskaamme seisomaan. Veli, johtaisitko sinä meidät rukoukseen.” Sitten se on kaikki ohitse.

189   Ja sitten heidän laulaessaan toista laulua, kerätkää uhri, jos sen tulette tekemään. Minä tekisin sen ensimmäisen laulun aikana, ja sitten te voitte jatkaa toisella laululla ja niin edelleen. Olkoon teidän viimeinen laulunne kutsu pastorille. Ja niin pian kuin tuo viimeinen laulu on laulettu, alkakoon urut alkusoiton kanssa pastorinne tullessa esiin. Katsokaahan, silloin on kaikki järjestyksessä, jokainen on hiljaa. Ei ole enää mitään muuta sanottavaa. Jokainen diakoni on paikallansa, ja pastori seisoo siellä.

190   Hän tulee ulos, tervehtii kuulijoita, kääntyy kirjaansa ja sanoo: “Tänä iltana me luemme Raamatusta.” Katsokaahan, joskus on hyvä asia, jos te sanotte: “Kunnioituksesta Jumalan Sanaa kohtaan nouskaamme seisomaan siksi aikaa, kun luemme Sanaa.” Sitten: “Tänä iltana, minä luen Psalmeista”, tai mitä se onkin. Tai sitten antaa jonkun muun lukea se, laulunjohtajan tai jonkun, joka on kanssanne, antaa hänen lukea se, mutta parasta olisi, jos te itse lukisitte sen, jos vain voitte. Sitten lukekaa se ja menkää aiheeseenne. Ja siihen mennessä teiltä on kulunut noin kolmekymmentä minuuttia, ja kello on silloin noin kahdeksan.

191   Sitten kahdeksasta noin viittätoista vaille yhdeksään, kolmekymmennen tai neljänkymmenenviiden minuutin ajan tuokaa esiin Sana, juuri niin kuin Pyhä Henki antaa sen teille, juuri niin, antakaa se juuri sillä tavalla, kuin Hän käskee voitelun alla sanoa sen.

192   Sitten antakaa alttarikutsunne ja sanokaa: “Onko täällä joku, joka haluaisi vastaanottaa Kristuksen Pelastajanaan? Me pyydämme teitä seisomaan ja annamme teille kutsun tulla alttarille juuri nyt.”

193   Ja jos ei kukaan nouse seisomaan, sanokaa: “Onko täällä joku, joka olisi valmis kastettavaksi, joku, joka on jo tehnyt parannuksen ja haluaisi tulla kastetuksi vedessä syntien anteeksi saamiseksi? Jos he tahtovat tulla, niin me annamme heille tilaisuuden nyt. Tahtoisitteko tulla sillä aikaa, kun urkuja soitetaan?”

194   Jos kukaan ei tule, sanokaa silloin: “Onko täällä joku, joka ei vielä ole vastaanottanut Pyhän Hengen kastetta ja haluaisi tehdä sen tänä iltana, joku, joka haluaisi meidän rukoilevan hänen puolestaan?” Ja jos joku tulee, laskekoon silloin kaksi tai kolme kätensä hänen päälleen ja rukoilkoon hänen puolestaan. Sitten lähettäkää heidät suoraan yhteen näistä huoneista täällä, ja joku heidän kanssaan sinne opettamaan heille, kuinka tulla lävitse Pyhän Hengen kasteen kanssa. He ovat siellä kokonaan poissa seurakunnasta.

195   Jos joku tulee alttarille rukoiltavaksi ja haluaa ottaa vastaan Kristuksen, rukoiltakoon heidän puolestaan, ja tehdessänne niin sanokaa: “Kumartaisitteko päänne nyt, kun me tulemme rukoilemaan.” Ja kysykää: “Uskotteko te?”

196   Jos on jotakin pientä asiaa, joka viivästyttäisi seurakuntaa millä tavalla tahansa, lähettäkää heidät suoraan sinne rukoushuoneeseen ja menkää sinne heidän kanssaan tai lähettäkää joku sinne heidän kanssaan. Ja antakaa seurakunnan jatkaa suoraan eteenpäin sillä tavalla, niin silloin ette ole millään tavalla pidättele heitä.

197   Ja sitten muutaman minuutin kuluttua te sanotte… Jos kukaan ei tule, sanokaa silloin: “Olisiko täällä joku sairas, joka haluaisi tulla voidelluksi öljyllä tänä iltana. Me rukoilemme sairaiden puolesta täällä.”

198   “Minä haluaisin tavata sinua yksityisesti, veli Neville.” “Hyvä on, tule tapaamaan minua toimistoon. Kysy joltakin diakonilta, he tulevat auttamaan sinua.” “Minulla on jotakin, jota haluaisin sanoa sinulle, veli.” “Hyvä on, yksi diakoneista täällä tulee opastamaan sinut toimistoon, ja minä tapaan sinut välittömästi kokouksen jälkeen.”.

199   “Nouskaamme nyt seisomaan lopettaessamme.” Katsokaahan, koko asia ei ottanut teiltä kuin tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Näettehän, noin puolitoista tuntia ja kokouksenne on ohi. Te olette antaneet pienen, nopean iskun. Te olette tehneet sen, ja jokainen on tyytyväinen ja menee kotiin tuntien olonsa hyväksi. Näettehän? Jos ette, vaan annatte… Katsokaahan, te tarkoitatte hyvää, mutta…

200   Te tiedätte, että minulle tämä on kolmaskymmeneskolmas vuosi puhujanlavalla, kolmekymmentäkolme vuotta ja maailman ympäri. Siinä ajassa te opitte jotakin pientä, aivan varmasti. Näettehän? Jos ette, silloin teidän on parasta lopettaa. Niinpä sitten, minä olen huomannut tämän. Nyt, jos te toimitte vain pelkästään pyhien kanssa, te voitte viipyä koko yön, jos te haluatte. Mutta katsokaahan, te ette tarkkaan ottaen työskentele vain heidän kanssaan, te yritätte saada näitä, jotka ovat täällä ulkona. Täällä ovat ne, joita te haluatte saada, ja teidän täytyy työskennellä heidän alueellaan. Ymmärrättekö? Tuokaa heidät tänne, ja sitten tulkoon Sana esiin, ja katsokaa, ettei mistään voida valittaa. Jos on jotakin asiaa, jonka vuoksi he tahtovat tavata teitä, niin hyvä on, se on hienoa. Viekää heidät suoraan toimistoon sillä tavalla, mutta älkää pidätelkö seurakuntaa.

201   Sitten, tehän tiedätte, kuinka ihmiset nousevat ylös ja sanovat: “Eikö meillä voisi olla hyvä todistuskokous?” Näettekö? No niin, tarkoitukseni ei ole arvostella sitä, minun tarkoitukseni on vain kertoa teille Totuus. Näettehän? Tarkoitukseni on vain kertoa teille Totuus. Olen tullut huomaamaan, että todistuskokouksista on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Niin se todellakin on.

202   Nyt, jos joku haluaa antaa jonkun todella kuuman todistuksen herätyksen aikana, tiedättehän, kun teillä on herätyskokoukset meneillään, ja joku on pelastunut ja haluaa sanoa sanan, niin hyvä on, antakaa hänen purkaa sieluansa. Jos hän haluaa tehdä sen jonkun herätyksen aikana ja sanoa: “Minä vain haluan sanoa: ‘Kiitos Herralle siitä, mitä Hän on tehnyt minulle.’ Hän pelasti minut viime viikolla, ja sydämeni palaa Jumalan kunniaksi. Kiitos Jumalalle.’” ja istuutuu alas. Aamen! Se on hienoa, jatkakaa vain. Näettehän, se kyllä sopii.

203   Mutta kun te sanotte: “No niin, kuka on seuraava? Kuka on seuraava? Antakaahan meidän kuulla todistuksen sana.” Nyt jos teillä on kokous erikoisesti sitä varten, jonakin määrättynä iltana… Te sanotte: “Ensi keskiviikkoiltana rukouskokouksen sijasta tulee olemaan todistamiskokous. Me haluamme kaikkien tulevan, ja se tulee olemaan todistuskokous.” Ja sitten kun he kokoontuvat antamaan todistuksia, lukekaa Sanaa, rukoilkaa ja sitten sanokaa: “Me olemme ilmoittaneet, että tänä iltana on todistusilta.” Niinpä antakaa ihmisille tilaisuus todistaa tuon tunnin, neljänkymmenenviiden minuutin ajaksi, puolen tunnin ajaksi, tai mitä se onkin, tehkää se sillä tavalla. Näettekö, mitä tarkoitan? Ja minä uskon, että se tulee auttamaan seurakuntaanne kokonaisuudessaan, jos teette sen sillä tavalla.

204   Nyt on tulossa myöhäinen… Veljet, nämä ovat parhaan tietoni mukaan. Minä näen, mitä teidän sydämellänne on, tämä on parhaan tietoni mukaan vastattu niihin kysymyksiin, joita olette kysyneet. Nyt, tästedes te tiedätte. Ja jos jotakin on mielessänne, palatkaa tähän nauhaan. Kuunnelkaa tätä nauhaa. Jos kysymyksessä on diakonit, luotetut, tai mitä se onkin, kuunneltakoon tämä nauha. Soitettakoon se seurakunnalle, jos he tahtovat kuulla sen. Hyvä on. Ja se on parhaan tietoni mukaan siitä, mikä on Jumalan tahto tätä Tabernaakkelia varten täällä 8. ja Penn katujen kulmassa. Ja tällä tavalla minä annan teille veljille tehtäväksi tämän Pyhän Hengen johtajuuden alaisuudessa, lempeydellä ja rakkaudella, osoittaa ihmisten edessä olevanne kristittyjä. Ja kristitty ei merkitse pientä vauvaa, jota voidaan töniä minne tahansa. Se merkitsee “miestä, joka on aivan yhtä paljon täynnä rakkautta Jumalaa kuin seurakuntaakin kohtaan.” Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

205   Onko jotakin kysyttävää? Nauha on loppumassa täällä, ja siellä minua on joku odottamassa. Mihin aikaan minun pitäisi olla siellä? [Billy Paul vastaa: “Juuri nyt.”] Juuri nyt. Tuleeko hän itse sinne? [Billy Paul vastaa: “Minä menen noutamaan hänet.”] Hyvä on. Hyvä on sitten.

206   Uskon, että lopetamme nyt, jos ei ole enää mitään enempää kysyttävää. Kyllä. Niin, veli Collins? [Veli Collins sanoo: “Voisi olla parempi, jos sitä ei nauhoitettaisi.”] Hyvä on. [Tyhjä kohta nauhassa.]

207   Hyvä on, veljet, olen arvostanut täälläoloa kanssanne tänä iltana, veli Neville ja diakonit ja luotetut ja pyhäkoulun ylivalvoja ja te kaikki. Me luotamme nyt siihen, että Herra tulee auttamaan teitä toimimaan näiden ohjeiden mukaisesti Jumalan Valtakunnan puolesta. Syy siihen, miksi olen sanonut tämän, on se, että uskon teidän kasvaneen lapsista aikuisiksi. Kun te olitte lapsia, te puhuitte kuin lapset ja ymmärsitte kuin lapsi. Mutta nyt te olette miehiä, niinpä toimikaamme kuin aikuiset Jumalan huoneessa käyttäytyen oikein ja pitäen kaikkia virkojamme kunniassa. Jokainen lahja, jonka Jumala on antanut meille, pankaamme se järjestykseen, niin että tuotamme kunniaa Jumalalle lahjoillamme ja viroillamme.

Rukoilkaamme:

208   Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tänä iltana tästä miesten yhteen kokoontumisesta, jotka on asetettu täällä näihin virkoihin tekemään Herran työtä täällä Jeffersonvillessä tässä seurakunnassa. Jumala, olkoon Sinun kätesi heidän yllään, auta heitä ja siunaa heitä. Voikoot seurakunta ja ihmiset ymmärtää ja tietää, että tämä on Jumalan Valtakunnan parhaaksi, että me voisimme tulla ymmärtäväisiksi miehiksi ja tuntisimme Jumalan Hengen ja tietäisimme mitä tehdä. Suo se, Isä. Lähetä nyt meidät pois siunaustesi kanssa, ja voikoon Pyhä Henki valvoa ja opastaa meitä ja suojella meitä, ja olkoon niin, että meidät aina löydetään uskollisina palveluspaikaltamme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

63-1222 JUMALAN LAHJAT LÖYTÄVÄT AINA OMAT PAIKKANSA (God’s Gifts Always Find Their Places), Jeffersonville, Indiana, USA, 22.12.1963

63-1222 JUMALAN LAHJAT LÖYTÄVÄT AINA OMAT PAIKKANSA
(God’s Gifts Always Find Their Places)
Jeffersonville, Indiana, USA, 22.12.1963

1          Kiitos sinulle, veli Neville. [Veli Neville sanoo: “Jumala siunatkoon sinua, veljeni.] Herra siunatkoon sinua, veli.

Hyvää iltaa, ystävät. Saavuin juuri hetki sitten ja ajattelin tulla toivottamaan teille kaikille “iloista joulua”.

2          En tiennyt, että minulla tulisi olemaan tällainen suuri etuoikeus puhua teille Herran Sanasta. Ja niinpä kun veli Neville pyysi minua puhumaan, minulla oli useita pieniä jouluaiheisia tekstejä, joita olin käyttänyt Phoenixissa, Tucsonissa ja eri paikoissa siellä ympäristössä tavanomaisissa joulusanomissa. Ja ajattelin, että tulisin täällä tänä iltana puhumaan hieman eräästä pienestä asiasta, jonka Herra pani mieleeni äskettäin ollessani Coloradossa.

3          Ja ajattelin jotakin joulun ajasta, ja minulla on viisi tai kuusi pientä muistiinpanoa täällä, raamatunpaikkoja ja muuta. Uskoisin, että veli Neville ja kaikki saarnaajat tekevät niin. Kun te tunnette saavanne jotain, te kirjoitatte sen muistiin. Te odotatte hetken ja kirjoitatte sen muistiin. Kirjoitin sen paperiarkille. Sitten kun minua joskus pyydetään puhumaan, katson muistiinpanojani ja sanon: “Mitä tämä olikaan, jonka sain?” Sillä tavalla se on, kun meille annetaan kutsu yllättäen, tiedättehän.

4          Oli tapana… Kun olin nuorempi, ja kaikki pysyi mielessäni, saatoin ajatella sitä heti eikä minun tarvinnut odottaa, ajattelin vain: “Kymmenen päivää sitten olin eräässä määrätyssä paikassa. Tämä oli tekstinä. Tässä se on, ja tässä se tulee.”

5          Mutta sen jälkeen olen ohittanut muutamia kilometripylväitä, veli Higginbotham, ja ylittänyt muutamia virtoja, ei se enää tule sillä tavalla, kun on päästy tiellä vähän pidemmälle. Mutta on niin kuin veli Neville sanoi hetki sitten: “Me olemme tulossa lähemmäksi, lähemmäksi Kotia.”

6          On hyvä olla jälleen kotona. Ollessani tulomatkalla oli hirmuinen lumisade, ja kuulin onnettomuuksista, joissa on kuollut ihmisiä, kun heitä on niin paljon tien päällä. Ja ajatelkaa vain sitä, kuinka monet sadat tulevat menettämään elämänsä tämän illan ja Uuden Vuoden välillä, kuinka moni amerikkalainen tulee kuolemaan! Ja tiedättekö, jotkut meistä voimme olla täällä tänä iltana. Ja kaikki riippuu siitä, mikä meidän tilamme on Jumalan edessä. Tämä on surullinen kansakunta, tämä veli sanoi, surua on kaikkialla. Ja meidän lippumme on riippunut kolmekymmentä päivää puolitangossa, kaikki synnin ja ihmisten tähden, jotka eivät halua vastaanottaa Jumalan tapaa elää.

7          Jopa ollessamme eri mieltä jonkun henkilön kanssa, niin jos me emme voi tehdä sitä veljellisellä tavalla, ja sitten… Katsokaahan, jos Kristus on sydämessä, silloin ei ole väliä sillä, kuinka paljon te olette eri mieltä jonkun kanssa, teillä kuitenkin on yhä rakkaus ja kunnioitus häntä kohtaan. Minä olen eri mieltä monien miesten kanssa, useasti. Mutta kuitenkaan en ole vielä koskaan tavannut miestä, jonka kanssa olisin ollut erimieltä, niin etten enää olisi pannut käsivarttani hänen ympärilleen ja kutsunut häntä veljekseni ja yrittänyt auttaa häntä parhaani mukaan. Olen ehkä eri mieltä hänen kanssaan siitä, mitä hän uskoo, ja minä ehkä en voi uskoa aivan samalla tavoin kuin hän, ja niin edelleen. Ja minä saatan yrittää esittää oman ajatukseni hänelle, niin kuin hänkin omaansa minulle, ja me tuomme ne esiin ja käymme ne lävitse nähdäksemme, mitä meillä on, ja voimme olla eri mieltä sillä tavalla. Mutta meidän ei koskaan pitäisi tulla vihaiseksi eikä koskaan haluta vahingoittaa tai tuhota tai jotakin sellaista. Meidän pitäisi aina yrittää rakentaa.

8          Meillä on täällä kylmää, eikö olekin? Oli kaksikymmentäkolme astetta lämmintä lähtiessäni Tucsonista, ja kun aurinko laski ja tuli pimeää, yhä oli kaksikymmentä. Niinpä sitten, kun tulin tänne, minä yksinkertaisesti värisen kylmästä… Kaikki nuo lumiset tiet, lämpö alapuolella nollan, ja on jäätä ja kaikkea. Minun täytyy kokonaan uudestaan totuttautua siihen. On niin outoa, miten johonkin ilmastoon voidaan tottua niin lyhyessä ajassa. Ja siitä asti kun jätin teidät, minulla tuskin on ollut tilaisuutta selviytyä. On ollut kaikenlaista, kuten nenäontelontulehdus tämän täällä olevan ilman johdosta, ja tullessani vanhemmaksi… Ja minä synnyin ja kasvoin täällä. Mutta kun te olette nuori, on teillä jonkinlaista vastustuskykyä, mutta tullessanne vanhemmaksi, te alatte huomata, ettei sitä enää olekaan olemassa. Oli tapana, että te saatoitte vain unohtaa sen. Te… Ei ole enää vastustuskykyä samalla tavoin lapsena, joten tulin huomaamaan, että lämmin ilmasto jotenkin hieman auttaa vanhaa miestä..

9          Muistan kuinka tulin alas tuolta Utica Pikesta ollessani seitsemän, kahdeksan, kymmenen, kaksitoista, neljätoistavuotias, ilman kunnon kenkiä, jaloissani vain tennistossut, joista varpaat pistivät ulos, ja pakkasta oli lähes kaksikymmentä astetta. Eikä se ollut mitään samanlaista kuin kävely täällä kadulla, vaan se oli lumessa tarpomista. Siellä ei kulkenut mitään autoja, oli ainoastaan vaunujen jälkiä siellä täällä. Tulin sieltä aamulla alas valtatielle pieni vanha takki ylläni, ilman paitaa ja takki kiinnitettynä hakaneulalla tällä tavalla, minulla ei ollut sen enempää ylläni kuin, mitä minulla on juuri nyt. Olin likomärkä polviin asti. Menin sisälle kiinnittämättä mitään huomiota siihen. Näettekö, tuskin koskaan edes vilustuin. Mutta se oli noin neljäkymmentäviisi vuotta sitten. Niinpä, kovasti on heikennetty, on kuljettu monia maileja, ja nopeusmittari osoittaa hidastumista, tiedättehän, joten me emme enää kestä sitä samalla tavoin kuin meillä oli tapana.

10     Näin veli Cappsin kohottavan päänsä. Sinä olet liian nuori ajattelemaan sitä nyt. Mutta odotahan, kunnes olet tullut tänne, missä minä veli Neville kanssa olemme, silloin tulet ajattelemaan hyvin eri tavalla. Tullaan kovasti heikentymään.

11     No niin, meillä on ollut suuria aikoja Herrassa. Herra on siunannut meitä valtavasti, ja minä olen niin kiitollinen. Ja uskon tulevani takaisin ensi sunnuntaina, jos Herra suo, ja haluan, jos veli Nevillellä ei ole mitään vastaan, pitää kokouksen ainakin sunnuntaiaamuna ja ehkä parantamiskokouksen sunnuntai-iltana. Sunnuntaiaamuna minulla on tärkeä sanoma, jos Herra sallii, että tuon sen. En ole vielä ajatellut sen sisältöä tekstiä pidemmälle, koska… Tiedättehän, ilman Herralta saatua ilmestystä, se on vain lähtöisin itsessäni. Haluan ilmaista ensi sunnuntaina jotakin, jonka toivon jotenkin hieman auttavan matkalla.

12     Minun täytyy nyt mennä kentälle, ja melkein jokainen päivä on varattu kaikkialla. Uskon Billyn puhuneen minulle matkasuunnitelman osalta, että huhtikuussa minulla on kaksi tai kolme päivää, jolloin voin tulla kotiin, sen jälkeen kun lähden täältä takaisin Tucsoniin, ja siinä kaikki. Ja sitten vasta ensi loka- tai marraskuussa, kun olen tullut takaisin merten takaa.

13     Nyt on vielä kolme päivää jouluun, tai kaksi päivää. Maanantai… Eikö tiistai olekin jouluaatto? Tiistai on jouluaatto. Eikö olekin hirvittävää nähdä, kuinka tätä suurta tulossa olevaa loma-aikaa lähestytään? On niin säälittävää, niin kiireistä aika, ja on kaikenlaisia myyttejä kuten “Kriss Kringle” (joulupukki) ja kaikkea, jotka ovat vieneet pois joulun todellisen merkityksen.

14     Me emme nyt tiedä… Ja varmastikaan minä en usko… Kun olin tulossa vaimoni kanssa tietä pitkin, minä kuuntelin erästä tähtitieteilijää. Nyt he ovat tulleet samaan ajatukseen, jonka eräs tähtitieteilijä kertoi minulle monia, monia vuosia sitten ollessani riistanvartijana täällä Indianassa. Kun he kertoivat minulle, että… Kuinka nuo tähdet tulivat yhteen, aivan niin kuin tuo ensimmäinen tähtitieteilijä oli sanonut, ja he sanoivat, että on kyseessä luonnollinen asia, uskoisin hänen sanoneen, joka tapahtuu joka kahdeksassadas vuosi, tai jotakin sellaista. Ja se tulee uudelleen muodostumaan: Sargas ja Jupiter, ja olen unohtanut; ja… Mars, ei… se on väärin. Se koskee jotakin tähtien nopeutta, niiden kiertäessä radallaan samassa linjassa maan kanssa, ja tämä tähtitieteilijä tänä iltana yritti sanoa, että kyseessä oli itse asiassa vain luonnollinen asia. Minä en hyväksy sitä. Minä uskon kyseessä olleen yliluonnollinen asia, ja että Jumala teki sen. Jumalan kanssa asiat ovat yliluonnollisia. Hän on yliluonnollinen.

15     Ja katsoessani eteenpäin huhtikuulle, jos Jumala tahtoo minun elävän niin pitkään, tulen olemaan viisikymmentäviisivuotias. Mutta katsoessani taaksepäin elämääni ihmettelen, missä se on tapahtunut. Alkaen noista jouluista, kun pieninä ripustimme sukkamme, ja äiti… Me mahdollisesti saimme appelsiinin ja kaksi tai kolme pientä palasta juovikasta karamellia, ja se oli meille suuri joulu. Mutta, tiedättehän, lapset, he odottavat noita lahjoja. Me näemme, että joulu nykyään on pääasiassa lapsia varten, he odottavat sitä. Se on nyt lapsia varten, vaikka sen todellisuudessa pitäisi olla aikuisia varten. Heidän tulisi opettaa lapsillensa, millainen todellinen joulu on.

16     Ja minä en ehdottomasti usko, että Kristus olisi voinut syntyä joulukuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä Juudeassa, koska siellä silloin on kylmempää kuin täällä on juuri nyt. Oi, ja kuinka nuo paimenet olisivat voineet olla yöllä vartioimassa laumaansa? Ja sitten tuo verotusasia ja kaikki muu, ja kuinka Marian täytyi tulla niin kaukaa Juudean Bethlehemiin verolle pantavaksi. Voin tuskin uskoa sitä. Kuinka se olisi voitu tapahtua. Se ei olisi voinut tapahtua, mutta uskon, että Kristus syntyi keväällä, koska Hän oli kaikin tavoin Karitsa. Näettehän? Ja huomatkaa, Hän syntyi tallissa eikä jossakin talossa.

17     Ja kun he (muut) veivät hänet ristille, niin, niin pitkälti kuin me tiedämme, ei koskaan ole sanottu, että Hän olisi johtanut heitä, vaan he johtivat Häntä. Tiesittekö te, että lampaat täytyy johtaa teurastettavaksi? Se ei mene itsestään, sitä täytyy johtaa sinne. Ja tavallisesti vuohi johtaa lampaita. Teurastamoissa he käyttävät siihen vuohta. Vuohi kävelee ylös tätä käytävää saadakseen lampaat liikkeelle, ja sitten vuohi tulee hyppäämään pois. Mutta kun tulee aika tappaa vuohi, se todella nostaa melun. Mutta se osoittaa, kuinka lampaita täytyy johtaa, ja Hänet johdettiin teurastettavaksi. He johtivat Häntä. Hän oli Karitsa. Ja minä uskon, että se kokonansa oli sillä tavalla, luonnon mukaisesti, ja karitsat syntyvät siellä maalis- huhtikuussa eikä myöhemmin kuin toukokuussa. Enkä minä usko, että se olisi ollut yhtään maaliskuuta aikaisemmin tai jälkeen toukokuun, vaan jossakin sillä välillä.

18     Mutta kun seurakunta, kristillisyys, naitettiin roomalaisuuteen, kun he vastaanottivat… Kun Rooman kansa vastaanotti kristillisyyden, ja he tekivät siitä sen, mitä he kutsuvat yleismaailmalliseksi uskonnoksi. Ja silloin he palvoivat epäjumalankuvia, ja heillä oli aurinko-jumala.

19     Ja juuri nyt, 21. ja 25. päivän välisenä aikana, aurinko on melkein paikoillansa kiertäessään rataansa. Miksi te kutsutte sitä? Ajattelin tietäväni sen, mutta en saa sitä mieleeni. Päivä lyhenee jatkuvasti joulukuun 21. ja 25. päivän väliseen aikaan asti. Olen unohtanut, miksi he sitä kutsuvat. Miksi? [Joku seurakunnasta sanoo: “Auringonpimennys.”] Ei, auringonpimennys on silloin, kun kuu ja aurinko osuvat yhteen. Se on aivan kielellä, mutta en saa sitä nyt sanotuksi. Joka tapauksessa, se melkein pysyy paikallaan, (ja se tapahtui Rooman sirkuksen aikana) ja roomalaiset kutsuivat sitä “aurinkojumalan syntymäpäiväksi”. He juhlivat sitä joulukuun 21. ja 25. päivän välisenä aikana.

20     Niinpä sitten, kun Rooma käännytettiin kristillisyyteen, he Roomassa vastaanottivat sen omalla tavallansa ja sanoivat: “Me pidämme saman juhlan ja teemme siitä “Jumalan Pojan syntymäpäivän”. Näettekö? Aurinko-jumalan, Jupiterin syntymäpäivä, joulukuun 25. päivä muutettiin silloin Jumalan Pojan syntymäpäiväksi.

21     Mutta mitä sillä on merkitystä? Katsokaahan, tänään kun me olemme… Jos se vaikka olisi heinä- tai elokuussa, niin kuitenkin kyseessä on pyhän asian muistamisesta, siitä että “Jumala antoi meille sen toivon, joka meillä on itsessämme.”

22     Ja nyt te voitte sanoa: “Mutta kun heillä kaikilla on joulupukkinsa, ja he tekevät niin kuin tekevät, niin emmekö mekin voisi aivan yhtä hyvin tehdä niin.” Ei koskaan! Ei, meille tämä ei ole mitään pakanallista juhlintaa, tämä on pyhä hetki. Jos ei olisi ollut joulua, ei olisi ollut lainkaan ylösnousemusta. Jos ei olisi ollut joulua, ei olisi ollut rakkautta, ei rauhaa, ei mitään tämän jälkeistä elämää uskovaiselle, jos ei olisi ollut joulua.

23     Te sanotte: “Mutta jos kaikki muut maailmassa, he…” Katsokaahan, salaman välähdys mustalla, pilvisellä taivaalla osoittaa, että pimeyden hetkessä voi olla valoa. Nämä valot täällä tänä iltana todistavat, että pimeän aikana voi olla valoa. Ja milloin valo loistaa parhaiten? Pimeässä. Jos te sytytätte valot päiväsaikaan auringon paistaessa sisälle, niin te tuskin huomaattekaan niiden palavan. Mutta vähäisinkin valo loistaa todella kirkkaasti pimeässä. Ja juuri nyt on pimeää, jolloin jokaisen kristityn pitäisi antaa todistus siitä toivosta, joka hänessä on, Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, eikä jostakin joulupukista ja valaistusta puusta, joka ei ole muuta kuin mie­likuvitustarua, ja sille ei ole mitään perusteita. Mutta meidän uskomme lepää vakaasti Jumalan lupauksen Sanalla tulevasta Messiaasta, joka syntyi joulupäivänä lähes kaksituhatta vuotta sitten.

24     Niinpä me tulemme puhumaan tänä iltana hieman erilaisella tavalla. Uskon, että teidän pastorinne on jo puhunut, ja on mahdollisesti puhuva uudestaan keskiviikkoiltana, koska tiedän hänen asettaneen syrjään tekstinsä antaakseen puhujanlavan minulle täksi illaksi. Ja haluan hänen saarnaavan sen ja haluan kuunnella häntä.

Mutta juuri ennen kuin me nyt teemme tämän, kumartakaamme päämme jälleen hetkeksi rukoukseen.

25     Taivaallinen Isä, tämä suuri pyhä hetki, kun ajattelemme eri asioita täällä Kirjoituksessa, että kun me menemme minne tahansa Vanhassa Testamentissa, siellä puhuttiin tuosta päivästä, jolloin Jumala tulisi lähettämään Poikansa. Kuinka noille profeetoille siellä omana aikanaan tuli Jumalan Sanan profetia. Ja he profetoivat päivinänsä ja kertoivat ennalta tulevia asioita, ja me näemme sen kaiken täyttyneen siellä Betlehemissä tuona yönä, kun Jumala niin rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen poikansa. Me kiitämme Sinua siitä.

26     Ja nyt Herra, kun me tänä iltana valmistaudumme puhumaan Sinun Sanastasi, ja se on niin pyhä asia, Herra, että me siitä syystä haluamme puhua ensin Sinulle. Ja me pyydämme, että Sinä avaisit mielemme ymmärtämään Sinun Sanaasi. Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

27     Nyt haluan lukea tässä jonkun Kirjoituksen, tavallisen joulukertomuksen, joka löytyy Matteuksen 2. luvusta. Ja etsiessänne sitä, myöskin Johannes 3:16.

28     Ja yhtenä iltana Phoenixissa… Te täällä, jotka kuuntelette ääninauhoja, haluaisin teidän kuuntelevan sen: Miksi Jeesuksen täytyi tulla Betlehemiin? Miksi Hänen täytyi tehdä se? Ja siellä kaikki nuo esikuvat Daavidista, kuinka hän makasi vuorella, ja katsellessaan alas hän näki filistealaisten armeijan piirittävän sitä. Ja minä vertasin sitä tarkalleen tähän päivään, ja me tulimme näkemään, mitä Betlehem merkitsi.

29     Kristus on meidän Betlehemimme. Ja voimme todistaa, että jokainen, joka on syntynyt Jumalasta, on syntynyt Betlehemissä, koska Kristus on Betlehem. Ja sellainen Hän oli, Elämän Leipä. B-e-t merkitsee “huone”, e-l on “Jumala”, ja e-l-h-e-m, elhem, merkitsee “leipä”. Se on “Jumalan leivän huone.” Iankaikkisen Elämän Leipä. Ja jokainen, joka on syntynyt Kristukseen, on syntynyt Betlehemiin, “Jumalan leivän huoneeseen”. Ja kuinka nämä kirkkojen liitot tänään ovatkaan piirittäneet Sen, noiden filistealaisten tavoin, pitääkseen ihmiset poissa Siitä.

30     Ja kuinka nuo urhoolliset miehet, jotka tiesivät, että Daavid oli voideltu ja tulisi olemaan kuningas jonakin päivänä… Hän oli hyvin epäsuosiossa silloin, hän oli pakolaisena kansansa keskuudessa, mutta yhtenä päivänä hänen vuoronsa tuli. Siellä oli urhoollisia miehiä hänen kanssaan. Ja muistakaa, nuo miehet olivat pakanoita, joka on erittäin kaunis esikuva tästä päivästä. Ja yksi noista miehistä oli niin urhoollinen, että tappoi yhtenä päivänä yksinään kahdeksansataa miestä keihäällänsä. Ja yksi seisoi pellolla armeijaosaston tullessa. Kaikki muut juoksivat pakoon, mutta hän seisoi siellä ja tappoi miehiä, kunnes hänen käsivartensa väsyivät. Ja sitten toinen hyppäsi kuoppaan ja tappoi yksinään leijonan, lumisena päivänä. Eräs egyptiläinen ajoi häntä takaa keihään kanssa, ja hän otti kepin ja löi tämän keihään pois hänen kädestään ja sitten hän otti keihään ja tappoi sillä tuon egyptiläisen, ja hän tappoi kolmesataa päämiestä.

31     He olivat suuria miehiä! Kun Daavid huusi: “Jospa vain voisin vielä kerran juoda tuosta kaivosta!” (Jossa hänellä oli ollut tapana juottaa lampaita aamuisin, kun hän lähti niiden kanssa aitauksesta.) Ja nämä miehet vetivät esiin miekkansa ja taistelivat tiensä noin 25 kilometriä miesten lävitse ja toivat hänelle tätä vettä.

32     Ja Daavid sanoi: “Olkoon se kaukana minusta, että joisin sitä.” Ja hän vuodatti sen maahan juomauhrina Herralle. Kuinka kaunis esikuva se onkaan tänä iltana tästä Johanneksen 3:16:sta.

…niin Jumala niin rakasti maailmaa, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa…

33     Ja mitä Kristus teki? Se Elämä, joka Hänellä oli elääkseen Iankaikkisesti, sen Hän vuodatti maahan suonistansa, luonnollisen elämänsä. Hän vuodatti sen maahan syntiuhriksi meidän puolestamme. Ja kuinka pakanat tänään, kunnialliset miehet, suuret miehet, ottavat miekan ja leikkaavat tiensä lävitse tuodakseen raikasta vettä juotavaksi Kristukselle (meidän Daavidillemme), ja joka on tänään hyvin epäsuosittu. Mutta meidän Daavidimme, jonka me tiedämme tulevan valtaan, tulee polkemaan jokaisen kansakunnan jalkojensa alle ja tulee hallitsemaan heitä rautaisella sauvalla. Ja todella urhoolliset miehet seisovat Jumalan Sanan kanssa ja leikkaavat puolelta toiselle pelottomasti, koska me tiedämme Hänen tulevan valtaan.

34     Lukekaamme nyt Johannes 3:16:sta jälkeen Matteuksen 2. luvusta noiden tietäjien vierailusta:

Nyt kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen päivinä, katso, idästä tuli viisaita miehiä Jerusalemiin.

Ja he sanoivat: Missä on hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas? Sillä me olemme nähneet hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan häntä.

Kun Herodes kuningas kuuli nämä asiat, hän huolestui ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

Ja kun hän oli koonnut kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet yhteen, hän kyseli heiltä, missä Kristuksen pitäisi syntyä.

Ja he sanoivat hänelle: Juudean Betlehemissä, sillä näin on profeetta kirjoittanut:

Ja sinä Bethlehem, Juudan maasta, et ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä Hallitsija, joka on hallitseva minun kanssani Israelia.

Sitten Herodes, kun hän oli salaa kutsunut viisaat miehet tykönsä, tiedusteli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti ilmestyi.

Ja hän lähetti heidät Betlehemiin ja sanoi: Menkää ja etsikää tarkoin nuorta lasta, ja kun te olette löytäneet hänet, tuokaa minulle sana, että myös minä tulisin ja palvoisin häntä.

Kun he olivat kuulleet kuningasta, he lähtivät, ja, katso, tähti, jonka he näkivät idässä, kulki heidän edellään, kunnes se tuli ja pysähtyi sen paikan päälle, jossa nuori lapsi oli.

Kun he näkivät tähden, he riemuitsivat ylitsevuotavan suurella ilolla.

Ja kun he olivat tulleet sisälle taloon, he näkivät nuoren lapsen olevan Marian hänen äitinsä kanssa ja he lankesivat maahan ja palvoivat häntä. Ja kun he olivat avanneet aarteensa, he antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.

Ja kun Jumala oli varoittanut heitä unessa, että heidän ei pitäisi palata Herodeksen tykö, he lähtivät omaan maahansa toista tietä.

35     Tässä on hyvin outoa se, että Jumala, vähäisemmällä tavalla… Jumala puhuu ihmisille unien kautta. Minä uskon sen. Mutta kuinka Jumala tässä tapauksessa käytti toisarvoista keinoa.

36     Nyt, uni, jos se on tulkittu oikein, vastaa näkyä; jos se on uni, ja se on tulkittu. Jumala on käyttänyt sitä aina Vanhasta Testamentista alkaen kautta ajanjaksojen, ja Hän lupasi käyttää sitä uudestaan viimeisinä päivinä. Nyt, ihmiset voivat myös syödä liikaa ja saada painajaisunia, eivätkä ne ole todellisia, hengellisiä unia, se ei kuulosta oikealta, kun te luette sen. Jotkut niistä voivat näyttää oikeilta, mutta kuitenkin on myös olemassa todellisia, hengellisiä unia. Me tiedämme täällä Tabernaakkelissa, että Jumala antaa ihmisille unia, ja ne tulkitaan, ja ne tapahtuvat, ja ne ovat todellisia. Mutta on toisarvoinen tapa tehdä se siten. Näettehän?

37     Nyt syy siihen miksi se silloin tehtiin sillä tavalla, oli se, ettei maassa silloin ollut profeettaa, joka olisi tulkinnut unia. Näettekö? Siellä ei ollut sellaista profeettaa kuin Joosef ja Daniel, joka olisi tulkinnut unia. Heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja Jumala käytti unta pitäessään huolta oman Lapsensa turvallisuudesta.

38     Hän sanoi Joosefille, joka oli “oikeudenmukainen mies eikä halunnut tehdä hänestä julkista esimerkkiä, vaan ajatteli panna hänet pois salaa.” Epäilemättä hän oli kertonut hänelle Gabrielin vierailusta, ja niin edelleen, ja mitä tämä oli sanonut, mutta kun Joosef näki hänen olevan tulossa äidiksi, oli se liian epätavallista. Tiedättehän, se oli jotakin, joka oli niin paljon erilaista. Ja tiedättekö, se on myös vikana tänään. Jumala tekee epätavallisia asioita, ja se on niin epätavallista, etteivät edes oikeudenmukaiset miehet voi nähdä sitä.

39     Joosef ei voinut ymmärtää sitä, se oli liian epätavallista. Hän oli hyvä mies, mutta se oli niin epätavallista. Katsokaahan, Joosef oli mahdollisesti jo neljänkymmenen tai neljänkymmenenviiden, niin kuin he väittävät, kun hän kihlasi Marian. Mutta tässä on nyt jotakin, mitä ei ollut milloinkaan tapahtunut: eräs nainen oli kihlattuna tälle miehelle, mutta huomattiin, että hän oli tulossa äidiksi! Ja se oli niin epätavallista, että Joosef ajatteli panna hänet pois. Mutta juuri tuolla ratkaisevalla hetkellä Jumala lähetti Enkelinsä ja ilmestyi hänelle unessa sanoen: “Älä pelkää ottaa tykösi Mariaa vaimoasi, sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.”

40     Miten sen onkaan täytynyt uudesti synnyttää Joosefin uskon! Katsokaahan, hänellä ei ollut tarvetta mistään tulkinnasta, koska tuo uni ei tullut esikuvina. Se kerrottiin suoraan: “Älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.” Siellä ei ollut mitään profeettaa, joka olisi voinut tulkita unia, joten sen täytyi tulla suoraan sillä tavalla, Jumalalta Joosefille. No niin, Jumala käytti tuota toisarvoista tapaa.

41     Minkä opetuksen se antaakaan meille juuri tässä, ennen kuin me menemme tekstiimme? Tämän se opettaa meille: Jumala voi käyttää jokaista mielemme kykyä, jos se on luovutettu Hänelle. Hän voi käyttää mieltämme, uniamme, alitajuntaamme, ensimmäistä tajuntaamme, kieltämme, laulujamme, silmiämme… Jumala voi käyttää kaikkea, mitä meillä on, jos se on jätetty Jumalalle, näettehän, kaikkea, minkä te olette jättäneet Jumalalle. Hän tulee käyttämään kaikkea, jokaista osaa teistä. Ei ole väliä sillä, mitä se on, Hän tulee käyttämään sitä, jos se on pyhitetty Hänen tarkoitukselleen ja kutsumukselleen.

42     Nyt tänä iltana me tulemme puhumaan aiheesta: Lahjat. Haluaisin käyttää otsakkeena: Jumalan lahjat löytävät aina paikkansa. Jumalan lahjat on aina hylätty, mutta se todella löytää paikkansa, kun…

43     Tarkatkaa nyt näitä lahjoja, joita nämä viisaat miehet toivat Hänelle. Tänään meillä on tapana vaihtaa lahjoja. Jokaisen täytyy saada lahja, ja täytyy miettiä, mitä joku toinen tulee antamaan minulle, jotta voin antaa hänelle jotakin vastaavaa. Ja jos se ei vastaa sitä, hänestä tuntuu, että hänen pitäisi korvata se jotenkin tulevana vuotena. Ja jokainen on huolissaan ja kävelee edes takaisin lattialla, miljonääritkin, kuinka he tulisivat selviytymään. He antavat niin ja niin paljon tähän ja tuohon, ja se on kerta kaikkiaan väärin. Joulu…

44     On vain yksi lahja, jonka te voitte antaa, ja se on itsenne. Antakaa itsenne Jumalalle, koska Jumala on jo antanut teille Lahjansa. On ainoastaan yksi asia, jonka te olette velkaa Jumalalle, ja se on oma itsenne Hänelle.

45     Ja monta kertaa, Raamatussa on nimiä. Emmekä me kiinnitä siihen nykyään enää huomiota. Te olette usein kuulleet minun moittivan ihmisiä siitä, minkälaisia nimiä he antavat lapsilleen, sellaisia kuin “Ricky”. Ricky on hirvittävä nimi! Teidän ei tulisi antaa heille sellaista nimeä. Jos teidän lapsellanne on nimenä Ricky, niin hyvänen aika, muuttakaa se joksikin muuksi. Tai Elvis, tai jotakin sellaista… Ricky merkitsee “rotta”. Ja tavalla millä te kutsutte henkilöä, sillä on vaikutus häneen. Eräällä rouvalla oli siellä yhtenä päivänä pieni poika nimeltään “Ricky”. Hänen nimensä oli James Ricky. Ja vain siksi, että Ricky oli suosittu nimi, he antoivat hänelle nimeksi “Ricky”. Minä sanoin: “Muuta hänen nimensä! ”

46     Huomasin täällä ihmisiä juuri nyt, joiden pojanpoika… oikein mukava suloinen poika, miellyttävä pikkumies, ja toinen on Ricky, ja sellainen hän on. Tarkatkaa vain häntä, hänen luonteensa on juuri sellainen. Sanoin hänen isovanhemmilleen: “Sanokaa äidille, että muuttaisi tuon pojan nimen, ja sitten tarkkailisi, mitä tuolle lapselle tapahtuu.” Katsokaahan, te ihmiset ette halua uskoa sitä. Me ajattelemme olevamme liian vanhoja uskoaksemme jotakin sellaista.

47     Jos nimellä ei ole mitään merkitystä, niin miksi silloin niin kauan kuin Jaakobilla oli nimenä Jaakob, joka merkitsee “syrjäyttäjä, pettäjä”. Hän oli juuri sellainen? Mutta kun hän oli painiskellut Herran kanssa koko yön, muutti Herra hänen nimensä, kun hän oli noin kuusikymmentävuotias. Hän muutti hänen nimensä Jaakobista Israeliksi, “prinssiksi Jumalan edessä”, ja sellainen hän oli.

Ja miksi Abram täytyi muuttaa “Abrahamiksi”, ennenkin poika saattoi syntyä? Miksi Saarai nimitettiin Saaraksi, ennen kuin lapsi saattoi syntyä?

Kun Saul oli kohdannut Jeesuksen, Hän muutti hänen nimensä Paavaliksi.

Simonin nimi muutettiin Simonista Pietariksi, joka merkitsee “pieni kivi”. Ja heidän kaikkien nimet muutettiin, koska sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, millaisiksi teitä kutsutaan. Kun te puhutte jotakin… En halua mennä siihen, koska se tulee esiin ensi sunnuntai-iltana, mutta me näemme, että nämä asiat ovat niin tosia.

48     Tarkatkaa nyt, Jumala… Miten outo asia onkaan nähdä noiden miesten, tietäjien, oppineiden, suurten miesten, tulevan idästä, joka oli Babylon, ja joka oli Intiassa. Eivätkä he vain lähteneet matkaan edellisenä iltana ja saapuneet sinne seuraavana, vaan he olivat matkalla kaksi vuotta. He eivät tulleet jonkun seimessä olevan pikkuvauvan, he tulivat nuoren lapsen luo, Hän oli nuori lapsi. Ja Herodes tappoi kaikki lapset kaksivuotiaaseen asti. Näettekö, siitä me tiedämme, ettei se ollut pieni vastasyntynyt kehdossa, koska silloin hän olisi tappanut kaikki vastasyntyneet. Mutta hän tappoi nuoria lapsia ollakseen varma, että tavoittaisi Hänet. Hän tappoi kaikki kaksivuotiaat ja siitä alaspäin. Hän asetti tuon ikärajan, koska hän ei halunnut tappaa heitä kaikkia, he olivat hänelle enemmänkin kuin orjia. Hän halusi olla varma, että saisi Hänet tapetuksi, joten hän sanoi: “Lapsi on noin kaksivuotias. Niinpä tappakaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat.” Näettekö?

Ja se täyttää sen, mitä profeetta oli puhunut, joka oli sanonut, että “Raamasta kuuluu itku ja valitus, Raakel itkee lapsiaan, joita ei ole.”

49     Huomasitteko, että nuo viisaat miehet, nuo suuret miehet, he olivat Babylonissa ja he näkivät Hänen Tähtensä ja sanoivat: “Me olemme nähneet Hänen Tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.” He tulivat idästä, jossa he olivat nähneet tuon Tähden, ja he tulivat länteen. Koska Intia on itään Palestiinasta. Ja he tulivat suoraan yli Tigris-virran ja kulkivat yli tasankojen tullessaan Betlehemiin, josta he löysivät lapsen. Ja muistakaa, Joosef ei enää palannut sinne, vaan he menivät Nasaretiin ja kasvattivat lapsen siellä.

50     Nämä miehet, jotka olivat tähtitieteilijöitä, tutkivat tähtiä ja näkivät, kuinka nämä salaperäiset taivaalliset valot ilmaantuivat sinne, ja he tiesivät, että jotakin oli tapahtumassa. He tiesivät, että Messiaan, Taivaiden ja maan Hallitsijan, tuli syntyä. Ja he tulivat tietäen, että se tulisi olemaan Jumaluus, joka asuisi inhimillisessä olennossa, koska heidän todistuksensa osoittaa sen teille… Tiedättehän, teidän elämänne puhuu äänekkäämmin kuin teidän sananne, niin ettei ole väliä sillä, mitä te sanotte, ihmiset tietävät, millaisia te olette sen perusteella, miten te elätte.

51     Ja tarkatkaa näitä tietäjiä, he toivat Hänelle… Tarkatkaa niitä lahjoja, joita he toivat Hänelle. Ne osoittavat, minkä he ajattelivat Hänen olevan. He toivat Hänelle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tarkatkaa nyt, millaisia nämä esikuvat ovat. Haluan puhua teille siitä, näiden esikuvien merkityksestä. Minulla on tänne kirjoitettuna joitakin raamatunpaikkoja, jotka tulemme lukemaan hetken kuluttua, jos Herra suo.

No niin, kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.

52     Nyt kulta Raamatussa… Kuinka sovelias lahja Kristukselle, koska kulta puhuu Jumaluudesta. Kulta on “Jumaluus”. Menemme siihen hetken kuluttua. Suitsuke puhuu “palveluksesta”. Ja mirha on “kuolema”. Jumala, Jumaluus: olla palveluksessa kuollakseen. Ja sellainen Hän oli. Nuo heidän tuomansa lahjat osoittivat Hänet siksi, millaisen he ajattelivat Hänen olevan.

53     Ja minä sanon sen meille tänään: “Ne asiat, joita me tuomme Hänelle, ilmaisevat, millaisia me ajattelemme Hänen olevan.” Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Jos te uskotte Sen koko sydämestänne, jokaisen Sanan, te tulette tuomaan sen julki sen antamalla kaiken, mitä teillä on Sille. Näettekö? Mutta jos te uskotte, että seurakunnan keskuudessa on parempi paikka seurustella parempien ihmisten kanssa, ja muuta sellaista, niin se on suunnilleen se, mitä te annatte, vain muutamia seurustelutunti jonkun seurakuntalaisen kanssa. Mutta jos te todella uskotte sen kaikesta sydämestänne, silloin te annatte sille kaiken, mitä teissä on. Ymmärrättekö? Ja se on teidän tuntomerkkinne, että te totisesti uskotte Sanoman, että te uskotte sen totuudeksi.

54     Niin monet ihmiset sanovat: “Minä voin uskoa näin paljon. Minä voin uskoa niin.” Nuo opetuslapset… Uskon, että ollessani täällä viimeksi puhuin aiheesta: Uskovaiset, tekouskovaiset ja epäuskoiset. Eikö se ollutkin niin? Enkö puhunutkin siitä täällä? Ja siitä mihin ryhmään kukin henkilö kuului. Katsokaahan, tullaan sille paikalle, että voidaan ottaa niin paljon Sii­tä, mutta ei loppuun saakka.

55     Kuinka sopivia nämä lahjat olivatkaan Kristuksen maanpäälliselle matkalle, lapselle, joka syntyi täällä maan päällä. Ja nämä viisaiden miesten Hänelle tuomat lahjat sopivat aivan tarkalleen Hänen Jumalalta tulleeseen tehtäväänsä ja Hänen vaellukseensa maan päällä.

56     Nyt, ensimmäinen asia: Jumala. Tämä oli Jumala, Jeesus oli Jumala miehen muodossa. Jopa tänään ihmisten on hyvin vaikeata niellä sitä, että “Hän oli Jumala”. Mutta sitä Hän oli, ei mitään vähempää kuin Jumala. Hän oli Jumala, joka oli ilmaistu lihassa. Hän oli Luoja omassa luomakunnassansa. Hän oli Luoja luomakunnassaan luomisen kautta. Hän oli Luoja luodussansa, luomakuntansa kautta, luomakuntaansa varten. Kaikki palaa suoraan takaisin Jumalaan, koko asia. Ettekö te näe sitä? Jumalan täyteys! Hän oli Luoja niin suuressa määrin, että Hän oli Jumala. Ja Hän oli ajallinen olento maan päällä, joka merkitsee sitä, että Hänellä täytyi olla alku, ja sen vuoksi Hän loi itsellensä ruumiin, jossa elää. Jumala itse loi ruumiin itseänsä varten. Näettekö? Jotta tämän luomisen kautta Hän voisi pelastaa kadotetun luomakunnan, jonka Hän oli luonut.

57     Ei ole olemassa mitään, mitä ihminen voisi hävittää, ei yhtään mitään. Te ette voi täydellisesti hävittää yhtään mitään. Te voitte ottaa palan paperia ja polttaa sen. Te voitte polttaa rakennuksen maahan. Te voitte polttaa puun, mutta te ette hävittäneet sitä. Tuo tuli, joka hajotti sen, oli ainoastaan kemiallisten aineiden hajoamista. Ne palaavat takaisin sellaisiksi, mitä ne olivat alussa. Ne eivät ole hävinneet olemasta. Jos te poltatte palan puuta, (ja maailma sanoo… Jos me elimme Ikuisuudessa niin kuin Jumala, ja nuo tuon puun kemialliset aineet ja menivät takaisin alkuperäiseen alkuunsa, ja se… ja mitä sitten olikin, hajosi atomeiksi, maailma sanoisi: “Me säilymme vielä miljoonia vuosia”), se voisi tulla jälleen takaisin toiseksi puuksi, aivan samanlaiseksi kuin se oli.

58     Te ette voi hävittää mitään, koska se on Jumalan Puhuttu Sana. Aamen. Oi, se saa minusta nyt tuntumaan uskonnolliselta. Se, minkä Jumala sanoo, se tulee pysymään iäisesti. Aamen. Katsokaahan, te ette voi hävittää mitään. Ei. Synti (sielu) tullaan hävittämään, me käsitämme sen. Mutta sitä ruumista, jossa me elämme, sitä ei voida hävittää.

59     Sen vuoksi Jumala nyt loi itsellensä ruumiin. Hän oli Luoja ja Hän loi oman Luomuksensa, että tämän Luomuksen avulla Hän voisi pelastaa ne, jotka olivat kadotettuja Hänen luomakunnassansa. (Se tarkoittaa teitä ja minua, ajallisia luomuksia).

60     Hänen Sanansa osoittivat tarkasti… Ja Hänen tekonsa todistivat, ettei Hän ollut mitään vähempää kuin itse Luoja. Hän otti leivän ja mursi sen ja jatkoi tuon saman leivän murtamista, kunnes oli ruokkinut viisituhatta ihmistä. Ja kun jokainen oli syönyt itsensä täyteen tuosta leivästä, he vielä keräsivät talteen seitsemän korillista tähteitä.

61     Hän otti kalan ja mursi tuota kalaa. Nyt me käsitämme, että Hän oli luonut tuon kalan alussa samalla tavoin kuin leivänkin. Mutta Hän otti tuon kalan, joka kerran oli ollut elävä kala, mutta joka nyt oli keitetty tai paistettu, tai mitä se olikin, ja mursi tuota kalaa, ja se kasvoi takaisin sillä hetkellä, kun Hän oli murtanut siitä palasen, ja se oli toinen paistettu kala. Eikö se olekin ihmeellistä? Se osoitti, ettei Hän ollut mitään sen vähempää kuin Jehova. Ja se osoitti, että Hän oli Luoja, joka voi ottaa oman luomuksensa, ja luotunsa kautta ilmaista, kuka Hän oli. Halleluja! Se todisti, millainen Hän oli. Hän oli Jumaluus. Niinpä kulta oli hyvin sovelias Hänelle syntymäpäivää varten. Hän oli Jumaluus lihaksi tehtynä.

62     Voisin sanoa jotakin tässä… Keskuudessamme ei tänä iltana ole ketään vieraita, olettaisin, tässä rukouskokouksessa. Mutta sallikaa minun sanoa jotakin. Huomatkaa nyt, tämä on vain ajateltavaksi. Eikö Jeesus sanonutkin Joh. l4:12: “Hän, joka uskoo Minuun, myös hän tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, ja hän on tekevä suurempiakin kuin tämä, sillä Minä menen Isäni tykö.” Huomasitteko te sen? Se oli Jumalan Poika, joka lupasi uskovaiselle, (näinä viimeisinä päivinä) uskovainen tulisi tekemään suurempia tekoja, kuin Hän teki. Johanneksen 14. luku, 12. jae. Onko niin? Uskotteko Jeesuksen sanoneen niin?

63     Huomatkaa, kun Jeesus loi leivän, Hän otti palan leivästä ja loi siitä leivän, joka jo oli ollut leipä. Kun Hän loi kalan;, Hän otti aluksi luodun kalan ja otti toisen kalan siitä. Eikö niin? Hän otti vettä, joka potentiaalisesti olisi voinut tulla viiniksi, ja valmisti siitä viiniä. Onko se oikein? Mutta me olemme nähneet Hänet keskellämme näinä viimeisinä päivinä luovan asioita olemassaoloon ilman, että mitään siellä olisi ensin ollut mitään! Onko se oikein? Luovan oravan sinne, missä ei ollut mitään oravia. Oikein! Oi, Hän pysyy Jumalana. Hän on tänään aivan yhtä paljon Jumaluus, kuin Hän oli silloin, tai koskaan oli, tai koskaan tulee olemaan. Hän on yhä Jumala ja antaa haasteen sydämille uskoa se: “Suurempia kuin tämä… ilman että olisi mitään josta pitää kiinni ja murtaa. Puhua se, ja niin tulee olemaan.”

64     Huomatkaa nyt, me näemme, että se oli Hänen tunnusmerkkinsä. Hänen tekemistään teoista tunnistettiin, että Hän oli Jumaluus, ne osoittivat Hänen olevan sellaisen. Sillä Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua.”

65     Ja eikö kristitty voisi tänään sanoa: “Jos minä en tee Pelastajani tekoja, älkää silloin uskoko minua”?

66     Katsokaahan: “Niin kuin Isä lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät.” Ja jos Hän teki Isän luovia tekoja, joka oli lähettänyt Hänet, silloin se on… Kristus (Luoja), joka lähettää meidät, tekee Kristuksen, Luojan, tekoja. Ymmärrättekö? “Niin kuin Isä lähetti Minut, niin Minä lähetän teidät. Ja jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.”

