Category Archives: 1963

63-1229M TÄÄLLÄ ON MIES, JOKA VOI SYTYTTÄÄ VALON
(There Is A Man Who Can Turn On The Light)
Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

¹          Kumartakaamme päämme nyt. Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä aamuna Sinun hyvyydestäsi ja armostasi, kun olet antanut meille etuoikeuden kokoontua täällä jälleen yhteen, tänä päivänä, joka on tuon suuren iankaikkisuuden tällä puolella, palvomaan tuota Ihanaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Me kiitämme Sinua siitä, että Hän tuli maan päälle lunastamaan meidät synnin elämästä ja antamaan meille tämän suuren perinnön, joka meillä on Hänen vanhurskautensa kautta. Ja, kun me olemme täällä tänä aamuna Hänen lähettiläinään, murtaaksemme tätä Elämän Leipää tälle odottavalle kuulijakunnalle, niin voikoon Pyhä Henki innoittaa jokaisen sanan ja asettaa sen ihmisten sydämiin, sen mukaan kuin meillä on tarve. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

²          Minä pidän tätä todella suurena etuoikeutena, seistä jälleen tänä aamuna täällä teidän kanssanne. Olemme pahoillamme ettei meillä ole enempää tilaa huolehtiaksemme ihmisistä; meidän tabernaakkelimme ei ole aivan tarpeeksi tilava. Ja olemme hyvin kiitolliset ollessamme täällä näiden pyhien aikana, vieraillessamme täällä Tucsonista. Ilmat ovat olleet epämiellyttävät, mutta me olemme onnelliset ollessamme täällä pitämässä kokousta.

 Minä haluaisin ilmoittaa, että tänä iltana on parantamiskokous tai rukoillaan sairaiden puolesta. Ja Billy kysyi juuri minulta, että mitä minä tulisin tekemään.

³          Minä sanoin hänelle, että on ehkä parasta jakaa rukouskortteja tänä iltana noin kello 6:30, niin että ihmiset eivät… Ja näettehän, se on niin täyttä täällä, joten on parasta, että voimme kutsua teitä numeroittain sen mukaan, mitä kortissanne on, jotta ei tulisi mitään tungosta. Sillä tavalla me voimme kutsua heidät yksi kerrallaan, ja antaa heidän tulla jonossa rukoillaksemme heidän puolestaan.

⁴          Niinpä, jos te olette sairas tai, jos joku rakkaanne on sairas, ja haluaisitte tuoda heidät sisälle, niin tulkaa noin 6:30 tai seitsemältä hakemaan rukouskorttia. Hän tulee olemaan ovella, tai miten hän sitten jakaakin niitä, tullessanne sisälle.

⁵          Ja sitten tämä on ehkä viimeinen kerta, kun minulla on tilaisuus tulla, melko pitkään aikaan, koska minulla on erittäin raskas aikataulu nyt. Olen kuitenkin yhä Yhdysvalloissa myöhäiskevääseen asti, joten me ehkä voimme tulla takaisin hieman myöhemmin tänä kesänä. Jos se on Herran tahto, niin haluaisin tehdä niin, jos vain saisimme täältä paikan, joka olisi ilmastoitu. Minä haluaisin puhua noista Seitsemästä Pasuunasta, pitää kokouksen Seitsemää Pasuunaa varten täällä, jos se on Herran tahto. Sillä ensin oli Seitsemän Seurakuntajaksoa ja Seitsemän Sinettiä, ja nyt Seitsemän Pasuunaa. Ja, jos voimme saada joskus aikaa kuten kesäkuussa, kun ihmisillä on lomansa, niin että heillä olisi sopivaa aikaa tulla.

⁶          Olen iloinen nähdessäni veli Shepherdin täällä tänä aamuna, poissa sairaalasta. Olin katsomassa häntä eräänä päivänä. Ja sisar Shepherd, minä en soittanut sinulle eilen. Tuo uni, jonka sinä lähetit minulle, oli erittäin hieno. Sinä näit, niin kuin se oli, Kristuksen taivaalla, valkoisen hevosen selässä, mutta kuitenkin ollen sidottuna. Näetkö? Mutta kuitenkin, ennen kuin se häipyi pois, koko sinun perheesi näki sen. Unen tulkinta on se, että sinun perheesi on nähnyt Hänen tämän viimeisen päivän liikkumisensa, ennen kuin se häipyi pois… Niinpä se oli hyvin hengellinen ja kovasti hyvä siunaus sinun perheellesi. Tuo perhe on tullut joidenkin suurten ahdistusten kautta siihen, mitä he ovat tänään.

⁷          Ja nyt meillä on jotakin hieman murheellisempaa tänä aamuna. Sen jälkeen, kun olin täällä, yksi kalliista ystävistämme, he käyvät täällä tabernaakkelissa, Coatsin perhe, jota me kaikki rakastamme. He tulevat idästä, Chicagon lähistöltä. Ja Sisar Billy Habib, ja siellä on sisar Armstrong ja kaikki nuo tytöt. Luulen, että he aikaisemmin olivat nasarealaisia ja ovat tulleet Herralle ja ovat hyvin kalliita ystäviämme. Ja veli ja sisar Coatsin vanhemmat olivat matkalla kotiin eräänä päivänä tuolta lännestä, ja joku liukui tiellä ja tappoi sisar Coatsin välittömästi. Ja juuri heidän soittaessaan minulle siitä, minä istuin siellä tuo rasiallinen makeisia edessäni pöydällä, jotka hän oli juuri valmistanut minulle. Ja te tiedätte, mitä se sai minut tuntemaan. Mutta kiitän Herraa tänä aamuna, että hänen ei tarvinnut kärsiä. Hän oli tulossa iäkkääksi, ja hän meni kotiin ollakseen Jumalan kanssa.

⁸          Keskustelin juuri äsken hänen kahden tyttönsä kanssa tuolla huoneessa. Veli Coats on täällä tänä aamuna, häneltä katkesi joitakin kylkiluita. Ja minä soitin hänelle sairaalaan, missä hän oli siellä Missourissa. Hänen kylkiluunsa olivat murtuneet ja muuta sellaista, mutta hänellä oli todellista urheutta, todellisena kristittynä hän tietää, että hänen pikku kuningattarensa ei ole kuollut; hän on elossa iankaikkisesti Kristuksen kanssa. Näettehän, ja on tuleva yhdistymisen aika.

⁹          Job sanoi erään kerran: “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on ohitse.”

¹⁰     Oletteko koskaan panneet merkille, että Jumala luonnossa tekee juuri niin? Kuten mahla, joka on ylhäällä puussa, pitäen lehdet siellä, ja ennen talven tuloa, ennen kuin viha vuodatetaan maan päälle… Näettekö, yhteen aikaan maan päällä ei ollut talvea. Ja Tuhatvuotisvaltakunnassa ei enää koskaan tule olemaan talvea. Näettekö te? Niinpä viha on maan yllä. Kun sitten tuo tapahtui… Näettehän, ennen kuin viha tulee, Jumala armossaan lähettää tuon mahlan maan alle tuon puun juuriin, ja pitää sen siellä kunnes talven viha on mennyt ohitse, minkä jälkeen Hän nostaa sen jälleen ylös kevätaikana. “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on mennyt ohitse.” Tämän Hän on tehnyt sisarellemme; tämän Hän tekee kaikille kristityille.

¹¹     Veli Coats. Jumala siunatkoon sinua. Olen niin iloinen tietäessäni, että Jumalan Sinetti kestää vaikeuksien kohdatessa. Tiedän minkä lävitse hän on menossa, koska itse menin sen lävitse vuosia sitten. Mutta yksi kerrallaan meidän täytyy ylittää tämä suuri virta, ja minun aikani on oleva yhtenä näistä päivistä, samoin kuin teidänkin. Mutta kuten Daavid sanoi: “Minä en pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Sinun sauvasi ja Sinun vitsasi ne minua lohduttavat.”

¹²     Nyt sisar Coatsin muistoksi, kalliin sisaremme, joka on mennyt Jumalan luo, pienen muistotilaisuuden tapaan, haluan seurakunnan nousevan seisomaan hetkeksi. Kumartakaamme päämme ja ajatelkaamme erästä, joka muutamia päiviä sitten käveli sisään ja ulos tässä tabernaakkelissa, meidän keskellämme ja puristaen käsiämme. Hieno kristitty, joka nyt on paikassa, jonka Herra salli minun nähdä jokin aika sitten, jälleen nuorena naisena odottamassa perheensä tulemista.

¹³     Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua niistä muistoista, joita meillä on sisar Coatsista. Mikä kallis, rakas sisar. Ja nyt, kun olemme eläneet sen elämämme mitan, joka meille on säädetty, meidän täytyy ylittää virta. Me kiitämme Sinua siitä, että hänen ei tarvinnut kärsiä. On täytynyt olla niin, että täällä ei ole ollut mitään häntä vastaan, minkä vuoksi hänen olisi tarvinnut kärsiä. Hän vain meni suoraan, pikku hetkessä Jumalan käsivarsille.

¹⁴     Hänen miehensä ja lapsensa ovat täällä tänä aamuna. Herra, suoraan takaisin heidän velvollisuutensa määräämällä paikalla. Kuinka me kiitämmekään Sinua tuosta uljaasta uskosta! “Isiemme uskosta, joka yhä elää, huolimatta vankiluolista, tulesta ja miekasta.” Me kiitämme Sinua kaikista näistä asioista.

¹⁵     Anna lepo hänen kalliille sielulleen, Herra. Hän oli sisaremme. Murheen kyyneleet ovat sydämissämme hänen poissaolonsa vuoksi, mutta ilo nousee sen tilalle, antaen meidän Sinun Sanasi vakuuttamana tietää, että hän elää kuolematonta elämää, joka ei enää koskaan kuole. Ja siellä ei koskaan ole mitään onnettomuutta, missä hän on nyt, missä hän on odottamassa noita, jotka jälkeenpäin tulevat ollakseen hänen kanssaan.

¹⁶     Siunaa veli Coatsia ja siunaa perheen tyttöjä, Herra, ja noita rakkaita, jotka rakastivat häntä. Ja jonakin päivänä, Isä, me uskomme tapaavamme hänet siellä tuossa suuressa tuon puoleisessa, jossa ei ole sairautta, murhetta eikä kuolemaa. Siihen aikaan asti, pidä meidät terveinä, palvellaksemme Sinua ja odottaaksemme tuota päivää. Jeesuksen Kristuksen. Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

¹⁷     Voikoot suuri Pyhä Henki, joka toimii kanssamme täällä tabernaakkelissa, paljastaen Hänen Sanansa, antaa levon ja rauhan hänen sielulleen, kunnes me tapaamme hänet.

¹⁸     On lämmintä täällä tänä aamuna ihmismäärän vuoksi, tiedättehän kuinka paljon ihmisruumis erittää lämpöä.

¹⁹     Haluaisin nyt ilmoittaa eräästä asiasta. Joskus meidän aamukokouksemme täällä ovat pitkiä, eikä todellakaan ole oikein pitää niin pitkiä kokouksia, tunti, puolitoista ja joskus kaksi tuntia. Mutta syy siihen on se, että minä nauhoitan näitä täällä. Näettehän? Ja sitten tämä nauha menee kaikkialle ympäri maailman. Ja tästä syystä me olemme täällä niin pitkään aamuisin, koska minä tulen tänne tekemään näitä nauhoja. Näettehän, te voitte nähdä tuonne huoneeseen, missä he tekevät nauhoittamisen. Ja ne menevät kaikkialle ympäri maailman.

²⁰     Ja minä tulen lähtemään, jos se on Herran tahto, huomenaamulla johonkin aikaan takaisin Arizonaan, koska minulle on tulossa siellä kokous. Ja sen jälkeen suoraan ylitse etelään. Ja te etelän ihmiset siellä alhaalla Georgiassa, Missisipissä, ja Texasissa ja Alabamassa, me olemme tulossa suoraan sinne, aina Floridaan asti.

²¹     Minä menen täältä Phoenixiin, sitten Kaliforniaan, ja suoraan takaisin Dallasiin. Sitten poikkean ehkä alas San Antonioon, luulisin, ja sitten Alabamaan ja Floridaan ja sitä kautta. Joten me tulemme näkemään teidät ihmiset siellä alhaalla hyvinkin pian, jos se on Herran tahto.

²²     Ja sitten, jatkakaa rukoilemista puolestamme, ja me tulemme ilmoittamaan teille… Jos Herra laskee sydämellemme pitää muutamien päivien kokoukset täällä tulevana kesänä.

²³     Minulla oli merkitty luetteloon kokoussarja… Ja monet teistä New Yorkissa tiedätte, kun tuo näky tuli, jossa sanottiin, että nuo kokoukset Skandinavian maissa… Te muistatte kuinka ne oli määrä pitää siellä? Ja sitten ollessani New Yorkissa näky tuli, että joka ainoa noista kokouksista tultaisiin jostakin syystä peruuttamaan. Muistan kertoneeni sen joillekin teistä, kun olimme New Yorkissa, se oli tarkalleen mitä tapahtui, koska he kaikki halusivat saman päivän eivätkä voineet saada tuota rakennusta. Niinpä se sitten jättää pienen aukon kesäkuulle, ja se voi olla Herran tahto, että me tulemme takaisin noita Pasuunoita varten tänne, ennen kuin se on liian myöhäistä. Näettekö? Niinpä me näemme, että kaikki toimii aivan oikein. Se oli sydämelläni, joten saattaa olla, että Hän haluaa meidän tekevän sen.

²⁴     Minä näen kuinka te vaihdatte istuimia toistenne kanssa ja miten te olette siellä eteisissä ja niin edelleen. Toivomme, että meillä olisi tilaa antaa jokaiselle istumapaikka.

Ja noita Pasuunoita varten me haluaisimme saada tuon koulun voimistelusalin. Luulen, että siellä on istumapaikkoja viidelletuhannelle viidellesadalle istua hiljaa ja kuunnella saarnatessamme.

²⁵     Tai noista Pasuunoista, jotka ovat erittäin hienot. Katsoin sitä eräänä päivänä… Näettehän, Kuudennessa Sinetissä, kaikki Seitsemän Pasuunaa soivat juuri siellä tuossa Kuudennessa Sinetissä, juuri ennen kuin Seitsemäs Sinetti avaa Kristuksen tulemisen.

²⁶     Ja tänä iltana minulla on hyvin tärkeä sanoma, jonka haluan puhua juuri ennen parantamiskokousta. Ja, jos te tulette olemaan täällä, niin me yritämme, jos mahdollista, alkaa hieman aikaisemmin, koska tulee olemaan rukousjono. En tule saarnaamaan liian pitkään, mutta minulla on jo jonkin aikaa ollut jotakin, jota haluan sanoa seurakunnalle, pitääkseni teidät ajan tasolla siitä, kuinka asiat ovat menossa, ja missä me seisomme, ja tuoda ne esille parhaan tietoni mukaisesti Kirjoituksista.

²⁷     Jos haluatte merkitä muistiin mitä me luemme tänä aamuna, niin se on Jesajan 42. luku.

²⁸     Olemme myös kovasti onnelliset siitä, että veli Dauch istuu tänä aamuna täällä meidän kanssamme. Tehän tiedätte, että he ajattelivat, ettei hän tulisi elämään, mutta hänellä todellakin on uskoa… kyllä vaan! Hän selvisi siitä. Herra siunatkoon häntä. Näettehän, veli Dauch on yhdeksänkymmentäyksi vuotta vanha, ja kaiken sen lisäksi hänellä oli täydellinen sydänkohtaus. Ja tuo sama lääkäri, joka sanoi, ettei hän voinut nähdä mitään mahdollisuutta eloonjäämiseen, on nyt kuollut, ja veli Dauch elää. Näettehän, Koska hän… veli Dauch istuu täällä.

²⁹     Ja mies, yhdeksänkymmentäyksivuotias, sydänhalvauksen ja sydänkohtauksen kanssa. Ja ollessani menossa sinne, minä näin hänet kävelemässä kadulla; ja näin hänet seurakunnassa. Ja hänen ollessaan happiteltassa, minä menin sinne ja sanoin hänelle: “Herran Nimessä minä tulen jälleen näkemään sinut seurakunnassa ja puristamaan sinun kättäsi kadulla.” Ja seuraavassa kokouksessa hän oli täällä, istuen siellä aivan kirkon perällä. Ja minä menin Louisvilleen syömään, sinne missä meillä on tapana syödä, Blue Boariin, ja juuri, kun olin tullut ulos autosta ja aloin kävellä katua ylös, niin siellä tuli veli Dauch vastaani. Siinä se oli, aivan täydellisesti. Kuinka Herra onkaan siunannut häntä.

³⁰     Tänä iltana me tulemme puhumaan parantumista koskevista asioista. Heillä on joitakin todella erikoisia asioita kerrottavaksi teille tänä iltana.

³¹     Ja nyt, jotta nauhoitus voisi alkaa, haluan lukea Jesajan 42:1-7, ja Matteuksen 4. luku alkaen 15. tai 16. jakeesta.

³²     Nyt luemme Jesajan 42. luvusta.

Katso minun palvelijani, jota minä tuen; minun valittuni, jossa minun sieluni ilahtuu; Minä olen pannut henkeni häneen: hän tuo esiin tuomion pakanoille.

Hän ei huuda, tai nosta ylös, tai anna äänensä kuulua kadulla.

Muserrettua ruokoa hän ei särje, ja savuavaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta: hän on tuova esiin totuudenmukaisen tuomion.

Hän ei ole epäonnistuva tai lannistuva, ennen kuin hän on asettanut tuomion maassa: ja saaret odottavat hänen lakejaan.

Näin sanoo Jumala HERRA, hän, joka loi taivaat, ja levitti ne; hän, joka levitti esiin maan, ja sen mitä siitä tulee ulos; hän, joka antoi hengityksen sen päällä oleville ihmisille, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat.

Minä HERRA olen kutsunut sinut vanhurskaudessa, ja minä tulen pitämään sinun kättäsi, ja tulen pitämään sinut, ja annan sinut liitoksi ihmisille, valoksi pakanoille;

Avaamaan sokaistut silmät, tuomaan ulos vangit vankilasta, ja ne, jotka istuvat pimeydessä ulos vankihuoneesta.

³³     Nyt haluan lukea Matteuksen Evankeliumin 4. luvusta tämän Jesajan antaman profetian täyttymyksen. Ja luulen, että aloitan lukemisen 12. jakeesta 15. asemesta.

Nyt, kun Jeesus oli kuullut, että Johannes oli heitetty vankilaan, hän lähti Galileaan;

Ja lähtien Nasaretista, hän tuli ja asui Kapernaumissa, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalinin rajoilla:

Että se voisi olla täyttynyt, minkä profeetta Jesaja on puhunut, sanoen:

Sebulonin maa, ja Naftalin maa, meren äärellä, Jordanin tuolla puolen, pakanain Galilea;

Kansa, joka istui pimeydessä, näki suuren valon; ja niille, jotka istuivat kuoleman varjon alueella, on valo noussut.

Ja tuosta ajasta alkaen Jeesus alkoi saarnata, ja sanoa: Tehkää parannus: sillä taivaan valtakunta on lähellä.

³⁴     Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Kuulin jonkun, joka puhui, sanovan tämän, mutta minä haluan ottaa tämän tekstiksi: Täällä on mies, joka voi sytyttää valon. Ja nyt me tulemme puhumaan aiheesta, valo.

³⁵     Tämä seuraa niitä kolmea aihetta joista olemme juuri puhuneet.

Yksi niistä, Tucsonissa, tai Phoenixissä, oli aiheesta miksi Jeesus tuli Betlehemistä. Sen täytyi olla niin, koska Hän on Beetlehem, B-e-t-h on “huone”; e-l, “Jumala”; e-h-e-m on “leipä”. “Jumalan Leivän Huone.” Ja jokainen kristitty, joka on syntynyt Kristuksessa, on syntynyt Betlehemissä, Jumalan leivän huoneessa.

³⁶     Ja sitten siellä minä otin esikuvaksi Daavidin, joka oli pakolainen sinä aikana, kun hänet oli erotettu omistansa, hänet heitettiin ulos, Beetlehem oli piiritetty, ja filistealaiset olivat Beetlehemin ympärillä. Ja Daavid pakolaisena oli esikuva Kristuksesta tämän päivän seurakunnassa. Näettekö, Kristus on pakolainen omalle seurakunnalleen tänään. Pakolainen on “jotakin, mikä on hyljätty.” Ja Daavid oli hyljätty, vaikka profeetta oli voidellut hänet olemaan kuningas.

³⁷     Ja ollessaan paossa omiltaan, hän oli ottanut luokseen monia urheita pakanoita. Yksi heistä tappoi yhtenä päivänä kahdeksansataa miestä keihäällä, tai miekalla. Ja toinen hyppäsi kuoppaan ja tappoi leijonan lumisena päivänä. Ja, kun kaikki ne, jotka olivat keräämässä papuja, juoksivat pakoon, hän seisoi ja tappoi miehiä kunnes hänen käsivartensa väsyivät. He myöskin tappoivat nuo Goljatin jättiläisveljet. Urheat miehet, jotka pysyivät Daavidin kanssa, koska he tiesivät, että hän oli tuleva valtaan. He tiesivät sen, huolimatta siitä, mitä kuka hyvänsä sanoi, sillä Jumala oli voidellut Daavidin, ja he tiesivät sen. He olivat pakanoita. Eikä ollut väliä kuinka paljon muut hylkäsivät hänet, he kuitenkin tiesivät hänen tulevan valtaan.

³⁸     Mikä esikuva se onkaan Kristuksesta tänään, pakolaisena! Te sanotte: “Kristusko Pakolaisena?” Raamatun mukaan, Jumalan viedessä meidät noiden Seitsemän seurakuntajakson lävitse, tässä Laodikean seurakuntajaksossa, Kristus oli pakolaisena oman seurakuntansa ulkopuolella, hyljättynä, ja yrittäen jälleen päästä takaisin sisälle. Näettekö? Hän on omalle seurakunnalleen pakolainen. Ja syy, miksi Hän on pakolainen, on se, että Hän on Sana, eivätkä he halua päästää Sanaa sisälle, he ovat hyväksyneet Sen tilalle uskontunnustuksia.

³⁹     Ja me olemme todenneet, että nuo urheat miehet Daavidin ympärillä olivat pakanoita.

