65-1207 JOHTAJUUS
(Leadership)
Covina, California, USA, 7.12.1965

¹       Kiitos sinulle, veli Williams. Tervehdys veljelle ja hänen vaimolleen ja kaikille, jotka ovat läsnä näillä juhlapäivällisillä tänä iltana. On todella suuri etuoikeus olla täällä. Olen odottanut tätä hetkeä siitä asti, kun lähdimme tälle matkalle.

²       Haluan kiittää tuota naista. En voi muistaa hänen nimeään, mutta Billy juuri kertoi minulle heidän antaneen minulle laatikollisen joulumakeisia. He olivat tuoneet ne sinne autolle muutama hetki sitten. Tuo sisar, en voi muistaa hänen nimeään, mutta hän on täältä Kaliforniasta. Se oli minun ensimmäinen joululahjani, joten minä kiitän sinua siitä.

³       No niin, tällä hetkellä Tucsonin aika on kymmenen minuuttia yli yhdeksän, mutta luulisin sen olevan vain kymmentä yli kahdeksan täällä. Joten me… Minusta tuntuu, että ihmisten mielestä olen saarnatessani jokseenkin pitkäveteinen, joten minä toivon… [Yleisö taputtaa.] Kiitoksia. Ihmiset ovat niin mukavia täällä. Minä kiitän teitä.

⁴       Olen melkeinpä hieman väsynyt saarnaamiseen tänä iltana. Olen matkustanut niin pitkän matkan Shreveportista. Ja kaikkialla muuallakin (tullessani tännepäin) ilta illan jälkeen, ja se saa teidät hieman sekaisin, tiedättehän, ja on kylmä, ja kurkkunne tulee käheäksi. Lähdin Shreveportista. Menetin hiukseni ollessani… joitakin vuosia sitten. Ja minulla on pieni peruukki, jonka panen päähäni saarnatessani maan pohjoisosissa välttyäkseni kylmettymiseltä. Ja unohdin sen mennessäni Shreveportiin, ja todella vilustuin siellä. Kun tuuli puhaltaa sillä lailla, te ette voi kuvitella, mitä se tekee minulle. Menetin hiukseni onnettomuudessa, ja iho on vielä pehmeä, ja pienikin hikoileminen saa sen heti tuntumaan kurkussani, joten minun on täytynyt peruuttaa monia kokouksia. Ja niinpä minä olen hieman käheä tänä iltana.

⁵       Haluamme sanoa, että meillä on ollut ihmeellistä aikaa kokouksissa ja matkatessamme kukkuloiden yli. Eilen illalla meillä oli ihmeellinen aika veljien kanssa siellä. Siellä oli suuri väenpaljous, ja ihmiset olivat ihmeellisen tarkkaavaisia ja kunnioittavia ja mukavia. Joten se saa minut tuntemaan todella hyvältä ollessani osana Täyden Evankeliumin Liikemiehiä.

⁶       Minulla on Sanoma, ja tunnen sen olevan Jumalalta. Se on hiukan outoa joillekin ihmisille. En voi ole enempää… Minun on oltava se, mikä minä olen. Ja me.. Tarkoitukseni ei ole olla erilainen, se vain johtuu siitä, että elän muuttuvassa ajassa.

⁷       Niin kauan kuin rakennatte suoraa seinää, se on hienoa, muurarit voivat jatkaa suoraan. Mutta kun teidän on käännyttävä kulman ympäri, niin silloin… Ja me emme rakenna seinää. Me rakennamme taloa, näettehän, joten näiden käännösten on tultava. Ne tulivat Martin Lutherin, John Wesleyn ja helluntailaisten ajanjaksossa, ja nyt se on jälleen täällä. Joten me… On vaikeata tehdä käännöstä nurkassa. Mutta minä olen niin kiitollinen Jumalalle, että vaikka se onkin ollut niin karkeata, ihmiset ovat reagoineet siihen sataprosenttisesti. Joten me olemme kovasti kiitollisia; kiitoksia jokaiselle teistä.

Ja nyt ennen kuin avaamme Kirjan, puhukaamme sen Tekijälle, tekisittekö niin hetkeksi, kun me kumarramme päämme.

⁸       Rakas Jumala, me olemme kiitollisia Sinulle tänä iltana etuoikeudesta tuntea Jeesus Kristus, meidän pelastajamme, Sinun Poikasi, ja meidän syntiemme anteeksi antaminen, ja tietää, että Hänen verensä riittää peittämään kaikki meidän syntimme ja vääryytemme. Ne ovat niin pyyhityt pois ja heitetyt Jumalan unohduksen mereen, ja Hänen Morsiamensa on seisova Hääaterialla, puhtaana ja koskemattomana, tullakseen vihityksi Jumalan Pojan kanssa. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä kaikesta, ja uskomme olevamme tietoisia siitä, ettemme luota omiin ansioihimme vaan yksin Hänen ansioonsa, siihen mitä Hän on tehnyt meitä varten. Olemme niin kiitollisia.

⁹       Kiitos siitä menestyksestä, jota näillä veljillä oli meren takana ja maissa siellä, missä he isoavat ja janoavat Jumalaa. Minä rukoilen, Herra, että jos he menevät sinne takaisin, niin nämä lapset, jotka he toivat Valtakuntaan, tulisivat olemaan iso-isoäitejä ja isoisiä lapsille, jotka he myös tuovat sisälle. Suo se, Isä.

¹⁰   Siunaa meitä yhdessä tänä iltana, ja antakoon Pyhä Henki meille asiat, joita me tarvitsemme. Sulje suumme asioille, joita meidän ei tule sanoa, ja avaa sydämemme vastaanottamaan se, mitä Sinä haluat sanoa meille. Suo se, Isä. Jeesuksen nimessä me rukoilemme. Aamen.

¹¹   No niin, menkäämme nyt Raamattuun ja pieneen tekstiin, josta haluaisin hetkisen puhua tänä iltana. Te löydätte sen Markuksen 10. luvusta.

¹²   Joitain vuosia sitten ei minun puhuessani tarvinnut kirjoittaa muistiinpanoja, sillä kykenin muistamaan sen. Enkä tarvinnut laseja lukeakseni sitä Raamatusta. Mutta nyt täytettyäni kaksikymmentäviisi vuotta, toiseen kertaan, niin minun on vaikeampi tehdä se samalla tavalla kuin minulla oli tapana tehdä se. Niin kuin on käytetyn autonkin kanssa: olen vielä toimintakunnossa. Kyllä, ja haluan vielä jatkaa matkaani, kunnes minun on aika tulla romuläjäksi tullakseni muotoilluksi uudestaan. Niin on luvattu.

¹³   Aloittakaamme Luukkaan 10. luvusta, 21. jakeesta. jos vain voin löytää sen täältä jostakin. Olen erehtynyt, se on Markuksessa. Olen pahoillani.

¹⁴   Pyhän Markuksen 10. luku, ja haluan lukea aloittaen 21. jakeesta. Aloittakaamme mieluumminkin 17. jakeesta:

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”

Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä varasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”

Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti.”

Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.”

Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Siunatkoon Herra oman Sanansa lukemisen.

¹⁵   Nyt me tulemme puhumaan tänä iltana tästä aiheesta. Haluan tekstini olevan Seuraa Minua, ja aiheeni on: Johtajuus.

¹⁶   No niin, on outoa, mutta minä ajattelin, että ehkäpä, tänään rukoillessani… Ja minulta on kulunut pitkän aikaa, jokaisena iltana, koko matkan aikana, puhuessani Sanomaa, joka minulla on, ja jonka Herra on antanut minun puhuttavakseni. Minä ajattelin, että kun nyt olemme täällä uudessa paikassa tänä iltana, lähestyväni sitä erilaisesta suunnasta. Ja monasti puhuessamme tästä olemme kutsuneet sitä: Rikas nuori hallitsija. Ja monet minun veljistäni, jotka ovat sananpalvelijoita täällä, ovat varmasti lähestyneet sitä monella eri tavalla. Minä haluan yrittää lähestyä sitä erilaisella tavalla tänä iltana, kuin mitä milloinkaan ennen olen tehnyt, aiheenani Johtajuus.

¹⁷   Muistakaa tämä, että jokaisen meistä nuoren tai vanhan, ottaessamme ensimmäistä askelta elämässä, jonkun on täytynyt johtaa teitä. Tämä on oikein. Ja ottaessasi viimeisen askeleesi, joku tulee johtamaan sinua. Jonkun on johdettava.

¹⁸   Jumala vertaa meitä lampaisiin. Ja jos joku tietää lampaiden kasvattamisesta ja lampaiden luonteesta, niin te tiedätte, ettei se voi johtaa itseään, sitä pitää johtaa. Jopa teurastamoissa me näemme, että vuohi johtaa lampaita teurastettavaksi. Vuohi johtaa niitä, tuota käytävää ylös, ja sen loppuessa se itse hyppää pois, ja lampaat menevät suoraan teurastettaviksi. Joten me näemme, ettei lammas kykene menemään minnekään itsenäisesti.

¹⁹   Muistan kokemukseni, joka minulla kerran oli yhden lampaan kanssa. Ollessani riistanvartijana Indianan osavaltiossa ja ollessani siellä ulkona niityllä minä kuulin jotakin, joka oli mitä säälittävin huuto. Se oli pieni karitsa, joka oli eksynyt äidistään. Eikä se voinut löytää tietään äitinsä luo eikä äiti karitsansa luo. Minä nostin tuon pikku karitsan ylös, ja kuinka hiljaa se lepäsikään ruumistani vasten. Minä kävelin edelleen pitäen käsissäni tuota pikku kaveria. Se itki, ja minä kuuntelin sitä. Kuinka se ainoastaan nojasi pientä päätään minua vasten ja näytti tietävän, että minä tulisin auttamaan sitä.

²⁰   Minä ajattelin: “Oi, Ikiaikojen Kallio, halkeama minua varten, nosta minut ylös, Herran Jeesuksen käsivarsilla, ja anna minun olla tyytyväinen tietäessäni olevani matkalla kotiin ollakseni rakkaitteni kanssa.” Ja minä ajattelin: “Elämäni matkan päässä, vain ota minut Sinun käsivarsillesi, Herra, että voin tietää tulevani kuljetetuksi tuon virran ylitse sinne toiselle puolelle, missä ei tule olemaan surua eikä sairautta, ja missä tulen olemaan rakkaitteni kanssa, joita olen rakastanut.”

²¹   Jos tutkitte luontoa, te huomaatte suuria asioita luonnossa. Kaiken minkä näen, on Jumala tehnyt. Hän on luonnon Tekijä. Luonto toimii jatkuvaisuudessa. Koko luonto toimii sillä tavalla. Huomatkaa, kaikki… Kuten olen sanonut, uskoakseni se oli eilen illalla: “Luonto todistaa Jumalasta.” Jos sinulla ei koskaan ole ollut Raamattua, voit silti seurata luontoa ja tulla tietämään, että tämä Raamattu on Totuus.

²²   Minulla on ollut etuoikeus olla ympäri ja ympäri maailman. Olen nähnyt erilaisia uskontoja ja lukenut niiden vaiheista. Muhamettilaiset, olen lukenut Koraanin, ja nähnyt shikhiläiset, jainsilaiset ja  muhamettilaiset sekä buddhalaiset ja kaikkia sellaista, mutta kaikilla niillä on omat filosofiansa, uskontunnustuksensa ja lakikirjansa ja niin edelleen. Mutta meidän Raamattumme on Totuus, ja meidän Jumalamme on ainoa oikea, sillä joka ainoan heistä on näytettävä hauta jossakin, jossa heidän perustajansa yhä makaa. Mutta kristillisyys voi osoittaa tyhjää hautaa ja elää Hänen Läsnäolossaan, joka sinne pantiin. Hän on elossa! Se ei ole Jumala, joka oli, vaan Jumala, joka on. Ei “Minä olin” tai “tulen olemaan”, vaan “MINÄ OLEN.”

²³   Koko luonto on jatkuvuudessa, kuten olen sanonut, puhuessani Seurakuntajaksoista, joka meillä on kirjasina nyt. Osoitin sen Seurakuntajaksoissa. Kuinka me näemme Seurakunnan tulevan kypsyyteensä, kuinka se kasvaa tarkalleen, niin kuin kaikki muukin luonnossa tekee.

²⁴   Me puhuimme eräänä päivänä siitä, kuinka aurinko nousee pienenä vauvana, todella heikkona; sillä ei ole paljoakaan voimaa. Ja kun päivä menee eteenpäin, tulee se vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kahdeksalta se on kuin nuori poika tai tyttö aloittaessaan koulunkäynnin. Sitten noin yhdentoista aikaan se pääsee koulusta ja on valmis suorittamaan palveluksensa. Sitten se kulkee edelleen, kunnes noin kello kolmelta se muuttuu keski-iästä vanhukseksi. Ja sitten illalla se kuolee. Onko se auringon loppu? Ei. Se palaa takaisin seuraavana aamuna todistamaan siitä, että on olemassa elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus. Näettekö? Ymmärrättekö?

²⁵   Me katselemme puita, kuinka ne muuttuvat ja mitä ne tekevät. Minä olin jonkin aikaa sitten tuolla alhaalla Kentuckyssa. Minä pidän oravien metsästyksestä, ja menin sinne syksyllä ystäväni kanssa metsästämään oravia. Ja oli äärettömän kuivaa.

²⁶   Jos te olette koskaan metsästänyt harmaaoravia, silloin tiedätte kuinka vaikeata on lähestyä niitä lehtien rapistessa jalkojen alla. Houdini on amatööri pakenemistaiteilija niihin verrattuna, ne todella osaavat sen taidon. Ja sitten kun yrittää ampua silmään viideltäkymmeneltä metriltä, tarvitaan hyvää metsästystaitoa saadakseen ammutuksi päivässä määrän, jonka laki sallii.

²⁷   Joten minun ystäväni herra Wood, kääntynyt jehovantodistaja, oli minun kanssani. Hän sanoi: “Tunnen miehen tuolla, jonka tilalla on paljon…” Me kutsumme niitä siellä “huutajiksi”.

²⁸   Kuinka moni tietää, mikä “huutaja” on? No niin, riippuu mistä osasta Kentuckya tulet. Näettehän, minä olen kotoisin sieltä päin.

²⁹   Aivan kuten yhdessä näistä kokouksista jokin aika sitten. Olen kertonut tämän jo veli Williamsille ja muutamille muille, kuinka he siellä sanoivat: “Nouskaamme ylös ja laulakaamme kansallislaulu.”

³⁰   Ja minä lauloin: “Minun vanha Kentuckyn kotini.” Joten kukaan ei yhtynyt siihen minun kanssani. Se oli ainoa kansallislaulu, jonka tunsin. Joten me olimme…

³¹   Hyvä on. [Veli Branhamille ojennetaan paperi.] “Olkaa hyvä ja rukoilkaa naisen puolesta täällä, jonka nenästä juuri nyt vuotaa verta.” Rukoilkaamme.

³²   Rakas Jumala, minä pyydän Sinua Herra, Sinä olet suuri Parantaja. Ja minä pyydän, että Sinun armosi ja laupeutesi koskettaisi tätä naista juuri nyt ja pysäyttäisi tuon verenvuodon. Me olemme uskovia ihmisiä kokoontuneena yhteen. Tuo nainen on tullut tänne nauttiakseen Herran Sanasta ja ihmisten seurasta, ja minä pyydän Sinua Herra, juuri nyt, nuhtelemaan vihollista ja lopettamaan tuon verenvuodon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Ja me uskomme sen.

³³   Menkäämme eteenpäin tämän pienen kertomuksen kanssa päästäksemme vireeseen, ennen kuin aloitamme näiden raamatunpaikkojen kanssa, joita minulla on kirjoitettuna tänne.

³⁴   Niinpä hän sanoi: “Menkäämme sinne tapaamaan tätä vanhaa miestä. Hänen maillaan on paljon huutajia.” Ja hän jatkoi: “Mutta hän ei ole uskovainen, ja saattaa olla, että hän ajaa meidät kiroten ulos, jos menemme sinne.”

³⁵   Minä sanoin: “Me olemme olleet leiriytyneinä tänne jo kaksi viikkoa emmekä ole saaneet yhtään oravaa.” Ja me olimme likaisia ja kasvoiltamme parroittuneita.

³⁶   Hän sanoi: “Hyvä on, menkäämme sitten sinne.”

³⁷   Joten me menimme sinne, noin kahdenkymmenen mailin päähän. Olin ollut sielläpäin kerran aikaisemmin, metodistien leirintäalueella. Herra teki siellä silloin suuria asioita, ja meillä oli suuri parantamiskokous metodistien keskuudessa. Ja sitten me ajoimme sinne kauas noiden mäkien ja rinteiden taakse. Teidän on tunnettava Kentucky tietääksenne, minkälaisesta paikasta oli kysymys. Ja kun sitten tulimme tuohon taloon, siellä istui vanha mies, tai kaksi vanhaa miestä, jotka istuivat siellä hatut kasvojen yli vedettyinä. Sitten hän sanoi: “Tuolla hän on, hän on kova pala. Hän vihaa sanaa ‘saarnaaja’.”

³⁸   Joten minä sanoin: “Hyvä on, minun on sitten parempi istua autossa, tai emme pääse ollenkaan metsästämään. Mene sinä ja pyydä häneltä lupa metsästykseen.”

³⁹   Joten hän meni ulos, käveli sinne ja puhui heille. Ja Kentuckyssa on aina tapana kuten tiedätte “kutsua sisälle”. Ja niinpä hän meni sinne ja sanoi: “Minä ajattelin kysyä, että voisimmeko metsästää jonkin aikaa sinun maillasi.”

⁴⁰   Vanha mies, noin seitsemänkymmentäviisivuotias, istui siellä jauhaen tupakkaa suussaan, sylkäisi sen ja sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Hän sanoi: “Minun nimeni on Wood.”

Hän kysyi: “Oletko sinä sukua vanhalle Jimille, joka ennen asui…”

Hän vastasi: “Kyllä, minä olen Jimin poika. Minun nimeni on Banks.”

⁴¹   “Hyvä on”, hän sanoi, “vanha mies Jim oli rehellinen mies. Joten sen kun vaan metsästät.” Sitten hän kysyi: “Oletko sinä yksinäsi?”

Hän sanoi: “Ei, minun pastorini on tuolla mukanani.”

Hän sanoi: “Mitä?”

Hän sanoi: “Minun pastorini on mukanani, hän metsästää kanssani.”

⁴²   Mies kysyi: “Wood, ethän vain tarkoita, että olet vajonnut niin alas, että sinun on kuljetettava saarnaajaa kanssasi kaikkialle minne menet?”

⁴³   Hän oli raaka vanha kaveri, joten ajattelin, että minun olisi parasta mennä ulos autosta, tiedättehän. Joten kun kävelin sinne, hän sanoi: “No niin, sinä olet saarnaaja, häh?”

⁴⁴   Sanoin: “Kyllä, herra.” Hän katseli minua päästä kantapäähän. Oravanverta ja likaa. Sanoin: “Enpä taida paljoa näyttää sellaiselta.”

