65-0711 HÄPEISSÄÄN
(Ashamed)
Jeffersonville, Indiana, USA, 11.7.1965

¹       Kiitos, veli Neville. Jumala siunatkoon sinua!

Hyvää huomenta, ystävät. On mukava olla täällä tänä aamuna. Ja luulen, että tein… Olen tunkeilija veli Nevillen ajan käytössä. Hän istui tuolla takana ja kokosi tekstiään, ja kun kävelin sisään, hän alkoi viikata tekstinsä ja sanoi: ”No… ”.

²       Se muistuttaa minua vuosien takaisista ajoista. Täällä alhaalla asui värillinen veli, nimeltään veli Smith, ja sisar Cross. He olivat hyviä ystäviäni. Ja kun kävelin illalla sisään rakennukseen, tuolla vanhalla kaverilla oli tapana… Hänellä oli valkoiset viikset. En tiedä, muistaako kukaan teistä häntä vai ei. Ja hän oli lavalla, tiedättehän… Ja kaikki lauloivat ”On olemassa valtatie taivaaseen ”. Ja veli Smith istui vain tällä tavalla… Ja minä kävelin takaovesta sisään.

³       Siellä oli pieni tyttö, jotenkin tosi tumma, hänellä oli tapana istua nurkassa. Hän alkoi taputtaa käsiään ja sanoa ”Kohottakaa Häntä”, sitä laulua, tiedättehän. He laittoivat siihen oman melodiansa. Ja sitten seuraavassa nurkassa oli joku muu, joka sanoi, tuli mukaan taas, ”Kohottakaa Häntä. ”No, sitä he lauloivat, kun tulin ovesta sisään. Rakastan tuollaista ihmisjoukkoa.

⁴       Ja niin vanha veli Smith istui siellä hieman takana, ja hän oli aika hiljainen kaveri. Hän sanoi: ”Tule sisään, vanhin, lepuuta hattuasi. ”Ei ”lepää itse”, vaan ”lepuuta hattuasi”, näettekö? Hän nousi sinne, ja tiesin jo siitä, miten hän lähti liikkeelle, tiesin mihin olin joutumassa, näettekö.

⁵       Hän tapasi sanoa: ”No”, hän sanoi, ”lapset, tiedättekö”, hän sanoi, ”minä – minä istuin tässä ja vain mietin: ’Herra, mitä Sinä annat minulle sanottavaksi? ”Hän sanoi: ”Hän… Hän… Hän jatkoi päänsä heiluttamista, pudisteli päätään minulle. ’En tule antamaan sinulle mitään sanottavaa.’ ”Hän sanoi: ”Näin vanhin Branhamin kävelevän sisään ja sanoin: ’Herra, minä alankin juuri muistamaan…’ ”. No, siihenhän minä sitten suoraan jouduinkin!

⁶       Veli George Wright, kuinka voit, veli? [Veli Wright sanoo: ”Voi hyvin. Tietenkin.” – toim.] Jumala siunatkoon sinua, veli Wright! Totta kai. [Veli Elia on tuolla takana.] Oi, niinkö? Veli Elij’ Perry sanoi, että hän on täällä takana. Missä olet, veli Elij’? En ole nähnyt häntä pitkään aikaan… Voi hyvänen aika! Nyt meillä pitäisi olla oikea kokous täällä! Elij’ Perry, George Wright ja muutamat vanhoista ihmisistä, jotka olivat täällä ennen, kun ikkunaluukkuja piti melkein pitää kiinni käsin, kun tuuli puhalsi. Mukava nähdä teitä! Äiti, onko sisar Wright kanssasi? Onko sisar Wright kotona? Hän myös on tuolla takana. Kyllä, herra. Kuinka hienoa! Sisar Perry, näen heidät kaikki nyt. No, se on todella hienoa. Hyvä olla mukana. On hyvä istua tällaisissa paikoissa. On hyvä olla yhdessä.

⁷       Olin niin kovasti suunnitellut palaavani takaisin; sydämeni oli kuormittunut. Palasin juuri Afrikasta, kuten te kaikki tiedätte. Ja kun tulin sinne, minulla oli rajoitettu viisumi, eivätkä he antaneet minun saarnata, eivät antaneet minun saarnata, koska se keräisi liikaa ihmisiä yhteen. He odottavat siellä kansannousua milloin tahansa, ja – ja he eivät antaneet minun saarnata, koska se kokoaa liikaa ihmisiä yhteen. Ainoa tapa, jolla olisin voinut, olisi, että jokin järjestö, jota on hallituksen edustama, hallituksessa, kutsuisi minut sinne, ja silloin hallitus automaattisesti lähettäisi miliisin suojelemaan. Näettekö, he vain… Siellä vain tapahtuisi kansannousu, ja siinä kaikki. Se on aivan käden ulottuvilla, näettekö. Tuo hallituksen mies sanoi: ”Viimeksi kun hän oli täällä, hänellä oli noin neljännesmiljoona ihmistä koolla. ”Ja hän sanoi: ”Sitten, näettehän, se olisi juuri se asia, jota kommunismi etsii, kansannousua. ”Niinpä en voinut saarnata.

⁸       Ja nuo ihmiset seisoivat siellä, heiluttivat käsiänsä ja huusivat: ”Muista minun äitiäni! Muista, että veljeni kuoli! Minun… ”Siellä, ja kalterin takana, tiedättehän, rautalankatankojen takana, ja se vain sai olon tuntumaan todella pahalta. Ja palasin takaisin kotiin.

⁹       Ja ajattelin: ”No… ”. Poikani Joosef, tuolla takana, oli hieman heikentynyt lukemisessaan. Ja hän oli… Hän läpäisi sen ihan hyvin, mutta hänen piti uusia se; hän ei lukenut tarpeeksi hyvin. Ajattelin, että meidän on jäätävä kotiin vähäksi aikaa. Sanoin: ”Jos jäämme kotiin, se pilaa lasten loman. ”Niinpä lykkäsimme sitä ja viemme hänet elokuussa toiseen osaan ja annamme… ja tulemme takaisin tänne pariksi, kolmeksi viikoksi.

¹⁰   Sanoin: ”Uskon, että kun olemme siellä, pidän, otan ja pidän yhden kokouksen. Hankimme koulun auditorion täältä, ja pidämme kokouksen kahdennestakymmenennestä kahdeksannesta päivästä ensimmäiseen päivään, kokouksen koulun auditoriossa. Halusin saarnata niistä seitsemästä viimeisestä Maljasta, jotka vuodatetaan. ”Ja niin me soittelimme, ja saimme pienen pettymyksen. He eivät enää anna meidän käyttää näitä kouluja, koska sinne tulee liikaa väkeä. Emme voi pitää sitä missään. Ja niinpä päätin, kun olin täällä, että sen sijaan, että…

¹¹   Emme voi laittaa kaikkia ihmisiä, jos mainostaisimme… Sitä ei ole koskaan mainostettu. Joten jos me panisimme kaikki ihmiset, yrittäisimme laittaa heidät tänne tabernaakkeliin, emme voisi tehdä sitä. Näettekö, se olisi… viisi päivää täällä olisi kamalaa.

¹²   Niinpä, kun istuimme siellä keskustelemassa veli Nevillen ja veli Woodin ja heidän kanssaan, päätimme tehdä tämän. Jos emme voi, sen sijaan, meillä olisi viisi jumalanpalvelusta; ne olisivat kahdeskymmenes kahdeksas, kahdeskymmenes yhdeksäs, kolmaskymmenes, kolmaskymmenes ensimmäinen ja ensimmäinen. No, minusta tuntuu, että jos meillä olisi ensi sunnuntaista alkaen kaksi jumalanpalvelusta, sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana, se on kahdeksastoista. Ja sitten kahdentenakymmenentenä viidentenä sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana. Se tekee neljä jumalanpalvelusta. Sitten elokuun ensimmäisenä päivänä on sunnuntaiaamu ja -ilta. Silloin meillä olisi kuusi jumalanpalvelusta, eikä ihmisten saaminen paikalle olisi niin vaikeaa. Ja minä uskon, että…

¹³   Eikö se olisi mielestänne parempi kuin se, että kaikki olisivat ahtautuneet ja sulloutuneet yhteen ja kaikkea muuta? Sitten vain ne kaksi jumalanpalvelusta, voisimme kestää sen, mutta jos kaikki jotenkin kokoontuisivat yhteen. Viisi iltaa putkeen, se olisi vaikeaa.

¹⁴   Haluan puhua luotettujen ja vanhinten kanssa, sinä aikana, kun olen täällä.

¹⁵   Tätä tapahtuu kaikkialla. Elämme näitä viimeisiä päiviä, jolloin Evankeliumilla ei ole sellaista etusijaa kuin sillä pitäisi olla. Sillä ei ole niitä oikeuksia, joita sillä pitäisi olla. Se kaikki on kietoutunut politiikkaan ja muihin asioihin, ja se on kuin liitto. Ja siihen se on lopulta päätymässä, koska pedon merkin on tultava liiton kautta, tiedämme sen. Niinpä me… Koska kyse on boikotista: ”Kukaan ei voi ostaa tai myydä, paitsi se, jolla on pedon merkki. ”

¹⁶   Ja nyt minä tahdon selvittää vanhinten avulla. Tunnen johdatusta. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut sellaista Jumalan nälkää sydämessäni kuin nyt. Haluan hankkia oman teltan ja omat tavarani, niin kuin Herra antoi minulle näyn, ja uskon, että sen aika on juuri nyt käsillä. Ja haluan nähdä täällä ollessani, miksemme voisi hankkia telttaa.

¹⁷   Ja – ja sitten kun me menemme, kun tulemme tänne Jeffersonvilleen, sen sijaan, että meillä olisi vain päivä tai kaksi tai kolme tai neljä päivää, me voisimme mennä tänne ja pystyttää tämän teltan, ja viettää kaksi tai kolme viikkoa, eikä kukaan voisi sanoa siitä mitään. Voimme joko ottaa pallokentän, tai jos sitä ei anneta, niin täällä on maanviljelijöitä, jotka antavat meille maatilan. Vuokraamme tilan ja pystytämme sen. Ainoa asia, mitä meidän pitäisi tehdä siellä, olisi tehdä ulkorakennuksemme ja niin edelleen, ja meidän mukavuuksiamme varten. Ja se olisi helppoa. Ja sitten alkaisimme pitää jumalanpalveluksiamme sillä tavalla, koska se on Herran näyn mukaan, ja se on tehtävä sillä tavalla.

¹⁸   Ja kun tulin sisään, eilen, ja löysin, tiedättehän, sitä ja tätä. Olin menossa katua pitkin, ja hyvä ystäväni, joka kulki kadulla, sanoi: ”Hei, Billy. ”Katsoin häntä, ja lumivalkoiset hiukset, niin paljon vatsaa. Ja tuo poika oli minun ikäiseni. Juoksimme yhdessä, komea nuori kaveri, kun olin lapsi. Se sai minusta tuntumaan jotenkin oudolta.

Pieni poikani Joseph kysyi: ”Miksi olet surullinen, isi? ”

¹⁹    ”Oi”, minä sanoin, ”en voi selittää sitä sinulle, Joseph. Katsohan, en voi, en voi kertoa sinulle. ”

²⁰   Ja minä katson Elij’ Perryä, joka istuu tuolla takana, ja rouva Perryä; tuntui kuin eiliseltä, että he olivat pieni mustatukkainen pariskunta, joka asui naapurissani, kun meillä oli vanha vene, Wahoo, ja olimme alhaalla joella ja kalastimme öisin. Kun näen heidät molemmat valkopäisinä, se kertoo yhdestä asiasta, se on pieni summeri, joka soi: ”Sinulla ei ole enää paljoa aikaa. ”Näettekö?

²¹   Niinpä haluan, että elämäni jokaisella päivällä on merkitystä Hänelle. Mitä minulla on jäljellä, minkä verran aikaa minulla on, haluan viettää sen jossain tekemällä jotain, vaikka se ei olisi muuta kuin seisominen kadunkulmassa todistamassa Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Ja minä – minä olen täällä tuota tarkoitusta varten.

²²   Ja minulla on pieni salainen paikka täällä Green’s Millissä Indianassa. Se ei ole kaupunki, vaan erämaa. Jotkut ihmiset ovat ottaneet sen haltuunsa, eikä sinne saa edes astua jalallaan. Mutta minulla on siellä luola, josta hän ei löytäisi minua, kun menen sinne. Menen sinne yöllä, eikä hän koskaan tiedä, milloin menen tai tulen ulos. Eikä hän tiedä, missä luola on, eikä pääsisi sinne, vaikka se olisi missä tahansa. Ja haluan mennä sinne ja puhua Herran kanssa, jonkin aikaa, minusta tuntuu, että se on välttämätöntä.

²³   Vaimo, hän tahtoo tulla, tahtoo tulla takaisin ja vierailla täällä, ja Rebekka ja Saara, ja he, ystäviensä kanssa. Ja me olemme nyt täällä seuraavat kolme viikkoa, ja jos Herra suo.

²⁴   Ja ajattelen, että sen sijaan, että yrittäisimme ahtaa ihmiset yhteen, jotta he kokoontuisivat tänne tabernaakkeliin… Tietysti, tämä kuuluu meille, se kuuluu Herralle, se on annettu meille. Ja se on ilmastoitu. Kuten sunnuntaiaamun jumalanpalvelus, sunnuntai-illan jumalanpalvelus. Silloin ihmiset voivat palata kotiinsa ja odottaa seuraavaan tulevaan viikkoon asti.

²⁵   En usko, että voisin virallisesti tehdä oikeutta noille viimeisille Maljoille, koska ne ovat hyvin, hyvin suuria sanomia. Mutta voisin rukoilla sairaiden puolesta ja tehdä asioita, jotka… Minullakin on sanomia, niin kuin Herra ne minulle antaa, seurakuntaa varten. Viikon aikana menen jonnekin erämaahan opiskelemaan, palaan sunnuntaiaamuna, pidän tällaisen sunnuntaiaamun jumalanpalveluksen ja sunnuntai-illan jumalanpalveluksen. Meidän kaikkein armeliain pikku pastorimme, veli Neville, kysyin häneltä, olisiko se hänelle mieluisaa. Se veisi häneltä kaikki hänen jumalanpalveluksensa pois, mutta hän oli enemmän kuin iloinen voidessaan luovuttaa sen siihen. Minä vain…

²⁶   Veli Capps, hänkin taisi sairastua kiertävään kuumeeseen, ja hän on näköjään lähtenyt, ja veli Humes. Ja Herra antoi veli Mannin tulla tänne ottamaan tämän paikan haltuunsa. Eikö olekin ihmeellistä, miten Jumala hoitaa asioita? Hän ajoittaa aina kaiken juuri oikeaan aikaan. Tulin ylös ja kuulin jonkun saarnaavan. Sanoin: ”Se ei… Minä uskon… ”

²⁷   Veli Capps tuli Tucsoniin, ja luulen, että se sekoitti hänet nopeasti, oli noin neljäkymmentä kolme astetta. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa, joten hän lähti veli Humesin kanssa Phoenixiin. Tietenkin, siellä oli neljäkymmentäkuusi, -seitsemän, -kahdeksan astetta. Se oli vielä pahempaa, joten luulen, että hän lähti sen jälkeen Teksasiin; hän yritti löytää jonkin paikan.

