65-0119 JUMALA, JOKA ON RIKAS ARMOSSA
(The God Who Is Rich In Mercy)
Phoenix, Arizona, USA, 19.1.1965

¹            Voitte istuutua. Minä olin… yllätyin, kun tulin sisään ja näin veli Mooren ja kaikki heidät täällä lavalla, ystävät, jotka olen tuntenut niin monien vuosien ajan. On todellakin etuoikeus nähdä heidät täällä tänä iltana. Tunnen itseni jotenkin pieneksi seisoessani täällä ja puhuessani, kun takanani on tällaisia teologeja, ja ehkä he korjaavat minua, kun olen väärässä. Toivon niin.

²             Olemme hyvin iloisia siitä, että meillä on tänä iltana täällä eräs henkilö, sisar Rose. Olimme tulossa alas… Olin veli Shoresin ja hänen avustajansa kanssa tänään pienellä lounaalla. Ja matkalla veli Williams sanoi, että sisar Rose oli hyvin sairas. Menimme katsomaan häntä hetkeksi ja polvistuimme. Hänellä oli korkea kuume ja hän oli todella sairas. Vain muutama rukouksen sana, ja Herra puhui meille ja sanoi: ”Hän tulee parantumaan.” Hän sanoi: ”Hän tulee sinne huomisiltana”, he sanoivat. Ja tässä hän on tänä iltana, istuen tässä. Aivan oikein.

³             Sisar Rose, nousisitko hetkeksi ylös, jotta he… Olemme kiitollisia Herralle. Hän oli vuoteenoma. Hän sanoi: ”Paholainen vain hakkasi minusta kaiken ulos.” Tulin tänne ja sain hermoromahduksen tämän takia”, jonkinlainen kurkkutauti ja niin edelleen. Mutta Herra toi hänet läpi, joten olemme siitä iloisia. Kiitämme rakasta Herraa!

⁴             Nyt meillä on ollut ihanaa aikaa. Ja huomenna illalla menemme Ramadaan. Älkääkä unohtako, se ei ole täällä huomisiltana, vaan Ramadassa. Ja konventti alkaa seuraavana iltana. Teidän täytyy sietää minua vielä yksi ilta.

⁵             Viime yönä menin niin kauas skaalasta, että tavallaan lupasin itselleni, että vuoden ensimmäisenä päivänä lyhennän Sanomia kolmesta tai neljästä, viidestä tunnista ehkä noin kolmeenkymmeneen tai neljäänkymmeneen minuuttiin. Ja kuten kerroin eilen illalla, vaimoni kommentoi minulle sunnuntaina: ”Selviydyit todella hyvin.” Niinpä minun piti tietysti tulla eilen illalla ja pilata se, näettekö. Mutta olin eilen illalla viisikymmentäviisi minuuttia kolmenkymmenen sijasta.

⁶             Tänä iltana Billy kysyi: ”Mistä aiot puhua?”

⁷             Sanoin: ”No, minulla on tässä muutamia pieniä muistiinpanoja ja joitakin Kirjoituksia. En tiedä, jotkut niistä, neljä tai viisi erilaista Sanomaa.” Sanoin: ”Minusta tuntuu, kun menen sinne alas ja katson, mitä on meneillään.”

⁸             Hän sanoi: ”Sinä lupasit rukoilla kaikkien niiden sairaiden puolesta.” Sanoin: ” Aivan, niin. Kuinka monta korttia sinulla on?”

Hän sanoi: ”Kaksisataa.”

Sanoin: ”Minun on parasta aloittaa niiden käsittely tänä iltana.”

⁹             Ja hän sanoi: ”Muista, että sinulla on vain viisitoista minuuttia aikaa puhua”. Hän sanoi: ”Sinä käytit siitä loput eilisiltana.” [Veli Branham ja seurakunta nauravat – toim.] Meidän täytyy kiirehtiä, eikö niin?

¹⁰         No, me teimme teille lupauksen, että rukoilisimme niiden ihmisten puolesta, joilla oli rukouskortti, ja me olemme – me olemme tietysti velvollisia lupauksen pitämiseen. Emme voi tuoda heitä kaikkia näiden jonojen läpi, enkä minäkään voi kutsua heitä yksitellen, yleisön keskuudesta. Vaikka Pyhä Henki antaisikin sen minulle, en vain jaksaisi tehdä sitä. Se on vain liikaa minulle. Ja, mutta me kaikki olemme tietoisia noista asioista. Tiedämme, että Jumala on edelleen Jumala. Se ei ole se, joka parantaa. Se vain rakentaa uskoa, jotta tiedämme, että olemme Hänen läsnäolossaan.

¹¹         Ja me aiomme tänä iltana rukoilla kaikkien noiden sairaiden puolesta, kaikkien niiden puolesta, joilla on rukouskortit, rukoilla heidän puolestaan. Ja sitten huomisiltana, Ramadassa, yritämme jakaa lisää ja rukoilla heidän puolestaan siellä, koska minulla on vielä huomisilta. Ja luulen, että minulla on yksi ilta konventista, ehkä myös aamiainen. Se riippuu siitä, miten asiat menevät.

¹²         On eräs puhuja, joka ei koskaan tullut paikalle; ei ole tainnut tulla vielä, en usko. Veli Humburg, vai onko se… [Veli sanoo: ”Amburgy.” – toim.] Amburgy, Amburgy, Kash Amburgy. Eli minä… minä sanon sen ihan väärin, se on se saksalainen nimi. Luulen, että se on saksalainen. Joten minun täytyy ehkä vähän toimia varalyöjänä, kuten me kutsumme sitä, anteeksi sanonta, hänen puolestaan.

¹³         Meillä on kuitenkin ollut ihanaa aikaa Herrassa. Kaikille teille, jos täällä on tänä iltana vieraita, olemme iloisia, että olette täällä, ja luotamme siihen, että Herra siunaa teitä. Rukoilen, ettei rakennuksessa ole yhtään sairasta ihmistä, kun lähdemme tänä iltana, että Herramme tulee alas suuressa voimassaan ja parantaa kaikki sairaat ja vaivaiset.

¹⁴         Täällä minulla oli jokin aika sitten tapana ottaa mukaan henkilöitä erityishaastatteluihin, joitakin vaikeita tapauksia, joita emme saaneet läpi. Sitten se kasvoi niin nopeasti, että se kasvoi niin pitkälle, että Herra siunasi sitä, kunnes meillä oli kolme tai neljäsataa odottajaa, ja silloin ihmiset loukkaantuivat, koska he odottivat. Ehkä niin paljon aikaa, että teidän täytyisi odottaa ehkä vuosi tai kaksi, jotta pääsisitte mukaan, näettekö, vain kokousten välissä, jotta heidät voitaisiin ottaa haastatteluihin. Ja me vain istuisimme ja odottaisimme Herraa, kunnes Hän kertoisi meille aivan tarkalleen asian.

¹⁵         Täällä istuu tänä iltana epäilemättä ihmisiä, jotka ovat olleet erityishaastatteluissa. Vai onko? Nostakaahan kätenne ylös. Erikoishaastatteluissa. Kyllä, siellä istuu, joten, ja tiedän, että se on oikein. Me vain odotamme, mitä Herra sanoo, mitä se tapaus… Ja sitten minun piti lopettaa se täällä jokin aika sitten. Sanoin Billylle, että meillä ei voi enää olla yksityisiä haastatteluja.

¹⁶         Näettekö, minä ylitin juuri 25 vuotta, hiljattain, toisen kerran, ja olen jo pitkällä kohti kolmatta kertaa. Ja kun tulee vähän vanhemmaksi, niin miksi, ei, ei… jotenkin ei pysty pysymään mukana niin kuin ennen. Askeleet lyhenevät. Ja – ja veli Moore ei tietenkään tiedä siitä vielä mitään. Hän… Luulen, että olemme suunnilleen samanikäisiä.

¹⁷         Mutta paljon vettä on virrannut joessa sen jälkeen, kun sinä ja minä ja veli Brown ensimmäisen kerran tulimme tänne veli Outlaw’n, veli Garcian ja veli Fullerin kanssa. Olisivatkohan nuo miehet täällä tänä iltana? Veli Garcia, veli Fuller ja veli Outlaw, ovatko he täällä? Nostakaa kätenne ylös, jos olette. Kyllä, täällä on veli Fuller, jos en erehdy. Veli Outlaw on täällä. Veli Garcia, uskon, että hän lähti Phoenixista. Uskon, että niin on. Hän lähti Phoenixista ja on Kaliforniassa. No, ne olivat varmasti hienoja päiviä, ja uskon edelleen samaan Sanomaan, joka minulla oli silloin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Luulen, että se on ollut noin… No, Becky oli vauva. Siitä on noin yhdeksäntoista vuotta.

¹⁸         Ja nyt hän on iso, vanha, lihava, ruma tyttö, joka istuu jossain tuolla jossain, yhdeksäntoista vuotta vanha. Missä sinä olet, Becky? Voi pojat, hän vielä saa minut kiinni tuosta. Muistan, kun kannoin häntä käsivarrellani. Minulla olisi varmasti töitä tehdäkseni niin tänä iltana.

¹⁹         Muistan eräänä iltana veli Garcian seurakunnassa, hän oli pienikokoinen kaveri. Sanoin: ”Meillä on tänään kansainvälinen kokous.” Sanoin: ”Tulen puhumaan espanjalaisille.” Ja sanoin: ”Vaimoni on saksalainen.” Sanoin: ”Minä olen irlantilainen.” Ja sanoin: ”Ja pieni tyttöni on intiaani”, ja se oli Becky.

²⁰         Kun menin takaovesta ulos, siellä oli pieni meksikolaistyttö, joka sanoi: ”Veli Branham!”.

Minä sanoin: ”Niin, kulta, mitä sinä haluat?”

Hän sanoi: ”Eikö vauvasi ole mielestäsi vähän liian kalpea ollakseen intiaani?” Hän on vaalea, tiedättehän.

Ja minä sanoin: ”Vain intiaani käytökseltään.”

²¹         No, olemme kiitollisia siitä, että olemme täällä jälleen tänä iltana. Ennen kuin lähestymme Sanaa, lähestykäämme Häntä, sillä Hän on Sana. Kun Sana on tullut julki, se on Hän sinussa.

²²         Kuten eilen illalla meillä oli aiheena Eripuraisuuden siemen, pidittekö siitä, Herran siunauksesta? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Minä todellakin pidin siitä, että saimme tuoda Sanoman teille. Ja me näemme, mitä nuo siemenet ovat.

²³         Onko teillä nyt jokin erityinen pyyntö tänä iltana, vain jotain erityistä? Ehkä jotkut teistä, jotka tulette olemaan tässä rukousjonossa, sanotte: ”Jumala, ole armollinen. Kun minun puolestani tullaan rukoilemaan, anna uskoni nousta täyttämään ehdot.” Ja – ja ehkä jollakulla on läheinen, joka on sairas, ja jotain muuta. Voisitteko vain nostaa kätenne, jotta Jumala vain katsoisi alaspäin ja sanoisi… Nyt jos se… Te ette tiedä, miltä minusta tuntuu katsoessani sinne. Katsokaa, kuinka paljon täällä on avuntarvetta! Sananpalvelijaveljet, katsokaa tuota. Näettekö? Jos se saa minut tuntemaan tuolla tavalla, miten se vaikuttaa Isäämme? Varmasti.

Rukoilkaamme nyt.

²⁴         Rakas Jeesus, me lähestymme nyt suurta Armon Valtaistuinta tämän kaikkivoivan Nimen kautta. ”Sillä ei ole ihmisille annettu mitään muuta Nimeä, jonka kautta pelastuisimme, kuin ainoastaan tämä Herran Jeesuksen Nimi.” Ja me tulemme Hänen Nimessään. Ja me rukoilemme, Taivaallinen Isä, että otat meidät tänä iltana vastaan uskovina lapsinasi. Ja anna anteeksi epäuskomme, Herra. Auta tänä iltana, että me uskoisimme tänä iltana täydellisesti jokaisen Jumalan Sanan, kaikkien niiden asioiden osalta, joita tarvitsemme.

²⁵         Sinä tiedät, mitä näiden käsien alla on, jotka on nostettu ylös; siellä on sairautta, joillakin heistä voi olla kotihuolia, joillakin taloudellisia ongelmia, jotkut heistä ovat väsyneitä, ehkä joku on luopio, joku syntinen. Mikä tahansa tarve onkaan, Sinä olet ylivertainen jokaista vihollista vastaan. Rukoilemme siis, Herra, että tänä iltana tunnustaisimme, että vihollisemme, jokainen niistä, on voitettu, jopa itse kuolema. Ja että olemme enemmän kuin voittajia Hänessä, joka rakasti meitä ja antoi itsensä puolestamme, ja joka on pessyt meidät Verellään.

²⁶         Rukoilemme, Herra, että kaikki epäusko, kaikki epäilys, kaikki turhautuneisuus, kaikki, mikä ei ole Jumalan kaltaista, pakenisi meistä tänä iltana, jotta Pyhällä Hengellä olisi tiensä meidän sydämissämme. Puhukoon Hän meille salaperäisellä tavalla. Puhukoon Hän meille Voimassaan. Herättäköön Hän henkisesti kuolleet henkiin, tuokoon takaisin terveyden niille, jotka ovat sairaita ja kärsiviä, nostakoon ylös heikot polvet, väsyneet kädet, jotka roikkuvat alaspäin. Ja olkoon iloitsemisen aika.