⁴⁵   Hän sanoi: “Oi, minä tavallani pidän siitä.” Hän sanoi: “Tiedätkö, minä haluan sanoa sinulle jotakin. Minua pidetään täysin uskosta osattomana!”

⁴⁶   Sanoin: “Kyllä, herra, ymmärsin sen niin olevan. Kuitenkaan en ajattele, että se olisi mikään ylpeilyn aihe. Ajatteletko sinä niin?”

⁴⁷   “No niin”, hän sanoi, “enpä tiedä. Minäpä kerron sinulle, mitä ajattelen sinun kaltaisistasi kavereista.”

Sanoin: “Hyvä on.”

⁴⁸   Hän sanoi: “Te haukutte väärän puun juurella.” Ja kuinka moni tietää sen merkityksen? Näettekö? Se tarkoittaa, että koira valehtelee, näettekö. Pesukarhu ei ole ensinkään siinä puussa. Ja hän sanoi: “Sinä haukut väärän puun juurella.”

Sanoin: “Se on sinun mielipiteesi.”

⁴⁹   “Kyllä”, hän sanoi, “katso, näetkö tuon vanhan savupiipun tuolla?”

“Kyllä.”

⁵⁰   “Minä synnyin siellä seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten”, hän sanoi, “ja minä olen elänyt näillä kukkuloilla koko sen ajan. Ja olen katsellut taivasta kohden, ja olen katsellut sinne ja tänne, ja varmasti näiden seitsemänkymmenenviiden vuoden aikana minun olisi pitänyt nähdä jotakin, mikä näyttäisi Jumalalta. Etkö sinäkin ajattele niin?”

⁵¹   Sanoin: “No, sehän riippuu siitä, mitä sinä katsot. Näetkö, mitä sinä tahdot nähdä.”

⁵²   Ja hän sanoi: “Minä en varmastikaan usko sellaisen olennon olemassaoloon. Ja minä uskon teidänlaistenne kaverien ainoastaan ottavan petoksella rahat ihmisiltä. Tästä siinä vain on kysymys.”

⁵³   Minä sanoin:” Sinä olet Amerikan kansalainen, joten sinulla on oikeus omiin ajatuksiisi.”

⁵⁴   Hän sanoi: “Kerran oli yksi kaveri, josta olen kuullut, ja jos milloinkaan voisin päästä keskustelemaan tuon kaverin kanssa, minä haluaisin kysyä häneltä muutamia kysymyksiä.”

Minä sanoin: “Kyllä, herra.”

⁵⁵   Hän sanoi: “Se oli saarnaaja, ja sinä saatat tuntea hänet. Hänellä oli kokous jokin aika sitten täällä Campbellsvillessä, tuolla kirkon leirintäalueella. Olen unohtanut hänen nimensä, hän oli Indianasta.”

Ja minä sanoin: “Oi, niinkö, herra.”

⁵⁶   Veli Wood aikoi sanoa jotakin: ”Minä, tuota..” (“Älä sano sitä.”) Ja niin hän sanoi…

Minä sanoin: “Mitä hänestä?”

⁵⁷   Hän sanoi: “Tuolla oli eräs vanha nainen tuolla mäellä, ja tiedätkö, hän oli kuolemassa syöpään, ja minä kävin siellä aamuisin vaimoni kanssa siivoamassa hänen vuoteensa. Sillä häntä ei voitu enää kohottaa tarpeeksi korkealle, jotta ulostusastia olisi voitu panna vuoteeseen hänen alleen, joten hänen vuodevaatteensa piti vaihtaa.” Sitten hän jatkoi: “Hän oli kuolemassa. Hän oli ollut Louisvillessä, ja lääkärit siellä eivät enää voineet auttaa häntä, vaan sanoivat, että ‘hän tulisi kuolemaan’.”

⁵⁸   “Ja hänen sisarensa meni tuohon kokoukseen, jossa tuo saarnaaja seisoi siellä puhujanlavalla katsoen sinne perälle yli yleisön ja kutsuen tuota naista nimeltä ja sanoi hänelle: ‘Kun lähdet, ota nenäliinasi, joka sinulla on käsilaukussasi.’ Ja hän kutsui tätä naista, joka oli siellä kahdenkymmenen mailin päässä, nimeltä ja sanoi hänen kärsivän syövästä, ja mikä hänen nimensä oli, ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hän käski hänen ottaa tuo nenäliina ja panna se tämän naisen päälle, ja hän tulisi paranemaan tuosta syövästä.”

⁵⁹   Sitten hän jatkoi: “He tulivat tänne tuona yönä. Ja rehellisesti sanoen, kuulin kauheata kirkumista tuolta mäeltä. Minä ajattelin Pelastusarmeijan olevan irti siellä ylhäällä. Ja minä sanoin: ‘Kaiketi tuo vanha sisar on kuollut.’ Huomenna me tulemme ottamaan vankkurit ja kuljetamme hänet tuonne valtatien reunalle, josta he voivat viedä hänet hautausurakoitsijalle. Joten me jäimme odottamaan, sillä ei ollut mitään tarvetta mennä sinne ylös tuohon aikaan yöstä. Se oli noin mailin päässä siellä mäellä.” Hän sanoi: “Me menimme sinne ylös seuraavana aamuna, ja arvaapa, mitä oli tapahtunut?”

Minä sanoin: “En, herra.”

⁶⁰   Hän sanoi: “Hän istui siellä syöden paistettua omenapiirakkaa ja joi kahvia miehensä kanssa.”

Ja minä sanoin: “Tarkoitatko sitä todella?”

Hän sanoi: “Kyllä, herra.”

“Oh”, minä sanoin, “no niin, herra, ethän sinä todella tarkoita sitä.”

⁶¹   Hän sanoi: “Se, mikä minua vaivaa… Kuinka tuo mies, joka ei ollut milloinkaan aikaisemmin ollut täällä, tiesi nuo asiat.” Näettekö?

Ja minä sanoin: “Oi, ethän sinä sellaista usko.”

Hän sanoi: “Se on totta.”

Minä kysyin: “Uskotko sinä sen?” Näettekö?

⁶²   Hän sanoi: “Hyvä, mene vain ylös tuonne mäelle. Minä kykenen todistamaan sen sinulle.” Hän oli nyt saarnaamassa minulle, näettekö?

⁶³   Joten minä sanoin: “Hmm.” Minä nostin maasta omenan ja sanoin: “Voinko ottaa yhden näistä omenista?” ja puhdistin sitä vaatteisiini.

⁶⁴   Hän sanoi: “No, nuo madot syövät ne kuitenkin, joten arvelisin sinun voivan ottaa yhden.” Ja sitten… Ja nyt minä sanoin purtuani sitä: “Tämä on hyvä omena.”

⁶⁵   Hän sanoi: “Kyllä vaan. Tiedätkö mitä? Minä istutin tuon puun noin neljäkymmentä vuotta sitten.”

Sanoin: “Oi, niinkö?”

“Kyllä, herra.”

⁶⁶   Ja minä sanoin: “Hyvä, ja joka vuosi nuo lehdet putoavat pois puusta, ja tietääkseni meillä ei ole vielä ollut pakkasta, koska on vasta elokuun alku.”

⁶⁷   “Kyllä, herra, se tapahtuu syksyllä, ja uskoisin sen tulevan aikaisin tällä kertaa.”

⁶⁸   Muutin puheenaihetta, näettehän. Ja minä sanoin:” Tiedäthän, että on käsittämätöntä, kuinka tuo mahla poistuu tuosta puusta, ja lehdet putoilevat pois, vaikkei vielä ole ollut yhtään pakkasta tappaakseen nuo lehdet.”

⁶⁹   Ja hän sanoi:” No, mitäs sillä on sen kanssa tekemistä, mistä me puhumme?”

⁷⁰   Sanoin: “Minä vain ihmettelen.” (Tiedättekö, että äidilläni oli tapana sanoa: “Anna lehmälle tarpeeksi köyttä, niin se hirttää itsensä”. Joten minä vain annoin hänelle paljon köyttä.)

⁷¹   Hän kuitenkin jatkoi sanoen: “Mitä sillä on tekemistä tämän kanssa.”

⁷²   Sanoin: “Tiedätkö, että Jumala kasvattaa nuo omenat niin kuin lehdetkin, jotta voit istua sen varjossa ja nauttia noista omenoista. Ja joka vuoden syksyllä tuo elämä menee sinne alas ja tulee uudelleen omenien ja lehtien kanssa?”

⁷³   Ja hän sanoi:” Sehän on vain luonto, näethän, se on luonto.”

⁷⁴   “Tietenkin se on luonto”, sanoin, “se on luonto, mutta Jonkun on hallittava luontoa.”

Näettekö, ja sitten minä sanoin: “Kerropa sinä minulle, mikä tekee sen?”

⁷⁵   Hän sanoi: “Niin, kyseessä on vain luonto, joka saa sen aikaan.”

⁷⁶   Sanoin: “Kuka on se, joka käskee tuota pientä lehteä?” Jatkoin:” No niin, nuo lehdet putoavat pois, jotta mahla menisi alas juuriin. Ja jos tuo mahla pysyisi puussa yli talven, mitä silloin tapahtuisi?”

⁷⁷   Hän vastasi: “Se tappaisi puun.”

⁷⁸   “Hyvä”, sanoin. “Mikä älykkyys juoksuttaa tuon mahlan sinne juuriin, ja mikä käskee sitä sanoen: ‘0n aika lähteä nyt, koska syksy on tulossa. Menehän sinne alas juuriin piiloon?” Sitten se pysyy siellä juurissa kuten haudassa, ja seuraavana keväänä se tulee jälleen takaisin ylös ja tuo tullessaan omenat ja lehdet.”

⁷⁹   Hän sanoi: “Luonto vain sen tekee. Hän sanoi: “Sää! Sinähän tiedät, kuinka se muuttuu syksyn tullessa.”

⁸⁰   Sanoin:” Panehan ämpärillinen vettä tuon tolpan nokkaan tuolla ulkona, ja tulet näkemään juoksuttaako luonto sen tuon pylvään alapäähän, ja tuoko se sen ylös uudestaan. Ymmärrätkö?”

“No niin”, hän sanoi, “saatat olla oikeassa.”

Minä sanoin: “Ajattelehan sitä sillä aikaa, kun me olemme metsästämässä.”

Hän sanoi: “Voitte metsästää missä haluatte.”

⁸¹   Sitten minä sanoin: “Kun tulen takaisin, niin voit kertoa minulle, mikä älykkyys juoksuttaa mahlan puusta alas juuriin ja pitää sen siellä koko talven. Se on se sama älykkyys, joka kertoi minulle tuosta naisesta tuolla.”

Hän kysyi: “Kertoi sinulle?”

Sanoin: “Kyllä, herra.”

Hän sanoi: “Et kai sinä ole tuo saarnaaja!”

Minä sanoin: “Tiedätkö hänen nimensä?”

Hän vastasi: “Kyllä.”

Minä sanoin: “Branhamko?”

Hän sanoi: “Juuri hän.”

Sanoin: “Se on oikein.” Näettekö?

⁸²   Ja tiedättekö mitä? Minä johdatin tuon vanhan miehen Kristuksen luo, juuri siellä hänen oman todistuksensa johdosta.

⁸³   Ja vuotta myöhemmin olin siellä ja pysäytin sinne pihalle autoni, jossa oli Indianan rekisterikilvet. He olivat muuttaneet pois; mies oli kuollut. Ja kun sitten palasin metsästämästä, siellä seisoi hänen vaimonsa ollen todella raivoissaan minulle. Ja minä ajattelin, että minullahan oli lupa metsästykseen. Ja tuo nainen tuli sinne ulos sanoen: “Etkö osaa lukea?”

⁸⁴   Sanoin: “Kyllä, rouva.” Hän kysyi: “Näitkö nuo laput, joissa lukee: ‘Ei metsästystä!’?”

⁸⁵   Sanoin: “Kyllä, rouva, mutta minulla on lupa.”

⁸⁶   “Sinulla ei ole lupaa”, hän sanoi. “Nuo kieltolaput ovat olleet paikoillaan monta vuotta.”

⁸⁷   Minä sanoin: “Siinä tapauksessa olen ollut väärässä, sisar, olen pahoillani.”

⁸⁸   Hän sanoi: “Pahoillaanko, vielä mitä! Nuo Indianan rekisterikilvet tuolla, ja pysäköitte tänne, te olette mitä röyhkeimpiä ihmisiä!”

Sanoin: “Voisinko saada selittää asian?”

“Kyllä! Kuka antoi sinulle luvan?”

⁸⁹   Sanoin: “En oikein tiedä, se oli vanhemmanpuoleinen mies, joka istui täällä verannalla, kun olin täällä viime vuonna, ja me keskustelimme Jumalasta.” Näettekö?

Sitten hän katsoi ja sanoi: “Oletko sinä veli Branham?” Sanoin: “Kyllä rouva.”

⁹⁰   Hän sanoi: “Anna minulle anteeksi, en tiennyt, kuka sinä olit.” Sitten hän jatkoi: “Minä haluan kertoa sinulle hänen todistuksensa. Kuolemansa hetkellä hän nosti kätensä ylös ja ylisti Jumalaa. Hän kuoli uskovana kristittynä ja meni Jumalan luo.” Näettekö?

⁹¹   “Jos he olisivat hiljaa, niin kivet huutaisivat.” Luonnossa on jotakin.

⁹²   Katsokaa lintuja, katsokaa eläimiä, katsokaa kaikkea, ja te katselette luontoa.

⁹³   Katsokaa pientä kyyhkystä, kuinka se lentää. Sillä ei ole sappea, joten se ei voi syödä, mitä korppi syö, sillä se on erilainen lintu. Näettehän? Sillä ei ole sappea. Sen ei tarvitse kylpeä vedessä, koska sillä on jotakin sisäpuolella, joka puhdistaa sen sisältäpäin ulos, näettehän.

⁹⁴   Samalla tavalla on kristityn kanssa. Sillä tavalla Jumala on esittänyt itsensä, kyyhkysenä. Näettekö. Ja Jeesus esitettiin Karitsana. Luonnossa te tulette aina löytämään Jumalan. Ja Jumala on verrannut meitä lampaisiin, joita tulee johtaa. Oletteko ennen huomanneet sitä, saarnasin jokin aika sitten, kuinka Kyyhkynen tuli alas Karitsan ylle johtaakseen Karitsaa ja Se johti Hänet teurastettavaksi. Tuo Kyyhkynen! Tuo Kyyhkynen ei olisi voinut laskeutua minkään muun kaltaisen eläimen ylle, koska niillä molemmilla täytyi olla samankaltainen luonne. Ymmärrättekö? Kyyhkynen ei olisi voinut tulla suden ylle, sillä se olisi murissut, ja Kyyhkysen olisi täytynyt paeta sitä.

⁹⁵   No niin, samoin on nytkin, meidän ilkeät tapamme saavat Pyhän Hengen kaikkoamaan ja pakenemaan pois. On oltava saman kaltaiset luonteet. Taivaallinen lintu, kyyhkynen, ja nöyrin maallinen eläin, karitsa, soveltuvat yhteen. Kun Pyhä Henki tulee yllemme ja tekee meistä uusia luomuksia, silloin Hän voi johtaa meitä. Mutta kun me yritämme elää samaa vanhaa elämäämme, se ei tule onnistumaan! Se ei toimi.

⁹⁶   No niin, kun te otitte ensimmäisiä askelianne elämässä, ehkä jonkun ystävällisen vanhan äidin kädet johtivat teitä silloin. Nuo kädet saattavat levätä tänä iltana liikkumattomina jossakin hautausmaalla, mutta tuo käsi tuki sinua ottaessasi ensi askeliasi.

⁹⁷   Sitten sen jälkeen, kun äiti oli opettanut sinut kävelemään, sinä kävelit ehkä muutamia askelia ja kaaduit ja nousit jälleen ylös ja luulit tekeväsi jo suuria asioita. Tuli opettajan vuoro koulussa johtaa sinua opintielle, miten sinun tuli toimia ja mitä sinun tuli oppia ja niin edelleen.

⁹⁸   Sitten kun opettaja koulussa oli lopettanut sinun kohdallasi, tuli ehkä isäsi vuoro opettaa sinulle ammatti tai kuinka olla menestyvä liikemies, kuinka tehdä asiat oikein. Ehkäpä äitisi opetti sinulle, kuinka tulisi olla perheenemäntä, kuinka tehdä ruokia ja niin edelleen.

⁹⁹   Sitten kun he olivat lopettaneet kohdallasi, tuli ehkä jonkun saarnaajan tai papin vuoro johtaa sinua.

¹⁰⁰   Mutta kuka johtaa sinua nyt? Tästä on kysymys juuri tällä hetkellä. Kaikkia meitä johtaa joku tänä iltana. Niin täytyy olla. Meitä johdetaan. Pankaapa merkille.

¹⁰¹   Katsokaamme nyt tätä nuorta kaveria… Mistä hän oli saanut vaikuttimensa. Katsokaamme nyt tätä nuorta liikemiestä, joksi me kutsumme häntä, sillä hän oli liikemies. Hän oli menestynyt mies. Katsokaamme hänen johtajiaan.

¹⁰²   Ehkäpä hänen äitinsä ensin opetti hänen ollessaan pieni poika, kuinka hänen tuli toimia. Hänen isänsä oli tehnyt hänestä menestyksekkään miehen ja ehkäpä jättänyt hänelle perinnön, koska hän itsekin oli kansan johtomiehiä. Ehkäpä hänen isänsä oli kuollut, ja hän oli nyt liikkeen johdossa. Me voisimme kutsua häntä tänään kristityksi liikemieheksi, tai uskonnolliseksi liikemieheksi, uskoisin sen kuvaavan häntä parhaiten.

¹⁰³   Tämä mies oli uskonnollinen. Missään tapauksessa hän ei ollut uskosta osaton. Ja hänen äitinsä oli opettanut hänet käyttäytymään oikein, kuinka kävellä ja pukeutua. Hänen isänsä oli opettanut hänelle liikkeenhoitoa ja kuinka olla menestyvä mies; ja hänen liikkeensä menestyi. Isä ja äiti olivat kasvaneet kirkossa ja esittelivät hänet papille, joka oli tehnyt hänet todella uskonnolliseksi mieheksi. Niinpä hän oli hienosti sivistynyt mies. Hän oli hieno poika ja hänellä oli hyvä luonne.

¹⁰⁴   Jos kerran Jeesus Kristus katsoi häntä ja rakasti häntä, hänessä täytyi olla jotakin todellista. Kyllä. Sillä Raamattu sanoo täällä Markuksen Evankeliumissa: “Ja Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Kyllä, “Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Joten tässä nuoressa kaverissa on täytynyt olla jotakin huomiota herättävää. Hänen luonteensa oli havaittu hyväksi. Hän oli oikein kasvatettu mies, järkevä, lahjakas, älykäs, menestyväinen ja uskonnollinen mies. Hänellä oli paljon hyviä, huomiota herättäviä luonteenominaisuuksia. Niin paljon, että se kiinnitti Jeesuksen Kristuksen, Pelastajan huomion puoleensa. Mutta kun hän nyt joutui kasvotusten, ollen menestyvä kaikissa näissä muissa asioissa.