²⁸   Mutta Arizonaan ei kannata mennä tähän aikaan vuodesta, sanon minä teille. Parkerissa oli viime perjantaina kuusikymmentä astetta. Ja siellä asuu veli Craig, täältä seurakunnasta. Voitte rikkoa kananmunan, ja se paistuu ennen kuin se osuu maahan. Syljette ja – ja kosteus on poissa, se vain… Siellä ei ole kosteutta eikä mitään, se on todella kuin leivinuuni tähän aikaan vuodesta. Mutta noin marras-, joulu- ja tammikuusta alkaen, ihanaa. Mutta kun tulee maalis- ja huhtikuu, teidän on parasta lähteä pois, jos ette halua tukehtua.

²⁹   Ja niinpä veli Capps ja he sattuivat tulemaan juuri siihen aikaan, mikä taisi ajaa heidät pois. Ehkä Herra teki sen tarkoituksella. Minä uskon tämän, että Jumala määrää vanhurskaiden askeleet. Joskus se tuntuu vaikealta.

³⁰   Kuten eräänä päivänä tällä Afrikan-matkalla, olin niin varma, että olin kulkemassa Jumalan tahdossa. Koska vuosi sitten olin etelässä pitämässä sarjaa kokouksia, ja ajattelin, että he – he, ajattelin…

³¹   Tuosta järjestöstä tulleet sanoivat: ”Voit tulla Kristillisten liikemiesten kautta, mutta meillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. ”

³²   No, en halua heittää miehiä suoraan siihen mukaan, tiedättehän, aiheuttaa konfliktia. Haluan saada heidät tuntemaan olonsa hyväksi toisilleen. Joten sanoin vain: ”No… ”Kirjoitin heille kirjeen, jossa sanoin: ”Muistakaa, että olen yrittänyt päästä Afrikkaan jo vuosia, jälleen kerran tuntien, että palvelustyöni ei ole päättynyt Afrikassa. Minulla ei ole… ”

³³   Miksi minun pitäisi mennä Afrikkaan, kun minulla on kuusi, seitsemänsataa kaupunkia täällä Yhdysvalloissa, jotka soittelevat, näettekö, juuri täällä, poistumatta Kanadasta, Meksikosta tai mistään noista paikoista? Miksi minun pitäisi haluta mennä sinne? Mutta jokin sydämessäni vetää minua Afrikkaan. Siellä, noissa ihmisissä, siellä – niissä on jotain, mitä rakastan, ja haluan mennä sinne vain värillisten ihmisten takia. Ja monissa heistä, heidän johtajissaan, on jotain sellaista, että heistä tuntuu, että minun ei pitäisi tehdä niin. Haluan mennä värillisten ystävieni luo. Sinne Herra kutsui minut. Ja nyt he ovat hädässä. Monilla noista valkoisista ihmisistä voi olla lääkäreitä ja kaikkea. Mutta nuo köyhät alkuasukkaat elävät siellä, ja ovat puoliksi mädäntyneitä. Minusta tuntuu, että he ovat niitä, jotka näyttäisivät saavan sen. He ovat niitä. Siinä on jotain.

³⁴   Kun pääsette sellaiseen pisteeseen, jossa olette niin fiksuja, että tiedätte kaiken, silloin Jumala ei voi tehdä mitään teidän kanssanne. Mutta jos tulette sellaiselle paikalle, että olette halukkaita kuuntelemaan ja oppimaan, silloin – silloin on Jumalan aika, Hän voi astua sisään ja puhua teille.

³⁵   Ja niin minä kirjoitin heille kirjeen ja sanoin heille. Ja sanoin: ”Muistakaa, että tuomiopäivänä nuo luiset käde, jotka kurottautuvat savusta ylös, tulevat tuomitsemaan teidät! ”. Heidän verensä olkoon teidän yllänne, ei minun, sillä olen yrittänyt noin kymmenen vuotta päästä takaisin. ”

³⁶   Sitten kun lähetin kirjeen ja palasin takaisin, Jokin sanoi minulle: ”Tapaa Sidney Jacksonia, lähde metsästysretkelle. ”Ja samaan aikaan Herra puhui Sidney Jacksonille ja sanoi: ”Keltaharjainen leijona, veli Branham retkeilee; Durban, suuri kokous. ”

³⁷   No, hän oli täällä ja puhui teidän kanssanne täällä. Muuten, me kastoimme… Hän oli jyrkästi tätä Jeesuksen Kristuksen Nimessä kastamista vastaan. Ja hänen vaimonsa oli pahempi kuin hän, hän vain käveli pois. Te voisitte… Sanon teille, en ole koskaan nähnyt niin hartaita ihmisiä. Siellä on noin sataviisikymmentä sananpalvelijaa, jotka on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja he vain lietsovat maan tuleen. Sanoma vain leviää Afrikassa, kaikkialla, lentäjiä ja suuria miehiä tulee, ja heidät kastetaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

³⁸   Ja niinpä minä, kun aloitin matkan sinne, sanon teille, minulla ei ole koskaan ollut niin paljon vaikeuksia koko elämäni aikana, yrittäessäni päästä sinne. Ja sitten aivan viime hetkellä, aivan viime hetkellä, kun olin lähdössä, minun viisumissani luki: ”Ei voi osallistua mihinkään uskonnolliseen tilaisuuteen, voi tulla vain metsästämään. ”No, sitten, se oli rankkaa.

³⁹   Mutta minä sanoin: ”En välitä, mitä paholainen tekee, minä en voi… minä en voi vahvistaa sitä, mitä veli Jackson sanoi keltamiesleijonasta ja tästä, tuosta tai toisesta. En voi vahvistaa sitä. Mutta tiedän, että Jumala käski minua ’tapaamaan Sidney Jacksonia ja lähtemään metsästämään’. ”Ja minä sanoin: ”Minä menen. ”Ja joskus… Ja minulla oli yksi hienoimmista matkoista.

⁴⁰   Sain selville, missä vika oli. Nyt luulen, että lokakuun tienoilla, jos Herra suo, voin mennä takaisin ja pitää kokouksen ja kaikkea muuta, täydellistä yhteistyötä, kaikkea muuta, näettekö, Afrikassa nyt. Pääsin asian ytimeen ja sain selville, mistä se johtui, mikä sen aiheutti. Täällä ylhäällä, kirjoitettiin, tällä on tätä sanottavana, ja jollakin on jotain sanottavana, ja tätä tuolla. Parasta on mennä itse ottamaan selvää. Ja minä tiedän, missä ongelmat olivat, ja mikä oli niiden syy; se johtui siitä, että koska niin monet ihmiset kokoontuisivat yhteen, hallitus ei antaisi minun saada sitä.

⁴¹   Nyt jos Kristilliset liikemiehet tai mikä tahansa järjestö, joka tuo meidät sisään, niin silloin hallitus automaattisesti… koska järjestö on edustettuna hallituksessa, hallitus lähettäisi miliisin suojelemaan. Jos olisi kaksikymmentäviisi miestä yhdestä kirkkokunnasta, kaksikymmentäviisi toisesta, he eivät silti saa sitä. Kyseessä on oltava tämän järjestön johtaja. Ja Kristilliset liikemiehet on ei-uskonnollinen järjestö, joka edustaa kaikkia seurakuntia. Tohtori Simon, heidän johtajansa siellä, erittäin hieno mies, tapasin hänet ja puhuin hänen kanssaan. Ja he pitävät kokouksia, ja kaikki muut seurakunnat tulevat mukaan yhteen. Näettekö? Ja uskon, että saamme yhden suurimmista kokouksista, mitä Afrikassa on ollut.

⁴²   Mutta pointtini oli tämä: kun tiedätte, että yritätte tehdä sitä, mikä on oikein, ensimmäinen asia on, että jos tunnette, että teitä johdatetaan tekemään jotakin, tarkistakaa se Sanasta ja katsokaa, onko se oikein Sanan kanssa, ja älkää antako minkään estää teitä. En välitä siitä, kuinka monta pyörää paholainen heittää tiellenne, kulkekaa vain niiden ylitse.

⁴³   Kerroin vaimolleni ja kerroin veli Woodille, kun tulin tänne, ja muutamille ystäville, jotka tapasin eilen: Olen ollut täällä noin viisi vuotta ja olen tuskin tiennyt, mitä tehdä. Se on ollut hermostuttavaa… Näettekö, herätys itsessään, seurakuntien keskuudessa, on kuollut. Kaikki tietävät sen. Sen tuntee tässä tabernaakkelissa. Voitte tuntea sen kaikkialla. Täällä on voipunut, kuollut tunne. Jokin vain ei ole kunnossa. Se johtuu siitä, että herätyksen innostus on kadonnut ihmisistä. Menkää seurakuntiin, näette heidän istuvan siellä. Ja pastori kompastelee ympäriinsä saadakseen sanoman ja jotain muuta. Ja ensimmäiseksi hän sammuttaa sen jonkun juhlan takia, jonka he aikovat järjestää, tai jokin muun. Kaikkialla tuntuu olevan voipuneen kuollutta.

⁴⁴   Billy Graham on huomannut sen; Oral Roberts. Herra Allenilla oli ongelmia, kuten tiedätte. Oral Robertsilla on siellä viidenkymmenen miljoonan dollarin rakennukset ja niin edelleen. Hänellä on koulu. Ja, no, kukaan ei ole nyt kentällä.

⁴⁵   Lähdin täältä näyn perusteella tuonne Tucsoniin katsomaan, mitä Herra halusi minun tekevän. Siellä Hän tapasi minut siellä ylhäällä, niin kuin Hän kertoi teille täällä, että Hän tekisi sen, ja seitsemän Enkelin muodossa, ja käski palata takaisin, ja Seitsemän Sinettiä oli tarkoitus avata. Juuri niin tapahtui.

⁴⁶   Hän sanoi, eräänä päivänä veli Woodin kanssa, kun hän tuli sinne, menimme siihen samaan paikkaan, ja hän heitti kiven ylös, ja se putosi alas, ja Hän sanoi: ”Yhden päivän ja yön kuluessa sinä olet… ”. Jotkut, en muista, mitä sanoja se tarkalleen ottaen oli. ”Sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden. ”

⁴⁷   Ja seuraavana päivänä taivaasta tuli tuulenpyörre, ja me tiedämme kertomuksen, mitä tapahtui. Kun se nousi ylös, he kysyivät, mikä se oli. Minä sanoin: ”Se puhui kolme sanaa, kolmessa suuressa pamahduksessa. ”Miehet kuulivat vain pamahduksen. Minä ymmärsin, mitä Se sanoi. Ja sanoin: ”’Tuomio iskee länsirannikkoon!’ ”Kaksi päivää sen jälkeen, Alaska melkein upposi. Ympäriinsä on jyrissyt, maanjäristyksiä, kaikkea. Katsokaa niitä, joka päivä, maanjäristykset vain ravistelevat kaikkialla.

⁴⁸   Viimeinen kokoukseni, viimeinen kokoukseni, joka minulla oli, tämä on ensimmäinen sanomani sen jälkeen. Saarnasin Los Angelesissa, Biltmore Auditoriumissa, ja puhuin miehestä, joka on valitsemassa itselleen vaimoa. Teillä on luultavasti nauha siitä. ”Se on”, sanoin, ”se kuvastaa hänen luonnettaan ja kunnianhimoa. ”Että, kun mies ottaa naisen, hän ottaa nuoren tytön, ja vaimokseen, hän ottaa, tiedättehän, modernin tytön, joka on tavallinen Ricketta, se – se vain osoittaa, millainen hän on… Jos hän menee naimisiin kauneuskuningattaren tai seksikuningattaren kanssa, mikä se sitten onkin, se osoittaa hänen, mitä miehessä todella on. Mutta kristitty, hän etsii naisesta luonnetta, koska hän suunnittelee tulevaa kotia tuon naisen kanssa. Hän suunnittelee, hän hankkii kodin luojan. Ja minä sanoin: ”Sitten Kristus kertoo meille Sanansa mukaan, millainen meidän tuleva kotimme on. Minkälaisen vaimon Hän sitten valitsee, kirkkokunnallisen prostituoidun? Ei koskaan! Hän tulee valitsemaan naisen, joka on luonteeltaan Hänen Sanansa mukainen, ja se tulee olemaan Morsian. ”

⁴⁹   Ja kun olin siellä, Jokin iski minuun, enkä tiennyt mitään noin kolmeenkymmeneen minuuttiin. Siellä kuului profetia. Ensimmäinen asia, jonka muistan, veli Mosley ja Billy, olin kadulla kävelemässä. Ja Se sanoi: ”Sinä Kapernaum, joka kutsut itseäsi Enkelten nimellä”, se on Los Angeles, enkelten kaupunki, näettekö, enkelit, ”joka on korotettu taivaaseen, tullaan laskemaan alas helvettiin ”. Sillä jos Sodomassa olisi tehty ne mahtavat teot, jotka sinussa on tehty, se olisi pystyssä yhä tänä päivänä.” Ja se kaikki oli tiedostamatonta, minulle. Näettekö?

⁵⁰   Ja kuinka minä juuri lopetin kehottamisen, Kristuksen, Hänen korottamisensa ja kertomisen seurakunnalle. Sanoin: ”Te naiset, vaikka miten yrittäisin tulla luoksenne tai saarnata näitä asioita vastaan, ja te miehet, te saarnaajat, te, jotka jatkuvasti huijatte koko ajan, teette aivan samoin. Kävelette sen yli ikään kuin Jumalan Sana ei olisi mitään. ”

⁵¹   Ja kun ymmärsin sen, menin, sanoin: ”Siitä on jossakin raamatunkohta.” Ja minä menin ja löysin, että se oli Jeesus, joka nuhteli Kapernaumia meren rannalla. Sinä iltana katsoin Kirjoituksista. Kun tulin kotiin, löysin historiankirjan, ja Sodoma ja Gomorra oli aikoinaan kukoistava kaupunki, maailman pakanoiden päämaja. Ja tiedättehän, että se kaupunki upposi maanjäristyksessä Kuolleeseen mereen. Ja Jeesus seisoi ja sanoi: ”Kapernaum, jos Sodomassa olisi tehty ne työt, jotka sinussa on tapahtunut, se olisi pystyssä tänään. Mutta nyt teidät on laskettava alas helvettiin! ” Ja noin kaksisataa tai kolmesataa vuotta Hänen profetiansa jälkeen kaikki rannikkokaupungit olivat yhä pystyssä, paitsi Kapernaum, ja se makaa meren pohjassa. Maanjäristys upotti sen mereen.

⁵²   Ja sitten profetoin: ”Los Angeles tulee olemaan meren pohjassa ”. Sitten tulin kotiin ja menin Afrikkaan. Ja kun olin Afrikassa, siellä oli maanjäristys. Ja tiedemiehet… Olette nähneet sen, se oli lähetyksessä, että jotkin suuret, hienot talot romahtivat Los Angelesissa, ja motelli ja niin edelleen. Ja nyt siellä on…

⁵³   Tuon maanjäristyksen jälkeen maahan on tullut kahden tai kolmen tuuman halkeama, alkaen Alaskasta, kiertäen Aleuttien saarten kautta, ja se tulee ulos noin 150 tai 200 mailin päähän ulos merelle, tulee takaisin San Diegon kohdalla; kulkee Kaliforniassa, tai Los Angelesissa, ja tulee taas ulos aivan Kalifornian pohjoisosan alapuolella, pienessä paikassa nimeltä San Jose, aivan sen alapuolella.