⁴⁰     Jos panette merkille, kuinka Beetlehem sai alkunsa. En halua mennä siihen aiheeseen, mutta kuinka Beetlehem… Itse asiassa portto Raahabin poika perusti Beetlehemin. Se oli vehnänkasvatuskeskus, ja siellä oli paljon hyvää vettä. Ja hän perusti tuon pikku kaupungin. Ja se oli pienin kaikista kaupungeista, koska profeetta sanoi: “Juudean Beetlehem, etkö sinä olekin vähäisin Juudan prinssien joukossa, mutta sinusta on tuleva Hallitsija, joka tulee hallitsemaan Minun kansaani.” Vähäisimmästä.

⁴¹     Silloin, kun Daavidia valittiin hänen suurten hienojen veljiensä joukosta, profeetta Samuelin mennessä sinne voidellakseen kuninkaan. Kaikki he seisoivat siellä, suuret urhoolliset miehet, joista olisi tullut hienolta näyttäviä kuninkaita, mutta tuo yksi, joka oli hyljätty, Daavid, oli se, jonka päälle öljy kaadettiin. Hyljätty kaupunki oli se, mistä Kristus… Se on aina hyljätty, jonka Kristus valitsee, näettehän, nuo, jotka ovat hyljätyt.

⁴²     Sitten voimme todeta, että hänen jälkeensä tuli Oobed. Hänen jälkeensä Booas. Sitten tulee sisään toinen pakana, joka tulee Ruutista. Ja sieltä tulee esiin Iisai. Ja Isaista tulee esiin Daavid. Ja tuo pieni mäensyrjätalli siellä toi esiin Kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, Daavidin Pojan, hänen hengellisen Poikansa.

⁴³     Daavid oli syntynyt tuossa kaupungissa, joten Hänen täytyi tulla tähän pieneen paikkaan. Ja sitä kutsuttiin Beetlehem, mikä merkitsee “Jumalan Leivän Huone”. Ja Hän on Jumalan Leivän Huone.

⁴⁴     Ja, kun Daavid makasi siellä mäellä tuona päivänä, ja näki nuo filistealaiset ympärillä, hänelle on täytynyt tulla kuuma ja jano. Hän sanoi: “Oi, jospa minä vain saisin juoda tuosta kaivosta vielä kerran.” Ja pienin hänen ajatuksistaan oli käsky niille, jotka rakastivat häntä.

⁴⁵     Ja niin se on tänäänkin, pienin Jeesuksen ajatuksista, tai kuinka on Hänen Sanansa kansaa, tulisi olla käsky meille pakanoille, jotka rakastamme Häntä. Sillä me tiedämme Hänen tulevan valtaan, huolimatta siitä kuinka paljon Hänet hyljätään. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta tämä tulee hallitsemaan senkin jälkeen, kun taivaat ja maa ovat poissa Ja me tiedämme, että Hän on tuleva valtaan, koska mikään ei voi estää sen tapahtumista.  [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Tämä on Kristus, ilmestys Hänestä, ja tämä on tapahtuva aivan sillä tavalla kuin Sana sanoo sen tulevan tapahtumaan, koska Hän on Sana. Ja pienimmät Hänen käskyistään ovat… Ei väliä kuinka pieni se on… Olkoon se sitten käsky tulla uudelleen kastetuksi, tai mitä hyvänsä se onkin, me olemme tekevä sen joka tapauksessa. Se on Hänen käskynsä.

⁴⁶     Ja pienin Daavidin ajatuksista oli käsky noille pakanoille, ollen esikuva pakanaseurakunnasta tänään, nuo urheat miehet. Näettekö? Nuo miehet, jotka seisoivat Daavidin kanssa, olivat pakanoita, mutta urhoollisia miehiä. He olivat pelottomia. He eivät tienneet mitä pelko oli.

⁴⁷     Yksi mies otti miekan ja tappoi kahdeksansataa miestä, heidän ollessaan kaikkialla hänen ympärillään. Millainen mies hän olikaan. Yksi heistä meni egyptiläistä soturia vastaan, jolla oli pitkä keihäs kädessään, vain kepin kanssa. Hän löi kepillä keihään pois hänen kädestään, otti sen ja tappoi hänet.

⁴⁸     Ja yhdellä noista jättiläisistä oli neljäntoista tuuman sormet… Teidän sormenne ovat aivan yhtä pitkät kuin kämmenenne. Avattuna hänen kätensä on täytynyt olla kaksikymmentä kahdeksan tuumaa… Ja hän meni häntä vastaan ja tappoi hänet. Näettekö? Miksi? Hän oli urhoollinen mies. Pakana, joka katsoi voideltuun, häneen, jonka hän tiesi tulevan valtaan.

⁴⁹     Oletteko panneet merkille, että heidän oltuaan niin urhoollisia Daavidille, hän lopulta valtaan tultuaan teki heistä kaupunkien hallitsijoita. Eikö Jeesus luvannutkin saman asian? Saman asian, joka teki heistä hallitsijoita.

⁵⁰     Sitten siellä, kun Daavid halusi raikasta vettä… Hänellä mahdollisesti oli siellä jotakin vanhaa, seissyttä vettä juotavakseen, mutta hän sattui ajattelemaan tuota raikasta vettä siellä alhaalla Betlehemissä, joka on “Jumalan huoneen leipä”. Ja hän sanoi: “Jospa vain voisin juoda tuosta lähteestä…” Ja nuo miehet vetivät esiin miekkansa ja taistelivat tiensä viisitoista mailia filistealaisten lävitse, ei siksi, että hän olisi pyytänyt heitä tekemään niin, vaan koska he tiesivät hänen haluavan sitä. Ja he hakkasivat tiensä filistealaisten lävitse kaivolle asti, ja, sillä aikaa, kun kaksi heistä taisteli, yksi otti ämpärin vettä, ja sitten he taistelivat tiensä koko matkan takaisin, ja ojensivat sen Daavidille. Puhukaapa urhoollisuudesta!

⁵¹     Daavid, tuo jumalinen mies, sanoi: “Älköön Jumala salliko minun juoda sitä näiden ystävien vuoksi, jotka panivat henkensä alttiiksi.” Ja hän valmisti juomauhrin kaataen sen maahan Herralle: “Minä annan sen Herralle. Hän on tuo Yksi, joka on sen arvoinen, en minä.”

⁵²     Esikuva Kristuksesta itsestään, jolla oli Hänen oma Iankaikkinen Elämänsä itsessään, mutta lyötynä Kalliona, Hän vuodatti Elämänsä maan päälle, syntiuhriksi meitä varten, jotta tämä Sana voisi elää.

⁵³     Oi pakanat, kuten olen sanonut, kuka tulee vetämään esiin tuon Miekan minun kanssani? Hän haluaa raikasta juotavaa tänä aamuna, eikä näitä vanhoin seisovia seurakuntien uskontunnustuksia, joiden kanssa me hassuttelemme. Hän haluaa aitoa uskoa Hänen Sanaansa, sellaista, joka uskoo jokaisen sanan Siitä. Menkäämme kaivolle ja tuokaamme takaisin virkistävää juotavaa, palvonnan, jota ei ole rakennettu uskontunnustuksille ja kirkkokunnille, vaan, joka on aitoa Hengessä palvontaa. Kristuksen ollessa keskuudessamme, eläen Hänen Elämäänsä sillä tavalla kuin Hän haluaan. Ottakaamme Hänet sillä tavalla, eikä uskontunnustusten ja erilaisten asioiden kanssa.

⁵⁴     Nyt seuraavaksi katsomme kuinka Jumala toimi ihmisten kanssa unien kautta, Joosefin päivinä. Panitteko merkille, että uni on toisarvoinen asia. Se on toisarvoinen Jumalan toiminta tapa. Joillain ihmisillä voi olla unia, jotka eivät merkitse mitään. Te voitte syödä liikaa ja saada painajaisen. Ja uni on toisarvoinen tapa. Näettehän? No niin, miksi Jumala suojelisi omaa Poikaansa toisarvoisen tavan kautta? Hän ilmestyi Joosefille. Hänen omasta Pojastaan huolehtiminen tapahtui toisarvoisella tavalla. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Koska maassa ei ollut profeettaa, Hänen täytyi toimia unien kautta. Ja se ei ollut uni, jonka täytyi tulla tulkituksi. Herran Enkeli sanoi: “Joosef, älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, Mariaa, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.”

⁵⁵     Se oli epätavallista sellaisen asian tapahtua. Joosef, ollen vanhurskas mies… Hänelle se oli epätavallista; Jumala on epätavallinen. Ja epätavallinen on vaikeata ymmärtää. Tästä syystä se on niin epätavallista. Naisen saada vauva ilman miestä, se oli todella epätavallista. Mutta, jos te olette rehellinen ja vilpitön, Jumala voi yhä ilmestyä teille unessa. Se osoittaa, että mitä hyvänsä teillä on, olkoonpa se mielenne, tai se, että osaatte viheltää, laulaa, antaa todistuksen tai mitä hyvänsä te voitte tehdä, jos koko olemuksenne on annettu Jumalalle. Jumala voi käyttää sitä, jos te vain annatte Hänen käyttää sitä.

⁵⁶     Sitten seuraavana iltana täällä veli Neville saarnasi aiheesta “pakeneminen”, kuinka mies pakenee. Ja minä ajattelin sen olevan erinomaista, ja tänä aamuna näyttää siltä kuin Pyhä Henki haluaisi minun käsittelevän aihetta Valosta, heti sen perään. Mennä suoraan alkuun, siihen kuinka Kristuksen Elämä alkoi seimessä. Me menemme suoraan takaisin siihen jälleen tässä tekstissämme. Ja hän ei tiennyt sitä, enkä minäkään tiennyt sitä, ja tässä se on, samassa asiassa. Näettekö? Sitten seuraava asia on, että Hän aloittaa palvelustehtävänsä. Ja tänä iltana meillä on jotakin, joka sekoittuu yhteen sen kanssa, ja me jatkamme siitä tänä iltana, jos Herra tahtoo.

⁵⁷     Nyt tämä suuri Valo. Pakanat, jotka istuivat kuoleman varjojen alueilla, näkivät suuren Valon keskellään. Ja Sebulon ja Naftali, pakanain Galilea, he näkivät suuren Valon

⁵⁸     Valosta puhutaan ensimmäistä kertaa Raamatussa, 1. Moos. 1:3. Se oli Jumalan puhuttu sana, joka teki valon. Jumala sanoi: “Olkoon valo!”, 1. Moos. 1:3, ja siellä oli valo.

⁵⁹     Muistakaa nyt, että valo tulee Jumalan puhumallaan sanalla. Ja valo on todistus siitä, tai se aihe, josta Hän on puhunut, on valo. Jumala sanoi: “Olkoon valo.” Ei ollut mitään valoa, ja Hän sanoi: “Olkoon valo”, ja valo oli. Se on todiste; valo oli Hänen puhutun sanansa vahvistaminen. Samoin on tänään; se on Hänen puhumansa sanan vahvistaminen.

⁶⁰     Nyt, kun te näette Hänen Sanansa vahvistettuna, tai toisin sanoen, tehtynä tunnetuksi, se todistaa, että se on Hänen Puhutun Sanansa Valo. Ja mikään ei voi elää ilman valoa.

 Ei ole mitään elämää maan päällä tänään, joka ei tulisi auringon valosta, kasvillisuus ja niin edelleen. Eikä ole mitään iankaikkista Elämää Jumalan Pojan ulkopuolella. Näettehän, Hän on Valo.

⁶¹     Ja, kun me nyt jatkamme tämän valon tutkimista… ja kuinka maa oli ilman muotoa.

⁶²     Jotkut ihmiset väittelevät tänään kouluissaan siitä, että maailma olisi niin ja niin monien miljoonien vuosien ikäinen, ja yrittävät tuomita Raamatun sanomalla, että se on väärin. He eivät vain koskaan lue Raamattua, siinä kaikki. Koska Raamattu ei kerro meille kuinka vanha maailma on. Raamattu sanoo: “Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Piste! Milloin ja kuinka, sitä me emme tiedä. No niin, se sanottiin ensin, ja sitten on piste; se päättää tuon lauseen.

⁶³     “Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” Se on voinut olla sata miljoonaa tai miljardia vuotta sitten. Ja kuinka Hän teki sen? Vain Hän tietää sen, en minä. Mutta maa oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi peitti maan. Ja Jumala, liikkuen veden päällä sanoi: “Tulkoon Valo.”

⁶⁴     No niin, minä uskon, että aurinko ja niin edelleen jo olivat olemassa. Uskon, että kuu, niin kuin se jatkuu 1. Moos. 3:ssa, selittäen sitä… Mutta minä uskon sen olleen täällä… Ja, että maailma; että me tulisimme tarvitsemaan sitä; ja sen vuoksi… Ja sumu ja kosteus oli maan yllä tehden sen pimeäksi. Ja Jumala sanoi: “Olkoon valoisaa!”, ja pimeys häipyi pois, ja taivas muuttui pilvettömäksi.

⁶⁵     Minä uskon, että se on Jumalan tapa tehdä asioita. Raamatussa seuraava, 4. jae sanoo: “Ja Hän erotti valon pimeydestä; ja valon Hän kutsui päiväksi, ja pimeyden yöksi.” Ja Jumalan Sana aina erottaa valon pimeydestä. Ymmärrättekö? Se on Sana, joka erottaa valon.

⁶⁶     Jumala tekee aina samoin. Kun Hän valmistautuu käyttämään mitä hyvänsä, kuten, kun Hän oli valmis käyttämään tätä vanhaa tähteä, mikä hyvänsä tämä maailma olikin, Hänen täytyi erottaa valo pimeydestä. Kun Hän valmistautuu käyttämään jotakin ihmisjoukkoa, Hänen täytyy erottaa valo pimeydestä. Kun Hän valmistautuu käyttämään yksilöä, Hän erottaa valon pimeydestä.

⁶⁷     Valo tulee Jumalalta… ja muistakaa, valo tulee Hänen puhumansa sanan kautta. Jumalan Sana sanoi: “Olkoon valo”, kun ei vielä ollut mitään valoa. Ja Hän lähetti valon erottamaan pimeyden valosta.

⁶⁸     Tämä käskysana puhdisti taivaan niin, että aurinko voi paistaa maan päälle. Sanansa tänään on se mikä puhdistaa pois kaiken epäuskon ilmapiirin.

⁶⁹     Luulen, että minulla oli yksitoista yksityiskeskustelua, ennen kuin nousin puhumaan täällä tänä aamuna.

⁷⁰     Eräänä päivänä he luulivat, että ystäväni Jim Poolin pienellä pojalla oli sydänkohtaus, ja he veivät hänet kiireesti sairaalaan. Se oli astmaattinen tila. Hänen pieni sydämensä hakkasi, ja hän kirkui eikä voinut vetää henkeä, ja näytti siltä kuin hän olisi kuolemassa. Ja, kun minä olin valmiina menemään sairaalaan, he toivat hänet tänne. Tartuin hänen pieneen käteensä ja sanoin: “Se johtuu siitä, että tuhkarokko on iskenyt lapseen. Pitäkää häntä silmällä pari päivää, minkä jälkeen haluan nähdä hänet uudestaan. Hän tulee olemaan rokon peittämä.” Ja tässä hän on tuhkarokkoisena. Näettekö te?

⁷¹     No niin, Jumala erottaa valon pimeydestä, ja Hän erottaa kuoleman Elämästä; Hän tekee sen Hänen Sanallaan. Hänen Sanansa on se; mikä aina saa sen aikaan.

⁷²     Siemen oli jo maan päällä. Uskon, että Jumala oli istuttanut tuon siemenen, ja heti, kun aurinkovalo pääsi tuohon siemeneen, se alkoi kasvaa. Ja tästä syystä se kesti vain jonkin päivän tuoda esiin nämä asiat, koska siemen oli jo maassa. Kaikki mitä se tarvitsi, oli valo.

⁷³     Ja se on Jumalan tapa tänäänkin. Hänen Siemenensä on jo täällä, se on Hänen Sanansa. Ja ainoa asia mitä se tarvitsee, on Valo Sen ylle; ja Hän on tuo Valo, sillä Hän on Sana. Sana ja Valo ovat sama asia. Elämä siellä on Sanan Valo, joka on Elämä. Elämän itu on jyvässä, ja kun tuo elämä tulee esiin, se on tuon jyvän elämä. Tämä on se tapa kuinka Kristus Sanassa saa Sanan tekemään sen, mitä Sen otaksutaan tekevän. Aivan kuten elämä vehnän jyvässä, saa vehnän tekemään, mitä sen oletetaan tekevän, koska se on elämä, joka on siinä itsessään.

⁷⁴     Niinpä ainoastaan Jumalan Sana tuo elämän julki . Elämä tulee vain, kun Jumalan Sana on ilmitullut. Niin kauan, kun se vain on Kirjassa kuten tämä, se yhä voidaan panna kyseenalaiseksi. Mutta, kun se on tuotu ilmi, te näette tuloksen siitä mitä oli puhuttu ilmitulleena, ja sitten se on Valo Sanan yllä. Ymmärrättekö? Sana sanoi niin, ja sitten, kun se tapahtuu, se on Elämä Valossa. Valon tuodessa Elämän.

⁷⁵     Valo tuo elämän. Istuttakaa vehnä tuonne ulos ja peittäkää se täydellisesti, niin se ei koskaan tuo esiin mitään, koska se ei voi, koska siellä ei ole valoa. Mutta niin pian kuin valo osuu siihen, tuo se esiin elämän, jos se on hedelmöittynyt siemen. Näin on Sanankin kanssa. Näettehän, Sana on Jumala, ja kun Elämä osuu siihen, kun Valo osuu Siihen, se tuo Sanan jälleen elämään. Se on ollut näin jokaisessa ajanjaksossa.

⁷⁶     Oi, kuinka me arvostammekaan näitä suuria asioita, kuinka tuo Sana vahvistettuna on Puhutun Sanan Valo. Ymmärrättekö? Jumala sanoi: “Tulkoon valo.” Mitä, jos Hän olisi sanonut sen, eikä valoa olisi tullutkaan? Silloin me emme tietäisi olisiko se totta vai ei.

 Me emme tietäisi olisiko Hän luotettava, olisiko Hän Jumala tai ei, jos Hän vain sanoisi: “Tulkoon”, eikä mitään tulisi. Näettekö? Niinpä, kun Jumala puhuu, ja me näemme sen, niin silloin se on Valo, joka loistaa esiin, Sanan Totuus. Näettekö, siellä on Valo ja Elämä.

⁷⁷     Kaikki luonnollinen elämä tulee Hänen puhutun sanansa kautta, ja aurinko on Hänen puhumansa sana. Hän loi suuremman valon päivää varten ja vähäisemmän valon yötä varten. Näettekö, kaiken luonnollisen elämän täytyy tulla Jumalan puhutun sanan kautta. Kukka ei voi kasvaa, jos Jumalan puhutun sanan valo ei loista sen ylle, sillä aurinko on Jumalan puhuma sana. Hän sanoi: “Tulkoon valo!” Näettekö, se on Jumalan puhuma elämä, eikä väliä kuinka paljon ihmiset yrittävät sanoa sitä tai tätä, se yhä pysyy samana; teillä täytyy olla aurinko. Niinpä luonnollinen elämä voi tulla vain Jumalan puhuman sanan kautta.

⁷⁸     Ja hengellinen elämä, Iankaikkinen elämä voi tulla vain Jumalan puhutun sanan Elämän kautta. Tällä kertaa Elämä oli P-o-i-k-a. Hänessä on Valo, eikä Hänessä ole pimeyttä; ja Hän on Jumalan Puhuttu Valo onko se oikein? [Seurakunta vastaa: ”Amen.”] Jumalan Puhuttu Sana; sillä alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Se on iankaikkisesti Jumala. Ja Jumalan Valon täytyy osua Sanaan tekemään Sen eläväksi. Tässä on mitä Hän puhui, nyt loistakoon Valo. Aamen! Loistakoon Valo. Ja Valo tulee tuomaan jokaisen Sanan Sen oikealle paikalle, sille kuuluvana aikana.  Aamen!

⁷⁹     Näettehän, kun sen aika tulee. Joskus tuo pieni siemen lepää elottomana maassa yli talven, kuten talvivehnä, joka on kylvetty maahan. Mutta, kun tuo aurinko tulee aivan oikealle kohdalle, oi, sen täytyy elää. Näettekö? Eikä se voi elää ilman aurinkoa. Ja Jumala on antanut lupaukset jokaiselle ajanjaksolle ja jokaiselle päivälle, ja kun Valo tulee oikeaksi, ja loistaa sen ylle, on se tuottava aivan tarkalleen mitä Sana sanoi; koska Hän on Valo ja Elämä.

⁸⁰     Jumalan Sana tulee vain Raamatulla. Raamattu on Jumalan Poika painetussa muodossa, koska Raamattu sanoi, että se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Se on Jumala paljastamassa itseään Kristuksen kautta, ja Kristus on Sana. Ja Jumalan Valon täytyy loistaa tuon Sanan ylle, vahvistaakseen Sen, todistaakseen sen, että Jumala yhä puhuu Iankaikkisen Elämän, luonnollinen valo tuo esiin elämän. Vain Valo tuo esiin Elämän, tuo Sanan ilmi, tai tekee Sen lihaksi… Kun kaikki Raamatun lupaukset tulivat ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, silloin Sana tehtiin lihaksi keskuudessamme. Jumala toimii aina miesten kautta. Miehet ovat Jumalan alaisia.

⁸¹     Jos tämä käy hieman lämpimäksi teille, niin voitte avata ikkunat tai mitä haluatte tehdä, tai ehkä kääntää lämmittäjää pienemmälle. Näen, että monet ovat kuumissaan, ja on myös kuuma seistä täällä… Mutta minä olen iloinen, että on lämmintä kylmän asemesta, koska minä pidän lämpimästä,… Lämpö aina tuo esiin elämän.

⁸²     Huomatkaa! Tehtynä lihaksi, kun Sana tulee lihaksi. Se tulee ilmi, kuten ottaa Sana ja panna se oikealle paikalle, oikeanlaatuiseen maaperään. Se on tuova esiin, Siemen on juottava itseään. Kun Sana pannaan oikean kaltaiseen sydämeen, se ilmituo itsensä. Se tuo esiin valon. Valo on tuleva sen ylle. Hyvä on.

⁸³     Mikään luonnollinen tai hengellinen ei voi elää ilman Jumalan Valoa. Elämä voi tulla vain Valosta. Mikään luonnollinen tai mikään hengellinen ei voi elää ilman Jumalan Valoa. Ajatelkaa sitä. Hyvä on. Mutta, kun Hän lähettää meille Valon ja tekee kaikkia näitä asioita, ja sitten me hylkäämme sen… No niin, se on säälittävä asia hyljätä Valo, kun se on lähetetty meille.