67     Silloin kristityllä tänään täytyy olla Elämä, jota Kristus eli, tai meillä on oikeus sanoa: “Se ei ole niin.”

68     Huomatkaa, Hänet tunnettiin Luojaksi tekojensa perusteella. Hänen tekonsa, joita Hän teki, kruunasivat Hänen elämänsä todistuksen, että Hän oli “Luoja”, ei ole mitään tapaa päästä eroon siitä. Sen tähden, kun he toivat lahjaksi kultaa, heidän lahjansa oli täydellisessä sopusoinnussa Jumalan kanssa. He antoivat Hänelle kultaa, joka oli tuntomerkki Hänen Jumaluudestaan. Se on aina kultainen kruunu… Kuningas Nebukadnessarin kultainen pää. Näettekö te sen… Jumaluus on aina esitetty kullalla.

69     Nyt suitsuke. Me haluamme ottaa nämä nopeasti. Suitsuke uhrattiin tehtäessä palvelusta Jehovalle. Jos haluatte kirjoittaa muistiin Kirjoitukset, ne ovat: 2. Mooseksen kirja 2:2 ja 3. Mooseksen kirja 16:6-15. Me löydämme, että oli säädetty, että papit uhrasivat Jehovalle. Syntiuhri täytyi olla sekoitettu suitsukkeen kanssa. Ruokauhriin, heilutusuhriin, niihin oli lisätty suitsuketta. Koska Jehova otti sen vastaan, jos se oli voideltu suitsukkeella, joka merkitsee sitä, että se on palvelusta Jehovalle, Jumalalle. Ja nyt me voimme nähdä, että Hän oli Jumaluus. Ja he toivat Hänelle suitsuketta esikuvana siitä, että Hän oli palveluksen tekemistä Jehovalle. Jeesus oli Jehovan Palvelija.

70     Nyt, Matteus 12:15-21, me näemme, että Hän oli Jehovan Palvelija. “Katso Palvelijani, johon olen mielistynyt” (ja Hän oli) “ja Minä panen voimani Hänen ylleen.” Niinpä Hänen elämänsä oli voideltu suitsukkeella Jehovan palvelusta varten. Minkä lahjan nuo viisaat miehet antoivatkaan! Katsokaahan, heidän antamansa lahja oli jotakin, joka tunnisti Jeesuksen Jehovan Palvelijaksi.

71     Kunpa me nyt vain voisimme saada oman elämämme tunnistamaan sen. Katsokaahan, niin että meidän elämämme tunnistaisi meidät Jehovan palvelijoiksi. Sitä varten suitsuke oli, se tunnisti Hänet Jehovan Palvelijaksi.

72     Nyt, mirha, se oli kuolleen voitelemista varten. Me löydämme sen Johanneksen 19. luvun 39. jakeesta, Jeesuksen hautajaisista, kuinka Maria ja muut naiset ottivat mirhaa voidellakseen Hänen ruumiinsa, koska Hänen täytyy olla kuoleman palvelija Jehovaa varten. Näettekö? Jonkun täytyi kuolla. Se oli palvelus, joka Hänen täytyi tehdä Jumalalle, eikä kukaan muu ollut arvollinen tekemään sitä kuin itse Jumala. Niinpä mirhan tuominen osoitti, että Jumaluuden kanssa ja palveluksen kanssa, että Hänet voideltiin myös mirhalla, että tämä Jumaluus täytyi tappaa, jotta voitaisiin pelastaa epätäydellinen. Oi, kuinka suuri asia!

73     Koko luomakunta oli kadotettu. Me kävimme sen lävitse juuri Seitsemässä Sinetissä. Näettekö, koko luomakunta oli kadotettu, kaikki oli mennyttä. Se kaikki kuului Saatanalle. Hän peri sen ja hän yhä omistaa sen. Aivan varmasti. Siksi meillä on taisteluja ja kaikenlaisia vaikeuksia. Saatana hallitsee jokaista valtakuntaa. Jokainen kuningas, jokainen hallitus, jokainen kuningaskunta on Saatanan hallinnassa. Koko maailma on Saatanan johdossa ja hallinnassa. Siitä syystä meillä on niitä vaikeuksia, joita meillä on. Kuka tahansa Raamatun oppilas, kuka tahansa, voi kertoa teille, että Saatana… No niin, itse Raamattu sanoo, että hän hallitsee maailmaa. Mutta Kristus tulee pe­rimään sen, sillä Hän on nyt meidän Lunastajamme. Ja Hän tuli lunastamaan koko luomakunnan, eikä mikään muu voinut tehdä sitä kuin Jumala itse.

74     Siksi Jumala ei tee mitään muutoin kuin miehen kautta! Hän työskentelee aina miehen kautta, koska Hänen täytyi käyttää miestä. Mies oli se, jota Hänen täytyi käyttää esitelläkseen Pelastajan ominaisuutensa. Hänen täytyi tehdä mies omaksi kuvaksensa, tehdä hänet jotenkin Hänen kaltaisekseen ja panna hänet vapaan valinnan perustalle ja antaa hänen toimia, miten hän vain haluaisi. Hän voi tehdä valintansa. Ja Jumala tiesi, että antamalla miehelle tämän valinnan mahdollisuuden, hän tulisi lankeamaan. Nyt koska Hänen täytyi tehdä se, Hän kääntyy ympäri ja tekee miehen kumppaniksensa, eikä tee mitään muutoin kuin miehen kautta!

75     Koko lunastuksen työ tapahtui miehen kautta! Halleluja! Kuolema tuli ensimmäisen miehen kautta, Elämä toisen Adamin kautta. Näettekö? Siinä se on teille. Hän ei tee mitään käyttämättä miestä siihen, koska Hänen täytyi käyttää miestä lunastamaan sen takaisin. Niinpä Jehova, Hän on Jumaluus ja Hän tuli lapseksi. Hän tuli syntisen lihan muodossa voidakseen lunastaa syntisen. Näettekö, siinä on koko asia.

76     Katsokaa nyt, kuinka kauniisti nuo lahjat sopivat Jeesukseen Kristukseen. Katsokaa, kuinka kulta puhui Hänen Jumaluudestaan. Eivätkä nämä tietäjät olleet mitään pakanoita. He olivat Jumalan innoittamia. He eivät vain kuvitelleet jotakin. He näkivät Yliluonnollisen. Koska heidän omat lahjansa puhuivat heidän todistuksensa puolesta, että he olivat nähneet Yliluonnollisen. Miksi? Minkä tähden? Se puhui siitä täydellisesti. He toivat kultaa, joka puhui “Jumaluudesta”. He toivat suitsuketta, joka puhui “palveluksesta”. Ja he toivat mirhaa, Hänen “kuolemaansa” varten, kun Hän oli lapsi, aamen, osoitukseksi siitä, että Jumaluus tultaisiin tappamaan lihassa, aamen, että se voisi lunastaa langenneen ihmisen. Kuinka voivat ihmiset hyljätä sen?

77     Kun te vain käsittäisitte: Mitä me teemme täällä? Mistä me olemme tulleet? Tai minkä asian takia me olemme täällä? Meitä ei pantu tänne vain sattumalta. Meidät on pantu tänne tarkoitusta varten, ja meidän täytyy palvella tuota tarkoitusta. Mutta yhä me olemme vapaan moraalisen valinnan pohjalla voidaksemme joko palvella Sitä tai hyljätä Sen aivan samalla tavoin kuin Adamkin alussa.

78     Katselen näitä tyttöjä täällä, veli… Mitä se on… Uskoisin, että tämä pieni nainen soitti pianoa, ja kuuntelin heidän lauluansa. Me keskustelimme heistä ollessamme matkalla tänne. Siinä on pieni perhe, joka on vihkinyt koko elämänsä ja kaiken Kristukselle. Katsokaa tuota perhettä, kuinka hyvässä järjestyksessä se on. Katsokaa noita pikku tyttöjä, he seisoivat täällä esimerkkinä nuoresta naisellisuudesta, teini-ikäisyydestä. Eikä mikään…

79     Muutama viikko sitten menin… En tiedä, mikä tuon paikan nimi siellä New Yorkissa on. Siellä kadut olivat täynnä näitä “beatnikejä”. Kuinka nuo tytöt siellä, heillä ei ollut yllään mitään muuta kuin bikinit, niin kuin he sitä kutsuvat. Ja, oi, he tekevät kaikkea, mitä vain heidän mieleensä tulee. Mitä tahansa, ja siksi he ovat “beatnikeja”. He saattavat tehdä mitä tahansa. Jos he tahtovat maata eivätkä halua nousta ylös, he yksinkertaisesti makaavat maassa eivätkä nouse ylös. Jos he haluavat tehdä jonkun määrätyn asian, he tekevät sen, jos eivät, he eivät tee. Kuitenkin heidän mielessään liikkuu asioita! Ja mitä siitä tulee, kun mieli on kääntymätön? Teillä ei ole oikeutta tehdä sitä, koska te ette ole itsenne omia. Jumaluus, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka oli tehty lihaksi, on ostanut teidät. Mutta katsokaahan, se on synnin yhteen kasautuma!

80     Ja nähdessänne nuorien tyttöjen olevan tällä tavalla, niin minulle se on kuin valoa pimeässä. Se on kuin salama, Jumalan piiskan jälki taivaalla osoittamaan, että voi olla Valoa! Että vanhurskautta voi olla synnin keskellä!

81     Jumala valitsi Marian, Jeesuksen äidin, Nasaretin kaupungista, maan alhaisimmasta kaupungista, jotta Hänen oma Poikansa voisi syntyä, valitsi hänet hautomakoneeksi, kohduksi, jonka täytyi synnyttää lapsi. Jumala otti senkaltaisen henkilön tekemään sen. Jumala työskentelee inhimillisten olentojen kautta lunastaakseen inhimilliset olennot. Hän voi ottaa teidät ja työskennellä teidän kauttanne lunastaakseen ihmisyyden, jos te täydellisesti vihitte Hänelle kaiken, mitä te olette.

82     Jos olet nuori nainen, vihi Hänelle moraalisi. Jos olet nuori mies, vihi moraalisi, vihi mielesi, vihi ajatuksesi, vihi sydämesi, vihi sielusi, vihi Hänelle kaikki, mitä olet, ja anna Kristuksen työskennellä sen kautta. Kuinka loistava asia! Sinulla on virtoja ylitettävänä ja sinun on kuljettava siltojen ylitse, sinun on kuljettava nokkostiheikköjen kautta, metsien lävitse, pimeiden paikkojen halki, sinun on ylitettävä korkeita mäkiä, sinun on kiivettävä korkealle. Ja mitä te sitten teette? Jonakin päivänä te pysähdytte katsomaan taaksenne ja näette, mistä olette tulleet, ja teidät tullaan tuomitsemaan sen suunnan mukaan, jonka te otatte. Kiinnittäkää kaikkenne, mielenne ja ajatuksenne tuohon Pohjantähteen (keskitettynä Jumalaan) älkääkä liikahtako Siitä pois. Pysytelkää Sen kanssa. Se on tuova teidät suoraan Kristuksen luo, niin kuin Se teki noille tietäjille.

83     Hyvä on, he voitelivat Hänet mirhalla. Me näemme nyt, Johannes 12:1 ja 7, että näin tarkalleen Hän teki. Hän oli täydellinen Jumalan Palvelija, ja Hän oli voidellut Hänet kaikilla Jumalallisilla lahjoillaan. Hänet oli voideltu kaikilla Jumalan lahjoilla, koska Hän oli Jumala. Hän oli Jumala. Katsokaahan, he toivat Hänelle lahjoja.

84     Nyt ihmiset täällä aina, useimmat heistä, tiedättehän, lähettävät teille jotakin. Nyt kun tulee kysymys siitä, että tulisi lähettää heille jotakin takaisin, niin minä en pystyisi tekemään sitä. Näettehän? Niitä tulee ympäri maailman. Minä en yksinkertaisesti voisi tehdä sitä. Minä arvostan näitä pieniä asioita, joita ihmiset tekevät ilmaistakseen tunteitaan ja kiitollisuuttaan, ja niin edespäin.

85     Tässä on nyt se, mitä nämä rikkaat miehet tekivät. Nämä miehet olivat tietäjiä ja he toivat kultaa, puhdasta kultaa. He toivat suitsuketta, parasta, mitä he saattoivat löytää. He toivat mirhaa, parasta, mitä he saattoivat löytää.

86     Me huomaamme tässä, Johannes 12, me huomamme, että nainen… Jos meillä olisi aikaa lukea se, mutta en halua pidätellä teitä liian pitkään, koska tiedät, että huomenna on maanantai, ja te… joidenkin teistä täytyy mennä töihin. Katsokaa he toivat… Tämä nainen toi tämän mirhan ja voiteli hänet tällä kalliilla hajuvoiteella, jotta se ottaisi pois kuoleman tuoksun. Ja hän särki tämän alabasteripullon ja vuodatti sen Jeesuksen päähän. Ja Juudas sanoi: “Tämä olisi tullut antaa köyhille.” Ja sanottiin, ettei hän tehnyt sitä, koska hän olisi ajatellut köyhiä, vaan koska hän oli alusta alkaen varas, ja hän oli se, joka kuljetti rahoja. Ja hän sanoi: “Tämä olisi pitänyt myydä, sen sijaan että…”

87     Ja Jeesus sanoi: “Jättäkää hänet rauhaani, sillä hän teki tämän…” Hän voiteli Hänet hautaamista varten. Näettekö? Tämä nainen, niin kiitollisena siitä, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut, tuhlasi kaikki rahansa, mitä hänellä oli, osti tämän alabasteripullon, vuodatti öljyn Hänen päähänsä ja täyttäen koko huoneen tällä hienolla mirhan tuoksulla, jolla hän oli voidellut Hänet Hänen kuolemaansa varten. Katsokaahan, hän teki palveluksen Hänelle tietämättä, mitä oli tekemässä, mutta hän oli niin kiitollinen Jumalalle.

88     Ja jos te olette niin kiitollisia joulusta, niin se ei ole sitä, että te sanotte: “Minä annan Joneseille lahjan, ja he antavat minulle lahjan takaisin. Tulen aamulla katsomaan, mitä minulla on.” Miksi te ette avaa sydäntänne ja katso, mitä siellä on. Katsokaa, mitä teillä on täällä. Ja jos me löydämme sen tyhjänä tai vain täytettynä mielikuvituksellisilla uskontunnustuksilla ja maailman huolilla, niin miksi emme pyytäisi Kristusta täyttämään sitä tänä iltana? Tänä iltana, niin että voitte tulla tuntemaan joulun todellisen merkityksen. Se on Kristus teissä, Jumala, asumassa ihmissydämessä. Sitä todellinen joulu merkitsee.

89     Mutta katsokaahan, tänään meistä on tullut niin negatiivisia. Se on perkele, joka saa meidät sen kautta, (maalattuja karamelleja, poro ja partainen mies, joka lentää ilman halki kuin lentokone ja vierailee jokaisessa kodissa koko maailmassa, jokaisen lapsen luona lahjoja säkissään) ja se on vain valhetta! Se on vain valetta! Se on vain valhetta. Näettekö nyt? Mutta miksi niin on? Perkele teki sen niin, jotta hän voisi vääntää kieroon ihmisten mielet.

90     Kaupallinen maailma on sisällytetty siihen… He tekevät tarpeeksi rahaa joulun aikana, niin että melkein voivat levätä lopun vuotta. Keskustelin erään kauppiaan kanssa tässä yhtenä päivänä, ja hän sanoi: “Anna minulle nämä kaksi viikkoa, ja jos minun ei tarvitsisi huolehtia joukostani täällä, niin minä odottaisin seuraavaan jouluun. Minä voisin mennä kalastamaan tai tehdä mitä haluaisin seuraavaan jouluun asti.” Hän sanoi: “Mutta minun täytyy huolehtia pojista täällä, liikeapulaisistani, ja maksaa heille palkkaa ja muuta sellaista, enkä tee rahaa kuin sen verran, että tulot peittävät kulut ennen kuin vasta seuraavana jouluna.” Näettekö, siitä on tullut suuri kaupallinen asia, vaikka sen tulisi olla palvontaa.

91     Nyt, Jumala niin voiteli Jeesuksen itsensä täyteydellä, kunnes… Hän oli Jumalan Lahja maailmalle. Ja nuo viisaat miehet selvästi tunnistivat sen, ja tarjosivat Hänelle sen mukaiset lahjansa ja osoittivat, että sydämessään he tiesivät, kuka Hän oli, ja mitä Hän tulisi tekemään heidän puolestaan. Ei ollut ihme, että ensimmäinen asia, mitä he tekivät, oli se, että he lankesivat maahan, täydellisesti järjestyksessä, ja palvoivat Häntä. Ennen kuin he saattoivat edes ymmärtää sitä, he lankesivat maahan ja palvoivat Häntä ja vasta sitten he antoivat lahjansa. Sillä tavalla tulee viettää oikeaa joulua: palvoa Häntä, ja sitten antaa itsenne lahjana, antaa ruumiinne eläväksi uhriksi, kokonaisesti ja Jumalan hyväksymänä.

92     Mutta tiedättekö mitä tapahtui, sen jälkeen kun nuo viisaat miehet olivat tehneet sen? Kristuksen isä ja äiti, jotka tietenkin olivat Hänen kasvatusisänsä ja -äitinsä, koska Jumala oli sekä Hänen isänsä että äitinsä. Mutta me näemme, että he vastaanottivat nämä lahjat näiltä viisailta miehiltä. He olivat viisaita. Heillä todella oli viisautta. Jos ihmiset tänään vain voisivat olla yhtä viisaita! Mies, joka kääntyy pois Hänestä, ei ole viisas mies. Miehen tarvitsee olla viisas tullakseen Kristuksen luo.

93     Huomatkaa nyt! Nämä viisaat miehet toivat julki Hänet sellaisena, kuin Hän tulisi olemaan, ja me löydämme sen kautta Kirjoituksen, että se on tarkalleen se, millainen Hän oli: Jumaluus, palveluksessa kuolemaa varten. Mitä varten? Jumaluus Jumalan palveluksessa kuollakseen. Jeesus oli Jumaluus, palveluksessa kuollakseen, lunastaakseen maailman. Mutta mitä maailma teki Sille? He hylkäsivät Sen. Miksi? Jotkut heistä, suurin osa heistä teki sen tämän takia: koska Hän kuoli! He sanoivat: “Hän ei voinut olla Jumaluus ja kuolla.” Tuo mies (ruumis) ei ollut Jumaluus, mutta Jumaluus oli tuossa ruumiissa. Tämän ruumiin täytyy kuolla. Ainoastaan Kristus, joka on teissä, voi jälleen nostaa teidät ylös. Se on Jumaluus, Jumala teissä.

94     Pankaa nyt merkille! Samoin kuin tapahtuu nytkin, he hylkäsivät julki tuodun Jumaluuden. Käsitättekö te sitä? Tietenkin he panevat nimensä kirkon kirjoihin ja sanovat: “Minä yritän elää tämän uskontunnustuksen mukaisesti.” He vannovat sen kautta, mutta kun tulee kysymys Jumaluuden vastaanottamisesta ja ilmaista se samankaltaisilla lahjoilla kuin hekin, että teidän lahjanne tuovat julki teidät, ja että te annatte koko olemuksenne Sille, tunnistetulle Jumaluudelle. Silloin te tuotte itsenne julki Jumaluuden kanssa antamalla kaiken, mitä te olette, sen, mitä te olette, Jumaluudelle itsellensä.

95     Nyt Kristus tänä päivänä, jossa me nyt elämme, tekee yhä itsensä tunnetuksi Jumaluutena, ihmisten keskuudessa. Hän on yhä Jumaluus, koska Hän on Sana. Ja kun me näemme Sanan itsensä elävän, silloin me tiedämme, että joku mies ei voi tehdä sitä. Se on Jumaluus, Sana julkituotuna miehessä. Ja Jeesus itse sanoi: “Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä. Minä en voi tehdä mitään. Minä olen mies”, Jeesus sanoi. “Mutta Minun Isäni, joka asuu Minussa, Hän näyttää Minulle kaikki asiat, jotka Hän itse tekee.” Aamen! Siinä se on teille! Jumaluus tuotuna julki miehessä. Ja samoin on nyt tänäänkin: Jumaluus, tätä päivää varten luvattu Sana, voi tuoda itsensä julki teissä. Aamen! Voitteko te silloin pitää Siitä kiinni? Osoittaa, että te uskotte sen? Antakaa Sille Jumaluus, uskokaa Se, palvelkaa ja olkaa valmiita kuolemaan itsellenne ja omille ajatuksillenne? Mutta tänään Se on hyljätty, aivan niin kuin se oli silloinkin.

96     Huomatkaa, Jumala opasti Tietäjiä noiden lahjojen kanssa. Sillä käytännöllisesti katsoen, he seurasivat tuota Tähteä kaksi vuotta. Ja se osoittaa että se ei ollut mikään tavallinen tähti, koska ne olisivat jatkaneet kiertämistään. Se osoitti, että siellä oli jotakin erilaista. Koska… Elleivät nuo tietäjät olisi nähneet sitä pitkän aikaa, ennen kuin se tapahtui, ja tienneet, että heidän täytyi ylittää siihen suuntaan; näettekö, sitä tietä, jota he olivat tulossa. Ja he kohtasivat Betlehemissä juuri tuohon aikaan; ja lähtivät sieltä, he tiesivät ennakolta, että nämä taivaankappaleet tulisivat liikkumaan tuohon suuntaan.

97     No niin, Jumala opasti näitä tietäjiä, koska heillä oli oikeat lahjat. Jumala opasti näitä viisaita miehiä, koska heillä oli oikeankaltaiset lahjat tunnistamaan Hänen Poikansa. Oooooh, oi! Käsitättekö te sitä? Viisaat miehet tänään, viisaat Herran nimessä, eikä jonkun mielikuvituksen kanssa, vaan sen lahjan kanssa, jonka Jumala lupasi tätä päivää varten, ja Jumala tulee opastamaan teitä tunnistamaan, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäisesti. Siinä se on teille: viisaat miehet!

98     Jumala opasti noita lahjoja, koska ne olivat lahjoja, jotka tunnistivat Hänet. Tänään viisaat miehet, jotka voivat katsoa pois kirkollisuudesta ja kaikista maailman asioista Elävään Jumalan Sanaan! Ja Jumala tulee tuomaan julki Poikansa Sanansa kautta, koska se Hän on. “Minä ja Isäni olemme yksi.” Ja: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ja se on tuo sama Sana tänään. Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti. Ja viisas mies seuraa Sitä, sillä Siitä Jumala pitää huolen tehdäkseen itsensä tunnetuksi Sen kautta. Aamen. Lahja, todellinen, tunnistettu Jumalan lahja, Jumala tuo sen maan päälle, sen kaltai­sen asian, jonka kautta Hän tuo itsensä julki.

99     Ja siten Kristus tuotiin julki: kullan, suitsukkeen ja mirhan avulla, niiden kautta nämä miehet osoittivat esikuvallisesti sen, millainen Hänen elämänsä tulisi olemaan. Näettekö? Jumaluus julkituotuna palvelusta varten, kuollakseen, jotta Hän voisi lunastaa kansan, koska Hänen tuli “pelastaa kansansa heidän synneistänsä”. Ei pelastaa maailmaa vaan kansansa heidän synneistään. Raamattu sanoo täällä: “Sillä Hänen Nimeensä tulevat pakanat luottamaan.” Näettekö? Pakanat tulevat luottamaan Hänen Nimeensä. Aamen! Toisin sanoen: Morsian, uloskutsuttu pakanoista, tulisi luottamaan Jeesuksen Kristuksen Nimeen. “Hänen Nimeensä pakanat luottaisivat.” Nyt Jumala opasti heitä, sillä ne lahjat, joita he antoivat, sopivat tuohon aikaan.

100Huomatkaa! Kuten olen sanonut, Jumalalla on… Hän on jakanut Sanansa, alussa, 1. Mooseksen kirjassa. Voin ottaa 1. Mooseksen kirjan ja osoittaa teille jokaisen ajan jakson Raamatussa aina tähän ajanjaksoon asti, jossa me olemme. Kaikki kultit ja muut asiat, joita meillä on tänään, voin näyttää teille tarkalleen, missä ne olivat 1. Mooseksen kirjassa.

101Jumala antoi Sanastansa jokaista ajanjaksoa varten, niin ja niin paljon täällä, niin ja niin paljon tällä, ja niin edelleen. Ja sitten Hän lähetti alas profeetan voi­deltuna saamaan tuo Sana tapahtumaan, ja tukien toista profeettaa, joka oli tulossa. Näettekö, kuten Messias, kaikki tukivat Häntä. Jokaisen profeetan oma elämä, oma olemus, se kaikki täytti tuon kirjoitetun Sanan, joka oli annettu tuota päivää varten, ja hän kertoi ennalta, millainen seuraava tulisi olemaan. Ja jokainen heistä puhui Hänestä (aamen), koska Hän oli täyteys. Hän oli profeettojen Pää, Hän oli Jumalan Sana, Hän oli profeetat. Aamen! Siinä Hän on. Huomatkaa! Kuinka ihmeellinen Hän olikaan jokaisessa noista profeetoista.

102Sitten kun Hän tuli, Hän oli kaikkien profeettojen täyteys julkituotuna. Koska he olivat Herran Sana, ja Hän itse sanoi: “Jos te kutsutte jumaliksi niitä, joille Jumalan Sana tuli, niin kuinka te voitte tuomita Minut, kun Minä sanon: ‘Minä olen Jumalan Poika’?” Näettekö, jopa nuo tuossa ajanjaksossa tunnistettiin jumaliksi, Jumalan itsensä kutsuessa heitä “jumaliksi”. Mitä he olivat? He olivat Hänen Sanansa julkituleminen. Ja tässä oli Hän, Sanan täyteys, Jumaluus ruumiillistuneena, Jumaluus julkituotuna lihassa.

103Tarkatkaa! Näitä lahjoja, joita nämä miehet toivat, he eivät olisi voineet tuoda niitä jollekin profeetalle. Se ei olisi ollut oikein. Ymmärrättekö? Nuo lahjat eivät olisi voineet mennä Elialle, ne eivät olisi voineet mennä Moosekselle, niiden täytyi tulla Hänelle. Ja koska nuo lahjat olivat tarkoitetut vain tuota päivää varten, ja Hän tuli tulla tunnistetuksi näiden lahjojen kautta, ja tässä tuli Jumala ja suojeli Häntä. Ja Hän piti heitä kaksi vuotta siellä, kunnes he löysivät tuon täydellisen Valon. Kuinka sopivaa!

104Sama asia on tänään. Meillä on ihmisiä, jotka ovat niin uskollisia, mukavia ja aitoja ihmisiä kuin vain olla voi. Mutta katsokaahan, siinä täytyy jotakin tulla esiin, niin kuin Jumala on aina tehnyt, jotta tämä päivä tulisi julki. Tämä on se päivä, jolloin näiden asioiden on sanottu tapahtuvan. Ei tule olemaan monia, vain hyvin, hyvin harvoja tulee pelastumaan. Raamattu sanoo niin. Tulee olemaan vain kourallinen.

105Jeesus itse sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, jolloin kahdeksan sielua pelastui.” Kahdeksan, sielua, tähän verrattavissa olevasta sukupolvesta. “Niin kuin oli Nooan päivinä.” Mitä se oli? Suuria, sivistyneitä ihmisiä, tehtiin suuria töitä, ja oli suuria rakentajia. Kaikki, mitä heillä oli, oli suurta. Se saa tämän sivilisaation aivan samankaltaiseksi, on suuria asioita aivan samalla tavoin kuin heilläkin oli. “Ja niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Ymmärrättekö? Ja Jumalalla oli Nooa tunnistamaan Hänen luvattu Sana. Se oli hyvin sopivaa. Arkki sopi hyvin siihen Jumalan Sanaan, jonka hän puhui, ja hän sanoi: “Hän tulee hävittämään ihmiset.” Mutta hän pelasti sen, minkä hän pystyi.

106Nyt tuomalla lahjansa nämä viisaat miehet toivat julki Hänet. Heidän lahjansa toivat julki sen, millainen Se oli, ja siitä syystä Jumala suojeli noita lahjoja, minne tahansa he kulkivatkin. Hän suojeli Sitä, kunnes he saapuivat noiden lahjojen kanssa, koska ne olivat sopivat tuota aikaa varten. Ymmärtääkö seurakuntani sitä? Sitä tapahtuu nyt! Toivon, ettei se mene päidenne ylitse. Minun täytyy puhua melkeinpä vertauksilla avulla, näettehän. Mutta näettekö te? Niitä ovat ne asiat, joita on tapahtumassa, jotka ovat sopivia tätä päivää, Laodikeaa, varten. On sovelias aika, ja siitä syystä Jumala on suojellut Sitä. Katsokaahan, Hän on tuonut Sen lävitse tuodakseen julki itsensä. Lahjat, vaikka se maksaisi kuoleman, on pannut kompastuskiven heidän tielleen. On sovelias aika, se on totta, on sopivaa tälle päivälle. Siksi Jumala on suojellut Sitä, niin kuin Hän on tehnyt. Hän tulee suojelemaan Sitä, kunnes se on palvellut Hänen tarkoitustaan.

107Oi, mieleeni tulee eräs äskettäin lukemani kertomus, jossa on jotakin samanlaista. Se tapahtui eräässä suuressa kaupungissa, täällä tässä kansakunnassa… New Yorkissa. Ja oli jouluaatto. Ja siellä oli eräs köyhä perhe. Ja pikku isällä oli tuberkuloosi, ja samoin oli hänen vaimollaan. He eivät olleet etuoikeutettuja…Ja hän oli heikko, eikä kukaan halunnut häntä töihin. Hänellä ei ollut koulutusta, eivätkä ihmiset halunneet häntä.

108Hän oli vain hylkiö, ja hänestä tuli maankiertäjä. Tehän tiedätte, millainen maankiertäjä on, he löytävät jotakin ja yrittävät elää sillä, mitä siitä saavat myymällä. Hän on kuin katukaupustelija, tai jotakin sellaista, joilta te voitte ostaa neuloja ja muuta rihkamaa. He ostavat ja myyvät neuloja ja tekevät muutaman pennin voittoa pakettia kohden päivän mittaan. Te sanotte: “Sehän on suuri myyntivoitto.” Mutta ajatelkaa kuinka paljon hänen täytyy myydä päivässä. Ja ehkä hän sai kokoon kaksi- kolmekymmentä senttiä päivässä, ja hänellä oli myös perhe.

109Ja tuo pieni vaimo, joka oli heikkokuntoinen, kuoli.

110Ja oli tulossa joulun aika. Ja tuo pieni tyttö, joka heillä oli, oli saanut puutostaudin, koska heillä ei ollut oikeankaltaista ruokaa, ja niin myös hän sai tuberkuloositartunnan. Hän oli pieni, noin kahdeksan, yhdeksän tai kymmenenvuotias. Eikä hän ollut koskaan saanut nukkea jouluna. Ja sellaisen hän halusi lahjaksi, nuken.

111Ja isä, joka oli kykenemätön antamaan hänelle minkäänlaista lääkehoitoa, ja niin edelleen, kun hän näki, että tuo pieni tyttö oli nopeasti menossa huonommaksi, yritti parastaan saadakseen kokoon tarpeeksi rahaa, jotta voisi hankkia hänelle nuken jouluksi. Jos hän vain voisi saada tarpeeksi ostaakseen hänelle pienen nuken! Ja kun joulu oli tulossa, tulivat huonot ilmat, ja tuo pieni tyttö sai jonkinlaisen keuhkokuumeen juuri muutama viikkoa ennen joulua. Ja isä tietenkin, sydän murtuneena, otti rahansa pienestä peltirasiasta, jossa hän oli niitä säilyttänyt. Ja hän ajatteli pientä tyttöänsä, joka halusi nuken, niin kuin pienet tytöt haluavat. Näettekö, hän on kasvamassa pikku äidiksi.

112Huomatkaa nyt, kuinka pieni tyttö pitää nukesta, koska se on hänen luonteensa. Hän on tuleva äiti. Hän tulee äidiksi jonakin päivänä, jos hän elää ja niin edelleen. Tiedättehän, se on hänen luonteensa. Siitä syystä pieni tyttö pitää pienestä nukesta. Hän haluaa huolehtia siitä, koska, loppujen lopuksi, potentiaalisesti, hän on pikku äiti.

113Ja tämä tyttö halusi pientä nukkea, jollaista hänellä ei ollut koskaan ollut. Ja isä oli säästänyt, kaiken minkä oli voinut, saadakseen hänelle pienen nuken. Ja niin tämä tyttö kuoli.

114Ja isä joutui jonkinlaiseen mielenjärkytykseen. Hänen vaimonsa oli otettu pois, samoin hänen pikku tyttönsä, ja hänen mielensä meni hieman sekaisin, niin että hän joka ilta vuoteeseen mennessään puheli tälle pienelle tytöllensä ja ajatteli, että tämä oli… Hänet oli haudattu, mutta hän ajatteli hänen olevan… Hän puheli hänelle ja sanoi: “Ei mene enää pitkään, kultaseni, kun isä tulee hankkimaan sinulle tämän nuken jouluksi. Isä on sen luvannut sinulle, ja minä tulen hankkimaan sen.”

115Lopulta joulu saapui. Ja tehän tietenkin tiedätte, millaista se on. Rikkailla oli omat suuret juhlansa, kynttilöitä poltettiin ja pidettiin suuria messuja kirkoissa ja puhuttiin Jeesuksesta näissä kirkoissa, ja niin edespäin, ja heillä oli kaikenkaltaisia rituaaleja ja messuja ja laulamista ja virrenveisuuta ja kaikkea muuta. Mutta vähän he tiesivät siitä, mitä oli tapahtumassa eräällä sivukujalla, kaiken tämän takana.

116Tämä pieni mies siellä, hän oli mennyt vähän sekaisin. Ja hän halusi niin kovasti tämän pienen tytön saavan tuon nuken, koska tämä oli niin pyytänyt pientä nukkea. Niinpä hän lähti ulos ja osti hänelle jostakin sieltä kadunvarrelta pienen räsynuken, ja ehkä maksoi siitä kolmekymmentä senttiä. Ja oli todella kylmä yö, lumimyrsky riehui, ja lunta satoi raskaasti, New Yorkhan on aivan meren rannalla.

117Ja kadut täyttyivät, ihmisiset olivat suurissa loistoautoissaan. Ja oli humalaisten juhlia ja ryyppäämistä ja Kristuksen syntymän juhlintaa, ja yritettiin ajatella, että se olisi oikea tapa tehdä se. Yksinkertaisesti vain hukuttaa ryyppäämällä vanhat murheensa, ja että se olisi oikea tapa, miten se tuli tehdä. He kaikki…

118Seisoin eräässä kaupassa yhtenä päivänä, ja siellä kaksi tyttöä kohtasi toisensa ja he halusivat tietää, mitä he olivat ostaneet isälleen. Ja toinen heistä sanoi, että hänellä oli häntä varten kartonki erästä määrättyä savukemerkkiä. Ja toinen sanoi ostaneensa hänelle pullon viskiä ja korttipakan. Olisiko se lahja, joka annettaisiin Herran Jeesuksen Kristuksen syntymän muistoksi! Ja sillä tavalla se on, näettehän, se ei ole muuta kuin suuri joukko kaupallista rihkamaa. Joulusta siinä ei ole tietoakaan.

119Ja niin me nyt näemme tämän pienen miehen harhailemassa siellä kadulla. Sydämessään hän tiesi, että hänen pieni tyttönsä oli poissa, mutta hän meni ja osti tuon nuken joka tapauksessa. Ja hän ajatteli: “Minä vain alan kävellä ja tulen löytämään hänet jostakin. Hän tulee olemaan jossakin täällä kadulla, ja tulen löytämään hänet.” Ja hän lähti kävelemään.

120Hän ei voinut pettää itseään. Tyttö ei ollut siellä pienessä hökkelissä olevassa pienessä ja likaisessa vuoteessa, vaan hänet oli haudattu. Hän oli siitä tietoinen. Mutta hän ajatteli löytävänsä hänet kadulta. Hän sanoi: “Minä vain jatkan kävelyäni.” Ja hän kuljeskeli kujilla, sillä aikaa kun muut lauloivat joululaulujaan ja jatkoivat mässäystään. Hän kulki kujaa alas kantaen tätä pientä nukkea mukanaan. Hän piti sitä päällystakkinsa sisällä, sydäntään vasten, ajatellen pikku tyttöään.

121Ja lopulta eräs poliisi, joka itsekin oli ottanut muutaman ryypyn, sattui näkemään hänet ja juoksi sinne kujalle, otti kiinni tuosta vanhasta miehestä ja käänsi hänet ympäri. Hän kysyi: “Mitäs sinä täällä roikut?”

122Hän sanoi: “Herra, minä olen viemässä tätä pientä nukkea pienelle tytölleni.”

123Hän sanoi: “Hyvä on, missä sinä asut?” Ja hän kertoi hänelle, missä hän asui. Hän sanoi: “Sinähän olet menossa poispäin sieltä. Sinä olet juovuksissa. Mene takaisin toiseen suuntaan.”

124Tämä mies sanoi: “Herra, en minä ole juovuksissa. Minä lupasin pienelle tytölleni, että hankkisin hänelle lahjan jouluksi. Ja pienelle tytölle sopiva lahja on pieni nukke.”

125Ja hän sanoi: “Annahan minun nähdä se.” Niin hän näytti hänelle tuota pientä, nuhruista räsynukkea. Ja hän piti sitä sydäntään vasten, ja tuo poliisi, joka oli puolihumalassa, sysäsi hänet liikkeelle, ja tuo vanha mies meni alas kujaa lumisateen lisääntyessä nopeasti.

126Ja sitten, juhlinnan loputtua keskiyöllä, ja lumisateen lakattua seuraavana aamuna, aurinko tuli esiin. Ja ihmiset, iloisten juhliensa jälkeen, olivat jääpussit päänsä päällä liian ryyppäämisen ja Kristuksen syntymän juhlinnan takia. Ja jotkut heistä olivat käheitä kaikesta huutamisesta ja juhlinnasta.

127Mutta sieltä alhaalta kujalta he löysivät tuon vanhan miehen. Ja kun he käänsivät hänet ympäri, hänellä oli pieni nukke sydäntään vasten. Oletan hänen vieneen lahjansa tytölleen löydettyään hänet sieltä tuonpuoleisesta Maasta. Hän vei tuon lahjan. Se oli sopiva lahja. (Jumala, ole armollinen.) Vaikka se maksoikin hänelle hänen elämänsä. Ei ollut mitään muuta tapaa maailmassa, miten tuon lahjan olisi voinut antaa, tyttö oli haudattu. Mutta ainoa tapa, miten hän saattoi sen tehdä, oli mennä sillä tavalla. En usko tuon pienen räsynuken merkinneen niin paljoa, mutta… Miksi hän teki sen? Täyttääkseen antamansa lupauksen. Ei ole väliä sillä, mitä ihmiset ajattelivat tästä likaisesta nukesta hänen likaisissa käsissään, mutta se täytti lupauksen, jonka hän oli antanut pienelle tytölleen.

128Joskus he näkevät Evankeliumin laulamisena, näyttelemisenä, eivätkä halua sitä sellaisena, kuin Jumala on tuonut Sen, mutta se täytti Hänen lupauksensa siitä, että Hän antaisi oman Poikansa. Ja tiedättekö mitä? He myös jättivät Hänet kuolemaan, aivan kuin maankiertäjä jätettiin kadulle. Se on totta. Hänet on jätetty kuolemaan aivan samalla tavoin kuin maankiertäjän on jätetty kadulle. Ja tänään he kohtelevat Häntä kuin jotakin maankiertäjää, mutta Hän on täyttänyt sen, minkä Hänen on oletettu tekevän. Hän oli lahja, jonka Jumala lupasi maailmalle.

129Sallikaa minun tänä iltana ottaa Hänet Pelastajanani omaan sydämeeni. Sallikaa minun kohdata kuolemani sillä tavalla, tai mitä se onkin. Olen luvannut elämäni Hänelle. Olen vievä sen Hänelle. Ei ole väliä sillä, minkä kautta minun täytyy mennä, jos minun täytyy mennä kuoleman kautta, jos minun täytyy tulla ammutuksi. Ei ole väliä sillä, mitä tapahtuu. Jos he nauravat minua ja kutsuvat “hulluksi”, ja kaikkea muuta, jos he erottavat minut muista kristillisistä seurakunnista ja niin edelleen. Se on lahja Jumalalle, jota säilytän sydämessäni. Hän antoi sen, ja haluan viedä sen Hänelle. Kumartakaamme päämme hetkeksi.

130Olen puhunut soveliaista lahjoista, ja se oli sovelias lahja tuolle pienelle tytölle, koska hän oli pieni tyttö, pieni tuleva äiti, ja sovelias lahja hänelle oli pieni nukke. Ja sovelias lahja, jonka Jumala, Luoja, antaisi luomakunnallensa, olisi Pelastaja, jotta Hän pelastaisi meidät siitä tilasta, jossa me olimme. Tänä iltana lähestyessämme joulua oletan, että se on viimeinen sanoma, jonka kuulemme ennen joulua, ellemme kuuntele jotakin saarnaa radiosta.

131Ihmettelenpä, olemmeko me tänä iltana vastaanottaneet sen Lahjan, jonka Jumala lupasi meille: Iankaikkisen Elämän, uskomalla Kristukseen ja vastaanottamalla Pyhän Henki. Jos ette ole, ja haluaisitte vastaanottaa Jumalan todellisen, ja totisen Joululahjan, niin kohottaisitteko kätenne? Sano: “Veli Branham, en tiedä. Olen joskus uskonut Sen. Olen tarkannut asioita, joita teen. Ja jotenkin, olen hieman epäileväinen.” Älkää enää epäilkö Sitä, ystävät.

132Katsokaahan, on liian myöhäistä alkaa epäillä nyt. Olkaamme siitä todella varmoja. Sanokaa: “Rukoile puolestani, veli Branham, minä haluan Jumalan Lahjan maailmaa varten, Jeesuksen Kristuksen. Haluan, että tämä on todellinen joulu. Vastaanotan sydämeeni Pyhän Hengen, joka on auttava minut kaikkien elämän myrskyjen lävitse, niin että jonakin päivänä voin tulla Hänen Läsnäoloonsa tämän Iankaikkisen Elämän lahjan kanssa. Hän tulee hyväksymään minut siltä pohjalta, sillä se on ainoa tapa, miten Hän tulee tekemään sen.”

133Hyvä on, onko teillä oikea lahja tänä iltana? Oikean kaltainen asenne? “Isä, minä tulen seuraamaan Sinua, minne tahansa Sinä menet. Mitä tahansa Sinä sanot: “Tee”, sen minä tulen tekemään. Kyllä, enkä välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo. Minä olen tekevä sen, koska haluan Sinun Lahjasi: Elämän, ja Kristus on Sana.”

134Jos ette voi uskoa koko Sanaa, ja te sanotte: “No niin, en tiedä, minä uskon tämän, mutta tästä en oikein tiedä.” Silloin te olette niin kuin nuo seitsemänkymmentä, jotka menivät pois. He eivät voineet hyväksyä koko Sanaa ja vastaanottaa Kristusta Hänen Jumaluutensa täyteydessä ja olla valmiita kuolemaan, niin kuin Hän teki teidän puolestanne.

135Kohottaisitteko silloin kätenne, päänne kumarrettuina, ja sanoisitte: “Rukoile minun puolestani”? Jumala siunatkoon sinua. Ja Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, pieni tyttö. Oi, Jumala siunatkoon sinua. Kyllä, näen kätesi. Herra siunatkoon sinua. Tämä Lahja, Kristus, jonka Jumala lähetti maailmalle, ja Hän käytti näitä tietäjiä tuomaan Se julki. Hänen oma elämänsä toi Sen julki, Hänen kuolemansa toi Sen julki, Hänen ylösnousemuksensa toi Sen julki. Kun te vastaanotitte Sen, se toi Sen julki, ja Hän toi itsensä julki teidän kanssanne, että te olette Hänen ja Hän on teidän. Jos ette ole todella… Niin että Pyhän Hengen vastavaikutus työskentelee teissä tämän joulun aikana, niin voikoon se tulla teihin nyt.

136Taivaallinen isä, kun me horjumme kuin tuo maankiertäjä kadulla, jolle kenelläkään ei ollut mitään käyttöä. Maailma vain jatkoi edelleen typeriä valmistelujaan, samoin kuin he tekevät tänäkin iltana, Herra. Joskus meistä tuntuu samanlaiselta kuin tuosta maankiertäjästä, mutta me olemme vastaanottaneet Lahjan. Niin me rukoilemme Isä, että Sinä tekisit meidän elämästämme lahjan tätä kuolevaa maailmaa varten. Monet täällä ovat kohottaneet kätensä merkiksi siitä, että he haluavat Jumalan Lahjan, joka Hänen itsensä täytyi tehdä, antaa ainutsyntyinen Poikansa tulla alas ja tulla mieheksi. Hän tuli niin alhaisesti, niin nöyrästi… Heillä ollut edes vuodetta, johon Hän olisi voinut syntyä. Lehmän tai hevosen täytyi luovuttaa seimensä, eläimen täytyi astua syrjään. Hän tuli alas seimeen, talliin, joka oli pienen mäen syrjässä olevassa luolassa siellä Betlehemissä, kaupungissa, jonka eräs porton poika oli perustanut monia vuosia aikaisemmin.

137Ja nyt Herra, me näemme, kuinka yhtenä yönä, eräänä kylmänä yönä Hänelle sanottiin: ’’Rabbi, me haluamme mennä kotiin kanssasi tänä iltana.”

138Ja Hän sanoi: “Linnuilla on pesänsä, ja ketuilla on luolansa, mutta Minulla ei ole edes paikkaa, mihin voisin laskea pääni.” Ja sillä tavoin he antoivat Hänen kuolla, kuin maankiertäjän kadulla.

139Taivaallinen Isä, voivatko kristityt, voivatko ihmiset tänään nähdä, että Se on tuo suuri Lahja? Ja useat täällä, enemmän kuin tusina, kohottivat kätensä merkiksi siitä, että he haluavat vastaanottaa Pyhän Hengen. Olkoon se aivan samalla tavoin kuin oli noiden viisaiden miesten kohdalla, älköön kukaan muu seurakunnasta edes nähkö, mitä on tapahtumassa. Kun tämä Tähti, tämä mystinen Valo, ylitti havaintoasemat kahden vuoden aikana, jolloin ihmisillä oli jopa yövartiota, ja he seurasivat aikaa tähdistä, niin ei silti kukaan, yksikään historioitsija, ei kirjoittanut siitä. Kukaan ei tiennyt Siitä mitään, ja kuitenkin Se oli siellä. Ja nämä viisaat miehet, soveliaine lahjoineen opastettiin kaiken lävitse Sen luo. Voikoon tuo sama Valo täällä tulla jokaiseen sydämeen tänä iltana. Voi olla, ettei tule olemaan minkäänlaista tunne-elämystä. Voi ehkä olla, ettei ole sitä eikä tätä, eikä kukaan muu ehkä tule tietämään siitä, aivan samoin kuin oli noiden viisaiden miesten kanssa. Mutta voikoon jotakin sillä tavoin asettautua näihin miehiin, naisiin, poikiin ja tyttöihin, heidän sydämiinsä tänä iltana, että tuo Jumalan Lahja tulee voitelemaan heidän sydämensä. Niin että tästä illasta eteenpäin he tulevat olemaan muuttuneita. He eivät enää tule olemaan samanlaisia kuin heillä oli tapana olla. He ovat tästä eteenpäin uusia luomuksia. Voikoot he, samalla tavoin kuin nuo viisaat miehet, kääntyä toisaalle eivätkä mene takaisin maailman muoteihin (takaisin kuningas Herodeksen palatsiin): “Vaan Jumalan varoittamina kääntyvät toisaalle.” Suo se, Herra.

140Rukoilen, että jokainen viisas mies, poika tai tyttö, joka on täällä tänä iltana… Mies tai nainen, joka on tarpeeksi viisas kääntymään pois maailman asioista, ei enää menisi takaisin niihin tämän päivän jälkeen. Tämän päivän ja yön mentyä, he eivät enää tule menemään takaisin maailman asioihin, vaan voikoot he olla viisaita. Ja tämä pieni mystinen Ääni, joka sai heidät kohottamaan kätensä ja sanomaan: “Kyllä, minä haluan Jumalan Lahjan.” Voikoon Se, mikä sai heidät kohottamaan kätensä, tulla heidät julki tänä iltana Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kanssa ja antaa heille Pyhän Hengen. Voikoot he kääntyä toisaalle.

141Voikoot nämä naiset täällä tänä iltana, Herra, jotka niin kovin ovat yrittäneet seurata maailman asioita, voikoot he antaa hiustensa kasvaa ja pukeutua hienon naisen tavalla ja ottaa pois tämän ehostuksensa ja kaiken keinotekoisen, joka jotenkin osoittaa, että he eivät ole oikein terveitä, ja että siellä on jotakin vinossa. Ja voikoon tämä pieni mystinen Valo, Herra, joka sai heidät kohottamaan kätensä, saakoon Se heidät myös sanomaan: “Herra, tänä iltana minä käännyn pois maailman asioista.”

142Nämä miehet, joilla ei ole ollut todellista jotakin, joka saisi heidät puhumaan vaimoillensa, ja saisi heidät kääntymään pois, ja asioista, joita he tekevät. Voikaamme kaikki yhdessä, Herra, kääntyä toisaalle tänä iltana, kun olemme Jumalan varoittamia oudon, pienen Sanoman kautta Jumalan Valosta, joka sattuu sydämiimme. Voikaamme elää jäljellä olevat päivämme Sinun kanssasi ja mennä kotiin Sinun kanssasi toista tietä kuin se, mitä me olemme kulkeneet. Suo se, Herra. Te meistä parempia kristittyjä, jokaisesta täällä tänä iltana, Isä, hänestä, joka on vastaanottanut Sinut ja uskoo Sinuun. He ovat yrittäneet elää kristityn elämää, mutta voikoot he tänä iltana kääntyä toisaalle ja vastaanottaa tuo Lahja.

143Oi Jumala, se on halveksittu tie. Naisia tullaan kutsumaan “vanhanaikaisiksi”, heitä tullaan kutsumaan kaikenkaltaisiksi. Ja miehiä tullaan kutsumaan “fanaatikoiksi”, mutta me olemme valmiit siihen, Herra.

144Pyhä Henki, käännä meidän toisaalle juuri nyt. Käännä minut toisaalle, Herra. Minä en halua kulkea mitään tietä, joka johtaa minua poispäin Sinusta. Herra, haluan käydä juuri sitä tietä, jota Sinä haluat minun kulkevan. Minä haluan sydämeni lahjan olevan niin täydellisen, että siitä tullaan tuntemaan Sinut, Herra, maan päällä, joka osoittaa, että Sinä et ole kuollut, vaan Sinä olet elossa.

145Sinä olet elävien Jumala, et kuolleiden Jumala. Kuollut on kokonaan kärpästen peitossa kehittäen bakteereja ja kooten kärpäsiä samalla tavoin kuin mies, joka ottaa ensimmäisen ryyppynsä, polttaa ensimmäisen savukkeensa, kertoo ensimmäisen valheensa tai on uskoton vaimolleen ensimmäisen kerran. Tai vaimo, joka on uskoton miehellensä, tai tekee asioita, jotka ovat väärin. He aivan kuin keräävät kärpäsiä niin kuin saasta, koska siellä sisäpuolella on kuollut sielu. Yksi paha henki menee pois, ja toinen paha henki saa hänet tekemään jotakin muuta. Ja tulee toinen ja saa hänet tekemään jotakin muuta, koska ne tekivät niin.

146Jumala, voikoot he kääntyä toisaalle ja tulla Elämään. Voikoot he kohota ylös, ja voikoon Jumalan Enkeli tulla alas Iankaikkisen Elämän lahjan kanssa, Herra, ja viedä heidät voitosta voittoon. Suo se, Isä. Me käännymme tänä iltana toisaalle maailman asioista ja huolista Jumalan varoittamina siitä, että aika on käsillä, ja Jeesus on tulossa takaisin maahan. Ja voikoon suuri Pyhä Henki antaa meille tänä iltana sen Iankaikkisen Elämän, jota me etsimme. Suo se Herra. Me rukoilemme, että Sinä soisit nämä siunaukset meille, kun me pyydämme niitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Päidemme ollessa kumarrettuina:

147Viisaat miehet, kauan aikaa sitten, seurasivat tuota Valoa ja löysivät täydellisen Valon. Ja voikoon tänä iltana tuo pieni Valo, joka sai teidät kohottamaan kätenne Sen osuessa teihin… Ja ehkä Se osui teihin, mutta te ette kohottaneet kättänne. Voikoon tuo Valo opastaa teidät suoraan tuon täydellisen Valon luo.

Nouskaamme kaikki seisomaan pientä vihkiytymispalvelusta varten.

148Tehkäämme pieni sydämemme täällä tänä iltana Kristuksen asuinsijaksi. Muistakaa tuota omituista, pientä kertomustani tuosta maankiertäjästä tänä iltana. Tänä iltana Jeesus on todellisuudessa maankiertäjänä kadulla. Se on totta. Hän on maankiertäjänä kadulla. Oi, kyllähän me sanomme: “Me palvelemme Häntä.” Varmasti. Kaikki tämä korurihkama ja loisto, Hän ei ole sitä. Hän ei ole sitä. Hänen täytyi kuolla voidakseen tuoda teille tämän lahjan, ei jotakin nukkea, vaan Elämän. Hänen täytyi kuolla voidakseen tehdä sen, saadakseen teidät. Se oli ainoa tapa, miten Hän saattoi päästä luoksenne. Hän ei vain voinut tulla tänne ja olla täydellinen Mies, niin kuin Hän oli, ja päästä teidän luoksenne. Hän ei voinut tehdä sitä sillä tavoin. Hänen täytyi kuolla voidakseen tehdä sen, voidakseen tuoda Jumalan Lahjan teille. Kuten tuo maankiertäjä, jonka täytyi kuolla voidakseen viedä tytöllensä pienen nuken, samoin Kristuksen täytyi kuolla voidakseen tuoda Jumalan luoksenne. Me haluamme vastaanottaa Sen tänä iltana. Ja päidemme ollessa kumarrettuina vain kohottakaamme kätemme Jumalalle ja vihkikäämme elämämme uudestaan Hänelle täällä tänä iltana.

149Oi armollinen Jumala, me haluamme Sinun Lahjasi. Tänä joulun aikana, Herra, ollessani täällä ja katsoessani tämän päivän rihkamaa ja loistoa maan päällä voin nähdä, niin kuin Raamattu sanoo, että tässä Laodikean ajanjaksossa Sinä olisit Seurakuntasi ulkopuolella. Sinut on hyljätty, ja Sinä olet pakolainen omalle seurakunnallesi ja omalle kansallesi. Sinut on hyljätty. Pakolainen on jotakin, mikä on hyljätty, ja Sinun oma seurakuntasi on hyljännyt Sinut. Sinut on hyljätty kansasi keskuudessa. He eivät halua Sinua, Herra, ja he ovat jättäneet Sinut kuin maankiertäjän kadulle. Jumala, Sinä menit kuoloon joka tapauksessa voidaksesi tuoda Jumalan Lahjan meille. Ja me nöyrästi vastaanotamme Sen, Herra. Rukoilen, että Sinä tulisit täyttämään sydämemme ja elämämme. Ja kääntäisit meidät toisaalle tästä illasta eteenpäin, jotta voisimme olla kokonaan Sinun, kun me nyt vihimme itsemme Sinulle.

150Vastaanota minut, Herra. Monet ovat ne virheet, joita elämässäni olen tehnyt. Ja rakas Jumala, kun seison täällä, tällä pyhällä paikalla, josta Evankeliumia on saarnattu, ja jossa me olemme nähneet Sinut jopa suuressa Valossa, joka loisti heidän ylleen. Ja me olemme niin kiitollisia tästä, Herra. Ja minä vihkiydyn tätä joulua varten. Kun maailma tekee kaikenlaista ja kääntää uusia sivuja, Herra, minä vain haluan vastaanottaa Sinun Poikasi. Haluan vastaanottaa Sinun Lahjasi, Herra.

151Haluan vastaanottaa Iankaikkisen Elämän Lahjan Kristuksen kautta. Ja minä totisesti, Herra, vastaanotan Kristuksen Lahjan itselleni, jotta voin yrittää voittaa toisia Hänelle. Kulje jokaisen meidän kanssamme.

152Tee pieni äiti kotona niin suloiseksi ja nöyräksi, että hän kykenee johdattamaan muitakin Sinun luoksesi. Se lahja, jonka Sinä annat hänelle, tuo hieno naisellisuus, voikoon hän olla niin hienon naisen kaltainen, että naapurit, nähdessään hänet, haluavat olla samanlainen hän on.