⁵⁴   Ja tämä tiedemies puhui, häntä haastateltiin. Me katsoimme sitä televisiosta. Ja hän sanoi: ”Tuon alla on vain kuohuvaa laavaa.” Ja hän sanoi tämän, hän sanoi: ”Tuo on pala, joka lohkeaa irti.” Ja hän sanoi: ”Ja se tulee lohkeamaan.” Ja tämä inter-…

⁵⁵   Tämä mies, tiedemies, joka haastatteli tätä johtavaa tiedemiestä, sanoi hänelle: ”No, voisiko se kaikki sitten upota? ”

Hän sanoi: ”Voisiko? Sen on pakko! ”

⁵⁶   Hän sanoi: ”No, tietysti, luultavasti monen, monen vuoden kuluttua. ”

⁵⁷   Hän sanoi: ”Se voi tapahtua viiden minuutin kuluttua tästä hetkestä tai viiden vuoden kuluttua tästä hetkestä.” Hän arveli vain viisi vuotta.

⁵⁸   Mutta yhtä varmasti kuin minä seisoin tuon Inspiraation alla, annoin tuomion tuolle länsirannikolle, ja sitten se seurasi sitä suoraan tänne asti Los Angelesin uppoamisen myötä, se on mennyttä! Näin on. Se tulee tapahtumaan. Milloin? En tiedä.

⁵⁹   Mutta, oi, mitä tapahtui? Tiedättehän, meillä on vain kuusi maanosaa nyt. Meillä oli seitsemän, se yksi upposi Afrikan ja Yhdysvaltojen välille. Oi, se on historiallista, te tiedätte siitä. Nyt, jos se uppoaa, haluan teidän katsovan, kun…

⁶⁰   Tämä oli saarna, jonka saarnasin silloin, kun veli Elij’ Perry saattoi tietääkseni olla diakonina täällä seurakunnassa siihen aikaan. Mutta siinä sanottiin: ”Tulee aika… ”. En tiennyt sitä, ennen kuin rouva Simpson toi saarnan minulle eräänä päivänä. Ja sain sen kirjoitettua pieneen kirjaan, että ”Aavikko…” että ”Meri tulee virtaamaan autiomaahan asti ”. Siitä on kolmekymmentä vuotta.

⁶¹   Ja tietenkin Suolameri on noin kuusikymmentä metriä merenpinnan alapuolella, ja jos tämä suuri kuohunta, tuo maa uppoaa tuolla tavalla, ja satoja neliökilometrejä, satoja ja satoja neliökilometrejä vajoaa maan sisään, se sysää hyökyaallon Arizonaan. Varmasti, niin se tekisi.

⁶²   Oi, me olemme lopunajassa, loistavassa hetkessä, Herran Jeesuksen ilmestymisen hetkessä! Hän sanoi: ”On tapahtuva maanjäristyksiä monin paikoin, sekasortoisia aikoja, ahdinkoa kansojen kesken, ihmisten sydämet raukeavat pelosta.” Hän sanoi: ”Kun nämä asiat alkavat tapahtua, kohottakaa päänne, teidän vapautuksenne lähestyy.” Oi, voi sentään!

Kansakunnat luhistuvat, Israel herää,
profeettojen ennustamat merkit;
Pakanoiden päivät ovat luetut,
kauhujen täyttämät;
 ”Palatkaa, te hajotetut, omienne luokse.” (Muistakaa tehdä se!)
Tuo lunastuksen päivä on lähellä,
Ihmisten sydämet raukeavat pelosta;
Olkaa täynnä Jumalan Henkeä,
laittakaa lamppunne valmiiksi ja kirkkaiksi,
Katsokaa ylös! Teidän lunastuksenne on lähellä. (Aivan oikein.)
Väärät profeetat valehtelevat,
Jumalan Totuuden he kieltävät,
että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme;

⁶³   Näittekö sen kuvan taannoin, kuinka Hän käänsi sen kuvan sivuttain? Ja juuri se kuva, jossa nuo seitsemän Enkeliä nostetaan ylös, kääntäkää se oikealle päin, ja siinä ovat Herran Jeesuksen kasvot, jotka katsovat jälleen alas maan päälle.

⁶⁴   Muistattehan, kun saarnasin Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, en voinut ymmärtää, miksi Jeesus seisoi siinä ”valkoista ” päänsä päällä. Hän oli nuori Mies. Vein sen takaisin Raamattuun, siinä sanottiin: ”Hän tuli Vanhaikäisen luo, jonka hiukset olivat valkoiset kuin villa.” Jeesus oli vain kolmenkymmenen kolmen ja puolen vuoden ikäinen, kun Hänet ristiinnaulittiin.

⁶⁵   Soitin veli Jack Moorelle, teologille. Hän sanoi: ”Oi, veli Branham, tuo on Jeesus kirkastuneessa tilassaan.” Hän sanoi: ”Kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen Hän muuttui tuollaiseksi ”. Se kuulosti ihan hyvältä teologille, mutta se ei kuulostanut hyvältä, se ei osunut johonkin.

⁶⁶   Menin sinne ylös ja aloitin tuon ensimmäisen seurakuntajakson, siellä Pyhä Henki paljasti sen. Nyt saitte sen oikein Seurakuntajaksojenne kanssa. Luulen, että kirjat tulevat ulos melko pian, kaikki yksityiskohdat siitä. Ja se osoitti, että Jeesus oli Tuomari. Siellä on valkoinen peruukki, jota käytettiin, laitettiin peruukki päähän ja käytettiin sitä tuomarina, Englannissa käytetään sitä yhä, kun teillä on korkein valta. Ja käännettynä sivuttain tässä kuvassa, siinä Hän on, Hänen mustat hiuksensa, voitte nähdä ne Hänen partansa sivussa, ja valkoinen peruukki päässä. Hän on Korkein Auktoriteetti, Hän on Korkein Auktoriteetti. Jopa Jumala itse sanoi niin: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä ”.

⁶⁷   Siinä Hän on noiden Enkelien kanssa, Sanoma, joka oli niiden seitsemän sinetin murtaminen, joka paljasti käärmeen siemenen ja kaikki nämä asiat täällä. Ja se osoittaa, että kyseessä on Hänen varsinainen peite, se on Hänen Korkein Auktoriteettinsa. Hän on Korkein, ja Hän on peruukissa, tai – tai peitettynä. Raamatussa sanotaan, että Hänen ulkomuotonsa muuttui, tai Hän muutti itsensä, en morphe. Tuo sana tulee kreikankielisestä sanasta en morphe, joka tarkoittaa kreikkalaista näyttelijää, joka näyttelee monia rooleja; tänään hän on jotain, seuraavassa näytöksessä hän on jotain muuta. Yhdessä näytöksessä hän oli Jumala, Isä, toisessa näytöksessä Jumala, Poika, ja sitten tässä näytöksessä Jumala, Pyhä Henki. Näettekö? Siinä Hän on, Hänen Sanansa on edelleen Korkein. Elämme viimeisissä päivissä.

⁶⁸   Palatessani Afrikasta äskettäin olin jotenkin väsynyt. Tiedättehän, siellä on nyt yö, ja teidän on kierrettävä ympäri. Ja sitten kun sain kääntymään ympäri, palasin jälleen takaisin. Meillä oli ihana matka, metsästysmatka, yksi parhaista, mitä olen koskaan elämässäni tehnyt. Sitten Billyllä on joitakin kuvia, ehkä hän voi jossain vaiheessa näyttää niitä ja esitellä teille sitä matkaa.

⁶⁹   Näin unta. Olen aina nähnyt unta siitä, että olisin jotenkin palannut takaisin Public Service Companyyn. Niinpä minä… minä ajattelin, että olin tavallaan ollut vilpillinen työssäni, minun piti… He vain antoivat minun toimia omilla tavoillani, ja ajattelin, että minä… Sen sijaan, että olisin mennyt ulos ja kävellyt linjalla tai kerännyt maksuja, tai jotain, mitä minun piti tehdä, sanoin vain: ”No, minä olen oma pomoni”, menin vain uimaan. Menin sinne ja otin nämä vaatteeni pois ja laitoin uima-asuni päälle. Olin yksikseni. Ajattelin: ” Tämähän ei ole oikein, yhtiö… Nyt on työaika, yhtiö maksaa minulle tästä ajasta.” Ajattelin: ”Sepä outoa.” Ja sitten ajattelin: ”No, rahat, jotka keräsin matkalla…” Olin sekoittanut sekä partion että reitin keskenään, ja sanoin: ”No, keräämäni rahat, olen tehnyt jotakin, touhuillut täällä; olen hukannut kaikki lippuni, ja minulla on heidän rahansa ja minun rahani sekaisin. Mistä minä nyt tiedän, kuka on maksanut laskun? ” Ajattelin: ”Vain siksi, etten kiinnittänyt siihen mitään huomiota! ” Ajattelin: ”Se ei ole oikein. Minun on tehtävä vain yksi asia, eli palattava ylitarkastajan luo ja kerrottava hänelle.” Hän oli Don Willis. Sanoin: ”Don, kadotin ne liput. Tässä on kaikki rahani ja tässä on heidän rahansa, yhdessä. Jätän ne tähän kassalle. Kun ihmiset tulevat sisään, heillä on kuitti siitä, että sain heidän rahansa. ”

⁷⁰   Luultavasti täällä istuu ihmisiä, jotka minä… minä tiedän, että heitä on. Keräsin heiltä rahaa aikoinaan ja annoin kuitin. Tiedättehän, se maksoi vain kymmenen prosenttia, jos lasku oli myöhässä. Ja ehkä, puolitoista dollaria, teki viisitoista senttiä ylimääräistä. Monet niistä ihmisistä asuivat… Meistä oli mukavaa kokoontua yhteen ja jutella, ja he vain antoivat laskun myöhästyä, ja minä tulin juttelemaan heille hetken ajaksi. Antoivat viisitoista senttiä, jotta saivat istua alas ja jutella vähän aikaa, ja keräsin heidän maksunsa. Niinpä se meni sellaiseksi, että sain niin paljon laskuja, etten pystynyt keräämään niitä.

⁷¹   No, ajattelin, että se on ainoa tapa, miten voin tehdä sen. Ja minä heräsin.

⁷²   Paikka, jossa asumme, sisar Larson, en usko, että hän on täällä, hän on ollut hyvin mukava meitä kohtaan, eikä hän pidä siitä, että sanon sen. Mutta hän on hyvin hieno nainen, ja olemme asuneet hänen huoneissaan. Hänellä on kaksi huoneistoa, pieniä huoneistoja, vuokrasimme molemmat. Ja minä ja vaimo nukumme täällä toisessa asunnossa, jossa tavallaan vastaanotan ihmisiä, kun voin, ja siellä on pari pientä parisänkyä.

⁷³   Heräsin. Hän ei ollut vielä hereillä. Ja hetken kuluttua hän heräsi. Heilautin hänelle, ja hän katsoi takaisin ja räpäytti silmiään muutaman kerran. Kysyin: ”Nukuitko hyvin? ”

Hän sanoi: ”En. ”

⁷⁴   Ja minä sanoin: ”Näin kamalinta unta. Olin taas siinä Public Service Companyssa.” Sanoin: ”Mitä minä olen tehnyt? ”

⁷⁵   Muistan, kun pikkupoikana tai nuorena miehenä kävelin kaikkia niitä linjoja pitkin Salemissa, Indianassa, erilaisia…Menin sisään, ostin aamiaisen, ehkä kulhollisen kauraa. Tuossa kuumassa auringossa ja kaikessa muussa, ja se sai minut voimaan pahoin, syödä aamiaista. Vaihdoin kymmenen senttiä pikkurahoistani… Ylitarkastaja tuli ja sanoi: ”Tiedätkö, mitä kokouksessa sanottiin? ”Kuka on se typerys, joka antaisi kymmenen senttiä aamiaisesta? ” Hän sanoi: ”Sinun pitäisi antaa ainakin 50 senttiä.” Te kaikki tiedätte, että viisikymmentä senttiä oli iso aamiainen siihen aikaan.

Ja minä sanoin: ”No, minä en syö niin paljon. ”

Hän sanoi: ”No, kaikki muutkin maksavat viisikymmentä senttiä. Sinun pitäisi maksaa viisikymmentä senttiä. ”

Sanoin: ”No, en kuluta sitä. ”

Hän sanoi: ”Maksa se kuitenkin.” Se oli ylitarkastajani.

⁷⁶   No, ajattelin: ”No, mitä voin tehdä? Minun on maksettava viisikymmentä senttiä, ja syön kymmenellä sentillä.” Menin siis kadulle ja nappasin jotain pieniä lapsia, joilla ei ollut aamiaista, ja tarjosin heille aamiaista neljänkymmenen sentin edestä.

Niinpä sitten ajattelin: ”No, mitä voisi… Ehkä se on se, mikä Hänellä on minua vastaan. ”

⁷⁷   Ja muistan, tässä jokin aika sitten, kun he tulivat partioidessaan, repivät tuon takapihan auki ja sanoivat: ”Toimittakaa laskunne ”. Tiedättehän, että heillä on oikeus partioida, mutta heidän on maksettava vahingot.

⁷⁸   Kirjoitin vain takaisin ja sanoin: ”Ette ole mitään velkaa.” Ajattelin: ”Se korvaa ne neljäkymmentä senttiset. Ehkä olen tuona aikana käyttänyt kaksikymmentä tai kolmekymmentä dollaria antaessani niitä lapsille. Ehkä se riittää.” Jatkoin uneksimista.

⁷⁹   Sitten minulla oli siellä iso puu, lapset leikkivät sen alla, ja partio… Nyt he partioivat helikopterista käsin. Hän tuli sisään ja sanoi: ”Billy, mitä jos kaataisit tuon puun? ”

⁸⁰   Sanoin: ”Ei, älä katkaise sitä. Me karsimme sen.” Sanoin: ”Veli Wood ja minä aiomme karsia sen. ”

Hän sanoi: ”No, pyydän vain miehiä käymään ja karsimaan sen.” Sanoin: ”Nyt, älkää kaatako sitä. ”

Hän sanoi: ”En kaada sitä. ”

⁸¹   Lähdin matkalle. Kun tulin takaisin, se oli kaadattu maahan. Sitten minulle oli odotettavissa oikeusjuttu. Sanoin: ”No, Herra, tämä selvittää asian, tiedän sen.” Niinpä vedin sen pois, se oli ihan ok, annoin sen vain mennä. No, minä yhä näin siitä unta.

⁸²   Kun heräsin eräänä aamuna, sanoin: ”No… ”. Aamulla, kun nousemme ylös, rukoilemme ensin yhdessä, ja sitten rukoilemme, kun menemme illalla sänkyyn. Ja sitten kun hän oli mennyt hakemaan lapsille aamiaista, aloin rukoilla. Sanoin: ”Herra, minun on täytynyt olla kauhea mies. Mitä olen tehnyt elämässäni, etten pääse pois siitä Public Service Companysta. ”

⁸³   Menin ja menin kylpyyn ja tulin takaisin ulos. Ja jokin tuntui sanovan minulle: ”Ehkä minä olen laiska Hänen työssään.” Ajattelin: ”Tässä on noin viiteen vuoteen, minä en ole tehnyt mitään, olen vain odottanut Häntä. ”

⁸⁴   Seisoin siellä yhtenä päivänä. He rakensivat meille uuden kodin sinne, ja veli Mosley tuli ja puhui siitä. Sanoin: ”Se on vain pieni lahja Isältäni.” Ja hän alkoi itkeä. Sanoin: ” Katsohan, Hän sanoi: ’Jos te luovutte kodistanne, taloistanne, maistanne, isistänne, äideistänne, minä annan teille taloja, maita, isiä, äitejä ja satakertaisesti tässä elämässä ja tulevassa Iankaikkisessa Elämässä.’ ” Sanoin: ”Katsokaas, minun oli lähdettävä tabernaakkelista, jota rakastan niin kovasti. Minun oli jätettävä kotini, jonka Herra antoi minulle siellä ylhäällä. Hän antoi minulle vain tämän sen sijaan.” Sanoin: ”Hän on ihmeellinen, näetkö.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ja hän alkoi itkeä.