⁸⁴     Voisitteko kuvitella jonkun miehen tänään sanovan: “Minä kieltäydyn sanomasta, että on jotakin sellaista asiaa kuin aurinko. Minä en usko, että on aurinkoa.” Hän juoksee alas kellariin ja sulkee kaikki ovet ja istuu siellä pimeydessä sanoen: “Ei ole sellaista asiaa kuin aurinko; ei ole mitään sellaista kuin valo.” Ettekö te heti käsittäisi, että tuon henkilön järjessä on jotakin vialla. Näettekö, siinä on jotakin väärää, kun hän juoksee takaisin pimeään kellariin ja kieltäytyy vastaanottamasta Jumalan antaman valon tuomia etuja. Hänen kanssaan on jotakin vialla. Hän ei halua sen lämmittäviä säteitä. Hän ei halua sen terveyttä antavia ominaisuuksia. Hän ei halua sen valoa vaeltaakseen siinä, vaan istuu mieluummin pimeydessä. Se osoittaa, että tuon luonnollisen miehen järjessä on jotakin vialla.

⁸⁵     Ja minä sanon tämän kaikella rakkaudella ja kunnioituksella: niin on myös hengellisesti väärän miehen, joka juoksee takaisin kirkkokuntiensa uskontunnustuksiin, ja kieltäytyy näkemästä Raamatun Valoa, kun se loistaa hänen silmiensä edessä. Hänen kohdallaan jotakin on vialla. Hän palaa takaisin uskontunnustuksiinsa ja muodollisuuksiinsa, ja sulkee oven ja sanoo: “Ei ole mitään tuonkaltaista asiaa. Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen. Ei ole mitään tällaisia asioita. Se oli apostoleja varten.” Tuollainen mies on hengellisesti hullu. Näettehän, jokin on vialla hänen kanssaan. Hän… hän… hän on vetänyt alas verhot ja kieltäytynyt Pyhästä Hengestä, joka voisi tulla hänen ylleen. Jos hän voisi…

“Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani teissä, silloin Valon loistaessa tämän Sanan ylle, pyytäkää mitä haluatte.” Ymmärrättekö? Ymmärrättekö?

⁸⁶     Siinä on jotakin väärää, että hän voi hyljätä Jumalan antaman alkulähteen, jonka Jumala on antanut meille elääksemme Siitä, Hänen Sanansa. “Vanhurskas on elävä uskosta. “Ja miehen ei tule elää ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, ei osasta Sanaa, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja, kun mies kieltäytyy siitä, silloin jotakin on vialla tuon henkilön kanssa, jotakin on vialla hänen kokemuksensa kanssa, siinä, että hän väittää rakastavansa Jumalaa ja sitten kieltäytyy Jumalasta. Jokin on mennyt vialle tuollaisen henkilön kohdalla. Me tiedämme sen ilman epäilyksen varjoakaan. Hän hylkää sen, ja juoksee sinne ja sanoo: “En halua tietää mitään siitä; älä kerro minulle mitään näistä asioista. Minä en usko mitään siitä, mitä hyvänsä sinä sanotkin…”

⁸⁷     Eräs kaveri sanoi jokin aika sitten, minä kerroin siitä teille, hän sanoi: “En välitä, vaikka sinä toisit viisikymmentä syöpätapausta ja viisikymmentä lääkäriä todistamaan niistä, minä en kuitenkaan uskoisi. En välitä, vaikka herättäisit kuolleen minun edessäni, minä en uskoisi sitä.” Näettehän, tuollaisessa henkilössä on jotakin vialla. Ja kuitenkin tuo mies oli saarnaaja, hänen oletettiin olevan saarnaaja. Mutta tuon organisaation vuoksi hän ei usko Jumalan voimiin, eikä usko, että Sana merkitsee juuri sitä, mitä se sanoo. Tuollainen mies juoksee homeiseen, likaiseen ja saastaiseen organisaation kellariin, ja kieltäytyy lämmöstä ja Pyhän Hengen Elämää antavista säteistä, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuollaisessa henkilössä on jotakin väärää. Näettekö? Hän elää mieluummin tuossa homeisessa pimeydessä ja niin edelleen, sen sijaan, että eläisi Jumalan Valossa, Raamatun Valossa, joka sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään, jopa suurempia kuin nämä, olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni luo.” On jotakin väärää sellaisen henkilön kohdalla, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö jotakin olisi vialla.

⁸⁸     Ja teille miehille, jotka kuuntelette tätä ympäri maailman, missä hyvänsä olettekin. Kokemuksessanne on jotakin vialla, sanoessanne rakastavanne Jumalaa ja kiellätte Hänen Sanansa. Te kiellätte juuri sen… ei ihme, että seurakunta on sellaisessa tilassa, ja asioita ei voida tehdä niin kuin Jumala on luvannut, ja syy on se, että te ette edes vastaanota Sanaa tai vaella Valossa. Raamattu sanoo: “Vaeltakaamme Valossa niin kuin Hän on Valossa, silloin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Synti on epäusko.

⁸⁹     Sitten, jos me vaellamme Jumalan antamassa tämän hetken Valossa, niin silloin Jumala ottaa tuon Sanan, joka on annettu tätä hetkeä varten ja vahvistaa Sen aivan niin kuin Hän teki 1. Moos. 1:3. Hän sanoi: “Olkoon valo”, ja valo tuli esiin. Hänen Sanansa kulki edellä, ja valo seurasi sitä ja se puhdisti pois kaiken sumun. Ja pimeys pakeni yhdelle puolelle, ja valo loisti toisella puolella.

⁹⁰     Tällä tavalla Jumala tekee tänään. Hän lähettää Sanansa tätä hetkeä varten, ja Pyhä Henki tulee ja laittaa tuon Sanan elämään. Ja pimeys pakenee heidän uskontunnustuksiinsa ja kirkkokuntiinsa, mutta Valo loistaa; koska Jumalan Sanan vahvistaminen osoittaa, että Jumalan Sana on totta. Siinä ei ole mitään keksittyä, vaan se on tarkalleen Kirjoitusten mukaista. Hyvä on.

⁹¹     Me voimme nähdä, että entisajan viisaat miehet seurasivat Jumalan antamaa asiaa; he seurasivat Jumalan Sanaa Valon luo, sillä se oli Sana, joka toi Elämän.

⁹²     Te kysytte: “Kuinka he seurasivat sitä?” No niin, he olivat, niin kuin me ymmärrämme, jonkinlaisia taikureita. Ja sitten me voimme todeta, että profeetta Bileam siellä aikaisemmin. 4. Moos. 24:17, oli itse myös jonkinlainen taikuri. Hän oli profeetta, ehdottomasti; ja hän profetoi täällä sanoen, että tähti tulisi nousemaan Jaakobista. Ja, kun nuo viisaat miehet näkivät Jumalan Sanan sanovat, että tähti tulisi nousemaan Jaakobista, he seurasivat. tuota pientä Jumalan antamaa merkkiä iankaikkisen Valon alkulähteelle. Samoin tulevat viisaat miehet, jotka eivät ole uskontunnustusten sokaisemia tänään, seuraamaan Jumalan antamaa puhuttua Sanaa, kunnes he näkevät Jumalan voiman täyteyden puhkeavan kukkaan tässä ajassa. He näkevät sen ja tietävät, että se on täällä Kirjoituksissa. Jumala lupasi sen tätä päivää varten.

⁹³     Ei väliä kuinka monet havaintoasemat ja kuinka monet muut sanoivat noille viisaille miehille: “Mitä, tehän olette menettäneet järkenne…!” Kaikesta huolimatta he olivat matkalla kaksi vuotta. He ohittivat monia kansoja, jotka kysyivät heiltä: “Minne te menette?”

⁹⁴     “Oi, me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja menemme palvomaan Häntä.”

Ja tultuaan Jerusalemiin, kirkkokuntien päämajaan, heillä ei ollut vastausta. He kulkivat ylös ja alas katuja huutaen: “Missä on Hän, joka on syntynyt juutalaisten Kuninkaaksi?” He eivät tienneet mitään siitä.

Niinpä he pyysivät apua Sanalta, saadakseen tietää sen. He olivat seuranneet tuota tähteä, tietäen, että se johtaisi heidän iankaikkisen Valon luo. ”Opasta meidät Sinun täydelliseen Valoosi.” Ja Sana on se mikä opastaa teidät Valon luo, ja Valo vahvistaa Sanan. Huomatkaa, he olivat viisaita miehiä.

⁹⁵     Ja tämän päivän viisaat miehet eivät… ”Tämän maailman viisaus on hullutusta Jumalalle.” Kaikki teidän tiedemiehenne ja te, jotka olette riippuvaisia jostakin suuresta oppiarvosta, tai jostakin muusta, mikä voi sanoa teille kuinka halkaista atomi, se ei voi antaa Elämää teille. Ei mikään muu voi antaa teille elämää, kuin Jumalan puhuttu Sana. Se on ainoa tie, jonka kautta elämä voi tulla; Hänen puhuttu Sanansa.

⁹⁶     Se kyllä sopii, että tiedätte kuinka halkaista atomi, vaikka toivonkin, etteivät he koskaan olisi löytäneet sitä menetelmää. Mutta heidän täytyi tehdä se, koska tämä maailma tänään… sen täytyi tapahtua, räjäyttääkseen näitä suuria reikiä maankuoreen, jotta laava voisi purkautua esiin, uusiakseen ja tehdäkseen tämän maailman uudeksi, jossa vanhurskaat vaeltavat pahojen tuhkien yllä, missä kaikki synti tulee olemaan unohdettu. Kaikella on tapansa uusia itseään. Mies, jolle on annettu tämä maa elääkseen sen päällä, on omalla viisaudellaan, ottamalla tiedon puusta, elämänpuun asemesta, hävittävä maan, jonka Jumala antoi hänelle asuakseen siinä. Mutta nuo, jotka yhä ovat Elämän Puussa, tulevat uusiin taivaisiin ja uuteen, maahan, jossa ei enää ole sairautta tai kuolemaa. Valo! Valo! Herra, lähetä meille Valo!

⁹⁷     Ne olivat Jumalan Enkelit, jotka näyttivät valoa siellä mäellä, opastaakseen nuo paimenet iankaikkisen Valon luo. Näettehän, se tulee vain Valon kautta. Vain Valo voi antaa Elämän. Tehän tiedätte, että kuninkaan syntyessä he laulavat, heillä on suuri ilo, kun kuningas on syntynyt. Hän syntyi niin salaisesti tallissa, seimessä, josta karja ja hevoset söivät, mutta kuitenkin Hän oli Kuningas. Ja Enkelit tulivat ja lauloivat paimenille tuossa valossa. Enkelit itse olivat valoja, sillä se Jumalan Sana, joka, heillä oli, osoitti sen, kun he sanoivat paimenille: “Tänään on Daavidin kaupungissa, toisin sanoen Betlehemissä, syntynyt Kristus Pelastaja.” Enkeleillä oli Sana, ja Sana tuli Valona opastamaan heitä. Ja he seurasivat Enkelten Sanaa iankaikkisen Valon luo. He löysivät tuon Vauvan sieltä kapaloituna niin kuin heille oli sanottu. Sillä näettehän, että vain Valo antaa Elämän.

⁹⁸     Huomatkaa. Hän oli Sana, joka tuli Valoksi. Tuossa sukupolvessa Hän oli tuon sukupolven Sana, Valo, koska entisajan profeetat olivat puhuneet Hänestä, ja tässä Hän tuli, todistaen, että Hän oli Jumalan Puhutun Sanan Valo. Näettekö? Kaikki, mitä profeetat olivat sanoneet, oli täytetty Hänessä, profeetat täällä aikaisemmin Sanan kanssa.

Kuten Jumala alussa, kun Hän sanoi: “Tulkoon valo!” ja valo tuli.

No niin, profeetta sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi, ja synnyttää Pojan. He kutsuvat Häntä Nimellä Immanuel, sillä se on oleva Jumala meidän kanssamme.” No niin, he olivat puhuneet sen; Sana oli Puhuttu, mutta Hän oli tuo Valo. Mitä Hän oli? Hän oli täyttymys. Halleluja! Hän oli tuon Sanan täyttymys, Hän oli tuon Sanan ilmituleminen.

⁹⁹     Niin se on tänäänkin. Kun tätä hetkeä varten annettu Jumalan Sana on täytetty, silloin se on Valo. Se on Jumala, joka ilmoittaa itsensä. Hän oli maailman Valo.

¹⁰⁰Ja, kun profeetta Pyhän Hengen innoittamana sanoi: “Lapsi on meille syntynyt; Poika on meille annettu; ja Hänen Nimensä on oleva Neuvonantaja, Rauhan Prinssi, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä”, niin siinä se oli. Mitä Hän oli? Valo, joka täytti tuon Sanan. Aamen!

¹⁰¹Matteuksen 28. luvussa, kun Jeesus nousi kuolleista, me näemme, että Hän oli Puhutun Sanan Valo, jonka Daavid puhui: “Minä en jätä Hänen sieluansa helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä katoavaisuutta.” Kuolema oli pimeydessä, mutta Hän avasi kuoleman sinetit. Hän meni kuolemaan ja tuli jälleen takaisin. Hän oli Valo, joka vahvisti Sanan, että kuolleet voivat elää sen jälkeen, kun he kuolevat. Hän oli Valo!

¹⁰²Helluntaipäivänä se oli Valo, joka osoitti koska Pyhä Henki oli tullut. Jesaja oli sanonut Jesajan 28. luvussa: “Ohjeen täytyy olla ohjeen päälle; rivi rivin päälle; täällä vähän ja siellä vähän; pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää; sillä sammaltavin huulin ja toisella kielellä tulen Minä puhumaan tälle kansalle; ja tämä on lepo, tämä on Sapatti, jonka Minä tulen antamaan teille.” Kaikesta tästä huolimatta he eivät halunneet kuulla, he nyökyttivät päitään ja kävelivät pois. Ja, kun Pyhä Henki lankesi näiden ihmisten ylle Helluntaipäivänä, he toimivat humalaisten miesten ja naisten tavalla, hoippuen Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja he kävelivät pois nyökytellen päitään ja sanoivat: ”Nämä ihmiset ovat humalassa, he ovat täynnä uutta viiniä”, ja niin edelleen. Se oli ehdottomasti Valo, profetoitu Sana ilmoitettuna.

¹⁰³Niin se on jokaisessa ajanjaksossa. Ilmoitettu Sana, tullessaan elämään on tuon ajanjakson Valo, Sana ilmitulleena, aivan kuin Jumalan sanoessa 1. Moos. 1: “Tulkoon valo!”, ja valo tuli. Jumala sanoi, että tulisi olemaan Poika, ja Poika tuli.

¹⁰⁴Kun Jumala sanoi Joelin 2:28: “On tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä vuodatan Hengestäni kaiken lihan ylle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Palvelijani ja palvelijattarieni ylle Minä tulen vuodattamaan Hengestäni. Teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä; teidän vanhat miehenne näkevät unia!” Ja kaikki nämä asiat, jotka Hän oli luvannut. Kun sitten Pyhä Henki lankesi, oli se Valo tuon Sanan ylle. Ja, kun Sana tuli ilmi, silloin se tuli Valoksi. Hän on Valo. Hän on Valo, jota meidän tulisi seurata. Hän on ainoa Valo. Enkelit näyttivät valon, ja he seurasivat sitä Hänen luokseen.

¹⁰⁵Hänen Sanaansa on asetettu niin ja niin paljon kutakin ajanjaksoa varten. Jumala aina lähettää jonkun, johon tuo Sana voi päästä sisälle. näyttämään Sen Valon. Jokaisessa ajanjaksossa se on samoin, Hän tekee aina niin.

¹⁰⁶Hän oli kuten sanoin, kaikkien profeettojen Jumalallisten, pyhien voimien täyttymys. He olivat vähäisempiä jumalia. Kun Herran Sana tuli miehelle, niin Jeesus itse sanoi, että hän oli jumala. Te tiedätte sen. Hän sanoi: “Jos teidän laissanne sanotaan, ja jos teidän isänne siellä aikaisemmin, kutsuivat niitä, joille Jumalan Sana tuli jumaliksi, niin kuinka te voitte tuomita Minut, kun Minä sanoin, että Minä olen Jumalan Poika?” Ymmärrättekö? Kun sama Jumala itse, joka puhui Sanan profeettojen kautta, osoitti, että Hän oli tuo Puhuttu Sana ilmoitettuna. Ja, jos profeettaa kutsuttiin jumalaksi, koska hän oli toisen profeetan Sanan ilmituleminen, niin kuinka te voitte tuomita Hänet, kun Hän oli tuo sama asia? Hän oli Jumalan Poika.

¹⁰⁷Hän oli tuo kauan aikaa sitten luvattu Messias, jota maailma oli odottanut. Hän oli lupaus Messiaasta ilmituotuna.

¹⁰⁸Katsokaa Häntä, Hänen seistessään siellä. Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin tuomitkaa Minut. (Näettekö?) Mutta, jos ette voi uskoa Minua, niin uskokaa ne teot joita Minä teen. Ne todistavat kuka Minä olen. Ne kertovat teille kuka Minä olen.” Näettehän, että tuossa sokeassa, pimeässä hetkessä, jossa he elivät, he eivät voineet nähdä sitä. He eivät voineet millään ymmärtää kuinka Hän olisi voinut olla se. He sanoivat: “Kuinka tämä voisi olla Jumalan Poika, hänhän on syntynyt täällä Betlehemissä?” Jos he vain olisivat tienneet, että Sana sanoi Hänen tulevan sillä tavalla.  “Mitä, hänen isänsä Joosefhan on kirvesmies. Ja hänen äitinsä, itse asiassa veljiemme keskuudessa uskotaan hänen syntyneen aviottomasti.” Näettekö? Mutta kuitenkin Jumalan Sana sanoi niin.

¹⁰⁹Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä Niissä on Iankaikkinen Elämä, ja Ne ovat juuri Ne, jotka todistavat Kuka Minä olen. Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta”, nämä Pyhät Kirjoitukset. Mitä Hän sitten oli? Jumalan Valo. Ei ihme, että Hän sanoi: “Minä olen maailman Valo.”

¹¹⁰Eikä Hän ainoastaan sanonut: ”Minä Olen Valo”, vaan Hän sanoin myöskin: ”Te olette Valo.” Jos Hänen Sanansa on teissä todistaen itsestään, niin silloin te olette maailman Valo. Huomatkaa, jokaisen ajanjakson Valo on tuotu ilmi samalla tavalla.

¹¹¹Sitten haluaisin kysyä kysymyksen, ennen kuin aikamme loppuu. Miksi he sitten hylkäsivät sen? Kuinka he saattoivat tehdä sen, kun heidän oma Raamattunsa, jota he lukivat, oli tuotu ilmi heidän edessään? Tutkikaapa sitä nyt todella hartaasti.

¹¹²Muistakaa nyt, että minä puhun monille ihmisille tänä aamuna, enkä vain näille neljälle viidellesadalle täällä, vaan monille tuhansille.

¹¹³Pysähtykää hetkeksi. Pysäyttäkää nauhurinne ja kysykää: Miksi uskonnolliset, hyvät miehet… Miksi Joosef asetti sen kyseenalaiseksi? Näettekö? Koska hän ei koskaan tutkinut Kirjoituksia. Miksi papit asettivat sen kyseenalaiseksi? Itse asiassa he eivät tehneet sitä, he tiesivät sen, Nikodeemus toi ilmi sen selvästi sanoessaan: ”Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalalta tullut opettaja, sillä ei kukaan voi tehdä mitä sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan. Me olemme tietoiset siitä.” Mutta mistä oli kysymys? Heidän perinnäissääntönsä estivät heitä tekemästä sitä.

¹¹⁴ Miksi he sitten hylkäsivät Messiaan? Miksi he hylkäsivät tuon Valon? Tässä on Sana, jonka he tiesivät tulevan tapahtumaan, mutta kun tuo Sana oli tuotu ilmi osoittamaan, että Jumalan Sana oli täyttynyt… Verratkaa sitä nyt tämän päivän kanssa. Näettekö? Kun siellä on kirjoitettuna Sanassa mitä tulisi tapahtumaan… Miksi sitten nuo miehet, nuo opettajat hylkäsivät sen? Koska he elivät toisessa valossa, joka häikäisi heidät. Siinä se on.  He elivät häikäisevässä valossa.

Se on mitä he tekevät tänäänkin. He elävät…

Syy, miksi he hylkäävät sen, on se, että he elävät toisen valon häikäiseminä. Näettehän, he elivät, tai ainakin väittivät elävänsä Mooseksen valossa. He elivät menneen ajanjakson häikäisevässä valossa.

Ja se on juuri tuo syy tänään että tämä sanoma, että Jeesus Kristus on yhä sama, hyljätään. Koska ihmiset elävä toisen ajanjakson häikäisevässä valossa. Samasta syystä he hylkäävät sen. Nyt huomaamme.

¹¹⁵Websterin sanakirja sanoo häikäsevän valon [glare] olevan “jonkinlainen valheellinen tai väärä valo”. Häikäisevä valo on “väärä valo”. Kuten kangastus maantiellä. Monet teistä, jotka ajatte autoa, olette nähneet kuinka maantie heijastaa auringonvaloa, se on kuin kangastus, näyttää siltä kuin tie olisi veden peittämä. Mutta, kun tulette sille kohdalle, ei siellä olekaan mitään. Se on vain valheellinen kangastus, todellisen valon valheellinen heijastus. Se on mitä perkele tekee tänään, se näyttää ihmisille kangastuksia, Kirkkojen Maailmanneuvoston, ryhmän kirkkokuntia, joka tulee osoittautumaan valheelliseksi. Se on siksi, että myös todellinen Valo loistaa. Sillä, jos todellinen Valo ei loistaisi, ei kangastusta voisi olla siellä. Todellinen Valo loistaa. Ja se… Tehdessään niin he elävät toisen ajanjakson sokaisevassa valossa, toisessa asiassa, joka on saavutettu ja ohitettu.

 Häikäisevä valo, tällainen kangastus on valheellinen. Se on heijastuma auringosta.

¹¹⁶Ja he tekivät saman asian. Se on todellisen Valon väärä heijastus.

¹¹⁷ Se tuli todistetuksi, että Hän oli tuo todellinen Valo. Hän oli Valo. Kuinka he tiesivät, että Hän oli Valo? Kuinka te voitte tietää, että Hän oli Valo? Koska Sana, joka oli luvattu tuli ilmi Hänen kauttaan, niinpä Hän oli Puhutun Sanan Valo. Aamen! Oi, se melkeinpä tekee minusta helluntailais-baptistin, niin että voisin huutaa.