²⁷         Murtautukoon se esiin tänä iltana, Herra, lähteäkseen tästä paikasta Ramada Inniin ja aloittaakseen yhden suurimmista konventeista, joita tässä kaupungissa on koskaan pidetty. Herra, kun olemme kokoontuneina yhteen ja rukoilemme! Sinä sanoit: ”Jos kansa, joka on kutsuttu minun Nimessäni, kokoontuu yhteen ja rukoilee, niin minä kuulen Taivaasta.” Jumala, me rukoilemme, että näin tapahtuisi tänä iltana.

²⁸         Nyt, Isä, kun me luemme Sanaa, kukaan muu kuin Sinä ei voi tulkita sitä, Sinä olet oma tulkitsijasi, ja me rukoilemme, että Sinä tulkitset meille ne asiat, jotka luemme tänä iltana. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁹         Nyt, jos joku teistä haluaa vain merkitä ylös Raamatun kohdat, joita sananpalvelija lukee. Haluaisin, että käännätte tänä iltana Efesolaiskirjeeseen.

³⁰         Puhuin viime sunnuntaina Efesolaiskirjeestä ja siitä, kuinka Joosuan kirja oli Vanhan testamentin Efesolaiskirje ja kuinka se oli Lunastuksen Kirja.

³¹         Ja lunastuksessa on kaksi eri osaa: ”tulla ulos” ja ” mennä sisään”. Ensin on tultava ulos. Jotkut ihmiset haluavat tuoda maailman mukanaan, mutta teidän on tultava ulos maailmasta, jotta voitte astua sisälle Kristukseen. Sinun on tultava ulos epäuskosta, jotta voit tulla sisälle uskoon. Yhtään asiaa ei voi olla tiellänne. Jotta teillä todella olisi aito usko, teidän on ehdottomasti jätettävä taaksenne kaikki se, mikä on Jumalan Sanan vastaista, astuaksenne sisälle uskoon.

³²         Ja se oli Vanhan testamentin Efesolaiskirje, Joosua. Siinä Mooses edusti lakia, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta armo pystyi, ja tässä Joosua on sama sana kuin Jeesus, ”Jehova-pelastaja”.

³³         Ja nyt sitten huomaamme, että olemme tulleet toiseen Efesolaiskirjeeseen, toiseen Efesolasikirjeeseen nyt. Missä, se, meidän älyllisissä kirkkokunnissamme ja niin edelleen, ja kaikissa koulutusohjelmissamme on tullut sen – sen Jordanille, silloin meillä täytyy olla jälleen yksi Efesolaiskirje. Meillä on oltava exodus, ”tulla ulos” ja ”mennä sisään”, Ylöstempausta varten.

³⁴         Nyt me luemme tänä iltana Efesolaiskirjeen 2. luvusta. Sanoin sen vain siksi, että voisitte päästä siihen – siihen kohtaan tai siirtyä siihen lukuun.

Teidät, ja teidät hän on tehnyt eläviksi, jotka olitte kuolleet rikkomuksissa ja synnissä.

Te, jotka ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan ruhtinaan mukaan, sen hengen mukaan, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa:

Joiden joukossa me kaikki olemme myös aikoinaan eläneet lihan himoissa, täyttäneet lihan ja mielen haluja, ja olemme olleet luonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin.

Mutta Jumala, joka on rikas armossa, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

Hän on elävöittänyt meidät, vaikka me olimme kuolleita synnissä, yhdessä hänen kanssaan, tai, elävöittänyt meidät yhdessä Kristuksen kanssa, (armosta te olette pelastetut;)

³⁵         Haluan ottaa sieltä muutaman, tai osan jakeesta, ”mutta Jumala”, Jumala, joka on rikas armossa.

³⁶         Haluan teidän panevan tässä merkille profeetan, apostolin, pikemminkin Paavalin, joka… joka mainitsi tämän: ”Teidät, jotka kerran olitte kuolleita, hän on tehnyt eläviksi. Teidät hän on tehnyt eläviksi, jotka kerran olitte kuolleita, kuolleita synnissä ja rikkomuksissa, jotka vaelsitte maailman asioiden, lihan halun, ja täytitte mielen haluja. On…”

³⁷         Mikä sai aikaan tämän muutoksen, näettekö? Ja mikä aiheutti sen, ”jotka aikoinaan olitte kuolleita”, että tulitte eläviksi? Elävöittää tarkoittaa ” tehdä eläväksi”. Tapahtui muutos, kuolemasta Elämään. Ei ole mitään muuta, ei ole mitään muuta asiaa, mikä voisi tapahtua kenellekään ihmiselle, joka olisi niin suuri, kuin se, että hänet muutettaisiin kuolemasta Elämään. Jos ihminen olisi kuolemaisillaan fyysisesti ja voisi parantua fyysisesti, se olisi suuri asia, mutta mikään ei ole niin suuri asia kuin se, että ihminen on hengellisesti kuollut ja Jumala on herättänyt hänet Elämään.

³⁸         ” Te olitte kerran, menneinä aikoina, kuolleita.” Te olitte kuolleita. Jopa monet täällä tänä iltana voivat joskus katsoa taaksepäin ja tietää, että olitte kuolleita. Mutta miksi ette ole nyt tänä iltana kuolleita, niin kuin olitte silloin? Olette ansainneet olla sellainen, koska olitte syntinen, ”mutta Jumala, joka on rikas armossaan”. Siitä tässä on kyse, ”Jumala, joka oli rikas”. Kaikki nämä asiat, joita me olimme, ”mutta Jumala”! Se aiheutti muutoksen juuri siinä: ”Jumala, joka on rikas armossa”!

³⁹         Oi, olen niin iloinen siitä, että Hän on rikas armossa. Jos Hän olisi vain rikas rahassa, jos Hän olisi vain rikas aineellisesti, mitä Hän onkin, mutta kuitenkin suurin asia on se, että Hän on rikas armossa. Oi, kuinka suuri asia se onkaan, että me olimme kerran kuolleita.

⁴⁰         Puhuimme toissa iltana siitä, kuinka siemenen täytyy kuolla. Ja kaiken tuon elämän itiön ympärillä ei pidä ainoastaan kuolla, vaan sen pitää mädäntyä. Jos se ei mätäne, se ei voi elää. Ja mätäneminen on ”kokonaan hävitetty, se on mennyttä”. Ja ennen kuin pääsemme siihen pisteeseen, että omat ajatuksemme ja ajattelumme ovat täysin kadonneet ja mädäntyneet meistä pois, vasta silloin elämän itu voi alkaa elämään.

⁴¹         Nyt – nyt me saatamme, minä saatan laittaa tähän hieman oppia, jota en… Jos ette usko sitä, hyvä on. Ei se mitään. Minä uskon sen. Uskon, että – että ihminen, kun hän syntyy tähän maailmaan, kun te olette pieni vauva, joka on syntynyt maailmaan, te ette olisi voineet olla täällä ilman Jumalan ennalta tietämistä, koska Hän on ääretön ja Hän tietää kaiken. Ja kun tuo pieni vauva syntyy maailmaan, siinä vauvassa on jotain. Jos hänellä tulee koskaan olemaan Elämä, siellä on jotain pientä, tuossa lapsessa silloin, että hän on tuleva, ennemmin tai myöhemmin. Tuo pieni siemen on hänessä. Jos te nyt otatte… Kirjoitukset ilmoittavat sen selvästi.

⁴²         Jos teillä on tänä iltana Iankaikkinen Elämä, jos meillä on Iankaikkinen Elämä, niin me olemme aina olleet, koska on olemassa vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto. Me olemme aina olleet olemassa. Ja syy siihen, miksi olimme, on se, että olemme osa Jumalaa. Ja Jumala on ainoa asia, joka on Iankaikkinen.

⁴³         Ja niinkuin Melkisedek vastaanotti kymmenykset Aabrahamilta, ja se luettiin hänen lapsenlapselleen Leeville, joka oli vielä Aabrahamin kupeessa; hän maksoi kymmenykset, kun hän oli vielä Aabrahamin kupeessa, kun hän kohtasi Melkisedekin. Haluan puhua siitä toisella kertaa jonain aamuna. Kuka on tämä Melkisedek? Huomatkaa tämä. Jumala tiesi jo kauan sitten, että tämä poika oli tulossa. Hän tiesi kaiken.

⁴⁴         Nyt me olemme osa Jumalaa. Te olette aina olleet. Ette muista sitä, koska olitte vain ominaisuus Jumalassa. Olitte vain Hänen ajattelussaan. Jos nimesi on koskaan ollut Elämän Kirjassa, se on pantu sinne jo ennen maailman perustamista. Hän tiesi, kuka sinä olisit.

⁴⁵         Sanon tämän vain, en sekoittaakseni mukaan oppia, vaan selventääkseni sitä, jotta voisimme päästä pois tästä pelosta ja säikyttelystä. Te ette tiedä, kuka te olette. Te ette tule olemaan, vaan te olette nyt Jumalan poikia. Katsokaa, te olette aina olleet Jumalan poikia. Näettekö?

⁴⁶         Sillä kun Jumalalla oli teidät alussa ajatuksissaan, teidän on täytynyt olla, jonkin osan teistä, elämästänne, joka on teissä nyt, täytyi olla Jumalan kanssa siellä aiemmin. Kun Hän, ennen kuin Hän edes tuli materiaksi tänne maan päälle, ennen kuin oli mitään muuta kuin Jumala, sinä olit yksi Hänen ominaisuuksistaan. Hän tiesi, mikä nimesi tulisi olemaan. Hän tiesi, minkä väriset hiukset sinulla tulisi olemaan. Hän tiesi kaiken sinusta. Ainoa asia, joka tapahtui, oli se, kun sinä, syntinen…

⁴⁷         Monet teistä voivat olla kanssani samaa mieltä tästä ajatuksesta. Kun olitte pikkupoika tai -tyttö, kävelitte ympäriinsä ja oli tiettyjä asioita, jotka eivät häirinneet muita lapsia, mutta tuntui kuin teissä olisi ollut jotain, joka huusi. Jossain oli Jumala, mutta silti olitte syntisiä. Muistatteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Varmasti. Mistä oli kyse? Se oli se pieni elämän muoto teissä silloin.

⁴⁸         Ja sitten jonkin ajan kuluttua te kuulitte evankeliumin. Ehkä menitte seurakuntaan, valitsitte tämän ja tuon, ja kuljitte kirkkokunnasta toiseen. Mutta eräänä päivänä, koska olitte osa Jumalaa, teidän täytyi olla osa Sanaa. Ja kun kuulitte Sanaa, tiesitte, mistä olitte lähtöisin, tiesitte, mikä oli Totuus. Te olitte aina olleet, siemen oli teissä aina. Sana näki Sanan, joka oli teissä, joka oli ennen maailman perustamista, näki Sanan ja te tulitte Sen luokse.

⁴⁹         Kuten tarinani pienestä kotkasta, siitä, kuinka pikku kotkaa haudottiin kanan alla. Ja pikku kaveri käveli kanojen kanssa, se, kana kotkotti, eikä se ymmärtänyt kanan kotkottelua. Ja – ja pienet kanat, niiden ruokavalio, joka niillä oli karjapihalla, se – se ei ymmärtänyt sitä, miten ne tekivät sen. Mutta siinä oli jotain, se näytti olevan erilainen kuin tuo kana oli, koska alkujaan se oli kotka. Näin on. Eräänä päivänä sen äiti tuli etsimään sitä, ja kun se kuuli kotkan huudon, se oli erilaista kuin kanan kotkotus.

⁵⁰         Ja samoin on jokaisen uudestisyntyneen uskovan kohdalla. Voitte kuulla kaikkea teologiaa, mitä haluatte, ja kaikkea ihmisten tekemää ristiriitaisuutta, mutta kun tuo Sana välähtää siellä, silloin on jotain, joka ottaa siitä kiinni, te olette tuleva Sen luokse. ”Te, jotka kerran olitte kuolleet syntiin (tuohon elämään), Hän on tehnyt teidät eläviksi.” Täytyy ensin olla Elämä, joka tullaan elävöittämään. Jumala tiesi ennalta tietämyksensä perusteella kaiken. Ja meidät oli ennalta määrätty olemaan Jumalan poikia ja tyttäriä. ”Te, jotka kerran olitte kuolleet syntiin ja rikkomuksiin, joissa me kaikki olimme menneinä aikoina, mutta Hän on elävöittänyt meidät.”

⁵¹         Katsokaa Paavalia, kun Paavali oli suuri teologi. Mutta kun hän kohtasi kasvoista kasvoihin tuon Sanan, Jeesuksen, se herätti hänet henkiin. Hän heräsi Elämään välittömästi, koska hänet oli määrätty siihen. Hän oli osa Sanaa, ja kun Sana näki Sanan, se oli hänen luontonsa. Kaikella kanojen kotkokotuksella ortodoksisissa kirkoissa ei ollut mitään vaikutusta häneen; hän oli nähnyt Sanan. Se oli osa häntä. Hän oli kotka. Hän ei ollut kana; hän oli vain karjasuojassa niiden kanssa. Mutta hän oli alun perin kotka.