153Tee miehistä, kauppa-apulaisesta, mikä tahansa hän onkin, Herra, tee hänen elämästään nöyrä, samanlainen kuin Kristus on, niin että toisetkin voisivat nähdä. Me emme tiedä, missä nuo ihmiset siellä ulkona ovat, Isä, mutta me emme koskaan halua jättää tätä vanhaa valtatietä, vaan me nojaudumme taaksepäin ja eteenpäin ja kurottaudumme minne tahansa voittaaksemme yhdenkin sielun. Aseta se meidän ulottuvillemme, Herra, me rukoilemme. Ja anna meille elämä, joka saa ihmiset haluamaan samankaltaista elämää, kun me vihimme itsemme Sinulle tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nyt, jos te jälleen haluaisitte kumartaa päänne, haluaisin toivottaa jokaiselle teistä erittäin iloista joulua.

154Voikoon tuo suuri Joululahja, ensimmäinen ja ainoa ja alkuperäinen, joka on olemassa, Jeesus Kristus, olla tuoreena sydämissänne tänä iltana. Voikoon Pyhä Henki tulla luoksenne ja tuoda teille palvelevia lahjoja ja muita asioita Jumalalta, lahjan, jotta voitte elää parempaa elämää. Sitä minä haluan. Minä haluan mieluummin Kristuksen Elämän itseeni, jotta voin elää suloisuudessa ja voitokkaasti, kuin kaikki parantamisen lahjat, profetoimisten lahjat ja nuo muut lahjat. Antakaa minulle vain Jeesus. Sallikaa minun elää tuo Elämä. Tuo Elämä on se, jota haluan elää. Haluan elää, niin että muut sen tietävät. Se on minun haluni jouluna ja rukoilen, että se olisi teidänkin halunne. Ja rukoilen, että Jumala antaisi meille Hänen tahtonsa.

155Kuulkaamme nyt, mitä pastorilla on lopuksi sanottavana. Ja Jumala siunatkoon teitä. Tulemme näkemään teidät jälleen keskiviikkoiltana. Siihen asti: Jumala teitä siunatkoon.

63-1216 OLEMME NÄHNEET HÄNEN TÄHTENSÄ JA OLEMME TULLEET PALVOMAAN HÄNTÄ (We Have Seen His Star And Have Come To Worship Him), Tucson, Arizona, USA, 16.12.1963

63-1216 OLEMME NÄHNEET HÄNEN TÄHTENSÄ JA OLEMME TULLEET PALVOMAAN HÄNTÄ
(We Have Seen His Star And Have Come To Worship Him)
Tucson, Arizona, USA, 16.12.1963

1          Pidän suurena etuoikeutena olla täällä tänä iltana, kun minulla on tämä tilaisuus puhu tälle hienolle kristittyjen joukolle meidän siunatusta Herrasta Jeesuksestamme, jota kunnioittaaksemme me kaikki olemme tulleet tänne.

2          On hienoa olla veli Tonyn ja veli Williamsin kanssa, näiden Tucsonin ja Phoenixin alaosastojen presidenttien kanssa. Meillä oli kokous siellä viime lauantaiaamuna ja meillä oli hienoa aikaa siellä Ramada Inn motellissa. Ja me odotamme siellä toista suurta aikaa, joka alkaa tämän kuun yhdeksännestätoista, kun minulla on etuoikeus mennä takaisin jatkokokouksia varten. Uskoisin, että meillä tulee olemaan siellä neljä iltaa. Ja uskon, että Liikemiesten kansainvälinen konventti alkaa kahdentenakymmenentenä toisena tai kolmantena, ja uskoisin, että minulla silloin tulee olemaan ilta tai kaksi heidän konventissaan. Niinpä pidän tätä suurena etuoikeutena, kun voin kokoontua yhteen eri osista maata tulevien kristittyjen kanssa ilmaistakseni tunteeni ja rakkauteni Kristusta kohtaan ja voin olla yhdessä heidän kanssaan. Ja nyt olen pahoillani, etten päässyt tänne aikaisem­min nauttiakseni tästä hienosta ruuasta teidän kanssanne, mutta uskon, että…

3          Minulla on ollut tapaamisia ja olen rukoillut sairaiden puolesta ja yrittänyt auttaa joitakin matkan varrella. Ja tässä sairaassa, vanhassa maailmassa, jossa me elämme, on niin paljon sairautta ja vaikeuksia. Mutta kaiken tämän keskellä, eikö olekin ihanaa, että meillä on Joku, johon me voimme katsoa näiden asioiden yläpuolelle, kun me ponnistelemme eteenpäin.

4                  Mitä jos ei olisi olemassa todellista joulua? Jos ei olisi ollut tuota todellista joulua, eivät asiat voisi olla sillä tavalla, kuin ne ovat tänä iltana. Jos ei olisi ollut joulua, ei olisi ollut pelastusta. Ja nyt kun olemme jälleen kasvotusten joulun kanssa, niin on huono asia, että me olemme muuttaneet sen todellisen merkityksen, joka on Jeesuksen syntymä, niin että näyttää siltä kuin joulupukki olisi ottanut Kristuksen paikan joulussa, ja joku tarina jostakin Kriss Kringlestä, joka tulee alas savupiipusta lelusäkki selässään ja vierailee koko maailmassa yhtenä yönä. Minä en tiedä, mitä te ajattelette siitä. Sopii kyllä, jos te haluatte kertoa lapsillenne siitä, mutta minulle on opetettu Kirjoitusten sanovan: “Älä valehtele.” Ja sitten jonakin päivänä he tulevat kysymään teiltä: “Tarkoittaako tämä Jeesus samaa asiaa kuin joulupukki?” kun he ovat tulleet tietämään, ettei mitään joulupukkia olekaan. Se ei ehkä ole teidän ideanne. Minä en sano teille, kuinka kasvattaa lapsianne, mutta jos he saavat teidät kiinni valheesta sen kohdalla, tulevat he ehkä jonakin päivänä sanomaan, että taitaa tämä toinenkin asia olla valhetta. Niinpä kertokaa heille vain totuus, suora totuus, ja silloin he oppivat tietämään, että te sanotte sitä, mitä te tarkoitatte. Niinpä ei ole väliä sillä, kuinka pahalta ulkopuolella näyttää, ja mitä he tekevät siellä, sen ei pitäisi estää meitä tekemästä joulusta sitä, millainen sen pitäisi olla.

5          Minä uskon, että valo loistaa parhaiten pimeydessä. Mitä pimeämpää on, sitä paremmin valo loistaa, vaikka se joskus olisikin vain pieni valo. Missä on paljon valoa, siellä sitä tuskin huomataan. Mutta mitä pimeämpää tulee, sitä paremmin pieni valo loistaa ja se näyttää paljon voimakkaammalta. Ja muistakaa, ettei minkäänlaista pimeyttä voi olla olemassa valon läsnäolossa. Valo on niin paljon voimakkaampi kuin pimeys, ettei pimeys voi seistä sen läsnäolossa. Pimeys ei kestä, kun aurinko alkaa paistamaan, koska auringonvalo on niin paljon suurempi kuin pimeys, niin että se työntää pimeyden ulos, eikä sitä enää ole.

6          Ja tämä pimeä maailma on jonakin päivänä muuttuva kokonaan valoisaksi, kun Jeesus Kristus, vanhurskauden Aurinko, tulee takaisin. Silloin meillä ei enää tule olemaan pimeyttä. Siihen aikaan asti me katsomme ulos yöllä ja näemme kuun paistavan…

7          Sanotaan, että aurinko ja kuu ovat kuin mies ja vaimo. Ja auringon ollessa poissa, kuu heijastaa auringonvaloa maan päälle antaen vähemmän valoa, niin että me voimme liikkua kuun valossa siihen asti, kunnes aurinko nousee. Ja silloin aurinko ja kuu tulevat yhdeksi ja samaksi, auringonvalo ja kuunvalo ovat yhtä ja samaa valoa.

8          Sellainen, Hänen Valonsa heijastaja, Herran Jeesuksen Kristuksen seurakunnan pitäisi olla sillä aikaa, kun Hän itse ei ole maan päällä fyysisessä ruumiissa. Seurakunnan pitäisi olla Jeesuksen Kristuksen heijastus tänä pimeänä hetkenä. Kun he ovat koristelleet joulupukit ja joulukadut, meidän pitäisi huutaa: “Kyseessä on Jeesuksen Kristuksen syntymä eikä jonkun joulupukin vierailu!” Me elämme hirvittävän pimeässä ajassa, jossa meidän valomme todella pitäisi loistaa.

9          Nyt, ennen kuin luemme Jumalan Sanaa, minä ajattelen, että kunnioittaisimmeko Hänen Sanaansa. Kuinka me kunnioitamme Hänen Sanaansa? Me kunnioitamme Hänen Sanaansa lukemalla Sitä ja sitten uskomalla Sen. Meidän pitäisi lukea Sitä, sillä ’’usko tulee kuulemisen kautta”. Ja sitten, jos me kunnioitamme sitä lukemalla Sitä, sitten me kunnioitamme Häntä uskomalla sen, mitä me olemme lukeneet.

10     Niinpä nyt, lukiessamme Hänen Sanaansa, nouskaamme seisomaan siksi aikaa, kun luen osan Kirjoituksesta. Me seisomme kunnioituksesta Hänen Sanaansa kohtaan, kun luetaan. Minä tulen lukemaan siitä, mistä haluan puhua muutaman hetken tänä iltana. Se on Matteuksen Evankeliumista, joulukertomus. Matteuksen toisesta luvusta me luemme tämän.

Nyt kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen päivinä, katso, siellä tuli viisaita miehiä idästä Jerusalemiin

ja he sanoivat: Missä on hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas? Sillä me olemme nähneet hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan häntä.

Kun kuningas Herodes oli kuullut nämä asiat, hän huolestui, ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

Ja kun hän oli koonnut kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet yhteen, kysyi hän heiltä, missä Kristuksen pitäisi syntyä.

Ja he sanoivat hänelle: Juudean Betlehemissä, sillä näin on profeetta kirjoittanut:

Ja sinä Betlehem, Juudan maassa, et ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta lähtee Hallitsija, joka on hallitseva minun kansaani Israelia.

Sitten Herodes, kun hän oli salaa kutsunut viisaat miehet tykönsä, tiedusteli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.

11     Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi puhuessamme tämän Sanan Tekijän kanssa.

12     Kaikkivaltias Jumala, me kiitämme Sinua tänä iltana sydäntemme pohjasta siitä Kristuksen rakkaudesta, jonka Pyhä Henki on vuodattanut sydämiimme näinä viimeisinä päivinä. Me kiitämme Sinua siitä etuoikeudesta, joka meillä on, voidessamme kokoontua yhteen palvoaksemme Sinua, ja siitä, että meillä on tämä siunattu varmuus, että jonakin päivänä Sinä tulet takaisin Seurakuntaasi varten. Me kiitämme Sinua saadessamme olla valonkantajia tässä ajanjaksossa, saadessamme olla täällä valmiina tuomaan julki tälle ajanjaksolle luvatun Sanan ja tietäen, että Sinä jo alussa jaoit Sanasi kullekin ajanjaksolle, koska Sinä tiesit lopun jo alussa. Me emme tiedä, kuinka se tapahtui, mutta jotenkin, katsoessamme taaksepäin Sinun Sanaasi, me näemme, että kullekin ajanjaksolle tuli sille kuuluva voitelu, joka täyttää tuon Sanan. Ja tälle ajalle, missä me nyt elämme, on myös jaettu osa Sanasta, lupaus tätä ajanjaksoa varten. Me uskomme, että Pyhä Henki on täällä maan päällä nyt ja yrittää löytää sydämiä tuodakseen julki ja vahvistaakseen tälle päivälle ja hetkelle profetoidun Sanan.

13     Katsoessamme taaksepäin noin tuhat yhdeksänsataa vuotta, siellä oli Sana Pelastajan tulemisesta, josta oli profetoitu Eedenin Puutarhasta asti, ja siellä tuli Yksi ja täytti jokaisen Sanan, joka oli profetoitu. Hänen elämänsä vahvisti Jumalan Sanan, koska Hän oli Sana. Jumalan täyteys asui Hänen sisällänsä. Hän oli kaiken sen vastaus ja täyteys, mistä profeetat olivat puhuneet. Ja nyt tänä iltana, me olemme täällä jälleen lähestymässä Hänen syntymänsä juhlaa.

14     Ja Herra, me olemme pahoillamme, kun tiedämme, että jopa meidänkin kansakuntamme on kietonut itsensä jonkinlaiseen keksittyyn tarinaan jostakin salaperäisestä, jonka oletetaan olleen olemassa. Mutta, Herra, me tiedämme, että todellinen uskovainen tietää sen vääräksi, ja että se on vain vihollisen työtä kietomaan ihmisten mielet pois totisesta ja elävästä Jumalasta.

15     Jumala, me rukoilemme, että Hänen Läsnäolonsa olisi kanssamme tänä iltana mennessämme sisälle tähän joulukertomukseen. Ja suo, Herra Jeesus, jos täällä rakennuksessa on joku liikemies tai nainen, joka ei ole vielä vastaanottanut Häntä Pelastajanansa, että heidän oma sydämensä voisi tulla seimeksi samalla tavalla kuin tapahtui silloin tämän hylätyn ja halveksitun Jeesuksen, Jumalan Messiaan kohdalla. Lähtekööt he täältä tänä iltana Aamutähti yläpuolellaan, joka valaisee heidän tietään siihen asti, kunnes he ylittävät Jordanin jonakin päivänä Hänen Valossansa. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä ja Hänen kunniaksensa. Aamen.

Voitte istuutua.

16     Tavallisesti puhun pitkään, mutta tänä iltana en yritä saarnata, koska olen käheä. Mutta haluaisin tuoda tämän joulukertomuksen pienen näytelmän muodossa. Ei ole epäilystäkään siitä, että te tulette kuulemaan monta kertaa tämän lukemamme raamatunpaikan radioistanne ja televisioistanne ja uskollisilta pastoreiltanne, kun he tulevat kertomaan tämän joulukertomuksen.

17          Ja nyt haluaisin lähestyä sitä hieman eri tavalla, kuin miten tein sen viime lauantaina Liikemiesten kokouksessa Phoenixissa, kun puhuin siitä, miksi Jeesus syntyi Betlehemissä. Kuinka ei ollut olemassa mitään muuta paikkaa, johon Hän olisi voinut syntyä, koska se puhui Hänen Nimestänsä ja siitä, millainen Hän oli. Ja me löydämme kautta Kirjoitusten, että Hän, Betlehem, on Jumalan Leivän Huone, ja Hän oli Jumalan Elämän Leipä. Ja se kertoo, että me kaikki uudesti syntyneet kristityt tiedämme syntyneemme Betlehemissä. Kristus on Jumalan Betlehem, Hänen Iankaikkisen Elämänleipänsä Huone.

18     Nyt tänä iltana me lähestymme sitä eri tavalla. Jos Herra tahtoo, otan aiheekseni tänä iltana: Me olemme nähneet Hänen tähtensä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.

19     Nämä viisaat miehet. Meillä on tässä ajatus, ja perimätieto kertoo meille, että siellä oli kolme viisasta miestä, mutta kuitenkaan me emme tiedä, onko se totta. Raamattu ei puhu mitään “kolmesta” miehestä. Joka tapauksessa minulla on ollut etuoikeus palvella Intiassa, mistä he tulivat, ja siellä he kulkevat kolmen ryhmissä. Me näemme heidän yhä tekevän niin. Siitä ei ole pitkääkään aikaa, kun olin Intiassa. Ja siellä te näette heidän istuvan päiväsaikaan kaduilla turbaanit päänsä nojaten toisiansa vasten jonkinlaisessa päiväunessa. He eivät kuitenkaan istu maassa, vaan he istuvat kyykyssä. Uskoisin, että siitä syystä me uskomme, että siellä oli kolme viisasta miestä, koska he kulkevat kolmikkoina.

20     Ja he sanoivat: “Me olemme nähneet Hänen Tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.” Toisin sanoen: “Me olemme nähneet Hänen merkkinsä tätä ajanjaksoa varten”, jossa he elivät. Niin oli profetoitu.

21     Katsokaahan, minä uskon, että Jumalan Sana on Iankaikkinen, sillä: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Niinpä Sanaa ei voida koskaan muuttaa, Se on Iankaikkinen. Se on Jumala itse Raamattuna, Jumalan Sanana, painetussa muodossa.

22     Hänen täytyy tuomita seurakunta jonkun mittapuun mukaan. Eikä Hän voi tuomita sitä jonkun meillä olevan järjestelmän mittapuun mukaan, koska jokainen meidän systeemeistämme on ihmistekoinen. Ja teidät täytyy tuomita. Sitten jos haluatte olla eri mieltä ja sanoa: “Ei, minä uskon sinun olevan väärässä siinä, veli Branham. Minä uskon, että meidän on oikeassa.” Ja joku toinen mies sanoisi: “Ei, vaan meidän on oikeassa.” Kumpi silloin niistä on oikeassa, kun niitä on olemassa yli yhdeksänsataa erilaista järjestelmää? Niinpä Jumala ei voi tuomita seurakuntaa yhdeksänsadan erilaisen toisistaan eroavan systeemin perusteella.

23     Mutta tulee olemaan Yksi. Hän sanoi, että Hän tulisi “tuomitsemaan maailman Kristuksen, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja Kristus on Sana, ja sen vuoksi meidät tullaan tuomitsemaan Jumalan Sanalla.

24     Nyt Jumala ei tee mitään ennen kuin Hän ensin näyttää merkin. Hän ei ole syyllistynyt siihen, että Hän olisi koskaan tehnyt mitään, ilman ettei Hän olisi ilmoittanut siitä ensin oman merkkinsä avulla.

25     Ja nämä viisaat miehet sanoivat: “Me olemme nähneet Hänen Tähtensä idässä.” He olivat idässä, kun he näkivät Sen, ja se tapahtui Babylonissa, joka on itään Jerusalemista, ja kaksi vuotta myöhemmin he olivat lännessä ja sanoivat: “Ja me olemme tulleet palvomaan Häntä.”

26     Kristillinen traditio saa meidät uskomaan, että nuo viisaat miehet tulivat pienen vauvan luo, joka makasi seimessä. Niin ei ole. Kirjoitus on sitä vastaan. Kirjoitus sanoo: “He tulivat nuoren lapsen luo”, eivät vastasyntyneen luo. Herodes tappoi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat lapset. Näettekö, heidän täytyi matkata kameleilla päästäkseen sinne, ja kesti kaksi vuotta kulkea tuo matka yli Tigris-virran. “Me olemme nähneet Hänen Tähtensä”, silloin kun he olivat idässä, “ja olemme tulleet länteen palvomaan Häntä.”

27     Huomatkaa nyt, joulu on nyt muuttunut. Todellinen joulupäivä, siitä tultaisiin väittelemään, koska me emme tiedä sitä. Se tapa, miten me otamme joulun, jos koskaan olette tutkineet sitä, on se, että me otamme roomalaiskatolisen kirkon käsityksen siitä, milloin joulu oli. Tosiasiassa Kristus ei voinut syntyä joulukuun 25. päivä sen mukaisesti, mitä Kirjoitukset sanovat, koska siihen aikaan Juudeassa oli yhdeksän metriä lunta, eikä siellä voinut olla paimenia kedolla ja niin edespäin, joten silloin se olisi ollut vastoin koko luontoa. Hän tuli luonnon mukaisesti.

28     Koska Jumalalla on laki, ja noita lakeja ei voida muuttaa. Kun aurinko laskee, te ette voi sanoa: “Se ei enää tule nousemaan.” Se tulee nousemaan. Kesä, talvi, ja niin edelleen, ne ovat luonnon lakeja, jotka Jumala on asettanut järjestykseen. Ja joka ainoa niistä toimii täydellisesti.

29     Mutta ehkä Hän syntyi huhti- tai toukokuussa, koska Hän oli Karitsa, ja kaikki asiat todistivat, että Hän tulisi olemaan Karitsa. Siitä syystä Hän syntyi seimessä, tallissa, eikä jossakin talossa, koska karitsat syntyvät ulkona talleissa heinien päällä eikä talleissa. Kun Hänet vietiin ristiinnaulittavaksi, Häntä johdettiin. Muistakaa, te johdatte lampaita. Kun me menemme tänne teurastamoon, heillä on siellä vuohi tai joku, joka johtaa lampaita, sillä lampaat eivät mene itsestänsä, niitä täytyy johtaa. Hän oli Karitsa kaikin tavoin, joten luonnon mukaan Hänen täytyi syntyä silloin, kun karitsat syntyvät, ja se tapahtuu huhtikuussa, näettekö, joten Hänen on täytynyt syntyä suunnilleen siihen aikaan.

30     Mutta sitten kun kristillisyys ja roomalaisuus sekoittuivat Nikeassa, roomalaisen aurinkojumalan Jupiterin syntymäpäivä oli joulukuun 21. ja 25. päivän välisenä aikana, jolloin he juhlivat aurinkojumalan syntymäpäivää. Niinpä he sekoittivat roomalaisen pakanuuden ja kristillisyyden ja sanoivat: “Tehkäämme siitä Jumalan Pojan syntymäpäivä ja silloin me voimme kaikki juhlia sitä yhdessä.” Katsokaahan, järjestöt ovat aina tehneet kompromisseja Totuuden kanssa. Joka kerta on ollut niin.

31     Niinpä me näemme tänään, että he ovat ruiskuttaneet sinne kaikenlaista, niin että kaikki meidän pyhäpäivämme ovat saastutettuja. Meidän Pääsiäisemme, se ei enää ole Kristuksen ylösnousemuksen muisto, vaan se on jonkinlainen pääsiäispupu tai uusi hattu tai vaaleanpunainen ankka, eikä niillä ole mitään tekemistä Kristuksen ylösnousemuksen kanssa sen enempää, kuin joulupukillakaan Jeesuksen Kristuksen syntymän kanssa. Mutta niin maailmassa on! Ja kaupallinen maailma on saanut kaiken sellaiseen sekasotkuun, että Jumala on oikeutettu polttamaan koko asian. Ja Hän tulee tekemään sen, Hän lupasi tehdä sen. Ja sen täytyy tulla tähän sekasotkuun, jotta Hän voisi… Sille ei ole enää mitään toivoa, se on mennyttä.

32     Mutta niin kuin sanoin, tässä pimeyden ajassa kristittyjen pitäisi yhä pitää esillä Valoa, joulun Totuutta siitä, että se on Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, syntymä. Salaman välähdys pimeällä, pilvisellä, vihaisella taivaalla osoittaa, että valoa voi olla pimeän ajan keskellä.

33     Tästä puhun tänä iltana. Se saattaa näyttää hieman epätavalliselta, ja erikoisesti nämä muistiinpanot ja raamatunpaikat, jotka olen kirjoittanut tänne, ja joihin tulen viittaamaan, koska monet kirjoittavat muistiin raamatunpaikkoja ja niin edelleen. No niin, se on hieman epätavallista. Mutta haluan teidän aina pitävän mielessänne, että Jumala on epätavallinen, Jumala tekee epätavallisia asioita. Meissä on vikana tänään se, että me totumme tavallisiin asioihin, niin että, kun jotakin epätavallista tapahtuu, se on meille niin vierasta, että me emme tiedä, mitä on tapahtunut. Jumala tekee epätavallisia asioita. Ja kuka tahansa, joka koskaan on lukenut Raamattua, tietää, että Jumala tekee asioita harvinaisella tavalla.

34     Ja muistakaa, tämä Hänen Poikansa syntyminen on kokonaan Jumalan itsensä ennalta järjestämä. Milloin sen tuli tapahtua ja miten, sen kaiken oli Jumala itse ennalta järjestänyt .

35     Panitteko merkille, että sen täytyi tapahtua juuri tämän kuningas Herodeksen aikana, joka ei ollut mitään muuta kuin murhaaja, joka tappoi kaikki nuo pienet lapset, niin että voisi täyttyä se, mistä Herran profeetta oli puhunut ja sanonut: “Raamassa Raakel itkee lapsiansa, eikä niitä enää ole.” Katsokaahan, täytyi olla murhanhimoinen kuningas täyttämään tuo profetia, joka oli puhuttu monia satoja vuosia ennakoon. Mutta kun Jumala puhuu Sanan profeettansa kautta, sen täytyy tapahtua, jos se on Jumalan Sana. Ei ole väliä sillä, kuinka kauan Se viipyy, sen kuitenkin täytyy tapahtua, koska Se on Siemen. Jeesus sanoi, että Jumalan Sana on Siemen, jonka Kylväjä kylvi. Niinpä Sen täytyy tuottaa oma hedelmänsä Sille kuuluvana ajankohtana. Ja nyt tämän murhanhimoisen kuninkaan täytyi olla tuona aikana tappaakseen nuo lapset.

36     On eräs toinen asia, jonka haluamme huomioida. Juuri tuona aikana ihmiset täytyi panna verolle. Ja kun se tapahtui, se pakotti Joosefin ja hänen vaimonsa (hänen kihlatun vaimonsa, Marian) menemään takaisin Betlehemiin.

37     Jumala tietää, miten asiat tulee tehdä. Hän panee jopa vihollisen teot ylistämään itseään. Kun me joskus ajattelemme, että “meidän täytyy tehdä tätä, ja tehdä tuota” saadaksemme kellon tikittämään oikein. Mutta Jumalan ajannäyttäjä tikittää täydellisesti, ja Jeesus tulee olemaan täällä juuri oikeaan aikaan. Hän ei tule olemaan sekuntiakaan myöhässä. Kaikki tulee tapahtumaan aivan tarkalleen sillä tavoin, kuin Jumala on sanonut. Niinpä, teemmekö sen vai emme, se tulee olemaan täällä joka tapauksessa, koska Jumala on puhunut sen, ja niin tulee olemaan.

38     Nyt me näemme verotuksen kohdalla, että Herodes käski kaikkia, jotka olivat eksyneet syntymäpaikoiltaan pois, palaamaan sinne. Hän ajatteli tekevänsä jotakin suurta tehdessään tämän eikä hän tiennyt toimivansa tarkalleen sopusoinnussa Jehovan kanssa. Kuinka monet papit mahdollisesti kirosivatkaan Herodesta tuona aikana Herran Nimessä! Kuinka monet ehkä salaa sanoivatkaan: “Tämä roomalainen… Jos me vain saisimme hänet käsiimme, me tekisimme niin-ja-niin, ja niin”, tietämättä, että se kaikki tapahtui tarkalleen Jumalan suunnitelman mukaisesti.

39     Joskus, tänä aikana, me kiroamme kommunismia ja kaikkia näitä asioita, joiden arvelen ansainneen sen. Mutta jos te vain tietäisitte totuuden, että se toimii tarkalleen Jumalan kädessä tehden aivan tarkalleen sen, mitä Hän sanoi sen tulevan tekemään. Hänen täytyy nostaa esiin jotakin hävittämään Babylon maan päältä, ja nyt Hänellä on työkalu käsissään. Lukekaa vain Kirjoituksia, siellä on kirjoitettuna, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään.

40     Ja jos nuo tuon päivän saarnaajat olisivat vain lukeneet ja tutkineet Sanaa, he olisivat tienneet, mitä täytyi tapahtua.

41     Nyt me näemme tämän suuren verotuksen suhteen, että kuningas määräsi kaikki ihmiset palaamaan syntymäpaikalleen henkilöön katsomatta. No niin, näyttää hirvittävältä asialta, että tuon pienen naisraukan siinä raskauden tilassa, missä hän oli, täytyisi tehdä tuo matka. Tänään me tuskin ajattelisimme vievämme häntä ambulanssillakaan. Ja hänen oli pakko tehdä se. Jos te koskaan olette olleet Palestiinassa ja olette nähneet, millaista tietä hänen täytyi kulkea noiden suurten graniittilohkareiden lävitse siellä ylhäällä, ja pienen muulin selässä. Ei ole väliä sillä, kuinka pahaa se oli, ja kuinka julmalta se näytti, kuninkaan määräys oli, että jokaisen täytyi tehdä se, nuoren tai vanhan, valmistautuneen tai valmistautumattoman. Heidän täytyi tehdä se joka tapauksessa.

42     Ja joskus me ajattelemme, että meidän taakkamme. Voin sanoa tämän tähän väliin, että joskus me ajattelemme oman taakkamme olevan niin raskaan, ettei ole olemassa mitään senkaltaista koko maailmassa. Tiedättekö te, että kaikki nuo asiat ovat teidän parhaaksenne? Ne ovat kaikki muovaamassa ja valmistamassa teitä. Profeetat ja viisaat, heitä muovattiin erämaan takaosassa, kuumassa, paahtavassa auringossa ahdistusten, koettelemusten ja vainojen kautta. Ja nämä asiat, joita meillä on tänään, meille ei tapahdu mitään, mitä ei olisi tapahtunut muille kristityille aikaisemmin. Muidenkin kristittyjen täytyi seistä samanlaisessa pimeyden hetkessä kuin tämäkin on, ja heitä jopa syötettiin leijonille. Se oli heidän todistuksensa.

43     Ja sitten jos meidän arvovaltaamme hieman loukataan, tai sitä, mitä me ajattelemme olevamme: “No niin, minä kuulun siihen-ja-siihen, tähän kirkkoon, tiedättehän. Pelkään häpeää, jos minä…”

44     Älkää pelätkö todistustanne Jeesuksen Kristuksen puolesta! Levittäkää Valoanne! Seiskää vakaumuksessanne, että “Hän on Jumalan Poika. Eikä tämä ole mikään joulupukin vierailuyö, vaan me juhlimme Jeesuksen Kristuksen syntymää.” Näettekö? Nyt me huomamme, että nuo asiat on tehty.

45     Oletteko koskaan nähneet heidän valmistautuvan valamaan kelloa, jotakin kuuluisaa kirkonkelloa tai jotakin, jonka täytyy kumahtaa määrätyllä tavalla? Katsokaahan, jos te soitatte kelloja, tarvitaan jokin määrätty sointu jokaista kelloa varten. Ja siinä tarvitaan kutakin kellon varten erilaisia materiaaleja kuten niin-ja-niin paljon messinkiä, niin-ja-niin paljon terästä ja muita malmeja. Jos se on vain pelkkää messinkiä, se ei soi oikein. Siihen täytyy sekoittaa kaikenlaisia metalleja, jotta se soisi oikeassa sävyisenä. Ja tuo mies, joka on valmistanut muotin, tietää tarkalleen, kuinka paljon mitäkin metallia tarvitaan, jotta tuolla kellolla olisi tuo äänenväri.

46     Jumala on meidän suuri Kellonvalajamme. Hän on suuri Puhdistuspätsi, ja Hänen täytyy panna nämä asiat meidän yllemme, nämä koettelemukset ja vainot ja muut asiat, ja muovata ne yhteen, jotta Hän saisi meidän todistuksemme soimaan oikeaan aikaan ja oikealla nuotilla, jollaisella Hän haluaa meidän soivan jonakin määrättynä päivänä.

47     Me olemme erilaisia. Meidät on kaikki valmistettu eri tavalla. Me näemme eri tavalla. Mutta me kaikki näemme yhden asian: Jeesuksen Kristuksen. Katsokaamme Häntä. Ja ainoa tapa, miten te voitte nähdä Hänet… Jos Hän näyttää tämän Sanan vastaiselta, silloin te ette näe Häntä, sillä Tämä on Hän. Niinpä, jos te näette jonkun uskontunnustuksen tai jonkun määrätyn kirkkokunnan, josta te ajattelette: “Minä kuulun siihen, ja se riittää.” Jos se ei näytä tältä Sanalta, silloin te katsotte Siitä poispäin. Katsokaa Sanaan! Ja sitä me odotamme, Kristusta, Jumalan Sanan julkituomista. Hän on Jumalan Sanan vahvistaminen.

48     Nyt, kaikki nämä suuret asiat, joita tälle parille tapahtui, ovat voineet näyttää hyvin oudoilta, mutta se kaikki yhdessä työskenteli parhaaksi.

49     Tuo Joosefin uni, haluaisin nyt puhua siitä hetken. Minulla on siitä kirjoitettu raamatunpaikka tänne. Jumala on kaikkina aikoina ja kaikissa ajanjaksoissa puhunut omillensa ja paljastanut itsensä unien kautta.

50     Nyt unet eivät ole varmoja. Kaikki unet eivät ole Jumalasta. Monilla ihmisillä on unia, ja heillä on kaiken kaltaisia unia. Ja jos te menette vuoteeseen illalla raskaan aterian jälkeen, te saatatte uneksia mitä tahansa. Teillä voi olla kuumetta, ja teillä voi olla kaiken kaltaisia painajaisia, ja niin edelleen, jotka eivät ole Jumalasta. Mutta kuitenkin, Jumala toimii ihmisten kanssa unien kautta.

51     Me näemme, kuinka Joosef, Jaakobin poika, jo varhain oli profeetta, ja siksi hän ymmärsi unia. Nyt, jos uni on tulkittu, siitä tulee näky, ja se on profetia.

52     Nyt me näemme myös, kuinka kuningas Nebukadnessarin ja Danielin aikana Jumala toimi ihmisten kanssa unien kautta, hengellisten unien kautta. Ja minä uskon, että meillä on niitä nyt. Kuinka voisinkaan todistaa sadoista ihmisistä, joilla on ollut unia, ja kuinka ne oli oikealla tavalla tulkittu, ja ne tapahtuivat tarkalleen!

53     Mutta uni on jotenkin epätodellinen asia. Erään kerran ollessani tutkittavana, minulta kysyttiin unista. Ja nyt, uni nähdään, näin on meille kerrottu, kun te olette alitajuntanne tilassa. Henkilöllä on ensimmäinen tajunta, ja tässä ensimmäisessä tajunnassa teidän viisi aistianne toimivat, näettehän, maku, tunto, haju, kuulo ja näkö. Mutta kun te nukutte, nämä viisi aistia eivät ole toiminnassa, ja silloin te olette täällä alitajunnassanne, mikä on kaukana teistä, ja te olette siellä nähden unta. Mutta kun te tulette takaisin ja heräätte… Ilman epäilystä, täällä ei ole yhtään henkilöä, ilman että teillä ei joskus elämänne aikana olisi ollut unta, jonka te ette yhä muistaisi. Silloin siellä oli jokin osa teistä, jossakin, niin että tultuanne takaisin aisteihinne, te yhä muistatte sen. Se on saattanut olla vuosia sitten. Minä muistan unia, joita minulla oli ollessani pieni poika, ja minä yhä muistan ne, niinpä on pakko olla jotakin, jokin osa minusta oli jossakin. No niin, ne ovat unia, näettekö, jolloin te olette kaukana poissa aisteistanne. Sitten kun se tulee takaisin, ja te kerrotte unenne, jos se on Jumalasta…

54     Voi olla olemassa unien tulkitsija. Raamattu sanoo: “Jos keskuudessanne on joku, joka on hengellinen, profeetta, niin Minä, Herra, tulen tekemään itseni tunnetuksi hänelle unien kautta ja tulen puhumaan hänelle näkyjen kautta.”

55     Nyt me näemme, että Joosef, Jaakobin poika, oli sen tyyppinen mies, että hän saattoi nähdä unia, jotka hän sitten tulkitsi. Hän saattoi selittää unia ja hän näki näkyjä. Se on kokonaisuudessaan Hengen työtä.

56     Nyt me myöskin näemme tässä, että kun mies on syntynyt näkijäksi tai näkee näkyjä, Jumalan täytyy kutsua siihen.

57     Huomatkaa nyt, tässä on teidän alitajuntanne, luonnollinen, ja tässä on teidän ensimmäinen tajuntanne. Nyt teidän täytyy mennä ulos aisteistanne, viidestä aististanne, ja vaipua uneen mennäksenne sisälle alitajuntaanne, josta te sitten tulette takaisin aisteihinne. Se on unta.

58     Mutta näkijän kohdalla molemmat tajunnat ovat suoraan toistensa kanssa. Te ette mene ulos näistä viidestä aististanne. Teillä yhä on viisi aistianne ja te vain seisotte katselemassa, mitä on tapahtumassa. Katsokaahan, te ette jätä aistejanne. Te olette juuri siinä tietoisina, missä te olette ja mitä te teette ja mitä te puhutte. Se on ennalta määrätty lahja. “Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.” Näettekö, Jumala tekee sen. Te ette vaivu uneen. Te seisotte molemmat silmät avoinna ja katsotte eteenne ja näette sen. Ymmärrättekö? Ja näyt tietenkin ovat Jumalasta.

59     Me nukumme tänään. Se on tänään vikana maailman kanssa, se nukkuu. Ja niin monet ihmiset rakastavat nukkumista. Mutta minä sanon tämän: Taivaassa ei ole vuoteita. Me emme nuku, kun me tulemme Taivaaseen, koska siellä ei ole lainkaan yötä. Siellä ei ole yötä, joten teidän ei tarvitse nukkua tultuanne Taivaaseen, ja tietenkään siellä ei ole vuoteita.

60     Mutta huomatkaa, meidän tajuntamme, Jumala voi käyttää meidän jokaista osaamme, jos se on alistettu Hänelle. Kaikkea sitä, mitä me olemme, kun se on täydellisesti annettu Jumalan käsiin ja on alistettu Hänelle, Hän voi käyttää meitä unen kautta, Hän voi käyttää meitä puheen kautta, Hän voi käyttää meitä kaikkien aistiemme kautta. Ja kun kaikki se, mitä me olemme, on annettu Jumalalle, silloin Jumala voi käyttää sitä. Uskotteko te sitä? Katsokaahan, kun kaikki se, mitä me olemme, on alistettu Hänelle, silloin Hän voi käyttää sitä. Kun meidän koko olemuksemme on muuttunut, silloin kristityillä voi tänäkin päivänä olla hen­gellisiä unia, jotka merkitsevät jotakin, jotka voivat ennakolta kertoa heille asioita. Me tiedämme, että se on totuus.

61     Kun hengellinen uni on oikealla tavalla tulkittu, se vastaa näkyä. Ja mikä näky on? Näky on ennustus tulevista tapahtumista. Se kertoo ennalta asiat, ennen kuin ne tapahtuvat. Ja sillä tavalla Jumala aina vahvisti, oliko se totta vai ei, tai oliko tuo mies sitä (se oli Vanhassa Testamentissa), kun hänen oletettiin olevan profeetta, jos se, mitä hän sanoi, tapahtui. Silloin he tiesivät sen, jos tämä mies sanoi jotakin, ja jatkuvasti tapahtui sillä tavalla. No niin, tuo mies ei voi saada sitä kätten päälle panemisen kautta, tai häntä ei voida ravistella ja antaa jotakin lahjaa. Hän on syntynyt tuon lahjan kanssa. Se syntyi hänen kanssaan. Se oli hänessä jo, ennen kuin hän syntyi.

62     Katsokaa profeetta Jesajaa, joka profetoi Johanneksesta seitsemänsataa kaksitoista vuotta, ennen kuin hän syntyi, ja sanoi, että hän olisi “huutavan ääni erämaassa”.

63     Katsokaa Jeremiaa, kun hän oli vielä äitinsä kohdussa, Jumala sanoi: “Minä tunsin sinut ja pyhitin sinut ja määräsin sinut profeetaksi kansakunnille.” Näettekö? “Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumista.”

64     Ja te voitte vain olla, se voi työskennellä ainoastaan, kun siellä on jotakin, minkä kanssa se voi työskennellä. Kuten jos oikealle kädelle on työtä, ja teillä on oikea käsi, silloin antakaa sen työskennellä Jumalan Valtakunnalle. Jos teillä on silmät, joilla katsella, katsokaa silloin oikeita asioita, tai huulet, ääni, jolla puhua, puhukaa silloin oikeita asioita. Mitä se onkin, tehkää sillä oikeita asioita. Ja kääntäkää kaikki, mitä teillä on Jumalalle Hänen kirkkaudeksensa.

65     Me näemme, että ennustus kertoo ennakolta tulevat tapahtumat, ennen kuin ne tapahtuvat. Niin oudolta kuin se näyttääkin, huolehti Kaikkivaltias Jumala Jeesus-lapsen hyvinvoinnista paljastaen unen kautta Joosefille, mitä tehdä. Tällä toisarvoisella tavalla Hän huolehti omasta Pojastansa paljastaen sen Joosefille unessa. Raamattu sanoo, että Hän teki sen. No niin, Joosef oli hyvä mies, hän oli Daavidin poika, ja hän oli kihloissa Marian kanssa.

66     Nyt haluaisin antaa tämän eteenpäin, ennen kuin menemme pidemmälle. “Kihlaus”, idässä se merkitsi samaa kuin avioliitto. Niin pian kuin he olivat kihloissa, he olivat naimisissa. Lukekaa 5. Moos. 22:23 niin te näette, että kun tuo pyhä sopimus oli tehty, kun nainen ja mies olivat sopineet naimisiinmenosta, (vaikka he tulisivatkin vannomaan avioliittolupauksensa vasta kuukausia myöhemmin), jos he rikkoivat tuon sopimuksensa, he syyllistyivät aviorikokseen. Kyllä, kun he olivat menneet kihloihin, oli se aivan sama kuin, jos he olisivat olleet naimisissa. Laki ei vielä ollut antanut heille oikeutta elää yhdessä miehenä ja vaimona, mutta Jumalan edessä, kun he lupasivat toisillensa, heidän sanansa olivat sinetöidyt Jumalan Valtakunnassa. Ja sen rikkominen oli aviorikos. Ja tässä Joosef nyt oli “kihlattu” Marialle. Saarnaajaveljet, jos te tutkisitte sitä paremmin, se selvittäisi tämän avioliitto- ja avioeroasian, joka on tänään niin vaikea ja erilainen ihmisten keskuudessa. Huomatkaa nyt, Joosef, hänen aviomiehensä, joka oli oikeudenmukainen mies, näettekö, me näemme, että tätä kihlausta ei voitu purkaa.

67     Marian on täytynyt kertoa hänelle. Tämä nuori neitsyt, kaunis nuori juutalaisneito, hän alkoi… Me olemme kaikki aikuisia täällä, niin pitkälti kuin voin nähdä. Hän alkoi tulla äidiksi. Sen jälkeen kun Joosef oli kihlautunut hänen kanssaan, hänen on täytynyt huomata, että hän oli tulossa äidiksi. No niin, hän oli oikeudenmukainen mies, Raamattu sanoo, että hän oli. Marian on täytynyt kertoa, että hän on viaton. Tämä kaunis nainen, voin melkeinpä kuulla hänen sanovan: “Joosef, rakas ystäväni, rakas mieheni, minä olen viaton siihen.” Ja hänen on täytynyt kertoa hänelle tuon suuren Arkkienkelin, Gabrielin, vierailusta luonaan ja näistä suurista merkeistä, joista Hän oli kertonut hänelle, ja jotka tulisivat tapahtumaan.

68     Ja sitten me myös huomaamme, että tämän vierailun jälkeen, hän oli niin haltioitunut tämän Enkelin sanomasta, että hän lähti välittömästi Juudean vuoristoon Nasaretin kaupungista, jossa hän oli syntynyt, ja joka oli hyvin halpamainen pikku kaupunki.

69     Ja kun hän tuli sinne, oli hänen serkkunsa Elisabeth, jota oli kutsuttu hedelmättömäksi, jo kuudennella kuukaudella tulossa äidiksi.

70     Hänen aviomiehensä, Sakarias, oli pappina temppelissä. Ja eräänä päivänä ollessaan suorittamassa heilutusuhria, tai mieluumminkin kun hän oli polttamassa suitsuketta ulkopuolella olevien ihmisten rukousten ylitse, tuli Gabriel, Herran Enkeli. No niin, Häntä ei ollut nähty, eikä mitään yliluonnollista ollut nähty satoihin vuosiin. Mutta tässä seisoi tämä Enkeli alttarin oikealla sivulla ja kertoi hänelle, että hänen vaimonsa tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan, ja hänen tulisi kutsua häntä nimellä “Johannes”. Me kaikki tunnemme tuon kertomuksen.

71     Ja sitten kun Gabriel kuusi kuukautta myöhemmin vieraili Marian luona Nasaretissa, Hän kertoi hänelle hänen serkkunsa Elisabethin tapauksesta. Ja sitten Maria, jolla oli tänä suuri salaisuus sydämessään siitä, mitä tulisi tapahtumaan, lähti kiireesti sinne vuoristoon tapaamaan serkkuansa.

72     Ja Elisabeth oli kätkeytynyt, sillä hän ei halunnut ilmestyä ihmisten eteen sellaisessa tilassa, missä hän oli, ja hän oli kätkeytynyt kuudeksi kuukaudeksi. Ja nyt, sen ymmärryksen mukaan, joka minulla on Kirjoituksesta, hän oli huolissaan, koska vauva ei ollut osoittanut minkäänlaista elonmerkkiä tuohon päivään mennessä. Ja oli epänormaalia, jos lapsi ei liikkunut kolmen tai vähintään neljän kuukauden kuluessa. Mutta nyt oli jo kuudes kuukausi, eikä lapsi ollut vielä liikkunut. Ja niinpä kun Elisabeth ja Maria kohtasivat toisensa, he ilman epäilystä syleilivät toisiansa, koska olivat serkkuja ja iloisia toistensa tapaamisesta. Ja ajatelkaamme sitä, mitä he sanoivat. Voin kuulla Elisabethin sanovan Marialle: “Oi, kultaseni, sinä näytät niin kauniilta.”

Ja Maria sanoi: “Tiedätkö, minä tiedän, että sinä olet tulossa äidiksi.”

73     “Kyllä, ja olen ollut huolestunut, koska on jo kuudes kuukausi, eikä lapseni ole vielä liikkunut.”

74     “Oi, mutta minulla on jotakin kerrottavaa sinulle, enkä voi pidätellä sitä yhtään pidempään!”

75     Tiedättehän, siinä on jotakin, kun te tulette yhteyteen Jumalan kanssa, te ette voi pysyä vaiti siitä. Teidän yksinkertaisesti täytyy puhua siitä, jos kääntymyksenne on todella ollut totinen. Ei ole väliä sillä, missä te olette, teidän on pakko ilmaista se jotenkin.

76     Ja voin kuulla hänen sanovan: “Tiedätkö, minulla on jotakin kerrottavaa sinulle. Minä myös tulen saamaan lapsen!”

77     “Oi”, sanoi Elisabeth, “silloin minä oletan… Miksi ette sinä ja Joosef kutsuneet meitä häihin, kun te lopultakin menitte naimisiin? Tiesin, että olit kihloissa, mutta miksi et kutsunut minua häihin?”

“Oi, emme me vielä ole naimisissa.”

“Ja saatko sinä lapsen?”

“Kyllä!”

“Mutta, Maria, minä en oikein ymmärrä.”

78     “Tiedätkö mitä, Herran Enkeli, Gabriel, ilmestyi minulle. Hän sanoi minulle, että sinä olit raskaana. Hän sanoi myös, että Pyhä Henki tulisi varjostamaan minut, ja että se Pyhä Asia, joka syntyisi minusta, olisi Jumalan Poika. Ja minun tulee ‘antaa Hänelle Nimi “Jeesus”, sillä Hän tulee pelastamaan kansansa heidän synneistään.”’

79     Ja kun tämä ihmeellinen Nimi ensimmäistä kertaa puhuttiin inhimillisten huulten kautta, niin pieni Johannes, joka lepäsi kuolleena äitinsä kohdussa, hyppäsi ilosta ja vastaanotti Pyhän Hengen. Jos Jeesuksen Kristuksen Nimen lausumisella oli sellainen voima, että se toi kuolleen vauvan eloon äitinsä kohdussa, niin mitä sen tulisikaan tehdä seurakunnalle, joka väittää olevansa Hänen palvelijansa ja syntyneensä Hänen Hengestänsä? Ja Elisabeth säikähti niin, että hän katsoi Mariaa ja sanoi: “Mistä syystä tulee minun Herrani äiti, minun Herrani äiti? Sillä niin pian kuin tervehdyksesi tuli minun korviini, hypähti vauva ilosta minun kohdussani.” Jeesuksen Kristuksen Nimi herätti eloon Johanneksen äitinsä kohdussa ja täytti hänet Pyhällä Hengellä! Minkälainen lapsi tämä tulisikaan olemaan?

Ja ilman epäilystä Maria kertoi tämän kaiken Joosefille.

80     Katsokaahan nyt, Joosef, joka oli oikeudenmukainen mies, hän jotenkin ihmetteli sitä. “No niin, minä tiedän, että jos hänet saadaan kiinni aviorikoksesta, niin ensimmäinen asia, mitä hänelle tapahtuu, on se, että hänet tullaan kivittämään. Hän ei voi…”

81     He eivät saaneet elää sillä tavalla. Raamattu sanoi, että “jos joku mies kaupungissa raiskaa kihloissa olevan tytön, eikä tämä huuda apua, niin heidät molemmat tuli kivittää yhdessä, heidät tapettiin. Mutta jos se tapahtui maaseudulla, niityllä, ja hän huusi apua, mutta kukaan ei kuullut häntä, silloin tuo mies tuli tappaa, ja tyttö sai elää.” No niin, se oli sen rangaistuksena, se on 5. Mooseksen kirja 22, jonka hetki sitten pyysin teitä lukemaan.

82     Nyt me näemme tässä, että hän oli tulossa äidiksi, eikä vielä ollut naimisissa. Niinpä Joosefista näytti kuin Maria olisi yrittänyt saada häntä jonkinlaiseksi kilveksi pilkkaajia vastaan, näettekö, Joosefin olisi tullut olla hänen suojansa, mennä naimisiin hänen kanssaan ja suojella häntä, ilman että todellisuudessa olisi ollut hänen aviomiehensä, niin kuin perhesuhteessa on. Mutta hänen olisi tullut olla hänelle suojaksi.

83     Minä todella uskon, että Joosef halusi uskoa häntä. Hän halusi uskoa häntä, mutta hänen kertomuksensa oli niin epätavallinen, että hänen oli vaikeata uskoa sitä.

84     Ja suokaa minulle anteeksi, miehet, mutta niin se on tänäänkin! Kertomus Pyhän Hengen Voimasta maan päällä tänään, Seurakunnassa, on niin epätavallista kirkkokuntien ja organisaatioiden mielestä, että he haluaisivat uskoa Sen, mutta Se on liian epätavallista, Se on liian mielikuvituksellista. Mutta se on Totuus! Raamattu sanoi, että tulisi olemaan tällä tavalla, ja tässä Se on. Monet miehet, jotka ovat jonkun uskon­tunnustuksen sitomia, todella haluaisivat uskoa Sen, mutta Se on niin epätavallista, että he tuskin voivat tehdä sitä. He eivät tiedä, mitä tehdä. Sellainen mies on aivan yhtä tukalassa tilanteessa kuin Joosefkin oli.

85     Raamattu sanoo: “Hänen ajatellessaan näitä asioita”, näettekö, hän oli hyvä mies eikä halunnut omaa nimeänsä pilattavan. Tietoisena siitä, että jos tuon naisen kohdalla oli sillä tavalla, hän ei voisi mennä naimisiin hänen kanssaan, koska oli tulossa äidiksi toisesta miehestä. “Ja kuitenkin”,  hän sanoi, “tuo viaton pieni nainen, hänen elämänsä on ollut puhdasta kuin lilja, ja minä haluaisin uskoa häntä, enkä minä tiedä, mitä minun tulisi tehdä.”

86     “Hänen ajatellessaan näitä asioita, hänen mieleensä tuli panna salaisesti hänet pois. Hän sanoi: “Minä en tule nostamaan siitä mitään suurta hälyä.” Muistakaa nyt, hän ei ollut vielä antanut tuota lupausta, vaan hän oli kihloissa. Mutta hän ajatteli panna hänet pois salaisesti. “Ja hänen ajatellessaan näitä asioita, ‘hänen panemistaan pois salaisesti’”, näettekö, se oli hänen mielestään parasta, mitä hän saattoi tehdä. Katsokaahan, hän oli oikeudenmukainen mies ja hyvä mies.

87     Veli, sisar, sallikaa minun sanoa tämä. Jos te olette oikeudenmukainen, jos te olette rehellisiä sydämessänne, silloin Jumala on velvollinen paljastamaan asian teille.

88     Joosef, hänen aviomiehensä, joka oli oikeudenmukainen mies, pohdiskeli näitä asioita. Se oli niin epätavallista, kuten sanoin, että hän tuskin saattoi käsittää sitä. “Kuinka näin voisi olla?” Mutta hän, epäilyksettä, istuutui rukoilemaan asian puolesta ja tutki sitä Kirjoituksista. “Kuinka asiat voisivat olla näin?” Ja hänen tutkistellessa asiaa, Herran Enkeli ilmestyi hänelle unessa. Hän ei ollut profeetta. Ja siellä ei noina päivinä maassa ollut profeettaa, joka olisi voinut tulla hänen luokseen NÄIN SANOO HERRAn kanssa, joten Herra käytti toissijaista tapaa. Sen takia Jumala huolehti oman Poikansa hyvinvoinnista ja puhui tuolle miehelle unessa ja lähetti Hänet Egyptiin ja toi Hänet takaisin. Hän kätki Hänet, kun Hän lähetti nuo viisaat miehet pois toista tietä unen kautta. Siellä ei ollut maassa profeettaa, joten Hän käytti vähempiarvoista tapaa ja puhui unen kautta. Siellä ei ollut miestä, joka olisi syntynyt näkijäksi, mutta he olivat hyviä miehiä, ja koska he olivat sellaisia, vieraili Jumala heidän alitajunnassaan ja paljasti itsensä.

89     Jos te vain luovutatte itsenne Jumalalle, niin Jumalalla on monia tapoja, miten Hän voi paljastaa itsensä teille. Näettekö? Te ette ehkä ole profeetta, te ette ehkä ole opettaja, te ette ehkä ole pyhäkoulun opettaja, te ette ehkä ole saarnaaja, mutta Jumalalla on tiensä, miten Hän voi paljastaa itsensä teille. Olkoon se sitten unen kautta tai jollakin muulla tavalla, jos te vain alistatte itsenne niin kuin Joosef teki.

90     Epäilemättä hän sanoi: “Oi suuri Jehova, Jumala, minä tulen Daavidin suvusta, ja minä olen vanhurskas mies, toivon, että olen sellainen. Minä luotan siihen, minkä Sinä olet sanonut olevan Totuuden. Ja minun rakastettuni, tämä pieni sydänkäpy, joka minulla on, ja jonka kanssa olen kihloissa. Minun täytyy panna hänet pois tai muuten olen syyllinen aviorikokseen. Ja hän on nyt tulossa äidiksi, enkä minä ole tuntenut häntä vaimona. Mitä tämä merkitsee, Herra?”

91     Katsokaahan, hän ei ollut profeetta, joten Jumala ei voinut puhua hänelle sillä tavalla. Niinpä Hän antoi hänen vaipua uneen ja sitten Hän lähetti Herran Enkelin hänen luokseen unessa. Aamen. Herran Enkeli tuli hänen tykönsä unessa, kosketti häntä ja sanoi: “Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.” Siinä se on teille. “Se, mikä hänessä on, ei ole jostakin miehestä, vaan Pyhä Henki on tehnyt tämän. Nainen on kertonut totuuden. Tämä epätavallinen asia, joka on tapahtunut, Joosef, joka on saanut sinut niin hermostuneeksi, se on Pyhästä Hengestä.”

92     Oi, tuo sama Jumala yhä elää tänä iltana! Teillä on yhä alitajunta. Te kristityt, jos näkemänne asiat näyttävät teistä epätavallisilta, vaikka ne ovatkin tarkalleen Sanan mukaisia, ja te näette, että niin on, silloin Jumala voi paljastaa epätavalliset asiat monella tavalla.

93     Niinpä Hän sanoi Joosefille: “Sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi.” Muistakaa, hän oli jo hänen vaimonsa. “Ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.”

94     No niin, silloin Jumala lähetti Enkelinsä ja paljasti sen, Hänen paljastuksensa unesta tuli Joosefille, eikä se enää ollut hänelle mikään salaisuus. Enkeli tuli hänen tykönsä unessa. Hän näki Enkelin unessansa.

95     Nyt, profeetta tai näkijä ei vaivu uneen, hän näkee Enkelin seisomassa vieressään. Toinen taas vaipuu uneen ja näkee Enkelin unessa.

96     Ja tämä Enkeli sanoi: “Nyt, Joosef, ei ole mikään arvoitus, ei ole ketään, joka voisi tulkita sitä sinulle. Niinpä Minä tulen kertomaan sen sinulle. Minä tulen tekemään sen niin todelliseksi sinulle, koska ei ole ketään, joka voisi tehdä sen todelliseksi sinulle. Älä nyt pelkää ottaa Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.”

97     Sen jälkeen kun Joosef oli herännyt unestaan, oi, kuinka hänen sydämensä onkaan täytynyt olla täynnä uudelleensyntynyttä uskoa. Se salaperäinen asia, joka oli kiusannut häntä, jokin, johon hän oli halunnut uskoa, mutta ei ollut uskaltanut, koska se oli niin epätavallista, oli tehty hänelle tiettäväksi unen kautta. Uusi usko tuli hänen elämäänsä. Oi! Hänellä oli usko Jumalaan. Silloin hänellä oli usko vaimoonsa, sekä usko Jumalaan että rakkaus vaimoansa kohtaan. Hänellä ei ollut enää mitään kysyttävää sen suhteen. Hän tiesi, että se oli Herran Enkeli. Hän tiesi Jumalan paljastaneen hänelle tarkalleen sen kysymyksen, joka oli ollut hänen mielessään, eikä hänellä ollut enää mitään kysyttävää.

98     Ja kun Jumala, miten tahansa Hän haluaakin tehdä sen, paljastaa teille mielessänne olevan kysymyksen, silloin ei enää ole olemassa epäilystä, eikä sen suhteen ole muuta kysyttävää. Se on ilmestys.

