65-1212 EHTOOLLINEN (Communion), Tucson, Arizona, USA, 12.12.1965

FIN/ENG

65-1212 EHTOOLLINEN
(Communion)

Tucson, Arizona, USA, 12.12.1965

 

1       Sävähdyttävä sanoma, jonka veli Pearry julisti meille juuri silloin Jumalan Sanasta.  Kuinka  totta  se  on,  että “Me rajoitamme Jumalaa ja asetamme Jumalalle määräaikoja; ja Hän on Iankaikkinen, me emme voi tehdä sitä.” Sitten tänä iltana me kohtaamme nyt jotakin muuta, se on ehtoollinen.

2       Kolme vuotta minä odotin seurakunnan nousevan Tucsoniin, mutta täällä se on. Kyllä, me olemme–me olemme täällä. Niinpä me kiitämme Herraa, sillä Hän antoi meidän odottaa, kunnes me nyt osaamme arvostaa sitä.

3       No niin, on yksi asia, jonka minä haluaisin  sanoa  juuri ennen kuin me aloitamme ehtoollisen, se on tämä, että minä uskon, että me olemme nähneet tarpeeksi omassa ajassamme, jossa me elämme, että meidän pitäisi todella antaa (jokaisen) koko olemuksemme Jumalalle. Me–meidän  tulisi  todella palvella Jumalaa. Minä uskon, että Hän on siunannut meitä suoralla  vastauksella  Kirjoituksiin.  Niin  kuin  veli  Pearry julisti siitä muutamia hetkiä sitten, että me–me olemme–me olemme siinä ajassa. Me emme ole  sokeita,  me–me–me näemme, että me olemme siinä, me–me olemme saapuneet siihen.

4       Ja me voimme myös katsoa ympärillemme ja nähdä sen vauhdin, miten inhimillinen mieli on jättämässä ihmiset. Että, me–me emme voi viipyä paljoa pidempään, muutoin me olisimme täysin mielisairaalassa,  koko  maailma  olisi. Näettekö? Niinpä me–me olemme lopun ajassa.

5       No niin, kuten veli Pearry lopetti siihen, nähden näiden asioiden olevan totta, nähdä, että ne ovat totta, ne eivät ole tarua. Ne eivät ole vain jotakin, mitä me kuvittelemme. Ne ovat jotakin, mikä on suoraan annettu meille Jumalan Sanan kautta ja julkisesti selvästi osoitettu meidän edessämme, että me tiedämme olevamme täällä. Me–me emme tiedä, kuinka kauan vielä, koska me jälleen tulemme takaisin kelloon, näettehän, siihen, mikä aika on. Mutta me olemme… me tiedämme, että me–me olemme täällä, me olemme oikeassa ajassa. Olipa Jumalan aika, minä kuvittelisin…

6       Joku esitti kerran pienen tutkielman, jossa  sanottiin,  että jos Jumala toimisi hänen kanssaan sen mukaan… jos Hän määräisi  ajan,  tuhat  vuotta  on  vain  yksi  päivä.  Niinpä  jos ihminen eläisi seitsemänkymmentä vuotta vanhaksi, se  olisi vain muutamia minuutteja Jumalan ajassa. Näettekö? No niin, sanottiin, että se olisi neljäkymmentä vuotta, se ei edes merkitsisi  aikaa,  tuskin,  Hän  saattaisi  räpäyttää  silmäänsä. Näettekö? Katsokaa, juuri niin nopeata se olisi, koko asia, jos–jos se olisi määrätty aika; joka, Hänellä ei ole mitään aikaa. Niinpä Hän vain on Iankaikkinen.

7       Luullakseni se oli Sarah tuolla… tai  ei,  Joseph,  joka eräänä iltana, sanoi minulle ja veli Pearrylle, hän sanoi: “Isi, mistä, milloin Jumala tuli näyttämölle? Mistä Hän tuli?” Näettekö? “Hänellä täytyi olla alku, eikö ollutkin? Eikö Hänellä pitänyt olla alku?”

8       Minä sanoin: “Ei. Kaikella, jolla on alku, on loppukin, mutta sillä, millä ei ole alkua, ei ole loppuakaan.” Mutta tietysti hän on vain kymmenen vuotta vanha, se oli hänelle melkoinen suupala. Ymmärrättehän? Ja kuinka hän voisi käsittää sen, tietäen, että jokin ei koskaan alkanut? Eikä ainoastaan hänelle, se on sitä minulle. No niin, katsokaahan, se vain on suuri annos minulle, miten se alkoikaan.

9       Nyt me tulemme tekemään täällä jotakin, mikä on todella pyhää.

10   Minä kävin muutama päivä sitten tapaamassa joitakin erittäin hienoja kristittyjä herrasmiehiä, jotka–jotka eivät ole koskaan nauttineet sitä, ja hän ymmärsi, että me nautimme ehtoollista kirjaimellisesti. He viettävät sitä tavalla, jota he kutsuvat “hengelliseksi ehtoolliseksi.” Ja mikä, sikäli kuin on kyse kommuuniosta, [kommuunio = ehtoollinen–Toim.] minä sanoisin sen olevan oikein, koska kommunikoida merkitsee “puhumista jollekin,” näettehän. Ja tämä veli antoi minulle tämän raamatunpaikan, sanoen: “Veli Branham, etkö sinä nyt ajattele… ”

11   Nyt, syy, miksi minä sanon tämän… Sopiiko se, veli Pearry? [Veli Pearry Green vastaa: “Totta kai.”–Toim.] Katsokaahan, siitä syystä minä sanon tämän, niin että te ymmärtäisitte, mitä te teette. Te ette… jos te menette johonkin sokeasti, te ette tiedä missä, mitä te teette. Teillä ei voi edes olla luottamusta, jos te ette tiedä, mitä te teette. Mutta teidän täytyy ymmärtää, mitä te teette, ja miksi te teette sen.

12   Hän sanoi: “Nyt jos me otamme Jumalan Sanan, eikö se ole Jumala, jonka me otamme?”

13   Minä sanoin: “Tarkalleen oikein, herra, se on totta. Mutta me luemme täällä, että he todella… Paavali opetti ottamaan kirjaimellisesti Herran ehtoollisen. ‘Tehkää tämä minun muistokseni,’ sanoi Jeesus. ‘Niin usein kuin te teette sen Minun muistokseni, te julistatte  Herran  kuolemaa,  kunnes  Hän tulee.’” Näettekö? No niin, meidän tulee nauttia se.

14   Me ymmärrämme, että Pyhä Paavali, joka asetti sen seurakuntaan, oli Uuden  Testamentin  profeetta.  Pietari, Jaakob,   Johannes,   he   kaikki,   he   kirjoittivat   (siis   Matteus, Markus, Luukas) mitä Jeesus teki, kirjureina. Mutta Paavali asetti sen järjestykseen, hän oli–hän oli Uuden Testamentin profeetta. Samoin kuin Mooses meni erämaahan saadakseen innoituksen  kirjoittaa  viisi  Kirjaa… Raamatun   ensimmäiset viisi Kirjaa, no, Paavali myös meni erämaahan  ja  sai innoituksen Jumalalta, asettaakseen Uuden Testamentin seurakunnan järjestykseen ja rinnastaakseen Sen Vanhaan.

15   Sen alla heillä oli siellä uhrilammas, jota Israel noudatti muistona. Sitä oli itseasiassa käytetty yhden kerran, tultaessa ulos Egyptistä. Mutta sitten he viettivät sitä muistona aina läpi koko ajanjakson. No niin, “jos laki oli varjo tulevista asioista,” kuten näette.

16   Nyt, minä uskon, että ehtoollinen (mitä me kutsumme “kommuunioksi,” nyt) on… on “Herran ehtoollinen.”

17   No niin, meillä on vain  kolme  fyysistä  Jumalallista säädöstä, jotka jätettiin meille: yksi niistä on–on ehtoollinen; jalkojen pesu; vesikaste. Nämä ovat nuo ainoat kolme asiaa. Siinä on täydellisyys, noissa kolmessa, katsokaahan. Ja ne ovat ainoat kolme säädöstä, jotka meillä on. Me ymmärrämme, että se oli määräys, jonka Pyhä Paavali antoi  Uudessa Testamentissa.

18   Nyt, jos me sanoisimme, että “ehtoollisen pitäisi olla vain Sanan vastaanottaminen,” minä en usko, että kenelläkään on oikeutta nauttia Herran ehtoollista ennen kuin hän on vastaanottanut Herran Sanan sydämeensä. Ymmärrättekö? Koska minä tulen… Minä tulen lukemaan teille jotakin muutaman hetken päästä ja te tulette näkemään. No niin, pankaa merkille. Sitten, miksi sitten me–me…

19   Samalla perusteella me voisimme ehdottomasti vanhurskauttaa Pelastusarmeijan. He eivät usko mihinkään vesikasteen muotoon, sanoen: “Me emme tarvitse sitä.” No niin, jos me emme tarvitse vesikastetta, miksi  meidät kastetaan? Sanotaan: “Vesi ei voi pelastaa teitä, Veri pelastaa teidät.”

20   Minä olen samaa mieltä siitä. Se–se on totta, Veri pelastaa teidät, ei vesi. Mutta meidän täytyy ottaa vesi ulkonaisena ilmauksena siitä, että armon sisäinen työ on tapahtunut. Näettekö? Samoin täytyy meidän ehtoollisessa!

21   Kun me olemme ottaneet Herran, meidän Uhrimme, itseemme, hengellisenä syntymänä  meihin  ja  Hänen Ruumiinsa, me elämme Hänen kauttaan Sanan kautta, meidän pitäisi myös esittää se, koska se on käsky. “Tehkää parannus, jokainen teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksisaamiseksi.”

22   Paavali sanoi: “Minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, ‘että Herra Jeesus sinä samana yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen, ja–ja sanoi: “Ottakaa ja syökää, tehkää tämä Minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää, te julistatte Hänen kuolemaansa, kunnes Hän tulee.’” Nyt me huomaamme, että siinä, heillä oli ihmisiä, jotka tulivat ja…

23   Tämä rakas veli, erittäin rakas veli, hän tuli ja hän sanoi: “Minä en–minä en koskaan ole  ottanut  sitä,  veli  Branham, minä en ymmärrä, mitä se on.” Hän sanoi: “Minulle on opetettu siitä toisin.”

24   Minä sanoin: “Mutta muista, meidän pitää myöntää, että Pyhä Paavali asetti sen järjestykseen varhaiskristillisessä seurakunnassa. He menivät seurakunnasta… kodista kotiin, murtaen leipää sydämen yksinkertaisuudella, ja niin edespäin. Nyt,” minä sanoin: “hän  asetti  sen  seurakuntaan. Galatalaiskirje 1:8, hän sanoi: ‘Jos enkeli taivaasta  tulee  ja sanoo jotakin muuta, se  olkoon  kirottu,’  te  näette, katsokaahan, se sama, joka käski  kastaa  uudestaan  ne,  joilla oli Johanneksen kaste, että heidät piti kastaa Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

25   Te näette, että on kolme asiaa, jotka meidän täytyy tehdä esikuvina: Herran ehtoollinen, jalkojen pesu, vesikaste. Näettekö? Siinä on…

26   Te sanotte: “No,… ” No niin,  Pelastusarmeija  ottaa  sen tältä kannalta: “Kuoleva ryöväri, kun hän kuoli, häntä ei ollut kastettu, kuitenkin Jeesus sanoi, että hän tulisi olemaan Taivaassa.” Se on aivan totta. Se on oikein. Mutta, katsokaahan, hän–hän–hän vasta tunnisti Jeesuksen juuri sinä hetkenä, jolloin hän oli kuolemassa. Näettekö? Se oli ainoa–se oli ainoa mahdollisuus, joka hänellä oli. Hän–hän oli varas, hän oli poissa, hän oli ulkopuolella. Ja hän, niin pian kuin hän näki tuon Valon, hän tunnisti Sen: “Herra, muista minua!” Ja Jeesus… Se oli totta.

27   Mutta sinulle ja minulle, jotka tiedämme, että meidät tulisi kastaa, ja kieltäydymme tekemästä sitä, silloin se  on  oleva sinun ja Jumalan välillä. Sama asia ehtoollisen suhteen!

28   Nyt, kun me nautimme tätä ehtoollista, se ei ole vain sitä. että sanotaan: “Minä tulen sinne ja aion syödä vähän leipää, ja minä uskon, että minä olen kristitty.” Mutta jos te panitte merkille, Raamattu sanoi: “Joka syö ja juo kelvottomasti on oleva vikapää Herran Vereen ja Ruumiiseen.” Näettekö? Sinun täytyy elää elämää, joka–joka… ihmisten edessä, joka… ja Jumalan ja ihmisten edessä, joka osoittaa että sinä olet–että sinä olet vilpitön.

29   No niin, vielä hetken aikaa. Nyt, Vanhassa Testamentissa, kun uhrista annettiin säädös tai määräys. Ja samoin  on vesikaste määräys; samoin on jalkojen pesu määräys; samoin on  Herran  ehtoollinen  määräys.  “Autuas  on  se,  joka  täyttää kaikki Hänen määräyksensä, pitää kaikki Hänen säädöksensä. kaikki Hänen käskynsä, että hänellä olisi oikeus tulla Elämän Puun tykö.”

30   No niin, pankaa nyt tämä merkille, että tuossa ensimmäisessä, kun se ensiksi oli Jumalan säädös tuoda uhri seurakuntaan, ja temppeliin ja alttarille ja uhrata lahjanne, ja–ja teidän syntienne tähden, karitsa uhrina. No, minä voin vain kuvitella jonkun juutalaisen veljen tulevan tietä pitkin, tietäen, että hän on syyllinen, ja hän menee alttarille; tai tuo lihavan härkänsä tai mullikan, tai mitä hänellä olikin, tai oinaan, karitsan, jotakin. Hän oli tuonut sen tietä pitkin juuri niin vilpittömänä kuin saattoi tulla, hän käveli sinne, pitäen Jumalan määräyksen juuri niin vilpittömästi, kuin  hän saattoi.

31   Sitten hän laittoi kätensä sen päälle, tunnustaen syntinsä, ja pappi laittoi ne (hänen syntinsä) karitsan päälle, ja karitsan kurkku leikattiin auki, ja–ja silloin se kuoli hänen puolestaan. Ja kun hän oli siinä, tuo pieni karitsa potki  ja  vuosi  verta, hänen kätensä olivat verta täynnä,  ja  sitä  lensi  kaikkialle hänen päälleen, (tuo pieni karitsa määki, tehden kuolemaa) hänen tajutessaan, että hän oli tehnyt syntiä ja jonkun täytyi kuolla hänen puolestaan. Sen vuoksi hän oli uhraamassa karitsan kuoleman oman kuolemansa sijasta. Katsokaahan, karitsa kuoli hänen sijastaan. Silloin kun tuo mies teki sen vilpittömyydellä, sydämensä pohjasta.

32   Lopulta se tapahtui uudestaan ja uudestaan, sitä jatkui yhä uudelleen, kunnes siitä lopulta tuli perinnäistapa. Jumalan käskystä tuli ihmisille perinnäistapa. Ja täällä hän sitten tulee: “No niin, katsotaanpa, tänään on se-ja-se päivä, ehkä minun on parasta mennä sinne. Joo, parasta uhrata mullikka.” Hän meni sinne: “No, Herra, tässä on minun mullikkani.” Katsokaapa, siinä ei ole mitään vilpittömyyttä, siinä ei ole mitään ymmärrystä.

33   No niin, me emme halua ottaa ehtoollista sillä tavalla. Se on sama asia, kun me tulemme Herran pöytään.

34   Jesaja 35… ei, pyydän anteeksi,  Jesaja  60… Sallikaa minun perua se. Minä–minä–minä uskon, että se on Jesaja 28, se on se, mistä me löydämme tämän. Minä olen melko varma, että se on oikea luku. Hän sanoi: “Käsky käskyn päälle; läksy läksyn päälle; täällä vähän, tuolla vähän. Pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä hyvää on. Sopertavin huulin ja vierailla kielillä Minä puhun tälle kansalle. Ja tässä on Lepo.”

35   Hän sanoi: “Kaikki Herran pöydät ovat oksennusta täynnä. Kenelle minä voin opettaa Oppia? Kenet minä saan ymmärtämään?” Näettekö? Minä luulen, että tämä oli oikea raamatunpaikka, Jesaja 28. “Kenet minä saan ymmärtämään Oppia?” Katsokaa: “pöydät.”

36    No niin, me näimme tänään, että tämä suuri asia, jonka me olemme aikeissa tehdä tänä iltana, Hänen kuolemansa ja Hänen Ruumiinsa muistoksi, josta me uskomme, että me syömme sitä päivittäin, tai, juuri olemme syöneet,  kun veljemme saarnasi meille. Ottaen Jumalan Sanan, me uskomme Sen koko sydämestämme. Me näemme Sen julkituotuna; me näemme sen annettuna meille; me näemme Sen vahvistettuna; me tunnemme Sen elämässämme. Ja meidän täytyy tulla tähän syvällä tietoisuudella siitä, mitä me teemme, ei vain sen vuoksi, että se on käsky.

37   Te menette seurakuntaan, ja usein he antavat vanhan voileipäkeksin tai jotakin muuta sellaista, murtavat sen, ja vaaleaa leipää tai–tai jotakin, ja–ja murtavat sen; ja ihmiset, jotka tupakoivat, juovat, ynnä muuta, koska he ovat tuon seurakunnan jäseniä, he tulevat ja ottavat Herran ehtoollista. No niin, se on saastaisuutta Jumalan edessä!

38   Jopa uhrista sanottiin: “Teidän pyhäpäivänne ja teidän uhrinne ovat tulleet löyhkäksi Minun  nenässäni.”  Kuitenkin Hän oli määrännyt heidät uhraamaan tuon uhrin. Mutta sen johdosta, miten he pitivät sitä, siitä tuli löyhkä, lemu Hänen nenäänsä (Hänen sieraimiinsa), juuri siitä uhrista, jonka Hän oli määrännyt.

39   Tällä tavalla me otamme Jumalan Sanan, liian monet kristityt tänä päivänä (niin kutsutut) tekevät sen. Me seisomme täällä ja opetamme tätä Sanaa, ja sanotaan: “Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti,” ja opetetaan asioista, jotka Hän lupasi meille, että Hän tekisi, ja sanotaan: “Oi, no, ne olivat jotakin muuta varten,” meidän juhlallinen palvontamme vain tulee löyhkäksi Hänen nenässään. Hän ei vastaanota sitä, ei suinkaan. Siinä on syy, meidän perinnäistapojemme johdosta!

40   Te ette ota Herran ehtoollista perinteen vuoksi. Te otatte sen, koska Jumalan rakkaus on teidän sydämessänne Jumalan käskyjen pitämiseksi. Katsokaa, tämän vuoksi te otatte sen.

41   Niinpä jos te ette ota sitä vilpittömyydessä, vaan se on vain perinne: “No, meidän seurakuntamme viettää ehtoollista joka sunnuntai, tai kerran kuussa, tai kahdesti vuodessa,” ja te menette sinne ja sanotte: “No niin, nyt on minun aikani,” ja–ja sitten otatte ehtoollista, no, se on lemu Jumalan edessä! Katsokaahan, se on vain perinne.

42   Aivan niin kuin kaikessa muussakin, teidän–teidän täytyy olla vilpittömiä. Jumala haluaa teidän sydämenne syvyydet. Muistakaa, että se Jumala, joka  toi  teidät  tänne  maan  päälle, on Se, jota te palvelette. Näettekö?

43   Te teette tämän, koska Hän sanoi niin, koska se on Hänen määräyksensä. Sitten me haluamme tulla syvällä vilpittömyydellä, tietäen, että Jumalan armon kautta me olemme pelastettuja. Ja me–me rakastamme Häntä ja me olemme tunteneet Hänen läsnäolonsa, ja me–me näemme Sen muuttavan elämämme. Meidän–meidän koko olemuksemme on muuttunut. Me–me–me olemme erilaisia ihmisiä. Me emme elä niin kuin meillä oli tapana, me emme ajattele, niin kuin meillä oli tapana.

44   Niin kuin tässä Kirjassa täällä, ja se kohta siellä, josta me puhuimme koskien sitä, että nuo kaksi  Kirjaa  ovat  Yksi, Elämän Kirja. Ensimmäinen elämän Kirja tulee esiin, se oli silloin kun te synnyitte, se oli teidän luonnollinen syntymänne. Näettekö? Mutta sitten kerran, kaukana siellä, siellä oli pieni Elämän jyvä, kuten minä selitin joillekin nuorille  sisarille kotona tänään iltapäivällä.  Katsokaahan,  siellä  on  pieni Elämän jyvä makaamassa, josta te ihmettelette: “Mistä Se tuli? Mitä–mitä ovat nämä oudot asiat?”

45   Minä sanoin tämän, puhuen itsestäni, aivan kuin  te aikoisitte sanoa: “William Branham, no, neljäkymmentä vuotta sitten, se William Branham, se ei ole sama kuin tänä iltana.” Jos joku täällä sanoisi:  “William  Branham,  hän  oli  suuri lurjus,” katsokaahan, koska minä synnyin Charles ja Ella Branhamille. Heidän luonteensa  mukaisesti  minä  olin syntinen, minä tulin maailmaan valehtelijana ja  kaikki maailman tavat olivat jo minussa. Mutta siellä syvällä myös oli läsnä toisenlainen Luonne, katsokaa, ennaltamäärätty, se oli siellä Jumalan toimesta.  Tässä  samassa  ruumiissa, katsokaahan, siellä oli kaksi luonnetta.

46   No, minä ainoastaan ravitsin toista. Kun se kasvoi, minä jokeltelin vauvana: “Ii-ti.” Pian te huomaatte, että minusta tuli valehtelija, tuli kaikkea muutakin, mitä syntinen on, koska minut kasvatettiin sillä tavalla. Mutta siellä syvällä oli pieni hiukkanen Elämää koko ajan.

47   Minulla oli tapana muistaa, pienenä poikana… (Minä toivon, etten pidättele teitä liian pitkään. Mutta tietäen… ) Istuessani siellä… puron rannalla, ja minä istuskelin siellä ja katselin ympärilleni yöllä. Isä ja äiti, he ovat nyt menneet lepoonsa. Ja noina päivinä he olivat syntisiä, meidän kodissamme ei ollut mitään kristillisyyttä ollenkaan. Ja, oi voi, oli juomista ja juhlia ja tohinaa; se teki minut sairaaksi, niin että otin lyhtyni ja koirani ja menin metsiin, viipyäkseni siellä koko yön. Talvisaikaan metsästin, kunnes juhlat oli ohitse, ehkä päivän koittaessa aamulla. Kotiin tullessani, jos ne eivät olleet ohitse, minä makasin vajan katolla ja nukuin, odottaen päivänvalon koittavan.

48   Sitten minä ajattelin, kuinka toisinaan sitten olin siellä kesäisin, otin keppini ja laitoin niillä pystyyn pienen tuulensuojan,  missä,  jos  satoi;  siellä  minä  makasin  ja  pidin vapoja  vedessä,  kalastaen;  vanha  pesukarhukoirani  makasi siinä. Minä saatoin sanoa: “Katsohan  tänne.  Tiedätkö,  että viime talvena minä leiriydyin juuri tässä  eräänä  yönä,  minä tein valkean tänne, kun minä odotin vanhan koirani tulevan tänne puun tykö, ja minulla oli valkea täällä. Maa oli jäätynyt viiden tuuman syvyyteen asti. Mutta, pikku kukka, mistä sinä tulit?” Näettekö? “Niin, ja mistä sinä tulit? Kuka tuli tänne ja istutti sinut? Ja mistä kasvihuoneesta he toivat sinut.  Tai–tai entä se, mistä sinä tulit?” Näettekö? Tuo pieni kukka, minä saatoin sanoa. “No, se oli jäistä ja kaikkea ja minä tein valkean siihen päälle. Jäädyttävän tekijän lisäksi siellä  oli kuumuustekijä, siellä oli tuo kuumuustekijä tuosta vanhasta tukista, missä minä poltin sinua. Ja kuitenkin tässä sinä olet, ja sinä olet elossa. Mistä sinä tulit?”

49   Mitä se oli? Oli toinen William Branham. Näettekö? Pieni täplä Iankaikkista Elämää siellä syvällä, Jumalan geeneistä, Jumalan Sana, joka oli laitettu sinne. Jokainen teistä voi ajatella samanlaisia asioita. Katsokaa, Se teki työtänsä.

50   Sitten katsokaa ylös puita, ja minä ajattelen: “Lehti, minä näin sinun putoavan alas viime vuonna, ja sinähän olet jälleen täällä takaisin? Mistä sinä tulet? Mikä toi sinut tänne?” Katsokaa, Se oli tuo Iankaikkinen Elämä, joka tekee työtään rungossa.

51   No niin, sitten eräänä päivänä, kun minä vaelsin eteenpäin, tuo Ääni puhui: “Älä koskaan tupakoi, juo ja niin edelleen.” Ja nuo nuoret miehet ja kaikki tulivat vanhemmiksi. Katsokaahan, siellä oli Jotakin vaikuttamassa.

52   Mutta silti yhtäkkiä minä katsoin ylös, ja minä sanoin: “Minä en ole Charles ja Ella Branhamin poika. Jokin kutsuu.” Niin kuin minun pieni kotkani: “Minä en ole kananpoika. Tuolla ylhäällä on Jotakin, jossakin. Oi Suuri Jehova, Kuka hyvänsä Sinä oletkin, avaa! Minä haluan tulla kotiin. Minussa on Jotakin, joka kutsuu.”

53   Sitten minä uudestisynnyin. Tuo pieni Elämä oli siellä, elämän vesi vuodatettiin Sen päälle, silloin  Se  alkoi  kasvaa. Nyt, tuo vanha elämä oli anteeksiannettu, laitettu Jumalan unohduksen mereen, ettei sitä enää koskaan muistettaisi minua vastaan. Näettekö? Nyt me seisomme vanhurskautettuina (niin kuin me emme koskaan olisi tehneetkään syntiä) Jumalan Läsnäolossa.

54   Sitten kun me tulemme Herran pöytään, meidän täytyy tulla kunnioittaen, rakkaudella ja kunnioituksella, ajatellen “Katsokaa, missä me olisimme olleet, jos Häntä ei olisi ollut.” Ymmärrättekö? Katsokaa, missä se olisi…

55   Sen vuoksi, Paavali, minä ajattelen, sanoessaan tämän: “Sentähden, kun kokoonnutte aterioimaan,  odottakaa toisianne.”  Se  on,  toisin  sanoen,  odottakaa  vain  muutama hetki, rukoilkaa, tutkikaa itseänne. Ja jos te tiedätte, että siellä on veli, joka on juuri aikeissa tehdä jotakin, mikä on väärin, tai jotakin, ja te rukoilkaa hänen puolestaan, myös. Näettekö? Katsokaahan: “odottakaa toisianne,” odottakaa vain hetki, rukoilkaa. Jos siellä on jotain tunteita teidän välillänne tai jotakin, älkää–älkää tehkö sitä–älkää tehkö sitä, menkää ja oikaiskaa se ensin. Näettekö? Menkää oikaisemaan se ensiksi, koska he haluavat tulla tänne niin puhtaina kuin me voimme olla, ja meidän ajatuksemme toinen toisistamme ja Jumalaa kohtaan ja toisiamme kohtaan, ja sitten me tulemme yhteyteen Herran pöydän ympärille. Näettekö?

56   Ja me teemme tämän, sen vuoksi että me annamme kiitoksen Hänelle, ja keskuudessamme. Me syömme leipää keskenämme, juoden viinin keskenämme, Hänen Verenään ja Lihanaan.

57   “Ellette syö Ihmisen Pojan Lihaa ja juo Hänen Vertansa, ei teillä ole Elämää itsessänne.” Näettekö? Katsokaahan, tämä on se, mitä Raamattu sanoi. Ellette te tee sitä, ei ole Elämää. Ymmärrättekö te? Te olette silloin, enemmän tai vähemmän, osoittamassa, että te häpeätte osoittaa olevanne kristittyjä, sen elämän tähden, jota te elätte. Ja silloin tämä  on  todella ratkaisun paikka. Sitten jos te ette tee sitä, teillä ei ole Elämää. Jos te teette sen kelvottomasti, te olette vikapäät Herran Ruumiiseen.

58   Sama asia vesikasteessa. Jos me sanomme: “Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Hän pelasti meidät synnistä, ja meidät on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimessä,” no, me tuotamme–me tuotamme häpeää Hänelle, kun me teemme asioita, jotka ovat väärin ja me–meidän täytyy maksaa siitä. Ja toinen asia, kun me teemme niin, me koetamme väittää yhtä ja teemme toista.

59   Se on meidän vikamme tänä päivänä. Mitä minä ajattelen…  Minä sanon “meidän,” minun, ja sen seurakunnan, jolle Herra Jumala on suonut minun puhua näinä viimeisinä hetkinä, joista me uskomme, että me olemme lopunajassa. Me uskomme, että Jumala on antanut meille Sanoman. Se on Jumalan määräämä, Jumala on vahvistanut Sen, Jumala on tuonut Sen julki. Nyt meidän täytyy tulla Hänen tykönsä kunnioituksella ja rakkaudella, ja sydämen, mielen ja sielun puhtaudella.

60   Te tiedätte, että se hetki on pian tuleva, kun–kun aivan meidän keskellämme on oleva… Pyhä Henki on puhuva niin kuin Se teki Ananiaan ja Safiran kohdalla. Muistakaa, katsokaa, tuo hetki on tulossa. Näettekö? Ja me olemme… No niin, muistakaa vain se, katsokaa, että Jumala tulee asumaan kansansa keskellä. Se on se, mitä Hän haluaa tehdä nyt.

61   Me voimme vastaanottaa  Sanoman,  niin  sanoaksemme…  Jos minä olisin nuori mies ja etsimässä vaimoa,  ja  minä löytäisin vaimon, minä sanoisin: “Hän on aivan täydellinen. Hän on kristitty. Hän on hieno nainen. Hän on tätä  kaikkea, minä olen luottavainen.” Riippumatta siitä, kuinka paljon luottamusta, miten minä ajattelen hänen olevan kunnollinen, minun täytyy hyväksyä hänet, hänen täytyy hyväksyä minut; katsokaahan, näiden vihkivalojen perusteella.

62   No niin, se on sama asia, minkä  me  huomaamme Sanomasta. Me näemme, että Se on oikein.  Me  näemme Jumalan vahvistavan Sen oikeaksi. Se on täydellisesti oikein. Vuosi vuoden jälkeen, vuosi vuoden jälkeen, Se jatkuu oikeana, jatkuu oikeana. Kaikki,  mitä  Se  sanoo,  tapahtuu  juuri  niin kuin Hän sanoi. No niin, me tiedämme,  että  Se  on  oikein, mutta, katsokaahan, älkää tehkö sitä järkiperäiseltä kannalta. Jos te teette, teillä on muilta lainattu uskonto. Näettekö? Me emme halua muilta lainattua uskontoa, jotakin, mitä joku toinen on kokenut siitä, ja me elämme heidän todistuksestaan.

63   Niin kuin minä uskon, että se oli Jeesus, joka sanoi Pilatukselle jotakin, sana, jota minä ajattelin, ja Hän sanoi siellä muutamia hetkiä aikaisemmin: “Kuka kertoi sen sinulle?” Tai “Paljastettiinko se sinulle? Kuinka sinä tiedät näistä asioista?” toisin sanoen. Minä en osaa sanoa, mikä tuo sana nyt on, siitä on kauan aikaa, kun luin sen, mutta: “Miten sinä–miten sinä tiedät tämän? Mitä? Kuinka? Kuka paljasti sen sinulle?” Siitä, että Hän on Jumalan Poika. “Kuka ilmoitti sen Sinulle? Kertoiko joku ihminen sen sinulle? Tai,” niin kuin Jeesus sanoi: “onko Minun Taivaallinen Isäni se, joka paljasti sen sinulle?” Näettekö? Näettekö? “Kuinka sinä sait sen selville, lainasitko sen muilta vai onko se täydellinen ilmestys Jumalalta?”

64   Onko tämä ehtoollinen vain jotakin, jota  varten  minä menen sinne, säädös, sanoen: “No, he muutkin ottavat sen, minäkin otan”? Se on ilmestys siitä, että minä olen osa Häntä ja minä olen osa teitä, ja minä rakastan teitä ja minä rakastan Häntä, ja me otamme tämän yhdessä vertauskuvana meidän rakkaudestamme Jumalaan, ja rakkaudestamme ja yhteenkuuluvaisuudestamme toisiamme kohtaan.

65   Nyt minä haluan lukea jotakin Kirjoituksista. Ja sitten minä luulen… Missä sinä… Millä tavalla veli Pearry sitten haluaakin tänään. Minä toivoisin, että te lukisitte sen minun kanssani, jos teillä on Raamattunne. 1.  Korinttolaiskirje  11. luku ja alkaen 23. jakeesta.

66   Ja sitten myös meidän tabernaakkelissamme, me olemme aina viettäneet tätä ja jalkojen pesua, aina, koska ne kulkevat yhdessä, käsi kädessä. Uskoakseni veli ilmoitti, että “keskiviikkoiltana” väentungoksen tähden ja koska teillä ei ole tarpeeksi… tilaa saadaksenne ihmiset sisälle  jalkojen pesua varten, he aikovat viettää–viettää sitä tänä keskiviikkoiltana.

67    No niin, 23. jae 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvusta, kuunnelkaa nyt Paavalia. Nyt muistakaa ja pitäkää tämä mielessänne, Galatalaiskirje 1:8: “Jos me taikka enkeli taivaasta saarnaa jotakin muuta evankeliumia teille,” (kuin tämä Evankeliumi, jonka hän oli saarnannut) “olkoon hän kirottu.” Näettekö?

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän,

Ja kun Hän oli antanut kiitoksen, hän mursi sen, sanoen: “Ottakaa ja syökää: tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne: tehkää tämä minun muistokseni.”

68   No niin, pysähtykäämme juuri tähän sanoaksemme: mutta Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiin ottaminen tällä ehtoollisella ei tarkoita sitä, että ehtoollinen on kirjaimellisesti Kristuksen ruumis. Se on katolisuutta. Minä en usko, että se on oikein. Minä uskon, että se on vain määräys, jonka Jumala antoi meille, katsokaahan, se ei ole varsinainen ruumis. Se on… No niin, se on oikeastaan pieni pala kosher leipää. Se on vain määräys.

69   Minä en myöskään usko, että Jeesuksen Kristuksen kaste (Jeesuksen Kristuksen nimessä) vedessä antaa anteeksi teidän syntinne. Minä en usko, että te… Minä uskon, että teitä voitaisiin kastaa koko päivän ajan… No niin, minä tiedän, että täällä on ehkä istumassa ihmisiä, jotka tulevat Apostolisesta kirkosta, minä tarkoitan, tai Yhtyneestä Helluntaikirkosta, missä he opettavat sitä. Mutta, katsokaahan, minä–minä en usko, että vesi antaa synnit anteeksi. Tai, jos niin olisi, silloin Jeesus kuoli turhaan. Näettekö? Minä uskon, että se on vain Jumalan määräys, katsokaahan, osoittamaan, että teille on annettu anteeksi. Mutta kastaa uudestisyntymiseksi, ei, minä–minä–minä en usko sitä. Minä en usko, että vesi antaa anteeksi syntejä.

70   Minä en myöskään usko, että tällä leivällä ja viinillä on mitään tekemistä teidän kanssanne, se on ainoastaan sen määräyksen täyttämistä, jonka Jumala on määrännyt meidät täyttämään. Näettekö? Aivan oikein. Minä uskon, että vesikasteen suhteen on sama asia. Minä uskon, että meidän on pakko tehdä se, koska Hän teki sen kaiken meille esimerkiksi. Ja Hän teki tämän meille esimerkiksi. Ja Hän pesi jalat meille esimerkiksi.

71   No niin: “Samoin hän otti myös,” 25. jae:

Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä   niin   usein (Muistakaa   nyt!) Sillä   niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. (Kuinka kauan? “Siihen asti kuin Hän tulee!” Näettekö? Näettekö?)

Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

72   Sallikaa minun pysähtyä hetkeksi. Syy, miksi hän sanoi tämän, te huomasitte sen toisessa jakeessa täällä, toisessa luvussa, että hän sanoi: “Käsittääkseni, kun te–kun te tulette yhteen ja olette syömässä, jotkut tulevat  jopa  juovuksiin Herran pöydässä.” He ymmärsivät sen väärin, näettehän. He vain ahmivat itseensä, näettehän. Samoin kuin ihmiset tekevät tänään, eläen millaista elämää tahansa ja nauttivat sen. Näettekö? Hän sanoi: “Teillä on kodit syödäksenne siellä, katsokaahan. Mutta tämä on määräys, jota meidän pitäisi noudattaa, näettehän.” No niin:

Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin  syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

sillä joka syö ja juo kelvottomasti, erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. (Näettekö?)

73   Mitä sinä olet? Sinä olet kristitty, sinä elät kaikkien edessä kristittynä. Ja jos sinä otat sen etkä elä niin kuin kristitty, sinä et erota Herran Ruumista. Sinä laitat kompastuskiven jonkun toisen tielle, näethän, kun he näkevät sinun  koettavan  tehdä sitä ja sitten sinä et elä niin kuin sinun pitäisi elää. Katsokaa, te ette erota Herran Ruumista. Tarkatkaa nyt, mitä se… mikä sen kirous on:

Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. (Oikea käännös tuosta sanasta, veli Pearry, on “kuollut.” Näettekö? Katsokaahan: “monet ovat kuolleet.”)

Mutta jos me–mutta jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi. (Katsokaa, jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi. Näettekö?)

Mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä tuomittaisi maailman kanssa. (Katsokaapa, ei mitään siteitä maailmaan.)

Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. (Näettekö?)

Ja jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Ja muun minä asetan järjestykseen, sitten kuin tulen. (Näettekö?)

74    No niin, toisin sanoen, älkää vain tulko ottamaan sitä jonakin… Niin kuin minä sanoin hetki sitten, mikä koski juutalaisia, heidän uhriansa, he… Se oli  ihmeellistä,  Jumala oli antanut sen, mutta se tuli sellaiseksi, missä he eivät tehneet sitä vilpittömyydellä ja kunnioituksella ja järjestyksessä, silloin siitä tuli vain… se tuli löyhkäksi Hänen nenässään.

75   No niin, sama asia on  meidän  tulossamme  ottamaan Herran ehtoollista, että, meidän täytyy tulla tietäen, mitä me olemme tekemässä. Aivan samoin kuin te menette veteen tullaksenne kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimessä, te tiedätte, mitä te olette tekemässä, te olette  pukemassa päällenne seurakuntaan sen, mitä Jumala on pannut teihin, Kristuksen.

76   Kun me otamme tämän, se osoittaa seurakunnalle, että: “Minä uskon jokaisen  Jumalan  Sanan.  Minä  uskon,  että  Hän on Elämän Leipä, joka tuli Jumalalta Taivaasta. Minä uskon, että jokainen Sana, jonka Hän sanoo, on Totuus. Ja minä elän sen mukaan parhaan tietoni mukaan Jumalan ollessa minun Tuomarini. Sen vuoksi, veljieni edessä, sisarteni edessäMinä–minä en sadattele, minä en kiroile, minä en tee noita asioita, koska minä rakastan Herraa, ja Herra tietää sen ja todistaa puolestani. Sen  tähden,  teidän  edessänne,  minä otan tämän palan Hänen ruumistansa, tietääkseni, ettei minua tuomita maailman kanssa.” Katsokaa, siinä se on, silloin se on siunaus.

77   Ja, muistakaa, minä voisin antaa tästä monia todistuksia, missä minä olen ottanut tämän ja  selittänyt  sen sairashuoneissa ja nähnyt heidän paranevan.

78   Muistakaa, kun Israel oli nauttinut tämän esikuvan,  he olivat vaeltaneet neljäkymmentä vuotta erämaassa eivätkä heidän vaatteensa koskaan edes kuluneet, ja he tulivat sieltä pois ilman, että heidän keskellään oli yhtään heikkoa, kahden miljoonan ihmisen ollessa esikuvana tästä. No niin, mitä onkaan sen täyttymys tekevä? Jos uhrieläimen ruumis teki sen heille, mitä onkaan Jeesuksen Kristuksen, Immanuelin, Ruumis tekevä meille? Olkaamme todella kunnioittavia, kun me tulemme. Olkaamme niin kunnioittavia, kuin me vain voimme olla, tullessamme.

65-1207 JOHTAJUUS (Leadership), Covina, California, USA, 7.12.1965

FIN

65-1207 JOHTAJUUS
(Leadership)

Covina, California, USA, 7.12.1965

1       Kiitos sinulle, veli Williams. Tervehdys veljelle ja hänen vaimolleen ja kaikille, jotka ovat läsnä näillä juhlapäivällisillä tänä iltana. On todella suuri etuoikeus olla täällä. Olen odottanut tätä hetkeä siitä asti, kun lähdimme tälle matkalle.

2       Haluan kiittää tuota naista. En voi muistaa hänen nimeään, mutta Billy juuri kertoi minulle heidän antaneen minulle laatikollisen joulumakeisia. He olivat tuoneet ne sinne autolle muutama hetki sitten. Tuo sisar, en voi muistaa hänen nimeään, mutta hän on täältä Kaliforniasta. Se oli minun ensimmäinen joululahjani, joten minä kiitän sinua siitä.

3       No niin, tällä hetkellä Tucsonin aika on kymmenen minuuttia yli yhdeksän, mutta luulisin sen olevan vain kymmentä yli kahdeksan täällä. Joten me… Minusta tuntuu, että ihmisten mielestä olen saarnatessani jokseenkin pitkäveteinen, joten minä toivon… [Yleisö taputtaa.] Kiitoksia. Ihmiset ovat niin mukavia täällä. Minä kiitän teitä.

4       Olen melkeinpä hieman väsynyt saarnaamiseen tänä iltana. Olen matkustanut niin pitkän matkan Shreveportista. Ja kaikkialla muuallakin (tullessani tännepäin) ilta illan jälkeen, ja se saa teidät hieman sekaisin, tiedättehän, ja on kylmä, ja kurkkunne tulee käheäksi. Lähdin Shreveportista. Menetin hiukseni ollessani… joitakin vuosia sitten. Ja minulla on pieni peruukki, jonka panen päähäni saarnatessani maan pohjoisosissa välttyäkseni kylmettymiseltä. Ja unohdin sen mennessäni Shreveportiin, ja todella vilustuin siellä. Kun tuuli puhaltaa sillä lailla, te ette voi kuvitella, mitä se tekee minulle. Menetin hiukseni onnettomuudessa, ja iho on vielä pehmeä, ja pienikin hikoileminen saa sen heti tuntumaan kurkussani, joten minun on täytynyt peruuttaa monia kokouksia. Ja niinpä minä olen hieman käheä tänä iltana.

5       Haluamme sanoa, että meillä on ollut ihmeellistä aikaa kokouksissa ja matkatessamme kukkuloiden yli. Eilen illalla meillä oli ihmeellinen aika veljien kanssa siellä. Siellä oli suuri väenpaljous, ja ihmiset olivat ihmeellisen tarkkaavaisia ja kunnioittavia ja mukavia. Joten se saa minut tuntemaan todella hyvältä ollessani osana Täyden Evankeliumin Liikemiehiä.

6       Minulla on Sanoma, ja tunnen sen olevan Jumalalta. Se on hiukan outoa joillekin ihmisille. En voi ole enempää… Minun on oltava se, mikä minä olen. Ja me.. Tarkoitukseni ei ole olla erilainen, se vain johtuu siitä, että elän muuttuvassa ajassa.

7       Niin kauan kuin rakennatte suoraa seinää, se on hienoa, muurarit voivat jatkaa suoraan. Mutta kun teidän on käännyttävä kulman ympäri, niin silloin… Ja me emme rakenna seinää. Me rakennamme taloa, näettehän, joten näiden käännösten on tultava. Ne tulivat Martin Lutherin, John Wesleyn ja helluntailaisten ajanjaksossa, ja nyt se on jälleen täällä. Joten me… On vaikeata tehdä käännöstä nurkassa. Mutta minä olen niin kiitollinen Jumalalle, että vaikka se onkin ollut niin karkeata, ihmiset ovat reagoineet siihen sataprosenttisesti. Joten me olemme kovasti kiitollisia; kiitoksia jokaiselle teistä.

Ja nyt ennen kuin avaamme Kirjan, puhukaamme sen Tekijälle, tekisittekö niin hetkeksi, kun me kumarramme päämme.

8       Rakas Jumala, me olemme kiitollisia Sinulle tänä iltana etuoikeudesta tuntea Jeesus Kristus, meidän pelastajamme, Sinun Poikasi, ja meidän syntiemme anteeksi antaminen, ja tietää, että Hänen verensä riittää peittämään kaikki meidän syntimme ja vääryytemme. Ne ovat niin pyyhityt pois ja heitetyt Jumalan unohduksen mereen, ja Hänen Morsiamensa on seisova Hääaterialla, puhtaana ja koskemattomana, tullakseen vihityksi Jumalan Pojan kanssa. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä kaikesta, ja uskomme olevamme tietoisia siitä, ettemme luota omiin ansioihimme vaan yksin Hänen ansioonsa, siihen mitä Hän on tehnyt meitä varten. Olemme niin kiitollisia.

9       Kiitos siitä menestyksestä, jota näillä veljillä oli meren takana ja maissa siellä, missä he isoavat ja janoavat Jumalaa. Minä rukoilen, Herra, että jos he menevät sinne takaisin, niin nämä lapset, jotka he toivat Valtakuntaan, tulisivat olemaan iso-isoäitejä ja isoisiä lapsille, jotka he myös tuovat sisälle. Suo se, Isä.

10   Siunaa meitä yhdessä tänä iltana, ja antakoon Pyhä Henki meille asiat, joita me tarvitsemme. Sulje suumme asioille, joita meidän ei tule sanoa, ja avaa sydämemme vastaanottamaan se, mitä Sinä haluat sanoa meille. Suo se, Isä. Jeesuksen nimessä me rukoilemme. Aamen.

11   No niin, menkäämme nyt Raamattuun ja pieneen tekstiin, josta haluaisin hetkisen puhua tänä iltana. Te löydätte sen Markuksen 10. luvusta.

12   Joitain vuosia sitten ei minun puhuessani tarvinnut kirjoittaa muistiinpanoja, sillä kykenin muistamaan sen. Enkä tarvinnut laseja lukeakseni sitä Raamatusta. Mutta nyt täytettyäni kaksikymmentäviisi vuotta, toiseen kertaan, niin minun on vaikeampi tehdä se samalla tavalla kuin minulla oli tapana tehdä se. Niin kuin on käytetyn autonkin kanssa: olen vielä toimintakunnossa. Kyllä, ja haluan vielä jatkaa matkaani, kunnes minun on aika tulla romuläjäksi tullakseni muotoilluksi uudestaan. Niin on luvattu.

13   Aloittakaamme Luukkaan 10. luvusta, 21. jakeesta. jos vain voin löytää sen täältä jostakin. Olen erehtynyt, se on Markuksessa. Olen pahoillani.

14   Pyhän Markuksen 10. luku, ja haluan lukea aloittaen 21. jakeesta. Aloittakaamme mieluumminkin 17. jakeesta:

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”

Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä varasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”

Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti.”

Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.”

Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Siunatkoon Herra oman Sanansa lukemisen.

15   Nyt me tulemme puhumaan tänä iltana tästä aiheesta. Haluan tekstini olevan Seuraa Minua, ja aiheeni on: Johtajuus.

16   No niin, on outoa, mutta minä ajattelin, että ehkäpä, tänään rukoillessani… Ja minulta on kulunut pitkän aikaa, jokaisena iltana, koko matkan aikana, puhuessani Sanomaa, joka minulla on, ja jonka Herra on antanut minun puhuttavakseni. Minä ajattelin, että kun nyt olemme täällä uudessa paikassa tänä iltana, lähestyväni sitä erilaisesta suunnasta. Ja monasti puhuessamme tästä olemme kutsuneet sitä: Rikas nuori hallitsija. Ja monet minun veljistäni, jotka ovat sananpalvelijoita täällä, ovat varmasti lähestyneet sitä monella eri tavalla. Minä haluan yrittää lähestyä sitä erilaisella tavalla tänä iltana, kuin mitä milloinkaan ennen olen tehnyt, aiheenani Johtajuus.

17   Muistakaa tämä, että jokaisen meistä nuoren tai vanhan, ottaessamme ensimmäistä askelta elämässä, jonkun on täytynyt johtaa teitä. Tämä on oikein. Ja ottaessasi viimeisen askeleesi, joku tulee johtamaan sinua. Jonkun on johdettava.

18   Jumala vertaa meitä lampaisiin. Ja jos joku tietää lampaiden kasvattamisesta ja lampaiden luonteesta, niin te tiedätte, ettei se voi johtaa itseään, sitä pitää johtaa. Jopa teurastamoissa me näemme, että vuohi johtaa lampaita teurastettavaksi. Vuohi johtaa niitä, tuota käytävää ylös, ja sen loppuessa se itse hyppää pois, ja lampaat menevät suoraan teurastettaviksi. Joten me näemme, ettei lammas kykene menemään minnekään itsenäisesti.

19   Muistan kokemukseni, joka minulla kerran oli yhden lampaan kanssa. Ollessani riistanvartijana Indianan osavaltiossa ja ollessani siellä ulkona niityllä minä kuulin jotakin, joka oli mitä säälittävin huuto. Se oli pieni karitsa, joka oli eksynyt äidistään. Eikä se voinut löytää tietään äitinsä luo eikä äiti karitsansa luo. Minä nostin tuon pikku karitsan ylös, ja kuinka hiljaa se lepäsikään ruumistani vasten. Minä kävelin edelleen pitäen käsissäni tuota pikku kaveria. Se itki, ja minä kuuntelin sitä. Kuinka se ainoastaan nojasi pientä päätään minua vasten ja näytti tietävän, että minä tulisin auttamaan sitä.

20   Minä ajattelin: “Oi, Ikiaikojen Kallio, halkeama minua varten, nosta minut ylös, Herran Jeesuksen käsivarsilla, ja anna minun olla tyytyväinen tietäessäni olevani matkalla kotiin ollakseni rakkaitteni kanssa.” Ja minä ajattelin: “Elämäni matkan päässä, vain ota minut Sinun käsivarsillesi, Herra, että voin tietää tulevani kuljetetuksi tuon virran ylitse sinne toiselle puolelle, missä ei tule olemaan surua eikä sairautta, ja missä tulen olemaan rakkaitteni kanssa, joita olen rakastanut.”

21   Jos tutkitte luontoa, te huomaatte suuria asioita luonnossa. Kaiken minkä näen, on Jumala tehnyt. Hän on luonnon Tekijä. Luonto toimii jatkuvaisuudessa. Koko luonto toimii sillä tavalla. Huomatkaa, kaikki… Kuten olen sanonut, uskoakseni se oli eilen illalla: “Luonto todistaa Jumalasta.” Jos sinulla ei koskaan ole ollut Raamattua, voit silti seurata luontoa ja tulla tietämään, että tämä Raamattu on Totuus.

22   Minulla on ollut etuoikeus olla ympäri ja ympäri maailman. Olen nähnyt erilaisia uskontoja ja lukenut niiden vaiheista. Muhamettilaiset, olen lukenut Koraanin, ja nähnyt shikhiläiset, jainsilaiset ja  muhamettilaiset sekä buddhalaiset ja kaikkia sellaista, mutta kaikilla niillä on omat filosofiansa, uskontunnustuksensa ja lakikirjansa ja niin edelleen. Mutta meidän Raamattumme on Totuus, ja meidän Jumalamme on ainoa oikea, sillä joka ainoan heistä on näytettävä hauta jossakin, jossa heidän perustajansa yhä makaa. Mutta kristillisyys voi osoittaa tyhjää hautaa ja elää Hänen Läsnäolossaan, joka sinne pantiin. Hän on elossa! Se ei ole Jumala, joka oli, vaan Jumala, joka on. Ei “Minä olin” tai “tulen olemaan”, vaan “MINÄ OLEN.”

23   Koko luonto on jatkuvuudessa, kuten olen sanonut, puhuessani Seurakuntajaksoista, joka meillä on kirjasina nyt. Osoitin sen Seurakuntajaksoissa. Kuinka me näemme Seurakunnan tulevan kypsyyteensä, kuinka se kasvaa tarkalleen, niin kuin kaikki muukin luonnossa tekee.

24   Me puhuimme eräänä päivänä siitä, kuinka aurinko nousee pienenä vauvana, todella heikkona; sillä ei ole paljoakaan voimaa. Ja kun päivä menee eteenpäin, tulee se vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kahdeksalta se on kuin nuori poika tai tyttö aloittaessaan koulunkäynnin. Sitten noin yhdentoista aikaan se pääsee koulusta ja on valmis suorittamaan palveluksensa. Sitten se kulkee edelleen, kunnes noin kello kolmelta se muuttuu keski-iästä vanhukseksi. Ja sitten illalla se kuolee. Onko se auringon loppu? Ei. Se palaa takaisin seuraavana aamuna todistamaan siitä, että on olemassa elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus. Näettekö? Ymmärrättekö?

25   Me katselemme puita, kuinka ne muuttuvat ja mitä ne tekevät. Minä olin jonkin aikaa sitten tuolla alhaalla Kentuckyssa. Minä pidän oravien metsästyksestä, ja menin sinne syksyllä ystäväni kanssa metsästämään oravia. Ja oli äärettömän kuivaa.

26   Jos te olette koskaan metsästänyt harmaaoravia, silloin tiedätte kuinka vaikeata on lähestyä niitä lehtien rapistessa jalkojen alla. Houdini on amatööri pakenemistaiteilija niihin verrattuna, ne todella osaavat sen taidon. Ja sitten kun yrittää ampua silmään viideltäkymmeneltä metriltä, tarvitaan hyvää metsästystaitoa saadakseen ammutuksi päivässä määrän, jonka laki sallii.

27   Joten minun ystäväni herra Wood, kääntynyt jehovantodistaja, oli minun kanssani. Hän sanoi: “Tunnen miehen tuolla, jonka tilalla on paljon…” Me kutsumme niitä siellä “huutajiksi”.

28   Kuinka moni tietää, mikä “huutaja” on? No niin, riippuu mistä osasta Kentuckya tulet. Näettehän, minä olen kotoisin sieltä päin.

29   Aivan kuten yhdessä näistä kokouksista jokin aika sitten. Olen kertonut tämän jo veli Williamsille ja muutamille muille, kuinka he siellä sanoivat: “Nouskaamme ylös ja laulakaamme kansallislaulu.”

30   Ja minä lauloin: “Minun vanha Kentuckyn kotini.” Joten kukaan ei yhtynyt siihen minun kanssani. Se oli ainoa kansallislaulu, jonka tunsin. Joten me olimme…

31   Hyvä on. [Veli Branhamille ojennetaan paperi.] “Olkaa hyvä ja rukoilkaa naisen puolesta täällä, jonka nenästä juuri nyt vuotaa verta.” Rukoilkaamme.

32   Rakas Jumala, minä pyydän Sinua Herra, Sinä olet suuri Parantaja. Ja minä pyydän, että Sinun armosi ja laupeutesi koskettaisi tätä naista juuri nyt ja pysäyttäisi tuon verenvuodon. Me olemme uskovia ihmisiä kokoontuneena yhteen. Tuo nainen on tullut tänne nauttiakseen Herran Sanasta ja ihmisten seurasta, ja minä pyydän Sinua Herra, juuri nyt, nuhtelemaan vihollista ja lopettamaan tuon verenvuodon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Ja me uskomme sen.

33   Menkäämme eteenpäin tämän pienen kertomuksen kanssa päästäksemme vireeseen, ennen kuin aloitamme näiden raamatunpaikkojen kanssa, joita minulla on kirjoitettuna tänne.

34   Niinpä hän sanoi: “Menkäämme sinne tapaamaan tätä vanhaa miestä. Hänen maillaan on paljon huutajia.” Ja hän jatkoi: “Mutta hän ei ole uskovainen, ja saattaa olla, että hän ajaa meidät kiroten ulos, jos menemme sinne.”

35   Minä sanoin: “Me olemme olleet leiriytyneinä tänne jo kaksi viikkoa emmekä ole saaneet yhtään oravaa.” Ja me olimme likaisia ja kasvoiltamme parroittuneita.

36   Hän sanoi: “Hyvä on, menkäämme sitten sinne.”

37   Joten me menimme sinne, noin kahdenkymmenen mailin päähän. Olin ollut sielläpäin kerran aikaisemmin, metodistien leirintäalueella. Herra teki siellä silloin suuria asioita, ja meillä oli suuri parantamiskokous metodistien keskuudessa. Ja sitten me ajoimme sinne kauas noiden mäkien ja rinteiden taakse. Teidän on tunnettava Kentucky tietääksenne, minkälaisesta paikasta oli kysymys. Ja kun sitten tulimme tuohon taloon, siellä istui vanha mies, tai kaksi vanhaa miestä, jotka istuivat siellä hatut kasvojen yli vedettyinä. Sitten hän sanoi: “Tuolla hän on, hän on kova pala. Hän vihaa sanaa ‘saarnaaja’.”

38   Joten minä sanoin: “Hyvä on, minun on sitten parempi istua autossa, tai emme pääse ollenkaan metsästämään. Mene sinä ja pyydä häneltä lupa metsästykseen.”

39   Joten hän meni ulos, käveli sinne ja puhui heille. Ja Kentuckyssa on aina tapana kuten tiedätte “kutsua sisälle”. Ja niinpä hän meni sinne ja sanoi: “Minä ajattelin kysyä, että voisimmeko metsästää jonkin aikaa sinun maillasi.”

40   Vanha mies, noin seitsemänkymmentäviisivuotias, istui siellä jauhaen tupakkaa suussaan, sylkäisi sen ja sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Hän sanoi: “Minun nimeni on Wood.”

Hän kysyi: “Oletko sinä sukua vanhalle Jimille, joka ennen asui…”

Hän vastasi: “Kyllä, minä olen Jimin poika. Minun nimeni on Banks.”

41   “Hyvä on”, hän sanoi, “vanha mies Jim oli rehellinen mies. Joten sen kun vaan metsästät.” Sitten hän kysyi: “Oletko sinä yksinäsi?”

Hän sanoi: “Ei, minun pastorini on tuolla mukanani.”

Hän sanoi: “Mitä?”

Hän sanoi: “Minun pastorini on mukanani, hän metsästää kanssani.”

42   Mies kysyi: “Wood, ethän vain tarkoita, että olet vajonnut niin alas, että sinun on kuljetettava saarnaajaa kanssasi kaikkialle minne menet?”

43   Hän oli raaka vanha kaveri, joten ajattelin, että minun olisi parasta mennä ulos autosta, tiedättehän. Joten kun kävelin sinne, hän sanoi: “No niin, sinä olet saarnaaja, häh?”

44   Sanoin: “Kyllä, herra.” Hän katseli minua päästä kantapäähän. Oravanverta ja likaa. Sanoin: “Enpä taida paljoa näyttää sellaiselta.”

45   Hän sanoi: “Oi, minä tavallani pidän siitä.” Hän sanoi: “Tiedätkö, minä haluan sanoa sinulle jotakin. Minua pidetään täysin uskosta osattomana!”

46   Sanoin: “Kyllä, herra, ymmärsin sen niin olevan. Kuitenkaan en ajattele, että se olisi mikään ylpeilyn aihe. Ajatteletko sinä niin?”

47   “No niin”, hän sanoi, “enpä tiedä. Minäpä kerron sinulle, mitä ajattelen sinun kaltaisistasi kavereista.”

Sanoin: “Hyvä on.”

48   Hän sanoi: “Te haukutte väärän puun juurella.” Ja kuinka moni tietää sen merkityksen? Näettekö? Se tarkoittaa, että koira valehtelee, näettekö. Pesukarhu ei ole ensinkään siinä puussa. Ja hän sanoi: “Sinä haukut väärän puun juurella.”

Sanoin: “Se on sinun mielipiteesi.”

49   “Kyllä”, hän sanoi, “katso, näetkö tuon vanhan savupiipun tuolla?”

“Kyllä.”

50   “Minä synnyin siellä seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten”, hän sanoi, “ja minä olen elänyt näillä kukkuloilla koko sen ajan. Ja olen katsellut taivasta kohden, ja olen katsellut sinne ja tänne, ja varmasti näiden seitsemänkymmenenviiden vuoden aikana minun olisi pitänyt nähdä jotakin, mikä näyttäisi Jumalalta. Etkö sinäkin ajattele niin?”

51   Sanoin: “No, sehän riippuu siitä, mitä sinä katsot. Näetkö, mitä sinä tahdot nähdä.”

52   Ja hän sanoi: “Minä en varmastikaan usko sellaisen olennon olemassaoloon. Ja minä uskon teidänlaistenne kaverien ainoastaan ottavan petoksella rahat ihmisiltä. Tästä siinä vain on kysymys.”

53   Minä sanoin:” Sinä olet Amerikan kansalainen, joten sinulla on oikeus omiin ajatuksiisi.”

54   Hän sanoi: “Kerran oli yksi kaveri, josta olen kuullut, ja jos milloinkaan voisin päästä keskustelemaan tuon kaverin kanssa, minä haluaisin kysyä häneltä muutamia kysymyksiä.”

Minä sanoin: “Kyllä, herra.”

55   Hän sanoi: “Se oli saarnaaja, ja sinä saatat tuntea hänet. Hänellä oli kokous jokin aika sitten täällä Campbellsvillessä, tuolla kirkon leirintäalueella. Olen unohtanut hänen nimensä, hän oli Indianasta.”

Ja minä sanoin: “Oi, niinkö, herra.”

56   Veli Wood aikoi sanoa jotakin: ”Minä, tuota..” (“Älä sano sitä.”) Ja niin hän sanoi…

Minä sanoin: “Mitä hänestä?”

57   Hän sanoi: “Tuolla oli eräs vanha nainen tuolla mäellä, ja tiedätkö, hän oli kuolemassa syöpään, ja minä kävin siellä aamuisin vaimoni kanssa siivoamassa hänen vuoteensa. Sillä häntä ei voitu enää kohottaa tarpeeksi korkealle, jotta ulostusastia olisi voitu panna vuoteeseen hänen alleen, joten hänen vuodevaatteensa piti vaihtaa.” Sitten hän jatkoi: “Hän oli kuolemassa. Hän oli ollut Louisvillessä, ja lääkärit siellä eivät enää voineet auttaa häntä, vaan sanoivat, että ‘hän tulisi kuolemaan’.”

58   “Ja hänen sisarensa meni tuohon kokoukseen, jossa tuo saarnaaja seisoi siellä puhujanlavalla katsoen sinne perälle yli yleisön ja kutsuen tuota naista nimeltä ja sanoi hänelle: ‘Kun lähdet, ota nenäliinasi, joka sinulla on käsilaukussasi.’ Ja hän kutsui tätä naista, joka oli siellä kahdenkymmenen mailin päässä, nimeltä ja sanoi hänen kärsivän syövästä, ja mikä hänen nimensä oli, ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hän käski hänen ottaa tuo nenäliina ja panna se tämän naisen päälle, ja hän tulisi paranemaan tuosta syövästä.”

59   Sitten hän jatkoi: “He tulivat tänne tuona yönä. Ja rehellisesti sanoen, kuulin kauheata kirkumista tuolta mäeltä. Minä ajattelin Pelastusarmeijan olevan irti siellä ylhäällä. Ja minä sanoin: ‘Kaiketi tuo vanha sisar on kuollut.’ Huomenna me tulemme ottamaan vankkurit ja kuljetamme hänet tuonne valtatien reunalle, josta he voivat viedä hänet hautausurakoitsijalle. Joten me jäimme odottamaan, sillä ei ollut mitään tarvetta mennä sinne ylös tuohon aikaan yöstä. Se oli noin mailin päässä siellä mäellä.” Hän sanoi: “Me menimme sinne ylös seuraavana aamuna, ja arvaapa, mitä oli tapahtunut?”

Minä sanoin: “En, herra.”

60   Hän sanoi: “Hän istui siellä syöden paistettua omenapiirakkaa ja joi kahvia miehensä kanssa.”

Ja minä sanoin: “Tarkoitatko sitä todella?”

Hän sanoi: “Kyllä, herra.”

“Oh”, minä sanoin, “no niin, herra, ethän sinä todella tarkoita sitä.”

61   Hän sanoi: “Se, mikä minua vaivaa… Kuinka tuo mies, joka ei ollut milloinkaan aikaisemmin ollut täällä, tiesi nuo asiat.” Näettekö?

Ja minä sanoin: “Oi, ethän sinä sellaista usko.”

Hän sanoi: “Se on totta.”

Minä kysyin: “Uskotko sinä sen?” Näettekö?

62   Hän sanoi: “Hyvä, mene vain ylös tuonne mäelle. Minä kykenen todistamaan sen sinulle.” Hän oli nyt saarnaamassa minulle, näettekö?

63   Joten minä sanoin: “Hmm.” Minä nostin maasta omenan ja sanoin: “Voinko ottaa yhden näistä omenista?” ja puhdistin sitä vaatteisiini.

64   Hän sanoi: “No, nuo madot syövät ne kuitenkin, joten arvelisin sinun voivan ottaa yhden.” Ja sitten… Ja nyt minä sanoin purtuani sitä: “Tämä on hyvä omena.”

65   Hän sanoi: “Kyllä vaan. Tiedätkö mitä? Minä istutin tuon puun noin neljäkymmentä vuotta sitten.”

Sanoin: “Oi, niinkö?”

“Kyllä, herra.”

66   Ja minä sanoin: “Hyvä, ja joka vuosi nuo lehdet putoavat pois puusta, ja tietääkseni meillä ei ole vielä ollut pakkasta, koska on vasta elokuun alku.”

67   “Kyllä, herra, se tapahtuu syksyllä, ja uskoisin sen tulevan aikaisin tällä kertaa.”

68   Muutin puheenaihetta, näettehän. Ja minä sanoin:” Tiedäthän, että on käsittämätöntä, kuinka tuo mahla poistuu tuosta puusta, ja lehdet putoilevat pois, vaikkei vielä ole ollut yhtään pakkasta tappaakseen nuo lehdet.”

69   Ja hän sanoi:” No, mitäs sillä on sen kanssa tekemistä, mistä me puhumme?”

70   Sanoin: “Minä vain ihmettelen.” (Tiedättekö, että äidilläni oli tapana sanoa: “Anna lehmälle tarpeeksi köyttä, niin se hirttää itsensä”. Joten minä vain annoin hänelle paljon köyttä.)

71   Hän kuitenkin jatkoi sanoen: “Mitä sillä on tekemistä tämän kanssa.”

72   Sanoin: “Tiedätkö, että Jumala kasvattaa nuo omenat niin kuin lehdetkin, jotta voit istua sen varjossa ja nauttia noista omenoista. Ja joka vuoden syksyllä tuo elämä menee sinne alas ja tulee uudelleen omenien ja lehtien kanssa?”

73   Ja hän sanoi:” Sehän on vain luonto, näethän, se on luonto.”

74   “Tietenkin se on luonto”, sanoin, “se on luonto, mutta Jonkun on hallittava luontoa.”

Näettekö, ja sitten minä sanoin: “Kerropa sinä minulle, mikä tekee sen?”

75   Hän sanoi: “Niin, kyseessä on vain luonto, joka saa sen aikaan.”

76   Sanoin: “Kuka on se, joka käskee tuota pientä lehteä?” Jatkoin:” No niin, nuo lehdet putoavat pois, jotta mahla menisi alas juuriin. Ja jos tuo mahla pysyisi puussa yli talven, mitä silloin tapahtuisi?”

77   Hän vastasi: “Se tappaisi puun.”

78   “Hyvä”, sanoin. “Mikä älykkyys juoksuttaa tuon mahlan sinne juuriin, ja mikä käskee sitä sanoen: ‘0n aika lähteä nyt, koska syksy on tulossa. Menehän sinne alas juuriin piiloon?” Sitten se pysyy siellä juurissa kuten haudassa, ja seuraavana keväänä se tulee jälleen takaisin ylös ja tuo tullessaan omenat ja lehdet.”

79   Hän sanoi: “Luonto vain sen tekee. Hän sanoi: “Sää! Sinähän tiedät, kuinka se muuttuu syksyn tullessa.”

80   Sanoin:” Panehan ämpärillinen vettä tuon tolpan nokkaan tuolla ulkona, ja tulet näkemään juoksuttaako luonto sen tuon pylvään alapäähän, ja tuoko se sen ylös uudestaan. Ymmärrätkö?”

“No niin”, hän sanoi, “saatat olla oikeassa.”

Minä sanoin: “Ajattelehan sitä sillä aikaa, kun me olemme metsästämässä.”

Hän sanoi: “Voitte metsästää missä haluatte.”

81   Sitten minä sanoin: “Kun tulen takaisin, niin voit kertoa minulle, mikä älykkyys juoksuttaa mahlan puusta alas juuriin ja pitää sen siellä koko talven. Se on se sama älykkyys, joka kertoi minulle tuosta naisesta tuolla.”

Hän kysyi: “Kertoi sinulle?”

Sanoin: “Kyllä, herra.”

Hän sanoi: “Et kai sinä ole tuo saarnaaja!”

Minä sanoin: “Tiedätkö hänen nimensä?”

Hän vastasi: “Kyllä.”

Minä sanoin: “Branhamko?”

Hän sanoi: “Juuri hän.”

Sanoin: “Se on oikein.” Näettekö?

82   Ja tiedättekö mitä? Minä johdatin tuon vanhan miehen Kristuksen luo, juuri siellä hänen oman todistuksensa johdosta.

83   Ja vuotta myöhemmin olin siellä ja pysäytin sinne pihalle autoni, jossa oli Indianan rekisterikilvet. He olivat muuttaneet pois; mies oli kuollut. Ja kun sitten palasin metsästämästä, siellä seisoi hänen vaimonsa ollen todella raivoissaan minulle. Ja minä ajattelin, että minullahan oli lupa metsästykseen. Ja tuo nainen tuli sinne ulos sanoen: “Etkö osaa lukea?”

84   Sanoin: “Kyllä, rouva.” Hän kysyi: “Näitkö nuo laput, joissa lukee: ‘Ei metsästystä!’?”

85   Sanoin: “Kyllä, rouva, mutta minulla on lupa.”

86   “Sinulla ei ole lupaa”, hän sanoi. “Nuo kieltolaput ovat olleet paikoillaan monta vuotta.”

87   Minä sanoin: “Siinä tapauksessa olen ollut väärässä, sisar, olen pahoillani.”

88   Hän sanoi: “Pahoillaanko, vielä mitä! Nuo Indianan rekisterikilvet tuolla, ja pysäköitte tänne, te olette mitä röyhkeimpiä ihmisiä!”

Sanoin: “Voisinko saada selittää asian?”

“Kyllä! Kuka antoi sinulle luvan?”

89   Sanoin: “En oikein tiedä, se oli vanhemmanpuoleinen mies, joka istui täällä verannalla, kun olin täällä viime vuonna, ja me keskustelimme Jumalasta.” Näettekö?

Sitten hän katsoi ja sanoi: “Oletko sinä veli Branham?” Sanoin: “Kyllä rouva.”

90   Hän sanoi: “Anna minulle anteeksi, en tiennyt, kuka sinä olit.” Sitten hän jatkoi: “Minä haluan kertoa sinulle hänen todistuksensa. Kuolemansa hetkellä hän nosti kätensä ylös ja ylisti Jumalaa. Hän kuoli uskovana kristittynä ja meni Jumalan luo.” Näettekö?

91   “Jos he olisivat hiljaa, niin kivet huutaisivat.” Luonnossa on jotakin.

92   Katsokaa lintuja, katsokaa eläimiä, katsokaa kaikkea, ja te katselette luontoa.

93   Katsokaa pientä kyyhkystä, kuinka se lentää. Sillä ei ole sappea, joten se ei voi syödä, mitä korppi syö, sillä se on erilainen lintu. Näettehän? Sillä ei ole sappea. Sen ei tarvitse kylpeä vedessä, koska sillä on jotakin sisäpuolella, joka puhdistaa sen sisältäpäin ulos, näettehän.

94   Samalla tavalla on kristityn kanssa. Sillä tavalla Jumala on esittänyt itsensä, kyyhkysenä. Näettekö. Ja Jeesus esitettiin Karitsana. Luonnossa te tulette aina löytämään Jumalan. Ja Jumala on verrannut meitä lampaisiin, joita tulee johtaa. Oletteko ennen huomanneet sitä, saarnasin jokin aika sitten, kuinka Kyyhkynen tuli alas Karitsan ylle johtaakseen Karitsaa ja Se johti Hänet teurastettavaksi. Tuo Kyyhkynen! Tuo Kyyhkynen ei olisi voinut laskeutua minkään muun kaltaisen eläimen ylle, koska niillä molemmilla täytyi olla samankaltainen luonne. Ymmärrättekö? Kyyhkynen ei olisi voinut tulla suden ylle, sillä se olisi murissut, ja Kyyhkysen olisi täytynyt paeta sitä.

95   No niin, samoin on nytkin, meidän ilkeät tapamme saavat Pyhän Hengen kaikkoamaan ja pakenemaan pois. On oltava saman kaltaiset luonteet. Taivaallinen lintu, kyyhkynen, ja nöyrin maallinen eläin, karitsa, soveltuvat yhteen. Kun Pyhä Henki tulee yllemme ja tekee meistä uusia luomuksia, silloin Hän voi johtaa meitä. Mutta kun me yritämme elää samaa vanhaa elämäämme, se ei tule onnistumaan! Se ei toimi.

96   No niin, kun te otitte ensimmäisiä askelianne elämässä, ehkä jonkun ystävällisen vanhan äidin kädet johtivat teitä silloin. Nuo kädet saattavat levätä tänä iltana liikkumattomina jossakin hautausmaalla, mutta tuo käsi tuki sinua ottaessasi ensi askeliasi.

97   Sitten sen jälkeen, kun äiti oli opettanut sinut kävelemään, sinä kävelit ehkä muutamia askelia ja kaaduit ja nousit jälleen ylös ja luulit tekeväsi jo suuria asioita. Tuli opettajan vuoro koulussa johtaa sinua opintielle, miten sinun tuli toimia ja mitä sinun tuli oppia ja niin edelleen.

98   Sitten kun opettaja koulussa oli lopettanut sinun kohdallasi, tuli ehkä isäsi vuoro opettaa sinulle ammatti tai kuinka olla menestyvä liikemies, kuinka tehdä asiat oikein. Ehkäpä äitisi opetti sinulle, kuinka tulisi olla perheenemäntä, kuinka tehdä ruokia ja niin edelleen.

99   Sitten kun he olivat lopettaneet kohdallasi, tuli ehkä jonkun saarnaajan tai papin vuoro johtaa sinua.

100   Mutta kuka johtaa sinua nyt? Tästä on kysymys juuri tällä hetkellä. Kaikkia meitä johtaa joku tänä iltana. Niin täytyy olla. Meitä johdetaan. Pankaapa merkille.

101   Katsokaamme nyt tätä nuorta kaveria… Mistä hän oli saanut vaikuttimensa. Katsokaamme nyt tätä nuorta liikemiestä, joksi me kutsumme häntä, sillä hän oli liikemies. Hän oli menestynyt mies. Katsokaamme hänen johtajiaan.

102   Ehkäpä hänen äitinsä ensin opetti hänen ollessaan pieni poika, kuinka hänen tuli toimia. Hänen isänsä oli tehnyt hänestä menestyksekkään miehen ja ehkäpä jättänyt hänelle perinnön, koska hän itsekin oli kansan johtomiehiä. Ehkäpä hänen isänsä oli kuollut, ja hän oli nyt liikkeen johdossa. Me voisimme kutsua häntä tänään kristityksi liikemieheksi, tai uskonnolliseksi liikemieheksi, uskoisin sen kuvaavan häntä parhaiten.

103   Tämä mies oli uskonnollinen. Missään tapauksessa hän ei ollut uskosta osaton. Ja hänen äitinsä oli opettanut hänet käyttäytymään oikein, kuinka kävellä ja pukeutua. Hänen isänsä oli opettanut hänelle liikkeenhoitoa ja kuinka olla menestyvä mies; ja hänen liikkeensä menestyi. Isä ja äiti olivat kasvaneet kirkossa ja esittelivät hänet papille, joka oli tehnyt hänet todella uskonnolliseksi mieheksi. Niinpä hän oli hienosti sivistynyt mies. Hän oli hieno poika ja hänellä oli hyvä luonne.

104   Jos kerran Jeesus Kristus katsoi häntä ja rakasti häntä, hänessä täytyi olla jotakin todellista. Kyllä. Sillä Raamattu sanoo täällä Markuksen Evankeliumissa: “Ja Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Kyllä, “Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Joten tässä nuoressa kaverissa on täytynyt olla jotakin huomiota herättävää. Hänen luonteensa oli havaittu hyväksi. Hän oli oikein kasvatettu mies, järkevä, lahjakas, älykäs, menestyväinen ja uskonnollinen mies. Hänellä oli paljon hyviä, huomiota herättäviä luonteenominaisuuksia. Niin paljon, että se kiinnitti Jeesuksen Kristuksen, Pelastajan huomion puoleensa. Mutta kun hän nyt joutui kasvotusten, ollen menestyvä kaikissa näissä muissa asioissa.

105   Mitään ei ollut mennyt vialle. Hän oli täydellisesti oikein mitoitettu, älykäs, oikean koulutuksen saanut, menestyvä terävä-älyinen, hieno liikemies ja ehkäpä hän kuului liikemiesten ryhmään jossakin siellä Palestiinassa. Hän ehkä kuului tämänkaltaiseen liikemiesten ryhmään, joka täällä on tänä iltana, epäilyksettä asia oli niin, sillä liikemiehet ovat aina yhteydessä toinen toistensa kanssa.

106   Koska he ovat “samanlaisia lintuja”, he puhuvat samoista asioista. Ja tämä uskonnollinen mies ei olisi halunnut olla yhteydessä miehen kanssa, joka pitää kapakkaa, sillä heillä ei ollut mitään yhteistä. Meillä on oltava yhteisiä asioita. Joten kristityillä on yhteistä kristittyjen kanssa; syntisillä on yhteisiä asioita syntisten kanssa, klubinsa ja kaikkea muuta sellaista. Ja tämä nuori poika todennäköisesti kuului liikemiesten yhteyteen.

107   Hän oli niin uskonnollinen kuin vain voi olla, koska hän Jeesuksen kysyessä vastasi hänelle: “Minä olen pitänyt nämä käskyt ja noudattanut niitä nuoruudestani lähtien.” Näin oli.

108   Näettekö, hänet oli kasvatettu oikein ja häntä oli opetettu oikein kaikessa. Mutta kun hän joutui kasvotusten Iankaikkisen Elämän kanssa… Nyt minä haluan teidän panevan merkille, että vaikka hänellä olikin tällainen luonne, hän tiesi, ettei hän omistanut Iankaikkista Elämää.

109   No niin, kaikki meidän yhdistyksemme, meidän seurakuntamme, meidän jäsenyytemme ja muut asiat, jotka ovat meille niin rakkaita, meidän amerikkalaisissa seurapiireissämme. Se on hyvin hienoa, eikä sitä vastaan voida sanoa mitään. Ja meidän liikemiestemme yhdistys täällä on hieno asia, se on pitänyt ovea avoinna minulle, minun kirkkokunnan vastaiselle ajatukselleni, että “me olemme kristittyjä”.

110   Ei yksikään kirkkokunta voi omistaa meitä, todellisia kristittyjä, sillä te kuulutte Jumalalle. Kirkkokunnat ovat ihmistekoisia, mutta kristillisyys on lähetetty Taivaasta. Mutta kaikista näistä asioista huolimatta, joita meillä on, miten hyviä ne ovatkin, ja miten hienoa se onkin, kun tulemme yhteen näissä hienoissa kokouksissa, joita meillä on, ja vaikka meillä onkin sosiaalinen ymmärryksemme, kuitenkin joka ainoan meistä on tultava kasvokkain Iankaikkisen Elämän kanssa. Ei väliä sillä, miten menestymme liikeasioissa, kuinka olemme menestyneet, miten hyvä seurakunnan jäsen me olemme, ja kuinka me työskentelemme ja yritämme tehdä asiat oikein, kuitenkin, jos ette ole tehneet sitä oikealla tavalla, on Jumalan palvontanne turhaa.

111   Jeesus luokitteli sen samalla tavalla kuten minäkin. Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Hän sanoi: “Turhaan te palvotte minua, opettaen ihmisten käskyjä.” Ajatelkaahan nyt vilpitöntä, rehellistä palvontaa, vilpittömällä sydämellä Jumalaa kohtaan, ja kuitenkin turhaan! Se alkoi samalla tavalla Kainin kanssa, Eedenin puutarhassa. Se oli vilpitöntä palvontaa, mutta se tuli hylätyksi! Hyvin uskonnollista; silti se hyljättiin!

112   Toista viikkoa sitten Shreveportissa, Liikemiesten aamiaiskokouksessa, jossa oli läsnä useita satoja ihmisiä, puhuin kaksi ja puoli tuntia aiheesta: Tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se on Jumalan tahto. Nyt tämä kuulostaa oudolta, mutta meidän on kanavoitava itsemme Jumalan valmistamalle kanavalle ja Jumalan tavalle tehdä se. Ei merkitse mitään, kuinka paljon me ajattelemmekin sen olevan oikein, sen on oltava Herran Sanan mukaisesti, tai se on turhaa. Kain palvoi, mutta ei Herran Sanan mukaisesti. Fariseukset palvoivat, mutta eivät Herran Sanan mukaisesti. Ja minä opetin tuossa sanomassa sitä liikemiehille.

113   Daavid halusi tehdä palveluksen Herralle ja hän oli oikeassa, siinä mitä hän sanoi. Hän sanoi: “Ei ole oikein, että Herran arkki on tuolla alhaalla. Tuokaamme se tänne ylös.” He eivät koskaan kysyneet Herralta, mitä on tehtävä arkille, vaan sanoivat, että meidän on tehtävä se. No niin, se oli oikein, ja se heidän olisi ollutkin tehtävä. Hän sanoi: “Meidän tulee noutaa arkki tänne, että voimme neuvotella Herran kanssa.” Ja se oli aivan oikein, sillä se oli siellä toisessa maassa. He sanoivat: “Meidän on tuotava se tänne ja pantava se meidän omaan taloomme täällä, ja sitten palvomme Herraa.”

114   Nyt huomatkaa, että hän käytti väärää kanavaa tehdessään sen. Hän neuvotteli viidenkymmenen, sadan, ja tuhannen päämiesten kanssa. Hän neuvotteli jokaisen heidän kanssa, ja näytti että se olisi Herran tahto, se näytti Herran Sanalta.

115   Herran sana, joskus teidän on pantava sana omalle paikalleen, tai se ei ole Herran tahto. Ymmärrättekö? Antakaa sen nyt imeytyä syvälle, niin tulette saamaan käsityksen siitä, mitä minä yritän sanoa.

116   En halua seurakunnan lankeavan sellaiseen, mitä näemme tuolla Englannissa: pitkähiuksisia ja maalattu-kasvoisia miehiä, vääristyneitä. Me emme halua sellaista! Ei väliä sillä, kuinka uskonnolliselta se kuulostaa, ja kuinka paljon Elvis Presley laulaa uskonnollisia lauluja, hän on silti perkele. Minä en ole tuomari, mutta “heidän hedelmistään te tunnette heidät”. Ymmärrättekö? Hän on helluntailainen, mutta se ei merkitse yhtään mitään. Näettekö, teidän hedelmänne todistavat, mitä te olette.

117   Ei ole väliä, jos Henki tulee hänen ylleen, ja hän puhuu kielillä ja huutaa ja voi parantaa sairaita. Jeesus sanoi: “Monet heistä tulevat minun tyköni tuona päivänä ja sanovat: ‘Herra, emmekö me tehneet tätä ja tuota?’ Ja minä olen sanova: ‘Menkää pois minun tyköäni, te, jotka teette laittomuutta. En ole koskaan tuntenut teitä.’” Ymmärrättekö?

118   Meidän on oltava todellisia, aitoja kristittyjä. Ja ainoa tapa meidän tehdä se, on tulla kasvokkain tämän kysymyksen kanssa Iankaikkisesta Elämästä.

119   On ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se tulee Jumalalta. Ja Hän ennalta määräsi jokaisen luomuksen, jolla tulisi olemaan Se. Samalla tavalla kuin olit alkiona isässäsi, sinä olit alkiona Jumalassa ollen Hänen ominaisuutensa alusta alkaen, tai et koskaan tule olemaan siellä. Sinä tulet esiin äitisi kasvualustan kautta; isäsi ei tuntenut sinua, kun olit hänen kupeissaan. Ja kun tulet esiin äitisi kautta, tulee sinusta ihmisolento ja tulet isäsi kuvaksi ja voit olla yhteydessä hänen kanssaan. Ja samoin on Jumalan kanssa, jos sinulla on Iankaikkinen Elämä.

120   Tulonne fyysiseen, luonnolliseen elämään tapahtui isänne kautta. Ja ainoa tapa, jolla teistä voi tulla uudestisyntyneitä, on että saatte Taivaalliselta Isältänne Hänen luonteenominaisuutensa. Se on ainoa tie. “Kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Ymmärrättehän?

121   Sinä olet täällä, koska sinun nimesi oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan, ennen kuin edes maailmaa oli perustettu. Se on tarkalleen oikein. Sinä olet alkio, Taivaallisen Isäsi hengellinen alkio, osa Jumalan Sanaa. Jos on niin, kuten olen sanonut, silloin sinä olit Jeesuksen kanssa, kun Hän oli täällä, koska Hän oli Sana. Sinä kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, tulit haudatuksi Hänen kanssaan, ja nousit ylös Hänen kanssaan, ja nyt istut Taivaallisissa, Hänessä!

122   Huomatkaa, Daavid ajatteli kaiken olevan hienosti, kun hän oli neuvotellut kaikkien näiden ihmisten kanssa, ja he kaikki alkoivat tanssia ja huutaa ja kirkua. Heillä oli kaikki heidän omat uskonnolliset liikehdintänsä, mitä silloin oli, mutta kuitenkaan ei ollut Jumalan tahto mennä sillä tavoin noutamaan Jumalan Sana takaisin Jumalan huoneeseen. Mutta te näette, että Jumala aina, kaikkina ajanjaksoina, työskentelee samalla tavalla. Hänen ensimmäinen päätöksensä on Hänen ainoa päätöksensä. Koska Hänen päätöksensä ovat täydelliset, Hän ei tee milloinkaan mitään, ellei Hän ole ensin ilmoittanut sitä Hänen palvelijoillensa profeetoille. Se on tarkalleen näin.

123   Tästä syystä, tässä seurakunta jaksossa, jossa me elämme, ei ole yhtään seurakuntaa, ei metodisteja, baptisteja, helluntailaisia, eikä ketään muitakaan heistä, jotka kykenisivät tekemään tästä Seurakunnasta Morsiamen. Malakia 4 :n vastauksena Hän lähettää profeetan, jolle Hän paljastaa sen, sillä se on ainoa tie. Meidän seurakuntamme muodostuvat kirkkokunniksi ja ne saattavat kaiken sekasortoon, ja ne ovat aina tehneet niin. Niin myös Jumala aina lähettää profeetan.

124   Ja maassa oli silloin Naatan, Jumalan vahvistama profeetta; hänen kanssaan he eivät neuvotelleet.

125   Kun he menivät sinne ja ottivat arkin, aiheutti se rehellisen miehen kuoleman. Sen asemesta, että leeviläiset olisivat kantaneet sen takaisin olkapäillään, he toivat sen vankkureissa, täydellisesti pilaten koko asian!

126   Ja te huomaatte, että jos te ette mene Jumalan tahdon mukaisesti  tietä, jonka Jumala on antanut meidän kuljettavaksemme, te aina pilaatte Sen, tehden Siitä jonkun organisaation, kirkkokunnan tai jonkinlaisen sanoman, ja siinä sitä sitten ollaan. Näettekö? Se on aina tapahtunut tällä tavalla.

127   Tämän saman asian kanssa tämäkin poika tuli kasvotusten. Hän oli farisealaisten tai saddukealaisten jäsen tai jossakin muussa suuressa tuon päivän ryhmässä. Hän oli niin uskonnollinen, kuin vain voi olla. Hän sanoi: “Olen pitänyt kaikki nuo käskyt, joita minulle on opetettu siitä asti, kun olin nuorukainen.” Ymmärrättekö tämän? Ja siksi Jeesus rakasti häntä. Hän ei halunnut tulla johdetuksi, vaan kieltäytyi vastaanottamasta todellista Jeesuksen Kristuksen johtajuutta, joka olisi antanut hänelle Iankaikkisen Elämän.

128   Pankaapa merkille, että hän uskoi olevan olemassa jotakin erilaista, kuin mitä hänellä oli, muutoin hän ei olisi koskaan sanonut: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä nyt?”

129   Näettekö, hän itse halusi tehdä jotakin. Tällä tavalla mekin teemme: me haluamme itse tehdä jotakin. Jumalan lahja on ilmainen lahja. Jumala antaa Sen sinulle, ja sinä itse et tee yhtään mitään saadaksesi Sen. Hän on säätänyt Sen sinulle, ja sinulla tulee olemaan Se. Ymmärrättekö?

130   Huomatkaa, hän tiesi, että Se oli olemassa. Hän uskoi Sen ja halusi Sen, mutta kun hän tuli vastatusten sen kanssa, mitä hänen olisi tehtävä, se oli erilaista kuin, mihin hän oli tottunut. Se oli erilaista. Hän saattoi pitää rahansa ja niin edelleen, kuuluessaan tuohon kirkkoon, johon hän kuului. Mutta Jeesus tiesi, että hän oli kerännyt itselleen paljon rahaa, ja siksi Hän sanoi: “Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille. Ja tule ja ota ristisi ja seuraa Minua, ja sinulla on oleva aarteet Taivaassa.” Mutta hän ei kyennyt siihen.

131   Noilla johtajilla, joita hänellä oli ollut nuoruudessaan, oli sellainen vaikutus häneen, että hän kieltäytyi hyväksymästä Jumalan valmistamaa tietä, joka oli Jeesus Kristus. Ainoa, jonka käsissä on Iankaikkinen Elämä. Ainoa, joka voi antaa Sen sinulle. Kirkko ei voi antaa sinulle Iankaikkista Elämää, sen paremmin kuin naapurisi, pastorisi, pappisi tai uskontunnustuksesi. Vain Jeesus Kristus itse voi antaa sinulle Iankaikkisen Elämän.

132   Ei ole väliä sillä, kuinka hyviä te olette, mitä tekemästä olette lakanneet, ja mitä olette alkaneet tehdä, teidän on vastaanotettava Henkilö, Herra Jeesus Kristus. Ja Hän on Sana. Ja kun te vastaanotatte Hänet, silloin teidän elämänne on yhtä Sanan kanssa, ja se tuo ilmi itsensä tälle ajanjaksolle, jossa te elätte.

133   Nooan täytyi tehdä se, jotta Sana olisi tuonut ilmi itsensä hänen ajassaan. No niin, mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: “Me tiedämme, mitä Nooa teki. Me otamme Nooan sanan. Me teemme samoin kuin Nooakin teki sen. Me rakennamme arkin ja lähdemme pois Egyptistä seilaamalla alas Niilin virtaa”? Se ei olisi käynyt päinsä. Näettekö, se oli toinen ajanjakso.

134   Jeesus ei olisi voinut tulla Mooseksen sanoman kanssa. Luther ei voinut tulla katolisen sanoman kanssa. Wesley ei voinut tulla Lutherin sanoman kanssa. Helluntailaiset eivät voineet tulla Wesleyn aikaisen sanoman kanssa. Ja Morsian ei voi muodostua helluntaikirkkokunnassa, se ei voi tehdä sitä. Ja tämä on tarkalleen oikein. Se on organisoitunut ja siitä on tullut aivan samanlainen kuin loputkin niistä. Se on kuori. Elämä vain kulkee nyt sen lävitse. Ymmärrättehän?

135   Tuon kirjan kirjoittaja, josta puhuin eräänä iltana, en siksi, että hän arvosteli minua siinä niin pahasti sanoen minun olevan “paholainen, jos sellainen oli olemassa.” Hän sanoi, ettei hän uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka saattoi istua kädet ristissä rinnallaan, ja katsella noita marttyyreita läpi ajanjaksojen, ja joka väittää, että Hänellä  on voima avata Punainen meri, ja joka kuitenkin antoi leijonien repiä nuo naiset ja lapset kappaleiksi ja niin edelleen, ja sitten Hän sanoo olevansa rakastava Jumala.” Hän sanoi: “Sellaista ei ole olemassakaan.” Näettehän, mies ilman Sanan innoitusta ei voi nähdä sitä.

136   Ensimmäisen vehnänjyvän, Sulhasen, täytyi pudota maahan, jotta se voisi nousta uudelleen. Niin teki myös ensimmäinen Morsian, joka syntyi Helluntaina. Sen täytyi käydä haudattuna tuon pimeän ajanjakson lävitse kuten kaikkien muidenkin siementen. Heidän täytyi kuolla. Mutta se alkoi kasvaa uudelleen Lutherissa, ensimmäisessä uskonpuhdistuksessa. Se ei näyttänyt siemeneltä, joka meni maahan, mutta se oli tuon päivän Valo. Sen jälkeen varteen tuli tähkä, Wesley. Ja tähkään muodostui helluntai, kuori, akana.

137   Kun te katselette, kuinka vehnä kasvaa vehnänjyväksi… Mies, joka kasvattaa vehnää näkee, kuinka vehnä muodostuu pellolla, näkee silloin sen näyttävän tarkalleen jyvältä. Mutta jos otatte pinsetit ja tuon vehnän ja avaatte sen kuoren, ette löydä sieltä jyvää. Se on ainoastaan kuori. Ja mitä sen jälkeen? Se on muodostunut sinne pitääkseen sisällään jyvän. Ymmärrättekö? Sitten aluksi huomaatte elämän lähteneen varresta mennäkseen tähkään. Jätettyään tähkän se meni kuoreen ja, kun se jättää kuoren, se menee jyvään. Näette siinä kolme vaihetta. Ja sitten näiden kolmen vaiheen (Luther, Wesley, helluntai) jälkeen muodostuu jyvä. Aivan tarkalleen. Näettekö, ei epäilystäkään. Ette voi keskeyttää luonnon järjestystä.

138   Nyt huomatkaa joka kerta, kun Jumala lähetti sanoman, se organisoitui kolmessa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut kaksikymmentä vuotta, eikä siitä ole tullut organisaatiota. Se ei tule siksi. Ymmärrättekö? Nyt kuoren täytyy vetäytyä pois antaakseen jyvälle mahdollisuuden levätä Pojan edessä ja kypsyä Sanomassa tullakseen takaisin Seurakunnaksi, muodostuakseen Jeesuksen Kristuksen ruumiiksi, aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen, maahan pudonnut jyvä teki, ja nähdäkseen Iankaikkisen Elämän.

139   Elämä, varmasti tuossa varressa siellä aikaisemmin oli Elämä. Tietenkin siinä oli. Mutta kun tuo varsi oli kasvanut, siitä tuli organisaatio, ja Elämä jätti sen ja meni Wesleyhin. Katsokaahan jokaista niistä. Ensimmäinen iso lehti ei näyttänyt jyvältä. Mutta kun tuohon varteen tuli tähkä siitepölyineen, se alkoi näyttää paljon enemmän jyvältä. Ja kun se tulee kuoreksi, akanaksi, se on jo melkein jyvä.

140   Eikö Jeesus sanonutkin Matt. 24:24: “Viimeisinä päivinä nuo kaksi tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se voisi eksyttää jopa ennalta valitut alkiot, valitut, jos se olisi mahdollista”? Se on aivan todellisen kaltainen, näettekö. Joten nyt viimeisinä päivinä on jyvän aika. On tulossa elonkorjuun aika. Tämä ei ole Lutherin ajanjakso eikä helluntailaisten ajanjakso, vaan tämä on Morsiamen ajanjakso.

141   Mooses kutsui kansan ulos kansasta. Kristus tänä päivänä kutsuu Seurakunnan ulos seurakunnasta. Kuten näette, ne kuvaavat toisiaan. Ja vieden heidät tuohon ihanaan Iankaikkiseen, Luvattuun Maahan.

142   Nyt jos kiellätte tuon Henkilön, Kristuksen, joka kutsuu… Ei ole väliä sillä, olitteko helluntailaisia, metodisteja, luterilaisia ja mitä sitten olettekin, teidän täytyy… Tässä ajanjaksossa! Minulla ei ole yhtään mitään heitä vastaan, mutta tässä ajanjaksossa teidän on nyt vastaanotettava, kuten hekin tekivät omassa ajanjaksossaan, Kristuksen persoona, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala, ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Hebr. 13:8. Näettekö, teidän on vastaanotettava tuo Iankaikkisen Elämän Persoona!

143   Se Elämä, joka Lutherilla oli, oli vanhurskauttaminen. Wesleyllä siihen oli lisätty pyhitys. Helluntailaisilla siihen oli lisätty lahjojen ennalleen asettaminen. Nyt ruumis on tulossa täydelliseksi, näiden kolmen vaiheen kautta. Kun nyt ylösnouseminen tulee, se Elämä, joka eli luterilaisissa, ja sen jälkeen metodisteissa, ja joka meni helluntailaisiin, tulee kokonaisuudessaan nousemaan maasta ja tulee temmatuksi ylös Morsiamen ruumiissa ja asetettavaksi Jeesuksen Kristuksen eteen. Kunnia Jumalalle! Oi, se on niin jännittävää! Se on Totuus!

144   Me olemme kääntyneet kulman ympäri! Me katselemme taivasta kohden, kuten me sanoisimme ja odotamme pyramidin huippukiven tulemista. Hän tulee takaisin! Seurakunnan täytyy olla ylösnoussut pian, ja meidän täytyy valmistautua.

145   Se ei tapahdu sanomalla: “No niin, minä kuulun helluntailaisiin. Minä kuulun ykseyteen tai kakseuteen”, tai mihin tahansa heistä. Eikä sanomalla: “Minä kuulun Jumalan Kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. “Meidän isämme huusivat ja tanssivat.” Se oli aivan oikein heidän päivinään. Mutta tänään te olette kasvotusten, ette ihmistekoisen organisaation kanssa, vaan eteenpäin liikkuvan Elämän kanssa, joka on Jeesus Kristus.

146   Sama asia tapahtui tämän nuoren miehen kohdalla. Mooses kirjoitti nuo käskyt. Mutta kuten näette, se sama Jumala, joka kirjoitti profeettansa kautta käskyt, oli sama, joka profetoi, että tulee päivä, jolloin “Minä olen herättävä teille profeetan minun kaltaiseni. Ja on tapahtuva, että kaikki, jotka eivät häntä kuule, pitää hävitettämän kansasta.” Entisten kirkkokunnallisten kuorien ja tähkien täytyy mennä eteenpäin Elämään. Tänä päivänä ette voi sanoa: “Minä olen helluntailainen, kuulun tähän, kuulun tuohon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Teidän täytyy vastaanottaa Kristuksen Persoona, iankaikkinen elämä. Olemme kaikki vastatusten sen kanssa!! Älkää unohtako sitä.

147   Siellä olivat nuo johtajat, joilla oli sellainen vaikutusvalta häneen, kun ihmiset sanoivat: “Me kuulumme tähän ja me kuulumme tuohon”, ja se oli saanut otteen hänestä. Mutta miten kuolettava asia onkaan hyljätä Iankaikkisen Elämän johtajuus!

148   Tuo Elämä on läsnä tänä iltana. Tämä on totta. Pyhä Henki on täällä ollen Kristus Hengen muodossa, Hänen Henkensä; voitelu on täällä.

…vähän aikaa ja maailma ei enää näe minua, kuitenkin te tulette näkemään minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.

149   Jeesus yksin voi johtaa sinut Iankaikkiseen Elämään. Ei yksikään seurakunta, ei kirkkokunta, ei saarnaaja, ei pappi eikä mikään muukaan voi johtaa sinua siihen. Hänen täytyy johtaa sinua ja Hän on ainoa, joka voi johtaa sinua.

150   Voitteko kuvitella Hänen johtavan teitä pois omasta Sanastaan, sillä Hän on se Sana? Ja jos Hän on Sana, ja te olette osa Hänestä, ettekö silloin ole osa Sanasta? Sana, jonka ylle Jumala haluaa vuodattaa pelastuksen vedet tänään ja tehdä itsensä tunnetuksi tänään kuten apostolit tunnistivat Hänet, kuten Luther ja Wesley ja muut ihmiset noina päivänä tunnistivat Hänet. Tämä on toinen ajanjakso. Se on Sana! Sana on sanonut, että tulee tapahtumaan nämä asiat, joiden me nyt näemme tapahtuvan. Sen on ennustettu tapahtuvan tässä ajassa. Joten ottakaa vastaan Jeesus Kristus ja antakaa Hänen johtaa itseänne Iankaikkiseen Elämään.

151   Vaikka tämä nuori mies olikin… Hän oli saanut aikaan paljon hyviä asioita. Hän oli menestynyt koulussa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi ollut hyvä poika. Hän oli todella kuunnellut isäänsä liikeasioissa, hän oli ollut hyvä poika, hyvä vanhempiaan kohtaan. Hän oli ollut uskollinen papilleen. Hän oli ollut uskollinen kirkolleen. Hän oli ollut uskollinen Jumalan käskyille. Mutta hän menetti suurimman asian. Nuo muut asiat eivät merkinneet kovinkaan paljoa hänelle, kun hän kieltäytyi Iankaikkisen Elämän, Jeesuksen Kristuksen johtajuudesta.

152   Pankaapa merkille! Me olemme kaikki kasvokkain tämän johtajuuden kanssa tänään. Saman asian kanssa kuin tuo nuori mieskin oli… Eikä ole väliä sillä, kuinka uskonnollisia me olemme. Te voitte olla katolilainen, voitte olla baptisti, metodisti tai helluntailainen tai jotakin muuta. Te olette kuitenkin vastakkain tämän saman asian kanssa tänä iltana. Iankaikkinen Elämä on se, että otatte vastaan Jeesuksen Kristuksen. Meille on annettu tämä tilaisuus.

153   Johonkin aikaan elämässämme meidän täytyy kohdata tämä sama asia, jonka tuo nuori mieskin kohtasi, koska te olette kuolevaisia, ja teille on annettu valinnan mahdollisuus. Teillä on valinnan mahdollisuus. Jumala antaa teille mahdollisuuden valita. Hän asetti Adamin ja Eevan vapaan moraalisen valinnan pohjalle, jotta he voisivat valita, ja he tekivät väärän valinnan. Ja näettehän, ettei Hän voi tehdä enempää teille kuin Hän teki heille. Hänen täytyy panna teidät samalle perustalle, joten voitte vastaanottaa tai kieltäytyä. Teillä on valinnan mahdollisuutenne. Katsokaamme nyt joitakin niistä.

154   Nuorena miehenä sinulla on valinnan mahdollisuus valita tuletko koulutetuksi vai et. Sinun on valittava se. Voi olla ettet halua sitä, silloin sinä voit kieltäytyä siitä.

155   Voitte valita miten käyttäydytte. Tulen tässä nyt vähän loukkaamaan, näettehän? Te voitte antaa hiustenne kasvaa pitkiksi ja olla kuten “beatles” tai jokin muu näistä tolvanoista.

156   Tai te naiset, te voitte näyttää säädyllisiltä ihmisolennoilta, tai joltakin noista kaameista luomuksista, joita meillä on tuolla kaduilla, noine sinisiksi maalattuine silmineen. Vesipää kampaukset ja kaikki muut ovat täydellisesti Jumalan Sanan vastaisia. Niin täydellisesti vastaan, ettei edes rukouksenne tule vastaanotetuksi. Tämä on totta. Tarkalleen oikein. Näin sanoo Raamattu.

157   Mutta mitä onkaan tapahtunut sinulle seurakunta? Olette katselleet niin paljon televisiota, niin paljon maailmallisia asioita. Teidän vanhan Aataminne luonteen on niin helppo ajautua siihen ja toimia kuten loputkin heistä.

158   Saisinko minä kerrata tämän uudelleen? Tuossa kosher-leivässä, Mooseksen päivien sovitus-uhrissa, Mooseksen tuodessa lapset ulos, ei heidän keskuudessaan saanut olla mitään hapanta seitsemään päivään. Jokainen tietää tämän. “Ei mitään hapanta saa löytyä sinun leiristäsi seitsemään päivään.” Nuo seitsemän päivää edustivat näitä “seitsemää seurakuntajaksoa”. Ymmärrättekö?

159   “Ei hapanta.” No niin mitä se merkitsee? Ei uskontunnustuksia, ei maailmaa. Jeesus sanoi: “Jos rakastatte maailmaa tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.” Näettekö? Ja me yritämme sekoittaa niitä. Te ette voi tehdä niin! Teidän on uskottava ainoastaan toiseen niistä. Joko te uskotte Jumalaa tai omaa kirkkoanne, jolloin te tulette uskomaan maailmaa. Ette voi sekoittaa niitä yhteen. Ettekä voi riippua kiinni niissä vanhoissa asioissa, joita seurakunta ennen teidän aikaanne teki. Teidän on otettava vastaan aikanne Sanoma.

160   Hän sanoi: “Mitä jäi siitä ylitse, älkää säilyttäkö sitä aamuun”, se tapahtui tuossa toisessa ajassa, “polttakaa se tulella, hävittäkää se.” Tämän ajanjakson Sanoman, tänä aikana, on oltava Kirjoitusten mukainen, ja Jumalan on vahvistettava ja todistettava, että se on Jumalasta. Sitten te joko vastaanotatte Sen tai hylkäätte Sen. Sitä on Iankaikkinen Elämä, Pyhän Hengen johtajuus johtaen omaa Seurakuntaansa.

161   Me voisimme puhua tästä asiasta pitkän aikaa, mutta menkäämme eteenpäin.

162   Käytöksenne valitseminen. Voitte… Te ette voi sekoittaa niitä. Te joko olette Jumalan puolesta tai Jumalaa vastaan. Ja se, mitä te ilmaisette ulospäin, osoittaa tarkalleen sen, mitä on sisäpuolella. Ymmärrättekö? Rikkaruohona me saatamme ajatella: “Minut on kastettu Pyhällä Hengellä; minä menen Taivaaseen.” Se ei merkitse ollenkaan sitä, että olisitte menossa Taivaaseen. Ei, ei. Voitte tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä jokaisena tuntina elämänne aikana ja silti olla kadotetut ja mennä helvettiin. Raamattu sanoo niin. Ja se on tarkalleen oikein.

163   Katsokaapa tänne, teidän ulkopuolinen olemuksenne. Teillä on viisi aistia, joilla olette yhteydessä ulkonaisen ruumiinne kanssa. Jumala antoi teille viisi aistia, ei ollaksenne yhteydessä Häneen, vaan maalliseen majaanne: näkö, maku, tunto, haju, kuulo.

164   Ja sitten sen sisäpuolella teillä on henki, ja sillä on viisi kanavaa: omatunto, rakkaus ja niin edelleen. Viisi kanavaa, joilla sinun henkesi on yhteydessä henkisen maailman kanssa.

165   Teidän ruumiinne on yhteydessä ulkonaisten kanssa. Teidän henkenne on yhteydessä hengellisen kanssa. Mutta sen sisäpuolella teillä on sielu, ja tuo sielu on se alkio, joka tulee Jumalasta.

166   Samoin on vauvan muodostuminen äitinsä kohdussa. Vauva tulee äidin kohtuun, tuon pienen siittiön ryömittyä munaan, eikä siihen muodostu yhtä solua ihmisestä, toista koirasta, seuraavaa kissasta ja sitten hevosesta. Ne ovat kaikki ihmissoluja, koska se rakentuu kaikki tuosta alkuperäisestä ihmissolusta, solu solun päälle.

167   Ja kun mies syntyy uudestaan Jumalan Sanan kautta ollen ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään, nimitetty “valituksi”, silloin se on oleva Jumalan Sana Sanan päälle, Sana Sanan päälle! Ei kirkkokunnallinen uskontunnustus ja sitten Sana ja sitten taas uskontunnustus; se ei tule onnistumaan. Teillä ei saa olla tuota hapanta siinä! On vain yksi Iankaikkinen Elämä, Jeesus Kristus, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskellämme.

168   Ystävät, te ruokitte minun lapsiani. Te lähetätte minut maailman lähetyskentille viemään Sanomaa. Minun on oltava vilpitön teidän kanssanne. Te ette ehkä näe sitä, mitä minä näen. Siksi minä olen täällä yrittäen kertoa sitä teille. Tämä ei ole siksi, etten rakastaisi ihmisiä, vaan siksi, että minä rakastan ihmisiä. Korjaavaa. Kun minä näen seurakunnan horjuvan, menevän pois sanoen: “No niin, me teimme tämän ja me teimme tuon.” Ja kun katson kaikkialle seurakunnassa ja näen heidän… Se ei voi onnistua.

169   Sitten katson tänne Raamattuun ja näen, että sillä tavalla on oleva lopunaikana, on oleva penseä Laodikean seurakunta-aika, joka panee Jeesuksen, Sanan, ulkopuolelle. Hän ei milloinkaan kutsu seurakuntaa. Hän sanoi: “Kaikkia niitä, joita Minä rakastan, Minä nuhtelen. Minä kuritan heitä.” Ottaen Sanan ja lyöden Sillä ja sanoen: “Sinä olet väärässä siinä!” Tästä syystä minä rakastan teitä. “Jos sinä avaat oven ja päästät Minut sisälle, Minä tulen sisälle ja aterioitsen sinun kanssasi.” Ei seurakunnan, Hänet on pantu sen ulkopuolelle.

170   Seurakunta on menossa Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Sinne se on mennyt. Suoraan takaisin Roomaan, josta se oli tullut. Ja näin tarkalleen on. Minulla on kirjoitettuna se paperille kolmekymmentäkolme vuotta sitten, ja siellä se on. Eikä yksin tämä, se on kirjoitettuna myös Raamatussa. Seurakunta on mennyt takaisin. Ei ole mitään tietä pelastaa sitä, se on mennyttä! Se on oleva sillä lailla.

171   Jumala kutsuu yksilöitä. “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku, joku henkilö….” Yksi ainoa yksilö tuhannesta, se saattaa olla yksi miljoonasta.

172   Kuten sanoin joitakin iltoja sitten. Kun Israel tuli ulos Egyptistä, heitä tuli ulos noin kaksi miljoonaa. Vain kaksi ihmistä meni sisälle. Yksi miljoonasta. Tiesittekö sen? Kaaleb ja Joosua.

173   Kun he sanoivat Jeesukselle Hänen ollessaan maailmassa: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa. Me pidämme perinnäissäännöt. Ja me teemme tätä. Me tiedämme missä seisomme.”

174   Hän vastasi heille: “Minä tiedän teidän isienne syöneen mannaa erämaassa, ja he ovat joka ainoa iankaikkisesti kadotettuja. He ovat kuolleet.”

175   Kun siemenneste tulee uroksesta tai muna naaraasta, niitä on noin miljoona, kumpiakin on miljoona alkiota. Ja jos on kyse sonnista tai miehestä tai jostakin muusta, on siellä noin miljoona alkiota, jotka elävät. Ja ainoastaan yksi noista alkioista on määrätty elämään, sillä siellä on vain yksi hedelmöittyvä muna sitä varten. Näin on, vain yksi muna sitä varten. Aivan kuten tämän ruumiin tässä odottaessa sitä elämän itua, joka tulee Jumalasta. Näettekö? Ja voitte nähdä, kuinka yksi noista siittiöistä tulee muiden joukosta ja menee muiden ohitse ja löytää tuon hedelmöittyvän munan ja ryömii siihen, ja muut niistä kuolevat.

176   Mitä jos on samalla tavalla seurakunnan kohdalla tänään, yksi miljoonasta? Näettekö missä se silloin olisi? “Ahdas on portti, ja kapea on tie, ja vain muutamat tulevat löytämään Sen. Sillä leveä on tie, joka johtaa kadotukseen, ja monet ovat ne, jotka sitä tietä menevät.” Onko se totta, veli Branham? En tiedä, mutta minä vain lainaan Kirjoituksia. Ymmärrättekö?

177   No niin, teidät on määrätty Elämään. Te tulette näkemään Sen, jos teidät on määrätty näkemään Se. Jos teitä ei ole määrätty näkemään sitä, te ette tule näkemään Sitä. Hän sanoi: “Heillä on silmät, mutta he eivät voi nähdä, korvat, eivätkä voi kuulla.” Miten sinun tulisikaan olla, seurakunta! Kuinka sinun tulisikaan oikaista itsesi näistä asioista! Kuinka sinun tulisikaan olla tulessa Jumalalle! Kun silmänne näkee, mitä te näette, ja korvanne kuulevat niitä asioita, jotka te näette. Johtajuus! Miksi olet tullut tänne tänä iltana kuulemaan tämänkaltaista sanomaa? Kirkot ovat polttomerkinneet minut ympäri maailman “fanaatikoksi”. Miksi sinä olet tullut? Pyhä Henki johti sinut tänne, ymmärrätkö, kuuntelemaan. Ympärileikattavaksi! Leikkaa pois maailman asiat ja ota vastaan Jeesuksen Kristuksen johtajuus, tai sinä tulet kuolemaan yhtä varmasti kuin maailmakin.

178   Voit valita käyttäytymisesi. Se, mitä tulet tekemään itsesi kanssa, riippuu itsestäsi.

179   Sinulla on mahdollisuus valita vaimosi. Kun otat vaimon, sinä haluat vaimon, joka soveltuu sinulle ja ajattelee samalla tavalla, millaisen sinä haluat tulevan kotisi olevan. Voisitteko kuvitella miehen, joka on kristitty mies, ottavan yhden näistä nykyaikaisista ricketoista vaimokseen. Näettekö? Voisitteko edes kuvitella sellaista? Mitä mies ajattelee? Millainen hänen tuleva kotinsa tulee olemaan, jos hän ottaa riisuuntujattaren, tuollaisen ilveilijän, joka jäljittelee muita tuolla kadulla, katuprostituoidun? Te sanotte: “Odotahan nyt hetkinen.” Kuinka hän pukeutuu? Näettekö? Näettekö? Käyttää shortseja ja senkaltaisia; hän on katuprostituoitu. “Oh-hoh”, te sanotte, “veli Branham!” Oi, nuo pienet tiukat hameet. Näyttää kuin teidät olisi valettu niihin sisälle. Katuprostituoitu.

180   Jeesus sanoi: “Kuka hyvänsä, joka katsoo naista himoiten häntä, on tehnyt huorin hänen kanssaan sydämessään.” Sitten miehen on vastattava siitä. Ja mitä nainen tulee tekemään? Hän esitteli itsensä sillä tavalla. Kuka on syyllinen? Ajatelkaapa sitä.

181   Te sanotte: “He eivät valmista muunlaisia vaatteita.” On olemassa kangasta ja ompelukoneita. Näettekö, se ei kelpaa tekosyyksi. Oi, näin on.

182   No niin, minä en halua loukata teitä. Ja tämä ei ole vitsi, tämä on NÄIN SANOO HERRA Kirjoituksista. Se on tarkalleen totta, ystäväni. Minä olen vanha mies, eikä minulla ole paljon enempää aikaa jäljellä, mutta minun täytyy kertoa teille Totuus. Jos tämä on minun viimeinen sanomani, se on Totuus. Ymmärrättekö? Älkää tehkö sellaista sisareni ja veljeni.

183   Ja te kaverit, jotka pidätte kiinni uskontunnustuksista, ja tiedätte Jumalan Sanan tulleen vahvistetuksi suoraan edessänne, Pyhän Hengen kasteen ja nämä todellisuudet, joita meillä on tänään, ja sitten oman uskontunnustuksenne vuoksi te käännytte pois Siitä? Kuinka sinä voisit olla Jumalan poika ja kieltää Jumalan Sanan, joka on määrätty tälle viimeiselle ajalle, jossa me elämme? Kuinka sinä voit tehdä sen?

184   Kuten kerroin eilen illalla tuosta värillisestä kaverista kerran tuolla etelässä, joka oli myyty orjaksi. Ja se oli aivan kuin olisitte ostaneet käytetyn auton: te saitte kauppakirjan heistä. Luin eräänä päivänä orjanostajasta, joka tuli ostamaan heitä. He olivat siellä hyvin murheellisen näköisinä, ja heidän täytyi lyödä heitä saadakseen heidät työskentelemään, sillä he olivat poissa kotoaan. Heidät oli myyty orjiksi. Ja he olivat vieraassa maassa eivätkä tienneet tulisivatko he koskaan pääsemään kotiinsa takaisin ja siksi he olivat murheissaan. Ja heitä täytyi lyödä, jotta he olisivat työskennelleet. Sitten tämä ostaja tuli tälle maatilalle, jossa he olivat.

185   Siellä oli yksi nuori kaveri rinta ulkona ja leuka pystyssä, eikä häntä tarvinnut lyödä. Hän oli oikeassa vireessä ja hän piti muidenkin moraalia ylhäällä.

Tuo ostaja sanoi: “Minä ostan hänet.”

186   Hän sanoi: “Hän ei ole myytävänä. Eikä tule olemaankaan. Et voi ostaa häntä, koska hän ei ole myytävänä.”

187   Hän kysyi: “Mikä tekee hänestä niin paljon erilaisen? Onko hän noiden muiden pomo?”

“Ei”

“Syötättekö hänelle jotakin erilaista?”

188   “En, Kyllä hän on orja ja syö muiden kanssa tuolla parakeilla.”

Ostaja kysyi: “Mikä tekee hänestä niin erilaisen?”

189   Isäntä vastasi: “Ihmettelin itsekin sitä, kunnes sain sen selville. Siellä Afrikassa, josta hän tulee, josta hänet on tuotu tänne ja myyty orjaksi, siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin täällä muukalaisena poissa kotoaan, hän tietää olevansa kuninkaan poika., joten hän käyttäytyy sen mukaisesti.

190   Millainen nuhde kristityille! Meidän oletetaan edustavan Jumalaa, ja Iankaikkista Elämää. On olemassa vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala. Hänellä yksin on Iankaikkinen Elämä. Ja me olemme lähtöisin Hänestä, koska me olemme Hänen Henkensä alkioita. Silloin, naiset ja miehet, meidän tulisi käyttäytyä niin kuin Raamattu käskee meidän tehdä. Ei olemaan katu-iisebelejä eikä organisaatioiden rickejä, vaan kristittyjä herrasmiehiä, Jumalan poikia ja tyttäriä. Jumalan Hengestä syntyneitä tuoden ilmi ja levittäen meidän päivämme Valoa. Näin sen pitäisi olla.

