65-1128E LUMIVALKOISEN KYYHKYSEN SIIVIN
(On The Wings Of A Snow-White Dove)
Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

Kumartakaamme päämme.

¹             Rakas Herra, me kiitämme Sinua tänä iltana Herran Jeesuksen tulemisen lupauksesta, jossa me tapaamme suuressa kokouksessa, jossa se ei koskaan lopu, iloiten ja laulaen, kun me ylistämme Sinua tulevien loputtomien aikojen kautta. Pyydämme siunaustasi tämän illan kokoukselle. Pyydämme siunaustasi tälle tabernaakkelille, sen henkilökunnalle, sen pastoreille, sen työtovereille, apulaispastoreille ja kaikille.

²             Pyydämme sinua, Herra, siunaamaan näitä, jotka ovat tulleet monien kilometrien päästä osallistuakseen kokoukseen, laske armollinen kätesi heidän päälleen, kun he palaavat koteihinsa. Suo se, Herra. Anna meidän kokoontua palvomaan vielä monta kertaa yhdessä tässä paikassa, jota kutsutaan Jumalan huoneeksi. Herra, siunaa niitä, jotka ovat tänään puhelimen välityksellä mukana. Löytäköön jokainen pelastumaton ihminen tänä iltana Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen; paranna kaikki sairaat ja kärsivät, Isä, palvelijasi ilmoittautuu palvelukseen Jeesuksen nimessä. Aamen!

³             Herra siunatkoon teitä kaikkia. Olen niin iloinen saadessani olla täällä tänä iltana. Tulin juuri sisään, kun veli Ernie lauloi laulunsa Kyyhkysen siivillä viimeistä osaa. Todella kaunis runo, todella kaunis, ja tiedän, että se on ajankohtainen. Joten nyt olemme hyvin kiitollisia.

⁴             Ja kaikille teille, jotka olette kytkeytyneet tänä iltana eri puolilla maata, toivon, että olisitte täällä nähdäksenne tämän odotuksen, odotuksen ihmisten kasvoilla, kun he ovat ahtautuneet rakennukseen tänä iltana; heillä on hienoa aikaa.

⁵             Haluamme kiittää veli Jack Moorea ja sisar Moorea ja veli Nolania, veli Boutlierea, veli Brownia, kaikkia näitä työtovereita täällä, koko tabernaakkelia, koko henkilökuntaa siitä, että kutsuitte meidät takaisin.

⁶             Se oli… todella… eräänlainen… ei voisi sanoa sattuma, se oli yksinkertaisesti vain Jumalan käsi, joka teki sen. Täällä on eräs veli, joka näki unta jokin aika sitten tästä tapahtumasta, sanoi, että ”seisoin valkoisissa housuissa, intiaanimokkasiineissa”. Ja juuri sillä tavalla seisoin, kun soitin veli Jackille koskien tätä kokousta täällä, juuri niin, (Carsonissa, Coloradossa) intiaanimokkasiineissa ja valkoiset levi-housut jalassa; veli Leo, jos kuuntelet, olin juuri tapaamassa sinua hetken päästä. Silloin kokous sai alkunsa, juuri siellä.

⁷             Nyt on sunnuntai-ilta; tiedän, että monet teistä ajavat tänä yönä koko yön kotiin, jotkut teistä ajavat aamulla. Minulla on kahden päivän ajomatka edessäni. Ja niinpä me… me emme pidättele teitä kovin kauan. Olen yrittänyt tehdä tästä illasta vanhanaikaisen illan, illan, jolloin veli Brown ja veli Jack ja kaikki me, jotka rukoilimme sairaiden puolesta vuosia sitten, rukoilisimme sairaiden puolesta samalla tavalla kuin silloin.

⁸             Nyt, kuuletteko minua takana? Alennan jatkuvasti näitä mikrofoneja, koska olen käheä.

⁹             Ja niinpä haluan … Vain pieni asia, tällainen pieni tapaus on tapahtunut. Minulle kerrottiin jokin aika sitten, että oli eräs veli, ehkä täällä kokouksessa tänä iltana, joka oli juuri tullut pois kirkkokunnasta; hän oli tullut Shreveportiin ja halusi kuulla Sanomasta. Ja hän eksyi, hän ei tiennyt, missä oli, joten hän meni keskustaan. Hän näki ihmisiä kokoontuneena ja kysyi: ”Täälläkö Billy Branham aikoo saarnata?” 

¹⁰         Hän sanoi: ”Ei, täällä Billy Graham saarnaa elokuvan välityksellä”.

¹¹         Hän sanoi: ”No, olen pahoillani, olen väärässä paikassa.” 

¹²         Hän sanoi, että hän tuli ylös ja sanoi: ”Minne minä nyt voin mennä, Herra?”. Hän lähti kävelemään tätä pääkatua pitkin. En tiedä, mikä se on, mutta täällä päässä on iso kirkko. Texas katu. Ja siellä oli iso valkoinen risti kirkon päällä. Herra sanoi hänelle: ”Jatka vain kävelemistä.” Hän sanoi… kun hän pääsi sinne, siellä oli… Hän sanoi: ”No, tässä sen täytyy olla, täällä on paljon autoja.” Ja sanoi: ”Morsian ja sulhanen kävelivät ulos kirkosta.” Se oli eilen illalla, siellä oli häät, näin sen tulevan ulos. Herra sanoi: ”Nyt, niin se on. Te tulette ulos kirkkokunnasta astuaksenne Morsiameen, mennäksenne Sulhasen kanssa.” Näettekö? Näettekö?

¹³         Huomautin vaimolleni kadulla kulkiessani, kuinka kuu ja tähti olivat aivan tuon ristin yläpuolella, kun menimme sitä kohti. Luulen, että kiinnitän huomiota tällaisiin pieniin asioihin, jotka ehkä tavallaan vahvistavat uskoani Jumalaan ja palvelustehtävääni.

¹⁴         Ajattelin tänä iltana Tucsonissa, että Victor Le Doux, hän oli ranskalainen… hän on aito ranskalainen. Taisin kertoa teille toissapäivänä, että kun olin lopettanut puhumiseni, jossa yritin erottaa kirkkokunnallisuuden aidosta kristillisyydestä… Ja eräs mies piti minulle… tavallaan lyhyen puheen siitä, kuuluisasta kirkkokunnallisesta helluntaiseurakunnasta.

¹⁵         Danny Henry, joka oli kai jonkun filmitähden serkku tai jotain, ja hän oli baptisti, juoksi lavalle, syleili minua ja sanoi: ”Veli Branham, toivottavasti tämä ei kuulosta pyhäinhäväistykseltä, mutta tuo voisi olla Ilmestyskirjan 23. luku.”  Ja kun hän alkoi sanoa jotain muuta, hän alkoi puhua kielillä.

¹⁶         Ja tämä, kolme ranskalaista… Eräs ranskalainen nainen (iso, roteva nainen, tummaihoinen, Louisianasta, hän saattaa istua täällä tänä iltana) kirjoitti paperille, mitä hän sanoi. Sitten Victor Le Doux, sananpalvelija, kirjoitti saman asian ylös; ja he vertasivat muistiinpanojaan, tai aikoivat. Eräs vaaleahiuksinen mies (sellainen vaaleatukkainen), joka seisoi kaukana takana, aivan takana, käveli ylös ja halusi nähdä nuo muistiinpanot. Hän oli YK:n ranskan kielen tulkki. Ja kaikki kolme muistiinpanoa olivat samanlaisia.

¹⁷         Ja siinä luki näin:

Sinä valitsit tämän vaikeamman tien… Sinä valitsit sen, sinä otit… valitsit sen omasta tahdostasi.

Tietysti me tiedämme sen. Mooseksen oli tehtävä valintansa.

Siinä sanottiin:

Tämä on tarkka ja oikea tie, koska se on MINUN TIENI. Ja minkä… minkä loistavan päätöksen sinä oletkaan tehnyt!

Siinä sanottiin:

Tämän vuoksi sinua odottaa suuri osa taivaasta.

Ja tämä itsessään on se, mikä tekee ja saa aikaan valtavan voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

¹⁸         Kaikki kolme olivat samanlaisia. Luulin, että minulla oli se Raamattuni välissä tänä iltana (katsoin sinne, mutta en löytänyt), sen alkuperäistä kopiota.

¹⁹         Danny Henry ei tiedä… kuten en minäkään, hän tuskin osaa hyvää englantia, saati sitten ranskaa. Jos huomaatte tuossa, se on kuten ranskan kielessä, he laittavat verbin ennen adverbia. Ja kaikkien kolmen tulkinta oli täsmälleen samanlainen.

²⁰         Danny Henry, jokin aika sitten hän teki… Danny saattaa olla kuulolla tänä iltana. Victor Le Doux ehkä on, koska käsittääkseni hän on Tucsonissa. Ja te ihmiset Tucsonissa seurakunnassa, tabernaakkelissa, Tucsonin tabernaakkelissa, jossa veli Green on pastorina; veli Victor Le Doux on käsittääkseni telttakokouksessa aivan Park Avenuen juurella, jossa se yhtyy valtatie 80:een, kun tulette tästä suunnasta. Ja jos olette siellä huomeniltana ja sitä seuraavana iltana, milloin hän on siellä, menkää kuuntelemaan häntä, ja Danny voi olla hänen kanssaan. Ja voi olla, että he kuuntelevat tänä iltana tabernaakkelista, en tiedä.

²¹         Danny meni Jerusalemiin heti sen jälkeen ja sanoi, että hän makasi siellä haudassa laudan päällä… kivilaudan päällä, jonka päällä Jeesus makasi, ruumiina juuri ennen Hänen ylösnousemustaan. Ja hän sanoi, että yhtäkkiä tulin hänen mieleensä; ja hän sanoi, että hän juoksi ulos, alkoi itkeä ja käveli ulos. Ja hänet ohjattiin… Hän on mies, joka tekee asioita kivistä; käsittelee kiviä, tarkoitin. Hän sanoi menneensä sinne, missä ristin sanottiin olleen, ja hän vain pudotti… löi irti pienen kivenpalan, joka oli noin… noin tuuman kokoinen tai jotain; laittoi sen taskuunsa ja oli vaikuttunut tuodessaan sen kotiin.

²²         Kun hän teki niin, jokin sanoi hänelle: ”Tee siitä veli Branhamille kalvosinnapit.” Niinpä hän upotti sen happoon, ja se muutti sen värin tavallisesta kalkkikiven näköisestä kivestä verikiveksi. Ja hän teki kalvosinnapit.

²³         Kun hän antoi ne minulle, hän ei ollut huomannut sitä, mutta aivan molempien kalvosinnappien keskellä kulkee suora, kapea kaistale. Minulla on ne tänä iltana, kun rukoilen sairaiden puolesta. Katsokaa, verikiven värinen, kuin tippuva veri, ja sen läpi kulkee suora, kapea viiva. Juuri niin kuin hänen profetiassaan sanottiin, ”suoraa ja kapeaa tietä”; näettekö, profetiassa. Minä näytin sen hänelle.

²⁴         Danny, jos kuuntelet, sinä tai veli Le Doux, jompikumpi, tänä iltana on vanhanaikainen ilta, jolloin meidän on rukoiltava sairaiden puolesta. Olen iloinen voidessani kulkea tätä suoraa, kapeaa tietä, evankeliumin tietä, Sanan tietä, Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

²⁵         Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Nyt, teidän kanssanne on niin mukava puhua, että puhun vielä pitkään, ja olette täällä liian kauan. Billy sanoi, että rukoiltavana on kolmesta neljään sataa ihmistä, joten minun täytyy kiirehtiä sanomamme kanssa mahdollisimman nopeasti ja sitten rukoilla sairaiden puolesta.

²⁶         Nyt, Arizonassa asuville ihmisille, seuraavana lauantai-iltana olemme juhlapäivällisillä (en koskaan muista sen kaupungin nimeä) Yumassa, Arizonassa. Sitten Kaliforniassa seuraamme heti sunnuntaiaamuna Los Angelesiin ja paikkoihin, joita on ennakoitu olevan siellä.

²⁷         Tänä iltana haluan ottaa tekstin Raamatusta.

²⁸         Muuten, olin tänään istumassa kahvilassa, Morrisonin kahvilassa; veli Jack, hänen vaimonsa, minä ja vaimoni. Menimme Morrisonin kahvilaan viettämään vähän aikaa yhdessä, emme olleet olleet ulkona, naiset eivät olleet koskaan olleet yhdessä. Eräs nuori mies tuli luokseni, hänen nimensä oli Green, veli Pearry Greenin isä. Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, veli Branham, puhuit toissa iltana ’johnny pinistä'”. Se on todella… Mikä se on? Bobby pin. Hän sanoi: ”Sinä puhuit ’johnny pinistä'”, ja sanoi: ”Minä hankin sinulle ’johnny pinin’.” Hän antoi sen minulle.

²⁹         Nyt, se on ”johnny pin”, naiset, se ei toimi hiuksissa. Hän sanoi käyttäneensä sitä vuosia pitääkseen Raamatun sivujaan paikoillaan. Joten hän sanoi: ”Annan sinulle aidon pikku ’johny pinin’.” Joten, veli Green, jos olet täällä jossain tai kuuntelet, tuo ”johnny pin” on loistava, se pitää sen oikein.

³⁰         Haluamme nyt heti siirtyä Raamatun kirjoituksiin. Ja haluan teidän kääntävän kanssani nyt Psalmin 55 ja sitten myös Matteus 3:n. Ja aiheeni tänä iltana oli veli Ernien aihe: Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä. Nyt en pysty käyttämään kaikkia muistiinpanoja ja pyhiä Kirjoituksia, joita minulla on tässä, koska minä vain tavallaan ohitan muutamia niistä, ja koska lupasin sanoman.

³¹         Jos Herra suo, haluan saarnata ensi lauantai-iltana Yumassa: Ylöstempauksen edellytykset, jos Herra tahtoo.

³²         Psalmissa 53… pyydän anteeksi, Psalmissa 55.

Kuule… (Anteeksi? 55, kyllä, herra.)

Kuule rukoukseni, oi Jumala… ,älä kätke itseäsi rukoukseltani.

Kuuntele minua ja kuule minua: Minä suren valituksissani ja korotan ääntäni;

Vihollisen äänen tähden, jumalattomien sorron tähden, sillä he syyttävät minua vääryydellä ja vihaavat minua vihassaan.

Minun sydämeni on syvästi kipeä sisälläni, ja kuoleman kauhu on langennut minun päälleni.

Pelonsekainen ja vapiseva tuleminen on tullut minun päälleni, kauhu on vallannut minut.

Ja minä sanoin: ”Oi, kunpa minulla olisi siivet kuin kyyhkysellä, sillä silloin minä lentäisin pois ja saisin olla rauhassa”.

Katso, silloin minä vaeltaisin kauas ja jäisin erämaahan. Sela. (Selah tarkoittaa ”Aamen”.)

³³         Kun Daavid, erämaan rakastaja, joutui ahdistukseen, eikä kansa uskonut häntä ja viholliset olivat tulleet hänen kimppuunsa, hän sanoi: ”Jos minulla olisi kyyhkyn siivet, lentäisin erämaahan ja jäisin sinne.” Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut samoin! Jos voisin ottaa kiväärini seinältä, leirikassini, lähteä erämaahan enkä enää koskaan palaisi takaisin. Olen kysynyt Herralta, voisinko elää… En halua koskaan hautajaisia, sanoin: ”Jos voisin vain mennä jonnekin metsään, asettaa vanhan ’Blondin’ puuta vasten…”.

³⁴         Se on minun kiväärini, anteeksi, minä… minä… minä sanon sen sen takia, että vaimoni istuu siellä. Tiedättekö, tuon kiväärin, jonka eräs veli antoi minulle vuosia sitten, olen tappanut sillä viisikymmentäviisi riistaeläintä ampumatta ohi, jotkut niistä seitsemän tai kahdeksansadan metrin päästä. Kutsun sitä ”Blondieksi [vaaleaveriköksi]”, koska vaimoni on ruskeaverikkö, joten hän sanoi, että arvostan kivääriä enemmän kuin häntä. Mutta…

³⁵         Haluaisin asettaa sen puuta vasten ja sanoa: ”Herra, anna Joosefin löytää se jonain päivänä.” Haluaisin ottaa kyyhkyn siivet ja lentää pois.