99     Kun te näette täällä Kirjoituksessa jotakin, te sanotte: “Hyvä on, nyt, minä uskon, että se oli vain apostoleja varten. Minä uskon, että Jeesus teki niin muinaisina aikoina.”

100Mutta Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, tarkalleen sama Jeesus.” Silloin, jos teillä näyttää olevan kysymys sen suhteen, ja te pohditte sitä, ettekä voi käsittää sitä, ja te näette asian tapahtuvan, ja te kummastelette sitä ja jos te olette vilpitön, tulee Herran Enkeli silloin jollakin tavalla paljastamaan sen teille. Silloin ei ole enää mitään kysyttävää sen suhteen, se on silloin totuus. Oi! Ja silloin voitte kirkua ja huutaa: “Oi, olen niin kiitollinen!”

101Voin kuvitella, miltä Joosefista tuntui, kun se oli tapahtunut. Se ei enää ollut silloin mikään salaisuus. Ja kun tämä oli tapahtunut, hänet löydettiin iloitsemasta, koska hän oli onnellinen, ja me näemme, että hän välittömästi meni naimisiin hänen kanssaan. Oi, hänellä ei silloin enää ollut mitään kysyttävää. Hän otti tykönsä Marian, vaimonsa, eikä yhtynyt häneen vaimona, ennen kuin Lapsi oli syntynyt. Hän oli onnellinen siitä! Hän oli iloinen voidessaan olla Marian kilpenä. Iloiten hän kantoi hänen häpeänsä.

102Kun jollekin on paljastettu, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ei ole väliä sillä, kuinka monet uskontunnustukset yrittävät muuttaa sitä joksikin toiseksi, te olette iloinen ollessanne kilpenä. Te iloitsette voidessanne suojella Sitä. Antaa heidän sanoa mitä tahansa, teillä on yllänne suuri kilpi, jolla te torjutte kaikki vihollisen palavat nuolet.

103Toivon, etten tule liian äänekkääksi noille tuolla ulkopuolella. Antaa heidän myös kuulla Se. Ainakin heidän tulisi, kyllä vaan!

104Huomatkaa. Te olette onnellinen voidessanne toimia kilpenä. Te olette ovimatto, mitä tahansa Hän haluaa teidän olevan, sillä ei ole väliä, Herra on paljastanut sen teille. Herra on näyttänyt sen teille Sanallansa, se on totuus, ja sitten vahvistanut sen teille saaden sen jälleen elämään. Te sanotte: “Siinä se on! Mikään ei voi…”

105Yhdelläkään miehellä ei ole oikeutta saarnata Evankeliumia ennen kuin hän on kohdannut kasvoista kasvoihin Jumalan. Se on totta. Yhdenkään miehen ei tulisi olla saarnastuolissa ilman, että Hän olisi ensin vastaanottanut Pyhän Hengen kasteen. Jeesus antoi tehtävän opetuslapsillensa: “Älkää saarnatko, vaan vain odottaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on puettu Voimalla Korkeudesta.” Tarkatkaa, mitä Pyhä Henki teki, kun Se tuli. Ja Pyhä Henki on Jumala.

106Pyhä Henki on Jeesuksen Kristuksen Isä. Matteuksen 2. luku ja 20. jae sanoo, että “Marian, Hänen äitinsä, ollessa kihlattuna Joosefille todettiin, että hän oli raskaana Pyhästä Hengestä.” Pyhä Henki on Jeesuksen Kristuksen Isä.

107Ja kun Pyhä Henki tulee ja paljastaa Sanan ja saa Sen elämään aivan tarkalleen, silloin se on teille ilmestys. Te näette Sen, Se on avautunut, Se on luvattu sitä hetkeä varten.

108Joosef näki, että se oli Jesajan profetia täyttyneenä. Jesaja 9: “Lapsi on meille syntynyt. Häntä kutsutaan nimellä: Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä. Ja Hänen Kuningaskunnallansa ei ole oleva loppua.” Hän tiesi, kuka se tulisi olemaan, koska hän näki koko asian silloin, kun Herran Enkeli kertoi hänelle sen, että “Se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.” “Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.” No niin, se oli suuri salaisuus ja yliluonnollinen merkki, jonka Jumala antoi koko maailmalle, yliluonnollinen merkki, joka oli Hänen Poikansa.

109Huomatkaa nyt mennessämme eteenpäin. En tule enää viemään liian pitkää aikaa, tai ainakin yritän. Huomatkaa, kun Jeesus… Uskon, etteivät nämä pienet lapset täällä tule ymmärtämään sitä, mutta minun täytyy sanoa jotakin tässä, niin että aikuiset voivat…

110Kun Jeesus Kristus alkoi muodostua Mariassa, silloin alkoi vaino. Kyllä, silloin häntä alettiin vainoamaan.

111Ja samoin tulee tapahtumaan, kun se tapahtuu teissä. Galatalaiskirjeessä 4:19 sanotaan, että “kun Kristus (kirkkauden toivo) muodostuu teissä.” Kristus on muodostumassa teissä, kun te itse kuolette, ja Kristus tulee Elämään. Katsokaa, kuinka silloin alkaa vaino; katsokaa, kuinka vaikeudet alkavat joka puolella; katsokaa, kuinka perkele on valloillaan, aivan varmasti, koska Kristus on muodostumassa teissä.

112Ja kun Kristus oli muodostumassa Mariassa, kuninkaalta tuli nopeasti käsky: “Kaikki ihmiset on pantava verolle!” Kun Kristus oli tulossa täysin muodostuneeksi Lapseksi ja oli valmis syntymään, niin juuri silloin tuli suuri vaino.

113Nyt on lapsi muodostunut kohdussa jo pitkän aikaa, mutta nyt olemme tulossa viimeisiin päiviin, jolloin täydellisyys, jolloin Jumaluuden täyteys, jolloin Kristuksen täyteys, on tuleva julkituoduksi Hänen kansansa keskuudessa. Hän sanoi niin. Hän lupasi sen Sanassansa. Ja kun te näette tuon täyteyden, alkaa tapahtua epätavallisia asioita, joita Hän on luvannut. Siksi meidän suuret seurapiirimme ynnä muut eivät voi ymmärtää sitä. Se on heille hullutusta. Tarkatkaa nyt, he ovat muodostamassa Kirkkojen Neuvostoa, näettekö. Juuri samanaikaisesti kun Seurakunta alkaa päästä jaloillensa, kun Yliluonnollinen alkaa toimia, he ovat nyt kaikki menneet yhteen ja nyt he tulevat yrittämään tämän pysäyttämistä. Aivan tarkalleen niin kuin oli silloin.

114Kuten viime lauantaina sanoin Phoenixissa, filistealaiset ovat asemissaan Betlehemin ympärillä, ja ihmiset eivät kykene tulemaan sinne, elleivät he murtaudu tuon Kirkkojen Neuvoston lävitse. Oi, he vievät heidät seisovavetisten säiliöiden luo eivätkä tuoreiden Betlehemin vesien luo, tietenkään eivät. Sitten me huomaamme, että kuningas antoi tämän käskyn, juuri kun Kristus oli muodostumassa täydelliseksi.

115Katsokaamme nyt sitä hetken, seuratkaamme heitä hieman ennen kuin lopetamme.

Voin kuulla Joosefin sanovan: “Maria rakkaani, tuo julma kuningas!”

116Mutta hän on ehkä sanonut: “Kuulehan, kultaseni. Muista, että Pyhä Henki sanoi minulle: ‘Hänelle tulee antaa Nimi “Jeesus”, ja Hän on pelastava kansansa heidän synneistänsä’, Hänen kansansa heidän synneistänsä. Joosef kultaseni, ei ole väliä sillä, mitä tapahtuu, tai mitä kuningas sanoo, minä kykenen siihen. Minä voin istua muulin selässä. Se merkitsee useita maileja näiden kallioisten vuorten ympäri, ja jos sattuu niin, että tarvitsemme vähän apua, siellä on tiellä paljon matkalaisia, koska me emme ole ainoa perhe. Siellä on muitakin, joiden täytyy tehdä samoin, joten siellä on muitakin tiellä. Ja me voimme matkustaa heidän kanssaan Betlehemiin.” Sillä Nasaretista tultaessa heidän täytyi kulkea vuoren ylitse.

117Nyt me näemme, että Joosefilla on täytynyt olla pieni aasi, ja hän ruokki sitä ylimääräisellä heinällä ja kauroilla tuona päivänä, koska tämä pieni nainen oli melko raskas. Niinpä hän panee hänet tämän pienen aasin selkään vesisäiliön ja eväät ja ottaa kepin käteensä.

118Ja ylös tietä pitkin he lähtevät pienen muulin horjuessa ja melkein kaatuessa. Mutta katsokaa, mitä sillä on selässään! Katsokaa, minkälainen taakka sillä on! Se on kantamassa Kristusta Hänen syntymäpaikalleen. Ja tässä tämä pieni nainen istuu tuskissaan, melkein synnyttämäisillään, ja pitää kiinni muulin harjasta ja puhuu sille heidän matkatessaan tiellä.

119Voin nähdä heidän kulkevan koko päivän. He pysähtyvät, ja Joosef antaa hänen levätä ja sanoo: “Kultaseni, oletko sinä kovin väsynyt?”

120“En kultaseni, kaikki on hyvin. Minä olen kunnossa. Mutta etkö sinä haluaisi ratsastaa hetken?”

“Ei, kultaseni, istu sinä vain siellä.”

121Ja hän ottaa hänet pois tämän pienen aasin selästä ja antaa hänen levätä hetken ja sitten hän antaa hänelle vettä juotavaksi ja pienen voileivän. Ja hän nostaa hänet takaisin aasin selkään.

122Lopulta alkaa tulla pimeää. Muut tiellä olevat matkaajat kykenevät tekemään taivalta nopeammin, ja siellä hän istuu hengittäen pölyä, jota ohittavien hevoset ja vaunut nostattavat, koska heidän täytyy kulkea hyvin hitaasti hänen tilansa vuoksi. Kuinka julma asia oli lähettää tuo äiti sinne tuossa tilassa! Mutta voin kuvitella kuin pienenä näytelmänä, kuinka he tulivat tuon mäen huipulle. Betlehem sijaitsee jonkinlaisessa laaksossa, ja sen läntisellä sivulla on tämä vuori, jonne tämä polku nousee.

123Voin aivan kuin nähdä heidät nyt tässä näytelmässä, josta puhun. On tulossa pimeä. Ja Joosef tunnustelee sauvallansa tietä ja valitsee jokaisen oikopolun, jonka voi löytää. Kun tie, jota ajetaan vaunuilla, kaartaa tähän suuntaan, hän ehkä oikaisee hieman säästääkseen aikaa ja päästäkseen pois pölystä pienen vaimonsa kanssa. Tähdet alkavat tulla näkyviin.

124Ja jonkun ajan kuluttua he tulevat mäen huipulle. Ja jälleen kerran he katselevat Betlehemiä, sen kaupungin valoja, jossa he molemmat ovat syntyneet. Siellä oli monia ihmisiä, paikka oli ylikansoitettu, ihmisiä oli ulkopuolella, toiset makasivat maassa ja ympäröivillä niityillä. Ja ehkä juuri silloin tuli tuo kysymys ensimmäistä kertaa Joosefin mieleen: “Mitä minä teen, jos en löydä majapaikkaa, koska tuo Vauva saattaa syntyä tänä yönä. Hänellä on ollut kipuja koko päivän, niinpä, mitä jos tämä Lapsi syntyy tänä yönä?”

125        Seistessään siellä katselemassa alas laaksoon hän sattui vilkaisemaan sivulle, ja hänen silmiinsä osui outo näky. Tiedättehän, että tavallisesti juuri vaikeuksien hetkellä Yliluonnollisia asioita tapahtuu. Hän katsoi sinne ja näki Tähden. Hän ei muistanut koskaan nähneensä niin suurta tähteä. Se näytti olevan niin matalalla, ja näytti kuin Se olisi riippunut Betlehemin yllä. Ja autettuaan Marian erään kiven päälle istumaan ja lepäämään hetkeksi, hän kääntyi ympäri ja sanoi hänelle: “Kultaseni, oletko huomannut…” Ja hän saattoi jopa nähdä Sen heijastuksen hänen kauniissa mustissa silmissään, kun hän istui siellä hymyillen. Hän sanoi: “Kulta, eikö Tuo olekin outoa?’

126Hän sanoi: “Joosef kulta, minä olen tarkkaillut sitä siitä asti, kun aurinko laski. Olen tarkkaillut tuota Tähteä. Tavalla tai toisella, minusta tuntuu hyvin omituiselta, aivan kuin jotakin olisi tapahtumaisillaan.” No niin, tavallisesti on sillä tavoin, tiedättehän, teillä on tuo outo tunne.

127Ja he alkoivat katsella tuota Tähteä Joosefin kanssa, kun pieni muuli lepäsi ja hengitti syvään. Ja he tarkkasivat tuota Tähteä, joka toimi erikoisella tavalla. Se ei ollut samanlainen kuin muut tähdet olivat. Se näytti olevan rauhaton ja liikehtivän. Oli kuin Se olisi odottanut jotakin tapahtuvaksi. No niin, jättäkäämme nyt tämä pikku pari istumaan tähän kivelle hetkeksi.

128Menkäämme nyt mielessämme satoja maileja itään, sinne, missä nuo tietäjät olivat Intiassa. Tuona yönä, niin kuin heillä oli tapana, kun aurinko oli laskenut, ja tähdet olivat tulleet näkyviin, he menivät sinne ylös vuorelle, jossa heillä oli jonkinlainen tarkkailutorni. Ja he menivät sinne ylös palvomaan ja tutkistelemaan. Ja he lukivat ajan tähdistä. He tutkivat tapahtumia ja he tutkivat sitä, kuinka valtakunnat ja kansakunnat tuhoutuivat ja vallat lakkasivat olemasta. Ja kuinka he ajattelivatkaan ja keskustelivatkaan siitä. Ja he tunsivat nuo tähdet, joka ainoan niistä. He tunsivat ne samalla tavoin kuin me tunnemme Raamatun. Jokainen niiden tekemä liike merkitsi jotakin.

129Ja te tiedätte, että Jumala aina ilmoittaa tekonsa taivaissa ennen kuin Hän tekee sen maan päällä. Saarnaajat joka tapauksessa tietävät sen.

130Siellä he olivat tarkkailemassa tähtiä, ja välittömästi kun mitä tahansa liikettä tapahtui, he menivät ja tutkivat Kirjoituksia, nähdäkseen, mitä se oli.

“Sanotko sinä: ‘He tutkivat Kirjoituksia’?” Kyllä, Kirjoituksia. He olivat tietäjiä. He olivat niitä, joista tuli muhamettilaisia. Todellisuudessa he olivat vanhasta Meedo-Persiasta. Sieltä muhamettilaiset tulevat. Me kaikki tiedämme sen.

131Ja kuulkaahan, heillä oli ollut siellä opettaja. Jos haluatte lukea siitä, se on Daniel 2:43. Profeetta Daniel oli heidän opettajansa, kun he olivat Babylonissa. Tarkalleen, Daniel oli heidän opettaja-profeettansa. Ja hän oli opettanut heille kaikki Jumalan asiat, koska hän oli heidän opettajansa. Ja hän oli kertonut heille, että “tulisi olemaan Kivi, joka hakattaisiin irti vuoresta jonakin päivänä, käsin koskematta.” Tehän muistatte hänen puhuneen siitä. Ja se tulisi murskaamaan maailman pakanalliset kuningaskunnat, kaikki kuningaskunnat, ja se itse kasvaisi ja peittäisi maan.”

132Eivätkä nämä tietäjät olleet mitään uskomattomia. Ei, he olivat uskovaisia. He uskoivat yhteen todelliseen Jumalaan. Me tiedämme, että se on totuus. Raamattu sanoo niin. Ja jos te haluatte lukea siitä, lukekaa Apostolien teot 10:35, missä sanotaan, että “Jumala ei kunnioita kansakuntia. Hän kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Häntä ja tekevät vanhurskauden.” Nyt kuitenkin, he eivät olleet tarkasti Totuuden linjassa, mutta he uskoivat samaan Jumalaan, johon mekin uskomme. Muhamettilaiset uskovat samaan Jumalaan kuin mekin.

133Minä olen monta kertaa nähnyt muhamettilaisen papin lyövän tuota suurta kumistinta ja sanovan: “On yksi todellinen ja elävä Jumala, ja Muhammed on Hänen profeettansa.” Me uskomme, että on yksi todellinen ja elävä Jumala, ja Jeesus on Hänen Poikansa. Näettekö? Hän sanoo: “Olkoon se kaukana, että Jumalalla olisi poika.” Hän ajattelee, että sen täytyy olla henki, näettehän, ja hän sanoo: “On olemassa yksi todellinen ja elävä Jumala, ja Muhammed on Hänen profeettansa.” Ismaelin lapset yhä uskovat tuohon yhteen todelliseen Jumalaan.

134Nyt me huomaamme, että nämä tietäjät, jotka silloin eivät vielä olleet muhamettilaisia, olivat siellä tutkimassa ja tarkkaamassa noita tähtiä. He polttivat siellä öisin tulta, ja se oli pyhä tuli. Ja he palvelivat Jumalaansa näillä pyhillä tulilla yöaikaan. Ja he valvoivat ja he palvoivat ja kiipesivät joka ilta sinne ylös, niin pian kuin aurinko oli laskenut. Ja he tutkivat näitä asioita. Aivan niin kuin mekin teemme tullessamme yhteen konferensseissa ja tutkimme Raamattua sanasta sanaan. Ja he tunsivat noiden tähtien jokaisen liikkeen.

135Ja eräänä yönä, kun he olivat siellä tutkimassa, sen on täytynyt olla kaikkein hälyttävin tapaus, kun eräs vierailija oli ilmestynyt niiden keskelle, vieras Tähti, jota he eivät olleet nähneet koskaan aikaisemmin. He eivät tienneet mitään tästä Tähdestä, joten ei ole ihme, jos he tulivat levottomiksi. Voin kuvitella, kuinka he koko pitkän yön tarkkailivat Sitä. He eivät tienneet, mitä toimia Sen kanssa. Se oli heille vieras. He olivat löytäneet erään Tähden tuosta suuresta tähtikuviosta siellä, ja Se oli heille vieras, outo ilmiö. He eivät olleet koskaan nähneet mitään sen kaltaista. Niinpä he alkoivat nopeasti kaivella Kirjoituksia nähdäkseen, mikä se oli. Tietenkään he eivät löytäneet mitään omista kirjoituksistaan, mutta he menivät takaisin Danieliin ja totesivat, että “oli tulossa Kivi, Jaakobin Tähti tulisi nousemaan”, ja silloin he tiesivät, että jotakin oli tapahtumassa. Heidän on kaikkien täytynyt rukoilla ja mennä nukkumaan keskusteltuaan Siitä ensin yhdessä. Ja heidän on täytynyt tuona yönä nähdä unta, että kuningasten Kuningas oli syntynyt maan päälle.

136Sillä meille on kerrottu äskettäin noista tietäjistä siellä, että kun nuo kolme tähteä tulivat linjaan ja muodostivat yhden tähden, silloin Messias oli tullut maan päälle. Ja itse asiassa he olivat juutalaisia, jotka olivat siellä opiskelemassa tähtitiedettä. Niinpä kun he olivat nähneet sen, he tiesivät, että Jeesus oli syntynyt jossakin. He eivät tienneet, missä se oli, mutta heidän on täytynyt vetää pitkää tikkua siitä, mitä pitäisi tehdä ja kuka lähtisi matkalle. Jokainen heistä olisi tahtonut lähteä, mutta niin kuin hetki sitten sanoin, tarvitaan aina kolme todistajaa, jotka tulevat takaisin ja kertovat heille, onko se totuus. Niinpä mitä he tekivät? He lastasivat kamelinsa rikkauksillaan ja lahjoilla viedäkseen ne Hänelle.

137Ja minusta tuntuu tänä iltana, veli, sisar, että me aina yritämme katsoa, kuinka paljon me voisimme saada itsellemme, vaikka meidän tulisi antaa se, mitä meillä on Kristukselle. Katsokaahan, meidän ei tulisi opiskella, kuinka älykkäitä me voisimme olla, ja kuinka voittaa joku toinen nerokkuudessa, vaan kuinka me voisimme luovuttaa Hänelle kaiken sen, mitä meillä on.

138“Jos Jumala antaisi minulle unen, niin minä en edes uskoisi sitä”, kuulin eräiden ihmisten sanovan.

139“Minä en usko Jumalalliseen parantumiseen.” Puhuin yhtenä päivänä siitä erään miehen kanssa. Hän sanoi: “Minä en välitä siitä, kuinka monet lääkärit allekirjoittaisivat todistuksen; minä en välitä siitä, kuinka monien sinä sanot parantuneen, tai mitä tahansa muuta, minä en usko sitä! Minä en usko sitä! ”

Minä sanoin: “Tietenkään et. Se ei ollut sinua varten.”

140Jumalallista parantumista ei lähetetty uskomattomille. Se lähetettiin uskovaisille. Kristus on uskovaisia varten. Pyhä Henki on ainoastaan niitä varten, jotka uskovat, ei uskomattomia varten, sitä ei ollut tarkoitettu heitä varten. Se on sokaiseva kompastuskivi heille. Niin on ollut ja tulee aina olemaan. Se ei ole uskomattomia varten. Se on niitä varten, jotka uskovat! Siinä se on.

141Nyt me näemme, että nämä miehet olivat uskovaisia ja he halusivat tietää, mitä oli tapahtunut. He lastasivat mukaansa kaiken, mitä heillä oli, ja lähtivät matkalle. He halusivat nähdä, oliko se totta. Heillä oli pitkä matka edessään, joten he kaikki keräsivät omaisuutensa yhteen, hankkivat kultaa, suitsuketta ja mirhaa viedäkseen ne tälle Kuninkaalle, jota he lähtivät etsimään. Ja he lähtivät matkalle lahjoineen.

142Ja huomatkaa, löytääkseen tämän Kuninkaan he seurasivat Taivaallista, Jumalan antamaa Merkkiä eikä jotakin ihmisten teologiaa. He olivat nähneet Sen Sanasta, Sen tuli olla siellä, ja he seurasivat tuota Taivaallista Merkkiä.

143Jos miehillä vain voisi olla samanlainen rohkeus, kuin heillä oli! Jos heillä vain voisi olla sellainen ymmärrys, kuin heillä oli! Kun Jumala antaa meille jotakin, ja jos Se on Kirjoitus, pitäkää Siitä kiinni!

144On miehiä, jotka sanovat: “Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste.” Pyhän Hengen kaste on olemassa, ja aivan tarkalleen sellaisena kuin Se tuli Helluntaipäivänä, niin Se tulee tänäänkin, jumalallinen parantaminen, Jumalan Voima! Kukaan ei voi selittää sitä pois Raamatusta. He sanovat: “Se on otettu pois.” Minä voin näyttää teille, missä Jumala antoi Sen Seurakunnalle! Näyttäkää te minulle Kirjoitus, missä Hän otti Sen pois? Sitä ei ole Raamatussa!

145Sillä: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Sillä lupaus on…” Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Katukaa, joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on teille, teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, kenet tahansa Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Kenet tahansa, joka koskaan kutsutaan! Pyhä Henki on rehelliselle sydämelle sama tänä iltana kuin oli silloinkin. Onko se liian epätavallista, että te uskotte Jumalaa?

146Niin kuin Paavali sanoi Agrippalle: “Oi Agrippa, kieltäisitkö sinä sen, mitä profeetat ovat puhuneet?”

147Kieltäisittekö te sen, mitä Jeesus itse sanoo, sen, mitä Raamattu itse sanoo (joka on Kristus, voideltu Sana)? Ja jos Sana pysyy teissä, silloin te olette Sanalla voideltu henkilö. “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä, silloin pyytäkää mitä tahdotte, ja se tullaan tekemään teille.” Se on Kristus teissä, Sanan voitelu tätä ajanjaksoa varten, tai missä tahansa ajanjaksossa he elivätkään. Jumala jakoi Sanansa ajanjaksoille. Ja joka kerta, kun tuo ajanjakso tuli, seurakunnat ovat kokonaan sekaisin, ja Jumala voitelee jonkun ja lähettää Sen alas ja panee Sanan toimimaan juuri sillä tavalla kuin Hän sanoi, että Se tulisi toimimaan. Tarkalleen. Ja tätä päivää varten on profetoitu Sana. Jumala odottaa löytääkseen jonkun, jolle Se ei olisi liian epätavallista, niin että heidät voidaan voidella Pyhällä Hengellä todistukseksi siitä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja olemaan loistava valo, sokaisemaan uskomattoman silmät. Ja kun he pilkkaavat Sitä, se on tuova tuomion heidän ylleen, sillä Jumalan Laki on oikeudenmukainen, ja tuomio voi tulla vain Hänen tuomionsa mukaan. Ja sitten Hän voi tuomita maailman ja polttaa sen tulella, niin kuin Hän teki sodomalaisille. Pankaa nyt merkille.

148Me näemme, että he matkallaan seurasivat Jumalan antamaa Merkkiä. He tarkkasivat sitä. He eivät ottaneet kenenkään sanaa siitä. He eivät menneet neuvottelemaan minkään piispan tai minkään muunkaan kanssa. Jumala antoi heille Merkin. He olivat nähneet Kirjoituksesta, että Se oli Totuus, ja he lähtivät seuraamaan Sitä. Se johti matkaa. Se oli tuo Yksi, joka oli ennustettu Kirjoituksissa. He tiesivät, että se oli tulossa, ja he seurasivat sitä. Ja mikä se oli? Voin nähdä heidän heiluttavan hyvästiksi: “Yhtenä päivänä me tulemme takaisin, veljet, ja tuomme teille sanan, sillä me tiedämme, että Se on totta.” Ja he seurasivat sitä yli vuorten, alas Tigris-virran ylitse ja läpi tasankojen, päiviä ja kuukausia, niin kovaa kuin vain pääsivät kulkemaan, ja tarkkasivat tuota Tähteä.

149Päiväsaikaan he mahdollisesti nukkuivat ja lepäsivät ja puhelivat toisillensa: “Oi, sen täytyy olla ihmeellistä, kun me pääsemme sinne. Tämä taivaallinen Valokiila, tämä taivaallinen Valo, tämä Valo, jonka me näemme, tämä Yliluonnollinen! ”

150Aamen! Luuletteko minun olevan poissa tolaltani? En ole. Pankaa merkille tämä taivaallinen Valokiila, tämä Valo, jota me tarkkaamme!

151Muistakaa nyt, kukaan muu ei nähnyt Sitä. Se kulki havaintoaseman yli toisensa jälkeen ja tietäjien ohitse toisensa jälkeen. Mutta Se oli lähetetty heitä varten. Minä uskon heidän nähneen Sen, koska Raamattu sanoo niin. Kukaan muu ei nähnyt Sitä.

152         Kukaan ei nähnyt tuota Valoa, jonka Paavali näki, tätä samaa Valoa. Se iski hänet maahan tiellä, joka johti Damaskokseen. Mutta Se oli annettu vain Paavalia varten.

153Kukaan muu paitsi Johannes ei nähnyt Pyhän Hengen, tuon Kyyhkysen, tulevan niin kuin Valo Taivaasta. Hän todisti nähneensä Sen. Hän näki Sen, ja muut eivät nähneet. Hän näki Sen, koska hän odotti näkevänsä Sen.

Nuo tietäjät odottivat Sitä!

154Ja kun te odotatte Sitä, kun te olette valmis vastaanottamaan todellisen joululahjan, Jumalan Kristus-Lahjan, Pyhän Hengen, te odotatte Sitä ja te tulette näkemään Sen. Se on taivaallinen Valo, jonka Jumala on lähettänyt alas Taivaasta, jotta Se todistaisi Jeesuksesta Kristuksesta.

155No niin, he eivät ottaneet kenenkään muun sanaa Siitä. Päiväsaikaan he olivat rauhattomia ja sanoivat: “Oi, voin tuskin odottaa. Kuinkahan paljon pidemmälle meidän tulee mennä? Luultavasti Jerusalemiin tai alas Pyhään Maahan, Palestiinaan, koska siellä profetia sanoi Hänen syntyvän. Niinpä me tulemme näkemään Sen, ennemmin tai myöhemmin.” Sitten tuli jälleen yö ja pimeys alkoi laskeutua.

156Muistakaa, Valo loistaa ainoastaan pimeydessä. Se on ainoa tapa, josta Se tunnetaan. Jos me koskaan olemme eläneet pimeässä ajassa, jossa miehet ja uskontunnustukset ovat vieneet ihmiset pois Jumalan Sanasta, niin sellainen on tänään, kun nämä kirkkokunnat ovat sitoneet heidät kaikenkaltaisiin muihin asioihin, mutta ei Jumalan Sanaan. Niin suuressa määrin, että he tulevat menemään Kirkkojen Neuvostoon ja senkaltaisiin asioihin ja liittävät itsensä yhteen kaikenkaltaisten uskomattomien kanssa. Vaikka Raamattu sanoo: “Kuinka voi kaksi vaeltaa yhdessä, elleivät he ole sopineet?” Ja meidän seurakuntamme ovat menossa senkaltaiseen asiaan! Varmastikin he ovat sokeita! Mutta juuri pimeässä hetkessä Valo tulee näkyviin. Silloin Valo loistaa.

157Ja he tarkkasivat Sitä. Ja yön tullen he iloitsivat ja sanoivat: “Jatka vain johtamista, johda länttä kohden, jatka yhä eteenpäin, opasta meidät tuohon täydelliseen Valoon.” Virtojen ylitse, aavikoiden halki ja kaikkialle vain haluten, että saisivat tulla tietämään Totuuden, he seurasivat Sitä ja halusivat löytää Totuuden.

158Ja katsokaahan, Jerusalem ja Betlehem olivat samassa linjassa sieltä katsottuna, missä he seisoivat. Huomatkaa tämä. Oi mikä symboli, jos vain voitte käsittää sitä. Tässä on Betlehem, ja Jerusalem on täällä. Ja sieltä, mistä nuo tietäjät tulivat, heidän täytyi tulla Jerusalemiin ennen kuin he tulivat Betlehemiin. Käsitättekö te sitä? Tuo suuri, itsetehty, kirkkokuntien päämaja, Jerusalem, jossa kaikki kirkkokunnat kohtasivat toisensa. Suuri Neuvosto kokoontui siellä, tiedättehän. Niinpä kun nämä miehet tulivat tähän kaupunkiin, he ajattelivat: “Siellä se on! Jos joku voi tietää Siitä jotakin ja voi selittää meille tämän suuren salaperäisen Valon, niin niitä ovat kaikki nämä ylipapit. Siellä on jumaluusopin tohtoreita, Ph.D., LL.D., ja kaikkea muuta, he tietävät Siitä kaiken. Oi veli, Jerusalem on näkyvissä! Menkäämme sinne, me olemme tulleet perille.” Ja suoraan sinne kaduille he ryntäsivät!

“Minne te olette menossa?”

“Meillä on suuri sanoma.”

“Mikä se on?”

159“Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas? Mitä tämä salaperäinen Valo täällä merkitsee? Kuka, missä Hän on?” Ylös ja alas katuja nämä rikkaat miehet hienosti satuloituine kameleineen kulkivat ja huusivat: “Missä Hän on? Missä Hän on? Missä Hän on?” Mutta he tulivat toteamaan, etteivät he saaneet vastausta.

160Tuo suuri huuto tänään on: “Kommunismi on yllämme!” Oi, jokaisessa radiolähetyksessä lyödään aina kommunismia. Te voitte erottaa kommunismin, mutta ajan merkkiä te ette kykene erottamaan.

161Jeesus sanoi: “Te tunnette taivaan merkit, mutta ajan merkkiä te ette erota.”

162Aina ollaan puhumassa: “Kommunismi! Kommunismi!” Teidän on parasta nähdä, että sen kanssa on jotakin muutakin.

163Missä ajassa me elämme? Mikä on tuo merkki, jonka Jumala sanoi näyttävänsä viimeksi, ennen kuin kaikki tapahtuu? Mitkä merkit Hän antoi? Israel on kotimaassaan. Viikunapuu on jälleen asettamassa itsensä ennalleen. Katsokaa, kuinka kaikki on tarkalleen linjassa. Ja seurakunta on Laodikean tilassa, Jeesus ulkopuolella, pakolaisena omasta seurakunnastansa aivan samoin kuin Daavid oli siellä Betlehemin yläpuolella ollessaan pakolaisena oman kansansa keskeltä. Pakolainen! Ja Raamattu sanoo, että Kristus viimeisinä päivinä olisi pakolainen oman kansansa keskuudesta. Siellä se on, Ilmestyskirjan 3. luvussa, siellä Laodikean ajanjaksossa, jossa me nyt elämme. Siellä Kristus on ulkopuolella kolkuttamassa ja yrittää päästä sisälle, pakolaisena oman kansansa keskuudesta.

164Juuri silloin nuo soturit vetivät esiin miekkansa, kun Daavid kaipasi juoda tuoretta vettä. Ja he taistelivat tiensä noin 25 kilometriä miesten lävitse voidakseen tuoda hänelle vettä juotavaksi. Ja Daavid kaatoi sen maahan juomauhrina!

165Kyllä, tämän päivän soturit, Jeesus haluaa hyvää juotavaa, vanhan helluntain tuoretta vettä. Nämä kirkkokunnalliset seisovat vedet tekevät Hänet sairaaksi. Ottakaa Jumalan Sana, vetäkää Se esiin ja leikatkaa tienne kaikkien näiden uskontunnustusten ja muiden asioiden lävitse, kunnes tulemme sille paikalle, missä on tuoretta vettä Häntä varten, niin että palvonta on todellista, totista aidosta sydämestä lähtevää, niin että Hän voi vuodattaa alas itsensä ja saada Sanan elämään tässä päivässä. Hänellä tulee olemaan se. Hän sanoi, että Hän tulisi “palauttamaan entiselleen ihmisten uskon takaisin isien puoleen, se tarkoittaa lasten uskon takaisin isien puoleen.” Malakia 4 lupaa sen tulevan, ja se tulee olemaan. Älkää murehtiko, se tulee olemaan. Jumala on sanonut niin, joten siinä kaikki. Kello tikittää eteenpäin. Kyllä vaan. Mutta tänään me näemme, kuinka nuo suuret…

166Miksi kommunismi tulee? Miksi se on nielemässä maailmaa? Kuinka voi yksi prosentti venäläisistä tehdä sen? Kaikki mitä siellä, on kommunismia. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia on yhä kristittyjä. Yksi prosentti venäläisistä hallitsee melkein koko itäistä maailmaa. Kommunismi. Miksi? Miksi se voi tehdä niin? Koska Raamattu sanoo, että se tulisi tekemään sen. Jumalalla on vastaus siihen.

167Mutta katsokaahan, nyt me yritämme taistella sitä ja tätä vastaan. Ja juuri sitä Asiaa, jonka Jumala on lähettänyt meille tarkkailtavaksi, sitä me emme näe.

168He olivat… Siellä he yrittivät päästä selville, minkälaisia nappeja heidän pitäisi käyttää vaatteissaan, ja kuka tulisi olemaan heidän pääpuhujansa seuraavassa konferenssissa, ja niin edelleen, jotakin siihen tyyliin.

169Ja tässä nämä viisaat miehet tarkkasivat Taivaallista Valoansa, kun he olivat matkalla sinne, ja he sanoivat: “Kun me tulemme Jerusalemiin, niin he tulevat kertomaan meille, mikä tämä taivaallinen, salaperäinen, yläpuolellamme oleva Valo on, joka johtaa meitä.” Ja ylös ja alas katuja he kulkivat huutaen: “Missä Hän on? Missä on syntynyt Hän, juutalaisten Kuningas? Me näimme Hänen Tähtensä idässä. Me olemme tulleet palvomaan Häntä. Meillä on kultaa, suitsuketta ja kaikkea muuta Häntä varten. Missä Hän on? Missä Hän on?”

170He sanoivat: “Mitä? Missä on kuka?” Samoin se on tänään. “Oi, ei sellaisia asioita tänään tapahdu”, he sanovat.

“Oi, kun aurinko laskee, me näemme salaperäisen Valon.”

“Me emme ole nähneet Sitä.”

“Kysykäämme tornissa olevalta vartiomieheltä.”

“Oletko sinä nähnyt jonkinlaista salaperäistä Valoa?”

“Mitä te oikein tarkoitatte?”

“Oletko nähnyt mitään salaperäistä…?”

171“En! Mikä teillä oikein on vikana?” Näettekö, heillä ei ollut vastausta.

172Heillä ei ole sitä myöskään tänään! He eivät tiedä, mitä nämä asiat ovat, vaikka heidän tulisi tietää se, vaikka näiden seurakuntien suurten johtajien tulisi olla tietoisia näistä asioista. Mutta Jumala työskentelee aina vähemmistöjen kanssa, ja se on niin nöyrää, että se menee heidän päittensä ylitse, he eivät tiedä siitä mitään. Mutta kuitenkin Hän täyttää Sanansa sillä tavalla. Sitä se on. Me saamme itsemme niin sekaisin näiden suurien, valtavien asioiden kanssa, emmekä voi liikkua. (Jumala, leikkaa meidät irti noista asioista, voidaksemme nähdä, missä hetkessä me elämme.) Vaikka Jumalan täytyisi jälleen työskennellä unen kautta, voi Hän paljastaa sen teille. Varmasti, Hän voi. Me elämme viimeisissä päivissä. Kuunnelkaa nyt. Oi!

173Heillä ei ollut vastausta tuon salaperäisen Valon suhteen, heidän päämajoillaan ei ollut sitä. Samoin ei heillä myöskään ole sitä tänään. Niinpä mitä he tekivät? He pyysivät noutamaan Jumalan Sanan. Siinä on ideaa. He sanoivat: “Katsokaamme sitä Jumalan Sanasta voidaksemme nähdä, mitä nämä asiat ovat.” Ja he pyysivät katsomaan Jumalan Sanasta. Nuo tietäjät olivat älykkäämpiä kuin monet ihmiset tänään. Tietäjät näkivät, Jumalan Sanan mukaisesti, että heillä ei ollut vastausta, eivätkä he tulisi saamaan sitä. Aamen. He totesivat, ettei se ollut edes oikea kaupunki, se ei ollut edes oikea paikka. Hänen tuli syntyä Juudean Betlehemissä. Aamen. Vähäisimmässä ja nöyrimmässä niiden kaikkien kesken, tuossa pienen pienessä paikassa eikä tässä suuressa itsetehostetussa paikassa. Viisaat miehet huomasivat sen nopeasti. Jumalan Sana paljasti sen, että heillä ei ollut sitä, eivätkä he tulisi saamaan sitä sieltä, joten he lähtivät ulos tuosta sekasotkusta. Jos me vain osaisimme tehdä samoin! Heitä varoitettiin unessa. Ja he lähtivät ulos tuosta sekasotkusta. He jättivät sen heille, halleluja! He jättivät sen.

174Sen jälkeen kun he olivat tulleet ulos tuosta sekasotkusta, Yliluonnollinen ilmestyi jälleen heille. Siinä se on. Sen jälkeen kun he olivat leikanneet itsensä irti noista asioista. Sen jälkeen kun he olivat tulleet ulos kaikesta tuosta sekasotkusta, hälinästä ja väittelystä, sieltä, missä kaikki suuret päämajat olivat, kaikki suuret ylipapit ja jumaluusopin tohtorit, joilla oli Ph.D., jotka kävelivät siellä ympäriinsä valtavan suurissa, korkeissa turbaanihatuissaan, jotka estivät heitä näkemästä Sitä. Senkaltaiset asiat sokaisevat paljon ihmisiä, suuria nimiä, tunnettuja suurmiehiä.

175Monet heistä sanoivat: “No niin, ei ole mitään tuon kaltaista asiaa. Neljäänsataan vuoteen me emme ole kuulleet mistään tuollaisesta. Mikä noilla hulluilla ihmisillä on vikana? Lähettäkää heidät takaisin Intiaan, minne he kuuluvat.”

176“Mitä? Mitä Jumalan Sana sanoo Siitä? Hän sanoo: ‘Sinä Juudean Betlehem, etkö sinä ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa? Mutta sinusta on tuleva…’ Oi, mehän olemme väärässä paikassa”, he sanoivat. “Me emme tule liittymään yhteen minkään tämän kaltaisten asioiden kanssa.”

177Niinpä he käänsivät kamelinsa ympäri ja lähtivät pois sieltä. Jumala siunatkoon heitä. Ulos sieltä he lähtivät. Ja niin pian kuin he olivat päässeet pois sieltä, tuo Valo ilmestyi jälleen. Tuo Yliluonnollinen alkoi liikkua heissä jälleen. Oi! Nuo tietäjät jättivät heidän järjestelmänsä ja alkoivat seurata Yliluonnollista. Niinpä sen jälkeen, kun he olivat tulleet ulos sieltä, tapahtui, että tuo Yliluonnollinen Valo Taivaasta ilmestyi heille uudestaan.

178Niin kauan kuin te olette sidottuja tuohon uskomattomien joukkoon, te ette koskaan kykene näkemään Sitä. Te tulette olemaan sokeita kuin yölepakot. Leikatkaa itsenne irti kaikesta, oli se sitten isä, äiti, sisar, veli, kirkkokunta, tai mikä se sitten onkin. “Hän, joka ei jätä kaikkea, mitä hänellä on, ja seuraa Minua, hän ei ole edes sen arvoinen, että häntä kutsutaan Minun omakseni. Hän, joka laskee kätensä auraan, ja aloittaa, ja kääntyy katsomaan taakseen, ei ole arvollinen auraamaan.” Veli, sisar, sallikaa minun sanoa teille, että on olemassa aito, todellinen kristillisyyden Valo, joka loistaa tänä iltana. Se on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Leikatkaa itsenne irti kaikesta! Ja Hän on Sana. Hän on aina Sana. Jumalan Sana on täydellisesti oikein. Se ei perustu yksityiseen tulkintaan.

Te sanotte: “Se merkitsee tätä.”

179Se merkitsee juuri sitä, mitä Se sanoo. Raamattu sanoo: “Se ei perustu mihinkään yksityiseen tulkintaan.” Jos Se sanoo: “Musta on mustaa, ja valkoinen on valkoista”, niin juuri on. Se on lopullista. Se on Absoluutti. Ja jokainen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, on sidottu Siihen, riippumatta mistään, mikään ei tule erottamaan häntä Siitä. Hän on sidottu Sanaan, koska Se on Kristus. Kristus on Sana. Ja Kristus ei voi valehdella Sanansa suhteen, sillä Hän on tuo Sana.

Te sanotte: “No niin, minä tiedän, että Hän on sanonut Sen, mutta…”

180        Siinä ei ole mitään “muttaa” eikä mitään muutakaan, joka koskisi sitä. Hän vain sanoi, että Se oli sillä tavalla, ja niin Se on. Eikä Hän voi muuttaa Sitä. Hän on muuttumaton. Hän sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät milloinkaan katoa pois, Ne eivät tule koskaan pettämään.” Se tulee olemaan juuri siellä Sen omana aikanaan. Siellä tulee silloin olemaan joku, joka saa Sen loistamaan. Niin se on.

181Ja Jumala oli puhunut tuon Sanan, että tämä Poika tulisi olemaan siellä, ja siellä Hän oli ja sai Sen loistamaan. Siellä oli tuo taivaallinen Vieras, ja he tarkkasivat Sitä ja löysivät Sen. Niinpä he jättivät tuon vanhan uskontunnustuksen ja lähtivät jälleen seuraamaan Yliluonnollista. Kuinka he iloitsivatkaan! Raamattu sanoo, että “he iloitsivat ylenpalttisen suurella ilolla, kun he näkivät tuon Valon ilmestyvän uudelleen.”

182Oi, veli, sisar, jos jokainen teistä, jos jokainen meistä, myös minä ja jokainen meistä, vain voisi panna syrjään kaiken tämän joulurihkaman, näettekö, lakkaisimme kaikesta tästä lahjojen antamisesta toisillemme, kaikesta tämän maailman mielettömyydestä ja vain ottaisimme pois tieltä oman ylpeytemme ja asettaisimme sen maahan ja murskaisimme jalkojemme alle ja sanoisimme: “Herra Jeesus, opasta minut tuohon täydelliseen Valoon.” Tarkatkaa silloin, miten tapahtuisi jotakin Yliluonnollista. Pyhä Henki on tuleva esiin ilmiömäisellä tavalla. Näettehän?

183He jatkoivat eteenpäin ja seurasivat Yliluonnollista. Ja minkä he jättivät taakseen? He seurasivat tuon päivän Taivaallista Merkkiä, muistakaa nyt, Se oli taivaallinen, Jumalan antama Merkki. Uskotteko te kaikki, että se on totta? Se oli taivaallinen, Jumalan antama Merkki. He seurasivat tuota Merkkiä, kunnes he löysivät lihaksi tehdyn Sanan. Uskotteko te, että Hän oli lihaksi tehty Sana? Tuolle päivälle luvattu taivaallinen Merkki johti heidät lihaksi tehtyyn Sanaan.

184Veli, sisar, Hän tulee tekemään samalla tavoin tänä iltana. Tämä suuri Taivaasta tullut Merkki, joka meillä on, Pyhä Henki, joka elää keskuudessamme, seuratkaa Sitä. Jotakin liikkuu sydämissänne: “Tiedän, että minun tulisi vastaanottaa Se. Tiedän, että minun tulisi tehdä enemmän kuin vain liittyä seurakuntaan.”

185“Minä menestyn niin hyvin liike-elämässä.” Veli, tiedätkö, että jonakin näistä päivistä saattaa sydänkohtaus tulla kello neljältä aamulla, ja sinun on jätettävä liike-elämä? Minne sinä sitten menet sen jälkeen?

186[Tyhjä kohta nauhassa.] … omassa lihassanne on vahvistettu, että te olette henkilö, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä. Ettekö te rakastaisi omistaa sitä? Eikö se olisi suurin joululahja, minkä kukaan voisi saada? Iankaikkisen Elämän lahja. “Niin Jumala rakasti maailmaa, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei kukaan, joka uskoo Häneen, kuolisi, vaan että hänellä olisi Iankaikkinen Elämä.”

187“Me olemme nähneet Hänen Tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.”

188Sivilisaatio on kulkenut auringon mukana idästä länteen. Me olemme nyt Länsirannikolla, itä ja länsi ovat kohdanneet, me emme voi mennä yhtään pidemmälle. Vanhin sivilisaatio on Kiina, suoraan maapallon toisella puolella.

189Ja synti on kulkenut sivilisaation mukana. Tiedän, että on kovaa sanoa tämä. Mutta veli, sisar, jopa ihmisten sydänten ajatukset tai aikomukset, Hengen voitelema mies voi kestää, ja te olette tarkanneet sitä ja nähneet sen tapahtuvan muille. Te seisotte ja tarkkaatte henkilöä, annatte heidän vain sanoa sanan tai kaksi, ja siinä se on, näettekö, se saa kiinni tuon voitelun, joka heillä on. Kaikki ihmisten ajatukset ovat jatkuvasti pahoja. On aivan samalla tavoin kuin oli Nooan päivinä, niin että Jumala oli pahoillaan siitä, että oli koskaan tehnyt ihmisen. Hän sanoi: “Minä tulen hävittämään ihmiset maan pinnalta.” Ja me olemme jälleen tulleet uudestaan tuohon aikaan.

190Huomatkaa. Mutta Hänellä on pieni Seurakunta, jonka Hän haluaa ottaa. Hänellä on monia tuhansia, jotka lepäävät, nukkuvat maan tomussa, ensimmäinen vartio, toinen, kolmas neljäs, viides, kuudes. Ja tämä on seitsemäs vartio. Ja tuon vartion aikana Hän löysi viisaita neitsyitä, neitsyitä, joilla oli öljyä lampuissansa, ja niitä, joilta öljy oli loppunut. Öljy on symboli Pyhästä Hengestä. Jos et ole löytänyt Öljyä lampustasi tänään, veljeni, sisareni, niin miksi et ottaisi Sitä, Jumalan suurinta Joululahjaa?

191Te tiedätte, kuinka me tänään hankimme suuria hienoja lahjoja, joiden käärimiseenkin jo tarvitaan kolme dollaria, kun siihen pannaan kaikenlaisia koristeita. Ja monta kertaa te ajattelette, että se on valtavan hieno lahja. Eräässä kaupassa, tässä yhtenä päivänä, keskusteli kaksi naista siitä, mitä he ostaisivat isälleen. Toinen sanoi sisarelleen: “Mitä sinä tulet ostamaan isälle?”

192Tämä vastasi: “Minä ostan hänelle korttipakan ja kartongin savukkeita.”

193Toinen sanoi: “Minulla on hänelle iso pullo viskiä, ja minä tulen käärimään sen lahjakääreeseen.” Katsokaahan, koristeltu ulkopuoli ei ilmaise sitä, mitä sisäpuolella on. Näettehän?

194Mutta Jumalalla on Joululahja teille tänä iltana. Hän kääri Sen seimeen. Ulkopuolella ei ollut kovinkaan paljoa, mutta sisäpuolella on Iankaikkinen Elämä. Ettekö te haluaisi tämän Pyhän Hengen ilmiön tulevan elämäänne tänä iltana ja johtavan teidät Iankaikkiseen Valoon?

Kumartakaamme päämme hetkeksi.

195Tässä hiljaisessa hetkessä, tämä pieni katkonainen sanoma, jos voisin sitä joulusanomaksi kutsua. Jos te todella uskotte sen olevan Totuuden, ettekä vielä ole löytänyt tuota Iankaikkista Valoa, jos ette vielä koskaan ole antaneet suuren Pyhän Hengen johtaa itseänne tuohon Valoon, niin ettekö juuri nyt sanoisi sydämessänne: “Herra Jeesus, minä haluan löytää tuon Valon. Minä en välitä siitä, mitä joku muu sanoo. Se olen minä, minä haluan löytää tuon Valon.” Kohottaisitteko nyt kätenne, kun päänne ovat kumarrettuina? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Rukoile puolestani, veli Branham, minä totisesti haluan löytää tuon Valon.” Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua. Ja Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Vieläkö joku kohottaisi kätensä ja sanoisi: “Minä haluan. Minä haluan Jumalan Joululahjan.” Jumala siunatkoon sinua, herra, ja sinua rouva. Sanoisiko vielä joku: “Minä haluan Jumalan Joululahjan. Lähetä Se minulle, Herra, minä en välitä siitä, millainen se on, tuleeko Se tallin seimessä, tai siitä, kuinka vähän Se viehättää maailmaa.” Tehän tiedätte, että Jumalan suuret lahjat saavat ihmiset aina toimimaan oudolla tavalla.

196Katsokaa Moosesta, joka oli suuri teologi ja suuri oppinut, mutta yhtenä päivänä hän kohtasi Valon siellä erämaan takaosassa. Hän riisui kenkänsä. Kahdeksankymmentävuotias mies, jonka parta riippui vyötärölle, pani vaimonsa ja lapsensa muulin selkään ja meni alas Egyptiin, jossa hänellä eräänä päivänä oli ollut kokonainen armeija hallinnassaan ja hän oli epäonnistunut. Nyt hän oli menossa takaisin Egyptiin vain käyrä keppi kädessään ottaakseen hallintaansa kansan. Miksi? Hän oli löytänyt tuon Valon, tuon Yliluonnollisen.

197Ja tuo pieni Asia, joka liikkuu sydämessänne tänä iltana, se on tuo Yliluonnollinen, se on päivän Valo. Ettekö antaisi Sen johtaa itseänne Jeesuksen Kristuksen luo, joka on ainoa, joka kykenee antamaan teille Elämän? Onko siellä joku, joka ei ole kohottanut kättään, ja sanoisi: “Muista, veli Branham, minua nyt rukouksessa”? Jumala siunatkoon sinua. Vielä on joku? Jumala siunatkoon sinua. Toinen, vieläkö on joku? Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Joku muu? Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Tahtoisiko vielä joku muu?

198Sanokaa: “Minä haluan seurata Aamutähteä, Kristusta. Minä haluan seurata ja löytää oman Jeesukseni tässä päivässä. Haluan päästä pois kaikesta tästä joulun koristeellisuudesta ja asioista, koska jonakin päivänä se tullaan polttamaan sammumattomalla tulella.” Ja kaikki nuo, jotka suvaitsevat sitä, tullaan polttamaan sen kanssa. Maailmaa, syntisiä, tullaan rankaisemaan ja heidät tullaan hävittämään maailman mukana. Maailmallisuutta rakastavat ihmiset tullaan hävittämään maailman kanssa. Ja jos teillä yhä on maailman rakkaus itsessänne, mutta tänä iltana haluaisitte myydä itsenne täydellisesti Jeesukselle Kristukselle ja Hänen Sanallensa, niin kohottaisitteko kätenne. Nyt joku, joka ei vielä ole kohottanut kättään. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Sanokaa se vain. Jumala siunatkoon sinua, rouva.

199Te ette tiedä hetkeä, jolloin joku saattaa kohottaa kätensä. Te sanotte: “Mitä eroa siinä on, veli Branham?” Se on ero kuoleman ja Elämän välillä.

200Jos tuo käsi on kohonnut, ja te todella tarkoitatte sitä, silloin siellä vierellänne on Joku. Mikä Se on? Se on tuo Valo, josta minä puhun. Se on tuo Valo, joka sanoo teille: “Minä olen ollut väärässä. Minussa on maailmaa. En halua sitä enää. Minä kohotan käteni.” Se on todistus.

201Muistatteko, mitä kohotetut kädet merkitsevät? Jokaisella kielellä Taivaan alla kohotetut kädet merkitsevät antautumista, se on antautumisen merkki. Kun te kohotatte kätenne armeijassa, missä tahansa te kohotatte kätenne, se on kansainvälinen merkki antautumisesta.

202Kuinka moni tänä iltana, juuri nyt, haluaisi kohottaa kätensä ja sanoa: “Minä luovutan kaiken, Herra. Minä antaudun. Minä olen valmis antautumaan.” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Se on oikein. Se on hienoa.

203Voisiko pianisti tulla pianon ääreen, kun me rukoilemme?

204Taivaallinen Isä, minä käsitän Sanan sanoneen: “Niin moni kuin uskoi, tuli kastetuksi.” Siinä on kaikki, mitä tarvitaan, Herra. Jos he uskovat Sinua, silloin täytyy jotakin tapahtua. He ovat Sinun, he ovat voittopalkintoja tästä pienestä Jumalan Sanan palveluksesta. Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo on täällä tänä iltana, kun tämä hieno joukko ihmisiä on kokoontunut tänne juhlapäivälliselle. Mutta tänä iltana me tiedämme, että Sinä olet täällä. Jollakin tavalla, me emme ehkä näe sitä silmillämme, mutta me olemme tunteneet Sen, toisella aistillamme, tuntemisen aistilla sydämissämme, omissatunnoissamme. Meidän sielumme on puhunut meille ja sanonut: “Me olemme Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, joka on suurin Joululahja, ensimmäinen todellinen Joululahja Jumalalta ihmisille.”

205Ja kuitenkin, kaikista näistä saamistamme lahjoista huolimatta, monet eivät vielä koskaan ole saaneet tuota suurta Lahjaa. Me rukoilemme, Jumala, tänä iltana heidän puolestansa, jotka kohottivat kätensä merkiksi siitä, että he haluavat tämän kaikki riittävän. He ovat olleet nojallaan siihen suuntaan, Isä.

206Myös monet rabbit olivat sillä tavoin, monet tuon päivän suurista opettajista olivat myös kallellaan Siihen suuntaan, mutta he pelkäsivät astua esiin ja antautua kertakaikkisesti uskoakseen Sen ja vastaanottaakseen Sanoman ja sen hetken Valon, vahvistetun Sanan. Siellä oli monia, jotka tekivät sen.

207Herra, täällä on monia tänä iltana, kaksi- tai kolmekymmentä tässä pienessä ihmisryhmässä. Jos olen yli- tai aliarvioinut sen, suo se minulle anteeksi. Mutta Herra Jumala, ehkä niin monet, enemmän tai vähemmän, kohottivat kätensä. He ovat valmiit antautumaan. Jumala, anna heille Jeesus. Anna Pyhä Henki heidän elämäänsä. Voikoon tämä olla heidän elämänsä suurin hetki. Voikoot he mennä koteihinsa tänä iltana Joosefin tavoin ja pohdiskella näitä asioita sydämissään: “Miksi minä kohotin käteni? Mikä sai minut tekemään sen? Kuinka minä tulin tehneeksi sen? Vaikka olenkin väittänyt olevani kristitty monia vuosia, mutta Jokin käski minua kohottamaan käteni.” Seurakuntien jäsenet, jopa saarnaajat kohottivat kätensä, Herra. Minä rukoilen, että Sinä tulisit suomaan tämän siunauksen heille. Suo se.

208Ja tulkoon Herran Enkeli ja sanokoon: “Älä pelkää, tämä on tämän päivän Valo. Tämä on hetken Valo. Ehtoovalot loistavat. Profeetta sanoi, että tulisi olemaan Valo ehtooajassa, juuri ennen kuin aurinko laskee.” Ja Herra, me näemme ajan auringon laskevan, se tulee pian sulautumaan Iankaikkisuuteen. Suo Herra, että jokainen heistä löytäisi Jeesuksen tänä iltana. Sillä minä pyydän sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

209Kohottakaamme kätemme antautumisen merkiksi, tällä tavalla, kun nyt nousemme seisomaan.