⁵²         Kuulin kerran vastaavanlaisen tarinan, toivottavasti se ei kuulosta pyhäinhäväistykseltä, pienestä ankanpoikasesta, joka kerran syntyi kanan alla. Se ei voinut ymmärtää. Hassun näköinen pieni kaveri, outo tyyppi, eikä se ymmärtänyt pölyä ja kaikkea. Ne leikkivät karjasuojassa. Mutta eräänä päivänä vanha kana vei pienen poikasen karjasuojan taakse, ja se haistoi veden hajun. Se lähti kohti vettä niin kovaa kuin pystyi. Miksi? Se ei ollut koskaan ennen ollut lammella. Se ei ollut koskaan ollut vedessä. Mutta se oli alun perin ankka. Ainoa asia, joka sen piti tehdä, oli tulla omaksi itsekseen.

⁵³         Samanlainen asia on uskovan ihmisen kohdalla. Hänessä on jotain sellaista, että kun hän kohtaa Jumalan kasvokkain, hän löytää itsensä. Tuo siemen on hänessä, ja se on elävöitetty. Oi, se on oikein, ja hän lentää pois maailman asioista. Ne tulevat kuolleiksi hänelle. Oi, minä muistan, että ennen me kaikki elimme elämäämme noissa maailman asioissa. Mutta kun saimme otteen tuosta todellisesta Asiasta, jostain, joka herätti meidät henkiin, pienestä siemenestä, joka tuli eläväksi, silloin kaikki maailman asiat mätänivät siihen paikkaan. Emme enää halunneet niitä.

⁵⁴         ”Se, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä. Kerran puhdistetulla palvojalla ei ole enää synnintuntoa, eikä halua enää tehdä syntiä.” Syntikysymys on ohi. Sinusta tulee osa Jumalaa, Kristuksessa. Kristus kuoli lunastaakseen sinut.

⁵⁵         Nyt ajattele, millaisia me olisimme olleet, jos Jumalaa ei olisi ollut. Mutta Jumala, rikkaassa armossaan, miten Hän onkaan lunastanut meidät tänä iltana! Missä me olisimme olleet tänä iltana, ellei Jumalan rikas armo olisi kohdannut meitä?

⁵⁶         Kerran maailma oli niin syntinen, kun ihminen oli aiheuttanut maan päälle turmeluksen, että Jumala jopa oli murheellinen siitä, että hän oli koskaan luonut ihmisen. Koko pää oli mätänevä haavaa, koko ruumis, ja Jumala jopa murehti sitä, että Hän koskaan oli luonut ihmisen. Niinpä Hän sanoi: ”Minä hävitän ihmisen, jonka olen luonut.” Hän tulee tuhoamaan heidät, koska hänellä ei ole mitään muuta kuin pelkkää turmelusta.

⁵⁷         Ja koko ihmissuku olisi tuolloin hävinnyt, mutta Jumala, joka on rikas armossa, ei antanut viattoman kadota syyllisten mukana. Ja Hän meni pois ja teki määrätyn tien niille, jotka halusivat tulla sisään, jotka halusivat tehdä sitä, mikä oli oikein. Hän teki armon tien niille, jotka halusivat armoa, ja Hän valmisti arkin. Toisin sanoen Hän laittoi kotkilleen siivet, jotta ne voisivat lentää tuomion yläpuolella eivätkä hukkua kanojen mukana. Mutta Hän – Hän teki pakotien Nooan päivinä. Tämä sai Hänet tekemään sen, toteuttamaan sen, koska Hän oli rikas armossa.

⁵⁸         Mutta sen jälkeen, kun Hän on tarjonnut ihmisille tien, ja sitten he kieltäytyvät siitä, nyt, syy siihen, että he kieltäytyvät siitä, on se, että siellä ei ole mitään, mikä voisi ottaa sen vastaan. Siellä ei ole mitään, mikä voisi ottaa sen vastaan. Äidilläni oli tapana sanoa: ”Nauriista ei voi saada verta, koska nauriissa ei ole verta.” Joten jos siellä ei ole minkäänlaista Elämän muotoa, joka voisi ottaa sen vastaan, sitä ei voida ottaa vastaan.

⁵⁹         Tästä syystä fariseukset saattoivat katsoa Jeesusta suoraan kasvoihin ja kutsua Häntä ”Beelsebubiksi”, koska heissä ei ollut mitään, mikä olisi voinut vastaanottaa Hänet. ”Mutta kaikki, jotka Isä on antanut minulle”, Hän sanoi, ”tulevat minun luokseni.” Siinä – on jokin tapa, miten se tullaan esittämään.

⁶⁰         Joskus voitte puhua ihmisille kadulla, puhua heille Herrasta, ja he nauravat teille päin naamaa. No, meidän pitäisi joka tapauksessa tehdä niin. Mutta kuunnelkaa: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isäni ensin vedä häntä puoleensa.” Jumalan täytyy vetää puoleensa. Siellä täytyy olla Elämä. ”Ja kaikki, jotka Hän on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni.”

⁶¹         Hän on varautunut niitä varten, jotka haluavat tulla lunastetuiksi. Hän on varautunut niitä varten, jotka haluavat parantua. Ja se että Hän teki tämän, tekee Hänestä rikkaan armossa, niin kuin Hän on aina ollut rikas armossa. Niin täytyy olla, jos kieltäydytte tästä, ei ole muuta jäljellä kuin tuomio, koska synti on tuomittava.

⁶²         Kun farao meni mereen, hän oli kuin teeskentelijä, koska hän näki, että hän voisi mennä mereen samalla tavalla kuin Mooses. Mooses armeijansa kanssa ja farao armeijansa kanssa, molempien olisi pitänyt hukkua mereen, näytti siltä. Mutta Jumala, joka on rikas armossa, teki pakotien heprealaislapsille, (miksi?) koska he tekivät velvollisuutensa mukaisesti, he seurasivat Sanaa.

⁶³         Ainoa tapa saada armoa on seurata ohjeita, jotka Jumala on antanut, jotta seuraisimme niitä. Ainoa tapa, jolla Hän voi osoittaa armoa, on se, että me noudatamme sitä, mitä Hän käski tehdä.

⁶⁴         Kuten pieni väittely vähän aikaa sitten erään saarnamiehen kanssa, joka sanoi, että minä opetan apostolista Oppia tänä päivänä. Muistaakseni puhuin siitä joku ilta tai kaksi sitten tai joskus, siitä, kuinka hän sanoi: ”Yrität ruiskuttaa tähän aikaan apostolista oppia.” Hän sanoi: ”Apostolinen aikakausi lakkasi apostolien myötä.”

Ja kysyin häneltä: ”No, uskotko sinä Sanaan?” Hän sanoi: ”Kyllä.”

⁶⁵         Minä sanoin: ”Ilmestyskirja 22:18:ssa sanotaan, että: ’Joka ottaa Tästä yhden Sanan pois tai lisää Siihen yhden Sanan’, ei vain kahta sanaa, vaan yhden Sanan, ottaa yhden Sanan pois.”

Hän sanoi: ”Minä uskon sen.”

⁶⁶         Minä sanoin: ”Sitten minä voin kertoa sinulle, missä apostolinen aikakausi annettiin, apostolinen siunaus annettiin seurakunnalle; nyt sinä kerrot minulle, missä Jumala otti sen pois seurakunnalta, Sanan avulla. Et voi tehdä sitä; se ei ole siellä.” Minä sanoin: ” Nyt muistathan, että Pietari oli helluntaipäivänä apostolisen aikakauden alkuunpanija. Ja hän käski heitä kaikkia: ’Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.””

⁶⁷         Jos nyt haluatte kuunnella jonkun kirkkokunnan kanan kotkotusta ja elää taas tuolla ulkona maailman asioissa, niin se osoittaa, että jotain on vialla. Koska tuo on Sana. ”Joka tahtoo, hän tulkoon.” Ja jos teillä on halua, teidän pitäisi tulla. Mutta jos teillä ei ole halua, silloin olette surullisessa tilassa. Mutta jos teillä on halua tulla, tulkaa ja noudattakaa Jumalan kaavaa!

⁶⁸         Hän ei koskaan epäonnistu täyttämään sitä, mitä hän on luvannut. Olin kerran nuori, ja nyt olen vanha, mutta en ole koskaan nähnyt Hänen epäonnistuvan Sanassaan. Koska Hän voi tehdä mitä tahansa, paitsi epäonnistua. Hän ei voi epäonnistua. Jumala ei voi. Jumalan on mahdotonta epäonnistua ja pysyä Jumalana. Hänen on pakko tehdä niin.

⁶⁹         Nyt faraon armeija yritti jäljitellä, koska heitä ei ollut kutsuttu eikä heillä ollut tuota Elämää. Siihen… Lupausta ei annettu faraolle. Hänelle ei annettu lupausta luvatusta maasta.

⁷⁰         Ja jäljittelijä, joka yrittää seurata todellista uskovaa, joka on kutsuttu siihen, tekee siitä vain pilkkaa. Se on vikana tämän päivän uskonnollisessa järjestelmässämme, että liian monet ihmiset yrittävät jäljitellä Pyhää Henkeä, liian monet ihmiset yrittävät jäljitellä kastetta, liian monet ihmiset yrittävät jäljitellä apostolista aikakautta. Se on tarkoitettu uskoville, ja vain heille. Jumala on tehnyt tien, joka on rikas armossa, jotta hänen lapsensa eivät hukkuisi. Hän on tehnyt heille tien.

⁷¹         Nyt kun farao yritti jatkaa matkaa, hän hukkui juuri niihin vesiin, jotka pelastivat Mooseksen ja hänen ryhmänsä. Mooses ei hukkunut, koska Jumala on rikas armossa niitä kohtaan, jotka seuraavat hänen määräämäänsä tietä. Aamen.

⁷²         Voitteko nähdä, mitä tarkoitan? Että tänä iltana ihmiset, jotka eivät usko Jumalalliseen parantumiseen, ihmiset, jotka eivät usko Pyhän Hengen kasteeseen, miten he voivat vastaanottaa mitään? Jumala on rikas armossa niille, jotka seuraavat Häntä; ei jotakin uskontunnustusta, vaan Jumalaa.

⁷³         Jumala on Sana, ja se tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, nyt, jotta hän voisi tuoda esiin muut Jumalan ominaisuudet. Ruumis, Jeesus, oli Jumalan ruumis, ominaisuus. Mooses näki Hänen menevän ohi, Hänen takaosansa; kukaan ei ollut nähnyt Hänen kasvojaan. Mutta nyt me näimme Hänet, me olemme nähneet Hänet, me näemme Hänet Uhrina. Katsokaa nyt, Hän oli Jumalan ominaisuus, joka tuotiin näkyviin, Sana. Sellainen Hän oli.

⁷⁴         Ja kun kuka tahansa uskova tulee Jumalan luo, hänestä tulee Jumalan ominaisuus, Hänen Sanansa, häntä käytetään tuomaan julki Sana, joka on luvattu tuolle päivälle. Näettekö? Aivan oikein. Jumala, joka on rikas armossa, ei ole koskaan jättänyt meitä ilman todistusta. Hän on rikas armossa.

⁷⁵         Me huomaamme nyt, että Jumala oli niin laupias Moosekselle siellä Kuolleella merellä, Punaisessa meressä pikemminkin. Sitten kun Hän sanoi tässä, 2. Moos. 19:4:ssä, Hän sanoi: ”Minä kannoin sinut pois kotkan siivillä, toin sinut luokseni. Kannoin heitä kotkan siivillä ja toin teidät itseni luokse!” Siellä oli muitakin miehiä keskellä tuota merta, jotka yrittivät jäljitellä. Mutta mitä? ”Hän kantoi heitä kotkan siivillä.”

⁷⁶         Nyt Jumala aina vertaa profeettojaan kotkiin. Ja mistä oli kyse? Mooses oli Hänen sanansaattajansa. Ja he seurasivat Moosesta, ja heitä kannettiin kotkan siivillä, koska hän kuljetti Jumalan sanomaa. Ja ihmiset seurasivat sitä. He seurasivat Jumalaa, kun he seurasivat Moosesta ja Hänen vapautuksen sanomaansa. Ja Raamattu sanoi, että ”Hän, he eivät hukkuneet niiden kanssa, jotka eivät uskoneet.” Koska Jumala oli heitä kohtaan rikas armossa, koska he seurasivat Hänen käskyjään. Jumala haluaa meidän noudattavan Hänen käskyjään.

⁷⁷         Voisimme sanoa samaa Koorahista ja Datanista ja heidän epäuskoisten ihmisten joukostaan, kun he yrittivät jäljitellä. He yrittivät tuoda jotakin Jumalan ohjelmaan. He eivät pitäneet yhden miehen ohjelmasta. He eivät pitäneet siitä. Heillä piti olla jotain, mitä tehdä. Korah sanoi: ” No, onhan olemassa muitakin pyhiä miehiä kuin sinä, Mooses. Käyttäydyt kuin olisit ainoa ranta… tai pikemminkin ainoa pikkukivi rannalla.” Ja sanoi: ”Minä… sinun ei tulisi toimia noin. Ja täällä on muitakin miehiä.”

⁷⁸         Ja Mooses tiesi, että hänen oli määrä viedä nuo lapset luvattuun maahan, koska lupaus oli annettu hänelle. Ja hänen oli vietävä heidät luvattuun maahan.

⁷⁹         Ja tänään Pyhä Henki on täällä vahvistamassa Jumalan Sanan, ja se on se kotkan siipi, jolla meidän pitäisi matkustaa; ei millään ihmisten tekemällä teologialla. Vaan meidän on matkustettava kotkan siivillä luvattuun maahan.