³⁶         Mutta aivan kuten erään kerran ylhäällä vuorilla, kun katselin kotkaa ja näin sen lentävän pois (tiedätte tarinani siitä), sanoin: ” Täällä on hyvä olla, Herra; niin kuin Pietari sanoi: ’Voisimme rakentaa kolme majaa’. Mutta alhaalla vuoren juurella odottavat sairaat ja kärsivät, eksyneet ja kuolevat.” Tehkäämme siis, mitä voimme, kun vielä on päivä, ja jonain päivänä tulee… valkoisen kotkan siivet laskeutuvat alas, Hän kantaa meidät pois.

³⁷         Nyt, Matteuksen evankeliumin kohdasta 3:16, haluaisin lukea jakeet 16 ja 17.

Ja kun Jeesus oli kastettu, nousi hän heti vedestä, ja katso, taivaat avautuivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja laskeutuvan hänen päällensä”:

Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”. (Toisin sanoen, ”jossa minä olen mielistynyt asumaan”.)

³⁸         Nyt haluamme puhua muutaman hetken tästä linnusta. Kyyhkynen on aina ollut yksi lempilinnuistani. Ja ajatellen kyyhkyä, kyyhkynen on todella… ja pulu on sama lintu. Pulu on kesykyyhkynen. Ne ovat molemmat samaa sukua. Olen tarkistanut sen ja se on samaa sukua. Pulu ja kyyhkynen, ne ovat molemmat samaa sukua. Näiden lintujen tavat ovat erinomaiset.

³⁹         Saarnasin täällä muutama vuosi sitten telttakokouksessa veli Mooren kanssa: Karitsa ja Kyyhkynen. Muistatte varmaan kaikki sen ja sen, että kyyhkynen on puhtain lintu, mitä meillä on, ja karitsa on nöyrin eläin, mitä meillä on. Molemmat ovat uhrilintuja ja -eläimiä.

⁴⁰         Kuinka kaunista onkaan, että Jeesus on Karitsa ja Jumala on Kyyhkynen. Ja kyyhkynen ei olisi asettunut suden päälle, sillä sen luonne ei ole oikea. Se ei olisi voinut asettua koiran päälle, sen luonne ei ole oikea. Sen täytyi asettua karitsan päälle; molempien luontojen täytyi olla samat. Ja niin meidänkin on oltava, meidän luontomme on muututtava karjuvasta syntisestä karitsan lempeydeksi.

⁴¹         Ja huomasitteko, että Kyyhkynen johti Karitsaa? Ja huomaa, että Karitsa luopui kaikesta, mitä Hänellä oli, Kyyhkylle. Ja katsokaa, mihin Kyyhkynen johti Hänet: ristiinnaulitsemiseen meidän kaikkien syntien tähden.

⁴²         Nyt, Kyyhkynen… Jumala halusi tuoda esille Poikansa, Häntä kuvasi kaikkein puhtain ja nöyrin eläin maan päällä, maanpäällinen olento; mutta kun Jumala toi itsensä esille taivaassa, se oli kaikkein nöyrin ja puhtain lintu, mitä taivaassa on, kyyhkynen.

⁴³         Nyt, kyyhkyset ovat erilaisia, niistä on monia eri muunnoksia. Tavallisesti meidän tunturikyyhkyläisemme on sellainen harmaan näköinen lintu. Sitten on vaikertajakyyhky ja sitten on iltakyyhky. Meillä on kotona myös niin sanottu sonora-kyyhky, joka on pieni, harmaa kaveri; pieni, pikkuinen kaveri, jolla on punaisia raitoja siivissään. Kyyhkyjä on monenlaisia, ja niiden värit vaihtelevat. Niin on sama asia kyyhkyissä.

⁴⁴         Nyt, kyyhkynen on hyvin erikoisesti rakentunut kyyhkynen, koska sen tapoihin kuuluu, että se ei voi syödä mitään epäpuhdasta; se ei vain voisi tehdä sitä, koska sillä ei ole sellaista rakennetta.

⁴⁵         Nyt,olen aina puhunut siitä, että kyyhkynen on Jumalan symboli ja varis on tekopyhän symboli. Varis voi asettua vanhalle kuolleelle raadolle ja syödä, koko päivän, ja lentää suoraan pellolle ja syödä vehnää kyyhkyn kanssa. Mutta kyyhkynen voi kyllä syödä vehnää, mutta se ei voi syödä kuollutta raatoa. Näettekö? Se ei vain pysty siihen, se ei voi syödä sitä. Ja minä ihmettelin, miksei se voinut tehdä niin; ne ovat molemmat lintuja, molemmat lintuja. Mutta mistä syystä? Se johtuu niiden rakenteesta.

⁴⁶         Näin on aidon kristityn kohdalla. A… vain kirkkokuntaan kuuluva kristitty voi ottaa mitä tahansa, mutta aito, uudestisyntynyt kristitty ei voi ottaa maailman asioita. Hänet on tehty eri tavalla.

⁴⁷         Sain selville, että kyyhkysellä ei ole sappea. Kyyhkysessä ei ole sappea, koska se ei tarvitse sitä.

⁴⁸         Samoin on kristityn laita, hän ei tarvitse mitään katkeruutta, koska hän voi syödä vain Jumalan ruokaa. Ja sen liuottamiseen ei tarvita katkeruutta, vaan tarvitaan rakkautta, jotta hän… jotta ruoka liukenisi. Katkeruus: He sanovat: ”Voi”, he sanovat: ”No…” He ovat erimieltä sen kanssa. Mutta rakkaus ottaa aina vastaan sen, Jumalan Sanan.

⁴⁹         Nyt sillä ei ole sappea, joten se ei voisi… se ei vain voisi syödä mitään pahaa. Ja jos se söisi, se tappaisi sen. Mutta ei ole olemassa mitään vaaraa, se ei aio syödä sitä (huh-huh), koska sillä ei ole siihen ruokahalua.

⁵⁰         Ja niin on todellisen kristityn laita. Tiesitkö, että todellisella kristityllä ei ole edes mitään syntiä, joka voitaisiin lukea hänen syykseen? Daavid sanoi: ”Autuas se mies, jolle Jumala ei lue syntiä.” Kun teidät on pesty Karitsan Veressä (ei teeskentelemällä, vaan oikeasti Karitsan Veressä), Jumala ei syytä teitä mistään teoistanne, koska olette Veren alla eikä Hän näe sitä. On olemassa Veriuhri; ainoa asia, miten Hän voi nähdä sinut, on se, miten Hän näki sinut ennen maailman perustamista, kun Hän pani nimesi Karitsan Elämänkirjaan. Siinä on kaikki, mihin Hän voi katsoa, koska teidät on lunastettu kaikesta, mitä on koskaan tehty, teidät on pesty Karitsan Veressä. Siksi teissä ei ole sappea, teissä ei ole epäpuhdasta tapaa, koska Karitsan Veri on tehnyt tämän; eikä Jumala voi lukea teille syntiä, kun teillä on syntiuhri, joka on odottamassa teitä.

⁵¹         ”No”, te sanotte, ”silloin minulla on paljon liikkumatilaa, veli Branham, voin tehdä, mitä haluan.” Minä teen aina; aina. Mutta kun ihminen todella näkee, mitä Jeesus on tehnyt hänen hyväkseen, ja kääntyy ympäri ja tekee jotain vastoin Häntä, se osoittaa, ettei hän ole koskaan vastaanottanut Kristusta.

⁵²         Minulla on pieni vaimo tuolla takana. Hän on minua kymmenen vuotta nuorempi ja yhtä harmaa kuin minä. Syynä on se, että hän on ollut minun ja ulkomaailman välissä. Jos olisin lähdössä ulkomaille ja minä… Eikö tämä olisi aikamoinen perhe, jos kokoaisin perheeni ympärilleni ja sanoisin: ”Katsokaa, rouva Branham, haluan sinun ymmärtävän, että olet rouva William Branham. Sinulla ei saa olla muita aviomiehiä, kun minä olen poissa. Älä vilkuile ketään muita miehiä”, ja kaikkia näitä asioita. ”Älä flirttaile kenenkään kanssa. Jos flirttailet, niin kun tulen takaisin, otan sinusta eron.”

⁵³         Sitten hän kääntyisi ympäri ja sanoisi: ”Nyt, hyvä mies, haluan myös kertoa sinulle jotain. Älä ota ketään muuta naista, kun olet poissa. Älä tee sitä ja tätä. Jos teet niin, pidä itseäsi eronneena, kun palaat kotiin.”

⁵⁴         Nyt, olisiko se sitten rakastava perhe? Näettekö? Ei! Jos todella rakastan häntä… Vaikka uskon, että jos tekisin virheen ja lipsahtaisin ja tekisin jotain väärää, uskon, että hän antaisi sen minulle anteeksi, koska hän rakastaa minua. Ja jos hän tekisi niin, uskon, että antaisin hänelle anteeksi; varmasti, koska rakastan häntä. Mutta jos rakastan häntä sillä tavalla, niin kauan kuin rakastan häntä sillä tavalla, hänellä ei ole mitään hätää. Vaikka hän antaisi minulle anteeksi, en loukkaisi häntä mistään syystä. Minä… minä… minä tuntisin itseni maailman syyllisimmäksi mieheksi, en malttaisi odottaa sitä hetkeä, että kertoisin hänelle siitä, mitä olen tehnyt, koska rakastan häntä. No, se on… Jos rakastan häntä tuollaisella fileo-rakkaudella, kuinka paljon suurempi agapao-rakkauteni olisi Jeesusta Kristusta kohtaan?

⁵⁵         Jos polttaisin savukkeen, en ole koskaan elämässäni polttanut; mutta jos polttaisin, Hän voisi antaa minulle sen anteeksi, uskon, että Hän antaisi. Jos ottaisin ryypyn, sitä en ole koskaan elämässäni tehnyt, mutta uskon, että Hän antaisi sen minulle anteeksi. Ja rakastan Häntä liikaa, (Jumala, auta minua) en halua tehdä mitään sellaista, koska rakastan Häntä. Sellainen on lähtenyt minusta, koska kun Hän muutti minut variksesta kyyhkyseksi, se sai aikaan muutoksen, ruokahaluni ja muut asiat lähtivät minusta; silloin syntiä ei lueta minulle, koska en pyri tekemään sitä, se ei ole minussa, että tekisin sitä.

⁵⁶         Nyt vielä yksi hieno asia tässä kyyhkysessä. Se on outo lintu. Oletteko koskaan nähneet kaikkia lintuja…

⁵⁷         Yksi lempilinnuistani on punarinta. Nyt, pojat, älkää ampuko minun punarintoja, koska en halua teidän tekevän niin. Tiedättekö, miten se sai punaisen rintansa? Tiedättekö, eräänä päivänä oli Mies kuolemassa ristillä, kukaan ei auttanut Häntä, Jumala oli hylännyt Hänet, ja Hän oli kuolemassa. Hänen käsissään oli nauloja, Hänen jalkansa ja kylkensä vuotivat verta, Hänen päässään oli kruunu ja orjantappuroita, veri valui Hänen kasvoillaan. Ja ohi kulki pieni lintu, pieni, ruskea lintu. Ja se katsoi sitä, oli… ajatteli, että se oli säälittävin näky, jonka se oli koskaan nähnyt. Ja se tiesi, että se oli vain pieni lintu, mutta se katsoi niitä suuria, vanhoja, julmia roomalaisia nauloja, jotka oli isketty Hänen käteensä, ja se lensi sinne pienen nokkansa kanssa ja yritti vetää niitä irti. Se sai rintansa täyteen verta, ja siitä lähtien se on ollut punainen. Minäkin haluan, että rintani on suojattu Hänen verellään ja että se puolustaa Sitä, kun tulen kohtaamaan Hänet. Rakastan pientä punarintaa.

⁵⁸         Mutta tiedättehän, että pienen punarinnan täytyy kylpeä, mutta kyyhkysen ei tarvitse kylpeä, ei. Sen sisällä on jonkinlaista öljyä, joka voitelee sen ja pitää sen puhtaana sisältä ulospäin. Tiesittekö sen? Kyyhkysellä on! Kyyhkynen öljyää itsensä. Oletteko koskaan ottaneet kyyhkyä, haistaneet sen tuoksua, kyyhkyä tai jotain? Kyse on öljystä, jota syntyy sen sisältä. Sen kehossa on öljyrauhanen, joka pitää sen höyhenet aina puhtaina ulkopuolelta, koska se on puhdas sisältä ulospäin. Aivan oikein. Se on ihmeellinen pikkulintu.

⁵⁹         Nyt, tiedän, että niitä voi metsästää täällä Louisianassa. Älkää tehkö sitä! En voisi tehdä sitä. Jos olisin nälkäinen, se olisi kai oikein, mutta en vain pystyisi vetämään liipaisinta, jos minun täytyisi.

⁶⁰         Kyyhkynen on hyvin outo asia perheessämme. Eräänä päivänä, kun isoäitini… Hän tuli täältä Kentuckysta, Cherokee-reservaatista. Hän oli kuolemaisillaan, pieni nainen, ja hänellä oli… Heillä oli… Luulen, että sitä sanotaan skrofulaksi [imusolmuketulehdus] tai joksikin, hän oli kuolemaisillaan. Isoisä polvistui sängyn viereen, äiti, Birtie-täti ja Howlie-täti polvistuivat sängyn ympärille, Charlie-setä (pieni, nelivuotias poika) oli vauva, äiti oli vanhin, noin kaksitoistavuotias. Hän oli kammannut mustat hiuksensa sängyn päälle ja alkoi laulaa: ” Aikojen Kallio, halkeama minulle, anna minun kätkeytyä Sinuun”, kun hän oli kuolemaisillaan. Isoisä ei siihen aikaan ollut kristitty. Kastoin hänet kahdeksankymmentäseitsemänvuotiaana Jeesuksen Kristuksen Nimessä, joen juurella siellä, missä Herran Enkeli ilmestyi.

⁶¹         Mutta kun hän lauloi tätä laulua, hänen heikot pienet kätensä ylhäällä, kyyhkynen lensi ovesta sisään, kiersi ympäri, laskeutui sängyn päähän ja alkoi kujertaa. Jumala otti hänen sielunsa.

⁶²         Kävin Lontoossa Englannissa veli Jackin ja veli Gordon Lindsayn kanssa, ja siellä oli ollut eräs Florence Nightingale -niminen nainen (väittää olevansa, luulenpa, edesmenneen Florence Nightingalen lapsenlapsenlapsenlapsi tai jotain), joka kirjoitti minulle monia kirjeitä. Hän oli Etelä-Afrikassa kuolemaisillaan syöpään. Ja hänellä oli kuva, jonka näitte kirjassa. En ole koskaan elämässäni nähnyt sellaista kuolevaista. Veli Jack taisi olla kanssani sinä päivänä. Menimme erään papin taloon, pappilaan, aivan kirkon taakse, jonne hänet oli tuotu.

⁶³         Kun olimme vielä ulkona… missä kone laskeutui, he kutsuivat meitä, ja hän oli silloin ambulanssissa; hänet oli lennätetty Etelä-Afrikasta, koska hän tiesi, että olin tulossa Englantiin tuohon aikaan. Pappi vei hänet pappilaan, joten menimme sinne rukoilemaan hänen puolestaan.