210Minä tulen kysymään teiltä jotakin. Te, jotka kohotitte kätenne hetki sitten, minä rukoilin teidän puolestanne. Siinä kaikki, miten tiedän toimia, rukoilla. Minä tulen uskomaan puolestanne. Minä uskon Hänen antavan minulle sen, mitä pyydän, koska Hän on luvannut sen. Hän ei voi valehdella. Ainoa asia, joka estäisi sitä tapahtumasta, olisi minun epäuskoni. Minä uskon teidän puolestanne, että te todella tarkoititte sitä. Ja Jumala tulee antamaan teille Pyhän Hengen. Hän tulee antamaan Sen teille, koska te olette pyytäneet Sitä ja te haluatte antautua.

211Ja jos olette tehneet sen, niin minä sanon, mitä haluan teidän tekevän. Haluan teidän etsivän itsellenne jonkun hyvän seurakunnan, joka uskoo Pyhän Hengen kasteeseen. Menkää sinne. Ja kun olette siellä, menkää pastorinne tykö ja sanokaa hänelle: “Minä kohotin käteni yhtenä iltana pienessä kokouksessa?” Teidän ei tarvitse sanoa hänelle, missä se oli. Sanokaa: “Minä kohotin käteni. Haluan sinun rukoilevan kanssani, pastori. Minä etsin Pyhän Hengen kastetta. Minä haluan Sen. Minun täytyy saada Se. Minulla täytyy olla Se, jotta voin elää. Minun on pakko saada Se! Minä olen nähnyt Valon.” Oi, Jumala on antava Sen teille. Tahdotteko te tehdä sen nyt?

212Ja nyt me tulemme kaikki yhdessä laulamaan: “Minä luovutan kaiken, minä luovutan kaiken. Kaiken Kristukselle, Pelastajalleni, minä luovutan kaiken.” Hyvä on, kohottakaamme nyt kätemme ja sulkekaamme silmämme, kun me laulamme.

Minä luovutan kaiken,
Minä luovutan kaiken,
Kaiken Sinulle, siunattu Pelastajani,
Minä luovutan kaiken.
Minä luovutan kaiken,
Minä luovutan kaiken,
Kaiken Sinulle, siunattu Pelastajani,
Minä luovutan kaiken.

213Tarkoitatteko te sitä? Sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt haluan teidän tekevän jotakin todella suloisesti. Ottakaa jotakin vieressänne seisovaa kädestä ja sanokaa: “Veli, minä tarkoitan sitä. Rukoile puolestani.” Tehkäämme se nyt kaikki yhdessä, tehkää se juuri nyt. [Veli Branham puhuu puhujanlavalla oleville.] Veli, minä tarkoitan sitä. Rukoile minun puolestani. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon… minua.

Se on hyvä. Se on hienoa. Oi, eikö se saakin teistä tuntumaan hyvältä? Minä tarkoitan sitä.

214Nyt me todella tarkoitamme sitä sydämestämme, me luovutamme kaiken, oman tahtomme, omat tapamme. Kaiken sen, mitä meillä on, me luovutamme Kristukselle. Kohottakaamme jälleen kätemme ja laulakaamme se.

Minä luovutan kaiken,
Minä luovutan kaiken,
Kaiken Sinulle, siunattu Pelastajani,
Minä luovutan kaiken.

215Kumartakaamme nyt päämme ja laulakaamme. [Veli Branham alkaa hyräillä laulua Minä luovutan kaiken.] Asettakaa nyt mielenne Häneen. Minä toivotan teille kaikkein iloisinta joulua, että Jumala tulisi lähettämään Hänen Tähtensä idästä, sen, joka nousi idässä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, ja opastaisi teidät Sanaan, joka on tehty lihaksi? [Veli Branham jatkaa laulun Minä luovutan kaiken hyräilyä.]

Minä luovutan kaiken,
Minä luovutan kaiken (käsivarret kohotettuina Jumalalle)
Kaiken Sinulle, siunattu Pelastajani
Minä…

Jumala siunatkoon sinua, Tony.

63-1214 MIKSI PIENI BETLEHEM (Why Little Bethlehem?), Tucson, Arizona, USA, 14.12.1963

63-1214 MIKSI PIENI BETLEHEM
(Why Little Bethlehem?)
Tucson, Arizona, USA, 14.12.1963

1          On hienoa olla täällä tänä aamuna. Ja uskon veli Williamsin kertoneen minulle, että joku hänen seurakunnastaan tulisi nyt laulamaan meille. [Eräs sisar laulaa: Täytä minun maljani, Herra.] Me olemme täällä tänä aamuna, siksi että kohottaisimme ylös maljamme ja sanoisimme: “Täytä se, Herra.” Tämä on ainoa tilaisuutemme, jolloin voimme pyytää sitä. On tuleva aika, jolloin tulemme olemaan rajan toisella puolella, ja silloin meillä ei ole tilaisuutta pyytää sitä. Niinpä kun meillä vielä on sellainen tilaisuus, ja olemme oikeassa mielentilassa, niin uskon, että kaikkein järkevin asia, mitä kukaan voi tehdä, on tehdä se silloin, kun Jumala antaa meille siihen tilaisuuden, jotta saamme maljamme täytetyiksi Hänen rakkaudellaan ja armollaan.

2          On eräs, joka vielä äskettäin istui kanssamme, ja nyt hän on poissa. Ja sydämessämme on syvä murhe veli Williamsin puolesta. Hän oli veli Williamsin, tämän täällä olevan alaosaston presidentin, isä. Kuinka vanha isäsi oli, veli Williams? Kahdeksankymmenenkahdeksan. Se on noin kahdeksantoista vuotta yli meille luvatun ajan. Hän oli urhoollinen mies. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun kokouksessa istuessani sanoin hänelle: “Sinä näytät nuoremmalta kuin poikasi Carl”,eikä tarkoitukseni ole loukata veli Williamsia. Se vain osittaa meille, kuinka me olemme täällä tänään ja huomenna me emme ole täällä. Me emme tiedä, koska tuo aika tulee, mutta me tiedämme sen, että se tulee. Ja minä ajattelin sitä, kuinka suuri asia elämä on, se on meille tilaisuus.

3          Meillä oli juuri suuri murhenäytelmä, joka koski erästä äitiä, joka oli niin kauan käynyt seurakunnassamme Chicagosta, ja hän kuoli tässä eräänä päivänä ollessaan matkalla kotiin. Uskoisin hänen olleen lähempänä seitsemääkymmentä. Hänen miehensä ajoi, kun he olivat matkalla Kansasin ja Missourin halki lumimyrskyn aikana. Mies menetti auton hallinnan, ja vaimon niska murtui silmänräpäyksessä. Ja niinpä me emme yksinkertaisesti tiedä, milloin se on tulossa. He soittivat minulle ja kertoivat siitä, ja minä soitin hänen kaikille lapsillensa ja kerroin siitä heille. Tietenkin heidän pastorinaan minun velvollisuuteni oli ilmoittaa siitä heille. Ajatellessani kuinka nopeasti me voimme lähteä täältä, minä istuin siellä edessäni rasiallinen makeisia, jotka hän oli viikkoa aikaisemmin valmistanut ja antanut minulle. Meidän tulee nähdä, kuinka nopeasti meidät voidaan ottaa pois. Mutta jos meidän toivomme on ollut vain tässä elämässä, silloin me olemme kurjia ihmisiä. Job sanoi 14:ssa luvussa: “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minua salaisessa paikassa.”

4          Oletteko koskaan panneet merkille, miten luonto todistaa Jumalasta? Me näemme, kuinka lehdet putoavat puista, ja puun elämä menee alas maahan, aivan kuin hautaan, ja pysyy siellä, kunnes talven viha on ohitse, ja sitten se tulee jälleen takaisin ja tuo mukanaan uuden elämän. Se on todistus siitä, että me tulemme elämään jälleen. Kun aurinko nousee aamulla, se on kuin pieni vauva, se on heikko. Jonkun ajan kuluttua alkaa koulunkäynti, sitten korkeakoulu, sitten keskipäivällä se on voimakkaimmillaan, sitten iltapäivällä se alkaa kääntyä toiseen suuntaan ja illalla se on heikko ja kuolee. Mutta se ei ole auringon loppu. Se nousee jälleen seuraavana aamuna todistaakseen toiselle sukupolvelle, että on olemassa elämä, kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus.

5          Ja luonto puhuu kaikkialla Hänestä. Ja luonto on suuri todistaja toisellakin tavalla siitä, että meillä ei voi olla tätä ylösnousemuksen Elämää, ellei elämämme ole palvellut Jumalan tarkoitusta. Nyt jos siemen on istutettu, ja se on hedelmöitetty, se on tuottava uuden kukan. Mutta jos se ei ole hedelmöittynyt, se ei tule tuomaan esiin uutta kukkaa, jos se ei ole palvellut Jumalan tarkoitusta. Kuitenkaan se ei tule esiin vain siksi, että se on kukkanen, vaan koska se palvelee Jumalan tarkoitusta. Syy siihen miksi aurinko nousee, on se, että se palvelee Jumalan tarkoitusta. Ja me olemme nouseva, kun me palvelemme Jumalan tarkoitusta.

6          Minä uskon veli Williamsin palvelleen Jumalan tarkoitusta elämässään, hän oli todellinen isä. Ja minä näen hänen rakkaan kumppaninsa, rouva Williamsin, istumassa täällä. Olla todellinen aviomies on yksi Jumalan tarkoituksista. Olla isä on yksi Jumalan tarkoituksista. Ja Pyhä Henki oli hedelmöittänyt hänet Jumalalle, ja se on Jumalan päätarkoitus. Niinpä sanoa, että veli Williams ei tule nousemaan ja olemaan jälleen kanssamme, on sama kuin, jos sanoisimme, ettei ole olemassa mahlan alas menemistä eikä auringonnousua. Kaikki puhuu siitä, että hän tulee nousemaan jälleen ylös ja olemaan kanssamme. Siitä puhuu aurinko, kukkaset, luonto, kasvien elämä, kaikki puhuu siitä. Ja sitten Jumalan Sana puhuu hänen puolestansa. Ja sen lisäksi sydämissämme sykkivä usko sanoo, että me tulemme näkemään hänet jälleen. Antakoon Jumala levon hänen sielulleen. Pienenä kunnian osoituksena hänelle, joka kerran istui keskuudessamme, nouskaamme seisomaan hetkeksi.

7          Taivaallinen Isä, me emme koskaan ole yrittäneet kokoontua tällä tavalla, niin että tarkoituksenamme olisi tulla nähdyksi tai kuulluksi. Me olemme aina tulleet yhteen saadaksemme rakentua Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen kautta ja antaaksemme todistuksen niille, jotka ovat ulkopuolella, niin että he voisivat löytää Hänet. Meidän sydämillämme on taakka niiden puolesta, jotka veljemme poismeneminen jätti jälkeensä, hänen, joka aivan äskettäin vielä istui keskellämme tässä samassa paikassa. Me uskomme, että Sinä annoit hänen elää hyvän, täysimittaisen elämän, ja että hänen sielunsa on Sinun kanssasi tänään. Anna hänelle lepo, oi Jumala, siihen päivään asti, kunnes me jälleen näemme hänet. Siunaa hänen poikaansa täällä, hänen muita lapsiansa, hänen rakasta vaimoansa ja niitä, jotka rakastivat häntä, se tarkoittaa meitä kaikkia, Isä. Ja voikaamme huomata, että myös me olemme heikkoja, ja että meidän täytyy jonakin päivänä mennä, niin että me valmistaisimme itsemme tuota suurta hetkeä varten. Ja jos täällä tänä aamuna on joku, joka ei ole valmistautunut tätä suurta tapahtumaa varten, voikoon tämä olla se päivä, jolloin he sanovat “kyllä” Herralle Jeesukselle, ja että he myös tulevat Pyhän Hengen hedelmöittämiksi Hänelle. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

8          Nyt meillä on muutamia ilmoituksia. Minä sanoin vaimolleni, joka istuu siellä takana tänä aamuna: “Minä tulen jäämään ilman aamiaista…” Meidän täytyi mennä kaupungille toimittamaan joitakin asioita. Ja minä sanoin: “Minä tulen olemaan ulkona kello kymmeneltä.” Hän katsoi minua. Minä sanoin: “Jos en ole ulkona kello kymmeneltä, minä tulen ostamaan sinulle kolme uutta leninkiä, jotka saat itse valita.” Niinpä minä tiedän, että niin tulee tapahtumaan, minä olen jo nyt velkaa kolme leninkiä, koska nyt jo on kahtakymmentä vaille kymmenen. Mutta tulen yrittämään parhaani ja kiirehdin niin nopeasti kuin mahdollista.

9          Me olemme iloisia ollessamme täällä Jerikossa kanssanne tänä aamuna, ja me kutsumme teitä maanantai-illaksi ylös Jerusalemiin, Tucsoniin, jotta voitte olla siellä juhlapäivällisellä. Katsokaahan Phoenix on laaksossa samalla tavoin kuin Jeriko. Ja Tucson, jossa me elämme, on vuorella; se on Jerusalem. Missä sinä olet, Tony? Miksei kukaan täällä sano: “Aamen”? Nyt olen tainnut joutua ansaan. Tony ei edes näytä tulleen tänne. Hyvä on, mutta maanantai-iltana on juhlapäivällinen Tucsonissa, ja me olemme iloisia, jos satutte olemaan sielläpäin ja tulette olemaan kanssamme. Aiheenani tuona iltana, jos Herra tahtoo, on: Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.

10     Ja sitten yhdeksästoista ensi kuuta, tammikuuta, minä aloitan herätyksen täällä tässä samassa huoneessa, täällä Ramada Inn-Hotellissa, se pidetään yhdeksäntenätoista, kahdentenakymmenentenä ja kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä ja -toisena. Minulla on täällä neljä iltaa herätyskokouksia. Täällä on monia saarnaajaveljiä, ja me olemme iloisia siitä, että olette kanssamme tänä aamuna, ja me sydämellisesti kutsumme teitä tuomaan seurakuntanne sinne. Ja erikoisesti niitä, jotka te tunnette täällä kaupungissa, ja jotka eivät tunne Jeesusta Kristusta Pelastajanaan. Ja sitten, toiseksi, niitä, jotka ovat sairaita ja uskovat, että Jumala vastaa rukoukseen. Meidän tarkoituksemme on rukoilla sairaiden puolesta tuona aikana, juuri ennen tämän suuren kansakunnallisen konventin alkamista, joka tullaan pitämään täällä, ja joka alkaen kahdentenakymmenentenä toisena. Ja olen varma, että te tahdotte tulla kuuntelemaan, koska sinne tulee monia huomattavia puhujia, ja olen varma, että teillä tulee olemaan suurta aikaa.

11     Nyt tänä aamuna ajattelin puhua tälle täällä olevalle alaosastolle, Phoenixillä aina on ollut paikka sydämessäni. Minä pidän Phoenixistä. Olin täällä ollessani pieni poika, juuri tässä yläpuolella Wickenburgissa. Ja minä asuin täällä Sixteenth ja Henshaw katujen kulmassa. Se oli silloin erämaata. Mutta näen, että nyt siitä on tullut itse asiassa kaupungin sydän. Ja se osoittaa, että on muuttumisen aika, kaikki muuttuu. Mutta on Yksi, joka on muuttumaton, ja josta haluan puhua tänä iltana: Jumalasta. Jumala, Hänen ohjelmassansa, joka on Hänen Sanansa, ei milloinkaan muutu. Ajat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, järjestelmät muuttuvat. Mutta Jumala ei koskaan muutu, Hän pysyy aina samana.

12     Ja nyt, koska olemme kasvotusten joulun kanssa, minä ajattelin puhua joulusanoman. Ja nyt, jos teillä on Raamattunne mukananne, niin voitte lukea, niin kuin ihmiset joskus tekevät evankelistan tai puhujan jäljessä. Minä haluan lukea kohdan Sanasta Matteuksen Evankeliumin toisesta luvusta.

Nyt kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen päivinä, katso, viisaita miehiä tuli idästä Jerusalemiin,

Ja sanoivat: Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas? Sillä me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan Häntä.

Kun kuningas Herodes oli kuullut nämä asiat, hän huolestui ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

Ja kun hän oli koonnut kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet yhteen, hän kysyi heiltä, missä Kristuksen pitäisi syntyä.

Ja he sanoivat hänelle: Juudean Betlehemissä, sillä näin on profeetta kirjoittanut:

Ja sinä Betlehem, Juudan maassa, et ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on tuleva Hallitsija, joka on hallitseva minun kansaani Israelia.

13     Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle. Ja nyt, joidenkin muistiinpanojen kanssa, ja joidenkin raamatunpaikkojen kanssa, joihin tulen viittaamaan. Minä haluan teidän kohdistavan jakamattoman huomionne vähäksi aikaa tähän aiheeseen: Miksi pieni Betlehem.

14     Tehän tiedätte, että jouluna, en sano, että me kaikki, mutta liian moni meistä kadottaa sen, mikä joulun todellinen arvo on. Ja huomaan, että täällä ulkona jopa palmupuut ovat koristeltuja, ja idässä se on aina kuusipuu tai jokin ikivihreä. Ja kuukausia, ehkä kuusi viikkoa, ennen joulua alkaa kaikenlaisen korurihkaman myynti. He ovat tehneet siitä kaupallisen sen sijaan, mitä se todella merkitsee.

15     Minä en usko, että Kristus syntyi 25. joulukuuta. Minä en lainkaan usko sitä. Olisi ollut mahdotonta, että nuo asiat olisivat tapahtuneet. Juudean kukkulat ovat silloin lumen peitossa. Siellähän on joulukuussa noin vyötärönsyvyydeltä lunta. Mutta me käsitämme, kun tutkimme historiaa, että Kristus mahdollisesti syntyi keväällä, ehkä joskus huhti- tai toukokuussa. Mutta he muuttivat sen, kun he muuttivat kristillisyyden roomalaiskatolisuudeksi. Heillä oli aurinkojumalan syntymäpäivä joulukuun 21. päivästä joulukuun 25. päivään, jonka aikana auringon laskun ajoissa on tuskin ollenkaan eroa. Ja se oli aurinkojumalan syntymäpäivä, ja he muuttivat sen Jumalan Pojan syntymäpäiväksi.

16     Mutta muistakaa, mikä hyvänsä tuo päivä olisikin, me emme kuitenkaan ota pois sitä pyhyyttä, mikä sillä pitäisi olla. Kun Saatana on ryöstänyt sen meiltä ja on tehnyt siitä suuren kaupallisen juhlan, Santa Claus [joulupukki] on varastanut itselleen kaiken palvonnan. Ja siitä on tullut samanlainen päivä kuin, millainen pääsiäinenkin on kaneineen ja vaaleanpunaisia ankkoineen. Ja sitten, mitä sillä on tekemistä pääsiäisen kanssa? Mitä sillä on tekemistä Kristuksen ylösnousemuksen kanssa?

17     Juuri samalla tavoin on maailmankin kanssa tänään. Lapset kadulla voivat kertoa teille enemmän Davy Crockettista kuin Jeesuksesta Kristuksesta. He tietävät enemmän jostakin lainsuojattomasta, jostakin entisten aikojen rikollisesta, kuin Elämän Prinssistä, joka syntyi tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Mutta se ei tee tyhjäksi joulun todellisuutta.

18     Katsokaahan, valo loistaa aina parhaiten pimeydessä. Katsokaa salamaa mustalla pilvisellä yötaivaalla. Se osoittaa, että pimeydessä voi olla valoa. Ja kun valo loistaa, te ette näe pimeyttä. Auringonpaisteessa te ette paljoakaan tarvitse valoja. Mutta pienikin valo loistaa paremmin pimeydessä. Mitä pimeämpää, sitä paremmin se näkyy. Ja enemmän tai vähemmän sillä tavoin tulisi meidän kristittyjen todistaa Jumalan kunniaksi, joka antoi Poikansa meille. Tämän joulun tulisi olla huomionarvoinen asia. Meidän kristittyjen tulisi… Ei ole väliä sillä, miltä se näyttää, se saa sen vain loistamaan niin paljon paremmin. Koko maailmalla on vain korurihkamaa. Meillä on Kristus, ja meidän tulisi antaa sen loistaa tässä pimeässä hetkessä, jossa me nyt elämme.

19     Me ajattelemme sitä, kuinka Jumala tekee asioita epätavallisella tavalla, koska Hän itse on epätavallinen. Hän on epätavallinen. Hän on Yliluonnollinen ja Hän on Ääretön meihin rajoitettuihin nähden. Niinpä kaikki se, mitä Hän tekee, on niin epätavallista. Ja Jumala on niin suuri, että Hän voi ottaa maan tunnistamattomat asiat ja tuoda itsensä julki sillä niiden avulla.

20     Me huomaamme tästä aiheestani Miksi pieni Betlehem, että se oli pienin Juudeassa, pienin muista Juudan kaupunkien ruhtinaista. Miksi sitten Jumala valitsi, että Hän lähetti Poikansa tuohon paikkaan? Siitä me haluamme puhua. Jumala ottaa maailman asiat, joista uskon Kirjoituksen sanovan, että “saarnaamisen hullutuksen kautta Jumalaa miellytti ottaa tunnistamattomat asiat.” Se, mitä me kutsumme suureksi, Jumala kutsuu hullutukseksi. Siitä, mille me annamme niin paljon arvoa, Jumala sanoo, että se ei ole hyvää. Ja sitä, josta me emme ajattele, että se on hyvää, Jumala arvostaa.

21     Ajattelin juuri sitä, kuinka profeetat olivat puhuneet siitä, että juuri ennen Herran syntymää tulisi edelläkävijä: “Kuinka kaikki vuoret madallettaisiin, ja kaikki laaksot korotettaisiin, ja vuoret hyppisivät kuin karitsat, ja puut taputtaisivat käsiään.” Ja profeetta nimeltä Johannes tuli erämaasta ilman mitään teologista koulutusta, kasvot parran peittämänä ja palanen lampaannahkaa vyötäisillään. Hänellä ei ollut minkäänlaisia kirkonmiehen vaatteita, kun hän tuli sieltä ja julisti: “Jumalan Valtakunta on käsillä!” Ja ihmiset tuskin ymmärsivät senkaltaista esille tulemista, ilman minkään järjestön henkilöllisyystodistusta tai jotakin kirkkokunnallista jäsenkorttia, joka olisi tukenut häntä. Tuo Sanoma oli liian suuri, joten Jumala koulutti hänet siellä ulkona erämaassa. Hänen Sanomansa ei sisältänyt mitään teologisia termejä. Hän puhui käärmeistä ja kirveistä ja puista, koska se oli se, mihin hän oli tottunut, kun hän oli siellä tarkannut luontoa, kuinka se toimi. Ja sellainen oli hänen lähestymistapansa. Ei sellainen kuin jollain papilla oli, vaan samanlainen kuin luonnon ihmisellä on.

22     Ja ihmiset tuskin saattoivat ymmärtää häntä. Hänellä ei ollut mitään saarnastuolia, ja tuskinpa hän oli tervetullut yhteenkään niistä, mutta hän saarnasi Jordanin rannalla ja mahdollisesti seisoi puolisääreen asti mudassa. Mutta ihmiset, joilla oli rehellinen sydän, tulivat kuuntelemaan sitä. He halusivat kuulla, koska se oli jotakin erilaista, se kuulosti Totuudelta.

23     Tänään tulisi meidän sanomamme olla sellaista, kun me lähestymme Kristuksen syntymää, sen tulisi kuulostaa Totuudelta, niin että ihmiset janoaisivat löytääkseen Hänet.

24     Jumala otti yksinkertaisen miehen, joka oli ilman koulutusta, joka ei ollut päivääkään koulussa, ja kuitenkin Hän sanoi hänen olleen suurin kaikista profeetoista, ketä koskaan oli elänyt, koska Jumala tuo julki itsensä tunnistamattomissa asioissa.

25     Kun Jeesus valitsi opetuslapsensa, oli samalla tavoin. Siellä oli monia miehiä, jotka olisivat paremmin soveltuneet tuohon tehtävään, miehiä, jotka olivat pappeja, eikä Hän kutsunut ketään heistä. Siellä oli noina päivinä kirkonmiehiä, jotka olivat suuria miehiä, pappeja, oppineita ja tunnettuja miehiä, mutta Hän ei kutsunut heitä. Hän otti kalastajia ja veronkantajia, ja niin edelleen, lähettääkseen Sanomansa ulos. Hän tekee sen aina niin.

26     Nooan päivinä Hän valitsi maanviljelijän, aivan tavallisen farmarin, ilmoittamaan tuon ajanjakson tuhosta. Hän oli vain tavallinen maanviljelijä eikä pappi, vain farmari!

27     Mooseksen päivinä Hän otti karanneen orjan eikä mitään pappia. Ja Hän antoi hänen olla siellä erämaan takaosassa siihen asti, kunnes Hän oli vakuuttunut siitä, että hänestä oli kadonnut kaikki hänen koulutuksensa, ja sitten Hän ilmestyi hänelle palavassa pensaassa ja lähetti hänet käyrä keppi kädessään ottamaan hallintaansa tuo kansa, josta Hän oli hänet ajanut pois.

28     Katsokaahan, Jumala ottaa yksinkertaisia asioita, joiden kautta Hän tuo itsensä julki. Näettekö, kysymys on ainoastaan Hänen Sanastansa. Hän teki maailman näkymättömistä asioista.

29     Muutama päivä sitten olin Morris Auditoriolla erään suuren New Yorkin kampanjan aikana ja olin kuuntelemassa erästä luentoa siitä, mitä Einstein on sanonut tästä linnunradasta, kuinka kuluisi sata­ viisikymmentä miljoonaa valovuotta matkustaa sinne ja sata viisikymmentä miljoonaa valovuotta tulla takaisin. Ajatelkaapa sitä, se tekee kolmesataa miljoonaa valovuotta. Ja tultuanne takaisin teiltä olisi kulunut siihen vain viisikymmentä vuotta. Ajatelkaa valonnopeutta, joka on kolmesataatuhatta kilometriä minuutissa [sekunnissa], ja ajatelkaa sitä kuinka monia miljardeja ja triljoonia vuosia tuohon edestakaiseen matkaan tarvittaisiin. Kolmesataa miljoonaa valovuotta. Ja se on vain linnunradalle asti, joka on tullut Jumalan käsistä, ja sitten Hän valmisti iankaikkiset ajat valovuosia sen ohitse, ja siellä Hän on katsoen alaspäin niihin.

30     Sitten tämä venäläinen, joka oli ollut kahdensadan neljänkymmenen tai kolmensadan kahdenkymmenen kilometrin korkeudessa, sanoi, ettei hän ollut nähnyt lainkaan Jumalaa tai Enkeleitä siellä. Kuinka yksinkertaisia ihmiset voivatkaan olla? Ja sitten ajatelkaa vain kaikkia noita miljardeja ja triljoonia vuosia, jotka ovat vain viisikymmentä vuotta meidän ajassamme. Mitä hän teki? Hän murtautui Iankaikkisuuteen.

31     He sanoivat tämän astronautin olleen siellä ylhäällä niin ja niin monta tuntia ja kiertäneen maailman seitsemäntoista kertaa, tai mitä se sitten olikin, ja he sanoivat sen olleen vain yhden sekunnin hänen elämästään. Hän kulki ajan mukana. Niinpä te näette, että te murtaudutte Iankaikkisuuteen. Sellainen on Jumalan suuruus.

32     Meidän mielemme eivät voi mitata Hänen suuruuttansa. Ja kuitenkin, kun Hän on valmis paljastamaan itsensä, Hän tekee sen niin yksinkertaiseksi, ja ottaa yksinkertaiset asiat tekemään sen, jotta ne osoittaisivat sen yksinkertaisuuden.

33     Daavid, hän näytti olleen… Kaikista Jessen seitsemästä pojasta hän oli viimeinen, joka tuotiin tuon profeetan eteen. Jopa hänen oma perheensä piti sitä naurettavana ajatuksena. He eivät voineet kuvitella, että tämä pieni punakka Daavid, pieni kumaraharteinen, punakan näköinen mies voisi olla Israelin kuningas. Noista ihmisistä hän ei ehkä näyttänyt kuninkaalta, mutta hänen on täytynyt näyttää siltä Jumalan silmissä, koska Hän kaikesta huolimatta voiteli hänet kuninkaaksi. Katsokaahan, Hän otti yksinkertaisen Jessen perheestä ja teki hänet kuninkaaksi, jonkin, jonka maailma olisi hyljännyt tai lähettänyt takaisin paimentamaan lampaita. Hän toi ensin esiin ensimmäisen poikansa, suuren ja voimakkaan valtiomieheltä näyttävän miehen, joka ehkä oli ryhdikäs ja näytti kovasti Israelin kuninkaalta, ja jonka he ajattelivat näyttävän hyvältä kruunu päässään ja kuninkaallisissa vaatteissa valtikka kädessään, ja mitä muuta kuninkaana olemiseen kuuluu. Hän näytti hyvältä ihmisten silmissä.

34     Mutta tuo profeetta, jolla oli voiteluöljy kädessänsä, sanoi: “Eikö sinulla ole toista poikaa?” Ja hän toi heidät yksi kerrallaan hänen luoksensa, ja lopuksi hän sanoi: “Eikö sinulla ole vielä yhtä?”

35     Hän sanoi: “Kyllä minulla on vielä yksi, mutta luultavasti hän ei ole yhtään mitään. Hän on vain pieni kuivan sorttinen kaveri, ja me pidämme hänet siellä ulkona paimentamassa lampaita.”

36     Hän sanoi: “Mene noutamaan hänet.” Ja niin pian kuin hän tuli tämän voidellun profeetan silmien eteen, tämä välittömästi kaatoi öljyn hänen päähänsä ja sanoi: “Tämä on se, jonka Jumala on valinnut.” Näettekö? Katsokaahan, ei ole aina kyse maailmallisesta koreudesta. Kysymys on Jumalan valinnasta.

37     Ja armosta Hän on valinnut meidät, ja me olemme kiitolliset siitä tänä aamuna. Eikä siinä tarvita noita maailman suuria koristeellisia asioita. Kaikkein nöyrin voi olla Kristuksen palvelija. Tarvitaan joku, joka on halukas.

38     Jumala voiteli hänet, näettehän, Hän ottaa vähäpätöiset asiat. No niin, miksi Hän valitsi pienen Betlehemin? Näytti siltä, kuin olisi ollut parempiakin paikkoja Kuninkaan, johon suuri Kuninkaiden Kuningas olisi voinut syntyä.

39     Tavallisesti, kun me valmistaudumme johonkin tapahtumaan täällä maan päällä, me yritämme saada suurimman, kaikkein loistavamman asian, mitä vain voimme ajatella, ja sitten me viemme sen suurimpiin paikkoihin ja tuhlaamme paljon rahaa ja me valmistelemme sen mitä huolellisimmin. Sillä tavoin me toimimme.

40     Mutta Jumala ei tee sitä sillä tavoin. Hän valitsee jotakin, joka ei ole yhtään mitään, niin että Hän voi näyttää mahtavuutensa. Jos Hän olisi valinnut ylipapin tai hyvin koulutettuja miehiä, silloin kun Hän kutsui apostolinsa, jos Hän olisi valinnut heidät näiden tietämättömien ja oppimattomien kalastajien tilalle, jotka eivät osanneet edes kirjoittaa omaa nimeään, he olisivat voineet sanoa: “Katsokaahan nyt, kuinka koulutuksesta on hyötyä.” Mutta Jumala otti miehen, joka ei osannut edes kirjoittaa nimeänsä. Hän ottaa jonkun, jonka Hän voi saada käsiinsä, jotakin, josta Hän voi tehdä jotakin, osoittaakseen, että Hän on Jumala. Kun me tulemme sille paikalle, että käsitämme, että me emme ole yhtään mitään, silloin antautukaa Jumalan käsiin, niin että Hän voi muovata teidät ja tehdä teidät sellaiseksi kuin Hän haluaa teidän olevan. Mutta niin kauan kuin me tunnemme olevamme tärkeitä, silloin te ette tule koskaan pääsemään mihinkään. Te ette voi päästä edes Jumalan käsiin, ennenkin me käsitämme, ettemme me ole tärkeitä.

41     Yksi pikku tytöistäni kysyi minulta eräänä päivänä tärkeyden merkityksestä. Minä sanoin… Kysymys oli jostakin tärkeästä miehestä. Se oli juuri murhattu presidenttimme, ja meidän sydämemme olivat murheellisia sen johdosta. Ja minä sanoin: “Hän oli todella tärkeä mies.” Sitä koskevat radio- ja televisio lähetykset maksoivat hallitukselle miljardeja ja miljardeja dollareita. Mikä kyllä sopii, koska sehän on heidän asiansa. Mutta minä sanoin… Kun tämä pieni helluntailaissaarnaaja siellä Carolinassa… Kun tuo mies tuli sisälle humalassa haulikon kanssa etsien vaimoansa, hän ampui tuon miehen suoraan ulos saarnastuolista, sitten hän ampui vaimonsa ja ampui itsensä, eikä siitä ollut kuin ehkä kuin tämän kokoinen pikku uutinen sanomalehden takasivulla. Sallikaa minun sanoa teille veljet, ei ole väliä sillä, keitä me olemme: “Tulee ymmärtää, kuinka tärkeä ollaan”, minä sanoin pikku tyttärelleni. “Työnnä sormesi ämpärilliseen vettä ja vedä se sitten ulos ja yritä löytää sen jättämä reikä.” Me emme ole yhtään mitään. On vain Yksi, joka on tärkeä, ja se on Jumala. Meidän täytyy muistaa, että Hän on sitä.

42     Näytti siltä kuin ihmisillä olisi ollut siellä paljon suurempia uskonnollisia ja historiallisia paikkoja, joihin Kuningas olisi voinut syntyä tämän pienen Betlehemin asemesta. Sellaisia paikkoja kuten esimerkiksi Siiloa, jonne arkki ensi kertaa asetettiin. Me tiedämme, että se oli ensimmäinen palvonnan paikka Palestiinan puolella, kun he olivat ylittäneet Jordanin. Tai sitten Gilgal, Siion, Siion oli suuri paikka, samoin Gilgal.

43     Tai tuo ylpeä suuri pääkaupunki, Jerusalem, johon kaikkien organisaatioiden johtajat olivat kokoontuneet, ja joka oli heidän päämajansa, ja näytti siltä kuin he olisivat valmistaneet paikkaa siellä Jerusalemissa suuren Kuninkaan syntymää varten, koska se oli hyvin huomattava paikka. Siellä oli heidän uskontonsa päämajat, joihin Kuninkaan tuli tulla. Hän tulisi edustamaan heidän uskontoaan. Ja sen sijaan, kun he odottivat Häntä Jerusalemissa tai yhdessä noista suurista historiallisista paikoista, Hän syntyikin Betlehemissä, kaikista kaupungeista pienimmässä. “Etkö sinä olekin vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa? Mutta sinusta on lähtevä Hallitsija, joka on hallitseva Minun kansaani.” Ja tämä suuri ylpeä Jerusalem ja kaikki muut kaupungit tulivat hyljätyiksi.

44     Tai ehkä he olisivat voineet valita jonkun näistä suurista pakopaikka- kaupungeista kuten Hebronin, Kadeshin tai Ramot-Gileadin, koska Hänen tuli olla meidän Pakopaikkamme. Jos me olisimme yrittäneet käyttää omaa järkeilyämme, me ehkä olisimme sanoneet: “No niin me tiedämme, että tämä suuri Kuningas on tulossa, ja Hän tulee olemaan meidän Pakopaikkamme, niinpä Hänen pitäisi syntyä yhdessä näistä suurista pakopaikoista kuten Ramoh-Gileadissa tai Kadeshissa.” Me olisimme yrittäneet mielessämme asennoitua siihen sillä tavalla.

45     Mutta katsokaahan, Jumalalla on toisenlainen tapa tehdä asioita. Hän tietää, kuinka tehdä asiat oikein. Ja nyt, Jumalan mielellä ja Jumalan avulla, me yritämme puhua siitä, miksi tapahtui näin, koska kaikki toimii aivan tarkalleen oikein Jumalan suuressa ohjelmassa. Ja minä haluan, että te ihmiset täällä Phoenixissa ja kaikkialla yrittäisitte käsittää tämän, niin että muistaisitte se, että, Jumala tietää, mitä Hän tekee. Ymmärrättekö? Ja Hän käyttää yksinkertaisia keinoja, joiden avulla Hän sen tekee. Koska, jos Hän tekisi jotakin jollakin suurella huomattavalla jollakin, silloin… Jumala ei koskaan tee asioita sillä tavoin. Hän ei ole koskaan tehnyt niin koko Raamatun historian aikana. Hän ei koskaan käyttänyt jotakin ihmisryhmää tekemään jotakin. Jumala ottaa yksilön. Se olette te, yksi persoona. Eikä Jumala koskaan muuta ohjelmaansa, koska Hänen täytyy aina pysyä ensimmäisessä ohjelmassaan.

46     Nooan päivinä Hänellä oli yksi mies: Nooa. Niinä päivinä, jolloin Hän toi Israelin ulos, Hänellä oli yksi mies, ja se oli Mooses. Me tiedämme Daatanin ja monien muiden yrittäneen ajatella, että heillä “oli sama arvovalta” ja niin edespäin. Te tiedätte, mitä heille tapahtui. Herran tulemuksen päivinä, Johannes Kastajan päivinä, ja eri aikoina Hänellä on yksilö, jonka kanssa Hän toimii. Hän käsittelee meitä tänään yksilöinä, ei ryhmänä. Vain yksi henkilö! Tulee riippumaan teistä ja minusta, kuinka me seisomme Jumalan edessä. Koska Hän käsittelee sinua ja minua yksilöinä eikä ryhmänä, johon me kuulumme, eikä kirkkokunnallisena seurakuntana, johon me kuulumme, vaan sinua ja minua yksilöinä.

47     Joosua, hänen jakaessaan maata, antoi tämän pienen paikan Juudalle. Me olemme kaikki tietoisia siitä. Se oli vain pieni paikka, ja jakaessaan maan Joosua antoi sen Juudan sukukunnalle.

48     Ja nyt kun Israel oli ylittänyt Jordanin, yrittäkää nyt käsittää tämä, kun Israel kulki ylitse luvattuun maahan, siellä oli eräs pakananainen, jonka me tunnemme portto Raahabina. Ja hän pyysi armoa, ja hän sai armon niin pitkän aikaa, kuin hän pysyisi tuon punaisen nauhan alla. Ja se oli ainoa tapa, miten hän saattoi saada armon. Se oli merkki, merkki, joka oli annettu hänelle.

49     Meillä myös on Merkki tänään, ja me olemme turvassa niin pitkään kuin me pysymme oman punaisen nauhamme alla, joka on Jeesuksen Kristuksen Veri. Ja yksilönä, ei ryhmänä, vaan yksilönä meidän itse kunkin täytyy pysyä tuon Jeesuksen Kristuksen Veren punaisen nauhan alla.

50     Ja sitten kun tämä Raahab oli säästetty, hän kokosi kaikki omaisensa tuon nauhan alle, ja he pelastuivat. Aivan samalla tavoin kuin Jumala teki Egyptissä, kun kaikki veren alla olleet pelastuivat. Kaikki tämän punaisen nauhan alla olevat pelastuivat. Kaikki, jotka ovat olleet Jeesuksen Veren alla, ovat pelastuneet. Kaikki, jotka ovat poissa Sen alta, ovat kadotettuja ja valmiita tuhottaviksi. Sitten me ymmärrämme historiasta, että tämä Raahab meni naimisiin jonkun Israelin armeijan kenraalin kanssa, jonka nimeä en juuri nyt muista, ja he asettuivat asumaan lähelle tätä pientä paikkaa, ja hänen poikansa oli se, joka perusti Betlehemin. Näettekö, siihen liittyy pakana jo alusta alkaen, tämä pakana, portto Raahab.

51     Me näemme, että Salmon perusti tämän kaupungin. Ja hän siitti Booaan. Ja Booas oli se, joka nai Ruutin, toisen pakanan. Ja me seuraamme nyt tätä sukulinjaa. Ruut, hän oli mooabilainen, joka meni naimisiin Booaan kanssa tullessaan tähän pieneen kaupunkiin juuri ohrankorjuun aikana. Oi, jospa meillä olisi aikaa tänä aamuna puhua siitä, ja sen jälkeen minä olisin velkaa vaimolleni jo kuusi leninkiä. Mutta kuinka haluaisinkaan viipyä tuossa aiheessa!

52     Naomi, joka edustaa ortodoksista seurakuntaa, oli nälänhädän ajamana mennyt Mooabin maahan; kuten tapahtui Israelin hajottamisen yhteydessä kaikkien kansojen keskuuteen. Ja tullessaan takaisin hän toi mukanaan mooabilaisen Ruutin ja hän palasi juuri ohrankorjuun aikaan, juuri kun ensimmäinen ohra koljattiin. Se tarkoittaa sitä, että Pakanaseurakunta tulee jälleen Jumalan luo juuri ohrankorjuun aikaan. Kuinka kaunis kuva siinä onkaan. Ja sitten Ruut ja Booas menivät naimisiin, ja heidän kuuluisa poikansa Obed sikisi ja syntyi siellä. Ja Oobedista tuli Jesse, jolle sitten syntyi poika, Daavid, josta myöhemmin tuli kuningas Daavid.

53     Katsokaahan nyt tätä, se oli Raahabin, tuon porton, poika, joka perusti sen. Ja siitä tuli Booas, joka toi mukaan vielä toisen pakanan. Sitten Booaasta tuli Jesse, josta Daavid syntyi. Ja Jumalan profeetta voiteli Daavidin juuri tässä samassa pikku Betlehemissä Israelin kuninkaaksi. Kaikki nämä hengelliset asiat, jotka tapahtuivat tässä pienessä Betlehemin kaupungissa, ovat olleet kätkettyjä maailman silmiltä. Katsokaahan, sillä tavalla Jumala toimii.

54     Nyt minä luotan siihen, että Pyhä Henki on oleva läsnä juuri nyt ja antava teille oikean ymmärryksen siitä, että Jumala ei toimi näissä suurissa asioissa. Se tapahtuu Hengellä. “Ei väellä eikä voimalla, vaan Minun Hengelläni”, sanoo Herra. Näettekö? Jumala työskentelee Hengessä ihmisten keskuudessa. Katsokaahan tätä suurta asian taustaa, Hän voi tulla vain tähän kaupunkiin. Se oli ainoa paikka, jossa Hän saattoi syntyä. Jumala seurasi omaa linjaansa. Hän tekee sen aina. Jumala seuraa Sanansa linjaa. Ei ole mitään keinoa, että Hän peruuttaisi Sanaansa ja pysyisi Jumalana. Hänen on pakko pysyä Sanan kanssa, Hän ei voi koskaan jättää Sitä. Tänään meidän perinnäissääntömme, ja niin edelleen, vievät meidät pois Sanasta, ja se saastuttaa koko asian, kun me ruiskutamme kaikenlaisia uskontunnustuksia ja muita asioita Sanaan. Mutta Jumala ei voi koskaan mennä pois Sanansa linjasta. Hänen Sanansa on aina totta, koska Hän on Sana. Jumala ja Hänen Sanansa on sama.

55     Nyt me näemme tässä, kuinka tämä pieni Betlehem oli vain pieni paikka jota ulkopuolinen maailma ei paljoakaan huomioinut, se oli vain eräs pienimmistä kaupungeista, johon kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota. Mutta kuitenkin Jumalan tarkoituksena oli, että juuri siellä kaikki nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Nyt kuitenkin hengellinen mieli voi käsittää sen, koska profeetta oli sanonut täällä, katsokaahan, se oli profeetta, joka oli sanonut: “Sinä Juudean Betlehem, etkö sinä ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa? Mutta sinusta on tuleva Hallitsija, joka on hallitseva Minun kansaani Israelia.” Tuo profeetta, profeetan mieli oli löytänyt sen.

56     Tarkatkaa noita hengellisiä asioita, Pyhä Henki johtaa tänään noita asioita. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä maailma kaikessa loistossaan sanoo. Tarkatkaa Pyhää Henkeä, miten se on Sanassa, sillä sieltä se tulee.

57     Entä miten on Jobin kuoleman kansaa, kun hän yksityiskohtaisesti määräsi hautauspaikkansa? Sitten tuli Abraham ja hän osti maapalan haudatakseen vaimonsa Saaran. Ja kuollessaan Abraham halusi tulla haudatuksi Saaran kanssa. Abraham siitti Iisakin. Kuollessaan Iisak halusi tulla haudatuksi Abrahamin kanssa. Iisak siitti Jaakobin, joka kuoli kaukana Egyptissä, mutta joka pani Joosefin (hänen profeetta poikansa) vannomaan käsi rampautuneella lonkallaan, että hän ei hautaisi häntä Egyptiin. Miksi? Hän sanoi: “Vie minut sinne haudattavaksi.” Ja kun Joosef kuoli alhaalla Egyptissä, hän mainitsi siitä, kuinka Israel tulisi lähtemään ulos sieltä profetian mukaisesti, ja hän sanoi: “Viekää minun luuni mukananne pois tästä maasta.” Miksi? He tiesivät, että ylösnousemuksen ensihedelmä tulisi esiin tuosta maasta, koska Job oli sanonut: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä päivänä Hän tulee seisomaan maan päällä, ja vaikka ihomadot hävittäisivät tämän ruumiin, kuitenkin lihassani olen minä näkevä Jumalan.”

58     He tiesivät, että ylösnousemuksen ensihedelmä tulisi luvatusta maasta eikä Egyptistä. He olivat hengellisiä, he olivat profeettoja. Ja kun Jeesus kuoli pitkänäperjantaina ja nousi ylös pääsiäisaamuna, seuraavana sunnuntaiaamuna, niin Raamattu sanoo, että “monet maan tomussa nukkuvista pyhistä nousivat ylös ja tulivat ulos haudoista ja menivät sisälle kaupunkiin. He menivät Kirkkauteen Hänen kanssaan.” Miksi? Nuo profeetat tiesivät tarkalleen, minne tulla haudatuksi. Se oli kätketty viisaiden silmiltä. Mutta he tiesivät sen, koska he katsoivat sitä Hengen silmin. Ylösnousemuksen ensi­hedelmän piti tulla esiin Palestiinasta eikä Egyptistä.

59     Niin se on tänäänkin, ystävät. Niin monet ihmiset pitävät kiinni maailman asioista tai jostakin suuresta järjestelmästä tai jostakin sellaisesta. Haudatkaa minut Jeesuksessa, sillä nuo, jotka ovat Kristuksessa, tulee Jumala tuomaan yhdessä Hänen kanssaan tuossa ylösnousemuksessa. Enkä minä välitä siitä, mitä maailmalla on sanottavana, ja kuinka paljon he yrittävät kaunistella asioita. Ne, jotka ovat Kristuksessa, ne Jumala tulee tuomaan Hänen kanssaan. Hengellinen mieli käsittää nuo hengelliset asiat.

60     Tässä tuo profeetta sanoi: “Pieni Betlehem, etkö sinä ole vähäisin kaikkien Juudan ruhtinaiden joukossa? Mutta sinusta on tuleva tämä Hallitsija”, ei jostakin omahyväisestä pääkaupungista, ei seurakunnan historialliselta maaperältä, jolta metodistit, baptistit, presbyteerit, helluntailaiset, ja mitkä vielä, ovat aloittaneet. “Vaan vähäisimmästä näistä, tästä pienestä merkityksettömästä paikasta, Minä tulen tuomaan esiin kansani Hallitsijan.”

61     Mutta tänään me haluamme sanoa: “Meidän isämme tekivät tätä ja meidän isämme tekivät tuota.” Katsokaahan, Jumala jättää kaiken sen huomioonottamatta. Jumala tekee asiat, miten Hän itse haluaa. Tarkatkaa Hengen linjaa, tarkatkaa, mitä Kirjoitukset sanovat. He olivat tietämättömiä siitä. Mutta katsokaahan, Kirjoitus on oikeassa. Jumala on aina oikeassa.

62     Tämä suuri profeetta voiteli Daavidin kuninkaaksi. Ei ole epäilystäkään, etteikö Samuel, tämä suuri profeetta, olisi tiennyt näitä asioita ennalta. Ja siellä tuli tämän suuren luvatun hengellisen siemenen… Jumala vannoi valalla, että Hän tulisi nostamaan Kristuksen istumaan Daavidin valtaistuimella. Missä muualla silloin Kristus olisi voinut syntyä? Täällä olivat syntyneet Hänen isänsä, iso-isänsä, Hänen iso-iso-isänsä, iso-iso-iso-isänsä jne. Näettekö, kuinka Hänen sukulinjaansa oli tuotu sisälle pakanoita, ja nyt Raamattu sanoo, että “Hänen Nimeensä tulevat pakanat panemaan toivonsa.”

63     Katsokaahan, se kaikki täytyy olla tuotuna sisälle, niin että te voitte nähdä sen. Haluaisimme viipyä tässä hetken ja näyttää teille, miksi nämä pakanat, mutta olen varma, että hengellinen mieli tulee käsittämään sen juuri nyt, koska he olivat äitejä eivätkä isiä. No niin, se oli nainen, Morsian. Morsian tulee koostumaan pakanoista. “Hän tulee ottamaan pakanoista ihmisiä Nimellensä.” Se tarkoittaa Hänen Nimellensä. Hän otti vaimon pakanoista, näettehän. Ja niin sen täytyi olla, naisten täytyi tulla seurakuntaan. He olivat pakanoita, aikaisempia isoäitejä tuon siemenen sukulinjassa.

64     Aivan niin kuin Iisak oli tuon siemenen linjassa toisella tavalla. Huomatkaa nyt tämä. Me näemme sitten, että Daavidilla oli tämä lupaus pojasta. Nyt me huomaamme myös, kuinka se on samankaltainen Israelin kanssa. Kun Israel… Tai Abrahamille oli luvattu, että hänen siemenestänsä olisi tuleva tämä suuri Pelastaja, ja hän olisi kansakuntien isä. Hänen luonnollinen siemenensä tietenkin oli Iisak, ja se epäonnistui. Mutta hänen hengellinen Siemenensä, se usko, joka hänellä oli, toi Kristuksen, joka toi sisälle kaikki kansakunnat.

65     Nyt tuo sama asia toistuu tässä jälleen. Daavidin luonnollinen siemen oli Salomo, ja se luopui aivan samalla tavoin kuin Abrahamin toinenkin siemen teki. Se luopui, ja samoin teki myös Salomo. Hän otti liian useita naisia, ja ensimmäinen asia, joka tapahtui oli se, että he vetivät hänen sydämensä pois Jumalasta. Ja niinpä hänestä tuli luopio ja hän kuoli luopiona. Israel kuoli samalla tavalla, luopuneena.

66     Mutta me näemme, että tämä hengellinen Siemen oli luvattu luonnollisen siemenen kautta, joka tuli Abrahamin sukulinjan kautta, mutta kuninkuus tuli Daavidille annetun hengellisen lupauksen kautta. Ja Daavid oli syntynyt Betlehemissä. Ja hänet oli voideltu Betlehemissä. Ja sitten me näemme, että myös hänen todellinen Kuninkaallinen Siemenensä, hänen valtaistuimensa perillinen, syntyi tässä samassa pienessä kaupungissa, Betlehemissä. “Sinä olet vähäisin kaikkien Juudan prinssien joukossa, mutta sinusta on tuleva Hallitsija, joka on hallitseva Minun kansaani.”

67     Tässä pienessä kaupungissa, kaupungin tallissa, joka oli mäen rinteessä oleva luola, syntyi Rauhanruhtinas, ja siellä Hän makasi pienessä olkilaatikossa jonkun lautakasan päällä, mutta sieltä tuli tuo suuri Prinssi, naisen Siemen. Sieltä tuli maailman Pelastaja, itse Jehova , miehen muodossa. Sieltä Hän tuli, pienestä halvasta tallista, joka oli Betlehemissä. Hän ei tullut johonkin kuninkaan palatsiin, kuninkaallisesti syntyneenä, vaan siellä Hän tuli tuohon alhaiseen paikkaan, lantakasaan, kiedottuna kapalovaateeseen, jonka perimätieto kertoo otetun ikeenalaisen härän loimesta, jolla he olivat kyntäneet.

68     He olivat köyhiä! Joosef ja Maria olivat todella köyhiä, ja täällä he olivat tässä pienessä tallissa. Kuinka nöyräksi Jumala tekeekään itsensä! Ja sitten me yritämme tehdä itsestämme jotakin suurta. Voitteko te nähdä, kuinka Jumala nöyryyttää itsensä ja ottaa sen, joka ei ole mitään, voidakseen saada suuret lupauksensa tapahtumaan. Kuinka tuo pieni Jehova makasi seimessä kiedottuna vaatteeseen, joka oli ollut ikeen alla härän niskassa. Ja Rauhanruhtinas kiedottiin siihen! Oi! Mitä me silloin olemme? Mitä me olemme ansainneet? Jos Jumala voi nöyryyttää itsensä sillä tavalla, niin eikö meidän tulisi kyetä nöyryyttämään itsemme tullaksemme Hänen palvelijoikseen, jos Hän kykeni tekemään senkaltaisia asioita? Emmekö me voi unohtaa suurta arvokkuuttamme ja maailman asioita, jättää niitä ja nöyryyttää itsemme Hänen edessään tänä jouluna? Osoittakaamme Hänelle, että arvostamme tuota syntymää ja tuota nöyryyttä nöyryyttämällä itsemme ja vastaanottamalla Hänen Sanansa. Ei ole väliä sillä, mitä joku perinnäissääntö sanoo. Vain Hänen Sanallansa on merkitystä. Sen Hän tulee ottamaan, Hänen Sanansa, ja ainoastaan Sen.

69     Nyt me näemme, että siellä joululaulu laulettiin ensimmäistä kertaa maan päällä, ja sen lauloivat Enkelit! Ajatelkaa sitä! Ensimmäistä joululaulua ei laulua ei laulettu jossakin suuressa hienossa kirkossa, jossa hieno pastori Kaifas oli vaan Betlehemissä, vähäisin niiden joukossa. Mutta ensimmäisen joululaulun lauloivat enkeliolennot pienessä Betlehemin kaupungissa. Näettekö te, mitä minä tarkoitan?

70     Ei ole väliä sillä, kuinka köyhiä te olette, kuinka pieniä tai mitättömiä te saatattekin olla, Jumala voi käyttää teitä, jos te vain annatte Hänen tehdä niin. Jumala haluaa teidät. Hän ei halua teidän… Teidän ei tarvitse kuulua johonkin suureen yhteisöön, johonkin suureen järjestöön, johonkin suureen veljesliittoon, tai mitä tahansa se saattaakin olla, se ei merkitse mitään Jumalalle. Jumala haluaa teidät itsenne! Ja jos teistä tuntuu, että te olette jotakin suurta, pankaa se ulos itsestänne. Teidän on saatava se ulos. Te sanotte: “Minulla on Ph.D., LL.D.” Se vain vie teidät niin paljon pidemmälle Jumalasta. Unohtakaa koko asia. Tulkaa takaisin Jumalaan. Tulkaa takaisin Hengen nöyryyteen ja rakastakaa Jumalaa ja ottakaa Hänen Sanansa.

71     “Ja jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, silloin pyytäkää mitä te tahdotte, ja niin tullaan tekemään teille.” Jumala lupasi sen. “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte sen tapahtuvan, mitä te olette sanoneet, te voitte saada sen, mitä te olette sanoneet.” “Hän, joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Jopa suurempiakin kuin tämä on hän tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.” Mitä lupauksia!

72     Jotakin puuttuu jossakin. Me yritämme vääntää sitä ja tehdä siitä jotakin suurta ja panna siihen kukkasia ja koristerihkamaa ja me saastutamme sen aivan samalla tavoin kuin kansakunnat ovat tehneet joululle. Se on totta! Jospa me voisimme saada koristeellisuuden pois asioista ja tuoda takaisin nöyryyden ihmissydämeen! Jospa me voisimme tuoda senkaltaisen nöyryyden takaisin jouluun, millainen sen tulisi olla, emmekä tekisi siitä jotakin kaupallista päivää valoineen ja joulupukkeineen, vaan toisimme takaisin luomakunnan Jumalan palvonnan, joka syntyi tallissa, ja joka oli Jumala lihaksi tehtynä ja asui meidän keskuudessamme! Jos me voisimme tulla takaisin siihen, päästä pois koristeellisista ja suurista asioista. Jumala ei ollenkaan toimi sen kanssa.

73     Te sanotte: “Mutta minä kuulun suurimpaan organisaatioon.” Se vain vie teidät niin paljon pidemmälle Jumalasta. Te sanotte: “Minä teen tätä ja tuota.” Se vain vie teidät niin paljon pidemmälle.