¹¹⁸Pankaa merkille, ajatelkaa sitä, tuota sokaisevaa valoa. Näettekö, he elävät valossa, joka häikäisee heidän silmänsä. Mutta, kun todellinen Sana elää, niin se on Valo, se on mitä Jumala on sanonut. Mitä, jos Jumala olisi alussa sanonut: “Tulkoon valo”, ja jotakin muuta olisi tullut, jonkinlainen kangastus? Näettehän, se ei olisi ollut mitä Jumala sanoi. Ei, se ei olisi ollut sitä. Mitä, jos Jumala olisi sanonut: “Tulkoon valo”, ja lisää sumua olisi tullut esiin? Näettekö? Se ei olisi ollut valo. Mutta syy miksi valo tuli, oli se, että Hänen Sanansa tuli ilmi. Ja tänään, kun Jumala on sanonut, että näitä asioita tapahtuisi tänä aikana, ja te näette sen tapahtuvan, niin mitä se on? Se on Valo Jumalan Sanan yllä. Sana tehtynä Valoksi, tuoden ilmi itsensä.

¹¹⁹He sanoivat: “Miksi sinä meitä kutsut? Mitä, sinähän yrität… Me tiedämme, että sinä olet hullu. Sinun täytyy olla samarialainen, etkä ole oikeassa mielentilassa. Me tiedämme sinun syntyneen synnissä. Me emme tiedä mistä sinä tulet, sinä et ole meidän ryhmiemme kirjoissa.. Sinähän olet hullu. Sinussa on perkele.” Näettehän, he sanoivat: “Sinähän olet järjiltäsi.” Mutta Hän oli todellisuudessa tuo aito, todellinen Jumalan Valo, joka loisti, mutta tuo häikäisevä valo oli sokaissut heidän silmänsä. He sanoivat: “Meillä on Mooses, jota me seuraamme.”

¹²⁰Hän vastasi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te olisitte tunteneet Minut.” Ja, jos te haluatte uskoa Jeesusta ja Raamattua, niin silloin te tunnette tämän hetken, jossa me elämme.

¹²¹He sanovat: “No niin, mehän olemme kristittyjä ja me…” Jos te olisitte, niin te tuntisitte Kristuksen teot tässä päivässä. Näettehän, te tuntisitte sen.

¹²²Jeesus sanoi: “Kaikki nuo profeetat puhuivat Minusta. Ja, jos te uskoisitte noita profeettoja, niin silloinhan te tuntisitte Minut. Minun teoistani te voitte tuntea Minut, koska Minä teen, mitä he sanoivat Minun tulevan tekemään. Ja kuka voi tuomita Minut epäuskosta?’ Ja yhä vielä he eivät voineet nähdä sitä. Miksi? Häikäisevä valo oli sokaissut heidän silmänsä; jokin muu, minkä he sanoivat Puhutun Sanan olevan, sokaisi heidät.

¹²³Ajatelkaa sitä nyt! Ajatelkaa sitä! He väittivät, että he uskoivat Sanan. Mutta heidän perinnäissääntönsä olivat kääntäneet heidän kasvonsa todellisesta Sanasta, johonkin sokaisevaan valoon, ja siksi he eivät voineet nähdä todellista asiaa. Niin se on tänäänkin. Niin se on ollut jokaisessa ajanjaksossa. Näettehän, että todellinen Sana loistaa, mutta he ovat olleet niin perinnäissääntöjen sokaisemia, etteivät he voi nähdä tuota Sanaa. He katsovat jotakin häikäisevää valoa ja sokaistuvat. Häikäisevä valo sokaisee teidät. Se tulee valokiilana, joka sokaisee teidät.

¹²⁴Jeesus sanoi: “Te olette sokeita, jotka johdattavat sokeita.” Heidän olisi tullut nähdä se, nähdä kuka Hän oli, mutta he eivät nähneet, koska he elivät tuossa sokaisevassa valossa.

¹²⁵Häikäisevä valo, kuten sanoin, on valheellinen valo, kangastus, se on väärä käsitys todellisesta Valosta, valheellinen käsitys siitä. Se on jotakin, jonka oletetaan näyttävän siltä, mutta ei ole se..

¹²⁶Ainoa tapa miten he voivat nähdä eron, olivat ne asiat, joita Jeesus teki, jotka todistivat kuka Hän oli, todistivat, että Hän oli tuo Valo. He ajattelivat olevansa valossa. Mutta nyt, jos pysähtyisitte hetkeksi miettimään, niin kuka silloin oli Valossa?

¹²⁷Jos sen päivän kirkonmiehet tekivät sellaisen järkiperäisen virheen, niin veljet, niin eikö olisi aika meidän pysähtyä miettimään, mikä on Valo tänään? Älkäämme me tehkö sellaista järkiperäistä virhettä. Mutta te teette sen. Te olette jo tehneet sen, ettekä tienneet sitä. Samoin kuin silloinkin.

¹²⁸Pysähtykää vain minuutiksi, löytääksenne sen, mitä Sana sanoo tätä päivää varten. Jos he vain olisivat pysähtyneet ja ajatelleet: “Tässä Hän on, täyttäen kirjaimellisesti sen, mitä Sana sanoi Hänen tulevan tekemään,” Ja Hän antoi heille haasteen, niin kuin minäkin annan haasteen teille. Haastan teidät katsomaan Sanaan. Tutkikaa kirjoituksia. Nähkää, eikö olekin tuo hetki? “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te luulette, että teillä on iankaikkinen elämä. Ja ne ovat juuri ne, jotka todistavat Minusta.” Ne ovat ne, jotka todistavat siitä, mitä tapahtuu tänään. Teot itse todistavat, että se on tapahtumassa. Ja Kirjoitukset sanovat, että se tultaisiin tekemään. Niinpä se on tämän hetken Valo. Jumalan Sana on sanonut niin.

¹²⁹Teidän perinnäissääntönne ja muut asianne ovat tarkalleen sama asia kuin se, mitä Raamattu sanoi noista, jotka nyökyttivät päitään ja kävelivät pois. Raamattu sanoi, että kaikki pöydät ovat tulleet täyteen oksennusta. Ja sillä tavalla eivät hekään halunneet uskoa sitä, vaan nyökyttelivät päitään. Ja herrat, käsitättekö te, ja veljet, käsitättekö te tämän, että hyljätessänne juuri tuon asian, jonka Jumala vahvistaa silmienne edessä, te teette samoin kuin hekin tekivät, menemällä takaisin omaan perinnäissääntöjenne oksennukseen

¹³⁰“Niin kuin koira, joka palaa oksennukselleen….” Jos se teki hänet sairaaksi ensimmäisellä kerralla, on se tekevä hänet sairaaksi toisellakin kerralla. Jos katolisen kirkon organisoituminen, sen muodostaessa ensimmäisen organisaation, toi sairauden seurakuntaan, niin samoin tekevät loputkin heistä, luterilaiset, metodistit, baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset. Koira palaa oksennukselleen ja sika mutakuoppaan. Näettekö? Tulemme siihen muutaman minuutin kuluttua, jos Herra tahtoo.

¹³¹Vaeltaminen häikäisevässä valossa, kangastuksessa, on väärä käsitys todellisesta Valosta. Hän todisti, että Hän oli tuo Valo, koska Hän oli vähemmistönä (oi, niin!), miljoonien ollessa Häntä vastaan. Siellä ei edes yksi yhdeksästäkymmenestä ihmisestä tiennyt Hänen olevan maan päällä. Tuskinpa siellä edes puolet juutalaisistakaan Hänen omassa maassaan tiesivät Hänen olevan täällä. Ja ne, jotka tiesivät, pitivät Häntä jonakin valheellisena, koska kirkkokunnat sanoivat heille niin. Näettekö? Mutta kuitenkin Hän oli tuo todellinen Valo, josta oli puhuttu 1. Mooseksen kirjasta alkaen. Hän pyysi heitä tutkimaan Kirjoituksia, nähdäkseen, josko Hän eli juuri tuona aikana, josko Hänen tekonsa eivät täyttäneet tarkalleen sitä, mitä oli luvattu tuota aikaa varten. Aamen!

¹³²Mikä vakava asia se onkaan, veli. Me elämme suunnattomassa ajassa. Hänet todistettiin oikeaksi.

¹³³Hän oli juuri tuo Valo jota he väittivät palvovansa. He väittivät palvovansa tuota Valoa. Ja niin on tänäänkin. He väittävät tekevänsä niin, ja ovat niin sokeita, etteivät voi nähdä sitä. Miksi? Heidän organisoitumisensa on heijastanut häikäisevän valon heidän kasvoihinsa. Perinnäissäännöt, joita jotkut ihmiset ovat laatineet, sanoen: “Me tulemme tekemään tämän ja tämän ja tämän ja tuon.” Nyt me olemme tulossa siihen, miksi sen täytyy tapahtua, jos Herra tahtoo.

¹³⁴Huomatkaa, Hänen tekonsa olivat elävä Sana itse. Se mitä Hän teki. oli Sana itse elämässä, osoittaen, että Hän oli tuo Valo, joka oli luvattu maailman alusta alkaen. Hän oli tuo Valo. Hänen Valonsa tuon ajanjakson luvatussa Sanassa sai Sen elämään tarkalleen, mitä lupaus oli sanonut Sen tulevan tekemään, mutta heillä oli se niin ympärikäännettynä, etteivät he voineet nähdä sitä. Näettekö? Mutta Hän oli tuon ajanjakson Valo.

¹³⁵Hän oli tuo Valo, jota he väittivät palvovansa. He ajattelivat palvovansa juuri luomakunnan Jumalaa. Mutta he elivät häikäisevässä valossa ja palvoivat sitä, ja Jeesus sanoi: “Te palvotte Minua turhaan, kun opetatte oppina miesten perinnäissääntöjä, ettekä Sanaa.” Hän on Sana, ja Hän oli Sana ilmoitettuna. Heidän olisi tullut tietää se. Toivon, että tämä voisi murtautua lävitse kaikkialla missä se kuullaan, että se on Sana ilmoitettuna.

¹³⁶He sanovat: “Oi, meillä on Sana!” Kuka tahansa, joka haluaa voi kuljettaa Raamattua mukanaan, mutta kun Sana vahvistetaan, tuodaan ilmi…

¹³⁷Sanotaan: “Me uskomme!” Kyllä vaan! He uskovat koko Sanan, mutta niin tekee Saatanakin. Kuka olisi voinut tuomita noita fariseuksia siitä, etteivät he uskoneet? Mutta he eivät uskoneet tuon hetken Sanaa. He palvoivat jonkin muun häikäisevässä valossa. Se on sama asia mitä he tekevät tänään. Te ylläpidätte Lutherin perinnäissääntöjä tai Wesleyn perinnäistapoja tai helluntailaisten perinnäistapoja. Miten on tämän hetken kanssa? Fariseukset ylläpitivät omia perinnäistapojaan, mutta heidän perinnäistapojensa takaa oli todellinen Jumalan Sana tuleva loistamaan esiin. Ja, kun niin tapahtui, se sokaisi heidät. He eivät voineet nähdä sitä, koska he katselivat jotakin muuta. Niin on tänäänkin. Voikoon Jumala antaa sen todella imeytyä sisään, kunnes ne ihmiset joiden tulee uskoa se, voivat ymmärtää sen. On myöhäisempää kuin luulettekaan.

¹³⁸Poikani Billy Paul puhuu unissaan, mutta hän ei näe unia kovin usein. Hänellä oli yksi eräänä yönä, joka todella järkytti häntä. Hän sanoi uneksineensa, että hän oli kirkossa, ja minä en ollut vielä tullut sisälle. Hän sanoi, että kun tulin sisälle, leimusi tuli silmistäni. Ja minä sanoin: “Aika on käsillä, se on ohitse!” Ja kaikki alkoivat huutaa: “Minä en voi! Minun lapseni!”

¹³⁹Minun vaimoni sanoi: “Minä en voi saada Saaraa pyytämään siunausta ruokapöydässä.” Ja Billy sanoi: “Minun täytyy mennä hakemaan Loyce ja vauva.”

¹⁴⁰Minä sanoin: “Loyce ei voi tulla nyt, ja vauva on liian nuori tietämään. Billy, aika on tässä nyt; meidän täytyy mennä.” Minä sanoin: “On keskiyö nyt, ja ennen auringon nousua Jeesus on oleva täällä. Jos niin ei ole, niin silloin minä olen väärä Kristuksen todistaja.” Ja joku rupesi puhumaan ja sanoi: “Ei kukaan tiedä minuuttia tai tuntia.”

¹⁴¹Minä sanoin: “En koskaan sanonut mitään minuutista tai tunnista, vaan sanoin, että johonkin aikaan tämän hetken ja päivännousun välillä.” Ja minä sanoin: “Mennään,…?…” Minä sanoin: ”Me olemme tuossa hetkessä, menkäämme.”

Ja me nousimme autoon ja lähdimme liikkeelle. Me lähdimme menemään vuorta ylöspäin. Ja tehdessämme niin, näytti niin kuin olisi tullut valoisampaa, ja taivaat olivat pimeinä maan yllä. Hän sanoi minun pysäyttäneen tien sivuun, ja pitäneen käsiäni tällä tavalla, tulen vielä leimutessa silmistäni. Hän kertoi minun sanoneen: “Herra, olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Olen tehnyt tämän siksi, että Sinä käskit minun tehdä se tällä tavalla. Olen tehnyt nämä asiat sen mukaisesti kuin Sinä käskit minun tehdä.” Ja minä osoitin suurta graniittivuorta, ja Valo ilman käsiä leikkasi tuosta vuoresta irti kiven, joka painoi satoja tonneja ja tässä se oli tulossa. Minä sanoin: “Kääntäkää päänne, älkää katsoko. Se on kaikki oleva ohitse muutamassa minuutissa.” Hän sanoi: “Sitten suuri pyhä hiljaisuus laskeutui kaikkialle, tämän Kiven tullessa tuota paikkaa kohden.”

¹⁴²Se voi olla myöhäisempää kuin luulemmekaan. Näettehän, se on tarkalleen Kirjoitusten mukainen. Kivi, joka ilman käsiä hakattiin irti kalliosta. Ja yhtenä päivänä se on oleva sillä tavalla, kun te tulette huutamaan saadaksenne jotakin. Sanoin hänelle: “Teillä on jo ollut tuo aika. Jumala on jatkuvasti varoittanut teitä, kerta toisensa perästä.” Kyllä, minä sanoin: “Olkoonpa se sitten, vaikka oma lapseni, tai kuka hyvänsä, tuo hetki on nyt. Minä voin vain sanoa mitä Hän on käskenyt minun sanoa, ja Hän käski sanoa, että se tulisi olemaan täällä; ja se oli.” Ja sitten, yhtäkkiä, [Veli Branham lyö käsiään kerran yhteen.] tässä tuli Kivi, joka oli leikattu irti vuoresta ilman ihmiskättä. Daniel näki sen, tiedättehän, monia vuosia sitten. Ja Billy ei tiennyt siitä mitään, mutta se oli Jumalan hänelle lähettämä uni.

¹⁴³Näettehän nyt, he väittivät palvovansa juuri tuota Jumalaa, josta he tekivät pilaa. Ja sama asia on kertautunut jälleen tänään, samasta syystä, he elävät sokaisevassa valossa todellisen Valon asemesta. Suuri Valo on loistanut.

¹⁴⁴No niin, katsokaa minkälaisessa pimeydessä me olemme tänään. Katsokaa mitä tapahtuu tänään. Katsokaa murhia, raiskauksia ja epäsopua… Uskon, että se oli Billy Graham, joka sanoi viimeisessä kokouksessaan: ”Kymmenen vuoden kuluttua tästä päivästä, jokainen Kalifornian asukas tulee kuljettamaan asetta mukanaan suojellakseen itseään. Ette voi asettaa tarpeeksi lain ylläpitäjiä.” Ihmiset ovat menettäneet järkensä; ampumisia ja murhia ja raiskauksia ja kaikkea muuta. Näettehän, se on aivan villinä kaduilla. Se on tämä päivä, jossa me elämme, se on Sodoman päivä. Mutta siellä on Valo loistamassa, jos he vain haluaisivat katsoa Sanaan, ja nähdä mitä tässä hetkessä tulisi olla, niin silloin he tietäisivät, mitä yritetään tehdä.

¹⁴⁵Ja he väittävät palvovansa tuota Valoa. Niin hekin silloin väittivät palvovansa tuota Valoa. Mutta he palvoivat sitä toisen valon loisteessa, eikä todellisen. Näettehän, Hän oli tuo Valo.

¹⁴⁶Uskontunnustukset ja perinnäissäännöt ja heidän sokea tilansa olivat kääntäneet heidät pois lupauksen Sanan todellisesta Valosta. Se Sana, jonka Jumala oli vahvistanut Jeesuksen, maailman Valon kautta, joka tuli ja teki tuon Sanan eläväksi aivan tarkalleen aikanaan, tarkalleen noita päiviä varten. Hänet tultaisiin katkaisemaan pois puolessa välissä seitsemättäkymmenettä viikkoa, joka on Hänen profetiansa kolme ja puoli vuotta. Messias, prinssi tulisi ja profetoisi. Ja se jatkuisi 3 ½ päivää, jonka jälkeen Hänet otettaisiin pois elävien joukosta ja saisi aikaan sovituksen. Ja se tapahtui tarkalleen, Hän profetoi kolme ja puoli vuotta.

¹⁴⁷Jopa tuo Psalmi täyttyi, jossa Daavid sanoi: “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä hylkäsit Minut?” 22. Psalmi. “Kaikki luuni tuijottavat minua. He nyökyttävät päitään; he kulkevat ohitseni.” Kahdeksansataaviisikymmentä vuotta aikaisemmin oli Daavid laulanut tuon laulun Hengessä, ja se käsitettiin profetiaksi… He olivat laulamassa noita lauluja temppelissä. Samaan aikaan kuin tuo sama Uhri riippui ristillä kädet lävistettyinä. “Ja he lävistivät Minun käteni ja jalkani.” Näettekö sen siellä? Miksi he tekivät niin? He elivät sokaisevassa valossa, eivätkä voineet nähdä tuota Valoa.

¹⁴⁸Voisitteko kuvitella järkevän henkilön tekevän sellaista. Ei sen enempää, kuin minä voisin kuvitella järkevän henkilön juoksevan alas kellariin homehtumaan ja sulkevan ovet peräänsä sanoen: ”Minä kieltäydyn näkemästä, että siellä on valo.” Se on hulluutta. Ja miehen hengellisyys on luiskahtanut jonnekin, kun hän näkee, että Raamattu on luvannut tämän, ja näkee sen elävän ja ilmitulevan suoraan edessään ja sitten jatkuvasti pysyy noissa uskontunnustuksissa ja noissa asioissa siellä ulkona, jotka hylkäävät sen. Se on hengellistä rikollisuutta. Aivan tarkalleen niin.

¹⁴⁹Tässä Hän nyt oli. Hän oli maailman Valo, eikä maailma tuntenut Häntä. Hän tuli omiensa tykö; ja Hänen omansa eivät tunteneet Häntä. Hän tuli maailmaan; ja maailma oli Hänen tekemänsä; eikä maailma tuntenut Häntä. Näettekö? Mutta niin monelle kuin tunsivat Hänet, Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi, niille, jotka uskoivat Häneen.

¹⁵⁰Muistakaa, me emme voi elää eilisessä valossa. Eilisen päivän valo on mennyttä. Sitä ei enää ole. Eilisen päivän valo on vain muisto. Eilispäivän auringonvalo on vain muisto, tai se on historiaa. Me emme voi elää eilispäivän valossa… Vaikka se onkin sama aurinko, niin kuitenkin joka päivä se tulee hieman voimakkaammaksi kypsyttääkseen jyvän elonkorjuuta varten. Ymmärrättekö?

¹⁵¹Aurinko on tänään hieman voimakkaampi kuin eilen. Joka päivä se tulee vähän voimakkaammaksi ja vähän voimakkaammaksi, kunnes lopulta vehnä, joka siellä lepää, ottaa itseensä elämän. Jonkin ajan kuluttua elämä on tuleva ylös. Sitten vähän voimakkaampana ja vähän voimakkaampana. Maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinäkuu, ja sitten tulee elonkorjuu. Näettekö te sen? Tuo sama aurinko paistaa tänään, joulukuussa, paistaen tuohon lumeen ja sulattaa sen tuon jyvän päälle, tuoden sille vettä. Se on sama aurinko, mutta tuo vehnä ei voisi elää tulla samalla auringonvalolla kesäkuussa. Näettehän, se ei voi tehdä sitä. Vaan aurinko tulee vähän voimakkaammaksi joka päivä. Ja jyvän täytyy olla vähän kehittyneempi vastaanottaakseen tuon auringonvalon.

¹⁵²Tämä on se mikä on vikana tänään. Se jyvä, jonka entisaikojen isät kylvivät siellä Lutherin, Wesleyn ja muiden aikoina, on jäänyt kääpiökasvuiseksi; se ei voi kestää aurinkoa. Aurinko tappaa sen. Se kieltäytyi kasvamasta. Näettehän, se tavallaan irrotti itsensä varresta, tuli tänne ja valmisti itselleen omia pikku asioitaan, siitä tuli akana, eikä siinä ole elämää. Jyvän tulee kypsyä ja tulla voimakkaammaksi joka päivä, kun aurinkokin tulee voimakkaammaksi.

¹⁵³Katsokaamme sitä nyt hetkinen. Katsokaamme seurakuntajaksoja, joita on seitsemän. Tarkatkaa sitä, kuinka Hän noissa seurakuntajaksoissa puhui jokaiselle niistä, mitä se tulisi tekemään, ja kuinka jyvä tulisi kypsymään tässä viimeisessä hetkessä täällä, jossa me elämme. Niinpä seurakuntien täytyy tehdä nuo asiat.

¹⁵⁴Katsokaa nyt kuinka Luther kylvi jyvän, ja Luther oli jyvä. Ja hän kylvi sen. Hyvä on, ja niin teki myös Wesley, ja niin tekivät myös helluntailaiset. Niin tekivät baptistit ja nasarealaiset. Mutta näettehän nyt, Luther ei mennyt takaisin elääkseen ensimmäisen kirkkokunnan, katolilaisuuden valossa. Ei, hän oli toinen valo. Siinä Jumala kypsytti jotakin. Nyt, pieni vähemmistö tuli siitä ulos, tuo luterilainen herätys.