⁶⁴         Olen nähnyt paljon sairaita ihmisiä, mutta hänen pienet kätensä eivät näyttäneet enempää kuin tuuman levyisiltä, ja hänen kallonsa, missä se kiinnittyy toisiinsa, sen saattoi nähdä. Ja hän… hänen raajansa täällä ylhäällä hänen lantionsa ympärillä eivät olleet enempää kuin kaksi tuumaa halkaisijaltaan, pelkkää luuta. Hän ei pystynyt nostamaan käsiään, hän oli liian heikko nostamaan käsiään. Hän yritti sanoa jotain, enkä ymmärtänyt häntä. Ja kun lopulta kuulin, luulen, että hoitajan kautta, hän sanoi: ”Veli Branham, rukoile, että Jumala antaisi minun kuolla”. Hän ei voinut… hän ei halunnut elää. Huomasin, että kyyneleet valuivat hänen kasvojensa luisevasta sivusta. En tiedä, mistä hän sai tarpeeksi kosteutta itkemiseen, sillä hänen suonistonsa oli romahtanut, ja hän oli kauheassa tilassa. Koska tulin rukoilemaan sairaiden puolesta, en voinut rukoilla hänen kuolemansa puolesta. Mutta hän näytti siltä, ettei voinut kuolla, hän vain pysyi elossa.

⁶⁵         Minä polvistuin alas pastorinne kanssa, huoneessa rukoilemaan. Ja kun polvistuin rukoilemaan, pieni kyyhkynen lensi ikkunan viereen; se alkoi kujertaa. Kun lopetin rukoilemisen, ajattelin, että se oli lemmikkikyyhkynen jossain siellä. Ulkona oli sumuista, sellaista on Englanti, Brittein saaret siellä. Ja tämä pieni kyyhkynen lopetti kujertelun ja lensi pois. Kävelin hänen luoksensa, laskin käteni hänen päällensä ja kutsuin Herran nimeä. Ja se nainen on tänään suuri, vahva ja terve nainen, Kyyhkysen siivillä.

⁶⁶         Se pitää itsensä puhtaana sisältäpäin. Kristitty myös tekee niin, hän puhdistautuu sisältäpäin. Se pitää pahuuden… Se ei tarvitse sappea sulattamaan mitään, koska se ei syö sellaista. Näettekö? Se on puhdas sisältä ulospäin.

⁶⁷         Nyt huomaamme, että tämä lintu… Minulla on tähän kirjoitettuna useita asioita, mutta kello menee koko ajan eteenpäin. Tätä lintua käytettiin Vanhassa testamentissa myös uhrina, sovituksena ja puhdistuksena. Viitatkaamme tässä vain yhteen 1. Mooseksen kirjassa 15:9. Ajatelkaamme tätä jaetta vain hetki. Nyt Aabraham oli… kysyi Jumalalta tässä, miten Hän tekisi tämän. Ja Jumala antaa Sanansa takaisin Aabrahamille, ja Hän tekee sen oudolla tavalla. Aloitetaan noin… Aloitetaan ensimmäisestä jakeesta. Minusta ei ole hyvä kiirehtiä tässä asiassa.

Tämän jälkeen tuli Aabrahamille Herran sana.

näyssä,…

Aabraham oli profeetta, joten hän näki näkyjä.

…Älä pelkää, Aabraham: minä olen sinun kilpesi ja… ylenpalttinen palkka. (Jehova-Manasse, näettekö.)

Ja Aabraham sanoi: ”Herra Jumala…” (Huomaa, iso H, ”Herra Jumala”. Elohim! Näettekö?)… Herra Jumala,… (näyssä)... mitä sinä annat minulle, kun minä jään lapsettomaksi, ja taloni taloudenhoitaja on tämä Elieser Damaskosta?

Ja Abram sanoi: ”Katso, minulle et ole antanut yhtään jälkeläistä, ja katso, yksi, joka on syntynyt minun talossani, on minun perilliseni.

Ja katso, Herran sana tuli hänelle ja sanoi: ” Tämä ei ole oleva sinun perillisesi, …”.

Hän teki hänelle lupauksen, tiedättehän. Ei… Näettekö, juuri silloin Aabraham olisi epäonnistunut, mutta lupaus on ehdoton; liitto on ehdoton.

…vaan se, joka tulee sinun ruumiistasi, on oleva sinun perillisesi. (Ja hän on nyt satavuotias.)

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso nyt taivaalle ja laske tähdet, jos pystyt ne laskemaan”, ja hän sanoi hänelle: ”Niin on sinun jälkeläisesi oleva”. (Mies, jolla ei ollut lasta, ja nyt satavuotias.)

Ja hän uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Ja hän sanoi hänelle: ”Minä olen Herra, joka vein sinut Uurista, kaldealaisten luota, antaakseni sinun periä maan”.

Ja hän sanoi hänelle: ”Herra… Herra… tai Herra… mistä minä tiedän, että minä saan sen periä?”.

⁶⁸         Kuunnelkaa nyt tätä.

Ja hän sanoi hänelle: ”Ota minulle kolmevuotias hieho ja kolmevuotias vuohi... (katsokaa nyt kolmosia, ”kolmevuotias”)… ja kolmevuotias oinas, ja tunturikyyhkynen ja nuori kyyhkynen”. (Molemmat ovat samoja ihmisiä, molemmat ovat sama asia. Katsokaa, sitä käytettiin uhrissa, jossa hän esikuvasi Jeesusta.)

⁶⁹         Liitto tehtiin… Tiedättehän, kuinka hän erotti heidät toisistaan ja kuinka tämä…

⁷⁰         Tai ennen vanhaan, kun he tekivät … tekivät liiton, he ottivat ja kirjasivat sopimuksen ylös. Ja tappoivat eläimen, asettuivat sen väliin; repivät liitonkirjan kahtia, yksi henkilö otti yhden osan…

⁷¹         Kuten kiinalaisessa pesulassa oli tapana tehdä. Kiinalainen ei osannut kirjoittaa englantia, joten hän kirjoitti paperille ja repi palan paperia ja antoi sinulle osan. Muistatteko kiinalaiset pesulat, kun he tekivät niin. Ja niiden molempien päiden piti vastata toisiinsa, jotta sait vaatteesi. Häntä ei voinut huijata, koska hänellä oli toinen pää. Voit kopioida nimesi uudelleen, mutta et voi repiä paperia uudelleen. Ymmärrätkö? Hänellä oli siis… sen täytyi olla sama paperinpala.

⁷²         Näin se siis tehtiin itämaisina aikoina, kauan… tai kauan sitten itämaisina aikoina. He tappoivat eläimen, asettuivat sen väliin, repivät vuohennahan palan kappaleiksi, yksi otti yhden… Ja kun liitto oli vahvistettava, he panivat palat yhteen, ja niiden piti olla täsmälleen samansuuntaisia.

⁷³         Nyt, Jumala osoittaa hänelle tässä, että näissä uhreissa puhutaan Kristuksesta; kuinka Jumala otti Jeesuksen Golgatalle ja repi Hänet kappaleiksi ja otti ruumiin vastaan Taivaaseen ja lähetti Hengen meidän päällemme, että saman Hengen, joka oli Hänen päällään, on oltava myös teidän päällänne, jotta voitte liittyä Ruumiiseen, jotta voitte olla Morsian lopun aikana. Näettekö? Näettekö? Aivan oikein. Näettekö? Nyt ei ole enää mitään kirkkokuntaa. Se tulee olemaan Sana, jota Hän oli. Näettekö?

⁷⁴         Mutta niin kuin tuon Sanan on tultava Sanaan, kuten solu ihmisessä. Kun kehoasi rakennetaan, se ei koostu yhdestä ihmisen solusta, seuraavasta koiran solusta ja seuraavasta sian solusta. Voi ei, ei, ei. Se on kokonaan ihmisen soluja. Sellainen on Kristuksen ruumis, koko Jumalan Sana. Ei vain osa Siitä, johon on lisätty jokin perinne; ei, se on koko Kristuksen Ruumis.

⁷⁵         Nyt, näemme tässä, että hän käytti sekä tunturiikyyhkyä että kyyhkysenpoikasta, koska ne ovat samaa sukua. Nyt, te aina…

⁷⁶         Huomatkaa siis (viittaan vain pariin näistä raamatunkohdista) 3. Mooseksen kirjan 12. luvun 6. jae. Siellä sanotaan, että jos naisella oli lapsi, hänen oli odotettava, että hänet puhdistetaan. Jos lapsi oli poika, hänen oli odotettava kolmekymmentäkolme päivää, ennen kuin hän saattoi mennä seurakuntaan kyyhkyjen kanssa puhdistautumista varten. Jos hän sai tytön, hänen oli odotettava yhdeksänkymmentäkuusi päivää, ennen kuin hän pääsi seurakuntaan.

⁷⁷         Tässä on nyt 6. jae.

Ja kun hänen puhdistuspäivänsä ovat täyttyneet, tuokoon hän pojasta tai tyttärestä yksivuotiaan karitsan polttouhriksi ja nuoren kyyhkysen tai tunturikyyhkyn syntiuhriksi seurakunnan majan ovelle papille.

⁷⁸         Katsokaahan, hän ei voi vielä tulla sisään, koska hänen päivänsä eivät ole vielä täyttyneet, mutta hän voi antaa tämän papille ovella uhrilahjaksi. Katsokaahan, joko turturikyyhkynen tai nuori kyyhkynen. Ne ovat molemmat samaa sukua.

⁷⁹         Nyt sitä – nyt sitä käytettiin sovitusuhrina, ja synnin sovittamisessa, yksi kyyhkynen. Tai spitaalin, joka kuvaa syntiä, sovitukseen tuotiin kaksi kyyhkystä: toisen pää katkaistiin, käännettiin ylösalaisin ja vuodatettiin veri toisen päälle; ja sitten toinen kyyhkynen päästettiin vapaaksi. Ja kun kyyhkynen lensi, se kasteli maan kumppaninsa verellä, ja veri huusi Jumalalle: ”Pyhä! Pyhä! Pyhä on Herra Jumala!”

⁸⁰         Ettekö näe kuolevaa Kumppania, Jeesusta Kristusta? Hänet tapettiin ja vihmottiin meidän päällemme, jotta me pääsisimme vapaiksi ja huutaisimme: ”Pyhä!”. Pyhä! Pyhä! Herralle!” Miten kauniita esikuvia. Kunpa minulla olisi vähän ääntä.

⁸¹         Tämä kyyhkynen oli nyt suuren Pyhän Hengen esikuva, kuten juuri luimme Ilmestyskirjan 3:16:sta; Jumala käytti sitä tunnusmerkkeinä.

⁸²         Nooalle annettiin merkki, kuten veli juuri lauloi siitä. Jumala oli vihastunut, eikä mikään voinut pysäyttää Hänen vihaansa, sillä Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet.” Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet”. Ja Nooa oli löytänyt Jumalan armon ja oli rakentanut arkin niiden rakennelmien… pikemminkin ohjeiden mukaan, jotka Hän oli antanut hänelle. Ja hänet oli nostettu ylös.

⁸³         Voin kuvitella hänen… mitä tapahtui niinä päivinä, kun sanottiin: ”Tämä vanha mies ylhäällä kukkulalla, vanha fanaatikko, rakentaa arkkia ja sanoo: ’Tulee satamaan’, eikä ole koskaan satanutkaan.” Niin. Mutta se…

⁸⁴         Nooa sanoi: ” Joka tapauksessa tulee satamaan.”

⁸⁵         Ja sitten tiedän, että se päivä, jolloin hän meni sisään, luulen, että… en muista, mikä päivä se oli, luulen, että toukokuun seitsemästoista päivä. Nooa meni arkkiin, ja Jumala sulki oven.

⁸⁶         Ja pilviä alkoi tulla, sateet alkoivat sataa, viemärit alkoivat täyttyä, syvyyksien lähteet puhkesivat, kaikki lähteet purskuttivat vetensä. Lopulta ihmiset pääsivät taloihin, kiipesivät ylös. Vanha arkki seisoi paikallaan aivan kuten ennenkin.

⁸⁷         Jonkin ajan kuluttua, kun sen ympärille alkoi kerääntyä tarpeeksi väkeä, se alkoi nousta korkeammalle ja korkeammalle. Ihmiset koputtelivat oviin ja huusivat, mutta se ei auttanut, Nooa ei saanut ovea auki. Jumala sulki sen, Jumala on ainoa, joka voi avata sen.

⁸⁸         Samoin on meidän Arkkimme, Jeesus Kristus; Jumala avasi oven meille Golgatalla, ja Hän sulkee sen yhtä varmasti kuin avasi sen.

⁸⁹         Ja se kellui ja kellui ja kellui, ehkä kilometrien korkeudella maan päällä, kun tämä maa horjui pois tieltään, tavalliselta kiertoradaltaan.

⁹⁰         Ja kun tuulet alkoivat tyyntyä…

⁹¹         Jumalan viha on kauhea. Hänen rakkautensa on puhdasta ja jumalallista, ja Hänen vihansa on yhtä jumalallista – yhtä jumalallista kuin Hänen Rakkautensa on, koska, Hänen on annettava tuomio, koska Hän on tuomari. Hän on lain antaja, ja laki ilman rangaistusta ei ole laki. Laissa on siis oltava rangaistus. Ja jos rikotte Jumalan lakeja, silloin kärsitte rangaistuksen.

⁹²         Nyt huomaamme, että sen jälkeen kun Nooa kellui siellä, epäilemättä merisairaana kaikesta siitä jylinästä ja paukahtelusta ja Jumalan vihan myllerryksestä ja murskauksesta, huudoista ja niin edelleen. Sen jälkeen kaikki alkoi rauhoittua, eikä mitään tapahtunut. Kului päiviä, eikä mitään tapahtunut. Ehkä eläinten ruokavarastot ja niin edelleen loppuivat, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä hän ajatteli: ” Onpa ihme… En näe ulos.”

⁹³         Arkki oli niin rakennettu (kun kerran olit siinä), että siinä oli vain yksi ikkuna, ja se oli aivan yläosassa. Et voinut katsoa sivulle, et voinut katsoa muualle kuin suoraan ylöspäin. Ja sellainen on Arkki, Jeesus Kristus. Arkissa ollessasi et voi katsoa vieressäsi olevaan kaveriin, et voi katsoa mihinkään muuhun kuin Kristukseen, koska siellä on vain yksi Ovi, ja Hän on se Ovi, josta puhuimme tänä aamuna. Teidän on jatkuvasti katsottava ylöspäin: ”Sillä se, joka laittaa kätensä auraan ja kääntyy edes katsomaan taaksepäin, ei ole sen arvoinen, että kyntää.”

⁹⁴         Nyt, kuten tässä arkissa… Ja hän näki valoa, ehkä auringonvaloa, mutta hän ihmetteli, missä hän oli. Arkki kellui yhä, hän saattoi kuulla aaltojen lyövän kylkiä vasten, mutta hän tiesi, että oli kulunut monta päivää, varmasti vesi oli jo vetäytynyt siihen mennessä. Niinpä hän meni ja haki epäluotettavan linnun, petollisen, ja hän testasi sellaista ja lähetti sen ulos. Se oli varis, eikä se varis koskaan palannut, koska se löysi mielihyvää tuolla ulkona, Jumalan arkin ulkopuolella. Se lensi vanhalta ruumiilta toiselle, söi raatoja ja haaskoja, jotka kelluivat vedessä, ja se oli täysin tyytyväinen.

⁹⁵         Niin hän yritti useiden päivien kuluttua uudelleen, sillä hän tiesi… Hän ei halunnut astua Jumalan vihan keskelle. Niinpä hän päästi kyyhkysen vapaaksi. Ja tämä kyyhkynen oli luonteeltaan erilainen kuin… Se ei ollut korppikotka, eikä se ole haaskalintu, se voi syödä vain puhtaita, puhtaita asioita. Ja se oli niin tyytyväinen, koska se ei löytänyt mitään muuta, mihin se olisi voinut laskea jalkansa, joten se palasi takaisin arkkiin. Nooa sanoi: ”No, tulva jatkuu yhä.”

⁹⁶         Sitten hän odotti vielä useita päiviä ja lähetti sen uudelleen liikkeelle, ikään kuin rukoillen: ”Oi Jumala, onko sinun vihasi tyynnytetty?”. Onko vihasi ohi, Herra? Onko kaikki ohi?” Ja hän sanoi: ”Nyt, jos lähetän hänet tällä kertaa ulos, hän voi jäädä sinne, jos tulvavedet ovat laskeneet, hän voi jäädä sinne.”  Mutta hän lähetti sen ulos rukouksella, ja sitten kun se meni sinne Jumalan ohjaamana, se poimi oliivinlehden puusta, lensi takaisin ja nokkasi taas ikkunaa.