¹⁰⁵   Mitään ei ollut mennyt vialle. Hän oli täydellisesti oikein mitoitettu, älykäs, oikean koulutuksen saanut, menestyvä terävä-älyinen, hieno liikemies ja ehkäpä hän kuului liikemiesten ryhmään jossakin siellä Palestiinassa. Hän ehkä kuului tämänkaltaiseen liikemiesten ryhmään, joka täällä on tänä iltana, epäilyksettä asia oli niin, sillä liikemiehet ovat aina yhteydessä toinen toistensa kanssa.

¹⁰⁶   Koska he ovat “samanlaisia lintuja”, he puhuvat samoista asioista. Ja tämä uskonnollinen mies ei olisi halunnut olla yhteydessä miehen kanssa, joka pitää kapakkaa, sillä heillä ei ollut mitään yhteistä. Meillä on oltava yhteisiä asioita. Joten kristityillä on yhteistä kristittyjen kanssa; syntisillä on yhteisiä asioita syntisten kanssa, klubinsa ja kaikkea muuta sellaista. Ja tämä nuori poika todennäköisesti kuului liikemiesten yhteyteen.

¹⁰⁷   Hän oli niin uskonnollinen kuin vain voi olla, koska hän Jeesuksen kysyessä vastasi hänelle: “Minä olen pitänyt nämä käskyt ja noudattanut niitä nuoruudestani lähtien.” Näin oli.

¹⁰⁸   Näettekö, hänet oli kasvatettu oikein ja häntä oli opetettu oikein kaikessa. Mutta kun hän joutui kasvotusten Iankaikkisen Elämän kanssa… Nyt minä haluan teidän panevan merkille, että vaikka hänellä olikin tällainen luonne, hän tiesi, ettei hän omistanut Iankaikkista Elämää.

¹⁰⁹   No niin, kaikki meidän yhdistyksemme, meidän seurakuntamme, meidän jäsenyytemme ja muut asiat, jotka ovat meille niin rakkaita, meidän amerikkalaisissa seurapiireissämme. Se on hyvin hienoa, eikä sitä vastaan voida sanoa mitään. Ja meidän liikemiestemme yhdistys täällä on hieno asia, se on pitänyt ovea avoinna minulle, minun kirkkokunnan vastaiselle ajatukselleni, että “me olemme kristittyjä”.

¹¹⁰   Ei yksikään kirkkokunta voi omistaa meitä, todellisia kristittyjä, sillä te kuulutte Jumalalle. Kirkkokunnat ovat ihmistekoisia, mutta kristillisyys on lähetetty Taivaasta. Mutta kaikista näistä asioista huolimatta, joita meillä on, miten hyviä ne ovatkin, ja miten hienoa se onkin, kun tulemme yhteen näissä hienoissa kokouksissa, joita meillä on, ja vaikka meillä onkin sosiaalinen ymmärryksemme, kuitenkin joka ainoan meistä on tultava kasvokkain Iankaikkisen Elämän kanssa. Ei väliä sillä, miten menestymme liikeasioissa, kuinka olemme menestyneet, miten hyvä seurakunnan jäsen me olemme, ja kuinka me työskentelemme ja yritämme tehdä asiat oikein, kuitenkin, jos ette ole tehneet sitä oikealla tavalla, on Jumalan palvontanne turhaa.

¹¹¹   Jeesus luokitteli sen samalla tavalla kuten minäkin. Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Hän sanoi: “Turhaan te palvotte minua, opettaen ihmisten käskyjä.” Ajatelkaahan nyt vilpitöntä, rehellistä palvontaa, vilpittömällä sydämellä Jumalaa kohtaan, ja kuitenkin turhaan! Se alkoi samalla tavalla Kainin kanssa, Eedenin puutarhassa. Se oli vilpitöntä palvontaa, mutta se tuli hylätyksi! Hyvin uskonnollista; silti se hyljättiin!

¹¹²   Toista viikkoa sitten Shreveportissa, Liikemiesten aamiaiskokouksessa, jossa oli läsnä useita satoja ihmisiä, puhuin kaksi ja puoli tuntia aiheesta: Tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se on Jumalan tahto. Nyt tämä kuulostaa oudolta, mutta meidän on kanavoitava itsemme Jumalan valmistamalle kanavalle ja Jumalan tavalle tehdä se. Ei merkitse mitään, kuinka paljon me ajattelemmekin sen olevan oikein, sen on oltava Herran Sanan mukaisesti, tai se on turhaa. Kain palvoi, mutta ei Herran Sanan mukaisesti. Fariseukset palvoivat, mutta eivät Herran Sanan mukaisesti. Ja minä opetin tuossa sanomassa sitä liikemiehille.

¹¹³   Daavid halusi tehdä palveluksen Herralle ja hän oli oikeassa, siinä mitä hän sanoi. Hän sanoi: “Ei ole oikein, että Herran arkki on tuolla alhaalla. Tuokaamme se tänne ylös.” He eivät koskaan kysyneet Herralta, mitä on tehtävä arkille, vaan sanoivat, että meidän on tehtävä se. No niin, se oli oikein, ja se heidän olisi ollutkin tehtävä. Hän sanoi: “Meidän tulee noutaa arkki tänne, että voimme neuvotella Herran kanssa.” Ja se oli aivan oikein, sillä se oli siellä toisessa maassa. He sanoivat: “Meidän on tuotava se tänne ja pantava se meidän omaan taloomme täällä, ja sitten palvomme Herraa.”

¹¹⁴   Nyt huomatkaa, että hän käytti väärää kanavaa tehdessään sen. Hän neuvotteli viidenkymmenen, sadan, ja tuhannen päämiesten kanssa. Hän neuvotteli jokaisen heidän kanssa, ja näytti että se olisi Herran tahto, se näytti Herran Sanalta.

¹¹⁵   Herran sana, joskus teidän on pantava sana omalle paikalleen, tai se ei ole Herran tahto. Ymmärrättekö? Antakaa sen nyt imeytyä syvälle, niin tulette saamaan käsityksen siitä, mitä minä yritän sanoa.

¹¹⁶   En halua seurakunnan lankeavan sellaiseen, mitä näemme tuolla Englannissa: pitkähiuksisia ja maalattu-kasvoisia miehiä, vääristyneitä. Me emme halua sellaista! Ei väliä sillä, kuinka uskonnolliselta se kuulostaa, ja kuinka paljon Elvis Presley laulaa uskonnollisia lauluja, hän on silti perkele. Minä en ole tuomari, mutta “heidän hedelmistään te tunnette heidät”. Ymmärrättekö? Hän on helluntailainen, mutta se ei merkitse yhtään mitään. Näettekö, teidän hedelmänne todistavat, mitä te olette.

¹¹⁷   Ei ole väliä, jos Henki tulee hänen ylleen, ja hän puhuu kielillä ja huutaa ja voi parantaa sairaita. Jeesus sanoi: “Monet heistä tulevat minun tyköni tuona päivänä ja sanovat: ‘Herra, emmekö me tehneet tätä ja tuota?’ Ja minä olen sanova: ‘Menkää pois minun tyköäni, te, jotka teette laittomuutta. En ole koskaan tuntenut teitä.’” Ymmärrättekö?

¹¹⁸   Meidän on oltava todellisia, aitoja kristittyjä. Ja ainoa tapa meidän tehdä se, on tulla kasvokkain tämän kysymyksen kanssa Iankaikkisesta Elämästä.

¹¹⁹   On ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se tulee Jumalalta. Ja Hän ennalta määräsi jokaisen luomuksen, jolla tulisi olemaan Se. Samalla tavalla kuin olit alkiona isässäsi, sinä olit alkiona Jumalassa ollen Hänen ominaisuutensa alusta alkaen, tai et koskaan tule olemaan siellä. Sinä tulet esiin äitisi kasvualustan kautta; isäsi ei tuntenut sinua, kun olit hänen kupeissaan. Ja kun tulet esiin äitisi kautta, tulee sinusta ihmisolento ja tulet isäsi kuvaksi ja voit olla yhteydessä hänen kanssaan. Ja samoin on Jumalan kanssa, jos sinulla on Iankaikkinen Elämä.

¹²⁰   Tulonne fyysiseen, luonnolliseen elämään tapahtui isänne kautta. Ja ainoa tapa, jolla teistä voi tulla uudestisyntyneitä, on että saatte Taivaalliselta Isältänne Hänen luonteenominaisuutensa. Se on ainoa tie. “Kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Ymmärrättehän?

¹²¹   Sinä olet täällä, koska sinun nimesi oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan, ennen kuin edes maailmaa oli perustettu. Se on tarkalleen oikein. Sinä olet alkio, Taivaallisen Isäsi hengellinen alkio, osa Jumalan Sanaa. Jos on niin, kuten olen sanonut, silloin sinä olit Jeesuksen kanssa, kun Hän oli täällä, koska Hän oli Sana. Sinä kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, tulit haudatuksi Hänen kanssaan, ja nousit ylös Hänen kanssaan, ja nyt istut Taivaallisissa, Hänessä!

¹²²   Huomatkaa, Daavid ajatteli kaiken olevan hienosti, kun hän oli neuvotellut kaikkien näiden ihmisten kanssa, ja he kaikki alkoivat tanssia ja huutaa ja kirkua. Heillä oli kaikki heidän omat uskonnolliset liikehdintänsä, mitä silloin oli, mutta kuitenkaan ei ollut Jumalan tahto mennä sillä tavoin noutamaan Jumalan Sana takaisin Jumalan huoneeseen. Mutta te näette, että Jumala aina, kaikkina ajanjaksoina, työskentelee samalla tavalla. Hänen ensimmäinen päätöksensä on Hänen ainoa päätöksensä. Koska Hänen päätöksensä ovat täydelliset, Hän ei tee milloinkaan mitään, ellei Hän ole ensin ilmoittanut sitä Hänen palvelijoillensa profeetoille. Se on tarkalleen näin.

¹²³   Tästä syystä, tässä seurakunta jaksossa, jossa me elämme, ei ole yhtään seurakuntaa, ei metodisteja, baptisteja, helluntailaisia, eikä ketään muitakaan heistä, jotka kykenisivät tekemään tästä Seurakunnasta Morsiamen. Malakia 4 :n vastauksena Hän lähettää profeetan, jolle Hän paljastaa sen, sillä se on ainoa tie. Meidän seurakuntamme muodostuvat kirkkokunniksi ja ne saattavat kaiken sekasortoon, ja ne ovat aina tehneet niin. Niin myös Jumala aina lähettää profeetan.

¹²⁴   Ja maassa oli silloin Naatan, Jumalan vahvistama profeetta; hänen kanssaan he eivät neuvotelleet.

¹²⁵   Kun he menivät sinne ja ottivat arkin, aiheutti se rehellisen miehen kuoleman. Sen asemesta, että leeviläiset olisivat kantaneet sen takaisin olkapäillään, he toivat sen vankkureissa, täydellisesti pilaten koko asian!

¹²⁶   Ja te huomaatte, että jos te ette mene Jumalan tahdon mukaisesti  tietä, jonka Jumala on antanut meidän kuljettavaksemme, te aina pilaatte Sen, tehden Siitä jonkun organisaation, kirkkokunnan tai jonkinlaisen sanoman, ja siinä sitä sitten ollaan. Näettekö? Se on aina tapahtunut tällä tavalla.

¹²⁷   Tämän saman asian kanssa tämäkin poika tuli kasvotusten. Hän oli farisealaisten tai saddukealaisten jäsen tai jossakin muussa suuressa tuon päivän ryhmässä. Hän oli niin uskonnollinen, kuin vain voi olla. Hän sanoi: “Olen pitänyt kaikki nuo käskyt, joita minulle on opetettu siitä asti, kun olin nuorukainen.” Ymmärrättekö tämän? Ja siksi Jeesus rakasti häntä. Hän ei halunnut tulla johdetuksi, vaan kieltäytyi vastaanottamasta todellista Jeesuksen Kristuksen johtajuutta, joka olisi antanut hänelle Iankaikkisen Elämän.

¹²⁸   Pankaapa merkille, että hän uskoi olevan olemassa jotakin erilaista, kuin mitä hänellä oli, muutoin hän ei olisi koskaan sanonut: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä nyt?”

¹²⁹   Näettekö, hän itse halusi tehdä jotakin. Tällä tavalla mekin teemme: me haluamme itse tehdä jotakin. Jumalan lahja on ilmainen lahja. Jumala antaa Sen sinulle, ja sinä itse et tee yhtään mitään saadaksesi Sen. Hän on säätänyt Sen sinulle, ja sinulla tulee olemaan Se. Ymmärrättekö?

¹³⁰   Huomatkaa, hän tiesi, että Se oli olemassa. Hän uskoi Sen ja halusi Sen, mutta kun hän tuli vastatusten sen kanssa, mitä hänen olisi tehtävä, se oli erilaista kuin, mihin hän oli tottunut. Se oli erilaista. Hän saattoi pitää rahansa ja niin edelleen, kuuluessaan tuohon kirkkoon, johon hän kuului. Mutta Jeesus tiesi, että hän oli kerännyt itselleen paljon rahaa, ja siksi Hän sanoi: “Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille. Ja tule ja ota ristisi ja seuraa Minua, ja sinulla on oleva aarteet Taivaassa.” Mutta hän ei kyennyt siihen.

¹³¹   Noilla johtajilla, joita hänellä oli ollut nuoruudessaan, oli sellainen vaikutus häneen, että hän kieltäytyi hyväksymästä Jumalan valmistamaa tietä, joka oli Jeesus Kristus. Ainoa, jonka käsissä on Iankaikkinen Elämä. Ainoa, joka voi antaa Sen sinulle. Kirkko ei voi antaa sinulle Iankaikkista Elämää, sen paremmin kuin naapurisi, pastorisi, pappisi tai uskontunnustuksesi. Vain Jeesus Kristus itse voi antaa sinulle Iankaikkisen Elämän.

¹³²   Ei ole väliä sillä, kuinka hyviä te olette, mitä tekemästä olette lakanneet, ja mitä olette alkaneet tehdä, teidän on vastaanotettava Henkilö, Herra Jeesus Kristus. Ja Hän on Sana. Ja kun te vastaanotatte Hänet, silloin teidän elämänne on yhtä Sanan kanssa, ja se tuo ilmi itsensä tälle ajanjaksolle, jossa te elätte.

¹³³   Nooan täytyi tehdä se, jotta Sana olisi tuonut ilmi itsensä hänen ajassaan. No niin, mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: “Me tiedämme, mitä Nooa teki. Me otamme Nooan sanan. Me teemme samoin kuin Nooakin teki sen. Me rakennamme arkin ja lähdemme pois Egyptistä seilaamalla alas Niilin virtaa”? Se ei olisi käynyt päinsä. Näettekö, se oli toinen ajanjakso.

¹³⁴   Jeesus ei olisi voinut tulla Mooseksen sanoman kanssa. Luther ei voinut tulla katolisen sanoman kanssa. Wesley ei voinut tulla Lutherin sanoman kanssa. Helluntailaiset eivät voineet tulla Wesleyn aikaisen sanoman kanssa. Ja Morsian ei voi muodostua helluntaikirkkokunnassa, se ei voi tehdä sitä. Ja tämä on tarkalleen oikein. Se on organisoitunut ja siitä on tullut aivan samanlainen kuin loputkin niistä. Se on kuori. Elämä vain kulkee nyt sen lävitse. Ymmärrättehän?

¹³⁵   Tuon kirjan kirjoittaja, josta puhuin eräänä iltana, en siksi, että hän arvosteli minua siinä niin pahasti sanoen minun olevan “paholainen, jos sellainen oli olemassa.” Hän sanoi, ettei hän uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka saattoi istua kädet ristissä rinnallaan, ja katsella noita marttyyreita läpi ajanjaksojen, ja joka väittää, että Hänellä  on voima avata Punainen meri, ja joka kuitenkin antoi leijonien repiä nuo naiset ja lapset kappaleiksi ja niin edelleen, ja sitten Hän sanoo olevansa rakastava Jumala.” Hän sanoi: “Sellaista ei ole olemassakaan.” Näettehän, mies ilman Sanan innoitusta ei voi nähdä sitä.

¹³⁶   Ensimmäisen vehnänjyvän, Sulhasen, täytyi pudota maahan, jotta se voisi nousta uudelleen. Niin teki myös ensimmäinen Morsian, joka syntyi Helluntaina. Sen täytyi käydä haudattuna tuon pimeän ajanjakson lävitse kuten kaikkien muidenkin siementen. Heidän täytyi kuolla. Mutta se alkoi kasvaa uudelleen Lutherissa, ensimmäisessä uskonpuhdistuksessa. Se ei näyttänyt siemeneltä, joka meni maahan, mutta se oli tuon päivän Valo. Sen jälkeen varteen tuli tähkä, Wesley. Ja tähkään muodostui helluntai, kuori, akana.

¹³⁷   Kun te katselette, kuinka vehnä kasvaa vehnänjyväksi… Mies, joka kasvattaa vehnää näkee, kuinka vehnä muodostuu pellolla, näkee silloin sen näyttävän tarkalleen jyvältä. Mutta jos otatte pinsetit ja tuon vehnän ja avaatte sen kuoren, ette löydä sieltä jyvää. Se on ainoastaan kuori. Ja mitä sen jälkeen? Se on muodostunut sinne pitääkseen sisällään jyvän. Ymmärrättekö? Sitten aluksi huomaatte elämän lähteneen varresta mennäkseen tähkään. Jätettyään tähkän se meni kuoreen ja, kun se jättää kuoren, se menee jyvään. Näette siinä kolme vaihetta. Ja sitten näiden kolmen vaiheen (Luther, Wesley, helluntai) jälkeen muodostuu jyvä. Aivan tarkalleen. Näettekö, ei epäilystäkään. Ette voi keskeyttää luonnon järjestystä.

¹³⁸   Nyt huomatkaa joka kerta, kun Jumala lähetti sanoman, se organisoitui kolmessa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut kaksikymmentä vuotta, eikä siitä ole tullut organisaatiota. Se ei tule siksi. Ymmärrättekö? Nyt kuoren täytyy vetäytyä pois antaakseen jyvälle mahdollisuuden levätä Pojan edessä ja kypsyä Sanomassa tullakseen takaisin Seurakunnaksi, muodostuakseen Jeesuksen Kristuksen ruumiiksi, aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen, maahan pudonnut jyvä teki, ja nähdäkseen Iankaikkisen Elämän.

¹³⁹   Elämä, varmasti tuossa varressa siellä aikaisemmin oli Elämä. Tietenkin siinä oli. Mutta kun tuo varsi oli kasvanut, siitä tuli organisaatio, ja Elämä jätti sen ja meni Wesleyhin. Katsokaahan jokaista niistä. Ensimmäinen iso lehti ei näyttänyt jyvältä. Mutta kun tuohon varteen tuli tähkä siitepölyineen, se alkoi näyttää paljon enemmän jyvältä. Ja kun se tulee kuoreksi, akanaksi, se on jo melkein jyvä.