¹⁵⁵Sitten seurasi Wesleyn herätys. Ja sitten, miksi he eivät voineet mennä takaisin ja alkaa luterilaisina. Näettekö? Sitten tulivat helluntailaiset, ja sitten helluntailaiset organisoituivat, tekivät saman asian ja muodostivat kuoren.

¹⁵⁶Huomatkaa, mutta jyvä jatkaa suoraan eteenpäin. Me olemme toisessa ajanjaksossa. Miksi he eivät vastaanota sitä? Miksi he eivät voi nähdä, että jyvä on kypsynyt? Tässä on tätä päivää varten luvattu Sana. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Miksi he eivät näe sitä? Koska he elävät luterilaisten, Wesleyn, baptistien tai helluntailaisten häikäisevässä valossa. Toisenlainen valo sokaisee heidät. Tästä syystä he eivät voi vastaanottaa kokonaista Sanan Valoa, niin kuin Jumala lupasi noista Seitsemästä Sinetistä, joissa koko salaisuus paljastettiin, näyttäen miksi nämä salaisuudet olivat tehdyt sillä tavalla… Ja kuitenkin, kun se tuli esille, he vaelsivat pidemmälle siitä kuin koskaan aikaisemmin. Heillä ei ole minkäänlaista puolustusta.

¹⁵⁷Jumala teki sen Hengen kautta, ilmestysten kautta. Hän todisti täydellisesti tieteen ja kaiken muun kautta, että se on Totuus, että se on Totuus. Ja yhä he haluavat elää helluntailaisten sokaisevassa valossa, he sanovat: “Minä kuulun Assemblyyn! “Minä ykseyden kannattajiin!  Minä Jumalan Kirkkoon!, ja minä olen tätä.” Näettekö? He elävät neljä- tai viisikymmentä vuotta sitten olleen valon häikäiseminä. Eläen Lutherin, Wesleyn, baptistien, presbyteerien tai nasarealaisten häikäisevässä valossa, joka kuului toiseen seurakuntajaksoon, joka organisoitui, ja kieltäytyi ja hylkäsi Valon, kun se todellisuudessa loistaa.

¹⁵⁸Ja te elätte kangastuksessa. Minä sanon sen kunnioituksella, en loukatakseni teitä, vaan herättääkseni teidät. Te elätte kangastuksessa.

Entä jos Jeesus sanoi: “Miksi, te olette sokeita ja te johdatte sokeita.” He eivät voineet… Hän yritti kertoa heille, eivätkä he tehneet sitä. Sanoi: “Jättäkää heidät rauhaan. Jos sokea johtaa sokeaa, he tulevat kaikki lankeamaan kuoppaan.”  Ja tämä on se hetki, johon olen tullut. Jos he tulevat horjumaan, minä en voi auttaa sitä, olen tehnyt kaikkeni. Tehnyt täsmälleen.

Olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Sinä olet todistaja.

Vuodesta 1933, kun te näitte tuon Valon loistavan tuolla alhaalla joella, se on ollut suoraan täällä tabernaakkelissa ja todistettu teille kaikkina näinä vuosina. Ja kaikki, mitä Se on sanonut, on tapahtunut. Ja jatkuvasti he vain jatkavat eteenpäin. Johtakoot sokeat sokeita. Minä vain odotan tuota hetkeä. Hän tulee saapumaan yhtenä näistä päivistä.

¹⁵⁹Pankaa merkille, he elävät Lutherin häikäiseminä, elävät Wesleyn häikäiseminä, he elävät noissa aikaisemmissa häikäisevissä valoissa ja siitä syystä he eivät voi nähdä todellista Valoa. Jos he haluaisivat pysähtyä muutamaksi minuutiksi, ottaakseen Raamatun ja lukeakseen Sitä, he voisivat nähdä, että tämä Valo luvattiin tätä hetkeä varten.

¹⁶⁰Nyt otamme esiin joitakin näistä asioista. Hän lupasi Malakia 4. mukaan, että nämä asiat tapahtuisivat. Hän lupasi kautta Kirjoitusten, että ne tulisivat tapahtumaan. Ymmärrättekö?

¹⁶¹Huomioikaa myös Israel, joka on meidän esikuvamme, kuinka he matkallaan. Katsokaa, söivät mannaa, joka oli heidän Valonsa, Elämänsä, joka antoi heille voimaa, Elämän. Onko se oikein? Israel ei voinut syödä eilispäivänä langennutta mannaa. Se oli saastunutta. Se oli mädäntynyt. Se ei soveltunut heille; he olisivat kuolleet siitä. Manna, joka piti heidät elossa eilen, tappaisi heidät tänään. Raamattu sanoi, että se oli saastunut, siihen oli tullut bakteereja. Heidän täytyi saada uutta mannaa, joka päivä. Aamen!

Ja mistä on kysymys? Te ihmiset, jotka elätte Lutherin mannalla, Wesleyn ja muiden siellä aikaisemmin, te syötte saastunutta ruokaa, joka tappaa teidät hengellisesti. Näettehän, se tappaa teidät, te olette kuolleet perinnäissääntöihinne.

¹⁶²Eilispäivän Lutherin manna ei olisi hyvää metodisteille. Metodistien manna ei sopisi helluntailaisille. Helluntailaisten manna ei toimi tänään. Näettekö mitä tarkoitan? Se tuli jokaiselle päivälle erikseen tuoreena, ja niin se on ollut seurakuntajaksoissakin.

Lutherin manna oli vanhurskauttamisen sanoma. Wesleyn sanoma oli pyhityksen ilmituleminen. Helluntailaisten oli lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta tämä esittelee Huippukiven, viimeisen päivän morsiuspuun. Se on vastoin kaikkea sitä. Ja kuitenkin se on sama Valo kypsyneempiä varten.

Aivan niin kuin tänään paistava aurinko aloittaa jyvän kypsyttämisen elonkorjuuta varten heinäkuussa. Näettekö tarkoitukseni? Mutta tämän päivän Valosta ei olisi mitään hyötyä edellisheinäkuussa. Se on voimakkaampi. Vehnä on kehittyneempää; ja on silloin valmis vastaanottamaan sen. Aamen! Tietenkin. Se ei voisi ottaa sitä vastaan nyt, mutta silloin se voi. Vuodenaika ei ollut oikea silloin, mutta nyt se on.

¹⁶³Te ette voi toimia Jumalan luonnon vastaisesti. Hänellä on lakinsa. Ja, jos teette vastoin tuota lakia, te tapatte kasvinne, Teidän täytyy toimia Jumalan Puhuttujen lakien mukaisesti, ja Hänen Lakinsa on Hänen Sanansa. Mikä hyvänsä laki on puhuttu sana. Ja sana on ajatus ilmituotuna. Nyt, me — me tiedämme sen olevan totta.

¹⁶⁴164. Mitä on näky? Jumalan Sana tai jokin ennakoi tulevan tapahtuman. Ja näyt, jotka profeetoilla oli, jotka Jeesuksella, Paavalilla ja kaikilla heillä oli, jotka puhuivat tästä päivästä, ennustivat mitä tulisi tapahtumaan. Ja täällä me näemme ennustuksen ilmitulemisen, ja ihmiset eivät edes tunnista sitä. Näettekö tarkoitukseni? Nyt eilispäivän mannaa…

¹⁶⁵Katsokaahan tätä! Oletteko koskaan panneet merkille, että aurinko, a-u-r-i-n-k-o [Englanniksi s-u-n] on joka kerta kulkenut idästä länteen. Oletteko panneet sen merkille. Ja huomatkaa, seurakunta jaksoissa on tapahtunut samoin. Aurinko alkaa idästä, ja sivilisaatio on kulkenut auringon mukana, joka on Jumalan puhuttu valo, heidän elääkseen siinä. He ovat tulleet seuraten aurinkoa, nähdäkseen minne se oli menossa.

¹⁶⁶Elämä itse, johon te olette syntyneet, on kuin aurinko. Te vaellatte auringonlaskua kohden, syntymästänne alkaen auringon laskuun.

¹⁶⁷Ihmiset ovat myös kulkeneet länttä kohden. Vanhin sivilisaatio, mikä meillä idän maissa on, on Kiina… Ja huomatkaa, se jatkaa kulkuaan länttä kohden. Ja niin kuin se on kulkenut eteenpäin ja eteenpäin länteen.

¹⁶⁸Niin ovat seurakuntajaksotkin kulkeneet samalla tavalla Jumalan  P-o-j-a-n [Englanniksi s-o-n.] Valossa. Katsokaahan! Ensimmäinen seurakunta alkoi idässä, ja sieltä se hyppäsi Saksaan. Ja, sillä oli kolme nykäystä. Katsokaahan, Aasian eteläosasta. Palestiinasta se hyppäsi meren ylitse Saksaan, se oli Luther. Ja Lutherista Englannin Kanaalin ylitse Englantiin, Wesleyhin. Ja Wesleystä se hyppäsi Yhdysvaltojen Länsirannikolle. Ja, jos te tästä jatkatte yhtään eteenpäin, tulette te jälleen itään. Tämä on ehtooaika!

¹⁶⁹Katsokaa kuinka seurakuntajaksot ovat pyristelleet esiin. Luther… Paavali siellä ensimmäisessä ajan jaksossa, sitten se tuli Irenaeukseen, ja sieltä se jatkoi eteenpäin Ranskaan. Sieltä Saksaan, Englantiin, jatkuvasti länttä kohden. Ja nyt emme voi mennä enää pidemmälle. Tämä on viimeinen ajanjakso! Ja mitä Raamattu sanoo tästä viimeisestä ajanjaksosta? Näettehän, se on maantieteellisesti ja melkeinpä miten vain haluatte katsoa sitä, ja ensisijaisesti, se on Kirjoitusten mukaisesti. Kirjoitukset tietenkin tulevat ensiksi, ja sitten historialliset todisteet ja kaikki muu. Mutta miten vain haluattekin ottaa sen, niin me olemme lopussa, viimeisessä seurakuntajaksossa.

¹⁷⁰Ja tarkatkaa, kuinka se eteenpäin mennessään kasvoi voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi. Ja niin on tuo todellinen Seurakunta, joka on pieni vähemmistö, kasvanut vanhurskauttamisesta Pyhitykseen, Pyhän Hengen kasteeseen, ja nyt se on kasvanut ylös Huippukiveen. Tämän jälkeen ei ole enää organisaatioita. Niitä ei enää tule olemaan. Näettehän, niin ei voi olla. Me olemme nyt lännessä.

¹⁷¹171. Näyttääkseni vain teille tämän esikuvien ja kaiken muun kautta. Ja katsokaa noita kolmea hyppyä, kolmea nykäystä. Me tulemme siihen tänä iltana, näettehän, siihen kuinka me olemme lopun ajassa. On kuin…

¹⁷²A-u-r-i-n-k-o [sun] on kulkenut kuten P-o-i-k-a [Son] ja P-o-i-k-a kuten a-u-r-i-n-k-o. Samoin on seurakunta tehnyt Seitsemässä seurakuntajaksossa ja niin edelleen. Sivilisaatio on kulkenut suoraan länttä kohden, ja samoin on tehnyt seurakuntakin. Ja nyt, jos me menemme yhtään pidemmälle tästä, me tulemme jälleen takaisin itään. Jos jätätte Länsirannikon, te tulette takaisin Kiinaan ja Japaniin, suoraan takaisin itään. Seitsemän tuhatta mailia ja te olette jälleen takaisin idässä. Niinpä itä ja länsi ovat kohdanneet toisensa. Se on kaikki mitä siinä on, me olemme lopussa. Mitään ei enää ole jäljellä.

¹⁷³Ja sama asia on tapahtunut tänään, mikä tapahtui siellä aikaisemmin. Sama asia on tapahtunut lännessä, mikä tapahtui idässä; ihmiset elivät toisen valon sokaisemina, joka kuitenkin yritti näyttää heille tulevaa Valoa, mutta he hylkäsivät Sen, koska heillä oli tuo häikäisevä valo todellisen Valon asemesta. ”Oi! Ja siellä oli suuri Valo Sebulonin ja Naftalin maassa, Galileassa… pakanain Galileassa.”

¹⁷⁴Tämä on Seitsemäs seurakuntajakso. Muistakaa joka kerta, kun aurinko nousi idässä, oli se sama aurinko, joka laski länteen. Ja Henki on ollut sama kautta kaikkien ajanjaksojen, aivan kuten aurinkokin on sama tänään. Mistä siinä on kysymys? Se on kuin kypsymistä vuodenajan mukaisesti. Tuo aurinko, joka nyt paistaa, on sama aurinko, joka kypsyttää jyvän syksyllä. Mutta mistä siinä on kysymys? Se on tämä sama aurinko lisäksi se, mitä se tulee olemaan. Ja tänään, tässä viimeisessä ajanjaksossa on se, mitä he olivat lisäksi tämä. Ja kuitenkin he tahtovat elää siellä menneisyydessä kääpiökasvuisina, mennä noihin vanhoihin homeisiin kirkkokuntien kellareihin ja uskontunnustuksiin ja vetää kaihtimensa alas ja sanoa: “Minäpä vain kieltäydyn näkemästä sitä; se on kaikki hölynpölyä.” Ja, kun tuo sama Raamattu, minkä he väittävät uskovansa, on tullut saman Pyhän Hengen tunnetuksi tekemäksi, tuoden Valon viimeisissä päivissä.

¹⁷⁵Ja tarkatkaa sitä hyvin läheisesti Malakiassa, kuinka Hän  jaotti sen “isien usko lapsiin ja lasten isiin”? Näettekö, sama Henki, joka nousi esiin alussa, on noussut täällä jälleen, se on sama asia… Näettehän, vain edestakaisin, asetettuna takaisin jälleen. Minkä vuoksi? Itä ja länsi ovat kohdanneet toisensa. Näettehän kuinka se on tarkalleen kasvojemme edessä, ja kuitenkaan he eivät näe sitä. Miksi? Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Jättäkää heidät vain rauhaan; he ovat vain sokeita sokeiden johtajia, ja he tulevat kaikki putoamaan kuoppaan.”

¹⁷⁶Toisten ajanjaksojen valo ainoastaan heijasti tätä Valoa. Näettekö? Tämän päivän aurinko on vain heijastus siitä auringosta, joka on tuleva heinä-, elokuussa elonkorjuuta varten. Ja Martin Luther, ja Wesley, ja Sankey, Finney, Knox, Calvin, Moody ja kaikki nuo muut suuren miehet siellä aikaisemmin, joilla oli nuo valot; ja John Smith, joka perusti baptistit, ja Alexander Campbell, joka perusti Campbellilaisten kirkon tai niin kutsutun Kristuksen Opetuslapset – ryhmän; Kristittyjen Seurakunta ja mitä hyvänsä nimiä he antoivatkaan niille; kaikki nuo miehet siellä omissa ajanjaksoissaan olivat vain heijastus siitä, mitä se tulisi olemaan täällä lopussa.

¹⁷⁷Ja sitten, mitä tekivät lapset välittömästi noiden perustajien jälkeen? He eivät pysyneet varressa. He vetäytyivät irti siitä ja tekivät itselleen pieniä kuoria, noita asioita sinne, vetäytyen pois todellisesta elämän alkulähteestä, eikä siinä enää ole elämää. Te otatte akanan pois ja istutatte sen maahan, se kuolee ja mätänee. Samoin tekin yritätte syödä menneiden päivien mädäntynyttä mannaa. Sato on kypsynyt! Jeesuksella on pöytä valmiina, missä Jumalan pyhiä ruokitaan tämän päivän kypsyneellä ruualla, Evankeliumin Valon vahvistaessa sen, että Hän on tänään täällä. Pyhät syövät leipää.

¹⁷⁸Ajatelkaapa vain. Eilispäivän vanha kuori, älkää istuttako sitä, se on mädäntynyt. Elämä ei voi pysyä sen kanssa. Ei koskaan! Se ei tee mitään hyvää; se ei kasva. Se on poissa elämästä. Ja Sana on Elämä. Niin se on. Kuori tipahtaa pois, se vain kirkkokunnallistaa itsensä ja tipahtaa pois. Se kieltäytyy jatkamasta eteenpäin Elämän kanssa. Mutta Valo vahvistaa sen. Oi, niin! Kyllä vaan!

¹⁷⁹Kuinka meidän tulisikaan nähdä se, ettemme söisi tänään eilispäivän mädäntyneitä asioita. Näettekö, siinä on matoja. Tehän tiedätte noita pieniä lieruhäntiä, joiksi minä kutsun niitä? Minä en tiedä paljoakaan bakteerien elämästä, mutta me aina kutsuimme niitä lieruhänniksi. Niitä tulee kaikkeen mikä alkaa mädätä. Näettehän, siinä tapauksessa minä en halua sellaista. Jos te olette tyytyväiset sen kanssa, niin jatkakaa edelleen. Mutta en minä. Mutta muistakaa…

¹⁸⁰Te sanotte: “Miksi se sitten oli hyvää eilen?” Jos te vain tietäisitte, että tuo sama pieni kuori, joka oli vehnässä alussa, jos se pysyy jyvässä saa se sen menemään eteenpäin. Juuri se sama asia saa vehnän kukkimaan, mitä se oli eilen. Mutta, jos se vetää itsensä irti jyvästä, eikä kypsy, niin silloin se menee pois. Mutta, jos se kulkee tuon elämää antavan prosessin lävitse, niin se kuollessaan vain sulautuu johonkin muuhun, josta lopuksi muodostuu jyvä. Jos ei niin olisi, niin mistä se sitten tulisi? Aamen! Ymmärrättekö te sen? [Seurakunta vastaa: ”Amen!”]

¹⁸¹Kuten Englannin kuningatar kerran meni suureen paperitehtaaseen, sanoen haluavansa nähdä kuinka se toimii. Niinpä he näyttivät hänelle paperitehdasta. Se oli monia vuosia sitten, ennen kuin he alkoivat tehdä paperia selluloosasta. Ja jonkin ajan kuluttua hän tuli huoneeseen, jossa ei ollut mitään muuta kuin vain suuri läjä likaisia riepuja, ja hän kysyi “Mistä nämä tulevat? Mitä näillä tehdään?”

 Tehtaan johtaja sanoi: “Nämä on mistä me teemme paperia, nämä likaiset rätit.” Kuningatar sanoi: “Tuostako tehdään paperia?”

Vastaus oli: “Kyllä!” Ja hän tuskin saattoi uskoa sitä.

¹⁸²Ja hänen mentyään mies otti tuon saman likaisen läjän riepuja ja pani ne määrätyn prosessin lävitse, joka toi ne esiin puhtaana paperina, tiedättehän, se oli kulkenut prosessin lävitse ja tehty todelliseksi. Sitten hän painoi kuningattaren profiilin siihen ja lähetti sen hänelle, heijastaen häntä itseään siinä, mitä hän oli kutsunut likaisiksi räteiksi.

¹⁸³Se on nyt mistä on kysymys. Eilispäivän kuolleet asiat Lutherin Wesleyn ja helluntailaisten sanomat, jos ne vain voisivat käydä Jumalan Pyhän Hengen ja Sanan vahvistuksen prosessien lävitse. Se synnyttäisi Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen heijastuksen. Aamen!  Mutta, jos te jätätte sen sellaiseksi, se on vain likaisia rättejä.

¹⁸⁴Näettehän, sen täytyy tulla muotoilluksi joksikin muuksi tulla muotoilluksi joksikin muuksi. Lutherin täytyy tulla muotoilluksi Wesleyyn, Wesleyn helluntailaisiin ja helluntailaisten Kristukseen. Se kulkee prosessin kautta. Lutherin ajanjakso oli vanhurskauttaminen, ja me uskomme siihen. Niinpä on Evankeliumi menossa prosessin lävitse. Sitten Wesleyn ajan pyhitykseen, ja me uskomme siihen, Sitten helluntailaisten Pyhän Hengen lahjojen ennalleen palauttamiseen, ja me uskomme siihen. Tietenkin, mutta muovatkaapa se kaikki yhteen, niin mihin te päädytte? Jeesukseen, oikein, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Te tulette ulos tuon prosessin lopussa Jeesuksen kanssa.

¹⁸⁵Kun mies metallivalimossa valmistaa kelloa, hänen täytyy saada pannuksi siihen määrätty ääni. Kun hän on valmistanut muotin, hän kaataa siihen raudan, jossa on niin paljon messinkiä, niin paljon terästä ja niin paljon kuparia, Miksi? Hän tietää aivan tarkalleen kuinka paljon panna siihen kutakin antaakseen sille oikean äänensävyn. Ja tämä on mitä Jeesus on tehnyt Hänen Morsiamelleen. Hänen täytyi panna niin paljon luterilaisuutta, ja niin paljon metodismia, ja niin paljon helluntailaisuutta siihen, mutta mihin Hän on päätyvä? Hänen omaan heijastukseensa. Miksi se on niin? Se on kuten pyramidi sanomassa.  Te näette kuinka se on kasvamassa ylöspäin kunnes se tulee vähemmistöksi Huippukiveä varten. Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävä maan päällä täytyy olla sama kuin Hänellä itsellään oli, tai muutoin Hän ei voi tulla siihen. Aivan kuten on pään ja jalkojen suhteen. Se on pää, joka sanoo jaloille minne mennä, koska jalat eivät ole pää. Käsitättekö sen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Se on kaunista, se on tämän hetken Valo.

¹⁸⁶Wesley oli suuri Valo. Aivan niin kuin Jeesus sanoi Johannes Kastajasta, että hän oli suuri Valo hänen aikanaan, varmasti hän oli sitä.

¹⁸⁷Kyllä vaan! Jos te pysytte eilispäivän likaisina rätteinä, tuottaa se joka kerta likaisia rättejä. Vaatteena se oli palvellut tarkoitustaan, mutta nyt siitä oli tullut paperia.

 Vanhurskauttaminen palveli aikansa, Lutherin vanhurskauttamisen aikansa, sitten täytyi tulla pyhitykseen Wesleyn kautta. Ja pyhitys palveli oman aikansa, kunnes tuli Pyhän Hengen kaste. Ja Pyhän Hengen kaste palveli oman aikansa, kunnes Pyhä Henki, joka on ainoa Jumala, sulautuu Seurakuntaan, tai Seurakunta Kristukseen, joka saa aikaan Jeesuksen Kristuksen heijastuksen maan päällä, sen mitä Hän lupasi täällä Raamatussa. Te ette ehkä usko sitä. Minä en voi saada teitä uskomaan sitä. Olen vastuussa ainoastaan Sanasta. Ymmärrättekö? Näin on.