191   Mutta kuinka pitkälle me olemmekaan ajautuneet pois Siitä! Miksi? Samasta syystä kuin tämä poikakin teki siellä. Hän hylkäsi, kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkista Elämää, koska se olisi maksanut hänelle hänen asemansa. Se olisi maksanut hänelle hänen rahansa ja ylellisyytensä. Se olisi maksanut hänelle hänen kirkkonsa yhteyden. Se olisi maksanut hänelle niin monia asioita. Hän tiesi, mitä se tulisi maksamaan hänelle. Hän oli ymmärtäväinen poika ja hänestä tuntui, ettei hän kykenisi maksamaan hintaa. Kuitenkin hän ajatteli: “Minä luotan omaan uskontooni ja jatkan entiseen malliin.” Mutta syvällä sydämessään hän tiesi, että Jeesuksessa Kristuksessa oli jotakin erilaista, kuin mitä hän näki sen päivän papeissa.

192   Ja jokainen Sanoma, joka tulee aidosti, Jumalasta syntyneenä Sanomana, on erilainen kuin tuo vanha suuntaus. Kun jumalallinen parantuminen tuli jokin aika sitten, panitteko merkille, kuinka jäljittelijät seurasivat sitä? Näettekö? Ja jokainen heistä meni suoraan noihin organisaatioihin ja pysyi siellä. Tietääkö kukaan, että sitä tuli myös seurata Sanoma? Miksi? Jumalan tarkoitus ei ole huvittaa meitä! Hän kiinnittää meidän huomiomme jollakin, ja kun Hän on saanut meidän huomiomme, sitten Hän antaa Sanomansa..

193   Katsokaa, kuinka Hän ensi kertaa maahan tullessaan alkoi palvelustehtävänsä. “Oi, nuori opettaja, me haluamme sinut tänne meidän kirkkoomme. Tule meidän luoksemme.” Hän oli nuori profeetta. “Oi, me haluamme sinut tänne. Tule tänne.”

194   Mutta eräänä päivänä Hän seisoi ja sanoi: “Isä ja minä olemme yksi.”

195   “Oi, mitä, hänhän tekee itsestään Jumalan.”

196   “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

197   “Hänhän on vampyyri. Me emme halua olla missään tekemisissä tuollaisen kanssa.”

198   Nuo apostolit istuivat siellä. Tuhannet jättivät Hänet, mutta nuo apostolit olivat määrätyt elämään. Hän sanoi niin. He eivät kyenneet selittämään sitä. He uskoivat sen. He pysyivät Sen kanssa, koska he tiesivät, ettei kukaan ihminen voinut tehdä noita tekoja

199   Jopa papit tiesivät sen. Nikodeemus sanoi: “Me”, Sanhedrinin Neuvosto, “tiedämme, ettei kukaan ihminen kykene tekemään tällaisia tekoja, ellei se ole Jumalasta.” Näettekö?

200   Pietari sanoi helluntaina: “Jeesus Nasaretista, Jumalan vahvistama mies teidän keskuudessanne. Jumala oli Hänen kanssaan.”

201   Katsokaa Kirjoituksiin, mitä Kirjoitukset ovat käskeneet tehdä. Jeesus sanoi: “Tutkikaa kirjoituksia. Te ajattelette, että niissä on teille Iankaikkinen Elämä. Ne juuri todistavat Minusta. Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet minut, sillä Mooses kirjoitti, että Minä tulisin ja missä muodossa Minä tulisin tulemaan.” Hän tuli Ihmisen Poikana.

202   Jumalana Hän tulee kolmessa nimessä. Kolme, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, sama Jumala, ne ovat Hänen luonteenominaisuuksiaan.

203   Nyt myöskin vanhurskauttaminen, pyhittäminen: Luther, Wesley. Ja helluntai. Kolme ominaisuutta, kolme vaihetta, kolme seurakunnan ajanjaksoa.

204   Sama asia: vesi, veri, ja henki. Te vaellatte koko ajan eteenpäin kolmen vaiheen kautta takaisin ruumiiseen. Samoin luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä syntymästänne. Lapsen syntyessä ensimmäinen asia on vesi, seuraava veri ja sitten elämä. Se on tie, jota te tulette Jumalan Valtakuntaan, samaa tietä. Näettekö? Se on sama tie, jonka kautta Seurakunta tulee sisälle. Sama asia. Huomatkaa nyt nämä kolme asiaa, joiden päälle Jumala muodostaa oman Ruumiinsa.

205   Nyt huomaamme, että täällä teillä on oikeus omaan valintaanne, kuten valitessanne tyttö, jonka kanssa haluatte mennä naimisiin. Ja tytön valinta on hyväksyä sinut. Hyvä on.

206   Sitten toinen asia, jonka voit valita, on haluatko elää vai etkö halua elää. Sinun on nyt valittava Elämän ja kuoleman välillä. Sinä voit elää.

207   Tuolla pojalla oli tämä valittavanaan. Hän oli uskonnollinen mies ja menestynyt kaikessa muussa, mutta hän tiesi… Hän puhui siitä itse: “Minä olen noudattanut kaikkia näitä käskyjä nuoruudestani asti.” Mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Ymmärrättehän? Ja hänen valittavanaan oli joko Sen vastaanottaminen tai kieltäytyminen Siitä, ja hän kieltäytyi Siitä. Tämä oli kaikista kuolettavin virhe, jonka hän saattoi tehdä. Kaikilla niillä muilla ei ollut merkitystä. Eikä sillä ole merkitystä sinullekaan, ellet tee tätä valintaa.

208   Seuratkaamme nyt, minne hänen valintansa vei hänet. No niin, nähkää, mitä hän valitsi. Katsokaahan, hän oli rikas mies. Hän oli liikemies. Hän oli johtaja ja hän oli uskonnollinen mies. Hän oli kaikkea sitä.

209   Tänään me voisimme sanoa: “Pojat, hän on aito metodisti, tai baptisti tai helluntailainen. Hän on niin todellinen. Todella mukava poika. Hieno mies!” Ette voisi sanoa hänestä mitään pahaa. Ystävällinen, mukava, seurallinen ja kaikkea muuta. Hänessä ei ollut mitään moraalittomuutta. Ehkäpä hän ei tupakoinut eikä ryypännyt eikä hän juoksennellut ympäriinsä huveissa ja tansseissa, ja miksi me niitä tänään kutsummekin. Hän oli sellainen, miksi me kristityn luokittelemme. Mutta se ei vielä merkitse Iankaikkista Elämää. Tämä ei ole se, mistä me puhumme. Hän saattoi olla uskollinen seurakunnalleen, johon hän ehkä kuului. Mutta näettekö, mihin se johti hänet? Suosion tavoitteluun. Sanokaamme, että jos hän oli saarnaaja, hänellä olisi saattanut olla parempi seurakunta. Hän olisi saattanut olla ylivalvoja tai piispa. Näettehän? Se tekee sinut suosituksi. Ja se johti hänet rikkauteen ja maineeseen.

210   Se saattaa tehdä saman tänään, jos sinulla on suuri laulamisen lahja. Minä ajattelin tätä nuorta miestä, joka hetki sitten lauloi tuon laulun täällä. Kuinka suuri ero onkaan hänen ja Elvis Presleyn ja noiden muiden välillä. Pat Boone ja Ernie Ford ja muut senkaltaiset, suuria laulajia, jotka ottavat lahjakkuutensa, joka on Jumalan antama lahjakkuus, ja käyttävät sitä paholaisen työn eteenpäin viemiseksi. Näin se on. Jotkut suuret laulajat myyvät Jumalan antaman lahjakkuutensa tullakseen joksikin kuuluisuudeksi tässä maailmassa. Kuinka voisit tulla enemmän “joksikin”, kun sinulla on mahdollisuus olla “joku” olemalla Jumalan poika?

211   Ei ole väliä sillä, vaikka omistaisit koko kaupungin tai koko maailman, jos et ole vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuutta, Pyhää Henkeä (Kristusta) kuinka sinä tulet… Kuka sinä loppujen lopuksi olet? Sinä olet kuollut, kuolevainen, kuollut synnissä ja rikkomuksissa! Niin uskonnollinen kuin haluatkin olla, niin uskollinen kuin haluat olla seurakunnallesi. Saarnaaja, jos haluat olla puhujanlavalla, mutta kieltäytyä tästä, se merkitsee kuolemaa!

212   Hänellä oli suuri menestys. Hän oli menestynyt täällä tässä elämässä. Varmasti. Me näemme seuratessamme tätä kaveria Raamatusta, kuinka hän oli suuresti menestynyt ja tullut rikkaaksi mieheksi. Hänellä oli sellaisia suuria palatseja, ja hänen kutsuissaan kävivät tuomarit ja kaupunginjohtaja ja muut sellaiset. Hän oli todella uransa huipulla. Hän piti suuria juhlapäivällisiä; runsaasti tarjoilijoita, naisia ja tyttöjä ja kaikkea muuta hänen ympärillään. Ja siellä makasi kerjäläinen hänen ovensa ulkopuolella nimeltään Lasarus. Hän heitti ruuan tähteet hänelle. Me tunnemme kertomuksen. Ja hän jatkoi edelleen menestyen, aivan kuten kirkot tänään tekevät.

213   Täällä istuu liikemies joka sanoi minulle: “Kirkon pitäisi sanoa täällä Kaliforniassa noille työntekijöiden liitoille, mitä tulisi tehdä.” Näettekö, se on tulossa siihen jälleen, kirkko ja valtio. Se on aivan oven edessä. Näettehän, te olette jo siinä, ja te otatte pedon merkin tietämättä sitä.

214   Jos milloinkaan olette ostaneet yhtäkään minun nauhoistani, hankkikaa tämä, jonka tulen nauhoittamaan kotiin päästyäni: Käärmeen polku, ja tulette näkemään, mihin tämä kaikki on päättyvä. Menen nyt kotiin puhuakseni sen, jos se on Herran tahto. Se tulee kestämään noin neljä tuntia, joten en voi puhua sitä tämänkaltaisissa kokouksissa. Minun täytyy mennä sinne, missä seurakunta voi kuunnella minua kärsivällisesti niin pitkään. Ja te voitte kuunnella nauhaa joskus omassa kodissanne.

215   Huomatkaa tämä. Voimme nähdä, että hän oli suuresti menestynyt. Sitten me näemme hänen menestyneen niin pitkälle, että hän sanoi: “Minulla on niin paljon.” Oi pojat, hän olisi ollut todella jotakin tänä päivänä. Eikö vaan? “Jopa vilja-aittani ovat halkeamaisillaan. Ja minulla on niin paljon, että lopulta sanoin: ‘Oi sielu, nauti lepoa.’”

216   Mutta mitä hän teki alussa? Hän hylkäsi Jeesuksen Kristuksen johtajuuden. Hänen kirkkonsa, hänen kyvykkyytensä, hänen koulutuksensa ja kaikki muu olivat johtaneet hänet menestykseen. Kaikki juutalaiset rakastivat häntä. Hän oli ollut antelias ja auttanut heitä ja hän oli saattanut tehdä tätä tuota ja jotakin muuta. Mutta te näette hänen kieltäneen Jeesuksen Kristuksen johtajuuden, Iankaikkisen Elämän. Mutta Raamattu sanoo: “Sinä hullu, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta.”

217   Seuraava paikka, mistä me löydämme hänet, on helvetissä. Siellä hän nostaa katseensa ja näkee Aabrahamin helmassa tuon kerjäläisen, jonka hän oli ajanut kadulle. Millainen kuolettava virhe! Kuinka nuo seurakunnat olivat olleet oikeassa sillä tiellä, jota he kulkivat, mutta silti heillä ei ollut Iankaikkista elämää.

218   Se muistuttaa minua saarnasta, jonka saarnasin täällä jokin aika sitten: Ajattelevan miehen suodatin. Te olette voineet saada sen. Puhuin siitä, kuinka kävelin metsän läpi ollessani tänä syksynä oravia metsästämässä, ja kuinka katsoin maahan. Tietenkään en voi mainita tuon savuketehtaan nimeä, kuten tiedätte. Siellä tuo savukerasia oli maassa. Ja ohittaessani sen siellä metsässä näin tuon rasian siellä ja katsoin sitä uudelleen ja siinä luki: “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä jatkoin kävelyä metsän lävitse.

219   Ja Pyhä Henki sanoi: “Käänny ympäri ja nosta se ylös.”

220   Minä kurottauduin ja otin sen ylös. “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä ajattelin: “Amerikkalainen tehdas myy kuolemaa valepuvussa Amerikan omille kansalaisille. Ajattelevan miehen suodatin? Te… Tupakoivan miehen maku?

221   Olin Mailmannäyttelyssä, missä Yul Brynner ja nuo muut siellä tekivät näitä kokeita. Kuinka he suodattivat tuosta savukkeesta nikotiinin ja pyyhkivät sen valkoisen rotan selkään, ja seitsemässä päivässä se oli niin täynnä syöpää, ettei se kyennyt kävelemään. Ja he sanoivat: “Tehän tiedätte, mitä he sanovat ‘suodattimesta’. Kuitenkin se on vain mainoskikka myydä enemmän savukkeita.”

222   Tarvitaan määrätty määrä nikotiinia tyydyttämään tuo paholainen. Näin on. Ja kun poltatte suodatinsavukkeita, te tarvitsette neljä savuketta tuon yhden asemesta. Se on mainoskikka myydä teille enemmän savukkeita. Ei ole savua ilman tervaa, ja tervasta saatte syövän. Näettekö kuinka se on? Ja sokeat amerikkalaiset nähdessään kaniinin tulevan ulos hatusta jossakin lankeavat siihen. Teillä ei voi olla sitä. Se on kuolema. En välitä kumman valitsette, kumpikin on kuolemaksi. “Ajattelevan miehen suodatin.” Ajatteleva mies ei lainkaan tupakoi, näin on, jos hän ollenkaan ajattelee.

223   No niin, minä ajattelen, että sitä voidaan soveltaa myös seurakuntiin. Ymmärrättekö? Minä ajattelen, onko Jumalalla suodatin? Kyllä.

224   Ja jokaisella seurakunnalla on suodatin. Kyllä. Ja he suodattavat jokaisen sisään tulijan ja päästävät sisälle myös paljon kuolemaa.

225   Kuinka voitte koskaan vetää kirkkokuntia Jumalan suodattimen lävitse? Kuinka voitte tehdä sen? Kuinka voitte vetää käherrettyhiuksisen naisen tämän Suodattimen läpi? Kertokaa se minulle. Kuinka voitte vetää naisen, joka käyttää pitkiä housuja, Sen lävitse, kun “on kauhistus, jos nainen laittaa ylleen miehen tamineita”? Näettekö, Jumalan suodatin tulisi pysäyttämään hänet sinne. Se ei tulisi päästämään häntä sisälle. Mutta seurakunnilla on heidän omat suodattimensa. Joten voin sanoa että on olemassa ajattelevan miehen suodatin, Jumalan Sana, ja Se sopii pyhän miehen makuun. Näin on oikein. Pyhän miehen, ei kirkon miehen, vaan pyhän miehen maku. Koska Se on puhdas, pyhä, koskematon Jumalan Sana! On olemassa Suodatin ajattelevaa miestä varten. Ja sinua seurakunnan jäsen, minä neuvon käyttämään Sitä.

226   Koska maailman tullessa sisälle, vähäinenkin osa sitä on kuolemaksi. Pieni hapatus hapattaa koko taikinan. “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä tai lisää siihen yhden Sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän Kirjasta.”

227   Mikä Eedenin puutarhassa aiheutti kuoleman, kaiken tämän murheen, jokaisen päänsäryn, jokaisen kuolevan lapsen, jokaisen käheän kurkun, jokaisen huutavan ambulanssin, jokaisen sairaalan ja jokaisen hautausmaan? Se, että Eeva epäili yhtä Sanaa, ei kaikkea Siitä, vääristäen vähän Sitä. No niin, Jumala oli sanonut miehelle siellä, että “hänen tuli pitää jokainen Jumalan Sana.” Näin oli Raamatun alussa.

228   Keskellä Raamattua Jeesus tuli sanoen: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ei vain joistakin niistä, vaan jokaisesta.

229    Sitten Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan 22, Jeesus antaa todistuksen itsestään. Raamatun ilmestys on Jeesus Kristus. Ja Hän sanoi: “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä, tai lisää yhden Sanan siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.”

230    Jos nyt menette tämän ajattelevan miehen suodattimen lävitse, sen jälkeen teillä tulee olemaan pyhän miehen maku. Kyllä. Teillä on oleva pyhä maku.

231   Sisar, sinä, joka käytät tuonkaltaisia vaatteita, ajattelehan sitä. Sanot ehkä: “Minä olen puhdas miehelleni. Minä olen puhdas poikaystävälleni. Minä olen puhdas tyttö.” Mutta entä sitten tuo syntinen, joka katsoo sinua? Kun hänen on vastattava aviorikoksesta, kuka aiheutti sen? Näethän, sinä tulet olemaan syyllinen. Näet sen kirjoitettuna Sanassa, niin se on… Ymmärrätkö? Oi, ole ajatteleva nainen. Ole ajattelevainen.

232   Saatat ehkä sanoa: “Saattaa olla…” No niin, mitä jos se tulee tapahtumaan sillä lailla? Hän sanoi niin, ja yksikään Sana ei voi epäonnistua. Ymmärrätkö?

233   Eräs suuri mies kutsui minut jokin aika sitten huoneeseensa ja sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun yllesi, veli Branham. Sinä pilaat palvelutehtäväsi, kun saarnaat jotakin tuonkaltaista.”

234   Minä vastasin hänelle: “Jokainen palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tulee pilaamaan, tuleekin olla pilattu.” Ymmärrättehän?

235   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi. Sinut on lähetetty rukoilemaan sairaiden puolesta.”

236   Sanoin: “Uskotko sinä tuollaisten asioiden olevan oikein, veli?” Hän sanoi: “En. Mutta se asia ei kuulu meille.”

Sanoin: “Kenen asia se sitten on?”

“No”, hän sanoi, “se on paimenen velvollisuus.”

237   Minä sanoin: “Katsohan tuota seurakuntaa.” Uh huh. Niin se on. Ymmärrättekö?

238   Joka vuosi minä kuljen tätä kautta saarnaten näistä asioista ja ajattelen: “Aivan varmasti he tulevat ymmärtämään sen.” Seuraavana vuonna, kun tulen takaisin, sitä on enemmän kuin milloinkaan ennen. Ymmärrättekö? Se vain osoittaa, että “monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.”

239    Johtajuus on Pyhä Henki, ystäväni. Se johtaa ja opastaa sinut kaikkeen Totuuteen, kun Hän, Pyhä Henki, on tullut. Nyt ajatelkaahan sitä. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin, joka on Raamattu. Jos otatte uskontunnustuksenne tai seurakuntanne,    te tulette kadotetuksi. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin.

240   Tätä tuo poika ei ajatellut. Hän otti seurakunnan suodattimen.  Hänestä tuli suosittu, suuri mies. “Mutta helvetissä hän tuskissaan nosti katseensa.”

241   Jos nyt otatte ajattelevan miehen Suodattimen, Jeesuksen Kristuksen, Sanan, silloin tulette haluamaan sitä, mikä on pyhän henkilön makuun, koska Se on tyydyttävä halunne. Jos sinulla on Pyhä Henki itsessäsi, Sana tyydyttää sen.

242   Jos Pyhä Henki ei ole siellä, te sanotte: “Oi niin, minä en usko siinä olevan mitään eroa.” Katsokaa mitä juuri silloin teette. Saman asian jonka Eeva teki. Olette aivan samassa asemassa.

243   Menkäämme nyt hieman pidemmälle. Jättäkäämme nyt sinne tuo mies, joka ei käyttänyt ajattelevan miehen Suodatinta. Hän kieltäytyi vastaanottamasta Jeesusta Kristusta ja Iankaikkisen Elämän johtajuutta.

244   Ottakaamme nyt toinen rikas, nuori liikemies, johtaja, jolle tarjoutui sama mahdollisuus kuin tälläkin miehellä oli ollut, ja joka vastaanotti Sen. Hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden. No niin Raamattu puhuu kahdesta heistä. Tuon toisen me näimme kieltäytyneen Siitä. Ottakaamme nyt tämä toinen rikas nuori liikemies ja johtaja, joka vastaanotti johtajuuden.

245   Jos haluatte kirjoittaa sen ylös, niin Kirjoitukset kertovat meille tästä kaverista Hebrealaiskirje 11:23-29. Mooses uskossa kieltäytyi siitä, että häntä kutsuttiin faaraon tyttären pojaksi.

Arvostaen Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet…

246   Näettekö, hän vastaanotti Iankaikkisen Elämän. Mooses arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaikki aarteet, joita maailmalla oli. Mooses arvosti Sen suurimmaksi, ja tämä toinen rikas mies ei tehnyt niin.

247   Mooses oli rikas nuori hallitsija, tuleva faarao. Hän oli faaraon poika ja valtaistuimen perillinen. Hän katsoi tuota mahdotonta, mudassa tonkivaa orja joukkoa. Mutta uskossa hän näki Jumalan lupauksen Sanan kautta, joka sanoi: “Hänen kansansa tulisi vaeltamaan vieraalla maalla neljäsataa vuotta, mutta tulisi tuoduksi ulos väkevällä kädellä.” Hän arvosti Sen, hallelujaa, suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki Egyptin aarteet, sillä hän hylkäsi Egyptin tietämättä, minne hän oli menossa. Häntä johti Kristus. Hän hylkäsi kaiken muun.

248   Valtaistuin olisi voinut olla hänen, hän olisi voinut olla seuraava Egyptin faarao, mutta hän arvosti Kristuksen pilkkaa. Pilkkaa! Tulla kutsutuksi “omituiseksi” tai “fanaatikoksi” ja ottaen paikkansa mudassa tonkivien fanaatikkojen kanssa, koska hän oli nähnyt, että Raamatun lupausten täyttymisen aika oli tullut.

249   Ja oi seurakunta, herätkää! Ettekö voi nähdä samaa asiaa tänä iltana. Luvattu hetki on edessämme. Arvostakaa Kristuksen pilkka suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki muut yhteytenne, vaikka se olisi isä, äiti, seurakunta tai jotakin muuta. Seuratkaa Hengen johtajuutta!

250   Seuratkaamme tätä Moosesta pieni hetki. Minä tein sen. Katsokaamme hänen elämäänsä. Ensimmäinen asia sen jälkeen kun hän oli vastaanottanut Kristuksen pilkan, oli että hän hylkäsi oppineisuutensa, hylkäsi kaiken oman viisautensa… Ja hänet oli koulutettu kaikkeen Egyptin viisauteen. Kaikki hänen suosionsa, valtaistuimensa, valtikkansa, kuninkuutensa, kruununsa ja kaikki mitä hänellä oli, hän kieltäytyi siitä!

251   Tämä toinen kaveri halusi sitä ja kieltäytyi Kristuksesta. Tämä taas kieltäytyi siitä ja vastaanotti Kristuksen. Ja mitä ensimmäiseksi tapahtui? Hänen täytyi erottaa itsensä kaikesta.

252   Hallelujaa! Tuo sana merkitsee: “Ylistäkää meidän Jumalaamme!” On huono asia, että olemme unohtaneet sen.

253   Hän kieltäytyi valtaistuimesta ja suosiosta. Hänellä olisi voinut olla nuoria tyttöjä sadoittain vaimoinaan, ja Egyptin valtikalla hän olisi hallinnut maailmaa! Maailma oli hänen jalkojensa juuressa, ja hän olisi perinyt sen kaiken. Mutta katsomalla Kirjoituksiin hän näki päivän, jossa hän eli. Se oli tuo jokin hänessä, tuo ennalta määrätty Jumalan Siemen, joka alkoi elää.

254   Sillä ei ole väliä, kuinka suosittu sinä voit olla. Voit olla ylivalvoja tai pastori, sitä tai tätä, mutta jos tuo Iankaikkisen Elämän Sana Jumalan Sanan perusteella on ennalta määrätty sinuun, ja kun näet hetken tulleen, se alkaa toimia tuoden sinut ulos samalla tavalla. [Veli Branham napsauttaa sormiaan useita kertoja.] Ulostuleminen alkaa! Te alatte ymmärtää Sitä!

255   Ja hän kieltäytyi tulemasta kutsutuksi faaraon tyttären pojaksi, koska hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana aarteena kuin kaikki Egyptin tai maailman aarteet. Hän arvosti Sitä. Katsokaa, mitä hän teki: hän seurasi Sitä. Nopeasti hänen kansansa heitti hänet ulos, kansa, joka kerran rakasti häntä.

256   Se saattaa maksaa sinulle kaiken, mitä sinulla on. Se saattaa maksaa sinulle kotisi. Se saattaa maksaa sinulle ystäväsi. Se saattaa maksaa sinulle ompelukerhosi. Ja se saattaa maksaa sinulle paikkasi kuorossa. Se saattaa tehdä niin. En tiedä, mitä se tulee maksamaan sinulle, mutta se on maailmallista tai kuuluu maailmaan. Teidän on erotettava itsenne kaikesta maailmallisesta. Teidän täytyy tehdä se.

257   Mooses pani kaiken syrjään ja meni erämaahan keppi kädessään. Aamen! Päivä toisensa jälkeen kului. Ja ihmettelenpä, ajatteliko hän tehneensä virheen? Ei.

258   Usein ihmiset aloittavat jotakin sanoen: “Oi, minä tulen tekemään sen. Kunnia Jumalalle, minä näen Sen!” Ja kun sitten joku nauraa sinulle tai tekee pilaa sinusta, sinä sanot: “Ehkäpä minä olin väärässä.”

259   Hän on sanonut: “Ne, jotka eivät kestä kuritusta, ovat äpärä-lapsia, eivätkä Jumalan lapsia.” Näettekö, he ovat aloittaneet jonkin tunnekuohun perusteella. Näettekö, se siemen, josta puhuin jokin aika sitten, tuo sielu, ei ollut siellä. Se oli Hengen voitelema, ja hän teki kaikenlaisia asioita. Oi, te voitte tehdä niin kun henkenne on voideltu. Se on todellinen, aito Pyhä Henki, ja kuitenkin sinä saatat olla paholainen.

260   “Oi”, te sanotte, “veli Branham!”

261   Väärät profeetat! Raamattu sanoo: “Viimeisinä päivinä tulee olemaan vääriä profeettoja. Jeesus sanoi: “Tulee nousemaan vääriä kristuksia.” Ei “vääriä Jeesuksia”; kukaan ei hyväksyisi sellaista, vaan “vääriä kristuksia”. Kristus merkitsee “voideltu”. He ovat voideltuja, mutta pohjimmaltaan he ovat vääriä ja tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä puhuen kielillä, tanssien Hengessä ja saarnaten Evankeliumia.

262   Juudas Iskariot teki niin! Myös Kaifas profetoi. Bileam, tekopyhä. Varmasti, he tekivät kaikenlaisia merkkejä, kaikkia uskonnollisia eleitä.

263   Mutta te huomaatte, että jos panette rikkaruohon ja vehnän siemenet samaan maahan ja voitelette ne kaatamalla vettä niiden päälle, ne tulevat molemmat iloitsemaan. Ne tulevat molemmat kasvamaan saman veden avulla. “Aurinko paistaa niin vanhurskaille kuin väärillekin, ja sade lankeaa niin vanhurskaille kuin väärille, mutta heidän hedelmistään te tulette tuntemaan heidät.” Kuinka voisit välttää oikaisemasta itseäsi Sanan mukaan? Aamen. Näettekö mitä tarkoitan? “Vesi lankeaa vanhurskaan ja väärän ylle”, voidellen sen.

264   Jeesus sanoi: “He tulevat minun luokseni tuona päivänä sanoen: ‘Herra! Herra! Emmekö me ajaneet ulos riivaajia? Enkö minä ole profetoinut? Enkö minä tehnyt suuria asioita Sinun Nimessäsi?’ Hän on sanova: “Te vääryydentekijät, menkää pois Minun luotani. Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää iankaikkiseen helvettiin, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.” Näettekö te? Millainen Sana! Vääriä! He palvovat turhaan, ponnistellen turhaan. Miksi teette niin kuin teidän ei tulisi tehdä? Miksi ottaa korvike, kun Taivaat ovat täynnä aitoa? Ymmärrättekö? Teidän ei ole pakko tehdä niin.

265    Me näemme voidellun Mooseksen. Mikään ei saanut häntä kääntymään takaisin. Hänen omat veljensä hylkäsivät hänet. Se ei pysäyttänyt häntä. Hän meni suoraan erämaahan. Ja eräänä päivänä hän kohtasi siellä Jumalan kasvoista kasvoihin, tuon Tulipatsaan ollessa siellä pensaassa, joka sanoi: “Mooses, ota pois kenkäsi. Maa, jolla seisot, on pyhä. Sillä minä olen kuullut kansani huudon ja olen kuullut heidän vaikerointinsa ja Minä muistan lupaukseni Sanan. Minä olen tullut alas ja lähetän sinut sinne tuomaan heidät ulos.” Varmasti. Hän kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin ja puhui Hänen kanssaan. Hän sai tehtävänsä Jumalalta.

266   Ja Jumala tuli uudelleen ja vahvisti tuon profeetan, joka seisoi siellä ulkona vuorella. Hän todisti sen tekemällä hänen käsiensä kautta kaikenkaltaisia ihmeitä ja asioita. Oi, heillä oli jäljittelyänsä, varmasti. Siellä olivat Jambres ja Jannes tehden samoja asioita, joita hänkin teki. Mutta kuka oli alkuperäinen? Näettekö? Mistä se alkoi? Tuliko se Sanan mukaisesti? Oliko sen aika?

267   Ja tiedättekö, että sama asia on luvattu toistuvan viimeisinä päivinä? “Kuten Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämäkin miehet, joilla on kelvoton mieli Totuutta kohtaan.” Näettekö, viimeisinä päivinä. Ja he tekevät saman asian, jäljittelevät kaikkea, ja jatkaen samassa kuopassa: “Sika palaa mutakuoppaan ja koira oksennukselleen.”

268   Ja te helluntailaiset, joiden isät ja äidit tulivat ulos noista organisaatioista kiroten niitä, käännytte ympäri tehden samoin kuin nekin ja menette aivan samaan mutaan ja oksennukseen. Näettekö? Jos seurakunta oksensi sen ulos ensimmäisen helluntain ajanjaksossa, Se on oksentava sen ulos uudelleen tänään. Ymmärrättekö? Niin on oltava, sillä se on kuori. Sen on tapahduttava. Se ei voinut pysyä tähkänä; kuoren oli tultava, näettekö, elämän kuljettajan. Nyt me elämme viimeisissä päivissä. Pankaa merkille asiat, jotka on luvattu tälle ajalle.

269   Katsokaa, kuinka Mooses vahvistettiin. Tiedättekö? Kun he olivat tulleet ulos, jotkut hänen omista veljistään kääntyivät häntä vastaan haluten tehdä siitä organisaation. He sanoivat: “Sinä toimit niin kuin olisit ainoa pyhä mies meidän keskuudessamme.” “Koko seurakunta on pyhä”, Koora ja Datan sanoivat. “Valitkaamme keskuudestamme mies ja tehkäämme jotakin.”

270   Minä tunsin sääliä Moosesta kohtaan. Hän meni sinne alas ja lankesi alttarin eteen sanoen: “Herra…”

271   Jumala sanoi: “Erottaudu heistä. Minä olen saanut tarpeekseni siitä.” Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Näettekö, Mooses tiesi oman tehtävänsä.

272    Jumala ei toimi organisaatioiden kanssa. Hän ei toimi ryhmien kanssa. Hän toimii yksilöiden kanssa. Näin se on aina. Ei ryhmien kanssa, vaan yksilöissä, yhdessä henkilössä. Viimeisinä päivinä Hän sanoo: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku…” Ei mikään ryhmä. “Joku tulee kuulemaan Minun Ääneni ja kuulee Minua, Minä tulen hänen luokseen aterioimaan.” Näettekö? “Jos joku voi kuulla.”

273   Kuinka voi tämä mikrofooni välittää minun ääneni sinne saliin, ellei sitä olisi tehty siten? Voisin huutaa tuota lautaa päin kaikella voimallani, eikä se tekisi sitä. Mutta koska tämä on määrätty olemaan, valmistettu, tehty mikrofooniksi, se tekee sen. Ja jos Jumalan Sana on sinussa Jumalan ennalta määräämänä, silloin “Minun lampaani kuulevat minun ääneni. He tuntevat Minun huutoni. Vierasta ne eivät seuraa.” Ymmärrättekö? Sen on oltava ensimmäinen. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan.” Joka ainoa heistä.

274   Nyt hän menee eteenpäin elämän päättyessä täällä. Huomatkaa, minne hän siirtyi, kun hän tuli tiensä päähän.

275   Me lopetamme nyt, koska on tulossa myöhä, kahtakymmentäviittä vailla kymmenen. Huomatkaapa. Siellä kotona tämä on aikaista. Siellä me joskus kahden kolmen aikaan yöllä alamme sanoa: “Hei, on tulossa hiukan myöhäinen.” Näettekö? Näettehän, minä olen saarnannut monena yönä, koko pitkän yön.

276   Paavalin saarnatessa tätä samaa Evankeliumia omana aikanaan, nuori mies putosi siellä ja sai surmansa. Ja Paavali, tämän saman voitelun ja saman Evankeliumin kanssa, ojensi ruumiinsa hänen ylleen, ja hän tuli takaisin elämään. He kiinnostuivat… Seurakunta muodostettiin. Jotakin oli tapahtumassa. Pankaapa merkille mitä täällä on tapahtunut.

277   Mooses, kun hän tuli tiensä päähän…

278   Tämä rikas mies, kun hän tuli tiensä päähän, nuori johtaja, josta olemme puhuneet, kaikella tavoin uskonnollinen ja kuului seurakuntaan, hienosti oppinut, hieno liikemies, ja kaikkea muuta, kun hän tuli tiensä päähän, hän alkoi huutaa: “Ei ole mitään minne astua!” Missä olivat hänen johtajansa? Hänen seurakuntansa oli johtanut häntä, ja se merkitsi kuolemaa. Häntä oli johtanut kuollut maailma, eikä ollut mitään, minne hän olisi voinut astua kuin se, mitä maailma oli valmistanut itseään varten: helvetti.

279   Mutta tässä tulee Mooses, uskollinen palvelija, joka arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin Egyptin rikkaudet. Hän tuli tiensä päähän vanhana miehenä, satakaksikymmentävuotiaana. Hän käveli ylös vuorelle tietäen kuoleman odottavan häntä ja hän katseli luvattuun maahan. Ja hänen katsellessaan siellä hänen sivullaan oli hänen Johtajansa, Kallio. Hän astui tuolle Kalliolle, ja Jumalan Enkelit veivät hänet Kirkkauteen, kunnia Jumalalle, Jumalan helmaan. Ja mitä? Kahdeksansataa vuotta myöhemmin häntä vielä johti hänen Johtajansa.

280   Me löydämme hänet Kirkastusvuorelta Elian kanssa puhumassa Jeesukselle, ennen kuin Hän meni ristille. Kahdeksansataa vuotta kuolemansa jälkeen… Hän, joka arvosti palvelustehtävänsä pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaiken maailmallisen suosion ja kaiken rahan, oli vielä Johtajansa johtamana. Häntä johdettiin! Hänen Johtajansa johti hänet kuoleman varjojen lävitse. Hänet johdettiin hautaan. Satoja vuosia myöhemmin hän seisoi siellä uudestaan, koska hän nuoruudessaan valitsi Pyhän Hengen johtajuuden. Hänen nimensä tulee olemaan suuri silloin, kun ei enää ole olemassa Egyptiä eikä sen aarteita. Kun pyramidit ovat tomua, ja kun Egyptiä ei enää ole, Mooses on oleva kuolematon ihmisten keskuudessa, koska hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden sen asemesta, että olisi mennyt sitä tietä, jota hänen seurakuntansa meni.

281   Siellä on muitakin jotka tekivät samoin. Katsokaa Eenokia. Hän vaelsi Jumalan kanssa viisisataa vuotta ja sitten hän sai todistuksen, että “hän miellytti Jumalaa”. Jumala vahvisti sen ja sanoi: “Ei ole tarpeellista sinun kuolla. Tule vain ylös Kotiin tänä iltapäivänä.” Ja hän meni ylös.

282   Samoin Elia. Sen jälkeen kun hän oli haukkunut kaikki lyhythiuksiset naiset omana aikanaan sekä maalattukasvoiset Iisebelit. Hän oli saanut siitä niin tarpeekseen. Ja kun hän oli tehnyt kaiken voitavansa, kaikkien noiden pappien pitäessä hauskaa hänen kustannuksellaan, hän käveli alas joelle eräänä päivänä. Ja siellä joen takana olivat nuo tuliset hevoset valjastettuna tulisten vaunujen eteen. Hän astui niihin ja heitti viittansa pois seuraavalle profeetalle, joka seuraisi häntä, ja meni ylös Taivaaseen. Hän oli vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuuden, koska Kristus oli Eliassa. Oi! Kyllä!

283   Mitä se oli? Se oli: “Seuraa Minua.” Nyt sinun täytyy valita oma johtajasi. Sinun täytyy valita se, ystäväni. Katso Jumalan peiliin, Raamattuun, ja näe, missä olet tänä iltana.

284   Pieni tarina pienestä pojasta, joka kerran eli maaseudulla. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt peiliä ja hän tuli kaupunkiin tapaamaan tätiään. Tädillä oli tuollainen vanhanaikainen talo, jossa oli peili ovessa. En tiedä, voitteko muistaa sellaista tapaa vai ette. Mutta tämä pieni poika ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Ja sitten yhtäkkiä, hänen kulkiessaan ympäri taloa, hän näki pienen pojan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika heilutti kättään. Hän veti korvaansa, ja pieni poika veti omaa korvaansa. Ja niin se jatkui. Sitten hän käveli lähemmäksi, kääntyi ympäri ja sanoi: “Äiti, se olen minä! Se olen minä.”

285   Miltä sinä näytät? Mitä sinä seuraat? Mitä me olemme tehneet? Sinun täytyy valita oma johtajasi. Valitse tänään. Valitse Elämä tai kuolema. Se minkä sinä valitset, on päättävä sinun iankaikkisen määränpääsi. Muista, että Jeesus sanoi: “Seuraa Minua.” Ja sinulle on annettu tänä iltana kutsu tehdä samoin. Ja seurataksesi Häntä iankaikkiseen Elämään sinun on tultava Hänen ehdoillaan. Näin on oikein, ja se on Sana. Ei mitä uskontunnustus tai yleinen mielipide sanoo, eikä mitä joku muu ajattelee Siitä, vaan mitä Jumala on sanonut Siitä.

286   Te sanotte: “Veli Branham, minä tunnen naisen, joka on niin hyvä kuin vain voi olla, ja hän tekee tällä tavalla. Tai minä tunnen miehen, joka meni tällaisen lävitse.”

287   En voi auttaa sitä, mitä he ovat tehneet. Se on Jumalan Sana, Hän sanoi: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe ja Minun Totuus.” Sinun on tultava Hänen ehdoillaan, Hänen sääntönsä mukaisesti, Sanan mukaisesti. Ette voi tulla uskontunnustuksen kautta ettekä kirkkokunnan kautta. Ette voi sekoittaa sitä sillä lailla. On ainoastaan yksi asia, jonka te voitte tehdä: ottaa Se vastaan Hänen ehdoillaan, niin että olette valmis kuolemaan itsellenne ja kaikille omille ajatuksillenne ja seuraamaan Häntä. “Luovu kaikista maailman asioista ja seuraa minua.”

288   Minä tiedän, että tämä on ankara ja leikkaava Sanoma, veli. Minä en tullut tänne ja valinnut sanomaani yrittääkseni saada ihmisiä laulamaan ja huutamaan. Olen ollut pakanoiden kokouksissa, joissa he ovat tehneet samoja asioita. Minua kiinnostaa teidän elämänne. Minä olen Jumalan palvelija, jonka on vastattava Jumalalle jonakin päivänä. Ja tämä palvelustehtävä, jonka Jumala on antanut minulle, on todistanut itsestään tuhansia kertoja teidän edessänne.

289   Muistakaa, Jeesus sanoi: “Seuraa Minua. Seuratkaa Minua. Luovu kaikesta, mitä itselläsi on, ja seuraa Minua.” Ja se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Se oli ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle miehelle, ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle liikemiehelle. Ja se on ainoa ohje, jonka Hän antaa kenellekään meistä. Hänen valintansa, kun Hän on tehnyt päätöksensä, on joka kerta täydellinen. Meidän täytyy seurata Häntä, sillä se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Joten Jumalan johtajuus on: seuraa Pyhän Hengen vahvistamaa Sanaa tälle ajalle. Kumartakaamme päämme.

290   Tulen kysymään teiltä kysymyksen ja haluan teidän olevan todella vilpittömiä. Haluaisin sisaren soittavan minulle tuon: Minä voin kuulla Pelastajani kutsuvan. Minä haluan vanhanaikaisen alttarikutsun, ja veli, sisar, kuten voimme nähdä, katsokaa, mitä on tapahtumassa tänään. Nyt, päänne ollessa kumarrettuina ajatelkaa hetkinen. Nähkää, mitä on tapahtumassa.

291   Luitteko sanomalehdestä viime viikolla, mitä tuo mies Englannissa sanoi? Hän sanoi, että “Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain petosta. Pilatus ja Hän olivat vain sopineet siitä yhdessä.”

292   Oletteko nähneet, mitä tämä amerikkalainen jumaluusoppinut sanoi? Hän sanoi että, “Jeesus vain nukutettiin tuolla narkoottisella mandrake-kasvilla.” Monet teistä teologeista olette lukeneet siitä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, missä siitä puhutaan. Se saa sinut nukkumaan kuin kuollut noin kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, ja sydämesi tuskin lyö silloin. “Ja kun he antoivat Hänelle tuota hapanviiniä”, hän sanoi, “se oli tätä mandrake-kasvia. Kun ne sitten panivat Hänet hautaan, Hän vain nukkui siellä kolme päivää. Ja tietenkin, kun he menivät sinne, he löysivät Hänet siellä kävelemässä ympäriinsä.” Voitteko kuvitella sellaista! Jumaluusoppineet, seminaarit, tekousko [Tyhjä kohta nauhassa.] Kun he panivat tuon hapanviinin Hänen suuhunsa.

293   Ja sitten on toinen asia. Jos se olisi ollut sillä tavalla, niin miksi nuo opetuslapset, jotka varastivat Hänen ruumiinsa, miksi he antoivat oman elämänsä marttyyreina Hänen vuokseen. He eivät pitäneet itseään arvollisina edes kuolemaan niin kuin Hän. Heitä ristiinnaulittiin ylösalaisin ja kyljittäin ja kaikenlaista. Ja jos he olisivat tienneet Hänen olleen teeskentelijän, ja itsekin olleet teeskentelijöitä, niin kuinka he silloin olisivat antaneet oman elämänsä Hänen vuokseen sillä tavalla?

294   Oi, te näette tämän olevan älyniekkojen päivän, jossa me elämme. Koulutus sivilisaatio ja tämän päivän nykyaikainen suuntaus on kaikki paholaisesta. “Sivilisaatioko paholaisesta?” Kyllä. Raamattu sanoo sen olevan. Tässä sivilisaatiossa on kuolema. “Tuleeko meillä olemaan tällainen sivilisaatio toisessa maailmassa?” Varmasti ei! Meillä tulee olemaan erilainen sivilisaatio. Koulutus ja kaikki tällaiset asiat ovat Paholaisesta. Tiede vääristelee luonnollista tehden siitä jotakin muuta.

295   Katsokaa, mitä he ovat tehneet teille. Uskoisin sen olleen pari kuukautta sitten, kun Valitut Palat kirjoitti, että “nuoret miehet ja nuoret naiset tulevat keski-ikäisiksi. Ja naisilla on vaihdevuodet, kun he ovat kaksikymmentä- tai kaksikymmentäviisivuotiaita.” Yksi sukupolvi lisää, ja he tulevat näyttämään kauhistuttavilta. Heistä ei ole silloin jäljellä enää yhtään mitään. Näettekö? Minkälaisia luontokappaleet tulevat olemaan, pehmenneitä ja törkyisiä. Katsokaa sielua ja henkeä, kuinka seurakunnan henki on risteytynyt maailman kanssa. Oi mikä hetki! Paetkaa! Paetkaa, lapset! Paetkaa ristille! Tulkaa Kristuksen luo ja antakaa Hänen johtaa itseänne.

296   Kun meidän päämme ovat kumarretut ja silmämme suljetut, niin olkaa hyvät ja kumartakaa sydämenne samanaikaisesti. Tekisittekö niin? Haluan kysyä teiltä kysymyksen. Katsotteko nyt todella itseänne Jumalan edessä? Tuntuuko teistä, ettette ole sillä paikalla, jossa teidän tulisi olla tällä hetkellä? Sillä Ylöstempaus saattaa tulla milloin hyvänsä. Näettehän, se on tuleva.

297   Siinä tulee olemaan, jos se, mitä sanoin hetki sitten, on totta, että vain noin viisisataa ihmistä, jotka nyt elävät, tulisivat olemaan siinä ja tulisivat muutetuiksi. Jos otamme koko kristikunnan yhdessä, katolilaiset mukaan luettuina. On noin viisisataa miljoonaa ihmistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Ja yksi miljoonasta olisi viisisataa ihmistä. Niin monta ihmistä katoaa päivittäin maailmanlaajuisesti, emmekä me tiedä heistä mitään. Näettekö, se on tuleva, ettekä te tule edes tietämään sitä. Ihmiset tulevat jatkamaan saarnaamistaan tietämättä, että se on jo tapahtunut.

298   Kuten opetuslasten kysyessä Jeesukselta: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?”

299   Hän vastasi: “Hän on jo tullut, mutta te ette tunteneet häntä. Ja he tekivät hänelle, mitä halusivat.”

300   Te tiedätte, etteivät välinne ole oikein Jumalan kanssa, ja haluaisitte tulla muistetuksi Jumalan edessä, että Jumala korjaisi sydämenne asenteen Jumalaa kohtaan. Voisitteko nyt nöyrästi, tässä hiljaisessa hetkessä, nostaa kätenne? En välitä, kuka sinä olet, voisitko tehdä sen? Sanokaa: “Nostan käteni Jumalalle.” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua.

301   Katsotteko Peiliin? Minä kysyn teiltä Kristuksen Nimessä, katsotteko te Jumalan Peiliin? [Eräs veli puhuu kielillä ja toinen veli antaa selityksen.] Aamen.

302   Haluan kysyä yhtä asiaa. Kuinka moni täällä on helluntailainen? Helluntailaiset nostakaa kätenne. Käytännöllisesti katsoen jokainen teistä. Nyt kuinka moni täällä väittää olevansa kristitty? Nostakaa kätenne, missä olettekin, te, jotka väitätte olevanne kristittyjä. Tiesittekö Raamatun puhuneen, että tämä tulisi tapahtumaan?

303   Tämä tapahtui samoin Vanhassa Testamentissa, kun he ihmettelivät, mitä heidän tulisi tehdä, ja kuinka he voisivat paeta tulevaa piiritystä. Henki lankesi erään miehen ylle, ja hän profetoi kertoen heille, missä ja kuinka kohdata vihollinen, ja kuinka voittaa vihollinen. Tämä tapahtui Vanhassa Testamentissa, ja samoin on Uudessa.

304   Nyt joku saattaa sanoa: “Tuo mies, oi, eihän se ollut niin.” Mutta mitä jos se on niin? Te sanotte: “Oi, minä olen kuullut tuon aikaisemminkin.” Mutta mitä jos tämä on niin? Silloin te näette sen todistavan, että täällä on monia, jotka tarvitsevat sydämen muutoksen, jos tuo oli Pyhä Henki, joka puhui. On asioita, joita pitää tehdä, joten nyt se on teidän käsissänne.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Vain että Sinun veresi vuodatettiin minun edestäni.
Ja että Sinä kutsut…

Tuo oli Hänen kutsunsa sinulle juuri äsken.

 Sinulle,oi, Jumalan Karitsa…

“Minä otan pois tuon itsepäisen sydämen ja panen tilalle lihasydämen, jotta te tulette taipumaan Minun tahtooni.” Ymmärrättekö?

 Minä tulen!
Aivan kuten olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Haluatko…

Tekisittekö valintanne tänä iltana? Voitte valita kumman haluatte.

 …puhtaaksi.

Sanotte: “Olen kuullut sen aikaisemmin.” Mutta tämä voi olla sinun viimeinen kertasi kuulla se.

…koska Sinun lupauksesi minä uskon.

Vanhanaikaiset alttarikutsut ovat poissa muodista tänään, mutta Jumala vielä käyttää niitä. Ettekö voi tuntea Sen liikehdintää keskuudessanne, seurakunta?

…Minä tulen.

305   [Veli Branham alkaa hyräillä laulua Juur niin kuin olen.] Oi ajatelkaahan, tänä päivänä sydämet tulevat kivisiksi, maailman täyttämiksi, välinpitämättömiksi, seurakunnan jäseniksi ja penseiksi, kuten tuo rikas nuori johtaja, eivätkä tiedä, että suuri Pyhä Henki seisoo ovella ja kolkuttaa tässä Laodikean ajanjaksossa. “Hän, joka kuulee Minun Ääneni, Sanan, avaten sydämensä, minä tulen häneen ja aterioin hänen kanssaan.”

306   Ja Henki puhui tämän veljen kautta muutama minuutti sitten sanoen: “Minä olen ottava tuon kivisydämen ulos sinusta ja annan sinulle lihasydämen, joka on arka Jumalaa kohtaan.” Katsokaa, mihin se on tullut nyt: on vain älykkyyttä ja tunteita. Näettekö? Ei yhtään hellää sydäntä täynnä rakkautta ja suloisuutta Kristusta kohtaan.

307   [Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.] Ettekö haluaisikin senkaltaisen sydämen? Kuinka tulette kohtaamaan Kristuksen kasvoista kasvoihin järjellisen käsityksenne kanssa Hänestä? Teidän täytyy ottaa vastaan iankaikkinen Elämä.

….oli vuodatettu…

Kaikki on tehty valmiiksi Veren kautta.

Ja että Sinä kutsut…

Mitä Hän teki? Vuodatti oman Verensä. Ja nyt kutsuu sinua: “Tule.”

 …Hänelle,
Oi Jumalan Karitsa, Minä tulen! Minä tulen!

308    Nostakoon nyt jokainen kristitty kätensä ollen hiljaa ja rukoillen.

309   Oi Jumala, ole niin hyvä, Herra, ota tämä päivä, jossa me elämme. Oi, on niin vaikeaa, Isä. Saatana on tehnyt niin paljon ihmisille. Heidän sydämensä ovat kivettyneet. Sinun Henkesi puhuu, Sinun Sanasi tulee esiin ja vahvistetuksi, mutta he ovat vaihtaneet vanhanaikaisen uudestisyntymiskokemuksen kirkkokunnallisuuteen, älylliseen käsitykseen; paljon musiikkia ja paljon huutamista ja paljon kaikkea muuta. Mutta todellinen lihasydän, tuo Henki, Iankaikkinen Elämä on tullut täydellisesti vieraaksi seurakunnalle.

310   Jumala, se särkee minun sydämeni, ja minä olen syntinen, Sinun armostasi pelastettu. Se saa minusta tuntumaan niin pahalta, Isä, katsoessani seurakuntaa, jonka vuoksi Sinä kuolit, seurakuntaa, jota Sinä yrität lunastaa. Minä ajattelen näkyä, jonka jokin aika sitten annoit minulle Amerikan ja muiden maiden seurakunnista. Miten hirvittävältä näyttävää rock‘n’rollia ja stripteasea se oli. Mutta jostakin sieltä näin tulevan esiin toisen, siunatun.

311   Minä rukoilen, Isä, jos täällä on joku niistä tänä iltana, jotka ovat määrätyt Elämään, tai joka haluaisi vastaanottaa sen, että nyt olisi heidän aikansa tehdä Se. Suo se, Herra. Särje tuo vanha maailmallinen kivisydän nyt. Ja jos he haluavat rauhaa, jotakin mikä tyydyttää, jotakin mikä antaa vakuuden, voikoot he vastaanottaa Kristuksen johtajuuden tänä iltana johtaakseen heidät rauhaan, joka käy yli kaiken ymmärryksen, sanoin puhumattomaan iloon, joka on täynnä kirkkautta, johonkin, jota ei itse kuolemakaan voi vahingoittaa. Suo se, Isä.

312   Nyt kätemme ollessa kohotettuina… Kuinka moni rakennuksessa nyt haluaisi sanoa: “Minä nousen seisomaan.” En välitä siitä, kuka istuu vierelläsi, Jumala puhuu sinulle nyt. Ja sinä todella haluat olla todellinen kristitty. Ymmärrätkö? Jos se ei ole enempää kuin jäljittelyä, oi, niin minä mieluimmin menen ulos ollakseni maailmassa. Minä uskon, että sinä tekisit myös niin.

313   Nyt tutkikaa itseänne Sanalla, Sanomalla. Tutkikaa minkälainen todellisen kristityn tulisi olla:    karski, rakastavainen, eikä tällainen nykyaikaisen kristillisyyden mukainen. Sehän on pehmeä, taipuvainen, puolikuollut, mädäntynyt ja risteytynyt. Näettekö, se ei ole todellista kristillisyyttä. He elävät millä tavalla haluavat ja kuuluvat seurakuntaan. Ettekö haluaisi tuota ihanaa yhteyttä Kristuksen kanssa, Pyhän Hengen, joka saa sydämenne yhdenmukaiseksi Sanan kanssa? Tulkaa suoraan Kristukseen. Jos te haluatte sitä, ja jos haluatte Jumalan näkevän teidän seisovan tässä ihmisryhmässä, niin voisitteko tehdä sen.

314   Sanotte: “Merkitseekö se yhtään mitään, veli Branham?”

315    Oi, kyllä, varmasti se merkitsee. “Jos te häpeätte Minua ihmisten edessä, Minä olen häpeävä teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä. Mutta hän, joka tunnustaa Minut ja seisoo Minun puolestani tässä maailmassa, Minä olen seisova hänen puolestaan tuossa maassa. Minä tulen tunnustamaan hänet Minun isäni edessä.”

316   Nyt ei ole väliä sillä, kuka sinä olet, nainen, mies, poika tai tyttö. Kuka sitten oletkin, kristitty tai ei, sananpalvelija tai seurakuntapalvelija, mikä sitten olet, jos uskoisit hetkisen kokosydämelläsi ja tekisit näin tänä iltana antaaksesi Jumalan tietää, että olet vilpitön.

317   “Katsohan nyt, minä olen helluntailainen”, te sanotte. “Minä olen tätä”, tai mitä sitten olettekin. “Minä olen tanssinut Hengessä. Ja veli Branham, minä ajattelin, että niin kauan kuin teemme niin, meillä on Se.” Teillä ei ole sitä.

318   Jos te uskotte minun olevan Jumalan profeetan, silloin te kuuntelette minun Sanojani. Ymmärrättekö? Tuo on tämän päivän petos. Eikö Raamattu sanokin sen tulevan olemaan niin lähellä, että se pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista? Valitut, “syvällä sielussa.”

319   Jos olet tanssinut Hengessä, ja sinulla vielä on maailman asioita, silloin jotakin on väärin. Jos sinä puhut kielillä, Paavali sanoi: “Minä voin puhua ihmisten ja enkelien kielillä, enkä vielä ole edes pelastettu.“ Uh-huh, molempia laatuja, näettekö. “Minulla voi olla kaikenlaisia tunne-elämyksiä, minulla voi olla usko, saatan saarnata Evankeliumia, minä voin antaa kaikki tavarani köyhien ruuaksi ja voin viedä Sanan maailman lähetyskentille, ja kuitenkaan minä en ole mitään.” Ymmärrättekö? Se on sisäpuolen sisin, veli. Kuollessasi sinun henkesi hajoaa, se katoaa, mutta sinun sielusi elää. Ymmärrättekö?

320   Katsokaa nyt itseänne. Oletko sinä todellakin aito, raamatullinen kristitty täynnä Jumalan rakkautta? Muistakaa, että Raamattu sanoo viimeisinä päivinä tulevan tapahtumaan, että “merkitsevä enkeli meni läpi seurakuntien ja kaupunkien ja sinetöi ainoastaan ne, jotka murehtivat ja valittivat niitä kauhistuksia, joita oli tehty Kaupungissa.” Onko se näin? Hesekiel 9. mukaan me tiedämme sen totuudeksi. Merkitsevä enkeli kulki ja laittoi merkin heidän otsiinsa, sinetöi heidät. “Heidät, jotka murehtivat ja valittivat.”

321   Sen jälkeen tulivat tappajaenkelit neljältä maan kulmalta, ja se on  juuri nyt. Me näemme sen tulevan: sodat, jotka tulevat hävittämään koko maailman pois, ovat tulossa. Ainoat, joihin he eivät saaneet koskea, olivat nuo Merkityt.

322   Katsokaahan nyt onko teidän sydämenne niin huolestunut syntisistä ja siitä, mitä seurakunta ja ihmiset tekevät, että valitatte ja murehditte sitä päivin ja öin? Jos ei näin ole, ihmettelen, sillä Kirjoitukset sanovat, että niin tulisi olla.

323   Voisitteko nousta seisomaan ja sanoa: “Rakas Jumala, minä en seiso, koska veli Branham sanoo niin, vaan minä kuulin Sanan sanovan sen, ja minä tulen tekemään sen Sinulle. Sinulle Herra minä seison. Minä olen tarpeessa, Herra. Täyttäisitkö tarpeeni tässä paikassa tänä iltana seisoessani?” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. “Minä olen tarpeessa, ja haluan Sinun armosi ylleni.” Jumala siunatkoon sinua. “Minä haluan olla todellinen kristitty.”

324   Nyt, muistakaa, henkilöt, jotka seisovat vieressänne, ovat samanlaisia kuin tekin olette. Minä haluan teidän ottavan heitä kädestä ja sanovan: “Veli, sisar, haluan sinun rukoilevan puolestani.” Sanokaa se kaikella kristillisellä vilpittömyydellä: “Rukoile puolestani. Minä haluan olla oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Rukoile sinä minun puolestani, minä tulen rukoilemaan, että Jumala antaisi sinullekin tilaisuuden.”

325   Minä tiedän, että me emme tule olemaan täällä paljon pidempään. Te voitte nähdä sen. Me olemme lopun ajassa. Jokainen, joka uskoo sen, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitään ei ole jäljellä, kaikki on mennyttä. Seurakunnat ovat menossa suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon.

326   Katsokaahan tänne! Tiedättekö, mitä Herra sanoo Los Angelesista ja näistä paikoista täällä? “Se on mennyttä!” Muistatte minun kertoneen teille noin kaksi vuotta sitten, kuinka tuo maanjäristys olisi tuleva, joka tuli Kanadaan ja Alaskaan? Minä myöskin sanon teille, että “Hollywood ja Los Angeles liukuvat valtamereen. Kalifornia, sinä olet tuomittu! Eikä ainoastaan Kalifornia, mutta sinä, maailma, sinä olet tuomittu! Seurakunta, jos et sinä korjaa välejäsi Jumalan kanssa, sinä olet tuomittu!” NÄIN SANOO PYHÄ HENKI!

327   Oletteko te koskaan kuulleet minun käyttävän tuota Nimeä, niin ettei niin olisi tapahtunut? Minä kysyn teiltä! Olette tunteneet minut kaksikymmentä vuotta. Olenko koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä kuin sen, mitä on tullut tapahtumaan? Jos kaikki, mitä milloinkaan olen sanonut tulevan tapahtumaan, on tapahtunut, sanokaa: “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Minä sanon teille, että nyt on se hetki, jolloin teidän täytyy oikaista itsenne, kaikkien meidän. Rukoilkoon nyt jokainen toistensa puolesta.

328   Rakas Jumala, kun me kuolevat ihmiset nyt seisomme tässä tänä iltana kasvomme käännettyinä maan tomua kohden. Sinä olet antanut meille tämän leikkaavan saarnan, Herra. Meillä on esimerkkinä kaksi miestä. Yksi heistä, ollen uskonnollinen mies, meni seurakuntaan ja kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkisen Elämän johtajuutta. Toinen kieltäytyi maailmallisesta kunniasta ja vastaanotti iankaikkisen Elämän. Ja me näemme, missä he molemmat ovat tänä iltana. Raamatun mukaan tuo rikas mies on vaivassa ja Mooses on Kirkkaudessa.

329   Isä, me haluamme olla Mooseksen kaltaisia. Me haluamme Sinun Pyhän Poikasi, Jeesuksen Kristuksen johtavan meidät Iankaikkiseen Elämään. Anna Se meidän sydämiimme tänä iltana, Herra. Repäise pois vanha kivisydän ja pane meihin uusi lihasydän, sydän, jolle Sinä voit puhua ja jota Sinä voit käsitellä, niin ettemme olisi ylpeitä tai erilaisia. Älköön Pyhä Henki milloinkaan jättäkö meitä, Herra. Tulkoon Se ja johtakoon näitä ihmisiä. Puhu heille. Murskaa heidän kivinen tahtonsa ja pane heihin Jumalan tahto. Pelasta joka ainoa, Isä. Anna meille Rakkauttasi. Pane meidät sille paikalle, Herra, että me pääsemme eroon kaikesta siitä osasta, mikä on tunnekuohua ja tulisimme todelliseen ehjään osaan, sydämessä tuntuvaan osaan, Hengen syvyyteen, Jumalan rikkauteen, sydämemme tullessa Hengen Valtakunnaksi. Suo se, oi Suuri Johtaja, suuri Pyhä Henki, ennenkuin lennät taivaisiin Sinun Seurakuntasi kanssa.

330   Oi Jumala, anna minun mennä, Herra. Älä jätä minua tänne, Jeesus. Anna minun mennä kanssasi, Isä. En halua jäädä tänne maahan näkemään näiden ahdistusten tulemista. Minä en halua pysyä täällä tässä mielettömyydessä. Minä en halua seistä täällä, kun nuo hirvittävät näyt… ihmisten menettäessä järkensä. Me näemme miesten yrittävän toimia eläinten tavalla ja näyttää eläimiltä ja naisten yrittävän näyttää eläimiltä maalia kasvoillaan. Tietäen, että näiden asioiden on ennustettu tapahtuvan, että asia tulee saamaan heidät niin mielenvikaisiksi, kunnes heinäsirkat, joilla on hiukset kuten naisilla, tulevat ahdistelemaan naisia leijonankaltaisine hampaineen. Ja muut asiat, jotka Sinä olet sanonut tulevan. Ihmisten mielen tila tulee olemaan täydellisesti mennyttä. Me näemme sen olevan tapahtumassa juuri nyt, Herra. Auta meitä. Tuo meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme selkeään mielenlaatuun.

331   Oi suuri Iankaikkisen Elämän Johtaja, me otamme vastaan Sinun lupauksesi tänä iltana, Isä. Minä ajan näiden ihmisten asiaa, jokaisen heidän puolestansa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Herra. Minä rukoilen, että Kristus, Jumalan Poika, tulisi jokaisen meidän sydämeemme, Herra, ja muovaisi meitä tehden meistä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Suo se, Herra Jumala.

332   Me rakastamme Sinua. Ja me haluamme sellaisen muutoksen tulevan itseemme, että me voimme olla Sinun lapsiasi ja tuntea Sinun Henkesi liikkuvan sydämissämme, Herra, pehmittäen meitä ja saaden meidät huomaamaan tämän mielenvikaisen ajan, jossa me elämme. Suo se Jumala. Me näemme nuorten naisten jääneen kiinni Saatanan verkkoon. Nuoret miehet, kieroutuneet mielet, lapset, huumausaineiden käyttäjinä, tupakoitsemisen ja juomisen ja moraalittomuuden, se on Saatanan Eeden.

333   Jumala, Sinulta kesti kuusituhatta vuotta, Raamatun mukaan, rakentaa Eeden. Ja Sinä panit poikasi ja hänen vaimonsa, morsiamensa, hallitsemaan sitä. Ja Saatana tuli ja vääristeli sen. Hänellä on ollut kuusituhatta vuotta aikaa rakentaa oma älyllinen Eedeninsä, tieteen, koulutuksen ja niin kutsutun älykkyyden kautta. Ja hän on rakentanut sen kuoleman sekasorroksi.

334   Oi Jumala, ota meidät takaisin Eedeniin, Herra, uudelleen sinne, missä ei ole kuolemaa eikä surua. Suo se, Herra. Me seisomme nöyrinä odottaen toisen Aadamin tuloa noutamaan Hänen Morsiantaan. Tee meidät osaksi Hänestä, Isä. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

335   Rakastatteko te Jumalaa? Käsitättekö, mitä minä olen yrittänyt sanoa teille? Jos te voitte ymmärtää sen, nostakaa kätenne ja sanokaa: “Minä ymmärrän, mitä sinä yrität sanoa.” Voitteko nähdä tämän ajan mielenvikaisuuden? Katsokaa, mihin se on mennyt: ei ole enää mitään järkevyyttä ihmisten keskuudessa. Se on kadonnut! Missä on meidän omamme… ? jopa johtajien.

336   Katsokaa presidenttiämme! “Jos he haluavat kommunismia, saakoot he sen. Saakoot ihmiset mitä tahansa he haluavatkin.” Missä ovat meidän Patrick Henrymme ja George Washingtonimme? Missä ovat johtajamme, jotka seisoisivat periaatteiden puolesta? Meillä ei enää ole heitä.

337   Missä ovat seurakuntamme ja sananpalvelijamme? He ottavat ihmisiä vastaan joidenkin koeaikojen perusteella tai sanovat: “Tule ja liity seurakuntaamme ja tee tätä.” Tai jollakin tunne-elämyksellä tai sen kaltaisella. Missä ovat nuo Jumalan miehet, nuo profeetat, jotka seisoisivat ulkona ja uskaltaisivat uhmata, uhmata kaikkia maailman asioita?

338   Missä on noiden miesten rehellisyys? Mistä löydätte heidät? He ovat niin pehmentyneet järjellisen ymmärryksen ja muun sellaisen kautta, ettei heitä enää ole täällä. Oi Jumala, ole meille armollinen.

339   Nämä hirvittäviltä näyttävät asiat, jotka ovat tulossa maailmaan. Te näette ihmisten olevan menossa suoraan siihen. Se on mielenvikaisuutta. Mutta kun nämä asiat tulevat lyömään maailmaa, Seurakunta on silloin poissa.

340   Jumala, päästä meidät sinne. Tämä on minun rukoukseni suurelle Yliluonnolliselle Olennolle, joka on tässä rakennuksessa tänä iltana, suurelle Kristukselle, jolla yhä on Iankaikkinen Elämä. Minä rukoilen Sinua, Kristus, kun olen tässä silmät avoinna katsellen seurakuntaa, jonka Sinä olet omalla Verelläsi lunastanut. Jumala, älä anna yhdenkään meistä tulla kadotetuksi. Me haluamme välimme oikeiksi Sinun kanssasi. Joten puhdista meidät, oi Herra, kaikista vääryyksistämme. Ota pois syntimme.

341   Olemme nähneet Sinun parantavan sairaamme ja tuovan kuolleemme takaisin elämään rukouksen kautta. Me olemme nähneet kaikkien näiden asioiden tapahtuvan, Isä. Tuo meidät nyt takaisin Elämään hengellisesti. Tuo meidät takaisin käsittämään Iankaikkinen Elämä Jeesuksen Kristuksen kautta. Suo tämä, Isä. Minä annan sen kaiken Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme
kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme!

Katsokaa Häneen ja antakaa Hänen pehmittää itsenne.

Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

342   Nostakaamme kätemme nyt.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme.

Veli Salano, kuka onkin seuraavana. [Joku sanoo: “Eikö muuta?”] Ei. Jumala siunatkoon teitä.

65-1206 NYKYISET TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA (Modern Events Made Clear By Prophecy), San Bernardino, California, USA, 6.12.1965

FIN

65-1206 NYKYISET TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA
(Modern Events Made Clear By Prophecy)

San Bernardino, California, USA, 6.12.1965

 

1       Kumartakaamme päämme. Rakas taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä iltana, koska Sinä vastaat rukouksiimme. Tämä rakas nainen, joka makaa täällä, jonka kohdalla leikkaus ei ole onnistunut. Mutta, oi Jumala, me muistamme tuon ensimmäisen leikkauksen, joka tehtiin maan päällä; Sinä itse teit sen. Otit Adamin kyljestä kylkiluun, suljit haavan, ja teit vaimon. Oi Isä, rukoilen tänä iltana, että kätesi tulisi nyt alas ja tekisi tämän suuren asian, jota pyydämme. Ja nämä muut, Herra, tämä nainen, joka kärsii henkisestä ahdistuksesta, kaikki muut, joilla on pyyntöjä, me vain luovutamme heidät Sinulle, Isä, koko sydämestämme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen

On todella etuoikeus olla täällä tänä iltana ja katsella tätä hienoa kuulijakuntaa. Ja kuunnella tämän ihmeellisen pienen kuoron hienoa laulamista. Ajattelin juuri eroa nähdessäni nuo pojat seisomassa siellä… siistin näköisiä miehiä, hiukset siististi leikattuina. Ajattelin sitä paikkaa, jossa olin viime yön. Joukko huligaaneja tuli sinne ja yritti hukuttaa erästä poikaa uima-altaaseen. Heidän täytyi kutsua apua saadakseen heidät ulos sieltä. Mikä ero onkaan nähdä poikien laulavan Evankeliumin lauluja, minkälainen ero.

2       Ajattelin, niin kuin veli Henry sanoi: “Nuo miehet, joilla on naisille kuuluvat hiukset.” Kyllä, näyttää kuin… Näen näiden poikien, joilla on sellainen tukka, jopa panevan päähänsä papiljotteja. En oikein tiedä… Joskus tulen masentuneeksi. Näyttää todella olevan vääristyneisyyden aika. Miehet yrittävät käyttää naisten vaatteita, ja naiset käyttävät miesten vaatteita. Ja miehet antavat hiustensa kasvaa kuin naiset, ja naisilla on hiukset kuin miehellä. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Onko todella viimeinenkin säädyllisyyden ja kunnian hiven hävinnyt tästä kansakunnasta ja näistä ihmisistä, tästä maailmasta?

3       Tämä on hirvittävä aika, mutta se on kaikkein loistavin aika maailmassa saarnata Evankeliumia. Jos olisin voinut seistä siellä ennen ajan alkamista, ja Isä olisi katsonut minua ja sanonut: “Minä aikana, kautta näiden ajanjaksojen, haluaisit saarnata?” Olisin halunnut tehdä sen juuri nyt. Juuri nyt, juuri ennen Hänen tulemustaan.

4       Katsoessani kuulijakuntaa, joka istuu täällä edessämme… Eräs sananpalvelija ystäväni Tucsonissa oli eilen ratsastamassa hevosella. (Ajattelen tätä naista, jolla on selkänikamavaiva). Tämä hevonen heitti hänet maahan. Eräs toinen mies soitti minulle kello yhdeltä tänä aamuna hotelliini ja sanoi: “Tuo mies on Veteraanien Sairaalassa, ja hänen silmänsä ovat lasittuneet, hänen selkänsä on murskana, ja hänen munuaisensa ovat työntyneet ulos, ja hänen sydämensä on pysähtymäisillään.” Ja siellä minä painuin lattialle polvilleni, otin puhelimen, sain hänet toiseen päähän ja rukoilin hänen puolestaan. Ja täällä hän istuu tänä iltana. Se oli viime yönä. Bob, nousisitko seisomaan siellä? Tuolla on tuo mies. [Seurakunta taputtaa.] Jumala vastaa rukoukseen aamulla, illalla, keskipäivällä, keskiyöllä, tai mihin aikaan tahansa.

5       No niin, minä olen niin ”pitkä-vieterinen” saarnaaja, niin kuin minä sitä kutsun. Minä en jotenkin haluaisi aloittaa tähän aikaan illasta ja ajattelin, että vain tulisin tänne… Eräänä iltana, kun olin puhumassa täällä eräässä paikassa, niin viisitoista minuuttia sen jälkeen, kun olin aloittanut, alkoivat tuon paikan tarjoilijat kerätä astioita ja antaa merkkejä minulle: “Lopeta! Sulje suusi. Teidän täytyy lähteä ulos täältä.” He polttivat samalla savukkeita ja muuta sellaista. Se ei ollut noiden juhlapäivällisten järjestäjien vika, vaan ihmisten, joilta he sen vuokrasivat. Ja puheenjohtajan vaimo meni tuon paikan johtajan luo…

6       Hän sanoi: “Teidän piti olla ulkona täältä kello 9:30.”

7       Hän sanoi: “Sinä et pannut sellaista vuokrasopimukseen.”

8       Tämä rouva tänä iltana, todella mukava nainen, tuli ja sanoi: “Me ymmärsimme, että sinä haluat sitä”, hän sanoi, “käytä vain niin paljon aikaa kuin haluat.” Niinpä olen kiitollinen siitä. Se on hienoa.

9       Veli Henry, minä todella arvostan ystävällisyyttäsi, kun kutsuit minut tänne.

10   Minulla oli eilen illalla etuoikeus olla täällä Assemblies of Godin seurakunnassa, jossa uskon veli Boonen olevan pastorina. Meillä oli siellä hienoa aikaa tuon ihmisryhmän kanssa. Ja huomenillalla me menemme jonnekin teidän kanssanne, johonkin toiseen Liikemiesryhmään, en tiedä, missä se tulee olemaan. He huolehtivat siitä. Minä vain rukoilen, luen ja kuljen mukana, ja siinä suunnilleen kaikki, mistä minä olen tietoinen.

11   Mutta nyt, me näemme outoja asioita tänä päivänä. Olen muistellut sitä, kun viimeksi olin täällä telttakokouksissa. Muistan puhuneeni siitä eilen illalla, eräästä pienestä pariskunnasta, joka toi sinne kuolleen vauvansa. Se oli jossakin täällä, ne olivat ajaneet koko päivän ja yön. Tuo pieni äiti istui murheellisena pitäen tuota pientä vauvaa käsivarsillaan. Hän saattaa olla täällä nyt, en tiedä. Hän ja hänen miehensä ja pari muuta avioparia heidän kanssaan. Ja hän, tuo mies, pyysi minua, että tulisinko sinne auton luo. Otin tuon pienen vauvan ulos autosta, ja vain pidin sitä käsissäni, pieni kuollut, jäykkä ja kylmä, ja aloin rukoilla. Ja kun rukoilin, tuo ruumis alkoi tuntua lämpimältä. Niinpä… minä vain jatkoin rukoilemista, ja se alkoi potkia ja liikkua, voiden hienosti ja alkaen itkeä. Annoin sen takaisin äidilleen ja tämä meni kotiin sen kanssa. Niinpä, en edes tiedä olivatko he kristittyjä. Näettehän? Se oli ihmeellistä.

12   Mutta minä ajattelen tänä iltana, että tunnen seurakunnan, joka myös on kuolemassa: meidän helluntailaisemme. Meidän täytyy ravistella itsemme ulos tästä, uh-huh, siinä kaikki. Ja ainoa tapa, miten te tulette tekemään sen, on rukous ja ojentautuminen Jumalan Sanan mukaan. Se on ainoa tapa, miten me tulemme tekemään sen. On vain yksi tie ulos, Hän on tuo tie, Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Haluaisimmeko me seurakunnan tulevan sellaiseen tilaan kuin Englannissa? Siitä syystä olen ollut, niin kuin te ajattelette, niin epäkohtelias huutaen teille. Enkä tarkoita tehdä sitä, mutta en halua nähdä seurakunnan tulevan tuon kaltaiseen tilaan. Te ette halua olla sellaisessa tilassa. Mutta kuitenkin teidän täytyy upottaa se niin syvälle, saadaksenne naulattua sen pitämään. Se täytyy tehdä.

13   Niinpä minulla nyt tänä iltana on täällä joitakin Kirjoituksia ja teksti, josta haluan puhua hetken. En tule panemaan sille mitään määrättyä aikarajaa. Jos te väsytte… Voin selviytyä siitä kolmessakymmenessä minuutissa, ja riippuu vain siitä… Minä aina vain jätän sen Pyhälle Hengelle, minne päin tahansa Hän johtaakin kokousta.

14   Kumartakaamme päämme vain hetken pidempään puhuaksemme Tekijälle, ennen kuin avaamme Hänen Kirjansa.

15   Kaikkivaltias Jumala, tämän Kirjan Tekijä, Jeesuksen Kristuksen kautta me rukoilemme. Me olemme kiitolliset siitä, mitä jo olemme kuulleet tänä iltana. Jos me vahvistaisimme tämän kokouksen sanomalla: “Aamen,” ja menisimme kotiin, niin olisi ollut hyvä olla täällä, sillä me tiedämme, että Sinä olet ollut kanssamme. Ja Isä, kun me nyt avaamme tämän Sanan, puhu meille suoraan tästä Sanasta, niin että voisimme tuntea sen hetken jossa elämme, Jos me tunnemme hetken, jossa elämme, niin silloin me voimme valmistautua tuota hetkeä varten. Mutta jos me menemme sokeasti, tietämättä mitä tai minne, silloin emme tiedä, kuinka valmistautua. Niinpä Isä, jospa Sinä antaisit meidän nähdä Arkin ja avoimen Oven ja Sanoman kutsumassa meitä sisälle. Suo se Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

16   Pyhistä Kirjoituksista haluan lukea tekstin. Se löytyy Luukkaan Evankeliumin 24. luvusta. Tulen aloittamaan 13:sta jakeesta ja luen osan siitä:

Ja, katso, kaksi heistä meni tuona samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

Ja he puhuivat keskenään kaikista näistä asioista, joita oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että, heidän keskustellessaan ja pohtiessaan, Jeesus itse lähestyi heitä, ja kulki heidän kanssaan.

Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

Ja hän sanoi heille: Mistä te keskustelitte toistenne kanssa kävellessä, kun olette niin murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka ei ole tietoinen asioista, joita on tapahtunut siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille: Mitä asioita? Ja he sanoivat hänelle: Koskien Jeesusta Nasaretista, joka oli profeetta, mahtava teossa ja sanassa Jumalan ja koko kansan edessä:

Ja kuinka ylipapit ja meidän hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme, että se olisi ollut hän, joka olisi lunastanut Israelin: ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä siitä, kun nämä asiat tapahtuivat.

Kyllä, ja myös eräät varhain haudalla olleet naiset joukostamme ovat saattaneet meidät hämmästyksiin;

Ja kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat ja sanoivat, että myös he olivat nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat Hänen elävän.

Ja eräät heistä, jotka olivat kanssamme, menivät haudalle, ja löysivät sen niin kuin naiset olivat sanoneet: mutta häntä he eivät nähneet.

Silloin hän sanoi heille: Oi hullut ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet:

Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä näitä asioita, ja menemän kirkkauteensa?

Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista, hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa häntä itseään koskevat asiat.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

17   Nyt otan… jos kutsuisin sitä aiheeksi, haluaisin ottaa tämän: Nykyiset tapahtumat selvitetään profetialla. On aina ollut muuttumattoman Jumalan tapa antaa kansansa ennalta tietää, ennen kuin määrätyt tapahtumat tapahtuvat.

18   Jos ihmiset Herran Jeesuksen päivissä vain olisivat etsineet Jumalaa, ja tienneet mitä oli juuri tapahtumaisillaan, he eivät olisi tuominneet Jeesusta kuolemaan. Mutta se tapahtui siksi, että Kirjoitusten täytyi täyttyä, sillä juutalaisten täytyi olla sokaistuja. Me olemme kaikki tietoiset siitä.

19   Käsitättekö te, että niin on luvattu tapahtuvan uudestaan juuri tässä ajanjaksossa, jossa me elämme? Laodikean Seurakunta-ajanjakso, tämä seitsemäs seurakunta-ajanjakso, jossa me nyt olemme, on alaston, viheliäinen, sokea, eikä tiedä sitä. Samoin kuin Hän sokaisi heidät silloin, tarkoituksenaan saada Sanomansa valituille ihmisille, Hän on luvannut tehdä saman asian tänään.

20   Ja sanoisin tämän kunnioituksella kaikkia veljiäni ja sisariani kohtaan Kristuksessa, että yhtenä näistä päivistä joku tulee sanomaan: “Eikö ole kirjoitettu, että näiden asioiden pitäisi tapahtua ensin?”

21   Ja tulee olemaan samalla tavalla kuin silloin: “Totisesti, minä sanon teille, hän on jo tullut, ja he ovat tehneet hänelle, mitä tahtoivat.”

22   Kun he kysyivät Häneltä ja sanoivat: “Miksi kirjanoppineet sanovat, ja Kirjoitukset sanovat, että ‘Elian täytyy ensin tulla?’” He sanoivat sen Jeesukselle.

23   Hän sanoi: “Hän on jo tullut, ja te ette tunteneet häntä.” Näettekö? Ja sillä tavalla se ehkä tulee jälleen päättymään.

24   Nyt me haluamme olla ajan tasalla tietääksemme, mitä on tuleva tapahtumaan tällä ajanjaksolla, jossa me elämme. Jumala on jakanut Sanansa kullekin ajanjaksolle, niin ja niin paljon kullekin ajanjaksolle, ja meidän täytyy huomata, että yksi ajanjakso ei voi ulottua toiseen ajanjaksoon. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Esimerkiksi, niin kuin sanoin, uskoisin että se oli eilen illalla, tai… Minä jatkuvasti puhun ilta illan jälkeen eri paikoissa, ja joskus teen jonkun huomautuksen toiseen kertaan. Tarkoitukseni ei ole kerrata itseäni. Mutta sanoin tämän: mitä hyötyä olisi Mooseksen ollut yrittää saarnata Nooan sanomaa? Tai mitä hyötyä olisi ollut Jeesuksen yrittää saarnata Mooseksen sanomaa? Tai mitä hyötyä olisi ollut Martin Lutherin jatkaa katolisen sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi Wesleyn ollut jatkaa Lutherin sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi ollut helluntailaisten jatkaa metodistien sanoman kanssa? Tai mitä hyötyä on helluntailaisuuden jatkua edelleen, kun Morsianta kutsutaan? Katsokaahan, me olemme tulleet siemenen aikaan, me olemme täällä lopunajassa. No niin, ellei vehnänjyvä putoa maahan, se pysyy yksinään.

25   Kuten tuo arvostelija, niin kuin olen huomauttanut siitä asti, kun tuo kirja tuli julkisuuteen, teillä on se ehkä täällä kaupungissanne, tuon saksalaisen kirjoittamana, joka kirjoitti yhden kaikkein arvostelevimmista artikkeleista. Hän on jumalankieltäjä. Tietenkään minä en tuomitse häntä siksi, että hän niin tuomitsi minut, mutta koska hän on jumalankieltäjä, ei tuon kirjan olisi koskaan tullut olla myynnissä. Ja hän sanoi: “Jumala, joka voi istua ylhäällä, ja sanoa, että Hän voi avata Punaisen Meren ja vapauttaa kansansa, istuu sitten kädet ristissä vatsansa päällä ja näkee, kuinka Pimeiden Ajanjaksojen aikana leijonat repivät palasiksi noita kristittyjä. Noita äitejä joiden hiukset kastettiin tervaan, ja heitä ripustettiin ristille ja poltettiin, ja heidän lapsensa… He halkaisivat odottavilta äideiltä vatsat ja löivät vetoa lapsen sukupuolesta. Ja Jumala vain istuu siellä ylhäällä antaen sen tapahtua ihmisille, joiden oletettiin olevan tämän Jumalan palvelijoita.”

26   Katsokaahan, Kirjoitus on innoitettu. Te ette ole koskaan kykenevä ymmärtämään Kirjoitusta vain istumalla alas ja lukemalla sitä teologiselta pohjalta, tai koulutukselliselta pohjalta. Se ei tule koskaan onnistumaan.

27   Keskustelin erään baptisti-sananpalvelijan kanssa äskettäin, ja hän sanoi: “Kunnes me opimme oikean kreikankielisen merkityksen, kunnes me…”

28   Minä sanoin: “Nikean kirkolliskokouksessa, ennen sitä, he väittelivät kreikankielisistä sanoista Raamatussa.” Sillä tavalla te ette koskaan tule tuntemaan Sitä.

29   Raamatun tulee olla paljastettu innoituksen kautta. Se on ainoa asia, ilmestys. Jeesus sanoi Pietarille: “Tälle kalliolle.” Tämä ilmestyksen kallio paljastaa, kuka Hän on. “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle: Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.” Ei Pietarin päälle, ei itsensä päälle, vaan hengelliselle ilmestykselle siitä, kuka Hän oli.

30   Ja Hän on Sana! Johannes 1: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

31   Sen vuoksi me elämme päivässä, jolloin Jumalan Sanan julkitulemisen täytyy tulla eri ajanjaksolle kuin helluntailaisten ajanjaksolle. Ja se on totta. Muistakaa, minä olen kouluttamaton henkilö, mutta te ette voi voittaa luontoa, koska Jumala toimii luonnon jatkuvuudessa. Aivan niin kuin olen sanonut, aurinko nousee ja laskee ja kulkee läpi päivän, aivan kuin menisi kouluun aamulla ja kuolisi illalla, noustakseen jälleen seuraavana aamuna. Puiden mahla menee juuriin talven ajaksi, ja tulee takaisin keväällä.

32   Huomatkaa, Hän vertasi Sitä, Morsianta, vehnänjyvään, ja siksi Jumalan täytyi sallia sen tapahtua sillä tavalla. Tuo hieno, todellinen, aito Seurakunta, joka perustettiin Helluntaipäivänä, oli kasvanut ja kasvanut Helluntaipäivästä lähtien suureksi seurakunnaksi, ja sen täytyi pudota maahan tuossa Pimeässä Ajanjaksossa tullakseen haudatuksi niin kuin kaikki muutkin siemenet. Sen täytyi kuolla voidakseen tulla jälleen esiin uskonpuhdistuksessa. Se tuli esiin uskonpuhdistuksen persoonassa, Martin Lutherissa. Ja on siitä alkaen kasvanut vehnän varren lailla ylöspäin. Ensimmäiseksi nousee esiin kaksi pientä lehteä, ja sitten tulee lisää lehtiä. Esiin tuli Martin Luther, ja sitten Zwingli, ja niin edelleen, Calvin, niiden liikkuessa eteenpäin.

33   Lopulta se muodostaa tähkän. No niin, se oli John Wesley, Wesleyn ajanjaksossa. Siinä riippui heteet siitepölyineen.

34   Siitä se tuli helluntaiajanjaksoon, joka on niin lähellä, aivan kuin todellinen vehnän jyvä, jos te vertaatte sitä varteen. Mutta jos te otatte tuon vehnän ja avaatte sen, siinä ei ole yhtään ainoata jyvää. Se on ainoastaan kuori jyvän-muodossa. Mutta se on siellä tarkoitusta varten suojellakseen tuota jyvää, kunnes… Jos aurinko osuisi siihen siinä vaiheessa, se tappaisi sen.

35   Sen täytyy pysyä siellä määrättyyn aikaan asti. Ja sitten kaikki Elämä jättää kuoren, aivan niin kuin Se jätti varren ja jätti heteet. Se jättää kuoren ja menee vehnänjyvään ja muodostuu jälleen sellaiseksi kuin se, joka meni maahan.

36   No niin, kaikki me tiedämme, että milloin tahansa sanoma on annettu, muodostavat he siitä kolmessa vuodessa organisaation. Kun he tekevät sen, se tappaa sen juuri siihen: Niin tapahtui Lutherin päivinä, ja niin tapahtui Wesleyn päivinä. Niin tapahtui Aleksander Campbellin päivinä, ja samoin kaikkien muiden, ja niin tapahtui helluntailaisten päivinä. Tarkalleen! Näettekö? Te tulette paikalle, jossa jokainen tulee kankeaksi ja menee pois, eivätkä he voi vastaanottaa uutta ilmestystä. He ovat asettuneet paikoilleen, ja siellä he ovat, ja siellä he kuolevat. Ja Elämä kulkee suoraan sen lävitse mennen suoraan eteenpäin ja muodostaen vehnänjyvän. Kun jyvä tulee, niin elämä, joka kulki vehnän kautta, tulee ylösnousemuksessa tuoden koko asian mukanaan ulos, kyllä, tuoden sen ylös Ylöstempausta varten.

37   Muistakaa nyt, tämä Sanoma alkoi aluksi Jumalallisen parantamisen ja ihmeiden tekemisen kanssa. Nyt jos Jumala olisi antanut sen tulla tavallisen seurakunnan kautta, joka meillä jo oli, silloin se ei olisi ollut Jumala. Jumalan ei tarvitse näytellä. Hänen ei tarvitse tehdä näitä asioita huvittaakseen meitä, niin kuin me amerikkalaiset olemme tottuneet huvittamiseen, vaan Hän tekee sen kiinnittääkseen ihmisten huomion siihen, että Hän on valmistautumassa tekemään jotakin.

38   Katsokaa, miten Hän itse tuli. “Ihmeellinen pikku profeetta, rabbi, profeetta Galileasta.” Hänellä oli ihmeellinen palvelustehtävä, ja Hän oli tervetullut jokaiseen seurakuntaan.

39   Mutta yhtenä päivänä Hän istuutui sanoen: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi.”

40   “Oi, hyvänen aika!” Sitä he eivät voineet vastaanottaa. “Pois sellainen mies!”

41   “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

42   “Mitä, hänhän on vampyyri! Karttakaa sellaista henkilöä!” Näettekö?

43   Näettehän, siellä oli jotakin, jonka täytyi seurata tuota merkkiä.  Näettekö, jotakin seurasi sitä.

44   Kuori on pitänyt sen sisällään, mutta nyt kuori vetäytyy pois, sen täytyy. Ja muistakaa, kaksikymmentä vuotta on kulunut, eikä siitä ole syntynyt mitään kirkkokuntaa, eikä tule syntymäänkään. Me olemme kirkkokuntien lopussa, vehnä on ottanut muodon. Mutta vehnänjyvän täytyy nyt levätä Pojan läsnäolossa kypsyäkseen, ennen kuin leikkuupuimuri poimii sen ylös.

45   No niin, jokaisen ajanjakson tapahtumat, joiden näemme tapahtuvan, ovat ehdottomasti osoitettu Raamatussa. Me luulemme olevamme kokonaan poissa paikaltamme, mutta me emme ole, kaikki liikkuu eteenpäin aivan täsmälleen Jumalan Sanan mukaisesti.

46   Raamattu on erilainen kirja kuin mikään muu pyhä kirja. Ei ole mitään Raamatun kaltaista kirjaa, koska Raamattu on Jumala Sanan muodossa. Näettekö? Se on… Sana on ajatus ilmaistuna. Jumalan ajatukset ilmaistiin Hänen Sanoinaan profeettojen kautta, ja he kirjoittivat Raamatun, joka on sanan muodossa. Ja Jeesus kutsui Sanaa “Siemeneksi”. Ja mikä tahansa siemen tuottaa kaltaistaan, jos se on oikeassa tilassa ja oikeassa ilmapiirissä. No niin, tämä Kirja on profetia, Se kertoo ennalta tulevat tapahtumat. Tämä Kirja sisältää koko Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen. Te ette lisää Siihen tai ota Siitä pois, ja jokaisen ilmestyksen täytyy tulla Sen mukaan. Näettehän, sen täytyy olla Sana.

47   Niinpä ihmiset sanovat: “Minulla oli ilmestys.” Kyllä, me tiedämme Jofeph Smithilla ja monilla olleen ilmestyksiä ja muita asioita, mutta vastakkaisena Sanalle.

48   Sen täytyy tulla Sanan mukaisesti, jos se tulee Jumalalta, koska sen tulee vahvistaa tai todistaa Jumalan Läsnäolo. Ja Hän tiesi ennalta kaikki nämä asiat, ollen… Ennalta tietämisensä kautta Hän ennalta määräsi, sitä kutsutaan Raamatussa, “ennalta valinnaksi”, jokaisen ajanjakson paikallensa ja jokaisen miehen paikallensa ja jokaisen sanansaattajan omalle paikallensa. Hän on Jumala, ja perkele ei voi missään mennä Hänen edelleen. Ja Hän on Jumala ja Hän on määrännyt kaiken paikallensa, ja ne tapahtuvat tarkalleen Hänen Sanansa mukaisessa linjassa.

49   Niinpä jos me voimme Hänen Sanansa mukaan nähdä, missä ajanjaksossa ja missä ajassa me elämme, niin silloin te tulette näkemään täältä Raamatusta, mitä tässä ajanjaksossa ja tässä ajassa oletetaan tapahtuvan.

50   Nyt, nuo muut kirjat, me löydämme paljon kirjoja , joita he kutsuvat pyhiksi kirjoiksi”, ja niin edelleen, ja minä olen lukenut Koraanin ja monia muita. Mutta katsokaahan, heidän pyhät kirjansa ovat vain siveysopin, moraalin ja teologian sääntöjä.

51   Mutta tämä Kirja on Profeetta. Se on erilainen kuin mikään toinen kirja. Raamattu on Jumalan Sana kertoen ennalta tulevaisuuden. Se kertoo ennalta, koska se ennalta varoittaa.

52   Kun Jumala lähettää mitä tahansa, niin Hän sanoo ja lupaa Raamatussa, että Hän ei tulisi tekemään mitään maan päällä, ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille. Se on Aamos 3:7. Ja Jumala ei voi valehdella. Hän paljastaa Sen, se on ollut Hänen tapansa tehdä se koko matkan kautta ajanjaksojen. Hän ei ole koskaan jättänyt tekemättä sitä.

53   Nyt meille on luvattu viimeisissä päivissä, että tämä tulee ennalleen asetetuksi. Ei tule olemaan mitään seurakuntaa, ei kirkkokuntaa, metodistit, baptistit, presbyteerit, helluntailaiset, he eivät koskaan nykyisessä tilassansa voi viedä tätä seurakuntaa Morsiameen. He eivät voi tehdä sitä, he epäonnistuvat. He ovat liiaksi toistensa kurkussa, ja maailmallisuus on hiipinyt sisälle, ja niin edelleen, ja he ovat kuolleet suoraan omille jalansijoilleen. Ja niinpä Jumala tietää sen.

54   Ja paljastaakseen tämän Sanan yksi sanoo: “Minulla on tämä. Ja siunattu olkoon Jumala, Se on sillä tavalla.” Se on juuri niin kuin se oli Jeesuksen tullessa ensimmäisen kerran: jokaisella on jokin oppi, jokaisella oli sitä ja tätä. Sen täytyy olla jotakin, mikä on lähetetty meille Jumalalta. Ja Jumala on luvannut sen. Ja ainoa tapa, miten Hän tulee tekemään sen, on tehdä se samalla kaavalla. Hän lupasi lähettää meille maan päälle viimeisinä päivinä Malakia 4. mukaan profeetan, joka kääntäisi ihmisten sydämet takaisin, “lasten sydämet jälleen takaisin apostolisien isien puoleen.” Hän lupasi sen Sanassansa. Luukas 17 ja monissa muissa paikoissa Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään sen näissä viimeisissä päivissä tuodakseen tämän asian vahvistettuun Sanaan.

55   Katsokaahan, ihminen voi sanoa mitä tahansa, mutta ellei Jumala tulkitse tuota Sanaa… Näettehän nyt, meillä on omat tulkintamme, me sanomme Sen merkitsevän tätä. Ja metodistit sanovat Sen merkitsevän tätä, baptistit tätä, helluntailaiset tätä, Ykseys tätä, Kakseus tätä. Ja voi hyvänen aika, näin se on. Mutta Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän on oma tulkkinsa. Hän tulkitsee oman Sanansa vahvistamalla Sen siinä ajanjaksossa, jota varten Se on tarkoitettu, ajanjaksossa, jota varten Se on annettu.

56   Me emme elä helluntaiajanjaksossa, me elämme toisessa ajanjaksossa. Me emme elä metodistien ajanjaksossa, me elämme toisessa ajanjaksossa. Me elämme täällä ylhäällä Morsian-ajanjaksossa, Seurakunnan uloskutsumisessa ja Sen yhteen kokoamisessa Ylöstempausta varten. Siinä ajanjaksossa me nyt elämme. Uskon vilpittömästi, että se on tarkalleen Totuus.

57   Ja tämä Kirja on profetian kirja. Sen uskovaisia on käsketty kunnioittamaan sitä ja lukemaan Sitä ja uskomaan Sen Tekijää, sillä jokaisen Sanan, joka on kirjoitettuna siellä, täytyy tapahtua. Kaiken, mitä on luvattu, täytyy tapahtua, koska se on Jeesus Kristus jokaisessa ajanjaksossa. Sama eilen. Se oli Jeesus Kristus Nooassa. Se oli Jeesus Kristus Mooseksessa. Se oli Jeesus Kristus Daavidissa. Se oli Jeesus Kristus Joosefissa. Se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se on Jeesus Kristus kansansa keskuudessa tänään tehden niitä asioita, joita Hän lupasi tehdä tässä ajanjaksossa. Se on Jeesus Kristus.

58   Mutta seurakunta on tullut niin jäykäksi ollen niin kaukana, kuten veli sanoi täällä. Ja meidän seurakuntamme ovat tulossa samanlaisiksi, kunnes meillä täytyy olla jotakin, joka ravistelee meidät takaisin Sanaan. Kuinka me tiedämme, että se tulee tekemään sen? Sen täytyy tulla Jumalan oman suunnitelman mukaisesti. Se ei tule jonkun maallikon mukaan, se ei ole tuleva liikemiesten mukaisesti, se ei voi tulla seurakuntien mukaisesti. Jumala on asettanut oman suunnitelmansa.

59   Puhuin täällä Shreveportissa eräänä päivänä ympäri maata lähetetyssä radiolähetyksessä, että me voimme Yrittää tehdä Jumalalle palveluksen ilman, että se olisi Jumalan tahto. Daavid yritti tuoda takaisin Jumalan arkin. Hän oli voideltu kuningas ja niinpä hän neuvotteli valtuutettujensa kanssa, tuhansien ja kymmenientuhansien päämiestensä kanssa, ja niin edelleen. Ja he kaikki sanoivat: “Se on Herran Sana.” Ja hän kysyi neuvoa papilta, joka sanoi: “Se on hienoa.” Ja he kaikki tulivat niin innoittuneiksi, että he huusivat ja tekivät kaikki uskonnolliset eleet, mitä vain oli. Ja he olivat ehdottomasti vastoin Jumalan tahtoa, koska maassa oli profeetta nimeltä Naatan, eikä hänen kanssaan edes neuvoteltu siitä. Näettekö? Ja me tulimme näkemään, ettei se onnistunut, vaikka he olivatkin vilpittömiä yrittäessään tehdä Jumalalle palvelusta.

60   Ja te voitte olla miten vilpitön tahansa, mutta, ennen kuin me tiedämme mitä olemme tekemässä, te vain hosutte ilmaan. Tulkaa takaisin Jumalan Sanaan ja ojentautukaa, ja vasta sitten menkää. Silloin te tiedätte. Kuten sotilas ei tiedä mitä tehdä, ennen kuin hän saa määräyksen sen tekemiseen. Meidän täytyy olla kristittyjä sotamiehiä ja saada määräykset Raamatusta tätä hetkeä varten, ei eilispäivän tai toissapäivän määräystä, vaan tämän päivän määräys näyttämään minne päin mennä. Ottakaa selville hetki, jossa me elämme.

61   Ja nämä nykyiset tapahtumat livahtavat ohitsemme liian nopeasti, ja yhtenä päivänä tulemme näkemään, että olemme jätetyt tänne jäljelle ilman mitään ja joutuneemme ansaan tullen sinetöidyksi pedon merkillä ennen kuin tiesimmekään.

62   No niin, meidän täytyy odottaa kärsivällisesti tätä, luvattuja profetioita. Jokaisen niistä täytyy täyttyä omassa ajanjaksossansa. Sillä Se kertoo ennalta meille, että Tekijä on aikaisemmin tehnyt tämän, ja me odotamme nähdäksemme Hänen tekevän sen uudestaan. Millaista aikaa me elämmekään! Se on kuin kalenteri. Te katsotte kalenterista nähdäksenne, missä vuodenpäivässä te elätte. Ja te katsotte Jumalan Raamattuun nähdäksenne, missä ajanjaksossa me elämme. Me emme elä metodistien ajanjaksossa, baptistien ajanjaksossa. Me elämme Morsiamen ajanjaksossa, kutsumisjaksossa, jossa tullaan takaisin Jumalan luo Hänen lupaamansa kanavan kautta. Hän lupasi tehdä sen.

63   Mutta niin kuin on ollut jokaisessa ajanjaksossa, ihmiset antavat sille omat tulkintansa oman teologiansa mukaan, eivätkä halua uskoa sitä, minkä Jumala jumalallisesti vahvistaa, minkä Jumala on tulkinnut. Ei, mitä minä sanon, mitä joku muu sanoo, vaan mitä Jumala on luvannut ja mitä Jumala tekee, ja se todistaa, että Jumala on tulkitsemassa omaa Sanaansa.

64   Te helluntailaiset, 45 – 50 vuotta sitten, teidän isänne ja äitinne, kun he olivat aitoja helluntailaisia, tulivat ulos organisaatiosta ja kirosivat tuon asian ja lähtivät ulos siitä. Sitten niin kuin koira oksennuksellensa, te menitte uudestaan siihen takaisin. Tekemällä saman asian, joka tappoi tuon seurakunnan, te tapoitte omanne tekemällä samoin. Minulla ei ole mitään siellä olevia ihmisiä vastaan, ei mitään sitä vastaan. Tuon asian liittyvät systeemit sen tekevät.

65   Kotona, minä… mennessäni kotiin… En sano tätä toisen miehen kokouksessa, mutta menen kotiin ja aion saarnata aiheesta Käärmeen polku, ja kuunnelkaa sitä, jos otatte ääninauhoja.

66   Ja pankaa merkille tämä näyttämö, Jumalan Sanan profetioiden vahvistaminen on täyttymässä. Jos nuo papit… He olivat selittäneet aivan tarkalleen, millä tavalla Messias tulisi. He tiesivät, mitä tulisi tapahtumaan. Fariseuksilla oli oma ideansa, saddukeuksilla, herodialaisilla ja heillä kaikilla oli omat ideansa. Mutta Hän ei tullut sillä tavalla. Hän tuli vastoin jokaista niistä, mutta tarkalleen Sanan mukaisesti. Jeesus sanoi saman asian: “Jos olisitte tunteneet Minut, niin te olisitte tunteneet Minun päiväni. Jos te olisitte tunteneet, te olisitte… Te sanotte: ‘Mooses! Meillä on Mooses.’” Hän sanoi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te uskoisitte Minua, koska Hän kirjoitti minusta.”

67   Mutta näettekö, kun Jumala oli vahvistamassa tarkalleen sen, mitä Hän oli luvannut, he ajattelivat Jeesuksen tulevan jonkinlaisella arvokkaalla tavalla… tarkoitan Messiaan. Messiaan täytyi tulla juuri heidän ryhmäänsä, tai Hän ei ollut Messias. No niin, melkein sillä tavalla on tänäänkin, “Jos et näe minun lasieni lävitse, et näe ollenkaan.” Näettehän, juuri sillä tavalla se on. Se on totuus. Me vihaamme ajatella, että niin olisi, mutta se on ehdottomasti Totuus.

68   Hebrealaiskirje 1:1: Jumala muinaisina aikoina kirjoitti Raamatun omalla valitsemallansa tavalla. Hän ei koskaan kirjoituttanut sitä teologeilla, eikä Hän myöskään tulkitse sitä teologien kautta. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, että teologeilla olisi koskaan ollut Jumalan Sanan tulkintaa. Tulkinta tulee ainoastaan profeetalle. Ja ainoa tapa, miten me koskaan tulemme pääsemään ulos tästä sekasotkusta, on se, että Jumala lähettää meille profeetan, aivan tarkalleen, ainoa tapa, miten se tullaan tekemään. Se on uskottu, sitä on odotettu, sitten tulee sen täyttymys.

69   Näettekö, sitä eivät ole ihmiset kirjoittaneet, vaan Sen kirjoitti Jumala. Se ei ole jonkun ihmisen kirja, se ei ole jonkun teologin kirja. Se on Jumalan Kirja, joka on profetian Kirja, profeettojen kirjoittama ja profeettojen tulkitsema. Raamattu sanoo: “Herran Sana tulee profeetoille.” Tarkalleen!

70   Kuinka kauniisti se olikaan kuvattu, tai esitetty, kun Jeesus oli tullut maan päälle, ja Johannes oli tuon päivän profeetta, ja hän oli profetoimassa. He sanoivat: “Oi, tarkoitatko sanoa, että Jumala tulee repimään alas meidän suuret yhdistyksemme täällä ja kaikki nämä asiat? Ja että tulisi aika, jolloin meidän temppelissämme ei enää palvottaisi?”

71   Hän sanoi: “On tulossa aika, jolloin Jumala tulee uhraamaan Jumalan Karitsan, miehen.” Ja hän oli niin varma sanomastansa, että hän sanoi: “Hän seisoo juuri nyt teidän keskuudessanne, ettekä te tiedä sitä.” Hän on juuri nyt keskuudessanne, ja te ette tiedä sitä.

72   Ja eräänä päivänä, kun Jeesus käveli sinne, Johannes katsoi ylös ja näki tuon merkin hänen yläpuolellaan ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Tuolla samalla hetkellä Jeesus tiesi, että Hänet oli vahvistettu ihmisten edessä. No niin, Hän oli Sana, epäilisimmekö me sitä? Raamattu sanoo, että Hän oli Sana: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ja tässä Hän on… Tässä Sana on maan päällä, katsokaa, täydellisesti, tullen suoraan veteen profeetan luo.

73   Niin se on, Sana tulee aina Hänen profeetallensa. Niinpä me emme voi odottaa Sen tulevan teologeille. Sen täytyy nyt tulla Jumalan kanavalle, josta Hän on ennalta kertonut meille, ja se on ainoa tapa, miten Se koskaan on tuleva. Se tulee olemaan vihattu, halveksittu, hyljätty. Kun Se tulee, se tullaan heittämään sivuun ja kaikkea muuta, mutta Jumala tulee tekemään sen joka tapauksessa. Se oli hyljätty Jeesuksessa Kristuksessa, Se oli hyljätty Johanneksessa, Se oli hyljätty Jeremiassa, Se oli hyljätty Mooseksessa. Se on aina sillä tavalla. Mutta Jumala liikkuu suoraan edelleen tavalla, jolla Hän lupasi tehdä sen. Kyllä, Hän ei koskaan jätä tekemättä sitä samalla tavalla.

74   Mies, joka näki näyn tai kuuli Hänen äänensä, ei koskaan kokonaisuudessaan ymmärtänyt Sitä. Monissa tapauksissa hän ei tiennyt sitä, koska hän oli vain Jumalan työkalu. Se on Jumalan ajatus ilmaistuna miehen huulten kautta, sana, tietenkin se on ajatus ilmaistuna. Jumala tekee oman valintansa, ennalta määrätyn valintansa. Hän teki sen jokaisessa ajanjaksossa. Hän asetti miehen kutakin ajanjaksoa varten. Aivan kuten Mooses, jonka tuli täyttää se, mitä Hän oli sanonut Aabrahamille. Mooses syntyi soveliaana lapsena, hän ei voinut mitään sille, mitä hän oli. Hän syntyi sillä tavalla, koska hän syntyi tuota tarkoitusta varten.

75   Ja niin me näemme, että Jumala tekee sen jokaisessa ajanjaksossa. Jumala tekee oman valitsemisensa. Oman ennalta määrätyn valintansa mukaan Hän valitsee profeettansa ja asiat kutakin ajanjaksoa varten. Hän järjestää miehen luonteen, miehen saarnaamistyylin, niin että se soveltuu hänen lahjaansa, ja kaikki mitä hän tekee, on kohtaamaan tuon päivän haasteen. Jumala luo tuon miehen ja lähettää hänet. Ja Hänen mielessänsä, niin kuin saarnasin eilen illalla, me olemme Jumalan geenin alkio. Hän tiesi, että tuo mies tulisi olemaan siellä tuossa ajanjaksossa, ennen kuin maassa oli edes molekyyliä, valoa tai mitään muuta.

76   Sillä te olette alkio isästänne, ja te olitte isässänne, vaikka isällänne ei ollutkaan yhteyttä kanssanne, koska… Te olitte siellä, mutta te ette tienneet sitä, eikä hänkään tiennyt sitä, mutta te tulitte julki, että hän voisi olla yhteydessä kanssanne. Ja te olette syntyneet uudestaan, olette syntyneet Iankaikkisesta Elämästä. Ja on ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumalan Elämä, Z o e, tuo kreikkalainen sana “Zoe”, ainoa Iankaikkisen Elämän muoto.

77   Sitten jos te olette Jumalan poika tai Jumalan tytär, te olitte Jumalassa koko ajan. Mutta Hän tiesi, minne ja mihin aikaan teidät tultaisiin istuttamaan. Niinpä teidät on nyt tehty luomukseksi, Jumalan pojaksi, julkituoduksi Jumalan pojaksi tai tyttäreksi kohtaamaan tämän hetken haasteen, vahvistamaan tämän hetken todellisen ja elävän Jumalan, sen Sanoman, joka tulee esiin tässä ajassa. Kyllä! Teidät oli tehty siellä ennen maailman perustamista. Jos teitä ei ole valittu sillä tavalla, niin ei ole väliä sillä, kuinka paljon te yritätte jäljitellä Sitä, te ette tule koskaan onnistumaan. Kuinka voitte saada verta lantusta, kun siinä ei ole mitään verta?

78   Siksi yritän sanoa koskien… Sitten ihmiset ajattelevat, että me huudamme naisille heidän lyhyistä hiuksistaan, ja ihmiset sanovat minulle, kun sanon noista asioista: “Sinä tulet pilaamaan palvelutehtäväsi.” Pilaamaan palvelutehtävänkö, jonka Jumala itse on määrännyt? Olkoon se kaukana! Ja kun ihmiset kuulevat Jumalan Sanan… Kun lapsi on siinnyt äitinsä kohdussa, kun tuo yksi solu menee sinne, kasvaa toinen solu sen päälle. Se ei ole yksi solu ihmisestä, seuraava koirasta ja seuraava kissasta ja seuraava jostakin muusta. Se on kokonaan, pelkästään, inhimillinen olento. Ja kun joku on syntynyt Jumalan Hengestä, hän ei ruiskuta mitä tahansa elämäänsä, vaan Se on väärentämätön Jumalan Sana, joka on vahvistettu tuota hetkeä varten. Hän ottaa koko Jumalan Sanan, hän ei pane mitään uskontunnustuksia, eikä mitään muuta Siihen. Se on puhtaasti väärentämätön Jumalan Sana, joka on julkituotu keskuudessamme.

79   Katsokaa Raamattuun, niin näette, missä ajanjaksossa me elämme, kun näette näitä suuria asioita tuotavan julki. Kun Jumala lupasi tehdä sen, Hän aina tekee sen kunkin ajanjakson lopulla, kun seurakunta on tullut käännekohtaan, ja on kääntynyt Sanasta takaisin syntiin ja maailmallisuuteen. Maailmallisuus on synti. Raamattu sanoo: “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole teissä.”

80   Puhuessani eilen illalla, puhuin uhrista, Karitsasta, joka uhrattiin. Sen tuli olla seitsemän päivää, esittäen seitsemää seurakunta-ajanjaksoa. Mitään hapanta ei tullut löytyä ihmisten keskuudesta, ei mitään hapatusta seitsemään päivään. Se merkitsee, että Sen kanssa ei ole sekoitettu mitään. Se on happamatonta, jatkuvasti. Ja me emme halua mitään uskontunnustuksia, hapatuksia ja asioita sekoitettuna meihin. Me emme halua maailman sekoittuvan kanssamme. Sen täytyy olla happamaton Jumalan Leipä, Jumalan Sana, väärentämätön Jumalan Sana: “Ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan, joka Jumalan suusta lähtee.”

81   Meidän kirkkokunnalliset systeemimme ja eroavaisuutemme ja muut asiat ovat panneet hapatuksen meihin, ja sitä ja tätä ja maailmaa ja muotia. Ja se on tullut sellaiseksi, että Hollywood on melkein kaikkialla. Se on lopuksi tuleva sellaiseksi kuin on Englannissa, ja alttarikutsu tulee olemaan hävettävää. Oi! Niin kuin veli sanoi: “Kuinka te voitte saada kalan veneeseen?” Näin on.

82   Meillä täytyy olla Evankeliumi saarnattuna Sen täyteydessä, Jumalan voiman kanssa, vahvistamaan Se tuon ajanjakson lupauksen mukaisesti ja todistamaan, että se on tarkalleen Jumalan tahto. Sen ulkopuolella te olette vain seurakunnan jäsen, eikä ole väliä sillä, kuinka paljon yritätte tehdä Jumalalle palvelusta. Te voitte käydä ompeluseurassa, te voitte olla niin uskollinen seurakunnalle kuin vain mahdollista, mutta ellei tuota Iankaikkisen Elämän alkiota ole määrätty teihin ennalta ollaksenne Jumalan poika tai tytär, te tulette kasvamaan joksikin epämuodostumaksi, mutta ette koskaan tule olemaan todellinen, aito Jumalan poika tai tytär.

83   Usein olen kertonut pikku kertomukseni pienestä kotkasta. Kuinka eräällä maanviljelijällä oli kerran hautova kana… Toivon, ettei se kuulosta teistä pyhyyden loukkaukselta. Mutta eräällä maanviljelijällä oli hautova kana, ja häneltä puuttui yksi muna pesällisestä. Epäilen josko kukaan täällä tietää, mitä pesällinen munia on, kuinka paljon siihen kuuluu. Mutta, joka tapauksessa, häneltä puuttui yksi muna, hänellä ei ollut niitä tarpeeksi. Niinpä hän ryösti kotkan pesän, jolla oli kaksi munaa. Ja hän pani tuon munan kanansa alle.

84   Kun tuo kotka kuoriutui kaikkien kananpoikien keskelle, oli se hassunkurinen lintu. Se ei voinut ymmärtää kanan kotkotusta, joka ei kuulostanut… se ei kuulosta sellaiselta, miltä olisi olettanut sen kuulostavan. Ja kanaemon raapiessa kanatarhaa ja syödessä siitä, se ei ollut hänen ruokaansa. Se oli “ruma ankanpoikanen” heidän joukossaan. Se ei ymmärtänyt kanan kotkotusta. Kana meni sinnepäin ja tännepäin, syöden sitä ja tätä, mutta kotkanpoika ei ymmärtänyt sitä. Niinpä yhtenä päivänä sen äiti…

85   Sen äiti tiesi munineensa kaksi munaa, ja vain yksi niistä oli pesässä, joten se lähti etsimään toista. Se kierteli kaikkialla… ympäri maata ja lopulta se lensi tuon kanatarhan ylitse. Se näki poikansa siellä seuraamassa tuota vanhaa kanaa. Se huusi: “Poikani! Sinä et ole mikään kananpoika, sinä olet kotka!” Se kuulosti kotkanpojasta aivan oikealle. Miksi? Hän oli kotka alusta alkaen.

86   Ja kun joku mies tai nainen on istunut uskontunnustusten ja kylmän, muodollisen uskonnon alla, niin jos hänet on määrätty olemaan Jumalan poika, ja hän näkee Jumalan Sanan saarnattavan Sen voimassa, ja Jumalan vahvistavan Sen; hän on kotka alun pitäen, hän tulee juoksemaan Sen luo niin varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä. Hän ei voi sille mitään, koska itse hänen luonteensa rakastaa Jumalan Sanaa. Minä en välitä siitä, mitä joku muu sanoo, kun hän näkee Jumalan Sanan julkituoduksi, hän lentää sitä kohden, koska hän oli pieni kotka.

87   Ja heidän jatkaessa keskustelua hän sanoi: “Äiti, kuinka minä tulen pääsemään täältä ylös?”

88   Tämä vastasi: “Vain hyppää, ja minä tulen sieppaamaan sinut.”

89   Ja ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on hypätä jaloillenne, tehdä yksi hyppy Jumalaa kohti, antaa yksi lupaus: “Herra Jeesus, minä uskon Sinuun koko sydämestäni. Minä uskon tämän hetken Sanoman. Minä näen Sen vahvistetuksi ja tiedän, että Se on oikein.” Hypätkää jaloillenne. Äiti tulee sieppaamaan teidät. Älkää murehtiko, te olette kotka. Hän on oleva siellä vastaanottaakseen teidät.

90   No niin, me käsitämme, että elämme valtavassa ajassa, suuressa ajassa, mutta se on yksi tämän Raamatun totuuksista. Uskovaiset ovat nähneet Sen vahvistetuksi, ja juuri Sen vahvistaminen on todiste siitä, että Jumala on Siinä. Ehdottomasti! Se on silloin, kun luvattu Sana… Jumalan lupaus on tehty tunnetuksi. Siemen on murtautunut esiin, ja he näkevät Sen, ja he uskovat Sen. Toiset yksinkertaisesti eivät voi nähdä Sitä, jotenkin he vain istuvat ja katsovat Sitä.

91   Tiedättehän, olen saarnannut tarpeeksi kovasti ympäri tätä maata, ettei koko maassa tulisi olla yhtään lyhythiuksista naista. Mutta joka kerta kun tulen tälläisiin, niitä on enemmän. Missä on vika? Jotakin on vialla! Te tiedätte, että Sana sanoo sen! Te sanotte: “No niin, ei sillä ole merkitystä.” Sillä on merkitystä!

92   Siellä oli eräs hieno veli, hän sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun päällesi, veli Branham. Minä rakastan sinua. Sinä pilaat palvelutehtäväsi.” Hän sanoi: “Ei ole sinun tehtäväsi puhua siitä noille naisille.” Hän sanoi: “Anna pastoreiden tehdä se.”

93   Minä sanoin: “He eivät kuitenkaan tee sitä.”

94   Hän sanoi: “Mutta ei se ole sinun asiasi. Rukoile sinä vain sairaiden puolesta.”

95   Minä sanoin: “Kenen asia se sitten on? Minut kutsuttiin saarnaamaan Evankeliumia.”

96   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi ja pyydän Jumalaa ottamaan sen pois.”

97   Minä sanoin: “Jos sinä myös annat minun laskea kädet päällesi.” Näettekö? Ja minä sanoin: “Minä tulen rukoilemaan, että Jumala tulisi avaamaan silmäsi ja tulisit näkemään sen.” Niinpä, se on oikein!

98   Hän sanoi: “Sinun tulisi saarnata… Ihmiset uskovat sinun olevan palvelijan, Jumalan profeetan.” Hän sanoi: “Sinun tulisi opettaa noille naisille, kuinka saada suuria lahjoja, profetoida ja muuta sellaista.”

99   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes usko aakkosiaan?” Niin se on, te ette voi tehdä sitä. Sehän on vain joka… Oikein. Jos te ette osaa tehdä tavallisia asioita, niin kuinka te osaisitte tehdä hengellisiä asioita? Veli, sisar, se voi kuulostaa pilalta, mutta Se on Evankeliumi! Se on Evankeliumin Totuus. Oikein!