⁹⁷         Jumala käytti kyyhkystä merkkinä. Kyyhkynen palasi ja sanoi, että ”tulva on ohi”, ja sitten Jumala avasi oven, ja he menivät ulos. Näin lukee 1. Mooseksen kirjan 8:8.

⁹⁸         Sitä käytettiin myös Matteus 3:16:ssa, jälleen kun Jumalan viha oli maan päällä. Eikä ollut mitään keinoa, pimein yö, keskiyö, seurakunnat olivat saaneet asiat niin sekaisin, kunnes ei ollut mitään keinoa päästä pois siitä. Ja siellä oli vääriä opettajia, kaikenlaisia asioita oli tulossa esiin, kaikenlaisia julistuksia oli tulossa esiin, mutta Jumala käytti taas kyyhkyä. Hänelle oli mieluisaa, Hänen Poikansa Jeesus oli miellyttänyt Häntä niin hyvin, että Hän tunnisti Hänet.

⁹⁹         Nyt, he eivät voineet uskoa, että tämä vauva, joka oli syntynyt tuolla alhaalla tallissa heinäsuovassa seimessä… ennen kuin Hänen isänsä ja äitinsä, oletettavasti, olivat naimisissa. He eivät voineet kuvitella Jumalan käyttävän mitään sellaista. Niinpä Hänet oli osoitettava maailmalle; ja sinä päivänä alhaalla joella, kun Hän käveli alas todistaakseen olevansa Jumalan Mestariteos (josta puhuin tänä aamuna)… Kun Hän oli kuuliainen kävelemään veteen…

¹⁰⁰      Nyt, jos huomaatte, tässä on suuri opetus. Johannes oli tuohon aikaan suurin mies maan päällä. Jeesus sanoi: ”Ei ole koskaan syntynyt naisesta ketään niin suurta miestä kuin hän” siihen aikaan. Ja hän oli profeetta. Uskotteko sen? Nyt, muistakaa, että jos Jumalan Sana tulee jollekin maan asukkaalle, se on profeetta. Se on ollut aina Jumalan tapa. Uskotteko, että Jeesus oli lihaksi ilmestynyt Sana? Joten on vain yksi tapa, miten Hän voi tulla esitellyksi; ei pappien kautta.

¹⁰¹      Hän ei mennyt ylös ja sanonut: ”Kaifas, esittelisitkö minut?”. Jos hän olisi tehnyt niin, hän olisi tehnyt saman virheen kuin Daavid teki edellispäivän oppitunnissamme; jos hän olisi mennyt seurakunnan luo ja sanonut: ”Esitteletkö sinä minut?”

¹⁰²      Huomatkaa, jopa silloin, kun Hän syntyi. Kun Hän syntyi, Hän syntyi seurakunnan varjossa. Ja he luultavasti soittivat kelloja ja kaikkea muuta, mutta paimenet tunnistivat Hänet, ja tietäjät. Näettekö?

¹⁰³      Ja tässä Hän on nyt, valmiina palvelustyöhönsä. Ja jos Hän on Sana…

¹⁰⁴      Jumalan suuren suunnitelman mukaan Sana voi vain… ”Herra Jumala ei tee mitään, ennen kuin Hän ensin ilmoittaa sen palvelijoilleen profeetoille.” Se on aina Hänen kaavansa, niin on oltava; kun Sinetit avattiin, kaikessa. Kaikki suuret tapahtumat, jotka tapahtuvat maan päällä, Jumala paljastaa ne profeetoilleen.

¹⁰⁵      Ja Johannes oli profeetta, sillä hän profetoi ”Hän oli tuleva”.

¹⁰⁶      Sitten eräänä päivänä kukkulan rinteessä… kun keskustelu oli käynnissä, joukko pappeja seisoi ympärillä. Ja he sanoivat: ” Yritätkö sanoa minulle, että sinä sanot olevasi ’profeetta’ ja seisot tuolla mudassa?”. (ei kirkossa, koska he eivät olisi vastaanottaneet häntä) ” Seisot tuolla mudassa ja sanot minulle, että tulee hetki, jolloin suuri Jehova, joka määräsi nämä uhrit, kun suuri Jehova, joka rakensi tämän temppelin, joka tuli siihen Tulipatsaana, `on tulossa päivä, jolloin tuo jokapäiväinen uhri otetaan pois’?”

¹⁰⁷      Hän sanoi: ” On tuleva Ihminen, ja Hän on nyt teidän keskuudessanne (jossain tuolla ulkona), ja Hän ottaa pois synnin.” Pappi keskusteli siitä hänen kanssaan.

¹⁰⁸      Johannes katsoi ylös! Nyt, mikä hän nyt on? Profeetta! Ja tässä on Sana, sieltä tulee Sana, joka tulee suoraan profeetan luo, suoraan veteen. Johannes sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Siinä Hän on, se on Hän.” Jeesus ei puhunut sanaakaan, hän käveli suoraan veteen. Ja näen siellä, seisomassa tuossa vedessä (ajatelkaa draamaa), kaksi suurinta, jotka koskaan ovat vaikuttaneet maan päällä: Jumalan Sana ja Hänen profeettansa.

¹⁰⁹      Huomatkaa, että Sana tuli profeetan luo tässä armon ajassa, vedessä (uh-huh). Ajattelin, että tajuaisitte sen (uh-huh). Vedessä! Sanan ensimmäinen ilmestys oli vedessä. Näettekö nyt, missä Morsian aloitti, Ehtoovalon Sanoman? Vedessä! Sana, todellinen Sana, jota ei ole sekoitettu uskontunnustuksiin, vaan se tuli profeetalle vedessä, veden kautta.

¹¹⁰      Huomatkaa! Voisitteko kuvitella Sanan silmien ja profeetan silmien kohtaavan vedessä? Voi, siinä on liikaa minulle. Siinä seisoi profeetta, siinä seisoi Sana, ja he katsoivat toistensa silmiin. Ja profeetta sanoi: ”Minulla on tarve saada Sinulta kaste, miksi Sinä tulet minun luokseni?”

¹¹¹      Ja Sana sanoi… Sen täytyy olla totta. Antakaa minun nyt esittää tässä draama:

¹¹²      ”Johannes, sinä olet profeetta, sinä tunnet Sanan”. Näettekö? ”Tunnistat Minut, tiedät, kuka Minä olen.”

¹¹³      ” Minun on tarpeellista saada Sinulta kaste”, Johannes sanoi.

¹¹⁴      Jeesus sanoi: ” Salli sen tapahtua niin. Se on aivan oikein, sinun on kyllä tarpeellista saada kaste Minulta. Mutta muista, Johannes, että koska olet profeetta, meille kuuluu tai meille (Sanana ja profeettana) kuuluu, että täytämme jokaisen Sanan. Aivan. Sillä, Johannes,” (tässä on nyt ilmestys) ”Johannes, sinä tiedät, kuka Minä olen, Minä olen uhri. Ja Jumalan Sanan mukaan uhri on pestävä, ennen kuin se esitetään uhrattavaksi.” Onko näin? Sana… ”Karitsa pestiin ja tuotiin sitten uhrattavaksi, ja Minä olen tuo Karitsa. Ja minut on pestävä, ennen kuin minut voidaan esittää maailmalle uhriksi. Salli sen tapahtua niin, Johannes, sillä näin meistä on tulossa Sana ja profeetta yhdessä.”

¹¹⁵      No, tämä ei voi olla erehdys. Nyt jokainen näistä asioista…

¹¹⁶      Nyt, katsokaas, jos ei olisi ollut juuri tuollaista asetelmaa, Johannes olisi ollut samanlainen kuin me muutkin; he siis sanovat: ” Kyllä, minä… minä tiedän, kuka Sinä olet, Herra.”

¹¹⁷      ”No”, Hän sanoi, ” odotahan hetki, minä olen Sana. Uh-huh. ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.’ Eeva jätti pois yhden uh-huh, mutta sinun täytyy ottaa jokainen Sana. Ja Minä olen tuo uhri, ja Minut on pestävä, ennen kuin Minut esitellään. Mutta se, mitä sanoit, Johannes, on totta.”

¹¹⁸      Johannes, joka oli profeetta ja tiesi, että Sana oli täytettävä, hän kesti sen ja kastoi Hänet. Ja kun Hän nousi ylös vedestä, tuli Sanoma Taivaasta kyyhkysen siivillä: ”Tämä on Minun rakas Poikani”. Hän lähetti armon Lunastusviestin Kyyhkysen siivillä, joka laskeutui alas taivaasta. ”Rauha maan päällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan.” Uhri oli valmis juuri silloin; hänet oli kasvatettu, ruokittu, Hänen palvelutyönsä oli valmis, Sana, joka lunastaisi koko maailman, ” Se on valmis!”

¹¹⁹      Kyyhkyä käytetään Raamatussa rauhan symbolina, ja myös kansat käyttävät sitä rauhan symbolina. Meillä on kansakuntia… Kansaamme kuvataan kotkalla. Ja muillakin kansoilla on muita lintuja, Roomalla on kotka, Saksalla on kotka; monet niistä ovat suuria taivaan lintuja. Mutta niissä kaikissa kyyhkynen symboloi rauhaa kaikissa kansakunnissa. Se on yleismaailmallinen asia.

¹²⁰      Aivan kuten veli Green sanoi eräänä iltana, veli Pearry Green sanoi: ”Antautumisen symboli on ’nostakaa kätenne ylös'”. Mikä tahansa kansakunta, nostakaa kätenne ylös, se on antautumisen merkki.” Hän sanoi: ”Kun laulatte, nostakaa kätenne ylös, antaudutte kokonaan”.

¹²¹      Ja kyyhkynen on rauhan symboli jokaisessa kansakunnassa. Minkä vuoksi niin toimitaan? Sen lempeyden ja viattomuuden vuoksi. Siitä syystä se symboloi rauhaa.

¹²²      Toinen asia kyyhkystä: se on kotia rakastava lintu. Se rakastaa olla kotona.

¹²³      Ja toinen asia on, että se on aina uskollinen kumppanilleen. Kyyhkynen, uros tai naaras, eivät koskaan jätä toisiaan. Tuo naaras löytää kumppaninsa paritteluaikana. Näettekö, se ylistää Jumalan suurta luomistyötä. Siksi Hän teki Eevasta sivutuotteen. Näettekö? Jos hänet olisi luotu kuten muut naaraat, hän olisi löytänyt kumppaninsa, kun paritteluaika olisi tullut, mutta hän saattoi tehdä sen milloin tahansa. Näettekö? Ja niin se on, niin se on. Minä vain… Emme halua mennä siihen, koska minulla on se Avioliitto ja Avioero ja niin edelleen. Ja miten se… Mutta silti hän on kunniallinen ja toi esille tuon hyveen, ja tiedätte, kuinka saarnasin siitä eräänä iltana. Huomatkaa, että hänellä on suuri vastuu.

¹²⁴      Mutta kyyhkynen on aina uskollinen kumppanilleen. Aina! Se ei koskaan jätä häntä.

¹²⁵      Ja voinko pysähtyä tähän vain hetkeksi sanoakseni tämän: todellinen Morsian, naaraskyyhkynen, on myös uskollinen puolisolleen. Se ei syötä mitään dogmeja, mitään kirkkokuntien oppeja, mitään maailmasta. Se pysyy uskollisena puolisolleen, Sanalle, aina uskollisena.

¹²⁶      Ja tämän kotirakkaan käytöksensä, kotirakkaan käytöksensä ansiosta sitä on käytetty menestyksekkäästi kirjekyyhkynä. Koska se rakastaa kotia, jos sen päästätte vapaaksi minne tahansa, se palaa aina takaisin kotiin. Se palaa aina takaisin kotiin.

¹²⁷      Haluaisimme painottaa tätä vähän aikaa, jotta te kristityt ymmärtäisitte, mitä tarkoitan. Se löytää aina tiensä takaisin kotiin, joten siksi sitä on käytetty kirjekyyhkysenä. Sitä käytetään sodan aikana, käytettiin ennen, niitä käytetään yhä, kirjekyyhkysiä viestin kuljettamiseen. Näette siis, että se tekee kyyhkystä sekä Jumalan että ihmisen sanansaattajan; kyyhkynen on sanansaattaja. Se oli sanansaattaja Nooalle, kertoakseen Nooalle, että ”on taas rauha”. Jumala käytti sitä osoittaakseen, että tämä oli Hänen Poikansa, ”uhri, joka tuo rauhan maan päälle ja hyvän tahdon ihmisille”. Sitä käytettiin sanansaattajana.

¹²⁸      Minulla on mielessäni pieni tarina, jonka luin kerran kirjasta. Nyt, en halua sanoa, että tämä on varmaa, se saattaa olla Ensimmäisen maailmansodan päättyminen nimisessä kirjassa. En ole siitä nyt varma; jos teiltä jää sen havaitsematta, niin olen väärässä. Joko luin sen jostain kirjasta… siitä on jo monta vuotta. Mutta se oli varmasti… todella… dramaattinen asia, joka tapahtui.

¹²⁹      Amerikkalaiset sotilaat olivat saksalaisten konekivääritulen saartamina, ja he olivat eräänlaisessa kuopassa. Te sotilaat varmaan ymmärrätte, että he olivat tiedustelutehtävissä jossain. He olivat jumissa, ja heillä oli vain vähän ammuksia jäljellä. Saksalaiset etenivät suurina yksikköinä kaikkialle. Ja he tiesivät, että elleivät he saisi vahvistusta, apua, he kaikki kuolisivat pian; (heidän oli pakko) saksalaiset tulivat suoraan alas vuorelta, katsoen suoraan heidän niskaansa, käyden suoraan heidän kimppuunsa.

¹³⁰      Ja yksi heistä sattui muistamaan, että hänellä oli pieni maskotti, pieni kyyhkynen. Niinpä hän tiesi, että tämä kyyhkynen, jos se pääsisi pois sieltä, veisi viestin päämajaan, jonne heidät oli sijoitettu. Ja niin he asettuivat alas ja kirjoittivat lapulle: ”Olemme juuttuneet tiettyyn paikkaan tietylle alueelle. Ammukset ovat loppu, muutaman tunnin sisällä meidän on antauduttava tai muuten meidät teurastetaan.” Ja he kiinnittivät tämän tai sitoivat sen tämän pienen kyyhkysen jalkaan ja päästivät sen vapaaksi.

¹³¹      Nyt, se on kotia rakastava lintu, joten se… mitä se tekee? Se palaa kotiinsa… tapaamaan, löytämään parinsa. Se oli huolissaan siitä, sen pitäisi palata kotiin.

¹³²      Ja kun se nousi ylös, saksalaiset näkivät, mitä oli tapahtunut. He alkoivat ampua kyyhkyä. Ja yksi heistä osui siihen .30-kaliiperisella konekiväärillä tai luodilla, ja se mursi sen jalan. Toinen repi ison palan sen selästä. Sen rintakehä oli ruhjoutunut joka puolelta. Yksi siivistä oli rampa, sen kärki oli ammuttu irti, ja se lensi sivuttain. Mutta se jatkoi nousemista rampautuneena, haavoittuneena, murtuneena, mustelmilla, mutta se putosi leiriin viestin kanssa. Se oli suuri kyyhkynen.

¹³³      Mutta, voi veli, Jesaja 53 kertoo meille yhdestä, joka laskeutui alas Kotoa ja kaikesta joka on hyvää.

Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänet ruhjottiin meidän rikkomustemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällänsä, ja hänen haavojensa kautta me parannuimme.

¹³⁴      Sairaus, taikausko ja perkeleet pitivät meidät puristuksissa, ei ollut ulospääsyä, seurakunta oli mennyt harhaan, he olivat lähteneet liikkeelle kirkkokunnallisista asioista (ja fariseuksista, saddukeuksista ja kattiloiden pesusta), ja Jumalan Sanalla ei ollut enää mitään vaikutusta. Mutta tämä pieni Kyyhkynen laskeutui alas, ja vain yksi asia saattoi toteutua: oli oltava lunastaja.