¹⁸⁸Näettekö te sen? Näettekö? Jos näette, niin se on oleva kuin tuo mies, joka matkusti Walesiin, Walesin herätyksen aikana. Joukko miehiä Yhdysvalloista meni sinne. Niinpä he menivät sinne ja kyselivät missä rakennuksessa tuo Walesin herätys oli meneillään. Monet teistä muistavat Walesin herätyksen, tuon suuren herätyksen, joka siellä heidän keskuudessaan oli. Niinpä nämä miehet, nämä suuret saarnaajat, jumaluusopin tohtorit menivät sinne Yhdysvalloista. He halusivat mennä ja nähdä mitä suuria asioita he olivat tehneet, tiedättehän. Niinpä he kävellessään kadulla kohtasivat pienen vanhan poliisin, joka siellä kadunkulmassa pyöritteli patukkaansa, ja vihelteli hengellistä laulua. He sanoivat: “Oi, hänhän viheltää hengellistä laulua. Mehän voimme mennä ja kysyä sitä häneltä.” Niinpä he menivät hänen luokseen ja sanoivat: “Herra, mistä me löydämme Walesin herätyksen?”

¹⁸⁹Hän nykäisi pois hattunsa ja sanoi: “Herrat, Walesin herätys pidetään täällä!”, osoittaen sydäntään. Oi, siinä se on: hän oli tuo Walesin herätys.

Oi, Jumala. jospa me vain voisimme ymmärtää, että me olemme Jeesuksen Kristuksen heijastus, hänen sanansa ilmituotuna. te olette hänen sanansa heijastus.

 He kysyivät: “Missä Walesin herätystä pidetään? Missä rakennuksessa se on?” Hän vastasi: “Herra, se on sydämessäni.” Hän oli Walesin herätys. Kyllä.

¹⁹⁰Ja tänään seurakunnan tulisi olla Jeesus Kristus toiminnassa maan päällä. “Koska Minä elän, niin te myös elätte; ja Minun elämäni tulee olemaan teissä. Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Ymmärrättekö? Seurakunnan täytyy päästä tuolle paikalle… ja hän lupasi, että seurakunta on tekevä sen. Ja niin on Tapahtuva, sen täytyy tulla sellaiseksi. Niinpä te näette, että tämä on se mitä tapahtuu. Meidän täytyy tulla sellaisiksi.

¹⁹¹Hän on Valo. Niin oli Nooakin Valo päivinänsä. Hän, Nooa oli tuo Valo. Mille hän oli Valo? Jumalan Sanalle, joka sanoi: “Minä tulen hävittämään ihmiset maan päältä, jotka Minä olen luonut. Rakenna arkki, ja kaikki, jotka tahtovat tulla siihen sisälle, tulevat pelastumaan.”

 Nooa käveli siellä saarnaten: “On vain yksi tie, ja se on arkki.”

¹⁹²He sanoivat: “Tuo vanha, hullu fanaatikko.” Hän oli Sanan ilmituleminen! Nooa oli tuon hetken Valo, varmasti hän oli. Hänen päivänään, hänen ajanjaksossaan hän näytti Valoa

¹⁹³Mooses oli aikansa Valo. “Minä olen varmasti vieraileva luonasi”, oli Jumala sanonut Aabrahamille. “Minä olen tuleva alas ja tuova kansan ulos väkevällä kädellä, ja Minä olen osoittava voimani Egyptissä.” Ja, kun Mooses siellä kohtasi tuon palavan pensaan, hän tuli näkemään, että MINÄ OLEN oli tuossa pensaassa, sen jälkeen Mooses meni sinne alas ja hän oli Valo. Aamen! Ei ihme, että hän voi ottaa pölyä, heittää ilmaan ja sanoa: “Tulkoon kärpäsiä maan päälle.” Hänellä oli Jumalan Sana. Mitä tapahtui? Pöly alkoi lentää, ja kärpäsiä alkoi tulla olemassaoloon. Halleluja! Miksi? Hän oli Jumalan Sanan Valon ilmituleminen, joka oli sanonut: “Minä olen lyövä Egyptiä vitsauksilla.” Hän oli profeetta. Mitä hän sanoi, tapahtui. Hän oli tuon päivän Valo. Hän oli Jumalan Valo.

¹⁹⁴Faaraolla on saattanut olla kaikkea mitä hän halusi, ja lopuilla heistä, kaikilla noilla papeilla oli mitä he halusivat, mutta Mooseksella oli Valo. Miksi? Hän toi ilmi Jumalan Sanan. Jumala oli luvannut. “Minä olen tuova heidät ulos väkevällä kädellä, ja olen hankkiva kunnian itselleni.” Tämä oli se, mitä Hän oli tekemässä. Tästä syystä Mooses todisti, että hän voi luoda, ei siksi, että hän olisi halunnut luoda, vaan koska Jumala käski hänen tehdä niin. Mennä seurakuntaan ja sanoa: “Herra Jumala on juuri puhunut minulle sanoen: ’Ota kourallinen tomua ja heitä se ilmaan tällä tavalla, ja kutsu ne esille. Niitä ei vielä ole, mutta ne tulevat olemaan’”. Aamen! Oi, toivon, että ette ole unessa. Oi, on kysymys ilmitulemisesta.

¹⁹⁵Mooses sanoi: “Minut on lähetetty. Jumala sanoi isillemme, että Hän varmasti vierailisi luonamme ja veisi meidät ulos täältä. Pankaa pois kaikki mitä teillä on. Lähtekäämme.”

¹⁹⁶Jotkut heistä, ehkä Daatan sanoi: “Minä en usko, että on mitään kiirettä. Meidän ei tulisi niin kiihtyä tästä, sehän on jo neljä viisi kertaa epäonnistunut.” Mutta kaikesta huolimatta se liikkui eteenpäin.

¹⁹⁷He tulivat ja sanoivat: “Me kivitämme tämän Mooseksen, ja pääsemme eroon hänestä, me emme halua häntä täällä meidän ryhmässämme.” Mooses vain jatkoi eteenpäin kaikesta huolimatta, koska hän oli Valo. Hän oli tuon hetken Valo. Mitä oli se mitä hänellä oli? Se oli Jumala, joka toi ilmi lupauksensa Sanan Mooseksen kautta, ja Mooses oli tuo Valo.

¹⁹⁸Elia oli Valo. “Mene sinne vuorelle; Minä olen antanut korpeille käskyn ruokkia sinua.” Aamen!

¹⁹⁹Kyllä vaan! Hän tuli sinne sanoen: “NÄIN SANOO HERRA, ei edes kaste ole lankeava taivaasta, ennen kuin minä pyydän sitä.” Aamen! “Aurinko paistaa ja teillä voi olla vaikka minkälaisia sadetansseja, mutta ei edes kastetta tule, ennen kuin minä pyydän sitä.” Mikä hän oli? Valo! Halleluja! Hän oli Valo, tuo Valo; hän oli Jumalan Sana ilmituotuna.

²⁰⁰He ajattelivat, että hän oli hullu istuessaan siellä ylhäällä. Mutta palvelijat ruokkivat häntä, kun muut heistä kuolivat nälkään. He halusivat elää perinnäissäännöissä. Mutta ei Elia, hän eli Valossa. Hän vain istui siellä Keritin purolla ja voi hyvin, hänellä oli ateriansa ja joku, joka piti huolta hänestä, ja muuta sellaista. He ajattelivat, että hän oli hullu, mutta hän oli tuo Valo.

²⁰¹He kyselivät: “Hei, tiedätkö mitä on tapahtunut sille pyhälle kieriskelijälle, joka täällä oli? Tiedätkö mitä, jotkut olivat metsästämässä yhtenä päivänä ja sanoivat nähneensä hänet seisomassa tuolla vuoren huipulla. Lyönpä vetoa, että nyt tuo vanha mies on jo aivan kuivettunut.” Oi, ei! Hän oli Valo. Hän oli Jumalan Valo omassa ajassaan.

²⁰²Johannes tullessaan maan päälle meni erämaahan tullakseen Jumalan kouluttamaksi, eikä jonkun seminaarin, koska hänen täytyi esitellä Messias… Niinpä, kun hän tuli esiin, niin Jeesus sanoi, että hän oli kirkas ja loistava Valo. Halleluja! Miksi? Hän oli Sanan ilmi tuleminen. Jesaja oli sanonut niin, kyllä, Hän tulisi lähettämään äänen, joka huutaisi erä maassa sanoen: “Valmistakaa tie Herraa varten, tehkää Hänen tiensä suoraksi.” Ja tässä tuo ääni tuli esille. Mikä hän oli? Ääni, joka huusi erämaassa. Mitä hän oli? Sanan ilmituleminen, Valo. Sama Jumala, joka oli puhunut 1. Moos. puhui tämän, ja tässä tuli elämä. Niin kuin Hän sanoi: “Tulkoon auringonvalo”, ja aurinko tuli olemassaoloonsa, niin Hän myöskin oli sanonut, että tulisi olemaan ääni, joka huutaisi erämaassa. Ja tässä hän tuli esiin. Hän oli aikansa Valo.

²⁰³Hän on myös sanonut, että viimeisissä päivissä! Aamen! Hetken Valo, huutaisi Babylonin erämaassa: “Tulkaa ulos hänestä Minun kansani, ettette olisi osalliset hänen synteihinsä. Älkää koskeko hänen saastaisiin asioihinsa; menkää pois siitä. Paetkaa vihaa, joka on tuleva.”

²⁰⁴Johannes sanoi saman asian: “Kirves on laitettu puun juurelle.” Hänellä ei ollut edes koulutusta eikä niin puhunut niin kuin saarnaaja. Hän puhui käärmeistä, puista ja kirveistä, asioista, joihin hän oli tottunut erämaassa. Häntä ei ollut kasvatettu missään tämänkaltaisissa suurissa hienoissa asioissa, joita heillä on tänään, ja kuten heillä myös oli tuona päivänä. Hän tuli esiin puhuen omalla kielellään. Hän ei seisonut siellä sanomassa: “A-a-amen!”, ja hienosti kumarrellen. Hän tuli suoraan erämaasta ja sanoi: “Älkää ajatelko, että ‘minä kuulun tähän, ja minä kuulun tuohon.’ Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.”

²⁰⁵Älkää te ajatelko, että koska te olette metodisti, baptisti tai presbyteeri, teillä olisi mitään otetta Jumalaan. Jumala voi ottaa pirtutrokarin tai porton kadulta ja tehdä heistä pyhiä. Joku tulee kuulemaan sen, ja joku tulee uskomaan sen.

²⁰⁶Johannes sanoi: “Kirves on laitettu puun juurelle, ja jokainen puu, joka ei usko, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Niinpä se oli hänen sanomansa, ja hän oli tuon päivän Valo.

²⁰⁷Jeesus sanoi, että “hän oli kirkas ja loistava Valo, ja te tahdoitte vaeltaa siinä pienen hetken.”

²⁰⁸Ja mitä Johannes, tuo profeetta sanoi? “Hän seisoo teidän keskellänne juuri nyt. Minä en ole arvollinen päästämään Hänen kenkiään. Ja niin pian kuin Hän tulee näyttämölle, minä olen menevä pois.” Oi niin! Sillä hän oli tuo valo.

Ei ole kahta tai kolmea valoa, neljää tai viittä eri organisaatiota; on vain yksi Valo. Ei ole metodistia, baptistia, luterilaista tai presbyteeriä, vaan Kristus on Valo, ja Valo on Sana, ja ilmitullut Sana on hetken Valo. “Tulkoon valo, ja valo tuli.” Kyllä! Tulkoon Valo, ja Valo on oleva.

²⁰⁹Hän puhui, että Valo tulisi olemaan tässä päivässä, ja Valo on. Hän on tulossa. Minä uskon sen.

²¹⁰Katsokaa tämän ajanjakson lupauksia. Oi, jokainen Valo, mikä koskaan on loistanut… me näemme kuinka nämä seurakuntajaksot… Se on ollut säälittävää nähdä tuo hylkääminen… Ilmestyskirjan 3. luvun mukaisesti. Olen kirjoittanut tänne Ilmestyskirja 3., joten tiedän mihin viittaan.

²¹¹Katsokaa lupausta, joka on tälle ajalle, missä me nyt elämme, hyljättyä Valoa. Mitä he tekivät? He hylkäsivät sen siellä aikaisemmin. Miksi? Koska he elivät häikäisevässä valossa. Mitä he tekevät tänään? Saman asian.

²¹²“Oletko — oletko sinä kristitty?”  He vastaavat: “Minä olen luterilainen!” “Minä olen baptisti!” “Minä olen presbyteeri.” Se ei merkitse yhtään mitään Jumalalle. Voisitte aivan yhtä hyvin sanoa olevanne sika, karju, tai jotakin muuta miksi haluatte itseänne nimittää. Näettekö?  Se on suunnilleen se kuinka paljon, sillä on merkitystä. En ollakseni epäkunnioittava teitä kohtaan, mutta jos viette sen koko asian perustalle, niin se on oikein.

Minä kysyn kysymyksen: ”Kristitty?” Se on Kristus teissä. Ja, jos Kristus on teissä, silloin Sana on teissä. Ja sitten, jos Sana on teissä, niin silloin Valo loistaa, kuinka te voisitte paeta sitä? Siitä on kysymys. Tämä on mikä on tullut sisälle nyt.

Valo, Ehtoovalo loistaa; morsiuspuu kukoistaa.

²¹³Oi muistakaa, he karsivat oksat pois tuosta vanhasta Puusta, “Ja minkä heinäsirkka jätti, sen söi syöjäsirkka; ja minkä syöjäsirkka jätti, sen söi tuhoojasirkka.” Minkä metodistit jättivät, baptistit söivät; minkä baptistit jättivät, sen söivät helluntailaiset. Joel sanoi, että tämä puu oli kokonaan syöty ja vain tynkä oli jäljellä, ja hän halusi tietää tulisiko se jälleen elämään. Oi, kyllä Hän suojeli sen. Hän suojeli tuon Puun, sillä se oli Hänen Morsiamensa. Ja Hän sanoi: “Minä olen palauttava ennalleen, sanoo Herra.” Mistä on kysymys? “Minä olen tuova sen esille; kaiken mitä luterilaiset söivät, mitä Wesley ja muut heistä söivät. Ja minä olen palauttava sen ennalleen, koska se kaikki yhä on tuon Puun juuressa.” Näettekö, se lepää siellä maassa, aivan kuten mahla, joka menee alas, niin kuin sanoin sisaresta, se lepää siellä. Ja Jumalan pasuuna on soiva jonakin päivänä ja nuo valitut luterilaisista, metodisteistä, baptisteista ja niin edelleen, joilla ei ollut mitään tekemistä minkään organisaation kanssa…

²¹⁴Luther ei koskaan organisoinut mitään. Eikä Moody organisoinut mitään. Se oli tuo joukko rickejä heidän jälkeensä, jotka organisoituivat, ja muodostivat akanan. John Smith ei organisoinut mitään. Eikä kukaan lopuistakaan heistä tehnyt sitä. Se oli tuon hetken Valo. Luther, Wesley eikä kukaan muukaan heistä organisoitunut, vaan se oli tuo ryhmä, joka teki sen jäljestäpäin.

²¹⁵Pyhä Henki ei koskaan organisoinut mitään Helluntaissa. Helluntai on kokemus, eikä kirkkokunta. Se ei koskaan organisoinut mitään. Oi, ei! Mutta miehet, jotka väittivät olevansa helluntailaisia, organisoivat sen. Se on tuo kuori siellä, joka on kuolemassa. Sen sijaan, että he olisivat painaneet sen paperille, saadakseen Jeesuksen Kristuksen koko kuvan tulemaan esille, he vetivät itsensä ulos siitä. Niinpä heillä ei ole mitään tekemistä siinä, jättäkää heidät vain rauhaan.

²¹⁶Mutta niinpä me löydämme tämän Valon… Kristuksen jälleen seurakunnan hylkäämänä. Miksi? Samasta syystä mistä he tekivät sen ensimmäiselläkin kerralla, toiselle päivälle kuuluvan vanhan valon sokaistessa heidät. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hebr. 13:8, sanoo sen. Hän on sama tänään, kuin Hän oli silloin, koska Hän tekee samoja asioita, joita Hän teki silloin.

²¹⁷Kuulkaahan, haluan sanoa jotakin nyt, ja sallikaa sen olla henkilökohtaista. En tiedä olenko päättänyt vielä tuon nauhoituksen katkaisemista. Mutta minä jätän sen päälle. [Seurakunta iloitsee.]

²¹⁸Haluan kysyä teiltä jotakin. Katsokaahan tätä! Näettekö? Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Katsokaahan, Hänen tekonsa, jotka Hän teki, ilmitoivat itsensä. Kuulkaahan nyt tarkkaavaisesti. Hän sanoi Joh. 14:12: “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään. Suurempia kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen isän tykö.” No niin, Hän sanoi sen. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Sana ei koskaan petä. Jos me nyt olemme viimeisen ajanjakson lopussa, niin missä ovat ne suuremmat teot joiden tuli tulla? Näettekö, me olemme nyt täällä, eikä meillä ole…

²¹⁹Kuulkaahan, jos roomalainen kalenteri on oikeassa… niin silloin meillä on 36 vuotta jäljellä. Joka kahdentuhannen vuoden kuluttua maailma kohtaa päätepisteensä. Ensimmäinen kaksituhatta vuotta ja se hävitettiin vedellä; Toinen kaksituhatta vuotta ja Kristus tuli. Nyt on tulossa vuosi 1964, joten 36 vuotta on jäljellä. No niin, egyptiläinen astronominen kalenteri sanoo, että meillä on 17 vuoden virhe. Se on 17 vuotta meitä edellä. Se jättäisi jäljelle vain yhdeksäntoista vuotta. Jeesus sanoi, että työt tultaisiin lopettamaan lyhyeen, valittujen vuoksi, tai muutoin ei olisi mitään lihaa, joka pelastuisi. Missä ajassa me olemme? “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Samankaltaisia, mutta suurempia, tulette te tekemään.

²²⁰Tarkatkaapa nyt. Kuunnelkaa huolellisesti. Rukoilen, että Jumala avaisi sydämenne ja mielenne ymmärtämään, niin että ymmärtäisitte sen ilman, että puhumme siitä liian paljoa tässä. Huomatkaa. Hän sanoi yhtenä päivänä… Katsokaamme joitakin suuria tekoja, joita Hän teki. Pysähtykäämme nyt pariin niistä. Ajatelkaamme sitä. Erään kerran Hän sanoi: “Antakaa te heille jotakin syötävää.”

 He sanoivat: “Meillä ei ole mitään.”

 Hän kysyi: “Mitä teillä sitten on? Tuokaa Minulle, mitä teillä on.”

 Ja he vastasivat: “Meillä on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa.”

²²¹Jeesus sanoi: “Tuokaa ne Minulle.” Hän otti alkuperäiset viisi ohraleipää ja alkoi murtaa niitä. Ja alkuperäisestä Hän valmisti leipää ja ruokki viisituhatta. Onko se oikein? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Sitten Hän kysyi: “Onko teillä kalaa? Antakaa Minulle kala.” Se oli alusta alkaen kala, ja Hän otti tuosta kalasta toisen kalan ja toisen kalan jne. ja ruokki viisituhatta. Oliko se näin?

Mutta viimeisessä päivässä Hänellä ei ollut mitään, Hän vain puhui sanoen: “Puhu, ja se tulee olemaan siellä”, ja se oli siellä, eikä tarvittu mitään sen enempää. Siellä ei ollut yhtään oravaa. Hän vain sanoi: “Olkoon se siellä”, ja siellä se oli: Oi, Hänen Sanansa on pettämätön. Sen täytyy täyttyä.

²²²Voisin kertoa teille asioita, jotka tulisivat vapisuttamaan teitä. Näettekö? Se on siellä, kun Hän sanoo, että se on siellä. Antakaa Hänen sanoa se. Ymmärrättekö?

²²³Näettekö, länsi tässä on kohdannut idän. Se oli Mooses, joka myös nosti ylös hiekkaa ja sanoi: “Tulkoon kirppuja”, ja niin edelleen sillä tavalla, maan päälle. Mutta tänä viimeisenä päivänä Hän ei ota mitään, vain Sana. “Olkoon se, ja se on.” Mitä on sanottu sillä tavalla se tulee olemaan. Haluan antaa todistuksen joistakin noista asioista tänä iltana, siitä mitä on tapahtunut, jotta te voisitte nähdä, että Hän yhä on Jumala. Hänen Sanansa eivät voi… “Näitä tekoja joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempia kuin nämä olette te tekevä. Minä otin kalan ja valmistin siitä kalan. Teillä ei edes tarvitse olla kalaa.” Hän on yhä Jumala. Hän on yhä sama Poika, sama Jumalan Poika, joka otti kalan kalasta. Se on sama Jumalan Poika tänään. “Näitä tekoja joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempia kuin nämä olette te tekevä.” Se tulee olemaan suurennettua. “Suurempia kuin nämä olette te tekevä.” Ja ihmiset kieltäytyvät näkemästä sitä. Suurempia tekoja!

²²⁴Valheellinen valo. Tiedättekö, ajattelin juuri jotakin. Olen viitannut paljon Englantiin, mutta minä ajattelin valheellista valoa. Te muistatte jokin aika sitten, tuon suurimman ryöstön mitä Englannissa koskaan on tapahtunut. Se oli seitsemän miljoonan dollarin ryöstö. En usko, että maailmassa on mitään vastaavaa mitä voitaisiin verrata sen kanssa. Suuri seitsemän miljoonan dollarin ryöstö, joka tapahtui äskettäin. Jopa Scotland Yard ei voi käsittää sitä. Tiedättekö miten he tekivät sen? Väärällä valolla. He panivat varoitusvalon rautatiekiskoille, ja myöhemmin punaisen valon, joka pysäytti junan, ja siinä ryöstö tapahtui, juuri heidän valitsemallaan paikalla. Väärä valo sai aikaan suurimman ryöstön mitä kansat koskaan ovat tunteneet. Suurin ryöstö mitä tuossa kansakunnassa on tapahtunut, tehtiin väärällä valolla.

²²⁵Ja suurin ryöstö mitä Jumalan seurakunnalla milloinkaan on ollut, on tapahtunut valheellisella valolla, häikäisevällä kirkkokunnan valolla. Se on ryöstänyt heidät pois Pyhän Hengen voimasta. Se on ottanut seurakunnasta sen elämän antajan. Se on ryöstänyt heidät pois Sanasta, kun he hyväksyivät uskontunnustuksen Sanan sijalle. Oi, he väittävät, että heillä on Sana. Ajanjaksoa varten oleva Sana tekee itsensä eläväksi, se tekee itsensä tunnetuksi.