100   Huomatkaa, me näemme tänään, että ihmiset… On monia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti voi uskoa sitä, jopa Hengellä täytettyjä ihmisiä. Tulen nyt sanomaan jotakin, mikä tulee järkyttämään teitä. Pyhän Hengen kaste ei merkitse sitä, että menette sisälle, ei ollenkaan, ei sen perusteella, sillä ei ole mitään tekemistä teidän sielunne kanssa. Se on kaste, näettehän. Siellä sisäpuolella on sielu, jonka täytyy tulla Jumalalta. Mutta ulkopuolella teillä on viisi aistia, viisi kanavaa, joilla te olette kosketuksessa maallisen kotinne kanssa. Sisäpuolella teillä on henki, ja siinä teillä on viisi kanavaa: teidän omatuntonne, ja rakkaus ja niin edelleen, viisi kanavaa tuohon henkeen. Muistakaa, tuossa hengessä te voitte olla kastetut aidolla Jumalan Hengellä ja yhä olla kadotettu. Sielu on se, joka elää, sielu joka oli Jumalan määräämä.

101   Eikö Jeesus sanonutkin: “Moni on tuleva Minun luokseni tuona päivänä ja sanova: ‘Enkö minä ajanut ulos perkeleitä, ja tehnyt suuria ja mahtavia tekoja, profetoinut ja eikö minulla ollut suuria Jumalan lahjoja?”’ Hän sanoo: “Menen pois Minun tyköäni, sinä vääryyden tekijä, Minä en koskaan edes tuntenut sinua.” Moni on tuleva tuona päivänä.

102   Eikö Kaifas profetoinut? Hän oli perkele. Me näemme siellä… Ja nuo papit, nuo suuret miehet, joiden oletettiin olevan suuria johtajia noina päivinä, nöyriä ja kaikkea muuta, mutta he eivät nähneet Jumalan Sanaa itseään julkituotuna edessään.

103   Me voisimme ottaa heitä koko joukon, joita olen kirjoittanut tänne. Miten oli Bileamin kanssa? Hän oli… Te sanotte: “Jumala muuttaa mielensä.” Hän ei muuta mieltään!

104   Kun Bileam meni sinne profeettana, piispana, saarnaajana, tai miksi tahansa haluattekin kutsua häntä, hän oli suuri mies. Mutta kun hän kysyi neuvoa Jumalalta sinne menemisestä ja Israelin kiroamisesta. Hän ei alusta alkaenkaan pitänyt heistä, joten hän pyysi Jumalalta lupaa mennä. Jumala sanoi: “Älä mene!”

105   Sitten he lähettivät arvohenkilöitä, ehkä piispoja tai vanhimpia tai jotain sellaista hänen luokseen, paremmin koulutettuja taivuttelemaan häntä. Hän meni kysymään Jumalalta uudestaan. Teidän ei tarvitse kysyä Jumalalta toista kertaa! Mitä Jumala sanoo ensin, niin sitä Hän tarkoittaa! Teidän ei tarvitse odottaa mitään muuta.

106   Rebekka ei odottanut toista kysymystä. He kysyivät häneltä: “Tahdotko sinä mennä?”

107   “Antaa hänen itsensä päättää.”

108   Hän sanoi: “Minä menen!” Hän oli lujasti Jumalan innoittama. Hän tuli yhdeksi Raamatun kuningattarista toimimalla Jumalan Hengen sykinnän mukaan, joka liikkui hänen yllään, saaden hänet vastaanottamaan sen, mikä oli ehdoton totuus, ja hän uskoi Sen.

109   Me näemme, että Bileam tietenkään ei voinut nähdä. Hän meni ulos, katseli tuota kansaa ja sanoi: “Hetkinen nyt vain! Me olemme suuri kansa täällä ylhäällä. Te olette vain hajanainen joukko.” Näettekö te? “Ja me kaikki uskomme samaan Jumalaan.”

110   Se on totta. He kaikki uskoivat samaan Jumalaan, ja he kaikki palvoivat Jehovaa. Katsokaa Bileamin uhria: seitsemän alttaria, Jumalan täydellinen luku. Seitsemän seurakuntaa, näettehän. Seitsemän oinasta, puhuen Herran tulemuksesta. Periaatteessa hän oli aivan yhtä fundamentaalinen kuin Mooseskin, mutta katsokaahan, siellä ei ollut Jumalallista vahvistusta, vaikka he molemmat olivatkin profeettoja.

111   Mutta Mooseksen palvelustehtävän alla oli yliluonnollinen Tulipatsas, Valo, joka riippui leirin yllä. Siellä oli jumalallinen parantaminen, siellä oli Kuninkaan huuto leirissä, suuria merkkejä, jumalallinen parantaminen, ihmeitä ja muita asioita suoritettiin heidän keskuudessaan. Se oli merkki elävästä Jumalasta kansansa keskuudessa.

112   Periaatteessa he molemmat olivat oikeassa. Mutta Bileam yritti suostutella ihmisiä, ja lumosi heidät siihen. Milloin? Juuri ennen kuin he saavuttivat Luvatun Maan. Vielä päivä tai kaksi, ja he olisivat olleet Luvatussa Maassa.

113   Mutta nyt minä pelkään, että… Tätä on vaikeaa sanoa, ja jonakin päivänä minut tullaan ampumaan Sen tähden. Mutta muistakaa tämä, että tämä Ekumeeninen Neuvosto on lumonnut kirkot vieden teidät suoraan siihen sanomalla: “Te olette samaa joukkoa.” Te ette ole samaa joukkoa! Tulkaa ulos sen keskeltä, olkaa erotetut! Se on totta. Meidän on pysyttävä poissa tuosta asiasta, pysykää niin kaukana kuin voitte siitä.

114   Bileam sanoi: “Antaa lastemme mennä naimisiin keskenään, koska, loppujen lopuksi, mehän uskomme samaan Jumalaan.”

115   “Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole keskenään sopineet?” Kuinka te voitte kulkea Jumalan kanssa, ellette ole samaa mieltä Hänen Sanansa kanssa? Kuinka te voitte lisätä Siihen uskontunnustuksia ja niin edelleen, kun teidän on määrätty olemaan tekemättä sitä tai käsketty olemaan tekemättä sitä? Te ette voi tehdä sitä. Ei ole mitään tapaa tehdä sitä, veli, sisar. Te ette voi sekoittaa tuota hapatusta happamattoman kanssa. Öljy ja vesi eivät sekoitu. Pimeys ja valo eivät tule sekoittumaan. Valo on niin paljon voimakkaampi. Se yksinkertaisesti työntää pimeyden ulos.

116   Ja niinpä me emme voi sekoittaa sitä yhteen. Ette myöskään te voi sekoittaa maailman syntiä yhteen Sen kanssa. Te ette voi sekoittaa Seurakuntaa ja kirkkokuntaa toisiinsa. Te ette voi sekoittaa Seurakuntaa ja uskontunnustusta yhteen. Te ette voi sekoittaa maailmaa ja Evankeliumia yhteen. Ne eivät sekoitu! “Tulkaa ulos heidän keskuudestaan, olkaa erotetut”, sanoo Jumala, “ja Minä tulen vastaanottamaan teidät. Te tulette olemaan Minun poikiani ja tyttäriäni. Minä tulen olemaan teidän Jumalanne.” Me emme voi koskaan tehdä sitä, ennen kuin nämä asiat on julkituotu, ja tämän hetken Jumalan Sana on todistettu Totuudeksi. Seuratkaa jalanjäljissä.

117   Helluntailaiset, sen tähden Luther kadotti sanomansa. Sillä tavoin Wesley kadotti sanomansa. Näettehän, jos wesleyläinen kirkko olisi jatkanut eteenpäin, olisivat he olleet helluntailaisia. Jos luterilaiset olisivat jatkaneet eteenpäin, he olisivat olleet metodisteja. Näettehän? Ja nyt jos helluntailaiset menevät eteenpäin, ovat he Morsian. Jos te jarrutatte ja menette jatkuvasti maailmaan niin kuin nyt olette menemässä, te tulette olemaan kadotettuja! Te tulette olemaan vain kuori, joka poltetaan varren mukana. Te tiedätte sen. Hän kokoaa vehnänsä aittaan. Mutta kuoret Hän tulee polttamaan sammuttamattomalla tulella, vaikkakin se oli Elämän kuljettaja. Varmasti se oli Elämän kuljettaja, mutta Elämä jätti sen niin pian kuin se oli muodostunut lehdeksi mennen eteenpäin ja muodostaen jotakin muuta, kunnes se tuli täydelliseen muotoonsa.

118   Ja niin tulee Seurakunta vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja Pyhän Hengen kasteen, lahjojen ennalleen asettamisen kautta jatkaen suoraan ja muodostuen Kristuksen kuvaksi. Kristus on Ylkä, ja Seurakunta on Morsian, ja Morsian on osa Yljästä. Sen on pakko olla Sana-Seurakunta, eikä joku kirkkokunnallinen seurakunta. Se tulee olemaan Sana-Seurakunta, Sana, joka on tehty tunnetuksi vahvistetun Jumalan Sanan mukaisesti.

119   Bileam, hän ei voinut nähdä eroa. Monet eivät voi.

120   Faarao ei voinut nähdä Sitä, vaikka Se vahvistettiinkin suoraan hänen edessään.

121   Daatan ei voinut nähdä Sitä. Daatan oli tullut ulos ja hän oli nähnyt Mooseksen ja tiesi asian. Hän meni sinne ja sanoi: “Sinä yrität ajatella, että olet jotain erikoista. Koko seurakunta on pyhä!” Jumala ei koskaan toiminut sillä tavalla. Hänen olisi tullut tietää se paremmin. Ja hän sanoi: “Mutta koko seurakuntahan on pyhä. Sinä yrität tehdä itsesi…”, niin kuin tänään sen sanottaisiin kadun kielellä ilmaistuna, “ainoaksi kiveksi rannalla.”

122   Ja Mooses tiesi, että Jumala oli lähettänyt hänet sinne sitä varten. Hän vain sanoi: “Herra…”, langeten maahan telttamajan ovelle.

123   Ja Jumala sanoi: “Erota itsesi hänestä.” Ja Hän nielaisi heidät.

124   Ja muistakaa, tuo synti jonka Israel teki, Bileamin mukaan hänen sanoessa, että “he olivat kaikki samoja”, tuota syntiä ei koskaan annettu anteeksi Israelille. Ja kuulkaahan, sallikaa minun antaa teille hätkähdyttävä luku. Niistä kahdesta ja puolesta miljoonasta, jotka lähtivät Egyptistä, vain kaksi meni Luvattuun Maahan. Joka ainoa heistä söi samaa ruokaa, he kaikki tanssivat Hengessä, heillä kaikilla oli kaikki yhteistä, mutta kun tuli erottamisen aika, Sana teki erottamisen. Niin se on tänäänkin! Sana on tehnyt erottamisen! Kun se tuli tuohon aikaan, hän sanoi: “Mehän olemme kaikki…”

125   Niin lähellä, katsokaahan, Raamattu sanoo: “Viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä”, Matteus 24:24, “olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Tuo kuori näyttää aivan tarkalleen vehnänjyvältä, mutta se ei ole vehnää. Näettekö? Se ei ole vehnää, mutta se näyttää tarkalleen sen kaltaiselta. Näettehän? Niin lähellä, että se pettäisi jopa Valitunkin. Te tulitte kirkkokunnallisiksi ja lankesitte tuohon kirkkokuntaan ja kuivuitte ja kuolitte, mutta vehnä liikkuu suoraan edelleen sen lävitse… Näettekö? Niin se on tarkalleen! Se on kuljettaja, mutta ei vehnää.

126   Muistakaa, vehnä jatkaa eteenpäin menemistä. Ylösnousemuksessa koko tuo vehnän voima on tuleva suoraan ylös vehnään, kun se muodostuu pääksi tullakseen ulos suuressa ylösnousemuksessa.

Milloinkaan anteeksi saamatta!

127   Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Toivon, etten järkytä teitä. Mutta kuulkaahan, sallikaa minun kysyä teiltä jotakin. Ottakaamme vain se. Otaksukaamme esimerkiksi, että tämä laskelma pitää paikkansa. Kun sperma tulee uroksesta ja naaraasta, jos olette koskaan nähneet sitä koeputkissa, nautojen jalostamisessa ja niin edelleen, te tulette näkemään, että uroksen siemensyöksyssä tulee noin miljoona alkiota, ja naaraalta noin miljoona munasolua. Mutta tiesittekö, että vain yksi niistä on hedelmällinen? Nuo pienet vasikat, tai mitä tahansa ne ovatkin, noiden miljoonan alkion joukossa on vain yksi, joka tulee työskentelemään tiensä muiden ohitse löytäen tuon hedelmällisen munasolun ja on ryömivä siihen, ja loput niistä kuolevat. Yksi niistä on määrätty elämään, toiset eivät ole, vaikka ne ovatkin kaikki samanlaisia. Yksi miljoonasta!

128   Mitä jos niin on tänä iltana. Luulisin, että maailmassa pitäisi olla noin viisisataa miljoonaa kristittyä, suunnilleen se määrä, pyöreästi. Jos ylöstempaus sitten tulisi tänä iltana, niin elossa olevia, jotka tulisivat menemään sen mukana, olisi vain viisisataa ihmistä. Niin paljonhan melkein katoaa joka päivä, joista ei voida pitää lukua. Morsian tulee olemaan otettu pois, ja me ihmettelemme, mitä se kaikki oikein on. Ja ihmiset jatkavat suoraan edelleen saarnaten ja sanoen, että “he saavat sitä ja tätä”. Ja katsokaa, millainen petos se olisi. Otaksukaamme, että jos niin olisi. En sano, että niin on. En tiedä, minä en määrää sitä. Jumala on sen tuomari. Mutta katsokaa, kuinka helposti se voisi tapahtua, kuinka kaikki luvut ja asiat todistavat siitä.

129   Miksi ei Koora nähnyt sitä? Miksi ei Daatan nähnyt Sitä?

130   Miksi ei Ahab nähnyt Sitä? Kun Joosafat tuli Ahabin luo, tämä sanoi: “Me olemme vaikeuksissa. Etkö tiedä Jumalan antaneen meille tätä maata ja Joosuan jakaneen sitä meille? Tiedätkö, että tämä maapala, jonka syyrialaiset ovat ottaneet, eikö se ole meidän maatamme?” “Kyllä!”

131   “Meidän lapsillamme on nälkä, ja syyrialaiset, meidän vihollisemme, ruokkivat omia lapsiaan täyttäen heidän vatsansa sillä vehnällä, joka tulisi olla meidän.” Se oli kirjoitustenmukaisesti oikein. Hän sanoi: “Tahtoisitko auttaa minua menemään sinne ja ottamaan sen pois?”

132   No niin, joskus hyvä mies pahan vaikutuksen alaisena antaa periksi. Parasta olla hyvin tarkkaavainen, seurakunta, olkaa todella tarkkaavaisia.

133   No niin, ensimmäiseksi tiedättehän, Joosafat, ollen suuri uskonnollinen mies sanoi: “Varmasti meidän pitäisi mennä sinne yhdessä, meidän seurakuntamme. Me olemme kaikki samoja ihmisiä.” Mutta he eivät olleet samoja ihmisiä! Ei! Hän sanoi: “Meidän seurakuntamme on sinun seurakuntasi. Meidän kansamme on sinun kansasi. Varmasti me tulemme menemään yhdessä kanssasi”, hän sanoi, “mutta kysykäämme neuvoa Herralta ensin.”

134   Niinpä Ahab sanoi: “Ilman muuta, meidän olisi pitänyt ajatella sitä.”

135   “Onko täällä Herran profeettaa?”

136   Hän sanoi: “Minulla on niitä koko seminaari täynnä. Minulla on täällä neljäsataa, parhaita mitä on olemassa. Heillä jokaisella on Ph.D., L.L.D., kaksois -L.D.:nsä, ja kaikkea muuta mitä siihen kuuluu. He ovat jokainen…” Muistakaa nyt, he olivat heprealaisia profeettoja, profeettojen koulusta.

137   Joosafat sanoi: “Tuo heidät tänne. Kuulkaamme heitä.”

138   No niin, uskon että se oli Sidkia, kaikkien heidän yläpuolella oleva pääpiispa, joka tuli sinne, ja hänellä oli innoitus. Hänellä oli innoitus, ehdottomasti. Hän tuli sinne ja valmisti itselleen kaksi suurta rautasarvea. Hän sanoi: “Tiedättekö, NÄIN SANOO HERRA: ‘Sinä tulet ottamaan nämä sarvet ja puskemaan syyrialaiset suoraan ulos maasta.’”

139   Sitten kaikki loput heistä profetoivat: “Se on tarkalleen oikein!” Joka ainoa heistä, koko seminaari, yksimielisesti. Näettekö?

140   Ahab sanoi: “Näetkö nyt?”

141   Joosafat, ollen jotenkin hengellinen, tiedättehän, hän ei ollut vielä kokonaan kuivettunut. Hän sanoi: “Mutta eikö olisi vielä yhtä jossakin, jolta voisimme kysyä neuvoa?”

142   “Miksi sinä haluat kysyä neuvoa muilta, kun koko Ekumeeninen… koko Neuvosto sanoo, että se on oikein?” Suokaa anteeksi. “Koko joukkohan sanoo: ‘Se meidän tulee tehdä.”’ Näettekö? “Se meidän tulee tehdä.”

143   Hän sanoi: “Mutta eikö vielä olisi yhtä jossakin?” Tuota ylimääräistä, tiedättehän.

144   Hän sanoi: “Kyllä siellä on. Siellä on yksi, Miika, Imlan poika, mutta minä vihaan häntä.” Niin on aina. “Minä vihaan häntä, koska hän on aina huutamassa ihmisille ja kiroamassa minua, ja sanoo minulle kaikenlaista pahaa koskien minua. Minä vihaan tuota miestä! ”

145   Joosafat sanoi: “Älköön kuningas sanoko niin.” Hän sanoi: “Menkää noutamaan hänet”

146   Niinpä jotkut piispoista tai vanhimmista menivät sinne Imlan pojan luo ja sanoivat: “Kuulehan nyt, haluatko päästä jälleen takaisin organisaatioon? Sano samalla tavalla kuin he sanovat, niin he ottavat sinut takaisin.”

147   Mutta sattui olemaan niin, että Jumalalla oli siellä mies, jonka päälle he eivät voineet laskea käsiään. Jumalalla oli kätensä hänen yllään. Hän oli vain Jumalan Totuuden heijastaja. Hän sanoi: “Tietenkin minä tulen, mutta tulen sanomaan vain sen, mitä Jumala panee minun suuhuni.” Siinä on Jumalan mies. Hän sanoi: “Antakaa minulle tämä yö aikaa. Niinpä yö tuli ja Herra puhui profeetalle, tuolle mitättömälle miehelle. Ja sitten seuraavana aamuna hän tuli sinne ulos.

He kysyivät: “Miten sen kanssa on, Imla?”

148   Hän sanoi: “Menkää, mutta minä näin Israelin hajallaan kuin lampaat kukkulalla ilman paimenta.”

149   Ahab sanoi: “Mitä minä sinulle sanoinkaan! Mitä minä kerroin sinulle siitä! ”

150   Sitten tuo suuri piispa käveli sinne ja läimäytti häntä suulle sanoen: “Mitä tietä Jumalan Henki meni? Koska minä tiedän, että minulla oli Henki. Minä tanssin Siinä, minä tein kaikkia näitä asioita. Katsohan, minulla oli Henki ylläni. Mitä tietä Se meni?”

151   No niin, näettekö, Imla, ollen Jumalan poika, tai todellinen Jumalan profeetta, tutki näkynsä Sanalla. Jos se ei ollut Sanan mukainen, se on väärin. Näettekö? Tuon hetken Sanan mukainen, näettehän. No niin, hän sanoi Kirjoitusten mukaisesti, että tuo maa kuului heille. Tuo maa oli heidän. Kirjoitusten mukaisesti kaikki näytti olevan oikein, paitsi yksi asia.

152   Muistakaa, yksi Sana aiheutti koko sekasotkun tulon, kun Eeva ei uskonut yhtä Jumalan Sanaa Raamatun alussa. Yksi Sana aiheutti vaikeudet. Jeesus tuli keskellä Raamattua sanoen: “Ihmisen tulee elää jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja Raamatun lopussa sanotaan: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tai lisää yhden sanan Siihen.”

153   Se ei ole osa Evankeliumista… Metodisteilla on osa, baptisteilla, presbyteereillä ja niin edelleen, heillä oli osa Siitä. Katolilaisilla oli osa Siitä. Jehovan Todistajilla ja kaikilla muilla heistä.

154   Mutta Se on koko Sana, kaikki Sana, hetken Sana. Se on se, joka jotakin merkitsee. Me emme tule koskaan tekemään sitä, ennen kuin Jumala voitelee profeetan, joka voi seistä ja puhua Sen, ja Hän vahvistaa hänet ja todistaa Siitä, että Se on oikein. Se tulee livahtamaan suoraan ihmisten ohitse, eivätkä he tule koskaan tietämään Siitä, aivan niin kuin aina on ollut.

155   Te katolilaiset, kuten Joan deArch, te poltitte hänet paalussa noitana. Kaksisataa vuotta myöhemmin te kaivoitte noiden pappien ruumiit ylös ja heititte ne virtaan. Te ette tunteneet Pyhää Patrickia ja muita heistä.

156   Se tulee menemään suoraan käsienne lävitse uudestaan. Jumala tulee tekemään sen, ettekä te koskaan tule edes tietämään, että se on tehty. Hän vain livahtaa suoraan lävitse saa Morsiamensa ja ottaa hänet ylös varastaen hänet pois suoraan ihmisten keskeltä.

157   Me näemme, että tämä pikku Miika sanoi tutkineensa näkynsä. Hän tiesi, mitä Jumala oli sanonut eräälle todelliselle profeetalle ennen häntä. Tuo profeetta ennen häntä, mitä hän sanoi? Hän sanoi: “Ahab, koska sinä vuodatit vanhurskaan Naabotin veren, tulevat koirat nuolemaan myös sinun ja Iisebelin veren.” Ja niin tarkalleen oli. Sen täytyi tapahtua, koska Jumala oli sanonut sen. Kuinka olisi tuo profeetta voinut profetoida hyvää, kun se päinvastoin oli pahaa?

158   Kuinka minä voisin sanoa tälle Laodikean seurakunta-ajanjaksolle hyviä asioita, kun Jumala on puhunut sitä vastaan? Te olette alastomat, viheliäiset! Te sanotte: “Minä olen rikas, minulla on parempia seurakuntia kuin metodisteilla, baptisteilla ja presbyteereillä. Minulla on tätä, minulla on tuota; parasta tätä, tuota ja muuta.” Kyllä, mutta et tiedä, että olet alaston, sokea, viheliäinen sille todelliselle asialle, jonka Jumala tuo julki. Hän on tekevä aivan samoin teille siirtyen suoraan ulos. Näettekö? Uskokaa, ihmiset, ennen kuin se on liian myöhäistä.

159   Nyt me näemme, kuinka hän löi häntä suulle ja sanoi: “Mitä tietä Jumalan Henki…?”

160   Miika sanoi: “Minä näin Jumalan istumassa Valtaistuimella. Ja Hän kutsui koko Taivaan edustuston ja sanoi: ‘Kenet me voimme saada menemään alas ja pettämään Aahabin?’” Hän sanoi: “Ja yksi valehteleva henki tuli ja lankesi Jumalan eteen, valehtelija.” Ja kun tuo valehteleva henki tuli noihin profeettoihin, heidän olisi tullut tietää, ettei tuo henki heidän yllään ollut Sanan mukainen. Mutta he olivat niin innoissaan, koska he olivat kuninkaan profeettoja, koska heillä oli kaikki hienosti.

161   Ja niin on seurakunta tehnyt tänään. Te olette menneet pois tuosta vanhanaikaisesta kokemuksesta, joka teillä oli vuosia sitten, kun te seisoitte kadun kulmassa ja saarnasitte Evankeliumia. Kun te tulitte ulos noista organisaatioista ja kutsuitte itseänne “vapaiksi ihmisiksi”. Nyt te olette kietoutuneet siihen uudestaan, aivan kuin sika mutakuoppaansa ja koira oksennukselleen. Jos se sai sen oksentamaan ensimmäisellä kerralla, saa se sen oksentamaan uudestaan. Oikein! Jumala oksensi teidät suustansa. Hän sanoi: “Sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä.” Teillä on joitakin kokouksia, soitetaan muutama… Musikantit laulavat hieman, vaikka se on ehdottomasti… Siitä on melkein tullut häpeä kristillisyydelle.

162   Poikani kutsui minut eräänä päivänä katsomaan televisiosta jotakin, minkä oletettiin olevan jonkinlainen laulutilaisuus, jonne ihmiset tulevat. Tuo joukko pieniä Rickyjä seisoi siellä täristen kuin tässä rock‘n’rollissa ja lauloivat noita hengellisiä lauluja, se on häpeäksi Jeesukselle Kristukselle! Seurakunnassa ei ole enää minkäänlaista juhlallisuutta. Näyttää kuin se kaikki olisi tullut jonkinlaiseksi rock‘n’rolliksi ja muotinäytökseksi, sen sijaan että se olisi elävän Jumalan Seurakunta, missä Jeesus Kristus voi julkituoda itsensä voimassa. Niin ei tulisi olla! Jotakin on vialla jossakin. Te olette luisumassa pois. Ja Raamattu sanoo, että tulisi olemaan sillä tavalla. Näettekö? Katsokaa missä te olette. Olkaa varovaisia, herätkää ennen kuin se on liian myöhäistä.

163   Nyt me huomaamme, Hän sanoi: “Kenet me voimme saada menemään sinne ja pettämään Ahab saadaksemme hänet menemään, jotta hän täyttäisi tuon profeetan sanat?” Näettekö, jos profeetta oli sanonut Sanan, niin taivaat ja maa tulevatkatoamaan pois, mutta Se ei voi pettää. Sen täytyy tapahtua. Niinpä sen täytyi tapahtua.

164   Hän sanoi: “Pankaa tämä mies sisimpään vankihuoneeseen ja ruokkikaa häntä murheen leivällä ja murheen vedellä. Kun minä palaan rauhassa, tulen huolehtimaan hänestä.”

165   Miika seisoi siellä lujana tietäen, että hänellä oli Jumalan Henki. Hänen profetiansa ja näkynsä olivat oikein. Hänen Sanomansa oli oikein, koska se oli NÄIN SANOO HERRA näyistä, NÄIN SANOO HERRA Sanasta. Sen täytyi olla oikein. Se oli NÄIN SANOO HERRA. Hän sanoi: “Jos sinä lainkaan palaat, ei Jumala ole koskaan puhunut minulle.” Ja te tiedätte, mitä tapahtui, varmasti. Katsokaahan, te…

166   Ymmärrä, veli. Kuuntele.

167   Varmasti, Kaifas, hän ei voinut nähdä Sitä. Miksi hän ei katsonut… Hän oli piispa. Hän oli kaikkien seurakuntien yhteinen paavi. Miksi tuo mies ei voinut nähdä Jeesuksen seisovan siellä? Miksi hän ei voinut ymmärtää? Kun he olivat laulamassa 22. psalmia siellä kirkossa: “Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt Minut?”, ja siellä Hän riippui ristillä. Juuri sen Kirjoituksen, juuri sen Jumalan, jota he palvoivat, he tuomitsivat ja tappoivat Hänet “fanaatikkona.” Siinä se on teille.

168   Teitä järkyttäisi, jos kertoisin teille, että se on toistumaisillaan uudestaan. Raamattu sanoi, että Hän oli ulkopuolella yrittäen kolkuttaa päästäkseen sisälle, eikä kukaan päästä Häntä sisälle. “Häntä, jota Minä rakastan, Minä kuritan ja nuhtelen. Minä torun häntä. Minä ravistelen häntä, koska Minä rakastan häntä. Avatkaa ja antakaa Minun tulla sisälle.” Kyllä. Hän ei voinut… “Muistakaa. En halunnut tulla sisälle seurakuntaan. Kyseessä on yksilö.” Hän ei voinut päästä seurakuntaan, he olivat lukinneet Hänet ulos. Ainoa seurakunta-ajanjakso, jossa Hän oli seurakunnan ulkopuolella, on tämä nykyinen. Laitettuna ulos! Evättynä! Hylättynä! Koska… Hänet oli tuotu esille muissa seurakunnissa vain väliaikaisesti vanhurskauttamisen, ja niin edelleen, muodossa, mutta tässä tulevassa ajanjaksossa, Jeesus Kristus vahvistetaan täysin ja tuodaan julki samana eilen, tänään ja ikuisesti. Oi, myönnän, että meillä on paljon jäljittelijöitä, mutta tutkikaa ensimmäistä, alkuperäistä.

169   Mooses meni alas Jumalan käskyjen kanssa vapauttamaan Israelin. Ja niin tehdessään hän teki joitakin ihmeitä. Jäljittelijät seurasivat häntä. Jos he olisivat olleet ensin, olisi hän ollut jäljittelijä. Katsokaahan, hänellä oli Herran Sana, ja Herra vahvisti Sen. Hän vain oli hiljaa.

170   Ja tiedättekö, että tuo sama asia on luvattu viimeisissä päivissä? “Niin kuin Jambres ja Jannes vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämä miehet, joilla on kelpaamaton mieli Totuuden nähden.” Ja se meni organisaatioon, pitäen… Tuoden miehen tuon organisaation kautta ja osoittaen, ettei se tullut Jumalalta, koska Jumala tekee nuo asiat kiinnittääkseen ihmisten mielenkiinnon, ja sitten Sanoma seuraa sitä. Ellei se seuraa, silloin se ei ole Jumala. Se ei ole Jumala! Jumala aina tekee sen.

171   Juudas ei voinut ymmärtää Sitä. Hän vaelsi aivan Hänen kanssaan, eikä hän nähnyt Sitä.

172   Mutta todellinen, Jumalan määräämä, tuo todellinen geeni, tuo todellinen alkio, Jumalan sielu, joka oli Jumalassa ennen maailman perustamista. Muistakaa, te, joilla todella on Jumalan Henki itsessänne tänä iltana, te olitte Kristuksessa, koska Hän oli Sanan täyteys. Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Uskotteko te sitä? Kuulkaahan, Hän oli Kristuksessa. Sitten jos te olitte Jumalassa, geeninä, sanana, Hänen ominaisuutenaan alusta alkaen, silloin te vaelsitte Hänen kanssaan täällä maan päällä, te keskustelitte Hänen kanssaan maan päällä, te kärsitte Hänen kanssaan maan päällä, te kuolitte Hänen kanssaan Golgatalla, ja te nousitte jälleen ylös Hänen kanssaan. Ja nyt te istutte taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa seurustellen Hänen kanssaan, Sanan, Sen ruokkiessa teidän sielujanne, koska “ihminen elää jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

173   Ei metodistien sanan mukaan, baptistien sanan mukaan. Muistakaa, jos uhrista oli jäänyt mitään jäljelle, täytyi se polttaa ennen aamua, koska huomenna on toinen seurakunta-ajanjakso. Onko se oikein? 2. Mooseksen kirja, se on totta. Se on symboli, Uhrin esikuva.

174   Tuo Ovi. Sanottiin: “Minä tulen valmistamaan yhden paikan. Te ette tule palvomaan Minua jokaisella ovella, jonka Minä teille annan. Mutta siellä on yksi Ovi, ja tuohon Oveen Minä tulen panemaan Nimeni.” Ja minne Herra panee Nimensä, siinä Jumala tulee vastaanottamaan teidän uhrinne. Me olemme tehneet kaiken kaltaisia ovia, mutta Jumala valmisti Oven. Jumala valmisti Oven, ja tuo Ovi oli… Johanneksen 10. luku, Jeesus sanoi: “Minä olen tuo Ovi.”

175   Jumala pani Nimensä Jeesukseen. Uskotteko te sitä? Hän oli Jumalan Poika. Jokainen poika tulee isänsä nimessä. Hän sanoi: “Minä olen tullut Isäni Nimessä, ettekä te vastaanota Minua.” Minä tulen isäni nimessä, te tulette isänne nimessä. Jeesus tuli Isänsä Nimessä, joten Hänen Isänsä Nimi on Jeesus. Tarkalleen, koska Hän tuli Isänsä Nimessä.

176   “Ettekä te vastaanota Minua. Toinen on tuleva, ja hänet te tulette vastaanottamaan.” Te tulette ottamaan kirkkokuntanne ja menemään niiden mukana. Menkää vain edelleen, Raamattu sanoo: “Heidät nostettiin esiin täyttämään tämä paikka. Sokeita, alastomia, ja eivät tiedä sitä.” Seurakunta, uskonto, oh, hyvin hurskaita, aivan samalla tavoin kuin Kain oli. Hän uhrasi ja teki kaiken aivan samoin kuin Aabelkin. Mutta ilmestyksen mukaan hänelle oli paljastettu mitä sakramentti tarkoitti. Ei kedon hedelmiä tai jotakin, mitä te teette omin käsin.

177   Uskovainen voi nähdä Sanan tehtynä lihaksi, muut eivät voi tehdä sitä.

178   Kaikki nuo israelilaiset, sen jälkeen kun he olivat nähneet Mooseksen suorittavan sen, he tulivat tuohon suureen neuvostoon, joka pidettiin, ja jokainen heistä sanoi: “Me tulemme menemään Bileamin mukaan, koska meidän mielestämme tohtori Bileam on oikeassa.” Hän on älykkäämpi, hän on koulutetumpi ja kaikkea muuta, joten me valitsemme sen.”

179   Ja Jumala ei koskaan antanut sitä heille anteeksi. Hän hävitti heidät siellä erämaassa. Ja Jeesus itse sanoi: “He eivät ole koskaan tuleva, yksikään heistä ei ole pelastunut.”

180   He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta.”

181   Hän sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita, iankaikkisesti erotettuja Jumalasta. He ovat kaikki kuolleita.” Varmasti! Koska he kuuntelivat väärää asiaa. Vaikka Mooses oli Jumalan vahvistama ja johtaja näyttämään heille tien Luvattuun Maahan, ja vaikka he jo olivatkin tulleet niin pitkälle, mutta silloin he eivät halunneet mennä eteenpäin hänen kanssaan.

182   No niin, uskovaiset voivat nähdä Sen, mutta uskomattomat eivät voi nähdä sitä vahvistettuna.

183   Katsokaa, kuinka hurskas Kaifas oli. Katsokaa kaikkia noita pappeja, kuinka hurskaita he olivat. Ja Jeesus kääntyi ympäri sanoen: “Te olette isästänne perkeleestä, ja hänen tekojansa te teette.”

184   Mutta siellä oli muutamia uskovaisia istumassa. Uskotteko noiden opetuslasten voineen ymmärtää sitä, kun Jeesus sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi”? He eivät osanneet selittää Sitä. Kun Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertansa, teillä ei ole Elämää.” Osasivatko he selittää sitä? Eivät. Mutta he uskoivat Sen, koska he olivat nähneet Jumalan vahvistetuksi ja tehtynä lihaksi.

185   Jeesus sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos Minä teen Isäni tekoja, joita Sana on ennustanut Minun tehtäväkseni, silloin te… Jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa niitä tekoja, joita Minä teen, voidaksenne pelastua.” Näettekö? Jeesus sanoi: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni. He tuntevat Minun Sanani. He näkevät Sen, kun Se on vahvistettu tuota ajanjaksoa varten.”

186   “Mutta, Kaifashan myös tunsi Sanan!” Mutta ei Sanaa tuolle ajanjaksolle. Hänellä oli se sana, jonka fariseukset olivat puhuneet hänelle, mutta ei tuon hetken vahvistettua Sanaa.

187   “He tuntevat Minun Ääneni. He tuntevat Minun merkkini. He tuntevat Minun ihmeeni.”

188   Oi, menkäämme takaisin tekstiimme, koska tulemme menettämään paljon tästä Kirjoituksesta, jos emme tee sitä, sillä minun täytyy lopettaa muutaman minuutin kuluttua joka tapauksessa, koska kello tulee kymmenen muutaman minuutin kuluttua. Minä rakastan Häntä. Aamen.

189   Ystävät, te ihmiset, jotka kävelitte tuota käytävää ja panitte tuon uhrin sinne hetki sitten. Te ihmiset, jotka ruokitte ja vaatetatte minun lapseni. Te ihmiset, jotka panette vaivalla ansaitsemanne rahat uhri lautaselle. Tiedättekö, minne se menee? Se auttaa viemään minut meren ylitse pakanain luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään Jumalasta. Sitä minä teen jokaisen pennin kanssa, Jumala on tuomarini. Täällä istuu eräs mies, joka on yksi seurakuntani varainhoitajista. Minä saan sata dollaria viikossa, ja siinä kaikki. Loput siitä menee merentakaisten kokousten kustannuksiin, joita he siellä eivät voi maksaa.

190   Seurakunnat eivät vastaanota minua. He eivät halua minua. Ei. Niin se on! He luokittelevat minut nyt… He sanovat: “Hän on ‘Jeesus Yksin’, tai hän on jonkinlainen harhaoppinen, fanaatikko, ja kaikkea sen kaltaista, Iisebel.” Ja minä odotankin sitä, sillä he kutsuivat minun Herraani “Iisebeliksi”, ja he kutsuivat Häntä… eivät Iisebeliksi, vaan “Beelsebuliksi.” He kutsuivat Häntä kaikilla noilla pahoilla nimillä. “Jos he ovat kutsuneet talon Herraa ‘Beelsebuliksi’, niin kuinka paljon enemmän he tulevat nimittelemään siten Hänen opetuslapsiaan?” Niinpä se ei merkitse mitään.

191   Ja te myöskin, Jumalan avulla, ajattelisitteko minun seisovan täällä jonakin suurena tekopyhänä ja kertovan teille jotakin, mikä on väärin? Tai enkö olisi tarkoin sen mukaisesti, jonka uskon olevan Jumalalta?

192   Mutta jos minä rakastan teitä ja tiedän, että se on Totuus… Oletteko koskaan kuulleet minun sanovan mitään Herran Nimessä, niin ettei se olisi tapahtunut? Ette. Kysyn sitä keneltä tahansa. On tuhansia asioita, joita on sanottu, ja ne kaikki ovat tapahtuneet. Muistatteko tuota aikaa, kun Samuel kutsui Israelin kokoon? Israel halusi tehdä itsestään muiden kansojen kaltaisen. Ja siihen te helluntailaiset olette tulossa. Te haluatte toimia niin kuin muutkin ihmiset. Te ette ole sen kaltaisia ihmisiä. Pysykää poissa siitä, suurista kirkoista ja suurista hienoista asioista, Oi veli, älkää tehkö sitä. Me saarnaamme, että Herran tulemus on käsillä. Menkäämme sinne kentille ja antakaamme pakanoiden tietää siitä. Näettehän, tehkää jotakin sen hyväksi.

193   Mutta, näettehän, Samuel sanoi: “Olenko minä koskaan yhtään kertaa ottanut teiltä mitään teidän rahoistanne omaa elämääni varten?”

194   He sanoivat: “Ei, Samuel, sinä et ole koskaan tehnyt sitä.”

195   Hän sanoi: “Olenko koskaan kertonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?”

196   “Oi, se on totta, Samuel. Me uskomme, että sinä olet Jumalan lähettämä profeetta. Kyllä vaan. Kaikki, mitä olet sanonut, on tapahtunut, Samuel. Mutta me haluamme sen joka tapauksessa.” Te näette, mitä on tapahtunut. Kirjoitus vain jatkuvasti toistaa itseään edes takaisin kautta Kirjoituksen, koska Jumala tekee niin, näettehän. Katsokaahan, te osutte tämän kaltaisiin aikoihin.

197   Menkäämme nopeasti takaisin tekstiimme. Olen nyt käyttänyt koko tämän ajan, enkä vielä ole päässyt tekstiini.

198    Se on minun sydämelläni! Minä rakastan teitä! Älkää tuhoutuko maailman mukana! Jos te olette maailmasta, te tuhoudutte maailman mukana. Jos te olette Jumalasta, te tulette menemään Hänen kanssaan ylösnousemuksessa. Niinpä muuttakaa luonteenne tänä iltana maailman rakkaudesta ja maailman asioista ja kaikista näistä uskontunnustuksista ja asioista ja katsokaa suoraan Golgatalle, uhriinne. Kohdatkaa Hänet siellä sillä maaperällä, koska se on ainoa paikka, missä Hän koskaan tulee kohtaamaan teitä.

199   Metodistit sanovat: “Hän on meidän kirkossamme.” Baptistit sanovat niin, helluntailaiset, presbyteerit ja muut sanovat niin.

200   Mutta Hän sanoi: “Minä tulen kohtaamaan heidät yhdessä paikassa, paikassa, johon Minä panen Nimeni.” Se on Jeesuksessa Kristuksessa. Siihen Jumala pani Nimensä. Se on ainoa paikka, missä Hän tulee kohtaamaan teidät, ja se on Kristus, Sana, sama eilen… Se on kasvanut jalkateristä lantioihin. Ja nyt se on päässä valmistautuen menemään, julkituoden Morsiamen täydessä mitassa samana kuin Ylkä.

201   No niin, menkäämme nyt nopeasti tekstiimme noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten tulemme lopettamaan. Nyt meidän tekstimme, me olemme… Harkitkaamme onko se tapahtunut uudestaan, niin kuin on tekstissämme, niin kuin se tavallisesti on tapahtunut.

202   Jumala lähetti profeettansa, niin kuin Sana oli luvannut Malakia 3: “ Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä edeltämään Hänen tuloaan.”

203   Nyt jos haluatte vahvistuksen sille, todistuksen sille, niin Matteuksen luku vahvistaa saman asian. Kun Johanneksen opetuslapset tulivat katsomaan Jeesusta, he sanoivat: “Johannes on vankilassa, ja me olemme tulleet kysymään sinulta josko… “

204   Johanneksen kotkansilmä oli hämärtynyt. Ja hän oli vankilassa valmistautuen kuolemaan ja hän sanoi opetuslapsilleen: “Menkää ja kysykää Häneltä.”

205   Näettekö, Johannes oli sanonut: “Oi, Hänellä on viskimensä kädessään. Hän tulee täysin puhdistamaan puimatantereensa.” Hän ajatteli Tuhatvuotisvaltakunnan alkavan juuri silloin. Hän ajatteli jyvän olevan valmiina. Mutta sen täytyi kuolla ja muodostua varreksi, tulla ylös jälleen muodostaakseen todellisen Morsiamen. Niin hän oli sanonut: “Hän tulee kokoamaan vehnänsä aittaan, ja muut Hän tulee polttamaan tulella.” Tarkatkaa tuota Kristuksen edelläkävijää tuossa ajassa, mitä hän sanoi tulevan tapahtumaan? Tuo jyvä…

206   Ja toivon, että ette ole unessa. Tuo jyvä on täällä! Se tulee kootuksi aittaan. Se oli tuo Morsian, tuo osa Siitä. Mutta mitä hän sanoi tulevan tapahtumaan varrelle? Se tulee poltetuksi sammuttamattomalla tulella. Etsikää pelastusta nyt kun voitte. Olkaa jyvä varren sijasta. Näettekö? Menkää sisälle Elämään, eikä johonkin vanhaan kuolleeseen muotoon. Menkää Kristuksen Elämään, Sanaan joka on julkituotu, joka on julkituotu ja vahvistettu olevan niin. Tämä on kokoamisen aika, leikkuupuimuri on tulossa. Teidän on parasta tulla jyvään, koska kuori tullaan jättämään jälkeen.

207   No niin, me näemme sen tapahtuneen… Jeesus… Päättääkseni lainaukseni tästä Matteuksen 11. luvusta. Näettehän, Hän ei antanut Johannekselle… Hän ei sanonut: “Hetkinen vain, Minä annan Johannekselle kirjan Uskovainen vankilassa, niin että hän tietää, kuinka käyttäytyä.” Ei! Hän sanoi: “Seiskää täällä ja tarkkailkaa, mitä tapahtuu. Menkää sitten takaisin ja näyttäkää Johannekselle, mitä tapahtuu: rammat kävelevät, sokeat saavat näkönsä, kuolleita herätetään ja Evankeliumia saarnataan köyhille.” Aivan tarkalleen mitä tuo profeetta oli sanonut tulevan tapahtumaan. “Ja siunattuja olette te, jotka ette ole loukkaantuneet Minuun.”

208   Ja Johanneksen opetuslasten mennessä yli mäen Hän kääntyi ja sanoi: “Mitä te menitte ulos nähdäksenne, kun te menitte katsomaan Johannesta?” “Menittekö te nähdäksenne miestä hienoihin vaatteisiin puettuna ja niin edelleen, ympärikäännetyin kauluksin ja kaikkea sitä, tiedättehän?” Hän sanoi: “He ovat kuningasten palatseissa. He suutelevat vauvoja ja hautaavat kuolleita, eivätkä tiedä, kuinka käsitellä kaksiteräistä miekkaa.” Näettekö? Hän sanoi: “Mitä te menitte nähdäksenne? Minkä tahansa tuulen heiluttamaa ruokoako: ‘Tulehan nyt Johannes, minä annan sinulle enemmän rahaa jos tulet tänne’? No niin, se on sama kuin: “Minä en enää ole metodisti. Minä tulen olemaan helluntailainen. Minä tulen olemaan presbyteeri. Minä tulen olemaan sitä tai tätä, kuka vaan maksaa paremmin.” Hän sanoi: “Te ette koskaan nähneet mitään tuulen heiluttamaa ruokoa.” Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan sinne, profeettaako?” Hän sanoi: “Kyllä, ja enemmänkin kuin profeetta.”

209   Johannes oli juuri antanut kehnoimman mahdollisen tunnustuksen Jeesukselle. Tietäen, että sen täytyi tulla sillä tavalla. Ja sen jälkeen kun hän oli esitellyt Hänet ja nähnyt tuon merkin Hänen yläpuolellaan ja sanottuaan, että “tämä on Messias”, hän sitten tulee ja kysyy: “Oletko Sinä Hän, vai tuleeko meidän odottaa toista?”

210   Mutta katsokaahan, tietäen sen Jeesus kääntyi ja antoi hänestä tunnustuksen sanoen: “Mitä te menitte katsomaan, tuulen heiluttamaa ruokoako?” Hän sanoi: “Ei ole koskaan tähän päivään mennessä naisesta syntynyt miestä niin suurta kuin Johannes.” Se on totta! Mikä kohteliaisuus sanottavaksi miehestä!

211   Mutta katsokaahan, siinä se oli, tuo profetia oli täyttynyt aivan heidän kasvojensa edessä, edelläkävijän tullessa tarkalleen niin kuin Malakia oli sanonut. No niin, se oli Malakia 3, ei Malakia 4.

212   Johannes Kastaja oli Malakia 3, Jeesus sanoi niin. Kun he kysyivät Häneltä sanoen: “Miksi kirjanoppineet sanovat…?”

Hän sanoi: “Hän on jo tullut.” He tekivät, mitä oli sanottu heidän tekevän.

213   Mutta muistakaa, välittömästi Malakia 4 profeetan jälkeen, Elian neljännen tulemuksen jälkeen… Viides tulemus on Ilmestyskirjan kaksi todistajaa, kun hän tulee juutalaisten jäännöksen luo. Mutta Jumala käyttää tuota samaa Henkeä viisi kertaa: armo J-e-s-u-s [englanniksi], se on kaikki ollut Jeesus koko ajan; f-a-i-t-h [usko], g-r-a-c-e [armo] ja niin edelleen. Ymmärrättekö te? Luku viisi on armon luku, ja Hän käyttää sitä viisi kertaa. Hän ei käytä vain kolmea varoitusta. Kaksi, kolme neljä, viisi kertaa Hän käyttää sitä.

214   Huomatkaa nyt nopeasti, kun päätämme. Hän sanoi: “Tämä on hän, josta on puhuttu: ‘Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.’”

215   Mutta Malakia 4:ssä välittömästi sen jälkeen, kun tuo profeetta on profetoinut, koko maa tullaan polttamaan ja vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä. Näettekö? Tarkalleen! Näettekö, se on Malakia 4. profetia.

216   Ja huomatkaa Luukas 17, missä Hän sanoi: “Viimeisinä päivinä tulisi jälleen olemaan niin kuin oli Sodomassa ja Gomorrassa.” Eikö meillä ole niin? Meillä on Sodoma ja Gomorra uudestaan, eikö niin? Kaikki kansakunnat, katsokaa sitä. Katsokaa, mitä juuri sanottiin Englannista, koko asia on vääristynyt. Jopa ruoka on vääristeltyä. Ja katsokaa, mitä tiede sanoo… Uskoisin sen olleen viime kuun Valituissa Paloissa, jossa he sanoivat: “Pienet pojat ja tytöt menevät läpi keski-iän 20-, 25-vuotiaina.” Minä tapaan heitä kokouksissa, pieniä tyttöjä vaihdevuosissa, kaksikymmentä-, kaksikymmentäkaksivuotiaita, vaihdevuosissa. Mistä se johtuu? Vääristelystä, risteyttämisestä. Se juuri se on turmellut koko asian, koko tuo asia on turmellut ruumiin. Me emme ole mitään muuta kuin… aivan kuin joku risteytetty kasvi.

217   Ottakaa risteytetty kasvi ja asettakaa se sinne ulos, niin jokainen bakteeri tulee käymään sen kimppuun. Mutta aito, alkuperäinen kasvi, bakteerit eivät mene siihen, se on kestävä. Ja se on vikana seurakunnalla, me olemme risteyttäneet sen.

218   Se oli vikana Pearry Greenin vanhalla hevosella, joka heitti tuon pojan maahan. Se ei ole mitään muuta kuin vanha Quarter-hevonen. Näettekö? Ainoa asia mitä se on… Se on aivan kuin muuli. Muuli ei tiedä, kuka sen isä on, tai äiti on. Se ei tiedä yhtään mitään. Se on puoliksi sitä ja puoliksi tätä, puoliksi hevonen ja puoliksi aasi. Se ei tiedä, mikä se on. Te ette voi koskaan… Se tulee odottamaan koko elämänsä ajan saadakseen potkaista teitä. Se on totta! Te ette voi kutsua sitä ja sanoa: “Tulehan nyt, poika. Tulehan nyt, poika.” Se tulee vain heristämään korviaan ja sanomaan: “Haw! Haw! Haw!” Näettekö?

219   Kuten jotkut näistä sanonnoista: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Haw! Haw!” Kaikki nämä puoliveriset niin kutsutut seurakunnan jäsenet ja kristityt. Minä en sano sitä vitsinä. Se on Totuus. Mutta aito puhdasverinen, veli, se tietää, kuka sen isä oli, kuka sen äiti oli, kuka sen isoisä, iso-äiti oli. Te voitte opettaa sille jotakin, se on lauhkea.

220   Ja aito kristitty, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja on täytetty Jumalan voimalla ja Sanalla, hän tietää, kuka hänen isänsä oli, kuka hänen äitinsä oli, kuka hänen isoisänsä, isoäitinsä oli. Hän tietää Siitä kaiken. Te voitte opettaa hänelle jotakin.

221   Mutta puoliveriset, niitä on tullut seurakuntiin. He ovat risteyttäneet maailman ja uskonnolliset organisaatiot ja panneet vähän Sanaa siihen, sinne ja tänne vähän Sanaa, juuri tarpeeksi pettämään. Oikein. Vaikka te näette todellisen Jumalan Sanan olevan julkituodun, niin kuin Kaifas ja he muut, he kääntyvät Siitä pois, he eivät tunne Sitä. He ovat risteytettyjä!

222   Nyt me näemme että myös Jesaja 40:3 vahvisti Johanneksen. Hän lähetti äänen profeetan ylle, joka huusi erämaassa: “Valmistakaa Herran tie, tehkää Hänen polkunsa suoriksi.” Seurakunta ei uskonut häntä, sillä hän ei tullut heidän ryhmästään. Tuo profeetta oli kasvatettu erämaassa, ja hän tuli sinne tuntematta ketään. Hänellä oli yllään sama Henki, kuin Eliallakin oli. Hän oli erämaan mies. Hän vihasi moraalittomia naisia.

223   Muistakaa kuinka Elia… Mikä aiheutti, että hän menetti päänsä? Se oli Iisebel. Iisebel oli hänen kuolemansa aiheuttaja. Se ajoi hänet erämaahan.

224   Johannes Kastaja, toinen erämaan-rakastaja, metsästäjä, metsien mies. Tarkatkaa häntä. Hänellä ei ollut koulutusta. Tarkatkaa hänen tekstiään, se ei ollut samanlaista kuin jollakin teologilla. Hän sanoi: “Oi te kyykäärmeiden sukupolvi!” Saastaisin asia, mitä te voitte löytää erämaasta, oli käärme. Ja hän kutsui noita pappeja: “Te kyykäärmeiden sukupolvi! Kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää alkako sanomaan: ‘Me kuulumme tähän, ja meillä on sitä ja tätä, sillä minä sanon teille, että Jumala on näistä kivistä kykenevä herättämään heidät. Myös on kirves”, jollaista hän käytti, “laskettu puun juurelle. Ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Aamen.

225   Hän oli luonnonmukainen saarnaaja. Suuri Jumalan mies, joka eli lyhyen ajan, mutta todella sytytti liekkeihin koko maan. Hän järkytti tuota sukupolvea noina palvelutehtävänsä kuutena kuukautena. Jumala kasvatti häntä kolmekymmentä vuotta saadakseen käyttää häntä kuusi kuukautta. Mutta Jumala tekee asiat omalla tavallansa. Hän tietää, minkälainen Hänen elonkorjuunsa on.

226   Ja me näemme nyt, että tämä tarkalleen tapahtui. He eivät uskoneet häntä, koska hän ei ollut heikäläisiä. He eivät nähneet Sitä… Ja kuten tavallista, he eivät nähneet Sitä. He eivät uskoneet Jumalan Sanaa Malakia 3:ssa, vaikka he olivatkin selvästi nähneet kirjaimen mukaan, että tämä oli edelläkävijä. Heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja tässä yksi nousee yhtäkkiä näyttämölle. Näettekö? Ja nuo ihmiset, uskovaiset, uskoivat hänen olevan sen. Katsokaahan, he eivät uskoneet Sitä. He eivät uskoneet, vaikka he näkivät kirjaimen täydellisesti vahvistetuksi sen osalta, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään ja kaiken muun, ja he näkivät Sen selvästi vahvistetuksi, kun Sana tuli veteen profeetan luo. Ja siellä he seisoivat.

227   Tässä on Kirjoitus Johanneksesta, josta monet väittelevät. Näettekö, Johannes sanoi: “Minun tarvitsee tulla Sinun kastamaksesi, ja miksi Sinä tulet minun tyköni?”

228   Jeesus sanoi: “Salli niin tapahtua, sillä näin on meidän soveliasta täyttää koko vanhurskaus. Johannes, sinä olet profeetta, sinä tiedät, että uhri täytyy pestä, ennen kuin se tuodaan uhrattavaksi. Ja minä olen tuo Uhri, ja sinä olet profeetta ja tiedät sen.” Silloin hän salli sen Hänelle ja hän kastoi Hänet. Näettekö? Ja hän tiesi, että niin oli.

229   Kuulkaahan, he nauroivat häntä, kutsuivat häntä “villiksi, kirkuvaksi, oppimattomaksi fanaatikoksi”, kuten yleensäkin, tuota profeettaa, Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijää.

230   En sano, että olisi… Eikö meillä ole tänä päivänä samoja, aidon jäljittelijöitä? He tekevät, he ehdottomasti tekevät niin. Mutta muistakaa, kun te näette väärän dollarin, täytyy olla olemassa todellinen dollari, jonka mukaan se on tehty. Ja kun te näette kristittyä jäljiteltävän, täytyy jossakin olla todellinen kristitty, koska jos niin ei olisi, silloin se olisi alkuperäinen. Teidän täytyy tulla alkuperäiseen. Mutta tarkistakaa tuo ensimmäinen, nähdäksenne onko tuo alkuperäinen aivan tarkalleen lupauksen mukaisesti. Jos se on, silloin uskokaa Se: lupaus tätä ajanjaksoa varten.

231   Silloin Johanneksen profetia oli vahvistettu Jumalan järjestyksessä. Sana tuli profeetalle ja se vahvisti hänet täydellisesti tuoksi henkilöksi.

232   Jälleen Jeesus tuli toisella tavalla, kuin mitä he ymmärsivät tuosta profetiasta. He eivät ymmärtäneet sitä sillä tavalla. No niin, me olemme menossa loppuun nyt. Mutta profeetan Sanan mukaisesti, Se täytettiin kirjaimellisesti. Tuo profetia täyttyi, muttei niin kuin he ajattelivat sen olevan. Se ei ollut sillä tavalla. No niin, kuinka he olisivat voineet ymmärtää ja tietää, mikä oli oikein ja mikä väärin? Katsomalla jos Jumala vahvistaisi Sen. Oliko Jumala tulkitsemassa sen, mitä Hän oli sanonut. Oli noussut esiin vääriä jeesuksia, ja joku oli vienyt neljäsataa miestä erämaahan ja muuta sellaista, mutta hän ei koskaan todistanut itseänsä Sanassa, näettehän, niin kuin Hän oli sanonut.

233   Kun Jeesus tuli, niin Hänen tuli olla profeetta. Kyllä! Ja tänään, ennen kuin Jeesus tulee uudestaan, täysi Jeesuksen Kristuksen persoonan julkituleminen  on oleva julkituotu lihassa. Ajatelkaa sitä! Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poikaa ollaan paljastamassa.” Mikä on paljastaminen? Avaaminen, tunnetuksi tekeminen. Salaisuus on tuotu esiin, paljastettu. “Päivänä, jolloin Ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu, maailma tulee olemaan Sodoman tilassa. Meillä on se, eikö niin? Kyllä! Kuinka moni uskoo sen? Se on Sodoman tilassa. Ja se on tarkalleen oikein! Katsokaa, miten se on nyt.

234   Muistakaa, on aina kolme ihmisryhmää jokaisessa ihmisjoukossa jonka te kokoatte: tekouskovaiset, uskomattomat ja uskovaiset. Meillä on heitä jokaisessa ryhmässä. Heitä on ollut kaikkina aikoina. Siellä olivat sodomalaiset, siellä olivat lootilaiset, ja siellä oli Abraham.

235   Abraham oli uloskutsuttu ryhmä, hän ei alusta pitäenkään ollut Sodomassa. Nyt tarkatkaa heidän Sanomaansa! He olivat odottaneet luvattua poikaa, odottaneet sitä vuosia. Jumala oli näyttänyt Abrahamille monia suuria merkkejä ja ihmeitä, mutta tässä Jumala tuli itse alas kuin mies!

236   Te sanotte: “Se oli Enkeli.”

237   Abraham kutsui Häntä: “Herra”, isolla kirjaimella H-e-r-r-a. Jokainen raamatunlukija tietää, että isolla kirjaimella kirjoitettu H-e-r-r-a on Elohim. “Alussa Jumala…” Herra Jumala, Elohim, Kaikki riittävä. Abraham kutsui Häntä: “Herra Jumala, Elohim.”

238   Nyt huomatkaa, siellä oli kaksi miestä, jotka menivät alas Sodomaan sanoman kanssa ja he saarnasivat sodomalaisille. He eivät suorittaneet mitään, vaan sokaisivat heidät, samalla tavalla kuin Evankeliumin saarnaaminen sokaisee uskomattoman.

239   Mutta tarkatkaa, minkä kaltaisen merkin Abrahamin ryhmä sai!

240   No niin, meidän pitäisi olla Abrahamin kuninkaallinen Siemen, Iisak oli tuo luonnollinen siemen. Mutta uskon Siemen, joka uskoi luvattuun Sanaan, luvattuun Sanaan, älkää kadottako Sitä, se oli kuninkaallinen Siemen. Se oli tuo Siemen, Abrahamin usko. “Me olemme kuolleita Kristuksessa, me olemme Abrahamin Siemen, perilliset hänen kanssaan lupauksen mukaisesti.”

241   Huomatkaa, kun kaikki se oli tapahtumassa, siellä alhaalla Sodomassa oli kaksi saarnaajaa saarnaamassa suurta sanomaa.

242   Siellä ylhäällä istui yksi Abrahamin ryhmän kanssa, joka ei hullutellut tuon joukon kanssa siellä alhaalla. Nyt tarkatkaa sitä yhtä, joka pysyi Abrahamin ryhmän kanssa, minkä kaltaisen merkin Hän antoi heille. Hän sanoi… Muistakaa nyt, muutama päivä ennen sitä hänen nimensä oli Abram, ja S-a-a-r-a-i, ei S-a-a-r-a, prinsessa. Ja tämä mies, selkänsä käännettynä telttaan päin…

243   Silloin naiset olivat erilaisia, kuin mitä he ovat nyt. Heidän täytyy päästä ulos ja sekaantua aviomiehensä asioihin ja kaikkea muuta, tehän tiedätte miten on, mutta he eivät tehneet sitä silloin, he pysyivät taustalla.

244   Niinpä he… Nuo enkelit olivat siellä. Tuo sanansaattaja, Hän sanoi: “Abraham, missä on vaimosi, S-a-a-r-a, Saara?” Kuinka Hän tiesi sen? Kuinka Hän tiesi sen?

245   Abraham sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

246   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi sen ajan mukaisesti, jonka lupasin sinulle.” Ja Saara vähän naurahti itseksensä.

247   Selkänsä käännettynä telttaan päin Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi sanoen: ‘Kuinka voisivat nämä asiat olla niin?”’ Jos hän ei olisi ollut Abrahamissa, hänen morsiamensa tuolla hetkellä, olisi Jumala surmannut hänet. Niin tapahtuisi myös meille tänään kaiken epäuskomme kanssa, jos emme olisi Kristuksessa. Se juuri pitää meidät elossa, näettehän. Hän ei voinut ottaa Saaraa vahingoittamatta Abrahamia. Näettekö?

248   Ja niinpä muistakaa, Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Me näemme jokaisen myöntävän, että maailma on Sodoman tilassa. Luin Los Angelesin sanomalehteä täällä äskettäin, ja siinä sanottiin, uskon että se oli: “Homoseksuaalisuus on lisääntymässä 20 tai 30 prosenttia vuosittain Los Angelesissa.” Se on… Oi, se on hirvittävää! Hallituksessamme ja kaikkialla, kaikki on tullut vääristyneeksi. Se on totta! Tuo koko asia, koko systeemi, seurakunta ja kaikki muu on vääristynyt. Se on vääristyneisyyden ajanjaksossa.

249   Nyt haluan kysyä teiltä teologeilta jotakin, veljeni. Minä en puhu sinua vastaan kallis veljeni, minä olen täällä auttaakseni sinua, veli. Minä olen täällä seistäkseni sen pohjalla, mitä Jumalan Sana sanoo, pitäessäni kiinni kädestäsi ja tuodakseni tämän ihmisjoukon ulos tästä asiasta. Niin se on.

250   Mutta kuulkaahan, meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut sanansaattajaa Sodomassa, jonka nimi päättyisi kirjaimiin h-a-m ennen kuin vasta nyt. Meillä on ollut Spurgeon, Wesley, Luther ja kaikkea muuta, mutta ei milloinkaan aikaisemmin kansainvälistä sanansaattajaa jonka nimi päättyisi h-a-m. Se on totta. Näettekö G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta, G-r-a-h-a-m, Billy Graham, tuo tunnettu evankelista, tehden suurta Jumalan työtä, tuo mies on lähetetty Jumalalta. Hänellä on tuo vanhurskauttamisen sanoma, ja hän ravistelee kansakuntaa sillä, näettehän, sillä tavalla. Ei ole…

251   Katsokaa Oral Robertsia helluntaikirkkokunnalle. Milloin siellä oli koskaan ketään sen kaltaista?

252   Kuusi kirjainta, ei seitsemää. Abraham on A-b-r-a-h-a-m, seitsemän kirjainta. Billy Graham on G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta.

253   Nyt katsokaa sanansaattajia. Katsokaa aikaa, jossa olemme, milloinkaan ei historiassa ollut sellaista aikaa. Katsokaa samoja merkkejä, jotka Hän lupasi annettavaksi kullekin ryhmälle. Katsokaa, missä ne ovat. Tarkalleen samoja, oikeassa asemassa, ollen oikealla paikalla. Luonto, maailma, kaikki, aivan tarkalleen ajallansa.

254   Älkää nyt kadottako Sitä, kun hahmottellemme lopun tästä Kirjoituksesta. Nopeasti nyt, koska pidättelen teitä liian pitkään. Kutsu… Kuulkaahan. Profeetan mukaisesti, Hän tuli tarkalleen Sanan mukaan, tarkalleen ajallansa.

255   Nyt katsokaa aikaa, jossa me elämme. Emmekö me elä aivan Sodoman ajassa? Tarkatkaa sanansaattajaa Abrahamin ryhmälle. Tarkatkaa numeroita, kirjaimia, hänen nimensä numerologiaa. Te sanotte: “Ei nimellä ole mitään merkitystä.” Älkää koskaan antako kenenkään sanoa teille mitään sellaista. Miksi Hän muutti Abramin nimen Abrahamiksi? Saarain Saaraksi? Miksi Hän muutti Simonin Pietariksi, ja kaikki nuo toiset? Näettekö? Varmasti sillä on merkitystä. Ehdottomasti!

256   Siitä syystä sanon, että älkää koskaan kutsuko lastanne nimellä “Ricky” tai “Elvis” tai jotakin sellaista. Elvis merkitsee “kissa”, Ricky on “rotta”. Näettehän, kun te sanotte… Se on tarkalleen oikein. Les, tai jotakin sellaista, älkää koskaan kutsuko lastanne siksi. Jos hänellä on sellainen nimi, muuttakaa se nopeasti, ihmiset. Älkää te… Te jotka… Jos te uskotte minut Jumalan palvelijaksi, niin älkää kiinnittäkö tuollaista nimeä lapsiraukkaanne. Näettekö? Ei koskaan, antakaa hänelle toinen nimi sen tilalle. Oi! Minun ei olisi tullut mennä siihen, koska olen poissa aiheestani, mutta minä sanoin sen, ja se on tullut sanotuksi. Minä… Siten te teette, te ette tiedä, koska te sanotte sen. Näettekö?

257   He kutsuivat Häntä: “Muukalainen, ennustelija, perkele, Beelsebul”, ja sanoivat, “Hän tekee itsensä Jumalaksi..” Oi!

258   Eikö profeetta Jesaja sanonutkin: “Häntä kutsutaan: ‘Mahtava Jumala’”? Jesaja 9:6: “Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, hallitus on oleva Hänen hartioillaan, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, ja iankaikkinen Isä.” Kyllä! Ja myöskin Johannes 1:1: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Uskotteko te sen? Hän ei ollut vain… Hän oli profeetta, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala-profeetta. Miksi Hänen täytyi tulla?

259   Muistakaa, Hän tulee kolmessa pojan nimessä. Hän tuli ensin Ihmisen Pojan nimessä. Hän ei koskaan kutsunut itseänsä “Jumalan Pojaksi”. Te tiedätte sen. Näettekö, Hän tuli ihmisen Pojassa, profeetassa, Jehova itse, Isä. Hän kutsui Jeremiaa “ihmisen pojaksi”, – profeetta on ihmisen poika.

260   Nyt Helluntaipäivän jälkeen Hän tuli takaisin Pyhän Hengen muodossa, yliluonnollisena Henkenä, ja on nyt Jumalan Poika.

261   Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän tulee olemaan Daavidin Poika istuen Daavidin valtaistuimella. Näettekö, Hän tuli… Hän on Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika.

262   Oi, Raamattu on täynnä näitä kultakimpaleita. Emme voi saada niitä kaikkia yhtenä iltana. Mutta on sopivaa sanoa tämä nyt. Huominen ei ehkä milloinkaan koita. Me voimme olla menneet ennen huomista. Minä ehkä saarnaan jollekin henkilölle, joka on kuollut ennen aamua. Minä voin olla mennyt ennen aamua. Veli, sisar, se ei ole mitään tarua, se on todellisuutta! Me emme tiedä lähtömme aikaa, eikä teillä tule olemaan mitään mahdollisuutta sen jälkeen, kun viimeinen henkäys jättää ruumiinne. Pankaa se kuntoon nyt, älkää odottako aamuun, se voi olla liian myöhäistä.

263   Huomatkaa nyt, he olivat tehneet Hänelle aivan tarkalleen, mitä profeetat sanoivat heidän tulevan tekemään, aivan niin kuin he ovat tekemässä juuri tänä päivänä Laodikean Ajanjaksossa. Jos haluatte katsoa sitä, lukekaa Ilmestyskirja 3: “Sokeita, alastomia ja eivät tiedä sitä. Kääntäen Kristuksen pois…” Kun Hän alkaa paljastaa itseänsä jälleen siemenen muotoon, samana, joka meni maahan ja tulee takaisin ollakseen Morsian, niin että Morsian ja Ylkä ovat sama liha ja veri, sama palvelustehtävä ja samat asiat, tehden aivan tarkalleen, mitä Hän, Henki, teki.

264   Ja täällä he jäljittelevät ja tekevät kaikenlaista muuta, ja jokaisella on kirjansa, ja he juoksevat ja tekevät sitä ja tätä. Ja oi, te ette ole koskaan kuulleet sellaisista sensaatioista. Ja… [Veli Branham vetää henkeä nenänsä kautta.] “Minä haistan sen”, tai jotakin muuta, sitä ja tätä. Juuri niin epäraamatullista kuin se vain voi olla!

265   Ja aito asia on aivan heidän edessänsä, ja he kävelevät pois sanoen: “He eivät kuulu minun organisaatiooni, minun opillisiin periaatteisiini.” Näettekö, se on vain sokea johtamassa sokeaa! Eivätkö he kaikki putoa kuoppaan? Ihmisten kirkkokunnallisten perinteiden sokaisemina he panivat Hänet ulos seurakunnastansa, aivan niin kuin Jumala sanoi heidän tulevan tekemään Ilmestyskirja 3:ssa, kuten tavallisesti, niin kuin on profetoitu.

266   Huomatkaa, kuinka harvoin Jeesus teki itsensä tunnetuksi näille opetuslapsille. Nämä kaksi opetuslasta, Kleopas ja hänen ystävänsä. Me olemme nyt ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeisessä aamussa. Kuinka kaunis aamu, Jeesus on noussut ylös kuolleista, eläen kansansa keskuudessa. Kuinka kaunis ajatus!

267   Hän on täällä samana tänään niin kuin Hän oli tuona päivänä, koska Hän on sama eilen tänään ja ikuisesti. Ja Hän paljastaa itsestänsä enemmän tänään kuin missään toisessa ajanjaksossa tuon päivän jälkeen tullen läpi vehnän varren ja kuoren. Se on kaikki nyt takanapäin, me olemme tulleet jälleen vehnänjyvään. Näettekö, me olemme jälleen jyvässä.

268   Tunnettuna niin kuin… Tunnetuksi… Tarkatkaa, kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi näille ihmisille. Muistakaa nyt, tuon ajanjakson luvatun Sanan Messiaana. Huomatkaa! Hän ilmestyi heille niin kuin Hän oli sanonut profeetalle, että Hän tulisi tekemään. Huomatkaa: “Hullut ja hitaat sydämeltä uskomaan, että kaiken sen, mitä profeetat olivat kirjoittaneet Hänestä, täytyi täyttyä.”

269   Tarkatkaa Häntä! Hän viittaa suoraan takaisin Jumalan Sanaan. Hän ei koskaan sanonut heille suoraan: “Ettekö te tunne Minua? Minä olen ylösnoussut Messias.” Hän ei koskaan sanonut sitä. Näettekö, Hän vain antoi heille Kirjoituksen, kuten Johannes teki, ja he muutkin. Näettekö? Hän vain… Heidän täytyi itsensä käsittää se. Heidän täytyi itsensä tuomita se. No niin, älkää nyt nukahtako, tuomitkaa itse.

270   “Hullut, hitaat sydämeltä uskomaan, että kaikki, mitä profeetat ovat sanoneet, on tapahtunut.” Millainen nuhde heille, jotka väittivät tuntevansa Hänet. Näettekö?

271   Huomatkaa, kuinka Hän lähestyi aihetta. Hän ei koskaan tullut suoraan, niin kuin sanoin hetki sitten, ja sanonut: “Hei, ettekö te tunne omaa Messiasta tälle ajanjaksolle? Ettekö te tiedä, että Minä olen Hän?” Todellinen Jumalan palvelija ei koskaan tunnista itseänsä sillä tavalla. Kirjoitus tunnistaa, kuka hän on. Varmasti. Mutta Hän kiinnitti heidän huomionsa siihen, mitä profeetat olivat käskeneet odottaa Messiaan ajanjaksossa. Näettekö sitä? Mennen suoraan takaisin: “Hullut ja hitaat sydämeltä, kun ette usko, että kaiken, mitä profeetat sanoivat Messiaasta, pitää tapahtua.”

272   Hän, kuten Johanneskin, antoi Raamatun Sanan tunnistaa itsensä, mitä Hän oli heille. Sen olisi pitänyt olla tarpeeksi selvää. Jos Sana oli tunnistanut Hänet, olisi pitänyt olla selvää, kuka oli se lupaus, jota he odottivat. He tiesivät, että jonkun täytyi tulla näyttämölle tuohon aikaan.

273   Sitten te sanotte: “Annahan kun näytän sinulle, mitä Sana sanoo tulevan tapahtumaan tässä päivässä.”

274   Enkö minä tänä iltana yritäkin kertoa teille Sana Sanalta, jopa asemallisesti, paikallisesti, nimet ja numerot ja kaiken muun, ja kaikki merkit, ajat ja kaiken, että me olemme aivan lopun ajassa? Varmasti te voitte nähdä, mistä minä olen puhumassa. Näettekö? Katsokaa! Se on niin selvää, ettei siihen pitäisi tarvita enempää tunnistamista. Hän sanoi, kun Hän oli täällä maan päällä: “Tutkikaa Kirjoituksia, etsikää tarkoin Kirjoituksista, niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ne juuri todistavat, mitä Minä olen, näettekö, kuka Minä olen.”

275   Huomatkaa, Hän alkoi profeetta Mooseksen kanssa, 5. Moos. 18:15. No niin, minä katselen Kirjoituksia täällä. 5. Moos. 18:15. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne…”

276   Katsokaahan, Jumala puhui hänelle vuorella. Ja, oi, tuo ukkosenjylinä. He sanoivat: “Puhukoon Mooses, eikä Jumala, ettemme tuhoutuisi.”

277   Hän sanoi: “He ovat sanoneet oikein. Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla, vaan Minä tulen herättämään heille profeetan.” Ja se on ollut Hänen sanomansa koko ajan. Se juuri tulee selvittämään koko asian lopussa. Sen yksinkertaisesti täytyy, koska Herran Sanan täytyy tulla profeetalle. Se on ainoa, jolle Se voi tulla. Jos se ei tee sitä, se rikkoo Jumalan Sanan ja panee Hänet sanomaan jotakin väärää. Näettekö? Se ei tule koskaan menemään seminaarin luo, se menee profeetan luo! Ja profeetta on Jumalan lähettämä, määräämä. Ja kuinka te tiedätte, että se on, eikä mitä ihmiset sanovat…

278   Meillä on ollut Elioita, ja viittoja, ja kaikenlaista muuta, ja mantteleita ja kaikenlaista hölynpölyä, joka on mennyt organisaatiollisuuteen kaiken muun mukana.

279   Mutta on tuleva tämän maan päälle, Jumalan lupauksen mukaisesti, aito Jumalan palvelija Jumalan Sanallansa tunnistama ja ollen tälle päivälle asetettu vastaus, joka tulee asettamaan Morsiamen järjestykseen, todella pienen seurakunnan vähemmistön, ja ottaa sen ylös. Se on totta. Hän tulee esittelemään: “Katso, siellä on tuo Yksi, josta olen puhunut, näettekö, joka on tuleva.”

280   Ja kaiken, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä ja tätä ajanjaksoa varten, olisi ollut mielenkiintoista kuulla Hänen puhuvan siitä. Haluaisitteko te kuulla Hänen puhuvan siitä? Kaikesta, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä. Muistakaa, Hän sanoi, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä itsestään, lainaten omaa itseänsä, sitä mitä Hän oli sanonut, ja Hän oli Sana, lainaten Sanaa.

281   Kuunnelkaamme niitä Sanoja, joita Hän lainasi. Haluaisitteko kuulla, mitä Hän sanoi heille. Seuratkaamme nyt tuota keskustelua ennen kuin lopetamme.

282   No niin, he olivat tietoisia kaikista viimeaikaisista ristiinnaulitsemisen tapahtumista. He tiesivät, mitä kerrottiin tapahtuneen haudalla, ja että naiset olivat nähneet Hänet, ja jotkut toiset olivat sanoneet nähneensä Hänet ja niin edespäin. He olivat kertoneet sen kaiken Hänelle. Ja Hän menee suoraan eteenpäin Sanan kanssa… lainaten itseänsä Sanan kautta:

Katsokaahan nyt Sakarian 12. Hänen on täytynyt lainata Sakaria 11:12.: “Hänet oli myyty kolmestakymmenestä hopearahasta.” Eikö Messiasta olisi pitänyt myydä kolmestakymmenestä hopearahasta?

Psalmissa 41:9: “Hänen ystävänsä pettivät Hänet.” Näettekö?

Sakaria 13:7: “Opetuslastensa hylkäämä.”

Psalmissa 35:11: “Väärien todistajien syyttämä.”

Jesaja 35:7 mukaan: “Ääneti syyttäjiensä edessä, avaamatta suutaan.”

Jesaja 50:6: “Häntä ruoskittiin.”

Psalmi 22: “Hän huusi ristillä: ‘Jumalani, miksi olet hyljännyt Minut. Voin lukea kaikki luuni, he tuijottavat Minua. He lävistivät käteni ja jalkani.” Katsokaa profetioita, joista Hän voi puhua!

Jesaja 9;6: “Lapsi on meille syntynyt, neitsyt tulee raskaaksi”, ja niin edelleen.

Ja myös Psalmissa 22:18: “He jakoivat Hänen vaatteensa keskenään.”

Jesajassa, 7:14: “Neitsyt tulee raskaaksi.”

Psalmissa 22 jälleen: “Vihollistensa, seurakunnan pilkkaama, joiden oletettiin olevan Hänen ystäviään.”

Psalmissa 22: “Luutakaan ei tullut rikkoa, mutta he lävistivät Hänen kätensä ja jalkansa.”

Jesaja 53:12: “Kuoli pahantekijäin kanssa.”

Jesajassa, 53:9: “Runneltu, haudattu rikkaiden veljien joukkoon.”

Psalmissa 16:10: “Hänet oli ylösnostettu kuolleista. Daavid sanoi niin, ‘Minä en tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista, en myöskään tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin.’” Hän nousisi kuolleista.

Malakia 3:“Johannes Kastaja oli Hänen edelläkävijänsä.”

283   Ja kaikki esikuvat, joihin Hän olisi voinut mennä! Jopa siihen kuinka Iisak oli esikuva Hänestä vuorella, jonne hänen isänsä Abraham hänet vei, l. Moos. 22.

284   Silloin he alkoivat nähdä, kuka oli täyttänyt nämä Kirjoitukset, jotka oli luvattu tuota päivää varten. Kun se oli jo tapahtunut, niin he alkoivat nähdä. “Oi, hetkinen vain! Tiedätkö mitä?” He tiesivät silloin, että heidän ristiinnaulittu ystävänsä Jeesus oli tuo Profeetta, joka oli luvattu. He tiesivät koska… Näettekö, heille ei oltu selvitetty Kirjoituksia.

285   “Mutta kuulkaahan, kaikkien näiden asioidenhan pitikin tapahtua ristillä. Te hullut, hitaat sydämestä ymmärtämään kaikkea, mitä profeetat ovat sanoneet, kuinka Messiaan tuli kärsiä ja mennä Kirkkauteensa ja nousta ylös kolmantena päivänä.” Yhä he eivät voi ymmärtää.

286   “Oi, kyllä. Se on totta. Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme?”, he sanoivat. Ei ihme että heidän sydämensä paloivat! Kun Hän antoi heille kaikki nuo täyttyneet profetiat.

287   Silloin he alkoivat ymmärtää, että heidän ystävänsä, mies, jonka kanssa he olivat syöneet, jonka kanssa he olivat keskustelleet, jonka kanssa he olivat olleet yhteydessä, jonka kanssa he olivat kalastelleet ja maanneet metsissä, Hän oli se, joka oli täyttänyt jokaisen tuolle hetkelle profetoidun Sanan. Siinä se oli! He olivat kävelleet kuusi mailia, niin kuin siltä näytti, hyvin lyhyessä ajassa, olettaisin, ja he olivat kuulleet kuuden tunnin saarnan koskien vahvistettua profetiaa. Hieman pidempään kuin, mitä me olemme olleet tänä iltana. Oli tulossa jotenkin myöhäinen iltahetki, ehtoovalot olivat tulleet.

288   Nyt on sama hetki, seurakunta! Ehtoovalot ovat tulleet! Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Oi, tapahtumat on selvitetty profetialla, samoin tänään. Ehtoovalo, jonka Jumalan profeetta on luvannut Sakaria 14:7, voi jälleen avata todellisen uskovaisen silmät niille tapahtumille, jotka tapahtuvat tänä päivänä, profetioiden todistaessa, että me olemme lopun ajassa. Jeesus tulee.

289   Se on…

290   Hän sanoi: “Tulee olemaan päivä, jota ei voida kutsua yöksi eikä päiväksi.” Hän sanoi: “Mutta ehtoolla on oleva valoisaa.” No niin, me tiedämme maantieteellisesti, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Nyt profeetta sanoi: “Tulee olemaan pitkä ajanjakso, joka on oleva synkkää… jota ei voida kutsua päiväksi eikä yöksi. Se on jonkinlainen hämärä, synkkä päivä.”

291   No niin, mistä Poika nousi? [Englanniksi son=poika, sun= aurinko. Molemmat äännetään samalla tavalla] Me puhumme nyt P-o-j-a-s-t-a. Luonnollinen aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Aivan samoin Poikakin. Jumalan Poika nousi ensin idässä, idän ihmisille.

292   Ja nyt sen jälkeen, kun Hän lähti, mitä he tekivät? Kolmesataa vuotta myöhemmin he alkoivat ensimmäisen organisaationsa, roomalaiskatolisen kirkon. He menivät läpi pimeän ajanjakson ja tulivat siitä ulos. Mitä he tekivät? Sama asia, päivä, jota ei ole voitu kutsua päiväksi tai yöksi. Heillä oli tarpeeksi sääntöjä ja he uskoivat, että Hän oli Jumalan Poika, ja he vaelsivat siinä valossa, joka heillä oli, ja muodostivat kirkkojaan ja rakensivat sairaaloita ja kouluja ja niin edelleen, ja seminaareja ja lähettivät lapsensa kouluun.

293   Mutta profeetta sanoi: “Ehtoolla on oleva Valo. Poika tulee jälleen pilkistämään esiin. On oleva valoisaa.” Mikä? Tuo sama Poika, joka paljastettiin lihassa siellä aamulla, tulee olemaan paljastettu jälleen ehtoolla.

294   Nyt verratkaa Luukas 17:30: “Tuona päivänä on maailma oleva niin kuin se oli Sodoman päivinä, silloin kun Ihmisen Poika paljastetaan.”

On oleva Valo ehtooajalla,
Polun kirkkauteen tulette varmasti löytämään.

295   Oi! Ihmiset, missä me olemme?

Kansakunnat ovat hajoamassa, Israel on heräämässä,
Nuo merkit, jotka profeetat ennalta kertoivat;
pakanain päivät ovat luetut, kauhujen täyttämät; (Tarkatkaa sen luisumista mereen!)
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luo.
Lunastuksen päivä on lähellä,
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Hengellä, pitäkää lamppunne kunnossa ja kirkkaana,
Katsokaa ylös! lunastuksenne on lähellä. (Teidän on parasta tehdä se.)

296   Veli, sisar, on pelottava aika. Tarkatkaa asioita, jotka on profetoitu. Tarkatkaa niitä asioita, joita tapahtuu. Tarkatkaa, kuinka kaikki profetiat ovat täyttymässä, silloin näemme, mitä tämä kaikki on. Se ei ole jotakin fanaattisuutta. Se on Jumala vahvistamassa Sanojansa tarkalleen, tarkalleen. Kalliota on lyöty, ystävät, paetkaa Sen luo niin nopeasti kuin voitte. Profetia vahvistaa sen päivän, jossa me olemme.

297   Kumartakaamme päämme. [Eräs veli puhuu kielillä. Eräs sisar antaa tulkinnan. Eräs veli puhujanlavalla sanoo: “Voisimmeko hetken pysyä rauhallisina? Jumala on puhunut meille veli Branhamin kautta, ja voitelu on veli Branhamin yllä, eikä hän ole vielä lopettanut. Ja…”]

298   Rakas Jumala! Käsitättekö päivän, jossa me elämme, ystävät? Uskaltaisitteko te väitellä Jumalan kanssa? Tahtoisitteko sanoa: “Hän ei ole oikeassa?”, kun Hän on todistanut Sen. Hän on oma tulkkinsa. Tahdotteko palvella Häntä?

Nyt päänne kumarrettuina ja sydämenne kumarrettuina, veli sisar.

299   Tämä voi olla viimeinen kerta, kun tapaamme. Me emme ehkä koskaan… Jos tulisin takaisin vuoden kuluttua, jos elän, niin monet täällä nyt olevista eivät tulisi olemaan täällä silloin. Ja minun täytyy kohdata teidät Tuomiolla ja vastata kaikesta, mitä olen sanonut tänä iltana.

300   Jumalan edessä jos tiedätte, että ette ole… Vain katsokaa itseänne Jumalan peilistä, Raamatusta, ei ole väliä sillä, kuka olette, ja sanokaa: “Tiedän, että olen kaukana siitä, että olisin Jumalan tytär, näyttäessäni miltä näytän. Olen kaukana siitä, että olisin Jumalan poika, näyttäessäni miltä näytän. Mutta Jumala, minä en halua olla tässä tilassa, minä haluan pyrkiä tuohon asemaan.” Haluan että kohotatte kätenne Jumalalle, kuka oletkin, missä oletkin, ympäri rakennusta: “Kyllä, minä haluan olla Jumalan poika. Minä haluan olla Jumalan tytär. Haluan täyttää kaiken, mitä Herrani on käskenyt.” Nyt… Jumala siunatkoon teitä. Arvelisin että yhdeksänkymmentä prosenttia kuulijakunnasta.

301   Kuulkaahan nyt, ystäväni. Mitä jos te olisitte eläneet niissä päivissä ja kuulleet Johanneksen saarnaavan? Mitä jos te olisitte eläneet silloin, kun Jeesus oli täällä? Kenen puolella sinä olisit ollut? Jos olisitte eläneet Jeesuksen… Muistakaa, jos Hän… Jos te olisitte eläneet silloin, olisi ollut aivan niin kuin on nytkin. Sama Jeesus tekee itsensä tunnetuksi Sanansa mukaan, näettekö, ja se on hyvin epäsuosittua.

302   Mutta sallikaa minun sanoa teille, minä en yritä käskeä ihmisiä jättämään seurakuntaa tai… Minähän haluan teidän käyvän kirkossa: “Älkää jättäkö yhteen kokoontumistanne.” Mutta se mitä minä yritän käskeä teitä tekemään, on ponnistella sisälle Jumalan Valtakuntaan. Saada nämä asiat, maailma, seurakunta…

303   Helluntailaiset, te ihmiset olette tulossa liian maailmallisiksi. Te olette tulossa liian paljon maailmanmielisiksi. Se tapahtuu niin helposti, te katselette jatkuvasti televisiota ja kaikkia näitä asioita, ja millä tavalla he tekevät, ja kaikkea sellaista, ja ennen kuin huomaattekaan… Seminaarit ja koulut alkavat tekemään kompromisseja siellä ja täällä, on sitä ja tätä, ja ennen kuin huomaattekaan… Sen on pakko tulla siihen. Helluntaikirkko on ollut suurin kannattajani, en voi sanoa mitään sitä vastaan. Mutta sitä minä huudan: “Veljeni, tulkaa ulos!” Teillä ei ole sellaisia kokouksia, joita teillä tapasi olla. Ihmiset eivät ole niin kuin heillä oli tapana olla. Mutta Jeesus Kristus on sama, muuttakaamme Häneen.

304   Nyt, kätenne ollessa kohotettuina, muistakaa, siellä oli lyöty Kallio erämaassa, ja tuo lähde on yhä avoinna tänä iltana. Heidän Kalliotaan on lyöty, Kristusta, Hän on tuo lyöty Kallio.

305   Ja tänä iltana, niin pitkälle kuin tiedän, seurakunta voi olla… Kutsumisen aika voi jo olla ohitse, minä en tiedä, en osaa sanoa sitä. Muistakaa, ihmiset jatkoivat edelleen pitäen kokouksia aivan niin kuin ennenkin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ja kaikki ihmiset, he tulevat, he… Tarkatkaa! He tulevat edelleen jatkamaan saarnaamista ja sanovat, että he “pelastuvat” ja kaikkea sellaista, aivan niin kuin… “Maailma jatkuu aivan niin kuin se on ollutkin”, he sanovat. Mutta se tulee olemaan liian myöhäistä silloin.

306   Kun sinulla vielä on tilaisuus, veljeni. Kun sinulla on tilaisuus, sisareni, tule sisälle Jumalan Valtakuntaan. Sinun ei tarvitse tulla millään muulla tavalla kuin vain yksinkertaisella uskolla Hänen Sanaansa. Hän on tuo Sana! “Herra Jeesus, tiedän katselevani nyt itseäni Jumalan Sanan peilistä. Oi, kuinka puutteellinen minä olenkaan. Mutta rakas Jumala, tänä maanantai-iltana, täällä San Bernardinossa, Kaliforniassa, täällä auditoriolla, tässä on kaikki, mitä minulla on, Herra, mutta tulen antamaan sen Sinulle. Tahtoisitko ottaa minut niin kuin olen, Herra? Tahdotko antaa minun paeta ristille nopeasti? Minä jopa näen sanansaattajat. Minä näen ajan, näen Sodomasta ulos kutsumisen. Minä näen merkit. Minä näen Abrahamin ryhmän saavan Valon. Minä näen julkitulemisen, Jeesuksen ollessa jälleen julkituotu keskuudessamme, aivan kuten oli silloinkin. Näen kaikki asiat, jotka Sinä lupasit. Minä näen jäljittelijät. Näen Sinun sanoneen: ‘Niin kuin oli Mooseksen päivinä’, kuinka tämä Jambres ja Jannes tulisivat takaisin jäljittelemään, ja yhä pysyisivät siinä samassa kaatopaikassa, jossa he olivat.”

307   Näettekö, he eivät voineet seurata Moosesta tuon Sanan lävitse ja viedä noita Israelin lapsia sieltä ulos erämaahan, koska he olivat yhteydessä Egyptin kanssa. He eivät voineet tehdä sitä, vaikka he tekivätkin samoja tekoja, joita hän teki. Mutta heidän mielettömyytensä tuli julkituoduksi. Ja Raamattu sanoo: NÄIN SANOO HERRA: “Niin tulee tapahtumaan uudestaan viimeisessä päivässä.”

308   Ja te näette sen omilla silmillänne, jos olette hengellinen. Minä en voi selittää Sitä. Minun ei tarvitse selittää Sitä. “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Menkäämme Hänen luoksensa nyt, kun meillä on tilaisuus. Tahtoisitteko tehdä sen?

309   Jos teillä on Pyhän Hengen kasteen tarve, jos teillä on uudelleen vihkiytymisen, uuden elämän, tarve, teidän pastorinne ei tule halveksimaan teitä, hän tulee rakastamaan teitä sen tähden. Vain antakaa itsenne täydellisesti Jumalalle tänä iltana, ollessamme täällä… Tiedän kyllä, että se on ollut kovaa, leikkaavaa, outoa, mutta en tee sitä ollakseni ilkeä. Teen sen ollakseni rehellinen. Teen sen, koska rakastan teitä, minä rakastan Jumalaa, ja teen sen yrittääkseni auttaa teitä. Ja todellakin, ystävät, minä uskon… Ja koko sydämestäni, kaikella uskollani, minä uskon, että minun Sanomani tulee Jumalalta. Se on todistettu teille siksi kautta vuosien.

310   Kuunnelkaa nyt, luovuttakaa tänä iltana kaikki, mitä teillä on, kaikki, mistä teillä on tarve. Minä uskon, totisella, antautuneella sydämellä, jos tahdotte nousta seisomaan ja kohottaa kätenne Jumalan puoleen ja sanoa: “Rakas Jumala, tässä minä olen. Ota minut, Herra. Minä en enää yritä käyttää omaa mieltäni ja omia tulkintojani. Sinun Sanasi sanoo, että minun täytyy olla pyhä, minun täytyy olla uudestisyntynyt, minun täytyy olla täytetty Hengellä, ja sitten Henki tulee johtamaan minut koko Totuuteen. Rakas Jumala, tässä minä olen, johda minua.” Tahtoisitteko tehdä niin paljon? Jos teette sen verran, että kohotatte kätenne ja sanotte: “Minä tahdon tehdä sen, minä olen halukas siihen.”

311   Silloin nouskaamme kaikki seisomaan.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Mutta Sinun Veresi vuodatettiin minun tähteni,
Ja Sinä kutsut minua tulemaan luoksesi,
Oi Jumalan Karitsa (Jumalan ainoa ovi),minä tulen, minä…

Jättäkää nyt kaikki omat tekonne, kaikki muu, väsyneisyytenne, kaikki… Mitä jos olisitte kuolemassa nyt?

Aivan niin kuin olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Toivotat tervetulleeksi, armahdat, puhdistat, vastaanotat;
Koska minä…

Tahdotteko kohottaa kätenne tässä kohden nyt?

… minä lupaan, minä tulen uskomaan,
Oi Jumalan Karitsa, minä tulen! minä tulen!

312   Nyt urkurin jatkaessa — jatkaessa soittamista, voikoon jokainen meistä…

313   Nuoret teini-ikäiset, ettehän halua tulla sellaisiksi kuin tämä huligaanijoukko täällä ulkona kaduilla?

314   Sisar, ethän halua käyttää lyhyitä hiuksia, kun sinun nasiiri-kunniasi Jumalalle on se, että sinulla on pitkät hiukset? “On häpeäksi naiselle hänen leikata hiuksiaan.” Tahdotko käyttää näitä pieniä hameita, joita he käyttävät tänään ja näitä muita moraalittomia pukuja, joista ruumiisi näkyy lävitse täällä ulkona kadulla? Tiesitkö, että jokainen mies, joka katsoo sinua, tekee sydämessään aviorikoksen sinun kanssasi? Ja sinä esittelit itsesi sillä tavalla. Tiedättekö te naiset, jotka käytätte make-uppia, että Raamatussa on vain yksi nainen, joka koskaan käytti make-uppia? Ja Jumala ruokki hänet koirille. Iisebel, nimi, joka siitä asti on ollut vihattu, sen vuoksi mitä hän teki. Tiedättekö, että profeetta Elia kirosi sen ja nimesi hänet sillä tavalla? Tiedättekö että Herodias oli Johannes Kastajaa vastaan? Te ette halua tuota Hollywoodin maailmallista asiaa. “Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.”

315   Veli, saarnaaja ystävä, ei mitään… Ole hyvä ja ymmärrä minua, minä olen sinun veljesi. Haluatko sinä kuulua, ja samoin te seurakuntien jäsenet, metodistit, baptistit tai mitä olettekin, haluatteko pitää kiinni tuosta kirkkokunnasta siksi, että teidän äitinne ja teidän isoäitinne kuuluivat siihen? Hän tuli ulos jostakin tullakseen siihen, se oli tuon päivän Valo, aivan niin kuin oli Nooan aikana. Tämä on toinen päivä.

316   Te sanotte: “Mutta, minulla oli…”

317   Tämä ei ole Helluntaipäivä. Helluntailais-ajanjakso on ohitse. Helluntai on mennyt, tämä on elonkorjuun aika. Näettekö? Ja elonkorjuun aika on jyvän aika, vedet on jo vuodatettu, jyvä on kypsymässä. Tule jyvään, kallis veljeni. Kuule minua, usko minua. Jos uskotte, että minä olen Jumalan palvelija, niin kumartakaamme päämme nöyryydessä ja uhratkaamme rukouksemme jokainen omalla tavallamme, kun tiedämme mitä meidän pitää tarjota: “Jumala, ota minut niin kuin minä olen.”

318   Ja veli, sisar, minä lasken myös itseni alttarille tänä iltana. Jumala, muovaa minua ja tee minut erilaiseksi. Tee jotakin, Jumala, tee minut Sinun kaltaiseksesi.

319   Luuletteko, että on helppoa seistä täällä ja leikellä ihmisiä palasiksi sillä tavalla? Sitä on vaikea tehdä. Mutta voi minua, jos en tee sitä.

320   Rakas Jumala, tämän kuulijakunnan kumartaessa päänsä ja sydämensä, tässä juhlallisessa hetkessä tämän Raamatun opetuksen lopuksi, kun me näemme Pyhän Hengen vahvistuksen, joka on ravistellut tätä kansakuntaa ristiin rastiin suurissa herätyksissä osoittaen ja tietäen, että jonkin täytyy seurata sitä. Ja sitten nähdä noiden seitsemän Enkelin tulevan alas siellä vuoren huipulla Arizonassa, josta aikakauslehdet ympäri kansakuntaa kirjoittivat. Nähdä Jeesus Kristus itse siellä taivaissa katsomassa alas ja sanovan: “Ilmestyskirjan 10. luvun 7. jakeessa, seitsemännen enkelin Sanomassa, nämä Sinetit avattaisiin ja Jumalan salaisuudet tehtäisiin tunnetuksi.” Että uskonpuhdistajat eivät eläneet tarpeeksi pitkään tuodakseen sitä esiin. Ja täällä, nämä seitsemän Sinettiä, jotka sinetöivät koko asian, tulisivat avatuiksi tässä ajassa. Nähdä kaikki nämä suuret merkit ja ihmeet, joita on tehty, vahvistettuna, ennalta kerrottuna ennen kuin se tapahtui. Ja yhtään kertaa Sinä et ole pettänyt meitä, vaan sait sen tapahtumaan aivan niin kuin oli sanottu.

321   Rakas Jumala, me käsitämme, että Jeesus Kristus on meidän keskellämme. Me tiedämme, että Hän on täällä. Hän on täällä tänä iltana. Näkymätön Jumala on täällä kanssamme ja voi vahvistaa jokaisen lupauksen, jonka Hän on antanut Sanassansa. Kuinka Sinä olet seissyt ja todistanut heille, selkä käännettynä, alkuperäisessä alkuhetkessä ennen kuin jäljittelijät edes tulivat mukaan kehiin, Herra, tai tulivat mukaan kilpailuun, kuten tapahtui. Sinä osoitit ja todistit, profetoit ja kerroit tarkalleen, millä tavalla se tulisi tapahtumaan, ja me näemme, että se on tapahtunut sillä tavalla. Ja Isä, Jumala, me tiedämme, ettei kyseessä voi olla ihminen, vaan sen täytyy olla Jumala. Niin me tiedämme, että Sinä olet täällä tänä iltana. Anna anteeksi meille meidän syntinne.

322   Rakas Jumala, Sinä olet parantanut meidän sairautemme, nyt anna anteeksi meidän syntimme, Herra, että emme ole olleet sen kaltaisia kristittyjä, joita meidän pitäisi olla… Me tunnustamme olevamme täyden Evankeliumin miehiä tai naisia, ja täältä me löydämme itsemme torkkumassa kuin kirkkokunnallinen kananpoika. Auta meitä, rakas Jumala, ota meidät ja ravistele meitä Pyhällä Hengelläsi. Ja jos meissä on jotakin, mikä ei ole Sinun kaltaistasi, ota se ulos meistä, Herra. Istuta jalkamme Jumalan Pyhälle Sanalle, ja anna Pyhän Hengen polttaa syvälle sydämiimme ja ottaa pois kaikki epäuskon kuona ja tämän päivän uneliaisuus, oi, niin että nousemme ja ravistelemme itseämme. Suo se, Jumala. Puhdista meidät! Muovaa meidät! Valmista meidät! Jumala, suo se.

323   Jos täällä tänä iltana on joku, Herra, joka pitää sydämessään tuota jyvää, tuota Jumalan alkiota, joka on säädetty Elämään maailman perustamisesta. Minä tiedän, Herra, että he ovat kuuleva tällä hetkellä. Niinpä minä rukoilen, Jumala, että Sinä täyttäisit heidän sielunsa ja valaisisit heidät tuoreella Pyhän Hengen kasteella ja lähettäisit heidät matkaan iloiten ja onnellisina.

324   Herra Jumala, minä luovutan heidät Sinulle. Minä en tiedä, keitä he ovat. Sinä tiedät. Minä olen vastuussa vain Sinun Sanasi saarnaamisesta, Herra, niin kuin Sinä paljastat Sen. Sinä olet vastuussa siitä, minne siemen lopulta putoaa. Minä vain kylvän Sen. Herra Jumala, minä rukoilen, että Se olisi pudonnut hyvään, rikkaaseen multaan tänä iltana. Että moni tulisi näkemään Sen, Herra, ja nousisi loistaakseen kristittyinä tässä viimeisessä päivässä, niin että se suuri asia, jota me odotamme tulevaksi, tulisi nopeasti. Suo se, Herra. Ja Sinä tulet ottamaan Seurakuntasi, Morsiamesi, ja viemään Hänet kotiin. Me näemme Sen kaiken olevan järjestyksessä. Tule, Herra Jeesus. Me jätämme sen kaiken Sinulle nähdäksemme tulokset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni…

325   Rakastatteko te häntä? Hyvä on, silloin teidän täytyy rakastaa toisianne. Puristakaa toistenne kättä kun laulamme sen uudestaan:

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’…

326   Antakaamme Hänelle ylistys. Kuinka moni tuntee tämän laulun:

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

327   Laulakaamme se nyt:

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran

328   Ettekö tunne itseänne puhtaaksi hangatuiksi? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Oi, se saa minusta tuntumaan hyvältä.” Veli, minä rakastan noita vanhanaikaisia lauluja. Ettekö tekin? Ne menevät syvälle sydämeen.

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

329   Kohottakaamme nyt vain kätemme ja ylistäkäämme Jumalaa, jokainen meistä, omalla tavallaan:

330   Herra Jeesus, me kiitämme Sinua. Me ylistämme Sinua, Herra. Me annamme Sinulle ylistyksen ihmisistä, jotka on kutsuttu ulos Babylonista. Me kiitämme Sinua Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Verestä. Me kiitämme Sinua, koska Hän tekee meidät puhtaiksi tällä hetkellä. Me pyydämme, että annat anteeksi väärintekomme ja typeryytemme, Herra, pimeässä kompastelumme. Oi Jumala, voikaamme me nousta ja loistaa ja vaeltaa ehtoovalossa, ja olla tuon Puun hedelmiä, jotka ehtoovalo tuo esiin. Suo se, rakas Jumala. Me jätämme itsemme Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

331   Nyt, päidenne ollessa kumarrettuina, minä annan teidät takaisin kokousta johtaville pastoreille.

65-1205 ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN (Things That Are To Be), Rialto, California, USA, 5.12.1965

FIN

65-1205  ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN
(Things That Are To Be)

Rialto, California, USA, 5.12.1965

1       Veli Boone ja seurakunta, minusta on todella suuri etuoikeus olla jälleen San Bernadinossa. Tähän paikkaan liittyy monia valtavia muistoja menneiltä päiviltä. Ja kuulla, että vierailuni tänne yhä vaikuttaa elävöittävästi, todella tekee mielen iloiseksi siitä, että Herra johti meidät tännepäin vuosia sitten.

2       Olin juuri istumassa ulkona pysäköintialueella koettaen muistaa tapahtuneita asioita. Rouva Iisacson, joka oli tulkkini Suomessa, Suomessa käydessämme, tuli autolle juuri, kun olin lähdössä pois. Ja hän sanoi: “Sinun Suomen äänesi.” Ihmettelenpä asuisiko rouva Isacson jossain tässä lähellä. En tiedä. Onkohan hän ehkä läsnä täällä tänä iltana? May Isacson, hän on Suomesta.

3       Sitten toinen erikoinen asia, joka tuli mieleeni, oli pikku tarjoilija Antlers hotellin ravintolassa, jossa söin tässä lähellä. Uskoisin sen olevan oikein. Ja tämä pikku nainen… Minä rukoilin hänen kanssaan. Hän oli miellyttävä pikku nainen, mutta hän ei ollut kristitty. Kutsuin häntä kokoukseen. Hän oli menettänyt vauvan, ja uskoisin, että hän asui erillään miehestään. Ja me rukoilimme, että hän sopisi miehensä kanssa, tai että he voisivat sopia toistensa kanssa. Ihmettelenpä olisiko tämä pikku nainen nyt läsnä täällä?

4       Ja sitten vielä toinen asia joka tapahtui. Pikkuvauva, joka oli tuotu jostakin, noin päivän ajomatkan päästä, oli kuollut ja lepäsi äitinsä käsivarsilla ja heräsi takaisin eloon. Olisikohan tämä henkilö läsnä täällä? Ja uskoisin sen tulleen tänne toisesta osavaltiosta. Ja pikku äiti oli ajanut koko pitkän yön isän kanssa, ja pikku äiti istui siellä surullisena pitäen pientä kuollutta vauvaansa käsivarsillaan. Minä ajattelin: “Millainen usko.” Vaikka olisin ollut maailman suurin tekopyhä, Jumala olisi kunnioittanut tämän äidin uskoa.

Pitäessäni vauvaa käsissäni tällä lailla ja rukoillessani, se lämpeni ja alkoi liikkua ja avasi pienet silmänsä. Ojensin sen takaisin äidilleen. He olivat jostakin. En uskoisi heidän olleen helluntailaisia. Uskoisin kuitenkin, että he kuuluivat johonkin kirkkoon. En tiedä, olivatko he kristittyjä vai eivät. En kysynyt sitä heiltä, olin niin haltioissani tuon pienen vauvan palatessa takaisin elämään.

Sen jälkeen, veli Boone, on paljon vettä ehtinyt virrata alas jokea, mutta me yhä palvelemme samaa Jumalaa, joka pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

5       Katsoessani ympärilleni näen veli Leroy Koppin istumassa täällä. Ensimmäistä kertaa näen hänet pitkästä aikaa. [Veli sanoo: “Tässä on Paul Kopp.”] Paul. Näin on. Leroy oli sinun isäsi. Todellakin. [“Ja hän on Venäjällä tänä iltana, joten rukoile hänen puolestaan.”] Oi, Venäjällä. Minä tiedän, että jos tämä urhoollinen sotilas on siellä, hän on siellä kuninkaan palveluksessa. [“Kyllä.”] Niinpä minä olen todella iloinen ollessani täällä ja kuullessani tämän nuoren sananpalvelijan sanovan, kuinka hän tuli innoitetuksi sen palvelutehtävän kautta, joka meillä oli ollessamme täällä. Se on valtavan sävähdyttävää. Tietäen, että ihmiset seisovat täällä, me emme halua pidätellä heitä liian kauaa. Me muistamme nämä valtavat parantamiskokoukset.

6       Ymmärtääkseni täällä lähistöllä on eräs veli, joka pitää parantamiskokouksia, veli Leroy Jenkins. Uskoakseni asia on niin. Joten olen kovasti kiitollinen ja luotan siihen, että Herra on siunaava häntä ja antava hänelle suuren suuret kokoukset.

Minusta tuntui etuoikeutetulta tulla tänä iltana tämänkaltaiseen kirkkoon. Minusta tuntuu aina paremmalta kirkoissa kuin noissa suurissa halleissa. Minulla ei ole mitään noita suuria halleja vastaan. Mutta te tiedätte, se saattaa olla taikauskoa, mutta minulle se on tosiasia. Mennessänne noihin halleihin, joissa on nyrkkeilyä ja painia ja kaikenlaista muuta raakuutta, pahat henget näyttävät pysyttelevän sellaisissa paikoissa. No niin se saattaa näyttää taikauskolta, mutta sitä se ei ole. Mutta tullessanne kirkkoon, jossa on hengellinen seurakunta, te tavallisesti tunnette itsenne vapautuneemmaksi, kuten täällä. Siellä on jotain erilaista, Jumalan läsnäolo on siellä, siinä on jotain erilaista. En tiedä, mitä vaikutusta rakennuksella on, mutta se on se paikka, jossa ihmiset ovat kokoontuneet yhteen. Tietenkin samat ihmiset ovat toisissakin paikoissa, mutta noilla pahoilla maaperillä. Ehkä se on vain minä, joka ajattelen sillä lailla, mutta kuitenkin, olen iloinen ollessani täällä tänä iltana.

7       Ja nyt, näiden seisovien ihmisten takia, me emme halua pidätellä teitä liian pitkään. Huomenillalla me menemme jonnekin toiseen paikkaan täällä. En edes tiedä, missä se tulee olemaan. Jossakin täällä lähellä. [Veli sanoo: “Orange Hall Auditoriossa.”] Missä? [“Orange Hall Auditoriossa.”] Orange Hall Auditoiriossa on kokous huomenillalla. Tämä on tullut väliin. Olen itse asiassa saarnamatkalla Täyden Evankeliumin Liikemiesten ryhmän kanssa, joille minulla on ollut etuoikeus puhua ympäri maailman. Ja ollessamme siellä rakas ystäväni antoi meille kutsun tulla tänne, ja olemme iloiset ollessamme koolla tänä iltana.

8       Ennen kuin avaamme Raamatun… No niin, jokainen, jolla on fyysistä voimaa, saattaa avata Sen tällä tavalla, ymmärrättekö? Mutta tarvitaan Pyhä Henki avaamaan Sana meille, avaamaan ymmärryksemme ja paljastamaan Kirjoitukset. Minä uskon Raamattuun. Uskon, että Se on Jumalan Sana. Ja minä uskon, että maa, tai paremminkin maan ihmiset, tullaan tuomitsemaan jonakin päivänä tällä Sanalla. Saattaa olla, että tämä tuntuu oudolta. No niin, on olemassa monia, jotka ovat siitä eri mieltä.

9       Ei ole pitkääkään aikaa, kun keskustelin erään hyvin uskollisen ystäväni kanssa, joka on katolilainen ja hän sanoi: “Jumala tulee tuomitsemaan maailman katolisen kirkon kautta.” Jos se olisi niin, niin minkä katolisen kirkon? Näettekö, jos Hän tuomitsee metodistien kautta, niin miten käy baptisteille. Ja jos Hän tuomitsee yhden kautta, toinen tulee kadotetuksi. Siinä on liikaa sekaannusta.

Meidän täytyy tutkia sitä löytääksemme oikean tavan, ja Raamattu sanoo, että Jumala on tuomitseva maailman Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Hän on Sana. Joh 1: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi iankaikkisesti.” Ja minä uskon sen olevan Totuus.

10   No niin, minä uskon, että Jumala, alussa, ollen ääretön Jumala, Hän on rajoittamaton, me olemme rajoitettuja. Hänen mielensä on niin paljon suurempi, ja me pienessä rajoitetussa mielessämme emme voi ymmärtää Hänen valtavaa, ääretöntä viisauttaan. Mutta sen vuoksi, kun Hän puhuu mitä hyvänsä, se saattaa kyllä tuntua meistä oudolta, kuulla Hänen sanovan joitakin määrättyjä asioita kirjoituksissa, mutta sen on tapahduttava. Minä uskon, että Hänen sanansa eivät koskaan katoa. Sen vuoksi minä uskon, että Jumala tietäen, että me pienessä rajoitetussa mielessämme emme olisi kykenevät tulkitsemaan Hänen valtavaa mieltään, Hän tulkitsee itse oman Sanansa. Hän ei tarvitse ketään tulkitsijaa; Hän tulkitsee oman Sanansa toteuttamalla tuon Sanan sille määrättynä aikana.

11   Minä uskon, että Jumala alussa… Että Nooa oli Sana tuota päivää varten, Hänen sanomansa.

Sen jälkeen tuli Mooses. Mooses ei olisi voinut ottaa Nooan Sanaa. Hän ei olisi voinut rakentaa laivaa, jossa he olisivat ajelehtineet ulos Egyptistä Niilin virtaa pitkin luvattuun maahan ja niin edelleen. Hänen sanomansa ei olisi toiminut Nooan päivinä. Se oli osa Jumalan Sanaa, jonka Mooses vahvisti Totuudeksi. Ei myöskään Jeesuksella olisi voinut olla Mooseksen Sanaa. Luther ei olisi voinut jatkaa katolisen kirkon Sanan Kanssa. Wesley, hän ei olisi voinut jatkaa Lutherin Sanalla. Ja helluntailaiset, he eivät voineet ottaa metodistien Sanaa. Näettekö?

Seurakunta kasvaa. Jokainen ajanjakso on määrätty täällä Kirjoituksissa. Joten siis Jumala, Pyhän Hengen kautta, paljastaa oman Sanansa ilmoittamalla Sen ja toteuttamalla Sen itse osoittaen, että Hänen Sanansa on toteutuva sille luvattuna aikana.

12   Jeesus sanoi tämän. Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa minua, uskokaa niitä tekoja, joita minä teen”, sillä ne todistivat, kuka Hän oli. Ymmärrättekö? Jos joku olisi tuntenut Kirjoitukset… Hän tuli niin epätavallisella ja oudolla tavalla, että ihmiset eivät halunneet uskoa Häntä, koska Hän, joka oli mies, teki itsestään Jumalan.

Hänessä oli Jumalan muoto: “Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa.”

“Ja kukaan ei voi tehdä näitä tekoja, jollei Jumala ole hänen kanssaan”, kuten me tiedämme Nikodemuksen sanoneen, ja että myös Neuvosto uskoi näin.

13   Joten me tiedämme, että jos he olisivat tunteneet Sanan… Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut, koska Mooses kirjoitti Minusta.” Jos he olisivat katsoneet Kirjoituksista ja nähneet, mitä Messiaan tuli tehdä, olisivat he tunteneet Hänet Hänen tekojensa kautta, että Jumala Kristuksen kautta oli sovittamassa maailman itsensä kanssa ja täyttämässä kaikki ne lupaukset, jotka koskivat Messiasta ja sitä, mitä Hänen tuli tehdä. Jeesus todisti tuosta Sanasta, tehden tuon Sanan eläväksi tuona aikana. Ja minä uskon meidän elävän samanlaisessa tilanteessa tänään. Jumala todistaa oman Sanansa toteuttamalla sen, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään.

14   Nyt me siis tiedämme tämän olevan pelastuksen päivän, jona Jumala kutsuu ihmisiä maailmasta, synnin elämästä, palveluksen elämään. Myöskin on Jumala tänä aikana vuodattanut Henkensä korkeudesta suurien merkkien ja ihmeiden seuratessa palvelutehtävää tänä aikana. Tämä on myös aika, jolloin aikaisempi ja myöhäisempi sade lankeavat yhdessä. Ja me tiedämme, että suuria merkkiä ja ihmeitä on luvattu tulevaksi. Kuitenkin monet suuret kirkkokunnat ovat ne hyljänneet.

Mutta minä olen hyvin kiitollinen näistä avoimista ovista, joiden kautta voin mennä ja siitä innoituksesta, jonka se on vaikuttanut tässä nuoressa miehessä, teidän pastorissanne täällä. Kun alan vanheta ja tiedän päivieni olevan luetut ja tiedän, että nämä nuoret miehet voivat ottaa tämän sanoman ja levittää sitä Herran tulemukseen asti, jos Hän ei tule minun ajassani… Toivoisin näkeväni Hänet… Odotan Häntä päivittäin ja valvoen pidän itseni valmiina tuota hetkeä varten.

15   Puhukaamme nyt kirjan tekijälle ennen kuin luemme Hänen Kirjaansa kumartaessamme päämme.

Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia Sinulle ollessamme elossa tänä iltana ja voidessamme palata takaisin tänään suurenmoiseen kaupunkiin. Katsoessamme tätä vuoristoista näköalaa ylöspäin näemme lunta ja samanaikaisesti appelsiinipuita, jotka kukkivat. Minkä suurenmoisen maailman Sinä olet antanut meille elääksemme siinä. Ja kuinka me näemme ihmisten sotkeneen ja muutenkin toimineen tässä maailmassa, se saa meidät häpeämään itseämme, Isä.

Me olemme täällä tänä iltana nähden vaivaa yrittäessämme saada ihmisiä näkemään näitä suurenmoisia asioita, joita Jumala on tehnyt, ja tietäen, että rajan ylitettyämme siellä on vielä suurenmoisempaa. Tarkatkaamme sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea Sitä, Isä, mutta paljastakoon Pyhä Henki sen meille ilmestyksen kautta. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

16   No niin, te, jotka tahdotte kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja, ja lukea niitä sananpalvelijoiden kanssa, kuten he yleensä lukevat Sitä. Vuosia sitten minun ei tarvinnut kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja ja niin edelleen, mutta olen jo vähän vanhempi kuin silloin. Olen juuri äskettäin täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta – kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Joten se tekee siitä vähän haastavampaa. Mutta minä vielä yritän pitäytyä kaikkeen, minkä tiedän, täyttääkseni Hänen Sanansa siihen asti, kun Hän kutsuu minut kotiin.

17   Menkäämme nyt Johanneksen 14. lukuun. Hyvin tuttu raamatunpaikka, jonka me haluamme lukea tänä iltana saadaksemme siitä sisällön sanomallemme, jos Herra suo. Melkein kaikki tuntevat tämän. Sitä on useasti käytetty hautajaistilaisuuksissa. Jos koskaan olisin halunnut pitää hautajaissaarnan, niin se koskisi tätä maailmaa. Antakaamme sen kuolla ja syntyä uudelleen. Johannes 14:1-7. Uskoisin tämän olevan minulla kirjoitettuna täällä.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Jos te uskotte Jumalaan, niin uskokaa myös minuun.

Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin minä sen teille kertonut. Minä menen ja valmistan paikan teitä varten.

Ja jos minä menen ja valmistan paikan teitä varten, Minä tulen uudelleen takaisin ja vastaanotan teidät luokseni; jotta myös te olisitte siellä, missä minä olen.

… minne minä menen, tien sinne te tiedätte.

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, kuin minun kauttani.

Jos olisitte tunteneet minut, niin te olisitte tunteneet myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette Hänet, ja olette nähneet Hänet.

Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Me haluamme viitata Siihen uudelleen muutamia kertoja, kun menemme eteenpäin ja pidämme tämän pienen oppitunnin seurakunnalle.

18   Edellisenä iltana olin Yumassa, Arizonassa, joka on kotivaltioni nyt. Kun olin täällä viime kerralla, niin asuin Jeffersonvillessä, Indianassa. Ja nyt olen ollut Arizonassa, koska tulin sinne näyn lähettämänä muutamia vuosia sitten. Ja me olemme nyt asukkaita siellä. Minulla ei ole siellä seurakuntaa.