¹⁴⁰   Eikö Jeesus sanonutkin Matt. 24:24: “Viimeisinä päivinä nuo kaksi tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se voisi eksyttää jopa ennalta valitut alkiot, valitut, jos se olisi mahdollista”? Se on aivan todellisen kaltainen, näettekö. Joten nyt viimeisinä päivinä on jyvän aika. On tulossa elonkorjuun aika. Tämä ei ole Lutherin ajanjakso eikä helluntailaisten ajanjakso, vaan tämä on Morsiamen ajanjakso.

¹⁴¹   Mooses kutsui kansan ulos kansasta. Kristus tänä päivänä kutsuu Seurakunnan ulos seurakunnasta. Kuten näette, ne kuvaavat toisiaan. Ja vieden heidät tuohon ihanaan Iankaikkiseen, Luvattuun Maahan.

¹⁴²   Nyt jos kiellätte tuon Henkilön, Kristuksen, joka kutsuu… Ei ole väliä sillä, olitteko helluntailaisia, metodisteja, luterilaisia ja mitä sitten olettekin, teidän täytyy… Tässä ajanjaksossa! Minulla ei ole yhtään mitään heitä vastaan, mutta tässä ajanjaksossa teidän on nyt vastaanotettava, kuten hekin tekivät omassa ajanjaksossaan, Kristuksen persoona, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala, ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Hebr. 13:8. Näettekö, teidän on vastaanotettava tuo Iankaikkisen Elämän Persoona!

¹⁴³   Se Elämä, joka Lutherilla oli, oli vanhurskauttaminen. Wesleyllä siihen oli lisätty pyhitys. Helluntailaisilla siihen oli lisätty lahjojen ennalleen asettaminen. Nyt ruumis on tulossa täydelliseksi, näiden kolmen vaiheen kautta. Kun nyt ylösnouseminen tulee, se Elämä, joka eli luterilaisissa, ja sen jälkeen metodisteissa, ja joka meni helluntailaisiin, tulee kokonaisuudessaan nousemaan maasta ja tulee temmatuksi ylös Morsiamen ruumiissa ja asetettavaksi Jeesuksen Kristuksen eteen. Kunnia Jumalalle! Oi, se on niin jännittävää! Se on Totuus!

¹⁴⁴   Me olemme kääntyneet kulman ympäri! Me katselemme taivasta kohden, kuten me sanoisimme ja odotamme pyramidin huippukiven tulemista. Hän tulee takaisin! Seurakunnan täytyy olla ylösnoussut pian, ja meidän täytyy valmistautua.

¹⁴⁵   Se ei tapahdu sanomalla: “No niin, minä kuulun helluntailaisiin. Minä kuulun ykseyteen tai kakseuteen”, tai mihin tahansa heistä. Eikä sanomalla: “Minä kuulun Jumalan Kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. “Meidän isämme huusivat ja tanssivat.” Se oli aivan oikein heidän päivinään. Mutta tänään te olette kasvotusten, ette ihmistekoisen organisaation kanssa, vaan eteenpäin liikkuvan Elämän kanssa, joka on Jeesus Kristus.

¹⁴⁶   Sama asia tapahtui tämän nuoren miehen kohdalla. Mooses kirjoitti nuo käskyt. Mutta kuten näette, se sama Jumala, joka kirjoitti profeettansa kautta käskyt, oli sama, joka profetoi, että tulee päivä, jolloin “Minä olen herättävä teille profeetan minun kaltaiseni. Ja on tapahtuva, että kaikki, jotka eivät häntä kuule, pitää hävitettämän kansasta.” Entisten kirkkokunnallisten kuorien ja tähkien täytyy mennä eteenpäin Elämään. Tänä päivänä ette voi sanoa: “Minä olen helluntailainen, kuulun tähän, kuulun tuohon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Teidän täytyy vastaanottaa Kristuksen Persoona, iankaikkinen elämä. Olemme kaikki vastatusten sen kanssa!! Älkää unohtako sitä.

¹⁴⁷   Siellä olivat nuo johtajat, joilla oli sellainen vaikutusvalta häneen, kun ihmiset sanoivat: “Me kuulumme tähän ja me kuulumme tuohon”, ja se oli saanut otteen hänestä. Mutta miten kuolettava asia onkaan hyljätä Iankaikkisen Elämän johtajuus!

¹⁴⁸   Tuo Elämä on läsnä tänä iltana. Tämä on totta. Pyhä Henki on täällä ollen Kristus Hengen muodossa, Hänen Henkensä; voitelu on täällä.

…vähän aikaa ja maailma ei enää näe minua, kuitenkin te tulette näkemään minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.

¹⁴⁹   Jeesus yksin voi johtaa sinut Iankaikkiseen Elämään. Ei yksikään seurakunta, ei kirkkokunta, ei saarnaaja, ei pappi eikä mikään muukaan voi johtaa sinua siihen. Hänen täytyy johtaa sinua ja Hän on ainoa, joka voi johtaa sinua.

¹⁵⁰   Voitteko kuvitella Hänen johtavan teitä pois omasta Sanastaan, sillä Hän on se Sana? Ja jos Hän on Sana, ja te olette osa Hänestä, ettekö silloin ole osa Sanasta? Sana, jonka ylle Jumala haluaa vuodattaa pelastuksen vedet tänään ja tehdä itsensä tunnetuksi tänään kuten apostolit tunnistivat Hänet, kuten Luther ja Wesley ja muut ihmiset noina päivänä tunnistivat Hänet. Tämä on toinen ajanjakso. Se on Sana! Sana on sanonut, että tulee tapahtumaan nämä asiat, joiden me nyt näemme tapahtuvan. Sen on ennustettu tapahtuvan tässä ajassa. Joten ottakaa vastaan Jeesus Kristus ja antakaa Hänen johtaa itseänne Iankaikkiseen Elämään.

¹⁵¹   Vaikka tämä nuori mies olikin… Hän oli saanut aikaan paljon hyviä asioita. Hän oli menestynyt koulussa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi ollut hyvä poika. Hän oli todella kuunnellut isäänsä liikeasioissa, hän oli ollut hyvä poika, hyvä vanhempiaan kohtaan. Hän oli ollut uskollinen papilleen. Hän oli ollut uskollinen kirkolleen. Hän oli ollut uskollinen Jumalan käskyille. Mutta hän menetti suurimman asian. Nuo muut asiat eivät merkinneet kovinkaan paljoa hänelle, kun hän kieltäytyi Iankaikkisen Elämän, Jeesuksen Kristuksen johtajuudesta.

¹⁵²   Pankaapa merkille! Me olemme kaikki kasvokkain tämän johtajuuden kanssa tänään. Saman asian kanssa kuin tuo nuori mieskin oli… Eikä ole väliä sillä, kuinka uskonnollisia me olemme. Te voitte olla katolilainen, voitte olla baptisti, metodisti tai helluntailainen tai jotakin muuta. Te olette kuitenkin vastakkain tämän saman asian kanssa tänä iltana. Iankaikkinen Elämä on se, että otatte vastaan Jeesuksen Kristuksen. Meille on annettu tämä tilaisuus.

¹⁵³   Johonkin aikaan elämässämme meidän täytyy kohdata tämä sama asia, jonka tuo nuori mieskin kohtasi, koska te olette kuolevaisia, ja teille on annettu valinnan mahdollisuus. Teillä on valinnan mahdollisuus. Jumala antaa teille mahdollisuuden valita. Hän asetti Adamin ja Eevan vapaan moraalisen valinnan pohjalle, jotta he voisivat valita, ja he tekivät väärän valinnan. Ja näettehän, ettei Hän voi tehdä enempää teille kuin Hän teki heille. Hänen täytyy panna teidät samalle perustalle, joten voitte vastaanottaa tai kieltäytyä. Teillä on valinnan mahdollisuutenne. Katsokaamme nyt joitakin niistä.

¹⁵⁴   Nuorena miehenä sinulla on valinnan mahdollisuus valita tuletko koulutetuksi vai et. Sinun on valittava se. Voi olla ettet halua sitä, silloin sinä voit kieltäytyä siitä.

¹⁵⁵   Voitte valita miten käyttäydytte. Tulen tässä nyt vähän loukkaamaan, näettehän? Te voitte antaa hiustenne kasvaa pitkiksi ja olla kuten “beatles” tai jokin muu näistä tolvanoista.

¹⁵⁶   Tai te naiset, te voitte näyttää säädyllisiltä ihmisolennoilta, tai joltakin noista kaameista luomuksista, joita meillä on tuolla kaduilla, noine sinisiksi maalattuine silmineen. Vesipää kampaukset ja kaikki muut ovat täydellisesti Jumalan Sanan vastaisia. Niin täydellisesti vastaan, ettei edes rukouksenne tule vastaanotetuksi. Tämä on totta. Tarkalleen oikein. Näin sanoo Raamattu.

¹⁵⁷   Mutta mitä onkaan tapahtunut sinulle seurakunta? Olette katselleet niin paljon televisiota, niin paljon maailmallisia asioita. Teidän vanhan Aataminne luonteen on niin helppo ajautua siihen ja toimia kuten loputkin heistä.

¹⁵⁸   Saisinko minä kerrata tämän uudelleen? Tuossa kosher-leivässä, Mooseksen päivien sovitus-uhrissa, Mooseksen tuodessa lapset ulos, ei heidän keskuudessaan saanut olla mitään hapanta seitsemään päivään. Jokainen tietää tämän. “Ei mitään hapanta saa löytyä sinun leiristäsi seitsemään päivään.” Nuo seitsemän päivää edustivat näitä “seitsemää seurakuntajaksoa”. Ymmärrättekö?

¹⁵⁹   “Ei hapanta.” No niin mitä se merkitsee? Ei uskontunnustuksia, ei maailmaa. Jeesus sanoi: “Jos rakastatte maailmaa tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.” Näettekö? Ja me yritämme sekoittaa niitä. Te ette voi tehdä niin! Teidän on uskottava ainoastaan toiseen niistä. Joko te uskotte Jumalaa tai omaa kirkkoanne, jolloin te tulette uskomaan maailmaa. Ette voi sekoittaa niitä yhteen. Ettekä voi riippua kiinni niissä vanhoissa asioissa, joita seurakunta ennen teidän aikaanne teki. Teidän on otettava vastaan aikanne Sanoma.

¹⁶⁰   Hän sanoi: “Mitä jäi siitä ylitse, älkää säilyttäkö sitä aamuun”, se tapahtui tuossa toisessa ajassa, “polttakaa se tulella, hävittäkää se.” Tämän ajanjakson Sanoman, tänä aikana, on oltava Kirjoitusten mukainen, ja Jumalan on vahvistettava ja todistettava, että se on Jumalasta. Sitten te joko vastaanotatte Sen tai hylkäätte Sen. Sitä on Iankaikkinen Elämä, Pyhän Hengen johtajuus johtaen omaa Seurakuntaansa.

¹⁶¹   Me voisimme puhua tästä asiasta pitkän aikaa, mutta menkäämme eteenpäin.

¹⁶²   Käytöksenne valitseminen. Voitte… Te ette voi sekoittaa niitä. Te joko olette Jumalan puolesta tai Jumalaa vastaan. Ja se, mitä te ilmaisette ulospäin, osoittaa tarkalleen sen, mitä on sisäpuolella. Ymmärrättekö? Rikkaruohona me saatamme ajatella: “Minut on kastettu Pyhällä Hengellä; minä menen Taivaaseen.” Se ei merkitse ollenkaan sitä, että olisitte menossa Taivaaseen. Ei, ei. Voitte tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä jokaisena tuntina elämänne aikana ja silti olla kadotetut ja mennä helvettiin. Raamattu sanoo niin. Ja se on tarkalleen oikein.

¹⁶³   Katsokaapa tänne, teidän ulkopuolinen olemuksenne. Teillä on viisi aistia, joilla olette yhteydessä ulkonaisen ruumiinne kanssa. Jumala antoi teille viisi aistia, ei ollaksenne yhteydessä Häneen, vaan maalliseen majaanne: näkö, maku, tunto, haju, kuulo.

¹⁶⁴   Ja sitten sen sisäpuolella teillä on henki, ja sillä on viisi kanavaa: omatunto, rakkaus ja niin edelleen. Viisi kanavaa, joilla sinun henkesi on yhteydessä henkisen maailman kanssa.

¹⁶⁵   Teidän ruumiinne on yhteydessä ulkonaisten kanssa. Teidän henkenne on yhteydessä hengellisen kanssa. Mutta sen sisäpuolella teillä on sielu, ja tuo sielu on se alkio, joka tulee Jumalasta.

¹⁶⁶   Samoin on vauvan muodostuminen äitinsä kohdussa. Vauva tulee äidin kohtuun, tuon pienen siittiön ryömittyä munaan, eikä siihen muodostu yhtä solua ihmisestä, toista koirasta, seuraavaa kissasta ja sitten hevosesta. Ne ovat kaikki ihmissoluja, koska se rakentuu kaikki tuosta alkuperäisestä ihmissolusta, solu solun päälle.

¹⁶⁷   Ja kun mies syntyy uudestaan Jumalan Sanan kautta ollen ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään, nimitetty “valituksi”, silloin se on oleva Jumalan Sana Sanan päälle, Sana Sanan päälle! Ei kirkkokunnallinen uskontunnustus ja sitten Sana ja sitten taas uskontunnustus; se ei tule onnistumaan. Teillä ei saa olla tuota hapanta siinä! On vain yksi Iankaikkinen Elämä, Jeesus Kristus, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskellämme.

¹⁶⁸   Ystävät, te ruokitte minun lapsiani. Te lähetätte minut maailman lähetyskentille viemään Sanomaa. Minun on oltava vilpitön teidän kanssanne. Te ette ehkä näe sitä, mitä minä näen. Siksi minä olen täällä yrittäen kertoa sitä teille. Tämä ei ole siksi, etten rakastaisi ihmisiä, vaan siksi, että minä rakastan ihmisiä. Korjaavaa. Kun minä näen seurakunnan horjuvan, menevän pois sanoen: “No niin, me teimme tämän ja me teimme tuon.” Ja kun katson kaikkialle seurakunnassa ja näen heidän… Se ei voi onnistua.

¹⁶⁹   Sitten katson tänne Raamattuun ja näen, että sillä tavalla on oleva lopunaikana, on oleva penseä Laodikean seurakunta-aika, joka panee Jeesuksen, Sanan, ulkopuolelle. Hän ei milloinkaan kutsu seurakuntaa. Hän sanoi: “Kaikkia niitä, joita Minä rakastan, Minä nuhtelen. Minä kuritan heitä.” Ottaen Sanan ja lyöden Sillä ja sanoen: “Sinä olet väärässä siinä!” Tästä syystä minä rakastan teitä. “Jos sinä avaat oven ja päästät Minut sisälle, Minä tulen sisälle ja aterioitsen sinun kanssasi.” Ei seurakunnan, Hänet on pantu sen ulkopuolelle.

¹⁷⁰   Seurakunta on menossa Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Sinne se on mennyt. Suoraan takaisin Roomaan, josta se oli tullut. Ja näin tarkalleen on. Minulla on kirjoitettuna se paperille kolmekymmentäkolme vuotta sitten, ja siellä se on. Eikä yksin tämä, se on kirjoitettuna myös Raamatussa. Seurakunta on mennyt takaisin. Ei ole mitään tietä pelastaa sitä, se on mennyttä! Se on oleva sillä lailla.

¹⁷¹   Jumala kutsuu yksilöitä. “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku, joku henkilö….” Yksi ainoa yksilö tuhannesta, se saattaa olla yksi miljoonasta.

¹⁷²   Kuten sanoin joitakin iltoja sitten. Kun Israel tuli ulos Egyptistä, heitä tuli ulos noin kaksi miljoonaa. Vain kaksi ihmistä meni sisälle. Yksi miljoonasta. Tiesittekö sen? Kaaleb ja Joosua.

¹⁷³   Kun he sanoivat Jeesukselle Hänen ollessaan maailmassa: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa. Me pidämme perinnäissäännöt. Ja me teemme tätä. Me tiedämme missä seisomme.”

¹⁷⁴   Hän vastasi heille: “Minä tiedän teidän isienne syöneen mannaa erämaassa, ja he ovat joka ainoa iankaikkisesti kadotettuja. He ovat kuolleet.”

¹⁷⁵   Kun siemenneste tulee uroksesta tai muna naaraasta, niitä on noin miljoona, kumpiakin on miljoona alkiota. Ja jos on kyse sonnista tai miehestä tai jostakin muusta, on siellä noin miljoona alkiota, jotka elävät. Ja ainoastaan yksi noista alkioista on määrätty elämään, sillä siellä on vain yksi hedelmöittyvä muna sitä varten. Näin on, vain yksi muna sitä varten. Aivan kuten tämän ruumiin tässä odottaessa sitä elämän itua, joka tulee Jumalasta. Näettekö? Ja voitte nähdä, kuinka yksi noista siittiöistä tulee muiden joukosta ja menee muiden ohitse ja löytää tuon hedelmöittyvän munan ja ryömii siihen, ja muut niistä kuolevat.

¹⁷⁶   Mitä jos on samalla tavalla seurakunnan kohdalla tänään, yksi miljoonasta? Näettekö missä se silloin olisi? “Ahdas on portti, ja kapea on tie, ja vain muutamat tulevat löytämään Sen. Sillä leveä on tie, joka johtaa kadotukseen, ja monet ovat ne, jotka sitä tietä menevät.” Onko se totta, veli Branham? En tiedä, mutta minä vain lainaan Kirjoituksia. Ymmärrättekö?

¹⁷⁷   No niin, teidät on määrätty Elämään. Te tulette näkemään Sen, jos teidät on määrätty näkemään Se. Jos teitä ei ole määrätty näkemään sitä, te ette tule näkemään Sitä. Hän sanoi: “Heillä on silmät, mutta he eivät voi nähdä, korvat, eivätkä voi kuulla.” Miten sinun tulisikaan olla, seurakunta! Kuinka sinun tulisikaan oikaista itsesi näistä asioista! Kuinka sinun tulisikaan olla tulessa Jumalalle! Kun silmänne näkee, mitä te näette, ja korvanne kuulevat niitä asioita, jotka te näette. Johtajuus! Miksi olet tullut tänne tänä iltana kuulemaan tämänkaltaista sanomaa? Kirkot ovat polttomerkinneet minut ympäri maailman “fanaatikoksi”. Miksi sinä olet tullut? Pyhä Henki johti sinut tänne, ymmärrätkö, kuuntelemaan. Ympärileikattavaksi! Leikkaa pois maailman asiat ja ota vastaan Jeesuksen Kristuksen johtajuus, tai sinä tulet kuolemaan yhtä varmasti kuin maailmakin.