⁸⁵   No, minä… minä sanoin: ”Minun oli pakko tulla tänne ja erottautua, tulla tähän erämaahan.” Ja ajattelin: ”Ihmettelen, miksi Jumala toisi minut autiomaahan, tänne, missä on vain skorpioneja ja gila-liskoja. ”

⁸⁶   Se ei ole vain autiomaa, se on kuuma, vaan se on henkisesti autiomaa. Oi, voi! Seurakunnissa ei ole lainkaan hengellistä elämää, ne ovat vastaan… No, ette ole koskaan elämässänne nähneet sellaista! Meillä ei ole edes seurakuntaa, johon mennä, eikä mitään. Ja sitten kun… Ihmiset melkein tuhoutuvat, hengellisesti. Huomaan sen ihmisistä, jotka tulevat sinne, näen eron heissä, kun tarkkailen sitä.

⁸⁷   Ja niin te pysytte Jumalan Hengen alla, ja elämästänne tulee suloinen, hellä, niin kuin vesi, joka tuo tämän ruohon ja pehmeät nuput. Jos… tämä ruoho Arizonassa ei kasvaisi, nämä puut olisivat kaktuksia, niiden lehdet vain kietoutuisivat ja olisivat tahmaisia. Niin se on, kun seurakunnan ympärillä on kuivaa, kaikki ovat kiinni toisissaan, tiedättehän. Ja, katsokaas, tarvitaan pehmeää sadevettä, joka pehmentää ja tekee lehdet ja varjon ohi kulkevalle pyhiinvaeltajalle.

⁸⁸   Niinpä Jokin sanoi minulle: ”Ehkä sinä olet epärehellinen Jumalan työssä.” Niinpä, rukoilin näkyä.

⁸⁹   Meda osti minulle juuri uuden Raamatun, ja veli – veli Brown Ohiosta osti minulle uuden Raamatun, molemmat samaan aikaan, jouluna. Menin ja otin yhden uusista Raamatuista. Sanoin: ”Herra, menneinä aikoina Sinulla oli Uurim ja Tummim. ”

⁹⁰   Nyt kuunnelkaa, antakaa minun sanoa tämä. Tietenkään he eivät… tämä, ei nauhoiteta tätä kokousta, syy miksi kysyn… sanoen tämän. Sallikaa minun sanoa, älkää tehkö tätä. Se ei ole hyvä asia.

⁹¹   Mutta minä sanoin: ”Herra, ennen oli tapana, että kun näkijä näki unen, hänet vietiin alas Uurimin ja Tummimin luo ja kerrottiin se. Ja jos – jos Uurim ja Tummim väläyttivät valon takaisin, yliluonnollisen valon, uni oli totta.” Sanoin: ”Mutta tuo pappeus ja tuo Uurim ja Tummim on lakkautettu. Teidän Raamattunne on nyt Uurim ja Tummim; Herra, olkoon niin, etten enää koskaan tekisi tätä. Mutta olen pyytänyt Sinua ja rukoillut Sinua antamaan minulle näyn, puhumaan minulle siitä, miksi näen näitä unia. Ja mitä olen tehnyt? Jos olen vahingoittanut, jos olen tehnyt jotakin jollekin ihmiselle maailmassa, kerro minulle. Minä… minä… minä tulen korjaamaan sen. Jos olen velkaa Public Service Companylle, jos olen tehnyt jotain väärää heille tai jollekin muulle henkilölle, jos olen tehnyt jotain väärää Sinua kohtaan, kerro minulle. Minä… minä haluan korjata sen. ”

⁹²   Korjataan asia heti, nyt. Älkää odottako jonkin aikaa, se voi olla liian myöhäistä. Tehkäämme se nyt.

⁹³   Ja minä sanoin: ”Varmasti tässä Jumalan Sanassa, 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, löytyy jokin sellainen hahmo, jota Sinä käsittelit, joka olisi samassa tilanteessa kuin, mitä minun kysymykseni koskee. Jos joku olisi tehnyt jotain, ja – ja Sinä kävisit hänen kimppuunsa sen takia, niin anna minun kääntyä tuohon kohtaan Raamatussa. Ja jos joku, mitä tahansa hän onkin tehnyt, se sopisi minun tapaukseeni. Jos olen tehnyt väärin tai jotain, minkä Sinä haluat minun tekevän tai jättävän tekemättä, niin anna minun nähdä joku sellainen hahmo Raamatussa. ”

⁹⁴   Ja minä suljin silmäni, annoin Raamatun vain pudota auki, laitoin sormeni eräälle raamatunkohdalle, 1. Moos. 24:7. Elieser, Aabrahamin uskollinen palvelija, Raamatun mallipalvelija, lähetetään hakemaan morsianta Iisakille. Kylmät väreet juoksivat minua pitkin. Varmasti, se on minun… se on aivan oikein muun Sanomani kanssa, vetää Morsian ulos.

⁹⁵   Hän sanoi: ”Vanno, ettet ota morsianta näiden keskuudesta, vaan mene oman kansani luo ”.

Hän sanoi: ”Entä jos nainen ei haluakaan tulla mukaani? ”

⁹⁶   Hän sanoi: ”Sitten olet vapaa tästä valasta.” Hän sanoi: ”Ja Taivaan Jumala lähettää Enkelinsä sinun edelläsi johdattamaan sinua.” Hän meni suoraan ulos ja alkoi rukoilla, ja hän tapasi kauniin Rebekan, josta tuli Iisakin morsian.

⁹⁷   Vain täydellinen Sanoma, takaisin Sanaan: ”Mene hakemaan tuo Morsian! ” Se on velvollisuus. Sitä varten minä olen täällä. Sitä minä yritän tehdä, kutsua Morsiamen ulos.

⁹⁸   Muistattehan Kaliforniassa tuon Morsiamen haastattelun, esikatselun, minulla oli se täällä. Kuinka Morsian tuli ensimmäisenä, ja näin hänen kulkevan ohitse. Sitten tulivat Miss Amerikka, Miss Aasia, ja kaikki, oi, kauheimman näköinen otus! Ja sitten sama Morsian kulki jälleen ohitse. Eräs heistä meni pois tahdista, ja minä yritin saada hänet takaisin tahtiin; heitä oli kaksi. Ja se minun piti tehdä, pitää Morsian tahdissa, metsästää tuota miestä.

⁹⁹   Sanoin: ”Jumala, tulen palaamaan kotiin, uudistan valani jälleen ja aloitan uudestaan.” Joten niin me aiomme tehdä, siksi olen täällä.

¹⁰⁰   Minusta olisi hyvä, jos tekisimme näin, aloittaisimme kahdeksantenatoista päivänä, ensi viikolla, seuraavana sunnuntaiaamuna, seuraavana sunnuntai-iltana, seuraavana sunnuntaina ja seuraavana sunnuntaina. Kuinka monen mielestä se olisi hyvä asia? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Kiitos.

¹⁰¹   Nyt haluan, että teette puolestani jotain. Jos olette ilmoittaneet joillekin ihmisille, että 28. päivä on kokous, voisitteko ilmoittaa heille uudestaan, että emme voi järjestää sitä. Kertokaa, kirjoittakaa heille kirje tai jotain muuta. Emme halua, että ihmiset tulevat ja joutuvat pettymään, mutta emme voineet saada auditoriota.

¹⁰²   Näettekö, me emme saaneet sitä. Ja koska viime kokouksessa, luulen, että meitä oli niin paljon siellä, ja kaikki, he vain… Tiedättehän, millaista yleisö on, ja he… No, elämme vain viimeisiä päiviä, siinä kaikki. Ja he väittävät, että ihmiset tulevat sisään ja häiritsevät koulua, ja he olivat siellä liian aikaisin, ja he tekivät sitä tai tätä tai jotain muuta, ja paikka oli liian täyteen ahdettu, ja palopäällikkö tekee sitä ja tätä. Ja, no, tiedättehän.

¹⁰³   Joten me asetamme nuo Maljat ja nuo Pasuunat, haluan sijoittaa ne sinne kohdalleen. Sanoin teille, että tekisin niin. Ne kuuluvat toisen asian alle. Niin myös Maljat ja pasuunoiden äänet; mutta me haluamme viedä koko kokonaisuuden suoraan läpi ja tuoda sen, sitoa sen yhteen.

¹⁰⁴   Kuinka moni on lukenut mitään veli Vaylen tekstiä, jota hän on kirjoittanut uudelleen ja korjannut ja korjannut kielioppia puolestani? Onko kukaan teistä lukenut sitä? Te olette lukeneet, kaksi tai kolme teistä. Minusta sinä olet tehnyt todella hyvää työtä, veli Vayle, todella hyvää työtä! Sinä, luulen, että sisar Vayle teki sen, ja sinä vain kirjoitit sen. Hän oli… Näettekö, en ole aina naisia vastaan, enhän, sisar Vayle?

¹⁰⁵   Joten lukekaamme tässä nyt seuraavan viidentoista, kahdenkymmenen minuutin ajaksi eräs raamatunkohta.

¹⁰⁶   Ja minulla on tässä pieni kirja. Kerroin, uskoakseni, että se oli veli Vaylelle, tai kenelle se oli, tai uskoakseni se oli Roy Bordersille. Veli Vayle osti minulle tuon kirjan. Haluan tehdä pienen tekstikirjan.

¹⁰⁷   Mutta jos joku on koskaan katsonut sitä, mitä minä kutsun muistiinpanoiksi! Jos haluan saarnata Aamutähdestä, piirrän tähden. Ja jos haluan saarnata jostain… Teen sen kaiken symboleilla tässä, naarmuilla, kukaan ei voi koskaan tietää, mitä se tarkoitti. Kun olen liikkeellä ja ajattelen mitä tahansa, minun täytyy, kun ajelen tiellä, joskus auto hyppii ylös ja alas, ja kirjoitan ylös tämän, ja sanon sitä ja tätä, ja teen pieniä merkkejä, ristejä ja siltoja, ja kaikenlaisia asioita. Haluan esimerkiksi saarnata Tähden laskeutumisesta, ja laitan pyramidin, piirrän sen tänne ja laitan viisikärkisen Daavidin tähden laskeutumaan sen päälle. Ja tiedän, mihin olen menossa Raamatussa; ja Mooses, hän teki tietyn asian. Teen sellaisia pieniä kalkkunan jälkiä.

¹⁰⁸   Minulla on niitä täällä useita. Ja ajattelin tänä aamuna, tuolla takahuoneessa, kun ajattelin puhua tästä aiheesta muutaman hetken täällä, muistilapulta, että siihen menisi ehkä parikymmentä minuuttia.

¹⁰⁹   Ja sitten en aio ottaa veli Nevilleltä jumalanpalvelusta tänä iltana. Aion levätä tänä iltana ja kuunnella häntä.

¹¹⁰   Ja sitten, jos Herra suo, ensi sunnuntaiaamuna aloitamme jumalanpalveluksen. Ja te kaikki autatte minua, ja me rukoilemme, koska sydämessäni oli yrittää… He sanoivat: ”No, voisimme mennä Louisvilleen tai voimme mennä New Albanyyn ”. Mutta kokouksen piti olla Jeffersonvilleä varten. Menen Louisvilleen ja New Albanyyn eri aikaan, mutta tämän piti olla täällä Jeffersonvillessä.

¹¹¹   Nyt kumarretaan päämme hetkeksi, kun olemme… Olen puhunut teille tässä noin kolmekymmentä minuuttia. Puhukaamme Hänelle hetken aikaa.

¹¹²   Herra Jeesus, me olemme – me olemme todellakin siunattua kansaa, ajattelumme ja ymmärryksemme yläpuolella. Sillä jos keskuudessamme olisi joku jalo ihminen, esimerkiksi joku, joka on jonkun toisen maan henkilökuntaan kuuluva tai jonkinlainen diplomaatti, ajattelisimme, että on hienoa, että keskuudessamme on tällainen jalo ihminen. Mutta tänään meillä on Taivaan Jumala, ei ainoastaan keskuudessamme, vaan hän asuu meissä ja elää Elämäänsä meidän kauttamme. Ja me olemme siitä niin kiitollisia, Herra! Se menee tietenkin yli ymmärryksemme.

¹¹³   Mutta nyt kun puhutaan jumalanpalveluksista, Afrikkaan menosta ja asioista, joita olemme yrittäneet järjestää näinä muutamana päivänä täällä Indianassa. Ja tavalla tai toisella, Herra, saattaa olla, että Sinä ajat meitä tuohon telttaan, jotta tuo näky toteutuisi. Joten tapahtukoon Sinun tahtosi, me olemme sitoutuneet siihen tällä tavalla, parhaan ymmärryksemme mukaan. Niinpä me rukoilemme, Herra, jos on jotakin, mikä on vastoin Sinun tahtoasi, niin tee se meille tiettäväksi, että me osaisimme tehdä Sinun täydellisen tahtosi.

¹¹⁴   Nyt siunaa meitä näinä muutaman minuutin ajan. Puhu meille Sanasi kautta, Herra, sillä Sinun Sanasi on Totuus. Pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Kääntäkäämme Raamatussa Markuksen kirjaan, kahdeksanteen lukuun.

¹¹⁵   Mihin aikaan te yleensä lähdette, kello kahdeltatoista? [Joku sanoo: ”Noin kello kahdeltatoista.” – toim.] Hyvä on. Nyt vain pieni lyhyt Sanoma tässä, jotta voin puhua teille Sanasta, sen jälkeen kun olen todistanut tuossa ja niin edelleen.

¹¹⁶   Markuksen evankeliumin kahdeksas luku, ja aloitetaan noin 34. jakeesta, 38. jakeeseen, otetaan 38. jae, loput tuosta luvusta. Minä haluan lukea, mitä Hän sanoi, koska tiedän, että se on totta. Nyt me…

Ja kun hän oli kutsunut luokseen kansan ja opetuslapsensa, sanoi hän heille: ”Joka tahtoo minun perässäni kulkea, kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua ”.

Sillä jokainen, joka tahtoo pelastaa elämänsä, menettää sen; … jokainen, joka menettää elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän on pelastava sen.

Sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman ja menettää oman sielunsa? ”

Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa vastineeksi?

Joka siis häpeää minua ja minun sanojani tämän avionrikkoja ja syntisen sukupolven keskellä, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.

¹¹⁷   Haluan ottaa pienen tekstin sieltä, jos sitä voisi kutsua sellaiseksi, joka on nimeltään: Häpeissään. Tiedättekö, pidän siitä. ”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä minä olen häpeävä. ”

¹¹⁸   Nyt, sana häpeissään voitaisiin kääntää myös ”nolostuneeksi ”. Tiedättehän, jotain, mitä olette… Teillä on edessänne jotain, jonka vuoksi olette nolostuneita, olette häpeissänne.

¹¹⁹   Tuo, toinen asia, jota häpeä saa aikaan, on se, että se osoittaa, että te ette ole varmoja siitä, mistä puhutte. Jos tiedätte, mistä puhutte, ja teillä on varmuus siitä, että tiedätte, mistä puhutte, voitte kertoa sen kenelle tahansa; te ette ole häpeissänne. Mutta jos tunnette itsenne hämmentyneeksi, poissa tolaltanne, se osoittaa, että ette ole varma.