Veli Green, meidän veljemme, joka on täällä meidän kanssamme, on perustanut seurakunnan siellä. …Assemblies of God, seurakunta, pari helluntaiseurakuntaa. He liittyivät yhteen, ja luulen, että he kaikki menivät veli Brockin ja veli Gilmoren kanssa ja jättivät tämän rakennuksen tyhjäksi. Ja veli Pearry Green, Texasista, tuli ja otti paikan, ja ovat yhteydessä meidän kanssamme. Olemme iloiset tietäessämme veli Greenin avanneen tämän suljettuna olleen kirkon.

19   Eilen illalla puhuessani Yumassa Kristityille Liikemiehille minä puhuin aiheesta Ylöstempaus. Se oli ehkä outo puheenaihe juhlapäivällisille, mutta melkein jokainen siellä olevista oli kristitty. Ja näin yleensä on tämäntapaisissa kampanjoissa ja seurakunnassa. Voisin esittää kysymyksen: “Kuinka moni teistä on kristitty?” Todennäköisesti jokaisen käsi nousisi ylös. Sinä olet kristitty. Joten, jos me olemme kristittyjä, minä ajattelen, että meidän tulisi tietää näistä asioista etukäteen. Meidän ei tarvitse arvailla sitä, vaan me olemme tietoisia tulevasta määränpäästämme.

20   Ja sen vuoksi minä haluaisin puhua siitä tänä iltana. Aiheenani on: Asiat, jotka tulevat olemaan. Ja koska eilen illalla puhuin ylöstempauksesta, tänä iltana haluan puhua tästä aiheesta, jotta voin sitoa tämän yhteen eilen iltaisen sanomani kanssa. No niin, on tapahtuva ylöstempaus. Me tiedämme tämän. Se on tapahtuva tulevaisuudessa.

21   Nyt Jeesus tässä siis puhuu siitä. Hän on mennyt edellä valmistamaan paikkaa meitä varten. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen”. Hän osoitti puheensa juutalaisille. Hän sanoi: “No niin te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös minuun. Ja kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa Minuun, koska Minä olen Jumalan poika.” Ymmärrättekö? Toisin sanoen: “Minä ja Isä olemme yksi. Minun Isäni asuu Minussa, ja se, mitä te näette minun tekevän, ei ole minusta, vaan Minun Isäni, joka asuu Minussa, tekee nuo teot.”

“Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”

22   Se oli helppoa noille juutalaisille, joille oli opetettu monien sukupolvien ajan uskomaan, että oli olemassa suuri yliluonnollinen Jumala. Mutta ajatella, että Jumala oli tullut alas ja ilmoittanut itsensä henkilöityneenä omassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala lihan ruumiissa asuen majassaan. Se oli hiukan liian paljon heidän uskottavaksi.

Mutta Hän sanoi: “Nyt kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Sillä Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa, ja Minä menen valmistamaan paikan teitä varten.” Jeesuksen elämä maanpäällä oli päättymässä.

Hän näytti ja todisti ihmisille, että Hän oli suurien ihmeiden ja merkkien ja häneen viittaavien Raamatun lainauksien kanssa lihassa ilmitullut Jehova.

Nyt Hän sanoi: “Kun näette minun elämäni päättyvän; sen päättymisellä on tarkoitus. Ja minä menen pois valmistamaan paikkaa teitä varten, jotta, missä minä olen, myös tekin tulisitte olemaan siellä.” Jeesus siis todisti opetuslapsilleen, että tämä elämä ei loppuisi kuolemaan.

23   No niin, sanoin tätä hautajaistekstiksi. Muistakaa, me, kuolema on suoraan edessämme, ja me emme tiedä onko tässä rakennuksessa joku, joka ei lähde täältä ulos elävänä tässä fyysisessä muodossa. Niin epävarmaa kaikki tämä voi olla. Viiden minuutin kuluttua joku nuori, terve ihminen saattaa olla ruumiina, vain viiden minuutin kuluessa. Tämä on totuus. Ja myöskin viiden minuutin kuluttua me kaikki saatamme olla kirkkaudessa. Me emme voi tietää sitä. Se on Jumalan käsissä. Jeesus sanoi, ettei Hän tiennyt itsekään, milloin tuo aika tulisi olemaan, vaan se oli ainoastaan Isän käsissä.

24   Mutta nyt Hän oli kertomassa heille, että kuoleman jälkeen oli olemassa elämä. Koska: “Minä menen valmistamaan paikan”, se tarkoittaa, vastaanottamaan heidät. Puhuessaan heille Hän näytti, että oli olemassa elämä, kun tämä elämä päättyy. Ja millainen lohdutus tämä onkaan meille tietäessämme, että tämän elämän jälkeen on olemassa elämä, johon me menemme. Vanhentuessanne tämä tulee aina vaan todellisemmaksi teille. Kun te alatte nähdä elämänne lähestyvän loppuaan, silloin se alkaa tuntua läheisemmältä, valmistautuessamme tuota suurta hetkeä varten. Tämä sama elämä siis tulee jatkumaan toisessa maailmassa toisessa paikassa.

25   Teidän syntymänne tänne oli ennalta suunniteltu. Arvelisin teidän uskovan tämän. Joka ainoa teistä tietää, että syntymänne oli ennalta suunniteltu. Tiesittekö, että olemisenne täällä ei koskaan saanut alkuaan jostakin jumaluustarusta? Kaikki oli Jumalan ennalta suunnittelemaa ennen maailman perustamista, sen te ymmärrätte. Ääretön Jumala tiesi… Ollakseen ääretön Hänen täytyi tietää jokainen kirppu, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä, ja kuinka monta kertaa se räpäyttäisi silmiään. Tällainen on ääretön. Ymmärrättekö? Meidän pienessä mielessämme emme voi käsittää, mitä ääretön merkitsee. Ääretön Jumala. Hän tiesi kaikki asiat, ja juuri siksi ei mikään ole poissa paikaltaan.

26   Jos me tunnemme Jumalan Sanan. Me tunnemme sen hetken, jossa me elämme. Me tunnemme hetken, jossa elämme, Me tiedämme, mitä on edessämme. Me näemme, minkä olemme ohittaneet. Jumalan Kirja on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Hänen tekonsa läpi ajanjaksojen Ilmestyskirjaan asti ja Hänen lupauksensa siitä, mikä on tuleva… Joten kaikki Hänen lupauksensa ovat totta. Jumala ei voi puhua yhtään sanaa vahvistamatta sitä. Kaikki, mitä Hän on sanonut, tulee tapahtumaan.

27   Ennen maailman perustamista… Jotkin ihmiset menevät harhaan, kun he sanovat, että “Jumala toistaa itseään” ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa. He vain ymmärtävät sen väärin. Näettekö?

Jumala sanoi alussa: “Tulkoon tämä. Tulkoon tämä. Tulkoon tämä!” Maailma oli pimeä ja ilman muotoa. Sitten Hän sanoi: “Tulkoon valo.” Saattoi kulua satoja vuosia, ennen kuin valo tuli olemassaoloon, mutta kun Hän oli sanonut sen, sen täytyi tapahtua. Sen täytyy olla näin, ymmärrättekö? Hän oli puhunut Sanansa. Siemenet jo olivat veden alla. Kun Hän kuivasi maan, silloin siemenet alkoivat kasvaa. Mitä Hän sanoo, sen täytyy tapahtua.

28   Hän puhui profeettojen kautta. Viittasin siihen eilen illalla. Kuten, ottakaamme Jesaja, hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Kuka olisi ajatellut, että miehen, jolla oli sellainen asema ihmisten keskuudessa, voisi sanoa: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Mutta koska Hän…

Profeetta on Jumalan heijastaja. Hänet on tehty niin, jottei hän voi puhua omia sanojaan, vaan hänen puhumiensa sanojen täytyy olla Jumalan Sanoja. Hän on heijastimen kaltainen. Ja hän on Jumalan suukappale. Ja sen tähden hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Hän ei ehkä voinut ymmärtää sitä, mutta Jumala puhui hänen kauttaan, koska Hän oli luvannut olla tekemättä mitään paljastamatta sitä ensin palvelijoilleen profeetoille. Sitten hän sanoi sen kahdeksansataa vuotta ennen kuin se tapahtui. Mutta sen täytyi tapahtua. Lopulta nuo Jumalan Sanat ankkuroituivat neitsyen kohtuun, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Immanuelin. “Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Rauhanruhtinas, Iankaikkinen Isä.” Sen täytyi olla näin, koska Jumala oli puhunut profeettansa suun kautta. Ja kaikkien Jumalan Sanojen täytyy toteutua.

Siitä syystä me tiedämme Jeesuksen menneen valmistamaan paikkaa vastaanottaakseen ihmiset luokseen. Ja keitä nuo ihmiset ovat; toivoisin, että me täällä tänä iltana olisimme osa heistä. Jos ei näin ole ystäväni, niin Jumala on valmistanut tien ja asettanut ehtonsa, joiden kautta halutessasi voit tulla osalliseksi siitä. Sinä olet vapaan valinnan pohjalla; voit valita tahtomallasi tavalla. Mutta pankaapa merkille! No niin, tässä maailmassa, joka on tuleva. Sillä on tuleva toinen maailma.

29   Juuri kuten oli syntymäsi kanssa tänne: sanoin sinun olleen valmistetun. Jumala tiesi, että sinä tulisit olemaan täällä.

Tiedättekö, että nuo asiat, joita vanhempanne ovat tehneet. No niin, ihmiset ajattelevat, ettei Jumala kosta tuleville sukupolville, mutta kuitenkin niin on.

30   Hebrealaiskirjeessä puhutaan, uskoisin sen olevan 7:ssä luvussa, uskon Paavalin olevan sen kirjoittaja, hän puhui suuresta tapahtumasta, joka tapahtui Aabrahamille hänen maksaessa kymmenykset Melkisedekille, kun hän palatesi kuninkaita teurastamasta. Ja nyt hän sanoi Leevin olleen Aabrahamin kupeissa, kun tämä tapasi Melkisedekin palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja hän sanoo myös Leevin maksaneen kymmenyksiä, vaikka hän olikin vielä Aabrahamin kupeissa, joka oli hänen, iso, iso, iso-isänsä. Ja hän myös kostaa niiden ihmisten synnit, jotka eivät pidä Hänen Sanaansa, heidän lapsilleen sukupolvesta sukupolveen.

31   Näettekö, miten Jumala on kaiken ennalta suunnitellut. Jumalan kanssa mitään ei tapahdu sattumalta. Hän tietää kaiken kaikesta. On ennalta suunniteltu monia sukupolvia aikaisemmin, että te olisitte täällä tänä iltana. Tiesittekö tämän? [“Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Ajatelkaahan sitä! Että kerran sinä, kertaan tämän uudelleen, sinä kerran olit isässäsi alkiona. No niin, hän ei tuntenut sinua silloin, etkä myöskään sinä silloin vielä tuntenut häntä. Mutta huomaatte, että kun teidät oli istutettu äitinne kohtuun pyhän avioliiton kautta, ja teistä tuli henkilö, joka on isänne kuvan kaltainen. Ja näin teillä voi olla yhteys.

32   No niin ainoa tapa, miten te voitte olla Jumalan poika tai tytär… ja jotta teillä voisi olla iankaikkinen elämä… Ja on olemassa vain yksimuoto iankaikkista elämää, ja se on Jumalan Elämä. Ainoastaan yksi iankaikkisen elämän muoto, joka on Jumala. Ollaksesi Jumalan poika, sinun on aina täytynyt olla hänessä. Sinun elämäsi alkio, hengellinen elämäsi, oli Jumalassa, Isässä, ennen kuin oli olemassa edes molekyyliä. Ymmärrättekö? Ja te ette ole mitään muuta kuin ilmitullut elämän alkio, joka oli Jumalassa Jumalan poikana.

Nyt olette tulleet esille, kun Hänen Sanansa tuli teihin tässä ajanjaksossa. Te tuotte esiin Jumalan elämää itsessänne, koska olette Jumalan poikia tai tyttäriä. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te istutte tässä kirkossa tänä iltana, koska teidän velvollisuutenne on tuoda ilmi Jumala tälle kansakunnalle ja näille ihmisille, naapureillenne, joiden kanssa olette kosketuksessa.

Missä tahansa olettekin, Jumala tiesi, että te tulisitte olemaan täällä, koska teidän täytyy olla yksi Hänen alkioistaan tai Hänen ominaisuuksistaan, Näin on täytynyt olla. Jos teillä on iankaikkinen elämä, niin sen on aina täytynyt olla iankaikkinen elämä. Ja Jumala tiesi ennen maailman perustamista, että tulisitte olemaan täällä. Ja kun Sana, tai vesi, “Sanan vedellä pesten” tuli yllenne, se toi esiin teidän olemuksenne. Nyt teillä on yhteys Isänne, Jumalan, kanssa aivan kuten maallisen isännekin kanssa. Ymmärrättekö? Te olette Kuninkaan lapsia, Elävän Jumalan poikia ja tyttäriä, jos kerran iankaikkinen elämä asuu teissä.

32a Nyt, jos Se oli, Jeesus oli Jumalan täyteys tuotuna ilmi. Hän oli Jumaluuden koko täyteys ruumiillisessa muodossa. Sen vuoksi, kun Hän tuli maahan ja ilmoitettiin lihassa, te olitte Hänessä silloin, koska Hän oli Sana. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskellämme…” Sana tehtiin lihaksi. Sen vuoksi te kävelitte Hänen kanssaan. Te olitte Hänessä, kun Hän oli maan päällä. Te kärsitte Hänen kanssaan. Te kuolitte Hänen kanssaan. Teidät haudattiin Hänen kanssaan. Ja nyt te olette ylösnousseet Hänen kanssaan ja tuotte ilmi Jumalan ominaisuuksia, ja istutte taivaallisissa, jo nyt ylösnousseena, ylösnousseena uuteen elämään, istuen taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Oi miten paljon tämä merkitseekään seurakunnalle tänä aikana. Se merkitsee meille todella paljon, kun näemme itsemme asetettuina omalle paikallemme Jeesuksessa Kristuksessa.

33   No niin, jos me olemme noita Jumalan ominaisuuksia, me emme voi elää mistään uskontunnustuksesta emmekä mistään kirkkokunnallisuudesta. Meidän pitää elää Sanasta, koska Morsian on osa Ylkää, kuten vaimo on osa miehestään. Siitä syystä meidän tulee olla Sanamorsian. Ja mikä on Sanamorsian? Tämän hetken ilmituleminen, Morsian, ei mikään uskontunnustus, tai mikään kirkkokunta, vaan Jumalan elävä jumalallinen paljastus, Jumalan elävä ominaisuus, paljastaen maailmalle Jumalan ominaisuudet Morsiamen muotoutumisen kautta, joka tuli esiin tässä ajassa, jossa me nyt elämme.

34   Martti Luther ei voinut tuoda esiin niitä ominaisuuksia, joita me tuomme ilmi, koska tuo oli vasta ylösnousemuksen alku sille vehnänjyvälle, joka meni maahan.

35   No niin ottakaamme uudelleen tämä lainaus. Olette mahdollisesti lukeneet tuon kirjan, jossa tuo saksalainen teki minusta pilaa kutsuen minua kiihkoilijaksi. Hän vastusti täydellisesti kaikkea sitä, mitä Jumalaksi kutsutaan, ja jopa teki pilaa Jumalasta sanoen: “Jumala, joka kykeni avaamaan Punaisen Meren”, ja jatkoi sitten, “tuoden kansansa ulos, ja istui kädet ristissä vatsansa päällä läpi pimeän ajan ja antoi noiden ihmisten kuolla ja kärsiä kaikkien noiden leijonien syödessä pieniä lapsia.”

36   Näettekö, kuinka koko ohjelma, koko seurakunta, on rakennettu Jumalalliselle ilmestykselle. Jeesus sanoi Matteuksen 16. luvussa: “Liha ja veri ei ole tätä sinulle paljastanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Mikä se oli? Ilmestys siitä, kuka Hän oli. “Ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.” Näettekö sen?

Jeesuksen Kristuksen ilmestys tässä ajassa: ei se, mitä Hän oli toisessa ajassa, vaan se, mitä Hän on nyt. Raamattu tulee ilmi kasvaessaan Morsiamessa täyteen miehuuteensa. Jos vehnänjyvän, Kristuksen, täytyi pudota maahan, niin täytyi myös Morsiamen pudota maahan pimeässä ajanjaksossa. Jokaisen jyvän, joka putoaa maahan, täytyy kuolla tai se ei kykene tuottamaan itseään uudelleen. Ja se suuri seurakunta, jonka Hän perusti helluntaina lähettämällä Pyhän Henkensä, sen täytyi kärsiä marttyyrikuolema ja maatua Pimeässä ajanjaksossa syntyäkseen uudelleen Lutherin ajanjaksossa ja kasvaakseen edelleen Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täyteen miehuuteen tässä viimeisessä ajassa. Näettekö, ei ole muuta mahdollisuutta?

37   Sen vuoksi ylöstempauksessa Morsian on tuleva esiin, ja se kaikki tulee olemaan täydellisesti Jumalan ennalta asetetun suunnitelman mukaisesti. Alusta alkaen Hän jo tunsi jokaiselle henkilölle kuuluvan paikan siinä. Se on kaikki ennalta suunniteltu. Jumala tiesi, että se tulisi olemaan täällä. Ja Hän on tehnyt sen tuolla lailla, jotta kun me tulemme sinne… Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten. Ja kun me tulemme sinne, se tulee olemaan valmisteltua, kuten tämä iltakin on valmistettu. Kuten tämä hetki on valmistettu. Hänen suuri ennalta tietämisensä mahdollistaa sen, että Hän tietää kaikki nämä asiat, ennalta tietämisen kautta.

38   Hän on kaikkialla läsnä oleva, koska Hän on kaikkitietävä; kaikkitietävä, koska Hän on kaikkialla läsnä oleva. No niin, Hän ei kuitenkaan voi olla tuulen kaltainen, koska Hän on olento. Eikä Hän voi olla mikään myytti. Hän on olento. Hän asuu. Hän jopa asuu talossa. Hän asuu paikassa nimeltään Taivas, ja koska Hän on kaikkitietävä ja tietää kaiken. Hän voi olla kaikkialla läsnä oleva, koska Hän tietää kaiken.

39   No niin, Te olette kasvaneet syntymänne jälkeen, sen jälkeen kun synnyitte ja tulitte tähän maailmaan. Jumala tiesi ennalta, että te tulisitte olemaan tämän maan päällä, ja niin te kasvoitte syntymänne jälkeen täysi-ikäisiksi. Monet asiat, jotka näyttivät niin oudoilta teistä nuorina tyttöinä ja poikina ollessanne lapsia, näyttävät nyt todellisilta. Ette voineet ymmärtää sitä kun olitte lapsia, mutta nyt tultuanne aikuiseksi, te aloitte ymmärtää ja huomasitte kaiken olevan kuitenkin aivan tarkoin kohdallanne. Nyt sillä on teille todellinen merkitys.

40   Näin on myös teidän hengellisen syntymänne laita. Te teette asioita, joita ette ymmärrä ollessanne pieni lapsi ja tullessanne alttarille ja antaessanne elämänne Kristukselle. Asiat tuntuvat teistä kovasti oudoille ja ihmettelette, miksi te teitte sen. Mutta jonkin ajan kuluttua tultuanne täysikasvuisiksi, aikuisiksi kristityiksi, silloin te ymmärrätte sen. Näettekö sen? Jotakin on tapahtunut teissä, ja te näette, miksi teidän täytyi tehdä se. Teidän hengellisessä syntymässänne… Teidän luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä.

Kuinka se sopiikaan teihin kasvaessanne tässä elämässä, kaikki asettui tarkalleen kohdalleen, koska te olitte ennalta valmistetut siihen. Eikö ollutkin outo asia, mitä tapahtui sinä iltana, kun tulitte telttakokoukseen, tai pieneen kirkkoon jossain kadunkulmauksessa, ja saarnaajan saarnatessa jostakin määrätystä aiheesta, jotakin tapahtui, te lankesitte suoraan alttarille? Näettekö? Jumala tiesi sen ennen maailman perustamista. Se näytti teistä oudolta ettekä tienneet miksi teitte niin, mutta nyt te käsitätte sen. Te tiesitte mitä tapahtui. Kaikki asettui kohdalleen teitä varten tässä elämässä, ja näin on tapahtuva myös tulevassa elämässä. Tämä maailma ja sen elämä näyttää menevän eteenpäin kasvaessanne aikuiseksi. Kaikki teidän elämässänne näyttää menevän oikein.

41   En usko, että ihminen on täällä sattuman kautta. No niin ajatelkaahan. Kun te tulitte maailmaan, kaikki täytyi olla ennalta valmisteltua teitä varten ennen tuloanne. Minä tuskin voin ymmärtää meidän ajattelevan, että emme voi panna luottamustamme Jumalaan, joka on valmistanut kaikki nämä hyvät asiat meitä varten. Jos Hän on nyt tuonut meidät tähän kaaokseen, jossa olemme,  ja valmistaessaan kaikki hyvät elämän asiat meitä varten täällä, kuinka paljon enemmän me emme voisi luottaa Hänen valmistavan tulevia asioita, ymmärrättekö, iankaikkisia asioita. Se tuntuisi, sanoisinko, kovasti oudolta.

42   Ja minä en usko taivaan olevan paikan, jollaisesta äidilläni oli tapana kertoa minulle. Uskon seurakunnan kasvaneen ulos siitä. Ja ajatella, että sata- tai kaksisataa vuotta sitten sen ajan ihmiset ajattelivat, että jokainen, joka kuoli, meni taivaaseen ja sai harpun ja sitten istui pilvissä ja soitteli harppua. No niin, he tiesivät, että oli olemassa paikka, jota kutsutaan taivaaksi, mutta he… Jos näin olisi ollut, meidän kaikkien olisi oltava musikantteja. Näettekö? Mutta se ei ole tämän kaltainen paikka. Se ei ole mitään harppujen soittelemista. Minä en usko Raamatun opettavan sellaista. Mutta tämä oli heidän käsityksensä siitä, ennen kuin Sanan täyteys tuli tai Seitsemän Sinetin avaaminen, joka oli luvattu meille tässä ajanjaksossa, jotta me nyt voisimme ymmärtää.

Minä uskon, että taivas on todellinen paikka samalla tavalla kuin tämäkin on todellinen paikka, näettekö, sillä Jumala on aloittanut meidän hengellisen kasvumme tässä paikassa. Ja minä uskon, että taivas on aivan yhtä todellinen paikka kuin tämäkin, emmekä me siellä istu pilven päällä iankaikkisesti. Emme me siellä jatkuvasti näppäile harppujamme, vaan me olemme menossa todelliseen paikkaan, jossa me tulemme tekemään asioita, me tulemme elämään. Me tulee työskentelemään. Me tulemme nauttimaan. Me tulemme elämään. Me tulemme menemään todelliseen elämään, iankaikkiseen elämään. Me menemme Taivaaseen, paratiisiin. Aivan kuten Aadam ja Eeva työskentelivät, elivät ja söivät ja nauttivat Eedenin puutarhassa ennen syntiinlankeemusta, me olemme tiellämme takaisin sinne, uudelleen. Näin on… Ensimmäinen Aadam synnin kautta toi meidät ulos sieltä. Toinen Aadam vanhurskauden kautta tuo meidät uudelleen takaisin sinne, vanhurskauttaa meidät ja tuo meidät takaisin sinne.

43   Teille ihmisille, jotka otatte nauhoja nyt, vanhurskauttamisen sanoma, haluan teidän saavan sen. Ja te otatte nauhoja, ettekö otakin, saadaksenne sen? Puhuin siitä täällä jonkin aikaa sitten.

44   Huomatkaa, kuinka teidän maalliset vanhempanne ennen tänne tuloanne, ennenkuin he tiesivätkään teidän tulostanne, valmistautuivat teidän tuloanne varten. Ajatelkaahan sitä nyt. Teidän maalliset vanhempanne. Ja kuitenkin he ovat vain esikuva taivaallisesta Vanhemmasta. “Jos me pystymme antamaan hyviä lahjoja lapsillemme, kuinka paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne pystyy antamaan hyviä lahjoja omille lapsillensa.” Jeesus sanoi nämä sanat. Näettekö Kuinka he valmistautuivat tuloanne varten? He tekivät pienen korin, pienet kengät ja pieniä vaatteita, ja niin edes päin.

He tekivät kaiken valmiiksi tuloasi varten, valmistautuen ennen kuin sinä tulit maan päälle.

45   Jeesus on mennyt tehdäkseen kaiken valmiiksi meidän tuloamme varten sinne. Nyt huomatkaa: “Isäni talossa on monta asuinsijaa.”

No niin, tarkoitukseni ei ole lisätä Sanaan tai ottaa siitä pois, sillä meidän ei tule tehdä sitä. Ilmestyskirja 22 sanoo: “Kuka hyvänsä lisää siihen sanan tai ottaa sanan pois Siitä…” Mutta antakaa minun nyt tehdä tämä, ei kuitenkaan lisäyksenä, vaan tuodakseni esiin erään asian.

“Minun Isäni talossa on monenlaisia asumuksia.” En usko, että kun me tulemme Taivaaseen, niin jokainen tulee näyttämään tarkalleen samanlaiselta. En usko, että kaikki tulevat olemaan valkopäisiä tai punapäisiä tai pieniä tai isoja tai kaikki jättiläisiä.

Minä uskon, että Jumala on erilaisuuksien Jumala. Maailma todistaa siitä. Siinä on isoja vuoria ja pieniä vuoria. Siinä on tasankoja ja erämaita. Siinä on erilaisia asioita, koska Jumala teki sen juuri niin kuin Hän halusi tehdä sen. Ja Hän asetti vuodenajat: kesän, talven, kevään, syksyn. Hän teki vuodenajat. Se osoittaa, että Hän on erilaisuuksien Jumala. Hän teki teidät erilaisiksi. Jotkut miehet ovat todella ujoja, toiset ovat todella määrääviä, ja toiset ovat hienoja miehiä, ja toiset taas ystävällisiä. Joten te huomaatte, että Hänen valtakunnassaan on monta erilaista ihmistyyppiä.

46   Katsokaahan Pietaria ja verratkaa häntä Andreakseen. Näettekö, Andreas on rukoussoturi pysyen kaiken aikaa polvillaan. Ja apostoli Pietari oli yksi noista todella tulessa olevista saarnaajista, ja niin edespäin. Ja Paavali vaikutti enemmän opettajalta tai enemmänkin kuten profeetalta, tai jotain muuta senkaltaista.

47   Huomaamme, että Mooses kirjoitti neljä ensimmäistä Vanhan Testamentin kirjaa. Loppu on laeista, ja kuninkaista ja psalmeista ja niin edelleen, ja mitä joku kirjoitti profeetoista. Mutta Mooses kirjoitti lait, Raamatun neljä ensimmäistä kirjaa: Genesis [1 Mooseksen kirja], Exodus [2 Mooseksen kirja], Leviticus [3 Mooseksen kirja] ja Deuteronomy [5 Mooseksen kirja]. Ja sitten Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Tämä on totta.

48   Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat niistä teoista, joita silloin tapahtui, ja niin edelleen. Mutta Paavali erotti lain ja armon ja asetti ne omille paikoilleen. Ymmärrättekö? Hän oli Uuden Testamentin kirjoittaja. Hän antoi meille Uuden Testamentin kirjoitukset asettaen Jumalan Sanan käskyt paikalleen.

49   Nyt huomatkaa monta, monta asuinpaikkaa, monenkaltaisia asuinpaikkoja, kuten monenlaisia mäkiä ja monenlaisia jokia, puroja, järviä. Ne olivat täällä ennen sinun tänne tuloasi koska taivaallisen isänne ystävällisyys oli asettanut ne tänne. Koska jotkut miehet rakastavat vuoria, toiset vesistöjä ja jotkut erämaita. Joten te näette, että Hän tiesi teidän luonteenne, ja mitä te tulisitte olemaan. Ja Hän valmisti kaiken juuri sillä tavalla, että te voisitte nauttia siitä. Oi minä ajattelen, että Hän on ihmeellinen Isä, näettekö? Ajatella, että Hän valmisti kaiken tällä lailla.

Minä olen iloinen, että Hän teki vuoret. Minä pidän vuorista. Ja minä pidän siitä. Joku toinen saattaa sanoa: “Oi, minä en voi kestää kaikkia näitä. Hänen on täytynyt tyhjentää koko laastivarastonsa tehdessään ne.” No niin, Hän teki näin, jotta minä voisin nauttia siitä. Näettekö sen?

Sinä saatat sanoa: “Minä pidän tasangoista, missä voin nähdä pitkälle.” No niin, on vain kaksi toisistaan eroavaa luonnetta, kuitenkin me olemme molemmat kristittyjä. Mutta Isä tiesi teidän tulevan olemaan täällä ja valmisti kaiken teitä varten ennen tänne tuloanne. Aamen! Ensikertaa tänne tullessanne Hänellä oli kaikki valmiina teitä varten. Eikö olekin ihmeellistä ajatella, mitä Hän on tehnyt?

50   Mutta nyt muistakaa, että nämä ovat vain väliaikaisia, esikuvallisia lahjoja. Nyt me tiedämme, että Mooses rakentaessaan majaa erämaassa, valmistaessaan sen, hän sanoi valmistaneensa sen kaavan mukaan, jonka hän näki Taivaassa. Näettekö? Joten siis maalliset asiat ainoastaan ilmaisevat, minkä kaltaisia iankaikkiset ovat. Ja jos tämä maa, jossa me nyt asumme, joka on niin suuri, meidän rakastaessamme sitä ja hengittäessämme ilmaa, ja nähdessämme kukat ja muut asiat, niin tämä kuolevainen täällä on ainoastaan ilmaus siitä, mikä on iankaikkista. Kun näette puun taistelevan elämänsä puolesta, se merkitsee, että jossakin on puu, jonka ei tarvitse sitä tehdä.

Kun te näette ihmisen taistelevan täällä elääkseen, joku on sairaalassa tai sairasvuoteella tai onnettomuudessa, taistellen kuoleman kolkutellessa, kääntyillen ja itkien ja huutaen saadakseen elää, mitä se merkitsee? Sitä että on paikka jossakin, jossa on ruumis, jonka ei enää tarvitse taistella sen vuoksi? Ymmärrättekö? Se ei yksinkertaisesti tee sitä.

51   Nyt siis nämä asiat ovat väliaikaisia lahjoja meille, ainoastaan tehden meille tiettäväksi, että jossain on paikka, jossa ne ovat iankaikkisia. Tätä Jeesus on mennyt valmistamaan, iankaikkista paikkaa meitä varten. Nyt nämä siis ainoastaan tuovat ilmi sen, että on olemassa jotain valtavampaa, vaikka nämä ovatkin samankaltaisia.

52   Nyt muistakaa, että Raamattu on sanonut: “Jos tämä maallinen asuinmajamme häviää, meillä on jo toinen odottamassa.” Juuri samalla tavoin kuin pieni vauva kääntyilee äitinsä kohdussa. Pankaapa merkille, että nainen, kun hän tulee äidiksi, riippumatta siitä kuinka paha hän sitten onkin ollut aikaisemmin, juuri vähän ennen lapsen syntymää, te huomaatte erikoista hellyyttä hänen olemuksessaan. Tullessanne hänen läheisyyteensä, te voitte panna sen merkille. Hän on pehmeämpi. Miksi? On pieni enkeli-henki odottamassa tullakseen tähän luonnolliseen ruumiiseen. Sillä hetkellä kun se on syntynyt, elämän henki tulee siihen, ja Jumala hengittää sen sinne, ja siitä tulee elävä sielu. Ja juuri kun lapsi syntyy, siellä on hengellinen ruumis ottamassa sen vastaan.

Ja nyt kun tämä ruumis tulee maaksi jälleen, kuten lapsen syntymässä, myöskin on kuolematon ruumis odottamassa ottaakseen hengen jälleen takaisin itselleen. Oi, mikä valtava asia! Me olemme nyt Kristuksessa Jeesuksessa, aamen, lapsia. Lapsia Kristuksessa, Jumalan lapsia, odottaen vapautustamme Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun Hän tulee ottamaan meidät luoksensa, kun tämä kuolevainen ruumiimme pukee ylleen kuolemattomuuden.

53   Samalla tavoin kaikki Hänen tekemänsä asiat ovat tuova ilmi tulevat asiat. Aivan kuten tämä ruumis, jonka Hän on antanut teille elääksenne siinä, se ainoastaan ilmoittaa teille, että jotakin suurempaa on vielä tulossa. Ymmärrättekö? Jos meissä on maallisen kuva, meissä myös tulee olemaan taivaallisen kuva, jossa ei enää tule olemaan mitään pahuutta. Tämä nykyinen pitää sisällään pahuutta, sairautta, kuolemaa ja surua.

54   Jokin aika sitten täällä saarnatessani aiheesta Jumalan sanan muuttava voima sanoin, että tämä ruumis kaikkine pahuuksineen ja kaikki tämä nykyaikainen sivilisaatio, jossa me elämme, on paholaisesta. Vai ettekö usko sitä? Raamattu sanoo niin. Tämä maailma ja kaikki hallitukset, me emme halua uskoa sitä, mutta Raamattu selvästi sanoo sen, että jokainen hallitus ja jokainen valtakunta maan päällä on paholaisen omistuksessa ja hallinnassa. Saatana vei Jeesuksen vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat, jotka olivat, ja jotka koskaan tulisivat olemaan, ja Saatana sanoi omistavansa ne, eikä Jeesus koskaan väitellyt hänen kanssaan siitä, koska hän on tämän maailman jumala. Näettekö? Ja hän sanoi: “Annan ne sinulle, jos kumarrat maahan edessäni ja palvot minua.” Kuten näette, hän yritti antaa niitä Jeesukselle ilman uhria. Ymmärrättekö? Hän yritti tehdä Hänen kanssaan kauppoja.

Mutta maailma oli tehnyt syntiä, joten rangaistus synnistä oli kuolema, ja Hänen täytyi kuolla. Tästä syystä Jumala ilmoitettiin lihassa, että Hän voisi ottaa kuoleman ylleen ja maksaa hinnan. Se ei enää voi tulla takaisin. Se ei ole korvamerkitty. Se on ehdottomasti vapaaehtoisesti maksettu! Koko velka on maksettu. Se kuuluu Hänelle nyt. Ja me olemme Hänen valtakuntansa edustajia kokoontuneina tänne yhdessä tänä iltana Jeesuksen Kristuksen meidän Kuninkaamme nimessä ja ollen taivaallisissa.

55   Tässä maailmassa, jossa me elämme… Minä haluan todistaa teille, että koulukasvatus, tiede, sivilisaatio ja kaikki nämä muut asiat, joista me niin tunnumme nauttivan tänä päivänä, ovat Saatanasta, ja ne tulevat häviämään. Sanotte ehkä: “Veli Branham, sivilisaatioko?” Kyllä varmasti! Tämä sivilisaatio on saanut alkunsa Saatanasta. l Moos. 4. todistaa sen. Kainin poika, ymmärrättekö, alkoi tämän sivilisaation ja rakensi kaupunkeja ja soittimia ja niin edelleen. Sivilisaatio on saanut alkunsa tiedosta. Tieto, jota paholainen myi Eevalle Eedenin puutarhassa, sai aikaan sen, että hän rikkoi Jumalan käskyt. Tulevassa maailmassa, jonne me menemme, on oleva sivilisaatio, mutta se ei tule olemaan tämän kaltainen sivilisaatio. Sillä tässä sivilisaatiossa meillä on sairautta, surua, himoitsemista ja kuolemaa. Kaikki tässä sivilisaatiossa on väärää. Mutta tuossa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään näistä asioista. Me emme tule tarvitsemaan tiedettä.

Tiede on ainoastaan alkuperäisen vääristelyä. Ymmärrättekö? Te jaatte molekyylejä ja atomeja ja teette yhtä ja toista räjäyttääksenne itsenne niillä. Otatte ruutia ja räjäytätte sen ja tapatte jotakin. Otatte auton ja bensiiniä, jota tulee maassa olevista aineista, ja sitten te ajatte maantiellä 150 kilometriä tunnissa ja tapatte jonkun. Näettekö? Oi niin hermostuttavaa, puskemista ja kiirehtimistä, meidän täytyy aina olla menossa ja… Näette sen kaiken olevan paholaisesta.

Jumalan valtakunnassa ei tule olemaan autoja, lentokoneita eikä muitakaan tieteellisiä saavutuksia. Ei! Siellä ei tule olemaan kerta kaikkiaan minkäänlaisia kouluja. Se tulee olemaan niin paljon tämän nykyisen yläpuolella, ettei tätä enää edes ajatella. Huomattehan, koulutus sivilisaatio ja kaikki tämä muu tulee Saatanasta.

56   Saatatte ehkä sanoa: “Veli Branham, miksi sinä sitten luet?” Ymmärrätteö, aivan sama asia kuin, miksi te käytätte vaatteita? Siinä sivilisaatiossa, joka oli alussa, he eivät ensinkään tarvinneet vaatteita, he olivat verhottuja. Heillä ei ollut mitään syytä käyttää vaatteita, koska he eivät tienneet olevansa alasti. Huomaatte, että kun me tiedämme olevamme alasti, synti on täällä, ja siksi meidän täytyy käyttää vaatteita. Mutta niin ei ollut alussa, koska ei ollut syntiä. Ymmärrättekö?

57   Nyt aivan sama asia koskee sivilisaatiota. Kuitenkin me luemme ja kirjoitamme ja teemme näitä asioita, mutta älkää koskaan sopeutuko niihin. Älkää koskaan tehkö siitä jumalaanne, sillä se on kommunismin jumala. Näettekö? Se ei ole Jeesus Kristus. Jeesus Kristus on uskosta, ei, mitä sinä voit tieteellisesti todistaa, vaan mitä sinä uskot.

58   En voi tieteellisesti todistaa teille, jotka tässä rakennuksessa olette tänä iltana, että on olemassa Jumala, mutta kuitenkin minä tiedän Hänen olevan täällä, sillä uskoni vahvistaa sen minulle.

Aabraham ei olisi voinut tieteellisesti todistaa, että hän tulisi saamaan lapsen tuosta lähes satavuotiaasta naisesta, mutta hänen uskonsa vahvisti sen hänelle. Näettekö, hän ei tarvinnut mitään tieteellistä todistusta. Lääkärithän olisivat sanoneet: “Tuo vanha mieshän on hullu väittäessään saavansa lapsen tuosta yhdeksänkymmentävuotiaasta naisesta ja on itse satavuotias.” Mutta näemme, että Jumala sanoi niin, joten siinä ei tarvita tiedettä. Jumalan Sanan uskomisessa tarvitaan uskoa eikä tiedettä.

59   Niinpä siis meidän koulumme ja muut sellaiset asiat ovat turhia. Jumala ei koskaan sanonut: “Menkää ja rakentakaa kouluja”, tai että pitäisi olla raamattukouluja? Tiesittekö tämän? Hän sanoi: “Saarnatkaa Sanaa.” Näin tarkalleen on. Meidän koulutussysteemimme on vienyt meidät kauemmaksi Jumalasta kuin mikään muu tietämäni asia, näin on, kauemmaksi pois Jumalasta. Ei koulujen ja sairaaloiden rakentamista ja niin edelleen. Tämä kaikki kuuluu maailmaan. Eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Ne täyttävät tarkoituksensa, mutta kuitenkaan niitä ei tule olemaan siellä.

Me rakennamme parhaat sairaalat ja meillä on parhaat mahdolliset lääkärit, mutta kuitenkin tuhannet kuolevat päivittäin. Mutta, oi, Jumalan valtakunnassa ei ole kuolemaa eikä surua! Aamen! Siellä eivät nämä maailmalliset asiat ole tarpeellisia! Mutta me olemme ohittaneet nämä asiat ja menneet Jumalan todellisuuksiin. Kun me yritämme löytää näitä asioita tieteen kautta, ja mitä enemmän tieteellisiksi me tulemme, sitä enemmän me tuotamme kuolemaa itsellemme. Me taistelemme hävinneen puolella, joten kääntykää siitä pois, ja uskokaa, uskokaa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan ja ottakaa Hänet vastaan, sillä Hän on ainoa, mitä me tarvitsemme.

60   Mitä tiede on valmistanut teitä varten? Enemmän kuolemaa. Näin on. Sputnikit ja muut saavutukset sekä kaikki nämä muut asiat, jotka levittävät kuolemaa yli maan. Älkää katsoko näihin, vaan kääntäkää päänne korkeammalle kuin nämä, kohti Taivasta. Katsokaa sinne, missä Jeesus istuu Jumalan oikealla kädellä tänä iltana eläen aina ja rukoillen meidän puolestamme meidän tunnustuksemme perusteella. Minkä perusteella? Sen, minkä me uskomme Hänen Sanansa olevan, Totuuden.

61   Nyt me näemme, että tässä elämässä on kaikenlaista pahuutta, joten siellä tulevassa elämässä sitä ei tule olemaan. Tässä on himoa, sairautta, kuolemaa. Mistä syystä? Koska tämä ei ole se asumus, jota hän on mennyt valmistamaan. Tämä on kuin kulkutautisairaala. Kuinka moni tietää, mikä kulkutautisairaala on? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä. Sellaisessa me elämme. Kulkutautisairaala on paikka, johon he panevat tarttuvien tautien vaivaamat ihmiset. Tämän on synti tehnyt meille, pannut meidät maalliseen kulkutautisairaalaan. He eivät anna kenenkään muun tulla sisälle kulkutautisairaalaan, koska siellä on ilma täynnä kaikenlaisia basilleja, ja ihmiset voisivat tulla sairaiksi saatuaan basillin itseensä. Ja synti on tuonut meidät tähän paholaisen kulkutautisairaalaan.

62   Oi, mutta tuota toista kutsutaan minun Isäni Taloksi. “Minä menen valmistamaan paikan teitä varten. Vapautan teidät tästä kulkutautisairaalasta ja otan teidät Isäni Taloon.” Aamen! Tätä se on! Hän ottaa minut ulos tästä vanhasta maallisesta kulkutautisairaalasta. Hän on mennyt valmistamaan paikan, täydellisen paikan, missä ei ole mitään pahaa, ei sairautta, ei vanhenemista, eikä kuolemaa. Se on täydellinen paikka, joka kutsuu teitä täydellisyyteen Ja teidän täytyy olla täydelliset päästäksenne sinne. Raamattu sanoo niin. Jeesus sanoi: “Olkaa sen tähden täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaassa on täydellinen.” Ja se on täydellinen Valtakunta, joten sinne tulevat ainoastaan täydelliset ihmiset, koska te tulette vihityiksi täydelliselle Jumalan Pojalle. Ja teidän on oltava täydellinen morsian. Ja kuinka te voisitte tehdä sen jonkin muun kautta kuin ainoastaan täydellisen Jumalan Sanan kautta, joka on se erottava vesi, joka pesee meidät synneistämme. Aamen! Näin on oikein. Jeesuksen Kristuksen veri. Ajatelkaahan sitä! Verta tihkuva, verinen Sana! Aamen! Veri, Jumalan Sana vuotaen verta, Morsiamen pesemiseksi! Aamen! Kyllä! Morsian seisoo täydellisenä, neitsyenä, tahrattomana. Morsian ei ole koskaan tehnyt syntiä. Aamen! Hänet vain vieteltiin ansaan. Ymmärrättekö?

On olemassa Isän talo, jota Hän on mennyt valmistamaan.

63   Tämä on tullut seksin kautta, ja lankeemuksen kautta, ja sen täytyy tulla täydellisesti hävitetyksi. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon paikkailette vanhaa, se tulee kuitenkin häviämään. Tämä on lopussa, koska se on tuomittu, koska Jumala sanoi niin! Tämä on lopussa! Jumala on hävittävä sen. Hän sanoi niin. Koko asia tulee uusittavaksi. Uskotteko tämän? Alussa, kun maailma syntyi, kun Jumala veti vesiä pois maan päältä, samalla tavoin kuin Hän laittoi veden tulemaan äidin kohdusta, syntyi maailma. Kyllä! Ja ihmiset alkoivat elää siinä, kun Jumala asetti heidät sinne. Ja he alkoivat tehdä syntiä. Se kastettiin upottamalla Nooan päivinä. Sitten se pyhitettiin Luojan veren tippuessa sen ylle.

Ja nyt, myös te tulette tällä tavalla, vanhurskauttamisen kautta, uskoaksenne Jumalaan. Teidät kastettiin syntien anteeksi saamiseksi. Te tunnustitte syntinne Jumalan edessä, ja Hän antoi sen teille anteeksi. Ja sinut kastettiin todistukseksi, että olet saanut anteeksi, todistukseksi ihmisille, ja näyttääksesi maailmalle, että sinä uskot Jeesuksen Kristuksen kuolleen sinua varten. Hän on ottanut sinun paikkasi, ja nyt sinä seisot Hänen paikallaan. Hän tuli sinuksi, jotta sinä voisit tulla Häneksi. Sitten Jumalan pyhityksen voima puhdisti sinut kaikista elämäntavoistasi. Sinulla oli tapana polttaa ja juoda ja tehdä asioita, jotka eivät olleet oikein, kertoa valheita ja kaikenlaista muuta.

Sitten kun Jeesuksen Kristuksen veren pyhittävä voima tulee sinun elämääsi, se ottaa nämä kaikki pois sinusta. Jos satut sanomaan jotain väärää, sinä nopeasti sanot: “Hetkinen, anna anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä tällä lailla.” Ymmärrättekö? Paholaisella oli ansansa valmiina, mutta teillä on halu tulla takaisin, jos olette todellinen kristitty. Te sanotte: “Minä olin väärässä.” Näin on!

64   Nyt seuraava asia, jonka te vastaanotitte, oli Pyhän Hengen kaste ja Tuli.

Sen jälkeen kun tuhatvuotinen valtakunta on ohitse, Jumala on antava maailmalle tulikasteen. Se tulee räjähdysmäisesti muuttamaan kaiken. Taivaat ja maa tulevat olemaan tulessa. Pietari sanoi niin. Ja maa tulee saamaan tulikasteen, täydellisen uudistamisen, ja tulee olemaan Uudet Taivaat ja Uusi Maa, jossa vanhurskaus asuu.

Siinä me olemme. Me olemme tulleet kuolevista olennoista, ajallisista olennoista, iankaikkisiksi olennoiksi, kun Jumalan Sana valaisi sielumme, ja meistä tuli Jumalan poikia ja tyttäriä Hänen ominaisuuksineen. Jumalan alkio oli meissä tehden meistä Taivaassa olevan Jumalamme ja Isämme poikia ja tyttäriä, ja me huudamme: “Abba, Isä, Jumalani, Jumalani!”

65   Nyt siis tämän vanhan maailman täytyy kadota, koska se on tullut seksin kautta ja on saanut alkunsa tottelemattomuudessa silloin alussa. Ja me synnyimme tänne seksin kautta, syntiinlankeemuksen kautta, ja niin tämä maailma siis tulee katoamaan. Mutta se paikka, jota Hän on valmistamassa teitä varten, ei voi kadota, koska Hän valmistaa sen sillä lailla. Olen mennyt…

Mitä tapahtuisi, jos meidän pitäisi pysyä tämänkaltaisessa ruumiissa? Ettekö olekin iloisia, että on olemassa sellainen asia kuin kuolema? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, eikö tämä olekin outoa? Sanokaamme esimerkiksi, muutamia vuosia sitten… Olin pieni poika ja nyt olen keski-ikäinen mies. Minulla on ystävä, joka istuu täällä, herra Dauch, ja hän täytti juuri yhdeksänkymmentäkolme vuotta. Katsokaa häntä nyt. Neljäkymmentä- tai neljäkymmentäviisi vuotta lisää ja minä tulen näyttämään samanlaiselta. Pankaapa toiset neljäkymmentä vuotta hänen ikäänsä. Mihin te silloin päätyisitte? Olen iloinen, että on olemassa jotakin, joka vie meidät ulos tästä kulkutautisairaalasta. On avoin ovi, ja sen nimi on kuolema. Jeesus seisoo tuolla ovella. Aamen! Hän on vievä minut joen ylitse! Hän on vievä minut tuon oven kautta.

66   On suuri ovi odottamassa nimeltään kuolema. Ja joka kerta, kun sydämenne lyö, te olette yhden lyönnin lähempänä sitä. Ja jonain päivänä minun on tultava tuolle ovelle. Myös teidän on tultava sinne. Mutta kun minä tulen sinne, en halua olla pelkuri. En halua huutaa ja kääntyä siitä pois. Minä haluan tulla tuolle ovelle, pukeutua hänen vanhurskautensa viittaan, en omaani, vaan Hänen!

Tästä tiedän tuntevani Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Hänen kutsuessaan minä olen tuleva esiin muiden kuolleitten joukosta ollakseni Hänen kanssaan, päästen ulos tästä kulkutautisairaalasta. Missä hyvänsä tämä ruumis putoaakin maahan, missä hyvänsä ja mitä tahansa se sitten onkin, minä olen tuleva esiin jonain päivänä, koska Hän on luvannut sen minulle, ja me uskomme sen. Kyllä varmasti! Hän valmistaa sellaisen, joka ei voi kadota.

67   Huomatkaa kuinka odottava äiti, maailmassa tänään, kuinka äidin ruumis kaipaa jotakin. Toivoisin kaikkien aikuisten, joille puhun, ymmärtävän. Äidin odottaessa lapsen syntymää, jos hänen ruumiistaan puuttuu jotakin, hän alkaa kaivata sitä. Katsokaa silloin isää…

Muistan kuinka meidät kasvatettiin köyhässä perheessä, ja meillä oli tuskin mitään syötävää ollessamme lapsia. Monet teistä menivät samojen kärsimysten lävitse.

Joten, ennen kuin lapsi syntyy, äiti kaipaa jotakin, ja isä yrittää tehdä kaikkensa saadakseen sen hänelle. Näettekö, hänen ruumiissansa on puute kalkista tai vitamiineista, joita hän tarvitsee. Koska lapsi on tulossa, ja se kaipaa niitä. Ymmärrättekö? Hänen ruumiinsa kaipaa asioita, ruokaa tulevalle lapselle. Ja kuinka vanhemmat yrittävät saada sitä, jotta lapsi syntyisi mahdollisimman täydellisenä ja onnellisena. Näettekö, kuinka vanhempanne tekevät sen. Kun jostakin on tarve, se voidaan nähdä äidistä. Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänen elimistönsä on valmistettu silla tavalla. Te ymmärrätte, että kun tuleva lapsi tarvitsee jotakin, äiti alkaa kaivata sitä.

68   Pysähtykäämme hetkeksi. Miksi meillä on herätyskokouksia? Miksi me kokoonnumme yhteen? Miksi minä aina nuhtelen ihmisiä? Miksi minä aina saarnaan helluntailaisnaisille: “Lopettakaa kasvojenne maalaaminen ja hiustenne kähertäminen ja kaikki muu sellainen”? Miksi minä sanon sen? Koska vanhanaikaiset helluntailaiset eivät tehneet niin. Todellinen raamatullinen tie on olla tekemättä niin. Te käytätte shortseja ja muita vaatteita, jotka kuuluvat miehelle. Tiedättekö Raamatun sanovan, että se on kauhistus Jumalalle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta me annamme suostumuksen sille! Miksi Pyhä Henki huutaa sitä vastaan? Hän tietää jotakin puuttuvan. Meidän täytyy olla täydellisiä Jeesuksen Kristuksen kuvia. Meidän on oltava Jumalan poikia ja tyttäriä. Meidän täytyy toimia kuin Jumalan lapset.

69   Kauan sitten kerrottiin tarinaa. Huomasin erään värillisen veljen istuvan siellä takana Etelässä, kun heillä oli orjia. Heillä oli tapana myydä niitä, ennen orjien vapauttamislakia. Ja he menivät ja ostivat niitä, itsensä kaltaisia ihmisiä, aivan kuten ne olisivat olleet käytettyjä autoja, autonmyyjiä. Heillä oli myyntilupa, ja he myivät niitä ihmisiä, aivan kuten he olisivat olleet käytettyjä autoja. Te saitte kuitin tehdessänne kauppaa heidän kanssaan.

70   Kerran eräs ostaja, välittäjä, kulki ohitse. Hän kulki ympäri näillä suurilla maatiloilla ostellen orjia. Hän tuli eräälle suurelle maatilalle, missä heillä oli paljon orjia. Ja hän halusi nähdä, miten paljon heillä oli niitä. Ne olivat kaikki siellä työskentelemässä. He olivat murheellisia, koska he olivat poissa kotoaan. He olivat Afrikasta. Heidät oli tuotu tänne. Puurilaiset olivat tuoneet heidät tänne ja myyneet orjuuteen. Ja siitä syystä he olivat murheellisia. He tiesivät, etteivät he koskaan tulisi pääsemään takaisin kotiinsa. He eläisivät ja kuolisivat täällä. Monesti he käyttivät piiskoja ja piiskasivat heitä. He olivat omistajansa omaisuutta, ja tämä teki heidän kanssaan mitä hän halusi. Jos hän halusi tappaa hänet, hän tappoi hänet, ja mitä tahansa hän halusi, hän teki. Sellaista on orjuus. Samoin Israelkin oli, ja monet muutkin kansat, ovat olleet orjuudessa.

71   Ja heillä oli nuo kurjat orjat ainoastaan palvelemassa heitä. Te tiedätte, kuinka he itkivät kaiken aikaa ja olivat murheellisia. Mutta he panivat merkille yhden orjan, nuorukaisen, jolla oli rinta pystyssä, ja hänen päänsä oli pystyssä tällä tavalla. Heidän ei koskaan tarvinnut piiskata häntä. Eikä sanoa hänelle, mitä hänen tuli tehdä. Niin tuo välittäjä sanoi: “Minä haluan ostaa tuon orjan.”

Toinen sanoi: “Hän ei ole myytävänä.”

Hän sanoi: “Minä haluan ostaa hänet.”

Toinen sanoi: “Ei, hän ei ole myytävänä.”

Välittäjä kysyi: “Onko hän noiden muiden työnjohtaja.”

Vastaus kuului: “Ei, ei, hän ei ole työnjohtaja. Hän on orja.”

Hän sanoi: “No niin, ehkä sinä annat hänelle toisenlaista ruokaa kuin noille toisille?” Vastaus oli: “Ei, he syövät kaikki yhdessä samaa ruokaa.”

Silloin hän kysyi: “Mikä tekee tuon pojan niin erilaiseksi toisiin verrattuna?”

Hän vastasi: “Tämä on syynä siihen. Minäkin ihmettelin jonkin aikaa tuota poikaa, muukalaista Afrikasta, mutta Afrikassa hänen isänsä on heimon kuningas. Ja kuitenkin, vaikka hän on muukalainen kaukana kotoaan, hän käyttäytyy kuten kuninkaan poika. Hän on tietoinen, että jossain siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja nyt hän käyttäytyy sillä lailla, koska hän tietää olevansa kuninkaan poika.”

72   Oi, veli, sisar, te ja minä tässä maailmassa, jossa elämme, käyttäytykäämme kuten Jumalan poikien ja tyttärien tulee! Me olemme muukalaisia täällä, mutta meidän käytöksemme tulee olla Jumalan käskyjen mukaista ollaksemme Jumalan poikia ja tyttäriä! Meidän käyttäytymisemme, meidän tekomme ja toimintamme, tulee olla kaikessa Jumalan lain mukaisia.

“Ja on kauhistus Jumalalle, kun nainen käyttää miehelle kuuluvia vaatteita.” On väärin ja synti, “jos hän katkaisee hiuksensa”. Raamattu sanoo niin. Hänen ei ole soveliasta edes rukoilla.

Saatatte sanoa: “Mitä väliä sillä on.”

73   Vähän aikaa sitten eräs tunnettu sananpalvelija hyökkäsi minua vastaan sanoen: “Veli Branham, minä haluan laskea käteni sinun päällesi, koska sinä pilaat palvelustehtäväsi.”

Sanoin: “Miten?”

Hän vastasi, “Kun huudat näitä ihmisiä vastaan tuolla lailla.”

Hän jatkoi: “Oi, minä uskon sen, olenhan minäkin helluntailainen. Minä uskon, ettei naisilla pitäisi olla lyhyitä hiuksia, eikä käyttää pitkiä housuja, eikä tehdä noita muitakaan asioita kuten kasvojensa maalaamista.” Hän sanoen lisäksi: “Heidän ei pitäisi tehdä niin, mutta Jumala on kutsunut sinut rukoilemaan sairaiden puolesta.”

Minä sanoin: “Hän kutsui minut saarnaamaan evankeliumia.” Näettekö?

Ja hän kyllä sanoi uskovansa sen.

Joten minä jatkoin: “Katsohan vähän, mitä kaikkea teillä on, kuten nämä suuret ohjelmat televisiossa ja kaikenlaista muuta senkaltaista. Minun ei tarvitse vastata kenellekään muulle kuin Jumalalle.” Näin on. Sanoin: “Minulla ei ole ketään muuta kuin Jumala, jolle vastata.”

Hän sanoi: “Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi.”

Vastasin: “Mikä hyvänsä palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tuhoaa, sen täytyykin tulla tuhotuksi.” Näin on oikein! Tietenkin. Tarkalleen näin.

Hän jatkoi kuitenkin: “No niin, sinä tulet tuhoamaan sen.”

74   Sanoin: “Kuka sitten kertoisi ne asiat heille? Jonkun on se sanottava! Jonkun on seistävä Totuuden puolesta välittämättä siitä, ketä se loukkaa.” Ja kristityt ystävät, jotka uskomme menevämme Taivaaseen, Pyhä Henki itse on tekevä meistä Jumalan Sanan kaltaisia.

Hän sanoi: “Tiedät, mitä sinun olisi tehtävä. Ihmiset uskovat sinun olevan profeetan, joten sinun tulisi opettaa näille naisille, kuinka saada profetoimisen lahjoja ja muita suurempia asioita näiden pikkuasioiden sijasta.”

75   Vastasin: “Kuinka voisin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes halua opetella aakkosiaan, kun he eivät edes halua tehdä näitä yleisesti tunnettuja asioita, luonnollisia asioita. Kuinka heille voisi opettaa korkeampia asioita, kun he eivät halua edes aloittaa. Te haluatte päästä tikkaiden latvaan, ennen kuin astutte ensimmäiselle askelmalle. Tästä syystä te kompastelette.

Aloittakaa pohjalta ja kiivetkää huipulle, niin kuin Jumala teitä johdattaa. Käsitättekö? Pitäkää huoli, että elämänne seuraa jokaista pientä Sanaa, jonka Jumala on määrännyt teidän tehtäväksenne.

76   Niinpä meidän tulee käyttäytyä ja toimia kristittyjen tavoin. Meidän tulee käyttäytyä, kuten kristittyjen tulee, koska me olemme muukalaisia täällä. Tämä ei ole meidän kotimme. Ei, me olemme täällä ainoastaan väliaikaisesti. Meidän on kerran mentävä, jokaisen meistä.

77   Nyt ajatelkaahan, jos Jumala armossaan, ennen kuin lapsi syntyy, panee äitiin kaipauksen näihin vitamiineihin, ja äiti puhuu siitä isälle: “Minä haluaisin hunajamelonin tai vesimelonin, tai haluaisin jotain muuta. Isä on tekevä kaikkensa saadakseen sitä hänelle, koska hän haluaa lapsensa syntyvän niin täydellisenä kuin mahdollista. Näettekö, hän on tekevä kaikkensa, mihin hän vain kykenee, saadakseen sen.

78   Kuinka paljoa enemmän Jumala on kykenevä tekemään sen? Hän on Luoja. Ajatelkaahan, kuinka paljon enemmän Hän on kykenevä valmistamaan meille Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit elääksemme niissä, jos me vain haluamme elää. Jokin meissä kutsuu meitä elämään. Ja meissä on jotakin, joka kutsuu meitä tekemään oikein. Jumala on kutsuva jonkun puhujanlavalle, joka saarnaa ainoastaan täydellistä Totuutta! Miksi? Se on osoittava sinulle, oletko todellinen Jumalan lapsi. Sinä tulet itkemään: “Jumala, ota se pois minusta, ympärileikkaa minut, ota nämä asiat pois minusta.” Miksi? Se tapahtuu sinun taivaallisen kotisi tähden, jota Hän on mennyt valmistamaan, ja johon sinä olet menossa. Sinun on oltava todellinen Kristuksen Sana- Morsian.

79   Saarnasin joitakin iltoja sitten sovitusuhrien päivistä. Saarnasin siitä ainoasta paikasta, ainoasta seurakunnasta, jossa Jumala kohtaa ihmisen, ja sen Hän sanoi olevan paikan, johon Hän panee nimensä. Hän sanoi: ‘En kohtaa heitä missään muualla kuin portissa, johon minä panen nimeni.” No niin, Hän ei ole kohtaava sinua metodistien portissa, baptistien portissa tai helluntailaisten portissa eikä missään niissä. Vaan Hän pani nimensä Poikaansa. Hän sanoi: “Minä tulin Isäni nimessä.”

Jokainen lapsi tulee isänsä nimessä. Minä olen tullut Branhamin nimessä, koska isäni nimi oli Branham. Ja te olette tulleet teidän isänne nimessä.

Ja Jeesus, Poika, tuli Isänsä nimessä. Ja Hän sanoi: “Uhratakaa tässä portissa, johon panen Nimeni.” Ja Jeesuksessa Kristuksessa on ainoa paikka, jossa te koskaan voitte palvoa Jumalaa ja löytää yhteyden.

Te sanotte: “No niin, minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Sinun on oltava Kristuksessa.

Eräs kirkkokunnallinen saarnaaja eräänä iltana sanoi minulle: “Herra Branham, katsohan, Jeesus sanoi: ‘Kuka tahansa, joka uskoo.’ Raamattu sanoo: ‘Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on syntynyt Jumalan Hengestä.’”

80   Ja minä sanoin: “Eikö Raamattu sano, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, kuin ainoastaan Pyhässä Hengessä?” Näettekö, te ette voi saada Raamattua valehtelemaan. Kaiken on sovittava yhteen. Joten teidän siis on ehdottomasti synnyttävä uudelleen Pyhästä Hengestä, ja Henki teissä todistaa itsestään, että Hän on Jumalan Poika. Jos siis olette Jumalan lapsi Jumalan Sanassa, kuinka te voisitte kieltää Jumalan Sanan? Kuinka voisi Pyhä Henki saada teidät uskomaan johonkin opinkappaleeseen, joka käskee teidän tehdä jotain sellaista, josta Raamattu on eri mieltä. “Meidän on liityttävä kirkkoon tai tehtävä sitä tai tätä,” Kun Raamattu selvästi sanoo, mitä tulee tehdä. Näettekö? Ja sitten, kun te näette tämän, te otatte sen vastaan ja vaellatte sen kanssa. Ei hapatusta, ei uskontunnustuksia, ei mitään lisättynä siihen.

Sen on tultava kuten siemen, joka tapaa äidin kohdussa munan. Ja sitten, kun tämä pieni muna alkaa kasvaa ja tuottaa soluja, se ei tuota joitakin ihmisen soluja, joitakin koiran soluja ja joitakin lehmän soluja, vaan ne ovat kaikki ihmisen soluja.

81   Ja kun ennalta valittu Jumalan lapsi… Se on huono sana käytettäväksi, mutta minun on käytettävä Jumalan Raamattua. Jumalan ennalta tietäminen voi ennalta määrätä, saada kaiken työskentelemään Hänen kunniakseen. Kun tämä ennalta määrätty siemen, joka sinun tuli olla, Jumalan kutsuessa sinua, tuon pienen kotkan siemenen sinussa kuullessa Jumalan Sanan, se alkoi kasvaa yksi Sana toisen päälle, ja yksi toisensa päälle, yksi toisensa päälle. Se ei tule sekoittumaan minkään uskontunnustuksen kanssa.

82   Pankaapa merkille, että näissä porteissa heidän tuli joka päivä syödä happamatonta leipää, ja heidän keskuudessaan ei saanut olla mitään hapanta seitsemän päivän aikana. Oliko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja sitten seitsemässä seurakuntajaksossa, sitten, ei hapanta, ei uskontunnustusta, ei mitään siihen lisättyä. Sen täytyy olla täysin happamatonta leipää. “Teidän keskuudessanne ei tule olla mitään hapanta.” Ainoastaan happamatonta leipää, itse Sana. Ja tämä Sana on Jumala. Ja Jumala tehtiin lihaksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa, ja tämä on se portti. “On portti, jossa Minä kohtaan sinut, palvoessasi, kun seuraat Jumalan käskyjä.”

83   Sen tähden, jos tänä iltana tulisitte ja sanoisitte: “Minä tarjoan elämäni Jeesukselle Kristukselle”, ettekä ole koskaan vastaanottaneet Pyhää Henkeä, tulkaa siihen sisälle. Teidän on tehtävä se. Teidän on kasvettava siihen sisälle. Pyytäkää Jumalaa panemaan Sana Sanan päälle, kunnes tulette täyteen kypsyyteen Jumalan poikina ja Jumalan tyttärinä.

Ottaen maailman asioita? 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: “Jos te rakastatte maailmaa, tai maailman asioita, niin teissä ei ole Jumalan rakkautta.” Teitä on petetty. Teissä on maailman rakkautta, ja se on pettänyt teidät, ja se on paholaisen aikaansaannosta. Ette voi jättää yhtään Jumalan Sanaa pois Raamatusta! Mikä aiheutti ensimmäisen synnin? Se ei ollut mikään suuri ja ilmeinen valhe, vaan koska Eeva tulkitsi väärin yhden Sanan, ja paholainen teki sen hänelle. Yksi sana katkaisi ketjun, kun Eeva kieltäytyi tuosta Sanasta. Tämä oli Raamatun alussa.

Jeesus tuli Raamatun keskellä ja sanoi: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja se merkitsee koko Jumalan Sanaa. Uskotteko sen olevan Hänen ilmestyksensä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kokonainen ehjä Jumalan sana.

Sitten Ilmestyskirjan 22. luvussa Jeesus sanoi Johannekselle Patmoksen saarella: “Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan näitä asioita. Kuka tahansa ottaa yhden sanan pois siitä, tai lisää yhden sanan siihen, Minä tulen ottamaan pois hänen osansa Elämän Kirjasta.” Monet heistä sanovat: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Se on hyvä, mutta lisätkää sitten loppukin siihen.

84   Te sanotte: “Minut on vanhurskautettu. Olen puristanut kättä saarnaajan kanssa. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen.” Sitten teidän on synnyttävä uudestaan! Ja täytyttävä Pyhällä Hengellä! Ymmärrättekö? Teidän on lisättävä siihen koko ajan vaeltaessanne eteenpäin. Te kasvatte täydellisyyteen Jumalan poikina ja tyttärinä.

Jumala on kykenevä valmistamaan meidät antamalla meille kaipauksen saada enemmän. Kuinka moni täällä olevista haluaisi enemmän Jumalalta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Miksi? Se osoittaa, että on olemassa enemmän, jotta voisitte olla onnellisia ja vapaita ja täydellisiä. Ja sellaisia meidän on oltava. Pienen elämän alun kaltaisia Jumalan rinnalla, juuri samalla tavoin kuin elämän alku on äidin rinnalla.

85   Jumala on viemässä eteenpäin. Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten, iankaikkista paikkaa itsensä luona. Ei paikkaa, jossa voisitte kuolla, tai jossa olisi syntiä, aviorikoksia ja tämän maailman saastaa. Jos mielenne on näissä, se osoittaa, ettette ole koskaan tulleet kosketuksiin Jumalan kanssa. Se on omatekoista. Teillä on mielessänne harhakuva.

Olette ainoastaan liittyneet kirkkoon ja sanotte: “Minä kuulun tähän. Minun äitini kuuluu siihen. Se on ehkä ollut oikein äitisi aikana, mutta me elämme toisessa ajassa.

86   Wesley ei olisi voinut ottaa Lutherin sanomaa. Luther uskoi vanhurskauttamiseen. Mutta Wesleyllä oli pyhitys. Helluntailaisten tullessa he eivät voineet ottaa ainoastaan vanhurskauttamista ja pyhitystä, koska oli lahjojen ennalleen asettamisen aika. Nyt me menemme siitä eteenpäin. Ymmärrättekö?

Viinipuu kasvaa kolmessa vaiheessa. Alussa se on pieni lehti. Luther tuli esiin uskonpuhdistuksessa. Hyvä on, se oli varsi. Tarkatkaa luontoa: Jumala ja luonto työskentelevät jatkuvuudessa, koska Jumala on luonnossa. Sitten tulee tähkä ja siitepöly metodistien ajanjaksossa. Sitten tulevat helluntailaiset. Oi, näettekö kuinka täydellistä se on? Se on aivan kuten alkuperäinen. Vehnänjyvä, joka näyttää täydelliseltä vehnänjyvältä. Avatkaa se, ja siellä ei ole mitään jyvää. Se on kuori, elämän kuljettaja, mutta elämä jatkaa eteenpäin. Näettekö sen?

87   Silloin Lutherin ajassa he hyväksyivät hänet. Elämä kulki sen kautta, mutta siitä muodostui kirkkokunta. Ensimmäinen asia, jonka huomaatte tapahtuvan, on kirkkokunnan muodostuminen, jonka loppu on tulla poltetuksi. Varsi kuivaa, se oli ainoastaan elämän kuljettaja. Jotkut heistä vielä yrittävät pysyä tuossa vanhassa varressa kuolleina, tietämättä mitään Jumalasta. He sanovat: “Katsokaa, me olemme lehti. Me olemme luterilaisia.” Näin on, mutta katsokaahan, missä se on nyt.

Sanotaan: “Me olemme metodisteja.”

Ja jopa: “Me olemme helluntailaisia.” Mutta katsokaa helluntailaisia, kuinka kylmäksi ja muodolliseksi se on tulossa, kuinka jokainen on menossa poispäin. Näettekö? Mistä on kyse? Se oli todellisen siemenen kantaja. Kaikki ne ovat olleet elämän kantajia ja muodostuneet kirkkokunniksi.

88   Jos sanotte: “Minä olen helluntailainen.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään enempää kuin, jos sanoisitte olevanne roomalaiskatolilainen tai juutalainen, tai mitä sitten olettekin. Teidän on synnyttävä. Elämä, joka kulki varren kautta, ei pysy varressa, eikä se pysy tähkässä, vaan se kulkee eteenpäin täydellisyyteen.

89   Nyt muistakaa, jokaisessa uskonpuhdistuksessa, joita meillä on ollut, luterilaiset ja niin edespäin, kolmessa vuodessa niistä on tullut organisaatioita. Näin on. Jokainen herätys sai aikaan organisaation kolmessa vuodessa.

Ajatelkaahan, kuinka kauan tämä on mennyt eteenpäin, yli kaksikymmentä vuotta, ilman organisoitumista! Miksi? Se on muodostumassa siemeneksi kuoren alla. Sen on levättävä auringon läsnäolossa kypsyäkseen sen ihanan jyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan. Todellinen seurakunta, joka alussa putosi maahan, on tulossa takaisin varren kautta tullakseen uudelleen seurakunnaksi. Leikkuupuimuri on tulossa. Elämä, joka kulki Lutherin lävitse; elämä, joka kulki metodistien lävitse; elämä, joka kulki helluntailaisten lävitse, on nyt muodostumassa jyväksi, ja se kaikki on muodostumassa jyväksi ja tulossa ulos muodostaakseen täydellisen Jeesuksen Kristuksen Ruumiin.

90   Niin kuin aurinko nousee aamulla. Ette voi katsoa luontoa toteamatta, että se todistaa Jumalasta. Ette tarvitse edes Raamattua tietääksenne, että on olemassa Jumala. Aurinko syntyy pienenä lapsena kello seitsemältä aloittaen koulunkäynnin. Kello yhdeltätoista se lopettaa koulunsa, on vahvimmillaan kahdeltatoista, ja kolmelta iltapäivällä se tulee vanhaksi. Seitsemän kahdeksan aikaan se on kumaraharteinen ja kuolee. Onko tämä sen loppu? Ei! Se nousee uudelleen seuraavana aamuna. Elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus.

91   Katsokaahan lehtien tulemista puuhun. Ensin tulevat kauniit lehdet tuottaen varjoa. Sitten on vuorossa hedelmä. Ensimmäinen asia, jonka huomaamme, on syksyn tuleminen tuoden kuoleman ja ajaen elämän alas juuriin ja maahan jälleen. Onko tämä sen loppu? Seuraavana keväänä se palaa takaisin antaen todistuksen elämän jatkuvuudesta.

Mutta veljet ja sisaret, meillä on iankaikkinen elämä. Meillä on iankaikkinen elämä Hänen kauttansa, joka tuli ja on mennyt, ja joka on kykenevä valmistamaan meille ruumiin. Ja nämä kasvukivut, joita me tunnemme, kuten te naiset tunnette syyllisyyttä siitä, mitä te teette väärin, kuten myös te miehet, jotka pidätte kiinni jonkin seminaarin opeista ja niin edespäin. Kaikki, mitä te haluatte sanoa, on: “Minä lausun tämän uskontunnustuksen.” Tai: “Minä teen sitä tai tätä.” Mutta syvällä sisimmässä on tapahtuva jotakin, kun te näette Sanaa saarnattavan voimassaan, joka voi muuttaa prostituoidun pyhäksi, ja joka voi ottaa juopon ja tehdä hänestä todellisen Jumalan pyhän. Oi, te huomaatte, että siinä on jotakin. Siinä on elämä. Se saa teidät tuntemaan, ettei teidän olisi pitänyt tehdä noita kaikkia asioita. Mutta te huomaatte, että tämä on jotakin sellaista, mitä teidän tuleva ruumiinne tarvitsee. Eikö olekin näin? Mutta Jumalalla on vitamiinit tässä Sanassa kaikkiin tuon ruumiin tarpeisiin. Ja Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa Jumalan luona. Kyllä! Olemme pieniä alkioita, Jumalan pieniä poikia ja tyttäriä.

92   Jeesus pyysi ainoastaan yhtä asiaa rukouksessaan Isältä. Tiedättekö, mikä se oli? Kaiken sen jälkeen, mitä Hän teki maan päällä ollessaan antaessaan uhrin, elämänsä, jota Hän eli. Ja kaiken vaelluksensa jälkeen Hän pyysi ainoastaan yhtä asiaa: “Että, missä Minä olen, siellä myös he olisivat.” Hän pyysi meidän seuraamme. Tämä oli ainoa asia, jota Hän pyysi Isältä rukouksessaan: teidän seuraanne iankaikkisiksi ajoiksi. Jos haluatte lukea tämän, se on Joh. 17:24. Kuinka paljon sitten meidän tulisi kaivata Häntä?

Kuulkaahan nyt, jos te todella olette syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä, niin tämä ainoastaan merkitsee teille jotakin. Näettekö? Se ei ole mikään sääntökirja. Te ette elä laista, vaan te elätte Jumalan armosta, Jumalan Pyhästä Hengestä.

93   Olen usein sanonut tämän. Lähetyssaarnaajana minä matkustan usein ulkomaille. Mitä jos ottaisin vaimoni ja lapseni, ja sanoisin heille: “No niin lapset… Kuulehan rouva Branham. Minä olen sinun miehesi. Sinulla ei tule olla muita miehiä poissa ollessani. Jos niin teet, tulen minä nylkemään sinut palattuani kotiin!” Näettekö?

Löisin jalkaani maahan! “Lapset kuulkaahan, mitä minä sanon.”

“Kyllä. Kyllä, isä. Kyllä isä.”

“Jos olette olleet kerrankin tottelemattomia.” Ymmärrättekö? Näettekö? Näyttäisikö tämä kodilta?

No niin, mitä jos vaimoni sanoisi: “No niin herra, minäpä sanon sinulle jotakin. Herra Branham, minä olen sinun vaimosi. Sinulla myöskään ei saa olla yhtään tyttöystävää poissa ollessasi.” Olisiko tällainen koti? Tällainenhan ei olisi oikein.

Me emme tee sillä tavalla. Minä rakastan häntä, ja hän rakastaa minua. Hän tietää, etten menisi minnekään, ellei Herra kutsuisi minua sinne. Me polvistumme lattialle lasten kanssa ja rukoilemme. Minä sanon: “Rakas Jumala, huolehdi Sinä minun pikku kumppanistani ja lapsistani.” He sanovat: “Jumala, huolehdi sinä isästä, kun hän on matkoilla.”

94   Jos nyt olisin tehnyt jotakin väärää ollessani siellä? Mitä jos olisin tehnyt jotakin väärää ja kotiin tultuani menisin pienen vaimo raukkani luokse, katselisin hänen ryppyisiä kasvojaan ja harmaita hiuksiaan ja sanoisin: “Kulta, minä haluan kertoa sinulle jotakin. Sinä tiedät minun rakastavan sinua.”

“Varmasti Bill, tiedän sinun rakastavan minua.”

95   “Kerronpa mitä olen tehnyt. Vein erään tytön kotiin.” Ja sanoisin: “Annatko sen minulle anteeksi?” Uskoisin, että hän tekisi niin. Uskoisin sen todella. Mutta tekisinkö minä jotakin sellaista? Katsellessani häntä ja nähdessäni hänen hiustensa tulevan harmaiksi, ja tietäessäni, kuinka hän on seissyt minun ja ihmisten välillä, ja tietäessäni, miten todellinen vaimo hän on ollut minulle. Voisinko tehdä jotain sellaista? Kuolisin mieluummin kuin loukkaisin häntä. Niin tekisin.

Jos näin on phileo-rakkauteni kanssa vaimoani kohtaan, niin kuinka paljon suurempi on agape-rakkauteni oltava Jumalaa kohtaan. En tekisi mitään loukatakseni Häntä. Tietenkään en, Koska rakastan Häntä. Haluan tehdä kaiken, mitä Hän haluaa minun tekevän. Haluan noudattaa jokaista Hänen sanomaansa Sanaa. En välitä yhtään, mitä maailma sanoo siitä. He eivät kuitenkaan tule sitä uskomaan. Haluan tietää, mitä Hän on käskenyt minun tehdä. Ja jos minä tarvitsen jotakin, haluan Hänen antavan sen minulle. Eläkäämme Häntä varten erottaen itsemme maailmasta.

96   Tämän vanhan maallisen ruumiimme on mentävä. Minäpä kerron teille: tämä maallinen ruumis, josta te ajattelette niin suuria, että teette sen Hollywoodin mallin mukaiseksi. Se on teille niin rakas, mutta se ei tule olemaan täällä paljoa pidempään. Te muistatte, te olette kuulleet profetian, jonka Herra antoi minulle. Se tulee uppoamaan! Näin on. Huomatkaa! Se tulee uppoamaan, seuratkaa sitä. Hän ei ole koskaan sanonut minulle mitään väärää. Ja haastan kenet hyvänsä sanomaan, jos niin on. En tiedä, milloin tai missä, mutta sen on tapahduttava. Tuomio on peruuttamattomasti sen yllä. Se on mennyttä. Ymmärrättekö?

97   Nyt, huomatkaa tämä. Eläkää Häntä varten ja pitäkää itsenne erossa maailman asioista. Nyt pankaa merkille. Te katselette televisiota, jotkut teistä sisarista. Ja sitten te haluatte sitä tai tätä. Te nuoret naiset, minä tiedän, että te olette nuoria, mutta te olette kristittyjä. Huomaatteko? Te olette erilaisia. Te ette halua olla kuten maailma. Te rakastatte maailmallisia, ettekä ainoastaan te nuoret, vaan jotkut teistä vanhemmistakin. Näettekö, mitä se saa aikaan? Te katselette televisiota, ja sitten te menette ostoksille ja näette noita pieniä jumalattomia vaatekappaleita, joita naiset käyttävät.

Tiedättekö, mitä on tapahtuva tuomion päivänä? Te saatatte olla täysin puhtaita aviomiehiänne kohtaan, mutta tuomiopäivänä teidän on vastattava aviorikoksesta. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Kuka on syyllinen siihen? Te! Ymmärrättekö? Te esiinnyitte noissa shortseissa ja pitkissä housuissa.

Jokin aika sitten eräs nainen sanoi minulle: “Minä en käytä shortseja, veli Branham. Olen kiitollinen siitä Herralle. Minä käytän pitkiä housuja.”

98   Sanoin: “Se on pahempaa, se on pahempaa.” Näin on!

99   Tuskin voitte ostaa kunnon mekkoa naisille nykyään. Eräs nainen sanoi minulle: “Olet kertonut totuuden. Ei niitä ole ostettavissa.” Mutta kuitenkin he yhä myyvät kankaita ja ompelukoneita, ymmärrättehän. Se ei riitä tekosyyksi.

Se osoittaa sen sinulle, sisar. Olen sinun veljesi ja olen Kristuksen palvelija, jonka on vastattava tuomiolla siitä, mitä puhun täällä tänä iltana. Ymmärrätkö? Sinä tulet tuomittavaksi aviorikoksesta, koska Jumalan rakkaus on vuotanut pois sinun sydämestäsi. Sinä voit käydä kirkossa ja tanssia Hengessä sekä puhua kielillä. Ja nämä asiat ovat kyllä hienoja, mutta tämä ei vielä ole sitä. Ei koskaan!

100   Muistatte Raamatun sanovan: “Viimeisinä päivinä on oleva vääriä kristuksia.” Ei vääriä Jeesuksia. He eivät koskaan hyväksyisi sitä. Mutta vääriä kristuksia, vääriä voideltuja. He ovat ehdottomasti Pyhällä Hengellä voideltuja, ja kuitenkin vääriä. Käsitättekö?

101   Sinussa on kolme ihmistä. Ulkopuoli on ruumis. Sinulla on viisi aistia, joilla sinä huolehdit tästä maallisesta kodistasi. Sisällä on henki, jolla on viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, jotka johtavat sitä. Mutta sen sisäpuolella on sielu.

102   Muistakaa sade lankeaa oikeiden ja väärien ylle. Sama sade, joka kasvattaa vehnän, kasvattaa myös rikkaruohon. Näettekö mitä se on? Siemenen sisäpuolella on sen luonne, ja luonne tuo itsensä esiin. Se voi olla samalla pellolla rikkaruohojen kanssa. Vehnä ja rikkaruoho kasvavat yhdessä ja ne iloitsevat samalla lailla sateesta. He lakastuvat yhdessä kärsiessään janoa. Sitten tulee sade, ja rikkaruoho iloitsee yhtä äänekkäästi kuin vehnäkin. Mutta hedelmistään te heidät tunnette. Näettekö?

103   Kristityt, en ehkä koskaan näe teitä uudelleen. On vuosia siitä, kun olin täällä viimeksi, ja voi olla, etten näe teitä uudelleen. Oikaiskaa itsenne Jumalan Sanalla. Katsokaa peiliin.

Kuten eräs pieni maalaispoika kerran. Hän ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Hän tuli tätinsä taloon. Kävellessään portaita ylös hän näki peilin ja pienen pojan peilissä. Hän jatkoi kävelemistään ja katselemistaan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika teki samoin. Ja hän piti sitä silmällä. Hän ei ollut koskaan nähnyt itseään peilistä. Ja tultuaan tarpeeksi lähelle sitä hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Mutta äiti, sehän olen minä.”

104   Miltä te näytätte Jumalan peilissä? Heijastaako se Jumalan tytärtä tai poikaa? Onko sydämessäsi jotakin, joka saa sinut vihaamaan miestä, joka sanoo nämä asiat sinulle, vai tunnetko vetoa sydämessäsi, joka sanoo: “Tiedän tuon miehen olevan oikeassa, koska se on Raamatussa.” Ja nämä ovat ne vitamiinit, jotka on määrätty tätä ruumista varten, joka on määrätty olemaan siellä, se talo, jota tulette tarvitsemaan tullessanne sinne.

105   Nyt muistakaa, me ajattelemme niin paljon tästä ruumiista. Me puemme sitä niin monella tapaa. Me teemme niin monia tarpeettomia asioita, muutoksia ja muutoksia ja muuta sellaista… Ja miksi jokainen tekee niin?

Joku vain aloittaa jotakin. Maalaatte portaanne punaisiksi ja huomaatte Jonesien tekevän samoin. Te vaihdatte Chevroletinne Fordiin, ja he eivät voi kestää sitä. Halutaan olla samanlaisia. Kun kirkkoon tulee joku nainen määrätynlainen hattu päässään, pian on muillakin samanlaiset erikoisesti, jos se sattui olemaan pastorin vaimo. Näettekö, mitä tapahtuu? Tämä on ehdottomasti totta. On aika, kun halutaan olla samanlaisia. Veli, tämän tulisikin olla aika, kun halutaan olla samanlaisia. Kaikki nuo asiat, niillä on tarkoituksensa.

Minä en välitä, sopiiko takkini housujeni kanssa, se on minulle usein vaikeata. Vaimoni tai miniäni tai jonkun muun on sanottava minulle minkälaista solmiota käyttää sen kanssa. Minä en välitä, sopivatko ne ollenkaan yhteen. Minä haluan minun kokemukseni sopivan yhteen Jumalan Sanan kanssa. Sillä tämän kanssa tulen elämään. En tuolla jossakin Jonesien kanssa, vaan siellä kirkkaudessa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa meille. Kyllä, sitä me haluamme!

106   Pysykää poissa siitä kaikesta… Te tiedätte, millainen tämä vanha maallinen majamme on? Tämä ruumis on kuin vanha takki, jota käytätte. Takki, jota kerran käytätte. Mutta nyt teillä on niin paljon parempi, että te ette tarvitse vanhaa enää. Mitä te teette? Te ripustatte sen komeroon, koska teillä nyt on parempi. Parempi takki, joka on ajankohtaisempi kuin tuo käytössä kulunut. Mikä se on? Se on tuo vaate, ja sinä olet sen sisällä.Mitä  mitä tuo vaate vain on tehnyt? Se kantoi sinun kuvaasi. Näettekö? Et tarvitse sitä enää. Olet heittänyt sen pois. Se on riepu.

Ja samoin on tämä vanhan ruumiimmekin laita. Se on kantanut taivaallisen kuvaa. Kuitenkaan se ei ole sinä. Sinä olet ruumiin sisäpuolella. Sinä, Jumalan Henki, on tuon ruumiin sisäpuolella. Ja tämä sisäpuoli saa ulkopuolen alamaiseksi ja on yhtä mieltä Jumalan Sanan kanssa, sinun sisäpuolesi, sinä, sinä itse, sinun olemuksesi.

Tämä ruumis on vanhan takin kaltainen. Ja jonain päivänä, mitä sinä olet tekevä sen kanssa, sillä se on vain vaate vähän aikaa? Tämä ruumis on kuten maallinen vaate. Sinun todellinen ruumiisi, sinun todellinen minuutesi, on tämän vanhan vaatteen sisällä, jota sinä kutsut William Branhamiksi tai Susie Jonekseksi tai joksikin muuksi. Näettekö? Jonain päivänä se on menevä maahan, ja sinä olet vain muisto. Se pannaan hautaan, ja joku kirjoittaa hautakiveen: “Tässä lepää saarnaaja se-ja-se tai John se-ja-se…” Se lepää siellä muistona sinusta. Ihmiset näkevät sinut tässä vain sellaisena, kuin sinä olit. Ja mitä sinä olit, todellinen sinä, oli sen ruumiin sisäpuolella. Vanha takki kantoi ainoastaan taivaallisen kuvaa.

Oi ihmiset, oletteko tehneet varauksenne vaihtaaksenne vaatteenne? Oletteko tehneet varauksenne Taivasta varten? Muistakaa, teillä on oltava varaus. Ette voi päästä sisälle ilman sitä. Puhun nyt nykykielellä. Tiedätte, että jos menette hotelliin ja sanotte: “Minä olisin halunnut…”

107   “Oliko teillä huone varattuna? Olemme pahoillamme, mutta kaikki on varattu.” Jäätte ulos kylmään, koska olitte jättäneet varauksen tekemättä.

Ja jos te tulette elämänne matkan päähän ilman varausta, ei ole ketään vastaanottamassa teitä. Teidän on astuttava pimeään iankaikkisuuteen, jossa on oleva huutoa ja itkua ja valittamista ja hammasten kiristelyä. Teidän on tehtävä varaus, koska ette voi päästä tuohon kaupunkiin ilman sitä. Teillä täytyy olla varaukset päästäksenne tuohon kaupunkiin, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa teitä varten. Muistakaa, että teillä on oltava varaus ja pelastuksen puku yllänne.

108   Minulla on Kirjoitettuna tänne ylös Matteus 22:1-14. Minulla ei ole aikaa lukea sitä, koska on tulossa myöhä. Olen puhunut liian kauan teille. Mutta muistakaa, Kuningas on lähettänyt kutsun ja valmistanut aterian. Hän on teurastanut härkänsä ja syöttiläänsä, ja kaikki on valmiina suurta ateriaa varten. Ja Hän lähetti lähettiläänsä kutsuen monia tulemaan.

Yksi sanoi: “No niin, sinähän tiedät, kaikesta huolimatta, minä kuulun tähän.” ”Ja minulla on tämä.” ”Ja minun on mentävä katsomaan maatilaani”, ja kaikkea muuta sellaista. Ja Hän lähetti lähettiläänsä uudelleen, mutta he pahoinpitelivät heidät. Tällä juutalaisten sukupolvella, jolle Jeesus puhui, oli muuta tehtävää.

Ja sitten lopuksi Hän lähetti heidät sanoen: “Menkää kaduille ja teille kaikkialla ja pakottakaa heitä tulemaan sisälle.” Ja sen jälkeen Hän määräsi talonsa täytettäväksi hääateriaa varten ja siellä tarvittiin vieraita.

Sitten Hän löysi miehen, jolla ei ollut häävaatetta yllään. Hän halusi pitäytyä vanhaan vaatteeseensa. Ja näettekö, mitä Hän sanoi: “Ystäväni, Minä olin kutsunut sinut Minun hääaterialleni ja olen antanut sinulle kutsun tulla…”

109   Jos olette koskaan olleet Itämailla, olen saarnannut siellä monasti, hääaterian vietto siellä tapahtuu vielä samalla tavalla kuin se on aina ennenkin tehty. Ylkä kutsuu niin monta vierasta kuin hän haluaa. Todennäköisesti sinä, veli Kopp, huomioit sen ollessasi Intiassa. Heillä on ainoastaan niin monta vierasta kuin hän, ylkä, kutsuu. Sanokaamme, että hän antaa kutsun kolmellekymmenelle.

Ja yljän on hankittava viitta heille jokaiselle. Sen tähden kun tulet tuon paikan ovelle, siellä on mies, joka tarkistaa sinun kutsukorttisi ja sen jälkeen pukee sinut tuohon viittaan. Jotkut kutsutuista ovat rikkaita ja toiset köyhiä, he eroavat toisistaan, mutta tuossa viitassa he kaikki näyttävät samanlaisilta. He näyttävät samanlaisilta.

Ja niin on teidänkin kaikkien oltava samanlaisia. Siellä ette voi sanoa: “Minä olen täälläkin metodisti”, tai “minä olen täälläkin prespyteeri.” Oi ei! Tällä lailla te ette voi ylipäätänsäkään päästä sinne. Ymmärrättekö?

Teidän on tultava oven kautta. Jeesus sanoi: “Minä olen lammastarhan ovi.”

“Minä olen helluntailainen. Minä olen sitä tai tätä.” Sillä ei ole mitään merkitystä.

Sinun on tultava ovesta. Ja jos te tulette tästä Ovesta, te saatte viitan.

110   Ja Hän sanoi tälle miehelle: “Kuinka sinä pääsit tänne, ystävä?” Näettekö?

Se osoittaa hänen tulleen jotain muuta tietä. Hän tuli ikkunasta tai takaovesta, mutta ei tuon Oven kautta. Sen Oven kautta, josta Jeesus tuli uhraamalla itsensä. Antakaa kaikkenne Jumalalle ja menkää Golgatalle ja tulkaa ristiinnaulituksi Hänen kanssaan ja nouskaa uudelleen pukeutuneena Hänen viittaansa, joka osoittaa, että olette antaneet uhrinne ja kuolleet maailman asioille.

111   Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole teissä. Ymmärrättekö? Jos teissä edelleen on rakkaus maailmaan, haluatte tehdä ja toimia maailman tavalla ja kuitenkin yritätte käydä kirkossa, olette kuin rikkaruoho vehnäpellossa. Voitte huutaa heidän kanssaan ja iloita heidän kanssaan ja olla osalliset kaikista hengellisistä siunauksista.

Te voitte sanoa: “Minä profetoin.” Niin tekivät Kaifas ja Bileamkin. Tämä ei merkitse mitään.

112    Te sanotte: “Minä olen kastettu Pyhällä Hengellä.” Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on ainoastaan väliaikainen lahja sinua varten. Todellinen lahja on teidän sielunne syntyminen Jumalasta, ja tämä tuo teidät Jumalan Sanan luo ja Jumalan tahdon tekemiseen antaen teille kasvun, jota tarvitsette. Sitten te olette Jumalan poika tai tytär, olette Jumalan lapsi. Luonnollisen syntymän tavoin te synnytte Jumalan lapsena, kun näette Sanan sanovan: “Minun on tehtävä tämä. Minun on synnyttävä uudelleen.”

“Minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Ymmärrättekö?

“Olen metodisti, äitinikin oli…” Se oli hyvää äidillesi.

113   “Hyvä, minä olen helluntailainen, minä kuulun…” Jos ette ole Sanan mukaisia, siinä on jotain väärää. Näettekö? Teidän oikea isänne ei ollutkaan Jumala. Teidän sielunne, vaikka se olikin sielunne, ennen kuin siinä oli henki, ei ollut tullut Jumalasta. Se ei alun pitäenkään ollut Jumalan siemen. Teitä on petetty. Te olette vehnäpellossa, mutta tuotatte maailmaa rikkaruohoina, toimien maailman lailla ja rakastaen maailmaa, koska Jumalan rakkaus ei ollut teissä.

114   No niin, on oleva vääriä voideltuja viimeisinä päivinä, ei vääriä Jeesuksia, he eivät hyväksyisi sitä, mutta vääriä voideltuja. He ovat voideltuja. Aivan varmasti! Mutta he ovat anti-Kristus. He ovat Hengellä voideltuja tehden merkkejä ja ihmeitä, kuten Kristuskin teki, mutta eivät ole yhtä Hänen Sanansa kanssa. Ymmärrättekö?

“Moni on tuleva Minun luokseni sinä päivänä sanoen: ‘Herra enkö minä ole profetoinut ja ajanut ulos riivaajia Sinun nimessäsi?’”

Hän on sanova: “Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan edes tuntenut teitä.”

“Minä olin helluntailainen, Herra. Kunnia Jumalalle! Minä huusin ja puhuin kielillä. Laskin käteni sairaiden päälle ja paransin heidät. Ajoin ulos riivaajia.

“Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan tuntenut teitä. “Näettekö, mitä minä tarkoitan?

115   Oi pienet lapset, tunnetteko tarvitsevanne tuota vitamiinia tänä iltana? Siellä on ruumis odottamassa. Siellä on ruumis odottamassa tullakseen vastaan otetuksi. Ihmiset, älkää antako pettää itseänne! Älkää olko petettävissä! Paholainen on pettäjä. Teidän on pukeuduttava häävaatteeseen. Näin on oltava.

116   Nyt me olemme ehtooajassa. Maallinen ruumiimme on nyt häviämässä, ja me valmistaudumme nyt mennäksemme taivaalliseen. Ja nyt me tunnemme Jumalan oudon kutsun mennäksemme tähän suureen Eedeniin. Ja ennen kuin me synnyimme tänne, meidän pieni ruumiimme itki jotakin, mitä sille oli annettava, ja jota ilman me olisimme syntyneet vajavaisina. Jumalan luona ei ole vajavaisuuksia. He ovat kaikki täydellistyneitä Morsiamessa aivan tarkalleen, kuten ylkä oli, Sana ilmoitettuna omassa ajassaan. Jumala suokoon sen tänä iltana, lapset, jokaiselle teistä. On olemassa Taivas, mennäksemme sinne, ja on olemassa Helvetti, pysyäksemme sieltä poissa.

117   Nyt, moni teistä on tietoinen, että Herra on antanut minulle tuhansia näkyjä. Suurin niistä… Minulla oli tapana pelätä kuolemaa. Ja kolme vuotta sitten, olette nähneet Kristillisten Liikemiesten julkaisu nimeltä Ajan esiripun takana. Minä ymmärrän, että voin kuolla ennen aamua. En ehkä koskaan enää näe teitä tämän elämäni aikana. Mutta tämä on totta. En tiedä, mitä se oli, en tiedä voinko kutsua sitä näyksi.

Eräänä aamuna hiljattain, kun olin juuri herännyt. Minulla oli ollut tapaamisia ja olin juuri tullut sisälle, ja vaimoni oli unessa. Kysyin: “Kulta, oletko hereillä?” Hän ei ollut hereillä. Tiesin, että meidän oli noustava ylös lähettääksemme lapset kouluun.

Panin käteni niskan taakse tällä lailla ja sanoin: “No niin, Bill Branham, sinähän tiedät olevasi yli viidenkymmenen? Jos haluat tehdä jotakin Herralle, on parasta, että pidät kiirettä, koska sinulla ei ole kovin paljoa enempää aikaa.” Minä ajattelin: “Toivoisin saavani elää nähdäkseni Herran Jeesuksen tulemisen.”

Minulla oli aina mielikuva siitä, mitä tapahtuisi kuoltuamme. Kuten ottakaamme veli tässä. Hän voisi sanoa: “Hei, sinähän saarnasit minun kirkossani eräänä iltana maan päällä, veli Branham.” Mutta hän olisi henki, ja minä en voisi puristaa hänen kättään, koska hänen kätensä olisi mädäntyneenä siellä haudassa, kuten minunkin. Näin oli minulla tapana ajatella.

118   Mutta tuona aamuna, kun tunsin jotakin tulevan ylitseni, tuntui kuten tavallisesti näyn tullessa. Minä katsoin ja katsoin ja ajattelin: “Mitähän tämä mahtaa olla?” Minä katselin vihreitä kukkuloita, ja kymmeniä tuhansia ja satojatuhansia nuoria naisia tuli kaikkialta minua kohden. Ja he tulivat pitkät hiukset riippuen alhaalla selässä, valkoisissa viitoissa ja paljain jaloin huutaen: “Meidän veljemme!”

119   Ajattelin: “No niin, tämäpä on outoa.” Ja käännyin ja näin itseni ja vaimoni makaamassa siellä vuoteella. Sanoin: “No niin, nyt olen kuollut, sen on täytynyt tapahtua, olen kuollut. Ja ajattelin: “Se on saattanut olla sydänkohtaus, ja nyt olen kuollut. Ja tuolla makaa minun ruumiini.” Näin itseni makaamassa siellä kädet niskan takana tällä lailla aivan kuin olisin ollut kuollut. Ajattelin: “Tuohan ei ole edes kahdenkymmenen jalan päässä minusta.” Ja katselin siellä ja ajattelin: “Tuolla on minun vaimoni, ja siellä oli paitani riippumassa sängyn pylväästä.” Ja ajattelin: “Tässä minä nyt olen.”

120   Katselin ympärilleni uudelleen ja näin näiden naisten tulevan. Ja sitten katsoin tuonne päin ja näin veljien tulevan. Oi, he olivat todellisia. He kaikki näyttivät nuorilta miehiltä. Ja he huusivat: “Kallis veljemme!” Hyvänen aika, en tiennyt mitä ajatella.

121   Ajattelin: “Tämäpä on outoa.” Katsoin itseäni enkä ollut enää vanha mies. Olin nuori. Ajattelin: “Tämäpä on outoa. Mahtaako tämä olla näky?” Puraisin sormeani ja ajattelin: “Ei. Se ei ollut senkaltainen näky, joita minulla on ollut.”

122   Ja sitten jokin alkoi puhua minulle yläpuoleltani sanoen: “Sinut on otettu kansasi tykö.”

Ja minä ajattelin: “Minun kansani? Ovatko kaikki nämä Branhameita?”

123   Hän sanoi: “He ovat sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Ja nämä naiset…

No niin, tehän tiedätte, että minua on aina pidetty naistenvihaajana, mutta minä en ole sellainen. Näettekö, en vain pidä epämoraalisista enkä säädyttömistä naisista, vaan todellisista aidoista sisarista.

124   No niin minulla on joitakin arpia lapsuudestani. Tiedän, että tuolloin tapahtuneet asiat ovat tehneet minusta tällaisen. Mutta uskon sen kaiken olevan Jumalan tekoa muokatakseen minut tätä hetkeä varten. Ymmärrättekö?

125   Minä ajattelen, ettei ole mitään hienompaa kuin todellinen aito sisar. Seuraavaksi paras asia, mitä Jumala on miehelle antanut pelastuksen lisäksi, on hänen vaimonsa. Joten, jos Hän olisi voinut antaa jotakin parempaa, olisi Hän tehnyt sen. Ja sitten näemme, etteivät jotkut heistä edes toimi vaimon lailla. He ovat uskottomia avioliittolupauksellensa, ja sama koskee heidän miehiään. Pitäkää mielessänne, te olette sidottuja toisiinne niin kauan kuin elätte. Minkä Jumala yhdistää maassa, se on yhdistetty myös Taivaassa. Ymmärrättekö?

126   Ja sitten minä näin näiden, kun nämä naiset juoksevat luokseni, he panivat kätensä ympärilleni ja halaten he sanoivat: “Veli.” He olivat naisia, mutta siellä ei voi olla mitään syntiä. Näettekö, he olivat naisia. Meidät on tehty niin, että naisilla on naaraspuoliset rauhaset ja miehillä urospuoliset, mutta se on lisääntymistä varten. Siellä ei tule olemaan näin, he ovat samankaltaisia, vaikka he ovatkin siellä maallisen kuvansa näköisinä. Mutta siellä ei koskaan voi olla syntiä. Te olette kaikki samanlaisia, koska siellä ei enää kasvateta lapsia. Näettekö, millaista se kaikki tulee olemaan?

127   Sitten katsellessani eräät näistä veljistä nostivat minut eräälle paikalle. Kysyin: “Miksi teette tämän?” Hän vastasi: “Maan päällä sinä olit johtaja.” Hän sanoi: “Sinä… Nämä ovat kansaa.”

128   Ja sitten eräs nainen tuli ja sanoi: “Kallis veljemme.” Erittäin kaunis nainen, ja kun hän oli mennyt ohitse, tämä ääni jostakin sanoi: “Etkö muista häntä?”

Sanoin: “En.”

Hän sanoi: “Sinä johdit hänet Kristuksen luo, kun hän oli yli yhdeksänkymmenen. Ymmärrättekö? Te saatatte ymmärtää, miksi hän sanoi: “Kallis veli?”

Kysyin: “Menettekö te…”

He vastasivat: “Ei, me odotamme täällä.”

Sanoin: “Jos kerran olen tullut rajan yli, minä haluan nähdä Jeesuksen.”

Hän sanoi: “Et voi nähdä Häntä nyt. Tämä on paikka, josta Kirjoitukset puhuvat ‘sieluina alttarin alla’. Hän on vähän korkeammalla. Jonakin päivänä Hän on tuleva, ja me tulemme menemään takaisin maan päälle. Täällä me emme syö emmekä juo.

129   Ja kysyin itseltäni: “Tätäkö olen pelännyt?”

Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan sitä, ystävät. Sana ”täydellinen” ei edes kosketa sitä. Ylevää… Ei, en voi löytää englanninkielestä yhtään sanaa, jolla kykenisin kuvailemaan sitä. Se ohittaa kaiken tietämäni. Siellä he olivat, ja siellä ei ollut mitään sairautta eikä surua. Ette voi kuolla ettekä tehdä syntiä. Se oli täydellistäkin täydellisempää. Ystävät, te ette saa kulkea sen ohitse.

130   Muistatte, kuinka minä pienenä poikana näin näyn Helvetistä. Ja te tiedätte, kuinka naiset tänä päivänä, hienot naiset eivät kuitenkaan tekisi niin, maalaavat silmiänsä ja näyttävät sudelta tai joltakin senkaltaiselta. Ja tuota sinistä ainetta silmien alla. Olen nähnyt sen. Ollessani pieni poika minua ammuttiin ja makasin kuolevana sairaalassa. Ja minä tiesin aina, että oli olemassa Jumala.

Muistan ensimmäisen rukoukseni, jota koskaan olen yrittänyt rukoilla, ja ainoa asia, minkä saatoin sanoa… En ole koskaan kertonut tätä aikaisemmin, mutta nyt minusta tuntuu, että kerron sen teille. Minua oli ammuttu ja makasin siellä niityllä kuolevana ja ainoa puolustukseni, jonka saatoin tuoda Jumalalle, oli: “Sinä tiedät, Herra, etten ole koskaan tehnyt aviorikosta.” Näettekö? Pienenä poikana, noin viisitoistavuotiaana, olin yrittänyt elää oikein. Ja sanoin: “Olen elänyt puhtaasti.” Ja se oli kaikki, mitä pystyin sanomaan. Se oli ainoa ansioni, jota saatoin tarjota Hänelle.

131   Ja sitten maatessani siellä, kun tohtori oli mennyt pois luotani, tunsin itseni vajoavan pimeään ikuisuuteen. Minä huusin Isää. “Oi, Isä, auta minua!” Siellä ei ollut isää. “Äiti, auta minua!” Siellä ei ollut äitiä. “Jumala, auta minua!” Siellä ei ollut Jumalaa. Se oli kuin loppumaton hirvittävä painajainen. Sen rinnalla olisi ilo olla polttavassa ja liekehtivässä helvetissä. Ja pudotessani alaspäin ajattelin: “Voi minua!” Ja sitten tulin paikkaan, missä oli savua ja pimeyttä ja sairautta, ja voi miltä se tuntui. Se oli kuolema ylläni.

Ja saatoin nähdä noilla naisilla, jotka tulivat luokseni, olevan tuonkaltaiset maalatut silmät. Muistakaa nyt, se tapahtui noin neljäkymmentä vuotta sitten. He tulivat äännellen: “Oooh, ooh, oooh…”

Sanoin: “Tulenko minä olemaan täällä iankaikkisesti?”

“Iankaikkisesti.”

132   Sanoin: “Oi, Jumala, jos sinä päästät minut täältä pois, en enää koskaan tule häpeämään Sinua. Jumala, ole niin hyvä ja anna minulle mahdollisuus.”

Ja heti sen jälkeen tunsin palaavani takaisin ylös. Ja tohtori oli hälytetty, koska sydämeni löi vain seitsemäntoista kertaa minuutissa. Kaikki vereni oli vuotanut ulos ja makasin omassa veressäni. Ja olen ihmetellyt, tuleeko niin tapahtumaan jonakin päivänä.

133   Noin kaksi vuotta sitten, kun muutin Tucsoniin, olin vaimoni kanssa Penneysin tavaratalossa. Istuin siellä pää kumartuneena odottamassa. Tehän tiedätte, miten kauan naiset tekevät ostoksiaan. Ja rullaportaita pitkin oli tulossa ylös joitakin naisia, joilla oli maalatut silmät ja suuret tukkalaitteet. Tehän tiedätte, millaisia ne ovat. He puhuivat espanjaa. Ja silloin näin tuon näyn uudelleen. Siinä se oli. [Veli Branham kuvailee jälleen tuota ääntä.]

134   Veljeni ja sisareni, sallikaa minun sanoa teille jotakin. Se ehkä kuulostaa hassulta juuri nyt, mutta se on vakava asia. Älkää milloinkaan menkö tuota tietä.

135   Olen saarnannut ympäri maailman, ja minulla on miljoonia ystäviä, mutta vanhana miehenä ja sananpalvelijana tiedän, että minun on seistävä teidän kanssanne tuolla toisella puolella. Tulkaa pois maailman asioista. Jos sinussa on jotakin, joka saa sinut toimimaan niin kuin toimit ennen, silloin maailman asiat vielä ovat sinussa. Muistakaa, silloin te ette ole yksi Jumalan omista. Olette ainoastaan kirkon jäsen. Siihen kutsuun asti, jossa syvyys syvyydelle huutaa. Käsitättekö?

136   Ennen kuin kalalla oli evät selässään, on ensin täytynyt olla vettä, jotta se voisi uida siinä, muutoinhan sillä ei olisi eviä.

Ennen kuin puu kasvoi maan päällä, on täytynyt olla maa, muutoinhan se ei voisi kasvaa siinä. Ei olisi ollut mitään syytä valmistaa puuta ennen maata. Ja ennen kuin voi olla mitään luotua, on oltava Luoja.

137   “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.” Siinä on jotakin, joka sai teidätkin nostamaan kätenne jokin aika sitten, kun te sanoitte: “Haluan lisää Jumalalta.” Näettekö, on tarve jostakin.

Ja jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita ja kuljette maailman tietä, niin te kuoltuannekin tulette menemään tuota tietä. Käsitättekö? Tulkaa ulos! Te olette Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Olkaa oikeita aitoja naisia ja miehiä. Vaeltakaa ja eläkää ja toimikaa, kuten kristittyjen tulee. Muistakaa, että minä olen tapaava teidät tuomiolla näiden sanojeni kanssa. Käsitättekö tämän?

138   Katsokaa peiliin tänä iltana ja kysykää itseltänne: “Mitä tietä minä olen menossa. Onko Jeesus mennyt valmistamaan tuota paikkaa, ruumista, minua varten? Tuo ruumis on täydellinen vaeltaen ohjeiden mukaisesti, sillä se on Jumalan poika tai tytär. Ja minä olen synnytystuskissa täällä syntyäkseni tuohon ruumiiseen siellä. Ja jos minä yhä rakastan maailmaa, se osoittaa minulle, ettei minulla ole ruumista siellä. Silloin en ollutkaan Jumalan siemen. Hän ei olekaan minun Isäni.”

139   Hän sanoi: “Jos te ette kestä kuritusta, ja tämä on sitä, jota te nyt saatte, te olette äpärä-lapsia ettekä Jumalan lapsia.” Eikö se olekin näin? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Sanooko Raamattu tämän? [“Aamen.”]

Jos te ette kestä Jumalan kuritusta, kun näette Raamatun oikaisevan teitä, ja te vain sanotte: “Minä olen kristitty. Tuollaista roskaa minä en halua kuulla.” No niin voitte tehdä, kuten haluatte. Se on varma merkki siitä, että te ette ole Jumalan lapsi.

Mutta todellinen Jumalan lapsi isoaa ja janoaa. Miksi? Jos sydämessänne jokin sanoo teille, että teillä on sisäinen tarve, se osoittaa, että siellä jokin sykkii vetäen teitä. Siellä on tämän ruumiinne kaltainen ruumis. Mihin tarkoitukseen käytätte tätä ruumistanne? Kirkastatteko sillä paholaista, maailmaa ja sen muita, vai onko katseenne suunnattuna Taivaaseen? Tunnette, että siellä ylhäällä on jotakin, joka saa teidät kirkastamaan Jumalaa elämällänne.

Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin kertonut sen teille. Ja minä menen ja valmistan paikan teitä varten ja tulen uudelleen ja otan teidät luokseni, että missä minä olen, siellä tekin voisitte olla.

140   Asiat jotka tulevat olemaan. Nämä asiat, jotka nyt ovat, vain osoittavat niihin asioihin, jotka tulevat olemaan.

141   Rukoilkaamme. Ajattele todella vakavasti kristitty ystäväni. Ajattele todella vakavasti pieni hetki. Olkaamme hetkinen täysin hiljaa ja antakaamme Pyhän Hengen puhua.

Pitkän aikaa sitten Herra Jeesus lähetti minut teidän helluntailaisten luokse. Tässä on yksi pojistanne, josta on tullut pastorinne ja joka sanoo olevansa ”Palvelustehtävän tulos”. Kun hän oli nähnyt Herran Jeesuksen avaavan sokeain silmät ja vesipäiden supistuvan. Minulla on vielä parantamiskokouksia ja olen rukoillut monien hyvin pahasti sairaiden ihmisten puolesta. He ovat parantuneet Herran vastatessa rukoukseen parantamalla sairaat. Mutta te tiedätte, että jotkut noista parantuneista ovat jo kuolleet. Eikä ole väliä sillä, mistä sairaudesta sinä olet parantunut, sinun on kuitenkin kerran kuoltava.

Mutta tuo sielu, kallis veljeni ja kallis sisareni, ettekö ajattelisi sitä nyt? Se on iankaikkinen. Ja jos Jumalan rakkaus ei ole siellä, siellä ei ole mitään vetämässä. Etkö nyt pyytäisi Jumalalta: “Oi Jumala, tee minut uudeksi tänä iltana. Minä rakastan sinua Herra. Minä haluan rakastaa sinua. Jokin sydämessäni sanoo, että minun tulee elää lähempänä Sinua. Minä haluan tulla juuri nyt, Herra, ja tehdä tämän.” Jos tässä rakennuksessa tai ulkopuolella on sellaisia henkilöitä, minä pyydän Kristuksen palvelijana, Jeesuksen Kristuksen nimessä, ettekö voisi kaikkien päiden ollessa kumarrettuina Jumalaa kohden sanoa: “Rakas Jumala, vedä minua lähemmäksi. Minä haluan oikaista itseni kaikessa, mitä Sinun Sanasi sanoo.” Nostakaa kätenne nyt ja olkaa todella rehellisiä.

142   Ajatelkaahan. Saatatte sanoa: “Oi minä olen huutanut Hengessä tai minä olen puhunut kielillä, mutta huomaan jonkin puuttuvan elämästäni. Katsoessani Jumalan Sanan peiliin tiedän, että on olemassa jotakin. Käyn kirkossa, mutta en ole sitä, mitä minun tulisi olla.” Ymmärrättekö?

Nyt, jos voitte katsoa itseänne ja näette, ettette ole sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, ettekä kuitenkaan voi nostaa kättänne, silloin tiedätte, että siellä on jotakin väärin. Äidilläni oli tapana sanoa: “Et voi saada verta nauriista, koska siinä ei ole verta.” Ajatelkaahan todella vakavasti. Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuutenne. Kolme tai neljäkymmentä kättä on ylhäällä tässä pienessä ryhmässä, ja jotkut heistä jopa saarnaajia.

143   Olkaa hyvin kunnioittavia hetkinen. Ja ajatelkaa todella tarkoin. Rakas Jumala, minä voisin kuolla tänä iltana onnettomuudessa. Voisin kuolla sydänkohtaukseen. Jonain aamuna voin tarvita tohtoria ja hänen mitatessa pulssiani, hän kertoisi minulle, että aikani on tullut. Olisin mennyttä. Sitten poski tyynyä vasten sanoisin: “Oi Jumala, oi Jumala:” Sydämenne lyötyä viimeisen kerran, te tulette tuolle suurelle ovelle. Ette voi koskaan selviytyä siitä, ellette ole syntyneet uudelleen Jumalan Hengestä. Ette voi selviytyä, ellei teissä ole jotakin, joka isoaa ja janoaa vaellusta Jumalan kanssa, ellette ole syntyneet Jumalan Hengestä. Näin on oltava. Näettekö sen? Te olette lapsia maassa, maan kohdussa odottaen vielä syntymistänne Jumalan valtakuntaan, sillä Hän on mennyt valmistamaan teille toisen ruumiin, joka on täydellinen ruumis.

Nyt ajatelkaa siis todella syvällisesti ja rukoilkaamme yhdessä.

144   Rakas Jumala, minä tiedän, että tämä on talletettuna Raamatun sivuilla. Me olemme tieteen kautta tietoisia, Herra, tulleet herätetyksi todellisuuteen, ja tiedämme, että jokainen liike, jonka me teemme, kulkee ympäri maailman samanaikaisesti, kun teemme sen. Me ymmärrämme sen televisiosta. Me huomaamme Isä, ettei televisio itse valmista kuvaa, vaan kanavoi nuo värähtelyt tuohon kuvaputkeen, johon kuva tulee. Jopa vaatteittemme värit tulevat näkyviin noiden ilmassa olevien värähtelyjen kautta ja näkyvät ympäri maailman. Mitä sitten tekevät sisaremme tuollaiset vaatteet yllään, toimien tuolla lailla, maalattuine kasvoineen ja katkaistuin hiuksin.

Saarnaajat, jotka ottavat jonkin seminaarin teologian ja miesten sanan, ja tekevät niiden kautta Jumalan käskyt tehottomaksi ihmisille. Perinnäissääntöjensä kautta he sanovat, että riittää, jos he kuuluvat kirkkoon.

Oi, Jumala, huomatkoot he, että tiedekin todistaa jokaisen puhumamme sanan olevan talletettuna, Ja se kaikki alkaa, kun me alamme elämään maan päällä, ja loppuu, kun me kuolemme. Se on talletettuna Jumalan ääninauhalla ja tulee soitettavaksi uudelleen tuomiolla.

Kuinka me voisimme paeta sitä, Jumalan tuomiota, jos tämä asia on tehty selväksi edessämme, ja käännymme siitä pois.

Oi rakas Jumala, nämä sanat eivät koskaan kuole. Ne tulevat esiin tuomion päivänä. Olet nähnyt nuo kohotetut kädet, Isä. Se kaikki on tuleva ilmi tuomiopäivänä. Myöskin heidän sydäntensä ajatukset ovat siellä tuomiopäivänä.

145   Nyt Isä Jumala, Sinun palvelijanasi minä pyydän ja rukoilen, että Sinä otat kaiken väärän pois omiltasi. Vääryys on jotakin, josta tiedämme, että meidän tulisi tehdä se, mutta emme tee. Daavid sanoi: “Jos minun sydämessäni on vääryyttä, ei Jumala vastaa minun rukouksiini.” Minä rukoilen Jumala, että otat pois meidän vääryytemme, sillä Sana on Sinun peilisi, joka näyttää meille, kuinka kaukana olemme siitä, että olisimme Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Isä, minä rukoilen, että sinä teet sen tänä iltana.

146   Ja tee heidän sydämensä alttariksi, koska alttari on täynnä ihmisiä. Tee heidän sydämensä alttariksi juuri siellä, missä he istuvat. Poistukoon maailmallisuus jokaisesta täällä olevasta veljestä ja sisaresta. Ja voikoon tämä elämän alkio, tämä Jumalan alkio, josta olemme juuri puhuneet, tulkoon Jumalalta tulevat ominaisuudet ilmi täällä Jumalan kunniaksi. Jumala, ota maailma pois heistä.

147   En voi rukoilla toisten puolesta, Herra, koska sairaus on kuolemaksi, eikä heissä ole mitään, mikä saisi heidät liikkeelle. Mutta noiden puolesta, jotka voivat liikkua ja tietävät, että se on väärää, puhdista heidän sydämensä ja sielunsa tänä iltana, Isä, ja tulkoot he täytetyiksi Sinun Hengelläsi ja vaeltakoot he Sinun Valossasi.