¹⁷⁸   Voit valita käyttäytymisesi. Se, mitä tulet tekemään itsesi kanssa, riippuu itsestäsi.

¹⁷⁹   Sinulla on mahdollisuus valita vaimosi. Kun otat vaimon, sinä haluat vaimon, joka soveltuu sinulle ja ajattelee samalla tavalla, millaisen sinä haluat tulevan kotisi olevan. Voisitteko kuvitella miehen, joka on kristitty mies, ottavan yhden näistä nykyaikaisista ricketoista vaimokseen. Näettekö? Voisitteko edes kuvitella sellaista? Mitä mies ajattelee? Millainen hänen tuleva kotinsa tulee olemaan, jos hän ottaa riisuuntujattaren, tuollaisen ilveilijän, joka jäljittelee muita tuolla kadulla, katuprostituoidun? Te sanotte: “Odotahan nyt hetkinen.” Kuinka hän pukeutuu? Näettekö? Näettekö? Käyttää shortseja ja senkaltaisia; hän on katuprostituoitu. “Oh-hoh”, te sanotte, “veli Branham!” Oi, nuo pienet tiukat hameet. Näyttää kuin teidät olisi valettu niihin sisälle. Katuprostituoitu.

¹⁸⁰   Jeesus sanoi: “Kuka hyvänsä, joka katsoo naista himoiten häntä, on tehnyt huorin hänen kanssaan sydämessään.” Sitten miehen on vastattava siitä. Ja mitä nainen tulee tekemään? Hän esitteli itsensä sillä tavalla. Kuka on syyllinen? Ajatelkaapa sitä.

¹⁸¹   Te sanotte: “He eivät valmista muunlaisia vaatteita.” On olemassa kangasta ja ompelukoneita. Näettekö, se ei kelpaa tekosyyksi. Oi, näin on.

¹⁸²   No niin, minä en halua loukata teitä. Ja tämä ei ole vitsi, tämä on NÄIN SANOO HERRA Kirjoituksista. Se on tarkalleen totta, ystäväni. Minä olen vanha mies, eikä minulla ole paljon enempää aikaa jäljellä, mutta minun täytyy kertoa teille Totuus. Jos tämä on minun viimeinen sanomani, se on Totuus. Ymmärrättekö? Älkää tehkö sellaista sisareni ja veljeni.

¹⁸³   Ja te kaverit, jotka pidätte kiinni uskontunnustuksista, ja tiedätte Jumalan Sanan tulleen vahvistetuksi suoraan edessänne, Pyhän Hengen kasteen ja nämä todellisuudet, joita meillä on tänään, ja sitten oman uskontunnustuksenne vuoksi te käännytte pois Siitä? Kuinka sinä voisit olla Jumalan poika ja kieltää Jumalan Sanan, joka on määrätty tälle viimeiselle ajalle, jossa me elämme? Kuinka sinä voit tehdä sen?

¹⁸⁴   Kuten kerroin eilen illalla tuosta värillisestä kaverista kerran tuolla etelässä, joka oli myyty orjaksi. Ja se oli aivan kuin olisitte ostaneet käytetyn auton: te saitte kauppakirjan heistä. Luin eräänä päivänä orjanostajasta, joka tuli ostamaan heitä. He olivat siellä hyvin murheellisen näköisinä, ja heidän täytyi lyödä heitä saadakseen heidät työskentelemään, sillä he olivat poissa kotoaan. Heidät oli myyty orjiksi. Ja he olivat vieraassa maassa eivätkä tienneet tulisivatko he koskaan pääsemään kotiinsa takaisin ja siksi he olivat murheissaan. Ja heitä täytyi lyödä, jotta he olisivat työskennelleet. Sitten tämä ostaja tuli tälle maatilalle, jossa he olivat.

¹⁸⁵   Siellä oli yksi nuori kaveri rinta ulkona ja leuka pystyssä, eikä häntä tarvinnut lyödä. Hän oli oikeassa vireessä ja hän piti muidenkin moraalia ylhäällä.

Tuo ostaja sanoi: “Minä ostan hänet.”

¹⁸⁶   Hän sanoi: “Hän ei ole myytävänä. Eikä tule olemaankaan. Et voi ostaa häntä, koska hän ei ole myytävänä.”

¹⁸⁷   Hän kysyi: “Mikä tekee hänestä niin paljon erilaisen? Onko hän noiden muiden pomo?”

“Ei”

“Syötättekö hänelle jotakin erilaista?”

¹⁸⁸   “En, Kyllä hän on orja ja syö muiden kanssa tuolla parakeilla.”

Ostaja kysyi: “Mikä tekee hänestä niin erilaisen?”

¹⁸⁹   Isäntä vastasi: “Ihmettelin itsekin sitä, kunnes sain sen selville. Siellä Afrikassa, josta hän tulee, josta hänet on tuotu tänne ja myyty orjaksi, siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin täällä muukalaisena poissa kotoaan, hän tietää olevansa kuninkaan poika., joten hän käyttäytyy sen mukaisesti.

¹⁹⁰   Millainen nuhde kristityille! Meidän oletetaan edustavan Jumalaa, ja Iankaikkista Elämää. On olemassa vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala. Hänellä yksin on Iankaikkinen Elämä. Ja me olemme lähtöisin Hänestä, koska me olemme Hänen Henkensä alkioita. Silloin, naiset ja miehet, meidän tulisi käyttäytyä niin kuin Raamattu käskee meidän tehdä. Ei olemaan katu-iisebelejä eikä organisaatioiden rickejä, vaan kristittyjä herrasmiehiä, Jumalan poikia ja tyttäriä. Jumalan Hengestä syntyneitä tuoden ilmi ja levittäen meidän päivämme Valoa. Näin sen pitäisi olla.

¹⁹¹   Mutta kuinka pitkälle me olemmekaan ajautuneet pois Siitä! Miksi? Samasta syystä kuin tämä poikakin teki siellä. Hän hylkäsi, kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkista Elämää, koska se olisi maksanut hänelle hänen asemansa. Se olisi maksanut hänelle hänen rahansa ja ylellisyytensä. Se olisi maksanut hänelle hänen kirkkonsa yhteyden. Se olisi maksanut hänelle niin monia asioita. Hän tiesi, mitä se tulisi maksamaan hänelle. Hän oli ymmärtäväinen poika ja hänestä tuntui, ettei hän kykenisi maksamaan hintaa. Kuitenkin hän ajatteli: “Minä luotan omaan uskontooni ja jatkan entiseen malliin.” Mutta syvällä sydämessään hän tiesi, että Jeesuksessa Kristuksessa oli jotakin erilaista, kuin mitä hän näki sen päivän papeissa.

¹⁹²   Ja jokainen Sanoma, joka tulee aidosti, Jumalasta syntyneenä Sanomana, on erilainen kuin tuo vanha suuntaus. Kun jumalallinen parantuminen tuli jokin aika sitten, panitteko merkille, kuinka jäljittelijät seurasivat sitä? Näettekö? Ja jokainen heistä meni suoraan noihin organisaatioihin ja pysyi siellä. Tietääkö kukaan, että sitä tuli myös seurata Sanoma? Miksi? Jumalan tarkoitus ei ole huvittaa meitä! Hän kiinnittää meidän huomiomme jollakin, ja kun Hän on saanut meidän huomiomme, sitten Hän antaa Sanomansa..

¹⁹³   Katsokaa, kuinka Hän ensi kertaa maahan tullessaan alkoi palvelustehtävänsä. “Oi, nuori opettaja, me haluamme sinut tänne meidän kirkkoomme. Tule meidän luoksemme.” Hän oli nuori profeetta. “Oi, me haluamme sinut tänne. Tule tänne.”

¹⁹⁴   Mutta eräänä päivänä Hän seisoi ja sanoi: “Isä ja minä olemme yksi.”

¹⁹⁵   “Oi, mitä, hänhän tekee itsestään Jumalan.”

¹⁹⁶   “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

¹⁹⁷   “Hänhän on vampyyri. Me emme halua olla missään tekemisissä tuollaisen kanssa.”

¹⁹⁸   Nuo apostolit istuivat siellä. Tuhannet jättivät Hänet, mutta nuo apostolit olivat määrätyt elämään. Hän sanoi niin. He eivät kyenneet selittämään sitä. He uskoivat sen. He pysyivät Sen kanssa, koska he tiesivät, ettei kukaan ihminen voinut tehdä noita tekoja

¹⁹⁹   Jopa papit tiesivät sen. Nikodeemus sanoi: “Me”, Sanhedrinin Neuvosto, “tiedämme, ettei kukaan ihminen kykene tekemään tällaisia tekoja, ellei se ole Jumalasta.” Näettekö?

²⁰⁰   Pietari sanoi helluntaina: “Jeesus Nasaretista, Jumalan vahvistama mies teidän keskuudessanne. Jumala oli Hänen kanssaan.”

²⁰¹   Katsokaa Kirjoituksiin, mitä Kirjoitukset ovat käskeneet tehdä. Jeesus sanoi: “Tutkikaa kirjoituksia. Te ajattelette, että niissä on teille Iankaikkinen Elämä. Ne juuri todistavat Minusta. Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet minut, sillä Mooses kirjoitti, että Minä tulisin ja missä muodossa Minä tulisin tulemaan.” Hän tuli Ihmisen Poikana.

²⁰²   Jumalana Hän tulee kolmessa nimessä. Kolme, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, sama Jumala, ne ovat Hänen luonteenominaisuuksiaan.

²⁰³   Nyt myöskin vanhurskauttaminen, pyhittäminen: Luther, Wesley. Ja helluntai. Kolme ominaisuutta, kolme vaihetta, kolme seurakunnan ajanjaksoa.

²⁰⁴   Sama asia: vesi, veri, ja henki. Te vaellatte koko ajan eteenpäin kolmen vaiheen kautta takaisin ruumiiseen. Samoin luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä syntymästänne. Lapsen syntyessä ensimmäinen asia on vesi, seuraava veri ja sitten elämä. Se on tie, jota te tulette Jumalan Valtakuntaan, samaa tietä. Näettekö? Se on sama tie, jonka kautta Seurakunta tulee sisälle. Sama asia. Huomatkaa nyt nämä kolme asiaa, joiden päälle Jumala muodostaa oman Ruumiinsa.

²⁰⁵   Nyt huomaamme, että täällä teillä on oikeus omaan valintaanne, kuten valitessanne tyttö, jonka kanssa haluatte mennä naimisiin. Ja tytön valinta on hyväksyä sinut. Hyvä on.

²⁰⁶   Sitten toinen asia, jonka voit valita, on haluatko elää vai etkö halua elää. Sinun on nyt valittava Elämän ja kuoleman välillä. Sinä voit elää.

²⁰⁷   Tuolla pojalla oli tämä valittavanaan. Hän oli uskonnollinen mies ja menestynyt kaikessa muussa, mutta hän tiesi… Hän puhui siitä itse: “Minä olen noudattanut kaikkia näitä käskyjä nuoruudestani asti.” Mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Ymmärrättehän? Ja hänen valittavanaan oli joko Sen vastaanottaminen tai kieltäytyminen Siitä, ja hän kieltäytyi Siitä. Tämä oli kaikista kuolettavin virhe, jonka hän saattoi tehdä. Kaikilla niillä muilla ei ollut merkitystä. Eikä sillä ole merkitystä sinullekaan, ellet tee tätä valintaa.

²⁰⁸   Seuratkaamme nyt, minne hänen valintansa vei hänet. No niin, nähkää, mitä hän valitsi. Katsokaahan, hän oli rikas mies. Hän oli liikemies. Hän oli johtaja ja hän oli uskonnollinen mies. Hän oli kaikkea sitä.

²⁰⁹   Tänään me voisimme sanoa: “Pojat, hän on aito metodisti, tai baptisti tai helluntailainen. Hän on niin todellinen. Todella mukava poika. Hieno mies!” Ette voisi sanoa hänestä mitään pahaa. Ystävällinen, mukava, seurallinen ja kaikkea muuta. Hänessä ei ollut mitään moraalittomuutta. Ehkäpä hän ei tupakoinut eikä ryypännyt eikä hän juoksennellut ympäriinsä huveissa ja tansseissa, ja miksi me niitä tänään kutsummekin. Hän oli sellainen, miksi me kristityn luokittelemme. Mutta se ei vielä merkitse Iankaikkista Elämää. Tämä ei ole se, mistä me puhumme. Hän saattoi olla uskollinen seurakunnalleen, johon hän ehkä kuului. Mutta näettekö, mihin se johti hänet? Suosion tavoitteluun. Sanokaamme, että jos hän oli saarnaaja, hänellä olisi saattanut olla parempi seurakunta. Hän olisi saattanut olla ylivalvoja tai piispa. Näettehän? Se tekee sinut suosituksi. Ja se johti hänet rikkauteen ja maineeseen.

²¹⁰   Se saattaa tehdä saman tänään, jos sinulla on suuri laulamisen lahja. Minä ajattelin tätä nuorta miestä, joka hetki sitten lauloi tuon laulun täällä. Kuinka suuri ero onkaan hänen ja Elvis Presleyn ja noiden muiden välillä. Pat Boone ja Ernie Ford ja muut senkaltaiset, suuria laulajia, jotka ottavat lahjakkuutensa, joka on Jumalan antama lahjakkuus, ja käyttävät sitä paholaisen työn eteenpäin viemiseksi. Näin se on. Jotkut suuret laulajat myyvät Jumalan antaman lahjakkuutensa tullakseen joksikin kuuluisuudeksi tässä maailmassa. Kuinka voisit tulla enemmän “joksikin”, kun sinulla on mahdollisuus olla “joku” olemalla Jumalan poika?

²¹¹   Ei ole väliä sillä, vaikka omistaisit koko kaupungin tai koko maailman, jos et ole vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuutta, Pyhää Henkeä (Kristusta) kuinka sinä tulet… Kuka sinä loppujen lopuksi olet? Sinä olet kuollut, kuolevainen, kuollut synnissä ja rikkomuksissa! Niin uskonnollinen kuin haluatkin olla, niin uskollinen kuin haluat olla seurakunnallesi. Saarnaaja, jos haluat olla puhujanlavalla, mutta kieltäytyä tästä, se merkitsee kuolemaa!

²¹²   Hänellä oli suuri menestys. Hän oli menestynyt täällä tässä elämässä. Varmasti. Me näemme seuratessamme tätä kaveria Raamatusta, kuinka hän oli suuresti menestynyt ja tullut rikkaaksi mieheksi. Hänellä oli sellaisia suuria palatseja, ja hänen kutsuissaan kävivät tuomarit ja kaupunginjohtaja ja muut sellaiset. Hän oli todella uransa huipulla. Hän piti suuria juhlapäivällisiä; runsaasti tarjoilijoita, naisia ja tyttöjä ja kaikkea muuta hänen ympärillään. Ja siellä makasi kerjäläinen hänen ovensa ulkopuolella nimeltään Lasarus. Hän heitti ruuan tähteet hänelle. Me tunnemme kertomuksen. Ja hän jatkoi edelleen menestyen, aivan kuten kirkot tänään tekevät.

²¹³   Täällä istuu liikemies joka sanoi minulle: “Kirkon pitäisi sanoa täällä Kaliforniassa noille työntekijöiden liitoille, mitä tulisi tehdä.” Näettekö, se on tulossa siihen jälleen, kirkko ja valtio. Se on aivan oven edessä. Näettehän, te olette jo siinä, ja te otatte pedon merkin tietämättä sitä.

²¹⁴   Jos milloinkaan olette ostaneet yhtäkään minun nauhoistani, hankkikaa tämä, jonka tulen nauhoittamaan kotiin päästyäni: Käärmeen polku, ja tulette näkemään, mihin tämä kaikki on päättyvä. Menen nyt kotiin puhuakseni sen, jos se on Herran tahto. Se tulee kestämään noin neljä tuntia, joten en voi puhua sitä tämänkaltaisissa kokouksissa. Minun täytyy mennä sinne, missä seurakunta voi kuunnella minua kärsivällisesti niin pitkään. Ja te voitte kuunnella nauhaa joskus omassa kodissanne.

²¹⁵   Huomatkaa tämä. Voimme nähdä, että hän oli suuresti menestynyt. Sitten me näemme hänen menestyneen niin pitkälle, että hän sanoi: “Minulla on niin paljon.” Oi pojat, hän olisi ollut todella jotakin tänä päivänä. Eikö vaan? “Jopa vilja-aittani ovat halkeamaisillaan. Ja minulla on niin paljon, että lopulta sanoin: ‘Oi sielu, nauti lepoa.’”

²¹⁶   Mutta mitä hän teki alussa? Hän hylkäsi Jeesuksen Kristuksen johtajuuden. Hänen kirkkonsa, hänen kyvykkyytensä, hänen koulutuksensa ja kaikki muu olivat johtaneet hänet menestykseen. Kaikki juutalaiset rakastivat häntä. Hän oli ollut antelias ja auttanut heitä ja hän oli saattanut tehdä tätä tuota ja jotakin muuta. Mutta te näette hänen kieltäneen Jeesuksen Kristuksen johtajuuden, Iankaikkisen Elämän. Mutta Raamattu sanoo: “Sinä hullu, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta.”

²¹⁷   Seuraava paikka, mistä me löydämme hänet, on helvetissä. Siellä hän nostaa katseensa ja näkee Aabrahamin helmassa tuon kerjäläisen, jonka hän oli ajanut kadulle. Millainen kuolettava virhe! Kuinka nuo seurakunnat olivat olleet oikeassa sillä tiellä, jota he kulkivat, mutta silti heillä ei ollut Iankaikkista elämää.

²¹⁸   Se muistuttaa minua saarnasta, jonka saarnasin täällä jokin aika sitten: Ajattelevan miehen suodatin. Te olette voineet saada sen. Puhuin siitä, kuinka kävelin metsän läpi ollessani tänä syksynä oravia metsästämässä, ja kuinka katsoin maahan. Tietenkään en voi mainita tuon savuketehtaan nimeä, kuten tiedätte. Siellä tuo savukerasia oli maassa. Ja ohittaessani sen siellä metsässä näin tuon rasian siellä ja katsoin sitä uudelleen ja siinä luki: “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä jatkoin kävelyä metsän lävitse.

²¹⁹   Ja Pyhä Henki sanoi: “Käänny ympäri ja nosta se ylös.”

²²⁰   Minä kurottauduin ja otin sen ylös. “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä ajattelin: “Amerikkalainen tehdas myy kuolemaa valepuvussa Amerikan omille kansalaisille. Ajattelevan miehen suodatin? Te… Tupakoivan miehen maku?

²²¹   Olin Mailmannäyttelyssä, missä Yul Brynner ja nuo muut siellä tekivät näitä kokeita. Kuinka he suodattivat tuosta savukkeesta nikotiinin ja pyyhkivät sen valkoisen rotan selkään, ja seitsemässä päivässä se oli niin täynnä syöpää, ettei se kyennyt kävelemään. Ja he sanoivat: “Tehän tiedätte, mitä he sanovat ‘suodattimesta’. Kuitenkin se on vain mainoskikka myydä enemmän savukkeita.”