74     Teidän täytyy nöyryyttää itsenne, kunnes te näette sen, että “jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, silloin pyytäkää mitä te tahdotte.” Niin pian kuin Jumala antaa meille pienen siunausten sateen, me yritämme tehdä vääntää sen ylösalaisin ja saada arvohenkilöitä tulemaan sisälle ja tehdä suuria nimiä ja voittaa toiset siinä. Tämä aloittaa tällä tavalla, ja tuo aloittaa tuolla tavalla, ja Jumala jättää koko asian. Se, mitä me tarvitsemme tänään, on tuore Pyhän Hengen vuodatus nöyrien sydänten ylle. Me tarvitsemme todellisen joulun, syntymän. Jos te vain voitte käsittää, että te ette ole tallia kummempia! Jumala ei mennyt Jerusalemiin, Siiloon tai Raamot-Gileadiin. Hän tuli saastaiseen talliin. Kun te annatte Jumalan tehdä sen, te tulette käsittämään itsessänne, että te ette ole mitään muuta kuin haiseva talli. Mutta avatkaa ovenne ja toivottakaa Hänet tervetulleeksi, kun nämä suuret paikat ja majatalot sulkevat ovensa Hänelle. Avatkaa te sydämenne seimen ovet ja antakaa Jehovan tulla sisälle ja tarkatkaa, mitä tapahtuu, sillä Hän on Sana. Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä.” Hän on Sana. Sallikaa Hänen tulla itseenne ja tarkatkaa, mitä tapahtuu. Sitten pyytäkää mitä tahdotte, ja se tullaan tekemään teille.

75     Kyllä, siellä Enkelit lauloivat ensimmäisen joululaulun monia vuosia sitten. Ja kun hän…

76     [Eräs veli puhuu toisella kielellä. Joku antaa tulkinnan. Tyhjä kohta nauhassa.]

No niin, me tiedämme, että sanoman täytyy olla hyvin tärkeä, koska Jumala halusi sanoa sen, tai Hän ei olisi keskeyttänyt saarnaamista tehdäkseen jotakin sen kaltaista. Siinä sanottiin: “Nöyryyttäkää itsenne Jumalan käden alle.”

Nyt, taivaallinen Isämme, me tiedämme, että Sinä olet kaikki viisaus, ja sinä teet kaiken aivan oikein. Me rukoilemme, että Sinä soisit sen, että tämä voisi olla sanoma ihmisille, että meidän kaikkien täytyy totisesti nöyryyttää itsemme ja tulla mahtavan Jumalan käden alle. Me jätämme itsemme Sinulle, Isä, uskoen, että Sinä tulet antamaan tämän meille. Jeesuksen, Sinun Poikasi Nimessä. Aamen.

77     Nyt, jatkaaksemme siitä, mistä olin puhumassa, kuinka Enkelit lauloivat tuon ensimmäisen joululaulun pienessä Betlehemissä. Siellä olivat kaikki nämä suuret miehet syntyneet. Siellä oli luvattu Kuninkaan syntyvän, ja tuo luvattu Kuningas tuli sinne. Menkäämme nyt nopeasti, niin etten pidättele teitä liian pitkään. Tuo sana “Betlehem”, katsokaamme nyt sitä. Hyppäsin muutamien muistiinpanojeni ylitse säästääksemme aikaa. Nyt tuo sana Betlehem. Tuo sana B-e-t tarkoittaa “huone”. E-l, merkitsee “Jumala”, hebreaksi. E-l-h-e-m on “leipä.” Betlehem, “Jumalan Leivän Huone”. Sitä tuo sana merkitsee.

78     Sanoilla, nimillä, niillä on merkitys. Monet ihmiset eivät usko sitä, mutta se on totta. Jos nimillä ei olisi jotakin merkitystä, niin miksi sitten Abramin nimi muutettiin Abrahamiksi? Miksi Saarai täytyi muuttaa Saaraksi? Miksi Saulus täytyi muuttaa Paavaliksi? Miksi Simon täytyi muuttaa Pietariksi? Katsokaahan, kaikilla näillä asioilla on merkityksensä, kaikella on tarkoituksensa.

79     Ja tuo nimi Betlehem merkitsee “Jumalan Leivän Huone”. Kuinka sopiva se onkaan Jeesukselle, joka on Iankaikkisen Elämän Leipä. Kristus on Elämän Leipä. Me kaikki uskomme sen, emmekö uskokin? Kuinka sopivaa onkaan, että Betlehemin on Iankaikkisen Elämän leivän keskuspaikka. Siksi Kuninkaan täytyi syntyä siellä. Hän sanoi Joh. 6:35: “Minä olen Elämän Leipä, joka tulee Jumalan luota Taivaasta. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he ovat kaikki kuolleita. Mutta jos ihminen syö tätä Leipää, hän on elävä ikuisesti.” Sitten, koska Jeesus on Elämän Leipä, täytyi Elämän Leivän tulla Betlehemiin. Hän on meidän Elämän Leipämme matkaamme varten aivan samalla tavoin kuin Jumalan antaessa Israelille leivän taivaasta heidän matkaansa varten heidän matkatessaan Egyptistä luvattuun maahan. Joka yö satoi leipää alas taivaalta. Ja Jumala antoi meille Elämän Leivän meidän matkaamme varten. Tulkaa Betlehemiin, Jumalan Leivän huoneeseen. Näettekö, miten sen täytyi olla? Sen täytyi olla paikassa nimeltä Betlehem, “Jumalan Leivän huoneessa”. Kuinka Hän silloin olisi voinut syntyä Jerusalemissa? Kuinka Hän olisi voinut syntyä Ramot-Gileadissa? Näettekö, Hän tuli paikkaan, jossa Hänen Nimensä oli, “Jumalan Leivän Huoneeseen.”

80     Pankaa merkille, kuinka Israel sai joka yö uuden tuoreen leivän, jota satoi alas Taivaasta heidän matkaansa varten. Kristus on meidän Elämämme, Elämän Leipämme, ja joka päivä me saamme Kristuksen tuoreena Taivaasta, kun Pyhä Henki tulee uskovaisen ylle päivittäin, aina tuoreena!

81     Monet meistä elävät eilispäivän kokemuksessa. Meidän ei tule tehdä sitä. On kyse tämän päivän kokemuksesta! Se on vikana meidän kirkkokunnillamme, he elävät John Wesleyn kokemuksesta, Dwight Moodyn, Finneyn, Sankyn. Knoxin, Calvinin ja monien muiden aikaisempien kokemuksesta. He elävät tuosta kokemuksesta. Mutta muistakaa, jos he yrittivät säilyttää tuota leipää seuraavaan päivään, se saastui, siihen tuli matoja. Ja se on vikana tänään näissä saastuneissa vesisäiliöissä, jotka elävät vanhasta saastuneesta leivästä.

82     Meillä täytyy olla jotakin tuoretta Kristukselta, Hänen tämän päivän Sanansa tätä hetkeä varten. Näettekö? Hän on meidän tuoreutemme, meidän Leipämme, joka lankeaa tuoreena joka päivä uskovaisen ylle Taivaasta. Hän on meidän Betlehemimme, Jumalan Iankaikkisen Elämän Leivän Huone. Kristus syntyi Betlehemissä ja Hän tuli Jumalan Iankaikkisen Elämän Leivän Huoneeksi. Hän on meidän Betlehemimme. Kristus on meidän Betlehemimme. Luonnollista leipää kutsutaan “elämän ylläpitäjäksi”. Jeesus on Jumalan Elämän Ylläpitäjä, Leipä, joka ylläpitää Elämää iankaikkista Elämää varten. Niin kuin elämän ylläpitäjää kutsutaan leiväksi, samoin Jeesus, joka on Elämän Leipä, on meille Jumalan Iankaikkisen Elämän ylläpitäjä. Näettehän?

83     Jotakin täytyy kuolla, niin että me voimme syödä. Kun te söitte tänä aamuna, te söitte jotakin kuollutta ainetta. Jos jokin ei kuole, te ette voi elää, koska te elätte ainoastaan kuolleista aineista. Jos te syötte lihaa, on sian täytynyt kuolla. Ja sitten, jos te syötte raavasta, on lehmän täytynyt kuolla. Te sanotte: “Mutta minä syön leipää.” Silloin on vehnän täytynyt kuolla. “Minä syön vihreitä vihanneksia.” Silloin sen on täytynyt kuolla. Te elätte ainoastaan kuolleista aineista, ja se on ainoa tapa, miten te voitte elää.

84     Sitten jos te luonnollisessa elämässä voitte elää ainoastaan kuolleista aineista, niin että jonkun on täytynyt kuolla, niin että te voitte elää luonnollisessa elämässä, kuinka paljon enemmän Erään täytyikään kuolla, jotta te voitte elää Iankaikkisesti. Ja Hän tuli Jumalan Iankaikkisen Elämän Leivän Huoneeksi, josta me saamme tuoreen ravinnon jokaisena päivän tuntina, kun se tulee alas Jumalan luota Taivaasta Pyhän Hengen muodossa ruokkiakseen meidän nälkäiset sielumme, kun me istumme yhdessä Taivaallisissa paikoissa. Hän on meidän Betlehemimme.

85     Silloin kaikki todelliset uskovaiset Jumalan pojat ovat syntyneet Betlehemissä Hänen kanssaan. Jos Kristuksen, joka tuli Elämän Leiväksi, täytyi syntyä Betlehemissä, joka on Elämän Leivän Huone, silloin jokainen todellinen Kristukseen uskovainen on syntynyt Kristuksessa, he ovat syntyneet Jumalan Betlehemissä. Aamen. Sitten kun Jeesus oli syntynyt Betlehemissä, minä synnyin Betlehemissä, ja te synnyitte Betlehemissä. Kuinka te teette sen? Juuri täällä Phoenixissa, Arizonassa, tänä aamuna täällä Ramadassa te voitte syntyä uudestaan Jumalan Betlehemissä, Iankaikkisen Elämän Leivän Huoneessa. Syökää Siitä ja eläkää ikuisesti!

86     Miksi pieni Betlehem? Tänään sanotaan: “Eikö se ole joukko pyhiä kieriskelijöitä? Sehän on sitä tai tätä?” Ihmiset eivät tiedä, mitä se kaikki on.

87     Mutta Henki paljastaa Sen. Sana näyttää Sen. On kyse Jumalan Sanan julkitulemisesta. Meillä on Elämä Kristuksen kautta, ja yksin Hänen kauttansa. Meidän organisaatiomme, meidän kirkkokuntamme, meidän eroavaisuutemme, ne ainoastaan erottavat meidät Jumalasta. Meillä on vain yksi pääsy Jumalan tykö, ja se on Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei ole mitään toista tietä, jota kautta me voisimme tulla, kuin tulla Hänen kauttaan. Ei jonkun papin, saarnaajan, systeemin tai minkään muunkaan kautta, ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Hänet ristiinnaulittuna. Hän on Jumalan Elämän Leipä, ja me olemme syntyneet Hänessä. Ja jos Hän on Jumalan Elämän Leipä, silloin Hän on Betlehem. Ja ollen syntyneet Kristuksessa, me olemme silloin Jumalasta syntyneitä Betlehemissä, Kristuksessa Jeesuksessa, ja istumme yhdessä Taivaallisissa paikoissa ja syömme Hänestä. Syömme Hänestä! Kuka Hän on? Hän on Sana. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” Ja kun meillä voi olla vain yksi tavoite, Jumalan Sana, ja me aterioimme Siitä, silloin me olemme Jumalan hengellisessä Betlehemissä ja syömme Jumalan hengellistä Leipää, ja meidän sielumme vahvistaa jokaisen Sanan, jonka Hän on puhunut, “aamenella”. Me nautimme tätä Taivaallista enkelien Ruokaa.

88     Kun Sana sanoo: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Uskontunnustus tai kirkkokunta sanoo: “Oi, niin Se ei ole.” Mutta todellinen Betlehemissä syntynyt sanoo: “Aamen!”

89     “Tekoja, joita Minä teen, olette myös te tekevä.” Kirkkokunta sanoo: “Se on vain itse aikaansaatua tunnetta.” Mutta todellinen Betlehemin asukas sanoo: “Aamen”, koska hän on vakuuttunut siitä, että se on enkelin Ruokaa.

90     “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, pyytäkää mitä tahdotte, ja se tullaan tekemään teille.” Aamen.

91     Oi, ylhäiset ja harkitsevaiset eivät koskaan tule näkemään sitä. Me pidämme niin paljon kiinni vanhinten perinnäissäännöistä, että meillä täytyy olla saarnaajan kortit, ja kaikenlaista muuta, päästäksemme johonkin saarnastuoliin. He eivät tehneet niin! Te voitte päästä Jumalan saarnastuoliin nöyryyttämällä itsenne. Tulkaa sisälle Elämän Leivän Huoneeseen, Jeesukseen Kristukseen, ja eläkää ikuisesti Hänen läsnäolossansa kohotettuina Taivaallisiin paikkoihin Kristuksessa Jeesuksessa ja aterioiden Sanasta. Se on Jumalan Betlehem.

92     Kuinka monet meistä ovat Siinä tänä aamuna? Kuinka moni teistä on halukas unohtamaan perinnäissääntönsä? Kuinka moni on halukas unohtamaan uskontunnustuksensa, joka on eri mieltä Sanan kanssa? Miksi meillä ei ole herätystä? Miksi meillä ei tapahdu näitä asioita? Mikä on vikana Helluntailla? Se on organisoinut itsensä. Siinä se on. Te ette voi organisoida Helluntaita. Te voitte muodostaa organisaation. Mutta helluntai on siunaus, se on Jumalan Voima. Ja jos se on aito helluntai, se ei koskaan tule kulkemaan Sanan ohitse uskontunnustuksen tähden. Se tulee ottamaan Sanan. Se on totta, koska se on ympärileikattu maailmasta ja maailman asioista. Se lepää ainoastaan Jumalan Sanalla ja uskoo Sen. Me olemme Betlehemissä, kandinaatteja Jumalan Valtakuntaa varten. Me syömme Jumalan Iankaikkisen Elämän Leipää. Jumalan Leipä syntyi Betlehemissä tullakseen hengelliseksi Iankaikkisen Elämän Elämänleivaksi Jumalan huoneessa. Oi, me olemme syntyneet Betlehemissä tänä aamuna, kun me olemme syntyneet Jeesuksessa Kristuksessa, sillä Hän on Jumalan Betlehem. Jeesus on Jumalan Iankaikkisen Elämän Leivän Huone.

93     Hän on myös meidän Vetemme matkaa varten. Me tiedämme, että Hän on Vesi. Israel sai matkallansa leipänsä Taivaasta, mutta kalliota lyötiin, niin että he saattoivat juoda siitä, jotta se piti heidät elossa matkalla. Jumala antoi Mooseksen, joka oli Hänen profeettansa, lyödä tuota kalliota. Mitä se oli? Hän avasi kallion. Tuo Kallio oli Kristus. Uskotteko te sitä? Hyvä on. Sitten jos profeetta avasi tuon kallion, niin että elämä voi tulla siitä ulos, ja jos Hän on tuo Kallio tänään, me tarvitsemme Pyhän Hengen, joka tulee lyömään tuota Kalliota, aamen, ja päästää Sanan ulos, koska Hän on Sana.

94     Me olemme ohittaneet sen uskontunnustuksilla ja juomme seisovaa vettä vesisäiliöistä. Me tarvitsemme tänään elävän Sanan avaamista, ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän ei voi pettää. He voivat kutsua sitä telepatiaksi, spiritismiksi tai perkeleeksi tai miksi tahansa he tahtovat. Niin kauan kuin tuo Sana virtaa vapaasti ja tuottaa tarkalleen sen, mitä Se oli sanonut Sen tekevän, Se on jälleen Daavidin huoneen Lähde. Me olemme takaisin Betlehemissä, missä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti Hänen Betleheminsä asukkaille. Me elämme Sen kanssa, me elämme Siinä, Se on Elämän Vesi matkaanne varten, samalla tavoin kuin oli Israelinkin kohdalla.

95     Yksi Daavidin suurista kokemuksista, josta voitte lukea alkaen 2. Samuel 35:15, oli se, että vaikka hän olikin syntynyt Betlehemissä, hänestä tuli pakolainen. Oi, mikä näky! Filistealaisilla oli varuskuntansa maassa tuohon aikaan, koska Saul, tuo suuri mies, oli vienyt Israelin syntiin ja oli langennut pois Jumalasta ja tullut Jumalan viholliseksi, ja filistealaiset olivat Betlehemin ympärillä. Eikä Daavid, joka yritti päästä takaisin kotiinsa, voinut tehdä sitä, vaan hän oli siellä erämaassa pakolaisena, oman kansansa syrjäyttämänä.

96     Kuinka kaunis kuva se onkaan Kristuksesta tänään pakolaisena. Sellainen Hän on. Nyt te sanotte: “Niin ei voi olla.” Mutta jos te uskotte Raamattua, niin silloin se on niin. Raamattu sanoo, että Laodikean Seurakunnan Ajanjaksossa Kristus oli ulkopuolella kolkuttamassa [Veli Branham koputtaa saarnastuolia.] ja yrittää päästä takaisin sisälle omaan seurakuntaansa. Pakolainen on jotakin, joka on hyljätty. Ja Sana ja Pyhä Henki on hyljätty. Se on totta. Te ette voi päästä sinne. Jos te koskaan aiotte vastaanottaa Hänet, on teidän tultava sieltä ulos saadaksenne Hänet. Teidän täytyy mennä ulos Hänen tykönsä. Hän ei voi päästä sisälle. He ovat niin vakiintuneet uskontunnustuksiinsa, että he eivät anna teidän saarnata heille noita asioita, he eivät salli teidän uskoa noihin asioihin.

Te kysytte heiltä: “Uskotteko te, että Hän on sama?”

97     “No, tavallaan, Hän on sama.” No niin, se ei ole Betlehemissä asumista. Ei, ei. Se on kuin joisi seisovavetisestä säiliöstä, se on saastunutta leipää, joka lankesi useita vuosia sitten. “Mitä se-ja-se on sanonut siitä?” Se on saattanut olla oikein heidän aikanaan. Tämä on toinen päivä. Tämä on Herran Päivä! Tämä on toinen seurakunta-ajanjakso, ei Filadelfian ajanjakso. Tämä on Laodikea. Se on hyljätty, ja Kristuksesta on tullut pakolainen omassa seurakunnassansa. Hänet on työnnetty ulos. Hän on muukalainen, vieras heille.

98     Hän voi tulla alas ja toimia ihmisten keskuudessa ja tehdä samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä ja joita Hän sanoi tekevänsä viimeisinä päivinä, tehdä samoja merkkejä ja asioita, joita Hän sanoi tulevansa tekemään samalla tavoin kuin tapahtui Sodoman päivinä. Me tiedämme, mitä Hän teki tuolle Seurakunnalle siellä.

99     Me näemme Billy Grahamin, samalla tavoin kuin silloin oli, kun nuo sanansaattajat menivät alas kirkkokunnalliseen seurakuntaan ja saarnasivat siellä ja kutsuivat heitä ulos ja käskivät heitä uskomaan Sanaan ja tulemaan ulos Sodomasta.

100Abrahamin ryhmä ei ollut Sodomassa, heidät oli jo kutsuttu ulos. Tarkatkaa tuota Enkeliä ja sitä, mitä Hän teki merkkinä heille siellä ylhäällä, ja he tunnistivat sen. Tuo sama asia voidaan tehdä, ja ihmiset sanovat: “Oi, hyvä on, älkää uskoko sitä.” Miksi? Miksi? Koska he ovat tehneet Kristuksesta pakolaisen organisaatiollensa, he ovat niin vieraantuneet Siitä, helluntailaiset ja he kaikki yhdessä. No niin, se on tarkalleen Totuus. Tiedän, että se leikkaa. Mutta kuulkaahan, jos Se on Totuus, Se tulee leikkaamaan. Se on totta. Sen täytyy olla Totuus.

101Tarkatkaa nyt Daavidia, kun hän oli siellä ylhäällä. Daavid uneksi suurista voitoistaan. Hän oli eräässä luolassa siellä kaukana taustalla noin kaksikymmentäviisi kilometriä kaupungista ja katseli omaa rakastettua kaupunkiaan, jossa hän oli syntynyt ja jossa hänet oli voideltu kuninkaaksi.

102Asukkaat Israelissa noina päivinä olivat jotenkin samanlaisia kuin he ovat tänään Saksassa. Heillä on pieniä kaupunkeja. He asuvat kaupungeissa voidakseen olla suojassa ja he vievät lampaansa ja karjansa ulos ruokkiakseen niitä ja sitten he ajavat ne takaisin sisälle. Ja illalla he panevat ne aitauksiin.

103Ja Daavid, katsellessaan alas tuohon kaupunkiin, alkoi muistella mahtavia tekojaan, joita Jumala hänen kauttaan oli tehnyt, suuria mahtavia voittoja, joita Jumala oli voittanut hänen kauttaan. Kuinka eräänäkin päivänä, siellä, missä hän makasi vihreillä laitumilla, siellä vuorilla, jossa hän oli, tuli karhu ja otti yhden hänen pienistä karitsoistaan. Jumala antoi hänelle voiton, koska hänen isänsä oli antanut hänen tehtäväkseen pitää huolta noista lampaista. Hänen tehtävänsä oli huolehtia lampaista!

104Oi, pastori, se on sinun tehtäväsi! Ja he syövät lampaan Ruokaa eikä almanakkoja. Lampaan Ruoka on Jumalan Sana!

105Ja kun joku tuli ja otti niistä yhden, hän meni hän sen perään. Leijona tuli ja otti yhden, ja hän meni sen perään. Hän ei ollut tyytyväinen ennen kuin hän oli tuonut sen takaisin.

106Se tuotti hänelle suuren voiton eräänä päivänä, kun hän näki Israelin lyötynä. Katsokaahan, Israel oli kuunnellut kaikenlaisia uskontunnustuksia ynnä muita asioita. Heillä oli kaikenlaista. He kävivät kirkossa. He olivat kaikki ympärileikattuja. He kaikki menivät papin tykö saamaan siunauksensa ennen kuin he menivät taisteluun. Mutta kun ratkaisun hetki tuli, tuli tarve Yliluonnollisesta, he olivat kaikki pelkureita, kun he näkivät, mikä heillä oli vastassaan. Heillä ei ollut rohkeutta. Jotakin puuttui. He eivät voineet mennä kohtaamaan tuota jättiläistä. Miksi? Mutta pappihan oli siunannut heidät kaikki. Heillä oli pyhät siunaukset yllään, he olivat polvistuneet, ja heidät oli mahdollisesti voideltu pyhillä vesillä, tai mitä tahansa se olikin, ja nyt he olivat kaikki seisomassa siellä ulkona. Mutta kun tuo vastus oli niin suuri, ei heillä ollut sitä. Siellä seisoi Saul, tuo ylivalvoja tai piispa, seisoi siellä pää ja olkapäät muiden yläpuolella.

107Ja Goljat antoi haasteen: “Jos minä tapan hänet, silloin te palvelette meitä. Mutta jos hän tappaa minut, silloin me palvelemme teitä.” Mutta vastus oli liian suuri. Hänellä oli kolmenkymmenenviiden senttimetrin sormet, joten se tekee seitsemänkymmenen sentin pituiset kädet. Katsokaa, minkälainen kämmen hänellä oli! Hänen keihäänsä oli paksu kuin kangastukki. Ja ajatelkaa, kuinka suuri hänen päänsä on täytynyt olla, suunnilleen pesualtaan kokoinen. Ja päässään hänellä oli kahdesta viiteen senttiin paksuinen vaskikypärä. Katsokaa haarniskaa, haarniskan osat olivat kuin näitä jalousie-ikkunoita [ikkuna, jossa on limittäin olevia lasilevyjä], joiden kanssa saattoi hengittää ja liikuttaa itseään, sillä tavalla kuin haarniskat toimivat. Hänen yllään olevan haarniskan on täytynyt painaa ehkä sata kiloa. Se oli kuparista ja suojasi hänen rintaansa. Tämä kangastukin paksuinen keihäs oli ehkä kymmenen metriä pitkä.

108Mitä vihollinen voikaan tehdä, kun hän ajattelee olevansa teistä voitolla. Mitä hän ajatteleekaan voivansa tehdä ja kuinka hän kerskuukaan: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Te ette voi päästä mihinkään tuon kaltaisen asian kanssa.”

109Mutta siellä tuli eräs pieni punakka mies, jolla ei ollut mitään teologista kokemusta, mutta hänellä oli kokemus siitä, että Jumala yhä oli Jumala. Jumala pitää Sanansa. Ja tässä hän tuli Saulin tykö, joka sanoi: “Hetkinen vain, minä annan sinulle filosofian kandinaatin arvon.”

110Hän pani kypäränsä hänen päähänsä, ja se upposi hänen silmilleen. Hän ei tiennyt sellaisesta mitään. Hän sanoi: “Minä en tiedä mitään tuon kaltaisista asioista, mutta yhden asian minä tiedän: te pelkäätte taistella tuota jättiläistä vastaan. Seisotteko te täällä ja kutsutte itseänne elävän Jumalan Seurakunnaksi ja annatte tuon ympärileikkaamattoman uskomattoman seistä tuolla kerskumassa tuolla tavalla?” Hän sanoi: “Minä menen taistelemaan hänen kanssaan!”

111Oi, me tarvitsemme tuon kaltaisen miehen tänään, miehen, jolla on kokemusta!

112Mitä hän teki, mitä betlehemiläinen pieni Daavid teki? Hän meni sinne taistellakseen tuota jättiläistä vastaan. Tuo jättiläinen kirosi hänet jumaliensa nimessä, jumalien, monikkomuoto. Hän kirosi hänet jumaliensa nimessä ja sanoi: “Tänään minä otan sinut keihääni kärkeen ja ripustan ruhosi tuonne puuhun ja annan lintujen syödä sen.”

113Daavid sanoi: “Sinä tulet minua vastaan filistealaisena, filistealaisen nimessä, haarniskan ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Israelin Herran Jumalan Nimessä.” Mitä se oli? Sana! Sana: “Minä tulen sinua vastaan Sanan kanssa.” Hän sanoi: “Tänään minä tulen leikkaamaan pään sinun hartioiltasi.” Tuo jättiläinen nauroi ja lähti tulemaan häntä kohden. Eikä Daavid perääntynyt, vaan lähti vastaan. Ja Jumala ohjasi hänen kivensä tuohon pieneen suojattomaan kohtaan.

114Daavid, kun makasi siellä pakolaisena, ajatteli tuota suurta voittoa. Sitten hänen on täytynyt alkaa ajatella psalmeja, kun hän makasi siellä vuorilla ja mietiskeli Jumalan asioita. Hän sanoi, että hän oli sitonut Hänen käskynsä sängynpäähänsä ja sormiinsa ja minne tahansa hän meni: “Minä pidän Herran aina edessäni, eikä minua voida liikuttaa.” Hän piti Jumalan edessään. Ja kuinka suuria voittoja hänellä olikaan! Ja hän tuli niin inspiroiduksi, ja koska hän oli psalmien kirjoittaja, hän saattoi hypätä ylös, ottaa kynänsä ja kirjoittaa muistiin psalmin ja laulaa ne. Hän saattoi mennä Henkeen ja tanssia ympäri ja ympäri ja ympäri Hengessä. Ja kuinka tämä psalmien kirjoittaminen innoittikaan häntä, niin että hän saattoi tanssia Hengessä. Ja hänen on täytynyt ajatella noita eri psalmeja: “Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän antaa minun levätä vihreillä laitumilla.” Psalmi 23. “Hän johtaa minut hiljaisten vetten ääreen. Hän virvoittaa minun sieluni. Oi, Hän johtaa minua vanhurskauden polkuja Hänen Nimensä tähden. Ja vaikka minä vaeltaisin Kuoleman varjon laakson lävitse, en minä mitään pahaa pelkäisi. Sinä olet minun kanssani.”

115Ja kun hän ajatteli noita asioita, on täytynyt olla kuuma päivä, koska hän tuli janoiseksi, koska hän oli kuumissaan ja hikinen. Hän saattoi katsoa sieltä vuorenhuipulta alas laaksoon ja nähdä tuhansittain filistealaisia siellä kaupungin ympärillä. Hän näki tuon vanhan kaivon, josta hän kerran oli juonut. Oi, hän alkoi ajatella, kuinka hän aamuisin lähti ruokkimaan lampaitaan ja kulki tämän vanhan kaivon ohitse, ja kuinka hän siellä oli juonut vettä ja juottanut lampaansa. Se oli siellä Betlehemissä, missä hän oli juottanut lampaitaan.

116Siellä Jumala jälleen juottaa omat lampaansa tänään, takaisin Betlehemissä, sen viileällä tuoreella Vedellä.

117Hän huusi: “Jospa vielä kerran saisin juoda vettä tuosta kaivosta.” Aion nyt lopettaa, joten kuunnelkaa tarkkaavaisesti. Hän ajatteli: “Jospa minulla olisi juotavaa!” Ja hänen sisimmästään nousi esiin huuto: “Jospa minä vielä kerran voisin juoda tuosta kaivosta Betlehemissä.” Hänen tahtonsa oli käsky niille, jotka rakastivat häntä. Muistakaa, hänen sielunsa huusi, että hän saisi vettä tuosta kaivosta. Ja noille, jotka rakastivat häntä, hänen vähäisin tahtonsa oli käsky. Meille on kerrottu, että kolme noista suurista miehistä tuli yhteen. Yksi heistä tappoi yksinänsä kahdeksansataa. Toinen hyppäsi maakuoppaan ja tappoi leijonan. Yksi otti kepin ja löi keihään pois erään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään ja seisoi siellä pellolla sillä tavalla tappaen kolmesataa ympäriltään. He olivat suuria miehiä! He olivat pakanoita. Tarkatkaa sitä, mistä he tulivat.

118Daavid tässä on esikuva Kristuksesta, koska Kristus on Daavidin Poika. Tässä hän seisoo huutaen, jotta saisi juoda tuota vettä. Ja hänen halunsa oli, kuten sanoin, käsky niille, jotka rakastivat häntä. Kolme noista miehistä veti esiin miekkansa ja taisteli tiensä noin 25 kilometriä tuon armeijan lävitse alas tuohon kaupunkiin. Nuo filistealaiset olivat urhoollisia sotureita, ja jotkut olivat kaksi kertaa heidän kokoisiaan. Mutta he olivat miehiä, urhoja, jotka osasivat taistella. Yksi heistä löi, hän seisoi yksikätisenä ja tappoi kahdeksansataa miestä ympäriltään yhtenä päivänä. He olivat suuria miehiä ja he luottivat Jumalaan. Heillä oli usko johtajaansa. Ja he taistelivat tiensä lävitse sinne ja ottivat mukaansa ämpärillisen vettä ja taistelivat tiensä takaisin Daavidin luo, niin että hän voisi juoda siitä.

119Juuri tässä tulee Kristus esiin sekä Kuninkaana että Soturina, koska Hän taisteli tiensä lävitse. Hän mursi vihollisen kuolemanlinjat. Hän mursi vihollisen linjat, niin että meillä voisi olla Iankaikkinen Elämä, Iankaikkisen Elämän Vedet. Hän otti ylleen jopa kuoleman ja Hän kuoli kuolemalla ja tuli takaisin elämään, jotta meillä voisi olla Iankaikkinen Elämä. Hän on sekä Kuningas että Soturi. Me emme voittaneet, se on jo voitettu! Me emme voittaneet kuolemaa, Hän voitti kuoleman meidän edestämme! Hän on meidän tämän päivän Daavidimme. Hän voitti kuoleman. Hän on Betlehemin Leipä ja Vesi.

120Betlehem oli keskus. Te historianlukijat tiedätte sen. Se oli siellä suuri vehnän kasvatusalue. He harjoittivat keinokastelua ja he saivat suuria vehnäsatoja. Ja siellä oli myös paras vesi. Se oli Palestiinan leivän ja veden keskuspaikka.

121Ja tänään, ei ole väliä sillä, kuinka monia organisaatioita ja niin kutsuttuja veljeyksiä meillä on, ja millä tavalla saattaakin olla, kuitenkin Kristus on yhä uskovaisen Betlehem. Hän on Leivän ja Veden paikka. Metodistit, se tekee hyvää teille; se tekee hyvää teille baptisteille ja teille helluntailaisille ja teille muillekin. Se on kaikki vain yhdestä paikasta, Betlehemistä, sieltä, mistä Elämän Leipä ja Vesi tulee. Kyllä.

122Tässä on meidän Leipämme. Tämä on meille Jumalan Leipä ja Vesi. Hän on keskipiste, ainoa paikka, jonne te voitte tulla saadaksenne sitä Häneltä. Jumalan Asunto, Jeesuksen Kristuksen persoonassa, on meidän Betlehemimme, Iankaikkisen Elämän Leipä ja Vesi. Ja Hän on Sana lihaksi tehtynä. Tässä on Sana, Elämän Leipä ja Vesi. Hebrealaiskirje 13:8 sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Se tekee Hänestä meidän Betlehemin, meidän Leivän ja Veden paikan, ainoan Iankaikkisen Elämän paikan.

123Huomatkaa, mitä Daavid teki saatuaan tuon veden. Hän ei juonut sitä. Hän sanoi: “Älköön niin tapahtuko. Tämä on näiden miesten verta, jotka panivat henkensä alttiiksi”, kun he menivät noutamaan hänelle tuon juoman. Tarkatkaa! Hän kaatoi sen maahan juomauhrina Jumalalle. Aamen! Miehet ja veljet, nouskoon teidän uskonne nyt hetkeksi. Hän kieltäytyi juomasta sitä itse. Hän kaatoi sen maahan juomauhrina Jumalalle.

124Kuinka se sopiikaan yhteen Joh. 3:l6 kanssa, kun Jumala niin rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen Poikansa. Jeesus, Elämän Ruhtinas, jonka ei olisi tarvinnut kuolla, tuli tänne. Hän itse voitti kuoleman ja vuodatti oman Elämänsä Veren maan päälle, aamen, uhrina meidän syntiemme edestä. Hän on meidän lyöty Kalliomme. Hän vuodatti maahan kalliin Jumalan antaman Verensä.

125Kuulin jonkun sanovan toissailtana sanomassa, sanottiin, että he tulivat… Ja uskon, että se oli Billy Graham, kun eilen illalla katselin häntä, kun hän sanoi, että hän meni Israeliin, Palestiinaan. Ja hän sanoi: “Minä tulin uskoen kansaanne”, tai jotakin sellaista. Ja minä ihailin häntä hänen esiintyessään tuossa maailmallisessa ohjelmassa eilen illalla. Monet teistä tuomitsitte tuon miehen siitä, että hän teki niin. Mutta katsokaahan, siten hän pääsi koko kansakunnan eteen. Eikä hän perunut sitä, hän seisoi lujasti sen takana, mihin hän uskoi. Ja siksi minä ihailen häntä. Hän sanoi: “Minä menin Israeliin ja sanoin heille: ‘Minä palvon yhtä teidän lapsistanne’, toisin sanoen, jotakin sellaista.”

126Minä ajattelin: “Billy, se on hienoa. Minä pidän siitä, kun näen, että Jumala on antanut sinulle voiman seistä siellä kaiken tuon Hollywoodin loiston keskellä ja todistaa Jeesuksesta Kristuksesta”, mutta Hän ei ollut juutalainen. Jeesus oli Jumala eikä juutalainen. Muistakaa, että verisolu tulee uroksesta. Eikä Hän ollut mies, juutalainen eikä pakana, Hän oli Jumala luotuna lihassa. Meitä ei ole pelastanut juutalaisen eikä pakanan veri, meidät on pelastettu Jumalan Verellä. Hän ei ollut mitään vähempää kuin Jumala. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana. Hänessä oli Jumalan luova Veri. Jos Hän oli juutalainen tai pakana, silloin me olemme kadotettuja. Hän oli Jumala lihassa. Oikein.

127Minä en palvo juutalaista, minä palvon Jumalaa palvoessani Jeesusta Kristusta. Minä en palvo mitään tarua tai jonkinlaista historiallista jotakin. Minä palvon Jeesusta Kristusta, Jeesuksen Kristuksen Läsnäoloa juuri nyt, ja Se on Hänen Sanansa, joka on julkituotu tässä ajanjaksossa.

128Jumala alusta jakoi Sanansa kullekin ajanjaksolle, ja joka kerta, kun yksi noista ajanjaksoista oli ohitse, lähetti Jumala alas voidellun profeetan tuota ajanjaksoa varten. Niin oli Nooan ja kaikkien muiden päivinä, kun Hän antoi lupaukset. Minä en välitä siitä, minkälaiseen tilaan seurakunta on joutunut, Hän tekee sen aina niin. Hän lähettää voidellun miehen. Ja siellä seisoi jokainen noista profeetoista aikansa organisaatioiden tuomitsemana, mutta hän seisoi Sanalla ja sai Sanan elämään.

129Jeesus oli Jumalan Sanan täyteys, sillä Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti, ja Hänessä asui Jumalan täyteys. Jumala eli Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Hän ei ollut juutalainen tai pakana vaan Jumala! Siellä Hän seisoi, tehden itsensä. Kuinka sopivaa! Ja Jumalan oma Veri täytyi vuodattaa maahan, alkaen aina viattoman Aabelin verestä lähtien, jotta meidät lunastettaisiin. Hän ei pitänyt omaa Elämäänsä. Hän sanoi: “Isä, olisiko mahdollista, että tämä malja voisi kulkea minun ohitseni? Mutta joka tapauksessa, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun.” Hän alistui Sanalle.

130Tänään me voimme tehdä samoin. Te voitte ottaa uskontunnustuksenne ja mennä minne te haluatte sen kanssa, mutta te voitte myös sanoa: “Ei minun tahtoni, vaan tapahtukoon Sinun tahtosi.” Tulkaa takaisin tähän Jumalan Sanaan. Ottakaa te joulunne ja koristerihkamanne ja tehkää niillä mitä haluatte, mutta antakaa Jeesus Kristus sydämeeni. Ei ole väliä sillä, kuinka monet ihmiset nauravat sitä tai mitä he tekevät. Tarkatkaa sen luonnetta, katsokaa tekeekö se samalla tavoin, kuin Hän teki. Jos ei niin ole, jos se ei ole yhtäpitävä Hänen Sanansa kanssa, jättäkää se rauhaan. Silloin se ei ole Kristus, koska Kristus on Sana.

131Nyt me näemme, kuinka soveliasta oli, että meidän Kalliotamme lyötiin, niin että Hänen Verensä vuoti maan päälle syntiuhrina syntisten puolesta. Hän on meidän Betlehemimme, Vetemme, Leipämme ja Elämämme, joka on uhrattu meidän epäpuhtaiden syntisten puhdistamiseksi.

132Oi, syntinen ystäväni, kuinka sinä voisit olla niin typerä, että hylkäisit sellaisen uhrin, kun Jumala antoi ainosyntyisen Poikansa syntiuhriksi, niin ettei kukaan, joka Hänessä uskoo, kuolisi, vaan saisi Iankaikkisen Elämän? Kuinka te pääsette sisälle Häneen? Yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastetut sisälle yhteen Betlehemiin, Jumalan Sanaan, joka on Kristus julkituotuna tätä ajanjaksoa varten.

133Ja Hän odottaa vain jonkun profeetan nousemista näyttämölle julkituomaan jokaisen lupauksen, joka Raamatussa on annettu tätä ajanjaksoa varten. Hän on luvannut tehdä sen Malakia 4 mukaan. Se tullaan tekemään. Ei ole väliä sillä, kuinka hassulta se ihmisistä tuntuu, se tullaan tekemään joka tapauksessa! Jumala sanoi niin! Hän on kykenevä näistä kivistä! Meidän uskontunnustuksemme eivät tule vastaanottamaan sitä. Jos meidän seurakuntamme eivät vastaanota sitä, voi Jumala mennä takaisin talliin. Hän voi mennä minne tahansa Hän haluaa mennä. Mutta joku tulee seisomaan tämän Sanan puolesta ja puhumaan tälle ajalle. Jonkun täytyy julkituoda Se. Eikä se myöskään tule olemaan mikään ryhmä, niin ei ole koskaan ollut.

134Oi, soturipojat, nyt kun lopetan. Minä en halua pidätellä teitä täällä liian pitkään. Tulen nyt lopettamaan, jos Herra tahtoo. Kello on kuusi minuuttia vaille yhdestätoista. Oi, te soturipojat, te miehet täällä, jotka väitätte olevanne poikia! Tiesittekö te, mitä Daavid edusti? Daavid edusti Kristusta. Hän, Kristus oli Daavidin Poika. Kuunnelkaa nyt, kun me lopetamme. Nuo pakanasotilaat, pankaa merkille, kuinka he tulivat kaikkialta, koska he tiesivät, että tuo pakolainen oli voideltu. He tiesivät, että Jumalan oma kansa oli hylännyt Daavidin, mutta he myös tiesivät, että voitelu oli hänen yllään. He saattoivat nähdä sen. Niinpä he seisoivat hänen rinnallaan, kuolemassa tai elämässä! He olivat urhoollisia miehiä huolimatta siitä, vaikka ulkopuolinen maailma ei uskonutkaan siihen.

135Hänen oma kansansa potkaisi hänet ulos. He eivät halunneet olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Saul oli ajanut hänet ulos, kirkkokunnallinen pää oli potkaissut hänet ulos eikä ollut missään tekemisissä Sen kanssa, neuvosto potkaisi hänet ulos, ja hänestä tuli pakolainen. Hänen täytyi mennä sinne, minne hän saattoi mennä. Siellä hän oli ylhäällä vuorilla, mutta hänen kanssaan oli miesryhmä, joka koostui pakanoista, ja niin edespäin, jotka katsoivat tätä miestä ja tiesivät, että hän oli tuleva kuningas.

136Niin on tänäkin päivänä todellisten urhoollisten soturien kohdalla, joilla on usko Sanaan, jotka tuntevat Jumalan lupaukset, että Jeesus Kristus tulee palaamaan takaisin. Me emme ole kiinnostuneita miljoonista dollareista tähän tai miljoonista dollareista tuohon. Minä olen kiinnostunut Jeesuksen Kristuksen paluusta. Oi Jumalan soturipojat, mikä teissä on vikana, kuinka te seisotte tänään? Kun me näemme Raamatun ennustavan, että Hän olisi pakolainen tänään ja olisi ajettuna ulos Seurakunnastansa ja ajettuna ulos organisaatioista. Ja te tiedätte sen. Ei ole mitään tarvetta piilotella sitä, se on Totuus. Raamattu sanoi, että tulisi olemaan sillä tavalla. Tulkaa ulos noista pedon merkeistä!

137Katsokaa näitä miehiä! He vetivät esiin miekkansa. Mitä se oli? Kyseessä oli Daavidin halu juoda kylmää vettä. Mikä esikuva se onkaan tänään meidän Daavidistamme, Kristuksesta. Me tiedämme, että Häntä kutsutaan pyhäksi kieriskelijäksi. Hänet on heitetty ulos kaikkialta. Hän on fanaatikko ja seurakuntien hylkäämä. Heillä on uskontunnustuksensa ja kaikkea muuta kirjoitettuna tänä jouluna samalla tavoin, kuin heillä oli ensimmäisenäkin jouluna. Me tiedämme sen, mutta me myös tiedämme, että tämä Sana pysyy aina totisena, ja se täytyy täyttää. Kristus haluaa, että miehet, soturit, ottaisivat asemansa! Aamen!

138Oi, tulkaa ja seiskää rinnallani. Seison hirvittävässä paikassa. Minä annan haasteen tänään! Nämä ääninauhat menevät yli maailman. Minä annan haasteen miehille, sotureille, jotka rakastavat Jeesusta Kristusta ja tietävät, että näiden asioiden täytyy täyttyä tänään. Veljet, tulkaa seisomaan rinnallani ja vetäkää esiin Jumalan Sana. Unohtakaa nuo kuivat ja seisovavetiset kirkkokunnalliset vesisäiliöt, joissa te elätte. Vetäkää esiin tuore Jumalan Sana. Antakaamme Jeesukselle kunnon ryyppy tuoretta Helluntainvettä! Se on Hänen halunsa tänään: takaisin alkuperäiseen Helluntaihin, takaisin Sanaan! On profetoitu, että me tulisimme tekemään niin. Malakian 4. luvussa: “Pa­lauttaa lasten Usko jälleen takaisin isien puoleen.” Kuka haluaisi ottaa asemansa tänä aamuna?

139Kuten oli Daavidin kohdalla, myös me tiedämme, että meidän Daavidimme on tuleva valtaan. Jeesus Kristus on ottava maailman hallintaansa. Hän perii maan ja Hän on oleva koko maan Kuningas. Hänet on hyljätty tänään, Hän on pakolainen kansansa keskuudessa. Tietenkin Hän on pakolainen myös maailmalle. Sellainen Hän on aina ollut. Mutta tänään Hän on pakolainen omalle seurakunnallensa, he ovat hyljänneet Hänet ja rakastavat omia uskontunnustuksiansa ja arvohenkilöitään Sanan asemesta. He eivät halua, että Häntä saar­nattaisiin Hänen voimassansa. He ovat erottautuneet Siitä, aivan kuten Raamattu sanoo Ilmestyskirja 17:ssa, että he tulisivat tekemään. Mitä he ovat tekemässä? He ovat kaikki menossa Kirkkojen maailmanneuvostoon. Katolilaisuus ja protestanttisuus ovat liittymässä yhteen muodostaen merkin ja kuvan pedolle. Ja protestantit lankeavat siihen, helluntailaiset ja kaikki. Helluntailaisten arvohenkilöt menevät Roomaan ja tultuaan takaisin he sanovat: “Kaikkein hengellisin paikka!” Ja Texasissa ja kaikkialla muualla he avaavat ovensa sille, vaikka tietävät, että se on uskontunnustuksia, joita on ruiskutetut tähän Sanaan.

140Oi te Betlehemin asukkaat! Halleluja! Minä kutsun miehiä, sotureita, jotka eivät ole peloissaan. Minä en välitä siitä, vaikka toisella puolella seisoisi kahdeksansataa ja toisella kymmenentuhatta. Minä haluan sotureita, jotka tahtovat tulla kanssani leikkaamaan aukkoa tähän uskomattomien filistealaisten riveihin, joilla Kirkkojen maailmanneuvosto on piirittänyt Jumalan Sanan ja yrittää tehdä Siitä uskontunnustuksia, joilla ruokkia ihmisiä. No niin, Daavidin Huoneessa on avoin Kaivo. Betlehem, meidän Pelas­tajamme puhdistaa meidät! Veli, synti on epäuskoa Hänen Sanaansa kohtaan.

141Ketkä sotureista voivat nähdä Tuhatvuotisen Valtakunnan tulevan? Ketkä sotilaat voivat nähdä tämän suuren Pyhän Hengen tulevan Jeesuksen Kristuksen muodossa, kirjaimellisessa Kristuksen ruumiissa, ottaakseen hallinnan, seiskää te kanssani. Seiskää rinnallani! Leikatkaamme aukko tämän kirkkokunnallisen uskontunnustuksen lävitse. Tehkäämme se! Hän haluaa hyvää tuoretta Helluntaivettä juodakseen, alkuperäistä helluntaita, eikä joukkoa, joka vain kirkuu ja huutaa. Kyllä, minä tarkoitan aitoa Pyhän Hengen kastetta, joka tuottaa jälleen Jeesuksen Kristuksen Elämän ihmisissä.

142Suokaa anteeksi, jos loukkaan teitä. Ei, älkää tehkö sitä. Minä teen tämän Herran Jeesuksen Nimessä. Tulkaa takaisin! Seiskää te urhoolliset miehet, jotka näette Daavidin seisomassa siellä! Jeesus Kristus on pakolainen omasta seurakunnastansa, heidän uskontunnustustensa ulos sulkema. Siellä on virkistävä Lähde. Aamen. Siellä on voima, joka saa tämän Sanan jälleen elämään, ja sen on profetoitu tapahtuvan tässä päivässä. Jumala sanoi, että se tulisi tapahtumaan. Sen on pakko tapahtua. Se ei koskaan tule tapahtumaan siinä sotajoukossa, jossa te nyt olette. Te helluntailaiset olette piirittäneet itsenne uskontunnustuksillanne samalla tavoin kuin muutkin organisaatiot ovat tehneet.

143Oi Jumalan miehet, missä on Miekkanne? Meidän Herramme haluaa virkistävää ryyppyä. Minä en välitä siitä, onko kysymys kuolemasta tai elämästä, lyökäämme tiemme tämän asian lävitse. On niin vaikeata seistä yksinään. Minä kutsun miehiä seisomaan rinnallani, pysymään Sanan kanssa! Mitä tahansa Sana sanoo, tehkää se juuri sillä tavoin, kuin Sana sen sanoo. Minä en välitä siitä, mitä ketä tahansa muu sanoo, pysykää Siinä sillä tavalla, sillä Se on ainoa asia, joka tulee leikkaamaan. Menkäämme Betlehemiin, todellisen Ju­malan Veden luo.

144“Jos joku mies pysyy Minussa, ja Minä hänessä, jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä.”. Jos te pysytte, ettekä vain hypi paikasta toiseen ja vaihda jäsenkorttianne ykseydestä kakseuteen ja kolminaisuuteen ja takaisin presbyteereihin tai luterilaisiin. “Jos te pysytte Minussa”, ja Hän on Sana, “ja Minun Sanani pysyvät teissä! Älkää pelätkö kahdeksaa sataa tai kahdeksaa miljoonaa. Minä tulen seisomaan rinnallanne. Minä haluan jälleen juoda tuosta Lähteestä.”

145Jumalalla tulee olemaan ihmisiä, jotka tulevat juomaan tuosta Lähteestä! Halleluja! Te saatatte ajatella, että minä olen hullu, ja ehkä minä olenkin, mutta silloin minä olen Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Sanansa hullu. Jos täytyy kutsua hulluksi, niin kutsuttakoon minua Hänen Sanansa hulluksi. Minä en ole koskaan ollut ketään noissa organisaatioissa olevia ihmisiä vastaan. Minä olen tuota systeemiä vastaan, joka sulkee Jumalan Sanan ulkopuolelle. Taistelkaamme, soturit, seiskää Sen rinnalla! Menkäämme tuolle Kaivolle, Hän on meidän Betlehemimme.

146Nämä vanhat vesisäiliöt, ne ovat nyt organisoimassa Kirkkojen maailmanneuvostoa. Palauttakaamme ennalleen tuore Jumalan Sana eikä kirkkokuntaa. Älkäämme ottako jotakin uskontunnustusta, joka on vanhassa seisovavetisessä säiliössä, ja joka satoi neljäkymmentä vuotta sitten, kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten tai viime vuonna. Minä haluan Jumalan Sanan, joka on luvattu tätä päivää varten. Sen juoman Hän haluaa minulla olevan, tämän Sanan tänään! Se on pieni Betlehem, se on hyljätty.

147On aivan samalla tavoin, kuin tiedän teidän ajattelevan: “Kyllä, jos minun…” Kyllä, se on totta, he ajattelivat, että Hänen pitäisi syntyä Jerusalemissa. He ajattelivat, että Hänen pitäisi syntyä siellä, missä heidän kirkkokunnalliset päänsä olivat. Mutta Hän ohitti sen kaiken. Hän tuli Betlehemin nimeen, sillä sellainen Hän oli. Halleluja! Hän ei tule metodisteja, baptisteja, presbyteerejä tai helluntailaisia varten. Hän tulee Jeesuksen Kristuksen Morsianta varten. Sitä varten Hän tulee. Se voi näyttää teistä oudolta, mutta uskokaa Se!

148Näettekö nämä esikuvat, ne eivät voi tulla mitään muuta tietä kuin vain Sanan kautta. Se oli ainoa paikka, jossa Hän saattoi syntyä, tässä Betlehemissä. Sen vuoksi sen täytyi olla tuo pieni, nöyrä paikka. Sillä tavalla sen täytyy olla tänä aamuna, sen täytyy olla sillä tavoin kuin Sana on sen luvannut. Kyllä vaan. Filistealainen Kirkkojenneuvosto on nyt organisoitumassa ja piirittää meidän Betlehemimme. Tänä joulun aikana he ovat kokoontuneet kaikkialla, ja se kaikki on koristeltu maailmallisella korurihkamalla. “Oi, me tuomme maailmaan rauhan.” Paavi Luther, Johannes, tai mikä hänen nimensä onkin, hän kokoaa yhteen kaikki suuret kirkon piispat ja Yhdistyneen kirkkojen neuvoston ja Kirkkojen maailmanneuvoston, ja he kaikki tulevat yhteen. Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet? Aamen.

149On vain Yksi, jonka kanssa te voitte kulkea, se on Jeesus Kristus. Kuinka te voitte kulkea Hänen kanssaan? Kun te olette yhtä mieltä Sanan kanssa, mikä Hän on! Älkää antako sen jättää teitä.

150Minä en välitä siitä, kuinka paljon heillä on koristelua: “Teidän täytyy tehdä näin, tai me suljemme teidän kirkkonne.” Minä en välitä siitä, mitä he sulkevat, sillä ei ole mitään tekemistä Sanan kanssa. Kyllä. Mihin te olette menossa? Aivan tarkalleen siihen, mitä Sana sanoi teidän tekevän, menevän takaisin sinne, mistä olette tulleet, kaikki puettuna maailmalliseen rihkamaan kaiken kaltaisten maailmallisten lupausten kanssa, mutta se on miljoonan kilometrin päässä Sanasta. Siellä se on tänään, on jälleen joulu, joka pitää meidät poissa Sanan lupauksesta. Mutta Sana tulee täyttymään. Jumala on kykenevä näistä kivistä nostamaan lapsia Abrahamille. He yrittävät pitää todelliset, uskolliset Betlehemin asukkaat poissa Iankaikkisesta Elämästä, se on heidän tarkoituksensa.

151Nouskaa, te pojat ja soturit, hakatkaamme tiemme takaisin alkuperäiseen Betlehemiimme! Muistakaa, mitä tapahtui, kun Daavid tuli valtaistuimellensa. Nämä miehet seisoivat hänen rinnallaan, koska he tiesivät, että hän tulisi valtaan. He tiesivät, että Daavid tulisi olemaan valtaistuimella huolimatta siitä, kuinka paljon hänet oli hyljätty ja ajettu ulos. Hän oli kurjin pakolainen maassa. Ja niin on myös todellinen Jumalan Sana tänä aamuna, Se on täysin vierasta organisaatioille. Katsokaa, mitä he ovat tehneet, se osoittaa sen teille.

152Ihmiset yrittävät sanoa: “Veli Branham, sinä lyöt seurakuntaa.” Minä lyön noita järjestelmiä. Kyseessä on Jeesuksen Kristuksen Seurakunta eikä jokin järjestö.

153Ja katsokaa, mitä he ovat tehneet tänään, katsokaa, mitä he ovat tekemässä. Ja te voitte nähdä, mitä he ovat tekemässä, he yrittävät pitää ihmiset poissa siitä. He rakentavat lisää ja lisää varuskuntia tuon Kaivon ympärille ollakseen varmoja, ettei kukaan tule juomaan Siitä. Mutta, oi Jumalan soturit, minä uskon, että Jeesus Kristus on tuleva jonakin päivänä kunniassaan. Minä uskon, että Hän tulee istumaan Isänsä Daavidin Valtaistuimella. Vaikka Hän, Hänen Sanansa, onkin pakolainen tänä aamuna, Hänen oman kansansa hylkäämä, kuten Daavidkin oli, organisaatiot ovat ajaneet ulos Hänen Sanansa, he ovat sulkeneet ovensa Sille, vaikka Jumala tulee ja vahvistaa, että Se on Hänen puhdas Sanansa. Älkää kieltäkö sitä, se on kulkenut vuosia yli maan, ja he koko ajan menevät yhä kauemmas Siitä.

154Eräänä päivänä mainitsin Jacqueline Kennedystä, ja siitä kuinka monta kertaa minä olen nuhdellut teitä naisia hiustenne leikkaamisesta ja ehostuksen käyttämisestä, ja kuinka te helluntailaisnaiset leikkaatte hiuksenne, vaikka Jumala on sanonut, että te teette itsestänne katuporton, kun te  teette niin. Ja Jumalan mukaisesti, teidän miehellänne ei enää ole oikeutta elää teidän kanssanne pidempään. Nainen, joka leikkaa hiuksensa, häpäisee päänsä, joka on hänen aviomiehensä. Niin se tarkalleen on. Mitä te siihen sanotte? Ja siksi te nimittelette minua kirjeissänne, joita saan: “Sinä vanha hyypiö.” Hyvä on, he kutsuivat Eliaa samalla tavoin. Niin he ovat kutsuneet jokaista Jumalan Sanaa. Joka kerta, kun Sana tulee julki, he kutsuvat sitä samalla tavoin.

155Joku sanoi eräänä päivänä: “Me uskomme, että sinä olet profeetta.”

156Minä en ole koskaan sanonut sitä, minä en sano niin. Minä en ole mikään profeetta, minä olen vain Jumalan palvelija täällä, joka yrittää kertoa teille Totuuden. Siinä kaikki. Sallikaa minun sanoa teille, että Jumalan Sana seisoo sen takana! Hän sanoo: “Siionin tyttäret, oksa, joka pääsee pakoon tuona päivänä kaikkea sen saastaisuutta, tulee olemaan kunniakas Herran silmissä.” Leikatkaa tienne lävitse, naiset, teillä on omat asianne, joiden lävitse teidän täytyy murtautua, maailmallinen Hollywood elokuvineen, ja kaikki nämä televisiossa olevat asiat, joiden mukaan te yritätte toimia, ja kuinka te puette itsenne seksikkäästi ja menette ulos kadulle.

157Ja joku sanoi: “Ihmiset haluaisivat sinun opettavan heille, kuinka saada Pyhä Henki, ja kuinka saada…”

158Sanotteko te, että teillä on Pyhä Henki, ja sitten te kiellätte Sanan? Teidän oma elämänne todistaa, että teillä ei ole Sitä. Näettekö? No niin, minä en ole vihainen, minä vain kerron teille Totuuden. Katsokaa itseänne niin te näette sen. Paavali sanoi: “Vaikka enkeli Taivaasta tulisi ja opettaisi jotakin muuta, olkoon hän kirottu”, Gal. 1:8. Se on oikein.