148   Siunaa tätä rakasta, nuorta, tervettä, vahvannäköistä pastoria täällä, Herra, tätä nuorta miestä, joka kuten hän sanoi, tuli vaikutetuksi nähtyään, mitä Sinä teit. Tämä hieno nuori mies, oi Jumala, sytytä hänen sielunsa tuleen. Suo se, Herra. Olkoon hän todellinen paimen ja ruokkikoon hän jatkuvasti sitä laumaa, jota Pyhä Henki on pannut hänet kaitsemaan. Suo se, Herra. Älköön hän kääntykö oikealle tai vasemmalle, ei minkäänlaisiin uskontunnustuksiin, vaan lähteköön hänen suustaan ainoastaan väärentämätön Jumalan Sana. Siunaa häntä ja hänen rakkaitaan, Jumala, sekä hänen pientä seurakuntaansa täällä. Ole heidän kaikkien kanssa, Isä.

149   Jätän tämän sinulle, Isä. Siemen on kylvetty. Pudotkoon se tuon siemenen päälle, joka on määrätty elämään, ja kasvakoon heistä voimakkaita kristittyjä tähän seurakuntaan ja niihin toisiin, joista he tulevat. Suo se, Herra. Jätän sen Sinulle Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

Ja Isä: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi. Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”

150   Näin hetki sitten erään hermostuneen naisen kulkevan ovesta. Oi Jumala, ne suuret asiat, jotka Sinä olet tehnyt hänen perheessään. Kuinka Sinä olet tuonut ilmi itsesi. Rukoilen, Herra, tämän naisen puolesta. Ota pois kaikki asiat, jotka ovat hänen menneisyydessään, ja paranna hänet tänä iltana. Teethän sen, Herra? Ota hänet itsellesi.

151   Näen nämä pienet lapset istumassa täällä, Herra, jotka tarvitsevat parantamista. Rukoilen, että sinä parannat heidät, Isä, suo se. Tulkoon Sinun suuri parantava voimasi ja parantakoon meidän sielumme sekä ruumiimme.

152   Ja nyt te, jotka olette täällä sisällä tai ulkopuolella ja jotka tarvitsette parantumista, pyydän teitä nostamaan kätenne ja sanovan: “Minä tarvitsen parantumista, veli Branham,” Näyttää kuin jokaisella olisi tarve. Hyvä on. Jos uskotte minun olevan Kristuksen palvelijan, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laskekaa nyt kätenne toinen toistenne päälle, te kaikki, jotka nostitte kätenne, sisällä tai ulkona. Te nostitte kätenne osoittaaksenne, että uskotte Jumalaan.

Jeesus Kristus sanoi viimeisessä käskyssään seurakunnalle: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Ja joka ei usko, tulee tuomittavaksi. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä, jos he ottavat käsin käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. Ja jos he laskevat kätensä sairaiden ylle, ne tulevat paranemaan.” Jeesus sanoi tämän. Muistakaa, se on Hänen sanansa! Näin täytyy olla! Hän ei olisi sanonut sitä ilman, että jotkut tulisivat sen uskomaan ja vastaanottamaan Sanan.

152a Samoin kuin Marian kohtu saattoi vastaanottaa siemenen: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Samoin kuin palmun tai tammen luomisessa Hänen Sanansa teki sen.

Sana voi painua sinun sydämeesi juuri nyt. “Minä olen uskovainen, Herra. Tämä mies tai nainen, jonka yllä käteni on, hän kärsii. En rukoile itseni puolesta, koska hän rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestansa. Oi Jumala, paranna hänet. Me olemme kokoontuneet yhteen uskovina. Meille on juuri opetettu, että me vaelsimme Kristuksen kanssa, Hänen ollessaan maan päällä, koska me olemme osa Hänen Sanastansa. Me kärsimme Hänen kanssaan, me vuodatimme veremme Hänen kanssaan, me kuolimme Hänen kanssaan, meidät haudattiin Hänen kanssaan, me ylösnousimme Hänen kanssaan, ja nyt me olemme taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Suuri kuningas on täällä keskellämme. Minä olen Kuninkaan poika tai tytär, ja minun käteni on Kuninkaan pojan tai tyttären yllä, joka rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestaan. Nyt, Herra, vastaa rukoukseeni ja paranna tämä Jumalan poika tai tytär.

Rukoilkaamme yhdessä nyt toinen toisemme puolesta.

153   Herra Jeesus, me tulemme nöyrinä tunnustaen vääryytemme. Me tunnustamme ansainneemme sairautemme, kuoleman ja murheemme, mutta me vastaanotamme Sinun sovitustyösi meidän syntiemme ja sairauksiemme edestä. Ja tänä iltana nämä Jumalan pojat ja tyttäret ovat täällä tulleet Jumalan Sanan oikaisemiksi ja kohottaen kätensä osoittavat haluavansa läheisempää vaellusta Sinun kanssasi. Nyt he ovat laskeneet kätensä toinen toisensa ylle, koska he uskovat, että Sinun Sanasi on totuus. He uskovat, että me nyt olemme ylösnousseet Kristuksen kanssa ja olemme nyt taivaallisissa Hänen kanssaan. Heidän kätensä ovat toistensa yllä ja he rukoilevat toinen toisensa puolesta.

Sinä olet sanonut, että uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa vikanne toinen toisillenne ja rukoilkaa toinen toisenne puolesta, että parantuisitte. Sillä vanhurskaan rukous saa paljon aikaan, kun se on harras. Oi Iankaikkinen Jumala, kuule palvelijasi rukous.

On myös kirjoitettu: “Jos minun nimiini otetut ihmiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan, niin Minä kuulen taivaasta.” Oi, Jumala, kuule lastesi rukous tänä iltana taivaasta. Lähetä Pyhä Henkesi tämän kuulijakunnan ylle väkevän tuulispään tavoin.

154   Tuomme nyt nämä ihmiset Jumalan eteen. Saatana, sinut on voitettu. Sinä olet hävinnyt. Jeesus Kristus voitti sinut Golgatalla. Sinulla ei ole valtaa. Sinä olet pettäjä. Me paljastamme sinut tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen nimessä tule ulos näistä ihmisistä, vapautukoot he sairauksista ja taudeista Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

155   Hallelujaa! Tunnetteko Jumalan läsnäolon, ja että rukouksiinne on vastattu? Uskotteko Jumalan vastanneen naapurienne rukoukseen? Kuinka moni uskoo sen, nostakoon ylös kätensä? [Seurakunta iloitsee.] Siinä sen näette! Oi, kuinka ihmeellistä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,

Kätenne ylhäällä laulakaa se nyt Hänelle koko sydämestänne.

Koska Hän ensin rakasti minua,

Tarkoitatteko sitä koko sydämestänne nyt?

156   Kuinka monesta teistä tuntuu, että Jumala on antanut anteeksi kaikki nuo väärät asiat, joita olette tehneet? Ja nyt tästä illasta alkaen: “Oi Jumalan Karitsa, minä lupaan vaeltaa oikein. Kristittynä haluan vaeltaa tämän nimen kunniaksi, jolla minua kutsutaan. Kristuksen kaltaisena. Nostan ylös käteni, Jumala ja pyhitän itseni Sinulle uudelleen tänä iltana. Minä tulen vaeltamaan Valossa.” Aamen!

Me vaellamme valossa,
Kauniissa Valossa,
Tule sinne missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa,
Se on niin kaunis Valo.
Se tulee sieltä missä armon
Kastepisarat ovat kirkkaat.

Jonne Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät ja julistakaa
Jeesus, maailman Valo,
Totuus ja armo Hänen nimessään,
Jeesus, maailman Valo

Mitä me sitten teemme?

Me vaellamme Valossa;
Niin kauniissa Valossa;
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Oi, ettekö tunne tulleenne puhdistetuiksi. Tuntuuko teistä hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, puristakaamme toistemme käsiä, kun me laulamme uudelleen.

Me vaellamme Valossa,
Niin kauniissa Valossa
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Sulkekaamme nyt silmämme ja hyräilkäämme se. [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräilemään laulua Maailman valo.] Me toimimme lasten tavalla, me olemme lapsia.

Oi se on niin kaunis Valo,
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat,
Oi, loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Uskoni katsoo Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,

Sulkekaa nyt silmänne ja laulakaa se palvoen Hengessä.

Jumalallinen Pelastaja!
Kuule nyt minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Anna minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!
Kun elämän pimeitä sokkeloita kuljen,
Ja suru ympärilläni on,
Oi, ole sinä minun Oppaani,
Muuta pimeys päiväksi,
Pyyhi pois surun kyyneleet,
Äläkä anna minun koskaan harhailla Sinun luotasi pois.

157   Oi, te tiedätte minun olevan sellainen vanhanaikainen kaveri. Minun mielestäni tämä voittaa kaikki nuo nykyaikaiset rock’n’roll musiikit miljoonakertaisesti. Noiden vanhojen runoilijoiden kirjoittaessa näitä lauluja, Pyhä Henki tarttui tuohon kynään ja kirjoitti. Oi niin, mieleeni tulee Eddie Pruitt ja Fanny Crosby ja muut heistä.

Älä kulje ohitseni, Oi hellä Pelastaja,
Kuule minun nöyrää huutoani.

158   Kerran he yrittivät saada Fanny Crosbyä kirjoittamaan maailmallisia lauluja, mutta hän ei myynyt esikoisoikeuttaan, kuten helluntailainen Elvis Presley teki Cadillacien vuoksi. Hän sanoi: “Minä en tekisi sitä mistään hinnasta.”

He sanoivat hänelle: “Sinähän olet sokea. Kuinka luulet tuntevasi Hänet, kun tulet Taivaaseen?”

Hän kääntyi ympäri saaden innoituksen ja sanoi:

Minä tulen tuntemaan Hänet, minä tulen tuntemaan Hänet,
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet, (Kuinka?)
Naulanjäljistä Hänen Käsissään.

Toisin sanoen: “Jos en näe Häntä, tulen koskettamaan Hänen käsiään.”

Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet,
Naulanjaljistä Hänen käsissään.

159   Eikö se saakin teidät rakastamaan Häntä? Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille. “Ja jos minä menen ja valmistan paikan, Minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni.”

160   Pienet lapset nyt synnytystuskissanne, totelkaa Jumalan käskyjä. Jos joku ei vielä ole kastettu, vesi on oleva valmiina. Jos olette seurakunnan jäsen, tai mitä hyvänsä haluatte tehdä tai olette tekemässä, jos teitä ei vielä ole kastettu Pyhällä Hengellä, voitte vastaanottaa sen tänä iltana. Ettekö uskokin niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

161   Te sanotte: “veli Branham, on myöhäistä, ja sinä olet saarnannut liian pitkään.”

Paavali kerran saarnasi koko yön tämän kaltaista Sanomaa, ja siellä oli tuo nuori mies, joka putosi ja kuoli. Mutta Paavali oli niin voideltu tämänkaltaisella Sanomalla, että Hän laski ruumiinsa hänen ylleen, ja elämä palasi häneen takaisin. Hän on yhä Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laulakaamme vielä kerran, kätemme kohotettuina Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä.

Missä on pianisti? Olisitko hyvä ja tulisit antamaan meille sävelen, sisar.

Kuinka moni rakastaa Häntä? Nostakaa nyt kätenne ja sanokaa: “Minä todella rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä koko sydämestäni. Minä rakastan Häntä.”

162   Laulakaamme se nyt Jumalan kunniaksi silmämme suljettuina ja kätemme kohotettuina Taivasta kohden: “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä.” Palvokaamme Häntä. Tällaisen leikkaavan ja repivän saarnan jälkeen tämä on Jumalan parantavaa balsamia. Gileadissa on balsamia sieluja varten. Laulakaamme se nyt. Antaisitteko sävelen siihen.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

163   “Ja tästä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun teillä on rakkaus toisianne kohtaan.” Näin on oikein. Jos me emme voi rakastaa toisiamme, jotka me näemme, kuinka voisimme rakastaa Jumalaa, jota emme näe.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,

164   [Veli Branham puhuu puhujankorokkeella olevalle veljelle.] Jumala siunatkoon sinua. [Veli sanoo: “Täällä olo on suuri Taivaasta annettu kunnia.”] Kiitos, veljeni. [“Se oli tosi hienoa.”] Nyt, luulen, että seurakunta, kaikki, tulivat vahvistetuiksi, vai mitä? [“Kyllä. Todella.”] Jumala siunatkoon sinua, veli Boone. Annan seurakunnan sinulle. Jumala siunatkoon sinua.

65-1204 YLÖSTEMPAUS (Rapture, The), Yuma, Arizona, USA, 4.12.1965

FIN

65-1204 YLÖSTEMPAUS
(Rapture, The)
Yuma, Arizona, USA, 4.12.1965

1       Osasto täällä Yumassa, on suuri etuoikeus saada tämä kutsu tulla jälleen takaisin Yumaan. Meillä oli täällä viime kerralla ihmeellistä aikaa, ja sitten kun tiesin tulevani jälleen takaisin, minusta tuntui todella hyvältä. Saada kuulla nämä hienot todistukset näiltä ihmisiltä, se aivan kuin työntäisi teitä eteenpäin hieman.

2       Billy kertoi minulle, että tuo Las Vegasista tullut veli, joka halusi kokousta sinne, on täällä. Mene tapaamaan Billyä välittömästi tämän kokouksen jälkeen. Hän sanoo, että meillä on heti tammikuussa, juuri ennen Phoenixin kokouksia, aikaa sujahtaa käymään siellä ja tulla Las Vegasiin. Ja me olemmekin aina halunneet päästä sinne.

Uskon, että veli Art Wilsonilla oli tapana asua siellä pitkän aikaa sitten, ja hän saattaa yhä olla siellä. Hän pyysi minua tulemaan, hän ja sisar Wilson. Enkä saanut siihen tilaisuutta, joten ehkä tämä tulee olemaan aika, jolloin voin tulla.

3       Ota yhteyttä Billy Pauliin tai veli Roy Bordersiin, uskon hänen olevan täällä jossakin. Joku sanoi veli Royn olevan täällä, veli Pearry, Lee tai joku heistä, kykenee sanomaan sen sinulle ja sopimaan tulopäivästä.

4       No niin, tapasin monia sanapalvelijoita täällä hetki sitten ja olen hyvin onnellinen tavatessani veljiäni. Toivoisin, että minulla olisi aikaa mennä kotiin kanssanne, koska tiedän, että teillä on paras kokki, mitä maassa on. Se on hienoa. Ja minä…

5       Veli Pearryllä on nyt jo kaksi asiaa itseään vastaan tänä iltana: ensimmäiseksi hän katkaisi tuon mikrofoonin pois päältä siellä. Sinua pidetään syyllisenä siihen, veli Pearry. En usko, että todella olit syyllinen, mutta sinä… Joku valmistautui puhumaan. Se herätti hilpeyttä.

6       Ja sitten toisen kerran puhuessaan veli Collinsille ja joillekin heistä, hän sanoi: “Päivällinen oli hyvä, mutta”, hän sanoi, “sanon teille, että tuon miehen täytyy olla espanjalainen tai meksikolainen tai jotakin sellaista. Se oli väkevintä pippuria, mitä koskaan olen maistanut!”, ja niin edelleen sillä tavalla, ja hän oli puhumassa itse kokille.

Hän sanoi: “Minä olen kokki.”

7       Sellainen on Texas. Me tulemme panemaan hänet järjestykseen täällä Arizonassa, jos hän vaan viipyy täällä, vai mitä?

8       On todella mukava olla täällä. Ja oletan, että nuo asiat eivät kuulosta pilalta vaan huumorintajulta. Ja Herralla itselläänkin oli huumorintajua, tiedättehän. Hän sanoi: “Herodes”, menkää sanomaan sille ketulle, näettekö, “tänään Minä ajan ulos, ajan ulos perkeleitä, huomenna olen tehty täydelliseksi.” Niinpä jos Hänellä oli huumorintajua, niin en usko sen meitäkään vahingoittavan, silloin tällöin.

9       Ja nyt, on hieman myöhä. Ja tavallisesti minä saarnaan noin neljä tuntia. Niinpä kohteliaisuudesta veljeä ja sisarta kohtaan täällä alaosastossa, me lyhennämme sitä paljon tänä iltana.

Ja juuri.. Sanoin Terrylle… Sanoin…

Hän sanoi: “Mitä… Panemmeko päälle kahden tunnin nauhan?”

10   Minä sanoin: “Ei, Terry. Nämä ovat juhlapäivälliset.” Minä sanoin: “Tulen puhumaan ihmisille vain noin kolmekymmentä, neljäkymmentä minuuttia jostakin.” Tai ainakin yritän, joka kerta, tietäen sen.

11   Kun olin pieni poika, ihmisillä oli tapana tulla kuuntelemaan minua, koska olin vain poika-saarnaaja. Olin vain nuori mies. Ja he sanoivat: “No niin, Billy Branham, tiedättehän, joka ei lapsena käynyt koulua eikä saanut sivistystä.” Ja he tulivat kuulemaan murteellisia sanojani, Kentuckyn englantiani, ja niin he… sanoessani “hits”, “hain’ts” ja “totes” ja “carry”.

Kuten yhdessä kokouksista täällä äskettäin he sanoivat: “Nouskaamme kaikki seisomaan ja laulakaamme Kansallislaulu.”

12   Ja minä nousin seisomaan ja sanoin: “Vanha Kentuckyn kotini, siellä kaukana.” Se oli ainoa kansakunta, josta olin tietoinen, joten niin pitkälle kuin minusta oli kysymys, se oli Kansallislaulu.

13   Niinpä nyt, tultuanne vanhemmaksi, täytyy teillä olla jotakin enemmän kuin se. Katsokaahan, meidän tulee… Niin kuin Paavali sanoi: “Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja ajattelin kuin lapsi.” Te toimitte kuin lapsi, mutta kasvaessanne vanhemmaksi, te alatte ottaa ensiaskeleitanne, horjutte ja kaadutte ja nousette ylös ja yritätte uudestaan. Ja sitten, jonkin ajan kuluttua, te osaatte kävellä suoraan. Ja niin meidän täytyy tehdä ristin sotilaina. Nyt on aika kävellä suoralinjaisesti, suoraan tuota valtatietä kirkkauteen.

14   Minä uskon, että me elämme tämän maailman historian loppunäytöksissä. Minä totisesti uskon, että Herran tulemus on lähempänä, kuin me ehkä luulemmekaan. Niinpä nyt, vain noin kolmeksikymmeneksi minuutiksi ajastanne, haluaisin kiinnittää huomionne Kirjoitukseen, jota haluan käyttää tekstinä, ja haluan myös viitata joihinkin muihin Kirjoituksiin täällä.

Istuessani kotona hiljattain ajattelin tätä aihetta. Sitten ajattelin: “Enpä tiedä, puhua kaikesta tästä Kirjoituksesta. Tulen ottamaan vain osan siitä näitä tämän kaltaisia pieniä lyhyitä kokouksia varten, joka meillä on tänä iltana.” Haluan sanoa yhden asian sillä aikaa, kun etsitte esiin Psalmin 27, josta haluan lukea viisi ensimmäistä jaetta.

15   Haluaisin sanoa tämän koskien näitä Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastoja.

Veli Pearry puhui jotakin koskien kirjoja ja niin edelleen, näitä uusia kirjoja, joita heillä on. Kuinka monet muistavat, kun meillä oli ääninauha ja saarnasimme siitä täällä Phoenixissa yhdessä konventeista Miehet, mikä aika nyt on?” No niin, se oli alku tuolle kirjalle, näettehän, kun tämä tapahtui.

16   On tapahtunut aivan liian paljon yliluonnollisia vahvistuksia Jumalan tämän hetken kirjoitetulle Sanalle, niin ettei jotakin nyt olisi lähestymässä meitä. Me olemme juuri… Se on liian todellista. Katsokaahan, ne asiat, joita te… Te olisitte ällistyneitä, jos vain tietäisitte, mitä todella on tapahtumassa. Monet teistä vieraista ehkä kuulette näiden miesten nousevan ylös ja tekevän näitä huomautuksia koskien tämän hetken Sanomaa ja niin edelleen. Se, mistä he puhuvat, on Jumalan lupaus tälle hetkelle siitä, mitä Hän lupasi tehdä. Ja me näemme Hänen Kirjoituksensa vahvistavan aivan tarkalleen, mitä Hän on luvannut tehdä. Ennalta kerrottu tapahtuen aivan tarkalleen, täydellisesti joka kerta, koska se on Jumala, joka sanoo sen.

17   Jos joku mies, en välitä siitä kuka hän olisi, yrittäisi ennustaa jotakin sen kaltaista. Olisi yksi mahdollisuus miljoonasta, että tuon miehen kertoma asia tapahtuisi, ja sitten jonakin tiettynä aikana, se olisi yksi kymmenestä miljoonasta. Sitten paikka, jossa se tulisi tapahtumaan, mahdollisuudet olisivat noin yksi sadasta miljoonasta.

Ja miksi se tapahtuu ja millä tavalla ja niin edelleen, se ei ole arvattavissa. Kun me näemme sen tapahtuvan niin täydellisesti joka kerta, silloin se on Jumala.

Sitten menemme suoraan takaisin Kirjoituksiin. Se voi näyttää meistä oudolta, mutta me menemme suoraan takaisin Kirjoituksiin tietämättä edes minne mennä, ja Pyhä Henki tuo sen esiin ja vain pannen koko Sanan yhteen muodostaen kuvan ja osoittaen meille juuri sen hetken, jossa me elämme. Me muutumme ajanjaksosta toiseen.

18   Me olemme nurkkauksessa. On helppoa, kun joku kääntää nurkan, kun muurari kääntää nurkan. Aloittaa, jokainen voi muurata tiiliä samaan riviin, aivan niin kuin tietyt kirkkokunnat alkavat mennä eteenpäin samaa riviä, ja sehän sopii, mutta kun te tulette noihin nurkkiin, joissa teidän on käännyttävä toiseen suuntaan.

No niin, Jumala ei ole rakentamassa mitään seinää. Hän rakentaa rakennusta. Ymmärrättekö? Ja siinä on monia leikkauksia ja käännöksiä, jotka Hän on ennustanut täällä Raamatussa. Ja ne ovat nuo käännökset. Kuka tahansa voi yrittää tehdä käännöstä, mutta sen täytyy olla piirustuksen mukaisesti. Jos se ei ole, se täytyy repiä alas uudestaan.

19   Niinpä me ylistämme Jumalaa Hänen hyvyydestänsä ja yhdessäolosta teidän ihmisten keskuudessa ja niistä avoimista ovista, jotka Herra on antanut meille. Ja näiden Liikemiesten kautta… Olen aina sanonut, että en usko… Minä uskon ihmisiin kirkkokunnissa, mutta minulla ei ole paljoakaan aikaa kirkkokunnille, koska jokainen rakentaa aitoja ympärilleen ja…

20   Ja se on aivan kuin… Uskon veli Davidilla olleen tapana sanoa, koskien sitä, kuinka hän kasvatti ankkoja, hän sanoi veden joessa nousseen, ja jokainen ankka, tiedättehän, halusi olla yhteydessä toistensa kanssa eivätkä ne voineet tehdä sitä, koska ne olivat aitausten sisällä. Mutta kun veden pinta oli noussut tarpeeksi korkealle, kelluivat ankat ulos aitauksistaan.

Niinpä uskon, että sillä tavalla se tapahtuu. Vesi nousee, näettehän, ja me voimme päästä ulos aitauksista ja seurustella toistemme kanssa, tiedättehän. Meillä voi olla todellinen Kristuksen rakkaus sydämissämme.

21   Ja tämä Täyden Evankeliumin Liikemiehet on ollut keidas minulle, koska monesti… Minulla on kokouksissani veljiä, hienoja veljiä, arvelen tavanneeni heitä jokaisesta kirkkokunnasta, presbyteerejä, luterilaisia, baptisteja, helluntailaisia, erityyppisiä helluntailaisia, Jumalan Kirkosta, nasarealaisista, Pyhyyden Pyhiinvaeltajista, hienoja veljiä kaikkialla. Mutta monasti he eivät voi vastaanottaa minua yhteisöönsä, koska… Näettekö? Ei niin, etteivätkö he uskoisi sitä, mutta katsokaahan, se tulisi leikkaamaan heidät pois kirkkokunnastansa. Ja kun te teette sen, niin siinä sitä ollaan.

22   Täällä hiljattain eräs metodistiveli tuli luokseni. En sano hänen nimeänsä, hän on hieno mies. Hän oli kirjoittamassa väitöskirjaa Jumalallisesta Parantamisesta, ja hän tuli luokseni vähän keskustelemaan. Me istuuduimme ja puhelimme hetken. Ja hän sanoi: “Ainoa asia, mitä meillä on sinua vastaan, on se, että sinä riiput noiden helluntailaisten ympärillä koko ajan.”

Minä sanoin: “Tulkoon sitten metodistikirkko tukemaan sitä, niin kyllä minä tulen.”

Se oli eri asia, näettehän? Hän sanoi: “Minä en ole metodistikirkko. Minä vain kuulun heidän joukkoonsa.”

23   Minä sanoin: “Siinäpä se!” Näettekö? “Helluntailaiset ovat avanneet ovensa.” Ja niin monen luo heistä, jotka tahtovat avata ovensa, me olemme valmiit tulemaan.

Aivan niin kuin Hän sanoi Ilmestyskirjan 3. Luvussa: “Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku tahtoo avata oven, tulen Minä sisälle ja aterioin hänen kanssaan.” Ja se oli Jeesus. Tiesin aina, että se oli Kristus. Ja Hän on Sana. Se on totta. Hän on Sana.

24   Ja niinpä Täyden Evankeliumin Liikemiehet on ollut keidas, missä me olemme voineet tulla yhteen. Mitkään seurakunnat eivät tue sitä. He ovat kaikki vain miehiä eri seurakunnista, ja me tulemme yhteen ympäri maailman, kaikkialla.

25   Ja minä olen auttanut perustamaan monia, monia, monia Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastoja kautta koko maailman. Olen kiitollinen tilaisuudesta, joka annettiin minulle. Siellä Liikemiehet kustantavat sen, ja silloin kaikki seurakunnat tahtovat tulla.

Mutta sitten en koskaan halua yrittää vetää ketään pois seurakunnastaan. Pysykää vain omassa seurakunnassanne ja levittäkää Valoa. Näettekö? Olkaa todellinen kristitty. Pastorinne tulee arvostamaan teitä. Todellinen, uskollinen, aito pyhä, kuka tahansa, joka uskoo Jumalaan, tulee arvostamaan sen kaltaista henkilöä. Kyllä!

26   No niin, kiitän tätä veljeä täällä ja hänen vaimoaan ja tätä osastoa täällä tästä tilaisuudesta. Ja voikoon tämä osasto kasvaa. Levätköön Jumalan siunaukset sen yllä, ja olkoon se työkalu Jumalan käsissä pelastamaan satoja ja satoja ihmisiä ennen Herran tulemusta. Ja kaikkia muita teistä, jotka edustatte täällä muita osastoja.

27   Psalmien kirjassa, no niin, haluan puhua eräästä todella oudosta aiheesta tänä iltana vain pienen hetken. Minulla on joitakin Kirjoituksia kirjoitettuna muistiin täällä ja ajattelin, että ehkä… Tänä iltana aikomukseni oli puhua jostakin toisesta asiasta, mutta näin, ettei aika riittäisi, enkä halunnut viipyä niin pitkään, joten käännyin tänne ja otin toisen Kirjoituksen. Ja haluan puhua aiheesta Ylöstempaus. Ymmärrättekö?

28   No niin, me uskomme, että tulee olemaan ylöstempaus. Kaikki kristityt uskovat sen. Kaikki raamatunlukijat uskovat, että tulee olemaan ylöstempaus.

29   Ja nyt, lukeaksemme taustaksi, me luemme Psalmista 25, tarkoitan, suokaa anteeksi, Psalmista 27 jakeet 1-5.

HERRA on minun valoni ja minun pelastukseni; ketä minä pelkäisin? HERRA on minun elämäni voima; kenestä olisin peloissani?

Kun paha, minun viholliseni ja vihamieheni, tulivat kimppuuni syömään lihaani, he kompastuivat ja kaatuivat.

Vaikka sotajoukko leiriytyisi minua vastaan, minun sydämeni ei pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siitä huolimatta olen varma.

Yhtä asiaa olen halunnut HERRALTA, sitä minä etsin; että voisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät katsellakseni HERRAN kauneutta ja tutkistellakseni hänen temppelissänsä.

Sillä vaikeuden ajassa hän kätkee minut telttakatokseensa: hänen majansa salaisuudessa hän kätkee minut; hän asettaa minut kalliolle.

Lisätköön Herra siunauksensa tälle Sanansa lukemiselle.

30   Nyt tänään, puhuttaessa tästä aiheesta… Ja jotkut teistä voivat ottaa sen erilaiselta kannalta kuin minä sen otan, mutta kuinka monet täällä uskovat Raamatun opettavan, että tulee olemaan Seurakunnan ylöstempaus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä, tietenkin! Se on totta, todella, seurakunnan poistempaaminen. Olette sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, tai kuka sitten olettekin, helluntailainen, tulee olemaan poistempaaminen.

31   Ja uskon, että puhuessani en yritä tulla tänne vain sanoakseni jotakin, jonka ajattelen miellyttävän ihmisiä. En ole koskaan syyllistynyt siihen. Haluan tulla tänne ja sanoa jotakin juuri niin kuin tunnen johdatusta sanoa se. Jotakin, jonka uskon olevan avuksi teille. Jotakin, joka edistäisi kokemustanne Jumalan kanssa, jos olette kristitty, ja jos ette ole kristitty, saamaan teidät niin häpeämään itseänne, että haluatte tulla kristityksi. Ja sen mukaisesti olen aina yrittänyt johtaa ajatuksiani, niin kuin Herra on minua johdattanut.

32   No niin, meitä on varoitettu, että tätä oppia tultaisiin viimeisissä päivissä pilkkaamaan. Jos haluatte… Lukekaamme siitä hetken. Se on 2. Pietarin kirjeen 3 luku, jakeet 3 ja 4. Katsokaamme, josko tämä on oikein.

Tietäen tämän ensin, että on tuleva viimeisissä päivissä pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan,

Ja sanovat: Missä on hänen tulemuksensa lupaus? Sillä siitä asti kun isät ovat nukkuneet pois, kaikki asiat ovat jatkuneet, niin kuin ne ovat olleet luomakunnan alusta.

Sillä tästä he mielellään [kernaasti] ovat tietämättömiä, että Jumalan sanalla taivaat olivat vanhastaan voimassa, ja maa pistäen esiin vedestä ja seisten vedessä:

Jolla maailma, joka silloin oli, vedellä peittäen tuhoutui:

33   No niin, me näemme syyn, miksi tähän aiheeseen suhtaudutaan niin kevyesti. Se johtuu siitä, että profeetta tässä sanoi, että näissä viimeisissä päivissä nämä pilkkaajat tulisivat sanomaan näitä asioita. Näettekö? Se on ennustettu. Se on syy miksi ihmiset toimivat tänään sillä tavalla kuin toimivat. Tehän varmasti voitte odottaakin sitä, koska Raamattu on sanonut: “Viimeisissä päivissä he tulisivat olemaan itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja halveksivat niitä, jotka ovat hyviä, omaavat jumalisuuden muodon, mutta kieltävät sen voiman; sen kaltaisista kääntykää pois.” Voimmeko me odottaa näkevämme Totuuden jäljittelyä? Tietenkin!

34   Kun Mooses meni alas Egyptiin vapauttamaan Israelin lapsia, hänellä oli kädessään vahvistuksena vain keppi, ja Taivaan Jumala takanaan hän teki ihmeen. Siellä tulivat jäljittelijät hänen jäljessään tehden saman asian kuin hänkin teki. Näettekö? No niin, he tulivat perässä sen jälkeen, kun hän teki sen ensin. He tulivat vasta sen jälkeen, koska he jäljittelivät sitä, mitä hän teki. He jäljittelivät alkuperäistä. Me huomaamme sen.

Ja nyt te sanotte: “Mutta sehän tapahtui Mooseksen päivinä.”

Mutta sama Kirjoitus sanoo, että he tulisivat uudestaan viimeisissä päivissä. “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämä miehet, joilla on kelpaamaton mieli koskien Totuutta.” Näettekö? Jäljittelyjä, kaiken kaltaisia asioita järkyttämään ihmisiä. Ja sitten, jos…

35   Tämä ylöstempaus, joka tulee tapahtumaan, ja mitä tahansa Jumalalla on varattuna Sanassansa, tulee aina esiin jotakin järkyttämään Sitä, jos he vain pystyvät siihen. Saatanan tarkoitus on tehdä niin.

36   Niin kuin tämä veli täällä sieltä Las Vegasista sanoi: “Saatana”, hän sanoi, “maailma on hänen valta-alueensa, ja se siellä hänen päämajansa.”

Minä tiedän, että Saatana on tämän maailman jumala. Hänellä on hallinnassaan jokainen kansakunta Taivaan alla. Tarkalleen! Tämä maailma kuuluu Saatanalle. Mutta Jeesus tulee ottamaan sen hallintaansa. Saatana tarjosi sitä Hänelle kerran, ja Hän kieltäytyi siitä, koska Hän tiesi olevansa sen perillinen tulevina aikoina.

37    “Pilkkaajia.” Ottakaamme tuo yksi sana muutamaksi minuutiksi ennen kuin menemme eteenpäin. Pilkkaajia!

Noin kaksi viikkoa sitten luin Tucsonissa sanomalehdestä siitä, kuinka joku englantilainen oli antanut lausunnon, se oli lehdessä pääotsikkona, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain huijausta Pilatuksen ja Jeesuksen kesken, että Hän vain tuli tehdäkseen itsestään jotakin. Eikä ole mitään tapaa, kuinka voisimme todistaa sen heille, koska kaikki Jumalan asiat täytyy vastaanottaa uskossa. Meidän täytyy uskoa se. No niin, hän jatkoi edelleen kuvaillen, kuinka se olisi voinut tapahtua.

38   Siellä äskettäin, tuossa suuressa kansakunnassa, Lontoossa, Englannissa, missä John ja Charles Wesley ja monet noista suurista varhaispäivien saarnaajista, Spurgeon ja muut heistä, olivat saarnanneet Evankeliumia heinänmyyntipaikoilla ja kaikkialla siellä, he hylkäsivät tuon heidän päivänsä sanoman, ja katsokaa, mitä he ovat tänä päivänä.

Siinä veli Williams ja he tänä iltana ovat. Se on yksi alhaisimmiksi vajonneista maista maailmassa. Olen ollut kaikkialla maailmassa, mutta en tiedä mitään niin alhaista kuin Englanti. Se on… Billy Graham sanoi saman asian. Hänenhän täytyi viedä vaimonsa pois puistoista sen vuoksi, mitä miesten ja naisten välillä julkisesti tapahtui puistoissa. Kun olin siellä, en ollut koskaan nähnyt mitään, mikä vaivaisi henkilön sydäntä enemmän kuin se, mitä tapahtui Englannissa, jolla kerran oli tilaisuus johtaa maailmaa uskonpuhdistuksessa. Se osoittaa, kuinka voidaan langeta.

39   Mutta te näette, mikä saa sen aikaan, tuo sanoma, joka lähti liikkeelle silloin, englantilaiset yrittävät pitää kiinni tuosta samasta sanomasta tälle päivälle kuuluvana. Se ei tule toimimaan tänään. Se ei onnistu. Kuinka olisi…

40   Mitä jos Mooses olisi tullut ja tuonut Nooan sanoman: “Me tulemme rakentamaan arkin ja ajelehdimme alas Niiliä”? Se ei olisi onnistunut. Ei myöskään Jeesuksen sanoma olisi koskaan toiminut Mooseksen mukaisesti. Ja myöskään ei Wesleyn sanoma toiminut Lutherin sanoman mukaan, tai Lutherin päinvastoin.

Ja tänään, meidän viimeinen suuri uskonpuhdistuksemme oli helluntailiike. Ja tänään me liikumme pois siitä, sillä helluntailaisten sanoma ei sekoitu tämän kanssa, koska se oli toinen aika. Se kaikki on Jumalan Sanaa, mutta se rakentuu. Aivan kuten jalat, käsivarret, tullen ylöspäin ja muodostaen Morsiamen ylöstempausta varten. Näettekö, se ei, älkää syyttäkö noita aikaisemmin olleita ihmisiä. He elivät oman sanomansa mukaan.

Kaikki ne tulevat esiin, jotka olivat Morsiamessa.

Aivan niin kuin elämän kulkiessa viljankorren lävitse. Se jättää varren, kuoren, ja muodostuu vehnäksi, sen vehnänjyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan.

41   Täällä äskettäin luin erästä kirjaa, jonka joku saksalainen oli kirjoittanut arvostellen. Hän sanoi: “Kaikista maailman fanaatikoista William Branham on kaiken huippu.” Hän sanoi: “Hänhän ei ole mitään muuta kuin… Hän on taikuri. Hän tekee näitä asioita…” Näettekö, tuo mies ei vain tiedä.

42   Ja sitten, tuo mies oli arvostelija. Hän ei edes uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka voi istua pimeiden ajanjaksojen aikana kädet ristissä vatsansa päällä ja nauraa tuota kristittyjen äitien joukkoa, joiden piti olla Hänen omia opetuslapsiaan, äitejä pienten lasten kanssa, ja voi antaa leijonien syödä heitä, liikauttamatta edes kättään.” Näettekö kuinka lihallinen mieli, kuinka koulutus ja muut asiat, eivät voi käsittää näkyä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

43   Tuon vehnänjyvän täytyi pudota maahan. Aivan niin kuin Jeesuksen täytyi pudota maahan ja nousta uudestaan, niin myös helluntaiseurakunnan täytyi pudota maahan. Sen täytyi mennä maahan, noiden Pimeiden Ajanjaksojen aikana. Ja jokaisen jyvän, joka menee maahan, täytyy levätä tuon pimeän ajan ylitse voidakseen tuoda esiin jotain.

Mutta se alkoi itää Martin Lutherissa. Kulki sitten Wesleyn kautta helluntailaisiin. Nyt se menee siitä ulos jyvään. Ja nyt, nuo kirkkokunnalliset järjestelmät, jotka he jättivät taakseen, ne ovat varsia. Siinä kaikki. Se tullaan polttamaan, tuo kirkkokunnallinen järjestelmä. Mutta todellinen vehnänjyvä, joka tuli ulos jokaisessa noista uskonpuhdistuksista, tullaan tempaamaan ylös Morsiamessa. Se tulee kokonaisuutena muodostamaan Morsiamen.

44   Nyt me näemme, kuinka he jäljittelivät ristiinnaulitsemista Englannissa, joukko noita pitkätukkaisia, jokin aika sitten, he huusivat ja nimittivät Jeesusta “isiksi” ja kaikkea sellaista. Sellaista roskaa.

45   Nyt te sanotte: “Se tapahtui Lontoossa, Englannissa.”

Tarkatkaa, mitä oli sanomalehdessä viime viikolla täällä Amerikassa. Joku suuri jumaluusopin tohtori jostakin hienosta koulusta sanoi, että ristiinnaulitseminen oli huijausta. Hän sanoi, että Jeesus vain yritti tehdä itsestään jotakin, että Hän oli juonut tätä mandrake-ruohoa.

Me löydämme l. Mooseksen kirjassa puhutun siitä. Se on marijuanan kaltainen kasvi. Sitä löytyy sieltä Itämailta. Ja jos te juotte sitä, se saa teidät nukkumaan kuin kuollut kahden tai kolmen päivän ajaksi.

46   Hän sanoi, että heidän antaessaan Hänelle viinietikkaa, on ollut täysin mahdollista, että se on ollut tätä mandrake-kasvia. Ja kun he antoivat sitä Hänelle, Hän nukkui kuin kuollut. He panivat Hänet hautaan, ja mentyään takaisin kahden tai kolmen päivän kuluttua Hän oli jälleen hereillä, ja kaikki oli kunnossa. Hän sanoi: “Hän meni Intiaan ja kuoli siellä jossakin tavallisen kuoleman yrittäen huijata ja aikaan saada uskonnon.”

Ensinnäkin, tuo arvostelija… Mikä on vikana ihmisillä? Näettekö? Se johtuu vain tästä päivästä, jossa me elämme, näettekö, pilkkaajat tänä päivänä täyttävät profetian.

47   Jumala jakoi Sanansa kullekin ajanjaksolle. Ja kunkin noista ajanjaksoista täytyy julkituoda Se. Hän myös ennalta määräsi miehet kutakin ajanjaksoa varten täyttämään tuon Sanan. Joka kerta jakaessaan Sanaansa Hän määräsi miehen sitä varten. Säätäessään Mooseksen ajan Hän sääti Mooseksen siihen. Kun Hän määräsi ajan Jumalan Pojan syntymiselle, Hän määräsi Hänet siihen. Jokaisessa ajanjaksossa Hän ennalta määräsi miehensä siihen. Niin kuin Raamattu sanoo, ei mikään…

48   Jos Jumala on ääretön, kaikkivaltias, omaten kaiken voiman, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä, silloinhan Hän tiesi kaikki asiat alusta alkaen. Mikään ei ole poissa paikaltaan. Me vain ajattelemme niin olevan. Katsokaa takaisin Hänen Sanaansa ja nähkää, mitä Hän on tekemässä. Silloin me tulemme ymmärtämään.

49   No niin, ajatelkaa vain. Ensinnäkin, jos tuo saarnaaja olisi ajatellut, kun he panivat tuota etikkaviiniä Hänen suuhunsa, Hän sylkäisi sen ulos. Hän ei alkuunkaan niellyt sitä. Näettekö? Pilkkaajia vain nousee. Toiseksi. Kuinka tämä Nasaretista oleva Jeesus, kuinka Hänen elämänsä sopi jokaiseen Vanhan Testamentin profetiaan? Miten niin voi olla? Niin ei olisi voinut olla ilman Jumalan ennalta määräämistä. Hänen elämänsä sopi jokaiseen Vanhan Testamentin profetiaan. Toiseksi. Jos nuo opetuslapset olisivat yrittäneet huijata sillä tavalla, niin miksi jokainen heistä kuoli marttyyrikuoleman? Ja apostoli Pietari jopa sanoi: “Kääntäkää minut pää alaspäin. Minä en ole arvollinen kuolemaan niin kuin Hän.” Kuinka… He ottivat Andreaksen ja käänsivät hänet kyljittäin ristille. Jokainen heistä sinetöi todistuksensa omalla verellään. He uskoivat Häneen ja rakastivat Häntä ja antoivat elämänsä Hänen vuokseen. Jos Hän oli huijari, niin kuinka he olisivat koskaan tehneet sitä? Katsokaahan, tuo hengellinen sovellutus, ihmiset eivät tajua sitä.

50   Täällä oli eräs suuri mies äskettäin, joku suuri rabbi, joka kirjoitti Mooseksen kulkemisesta Punaisen Meren halki. Hän sanoi: “ Se ei ollut itse asiassa vettä. Vedet eivät koskaan olleet seisoneet heidän ympärillään.” Hän sanoi: “Se, mitä tapahtui, oli, että siellä Kuolleen Meren toisessa päässä kasvaa kaisloja, ja hän kulki Kaislameren lävitse. Ei siellä ollut mitään vettä, vaan kaislameri, jonka halki he kulkivat.” Ja monet kirkonmiehet uskovat sen, ja hyväksyvät sen.

51   Tässä jokin aikaa sitten, kun tämä ensimmäinen astronautti meni ylös, hän tuli takaisin eikä ollut nähnyt minkäänlaista Jumalaa. Se jopa käänsi sananpalvelijoita ympäri. He ajattelivat Jumalan elävän siellä jossakin sadanviidenkymmenen mailin korkeudessa.

52   Voi hyvänen aika kuinka… Koulutus ja tämän maailman viisaus on muuttanut seurakunnan joukoksi rikkaruohoja. Se on… Koulutus, koulutukselliset järjestelmät, tiede ja sivilisaatio ovat perkeleestä. Se on perkeleen sivilisaatio.

Ja meidän tulossa olevalla sivilisaatiollamme ei tule olemaan mitään tekemistä tämän sivilisaation kanssa. Tässä sivilisaatiossa ja tässä tieteellisessä maailmassa meillä on… Mitä tieteellisemmäksi me tulemme, sitä pidemmälle me menemme kuolemaa tuottaviin asioihin. Tuossa uudessa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään kuolemaa, ei sairautta, murhetta, eikä kipua. Näettekö? Siellä ei tule olemaan mitään sellaista. Niinpä tämän sivilisaation täytyy tulla hävitetyksi, koska se on perkeleestä.

53   Me näemme l. Mooseksen kirja 4:ssä, että Kainin jälkeläiset alkoivat sivilisaation ja rakensivat kaupunkeja ja niin edelleen, musiikki instrumentteja ja tulivat tieteellisiksi. Ja ihmiset menivät kauemmaksi pois Jumalasta ollen kuitenkin uskonnollisia. Mutta kun Seetin jälkeläiset tulivat, alkoivat he huutaa avukseen Herran Nimeä.

Ja puhukaapa kavalasta yksilöstä.

54   Minä en ole täällä loukatakseni kenenkään tunteita tai sanoakseni mitään jostakin seurakunnasta. Ja jos täällä on joku, joka kuuluu tähän kirkkoon, niin en sano tätä loukatakseni tunteitanne, koska siellä on aivan yhtä paljon hyviä ihmisiä kuin muissakin seurakunnissa. Mutta luin viime viikolla Shreveportissa katolisen kirkon antamasta lausunnosta.

Ja me näemme, kuinka he nyt ovat kaikki tulossa yhteen tuossa suuressa ekumeenisessa neuvostossa, ja niin edelleen, täyttäen tarkalleen sen, mitä Raamattu sanoi heidän tekevän. Aivan tarkalleen…

55   Nyt me näemme heidän sanovan: “Miksi jotkut protestantit tahtoisivat pitää kiinni Raamatusta. Raamattuhan ei ole mitään muuta kuin kirja kirkon historiasta, eikä heillä ollut sitä kirjoitettuna ennen kuin vasta noin 250 vuotta sitten. Kirkko on aina ollut olemassa.” Hän sanoi: “Se oli kirkko eikä Raamattu, ja Raamattu on vain historia siitä, mitä kirkko teki.” Mikä ovela valhe se onkaan. Meillähän on ollut Raamattu kolmetuhatta vuotta. Vanha Testamentti oli kirjoitettuna Kirjoituksessa satoja ja satoja vuosia ennen Kristuksen tulemusta. Se on vain perkeleen ovela valhe.

56   Ja me näemme tänä päivänä, kun on tämä suuri pilkkaaminen, tehdään pilaa Raamatusta ja yritetään työntää sitä ulos, Jumalan täytyy tuomita seurakunta jonkin mukaan. Hän ei voisi olla oikeudenmukainen… He eivät voi pidättää minua täällä kadulla siitä, että ajan kolmenkymmenen mailin tuntinopeudella kahdenkymmenen mailin rajoitusalueella, jollei siellä ole jotakin sanomassa minulle, että on lupa ajaa vain kaksikymmentä mailia tunnissa. Sen täytyy olla siellä.

Ja Jumala tulee tuomitsemaan seurakunnan, tulee tuomitsemaan ihmiset jonakin päivänä. Me tiedämme sen. Tuomio on tulossa. Niinpä jos Hän tulee tuomitsemaan sen katolisen kirkon mukaan, niin minkä katolisen kirkon? Jos Hän tulee tuomitsemaan sen metodistien mukaan, ovat baptistit kadotettuja. Jos Hän tuomitsee sen ykseyden mukaan, on kakseus kadotettu. Näettekö? Minkä mukaan Hän tulee tuomitsemaan sen? Hän sanoi, että Hän tulisi tuomitsemaan sen Kristuksen mukaan, ja Kristus on Sana. Niinpä Jumalan Sanan mukaan Jumala tulee tuomitsemaan sen. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Sama eilen, tänään ja iäti.” Näettekö? Niinpä Hän tulee tuomitsemaan sen Sanansa mukaan.

57   Ja nyt, me näemme, että tänä päivänä, kun he yrittävät työntää Raamattua ulos: “Hyväksykää seurakunta.” Raamattu, sitä he eivät halua. Seurakunta, he vain tekevät kaiken kaltaisia uskontunnustuksia, ja jotakin muuta, ja vaeltavat sen mukaan.

58   On aivan kuin puhuessani Shreveportissa eräänä iltana siitä, kuinka he tappoivat tuon uhrikaritsan. Siellä heidän keskuudessaan ei tullut olla mitään hapanta kokonaiseen seitsemään päivään. Ei mitään hapanta leipää. Kaiken täytyi olla happamatonta. Se esitti Seitsemää Seurakunta Ajanjaksoa, jonka saamme kirjana kohta. Eikä se ole happamatonta, kun jotakin on sekoitettuna siihen. Ja me olemme sekoittaneet uskontunnustuksia ja kirkkokuntia ja kaikkea muuta Sanan kanssa ja yhä yritämme kutsua sitä Sanaksi. Kokonaiseen seitsemään päivään ei tullut olla mitään hapanta.

59   Ja jopa se, mitä ei syödä tänään, älkää yrittäkö säilyttää sitä huomiseen. Polttakaa se tulella ennen päivänkoittoa, sillä uusi sanoma on tulossa esiin, ja uusi asia. Näettekö, he yrittävät säilyttää sitä seuraavaan päivään. Se on ollut seurakunnan asenne. Herätyksen syttyessä niin ensimmäiseksi, tiedättehän, noin kolmen vuoden sisällä he aloittavat siitä organisaation. Kirkkokunta aloittaa organisaation.

Mutta oletteko huomanneet, tämä on pyyhkäissyt nyt maata kaksikymmentä vuotta, eikä ole tullut mitään organisaatiota. Eikä koskaan tule olemaankaan! Tämä on loppu. Vehnänjyvä on jälleen tullut vehnänjyväksi. Vehnä on tullut takaisin jyväänsä. Kuori on vetäytynyt pois siitä. Ja vehnän täytyy maata auringon läsnäolossa kypsyäkseen.

60   Eikö olekin outo asia, kuinka Itärannikolla oli äskettäin tämä suuri pimennys. He eivät voineet ymmärtää sitä. Texas pimeni viime viikolla. He eivät voi ymmärtää sitä. Ettekö te käsitä, että se on merkki? Ettekö te tiedä, että kansakunnat hajoavat? Israel on kotimaassaan, ja nämä merkit osoittavat, että me olemme lopussa! Samaan aikaan, kun se pimenee, ettekö te tunne tuota merkkiä profeetan sanoessa: “Mutta on oleva Valo ehtooajalla”, että Valo on tuleva esiin ehtoo ajassa, kun pimennykset ja asiat tapahtuvat sillä tavalla, kuin ne ovat nyt.

61   Katsokaa vain kuinka se pimeni. Paavi juuri tuli tänne.

Muistatteko siellä tabernaakkelissa, kuinka nuo, teillä on ääninauhat, arvaan teidän kaikkien tilaavan niitä, kuinka Herra siellä tabernaakkelissa näytti meille tarkalleen, kuinka ja missä nuo Seurakunta ajanjaksot tulisivat olemaan. Ja olin piirtänyt ne sinne taululle, nuo seurakunta-ajanjaksot, jotka näette piirrettynä täällä kirjassa. Ja eikö Pyhä Henki tullutkin alas suurena Tulipatsaana ja mennyt sinne seinälle ja piirtänyt niitä itse kolmen tai neljänsadan ihmisen istuessa katselemassa sitä.

Ja juuri kun paavi lähti tänne, kuu jostakin syystä pimeni, ja he ottivat siitä valokuvia, samalla tavalla kuin se oli piirrettynä siellä puhujanlavalla. No niin, hän teki matkansa tänne kolmantenatoista päivänä, käveli 13 askelta, tarjosi ehtoollista 13:sta, kansakunnassa. joka on numero 13, ja pimennyksiä tulee kaikkialla. Ettekö te näe, missä me olemme? Me olemme lopunajassa.

62   “Pilkkaajia on nouseva viimeisissä päivissä sanoen: ‘Aika ei ole mitenkään erilainen, kuin silloin kun isämme nukkuivat pois.’”

Mutta kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, nostakaa päänne ylös. Valmistautukaa! Jotakin voi tapahtua millä hetkellä tahansa. Kristus tulee noutamaan Seurakuntaansa.

63   No niin, he eivät usko sitä, koska he eivät käsitä, että juuri he ovat niitä, jotka täyttävät Kirjoitukset. Ihmiset todella eivät käsitä tehdessään näitä asioita ja sanoessaan näitä asioita, että he ovat täyttämässä Kirjoituksia.

Kuinka vähän Kaifas ja nuo papit olivat siitä tietoisia sinä päivänä, kun he pilkkasivat ja tekivät pilaa Hänestä. He eivät tienneet, että itse Jumala, josta he lauloivat: “Jumalani, miksi hylkäsit Minut”, Psalmi 22, “He lävistivät käteni ja jalkani…” He lauloivat sitä siellä temppelissä Hänen kuollessa siellä ulkona ristillä. Vähän he tiesivät, että olivat tekemässä sitä. Jeesus jopa rukoili: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä ovat tekemässä.” Koska Kirjoitukset itse asiassa olivat ennustaneet heidän olevan sokeita.

64   Tiesittekö, että protestanttisten ja katolisten kirkkojen on ennustettu viimeisissä päivissä olevan sokeita, aivan Kirjoitusten mukaisesti, Kristuksen ollessa ulkopuolella yrittäen päästä sisälle? “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas enkä mitään tarvitse.’ Etkö tiedä, että sinä olet viheliäinen, köyhä, kurja, alaston ja sokea, ja et ole siitä tietoinen!” Ilmestyskirja 3. Siinä se on teille, uudelleen sokeana, polkien jalkoihinsa Jumalan asiat, aivan niin kuin ne eivät merkitsisi heille mitään, pilkaten ja tehden siitä pilaa. Raamattu on sanonut niin.

65   Mutta Seurakunnalle, Morsiamelle, ylöstempaus on ilmestys. Hänelle on paljastettu, että se on ilmestys. Todellinen Kristuksen Morsian tulee odottamaan tuota ylöstempausilmestystä.

66   No niin, se on ilmestys, sillä ilmestys on usko. Teillä ei voi olla ilmestystä ilman uskoa. Usko on ilmestys, koska se on jotakin, mitä on paljastettu teille. Usko on ilmestys. Usko on jotakin, mikä on paljastettu teille samalla tavalla kuin Abrahamille, joka saattoi kutsua kaikkia asioita, jotka olivat vastoin hänelle paljastettuja asioita, että niitä ei olisi olemassakaan. Nyt usko… Sitä usko on, se on ilmestys Jumalalta. Seurakunta, koko ruumis kokonaisuudessaan, on rakennettu ilmestykselle.

67   Keskustelin tässä muutama viikko sitten erään hienon baptistisaarnaajan kanssa. Hän tuli keskustelemaan kanssani. Hän sanoi: “Minä pidän sinusta miehenä, mutta”, hän sanoi, “sinä olet kokonaan sekaisin.”

Minä sanoin: “Silloin pyydän sinua, että autat minua oikaisemaan itseni Kirjoituksella.”

Hän sanoi: “Me emme ole koskaan kykenevät, veli Branham, saamaan asioita yhteen, ennen kuin saamme jokaisen sanan sanasta sanaan tarkalleen sopimaan kreikankielen kanssa ja niin edelleen.”

68   Minä sanoin: “Oi, hyvä herra, sinä kyllä tiedät asian paremmin.” Minä sanoin: “Jopa Nikean kirkolliskokouksessa, jopa niin kauan aikaa sitten, kolmesataa vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen, he yhä väittelivät siitä, kuka kreikkalainen oppinut oli oikeassa. Sitä ei voi tehdä… Tuo koko asia on… Se on ilmestys.”

Hän sanoi: “En voi hyväksyä ilmestystä.” Minä sanoin: “Kuinka sitten voit hyväksyä Kristuksen?”

Hän sanoi: “Mutta Raamattuhan sanoo: ‘Joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, hänellä on Iankaikkinen Elämä.’”

69   Minä sanoin: “Se on totta. Mutta Se myöskin sanoo, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi muuten kuin Pyhän Hengen antaman ilmestyksen perusteella, joka on paljastettu hänelle.” Näettekö? Ja siinä se on teille päätyen suoraan takaisin ilmestykseen. Sen täytyy olla paljastettu, Raamatussa.

70   Kain ja Aabel eivät omistaneet Raamattua lukeakseen sitä, mutta Aabelille se paljastettiin uskon kautta, joka on ilmestys. Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Ja Jumala todisti, että hän oli vanhurskas.

Kun Jeesus kysyi täällä Matteus 16:17 ja 18. Meillä ei ole aikaa lukea sitä, mutta jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Hän sanoi: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

Yksi heistä sanoi: “He sanovat, että olet Mooses, Elia, tai joku muu.”

Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte minun olevan?”

71   Hän sanoi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

72   Hän sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Tälle kalliolle, hengelliselle ilmestykselle siitä, kuka Jumala on, kuka Jeesus on, ja Hän on Jumalan ilmestys, Jumala tehtynä lihaksi ja paljastettuna maailmalle.”

“Hän oli maailmassa. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa paljastaen, mitä Jumala oli lihan ruumiissa.”

“Sinä olet Kristus, Voideltu, Jumalan Poika.”

73   Hän sanoi: “Liha ja veri ei ole koskaan paljastanut tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Tälle kalliolle Minä rakennan Seurakuntani, Sanan ilmestykselle omalle ajallensa, Minä rakennan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.”

74   Ilmestyskirja on Raamatun viimeinen Kirja. Se on sinetöity uskomattomille. Siellä Raamattu sanoo 22:ssa luvussa: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Siitä tai lisää yhden sanan Siihen, Minä tulen ottamaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Me käsitämme, että Se siten annettiin kokonaan uskovaisia varten. Ja Ilmestyskirja paljastaa, kuka tämän koko Kirjan Tekijä on. Hän on näöltään kuin Alpha ja Omega l. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, Jeesus Kristus, sama koko ajan. Ja Hän paljastaa itsensä täydellisen salaisuuden ja Hänen suunnitelmansa Hänen seurakuntansa ajanjaksoja varten, jotka olivat tulossa ja olivat sinetöidyt siellä Seitsemällä Sinetillä.

75   No niin, Kirja oli kirjoitettu, mutta muistakaa, että Se oli sinetöity Seitsemällä Sinetillä. Ja näiden Seitsemän Sinetin ei tullut olla avattuja, Ilmestyskirja 10, ennen viimeisen maallisen enkelin äänen kuulumista maan päällä, Ilmestyskirja 10:7. Näettekö? “Ja viimeisen enkelin Sanoman kuulumisen päivinä, seitsemännen enkelin, Jumalan salaisuus tulee päätökseensä tuossa ajassa.” Ja se on se aika, jossa me elämme.

76   Me kaikki tiedämme elävämme Laodikean ajanjaksossa. Seurakunnalla ei tule koskaan olemaan mitään toista ajanjaksoa. Sitä ei voi olla. Niinpä me elämme Laodikean ajanjaksossa, ja näiden Seitsemän Sinetin, jotka pitivät tuon Kirjan salaisuutena ihmisille, tulevat avatuksi tuona päivänä. Hän lupasi sen. No niin, se ei tule olemaan lainkaan Sanan ulkopuolelta, koska te ette voi lisätä Sanaan tai ottaa pois Sanasta. Sen on aina pysyttävä Sanana. Mutta ilmestys on paljastava Totuuden siitä, mitä Se [Sana] on, sovittaen Sen yhteen muun Kirjoituksen kanssa. Ja sitten Jumala vahvistaa, että se on Totuus.

77   Katsokaahan, Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän on oma tulkkinsa. Hän tulkitsee itse saattamalla tapahtumaan ne asiat, jotka Hän on sanonut tulevan tapahtumaan. Aivan niin kuin Hän alussa sanoi: “Olkoon siellä valo!”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se vahvistettiin.

78   No niin, Hän lupasi Kirjoituksessa tiettyjä asioita tässä viimeisessä päivässä. Ja siinä se oli.

Sillä tavoin Jeesus oli Jumalan Poika. Hän lupasi lähettää Hänet. Kun Hän aikanaan oli täällä maan päällä, eivätkä ihmiset voineet uskoa Häntä, Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minusta. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa tekoja, joita Minä teen, koska ne todistavat, kuka Minä olen.”

79   Sitten, Wesleyn ajanjaksossa, ne teot, joita hän teki, todistivat kuka hän oli.

Lutherin uskonpuhdistuksen ajassa, varmasti ne todistivat, kuka hän oli.

80   Helluntailaisten päivissä, lahjojen ennalleen asettaminen, kielilläpuhuminen, perkeleiden ulos ajaminen, ja nuo lahjat, nehän todistivat. Se ei ollut mitään leikinlaskua. Ihmiset sanoivat, kun se ensin alussa nousi esiin… Luin kirjoja helluntailiikkeen historiasta. He sanoivat: “Se ei voi kestää pitkään. Se on palava loppuun.” Se palaa yhä. Miksi? Siksi että te ette voi koskaan sammuttaa sitä. Jumala sanoi, että se olisi siellä. Se on tuo osa Sanasta, ettekä te voi sammuttaa sitä.

Ja sitten kun Morsianta kutsutaan ulos, kuinka te voisitte sammuttaa sen? Se on Sanan julkitulemisen ilmestys todeksi tehtynä. Ja me elämme tuossa päivässä. Ylistys Jumalalle! Salaisuuden paljastaminen Hänestä itsestään.

81   No niin, ylöstempaus on vain… Tämä ylöstempaus, josta me puhumme, on vain Morsianta varten. Muistakaa, että Raamattu sanoo: “Ja muut kuolleet eivät eläneet tuhanteen vuoteen.” Tämä suuri ylöstempaus… Jos ei ole ylöstempausta, ystävät, missä me silloin olemme? Mitä me tulemme tekemään? Missä ajassa me elämme? Mikä lupaus meillä on? Tulee olemaan ylöstempaus. Raamattu sanoo, että tulee olemaan, ja se tulee tapahtumaan ainoastaan Valituille, valitulle rouvalle, näinä viimeisinä päivinä ulos vedetylle Morsiamelle, Seurakunnalle.

82   Itse tuo sana seurakunta merkitsee “kutsuttu jostakin ulos”. Ja niin kuin Mooses kutsui kansan ulos kansasta, samoin Pyhä Henki on kutsumassa Morsiamen ulos seurakunnasta. Seurakunnan ulos seurakunnasta, jäseniä jokaisesta kirkkokunnasta, joka muodostaa Morsiamen, Morsiuspuun. Se on ääninauhalla Morsiuspuu. Morsian tulee uloskutsutuksi, ja Morsian tulee olemaan ylöstempauksessa, se yksin, ei mitään muuta kuin Morsian, valitut, jotka Jumala on ennalta tuntenut alusta alkaen, Isän hengellinen geeni

Sallikaa minun pysähtyä tähän minuutiksi. Tulen hermostuneeksi ajatellessani, että pidättelen teitä liian pitkään.

83   Mutta huomatkaa, kuulkaahan, jokainen teistä ihmisistä. Tiesittekö, että vuosia ennen syntymäänne te olitte isässänne geeninä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on totta! Siemenen alkio oli isässänne, se tulee uroksesta, ei naaraasta. Näettekö? Naaras tuottaa munan, maaperän, mutta elämän siemen tulee uroksesta. Sanokaamme nyt, isässäni…

84   Tai, poikani istuu täällä. Kun olin kuusitoistavuotias, poikani oli minussa. En tuntenut häntä, mutta hän oli siellä. Maaperän kautta, pyhän avioliiton kautta, hän tulee minun kuvakseni. Minä tunnen hänet. Voin seurustella hänen kanssaan. Ja hän tuli juuri oikealla ajalla.

85   No niin, niin olitte tekin, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te olitte Jumalassa, ennen kuin maailmaa edes oli. Te olette osa Hänestä, Jumalan poika, Jumalan ominaisuus. Hän tiesi ajan, jona te tulisitte. Hän ennalta määräsi teidät tuohon aikaan ottamaan tuon paikan, eikä kukaan muu voi ottaa sitä, ei väliä kuinka monia jäljittelijöitä ja asioita on. Teidän täytyy olla siellä, koska Hän tiesi, että te tulisitte olemaan siellä. Nyt teidät on julkituotu. Nyt te voitte seurustella Hänen kanssaan, ja sitä Hän haluaa. Hän kaipaa seuraa, olla palvottu. Mutta jos elämänne ei aina ole ollut Jumalan ominaisuus, te olette vain kristillisyyden matkija. Näettekö? On miljoonia ja miljardeja, jotka vain matkivat kristillisyyttä.

86   Eräs huomautus, jonka tein äskettäin. Katselin veli Demos Shakarianin kanssa karjanjalostusta katsellen noita koeputkia, ja niin edelleen, joita lääkärit toivat sinne.

87   Uroksen siemensyöksyssä tulee esiin kirjaimellisesti noin miljoona alkiota joka kerta. Ja suunnilleen miljoona munaa tulee naaraasta samaan aikaan. Mutta tiesittekö, että kaikista noista miljoonasta pienestä alkiosta, jotka liikkuvat ympäri, vain yksi niistä on säädetty elämään, ja on vain yksi hedelmällinen munasolu? Ja tuo pieni alkio ryömii ohitse ja ylitse kaikkien muiden pienten alkioiden, jotka ovat aivan sen itsensä näköisiä, ja tulee tänne ja löytää tuon hedelmällisen munasolun ja ryömii siihen. Ja kaikki loput niistä kuolevat. Puhutaan neitseellisestä syntymästä, eikä se ole puoliksikaan niin salaperäinen kuin fyysinen syntymä, kuinka se on Jumalan ennalta säätämä, ennalta määräämä.

88   No niin, alussa, kauan sitten, vuosia ennen ajan alkua, te, jos olette uudesti syntynyt kristitty tänä iltana, te olitte silloin Jumalassa, Isässänne. Ja siksi te tullessanne tähän elämään täällä tunnustaudutte kristityiksi, no niin, kaiken mennessä vikaan, te olette ihmetelleet, miksi niin on, ja miksi kaikki tämä on. Te olette ihmetelleet sitä. Mutta yhtenä päivänä jokin kosketti teitä. Mikä se oli? Tuo elämä, joka oli siellä sisimmässä alusta alkaen. Ja jos…

89   Kuten pieni kertomukseni kotkasta, jonka sen äiti löysi. Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä, kuinka tuo pieni kotka oli haudottu kanan alla. Mutta tuon kanaemon tavat ruokkia noita kananpoikia, tuo pieni kotka ei voinut sietää sitä, koska se alusta alkaenkaan ei ollut mikään kananpoika, vaikka se olikin aitauksessa kananpoikien kanssa ja seurasi niiden mukana. Kanaemon raapiessa kanapihalla, ja muuta sellaista, sitä ei tuo pieni kotka voinut kestää. Mutta joka kerta kun kanaemo kotkotti, ja kaikki pienet kananpojat menivät, meni se myös mukana.

90   Mutta yhtenä päivänä sen äiti tiesi munineensa kaksi munaa, ei yhtä. Toisen täytyi olla jossakin. Se lähti etsimään sitä. Lentäen ympäri kaarrellen se lopulta tuli kanatarhan ylle ja löysi lapsensa. Ja se huusi hänelle. Se oli ääni, jonka se käsitti olevan sopivan juuri itseänsä varten. Sitä hän oli odottanut. Näettekö? Ja hän käsitti silloin, ettei hän ollut mikään kananpoika. Hän oli kotka.

Ja sillä tavalla on jokaisen uudestisyntyneen kristityn kanssa. Kun te tulette, en välitä siitä, kuinka moniin kirkkokuntiin te liitytte tai kuinka moniin kirjoihin te panette nimenne, kun tuo todellinen Jumalan Sana on vahvistettu ja osoitettu todeksi teidän edessänne sillä tavalla, te käsitätte juuri sillä hetkellä olevanne kotka. Koska kaikki tämä kanankotkotus: “Liity tähän ja liity tähän ja mene tuonne päin ja tänne päin”, se on hölynpölyä. On kyse aidosta Sanan lisäämisestä Sanaan.

91   Ja kun alkio tulee naisen kohtuun. Te ette saa inhimillistä solua isästänne ja sitten seuraavaa solua koirasta ja seuraavaa kissasta ja seuraavaa kananpojasta. Ne ovat kaikki ihmissoluja.

Ja Jeesuksen Kristuksen Ruumis, Morsian, on oleva osa Hänen ruumiistansa, joka tulee. Hän oli Sana, ja Morsiamen täytyy olla Sana, Sana lisättynä Sanaan, lisättynä Sanaan. Lutherin vanhurskauttaminen, Wesleyn pyhittäminen, helluntailaisten Pyhän Hengen kaste, lahjojen ennalleen asettaminen ja kaikki loppu, mikä kuuluu siihen. Sen täytyy olla Sana Sanan päälle, solu solun päälle, elämä elämän päälle tuodakseen esiin Herran Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täysi miehuus. Muistakaa nyt, te olitte ominaisuus.

92   Ja nyt kysymys on siitä, sen jälkeen kun näemme nämä asiat, Kristuksen tulosta noutamaan Morsiantaan, niin kuinka me nyt pääsemme tuohon Morsiameen? No niin, siitä on kysymys. Monet sanovat: “Liittymällä meidän seurakuntaamme.” Joku haluaa jonkun tietyn tyyppisen kasteen. Joku haluaa sitä tai tätä. Joku sanoo, että teidän täytyy puhua kielillä tai teillä ei ole sitä. Toinen sanoo, ettei teidän tarvitse puhua kielillä. Tämä sanoo, että teidän täytyy tanssia Hengessä. Ja tämä sanoo, että teidän täytyy huutaa. Teillä täytyy olla mielenliikutus. Se on kaikki hyvää, ja silti se yhtäkaikki on väärin.

Kuinka voisi joku mies tai nainen, Jumalan lapsi, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, kieltää Jumalan Sanan, kun Jumala itse tulkitsee Sen ja sanoo: “Tätä se on. Minä lupasin sen. Tässä se on”, osoittaen sen niin selvästi kuin vain voi olla. Heidänhän on pakko nähdä se. Näettekö? Kuinka voisi Kristus kieltää oman Sanansa? Jos Kristus on teissä, Hän ei voi kieltää Sanaansa.

93   Kuinka me sitten pääsemme tähän Ruumiiseen? l. Kor. 12: “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut tähän Ruumiiseen”, yhden Pyhän Hengen kasteen kautta. Jos haluatte merkitä sen muistiin, niin se on 1. Kor. l2:13: “Ja yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut…” Ja tuo Henki on Kristuksen Elämä, onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kristuksen Elämä. Ja minkä tahansa siemenen elämä… Joka, Hän oli Sana Siemen tuoden siemenen elämään. Ymmärrättekö sitä? Jos tuo elämä on siemenessä, ja tämä Pyhän Hengen kaste tulee sen ylle, on sen pakko tuoda tuo siemen elämään.

94   Kuten kerroin teille täällä Phoenixissa jokin aika sitten. Keskustelin veli John Sharritin kanssa. Olin siellä ulkona, ja hän näytti minulle erästä puuta, sitruspuuta. Hän kasvatti paljon sitrushedelmiä. Ja hän näytti minulle erästä puuta, jossa oli kahdeksan tai yhdeksän erilaatuista hedelmää. Ja minä sanoin: “Veli Sharrit, minkälainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

Minä sanoin: “Miksi siinä on sitruunoita, tangeloita, tangeriineja ja greippihedelmiä?”

Hän sanoi: “Ne ovat kaikki sitrushedelmiä. Ne on oksastettu siihen.”

“Oi”, minä sanoin, “ymmärrän. Ja ensi vuonna ne kaikki tulevat olemaan appelsiineja.”

95   “Oi, ei, jokainen oksa tulee tuottamaan kaltaistansa hedelmää.”

96   Monet teistä hedelmän kasvattajista tiedätte sen täällä sitruslaaksossa. Kukin oksa tuottaa kaltaistansa hedelmää. Kun te panette sitruunapuun oksan appelsiinipuuhun, se tuottaa sitruunoita, koska se on luonteenomaista sitrushedelmille. Kuitenkaan se ei tuota alkuperäistä hedelmää.

Ja sen me olemme tehneet. Me olemme oksastaneet mukaan uskontunnustuksia ja niin edespäin, oksastaen kaikki siihen. Kuinka voisi metodisti tuottaa mitään muuta kuin metodistilapsen? Kuinka voisi mikään kirkkokunta tuottaa mitään muuta kuin kirkkokunnallisen lapsen?

97   Mutta jos tuo puu koskaan työntää esiin alkuperäisen oksan, tulee se tuottamaan appelsiineja.

Ja sitten, jos Jumala koskaan tekee mitään Seurakunnassa, se tulee olemaan jälleen alkuperäinen, jälleen Sanan kanssa. Sen täytyy olla, koska elämä on puussa, ja se tuottaa kaltaisiaan.

98   Nyt kun tuo suuri seurakunta on liikkunut eteenpäin kautta ajanjaksojen tuottaen hedelmäänsä, ja kun oksat lakkasivat tuottamasta, ne karsittiin pois. Johanneksen 15. Luvussa, Hän ei koskaan leikannut viinipuuta pois, Hän leikkasi pois oksat, koska ne eivät tuottaneet lainkaan hedelmää.

99   Ja Jeesus haluaa hedelmää itselleen. Hänen vaimonsa täytyy synnyttää Hänen kaltaisia lapsia.

Sitten jos he eivät synnytä lapsia, Morsian-lapsia, Sana-lapsia, silloin ne ovat kirkkokunnallisia lapsia. Sitten hänen ensirakkautensa, maailma ja kirkkokunta, hän menee takaisin siihen. Eivätkä he voi tuottaa todellisia, aitoja, uudestisyntyneitä kristittyjä, koska siellä ei ole mitään tuottamaan sitä.

100   Aivan niin kuin jos te otatte sitruunapuun oksan ja oksastatte sen siihen, se tulee tuottamaan sitruunoita, mutta se ei voi tuottaa appelsiineja, koska se ei ollut siellä alusta. Mutta jos se oli määrätty alusta, jos Jumalan ennalta tietäminen ennalta määräsi sen, niin synnyttyään sen täytyy tuottaa appelsiineja. Se ei voi tuottaa mitään muuta.

101   Sillä tavalla on Elävän Jumalan Seurakunnan kanssa. Kun hetki tulee, jokainen… Antakaa Jumalan aloittaa jotakin, niin jokaisella on pallo ja he kuljettavat sitä. Näettekö? Se on aina ollut sillä tavalla.

Luin äskettäin Martin Lutherin historiaa. Siinä sanottiin, ettei ollut vaikeata uskoa, että Martin Luther kykeni protestoimaan katolista kirkkoa vastaan ja kykeni selviytymään siitä. Mutta siinä sanottiin, että se oli outoa, että hän saattoi pitää päänsä kaiken sen fanaattisuuden yläpuolella, joka sitä seurasi, ja saattoi yhä pysyä suoraan vanhurskauttamisen linjallaan. Näettekö? Kaikenlaista, jäljittelyä ja kaikkea muuta seurasi häntä.

102   Katsokaa rouva Semple McPhersonia, Aimee Semple McPhersonia, jolla oli tämä temppeli täällä. Jokaisella naissaarnaajalla oli nuo siivet ja kantoi Raamattuaan samalla tavalla. Vain lihallisia jäljittelijöitä.

He eivät voi olla alkuperäisiä. Sillä tavalla eivät seurakunnatkaan voi olla. Antakaa yhden seurakunnan kaupungissa saada jotakin, niin toinen seurakunta ei voi kestää sitä ennen kuin hekin saavat sen. Näettekö? He eivät enää ole alkuperäisiä.

Jumalan Sana on alkuperäinen. Se on Sana ja Sen täytyy tuottaa kaltaistaan Sille kuuluvana aikana, valitut, Isän Jumalan ennalta määräämät.

103   No niin, kuinka me pääsemme tuohon Seurakuntaan? Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut tähän yhteen Ruumiiseen, Kristuksen Ruumiiseen, joka on Morsian, Sana. Me olemme kastetut siihen Pyhällä Hengellä.

104   No niin, pankaamme nyt merkille olemmeko me tuossa viimeisessä ajanjaksossa vai emme. Nyt nähdäksemme se, menkäämme takaisin l. Mooseksen kirjaan suunnilleen 5. Lukuun. Te voitte katsoa sitä myöskin Luukkaasta ja nähdä, että Eenok oli seitsemäs Adamista.

Siinä tulee esiin käärmeensiemen, sillä jos Kain oli Adamin poika, olisi hän silloin kahdeksas. Näettehän? Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Kain oli Adamin poika, koska Raamattu sanoo, että hän oli tuosta pahasta. Ja Adam ei ollut paha. Näettekö? Hän oli pahasta.

105   No niin, me näemme, että Eenok oli seitsemäs Adamista, joka oli esikuva seurakunta-ajanjaksoista. Nyt kaikki nuo kuusi miestä ennen häntä kuolivat, mutta Eenok muutettiin, Eenok ylöstemmattiin, seitsemäs, osoittaen, että Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa ylöstempaus tapahtuu. No niin, ei ole epäilystäkään siitä, ettemme olisi Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Me kaikki tiedämme sen.

106   No niin, Seitsemäs Seurakunta-ajanjakso näkee ylöstempauksen. Kaikki toiset kuusi kuolivat. Eenok muutettiin, koska häntä ei löydetty. Jumala otti hänet. He kaikki muut kuolivat, mutta Eenok ylöstemmattiin ollen esikuva siitä, että lopunajan Morsian tulee olemaan uloskutsuttu ylöstempaukseen eikä tule kuolemaan. Se tulee olemaan uloskutsuttu Seitsemännestä Seurakunta-ajanjaksosta. Ja me olemme juuri nyt todistamassa tuosta ajanjaksosta. Oi! Kaivautukaamme nyt todella syvälle. Näettekö?

107   No niin, tässä myös on esikuva Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, joka on Ilmestyskirja 10:7, että seitsemännen enkelin Sanoman tuli avata tuo Kirjan suuri salaisuus.

108   No niin, siellä on Sanansaattaja kaikkien näiden yläpuolella ja sanansaattaja maan päällä. Englanninkielinen sana enkeli merkitsee “sanansaattaja”. Ja seitsemännen enkelin Sanomassa, hänen valmistautuessa julistamaan palvelutehtäväänsä, hänen alkaessa kuuluttamaan palvelutehtäväänsä, ei silloin kun hän aloitti.

Jeesus, kun Hän aloitti, Hän aloitti parantaen sairaita ja vaivattuja. Ja sanottiin: “Oi, tuo suuri Rabbi, Hän on profeetta!” Ja jokainen halusi Hänen tulevan seurakuntaansa.

Mutta kun Hän istui alas yhtenä päivänä ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi”, se oli eri juttu. Se oli eri juttu. Ja “ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.”

“Mitä, hänhän on vampyyri.” Se oli erilaista.

Hän ei selittänyt sitä. He olivat jo nähneet julkituomisen, Jumalan Sanan vahvistaminen Hänen ajanjaksoaan varten oli tehty todelliseksi, ja heille oli todistettu, että Hän oli tuo tuon ajanjakson Sanansaattaja, joten Hänen ei tarvinnut selittää mitään.

109   Nuo opetuslapset eivät ehkä kyenneet selittämään sitä, mutta he uskoivat sen huolimatta siitä osasivatko he selittää sitä tai eivät. He istuivat hiljaa ja uskoivat sen. Miten he olisivat osanneet selittää, kuinka syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen Vertaan? Heidänhän oli mahdotonta tehdä sitä, mutta he uskoivat sen, koska heidät oli määrätty uskomaan. Jeesus sanoi valinneensa heidät ennen maailman perustamista. Näettekö? He uskoivat sen. Huolimatta siitä kykenivätkö he selittämään sitä tai eivät, he kuitenkin uskoivat sen.

110   Tarkatkaa nyt! Nyt, Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa, kun seitsemäs enkeli alkaa puhaltaa, Jumalan salaisuuksien tuli tulla tunnetuksi juuri silloin, nuo Sinetit. Nuo uskonpuhdistajat… Heillä ei ollut heidän aikanansa… Luther ei elänyt tarpeeksi pitkään, ei myöskään Wesley. Ajanjaksot eivät kestäneet tarpeeksi pitkään. Nuo uskonpuhdistajat, heillä oli tuon päivän sanomansa, ja ihmiset ottivat sen ja muodostivat siitä kirkkokunnan. Ja mitä se on?

111   Te ette voi koskaan voittaa luontoa. Luonto aina antaa todistuksensa. Jumala toimii jatkuvuudessa luonnon kanssa. Sen on oltava.

Niin kuin on auringon kanssa. Auringon noustessa aamulla se on kuin pieni vastasyntynyt lapsi. Se on heikko. Sillä ei ole paljoakaan lämpöä. Kello kymmeneltä se päättää keskikoulun. Keskipäivällä se alkaa elää. Kello kolmelta iltapäivällä se on tulossa vanhaksi. Kello viideltä se on jälleen vanha ja heikko ja on kuolemassa, ollen menossa takaisin hautaan. Onko se sen loppu? Se nousee jälleen seuraavana aamuna. Näettehän?

112   Katsokaa puita, kuinka ne työntävät esiin lehtensä, ja kaikkea mitä ne tekevät. Me näemme lehtien putoavan puusta, menevän takaisin maahan. Mitä tapahtuu? Elämä menee alas puun juuriin. Onko se sen loppu? Se tulee takaisin keväällä uuden elämän kanssa.

113   No niin, tarkatkaa seurakuntia, kuinka siinä on tapahtunut sama asia uskonpuhdistuksien yhteydessä, kuinka se on kasvanut. Tuo vehnänjyvä putosi maahan ja kuoli Pimeän Ajan vainojen aikana. Se meni maahan. Sen täytyi kuolla. Jokainen, joka on hengellinen, voi nähdä sen. Ellei tuo siemen kuole ja mätäne, se pysyy yksin. Ja sen täytyi mennä maahan Pimeässä Ajanjaksossa. Se makasi siellä ja mädäntyi ja tuli esiin luterilaisen kirkon kahtena pienenä sirkkalehtenä. Luterilaisesta kirkosta tuli esiin lisää lehtiä, Zwingli ja niin edespäin. Siitä se tuli tähkään, joka oli John Wesley, suuri lähetyssaarnaajien ajanjakso. Se tipahti takaisin. Ja sieltä tuli esiin tuo petollinen ajanjakso, tuo helluntailaisten ajanjakso. Tuo vehnänjyvä, joka…

114   Onko täällä ketään, joka on kasvattanut vehnää? Katsokaa tuota vehnää. Kun te menette sinne ulos, te katsotte sitä ja sanotte: “Minulla on vehnää.” Teistä näyttää kuin teillä olisi siellä vehnää. Avatkaa se ja katsokaa sitä todella tarkasti. Teillä ei ole siellä minkäänlaista vehnää. Teillä on vain kuori. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä Matteus 24: 22-24, että viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa itse valitun vehnänkin, jos se olisi mahdollista. Näettekö? Tarkatkaa nyt, se oli elämän kantaja.

115   No niin, Elämä, joka tuli Lutherin kautta, muodosti Wesleyn. Elämä, joka tuli ulos Wesleystä, muodosti helluntain. Elämä, joka tulee ulos helluntaista, muodostaa vehnän. Mutta ne olivat Elämän kantajia. Näettekö? Todellinen Elämä kulkee sen kautta. Sanoma kulkee lävitse, mutta se päättyy ylhäällä vehnään. Siitä syystä vehnä kasvaa ja tuo tuon koko asian esiin ylöstempauksessa, täällä huipussa. Itse Morsian tulee jokaisesta ajanjaksosta, mutta tuo kirkkokunnallinen varsi kuolee, se kuivuu ja kuolee. Oletteko huomanneet viime aikoina, kuinka se nyt on alkanut vetäytyä pois? Kun tuo vehnänjyvä alkaa kasvaa, silloin kuori alkaa vetäytyä siitä pois.

116   Katsokaa jälleen tuota pientä vehnää. Vetäkää se auki tällä tavalla ja katsokaa sinne sisälle, niin te näette, että teillä on aivan pieni vehnänjyvän silmu siellä pohjalla. Näettekö?

Se on siellä aivan pohjalla, mutta se alkaa kasvaa. No niin, tuon kuoren täytyy olla siellä suojelemassa sitä ja antamassa sille mahdollisuuden tulla esiin. Mutta sitten kun se alkaa kasvaa, ja Sanoma alkaa levitä, silloin kuori vetäytyy pois siitä. Ja elämä menee suoraan ulos tuosta kuoresta ja menee suoraan vehnänjyvään mennen eteenpäin. Sillä tavalla tapahtuu kussakin ajanjaksossa. Te ette yksinkertaisesti voi voittaa luontoa. Siinä on Jumalan jatkuvuus, tapa miten Hän tekee asiat.

117   Ja nyt, tuossa ajanjaksossa me elämme juuri nyt, Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Nyt se on kaikki lopussa oleva julkituotu vehnänjyvässä.  Jos te nyt otatte Luukkaan 17. luvun ja 30. jakeen, niin Hän sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika alkaa paljastaa itseään.” Mitä tarkoittaa ‘paljastaa’? Paljastaa Hänen ilmestyksensä siitä, mitä Hän on tänä päivänä, tulla paljastetuksi ihmisille. Sana, joka on tehty tunnetuksi tätä päivää varten, tulee paljastetuksi ihmisille Pyhän Hengen julkitulemisen kautta saaden Jeesuksen elämään keskuudessamme. Ja muistakaa, Hän esiintyi siellä Miehenä, Miehenä. Hän sanoi: “Niin kuin oli.” No niin, Hän luki samaa Raamattua kuin mekin 1. Mooseksen kirjaa. Me huomaamme tuosta 1. Mooseksen kirjan luvusta, josta Jeesus oli puhumassa.

118   Me näemme, että Hänen selkänsä oli siellä käännettynä telttaan päin, ja Saara oli siellä teltassa. Hän kysyi erään kysymyksen. Ja Saara siellä teltassa ei uskonut, että voi tapahtua se, mitä tapahtui. Hän sanoi: “No niin, Abraham, Minä tulen vierailemaan luonasi elämän ajan mukaisesti…” Ja Saara siellä teltassa nauroi sille. Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi siellä teltassa sanoen: ‘Miten nämä asiat voisivat tapahtua?”’

119   Jeesus lupasi. Ja se oli Hän. Abraham kutsui Häntä Elohimiksi, Kaikkivaltiaaksi. Se oli Hän. Nyt Raamattu ennustaa, että se tulee tapahtumaan uudelleen viimeisessä päivässä. Jeesus sanoi niin. Ja kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, vain muistakaa tämän alkaessa tapahtumaan sillä tavalla, niin silloin te tiedätte, että aika on lähellä, oven edessä.

120   Katsokaa maailmaa itseään. Katsokaa maailmaa, Sodomaa, jos koskaan on ollut Sodomaa. Katsokaa ihmisiä, niin kieroutuneita, niin kieroutuneessa tilassa. Heidän mielensä ovat kieroutuneet. He eivät tiedä, mitä aivan tavallinen säädyllisyys on. Katsokaa lainsuojattomia… [Tyhjä kohta nauhassa] …homoseksuaaleja ja kaikkea muuta.

Ja katsokaa naisiamme, miten se on päässyt valtaan. Katsokaa säädyttömyyden ja moraalittomuuden leviämistä naistemme keskuudessa, eikä vain meidän… Te sanotte: “Ne ovat metodisteja.” Niin myös helluntailaiset. Sellaisia ovat kaikki.

121   Katsokaa miehiämme. He riippuvat, Jumalan Sanan sijasta, kiinni jossakin pienessä kirkkokunnan perinteessä sen sijaan, että tulisivat ulos nähdessään Jumalan tekevän itsensä täydellisesti tunnetuksi. Syynä on se, että he ovat sokeita, eivätkä voi nähdä sitä. He eivät tule koskaan näkemään sitä.

No niin, tarkatkaa, mitä tapahtuu täällä tässä meidän kiirehtiessä.

Uskon, että tuo rouva haluaa meidän lähtevän. Näin hänen antavan merkkejä käsillään, jotakin sellaista, että hän haluaisi meidän lähtevän ulos. Niinpä meidän on parasta pitää kiirettä.

122   Niinpä nyt, huomatkaa Eenok, esikuva Seurakunnasta. Hän on myös esikuva Seitsemännestä Seurakunta-ajanjaksosta. Voisitteko ajatella sitä? Seitsemäs Seurakunta-ajanjakso. Huomatkaa, Seitsemännen enkelin äänen…

123   Kuinka monet uskovat, että on ollut seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurak… Oi, me kaikki uskomme sen, jos uskomme Raamattua. Jos me emme usko Raamattua, silloin me tietenkään emme usko sitä. Mutta on ollut…

124   No niin, me elämme Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Ja Raamattu sanoo, että tässä Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa, kun Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson sanansaattaja alkaa tuoda esiin Sanomaansa, kaikkien näiden asioiden salaisuudet, jotka ovat olleet väännettyinä koko matkan kautta ajan, paljastettaisiin tuona aikana. Ja täällä me näemme sen. Ihmisen Poika tulee kansansa keskuuteen ja tekee sen aivan tarkalleen, vahvistaen oman Sanomansa, niin kuin Hän sanoi tulevansa tekemään sen. Täällä me näemme sen nyt tässä viimeisessä ajanjaksossa.

125   Ja nuo seitsemän vartiota, kuin seitsemän vartiota, joista yksi on tulossa. Hän ei tullut ensimmäisellä vartiovuorolla, toisella, kolmannella, neljännellä, vaan Hän tuli seitsemännessä vartiovuorossa. Se oli Eenok, seitsemäs, joka muutettiin. Ja Nooa oli esikuva juutalaisten jäännöksestä, joka tulee kuljetettavaksi ahdistuksen yli. Nyt, Raamatun aikoina, vartiovuoroista puhuttaessa, Raamatun aikana yötä ei ollut jaettu tunteihin.

126   Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun tulen pitämään kiirettä, koska he tahtovat huoneen. Yötä ei Raamatun aikana ollut jaettu tunteihin. Se oli jaettu vartioihin.

Nyt kuunnelkaa. Minun täytyy kiirehtiä, koska he haluavat huoneen. Ei. Raamattu ei ollut jaettu, tai…

127   Yö oli jaettu kolmeen vartiovuoroon. Ensimmäinen vartio alkoi kello yhdeksästä kahteentoista, toinen vartio oli kello kahdestatoista kolmeen, ja kolmas yön vartio laskettiin kello kolmesta kuuteen. Nyt meillä on kolme kolmea, joka tekee yhdeksän, epätäydellinen luku. Sitten me tulemme takaisin seitsemään Ylöstempausta varten, jonka uskon tulevan tapahtumaan kello kuuden ja kello seitsemän… tai kello kuuden ja yhdeksän välillä, jonakin aamuna. “Sillä Herran pasuuna on soiva…”

Tuona kirkkaana ja pilvettömänä aamuna kun Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja Hänen ylösnousemuksensa kirkkauden jakavat;
Kun Hänen valittunsa kokoontuvat koteihinsa taivaan taa,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, olen siell’

128   Tuota sanaa ylöstempaus ei ole ollenkaan edes käytetty Raamatussa. Me vain panemme tuon sanan sinne. Raamattu sanoo: “Temmataan ylös”, meidät temmataan ylös. Me luemme täältä 2. Tessalonikalaiskirjeestä… Tai 1. Tessalonikalaiskirjeestä missä järjestyksessä tämä suuri, viimeisissä päivissä tapahtuva ylöstempaus tulee tapahtumaan. Me tulemme aloittamaan täältä 13. jakeesta.

Mutta minä en halua pitää teitä tietämättöminä, veljet, koskien niitä jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin toiset, joilla ei ole toivoa.

Sillä jos me uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi ylös jälleen, niin myös ne, jotka nukkuvat Jeesuksessa, on Jumala tuova kanssaan.

Sillä tämän me sanomme teille Herran Sanan mukaan, että me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme estä niitä, jotka nukkuvat.

Sillä Herra itse laskeutuu…

No niin, kuunnelkaa tarkasti.

Sillä Herra itse laskeutuu taivaasta [käsky]huudon kanssa, arkkienkelin äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa: ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.

129   No niin, haluan teidän huomaavan erään suuren asian tapahtumisen tässä nyt. Älkää kadottako tätä. Ymmärrättekö? Huomatkaa nyt, Sana sanoo täällä Tessalonikkalaiskirjeessä, että on kolme asiaa… Huomatkaa, kolmannestatoista kuudenteentoista jakeeseen siellä on kolme asiaa, joiden täytyy tapahtua, ennen kuin Herra itse ilmestyy. Nopeasti nyt, niin että voimme lopettaa. Ensimmäinen asia, joka tapahtui, huomatkaa: huuto, ääni, pasuuna. Lukekaamme se nyt nähdäksemme, onko se oikein.

Sillä Herra itse…(16. jae) …laskeutuu taivaasta huudon kanssa, ja arkkienkelin äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa:…

130   Tapahtui kolme asiaa. Ääni… Huuto, ääni, pasuuna, joiden täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus ilmestyy. No niin, Jeesus tekee nuo kaikki kolme asiaa, kun Hän on laskeutumassa.

Huuto, mikä on huuto? Se on Sanoma, joka lähtee liikkeelle ensiksi; elävä Elämän Leipä tuoden esiin Morsiamen.

131   Nyt, Jumalalla on tapa tehdä asioita, eikä Hän koskaan muuta menettelytapaansa. Niin ei koskaan muuta… Hän on muuttumaton Jumala. Aamos 3:7:ssä Hän sanoi, ettei Hän tulisi tekemään mitään maan päällä ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille. Ja aivan yhtä varmasti kuin Hän lupasi sen, Hän myös tulee tekemään sen.

132   No niin, me olemme tulleet seurakunta-ajanjaksojen lävitse, mutta meille on luvattu Malakia 4. mukaan, että viimeisissä päivissä tulisi jälleen profeetta palaamaan takaisin maan päälle. Kyllä! Huomatkaa hänen luonteensa ja minkä kaltainen hänen pitäisi olla. Hän on aina…

Jumala käyttää tuota henkeä viisi kertaa: kerran Eliassa, Elisassa ja Johannes Kastajassa kutsumaan ulos Seurakunnan ja kutsumaan juutalaisten jäännöksen. Viisi kertaa, armo [grace], Jeesus [Jesus], usko [faith] [Englanninkielisissä sanoissa on viisi kirjainta.], ja se on armon luku. Näettekö? Hyvä on.

133   Muistakaa nyt, Sanoma on luvattu. Ja kun kaikki nämä salaisuudet ovat olleet niin kirkonmiesten niputtamia, tarvitaan profeetta suoraan Jumalalta paljastamaan se. Ja sen juuri Hän on luvannut tehdä. Näettekö?

134   Muistakaa nyt, Herran Sana tulee profeetalle, ei teologille, profeetalle. Hän on Jumalan Sanan heijastaja. Hän ei voi sanoa mitään… Hän ei voi sanoa omia ajatuksiaan. Hän voi puhua vain sen, mitä Jumala paljastaa. Niin oli jopa profeetta Bileamin kanssa, kun hän yritti myydä lahjaansa. Hän sanoi: “Kuinka voi kukaan profeetta sanoa mitään muuta kuin sen, mitä Jumala panee hänen suuhunsa?” Se on asia, jonka Jumala tekee, te ette voi sanoa mitään muuta. Ja te olette syntyneet sillä tavalla. Ette sen enempää, kuin voisitte…

135   Jos te sanoisitte: “En voi avata silmiäni”, kun te katselisitte. Ymmärrättekö? Te ette kykene siihen. Te ette voisi ojentaa kättänne, vaikka kuitenkin voisitte. Ymmärrättekö? Te ette voi olla koira, kun olette ihminen. Näettehän? Teidät on vain tehty sillä tavalla.

Ja Jumala on aina kaikkina menneinä ajanjaksoina, kun kirkolliset ryhmät ovat saaneet kaiken sekaisin, lähettänyt profeetan ja nostanut hänet esiin aivan kuin tyhjästä. Hän ei kuulu mihinkään heidän asioihinsa, vaan puhuu Hänen Sanansa. Hänet kutsutaan pois näyttämöltä, ja hän on mennyt. He vain ovat karskeja Jumalan Totuuden miehiä. Ja se on aina… Siitä te voitte tuntea hänet. Hän sanoi: “Jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta…”

136   Nyt profeetat. On olemassa sen kaltainen asia kuin profetian lahja seurakunnassa, mutta profeetta on ennalta määrätty, ennalta säädetty tuohon aikaan. Näettekö? Kyllä vaan! No niin, jos joku profetia tulee esiin, täytyy kahden tai kolmen istua ja arvostella, onko se oikein vai ei, ennen kuin seurakunta voi vastaanottaa sitä.

137   Mutta ketään ei asetettu profeetan edelle, koska hän oli ehdottomasti Jumalan Sana. Hän oli tuo Sana omana aikanansa. Hän näki Jumalan heijastavan… Nyt, Jumala on luvannut lähettää sen meille jälleen viimeisissä päivissä tuomaan Morsiamen ulos tästä kirkollisesta sekasotkusta, ja vain sillä tavalla se voidaan tehdä.

138   Sitä ei koskaan tulla tekemään… Seurakunta ei tule vastaanottamaan Kristusta. Me, helluntailaiset, me emme voi viedä eteenpäin tätä Sanomaa tilassa, jossa seurakunta on tänään. Kuinka me voisimme viedä eteenpäin sitä lopun aikana tilassa, jossa he ovat tänään, kun jokainen on toinen toistaan vastaan, ja kaikkea muuta, kirkollisesti. Oi, armoa! Se on sekasotku? Seurakunta on täysin kirkkokunnallistunut. Ja joka kerta, pyydän ketä tahansa historioitsijaa osoittamaan, ettei niin ole. Joka kerta kun sanoma lähti liikkeelle, ja he organisoivat sen, se kuoli juuri siihen. Ja helluntailaiset ovat tehneet saman asian aivan niin kuin he kaikki, helluntailaiset jotka tulivat ulos.

139   Te, Assemblies of God [Eräs helluntailiike.], kun teidän esi-isänne ja äitinne tulivat ulos noista organisaatioista, silloin tuossa vanhassa Yleisneuvostossa, huutaen ja ylistäen Jumalaa ja puhuen noita asioita vastaan. Ja te olette kääntyneet kuin koira oksennukselleen ja sika mutakuoppaansa kieriskelemään, ja olette tehneet saman asian, jonka hekin tekivät. Ja nyt olette niin kirkollisia ja suljette sydämenne, että teidän kanssanne voi tuskin olla yhteydessä ilman jäsenkorttia.

140   Ja te, Ykseys, Jumala antoi teille sellaisen sanoman, ja sen sijaan että olisitte pysyneet nöyrinä ja menneet eteenpäin, täytyi teidän villiintyä ja organisoida oma ryhmänne. Ja missä te kaikki nyt olette? Samassa ämpärissä. Niin se on tarkalleen!

Ja Jumalan Henki liikkuu edelleen. “Minä, Herra, olen istuttava. Minä kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan…” Hän sääti nämä asiat olemaan, ja Hänen täytyy lähettää tämä.

141   Ensimmäinen asia, joka tulee, kun Hän aloittaa laskeutumisen Taivaasta, on huuto! Mikä se on? Se on Sanoma kootakseen ihmiset yhteen. Sanoma tulee esiin ensin. No niin, on lamppujen kunnostamisen aika: “Nouskaa ja kunnostakaa lamppunne.” Missä vartiossa se oli? Seitsemännessä, ei kuudennessa, seitsemännessä. “Katso Ylkä tulee. Nouskaa ja kunnostakaa lamppunne.” Ja he tekivät niin. Jotkut huomasivat, ettei heillä ollut öljyä lampuissaan. Näettekö? Mutta on lampun kunnostamisen aika.

On Malakia 4:n aika… On Luukas 17. On Jesaj… Kaikki nuo profetiat, että tulisi asetetuksi täydellisesti järjestykseen tätä päivää varten, Kirjoituksissa, ja me näemme sen elävän juuri siinä. Ei ole…

142   Nähdä näiden asioiden tapahtuvan, kallis veljeni, sisareni, kun Jumala Taivaassa tietää, että voin kuolla tälle korokkeelle juuri nyt. Teidän, teidän vain tulee vaeltaa vielä hetki. Minä… Se on… Se on suunnatonta. Kun te näette Jumalan tulevan Taivaasta, seisovan ihmisjoukkojen edessä, ja seisovan siellä ilmaisten itsensä juuri niin kuin Hän aina teki… Ja se on Totuus, tämä Raamattu avoinna. Näettekö? Me olemme täällä!

143   Ja kirkkokunnallinen järjestelmä on kuollut. Se on mennyttä. Se ei tule koskaan nousemaan uudestaan. Se tullaan polttamaan. Sen te teette akanoille pellolla. Paetkaa pois siitä. Menkää Kristukseen. Älkää sanoko: “Minä kuulun metodisteihin. Minä kuulun baptisteihin. Minä kuulun helluntailaisiin!” Hakeutukaa Kristukseen.

Ja jos te olette Kristuksessa, silloin tänne ei ole kirjoitettuna sanaakaan, jota te ette uskoisi. En välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo. Ja sitten Jumala tuo tuon asian julki, koska te… Kun Hän vuodattaa Henkensä Sanan ylle, mitä tapahtuu? Aivan samalla tavoin kuin kaadettaessa vettä jonkun toisen siemenen päälle. Se tulee elämään, ja on tuottava kaltaistaan.

144   Te sanotte: “Minulla on Pyhän Hengen kaste.” Se ei merkitse sitä, että olette pelastunut, ei lähestulkoonkaan.

145   Kuulkaahan nyt, te olette kolminainen olento. Te olette… Sisimpänä täällä ihmisessä on sielu, seuraavana on henki, ja seuraavana on ruumis. Nyt teillä on viisi aistia tässä ruumiissa ollaksenne yhteydessä maallisen kotinne kanssa. He eivät ole yhteydessä muun osan kanssa siitä. Teillä on täällä hengen viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, sillä tavalla. Mutta täällä sisimpänä on se, missä te elätte. Se, mikä te olette.

146   Eikö Jeesus sanonutkin sateen lankeavan sekä vanhurskasten että väärien ylle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pankaa tänne pellolle takiainen ja vehnä ja vuodattakaa vettä niiden päälle ja lannoittakaa niitä ja niin edelleen, niin eivätkö ne molemmat tule elämään samasta vedestä? Varmasti! Mutta miten on? Yksi niistä tulee tuottamaan takiaisia, koska se ei ole muuta kuin takiainen. Takiainen nostaa päänsä ja huutaa aivan samoin kuin vehnäkin.

147   Eikö Raamattu sano, että viimeisissä päivissä on tuleva vääriä kristuksia. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ei vääriä Jeesuksia, vaan kristuksia, voideltuja, jotka ovat väärällä tavalla voideltuja Sanalle, kirkkokunnallisesti voideltuja, mutta ei Sanalle.

Sillä Sana tulee todistamaan itsestänsä. Se ei tarvitse mitään muuta. Se tulee todistamaan itsestään.

“Ja on tuleva vääriä voideltuja.” Teillä on siitä ääninauha. Ja tuo voitelu…

Oi, jos kysyisitte heiltä: “Hei, oletko sinä Jeesus?”

“Oi, tietenkään en!” Sitä he eivät hyväksyisi.

148   Mutta kun tulee kysymys: “Oi, kunnia. Minulla on voitelu…” Ja se on aito voitelu. Muistakaa, myös Kaifaksella oli se ja hän profetoi. Niin oli myös Bileamillakin ja hänkin profetoi.

Mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän sisäpuolen kanssa. Ellei se ollut Jumalan siemen, Hänen alkionsa alusta pitäen, te olette lopussa. En välitä siitä, kuinka paljon te huudatte, puhutte kielillä, juoksette ja huudatte. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Takiainen kykenee siihen aivan yhtä paljon kuin kuka tahansa heistä. Olen nähnyt pakanoiden nousevan ylös ja huutavan ja puhuvan kielillä ja juovan verta ihmiskallosta ja huutavan avuksi perkelettä. Näettekö? Niinpä te ette halua mitään noista aistimuksista ja asioista. Unohtakaa se.

Se on teidän sydämenne tuossa Sanassa, ja Se on Kristus. Tuokaa Se sinne sisälle ja tarkatkaa, kuinka Se tekee itsensä tunnetuksi Sen avautuessa juuri niin kuin joku toinenkin siemen ja ilmoittaessaan itsensä sitä aikaa varten, jossa Se elää.

149   Luther ei voinut tuoda mitään muuta kuin sirkkalehtiä. Nämä toiset voivat tuottaa näitä toisia asioita. Me olemme vehnän ajassa nyt. Se on tarkalleen niin!

Luterilaisten, aitojen luterilaisten, täytyi tuottaa aitoa Lutheria. Aidon helluntain täytyi tuottaa aito helluntai. Siinä kaikki. Mutta me olemme ohittaneet tuon ajan ja menemme eteenpäin.

150   Tiedättekö katolisen kirkon alkaneen helluntailaisena? Ja jos helluntaiseurakunta pysyisi kaksituhatta vuotta, tulisi se olemaan pahemmassa tilassa, kuin mitä katolilaiset ovat nyt. Se on juuri niin! No niin, sanon sen veljilleni ja sisarilleni, joita rakastan. Jumala tietää sen. Mutta muistakaa, ystävät, minun täytyy kohdata teidät siellä tuomiolla. Ja siihen ei ehkä mene kovinkaan pitkää aikaa. Minun täytyy todistaa siitä, mikä on Totuus.

151   Kun menin kokouksiin teidän kanssanne rukoillen sairaiden puolesta, se oli hienoa, mutta kun tulin Sanoman kanssa! Jos mikä tahansa sanoma tulee esiin, niin se on todellinen sanoma…

Jos ne ovat todellisia, aitoja Jumalan ihmeitä, ja ne riippuvat kiinni tuossa organisaatiossa, te tiedätte, ettei se ole Jumalasta, koska tuo asia on jo ilmoitettu.

Jeesus lähti ja paransi sairaita saadakseen ihmisten huomion, ja sitten Hänen Sanomansa. Se on oikein!

Siinä täytyy olla jotakin, minkä Jumala tulee esittelemään. Hän vain… Jumalallinen parantaminen… Sen kaltaiset ihmeet, ne vain vetävät ihmisten huomion puoleensa. Sen ytimenä on Sanoma. Siinä se on. Se tulee täältä. Hän yrittää saada ihmisten suosion, niin että he istuisivat ja kuuntelisivat Häntä. Näettekö? Sillä siellä sisäpuolella on joku, joka on säädetty Elämään.

Jotkut jyvistä putosivat maahan, ja linnut söivät ne. Ja toiset putosivat orjantappuroiden sekaan, ja jotkut menivät ennalta valmistettuun maahan ja tuottivat sadon. Ei, se on…

152   Ensimmäinen asia on äänen kuuluminen. Ensimmäinen asia on pasuuna ja… tai ääni… Huuto ja sitten on ääni ja sitten pasuuna.

Huuto: sanansaattaja saadakseen ihmiset valmiiksi.

Toinen on ylösnousemuksen ääni. Sama ääni, voimakas ääni, joka Joh. 11:38-44 kutsui Lasaruksen haudasta. Morsiamen kutsuminen yhteen, ja sitten kuolleiden ylösnouseminen, näettekö, tullakseen temmatuksi ylös sen kanssa. No niin, tarkatkaa näiden kolmen asian tapahtumista. Seuraavana oli mikä? Pasuuna. Ääni… Huuto, ääni, pasuuna.

153   No niin, kolmas asia on pasuuna, joka aina Pasuunoiden Juhlassa kutsuu ihmisiä pitoihin. Ja se tulee olemaan Karitsan Hääateria Morsiamen kanssa taivaalla.

154   Näettekö, ensimmäinen asia, joka tulee esiin, on Hänen Sanomansa kutsuen Morsiamen kokoon. Seuraava asia on nukkuvan Morsiamen ylösnousemus, niiden, jotka kuolivat aikaisemmin toisissa ajanjaksoissa, heidät temmataan yhdessä. Ja pasuuna, pidot taivaissa, taivaalla. Se tulee tapahtumaan, ystävät.

155   Me olemme juuri siinä, valmiina nyt. Ainoa asia, Seurakunta on tulossa ulos, sen täytyy levätä Pojan edessä kypsyäkseen.

Suuri leikkuupuimuri on tuleva ohitse jonkin ajan kuluttua. Varret tullaan polttamaan, mutta vilja kootaan aittaan. Näettekö?

156   Te ette ole sokeita. Te olette järkeviä ihmisiä.

Ja seisoinko täällä ja sanoin nämä asiat vahingoittaakseni? Minä sanon sen, koska se on Elämä, koska olen vastuussa Jumalalle sen sanomisesta. Ja minun täytyy sanoa se, ja minun Sanomani. Koko ajan olen ollut tietoinen, siellä aikaisemmin, että parantumiset, ja niin edespäin sillä tavalla, olivat vain kiinnittääkseen puoleensa ihmisten huomion, tietäen, että tulisi Sanoma. Ja tässä se on. Ja nuo Seitsemän Sinettiä avasivat nuo salaisuudet ja näyttivät nuo tapahtuneet asiat. Minä en tiennyt sitä.

157   Mutta täällä seisoo miehiä juuri nyt, jotka olivat kanssani. Ja te kaikki kuulitte minun saarnaavan tuon saarnan Miehet, mikä aika nyt on?” Ja tuona aamuna tarkalleen siellä, missä Se oli sanonut sen tulevan olemaan, siellä seisoivat nuo seitsemän Enkeliä suoraan Taivaasta. Ja kun ne menivät ylös, ja tuo pyörretuuli oli vienyt ne sinne ylös, me seisoimme katselemassa niiden poismenoa, ja tiede otti siitä valokuvia koko matkan yli kansakuntien, aina Meksikoon asti.

158   Ja siellä kun katselin, eräänä päivänä, aloittaessani saarnaamaan näistä Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, soitin Jack Moorelle, joka on suuri teologi. Minä sanoin: “Jack, kuka on tämä Henkilö, joka seisoo siellä, Ihmisen Pojan kaltainen, hiukset valkoisina kuin villa.” Minä sanoin: “Hän oli nuori mies. Kuinka Hänellä voisi olla villanvalkoiset hiukset?”

159   Hän sanoi: “Veli Branham, se oli Hänen kirkastettu ruumiinsa.” Se ei saanut kelloja soimaan.

Mutta kun menin huoneeseen ja aloin rukoilla, Hän antoi minun tietää, mitä se oli.

160   Katsokaahan, olen aina saarnannut, että Hän oli Jumaluus, eikä vain joku mies. Hän oli Jumala julkituotuna lihassa: Jumala, Jumalan ominaisuus rakkaudesta; nuo suuret Jumalan ominaisuudet, jotka tulivat alas ja esiteltiin täällä maan päällä. Jeesus oli Jumalan rakkaus, joka rakensi ruumiin, jossa Jehova itse eli. Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Se mitä Jumala oli, sen Hän julkitoi tuon ruumiin kautta. Tuon ruumiin täytyi kuolla, niin että Hän saattoi pestä Morsiamen Verellänsä.

161   Ja huomatkaa, Morsian ei ole ainoastaan pesty, hän ei ole vain anteeksiannettu, vaan hänet on vanhurskautettu. Näettekö? Oletteko koskaan yrittäneet katsoa, mitä tuo sana vanhurskauttaa merkitsee?

Nyt, esimerkiksi, jos veli Green saisi kuulla, että minä olen ryypännyt ja tehnyt pahoja asioita, ja sitten saisi tietää, etten ollutkaan tehnyt sitä, ja sitten hän tulisi ja sanoisi: “Minä annan sinulle anteeksi, veli Branham.”

162   “Sinäkö annat minulle anteeksi? En ole koskaan tehnytkään sitä. Mistä syystä sinä annat minulle anteeksi?” Näettekö? Mutta jos olen syyllinen, silloin minulle voidaan antaa anteeksi, mutta kuitenkaan en silti ole vanhurskas, koska tein sen.

Mutta tuo sana vanhurskautettu merkitsee “niin kuin te ette olisi koskaan tehneetkään sitä”. Te olette vanhurskautettu. Ja sitten Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät synneistä niin, että se on pantu Jumalan unohduksen kirjaan. Hän on ainoa, joka voi tehdä sen.

163   Me emme voi. Me voimme antaa anteeksi, mutta emme voi unohtaa. Minä voin antaa anteeksi teille, mutta olen aina muistava, että te olette tehneet nämä pahat asiat. Silloin teitä ei ole vanhurskautettu: te olette saaneet anteeksi.

Mutta Jumalan silmissä Morsian on vanhurskautettu. Hän ei ole alun pitäenkään tehnyt sitä. Aamen. Seisten siellä ollen naimisissa siveellisenä Jumalan Pojan kanssa, hän ei ollut alun pitäenkään koskaan tehnyt syntiä. Miksi? Hän oli ennalta määrätty. Hänet oli vain houkuteltu tähän. Ja nyt kun hän kuuli Totuuden ja tuli esiin, puhdisti Veri hänet. Ja Morsian seisoo siellä siveänä. Näettekö? Hänen päällään ei ole minkäänlaista syntiä.

164   Sen vuoksi Sanoma kutsuu Morsiamen kokoon, ymmärrättekö, huuto.

Ja pasuuna…

Tuona aamuna Hän huusi voimakkaalla äänellä ja herätti Lasaruksen. Voimakkaalla äänellä Hän huusi: “Lasarus, tule esiin.” Näettekö? Ja tuo ääni herättää nukkuvan Morsiamen, nukkuvat kuolleet.

165   Ja tuo pasuuna, “pasuunan äänen kanssa”. Ja kun se tapahtuu, se kutsuu. Pasuuna aina kutsui Israelin Pasuunoiden Juhlaan, näettekö, joka oli Helluntaijuhla, suuri juhla taivaalla, ja Pasuunoiden Juhla… Ja nyt, pasuuna ilmoitti kutsun tulla yhteen: “Tulkaa juhlaan.” Ja nyt se on Karitsan hääateria taivaassa.

Tarkatkaa nyt, kokoontuminen yhteen, Morsian, Pasuunoiden Juhla, Hääateria. Me olemme nähneet sen esikuvissa. Tarkatkaa nyt vain hetken, ennen kuin lopetamme. Huomatkaa, me olemme nähneet sen esikuvissa.

166   Nyt jos haluatte lukea Matteus 18:16, siellä sanotaan, että kolme on, jotka todistavat. Näettekö? Myös l. Joh. 5:7, ja niin edelleen… Kolme on aina todistaja. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on vahvistus jostakin, mikä on oikein. “Kahden tai kolmen todistajan suulla olkoon jokainen sana vahvistettu.”

167   Huomatkaa nyt, meillä on ollut kolme todistajaa. Kolme on todistus. No niin, meillä on jo ollut kolme ylöstempausta Vanhassa Testamentissa Todistuksena. Tiesittekö sitä? Tarkatkaa nyt! Eenok oli yksi, Elia oli toinen ja Jeesus oli kolmas.

Jeesus, ollen Huippukivi, Hän todistaa. Näettekö, Hän oli Huippukivi Vanhan ja Uuden Testamentin välillä, koska Hänen täytyi ensin kuolla ja tulla sitten ylöstemmatuksi. Hän kuoli, palasi takaisin elämään ja kulki täällä kanssamme, ja sitten Hänet temmattiin ylös, koska Hän oli tuo Huippukivi, joka sitoi nuo kaksi yhteen. Ylösnousemuksensa ja ylöstempauksensa jälkeen… Kuulkaahan, sen jälkeen kun Hän oli tehnyt sen ja todistanut, että Vanha Testamentti siellä. Me kaikki tiedämme, että Eenok muutettiin. Me tiedämme, että Elia otettiin ylös pyörretuulessa, onko se oikein, tulisissa vaunuissa. Ja Jeesus kuoli, haudattiin, nousi ylös ja eli täällä maan päällä, ja sitten temmattiin ylös, tuo Huippukivi. Siinä on kolme todistajaa. Onko se oikein?

168   No niin, yksi ylöstempaus on jo tapahtunut. Tiesittekö sitä? Katsokaamme voisimmeko lukea sen nopeasti. Ottakaamme Matteuksen 27. Luku ja 45. jae. Katsokaamme voimmeko löytää sen nopeasti ja nähdä voimmeko saada tästä hieman apua. 27 ja 45, uskon että olen kirjoittanut tänne. Lukekaamme.

Nyt kuudennesta hetkestä alkaen oli pimeys yli koko maan yhdeksänteen hetkeen asti.

Ja noin yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä, sanoen: Eeli, Eeli, lama, sabaktani? Se on, Jumalani, Jumalani, miksi sinä olet hylännyt minut?

Jotkut niistä, jotka seisoivat siellä, kun he kuulivat sen, sanoivat: Tämä mies kutsuu Eliasta.

Ja kohta yksi heistä juoksi ja otti sienen ja täytti sen etikalla ja pani sen ruo’on päähän, ja antoi hänen juoda.

Muut sanoivat: Anna olla, katsokaamme, josko Elias tulee pelastamaan hänet.

Jeesus, kun hän oli huutanut uudestaan suurella äänellä, antoi…

“Suurella äänellä.” Voimakkaalla äänellä, tarkatkaa.

Kun Jeesus kuollessaan huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

Ja, katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa vapisi, ja kalliot halkesivat.

Ja haudat aukenivat, ja monta pyhien ruumista, jotka nukkuivat, nousivat ylös

Ja tulivat ulos haudoista hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja menivät pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

169   Yksi ylöstempaus on ohitse.

Kolme on tapahtunut Vanhassa Testamentissa niille valmistetuille, joille Herran Sana tuli. Näettekö? Herran Sana tuli Eenokille. Herran Sana tuli Elialle. Hän oli profeetta. Näettekö? Herran Sana oli Jeesus. Näettehän?

170   Tarkatkaa Vanhassa Testamentissa noita Vanhan Testamentin pyhiä nyt, kun tämä ylöstempaus ensin tapahtui. Huomatkaa jae 50. Hänen voimakas äänensä herätti Vanhan Testamentin pyhät aivan tarkalleen samoin, kuin tuo voimakas ääni herätti Lasaruksen. Näettekö, tuo voimakas ääni herätti heidät.

Ja toinen täyttyy 2. Tess. 4. luku. Me luimme sen juuri. Näettehän?

En halua teidän olevan tietämättömiä, veljet, koskien niitä, jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin…

Se on 1. Tess. 4:12-18. Se tulee olemaan toinen ylöstempaus. Toinen ylöstempaus tulee olemaan Morsiamen pois tempaaminen.

171   Vanhan Testamentin pyhät ovat menneet Hänen läsnäoloonsa, paratiisi on hävitetty. Ja Vanhan Testamentin pyhät nousivat ylös Hänen voimakkaan äänensä kutsumina, kun Hän huusi ja antoi henkensä. Minkä vuoksi? Uhri, heidän syntiensä sovitus, jota he olivat odottaneet uskoen, että täydellinen Karitsa oli tulossa. He olivat uhranneet uhrikaritsan. Ja kun Hän kuoli ja antoi henkensä, Hän huusi suurella äänellä, ja Vanhan Testamentin pyhät heräsivät.