²²²   Tarvitaan määrätty määrä nikotiinia tyydyttämään tuo paholainen. Näin on. Ja kun poltatte suodatinsavukkeita, te tarvitsette neljä savuketta tuon yhden asemesta. Se on mainoskikka myydä teille enemmän savukkeita. Ei ole savua ilman tervaa, ja tervasta saatte syövän. Näettekö kuinka se on? Ja sokeat amerikkalaiset nähdessään kaniinin tulevan ulos hatusta jossakin lankeavat siihen. Teillä ei voi olla sitä. Se on kuolema. En välitä kumman valitsette, kumpikin on kuolemaksi. “Ajattelevan miehen suodatin.” Ajatteleva mies ei lainkaan tupakoi, näin on, jos hän ollenkaan ajattelee.

²²³   No niin, minä ajattelen, että sitä voidaan soveltaa myös seurakuntiin. Ymmärrättekö? Minä ajattelen, onko Jumalalla suodatin? Kyllä.

²²⁴   Ja jokaisella seurakunnalla on suodatin. Kyllä. Ja he suodattavat jokaisen sisään tulijan ja päästävät sisälle myös paljon kuolemaa.

²²⁵   Kuinka voitte koskaan vetää kirkkokuntia Jumalan suodattimen lävitse? Kuinka voitte tehdä sen? Kuinka voitte vetää käherrettyhiuksisen naisen tämän Suodattimen läpi? Kertokaa se minulle. Kuinka voitte vetää naisen, joka käyttää pitkiä housuja, Sen lävitse, kun “on kauhistus, jos nainen laittaa ylleen miehen tamineita”? Näettekö, Jumalan suodatin tulisi pysäyttämään hänet sinne. Se ei tulisi päästämään häntä sisälle. Mutta seurakunnilla on heidän omat suodattimensa. Joten voin sanoa että on olemassa ajattelevan miehen suodatin, Jumalan Sana, ja Se sopii pyhän miehen makuun. Näin on oikein. Pyhän miehen, ei kirkon miehen, vaan pyhän miehen maku. Koska Se on puhdas, pyhä, koskematon Jumalan Sana! On olemassa Suodatin ajattelevaa miestä varten. Ja sinua seurakunnan jäsen, minä neuvon käyttämään Sitä.

²²⁶   Koska maailman tullessa sisälle, vähäinenkin osa sitä on kuolemaksi. Pieni hapatus hapattaa koko taikinan. “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä tai lisää siihen yhden Sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän Kirjasta.”

²²⁷   Mikä Eedenin puutarhassa aiheutti kuoleman, kaiken tämän murheen, jokaisen päänsäryn, jokaisen kuolevan lapsen, jokaisen käheän kurkun, jokaisen huutavan ambulanssin, jokaisen sairaalan ja jokaisen hautausmaan? Se, että Eeva epäili yhtä Sanaa, ei kaikkea Siitä, vääristäen vähän Sitä. No niin, Jumala oli sanonut miehelle siellä, että “hänen tuli pitää jokainen Jumalan Sana.” Näin oli Raamatun alussa.

²²⁸   Keskellä Raamattua Jeesus tuli sanoen: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ei vain joistakin niistä, vaan jokaisesta.

²²⁹    Sitten Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan 22, Jeesus antaa todistuksen itsestään. Raamatun ilmestys on Jeesus Kristus. Ja Hän sanoi: “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä, tai lisää yhden Sanan siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.”

²³⁰    Jos nyt menette tämän ajattelevan miehen suodattimen lävitse, sen jälkeen teillä tulee olemaan pyhän miehen maku. Kyllä. Teillä on oleva pyhä maku.

²³¹   Sisar, sinä, joka käytät tuonkaltaisia vaatteita, ajattelehan sitä. Sanot ehkä: “Minä olen puhdas miehelleni. Minä olen puhdas poikaystävälleni. Minä olen puhdas tyttö.” Mutta entä sitten tuo syntinen, joka katsoo sinua? Kun hänen on vastattava aviorikoksesta, kuka aiheutti sen? Näethän, sinä tulet olemaan syyllinen. Näet sen kirjoitettuna Sanassa, niin se on… Ymmärrätkö? Oi, ole ajatteleva nainen. Ole ajattelevainen.

²³²   Saatat ehkä sanoa: “Saattaa olla…” No niin, mitä jos se tulee tapahtumaan sillä lailla? Hän sanoi niin, ja yksikään Sana ei voi epäonnistua. Ymmärrätkö?

²³³   Eräs suuri mies kutsui minut jokin aika sitten huoneeseensa ja sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun yllesi, veli Branham. Sinä pilaat palvelutehtäväsi, kun saarnaat jotakin tuonkaltaista.”

²³⁴   Minä vastasin hänelle: “Jokainen palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tulee pilaamaan, tuleekin olla pilattu.” Ymmärrättehän?

²³⁵   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi. Sinut on lähetetty rukoilemaan sairaiden puolesta.”

²³⁶   Sanoin: “Uskotko sinä tuollaisten asioiden olevan oikein, veli?” Hän sanoi: “En. Mutta se asia ei kuulu meille.”

Sanoin: “Kenen asia se sitten on?”

“No”, hän sanoi, “se on paimenen velvollisuus.”

²³⁷   Minä sanoin: “Katsohan tuota seurakuntaa.” Uh huh. Niin se on. Ymmärrättekö?

²³⁸   Joka vuosi minä kuljen tätä kautta saarnaten näistä asioista ja ajattelen: “Aivan varmasti he tulevat ymmärtämään sen.” Seuraavana vuonna, kun tulen takaisin, sitä on enemmän kuin milloinkaan ennen. Ymmärrättekö? Se vain osoittaa, että “monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.”

²³⁹    Johtajuus on Pyhä Henki, ystäväni. Se johtaa ja opastaa sinut kaikkeen Totuuteen, kun Hän, Pyhä Henki, on tullut. Nyt ajatelkaahan sitä. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin, joka on Raamattu. Jos otatte uskontunnustuksenne tai seurakuntanne,    te tulette kadotetuksi. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin.

²⁴⁰   Tätä tuo poika ei ajatellut. Hän otti seurakunnan suodattimen.  Hänestä tuli suosittu, suuri mies. “Mutta helvetissä hän tuskissaan nosti katseensa.”

²⁴¹   Jos nyt otatte ajattelevan miehen Suodattimen, Jeesuksen Kristuksen, Sanan, silloin tulette haluamaan sitä, mikä on pyhän henkilön makuun, koska Se on tyydyttävä halunne. Jos sinulla on Pyhä Henki itsessäsi, Sana tyydyttää sen.

²⁴²   Jos Pyhä Henki ei ole siellä, te sanotte: “Oi niin, minä en usko siinä olevan mitään eroa.” Katsokaa mitä juuri silloin teette. Saman asian jonka Eeva teki. Olette aivan samassa asemassa.

²⁴³   Menkäämme nyt hieman pidemmälle. Jättäkäämme nyt sinne tuo mies, joka ei käyttänyt ajattelevan miehen Suodatinta. Hän kieltäytyi vastaanottamasta Jeesusta Kristusta ja Iankaikkisen Elämän johtajuutta.

²⁴⁴   Ottakaamme nyt toinen rikas, nuori liikemies, johtaja, jolle tarjoutui sama mahdollisuus kuin tälläkin miehellä oli ollut, ja joka vastaanotti Sen. Hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden. No niin Raamattu puhuu kahdesta heistä. Tuon toisen me näimme kieltäytyneen Siitä. Ottakaamme nyt tämä toinen rikas nuori liikemies ja johtaja, joka vastaanotti johtajuuden.

²⁴⁵   Jos haluatte kirjoittaa sen ylös, niin Kirjoitukset kertovat meille tästä kaverista Hebrealaiskirje 11:23-29. Mooses uskossa kieltäytyi siitä, että häntä kutsuttiin faaraon tyttären pojaksi.

Arvostaen Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet…

²⁴⁶   Näettekö, hän vastaanotti Iankaikkisen Elämän. Mooses arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaikki aarteet, joita maailmalla oli. Mooses arvosti Sen suurimmaksi, ja tämä toinen rikas mies ei tehnyt niin.

²⁴⁷   Mooses oli rikas nuori hallitsija, tuleva faarao. Hän oli faaraon poika ja valtaistuimen perillinen. Hän katsoi tuota mahdotonta, mudassa tonkivaa orja joukkoa. Mutta uskossa hän näki Jumalan lupauksen Sanan kautta, joka sanoi: “Hänen kansansa tulisi vaeltamaan vieraalla maalla neljäsataa vuotta, mutta tulisi tuoduksi ulos väkevällä kädellä.” Hän arvosti Sen, hallelujaa, suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki Egyptin aarteet, sillä hän hylkäsi Egyptin tietämättä, minne hän oli menossa. Häntä johti Kristus. Hän hylkäsi kaiken muun.

²⁴⁸   Valtaistuin olisi voinut olla hänen, hän olisi voinut olla seuraava Egyptin faarao, mutta hän arvosti Kristuksen pilkkaa. Pilkkaa! Tulla kutsutuksi “omituiseksi” tai “fanaatikoksi” ja ottaen paikkansa mudassa tonkivien fanaatikkojen kanssa, koska hän oli nähnyt, että Raamatun lupausten täyttymisen aika oli tullut.

²⁴⁹   Ja oi seurakunta, herätkää! Ettekö voi nähdä samaa asiaa tänä iltana. Luvattu hetki on edessämme. Arvostakaa Kristuksen pilkka suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki muut yhteytenne, vaikka se olisi isä, äiti, seurakunta tai jotakin muuta. Seuratkaa Hengen johtajuutta!

²⁵⁰   Seuratkaamme tätä Moosesta pieni hetki. Minä tein sen. Katsokaamme hänen elämäänsä. Ensimmäinen asia sen jälkeen kun hän oli vastaanottanut Kristuksen pilkan, oli että hän hylkäsi oppineisuutensa, hylkäsi kaiken oman viisautensa… Ja hänet oli koulutettu kaikkeen Egyptin viisauteen. Kaikki hänen suosionsa, valtaistuimensa, valtikkansa, kuninkuutensa, kruununsa ja kaikki mitä hänellä oli, hän kieltäytyi siitä!

²⁵¹   Tämä toinen kaveri halusi sitä ja kieltäytyi Kristuksesta. Tämä taas kieltäytyi siitä ja vastaanotti Kristuksen. Ja mitä ensimmäiseksi tapahtui? Hänen täytyi erottaa itsensä kaikesta.

²⁵²   Hallelujaa! Tuo sana merkitsee: “Ylistäkää meidän Jumalaamme!” On huono asia, että olemme unohtaneet sen.

²⁵³   Hän kieltäytyi valtaistuimesta ja suosiosta. Hänellä olisi voinut olla nuoria tyttöjä sadoittain vaimoinaan, ja Egyptin valtikalla hän olisi hallinnut maailmaa! Maailma oli hänen jalkojensa juuressa, ja hän olisi perinyt sen kaiken. Mutta katsomalla Kirjoituksiin hän näki päivän, jossa hän eli. Se oli tuo jokin hänessä, tuo ennalta määrätty Jumalan Siemen, joka alkoi elää.

²⁵⁴   Sillä ei ole väliä, kuinka suosittu sinä voit olla. Voit olla ylivalvoja tai pastori, sitä tai tätä, mutta jos tuo Iankaikkisen Elämän Sana Jumalan Sanan perusteella on ennalta määrätty sinuun, ja kun näet hetken tulleen, se alkaa toimia tuoden sinut ulos samalla tavalla. [Veli Branham napsauttaa sormiaan useita kertoja.] Ulostuleminen alkaa! Te alatte ymmärtää Sitä!

²⁵⁵   Ja hän kieltäytyi tulemasta kutsutuksi faaraon tyttären pojaksi, koska hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana aarteena kuin kaikki Egyptin tai maailman aarteet. Hän arvosti Sitä. Katsokaa, mitä hän teki: hän seurasi Sitä. Nopeasti hänen kansansa heitti hänet ulos, kansa, joka kerran rakasti häntä.

²⁵⁶   Se saattaa maksaa sinulle kaiken, mitä sinulla on. Se saattaa maksaa sinulle kotisi. Se saattaa maksaa sinulle ystäväsi. Se saattaa maksaa sinulle ompelukerhosi. Ja se saattaa maksaa sinulle paikkasi kuorossa. Se saattaa tehdä niin. En tiedä, mitä se tulee maksamaan sinulle, mutta se on maailmallista tai kuuluu maailmaan. Teidän on erotettava itsenne kaikesta maailmallisesta. Teidän täytyy tehdä se.

²⁵⁷   Mooses pani kaiken syrjään ja meni erämaahan keppi kädessään. Aamen! Päivä toisensa jälkeen kului. Ja ihmettelenpä, ajatteliko hän tehneensä virheen? Ei.

²⁵⁸   Usein ihmiset aloittavat jotakin sanoen: “Oi, minä tulen tekemään sen. Kunnia Jumalalle, minä näen Sen!” Ja kun sitten joku nauraa sinulle tai tekee pilaa sinusta, sinä sanot: “Ehkäpä minä olin väärässä.”

²⁵⁹   Hän on sanonut: “Ne, jotka eivät kestä kuritusta, ovat äpärä-lapsia, eivätkä Jumalan lapsia.” Näettekö, he ovat aloittaneet jonkin tunnekuohun perusteella. Näettekö, se siemen, josta puhuin jokin aika sitten, tuo sielu, ei ollut siellä. Se oli Hengen voitelema, ja hän teki kaikenlaisia asioita. Oi, te voitte tehdä niin kun henkenne on voideltu. Se on todellinen, aito Pyhä Henki, ja kuitenkin sinä saatat olla paholainen.

²⁶⁰   “Oi”, te sanotte, “veli Branham!”

²⁶¹   Väärät profeetat! Raamattu sanoo: “Viimeisinä päivinä tulee olemaan vääriä profeettoja. Jeesus sanoi: “Tulee nousemaan vääriä kristuksia.” Ei “vääriä Jeesuksia”; kukaan ei hyväksyisi sellaista, vaan “vääriä kristuksia”. Kristus merkitsee “voideltu”. He ovat voideltuja, mutta pohjimmaltaan he ovat vääriä ja tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä puhuen kielillä, tanssien Hengessä ja saarnaten Evankeliumia.

²⁶²   Juudas Iskariot teki niin! Myös Kaifas profetoi. Bileam, tekopyhä. Varmasti, he tekivät kaikenlaisia merkkejä, kaikkia uskonnollisia eleitä.

²⁶³   Mutta te huomaatte, että jos panette rikkaruohon ja vehnän siemenet samaan maahan ja voitelette ne kaatamalla vettä niiden päälle, ne tulevat molemmat iloitsemaan. Ne tulevat molemmat kasvamaan saman veden avulla. “Aurinko paistaa niin vanhurskaille kuin väärillekin, ja sade lankeaa niin vanhurskaille kuin väärille, mutta heidän hedelmistään te tulette tuntemaan heidät.” Kuinka voisit välttää oikaisemasta itseäsi Sanan mukaan? Aamen. Näettekö mitä tarkoitan? “Vesi lankeaa vanhurskaan ja väärän ylle”, voidellen sen.

²⁶⁴   Jeesus sanoi: “He tulevat minun luokseni tuona päivänä sanoen: ‘Herra! Herra! Emmekö me ajaneet ulos riivaajia? Enkö minä ole profetoinut? Enkö minä tehnyt suuria asioita Sinun Nimessäsi?’ Hän on sanova: “Te vääryydentekijät, menkää pois Minun luotani. Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää iankaikkiseen helvettiin, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.” Näettekö te? Millainen Sana! Vääriä! He palvovat turhaan, ponnistellen turhaan. Miksi teette niin kuin teidän ei tulisi tehdä? Miksi ottaa korvike, kun Taivaat ovat täynnä aitoa? Ymmärrättekö? Teidän ei ole pakko tehdä niin.

²⁶⁵    Me näemme voidellun Mooseksen. Mikään ei saanut häntä kääntymään takaisin. Hänen omat veljensä hylkäsivät hänet. Se ei pysäyttänyt häntä. Hän meni suoraan erämaahan. Ja eräänä päivänä hän kohtasi siellä Jumalan kasvoista kasvoihin, tuon Tulipatsaan ollessa siellä pensaassa, joka sanoi: “Mooses, ota pois kenkäsi. Maa, jolla seisot, on pyhä. Sillä minä olen kuullut kansani huudon ja olen kuullut heidän vaikerointinsa ja Minä muistan lupaukseni Sanan. Minä olen tullut alas ja lähetän sinut sinne tuomaan heidät ulos.” Varmasti. Hän kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin ja puhui Hänen kanssaan. Hän sai tehtävänsä Jumalalta.

²⁶⁶   Ja Jumala tuli uudelleen ja vahvisti tuon profeetan, joka seisoi siellä ulkona vuorella. Hän todisti sen tekemällä hänen käsiensä kautta kaikenkaltaisia ihmeitä ja asioita. Oi, heillä oli jäljittelyänsä, varmasti. Siellä olivat Jambres ja Jannes tehden samoja asioita, joita hänkin teki. Mutta kuka oli alkuperäinen? Näettekö? Mistä se alkoi? Tuliko se Sanan mukaisesti? Oliko sen aika?

²⁶⁷   Ja tiedättekö, että sama asia on luvattu toistuvan viimeisinä päivinä? “Kuten Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämäkin miehet, joilla on kelvoton mieli Totuutta kohtaan.” Näettekö, viimeisinä päivinä. Ja he tekevät saman asian, jäljittelevät kaikkea, ja jatkaen samassa kuopassa: “Sika palaa mutakuoppaan ja koira oksennukselleen.”

²⁶⁸   Ja te helluntailaiset, joiden isät ja äidit tulivat ulos noista organisaatioista kiroten niitä, käännytte ympäri tehden samoin kuin nekin ja menette aivan samaan mutaan ja oksennukseen. Näettekö? Jos seurakunta oksensi sen ulos ensimmäisen helluntain ajanjaksossa, Se on oksentava sen ulos uudelleen tänään. Ymmärrättekö? Niin on oltava, sillä se on kuori. Sen on tapahduttava. Se ei voinut pysyä tähkänä; kuoren oli tultava, näettekö, elämän kuljettajan. Nyt me elämme viimeisissä päivissä. Pankaa merkille asiat, jotka on luvattu tälle ajalle.

²⁶⁹   Katsokaa, kuinka Mooses vahvistettiin. Tiedättekö? Kun he olivat tulleet ulos, jotkut hänen omista veljistään kääntyivät häntä vastaan haluten tehdä siitä organisaation. He sanoivat: “Sinä toimit niin kuin olisit ainoa pyhä mies meidän keskuudessamme.” “Koko seurakunta on pyhä”, Koora ja Datan sanoivat. “Valitkaamme keskuudestamme mies ja tehkäämme jotakin.”