⁸⁰         Ja tässä he aikoivat hankkia joukon kanoja sinne, Korah ajatteli, tiedättehän, että he tulisivat paikalle ja jäljittelisivät kotkaa. Ja kun he tekivät niin, Jumala sanoi: ” Erottautukaa heistä”, ja Hän nielaisi tuon maailman. Hän olisi nielaissut koko sen kaiken, koko luomakunnan, mutta Jumala oli rikas armossa niitä kohtaan, jotka yrittävät seurata Hänen Sanaansa. Aina, Jumala on rikas armossa. Monet heistä tulivat Mooseksen puolelle, ja Jumala avasi maan ja nielaisi epäuskoiset. Hän, epäuskoinen, tulee aina kadotetuksi.

⁸¹         Ne, jotka eivät uskoneet, vaikka he tulivat ulos ja kävelivät jonkin aikaa, mutta he, Jeesus sanoi: ”He ovat kaikki kuolleita.” Kuolleita tarkoittaa ” häviämistä” . He ovat kuolleita. Vain ajatelkaa heitä. He tulivat ulos, näkivät Jumalan ihmeet, näkivät Jumalan suuren käden, nauttivat mannasta; ja sitten he menivät ulos ja kuuntelivat miestä nimeltä Bileam, joka vääristi Jumalan tien opettamalla Sanan vastaisesti: ”Me olemme kaikki veljiä, joten kokoontukaamme kaikki yhteen.”

⁸²         Tänään on taas yksi Bileam -järjestelmä nousemassa ylös: ”Kokoonnutaanpa kaikki yhteen.” Se ei tule toimimaan. Kävelkäämme Kotkan, Jehova Kotkan, kanssa. Te olette kotkanpoikasia.

⁸³         Koko ryhmästä pelastui vain kolme: Mooses, Kaleb ja Joosua. Muut menehtyivät erämaassa; Jeesus sanoi niin Pyhän Johanneksen kuudennessa luvussa. Jumala ei armossaan antanut heidän hukkua, koska, muiden epäuskoisten kanssa. He kaikki kuolivat juuri siellä erämaassa, ja he ovat kuolleita. Jumala pelasti Mooseksen ja kotka-uskovaiset, koska he kunnioittivat Hänen Sanaansa.

⁸⁴         Ja tänään, ystäväni, ainoa tapa, miten voimme koskaan olla Jumalan suosiossa, on se, että Jumala on tänään rikas armossa, mutta meidän on kunnioitettava sitä, mitä Hän sanoi siitä. Ette vain voi ottaa sitä, mitä joku muu sanoi. Teidän on otettava se, mitä Jumala sanoi. Hän sanoi: ” Olkoon jokaisen ihmisen sana valhetta ja Minun Sanani totta.”

⁸⁵         Nykyään meille sanotaan monissa paikoissa, että ”Sinun tarvitsee vain liittyä seurakuntaan, hankkia uskontunnustus tai jotain sellaista; tai lausua rukous tai laittaa nimesi kirjaan tai tulla pirskotetuksi tai kastetuksi tietyllä tavalla tai jotakin sellaista”. Muuta ei tarvitse tehdä.” Mutta se on väärin.

⁸⁶         Ollaksesi Jumalan kotka sinun täytyy seurata Sanaa, joka päivä. Teidän on jatkuvasti ravittava itseänne Sanalla.

⁸⁷         Nyt näemme heidät tämän jälkeen jälleen nurisevan, uskossaan heikentyneinä, sen jälkeen kun Jumala oli osoittanut heille armoa. Ja me huomaamme heidän nurisevan Jumalalle, ja kun he tekivät niin, he kuolivat käärmeen puremiin. No, he ansaitsivat sen. He todellakin ansaitsivat sen. Jokainen, joka erehtyi Jumalan Sanasta ja teki näitä asioita, joita he tekivät, ansaitsi kuolla. Jokainen heistä ansaitsi kuolla erämaassa.

⁸⁸         Mutta kun he olivat niin sairaita, ettei edes lääkäri Mooses eikä kukaan heistä voinut tehdä mitään, ja heitä kuoli tuhansittain, mutta Jumala, joka on rikas armossa, teki pakotien niille, jotka uskoivat Häneen. Hän teki vastalääkkeen pystyttämällä vaskikäärmeen. Jumala rikkaudessaan… Jumala teki pakotien, jotta Hänen uskovat lapsensa voisivat parantua.

⁸⁹         Jumala on kiinnostunut kaikesta, mikä on väärin, kaikesta, mitä te ennakoitte. Joka elämänvaiheessa Jumala on kiinnostunut teistä. Sinä olet Hänen lapsensa, ja Hän on rikas armossa. Hän haluaa tehdä sinulle palveluksen.

⁹⁰         Ihmiset tekivät myöhemmin syntiä ottamalla tämän saman asian, jonka Jumala oli tehnyt heille sovitukseksi, vaskikäärmeen, joka edusti jo tuomittua syntiä, ja he tekivät tuosta lahjasta epäjumalan. Ja näin he tekivät taas syntiä. ”Jumala ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa.” Siksi meillä ei voi olla kahta, kolmea tai neljää jumalaa. On vain yksi Jumala. Hän ei jaa kunniaansa minkään muun kanssa. Hän on Jumala, yksin, katsokaa; niin kuin pakanoilla on monia jumalia. Meillä on yksi Jumala, eikä Hän jaa kunniaansa kenenkään muun kanssa, eikä Hän anna minkään olla epäjumalana Hänen edessään. Vaikka Hän oli tehnyt sovituksen ihmisten puolesta, ja se oli Jumalan Sana, se oli oikein; mutta kun he päätyivät tekemään siitä epäjumalan, silloin he joutuivat vaikeuksiin.

⁹¹         Nyt, luulen, että se on juuri sama asia, joka on tapahtunut meidän seurakuntajaksomme aikana. Jumala lähetti meille Martin Lutherin sanoman hänen sanomansa kanssa, John Wesleyn, helluntaisanoman, mutta mitä me olemme tehneet sen kanssa? Aivan samoin kuin he tekivät tuon vaskikäärmeen kanssa, me teimme siitä epäjumalan, ”Minä kuulun tähän ja minä kuulun tuohon”. Näettekö, te kuulutte johonkin ilman vilpittömyyttä, joka liittyy aitoon Jumalan Sanan jumalaapelkäävään palvontaan.

⁹²         Mitä tapahtui? Raamatussa kerrotaan, että ”profeetta otti tuon epäjumalan ja tuhosi sen”. Halleluja!

⁹³         Tarvitsemme tänään paikalle profeetan, joka tuhoaa kirkkokuntien epäjumalan, kun he luulevat pääsevänsä taivaaseen kuulumalla johonkin uskontunnustukseen tai kirkkokuntaan; se on tuhottava ja poltettava, heitettävä pois. Jumala on täynnä armoa. Hän on rikas armossa. Tuona päivänä, jolloin me kaikki olisimme olleet tuossa pimeyden kaaoksessa tuolla ulkona, mutta Jumala, joka on rikas armossa, on lähettänyt meille todellisen aidon Pyhän Hengen, oman tulkintansa kanssa, juuri tässä rakennuksessa jokaisena iltana. Jumala, rikas armossaan, kuinka ihmeellinen me huomaammekaan Hänen olevan! Kyllä, herra.

⁹⁴         Nyt he luulivat, että he voisivat vain mennä tämän käärmeen luo tai tämän pienen esineen luo, jonka Jumala oli tehnyt tuolla ulkona, jonka Mooses oli käskenyt tehdä ja ripustaa tankoon, ja että he voisivat parantua ilman minkäänlaista vilpittömyyttä. He vain seisoivat ja katsoivat sitä. He alkoivat tehdä siitä epäjumalan, ja Jumala lähetti profeetan ja tuhosi sen.

⁹⁵         Kaikki, jotka kieltäytyivät katsomasta tuota käärmettä erämaassa, he menehtyivät. Nyt Jumala valmistaa tien, mutta jos kieltäydytte katsomasta siihen, jos istutte kadun toisella puolella, jos pidätte kiinni jostakin uskontunnustuksesta ja kieltäydytte katsomasta suoraan Sanaan ja katsomasta, onko se oikein vai ei; kaikki, jotka kieltäytyivät katsomasta, he tuhoutuivat. Ja Jumala on koskaan muuttumaton Jumala. Ja kaikki, jotka kieltäytyivät katsomasta, tuhoutuivat. Niin on tänäänkin, sama asia.

⁹⁶         Sitten ihmiset tekivät myöhemmin syntiä, ja kuten he ovat aina tehneet, ja tekivät siitä epäjumalan, tekivät siitä yritt…, yrittäen parantua ilman vilpittömyyttä, ja he ”kuuluivat johonkin”, ja samalla tavalla kuin miten me toimimme tänä päivänä. Ja nyt me näemme, että ero oli siinä, että Jumala…

⁹⁷         Se oli hyvä sovitustyö ja hyvä merkki tuolle ajalle. Silloin kaikki oli kunnossa. Mutta sen piti olla vain sitä aikaa varten, sitä matkaa varten. Se toimii vain sitä matkaa varten.

⁹⁸         Ja sanoma, jonka Martin Luther toi, vanhurskauttamisesta, oli ihan hyvä Lutherin aikakaudelle. Sen pidemmälle se ei mennyt.

⁹⁹         Pyhitys oli hyvä Wesleyn aikakaudella. Sen pidemmälle se ei mennyt.

¹⁰⁰      Sitten me tulemme helluntaiaikaan. Ja lahjojen palauttaminen on hieno asia, se oli hieno asia tuona aikana, mutta nyt olemme menossa sitä pidemmälle. Olemme menneet sen tuolle puolen, aivan yhtä varmasti kuin on olemassa maailma. Meidän on tultava tämän asian tuolle puolen, koska olemme tehneet sen kanssa saman asian kuin he tekivät aikaisemmin, olemme tehneet siitä epäjumalan. ”Minä kuulun tämän mukaiseen järjestykseen, minä kuulun tuon mukaiseen järjestykseen.”

¹⁰¹      Jumala lähettää jonkun, joka murskaa tuon asian ja repii sen palasiksi ja vahvistaa Hänen Sanansa, täyden Sanansa. Huomatkaa. Ylistetty olkoon Jumala! Nyt näemme, että se on totta. Jumala, rikas armossaan!

¹⁰²      Kun profeetta sitten tuhosi tämän, se jätti heidät ilman merkkejä parantumisesta, sovituksesta, koska heidän epäjumalansa oli tuhottu. Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, teki heille toisen. Ja mitä Hän teki, minkä? Hän kuohutti vettä temppelin altaassa, ja monet tulivat ja paranivat astumalla tähän veteen. Jeesus tuli alas samalle lammikolle ja näki miehen, joka oli maannut siellä useita vuosia odottamassa veden sekoittamista. Katsokaa Jumalaa, joka on rikas armossa! Vaikka he tekivät tuosta asiasta epäjumalan, vaikka profeetan piti repiä se irti, Jumala teki heille toisen tien, koska Hän on rikas armossa. Hän halusi, että he paranisivat, ja Hän teki tien heidän parantumiselleen.

¹⁰³      Nyt, sitten se jatkui, ja maailmasta tuli kaiken aikaa yhä syntisempi ja syntisempi. Ja lopulta maailmasta tuli niin syntinen, että Jumala olisi voinut tuhota sen, Hän sanoi Malakia 4:ssä, ”etten tulisi ja löisi maata kirouksella”. Hän olisi voinut tehdä sen; ilman muuta.

¹⁰⁴      Mutta silloin Jumala, joka on armossa rikas, lähetti Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen. Hän lähetti Jeesuksen olemaan sekä Vapahtaja että parantaja. Sillä hän sanoi: ”Niin kuin Mooses korotti vaskikäärmeen erämaassa, niin täytyy Ihmisen Poika korottaa”, samaa tarkoitusta varten. Hän, sovitus, siihen meillä on oikeus, ei mihinkään muuhun kuin sovitukseen. Minkä Jeesus osti Verellään, siihen meillä on oikeus. Ja Raamattu sanoo: ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, Hänet ruhjottiin meidän vääryytemme tähden, meidän rauhamme rangaistus oli Hänen päällänsä, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Sitä me voimme vaatia, koska sen sovituksen, jonka puolesta me seisomme, Hän hankki meille. Jumala, joka on rikas armossa!

¹⁰⁵      Tämän oli määrä olla Iankaikkinen sovitus, koska Hän itse tuli. Jumala itse tuli syntisen lihan muodossa saadakseen aikaan Iankaikkisen sovituksen; ja kärsi lihassa ja sai aikaan sovituksen; ja palasi takaisin Pyhän Hengen muodossa vahvistaakseen sovituksen. Kun mikään vaskikäärme tai mikään sekoitettu vesi ei voinut tehdä sitä, kaikki viittasi tuohon täydelliseen sovitukseen. Jumala, joka on rikas armossaan, on tehnyt tämän.

¹⁰⁶      Nyt, nykyään, koska elämme tätä päivää, olemme tulleet näiden seurakunta-aikojen läpi ja selittäneet kaiken pois Siitä. Meidän tämän päivän teologimme ovat jo kauan sitten menettäneet tuon puolen siitä. He selittävät Sen kokonaan pois, johonkin toiseen päivään, johonkin toiseen aikakauteen, johonkin toiseen asiaan, kauas menneisyyteen, kaukaiseen aikaan. Ja Jumalallinen parantuminen oli melkein loppuun käsitelty, tuskin löytyi ketään, joka uskoisi siihen. He pilkkaavat sitä. Siitä ei ole kuin noin kaksikymmentä vuotta sitten, sitä pilkattiin. Helluntailaiset olivat käytännössä irtautuneet siitä. He aloittivat alkuaikoina, mutta he pääsivät siitä eroon.