Tarkatkaa huutoa ja ääntä tässä, sama asia Hänen tulemuksessaan. Näettekö?

“Hän antoi henkensä.” Ja sen tehtyään oli uhri täydellinen, ja paratiisi tyhjeni. Ja Vanhan Testamentin pyhät tulivat maan päälle, kulkivat jälleen ympäriinsä maan päällä ja menivät sisälle Hänen kanssaan Hänen ylöstempauksessansa.

172   Daavid sanoi siellä: “Nostakaa päänne, te ikuiset portit, nostakaa päänne.” “Hän sai vangitut vangeikseen ja antoi lahjoja ihmisille”, kun Vanhan Testamentin pyhät menivät sisälle Hänen kanssaan.

173   He sanoivat: “Kuka on tämä vanhurskauden Kuningas?”

174   “Kirkkauden Herra, mahtava taistelussa.” Tässä he tulivat marssien. Jeesus johtaen vangittuja vankeinaan, ja tässä Hän tuli Vanhan Testamentin pyhien kanssa. Ja he menivät sisälle uusista porteista siellä ylhäällä ja sanoivat: “Nostakaa päänne, te ikuiset portit, nostakaa päänne, ja antakaa kirkkauden Kuninkaan tulla sisälle.”

Ääni sisäpuolelta sanoi: “Kuka on kirkkauden Kuningas?”

175   “Herra, mahtava taistelussa.” Portit lensivät auki. Ja Jeesus, Voittaja, johti vangitut vankeinaan, ne, jotka olivat uskoneet Häneen, ne, joille Sana oli tullut. Siellä Vanhan Testamentin pyhät lepäsivät odottamassa. Hän johti vangitut vankeinaan, nousi ylös korkeuteen, otti Vanhan Testamentin pyhät ja meni sisälle. Yksi ylöstempaus on jo ohitse.

176   Toinen ylöstempaus tapahtuu 2. Tessalonikalaiskirjeen mukaan Seurakunnalle, Morsiamelle, joka tulee nousemaan ylös ja tulee temmatuksi kirkkauteen. “Me, jotka olemme elossa ja jäljellä”, ruumis, joka on jäljellä täällä maan päällä, “emme tule estämään niitä, jotka nukkuvat, sillä Jumalan pasuuna on soiva ensin, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös.” Näettekö? “Ja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, tulemme temmatuiksi ylös yhdessä heidän kanssaan.”

177   Eräänä päivänä olin seisomassa kadunkulmassa katselemassa Aselevon vuosipäivän paraatia sen kulkiessa katua ylös. Seisoin siellä pienen poikani Josephin kanssa. Ensin tulivat ohitse vanhat pienet ensimmäisen maailmansodan tankit. Sen jälkeen tulivat Toisen maailmansodan Sherman tankit suurine tykkeineen, joiden tykinsuut olivat murtuneet, ja niin edelleen.

Sen jälkeen tuli sotilaita ja kultaisen tähden äidit. Sitten aivan lopuksi tuli kuorma-auton päälle rakennettu lava, jonka etuosassa oli tuntemattoman sotilaan hauta, ja siellä haudan kummallakin puolella seisoi sotilas vartiossa. Toisella puolella seisoi sotamies, ja toisella puolella seisoi merimies. Sitten siihen oli vedetty väliseinä, jonka toisella puolella istui kultaisen tähden äiti. Hän oli menettänyt poikansa. Siellä oli nuori vaimo nojaten päätään pöytään ja itkien. Pieni resuinen poika istui sivuttain kyynelten vieriessä alas kasvoja. Hän oli menettänyt isänsä.

Minä ajattelin: “Miten surullista.” Kun seisoin siellä katselemassa näin nuo vanhat sotilaat, joista vain muutamia oli jäljellä, marssimassa katua alas vanhoina ja rampoina, sillä tavalla, sotilaspuvussaan, ylpeänä esitellen niitä, koska he olivat amerikkalaisia.

Minä ajattelin: “Oi, Jumalani.”

178   Eräänä päivänä on tuleva törähdys Taivaasta, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Nuo Vanhan Testamentin pyhät siellä aikaisemmin, jotka ovat odottamassa sitä, tulevat sieltä esiin ensin ja menevät ylösnousemukseen. Me liitymme jonoon ja menemme taivaille nämä kuolevaiset ruumiit muutettuina ja tehtyinä Hänen oman kirkastetun ruumiinsa kaltaisiksi. Millainen paraati se tuleekaan olemaan, kun se lähtee taivasta kohden jonakin näistä päivistä tuossa ylöstempauksen ajassa, joka odottaa edessäpäin, oi, ylpeinä esitellen Jeesuksen Kristuksen Verta rintansa päällä, Jumalan Sanoma ajalle, jossa he elivät. Se on tuo hetki, jota me odotamme, veli.

179   Kuulkaahan, juuri nyt lopettaessamme. Toinen ylösnousemus, kaikki… Ensimmäinen on ohitse. Toinen on käsillä, juuri nyt, tullen esille nyt.

180   No niin, kolmas on Ilmestyskirjaa 11:11 ja 12 nuo kaksi todistajaa, jotka tulevat takaisin Kristuksen Hengessä todistamaan juutalaisille, niin kuin Joosef teki veljillensä. Ja te muistatte, kuinka heidän kuolleet ruumiinsa makasivat kadulla kolme ja puoli päivää, sitten elämän henki tuli heihin, ja heidät ylöstemmattiin, otettiin ylös Taivaaseen.

Siinä ovat teidän kolme Uuden Testamentin ylöstempaustanne.

Kolme ylöstempausta Vanhassa Testamentissa, jotka kaikki ovat jo tapahtuneet.

181   No niin, me olemme valmiit, odotamme ylöstempausta, pyhien ylöstempausta. Se on puhuttu, ja niin on tuleva olemaan. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, niin sekä taivaat että maa tulevat katoamaan pois, mutta tuo Sana ei tule koskaan pettämään.

182   Kun Jumala siellä aikaisemmin l. Mooseksen kirjassa Hän sanoi: “Olkoon siellä valo”… On voinut kestää satoja vuosia, ennen kuin oli mitään valoa. Niin Hän sanoi: “Olkoon siellä palmupuu. Olkoon siellä tammipuu. Olkoon siellä erämaa. Olkoon siellä vuori. Olkoon siellä tämä.” Hän puhui sen. Ymmärrättekö? Ja niin kauan kuin se oli lähtenyt Hänen suustaan Sanana, sen täytyi tulla julkituoduksi. Sen täytyy tulla. Kun…

183   Sitten yhtenä päivänä, kun Hän kutsui kansansa ulos, Hän puhui Tulipatsaana, Valona, pyhänä Tulena eräälle miehelle, jonka nimi oli Mooses. Ja ihmiset eivät halunneet uskoa Moosesta, joten Hän sanoi: “Tuo heidät ulos tämän vuoren luo.”

184   Tuona aamuna tuo vuori oli täynnä tulta ja välähtelyä ja ukkosenjylinöitä, sillä tavalla, ja kansa sanoi: “Älköön Jumala puhuko. Puhukoon Mooses”, näettekö, “ettemme kuolisi.”

185   Jumala sanoi: “Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla. Minä tulen herättämään heille profeetan. Ja Minä tulen puhumaan hänen kauttansa, ja jos se, mitä hän sanoo, tulee tapahtumaan, silloin kuulkaa sitä, koska Minä olen hänen kanssansa.” No niin, Hän puhui sen. Hän sanoi, että se tulisi tapahtumaan.

186   Katsokaa tätä profeettaa, Jesajaa seisomassa siellä; miestä, viisasta miestä, no, josta kuningas ajatteli hyvää sillä hän eli Ussian kanssa. Kuningas, joka oli suuri mies, yritti kerran ottaa saarnaajan paikan ja meni temppeliin ja tuli lyödyksi pitaalilla.

Ja siitä puhuin Liikemiehille. Älkää koskaan yrittäkö ottaa saarnaajan paikkaa. Ei koskaan! Pysykää juuri sillä paikalla, missä olette. Ymmärrättekö? Tehkää omaa työtänne, jota Jumala on pannut teidät tekemään. Jos olette sormi, te ette koskaan voi olla korva. Jos olette korva, ette koskaan voi olla nenä tai silmä. Näettekö? Pysykää omassa asemassanne.

187   Te kuulitte tuon sanoman eräänä päivänä radiolähetyksessä: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus. Daavid oli voideltu kuningas, ja koko kansa huusi, että se oli oikein, mutta hän ei koskaan kysynyt neuvoa Jumalan profeetalta. Ja eräs mies kuoli, ja koko asia meni pilalle. Älkää yrittäkö tehdä Jumalalle palvelusta. Odottakaa, kunnes se tapahtuu Jumalan ehdoilla. Antakaa sen tulla Hänen tekemällä tavalla. “Minä aloitan tämän suuren asian, minä tulen tekemään tämän.” Ole varovainen, veli.

188   No niin, Daavid tiesi asian paremmin. Siellä oli Naatan maassa tuona päivänä. Häneltä ei edes kysytty neuvoa. Näettekö? Daavid neuvotteli sadan ja tuhannen päämiesten kanssa. Koko kansa huusi ja kirkui ja tanssi. Sen sijaan… Heillä oli kaikki uskonnolliset eleet, mutta se ei ollut linjassa ja järjestyksessä Jumalan Sanan kanssa, ja se epäonnistui.

Mikä tahansa muu, mikä ei ole linjassa ja järjestyksessä Jumalan Sanan kanssa, tulee epäonnistumaan. Ja Jumalan Sana tulee pysymään iäti. “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät.”

189   Huomatkaa, Jesaja, tuo älykäs nuori mies seisoi siellä. Äkkiä Henki kosketti häntä. Hän ei voinut sanoa mitään muuta. Hän oli profeetta. Hän sanoi: “Katso neitsyt tulee raskaaksi. Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu. Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä. Loppu… Hallitus on oleva Hänen harteillaan. Loppu… Eikä Hänen hallitusajalleen ole oleva loppua.” Kuinka voi tuo järkevä mies sanoa, että neitsyt tulisi raskaaksi?

Jokainen odotti sitä. Se oli puhuttu. Se oli NÄIN SANOO HERRA. Sen täytyi tapahtua, koska se oli Jumalan Sana. Aivan samoin kuin l. Mooseksen kirjassa, kun Hän istutti nuo siemenet sinne meren pohjalle, kun maa oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi oli syvyyden päällä. Näettekö, sen täytyi tapahtua. Ja yhtenä päivänä kahdeksansataa vuotta myöhemmin erään neitsyen kohdussa sikisi Jumalan Siemen, luotu Siemen. Hän synnytti Pojan.

190   Tuo sama Poika seisoi siellä yhtenä päivänä ja sanoi: “Lasarus, tule esiin.” Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja oli mädäntynyt, jonka nenä oli painunut sisään, ja joka jo haisi, tuli esiin. Hän sanoi:

 Älkää tätä ihmetelkö, sillä hetki on tulossa, aamen, kun kaikki, jotka haudoissa ovat, tulevat kuulemaan Jumalan Pojan äänen.

Niinpä sitten se on puhuttu. Sen täytyy tulla. Tulee olemaan ylöstempaus. Oi!

191   Muistan juuri viimeisen sanomani Kaliforniassa, jonne en koskaan enää ajatellut palaavani takaisin, kun ennustin, että Los Angeles tulisi menemään valtameren pohjaan. NÄIN SANOO HERRA.” Se on menevä! Se on lopussa. Se on huuhtoutunut. Se on lopussa. Minä hetkenä? En tiedä milloin, mutta se tulee uppoamaan. Heti sen jälkeen maanjäristykset alkoivat ravistella sitä.

192   Te muistatte, monet teistä miehistä, jotka seisoitte siellä tuolla kalliolla tuona päivänä, kun tuo Enkeli tuli alas siellä, ja tuo Valo ja Tuli lankesi Taivaasta kallion ympärille meidän seistessämme siellä kivien sinkoillessa ulos vuoresta ja putoillessa sinne. Ja räjähti kolme kertaa voimakkaasti. Minä sanoin: “Tuomio iskee Länsirannikkoon.” Kaksi päivää sen jälkeen Alaska melkein upposi.

193   Muistakaa, tuo sama Jumala, joka sanoi sen, sanoi, että Los Angeles on tuomittu. Ja se on sen loppu. En tiedä milloin. En osaa sanoa sitä teille.

194   En tiennyt sanoneeni sitä. Mutta tämä veli tässä, uskon sen olleen… Ei, uskon että se oli yksi Mosleyn veljeksistä, joka oli vienyt minut sinne ulos kadulle. En tiennyt, mitä se oli, ennen kuin katsoin sitä Kirjoituksesta.

Ja Jeesus sanoi: “Kapernaum, Kapernaum, kuinka usein…” tai mieluumminkin, “sinä, joka olet korottanut itsesi Taivaaseen, tulet tuoduksi alas helvettiin. Sillä jos ne mahtavat teot, jotka sinussa on tehty, olisi tehty Sodomiassa, seisoisi se tänä päivänä.” Ja noin sata viisikymmentä vuotta sen jälkeen, (Sodoma oli jo maassa), myös Kapernaum oli veden vallassa, tänään.

195   Ja tuo sama Jumalan Henki, joka sanoi kaikki nämä asiat ja on tehnyt kaikki nämä asiat, sanoi siellä: “Oi kaupunki, Kapernaum, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä, Los Angeles. Kuinka sinä oletkaan korottanut itsesi Taivaaseen”, itse Saatanan juuri ja istuin, näettekö, “sinä olet korottanut itsesi.”

196   Saarnaajat, se on hautuumaa heille. Hyvät miehet menevät sinne ja kuolevat kuin rotat. Mikä hävitys!

197   “Sinä, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä. Jos ne mahtavat teot olisi tehty Sodomassa, jotka on tehty sinussa, seisoisi se tänä päivänä. Mutta sinun hetkesi on tullut.” Tarkatkaa vain ja nähkää. Jos niin ei ole, minä olen väärä profeetta. Näettekö? Siellä se on, se lepää siellä.

198   Muistan tuon illan ennen kuin näin sen. Näin Morsiamen katselmuksen. Seisoin siellä ja näin kauniiden pikku naisten juuri oikealla tavalla pukeutuneina, ja niin edelleen, marssivan tähän suuntaan. Näyssä, jonka näin, joku seisoi vierelläni ja sanottiin: “Morsiamen katselmus.” Näin Hänen kulkevan ohitse. He tulivat tältä puolelta ja menivät ympäri.

199   Ja kuulin sen tulevan. Seurakunta oli tulossa tältä toiselta puolelta. Siellä tuli Aasian seurakunta. Oi, te puhutte saastaisesta. Tässä tuli Euroopan seurakunta. Voi hyvänen aika! Ja sitten kuulin rock’n’rollin olevan tulossa, ja se oli Neiti Amerikka, seurakunta. Hänellä ei ollut yllään edes vaatteita. Hänellä oli paperia, aivan kuin sanomalehtipaperia, harmaata, jota hän piti edessään, tanssien rock‘n’rollin mukaan, Neiti Amerikka, seurakunta.

200   Seisoin siellä Hänen läsnäolossansa. Minä ajattelin: “Oi Jumala, sananpalvelijana, jos tämä on parasta, mitä olemme osanneet tehdä, niin oi voi!” Tehän tiedätte miltä teistä tuntuu. Sitten ajattelin: “Jumala, kätke minut. Jos vain voisin päästä pois täältä. Jos kaiken sen jälkeen, mitä olemme tehneet, olemme saaneet aikaan vain tämän.”

201   Ja sitten kun nuo naiset kulkivat ohitse ja jokainen teki kaiken kaltaisia nytkähtelyjä ja asioita, ja heillä oli lyhyet hiukset ja maalatut kasvot. Ja he kulkivat ohitse sillä tavalla, ja heidän pitäisi olla neitsyitä Kristukselle… Ja kun hän kulki ohi sillä tavalla, minä käänsin pääni, tiedättehän, pitäen tätä ylhäällä edessäni. Se oli häpeällistä, heidän takapuolensa. Ja siellä he olivat menossa sillä tavalla. Ja minä käänsin pääni itkeäkseni sillä tavalla.

202   Sanoin: “En voinut kestää sitä. Hän seisoi siellä, ja minä, tietäen olevani seurakunnan palvelija, olin saanut aikaan sen Hänelle.  Minä sanoin: “Oi Jumala, en voi katsoa sitä. Salli minun kuolla. Anna minun häipyä pois”, ja sillä tavalla.

203   Ja niin pian kuin se oli mennyt ulos, joka kerta yhden niistä tullessa, he menivät ulos erääseen tiettyyn paikkaan ja tipahtivat pois. Kuulin vain sen äänen sen mennessä pois.

Ja sitten kuulin jotakin sen kaltaista kuin: “Eespäin kristityt sotilaat”. Ja katsoin, ja tässä tuli tuo pyhitetty pienten tyttöjen joukko aivan tarkalleen sillä tavalla kuin he olivat olleet kaikki oikealla tavalla puettuina, hiukset riippuen alhaalla selässä, pehmeästi, puhtaasti, marssien tällä tavalla Evankeliumin tahdissa. Hän, Morsian oli Sana. Ja näytti kuin jokaisesta kansakunnasta olisi ollut yksi. Katselin sitä heidän kulkiessaan ja näin heidän menevän ohitse. Sen sijaan, että olisivat menneet alas, he alkoivat mennä ylös.

Ja huomasin yhden heistä yrittävän, kahden tai kolmen heistä, yrittävän mennä pois jonosta. Minä huusin: “Pysykää linjassa!” Ja tuo näky jätti minut, ja olin seisomassa tässä huoneessa ja huusin: “Pysykää linjassa!”

204   Ihmettelenpä, voisiko se jo olla tapahtunut? Voisiko Morsian jo olla kutsuttu? Senkö lävitse me olemme menossa tänään?

Hänen täytyy tulla muovatuksi ja valmistetuksi Kristuksen kuvaksi, ja Kristus on Sana. Se on ainoa asia. Näettekö, se on siellä, se on Sanassa, se on vain… Katsokaahan, siihen ei voida lisätä yhtään asiaa. Se ei voi olla nainen, jolla on yksi käsi kuin ihmisellä ja toinen käsi kuin koiran tassu. Sen on oltava tarkalleen Herran Sana, niin kuin Hän on Sana. Morsian on osa Yljästä. Nainen on osa aviomiehestänsä, koska hänet on otettu ulos miehestä. Eeva oli osa Adamista, hänen kyljestänsä. Ja niin on Morsian, ei otettu jostakin kirkkokunnasta, vaan otettuna tätä päivää varten olevan Jumalan Sanan helmasta.

205   Ylöstempaus!

Jumalan pasuuna on soiva;
Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja Hänen ylösnousemuksensa kirkkauden jakavat;
Kun valitut kokoontuvat kotiinsa taivaan taa,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä.

Yrittäkäämme kaikki olla siellä, ystävät. Jumala siunatkoon teitä.

206   Se on puhuttu, sen täytyy tapahtua. Se tulee tapahtumaan! Ja pieni… [Tyhjä kohta nauhassa.]

Ihmiset, kukaan ei halua kuolla. Kukaan ei halua olla kadotettu. Sallikaa minun sanoa teille. Mitä tahansa teettekin… En välitä siitä, kuinka hyviä kirkossakävijöitä te olette ja kuinka uskollisia te olette seurakunnalle. Se on hienoa. Ei mitään sitä vastaan. Teidän tuleekin käydä kirkossa. Tehkää niin. Jatkakaa kirkossa käymistä, mutta mitä tahansa se onkin, heittäkää pois perinnäissääntönne ja liikkukaa suoraan eteenpäin ylös Kristukseen. Koska Herran pasuuna on soiva yhtenä näistä päivistä, ja te tulette yllätetyiksi pedon merkki yllänne, ettekä tiedä, mitä se on, ennen kuin on liian myöhäistä. Se on tarkalleen oikein!

207   Jumala siunatkoon teitä. Olen pahoillani pidäteltyäni teitä. Ja muistakaa, olen pitänyt heitä liian pitkään täällä. Se on totta. Ja se uhri, jonka keräsitte minulle, jota en pyytänyt teitä tekemään, veli… Se oli kohteliasta. Ottakaa se ja maksakaa tälle motellille yliajasta, koska minä pidin sen. Minulla vain oli vielä muutamia asioita täällä. Minulla on noin kahdeksan tai kymmenen sivua lisää koskien tuota ylöstempausta siellä, mutta minulla vain ei ollut aikaa antaa sitä. Jumala siunatkoon teitä!

208   Rakastatteko te Herraa Jeesusta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Seiskäämme nyt vain hiljaa minuutin verran, tyynesti, kunnioittavasti. Ja muistakaa, mitä olen sanonut. Muistakaa, me olemme viimeisissä hetkissä.

Nämä kansakunnat hajoavat;
Israel herää;
Merkit, jotka Raamattu ennalta kertoi,
pakanain päivät luetut kauhujen täyttämät.
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luo.
Lunastuksen päivän on lähellä.
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
Olkaa täytetyt Hengellä,
Lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina.
Katsokaa ylös, lunastuksenne on lähellä.

Tiedättekö sen?

Väärät profeetat valehtelevat.
Jumalan Totuuden he kieltävät.

Me tiedämme, että se kaikki on totta, emmekö tiedäkin? [Tyhjä kohta nauhassa.]

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Puul’ Golgatan.

209   Kuinka moni todella rakastaa Häntä, kohottakaa kätenne? Nyt laulaessamme tämän uudestaan haluan teidän puristavan kättä jonkun lähellänne olevan kanssa ja sanovan: “Jumala siunatkoon sinua, pyhiinvaeltaja!” Me olemme pyhiinvaeltajia, emmekö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pyhiinvaeltajia ja muukalaisia?

Minä rakastan Häntä,

Juuri niin, suoraan pöydän ylitse.

Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni puul’ Golgatan.

210   Haluatteko olla ylöstempauksessa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jokainen, joka on kiinnostunut olemaan ylöstempauksessa, sanokoon: “Jumala, haluan olla siinä koko sydämestäni.”

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Tunnetteko tuon laulun? Tunnetko sen sisar? Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Mitä siihen sisältyykään? Oi.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Pidättekö siitä?

Kun matkamme on saatettu päätökseen,
Jos Jumalalle olet ollut uskollinen,
Kaunista loistavaa kotianne kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielunne on katseleva!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Haluan teidän nyt kumartavan päänne hetkeksi.

Älkää himoitko tämän maailman turhia rikkauksia,
Jotka niin nopeasti rappeutuvat,
Tavoitelkaa voittaaksenne taivaallisia aarteita,
Ne eivät tule koskaan katoamaan pois!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

211   Nyt päänne kumarrettuina ja tämä mielessänne tietäen, että kumarramme päämme sitä tomua kohden, josta meidät on tuotu ja johon jonakin päivänä palaamme. Tietäen, että teillä on siellä sielu, jonka täytyy vastata Jumalalle. Ja jos teistä tuntuu, ettette ole aivan valmis tuohon ylöstempaukseen, jos se tapahtuisi tänä iltana, ja haluaisitte teitä muistettavan rukouksessa, niin kohottakaa vain kätenne. Meillä ei ole paikkaa alttarikutsua varten. Ja teidän alttarinne onkin teidän sydämessänne. Kohottakaa kätenne. Jumala siunatkoon sinua, sinua ja sinua. Oi!

“Tunnen etten ole valmis, veli Branham. Minä todella haluan olla kristitty. Olen yrittänyt olla, mutta aina on jotakin puuttunut. Tiedän etten ole aivan siinä, missä minun pitäisi olla.”

“Ole laupias, Jumala. Minä kohotan käteni, ole minulle armollinen.”

No niin, noin kaksi- tai kolmekymmentä kättä on jo noussut tässä pienessä ryhmässä. Lisää on nousemassa.

212   Rakas Jumala, Sinä tiedät, mitä tuon käden takana on siellä sydämessä. Minä rukoilen rakas Jumala. On vain yksi asia, josta olen vastuussa: Totuuden kertominen. Ja rakas Jumala, he tahtovat olla pelastuneita. He todella tahtovat. He eivät halua vain jonkinlaista mielenliikutusta, jotakin kiihotusta, jotakin kirkkokunnallista järjestelmää, jotakin uskontunnustusta, jotakin lisättyä opinkappaletta. He ymmärtävät, Isä, että siihen tarvitaan puhdas, väärentämätön Jumalan Sana. Kaikki muu tulee katoamaan pois, jopa taivaat ja maa, mutta Se ei katoa. Ja jos me olemme tuo Sana, niin maa tulee katoamaan altamme, mutta me emme voi koskaan kadota pois, koska me olemme Sana, Yljän Morsian.

213   Minä rukoilen jokaisen puolesta, että Sinä soisit sen heille, Isä, se on vilpitön rukoukseni. Ja suo minulle anteeksi, Isä, oltuani niin hermostunut tänä iltana ja tulin tänne myöhässä ja olin vapiseva ja sanoin sanat hajanaisesti ja katkonaisesti. Tavalla tai toisella, suuri Pyhä Henki, liitä ne yhteen omalla Jumalallisella tavallasi ja toimita ne ihmisten sydämiin sydämeltäni, ja anna heidän ymmärtää vaikutin ja tavoite, joka sydämessäni on sitä kohtaan. Teethän sen, Herra. Ja pelasta ne, jotka voidaan pelastaa. Vedä puoleesi, Herra. Ja voikaamme olla valmiit tuota ylöstempaushetkeä varten, joka pian on käsillä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon teitä.

Nyt kokouksen puheenjohtaja.

65-1128M JUMALAN AINOA TARJOAMA PALVONTAPAIKKA (God’s Only Provided Place Of Worship), Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

FIN

65-1128M JUMALAN AINOA TARJOAMA PALVONTAPAIKKA
(God’s Only Provided Place Of Worship)
Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

 

1             Hyvää huomenta! Olen iloinen voidessani olla täällä tänä aamuna. Ja me olemme iloisia, kun nautimme tästä suuresta yhteydestä näiden vanhojen uskonlaulujen äärellä. Me rakastamme sitä. Ettekö tekin? Aamen-kuoro. Sellainen Hän on, Aamen, katsokaa. Hänellä on viimeinen sana sanottavana.

2             Istuin tuolla ja juttelin vanhan ystäväni Veli Brownin kanssa, kun lauluja esitettiin. Hän sanoi: ”Veli Branham, en ole ennen eilistä ymmärtänyt, mistä olet puhunut.” Hän sanoi: ”Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen, mistä puhut, kaikki esteet siirtyisivät pois tieltä.” Hän sanoi: ”Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen, mistä puhut, kaikki esteet siirtyisivät pois tieltä.” Se on aivan oikein. Aivan oikein. Se on aivan oikein. Jos vain voisitte tarttua siihen, saisitte siitä kiinni. Näettekö?

3             Puhun pienelle ystävälleni Ernie Fandlerille. Luulen, että jotkut teistä, jotka olette yhteyksissä, muistavat Ernien, kuinka hän tuli uskoon, kuinka hänet johdatettiin Herran luo. Hän ei puhu hyvää englantia, tai toivoisin, että hän tulisi sanomaan sanasen. Ja hän sekoittaa me:t ja W:t keskenään. Hän kysyi minulta, muistanko, tapahtuiko se Shawanossa, jossa hän asuu. Mies kuoli juuri kokouksessa, kaatui istuimeltaan kuolleena, luterilainen. Kaikkien piti olla hiljaa. Sanoin Herran Sanan hänen ylitseen, ja hän heräsi henkiin ja palasi heti töihin. Um-hum. He eivät ole koskaan toipuneet siitä, haluavat meidän palaavan takaisin.

4             Käsittääkseni Ranskassa on tänä aamuna yli kaksituhatta ranskalaista usean päivän paastossa, jotta me tulisimme tuomaan Sanoman Ranskaan, Ranskaan, koko protestanttiselle kansalle, Ranskan kansan protestanttiselle osalle. Ja niin me olemme…

5             Se on juuri alkanut kukoistaa nyt, juuri alkanut, kuori on vetäytymässä pois, jotta vehnä voi nyt levitä sinne. Näettekö? Joten pysykää vain kunnioittavana, jatkakaa rukoilemista. Näettekö? Muistakaa: ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.”

6             Nyt… minä olin… olen tulossa melko vanhaksi, ja ajattelin: ”Tuleeko… tuleeko vielä uusi herätys, näenkö vielä uudelleen”? Ja muistakaa vain, lännestä on tuleva valkoinen ratsastaja. Me tulemme ratsastamaan tätä polkua uudelleen. Aivan oikein. Heti kun olemme valmiita. Se on lupaus.

7             Haluan sanoa veli Leolle… Puhuin eilen illalla veli Woodista, hänen veljestään, joka on täällä. Veli Leo, jos sinä ja se pieni ryhmä, joka on kytkeytynyt siellä tänä aamuna, sisar Mercier, isäsi on täällä. Näin hänet eilen illalla. Hän on täällä jossain rakennuksessa ja näyttää oikein hyvältä.

8             Sinä aamuna, kun hänet parannettiin tabernaakkelissa, siellä oli kaksi vakavaa syöpätapausta, jotka olivat kuolemassa, ja he molemmat paranivat. Ja hänen isänsä, sydänkohtaukseen sairastunut vanhus, tuotiin ulos Jumalan kunniaksi. Ja hän on kokouksessa täällä jossain. En näe häntä nyt väkijoukossa, mutta hän oli täällä eilen illalla.

9             Tervehdys teille kaikille maan eri puolilla; täällä tässä ihanassa paikassa, Life Tabernaclessa täällä Shreveportissa, jossa on tungokseen asti täynnä väkeä pyhäkoulua varten. Tiedättekö, jos asuisin Shreveportissa, eikä minulla ole mitään ketään vastaan sanottavaa, mutta tulisin kirkkoon juuri tähän paikkaan, tänne Life Tabernacleen. Tämä ei ole kirkkokunta. Life Tabernacle on nykyään kirkkokuntien välinen tabernaakkeli. He tulivat ulos kirkkokunnasta, koska he hyväksyivät minut ja tämän Sanoman, jota saarnaan. Veli Jack Moore, veljeni ja ystäväni, poistettiin kirkkokunnasta, koska hän liittyi minuun. Ja niinpä luulen, että hän on ansainnut jonkinlaisen tunnustuksen. Aivan oikein. Jumala siunatkoon häntä. Ja pitäkää hänen kätensä ylhäällä rukouksessa ja uskokaa hänen kanssaan.

10         Ja nyt sisar Moore, en näe häntä missään, hän, kyllä, täällä takana, hän näyttää siltä kuin pieni tyttö olisi asettunut tuonne tänä aamuna, pukeutuneena, uuteen, tähän, se näyttää pääsiäisasulta. Ja se näyttää… Veli Jack ei edes tuntenut häntä itse. No niin, sisar Moore!

11         Meillä on todella ikävä Anna Jeannea ja Donia ja kaikkia heitä. Hauska tavata veli Nolan, yksi työtovereista täällä.

12         Ja veli Ernie, kysyin häneltä eilen, laulaisiko hän tuon Aamenen. Minulla on se levyllä, ja olen kuunnellut sen puhki vain kuunnellessani sitä, Aamen. Luulen, että hän omaa siihen sopivan äänen; se voittaa kenet hyvänsä heistä. Ja pikku Judy, huomasin hänet; he kaksi näyttävät aivan sisaruksilta. Eivätkö olekin? He ovat mies ja vaimo. Katsokaa kumpaakin, näettekö, ovat ihan samannäköisiä. Näettekö? Todella ihana pieni pariskunta. Tuo on, tiedättehän, tuo on… Veli Palmer, joka juuri kiipesi kultaisia portaita, tuo on hänen tyttärensä ja vävynsä. Ja se on… Hän on varmasti seurausta hänen lapsensa hyvästä kasvatuksesta. Ja hänellä on muitakin, naimisissa olevia saarnamiehiä myös, ja nämä ovat evankelistoja ja ovat heidän kentällään ja muita. Joten se on aivan mahtavaa.

13         En ole nähnyt sisar Palmeria. En oikeastaan tiedä, tuntisinko hänet, jos näkisin hänet, vai en. Hän on ehkä jossain (tietysti) kokouksessa. Hän on aivan takana; Jumala siunatkoon sinua, sisar Palmer.

14         Sydämeni vapisee joka kerta, kun ajattelen sitä. Veli Palmer oli juuri noussut portaita, mutta vain muutama hetki aikaisemmin, ja sitten sain viestin, että hän oli lähtenyt. En voinut uskoa sitä. Billy soitti minulle, ja joku oli saanut otteen… ja he tiesivät. Olimme niin ihania ystäviä, ja tieto siitä, että hän oli poissa, oli todella järkyttävää. Mutta meidän kaikkien on lähdettävä, riippumatta siitä, keitä olemme, meidän on lähdettävä yksi kerrallaan. Mutta on vain yksi asia: ”Loppupäätös kaikesta: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä se on ihmisen koko velvollisuus”, Saarnaaja 12.

15         Minulla ei ole paljon aikaa tähän pyhäkouluopetukseen, ja olen käheä.

16         Veli Pearry Green teki jalon teon. Hän kuuli minun sanovan eilen illalla: ”Kaipasin pientä hiuspalaani, joka pitää minut…”. Hän soitti sinne ja yritti saada jonkun lennättämään sen minulle. Sanoin: ”Olet myöhässä, olen jo käheä.” Yritin vuosia löytää jotain menestystä, mutta kun sain sen, se paransi sen. Mutta tällä kertaa unohdin sen, joten olen hieman käheä. Joten kärsikää kanssani, jos tahdotte, kun puhun.

17         Kuinka moni pitää pyhäkoulusta? Juuri niin. On hyvä asia lähettää lapset sinne. Ei, korjaanpa, hyvä asia tuoda lapset sinne. Aivan oikein, tuoda lapsenne; tulkaa tekin. Kuinka moni tietää, miten pyhäkoulumme sai alkunsa? Mistä se sai alkunsa? Englannista. Mikä sen ensimmäinen nimi oli? Ryysyläiskoulu. Aivan oikein, ” ryysyläiskoulu”. Unohdan nyt sen perustajan nimen. Mikä hänen nimensä oli? [Joku sanoo: ”Robert Raikes.”] Aivan oikein, aivan oikein. Ja hän otti pieniä kavereita kadulta (he olivat ryysyläisiä, eikä heillä ollut paikkaa, minne mennä, ja he olivat hyvin huonossa kunnossa), ja hän toi heidät tänne ja alkoi antaa heille oppitunteja Raamatusta. Ja siitä on kasvanut yksi seurakunnan suurimmista toimista, nykypäivänä, pyhäkoulu. Sinne on hyvä mennä. Muistakaa tulla, tuokaa lapsenne. Luulen, että täällä tabernaakkelissa on opettajia, varustettuja huoneita, ikäryhmiä ja niin edelleen. Ja te uudet käännynnäiset, jotka olette juuri tulleet Kristuksen luokse, seuratkaa suoraan Sanomaa; tulkaa tänne Elämän Tabernaakkeliin, ja ne tekevät teille hyvää.

18         Tänä iltana meillä tulee olemaan vanhanaikainen rukousjono. Rukoilemme sairaiden puolesta niin kuin ennenkin, veli Jack ja veli Brown.

19         Muistan nähneeni veli Brownin yrittävän jakaa niitä rukouskortteja, ja kuinka hän oli itse pastori, ja siihen aikaan järjestössä, jossa häntä painostettiin: ”Minä olen veljesi tässä asiassa”, ”sinun on saatava minut sinne”. Voi, hänellä oli varmasti vaikeaa, mutta hän pysyi niin uskollisena kuin oli mahdollista. Veli Brown on hieno mies. Ja me rakastamme häntä.

20         Ja kun näen meidän kaikkien, meidän kolmen, lähestyvän, hiipivän kohti vanhuutta, loppua. Olisi hyvin surullista, jos emme olisi sisäistäneet sitä suurta asiaa, jonka tiedämme olevan Totuus. Me vain aiomme jonain päivänä muuttua takaisin, takaisin nuoreen miehuuteemme jälleen, ettei koskaan … meidän ruumiimme muuttuu, tehdään Hänen kaltaisekseen, voidaksemme seistä. ”Sillä kun tämä meidän maallinen asumuksemme hajotetaan, siellä odottaa jo toinen.”

21         Ja kiitollista on se, rakas ystävä, että rakas Herra Jeesus… Te, jotka luotatte siihen, että kerron teille Totuuden; rakas Herra Jeesus antoi eräänä aamuna kahdeksan aikaan minun nähdä tuon Maan. Se ei ollut… se ei ollut näky, mutta en halua sanoa sitä sellaiseksi. Mitä se ikinä olikin, se oli aivan yhtä todellista kuin se, että puhun teille tässä. Näin noiden ihmisten kasvot, enkä voinut tunnistaa heitä, he olivat muuttuneet taas nuoriksi. Ja he olivat yhtä todellisia kuin… pitelin heistä kädestä kiinni ja muuta. Yhtä todellisia…

22         Ja se auttoi minua, koska minulla oli ennen sellainen käsitys, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa menee pois. Mutta sitten kun Hän siteerasi tuota minulle, että ”Jos tämä maallinen asumuksemme on… meillä on jo asumus.”. Näettekö? Ja meillä on oltava kaikki kolmessa, jotta se olisi täydellistä. Ymmärrättekö? Ja meillä on yksi ruumis täällä, sitten tuo ruumis siellä, joka on taivaallinen ruumis, ja sitten kirkastettu ruumis ylösnousemuksessa. Se tekee siitä täydellisen. Näettekö? Se ei ole myytti, se ei ole ajatus, se ei ole henki. Kyseessä on mies ja nainen, kuten te olette, aivan kuten te olette.

23         Ja sitten, vuosia sitten, näin kadotettujen alueet ja olin siellä. Sanon teille, ystäväni, vanhana miehenä, saanen vakuuttaa teille tämän, tänä aamuna koko kansakunnan kautta, älkää ikinä haluatko nähdä tuota paikkaa. Ei ole mitään tapaa, miten voisin … Jos olisin taiteilija siveltimen kanssa, en voisi maalata sitä kuvaa. Sananpalvelijana en pystyisi kuvailemaan sitä teille. Jos puhutaan helvetistä palavana paikkana, se on miljoona kertaa pahempi kuin se, ne kauhut, jotka siihen kuuluvat.

24         Ja Taivas… tai tämä paikka, missä se sitten olikin, en tiedä, miksi sitä kutsuisin. Hän viittasi siihen nimellä ”sielut alttarin alla”. Mutta kun se oli, en ole koskaan… Ei ole mitään keinoa selittää, miten hienoa se on. On… Teidän täytyy vain uskoa minua, olen vain ihminen. Ymmärrättekö? Mutta nämä näyt, jotka ovat aina toteutuneet juuri niin kuin olen kertonut teille, ja tiedätte, että ne kaikki ovat olleet totta, se on myös totta. Mitä ikinä teettekin, jos teiltä puuttuu kaikkea muuta (terveyttä, voimaa, näköä, mitä ikinä se onkaan), älkää jättäkö sitä väliin. Mikään ei ole verrattavissa siihen. Se on… Englannin kielessä ei ole mitään sanaa, jonka tietäisin voivan ilmaista sitä. Jos sanoisitte ”täydellinen”, se on sen yläpuolella; ”upea”, se on sen yläpuolella; ”ylevä”… Ei ole mitään sanoja, jotka voisivat ilmaista sitä, koska se oli niin… Ja sitten ajattelen, että se ei ole vielä loppu. Ajattelin: ”Minua pelottaa tulla tähän?”

25         Sanoin: ”Syöttekö te?”

26         Sanoin: ”Emme täällä. Me emme syö täällä, mutta kun palaamme maan päälle, saamme ruumiin, jossa syömme.”

27         No, minä saatoin tuntea heidät. Ne olivat aivan tuollaisia. Näettekö? Ja he… Minä sanoin: ”No, teillä on…”. Kyllä, heillä on ruumis. Se ei ole vain myytti, vaan ruumis. Me tunnemme toisemme. He kaikki tunsivat minut, halasivat minua, miljoonat heistä.

28         Ja minä sanoin: ”No, haluan nähdä Hänet, joka toi minut tänne.”

29         Hän sanoi: ”Et voi nähdä Häntä nyt, sinun täytyy odottaa.”

30         Kysyin: ”Miksi laitoit minut … tänne ylös?”.

31         Hän sanoi: ”Sinä olit elämässäsi johtaja.”

32         Minä sanoin: ”Tarkoitatko, että he kaikki ovat Branhameja?”

33         Hän sanoi: ”Ei! Se on sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Näettekö?

34         Katsoin ympärilleni, ja kaikki vaikeat yöt ja koettelemukset menivät ohi, kun näin heidän kasvonsa. Eräs nuori nainen juoksi sinne, yksi kauneimmista naisista, ja hän vain kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Rakas veli.” Ja kun hän meni ohi… Hän oli nainen. Joten… Mutta siellä ei koskaan ole syntiä. Rauhasemme ovat muuttuneet siellä. He eivät enää kasvata lapsia siellä. Näettekö? Näetkö, kaikki on samanlaista.

35         Se joka tekee eron, on tunne. Siksi en usko lattialla tanssimiseen. Kukaan ihminen… Minä, Jumalan ja Raamatun edessä, olen elänyt puhtaasti, niin kuin olen elänyt koko elämäni ajan, kun olin pieni poika, koko nuoren miehuuteni ajan. Jokaisen tytön kanssa, jonka kanssa olen koskaan lähtenyt ulos, voin kävellä suoraan takaisin Tuomiolle hänen kanssaan. Näettekö? Mutta ei ole miestä, en välitä siitä, kuka olet, joka voi antaa naisen (naisen muodossa) halata sinua läheltä; jos olet todellinen terve mies, siinä on tunnetta. Mutta sellaista ei siellä ollut; ei ollut rauhasia. Kaikkissa teissä on samanlaisia rauhasia. Näettekö? Vain puhdasta, väärentämätöntä sisarellista ja veljellistä rakkautta, enemmän kuin se olisi teidän … jopa teidän … halatessanne omaa pientä tytärtänne. Näettekö? Omaa tytärtänne, vaikka hän on tehty… hän on nainen ja te olette mies. Katsokaa, se voisi luoda jotain, mutta siellä se ei ole mahdollista, synti on loppunut, kaikki on ohi. Näettekö? Todellista… vain todellista, pyhää rakkautta.

36         Ja minä katselin tuota naista. Siellä oli… siellä näytti olevan miljoonia naisia, ja heillä kaikilla oli pitkät hiukset ja valkoiset vaatteet. Ja – ja tämä Yksi, joka puhui minulle, sanoi: ”Etkö tunnista häntä?”.

37         Minä sanoin: ”En.”

38         Hän sanoi: ”Hän oli yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt, kun johdatit hänet Kristuksen luo.”

39         ”Ihmeellinen armo, kuinka suloinen ääni.” Näettekö? Ei voida koskaan selittää, millaista se on. Luottakaa vain sanaani, jos uskotte minua. Varmistakaa, että teette… poltatte kaikki maailman sillat takananne.

40         Uskon, että seurakunta on alkamassa kuulemaan Sanomaa ja alkamassa ymmärtää. Mutta, ystävät, kuunnelkaa, meidän täytyy olla Pojan läsnäolossa, meidän täytyy kypsyä. Meidän uskomme ei ole kypsynyt. Älyllisesti me kuulemme Sanoman, jonka Jumala on antanut meille, ja näemme ne merkit, jotka Hän on meille näyttänyt, ja todistamme sen Raamatun avulla, että se on olemassa, mutta, voi, kuinka seurakunnan täytyy olla Hänen Läsnäolossaan, kunnes se kypsyy ja tulee makeaksi Hengessä, jotta se voi puhdistautua Joskus Sanomaa puhuessanne joudutte olemaan ankara, teidän on iskettävä se sisään, koska teidän on lyötävä naula kiinni, jotta se kestää. Mutta kun Seurakunta kerran ymmärtää Sen, Valitut on kutsuttu ja erotettu, silloin Jumalan läsnäolossa, tiedän, että se tulee olemaan jotakin sellaista kuin ihmiset olivat Siellä, kun Se kokee Ylöstempauksensa.

41         Aioin puhua tänä aamuna Ylöstempauksesta, mutta minulla ei vain ole tarpeeksi ääntä siihen, joten kärsikää kanssani vähän aikaa. Haluan puhua aiheesta: Jumalan ainoa tarjoama palvontapaikka.

42         Se on suuri ja iso teksti. Rukoilkaamme siis nyt. Ja tänä aamuna, missä ikinä olettekin, kumartakaa päänne vain hetkeksi. Olkaa nyt todella vilpittömiä, kun lähestymme Jumalan Sanaa, joka on Jumala kirjaimen muodossa.

43         Tämän Kirjan suuri Kirjoittaja: ”Se on siemen”, meille on opetettu, ”jonka kylväjä kylvi”, niin sanoi Kirjoittaja. Me ymmärrämme, että siemen kasvaa, jos se on oikeanlaisessa maassa. Niinpä, Isä, ottaisitko tänä aamuna pois kaikki orjantappurat ja ohdakkeet, epäuskon ja epäilevät ajatukset sydämistämme, jotta Jumalan Sana voisi kasvaa vapaasti, Hengen kastelemana sydämissämme, jotta meistä tulisi Jumalan kansaa. Suo se, Isä. Se tulee meidän sydämestämme. Ei vain meidän, jotka olemme tunnistaneet tämän, vaan olkoon kaikkialla maassa muitakin, joiden jokaisen sydän palaa rakkaudesta ja hellyydestä, jotka menevät yrittämään voittaa eksynyt veli, eksynyt sisar. Suo se tänään, Jumala. Me katsomme kokonaan Sinuun, sillä Sinä olet meidän Oppaamme ja Herramme. Niinpä rukoilemme, että ohjaat meitä tänään Sanassasi ja annat meille siunauksiasi. Sinun armosi kautta ja Sinun Nimessäsi me pyydämme sitä. Aamen.

44         Ottakaamme nyt tekstiksemme… Haluan lukea Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjasta, vain asetelmaksi Raamatusta. Minulla on muutamia muistiinpanoja, jotka kirjoitin nopeasti sen jälkeen, kun olin palannut aamiaiselta veli Vaylen kanssa.

45         En koskaan ehtinyt kiittää sitä miestä siinä hotellissa… siinä ravintolassa sinä iltana, joka maksoi illallisemme. Vaimo, minä ja pieni tyttöni olimme siellä, ja kun menin maksamaan laskua, joku oli maksanut sen. Kuka hän sitten olikaan, kiitän sinua. Hän sanoi: ”Se mies, joka istui penkin päässä.” Siellä oli tietysti kokonainen ryhmä, jonka tunsimme. Minä… jokin Kickapoo, tai jotain sellaista, se paikka täällä, ravintola jossa olimme… Kiitos, kuka ikinä se olikaan, joka sen teki. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

46         Mooseksen kirjan 16. luvussa on pääsiäisjuhla. Haluamme siis lukea muutaman ensimmäisen jakeen, ensimmäiset neljä tai viisi, kuusi jaetta tästä.

Huomioi Abib-kuukausi ja pidä pääsiäinen… (Se tarkoittaa ” huhtikuu.”)...Herran, sinun Jumalasi; sillä tässä Abib-kuukaudessa Herra, sinun Jumalasi, vei sinut yöllä pois Egyptistä.

Uhratkaa siis pääsiäisuhri Herralle, Jumalallenne, laumasta ja karjasta siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä paikaksi…

Syö silloin happamatonta leipää; seitsemänä päivänä on sinun syötävä happamatonta leipää, leipää, jolla… olet lähtenyt Egyptin maasta kiireesti;… jotta sinä muistaisit sen päivän, jona lähdit Egyptin maasta, koko loppuelämäsi ajan.

Eikä happamatonta leipää saa näkyä sinun luonasi koko alueella seitsemään päivään, eikä mitään lihaa, jonka olet uhrannut ensimmäisenä päivänä illalla, saa jättää jäljelle koko yöksi aamuun saakka.

Älä uhraa pääsiäisuhria yhdessäkään niistä porteista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle:

Mutta siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut Nimensä paikaksi, siellä sinun on uhrattava pääsiäislammas illalla, auringon laskiessa, siihen vuodenaikaan, jolloin lähdit Egyptistä.

Lisätköön nyt Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

47         Onko mikrofoneissa häiriö? Eilen illalla kuulin, että niissä oli sitä. Kuuletteko hyvin, kaikkialta? Ei kuulu. [Veli Branham korjaa mikrofoneja – toim.] Onko nyt parempi? Onko tämä parempi, kun puhun mikrofonien ollessa alhaalla näin? Olen vain hieman käheä, joten seison lähellä tänä aamuna sitä varten, ja toivon, että veli Pearry saa sen kuulumaan. Kuuletteko sen nyt? Luulen, että se on korjattu. Hyvä on. Hyvä on.

48         Haluan puhua tänä aamuna siitä, että Jumalalla on vain yksi paikka, jossa palvoja voi kohdata Jumalan, vain yksi paikka. Kautta aikojen monet ovat etsineet tätä Jumalan salaista paikkaa, kaikkina aikakausina. Jopa Job halusi tietää, missä Hän asuu: ”Jospa minä vain voisin mennä Hänen talolleen ja koputtaa Hänen ovelleen”. Job halusi löytää Jumalan asuinpaikan, sillä siellä Jumala ja Hänen perheensä palvovat yhdessä.

49         Kuten eilen, eilisaamun sanomassa, saimme selville, että ihminen voi palvoa Jumalaa turhaan, vilpittömästi palvoen. Jumalalla on kaikki nämä asiat valmiina meitä varten, mutta kyse on siitä, että meidän on etsittävä löytääksemme, missä ne ovat. Paavali käski Timoteusta etsimään ja toimimaan sopivaan aikaan ja sopimattomaan aikaan, valmiina antamaan sanan tai… toivosta, joka oli hänen sisällään.

50         Kaikki nämä asiat ovat siellä. Ja me löydämme… Joskus haluaisin tulla Shreveportiin, jossa meillä olisi vain noin kaksi tai kolme viikkoa aikaa käyttää kolmekymmentä minuuttia joka ilta ja vain opettaa, pysyä Sanassa, näissä salaisissa kohdissa, ja selvittää, miten pääsemme sisään. Ja katsokaahan vain, seuratkaa Jumalan ohjeita, jokaiseen oveen on vain yksi avain. Aivan oikein. Eikä ole mitään muuta avainta, vaikka se näyttäisikin siltä, Jumalalla ei ole yleisavainta; on vain yksi avain. Ja teillä on oltava tuo avain, tai ovi ei aukea. Vaikka olisitte kuinka vilpittömiä, ette silti saa tuota ovea auki.

51         Kuinka moni oli eilisellä aamiaisella, toissa aamuna? Hyvä on, luulen, että suurin osa, ainakin yhdeksänkymmentä prosenttia teistä, tai enemmän. Taustoittaakseni tämän, mitä aion sanoa, Daavid oli voideltu kuningas (Jumalan voideltu), suurin kuningas, joka Israelilla on koskaan ollut, Herran Jeesuksen (joka on Jumala), Voidellun, ulkopuolella. Daavid on Hänen poikansa, tai Jeesus oli Daavidin poika sukupuun, lihan mukaan. Ja Hänen on määrä asettua Daavidin valtaistuimelle niin kuin yksi perii, kuten – prinssi perii aina – kuninkaan valtaistuimen.

52         Huomatkaa nyt, että kun Daavid oli voideltu, mutta kuitenkin sen voitelun kanssa, joka hänellä oli, hän meni pois Herran tahdosta tuon voitelun kanssa; ja kaikki ihmiset, jotka eivät ottaneet Raamatun johdatusta tai avainta tähän ilmestykseen, he kaikki olivat myös voideltuja, he kaikki yhdessä huusivat ja ylistivät Jumalaa asiasta, joka näytti täsmälleen oikealta: Jumalan Sanan palauttamisesta takaisin Jumalan temppeliin. Mutta Daavid oli kuningas, ei profeetta. Näettekö? Hän… Maassa oli profeetta, jonka avulla se voitiin tehdä, ja Jumala saattoi koko liikkeen häpeään, koska he eivät koskaan käyttäneet oikeaa avainta. Ovi ei auennut. Ja nyt meidän on muistettava se ja pidettävä se mielessä. On olemassa… Kaikissa Jumalan asioissa on yksi tietty tapa, jolla se on tehtävä, ja se ratkaisee asian. Jumalalla on yksi tietty Seurakunta, jossa Hän kohtaa ihmiset, ja Hän ottaa teidät vastaan tuossa Seurakunnassa eikä missään muussa seurakunnassa.

53         Olen sanonut tämän, koska minut on niin monta kertaa ymmärretty väärin, ja ihmiset ovat sanoneet minulle….

Kysyin: ”Oletko kristitty?” ”Olen baptisti.”

”Oletko sinä kristitty?” ”Olen metodisti.”

”Oletko kristitty?” ”Olen helluntailainen.”

54         Katsokaas, se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään. Sinä vain yrität väärällä avaimella.  Mutta on olemassa oikea avain, on olemassa sellainen, jossa Jumala… Jumala ei ole koskaan luvannut kohdata teitä metodistina, baptistina, helluntailaisena tai minkään muunkaan kirkkokunnan jäsenenä. Hän ei edes ota huomioon kirkkokuntia, ne ovat Häntä vastaan.

55         Tuosta pitkästä Sanomasta, teen sen aika pian tabernaakkelissa. Ja sitten veli Jack kuulee sen, ja sitten voitte katsoa, mitä haluatte tehdä sen suhteen, koska se nauhoitetaan.

56         Ihmiset käyttäytyvät niin, kuin Jumala olisi velvollinen kohtaamaan heidät vain heidän teologiansa perusteella. Ihmiset käyttäytyvät niin. He eivät ole edes tekemisissä toistensa kanssa. Helluntai-Kolminaisuus ei ole yhteydessä Ykseyden kanssa, eikä Ykseys ole yhteydessä Kolminaisuuden kanssa. Metodistit eivät ole yhteyksissä baptistien kanssa, koska toinen on legalisti ja toinen kalvinisti, joten heillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Ja he pyörittelevät ihmisten mieliä niin pahasti, että he ovat jopa toisiaan vastaan.

57         Menin jokin aika sitten rukoilemaan sairaalahuoneeseen. Siellä makasi eräs nainen, joka oli hyvin sairas, menossa leikkaukseen, ja he odottivat hänen kuolevan. Toinen nainen makasi siellä (minut kutsuttiin rukoilemaan hänen puolestaan), sanoin hänelle: ”Voisinko rukoilla hetken?”.

58         Ja hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

59         Ja minä sanoin: ”Olen pahoillani.” Sanoin: ”Aioin juuri esittää rukouksen.”

60         Hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

61         Sanoin: ”Kyllä, rouva.” Hän ja hänen poikansa istuivat siinä, tavallinen pieni ricky-ilme. Kysyin: ” Ettekö te ole kristittyjä?” ” Emme.”

62         Hän sanoi: ”Me olemme metodisteja!”

63         Sanoi: ”No, en ole koskaan kysynyt sinulta sitä, vaan kysyin, oletteko ’kristittyjä’.” Näettekö?

64         Ja niin hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

65         Katsokaas, koska joku, joka ei ollut metodisti, aikoi rukoilla kuolevan naisen puolesta, ja hänkin oli. Mutta koska se ei kuulunut hänen omaan organisaatioonsa, hän ei edes halunnut kuulla sitä tai olla missään tekemisissä sen kanssa. Jos tuo ei ole fariseus, en ole koskaan nähnyt sellaista!

66         Odottakaa, kunnes kuulette Käärmeen polku. Huh. No niin… Ajatelkaa nyt, että heidän uskontokuntansa on ainoa, joka on yhteydessä Jumalaan: ”Jumala ei kuule sinua, ellet ole metodisti, baptisti, Kolminaisuus tai Ykseys” tai jotain sellaista. Se on väärin!

67         Ja se on minun tarkoitukseni; mutta jos ihmisten mielissä ja sydämissä on sellainen halu olla oikeassa… En usko, että nainen teki sen, koska… tai kukaan muukaan. Metodisti ei nousisi ja asettuisi puolustamaan metodistikirkkoa, koska hän – hän tietäisi, että se oli väärin. Ihminen ajattelee, että se on oikein. En usko, että kolminaisuus tuomitsisi ykseyttä tai ykseyttä, kolminaisuutta, helluntaissa, sen takia, että hän haluaa olla erilainen, hän ajattelee olevansa oikeassa, ja teidän on kunnioitettava hänen ajatuksiaan. Tiedättekö, huopa ulottuu molempiin suuntiin. Mutta muistakaa, kaikessa tuossa, jos miehen tai naisen sydämessä on jotain, jonka he uskovat olevan ”oikein”, niin jossakin täytyy olla jotain, mikä on oikein. Kuten olen usein sanonut: ”Kun syvyys kutsuu syvyyttä, on oltava syvyys, joka vastaa tuohon kutsuun.”

68         Tiedättekö, meille on kerrottu, että hylje käveli kerran meren rannalla jaloillaan. Mutta nyt sillä ei ole jalkoja, vaan ne muuttuivat läpiksi, koska se pystyi… tarvitsi läpät, kun se siirtyi maalta, turkiseläimestä, mereen; luonto muodosti sille läpät jalkojen sijaan, koska se pystyi uimaan paremmin kuin kävelemään.

69         En nyt muista tätä suurta miestä, joka meni Etelänavalle. Mikä hänen nimensä olikaan? Byrd. Sanotaan, että hänellä oli takkeja, jotka oli tehty joillekin karjoille, tässä näyttelyssä; että hän oli ottanut karjaa saadakseen maitoa. Ja hän teki turkistakkeja, jotta karja ei jäätyisi kuoliaaksi. Mutta kun hän tuli sinne, ne eivät tarvinneet turkista, luonto oli kasvattanut niille sellaisen. Näettekö? Miksi? Ennen kuin kalan selässä oli evä, kalalla täytyi olla vettä, jossa se saattoi uida, muuten sillä ei olisi koskaan ollut evää. Ennen kuin oli puu, joka kasvoi maassa, oli ensin oltava maa, jossa se kasvoi, tai muuten puuta ei olisi ollut.

70         Niin kauan kuin jokin ihmissydämessä kutsuu jotakin, siellä on oltava jotakin, joka vastaa tuohon kutsuun, joka täyttää tuon kutsun.

71         Eräs nainen… Täällä tehtiin jokin aika sitten ruumiinavaus eräälle naiselle, joka kuoli.Ja syy, jonka vuoksi hän kuoli, oli kuulemma se, että hän söi sipuleita jatkuvasti, koko ajan.  Jos hän ei olisi syönyt sipuleita, hänen päänsä olisi kutissut ja kaikkea muuta; he eivät voineet ymmärtää sitä. Ruumiinavauksessa naisesta löytyi jonkinlainen solukasvain, jolle oli nimi. Ja he saattoivat ottaa tuon kasvaimen ja laittaa sen kulhoon täynnä sipuleita, ja se liuotti sipulit yhden yön aikana. Näettekö? Mistä oli kyse? Naisessa oli jotain, joka vaati sipulia, ja jos sipulia ei olisi ollut, kasvainta ei olisi ollut.

72         Toisin sanoen, ensin on oltava Luoja, ennen kuin voi olla luominen. Näettekö?

73         Jos ihmissydämessä on kaipaus… Kuten metodistit, baptistit, presbyteerit, katolilaiset, kaikki nämä muut, jotka yrittävät löytää sen yhden oikean tien, ja heidän pappinsa ja pastorinsa ja niin edelleen kertovat heille, että ”tämä on oikea tie”. He sanovat, pappi sanoo: ”Katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.” He sanovat: ”Ei ole pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella.”

74         No, jokainen kirkko ottaa… oman ajatuksensa. Jotkut heistä eivät myönnä sitä, mutta toteuttavat sitä toiminnallaan. Teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Se on vain… Muutoin he olisivat vain enemmän tekopyhiä kuin katolinen on. Katolilainen tunnustaa sen suoraan: ”Uskon, että vain tämä on ainoa asia”, mutta he eivät tee niin. He salaavat sen, mutta heidän tekonsa todistavat sen, mitä he ajattelevat. Näettekö?

75         Nyt on oltava yksi paikka, koska ihmissydämessä on halu löytää se. Ja uskon, että Jumalan Sana on vastaus kaikkeen, mitä tarvitsemme. Jumalalla on siis vastaus, ja etsikäämme sitä nyt Raamatusta. Ja sitten, jos Jumala näyttää meille Raamatun kautta ainoan paikan, ainoan perusteen (ainoan kirkkokunnan, jos niin on), ainoan tavan, jolla Jumala kohtaa ihmisen, silloin meidän pitäisi pitää kiinni siitä, koska olemme löytäneet Raamatun totuuden, sen, mitä Se sanoo.

76         Sana Deuteronomia [Viides Mooseksen kirja], sana itsessään tarkoittaa ”kahta lakia”, sana Deuteronomia. Ja Jumalalla on kaksi lakia. Kaksi lakia: toinen niistä on tottelemattomuus Sanalle, ja kuolet; ja toinen on kuuliaisuus Sanalle, ja elät. Siinä on kaksi lakia, ja Deuteronomia tarkoittaa noita kahta lakia. Ne molemmat on ehdottomasti osoitettu meille Raamatussa. Toinen niistä on kuolema, toinen on Elämä; Elämä ja kuolema. Jumala käsittelee vain Elämää, Saatana vain kuolemaa. Ja nämä osoitettiin maailmalle julkisesti, avoimesti kaikkien silmien edessä, eikä meille ole mitään tekosyytä. Toinen niistä näytettiin Siinain vuorella, kun laki annettiin, joka tuomitsi koko ihmissuvun kuolemaan; toinen annettiin Golgatalla, joka toi koko ihmissuvun Elämään, kun rangaistus maksettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Viidennen Mooseksen kirjan kaksi lakia täyttyivät näissä kahdessa, suuressa asiassa.

77         Haluan teidän jälleen huomaavan, että annettiin myös kaksi liittoa. Yksi liitto annettiin Aadamille, ja se oli ehdollinen, kuten laki: ”Jos et koske tähän, saat elää, mutta jos kosket tähän, kuolet.” Se oli laki. Sitten oli toinen laki, joka annettiin Aabrahamille, joka oli armosta, ehdoitta: ”Minä olen pelastanut sinut ja sinun jälkeläisesi.” Aamen! Se on Golgatan tyyppinen, ei Aatamin liiton tyyppinen, se on Abrahamin liitto.

78         Mutta nyt kuulemme Hänen sanovan, että on vain yksi paikka, jossa Hän tulee kohtaamaan ihmisen palvonnan. Me luemme sen juuri tästä tekstistä. Palaamme siihen muutaman hetken kuluttua.

79         Jos siis on vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen, meidän on parasta olla hyvin varovaisia. Jättäkäämme nyt tänä aamuna perinteemme syrjään ja… tällä pyhäkoulutunnilla ja olkaamme hyvin varmoja, että löydämme tuon yhden paikan. Sillä Jumala on sanonut tässä, ettei Hän vastaanota teitä missään muussa paikassa.

Missään muussa seurakunnassa Hän ei ota teitä vastaan. Vain Hänen Seurakunnassaan, se on ainoa paikka, jossa Hän ottaa teidät vastaan.

80         ”Mitä sinä sanoit, veli Branham? Jos olen vilpitön?” Ei.

81         Muistakaa, että Jeesus puhui joillekin vilpittömille ihmisille, oman aikansa palvojille, ja Hän sanoi: ”Turhaan te minua palvotte.” Todellista, aitoa palvontaa sydämen pohjasta. ”Turhaan te palvotte Minua, kun opetatte oppina ihmisten käskyjä” tai heidän uskontunnustuksiaan. Vilpittömästi, kunnioittavasti, juuri niin uskonnollisesti kuin he voivat olla. Eikä se ollut uutta vain fariseusten kohdalla. Kain ja Aabel, kaksi ensimmäistä palvojaa, jotka syntyivät, luonnollisen syntymän kautta tänne maan päälle, edustivat ehdottomasti samaa asennetta.

82         Kain oli aivan yhtä uskonnollinen kuin Abel. He molemmat rakensivat alttareita. He molemmat rakastivat Jumalaa. He molemmat uhrasivat. He molemmat palvoivat. Molemmat maksoivat kymmenykset. Molemmat tekivät kaiken samalla tavalla. Mutta Abel, uskon kautta, joka on ”ilmestys”, Jumalan Sana paljastettuna, selvennettynä, osoitettuna ja vahvistettuna. Kunnia! Kain toi uhrilahjan, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Jumala vaati palvontaa, ja Kain toi uhrin, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Mutta todellisen kanavan kautta…

83         Sanotte: ”No, minun seurakuntani on Se. Minun…”

84         Odota hetki. Jumala tulkitsee omaa Sanaansa niillä termeillä, joilla Hän puhui. Kain sanoi: ”Minä olen uskonnollinen. Olen Luojani rakastaja. Tarjoan Sinulle tämän hienon alttarin. Tarjoan Sinulle tämän uhrin. Rakensin kaikki nämä asiat, Herra, koska rakastan Sinua.” Abel sanoi samoin. Mutta nyt se on se, joka on osoitettu oikeaksi, se, joka on todistettu. Ja Jumala laskeutui alas ja otti vastaan Aabelin uhrin, koska hän oli ilmestyksen kautta osunut Jumalan todelliseen kanavaan, joka oli hyväksytty.

85         Katsokaa nyt, kuinka Kainin henki kulkee läpi Raamatun aina tähän viimeiseen päivään asti. Perustavanlaatuista? Aivan yhtä perustavanlaatuinen kuin se toinenkin oli.

86         Katsokaa profeetta Bileamia ja profeetta Moosesta. Molemmilla oli seitsemän alttaria, Jehovan alttareita, ja jokaisella niistä oli veri, eikä ainoastaan se, vaan jokaisella oli myös oinaita. Numerologiassa täsmälleen oikea luku, seitsemän, ”täydellinen”, seitsemän oinasta. Aivan täsmälleen samanlaisia, molemmat alttarit. Yhtä perustavanlaatuinen kuin toinen oli, toinenkin oli. Mutta kenet Jumala osoitti oikeaksi? Näettekö? Näettekö? Sen, joka oli Hänen Sanansa mukainen. Fundamentaalinen ei tarkoita paljoakaan; sen on oltava Jumalan ilmestys.

87         Ajatelkaa nyt! Nämä miehet, joita Jeesus kutsui ja asetti tähän tilaan (nämä fariseukset), kun Hän sanoi: ”Turhaan te minua palvotte”? Palvoivat Häntä: aitoa palvontaa, todellista palvontaa sydämestään. ”Te… Turhaan te palvotte minua.” Miksi? Opettamalla oppina ihmisten perinteitä. ” Sentähden te teette Jumalan käskyistä hyödyttömiä kansalle.”

88         Jos opettaisin teille metodistisen sanomaa, sillä ei olisi mitään vaikutusta teihin, nyt on Morsiamen aika. Jos Mooses opettaisi Nooan sanomaa, sillä ei olisi vaikutusta. Jos Jeesus opettaisi Mooseksen sanomaa, sillä ei olisi vaikutusta. Koska ennalta määrätty siemen makaa siellä, ja sitä kastelee vain sellainen vesi, joka on annettu kyseiselle siemenelle. Näettekö? Se ei kasva missään muissa olosuhteissa. Täytyy olla sellaiset olosuhteet, jotka kasvattavat sen.

89         Voitte ottaa kananmunan ja laittaa sen hautomoon, vaikka sen pitäisi olla kanan alla, mutta se kuoriutuu joka tapauksessa. Laittakaa se pennun alle, niin se kuoriutuisi. Se on lämpö, olosuhteet, jotka saavat sen kuoriutumaan. Sen on siis oltava kunnossa. Voitte ottaa hyvän elävän munan ja laittaa sen kuolleen kanan alle, se ei kuoriudu. Ymmärrättekö? Kyse on olosuhteista.

90         No, näin se on tässä ajassa, jossa elämme, teidän on löydettävä, mikä on Jumalan tapa tehdä se tässä ajassa. Sen löysi Martin Luther, sen löysi John Wesley, sen löysivät helluntailaiset heidän aikakaudellaan. Jumalan aikakausi ja aika tehdä se.

91         Nyt helluntailaiset. Tuo veli, yksi… luulen, että hänen… toinen silmistään oli poissa, värillinen veli, joka todella aloitti helluntaisanoman Kaliforniassa, vanhalla Azusa Streetillä. Hänelle naurettiin, koska hän oli neekeri. Häntä pilkattiin, mutta hän toi sanoman tuolle ajalle. Hän oli vain pieni ruumiiltaan, kaveri, joka pystyi tuskin kirjoittamaan oman nimensä, mutta Herra oli ilmoittanut hänelle, että tämä oli aika noiden lahjojen palauttamiselle, ja ne tulivat. Ei ole väliä, mitä sanotaan, se tulee. Mutta kaikki pääsivät sen ilmapiiriin ja näkivät, että se oli tuo aika ja näkivät, että Jumala vahvisti, että nuo ihmiset pystyivät puhumaan kielillä ja niin edelleen, ja niin tapahtui. Mutta sitten kun hän meni ja totesi, että ”tämä on ainoa todiste”, se tappoi sen. Näettekö? Se menee suoraan eteenpäin, näettekö. Se teki sen. Sitten he alkoivat erottelemaan sitä ja tätä ja tekemään kirkkokuntia, ja yksi on tulossa pilvessä ja toinen pensaassa. Ja siinä se menee.

92         Niin kirkkokunnat tekevät. Näettekö? Jumala ei ole kirkkokuntien tekijä, koska kirkkokunnat ovat Babylonia, eikä Hän ole hämmennyksen tekijä. Me näemme hänet kaikki… Teidän ei tarvitse olla edes älyllinen nähdäksenne sen. Se on Babylon! Näettekö? Perinne (ajatelkaa sitä), vilpittömät ihmiset. Koska he uskovat siihen, on silti oltava yksi vilpitön paikka, jossa Jumala kohtaa.

93         Huomaa nyt jae 2. ”Palvokaa siinä paikassa, jonka minä olen valinnut.” Uhripaikalla, tietenkin, jossa he palvoivat uhrin äärellä. ”Paikka, jonka minä olen valinnut; ei se, minkä te valitsitte, minkä ihminen valitsi. Mutta sen, minkä minä olen valinnut, siinä paikassa te palvotte.” Se osoittaa, että silloin on vain yksi paikka, muut ovat turhia. Sen ei pidä olla teidän valintanne, vaan sen pitää olla Hänen valintansa.

94         ”No, minun ei tarvitse mennä seurakuntaan”. Tai: ”Olet niin ahdasmielinen! Miksi, te jopa kiukuttelette naisille saarnaamisesta ja… tai naisille hiusten kihartamisesta ja miehille näistä muista asioista. Olette niin ahdasmielisiä!”

95         Hyvä on, teidän ei tarvitse valita Jumalan tietä, vaan menkää sinne, missä tehdään noin. Näettekö? Ja huomaatte, että se on Raamatussa: ”Turhaan he palvovat minua.” Jeesus puhui samasta asiasta. Näetkö?

96         Joka ikinen pikku pikku juttu, kaikki, teidän on oltava uskollisia sen kanssa. Se on aina pieni – pieni viinipuu, pieni – pieni kettu, joka pilaa viinipuun. Joskus jätätte… Ei ole kyse suurista asioista, joita teette, vaan pienistä asioista, jotka jätätte tekemättä. Muistakaa, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki on. ”Autuaita ovat ne, jotka täyttävät kaikki Jumalan käskyt, jotta heillä olisi oikeus päästä sisään.” Tee kaikki, mitä Jumala on sanonut.

97         Jos Se sanoi, että naisilla pitää olla pitkät hiukset, te sanotte… Eräs mies sanoi minulle vähän aikaa sitten: ”Minä en saarnaa pyykkinaru-uskontoa”.

98         Sanoin: ”Sitten te ette saarnaa Evankeliumia Niin.

99         Jumala on sanonut, mitä pitää tehdä. Ja te joko teette sen… Se on teidän luonnollinen, järkevä asianne. Mikä pieni asia… mikä… se pieni vähäpätöinen asia. Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat ne, jotka ottavat kaikki pienet asiat, tekevät pienet asiat.” Ja jos nainen antaa hiustensa kasvaa, se on vain… miksi, se on vain jotain, mitä hän voi tehdä, eikä hän edes tee sitä. Hän ei edes tee sitä.

100      ”Oi, opeta meille suuria asioita.”

101      Kuinka teille voi voi opettaa suuria asioita, kun ette tee yksinkertaisia, tavallisia asioita? Koska motiivinne ja tavoitteenne on ovat vääriä.

102      Kyse on rakkaudestasi Jumalaa kohtaan: ”Herra, en välitä siitä, mitä haluat minun tekevän, olen valmis tekemään sen.” Silloin pääsette jo jonnekin, mutta jos ette tee sitä sillä tavalla, niin kuin Hän käski tehdä…

103      Se on Hänen valintansa: ”Paikka, jonka minä olen valinnut.” Siellä te palvotte uhrinne kanssa.

104      Laitatte… Kain toi uhrinsa, Aabel toi omansa, se riippuu siitä, mihin paikkaan viette sen. Jos viette sen paikkaan, jonka Hän on valinnut, kaikki on kunnossa, Hän hyväksyy sen; jos ei, Hän ei hyväksy sitä. Sillä ei ole väliä, se on sama uhri, olipa se mikä tahansa, se silti hylätään, ellei sitä viedä tuohon tiettyyn paikkaan.

105      Nyt haluamme selvittää, minne haluamme tuoda tämän uhrin. Voisimme selvittää… Me kaikki haluamme päästä Taivaaseen. Emmekö haluakin? Ja me kaikki tiedämme, että olemme tehneet väärin. Me kaikki uskomme, että Jeesus on uhri. Nyt haluamme tietää, minne viedä Hänet, jotta se hyväksytään.

Näetkö? Aivan oikein. Raamattu kertoo meille, minne se pitää viedä, ja se tulee hyväksytyksi; sen ulkopuolella sitä ei hyväksytä.

106      Huomatkaamme tässä myös paikka, jonka hän valitsi uhrin asettamista varten, paikka, jonka hän valitsi uhrin asettamista varten. Sitä ei voi laittaa mihinkään näistä porteista; vaan siihen paikkaan, jonne Hän sen valitsi laittaa, Hän pani myös Nimensä tuohon paikkaan. Niin Hän sanoi tässä. Hän valitsi laittaa Nimensä siihen. Etsikäämme nyt Kirjoituksista tätä paikkaa, sillä se on se paikka, johon Hän pani Nimensä.

107      Luetaanpa nyt tekstistä. Minulla oli tässä pieni muistilappu, joka… tänä aamuna tuli mieleeni. Otetaanpa tämän luvun 2. jae. En halua viivytellä liian kauan, ihmisten takia, noiden yhteyksien takia täällä. Tämän 16. luvun 2. jae..:

Uhraa siis Herralle, Jumalallesi, pääsiäisuhri lampaistasi ja karjoistasi siinä paikassa, jonka Herra valitsee asettaakseen sinne nimensä.

108      Ette voi viedä tätä… vilpittömyyttänne ja kaikkea sitä, mitä haluatte tunnustaa, ette voi viedä sitä metodistien alttarille, baptistien alttarille, helluntailaisten alttarille, mutta jossain on alttari, jonka Hän valitsi, että Hän… että Hän… että Hän laittaa Nimensä siihen, ja Hän tapaisi teidät siinä paikassa. Jos saatte kaiken toimimaan oikein, se tulee toimimaan; kaikki on järjestyksessä. Jos siinä johdossa on oikosulku, valo ei syty, koska se on maadoitettu. Ja kun otatte yhden Jumalan Sanan tai yhden Hänen paikoistaan ja teillä on omassa sydämessänne itsekkäitä tavoitteita, se maadoittaa Jumalan voiman juuri siinä. Jos teette sen siksi, että haluatte olla fiksu, haluatte olla erilainen kuin joku muu tai jotain muuta, juuri siinä kohtaa se on maadoitettu, se laukaisee sulakkeen. Olette väärässä. Teidän on tultava vilpittömästi, koko sydämestänne, motiivinne ja tavoitteenne on kohdistettava oikein Jumalaan. Etsikää sitten Hänen paikkansa, etsikää, josta Hän puhui, ja tuokaa se sinne. Näettekö?

109      Katsokaa Marttaa ja Mariaa. Kun Jeesus oli palannut takaisin, sen jälkeen kun Hän oli opettanut heille tätä Evankeliumia (Hänen aikansa Valoa, että Hän oli Messias), Häntä vihattiin, Hänet hylättiin. Fariseukset ja kirkot halveksivat Häntä. Mutta Lasarus oli kuollut, hänen veljensä, joka oli Hänen läheinen ystävänsä. Hän antoi hänen maata siinä, ja he kutsuivat Häntä, eikä Hän edes tullut.

110      Mutta katsokaa Marttaa, hänen asennettaan. Hän sanoi: ”Herra, jospa Sinä olisit ollut täällä.” Antakaa Hänelle Hänen oikea tittelinsä: Herra, iso H-e-r- r- a, Jahve, Jehova. Kunnia! ”Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” ”Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Elämä ja kuolema eivät voi olla yhdessä samassa kanavassa tai samassa talossa. ”Jos Sinä olisit… Hän ei olisi kuollut.”

111      Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä”, sanoo Jumala. Näettekö? Kun Hän sanoi ensin: ”Sinun veljesi on jälleen elävä.”

112      Hän sanoi: ”Kyllä, Herra, minä todella uskon sen. Juutalaisena uskon, että kuolleiden yleinen ylösnousemus tapahtuu; ja uskon, että veljeni oli yhtä uskollinen ja vilpitön palvonnassaan. Ja minä uskon, että Sinä olet se Messias, josta Raamatussa kerrotaan, koska se, että Jumala vahvistaa sanansa Sinussa, osoittaa, että Sinä olet tämän hetken Sanansaattaja. Sinä olet tuo Messias. Minä uskon, että Sinä olet se Kristus, jonka oli määrä tulla, koska Sinun tekosi todistavat, että Jumala on lähettänyt Sinut tänne olemaan se Messias.” Voi sentään! Katsokaa, kuinka hammasrattaat alkavat nyt tulla paikoilleen. Näettekö?

113      Hänellä oli oikeus sanoa: ”Miksi et tullut herättämään veljeäni? Mikset parantanut häntä? Sinä paransit muita. Paras ystäväsi, ja katso nyt, mitä tapahtui.” Ei, ei, tuollainen pyrkimys ei johda mihinkään.

114      ”Uskon, että Sinä olet juuri se, miksi Sinut on Raamatussa määritelty. Uskon, että tämä on se päivä, jolloin Messiaan pitäisi tulla; olemme odottaneet sitä. En välitä siitä, mitä muut sanovat. Minä uskon koko sydämestäni sen perusteella, mitä olen nähnyt ja kuullut Sanan kautta, että Sana on Sinussa vahvistettu, että Sinä olet tuo Messias.” Hänellä oli syvällä sisimmässään jotain pyydettävää, mutta hänen oli tultava oikean kanavan luo.

115      Entä jos hän olisi juossut sinne ja sanonut: ”Ja sitten Sinä sanot minulle, että Sinä olet se Messias!”. Eikä edes tarpeeksi kohteliaisuutta, herrasmiestä edes vastaamaan pyyntöömme; kun me ruokimme Sinua ja majoitimme Sinut ja kaikkea muuta, ja asetuimme Sinun puolellesi ja jätimme seurakuntamme, niin kuin Sinä käskit meidän lähteä pois niistä kirkkokunnista.” Näettekö? ”Ja tässä me olemme jättäneet sen, ja nyt meidät lasketaan hylkiöiksi ja luopioiksi. Ja kaikki se, mitä olemme tehneet Sinun vuoksesi, eikä sitten löydy edes kohteliaisuutta vastata kutsuuni?” Itse asiassa hän oli oikeassa.

116      Kuten te sanotte lyhyistä hiuksistanne: ”Olen Amerikan kansalainen. Voin pitää shortseja, tehdä mitä haluan, se ei ole laitonta.” Se on teidän oikeutenne, mutta lammas menettää aina oikeutensa. Aivan. Jos olet lammas! Sillä ei ole muuta kuin villaa, se menettää sen. Se on hänen Jumalan antama oikeutensa, mutta hän menettää sen.

117      ”Minulla on oikeus liittyä mihin tahansa kirkkokuntaan.” Aivan oikein, mutta sinä menetät sen. Näettekö?

118      Hän menetti kaiken sen, mihin hänellä oli oikeus, tunnustaakseen Jumalan Sanan, joka ilmeni juuri hänen edessään.

119      Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole. Uskotko sinä tämän?” Näettekö, oli vielä yksi pieni hammasratas, jonka kanssa hän ei ollut linjassa. Näetkö?

120      ”Kyllä, Herra! Minä uskon, että Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika!” Voi veli, kaikki oli valmiina syttymään juuri silloin. Näetkö?

121      ”Mihin olette laittaneet hänet?” Näetkö? Ja tiedätte, mitä tapahtui.

122      Katsokaa, teidän on päästävä tuohon oikeaan paikkaan, ennen kuin Hän ottaa uhrinne vastaan. Katsokaa, teidän on tultava sinne. Katsokaa nyt.

…siinä paikassa, jonka Herra valitsee asettaakseen sinne nimensä.

Älä syö siellä hapatettua leipää;…

123      Mitä se symbolisoi uhrissa? Älkää sekoittako sitä mihinkään uskontunnustukseen, sen on oltava Sana. ”Ei hapatettua leipää.” Hapate on… Tiedätte, millaista hapate on missä tahansa. ”Pieni hapate hapattaa koko leivän.” Koko leipä on Ruumis. Kristukseen ei voi laittaa hiukkaakaan kirkkokuntaa tai uskontunnustusta. Ei, herra, se ei toimi.

124      Muistatteko viime torstai-illan sanoman? Vanhan aviomiehenne täytyy olla kuollut. Aivan oikein. Uusi aviomiehenne on Sana.

… seitsemänä päivänä on sinun syötävä happamatonta leipää siellä….

125      Seitsemän päivää”, mitä se tarkoittaa? Täydelliset Seitsemän Seurakuntajaksoa, seitsemän päivää. Miksi heidän piti syödä sitä seitsemän päivää? Ennen mitä? Ennen ulos lähtemistä. Ja koko seurakunta-ajan, alusta loppuun, on elettävä vain tuon ajan Jumalan Sanalla. Joten roomalaiskatolinen, metodistinen, baptistinen ja helluntailainen uskontunnustus ovat kaikki kuolleita.

126      Katsokaa nyt.

…siinä, kurjuuden leipää;…

Luther, Wesley, helluntailaiset; heitä kaikkia vainottiin sen takia, ja niin tullaan vainoamaan sinuakin.

…sillä sinä lähdet Egyptin maasta kiireellä;…sinä voit kestää sinä päivänä, jolloin… muistaa sitä päivää, jolloin lähdit Egyptin maasta, koko elämäsi ajan.

Eikä hapatettua leipää saa näkyä…sinun kanssasi koko sinun alueellasi seitsemänä päivänä;…

127      Kristuksen kauniissa Morsiamessa sen jälkeen, kun Hän oli kuollut Rooman valtakunnan pimeän keskiajan läpi, jolloin Hänen oli kuoltava: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan.” Sulhasen oli tultava, Jumalan täydellisen Mestariteoksen. Te kaikki kuulitte saarnani siitä.

128      Seisoin tuolla Los Angelesissa Forest Lawnissa eräänä päivänä, ja sydämeni hypähti. Kuinka moni on koskaan käynyt Forest Lawnissa? Siellä on… Mooseksen patsas, jonka on tehnyt… – uskoakseni Michelangelo. Se on täydellinen patsas, lukuun ottamatta oikeaa polvea, jossa on noin puolen tuuman syvyinen lovi. Ja opas… minä katselin, ja hän osoitti sitä minulle. Hän sanoi: ”Michelangelo oli käyttänyt koko elämänsä yrittäessään tehdä… Hän oli kuvanveistäjä, ja hän yritti tehdä Mooseksen kuvaa.

Hänellä oli mieleessään, miltä Mooseksen pitäisi näyttää. Hänellä oli se sydämessään, miltä Mooseksen pitäisi näyttää. Ja sitten hän käytti koko elämänsä; talttaisi vähän tästä, hieroi sitä, seisoi ja katsoi sitä. Vuosi toisensa jälkeen hän työsti sitä. Lopulta, kun se oli valmis, hän astui taaksepäin ja laski rätinsä ja vasaransa, hän katsoi patsasta. Se oli niin täydellinen kuva Mooseksesta, joka hänellä oli sydämessään, kunnes hän meni aivan tolaltaan, tarttui vasaraan ja löi sitä ja huusi: ”Puhu!””.” Sitä kutsutaan Michelangelon mestariteokseksi. Tuo suuri jokin tuossa kuvanveistäjässä, tuo visio, joka hänellä oli siitä, minkä kaltainen Mooseksen pitäisi olla, oli vain kuvaamassa esikuvallisesti suurta Isä-Jumalaa.

129      Hänellä oli sydämessään, ennen maailman perustamista, Poika, koska Hän on Isä. Mutta se oli vielä Hänen Sanansa geeneissä. Ja Hän loi ihmisen, ja Hänen piti antaa hänelle vapaa moraalinen tahto, mutta tuo ihminen lankesi. Mutta suuri kuvanveistäjä, Jumala, joka loi ihmisen maan tomusta, Hän ei tyytynyt siihen, vaan Hän alkoi tehdä ihmistä uudelleen. Ja Hän teki Nooan, joka kuoli humalassa. Hän teki Mooseksen, joka ei pitänyt Hänen Sanaansa. Hän teki profeettoja, jotka pakenivat hädän hetkellä. Ja Hän jatkoi rakentamista ja muovailua, kunnes jonkin ajan kuluttua Hän halusi mestariteoksen, joka kuvastaa Häntä, Hänen luonnettaan, sitä, mitä Hänen sydämessään oli, millainen pojan pitäisi olla.

130      Eräänä päivänä, alhaalla Jordanilla, sen jälkeen kun tuo Mestariteos oli muotoiltu ja tehty, Hän tuli alas… Kyyhkysen siivillä, ja sanoi: ” Hän se on!”. Hän oli niin innostunut tästä Mestariteoksesta, kunnes Hän löi Häntä Golgatalla, että Hän kuolisi meidän muiden puolesta, jotka olemme epätäydellisiä; että Hän voisi Verensä vuodattamisen kautta tuoda monia Mestariteoksia (Morsiamena oleminen) Poikansa luo. Mestariteos on haavoittunut, koska Jumalan innostuksesta nähdessään tällainen Mestariteos, Hän löi Häntä meidän kaikkien tähden. Näettekö? Siinä Hän kuoli, tehdäkseen täydelliseksi meidät, jotka olemme epätäydellisiä. Mestariteos.

131      Huomaa, tässä Hän sanoi:

…Syö tätä happamatonta leipää seitsemänä päivänä…

132      Nyt leipä on esikuva. Jeesus sanoi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta”. Ei vain – vain Sana siellä ja täällä, kuten kirkkokunnat haluaisivat teidän uskovan. Mutta Jumalan Sana on täydellinen! Se on Jumala itse kirjaimen muodossa, jota kutsutaan ”Siemeneksi”. Ja oikeanlainen puhdas usko tuohon Sanaan saa tuon Siemenen elämään.

133      . Juuri sen näette iltaisin erottamisessa ja kaikissa näissä muissa asioissa, koska se on Jumalan antama lupaus. Ja Hän seisoi rinnallani ja kertoi minulle sen ja sanoi minulle, että nämä ”teeskentelijät nousevat, mutta pysy paikallasi”. Minä uskon Sen. Eikä minulla ole mitään itsekästä motiivia, että haluaisin loukata ketään, vaan kunnioitan Jumalaa ja teen sitä työtä, jota Hän kutsui minut tekemään, siksi sanon nämä asiat. Ja Jumala vahvistaa sen ja hyväksyy uhraamisen ja uhrin, vahvistamalla sen olevan Totuus. Ei ole epäilystäkään siitä! Katsokaa nyt tuota Sanaa!

134      Huomaamme tässä, että ”seitsemän päivää” koskee jokaista seurakuntajaksoa. Nyt, kun tuon Mestariteoksen täytyi kuolla, jotta se nousisi ylös lunastaakseen meidät kaikki. Sitten Hänellä oli seurakunta, joka asetettiin järjestykseen helluntaina, mutta tuon Seurakunnan täytyi joutua uhratuksi; ja roomalainen maailma tappoi sen, hautasi sen maahan.

135      Kuten tämän kirjan kirjoittaja, en muista sitä nyt, teki minusta niin paljon pilaa ja sanoi: ”Kaikista paholaisista kaikkein pahin on William Branham”. Katsokaa, niin paholainen yrittää sanoa. Hän sanoi: ”Näkyjä ja asioita”, hän sanoi: ”Se on paholaisesta”, hän sanoi: ”Tai hän on jonkinlainen hypnotisoija tai työskentelee yliluonnollisten asioiden parissa”. Älymystö yrittää aina päästä selville siitä.

136      Tuolla tavoin he yrittivät saada selville, kuka on Jeesus. ”Miten Sinä teet nämä asiat? Mikä sai sen aikaan?”

137      Hän sanoi: ”Kysyn teiltä kysymyksen. Oliko Johannes Kastajan toiminta… Oliko se Jumalasta vai ihmisestä?”. Näettekö?

138      Hän sanoi: ”Emme pysty sanomaan.”

139      Hän sanoi: ”En minäkään kerro teille.” Aivan oikein. He jatkoivat. ”Siitä lähtien kukaan ei kysynyt häneltä mitään.” Näettekö? Hän vain keskeytti heidät, Hän ei kertonut heille mitään siitä, se ei kuulunut heille. Hänellä oli työ tehtävänä, ja hän sai sen päätökseen.

140      Jumala auttakoon meitä tekemään samoin. Meidän ei tarvitse vastata paholaisen kysymyksiin, aivan oikein: ”Jos olet, tee niin ja niin.” Te olette vastuussa tuosta Evankeliumista, saarnaaja on, ja siinä kaikki; ei se, miten se on kirjoitettu, hän on vain vastuussa sen sanomisesta.

141      Ja palvelijana, jos olet profeetta, olet vastuussa Jumalalle. Ja jos näky, joka tulee, valaisee tätä Raamattua ja osoittaa, mistä Siinä on kyse, olet vastuussa jokaisesta Sanasta, joka on tuossa Raamatussa, koska kaiken sen ovat kirjoittaneet samanlaiset ihmiset kuin sinä olet. ”Jumala muinoin liikkui, profeettojen kautta, ja kirjoitti Py-… Pyhän Raamatun.” Näettekö? Eikä yksikään aito Jumalan profeetta voisi kieltää yhtään Sanaa siitä, vaan uskoisi jokaiseen Sanaan ja saarnaisi samaa. Ja sitten Jumala on velvollinen tuosta kanavasta käsin toteuttamaan tuon Sanan juuri niin kuin se on luvattu, ja siemen tulee kasvamaan.

142      Huomatkaa nyt taas nopeasti, että tässä sanotaan, että jokaisena seitsemänä päivänä, jolloin tätä leipää piti syödä, läpi seitsemän Seurakuntajakson. Nyt, kun sen piti kuolla ja mennä maahan.

143      Ja tämä kriitikko, joka puhui minusta, sanoi: ”Jumalasta, jota te ihmiset palvotte, joka saattoi asettaa pimeän keskiajan ja katsoa, kuinka ne äidit, raskaana olevat, jotkut heistä pienet vauvat sylissään, vilpittömät ihmiset, heitettiin areenalle, ja leijonat repivät heidät palasiksi, ja he huusivat; ripustivat heidät ristille ja polttivat heidät; riisuivat naiset alastomiksi, nuoret neitsyet, ja heittivät itsensä takaisin näin, ja käänsivät leijonat heidän kimppuunsa”. Sanoi: ”Jumala, joka voi istua Taivaassa, oletettavasti valtaistuimellaan, ja katsoa alas ja sanoa, että Hän nauttii siitä”, hän sanoi.

144      Se on siis älyllinen käsitys, joka on paholaisesta. Jos mies olisi ollut hengellinen, hän olisi tiennyt, että tuon vehnänjyvän on kuoltava, sen piti tulla haudatuksi roomalaiseen katedraaliin.

145      Mutta sitten Martti Lutherin reformaatiossa tuli esiin ensimmäinen pieni elämän itu, että: ”Vanhurskas ei elä papin tekemästä siunatusta kosherista, vaan Jumalan Sanasta.” Tämä on totta. ’Vanhurskas on elävä uskon kautta!”” Hän kohotti esiin kaksi oksaa. Vehnänjyvä alkoi kasvaa.

146      Sitten tuli John Wesley ja lisäsi siihen. (Oli monia muita, että… Zwingli ja muut tulivat esiin ja kielsivät neitseestä syntymisen, ja se vain hiljeni.) Mutta sitten tulivat metodistit, tähkä, siitepöly, lähetyspäivä. Ja he saarnasivat pyhitystä; lisäsivät tähkän.

147      Sitten tulevat helluntailaiset kuoressa, niin paljon, eksyttämään valittuja. Näyttää oikealta vehnänjyvältä, kun se avataan, siinä ei ole lainkaan vehnää. Mutta Elämä kulkee kuoren läpi.

148      Oletteko huomanneet, mitä tapahtuu joka kolmas vuosi suuren kokouksen jälkeen? Kirkkokunta. Tämä on kestänyt kaksikymmentä vuotta, eikä yhtään kirkkokuntaa ole syntynyt. Rakas kuoleva Karitsa, älköön koskaan tapahtuko niin. Jos minä menen tämän sukupolven aikana, eivätkö ihmiset, jotka uskovat tähän Sanomaan, koskaan pysähtyisi kirkkokunnaksi! Jumala tekee sen… Te kuolette suoraan tiellänne! Muistakaa se! Sillä hetkellä, kun mainitsette keskuudessanne kirkkokunnan, en välitä siitä, kuinka vilpittömiä olette, otatte ihmisen johtajaksenne Pyhän Hengen sijasta vahvistamaan tämän Sanan, sillä hetkellä te kuolette! Aito Siemen ei voi, koska siemenen jälkeen ei ole mitään jäljellä, se on sama asia, joka oli alussa. Se on Morsian, joka putosi maahan synnyttääkseen jälleen vehnänsiemenen.

149      Huomatkaa:

… seitsemänä päivänä on teidän syötävä happamatonta leipää…

150      Ja Morsiamen kanssa on oleva…

151      Te ihmiset, joilla oli se vanha huutava metodistiäiti ja niin edelleen, mietitte: ”Jos hän ei puhu kielillä, hän ei tule olemaan siellä.” Se on valhe! Hänellä oli tuo sama Pyhä Henki, joka teillä on nykyään, mutta se oli tähkän muodossa, ei lahjojen palauttamisen muodossa. Mutta kaikkina seitsemänä päivänä, syökää vain happamatonta leipää, Sanaa. Nuo, takaisin, ne, jotka muodostivat kirkkokunnan, he ovat kuolleita. He ovat varsi, heidät vain kerätään ja poltetaan. Mutta elämä jatkaa eteenpäin. Ja mitä tapahtuu? Kaikki elämä, joka oli varressa, tähkässä, kuoressa, päätyy vehnänjyvään. Ja sama Pyhä Henki, joka toi Lutherin, toi Wesleyn, toi helluntailaiset, päätyy ylösnousemuksessa Morsiameen.

152      ”Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää”. Morsiamen keskeltä ei löydy yhtään hapatetta, ei yhtään lisättyä sanaa, ei mitään. Muistakaa, että yksi sana aiheutti jokaisen kuoleman, joka on maan päällä; jokaisen aviottoman lapsen syntymisen syynä oli se, että Eeva, ensimmäinen seurakunta, ensimmäisen Aatamin morsian, epäili Jumalan Sanaa ja hyväksyi siitä kirkkokunnan tai älymystön tai koulukunnan esittämät poikkeukset; koska se perusteltiin sillä, että ”Totisesti Jumala on hyvä Jumala”. Jumala on hyvä Jumala, mutta Hän on myös oikeudenmukainen Jumala. Meidän on pidettävä Hänen Sanansa! Koulu, hän hyväksyi sen.

153      Jotkut teistä seminaaripojista, joilla on epäilemättä kutsumus elämässänne, mutta te juoksette johonkin raamattukouluun saadaksenne tämän opin ruiskutettavaksi sisäänne, ja siellä te kuolette… Pysykää Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa. He eivät päästä teitä, tai ette voi edes kuulua heidän seurakuntaansa, he eivät hyväksy teitä puhujakorokkeelle. Antakaa siis heidän saada se, antakaa kuolleiden haudata kuolleet, seuratkaamme Kristusta, Sanaa.

154      Nyt, seitsemänä päivänä ei saa olla hapatetta sekoittuneena Morsiamessa, Seurakunnassa, seitsemänä päivänä.

155      Huomaa nyt. Nyt kun ei ole…

Eikä sinussa saa näkyä hapatettua leipää koko maassasi seitsemänä päivänä… (Uhri on tässä kuva: Morsian, joka tulee ulos Uhrista, joka on Kristus.)...Eikä saa jäädä mitään lihaa, jonka sinä uhrasit ensimmäisenä päivänä illalla….

156      Ja muistakaa – muistatteko, kuinka me juuri kävimme läpi Seurakuntajaksot? Seurakunnan sanansaattaja tulee aina juuri silloin, kun toinen seurakuntajakso on päättymässä, aina. Helluntain kuolema tuo esiin Morsiamen ylöstempauksen. Näettekö? Lutherin kuolema synnytti Wesleyn. Näettekö? Wesleyn kuolema synnytti helluntain. Helluntain kuolema tuo nyt esiin Sanoman. Se on tässä, se on juuri tässä, se on kuvattu koko Raamatun läpi. Raamatussa ei ole yhtään raamatunkohtaa, joka ei ole suoraan yhteydessä toisiinsa. Näettekö? Kaikki nämä esikuvat. Minulla ei ole koulutusta, mutta minulla on Pyhä Henki, joka näyttää minulle toisen kanavan kautta opettaa sitä luonnosta, ja se on Sanan kautta. Sen on oltava Sana, asiat on luvattu.

…lihaa,…uhri ensimmäisenä päivänä…jopa, saa jäädä koko yöksi aamuun asti.

157      Jopa Luther, jolla oli Totuus ja joka opetti seurakunnalle, että ”vanhurskas on elävä uskosta”. Ette halua pitää kiinni siitä, että se olisi täysi oppi, metodismin aikakaudella. Mitä teidän pitäisi tehdä? Polttakaa se tulella. Mistä se oli esikuva? Tuosta Sanasta syntyvä kirkkokunta on kuori, varsi, kuoret, ne on poltettava tulella. Tuo kirkkokunnan osa, jonka kautta se on tullut, ei saa jäädä, sen on kuoltava. Älkää jättäkö sitä toisen aikakauden puhkeamiseen, polttakaa se! Hän puhuu nyt Morsiamelle tässä, vain Morsiamelle, joka tulee jokaisen aikakauden läpi.

158      Huomatkaa, kuinka kaunista on ”karitsan veri”. Tässä on Kristuksen Ruumis, Uhri: karitsan veri ovella. Muistakaa, että karitsa teurastettiin, mikä oli Kristuksen esikuva.

159      Tai voisimme ottaa runsaasti aikaa, mutta minulla ei ole … vain muutama minuutti aikaa jäädä tänne. Minun on ehkä lopetettava ja aloitettava alusta tänä iltana, koska meiltä menee liian kauan. Minulla on… minulla on täällä kaksikymmentä sivua muistiinpanoja tästä yhdestä aiheesta.

160      Huomatkaa nyt, että tässä kohtaa karitsa oli Kristus kuvaannollisesti. Vai sanoinko sen oikein? Esikuva; Kristus oli Karitsa. Hänen piti olla urospuolinen, ensimmäinen vanhasta emo-uuhesta; tai uuhesta, miksi ikinä haluatte sitä kutsua. Sen oli oltava ensimmäinen. Ja hänet oli ensin koeteltava, jotta nähtäisiin, onko hänessä mitään moitteen sijaa.

161      Nyt, Kristusta koeteltiin, karitsaa, joka oli ensimmäinen emo-uuhista, neitsyt Mariasta. Ja millä koeteltiin? Saatana Sanaa vastaan. Kun hän löi Eevaa, tämä kaatui; kun hän löi Moosesta, tämä kaatui; mutta kun hän ryntäsi Kristusta vastaan ja yritti lainata Kirjoituksia Hänelle väärin, huh-huh, hän huomasi, että se ei ollut Mooses. Näettekö? Häntä koeteltiin. Mitä… hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika. Nyt minulle sanotaan, että Sinä teet ihmeitä, ja minulle sanotaan, että Messiaan on määrä tehdä niin. Nyt, jos niin on, Sinulla on nälkä, et ole syönyt, muuta nämä leivät leiviksi tai nämä kivet leiviksi ja syö.”

162      Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä’.” Teidän uskontunnustuksenne ja niin edelleen. Mutta mistä? Jokaisesta Sanasta! Sanan osasta? ”Jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Siitä ihminen elää. Näetkö? Karitsaa koeteltiin, jotta nähtäisiin, olisiko Hän jossain kohtaa langennut.

163      Fariseukset: ”Oi rabbi, sinä nuori Profeetta, meidän mielestämme sinä olet ihmeellinen. Sinä olet hyvä.”

164      ”Miksi sanotte minua hyväksi? On vain yksi Hyvä, ja se on Jumala. Uskotteko te sen?”

165      ”Oi, kyllä. Jumala.”

166      ”No, minä olen siis Hän.” Uh-huh. ”Sanoit, että on vain yksi Hyvä. Miksi sanotte Minua ’hyväksi’, kun ette usko, että olen Jumala?” Huh-huh. ”Miksi sitten kutsutte Minua hyväksi? Mikä saa teidät tekemään niin? Mikä inspiroi teitä sanomaan niin, kun tiedätte, että on vain yksi hyvä, ja se on Jumala?”

167      ”Me tiedämme, että Sinä et kunnioita ihmisten arvokkuutta etkä heidän asemaansa liittyvää sanaa. Me tiedämme sen.” Koeta… Hän tunnisti tuollaisen tekopyhyyden. Näettekö?

168      Häntä koeteltiin sen selvittämiseksi, missä Hän seisoi, näettekö, koeteltiin kaikin tavoin, koeteltiin niin kuin meitä koetellaan. Mutta Hän ei antanut periksi, ei ollenkaan. Ei, herra! Se oli Jumalan Poika.

169      Ja karitsaa koeteltiin, ja sitä säilytettiin neljätoista päivää. Se tarkoitti kahta sapattia tai kahta aikakautta. Toinen oli juutalaisille, jotka uhrasivat karitsan esikuvana; toinen oli pakanoille, joilla oli oikea Karitsa, ja heidät kaikki tehtiin täydelliseksi uskomalla, että tämä Karitsa tulisi. Mutta Häntä kiusattiin neljätoista… tai tutkittiin neljätoista päivää, Hän oli Sana.

170      Ja voitte tutkia Vanhaa testamenttia ja sanoa: ”Se tuomitsee Uuden.” Olette väärässä! Vanha Testamentti vain todistaa Uudesta.

171      Eräs mies aikoi haastaa minut vähän aikaa sitten ja sanoi: ”Mikä häntä vaivaa?”. Sanoi: ”No, hän jopa opettaa Vanhasta Testamentista”. Kristitty saarnaaja, ajatelkaa sitä. Sanoi: ”Vanha Testamentti on kuollut ja mennyttä.” Voi ei! Voi ei! Se on vain opettaja, joka näyttää meille, mitä seinälle on kirjoitettu. Näettekö? Näin on.

172      Katsokaa, neljätoista päivää sitä koeteltiin, se oli Kristus. Nyt huomaa, sitten hänet tapettiin illansuussa, hänet piti tappaa, karitsa tapettiin. Kristus kuoli illalla, iltapäivällä. Ja sitten huomaa, sitten hän oli myös…

173      Veri piti laittaa ovenpieliin, näettekö, veri on eläimen elämä. ” Syökää sen lihaa, mutta sen veri, jossa on elämä, kaatakaa se maahan.” Näettekö? Veri oli laitettava sen talon ovenpieliin, jossa uhri otettiin vastaan. Kunnia! Mikä on elämä? Nimi. Se… Hän laittoi henkilön nimen… Menkää ovelle ja katsokaa, mikä nimi ovessa on, ennen kuin soitatte kelloa. Näettekö? Veri laitettiin oven karmiin kuvaamaan sitä, minkälainen uhri oli sisäpuolella.

174      Nyt me löydämme jumalanpalveluspaikan, joka on tuolla, tulossa tuon Veren läpi. Huomatkaa, veri ovessa puhui sen nimestä, mikä oli menossa… oli sisällä, he olivat siellä. Meidän palvontamme paikka, Karitsa, on Sana. Me tiedämme sen.

175      Nyt, jae 4, huomaa: ”Älkää jättäkö leipää, älkää jättäkö mitään uhria”, tai, siirtäkää sitä yhdestä ajasta toiseen.

176      Jos yritätte palata takaisin ja sanoa: ”No, nyt me olemme luterilaisia, haluamme tulla tänne ylös”, teidän on kuoltava luterilaiselle aikakaudelle, jotta voitte syntyä Wesleyn aikakaudelle. Teidän on kuoltava Wesleyn aikakaudelle, jotta voitte syntyä helluntaiaikaan. Ja teidän on kuoltava helluntaiaikakaudelle, teidän ei tule jättää siitä mitään jäljelle, polttakaa se tulella, koska se poltetaan kuin varsi, josta vehnä nousee. Varsi, kirkkokunta, se on poltettava. Älkää siis tuoko uskontokuntaanne uuteen Sanomaan. Tämä on nyt Sana. Siitä on tullut kirkkokunta, varsi; se kantoi sitä, aivan oikein, mutta se tuli tänne, ja sitten varsi kuoli. Se oli kantaja, kirkkokunta, mutta Sana jatkaa eteenpäin. Niin, Sana jatkaa eteenpäin.

177      Katsokaa nyt 5. ja 6. jaetta. Huomaa: ”Ei…” Otetaan nyt 5. ja 6. jae.

Et saa uhrata pääsiäisuhria yhdessäkään niistä porteista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle:

178      Muistakaa: ”Ei missään näistä porteista”. Herra sallii, että teillä on näitä kirkkokuntia, näetkö, ”näissä porteissa”.

Mutta siinä paikassa, jonne Herra… Jumala valitsee asettaa nimensä,…

179      Se on portti, ainoa paikka. ”Ei missään näistä porteista.” Mutta Jumalalla on Portti.

180      Sanotte: ”Joka aamu menen metodistien portista.” Se on kirkko. ”Joka aamu menen katoliseen porttiin.” Aivan. No, Herra antaa kansansa mennä sisään ja ulos niistä porteista. Jumalalla on ihmisiä katolisessa kirkossa, metodistikirkossa, presbyteerisessä kirkossa, kaikissa niissä, helluntailaisissa. Toki, mutta älä… sinun ei pidä palvoa Herraa siinä portissa. Ymmärrättekö? Mutta Herralla on tietty portti. Kunnia! Hänellä on portti.

Mutta siinä paikassa, jonne Herra, sinun Jumalasi… on valinnut nimensä, siellä… teidän tulee uhrata pääsiäislammas illalla,…

181      Milloin Rebekka löysi Iisakin? Milloin Elieser kutsui hänet morsiameksi? Illansuussa!

Valoisaa tulee olemaan illalla,
tien kirkkauteen löydät varmasti;
Tuossa vesitiessä on Valo tänään,
haudattuna Jeesuksen kallisarvoisessa Nimessä;
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki tulee varmasti sisälle; Ehtoovalot ovat tulleet,
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

182      Se oli sen alku, ja nyt hän on hiipunut Morsiamen Valoon. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

183      Minun on parasta lopettaa tähän, aloittaa uudelleen tänä iltana, koska en halua teidän menevän tästä ohi, ymmärrättehän. Ei, ei, nyt on päivällisen aika. No, no, minulla on liikaa muistiinpanoja kirjoitettuna. Hyvänen aika! Miten olisi tänä iltana, olisiko se parempi? [”Ei. Nyt.” – toim.] Huh? No, jos te… Haluatteko yrittää vielä vähän pidemmälle? [”Kyllä. Aamen.”] Hyvä on, mennään sitten vähän pidemmälle, kiirehdimme nopeasti. Sopiiko?

184      Mennä nyt sisään mistä? ”Älkää menkö mistä tahansa portista, jonka Herra Jumala on antanut teille, vaan siitä portista, johon Herra asettaa Nimensä.” Älä mene sisään sen taloon – siitä portista, joka on ovi. Eikö niin? Jumala laittaa Nimensä ovelle, ettekä te saa… Se on portti, joka johtaa palvonnan paikkaan, pyhäkköön. Te ette mene sinne uhrinne kanssa mihinkään näistä porteista, vaan siitä portista, jonka Herra Jumala valitsee asettaakseen Nimensä siihen. Näettekö?

185      Onko Hän tehnyt niin? Missä se portti on? Johanneksen evankeliumin 10. luvussa Jeesus sanoi: ”Minä olen Portti, Ovi. Minä olen Ovi Jumalan Huoneeseen. Minä olen Ovi lammastarhaan.” Ei vuohitarhaan, vaan lammastarhaan. Näettekö? ”Minä olen Ovi lammastarhaan. Ihminen voi astua tästä Ovesta sisään ja olla turvassa.”

186      Ja nyt voisimme viipyä siinä pitkään. Mutta säästääkseni aikaa, Hän on Ovi tuohon lammastarhaan. Haluamme nyt huomata, että varjot ja esikuvat ovat todella näkyvissä tässä, mutta minä… jos otan tuon sivun, minä… siinä menee hetken aikaa.

187      Hyvä on, huomatkaa, tämä tuo täydellisen näkymän, Jeesuksesta Kristuksesta. Sillä koko Vanha Testamentti on esikuva Hänestä, kaikki juhlat, kaikki jumalanpalvelukset ja kaikki. Ja olen kirjoittanut tänne, näiden raamatunkohtien alle, ”Selitä se”. Siinä kohtaa se veisi kauan aikaa. Selitä, miten kaikki juhlat… Jopa ruokauhri oli Kristuksen esikuva. Otetaanpa vain tuo yksi.

188      Kerran oli koulu, jota kutsuttiin palvelijoiden kouluksi tai profeettojen kouluksi. He kouluttivat, kouluttivat profeettoja. Ja kerran eräs aito, Jumalan kutsuma profeetta kävi heidän luonaan. He halusivat osoittaa vanhalle profeetalle hieman kohteliaisuutta, joten yksi heistä meni ulos ja poimi ison kasan herneitä, joita hän luuli herneiksi, mutta ne olivatkin myrkkykurkkuja, ja hän aikoi tarjota heille kaikille ruokaa niistä.

189      Voi, kuinka monta seminaarin sylillistä meillä onkaan ollut! Näetkö? Aivan. He keksivät jotain. Näetkö? Heillä on metodisteja, baptisteja, helluntailaisia ja helluntailaisia. Mutta ne ovat toista kasvustoa, sellaista, joka voidaan karsia pois puusta. He eivät kuulu varsinaiseen Viiniköynnökseen. Ne kantavat sitruunoita, greippejä ja niin edelleen; eivät appelsiineja, vaikka väittävätkin olevansa sitrushedelmiä.

190      Huomatkaa jälleen. Kun Elia tuli ja katsoi heitä ja näki, että ne olivat myrkkykurkkuja, jotka tappaisivat jokaisen heistä, he sanoivat: ”Voi, meillä on kuolema padassa!”.

191      Hän sanoi: ”Tuokaa minulle kourallinen jauhoja.” Ja hän heitti siihen jauhoja ja sanoi: ”Nyt on kaikki hyvin, syökää mitä haluatte.” Se muutti kuoleman elämäksi.

192      Ja ruokauhri, joka annettiin Kristukselle… Hän oli Ruokauhri, ja ruokauhri täytyy jauhaa tietyllä jyrsimellä, joka teki jokaisesta pienestä jauhonpalasesta samanlaisen, mikä osoittaa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama asia, jonka voitte laittaa kirkkokuntaanne ja se eläisi: Sana! Kristus on Sana, kaiken esikuva: ilmestysmaja, näkyleivät, kaiken. Murrettu kosher lautasella oli Hänen murrettu ruumiinsa, eivätkä juutalaiset osaa vielä selittää, miksi he tekevät niin. Näettekö? Ja kaikki nämä muutkin asiat olivat Hänen esikuviaan.

193      Nyt siis, kun Häntä tarkastelemme, näemme nyt, että kaikki kirkkokunnat ja uskontunnustukset jäävät taakse, sillä Hän on Jumalan puhdas, muuttumaton Sana, joka on happamaton leipä, Pyhän Johanneksen evankeliumi 1. Aivan oikein, Hän on happamaton leipä. Kun siis lisäätte tätä tai lisäätte tuota, se on hapanta, joka on lisätty siihen, mikä on jo alun perin annettu teille.

194      Katsokaa tätä. Mikä tappaa rodun tänään? He ottavat ja risteyttävät asioita. Ja kun se risteytetään, se tappaa sen. ”Voi, se näyttää kauniimmalta.” Toki! Risteytetty maissi: maissihiutaleet, kaikki muut viljat, jotka tulevat maissista. Risteytetty maissi: upeat, isot, mukavan pitkät varret ja isot tähkät, jotka näyttävät tuplasti paremmilta kuin muut. Mutta se on kuolema! Tiede jopa huomasi sen. Näettekö? Älä risteytä sitä, se tappaa sinut.

195      Nyt, minäpä osoitan teille. Eräänä päivänä kastelin kukkia pihallani. Ja naisella oli joitakin risteytettyjä kukkia, jotka olivat pienessä ruukussa tässä, tai pienessä istutusastiassa talon vieressä. Niitä täytyy kastella vähintään kolme kertaa viikossa, tai neljä, tai ne kuolevat. Alkuperäinen kasvi oli pihalla. Ei ole satanut kuuteen kuukauteen, yhtä kuivaa… Jos sataa, niin kymmenessä minuutissa voi puhaltaa pölyä. Mutta tuo pieni kaveri oli tuolla ulkona, vain kauniimpana ja kirkkaampana kuin risteymä oli kaiken veden keskellä. Jos pidät veden poissa siitä, se kuolee. Mutta mistä se sai vettä? Ja toinen asia on se, että niitä pitää suihkuttaa koko ajan parin päivän välein, jotta täit pysyvät poissa niistä. Täit syövät sen, koska se on niin herkkä ja pehmeä. Mutta tuohon alkuperäiseen ei pysty tarttumaan yksikään täi. Ei, ei! Se ryömii sen luokse ja ryömii pois. Se on alkuperäinen! Näetkö, mitä risteytys on tehnyt?

196      Sama juttu seurakunnassa. He yrittävät sekoittaa kirkkokunnan ja Sanan keskenään, jotta… he yrittävät saada Sanan sanomaan sen, mitä kirkkokunta sanoo. Ja kun teette niin, teidän täytyy suihkuttaa heitä ja vaalia heitä ja – ja antaa heille kultatähtiä, jotta he tulisivat pyhäkouluun ja kaikkea muuta. Aivan oikein. Kun aito, uudestisyntynyt kristitty, joka on syntynyt Jumalan Sanasta, hän on karu. Sellainen olet sinä. Täit ja maailman asiat eivät häiritse häntä. Hän on kotka, hän lentää niiden ohi. Näetkö, hän kohoaa taivaallisiin. Näetkö? Se on totta. Mikään…

197      Ilmoitus. Meidän on ymmärrettävä, että tässä yhteydessä kirkkokunnat, uskontunnustukset ja kaikki, mitä hapatettuun leipään on lisätty, eivät voi sekoittua happamattoman leivän kanssa. Ja Raamattu ennalta osoittaa tässä sakramentissa, kun mennään jumalanpalvelukseen, että mitään happamatonta leipää ei saa ottaa mukaan, ja Jumala ottaa sen vastaan.

198      Sinä sanot: ”Olen metodisti.” Siihen sinä kuolet! ”Olen helluntailainen.” Sinä kuolet!

199      Olen Kristuksesta. Aivan oikein. Teidän on seisottava jossakin. Juuri niin. Te seisotte jonkin päällä.

200      Churchill sanoi kerran, kohottaen kaksi sormea ylöspäin ja sanoen: ”Me olemme voittaneet.” Ja Englanti seisoi sen takana, he uskoivat Churchilliä.

201      Ja uskokaa tai älkää, tänä aamuna te seisotte jonkin takana. On vain yksi asia, jonka varassa voitte elää ja seistä, ja se on Kristus, Sana. Totta!

202      Huomatkaa, että mikään Raamatussa ei esikuvaa kirkkokuntia niin kuin tekee Babylonia. Ja Babylonin perusti Nimrod, ja Nimrod oli luopio. Ja hänellä oli siellä joukko naisia, joiden piti olla hänen kuningattariaan, jotka olivat profeettoja. He jopa ajattelevat, että vanha Bileam oli kotoisin tuosta lahkosta, heillä oli juurensa ja niin edelleen. He palvoivat, tiedättehän (monet teistä tutkijoista, jotka olette lukeneet Hislopin Kaksi Babylonia ja niin edelleen, ja kirkon historiaa), ja miten he – he toimivat. Ja heillä oli naisia, jotka tekivät näin, ja naisia… jumalatar, ja kaikkea, ja se oli pakko-uskonto. Kaikki, jokainen Babylonia ympäröivä kaupunki pakotettiin tulemaan Babyloniaan palvomaan Nimrodia tornissa. Näettekö? Aivan oikein. Heidät pakotettiin siihen, Baabeliin. Siitä sekaannus tulee.

203      Ja juuri sellainen seurakunta on nykyään: ”Jos et käy pyhäkoulua, jos et tee tätä ja jos et tee tätä, meidän täytyy palkata sinut tekemään sitä ja tätä ja tätä ja tuota, olet ulkona kuvioista.”

204      Tuolla Tucsonissa, jotka kuuntelevat tänä aamuna, olen kerran miettinyt… Olen aina patistanut ihmisiä: ”Menkää kirkkoon, riippumatta siitä, minne menette.” Ja olen nähnyt ihmisten tavallaan vetäytyvän takaisin ja menevän tähän suuntaan. Ja ajattelin: ”Mikä on vialla?”

205      Menin joidenkin luo: ”Ensimmäisenä päivänä, kun olet siellä, he lähestyvät sinua: ’Liity seurakuntaamme’. Jos et tee sitä, et ole tervetullut.” Näettekö? Näettekö? Se on pakottamista, teitä pakotetaan siihen, ja se on Babylonia. Mutta Kristuksessa te tulette mukaan valinnan perusteella, ei väkisin, sydämenne vetää teidät mukaan.