¹³⁵      Mutta haavoittuneena, murtuneena, lyötynä, revittynä, mutta Hän tiesi tiensä takaisin Kotiin. Niinpä Golgatan ristiltä, jossa Häntä ruhjottiin, murskattiin, revittiin kuin susilauma Hänen kimpussaan, Hän pakeni Golgatalta ja laskeutui Taivaan oville sanoen: ”Se on ohi! Se on ohi! He ovat vapaita! Sairaudet voidaan nyt parantaa! Syntiset voidaan pelastaa! Vangit voidaan vapauttaa!”

¹³⁶      Vaikka Hänet oli ruhjottu ja haavoitettu, siinä suuressa taistelussa siellä, kun jopa kaikki oli Häntä vastaan… Jopa runoilija huusi:

Keskellä murenevia kallioita ja pimeneviä taivaita,
Vapahtajani painoi päänsä ja kuoli;
mutta avautuva esirippu paljasti tien.
Taivaan iloon ja loputtomaan päivään.

¹³⁷      Olen ollut neuroottinen koko ikäni. Pikkupoikana minuun iski jokin, joka pelotti minua, noin seitsemän vuoden välein minulle tapahtui jotain. Veli Jack muistaa, että kun aloitin, tulin pois kentältä vuodeksi; jotain vain tapahtui.

¹³⁸      Muistan päivän, jolloin Juanita Hemphill… Hänen nimensä taitaa olla nyt Juanita Kelly, hän meni naimisiin veli Kellyn kanssa miehensä kuoleman jälkeen. Anna Jeanne, minulla on heidän kuviaan ja muita juttuja, he olivat sellaisia… Ja hän… Ja ne kaksi tyttöä ja sisar Moore olivat pieni kolmikko. He lauloivat sen laulun, jota en koskaan unohda: Katsoa auringonlaskun taakse. Muistat varmaan veli Jackin, kun hän tuli Floridasta. Hienoja pikkutyttöjä.

¹³⁹      Ja muistan, että sinä aamuna pieni helluntailaisryhmä täältä maan pohjoisosasta, jostain Michiganista, nuo tytöt seisoivat siellä, kun veli Hooper… Näin hänet täällä yhtenä iltana, minä… hän ei ehkä ole enää täällä, veli Ed Hooper. Oletko täällä, veli Ed? En usko, että hän… Hän oli täällä yhtenä iltana. Ei kukaan… Monet teistä tuntevat hänet. Hän ja minä ja veli Hooley olimme lähdössä. Ja nuo tytöt, jotka seisoivat tuolla kulmassa ja lauloivat, antoivat meille jokaiselle keltaisen ruusun, jonka he olivat ottaneet hiuksistaan. (Siellä se mielenvikainen parantui, siellä oli tapahtunut suuria asioita.)

¹⁴⁰      Tulin tietä pitkin niin onnellisena kuin vain pystyin olemaan, ja yhtäkkiä se iski minuun; vuotta myöhemmin, ennen kuin menin taas kentälle, se melkein tappoi minut.

¹⁴¹      Pikkupojasta lähtien olen aina sanonut, etten tiedä, mikä on näky. Pikkupoikana sanoin aina: ” Minä… jos minä vain joutuisin sellaiseen transsiin ja näkisin sen, niin paranisin.” Silloin… Halusin aina mennä Mayosille selvittämään, mikä oli vialla. Lääkärit siellä…

¹⁴²      Vatsani happamoituu; ja voi voi! Veli Jack on auttanut minua kotona. Kävelin ympäri taloa, ja suustani lensi kuumaa, rasvaista vettä. Ja kävelin saarnastuoliin ja rukoilin ihmisten puolesta, jotka olivat kaksi kertaa niin pahassa kunnossa, ja parantuivat. Olen pyytänyt heitä laskemaan käteni miehen päälle, jolla oli syöpä kasvoissa, ja syöpä lähti hänen kasvoistaan, kun hän seisoi siinä, ja minä olin niin sairas, etten pystynyt seisomaan.

¹⁴³      Ja te ette tiedä, mitä olen kärsinyt; sellaista henkistä ahdistusta. Se on tullut joka seitsemäs vuosi, koko elämäni ajan. Olen nyt siinä vaiheessa, seitsemän kahdeksikkoa.

¹⁴⁴      Niin minä olin niin ahdistunut; huusin, rukoilin, anelin, rukoilin.

¹⁴⁵      Ja muistan, kun vihdoin luulin, että minulla oli tarpeeksi rahaa, jotta voisin mennä Mayosiin tutkimuksiin; he sanoivat: ”He löytävät, mikä sinun vaivasi on.” Vaimo ja minä, ja Becky siellä takana… Sarah oli pieni, pikkuinen kaveri. Olin juuri aloittanut parantamispalveluni. Ja me lähdimme Mayosin luo.

¹⁴⁶      Kävin klinikan läpi. Ja yönä ennen kuin löysin… Minulla oli loppukokeet seuraavana aamuna, heräsin vain ja asetuin sinne sängylle katselemaan ympärilleni. Ja katsoin edessäni oli pieni poika, joka näytti aivan minulta, noin seitsemänvuotias; ja katsoin sitä, ja se olin minä. Ja hän seisoi vanhan puun vieressä. Ja siinä puussa…

¹⁴⁷      Kaikki oravanmetsästäjät tietävät, että jos tikkua hieroo ylös ja alas tuollaista puun runkoa vasten, se pelästyttää oravan ja ajaa sen ulos, jos se on kolossa.

¹⁴⁸      Minä näin, missä se orava oli ollut, ja ajattelin: ”Millainen orava se on?” ja hankasin sitä. Ja kun tein sen, katsoin sinne, ja se olin minä silloin noin kolmekymmentäkahdeksanvuotias, pikkupoika oli poissa. Niinpä hieroin tuota oksaa, ja ontosta puunrungosta, pylväästä, tuli pieni orava, noin tuon pituinen, tumma, melkein musta, ja näytti siltä kuin siitä lentäisi pieniä virtoja; pienet, pikkuiset silmät, ilkeimmän näköinen otus, jonka olin koskaan nähnyt, näytti enemmän näädältä kuin oravalta.

¹⁴⁹      Ja se katsoi suoraan minuun. Avasin suuni sanoakseni: ”No…” Ja kun tein niin, se… Ennen kuin olisit ehtinyt silmääsi räpäyttää, se lensi suoraan suuhuni, meni alas vatsaani ja repi minua palasiksi. Ja kun tulin ulos näystä, kädet ylhäällä, katsoen, huusin: ”Oi Jumala, armahda! Se tappaa minut!”

¹⁵⁰      Kuulin Äänen kaukana huoneessa sanovan: ”Muista, että se on vain 6 tuumaa pitkä.”

¹⁵¹      Kuinka moni on kuullut tuon tarinan? Olen kertonut sen teille monta kertaa, ihmisille tabernaakkelin ympärillä.

¹⁵²      No, se jatkui ja jatkui, ja kärsin yhä edelleen.

¹⁵³      Mayon lääkärit tutkivat minut seuraavana päivänä. Hän sanoi: ”Isäsi oli irlantilainen, hän joi. Äitisi oli puoliksi intiaani, joten olet melkein puoliverinen. Joten sinusta tulee… olet… olet… olet niin hermoraunio, ettet koskaan pääse siitä pois.” Hän sanoi: ”Muuten olet terve. Mutta se, se on jotakin sielussa, jota ihminen ei voi hallita.” Hän sanoi: ”Sinä tulet…” He sanoivat: ”Kun ihminen kuolee, ruumiinavausta ei voi tehdä, koska hänen sielunsa on poissa.” Hän sanoi: ”Et koskaan pääse eroon siitä.”

¹⁵⁴      Ja se kaveri sanoi, vanha lääkärini, sanoi: ”Isälläni oli se, hän kuoli noin kahdeksankymmenenviiden, yhdeksänkymmenen vuoden iässä”, jossain siellä päin, hän sanoi. Ja sanoi: ”Kuukausi tai kaksi ennen kuin hän kuoli, minä tutkin hänet; hänellä oli ollut se aina koko elämänsä ajan, hän sai niitä”, hän sanoi: ”kohtauksia.”

¹⁵⁵      ”Jotkut ihmiset”, hän sanoi, ”he saavat sen, he ovat äkkipikaisia”; hän sanoi, ”se on sen tyyppinen, joka tappaa sinut.” Hän sanoi: ” Ja toiset, kuten naiset vaihdevuosien aikaan, he itkevät. Sinulla on sellainen, sellainen väsynyt olo.” Hän sanoi: ” Ennen vanhaan sitä kutsuttiin masennukseksi, koska se ei jättänyt heitä.” Hän sanoi: ”Kun se iskee, vatsa happamoituu, olet poissa tolaltasi.”

¹⁵⁶      Sanoin: ”Mutta, herra, minähän en tee mitään.” Sanoin: ”Olen onnellinen.”

¹⁵⁷      Hän sanoi: ”Aivan oikein. Se on vain ihmisen ulottumattomissa. Hän sanoi: ”Sinulla tulee olemaan se aina.” Voi, kuinka lannistava asia!

¹⁵⁸      Mutta sanat, kun ajattelen sitä: ”Muista, että se on vain 6 tuumaa pitkä”, se on jäänyt mieleeni, kuten rakas vaimoni siellä takana voi kertoa teille. Vuosi toisensa jälkeen olen ajatellut sitä.

¹⁵⁹      Ja sitten, kun menin viime kerralla ulkomaille, olin… ennen. No, olin kotona, ja olin oravanmetsästysmatkalla. Hyppäsin ulos autosta veli Banks Woodin kanssa, joka kuuntelee tänä iltana, ja aloin juosta mäkeä ylös, ja näytti siltä, että sydämeni olisi hypännyt ulos minusta.

¹⁶⁰      Kysyin tohtori Sam Adairilta: ” Mikä aiheuttaa tuon?”

¹⁶¹      Hän sanoi: ”Seuraavan kerran, kun sinulla on se, ota sydänfilmi.”

¹⁶²      Sanoin: ”Hyvä on.”

¹⁶³      Niinpä se tapahtui uudelleen seuraavana vuonna, ja menin ja otin sydänfilmin. Hän sanoi: ”Sydämessäsi ei ole mitään vikaa”, hän sanoi: ”Olet vain hermostunut.” Se oli alkanut tulemaan silloin.

¹⁶⁴      Eräs toinen lääkäri, hyvä ystäväni, sanoi minulle: ” Se johtuu sydämestäsi, poika”, ja sanoi: ” Ole varovainen.” Sinä vuonna soitin veli Moorelle, ja hän hankki jonkun saarnaamaan puolestani, kun menin veli Fredin kanssa pässijahtiin. Menin vuorten yli aivan kuten kuusitoistavuotiaana, kilometri toisensa jälkeen, juoksin; se ei haitannut minua yhtään. Näettekö?

¹⁶⁵      Tulin takaisin ja kerroin Samille. Hän sanoi: ”Jotain on vialla, sinun on parasta olla varovainen.”

¹⁶⁶      Sitten näin näyn vanhasta lääkäristä, joka seisoi noiden… vanhanaikaisten lääkäreiden kanssa, joilla oli stetoskoopit käsivartensa päällä. Hän sanoi… Hän seisoi edessäni eräänä päivänä ja sanoi: ”Älkää antako heidän sanoa teille: `Se johtuu sydämestäsi`, se johtuu vatsastasi`.”

¹⁶⁷      Niinpä minä ajattelin: ”No, hyväksyn sen sanan, koska se oli näky. Antaa tulla.”

¹⁶⁸      Lähdin Afrikkaan, otin muutaman kuvan. Minun piti ottaa joukko rokotuksia ennen Afrikkaan lähtöä, sellainen on laki. Kun olin ottamassa näitä kuvia, hän sanoi: ”En löydä sinusta mitään väärää.” Hän sanoi: ”Hemoglobiinisi, veresi on 96, se on 96.” Hän sanoi: ”Jos olisit 16-vuotias, se ei olisi yhtään parempi.” Ja hän sanoi: ” Tarpeeksi kova, että saisit elää sata vuotta. Keuhkot, kaikki”, hän sanoi, ”olet kunnossa, ei sokeria, ei mitään.”

¹⁶⁹      Sanoin: ”Kiitos.” Niinpä kävin lääkärintarkastuksessa ja vein terveystodistukseni lautakuntaan.

¹⁷⁰      Hän kysyi: ” Osaatko sanoa mitään siitä?”.

¹⁷¹      Sanoin: ”En mitään muuta kuin jatkuvaa happamuutta vatsassa koko ajan.”

¹⁷²      Hän sanoi: ”No, minäpä kerron sinulle.” Hän sanoi…

¹⁷³      Sanoin: ”Minua on tutkittu. Olen käynyt Mayo Brothersissa ja kaikkialla.”

¹⁷⁴      Hän sanoi: ” Mutta hetkinen.” Hän sanoi: ”Joskus haavauma on niin pieni, ettei sitä voida näyttää bariumjauholla, ja joskus se on liian suuri, jotta se näkyisi, koska röntgenkuva on vain varjo. Ja pientä haavaumaa ei voi nähdä, se ei pysy tarpeeksi näkyvissä. Aika moni pikkuruinen haavauma voi sen aiheuttaa.” Hän sanoi: ”Tunnen täällä erään vanhan lääkärin, joka on keksinyt välineen, heillä on se nyt; he voivat nukuttaa sinut pienellä määrällä natriumpentotalia, laittaa putken kurkkuusi, ja he katsovat vatsaasi ja näkevät, mikä on vialla.” Hän sanoi: ”Hän…” Hän sanoi: ”Hän on sinun tyyppisiäsi ihmisiä, hän on kristitty.” Hän sanoi: ” Mikset menisi tapaamaan häntä.”

¹⁷⁵      Otin hänen nimensä: tohtori Van Ravensworth. Kun tulin takaisin, menin tapaamaan vanhaa lääkäriä. Hän on hieno vanha mies Hollannin Itä-Intiasta, isosta lähetyssaarnaajien suvusta. Hän oli kuullut minusta ja lukenut kirjani, ja hän vain kätteli minua ja sanoi: ”Veli Branham, tekisin sen mielelläni sinulle”. Hän sanoi: ”Minäpä kerron sinulle, mitä sinun pitää tehdä; ensi viikolla käyt täällä sairaalassa”, ja hän sanoi: ”Ja soita minulle, ennen kuin lähdet.” Ja hän sanoi: ”Minun täytyy antaa sinulle pieni pistos pentotalia.” Ja hän sanoi: ”Sitten kun teen sen”, hän sanoi, ”se nukuttaa sinut viideksi minuutiksi.”

¹⁷⁶      Minun pikku tyttöni oli juuri ottanut sen, kun häneltä oli vedetty hammas, ja veli Normanin pikku tyttö. ”Viiden minuutin uni”, ajattelin, ”ei se minua haittaa.” Niinpä ajattelin, että olisin silloin tyytyväinen, kun katsottaisiin sitä.

¹⁷⁷      Seuraavana aamuna nousin ylös sängyssä ja katselin ympärilleni, katsoin parisänkyyn; vaimoni tuolla, hän ei ollut vielä herännyt. Ja katsoin ikkunasta ulos kohti suuria Catalina-vuoria siellä, missä asun, ja katsoin sinne ylös, missä Herran Enkeli laittoi Miekan käteeni, missä ne seitsemän Enkeliä, jotka näette kuvassa, ilmestyivät, suuria asioita tapahtui.

¹⁷⁸      Ja minä katsoin, ja kun katsoin, seisoin taas tuon puun luona, juuri siellä, missä tuo orava oli. Katsoin sinne ylös ja ajattelin: ”Tuo on tuon oravan pesä.” Ja ajattelin näyssä: ”Onkohan se vielä siellä ylhäällä?” Minä raapaisin puun kylkeä, ja se tuli ulos. Ja ennen kuin ehdin edes räpäyttää silmääni… Se oli oudoimman näköinen orava, jonka olen koskaan nähnyt; nyt, teidän täytyy tuntea palvelustehtäväni tunteaksenne nämä symbolit ja asiat. Se hyppäsi minua kohti, mutta se ei osunut minuun; se ei osunut suuhuni, se osui rintaani ja putosi pois.