¹⁰⁷      Katsokaa, miten he tekivät. Nyt he saivat villityksen kirkkokunnista ja riensivät tekemään jokaiselle oman uskontunnustuksen ja niin edelleen. Sen sijaan, että he olisivat hyväksyneet Valon, kun Valo tuli sisään, he organisoituivat ja tekivät itselleen uskontunnustuksia, jokainen pyöri ympärinsä, tehden itselleen opin ja pysyen siinä opissa. Ja sitten he ottivat niin paljon pois, kunnes Pyhä Henki ei päässyt sisälle seurakuntaan. Siitä tuli vain toinen epäjumala aivan samoin kuin vaskikäärmeestä, siitä tuli epäjumalanpalvelusta. Jokainen sanoi: ”Minä kuulun tähän ja minä kuulun tuohon.” Se oli epäjumalanpalvelusta. Millaisessa sotkussa me olimmekaan, lopun aikana.

¹⁰⁸      Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on lähettänyt Pyhän Hengen takaisin meidän päällemme ja vahvistaa tänä iltana Sanansa, niin kuin Hän on luvannut tehdä. Jumala lupasi, että Hän tekisi nämä asiat. Katsokaa, mitä Hän teki!

¹⁰⁹      Katsokaa, mitä Hän teki, kuinka nyt voimme nähdä, miten Hän lupasi jokaiselle aikakaudelle, että tietty asia tapahtuisi. Ja huomaamme, että se tapahtui juuri niin kuin Hän sanoi sen tekevänsä, koska Hän on rikas armossaan, jotta Hän on aina armollinen täyttämään jokaisen sanansa, jonka Hän on luvannut. Hänen on tehtävä se, ja aina, pysyäkseen Jumalana. Hän tekee sen aina, Hänen Sanansa toteutuu aina aikanaan. Hänen siemenensä, jonka Hän on kylvänyt maahan. Mitä Hän teki? Hän pani sen tänne Sanaan, ja se on siemen. Ja joka kerta, kun aikakausi koittaa, tuo siemen kypsyy, ja sitten tulee uudistus esiin. Ja Hän lupasi sen, ja se tekee sen.

¹¹⁰      Nyt me emme ole ansainneet näitä asioita. Emme ansainneet näitä Jumalan siunauksia, koska olimme menneet maailman asioiden perässä, kulkeneet Kainin erehdyksessä. Kain, joka rakensi hienon alttarin ja hienon kirkon ja laittoi siihen kukkia ja ajatteli, että juuri siitä oli kyse: ”Se oli kimpullinen omenoita tai päärynöitä tai granaattiomenoita tai mitä ikinä se olikin”, joita hänen isänsä ja äitinsä olivat syöneet Eedenin puutarhassa, joka ajoi heidät ulos. Ja niin hän tarjosi sitä takaisin Jumalalle, ja Jumala hylkäsi sen.

¹¹¹      ”Mutta Abel uhrasi Jumalalle uskon kautta paremman uhrin kuin Kain.”

¹¹²      Ja tänään Raamattu sanoo Juudan kirjeessä, että ”he ovat kulkeneet Kainin tietä, menehtyneet Koorahin vääristelyyn.”  Katsokaa, ”kulkevat Kainin tietä”, rakentavat alttareita, rakentavat kirkkoja, kirkkokuntia, täyttävät ne kukkaloistolla, tekevät niistä isoja, saavat enemmän jäseniä kuin muut; ottavat mukaansa asioita, mitä tahansa, joka tulee ja joka on hyppinyt ylös- ja alaspäin, kättelty tai kastettu tietyllä tavalla, puhunut kielillä tai juossut lattian halki, he laittavat heidän nimensä kirjaan. Aivan oikein. Ja sitten he kääntyvät todellista Totuutta vastaan, jota saarnataan, ja kieltävät Sen. Miten on mahdollista, että näin on? Huomatkaa, millaisessa sotkussa me olimme! Huomatkaa.

¹¹³      Raamattu sanoo: ”Ja he kulkivat Bileamin tietä ja menehtyivät Koorahin vääristelyyn.” Hukkuivat vääristelyyn! Mikä oli Koorahin vääristelyä? ” No, luuletko olevasi ainoa pyhä mies? Jumala on… Me kaikki olemme pyhiä. Koko seurakunta on ihan hyvä. Jokainen… Me kaikki kokoonnumme yhteen, niin meidän pitäisi toimia.” Siihen he tuhoutuivat. Ja me todella ansaitsimme sen. Me ansaitsimme olla sellaisia.

¹¹⁴      Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on vetänyt meidät pois tuosta kaaoksesta ja antanut meidän nähdä sen ennen kuin se iskee tänne. Rikas armossaan, ja on lähettänyt meille takaisin Jumalallisen parantumisen herätyksen ja Jumalan Voiman uudelleen tulemisen. Historian mukaan yksikään herätys ei ole koskaan kestänyt yli kolmea vuotta. Tämä herätys on kestänyt viisitoista vuotta, se on ollut palavia tulia, ympäri ja ympäri maailman. Miksi, koska me ansaitsimme sen? Jumala, joka on rikas armossaan, ei siksi, että me halusimme sitä tai pikemminkin koska me ansaitsimme sen. Ajatelkaa vain, mitä se on saanut aikaan!

¹¹⁵      Ajattelen yhtä sisartanne juuri täällä Phoenixissa, jonka monet teistä tuntevat, rouva Hattie Waldropin, hänellä oli syöpä sydämessä. Hän oli rukousjonossa täällä, kun veli Moore ja minä olimme täällä ensimmäisen kerran, noin viisitoista, kahdeksantoista vuotta sitten. Hän oli kuolemassa sydämessä olevaan syöpään, ja hänen olisi pitänyt olla kuollut jo kauan sitten. Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, lähetti Voimansa hänen päälleen. Ja Hän pelasti hänen elämänsä, ja hän elää tänään. Jumala on rikas armossa!

¹¹⁶      Kongressiedustaja Upshaw, mahtava mies. Luulen, että hän oli aikoinaan baptistien, eteläisten baptistien konventin puheenjohtaja tai jotain, tai varapuheenjohtaja tai jotain. Hän oli tehnyt kaiken. Hän oli hyvä mies. Hän teki kaiken mitä osasi. Hän oli käynyt kaikilla lääkäreillä. Kukaan ei voinut tehdä hänelle mitään. Hän oli sidottu. Papit olivat rukoilleet hänen puolestaan. Hänen päällensä oli kaadettu gallona öljyä, voideltu, eri sananpalvelijat kaikkialla.

¹¹⁷      Eräänä iltana Los Angelesissa, Kaliforniassa, kun kävelin saarnastuoliin, katsoin joukkoa pyörätuoleja noin kaksi, kolme kertaa niin paljon, mitä tuolla on, pitkin käytäviä, edestakaisin. Ja sitten tuolla oli paarit, jossa oli pieni värillinen tyttö, pieni neekerityttö, ja hänen äitinsä istui hänen vieressään. Ja veljeni oli järjestänyt rukousjonon.

¹¹⁸      Minä katselin, enkä tiennyt, mitä oli tekeillä. Näin lääkärin, jolla oli kilpikonnankuorilasit, leikkaamassa pientä neekerityttöä, jolla oli kurkkusairaus, ja hän halvaantui. Katsoin ympärilleni ja ajattelin: ”Missä lapsi on?”. En nähnyt häntä.

¹¹⁹      Jonkin ajan kuluttua, aivan siellä alhaalla, ilman toivoa, ihana pieni tyttö, noin seitsemän tai kahdeksan vuotta vanha, halvaantuneena loppuelämäkseen. Hänen äitinsä oli polvillaan ja rukoili. Sitten sanoin: ”Tämä lääkäri leikkasi pikku tyttönne”, ja kuvailin.

Hän sanoi: ”Aivan oikein, herra.”

¹²⁰      Sitten hän yritti saada vauvan puhujankorokkeelle. He kielsivät häntä tekemästä sitä. He yrittivät hiljentää hänet. Kun he saivat hänet hiljennettyä, ajattelin: ”No, me saamme tilaisuuden rukoilla hänen puolestaan.” Muutaman hetken kuluttua… Ehkä ihmiset juuri tässä olivat siellä sinä iltana.

¹²¹      Katselin yleisön yli ja näin pienen tytön menevän alas, näytti siltä, että hän kulki pientä kapeaa tietä pitkin, nukke sylissään ja keinutti nukkea. Vaikka lääkäri sanoi, että hän olisi halvaantunut koko loppuelämänsä ajaksi, Jumala, joka on rikas armossaan, lähetti Pyhän Hengen alas näyn kautta, ja tuo pieni tyttö nousi sieltä ylös, ja hän ja hänen äitinsä tarttuivat toisiaan kädestä ja kävelivät käytävää pitkin ylistäen Jumalaa.

¹²²      Kaukana tuolla takana istui vanha mies, kongressiedustaja Upshaw, jonka todistuksen monet teistä tietävät. Hän oli ollut hyvä mies, yrittänyt koko elämänsä ajan, ollut kuusikymmentäkuusi vuotta invalidina pyörätuolissa, työnnetty sängyssä; kainalossaan oli kainalosauvat, joiden avulla hän käveli, eikä enää koskaan pystynyt kävelemään normaalisti. Ja siinä hän istui ja katseli sitä. Ja yhtäkkiä katsoin ulos ja näin näyn. Tässä hän tuli, kävellen yleisön yli, pää kumarassa, ja hän pystyi kävelemään yhtä hyvin kuin kuka tahansa. En tiennyt, kuka tuo mies oli.

¹²³      Minä sanoin: ”Tuolla takana istuu suuri mies. Hän putosi pienenä poikana vaunuista heinäkehikon päälle ja loukkasi selkänsä. Lattiaan porattiin reikiä, jotta tärinä, kun ihmiset kävelivät, ei iskisi hänen selkäänsä.” Sanoin: ”Hänestä tulee suuri mies, ja hän kasvaa koko ajan suuremmaksi. Hän istuu Valkoisessa talossa suuressa piirissä.”

¹²⁴      Sitten tämä mies tuli ja kertoi minulle: ”Tuo on kongressiedustaja Upshaw. Oletko koskaan kuullut hänestä?”

Sanoin: ”En ole koskaan kuullut hänestä.”

¹²⁵      Ja niin hän vei pienen jatkomikrofonin sinne taakse ja he puhuivat keskenään, toinen toiselleen.

¹²⁶      Sitten aloin katsella ympärilleni, ja näin vanhan kongressiedustajan tulevan, kävelevän minua kohti, näyssä, juuri niin täydellisenä ja normaalina kuin hän vain saattoi olla. Jumala, joka on rikas armossa, veti hänet pois pyörätuolista, ja hän käveli ilman kainalosauvoja kuolemaansa saakka. Jumala, joka on rikas armossa! Kun lääkärit olivat epäonnistuneet, kun tiede oli epäonnistunut, kun kaikki muu oli epäonnistunut, Jumala oli armollinen kongressiedustaja Upshaw’lle.

¹²⁷      Ajattelen itseäni. Pienenä poikasena muistan olleeni… Ihmiset kutsuvat minua nykyään ”naisvihaajaksi”. Se johtuu siitä, että näin lapsena niin paljon moraalittomuutta naisissa. Vihasin heitä. Enkä tee niin nyt, koska tiedän, että on olemassa hyviäkin. Mutta muistan, kuinka se oli niin pahaa, niin moraalitonta. Ja ajattelin: ”Oi, minä en koskaan tule olemaan siellä, missä on ihmisiä. Minulla ei ole koulutusta, joten en saa yhtään.”

¹²⁸      Ja istuin siellä pienenä, ilman paitaa, takkini oli kiinnitetty hakaneulalla, ja oli tosi kuuma. Opettaja sanoi: ”William, eikö sinulla ole kuuma, kun sinulla on takki päällä?”

¹²⁹      Minä sanoin: ”Ei, rouva, tunnen itseni hieman viluiseksi.” Ja hän pakotti minut menemään uunin ääreen ja laittamaan puita uuniin, ja minä melkein paloin. Minulla ei ollut paitaa koko lukukauden aikana.

¹³⁰      Ja minä ajattelin: ”Jos saisin joskus rahaa, jos saisin joskus vähän rahaa, hankkisin itselleni kolmekymmentä-kolmekymmentä kaliiperisen kiväärin”, tulisin tänne länteen, asuisin täällä ja metsästäisin koko loppuelämäni. En halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Pysyisin vain erilläni, koska he eivät pitäneet minusta, ja – ja pysyisin vain kaukana heistä.

¹³¹      Ja sitten aina kun menin keskustaan, puhuakseni jonkun kanssa, ja näin jonkun kaverin kadulla, jonka tunsin. Sanoin: ”Hei, John, Jim! Mitä kuuluu?”

”Oi, hei.”

¹³²      Näettekö, he eivät halunneet puhua kanssani, eivät halunneet olla missään tekemisissä kanssani isäni ja niiden viskintekijöiden takia. Enkä minä tehnyt sellaista. En ollut tehnyt mitään. Niin että minäkin olisin ollut sellainen.