206      Jumala ei asettanut nimeään silloin Babyloniin. Tarkasti nyt. Hän ei voi laittaa nimeään Babyloniin, seurakuntiin. Voi, he, he laittavat Hänen Nimensä sinne, mutta Hän ei milloinkaan. Ei.

207      207 Te sanotte: ”No niin, Veli Branham!” Odotahan, odotahan, istu vain hetki paikoillasi. Pyysitte minua viipymään vielä hetken. Ettekö te näe? Huomatkaa, että he laittoivat Hänen Nimensä sinne, mutta Hän ei laittanut.

208      Hän sanoi: ”Paikka, jossa aion tavata teidät ja ottaa vastaan uhrinne, on se, johon päätän asettaa Nimeni. Te tulette sisään tästä portista, tästä ovesta, jonne Minä valitsen asettaa Nimeni. Sinne te tulette.”

209      No, he sanoivat: ”Tämä on Kristuksen seurakunta.” Jos tuossa julistuksessa on jotakin vikaa, on se, että siitä jätettiin yksi sana pois: ”anti”. Aivan, he ovat eri mieltä kaikesta siitä, mitä Hän opetti. Nykyaikaisia fariseuksia.

210      Mutta meidän on löydettävä, mihin Hän asetti nimensä, sillä siinä on Hänen ainoa varattu porttinsa. Aamen! Kunnia! Katsokaa! Mihin Hän asetti nimensä? Hänen Poikaansa.

211      ”Voi”, sanotte, ” odotahan nyt hetki, veli Branham. Se oli Poika, ei Isä.”

212      Poika ottaa aina isänsä nimen joka tapauksessa. Minä tulen tähän maailmaan Branhamin nimisenä, koska isäni nimi oli Branham.

213      Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan”. Haluatteko raamatunkohdan siitä? Johannes 5:43. Näettekö? ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan.” Sitten Isä laittoi oman nimensä, joka on ”Jeesus”, Poikaan. Ja Hän on Tie, Hän on Ovi, Hän on Talo, Hän on se paikka, johon Jumala päätti laittaa Nimensä. Jumala ei koskaan laittanut Nimeään minuun, Hän ei koskaan laittanut sitä kirkkoon, Hän ei koskaan laittanut sitä metodisteihin, baptisteihin, katolilaisiin, vaan Hän laittoi sen Kristukseen, voideltuun Immanueliin.

214      Ja nimi on Sanassa, koska hän on Sana. Aamen! Mikä Hän sitten on? Tulkittu Sana on Jumalan Nimen ilmentymä. Ei ihme. ” Liha ja veri ei ole ilmoittanut teille tätä, vaan Isäni, joka on Taivaassa, on ilmoittanut teille tämän, kuka Minä olen. Ja tälle kalliolle Minä rakennan palvontapaikkani, eivätkä helvetin portit voi sitä horjuttaa.” Aamen! Oi elävä Jumalan Seurakunta, seisokaa lujalla perustuksella yksin Jeesuksen Kristuksen varassa. Voitte laulaa lauluja, mutta jos ette ole Kristuksen Sanan varassa, olette keinuvaa, horjuvaa hiekkaa. ”Mutta tämän Kallion päälle”, Kristus, ” Minun Sanani”.

215      Hän rakensi luterilaisen sanoman, ja he tekivät siitä kirkkokunnan. Se oli kasvamassa, jalkatuki. Sitten hän kasvoi ylöspäin jalkaosaksi, metodistiksi, ja niin edelleen. Siinä Hän rakensi Seurakuntaansa, Hänen Sanansa varaan! Nyt Hän ei ole pelkkä jalka tai pelkkä reisi, Hän on ruumis; ja nyt on yläosa. Huomasitteko tämän pyramideissa? En nyt saarnaa pyramidiuskontoa.

216      Mutta ensimmäinen Raamattu, joka koskaan kirjoitettiin, kirjoitettiin taivaalle, zo-… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Huomasitteko sen? Se alkaa neitsyestä, eläinradan ensimmäisestä hahmosta. Viimeinen hahmo on leijona Leo. Hän tulee ensimmäisenä neitsyt, Hän tulee seuraavaksi Juudan heimon Leijonana. Juuri ennen sitä, ravun aikakausi, kalat, kaikki loput jaksot. Jos meillä olisi aikaa käydä se läpi, kuten meillä on, tabernaakkelissa.

217      Ja pyra-… pyramidissa on nuo perustukset, ylös kuninkaan kammioon asti. Ja juuri ennen seitsemättä seinää siellä on pieni johdatuslauta, josta lähetti tulee tuomaan teidät kuninkaan luo. (Sanansaattaja, Johannes Kastaja, joka esitteli sinut Kuninkaalle.) Mutta Huippukivi hylättiin. Ja he eivät tiedä, Sconen kivi, tai mikä se onkaan, he eivät tiedä, missä se on, koska se on hylätty kivi. Mutta se on se kivi, joka kruunaa koko asian, joka tekee siitä pyramidin läpi koko Seitsemän Seurakuntajakson. Lisätään armo, lisätään tämä, lisätään tämä, on seitsemän lisäystä, viimeinen on Kristus. Lisätkää tämä armoonne, lisätkää armo, lisätkää armoonne jotain muuta, ja jotain muuta, kunnes se nousee siihen, että Kristus on Huippukivi: ”Ja minä olen Ovi

218      Poika tulee aina isänsä nimissä. Jokainen poika tulee isänsä nimissä. Ja Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä.” Mikä sitten on Isän Nimi? Mikä on Pojan Nimi? Ja Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe Minua, mutta te tulette näkemään Minut.” Niin, Hän on tullut Pyhän Hengen muodossa, Sen nimi on Jeesus. Se oli syynä siihen, että he palvoivat: ”Oi Jeesus!” Näettekö? Näettekö? Isä, Poika ja Pyhä Henki: Se on Herra Jeesus Kristus. Siinä kaikki. ”Minä tulen Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan.”

219      Muistakaa, että Hän myös lisäsi tähän ja varoittaa meitä: ”on tuleva toinen”, kirkkokunta, uskontunnustus. ”He tulevat omassa nimessään, ja te otatte heidät vastaan. Te ette ota vastaan Minua, teidän edessänne vahvistettua ja todistettua Sanaa.”

220      Sellainen kuin hän oli silloin, on Hän myös tänään. Älkää menettäkö sitä, ihmiset ympäri tätä kansaa! ”Toinen tulee, seurakunta, ja te uskotte sen, koska voitte toimia miten vain. Minä en vahvista sitä.” Hän ei ole koskaan (missään vaiheessa, koskaan) vahvistanut mitään (missään kirkossa) sen Sanoman ulkopuolella, joka annettiin: Lutherin, vanhurskauttaminen; Wesleyn, pyhitys; helluntailaiset, lahjojen palauttaminen. Sen jälkeen… Ja heti kun siitä tehtiin kirkkokunta, se kuoli siihen paikkaan. Tutkikaa Kirjoituksia.

221      Mutta Hän sanoi: ”Minä valitsen paikan, johon Nimeni laitan.” Ja se Nimi oli Jeesus. Ja Jeesus on Sana, Pyhä Johannes 1. Onko näin? Se on palvonnan paikka, Kristuksessa, Sanassa. ”Minä tulen Isäni Nimessä.”

222      Profeetta sanoi: ”Hänen Nimensä on oleva Immanuel.” Se on Matt. 1:23, jos haluatte kirjoittaa sen ylös. Jeesus, Jehova, Vapahtaja.

223      Viides jae osoittaa, että Hän on Ovi. Tähän mennessä monet muut näkymättömät todisteet, tämä Portti, ja Nimi, ja paikka voidaan todistaa, että on vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen palvonnan, ja se tapahtuu silloin, kun hän on Kristuksessa.

224      Nyt, nyt kysymys kuuluu: ”Miten me pääsemme Häneen?”. Tämä saattaa hieman nipistää, mutta tiedättehän, kuten lääkkeittenkin ottamisessa, jos ne eivät tee teitä sairaaksi, niistä ei ole mitään hyötyä. Näettekö?

225      Luterilaiset halusivat päästä sisään yhdellä tavalla, liittymällä luterilaiseen kirkkoon. Metodistit halusivat päästä sisään huutamalla. Helluntailaiset halusivat päästä sisään puhumalla kielillä. Se ei vieläkään ole sitä! Näettekö? Ei, se liittyy lahjoihin ja niin edelleen. Mutta 1. Korinttilaiskirjeen 12:ssa sanotaan: ”Yhden Hengen kautta.” Jumalan Henki, joka on Sanan ( Siemenen) Elämän antaja, joka vahvistaa tuon Siemenen tuolle ajalle. Näettekö?

226      Tässä on metodistien aikakauden siemen, joka makaa siellä, ja tarvittiin Pyhä Henki tekemään tuosta siemenestä elävä ja puhdas… puhdistamaan seurakunta pyhityksen kautta; Luther ei saarnannut sitä, koska hän ei tietänyt sitä. Helluntailaiset halusivat puhua kielillä lahjojen palauttamiseksi. Jokainen heistä julistaa: ”Tämä on Siitä! Tämä on Siitä!” Näettekö?

227      ”Mutta yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhdeksi Ruumiiksi”, ja tuo Ruumis on perhe, Jumalan perhe. Ja se on Jumalan Talo, ja Jumalan Talo on Jeesuksen Kristuksen Nimi. ”Herran Nimi on väkevä Torni, vanhurskaat juoksevat Sinne ja ovat turvassa.”

228      Miten aiot tulla sisään tittelin perusteella? Kuinka shekkisi otettaisiin vastaan sanomalla: ”Maksettu pastorin, tohtorin, ministerin tilauksesta”? Ymmärrättekö? Ymmärrättekö? Saatatte olla pastori, lääkäri tai ministeri. Mutta Herran nimi on ”Jeesus Kristus”. Näettekö?

229      ”Olen valinnut laittaa Nimeni Palvontahuoneeni ovelle, sillä perheeni kootaan sinne Veren alle; aivan kuten Egyptissä oli, kaikki ulkopuolinen kuoli. Ja siellä ei ole hapatettua leipää! Siellä ei ole mitään kirkkokuntien sekoitusta missään, Minun talossani! Minun lapseni, jotka ovat syntyneet Minun geeneistäni!” Aamen! Kunnia Jumalalle! ”Minun geenini ovat heissä! Minun… Minä panen Sanani heihin. Kirjoitan ne heidän sydämensä tauluihin. Se on Minun perheeni, Jeesuksen Kristuksen Ruumiin perhe; perhe. Ja tämän oven kautta te tulette sisään, ette metodistien, baptistien tai helluntailaisten ovesta, vaan siitä ovesta, johon Minä laitan Nimeni.” Se ei ole metodisti. Jumalan nimi ei ole metodisti. Jumalan nimi ei ole helluntailainen. Jumalan nimi ei ole baptisti. Jumalan nimi ei ole katolinen. Pysykää sitten poissa noista ovista. Näettekö? Näettekö? Näetkö?

230      ”Mutta paikassa, johon Minä valitsen laittaa Nimeni.” Raamatussa ei ole toista paikkaa, johon Jumala olisi koskaan laittanut Nimeänsä, ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on Jumalan Poika, joka ottaa Jumalan Nimen ja Jumalan inhimillisen Nimen. ”Eikä taivaan alla ole annettu toista nimeä, jonka kautta te pelastuisitte.” En välitä, metodisti, baptisti, presbyteerinen, katekismus tai mitä ikinä haluatte tehdä; vain Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, jonka edessä jokainen polvi kumartuu ja jokainen kieli tunnustaa, että Hän on Herra. Näin te tulette sisään.

231      Ja jos teidät on vain kastettu vedessä oikein-oikealla tavalla ja sitten kiellätte Sanan, silloin olette avioton; syntymänne ei ollut oikea. Väitätte, että silloin uskoitte Häneen, ja te kiellätte Hänet.

232      Miten voisin kieltää perheeni? Miten voisin kieltää Charles Branhamin olevan isäni? Verikoe ovella osoittaa sen. Aivan.

233      Toimintani ja Jumalan Sanan vahvistus elämässäni osoittaa, olenko Jumalan lapsi vai en. Tuossa on Jumalan ainoa paikka. Näettekö sen? Ainoa paikka, jossa Jumala ottaa vastaan uhrinne (en välitä siitä, kuinka vilpitön olette), on Kristuksessa.

234      Ja muistakaa… Sanotte: ”No, minä uskoin; minäkin tulen sisään.” Muistakaa, että Raamattu sanoo… Sanotte: ”No, Raamattu sanoi: ’Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on pelastettu, pelastuu’.”

235      Niin siinä sanotaan, mutta muistakaa, että myös on kirjoitettu, myös on kirjoitettu: ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, paitsi Pyhässä Hengessä.” Näettekö? Voitte sanoa ”Hän on”, mutta Hän ei ole, ennen kuin Pyhä Henki itse, joka antaa Sanalle elämän, todistaa sen vahvistamalla, että olette Jumalan poika. Näin sanoo Kirjoitukset.

236      ”Paikka, jonne olen valinnut asettaa Nimeni”. Te ette saa palvoa missään muussa portissa, vaan siinä portissa, johon minä panen Nimeni; silloin minä otan teidät vastaan, te kuulutte perheeseeni.”

237      Nyt Jumalan perhe tottelee perheen Isän määräystä. ”Ja hän on Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, ja hänen valtakunnalleen ja vallalleen ei tule loppua, hallintavalta on oleva hänen hartioillaan.” Ja koska Hän on Hallitsija, Kuningas, Immanuel, Ensimmäinen, Viimeinen, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, jokainen Hänen lapsistaan tottelee jokaista Sanaa käskystä, koska he ovat osa Häntä.

238      Me elämme kodissamme niin kuin Branhamit elävät. Te asutte kodissanne, Jonesit, niin kuin Jonesit elävät.

239      Ja Jumalan Kodissa me elämme Jumalan Sanan mukaisesti, ja jokaisen Jumalan suusta lähtevän Sanan mukaisesti; ja jos on muita, huijareita, me emme kuuntele heitä. Näettekö? ”Teidän on syötävä happamatonta leipää, joka seurakuntajaksossa, niin kuin Minä annan Sitä teille.” Mutta älkää yrittäkö palata ja ruiskuttaa sitä Tähän, koska se on tullut varteen. ”Ottakaa uhrin luut ja muut uhrin tähteet ja polttakaa ne.” Mennyt, seurakuntajakso kuoli, meni pois; olemme nyt toisessa. Aamen!

240      ”Paikka, jonka Minä valitsen asettaakseni Nimeni sinne.” Voi sentään! Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12.

241      Huomatkaa, Efesolaiskirje 4:30.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity.

…seuraavaan…(seuraavaan herätykseen?)…lunastuksenne päivään asti.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity

…lunastuksenne päivään asti.

242      Huomaa nyt. Sovelletaanpa tätä Raamatun oppituntiimme. Sitten meidän on parasta lähteä; luulen, että väsytän ihmiset. Näettekö? [Joku sanoo: ”Etkä väsytä, veli Branham.”] Katsokaa, ihmiset nousevat ylös ja menevät kotiin, joten heillä on – heillä on päivällinen valmiina ja joku, jonka he haluavat tavata. He eivät odottaneet tulevansa tänne kuuntelemaan koko päivää. Näettekö? Mutta tiedättehän…

243       [Veli Ben Bryant sanoi jotakin – toim.] Ben, minun pitäisi työskennellä sinun kanssasi! Ole siunattu! Kiitos, veli Ben. Rakastan sinua, veli Ben.

244      Jos tietäisitte, mitä tuo poika on kärsinyt meidän puolestamme tuossa sodassa; hänet on ammuttu palasiksi ja räjäytetty ja kaikkea muuta. Hän on kokenut kaikenlaista, mutta Jumala on siunannut häntä. Hän pysyi uskollisena. Hänen vaimonsa jätti hänet, karkasi ja meni uudelleen naimisiin ja vei hänen lapsensa. Voi, en voi ajatella sitä.

245      Mutta joka tapauksessa, Jumala siunatkoon sinua, Ben.

246      Hän makaa juuri nyt täynnä sirpaleita, jotka painavat hänen hermojaan ja kaikkea muuta. Teidän on tiedettävä asioiden taustat. Jumala siunatkoon tuota poikaa. Niin.

…jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.

247      Ilmoitus! Tämä saattaa hieman nipistää, mutta huomatkaa. Älkää suuttuko minulle. Muistakaa vain.

248      Kun Israel kerran katsoi tuota ovea, jossa oli tuo veri ovessa, nimi (veri, elämä), ja astui sisään tuon veren alle, he eivät enää koskaan menneet ulos, ennen kuin he lähtivät Egyptistä.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta te menette sisään ettekä enää lähde ulos siihen päivään asti, jona teidät lunastetaan ulos.

249      Raamattu on aina oikeassa. Hän laittaa Sanat sinne, teidän on asetettava ne sinne, minne Ne kuuluvat, jotta Ne muodostavat koko lunastuksen kuvan. Näettekö? Näettekö?

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastukseenne asti. (Kunnes teidät lunastetaan.)

250      Sinut on sinetöity sinne, olet veren alla. Et pääse enää ulos. Ja mikä sinä sitten olet? Jumalan poika Jumalan perheessä, Pyhän Hengen sinetöimänä. Paholainen ei voisi saada sinua kiinni, vaikka hänen olisi pakko, sillä olet kuollut, vanha aviomies osasi on kuollut, ja sinut on haudattu, ja elämäsi on kätketty Jumalaan Kristuksen kautta ja sinetöity Pyhällä Hengellä. Näettekö? Miten hän voisi saada teidät kiinni? Kuinka pääset ulos? Sinä olet siellä! Kunnia! Jätän sen nyt sikseen; vain tarpeeksi, jotta tiedätte, mistä puhun.

251      Sitten uusi luomus, ei kirkkokuntaan vaan Sanaan. Olette Sanan luomus. Koska peruskivi on laskettu teihin jo ennen maailman perustamista, teidät on ennalta määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

252      Ja tämän päälle tulee kivi toisensa jälkeen, jokaisena aikakautena, vahvistamaan sen Sanan, joka on tulossa, aivan kuten Jeesus teki aikakaudellaan, joka on kaiken Huippukivi. Hänessä perustettiin jokainen aikakausi. Jeesuksessa oli Mooses. Jeesuksessa oli Daavid. Jeesuksessa olivat profeetat. Onko näin? Katsokaa Joosefia, hänet myytiin lähes kolmellakymmenellä hopearahalla, hänet heitettiin vankilaan, hänen piti olla kuollut, hänet otettiin pois, hän meni ja tuli faraon oikealle puolelle. Katsokaa, Jeesus oli… Joosef oli Jeesuksessa.

253      Ja kun Hän tuli, Hän oli kuninkaiden, profeettojen (halleluja), jumaluuden täyteys, joka oli ruumiillisesti Hänessä. Hän tuli lunastaakseen sieltä Morsiamen, Mestariteoksen. Mestariteos, joka sanoo Saatanalle, että…

254      Kun hän sanoo: ”Ihmeiden aika on ohi. Näitä asioita, joista puhutte, ei ole olemassa.”

255      ”Mene taakseni, Saatana.” ”Mene taakseni, Saatana.” Näettekö? Mestariteos seisoo ja vartioi.

256      Jonain hetkenä Huippukivi palaa, kaiken pää, ja ottaa Morsiamen luokseen; nainen on otettu miehestä, osa miehestä. Kaikki… miehen geenit ovat naisessa, se, mikä tekee naisen. Ja samalla tavalla Jumalan Sana on Seurakunnassa, mikä tekee Seurakunnasta Morsiamen. Ei mikään kirkkokunta, se on paholaisesta, jokainen niistä. En kutsu ihmisiä siellä sellaisiksi; he ovat köyhiä petettyjä ihmisiä, kuten Jeesus sanoi: ”Sokeat johtavat sokeita.” Ja Hän ei voinut kutsua heitä ulos.

257      Ja he sanoivat: ”Sinähän olet aviorikoksesta syntynyt! Kuka sanoo sinulle, siellä, on tullut luoksesi? Mikä koulu, mikä seminaari tunnistaa sinut?” Sanoivat: ”Meillä on Mooses. Me tiedämme…”

258      Hän sanoi: ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet Minut.”

259      Koska Mooses kirjoitti Hänestä neljässä kirjassaan: ”Herra, teidän Jumalanne, herättää Sanan Antajan tai profeetan, joka on minun kaltaiseni, ja joka ei kuuntele tuota Profeettaa, se hävitetään kansasta.” Siinä kaikki. Ja mikä Hän on? Sana. Ja mikä Se on? Älkää jättäkö yhtään hapatetta jäljelle… Älkää vain laittako mitään hapatetta sen sekaan. Älkää lisätkö mitään uskontunnustusta, mitään kirkkokuntaa, sillä se on saastunut juuri siinä, teidän uhrinne on mennyttä.

260      Kiirehditään nyt, nopeasti, jotta voitte mennä syömään.

261      Huomio! Nyt olet siis Jumalan poika, Jumalan huoneessa, olet osa Jumalan taloutta. Room. 8:1: ”Niin ei siis ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Sillä he ovat kuolleet maailmalle, elävät Hänessä, ja elävät tässä nykyhetkessä ja tekevät sen Sanan, jonka mukaan Jumala on käyttänyt heitä, tai ennalta määrännyt heidät, asettamalla heidän nimensä tähän Morsiuskirjaan. Ja kun Vedet tulevat tuohon siemeneen, joka on sydämessä, se nostaa sen Kristuksen Morsiameksi. Voi sentään! Niin täydellistä kuin se vain voi olla. Jokaisena aikakautena se on ollut niin.

262      Luterilaiset nostivat sen vanhurskauttamisessa, jaloissa; Wesley pyhityksessä. Helluntailaiset käsissä, töissä ja teoissa ja niin edelleen, heidän täytyi olla kalvinisteja… tai heidän täytyi olla arministeja, heidän täytyi olla legalisteja. Mutta nyt tulemme päähän, Huippukiveen. ”Armo! Armo!” huudettiin.

263      Mitä Huippukivi huusi? ”Armo! Armo!” Siirtynyt kuolemasta ja uskontunnustuksesta elävän Jumalan elävään Sanaan. Jumalan ainut säädetty suunnitelma aikakaudelleen, Hänen poikansa Sanan aikakaudella Hengen elävöittämänä kuin kipinä, joka on sytytetty pois jostakin, jotta se tulisi eläväksi; ja istuvat nyt taivaallisissa paikoissa (preesensissä), jo elävinä ja jokaisen Sanan lupauksen alaisina. Minkä se sitten saa aikaan? Te, jotka olette osa Jumalan geeniä, osa Sanaa, muut ovat osa Jumalan Sanaa, jotka istuvat yhdessä, ilmentävät koko Kristuksen ruumista, koska teidän keskuudessanne ei ole hapatusta. (Näetkö, mistä Hän puhuu, veli Brown?) Teidän keskuudessanne ei ole hapatetta, vain Sana yksin, istutte taivaallisissa paikoissa, siinä ovessa, johon Hän pani Nimensä: Kristuksessa Jeesuksessa.

264      Ei mitään hapatetta teidän keskuudessanne, jonka kautta koko jumaluuden täyteys on ruumiillisesti teidän keskuudessanne. Se ei onnistunut Lutherin aikana, se ei onnistunut Wesleyn aikana, se ei onnistunut helluntaiaikana; mutta sinä päivänä, jolloin Ihmisen Poika tulee ilmi, paljastuu, tuodaan Seurakunta takaisin yhteen Jumalan koko Jumaluuden kanssa kansansa keskellä, näytetään samoja näkyviä merkkejä, ilmoittaen itsensä, niin kuin Hän teki alussa, kun Hän ilmestyi maan päällä Profeetta-Jumalan muodossa. Oi! Kunnia! Se on luvattu Malakia 4:ssä, se on luvattu muissakin kirjoituksissa. Missä te palvotte? Jumalan temppelissä, istumassa (preesensissä).

265      Katsotaanpa nyt nopeasti, ja jatketaan sitten… Kymmenen minuutin kuluttua lähdemme, jos Herra suo.

266      Katsokaamme nyt joitakin, jotka on elävöitetty tähän Jumalan temppeliin, heidän aikakautenansa

267      Hanok! (Kymmenen minuutin kuluttua me lähdemme, jos vain jaksatte kärsiä niin kauan.) Katsokaa, Hanok oli aikakautensa elävä Jumalan Sana, hän oli profeetta.

268      Profeetta on Jumalan heijastin. Kuinka moni tietää sen? Heijastin ei heijasta itseään, heijastin ei ole itse heijastus. Heijastimeen on osuttava jotain, jotta se heijastuisi. Profeetta on siis Jumalan valittu astia, joka ei voi heijastaa itse mitään, vaan hän on suorassa linjassa tuon heijastuksen, Jumalan, kanssa heijastaakseen Kristuksen, Sanan, kuvaa. Katsokaa, mikään muu ei voi tehdä sitä. Te olette heijastaja, siksi profeetan oli syötävä kirja. Se oli syynä siihen, miksi hänen täytyi syödä kirjakäärö. Hänen oli heijastettava tuota Sanaa tuolle aikakaudelle. Ymmärrätkö?

269      Huomaa Hanok, Jumalan täydellinen heijastajan esikuva. Kun Jumala oli valmis hänen kanssaan, Hän vain muutti hänet, otti hänet ylös. Mekaniikka, jota hän oli heijastanut, muuttui dynamiikaksi Hengen kanssa ja otti hänet ylös.

270      Sama tapahtui Elian päivinä. Elia, jopa hänen luuytimiään myöten, oli tuo heijastus… Jumalan heijastin hänen ruumiissaan, jossa Jumalan Sana tuli ilmi. He panivat kuolleen miehen sen päälle, ja hän heräsi jälleen henkiin. Me olemme hänen lihaansa ja luutaan, niin kauan kuin olemme Kristuksen Morsian. Uskotteko te sen? Uskotko sen? Hän kuoli puolestamme, ja me kuolimme itsellemme ja meidät on haudattu Hänen Nimessään, jotta me ”emme enää olisi maailmasta, vaan Hänessä”, minkä vuoksi myös taivaassa oleva perhe on nimetty Jeesuksen Kristuksen mukaan. Se on Ef. 1:21. Molempien Taivaan… perhe Taivaassa. Mikä on Taivaan perheen nimi? Jeesus. Mikä on maanpäällisen perheen nimi? No, se on Jumalan talo, jossa Veri on. Eikö niin? Se on ovi, se on portti, se on paikka, johon Hän pani Nimensä, ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Se on Sana, joka heijastaa ja sytyttää sen ajan, jossa elätte. Sellainen Hän oli, sellainen oli Mooses, sellainen oli Jaakob, sellaisia olivat kaikki muutkin, he sytyttivät tuon Jumalan Sanan, heijastimen, jossa Jumala heijasti itseään. Ja tulkaa tuohon täydelliseen Jumalan kuvaan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Mestariteokseen, jota lyötiin, jotta Hän voisi ottaa heidät muutkin Morsiameksi, jotka olivat heijastajia.

271      Mooses oli Hänessä. Joosua oli Hänessä. Ja jos sinä olet Hänessä, olit Hänessä ennen maailman perustamista, Jumalan perheessä; kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, menit ristille Hänen kanssaan, nousit ylös Hänen kanssaan; ja nyt olet edelleen Hänen kanssaan, istumassa taivaallisissa paikoissa, heijastaen aikakauden Sanomaa maailmalle, maailman Valoa. ”Te olette maailman valkeus”, mutta jos se on piilotettu kirkkokunnan vakan alle, miten he voivat nähdä sen? Perinteillänne teette Valosta vaikutuksettoman! Yrittämällä… Te kirkkokuntien edustajat yritätte pitää Valon poissa kirkostanne; te ette mene sisään ettekä anna muidenkaan mennä. Aamen.

272      Lopettakaamme tähän. Hyvänen aika, minulla on tässä liikaa. Voisimme jatkaa… Voi sentään! Viisi minuuttia aikaa.

273      Näettekö, kuka on ovella? Mihin Jumala pani Nimensä? Jeesukseen. Miten pääset Hänen nimeensä? Miten pääset sinne? Tulemalla kastetuksi sinne! Miten? Vedellä? Hengellä! ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Se on Pyhän Hengen kaste.

274      Vesikaste vain asetti sinut yhteyteen ihmisten kanssa, jolloin tunnustit, että olet ottanut Kristuksen vastaan. Se on totuus. Mutta kyseessä on Hengen kaste. Voin lausua Jeesuksen Nimeä ylitsesi ja kastaa sinut, mutta se ei saa sitä aikaan.

275      Mutta kun kerran tuo Pyhä Henki todella… aito Sana tulee sinuun (Sana, Jeesus), silloin, veli, silloin Sanoma ei ole sinulle mikään salaisuus; sinä tiedät sen, veli, se on kaikki kirkkaana edessäsi. Halleluja! Ylistetty olkoon Jumala! Aamen!

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti minua
ja osti minun pelastukseni….

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat nämä ihmiset, Herra, ja teet jokaisen heistä terveeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

276      Oi! Rakkaus! Oi!

Siitä lähtien, kun uskon kautta näin tuon virran
Sinun virtaavat haavasi, (tuosta Mestariteoksesta).
Lunastava rakkaus on ollut teemani,

277      Kuinka voitte…Jumala on Rakkaus. ”Joka rakastaa, on Jumalasta”, jumalallinen, pyhä rakkaus, ei likainen rakkaus; puhdas, puhdas, pyhä rakkaus, Jumalan Sanan rakkaus. ”Sinun lakisi minä olen kätkenyt sydämeeni, etten tekisi syntiä Sinua vastaan.” Voi voi, tuo Daavidin huuto. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Ettekö te rakasta Häntä?

278      Nyt on tie, puhdas, pyhä tie, ainoa kohtaamispaikka, jossa Jumala kohtaa teidät. Ei siksi, että sanotte: ”Jumala, olen hyvä metodisti. Olen hyvä baptisti. Olen hyvä helluntailainen.” Ei! Koska olette Jeesuksessa, Sanassa, siinä Sanan osassa, joka on ilmoitettu tänä päivänä, tämän päivän Sanomassa; ei Lutherin, Wesleyn, helluntailaisten, vaan teidän Jeesuksenne, heijastuksenne, joka on ilmestynyt tähän. Ette voi palata siihen, se on hapatuksen lisäämistä pyhään leipäänne, sillä ”…ihminen elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta, oikeaan aikaan.”.

279      Oi tule, Herra Jeesus, suuri Huippukivi. Katsokaa tuolla makaa, niiden luterilaisten tomu, jotka kuolivat tuolla marttyyrikuoleman alla; katsokaa noita metodisteja.

280      Nuo helluntailaiset ja niin edelleen, jotka tulevat nyt esiin, se alkuperäinen vehnä, joka tulee esiin.

281      Te Jumalan Seurakunnat menitte ja järjestäytyitte, kun juuri siihen, mistä Jumala toi teidät pois, te käännyitte takaisin kuin siat rapakkoonsa.

282      Te Ykseys, Yhdistyneet, vanha J.C. … Jeesuksen Kristuksen Helluntaiseurakunnat. Yksi värillisten puolesta, ja erositte toisistanne rotuerottelun takia. Te, jotka teitte niin, ja yhdistyitte sitten ja kutsuitte sitä ” Yhdistyneet” . Ja sitten organisoiduitte ja kiistelitte Assembliesin kanssa: ”Kuin koira kääntyy oksennukseensa.” Jos oksennus sai koiran sairaaksi alun perin, eikö se sairastu uudelleen? Vaihtakaa ruokavalionne kirkkokunnasta Sanaan ja eläkää Kristuksen kanssa. Hävetkää!

Minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan Häntä, Jonain kirkkaana päivänä…menen tapaamaan Häntä, Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan Häntä, toisella rannalla.

Minulla on Isä tuolla,
Minulla on Isä tuolla,
Minulla on Isä tuolla,
Toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan häntä,
Jonain kirkkaana päivänä… menen tapaamaan Häntä,
Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan häntä,
Toisella rannalla.

Oi, eikö se olisikin onnellinen tapaaminen,
Eikö se olekin… (Sana menee Sanan luo!) tapaaminen,
(Kun morsian nousee ylös, Sana sanalta.)...onnellinen… tapaaminen,
Toisella rannalla.

Voi, se kirkas päivä voi olla huomenna,
Se kirkas päivä voi olla huomenna,
Tuo kirkas päivä voi olla huomenna,
Toisella rannalla.

283      Sanotte: ”Tarkoitatko sitä, Veli Branham?”

284      Kyllä, sir! Kun tuon aikakauden luterilaiset, oman aikakautensa Wesleyt, oman aikakautensa helluntailaiset (oikeat, eivät kirkkokunnalliset); helluntailaiset, se, joka lisäsi hapatetta (heidän kirkkokuntansa), kuoli. Mutta tämä tosi Sana liikkuu eteenpäin, näettekö. Aivan kuten Jeesus sanoi: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä ja Isä on Minussa, ja Minä teissä ja te Minussa.” Se kaikki on Sanaa!

Voi, eikö se olekin iloinen tapaaminen…(kun Hänen poikansa kokoontuvat hänen portilleen)
…iloinen tapaaminen,
Eikö se olekin onnellinen tapaaminen,
Toisella rannalla.

285      Nyt, seurakunta, opetamme nyt. Mutta muistakaa, kun lähdette täältä, alkakaa nyt siirtymään pois kuoresta; menkää jyvään, mutta pysykää Pojan Läsnäolossa. Älkää lisätkö siihen, mitä olen sanonut; älkää ottako pois siitä, mitä olen sanonut. Koska puhun totuuden niin pitkälle kuin tiedän Sen, niin kuin Isä on sen minulle antanut. Näettekö? Älkää lisätkö siihen mitään, sanokaa vain, mitä sanoin.

286      Asia on niin, että käskekää ihmisten tulla etsimään Herraa Jeesusta. Ja sitten te itse olette Hänen Läsnäolossaan ja rakastatte Häntä: ”Oi Herra Jeesus, Jumalan Poika, minä rakastan Sinua. Pehmennä sydämeni, Herra. Ota pois kaikki saastaisuus ja maailman rakkaus, ja anna minun elää pyhästi tässä nykyisessä maailmassa Sinun edessäsi.”

287      Kumarretaan päämme rukoukseen. Katsotaanpa, onko meillä ketään, joka on valittu päästämään meidät pois rukouksessa? Tai sitten minä. Olkaa todella kunnioittavia.

288      Rakas Jumala, kiitämme Sinua siitä, että olemme saaneet hengellisen ravintomme. Kiitämme Sinua, Herra, että Sanan vitamiinista kasvaa Jumalan poikia. Se ei vaikuta mihinkään muunlaisiin luonteisiin, ainoastaan Jumalan poikiin ja tyttäriin. Niinpä me kiitämme Sinua siitä. Ja me rukoilemme, Jumala, että me hyötyisimme siitä, emmekä vain kiittäisi Sinua. Kiitämme Sinua siitä, mutta käyttäkäämme sen voimaa yrittäessämme (rakkauden avulla) saada ihmisiä uskomaan Jumalaan; eksyksissä olevia, syntisiä, naisia, miehiä, poikia, tyttöjä, tänä aikana.

289      Kun näemme, Herra, että henkinen ilmapiiri, hermostollinen aikakausi, jossa ihmiset elävät, saa heidät pois tolaltaan; se täyttää tarkalleen sen, mitä Kirjoitukset sanoivat ja lupasivat, että suuria kammottavia asioita tulisi maan päälle; kuin heinäsirkkoja vainoamaan naisia, jotka leikkaavat hiuksensa, ja heillä on pitkät hiukset kuin naisilla. Ja erilaisia kammottavia näkyjä, joita he voivat nähdä, Herra, tuossa mielenterveydellisessä, harhaisessa tilassa, jossa he ovat, ja sitten huutavat kallioiden ja vuorten perään. Naisia, jotka ovat koirien ja kissojen äitejä, eivätkä kasvata lapsia kunnioittaakseen Sinua. Ne, joille Sinä annoit lapsia ja jotka synnyttivät heidät, päästävät heidät kaduille tekemään, mitä he haluavat. Ei ihme, että Sinä sanoit, Herra, kun olit menossa ristille: ” Silloin he alkavat huutamaan, että kalliot ja vuoret lankeaisivat heidän päälleen.”

290      Näemme kaikkien muiden asioiden liikkuvan aivan tähän aikaan asti. Me näemme, että Kirjoitukset tulevat vahvistetuiksi, todistetuiksi. Ja aivan kuten me näemme Sen, Herra, Sinut omilla silmillämme (tulevan ilmi), jonain päivänä tulee tapahtumaan Ylöstempaus ja me näemme tuon Sanan ilmenemisen: ”Sillä Ihmisen Poika on tuleva kirkkauden pilvissä, Hänen pyhät enkelinsä mukanaan, ja meidät temmataan ylös kohtaamaan Häntä taivaassa.” Se tapahtuu sitten… Me kuulemme siitä nyt, silloin me tulemme näkemään sen omin silmin.

291      Löydettäköön meidät Hänessä, Herrassa, ainoassa säädetyssä paikassa. Ja Hän on uhri. Me tuomme Hänet, josta olemme kuulleet, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan huoneeseen Pyhän Hengen kasteen kautta, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Ja siellä meidän Uhrimme hyväksytään ja meidät tuodaan perheeseen, sillä vaikka olimme eksyksissä maailmassa, meidät oli määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi jo ennen maailman perustamista. Kiitos siitä, Isä. Voi, kuinka kukaan voisi koskaan kääntyä takaisin jostain sellaisesta, kun on löytänyt Totuuden, että Jumala oli valinnut heidät maailmasta? Sinä päivänä, jolloin minut pelastettiin, miljoonat joutuivat kadotukseen.

292      Oi kuoleva Karitsa, kuinka voin koskaan kiittää Sinua? Kuinka sydämeni voi koskaan olla riittävän kunnioittava Sinun edessäsi? Auta minua, rakas Jumala, elämään totuudellisesti. Auta kansaani elämään totuudellisesti. Rukoilen heidän puolestaan, Herra, jokaisen puolesta, että Sinä, Jumala, jotenkin, en… en tietäisi miten… en tiedä miten, vain miten pyytää, Herra; ja ehkä en edes pyydä sitä oikealla tavalla. Mutta anna anteeksi tietämättömyyteni, Herra, ja katso vain sydäntäni. Rukoilen, ettei yksikään heistä joudu kadotukseen, ei yksikään heistä, Isä. Vaadin heitä, jokaista, Sinulle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä…

Ja jos rakastatte Häntä, rakastakaa toisianne. Kätelkää toisianne.

65-1128E LUMIVALKOISEN KYYHKYSEN SIIVIN (On The Wings Of A Snow-White Dove), Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

FIN

65-1128E LUMIVALKOISEN KYYHKYSEN SIIVIN
(On The Wings Of A Snow-White Dove)
Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

Kumartakaamme päämme.

1             Rakas Herra, me kiitämme Sinua tänä iltana Herran Jeesuksen tulemisen lupauksesta, jossa me tapaamme suuressa kokouksessa, jossa se ei koskaan lopu, iloiten ja laulaen, kun me ylistämme Sinua tulevien loputtomien aikojen kautta. Pyydämme siunaustasi tämän illan kokoukselle. Pyydämme siunaustasi tälle tabernaakkelille, sen henkilökunnalle, sen pastoreille, sen työtovereille, apulaispastoreille ja kaikille.

2             Pyydämme sinua, Herra, siunaamaan näitä, jotka ovat tulleet monien kilometrien päästä osallistuakseen kokoukseen, laske armollinen kätesi heidän päälleen, kun he palaavat koteihinsa. Suo se, Herra. Anna meidän kokoontua palvomaan vielä monta kertaa yhdessä tässä paikassa, jota kutsutaan Jumalan huoneeksi. Herra, siunaa niitä, jotka ovat tänään puhelimen välityksellä mukana. Löytäköön jokainen pelastumaton ihminen tänä iltana Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen; paranna kaikki sairaat ja kärsivät, Isä, palvelijasi ilmoittautuu palvelukseen Jeesuksen nimessä. Aamen!

3             Herra siunatkoon teitä kaikkia. Olen niin iloinen saadessani olla täällä tänä iltana. Tulin juuri sisään, kun veli Ernie lauloi laulunsa Kyyhkysen siivillä viimeistä osaa. Todella kaunis runo, todella kaunis, ja tiedän, että se on ajankohtainen. Joten nyt olemme hyvin kiitollisia.

4             Ja kaikille teille, jotka olette kytkeytyneet tänä iltana eri puolilla maata, toivon, että olisitte täällä nähdäksenne tämän odotuksen, odotuksen ihmisten kasvoilla, kun he ovat ahtautuneet rakennukseen tänä iltana; heillä on hienoa aikaa.

5             Haluamme kiittää veli Jack Moorea ja sisar Moorea ja veli Nolania, veli Boutlierea, veli Brownia, kaikkia näitä työtovereita täällä, koko tabernaakkelia, koko henkilökuntaa siitä, että kutsuitte meidät takaisin.

6             Se oli… todella… eräänlainen… ei voisi sanoa sattuma, se oli yksinkertaisesti vain Jumalan käsi, joka teki sen. Täällä on eräs veli, joka näki unta jokin aika sitten tästä tapahtumasta, sanoi, että ”seisoin valkoisissa housuissa, intiaanimokkasiineissa”. Ja juuri sillä tavalla seisoin, kun soitin veli Jackille koskien tätä kokousta täällä, juuri niin, (Carsonissa, Coloradossa) intiaanimokkasiineissa ja valkoiset levi-housut jalassa; veli Leo, jos kuuntelet, olin juuri tapaamassa sinua hetken päästä. Silloin kokous sai alkunsa, juuri siellä.

7             Nyt on sunnuntai-ilta; tiedän, että monet teistä ajavat tänä yönä koko yön kotiin, jotkut teistä ajavat aamulla. Minulla on kahden päivän ajomatka edessäni. Ja niinpä me… me emme pidättele teitä kovin kauan. Olen yrittänyt tehdä tästä illasta vanhanaikaisen illan, illan, jolloin veli Brown ja veli Jack ja kaikki me, jotka rukoilimme sairaiden puolesta vuosia sitten, rukoilisimme sairaiden puolesta samalla tavalla kuin silloin.

8             Nyt, kuuletteko minua takana? Alennan jatkuvasti näitä mikrofoneja, koska olen käheä.

9             Ja niinpä haluan … Vain pieni asia, tällainen pieni tapaus on tapahtunut. Minulle kerrottiin jokin aika sitten, että oli eräs veli, ehkä täällä kokouksessa tänä iltana, joka oli juuri tullut pois kirkkokunnasta; hän oli tullut Shreveportiin ja halusi kuulla Sanomasta. Ja hän eksyi, hän ei tiennyt, missä oli, joten hän meni keskustaan. Hän näki ihmisiä kokoontuneena ja kysyi: ”Täälläkö Billy Branham aikoo saarnata?” 

10         Hän sanoi: ”Ei, täällä Billy Graham saarnaa elokuvan välityksellä”.

11         Hän sanoi: ”No, olen pahoillani, olen väärässä paikassa.” 

12         Hän sanoi, että hän tuli ylös ja sanoi: ”Minne minä nyt voin mennä, Herra?”. Hän lähti kävelemään tätä pääkatua pitkin. En tiedä, mikä se on, mutta täällä päässä on iso kirkko. Texas katu. Ja siellä oli iso valkoinen risti kirkon päällä. Herra sanoi hänelle: ”Jatka vain kävelemistä.” Hän sanoi… kun hän pääsi sinne, siellä oli… Hän sanoi: ”No, tässä sen täytyy olla, täällä on paljon autoja.” Ja sanoi: ”Morsian ja sulhanen kävelivät ulos kirkosta.” Se oli eilen illalla, siellä oli häät, näin sen tulevan ulos. Herra sanoi: ”Nyt, niin se on. Te tulette ulos kirkkokunnasta astuaksenne Morsiameen, mennäksenne Sulhasen kanssa.” Näettekö? Näettekö?

13         Huomautin vaimolleni kadulla kulkiessani, kuinka kuu ja tähti olivat aivan tuon ristin yläpuolella, kun menimme sitä kohti. Luulen, että kiinnitän huomiota tällaisiin pieniin asioihin, jotka ehkä tavallaan vahvistavat uskoani Jumalaan ja palvelustehtävääni.

14         Ajattelin tänä iltana Tucsonissa, että Victor Le Doux, hän oli ranskalainen… hän on aito ranskalainen. Taisin kertoa teille toissapäivänä, että kun olin lopettanut puhumiseni, jossa yritin erottaa kirkkokunnallisuuden aidosta kristillisyydestä… Ja eräs mies piti minulle… tavallaan lyhyen puheen siitä, kuuluisasta kirkkokunnallisesta helluntaiseurakunnasta.

15         Danny Henry, joka oli kai jonkun filmitähden serkku tai jotain, ja hän oli baptisti, juoksi lavalle, syleili minua ja sanoi: ”Veli Branham, toivottavasti tämä ei kuulosta pyhäinhäväistykseltä, mutta tuo voisi olla Ilmestyskirjan 23. luku.”  Ja kun hän alkoi sanoa jotain muuta, hän alkoi puhua kielillä.

16         Ja tämä, kolme ranskalaista… Eräs ranskalainen nainen (iso, roteva nainen, tummaihoinen, Louisianasta, hän saattaa istua täällä tänä iltana) kirjoitti paperille, mitä hän sanoi. Sitten Victor Le Doux, sananpalvelija, kirjoitti saman asian ylös; ja he vertasivat muistiinpanojaan, tai aikoivat. Eräs vaaleahiuksinen mies (sellainen vaaleatukkainen), joka seisoi kaukana takana, aivan takana, käveli ylös ja halusi nähdä nuo muistiinpanot. Hän oli YK:n ranskan kielen tulkki. Ja kaikki kolme muistiinpanoa olivat samanlaisia.

17         Ja siinä luki näin:

Sinä valitsit tämän vaikeamman tien… Sinä valitsit sen, sinä otit… valitsit sen omasta tahdostasi.

Tietysti me tiedämme sen. Mooseksen oli tehtävä valintansa.

Siinä sanottiin:

Tämä on tarkka ja oikea tie, koska se on MINUN TIENI. Ja minkä… minkä loistavan päätöksen sinä oletkaan tehnyt!

Siinä sanottiin:

Tämän vuoksi sinua odottaa suuri osa taivaasta.

Ja tämä itsessään on se, mikä tekee ja saa aikaan valtavan voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

18         Kaikki kolme olivat samanlaisia. Luulin, että minulla oli se Raamattuni välissä tänä iltana (katsoin sinne, mutta en löytänyt), sen alkuperäistä kopiota.

19         Danny Henry ei tiedä… kuten en minäkään, hän tuskin osaa hyvää englantia, saati sitten ranskaa. Jos huomaatte tuossa, se on kuten ranskan kielessä, he laittavat verbin ennen adverbia. Ja kaikkien kolmen tulkinta oli täsmälleen samanlainen.

20         Danny Henry, jokin aika sitten hän teki… Danny saattaa olla kuulolla tänä iltana. Victor Le Doux ehkä on, koska käsittääkseni hän on Tucsonissa. Ja te ihmiset Tucsonissa seurakunnassa, tabernaakkelissa, Tucsonin tabernaakkelissa, jossa veli Green on pastorina; veli Victor Le Doux on käsittääkseni telttakokouksessa aivan Park Avenuen juurella, jossa se yhtyy valtatie 80:een, kun tulette tästä suunnasta. Ja jos olette siellä huomeniltana ja sitä seuraavana iltana, milloin hän on siellä, menkää kuuntelemaan häntä, ja Danny voi olla hänen kanssaan. Ja voi olla, että he kuuntelevat tänä iltana tabernaakkelista, en tiedä.

21         Danny meni Jerusalemiin heti sen jälkeen ja sanoi, että hän makasi siellä haudassa laudan päällä… kivilaudan päällä, jonka päällä Jeesus makasi, ruumiina juuri ennen Hänen ylösnousemustaan. Ja hän sanoi, että yhtäkkiä tulin hänen mieleensä; ja hän sanoi, että hän juoksi ulos, alkoi itkeä ja käveli ulos. Ja hänet ohjattiin… Hän on mies, joka tekee asioita kivistä; käsittelee kiviä, tarkoitin. Hän sanoi menneensä sinne, missä ristin sanottiin olleen, ja hän vain pudotti… löi irti pienen kivenpalan, joka oli noin… noin tuuman kokoinen tai jotain; laittoi sen taskuunsa ja oli vaikuttunut tuodessaan sen kotiin.

22         Kun hän teki niin, jokin sanoi hänelle: ”Tee siitä veli Branhamille kalvosinnapit.” Niinpä hän upotti sen happoon, ja se muutti sen värin tavallisesta kalkkikiven näköisestä kivestä verikiveksi. Ja hän teki kalvosinnapit.

23         Kun hän antoi ne minulle, hän ei ollut huomannut sitä, mutta aivan molempien kalvosinnappien keskellä kulkee suora, kapea kaistale. Minulla on ne tänä iltana, kun rukoilen sairaiden puolesta. Katsokaa, verikiven värinen, kuin tippuva veri, ja sen läpi kulkee suora, kapea viiva. Juuri niin kuin hänen profetiassaan sanottiin, ”suoraa ja kapeaa tietä”; näettekö, profetiassa. Minä näytin sen hänelle.

24         Danny, jos kuuntelet, sinä tai veli Le Doux, jompikumpi, tänä iltana on vanhanaikainen ilta, jolloin meidän on rukoiltava sairaiden puolesta. Olen iloinen voidessani kulkea tätä suoraa, kapeaa tietä, evankeliumin tietä, Sanan tietä, Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

25         Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Nyt, teidän kanssanne on niin mukava puhua, että puhun vielä pitkään, ja olette täällä liian kauan. Billy sanoi, että rukoiltavana on kolmesta neljään sataa ihmistä, joten minun täytyy kiirehtiä sanomamme kanssa mahdollisimman nopeasti ja sitten rukoilla sairaiden puolesta.

26         Nyt, Arizonassa asuville ihmisille, seuraavana lauantai-iltana olemme juhlapäivällisillä (en koskaan muista sen kaupungin nimeä) Yumassa, Arizonassa. Sitten Kaliforniassa seuraamme heti sunnuntaiaamuna Los Angelesiin ja paikkoihin, joita on ennakoitu olevan siellä.

27         Tänä iltana haluan ottaa tekstin Raamatusta.

28         Muuten, olin tänään istumassa kahvilassa, Morrisonin kahvilassa; veli Jack, hänen vaimonsa, minä ja vaimoni. Menimme Morrisonin kahvilaan viettämään vähän aikaa yhdessä, emme olleet olleet ulkona, naiset eivät olleet koskaan olleet yhdessä. Eräs nuori mies tuli luokseni, hänen nimensä oli Green, veli Pearry Greenin isä. Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, veli Branham, puhuit toissa iltana ’johnny pinistä'”. Se on todella… Mikä se on? Bobby pin. Hän sanoi: ”Sinä puhuit ’johnny pinistä'”, ja sanoi: ”Minä hankin sinulle ’johnny pinin’.” Hän antoi sen minulle.

29         Nyt, se on ”johnny pin”, naiset, se ei toimi hiuksissa. Hän sanoi käyttäneensä sitä vuosia pitääkseen Raamatun sivujaan paikoillaan. Joten hän sanoi: ”Annan sinulle aidon pikku ’johny pinin’.” Joten, veli Green, jos olet täällä jossain tai kuuntelet, tuo ”johnny pin” on loistava, se pitää sen oikein.

30         Haluamme nyt heti siirtyä Raamatun kirjoituksiin. Ja haluan teidän kääntävän kanssani nyt Psalmin 55 ja sitten myös Matteus 3:n. Ja aiheeni tänä iltana oli veli Ernien aihe: Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä. Nyt en pysty käyttämään kaikkia muistiinpanoja ja pyhiä Kirjoituksia, joita minulla on tässä, koska minä vain tavallaan ohitan muutamia niistä, ja koska lupasin sanoman.

31         Jos Herra suo, haluan saarnata ensi lauantai-iltana Yumassa: Ylöstempauksen edellytykset, jos Herra tahtoo.

32         Psalmissa 53… pyydän anteeksi, Psalmissa 55.

Kuule… (Anteeksi? 55, kyllä, herra.)

Kuule rukoukseni, oi Jumala… ,älä kätke itseäsi rukoukseltani.

Kuuntele minua ja kuule minua: Minä suren valituksissani ja korotan ääntäni;

Vihollisen äänen tähden, jumalattomien sorron tähden, sillä he syyttävät minua vääryydellä ja vihaavat minua vihassaan.

Minun sydämeni on syvästi kipeä sisälläni, ja kuoleman kauhu on langennut minun päälleni.

Pelonsekainen ja vapiseva tuleminen on tullut minun päälleni, kauhu on vallannut minut.

Ja minä sanoin: ”Oi, kunpa minulla olisi siivet kuin kyyhkysellä, sillä silloin minä lentäisin pois ja saisin olla rauhassa”.

Katso, silloin minä vaeltaisin kauas ja jäisin erämaahan. Sela. (Selah tarkoittaa ”Aamen”.)

33         Kun Daavid, erämaan rakastaja, joutui ahdistukseen, eikä kansa uskonut häntä ja viholliset olivat tulleet hänen kimppuunsa, hän sanoi: ”Jos minulla olisi kyyhkyn siivet, lentäisin erämaahan ja jäisin sinne.” Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut samoin! Jos voisin ottaa kiväärini seinältä, leirikassini, lähteä erämaahan enkä enää koskaan palaisi takaisin. Olen kysynyt Herralta, voisinko elää… En halua koskaan hautajaisia, sanoin: ”Jos voisin vain mennä jonnekin metsään, asettaa vanhan ’Blondin’ puuta vasten…”.

34         Se on minun kiväärini, anteeksi, minä… minä… minä sanon sen sen takia, että vaimoni istuu siellä. Tiedättekö, tuon kiväärin, jonka eräs veli antoi minulle vuosia sitten, olen tappanut sillä viisikymmentäviisi riistaeläintä ampumatta ohi, jotkut niistä seitsemän tai kahdeksansadan metrin päästä. Kutsun sitä ”Blondieksi [vaaleaveriköksi]”, koska vaimoni on ruskeaverikkö, joten hän sanoi, että arvostan kivääriä enemmän kuin häntä. Mutta…

35         Haluaisin asettaa sen puuta vasten ja sanoa: ”Herra, anna Joosefin löytää se jonain päivänä.” Haluaisin ottaa kyyhkyn siivet ja lentää pois.

36         Mutta aivan kuten erään kerran ylhäällä vuorilla, kun katselin kotkaa ja näin sen lentävän pois (tiedätte tarinani siitä), sanoin: ” Täällä on hyvä olla, Herra; niin kuin Pietari sanoi: ’Voisimme rakentaa kolme majaa’. Mutta alhaalla vuoren juurella odottavat sairaat ja kärsivät, eksyneet ja kuolevat.” Tehkäämme siis, mitä voimme, kun vielä on päivä, ja jonain päivänä tulee… valkoisen kotkan siivet laskeutuvat alas, Hän kantaa meidät pois.

37         Nyt, Matteuksen evankeliumin kohdasta 3:16, haluaisin lukea jakeet 16 ja 17.

Ja kun Jeesus oli kastettu, nousi hän heti vedestä, ja katso, taivaat avautuivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja laskeutuvan hänen päällensä”:

Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”. (Toisin sanoen, ”jossa minä olen mielistynyt asumaan”.)

38         Nyt haluamme puhua muutaman hetken tästä linnusta. Kyyhkynen on aina ollut yksi lempilinnuistani. Ja ajatellen kyyhkyä, kyyhkynen on todella… ja pulu on sama lintu. Pulu on kesykyyhkynen. Ne ovat molemmat samaa sukua. Olen tarkistanut sen ja se on samaa sukua. Pulu ja kyyhkynen, ne ovat molemmat samaa sukua. Näiden lintujen tavat ovat erinomaiset.

39         Saarnasin täällä muutama vuosi sitten telttakokouksessa veli Mooren kanssa: Karitsa ja Kyyhkynen. Muistatte varmaan kaikki sen ja sen, että kyyhkynen on puhtain lintu, mitä meillä on, ja karitsa on nöyrin eläin, mitä meillä on. Molemmat ovat uhrilintuja ja -eläimiä.

40         Kuinka kaunista onkaan, että Jeesus on Karitsa ja Jumala on Kyyhkynen. Ja kyyhkynen ei olisi asettunut suden päälle, sillä sen luonne ei ole oikea. Se ei olisi voinut asettua koiran päälle, sen luonne ei ole oikea. Sen täytyi asettua karitsan päälle; molempien luontojen täytyi olla samat. Ja niin meidänkin on oltava, meidän luontomme on muututtava karjuvasta syntisestä karitsan lempeydeksi.

41         Ja huomasitteko, että Kyyhkynen johti Karitsaa? Ja huomaa, että Karitsa luopui kaikesta, mitä Hänellä oli, Kyyhkylle. Ja katsokaa, mihin Kyyhkynen johti Hänet: ristiinnaulitsemiseen meidän kaikkien syntien tähden.

42         Nyt, Kyyhkynen… Jumala halusi tuoda esille Poikansa, Häntä kuvasi kaikkein puhtain ja nöyrin eläin maan päällä, maanpäällinen olento; mutta kun Jumala toi itsensä esille taivaassa, se oli kaikkein nöyrin ja puhtain lintu, mitä taivaassa on, kyyhkynen.

43         Nyt, kyyhkyset ovat erilaisia, niistä on monia eri muunnoksia. Tavallisesti meidän tunturikyyhkyläisemme on sellainen harmaan näköinen lintu. Sitten on vaikertajakyyhky ja sitten on iltakyyhky. Meillä on kotona myös niin sanottu sonora-kyyhky, joka on pieni, harmaa kaveri; pieni, pikkuinen kaveri, jolla on punaisia raitoja siivissään. Kyyhkyjä on monenlaisia, ja niiden värit vaihtelevat. Niin on sama asia kyyhkyissä.

44         Nyt, kyyhkynen on hyvin erikoisesti rakentunut kyyhkynen, koska sen tapoihin kuuluu, että se ei voi syödä mitään epäpuhdasta; se ei vain voisi tehdä sitä, koska sillä ei ole sellaista rakennetta.

45         Nyt,olen aina puhunut siitä, että kyyhkynen on Jumalan symboli ja varis on tekopyhän symboli. Varis voi asettua vanhalle kuolleelle raadolle ja syödä, koko päivän, ja lentää suoraan pellolle ja syödä vehnää kyyhkyn kanssa. Mutta kyyhkynen voi kyllä syödä vehnää, mutta se ei voi syödä kuollutta raatoa. Näettekö? Se ei vain pysty siihen, se ei voi syödä sitä. Ja minä ihmettelin, miksei se voinut tehdä niin; ne ovat molemmat lintuja, molemmat lintuja. Mutta mistä syystä? Se johtuu niiden rakenteesta.

46         Näin on aidon kristityn kohdalla. A… vain kirkkokuntaan kuuluva kristitty voi ottaa mitä tahansa, mutta aito, uudestisyntynyt kristitty ei voi ottaa maailman asioita. Hänet on tehty eri tavalla.

47         Sain selville, että kyyhkysellä ei ole sappea. Kyyhkysessä ei ole sappea, koska se ei tarvitse sitä.

48         Samoin on kristityn laita, hän ei tarvitse mitään katkeruutta, koska hän voi syödä vain Jumalan ruokaa. Ja sen liuottamiseen ei tarvita katkeruutta, vaan tarvitaan rakkautta, jotta hän… jotta ruoka liukenisi. Katkeruus: He sanovat: ”Voi”, he sanovat: ”No…” He ovat erimieltä sen kanssa. Mutta rakkaus ottaa aina vastaan sen, Jumalan Sanan.

49         Nyt sillä ei ole sappea, joten se ei voisi… se ei vain voisi syödä mitään pahaa. Ja jos se söisi, se tappaisi sen. Mutta ei ole olemassa mitään vaaraa, se ei aio syödä sitä (huh-huh), koska sillä ei ole siihen ruokahalua.

50         Ja niin on todellisen kristityn laita. Tiesitkö, että todellisella kristityllä ei ole edes mitään syntiä, joka voitaisiin lukea hänen syykseen? Daavid sanoi: ”Autuas se mies, jolle Jumala ei lue syntiä.” Kun teidät on pesty Karitsan Veressä (ei teeskentelemällä, vaan oikeasti Karitsan Veressä), Jumala ei syytä teitä mistään teoistanne, koska olette Veren alla eikä Hän näe sitä. On olemassa Veriuhri; ainoa asia, miten Hän voi nähdä sinut, on se, miten Hän näki sinut ennen maailman perustamista, kun Hän pani nimesi Karitsan Elämänkirjaan. Siinä on kaikki, mihin Hän voi katsoa, koska teidät on lunastettu kaikesta, mitä on koskaan tehty, teidät on pesty Karitsan Veressä. Siksi teissä ei ole sappea, teissä ei ole epäpuhdasta tapaa, koska Karitsan Veri on tehnyt tämän; eikä Jumala voi lukea teille syntiä, kun teillä on syntiuhri, joka on odottamassa teitä.

51         ”No”, te sanotte, ”silloin minulla on paljon liikkumatilaa, veli Branham, voin tehdä, mitä haluan.” Minä teen aina; aina. Mutta kun ihminen todella näkee, mitä Jeesus on tehnyt hänen hyväkseen, ja kääntyy ympäri ja tekee jotain vastoin Häntä, se osoittaa, ettei hän ole koskaan vastaanottanut Kristusta.

52         Minulla on pieni vaimo tuolla takana. Hän on minua kymmenen vuotta nuorempi ja yhtä harmaa kuin minä. Syynä on se, että hän on ollut minun ja ulkomaailman välissä. Jos olisin lähdössä ulkomaille ja minä… Eikö tämä olisi aikamoinen perhe, jos kokoaisin perheeni ympärilleni ja sanoisin: ”Katsokaa, rouva Branham, haluan sinun ymmärtävän, että olet rouva William Branham. Sinulla ei saa olla muita aviomiehiä, kun minä olen poissa. Älä vilkuile ketään muita miehiä”, ja kaikkia näitä asioita. ”Älä flirttaile kenenkään kanssa. Jos flirttailet, niin kun tulen takaisin, otan sinusta eron.”

53         Sitten hän kääntyisi ympäri ja sanoisi: ”Nyt, hyvä mies, haluan myös kertoa sinulle jotain. Älä ota ketään muuta naista, kun olet poissa. Älä tee sitä ja tätä. Jos teet niin, pidä itseäsi eronneena, kun palaat kotiin.”

54         Nyt, olisiko se sitten rakastava perhe? Näettekö? Ei! Jos todella rakastan häntä… Vaikka uskon, että jos tekisin virheen ja lipsahtaisin ja tekisin jotain väärää, uskon, että hän antaisi sen minulle anteeksi, koska hän rakastaa minua. Ja jos hän tekisi niin, uskon, että antaisin hänelle anteeksi; varmasti, koska rakastan häntä. Mutta jos rakastan häntä sillä tavalla, niin kauan kuin rakastan häntä sillä tavalla, hänellä ei ole mitään hätää. Vaikka hän antaisi minulle anteeksi, en loukkaisi häntä mistään syystä. Minä… minä… minä tuntisin itseni maailman syyllisimmäksi mieheksi, en malttaisi odottaa sitä hetkeä, että kertoisin hänelle siitä, mitä olen tehnyt, koska rakastan häntä. No, se on… Jos rakastan häntä tuollaisella fileo-rakkaudella, kuinka paljon suurempi agapao-rakkauteni olisi Jeesusta Kristusta kohtaan?

55         Jos polttaisin savukkeen, en ole koskaan elämässäni polttanut; mutta jos polttaisin, Hän voisi antaa minulle sen anteeksi, uskon, että Hän antaisi. Jos ottaisin ryypyn, sitä en ole koskaan elämässäni tehnyt, mutta uskon, että Hän antaisi sen minulle anteeksi. Ja rakastan Häntä liikaa, (Jumala, auta minua) en halua tehdä mitään sellaista, koska rakastan Häntä. Sellainen on lähtenyt minusta, koska kun Hän muutti minut variksesta kyyhkyseksi, se sai aikaan muutoksen, ruokahaluni ja muut asiat lähtivät minusta; silloin syntiä ei lueta minulle, koska en pyri tekemään sitä, se ei ole minussa, että tekisin sitä.

56         Nyt vielä yksi hieno asia tässä kyyhkysessä. Se on outo lintu. Oletteko koskaan nähneet kaikkia lintuja…

57         Yksi lempilinnuistani on punarinta. Nyt, pojat, älkää ampuko minun punarintoja, koska en halua teidän tekevän niin. Tiedättekö, miten se sai punaisen rintansa? Tiedättekö, eräänä päivänä oli Mies kuolemassa ristillä, kukaan ei auttanut Häntä, Jumala oli hylännyt Hänet, ja Hän oli kuolemassa. Hänen käsissään oli nauloja, Hänen jalkansa ja kylkensä vuotivat verta, Hänen päässään oli kruunu ja orjantappuroita, veri valui Hänen kasvoillaan. Ja ohi kulki pieni lintu, pieni, ruskea lintu. Ja se katsoi sitä, oli… ajatteli, että se oli säälittävin näky, jonka se oli koskaan nähnyt. Ja se tiesi, että se oli vain pieni lintu, mutta se katsoi niitä suuria, vanhoja, julmia roomalaisia nauloja, jotka oli isketty Hänen käteensä, ja se lensi sinne pienen nokkansa kanssa ja yritti vetää niitä irti. Se sai rintansa täyteen verta, ja siitä lähtien se on ollut punainen. Minäkin haluan, että rintani on suojattu Hänen verellään ja että se puolustaa Sitä, kun tulen kohtaamaan Hänet. Rakastan pientä punarintaa.

58         Mutta tiedättehän, että pienen punarinnan täytyy kylpeä, mutta kyyhkysen ei tarvitse kylpeä, ei. Sen sisällä on jonkinlaista öljyä, joka voitelee sen ja pitää sen puhtaana sisältä ulospäin. Tiesittekö sen? Kyyhkysellä on! Kyyhkynen öljyää itsensä. Oletteko koskaan ottaneet kyyhkyä, haistaneet sen tuoksua, kyyhkyä tai jotain? Kyse on öljystä, jota syntyy sen sisältä. Sen kehossa on öljyrauhanen, joka pitää sen höyhenet aina puhtaina ulkopuolelta, koska se on puhdas sisältä ulospäin. Aivan oikein. Se on ihmeellinen pikkulintu.

59         Nyt, tiedän, että niitä voi metsästää täällä Louisianassa. Älkää tehkö sitä! En voisi tehdä sitä. Jos olisin nälkäinen, se olisi kai oikein, mutta en vain pystyisi vetämään liipaisinta, jos minun täytyisi.

60         Kyyhkynen on hyvin outo asia perheessämme. Eräänä päivänä, kun isoäitini… Hän tuli täältä Kentuckysta, Cherokee-reservaatista. Hän oli kuolemaisillaan, pieni nainen, ja hänellä oli… Heillä oli… Luulen, että sitä sanotaan skrofulaksi [imusolmuketulehdus] tai joksikin, hän oli kuolemaisillaan. Isoisä polvistui sängyn viereen, äiti, Birtie-täti ja Howlie-täti polvistuivat sängyn ympärille, Charlie-setä (pieni, nelivuotias poika) oli vauva, äiti oli vanhin, noin kaksitoistavuotias. Hän oli kammannut mustat hiuksensa sängyn päälle ja alkoi laulaa: ” Aikojen Kallio, halkeama minulle, anna minun kätkeytyä Sinuun”, kun hän oli kuolemaisillaan. Isoisä ei siihen aikaan ollut kristitty. Kastoin hänet kahdeksankymmentäseitsemänvuotiaana Jeesuksen Kristuksen Nimessä, joen juurella siellä, missä Herran Enkeli ilmestyi.

61         Mutta kun hän lauloi tätä laulua, hänen heikot pienet kätensä ylhäällä, kyyhkynen lensi ovesta sisään, kiersi ympäri, laskeutui sängyn päähän ja alkoi kujertaa. Jumala otti hänen sielunsa.

62         Kävin Lontoossa Englannissa veli Jackin ja veli Gordon Lindsayn kanssa, ja siellä oli ollut eräs Florence Nightingale -niminen nainen (väittää olevansa, luulenpa, edesmenneen Florence Nightingalen lapsenlapsenlapsenlapsi tai jotain), joka kirjoitti minulle monia kirjeitä. Hän oli Etelä-Afrikassa kuolemaisillaan syöpään. Ja hänellä oli kuva, jonka näitte kirjassa. En ole koskaan elämässäni nähnyt sellaista kuolevaista. Veli Jack taisi olla kanssani sinä päivänä. Menimme erään papin taloon, pappilaan, aivan kirkon taakse, jonne hänet oli tuotu.

63         Kun olimme vielä ulkona… missä kone laskeutui, he kutsuivat meitä, ja hän oli silloin ambulanssissa; hänet oli lennätetty Etelä-Afrikasta, koska hän tiesi, että olin tulossa Englantiin tuohon aikaan. Pappi vei hänet pappilaan, joten menimme sinne rukoilemaan hänen puolestaan.

64         Olen nähnyt paljon sairaita ihmisiä, mutta hänen pienet kätensä eivät näyttäneet enempää kuin tuuman levyisiltä, ja hänen kallonsa, missä se kiinnittyy toisiinsa, sen saattoi nähdä. Ja hän… hänen raajansa täällä ylhäällä hänen lantionsa ympärillä eivät olleet enempää kuin kaksi tuumaa halkaisijaltaan, pelkkää luuta. Hän ei pystynyt nostamaan käsiään, hän oli liian heikko nostamaan käsiään. Hän yritti sanoa jotain, enkä ymmärtänyt häntä. Ja kun lopulta kuulin, luulen, että hoitajan kautta, hän sanoi: ”Veli Branham, rukoile, että Jumala antaisi minun kuolla”. Hän ei voinut… hän ei halunnut elää. Huomasin, että kyyneleet valuivat hänen kasvojensa luisevasta sivusta. En tiedä, mistä hän sai tarpeeksi kosteutta itkemiseen, sillä hänen suonistonsa oli romahtanut, ja hän oli kauheassa tilassa. Koska tulin rukoilemaan sairaiden puolesta, en voinut rukoilla hänen kuolemansa puolesta. Mutta hän näytti siltä, ettei voinut kuolla, hän vain pysyi elossa.

65         Minä polvistuin alas pastorinne kanssa, huoneessa rukoilemaan. Ja kun polvistuin rukoilemaan, pieni kyyhkynen lensi ikkunan viereen; se alkoi kujertaa. Kun lopetin rukoilemisen, ajattelin, että se oli lemmikkikyyhkynen jossain siellä. Ulkona oli sumuista, sellaista on Englanti, Brittein saaret siellä. Ja tämä pieni kyyhkynen lopetti kujertelun ja lensi pois. Kävelin hänen luoksensa, laskin käteni hänen päällensä ja kutsuin Herran nimeä. Ja se nainen on tänään suuri, vahva ja terve nainen, Kyyhkysen siivillä.

66         Se pitää itsensä puhtaana sisältäpäin. Kristitty myös tekee niin, hän puhdistautuu sisältäpäin. Se pitää pahuuden… Se ei tarvitse sappea sulattamaan mitään, koska se ei syö sellaista. Näettekö? Se on puhdas sisältä ulospäin.

67         Nyt huomaamme, että tämä lintu… Minulla on tähän kirjoitettuna useita asioita, mutta kello menee koko ajan eteenpäin. Tätä lintua käytettiin Vanhassa testamentissa myös uhrina, sovituksena ja puhdistuksena. Viitatkaamme tässä vain yhteen 1. Mooseksen kirjassa 15:9. Ajatelkaamme tätä jaetta vain hetki. Nyt Aabraham oli… kysyi Jumalalta tässä, miten Hän tekisi tämän. Ja Jumala antaa Sanansa takaisin Aabrahamille, ja Hän tekee sen oudolla tavalla. Aloitetaan noin… Aloitetaan ensimmäisestä jakeesta. Minusta ei ole hyvä kiirehtiä tässä asiassa.

Tämän jälkeen tuli Aabrahamille Herran sana.

näyssä,…

Aabraham oli profeetta, joten hän näki näkyjä.

…Älä pelkää, Aabraham: minä olen sinun kilpesi ja… ylenpalttinen palkka. (Jehova-Manasse, näettekö.)

Ja Aabraham sanoi: ”Herra Jumala…” (Huomaa, iso H, ”Herra Jumala”. Elohim! Näettekö?)… Herra Jumala,… (näyssä)... mitä sinä annat minulle, kun minä jään lapsettomaksi, ja taloni taloudenhoitaja on tämä Elieser Damaskosta?

Ja Abram sanoi: ”Katso, minulle et ole antanut yhtään jälkeläistä, ja katso, yksi, joka on syntynyt minun talossani, on minun perilliseni.

Ja katso, Herran sana tuli hänelle ja sanoi: ” Tämä ei ole oleva sinun perillisesi, …”.

Hän teki hänelle lupauksen, tiedättehän. Ei… Näettekö, juuri silloin Aabraham olisi epäonnistunut, mutta lupaus on ehdoton; liitto on ehdoton.

…vaan se, joka tulee sinun ruumiistasi, on oleva sinun perillisesi. (Ja hän on nyt satavuotias.)

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso nyt taivaalle ja laske tähdet, jos pystyt ne laskemaan”, ja hän sanoi hänelle: ”Niin on sinun jälkeläisesi oleva”. (Mies, jolla ei ollut lasta, ja nyt satavuotias.)

Ja hän uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Ja hän sanoi hänelle: ”Minä olen Herra, joka vein sinut Uurista, kaldealaisten luota, antaakseni sinun periä maan”.

Ja hän sanoi hänelle: ”Herra… Herra… tai Herra… mistä minä tiedän, että minä saan sen periä?”.

68         Kuunnelkaa nyt tätä.

Ja hän sanoi hänelle: ”Ota minulle kolmevuotias hieho ja kolmevuotias vuohi... (katsokaa nyt kolmosia, ”kolmevuotias”)… ja kolmevuotias oinas, ja tunturikyyhkynen ja nuori kyyhkynen”. (Molemmat ovat samoja ihmisiä, molemmat ovat sama asia. Katsokaa, sitä käytettiin uhrissa, jossa hän esikuvasi Jeesusta.)

69         Liitto tehtiin… Tiedättehän, kuinka hän erotti heidät toisistaan ja kuinka tämä…

70         Tai ennen vanhaan, kun he tekivät … tekivät liiton, he ottivat ja kirjasivat sopimuksen ylös. Ja tappoivat eläimen, asettuivat sen väliin; repivät liitonkirjan kahtia, yksi henkilö otti yhden osan…

71         Kuten kiinalaisessa pesulassa oli tapana tehdä. Kiinalainen ei osannut kirjoittaa englantia, joten hän kirjoitti paperille ja repi palan paperia ja antoi sinulle osan. Muistatteko kiinalaiset pesulat, kun he tekivät niin. Ja niiden molempien päiden piti vastata toisiinsa, jotta sait vaatteesi. Häntä ei voinut huijata, koska hänellä oli toinen pää. Voit kopioida nimesi uudelleen, mutta et voi repiä paperia uudelleen. Ymmärrätkö? Hänellä oli siis… sen täytyi olla sama paperinpala.

72         Näin se siis tehtiin itämaisina aikoina, kauan… tai kauan sitten itämaisina aikoina. He tappoivat eläimen, asettuivat sen väliin, repivät vuohennahan palan kappaleiksi, yksi otti yhden… Ja kun liitto oli vahvistettava, he panivat palat yhteen, ja niiden piti olla täsmälleen samansuuntaisia.

73         Nyt, Jumala osoittaa hänelle tässä, että näissä uhreissa puhutaan Kristuksesta; kuinka Jumala otti Jeesuksen Golgatalle ja repi Hänet kappaleiksi ja otti ruumiin vastaan Taivaaseen ja lähetti Hengen meidän päällemme, että saman Hengen, joka oli Hänen päällään, on oltava myös teidän päällänne, jotta voitte liittyä Ruumiiseen, jotta voitte olla Morsian lopun aikana. Näettekö? Näettekö? Aivan oikein. Näettekö? Nyt ei ole enää mitään kirkkokuntaa. Se tulee olemaan Sana, jota Hän oli. Näettekö?

74         Mutta niin kuin tuon Sanan on tultava Sanaan, kuten solu ihmisessä. Kun kehoasi rakennetaan, se ei koostu yhdestä ihmisen solusta, seuraavasta koiran solusta ja seuraavasta sian solusta. Voi ei, ei, ei. Se on kokonaan ihmisen soluja. Sellainen on Kristuksen ruumis, koko Jumalan Sana. Ei vain osa Siitä, johon on lisätty jokin perinne; ei, se on koko Kristuksen Ruumis.

75         Nyt, näemme tässä, että hän käytti sekä tunturiikyyhkyä että kyyhkysenpoikasta, koska ne ovat samaa sukua. Nyt, te aina…

76         Huomatkaa siis (viittaan vain pariin näistä raamatunkohdista) 3. Mooseksen kirjan 12. luvun 6. jae. Siellä sanotaan, että jos naisella oli lapsi, hänen oli odotettava, että hänet puhdistetaan. Jos lapsi oli poika, hänen oli odotettava kolmekymmentäkolme päivää, ennen kuin hän saattoi mennä seurakuntaan kyyhkyjen kanssa puhdistautumista varten. Jos hän sai tytön, hänen oli odotettava yhdeksänkymmentäkuusi päivää, ennen kuin hän pääsi seurakuntaan.

77         Tässä on nyt 6. jae.

Ja kun hänen puhdistuspäivänsä ovat täyttyneet, tuokoon hän pojasta tai tyttärestä yksivuotiaan karitsan polttouhriksi ja nuoren kyyhkysen tai tunturikyyhkyn syntiuhriksi seurakunnan majan ovelle papille.

78         Katsokaahan, hän ei voi vielä tulla sisään, koska hänen päivänsä eivät ole vielä täyttyneet, mutta hän voi antaa tämän papille ovella uhrilahjaksi. Katsokaahan, joko turturikyyhkynen tai nuori kyyhkynen. Ne ovat molemmat samaa sukua.

79         Nyt sitä – nyt sitä käytettiin sovitusuhrina, ja synnin sovittamisessa, yksi kyyhkynen. Tai spitaalin, joka kuvaa syntiä, sovitukseen tuotiin kaksi kyyhkystä: toisen pää katkaistiin, käännettiin ylösalaisin ja vuodatettiin veri toisen päälle; ja sitten toinen kyyhkynen päästettiin vapaaksi. Ja kun kyyhkynen lensi, se kasteli maan kumppaninsa verellä, ja veri huusi Jumalalle: ”Pyhä! Pyhä! Pyhä on Herra Jumala!”

80         Ettekö näe kuolevaa Kumppania, Jeesusta Kristusta? Hänet tapettiin ja vihmottiin meidän päällemme, jotta me pääsisimme vapaiksi ja huutaisimme: ”Pyhä!”. Pyhä! Pyhä! Herralle!” Miten kauniita esikuvia. Kunpa minulla olisi vähän ääntä.

81         Tämä kyyhkynen oli nyt suuren Pyhän Hengen esikuva, kuten juuri luimme Ilmestyskirjan 3:16:sta; Jumala käytti sitä tunnusmerkkeinä.

82         Nooalle annettiin merkki, kuten veli juuri lauloi siitä. Jumala oli vihastunut, eikä mikään voinut pysäyttää Hänen vihaansa, sillä Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet.” Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet”. Ja Nooa oli löytänyt Jumalan armon ja oli rakentanut arkin niiden rakennelmien… pikemminkin ohjeiden mukaan, jotka Hän oli antanut hänelle. Ja hänet oli nostettu ylös.

83         Voin kuvitella hänen… mitä tapahtui niinä päivinä, kun sanottiin: ”Tämä vanha mies ylhäällä kukkulalla, vanha fanaatikko, rakentaa arkkia ja sanoo: ’Tulee satamaan’, eikä ole koskaan satanutkaan.” Niin. Mutta se…

84         Nooa sanoi: ” Joka tapauksessa tulee satamaan.”

85         Ja sitten tiedän, että se päivä, jolloin hän meni sisään, luulen, että… en muista, mikä päivä se oli, luulen, että toukokuun seitsemästoista päivä. Nooa meni arkkiin, ja Jumala sulki oven.

86         Ja pilviä alkoi tulla, sateet alkoivat sataa, viemärit alkoivat täyttyä, syvyyksien lähteet puhkesivat, kaikki lähteet purskuttivat vetensä. Lopulta ihmiset pääsivät taloihin, kiipesivät ylös. Vanha arkki seisoi paikallaan aivan kuten ennenkin.

87         Jonkin ajan kuluttua, kun sen ympärille alkoi kerääntyä tarpeeksi väkeä, se alkoi nousta korkeammalle ja korkeammalle. Ihmiset koputtelivat oviin ja huusivat, mutta se ei auttanut, Nooa ei saanut ovea auki. Jumala sulki sen, Jumala on ainoa, joka voi avata sen.

88         Samoin on meidän Arkkimme, Jeesus Kristus; Jumala avasi oven meille Golgatalla, ja Hän sulkee sen yhtä varmasti kuin avasi sen.

89         Ja se kellui ja kellui ja kellui, ehkä kilometrien korkeudella maan päällä, kun tämä maa horjui pois tieltään, tavalliselta kiertoradaltaan.

90         Ja kun tuulet alkoivat tyyntyä…

91         Jumalan viha on kauhea. Hänen rakkautensa on puhdasta ja jumalallista, ja Hänen vihansa on yhtä jumalallista – yhtä jumalallista kuin Hänen Rakkautensa on, koska, Hänen on annettava tuomio, koska Hän on tuomari. Hän on lain antaja, ja laki ilman rangaistusta ei ole laki. Laissa on siis oltava rangaistus. Ja jos rikotte Jumalan lakeja, silloin kärsitte rangaistuksen.

92         Nyt huomaamme, että sen jälkeen kun Nooa kellui siellä, epäilemättä merisairaana kaikesta siitä jylinästä ja paukahtelusta ja Jumalan vihan myllerryksestä ja murskauksesta, huudoista ja niin edelleen. Sen jälkeen kaikki alkoi rauhoittua, eikä mitään tapahtunut. Kului päiviä, eikä mitään tapahtunut. Ehkä eläinten ruokavarastot ja niin edelleen loppuivat, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä hän ajatteli: ” Onpa ihme… En näe ulos.”

93         Arkki oli niin rakennettu (kun kerran olit siinä), että siinä oli vain yksi ikkuna, ja se oli aivan yläosassa. Et voinut katsoa sivulle, et voinut katsoa muualle kuin suoraan ylöspäin. Ja sellainen on Arkki, Jeesus Kristus. Arkissa ollessasi et voi katsoa vieressäsi olevaan kaveriin, et voi katsoa mihinkään muuhun kuin Kristukseen, koska siellä on vain yksi Ovi, ja Hän on se Ovi, josta puhuimme tänä aamuna. Teidän on jatkuvasti katsottava ylöspäin: ”Sillä se, joka laittaa kätensä auraan ja kääntyy edes katsomaan taaksepäin, ei ole sen arvoinen, että kyntää.”

94         Nyt, kuten tässä arkissa… Ja hän näki valoa, ehkä auringonvaloa, mutta hän ihmetteli, missä hän oli. Arkki kellui yhä, hän saattoi kuulla aaltojen lyövän kylkiä vasten, mutta hän tiesi, että oli kulunut monta päivää, varmasti vesi oli jo vetäytynyt siihen mennessä. Niinpä hän meni ja haki epäluotettavan linnun, petollisen, ja hän testasi sellaista ja lähetti sen ulos. Se oli varis, eikä se varis koskaan palannut, koska se löysi mielihyvää tuolla ulkona, Jumalan arkin ulkopuolella. Se lensi vanhalta ruumiilta toiselle, söi raatoja ja haaskoja, jotka kelluivat vedessä, ja se oli täysin tyytyväinen.

95         Niin hän yritti useiden päivien kuluttua uudelleen, sillä hän tiesi… Hän ei halunnut astua Jumalan vihan keskelle. Niinpä hän päästi kyyhkysen vapaaksi. Ja tämä kyyhkynen oli luonteeltaan erilainen kuin… Se ei ollut korppikotka, eikä se ole haaskalintu, se voi syödä vain puhtaita, puhtaita asioita. Ja se oli niin tyytyväinen, koska se ei löytänyt mitään muuta, mihin se olisi voinut laskea jalkansa, joten se palasi takaisin arkkiin. Nooa sanoi: ”No, tulva jatkuu yhä.”

96         Sitten hän odotti vielä useita päiviä ja lähetti sen uudelleen liikkeelle, ikään kuin rukoillen: ”Oi Jumala, onko sinun vihasi tyynnytetty?”. Onko vihasi ohi, Herra? Onko kaikki ohi?” Ja hän sanoi: ”Nyt, jos lähetän hänet tällä kertaa ulos, hän voi jäädä sinne, jos tulvavedet ovat laskeneet, hän voi jäädä sinne.”  Mutta hän lähetti sen ulos rukouksella, ja sitten kun se meni sinne Jumalan ohjaamana, se poimi oliivinlehden puusta, lensi takaisin ja nokkasi taas ikkunaa.

97         Jumala käytti kyyhkystä merkkinä. Kyyhkynen palasi ja sanoi, että ”tulva on ohi”, ja sitten Jumala avasi oven, ja he menivät ulos. Näin lukee 1. Mooseksen kirjan 8:8.

98         Sitä käytettiin myös Matteus 3:16:ssa, jälleen kun Jumalan viha oli maan päällä. Eikä ollut mitään keinoa, pimein yö, keskiyö, seurakunnat olivat saaneet asiat niin sekaisin, kunnes ei ollut mitään keinoa päästä pois siitä. Ja siellä oli vääriä opettajia, kaikenlaisia asioita oli tulossa esiin, kaikenlaisia julistuksia oli tulossa esiin, mutta Jumala käytti taas kyyhkyä. Hänelle oli mieluisaa, Hänen Poikansa Jeesus oli miellyttänyt Häntä niin hyvin, että Hän tunnisti Hänet.

99         Nyt, he eivät voineet uskoa, että tämä vauva, joka oli syntynyt tuolla alhaalla tallissa heinäsuovassa seimessä… ennen kuin Hänen isänsä ja äitinsä, oletettavasti, olivat naimisissa. He eivät voineet kuvitella Jumalan käyttävän mitään sellaista. Niinpä Hänet oli osoitettava maailmalle; ja sinä päivänä alhaalla joella, kun Hän käveli alas todistaakseen olevansa Jumalan Mestariteos (josta puhuin tänä aamuna)… Kun Hän oli kuuliainen kävelemään veteen…

100      Nyt, jos huomaatte, tässä on suuri opetus. Johannes oli tuohon aikaan suurin mies maan päällä. Jeesus sanoi: ”Ei ole koskaan syntynyt naisesta ketään niin suurta miestä kuin hän” siihen aikaan. Ja hän oli profeetta. Uskotteko sen? Nyt, muistakaa, että jos Jumalan Sana tulee jollekin maan asukkaalle, se on profeetta. Se on ollut aina Jumalan tapa. Uskotteko, että Jeesus oli lihaksi ilmestynyt Sana? Joten on vain yksi tapa, miten Hän voi tulla esitellyksi; ei pappien kautta.

101      Hän ei mennyt ylös ja sanonut: ”Kaifas, esittelisitkö minut?”. Jos hän olisi tehnyt niin, hän olisi tehnyt saman virheen kuin Daavid teki edellispäivän oppitunnissamme; jos hän olisi mennyt seurakunnan luo ja sanonut: ”Esitteletkö sinä minut?”

102      Huomatkaa, jopa silloin, kun Hän syntyi. Kun Hän syntyi, Hän syntyi seurakunnan varjossa. Ja he luultavasti soittivat kelloja ja kaikkea muuta, mutta paimenet tunnistivat Hänet, ja tietäjät. Näettekö?

103      Ja tässä Hän on nyt, valmiina palvelustyöhönsä. Ja jos Hän on Sana…

104      Jumalan suuren suunnitelman mukaan Sana voi vain… ”Herra Jumala ei tee mitään, ennen kuin Hän ensin ilmoittaa sen palvelijoilleen profeetoille.” Se on aina Hänen kaavansa, niin on oltava; kun Sinetit avattiin, kaikessa. Kaikki suuret tapahtumat, jotka tapahtuvat maan päällä, Jumala paljastaa ne profeetoilleen.

105      Ja Johannes oli profeetta, sillä hän profetoi ”Hän oli tuleva”.

106      Sitten eräänä päivänä kukkulan rinteessä… kun keskustelu oli käynnissä, joukko pappeja seisoi ympärillä. Ja he sanoivat: ” Yritätkö sanoa minulle, että sinä sanot olevasi ’profeetta’ ja seisot tuolla mudassa?”. (ei kirkossa, koska he eivät olisi vastaanottaneet häntä) ” Seisot tuolla mudassa ja sanot minulle, että tulee hetki, jolloin suuri Jehova, joka määräsi nämä uhrit, kun suuri Jehova, joka rakensi tämän temppelin, joka tuli siihen Tulipatsaana, `on tulossa päivä, jolloin tuo jokapäiväinen uhri otetaan pois’?”

107      Hän sanoi: ” On tuleva Ihminen, ja Hän on nyt teidän keskuudessanne (jossain tuolla ulkona), ja Hän ottaa pois synnin.” Pappi keskusteli siitä hänen kanssaan.

108      Johannes katsoi ylös! Nyt, mikä hän nyt on? Profeetta! Ja tässä on Sana, sieltä tulee Sana, joka tulee suoraan profeetan luo, suoraan veteen. Johannes sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Siinä Hän on, se on Hän.” Jeesus ei puhunut sanaakaan, hän käveli suoraan veteen. Ja näen siellä, seisomassa tuossa vedessä (ajatelkaa draamaa), kaksi suurinta, jotka koskaan ovat vaikuttaneet maan päällä: Jumalan Sana ja Hänen profeettansa.

109      Huomatkaa, että Sana tuli profeetan luo tässä armon ajassa, vedessä (uh-huh). Ajattelin, että tajuaisitte sen (uh-huh). Vedessä! Sanan ensimmäinen ilmestys oli vedessä. Näettekö nyt, missä Morsian aloitti, Ehtoovalon Sanoman? Vedessä! Sana, todellinen Sana, jota ei ole sekoitettu uskontunnustuksiin, vaan se tuli profeetalle vedessä, veden kautta.

110      Huomatkaa! Voisitteko kuvitella Sanan silmien ja profeetan silmien kohtaavan vedessä? Voi, siinä on liikaa minulle. Siinä seisoi profeetta, siinä seisoi Sana, ja he katsoivat toistensa silmiin. Ja profeetta sanoi: ”Minulla on tarve saada Sinulta kaste, miksi Sinä tulet minun luokseni?”

111      Ja Sana sanoi… Sen täytyy olla totta. Antakaa minun nyt esittää tässä draama:

112      ”Johannes, sinä olet profeetta, sinä tunnet Sanan”. Näettekö? ”Tunnistat Minut, tiedät, kuka Minä olen.”

113      ” Minun on tarpeellista saada Sinulta kaste”, Johannes sanoi.

114      Jeesus sanoi: ” Salli sen tapahtua niin. Se on aivan oikein, sinun on kyllä tarpeellista saada kaste Minulta. Mutta muista, Johannes, että koska olet profeetta, meille kuuluu tai meille (Sanana ja profeettana) kuuluu, että täytämme jokaisen Sanan. Aivan. Sillä, Johannes,” (tässä on nyt ilmestys) ”Johannes, sinä tiedät, kuka Minä olen, Minä olen uhri. Ja Jumalan Sanan mukaan uhri on pestävä, ennen kuin se esitetään uhrattavaksi.” Onko näin? Sana… ”Karitsa pestiin ja tuotiin sitten uhrattavaksi, ja Minä olen tuo Karitsa. Ja minut on pestävä, ennen kuin minut voidaan esittää maailmalle uhriksi. Salli sen tapahtua niin, Johannes, sillä näin meistä on tulossa Sana ja profeetta yhdessä.”

115      No, tämä ei voi olla erehdys. Nyt jokainen näistä asioista…

116      Nyt, katsokaas, jos ei olisi ollut juuri tuollaista asetelmaa, Johannes olisi ollut samanlainen kuin me muutkin; he siis sanovat: ” Kyllä, minä… minä tiedän, kuka Sinä olet, Herra.”

117      ”No”, Hän sanoi, ” odotahan hetki, minä olen Sana. Uh-huh. ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.’ Eeva jätti pois yhden uh-huh, mutta sinun täytyy ottaa jokainen Sana. Ja Minä olen tuo uhri, ja Minut on pestävä, ennen kuin Minut esitellään. Mutta se, mitä sanoit, Johannes, on totta.”

118      Johannes, joka oli profeetta ja tiesi, että Sana oli täytettävä, hän kesti sen ja kastoi Hänet. Ja kun Hän nousi ylös vedestä, tuli Sanoma Taivaasta kyyhkysen siivillä: ”Tämä on Minun rakas Poikani”. Hän lähetti armon Lunastusviestin Kyyhkysen siivillä, joka laskeutui alas taivaasta. ”Rauha maan päällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan.” Uhri oli valmis juuri silloin; hänet oli kasvatettu, ruokittu, Hänen palvelutyönsä oli valmis, Sana, joka lunastaisi koko maailman, ” Se on valmis!”

119      Kyyhkyä käytetään Raamatussa rauhan symbolina, ja myös kansat käyttävät sitä rauhan symbolina. Meillä on kansakuntia… Kansaamme kuvataan kotkalla. Ja muillakin kansoilla on muita lintuja, Roomalla on kotka, Saksalla on kotka; monet niistä ovat suuria taivaan lintuja. Mutta niissä kaikissa kyyhkynen symboloi rauhaa kaikissa kansakunnissa. Se on yleismaailmallinen asia.

120      Aivan kuten veli Green sanoi eräänä iltana, veli Pearry Green sanoi: ”Antautumisen symboli on ’nostakaa kätenne ylös'”. Mikä tahansa kansakunta, nostakaa kätenne ylös, se on antautumisen merkki.” Hän sanoi: ”Kun laulatte, nostakaa kätenne ylös, antaudutte kokonaan”.

121      Ja kyyhkynen on rauhan symboli jokaisessa kansakunnassa. Minkä vuoksi niin toimitaan? Sen lempeyden ja viattomuuden vuoksi. Siitä syystä se symboloi rauhaa.

122      Toinen asia kyyhkystä: se on kotia rakastava lintu. Se rakastaa olla kotona.

123      Ja toinen asia on, että se on aina uskollinen kumppanilleen. Kyyhkynen, uros tai naaras, eivät koskaan jätä toisiaan. Tuo naaras löytää kumppaninsa paritteluaikana. Näettekö, se ylistää Jumalan suurta luomistyötä. Siksi Hän teki Eevasta sivutuotteen. Näettekö? Jos hänet olisi luotu kuten muut naaraat, hän olisi löytänyt kumppaninsa, kun paritteluaika olisi tullut, mutta hän saattoi tehdä sen milloin tahansa. Näettekö? Ja niin se on, niin se on. Minä vain… Emme halua mennä siihen, koska minulla on se Avioliitto ja Avioero ja niin edelleen. Ja miten se… Mutta silti hän on kunniallinen ja toi esille tuon hyveen, ja tiedätte, kuinka saarnasin siitä eräänä iltana. Huomatkaa, että hänellä on suuri vastuu.

124      Mutta kyyhkynen on aina uskollinen kumppanilleen. Aina! Se ei koskaan jätä häntä.

125      Ja voinko pysähtyä tähän vain hetkeksi sanoakseni tämän: todellinen Morsian, naaraskyyhkynen, on myös uskollinen puolisolleen. Se ei syötä mitään dogmeja, mitään kirkkokuntien oppeja, mitään maailmasta. Se pysyy uskollisena puolisolleen, Sanalle, aina uskollisena.

126      Ja tämän kotirakkaan käytöksensä, kotirakkaan käytöksensä ansiosta sitä on käytetty menestyksekkäästi kirjekyyhkynä. Koska se rakastaa kotia, jos sen päästätte vapaaksi minne tahansa, se palaa aina takaisin kotiin. Se palaa aina takaisin kotiin.

127      Haluaisimme painottaa tätä vähän aikaa, jotta te kristityt ymmärtäisitte, mitä tarkoitan. Se löytää aina tiensä takaisin kotiin, joten siksi sitä on käytetty kirjekyyhkysenä. Sitä käytetään sodan aikana, käytettiin ennen, niitä käytetään yhä, kirjekyyhkysiä viestin kuljettamiseen. Näette siis, että se tekee kyyhkystä sekä Jumalan että ihmisen sanansaattajan; kyyhkynen on sanansaattaja. Se oli sanansaattaja Nooalle, kertoakseen Nooalle, että ”on taas rauha”. Jumala käytti sitä osoittaakseen, että tämä oli Hänen Poikansa, ”uhri, joka tuo rauhan maan päälle ja hyvän tahdon ihmisille”. Sitä käytettiin sanansaattajana.

128      Minulla on mielessäni pieni tarina, jonka luin kerran kirjasta. Nyt, en halua sanoa, että tämä on varmaa, se saattaa olla Ensimmäisen maailmansodan päättyminen nimisessä kirjassa. En ole siitä nyt varma; jos teiltä jää sen havaitsematta, niin olen väärässä. Joko luin sen jostain kirjasta… siitä on jo monta vuotta. Mutta se oli varmasti… todella… dramaattinen asia, joka tapahtui.

129      Amerikkalaiset sotilaat olivat saksalaisten konekivääritulen saartamina, ja he olivat eräänlaisessa kuopassa. Te sotilaat varmaan ymmärrätte, että he olivat tiedustelutehtävissä jossain. He olivat jumissa, ja heillä oli vain vähän ammuksia jäljellä. Saksalaiset etenivät suurina yksikköinä kaikkialle. Ja he tiesivät, että elleivät he saisi vahvistusta, apua, he kaikki kuolisivat pian; (heidän oli pakko) saksalaiset tulivat suoraan alas vuorelta, katsoen suoraan heidän niskaansa, käyden suoraan heidän kimppuunsa.

130      Ja yksi heistä sattui muistamaan, että hänellä oli pieni maskotti, pieni kyyhkynen. Niinpä hän tiesi, että tämä kyyhkynen, jos se pääsisi pois sieltä, veisi viestin päämajaan, jonne heidät oli sijoitettu. Ja niin he asettuivat alas ja kirjoittivat lapulle: ”Olemme juuttuneet tiettyyn paikkaan tietylle alueelle. Ammukset ovat loppu, muutaman tunnin sisällä meidän on antauduttava tai muuten meidät teurastetaan.” Ja he kiinnittivät tämän tai sitoivat sen tämän pienen kyyhkysen jalkaan ja päästivät sen vapaaksi.

131      Nyt, se on kotia rakastava lintu, joten se… mitä se tekee? Se palaa kotiinsa… tapaamaan, löytämään parinsa. Se oli huolissaan siitä, sen pitäisi palata kotiin.

132      Ja kun se nousi ylös, saksalaiset näkivät, mitä oli tapahtunut. He alkoivat ampua kyyhkyä. Ja yksi heistä osui siihen .30-kaliiperisella konekiväärillä tai luodilla, ja se mursi sen jalan. Toinen repi ison palan sen selästä. Sen rintakehä oli ruhjoutunut joka puolelta. Yksi siivistä oli rampa, sen kärki oli ammuttu irti, ja se lensi sivuttain. Mutta se jatkoi nousemista rampautuneena, haavoittuneena, murtuneena, mustelmilla, mutta se putosi leiriin viestin kanssa. Se oli suuri kyyhkynen.

133      Mutta, voi veli, Jesaja 53 kertoo meille yhdestä, joka laskeutui alas Kotoa ja kaikesta joka on hyvää.

Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänet ruhjottiin meidän rikkomustemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällänsä, ja hänen haavojensa kautta me parannuimme.

134      Sairaus, taikausko ja perkeleet pitivät meidät puristuksissa, ei ollut ulospääsyä, seurakunta oli mennyt harhaan, he olivat lähteneet liikkeelle kirkkokunnallisista asioista (ja fariseuksista, saddukeuksista ja kattiloiden pesusta), ja Jumalan Sanalla ei ollut enää mitään vaikutusta. Mutta tämä pieni Kyyhkynen laskeutui alas, ja vain yksi asia saattoi toteutua: oli oltava lunastaja.

135      Mutta haavoittuneena, murtuneena, lyötynä, revittynä, mutta Hän tiesi tiensä takaisin Kotiin. Niinpä Golgatan ristiltä, jossa Häntä ruhjottiin, murskattiin, revittiin kuin susilauma Hänen kimpussaan, Hän pakeni Golgatalta ja laskeutui Taivaan oville sanoen: ”Se on ohi! Se on ohi! He ovat vapaita! Sairaudet voidaan nyt parantaa! Syntiset voidaan pelastaa! Vangit voidaan vapauttaa!”

136      Vaikka Hänet oli ruhjottu ja haavoitettu, siinä suuressa taistelussa siellä, kun jopa kaikki oli Häntä vastaan… Jopa runoilija huusi:

Keskellä murenevia kallioita ja pimeneviä taivaita,
Vapahtajani painoi päänsä ja kuoli;
mutta avautuva esirippu paljasti tien.

Taivaan iloon ja loputtomaan päivään.

137      Olen ollut neuroottinen koko ikäni. Pikkupoikana minuun iski jokin, joka pelotti minua, noin seitsemän vuoden välein minulle tapahtui jotain. Veli Jack muistaa, että kun aloitin, tulin pois kentältä vuodeksi; jotain vain tapahtui.

138      Muistan päivän, jolloin Juanita Hemphill… Hänen nimensä taitaa olla nyt Juanita Kelly, hän meni naimisiin veli Kellyn kanssa miehensä kuoleman jälkeen. Anna Jeanne, minulla on heidän kuviaan ja muita juttuja, he olivat sellaisia… Ja hän… Ja ne kaksi tyttöä ja sisar Moore olivat pieni kolmikko. He lauloivat sen laulun, jota en koskaan unohda: Katsoa auringonlaskun taakse. Muistat varmaan veli Jackin, kun hän tuli Floridasta. Hienoja pikkutyttöjä.

139      Ja muistan, että sinä aamuna pieni helluntailaisryhmä täältä maan pohjoisosasta, jostain Michiganista, nuo tytöt seisoivat siellä, kun veli Hooper… Näin hänet täällä yhtenä iltana, minä… hän ei ehkä ole enää täällä, veli Ed Hooper. Oletko täällä, veli Ed? En usko, että hän… Hän oli täällä yhtenä iltana. Ei kukaan… Monet teistä tuntevat hänet. Hän ja minä ja veli Hooley olimme lähdössä. Ja nuo tytöt, jotka seisoivat tuolla kulmassa ja lauloivat, antoivat meille jokaiselle keltaisen ruusun, jonka he olivat ottaneet hiuksistaan. (Siellä se mielenvikainen parantui, siellä oli tapahtunut suuria asioita.)

140      Tulin tietä pitkin niin onnellisena kuin vain pystyin olemaan, ja yhtäkkiä se iski minuun; vuotta myöhemmin, ennen kuin menin taas kentälle, se melkein tappoi minut.

141      Pikkupojasta lähtien olen aina sanonut, etten tiedä, mikä on näky. Pikkupoikana sanoin aina: ” Minä… jos minä vain joutuisin sellaiseen transsiin ja näkisin sen, niin paranisin.” Silloin… Halusin aina mennä Mayosille selvittämään, mikä oli vialla. Lääkärit siellä…

142      Vatsani happamoituu; ja voi voi! Veli Jack on auttanut minua kotona. Kävelin ympäri taloa, ja suustani lensi kuumaa, rasvaista vettä. Ja kävelin saarnastuoliin ja rukoilin ihmisten puolesta, jotka olivat kaksi kertaa niin pahassa kunnossa, ja parantuivat. Olen pyytänyt heitä laskemaan käteni miehen päälle, jolla oli syöpä kasvoissa, ja syöpä lähti hänen kasvoistaan, kun hän seisoi siinä, ja minä olin niin sairas, etten pystynyt seisomaan.

143      Ja te ette tiedä, mitä olen kärsinyt; sellaista henkistä ahdistusta. Se on tullut joka seitsemäs vuosi, koko elämäni ajan. Olen nyt siinä vaiheessa, seitsemän kahdeksikkoa.

144      Niin minä olin niin ahdistunut; huusin, rukoilin, anelin, rukoilin.

145      Ja muistan, kun vihdoin luulin, että minulla oli tarpeeksi rahaa, jotta voisin mennä Mayosiin tutkimuksiin; he sanoivat: ”He löytävät, mikä sinun vaivasi on.” Vaimo ja minä, ja Becky siellä takana… Sarah oli pieni, pikkuinen kaveri. Olin juuri aloittanut parantamispalveluni. Ja me lähdimme Mayosin luo.

146      Kävin klinikan läpi. Ja yönä ennen kuin löysin… Minulla oli loppukokeet seuraavana aamuna, heräsin vain ja asetuin sinne sängylle katselemaan ympärilleni. Ja katsoin edessäni oli pieni poika, joka näytti aivan minulta, noin seitsemänvuotias; ja katsoin sitä, ja se olin minä. Ja hän seisoi vanhan puun vieressä. Ja siinä puussa…

147      Kaikki oravanmetsästäjät tietävät, että jos tikkua hieroo ylös ja alas tuollaista puun runkoa vasten, se pelästyttää oravan ja ajaa sen ulos, jos se on kolossa.

148      Minä näin, missä se orava oli ollut, ja ajattelin: ”Millainen orava se on?” ja hankasin sitä. Ja kun tein sen, katsoin sinne, ja se olin minä silloin noin kolmekymmentäkahdeksanvuotias, pikkupoika oli poissa. Niinpä hieroin tuota oksaa, ja ontosta puunrungosta, pylväästä, tuli pieni orava, noin tuon pituinen, tumma, melkein musta, ja näytti siltä kuin siitä lentäisi pieniä virtoja; pienet, pikkuiset silmät, ilkeimmän näköinen otus, jonka olin koskaan nähnyt, näytti enemmän näädältä kuin oravalta.

149      Ja se katsoi suoraan minuun. Avasin suuni sanoakseni: ”No…” Ja kun tein niin, se… Ennen kuin olisit ehtinyt silmääsi räpäyttää, se lensi suoraan suuhuni, meni alas vatsaani ja repi minua palasiksi. Ja kun tulin ulos näystä, kädet ylhäällä, katsoen, huusin: ”Oi Jumala, armahda! Se tappaa minut!”

150      Kuulin Äänen kaukana huoneessa sanovan: ”Muista, että se on vain 6 tuumaa pitkä.”

151      Kuinka moni on kuullut tuon tarinan? Olen kertonut sen teille monta kertaa, ihmisille tabernaakkelin ympärillä.

152      No, se jatkui ja jatkui, ja kärsin yhä edelleen.

153      Mayon lääkärit tutkivat minut seuraavana päivänä. Hän sanoi: ”Isäsi oli irlantilainen, hän joi. Äitisi oli puoliksi intiaani, joten olet melkein puoliverinen. Joten sinusta tulee… olet… olet… olet niin hermoraunio, ettet koskaan pääse siitä pois.” Hän sanoi: ”Muuten olet terve. Mutta se, se on jotakin sielussa, jota ihminen ei voi hallita.” Hän sanoi: ”Sinä tulet…” He sanoivat: ”Kun ihminen kuolee, ruumiinavausta ei voi tehdä, koska hänen sielunsa on poissa.” Hän sanoi: ”Et koskaan pääse eroon siitä.”

154      Ja se kaveri sanoi, vanha lääkärini, sanoi: ”Isälläni oli se, hän kuoli noin kahdeksankymmenenviiden, yhdeksänkymmenen vuoden iässä”, jossain siellä päin, hän sanoi. Ja sanoi: ”Kuukausi tai kaksi ennen kuin hän kuoli, minä tutkin hänet; hänellä oli ollut se aina koko elämänsä ajan, hän sai niitä”, hän sanoi: ”kohtauksia.”

155      ”Jotkut ihmiset”, hän sanoi, ”he saavat sen, he ovat äkkipikaisia”; hän sanoi, ”se on sen tyyppinen, joka tappaa sinut.” Hän sanoi: ” Ja toiset, kuten naiset vaihdevuosien aikaan, he itkevät. Sinulla on sellainen, sellainen väsynyt olo.” Hän sanoi: ” Ennen vanhaan sitä kutsuttiin masennukseksi, koska se ei jättänyt heitä.” Hän sanoi: ”Kun se iskee, vatsa happamoituu, olet poissa tolaltasi.”

156      Sanoin: ”Mutta, herra, minähän en tee mitään.” Sanoin: ”Olen onnellinen.”

157      Hän sanoi: ”Aivan oikein. Se on vain ihmisen ulottumattomissa. Hän sanoi: ”Sinulla tulee olemaan se aina.” Voi, kuinka lannistava asia!

158      Mutta sanat, kun ajattelen sitä: ”Muista, että se on vain 6 tuumaa pitkä”, se on jäänyt mieleeni, kuten rakas vaimoni siellä takana voi kertoa teille. Vuosi toisensa jälkeen olen ajatellut sitä.

159      Ja sitten, kun menin viime kerralla ulkomaille, olin… ennen. No, olin kotona, ja olin oravanmetsästysmatkalla. Hyppäsin ulos autosta veli Banks Woodin kanssa, joka kuuntelee tänä iltana, ja aloin juosta mäkeä ylös, ja näytti siltä, että sydämeni olisi hypännyt ulos minusta.

160      Kysyin tohtori Sam Adairilta: ” Mikä aiheuttaa tuon?”

161      Hän sanoi: ”Seuraavan kerran, kun sinulla on se, ota sydänfilmi.”

162      Sanoin: ”Hyvä on.”

163      Niinpä se tapahtui uudelleen seuraavana vuonna, ja menin ja otin sydänfilmin. Hän sanoi: ”Sydämessäsi ei ole mitään vikaa”, hän sanoi: ”Olet vain hermostunut.” Se oli alkanut tulemaan silloin.

164      Eräs toinen lääkäri, hyvä ystäväni, sanoi minulle: ” Se johtuu sydämestäsi, poika”, ja sanoi: ” Ole varovainen.” Sinä vuonna soitin veli Moorelle, ja hän hankki jonkun saarnaamaan puolestani, kun menin veli Fredin kanssa pässijahtiin. Menin vuorten yli aivan kuten kuusitoistavuotiaana, kilometri toisensa jälkeen, juoksin; se ei haitannut minua yhtään. Näettekö?

165      Tulin takaisin ja kerroin Samille. Hän sanoi: ”Jotain on vialla, sinun on parasta olla varovainen.”

166      Sitten näin näyn vanhasta lääkäristä, joka seisoi noiden… vanhanaikaisten lääkäreiden kanssa, joilla oli stetoskoopit käsivartensa päällä. Hän sanoi… Hän seisoi edessäni eräänä päivänä ja sanoi: ”Älkää antako heidän sanoa teille: `Se johtuu sydämestäsi`, se johtuu vatsastasi`.”

167      Niinpä minä ajattelin: ”No, hyväksyn sen sanan, koska se oli näky. Antaa tulla.”

168      Lähdin Afrikkaan, otin muutaman kuvan. Minun piti ottaa joukko rokotuksia ennen Afrikkaan lähtöä, sellainen on laki. Kun olin ottamassa näitä kuvia, hän sanoi: ”En löydä sinusta mitään väärää.” Hän sanoi: ”Hemoglobiinisi, veresi on 96, se on 96.” Hän sanoi: ”Jos olisit 16-vuotias, se ei olisi yhtään parempi.” Ja hän sanoi: ” Tarpeeksi kova, että saisit elää sata vuotta. Keuhkot, kaikki”, hän sanoi, ”olet kunnossa, ei sokeria, ei mitään.”

169      Sanoin: ”Kiitos.” Niinpä kävin lääkärintarkastuksessa ja vein terveystodistukseni lautakuntaan.

170      Hän kysyi: ” Osaatko sanoa mitään siitä?”.

171      Sanoin: ”En mitään muuta kuin jatkuvaa happamuutta vatsassa koko ajan.”

172      Hän sanoi: ”No, minäpä kerron sinulle.” Hän sanoi…

173      Sanoin: ”Minua on tutkittu. Olen käynyt Mayo Brothersissa ja kaikkialla.”

174      Hän sanoi: ” Mutta hetkinen.” Hän sanoi: ”Joskus haavauma on niin pieni, ettei sitä voida näyttää bariumjauholla, ja joskus se on liian suuri, jotta se näkyisi, koska röntgenkuva on vain varjo. Ja pientä haavaumaa ei voi nähdä, se ei pysy tarpeeksi näkyvissä. Aika moni pikkuruinen haavauma voi sen aiheuttaa.” Hän sanoi: ”Tunnen täällä erään vanhan lääkärin, joka on keksinyt välineen, heillä on se nyt; he voivat nukuttaa sinut pienellä määrällä natriumpentotalia, laittaa putken kurkkuusi, ja he katsovat vatsaasi ja näkevät, mikä on vialla.” Hän sanoi: ”Hän…” Hän sanoi: ”Hän on sinun tyyppisiäsi ihmisiä, hän on kristitty.” Hän sanoi: ” Mikset menisi tapaamaan häntä.”

175      Otin hänen nimensä: tohtori Van Ravensworth. Kun tulin takaisin, menin tapaamaan vanhaa lääkäriä. Hän on hieno vanha mies Hollannin Itä-Intiasta, isosta lähetyssaarnaajien suvusta. Hän oli kuullut minusta ja lukenut kirjani, ja hän vain kätteli minua ja sanoi: ”Veli Branham, tekisin sen mielelläni sinulle”. Hän sanoi: ”Minäpä kerron sinulle, mitä sinun pitää tehdä; ensi viikolla käyt täällä sairaalassa”, ja hän sanoi: ”Ja soita minulle, ennen kuin lähdet.” Ja hän sanoi: ”Minun täytyy antaa sinulle pieni pistos pentotalia.” Ja hän sanoi: ”Sitten kun teen sen”, hän sanoi, ”se nukuttaa sinut viideksi minuutiksi.”

176      Minun pikku tyttöni oli juuri ottanut sen, kun häneltä oli vedetty hammas, ja veli Normanin pikku tyttö. ”Viiden minuutin uni”, ajattelin, ”ei se minua haittaa.” Niinpä ajattelin, että olisin silloin tyytyväinen, kun katsottaisiin sitä.

177      Seuraavana aamuna nousin ylös sängyssä ja katselin ympärilleni, katsoin parisänkyyn; vaimoni tuolla, hän ei ollut vielä herännyt. Ja katsoin ikkunasta ulos kohti suuria Catalina-vuoria siellä, missä asun, ja katsoin sinne ylös, missä Herran Enkeli laittoi Miekan käteeni, missä ne seitsemän Enkeliä, jotka näette kuvassa, ilmestyivät, suuria asioita tapahtui.

178      Ja minä katsoin, ja kun katsoin, seisoin taas tuon puun luona, juuri siellä, missä tuo orava oli. Katsoin sinne ylös ja ajattelin: ”Tuo on tuon oravan pesä.” Ja ajattelin näyssä: ”Onkohan se vielä siellä ylhäällä?” Minä raapaisin puun kylkeä, ja se tuli ulos. Ja ennen kuin ehdin edes räpäyttää silmääni… Se oli oudoimman näköinen orava, jonka olen koskaan nähnyt; nyt, teidän täytyy tuntea palvelustehtäväni tunteaksenne nämä symbolit ja asiat. Se hyppäsi minua kohti, mutta se ei osunut minuun; se ei osunut suuhuni, se osui rintaani ja putosi pois.

179      Ja heti kun se teki niin, kuulin Jonkin sanovan: ”Mene Catalina-vuorille.”

180      Käännyin ympäri ja sanoin: ”Meda, oletko hereillä, kulta?”. Ja herätin hänet.

181      Hän sanoi: ”Mikä hätänä?” Kello oli noin viisi aamulla.

182      Sanoin: ”Katselin ulos ja näin taas sen oravan, kulta.”

183      ”Minkä oravan?”

184      Sanoin: ”Sen, jonka näin tuolla Mayosin luona”. Sanoin: ”Tiedätkö mitä? Tällä kertaa se ei osunut suuhuni, se ei osunutkaan minuun, vaan lensi rintaani vasten.” Sanoin: ”Ylistetty olkoon Jumala! Olen odottanut, oi, pienestä pojasta asti, olen odottanut näkeväni tuon tapahtuvan. Jos voisin koskaan nähdä sen tapahtuvan, en edes… Ennen kuin tiesin, mistä näyssä oli kyse, jos voisin koskaan nähdä sen tapahtuvan, silloin sanoin: ’Minulle kävisi hyvin. Mitä ikinä se kertookin minulle, sellainen minä olisin. Ja neljäkymmentä vuotta olen etsinyt sitä, ja siinä se tapahtui.”

185      Ennen, kun olin Mayosissa, samaan aikaan kun olin siellä ylhäällä, kun he antoivat minulle tuon viestin, ja näin näyn…

186      Vanha äitini on nyt mennyt kirkkauteen, hyvin outo nainen. Hän näki elämässään noin kolme tai neljä unta, ja ne olivat aina totta. Hän kertoi minulle, ja… Hän alkoi kertoa minulle, ja minä sanoin… Sanoin: ”Lopeta heti… Äiti, minä kerron sinulle, mistä se loppuosa kertoo.” Ymmärrättekö?

187      Koska aina kun kerrotte minulle unen tulkittavaksi, ette aina kerro minulle tarkalleen, mitä se on. Sitten kun näen sen uudestaan, näen tarkalleen sen, mistä uneksitte, ja sitten Hän kertoo minulle, mistä on kyse. Näettekö? Teidän ei tarvitse kertoa minulle, siitä, mistä unessa on kyse, Hän näyttää unen itse. Näettekö? Ja sitten minä näen, sanon: ”No, sinä et kertonut minulle tätä ja kerro minulle tuota.” Ymmärrättekö? Ja niin Jumala, joka voi tulkita unen, voi näyttää unen; Hän voi näyttää unen, Hän voi tulkita sen. Ja niin sitten…

188      No, eikö Raamatussa sanottu vastaavaa: ”Jos sinä voit…”? Minä… Minä… Se vain sattui tulemaan mieleeni. Daniel, eikö se ollutkin? Ei, vaan Joosef-Jooseph. Se on jossain Raamatussa. Muistin sen ja sanoin: ”Jos voisit näyttää minulle… Jos voisit kertoa, mitä…” Kuningas Nebukadnessar, aivan. Hän sanoi: ”Jos voit… Jos et voi…”

189      Taikurit sanoivat: ”Kerro minulle uni”.

190      Hän sanoi: ” Minä en enää muista sitä.” Aivan oikein, se, muistin sen; ajattelin sitä juuri silloin.

191      Huomatkaa nyt. Äiti sanoi: ”Billy”, kun palasin, hän sanoi: ”Tule tänne, poika, ja istu alas.” Hän sanoi: ”Näin outoa unta. Näin unta, että sinä makasit sairaana ja olit kuolemaisillaan, vatsasi oli aivan samanlainen kuin aina ennenkin.” Kuinka monta ruokavaliota hän onkaan valmistanut minulle! Ja hän sanoi: ”Sinä olit rakentamassa taloa kukkulalle.” Ja hän sanoi: ”Näin kuusi valkoista kyyhkyä laskeutuvan taivaasta, jotka kujersivat S-kirjaimen muodossa, ja ne asettuivat rintasi päälle. Ja sinä katsoit, ja yksi edessä oleva yritti kertoa sinulle jotain.” Hän sanoi: ”Ne olivat todella kiiltäviä, valkoisia kyyhkysiä. Ja ne ottivat pienet päänsä ja painoivat ne poskeasi vasten, ja sanoivat: ’kuu, kuu, kuu’.” Ja hän sanoi: ” En pystynyt ymmärtämään sitä.” Hän sanoi: ”Ne vain jatkoivat: ’kuu, kuu, kuu’.”