159Mitä jos Jacqueline Kennedy… Hän on antanut esimerkin näille naisille, joilla on nämä vesipää-kampaukset ja muut asiat ja he pukeutuvat seksikkäästi ja pukuihin, jotka ovat kuin äitiyspukuja ja muuta sellaista. Jokainen nainen maassa haluaa tehdä niin, myöskin te helluntailaiset. Katsokaahan, Jacqueline Kennedy ei ole koskaan kuullut tämän kaltaista Sanomaa. Jos hän olisi kuullut Sen, hän olisi mahdollisesti tehnyt parannuksen jo pitkän aikaa sitten. Mutta te helluntailaisnaiset kuulette sitä päivin ja öin, vuodesta toiseen, ettekä te kuitenkaan anna sen vaikuttaa itseenne. Halleluja! Jumala on väsyvä yhtenä näistä päivistä! Jumala tulee väsymään. No niin, tiedän, että te ajattelette minun olevan hullun. Jatkakaa vain eteenpäin, kyllä se sopii. Niin he ajattelivat kautta kaikkien ajanjaksojen, kun Sana tuli… Ymmärrättekö?

160Oi soturit, vetäkää esiin tämä Miekka, seiskäämme kaiken sen puolesta, jonka puolesta tämä Miekka seisoo! Menkäämme tuolle Kaivolle, siellä on Lähde täytetty Verellä, joka on otettu Immanuelin suonista. Ei juutalaisen vaan Immanuelin suonista, joka oli Jumala kanssamme, jonne syntiset upotettuina kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.

161“Ja Betlehemistä on tuleva Hallitsija, joka on hallitseva Minun kansaani. Pyhä Henki tänään hallitsee ihmisiä, ja Pyhä Henki on Sana. Onko se oikein? Nyt, kunnioittavasti, kun me lopetamme. Hän hallitsee kansaa. Ei ole väliä sillä, mitä te ajattelette. Toimikaa Sanan mukaisesti. Jos te ette tee sitä, silloin Pyhä Henki ei ole siellä. Te itse todistatte siitä huolimatta siitä, mitä te sanotte. Te voitte hyppiä ylös ja alas, puhua kielillä ja juosta ympäri lattiaa, ja teillä yhä on leikatut hiukset ja te teette niitä asioita, joita teette. Se todistaa teitä vastaan sanoen, että niin ei ole.

162Betlehemin asukkaat, Jumala siunatkoon teitä, murtautukaamme lävitse! Kristus haluaa todellisen Seurakunnan. Hän haluaa Morsiamen. Murtautukaamme lävitse. Leikatkaamme nämä uskontunnustukset pois, niin että todelliset juojat voivat tulla ja juoda todellista kylmää Helluntainvettä, joka kerran virtasi tästä suuresta Kaivosta. Se yhä virtaa. Ettekö tulisi tänään ja uskoisi sitä koko sydämestänne sillä aikaa, kun kumarramme päämme hetkeksi.

163Minulla on monia asioita tässä, joista minun pitäisi puhua, mutta aika ei salli sitä. Kello on nyt yksitoista. Ihmettelenpä, kuinka monta soturia täällä on. Te saarnaajat, metodisti, baptisti, presbyteeri tai katolilainen pappi, millaisia tahansa te olettekin, Oletteko te vakuuttuneita? Minä tiedän, etten ole pappi. Minä olen saattanut tulla jostakin erämaasta puhuen katkonaisesti tästä ja tuosta, mutta Tämä on Sana. Ja te uskotte, että niin on, te uskotte, että Se on Sana, se on Betlehem. Jeesus sanoi: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka tulee Jumalan suusta.” Ja Sana on tässä, tämä Raamattu. Ihminen elää Tästä, ja Hän on Sana.

164Oi soturit, haluaisitteko vetää esiin Jumalan Miekan ja sanoa: “Minä lopetan näiden perinnäissääntöjen kanssa, minä tulen takaisin Sanaan, minä tulen takaisin Totuuteen”? Naiset, miehet! Naiset, ettekö häpeä itseänne, sitä tapaa, miten te toimitte? Oletteko halukkaat tänä aamuna, tänä jouluna, tulemaan takaisin ja heijastamaan todellista Jeesusta Kristusta?

165Nyt päänne ollessa kumarrettuina ja jokaisen silmän ollessa suljettuna, kohottaisitteko kätenne ja sanoisitteko: “Rukoile, veli Branham. Totisesti minä haluan tehdä sen sydämessäni. Kyllä, minä uskon sen”? Jumala siunatkoon teitä. Oi, saarnaajia, naisia, kaikkialla!

166Betlehem, Jumalan Leivän ja Veden paikka, Kristus on meidän kunniakas Betlehemimme. Kuinka me pääsemme Häneen? l. Kor. 12: “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastettuja tähän salaperäiseen Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen.”

167Me aterioimme Hänen Sanastansa emmekä mistään muusta, ainoastaan lammasten Ruuasta! Ei mistään muusta! Se Ruoka on Sana. Te ette voi lisätä mitään uskontunnustusta Siihen, me emme tule kuuntelemaan sitä. Ei koskaan. Te menette ja sanotte: “Sehän on tällä tavalla.” Mutta jos Raamattu sanoo, että se on tällä tavalla, niin tämä on se tapa, miten me Sen haluamme. Me emme halua sitä maustettuna. Me haluamme Sen juuri sillä ta­valla kuin Se on.

168Oi Jumala, Isämme, tänään on vielä maan päällä jäljellä nälkäisiä sydämiä. Miksi pieni Betlehem. Köyhällä oppimattomalla tavallani, Herra, minä olen yrittänyt antaa tämän pienen ryhmän… joka rakastaa minua, minä tiedän heidän tekevän niin, Herra. Ja minä rakastan heitä. Ja minä rakastan heitä niin paljon, Herra, että minä kiivailen heidän puolestaan. Minä en halua nähdä, että he sekoittuvat näihin suuriin asioihin, niin että he ovat eristettyjä silloin, kun on liian myöhäistä, enkä halua nähdä noita sieluraukkojen olevan vankeudessa siellä toisella puolella ja tietävän, että heillä kerran oli tilaisuus.

169Herra Jumala, ei ole väliä sillä, mitä suuri Jerusalem ajattelee, mitä Gileadit ja Siilot ajattelevat ja nuo suuret palvonnan paikat, missä tahansa ne ovatkin. On olemassa Betlehem. “Etkö sinä ole vähäisin heistä kaikista? Mutta sinusta on tuleva!” Ulos metodisteista, baptisteista, presbyteereistä, katolilaisuudesta, tuosta suuresta pääkaupungista, ja Ramot-Gileadista, jossa Luther taisteli, ja Siiloasta, jossa ehkä Wesley taisteli, ja monista muista paikoista. Mutta Herra, Herra, Sinä nostit esiin helluntailaisten ryhmän, ja he ovat kääntyneet suoraan ympäri ja tehneet tuon saman asian.

170Nasaretin Jeesus, minä rukoilen Sinua, Herra, anna soturien jokaisesta näistä entisistä uskontunnustuksista nousta Sinun Nimessäsi ja leikata tiensä kaikkien näiden uskontunnustusten lävitse ja tulla takaisin todelliseen, väärentämättömään Sanaan, niin että he asettavat syrjään jokaisen painon, joka heitä niin helposti kietoo, että he asettavat syrjään jokaisen tunnin, jonka he niin järjettömästi käyttävät yrittäessään tehdä jäseniä organisaatiolle. Herra Jumala, salli heidän tulla takaisin tekemään käännynnäisiä Jeesukselle Kristukselle, ei kirkastamaan mitään organisaatiota tai mitään persoonaa, vaan Jeesusta Kristusta ja yksin Häntä.

171Daavidin puolesta nuo miehet taistelivat. Daavidin puolesta he vaaransivat elämänsä. Ja nuo suuret mahtavat soturit, he menivät pelkäämättä lävitse sinne, koska se oli hänen halunsa. Koska hän halusi saada juoda tuosta kaivosta.

172Herra Jumala, ehkä me emme tunne sitä, tuota vetoa, mutta Sinun halusi on, että nämä asiat tehdään. Niin kuin Sinä sanoit Johannekselle: “Näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.”

173Meidän saarnaajien tänään sopii huolehtia siitä, että tätä Sanaa saarnataan, olla varmat siitä, että se tehdään. Meidän sopii tämän hetken miehinä tässä ajassa, jossa me elämme. Siellä ulkona maailmassa on suuria miehiä tänään, Oi Jumala, anna heidän nähdä se ja vetää esiin tämä Miekka! Vastuksesta välittämättä. Kun Jumala on kanssanne, kuka voi olla teitä vastaan? Me emme välitä siitä, vaikka vaarannammekin seurapiirielämämme, me emme välitä siitä, vaikka vaarantaisimmekin sitä tai tätä, me haluamme tuoda takaisin Elämän Veden!

174Menkäämme Betlehemiin, Herra, tehköön he jokainen niin. Voikoot kaikki nämä naiset, jotka kohottivat kätensä… Jos he kerran kohottivat kätensä, he varmasti häpesivät itseään. Voikoot he käsittää, että nämä miehet tulevat olemaan kuten herra Kennedy eräänä näistä päivistä. He tulevat olemaan niin kuin muutkin miehet, heidän täytyy kuolla. Nämä naiset kuolevat. Minä kuolen. Me tiedämme, että aikamme täällä maan päällä on vain lyhyt hetki, meillä on vain hyvin harvoja päiviä jäljellä. Ja Jumala, sen sijaan, että yrittäisimme rakentaa suuria järjestöjä, Herra, voikoot miehet ja naiset nähdä tänä aamuna, että kyseessä on Kuninkaan tulemus.

175Oi Jumala, suuren Kuninkaan, Jeesuksen, tulemus! Ja me käsitämme, Jumala, että jokainen noista miehistä veti esiin miekkansa ja taisteli Daavidin puolesta, silloin kun hän oli pakolainen, ja kun hän tuli valtaan, hän pani heidät hallitsemaan kaupunkeja. Jokaisella heistä oli hallinnassaan kaupunkeja. Ja Sinä lupasit sen Raamatussa, että meillä tulisi olemaan kaupunkeja. Oi Jumala, pakanoina meistä on tullut perillisiä, niin että me voisimme olla osallisia Hänen pyhyydestään ja Hänen vanhurskaudestaan! Salli meidän tänään, Herra, miehinä ja sotureina, ottaa Sana ja olla tietoisia siitä, että ne, jotka seisovat Hänen puolestansa tässä hetkessä, tulevat hallitsemaan kaupunkeja. Ei niin että me haluaisimme olla hallitsijoita, vaan me haluamme olla Sinun palvelijoitasi, Herra. Oi Jumala, me näemme näyn tästä pienestä vähemmistöstä, tästä pienestä ryhmästä, tästä mitä kutsutaan fanaattisuudeksi… niin kuin Paavali päivinänsä sanoi: “Sillä tavalla, jota kutsutaan harhaopiksi”, jota hulluksi kutsutaan. Sen puolesta minä haluan taistella, Herra. Sinun Sanasi on Totuus! Ja Sinä olet Sana, sama eilen, tänään ja iankaiken.

176Oi Jumala, voitele meidät Sinun Sanallasi, että tuottaisimme Sinun Sanasi lupauksen tälle päivälle. Voikaamme me jättää tämä rakennus tänä aamuna ja olla loistavina Jumalan työkaluina. Menkäämme Miekan kanssa, sen kimaltaessa ilmassa, ja leikatkaamme pois kaikki painot ja kaiken muun, kunnes me voimme saada tuotua ihmiset takaisin Kristuksen luo ja tuoda kylmän virkistävän ryypyn Herrallemme näiden kaikkien seisovavetisten uskontunnustusten asemesta. Salli ihmisten juoda tästä Lähteestä todellinen kylmä ja virkistävä helluntaisiunaus, niin että se siunaisi Hänen sydäntänsä ja toisi Hänet takaisin meidän keskuuteemme. Suo se, Herra, Jeesuksen Nimessä, minä rukoilen.

177Päidemme ollessa kumarrettuina, jos pianisti tai urkuri voisi tulla, kumpi tahansa se onkin, kun me haluamme hiljaisesti laulaa tämän: “On Lähde täytetty Verellä, joka on otettu Immanuelin suonista. Kun syntiset sen alle upotettuina…” Syntinen, mikä on syntinen? Uskomaton. Jotka eivät usko mitä? Sanaa. Oi, nuo juutalaiset eivät halunneet uskoa olevansa uskomattomia. He ajattelivat olevansa pelastuneita, mutta Jumala tiesi, että he tarvitsivat Pelastajaa. He rukoilivat saadakseen sotilaan, ja Jumala antoi heille pienen vauvan, Pelastajan. Hän tiesi, mitä he tarvitsivat. Se oli heidän joululahjansa. Sellaisen te tarvitsette tänään, sellaisen minä tarvitsen tänään, Pelastajan epäuskolleni ja pelastamaan teidät epäuskostanne. Sillä aikaa kun me laulamme, rukoilkaamme sitä nyt sydämissämme. Seurakunta, olkaa hyvä ja rukoilkaa vilpittömyydessä.

Siellä on lähde täytetty verellä,
Vedetty Immanuelin suonista,
Ja syntiset (uskomattomat) sen alle upotettuina., (sinne seurakunnan jäsenet upotetaan)
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa,
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa;
ja syntiset…

178Herra Jeesus, minä rukoilen nyt, että Sinä tulisit vastaanottamaan meidät. Minä panen itseni yhteen tämän ryhmän kanssa, Herra. Ota kaikki minun epäuskoni, Herra, pois minusta. Salli minun kuolla, Herra, samalla tavoin kuin Simsonkin kuoli, salli minun kuolla näiden filistealaisten kanssa. Salli minun tehdä mitä tahansa minun tulee tehdä, mutta, Jumala, puhdista minun sieluni. Ota kaikki epäilys pois. Jos tässä Sanassa on mitä tahansa, jota minä en usko, Herra, ja jos Sinä olet luvannut jotakin, enkä minä voi nähdä oman elämäni vahvistavan tuota Sanaa tälle päivälle, silloin, Herra, suo minulle anteeksi. Anna minulle anteeksi, Herra.

179Anna minulle rohkeutta. Oi Herra, minä tarvitsen rohkeutta murtaakseni tämän muurin, sillä minä tiedän, että se on Sinun halusi. Sinä olet puhunut sen, ja sen pitäisi olla tässä päivässä: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Me näemme tämän viimeisen liikkeen, tämän viimeisen merkin, joka on annettu seurakunnalle. Se oli viimeinen merkki jonka Abrahamin luonnollinen siemen näki, ennen kuin tuli poltti pakanamaailman. Ja samoin se myös on viimeinen merkki, jonka Hänen kuninkaallinen Siemenensä tulee näkemään, ennen kuin tuli polttaa pakanamaailman. Herra, voikoot he nähdä, että tarkalleen siitä syystä Jeesuksen täytyi syntyä Betlehemissä. Se on Sinun Sanasi. Se on Sinun lupauksesi. Siunaa heitä nyt, Isä. Minä annan heidät Sinulle voittopalkintoina. Ja voikaamme me yhdessä, Herra, vetää esiin Sana tänään ja marssia eteenpäin Jeesuksen Nimessä. Aamen.

180Jumala siunatkoon teitä. Rakastatteko Herraa Jeesusta? Uskotteko, että se on Totuus? Kohottakaa kätenne, jos uskotte, että se on Totuus. Kiitos teille, ystävät. Katsokaahan… Luulen, että nauhoitus on päättynyt. Katsokaahan, kun minä puhun täällä, niin minä en puhu vain teille. Nämä nauhat menevät ympäri maailman, ja miehet ja naiset ympäri maailman tulevat kuuntelemaan Sitä. Meillä on kansoja ja kansoja ja kansoja, joissa he istuvat pienet kuulokkeet korvissaan ja puhuvat Sen edelleen sadoille ja sadoille ihmisille ympäri maailman.

181Ja katsokaahan, te naiset, minä en halua loukata teidän tunteitanne, kun minä sanon teille nämä asiat. Mutta jos teidän pastorinne ei sano sitä teille, silloin hänen kohdallaan on jotakin vinossa. Hänellä ei ole rohkeutta tehdä sitä. Hän kätkeytyy jonkin organisaation taakse. Tai hän on kuten Loot, siellä ennen tulen lankeamista, hänellä ei ollut tarvittavaa rohkeutta seistä siellä. Raamattu sanoo, että “Sodoman synnit vaivasivat hänen vanhurskasta sieluansa päivittäin”. Hänen sielunsa tiesi asian paremmin, mutta hänellä ei ollut rohkeutta seistä siellä ja tuomita sitä. Ja pastori, joka ei halua sanoa naisille, että on väärin, että he leikaavat hiuksiaan, tuon miehen kohdalla on jotakin vinossa. Ja jos hän ei sano heille näiden vaatteiden pitämisestä.

182Ja te miehet, te miehet, jotka annatte naistenne tehdä sellaista, mikä teissä on vikana? Mikä teitä vaivaa? Te kuljetatte vaimoanne ympäri kaupunkia kuin jotakin yleistä prostituoitua, ja jos joku mies loukkaa häntä, te läimäytätte häntä suulle. Teitä pitäisi läimäyttää suulle. Se on totta, ja Jumala on myös tekevä sen jonakin päivänä. Kyllä vaan. Meidän tarvitsee tulla takaisin tähän Sanaan.

183Eikä yksin sitä, se on vain yksi vähäisistä asioista. Mutta kuinka te tulette saamaan näitä suuria asioita, jos te hylkäätte nämä pienet asiat? Kuinka te voitte oppia algebraa, jos te ette tunne aakkosianne? Jos te ette osaa laskea kymmeneen, niin kuinka te tuntisitte matematiikkaanne? Teidän täytyy alkaa pohjalta. Te yritätte alkaa huipulta, tulkaa tänne alas ja aloittakaa oikein.

184Tämä on aika tehdä se, juuri nyt, jouluna. Se on Kristuksen syntymä, antakaamme Kristuksen syntyä meissä. Mikä on Kristus? Kristus on Sana. Kuinka moni tietää sen? “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.”

185Joku sanoi eräänä päivänä: “Veli Branham, ihmiset ajattelevat, että sinä olet naistenvihaaja.” Minä en ole. En ole. Minulla on aito rakkaus sisariani kohtaan. Joku mies voi ajatella, että te näytätte sieviltä punaisine tai vihreine silminenne ja leikatuine hiuksinenne. Silloin tuolla miehellä on erilainen mielipide kuin minulla. Minä rakastan sitä sielua, joka teissä on, ja jonka täytyy kohdata Jumala. Te olette sisariani Iankaikkisuutta varten, eikä kysymys ole vain jostakin pienestä seksikkyydestä täällä maan päällä…

186Kuinka monet ovat lukeneet Rooman vallan kaatumisesta? Varmasti. Katsokaa sitä, aivan sama asia me olemme tekemässä, sukupuolista viehätysvoimaa. Nuoriso siinä tilassa, missä se on nyt, niin kuin meillä aivan tarkalleen on nyt, rotuongelmat. Ja nuoriso ottaa vallan, ja miehet ja seksi. Se on aivan samalla tavoin kuin oli silloin, kun Rooman keisarikunta kaatui tuhat kahdeksansataa vuotta sitten, ja täällä se on jälleen takaisin pakanoiden keskuudessa. Näettekö? Kaikki hämminki uskontojen ja muun keskuudessa. Oi, missä hetkessä me elämmekään!

187[Eräs sisar antaa sanoman.] Aamen. Herra Jumala on puhunut. Minä uskon sen.

188Nouskaamme nyt seisomaan. Kun Hän puhuu, meidän on aika osoittaa kunnioitusta. [Joku puhuu veli Branhamille.] Mitä sanoit?

Jumalan armosta ja Jumalan avulla minä olen päättäväisempi kuin koskaan ennen seisoakseni tämän Sanan rinnalla ja yrittääkseni parastani, auttaakseni Jumalaa ja avatakseni jälleen tien alas Betlehemiin, niin että Betlehemin asukkaat voivat juoda tuosta Lähteestä. Kuinka monet tahtovat liittyä minuun, ja kätenne ollessa kohotettuina, sanoa: “Minä lupaan Jumalalle, että tulen tekemään sen”? Jumala siunatkoon teitä.

189Kumartakaa nyt päänne hetkeksi, ja uskon, että joku veli täällä, veli Jeffries, tulee tänne. Hän tulee päättämään kokouksen, kun me nyt kumarramme päämme, jos teille sopii. Hyvä on, veli.

63-1201M ABSOLUUTTI (Absolute, An), Shreveport, Louisiana, USA, 1.12.1963

63-1201M ABSOLUUTTI
(Absolute, An)
Shreveport, Louisiana, USA, 1.12.1963

1          Eikö se vain teekin jotakin teille? Varmasti se tekee. Kumartukaamme nyt rukoukseen.

2          Herra, se on ilmaistu meille tässä suloisessa laulussa On Herra suur’. Ja me ajattelemme tänä aamuna, että mitä me tekisimme ilman Sinua! Ja sitten kun me ajattelemme Sinun suuruuttasi ja sitä, kuinka Sinun rakkautesi pakottaa Sinut huolehtimaan meistä, silloin minun sieluni voi tuskin tajuta sitä. Se on totta. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit meitä tänään, kun jatkamme kokousta, niin että sinä murtaisit meille Elämän Leipää, joka on Kristuksen ilmestys. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

3          Veli Ungren käy jatkuvasti Tabernaakkelissa. Ja hän elää Memphisissä Tennesseessä, hän, hänen äitinsä ja hänen vaimonsa. Tuo koko perhe käy Tabernaakkelissa. Ja tuskin koskaan pääsen kuulemaan häntä, koska on aina niin kiireistä, mutta tänä aamuna olin päättänyt kuulla hänen laulavan tuon laulun. Hän laulaa erään toisenkin laulun, joka on yksi suosituistani Alas kirkkaudestansa. Ja ne ovat minun suosikkilaulujani. Ja minulla oli suuri etuoikeus tavata hänen isänsä tänä aamuna ensimmäistä kertaa, ensimmäistä kertaa etuoikeus siihen, hän on hieno mies. Ja veli Ungren, hänen isänsä, ei tule koskaan menemään, niin kauan kuin hänen poikansa Morris elää, koska he todellakin ovat toistensa näköisiä.

4          Ja hänen vaimonsa, veli Morris Ungrenin äiti, on elänyt nämä viimeiset viisitoista vuotta Jumalan armosta. Ja hän on todella ollut suurena innoituksena minulle, kun olen nähnyt sen, kun hän on mennyt noiden pimeiden hetkien lävitse ja kuitenkin silti pitänyt kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Se paljastaa meille kristillisyyden aitouden ja niiden uskon, jotka uskovat sen. Niinpä olen hyvin iloinen siitä tänä aamuna.

5          Meillä oli juuri alakerrassa vihkimistilaisuus. Kaksi lapsistani meni naimisiin, lapseni sieltä Tabernaakkelista, pieni Billy Simpson ja Sharol, pieni Myersin tyttö. He ovat olleet rakastuneita jo jonkin aikaa, kyllä. Ja tuo pieni Myersin tyttö, Sharol, hän on myös veli Ungrenin ja näiden muiden täällä olevien sukulainen. Niinpä me olemme onnellisia heidän puolestaan, ja huomaan, että he ovat heti ottaneet oman paikkansa vihkimisen jälkeen, he ovat menneet suoraan takaisin kirkon auditorioon ja istuneet kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Noilla lapsilla on aina ollut paikka syvällä sydämessäni, koska he niin kunnioittavat Sanaa. He yksinkertaisesti rakastavat Sanaa. En ajattele sitä siksi, että kutsun heitä lapsikseni. He eivät ole yhtään parempia kuin toisetkaan lapset. Mutta he vain katsovat minuun, ja minä katson Jumalaan heidän puolestaan.

6          Pikku Billy halusi mennä naimisiin ja sitten hän pelkäsi sitä, että hän joutuisi menemään armeijaan. Ja siellä oli kaksi tai kolme tuossa samassa tilassa. Ja nuo pojat tulivat luokseni ja sanoivat: “Veli Branham, me emme halua olla mitään pinnareita tai mitään sellaista, mutta me haluaisimme sinun pyytävän Jumalalta.” Ja he antoivat minulle perusteet, miksi he tahtoivat pysyä poissa armeijasta, jos vain voisivat, eivät siksi, etteivätkö he olisi halunneet puolustaa maata, miten vain he voisivat tehdä sitä. Mutta kysymys oli siitä, että jos he menisivät, he joutuisivat vääräntyyppisten ihmisten joukkoon siellä noissa PX:issä (en tiedä, miksi te sitä kutsutte), ja sitten he menisivät sinne, missä nuo puolialastomat naiset olisivat. Se ei ole sopiva paikka kristitylle pojalle, ja niinpä Jumala soi heille heidän pyyntönsä.

7          Ja nyt pikku Billy tulee tänä aamuna voidakseen tulla vihityksi tämän pikku Sharolin kanssa, joten me olemme iloisia heidän puolestaan. Ja me toivomme heille kaikkein parasta Jumalan Valtakunnassa.

8          Ja tämä on nyt ollut valtavaa aikaa meille. Meillä oli mukava pyhäkoulutunti täällä tänä aamuna, ja kirkko oli täynnä, joten me olemme hyvin iloiset siitä. Ja monta kertaa, saarnaajat, on rohkaisevaa nähdä, kuinka ihmiset tulevat kuulemaan teitä. Koska, katsokaahan, te ette haluaisi puhua tyhjille penkkiriveille, koska he ovat… Me tulisimme puhumaan aivan samoin, vaikka täällä ei olisi kuin yksi henkilö. Mutta kuitenkin tuntuu hyvältä, kun te ajattelette: “Jos tämä menettää sen, niin tämä toinen tulee saamaan sen”, näettehän. Ja se tekee sen erilaiseksi, tekee sen ihanaksi.

9          Ja nyt, jotakin näistä yksityistapaamisista, joita juuri on ollut, se on, jos voimme mennä niihin nopeasti.

10     Tapasin veli Boutlieren, kun tulin ulos, enkä ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun olin täällä viimeksi. Sanoin hänelle: “Missä sinä olet ollut?”

Hän sanoi: “Valmistamassa heille kalkkunapäivällistä.”

Ja niinpä, kun kerroin hänelle menettäneeni hieman painoa, hän sanoi: “Sinäkö?”

Minä sanoin: “Sinä et ole muuttunut hitustakaan.”

Hän sanoi: “Et ole sinäkään.”

11     Minä sanoin: “Se on todella diplomaattista.” Sanoin: “Mutta tiedätkö, minä olen muuttunut. Panoni on pudonnut sadasta seitsemästäkymmenestäseitsemästä kuuteenkymmeneenviiteen, joten minä varmasti olen muuttunut.” Pukuni on aivan liian suuri minulle. Ja joku juuri eräänä päivänä hankki minulle uuden puvun, niin että voisin käyttää sitä täällä, Puvun, joka ei roikkuisi olkapäiltä, ja jonka vyötärö ei olisi kaksin kerroin.

12     Mutta yritän tehdä parhaani Jeesuksen Kristuksen puolesta, kun minulla on tilaisuus tehdä se. Ja tällainen hieno osanottajamäärä!

13     Näin juuri nyt siellä huoneessa, kuinka suuri Pyhä Henki otti syövän pois erään naisen ruumiista, juuri siellä. Hän on eräs nainen Texasista. Ja tuo nainen istui siellä, enkä koskaan ole nähnyt hermostuneempaa henkilöä. Hän on erään saarnaajan vaimo, ja se tapahtui vain muutama hetki sitten. Ja Herra näytti minulle näyn, jossa hän istui siellä, ja näin hänet. Hän soitti New Yorkista ja halusi tulla käymään täällä. Hänelle oli varattu vain yksi viisiminuuttinen, ja sitten näin hänen miehensä kärsivän vatsahaavasta, joka aiheutui siitä, että hän oli huolissaan vaimostaan. Kaikkivaltias Jumala rauhoitti tuon naisen, kun hän istui siellä. Hän istuu nyt täällä katsellen minua. Niinpä haluan myös sanoa sinulle, veli, sinun vatsahaavasi on lopussa. Näet­kö? Kyllä, sinä tulet olemaan nyt terve ja palaat takaisin Herran työhön.

14     No niin, kun te näette jotakin, mitä Herra tekee, te ette koskaan saa siitä tarpeeksenne. Te vain haluatte jatkaa menemistä eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin.

15     Ja nyt, eilen illalla meillä oli suuri rukouspalvelu, ja se on hyvä, se on hienoa. Laskettiin käsiä sairasten päälle, ja se on hyvä asia. Joskus siinä on kaikki, mitä tarvitaan. Ja sitten siellä on joitakin, joilla on jotakin siellä taustalla, niin etteivät he voi saada otetta siitä, ja teidän täytyy ottaa tuo henkilö ja löytää, mistä on kyse. Katsokaahan, on jotakin, joka estää heitä, jokin on tiellä. Ja yksi pieni varjo tulee ravistamaan sen pois.

16     Nyt tämä pieni rouva siellä muutama hetki sitten, hän oli niin hermostunut, niin järkyttynyt. Pikku raukka, hän tuskin saattoi vetää henkeä, hän vain haukkoi henkeä. Hän oli vain… [Veli Branham hengittää sisään ja ulos huohottaen nopeasti.] ja vain jatkaen, ymmärrättehän.

17     Nyt, se mitä teidän täytyy tehdä, on saada kiinni hänen hengestänsä, saada kosketus siihen. Näettekö? Ja sitten te heijastatte häneen teidän ajatuksenne. Näettekö? Ja te muutatte omaa ajatteluanne. Näettehän. Ja kun niin tapahtuu, sitten te voitte keskittää hänet Kristukseen, ja siitä alkaen hän voi mennä eteenpäin. Mutta teidän täytyy muuttaa hänen ajattelutapansa, näettehän. Hän ei voi muuttaa sitä itse. Hän vain kulkee ympyrää, ja teidän on nostettava se esiin. No niin, siinä on teille nyt jotakin pientä, joka antaa teille jotakin… Älkää yrittäkö opiskella sitä, älkää tehkö niin. Vain uskokaa se ja menkää eteenpäin.

18     Kuinka tuo pieni vauva pystyi, hän oli siellä tuon äidin käsivarsilla, hän oli ollut kuolleena kello yhdeksästä tuona aamuna myöhäiseen iltaan. Missä tuo pieni henki oli? Teidän täytyy mennä ja löytää tuo henki ja tuoda se takaisin. Ja sitten, kun te näette sen tulevan takaisin, te voitte nousta Herran Nimessä ja kutsua sen takaisin. Näettekö, silloin se tulee tapahtumaan. Mutta siihen asti kunnes näette sen, te vain tuhlaatte aikaanne.

19     Siinä ei ole mitään niin salaperäistä. On kyseessä Jumalan löytäminen, saada itsenne pois tieltä ja antaa Pyhän Hengen käyttää teitä tekemään, mitä Hän haluaa tehdä. Siinä se on. Pääasia jokaisen lahjan kanssa on saada omat ideanne pois ja antaa Kristuksen tehdä se. Sitten, mitä tahansa Se on sanonut, jos haluatte tietää, onko se Kristus tai ei… Vain jokin aistimus, jättäkää se rauhaan. Jos se on vain jokin mielenliikutus, jättäkää se rauhaan. Mutta jos se on kirjoitettu Sanassa, silloin se on Jumala. Tuomitkaa Sanalla aina kaikki, mitä tahansa, mitä henki teille sanoo. Tuo Sana, älkää koskaan menkö pois tuosta Sanasta. Jos sen teette, te olette eksyneet.

20     Nyt, ettemme vain puhelisi tällä tavalla keskipäivään asti, menkäämme Raamattuun ja lukekaamme joitakin Kirjoituksia tässä. Ja sitten me tulemme… Minä rakastan Jumalan Sanaa. Tiedän, että me kaikki teemme niin.

21     Aioin saarnata tänä aamuna, tai opettaa pyhäkoulussa, Jumalan maailman perustamisesta asti kätketyistä salaisuuksista, jotka on paljastettu Jeesuksessa Kristuksessa. Eikä minulla ollut tilaisuutta syventyä siihen kaikkeen. Unohdin, että oli tulossa vihkiminen. joten ehkä saan siihen tilaisuuden, kun ensi kerralla tulen.

22     Nyt, tulen lukemaan jotakin kolmesta eri paikasta Raamatussa. Ensimmäiseksi haluan lukua Filippiläiskirjeen ensimmäisestä luvusta alkaen jakeesta 19 jakeeseen 22.

Sillä minä tiedän, että tämä on kääntyvä minulle pelastukseksi teidän rukouksenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,

hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeävä, vaan että rohkeudella, kuten aina, niin myös nyt on Kristus oleva ylistetty minun ruumiissani joko elämän tai kuoleman kautta.

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.

Mutta jos minä elän lihassa, niin tämä on minun työni hedelmä, enkä tiedä minkä valitsisin.

23     Nyt Roomalaiskirjeeseen, ja haluan aloittaa 8. luvun 35. jakeesta rakentaakseni sen päälle sen, minkä haluan ottaa tekstiksi.

Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko vai tuska vai vaino vai nälänhätä vai alastomuus vai vaara vai miekka?

Niin kuin on kirjoitettu: Sillä sinun tähtesi meitä tapetaan kaiken päivää, meitä pidetään kuin teuraslampaina.

Ei, kaikissa näissä asioissa me olemme enemmän kuin voittajia hänen kauttansa, joka rakasti meitä.

Sillä minä olen täysin vakuuttunut siitä, että ei kuolema eikä elämä eivätkä enkelit eivätkä ruhtinaskunnat eivätkä voimat eivätkä nykyiset asiat eivätkä tulevat asiat,

Ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

24     Sitten Apostolien tekojen 2. luku ja 30. jae.

Sen vuoksi, kun hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli hänelle valalla vannonut, että hänen kupeittensa hedelmästä, lihan mukaan, hän tulisi korottamaan Kristuksen istumaan hänen valtaistuimellansa.

25     Tässä on nyt paljon Kirjoituksia, ja hypittiin paikasta toiseen Raamatussa. Mutta me tiedämme, että jos on luettu näin paljon Kirjoituksia, me tulemme löytämään sieltä jotakin, mikä tulee auttamaan meitä. Auttakoon Jumala nyt meitä, kun haluan tänä aamuna ottaa tämän aiheen: Absoluutti.

26     Nyt, kun olin valmistelemassa tätä tekstiä, otin esiin sanakirjan. Minä ajattelin: “Mitä se merkitsee? Kun jotkut aina sanovat: ‘Se on absoluuttinen totuus.’ ‘Se tarkoittaa absoluuttisesti tätä.’” Minä ajattelin: “Mikä on tuo sana? Mitä se merkitsee, absoluutti?” Ja otin esiin sanakirjan nähdäkseni sen merkityksen.

27     Webster sanoo, että se on “täydellinen itsessänsä, rajoittamaton voimassansa, ensisijassa lopullinen.” Näettekö, “rajoittamaton voimassansa, täydellinen itsessänsä, ja se todella on lopullinen”, tuo sana absoluutti.

28     Ja haluaisin sanoa tämän, ja luotan siihen, että te olette käsittävä nämä sanat, koska minä en ole mikään koulutettu pappi, jotta tietäisin, kuinka psykologisesti voisin tuoda esiin jotakin kiehtovaa, joka lumoaisi ihmiset. Ainoa asia, jonka teen, on yrittää tehdä parhaani niiden ystävieni vuoksi, jotka Kristus on antanut minulle, ja haluan heidän näkevän, mitä minä ajattelen Kristuksesta.

29     No niin, jokainen suuri aikaansaannos on sidottu absoluuttiin. Te ette voi mennä elämän lävitse ilman, ettei teillä olisi jotakin absoluuttia. Te ette voi saada mitään aikaan ilman, ettei se olisi absoluutti, sillä se on lopullinen kiinnityspaalu. Se on kiinnityspuomi matkan päässä. Se on paikka, jossa teidät on sidottu johonkin.

30     Näinä päivinä, joissa me nyt elämme, ja kun kaikki on niin hajoavaa ja haurasta ja sekavaa, niin minä ajattelin, että tämä Sanoma voisi olla hyvin sopiva erikoisesti kristityille, kun he ovat nyt menossa syvien vesiensä lävitse. Kristillinen seurakunta on kulkemassa syvimmän veden lävitse, mitä sillä koskaan on ollut viimeisten kahdentuhannen vuoden aikana. Koska me olemme tulossa siihen pisteeseen, että jotakin on esitelty kristillisyydelle, jonka suhteen heidän on tehtävä ratkaisunsa. Ja uskon, että kristillisellä seurakunnalla tulisi olla jotakin, mihin he tietävät olevansa sidottuja sen sijaan, että he vain ajelehtisivat niin kuin lehti tuulen mukana veden pinnalla. Niin kuin Raamattu sanoo: “Jokaisen opintuulen heiteltävänä.” Tuuli tulee ja puhaltaa pientä lehteä tähän suuntaan, sitten tulee toinen tuuli, pohjoistuuli, ja etelä­tuuli, itätuuli ja länsituuli. Te ette tule koskaan pääsemään mihinkään, te ette ole vakiintuneita. Kristillisen elämän pitäisi olla vakiintunutta elämää. Teidän tulisi olla niin sidottuja sen periaatteeseen, että se on teille enemmän kuin itse elämä.

31     Ja teillä täytyy olla jotakin, mihin te olette sidottuja. Jotkut ihmiset ovat sidottuja liikeyrityksiinsä. Jotkut ovat sidottuja perheisiinsä. Jotkut ovat sidottuja johonkin uskontunnustukseen. Jotkut ovat sidottuja sotilasvirkaan. Meillä on erilaisia asioita, joihin me olemme sidottuja. Mutta mielestäni kristittyinä meidän tulisi olla kiinnitetyt siihen, minkä me tiedämme oikeaksi. Koska te voitte olla sidottu perheeseenne, ja teidän vaimonne voi jättää teidät. Te voitte olla sidottu armeijaan ja tulla tapetuksi. Ja te voitte olla kiinnitetty mihin tahansa eri asiaan, ja sillä on loppunsa. Mutta täytyy olla lopullinen kiinnityspaalu. Mutta jossakin täytyy olla jotakin, johon ihmisen täytyy kiinnittyä Iankaikkista määränpäätään varten. Koska, jos te luotatte omiin tekoihinne, niin, kun teidän työnne on tullut päätökseen, silloin se on lopussa. Kun teidän perheenne on otettu pois, se on ohitse.

32     Mutta on olemassa vain yksi asia, joka mielestäni on lopullinen kiinnityspaalu. Ja uskon, että Paavalilla oli täällä elämässään kiinnityspaalu. Ja haluaisin ottaa sen puolen, jos sitä voisimme niin kutsua, ja puhua tuosta kiinnityspaalusta. Hän sanoi: “Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” No niin, Kristus oli Paavalin absoluutti. Se oli hänen kiinnityspaalunsa. Se oli kaikkien väittelyiden loppu. Kristus oli hänen kiinnityspaalunsa.

33     Paavalilla ei aina ollut tuota kiinnityspaalua. Hän oli aikaisemmin ollut sidottu fariseusten ryhmään. Ja hänet täytyi harjoittaa ja kouluttaa, niin että he saattoivat hyväksyä hänet ja antaa hänen kiinnittää itsensä heidän paaluunsa. Mutta yhtenä päivänä hän oli tiellä Damaskokseen ja hän kohtasi Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Ja siitä lähtien hän irrotti itsensä farisealaisuuden kiinnityspaalusta ja uudelleen sitoi itsensä siihen, että hän tunsi Jeesuksen ristiinnaulittuna, kuolleena ja ylös nousseena. Paavali tiesi sen, koska hän oli kohdannut tuon Persoonan. Ja se muutti hänet juuri sillä hetkellä. Sen jälkeen hän ei enää koskaan ollut sama. Hän ei ollut kohdannut vain jotakin kirjaa. Hän ei kohdannut vain jotakin uskontunnustusta. Hän kohtasi tuon Persoonan, Jeesuksen Kristuksen. “Kuka Sinä olet, Herra?”

Hän sanoi: “Minä olen Jeesus.”

34     Ajatelkaamme nyt muutaman minuutin ajan tuota kääntymystä. Minä uskon Paavalin olleen vilpittömän miehen. Ja koska tämä on pyhäkoulu, haluan opettaa sitä pyhäkoulun tapaan. Minä uskon, että Paavali oli syvästi vilpitön mies eikä hänessä ollut mitään kenestäkään muusta poikkeavaa.

35     Kaikki nuo profeetat olivat miehiä, aivan niin kuin mekin. Raamattu sanoo niin. Jaakob 5 sanoo: “Elia oli mies, samankaltaisten intohimojen alainen kuin mekin,” Hänellä oli ylä- ja alamäkensä, myötä- ja vastoinkäymisensä. “Ja hän rukoili hartaasti, ettei sataisi.”

36     Ja Paavali oli samankaltainen mies kuin mekin olemme. Hänellä oli turhautumisensa ja epäilyksensä. Ja hän oli rehellinen mies. Hän kävi eräässä hienoimmista uskonlahkoista, joita maailmassa silloin oli. Ja hänestä oli tulossa tuon lahkon opettaja. Häntä oli opetettu erään suuren opettajan, Gamalielin, alaisuudessa, joka oli yksi kaikkein suurimmista opettajista, joita heillä tuona päivänä oli. Hänen vanhempansa olivat huolehtineet siitä, kun he olivat nähneet, että Paavalin elämässä oli jotakin, ja he olivat työskennelleet rankasti lähettääkseen hänet kouluun, jota hänelle voitaisiin opettaa kaikki Ju­malan lait. Ja syvässä vilpittömyydessä hän uskoi jokaisen sanan siitä.

37     Ja hän oli kuullut tällaisista alemman luokan ihmisistä, ja kuinka siellä oli ollut eräs niin kutsuttu profeetta, hänen ryhmänsä sellaiseksi kutsuma, joka oli noussut esiin Galileassa, ja jonka oletettiin tehneen ihmeitä ja parantaneen sairaita. Mutta se lahko, johon hän kuului, ei halunnut hyväksyä tätä Miestä profeetaksi, tätä Jeesusta Nasaretista, koska Hän ei ollut tullut yhteen heidän kanssaan. Niinpä Paavali ei voinut mennä sinne, koska hänen oman lahkonsa ihmiset eivät uskoneet Siihen. Ja he olivat varoittaneet häntä senkaltaisen suhteen.

38     Ja Paavali, joka oli rehellinen, ajatteli: “Jos tämä asia ei ole Jumalasta, ja minun seurakuntani sanoo, ettei se ole Jumalasta, silloin on vain yksi asia tehtävänä: päästä eroon siitä.” Hän sanoi: “Se täytyy poistaa tieltä, koska se olisi pahanlaatuinen kasvaimen tavoin esteenä.” Se oli vastoin hänen lahkonsa uskomusta. Niinpä hän päätti sydämessänsä, että hän menisi ja leikkaisi tämän “pahanlaatuisen kasvaimen”, niin kuin hänen seurakuntansa sitä kutsui, pois omasta hienosta fariseus-ryhmästään.

39     Yhtenä päivänä hänellä oli mukanaan suosituskirjeitä ylipapilta vangitakseen kaikki nämä ihmiset, jotka olivat siinä tilassa, koska se oli tehtävä, jonka Paavali oli päättänyt tehdä. Hän oli matkalla kaupunkiin nimeltä Damasko. He olivat jo hiljentäneet heidät Jerusalemin ympäristössä. Hän oli jo ollut osallinen Stefanuksen kivittämiseen ja ollut todistajana ja vartioinut viittoja. Nyt hän oli menossa sinne tehdäkseen saman asian ja hävittääkseen tämän suuren esteen.

40     Mutta on täytynyt olla suunnilleen keskipäivän aikaan, ehkä kello oli yksitoista tai kaksitoista, kun hänet lyötiin maahan. Ja kun hän katsoi ylöspäin, seisoi siellä hänen edessänsä Valo. Ja ääni, joka tuli tuosta Valosta, sanoi: “Saul, Saul”, ja kysyi “miksi sinä vainoat Minua?” No niin, Saul tiesi, että hänen kansansa oli seurannut tuota samaa Valoa Egyptistä lähdön jälkeen ja…

41     Oletteko koskaan nähneet Lamsan raamatunkäännöstä? Tuo vanha heprealainen Jumalan merkki on kolmiomainen Valo, enemmän tai vähemmän, jotakin sen kaltaista, kuten Jumalan kolme ominaisuutta, yhdessä Jumaluudessa. Ja tämä kolmiomainen Valo, nuo kolme yhdessä ovat yksi Jumala. Se oli merkki heprealaisille Jumalasta, Valosta.

42     Ja sitten kun Mooses kohtasi Hänet pensaassa, Hän sanoi: “MINÄ OLEN”, joka pysyy samana kolmena, eilen tänään ja ikuisesti, ja on yhä sama Jumala. Ja kun Mooses kohtasi Hänet palavassa pensaassa, Hän oli Valo. Ja kun Hän johti Israelin lapsia erämaassa, Hän oli liiton Enkeli, jonka Mooses näki uskon kautta ja hylkäsi Egyptin ja arvosti Kristuksen pilkan suurempiarvoiseksi kuin Egyptin aarteet. Uskon kautta Mooses näki, että se oli Kristus, tuo Voitelu. Ja tuo Voitelu ei ollut jonkun määrätyn miehen yllä, vaan Se oli Tulipatsaan muodossa. Näettekö?

43     Ja sitten tuo sama Voitelu tuli alas, kun Hänet oli kastettu, ja meni Kristukseen ja asui Hänessä. Johannes tiesi, että se oli Hän. Hän sanoi: “Se, kenen ylle sinä näet tuon Hengen laskeutuvan, joka johti heidät ulos Egyptistä erämaahan ja ulos erämaasta luvattuun maahan, kenen ylle sinä näet tämän kolmiomaisen Jumalan muodon tulevan alas jäävän, Hän on Se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja Tulella.”

44     Nyt Paavalilla ei ollut vielä koskaan ollut etuoikeutta nähdä tätä. Mutta tehdäksemme se teille todelliseksi, juutalaisia oli kielletty kumartamasta minkään epäjumalankuvan tai minkään sen kaltaisen edessä! Nyt kun hän näki tämän suuren Valon, hän tiesi, että se oli Herra. Herra merkitsee “omistusoikeutta, hallintaa.” Hän ei olisi kutsunut mitä tahansa “Herraksi”, tuo uskollinen heprealainen, kun hän tiesi, että se oli Henki. Mutta huomatkaa, hän tiesi, että tuo sama Tulipatsas oli ollut Se, joka oli johtanut hänen kansaansa. Ja niinpä hän kysyy: “Herra, kuka Sinä olet? Kuka Sinä olet? Haluan tietää, kuka Sinä olet? Sinä kohtasit Mooseksen nimellä ‘MINÄ OLEN’.” Mutta minä pysähdyn siihen heidän ajatustensa kanssa hetkeksi.

45     Jeesus, kun Hän oli maan päällä ja oli voideltu Sillä, jonka he olivat nähneet, niin huomatkaa, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta”, tuo Henki, tuo Valo, tuo Tulipatsas, “ja Minä palaan Jumalaan.” Ja Hän oli tehty lihaksi voidakseen kuolla meidän syntiemme puolesta. Sitten Hänen kuolemansa, hautaamisensa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisena jälkeen, sen jälkeen kun Hän oli astunut ylös, neljäkymmentä päivää ylösnouse­muksensa jälkeen, Hän astui ylös ja viidentenäkymmenentenä päivänä Hän palasi takaisin ihmisten keskuuteen Tulipatsaan muodossa ja jakoi itsensä kuin tulisina kielinä, jotka asettuivat heidän päälleen. Ja sitten heidät kaikki täytettiin Pyhällä Hengellä, ja he alkoivat puhumaan kielillä, sen mukaan kuin Henki heille puhuttavaksi antoi.

46     Näettekö, Jumala jakoi itsensä. Jumala ensin suuressa Tulipatsaassa, Jumala julkituotuna inhimillisessä ruumiissa, nyt Jumala on jakanut itsensä kansansa keskuuteen. Tulipatsas jakautui ja asettui kunkin heidän päällensä kuin tulisina kielinä, tuliset kielet asettuivat kunkin heidän päälleen. Ja he kaikki tulivat täytetyksi Sillä, ja he alkoivat puhua kielillä, sen mukaan kuin Henki heille puhuttavaksi antoi.

47     Nyt te näette, että me emme ole jakaantuneita ihmisiä, meidän täytyy olla yksimielisiä, koska kullakin meistä on osa Jumalasta. Ja meidän täytyy tulla yhteen, ja silloin tuo Tulipatsas on julkituotu kokonaisuudessansa, Sen täyteydessä. Kun Hänen Seurakuntansa istuu yhdessä Taivaallisissa paikoissa, silloin Jumalan voiman täyteys on Hänen Seurakunnassansa. Jokaisella meistä on hengellisiä lahjoja ja hengellisiä virkoja, ja kun me tulemme yhteen, tuo se jälleen takaisin tuon Tulipatsaan.

48     Ja Paavali tunnisti sen Herraksi ja hän kysyi: “Herra, kuka Sinä olet, jos minä Sinua vainoan?”

49     Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, ja sinun on vaikeaa potkia tutkainta vastaan.”

50     Ja Paavalin käskettiin nousta ja mennä kadulle, jonka nimi oli “Suorakatu”. Ja siellä oli eräs profeetta nimeltä Ananias, joka tuli nähtyään näyn ja kastoi hänet. Ja hän meni alas Arabiaan kolmeksi vuodeksi tutkimaan Kirjoituksia ja nähdäkseen, mikä tämä Tulipatsas oli, joka oli ilmestynyt hänelle.

51     Nyt me näemme, että se oli Paavalin kiinnityspaalu koko hänen elämänsä ajan. Hän oli kohdannut Jumalan kasvoista kasvoihin, ja hän sai tehtävänsä Jumalalta. Mikä kiinnityspaalu! Mikä absoluutti! Se lopetti kaikki väittelyt. Se oli kaiken loppu Paavalille. Kaikki kiistat, kaikki oli poissa. Minä en välitä siitä, mitä fariseukset sanoivat, mitä saddukeukset sanoivat, tai mitä joku muu sanoi. Hän oli kohdannut Sanalla vahvistetun Jumalan, ja se selvitti sen! Sillä tavoin oli hänen loppuelämäänsä ajan, koska hän oli nähnyt Jumalan julkituotuna. Ja Sanan kautta oli todistettu hänelle, että se oli Jumala, sen hahmon ja muodon perustella, jossa Hän oli, ja sen kuuluvan Äänen perusteella, joka hänelle puhui. No niin, se oli suuri asia. Ei ole ihme, että hän saattoi Agrippan edessä sanoa: “Minä en ollut tottelematon Taivaalliselle näylle.” Hän oli sidottu siihen. Siinä oli jotakin todellista, jotakin, jonka hän tiesi, jotakin, jota kukaan ei voinut ottaa pois häneltä.

52     Nyt tänään, jos me luotamme vain koulutukseen tai koulutuksen mekaaniseen tapaan selittää Raamattua, niin silloin me olemme saaneet sen vain järkiperäisen käsityksen avulla. Mutta kellään miehellä ei ole oikeutta seistä saarnastuolin takana saarnaamassa Evankeliumia, ennen kuin hän on kohdannut Sen kasvoista kasvoihin.

53     Kuten Mooses siellä erämaan takaosassa, ei ollut väliä sillä, kuinka hyvin hänet oli koulutettu tai mitä tahansa oli tapahtunut, hänen pelkonsa ja hämminkinsä lähti, koska hän seisoi pyhällä maalla Jumalan kanssa, jota kukaan ei voinut ottaa häneltä pois.

54     Ja jokainen mies tai nainen, jolla on kokemus Jumalan kanssa, on kohdannut tämän saman Tulipatsaan oman sydämensä pyhällä maaperällä. “Ei ole mitään teologia, ei perkelettä, ei mitään”, sanoi Paavali, “ei mitään nykyistä, ei mitään tulevaista, ei kuolemaa, sairautta tai murhetta, joka voisi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Se on kiinnityspaalu. Te tiedätte jotakin tapahtuneen. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon tiede yrittää sanoa sitä tai tätä, teidät on sidottu kiinni. Te ja Jumala tulette yhdeksi. Hän on teissä, ja te olette Hänessä. “Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, ja Isä Minussa, Minä teissä, ja te Minussa.” Te olette sidottuja Häneen.

55     Ja Paavalilla oli Kristus-keskeinen elämä. Se oli erilainen elämä kuin se, mikä hänellä kerran oli. Hänellä oli kerran ollut koulutukseen perustuva käsitys, mutta nyt hänellä oli Kristus-keskeinen elämä, absoluutti. Ei ollut väliä sillä, kuinka paljon Agrippa saattoi sanoa: “Sinä olet tullut hulluksi, Paavali. Sinä olet kadottanut järkesi. Sinä olet opiskellut liian paljon.”

Hän sanoi: “Minä en ole hullu.”

56     Ja sitten hän puhui Agrippalle sellaisella tavalla, että tämä sanoi: “Sinä melkein sait minut suostutelluksi kristityksi.”

57     Hän sanoi: “Toivoisin, että sinäkin olisit sellainen kuin minä, ilman näitä kahleita.”

58     Se saa teidät tekemään asioita, joita ette tavallisesti tekisi, kun te saatte Kristus-keskeisen elämän, samanlaisen kuin Paavalillakin oli. Katsokaa nyt. Tuo mies, jota oli koulutettu Kirjoituksiin ja asioihin, olisi, kuten tavallista, seurannut sitä linjaa, johon hänet oli koulutettu. Mutta kun hän tuli ja teki Kristuksen absoluutiksensa, lopullisuudeksensa, silloin siellä oli erilainen elämä. Hän toimi eri tavalla. Hän teki mielettömiä asioita siihen verrattuna, mitä hänet kerran oli koulutettu tekemään. Ja sen se tulee tekemään myös teille.

59     Jos seurakunta vain jättäisi tuon Kirkkojen Neuvoston ja tulisi takaisin ja tekisi Jumalan Sanan absoluutiksensa, tekisi Jumalan Sanasta kiinnityspaalunsa, niin siinä olisi tarpeeksi. Mutta he kiinnittävät itsensä johonkin ihmistekoiseen saavutukseen. Ja sen täytyy kaatua. No niin. Raamattu sanoo, että he tulisivat tekemään sen. Mutta siellä on oleva Morsian, joka on valittu maailman perustamisesta asti, ja joka on oleva kiinnitetty tuohon kiinnityspaaluun.

60     Voin nähdä Iankaikkisuuden murtautuvan esiin ja tulevan ajallisuuteen Eedenin jälkeen. Ja sen tapahduttua sieltä tulee verilinja koko matkan Golgatalle asti, ja Golgatalta, sidottuna tämän linjan kanssa, se tuli kiinnityspaaluun, Jeesukseen. Ja jonakin päivänä kun Hän tulee vaatimaan omiansa, niin jokainen, joka on sidottu tuohon absoluuttiin, tulee kohotetuksi ylös Iankaikkisuuteen. Miksi? He ovat olleet Iankaikkisuudessa koko ajan. Heidät ennalta määrättiin Iankaikkisuudessa. He ovat osa Jumalasta. He olivat Hänen ajatuksissaan alussa. Ja kun tuo suuri Verilinjan köysi tullaan vetämään ylös, tuo Merkki, josta puhuin, kun se tulee ylös maasta, niin jokainen, joka oli laskettu mukaan tuohon Vereen, tulee tipahtamaan suoraan takaisin Iankaikkisuuteen. Ja ainoa tapa, miten se tulee olemaan, on olla sidottuna kiinni tuohon absoluuttiin, Jeesukseen Kristukseen. Se on absoluutti! Ei joku ihmisen aikaansaannos, vaan Jumala nosti Hänet ylös kuolemasta, ja Hän on absoluutti. Ja me tiedämme Hänen elävän, koska Hän on kanssamme Ylösnousemuksensa Voimassa ja tekee samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä.

61     Minä olen kiinnitetty tuohon lopullisuuteen. Se on kaiken kiistelyn loppu. Minä olen sidottu siihen. Se on minun elämäni. Minä olin syntinen kun Kristus pelasti minut. Minä kohtasin Jotakin. Ja kun Se tuli minuun, siitä lähtien on ollut erilaista. Ja minä olen sidottu siihen, kaikki se, mitä minä olen, on sidottu juuri siihen. Ja sitten Jumala, jakaen omasta Elämästänsä, antaa minun elää Hänessä ja Hänen minussa, silloin me olemme yhteen sidottuja.

62     Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä muut tahtovat uskoa, hänelle, joka on sidottu Tähän. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Tämä on teidän lopullisuutenne. Tämä on viimeinen sana. Ja sitten jos Hän on Sana, silloin Tämän täytyy olla viimeinen sana. Tämän täytyy selvittää se. Mitä tahansa Tämä sanoo, se on tuo punainen nauha. Tämä on Kristus. Ja mikä tahansa on vastoin Tätä, siitä minä en tiedä mitään. Tämä on ainoa asia, mitä me haluamme tietää. Niin tämä Sana sanoo, sillä minä olen sidottu Kristukseen, ja Kristus on Sana. Käsitättekö sen nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

63     Ja tuon osan Hänen Sanastansa, joka on määrätty tätä päivää varten, Hänen Pyhä Henkensä on täällä julkituomaan tuon Sanan osan.