¹⁷⁹      Ja heti kun se teki niin, kuulin Jonkin sanovan: ”Mene Catalina-vuorille.”

¹⁸⁰      Käännyin ympäri ja sanoin: ”Meda, oletko hereillä, kulta?”. Ja herätin hänet.

¹⁸¹      Hän sanoi: ”Mikä hätänä?” Kello oli noin viisi aamulla.

¹⁸²      Sanoin: ”Katselin ulos ja näin taas sen oravan, kulta.”

¹⁸³      ”Minkä oravan?”

¹⁸⁴      Sanoin: ”Sen, jonka näin tuolla Mayosin luona”. Sanoin: ”Tiedätkö mitä? Tällä kertaa se ei osunut suuhuni, se ei osunutkaan minuun, vaan lensi rintaani vasten.” Sanoin: ”Ylistetty olkoon Jumala! Olen odottanut, oi, pienestä pojasta asti, olen odottanut näkeväni tuon tapahtuvan. Jos voisin koskaan nähdä sen tapahtuvan, en edes… Ennen kuin tiesin, mistä näyssä oli kyse, jos voisin koskaan nähdä sen tapahtuvan, silloin sanoin: ’Minulle kävisi hyvin. Mitä ikinä se kertookin minulle, sellainen minä olisin. Ja neljäkymmentä vuotta olen etsinyt sitä, ja siinä se tapahtui.”

¹⁸⁵      Ennen, kun olin Mayosissa, samaan aikaan kun olin siellä ylhäällä, kun he antoivat minulle tuon viestin, ja näin näyn…

¹⁸⁶      Vanha äitini on nyt mennyt kirkkauteen, hyvin outo nainen. Hän näki elämässään noin kolme tai neljä unta, ja ne olivat aina totta. Hän kertoi minulle, ja… Hän alkoi kertoa minulle, ja minä sanoin… Sanoin: ”Lopeta heti… Äiti, minä kerron sinulle, mistä se loppuosa kertoo.” Ymmärrättekö?

¹⁸⁷      Koska aina kun kerrotte minulle unen tulkittavaksi, ette aina kerro minulle tarkalleen, mitä se on. Sitten kun näen sen uudestaan, näen tarkalleen sen, mistä uneksitte, ja sitten Hän kertoo minulle, mistä on kyse. Näettekö? Teidän ei tarvitse kertoa minulle, siitä, mistä unessa on kyse, Hän näyttää unen itse. Näettekö? Ja sitten minä näen, sanon: ”No, sinä et kertonut minulle tätä ja kerro minulle tuota.” Ymmärrättekö? Ja niin Jumala, joka voi tulkita unen, voi näyttää unen; Hän voi näyttää unen, Hän voi tulkita sen. Ja niin sitten…

¹⁸⁸      No, eikö Raamatussa sanottu vastaavaa: ”Jos sinä voit…”? Minä… Minä… Se vain sattui tulemaan mieleeni. Daniel, eikö se ollutkin? Ei, vaan Joosef-Jooseph. Se on jossain Raamatussa. Muistin sen ja sanoin: ”Jos voisit näyttää minulle… Jos voisit kertoa, mitä…” Kuningas Nebukadnessar, aivan. Hän sanoi: ”Jos voit… Jos et voi…”

¹⁸⁹      Taikurit sanoivat: ”Kerro minulle uni”.

¹⁹⁰      Hän sanoi: ” Minä en enää muista sitä.” Aivan oikein, se, muistin sen; ajattelin sitä juuri silloin.

¹⁹¹      Huomatkaa nyt. Äiti sanoi: ”Billy”, kun palasin, hän sanoi: ”Tule tänne, poika, ja istu alas.” Hän sanoi: ”Näin outoa unta. Näin unta, että sinä makasit sairaana ja olit kuolemaisillaan, vatsasi oli aivan samanlainen kuin aina ennenkin.” Kuinka monta ruokavaliota hän onkaan valmistanut minulle! Ja hän sanoi: ”Sinä olit rakentamassa taloa kukkulalle.” Ja hän sanoi: ”Näin kuusi valkoista kyyhkyä laskeutuvan taivaasta, jotka kujersivat S-kirjaimen muodossa, ja ne asettuivat rintasi päälle. Ja sinä katsoit, ja yksi edessä oleva yritti kertoa sinulle jotain.” Hän sanoi: ”Ne olivat todella kiiltäviä, valkoisia kyyhkysiä. Ja ne ottivat pienet päänsä ja painoivat ne poskeasi vasten, ja sanoivat: ’kuu, kuu, kuu’.” Ja hän sanoi: ” En pystynyt ymmärtämään sitä.” Hän sanoi: ”Ne vain jatkoivat: ’kuu, kuu, kuu’.”

¹⁹²      Sanoin: ”Voi, minä näen sen, kiitos Herralle!” Ja sanoin: ”Ne muodostivat uudelleen kirjaimensa ’S’ ja menivät takaisin taivaalle ja sanoivat: ’kuu, kuu, kuu, kuu, kuu’, menivät takaisin kotiin.”

¹⁹³      No, se pieni eläin, jonka näin, oli kuusi tuumaa pitkä. Äidin näkemä kyyhkyjen ketju oli kuusi, kuusi on epätäydellinen. Tiesin, että jonain päivänä näkisin sen seitsemännen. Se oli kärsimystä; niin se vain jatkui ja jatkui.

¹⁹⁴      Sinä aamuna nousin ylös nähtyäni tämän näyn; tottelin Herraa. Vein pienen poikani Joosefin kouluun. Hän kuuntelee minua nyt Tucsonissa. Vein hänet kouluun ja sanoin Medalle, etten tiennyt, milloin palaisin.

¹⁹⁵      Sitten lähdin Catalinaan, vuorten juurelle, ja menin sinne, missä Herran Enkeli laittoi Miekan käteeni. Todella aikaisin; ja aloin kiivetä vuorta ylös.

¹⁹⁶      No, sen sijaan, että olisin noussut huipulle tähän suuntaan (jossa on paljon käärmeitä, skorpioneja, tiedättehän, millainen Arizona on), käännyin oikealle; Jokin sanoi: ”Käänny oikealle.” Menin ylös huipuille, kiersin ja kiersin nuo suuret, valtavat kalliot, jotka olivat monta kertaa suurempia kuin tämä tabernaakkeli, ja jotka olivat siellä huipulla, jonne harvoin ihminen pääsi.

¹⁹⁷      Ja noin kello yhdentoista aikaan olin menossa pieneen poukamaan, jossa oli… pieni paikka, joka kääntyi näin pienen peurapolun yli. Ja minulla oli paita pois päältä, hattu kädessä, koska olin aivan märkänä hiestä. Käännyin sinne, ja kun käännyin tuohon pieneen poukamaan, tunsin Herran läsnäolon. Otin hattuni pois ja katselin ympärilleni. Ajattelin: ”Hän on täällä jossain. Tiedän, että Hän on täällä.” Ajattelin: ” Mistä on kyse?” Otin vielä muutaman askeleen. Sanoin: ”Herra, olet täällä jossain.”

¹⁹⁸      Katsoin, kun olin polulla, ja siellä makasi se pieni orava; se oli hypännyt jotain kohti ja epäonnistunut, ja se osui joukkoon cholla-kaktuksia (se on hyppykaktus). Se tunkeutui sen pään, rintakehän ja vatsan läpi, ja se oli kuollut. Tuo oudon näköinen pikku orava ei ollut osunut suuhuni ja osui chollaan. Ja Herran ääni sanoi: ”Vihollisesi on kuollut.” Seisoin siinä ja vapisin. Otin jalkani ja ma-….

¹⁹⁹      Yleensä varikset olisivat syöneet sen. Tapoin käärmeen pari päivää myöhemmin, se makasi tiellä noin puoli tuntia. Siellä lentää aina kotkia ja variksia, ja ne poimivat sen heti. Tapoin korallikäärmeen, se on vaarallisin käärme, joka makasi aivan vieressäni, pari päivää sen jälkeen. Olin tulossa takaisin hakemaan sitä näyttääkseni sitä, mutta varikset ja korpit olivat jo saaneet sen.

²⁰⁰      Ja se oli maannut siellä siitä lähtien, kun olin nähnyt näyn, kaksi päivää aikaisemmin; se taisi olla lauantaina, ja menin sinne maanantaina. Siinä se makasi kuolleena. Murskasin sen jalallani.

²⁰¹      Palasin takaisin, laskeuduin taas alas, istuin siinä ja itkin hetken ja rukoilin katsellen alas Tucsoniin, joka oli kilometrien päässä alapuolellani.

²⁰²      Käännyin takaisin ja tulin takaisin, se makasi yhä siellä. Kun menin tuohon poukamaan, Jumalan Henki tuli jälleen päälleni.

²⁰³      Käännyin ympäri, menin alas vuorta. Menin sisään ja sanoin vaimolleni: ”Kulta, en tiedä miten, mutta aion päästä tämän yli”.

²⁰⁴      Tohtori Ravensworth, kun hän tutki minut, hän sanoi: ”On täysin mahdotonta, että voisit parantua.” Hän antoi minulle ruiskeen pentotalia, jonka piti kestää viisi minuuttia, ja nukuin kymmenen tuntia. Joten se aine, jopa aspiriini vain tyrmää minut. Joten he antoivat minulle pistoksen ja työnsivät putken kurkkuuni. Kun tulin tajuihini, ja hän kertoi minulle seuraavana aamuna, hän sanoi: ”Pastori, en haluaisi kertoa teille tätä, mutta” hän sanoi ”vatsanne seinämät ovat jopa niin kovia, että ne ovat kuivuneet.” En ollut koskaan nähnyt sitä; hän käytti nimitystä mahakatari, ja menin ja katsoin sanakirjasta, ja siinä sanottiin: ”jotain, mikä on kuivunut pois.” Ja hän sanoi: ” Et pääse siitä eroon.” Hän sanoi: ”Sinulla on se aina.” Ja olisin ollut lannistunut poika, ellei olisi ollut Herran näkyä.

²⁰⁵      Seuraavana päivänä Jokin sanoi: ”Mene takaisin vuorelle.”

²⁰⁶      Ja sinä päivänä sen sijaan, että olisin mennyt samaan suuntaan, minut johdatettiin menemään toiseen suuntaan. Ja minä seisoin siellä; ja katselin, siellä edessäni istui se seitsemäs pieni, valkoinen kyyhkynen, joka katsoi suoraan minuun. Hieroin silmiäni ja sanoin: ”Varmasti kyseessä on näky; varmasti se on näky.” Katsoin ja sanoin: ”Pieni kyyhkynen, mistä sinä tulet?”. Se oli ihana ja valkoinen, se olisi voinut olla kyyhkynen, mikä se sitten olikin, kaukana erämaassa.

²⁰⁷      Kaikkivaltias Jumala, joka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista, jonka palvelija minä olen, ja hänen Sanansa, joka on tässä, avoimena edessäni, tietää, että minä puhun totta enkä valehtele.

²⁰⁸      Kyyhkynen asettui sinne ja katsoi minua. Kävelin ympäriinsä ja ajattelin: ”Varmasti kyseessä on näky.” Käänsin päätäni, katsoin taaksepäin, ja siellä se istui; nuo pienet, valkoiset siivet, juuri niin lumiset kuin ne vain voivat olla; sen pienet, keltaiset jalat; ja pieni, keltainen nokka; se istui siellä ja katsoi minua. Se katseli suoraan länteen. Kävelin sen ympäri, enkä olisi koskenut siihen mistään hinnasta. Kävelin polkua pitkin, katsoin taaksepäin, ja se katseli minua yhä.

²⁰⁹      Veli, Aabrahamin poikana en välitä siitä, mitä lääkäri sanoi minulle, joka tapauksessa minä tulen terveeksi!

²¹⁰      Kolmantena päivänä palasin takaisin, kiipesin korkealle. Ja monet teistä tuntevat näyn siitä intiaanipäälliköstä, joka ratsasti tuolla pienellä muurilla länteen. Jokin veti minua suuren kallion luo, noin keskipäivän aikaan, ja sanoi: ”Laita kätesi sitä vasten ja rukoile.” Taivaan Jumala tietää, että tämä on totta.

²¹¹      Laskin käteni kiveä vasten ja katsoin ylös kohti taivasta ja aloin rukoilla. Kuulin Äänen tulevan sieltä kallion päältä ja sanovan: ” Mihin sinä nojaat, sydämen kohdalla?”. Ja kohottauduin taaksepäin tällä tavalla, hartiani paljaina; alasti vyötäröstä ylöspäin, oli kuuma. Katsoin taaksepäin. Kvartsiin, kiveen, oli kirjoitettuna ”Valkoinen kotka”; juuri se, mitä näyssä sanottiin, että seuraava viesti tulisi esiin.

²¹²      Olin niin innoissani, että juoksin kotiin, otin kameran ja palasin seuraavana päivänä ja otin siitä kuvan. Se oli yhä siellä, kirjoitettuna kiveen: ”Valkoinen Kotka”. (Kyyhkynen johtaa kotkaa.)

²¹³      Jotenkin minä… minä tiedän. Kerron sen teille ennen kuin se tapahtuu. Tohtori on hyvä tohtori… hyvä tohtori, epäilemättä; minä… minä pidän häntä hienona miehenä. Mutta tiedän, että pääsen siitä yli. Se on ohi! Se on ohi, ja minä tulen parantumaan!

²¹⁴      Ajattelin, kun Ernie lauloi tuota laulua hetki sitten, Kyyhkysen siivillä. Millainen melodia siinä on? Voisitko aloittaa sen minulle, Ernie.

…siivin…lumivalkoisen kyyhkysen, (laula kanssani) Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa,
Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²¹⁵      Käsittääkseni Ernie teki siihen kaksi säkeistöä. Minä teen sinulle kolme säkeistöä.

Noah oli ajelehtinut Tulvissa monta päivää,
hän etsi maata, monin tavoin;
ongelmia hänellä oli, mutta ei ylhäältä päin,
Sillä Jumala antoi hänelle merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Jeesus, Vapahtajamme, tuli eräänä päivänä maan päälle;
Hän syntyi tallissa, heinäsuovassa seimessä,
vaikka täällä hänet hylättiin, Mutta ei ylhäältä,
Sillä Jumala antoi meille merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Vaikka olen kärsinyt monin tavoin,
Huusin parantumista yötä päivää;
Mutta uskoa ei Isä ylhäältä unohtanut,
Hän antoi minulle merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²¹⁶      Rakas Jumala, kiitän sinua näistä asioista, Isä. Sinä annoit Nooalle merkin, Sinä annoit maailmalle merkin, ja Sinä annoit minulle merkin. Ja seuraavana päivänä, kun näin tuon kotkan lentävän, oi Jumala, nyt on Sanoma tulossa esiin, ja rukoilen, Jumala, että annat Kyyhkyn johtaa. Suo se, Herra. Se on johdattanut minut uskoon, jota minulla ei ole koskaan ennen ollut. Tiedän, Jumala, tiedän, että kaikki menee hyvin, joten kiitän Sinua siitä, Isä.

²¹⁷      Ja tänä iltana lähetä jälleen Sanomasi, Herra, Sanan Kyyhkysen siivillä. Suo se, rakas Taivaallinen Isä. Ja jokainen, joka kulkee tänä iltana tämän puhujalavan kautta ja tuolla kokouksissa eri puolilla maata, laskeutukoon suuri uskon Kyyhkysi heidän sydämiinsä ja anna heille usko, Herra, että he parantuisivat. Muistakaa, että Jumala ei katso henkilöön. Hän saattoi antaa Sanoman Nooalle, saattoi antaa sen Johannes Kastajalle, saattoi antaa sen minulle, Hän voi antaa sen muille.