¹³³      Mutta nyt sanoin vaimolleni jokin aika sitten: ”Seinäni on täynnä parhaita aseita, joita voi ostaa.” Oi, ja ajattelen niitä vanhoja likaisia vaatteita. Tänä iltana sain kaksi tai kolme hyvää pukua. Eikä ystäviä? Minun on piilouduttava erämaahan, jotta voisin pysyä erossa ihmisistä. Mistä on kyse, johtuuko se persoonallisuudestani, johtuuko se koulutuksestani? Ei. Jumala, joka on rikas armossa, näki minut siinä tilassa ja pelasti minut.

¹³⁴      Muistan, että minua johdettiin kädestä kuin sokeaa miestä. En voinut nähdä. Kaikki edessäni oli sumeaa; olisin sokea koko loppuelämäni. Mutta Jumala, joka on armossa rikas, palautti näköni takaisin. Olen viisikymmentäviisi vuotta vanha, ja minulla on yhä hyvä näkö. Jumala, armossa rikas, on ainoa asia, jonka voin sanoa.

¹³⁵      Aikoinaan seurakunnalla ei ollut mitään keinoa parantua. Heillä oli yksi, mutta he kieltäytyivät siitä. Mutta Jumala, joka on armossa rikas, lähetti heille Jumalallisen parantumisen lahjan. Se on Pyhä Henki keskuudessamme, joka vahvistaa Sanan sitä seuraavien merkkien avulla. Jumala on rikas armossa!

¹³⁶      Minulla on täällä kaksi tai kolme sivua näitä muistiinpanoja, mutta en aio yrittää käydä niitä läpi, koska olen… olen tietoinen siitä, että on miltei aika aloittaa tuo rukousjono. Mutta Jumala on rikas armossaan!

¹³⁷      Monet teistä, jotka olette täällä tänä iltana, lääkärit ovat hylänneet teidät. On ihmisiä, jotka istuvat pyörätuolissa, eivätkä he luultavasti koskaan pääse sieltä pois. He ovat siellä jäädäkseen. Jotkut heistä ovat halvaantuneita eri tavoin, he eivät (koskaan) pääse pois, heillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä pois. Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on järjestänyt sovituksen. Älkää kieltäytykö siitä. Ottakaa se vastaan. Siellä on ihmisiä, joilla on sydänvaivoja, on ihmisiä, joilla on syöpä, joille lääkärit eivät voi tehdä mitään. Olette toivottomia ja avuttomia tässä maailmassa.

¹³⁸      Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on lähettänyt alas Pyhän Hengen, ja hän on juuri nyt täällä vahvistamassa Sanan, todistaakseen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Senkö vuoksi, että me ansaitsemme sen? Koska Jumala on rikas armossaan! Aamen. Nyt se on tuo Yksi, tuo Henkilö, Se on tuo Herra Jeesus. Hän ei ole kuollut, vaan Hän on noussut kuolleista, ja Hän elää iankaikkisesti.

¹³⁹      Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, yhä yhtä rikas laupeudessaan kuin Hän oli sitä naista kohtaan, jolla oli verenvuoto. Ja hän lähti kulkemaan väkijoukon läpi. Hänellä ei ollut mitään toivoa, lääkärit olivat tehneet kaiken, mihin he pystyivät. Hänellä oli verenvuoto. Hän oli kuolemaisillaan. Ja hän kosketti Mestarin viittaa. Jumala, joka on armossa rikas, kääntyi ympäri ja kertoi hänelle, mikä hänen tilansa oli. Ja hän parani tästä verenvuodosta.

¹⁴⁰      Eräänä päivänä pieni, siveetön portto meni kaivolle hakemaan vettä. Ei toivoa. Hänet oli erotettu neitsyiden joukosta, ihmisten keskuudesta, hänen elämällään ei ollut mitään merkitystä. Ja hän ajatteli: ”Mitä hyötyä on yrittää? Minut on suljettu pois, minulle ei ole enää mitään jäljellä.” Mutta kun hän katsoi, seisoi tuolla kaivon laidalla tai istui kaivon laidalla, ja siellä istui Mies, joka kertoi hänelle kaiken, mitä hän oli koskaan tehnyt, Jumala, joka oli rikas armossaan.

¹⁴¹      Tuo sama Jumala on tänä iltana aivan yhtä rikas armossaan ja aivan samanlainen kuin Hän oli noina päivinä. Jumala on rikas. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹⁴²      Luulen, että meillä on täällä kaksisataa rukouskorttia, tai ainakin olemme kutsuneet kaksisataa. Me kutsumme ne ja annamme ihmisten asettua jonoon. Me aiomme rukoilla heidän puolestaan.

¹⁴³      Mutta ennen kuin teemme sen, mikäli täällä on uusia tulokkaita, jotta pääsisimme pois kaikesta taikauskosta. Tämä ei ole taikauskoa. Kyseessä on Jumalan antaman lupauksen julki tuleminen. Se riippuu siitä, mitä te katselette. Kenessäkään ihmisessä ei ole voimaa. Kenessäkään ihmisessä ei ole voimaa. Mutta meillä uskovina on auktoriteettia; ei voimaa, vaan auktoriteettia.

¹⁴⁴      Joku kysyi minulta vähän aikaa sitten: ”Veli Branham, uskotko, että sinulla on voimaa tehdä tämä?”

¹⁴⁵      Minä sanoin: ”Minulla ei ole lainkaan voimaa, mutta minulla on auktoriteettia.” Jokaisella uskovalla on sitä. Jos kieltäydyt siitä, pysyt siellä, missä olet. Mutta jos otat sen vastaan, se tekee ylenpalttisen paljon, koska Jumala on rikas armossaan.

¹⁴⁶      Katsokaa vaikka pientä poliisia, joka seisoo täällä kadulla, hänen vaatteensa roikkuvat puoliksi hänen päällään, hän on niin laiha. Lakki on vetänyt hänen korvansa alas. Ja hän kävelee tuolla ulkona, missä autot tulevat tuota katua pitkin, kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa, siinä on kolmensadan hevosvoiman moottori. Hänellä ei ole voimaa pysäyttää polkupyörää. Näin on. Mutta antakaa hänen vain puhaltaa pilliin ja nostaa käsi ylös, ja katsokaa, kuinka jarrut kirskuvat. Hänellä ei ole voimaa, mutta hänellä on auktoriteettia. Koko kaupunki on hänen takanaan.

¹⁴⁷      Ja kun mies tai nainen, en välitä siitä, millaisessa tilassa olet, sinulla on Jumalan auktoriteetti, lupauksen kautta, koska Hän on rikas ja lupasi tehdä ylenpalttisen paljon. ”Jos te sanotte tälle vuorelle: ’siirry’ ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä olette sanoneet, toteutuu, saatte sen, mitä olette sanoneet.”  Sinulla ei ole voimaa, mutta sinulla on auktoriteettia.

¹⁴⁸      Muistakaa, kun Hän sanoi minulle tuolla, hän sanoi: ”Sinä pystyt paljastamaan sydänten salaisuudet.” Sillä Hän… Muistatteko sen, monet teistä Phoenixissa asuvista? Hän lupasi sen. Mitä Hän lupaa, sen Hän myös tekee.

¹⁴⁹      Nyt, täällä on joitakin, joilla ei ole rukouskorttia, ja epäilemättä. Kuinka moni on sairas eikä hänellä ole rukouskorttia, nostaisitteko kätenne ylös? Kyllä. Hyvä on. Jos haluatte tietää, ei auktoriteettia… ei voimaa, vaan Sanan auktoriteetti: ”Niitä asioita, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.”

¹⁵⁰      Jeesus lupasi Luuk. 17:30:ssä, että juuri ennen Hänen tulemistaan tulisi olemaan samanlainen aika kuin Mooseksen… tai Nooan aikana: ”Kun he söivät ja joivat ja menivät naimisiin, ja he eivät tienneet ennen kuin vasta sinä päivänä, jona Nooa meni arkkiin”. Hän sanoi, että tulisi olemaan tuollainen aika. Sitten Hän sanoi myös: ”Niin kuin oli Lootin päivinä”, ja sanoi: ”Tämä tulee tapahtumaan sinä päivänä, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan, kun Ihmisen Poika paljastetaan viimeisinä päivinä.”

¹⁵¹      Katsokaa nyt, mitä Hän teki, kuinka Ihmisen Poika ilmestyi tämän Enkelin persoonassa, joka oli Ihmisen Poika. Ehdottomasti. Abraham kutsui Häntä ”Elohimiksi”. Hän oli Ihmisen Poika, joka paljasti itsensä juuri ennen kuin pakanamaailma poltettiin. Kuinka Hän teki sen? Uskovalle. Hän lähetti kaksi saarnamiestä saarnaamaan tekouskoville. Mutta todellisen uskovan kohdalla Hän seisoi selkä telttaan päin ja sanoi: ”Aabraham.” Hän oli Abram sinä päivänä… tai muutamaa päivää aiemmin. Mutta nyt hän on Abraham. ”Missä on vaimosi Saara?”

¹⁵²      Hän sanoi: ”Hän on teltassa, sinun takanasi”.

¹⁵³      Hän sanoi: ”Aion pitää sinulle antamani lupauksen.   Aion vierailla luonasi.”

¹⁵⁴      Oi, Aabraham oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmentä vuotta vanha, mutta Jumala, joka on armossa rikas, piti lupauksensa. Se toi vauvan, sillä Jumala on armollinen, ja Hän on täynnä laupeutta. Hän on rikas armossa. Hän pitää lupauksensa.

¹⁵⁵      Huomatkaa, kun Hänen selkänsä oli käännetty telttaan päin, Saara nauroi ja sanoi: ”Kuinka tällaista voisi tapahtua? Minä olen vanha. Miten minulla voisi olla nautintoa mieheni kanssa, niin kuin nuori naimisissa oleva nainen? Hänhän on sata vuotta vanha. Perhesuhteemme on lakannut, monta, monta vuotta sitten. Miten tämä voisi olla mahdollista?” Ja hän nauroi sille.

¹⁵⁶      Ja Enkeli, jolla… Ihmisen Poika, joka oli kääntänyt selkänsä telttaan päin, sanoi: ”Miksi Saara nauroi” sanoen: ’Miten tämä voisi olla mahdollista?’”.

¹⁵⁷      Mistä oli kyse? Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa 17:30, että ”niin kuin oli Lootin päivinä”, samanlaisessa tilanteessa, ennen kuin pakanamaailma palaa, Hän sanoi: ”Sinä päivänä Ihmisen Poika paljastaa itsensä”. Hän antoi lupauksen, josta lupauksesta Malakia 4 kertoo meille. Tulisi esiin Sanoma, joka palauttaisi ihmiset takaisin alkuperäiseen helluntai Sanomaan, ja samojen siunausten kanssa, joita heillä oli sinä päivänä, kun… Mikä se on? Se on kaksisiipinen kotka, sekä Uusi että Vanha testamentti, joka iskee Jumalan lupauksiaan yhteen, täyttääkseen sen, mitä Raamatun lupaukset sanoivat sen tekevän. Aamen.

¹⁵⁸      Jumala, joka on rikas laupeudesta, ei antaisi kansansa lähteä ulos tässä kirkkokunnallisuudessa, ”joka on rikas tavaroista ja maailman asioista”, Laodikean seurakuntajaksossa, vaan Hän tulisi tekemään pakotien. Uskokaa se, ihmiset. Jumala siunatkoon teitä. Aamen. Jumala, joka on rikas armossa! Jumalan laupeus, se on ainoa asia, jota toivon. En Hänen vanhurskauttaan, en Hänen lakiaan, vaan Hänen laupeuttaan. Jumala olkoon minulle armollinen. Meillä kaikilla on tuo tunne.

¹⁵⁹      Minä tarkkailin. Tuolla istui pieni nainen tuossa istuimen päässä. Onko sinulla rukouskorttia, rouva? Ei ole. Minäpä osoitan teille, että Jumala on rikas armossa. Olet ollut viime aikoina todella hermostunut täällä, etkö olekin? Todella pahasti, ja silmäsi ovat heikentyneet. Onko se niin? Niin on. Nyt ne tulevat muuttumaan. Jumala, joka on rikas armossaan, kysyy sinulta, uskotko tämän. Nyt sinulla ei ole rukouskorttia, sinulla ei ole mitään, mutta sinä et tarvitse sitä. Näettekö, se on armo, joka myönnetty sinulle.

¹⁶⁰      Tuossa edessä istuu pikkuinen kaveri, jolla on sellainen… istuu tässä. Hän kärsii kasvaimesta kehossaan. Se on tullut sinne hiljattain, äskettäin. Onko näin, herra? Aivan oikein. Sinä et tiedä, mikä se on. Pelkäät sitä. Aivan niin. Se johtui mustelmasta, eikö niin? Onko sinulla rukouskorttia? Sinulla ei ole rukouskorttia. Et tarvitse sellaista. Jumala on rikas armossaan!

¹⁶¹      Oi, veli, sisar, uskokaa Jumalaan! Älkää epäilkö Häntä. Uskokaa Häneen! Juuri niin.

¹⁶²      Tässä istuu mies, harmaa puku, silmälasit päässä. Katsokaa tänne, herra. Uskotko sinä? Jumala on rikas armossaan. Sinä istut siinä ja sinulla on tyrä. Uskotko, että Jumala voi parantaa tuon tyrän ja tehdä sinut terveeksi? Istut tässä penkin päässä ja katsot minua. Jos uskot, että Jumala voi parantaa tuon tyrän, Jumala tekee sen sinulle, jos hyväksyt sen. Uskotko sinä sen? Hyväksytkö sen? Hyvä on. Voit saada sen, jos vain uskot sen, ole armollinen. Kyllä, herra.