¹²⁰   Huomaatte, että sitä on nykyään niin paljon, erityisesti aiheen kohdalla, josta puhun, ”häpeissään Sanasta ”. Nyt, Hän ja Sana ovat sama asia.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme… Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

¹²¹   Joten, ”Joka häpeää minua ja minun Sanaani”, ja Hän ja Hänen Sanansa ovat Yksi, joten jos häpeää Hänen Sanaansa tässä syntisessä, nykyisessä sukupolvessa, ” Minä tulen häpeämään häntä. ”

¹²²   Nyt me huomaamme tänä päivänä, että jos joku kysyy: ”Oletko sinä kristitty? ” Se on hyvin suosittua, sanoa: ”Oi, minä olen kristitty! ”. Näettekö?

¹²³    ”Mutta uskotko sinä Jumalan Sanan, jossa sanotaan: ’Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat’? ”.

¹²⁴    ”Oi! ” Jopa sananpalvelijoidenkin kasvot punastuvat. Näettekö?

¹²⁵   Häpeättekö te vaikkapa Jumalallista parantamista? Häpeättekö täyttä Evankeliumia? Häpeättekö helluntaikokemustanne? Se tarkoittaa Hänen Sanansa häpeämistä. Se tarkoittaa, että Hänen Sanansa on tullut sinussa lihaksi.

¹²⁶   Niinpä, Hänen Sanansa on tultava eläväksi jokaisen sukupolven kohdalla. Se tuli eläväksi Mooseksen päivinä. Koska tuohon aikaan, Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen 1. luvussa, ”Jumala puhui isille erinäisinä aikoina ja monin tavoin profeettojen kautta. ”

¹²⁷   Ja nuo profeetat! Seurakunta meni niin sekaisin, että kun… Nuo profeetat, nuo rohkeat Jumalan sanansaattajat, tulivat ilman seurakuntaa, ilman kirkkokuntaa, ilman organisaatiota, ilman mitään; uhmasivat kuninkaita, valtakuntia, seurakuntia ja kaikkea. Kun papit tuotiin eteen… Heidät tuotiin pappien eteen, he eivät hävenneet, koska heillä oli suoraan NÄIN SANOO HERRA.

¹²⁸   Jos huomaatte, että profeetta, sanan eräässä merkityksessä, Vanhassa testamentissa, kun hän sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA”, nyt katsokaa häntä, hän menee suoraan ilmaukseen, jossa hän ottaa Jumalan paikan. Huomaatteko, kun hän asetti eteensä, NÄIN SANOO HERRA, hän asettui suoraan Jumalan asemaan, ja hän toimi kuin Jumala. Sitten hän esitti Sanomansa, joka oli Jumala puhumassa hänen kauttansa: ”NÄIN SANOO HERRA! ”

¹²⁹   Ajattelen entisaikojen profeettoja, kun he tulivat tuon Sanoman kanssa, ja se saattoi kuninkaat hämilleen, ja se sai ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. Jopa papit tunsivat olonsa epämukavaksi, koska heidän piti olla johtajia, uskonnollisia miehiä, ja kun he… Sana tuli esiin tuolla tavalla, Se paljasti heidät, ja he tunsivat olonsa noloksi, tai he olivat häpeissään.

¹³⁰   Ja monta kertaa näemme sen, ei usein, vaan liian usein tänä päivänä! Tuo mies, te sanotte: ”Minä olen kristitty! ”

 ”Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoitte? ” ”Oi! Huh! ” Näettehän, he ovat – he ovat nolostuneita sen suhteen.

¹³¹   Joku sanoo: ”Kuulutko sinä tuohon ryhmään siellä ylhäällä, joka tekee kaikkea tuollaista huutamista ja kaikkea tuota Jumalallista parantamisjuttua? ” Monesti kristityt perääntyvät.

¹³²   He haluavat ilmoittaa, jos heillä on jokin kirkkokunta, nyt: ”Olen baptisti. Olen presbyteeri. Olen luterilainen.” He eivät häpeä sitä.

¹³³   Mutta kun tulee kyseeseen kristittynä oleminen, joka voi ottaa Jumalan Sanan juuri sellaisena kuin Se on, silloin he ovat – he ovat – he ovat – he ovat häpeissään. ”En kuulu mihinkään kirkkokuntaan”, näettekö, he häpeävät sanoa niin. Heidän täytyy olla kuin muukin maailma, jonkun organisaation edustamia.

¹³⁴   Nyt, se on tullut sellaiseksi vasta hiljattain. Lutherin aikana se, että tunnustautui luterilaiseksi tai Lutherin seuraajaksi, merkitsi melkein kuolemaa katolisen kirkon taholta. Wesleyn aikana se, että tiedettiin uhmanneen anglikaanista kirkkoa, merkitsi melkein kuolemanrangaistusta anglikaanien taholta, jos ilmoitti olevansa metodisti. Helluntaiaikoina oli melkein häpeä sanoa, että oli helluntailainen, koska nopeasti katsottiin, että oli pyhä kieriskelijä tai jokin kielelli puhuja tai jotakin sellaista. Nyt he organisoituivat ja menivät suoraan mukaan muun ryhmän kanssa.

¹³⁵   Nyt kun kutsun aika tulee, että te ette kuulu mihinkään niistä! On hyvin suosittua sanoa: ”Minä olen helluntailainen.” On hyvin suosittua sanoa: ”Olen presbyteeri. Luterilainen.” Mutta entä sitten, kun tulee se aika, jolloin teidän on tultava esiin ja seisottava Sanan puolesta: ”En kuulu mihinkään niistä ”? Se, se on noloa.

¹³⁶   Jeesus sanoi: ” Nyt, jos te häpeätte Minua, niin Minä häpeän teitä.” Miksi Hän häpeäisi sinua? Koska väität olevasi Hänen, vaikka et halua seurata Häntä.

¹³⁷   Entä jos sanoisin: ”Tämä pieni poika on minun poikani”, hän kääntyisi ympäri ja sanoisi: ”Kuka, minäkö olen sinun poikasi? Mikä luulet minun olevan! ” Se nolostuttaisi minua. Se nolostuttaisi poikaanne.

¹³⁸   Ja tällainen on niin sanottu kristinusko nykyään. Jos nimitätte sen jonkin kirkkokunnan nimellä, niin hyvä on, he hyväksyvät kirkkokunnan isyyden. Mutta kun on kyse Jumalan Sanan, Kristuksen, isyyden hyväksymisestä, ei, he ovat nolostuneita. He eivät halua sanoa: ”Kyllä, olen puhunut kielillä. Kyllä, olen nähnyt näkyjä. Kyllä, uskon Jumalalliseen parantumiseen. Kyllä, minä ylistän Herraa. Olen vapaa kaikesta organisaatiosta, en kumarra mitään niistä. Olen Kristuksen palvelija.” Voi sentään, se repisi heidät palasiksi.

¹³⁹   Eräänä iltana, eräs hieno puhuja tuli Täyden Evankeliumin Liikemiesten joukkoon Chicagossa.

¹⁴⁰   Saanen pysähtyä tähän hetkeksi sanoakseni tämän. Suokaa anteeksi. Mutta monesti ajattelette, ja minäkin ajattelen, että se, mistä me puhumme, Raamatun Totuus, ei mene läpi ihmisten keskuudessa. Mutta se menee. Joskus he vastustavat sitä, mutta eivät oikeasti tarkoita sitä. He yrittävät löytää, mitä mieltä te olette.

¹⁴¹   Kuten tarina, joka kertoi joukosta juoppoja, jotka väittivät, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin kristinusko. Yksi mies sanoi: ”Minä tiedän, missä sellainen on, se on minun vaimoni. ”

Hän sanoi: ”No, minä en usko sitä. ”

Hän sanoi: ”Tulkaa, me… käyttäydytään kuin olisimme todella juovuksissa. ”

¹⁴²   He menivät sinne taloon ja tekivät kaiken voitavansa. Ja- ja käski keittämään heille munia, ja sitten hän heitti ne lattialle ja sanoi: ”Sinä tiedät paremmin, ettei minun muniani saa keittää tuolla tavalla! ” He jatkoivat elämäänsä talossa. Ja he menivät toiseen huoneeseen ja kaatuivat tuoliin. He kuulivat, kun joku siellä lakaisi sitä, ei sanonut sanaakaan, sanoi, lauloi itsekseen pientä laulua:

Pitääkö Jeesuksen kantaa ristiä yksin,
ja koko maailman kulkea vapaana?
Jokaiselle on oma ristinsä, ja minulle on oma ristini.
Ja tätä pyhitettyä ristiä minä kannan,
kunnes kuolema minut vapauttaa,
Ja sitten lähden kotiin kruunua kantaakseni.

¹⁴³   Tuo yksi vanha juoppo sanoi: ”Mitä minä sanoin sinulle? ”. Hän sanoi: ”Hän on kristitty! ” He vain koettelivat häntä. Ja joskus maailma, olen huomannut, koettelee teitä.

¹⁴⁴   Niinpä en koskaan uskonut, että näin tapahtuisi, mutta viime lauantai-iltana, luulen, että se oli, tai sunnuntai-iltana, suuri puhuja… En halua kutsua ihmisiä nimeltä. Mutta hän yrittää, toimii aivan päinvastoin. Yritän pitää nämä seurakunnat pois tuosta ekumeenisesta liikkeestä, ja tämä mies yrittää laittaa ne sinne. Hän siis puhui Kristillisten Liikemiesten puolesta. Minun piti pitää kokous Chicagossa, ja ajattelin, että olisin silloin Afrikassa, joten en voinut osallistua siihen. Tämä mies sanoi, nousi ylös ja sanoi: ”Suurin liike, suurin asia maan päällä nyt, mitä on koskaan ollut; kaikki kirkot ovat palaamassa takaisin katoliseen kirkkoon, ekumeenisessa liikkeessä, ja katolilaiset saavat Pyhän Hengen.” Mikä paholaisen ansa!

¹⁴⁵   Ja tämä johtaja, veli Shakarian, Kansainvälisen Liikemiesten liiton puheenjohtaja, nousi ylös ja sanoi, kun mies oli istunut alas, että ”Me emme ole kuulleet sitä tuolla tavalla.” Hän sanoi: ”Veli Branham on kertonut meille, että ’Tämä ekumeeninen liike tulee viemään heidät kaikki pedon merkkiin’.” Ja mies istui lavalla. Hän sanoi: ”’Se tulee viemään sen pedon merkkiin.’ ” Ja sanoi: ”Olemme taipuvaisia uskomaan, että se, mitä hän sanoo, on totuus.” Ja hän sanoi: ”Kuinka moni teistä haluaisi kuulla veli Branhamin tulevan ja kertovan teille asian todellisen puolen? Nouskaa.” Ja siellä oli noin viitisentuhatta ihmistä. He huusivat ja itkivät, että tulisivat vain yhdeksi päiväksi, yhdeksi päiväksi.

¹⁴⁶   Veli Carl Williams soitti minulle ja sanoi: ”Veli Branham, menin tuon väkijoukon läpi”, ja hän sanoi: ” he antoivat minulle kasoittain sadan dollarin seteleitä käteeni, jotta saisin lentolippusi tänne ja takaisin.” Näettehän, vain yhden päivän ajaksi!

¹⁴⁷   Näettekö, nuo ihmiset, tuo Sana uppoaa sinne, missä me emme joskus tiedä siitä. Näettekö? Mutta kun todella… Vaikka maailma olisi kuinka paljon sitä vastaan, kuinka paljon kirkkokunnat ovat sitä vastaan, Jumala osoittaa sen olevan Totuus. Kun suuri hetki vihdoin koittaa, tapahtuu ehkä asioita, joita emme ole ajatelleet.

¹⁴⁸   Kyllä, se osoittaa, ettet ole varma, jos olet häpeissäsi, joten et halua keskustella aiheesta. Jos aiot hävetä sitä, et haluaisi keskustella siitä; pidättäydyt.

¹⁴⁹   Mutta kuinka ihminen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, kuinka ihminen, joka on täynnä Jumalan Voimaa ja Jumalan rakkautta sydämessään, voi puhua ihmisen kanssa muutaman minuutin ajan mainitsematta mitään siitä rakkaudesta, joka on hänen sydämessään? Näettekö, on jotain, mitä se – se tapahtuu; ette voi tehdä sitä.

¹⁵⁰   Tämän täytyy olla tuo paha päivä, josta Jeesus puhui. Ihmiset häpeävät Sanaa ja Jumalan Henkeä, joka toimii heidän keskuudessaan. Mutta kun Totuus tehdään ihmisille selväksi, silloin Jumala itse, paljastaa itsensä Sanan kautta.

¹⁵¹   Nyt, kuka tahansa voi esittää mitä tahansa väitteitä. Ja meillä on näinä päivinä ollut niin paljon väitteitä, että se on ollut kauheaa. Mutta jos on olemassa Totuus, sen on oltava Sanan kautta. Koska he sanovat, että heillä oli kaikenlaista, öljyä, joka virtaa ihmisten läpi, ja verta heidän käsistään, ja naisia, jotka olivat selällään tässä veressä, ja joka valuu heidän kenkiinsä, ja he nostavat kenkänsä ylös ja vuodattavat öljyä ulos, ja sammakoita, jotka hyppivät ulos ja hyppivät lavalla, ja kaikenlaista muuta sellaista. Raamatussa ei ole mitään sellaista. Raamatussa ei ole mitään lupausta mistään sellaisesta. Ainoastaan, Siinä sanotaan: ”Viimeisinä päivinä henki olisi niin lähellä, että se eksyttäisi valitut, jos mahdollista.” Mutta sitä varten ei ole yhtään Kirjoituksen kohtaa.

¹⁵²   Mutta kun on kyse aidosta, väärentämättömästä ja Jumalan vahvistamasta Jumalan Sanasta, se näyttää jopa nolostuttavan toista ryhmää, radikaalia puolta. Näettekö, Se on nolostuttavaa.

¹⁵³   Mutta se on todellisuutta miehelle tai naiselle, pojalle tai tytölle, joka todella on aito kristitty. Kun Jumala antoi lupauksen Pyhän Hengen kasteesta ja otatte sen vastaan, Jokin asettuu sisimpäänne, jonka tilalle ei voi tulla mitään muuta. Kun ihminen joskus kohtaa Jumalan; ei jossain tunnekuohussa, innostuksessa tai uskonnollisessa opissa, jossain katekismuksessa tai uskontunnustuksessa tai dogmissa, jonka hän on hyväksynyt itselleen lohdutukseksi, vaan kun hän todella tulee sellaiselle paikalle kuin Mooseskin, erämaan takaosassa, astui kasvotusten Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, ja näette Äänen puhuvan teille tarkalleen Sanan ja lupauksen mukaisesti, siinä on jotakin, joka tekee teille jotakin! Näettekö, te ette häpeä Sitä, Se tekee teille jotakin. Nyt, katsokaamme nyt, vain seuraavien viidentoista minuutin ajan.

¹⁵⁴   On ihmisiä, jotka saavat tällaisen kokemuksen. Ja kun puhun teille tänään, en seurakuntana tai kirkkokuntana, puhun teille yksilönä; en siksi, että tulette tänne tähän tabernaakkeleihin, koska minä rakastan teitä ja te rakastatte minua, en sen vuoksi. Sallikaa minun puhua teille kuolevana kuolevaisena, että jonain päivänä teidän on tultava tämän elämän päätökseen. Ja minä en ehkä ole siellä, eikä toinen saarnaaja ehkä ole siellä. Mutta on vain yksi, joka voi kohdata teidät siellä, ja se on Jumala. Ja te kuuntelette Häntä, eikä sitä, onko ”vaimoni hyvä kristitty ” tai ”mieheni on hyvä kristitty”, vaan sitä, onko asiani kunnossa Jumalan kanssa. Olenko kohdannut Jumalan tuolla tavalla? ” Ei siksi, että ”pastorini kohtasi Jumalan ” tai ”diakoni kohtasi Jumalan”, vaan: ”Olenko minä kohdannut Hänet? ”. Ei siksi, että ”huusin”, ei siksi, että ”puhuin kielillä”, vaan siksi, että: ”Olen kohdannut Hänet Henkilönä ”! Silloin ette koskaan häpeä Sitä, on olemassa Jokin, joka on niin täydellistä ja puhdasta ja totta.