He myös siellä aikaisemmin Jeesuksen päivinä väittivät, että heillä oli Sana, mutta Sana oli sanonut heidän nähneen suuren Valon, ja he hylkäsivät Sen. He näkivät Sen, mutta hylkäsivät Sen.

²²⁶Oi, valheellista valoa! Kyllä, se on ollut seurakunnalle suurin ryöstö, mitä sillä koskaan on ollut. Kylmä kirkkokunnallinen uskontunnustus, veli, ei kypsytä vahvistettua Sanaa, se ei tee sitä jyvälle… Jeesus sanoo Raamatussa, että Jumalan Sana on Siemen, jonka kylväjä kylvää. Näettekö? Ja kylmät uskontunnustukset eivät kypsytä tuota Sanaa. Ei, ei!

Kylmät räntäiset päivät eivät kypsytä vehnää. Ei todellakaan! Tarvitaan auringonvalon lämpöä tekemään se, koska se oli Jumalan puhuttu sana. Ja tarvitaan Jumalan puhuma Sana tänään osoittamaan Jumalan pyhille, että Jeesus Kristus elää ja on sama tänään kuin Hän oli eilenkin. Uskontunnustukset ja kirkkokunnat eivät koskaan ole tekevä sitä. Ne ovat kylmiä ja välinpitämättömiä ja jyvä tulee mätänemään maassa. Se ei voi itää sellaisessa.

²²⁷Tästä syystä meillä on tänään niitä asioita joita me teemme. Kuten kallis veljemme Billy Graham, tuo suuri herättäjä. Minun mielestäni Jumala käyttää tuota miestä. Mutta katsokaa, mitä hän tekee mennessään sinne baptistien ja presbyteerien keskuuteen. Mitä hän saa aikaan? Joukon seurakuntiin liittyjiä.

²²⁸Te näette kuinka etelän baptistit kasvavat siellä, heidän kirkkokuntansa on kasvanut enemmän kuin yksikään toinen protestanttiryhmä. Katolinen kirkko otti melkein kaikki heidät viime vuonna. Te voitte lukea siitä lehdistä. He varmasti tekivät, ja älkää surko, se tulee ottamaan heidät kaikki, koska se on ottava baptistit ja kaikki muutkin heistä yhteen. Ja he ovat kaikki yksi, eivätkä tiedä sitä.

 Kirkkojen maailmanneuvosto tekee heistä kaikista yhden ja saman asian. Kirkkokunnat panevat… Miksi? Miksi te haluatte pysyä siinä. Niin kauan kuin te hylkäätte tämän, niin mitä eroa siinä on? Ettekö te yhä käytä samaa kirkkokunnallista nimilappua toisessakin paikassa, yksi on peto ja toinen on sen kuva, niinpä siinä se on teille, eikä, sillä ole mitään eroa.

²²⁹Se on missä se on ollut. Hän on lyönyt suostumuksensa sinetin siihen, ja te otatte sen vastaan. Ja sinne se johtaa suoraan Valkoiseen Taloon, Washington D.C:n, ja Kirkkojen maailmanneuvostoon, ja sinne te menette. Ja kirkonmiehet ottavat heidät suoraan sinne takaisin, tarkalleen mitä Raamattu sanoi heidän tulevan tekemään. Oi, toivoisinpa tuon kellon kulkevan hitaammin.

²³⁰Ajatelkaahan missä me nyt olemme. Katsokaa tälle päivälle kuuluvia lupauksia, kuinka ne on jälleen hyljätty. Mitä nuo seurakunnat, nuo kirkkokunnat ovat tehneet tässä viimeisessä päivässä.

²³¹Eläminen valheellisessa sokaisevassa valossa on syy siihen, miksi se ei kypsy. Se on syy, miksi te ette näe mitään ihmeitä tapahtuvan.

²³²Eräs pappi haastatteli minua jokin aika sitten, ja hän sanoi: “Herra Branham, kuinka sinä kastoit tuon tytön?”, joka lähti pois tästä seurakunnasta, tullen luopioksi ja mennen naimisiin katolisen pojan kanssa ja liittyen katoliseen kirkkoon. Ja hänellä oli tarkoitus ottaa hänet omaan seurakuntaansa.

²³³Minä sanoin: “Minä kastoin hänet kristillisellä kasteella.”

Hän sanoi: “Piispa haluaa tietää sen.”

Minä sanoin: “Hyvä on, siinä se on.”

Hän kysyi: “Vannotko sen?”

²³⁴Minä sanoin: “Minä en ensinkään vanno. Jos ei minun sanani riitä, niin se kyllä sopii. Mutta minä en vanno… sillä Raamattu sanoo: ’Älä vanno taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin; eikä maan kautta, joka on Hänen jalkojensa astinlauta. Olkoon sinun sanasi: ’Kyllä, kyllä’ ja ’ei ei’, joten sinun täytyy hyväksyä minun sanani siitä.”

 Hän sanoi: “Sinä sanoit kristillisellä kasteella, mitä sinä tarkoitat, sillä, upottamistako?”

²³⁵Minä sanoin: “Se on ainoa tapa miten kristillinen kaste suoritettiin. Ja minä kastoin hänet Ohio-joessa, upottamalla hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Minä kastoin hänet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mikä on ainoa kristillinen kaste mitä on olemassa.”

Hän sanoi: “Aivan niin.” Sitten hän merkitsi sen muistiin ja sanoi: “Se on outoa, mutta tiedätkö, että katolisella kirkolla oli tapana kastaa sillä tavalla?”

 Minä kysyin: “Milloin?”

Sitten keskustelu jatkui, ja jonkin ajan kuluttua hän sanoi: “Me olemme alkuperäinen katolinen kirkko.”

²³⁶Tiesin sen, koska se on kirjoitettuna kirjoihin, joten sanoin: “Se on totta. Mutta miksi te ette tee sitä tänään?”

 Hän sanoi: “Meillä on valta antaa anteeksi syntejä. Eikö Jeesus sanonutkin opetuslapsilleen, että ’kenen hyvänsä synnit te päästätte, heille ne on päästetty, ja kenen hyvänsä synnit te pidätätte, heille ne on pidätetty?’”

 Minä vastasin: “Kyllä vaan Hän sanoi niin.”

 Hän kysyi: “Eikö se silloin anna seurakunnalle valtuuksia siihen? Pietari oli kirkon pää.”

²³⁷Minä sanoin: “Jos seurakunta antaisi synnit anteeksi sillä tavalla kuin Pietari teki sen, kun he kysyivät häneltä: ’Mitä meidän pitää tehdä voidaksemme pelastua?’, ja hän vastasi: ‘Tehkää parannus joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.’” Ja sanoin: “Jos te teette niin, niin olen oleva kanssanne.” “Oi”, hän sanoi, “sinä yrität vedota Raamattuun.”

 Minä sanoin: “Se on Sana.”

 Hän sanoi: “Jumala on seurakunnassansa.”

 Minä vastasin: “Jumala on Sanassansa. Jokaisen muun miehen sana on valhe, mutta Hänen Totuus.” Ymmärrättekö?

²³⁸Ei ole olemassa mitään muuta tietä kuin Se. Sinne he menevät, suoraan pimeyteen, ja tuhansittain protestantteja lankeaa siihen. Ja he ovat langenneet niin alas, että he ottavat heidän uskontunnustuksiaan ja muita asioita, jatkaen niiden kanssa… Ja Sana on tullut esiin todistaen sen, että Jeesus Kristus ilmi tuo itsensä samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja tuossa uskontunnustuksen häikäisevässä valossa he liikkuvat suoraan ulos pimeyteen, ja ovat pimeydessä, aivan kuten he tekivät Nooan aikana. Aivan samoin kuin he ovat tehneet kaikkina aikoina, he tekevät jälleen tänään, mennen suoraan ulos pimeyteen. Miksi? He hylkäävät Valon, koska uskontunnustus on sokaissut heidät.

²³⁹Oi, millainen pimentynyt hetki se onkaan, jossa me nyt olemme. Kyllä, he hylkäävät Kristuksen todellisen iankaikkisen Valon, ja se on mikä aiheuttaa sen.

²⁴⁰Kylmät kirkkokunnat eivät voi koskaan tuoda Elämää Jumalan Sanalle, koska se toisi elämän kirkkokuntaan. Meillä on enemmän tunnustuksellisia kristittyjä juuri nyt… Katsokaahan tänne, jos kristitty… Minä sanoin tuolle papille: “Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että katolinen kirkko sai alkunsa Helluntaina, eikä Nikeassa, Roomassa.” Seurakunta ei saanut alkuaan Nikeassa, Roomassa; se alkoi Helluntaina. Ymmärrättekö? Jerusalem on se paikka, missä Seurakunta alkoi.

²⁴¹Nuo orjat, joilla oli Pyhä Henki, ja heidän isäntänsä näkivät heidän voimansa, ja nuo asiat joita he tekivät, herättäen kuolleet, puhuen kielillä, ajaen ulos perkeleet ja ennustaen asioita… Ja heillä oli keskuudessaan profeettoja, jotka tulivat sinne Nikean kirkolliskokoukseen lampaannahkoihin käärittyinä ja syöden kasviksia ja niin edelleen… kuinka suuria miehiä he olivatkaan. Ja he tulivat sinne, tuohon Nikean kirkolliskokoukseen, puolustaakseen tuota Sanaa. Mutta noina viitenätoista verisenä päivänä he hyväksyivät ”Isä, Poika, Pyhä Henki” uskontunnustukseksi, sen sijaan, mitä Raamattu opetti ”Jeesuksen Kristuksen Nimessä”. Sen kautta ovat tulleet kaikki protestanttiset kirkot, syntyneenä siihen samaan asiaan. Kaikki nämä toiset asiat, kuten väärä käsitys Pyhästä Hengestä. He ottavat ehtoollista, juovat viinin: ”Tämä on ’pyhä eukaristia’, mikä merkitsee ’Pyhä Henki’”. Ja pappi antaa sen teille.

²⁴²No niin, Raamattu ei tarkoita, että “kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, tuli pappi tietä myöden, kaulus ympärikäännettynä, ja sanoi: ’Työntäkää kielenne ulos ja ottakaa pyhä eukaristia.’” Ei! Eikä se myöskään sano: “Kaikki ihmiset siellä, tulkaa tänne ja ojentakaa minulle oikea kätenne yhteyden merkiksi. Te baptistit ja metodistit, minä panen teidän nimenne… Tuokaa suosituskirje jostakin.”

²⁴³Hän sanoi, että he olivat kaikki yhdessä paikassa yksimielisesti, ja yhtäkkiä tuli taivaasta ääni, niin kuin väkevä tuulispää. Täyttäen koko huoneen, jossa he istuivat. Heidät kaikki täytettiin Pyhällä Hengellä ja he alkoivat puhua muilla kielillä, niin kuin Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja ulos kaduille he menivät, hoippuen kuin humalaiset, Maria ja muut heistä, Pyhän Hengen voiman alaisina. Silloin ihmiset nauroivat heitä ja sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä!”

Miksi he sanoivat niin? He olivat uskontunnustuksen sokaisemia.

²⁴⁴Tuo pieni kaksi kertaa neljätuumainen saarnaaja siellä, nimeltään Pietari, sanoi: “Te Jerusalemin miehet, ja te, jotka asutte Juudeassa, olkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minun sanojani. Nämä eivät ole juovuksissa, mutta sallikaa minun kertoa teille, mitä Kirjoitukset sanoivat sen tulevan olemaan. Tämä on Valo. Tämä on Sanan ilmituleminen!” Aamen! Sama asia tapahtuu tänään, ja he tekevät niin kuin he tekivät silloin, kävelevät pois ravistellen päätään. On kirjoitettu: “Jättäkää heidät rauhaan, kun sokea johtaa sokeaa, he kaikki lankeavat kuoppaan.”

²⁴⁵Oi. tarvitaan Kristuksen Iankaikkinen Elämä, tekemään Elämän Sana vahvistetuksi, tekemään se lihaksi… Oi, hyvänen aika!

²⁴⁶Tarvitaan Pyhä Henki käyttämään Jumalan Sanaa. Kun Jeesus sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle…” Katsokaahan nyt Mark. 16. luvussa Hänen viimeksi antamaansa tehtävää: “Menkää kaikkeen maailmaan, koko maailmaan…” Se ei ole vielä saavuttanut sitä. Näettekö? “Koko maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle. Hän, joka uskoo kaikessa maailmassa ja on kastettu on pelastuva; hän, joka ei usko, on oleva tuomittu. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

”He tulevat puristamaan kättä pastorin kanss…?” Ei! “He tulevat olemaan hyviä seurakunnan jäseniä?” Ei!

”Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet. He puhuvat uusilla kielillä. He ottavat ylös käärmeitä tai juovat kuolettavia asioita, eivätkä ne heitä vahingoita. Jos he panevat kätensä sairasten päälle, he paranevat.” Oi, niin!

²⁴⁷Kuinka kauas? Kuinka monelle? Kaikkialle maailmaan jokaisen luodun luo, siihen asti, kun Hän jälleen tulee…. “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Jopa suurempia kuin nämä, hän on tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.”

²⁴⁸Oi, kuinka me voimme kävellä pois siitä, on enemmän kuin, mitä voin ymmärtää. Me olemme syvemmässä pimeydessä nyt kuin, missä he olivat.

Minulla on vielä pari muuta jaetta täällä, ja sen jälkeen haluan lopettaa niin pian kuin mahdollista. Me olemme syvemmässä pimeydessä kuin, missä he olivat. Minä tiedän väsyttäväni teitä täällä tämän tunnin tai puolitoista [Seurakunta sanoo: ”Ei!”] Mutta näettehän, että tämä nauhoitetaan.

²⁴⁹He ovat pimeämmässä kuin missä me olemme. Miksi minä sanon niin? Tämä seurakuntien häikäisevä valo on niin petollista, että näyttää siltä kuin se olisi totuus. Eikö Jeesus sanonutkin Matteuksen 24. luvussa… Jeesus sanoi, että viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Siellä on oleva valittu ryhmä, joka tulee ulos muodostaakseen seurakunnan viimeisissä päivissä. Ja tämä mitä nämä organisaatiot kutsuvat totuudeksi, tulee olemaan niin lähellä oikeata asiaa, että se tulisi pettämään jopa Valitutkin, jopa helluntailaiset.

²⁵⁰No niin, tehän tiedätte, että ette voi ottaa helluntailaista ja pettää häntä metodistien tai baptistien opilla. Te ette voi puhua sellaista hänelle. Hän tietää sen paremmin. Ettekä te myöskään voi pettää baptistia Lutherin opilla.

Ettekä te myöskään vastaanota Sanomaa, joka nyt on tässä Sanassa, jollakin helluntailaisten väärällä ’Isä, Poika, Pyhä Henki’ –opilla, ja kaikilla muilla sellaisilla uskontunnustuksilla, joita heillä on tuossa organisoidussa järjestelmässään. Ei todellakaan! Te ette tule koskaan pettämään heitä, koska valittua ei voida pettää. Ei!

²⁵¹Mitä se on? Mitä se on? Pettävää. Mitä nämä häikäisevät valot tekevät? Ne johtavat häikäisevillä valoillaan seurakunnan kirkkojen neuvoston teurastukseen. Se tulee olemaan lopullinen teurastus, kun se ja Rooma liittyvät yhteen. Kun he muodostavat tuon pedon kuvan, on se oleva lopullinen teurastus, Ja nämä häikäisevät valot, jotka teillä nyt on, katsokaa mitä ne tekevät. Johdattavat ihmisiä kuin vuohi.

²⁵²Vuohi aina johtaa lampaat teurastettavaksi. Te olette nähneet sen teurastamoissa. Tuo vuohi juoksee suoraan sinne ylös, johtaen noita lampaita, sitten se hyppää pois ja antaa noiden lampaiden mennä sisälle. Se on mitä se tekee. Se on aina tehnyt niin. Ne olivat vuohet, jotka johtivat Jeesusta, Karitsaa teurastettavaksi, roomalaiset vuohet. Kyllä! Ne ovat tämän päivän kirkkokunnalliset vuohet, jotka johtavat viattomia lampaita teurastettavaksi. Panevat itse nimensä noihin kirjoihin siellä ja ovat tulleet loppuunsa. Se on pedon merkki. Herran nimessä minä puhun. Olen pitänyt sen takanani pitkän aikaa; se on totuus. Aivan tarkalleen! Mikä on peto? Mikä on tuo peto? Se on Rooman hierarkia, ensimmäinen organisaatio. Mikä on sen merkkinä? Sama asia, tarkalleen, Se on tarkalleen sama asia kuin sekin oli.

²⁵³Mutta nykyisestä pimeydestä huolimatta, me yhä olemme nähneet Jumalan Valon loistavan lävitse. Kuinka kiitolliset me olemmekaan siitä!

²⁵⁴Kuunnelkaa tarkasti! Me olemme nähneet Valon, Hänen tälle päivälle lupaamansa Sanan. todistetuksi ja vahvistetuksi, että se on Totuus, ja tämän hetken Valo. Oi, olen niin iloinen, eikä siinä ole mitään väärää. Ei mitään.

²⁵⁵Kuulin täällä jokin aika erään saarnaajan puhuvan siitä kuinka hänen ollessaan Floridassa, hänen autoonsa tuli vika, eikä hän osannut korjata sitä. Hän vei sen autokorjaamoon, missä pieni vanha mekaanikko tarkisti sen läpikotaisin, eikä voinut korjata sitä. Hän yritti tätä, eikä se toiminut. Hän yritti jotakin muuta, eikä sekään auttanut. Hän kokeili uutta laturia, ja uusia sytytystulppia ja kärkiä, eikä hän saanut sitä käymään. Lopulta sinne tuli eräs hyvin pukeutunut mies ja sanoi: “Voisinko antaa sinulle neuvon?”

²⁵⁶Tuolla mekaanikolla oli tarpeeksi järkeä sanoa: “Kyllä vaan, herra!” Ja tämä sanoi: “Ota tämä, ja kertaa tämä ja tämä, ja pane tuo kerran yhteen ja yritä sitten.” Ja hän otti tämän, ja kertasi tämän ja pani sen yhteen, ja se käynnistyi.

²⁵⁷Tuo mekaanikko kääntyi ympäri ja kysyi: “Kuulehan, kuka sinä oikein olet?” Hän sattui olemaan General Motorsin pääinsinööri. Hän oli tehnyt sen. Hän oli tuo, joka oli suunnitellut sen.

²⁵⁸Ja tänään, puhuessamme metodisteista, baptisteista ja presbyteereistä, tuo Päämekaanikko on täällä, Hänen Sanansa Suunnittelija, tuo Mies, joka loi taivaat ja maan ja suunnitteli oman Seurakuntansa. Tietääkö Hän enemmän siitä, mitä tarvitaan ylös tempausta varten, kuin metodisti tai baptistikirkko? Hän on sen Suunnittelija; Hän tietää mitä tarvitaan. Hän on hyvin pukeutunut ylösnousemuksensa voimassa. Halleluja! Hän vaeltaa keskuudessamme tänään hänen ylösnousemuksensa voimassa.

Hän tietää mitä tarvitaan valmistamaan Seurakunta ylöstempausta varten. Hän suunnitteli Sen ja pani osat yhteen täällä Raamatussa. Aamen! Antakaa vain sähkön virrata sen lävitse, ja nähkää kuinka se toimii.. Sallikaa uskon Hänen tämän päivän luvattuun Sanaansa virrata lävitsenne. niin tulette näkemään kuinka se toimii. Miksi? Koska Hän oli se, joka suunnitteli koko asian. Hän on suunnitellut oman Seurakuntansa Sanalla. Se on mitä Hän panee yhteen, eikä jokin metodisti, baptisti, presbyteeri tai helluntailaisorganisaatio, ei, vaan se tapahtuu Hänen Sanallaan. “Mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Kyllä vaan! Tulkaa ulos noista häikäisevistä valoista!

²⁵⁹Pimeyden keskellä, tänä pimeänä aikana, jossa me nyt elämme… Minulla on enää viisi minuuttia jäljellä. Kuka on tuova pienen Morsiamen ulos tämän pimeyden keskeltä? Kuka tietää kuinka tehdä se? Pääsunnittelija! Oi. kyllä! Kaikesta tästä häikäisevien valojen sekaannuksesta… Täällä metodistien valo osoittaa yhtä tietä, baptistien toista, presbyteerien toista ja helluntailaisten valo toista tietä, kaikki nämä häikäisevät valot ovat ympärillämme. He juoksevat tänne ja panevat nimensä tänne tämän häikäistessä heidät. Sitten he huomaavat, että tuolla on jotakin ja he menevät sinne, ja sitten taas on jotakin tuolla ja he menevät sinne…

²⁶⁰Kuten sanoin tuolle papille: “Jos te olette alkuperäinen seurakunta ja menitte näiden oppien perässä, jotka nämä miehet asettivat Nikeassa, niin miksi sitten teillä ei ole voimaa, joka heillä oli siellä alussa? Miksi ette tee niitä tekoja, joita he tekivät, joista Jeesus sanoi…

 Hän vastasi: “Oh, meitä on niin paljon enemmän nyt; me elämme toisenlaisessa ajassa.”

²⁶¹Minä sanoin: “Mutta Sana ei muutu. Hän sanoi, että nämä merkit tulisivat seuraamaan niitä, jotka uskovat kaikissa ajanjaksoissa. ’Taivaat ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.’ Siinä se on.”

Hän sanoi: “Sinähän puhut Raamatusta.”

²⁶²Minä sanoin: “Kyllä, Sanasta, joka on Kristus.” Kyllä. Ja siinä se on teille. Näettekö?

²⁶³Ja nyt, kun metodistit näyttävät omaa häikäisevää valoaan, ja baptistit ja presbyteerit omiaan, jokaisen niistä kasvaessa koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi.

Missä silloin on tuo pieni Morsian raukka? Hän meni hetkeksi tänne ykseyttä kannattaviin helluntailaisiin, pani nimensä sinne ja sanoi: “No niin, katsotaanpa nyt mitä he tekevät.” He tulivat ja sanoivat: “Sinun täytyy kuulua meihin. Jos et kuulu meidän seurakuntaamme, niin et ole edes Morsiamessa. Et ole yhtään mitään.” Sitten Hän meni Jumalan Seurakuntaan, nähdäkseen mitä heillä oli. Siellä tapahtui samoin. Meni baptistien tykö nähdäkseen mitä heillä oli… Meni presb…

²⁶⁴Mitä tulee tapahtumaan tuolle pikku raukalle? Morsian on tuleva esiin. Älkää olko huolissanne siitä. Morsian tulee olemaan siellä.