192      Sanoin: ”Voi, minä näen sen, kiitos Herralle!” Ja sanoin: ”Ne muodostivat uudelleen kirjaimensa ’S’ ja menivät takaisin taivaalle ja sanoivat: ’kuu, kuu, kuu, kuu, kuu’, menivät takaisin kotiin.”

193      No, se pieni eläin, jonka näin, oli kuusi tuumaa pitkä. Äidin näkemä kyyhkyjen ketju oli kuusi, kuusi on epätäydellinen. Tiesin, että jonain päivänä näkisin sen seitsemännen. Se oli kärsimystä; niin se vain jatkui ja jatkui.

194      Sinä aamuna nousin ylös nähtyäni tämän näyn; tottelin Herraa. Vein pienen poikani Joosefin kouluun. Hän kuuntelee minua nyt Tucsonissa. Vein hänet kouluun ja sanoin Medalle, etten tiennyt, milloin palaisin.

195      Sitten lähdin Catalinaan, vuorten juurelle, ja menin sinne, missä Herran Enkeli laittoi Miekan käteeni. Todella aikaisin; ja aloin kiivetä vuorta ylös.

196      No, sen sijaan, että olisin noussut huipulle tähän suuntaan (jossa on paljon käärmeitä, skorpioneja, tiedättehän, millainen Arizona on), käännyin oikealle; Jokin sanoi: ”Käänny oikealle.” Menin ylös huipuille, kiersin ja kiersin nuo suuret, valtavat kalliot, jotka olivat monta kertaa suurempia kuin tämä tabernaakkeli, ja jotka olivat siellä huipulla, jonne harvoin ihminen pääsi.

197      Ja noin kello yhdentoista aikaan olin menossa pieneen poukamaan, jossa oli… pieni paikka, joka kääntyi näin pienen peurapolun yli. Ja minulla oli paita pois päältä, hattu kädessä, koska olin aivan märkänä hiestä. Käännyin sinne, ja kun käännyin tuohon pieneen poukamaan, tunsin Herran läsnäolon. Otin hattuni pois ja katselin ympärilleni. Ajattelin: ”Hän on täällä jossain. Tiedän, että Hän on täällä.” Ajattelin: ” Mistä on kyse?” Otin vielä muutaman askeleen. Sanoin: ”Herra, olet täällä jossain.”

198      Katsoin, kun olin polulla, ja siellä makasi se pieni orava; se oli hypännyt jotain kohti ja epäonnistunut, ja se osui joukkoon cholla-kaktuksia (se on hyppykaktus). Se tunkeutui sen pään, rintakehän ja vatsan läpi, ja se oli kuollut. Tuo oudon näköinen pikku orava ei ollut osunut suuhuni ja osui chollaan. Ja Herran ääni sanoi: ”Vihollisesi on kuollut.” Seisoin siinä ja vapisin. Otin jalkani ja ma-….

199      Yleensä varikset olisivat syöneet sen. Tapoin käärmeen pari päivää myöhemmin, se makasi tiellä noin puoli tuntia. Siellä lentää aina kotkia ja variksia, ja ne poimivat sen heti. Tapoin korallikäärmeen, se on vaarallisin käärme, joka makasi aivan vieressäni, pari päivää sen jälkeen. Olin tulossa takaisin hakemaan sitä näyttääkseni sitä, mutta varikset ja korpit olivat jo saaneet sen.

200      Ja se oli maannut siellä siitä lähtien, kun olin nähnyt näyn, kaksi päivää aikaisemmin; se taisi olla lauantaina, ja menin sinne maanantaina. Siinä se makasi kuolleena. Murskasin sen jalallani.

201      Palasin takaisin, laskeuduin taas alas, istuin siinä ja itkin hetken ja rukoilin katsellen alas Tucsoniin, joka oli kilometrien päässä alapuolellani.

202      Käännyin takaisin ja tulin takaisin, se makasi yhä siellä. Kun menin tuohon poukamaan, Jumalan Henki tuli jälleen päälleni.

203      Käännyin ympäri, menin alas vuorta. Menin sisään ja sanoin vaimolleni: ”Kulta, en tiedä miten, mutta aion päästä tämän yli”.

204      Tohtori Ravensworth, kun hän tutki minut, hän sanoi: ”On täysin mahdotonta, että voisit parantua.” Hän antoi minulle ruiskeen pentotalia, jonka piti kestää viisi minuuttia, ja nukuin kymmenen tuntia. Joten se aine, jopa aspiriini vain tyrmää minut. Joten he antoivat minulle pistoksen ja työnsivät putken kurkkuuni. Kun tulin tajuihini, ja hän kertoi minulle seuraavana aamuna, hän sanoi: ”Pastori, en haluaisi kertoa teille tätä, mutta” hän sanoi ”vatsanne seinämät ovat jopa niin kovia, että ne ovat kuivuneet.” En ollut koskaan nähnyt sitä; hän käytti nimitystä mahakatari, ja menin ja katsoin sanakirjasta, ja siinä sanottiin: ”jotain, mikä on kuivunut pois.” Ja hän sanoi: ” Et pääse siitä eroon.” Hän sanoi: ”Sinulla on se aina.” Ja olisin ollut lannistunut poika, ellei olisi ollut Herran näkyä.

205      Seuraavana päivänä Jokin sanoi: ”Mene takaisin vuorelle.”

206      Ja sinä päivänä sen sijaan, että olisin mennyt samaan suuntaan, minut johdatettiin menemään toiseen suuntaan. Ja minä seisoin siellä; ja katselin, siellä edessäni istui se seitsemäs pieni, valkoinen kyyhkynen, joka katsoi suoraan minuun. Hieroin silmiäni ja sanoin: ”Varmasti kyseessä on näky; varmasti se on näky.” Katsoin ja sanoin: ”Pieni kyyhkynen, mistä sinä tulet?”. Se oli ihana ja valkoinen, se olisi voinut olla kyyhkynen, mikä se sitten olikin, kaukana erämaassa.

207      Kaikkivaltias Jumala, joka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista, jonka palvelija minä olen, ja hänen Sanansa, joka on tässä, avoimena edessäni, tietää, että minä puhun totta enkä valehtele.

208      Kyyhkynen asettui sinne ja katsoi minua. Kävelin ympäriinsä ja ajattelin: ”Varmasti kyseessä on näky.” Käänsin päätäni, katsoin taaksepäin, ja siellä se istui; nuo pienet, valkoiset siivet, juuri niin lumiset kuin ne vain voivat olla; sen pienet, keltaiset jalat; ja pieni, keltainen nokka; se istui siellä ja katsoi minua. Se katseli suoraan länteen. Kävelin sen ympäri, enkä olisi koskenut siihen mistään hinnasta. Kävelin polkua pitkin, katsoin taaksepäin, ja se katseli minua yhä.

209      Veli, Aabrahamin poikana en välitä siitä, mitä lääkäri sanoi minulle, joka tapauksessa minä tulen terveeksi!

210      Kolmantena päivänä palasin takaisin, kiipesin korkealle. Ja monet teistä tuntevat näyn siitä intiaanipäälliköstä, joka ratsasti tuolla pienellä muurilla länteen. Jokin veti minua suuren kallion luo, noin keskipäivän aikaan, ja sanoi: ”Laita kätesi sitä vasten ja rukoile.” Taivaan Jumala tietää, että tämä on totta.

211      Laskin käteni kiveä vasten ja katsoin ylös kohti taivasta ja aloin rukoilla. Kuulin Äänen tulevan sieltä kallion päältä ja sanovan: ” Mihin sinä nojaat, sydämen kohdalla?”. Ja kohottauduin taaksepäin tällä tavalla, hartiani paljaina; alasti vyötäröstä ylöspäin, oli kuuma. Katsoin taaksepäin. Kvartsiin, kiveen, oli kirjoitettuna ”Valkoinen kotka”; juuri se, mitä näyssä sanottiin, että seuraava viesti tulisi esiin.

212      Olin niin innoissani, että juoksin kotiin, otin kameran ja palasin seuraavana päivänä ja otin siitä kuvan. Se oli yhä siellä, kirjoitettuna kiveen: ”Valkoinen Kotka”. (Kyyhkynen johtaa kotkaa.)

213      Jotenkin minä… minä tiedän. Kerron sen teille ennen kuin se tapahtuu. Tohtori on hyvä tohtori… hyvä tohtori, epäilemättä; minä… minä pidän häntä hienona miehenä. Mutta tiedän, että pääsen siitä yli. Se on ohi! Se on ohi, ja minä tulen parantumaan!

214      Ajattelin, kun Ernie lauloi tuota laulua hetki sitten, Kyyhkysen siivillä. Millainen melodia siinä on? Voisitko aloittaa sen minulle, Ernie.

…siivin…lumivalkoisen kyyhkysen, (laula kanssani) Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa,
Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

215      Käsittääkseni Ernie teki siihen kaksi säkeistöä. Minä teen sinulle kolme säkeistöä.

Noah oli ajelehtinut Tulvissa monta päivää,
hän etsi maata, monin tavoin;
ongelmia hänellä oli, mutta ei ylhäältä päin,
Sillä Jumala antoi hänelle merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Jeesus, Vapahtajamme, tuli eräänä päivänä maan päälle;
Hän syntyi tallissa, heinäsuovassa seimessä,
vaikka täällä hänet hylättiin, Mutta ei ylhäältä,
Sillä Jumala antoi meille merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Vaikka olen kärsinyt monin tavoin,
Huusin parantumista yötä päivää;
Mutta uskoa ei Isä ylhäältä unohtanut,
Hän antoi minulle merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

216      Rakas Jumala, kiitän sinua näistä asioista, Isä. Sinä annoit Nooalle merkin, Sinä annoit maailmalle merkin, ja Sinä annoit minulle merkin. Ja seuraavana päivänä, kun näin tuon kotkan lentävän, oi Jumala, nyt on Sanoma tulossa esiin, ja rukoilen, Jumala, että annat Kyyhkyn johtaa. Suo se, Herra. Se on johdattanut minut uskoon, jota minulla ei ole koskaan ennen ollut. Tiedän, Jumala, tiedän, että kaikki menee hyvin, joten kiitän Sinua siitä, Isä.

217      Ja tänä iltana lähetä jälleen Sanomasi, Herra, Sanan Kyyhkysen siivillä. Suo se, rakas Taivaallinen Isä. Ja jokainen, joka kulkee tänä iltana tämän puhujalavan kautta ja tuolla kokouksissa eri puolilla maata, laskeutukoon suuri uskon Kyyhkysi heidän sydämiinsä ja anna heille usko, Herra, että he parantuisivat. Muistakaa, että Jumala ei katso henkilöön. Hän saattoi antaa Sanoman Nooalle, saattoi antaa sen Johannes Kastajalle, saattoi antaa sen minulle, Hän voi antaa sen muille.

218      Rukoilen, että tuo Kyyhkynen lentää juuri nyt jokaiseen sydämeen, Herra, ja pienellä, kultaisella nokallaan kuiskaa, että ”Hänen haavojensa kautta… Minun haavoittumiseni ja haavojeni kautta te olette parantuneet.” Jumala, suo, että meidän rikkomuksemme pyyhitään pois, että meidän pahat tekomme annetaan meille anteeksi ja että meidän sairautemme parannetaan. Se on sinun käsissäsi, Isä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Päänne kumartuneina vain minuutin pidempään.

219      Kuinka moni täällä haluaisi sanoa, jos voitte ja haluatte sanoa tämän: ”Veli Branham, olen ollut väärässä koko elämäni ajan. Olen halunnut palvella Jumalaa, mutta tänä iltana olen valmis antautumaan. Rukoile Jumalaa, että tuo kyyhkynen lentäisi sydämeeni tänä iltana. Voin tuntea sen lepattavat siivet, kun se tulee sisään.”? Nostakaa kätenne ylös. Täällä näkyvissä olevan yleisön joukossa, kaikkialla rakennuksessa.

220      Kaukana yleisössä eri puolilla maata, veli Huntin ja veli Colemanin luona, veli Leon ja heidän luonaan, Tucsonissa, Branham tabernaakkelissa, koko Länsirannikolla, nostakaa kätenne kaikkialla: ”Haluan, että Kyyhkynen lentää sydämeeni tänä iltana. Tulkoon minulle Jumalan suloinen rakkaus lumivalkoisen Kyyhkysen siivillä, Pyhässä Hengessä. Tuo se minulle tänä yönä, Herra, ja pudota sydämeeni usko, jota tarvitsen.”

221      Jeesuksen Kristuksen nimessä rukoilen, Jumala, anna syntimme anteeksi. Haavoittunut Kyyhkynen on tuonut Sanoman takaisin, oi Jumala: ”Se on täytetty!” Me uskomme sen. Anna meille vain usko uskoa siihen, me rukoilemme. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

222      Mistä tuo kyyhkynen tuli? Minä en tiedä. Se ei olisi ollut tuolla erämaassa tuolla tavalla. Ei, ei, ei! Ei, se ei olisi ollut siellä. Ja miksi se oli valkoinen? Taivaallinen Isä tietää, että se oli yhtä valkoinen kuin minun paitani. Siinä se istui.

Mutta lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

223      Voi, ettekö tunne oloanne todella nöyräksi? Kätellään toisiamme ja lauletaan se.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

224      Nostakaamme kätemme Häntä kohti ja laulakaamme se.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Nooa oli ajelehtinut tulvissa monta päivää,
Hän etsi maata, Monin eri tavoin;
vaikeuksia hän sai, mutta ei ylhäältä,
Jumala lähetti merkkinsä kyyhkyn siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Jeesus, Vapahtajamme, tuli kerran maan päälle, syntyi talliin,
Vaikka täällä hylättiin, mutta ei ylhäältä,
Jumala antoi meille merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Kyyhkysen siivillä, lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähettää alas puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

225      Miksi minä vanha mies, joka olen kärsinyt koko elämäni ajan, miksi hän nyt paransi minut? Uskon, että ratsastan tämän polun uudelleen, minun on tuotava Sanoma! Ja sanon Isälleni tänä yönä (kuten Junior näki unessa toissa yönä tämän Kyyhkysen siivet, jotka liikkuivat näissä ikkunoissa): Herra, palvelijasi ilmoittautuu palvelukseen. Aamen, olen valmis!

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää minulle puhtaan, suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

226      Uskotaan nyt, että Hän on siirtymässä yleisön päälle.

Lumivalkoisen siivillä… (Me odotamme, Herra.) Jumala lähettää alas puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

227      Te, joilla on rukouskortit, tällä käytävällä tässä, astukaa eteenpäin tähän; nouskaa ylös, astukaa eteenpäin tällä käytävällä tässä, tähän suuntaan.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

228      Ne, joilla on rukouskortti tässä rivissä, astukaa vasemmalle.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähettää puhtaan suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

229      Ne… [Tyhjä kohta nauhalla-toim.]

Oi, lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti minulle puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

230      Mistä kyyhkynen tuli siellä ylhäällä erämaassa? Sanoisin näin: Hän on Jehova-jireh, ”Herra voi hankkia itselleen uhrin”. Ajatelkaa sitä! Sama Jumala, saman inspiraation vaikutuksesta, samantyyppisten ihmisten toimesta, lähetti kyyhkysen. Hän on yhä Jumala, Jehova-jireh voi hankkia mitä tahansa, mitä Hän tarvitsee.

231      Voisitteko nyt, kun tulette tämän rukousrivin läpi, pyytää Jumalaa huolehtimaan teistä Kyyhkysen siivillä? Kyyhkynen, Pyhän Hengen Henki, että Hän antaisi teille uskon sydämeenne, jotta uskoisitte, että teidät tullaan parantamaan.

232      Yritän saada heidät kaikki seisomaan. Minä pyydän nyt. Veli Brown on hänen luonaan. Veli Jack… Mitä sanot? [Joku puhuu veli Branhamille-toim.] Hyvä on, hyvä. Tämä osa tulee tästä a-käytävästä ensin, joka on asetettu riviin. Nämä osastot tulevat suoraan heidän perässään. Nämä tulevat välittömästi siiven jälkeen. Ja te tulette suoraan näiden perässä, kun tulette suoraan ympäri, jotta teidän puolestanne voidaan rukoilla.

233      Nyt, olen varma, että tämä ei tule olemaan mikään nopea jono, mutta otamme vain jonkin verran aikaa, jotta voimme todella rukoilla jokaisen puolesta, niin pitkään kuin voimme.

234      Nyt, minä lyhensin sanomaani hieman (ja te kaikki huomasitte sen, näettekö), jotta voisin aloittaa tämän rukousjonon. Tämä on muistojono niiden päivien kunniaksi, jolloin veli Jack Moore, veli Young Brown, vaimonne päästivät teidät menemään, ja te tulitte tänne, ja me lähdimme Kaliforniaan ja läpi Arizonan (yhdessä, läpi aavikon) ja rukoilimme sairaiden puolesta.

235      Tiedättekö mitä? Nykyään elää ihmisiä, jotka silloin olivat kuolemaisillaan ja jotka ovat yhä elossa tuon ponnistelun ansiosta. Mitä se sai aikaan? Se synnytti jumalallisia parantumisia kaikissa maan kirkoissa, nyt jopa presbyteereissä ja niin edelleen. He… Se hiljensi heidän suunsa, sillä Jumalan täytyi voidella joku tappamaan Goljat, näyttääkseen, että se oli mahdollista, ja sitten muut saivat rohkeutta (aivan oikein) ja jatkoivat. Se voidaan tehdä uudelleen, sillä Hän lähettää edelleen rakkautensa Kyyhkysen siivillä.

236      Kristityt, haluan teidän kuuntelevan. Jos seisoisin tässä ja yrittäisin kertoa teille niistä yliluonnollisista asioista, joita olen nähnyt tapahtuvan jopa viimeisten kolmen vuoden aikana, olisin täällä tähän aikaan ensi lauantai-iltana kertomassa teille. En edes puhu siitä niin paljon, koska se kuulostaa melkein mahdottomalta, mutta kerron teille Totuuden. Se on täsmälleen Totuus. Elämme Suuren Mahtavan Jehovan johdossa, saman, joka oli profeettojen kanssa Vanhassa Testamentissa, seurakunnan kanssa Uudessa Testamentissa, Hän on täällä tänään ottamassa Morsianta pakanoista Hänen Nimensä tähden. Uskokaa siihen! Ettekö te usko, ihmiset? Jos olette koskaan uskoneet Sen, uskokaa Se nyt heti. Se on se, joka… Haluan teidän tekevän sen. Emme tiedä, mitä tänä iltana tapahtuu. Emme tiedä, mitä tapahtuu. Me vain odotamme odotuksen vallassa.

237      Pyydän teitä Herran Jeesuksen Nimessä Hänen palvelijanaan. Tiedän, että kun olette tekemisissä seurakuntien kanssa, siellä on kaikki sekaisin. Mutta jos uskotte minua Hänen palvelijanaan, jos sydämessänne on yksikin epäilyksen pilkahdus (tai synti on – on ”epäily, epäusko”), jos sydämessänne on yksikin pilkahdus, pyytäkää Isää ottamaan se pois juuri nyt. Näettekö? ”Herra…” Ja sitten kun te tulette aidon uskon kanssa… Nyt, minun käteni eivät merkitse mitään, ellei Se osu teihin ensin; sitten kun se tulee, se sytyttää sen, te paranette. Aivan oikein, tiedätte, että paranette. Näettekö, te uskotte sen.

238      Nyt, rukoilen nyt jokaisen teidän puolestanne. Ja nyt… Kun teette näin, panette kätenne myös toistenne päälle, niin että me… Ja rukoilette sen henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat, ja sitten tuon teidät jonon läpi. Laittakaa kätenne jonkun kanssa jonossa olevan päälle.

239      Rakas Jumala, en tiedä muuta tapaa sanoa näitä asioita, Herra. Voin vain kertoa sen, minkä tiedän olevan Totuus, ja Sinä olet tänä iltana todistajani siitä, että puhun Totuuden. Minun uskoni, Herra, ja oma parantumiseni tulevaisuudessa; en tiedä milloin, en tiedä miten, en ymmärrä sitä, mutta uskon Sen, Herra, että sain merkin ylhäältä. Tuo seitsemäs kyyhkynen tuli vihdoin tänne, seitsemäs tuuma on kohta lopussa eläimen osalta. Se on ohi!

240      Jumala, minä haluan palvella Sinun kansaasi. Niinpä rukoilen, Jumala, että Sinä voitelet meidät tänä iltana niin, että kuka tahansa, jonka päälle panemme kätemme, parantuisi; ei siksi, että se johtuu meistä, vaan siksi, että noudatamme Sinun käskyäsi. Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Herra, auta minua uskomaan, ja auta heidän sydämiään olemaan uskon kasvualusta. Ja tulkoot yhdessä, Jumalan kunniaksi, jokainen sairas ja kärsivä ihminen tässä rakennuksessa (tai rakennuksissa kaikkialla maassa), joka tottelee nyt näitä käskyjä, terveeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä pyydän sitä. Aamen.

241      Uskokaa; rukoilkaa kaikki kanssamme. Nyt, tämä ei ole erottamisjono.

242       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Masennus, pelko, tiedän, mitä tämä… [Sisar puhuu veli Branhamille.] Pikku raukka, hän sanoi, ettei ole koskaan elämässään nähnyt rauhaa. Sama asia kuin minulla… En voi nukkua, olen hermostunut, jännittynyt.

243      Rakas Jumala, Herra, anna minun todistaa, että olen kertonut Totuuden. Kuinka paljon minussa onkaan tunteita tätä pientä naista kohtaan! Rukoilen, Jumala, että lähetät hänelle tänä iltana sen uskon säikeen ylhäältä, joka tietää, että Sinä sitoudut sanoihisi, ja Sinä pidät jokaisen Sanasi. Ottakoon Taivaan Jumala tämän pelon pois sisarestani. Ja minä tottelen Sinua laskemalla kädet hänen päälleen ja tuomitsemalla sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä, lähteköön se hänestä. Aamen.

244      Nyt, katso, sisar, sinä uskot minua nyt, jos voit aloittaa juuri tästä, ristin luota. Tästä yöstä lähtien, kiellä että sinulla on se. Sano vain: ”Minulla ei ole sitä enää”, niin se lähtee sinusta.

245      Sisar Palmer. [Sisar Palmer puhuu veli Branhamille – toim.] Kyllä. Sisaremme, sisar Palmer; hänen miehensä on hyvin rakas ystäväni, pastori Georgiasta tai Alabamasta, Georgiasta-Georgiasta. Ja hän oli tulossa tabernaakkeliin… Kun minä saarnaan tabernaakkelissa, he ajavat tuhatviisisataa kilometriä kuullakseen yhden jumalanpalveluksen. Veli Palmer menetti autonsa hallinnan, tai poika, yksi, kun he olivat kääntymässä mutkassa, ja he joutuivat kolariin. Se on vaikuttanut häneen.

Rukoilkaamme.

246      Rakas Jumala, vapauta tämä palvelijasi, hänen pieni vaimonsa, uskollinen, uskollinen, pieni palvelija Kristuksessa, rukoilen, Jumala, kun lasken käteni hänen päälleen, veljeni Jack Mooren ollessa täällä, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänet terveeksi. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua!…?….

247      Oikeassa jalassa, ja sinä seisot hänen puolestaan? Hänen pikkupoikansa on rampa, hänellä on kipuja vatsassa ja selässä.

Rukoillaan.

248      Rakas Jumala, anna tuon lumivalkoisen Kyyhkysen uppoutua hänen sydämeensä juuri nyt: ”Haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ruhjottu meidän rikkomustemme tähden, hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet.” Pyydän, että näin tapahtuisi veljellemme ja hänen pienelle pojalleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

249      Voimakkaat päänsärkykivut ja jalkavaiva, joka vaivaa häntä hänen työskennellessään.

250      Rakas Jumala, suo parantava siunauksesi tälle nuorelle miehelle, kun me Jumalan palvelijoina laskemme kätemme hänen päälleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

251      Hänellä on naisvaiva, nainen, ja hän haluaa myös Pyhän Hengen kasteen.

252      Rakas Jumala, kun esitän sinulle tämän uskon rukouksen tämän pienen naisen puolesta, niin poistukoon naisvaiva, tulkoon Pyhän Hengen Kaste Kyyhkyn siivillä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

253      Kasvain hänen silmässään, ja hänen rakkaalla seuralaisellaan.

254      Rakas Jumala, Sinä tunnet ihmisten sydämet. Rukoilen Sinua, Isä, Jeesuksen Nimessä, että täytät tämän pyynnön, jota tämä veli on pyytänyt, ja kun olemme kuuliaisia Sanallesi, laittaessamme kädet hänen päälleen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, veli.

255      Hänellä on kasvain vasemmassa kyljessään, ja myös hänen äänensä on huono.

256      256 Rakas Jeesus, rukoilen, että parantaisit tämän sisaren; lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että hänen paranemisensa tapahtuisi. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisareni.

257      Tietysti, sisar, näen vaivasi, turvonneen raajasi. [Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Munuainen, virtsarakko ja nilkka pois paikaltaan.

258      Oi Isä Jumala, paranna tämä kallisarvoinen nainen, Herra, minä rukoilen, kun lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

259      Jumala siunatkoon sinua, sisar, juuri näin se tapahtuu.

260      Kuuletteko tuon mikrofonista? Jokainen, joka on … insinööri, jos nostatte sitä vähän kovemmalle, yleisö voi kuulla heidän todis- … tai mitä he sanovat, kun he tulevat paikalle. Rukoilkaa heidän puolestaan, kun kuulette sen; kun minä alan rukoilla, rukoilkaa te kanssani.

261      Rakas Jumala, rukoilen tämän sisaremme puolesta, että parannat hänet, rakas Jumala. Teemme tämän, koska se on Sinun käskysi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Siunausta sinulle, sisar.

262      Rakas Jumala, Sinä kuulet tuon todistuksen, Sinä kuulet, mitä vihollinen on tehnyt hänelle. Yritämme ottaa Jeesuksen Nimen ja voittaa tämän vihollisen; hänet on jo lyöty, koska ruhjoutunut, raidallinen Kyyhkynen putosi Jumalan huoneen lattialle Sanoman kanssa: ”Se on ohi!”. Suo se, uskokoon hän sen, Isä, Jeesuksen Nimessä.

263      Rakas Jumala, rukoilen, että parannat tämän sisaremme. Todistakoon Jumalan Kyyhkynen hänelle tänä iltana, että Hän teki sen hänen hyväkseen, jotta hän voisi parantua. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

264      Rakas Jumala, lasken käteni tässä seisovan veljeni päälle. Hänellä oli tarpeeksi uskoa tullakseen tänne asti, Herra, ja nyt hän vastaanottakoon parantumisensa ja menköön istuimelleen terveenä. Jeesuksen Nimessä.

265      Rakas Jumala, rukoilen veljemme puolesta ja lasken käteni hänen päälleen. Auta, rakas Jumala, että Jumalan usko uppoaisi juuri tällä hetkellä; ja ollen Aabrahamin kaltainen, kutsuen niitä asioita, jotka ovat, ikään kuin niitä ei olisi, sillä Jumala on antanut lupauksen. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua.

266      Rakas Jumala, Sinä olet Se, joka voi tehdä todellisen päätöksen. Rukoilen, rakas Jumala, että koska tämä nuori nainen pyysi tätä, hän saisi sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

267      Rakas Jumala, lasken käteni sisaremme päälle totellakseni sitä, minkä Sinä käskit tehdä. Tämä vie meidät monta vuotta taaksepäin, Herra, koska pidämme tällaista rukousjonoa; mutta tiedämme, mitä silloin tapahtui, tiedämme, että Sinä olet sama Jumala tänään, jos ihmisillä voi olla sama usko tänään. Rukoilen Jeesuksen Nimessä sisaremme parantumisen puolesta. Aamen.

268      Rakas Jumala, lasken käteni tässä olevan veljeni päälle ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

269      Isä, tuon tänä iltana eteesi tämän sisaremme ja lasken käteni hänen päälleen todistaakseni, että seison Sinun voimasi todistajana, seison Sinun näkyjesi, Sinun Sanasi todistajana, ja olen todistaja siitä, että Sinä olet Jumala. Ja minä lasken käteni hänen päälleen kuuliaisena Jumalani Sanalle ja pyydän hänen parantumistaan. Aamen.

270      Rakas Jumala, lasken käteni veljeni päälle samalla tavoin, Sinun voimasi todistajana pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

271       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”Mitä?”

272      Hän sanoi: ”Parantaja.” Sanoi, että ”Eräs mies jostain Arkansasista oli parantunut sinä aamuna, sokea kenkäsuutari”. Tiedätte tarinan. Se oli ollut radiossa.

273      Ja minä sanoin… Ajattelin… Esitin tekopyhää. Sanoin: ” Et kai usko, että se on Totuus?”

274      Hän sanoi: ”Kyllä, herra, uskon.”

275      Sanoin: ”Uskotko sinä tänä päivänä, että Jumala tekisi jotain sellaista, kun…”.

276      Hän sanoi: ”Herra, minä kuuntelin uskonnollista ohjelmaa.” Hän sanoi: ”Olen kristitty.” Hän sanoi: ”Kuuntelin ohjelmia, kuulin tuosta miehestä tuolla ylhäällä, joka parani tänä aamuna, tuosta sokeasta suutarista. Hänet heitettiin ulos kirkosta, koska hän piti niin paljon meteliä, kirkosta toiseen. Hänellä oli hattu kepin päässä, hän heilutti sitä, juoksi ylös ja alas kirkkoja pitkin, huutaen jokaiselle kaupungissa: `Olen parantunut! Olen parantunut! Sokea kenkäsuutari.”

277      Kysyin: ”Uskotko sinä tuohon?”

278      Hän seisoi siinä vähän aikaa, ja satoi tihkusadetta, ja hän sanoi: ”Herra, jos viette minut sinne, missä hän on, niin löydän isäni.” Silloin minusta tuntui suunnilleen siltä.

279      sanoin: ”Ehkä minä olen se, jota etsit.”

280      Hän sanoi… tarttui minua takkini liepeistä ja sanoi: ”Oletko sinä se Parantaja?”

281      Sanoin: ”En, sisar, mutta olen veli Branham.”

282      Hän sanoi: ”Armahda!”

Ajattelin vanhaa sokeaa Fanny Crosby-parkaa: ”Kun Sinä kutsut muita, älä mene ohitseni.” Katso, Hän oli parantanut yhden, Hän voisi parantaa hänetkin.

283      Laitoin käteni hänen silmilleen ja sanoin: ”Rakas Jeesus, eräänä päivänä vanha karkea risti tuli pomppien pitkin katua, olkapäistä valui verta, ja pieni hauras ruumis, joka sitä kantoi, kaatui kuorman alla. Värillinen mies nimeltä Simon Kyreneläinen tuli paikalle, otti ristin ja auttoi Häntä kantamaan sitä. Olen varma, että Sinä muistat sen, Isä. Ja yksi hänen lapsistaan horjuu täällä pimeydessä, olen varma, että Sinä ymmärrät.”

284      Hän sanoi: ”Kunnia Jumalalle! Minä näen!” Uh-huh.

285      Kysyin: ”Näetkö sinä?”

286      Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

287      Sanoin: ”Laske nuo valot.” Ja hän laski ne. Kysyin: ”Minkä värinen puku minulla on?”

288      Hän sanoi: ”Sinulla on harmaa puku ja keltainen solmio.” Siinä se oli, hän pystyi näkemään.

289      Oi, Jumala kunnioittaa nöyryyttä. Uh-huh.

Tämä itsessään on se, mikä tekee ja saa aikaan valtavan voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

290      Rakas Jumala, armahda ja paranna sisareni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

291      Rakas Jumala, kun otan tämän heikon, ryppyisen käden, vain Sinä tiedät, mitä kaikkea tämän läpi on kulkenut. Rukoilen, rakas Jumala, että sama käsi, joka on tänään kädessäni, syleilee kuten nuo Simeonin heikot kädet tuona päivänä: ”Herra, anna palvelijasi lähteä rauhassa, sillä nyt minä olen nähnyt sinun pelastuksesi.” Tulkoon se hänen päälleen, Herra, Sinun pelastuksesi, ja tehköön hänet terveeksi Jeesuksen Nimessä. Aamen.

292       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Oikeudenkäynnissä, miksi, herra Epäusko syytti Jeesusta Kristusta. Muistatteko Oikeudenkäynnin? Miten… Heillä oli… asianajajat ja kaikki, ja kuka edusti ketä. Ja meillä oli… syyttäjä, Saatana, joka aikoi nostaa syytteen; miten oikeudenkäynti käytiin.

293      Ja hän sanoi, eräs, herra Epäilijä, tuli paikalle ja sanoi: ”Kuulin erään saarnamiehen sanovan: Voidelkaa sairaat öljyllä, Raamattu käskee niin. Minut voideltiin öljyllä, mutta en parantunut. Toinen sanoi: ’Pankaa kädet sairaiden päälle, niin he paranevat’.” Hän yritti nostaa syytteen.

294      Mutta kun todistaja tuli esiin, tässä se oli: ”Jumala sanoi heille, hän sanoi: ’Sinä olit ollut…’.” Hän sanoi: ”Siitä on kuusi kuukautta, kun minun päälleni laskettiin kädet, ja Sinun Sanasi sanoo: Laittakaa kätenne sairaiden päälle, niin he paranevat”. Ja yksi voidelluista palvelijoistasi laski kädet minun päälleni, enkä ole vielä parantunut. Sen vuoksi Sinä olet väärä teeskentelijä, koska Sinun Sanasi ei tarkoita sitä, mitä siinä sanotaan.”

295      Kun siis todistaja tuli esiin, totuus oli tämä: ”Hänen Sanansa on totta. Hän ei koskaan sanonut, milloin Hän tekisi sen, Hän sanoi: ’Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, niin he paranevat’. Näettekö? Näettekö, niin Hän sanoi: ’He tulevat toipumaan’. Onko se siis jokin ihme, joka tapahtuu juuri tällä tavalla, vai onko se vain Jumalan tottelemista, se on Hänestä kiinni yksittäisen ihmisen kohdalla. Näettekö? Mutta jos yksittäinen ihminen uskoo siihen, en välitä, kuinka kauan se kestää. Hän sanoi Aabrahamille: ”Sinä saat lapsen Saaran kanssa. Vauva ei koskaan tullut kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Hän sanoi Nooalle, että ’tulee satamaan’. Nooa oli rakentanut tulvan… arkin tulvaa varten monta, monta vuotta ennen tulvaa, mutta hän tiesi, että sataisi. Raamattu sanoo: ”Uskon rukous parantaa sairaat, ja Jumala nostaa heidät ylös. Milloin? Hän ei sanonut. Jumala on oikeudenmukainen, Hän on totuudenmukainen, lukekaa vain, mitä Hänen Sanansa sanoo.”

296      Niin olen tehnyt tänä iltana, laskenut käteni sairaiden päälle. Nyt, uskon, että jokainen heistä paranee. Uskon, että jokainen heistä. Uskotteko te samoin? Uskokaa nyt näiden kärsivien puolesta.

297      Täällä on eräs pieni nainen, joka minun pitäisi tuntea, rukoilin hänen puolestaan eilen illalla, tuolla rukousjonossa. Mikä hänen nimensä on? Chambers… Chambless. Jos tuo pieni nainen olisi elänyt – olisi elänyt normaalisti, ei olisi kärsinyt, hän olisi varmasti ollut kaunis nainen. Ja nyt hän istuu siellä ja tärisee. Ihana, hieno henki tytössä. Ja hän istuu siinä nykien. Voi, miten se särkee sydämeni. Kuinka olenkaan toivonut… kuinka tahtoisinkaan!

298      Tässä on pieni vauva, nainen istuu tässä pitelemässä sitä. Sen pieni kieli roikkuu ulospäin, sen pieni ruumis kärsii. Entä jos se olisi minun pikku Josephini? Entä jos se olisikin minun pikku pojanpoikani Paul? Entä jos se olisi Rebekka, joka istuu tuolla takana, tai Saara? Entä jos rouva Simpson olisi vaimoni Meda? Jos tämä nuori mies olisi Billy Paul? Jos tämä vanha nainen olisi äitini? Muistakaa, se on jonkun vauva, jonkun sisar, jonkun tytär ja jonkun poika. Näettekö? Minä olen heidän veljensä, Hän on meidän Vapahtajamme. Kaikki, mitä voin tehdä, on… se usko, joka minulla on, tarjoan sen heidän puolestaan. Muuta en tiedä.

299      Herra voi näyttää minulle näyn, Hän voi kertoa minulle, mikä kutakin heistä vaivaa. Voin todistaa sen teille, tiedättehän sen. Mutta se ei paranna heitä. Se ei paranna heitä. Ei, sen täytyy olla jotain, joka on vajonnut heihin. Ja toivon…

300      Kuten voisin mennä tänne ja ottaa jokaisen teistä ja kastaa teidät Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, se ei anna anteeksi syntejänne. Ei, ei! Ei, en usko vesikasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä uudestisyntymiseksi; uskon, että Veri on uudestisyntyminen, näettekö, ei – ei vesi. Mutta, näettekö, minä voisin kastaa ja kastaa, mutta te menette alas kuivana syntisenä ja tulette ylös märkänä; katsokaahan, kunnes olette tehneet perusteellisen parannuksen. Tehkää parannus, ja sitten tulkaa kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Näettekö? Ja siinä olen eri mieltä ykseys-liikkeen kanssa. En kasta uudestisyntymiseen, en; uskon, että Veri puhdistaa, ei vesi. Näettekö? Katumus, ja sitten kastetaan Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

301      Nyt menen alas rukoilemaan. Ja nämä ihmiset merkitsevät teille yhtä paljon kuin minulle, ehkä jopa enemmän siinä suhteessa.

302      Liitytään nyt kaikki yhteen, ja teidän kätenne uskossa ja minun käteni uskossa, ja tuodaan alas Herran Jeesuksen kädet laskeutumaan näiden rampojen ihmisraukkojen päälle. Rukoilisitteko te kanssani?

303       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ne, joilla on nenäliinoja sairaita ja kärsiviä varten, voitte saada ne heti jumalanpalveluksen jälkeen. Auttakaa minua nyt rukoilemaan näiden puolesta.

304      Jumala, me kiitämme sinua, Herra, siitä, mitä olet tehnyt tänä iltana. Kiitämme Sinua etukäteen jokaisen jonon läpi tulevan ihmisen parantumisesta. Rakas Jumala, rukoilen näiden nenäliinojen puolesta, ehkä joidenkin puolesta, jotka eivät voineet edes tulla kokoukseen, ja heidän läheisensä toivat nenäliinat. Raamatussa meille opetetaan, että he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja tai esiliinoja. Nyt, nuo ihmiset siellä taannoin olivat eläneet Sinun läsnäolossasi, he olivat nähneet Sinut kadulla, he olivat nähneet Sinut kokouksessaan ja he olivat nähneet saman Henkesi Paavalin päällä. Ja he tiesivät, ettei kyseessä ollut tuo mies, vaan Sinun Henkesi hallitsi hänen elämäänsä, sillä me näemme Paavalin tehneen samoja asioita kuin Sinä teit.

305      Ja nyt, Herra, tämän päivän kansa näkee saman Jumalan elävän seurakunnassaan kansansa kanssa. Ja he ovat tuoneet nämä nenäliinat, jotta ne vietäisiin täältä heidän rakkailleen. Suo, Jumala, että jokainen heistä paranee omalla tavallasi. Me emme pyydä mitään tiettyä asiaa tehtäväksi jollakin tietyllä tavalla tai jollakin tietyllä lailla; me vain pyydämme: ”Omalla tavallasi, Isä, paranna heidät.” Jumalan kunniaksi esitän tämän uskon rukouksen sen puolesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

306      Minulla on ollut ihanaa yhdessäoloa teidän uskonne, teidän seuranne kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä tapaamisesta tulee tapaaminen, jonka muistan pitkään siitä, mitä tapahtui: rakkautta, yhteistyötä, yhteyttä.

307      Ja nyt, kunnes tapaamme jälleen, Taivaan Jumala johdattakoon teitä. Hän, joka saa tähdet loistamaan kirkkaina yöllä valaistakseen polun, kun se alkaa hämärtyä, valaiskoon Hän teidän polkunne Betlehemin tähdellä johdattaakseen teidät täyteen antautuneeseen elämään Hänen Sanassaan, se on minun rukoukseni.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juurella;
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen.

308      Nouskaamme nyt seisomaan. Uskoni katsoo sinuun!…?…Minä…no, minä muutan sen. Uskon, että se on hyvä. (Anteeksi.)

Uskoni katsoo Sinuun, Sinä Golgatan Karitsa, Jumalallinen Vapahtaja!
Kuule minua nyt, kun rukoilen, ota pois kaikki syntini,
Anna minun tästä päivästä lähtien olla kokonaan Sinun!

309      Nyt kätellään toisiamme, kun he laulavat.

Elämän pimeässä labyrintissa kuljen,
ja surut ympärilläni levittäytyvät, ole Sinä opastajani;
Anna pimeyden muuttua päiväksi, pyyhi surun kyyneleet pois,
äläkä anna minun ikinä eksyä Sinusta pois.

310      Tuntuuko nyt paremmalta?

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.
Nyt lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

311      Tämä on tämän kampanjan loppusanomamme.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

312      Kumartakaamme päämme. Kun pyörät hurisevat laulua kotiinpäin, Luotan siihen, että… kuulisit pyörien hurinan, moottorin jyrinän.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

(Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.)

…kyyhkysen siivillä,
Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

313      Kun päänne ovat kumartuneina, annan teidät teidän… Veli Nolan.Nyt, 

65-1127B YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE OLISI JUMALAN TAHTO (Trying To Do God A Service Without It Being God’s Will), Shreveport, Louisiana, USA, 27.11.1965

FIN

65-1127B YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE OLISI JUMALAN TAHTO
(Trying To Do God A Service Without It Being God’s Will)
Shreveport, Louisiana, USA, 27.11.1965

1       Sananpalvelijaveljet, ja te ystävät siellä, sanon, että on etuoikeus olla täällä tänä aamuna. Äskeisen kaltaisen esittelyn jälkeen en tiedä kuinka voisin koskaan elämälläni täyttää sitä.

2       Mutta istuessani siellä keskustelemassa veli Noelin kanssa, enkä usko koskaan tavanneeni henkilöä, joka olisi aivan tarkalleen… Meidät kaikki on tehty erilaisissa muoteissa, mutta meidän valmistajamme on sama Jumala. Veli Jack Moore on ollut… Veli Noel oli juuri sanomassa: “Siitä asti kun olen ollut täällä hänen kanssaan…” Se on hänen vävynsä, ja kuinka hän oli oppinut rakastamaan häntä ja kunnioittamaan hänen viisauttansa. Ja siihen minä voin sanoa: “Aamen”. Monet hienot asiat… Niinä kertoina joina olemme olleet yhdessä, hän ja minä, ja veli Brown, veli Bootlayer täällä. Hienoja jumalanmiehiä, joita todella rakastan koko sydämestäni.

3       Ja nyt huomatessani, ettei meistä kukaan tule yhtään nuoremmaksi, no niin, ajatellessani aikaa ja tarkatessani muuttumistamme siitä asti, kun me noin kaksikymmentä vuotta sitten yhdessä nuorina miehinä kuljimme erämaiden halki. Mutta me tiedämme, että on Maa, jossa emme koskaan vanhene, ja me tulemme jälleen kohtaamaan siellä jonakin päivänä.

4       Eilen illalla ollessani lähdössä tabernaakkelista eräs pieni nainen makasi siellä paareilla ja sanoi minulle: “Veli Branham, vuosia sitten…” Oletan, että hän oli halvaantunut. Hän sanoi: “Sinä sanoit minulle…” Olen unohtanut, mitä tuo nainen sanatarkasti sanoi, ja toivon, etten lainaa sitä väärin, mutta hän sanoi jotakin tähän tapaan: “Sinä sanoit minulle, että tällä minulla olevalla vaivalla olisi jokin tarkoitus”, tai jotakin sellaista, ja että hän tulisi saamaan lapsen. Eikä hän voinut ymmärtää, kuinka se voisi tapahtua, kun hän oli sellaisessa tilassa.

5       Siellä seisoi eräs nuori mies, komean näköinen nuori mies, ja hän sanoi: “Minä olen tuo lapsi, jonka hän sai.”

6       Ja on niin monia asioita tapahtunut matkan varrella, ettei meillä ole edes aikaa puhua niistä täällä. Mutta me tulemme puhumaan niistä siellä toisella puolella.

7       Ja tämä Kristittyjen Liikemiesten alaosasto. Minä en kuulu mihinkään organisaatioon, ja oletan, että te kaikki tiedätte sen, mutta… Tämä on ainoa ryhmä, jossa olen mukana, ja jonka jäsenkorttia kannan. He eivät ole kirkkokunta, he ovat vain liikemiehiä. He ovat olleet suureksi avuksi minulle ja sille palvelus tehtävälle, jonka Herra, meidän Isämme, on antanut minulle. Kysymys ei ollut siitä, ettenkö pitäisi organisaatiosta, on vain kysymys palvelustehtävästä, joka on annettu minulle, ja jos en ole uskollinen tuolle kutsumukselle, silloin olisin uskoton Jumalalle.

8       Ja tuli mieleeni, juuri ennen lähtöni Tucsonista, ehkä monet teistä olivat siellä, kun minä eräänä päivänä olin Los Angelesissa puhumassa liikemiehille. Ja olin juuri puhunut organisaatioita vastaan ehkä hieman liiankin voimakkaasti. Tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä sillä tavalla. Jos tekisitte sen ollaksenne ilkeä, silloin olisin tekopyhä. Teidän ei tule tehdä sitä, ei, se vain käännyttää joitakin pois. Mutta olin puhunut puusta, jonka olin nähnyt veli Sharritin pihalla. Se kantoi noin viittä erilaista hedelmää. Ja sanoin: “En ole koskaan elämässäni nähnyt tuonkaltaista puuta.” Siinä oli greippejä, siinä oli sitruunoita, siinä oli tengeriineja, tangeloja, appelsiineja ja kaikki ne kasvoivat tuossa samassa puussa. Minä sanoin: “Tuota minä en voi käsittää. Minkä lajin puu se on?”

“Se on appelsiinipuu.”

Ja minä kysyin: “Entä tuo greippi? Miten se voi olla siinä?”

Hän sanoi: “Se on oksastettu siihen.”

Ja minä sanoin: “Ai, nyt minä käsitän.”

9       Hän sanoi: “Ne kuuluvat kaikki sitrus-perheeseen, ja mikä tahansa sitruspuu voidaan oksastaa siihen.”

10   Minä sanoin: “Nyt minä ymmärrän.” Sitten aloin huutaa hieman, tiedättehän, koska olen hermostunut ja tunneherkkä.

11   Niinpä hän kysyi: “Mikä hätänä?”

12   Ja minä sanoin: “Minä vain satuin ajattelemaan jotakin.” Ja minä sanoin: “Nyt haluan kysyä sinulta erään kysymyksen.” Minä sanoin: “Nyt seuraavana vuonna, kun kukat jälleen tulevat, siinä ei enää tule olemaan sekaisin appelsiineja, tangeloja, greippejä ja sitruunoita. Ne tulevat kaikki olemaan appelsiineja, koska se on appelsiinipuu, eikö niin?”

13   Hän sanoi: “Ei, ei. Ei, jokainen oksa tuottaa kaltaistaaan.”

14   Sanoin: “Ymmärrän.”

15   Niinpä se yhä kuulosti todella hyvältä… Tiedättehän, ettei minulla ole minkäänlaista päästötodistusta näistä yliopistoista, ja niinpä minä tarkkaan luontoa. Se on paras yliopisto, minkä koskaan olen voinut löytää, Luojan yliopisto. Niinpä minä tarkkaan sitä, ja saarnani syntyvät tavasta, jolla näen luonnon toimivan.

16    Ja minä sanoin: “Minusta tuntuu todella hyvältä.”

17   Hän sanoi: “Mikä hätänä?”

18   Minä sanoin: “Mieleeni tuli juuri jotakin.”

19   Niinpä tuona päivänä saarnasin siitä ja sanoin: “Katsokaahan, kun seurakunta ensin alkoi… Jeesus sanoi…” Olin saarnaamassa Joh.l5:sta: “Minä olen Viinipuu, ja te olette oksia. Ja jokainen oksa, joka ei tuota hedelmää, tullaan leikkaamaan pois ja polttamaan.’”

20   Ja joku hyökkäsi kimppuuni todella raskaasti sen johdosta ja sanoi: “Katsohan, minä ajattelin sinun sanoneen, että jos he ovat kerran todellisuudessa täytetty Pyhällä Hengellä ja pelastuneet, niin se ei tulisi koskaan jättämään heitä.”

21   Sanoin: “Se on oikein.”

22   Hän sanoi: “Entä miten sitten on tämän kanssa?”

23   Minä sanoin: “Nyt sinä puhut eri aiheesta. Jeesus puhuu siellä hedelmän kantamisesta eikä Viinipuusta. Hän puhuu hedelmänkantamisesta eikä Elämästä. Hän sanoi: ‘Puuta karsitaan, jotta se kasvaisi ja tuottaisi hedelmää.’”

24   Hän sanoi…

25   Ja minä sanoin: “No niin, katsohan, tämä puu, kun se alkoi, se oli kaikin tavoin aito, raamatullisia kristittyjä. Sitten tuli mukaan oksa nimeltään luterilaiset ja metodistit, baptistit, presbyteerit, sitruunoita ja mitä kaikkea.” Ja minä sanoin: “ Katsohan, se kasvaa kristillisyyden nimissä, se saa elämänsä tuosta Puusta, mutta se tuottaa kirkkokunnallista hedelmää. Näetkö? Mutta”, minä sanoin, “jos tuo appelsiinipuu koskaan työntää esiin uuden oksan itsestänsä, niin se tulee tuottamaan appelsiineja, niin kuin se teki alussa.”

26   Tuo mies siellä oli erään meidän suurimman helluntaiorganisaatiomme johtaja. En tiedä, kuinka minun tulisi sanoa se, jotta jokainen ymmärtäisi, ettei tarkoitukseni ole olla noita veljiä ja sisaria vastaan. Sellainen on väärin. Minä olen niin väärinymmärretty, enkä tiedä miksi. Näettekö? Ihmiset ajattelevat, että minä en edes usko kirkossa käymiseen. Se on miljoonien mailien päässä Totuudesta. “Meidän täytyy kokoontua yhteen, kuta enemmän me näemme tuon päivän lähestyvän.” Näettekö? Meidän täytyy tulla yhteen yksimielisinä. Me emme ehkä…

27   Jos minä asuisin jossakin kaupungissa, jossa heillä ei olisi mitään muuta kuin, no niin, jokin kirkko, en halua sanoa mitään nimeä, mutta mikä tahansa kirkko, ja jos ainoa asia, jonka he uskoisivat, olisi että Jeesus on jumalallinen, ja kaikki loput olisivat väärin, niin minä menisin tuohon kirkkoon. Jos en voi saada koko leipää, niin otan siitä viipaleen. Näettekö? Minä menisin kuuntelemaan, palvomaan Herraa ja näyttämään Hänelle, että teen oman osuuteni. Haluan Hänen tietävän, että olen elossa. Haluan jokaisen tietävän, millä puolella minä olen. Minä kokoonnun yhteen kristittyjen kanssa palvoen ja palvellen siellä Herraa.

28   Mutta se on niin vaikeata, minä… Sen oli tapana vaivata minua kovasti, kunnes totesin, että jopa meidän Herramme oli väärinymmärretty niin monissa asioissa. Hän saattoi sanoa jotakin, ja he ymmärsivät sen väärin. Luulen, että yksinkertaisesti niin täytyy olla. Mutta viisaat tulevat ymmärtämään. Näettekö? Raamattu sanoo niin. He tulevat käsittämään Sen.

29   Niinpä tänä aamuna sanoessani tämän… Ja sitten minä sanoin: “Katsohan, he elävät kristillisyyden nimen alla, mutta tuottavat väärän kaltaista hedelmää. Sillä on kirkkokunnallinen hedelmä. He asettavat jonkin asian ja he elävät siitä, he elävät samasta Elämästä.

30   Siitä yritin eilen illalla puhua: voi olla kastettu hengessä Pyhällä Hengellä, mutta silti hän ei vielä ole kristitty. Näettekö? Te elätte samasta Elämästä, mutta kantamanne hedelmä ilmaisee, mitä te olette. Se on totta. Katsokaahan, he voivat tehdä kaikenlaisia merkkejä ja rukoilla sairaiden puolesta ja avata sokeain silmät ja ajaa ulos perkeleitä ja tehdä kaikkia näitä asioita eläen tuosta samasta Elämästä, joka siellä on, mutta kuitenkin se on sitruuna. Näettekö? Se on totta. “Hedelmistänne teidät tunnetaan”, Jeesus sanoi.

31   Ja kun tulin pois puhujanlavalta, tämä suuri johtaja nousi ylös ja sanoi: “Sinä et tarkoittanut sitä. Me kaikki tiedämme olevamme oksastettuja.” Kyllä, on totta, että meidät on oksastettu, mutta ei Viinipuun oksina. Niinpä sitten sanoi… alkoi puhua minulle hieman loukkaavaan sävyyn.

32   Ja siellä oli eräs nuori mies, jonka uskoisin olleen jonkun filmitähden sukulainen. Hänen nimensä oli Danny Henry, ja hän oli baptisti. No niin, hän tuli puhujanlavalle ja pani käsivartensa ympärilleni ja sanoi: “Veli Branham, toivon, ettei tämä kuulosta rienaavalta, mutta uskon, että se voisi olla melkeinpä Ilmestyskirjan 23:s luku.”

33   Ja minä sanoin: “Kiitos.”

34   Ja hänen aikoessaan sanoa jotakin muuta tämä baptistipoika alkoi puhua kielillä. Ja hänen tehdessään niin, siellä oli eräs ranskalainen nainen täältä Louisianasta, hieman iso ja raskasrakenteinen nainen, ja hän kirjoitti muistiin sen tulkinnan.

35   No niin, ja sitten siellä oli eräs toinen ranskalainen nuori mies, ja hän kirjoitti muistiin sen, mitä sanottiin. He vertasivat muistiinpanoja, ja ne molemmat olivat yhtenevät.

36   Ja sitten eräs suuri, vaaleapäinen poika, joka seisoi siellä aivan Clifton’s Cafeterian takaosassa, käveli esiin. Hän sanoi: “Saanko nähdä nuo muistiinpanot.”

37   Minä menin katsomaan, mitä heillä oli, ja kaikkien kolmen tulkinta oli yhtenevä. Hän oli tulkkina YK:ssa, ranskankielen tulkki. Ja siinä sanottiin näin:

Koska sinä olet valinnut tämän suoran ja kapean tien, vaikeamman tien; sinä olet tehnyt sen oman valintasi perusteella.

Mutta minkä kunniakkaan päätöksen sinä oletkaan tehnyt, koska se on Minun tieni.

Näettekö? Ja hän sanoi… ja jatkoi edelleen ja sanoi:

Juuri tämä tulee tuomaan sen esille, valmistamaan ja saamaan sen aikaan, tuon suunnattoman voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

38   Katsokaahan, niin kuin ranskankielessä aina on, tuossa tulkinnassa verbi on adverbin edellä. Niinpä siinä minä en voisi sanoa… Mooses, hän teki valintansa, hänen täytyi tehdä oma valintansa. Meidän kaikkien täytyy tehdä valintamme ja tehdä parhaamme. Ja Jumala… Minä kunnioitan jokaisen miehen sanomaa, jonka Jumala on hänelle antanut. Mitä tahansa se onkin, minä kunnioitan sitä koko sydämestäni.

39   Eräs nuori veli, veli Stringer, luulisin hänen olevan Lousianasta tai Missisipistä, tuli hetki sitten ja toi meille joitakin valokuvia, joita olette nähneet meidän katselevan. Se oli Herran Enkeli. Tulkaa katsomaan Sitä. Kuinka monet ovat kuulleet tuon kertomuksen? Arvelen jokaisen teistä kuulleen sen. Teillä on se ollut nauhalla ja niin edespäin.

40   No niin, se kerrottiin minulle yhtenä aamuna kello kymmeneltä seistessäni huoneessani Indianassa. Sanottiin, että tulisin olemaan Tucsonissa, ja tulisi olemaan aikainen aamu, ja minä olisin irrottamassa takiaista housuni lahkeesta. Ja tuli seitsemän Enkeliä ja räjähdys, maa huojui ja kaikkea muuta, kivien vieriessä alas kallioista, ja nuo seitsemän Enkeliä seisoivat siellä.

41   Minä olin sanonut vaimolleni, joka istuu täällä jossakin tänä aamuna: “Laita kaikki valmiiksi, sillä ihmisellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta säilyä sellaisesta hengissä. Minä menen Tucsoniin, minun työni täällä maan päällä on lopussa. Minä menen kotiin ollakseni Herran Jeesuksen kanssa.

42   “Hyvä on”, hän sanoi, “mutta oletko varma siitä?”

43   Minä sanoin: “Kyllä. Kukaan ei voisi kestää sitä. Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä siitä.”

44   Kun saarnasin Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, soitin urhoolliselle pienelle veljellemme, Jack Moorelle, kysyäkseni häneltä tästä Ilmestyskirjan 1. luvussa olevasta Jeesuksesta, joka seisoo siellä valkoisin hiuksin.

45   Minä sanoin: “Hän oli nuori mies.” Ja juuri silloin tuli tuo ilmestys, että se oli tuo peruukki Hänen päässään, eikä Hän itse. En voinut ymmärtää, että Hänellä oli peruukki osoittamassa Korkeinta Jumaluutta. Tapana oli, että vanhojen tuomareiden Israelissa täytyi olla valkopäisiä. Ja valkoinen kuvaa puhtautta. Ja englantilaiset tuomarit tuomitessa Englannin korkeimmassa oikeudessa yhä tänäkin päivänä panevat päähänsä valkoisen peruukin, koska heidän yläpuolellaan ei maan päällä ole korkeampaa lakia. Ymmärrättekö? He ovat ylimmät tuomarit.

46   Ja muistan kuinka menin Arizonaan ja yritin parhaani, etten… pelkäsin kuollakseni. Menin Phoenixin kokoukseen. Ja muistatteko, kun saarnasin tuon saaman: Miehet, mikä aika nyt on? Muistatteko te sen? Minä sanoin nähneeni sen. Minä sanoin: “Ennen kuin se tulee tapahtumaan, niin muistakaa, NÄIN SANOO HERRA: ‘Jotakin tulee tapahtumaan.’” Teillä luultavasti on nyt nuo nauhat nauhakokoelmissanne. Ja siellä minä sanoin: “Muistakaa nyt, että näyt eivät koskaan petä. Jotakin on tapahtuva. Muistakaa se!”

47   Ja muutamia päiviä sen jälkeen tulin hermostuneeksi ja ajattelin: “Mitä tämä on? Tulenko kuolemaan? Jos niin on, niin toivon, että se tapahtuisi nopeasti, jotta se olisi ohi. Minä en halua vitkastella.”

48   Ja yhtenä aamuna Herra sanoi: “Mene ylös Sabino Kanjonin huipulle.”

49   Ja minä olin siellä ylhäällä pitäen käsiäni ylhäällä ja rukoillen. Tunsin jonkun osuvan käteeni. Se oli miekka. No niin, te ette voi edes kuvitella miltä teistä tuntuisi, jos seisoisitte siellä yksinänne, ja yhtäkkiä kädessänne olisi suunnilleen näin pitkä miekka. Vedin sen alas ja katsoin sitä. Se oli vain miekka, yksi senkaltaisista… ja minä pelkään puukkoa. Ja sen metalli oli aivan kuin näissä miekoissa, joita käytetään miekkailussa. Se oli todella terävä ja kapea. Sen ympärillä oli suojus, kuten kaksintaistelijoilla oli estämässä toistensa käsien haavoittumista, ja siinä oli tässä helmi kädensijassa. Se sopi käteeni tarkalleen. Hieroin kasvojani ja katsoin uudestaan.

Juuri tuossa samassa paikassa, muutama päivä sitten, minä näin pienen valkoisen kyyhkysen tulevan alas. Minä tulen kertomaan teille siitä myöhemmin.

50   Ja minä olin pitämässä sitä kädessäni ja ajattelin: “Tämäpä outoa. Herra, olenko minä nyt menettämässä järkeni? Täällä ei ole ketään. Olen mailien päässä ihmisistä, ja tässä on miekka. Minulla oli käteni ylhäällä, ja mistä se tuli?” Ja minä ajattelin: “Onpa outoa. Katsohan nyt tätä, se on miekka, ymmärrättekö, löin sitä, ja se oli miekka.” Ja minä sanoin: “Täällä ei ole ketään muuta, ja minä olen täällä aivan vuoren huipulla näiden kallioiden päällä.” Ja sieltä ei voinut edes nähdä Tucsonia, se oli niin kaukana alhaalla.

51   Minä ajattelin: “No niin, tämäpä on outo asia. Tässä lähistöllä täytyy olla joku, joka voi luoda, valmistaa miekan ja panna sen minun käteeni.” Ja minä sanoin: “Se voi olla vain sama Jumala, joka loi tuon oinaan Abrahamille, ja joka voi luoda nuo oravat”, joista te olette kuulleet. Ja minä sanoin: “Tämä on materiaa, siinä on kolmea erilaatuista materiaalia, ja minä pidän sitä kädessäni aivan yhtä todellisesti kuin voisin pitää mitä muuta tahansa kädessäni.”

52   Ja kuulin Äänen sanovan: “Se on Kuninkaan Miekka!”

53   Ja minä ajattelin: “No niin, mistähän se tuli. Se tuli suoraan täältä näiden kallioiden välissä jostakin.” Ja minä pidin kättäni ylhäällä tällä tavalla ja sanoin: “Kuninkaan Miekka.” Ja katsoin ympärilleni, ja miekka oli kadonnut. Ja minä sanoin: “Kuninkaan Miekka.” He lyövät ritariksi miekalla, uskoisin, että he tekevät niin armeijassa, he lyövät ritariksi sen kanssa. Sitten sanoi: “Hyvä on, ehkä se on sitä varten. Se merkitsee, että minun ehkä tulee laske käteni sananpalvelijoiden ylle, tai jotakin senkaltaista, ja asettaa heidät palvelijoiksi.”

54   Ääni puhui jälleen, sanoen: “Kuninkaan Miekka!” Ei jonkun kuninkaan, vaan Kuninkaan Miekka! Ymmärrättekö?

55   Minä ajattelin: “Minä olen joko poissa tolaltani, minun järkeni on seonnut, tai sitten jotakin on tapahtumassa, ja jonkun täytyy olla täällä minun lähelläni.”

56   Ja veljet, nämä asiat ovat totta. Minä en tiedä kuinka sanoisin sen teille, te olette aina nähneet sen tapahtuvan tällä tavalla. Näettekö? Enkä minä voinut ymmärtää sitä. Mitä oudoin tunne.

57   Juuri silloin minä ajattelin: “No niin, kuka se sitten onkin, joka on puhunut minulle koko elämäni ajan siitä asti kuin olin vain pieni poikanen, seisoo juuri nyt täällä, enkä minä voi nähdä Häntä.” Minä sanoin: “Kuninkaan Miekka?” Se olisi… Jumala on Kuningas. “Ja mikä miekka tämä oikein on?”

58   “Sana. Se on annettu sinun käteesi.” Sanottiin: “Älä pelkää kuolemaa, on kysymyksessä sinun palvelustehtäväsi.”

59   Voi pojat! Menin alas vuorta itkien, kirkuen koko voimallani, hyppien kivenlohkareiden ylitse. Menin alas kertomaan vaimolleni ja sanoin: “Minä en tulekaan kuolemaan, katsohan, kysymyksessä on minun palvelutehtäväni.” Olin sanonut hänelle, että noutaisi Billy Paulin tänne ja myös lapset. Ja sanoin heille: “No niin, minulla ei ole yhtään mitään, mutta seurakunta tulee huolehtimaan teistä kaikista, niin että ette näe nälkää, ja minä tulen kohtaamaan teidät rajan toisella puolella.” Ja nyt sanoin vaimolleni: “Ei, minä en tulekaan kuolemaan, se on jotakin, joka koskee minun palvelutehtävääni.”

60   Muutamia päiviä sen jälkeen olin tulossa kokouksesta. Ja minulle oli tullut kolmesivuinen sähkösanoma täältä Houstonista, Texasista. Ja tuo sama mies, joka oli arvostellut minua niin kovasti tuona yönä, jolloin tuo valokuva Herran Enkelistä otettiin siellä Houstonissa, hän lähetti sähkösanoman. Siinä sanottiin: “Minä tiedän, veli Branham, että sinulla on kiire. Minun poikani, Ted Kippermannin sisarenpoika, istuu kuolemaantuomittuna kuollakseen sähkötuolissa.” Vaimoni sanoi: “Entä jos se olisi Billy Paul?” Hän jatkoi: “Hänen ja erään pienen tytön täytyy kuolla.” Ja te kaikki olette tietenkin lukeneet siitä lehdistä. Ja hän sanoi: “Meidän ainoa toivomme on, että sinä tulet pitämään kokousta ja kokoat ihmiset yhteen.”

61   Ja Raymond Hoekstra oli jo kirjoittanut minulle useita kertoja, mutta tiedättehän, minä olin suunnitellut tuon kokouksessa jälkeen mennä metsästysmatkalle herra MacAnallyn ja eräiden muiden kanssa. Ja minä ajattelin: “Jos minä jätän nuo lapset kuolemaan enkä tee jotakin asian edestä, niin minä en enää koskaan kykene menemään uudestaan metsästysmatkalle.”

62   Niinpä minä sanoin: “Hyvä on, minä tulen.” Tulin Houstoniin, pidin kokouksen, ja koska… He eivät tappaneet heitä, he vain antoivat heille elinkautisen. Ja sen he halusivat tehdä heille, antaa vain elinkautisen. Ja luulisin sen olevan noin kaksikymmentä yksi vuotta Texasissa.

63   Niinpä sitten, mentyäni takaisin, menin ylös vuorille veli Fred Sothmannin kanssa. Hän on täällä jossakin. Veli Fred, missä sinä olet? Juuri tässä. Veli Fred Sothmann, veli Gene Norman, eräänä päivänä, eräänä toisena päivänä istuessamme siellä, kun Herran Enkeli tuli suoraan alas leiriin, jossa me olimme istumassa, ja alkoi kertoa heidän lapsistansa ja niistä asioista, joita he tekivät.

64   Minä lähdin sieltä ja menin kukkulan toiselle puolelle. Olin jo saanut oman javelina-sikani, ja tarkoitukseni oli ajaa yksi niistä veli Fredin suunnalle. Niinpä löysin paikan, jossa ne olivat ruokailleet toisella puolella mäkeä ja minä sanoin: “Sanonpa sinulle, mitä tulen tekemään, veli Fred. Mene sinä siihen paikkaan aamulla.” Niinpä me menimme sinne päivän noustessa, kiipesimme ylös tuon vuoren ylitse. Sanoin: “Mene sinne auringon noustessa, ja minä tulen menemään toiselta puolelta. Enkä aio ampua sitä, vaan jos ne juoksevat tähän suuntaan, niin minä tulen ampumaan niiden eteen ja kääntämään ne takaisin. Ja valitse sitten niistä suurin itsellesi.”

65   “Hyvä on”, hän sanoi.

66   Niinpä veli Fred meni sinne toiselle puolelle. Ja veli Gene Norman, en usko veli Genen tulleen tänne, vai tuliko hän, hän oli toisella puolella. Monet teistä tuntevat Gene Normannin, monien hyvä ystävä ja hieno veli. Niin meni hieman alemmaksi rinteeseen. Kuitenkaan nuo siat eivät olleet siellä tuona aamuna. Ja minä saatoin nähdä veli Fredin. Heilutin hänelle kättä. Hän oli noin mailin päässä minusta. No niin, minä ajattelin: “Minnehän ne ovat voineet mennä?” Menin alas erääseen suureen rotkoon, tulin sen pohjalle ja ajattelin: “Katsonpa voinko löytää niiden olinpaikan.” Aloin nousta takaisin ylös. Se oli vain hieman päivännousun jälkeen, aurinko alkoi juuri nousta.

67   Kiersin erään valtavan suuren kuilun ympäri, oi, se oli useita satoja metrejä leveä, vain valtavia kallionlohkareita siellä tuossa suuressa kanjonissa. Nuo suuret seinämät. Ja aurinko oli nousemassa, ja luulen, että kello oli noin seitsemän. Ja minä istahdin maahan ja olin katselemassa ympärilleni. Satuin katsomaan alas housuni lahjetta, ja siellä oli tuo takiainen. Minä sanoin: “Tämäpä näyttää oudolta. Tuo Herran Enkelihän kertoi minulle, että tulisin olemaan noin neljäkymmentä mailia koilliseen Tucsonista ja olisin irrottamassa takiaista housuni lahkeesta.” Muistatteko sen? Muistatteko? Kyllä. Näettekö? Ja minä sanoin: “Tämäpä outoa.” Ja pidin sitä kädessäni.

68   Ja katsoessani ylös näin kuinka noin kaksikymmentä sikaa noin viidensadan metrin päässä oli tulossa syömään, ja minä laskeuduin maahan ja ajattelin: “Nyt jos vain voin päästä veli Fredin luo ja tuoda hänet tuohon paikkaan siellä, niin hän tulee saamaan sikansa juuri sieltä. Mutta tiedän hänen olevan noin kahden tai kolmen kilometrin päässä minusta nyt. Niinpä jos vain voin ylittää tämän pienen harjanteen niiden näkemättä minua sen katajapensaan vieressä siellä.”Sanoin: “Jos pääsen ympäri tälle puolelle, niin siellä on peurapolku, joka tulee alas tätä sivua, ja minä voin juosta sinne ylös ja päästä pois tieltä. Ripustan pienen palan paperia tänne tietääkseni mitä haaraa mennä kanjoniin ja noudan veli Fredin sinne juuri sopivaan aikaan.”

69   Heitin tämän pienen takiaisen maahan ja olin kokonaan unohtanut sen. Ja aloin ylittää mäkeä todella varoen ja katsoessani taakseni, ne eivät olleet nähneet minua. Juoksin alaspäin ja löysin tämän peurapolun. Minulla oli suuri musta hattu päässäni. Aloin juosta ylös tätä kanjonia todella nopeasti, ja se tapahtui.

70   Koko maa kaikkialla vapisi. Kivenlohkareita, tämän kokoisia, vieri alas, ja pölyä lentäen tällä tavalla. Ja minä katsoin, ja edessäni seisoi seitsemän Enkeliä juuri tarkalleen samalla tavalla niin kuin oli näytetty. Tunsin kuin olisin seissyt korkealla irti maasta. Ensin ajattelin jonkun ampuneen minua, tiedättehän, koska minulla oli musta hattu päässäni. Näytin aivan javelina-sialta, tiedättehän, ne ovat melkein mustia. Ajattelin jonkun ampuneen minua hyvin läheltä. Ja silloin minä ymärsin, mitä se oli. No niin, niin pian kuin… Sain tehtäväni ja Kirjoituksen: “Seitsemän Sinettiä, jotka ovat seitsemän salaisuutta.” Näettekö?

71   Joku sanoi minulle: “No niin, koska sinä näet näkyjä, veli Branham, niin jonakin päivänä Herra mahdollisesti tulee paljastamaan sinulle, mitä nämä asiat ovat. Me voimme kaikki päästä lähemmäksi Jumalaa ja meillä voi olla enemmän voimaa kuin, mitä me saamme kielillä puhumisessa.”

72   Minä sanoin: “Se ei voi olla sillä tavoin.”

73   Koska, katsokaahan, minä uskon, että Sana on Totuus. Ja Raamattu sanoo: “Kuka tahansa lisää yhden sanan tai ottaa yhden sanan pois Siitä.” Sen täytyy olla Sanassa. Näettekö? Se on nuo salaisuudet, joita ihmiset eivät ole huomioineet. No niin, juuri sieltä tuli Sanomani Käärmeen Siemenestä ja todellinen Usko uskovaisen varmuudesta.

74   Minä en halua puhua mitään sitä vastaan, millainen presbyteeriveljieni ja joidenkin teidän baptistiveljieni varmuus on. Minä en sano tätä ollakseni erilainen, mutta te ette ole ymmärtäneet sitä aivan oikein. Näettekö? Niin se on. Katsokaahan, mutta minä myöskin käsitin sen väärin. Mutta kun Herran Enkeli Taivaasta seisoo ja kertoo sen teille, ja se on tässä suoraan Kirjoituksessa, niin silloin Se on totta. Näettekö? Niin se on. Katsokaahan, Hän puhuu aina tarkalleen Kirjoituksen mukaisesti.

75   Tarkkasin sitä siellä, kunnes tuo kehä nousi ylös alkaen laajeta ylöspäin, ja ne muuttuivat jonkinlaiseksi mystilliseksi valoksi, kuin sumuksi. Aivan tarkalleen sillä tavalla… Kuinka monet ovat nähneet valokuvan, joka otettiin siitä Houstonissa? Muistatteko sen? Näettekö? No niin, juuri sillä tavalla tämä oli. Se muuttui tuoksi samaksi nousten korkeammalle ja korkeammalle.

76   Minä juoksin ja juoksin ja yritin löytää veli Frediä ja heitä. Jonkin ajan kuluttua, noin puoli tuntia myöhemmin, saatoin nähdä hänet kaukana alhaalla heiluttamassa käsiään. Ja veli Gene oli tulossa heiluttaen käsiään. He tiesivät, että jotakin oli tapahtunut. Ja sitten tulin heidän luoksensa. Tämä on veli Fred, joka istuu juuri siellä.

77    Sen mennessä ylös minä en tiennyt, että havaintoasemat aina Meksikoon asti ottivat valokuvia siitä. Life-lehdessä oli kuva siitä, kun Se meni ylös. Ja monet teistä… Tässä on Life-lehti, valokuvineen Siitä. He sanovat, että se on salaperäinen asia, eivätkä he tiedä, mistä se tuli. Se on liian korkea. Se on liian korkealla kaiken yläpuolella… Se on liian korkealla ollakseen sumua, koska se on 48 kilometriä korkea ja 43 kilometriä leveä, eikä siinä korkeudessa ole mitään kosteutta eikä mitään, tiedättehän.

78   He ajattelivat lentokonetta. Niinpä he tarkistivat kaikista paikoista, eikä siellä ollut mitään lentokoneita tuona päivänä. Katsokaahan, heidän täytyi tehdä niin, koska se oli ravistellut ikkunoita ja kaikkea. He sanoivat: “Siellä ei ole mitään lentokoneita.” Tässä se on kuvalehdessä kertoen teille saman asian. Ja se jatkui edelleen ja edelleen.

79   Tässä on Science-lehti, jossa he eivät voi ymmärtää sitä, he eivät tiedä, mikä Se on.

80   Eräs ystäväni meni yhtenä päivänä Tucsonin yliopistoon puhumaan siitä heidän kanssaan. He sanoivat: “Me emme voi ymmärtää, mikä…”

81   Minä sanoin: “Älä sano yhtään mitään, siitä ei ole mitään hyötyä. ‘Älkää heittäkö helmiänne sikojen eteen.’” Näettekö? Se on Seurakunnalle, Valituille, uloskutsutuille. Ymmärrättekö?

82   Ja sitten kaikki tulivat sanoen: “Veli Branham, minä näen sinun kuvasi tässä. Minä näen tämän…” Tehän tiedätte miten sen kanssa on. Mutta tuo pitkä laajeneminen niin kuin tällä veljellä on täällä, missä se… Suokaa anteeksi [Veli Branham noutaa valokuvan.] Tällä tavalla se alkoi nousta ylös laajeten noustessaan. Itse asiassa tämä oli oikea puoli. Ja te kaikki muistatte minun sanoneen: “Tuo huomiota herättävä Enkeli, joka puhui minulle, oli oikealla puolella”, jopa ennen kuin se tapahtui. Muistatteko te? Siipensä taaksepäin tällä tavalla. Nämä ovat tarkalleen tuon Enkelin siivet, kun se meni ylös. Niinpä he alkoivat ottaa valokuvia, koska se oli niin salaperäinen. Ja viimeinen valokuva, kun Se muodostui taivaalle, se on tässä Look-lehdessä. Te näette, kuinka se nousi ylös juuri, kun he alkoivat nähdä sen, näettehän. Ja siitä tulee tuo varsinainen ja viimeinen valokuva, kun se oli muodostunut.

83   He eivät tiedä, mistä se tuli tai minne se meni. He eivät vieläkään tiedä sitä. Tiede on täysin ymmällä siitä, he eivät tiedä, mitä tapahtui. Mutta me tiedämme: “On oleva merkkejä ylhäällä taivaalla.” Me tiedämme sen. Näettekö? Ja Hän lupasi nämä asiat. Ja ainoa asia, miksi nämä kuvat sallittiin otettavaksi…

84   Mutta minä tiedän, että me olemme kaikki tuttuja täällä tänä aamuna. Jos minä annan veljille ja sisarille sellaisen kuvan, että tiedän-sen-kaiken, niin olkaa hyvä ja antakaa minulle anteeksi. Tarkoitukseni ei ole olla sitä. Olen täällä tänä aamuna puhumassa miesten edessä, jotka ovat oppineita, miesten, jotka ovat älykkäitä. Minä olen lukutaidoton, en osaa edes lausua Raamatun kirjoituksia oikein. Minulla on luku luettavaksi tänä aamuna ja tarkoitukseni oli pyytää yhtä veljistä lukemaan se puolestani, koska en kykene edes lausumaan noita nimiä siinä. 1. Aikakirja 13, haluaisitko etsiä sen valmiiksi, veli Jack aihettani varten. Minä en osaa edes lausua noita nimiä. Minä annan hänen tehdä sen, koska hän osaa lausua ne.

85   Ja minä tiedän puhuvani älykkäille miehille. Mutta veljet, näitä asioita ei ole tapahtunut siksi, että te voisitte katsoa minun lukutaidottomuuttani, vaan uskoaksenne, että kerron teille Totuuden. Jumala on kertomassa teille Totuuden. Se on Totuus. Näettekö?

86   Ja nyt kun puhun kirkkokunnista, niin en tarkoita, että te ette menisi omaan seurakuntaanne. Menkää seurakuntaanne, teidän oletetaan tekevän niin. Mutta älkää liittykö heidän organisaatioihinsa, koska voin sanoa teille ja todistaa oikeaksi Kirjoituksella, että se on pedon merkki. Ja te vain muistakaa se, se on tuo merkki.

87   Minä saarnaan… En saarnaisi sitä veli Jackin seurakunnassa, vaikka hän käskeekin minua ja sanoo: “Jatka vain ja tee se”, mutta minä tulen menemään Tabernaakkeliin, sillä se on noin neljän tunnin mittainen. Ja aiheeni on: Eläin alussa ja eläin lopussa, käärmeen polun kautta. Näettekö? Siihen tarvitaan noin neljä tuntia. Minulla on kaikki raamatunpaikat valmiina. Eläin alusta alkaen, hän oli eläin [peto] Eedenin Puutarhassa, hän on eläin, ja osoitamme, että hän oli uskonnollinen henkilö (aloittaen kirkkokunnan) ja on tullut tuon polun kautta, ja todistamme teille Kirjoitusten kautta, että niin on. Minä en tiennyt sitä, ennen kuin Pyhä Henki äskettäin näytti sen minulle siellä ylhäällä.

88   Nyt tässä, tarkkasin tätä yhtenä päivänä, ja seistessäni jokin sanoi minulle… katsoin sitä, ja ajattelin… Veli Hickerson, yksi diakoneista Jeffersonvillen seurakunnassa… Jos en usko seurakunnassa käymiseen, niin miksi minulla sitten on seurakuntia? Meillä oli juuri eräänä iltana ne kaikki puhelinyhteydessä kanssamme ympäri maata. Jokaisella kahdensadan neliömailin alueella oli yksi minun seurakunnistani.

89    No niin tämä valokuva, seisoin katselemassa sitä, ja jokin… Seisoin omassa huoneessani. Jokin sanoi: “Käännä sitä oikealle.” Pysähdyin kuuntelemaan.

90   Tiedän sen kuulostavan siltä, kuin joku olisi vähän mielenvikainen, mutta katsokaahan, kuten sanoin eräänä iltana, kaikki nämä suuret asiat ovat niin koulutettua… No niin, minä en ole koulunkäyntiä vastaan. Muistakaa, meillä täytyy olla… Lähettäkää lapsenne kouluun saamaan koulutusta ja niin edespäin, mutta sanon teille juuri nyt, että siitä ei tule olemaan heille mitään hyötyä tulevassa maailmassa, koska siellä tulee olemaan toinen sivilisaatio. Se tulee olemaan niin paljon tämän kaiken yläpuolella. Tuossa sivilisaatiossa ei tule olemaan minkäänlaisia kouluja. Siinä ei tule olemaan lainkaan kuolemaa eikä syntiä. Tässä maailmassa on kaikkea sitä. Ei ole väliä sillä, kuinka sivistyneiksi me tulemme, kuolema lisääntyy koko ajan. Näettekö? Se tulee olemaan ilman kuolemaa. Mutta nyt meillä täytyy olla koulu, meidän täytyy käyttää vaatteita, meidän…

91   Tarkoitukseni oli tänä aamuna puhua Saatanan Eedenistä, (useimmilla teistä on siitä nauha), Saatanan Eeden. Hän on valmistanut toisen Eedenin puutarhan, ja häneltä on kulunut sen valmistamiseen kuusituhatta vuotta, aivan kuten Jumalakin teki omaansa alussa. Jumala valmisti Eedeninsä, ja Saatana turmeli sen. Nyt Saatana on valmistanut oman Eedeninsä, ja Jumala tulee hävittämään sen ja pystyttämään omansa.

Jokin sanoi minulle: Käännä sitä oikealle.”

Minä ajattelin: “Uskon, että katselen sitä oikein.”

Sanottiin: “Käännä sitä oikealle.” Näettekö?

92   Minä ajattelin: “Ehkä tuo Ääni tarkoittaa, että sitä tuli kääntää oikealle päin.” Ja kun tein sen, te näette, mikä se on: Hofmannin maalaus Kristuksen pää, kolmekymmentäkolmevuotiaana. Katsokaapa tätä tässä, näettekö Hänen tumman partansa, Hänen kasvonsa, Hänen silmänsä, Hänen nenänsä ja kaiken muun? Te näette osan Hänen hiuksistansa tässä ylhäällä. Ja Hänellä on päässään tuo valkoinen enkeli-peruukki osoittaakseen, että Hänen Jumalansa Sanoma on Totuus. Hän on maailmankaikkeuden Ylin Tuomari, Taivaan ja maan Ylin Tuomari. Hän on Jumala, ja ei vähempää kuin Jumala. Hän on Jumala ilmaistuna inhimillisessä muodossa, jota kutsuttiin Jumalan Pojaksi, jonka Poika oli Mies. Ja eikö juuri se teekin Sanomaamme tarkalleen oikeaksi, Kirjoituksen tunnistamaksi, palveluksen tunnistamaksi, Hänen Läsnäolonsa tunnistamaksi, samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen vuoksi nuo Seitsemän Sinettiä ovat Totuus, veljet. Te saatatte olla eri mieltä niistä, mutta istukaapa kerran tutkimaan niitä avoimella sydämellä, ja antakaa Pyhän Hengen johtaa teidät pois…

93   Veli Jack tässä… Soitin hänelle ennen kuin saarnasin tästä ja kysyin häneltä tästä valkoisesta peruukista.

94   Hän sanoi: “No niin, veli Branham, minä olisin sitä mieltä, että se oli Hänen ylösnousemuksensa jälkeinen kirkastettu ruumis. Puhuin siitä veli Jackille. Enkä tiedä ketään maailmassa, jonka opetuksiin ja teologiaan luottaisin enemmän kuin veli Jack Mooren ja veli Vaylen, tuonkaltaisten miesten, todellisten teologien, jotka ovat lukeneet kaikenlaisia kirjoja ja tutkineet kaikkia asioita eri kulmilta. Mutta, katsokaahan, kaikesta siitä huolimatta, ja vaikka hän onkin hyvä ystäväni, minä en voinut hyväksyä sitä, siinä oli jotakin, jota en yksinkertaisesti voinut ottaa vastaan.

95   Ja sitten kun tämä kuva tuli, silloin ymmärsin, mitä se on. Tässä on Hänen tumma partansa. Uskoisin teidän näkevän Sen. Näettekö? Hänen tumma partansa ja tummat hiuksensa, Hänen silmänsä, nenänsä, kaikki aivan tarkalleen, ja jopa osa Hänen hiuksistansa näkyy tällä puolella. Hän on Jumala. Näettekö? Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja tämä on Life-lehti, toukokuun 17. päivän numero, 1963. Se julkaistiin silloin, jos joku haluaa saada tämän lehden. Se on sama numero, jonka takakannessa on Rockefellerin ja hänen vaimonsa kuva. Ja tämä on uusi Science-lehti, joka sanoo: “Se on yhä mysteeri.”

96   Miksi olen puhunut nämä asiat? Jotta se voisi avata silmiänne asioille, joista me yritämme puhua, ja miten Jumala on osoittanut sekä taivaissa että maassa näiden erottamisten ja näkyjen olevan oikein. Meillä on paljon jäljittelyä, meillä on sitä aina. Mutta muistakaa, ennen kuin voi olla väärää dollaria, täytyy ensin olla olemassa aito dollari. Ensin täytyy olla olemassa aito dollari, josta he sen valmistavat. Aivan kuten meillä oli aito Mooses ja aito Aaron, ja sitten heidän jälkeensä meillä oli Jambres ja Jannes. Huomaatteko, kuinka se kaikki tapahtuu? He näkevät sen ja sitten he yrittävät jäljitellä sitä, vaikka todellisuudessa on olemassa vain yksi alkuperäinen. Se on totta. En sano sitä vahingoittaakseni tai halventaakseni tai asettaakseni jotakin väärälle paikalle, mutta sanon sen vain Totuutena.

97   Olen tulossa vanhaksi mieheksi ja tiedän, ettei minulla ei ole aikaa enää kovin paljoa. Jos Jeesus viipyy, minä ehkä voin viipyä pienen hetken, mutta tiedän, että jonakin päivänä tämän sydämen täytyy lyödä viimeisen kerran, ja minä menen sisälle suureen pimeään kammioon, jota kutsutaan kuolemaksi. Mutta kun sen aika tulee, minä en halua katsoa taaksepäin yrittääkseni katua jotakin. Haluan, että tuon hetken tullessa olen puhdas Jumalan armosta. Mennessäni sisälle haluan kietoa itseni Hänen vanhurskautensa viittaan mielessäni vain tämä yksi asia: minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Ja kun Hän kutsuu minua, minä olen tuleva ulos kuolleiden joukosta ja elävä Hänen kanssaan iankaikkisesti. Ja minun tarkoitukseni nyt on täällä yrittää saada jokainen mies… en muuttaakseni teidän teologiaanne tai jotakin muuta, vaan lisätäkseni teidän uskoanne Jumalan lupaukseen tälle päivälle.

Rukoilkaamme nyt:

98   Rakas Jumala, me olemme kiitollisia ihmisiä tänä aamuna, mutta kuitenkin, Herra, me elämme pimeässä maailmassa. Kukaan meistä tänä aamuna, Isä, ei ole sellainen, joka ei tuntisi haluavansa vaeltaa läheisemmin Sinun kanssasi. Me haluamme elämässämme Sinun kosketuksesi, joka voi pehmittää meidät ja tehdä meidät taipuisiksi, niin että Sinä voit milloin tahansa muuttaa meidät ja muuttaa meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Se on tarkoituksemme täällä, Isä, se on ainoa tavoite, joka minulla on: elää Sinun edessäsi, saada Sinun Sanasi ja puhua Se miehille ja naisille, en ollakseni erilainen henkilö, vaan Hänen kunniakseen, joka on antanut minulle Elämän. Suo se, Herra.

99   Alkoon täällä olko yhtään henkilöä tänään… Tai jos me… Me olemme jälleen puhelinyhteydessä ympäri maan. Älköön äänemme ulottuvilla olko yhtään henkilöä, jonka koskaan täytyisi mennä sisälle tuohon suureen kammioon tuntematta Sinua ylösnousemuksesi voimassa. Jos jossakin ympäri maan on syntisiä, tai tässä rakennuksessa, tässä suuressa juhlasalissa, istumassa täällä tänä aamuna. Jos on sellaisia, jotka eivät tunne Sinua, niin voikoon heidän omatuntonsa tulla ravistetuksi hereille, niin että he käsittävät, että he eivät tiedä millä minuutilla heidät ehkä kutsutaan vastaamaan elämästään, Korkeudessa. Ja jos meidän nimemme yhä ovat tuossa seurantakirjassa, niin tulemme olemaan tuomittuja, mutta jos se on Karitsan Elämänkirjassa, todellisessa Elämässä, silloin me olemme pelastettuja.

100   Ja voikoon, Herra, kun tuo Elämä kulkee lehdestä tähkään, kuoreen ja sitten jyvään niiden kulkiessaan ohitse tänä aamuna, jos siellä varressa vielä on jotain Elämää, joka on tuleva jyvään, niin tuo se ulos tänään, Herra, voikoon se seurata jyvän liikettä, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

101   Olen pahoillani ottaessani niin paljon aikaa. Unohdin jopa, että he ovat puhelinyhteyksissä siellä ulkopuolella.

102   Aloittakaamme nyt lukemisemme. Veli Jack, onko sinulla Raamattusi käsillä? Sillä aikaa kun etsin oman Kirjoituksen kohtani, minä pyydän veli Jackiä lukemaan tämän Kirjoituksen, koska minä en osaa lausua näitä nimiä. Hyvä on. [Veli Jack Moore lukee l. Aikakirjan 13. luvun.]:

Ja Daavid neuvotteli tuhansien ja satojen päämiesten kanssa ja jokaisen johtajan kanssa.

Ja Daavid sanoi koko Israelin seurakunnalle: Jos se näyttää hyvälle teistä, ja se olisi HERRASTA meidän Jumalastamme, lähettäkäämme sana veljillemme kaikkialla, jotka ovat jäljellä koko Israelin maassa ja heidän kanssaan myöskin papeille ja leeviläisille, jotka ovat heidän kaupungeissansa ja esikaupungeissansa, että he kokoontuisivat meidän luoksemme.

Ja tuokaamme jälleen meidän Jumalamme Arkki luoksemme, sillä me emme kysyneet neuvoa Saulin päivinä.

Ja koko seurakunta sanoi, että he tulisivat tekemään niin, sillä asia oli oikein koko kansan silmissä.

Niin Daavid kokosi koko Israelin yhteen Egyptin Siihorista aina Hemathin asti tuomaan Jumalan arkin Kirjat-Jearimista.

Ja Daavid ja koko Israel menivät ylös Baalhiin, se on Kirjat-Jearimiin, joka kuului Juudalle, tuodakseen sieltä Jumalan Arkin, HERRAN, joka asuu kerubien välissä, jonka nimi on siinä.

Ja he kuljettivat Jumalan arkin uusissa vaunuissa Abinadabin talosta, ja Ussa ja Ahjo ajoivat vaunuja

Ja Daavid ja koko Israel karkeloivat Jumalan edessä kaikin voimin laulaen ja soittaen harppuja ja psalmeja ja vaskirumpuja ja kymbaaleja ja torvia.

Ja kun he tulivat Kiidonin puimatantereelle, Ussa ojensi kätensä pitääkseen kiinni arkista, sillä härkä kompastui.

Ja HERRAN viha syttyi Ussaa vastaan ja hän löi hänet, koska hän ojensi kätensä arkkiin, ja siellä hän kuoli Herran edessä.

Ja Daavid pahastui, koska HERRA oli murtanut Ussan, jonka vuoksi tuon paikan nimenä on Perez-Ussa, aina tähän päivään asti.

Ja Daavid pelkäsi Jumalaa tuona päivänä ja sanoi: Kuinka minä voisin tuoda Jumalan Arkin kotiin luokseni?

 Niinpä Daavid ei tuonut Arkkia kotiin luoksensa Daavidin kaupunkiin, vaan kuljetti sen syrjään gatilaisen Obed-Edomin taloon.

Ja Jumalan Arkki viipyi Obed-Edomin perheen kanssa talossa kolme kuukautta. Ja HERRA siunasi Obed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli.

103   Kiitos, veli Moore, että luit Kirjoituksen puolestani. No niin, olen pahoillani, etten voinut lukea sitä itse, mutta minä en osannut tehdä sitä.

104   Nyt haluan teidän menevän kanssani Markuksen seitsämänteen lukuun, ja me tulemme lukemaan sen seitsemän ensimmäistä jaetta.

Sitten hänen luokseen tulivat yhdessä fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka tulivat Jerusalemista.

Ja kun he näkivät joidenkin hänen opetuslapsiensa syövän leipää tahraantunein, se on pesemättömin käsin, he moitittivat sitä.

Sillä fariseukset, ja kaikki juutalaiset, eivät syö elleivät he pese käsiänsä usein noudattaen vanhinten perinnäissääntöä.

Ja kun he tulevat markkinapaikalta, he eivät syö, ennen kuin ovat peseytyneet. Ja on monia muita asioita, joita he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten kuppien ja patojen, kuparisten astioiden ja pöytien pesemisen.

Sitten fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: Miksi eivät sinun opetuslapsesi vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää pesemättömin käsin?

Hän vastasi ja sanoi heille: Hyvin on Jesaja profetoinut teistä tekopyhistä, niin kuin on kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.

Mutta turhaan he palvovat minua opettaen oppeina ihmisten käskyjä.

Rukoilkaamme.

105   Rakas Jumala, kunnioita Sanaasi nyt, ja voikoon Se saada aikaan sen, mitä varten Se on tarkoitettu. Käytä meitä instrumentteina puhumaan Se ja korviamme kuulemaan Se Sinulta ja meidän sydämiämme vastaanottamaan Se. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä, Jumalan kunniaksi. Aamen.

106   Nyt minun aiheenani muutamiksi hetkiksi on tämä…

107   Meillä on puhelinyhteydet auki ympäri kansakuntaa tänä aamuna. Ja ymmärrän, että hyvä ystäväni Roy Borders on myöskin kuuntelemassa jossakin hyvin rasittuneena eilisen illan takia. Unohdin, että meillä oli tämä puhelinyhteys eilen illalla, Roy, missä sitten oletkin, jos olet San Josessa olevassa seurakunnassa, tai sitten alhaalla veli McHughesin seurakunnassa, tai missä oletkin, älä pelkää veljeni, kaikki tulee olemaan hyvin. Istu vain hiljaa… Hän tulee kertomaan siitä minulle, Roy, älä huolehdi, poikani, pidä usko Jumalaan.

108   Minun aiheenani tänä aamuna on: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se olisi Jumalan tahto. No niin, se on outo aihe, ja luotan siihen, että Herra tulee nyt paljastamaan tämän meille. Muistakaa: “Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se olisi Jumalan tahto.” No niin, se näyttää hyvin oudolta. Mutta ehkä Jumala voi tässä auttaa meitä.

109   Toinen asia, jonka haluan sanoa tänä aamuna on, että olemme iloisia, kun keskuudessamme on tänä aamuna eräs hyvin kallis ystäväni, eräs nuori mies. Monet teistä ihmisistä puhelinyhteyksien takana tiedätte, kuka hän on. Tänään on hänen yhdeksäskymmeneskolmas syntymäpäivänsä. Veli Bill Dauch istuu täällä edessäni. Hän on yhdeksänkymmenenkolmen.

110   Useita vuosia sitten lääkäri sanoi: “Hän ei voi elää.” Huomasin hänet juuri istumassa täällä. Hän oli happiteltassa, ja hänen miellyttävä vaimonsa soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, jos odotat näkeväsi vanhan ystäväsi Billin elossa, niin sinun on parasta tulla heti.”

111   Ja minä… Yksi autoni renkaista oli repeytynyt sivusta. Kulutin renkaani puhki autostani yrittäessäni päästä hänen luokseen. Ja olin juuri tulossa ulos miestenhuoneesta huoltoasemalla, jonne olin pysähtynyt Ohiossa matkallani hänen luokseen, ja kävellessäni sieltä ulos minä näin näyn. Ja siinä seisoi veli Dauch seurakunnassa käsi ojennettuna. Sitten se muuttui, ja minä näin sinun tulevan alas katua ja puristavan kättäni. Sanottiin: “Mene ja kerro hänelle: ‘NÄIN SANOO HERRA.’”

112   Hän oli silloin noin yhdeksänkymmentävuotias. Hänellä oli sydänkohtaus ja veritulppa sydämessä, ja täydellinen sydämen vajaatoiminto. Hyvin terävä lääkäri. Tuo mies ei ole… hän ei halua… Ei, minä en sano sitä. Hän vain on mies, joka pystyy kustantamaan itselleen kenen lääkärin hän vain haluaa. Hänellä oli erittäin hieno juutalainen lääkäri, joka tapasi minut siellä eteishallissa ja sanoi: “Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta elää.”

113   Minä menin sisälle ja työnsin käteni happitelttaan ja sanoin: “Bill, voitko kuulla minua?” Hän nyökäytti päätään. Minä sanoin: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Sinä et tule kuolemaan nyt.’”

114   Viikko sen jälkeen, ollessani saarnastuolissa saarnaamassa Sanomaani, veli Dauch tuli sinne kävellen läpi rakennuksen. Ja kun menin Furrin ravintolaan… Tarkoitan Blue Boariin, joen takana Louisvillessa, niin siellä hän tuli ulos autosta ja tuli katua pitkin käsi ojennettuna aivan tarkalleen Herran Sanan mukaisesti. Ja se oli kolme tai neljä vuotta sitten, ja täällä hän istuu tultuaan koko matkan tänne Shreveportista läpi koko maan eikä millään lentokoneella vaan autolla. Kyllä, hän on istumassa täällä tänä aamuna. “Hyvää syntymäpäivää, veli Dauch.” Se on jokaiselta ympäri koko maan. “Jumala siunatkoon sinua!” ”

115   Minä kastoin hänet, hän oli kolminaisuusoppinen, kun hän oli yhdessä minun ensimmäisistä kokouksistani siellä veli Banks Woodin täytyessä lainata hänelle vaatteitaan. Hän on suurikokoinen mies, niin kuin näette. Ja hän meni altaaseen, ja minä kastoin hänet noin kahdeksankymmenenviiden tai yhdeksänkymmenen ikäisenä Herran Jeesuksen Nimessä. Hän sanoi, ettei hän koskaan voinut tuntea oloansa oikeaksi, ennen kuin hän löysi tuon turvallisuuden. Silloin hän sai syntymäpäivän, jona hän ei tule koskaan vanhenemaan. Niin se on, tuossa suuressa Maassa. Hän jopa odottaa elävänsä nähdäkseen Herran tulemuksen. Se myös on mahdollista. Mutta jos hän sattuu nukkumaan, hän… ja me olemme heräävä tuona aikana, ja hän tuleva esiin ensin. Oikein. Niinpä, veli Dauch, ei ole mitään tapaa menettää sitä. Sinä olet tarkalleen linjassa. Pysy siinä veljeni, ja Jumala siunatkoon sinua. Ja minä kiitän Herraa senkaltaisesta hyvästä miehestä ja siitä, että Hän on antanut hänelle kaikki nämä vuodet.

116   Aikakirjassa: “Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se olisi Hänen tahtonsa.” Ensiksikin, Jumala on yksinvaltias, ja me haluamme ymmärtää sen. Ihmiset tänään ihmettelevät, miksi meillä ei voi olla herätystä. Uskotteko te, että Jumala on yksinvaltias? Katsokaahan, Raamattu puhuu tällä tavalla.

117   Ja me yritämme… Niin kuin keskustellessani erään hienon veljesryhmän kanssa, baptisti veljien kanssa äskettäin, he sanoivat: “Veli Branham, meillä voi olla herätys, jos vain otamme Sanan, sana sanalta, sivu sivulta, kirjain kirjaimelta.”

118   Ja minä sanoin: “Minä myös uskon, sivu sivulta.” Minä sanoin: “He ovat yrittäneet tehdä sitä koko ajan.”

119   Hän sanoi: “Mutta meidän täytyy löytää kreikankielinen tulkinta Sanasta, mitä siinä kreikankielellä sanotaan.”

120   Minä sanoin: “Minä en ole lukenut kovinkaan paljoa, mutta luettuani seurakunnan historiasta, Nikean Neuvoston, ja Esi-Nikean Neuvoston, ja Nikealaiset isät, ja niin edespäin, he väittelivät jo siellä kreikankielisten sanojen merkityksestä. Se oli kaksituhatta vuotta sitten. Yksi sanoi: ‘Se merkitsee tätä’, ja yksi sanoi: ‘Se merkitsee tuota. Tuo kreikkalainen sana merkitsee tätä.”’

121    Kuten meidän kielellämme sana: see [nähdä]. Kun te käytätte tätä sanaa see, te voitte tarkoittaa sillä “merta”, tai minä ”ymmärrän” tai monia muita asioita. Tai sana bored [kyllästynyt], se voi tarkoittaa reiän “poraamista”, tai sinä “kyllästytät” minua, tai sinä ”maksoit ylöspitoni”, tai se voi merkitä monia muita asioita. Nuo pienet vokaalit ja niin edelleen, ne yksinkertaisesti muuttavat koko tarkoituksen. Te ette tule koskaan tekemään sitä sillä tavalla. Jumala kirjoitti Sen sillä tavalla koska…

122   Ja koko Sana on innoitettu, ja Hän sanoi: “Minä kiitän Sinua Isä, että Sinä olet kätkenyt nämä asiat viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja tulet paljastamaan” (aamen) “pienille lapsille, jotka tahtovat oppia.” Se on ilmestys Hänestä, niin kuin sanoin eilen illalla. “Hän paljastaa Sen pienille lapsille.”

123   Minä sanoin: “Se ei onnistu, herra. Herätys ei tule koskaan, ennen kuin Jumala, yksinvaltias Jumala, lähettää sen. Ja silloin Hän saattaa ottaa jonkun pienen typeryksen, joka ei osaa edes kirjoittaa nimeänsä, ja tekee sen hänen kanssansa, joka ei osaa edes hyvää englantia saati sitten kreikkaa.”

124   Sen Hän teki silloin, kun Pietari saarnasi Helluntaina, tiedättehän. Hän ei osannut edes kirjoittaa nimeään; hän oli tietämätön ja oppimaton. Mutta Jumala tekee asiat niin oudolla tavalla meidän järkiperäisen ajattelumme kannalta katsottuna. Se tekee siitä Jumalan. Jos Hänellä olisi ollut joukko teologeja ja arvohenkilöitä, ja niin edelleen, he olisivat sanoneet: “Tuo Kaifas on älykäs mies. Hän on juuri sopiva siihen.” Mutta Jumala meni ja otti kalastajan, joka ei osannut edes kirjoittaa nimeänsä. Sillä tavoin Jumala toimi. Jumala on sellainen. Hän ottaa jotakin, joka ei ole yhtään mitään, ja tekee siitä jotakin omaksi kunniaksensa. Hän otti kaaoksen ja valmisti siitä Eedenin. Kyllä, sellainen on Jumala.

125   No niin, jos on olemassa joku, jolla on herätyksen mekaniikka, niin sellainen on meidän hieno veljemme Billy Graham. Mekaniikka on kyllä hyvä, mutta mekaniikka ei saa sitä liikkeelle. Tarvitaan dynamiikka panemaan se liikkeelle. Te voitte rakentaa auton, panna siihen parhaat mahdolliset osat, ja todistaa tieteellisesti, mitä se voi tehdä, mutta ellei siinä ole dynamiikkaa, se on vain kuollut esine.

126   Kuten Walesin herätyksessä, joka on yksi viimeisistä herätyksistä ennen helluntaiherätystä, kukaan ei tiennyt, mikä alkoi tuon herätyksen. Oli vain joukko ihmisiä.

127   Nyt kun ystävämme Billy Graham menee kaupunkiin ja kokoaa kaikki presbyteerit, luterilaiset, ja helluntailaiset ja kaikki yhteen, ja heitä on koolla tuhansia. Ja kolmekymmentä tuhatta on tullut kahden viikon aikana ja antanut sydämensä Kristukselle. Menkää takaisin kahden viikon kuluttua eikä teillä ole yhtään. Katsokaahan, se on mekaniikka. Mutta antakaa Jumalan puhua yksinomaan armosta jollekin pienelle typerykselle, niin sanoaksemme, jollekin pienelle mitättömälle, antakaa Hänen Henkensä langeta kaupunkiin, niin miehet eivät voi mennä työhönsä, naiset eivät voi tiskata, kotiapulainen ei voi valmistaa vuodetta. He vain kirkuvat ja itkevät kädet kohotettuina ilmaan. Sellainen on Jumalan tahdon mukainen herätys.

128   Kerrotaan, että joitakin korkea-arvoisia kirkonmiehiä meni Walesin herätyksen aikana Walesiin tutkiakseen herätyksen mekaniikkaa. Ja noustuaan maihin laivasta korkeine hattuineen ja ympärikäännettyine kauluksineen he näkivät erään pienen poliisin tulevan alas katua, joka pyöritteli patukkaansa ja vihelteli, he sanoivat: “Kuulehan hyvä mies, voisitko sinä kertoa meille, missä on Walesin herätys?”

129   Hän sanoi: “Kyllä, veljeni, te seisotte aivan sen keskellä!” Uh-huh, uh-huh. Hän sanoi: “Katsokaahan, minä olen Walesin herätys”, hän sanoi, “koska Walesin herätys on minussa.”

130   Sellainen on Jumalan yksinvaltius! Sillä tavoin Jumala toimii ja Hänellä yksin on oikeus lähettää herätys. Ei niin, että me kokoamme mekaniikan yhteen, vaan että me rukoilemme Jumalaa lähettämään dynamiikan.

131   Hän paljastaa Sanansa ainoastaan ennalta määrätyille. Nyt kun käytän sanaa ennalta määrätä… Se on paha sana käyttää julkisesti erityisesti, kun meillä on sekalainen joukko armenialaisia ja kalvinisteja ja kaikkea siltä väliltä. Olen pyytänyt teitä ettette ajattelisi, että tietäisin siitä kaikkea, mutta Kirjoitusten mukaan ne molemmat ovat väärässä. Armo on sitä, minkä Jumala antoi minulle. Teot ovat niitä, joita minä teen Hänelle. Näettekö? Silloin teillä on Se. Jos kiipeätte kummalle tahansa noista oksista, niin te olette varmasti löytävä itsenne oksan huipusta ettekä voi päästä takaisin. Uskoisin että Efesolaiskirje tuo sen kaiken yhteen.

132   No niin, mutta tuo sana ennalta määrätyt, kun käytän sitä, niin älkää ajatelko, että minä… Se on ainoa tuntemani sana millä ilmaista se… On kysymyksessä Jumalan ennalta tietäminen, näettehän, ne, jotka Hän on tuntenut. Hän ei voi sanoa… Hän kuoli, että kaikki voisivat pelastua, sen Hän teki, mutta ennalta tietämisen perusteella Hän tiesi kuka tulisi ja kuka ei. Ymmärrättekö? Vain Hän tietää sen, minä en tiedä sitä, ettekä te tiedä sitä, niinpä me ahkeroitsemme oman pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

133   Mutta Jumalalla on ollut Sanansa kaikkina ajanjaksoina. Ennalta tietämisen perusteella Hän on asettanut seurakuntaan ja ihmisiin määrätyt asiat, jotka Hän teki alussa. Ja sitten evankeliumi, joka saarnataan tuolle ajanjaksolle, paljastetaan vain noille määrätyille ihmisille, ja loput heistä eivät näe Sitä. Näettekö? “Kiitän Sinua Isä, että olet salannut nämä asiat viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja paljastanut Sen pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia.” Katsokaahan, sitä on ennalta määrääminen. Ei niin että Hän olisi tehnyt sen, niin kuin te sanoisitte: “Minä valitsen sinut, ja sinua minä en valitse.” Mutta ennalta tietämisen perusteella Hän tiesi, mitä te tulisitte tekemään.

134   Hän ollen ääretön… Uskotteko te, että Hän on ääretön? Jos Hän ei ole ääretön, Hän ei ole Jumala. Sitten ajatelkaa sitä, että ollen ääretön, Hän tiesi jokaisen kirpun, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä, kuinka monta kertaa nuo kirput tulisivat räpäyttämään silmiään, kuinka paljon talia olisi jokaisessa kirpussa, ja jokaisen ruohonlehden, jolla ne koskaan tulisivat istumaan. Sellainen on ääretön. Me olemme rajallisia, me kompastelemme pimeydessä. Jumala on verrannut meitä lampaisiin, ja meillä täytyy olla johtaja. Ja tuo johtaja ei ole joku mies, tuo johtaja on Pyhä Henki, Kristuksen Henki keskuudessamme. “Pieni hetki eikä maailma enää näe Minua.” Hänen fyysinen olemuksensa nostettiin ylös Jumalan Valtaistuimelle, missä Henki oli Valtaistuimella. Nyt Kristus, Jeesus, on Valtaistuimella. “Pieni hetki eikä maailma enää näe Minua, kuitenkin te näette Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä, maailman loppuun asti.” Jumalan, Kristuksen, Valtaistuin on pystytetty teidän sydämiinne, ja Hän istuu Jumalan Valtaistuimella, mutta Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän istuu omalla Valtaistuimellansa, josta Hän vannoi, että Hän nostaisi esiin tämän miehen, Hänen Poikansa, Daavidin Pojan, istumaan Valtaistuimellansa.

135   No niin, Hän paljastaa nämä asiat ennalta tietämisensä kautta noille, jotka Hän on säätänyt näihin asioihin, muussa tapauksessa he eivät näe Sitä. He voivat seistä siellä ja katsoa suoraan Sitä, eivätkä he voi nähdä Sitä.

136   Kuinka monet ovat nähneet tuon kuvan lehmästä pensaassa, jota teidän täytyy katsoa ja katsoa? Oletteko koskaan nähneet sitä? Tai nähneet tuota kuvaa Kristuksesta pensaassa, tai taivaalla, tai pilvissä? Katsokaahan, tuo maalari on tehnyt sen niin, että teidän täytyy katsoa sitä vain tietyllä tavalla. Ja sitten kun te olette kerran nähneet sen, te ette voi nähdä mitään muuta kuin sen. Joka kerta katsoessanne, se on siellä. Kuinka monet ovat nähneet noita kuvia? No niin, varmasti te olette nähneet.

137   Samalla tavalla on Kristus, Hän itse on, Evankeliumi on, Sanoma on. Kun te kerran olette nähneet hetken Sanoman, te ette voi nähdä mitään muuta kuin Sen. Siinä kaikki. Kaikki muu on mennyttä, loppu siitä on vain täytettä, kun te kerran näette Sanoman!

138   Niin se oli Nooan aikana. Kun Nooa ja hänen ryhmänsä… näettehän kuinka se oli… Kun he näkivät Sanoman, niin millään muulla ei ollut merkitystä. Kun Mooseksen ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. Kun Johanneksen ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. Kun Jeesuksen ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. Kun Lutherin ryhmä näki Sen, kun Wesleyn ryhmä näki Sen, kun helluntailaisten ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. He erottautuivat kaikesta. Miksi? Ennalta tietämisen perusteella Hän ennalta määräsi nämä asiat tapahtumaan.

139   Hän valitsee omat henkilönsä ennalta tietämisen perusteella. Kuten Hän sanoo Roomalaiskirjeen 8 luvussa, että Eesau… jotta Jumalan valinta voisi pysyä varmana. Kun Eesau ja Jaakob, nuo kaksoset, syntyivät pyhistä vanhemmista, niin jotta Hänen valintansa voisi pysyä varmana ja totena, Hän sanoi: “Minä vihaan Eesauta, ja rakastan Jaakobia”, ennen kuin kumpainenkaan poika oli syntynyt. Näettekö? Hän tietää, mitä on ihmisessä. Hän tiesi sen alusta alkaen, mitä se oli. Sen vuoksi Hän voi saada kaiken toimimaan aivan tarkalleen kuin kellon. Me tulemme hermostuneiksi. Te ette nähneet Hänen koskaan hermostuvan, he eivät tee sitä. Näettekö? Kaikki työskentelee oikein, aivan tarkalleen, niin kuin kellon tikitys.

140   Nämä asiat, joiden tulee tapahtua, kaikki nämä naiset lyhyine hiuksineen, ja nämä miehet, joiden hiukset ovat samalla tavalla kuin heidän vaimoillaan on. Minä olen itse nähnyt heillä nämä papiljontit hiuksissaan kierrettynä tähän eteen. Minkälaista vääristyneisyyttä! Se on Saatanan Eedenin tuloksia. Ja katsokaahan, kuinka nainen yrittää leikata hiuksensa sellaisiksi kuin hänen miehellänsä on. Hänen miehensä antaa hiustensa kasvaa samanlaisiksi kuin naisilla on. Ja nainen käyttää miehen vaatteita, ja mies käyttää naisen alusvaatteita. Katsokaa, siinä se on teille. Nainen on tulossa maskuliiniseksi ja mies feminiiniseksi. Näettekö, se on Saatanan Eeden vastakohtana sille, mitä Jumala teki alussa. Se on Totuus.

141   Jos minä en nyt aloita, niin me emme koskaan pääse tähän asiaan. Mutta nämä asiat, ja Jumalan tapa tehdä se, ja kuka tulee tekemään sen, se tapahtuu Hänen omalla valitsemallaan tavalla. Hän valitsee sen. Sillä tavalla Hän haluaa sen tulla tehdyksi.

142   Niin kuin kuulin veli Pearry Greenin, meidän pastorimme Tucsonissa, saarnaavan siitä, kuinka Jumala tekee asiat jollakin tavalla, ja hän sanoi: “Sillä tavalla kuin Jumala haluaa sen tulla tehtäväksi, niin sillä tavalla Jumala tekee sen.” Ja se on oikein.

143   No niin, kuka meidän keskuudessamme on se, joka voisi sanoa Hänelle, että Hän on väärässä? Kuka uskaltaisi seistä Jumalan kasvojen edessä ja sanoa: “Sinä olet väärässä, Herra. Sinun tulisi tehdä se sillä tavalla, kuin minä haluan sen tulla tehdyksi, sillä tavalla kuin tohtori se-ja-se sanoi, että se tulisi tehdä”? Kuka on niin pitkälle menettänyt järjelliset kykynsä, että sanoisi jotakin sen kaltaista? Ei, te ette halua tulla esiin ja sanoa sitä, mutta te ajattelette sillä tavoin!

144   Kuten tuossa sanomassani Antikristuksesta: “On nouseva esiin vääriä kristuksia.” No niin, Hän ei sanonut vääriä jeesuksia. Näettehän, kukaan ei sallisi sitä, että häntä kutsuttaisiin “Jeesukseksi”, se on Herran Nimi. Mutta “vääriä kristuksia” merkitsee “vääriä voideltuja”.

145   Oi, jokainen heistä ajattelee, että heillä on voitelu: “Kunnia Jumalalle.” Hän voi tehdä sitä tai tehdä tätä! Mutta koetelkaapa hänet Sanalla, tämän hetken Sanomalla, nähdäksenne, miten hän selviytyy siitä.

146   Heillä oli voitelu Jeesuksen aikana, mutta se ei ollut Häneltä.

147   Heillä oli voitelu… Jopa Daatanilla oli voitelu Mooseksen aikana. Hän sanoi: “Älä nyt ajattele, että sinä olet ainoa pyhä meidän keskuudessamme. Jumalalla on niitä paljon. Me tulemme aloittamaan organisaation tässä, tämä ryhmä miehiä.”

148   Jumala sanoi Moosekselle: “Erota itsesi heistä”, ja Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Hän oli antanut alkuperäisen Sanansa Moosekselle, profeetallensa, ja se on ainoa tapa, miten Hän koskaan teki sen, ja ainoa tapa, miten Hän koskaan tulee tekemään sen. Hän ei muuta suunnitelmaansa, näettehän.

149   Niinpä meidän ideamme ovat väärät, ja Hänen ideansa ovat aina oikeat. Ja älkää yrittäkö sanoa Hänelle, että Hän on “väärässä”. Ei väliä sillä, kenen me ajattelemme täyttävän vaatimukset parhaiten. Meidän sanottavissa ei ole, kenellä on siihen parhaat edellytykset. No niin, siihen te päädytte organisaatioissanne.

150   Joku pieni Hengellä täytetty veli menee johonkin kaupunkiin ja rakentaa mukavan ihmisryhmän, ja sitten he pitävät neuvottelun, ja kaikki pyhät veljet tulevat mukaan, tiedättehän, ja sanotaan: “Tiedättekö mitä? Minä uskon, että pikku Jones tässä,” (hän on jonkinlaista parempaa väkeä heidän keskuudessaan) “minun mielestäni hänellä tulisi olla tuo suuri mukava tabernaakkeli. Ettekö tekin ole samaa mieltä, että se olisi oikein?” Niin se menee. Ja sitten seurakunta hajaantuu. Näettekö? Se erottaa heidät! Jumala tekee erottamisen. Hän on se, joka tekee sen. Mutta jokainen heistä, joka ainoa, haluaa ottaa tämän miehen ja panna hänet tänne ja tämän tänne. Sellainen on ihmisen ajatus.

151   Ihmisellä on avaimet, mutta tosiasiassa, Jumalalla on avaimet. Avaimet annettiin opetuslapsille, pyhälle seurakunnalle. Ja tarkatkaa, ensimmäistä kertaa, kun he käyttivät sitä, kun Juudas oli langennut pois. He kokoontuivat yhteen ja heittivät arpaa, ja pyhät veljet… Kuka voisi sanoa, etteivät he olleet pyhiä veljiä? Kuka sanoisi, etteivät he olleet pyhiä?. Mutta he heittivät ar