64     Aivan samalla tavoin kuin oli siellä Hänen syntymänsä kohdalla. Jesaja 9:6. Koko matkan kautta Kirjoitusten. Kaikki se, mitä oli puhuttu Hänestä, täyttyi. Luukkaan kirjassa me sanomme sen… me näemme, että se on. Ja Hän oli loppu, Hän oli Hänestä profetoidun profetian loppu. Hän täytti sen, historian, laulut ja kaiken muun Vanhassa Testamentissa, joka puhui Hänestä, se täyttyi juuri siellä. Siitä tuli lopullista. Se tuli Jumalan Sanan kiinnityspaaluksi tuota aikaa varten.

65     Ja tämän ajanjakson todelliset uudestisyntyneet ihmiset, jotka on täytetty Pyhällä Hengellä, ovat tämän Kirjoituksen kiinnityspaalu, jonka täytyy täyttyä näissä viimeisinä päivinä. He ovat lopullisuus. Se on Jumalan lopullisuus, koska se on Hänen Sanansa, ja Sana on Kristus, tuo kiinnityspaalu. Ei ole mitään tapaa päästä pois siitä. Jokin pidättää teitä.

66     Kuten sanoin, se saa teidät tekemään asioita, joita te ette tavallisesti tekisi. Se sai Paavalin tekemään asioita, joita hän ei tavallisesti tehnyt. Se sai Mooseksen tekemään asioita, joita hän ei tavallisesti tehnyt. Se saa jokaisen miehen ja naisen tekemään asioita, joita he tavallisesti eivät tee. Se on jotakin. johon te olette keskitetyt. Se on jotakin. Se on teidän vakaajanne. Se on kuin…

67     Se on kuin ankkuri laivalle. Laiva on kiinnitettynä ankkuriin myrskyn aikana. Ja jos Kristus on teidän absoluuttinne, te olette kiinnitettyjä Häneen. Vaikeuksien aikana… Jos te annatte laivan heittelehtiä myrskyssä, se särkyy kallioita vasten. Mutta he toimivat siten, että he pudottavat ankkurin. Ankkuri laahaa, kunnes se saa otteen kallioperustuksesta. Ja laiva on kiinnitetty ankkuriin. Se toimii absoluuttina tuolle laivalle.

68     Ja uudestisyntynyt kristitty on sidottu Kristukseen, ja Raamattu on ankkuri. Siihen me olemme sidottuja. Antaa organisaatioiden, tieteen tai kouluttajien sanoa, mitä he tahtovat. Niin kauan kuin Tämä Sana sanoo sen ja lupaa sen, me olemme sidottuja Siihen. Siellä on jotakin, joka estää meitä menemästä pois Siitä. Se on totta. Todella uudestisyntyneet kristityt pysyvät tuon Sanan kanssa. Jos Se käskee tehdä jonkun määrätyn asian ja Se antaa tavan tehdä se, niin sillä tavalla meidän täytyy tehdä se. Ei ole väliä sillä, mitä kuka tahansa toinen sanoo, Jumala on sanonut niin. Me olemme sidottuja Siihen, Kristus-keskeiseen elämään.

Sitten, Kristus on myös pohjantähden kaltainen.

69     Te tiedätte, että maailma pyörii. Ja tähdet, itse asiassa se, jonka te näette iltatähtenä, on myös aamutähti. Maapallo vain pyörii ja liikkuu poispäin noista tähdistä, kaikista muista paitsi pohjantähdestä. Te voitte asettaa kompassinne osoittamaan iltatähteen ja tulla minne tahansa, koska seuraavana aamuna, miten on? Teidän iltatähtenne on lännessä, ja seuraavana aamuna te olette idässä. Näettekö, te ette voi tehdä niin. Mutta te voitte asettaa sen pohjantähteen, aamen, ja pitää sen keskitettynä. Te olette löytävä ulos.

70     Ja sellaista Kristus-keskeinen elämä on. Kun olette eksyneet, Hän on teidän Pohjantähtenne. Silloin, jos Hän on Pohjantähti, on Pyhä Henki teidän kompassinne, ja kompassi osoittaa ainoastaan Pohjantähteen. Se ei osoita johonkin uskontunnustukseen tai kirkkokuntaan. Se ei osoita johonkin aistimukseen, tai mikä se onkin. Se osoittaa vakaasti Pohjantähteen. Hän on teidän Pohjantähtenne, kun olette eksyneet ja liikutte kirkkokunnissa ja sen kaltaisissa asioissa. Mutta kompassi, Pyhä Henki, tulee osoittamaan teidät suoraan Sanaan, joka on Kristus, ja pitää teidät vakaina. Kiinnittäkää itsenne Siihen.

71     Mitä jos ei olisi olemassa minkäänlaista pohjantähteä, kuinka kukaan voisi koskaan löytää tietään sumuisella merellä? Mitä jos ei olisi mitään Pyhää Henkeä ohjaamassa teitä Jumalan Sanaan, tuomaan julki sitä ja todistamaan sitä, mitä me tekisimme tässä hetkessä? Pyhä Henki osoittaa ainoastaan Sanaan. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.” Ei osasta Sanaa, vaan jokaisesta Sanasta, kaikesta Siitä. Jokaisen Sanan mukaan, joka Jumalan suusta lähtee, ihminen elää. Hän on myös teidän Pohjantähtenne.

72     Tiedättekö, meillä täytyy olla jotakin, joka selvittää ja päättää kiistat.

73     Te tiedätte, että oli aika, jolloin pöytätavat riippuvat siitä, mitä eräs nainen sanoi. Uskon, että hänen nimensä oli Emily Post. Voin olla väärässä siinä. Luulen sen olevan oikein, Emily Post. Ei ollut väliä sillä, vaikka Emily Post olisi sanonut: “Pavut tulee syödä veitsellä”, niin se olisi kuulunut pöytätapoihin. Miksi? Hän oli pöytätapojen absoluutti. Kyllä. Jos hän sanoi: “Syökää ne käsin”, silloin te soitte ne käsin. Miksi? Tämä kansakunta oli tehnyt hänet absoluutiksensa pöytätapojen suhteen. Kyllä.

74     Oli aika, jolloin Saksalla oli absoluuttinsa, ja se oli Hitler. Se oli absoluutti. Ei ollut väliä sillä, mitä joku muu sanoi, kun Hitler sanoi: “Tee se”, te teitte sen. Teidän oli parasta tehdä se. Hän, Hitler, oli viimeinen sana.

75     Oli aika, jolloin Roomalla oli absoluuttinsa, ja se oli Mussolini, tuo diktaattori. Jos joku mies tuli noutamaan häntä minuutin liian aikaisin, hän ampui hänet autoonsa, veti hänet ulos ja sanoi: “Minä en sanonut minuuttia ennen, vaan minä käskin olemaan täällä täsmälleen.” Se oli absoluutti! Mitä tahansa hän sanoi, heidän täytyi tehdä se. Sen täytyi pyöriä. Hän sanoi, että hän saisi koko maailman pyörimään sanallansa. Se pyörii Jumalan Sanalla!

76     Oli aika, jolloin Egyptillä oli absoluutti. Se oli faarao. Menin kerran Egyptiin vain nähdäkseni nuo paikat. Ja siellä täytyy kaivaa kuusi metriä, jotta löydettäisiin se valtaistuin, jolla Rooman keisari istui; kun olin Roomassa ja Egyptissä.

77     Näettekö, se kaikki on jälleen muuttunut historialliseksi tomuksi, koska se oli vääränlainen absoluutti. Kyllä, se oli väärä. Se epäonnistui. Ne olivat ihmistekoisia absoluutteja. Ja jokaisen ihmistekoisen absoluutin ja aikaansaannoksen täytyy muuttua tomuksi. Niiden täytyy tulla tomuksi. Se on väärä absoluutti, se pettää.

78     Ajatelkaa vain meidän kansakuntaamme. Kun me joudumme vaikeuksiin, jos joku tekee jotakin, niin se menee ensin oikeuteen täällä raastuvassa tai jossakin poliisioikeudessa, sitten se menee eteenpäin ja lopuksi se tulee Korkeimpaan Oikeuteen. Nyt tuo Korkein Oikeus on kansakunnan absoluutti. Se selvittää sen. Meidän ystävämme Kanadasta, he voivat mennä edelleen Kuningattaren luo. Mutta Yhdysvalloissa se on Korkein Oikeus. Se on absoluutti. Joskus me emme pidä heidän ratkaisuistaan, mutta meidän on kuunneltava sitä joka tapauksessa. Kyllä vaan. Me emme ole samaa mieltä, ja joskus me emme pidä sen päätöksestä, mutta se on tämän kansakunnan absoluutti. Kansakunta on sidottu siihen. Se on kaikkien kiistojen loppu. Kun tuo korkein oikeus sanoo: “Te olette syyllinen”, silloin te olette syyllinen. Meillä täytyy olla sellainen, jos meillä ei ole sellaista, me emme ole kansakunta. Entäpä jos meillä ei olisi mitään sellaista? Tietenkin, kaikella on oltava absoluuttinsa.

79     Pallopelissä on absoluutti. Se on erotuomari. Oikein. Jos hän sanoo: “Se oli palo”, silloin se on palo. Ei ole väliä sillä, mitä te sanotte, mitä minä ajattelen tai millä tavalla minä sen näin, tai millä tavalla te sen näitte. Se on niin kuin hän sen sanoo. Se on absoluutti. Jos hän sanoo: “Palo”, teidän täytyy tyytyä siihen, koska sillä tavalla se tulee olemaan. Entä jos ei olisikaan mitään erotuomaria, kuka silloin olisi oikeassa? Yksi sanoisi: “Se oli palo”, toinen sanoisi: “Ei se ollut.” Tehän olisitte sekasorrossa. Te ette tietäisi, miten toimia.

80     Jossakin täytyy olla jonkun sana, joka on lopullinen. Aamen. Tunnen oloni todella hyväksi juuri nyt. Kunnia! Halleluja! Täytyy olla jotakin, mikä on lopullista. Olen niin iloinen siitä. Oi, on joku, joka voi sanoa: “Se on syntiä”, tai: “Se ei ole syntiä.” Olen niin iloinen siitä. Minä olen iloinen absoluutista. Ei ole lainkaan väittelyä, ei tarvitse väitellä. Erotuomari sanoi: “Palo”, ja se on sitä, pankaa se mieleenne: “Se on palo”, ja menkää eteenpäin. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, se on sillä tavoin! Ei ole mitään tarvetta väitellä siitä. Hän sanoi niin. Se on kristityn absoluutti. Se on niin, jos hän on kristitty. Jumala sanoi: “Tehkää se tällä tavalla”, niin sillä tavalla se täytyy tehdä. Ei väitellä sanomalla: “Mutta niin ei ollut.” Jumala sanoi niin, se selvittää sen! Se on absoluutti todelliselle uskovaiselle. Kyllä.

81     Mitä jos jotakin sellaista ei olisi? Missä me olisimme? Olisivatko metodistit oikeassa, baptistit, presbyteerit, luterilaiset tai mitkä olisivat oikeassa? Näettekö, mitä meillä olisi? Sekasorto. Ja se on syynä siihen, miksi he harhailevat näiden muiden tähtien mukana, koska he ovat menneet pois tuosta Absoluutista.

82     Mutta on olemassa absoluutti. On oltava absoluutti. Täytyy olla absoluutti. Ja on olemassa absoluutti. Se on Sana. Ja sillä, mitä muut sanovat, ei ole mitään merkitystä.

83     Nyt, jos meillä ei olisi erotuomaria pallopelissä, roikkuisi jokainen kiinni toinen toisensa tukassa, ja olisi riitoja ja tappeluja. Näettekö? Siitä syystä me tarvitsemme absoluutin kristillisyydessä, jotta lopetettaisiin tämä tukan repiminen, riitely ja tappelu. Näettekö? Sana sanoo niin, ja se selvittää sen. Älkää lisätkö siihen tai ottako siitä pois. Jättäkää se vain sillä tavalla kuin se on.

84     Te tiedätte, että liikenteelle on olemassa absoluutti: liikennevalo. Mitä jos ne jonakin aamuna eivät toimisi? Oletteko koskaan joutuneet sellaiseen? Minä olen. Jokainen ajaja on. Mitä jos pysähdysvalo ei toimisikaan? Silloin jokainen pitäisi melua. He ajaisivat risteykseen yhtä aikaa, ja yksi sanoisi: “Minä olin tässä ensin.” Toinen sanoisi: “Salli minun sanoa sinulle jotakin: minun täytyy päästä töihin!” Hyvänen aika! Nuo naiset heiluisivat käsilaukkuineen, ja miehet tappelisivat nyrkein, ja puhukaapa sekasorrosta! Täytyy olla jokin absoluutti, joka sanoo: “Tämä on oikein”, ja siinä kaikki. Kun tuo valo sanoo: “Seis”, se merkitsee: seis. Kun se sanoo: “Tule”, se merkitsee: tule. Jos niin ei ole, te olette vaikeuksissa.

85     Ja sillä tavoin se on kristityn elämässä. On pysähdyspaikka, ja on menemisen paikka. Jumalan Sana on tuo absoluutti. Se on Kristus. Kyllä vaan. Jos te…

86     Jos liikennevalot eivät ole päällä, silloin meillä on liikenneruuhka. Ja uskon, että niin meillä on uskonnon suhteen tänään, liikenneruuhka, jossa tekouskovaiset, uskomattomat ja kaikki muu ovat sullottuina yhteen. Teillä yksinkertaisesti on liikenneruuhka. Miksi? Heillä ei ole mitään absoluuttia. Yksi sanoo: “Me olemme absoluutti.” Toinen sanoo: “Me olemme absoluutti.”

87     Jumala on absoluutti. Hän sanoi: “Olkoon jokainen absoluutti valhe, joka ei ole Minun absoluuttini mukainen. Minun absoluuttini on Totuus!” Niinpä on olemassa absoluutti kristillisyyttä varten. Se on kaikkien väittelyiden loppu. Raamattu sanoo niin, joten se on oikein. Kyllä vaan. Kaikessa täytyy olla absoluutti.

88     Kuten seurakuntien kohdalla tänään, useimmilla seurakunnilla on heidän oma absoluuttinsa. Jokaisella on omansa, vähän niin kuin oli tuomarien päivinä, kun jokainen teki, niin kuin ajatteli olevan oikein. Mutta se ei ole oikein. Katsokaahan, oli niin, koska ei ollut Jumalan Sanaa eikä profeettoja. Sana on absoluutti. Jokainen sanoo: “Me olemme Totuus ja tie.”

89     Mutta Jeesus sanoi, että Hän oli Totuus ja tie. “Totuus, Tie ja Valo.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niinpä sitten, koska Hän on Sana, siinä on absoluutti. Ja kirkkokunnallisilla absoluuteilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ne ovat väärin, antakaa niiden mennä.

90     No niin, ihminen tekee oikein omissa silmissänsä, mutta Jumalalla on tie häntä varten, millä tavoin se tulee tehdä. Näettekö, kun Jumala ja Hänen Sanansa ja Hänen profeettansa puuttuivat, jokainen teki juuri niin kuin hän itse halusi tehdä.

91     Ja samoin on ollut tänä päivänä. Jokainen sanoo: “Minä kuulun tähän.” Oletko sinä kristitty? “Minä olen presbyteeri.” Oletteko te kristitty? Minä kysyn teiltä. Eräs tyttö sanoi: “Minä annan sinun ymmärtää, että minä poltan kynttilän joka ilta.” Eräs toinen mies, kun kysyin häneltä rukousjonossa, oliko hän kristitty, hän sanoi: “Minä olen amerikkalainen. Kuinka sinä rohkenet kysyä sellaista!” Niin kuin sillä olisi jotakin tekemistä sen kanssa. Näettekö, he ovat sidottuja kansakuntaan. Toinen taas on sidottu jonkin organisaation opinkappaleisiin.

92     Mutta kristitty merkitsee “Kristuksen-kaltaista”. Ja ainoa tapa, miten voitte olla Kristuksen-kaltainen, on se, että Kristus, Sana, on teissä. Se on lopullinen. Kyllä. Huomasin tämän ennen kääntymystäni, ja olen iloinen, että Jumala sai otteen minusta ennen seurakuntaa. Niinpä minä tiesin, kun minä…

93     Eräs hieno baptistisaarnaaja, veli Naylor, hän on Kirkkaudessa tänään, hän tuli luokseni puhumaan minulle. Ja siellä oli monia, jotka puhuivat minulle, silloin kun yritin löytää Jumalaa. Seitsemännen päivän adventistien saarnaaja halusi minun liittyvän teihin, ja niin edelleen. Mutta olin nähnyt, että jos olisin kristitty, en voisi sanoa: “Minä olen Seitsemännen päivän adventisti.” Nyt, se kyllä sopii. “Minä olen baptisti.” Ei mitään sitä vastaan, näettehän, mutta minulla täytyi olla jotakin hieman varmempaa kuin se. En voinut luottaa siihen, koska jokainen niistä horjui.

94     Minä ajattelin: “On joku jossakin, on oltava jossakin jotain, mikä on totta.”

95     Niinpä minä tarvitsin absoluutin, joten otin sellaiseksi Jumalan Sanan. Niinpä minä luin Sanasta, että Hän on Sana, Joh. 1: “Ja tälle absoluutille Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.” Kyllä, ja siksi minä otin Häntä kiinni Hänen Sanastansa. Ilmestyskirja 22:19 sanoo: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Tästä tai lisää siihen yhden sanan.” Se on Absoluutti. Se lopettaa kaikki kiistat. Tämä on absoluutti. “Kuka tahansa, joka ottaa Siitä mitään pois tai lisää Siihen mitään.” Jumala sanoi: “Minä tulen ottamaan hänen osansa pois Elämänkirjasta”, niinpä Tämän täytyy olla absoluutti. Ja Jeesus sanoi, että “ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisen Sanan mukaan.” Silloin minä ,tiesin että sen täytyi olla “jokainen Sana”. Sanotaan: “Ohje ohjeen päälle, ja rivi rivin päälle.” Sillä tavoin Sen täytyy tulla, juuri niin kuin Se on kirjoitettu.

96     Sitten Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa”, Hän on Sana, “ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin te voitte pyytää mitä te tahdotte.” Tiesin silloin, että jos kristillisyys oli Jumalan Sana. Ja Hän oli Sana, ja vastaanottamalla Sanan Sana eli Hänen kauttansa. Minä tiesin silloin: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä, pyytäkää mitä te tahdotte.” Ja jos te olette Sanassa, ja osa Sanasta, te pyydätte vain, mitä Sana käskee teitä pyytämään. Tuntekaa sitten päivänne, jossa te elätte, ja pyytäkää sen mukaisesti.

97     Niinpä sitten, takaisin aiheeseen… Olen nyt puhunut tästä henkilökohtaisesti, mutta minä olen sidottu. Olen sidottu Jeesukseen Kristukseen, Häneen, Hänen Sanallansa. Hän on minun absoluuttini.

98     Totesin, että kaikilla näillä kirkkokunnilla ja asioilla oli omat absoluuttinsa. Niillä joka ainoalla oli oma absoluuttinsa.

99     Katolilaiselle, kun tuo paavi sanoo jotakin, se on niin. Se on katolisen kirkon absoluutti. Ei ole väliä sillä, mitä joku pappi sanoo, mitä joku piispa sanoo, mitä joku kardinaali sanoo, kun paavi sanoo sen, se on niin. Silloin se on oikein. Se on absoluutti.

100Metodistikirkossa, ja monissa protestanttisissa kirkkokunnissa, se, mitä piispa sanoo, on absoluutti. Siinä kaikki. Mitä joku uskontunnustus sanoo, se on absoluutti.

101Helluntailaisilla, se, mitä ylivalvoja sanoo siitä, voitteko te pyytää tätä henkilöä herätyskokouksiinne vai ette, on absoluutti. Te olette eri mieltä hänen sanasta, ja teidät potkaistaan ulos organisaatiosta. Näettekö, Sanaa ei oteta ollenkaan huomioon. Näettekö? Te otatte nämä absoluutit, jokaisella on oma absoluuttinsa.

102Mutta tiedättekö, en sano tätä pilkkaavalla mielellä. Minä sanon sen totuutena. Minusta tuntuu samalta kuin Paavalista, kun hän Apt. 20:24 sanoi: “Mikään näistä asioista ei liikuta minua.” “Minä olen päättänyt olla teidän keskuudessanne tuntematta ketään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna.” Mikään näistä absoluuteista ei vaivaa minua, olipa se sitten paavi, piispa, ylivalvoja tai neuvoja tai systeemi tai mitä se onkin, mitkään näistä asioista eivät liikuta minua. Minä en välitä siitä, jos he sanovat: “Me emme tule olemaan yhteistyössä.    ” Se ei liikuta minua hitustakaan. Olen päättänyt olla tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, Hänen Sanansa julkituotuna keskuudessamme. Minä olen sidottu Siihen. Se on minun ankkurini. Minä olen ankkuroitu Siihen.

103Paavali sanoi: “Kohdattuani Hänet tiellä, olen kääntynyt ympäri. Hän oikaisi minut.”

104Ja oi, kuinka Hän oikaisikaan minua! Mikä oikaisu Hänen täytyikään tehdä minussa, mutta Hänen oikaistuaan minut, tulin minä sidotuksi Siihen. Näin, että Sana oli Totuus, ja kaikki mikä oli sitä vastoin, oli väärin.

105Tiedättekö mitä? Hänellä oli tarkoitus, kun Hän pelasti minut. Hänellä oli tarkoitus, kun Hän pelasti teidät. Ja minä olen päättänyt, Hänen tahtonsa mukaan, tehdä Hänen tahtonsa. Syy siihen, miksi Hän teki sen, en tiedä, miksi Hän teki sen.

106“Lisäämättä Siihen tai ottamatta pois Siitä!” Niin kuin sanoin, Ilmestyskirja 22:19 sanoo, älkää tehkö sitä. Hän on meidän absoluuttiinne, ei voi olla muulla tavalla. Ei ole mitään tapaa, miten se voisi olla muulla tavalla. Hänen täytyy olla absoluutti, viimeinen Sana.

107Tiedättekö, siellä oli miljoonia synnissä, kun minä pelastuin. Hänellä oli tarkoitus pelastaessaan minut. Useasti minä olen omituinen tyyppi veljien keskuudessa, kun uskon ennalta määräämiseen, käärmeen siemeneen, kastamiseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja kaikkiin näihin muihin asioihin, jotka näyttävät olevan… ja näkyihin, ja että Kristuksen voima on palannut takaisin, ja tuomitsen organisaatioita ja muuta sellaista. Minä olen omituinen tyyppi, mutta Hänellä oli syy pelastaa minut, tarkoitus tehdä niin. Hän pelasti minut, vaikka siellä oli miljoonia muita synnissä, mutta jostakin syystä Hän pelasti minut. Siellä oli koulutettuja miehiä, siellä oli älykkäitä miehiä, siellä oli teologeja, siellä oli kentällä piispoja ja tohtoreita ja niin edelleen, kun Hän pelasti minut, mutta Hän pelasti minut jotakin tarkoitusta varten.

108Ja minä näen, että Sana on absoluutti, ja olen sidottu Siihen ja olen päättänyt olla tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Hänellä oli tarkoitus siihen, ja olen päättänyt täyttää tuon tarkoituksen. Ei ole väliä sillä, mitä kuka tahansa muu sanoo, minä en erota heitä itsestäni tai halveksi heitä, mutta tiedän, mihin olen sidottu. Hän halusi minut tällaisena. Hänellä oli minut tällaisena. Minut valmistettiin tällaiseksi tarkoitusta varten. Minun täytyi muodostua kaikista näistä ominaisuuksista, ja niin edelleen, ja kaikista näistä huonoista puolista, niin että Hän voi kaivaa sen minusta ulos ja panna sinne tilalle jotakin, joka oli Hänen Sanansa. Ja olen päättänyt olla tuntematta mitään muuta paitsi Kristuksen.

109Kristuksen kuolema oli absoluutti. Se oli absoluutti. Se oli kaiken pelon loppu niille, jotka pelkäsivät kuolemaa. Silloin Hänen kuolemansa on absoluutti.

110Ihmiset pelkäävät kuolemaa. Jopa Job pelkäsi kuolemaa. Mutta kun hän näki tuon näyn. Hän tiesi, että kaikki oli mennyttä, hänen perheensä, hänen lapsensa. Jopa hänen vaimonsa kääntyi häntä vastaan hänen paiseittensa löyhkän vuoksi. Hän istui talonsa ulkopuolella tuhkaläjässä ja raapi paiseitaan. Ja hänen vaimonsa jopa sanoi: “Miksi et kiroa Jumalaa ja kuole?”

Hän sanoi: “Sinähän puhut kuin järjetön nainen.” Näettekö?

111Sitten kun Elihu puhui hänelle. Jonakin näistä päivistä haluan ottaa tuon nimen Elihu, ja osoittaa teille, että se oli Kristus.

112Kun hän oli tässä tilassa, ja kaikki oli kääntynyt häntä vastaan, näki hän näyn Vanhurskaasta. Hän halusi löytää jonkun Miehen, joka voisi seistä välissä hänen puolestaan, joka voisi panna kätensä syntisen miehen ja Pyhän Jumalan päälle ja seistä välissä. Ja Jumala salli hänen nähdä sen, neljäntuhannen vuoden päässä. Se oli hänen absoluuttinsa. Hän nousi ylös ja ravisteli itseään. Halleluja!

113Kun joku pelkää kuolla, nouskaa ylös ja ravistelkaa itseänne, katsokaa Sanaan ja nähkää, mikä Jumalan näky on.

114Nähtyään tuon näyn hän sanoi: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä päivänä Hän on seisova tämän maan päällä. Ja minä sidon itseni siihen! Vaikka ihomadot hävittävätkin tämän ruumiin, kuitenkin lihassani olen minä näkevä Jumalan, jonka minä itse olen näkevä. Minä olen sidottu siihen”, hän sanoi. Hän näki sen. Se oli Jumalan lupaus.

115Hän katsoi luonnonlakeja. Niin kuin kerroin teille luonnon lain jatkuvuudesta, Sanan jatkuvuudesta, Jumalan toiminnan jatkuvuudesta, kuinka kaikki toimii jatkuvuudessa. Hän oli kysynyt sitä Job. 14. Hän sanoi: “Puulla on toivo, jos se kuolee, samoin kukalla, jos se kuolee”, ja niin edelleen, mutta hän sanoi: “Mies kuolee ja antaa henkensä, hänen poikansa tulevat kunnioittamaan häntä, eikä hän sitä tajua.” Sitten hän sanoi: “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on ohitse!” Hän pelkäsi kuolemaa.

116Mutta kun hän profeettana näki ennalta, kun hän näki Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen, hän huusi: “Minun Lunastajani elää!” Tarkatkaa, hän kutsui Häntä “Lunastajaksi”. Tarkatkaa. “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä päivänä Hän on seisova maan päällä, vaikka sen jälkeen kun minun ihomatoni ovat hävittäneet tämän ruumiin, olen minä kuitenkin lihassani näkevä Jumalan.” JUMALA ja LUNASTAJA olivat sama asia. Jumala ja mies tehtynä yhdeksi. “Minä olen näkevä Jumalan, jonka minä olen itse näkevä, minun, eikä toisen, silmät ovat näkevä.” Aamen.

117Ei kukaan muu kuin Lunastaja. Jumala, se, jota minun silmäni katsovat. Hän on Absoluutti. Hän on Absoluutti. Hän ottaa kaiken pelon pois. Hän ottaa pois kaikki pelot kuolemisesta.

118Hebrealaiskirjeen toinen luku, 14. ja 15. jae, tarkatkaa. Hän otti ihmisen muodon kuollakseen kuin ihminen kaikkien puolesta. Hän otti ihmisen muodon. Tämä Lunastaja tuli alas ja tehtiin ihmiseksi, niin että Hän saattoi kuolla, yksi Mies kaikkien puolesta. Oi, kuinka Hän teki sen? Minkä tähden Jumala tuli ihmiseksi? Maksaakseen ihmisen rangaistuksen.

119Mutta pääsiäisaamuna Hän tuli esiin kuoleman, helvetin ja haudan avainten kanssa. Aamen. Jumala, joka voi kuolla ristillä, ja jota hauta ei voinut pitää, ei mikään, helvetti ei voinut pitää Häntä. Mikään ei voinut pidättää Häntä. Hän nousi ylös. Hänellä oli avaimet. Hän nousi Valloittajana, koska Hän valtasi sekä kuoleman, helvetin että haudan. Kun Hän oli maan päällä, Hän voitti sairauden. Hän voitti kaiken. Hän voitti taikauskot. Hän voitti kaiken, mitä oli voitettavana. Ja Hän tuli ulos kuoleman, helvetin ja haudan avainten kilistessä vyöllään ja astui ylös Korkeuteen ja antoi lahjoja ihmisille ja tuli takaisin Helluntaipäivänä ja ojensi ne Pietarille, Seurakunnalle. Aamen. Hän on meidän absoluuttimme. Kaikki kuoleman pelko… Koska Hän elää, me myös elämme.

120Roomalaiskirje 8:1: “Sen vuoksi, kun olemme vanhurskautettuja uskon kautta, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Uskon, että se on Roomalaiskirjeen 5. luku. Ja Hän on meidän vanhurskauttamisemme. Jumala nosti Hänet ylös kolmantena päivänä vanhurskauttaakseen meidän uskomme, ja me uskomme sen. Hän nosti Hänet ylös vanhurskauttaakseen meidän uskomme. Mitä Hän sitten teki? Hän lähetti Hänet takaisin, Vanhurskauttajan, koska meidän uskomme uskoo sen. Pyhä Henki, Kristus, on tullut meidän vanhurskauttamiseksemme, koska me olemme nousseet kuolemasta Elämään. Ja nyt me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja istumme Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, olemme vanhurskautettuja Hänen ylösnousemuksellaan.

121Se antaa meille vanhurskauttamisen, kun tiedämme, että itse pelastuksemme käsiraha on meissä nyt, itse Kristuksen Elämä sykkii meissä. Ja kuinka me silloin voisimme kieltää Sanan? Joka, Hän on Sana, ja antaa meille tämän varmuuden. Pyhä Henki on siellä. Mitä se on? Se on yhä tuo Pohjantähti, Kristus on tuo Pohjantähti. Ja Pyhä Henki on tuo vanhurskautus, joka osoittaa uskovaisen suoraan Pohjantähteen. Oikein.

122Pyhä Henki tulee aina osoittamaan Sanaan. Jos se osoittaa johonkin uskontunnustukseen tai kirkkokuntaan, se ei ole Pyhä Henki. Hän ei voisi tehdä sitä, osoittaa pois Hänen Sanastansa, kun Hän kuoli vahvistaakseen tuon Sanan ja tehdäkseen tuon Sanan positiiviseksi. Aamen. Hän kuoli, niin että Hän voi tulla itse sisälle tuohon Sanaan. Hän on tuo eläväksi tekevä Elämä, joka saa Sanan jälleen elämään. Hänen kuolemisensa tarkoitus oli se, että Hän voisi yhä heijastaa itseänsä Seurakuntansa kautta ja panna jokaisen Sanan, kautta jokaisen ajanjakson, toimimaan aivan tarkalleen sillä tavalla kuin sen pitääkin toimia.

123Hän on mekaniikan dynamiikka. Mikä on Seurakunnan mekaniikka? Apostolit, profeetat, opettajat ja niin edelleen. Ja Hän on dynamiikka, joka saa sen toimimaan. Ja se toimii määrätyllä dynamiikalla, jota kutsutaan… Hän, Hän on tuo Tuli, joka sytyttää polttoaineen. Hän on tuo Tuli, joka on polttokammiossa, ja kun polttoaine, Sana, on vuotanut tuohon polttokammioon, Hän on Se, joka sytyttää sen tuleen. Hän on Se, joka vahvistaa sen. Hän on ylösnousemuksen voima. Hän on tuo Tuli, sellainen Hän on.

124“Kiistatta”, sanotaan l. Tim. 3:16: “Suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala tuotiin julki lihassa, näytettiin enkeleille, otettiin ylös kirkkauteen.” Hän oli Jumala, joka oli tullut ottamaan syntisten paikan. Kyllä. Ja kun Hän, Jumala, nosti Hänet ylös kolmantena päivänä, oli se meidän vanhurskauttamiseksemme. Sen vuoksi, korotettuna Majesteetin oikealle kädelle Korkeudessa, on Hän Välittäjänä, suorittaen esirukousta meidän heikkouksiemme puolesta, kun me tunnustamme ne Hänelle ja kuolemme itsellemme; asettaen Hänen Sanansa takaisin meihin, tuon lupauksen. Ja meidän uskomme panee tuon Sanan elämään, koska Kristus on meissä, tekemään eläväksi tuon Sanan.

125Kuinka toivoisinkaan, että seurakunta voisi nähdä sen. Kaikki väittelyt ja kiistat olisivat ohitse! Se tulisi olemaan Korkein Oikeus. Se on Pohjantähti. Halleluja. Se lopettaa kaiken kiistelyn. Se on kaikkien kysymysten loppu. Se on kaiken loppu. “Jumala sanoi niin”, se on Absoluutti. Sitokaa itsenne Siihen. Paavali sanoi: “Ei ole mitään nykyistä, ei mitään tulevaista, kuolemaa, sairautta, alastomuutta, vaaraa, ei mitään, mikä voisi erottaa meidät Siitä.” Me olemme sidottuja Absoluuttiin. Hän sanoi: “Sillä elämä on Kristus, ja kuolema on voitto.” Mikään muu ei kestä kuin Se. Se on absoluutti.

126Hän on meidän absoluuttiinne, koska meillä on ylösnousemuksen varmuus, koska Hän on noussut ylös meissä. Kuinka me tiedämme sen? Hän elää. Hän tekee täällä tarkalleen sitä, mitä Hän teki silloin, kun Hän oli täällä maan päällä. Hän on sama Tulipatsas, meillä on Siitä valokuva siellä. Hän on sama Seurakunnassa. Hän on täällä tänään ja tässä ruumiissa Hän suorittaa ja tekee tarkalleen niin kuin Hän teki silloin.

127Jos vesimeloniköynnöksen elämä on pantu kurpitsaan, ei se enää koskaan tuota toista kurpitsaa. Se ei voi, sillä se tulee olemaan vesimeloni, koska siinä on vesimelonin elämä. “Ja jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani teissä, pyytäkää mitä tahdotte!” Teillä tulee olemaan vesimeloneja. Aamen. Absoluuttisesti, tiedän, että se on Totuus. Minä olen sitonut sieluni Siihen ja tiedän, että Se on Totuus. Jumalan Sana, Hän on meidän Absoluuttimme.

128Toisen Tessalonikkalaiskirjeen toisesta luvusta me luemme, että “meidät tullaan tempaamaan rakkaittemme kanssa kohdataksemme Hänet ilmassa.” Oi, kuinka minun sydämeni sykkiikään “aamen” jokaiselle Hänen Kirjansa Sanalle. Jumala sanoi: “Meidät temmataan ylös kohdataksemme rakkaamme.” “Aamen”, sanoi Sana sydämessäni, sillä tuo Sana on siellä.

129“Minä olen kätkenyt Sinun Sanasi sydämeeni, Herra, jotta en tekisi syntiä Sinua vastaan. Minä sidon ne sormiini, vuoteeni päätyyn. Sinä olet aina minun edessäni. Minua ei voida liikuttaa.”

130“Kyllä, vaikka minä kulkisin kuoleman varjon laakson halki, minä en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun Absoluuttini. Minä kuljen sen kautta, ja Sinä vedät minut ulos. Minä menen syville vesille veneelläni, Sinä olet ankkurini. Aamen. Sinä olet siellä esiripun takana. Sinä ohjaat minut myrskyn lävitse. Sinä tulet olemaan Siellä, minun ankkurini Kirkkaudessa, kun minä tulen kuoleman varjon laaksoon.” Kun minä tulen Jordanille ja minun täytyy ylittää se, on Hän minun Absoluuttini. Olen sidottu Ylösnousseeseen toisella puolella, ja Hän tulee viemään minut vaarallisten vesien lävitse. “En tule pelkäämään mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani.” Aamen. Antaa myrskyn raivota, elää tai kuolla, mitä se onkin, mikään ei tule erottamaan minua. Minä olen kiinnitettynä tuohon Paaluun.

131Tuo paalu kestää. Se pitää esiripun sisäpuolella. Se on ankkuroitu. Se on ankkuroituna siellä Jumalassa. Se on ankkuroituna sydämeeni. Pyhä Henki liikuttaa minut tuohon lupaukseen. “MINÄ OLEN”, ei: “Minä tulen olemaan, minä olin tai jonakin päivänä tulen olemaan.” Vaan: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä”, sanoi Jumala. “Hän, joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Ja kuka tahansa elää ja uskoo Minuun, hän ei koskaan kuole.”

132Antaa kuoleman tehdä mitä se haluaa, se ei tule koskaan vaivaamaan minua. Koska olen vakuuttunut, olen vakuuttunut siitä, että jopa sairaus, joka voi kohdata minua, tai jonkin aseen luoti voi ottaa minut jonakin päivänä… En tiedä, mitä se tulee olemaan. Mitä merkitystä sillä on minulle? “Sillä elämä on Kristus ja kuolema on voitto.” Oi! Koska olen päättänyt tuntea Hänet, joka istuu siellä kuoleman virran toisella rannalla, jonne Hän tulee vetämään minut Läsnäoloonsa jonakin päivänä. Vanhurskautettuna Hänen vanhurskaudellansa siitä, että olen vastaanottanut Hänen kuolemansa ristillä. Jumala tehtynä lihaksi keskuudessamme, yhä lihassamme, yhä Henkenä meidän lihassamme. Aamen.

133Hän on minun Absoluuttini. Hän on minun kaikkeni. Mitään sen ulkopuolelta minä en tuo käsissäni. En tunne mitään muuta Kristuksen lisäksi, ja Hänetkin ristiinnaulittuna. En halua kuulla mistään muusta kuin Kristuksesta, ja Hänestä ristiinnaulittuna. Minun sydämeni sanoo: “Aamen”, jokaiselle Hänen lupaukselleen. Siten tiedän, että Hänen Pyhä Henkensä on kompassi, joka opastaa minut Sanaan.

134Koskaan ei yksikään noista näyistä ole sanonut minulle mitään muuta kuin sen, mitä on Sanassa. Oi, siitä minä saan vakuuteni, veli. Tuona iltana kun Hän kertoi minulle siitä, olen tarkannut noita näkyjä. Ja haluan kiinnittää huomionne siihen, että onko tuo näky koskaan sanonut mitään, mikä olisi vastoin Sanaa? Ei koskaan, kertaakaan se ei ole ollut väärin. Miksi? Se on Jumala. Se on minun kiinnityspaaluni.

135Ja minä tiedän, eräänä aamuna, näin näyssä rakkaani siellä virran toisella puolella. Se on siellä. Olen matkalla tuohon luvattuun Maahan. Minulla on tapaaminen siellä jonakin päivänä. Kyllä, todellakin.

136Hän on minun Absoluuttini. Hän on minun Aurinkoni. Hän on minun Elämäni. Hän on minun kiinnityspaaluni, minun Pohjantähteni. Hän on kaikkea sitä, mitä voin koskaan ajatella sen olevan, sitä Hän on minulle. Hän on minun Elämäni.

137Kirkkokunnat, minulle… En loukatakseni tunteitanne, niin en halua tehdä. Mutta Sana on kuin kaksiteräinen miekka, sitä ei voi työntää ilman, että se leikkaisi, näettehän, erikoisesti kun Se leikkaa pimeydessä. Huomatkaa, kirkkokunnat, kuten muutkin tähdet, ne liikkuvat maailman muuttuessa. Se on totta. Mihin suuntaan vain maailma meneekin, he antavat naistensa leikata hiuksensa, käyttää shortseja ja kaikkea muuta. Sitä liikutetaan Hollywoodista ja kaikkialta muualta. Mutta veli, Tämä pysyy yhä Totuutena, tämä järkähtämätön elävän Jumalan Sana on yhä Totuus! Se on minun Absoluuttini. Mitä Se sanoo, se on Totuus. Antakaa kirkkokunnan liikkua, minne he tahtovat. He tahtovat häpäistä Jeesuksen Kristuksen Nimeä titteleillä. Se on heidän asiansa. Mutta minulle: “Ei ole muuta nimeä Taivaan alla annettu ihmisten keskuudessa, jonka kautta he voisivat pelastua.” Minulle se on Sanan perustus, siinä kulmakivi on. Minä en halua muuttua minkään kirkkokunnan mukana.

138Minun kompassini on täällä sisimmässäni, Pyhä Henki, joka osoittaa minut suoraan Absoluuttiin. “Sillä sekä Taivaat että maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.” Ja minä olen kätkenyt Sen sydämeeni, ja Pyhä Henki osoitti minut suoraan Siihen. Olen päättänyt olla tuntematta mitään muuta. Se on minun Absoluuttini. Antaa sen vain olla sillä tavalla. Sillä tavalla minä haluan Sen. Oi! Veli, sisar, tehkää nyt Hänet Absoluutiksenne. Kyllä vaan.

139Tuon vaikeana aikana, joka minulla jokin aika sitten oli, kun olin menettänyt vaimoni, lapseni, kaiken. Joku sanoi minulle: “Piditkö sinä uskontosi?”

140Minä sanoin: “En. Se piti minut.” Näettekö? Katsokaahan, minulla oli Absoluutti, kun tiesin, että jonakin päivänä tulisin näkemään heidät uudestaan. Aamen. Minä en olisi selvinnyt siitä, jos minulla ei olisi ollut tuota Absoluuttia. Se muutti minulle sen, mihin olin sidottu, koska tiesin, että tulisin näkemään heidät uudestaan.

141Nyt, armosta minä olen sidottu Häneen joka sanoi: “MINÄ OLEN”, ei: “Minä olin”, vaan aina läsnä oleva, kaikkitietävä, kaikkivaltias, ääretön, joka ei ole: “Minä olin”, vaan: “MINÄ OLEN.” Hän on yhä Ylösnousemus. Hän on yhä Pohjantähti. Hän on yhä kaikkea minulle.

142Mooseksella oli absoluutti. Kun hän kohtasi tuon palavan pensaan, oli se hänelle absoluutti. Kun Joosua, kun Joosua…

143Oi, tiedättekö, kun te joskus otatte absoluutin, johtaa absoluutti teidät paradoksiin. Kyllä vaan. Paradoksi on jotakin sellaista, mikä on todellista, mutta jota ei voida selittää. Se on paradoksi.

144Kun Joosua seisoi siellä ja oli nähnyt, että hänellä oli tarve! Jumala oli antanut hänen tehtäväkseen mennä ylitse ja ottaa haltuunsa tuo maa, poistaa kaikki nuo ihmiset ja panna Israel tuohon maahan. Ja eräänä päivänä sotajoukot oli ajettu pois asemistaan. Ja hän tiesi voittaneensa ne, niin kauan kuin hän saisi ne hajotettua. Niinpä sitten, kun aurinko oli laskemassa, Joosua oli sidottu Absoluuttiin, Jumalan Sanaan, Luojaan. Hän oli sidottu työhönsä, joka hänen täytyi tehdä. Aamen.

145Joskus ei ole miellyttävää, kun täytyy tehdä se, täytyy loukata tunteita, leikata ja paloitella. Mutta se on absoluutti.

146Hänellä oli tarve. Hän sanoi: “Aurinko, seiso hiljaa siellä! Kuu, riipu sinä siellä!” Ja kaksikymmentäneljä tuntia aurinko seisoi liikahtamatta. Oi, puhukaapa paradoksista! Mutta hän oli sidottu absoluuttiin tehtävässänsä. Kyllä, todellakin. Jumala oli antanut hänelle tehtävän.

Johannes oli varma, että hän tulisi näkemään tuon Kyyhkysen, kun Se tulisi Hänen ylleen.

147Kun minä näin tuon Tulipatsaan, jonka Paavali näki matkalla Damaskoon. Minä tiesin, että se oli Jumalan Absoluutti. Tulisi herätys, joka pyyhkäisisi yli maiden. Minä tiesin, että Se tulisi edeltämään Jeesuksen Kristuksen toista Tulemusta, ja minä uskon siihen yhä tänä päivänä. Se on minun Absoluuttini, vaikka se olikin paradoksi. Varmasti, se oli paradoksi, kun tuo Tulipatsas riippui siellä taivaalla. Ja sanomalehdet ja muut ottivat valokuvia Siitä.

148Oli paradoksi tässä eräänä päivänä, maaliskuun 15. tai toukokuun 15., uskoisin… Ei, se oli maaliskuun 15. viime vuonna. Kun kolme tai neljä kuukautta aikaisemmin sanoman Miehet, mikä aika on? yhteydessä sanoin, että me tulisimme menemään sinne ja kohtaisimme nuo Seitsemän Enkeliä, tulisimme takaisin, ja Seitsemän Sinetin Kirja tultaisiin avaamaan. Ja seistessäni siellä veli Sothmannin kanssa, joka juuri sanoi “aamen” siellä, kun seisoin siellä hänen rinnallaan ja kerroin heille: “Tulisi olemaan ääni, joka ravistelisi seutua.” Ja minä sanoin: “Se tulee olemaan siellä. Se on NÄIN SANOO HERRA.” Se on ääninauhoilla, Phoenixista ja kaikkialta. “Se on NÄIN SANOO HERRA.”

149Eräänä päivänä seisoessani siellä nyppien takiaisia housunlahkeestani, siellä nuo seitsemän Enkeliä murtautuivat lävitse taivaalta ja ravistelivat tuota paikkaa, niin että kaksikymmentä, kaksikymmentäviisi kiloa painavat kivenlohkareet vierivät alas mäkeä. Siellä seisoivat nuo seitsemän Enkeliä ja antoivat minulle tehtäväksi mennä takaisin ja tuoda nämä Sanomat, ja sanottiin: “Yksi kerrallaan” he tulisivat “kohtaamaan minut ja kertomaan, mitä tapahtui.” Ja tapahtui tarkalleen sillä tavoin. Ja kun ne nousivat ylös Korkeuteen sillä tavoin, se oli noin viisikymmentä kilometriä korkea. Ja tuona sama­na päivänä tiede otti siitä valokuvan, joka meni ympäri maailman. Se oli paradoksi, mutta se oli Absoluutti. Se sitoi minut tiukemmin Jeesukseen Kristukseen ja kietoi minun elämäni Häneen. Tiedän, että se näytti oudolta, mutta sellaista se on aina.

150Oli paradoksi Paavalille, kun hän kohtasi Jeesuksen tiellä Damaskoon. On paradoksi, kun Jumala muuttaa mustan, syntisen sydämen ja pesee sen valkoiseksi omalla Verellänsä. Se on paradoksi. Varmasti on. Uskotteko te paradoksiin? Ja tuo paradoksi voi olla teidän absoluuttinne, jos se on Jumalan Sanan mukaisesti. Paavalin kääntymys oli paradoksi, ja siitä tuli hänen absoluuttinsa.

151Muistatteko, kuinka minä täällä jokin aika sitten istuin eräässä pienessä paikassa keskustelemassa erään vanhan apteekkarin kanssa. Hän sanoi: “Veli Branham, minä haluan kysyä sinulta jotakin.” Ja hän itse oli baptisti. Hän sanoi: “Uskotko sinä paradoksiin?”

Minä sanoin: “Varmasti. Tietenkin uskon.”

152Hän sanoi: “Minä en kertoisi tätä kenellekään muulle kuin sinulle, koska tiedän sinun uskovan tämän.”

153Hän sanoi: “Se tapahtui lamakauden aikana, kun täytyi olla lääkemääräys kunnan toimistosta, jotta saisi lääkettä sairaalle.” Ja hän sanoi: “Yhtenä päivänä istuin siellä takana lääkevarastossa.” Hän sanoi: “Poikani oli palvelemassa asiakkaita.” Ja hän sanoi: “Näin erään naisen tulevan sisälle, ja voitiin huomata, että hän oli juuri tulossa äidiksi, hän kykeni tuskin seisomaan. Ja hän ja hänen miehensä, he olivat molemmat köyhästi puettuja. Ja tuon naisen nojatessa tiskin kulmaan hänen miehensä meni ja kysyi pojaltani: ‘Minulla on tässä resepti lääkäriltä. Tahtoisitko täyttää sen minulle ja antaa minun viedä vaimoni kotiin?” Hän sanoi: “Minä yritin antaa hänen seistä tuossa jonossa, jonka voit nähdä tuolla kadulla, mutta ottaisi neljä tai viisi tuntia.’ Ja hän sanoi: “Hän ei kykene nyt seisomaan, niin kuin voit nähdä.’”

154Ja tämä nuorimies sanoi: “Herra, en voi tehdä sitä. Minulla täytyy olla tuo lääkemääräys ensin. En voi tehdä sitä, se olisi vastoin sääntöjä.”

155Hänen isänsä sanoi istuneensa siellä takana kuuntelemassa nähdäkseen, mitä poika sanoisi. Ja hän sanoi: “Hetkinen vain, poikani. Mistä on kysymys?”

156Ja hän käveli sinne. Ja tuo vanha mies, todellinen kristitty, todella pyhitetty vanha mies, hän sanoi: “Mistä on kysymys, hyvä veljeni?”

157Ja hän sanoi: “Herra, vaimoni on juuri valmis synnytykseen. Minulla on tässä lääkäriltä resepti lääkettä varten, jota hän tarvitsee juuri nyt.” Ja hän sanoi: “Vein hänet seisomaan sinne, mutta katsokaa tuota jonoa. Epäilen voisinko päästä sisälle tämän iltapäivän aikana.” Hän sanoi: “Ihmettelenpä, voisitko valmistaa tämän lääkkeen minulle?” Hän sanoi: “Minä tulen seisomaan siellä ja hankin sinulle sen lääkemääräysrahan, joka kunnantoimistosta maksetaan.”

158“Mutta totta kai”, hän sanoi, “minä tulen valmistamaan sen sinulle.” Ja hän meni takahuoneeseen ja hänen poikansa alkoi palvella jotakuta muuta.

159Hän kertoi: “Tuo pieni rouva, hän seisoi siellä hikikarpalot kasvoillaan, ja tiesin, että hän oli hyvin sairas. Ja hänen miehensä seisoi siellä käsivarsi hänen ympärillään, tiedättehän ja sanoi: ‘Kestä vielä vähän, kultaseni, vain vähän pidempään. Tämä hyvä apteekkari valmistaa meille lääkkeen.”’

160Hän sanoi: “Sekoitin lääkkeen niin nopeasti kuin pystyin ja täytin lääkemääräyksen.” Ja hän sanoi: “Kun aloin ojentamaan sitä tuon naisen käteen”, hän sanoi, “veli Branham, minä katsoin ja olin panemassa sitä naulanarpiseen käteen.” Hän sanoi: “Minä näin tappurakruunun Hänen otsallaan.” Hän sanoi: “Minä suljin silmäni ja katsoin uudestaan.” Hän sanoi: “Käsitin juuri silloin, että niin kuin te olette tehneet ‘yhdelle näistä Minun vähäisimmistäni’, niin te olette tehneet Hänelle.”

161Hän kysyi: “Uskotko sinä sitä?”

Minä sanoin: “Koko sydämestäni, tohtori, uskon jokaisen sanan siitä.”

162Mitä se on? Hän sanoi: “Siitä lähtien kun tein sen tuolle naiselle, on Kristus merkinnyt minulle enemmän”, hän sanoi. “Se oli paradoksi. Epäilemättä tavalliset ihmiset eivät uskoisi sitä”, hän sanoi, “mutta ajattelin, että kertoisin sen sinulle, koska tiesin, että sinulla on ollut noita kokemuksia.”

Minä sanoin: “Kyllä vaan. Se on oikein.”

163Muistan kuinka luin Pyhästä Martinuksesta. Kun hän oli vain poikanen, hän oli Jumalan kutsuma. Hänen sukunsa olivat pakanoita. Ja hänen isänsä, uskon, että hän oli armeijan miehiä, ja oli tapana, että heidän poikansa seurasivat heitä. Hän sanoi yhtenä päivänä kulkeneensa kaupungin halki. Olen unohtanut nyt, missä se oli. Ja luulen, että hän oli ranskalainen. Ja hän sanoi menneensä lävitse eräästä aukosta, ja siellä makasi eräs vanha mies. Oli hyvin kylmä ilma, ja hän oli paleltumassa kuoliaaksi. Ja ohikulkijat eivät halunneet antaa hänelle mitään. Ja hän sanoi seisseensä siellä. Ja ihmiset, jotka ehdottomasti tunnustivat olevansa uskovaisia, kulkivat sieltä ohitse ja antoivat tuon vanhan miehen maata siellä. Ja hän kerjäsi jotakin, mihin olisi voinut kietoa itsensä, ja hän sanoi, että oli paleltumassa kuoliaaksi.

164Ja Pyhä Martinus menee sinne hänen luokseen, se tapahtui ennen hänen kääntymystään, ja ottaa oman päällystakkinsa, hän oli sotilas, ja leikkaa sen halki ja kietoo sen puolikkaan tuon vanhan pummin ympärille sillä tavalla. Ihmiset nauroivat häntä ja sanoivat: “Hassunnäköinen sotilas, puolikas takkia yllään.” Näettekö, se saa teidät tekemään outoja asioita. Hänen sisimmässään oli jotakin, joka sai hänet uskomaan, että oli olemassa Jumala.

165Tuona yönä hänen mentyä levolle ja nukuttua vähän aikaa hän heräsi. Joku oli herättänyt hänet, ja kun hän katsoi, hän näki Jeesuksen seisomassa sänkynsä vieressä kietoutuneena tuohon päällystakin puolikkaaseen. Se oli Pyhän Martinuksen alku.

166Mitä se oli? Hänellä oli absoluutti, että Jumalan Sana oli totta. “Mitä te teette näille Minun pienimmilleni, sen te teette sen Minulle.” Veli, minä olen sidottu tuohon Absoluuttiin. Ja tiedän, että jokainen teistä…

167Sen sijaan, että antaisin alttarikutsun tänä aamuna, uskon, että haluan antaa vihkiytymiskutsun. Vihkikäämme itsemme tälle Absoluutille. Uskotteko, että Jumalan Sana on Absoluutti? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko, että Hän on samanlainen tänään kuin, millainen Hän aina on ollut? [“Aamen.”]

168Täällä on saarnaajia, ettekö te haluaisi vihkiä elämäänne ja vain ottaa Absoluutin? Mitä me haluamme tänä päivänä? Miksi me haluaisimme jäsenkorttia tai suosituskirjettä? Me haluamme Jeesuksen Kristuksen. Me emme ole sidottuja johonkin jäsenkorttiin. Me olemme sidottuja Jumalan Sanaan: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Uskotteko te sitä? [Saarnaajat sanovat: “Aamen.”]

169Nouskaamme nyt seisomaan ja vihkikäämme elämämme. Minä haluan myös vihkiä omani. Haluan sitoa itseni uudestaan, tarkistaa siteeni, pitääkö solmut. Minä tarkistan absoluuttini. “Herra, jos minussa on jotakin Sinun Sanasi lisäksi, ota se ulos. Minä en tunne mitään muuta kuin Sinut. Minä en halua tuntea mitään muuta kuin Sinut.” Jokainen nyt omalla tavallanne.

170Olen puhunut teille viikon ajan. Olen kertonut teille Totuuden. Jumala on vahvistanut sen Totuudeksi. Hän on tehnyt sen uudestaan ja uudestaan. Te tiedätte, mikä Absoluutti on. Nyt te kaikki minun kanssani yhdessä, kaikki te naiset, kaikki te miehet, pojat ja tytöt, kaikki te kuorolaiset, kaikki te ihmiset täällä ylhäällä, alhaalla pohjakerroksessa, parvekkeella, seinien vierillä, siipirakennuksessa, missä tahansa te olettekin, ottakaamme Jeesus Absoluutiksemme, sillä meidän täytyy kerran tulla kuoleman varjon laaksoihin. Minä en tunne mitään muuta kuin Hänet. Hän on minun Absoluuttini, koska Hän on nostanut ylös minun elämäni ja tiedän, että Hän on todellinen.

171Kohottakaamme nyt kätemme ja rukoilkaamme. Vihkiytykäämme Hänelle.

172Herra Jeesus, Sinun Sanasi on ollut olemassa vanhasta lähtien, Se on alku ja loppu. Minä nyt, tämän seurakunnan kanssa, vihin itseni uudestaan tämän saarnastuolin ylitse tänään. Minä pyydän tätä seurakuntaa, Life Tabernaakkelia, vihkiytymään. Selvitä kaikki eroavaisuudet, olkoot kaikki menneet menneitä. Evankeliumin saarnaajat, jotka ovat huolissaan… ja ajattelevat, että jotakin tapahtuisi. Oi, Jumala, me sidomme itsemme tänä aamuna Jeesukseen Kristukseen, Sanaan, ja päätämme, ettemme tunne mitään muuta kuin Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Oi Pohjantähti, oi Pyhä Henki, oi Jumalan Kompassi, tule nyt jokaiseen sydämeen. Ja me vihimme itsemme Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Kunnia Jumalalle! Aamen.

Hyvä on, veli.