²⁶⁵Noin kaksi vuotta sitten pidin kokouksen Uudessa Meksikossa [New Mexico], lähellä Carlsbadin luolia. Ja he veivät erään miehen ja hänen vaimonsa ja joukon lapsia hissillä sinne aivan kuilun pohjalle. Ja päästyään sinne he sammuttivat kaikki valot. Ja siellä oli säkkipimeää. se tapahtui minulle erään kerran näissä puutarhoissa täällä Coloradossa, jossa kävin vaimoni kanssa. Kun he sammuttivat valot, te voitte ojentaa kätenne tällä tavalla ettekä voineet nähdä sitä. Ja siellä oli eräs pikku tyttö, joka alkoi kirkua. Hän kirkui koska hän pelkäsi kuollakseen, kun oli niin pimeätä. Tuo pikku raukka yritti ottaa kiinni kaikkialta ja hän huusi ja kirkui isää ja äitiä. Hän ei voinut kestää sitä, kun oli niin pimeätä. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista pimeyttä.

²⁶⁶Ja suunnilleen niin on tilanne nytkin. On niin pimeätä, että te ette edes tiedä minne te olette menossa. Te menette metodisteihin, baptisteihin, ja presbyteereihin ja kaikkialla kohtaatte saman asian. He syövät vanhaa, mädäntynyttä mannaa, joka on täynnään noita lieruhäntiä. Näettehän, heillä on jotakin, jokin uskontunnustus: “Tule ja liity tähän, ja liity tuohon.” Vanhoja uskontunnustuksia ja kaikkea muuta, mutta te ette näe Kristusta siinä. Oi, te näette kyllä omavanhurskaita ihmisiä ja kaikkea muuta. Ja monet noista noissa kirkkokunnissa ovat hienoja ihmisiä. Mutta näettehän, riippuu siitä mitä he syövät. Kertokaa heille siitä!

Täällä on tuoretta Ruokaa!

²⁶⁷Ja tämä pikku tyttö, joka siellä seisoi, huusi koko keuhkojensa voimalla ja oli tulemaisillaan hysteeriseksi, ja suunnilleen niin on laita tämän pienen Morsiamen kanssa. Mutta tiedättekö mitä tapahtui? Hänen pikkuveljensä huusi hänelle: “Pikkusisko, älä pelkää.” Koska hän seisoi aivan tuon insinöörin vieressä; “Täällä on mies, joka voi sytyttää valon.”

Älä pelkää pikku sisar. täällä on mies, joka voi sytyttää valon. Hän voi saada tämän sanan elämään. Me emme tiedä, kuinka Hän tulee. Me emme tiedä, koska Hän tulee. Me emme tiedä, kuinka ja milloin Hän tulee. Minä en tiedä mitään siitä. Mutta hän on täällä, ja voi sytyttää valot. Kuinka me tulemme pääsemään ulos siitä? En tiedä, mutta hän on täällä, ja hän on tuo Yksi, joka voi sytyttää valot. Kyllä. Hän on Se. Hän on Valo. Hän vain tekee itsensä tunnetuksi; ja se on miten Hän sytyttää valon. Aivan niin, tarvitaan Kristus väläyttämään Hänen valojaan ja silloin kaikki pimeys kaikkoaa. Hän erottaa. Hän vetää pienen morsiamensa ulos. “Minä tulen ottamaan ulos pakanoista ihmiset Minun Nimeni tähden, joilla tulee olemaan Minun Nimeni.” Mikä on Hänen Nimensä? Hyvä on! Se ei ole metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen. Se on Jeesus Kristus. Oikein.

²⁶⁸Hän on Valo, Hän on Totuus ja Valo, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä. Hän hajottaa pimeyden, kun Hän tulee sisälle, koska Hän on Sana. Sana on Valo. Oikein, koska Hän puhui sanoen: “Olkoon valo”, se oli Sana, joka tuli valoksi. Kun Hän puhuu jotakin, se on Valo tuolle ajanjaksolle jokaisella kerralla samoin. Hän on tässä, ei häikäisevänä valona, vaikka ihmiset elävätkin sellaisessa, vaan Hän on vahvistettu Sana. Hän on ehdoton Valo tässä pimeässä ajassa. Kyllä, kaikki nämä väärät häikäisevät valot ja muut asiat tulevat haihtumaan pois. Hän on täällä. Älkää pelätkö! Sytyttäkää Valot, Hänen luvattu Sanansa, Se elää…

“Joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Siinä tapauksessa se on Sana. “Kuten Isä lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät.” Isä, joka lähetti Hänet, tuli Hänessä. Jeesus, joka lähettää teidät, tulee teissä. Ja niitä tekoja joita Hän teki silloin, Hän tekee nyt. Millä tavalla? Sana on tehty lihaksi, ihmislihassa, tuoden ilmi itsensä tämän päivän Valona. Siinä se on meillä. Siinä se on, se osoittaa tien Elämään Valossa. Oi minun! Viisaat miehet, jotka eivät ole uskontunnustusten ja kirkkokuntien sokaisemia, tulevat vaeltamaan tuossa valossa.

²⁶⁹Oi, täällä on mies, joka todellakin voi sytyttää valot. Miten hän tekee sen? Vahvistaen hänen sanansa, joka on tätä päivää varten. Jeesus, Jumalan poika, joka lupasi sanan tätä päivää varten, on juuri nyt täällä meidän kanssamme. Älkää pelästykö, älkää, kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä he tekevät. Jos teette niin, tulette te vaeltamaan pimeydessä. Olkaa viisaita. Daniel sanoi: “Ne, jotka ovat viisaita näissä viimeisissä päivissä, ovat tekevä urotöitä heidän Jumalalleen.” Näettekö? he tulevat vaeltamaan Valossa, niin kuin hän on Valossa.

²⁷⁰Älkää olko huolissanne; se saattaa olla pimeätä, ja näyttää siltä kuin he tulisivat pakottamaan jokaisen meistä. Te näette julistuksen annettavan, että kaikkien näiden pienten seurakuntien on tultava sisälle nyt. Teidän täytyy tulla siihen sisälle, tai he tulevat sulkemaan teidän ovenne. He tulevat tekemään sen.

²⁷¹Me haluamme iskeä sitä todella lujasti tänä iltana, lujemmin kuin mitä teen tällä kerralla.

²⁷²Meidän ovemme tullaan sulkemaan. Teidän täytyy olla joko yksi heistä, tai ei ollenkaan. Joko te liitytte siihen, tai ette voi tehdä yhtään mitään. Ette edes ostaa tai myydä. Niin se on. Te ette edes uskaltaisi rukoilla sairaan puolesta. Jos teidät saadaan kiinni tekemästä sitä jollekin sairaalle, tai mistä hyvänsä hengellisestä asiasta mitä on, niin teidät voidaan silloin lain mukaan tappaa. Se on tarkalleen oikein. Te tiedätte sen. Niin se on. Se voidaan lukea heidän lehdistään. Kyllä. Niinpä te ette voi tehdä sitä, vaan teidän täytyy kuulua kulttiin.

Veli, salli minun sanoa sinulle jotakin. Sinun on parasta saada Kristus juuri nyt sydämeesi, sillä aika on tuleva, jolloin sinä todella tulet tarvitsemaan sitä. Te ette saa sitä silloin. Muistakaa. Kun tuo sinetti on pantu sinne, niin se on siellä pysyäkseen. Niinpä älkää tehkö sitä, että uskotte tuohon asiaan. Tulkaa juuri nyt suoraan Kristukseen. Sanaan. Näin on.

²⁷³Sanan vahvistaminen osoittaa, että se on hetken Valo. Siitä me tiedämme, että Hän on Valo, koska Hän on Valo, joka ilmituo itsensä lihassa.

Mistä me tiedämme sen? Koska Hän oli Jumalan Sana lihaksi tehtynä. Jumalan Sana toi ilmi itsensä vahvistamalla itsensä. Kun Messias tulee, niin mitä Hän tulee tekemään?

²⁷⁴Tuo nainen kaivolla sanoi: “Kun Messias tulee, Hän on tekevä näitä asioita. Sinun täytyy olla profeetta, joka on Sana, koska ennustaen meille nämä asiat.”

²⁷⁵Hän sanoi: “Minä olen Hän!” Näettekö? Se riitti. Valo loisti luvatun Sanan ylle. Siinä oli Valo.

²⁷⁶Suoraan kaupunkiin hän meni sanoen: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä olekin juuri Messias?” Siinä se oli. Näettekö? Huolimatta siitä mitä muut sanoivat, hän tiesi, että se oli Messias.

²⁷⁷Muistakaa, jokaisessa ajanjaksossa pimeyden aikana, Jumalalla on aina ollut Hänen Sanansa, jolla erottaa Valo pimeydestä. Hänellä oli se Lutherin päivinä, kun kaikki oli katolisella kirkolla. Hän lähetti Lutherin loistavaksi Valoksi. Ja Luther erotti Totuuden pimeydestä.

Ja, kun luterilaiset menivät sekaannukseen, Hänellä oli John Wesley, joka erotti Valon pimeydestä. Ja, kun metodistit, baptistit ja presbyteerit olivat sekoittaneet kaiken, Hän lähetti helluntailaisten sanoman erottamaan Valon pimeydestä. Helluntailaiset menivät suoraan takaisin pimeyteen, muodostaen organisaatioita ja ottaen uskontunnustuksensa ja muita asioita. Mutta nyt on tullut tämän Sanan vahvistamisen hetki. Hän lähettää Valon, Sanan ilmitulemisessa, kuten Hän teki alussa, Hän lähettää Sanan, ja se todistaa Itsestään. Siinä on Valo. Hän aina erottelee Valon pimeydestä. Samoin on nyt, kuin pienet ikuiset Valot alussa.

²⁷⁸Lapsia ajatellen, olen jo ollut viisi minuuttia liian pitkään, mutta sallikaa minun sanoa yksi asia.

Täällä on läsnä Mies. Älkää pelästykö mistään, mitä he sanovat. Olen itse nähnyt sen tulevan siihen pisteeseen, etten tiennyt minne päin liikkua seuraavaksi. Hänen koskaan pettämätön läsnäolonsa on kuitenkin aina läsnä. Hän on aina läsnä ja voi sytyttää Valon. Kyllä. “Hän vain odottaa nähdäkseen, mitä te tulette tekemään. Hän voi kääntää katkaisijaa milloin tahansa Hän haluaa. Kyllä vaan

²⁷⁹Täällä on Mies, joka voi sytyttää Valot. Ja nuo, jotka istuvat kuoleman varjojen alueilla, toiset heistä syövän alaisina, toiset taas kirkkokunnan kuoleman varjossa, jotkut kuollen uskontunnustusten ja perinnäissääntöjen varjossa, ja nuo joita kaikenkaltaiset kuolemat varjostavat, ovat nähneet suuren Valon. Mies, joka väläytti valoja silloin, on tuo yksi ja sama, joka sanoi alussa: “Olkoon valo!” Tuo Jumala, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, on tänään läsnä täällä, juuri nyt. Älkää pelästykö. Hän voi sytyttää valot.

Kun vaino alkaa, älkää peljätkö, sillä Valo on sanonut, että hän tulee tempaamaan omat ihmisensä pois. Morsian ei mene ahdistuksen lävitse. Se ei koskaan tapahdu morsiamelle, sillä hän on sanonut niin. Hänet tullaan tempaamaan pois. “Kuinka se tullaan tekemään, veli Branham, näyttää kauhean pimeältä?” Ei väliä, kuinka pimeäksi se tulee, täällä on kuitenkin mies, joka voi sytyttää Valon, ja ottaa tuon seurakunnan ylöstempauksessa. Sinä sanot: ”Niin, olen oike…”

²⁸⁰Kyllä, siellä olivat Sadrak, Meesak ja Abednego tuossa tulisessa pätsissä, mutta siellä oli myös Mies, joka voi muuttaa tuon ilman siellä. Kyllä vaan! Tuo sama väkevä tuulispää, joka tuli alas Helluntaipäivänä, Hän käytti sitä puhaltamaan tuon tulen vaikutuksen poispäin heistä. Siellä oli Mies, ja Häntä kutsuttiin Neljänneksi Mieheksi. Ja on Yksi täällä tänään, ja Hän on Yksi ainoa! Halleluja: Hän pitää valokatkaisijaa kädessään.

²⁸¹Ja noille, jotka istuivat kuoleman varjojen alueilla, loisti suuri Valo. Älkää hylätkö Sitä; ottakaa se vastaan Herran Nimessä, sillä aikaa, kun kumarramme päämme hetkeksi.

Me vaellamme Valossa! Kauniissa Valossa!
Joka tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa! Kauniissa Valossa!
Joka tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa te Valon pyhät, julistakaa Jeesus maailman Valo.
Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan; Jeesus maailman Valo..

Mikä se on? Vahvistettu Sana on Jeesus tänään; Hän on Sana.

Me vaellamme Valossa! Niin Kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Oi, loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

²⁸²Päänne ollessa kumarrettuina, kysyn kuinka moni täällä haluaisi vaeltaa tässä Valossa Pyhän Hengen johtajuuden alaisuudessa, tämän päivän vahvistetussa Sanassa, siinä Sanassa, jonka Jumala lupasi tätä päivää varten; ja jonka te näette tulleen ilmi? Eikö tämä ole se, mitä Hän oli alussa? Hän oli Sana. Poika syntyi; Hän oli Sana; Hän oli Messias; Hän oli vahvistettu Sana. Jumala puhui lopun jo alussa.

²⁸³On myös Sana tätä päivää varten, ja tässä Hän vahvistaa tuon Sanan, kaiken sekaannuksen, pimeyden ja häikäisevien valojen keskellä. Ja ne näyttävät paljon Siltä, mutta eivät ole; sitä ei vahvisteta siksi.

²⁸⁴Jeesus sanoi: “Jos Minä Jumalan sormella ajan ulos perkeleet, niin millä te ajatte ne ulos?” He eivät ajaneet niitä ulos. Näettekö? Mutta Hän sanoi: “Jos Minä Jumalan sormella ajan perkeleen ulos, niin silloin on Jumalan Valtakunta tullut teitä lähelle.” Oi, ajatelkaamme sitä, kun nyt hitaasti kohotamme kätemme, hiljentykää todella ajattelemaan

Me vaellamme Valossa! Tämä on niin kaunis Valo!
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Tehkää tunnustuksenne, ja uskokaa Jumalaan nyt.

Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me tulemme vaeltamaan tässä Valossa! Se on niin kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

²⁸⁵Kun he jatkavat soittamista, minä haluan kysyä… Jokaisessa ajanjaksossa se on ollut samoin. Mitä tapahtui noille, jotka Nooan päivinä hylkäsivät Valon? Menivät ulos Jumalan tuomioon. Mitä tapahtui faaraolle niinä päivinä, kun tuon palavan pensaan Valo oli Mooseksessa? He vaelsivat suoraan kuolemaan meressä. Mitä tapahtui Daatanille, joka alkoi oikein, mutta sitten hylkäsi Valon? Maa avautui ja nielaisi hänet. Mitä tapahtui kaikissa ajanjaksoissa noille, jotka eivät vaeltaneet Valossa, sen päivän Valossa?

Se on, koko ajan Jeesus. Se oli Jeesus noiden miesten päivinä. Se on Jeesus tänään, sillä Hän on Sana, ja Sana antaa Valon. Se on hetken Valo. Hiljentykää nyt todella ajattelemaan sitä vilpittömyydessä, ja kysykää itseltänne, vaellatteko te Valossa? Sillä aikaa, kun nyt hyräilemme sen… [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräillä: ”Jeesus on Valo maailman.”]

…kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Oi, Jeesus, maailman Valo.

Nouskaamme nyt jaloillemme.

²⁸⁶Minä rukoilen, Taivaallinen Isä, että Sinä annat tämän Sanoman imeytyä syvälle ihmisten sydämiin, niiden, jotka ovat läsnä ja niiden, jotka tulevat kuulemaan sen nauhalta. Ja voikoon Valo tulla Sanan ylle, joka on Siemen, ja tuokoon esiin jokaisen ennalta määrätyn siemenen, joka on istutettu sinne ulos, jotka ovat näissä erilaisissa häikäisevissä valoissa ja organisaatioissa. Voikoot he nähdä sen, niin kuin Nikodeemus, vaikka heidän sitten täytyisi tulla yöllä, ja tulla Valoon. Suo se, Isä.

²⁸⁷Voikoon tuo suuri Kivi tulla esiin, joka leikattiin irti vuoresta ilman käsiä. Se on murskaava maahan kaikki nämä pakana valtakunnat, kaikki hengelliset ja luonnolliset valtakunnat, ja tuo Kivi on peittävä koko maan; se on suorittava puhdistuksen. Kaikki, jotka tuo Kivi murskaa, jauhetaan jauhoksi; ja nuo, jotka putoavat tämän Kiven päälle, heillä on oleva luja perustus.

²⁸⁸Oi, Kristus, salli minun palvelijanasi kuolla seisten tällä Kivellä. Tällä Sinun Sanasi Kalliolla. Herra Jumala, salli minun seistä kuin Daavid, ja niin kuin nuo entisajan soturit, jotka seisoivat Daavidin puolesta. Salli minun seistä tämän Sanan puolesta tänään, kun näen, että kirkkokunnat ovat hyljänneet Sen. Se lepää täällä pienessä turvapaikassa jossakin. Oi Jumala, suo se, että meillä olisi voimaa ja rohkeutta ja Pyhä Henki, voidaksemme seistä, sillä on tulossa hetkittäin pimeämpää ja pimeämpää. Mutta salli meidän aina muistaa, että Sinä olet aina läsnä, sytyttääksesi Valon, milloin tahansa Sinä haluat. Sinä voit sytyttää Valon, Isä. Niinpä me rukoilemme…

²⁸⁹Ja niin kuin Sinä sanoit: “Te olette maailman Valo.” Suo Herra, että meidän Valomme, jotka olemme Sinun palveluksessasi, loistaisivat niin kirkkaina toisille, että he tulisivat näkemään Evankeliumin Valon, kun me elämme sitä, Herra, päivästä päivään, heijastaen heille Jeesuksen Kristuksen Elämää, sellaisena kuin Hän oli ollessaan maan päällä, täynnä nöyryyttä ja suloisuutta kuitenkin Sanan eläessä Hänen kauttaan. Suo se, Herra.

Sillä me katsomme Sinuun, tuohon Yhteen suureen, jolla on valokatkaisija kädessään. Sinä pidät maailmaa kädessäsi; Sinä pidät kaikkia asioita kädessäsi, ja ylläpidät maailman Sinun Sanallasi.

Oi Isä, salli meidän vastaanottaa Sana, ole niin hyvä. Herra. Salli sen olla jokaisen sydämen todistus ja halu, jotka ovat täällä.

²⁹⁰Ja Isä, meidän laulaessamme näitä lauluja… Kuten Daavid lauloi lauluja, ja ne tulivat profetioiksi. Ne olivat profetioita, ja Sinä tunnustit ne profetioiksi. Laulaessamme sitä, Herra, salli sen myös olla sydämissämme, kun me laulamme tuota laulua: “Me tulemme vaeltamaan tässä Valossa.” Olkoon se niin, Herra.

Tämä on kaunis Valo, se on Sana, se on Kristus eläen keskuudessamme, ei, mitä Hän oli, vaan mitä Hän on. Ja me tiedämme, että Hän oli vain heijastus siitä, mitä Hän on. Ja me rukoilemme, Isä, että ihmiset tulisivat ymmärtämään ja vaeltamaan tässä kauniissa Valossa. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä.

²⁹¹Ja jäädessämme seisomaan hetkeksi, haluan meidän kaikkien laulavan.

²⁹²Täällä on nyt presbyteerejä, metodisteja, katolisia, tämä on sekalainen kuulijakunta, kun on kysymys kirkkokunnallisuudesta.

²⁹³Muistakaa nyt, ja olkoon se tunnettua, että minä en puhu mitään näitä ihmisiä vastaan, jotka ovat näissä häikäisevissä valoissa, mutta minä olen todistanut sen Raamatulla, että ne ovat häikäiseviä valoja. Jos ei niin olisi, niin Kristus toimisi heidän kanssaan, niin kuin Hän on luvannut toimia. Näettehän, mutta he hylkäävät sen. Ja mitä te löydätte mennessänne sinne. “Liity seurakuntaan. Lausu tämä uskontunnustus.” Ja mihin se johtaa? Sen, että tullessanne tienne päähän, te tulette toteamaan, että se olikin valheellinen kangastus.

Kristus on Sana; Hän on Valo. Eläkää nyt, kun vielä voitte elää.

²⁹⁴Te elätte jotakin varten. Minkä vuoksi te elätte? Jotta voisitte kuolla. Jokainen teistä, minkä vuoksi te työskentelette? Syödäksenne. Minkä takia te syötte? Elääksenne. Minkä vuoksi te elätte? Kuollaksenne.

Niinpä miksi te ette eläisi Elääksenne! Miksi ette eläisi Elääksenne! Silloin ainoa tapa voidaksenne elää, on vastaanottaa Sana, koska mies ei voi elää yksin leivällä, mitä me hankimme täällä hiki kasvoillamme, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. No niin, Pyhä Henki on vahvistanut Jumalan suun Sanan täällä meidän edessämme. Eläkää Siitä. Haluatteko tehdä niin?

²⁹⁵Nyt, Sillä aikaa, kun laulamme tämän jälleen, haluan, että te paikoillanne seisten kurottaudutte ja otatte otteen jonkun kädestä ja sanotte: “Veli, vaeltakaamme tässä Valossa!” Sillä aikaa, kun nyt laulamme: “Me vaellamme Valossa.” Tekisittekö niin? Rukoilkaa toistenne puolesta, ottaessanne toisianne kädestä, Sillä aikaa, kun me nyt laulamme sen yhdessä, silmät suljettuina, jos se vain on mahdollista.

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Niin kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin, (kuka se on?)
Jeesus, maailman Valo.

 Kohottakaamme nyt kätemme ylös!

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Se on kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Oi, Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät, julistakaa (mitä?)
Jeesus maailman Valo.

Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan,
Jeesus, maailman Valo.

 Oi, laulakaamme se todella nyt.

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Se on niin kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

²⁹⁶Kun päämme nyt ovat kumarretut, muistakaa, kun Israel vaelluksensa aikana söi mannaa joka päivä, he vaelsivat Tulipatsaan valossa. Tuo Tulipatsas oli Jeesus Kristus. Raamattu sanoo niin. Ja tänään Hän on meidän kanssamme. Meillä on Se; me tiedämme, että Hän on kanssamme, tuo sama Tulipatsas, tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä täyttämässä Sanaansa.