¹⁶³      Tässä istuu nainen, joka kärsii huonosta verenkierrosta. Mutta jos hän uskoo, Jumala tulee parantamaan hänet, jos hän uskoo siihen. Minä uskon, että hän tulee menettämään sen, yhtä varmasti kuin mikä tahansa muu. Ole armollinen, on minun rukoukseni. Voin vaivoin nähdä naisen… Rouva Riley, uskotko sinä, että Jumala voi parantaa tuon huonon verenkierron? Jos haluat uskoa, ota se vastaan! Aamen. Vain usko. Jumala on hyvä, eikö olekin, Stella? Kyllä on. Niin on. En ole koskaan eläessäni nähnyt tätä naista. Mutta Jumala, laupeudessaan!

¹⁶⁴      Tässä istuu toinen nainen, joka istuu siellä aivan takana, aivan takana, ja katsoo suoraan minuun. Hänelläkin on huono verenkierto. Hän ajatteli sitä juuri silloin. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Koska tällä toisella naisella oli sama asia, katsokaa minuun. Uskotko, että olen Jumalan profeetta, tai Hänen palvelijansa? Sinulla on myös sydänvaivoja. Jos se on totta, kohota kätesi ylös. Sinulla ei ole sitä nyt. Jumala, joka on rikas armossaan, tuo julki, että Hän on elossa täällä rakennuksessa tänä iltana. Jumala on rikas armossaan! Aamen.

¹⁶⁵      Voisiko siellä olla, kuinka moni syntinen ja luopio nousisi ylös ja sanoisi: ”Jumala, rikas armossaan, ole minulle armollinen”? Nouskaa seisomaan. Rukoilen puolestanne, jos uskotte, että Hän haluaa… te haluatte laupeuden nyt. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Luopio, nouse seisomaan. Jumala on rikas armossaan! Oletko sinä…

¹⁶⁶      Et kai ole niin turta tässä tilassa, ettet näe, että se on tämän hetken lupaus. Et varmaankaan ole niin kietoutunut kirkkokuntaan ja muihin asioihin, ettet pystyisi näkemään, että tämä on tämän hetken lupaus, Jumala, joka on rikas armossa.

¹⁶⁷      Kuka ikinä olitkaan, joka nousit seisomaan, aion rukoilla hetken kuluttua. Haluan, että menet johonkin hyvään täyden evankeliumin seurakuntaan ja – ja – ja tulet kastetuksi kristillisellä kasteella, Jumala antaa sinulle Pyhän Hengen.

¹⁶⁸      Olisiko joku toinen, joka nousisi seisomaan ja sanoisi: ”Minä, minä haluan tulla muistetuksi. Jumala, armossasi, muista minua. En ole elänyt niin kuin minun olisi pitänyt. Ehkä…”? Jumala siunatkoon sinua, rouva. Ja Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Se on oikein. ”Jumala, rikas armossaan, armahda minua.” Jumala siunatkoon sinua, sisar. Onko…

¹⁶⁹      Kuinka paljon täällä on muita, jotka haluavat sanoa: ”Minä nousen. Haluan Jumalan tietävän, että haluan armoa. En ole elänyt oikein. Olen elänyt niin ja näin. Olen ollut ylhäällä ja alhaalla, mutta haluan Hänen armonsa.” Jumala siunatkoon sinua, veli. Sanooko joku muu: ”Jumala on rikas armossaan!” Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Juuri noin. Jumala on rikas armossaan! Jumala siunatkoon sinuakin. Jumala siunatkoon sinua siellä takana. Jumala näkee sinut. Nouskaa vain seisomaan.

¹⁷⁰      Sinä sanot: ”Onko siitä mitään hyötyä, veli Branham?” Varmasti. Nouse seisomaan ja katso, kuinka paljon erilaista se on.

¹⁷¹      Jos olet todella vilpitön sydämessäsi, Jumala on rikas armossa. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen.” Jumala on rikas armossaan! Oi Jumala, ole meille armollinen.

¹⁷²      Kuinka moni täällä nyt pitää rukouskorttia kädessään? Mitkä ne olivat? A:t ja B:t, eikö niin? A:t ja B:t. Kaikki ihmiset, joilla on rukouskortti A, tulkaa seisomaan tälle puolelle, ja niiden taakse ne, joilla on rukouskortti B.

¹⁷³      Onkohan täällä sananpalvelijoita, jotka haluaisivat auttaa minua? Jos he haluavat tulla tänne, olisin iloinen, jos voisitte auttaa minua, sillä me mielellämme rukoilisimme, ja rukoilisimme kanssanne.

¹⁷⁴      Tämä, Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kyllä, herra. ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä.” Olemmeko me tehneet sen? Jumalan armosta; emme me, vaan Jumala, joka on rikas armossa pitääkseen Sanansa. Jumala!

¹⁷⁵      Nyt, pyörätuolit, jos haluatte tuoda ne tänne eteen, me rukoilemme niiden puolesta täällä, eikä niitä tarvitse vetää tuon käytävän läpi. Antakaa heidän tulla tänne. Rukoilemme varmasti heidän puolestaan, jokainen meistä. Jumala on rikas armossaan!

¹⁷⁶      Seisoisitteko nyt oikealla puolella muutaman hetken? Tuliko veli Brown kanssasi? [Veli sanoo: ”On tulossa huomenna.”] Tulossa huomenna. Minä… minä… minä toivoin, että hän olisi tullut tänne. Missä, missä on veli Outlaw, missä on veli Fuller? Jotkut niistä ihmisistä, jotka olivat täällä kanssani, kun tulin ensimmäisen kerran, tulisitteko takaisin. Muistatteko nämä vanhanaikaiset rukousjonot, kun seisoimme siinä niin kauan, että teidän piti tukea minua toiselta puolelta ja jonkun toiselta puolelta, koska olin niin heikko?

¹⁷⁷      Kuinka moni on osallistunut näihin kokouksiin jo aivan alussa? Katsokaapa tätä. Muistattehan, kun kerroin teille, että Herra Jeesus sanoi minulle, että jos olisin vilpitön, nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Onko näin? Sellaista ei meillä ollut koskaan tuona aikana. Mutta se tapahtui, koska Jumala on rikas armossaan ja uskollinen lupauksilleen. Aamen! Yritän lopettaa, enkä pysty. Aamen! Ylistäkää Jumalaa! Halleluja! ”Oi, olen niin iloinen, että olen yksi heistä!” Aamen. Oi, sentään!

Melkein kaikkialla on ihmisiä,
joiden sydämet ovat liekeissä.
Tuli, joka laskeutui helluntaina,
joka puhdisti ja teki heidät puhtaiksi;
Oi, se palaa nyt sydämessäni,
Oi, kunnia Hänen nimelleen!
Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä.

¹⁷⁸      Oi, minä, kurja, kurja, sokea raukka, jollainen minä olin, ja nyt Hänen armostaan, Hänen rikkaasta armostaan, minä voin nähdä Jumalan valtakunnan silmillä. Aamen. Kuinka kauniita ovatkaan Hänen Käskynsä!

¹⁷⁹      Tule tänne, veljeni, kainalosauvasi varassa. Jos et pääse ylös, hyvä on, seiso aivan tässä, me tulemme heti alas ja rukoilemme puolestasi.

¹⁸⁰      Ja nyt rukouskorttien A:t ja B:t, asettukaa jonoon tuonne toiselle puolelle, ja me tulemme rukoilemaan heidän puolestaan.

¹⁸¹      Sananpalvelijaveljet, te olette varmasti, jos uskotte käsien laskemiseen sairaiden päälle, tulkaa tänne ja seisokaa minun kanssani tällä korokkeella. Me aiomme rukoilla sairaitten puolesta.

¹⁸²      Nyt teille, jotka seisotte tuossa jonossa, jos voitte uskoa, että Jumalan läsnäolo on täällä, että Pyhä Henki on nyt keskuudessamme ja tekee juuri sen, minkä Hän sanoi tekevänsä. Jos minulla olisi voimaa parantaa teidät, tekisin sen varmasti. Jos minulla olisi jokin keino parantaa teidät, tekisin sen varmasti. Minulla ei ole sellaista. Minä… Jumala on antanut pienen lahjan.

¹⁸³      En ole kummoinen saarnaaja. Minulla ei ole tarpeeksi koulutusta ollakseni pätevä saarnaajaksi, sellaiseksi, jota nykyään kutsutaan saarnaajaksi, kun… kun kokemusten täytyy olla teologisia kokemuksia, ja on oltava tietty tohtorin tutkinto ja niin edelleen. Minulla ei ole pätevyyttä sellaiseen. Mutta Jumala, nähdessään sydämeni ja tietäessään, että haluan tehdä jotain Hänen hyväkseen, haluan arvostaa sitä.

¹⁸⁴      Eräs mies sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minusta sinä olet hieno mies, herra Branham, mutta uskon, että olet vilpittömästi väärässä. Sinä olet kokonaan pois tahdosta. Tiedätkö, että sinut tullaan tuomitsemaan lopussa?”.

¹⁸⁵      Minä sanoin: ” Katsohan, haluan kertoa sinulle jotakin. Aion sanoa, että sinä… että olisit oikeassa, vain väitteen takia. Jos olen väärässä, mitä en usko olevani, mutta jos olisin väärässä ja tietäisin juuri nyt, että eläisin satavuotiaaksi, ja Hän tulisi tuomitsemaan minut tien lopussa ja sanomaan minulle: ’Et ansaitse tulla taivaaseeni, William Branham. Mene ulos ulkoiseen pimeyteen.’ Tiedätkö mitä? Palvelisin Häntä joka tapauksessa elämäni jokaisena päivänä, kunnes lähtisin. Sillä olen saanut niin paljon Hänen siunauksiaan ilman ansiota, että Hän on minulle enemmän kuin elämä. Hän on kaikki, mitä minä…”

¹⁸⁶      Kaikki, mitä olen, kaikki, mitä voisin koskaan toivoa olevani, olen saanut Hänen armostaan ja laupeudestaan. Olin surkea, kurja, köyhä, sokea, mutta armosta Hän on parantanut minut, ja olen vahva ja terve, Jumalan armosta. Minulla on hyvä näkö. Minulla on ruokaa, juomaa, minulla on kaikkea, mitä tarvitsen. Hän ei ole koskaan luvannut täyttää puutteitani; minun tarpeitani.

¹⁸⁷      Ja jos minut tuona päivänä heitetään pois, ja minä tiesin… En tiedä, missä minä olisin. Mutta jos tietäisin, että olin väärässä, ja Jumala on valinnut minut olemaan väärässä, haluaisin pysyä väärässä, ja koska haluan tehdä Hänen tahtonsa. Se on, rakastan Häntä, että haluan Hänen tahtonsa toteutuvan. Tuo on suuri lausunto, mutta toivon, että ymmärrätte sen sillä tavalla, siinä hengessä, jossa sanoin sen. Minä haluan tehdä Hänen tahtonsa. Joskus pyydän Häneltä jotakin, Hän pudistaa päätään ”ei”, iloitsen siitä yhtä paljon kuin jos Hän sanoisi ”kyllä”. Koska meidän pitäisi aina pyytää: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Hänen kieltävä vastauksensa on aivan yhtä… jos se on Hänen tahtonsa, se on aivan… Se on paljon parempi kuin Hänen kyllä-äänensä, jos se on Hänen tahtonsa. Silloin todella rakastatte Häntä. Aamen.

¹⁸⁸      Kun alan puhua Hänestä, en vain pysty lopettamaan. Oi, Hän on niin todellinen, niin todellinen minulle! Ystävät, Hän on – Hän on kaikki, mitä olen, kaikki, mitä voisin koskaan olla, kaikki, mitä odotan koskaan olevani, se perustuu Kristukseen Jeesukseen, Hänen Sanaansa.

¹⁸⁹      Olen tänä iltana kiitollinen Pyhän Hengen todistuksesta, Sanomasta. Tiedän, että se saattaa, jotkut saattavat olla eri mieltä siitä, mutta kuten olen kertonut teille, olen velvollinen noudattamaan Sanomaa. Merkki lähti liikkeelle, eikä Jumala lähetä merkkiä vain osoittaakseen, että Hän on Jumala. Sanoma, Ääni tulee aina merkin jälkeen. Jokainen tietää sen.

¹⁹⁰      Jeesus tuli merkkien ja ihmeiden kanssa. Hän oli suuri Mies, kun Hän teki merkkejä ja ihmeitä, mutta kun Hän istuutui alas ja alkoi tuomaan Sanomaa: ”Minä ja Isäni olemme yhtä”, oi sentään, se oli heistä väärin. Näettekö? Mutta Äänen täytyi seurata merkkiä.

¹⁹¹      Moosekselle annettiin kaksi merkkiä, ja kummallakin merkillä oli ääni. Aivan oikein. Minä saarnasin siitä täällä jokin aika sitten, jossain, aiheesta Merkin ääni. Sillä täytyy olla – merkin Ääni. Kyse on muuttumisesta. Aina on sillä tavalla. Jos se ei ole, se ei ole tullut Jumalalta.