¹⁵⁵   Ja muistakaa, että saatatte tavata hengen, joka toimii Jumalan tavoin. Saatatte tavata hengen, joka tekisi sitä, tätä tai tuota; seuratkaa sitä hieman ja katsokaa, miten se suhtautuu Jumalan Sanaan. Saatatte tavata hengen, joka kertoisi teille, että olette pelastettu, ja antaisi teille loistavan tunteen, ja te huutaisitte ja kiljuisitte; sitten kun se tulee kieltämään Sanan, miten Pyhä Henki, joka kirjoitti Sanan, voisi kieltää oman Sanansa? Tuon Hengen on korostettava jokaista Jumalan lupausta ”aamenella ”! Jos näin ei ole, silloin ette ole koskaan kohdanneet Jumalaa, vaan olette tavanneet eksyttävän hengen. Ja maailma on sitä täynnä tänään!

¹⁵⁶   Mutta kun näette Jumalan tulevan alas ja antavan lausunnon, että Hän aikoo tehdä tietyn asian, ja sitten se tulee takaisin ja tekee sen, kerta toisensa jälkeen, silloin olette saaneet todellisen Jumalan Hengen.

¹⁵⁷   Kuinka Henki voi olla ihmisen päällä, Pyhä Henki, joka kirjoitti Raamatun, ja sitten kääntyä ympäri ja kieltää: ” Tuo ei ole oikein, se oli toista päivää varten ”?

¹⁵⁸   Hän sanoi: ”Lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne, niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Se oli Apostolien teot 2:38. Miten henki voi sitten hyväksyä jotain muuta kuin sen ja olla Jumalasta, kun Hepr. 13:8 sanoi: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ”?

¹⁵⁹   Entä jos joku sanoisi: ”Oi, uskon, että hän oli filosofi. Hän oli hyvä mies. Hän oli profeetta. Mutta mitä tulee Hänen voimaansa… ”

¹⁶⁰   Puhuin yhtenä iltana George Smithin kanssa, pojan, joka kulkee tyttäreni Rebekan kanssa; hieno poika, lauloi täällä tabernaakkelissa. Baptistipoika, joka juuri otti… sanoi: ”Ottakaa nimeni pois tuosta jutusta! En halua olla missään tekemisissä sen kanssa.” Ja oli eräs nuori nainen… Heillä oli konferenssi, eräällä baptistikirkolla, ylhäällä kukkuloilla.

¹⁶¹   Ja – ja he ovat niin tiukasti minua vastaan, jokainen heistä siellä, ja siitä, ettei… Heillä ei ole mitään minua vastaan, vaan tätä Sanaa vastaan. Minua, miehenä, he eivät voi sanoa mitään minua vastaan, en ole koskaan tehnyt heille mitään pahaa. Mutta sitä he pelkäävät. Näettekö? Nyt me olimme…

¹⁶²   Heillä oli tämä kokous siellä ylhäällä, ja he aikoivat ottaa lähetyssaarnaajan, joka piti hoitaa tämän suuren konferenssin kolme viimeistä iltaa ylhäällä kukkuloilla, missä oli viileää. Tapahtui niin, että tämä lähetyssaarnaaja nousi ylös ja tuli Markuksen 16 kohdalle, ja hän sanoi: ”Nykyään on monia ihmisiä, jotka eivät voi uskoa Jumalalliseen parantamiseen.” Hän sanoi: ”Olin Intiassa. Olen intialainen. Olin Intiassa, kun tänne Yhdysvalloista tuli mies, jonka nimi oli veli Branham.” Hän kertoi, että hän oli Intiassa. Pastori alkoi siirtyä eteenpäin. Hän sanoi: ”Vaimoni oli kuolemassa syöpään. Olin sokea”, tai jotain sellaista. ”Hän rukoili erään meidän puolesta, ja toisen puolesta hän kutsui yleisön joukosta, eikä edes osannut omaa kieltämme, ja puhui Jumalan Voimaa.” Ja hän sanoi: ”Me olemme täällä, parannettuina! ” No, he yrittivät vaientaa hänet. He eivät pystyneet siihen. Se on, näettekö, aivan heidän omassa konferenssissaan.

¹⁶³   Sitten he jopa kielsivät kaiken. Ja jotkut ihmiset, jopa minun… tämän pojan sisko, he olivat paikalla, heillä ei ollut mitään sanottavaa. He halusivat tietää, jos hänellä ei ollut yhteyksiä, jollain tavalla pääsisivät sinne saadakseen sen selville.

Eräs naisista sanoi: ”No, minä uskon sen. ”

¹⁶⁴   Rebekka ja George menivät tapaamaan tätä naista. Ja hän meni ja haki tytön, joka kärsi… tavallaan jonkinlaisesta jälkeenjääneisyydestä, hieman. Niinpä he pyysivät minua tulemaan sinne katsomaan tyttöä eräänä iltana. Ja menin sinne, tuo pieni nainen istui siellä, ja kysyin: ” Oletko uskovainen? ”.

¹⁶⁵   Hän sanoi: ”Ei, en tiedä, olenko vai en ”. No, hän ei ollut jälkeenjäänyt, kyseessä oli vain paha henki. He eivät tajunneet sitä. Näettekö, se valtaa teidät, ettekä te tiedä sitä. Se tulee, sitten väkisin voittaa tuon henkilön, eivätkä he tiedä sitä.

¹⁶⁶   Naiset, jotka kävelevät kadulla näissä shortseissa, eivät ymmärrä. He saattavat olla, he voisivat todistaa ja vannoa sen, etteivät he ole koskaan tehneet mitään pahaa aviomiestään kohtaan, tai niin edelleen. Mutta sydämessään he eivät tajua, mutta paholaisen henki on vallannut heidät. He ovat sen riivaamia. Miksi nainen haluaisi riisua vaatteensa pois, pois miehen edessä? Raamatussa on vain yksi ihminen, joka on tehnyt niin, ja hän oli hullu. Toiset yrittävät peittää itsensä; he eivät tajua. Se on niin ovelaa, niin hienovaraista! Teidän täytyy tarkkailla, punnita itseänne Jumalan Sanan avulla ja huomata, missä seisotte.

¹⁶⁷   Tämä nuori nainen sanoi: ”Minulle kerrottiin, että minut oli kastettu lapsena.” Hän sanoi: ”En tiedä, pitäisikö minun uskoa tuohon juttuun vai ei. ”

Sanoin: ”Etkö sinä usko Jeesukseen Kristukseen? ”

¹⁶⁸   Ja hän sanoi: ”No, en tiedä, teenkö niin vai en.” Hän sanoi: ” Joitakin tuollaisia hokkuspokkus juttuja en usko. ”

¹⁶⁹    Sanoin: ”No, tietenkään et usko hokkuspokkus juttuihin.” Sanoin: ”Mutta uskotko sinä, että hän oli Jumalan Poika? ”

 ”Oi”, hän sanoi, ” Hän on voinut olla. ”

¹⁷⁰   Minä sanoin, ja minä sanoin: ”Uskotko sinä, että Hän on sama tänään, Jumala, joka voisi pelastaa sinut? ”

¹⁷¹   Hän sanoi: ”Onko siellä mitään sellaisia juttuja, että on olemassa ihmeitä ja muuta sellaista? Minä en usko mitään sellaista. ”

¹⁷²   Ja minä sanoin: ”Mitä tekisit, jos istuisit kokouksessa ja näkisit Jumalan, Pyhän Hengen, joka on ainoa Jumala, joka on olemassa, toimivan ihmisten keskuudessa; Jumalan Isyydessä, Tulipatsaassa ja profeetoissa; Jumala Pojassaan; sitten Jumala kansassaan? ” Mitä sinä tekisit? Kyse on vain Jumalan ominaisuuksista, yhdestä suuresta Jumalasta, joka kattaa Ikuisuuden.” Sanoin: ” Miten suhtautuisit siihen, jos Hän tekisi kansansa keskuudessa – sokeat näkeviksi ja kuurot kuuleviksi – katselisi yleisöön ja kertoisi ihmisille, mikä heitä vaivaa, ja niin kuin Hän teki täällä maan päällä ollessaan? ”

Hän sanoi: ” Uskoisin, että se olisi horoskooppia. ”

¹⁷³   Sanoin: ”Olet huonommassa kunnossa kuin luulinkaan. Sinun olisi parempi, jos olisit hullu, näetkö, sinä et olisi tilivelvollinen. ”

Mutta minä sanoin: ” Sinä olet vain pahan hengen riivaama.” Sanoin: ”Kun Jeesus kertoi naiselle kaivolla hänen miehistään, kun Hän katsoi ihmisiin ja havaitsi heidän ajatuksensa, kutsuisitko sitä horoskoopiksi? ” Näettekö, he ovat niin kiinni kirkkokunnassa, jota kutsutaan luterilaiseksi, että kaikki sen vastainen olisi väärin!

¹⁷⁴   Nyt Jumala haluaa ihmisen, joka on kietoutunut Sanaan. Kaikki sen vastainen on väärin! Jeesus sanoi: ” Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, ja Minun olkoon Totuus. ”

¹⁷⁵   Eräänä hyvin tieteellisenä aikakautena oli mies, jonka nimi oli Nooa. Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa. Jumala kohtasi hänet ja puhui hänelle. Hän tiesi, että se oli Jumala. Ja Hän sanoi: ”Tulee satamaan! ” Koskaan ei ollut satanut, mutta hän uskoi, että tulisi satamaan. Ja se usko, joka hänellä oli, hän ei hävennyt käyttää sitä. Häneltä kesti sata kaksikymmentä vuotta rakentaa arkki, vaikka maailma oli häntä vastaan. Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa omana aikanaan. Jumala pelasti hänet ja hänen perheensä sen vuoksi. Oli… Kuinka typerältä se onkaan saattanut tuntua muista ihmisistä, mutta hän kohtasi Jumalan. Ei ollut väliä, kuinka tieteellinen toinen oli, joka oli vastoin sitä, kuinka se sanoi, että ”se ei voinut tapahtua, se ei voinut tapahtua”, hän kohtasi Jumalan!

¹⁷⁶   Sitä on kyse, kun tiedätte, että puhutte Hänelle! Voisitte ajatella, että on typerää, kun joku… Kun, tiedän, että maailmassa on muutamia ihmisiä, jotka pitävät kiinni siitä, mitä sanon olevan Totuus. Seisoa tässä ja sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA, olen menevä Arizonaan, siellä tulen tapaamaan seitsemän Enkeliä ryhmänä.” No, siellä oli joukko miehiä seisomassa ja näkemässä sen tapahtuvan. Eräänä iltana sanoin sen: ”Los Angeles tulisi vajoamaan mereen.” Mutta kun te olette kohdanneet Jumalan, ja Jumalan, joka ei petä, Jumalan, joka tekee juuri sen, minkä Hän sanoi tekevänsä, Hän on aina tehnyt sen, te ette silloin häpeä sitä. Teidän ei tarvitse kävellä takaisin ja hävetä sitä; voitte kertoa koko maailmalle. Kun ihminen kohtaa Jumalan, puhuu Hänen kanssaan ja Jumalan todellisuus tulee hänen sydämeensä, hän ei häpeä sitä.

¹⁷⁷   Nooa ei hävennyt. Muusta maailmasta se tuntui typerältä, mutta ei hänestä.

¹⁷⁸   Mooses, kun hän oli faraon edessä, hän ei hävennyt kertoa faraolle, että nämä tietyt asiat tulisivat tapahtumaan, koska hän oli kohdannut Jumalan. Jumala kertoi hänelle palavassa pensaassa. Mooses sanoi: ”Minä änkytän ”. Hänellä oli se, puhevika.

¹⁷⁹   Hän sanoi: ”Sieltä tulee Aaron. Ole sinä hänelle Jumala, ja hän on sinulle profeettana. Tiedän, että hän osaa puhua hyvin. Mutta minä olen sinun suusi kanssa. Kuka on saanut ihmisen puhumaan? ” Aamen. Minä pidän siitä. Se on Jumala. ”Kuka on tehnyt ihmisen kuuroksi tai mykäksi, tai kuka on saanut ihmisen puhumaan? ” Jumala on.

Hän sanoi: ”Herra, näytä minulle kirkkautesi. ”

Hän sanoi: ” Mikä tuo on kädessäsi? ” Hän sanoi: ”Se on keppi. ”

¹⁸⁰   Hän sanoi: ”Heitä se maahan”, ja se muuttui käärmeeksi. Hän sanoi: ”Nosta se taas ylös”, ja se muuttui takaisin kepiksi. Aamen. Hän on Jumala. ”Laita kätesi poveesi.” Hän laittoi sen sinne ja veti sen ulos, valkoisena spitaalista. Hän sanoi: ”Laita se takaisin ja vedä se jälleen esiin”, ja se oli samanlainen kuin toinenkin käsi. ”Minä olen Jumala. ”

¹⁸¹   Sitten hän astui faraon eteen ja sanoi, mitä Hän oli käskenyt hänen sanoa. Hän sanoi: ” Tulee tapahtumaan näin ja näin.” Poimi hiekkaa ja heitti sen ilmaan ja sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA, tulkoon kirppuja maan päälle.” Ja kirppuja tuli. Hän otti vettä ja kaatoi sen jokeen ja sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA”, ja koko joki ja kaikki muuttui vereksi. Hän kutsui rakeet alas taivaasta.

¹⁸²   Tiedättehän, että viimeisinä päivinä niiden vitsausten on määrä toistua uudelleen. Ja muistakaa, että Raamatun aikana avionrikkojan rangaistus oli kuolema kivittämällä. Ja epäuskoinen seurakunta tullaan kivittämään kuoliaaksi, raekivillä, se oli kerran Jumalan tapa rangaista. Hän kivittää tämän epäuskoisen maailman, tämän avionrikkoja sukupolven. Hän kivittää sen taivaasta raekivillä, jotka painavat yhden talentin kappaleelta, mikä tarkoittaa 45 kiloa. Aviorikkoja seurakunta tulee kuolemaan, avionrikkoja maailma tulee kuolemaan Jumalan rangaistuksen alla, kivittämisen alla, samalla tavalla kuin Hän teki alussa. Oikaiskaa itsenne Jumalan kanssa, seurakunta! Niin meidän kaikkien on tehtävä, käännyttävä takaisin Jumalan puoleen!

¹⁸³   Tuo vanha tuuheakasvoinen, harmaat viikset omaava, kaljupäinen, laihat käsivarret omaava, kahdeksankymppinen Elia istui tuolla ylhäällä erämaassa ja katseli ihmisten syntejä. Jumala puhui hänelle eräänä aamuna ja sanoi: ”Mene sinne alas ja sano Ahabille, ettei edes kaste tule lankeamaan taivaasta, ennen kuin sinä sitä pyydät. ”

¹⁸⁴   Voin nähdä hänen pienet vanhat silmänsä katsomassa ulos tuon tuuhean valkoisen parran alta, tuo keppi kädessä, kävelemässä tietä pitkin kuin kuusitoistavuotias poika. Hän käveli suoraan kuninkaan eteen ja sanoi: ”Taivaasta ei tule edes kastetta, ennen kuin minä sitä pyydän.” Hän ei hävennyt Jumalaa tai Hänen Sanaansa; kertoi kuninkaalle tai kelle tahansa muulle. Hän ei hävennyt. Hänen ei tarvinnut piiloutua ja sanoa: ” Nyt, Ahab, sinä olisit… ”

¹⁸⁵   Se tuo mieleeni jotakin, joka muistuttaa meitä itseämme. Sitten sanoin ihmisille: ”Olen tulossa kohtaan, jossa tarvitsen lisää uskoa.” Sitä varten olen nyt kotona, että saisin – uuden uskon puuskan.