²⁷⁰   Minä tunsin sääliä Moosesta kohtaan. Hän meni sinne alas ja lankesi alttarin eteen sanoen: “Herra…”

²⁷¹   Jumala sanoi: “Erottaudu heistä. Minä olen saanut tarpeekseni siitä.” Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Näettekö, Mooses tiesi oman tehtävänsä.

²⁷²    Jumala ei toimi organisaatioiden kanssa. Hän ei toimi ryhmien kanssa. Hän toimii yksilöiden kanssa. Näin se on aina. Ei ryhmien kanssa, vaan yksilöissä, yhdessä henkilössä. Viimeisinä päivinä Hän sanoo: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku…” Ei mikään ryhmä. “Joku tulee kuulemaan Minun Ääneni ja kuulee Minua, Minä tulen hänen luokseen aterioimaan.” Näettekö? “Jos joku voi kuulla.”

²⁷³   Kuinka voi tämä mikrofooni välittää minun ääneni sinne saliin, ellei sitä olisi tehty siten? Voisin huutaa tuota lautaa päin kaikella voimallani, eikä se tekisi sitä. Mutta koska tämä on määrätty olemaan, valmistettu, tehty mikrofooniksi, se tekee sen. Ja jos Jumalan Sana on sinussa Jumalan ennalta määräämänä, silloin “Minun lampaani kuulevat minun ääneni. He tuntevat Minun huutoni. Vierasta ne eivät seuraa.” Ymmärrättekö? Sen on oltava ensimmäinen. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan.” Joka ainoa heistä.

²⁷⁴   Nyt hän menee eteenpäin elämän päättyessä täällä. Huomatkaa, minne hän siirtyi, kun hän tuli tiensä päähän.

²⁷⁵   Me lopetamme nyt, koska on tulossa myöhä, kahtakymmentäviittä vailla kymmenen. Huomatkaapa. Siellä kotona tämä on aikaista. Siellä me joskus kahden kolmen aikaan yöllä alamme sanoa: “Hei, on tulossa hiukan myöhäinen.” Näettekö? Näettehän, minä olen saarnannut monena yönä, koko pitkän yön.

²⁷⁶   Paavalin saarnatessa tätä samaa Evankeliumia omana aikanaan, nuori mies putosi siellä ja sai surmansa. Ja Paavali, tämän saman voitelun ja saman Evankeliumin kanssa, ojensi ruumiinsa hänen ylleen, ja hän tuli takaisin elämään. He kiinnostuivat… Seurakunta muodostettiin. Jotakin oli tapahtumassa. Pankaapa merkille mitä täällä on tapahtunut.

²⁷⁷   Mooses, kun hän tuli tiensä päähän…

²⁷⁸   Tämä rikas mies, kun hän tuli tiensä päähän, nuori johtaja, josta olemme puhuneet, kaikella tavoin uskonnollinen ja kuului seurakuntaan, hienosti oppinut, hieno liikemies, ja kaikkea muuta, kun hän tuli tiensä päähän, hän alkoi huutaa: “Ei ole mitään minne astua!” Missä olivat hänen johtajansa? Hänen seurakuntansa oli johtanut häntä, ja se merkitsi kuolemaa. Häntä oli johtanut kuollut maailma, eikä ollut mitään, minne hän olisi voinut astua kuin se, mitä maailma oli valmistanut itseään varten: helvetti.

²⁷⁹   Mutta tässä tulee Mooses, uskollinen palvelija, joka arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin Egyptin rikkaudet. Hän tuli tiensä päähän vanhana miehenä, satakaksikymmentävuotiaana. Hän käveli ylös vuorelle tietäen kuoleman odottavan häntä ja hän katseli luvattuun maahan. Ja hänen katsellessaan siellä hänen sivullaan oli hänen Johtajansa, Kallio. Hän astui tuolle Kalliolle, ja Jumalan Enkelit veivät hänet Kirkkauteen, kunnia Jumalalle, Jumalan helmaan. Ja mitä? Kahdeksansataa vuotta myöhemmin häntä vielä johti hänen Johtajansa.

²⁸⁰   Me löydämme hänet Kirkastusvuorelta Elian kanssa puhumassa Jeesukselle, ennen kuin Hän meni ristille. Kahdeksansataa vuotta kuolemansa jälkeen… Hän, joka arvosti palvelustehtävänsä pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaiken maailmallisen suosion ja kaiken rahan, oli vielä Johtajansa johtamana. Häntä johdettiin! Hänen Johtajansa johti hänet kuoleman varjojen lävitse. Hänet johdettiin hautaan. Satoja vuosia myöhemmin hän seisoi siellä uudestaan, koska hän nuoruudessaan valitsi Pyhän Hengen johtajuuden. Hänen nimensä tulee olemaan suuri silloin, kun ei enää ole olemassa Egyptiä eikä sen aarteita. Kun pyramidit ovat tomua, ja kun Egyptiä ei enää ole, Mooses on oleva kuolematon ihmisten keskuudessa, koska hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden sen asemesta, että olisi mennyt sitä tietä, jota hänen seurakuntansa meni.

²⁸¹   Siellä on muitakin jotka tekivät samoin. Katsokaa Eenokia. Hän vaelsi Jumalan kanssa viisisataa vuotta ja sitten hän sai todistuksen, että “hän miellytti Jumalaa”. Jumala vahvisti sen ja sanoi: “Ei ole tarpeellista sinun kuolla. Tule vain ylös Kotiin tänä iltapäivänä.” Ja hän meni ylös.

²⁸²   Samoin Elia. Sen jälkeen kun hän oli haukkunut kaikki lyhythiuksiset naiset omana aikanaan sekä maalattukasvoiset Iisebelit. Hän oli saanut siitä niin tarpeekseen. Ja kun hän oli tehnyt kaiken voitavansa, kaikkien noiden pappien pitäessä hauskaa hänen kustannuksellaan, hän käveli alas joelle eräänä päivänä. Ja siellä joen takana olivat nuo tuliset hevoset valjastettuna tulisten vaunujen eteen. Hän astui niihin ja heitti viittansa pois seuraavalle profeetalle, joka seuraisi häntä, ja meni ylös Taivaaseen. Hän oli vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuuden, koska Kristus oli Eliassa. Oi! Kyllä!

²⁸³   Mitä se oli? Se oli: “Seuraa Minua.” Nyt sinun täytyy valita oma johtajasi. Sinun täytyy valita se, ystäväni. Katso Jumalan peiliin, Raamattuun, ja näe, missä olet tänä iltana.

²⁸⁴   Pieni tarina pienestä pojasta, joka kerran eli maaseudulla. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt peiliä ja hän tuli kaupunkiin tapaamaan tätiään. Tädillä oli tuollainen vanhanaikainen talo, jossa oli peili ovessa. En tiedä, voitteko muistaa sellaista tapaa vai ette. Mutta tämä pieni poika ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Ja sitten yhtäkkiä, hänen kulkiessaan ympäri taloa, hän näki pienen pojan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika heilutti kättään. Hän veti korvaansa, ja pieni poika veti omaa korvaansa. Ja niin se jatkui. Sitten hän käveli lähemmäksi, kääntyi ympäri ja sanoi: “Äiti, se olen minä! Se olen minä.”

²⁸⁵   Miltä sinä näytät? Mitä sinä seuraat? Mitä me olemme tehneet? Sinun täytyy valita oma johtajasi. Valitse tänään. Valitse Elämä tai kuolema. Se minkä sinä valitset, on päättävä sinun iankaikkisen määränpääsi. Muista, että Jeesus sanoi: “Seuraa Minua.” Ja sinulle on annettu tänä iltana kutsu tehdä samoin. Ja seurataksesi Häntä iankaikkiseen Elämään sinun on tultava Hänen ehdoillaan. Näin on oikein, ja se on Sana. Ei mitä uskontunnustus tai yleinen mielipide sanoo, eikä mitä joku muu ajattelee Siitä, vaan mitä Jumala on sanonut Siitä.

²⁸⁶   Te sanotte: “Veli Branham, minä tunnen naisen, joka on niin hyvä kuin vain voi olla, ja hän tekee tällä tavalla. Tai minä tunnen miehen, joka meni tällaisen lävitse.”

²⁸⁷   En voi auttaa sitä, mitä he ovat tehneet. Se on Jumalan Sana, Hän sanoi: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe ja Minun Totuus.” Sinun on tultava Hänen ehdoillaan, Hänen sääntönsä mukaisesti, Sanan mukaisesti. Ette voi tulla uskontunnustuksen kautta ettekä kirkkokunnan kautta. Ette voi sekoittaa sitä sillä lailla. On ainoastaan yksi asia, jonka te voitte tehdä: ottaa Se vastaan Hänen ehdoillaan, niin että olette valmis kuolemaan itsellenne ja kaikille omille ajatuksillenne ja seuraamaan Häntä. “Luovu kaikista maailman asioista ja seuraa minua.”

²⁸⁸   Minä tiedän, että tämä on ankara ja leikkaava Sanoma, veli. Minä en tullut tänne ja valinnut sanomaani yrittääkseni saada ihmisiä laulamaan ja huutamaan. Olen ollut pakanoiden kokouksissa, joissa he ovat tehneet samoja asioita. Minua kiinnostaa teidän elämänne. Minä olen Jumalan palvelija, jonka on vastattava Jumalalle jonakin päivänä. Ja tämä palvelustehtävä, jonka Jumala on antanut minulle, on todistanut itsestään tuhansia kertoja teidän edessänne.

²⁸⁹   Muistakaa, Jeesus sanoi: “Seuraa Minua. Seuratkaa Minua. Luovu kaikesta, mitä itselläsi on, ja seuraa Minua.” Ja se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Se oli ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle miehelle, ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle liikemiehelle. Ja se on ainoa ohje, jonka Hän antaa kenellekään meistä. Hänen valintansa, kun Hän on tehnyt päätöksensä, on joka kerta täydellinen. Meidän täytyy seurata Häntä, sillä se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Joten Jumalan johtajuus on: seuraa Pyhän Hengen vahvistamaa Sanaa tälle ajalle. Kumartakaamme päämme.

²⁹⁰   Tulen kysymään teiltä kysymyksen ja haluan teidän olevan todella vilpittömiä. Haluaisin sisaren soittavan minulle tuon: Minä voin kuulla Pelastajani kutsuvan. Minä haluan vanhanaikaisen alttarikutsun, ja veli, sisar, kuten voimme nähdä, katsokaa, mitä on tapahtumassa tänään. Nyt, päänne ollessa kumarrettuina ajatelkaa hetkinen. Nähkää, mitä on tapahtumassa.

²⁹¹   Luitteko sanomalehdestä viime viikolla, mitä tuo mies Englannissa sanoi? Hän sanoi, että “Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain petosta. Pilatus ja Hän olivat vain sopineet siitä yhdessä.”

²⁹²   Oletteko nähneet, mitä tämä amerikkalainen jumaluusoppinut sanoi? Hän sanoi että, “Jeesus vain nukutettiin tuolla narkoottisella mandrake-kasvilla.” Monet teistä teologeista olette lukeneet siitä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, missä siitä puhutaan. Se saa sinut nukkumaan kuin kuollut noin kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, ja sydämesi tuskin lyö silloin. “Ja kun he antoivat Hänelle tuota hapanviiniä”, hän sanoi, “se oli tätä mandrake-kasvia. Kun ne sitten panivat Hänet hautaan, Hän vain nukkui siellä kolme päivää. Ja tietenkin, kun he menivät sinne, he löysivät Hänet siellä kävelemässä ympäriinsä.” Voitteko kuvitella sellaista! Jumaluusoppineet, seminaarit, tekousko [Tyhjä kohta nauhassa.] Kun he panivat tuon hapanviinin Hänen suuhunsa.

²⁹³   Ja sitten on toinen asia. Jos se olisi ollut sillä tavalla, niin miksi nuo opetuslapset, jotka varastivat Hänen ruumiinsa, miksi he antoivat oman elämänsä marttyyreina Hänen vuokseen. He eivät pitäneet itseään arvollisina edes kuolemaan niin kuin Hän. Heitä ristiinnaulittiin ylösalaisin ja kyljittäin ja kaikenlaista. Ja jos he olisivat tienneet Hänen olleen teeskentelijän, ja itsekin olleet teeskentelijöitä, niin kuinka he silloin olisivat antaneet oman elämänsä Hänen vuokseen sillä tavalla?

²⁹⁴   Oi, te näette tämän olevan älyniekkojen päivän, jossa me elämme. Koulutus sivilisaatio ja tämän päivän nykyaikainen suuntaus on kaikki paholaisesta. “Sivilisaatioko paholaisesta?” Kyllä. Raamattu sanoo sen olevan. Tässä sivilisaatiossa on kuolema. “Tuleeko meillä olemaan tällainen sivilisaatio toisessa maailmassa?” Varmasti ei! Meillä tulee olemaan erilainen sivilisaatio. Koulutus ja kaikki tällaiset asiat ovat Paholaisesta. Tiede vääristelee luonnollista tehden siitä jotakin muuta.

²⁹⁵   Katsokaa, mitä he ovat tehneet teille. Uskoisin sen olleen pari kuukautta sitten, kun Valitut Palat kirjoitti, että “nuoret miehet ja nuoret naiset tulevat keski-ikäisiksi. Ja naisilla on vaihdevuodet, kun he ovat kaksikymmentä- tai kaksikymmentäviisivuotiaita.” Yksi sukupolvi lisää, ja he tulevat näyttämään kauhistuttavilta. Heistä ei ole silloin jäljellä enää yhtään mitään. Näettekö? Minkälaisia luontokappaleet tulevat olemaan, pehmenneitä ja törkyisiä. Katsokaa sielua ja henkeä, kuinka seurakunnan henki on risteytynyt maailman kanssa. Oi mikä hetki! Paetkaa! Paetkaa, lapset! Paetkaa ristille! Tulkaa Kristuksen luo ja antakaa Hänen johtaa itseänne.

²⁹⁶   Kun meidän päämme ovat kumarretut ja silmämme suljetut, niin olkaa hyvät ja kumartakaa sydämenne samanaikaisesti. Tekisittekö niin? Haluan kysyä teiltä kysymyksen. Katsotteko nyt todella itseänne Jumalan edessä? Tuntuuko teistä, ettette ole sillä paikalla, jossa teidän tulisi olla tällä hetkellä? Sillä Ylöstempaus saattaa tulla milloin hyvänsä. Näettehän, se on tuleva.

²⁹⁷   Siinä tulee olemaan, jos se, mitä sanoin hetki sitten, on totta, että vain noin viisisataa ihmistä, jotka nyt elävät, tulisivat olemaan siinä ja tulisivat muutetuiksi. Jos otamme koko kristikunnan yhdessä, katolilaiset mukaan luettuina. On noin viisisataa miljoonaa ihmistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Ja yksi miljoonasta olisi viisisataa ihmistä. Niin monta ihmistä katoaa päivittäin maailmanlaajuisesti, emmekä me tiedä heistä mitään. Näettekö, se on tuleva, ettekä te tule edes tietämään sitä. Ihmiset tulevat jatkamaan saarnaamistaan tietämättä, että se on jo tapahtunut.

²⁹⁸   Kuten opetuslasten kysyessä Jeesukselta: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?”

²⁹⁹   Hän vastasi: “Hän on jo tullut, mutta te ette tunteneet häntä. Ja he tekivät hänelle, mitä halusivat.”

³⁰⁰   Te tiedätte, etteivät välinne ole oikein Jumalan kanssa, ja haluaisitte tulla muistetuksi Jumalan edessä, että Jumala korjaisi sydämenne asenteen Jumalaa kohtaan. Voisitteko nyt nöyrästi, tässä hiljaisessa hetkessä, nostaa kätenne? En välitä, kuka sinä olet, voisitko tehdä sen? Sanokaa: “Nostan käteni Jumalalle.” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua.

³⁰¹   Katsotteko Peiliin? Minä kysyn teiltä Kristuksen Nimessä, katsotteko te Jumalan Peiliin? [Eräs veli puhuu kielillä ja toinen veli antaa selityksen.] Aamen.

³⁰²   Haluan kysyä yhtä asiaa. Kuinka moni täällä on helluntailainen? Helluntailaiset nostakaa kätenne. Käytännöllisesti katsoen jokainen teistä. Nyt kuinka moni täällä väittää olevansa kristitty? Nostakaa kätenne, missä olettekin, te, jotka väitätte olevanne kristittyjä. Tiesittekö Raamatun puhuneen, että tämä tulisi tapahtumaan?

³⁰³   Tämä tapahtui samoin Vanhassa Testamentissa, kun he ihmettelivät, mitä heidän tulisi tehdä, ja kuinka he voisivat paeta tulevaa piiritystä. Henki lankesi erään miehen ylle, ja hän profetoi kertoen heille, missä ja kuinka kohdata vihollinen, ja kuinka voittaa vihollinen. Tämä tapahtui Vanhassa Testamentissa, ja samoin on Uudessa.

³⁰⁴   Nyt joku saattaa sanoa: “Tuo mies, oi, eihän se ollut niin.” Mutta mitä jos se on niin? Te sanotte: “Oi, minä olen kuullut tuon aikaisemminkin.” Mutta mitä jos tämä on niin? Silloin te näette sen todistavan, että täällä on monia, jotka tarvitsevat sydämen muutoksen, jos tuo oli Pyhä Henki, joka puhui. On asioita, joita pitää tehdä, joten nyt se on teidän käsissänne.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Vain että Sinun veresi vuodatettiin minun edestäni.
Ja että Sinä kutsut…

Tuo oli Hänen kutsunsa sinulle juuri äsken.

 Sinulle,oi, Jumalan Karitsa…

“Minä otan pois tuon itsepäisen sydämen ja panen tilalle lihasydämen, jotta te tulette taipumaan Minun tahtooni.” Ymmärrättekö?

 Minä tulen!
Aivan kuten olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Haluatko…

Tekisittekö valintanne tänä iltana? Voitte valita kumman haluatte.

 …puhtaaksi.

Sanotte: “Olen kuullut sen aikaisemmin.” Mutta tämä voi olla sinun viimeinen kertasi kuulla se.

…koska Sinun lupauksesi minä uskon.

Vanhanaikaiset alttarikutsut ovat poissa muodista tänään, mutta Jumala vielä käyttää niitä. Ettekö voi tuntea Sen liikehdintää keskuudessanne, seurakunta?

…Minä tulen.

³⁰⁵   [Veli Branham alkaa hyräillä laulua Juur niin kuin olen.] Oi ajatelkaahan, tänä päivänä sydämet tulevat kivisiksi, maailman täyttämiksi, välinpitämättömiksi, seurakunnan jäseniksi ja penseiksi, kuten tuo rikas nuori johtaja, eivätkä tiedä, että suuri Pyhä Henki seisoo ovella ja kolkuttaa tässä Laodikean ajanjaksossa. “Hän, joka kuulee Minun Ääneni, Sanan, avaten sydämensä, minä tulen häneen ja aterioin hänen kanssaan.”