²¹⁸      Rukoilen, että tuo Kyyhkynen lentää juuri nyt jokaiseen sydämeen, Herra, ja pienellä, kultaisella nokallaan kuiskaa, että ”Hänen haavojensa kautta… Minun haavoittumiseni ja haavojeni kautta te olette parantuneet.” Jumala, suo, että meidän rikkomuksemme pyyhitään pois, että meidän pahat tekomme annetaan meille anteeksi ja että meidän sairautemme parannetaan. Se on sinun käsissäsi, Isä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Päänne kumartuneina vain minuutin pidempään.

²¹⁹      Kuinka moni täällä haluaisi sanoa, jos voitte ja haluatte sanoa tämän: ”Veli Branham, olen ollut väärässä koko elämäni ajan. Olen halunnut palvella Jumalaa, mutta tänä iltana olen valmis antautumaan. Rukoile Jumalaa, että tuo kyyhkynen lentäisi sydämeeni tänä iltana. Voin tuntea sen lepattavat siivet, kun se tulee sisään.”? Nostakaa kätenne ylös. Täällä näkyvissä olevan yleisön joukossa, kaikkialla rakennuksessa.

²²⁰      Kaukana yleisössä eri puolilla maata, veli Huntin ja veli Colemanin luona, veli Leon ja heidän luonaan, Tucsonissa, Branham tabernaakkelissa, koko Länsirannikolla, nostakaa kätenne kaikkialla: ”Haluan, että Kyyhkynen lentää sydämeeni tänä iltana. Tulkoon minulle Jumalan suloinen rakkaus lumivalkoisen Kyyhkysen siivillä, Pyhässä Hengessä. Tuo se minulle tänä yönä, Herra, ja pudota sydämeeni usko, jota tarvitsen.”

²²¹      Jeesuksen Kristuksen nimessä rukoilen, Jumala, anna syntimme anteeksi. Haavoittunut Kyyhkynen on tuonut Sanoman takaisin, oi Jumala: ”Se on täytetty!” Me uskomme sen. Anna meille vain usko uskoa siihen, me rukoilemme. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²²      Mistä tuo kyyhkynen tuli? Minä en tiedä. Se ei olisi ollut tuolla erämaassa tuolla tavalla. Ei, ei, ei! Ei, se ei olisi ollut siellä. Ja miksi se oli valkoinen? Taivaallinen Isä tietää, että se oli yhtä valkoinen kuin minun paitani. Siinä se istui.

Mutta lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²³      Voi, ettekö tunne oloanne todella nöyräksi? Kätellään toisiamme ja lauletaan se.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²⁴      Nostakaamme kätemme Häntä kohti ja laulakaamme se.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Nooa oli ajelehtinut tulvissa monta päivää,
Hän etsi maata, Monin eri tavoin;
vaikeuksia hän sai, mutta ei ylhäältä,
Jumala lähetti merkkinsä kyyhkyn siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Jeesus, Vapahtajamme, tuli kerran maan päälle, syntyi talliin,
Vaikka täällä hylättiin, mutta ei ylhäältä,
Jumala antoi meille merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Kyyhkysen siivillä, lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähettää alas puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²⁵      Miksi minä vanha mies, joka olen kärsinyt koko elämäni ajan, miksi hän nyt paransi minut? Uskon, että ratsastan tämän polun uudelleen, minun on tuotava Sanoma! Ja sanon Isälleni tänä yönä (kuten Junior näki unessa toissa yönä tämän Kyyhkysen siivet, jotka liikkuivat näissä ikkunoissa): Herra, palvelijasi ilmoittautuu palvelukseen. Aamen, olen valmis!

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää minulle puhtaan, suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²⁶      Uskotaan nyt, että Hän on siirtymässä yleisön päälle.

Lumivalkoisen siivillä… (Me odotamme, Herra.) Jumala lähettää alas puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²⁷      Te, joilla on rukouskortit, tällä käytävällä tässä, astukaa eteenpäin tähän; nouskaa ylös, astukaa eteenpäin tällä käytävällä tässä, tähän suuntaan.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²⁸      Ne, joilla on rukouskortti tässä rivissä, astukaa vasemmalle.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähettää puhtaan suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²²⁹      Ne… [Tyhjä kohta nauhalla-toim.]

Oi, lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti minulle puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

²³⁰      Mistä kyyhkynen tuli siellä ylhäällä erämaassa? Sanoisin näin: Hän on Jehova-jireh, ”Herra voi hankkia itselleen uhrin”. Ajatelkaa sitä! Sama Jumala, saman inspiraation vaikutuksesta, samantyyppisten ihmisten toimesta, lähetti kyyhkysen. Hän on yhä Jumala, Jehova-jireh voi hankkia mitä tahansa, mitä Hän tarvitsee.

²³¹      Voisitteko nyt, kun tulette tämän rukousrivin läpi, pyytää Jumalaa huolehtimaan teistä Kyyhkysen siivillä? Kyyhkynen, Pyhän Hengen Henki, että Hän antaisi teille uskon sydämeenne, jotta uskoisitte, että teidät tullaan parantamaan.

²³²      Yritän saada heidät kaikki seisomaan. Minä pyydän nyt. Veli Brown on hänen luonaan. Veli Jack… Mitä sanot? [Joku puhuu veli Branhamille-toim.] Hyvä on, hyvä. Tämä osa tulee tästä a-käytävästä ensin, joka on asetettu riviin. Nämä osastot tulevat suoraan heidän perässään. Nämä tulevat välittömästi siiven jälkeen. Ja te tulette suoraan näiden perässä, kun tulette suoraan ympäri, jotta teidän puolestanne voidaan rukoilla.

²³³      Nyt, olen varma, että tämä ei tule olemaan mikään nopea jono, mutta otamme vain jonkin verran aikaa, jotta voimme todella rukoilla jokaisen puolesta, niin pitkään kuin voimme.

²³⁴      Nyt, minä lyhensin sanomaani hieman (ja te kaikki huomasitte sen, näettekö), jotta voisin aloittaa tämän rukousjonon. Tämä on muistojono niiden päivien kunniaksi, jolloin veli Jack Moore, veli Young Brown, vaimonne päästivät teidät menemään, ja te tulitte tänne, ja me lähdimme Kaliforniaan ja läpi Arizonan (yhdessä, läpi aavikon) ja rukoilimme sairaiden puolesta.

²³⁵      Tiedättekö mitä? Nykyään elää ihmisiä, jotka silloin olivat kuolemaisillaan ja jotka ovat yhä elossa tuon ponnistelun ansiosta. Mitä se sai aikaan? Se synnytti jumalallisia parantumisia kaikissa maan kirkoissa, nyt jopa presbyteereissä ja niin edelleen. He… Se hiljensi heidän suunsa, sillä Jumalan täytyi voidella joku tappamaan Goljat, näyttääkseen, että se oli mahdollista, ja sitten muut saivat rohkeutta (aivan oikein) ja jatkoivat. Se voidaan tehdä uudelleen, sillä Hän lähettää edelleen rakkautensa Kyyhkysen siivillä.

²³⁶      Kristityt, haluan teidän kuuntelevan. Jos seisoisin tässä ja yrittäisin kertoa teille niistä yliluonnollisista asioista, joita olen nähnyt tapahtuvan jopa viimeisten kolmen vuoden aikana, olisin täällä tähän aikaan ensi lauantai-iltana kertomassa teille. En edes puhu siitä niin paljon, koska se kuulostaa melkein mahdottomalta, mutta kerron teille Totuuden. Se on täsmälleen Totuus. Elämme Suuren Mahtavan Jehovan johdossa, saman, joka oli profeettojen kanssa Vanhassa Testamentissa, seurakunnan kanssa Uudessa Testamentissa, Hän on täällä tänään ottamassa Morsianta pakanoista Hänen Nimensä tähden. Uskokaa siihen! Ettekö te usko, ihmiset? Jos olette koskaan uskoneet Sen, uskokaa Se nyt heti. Se on se, joka… Haluan teidän tekevän sen. Emme tiedä, mitä tänä iltana tapahtuu. Emme tiedä, mitä tapahtuu. Me vain odotamme odotuksen vallassa.

²³⁷      Pyydän teitä Herran Jeesuksen Nimessä Hänen palvelijanaan. Tiedän, että kun olette tekemisissä seurakuntien kanssa, siellä on kaikki sekaisin. Mutta jos uskotte minua Hänen palvelijanaan, jos sydämessänne on yksikin epäilyksen pilkahdus (tai synti on – on ”epäily, epäusko”), jos sydämessänne on yksikin pilkahdus, pyytäkää Isää ottamaan se pois juuri nyt. Näettekö? ”Herra…” Ja sitten kun te tulette aidon uskon kanssa… Nyt, minun käteni eivät merkitse mitään, ellei Se osu teihin ensin; sitten kun se tulee, se sytyttää sen, te paranette. Aivan oikein, tiedätte, että paranette. Näettekö, te uskotte sen.

²³⁸      Nyt, rukoilen nyt jokaisen teidän puolestanne. Ja nyt… Kun teette näin, panette kätenne myös toistenne päälle, niin että me… Ja rukoilette sen henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat, ja sitten tuon teidät jonon läpi. Laittakaa kätenne jonkun kanssa jonossa olevan päälle.

²³⁹      Rakas Jumala, en tiedä muuta tapaa sanoa näitä asioita, Herra. Voin vain kertoa sen, minkä tiedän olevan Totuus, ja Sinä olet tänä iltana todistajani siitä, että puhun Totuuden. Minun uskoni, Herra, ja oma parantumiseni tulevaisuudessa; en tiedä milloin, en tiedä miten, en ymmärrä sitä, mutta uskon Sen, Herra, että sain merkin ylhäältä. Tuo seitsemäs kyyhkynen tuli vihdoin tänne, seitsemäs tuuma on kohta lopussa eläimen osalta. Se on ohi!

²⁴⁰      Jumala, minä haluan palvella Sinun kansaasi. Niinpä rukoilen, Jumala, että Sinä voitelet meidät tänä iltana niin, että kuka tahansa, jonka päälle panemme kätemme, parantuisi; ei siksi, että se johtuu meistä, vaan siksi, että noudatamme Sinun käskyäsi. Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Herra, auta minua uskomaan, ja auta heidän sydämiään olemaan uskon kasvualusta. Ja tulkoot yhdessä, Jumalan kunniaksi, jokainen sairas ja kärsivä ihminen tässä rakennuksessa (tai rakennuksissa kaikkialla maassa), joka tottelee nyt näitä käskyjä, terveeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä pyydän sitä. Aamen.

²⁴¹      Uskokaa; rukoilkaa kaikki kanssamme. Nyt, tämä ei ole erottamisjono.

²⁴²       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Masennus, pelko, tiedän, mitä tämä… [Sisar puhuu veli Branhamille.] Pikku raukka, hän sanoi, ettei ole koskaan elämässään nähnyt rauhaa. Sama asia kuin minulla… En voi nukkua, olen hermostunut, jännittynyt.

²⁴³      Rakas Jumala, Herra, anna minun todistaa, että olen kertonut Totuuden. Kuinka paljon minussa onkaan tunteita tätä pientä naista kohtaan! Rukoilen, Jumala, että lähetät hänelle tänä iltana sen uskon säikeen ylhäältä, joka tietää, että Sinä sitoudut sanoihisi, ja Sinä pidät jokaisen Sanasi. Ottakoon Taivaan Jumala tämän pelon pois sisarestani. Ja minä tottelen Sinua laskemalla kädet hänen päälleen ja tuomitsemalla sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä, lähteköön se hänestä. Aamen.

²⁴⁴      Nyt, katso, sisar, sinä uskot minua nyt, jos voit aloittaa juuri tästä, ristin luota. Tästä yöstä lähtien, kiellä että sinulla on se. Sano vain: ”Minulla ei ole sitä enää”, niin se lähtee sinusta.

²⁴⁵      Sisar Palmer. [Sisar Palmer puhuu veli Branhamille – toim.] Kyllä. Sisaremme, sisar Palmer; hänen miehensä on hyvin rakas ystäväni, pastori Georgiasta tai Alabamasta, Georgiasta-Georgiasta. Ja hän oli tulossa tabernaakkeliin… Kun minä saarnaan tabernaakkelissa, he ajavat tuhatviisisataa kilometriä kuullakseen yhden jumalanpalveluksen. Veli Palmer menetti autonsa hallinnan, tai poika, yksi, kun he olivat kääntymässä mutkassa, ja he joutuivat kolariin. Se on vaikuttanut häneen.

Rukoilkaamme.

²⁴⁶      Rakas Jumala, vapauta tämä palvelijasi, hänen pieni vaimonsa, uskollinen, uskollinen, pieni palvelija Kristuksessa, rukoilen, Jumala, kun lasken käteni hänen päälleen, veljeni Jack Mooren ollessa täällä, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänet terveeksi. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua!…?….

²⁴⁷      Oikeassa jalassa, ja sinä seisot hänen puolestaan? Hänen pikkupoikansa on rampa, hänellä on kipuja vatsassa ja selässä.

Rukoillaan.

²⁴⁸      Rakas Jumala, anna tuon lumivalkoisen Kyyhkysen uppoutua hänen sydämeensä juuri nyt: ”Haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ruhjottu meidän rikkomustemme tähden, hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet.” Pyydän, että näin tapahtuisi veljellemme ja hänen pienelle pojalleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁴⁹      Voimakkaat päänsärkykivut ja jalkavaiva, joka vaivaa häntä hänen työskennellessään.

²⁵⁰      Rakas Jumala, suo parantava siunauksesi tälle nuorelle miehelle, kun me Jumalan palvelijoina laskemme kätemme hänen päälleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

²⁵¹      Hänellä on naisvaiva, nainen, ja hän haluaa myös Pyhän Hengen kasteen.

²⁵²      Rakas Jumala, kun esitän sinulle tämän uskon rukouksen tämän pienen naisen puolesta, niin poistukoon naisvaiva, tulkoon Pyhän Hengen Kaste Kyyhkyn siivillä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

²⁵³      Kasvain hänen silmässään, ja hänen rakkaalla seuralaisellaan.

²⁵⁴      Rakas Jumala, Sinä tunnet ihmisten sydämet. Rukoilen Sinua, Isä, Jeesuksen Nimessä, että täytät tämän pyynnön, jota tämä veli on pyytänyt, ja kun olemme kuuliaisia Sanallesi, laittaessamme kädet hänen päälleen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, veli.

²⁵⁵      Hänellä on kasvain vasemmassa kyljessään, ja myös hänen äänensä on huono.

²⁵⁶      256 Rakas Jeesus, rukoilen, että parantaisit tämän sisaren; lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että hänen paranemisensa tapahtuisi. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisareni.

²⁵⁷      Tietysti, sisar, näen vaivasi, turvonneen raajasi. [Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Munuainen, virtsarakko ja nilkka pois paikaltaan.

²⁵⁸      Oi Isä Jumala, paranna tämä kallisarvoinen nainen, Herra, minä rukoilen, kun lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁵⁹      Jumala siunatkoon sinua, sisar, juuri näin se tapahtuu.

²⁶⁰      Kuuletteko tuon mikrofonista? Jokainen, joka on … insinööri, jos nostatte sitä vähän kovemmalle, yleisö voi kuulla heidän todis- … tai mitä he sanovat, kun he tulevat paikalle. Rukoilkaa heidän puolestaan, kun kuulette sen; kun minä alan rukoilla, rukoilkaa te kanssani.

²⁶¹      Rakas Jumala, rukoilen tämän sisaremme puolesta, että parannat hänet, rakas Jumala. Teemme tämän, koska se on Sinun käskysi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Siunausta sinulle, sisar.

²⁶²      Rakas Jumala, Sinä kuulet tuon todistuksen, Sinä kuulet, mitä vihollinen on tehnyt hänelle. Yritämme ottaa Jeesuksen Nimen ja voittaa tämän vihollisen; hänet on jo lyöty, koska ruhjoutunut, raidallinen Kyyhkynen putosi Jumalan huoneen lattialle Sanoman kanssa: ”Se on ohi!”. Suo se, uskokoon hän sen, Isä, Jeesuksen Nimessä.