¹⁸⁶   Jotenkin siten, kun rukoilette ihmisten puolesta, pyydätte anteeksi: ”Herra Paholainen, voisitko siirtyä sivuun ja antaa minun…? ” Ei tosiaankaan! Uskolla on lihakset ja karvoja rinnassaan. Kun se puhuu, kaikki muut vaikenevat. Älkää menkö sisään: ”Herra Paholainen, siirtyisitkö pois? ”

¹⁸⁷    ”Lähde pois täältä! Olen Jumalan poika, Jumalan valtuuttama. Jätä heidät rauhaan! ” Se saa liikettä aikaan. Teidän ei tarvitse pyytää anteeksi paholaiselta, teillä ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Te ette häpeä Jumalan Sanaa, ette häpeä toimeksiantoanne, ette häpeä sitä, keitä me olemme.

¹⁸⁸   Ainoa häpeä, joka minulla on, on se, että olen Branham, tarkoitan maallista syntymääni. Häpeän epäonnistumisiani.

¹⁸⁹   Mutta en häpeä olla Hänen palvelijansa! En häpeä Hänen Sanaansa. Oli kyse sitten kirkkokunnista, kuninkaista, mahtimiehistä tai mistä tahansa; olen vain valmis antamaan vastauksen, jos Jumala kutsuu minua siihen.

¹⁹⁰   Mooses astui faraon eteen. Hän ei hävennyt kertoa hänelle, että he eivät tulisi tekemään kompromisseja ja viettämään hänen esittämiänsä päiviä erämaassa.

Hän sanoi: ”Osa naisista jääköön tänne, teidän lastenne luokse. ”

¹⁹¹   Hän sanoi: ”Me tulemme kaikki lähtemään! Yhtäkään sorkkaa ei tulla jättämään, me otamme mukaan karjamme ja kaiken muun.” Hän ei hävennyt. Miksi? Hän oli tullut vapautuksen Valoon.

¹⁹²   Siitä syystä mies tai nainen, sairas tai kuka tahansa, kun hän tulee Jumalan Läsnäoloon ja tietää, että Jumala on parantanut hänet, hän astuu vapautuksen Valoon. Te ette tee kompromisseja minkään suhteen.

¹⁹³   Hänen sydämessään oli vapautus, sillä hän oli kohdannut Jumalan, joka sanoi: ”Minä olen Aabrahamin Jumala, joka annoin Aabrahamille lupauksen ”. Ja aika, lunastuksen, vapautuksen aika, on käsillä. Minä lähetän sinut sinne viemään heidät pois.” Mitä anteeksipyydettävää siinä on?

¹⁹⁴   Farao olisi voinut tappaa hänet. Hän oli vain mies. Hän oli orja. Hän olisi voinut tappaa hänet. Mutta hän ei hävennyt Sanaa. Hän ei mennyt polvilleen ja rukoillut faraolta tyhjää. Hän sanoi: ”Minä tulin ottamaan heidät. ”

Farao sanoi: ”No, sinä et voi ottaa heitä! ”

¹⁹⁵   Hän sanoi: ”Hyvä on, sitten maan päälle tulee kirppuja, kunnes te kahlaatte niissä.” Ja näin tapahtui.

Hän sanoi: ”Voi Mooses, vie heidät pois! ” Sanoi: ”Hyvä on. Kadutko nyt? ”

Hän sanoi: ”No, voit mennä niin moneksi päiväksi erämaahan. ”

¹⁹⁶   Hän sanoi: ”Sitten kärpäset tulevat ”. Aamen. Hän sanoi: ”Pimeys on tuleva.” Oli niin pimeää, ettei nähnyt toisesta paikasta toiseen.

¹⁹⁷   Ja lopulta kuolema tuli. Faraosta aina palvelijaan asti, se oli perheen vanhimman lapsen kuolema. Hän ei pyytänyt anteeksi keneltäkään. Hän oli Aabrahamin poika, syntynyt Jumalan Hengessä, saanut Jumalalta toimeksiannon, Jumalan Sanoman, mennä alas ja viedä nuo ihmiset pois.

¹⁹⁸   No, eikö Jumala voi vaatia samaa tänä hetkenä, ottaa Morsiamen ulos seurakunnasta?

¹⁹⁹   Daniel ei, tai pikemminkin Daavid ei pelännyt Saulin edessä. Kun kaikki siellä pelkäävät Goljatia, hän ei pelännyt astua esiin. Ja sanoi: ”Sinun palvelijasi… ”. Tämä pieni, laihan näköinen kaveri sanoi: ”Palvelijasi paimensi isänsä lampaita, ja karhu tuli paikalle ja nappasi yhden niistä. Ajoin sitä takaa erämaahan ja tapoin sen tällä lingolla. Leijona tuli paikalle.” Voi sentään! ”Leijona tuli ja nappasi yhden niistä, ja juoksi erämaahan, ja minä kaadoin sen lingolla. Kun se nousi ylös, tapoin sen.” Hän sanoi: ”Ja Jumala…” Tuo luopiokuningas seisoi siellä, nuo arkajalkaiset sotilaat, jotka väittivät palvelevansa Taivaan Jumalaa, ja antoivat tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen seisoa siellä ja uhmata elävän Jumalan armeijaa. Hän sanoi: ”Myös sinun palvelijasi tulee tappamaan myös hänet. Sillä Jumala, joka antoi leijonan ja karhun minun käsiini, antaa myös tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen.” Hän ei änkyttänyt, ei sanonut: ”Ehkä se tulee tapahtumaan ”. Hän sanoi: ”Se tulee tapahtumaan! ” Hän ei hävennyt.

²⁰⁰   Daniel ei pelännyt kuninkaan edessä uhmata tämän käskyä, jonka mukaan kukaan ei saisi rukoilla, paitsi häntä. Hän avasi ikkunat, heitti säleikön ylös ja rukoili kolme kertaa päivässä. Hän ei ollut peloissaan.

²⁰¹   Sadrak, Meesak ja Abednego eivät pelänneet tuota tulista uunia. He sanoivat: ”Meidän Jumalamme pystyy pelastamaan meidät. Jumala voi pelastaa meidät. Mutta jos Hän ei tee niin, me emme tule kumartumaan sinun kuvasi edessä.” He eivät hävenneet sitä. Ei, herra. Ei, herra. He eivät todellakaan hävenneet sitä, koska he tiesivät.

²⁰²   Simson ei hävennyt filistealaisten edessä. Kun tuhat juoksi häntä kohti, hän otti muulin leukaluun. Ja kypärät olivat noin kaksi senttiä paksuja, messingistä. Hän löi sillä tuhat matalaksi, ja leukaluu oli yhä hänen kädessään. Hän ei hävennyt. Hän vain otti sen, mitä kädessään oli, ja ryhtyi töihin sen kanssa. Hän tiesi, että Jumalan Henki oli hänen yllään. Hän tiesi, että hän oli syntynyt nasiiriksi. Hän tiesi, ettei mikään voinut häiritä häntä. Hän oli Jumalan palvelija. Niin kauan kuin hän oli Jumalan tahdossa, mikään ei voinut tulla hänen tielleen, vaikka kuinka monta kuningasta tai filistealaista tai mitä tahansa muuta olisi tullut vastaan. Oikein.

²⁰³   Johannes ei hävennyt Jumalan sanaa, joka tuli hänelle erämaassa ja käski häntä menemään kastamaan vedellä. Hän ei hävennyt sanoa: ” Katsokaa Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin”, sillä Jumalan Henki oli hänen yllään. Hän ei hävennyt pappien edessä.

²⁰⁴   Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa, kun hän käveli Herodeksen luo. Filippuksen vaimo asui Herodeksen kanssa. Hän käveli suoraan kuninkaan kasvojen eteen! Tämä vanha kasvoiltaan karvainen kaveri, joka oli tullut erämaasta, ilman koulutusta tai mitään muutakaan, käveli suoraan Herodeksen eteen ja sanoi: ”Ei ole laillista, että sinulla on hänet! ” Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa. Varmasti. Hän ei todellakaan hävennyt Sitä.

Stefanus, hän ei hävennyt Jumalan Sanaa.

²⁰⁵   Ensinnäkin, kun helluntai-ihmiset kokoontuivat ylähuoneeseen helluntaipäivänä, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen Jumalan lupauksen mukaisesti. Luuk. 24:49 sanotaan:

…katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne; mutta odottakaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes saatte voiman korkeudesta.

²⁰⁶   Ja juuri se lupaus, jonka Jumalan Sana lupasi heille: ”Katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne, mutta odottakaa siellä; älkää hankkiko enempää teologiaa tai koulutusta ja niin edelleen, odottakaa, kunnes teidät on varustettu Voimalla.” Ja kun tuo Voima taivaasta tuli, kuin voimakas tuuli, he eivät hävenneet Evankeliumia.

²⁰⁷   Pietari nousi ylös ja sanoi: ”Tehkää parannus, jokainen teistä. Te miehet, te olette jumalattomin käsin ristiinnaulinneet Rauhan Ruhtinaan, jonka Jumala on herättänyt kuolleista. Ja me olemme todistajia. Sillä tämä on sitä, mistä Joel sanoi, että viimeisinä päivinä tulisi tapahtumaan: ’Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle’.” Hän ei hävennyt Evankeliumia.

²⁰⁸   Pikku Stefanus, kuten mainitsin hänet muutama hetki sitten, kun hän kulki siellä kuin tornado. Hän ei ollut saarnaaja. Hän oli vain diakoni, mutta hän todisti kaikkialla ylösnousemuksesta. Hän oli kohdannut Jumalan. Ja se on aivan kuin…

²⁰⁹   Yrittääkö pysäyttää häntä? No, se olisi sama kuin yrittäisi taloa, palavaa taloa, sammuttaa tulipaloa, tuulisena päivänä, kuivana aikana. Aina kun tuuli puhalsi, se sytytti uuden palon.

²¹⁰   He raahasivat hänet Sanhedrinin neuvoston eteen. Voitteko käsittää, mikä se on? Se on kuin Ekumeeninen neuvosto. Kaikki uskonnot menevät Ekumeenisen neuvoston alle. Kaikki ne menivät sinne Sanhedrinin neuvoston alle. Fariseukset, saddukeukset, herodilaiset, mitä tahansa he olivatkin, heidän oli tultava tuohon neuvostoon. Ja he kaappasivat hänet, ei vain yksi organisaatio, vaan tuo iso neuvosto kaappasi hänet. ”Pelästytämme hänet kuoliaaksi. ”

²¹¹   Kun hän tuona aamuna käveli sinne, Raamatun mukaan hänen kasvonsa näyttivät kuin Enkelin kasvoilta. Hän sanoi: ”Miehet ja veljet, antakaa minun puhua teille. Isämme asuivat Mesopotamiassa ennen kuin he tulivat Harraniin.” Ja niin edelleen. Hän meni ja kertoi Kirjoituksista. Sitten kun hän pääsi vauhtiin, Henki tuli hänen päällensä, hän sanoi: ”Te jäykkäniskaiset, ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina vastustatte Pyhää Henkeä; niin kuin isänne tekivät, niin tekin teette.” Hän ei hävennyt Evankeliumia, hän ei hävennyt Sanaa. Hän ei hävennyt minkään Sanhedrinin neuvoston edessä. Ei.

²¹²   Paavali sanoi Agrippan edessä. Koska hän oli juutalainen, hänet oli opetettu Gamalielin alaisuudessa, ja hän oli suuri arvohenkilö. Mutta eräänä päivänä, matkalla Damaskoon, hän tuli Läsnäoloon, kosketuksiin Jumalan kanssa. Enkeli laskeutui taivaasta Tulipatsaan muodossa, valona, joka iski hänet maahan. Hän nousi ylös ja kysyi: ”Herra, kuka sinä olet? ”

Ja hän sanoi: ”Minä olen Jeesus. ”

²¹³   Agrippan edessä seisoessaan hän toisti tarinan uudelleen. Hän sanoi: ”Minä en häpeä Evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, sillä se on Jumalan Voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.” Varmasti.

²¹⁴   Nyt, ystävät, me tulemme ihmisten mukana eteenpäin, läpi aikakausien, mutta me olemme ylittäneet ajan.

²¹⁵   Mutta antakaa minun sanoa tämä. Ihminen, joka on kerran joutunut kosketuksiin Jumalan kanssa, joka on Sana, ja Sana on tehty hänelle selväksi ja ilmoitettu hänelle, ei tarvitse hävetä sitä. Te ette ole nolostuneita. Minua ei nolota sanoa, että uskon jokaisen Jumalan Sanan. Ei minua nolota, kun Herra käskee sanomaan jotakin, te menette ja sanotte sen ja teette sen; minua ei nolota sanoa, että olen täyttynyt Pyhällä Hengellä; minua ei nolota sanoa, että olen puhunut vierailla kielillä; minua ei nolota sanoa, että Herramme on näyttänyt minulle näkyjä; minua ei nolota sanoa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

²¹⁶    ”Kun teitä viedään hallitsijoiden ja kuninkaiden eteen Minun Nimeni tähden, älkää miettikö, mitä aiotte sanoa, sillä se annetaan teille sillä hetkellä ”. Te ette ole se, joka puhuu, vaan Isäni, joka asuu teissä. Mutta joka häpeää Minua ja Minun Sanaani tässä sukupolvessa, sitä Minä häpeän Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Jumala auttakoon meitä, ettemme häpeäisi, vaan auttakoon meitä olemaan elävä todistus.

²¹⁷   Jokainen mies Vanhassa testamentissa, kun profeetat tulivat, heistä tuli – heistä tuli elävä Sana. He olivat Sana. Jeesus sanoi, että heitä kutsuttiin jumaliksi, ja sitä he olivatkin, koska Jumalan Sana tuli heidän luokseen. He sanovat: ”Se on NÄIN SANOO HERRA. ”

²¹⁸   Ja jokainen Kristuksen opetuslapsi, joka on tullut kosketuksiin Hänen kanssaan lunastuksessa, ja pelastus on tullut hänen sydämeensä, hän on Jumalan omistaja. Ja millaista elämää meidän pitäisi elää ja miten meidän pitäisi vaeltaa ja miten meidän pitäisi puhua, jos Jumala edustaa itseään oman kuolevaisen ruumiimme kautta? Kuka voisi hävetä sellaista?

²¹⁹   Jos tulisin paikalle, jossa olisin poliisivoimissa täällä Jeffersonvillessä, kävelisin kadulla, ja minulla olisi kaikki viranomaisten oikeudet, en häpeäisi tätä kaupunkia. Olisin osa kaupunkia. Olisin poliisi, osa kaupunkia, pitämään yllä järjestystä ja käytöstä. Jos joku ajaisi punaisia päin, en häpeäisi kertoa hänelle, että hän teki väärin, ja antaisin hänelle sakkolapun. Se on velvollisuuteni, koska kaupunki maksaa minulle. Kaupunki maksaa minulle palkkaa. Minulla on kaupungin valtuudet. Ei ole väliä, oliko hän humalassa tai mikä häntä vaivasi, he tukisivat minua. Seison varmana, koska olen poliisi ja… minut on vihitty tai laitettu tänne ja minulle on annettu valtuudet tehdä näin. Teidän pitäisi huolehtia laista ja oikeuksista ja asioista ja katsoa, että se tehdään oikein.