¹⁹²      Jos joku mies tulee esiin oudon erikoisen palvelustyön kanssa, joka on Raamatussa todettu Totuudeksi, ja tuo mies pysyy aivan samassa vanhassa kirkkokunnallisessa opissa, unohtakaa se. Siinä ei ole mitään! Jumala ei tee mitään sellaista. Se on mätää mannaa, jossa on termiittejä, tai kiemurtelevia matoja, tai miksi haluatte sitä kutsua, neljänkymmenen, viidenkymmenen vuoden takaa, ja yhä yrittäen syödä tuota vanhaa mannaa, joka laskeutui vuosia sitten. Ja israelilaiset saivat matkansa aikana joka yö uutta mannaa. Aivan oikein, sitä ei voinut säilyttää yli.

¹⁹³      Me emme elä jostain toisesta menneestä ajasta. Me syömme uutta mannaa, tuoretta mannaa taivaasta, matkallamme, kun jatkamme matkaa.

Kumartakaamme nyt päämme.

¹⁹⁴      Herra Jumala, Sinä olet niin todellinen, Sinun läsnäolosi. Ajattelen armoa, Herra. Olemme juuri nähneet Sinun tekevän niin monia asioita! Olemme kuulleet Sinun puhuvan kielillä, nähneet Sinun tulkitsevan niitä, kansasi kautta. Oi Jumala, kun näemme Sinun parantavan sairaita, avaavan sokeiden silmät, saavan rammat kävelemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, kuinka suuri ja mahtava Jumala Sinä oletkaan!

¹⁹⁵      Ja sitten nähdä, että Sinä lupasit tämän viimeisinä päivinä. Vaikka meillä on monia lihallista jäljittelyä, se kuitenkin vain julistaa, että jossain on todellinen Jumala, joka on todella totta. Ja minä rukoilen, Taivaallinen Isä, tänä iltana, että meistä tulee niin tietoisia Jumalasta, että näemme, että Sinä olet täällä.

¹⁹⁶      Ja nämä ihmiset, jotka ovat jonossa, kun he kulkevat tämän jonon läpi, Herra… sillä me teemme tämän, koska olemme antaneet heille lupauksen. Ja Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

¹⁹⁷      Tässä seisovat sananpalvelijaveljet, miehet, jotka Sinä olet valinnut ennen maailman perustamista olemaan sitä, mitä he tänä iltana ovat. Sinä tiesit jo ennen kuin maailma oli olemassa, että me seisoisimme täällä tänä iltana, koska Sinä olet ääretön.

¹⁹⁸      Niinpä me rukoilemme, Taivaallinen Isä, tänä iltana, että kun nämä sairaat ihmiset, raajarikot, sokeat, rammat, syövän vaivaamat, mitä tahansa se onkin, jotka kulkevat tämän jonon läpi, ymmärtäisivät, että Jumala, joka tuntee sydämen salaisuudet, tulee parantamaan heidät, jos he vain hyväksyvät sen, vain katsovat ja ymmärtävät.

¹⁹⁹      Se mies, joka katsoi vaskikäärmettä juuri kun pappi… vasken palaa, hän ei koskaan parantunut, koska hänellä ei ollut ymmärrystä siitä, mistä siinä oli kyse.

²⁰⁰      Ja tänään, Herra, on samoin. Jos he katsovat lahjaa ja ajattelevat, että se voisi auttaa heitä, heillä ei ole ymmärrystä. Kyse on Jumalan Läsnäolon osoittamisesta, joka on täällä parantaakseen. Suo se, Isä. Tapahtukoon se Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁰¹      Haluan, että pieni pianisti, jos hän haluaisi, mies tai nainen, kuka tahansa, menisi tuonne ja soittaisi tämän laulun: ”Suuri Lääkäri nyt on lähellä, myötätuntoinen Jeesus”, jos hän haluaisi, missä tahansa pianisti onkin. Nyt se on…

²⁰²      Muistan yhden ensimmäisistä parantamiskokouksistani, Fort Wayne, Indiana. Pieni amishi-tyttö istui ja soitti pianolla: ”Suuri Lääkäri on nyt lähellä, myötätuntoinen Jeesus.” Pieni vauva tuotiin luokseni lavalle, se oli rampa. Ja kun rukoilin tuon vauvan puolesta, se hyppäsi pois käsistäni ja juoksi lavan poikki. Äiti pyörtyi. Isoäiti heitti nenäliinansa ylös ja alkoi itkeä.

²⁰³      Ja tämä pieni amishi-tyttö, joka ei tiennyt mitään helluntailaisista, koska hän kuului amishi-seurakuntaan, mutta hän oli soittamassa. Hänen pitkät hiuksensa putosivat alas; hän nousi Hengessä ja alkoi laulaa tuntemattomilla kielillä, ja… ja harmonisesti tuon laulun kanssa. Ja pianon koskettimet liikkuivat ylös-alas soittaen: ”Suuri lääkäri on nyt lähellä, myötätuntoinen Jeesus.” Aamen! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

²⁰⁴      Rukoilkaamme nyt… Rukoilkaa nyt te kaikki siellä ulkona. Te ihmiset, jotka tulette jonon läpi, kun me laskemme kädet päällenne, muistakaa, että Jeesus sanoi: ”Jos sinä uskot sen, niin sinä paranet.” Uskotteko te sen? Nyt laulakaamme kaikki nyt.

Suuri Lääkäri on nyt lähellä,
myötätuntoinen Jeesus,
Hän puhuu… (Suljetaan silmät nyt, kun laulamme) …sydämet iloitsemaan,
Oi, kuulkaa Jeesuksen ääntä.
Seerafin laulua suloisempi ääni,
suloisin nimi kuolevaisen kielellä,
Suloisin… (Isä Jumala, liiku nyt ihmisten yllä) …lauletaan,
Oi Jeesus, siunattu Jeesus.

²⁰⁵      ”Suuri…” Kun kävelette nyt läpi, Hän on täällä. Uskokaa minua tai uskokaa itse, Hän on täällä. Rukoilkaa nyt kaikki tuolla ulkona ihmisten puolesta.

²⁰⁶       [Veli Branham ja sananpalvelijat rukoilevat sairaiden puolesta samalla kun veli Borders johtaa seurakuntaa laulamaan. Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Herra, minä uskon; Herra, minä uskon;
Kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon.

²⁰⁷      Kaikki te, jotka uskotte, nostakaa kätenne näin ja sanokaa: ”Minä uskon.” [Seurakunta sanoo: ”Minä uskon.” – toim.]

²⁰⁸      Tässä on mies, joka istuu tässä. Syy, miksi venytin; puhuin, hän on kuolemaisillaan syöpään. Hän on tämän kainalosauvan varassa. Hänellä ei ole mitään keinoa elää, ulkopuolella Jumalaa. Hänellä on syöpä koko suolistossa, ja hän kuolee ilman Jumalan armoa. Ja toivoisin, että voisin vain… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …rohkaisun sanan tälle miehelle.

²⁰⁹      Sinä, tiedät, että lääkärit eivät voi tehdä sinulle nyt mitään. Se ei ole enää mahdollista. Ja sinä olet… Sinulla on vain yksi mahdollisuus, ja se on Kristuksessa, ymmärrätkö? Ja, veli, sinä… Minäkin kuolen jonain päivänä. Sinun on lähdettävä, jos Jeesus viipyy. Minun on tavattava sinut tuolla, seistävä siellä Tuomiolla. Ja tänä iltana…

²¹⁰      Tiedättehän, kuten televisiossa, televisio on ottanut vastaan sen, että joka kerta kun liikautamme sormiamme, mitä tahansa, se tallentuu. Jokainen sanamme tallentuu. Televisio on todistanut sen. Televisio ei valmista kuvaa, se vain kanavoi aallon televisioon. Näettekö, se ei saa sitä aikaan. Televisio oli olemassa, kun Aatami käveli maan päällä, televisio oli olemassa, kun Mooses kulki Punaisen meren läpi, televisio oli olemassa, kun Elia oli Karmel-vuorella, mutta he ovat vasta nyt löytäneet sen. Näettekö? Ja nyt kaikkialla, missä minä…

²¹¹      Jokainen liikkeemme ja jokainen ääni, se tullaan esittämään tallenteena, joka tulee kohtaamaan meidät Tuomiolla. Me tulemme kohtaamaan jokaisen liikkeemme siellä. Minun on vastattava sanoistani, jotka sanon teille sananpalvelijana. Minun on tehtävä se, koska Jumala pitää minua vastuullisena siitä.

²¹²      Nyt, jos voisin, tekisin sinut terveeksi, koska sinulla on vain vähän aikaa, ellei Jumala tee sitä. Nyt olen tullut alas ja rukoillut puolestasi, niin hyvin kuin olen osannut tehdä. Veli, minkä tahansa maailmassa, minkä voisin tehdä tuossa tilassa istuvan miehen hyväksi, tekisin sen.

²¹³      Ja anna minun kysyä sinulta, ymmärrätkö. Sinä olet jo parantunut, koska Jeesus sanoi niin. ”Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Jos nyt voisit sydämesi pohjasta hyväksyä sen, sinä et kuolisi nyt, vaan eläisit.

²¹⁴      Nyt me tiedämme, että televisio kulkee tämän huoneen läpi. Me tiedämme sen. Me emme näe sitä. Emme näe sitä, silmiämme ei ole tehty, aistimme eivät pysty havaitsemaan sitä. Tarvitaan valmistettu putki, tai mikä se sitten onkaan, kristalli, havaitsemaan se.

²¹⁵      Niinpä Jumala on läsnä. Emme näe Häntä, mutta tiedämme, että Hän on täällä. Jeesus Kristus on samanlainen. Katsokaa, Hän ilmoitti juuri itsensä, kuinka Hän tekee itsensä tunnetuksi. Nyt, mitä tulee parantamiseen, jos Hän seisoisi tässä nyt, Hän ei voisi tehdä mitään muuta teidän hyväksenne, katsokaa, ei mitään muuta. Jos Jumalan Poika seisoisi tässä, niin kuin Hän seisoo, Hän on täällä, mutta Hän ei voisi tehdä enempää teidän hyväksenne, koska Hän on jo ilmaissut itsensä täällä. Näettekö? Ja Hän on täällä juuri nyt, aivan samalla tavalla, parantaakseen teidät ja tehdäkseen teidät terveeksi.

²¹⁶      Tuo pieni nainen kertoi minulle: ”Te pyysitte siunausta ja ennustitte tai jotain” hänen ylleen, että hän saisi lapsen, kun hän istui pyörätuolissa. Ja hän sai lapsensa.

²¹⁷      Ja nyt pieni nainen istuu tässä. Hänelle on tehty struumaoperaatio, ja se on halvaannuttanut hänet. No, näemme vain niin paljon tällaisia asioita tapahtuvan. Nyt, pieni sisar, tiedän, että olet aito kristitty. Minä en tiedä. Uskon, että se johtuu ehkä siitä, että sinulla on… Usko, sinä… sinä yrität uskoa, päästäksesi pois sieltä, mutta nyt katso, ei vain yritetä saada sitä, vaan saadaan se nyt, me vain… me vain tulemme olemaan siellä. Siinä kaikki, se tulee alkamaan juuri nyt, ja me tulemme parantumaan. Ja te ihmiset tuolla tuoleilla, mitä, tai – tai missä tahansa olettekaan, muistakaa vain, että Kristus on läsnä.

²¹⁸      Nyt te sanotte: ”Onko siellä joku, näettekö, että kuvani tulee läpi.” Oi, kyllä.

²¹⁹      Jopa Jeesuksen Kristuksen Sanat, jotka Hän puhui ollessaan täällä maan päällä, kulkevat tämän huoneen läpi. Se ei koskaan kuole. Kuinka moni tietää, että se on tieteellisesti totuus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] No, mistä on kyse? Silloin Henki poimii tuon kirjoitetun Sanan ja tuo sen julki. Oi, kunnia!

²²⁰      Hän on täällä. Hän on juuri nyt täällä, Herra. Me vain… Olemme nähneet niin paljon, Hän on tehnyt niin paljon, kunnes me vain tavallaan… Tiedättehän, me vain tavallaan kompastumme siihen. Jos ymmärtäisimme, ettei kyseessä ole vain jokin myyttinen asia, jokin teologinen termi, vaan todistus siitä, että Hän lupasi ilmoittaa itsensä tänä päivänä, ja tässä Hän julistaa sen juuri tässä edessämme juuri nyt. Kuinka ihmeellinen asia! Eikö se olekin ihmeellistä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

²²¹      Nyt sinä uskot. Uskotko sinä sen? Usko, että sinä et kuole. Sinä tulet elämään, ja sinä tulet kunnioittamaan Jumalaa. Sinä tulet kunnioittamaan Jumalaa. Onko sinua koskaan kastettu? Oletko sinä kristitty? Ja sinä olet kristitty. No, sinä haluat elää Jumalan kunniaksi. Mene sitten ja elä, veljeni. Jeesuksen Kristuksen nimessä, elä!

²²²      Ja sisar, jos haluat vaeltaa Jumalan kunniaksi ja pitää huolta lapsestasi, niin kävele, sisar, Jeesuksen Kristuksen Nimessä!

²²³      Te, jokainen teistä, tehkää samoin Jeesuksen Kristuksen Nimessä! Älkää unohtako tätä Westward Ho -motellia täällä tänä iltana, Jumalan Läsnäolo on tunnistettu täällä. Hän ei katso henkilöön. Hän haluaa vain, että te uskotte. Uskotteko Häntä nyt? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Aamen. Jumala siunatkoon teitä.

²²⁴      Kumartakaamme nyt päämme. En tiedä, kenet he ovat valinneet, joka tulee päästämään pois. Veli Mushegian tässä, tule tänne, veli. Hän aikoo päästää teidät pois rukouksessa. Jumala siunatkoon sinua.