²⁶³      Rakas Jumala, rukoilen, että parannat tämän sisaremme. Todistakoon Jumalan Kyyhkynen hänelle tänä iltana, että Hän teki sen hänen hyväkseen, jotta hän voisi parantua. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁴      Rakas Jumala, lasken käteni tässä seisovan veljeni päälle. Hänellä oli tarpeeksi uskoa tullakseen tänne asti, Herra, ja nyt hän vastaanottakoon parantumisensa ja menköön istuimelleen terveenä. Jeesuksen Nimessä.

²⁶⁵      Rakas Jumala, rukoilen veljemme puolesta ja lasken käteni hänen päälleen. Auta, rakas Jumala, että Jumalan usko uppoaisi juuri tällä hetkellä; ja ollen Aabrahamin kaltainen, kutsuen niitä asioita, jotka ovat, ikään kuin niitä ei olisi, sillä Jumala on antanut lupauksen. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua.

²⁶⁶      Rakas Jumala, Sinä olet Se, joka voi tehdä todellisen päätöksen. Rukoilen, rakas Jumala, että koska tämä nuori nainen pyysi tätä, hän saisi sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁷      Rakas Jumala, lasken käteni sisaremme päälle totellakseni sitä, minkä Sinä käskit tehdä. Tämä vie meidät monta vuotta taaksepäin, Herra, koska pidämme tällaista rukousjonoa; mutta tiedämme, mitä silloin tapahtui, tiedämme, että Sinä olet sama Jumala tänään, jos ihmisillä voi olla sama usko tänään. Rukoilen Jeesuksen Nimessä sisaremme parantumisen puolesta. Aamen.

²⁶⁸      Rakas Jumala, lasken käteni tässä olevan veljeni päälle ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁶⁹      Isä, tuon tänä iltana eteesi tämän sisaremme ja lasken käteni hänen päälleen todistaakseni, että seison Sinun voimasi todistajana, seison Sinun näkyjesi, Sinun Sanasi todistajana, ja olen todistaja siitä, että Sinä olet Jumala. Ja minä lasken käteni hänen päälleen kuuliaisena Jumalani Sanalle ja pyydän hänen parantumistaan. Aamen.

²⁷⁰      Rakas Jumala, lasken käteni veljeni päälle samalla tavoin, Sinun voimasi todistajana pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²⁷¹       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”Mitä?”

²⁷²      Hän sanoi: ”Parantaja.” Sanoi, että ”Eräs mies jostain Arkansasista oli parantunut sinä aamuna, sokea kenkäsuutari”. Tiedätte tarinan. Se oli ollut radiossa.

²⁷³      Ja minä sanoin… Ajattelin… Esitin tekopyhää. Sanoin: ” Et kai usko, että se on Totuus?”

²⁷⁴      Hän sanoi: ”Kyllä, herra, uskon.”

²⁷⁵      Sanoin: ”Uskotko sinä tänä päivänä, että Jumala tekisi jotain sellaista, kun…”.

²⁷⁶      Hän sanoi: ”Herra, minä kuuntelin uskonnollista ohjelmaa.” Hän sanoi: ”Olen kristitty.” Hän sanoi: ”Kuuntelin ohjelmia, kuulin tuosta miehestä tuolla ylhäällä, joka parani tänä aamuna, tuosta sokeasta suutarista. Hänet heitettiin ulos kirkosta, koska hän piti niin paljon meteliä, kirkosta toiseen. Hänellä oli hattu kepin päässä, hän heilutti sitä, juoksi ylös ja alas kirkkoja pitkin, huutaen jokaiselle kaupungissa: `Olen parantunut! Olen parantunut! Sokea kenkäsuutari.”

²⁷⁷      Kysyin: ”Uskotko sinä tuohon?”

²⁷⁸      Hän seisoi siinä vähän aikaa, ja satoi tihkusadetta, ja hän sanoi: ”Herra, jos viette minut sinne, missä hän on, niin löydän isäni.” Silloin minusta tuntui suunnilleen siltä.

²⁷⁹      sanoin: ”Ehkä minä olen se, jota etsit.”

²⁸⁰      Hän sanoi… tarttui minua takkini liepeistä ja sanoi: ”Oletko sinä se Parantaja?”

²⁸¹      Sanoin: ”En, sisar, mutta olen veli Branham.”

²⁸²      Hän sanoi: ”Armahda!”

Ajattelin vanhaa sokeaa Fanny Crosby-parkaa: ”Kun Sinä kutsut muita, älä mene ohitseni.” Katso, Hän oli parantanut yhden, Hän voisi parantaa hänetkin.

²⁸³      Laitoin käteni hänen silmilleen ja sanoin: ”Rakas Jeesus, eräänä päivänä vanha karkea risti tuli pomppien pitkin katua, olkapäistä valui verta, ja pieni hauras ruumis, joka sitä kantoi, kaatui kuorman alla. Värillinen mies nimeltä Simon Kyreneläinen tuli paikalle, otti ristin ja auttoi Häntä kantamaan sitä. Olen varma, että Sinä muistat sen, Isä. Ja yksi hänen lapsistaan horjuu täällä pimeydessä, olen varma, että Sinä ymmärrät.”

²⁸⁴      Hän sanoi: ”Kunnia Jumalalle! Minä näen!” Uh-huh.

²⁸⁵      Kysyin: ”Näetkö sinä?”

²⁸⁶      Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

²⁸⁷      Sanoin: ”Laske nuo valot.” Ja hän laski ne. Kysyin: ”Minkä värinen puku minulla on?”

²⁸⁸      Hän sanoi: ”Sinulla on harmaa puku ja keltainen solmio.” Siinä se oli, hän pystyi näkemään.

²⁸⁹      Oi, Jumala kunnioittaa nöyryyttä. Uh-huh.

Tämä itsessään on se, mikä tekee ja saa aikaan valtavan voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

²⁹⁰      Rakas Jumala, armahda ja paranna sisareni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

²⁹¹      Rakas Jumala, kun otan tämän heikon, ryppyisen käden, vain Sinä tiedät, mitä kaikkea tämän läpi on kulkenut. Rukoilen, rakas Jumala, että sama käsi, joka on tänään kädessäni, syleilee kuten nuo Simeonin heikot kädet tuona päivänä: ”Herra, anna palvelijasi lähteä rauhassa, sillä nyt minä olen nähnyt sinun pelastuksesi.” Tulkoon se hänen päälleen, Herra, Sinun pelastuksesi, ja tehköön hänet terveeksi Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²⁹²       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Oikeudenkäynnissä, miksi, herra Epäusko syytti Jeesusta Kristusta. Muistatteko Oikeudenkäynnin? Miten… Heillä oli… asianajajat ja kaikki, ja kuka edusti ketä. Ja meillä oli… syyttäjä, Saatana, joka aikoi nostaa syytteen; miten oikeudenkäynti käytiin.

²⁹³      Ja hän sanoi, eräs, herra Epäilijä, tuli paikalle ja sanoi: ”Kuulin erään saarnamiehen sanovan: Voidelkaa sairaat öljyllä, Raamattu käskee niin. Minut voideltiin öljyllä, mutta en parantunut. Toinen sanoi: ’Pankaa kädet sairaiden päälle, niin he paranevat’.” Hän yritti nostaa syytteen.

²⁹⁴      Mutta kun todistaja tuli esiin, tässä se oli: ”Jumala sanoi heille, hän sanoi: ’Sinä olit ollut…’.” Hän sanoi: ”Siitä on kuusi kuukautta, kun minun päälleni laskettiin kädet, ja Sinun Sanasi sanoo: Laittakaa kätenne sairaiden päälle, niin he paranevat”. Ja yksi voidelluista palvelijoistasi laski kädet minun päälleni, enkä ole vielä parantunut. Sen vuoksi Sinä olet väärä teeskentelijä, koska Sinun Sanasi ei tarkoita sitä, mitä siinä sanotaan.”

²⁹⁵      Kun siis todistaja tuli esiin, totuus oli tämä: ”Hänen Sanansa on totta. Hän ei koskaan sanonut, milloin Hän tekisi sen, Hän sanoi: ’Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, niin he paranevat’. Näettekö? Näettekö, niin Hän sanoi: ’He tulevat toipumaan’. Onko se siis jokin ihme, joka tapahtuu juuri tällä tavalla, vai onko se vain Jumalan tottelemista, se on Hänestä kiinni yksittäisen ihmisen kohdalla. Näettekö? Mutta jos yksittäinen ihminen uskoo siihen, en välitä, kuinka kauan se kestää. Hän sanoi Aabrahamille: ”Sinä saat lapsen Saaran kanssa. Vauva ei koskaan tullut kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Hän sanoi Nooalle, että ’tulee satamaan’. Nooa oli rakentanut tulvan… arkin tulvaa varten monta, monta vuotta ennen tulvaa, mutta hän tiesi, että sataisi. Raamattu sanoo: ”Uskon rukous parantaa sairaat, ja Jumala nostaa heidät ylös. Milloin? Hän ei sanonut. Jumala on oikeudenmukainen, Hän on totuudenmukainen, lukekaa vain, mitä Hänen Sanansa sanoo.”

²⁹⁶      Niin olen tehnyt tänä iltana, laskenut käteni sairaiden päälle. Nyt, uskon, että jokainen heistä paranee. Uskon, että jokainen heistä. Uskotteko te samoin? Uskokaa nyt näiden kärsivien puolesta.

²⁹⁷      Täällä on eräs pieni nainen, joka minun pitäisi tuntea, rukoilin hänen puolestaan eilen illalla, tuolla rukousjonossa. Mikä hänen nimensä on? Chambers… Chambless. Jos tuo pieni nainen olisi elänyt – olisi elänyt normaalisti, ei olisi kärsinyt, hän olisi varmasti ollut kaunis nainen. Ja nyt hän istuu siellä ja tärisee. Ihana, hieno henki tytössä. Ja hän istuu siinä nykien. Voi, miten se särkee sydämeni. Kuinka olenkaan toivonut… kuinka tahtoisinkaan!

²⁹⁸      Tässä on pieni vauva, nainen istuu tässä pitelemässä sitä. Sen pieni kieli roikkuu ulospäin, sen pieni ruumis kärsii. Entä jos se olisi minun pikku Josephini? Entä jos se olisikin minun pikku pojanpoikani Paul? Entä jos se olisi Rebekka, joka istuu tuolla takana, tai Saara? Entä jos rouva Simpson olisi vaimoni Meda? Jos tämä nuori mies olisi Billy Paul? Jos tämä vanha nainen olisi äitini? Muistakaa, se on jonkun vauva, jonkun sisar, jonkun tytär ja jonkun poika. Näettekö? Minä olen heidän veljensä, Hän on meidän Vapahtajamme. Kaikki, mitä voin tehdä, on… se usko, joka minulla on, tarjoan sen heidän puolestaan. Muuta en tiedä.

²⁹⁹      Herra voi näyttää minulle näyn, Hän voi kertoa minulle, mikä kutakin heistä vaivaa. Voin todistaa sen teille, tiedättehän sen. Mutta se ei paranna heitä. Se ei paranna heitä. Ei, sen täytyy olla jotain, joka on vajonnut heihin. Ja toivon…

³⁰⁰      Kuten voisin mennä tänne ja ottaa jokaisen teistä ja kastaa teidät Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, se ei anna anteeksi syntejänne. Ei, ei! Ei, en usko vesikasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä uudestisyntymiseksi; uskon, että Veri on uudestisyntyminen, näettekö, ei – ei vesi. Mutta, näettekö, minä voisin kastaa ja kastaa, mutta te menette alas kuivana syntisenä ja tulette ylös märkänä; katsokaahan, kunnes olette tehneet perusteellisen parannuksen. Tehkää parannus, ja sitten tulkaa kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Näettekö? Ja siinä olen eri mieltä ykseys-liikkeen kanssa. En kasta uudestisyntymiseen, en; uskon, että Veri puhdistaa, ei vesi. Näettekö? Katumus, ja sitten kastetaan Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

³⁰¹      Nyt menen alas rukoilemaan. Ja nämä ihmiset merkitsevät teille yhtä paljon kuin minulle, ehkä jopa enemmän siinä suhteessa.

³⁰²      Liitytään nyt kaikki yhteen, ja teidän kätenne uskossa ja minun käteni uskossa, ja tuodaan alas Herran Jeesuksen kädet laskeutumaan näiden rampojen ihmisraukkojen päälle. Rukoilisitteko te kanssani?

³⁰³       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ne, joilla on nenäliinoja sairaita ja kärsiviä varten, voitte saada ne heti jumalanpalveluksen jälkeen. Auttakaa minua nyt rukoilemaan näiden puolesta.

³⁰⁴      Jumala, me kiitämme sinua, Herra, siitä, mitä olet tehnyt tänä iltana. Kiitämme Sinua etukäteen jokaisen jonon läpi tulevan ihmisen parantumisesta. Rakas Jumala, rukoilen näiden nenäliinojen puolesta, ehkä joidenkin puolesta, jotka eivät voineet edes tulla kokoukseen, ja heidän läheisensä toivat nenäliinat. Raamatussa meille opetetaan, että he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja tai esiliinoja. Nyt, nuo ihmiset siellä taannoin olivat eläneet Sinun läsnäolossasi, he olivat nähneet Sinut kadulla, he olivat nähneet Sinut kokouksessaan ja he olivat nähneet saman Henkesi Paavalin päällä. Ja he tiesivät, ettei kyseessä ollut tuo mies, vaan Sinun Henkesi hallitsi hänen elämäänsä, sillä me näemme Paavalin tehneen samoja asioita kuin Sinä teit.

³⁰⁵      Ja nyt, Herra, tämän päivän kansa näkee saman Jumalan elävän seurakunnassaan kansansa kanssa. Ja he ovat tuoneet nämä nenäliinat, jotta ne vietäisiin täältä heidän rakkailleen. Suo, Jumala, että jokainen heistä paranee omalla tavallasi. Me emme pyydä mitään tiettyä asiaa tehtäväksi jollakin tietyllä tavalla tai jollakin tietyllä lailla; me vain pyydämme: ”Omalla tavallasi, Isä, paranna heidät.” Jumalan kunniaksi esitän tämän uskon rukouksen sen puolesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

³⁰⁶      Minulla on ollut ihanaa yhdessäoloa teidän uskonne, teidän seuranne kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä tapaamisesta tulee tapaaminen, jonka muistan pitkään siitä, mitä tapahtui: rakkautta, yhteistyötä, yhteyttä.

³⁰⁷      Ja nyt, kunnes tapaamme jälleen, Taivaan Jumala johdattakoon teitä. Hän, joka saa tähdet loistamaan kirkkaina yöllä valaistakseen polun, kun se alkaa hämärtyä, valaiskoon Hän teidän polkunne Betlehemin tähdellä johdattaakseen teidät täyteen antautuneeseen elämään Hänen Sanassaan, se on minun rukoukseni.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juurella;
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen.

³⁰⁸      Nouskaamme nyt seisomaan. Uskoni katsoo sinuun!…?…Minä…no, minä muutan sen. Uskon, että se on hyvä. (Anteeksi.)

Uskoni katsoo Sinuun, Sinä Golgatan Karitsa, Jumalallinen Vapahtaja!
Kuule minua nyt, kun rukoilen, ota pois kaikki syntini,
Anna minun tästä päivästä lähtien olla kokonaan Sinun!

³⁰⁹      Nyt kätellään toisiamme, kun he laulavat.

Elämän pimeässä labyrintissa kuljen,
ja surut ympärilläni levittäytyvät, ole Sinä opastajani;
Anna pimeyden muuttua päiväksi, pyyhi surun kyyneleet pois,
äläkä anna minun ikinä eksyä Sinusta pois.

³¹⁰      Tuntuuko nyt paremmalta?

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.
Nyt lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

³¹¹      Tämä on tämän kampanjan loppusanomamme.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

³¹²      Kumartakaamme päämme. Kun pyörät hurisevat laulua kotiinpäin, Luotan siihen, että… kuulisit pyörien hurinan, moottorin jyrinän.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

(Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.)

…kyyhkysen siivillä,
Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

³¹³      Kun päänne ovat kumartuneina, annan teidät teidän… Veli Nolan.Nyt,