³⁰⁶   Ja Henki puhui tämän veljen kautta muutama minuutti sitten sanoen: “Minä olen ottava tuon kivisydämen ulos sinusta ja annan sinulle lihasydämen, joka on arka Jumalaa kohtaan.” Katsokaa, mihin se on tullut nyt: on vain älykkyyttä ja tunteita. Näettekö? Ei yhtään hellää sydäntä täynnä rakkautta ja suloisuutta Kristusta kohtaan.

³⁰⁷   [Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.] Ettekö haluaisikin senkaltaisen sydämen? Kuinka tulette kohtaamaan Kristuksen kasvoista kasvoihin järjellisen käsityksenne kanssa Hänestä? Teidän täytyy ottaa vastaan iankaikkinen Elämä.

….oli vuodatettu…

Kaikki on tehty valmiiksi Veren kautta.

Ja että Sinä kutsut…

Mitä Hän teki? Vuodatti oman Verensä. Ja nyt kutsuu sinua: “Tule.”

 …Hänelle,
Oi Jumalan Karitsa, Minä tulen! Minä tulen!

³⁰⁸    Nostakoon nyt jokainen kristitty kätensä ollen hiljaa ja rukoillen.

³⁰⁹   Oi Jumala, ole niin hyvä, Herra, ota tämä päivä, jossa me elämme. Oi, on niin vaikeaa, Isä. Saatana on tehnyt niin paljon ihmisille. Heidän sydämensä ovat kivettyneet. Sinun Henkesi puhuu, Sinun Sanasi tulee esiin ja vahvistetuksi, mutta he ovat vaihtaneet vanhanaikaisen uudestisyntymiskokemuksen kirkkokunnallisuuteen, älylliseen käsitykseen; paljon musiikkia ja paljon huutamista ja paljon kaikkea muuta. Mutta todellinen lihasydän, tuo Henki, Iankaikkinen Elämä on tullut täydellisesti vieraaksi seurakunnalle.

³¹⁰   Jumala, se särkee minun sydämeni, ja minä olen syntinen, Sinun armostasi pelastettu. Se saa minusta tuntumaan niin pahalta, Isä, katsoessani seurakuntaa, jonka vuoksi Sinä kuolit, seurakuntaa, jota Sinä yrität lunastaa. Minä ajattelen näkyä, jonka jokin aika sitten annoit minulle Amerikan ja muiden maiden seurakunnista. Miten hirvittävältä näyttävää rock‘n’rollia ja stripteasea se oli. Mutta jostakin sieltä näin tulevan esiin toisen, siunatun.

³¹¹   Minä rukoilen, Isä, jos täällä on joku niistä tänä iltana, jotka ovat määrätyt Elämään, tai joka haluaisi vastaanottaa sen, että nyt olisi heidän aikansa tehdä Se. Suo se, Herra. Särje tuo vanha maailmallinen kivisydän nyt. Ja jos he haluavat rauhaa, jotakin mikä tyydyttää, jotakin mikä antaa vakuuden, voikoot he vastaanottaa Kristuksen johtajuuden tänä iltana johtaakseen heidät rauhaan, joka käy yli kaiken ymmärryksen, sanoin puhumattomaan iloon, joka on täynnä kirkkautta, johonkin, jota ei itse kuolemakaan voi vahingoittaa. Suo se, Isä.

³¹²   Nyt kätemme ollessa kohotettuina… Kuinka moni rakennuksessa nyt haluaisi sanoa: “Minä nousen seisomaan.” En välitä siitä, kuka istuu vierelläsi, Jumala puhuu sinulle nyt. Ja sinä todella haluat olla todellinen kristitty. Ymmärrätkö? Jos se ei ole enempää kuin jäljittelyä, oi, niin minä mieluimmin menen ulos ollakseni maailmassa. Minä uskon, että sinä tekisit myös niin.

³¹³   Nyt tutkikaa itseänne Sanalla, Sanomalla. Tutkikaa minkälainen todellisen kristityn tulisi olla:    karski, rakastavainen, eikä tällainen nykyaikaisen kristillisyyden mukainen. Sehän on pehmeä, taipuvainen, puolikuollut, mädäntynyt ja risteytynyt. Näettekö, se ei ole todellista kristillisyyttä. He elävät millä tavalla haluavat ja kuuluvat seurakuntaan. Ettekö haluaisi tuota ihanaa yhteyttä Kristuksen kanssa, Pyhän Hengen, joka saa sydämenne yhdenmukaiseksi Sanan kanssa? Tulkaa suoraan Kristukseen. Jos te haluatte sitä, ja jos haluatte Jumalan näkevän teidän seisovan tässä ihmisryhmässä, niin voisitteko tehdä sen.

³¹⁴   Sanotte: “Merkitseekö se yhtään mitään, veli Branham?”

³¹⁵    Oi, kyllä, varmasti se merkitsee. “Jos te häpeätte Minua ihmisten edessä, Minä olen häpeävä teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä. Mutta hän, joka tunnustaa Minut ja seisoo Minun puolestani tässä maailmassa, Minä olen seisova hänen puolestaan tuossa maassa. Minä tulen tunnustamaan hänet Minun isäni edessä.”

³¹⁶   Nyt ei ole väliä sillä, kuka sinä olet, nainen, mies, poika tai tyttö. Kuka sitten oletkin, kristitty tai ei, sananpalvelija tai seurakuntapalvelija, mikä sitten olet, jos uskoisit hetkisen kokosydämelläsi ja tekisit näin tänä iltana antaaksesi Jumalan tietää, että olet vilpitön.

³¹⁷   “Katsohan nyt, minä olen helluntailainen”, te sanotte. “Minä olen tätä”, tai mitä sitten olettekin. “Minä olen tanssinut Hengessä. Ja veli Branham, minä ajattelin, että niin kauan kuin teemme niin, meillä on Se.” Teillä ei ole sitä.

³¹⁸   Jos te uskotte minun olevan Jumalan profeetan, silloin te kuuntelette minun Sanojani. Ymmärrättekö? Tuo on tämän päivän petos. Eikö Raamattu sanokin sen tulevan olemaan niin lähellä, että se pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista? Valitut, “syvällä sielussa.”

³¹⁹   Jos olet tanssinut Hengessä, ja sinulla vielä on maailman asioita, silloin jotakin on väärin. Jos sinä puhut kielillä, Paavali sanoi: “Minä voin puhua ihmisten ja enkelien kielillä, enkä vielä ole edes pelastettu.“ Uh-huh, molempia laatuja, näettekö. “Minulla voi olla kaikenlaisia tunne-elämyksiä, minulla voi olla usko, saatan saarnata Evankeliumia, minä voin antaa kaikki tavarani köyhien ruuaksi ja voin viedä Sanan maailman lähetyskentille, ja kuitenkaan minä en ole mitään.” Ymmärrättekö? Se on sisäpuolen sisin, veli. Kuollessasi sinun henkesi hajoaa, se katoaa, mutta sinun sielusi elää. Ymmärrättekö?

³²⁰   Katsokaa nyt itseänne. Oletko sinä todellakin aito, raamatullinen kristitty täynnä Jumalan rakkautta? Muistakaa, että Raamattu sanoo viimeisinä päivinä tulevan tapahtumaan, että “merkitsevä enkeli meni läpi seurakuntien ja kaupunkien ja sinetöi ainoastaan ne, jotka murehtivat ja valittivat niitä kauhistuksia, joita oli tehty Kaupungissa.” Onko se näin? Hesekiel 9. mukaan me tiedämme sen totuudeksi. Merkitsevä enkeli kulki ja laittoi merkin heidän otsiinsa, sinetöi heidät. “Heidät, jotka murehtivat ja valittivat.”

³²¹   Sen jälkeen tulivat tappajaenkelit neljältä maan kulmalta, ja se on  juuri nyt. Me näemme sen tulevan: sodat, jotka tulevat hävittämään koko maailman pois, ovat tulossa. Ainoat, joihin he eivät saaneet koskea, olivat nuo Merkityt.

³²²   Katsokaahan nyt onko teidän sydämenne niin huolestunut syntisistä ja siitä, mitä seurakunta ja ihmiset tekevät, että valitatte ja murehditte sitä päivin ja öin? Jos ei näin ole, ihmettelen, sillä Kirjoitukset sanovat, että niin tulisi olla.

³²³   Voisitteko nousta seisomaan ja sanoa: “Rakas Jumala, minä en seiso, koska veli Branham sanoo niin, vaan minä kuulin Sanan sanovan sen, ja minä tulen tekemään sen Sinulle. Sinulle Herra minä seison. Minä olen tarpeessa, Herra. Täyttäisitkö tarpeeni tässä paikassa tänä iltana seisoessani?” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. “Minä olen tarpeessa, ja haluan Sinun armosi ylleni.” Jumala siunatkoon sinua. “Minä haluan olla todellinen kristitty.”

³²⁴   Nyt, muistakaa, henkilöt, jotka seisovat vieressänne, ovat samanlaisia kuin tekin olette. Minä haluan teidän ottavan heitä kädestä ja sanovan: “Veli, sisar, haluan sinun rukoilevan puolestani.” Sanokaa se kaikella kristillisellä vilpittömyydellä: “Rukoile puolestani. Minä haluan olla oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Rukoile sinä minun puolestani, minä tulen rukoilemaan, että Jumala antaisi sinullekin tilaisuuden.”

³²⁵   Minä tiedän, että me emme tule olemaan täällä paljon pidempään. Te voitte nähdä sen. Me olemme lopun ajassa. Jokainen, joka uskoo sen, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitään ei ole jäljellä, kaikki on mennyttä. Seurakunnat ovat menossa suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon.

³²⁶   Katsokaahan tänne! Tiedättekö, mitä Herra sanoo Los Angelesista ja näistä paikoista täällä? “Se on mennyttä!” Muistatte minun kertoneen teille noin kaksi vuotta sitten, kuinka tuo maanjäristys olisi tuleva, joka tuli Kanadaan ja Alaskaan? Minä myöskin sanon teille, että “Hollywood ja Los Angeles liukuvat valtamereen. Kalifornia, sinä olet tuomittu! Eikä ainoastaan Kalifornia, mutta sinä, maailma, sinä olet tuomittu! Seurakunta, jos et sinä korjaa välejäsi Jumalan kanssa, sinä olet tuomittu!” NÄIN SANOO PYHÄ HENKI!

³²⁷   Oletteko te koskaan kuulleet minun käyttävän tuota Nimeä, niin ettei niin olisi tapahtunut? Minä kysyn teiltä! Olette tunteneet minut kaksikymmentä vuotta. Olenko koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä kuin sen, mitä on tullut tapahtumaan? Jos kaikki, mitä milloinkaan olen sanonut tulevan tapahtumaan, on tapahtunut, sanokaa: “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Minä sanon teille, että nyt on se hetki, jolloin teidän täytyy oikaista itsenne, kaikkien meidän. Rukoilkoon nyt jokainen toistensa puolesta.

³²⁸   Rakas Jumala, kun me kuolevat ihmiset nyt seisomme tässä tänä iltana kasvomme käännettyinä maan tomua kohden. Sinä olet antanut meille tämän leikkaavan saarnan, Herra. Meillä on esimerkkinä kaksi miestä. Yksi heistä, ollen uskonnollinen mies, meni seurakuntaan ja kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkisen Elämän johtajuutta. Toinen kieltäytyi maailmallisesta kunniasta ja vastaanotti iankaikkisen Elämän. Ja me näemme, missä he molemmat ovat tänä iltana. Raamatun mukaan tuo rikas mies on vaivassa ja Mooses on Kirkkaudessa.

³²⁹   Isä, me haluamme olla Mooseksen kaltaisia. Me haluamme Sinun Pyhän Poikasi, Jeesuksen Kristuksen johtavan meidät Iankaikkiseen Elämään. Anna Se meidän sydämiimme tänä iltana, Herra. Repäise pois vanha kivisydän ja pane meihin uusi lihasydän, sydän, jolle Sinä voit puhua ja jota Sinä voit käsitellä, niin ettemme olisi ylpeitä tai erilaisia. Älköön Pyhä Henki milloinkaan jättäkö meitä, Herra. Tulkoon Se ja johtakoon näitä ihmisiä. Puhu heille. Murskaa heidän kivinen tahtonsa ja pane heihin Jumalan tahto. Pelasta joka ainoa, Isä. Anna meille Rakkauttasi. Pane meidät sille paikalle, Herra, että me pääsemme eroon kaikesta siitä osasta, mikä on tunnekuohua ja tulisimme todelliseen ehjään osaan, sydämessä tuntuvaan osaan, Hengen syvyyteen, Jumalan rikkauteen, sydämemme tullessa Hengen Valtakunnaksi. Suo se, oi Suuri Johtaja, suuri Pyhä Henki, ennenkuin lennät taivaisiin Sinun Seurakuntasi kanssa.

³³⁰   Oi Jumala, anna minun mennä, Herra. Älä jätä minua tänne, Jeesus. Anna minun mennä kanssasi, Isä. En halua jäädä tänne maahan näkemään näiden ahdistusten tulemista. Minä en halua pysyä täällä tässä mielettömyydessä. Minä en halua seistä täällä, kun nuo hirvittävät näyt… ihmisten menettäessä järkensä. Me näemme miesten yrittävän toimia eläinten tavalla ja näyttää eläimiltä ja naisten yrittävän näyttää eläimiltä maalia kasvoillaan. Tietäen, että näiden asioiden on ennustettu tapahtuvan, että asia tulee saamaan heidät niin mielenvikaisiksi, kunnes heinäsirkat, joilla on hiukset kuten naisilla, tulevat ahdistelemaan naisia leijonankaltaisine hampaineen. Ja muut asiat, jotka Sinä olet sanonut tulevan. Ihmisten mielen tila tulee olemaan täydellisesti mennyttä. Me näemme sen olevan tapahtumassa juuri nyt, Herra. Auta meitä. Tuo meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme selkeään mielenlaatuun.

³³¹   Oi suuri Iankaikkisen Elämän Johtaja, me otamme vastaan Sinun lupauksesi tänä iltana, Isä. Minä ajan näiden ihmisten asiaa, jokaisen heidän puolestansa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Herra. Minä rukoilen, että Kristus, Jumalan Poika, tulisi jokaisen meidän sydämeemme, Herra, ja muovaisi meitä tehden meistä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Suo se, Herra Jumala.

³³²   Me rakastamme Sinua. Ja me haluamme sellaisen muutoksen tulevan itseemme, että me voimme olla Sinun lapsiasi ja tuntea Sinun Henkesi liikkuvan sydämissämme, Herra, pehmittäen meitä ja saaden meidät huomaamaan tämän mielenvikaisen ajan, jossa me elämme. Suo se Jumala. Me näemme nuorten naisten jääneen kiinni Saatanan verkkoon. Nuoret miehet, kieroutuneet mielet, lapset, huumausaineiden käyttäjinä, tupakoitsemisen ja juomisen ja moraalittomuuden, se on Saatanan Eeden.

³³³   Jumala, Sinulta kesti kuusituhatta vuotta, Raamatun mukaan, rakentaa Eeden. Ja Sinä panit poikasi ja hänen vaimonsa, morsiamensa, hallitsemaan sitä. Ja Saatana tuli ja vääristeli sen. Hänellä on ollut kuusituhatta vuotta aikaa rakentaa oma älyllinen Eedeninsä, tieteen, koulutuksen ja niin kutsutun älykkyyden kautta. Ja hän on rakentanut sen kuoleman sekasorroksi.

³³⁴   Oi Jumala, ota meidät takaisin Eedeniin, Herra, uudelleen sinne, missä ei ole kuolemaa eikä surua. Suo se, Herra. Me seisomme nöyrinä odottaen toisen Aadamin tuloa noutamaan Hänen Morsiantaan. Tee meidät osaksi Hänestä, Isä. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

³³⁵   Rakastatteko te Jumalaa? Käsitättekö, mitä minä olen yrittänyt sanoa teille? Jos te voitte ymmärtää sen, nostakaa kätenne ja sanokaa: “Minä ymmärrän, mitä sinä yrität sanoa.” Voitteko nähdä tämän ajan mielenvikaisuuden? Katsokaa, mihin se on mennyt: ei ole enää mitään järkevyyttä ihmisten keskuudessa. Se on kadonnut! Missä on meidän omamme… ? jopa johtajien.

³³⁶   Katsokaa presidenttiämme! “Jos he haluavat kommunismia, saakoot he sen. Saakoot ihmiset mitä tahansa he haluavatkin.” Missä ovat meidän Patrick Henrymme ja George Washingtonimme? Missä ovat johtajamme, jotka seisoisivat periaatteiden puolesta? Meillä ei enää ole heitä.

³³⁷   Missä ovat seurakuntamme ja sananpalvelijamme? He ottavat ihmisiä vastaan joidenkin koeaikojen perusteella tai sanovat: “Tule ja liity seurakuntaamme ja tee tätä.” Tai jollakin tunne-elämyksellä tai sen kaltaisella. Missä ovat nuo Jumalan miehet, nuo profeetat, jotka seisoisivat ulkona ja uskaltaisivat uhmata, uhmata kaikkia maailman asioita?

³³⁸   Missä on noiden miesten rehellisyys? Mistä löydätte heidät? He ovat niin pehmentyneet järjellisen ymmärryksen ja muun sellaisen kautta, ettei heitä enää ole täällä. Oi Jumala, ole meille armollinen.

³³⁹   Nämä hirvittäviltä näyttävät asiat, jotka ovat tulossa maailmaan. Te näette ihmisten olevan menossa suoraan siihen. Se on mielenvikaisuutta. Mutta kun nämä asiat tulevat lyömään maailmaa, Seurakunta on silloin poissa.

³⁴⁰   Jumala, päästä meidät sinne. Tämä on minun rukoukseni suurelle Yliluonnolliselle Olennolle, joka on tässä rakennuksessa tänä iltana, suurelle Kristukselle, jolla yhä on Iankaikkinen Elämä. Minä rukoilen Sinua, Kristus, kun olen tässä silmät avoinna katsellen seurakuntaa, jonka Sinä olet omalla Verelläsi lunastanut. Jumala, älä anna yhdenkään meistä tulla kadotetuksi. Me haluamme välimme oikeiksi Sinun kanssasi. Joten puhdista meidät, oi Herra, kaikista vääryyksistämme. Ota pois syntimme.

³⁴¹   Olemme nähneet Sinun parantavan sairaamme ja tuovan kuolleemme takaisin elämään rukouksen kautta. Me olemme nähneet kaikkien näiden asioiden tapahtuvan, Isä. Tuo meidät nyt takaisin Elämään hengellisesti. Tuo meidät takaisin käsittämään Iankaikkinen Elämä Jeesuksen Kristuksen kautta. Suo tämä, Isä. Minä annan sen kaiken Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme
kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme!

Katsokaa Häneen ja antakaa Hänen pehmittää itsenne.

Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

³⁴²   Nostakaamme kätemme nyt.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme.

Veli Salano, kuka onkin seuraavana. [Joku sanoo: “Eikö muuta?”] Ei. Jumala siunatkoon teitä.