²²⁰   Sitten, jos olen kristitty ja olen täyttynyt Hengellä, ja minulla on todistus Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta, siitä, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, älkää antako minkään paholaisen yrittää töniä teitä ja sanoa: ”Sinä et tee sitä ja sinä et tee tätä.” Sinä teet sen. Jumala on antanut teille…

²²¹   Näettekö, meillä ei ole valtaa. Tuolla poliisilla ei ole voimaa pysäyttää yhtä ainoaa autoa. Kyse on noin… Joskus ne ovat kolmen tai neljänsadan hevosvoiman moottoreita, mitä hän voisi tehdä sille? Mutta hänellä on auktoriteetti.

²²²   Ja sellainen on Seurakunta. Meillä on auktoriteetti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ja Hänen lupaamansa Sanan kautta, halleluja: ”Mitä minä teen, sitä myös tekin tulette tekemään; enemmänkin te tulette tekemään, sillä minä menen Isän tykö. ”

²²³   Älkää hävetkö Häntä tämän sukupolven keskellä; syntinen, hämmentynyt, viimeinen sukupolvi, joka koskaan tulee olemaan maan päällä, on syntinen, avionrikkoja ja täynnä kaikkia mädäntyneitä haavoja. Kaikki, kaikki, mikä on ollut säädyllistä, on muuttunut säädyttömäksi. Kansallinen politiikka, saastaa! Kansakunnat ovat hajonneet.

²²⁴   Kaukana Afrikan viidakoissa, safarimetsästäjillä, heidän piti ottaa mukaan tehokkaat radiot kuunnellakseen Elvis Presleytä, Pat Boonea ja niitä rock and roll- ja twist -tyyppejä. Ja alkuasukkaat, kun he pyrkivät näkemään, kun he näyttelivät mukana, heiluttivat päätään ja toimivat tuolla tavalla, alkuasukkaat seisoivat ja katselivat heitä. Mutta he eivät ole amerikkalaisia kuten Pat Boone, Elvis Presley, Ricky Nelson ja nuo muut. He eivät ole sellaisia Juudaksia, mutta he ovat… Näettekö, kyseessä on henki. Eikä tuo henki ole ainoastaan Amerikassa, vaan se on levinnyt kaikkialle maailmaan tuodakseen heidät Harmageddonin taisteluun. He käyttäytyvät niin, olivatpa he sitten… Olivatpa he mistä tahansa kansakunnasta he tulevat, Afrikasta, Intiasta, mistä tahansa, tuo vulgaari juttu on levinnyt ympäri maapalloa, yhden ainoan miehen aloitettua sen.

²²⁵   Samalla tavoin Evankeliumi ja Kaikkivaltiaan Jumalan Voima on levinnyt ympäri maailmaa! Ja nyt on meneillään erottamisen aika, jolloin Jumala kutsuu Morsianta ja paholainen kutsuu seurakuntaa. Antakaa minun olla osa Morsianta!

Rukoilkaamme.

²²⁶   Rakas Jumala, me näemme käsikirjoituksen seinällä, Herra. Olemme lopun ajassa. Tiedämme, että edessä on suuria asioita, mutta silti jossain, jossain tämän sotkun keskellä on vielä rehellisiä ihmisiä, jotka on määrätty Elämään. Se olisi mahdotonta yhdelle miehelle tai kahdelle miehelle, mutta Jumala, me kaikki yhdessä, levittäkäämme jokaiseen nurkkaan, mihin pystymme, hyviä uutisia siitä, että Jeesus on tulossa, ja levittäkäämme vain vähän Leipää sinne, vähän Sanaa. Missä kotkat ovat, ne tulevat tuon Ruoan perässä. Tuleepa se sitten nauhan kautta, tai tuleepa se sanan tai todistuksen kautta, Kotkat tulevat seuraamaan Sitä päämajaansa. Sillä kirjoitettu on: ”Missä Raato on, sinne Kotkat kokoontuvat.” Rakas Jeesus, me tiedämme, että Sinä olet se Raato, jota me syömme. Sinä olet Sana, ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme. Rukoilemme, Jumala, että kun me levitämme Sanaa, todelliset Kotkat tulevat löytämään Sen.

²²⁷   Älkäämme hävetkö, kun seisomme ihmisten edessä, pahojen, välinpitämättömien, uskonnollisten, mitä tahansa se onkin. Kuten Paavali sanoi Timoteukselle:

… Ole valmis oikeaan aikaan ja väärään aikaan; nuhtele ja moiti ja… kaikella pitkämielisyydellä ja opilla.

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kestä tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan… hankkivat itselleen opettajia, korvasyyhyynsä;

ja kääntyvät… totuudesta… tarujen puoleen.

²²⁸   Jumala, me elämme tuossa päivässä. Olet antanut minun elää tarpeeksi kauan nähdäkseni sen tapahtuvan. Kuten, se on tässä tämän tabernaakkelin kulmakivessä tänään, kolmekymmentäkolme vuotta sitten.

²²⁹   Jumala, siunaa jokaista täällä. Jos täällä on joku, Herra, joka ei ole valmis kohtaamaan Sinua, joka ei voi vain olla samaa mieltä Sanasi kanssa, joka ei ole kohdannut Sinua kasvoista kasvoihin ja joka ei ole tiennyt, että Sinä et ole vain jonkinlainen hyväksyntä, kuten jonkun uskontunnustuksen tai jonkin muun, vaan joka on kohdannut elävän Jumalan; ja jos he eivät ole tehneet sitä, Herra, tehkööt he sen nyt heti.

²³⁰   Minä uskon, että Sinä olet – Sinä olet todella lähellä tällä hetkellä. En tiedä, keitä he ovat. En edes tiedä, onko täällä ketään, mutta tunnen vain, että minua johdatetaan rukoilemaan Sinua. Ei niin, että ihmiset kuuntelisivat minua, sillä se olisi tekopyhä riitti. Jumala varjelkoon. En halua olla tekopyhä. Mutta rukoilen sitä vilpittömästi sydämessäni, Herra.

²³¹   Kuka ikinä hän onkaan, jolle puhut tänä aamuna, olkoot he nöyrästi häpeämättä, vaan syvällä sydämessään ottakoot Sinut vastaan nyt, tänä iltana tullessaan, ja tulkoot kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jokaista Sanaa noudattaen, jokaista Sanaa; jos heidät on kastettu eri tavalla, tai ripoteltu, valeltu. Muista (me muistamme, Herra), että Sinä sanoit: ”Joka ottaa yhdenkin Sanan pois Kirjasta, lisää Siihen yhdenkin sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän Kirjasta.” Vaikka hän yrittää, tulla, laittaa nimensä kirjaan, se – se ei tule toimimaan. Olkaamme vilpittömiä ja nöyriä.

²³²   Nyt he ovat Sinun käsissäsi, Herra. Tee heille, mitä parhaaksi näet, sillä he ovat Sinun. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä.

²³³   Nyt, kun meidän päämme on kumarettuina, haluan, että ajattelette nyt todella vakavasti. Pyydän ensinnäkin anteeksi, että olen noin viisitoista minuuttia myöhässä. Nyt haluamme hyräillä. Ja te vain ajatelkaa nyt sydämessänne: ”Olenko minä todella kohdannut Jumalan? ”. Miettikää sitä nyt todella vilpittömästi. Koska ei tule olemaan kovin montaa kertaa, ennen kuin… Ehkä viimeinen kerta, kun tapaamme ennen Hänen Tulemustaan. Se on lähellä, ystävät. Jokainen raamatunkohta näyttää olevan juuri täyttymässä. Ja se voi olla, teille tai minulle, tämä voi olla viimeinen tilaisuutemme. Saatamme olla poissa ennen yötä.

Tulen kulkemaan Hänen kanssaan,
Hänen kanssaan koko matkan.
Voin kuulla…(Häpeättekö Minua ja Minun Sanaani?)
Voin kuulla Vapahtajani…

²³⁴   Nyt vain kuvitelkaa, että makaatte nyt kuolinvuoteellanne.

… voin kuulla…

Silloin voi olla liian myöhäistä, mutta ei nyt.

Ota ristisi ja…

Saattaa olla pakko uhrata nyt.

…seuraa Minua.

Vastaa nyt sydämessäsi tähän:

Menen Hänen kanssaan puutarhan läpi,
 menen Hänen kanssaan puutarhan läpi,
 menen Hänen kanssaan puutarhan läpi,
menen Hänen kanssaan, menen Hänen kanssaan,
Hänen kanssaan koko…

²³⁵   Nostakaamme nyt kätemme ylös ja sanokaamme: Minä tulen kulkemaan Hänen kanssaan tuomion läpi,

Nyt, sitä tapahtuu juuri nyt: Hän tuomitsee meitä.

Minä lähden…

Herra, pidätkö minua syyllisenä? Anna sitten minulle anteeksi.

…Hänen tuomionsa kautta,

Millaiseksi Sinä tuomitset minut tänä aamuna, Herra?

…Hänen kanssaan tuomion läpi…

Koettele minua, Herra, katso, onko minussa mitään epäpuhdasta.

…Hänen kanssaan, Hänen kanssaan koko matkan.

²³⁶   Isä, kiitämme sinua tänä aamuna kaikista näistä käsistä. En nähnyt yhtään ihmistä, joka ei olisi nostanut käsiään ylös. Minä kiitän Sinua, Herra. Luotan siihen, ettet sinäkään, Herra. Kukaan, joka ei nostanut käsiään ylös, ei ole valmis menemään tuomion läpi. Tuomitse meidät, Herra. Ja jos meissä on jotain väärää, anna meille se anteeksi, Isä. Anna meille armosi, sillä emme halua kohdata tuomiotasi, kun armo ei ole läsnä. Niinpä armo on nyt läsnä, joten me rukoilemme, Jumala, että Sinä tuomitset meidät ja annat meille syntimme anteeksi Sanasi ja lupauksesi mukaan. Ja anna meidän elää Sinulle koko elämämme ajan, häpeämättä Evankeliumia.

²³⁷   Nyt, Isä, jos se on Sinun tahtosi, aloitamme nyt kolmena sunnuntaina peräkkäin kokoukset. Valmista sydämemme siihen, Herra. Valmista minut, oi Jumala. Minä olen se, joka seison niin syvästi Sinun tarpeessasi. Rukoilen, että Sinä johdatat minua ja ohjaat minua asioissa, joita minun pitäisi tehdä ja sanoa näinä tulevina päivinä.

²³⁸   Ohjaa ja johdata kallisarvoista veljeämme Nevilleä, tuota urheaa palvelijaasi, Herra, ja myös veli Mannia ja seurakunnan diakoneja ja luottamushenkilöitä ja kaikkia tänne kokoontuneita henkilöitä.

²³⁹   Valmista meitä, Herra, jotta voisimme aidosti kristillisellä tavalla tuoda syntisiä luoksesi ja saattaa seurakunnan jäsenet tuntemaan Jumalan, jonka me tunnemme, jonka olemme henkilökohtaisesti kohdanneet, ja antamaan Hänen tulla myös heidän Jumalakseen. Isä, me emme voi tehdä sitä, emme voi lähettää heitä sisään. Mutta Sinä, Pyhä Henki, liiku ihmisten, seurakuntien jäsenten, yllä.

²⁴⁰   Ja kuten se pieni kokemus, joka minulla oli kanssasi eräänä aamuna: ”Mene hakemaan Pojalleni Morsian. Ota se ihmisten keskuudesta, seurakuntien keskuudesta. Vedä ulos tuo Morsian.” Anna minun nyt rukouksessa, Herra. Sinä lähetät Rebekan; minä yritän olla Elieser. Auta minua olemaan uskollinen palvelija. Ja lähettäköön Taivaan Jumala Enkelinsä minun edelläni, meidän edellämme, että me keräisimme asiat yhteen ja valitsisimme sen Morsiamen, jonka Hän on valinnut. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁴¹   Nyt olen pahoillani, että viivytin teitä hieman. Kello on kaksikymmentäviisi yli. Minun olisi pitänyt olla täällä kaksikymmentä viisi minuuttia sitten. Mutta pidättekö te siitä vanhasta laulusta: Ota Jeesuksen nimi mukaasi? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Eikö olekin kaunis? Olen laulanut sitä jo kolmekymmentäkolme vuotta lähtölauluna. Vesikaste, Jordanin myrskyisillä rannoilla seison. Ja minusta tämä on niin kaunista: ”Ota Se mukaasi kaikkialle, minne menet! ”

Kallisarvoinen nimi, oi kuinka suloinen! Toivo…

Kätelkää nyt jotakuta vierellänne olevaa.

Kallisarvoinen nimi, (Kallisarvoinen nimi!)
Oi kuinka suloinen! Toivo maan ja ilo Taivaan.

²⁴²   Nyt muistakaa tämän illan jumalanpalvelus, puoli kahdeksan, puoli kahdeksan tänä iltana. Nyt laulakaamme tämä yksi säkeistö, näettekö:

Ota Jeesuksen nimi mukaasi kilveksi jokaiselta ansalta;
Kun kiusaukset ympärilläsi… (Mitä teet silloin?)
Hengitä vain tuota Pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallisarvoinen Nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallisarvoinen Nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

²⁴³   Tuliko tämän jumalanpalveluksen jälkeen ketään kastettavaksi? Jos kyllä, nosta kätesi ylös. Onko ketään kastettavaa? Kaksi, hyvä on, kastetaan heti tämän jumalanpalveluksen jälkeen. Jos joku teistä haluaa tulla kastetuksi, meillä on kastejumalanpalvelus jokaisessa näissä jumalanpalveluksissa. Teidän tarvitsee vain kysyä. Olemme valmiita kastamaan teidät. Se on velvollisuutemme, kastaa teidät Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Se on meidän velvollisuutemme tehdä se. Ja teemme sen mielellämme, milloin tahansa. Jos haluatte tulla kastetuksi, menkää vain huoneisiin heti jumalanpalveluksen jälkeen, niin me jatkamme suoraan vesikasteeseen. Jos joku haluaa seurata heitä, voitte olla varmoja, että olemme täällä… jos olette katuneet syntejänne ja olette ottaneet Jeesuksen Pelastajananne.

²⁴⁴   Olet ollut kristitty vuosia etkä ole koskaan nähnyt Valoa, ja nyt on tullut vapautuksen Valo. Nainen, Morsian, jonka on otettava Nimi! Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ottaneet Minua vastaan. Mutta joku tulee omassa nimessään, ja hänet te otatte vastaan. ”Se on teidän kirkkokuntanne.

²⁴⁵   Jokainen poika tulee isänsä nimissä. Minä tulen isäni nimissä. Te miehet tulette isänne nimessä.

²⁴⁶   Ja mikä oli hänen Nimensä, mikä on Isän Nimi? Jeesus! Hän ”tuli Isäni Nimessä, ettekä te ottaneet Minua vastaan. ”Nyt Hänen Morsiamellaan on tietysti Hänen Nimensä.

²⁴⁷   Otin erään naisen, jonka nimi oli Broy, ja hänestä tuli Branham.

²⁴⁸   Hän on tulossa hakemaan Morsianta, muistakaa se, kun tulette altaaseen.

Kumartakaamme nyt päämme.

²⁴⁹   Ja veli Vayle ei ole meille vieras. Hän on hyvin rakas veli, hän on ollut kanssani monissa kokouksissa, hän ja hänen vaimonsa. Ja hän on nyt myös näiden saarnojen ja kirjan muotoon menevien asioiden kirjoittaja. Veli Vayle, voisitko päästää meidät pois rukouksessa, kun me kumarramme päämme. [Veli Vayle rukoilee. – Toim.]